Vähäisintäkään asiantynkää ei kuitenkaan ole - pelkää roskapostitusta (spammia).:

SB: Putkisen  mukaan "maailma vältti Hitlerin ansiosta v. 1941 nipin napin NL:n NÄILLÄ "puutarhatraktoreilla" suorittaman maailmanvalloituksen " :

T-27 ,  2.7 tonnia, 2,540 kpl.

T-26,  8  tonnia, 11218 kpl. Niitattu. Jalkaväentukivaununa joka suuntaan ampuvalla raskaalla konekiväärillä varustettu miehistönkiljetusvaunu oli yleensä parempi. Näistä huomaattava osa lienee päätynyt Kiinaan.

Parhaita olivat hitsatut keskiraskaat BT-7 nopeat panssarit :          5328

BT-7, BT-7M              

Hyvä peli, amerikkalaisneuvostoliittolaisen yhteistyön helmi, mutta ongelmana, että saksalaisten panssarit oli räätälöity tätä mallia vastaan. Täysin hitsattu.

Edellistä kevyemmät ja vanhemmat BT-5 nopeat panssarit :           1836

BT-5 

Ensimmäinen pääasiassa hitsattu vaunu.

Niitatut alkuperäisen lisenssin  BT-2 panssarit :           620

Ameikklinen lisenssivaunu. Niitattu, sodan akaessa loppuunajettuja.

Toiseksi parhaita olivat täysin kotimaiset postijunat T-28 :  28 tonnia,  503 kpl

8

Täysin NL-lista suunnittelua. Lupaa enemmän kuin antaa. Tämän oma suunnittelu kuitenkin koulutti myöhemmät mestarit.

Putkisen trikki on antaa näiden EDELLITEN vaunujen määrät, mutta NÄIDEN MYÖHEMPIEN TEKNISET TIEDOT:

KLIM( Voroshoshilov)-1  ,  45  tonnia, 2760 kpl

Mailman parhaita, ja kalleimpia panssarivaunuja varsinkin omassa sarjassaan. valmistu alkoi 1939 Leningradissa.

KV-1   

KLim-2, 140 mm. hauptsi: 53 tonnia,334 kpl, Varsinainen täystuho oikessa paikassa, Liettuan Raseiniaissa yksi KV2 taisteli sodan alkuhetkinä menetyksellisesti saksa-laista panssaridivisioonaa vastaan, kunnes paukut loppuivat ja viivytti merkittävästi sen ehtimistä Lengradin porteille.

T-34-58. "Sotka". Oli pitkään myös Suomen armeijan päävaunu.  VAIN 26.5 tonnia, yliveto lujuudeltaan nopeudeltaan ja tulivoimaltaan ja lisäksi painoonsakin nähden halpa. Näitä valmistettiin lopulta 84000 kpl. II maailman sodan loppuaikina ja sen jälkeen. Yhden Klimin hinnalla sai neljä Sotkaa, jotka 90% tarkoituksta olivat myös sopivampia.

  T-34-85

Edelleen keskustelua:

Juhani Putkinen: " Tässä ollaan melko kaukana alkuperäisen artikkelini aiheesta, mutta todettakoon, ettei panssareiden tuotantotilastolla ole juurikaan arvoa arvioitaessa Venäjän hyökkäysaikomusta länteen heinäkuussa 1941. "

Spammiro Botti: Jos sillä ei ole tuossa suhteessa arvoa, niin ei sitten millään.

JP: "  Venäjällä oli noin kuusinkertainen ylivoima Saksaan nähden 22.6.1941 hyökkäysvaunuissa, kenttätykistössä ja sotilaslentokoneissa.  "

SB: Jos noin olisi ollut Saksa olisi hävinnyt heti kuin torakka.

Mutta noin ei ollut, vaan puntit olivat määrissä melko tasan hyökkäyshetkellä, ja sitä jatkuin vielä noin vuosi eteenpäin silloinkin, kun siitä alkukapsiteetista suurin osa oli ammuttu romuksi.

Mutta NL:lla oli ylivoima sotateollisuustuotannossa, mitä Saksassa ei osattu kuvitellakaan.

JP: Venäjällä oli silloin sodan alkaessa noin 1400 kpl T-34 hyökkäysvaunua ja noin 700 kpl Klim Voroshilovia. Saksalla ei ollut yhtään kappaletta hyökkäysvaunuo, joka olisi kilpaillut samassa luokassa niiden kanssa. "

SB: Totta. Nuo loistovehkeet vaan eivät ainakaan tuolloin olleet ollenkaan hyökkäys- panssareita.  Klimit ovat raskaita melko kapeatelaisia kaupunki- ja maantie(sulku)-panssareita,jotka ovat hitaita ja vaativat telan alle katua tai maantietä.Venäjän maas- toissa niillä saattoi ajella lähinnä keskitalvella Leningradin ja Moskovan ympäristöissä.

"Sotkat" T-34 taas olivat sikäli keskentekoisia, että niissä ei ollut kahdensuuntaisia radiolaitteita, ja vastaanottimetkin olivat vain erikoisrakenteisssa johtovaunuissa. Let-kan muut vaunut seurasivat johtovaunun liikkeitä.Tämä ei kuitenkaan estänyt käyttä-mästä niitä erittäin tehokkaasti Moskovan taistelussa puolustukseen. Ne olivat keski-tettyinä sinne, eikä niitä käytetty esimerkiksi Kiovan taistelussakaan. Leningadissa oli Klimejä. Niitä myös valmitettiin ja kor- jattiin siellä.Ja tällä  hämättiin saksalaisia.

JP: " Venäjä oli keskittänyt länteen noin 23000 hyökkäysvaunua. "

SB: "Keskittänyt ja keskittänyt"... NL:lla oli 16000 BT-panssareita edeltänyttä kevyttä  T-26 jalkaväentukivaunua, joita käytettiin esimerkiksi konekivääripesäkkeiden puh-distamiseen ja liikkuvina tykkiasemina lisäsuojattuina esimerkiksi kivillä,joiden pans- sarointi kesti miten kuten raskaan konekiväärin luoteja. Niitä käytettiin rannikkokau-punkien Leningradin, Murmanskin, Sevastopolin,Odessan ja Vladivostokin läheisyy-dessä, sillä niitä huollettin ja korjattin laivatelakoilla. Nekin olivat kuitenkin kova sana Kiinassa. Saksalaisella panssaritykillä laaki ja vainaa.

T-26     

T-26 mod.1933 at the museum "Breaching of the Leningrad Blockade" near Kirovsk, Leningrad Oblast. This tank was raised from a river bottom at Nevsky Pyatachok in May 2003.

Interwar tanks of the Soviet Union

Ne vanhentuivat lopullisesti, kun tulivat raskaalla konekiväärillä varustetut miehistön- kuljetusvaunut, "köykävaunut" (mm.Akseli Anttilan aselaji).BT-vaunujen pahin ongel- ma oli, että saksalaisten uudet vaunut oli räätälöity niitä vastaan. Niistäkin osa oli niitattuja.

Täältä lyötyy komentaja, marsalkka Zhukovin vertilua aseistuksesta.

Sitten varsinainen pommi: voittopuolisten noiden tosihyvien panssareiden, TUO- TANTO KYMMENKERTAISTUI (10 x) V. 1942! Samoin (uudenaikaisimpien) lentokoneiden!

" Great Patriotic War of the Soviet Union of 1941-45

Expansion of production capacities enabled fascist Germany to sharply increase military output in 1940-41 (see Table 2).

Vast human resources, a rapid growth of military production, and large reserves of plundered arms and military property enabled fascist Germany to increase its armed forces and technical supples in a short time. By June 1941 the armed forces totaled 8.5 million men, including about 6 million in the ground troops and about 1.7 million in the air force. The ground forces were composed of 214 divisions (169 infantry,21 panzer,14 motorized,and ten other divisions) and seven separate brigades.

The fascist German Army had 11,000 tanks and assault guns (5,640 in the field for- ces), 11,100 aircraft (6,500 in the field forces), and about 78,000 guns and infantry mortars. By June 1941 the fascist German Navy had,among others, three battleships, four heavy and four light cruisers,43 destroyers and torpedo boats, and 155 subma- rines. In preparing for the war for world domination and especially against the USSR, the Hitlerites instituted largescale ideological preparation, preaching racism and ex- treme chauvinism - the “superiority” of the Aryan race and the historical “justice” of the conquest of “living space” (Lebensraum) for Germany - among the German popu- lation and the army; instilling hatred against communism, the Soviet people, and the “lower races” (Untermensch); and moulding a special type of fascist soldier - a murderer and predator.

...

In order to carry out Operation Barbarossa,the Hitlerite command detailed (including the armed forces of Germany’s allies) 190 divisions (5.5 million men), 3,712 tanks, 4,950 combat planes,47,260 guns and infantry mortars (excluding the 50-mm infantry mortars),and 193 fighting ships.The armament of the fascist German troops was in good operating condition,and the officers and soldiers had combat experience.

All these forces and weapons were deployed in three major strategic groupings.Army Group North (Leningrad axis),under the command of Field Marshal W.Leeb,was com- posed of the Sixteenth and Eighteenth field armies and the 4th Tank Group (from Oct. 5,1941,the 1st and the 2nd tank groups and from Jan.1,1942, the 3rd and the 4th tank groups were called panzer armies) - a total of 29 divisions, including six panzer and motorized divisions.  Army Group North had the support of the First Air Force (1,070 combat planes).This group was assigned the task of routing the Soviet troops in the Baltic area and of capturing Leningrad and the Baltic seaports, including Tallin and Kronstadt

... Army Group Center (Moscow axis,where the main efforts of the enemy were con-centrated),under the command of Field Marshal F.Bock,was composed of the Fourth and Ninth field armies and the 2nd and 3rd tank groups - a total of 50 divisions, inclu- ding 15 panzer and motorized divisions, and two motorized brigades. Army Group Center had the support of the Second Air Force (1,680 aircraft). The group was as-signed the task of splitting up the strategic front of the Soviet defense, encircling and destroying the troops of the Red Army in Byelorussia, and developing an offensive toward Moscow, assisting army groups South and North.

... Army Group South (Kiev axis),under the command of Field Marshal G. Runstedt, was composed of the German Sixth, Seventeenth, and Eleventh,and the Rumanian Third and Fourth field armies, the 1st Tank Group, and a Hungarian corps - a total of 57 divisions, including nine panzer and motorized divisions, and 13 brigades, inclu- ding three motorized brigades.Its task was to destroy,with the support of the German Fourth Air Force (about 800 aircraft) and the Rumanian Army Air Forces (about 500 aircraft), the Soviet troops in the Right-bank Ukraine, to reach the Dnieper, and then to develop an offensive east of the Dnieper.

... The following forces were deployed in Finland: the German Army Norway, under the command of Colonel General N. Falkenhorst, and two Finnish armies, under the overall command of Marshal C. Mannerheim - a total of 21 divisions and three bri- gades. Their actions were supported by the German Fifth Air Force and the Finnish Army Air Forces - a total of 900 aircraft. Army Norway was to capture Murmansk, and the Finnish troops were to assist Army Group North in the capture of Leningrad.

...From 1939 to the first half of 1941 the war industry produced more than 17000 combat planes,including 3719 new models produced between 1940 and the first half of 1941 - Yak-1,MiG-3,LaGG-3,Pe-2, II-2) - 7,600 tanks, including 1,861 KV and T-34 tanks; more than 80,000 guns and infantry mortars; and more than 200,000 ma-chine guns and submachine guns. In 1940 the navy received more than 100 different, new fighting ships, and 269 ships were under construction.

However, all this could not meet the requirements of the armed forces. Weak spots also included the lag in the production of antiaircraft guns, antitank cannons, artillery ammunition, and mechanized traction for artillery systems.

The size of the armed forces increased sharply from 1,513,000 men in early 1938 to 4207000 men by early 1941. In the 2½ years before the war,125 new divisions were formed. By the beginning of the war the total ground forces numbered 303 infantry, tank,motorized and cavalry divisions.However,no unit was equipped according to the full table of organization and equipment; some of the divisions were still in formation. The navy had three battleships, seven cruisers, 59 destroyers, 218 submarines, 269 torpedo boats, 2,581 aircraft, and more than 1,000 coast artillery guns in operation.

...The troops of the aforementioned districts and the personnel of the fleets were to repulse the attacks of the enemy and cover the mobilization, strategic concentration, and deployment of the Red Army’s main forces.They numbered 170 divisions and two brigades (2.9 million men), 1,540 new-type aircraft, a great many aircraft of out-moded design, 34695 guns and infantry mortars (not counting the 50-mm ones), and 1800 heavy and medium tanks (including 1475 new types) and a large number of light tanks of outmoded design.Of the 170 divisions,144 had 8000 men each, 19 bet- ween 600 and 5,000 men each,and seven cavalry divisions had 6,000 men each, while all the enemy divisions were fully staffed with between 14000 and 16800 men in each division.Enemy forces outnumbered Soviet troops by 1.8 times in personnel 1.5 times in medium and heavy tanks, 3.2 times in combat planes of new types, and 1.25 times in guns and infantry mortars. The enemy superiority in troops and weapons was even greater along the axes of the main attacks.

...By May 1942,the active Soviet fronts and fleets totaled 5.5 million men,43642 guns and infantry mortars,1223 rocket-launching installations, 4,065 tanks,and 3164 com- bat planes. Fascist Germany and its allies had 6.2 million men,nearly 3230 tanks and assault guns, almost 3400 combat planes, and up to 43000 guns and infantry mortars on the Soviet-German Front. ... "

Tämä seuraava on niin uskomaton tieto, että "omatkin" ovat epäilleet Sovjetskajassa jopa nollavirhettä. Mutta totta se on!

" ... By late 1942 and early 1943, the Soviet people achieved considerable improve- ment in industry and agriculture.Compared with 1940,war productions increased five times in the Urals, nine times in the Volga Region, and 27 times in Western Siberia.

The 1942 output totaled more than 25,000 airplanes,over 24,000 tanks, about 57,000 guns, and more than 125,000 82-mm and 120-mm infantry mortars.

By early November 1942,the army in the field and the navy had more than 6.1 million men, 72,500 guns and infantry mortars, 1,724 rocket-launching artillery installations, 6,014 tanks (including 2,745 heavy and medium), 3,088 combat planes, and 233 warships. "

JP: " Oheisessa artikkelissa yksityiskohtia venäläisistä ja saksalaisista hyökkäysvaunuista - määristä ja tekniikasta:

Eversti Erkki Nordbergin mukaan Venäjä oli keskittänyt länteen noin 23000 panssarivaunua, mutta hän toteaa vain 2 040 olleen ajanmukaisia.

Mitä tarkoittaa ajanmukainen? Eikö pitäisi mieluummin vertailla vastapuolen, eli Saksan sen hetkisiin vaunuihin? Nordberg mainitsee Saksalla olleen idässä 3 580 panssarivaunua, joista 1106 ajanmukaisia. Tätä voisi tulkita esimerkiksi siten, että molemmilla osapuolilla oli kaiken-laisia täysin vanhentuneita panssarivaunuja joku merkityksetön määrä, mutta Venäjällä kelvolli-sia vaunuja oli 2040 kpl ja Saksalla 1106 - eli Venäjällä oli panssarivaunuissa vajaa kaksinkertainen ylivoima Saksaan nähden. "

SB: Se käy yllä ilmi,mitä tarkoitetaan."Ajanmukaiset" vehkeet ratkaisivat sen,kuinka sodassa käy. NL:n "täysin ajanmukaiset" panssarit eivät tuossa vaiheessa kelvanneet hyökkäyssotaan Saksaa vastaan. Lisäksi NL:lla oli paljon kevyttä ns.partisaaniaseistusta uivista kevyistä suo- panssareista koottaviin ilmatorjuntatykkeihin (joilla sittemmin voitettiin mm.Dien Bien Phun kuuluisa taistelu Vietnamissa). Jopa liitopanssarivaunuaa kokeiltiin.

JP: " Anteeksi jo etukäteen, mutta minusta tätä asiaa on tarkasteltava syvällisemmin. Itse en ole mikään panssarivaunuasiantuntija, joten joudun tarkastelemaan asiaa ylimalkaisesti, enkä voi mitenkään päästä absoluuttiseen totuuteen kyseisten vaunujen sotakelpoisuudesta ja ”ajanmu-kaisuudesta” - mutta vertailkaamme vaunuja siitä huolimatta. Tässä vertailussa käytän vähäises- sä määrin nimimerkki Viktor Suvorovin antamaa tietoa muun tiedon ohessa, joten kun tiedäm-me hänen haluavan korostaa venäläisten vaunujen erinomaisuutta ja ainakin tiedostamatonta pyrkimystä vähätellä saksalaisten vaunujen laatua, niin jokainen voi käyttää sopivaksi katso-maansa korjauskerrointa. Muistakaa kuitenkin realistisesti vertailla annettuja numeroarvoja - ne eivät voi olla merkittävässä määrin virheellisiä.

Siitä ei liene ole erimielisyyttä, että venäläinen T-34 oli oleellisesti parempi vaunu kuin yksikään saksalaisvaunuista vuonna 1941. "

SB: Se oli yhdessä suhteessa myös huonompi: radioltaan.

Yhdessä suhteessa se oli aivan yliveto: osia panssareista teloihin voitiin vaihtaa raskaanpiin tarpeen mukaan muiden mittojen muuttumatta. Tor- nikin vaihdettiin täysin toisenlaiseen kolmen miehen torniin, kun tuli "nykyaikaiset" radiot.

" M. Meltjuhovin mukaan Venäjällä oli T-34 vaunuja 1.6.1941 892 kpl, Suvorovin mukaan 21.6.1941 1 363 kpl (kaikkiaan).[i] Lienemme yksimielisiä siitä, että T-34 oli ylivoimainen sak-salaisiin vaunuihin nähden - aseistus (76,2 mm tykki), panssarointi (45-53 mm max), telaketjut (0,65 kg/cm², eli ei uppoa niin helposti),moottori (500 hv diesel).Siten en lähde tekemään ver-tailuja saksalaisiin vaunuihin. Toinen venäläinen panssarivaunutyyppi, josta olemme luultavasti samaa mieltä on Klim Voroshilov.

Meltjuhovin mukaan niitä olisi ollut 1.6.1941 504 kpl ja Suvorovin mukaan 21.6.1941 677 kpl. Suvorovin kirjassa Enesetapp esitetään vielä uudempina lukuina valmistettu ja vastaan-otettu kaikkiaan 711 KV ja 1400 T-34 21.6.1941. [ii] En vertaile, enkä ota kantaa pieniin määräeroihin, kokonaisuuden kannalta näilläkään määräeroilla ei ole merkitystä.

En voi kuitenkaan olla toteamatta,että Klim Voroshilovin etupanssariin ei pystynyt saksalais-vaunujen tykit (lukuun ottamatta T-IV:n tykki lähietäisyydeltä) [iii], eikä myöskään vuonna 1941 käytössä olleet saksalaiset panssarintorjuntatykit - Klim saattoi omasta puolestaan poimia saksalaisvaunuja tahtia laaki ja vainaa (kranaatin osuessa).

Meltjuhovin mukaan Venäjällä oli 1.6.1941 704 kpl panssarivaunua BT - 7M. Nämäkö eivät olleet ajanmukaisia? Pitäisiköhän kuitenkin vertailla niitä saksalaisiin vaunuihin? "

SB: Saksan parhaat panssarit oli räätälöity näitä ainakaan maailman huippuja alun perin amerikkalaista mallia olevia panssareita vastaan. Se oli niiden suurin "vika".

JP: " Suvorovin mukaan nämä vaunut olisivat voineet edetä läntisessä kovapintaisessa maas-tossa: ”BT tankit voivat edetä nopeudella 40-50 km/h,tai heittäessään telaketjut 70-80 km/h (huippunopeus 62/86 km/h), toimintamatka 400 km, pyörillä 900 km, taistelupaino 14,65 ton-nia, dieselmoottori teholtaan 500 hv,45 mm tykki (osassa vaunuja 76,2 mm), otettu sotavarus-tukseen vuonna 1939 ja valmistettu vuonna 1940”. Useiden lähteiden mukaan panssarointi oli 22 mm (edessä, muualla ohuimmillaan 6 mm), maksimi toimintamatka 600-700 km, telapaine 0,78 kg/cm.Hieman vanhempaa (vuosimallia 36) panssaria BT-7 Venäjällä oli Meltjuhovin mu- kaan  4524 kpl, siinä oli hieman heikompi moottori (450 hv bensiini), osittain hieman ohuempi panssarointi (13,8 tonnia), 45 mm tykki, mutta muuten lähes vastaava kuin BT-7M.

Entäs saksalaiset vaunut verrattuna tähän  ”ei ajanmukaiseen” BT-7 ja BT - 7M vaunuun nähden? Suvorovin sanojen mukaan kaikki saksalaiset panssarivaunut olivat keveitä ja vanhentuneita, mutta tarkastellaan asiaa kuitenkin tarkemmin.

Suvorovin mukaan: ”Neuvostoliiton alueelle Saksan armeija tuli 22.6.1941, aseistuksessa 439 T-IV ja 965 T-III.”

Panzer IV C oli varmaankin käytännössä paras Saksalainen vaunu kesäkuussa 1941: Sen tykki oli 75 mm, paino 19 tonnia, panssarointi 30/10 mm,moottori 300 hv bensiini, toimintamatka tiellä/maastossa 235/157 km, telapaine 0,71 kg/cm², valmistettu syyskuusta 1938 elokuuhun 1939 140 kpl. [iv] 17 tonnista edeltävää mallia IV B valmistettiin 42 kpl.20 tonnista mallia IVD valmistettiin 250 kpl (etupanssari paksuni 5 mm,mutta vastaavasti liikuntakyky huononi, kun moottoriteho säilyi samana ja telapaine kasvoi 0,75 kiloon neliösentille). Sen valmistus loppui toukokuussa 1941, eli se ennätti operaatio Barbarossaan (hyökkäys Venäjälle). Ja vielä malli IV E, jota valmistettiin 223 kpl joulukuu 1939-huhtikuu 1941. Tämän panssarointi oli maksimis-saan 50 mm, paino 21 tonnia, telapaine 0,78 - kun moottori ja telaketjut säilyivät koko ajan sa-mana, niin liikkuvuus sen kuin huononi painon kasvaessa.Maksiminopeus vaihteli mallista riip-puen 32 - 42 km/h.Mallia A valmistettiin vain 35 kpl,joten sitä tuskin kannattaa huomioida kes- kusteltaessa operaatiosta Barbarossa. Mallia F1 (22 tonnia,edelleen sama moottori) alettiin val-mistamaan vasta huhtikuussa 1941,eli sitäkään ei kannattane ottaa vertailussa huomioon.Eli yh- teenvetona voitaneen todeta, että kaikki Panzer IV mallit olivat huonompia (vähintään maasto-liikkuvuuden suhteen) kuin venäläiset T-34 ja KV, mutta verrattavissa venäläiseen BT-7 ja BT- 7M vaunuun.Saksalainen T-IV oli paremmin panssaroitu mutta toisaalta hitaampi kuin BT-7. Toimintamatka oli selvästi lyhyempi kuin BT- 7:llä - karkeasti 200/400 km. Kummankin tykin ammukset läpäisivät vastustajansa panssarin. En voi kuin vain ihmetellä miksi BT-7 ja BT - 7M vaunuja ei voitu katsoa ajanmukaisiksi,vaikka T-IV katsot- tiin, eikös pitäisi olla samat arvostelukriteerit saksalaisille ja venäläisille vaunuille?

Entä Panzer III? Päämalliksi tähän vertailuumme otan III G:n, jota valmistettiin aikavälillä huh-tikuu 1940-helmikuu 1941 yhteensä 600 kpl. Sen tais- telupaino oli 20 tonnia, tykki 50 mm, moottori 300 hv,nopeus 40 km/h,toimintamatka 171/95 km (tie/maasto) panssarointi 37/12 mm, telapaine 0,95 kg/cm². Edeltävää mallia F valmistettiin 435 kpl, joista valtaosa 37 mm tykillä ja sata viimeistä 50 mm tykillä.Mallia H (22 tonnia) valmistettiin 308 kpl.Mallissa J paksuin pans- sarointi oli 50 mm, mutta sitä ei ennätetty valmistaa ennen Barbarossaa merkittävää määrää, joten se jätettäneen vertailematta.

Yhteenvetona voisi todeta, että Panzer III:n eri malleilla ei ollut erityisen hauska mennä taiste-luun T-34 tai varsinkaan KV:a vastaan, tykki oli pienikaliiberinen, jolla ei läpäissyt helposti näi-den venäläisvaunujen etupanssaria, kun taas ”Sotkan” kranaatti puhkaisi T-III:n panssaroinnin. Tämäkin saksalaispanssari kilpailee samassa luokassa venäläispanssareiden BT-7 ja T-28 kans-sa. Miten se on ”ajanmukaisempi” kuin nämä venäläisvaunut, joita ei lasketa ajanmukaisiksi? "

SB: Se kilpailee tuoosa luokassa nimenomaan voitollisesti, kun se on täsmäsuunniteltu niin.

JP: "Millainen sitten oli tämä T-28,jota ei lasketa ajanmukaiseksi tankiksi? Tykki 76 mm, moot- tori 500 hv, paino 28 tonnia, panssarointi vaihteli eri malleissa (esimerkiksi 60 mm), nopeus 37 km/h, toimintamatka 220 km, telapaine 0.67 kg/cm². Näitä oli Meltjuhovin mukaan 442 kpl. Eikös nämäkin painineet suunnilleen samassa sarjassa kuin saksalainen T-III? Kuitenkaan näitä ei laskettu ajanmukaisiksi, mutta saksalaiset laskettiin.  "

SB: Se on "postijuna",kokoonsa ja hintaansa nähden huonohko vaunu.Ei tahtonut pysyä kun- nossa. Sitä käytettiin paljon Suomen rintamalla. Voisi sanoa, että hyvä yritys mutta huono tulos. makuasia. laskeeko sen "ajanmukaiseksi".

JP: " Entä venäläiset uivat panssarivaunut,eikös ne olisi olleet ihan mukava väline tehtäessä yl- lätyshyökkäys Saksaa vastaan rajajokien ylitse. Moderneimpiakaan näistä ei ole yleensä kirjal-lisuudessa hyväksytty ”ajanmukaisten” panssarivaunujen joukkoon - miksihän? Esimerkiksi T-40 oli todella kevyt panssarivaunu,vain 6 tonnia,mutta eihän kaikkiin käyttötarkoituksiin ras-kas panssarivaunu ole paras työkalu.Aseenakin vain 12,7 mm raskas konekivääri – onko sellai- nen edes panssarivaunu? Telapaine 0,45 kg/cm², nopeus 45 km/h toimintamatka 357/185 km, panssarointi 15/6 mm,moottori 85 hv.[v] No,saksalainen Panzer I B laskettiin kyllä panssarivau- nuksi, sekin 6 tonnia, ei tykkiä vaan 2 kpl 7,62 mm konekivääriä, panssa-rointi 13/6 mm, moot-tori 100 hv, nopeus 40 km/h, telapaine 0,38 kg/cm², toimintamatka 142 /116 km [vi] - eikös nä-mä kuullosta kovasti saman luokan ”panssarivaunuilta” – paitsi, että saksalainen ei ole oppinut uimaan.

Venäjällä oli vielä toinenkin erittäin käyttökelpoinen uudehko uiva vaunu T-38. Meltjuhovin mukaan T-38 vaunuja oli 1.6.1941 1 045 kpl ja T-40 132 kpl. Vanhempia uivia vaunuja oli lisäksi tuhansittain. "

SB: Pelkällä konekiväärillä aseistettua T-38:a tai T-40:a ei ole syytä katsoa "ajanmukaiseksi PANSSARIVAUNUKSI ovat ne kuinka hyviä tahansa OMASSA sarjassaan. Kyllä niillä rek-ka-autosta tai jokilaivasta tuli selvää jälkeä, mutta ei "oikeasta panssarivaunusta".Eivät ne olleet sellaiseen tarkotettujakaan vaan nimeomaan noita edellä mainitsemaini vastaan. Ne olivat "partisaanivaunuja".

Kyllä tässä nyt loppukin usko Putkisen sotilasasiantuntemukseen rapisee...  Vaikka ei se ole itselläkään lääkintäpioneerin tiedoilla hyvä...Nuo olivat kyllä oikeaan aikaan oikeassa paikassa varsinaisia perkeleitä vehkeeseen., vaikka muistuttivat muista kovista vehkeistä lähinnä puutar- hatraktoria. Pääsivät paikkoihin johin niiden lisäksi pääsi vain laskuvarjolla ja kanootilla. Ja sellaisia alueita piisasi esimerkiksi Valkovenäjällä. Ne pudotettin laskuvarjolla rintamien taakse.

" Millä perusteella venäläinen T-26B (jaB-2 ja S) ei ole varteenotettava panssarivaunu, varsin- kin kun niitä oli Meltjuhovin mukaan 1.6.1941 käytössä 7 270 kpl? Tutkitaanpas sitäkin vau-nua hieman tarkemmin: paino 9 tonnia (11 tonnia B-2 ja S), tykki 45 mm, moottori 90 hv, tela-paine 0,61 kg/cm² (0,68), nopeus 30 km/h, toimintamatka 172/119 km, panssarointi 15/10 mm (25/10 S).[vii] Verrataanpa sitä vaikka saksalaiseen Panzer II:n (B-E):paino 10 tonnia, tykki 20 mm,moottori 140 hv,telapaine 0,66 kg/cm², nopeus 40 km/h, toimintamatka 155/100 km, panssarointi 30/10 mm.[viii] "

SB: Se hävisi tehtävässään mennen tulle vaikka tuolle edelliselle, joka sekään ei ole "oikean panssari" ja raskalla konekiväärillä varustetuille miehis-tönkujetusvaunuille.

JP: "Eikös nämä ole karkeasti ottaen vastaavia aseita - oleellisin ero taitaa olla tykin kaliiberi. Miksi sitten tuhansia venäläisiä vaunuja ei huomioida useissa sotahistoriallisissa teoksissa mik-sikään? Aivan kuin niitä ei olisi ollut olemassakaan.Tässä ei kannata lähteä erittelemään kaikkia venäläisiä panssarivaunuja ja niiden teknisiä ominaisuuksia - oleellista on, että Venäjä oli kehit-tänyt hyviä panssarivaunuja, oli jo valmistanut niitä aivan valtavan määrän (enemmän kuin ko-ko maailman muiden maiden panssarivaunut yhteensä) ja valmisti maailman parhaita vaunuja todellisessa suursarjatuotannossa Saksan hyökätessä.

Sanalla sanoen Venäjä valmistautui hyökkäämään länteen maailmanhistorian suurimmin sotavoimin ja valloittamaan koko maailman. "

SB: Paskat valmistatunut.  Se valmistautui tähän.

JP: " Arkistot kiinni

On erittäin valitettavaa, ettei Venäjä vieläkään päästä riippumattomia tutkijoita arkistoihinsa - tätä valittaa edelleen Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian professori Ohto Manninen vuoden 2008 lopulla ilmestyneessä kirjassaan,joka perustuu pitkälle Venäjän arkistoihin. Tutki- joille annetaan jotakin murusia,mutta heillä ei ole mahdollisuutta itse etsiä tarvitsemaansa tietoa.

Niinpä professori Manninen joutuu käyttämään kirjassaan näin epätarkkaa mainintaa: "kesä-kuussa 1941 puna-armeijalla oli 303 divisioonaa ja 22 600 panssarivaunua." [ix] Määrät ovat kesäkuun ensimmäisen päivän tilanne ja mitä ilmeisimmin siinäkään luvussa eivät ole kaikki sinä päivämääränä puna-armeijalla olleet vaunut.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/panssarivaunuista_vena...    "

Vai vielä "riippumattomia"... !!!

Ei ole mikään ihme, ettei suurelle yleisölle piilossa edellen olevia arkistoja avata "tutkijoille", jotka valehtelevat kuin harmaantuneet ruunat, vaaleista vaaleihin (ja sitten vedenpaisumus ...), vaikka varmasti käryävätkin...

Edelleen, keskustelua, nyt ilmavoimista:

Putkinen: " Saksan ja Venäjän sotilaslentokoneiden määriä 22.6.1941 vertaillaan erittäin yksityiskohtaisesti tässä artikkelissa, spammin väite, että puntit olisivat olleet suunnilleen tasois- sa on todella puhdasta valehtelua:- "

SB: Tuossa suhteessa kannattaa verrata ennen kaikkea tuotantoa. Kaikki mallit olivat uusia.

... In order to carry out Operation Barbarossa, the Hitlerite command detailed (inclu- ding the armed forces of Germany’s allies) 190 divisions (5.5 million men), 3712 tanks, 4950 combat planes, 47260 guns and infantry mortars (excluding the 50-mm infantry mortars),and 193 fighting ships. The armament of the fascist German troops was in good operating condition, nd the officers and soldiers had combat experience.

All these forces and weapons were deployed in three major strategic groupings.

...Army Group North had the support of the First Air Force (1,070 combat planes).

... Army Group Center had the support of the Second Air Force (1,680 aircraft).

... Army Group South (Kiev axis),under the command of Field Marshal G.Runstedt, was composed of the German Sixth,Seventeenth, and Eleventh, and the Rumanian Third and Fourth field armies,the 1st Tank Group, and a Hungarian corps - a total of 57 divisions,including nine panzer and moto- rized divisions,and 13 brigades, inclu- ding three motorized brigades.Its task was to destroy,with the support of the German Fourth Air Force (about 800 aircraft) and the Rumanian Army Air Forces (about 500 aircraft), the Soviet troops in the Right-bank Ukraine, to reach the Dnieper, and then to develop an offensive east of the Dnieper.

The following forces were deployed in Finland: the German Army Norway, under the command of Colonel General N.Falkenhorst, and two Finnish armies,under the over- all command of Marshal C. Mannerheim - a total of 21 divisions and three brigades. Their actions were supported by the Ger- man Fifth Air Force and the Finnish Army Air Forces - a total of 900 aircraft. "

Neuvostoliiton tässä mainitut vuodesta 1939 alkaen tuotetut koneet ainakin olivat ajanmukai- sia, vaikkakaan eivät kaikki välttämättä vielä kovin hyviä:

" From 1939 to the first half of 1941 the war industry produced more than 17000 com-bat planes including 3719 new models produced between 1940 and the first half of 1941 -Yak-1, MiG-3, LaGG-3, Pe-2, II-2) - 7,600 tanks, including 1,861 KV and T-34 tanks; more than 80000 guns and infantry mortars;and more than 200000 machine guns and submachine guns.

... The size of the armed forces increased sharply from 1513000 men in early 1938 to 4207000 men by early 1941. In the 2½ years before the war, 125 new divisions were formed. By the beginning of the war the total ground forces numbered 303 infantry, tank, motorized, and cavalry divisions. However, no unit was equipped according to the full table of organization and equipment; some of the divisions were still in forma-tion. The navy had three battleships,seven cruisers,59 destroyers, 218 submarines, 269 torpedo boats,2581 aircraft,and more than 1000 coast artillery guns in operation. "

" Compared with 1940,war productions increased five times in the Urals,nine times in the Volga Region, and 27 times in Western Siberia.The 1942 output totaled more than 25,000 airplanes, over 24,000 tanks,about 57,000 guns,and more than 125,000 82-mm and 120-mm infantry mortars. By early November 1942, the army in the field and the navy had more than 6.1 million men, 72,500 guns and infantry mortars,1724 rocket-launching artillery installations, 6,014 tanks (including 2,745 heavy and medium), 3,088 combat planes, and 233 warships. "

- The troops of the aforementioned [Western] districts and the personnel of the fleets were to repulse the attacks of the enemy and cover the mobilization, strategic con- centration, and deployment of the Red Army’s main forces. They numbered 170 divi- sions and two brigades (2.9 million men), 1,540 new-type aircraft, a great many aircraft of outmoded design, ... "

The Soviet Air Force lost about 1,200 airplanes on the first day of the war, including 738 airplanes of the Western Military District. Moreover, the greater part of these air- planes were destroyed on the airfields without having entered into combat. The ratio of forces and weapons changed still further in favor of the enemy, whose superiority, especially in the air, became overwhelming. "

Sitten vuonna 1942 tapahtuu samanlainen "räjähdysmäinen" tuotaannon kasvu len- tokeissa kuin panssareissakin, se kynnenkertaisuu edelliseen vuoteen nähdb 25000 uudenaikaiseen lentokoneeseen.

" ... Second period (Nov.19,1942 through the end of 1943). The situation by the second half of November 1942 remained extremely tense along the whole front. The USSR and its armed forces continued to fight alone against the Hitlerite coalition.The governments of the USA and Great Britain did not fulfill their obligations and did not open a second front in Western Europe.The Soviet rear was confidently gathering strength. By late 1942 and early 1943, the Soviet people achieved considerable im-provement in industry and agriculture. Compared with 1940, war productions in- creased five times in the Urals, nine times in the Volga Region, and 27 times in Wes- tern Siberia. The 1942 output totaled more than 25,000 airplanes,over 24,000 tanks, about 57,000 guns, and more than 125000 82-mm and 120-mm infantry mortars. By early November 1942, the army in the field and the navy had more than 6.1 million men, 72500 guns and infantry mortars, 1724 rocket-launching artillery installations, 6,014 tanks (including 2,745 heavy and medium), 3,088 combat planes, and 233 warships. "

SB: Hakusanan kirjoittaja marsalkka Zhukov ei ole paha valehtelemaan. Korkeintaan hän vaikenee joskus esimerkiksi myöhemmin minuneiden kollegojen suurista ansioista aikaisemmin.

...

Putkinen: " Venäjän lentokoneista II MS

Absoluuttista totuutta Venäjän lentokoneiden määristä Talvisodan, Jatkosodan tai vaikkapa päivämäärän 22.6.1941 ajalta ei tulla koskaan saamaan selville, sillä Venäjä on ”aina” valehdellut ”kaiken”. "

SB: Ei ole, van fasistit ovat valehdelleet ja valehtelevat kaiken.

JP: " Eri lähteistä saatuja numeroarvoja voidaan kuitenkin kirjata ylös eri päivämää- riltä ja vertailla lukuja keskenään pyrkien muodostamaan edes lähellä totuutta olevia oletuksia. Kun vielä huomioidaan valmistusmääriä,eri joukkojen kirjanpidossa olevia määriä, tappioita, jne. niin eiköhän ainakin suuruusluokista päästä keskustelemaan.

1.10.1939

1.10.1939 Venäjän ilmavoimilla oli kaikkiaan 12 677 lentokonetta.[i]

1.6.1941

Viidellä läntisellä sotilaspiirillä oli 1.6.1941 aamulla yhteensä ilmavoimien taisteluko- neita 6750, joista lentokunnossa 5900 - ei sisällä tiedustelukoneita. Huomatkaa ky- seessä on 1.6. lukumäärä - koneita vaihdettiin parhaillaan intensiivisesti uudempiin malleihin. Lisättäessä kaukotoimintailmavoimien koneet (ilman vanhentuneita TB-3) ja merivoimien koneet (ilman vesikoneita) saadaan yhteensä 9000 konetta, eli nelin- kertainen ylivoima saksalaisiin nähden.[iii] " 22.6.1941 "

SB: Zhukov ilmoittaa dellisen 3 vuoden aikana valmistetun 17000 taistelukonetta, joista osa, sanotaan kolmannes, on idässä.

JP: " 22.6.1941 mennessä oli valmistettu 1289 MiG-3, 335 JAK-1. Niistä läntisten rintamien ilmavoimien käyttöön oli annettu 903 ja 102. Lisäksi oli 322 LaGG-3:sta. [iv]

22.6.1941 läntisillä rintamilla oli 1650-1750 kpl I-16.[v]

22.6.1941 mennessä valmistettiin  458 Pe-2.[vi]

22.6.1941 Ilmavoimissa oli olemassa 20 000 taistelukonetta, joista 11 500 hävittäjiä kaikkein konservatiivisimman lähteen Grif sekretnosti snjat vuodelta 1993 mukaan. [vii] "

SB: Suurin piirtein noin, kun 3000 oli vanhoja romuja. Niilläkin oli kyllä käyttöä mm. hämäystarkoituksiin...

JP: " Kuten sanottu erilaisia numeroarvoja löytyy lukematon määrä. Esimerkiksi eversti Erkki Nordberg antaa kirjassaan tiedon, että Venäjällä oli 22.6.1941 lännessä 13 300 toimintavalmista lentokonetta.[viii]

Tohtori Tapio Tiihosen mukaan Saksan tiedustelu näki Venäjän ensimmäisessä portaassa olevat 5770 lentokonetta, mutta todellisuudessa Venäjällä oli 15 000 konetta enemmän. [ix]

Viktor Suvorovin mukaan Venäjällä oli sodan alussa (22.6.1941) 21130 taistelukonetta ja Saksalla 2510.[x] "

SB: Zhukovin mukaan heillä oli 4950 konetta mukaan lukien Suomen 100 konetta. Kaikki Saksan- kaan koneet eivät kuitenkaan päässeet ensimmäiseenkään taiste- luun asti, vaan mm. latiassa ilmatorjunta onnistui harventamaa niitä, niitä eksyi jne.

JP: " Venäjän merivoimien ilmavoimilla oli 22.6.1941 Pohjoisessa-. Baltian- ja Mustanmeren-laivastoissa noin 1445 lentokonetta, joista noin 763 hävittäjää ja 340 pommikonetta. Hävittäjät jakautuivat: Baltia 368, Pohjoinen 49, Musta 346. [xi]

Venäjä/Saksa

Vertaillaanpa miten paljon Saksalla oli koneita idässä 22.6.1941:

-         pommikoneita yhteensä 930;

-         syöksypommittajia Ju-87 (Stuka) 306;

-         hävittäjiä Me-109 923;

-         ”hävittäjäpommittaja” Me-110 185. Yhteensä 2344.[xii]

Pommikoneita vastakkain tyypeittäin:

Venäjällä 1300 DB-3f, 1750 SB, 195 Su-2 ja 50 JAK-2/4.

Saksalla 520 Ju-88, 300 He-111 ja 130 Do-17.[xiii]

Rynnäkkökoneita vastakkain tyypeittäin:

Venäjällä syöksypommittajia 205 Pe-2 ja 140 Ar-2.

Saksalla syöksypommittajia Ju-87 300 ja hävittäjäpommittajia Me-110 100 (SKG). [xiv]

Hävittäjiä vastakkain tyypeittäin:

Venäjällä:

-         903 MiG-3 "

SB:  Täältä löytyy taustaa Mikojan--Gurevitsheista.

JP: " -         102 JAK-1

-         n. 2000 I-16

-         vähintään 1500 I-153

Saksalla:

-         500 Me-109F

-         420 Me-109E

-         90 Me-110 (ZG).[xv]

Ammuttiin alas

Halderin päiväkirjan mukaan saksalaiset tuhosivat ensimmäisenä sotapäivänä (22.6. 1941) 850 venäläistä lentokonetta. Niistä 800 kello 13.30 merkinnän mukaan, eli aamupäivällä. Muutaman päivän kuluttua saksalaiset arvioivat 22.6.1941 tuhotun kaikkiaan 1811 venäläiskonetta, joista 1489 maassa.[xvi]

Hyvin laajasti levinneen kommunistipropagandan mukaan Venäjä menetti ensimmäisenä päivänä kaikkiaan 1200 konetta joista 800 maassa. "

SB: Zhukov: "The Soviet Air Force lost about 1200 airplanes on the first day of the war, including 738 airplanes of the Western Military District. Moreover, the greater part of these airplanes were destroyed on the airfields without having entered into combat. "

SB: Noin tapahtui. Pavel Sudoplatovin mukaan tuosta jopa pääosa oli kuitenkin lavastusta ja hämäystä.. koska romut olivat lentokentillä ikään kuin ne olisivat "hyökkäysjäjestyksessä".

Zhukov ei allekirjoita, että hyökkäys olisi ollut Stalinille yllätys. Sen sijaan oli totta, että Stalin vaati olemaan antamatta minkäänlaista merkkiä mistään tehostetusta va-ruillaan olosta viimeiseen asti. Sudoplatov kiistää myös, että Saksa olisi saanut hal-tuunsa mitään "hyökkäyasevarastoja länsirajalta" (sellaisista asevarastoista huolehti sisäministeriö eli rajavartiosto ja KGB) eli juuri mm. Sudoplatov eikä armeija. Ne oli jaettu partisaaneille (joista os oli myös sisäministeriön väkeä samalla, ennen kaikkea he olivat kuitenkin paikallisia puolueen aktiviteja), jotka saivatkin kunnon vastarinnan ensimmäidenä pystyyn. Sudoplatov syyttää länsirintaman katastrofista Saksan solu-toimintaa Puolan ajalta tekniseen infrastruktuuriin, eli saksalaisia vastapelureitaan. Komentaja, kansanedustaja,insinöörikenraali D.G. Pavlovilla, T-34:n yleissuunnitteli- jalla ja päätöksen läpiajajalla valtakunnan ja puolustushallinnossa, oli myös mitä mahtavin kokemus ja näkemys kaikesta muusta paitsi konkreettisesta sodanjohtamisesta.

JP: " Venäjän aiemmin salaisen ilmavoimistaan kertovan kirjan mukaan Venäjän ilmavoimien tappiot ensimmäisenä kolmena päivänä olivat 3870 lentokonetta. [xvii] "

SB: Valetta. Taas jotakin "rapsinskia"...

JP: " Kannattaa huomata,että ne tappiot prosentteina Venäjän valtavasta lentokone- määrästä olivat hyvin vähäisiä, vaikka absoluuttiset arvot tuntuvatkin suurilta.

Todettakoon vielä, että Hitlerin mukaan saksalaiset ampuivat venäläisiä koneita alas tai tuhosivat maassa kolmessa kuukaudessa yhteensä 14 000 kpl.[xviii] "

SB: Ei pidä paikkaansa, koska taitelevia koneita oli 17000, ja "tuhotut" kuuluvat lähinnä ensimmäisen päivän hävikkiin.

JP: " Lentorykmenttejä

1.6.1941 oli 266 lentorykmenttiä.[xix]

Lentokenttiä

Venäjän läntisillä rintamilla oli 1.1.1941 käytössään noin 477 lentokenttää, joista 95 päätuki-kohtia ja 382 työkenttää. Kenttiä rakennettiin lisää vimmatusti. Työn alla eri valmiusasteissa oli 278 lentokenttää.[xx]

Ensimmäisen iskun Saksa antoi niistä 31 lentokentälle 22.6.1941. "

SB: Saksa hyökkäsi myös Suomen kentiltä.

JP: " Lentokonetehtaita

Sodan alkuun mennessä Venäjän lentokoneteollisuusministeriön alaisuudessa oli yli 130 lentokonetehdasta. Stalinin määräyksestä päivätuotannon piti olla 70-80.[xxi]

Vanhentuneet koneet?

Kommunistipropaganda väittää, että Venäjän lentokoneet olivat vanhentuneita, paitsi pieni määrä nykyaikaisia. Väittää voidaan tietenkin mitä hyvänsä, mutta kannattaa vertailla niiden ”vanhentuneiden” koneiden suoritusarvoja muiden sen aikaisten koneiden suoritusarvoihin.

Kun Venäjällä oli lännessä noin 2000 kpl I-16 hävittäjäkonetta, niin verrataanpa sen suoritusarvoja: [xxii]

Eli I-16 hävittäjän nousunopeus (viimeinen sarake) on paras vertailluista, nopeus matalalla (6. sarake ) on suunnilleen sama, huippunopeudessa korkealla häviää, siipikuormitus (3. sarake) suunnilleen sama. Siipikuormitus vaikuttaa ketteryyteen.

Entäpä aseistus? I-16 hävittäjää valmistettiin useita eri tyyppejä useilla eri aseistus- vaihtoehdoilla. Esimerkiksi tyypeissä 17, 27 ja 28 oli kaksi 20 mm tykkiä ja kaksi 7,62 mm konekivääriä. Se oli mahtavan hyvä aseistus - vastasi Me-109 E3:a. I-16 tyypissä 29 taas oli yksi 12,7 mm ja kaksi 7,62 mm konekivääriä. Sekin on ihan kelvollinen aseistus verrattuna lukuisiin muihin sen ajan koneisiin,joissa oli vain pienikaliiberisia konekiväärejä.Vanhemmissa I-16 oli vain neljä 7,62 mm konekivääriä,mutta ne olivat tehokkaampia kuin läntiset vastaavat oleellisesti suuremman tulinopeuden vuoksi. [xxiii]

Voinemme siten jättää väitteen ”vanhentuneesta” omaan arvoonsa. Kesäkuussa 1941 se oli täysin käyttökelpoinen kone. Suomalaiset joutuivat lentämään silloin huonommilla koneilla - no Brewster oli sentään ”taivaan helmi”. "

SB: Ei koneen tarvitse olla absoluuttisesti huon, kun se on kuitenkin susi taitelussa, kun vihollisella on parempia,sitä vastaan räätälöityjä koneita. NL:n ei myöskään mis- sään tapauksessa kannattanut "haskata" lentäjiä, koska kaikille oli tulossa vuoden sisällä uudet, voitolliset koneet.

" JP: "Mark Solonin esittää kirjassaan valtavan määrän eri koneiden teknisten arvo- jen vertailuja todistaen vääjäämättömästi venäläiskoneiden olleen suoritusarvoiltaan ihan hyviä - olipa kyseessä hävittäjät tai pommittajat. Venäläiskoneiden moottorit oli-vat läntistä suunnittelua, valmistettiin lisenssillä Venäjällä. Esimerkiksi I-16 moottori oli alkujaan Wright-Cyclone R 1820 - 97. [xxiv] Vastaavasti SB, JAK, LaG, Pe-2 moottori oli alkuperältään ranskalainen Hispano Suiza 12Y-31. [xxv]

Muistettakoon, että suomalaisetkin lentäjät lensivät venäläisillä sotasaaliskoneilla runsaasti sotalentoja. Tietenkin vuosien mittaan ne jäivät jälkeen uusille tyypeille, mutta nyt puhutaankin kesäkuusta 1941. Ei ne saksalaiset, englantilaiset, ranskalai-set, eikä amerikkalaisetkaan silloin rintamapalveluksessa olleet koneet olleet kovin kaksisia verrattuna muutamaa vuotta myöhemmin käyttöön tulleisiin. Tekniikka kehit-tyi sodan aikana nopeasti - lähinnä yhä voimakkaampien moottoreiden ansiosta. 

Mielenkiintoista

Erityisen mielenkiintoista on, että virallinen Venäjä kommunisti”historioitsijoineen” yritti kaikin tavoin valehdella lentokoneidensa määrän 22.6.1941 vähäisemmäksi kuin se todellisuudessa oli - sekä koneensa huonommiksi kuin oli totuus. Aivan samaa Venäjä ja Venäjän hännystelijät tekivät hyök- käysvaunujen suhteen. "

SB: Esimerkkejä? (EI "puutarhatrakktori"esimerkkejä"!)

JP: " Imperialistinen Venäjä pyrki kaikin keinoin peittämään totuuden, että Venäjällä oli  suurhyökkäyssuunnitelma länteen ja että Venäjä  aikoi hyökätä länteen maailmanhistorian suurimmin voimin heinäkuussa 1941. "

SB: Paskat. "Suurhyökkäyssuunnitelma" oli huijausta.

JP: " Lännessäkin laajalti tunnetut marsalkka Zhukovin ”muistelmat” ovat täynnä valheita ja emävalheita. "

SB: Maailman luotettavin sotakirja!

JP: " Jollakin konstilla Venäjä sai muutamia läntisiäkin kirjoittajia mukaan valhepropagandaansa. Näitä olivat mm. Erickson, Glantz ja Gorodetsky.

Läntinen sotahistoriankirjoitus on siten Venäjän osalta täynnä virheellistä tietoa kun on kopioitu valheita edelleen.

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venajan_lekoista_II_Ms... "

SB: Paskanmarjat! SUOMALAINEN skitso"historian"kirjoitus on pääasiassa paskaa.

Kuka hyökkäsi Jatakosodan alkaessa:

Putkinen:

Vaikka Jatkosodan alusta on kulunut tätä kirjoitettaessa jo noin 65 vuotta, niin edelleen siitä kiistellään mm. internetfoorumeilla.

Yleisesti sentään myönnetään, että Venäjä aloitti sekä Talvisodan, että Jatkosodan Suomea vastaan, mutta jostakin käsittämättömästä syystä jotkut yrittävät edelleen kiistää Venäjän aloittaneen Jatkosodan Suomea vastaan.Niinpä olen joutunut kerää- mään tähän artikkeliin joidenkin mielestä tuskastuttavan pitkälti ja runsaasti suoria lainauksia, joille annan tarkat lähdeviitteet.

Kun jotkut vielä erikseen yrittävät väittää, että Suomi olisi joka tapauksessa lähtenyt hyökkäämään itään, vaikka Venäjä ei olisi hyökännytkään ensin Suomen kimppuun, niin viittaan tähän ehtoon. Useat tosin toteavat, että Talvisodan vuoksi Suomella oli oikeus hyökätä Jatkosodassa, mutta minusta emme saa antautua näin helpolla, vaan on tarkasteltava miten se Jatkosota oikein alkoi.

Suomi aikoi pysyä puolueettomana ellei Venäjä hyökkää "

Sapmmiro Botti: " Ei aikonut, eikä Venäjä hykännyt, kun Suomi hykkäsi jo ENNEN Sakassa minnoittamaan tallinnan rannikkoa!

Suomessa oli Saksa armeija, joka "vartioi" yli kolmannesta rajaa.

" Lainaus: " Kesäkuun 10. päivän tienoissa 1941 saapui eversti Buschenhagen tois- tamiseen Helsinkiin.Hänen lausunnoistaan yleisesikunnassa ilmeni, että hänen teh-tävänään tällä kertaa oli toisaalta käydä neuvotteluja mahdollisen yhteistoiminnan käytännöllisistä yksityisseikoista, siltä varalta että Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen, toisaalta saada takeita siitä, että Suomi tulisi sotaan mukaan Saksan liittolaisena. "

Barbarossa oli valmisteltu yhdessä, eikä siitä ollut mitään perääntymistä.

Sellainen barbarossa,jossa Suomi EI olisi ollut mukna,OLISI OLLUT AIVAN TOISEN NÄKÖINEN,ja sitä paitsi Moskovalle,Bakulle ja NL:n todellisille aseteollisuusalueille VAARALLISEMPI kuin tämä toteutunut.

Pukinen: "Kun olin esitellyt asian tasavallan presidentille ja hän oli vakuuttanut pysy- vänsä entisellä kannallaan, ilmoitutin eversti Buschenhagenille, että ei voitu antaa mitään takeita mukaantulostamme sotaan. Suomi oli päättänyt pysyä puolueettoma- na, mikäli sitä vastaan ei hyökätty." [i] "

SB: Kissan paskat! Täysin pöyristyttävää valehtelua!" Että Sinun kunnioitettu lukijani olisi helpompi orientoitua Jatkosotaan, niin suosittelen lämpimästi, että luet ensin ar- tikkelit: Stalinin puhe 19.8.1939, Stalinin puhe 5.5.1941,Venäjä aikoi hyökätä länteen heinäkuussa 1941 ja Välirauhan aikaa käsittelevän Tasavallan presi-dentin puheen. Venäjän hyökkäyssuunnitelmia Suomeen Välirauhan aikana käsitellään täällä. "

SB: Kaikki nuo ovat täyttä huijausta: samaa sarjaan kuin "maailmanvalloitussuunni- telma puutarhatraktoreilla"!

JP: " Ennen kuin pääsemme varsinaiseen teemaan teen vielä kaksi arvovaltaista lai- nausta koskien välirauhan aikaa: ”Uusi raja vedettiin Kannaksella Neuvostoliiton pai- nostuksesta seuduille, joille Puna-armeija ei kyennyt sodassa etenemään. Sen mää- rittämisessä otettiin taloudellisten seikkojen ohella huomioon kolme muuta näkökoh- taa Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta perustettiin 31.3.1940 val- loitusten kaunistelemiseksi. Valloitussota ja uuden tasavallan perustaminen olisivat olleet vaikeita selittää, ellei Suomelta olisi saatu riistettyä riittävästi aluetta. Siitä luo- vutettiin huomattava osa uudelle tasavallalle. Tasavallan synnyttämisellä oli myös kauemmas tähtääviä päämääriä.Se oli Stalinin ja Otto Wille Kuusisen instrumentti, jolla olisi ollut välinearvoa, mikäli Suomi olisi myöhemmin saatu vallatuksi (Rentola 1994, 222-223; Kilin 1997c,60; Aalto,328; Susiluoto 1999,35). "

SB: Heidän tarkoituksensa ei ollut vallata Suomea.

JP: "Neuvostotasavaltojen uusi tulokas sai pienuudestaan huolimatta heti täysivaltai- sen tasavallan aseman.Suomalaisuus rehabilitoitiin,karjalan kielestä luovuttiin,suomi palautettiin toiseksi viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle ja Terijoen hallituksen jäse-net lähetettiin Petroskoihin johtamaan uutta tasavaltaa. Karjalaiset, suomalaiset ja vepsäläiset olivat siitä huolimatta tasavallassa aina selvästi vähemmistönä (HS 29. 12.1999,C9). Ei ollutkaan ihme,että tasavallan perustaminen nähtiin Suomessa Suo-men syömisen ensimmäisenä suupalana. Pelättiin, että rajan takana aiottiin palata Edvard Gyllingin aikaiseen puolikansalliseen valtioon, joka muodostuisi houkutukseksi suomalaisille kommunisteille. (Rentola 1994, 222-223.)

Neuvostojohdon ajatukset menivät sitäkin pitemmälle. Ideana oli antaa Karjala Suomelle, joka samalla liitettäisiin Suur-Suomena Neuvostoliittoon. "

SB: EI vaan Karjala olisi erotettu NL:sta osaksi Suomea. Mutta se oli NL:n vaihtoehto B.

Vaihtoehto A oli se, mikä toteutui.

JP: " Karjala olisi silloin noussut 16. neuvostotasavallaksi.(Susiluoto 1999,35.) Se oli myös selvästi tavoitteena neuvostojohdolla, joka aikoi "ratkaista lopullisesti Suomen kysymyksen" uuden tasavallan avulla. Ensisijainen tehtävä oli kouluttaa Karjalassa kaadereita, jotka hallitsivat suomen kielen. Heitä tarvittiin Suomen valtionhallinnon, talouden ja kulttuurin eri aloille. Utopistisesta tavoitteesta luovuttiin ilmeisesti lopulli- sesti vasta Porkkalan palauttamisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1956. (HS 29.12. 1999, C9. "

SB: Terijoen hallituksessa oli vain kolme ministeriä, joiden olisi mitenkään voinut ku-vitella jatkavan jos SUomessa olisi tapahtunut kansademaokraattinen keikaus: Otto- Wille Kuusinen, Tuure Lehen ja Akseli Anttila. Neäjäs olisi epäilemättä ollut (Itä-)Kar- jalaministeri Paavo Prokkonen, jos Itä-Karjala olisi liitetty Suomeen. Loput olisi täytetty suomalaisilla: kommuniteilla, SDP:n kuutosilla, Maalaisliiton rauhansiivellä.

JP: " Viivoittimella piirretty uusi raja oli kolmanneksi erittäin sovelias hyökkäyksellisille sotatoimille riippumatta siitä, kummalta puolen rajaa asiaa tarkastellaan. "

SB: Totta.

JP: " Neljänneksi on vielä otettava huomioon Josif Stalinin omat sanat: "Me suostuimme näihin [Moskovan rauhan] ehtoihin, koska saimme melkoisia myönnytyksiä,jotka turvaavat pohjoises- sa, etelässä ja lännessä Leningradin ja asettavat uhanalaiseksi Suomen elintärkeät keskukset. Nyt Helsingin uhka toteutuu kahdelta suunnalta,Viipuri ja Hanko."(Nummela 1997, 9.) "

SB: Hölynpölyä.

JP: " Johtopäätöksinä ja havaintoina voidaan todeta, että valloitussota oli ensin pää- tynyt ryöstöretkeksi ja sitten ajautunut uuden valloitus sodan lähtökohdaksi. Puna- armeijan tähän lähtökohtaan viittaa sekin, että neuvostojohto ajoi vielä vuosina 1940 - 1941 salaisesti ja poliittisesti Suomen liittämistä Neuvostoliittoon. "

SB: Ei ajanut. Huijata saattoi tuoho suuntaan.

JP: " Siihen on viitattu muun muassa Otto Wille Kuusisen ohjeissa, jotka hän antoi tyttärelleen Hertta Kuusiselle. (Rentola 1994,280,303, 533) Sitä osoitti myös Karja-lais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan olo sekä varsinkin sen elo aivan Suomen itärajan takana.” [ii]

”Neuvostoliiton välirauhan aikaisista sotavalmisteluista voidaan ja tarvitsee tehdä vain yksi johtopäätös. Puna-armeija valmistautui hyökkäämään länteen sekä valtaa-maan sen ohella myös Suomen. Tällä kerralla se tehtäisiin heti vielä huomattavasti vahvemmin voimin kuin oli ollut tarkoitus vuonna 1939.” [iii] "

SB: Kaikenlaiseen voi valmistaua, ja joskus pitääkin, mitä ei pidä tavoitteenaan toteuttaa.

JP: " Sallan rata

Se, että Venäjä vaati Moskovan rauhansopimuksessa Suomea rakentamaan hyvin nopeasti Sallan radan (Ratayhteys Venäjältä Ruotsin rajalle) ja Välirauhan aikana toistuvasti kiirehti radan valmistumista osoittaa selvästi, että Venäjän tavoitteena oli vallata Suomi ja edetä Ruotsin sekä Norjan lävitse Atlantin rannikolle.  Rautatielle ei olisi ollut mitään järkevää kaupallista käyttöä.[iv] Myös Ruotsissa nähtiin kyseisen rautatien sotilaallinen merkitys tällä tavoin. "

SB: Ei todista mitään. NL olisi kehittänyt kaupankäyntiä.

JP: " Kumpi ”ampui ensin”? "

SB: Ei mitään olennaista merkitystä, kansainliiton tai YK:nkaan mielestä.

JP: " Lainaan tähän useita kirjoituksia, jotka kertovat mitä tapahtui Jatkosodan aluksi:

1. Eversti, Mannerheimristin ritari Jorma Karhunen:   ”Venäläiset pommikoneet hyökkäsivät panssarilaivojamme vastaan Sottungan vesillä 22.6.1941 klo 6.05. Kello 6.15 pommituskohteena oli Alskärin linnake Turun saaristossa ja kello 6.45 pommi-tettiin kuljetusaluksia Korppoossa.Klo 7.55 Hangossa olevat venäläispatterit avasivat tulen vuokra-alueen rajan ylitse. "

SB: Suomalaiset olivat hyökänneet miinoittamaan Viron rannikkoa.

JP:"Näistä räikeistä rikkomuksista Suomen ulkoministeriö lähetti tiedot ja maininnan, että Suomen tarkoituksena on pysytellä puolueettomana, mutta puolustautuisi, jos Neuvostoliitto hyökkäisi.Tiedotus vastaanotettiin Moskovassa ja Berliinissä. Varmuu- den vuoksi se toistettiin vielä kaksi kertaa.Venäjän Helsingissä ollut lähettiläs ei vas-taanottanut annettua vastalausenoottia vaan väitti, ettei mitään pommituksia ollut ta-pahtunut. Seuraavana päivänä venä- läiset katkaisivat lennätinyhteydet Helsingin ja Moskovan välillä.

Neuvostoliiton lentokoneet ylittivät rajat 23. ja 24.6.1941 kolmessa kohdassa ja tun- keutuivat maamme ilmatilaan. Tämä oli seuraavan päivän suuren pommitusoffensii-vin valmistelua: 25.6.1941 Neuvostoliitto heitti Suomen ilmatilaan 500 konettaan pommittaen täysin rauhallisia kaupunkeja ja teollisuuskeskuksia,muutama pommitus kohdistui myös lentotukikohtiimme. Suomalaiset torjuntahävittäjät lähtivät taisteluun. Päivän ilmataisteluissa ammuttiin 27 viholliskonetta alas.Omia koneita ei menetetty."

SB: Suomesta olio jo edeliisenä päivänä lennetty NL:on Saksan hyökkäykseen liittyen.

JP: " Pommituskohteina oli kymmenkunta Etelä- ja Keski-Suomen kaupunkia ja teollisuuskeskusta kuten Helsinki,Turku, Kotka, Porvoo, Heinola, Varkaus ja Lahti.

Näiden pommitusten jälkeen eduskunnassa hyväksyttiin päätöslauselma, jonka mukaan Suomi on jälleen sodassa.”[v]

2. Presidentti Risto Ryti: ”Heti kesäkuun 22 päivän aamulla ryhtyivät venäläiset so- tavoimat hyökkäyksiin Suomen alueelle pommittaen ja tulittaen puhtaasti suomalai-sia kohteita.Klo 6.05 aamulla sanottuna päivänä venäläiset ilmavoimat pommittivat panssarilaivojamme Sottungan luona; klo 6.15 venäläiset ilmavoimat pommittivat Al-skärin linnaketta Turun saaristossa; klo 6.45 venäläiset ilmavoimat pommittivat suo-malaisia kuljetusaluksia Korppoon luona ja klo 7.55 venäläinen tykistö avasi tulen Hangon vuokra-alueelta ampuen Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle. Samana päivänä avattiin Hirsilammen luona, noin 14 km Imatran itäpuolella, Neuvostoliiton alueelta tuli suomalaisia rajavartioita kohden ja Pummangista Petsamossa ammuttiin useita kymmeniä tykinlaukauksia erästä merellä kulkenutta suomalaista laivaa kohti. Näiden puolueettomuudenloukkausten johdosta ulkoministeri Witting kesäkuun 22. p:nä esitti Neuvostoliiton lähettiläälle ministeri Orloville vastalauseen pyytäen selitys-tä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä hallituksen puoleen,mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan saatu.” [vi]

3. Professori Mauno Jokipiin mukaan tämä Hangosta Porsöhön, Storholmaan ja mantereelle suuntautunut tykistötulitus olisi alkanut jo klo 6.50. [vii] Sinänsä Jokipii esittää kello 6.05 ta- pahtumat kuten edellä - ja toteaa vielä, että Alskärin linnakkeen pommitukset sytyttivät siellä tulipaloja,kuin myös tykkiveneemme Uusimaa pommi- tusyrityksen Korppoon länsipuolella. [viii]

4. Marsalkka Mannerheim esittää myös Venäjän hyökkäyksen 22.6.1941 kello 6.05 alkaen muistelmissaan.[ix]

5. Bror Laurla: ”Kun Neuvostoliiton ilmavoimien koneet 22 päivänä klo 6 ja 6.45 vä- lisenä aikana pommittivat Turun saaristossa olevia panssarilaivoja, tykkivene Uusi- maata, miinaproomua ja Alskärin linnaketta ja kun tämä tapahtui pari tuntia ennen kuin Hitler piti jäljempänä selostetun puheensa voidaan tämä tulkita vain siten, että sota Saksaa vastaan tarkoitti neuvostohallituksen mielestä samalla myös sotaa Suo- mea vastaan. Tähän viittaa myös Hangon vuokraalueen tykistön toiminta. Tämä ryh- tyi nimittäin klo 6.50 tulittamaan Porsön ja Söderholman saaria sekä mantereella olevia kohteita. Merivoimien johdon pyydettyä oikeutta vastata tuleen siihen saatiin klo 8.15 lupa.” [x] 

Edellä vain aluksi siitä "kello 6.05". Tässä siitä asiasta tarkemmin.

Lainaus: "Heinäkuun kymmenentenä päivänä 1941 Suomen armeija lähti liikkeelle murtaakseen venäläisten raja-asemat ja valloittaakseen takaisin ne alueet, jotka oli menetetty rauhan-teossa 13.maaliskuuta 1940. Mutta jo aiemmin, välittömästi saksa- laisten hyökättyä Venäjälle 22. kesäkuuta, venäläisten ilmavoimat olivat ryhtyneet hyökkäykseen ei vain Suomen aluetta vaan myös suomalaisia sota- ja kauppalaivas- toa vastaan. Ja kesäkuun 25. päivänä venäläisten ilmavoimat alkoivat laajan hyök- käyksen suurissa osissa maata. Venäläisten puolelta oli siis aloitettu vihollisuudet, ennen kuin Suomi oli lähtenyt sotatoimiin." [xliv] 

Väinö Tanner: " Saksan rikottua Neuvostoliiton kanssa tekemänsä hyökkäämättö- myys- ja sovintomenetelmäsopimuksen ja 22.päivänä kesäkuuta 1941 hyökättyä Ve- näjälle joutui asiain sivulla ollut Suomi odottamatta yllätyksellisten ja anka-rain lentohyökkäysten kohteeksi. Suomi koetti säilyttää rauhallisuutensa ja pysyä alkaneeseen sotaan nähden puolueettomana,mutta kun hyökkäykset jatkuivat ja kävivät yhä rajummiksi, oli pakko ryhtyä puolustautumaan.

Kesäkuun 25. päivänä 1941 eduskunnalle antamassaan tiedonannossa hallitus oli näistä tapahtumista tehnyt sen johtopäätöksen, että maa oli joutunut sotatilaan. Tämän kannanoton eduskunta hyväksyi." [xlvi]

Väitetyt Venäjän alueiden pommitukset Suomen alueelta

En ole löytänyt todisteita siitäkään, että saksalaiset olisivat pommittaneet Venäjän alueita Suomesta käsin ennen tätä 22.6.1941 klo 6.05. "

SB: Kyllä siitä on todisteita.

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=6013.msg167122;topicse...

JP: " Sen sijaan on lukuisia viitteitä siitä, että Suomen taholta olisi nimenomaan kiel- letty saksaklaisia hyökkäämästä Suomen alueelta ennen kuin Venäjä on hyökännyt Suomen alueelle ja että tämä olisi myös toteutunut. Esimerkiksi professori Mauno Jokipiin perusteellinen tutkimus Jatkosodan synty vuodelta 1987 antaa nimenomai- sen esimerkin tällaisesta saksalaisesta käskystä:”Venäjän raja saataisiin ylittää vas-ta divisioonan nimenomaisesta käskystä ja silloinkin vain, jos vihollinen on suurem-malla kuin komppanian vahvuisella joukolla tai panssarivoimilla tullut Suomen rajan yli” [xi] Ja vielä uudelleen mm. sivulla 415.

Bror Laurla: Helsingissä 3.6.1941 käydyissä neuvotteluissa:”saksalaisille myönnet-tiin oikeus Kemin ja Helsingin (Malmin) lentokenttien käyttämiseen. Nyt myönnettyyn käyttöoikeuteen liitettiin ehto, jonka mukaan kenttiä ei ilman Suomen hallituksen lupaa saanut käyttää operatiivisiin lentoihin. [xii] "

SB: HEH!

SB: " Kinzelin sähke 5.6 näistä neuvotteluista ”vihollisuuksia Neuvostoliittoa vastaan ei aloitettaisi suomalaisten taholta tai Suomen valtioalueelta.” [xiii]

Hans Peter Krosbyn kirjan Nikkelidiplomatiaa Petsamossa 1940-1941 mukaan (vii-te 82) saksalaiset antoivat käskynsä ensimmäiseen pommi-iskuunsa Suomen alu-eelta vasta 25.6 klo 11 jälkeen (Muurmannin radalle Stukilla). Eli jopa sen jälkeen kun Venäjä oli tehnyt 25.6 suurpommitukset Suomen alueelle. "

SB: Eivät ne ensimmäiset olleetkaan POMMI-iskuja.

JP: " Lainaus:”22.6.klo 6.05 ja klo 6.45 venäläiset lentokoneet pommittivat suomalai- sia aluksia Sottungan luona ja Korppoon vesillä. Klo 6.15 neljä konetta pommitti Als-kärin linnaketta, missä syttyi vähäisiä tulipaloja. Samana päivänä venäläinen tykistö ampui klo 6.50 Hangon vuokra-alueelta, ja illalla klo 20.55 ammuttiin suomalaisia vartiomiehiä rajan takaa Imatran itäpuolella. -- Seuraavana päivänä neuvostoliittolai-set loukkasivat Suomen aluetta lentämällä kolmessa eri kohdassa rajan yli,  seuraa- vana päivänä vastaavat tapaukset uusiutuivat. Sotamarsalkka Mannerheim torjui jatkuvasti kenraali Erfurthin pyynnöt maastotiedustelun sallimisesta rajan yli tai Saksan ilmavoimien toiminnasta Suomen alueelta käsin." [xiv] "

SB: Partioita liikkui vilisemällä rajan yli molempiin suuntiin.

JP: " Saksan ilmavoimilla oli kielto hyökätä Suomen alueelta:

Lainaus: "Saksalaiset alistuivat tosiasiaan.169 OKW pyysi 23.6. sähkeellä oikeutta suorittaa ilmahyökkäyksiä Neuvostoliittoon Suomen alueelta,koska Neuvostoliittokin oli jo loukannut Suomen aluetta. Suomalaiset harkitsivat pitkään ja lupasivat vasta il-lalla sen, silloinkin keskiyöstä 24./25.6. alkaen,siis yli vuorokautta myöhemmin." [xv]

Suomi antoi viimein luvan saksalaisille hyökätä Suomen alueelta 25.6.1941.

Lainaus:"Neuvotteluissa sovittiin Suomen päämajan ja Saksan Norjan-armeijan väli-seksi rajaksi Oulun-Oulunjärven-Lentiiran-Sorokan  linja. Saksan Norjan-armeijalle alistettaisiin liikekannallepanon jälkeen Pohjois-Suomeen muodostuva III Armeija-kunta, johon kuuluisi mm. kaksi divisioonaa,yhteensä noin 40000 miestä. Saksan ilmavoimien käyttöön luovutettaisiin Kemijärven ja Helsingin lentokentät. Ajankohta, jolloin saksalaiskoneet nousisivat ilmahyökkäyksiin suomalaiskentiltä, päätettäisiin myöhemmin. Suomalaiset antoivat sittemmin lento-toiminnan aloittamisluvan alkaen 25.6. 1941 kello 00.00." [xvi]

”Suomen hallitus joutuikin 25.6. toteamaan eduskunnalle, että maa oli sodassa. Saksalaisille annettiin samana päivänä virallinen oikeus aloittaa tiedustelu ja lentotoiminta Suomen alueelta. ” [xvii]

”24.6.Suomi oli suostunut antamaan saksalaisten lentokoneiden lähteä operaatioihin Neuvostoliittoa vastaan Suomen maaperältä sekä sallinut Norjan-armeijan yksiköi-den suorittaa maatiedustelua Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan poikki keski-yöstä lähtien. (Verbindungsstab Nord,I a,77/41,an AOK Norwegen,Bef. St. Finnland, in AOK. Norwegen, K. T. B., Anlagenband I. AOK 20 19070/2)“ (Ziemke) [xviii]

”OKW:n antaman ohjeen mukaisesti Erfurth tiedusteli nyt saisivatko saksalaiset toimia Suomen alueelta käsin sen jälkeen kun Neuvostoliitto olisi loukannut Suomen aluetta. Tämän kysymyksen Heinrichs lupasi alistaa Mannerheimille. Myöhemmin samana iltana Heinrichs ilmoitti, että sekä maastontiedustelu että ilmatoiminta olivat AOK N:n alueella sallittuja aamus- ta alkaen kesäkuun 25 päivänä.” [xix]

Lentotoiminnasta Utista 22.6.1941 on oma artikkelinsa.

Venäjä itse myöntää aloittaneensa ilmasodan Suomessa:

Lukekaapa ajatuksen kanssa seuraava lainaus - ainakin kahteen kertaan: "Omaa aloitetta suurhyökkäyksessä Neuvostoliitto ei pyrikään kieltämään, sitä päinvastoin korostetaan. Aloittajakysymys on ratkennut: Neuvostoliitto myöntää virallisessa teok- sessa aloittaneensa ilmasodan Suomessa ja Pohjolassa. Muodolliset syyt olivat yhtä sotilaalliset kuin Saksalla Neuvostoliittoon hyökätessä: koska sodan epäiltiin kuitenkin olevan edessä, oli edullista temmata aloite omiin käsiin." [xx]

Venäläinen käsitys asiasta: http://lenbat.narod.ru/eng/fin.htm "

SB: Aloittajakysymys ei ole olennainen,. Olennainen on alueen valtaus- eli miehityskysymys.

JP:  " Molotov myönsi Venäjän aloittaneen sodan

Paasikivi ja Enckel olivat Moskovassa maalis/huhtikuussa 1944 tunnustelemassa rauhanehtoja.Lainaan keskusteluselostusta Molotovin kanssa: "Suomen neuvottelijat olivat kuitenkin ehdottaneet,että Suomi saisi korvaukseksi Petsamon alueesta pitää Viipurin kaupungin, Saimaan kanavan ja Vuoksenlaakson teollisuusalueen sekä myös Viipurin läänin itäosan (pohjoisosan). Molotov vastasi terävästi, että Suomi oli kolme kertaa aloittanut sodan Neuvostoliittoa vastaan. Meihin ei sen vuoksi voitu luottaa. Moskovan rauhan rajat olivat välttämättömät. Kun senaattori Paasikivi huomautti, ettei Suomi ollut ainakaan 1939 ollut hyökkäävänä puolena, Molotov vas- tasi, ettei Suomi ollut silloin halunnut myöntyä muutamiin mitättömiin myönnytyksiin, joista se lisäksi olisi saanut huomattavan korvauksen.

»Pitäkää mielessänne, ettei Neuvostoliitto hyökännyt vuonna 1941.» Tähän Paasiki- vi lausui,että hänellä oli edessään luettelo tämän sodan ensimmäisistä sotata-pahtumista. Luettelo osoitti, että ensimmäiset vihollisuudet suoritti Neuvosto-liitto Suomea vastaan. (Juuri tällöin Molotov huomautti: »Kun teillä jo oli saksa-laisia divisioonia maassa.»)" [xlv] Täten Molotov myönsi Venäjän aloittaneen vihollisuudet Suomea vastaan - eli Jatkosodan. "

SB: Molotov vastasi iavan oikein.

Putkinen: " Presidentti Risto Ryti Suomesta tulleista pommituksista:

”Ulkoasiainkomissaari Molotovin kesäkuun 22.p:nä pitämässään puheessa tekemien väitteiden johdosta,että Suomesta käsin olisi hyökätty Neuvostoliittoon, ilmoitettiin lä- hetystöille,ettei mitään tällaisia hyökkäyksiä ollut tapahtunut paremmin Suomen puo- lustusvoimien kuin kenenkään muunkaan taholta. Annoin omasta puolestani heti ot- taa myöskin selon näistä väitetyistä hyökkäyksistä ja sain viralliset vastaukset, ettei-vät suomalaiset lentovoimat olleet tehneet mitään hyökkäyksiä tai lentoja Neuvosto-liiton alueelle tai sen yli ja että ne saksalaiset koneet,jotka olivat pommittaneet Pieta-ria ja Kronstadtia ja joiden venäläiset olivat väittäneet tulleen Suomen lentokentiltä, olivat tehneet hyökkäyksensä eräältä Itä-Preussissa olleelta lentokentältä käsin.”[xxi] "