Aamulehti esitteli 27.11.2005 kokosivunkuvalla presidentinvaaliehdokkaiden kampanjasignaalituotteet.

Näkyvimmällä paikalla Vanhasen viirin ohella on HALOSEN kampanjan iso oranssi huivi, joka on täsmälleen samaa sävyä ja ilmeisesti malliakin kuin Aamulehden- kin ahkerasti värikuvissa esittelemät IVY-maiden oranssin liikkeen mielenosoi-tusliput, viimeksi AL:n kuvassa 27.11. Azerbeidzhanin mielenosoituksista, joissa tut-tuun tapaan vaadittiin vaaleja mitätöitäviksi, kun oranssit eivät olleet saaneet niissä ylivaltaa.

Siitä rätistä on kaikki kuvat nypitty netistä pois ja menneet arkistoihin tunnusten taakse, mutta tässä lienee yksi.

Venäläiset pitävät tuota lippua itseään vastaan suunnatun etnisesti vihamielisen fasistisväritteisen liikkeen symbolina, ja mikäli Aamulehden artikkeliin Ukrainasta on uskominen, eivät aivan aiheetta:

Täällä keskustelu jatkuu ko. aiheesta:

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=1187.300

Täällä olisi puolueettomuutta tavoitteleva, mutta toki läntisiin lähteisiin sidoksissa oleva tarkastelu ko. Ukrainan nälänhädästä:

http://www.eh.net/bookreviews/library/0870.shtml

ja täällä vastakkaisen poliittisen leirin tulkinta:

http://www.modern-communism.ca/mc43803.htm

Oranssin liikkeen alkuperäinen primus motor oli Ukrainan nyt syrjäytetty pääministeri Julija Tyhmosenko, jota venäläiset pitävät gangsterina ja joka on etsintäkuulutettu Venäjällä talousrikoksista.

Oli sitten käynnissä "kilpailu Suomen orassiudesta" tai ei, Venäjällä tämä asia ei varmasti jää huomaamatta.

Asialla myös taatusti vaikeutetaan ehdoin tahdoin suomalaisten ja Venäjän suoma-lais-ugrilaisten kansojen kulttuuri- ja muuta yhteistyötä, joissa jotkut tahot ovat jo provosoineetkin oranssilippujensa kanssa.

Suomen ja EU:n on pidettävä pitkä nenänsä (toivon hartaasti, että se olisi seuraaval-la presidentillämme nykyistä  lyhyempi...) erossa Neuvostoliiton perillisten keskinäi-sistä pesänjakokiistoista,erityisesti silloin,jos niissä käytetään höyrähtäneitä fasistisia historianvääretämis- ja muita sotapropagandamenetelmiä ja niihin ehdoin tahdoin yritetään sotkea ulkovaltoja.

Jos tämä ei ole Haloselta tarkoin harkittu "sotaliike",niin kannattaisi tarkoin muistella, mistä tuon nimenomaisen "kampanjatuotteen" idea heitettiin kehiin...

RK

Viimeksi muokattu: 08.12.05. klo 19:54:30 kirjoittanut RK

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/03/miten-maailman-paras-yliopisto-sepitti-ukrainan-jarjestetyn-nalanhadan

Voittamaton Aamulehden_KGB... (Näkökulma 13.06.06.)

(Miksiköhän ryssä ei käyyänyt sitä Talvisodassa...?)

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=11221.0

Makaaberi aivovoimistelu Aamulehden-KGB...

RK: Lopultakin saatiin Ukrainan vaalitulokset, lähes puolen vuoden takaisista parlamenttivaaleista.

Lainaus MTV3:n keskustelusivuilta, jossa asian tiimoilta on keskuteltu pitkin kevättä:

"  Täällä lopulta löytyy puolen vuoden raapimisen jälkeen lopulliset tulokset, hallitus ei vieläkään ole kasassa:

Enemmistö parlamenttipaikkoista meni Jushenkon vastustajan Janukovichin puoluelle. (32,12%)
Toisella sijalla J. Timoshenkon puolue (22,27%)
Kolmantena presidenttiä kannattava Meidän Ukraina (13,94%)
Sitten SD (5,67%)
Ja kommunistit (3,66%)

Paikat:
Janukovichin puolue 186
Timoshenkon puolue 129
Jushenkon puolue 81
Sosialistit 33
Kommunistit 21
Yhteensä 450

Oranssit ilman noskeja saivat siis yhteensä 210 eli alle enemmistön mutta näiden kanssa 243 paikkaa eli enemmistön.

Janukovichilla, kommunisteilla ja sosialisteilla olis heilläkin enemmistö 240, mutta Morozin "sosialistipuolue" on tannerilainen hämäyspuolue ja se kuuluu äärioikeistolaiseen "oranssiin" rintamaan.

Luvassa on oranssihallitus, jolla on kahdeksan paikan "loikkausvara" parlamentissa. Pääministeri saattaisi olla vaikka yllätysnimi Moroz.

Pitkään jatkuneet puolueiden väliset neuvottelut salkkujen jaosta eivät toistaiseksi johtaneet tuloksiin. Vaikka Ukrainassa jo puhutaan että neuvotteluiden tuloksetto-muus on odotettu tulos joka johtaa lopulta poliittiseen kriisiin.

Katsotaan miten tilanne kehittyy. "

Ja sitten toinen lainaus (tosin tämä juttu kuuluisi ehkä enempi jonkin sotilasaikakauslehden tehtävä/huumoripalstalle):

" > Jahas! "Ulkovaltojen rahoittama provokaatio". Mahdollisesti, sillä naapurina on
> aggressiivinen ulkovalta, jolla on sekä halu, että kyky sekaantua noiden maiden >asioihin.

Jos tamperelaisen Aamulehden juttuihin on mitään uskomista (noh,ok, sehän nyt tie-detään, mutta antaa olla tällä kertaa...),ja jos sotapropagandistiset PUHEET mitään painavat,niin kyllä Jushtshenkon Ukraina hakkaa kaikki tähänastiset puhdasta fanta-siakamaa myöten naapurivastaisessa aggressiivisuudessa: erityinen "Aamulehden-KGB" muka pisti noin kolmessa viikossa "10 miljoonaa ukrainalaista talonpoikaa" päätä lyhyemmiksi!

(En käytä siis nimeä "Tymoshenkon-KGB", koska IHAN VARMA en Aamulehden "uutisesta" voi olla...)

Eli yhden keskikokoisen maailmansodan kaikkien tappioiden verran!

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=1187.msg224096#msg224096

Tämä olisi ollut 80 Hiroshiman atomipommin verran.

Mutta 80 Hiroshiman atomipommilla "Aamulehden KGB":n mestarintyötä EI olisi voinut suorittaa, sillä ei olisi ollut 80 sen kokoista kaupunkia, joihin olisi kannattanut mosauttaa, ja sitä paitsi "Aamulehden KGB:n" uhrithan olivat MAALAISIA!

Osama bin Laden varmaan vaihtaisi lennosta taivaspaikkansa (ja kaikki 70 rusinaa) tietoon siitä,miten tehokas ja halpa "Aamulehden KGB" muodostetaan, ja miten se toimii. Matti Apunen tuskin kuitenkaan diiliä tekee, jos tietääkään... mahtaisi siitä tiedosta CIAkin yhden miljardin maksaa...  "

Atomipommeja "Aamulehden KGB" ei voinut käyttää: niitä ei ensinnäkään ollut (huom! TIETTÄVÄSTI...!) eikä niillä nyöskään oli tullut "valmista" ainakaan maaseudulla vaikka olisi ollutkin (ainakaan VAIN Hiroshima-tyyppisillä...)!

Annetaan edelleen "Aamulehden KGB":lle kolmen viikon sijasta KOLME KUUKAUTTA suoriutua maaimanhistorian mittavimmasta likvidaatiourakastaan.

Esitän lukijoille pohdittaavaksi seuraavan kysymyksen:

MILLÄ METODILLA, MILLAISELLA ORGANISAATIOLLA JA MITEN "AAMULEH- DEN-KGB" MENETTELI SAADAKSEEN ILMAT PIHALLE 10 MILJOONASTA MAALAISESTA KOLMESSA KUUKAUDESSA!

(Tämä on siis fiktiivinen äly/sotilastietoknoppi, tähän ei ole tarkoituskaan löytää "ratkaisuja" AINAKAAN UKRAINAN todellisesta historiasta!)

Oletaan,että lähtökohtana on TAVALLINEN,ei hädän alainen tilanne maaseudulla, jossa viljelijöillä on myös tukevasti itse kullakin jemmassa "kiven alla" murkinaa, ja muutenkin menee olosuhteisiin nähden siedettävästi... Mutta SITTEN...

Millaisia hävityksiä on todella tapahtunut ja mitkä niistä ovat olleet "tehokkaimpia" ja MIKSI?

Vertailukohtaa muihin, vaatimattomampiin ja samalla tunnetumpiin ryminöihin löytyy täältä:

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=9418.msg227482#msg227482

" 400 talvisotaa ilman ryssiä (miksi muuten ryssä ei käyttänyt "APUMATIN-KGB":ta??!!, Matti Apunen), vaan takkusi "sen UHRIEN" kanssa!!!???), 100 talvi-sotaa ryssien kanssa, 25 jatkosotaa ryssien kanssa, 2 Vietnamin sotaa, 1 Venäjän 1. maailmansota ja sisällissota yhteensä, Saksan 2. maailmansota, jne...

(Ja muutenkin palsta on väärällään "alan" infoa, kun vain pyörittää tuota hakua...)

Kuinka suuri omalta mies/naisvahvuudeltaan täytyi vähintään olla "Aamulehden KGB"?

MITÄ perusmenetelmää se käytti: pyssyt, pommit, taistelukaasut, myrkyt, salaiset atomit, neutronit, tulvat, jokien kääntäminen,keksikää!

Miten hävitys pimitettiin naapurimailta, kaupungeilta, turisteilta, vakoilijoilta?

Miten estettiin kohdetta pakenemasta?

JOs MILLÄÄN ei pääse vaadittuun, niin kuinka korkella pääsee ja millä keinoin?

MITÄ voimme OPPIA "Aamulehden KGB:sta"?

Tuloksista voi sitten raportoida myös Aamulehdelle...(vaikka siinä toki tietty vaara piileekin entistä hiotummasta sotapropagandasta...)

Gingston:Tämähän on tätä samaa asiaa mistä olet aiemmin kertonut,nyt vain joten- kin osasit yhdistää Kommunisti ajat ja Ukrainan vaalit toisiinsa,mutta minä en saanut selville mitenkä.Ja mitä sinä itseasissa haluat kumota, suuret ihmisuhriluvut vain sen, ettei Neuvostoliitossa tapettu ihmisiä.

Sen kyllä halausin myös tietää mihin perustuu väite että "oranssi" rintama on äärioi-keistolainen. Sitä tosin en hämmästele miksei "oranssi" rintama enää nauti yhtä suurta suosiota, mutta se sai tehtävänsä suoritettua ja nyt sillekin koittaa arki.

RK: Lainaus käyttäjältä: Gingston - 14.06.06. klo 08:27:02

Joka maassa tapettiin silloin ihmisiä, myös Suomessa, eikä ihan vähääkään, vaan suhteellisesti yhtä paljon kuin Neuvostoliitossakin.Lapsia ei tapettu (mikä olisi ollut nimenomaan ´kansanmurhan´ olennainen tuntomerkki!) esimerkiksi "rodun" tai luok-kaaseman takia sen paremmin Suomessa kuin Neuvostoliitossakaan (paitsi suoma-laisen Karjalan miehityshallinnon toimesta!), mutta naisia kyllä tapettiin sisällissodan jälkeen Suomessa ärhäkkäämminkin kuin miehiä, koska he herättivät pyssypoikien erityistä raivoa. Yksi tuleva presidenttikin johti teloitusryhmää, kukapa muu kuin sinänsä supertaitava ja umpikiero Kekkonen.

NL:ssa käytiin omat poliittiset teloitukset ja muut kuolemat historiatieteellisesti ja juri-disesti läpi 40 vuotta aikaisemmin kuin Suomessa, ja mukana oli myös muutama sel-lainen näkyvä ja taatusti VÄÄRÄ REHABILIOINTI (toimista,joista tapettaisiin tänään-kin vähän joka paikassa, esimerkiksi läntisen rintamankomentaja Dmitri Pavlov II maailmansodan alkaessa, joka jäi heti mottiin esikuntineen ja sitten piilotteli vielä viikkokaupalla kunnes ilmeisesti partisaanit pakottivat hänet saapastelemaan johdon eteen) signaalina siitä että asia on loppuun käsitelty.

Mutta maailmassa on tapahtunut rivi oikeitakin valtiollisesti organisoituja kansanmurhia.

Tunnetuimmat ovat Belgian Leopold II:n kansanmurha Kongossa ja Hitlerin vähem-mistökansallisuuksien kansanmurha, joissa molemmissa tapettiin n. 10 miljoonaa puolustuskyvytöntä kansalaista.Leopoldilta meni urakkaan 18 vuotta ja Hitleriltä 9 aikansa nykyaikaisimmasta teknologiasta puhtaasti tähän asiaan vihkiytyneestä organisaatiosta huolimatta. Kongossa väestö väheni, mutta Saksassa senkun kasvoi kaiken aikaa.

Turkissa tapettiin n. 2 mlj. armenialaista noin vuoden kuluessa 1915 seutuvilla. Kam-putseassa saman verran 1975-79. Näissä molemmissa tapauksessa oli ideana, että hävitettävä väestö jujutettiin mukaan johonkin väestönsiirtoprosessiin,jonka lopullista päämäärää he eivät osanneet kuvitellakaan ennen kuin oli myöhäistä.

Prosentuaalisesti tehokkain ja nopein kansanmurha tapahtui Ruandassa 1990-luvun puolivälissä YK:n kanadalaisten ja ranskalaisten rauhanturvajoukkojen nenän edes-sä:800000 kuollutta eli toistakymmentä prosenttia asujamistosta.(Joku muu varmaan tietää paremmin miten homma junailtiin. Minä tiedän vain suurin piirtein. Tämä oli puhdas "Keeni-rotuvaino",mustat mutta muuten europidiset tutsit eli watussit oli ulko- näöltään erotettavissa bantukansa hutuista.(Mm.tässä suhteessa homma on predes- tinoitu poikkeamaan jokaisesta ehdotuksesta "Aamulehden-KGB:ksi". Jos edellyte-tään,että "Aamulehden KGB:n" pitää koostua VENÄLÄISESTÄ "Keenistä-murhaaja-kansasta", kuten ihan vaan omasta tyhmästä päästäni otaksun..., on myös toinen AIVAN PERUSTAVAA LAATUA oleva ero...)
   
Gingston: Sen kyllä halausin myös tietää mihin perustuu väite että "oranssi" rintama on äärioikeistolainen.

RK: No jos ei mihinkään muuhun niin siihen että Aamulehti pistää "Aamulehden KGB":n "luomisen"  oranssien suuhun!

EIVÄTKÄ NÄMÄ TIETÄÄKSENI OLE OIKAISSEET AAMULEHTEÄ "HOURUAMI-SESTA" eikä heidän itsensä faktuaalisesta älyttömiksi tai hulluiksi leimaamisesta! (Sotapropagandan- han PITÄÄ olla sopivan älytöntä ja lähinnä hulluilla on lupa ottaa se täydestä todesta...)

Fasistien on myös huomattava, ettei atomisota ole mikään "ratkaisu heidän ongel- miinsa": atomisodassa on YKSI valtio,Venäjä,"vahvoilla",ja muutamat muutkin valtiot kuten USA, Brasilia, Intia, Meksiko, Indonesia, Australia, Kanada, Ukraina, Kazah-stan, Kongo,Sudan (mutta EI Egypti eikä Israel!) SELVIÄVÄT HENGISSÄ SODAS-TA KUIN SODASTA vaikka kaikki atomivarastot roiskittaisiin toisten niskaan. Muut ovat sitten hyvin heikoilla.

Gingston: Sitä tosin en hämmästele miksei "oranssi" rintama enää nauti yhtä suurta suosiota, mutta se sai tehtävänsä suoritettua ja nyt sillekin koittaa arki.

"Oranssi rintama" näyttää elävän pekästään maailman yksityisille ja valtiollisille fasistisille joukkotiedotusvälineille (ja on niiden ideologinen luomus).

Se ei ole käytännössä mistään muusta ollut kiinnostunutkaan hallituskaudellaan Uk-rainassa ja Georgiassa,ja se on ajanut talouden hunningolle ja vastakkainasetteluun Venäjän talouden, ainoan ulkomaisen asiakkaansa kanssa.

Gingston:Minä kysyin että tapettiinko Neuvostoliitossa ihmsiä,en sitä missä muualla tapettiin,enkä kysynyt myöskään tehtiinkö Neuvostoliitossa kansanmurhia. Ilmeisesti tappaminen on ok, kunhan se ei ole kansanmurha, vai mitenkä sinun viestisi muuten on ymmärrettävissä.Ja jos olen sinun ajatuksen juoksua oikein tulkinnut niin Neuvos- toliitto ei sinun mielestäsi varmaan sitten ole koskaan ollutkaan Karjalan miehittäjä.

Pavlovilla oli hyvä syy piilotella,sillä hänet olisi joka tapauksessa tapettu ja hän tiesi miten Stalin oli menetellyt aiempien komentajien kohdalla. Kun Kenraalin oma henki on kyseessä niin silloin sotilaan hengelläkin on vähemmän merkitystä, sitähän ne saksalaisetkin pelkäsivät kuinka pieni oli sotilaan hengen hinta Puna-armeijassa. Kuitenkin oli hyvä että Hitler saatiin kukistettua.
 
Lainaus käyttäjältä: RK - 14.06.06. klo 21:51:02

Lainaus käyttäjältä: Gingston - 14.06.06. klo 08:27:02

Sen kyllä halausin myös tietää mihin perustuu väite että "oranssi" rintama on
äärioikeistolainen.

RK: No jos ei mihinkään muuhun niin siihen että Aamulehti pistää "Aamulehden KGB":n "luomisen"  oranssien suuhun!

"Oranssi rintama" näyttää elävän pelkästään maailman yksityisille ja valtiollisille fasistisille joukkotiedotusvälineille (ja on niiden ideologinen luomus).

Se ei ole käytännössä mistään muusta ollut kiinnostunutkaan hallituskaudellaan Uk-rainassa ja Georgiassa,ja se on ajanut talouden hunningolle ja vastakkainasetteluun Venäjän talouden, ainoan ulkomaisen asiakkaansa kanssa.

Gingatson: Demokratian kehittyminen ei automaattisesti takaa parempaa talouden pitoa. Enkä laittaisi Ukrainan riitoja Venäjän kanssa vain Ukrainan syyksi, sillä myös Georgiassa oli ongelmia Venäjän kaasun kanssa ja syynä oli se ettei Venäjä pitänyt uusista johtajista.Ja keitä muuten ovat nämä yksityiset ja valtiolliset fasistiset joukko- tiedotusvälineet,nekö jotka kyseenalaistavat Venäjän omien tiedotusvälineiden sano- man. Muutenkin Venäjä saisi katsoa peiliin ja miettiä minkä takia monet suhtautuvat maahan kielteisesti, ettei vain johtuisi Venäjän omista toimista.
 
 Ps. Kun tässä nyt on fasisti syytöksiä sadellut niin voin kai kysy sinulta oletko, kommunisti, entinen kommunisti, venäläissyntyinen, Venäjä-mielinen, vai jokin muu?

Lainaus käyttäjältä: Gingston - 15.06.06. klo 10:40:58

Minä kysyin että tapettiinko Neuvostoliitossa ihmsiä, en sitä missä muualla tapettiin, enkä kysynyt myöskään tehtiinkö Neuvostoliitossa kansanmurhia.Ilmeisesti tappami- nen on ok, kunhan se ei ole kansanmurha, vai mitenkä sinun viestisi muuten on ym-märrettävissä. Ja jos olen sinun ajatuksen juoksua oikein tulkinnut niin Neuvostoliitto ei sinun mielestäsi varmaan sitten ole koskaan ollutkaan Karjalan miehittäjä.

RK: Minä en keskustellut ollenkaan mistään tuollaisesta, vaan peräänkuulutin "sotilaallisia ideoita" (vaikka vähän "ufologisiakin"...) siitä,

MITEN JA MILLAINEN HYPOTEETTINEN "AAMULEHDEN-KGB" OLISI VOINUT PÄÄSTÄ AL:N "UUTISEN" MUKAISIIN "HÄIKÄISEVIIN SOTILAALLISIIN TULOKSIIN".

* * * *

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/195747?page=1#195965

Euroopan neuvosto (EN) tuomitsi viikko sitten keskiviikkona totalitarististen kommunistivaltioiden tekemät ihmisoikeusrikokset ja vaati jäsenmaidensa kommunistipuolueita tekemään samoin.

EN hyväksyi kommunismin rikokset tuomitsevan julkilausuman äänin 99 - 42, Pidättyi 12. Kommunismi rinnastettiin natsismiin.

Päätöslauselman mukaan kommunistiset järjestelmät tappoivat ainakin # 94 miljoonaa ihmistä #, lähettivät viattomia keskitysleireille ja tuhosivat kokonaisia ihmisryhmiä, joita pidettiin uhkana uudelle yhteiskunnalle.

Suomi äänesti päätöslauselmaa vastaan. Mikko Elo (sdp) varmaankin ulkopoliittisen johdon linjan mukaisesti sanoi, että tämä on "pelkkää oikeistopropagandaa, jota ei pidä hyväksyä".

Tämä on pahempaa: tämä on tieteellisen menetelmän korvaamista julistuksella, jyräämisellä ja junttamisella, fasistisella mielivallalla "tieteen" nimissä, ja neuvosto vaatii myös kutakin jäsenmaata toteuttamaan vastaavan "korvausoperaation"!

Tämä # "94 miljoonaa ihmistä" # on justiin sitä "Mustaa kirjaa", ja "Neuvostoliiton osuus" tuosta luvusta ("20 mlj.") on saatu kolmella järjennyrjäytyksellä:

1. Sisällis- ja interventiosodan ja siihen liittyneiden kulkutautien uhrit, 5 mlj. eli yhtä paljon kuin I maailmansodassa, on kerrottu kahdella,ja sitten koko potti on pistetty "kommunistien" piikkiin. Vaikka valkoiset, mm. Lavr Kornilov, olivat aloittaneet sisällissodan jo Kerenskin aikana.Ja Kerenskin kannattajat jo ajoivat aatelistoa pois maaseudulta ja Valkokaartiin Kubanille, Siperiaan, Krimille, Baltiaan jne. kuten punai- setkin vähän myöhemmin.Tämä mainitan "Mustassa kirjassakin", ehkä he haluavat väittää Kerenskinkin olleen "kommunisti"...

Musta kirja löytää Volgan(suun) alueella v. 1922 vaikuttaneen nälänhädän olleen "järjestetty" (koska alue oli "kerenskiläistä") ja vaatineen "5 mlj "kommunismin uhria". Tuolla aluella ei kuitenkaan ollut ollut viittä miljoonaa asukasta edes ennen sisällissotaa, ja siellä joissakin paikoin kuten Tsaritsyn/ Stalingrad/Volgogradissa oli käyty sisällissodan kovimmat taistelut ja kulkutaudit olivat riehuneet mitä pahimmin. Nykyisin alueella on n.10 mlj. asukasta, joista kolme neljäsosaa alueen suurissa teollisuuskaupungeissa.

3. Kolmantena ovat sitten nämä "Ukrainan järjestetyn nälänhädän uhrit 1932 - 33", joita "Mustis" "löytää 6 miljonaa (eli enemmän kuin I maailmansodassa, kuin 30 v. 2004 Tapaninpäivän tsunamia tai 24 Stalingradin taistelua 1943-44 Saksan puolelta, tai 1 - 2 Vietnamin sotaa...)

("Vuoden 1923 Ukrainan nälänhädästä, johon siihenkin jotkut sijoittavat "9 mlj. kommunismin uhria", Mustiskaan ei tiedä mitään...

Mustis ei myöskään noteeraa ollenkaan ns. "Andrejevin korjauksia" joissa on joka vuodelle vuodesta 1923 vuoteen 1937 pläjäisty tilastoihin nähden kaksi miljoonaa ylimääräistä "syntynyttä" ja "kuolluutta",jotka viimemainitut, ilmeisestikin pikkuvauvat, tietysti ovat kaikki "tappamalla tapettuja kommunismin uhreja"...)

Oikeat poliittisen väkivallan uhrit hautautuvat totaalisesti "kohinaan", "loiskiehuntaan", niin kuin Urho Kekkonen sanoisi...

Yhä edelleen löytyy uutta "Mustan kirjan" (tässä tapauksessa) "Stalinin uhrien" teh-tailu menetelmistä:sekoittamalla sopivasti etnisiksi ukrainalaisiksi tunnustautuneiden / merkittyjen määrän koko Neuvostoliitossa ja Ukrainan tasavallan asukasmäärä ja sitten vähän "arvioiden trendejä" samalla unohtaen, että monet muuttivat kansallista tunnustustaan,usein juuri ukrainalaisesta venäläiseksi tai merkitsivät lapsensa venä-läisiksi, ja vähentämällä toisistaan näin saatuja älyttömiä lukuja, saadaan tehtailluksi tyhjästä muutama miljoona "Ukrainan nälänhädän uhria"!

Tällaisen "tiedon" pohjalta sitten Euroopan neuvosto ja EU skitsolallattavat äänestämällä "historiaa uusiksi"!!!!!!!!!!!!!!!!

Ote keskustelusta MTV3:n sivuilla:

(keskustelu.mtv3.fi/

Keskustelu/ajankohtaista/otsikko: Typerä lallatus "kymmenistämiljoonista kommunismin uhreista" Euroopanne

> www.ukrweekly.com/Archive/1984/258422.shtml

Voi helvetti sentään että ääliöt osaavat sotkea ja sekoittaa:

"A more accurate estimate of Ukrainian population loss can be derived by examining the 1926 and 1939 censuses on the basis of nationality, since the new settlers were not ethic Ukrainians.In the 1926 census,the USSR contained 31.2 million Ukrainians while the 1939 census lists only 28.1 million, an absolute decline of 9.9 percent or 3.1 million individuals. "

Tässä sanotaan selkeästi niin kuin se on, että kyse on etnisiksi ukrainalaisiksi tun-nustautuvien määrästä KOKO NL:ssa. Eli sellsisia henkilöitä, joiden passissa lukee "ukrainalainen" siinä kohdassa, jossa ns.paluumuuttajilla luki ja lukee "suomalainen", olivat he sitten minkä neuvostotasavallan KANSALAISIA hyvänsä: Ukrainan, Valkovenäjän, Armenian, Viron...

Heitä oli 1926 hieman enemmän kuin Ukrainan tasavallassa oli kaikenkaikkiaan asukkaita, sikäläiset venäläiset, suomalaiset ja thuktshitkin mukaan lukien!

Kansallisuudeltaan "ukrainalaisten" määrä väheni,tai pysytteli samana heidän hyvästä väestönkasvustaan huolimatta, koska täysin venäjänkieliset ukrainaa aktii-visesti osaamattomat muuttivat kansallista tunnustustaan "venäläiseksi", minkä he saattoivat koska tahansa tehdä missä tahansa tasavallassa,tai ainakin merkitsivät lapsensa venäläisiksi! Muuten he olisivat voineet joutua esimerkiksi menemään ukrainalaisenemmistöisellä alueella ukrainankieliseen kouluun.

Seuraavassa vaihdetaankin sitten "pluikkaasti" NL:n etnisten ukrainalaisten määrästä Ukrainan neuvostotasavallan asukaslukuun!!!

Noista TÄYSIN ERI ASIOISTA tehdään sitten "ROKNOOSI":

" On the basis of official Soviet administrative estimates of the natural rate of popu-lation growth for the Ukrainian SSR up to 1931,we can project a probable Ukrainian population total of 34,165,000 on the eve of the famine (1931). "

Ja sitten taas miinustetaan miljoonia "kommunismin uhreja" TÄYSIN HOURUPOHJALTA!

Kukahan poliitikko esittäisi Suomen eroamista koko Euroopan neuvostosta....

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/206906?page=1#207177

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/jenkit-ja-nato-ja-ukrainan-n-l-nh-t

Ystävä.neuvoo  06.06.2006 01:59:37 207177

Re: esimerkkinä tässä korjaan eräitä vääriä RK:n väitteitä

(RK, minulla ei ole mitään sinua vastaan, vaan marxismia.)

RK kirjoitti 06.06.2006 (207163)...

>> Kymmenet miljoonat uhrit ja sekasortoinen poliittis-taloudellinen perintö
>>lapsillemme noista kokeiluista vaatii hylkäämään lopullisesti moisen
>>sekopäisyyden.

>Luonnolinen (ei-muutto-)väestönkasvu oli maailmanennätys niin NL:ssa rauhan
>aikana, kuin Kiinassakin 1948-1965, jolloin ryhdyttiin västönkasvun hallinnolliseen
>rajoittamiseen, koska se aiheutti ylitsekäymättömiä ongelmia.

Venäjän asukasmäärät ja niiden muutokset:

1890: 117 800 000 asukasta
1900: 132 900 000, muutos ed.: 15 100 000, 13 %
1910: 160 700 000, muutos ed.: 27 800 000, 21 %
1917: 184 600 000, muutos ed.: 23 900 000, 15 %
1926: 147 000 000, muutos ed.: -37 600 000, -20 %

[RK: Tässä välissä Puola, Baltia, Suomi ja Moldova poistuivat kyseisetä valtioyhtey-destä: Puolassa yksin oli n. 30 mlj. asukasta mukaan lukien sen laittomasti miehittämät länsi-Ukraina ja Itä-Liettua...

Ettei tullut yhtään annettua harhaan johtavaa tietoa...

Nuo kaikki "tedot" ovat puutaheinää, ja oikeat tunnetut tiedot kuten vuoden 1897 väestölasketa on jätetty pois, 128 mlj asukasta tsaari imperiumissa.

Vuodelta 1913 on tsaarin virkmiesten luottavanoloinen laskelma 159 miljjonasta asukkaasta, joista 126 miljoonaa (sama luku kuin 1920) tulevan NL: alueella.

Maailmasodan aikana ei ollut väestönlaskentoja, "V. 1917  muka 184 miljoonaa, on tsaarin virakamiesten arvio vuodelta 1914 vuodelle 1918, jossa ei ole lainkaan otettu huomioon 1. maailmasotaa. Se on vuoden 1913  159:n asukkaan pohjalta.]

1931: 161 000 000, muutos ed.: 14 000 000, 10 %
1939: 170 500 000, muutos ed.: 9 500 000, 6 % (tämä on olevinaan 1938, oikea määrä 172000000
1940: 191 700 000, muutos ed.: 21 200 000, 12 %
1950: 181 000 000, muutos ed.: -10 700 000, -6 %
1960: 214 200 000, muutos ed.: 33 200 000, 18 %
1970: 242 800 000, muutos ed.: 28 600 000, 13 %
1980: 265 500 000, muutos ed.: 22 700 000, 9 %
1990: 288 600 000, muutos ed.: 23 100 000, 9 %
2000: 290 000 000, muutos ed.: 1 400 000, n. 0,5 %

Lähde: www.tacitus.nu/historical-atlas/population/russia.

Nämä ovat Venäjän omista tilastoista. Vuoden 1917-1926 tehtiin Venäjällä suuret puhdistukset sisällissodassa (vallankumouksessa ja sen jälkeen), joissa kuoli lähes 40 miljoonaa, enemmänkin kun otetaan huomioon että normaali kasvu olisi ollut liki 15 milj. tuolla ajalla, eli suuri kansanmurha oli tapahtunut. Loput osannet itsekin päätellä taulukosta.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/206906?page=1#207194

RK  07.06.2006 01:59:54  207194

Väärin korjasit

Ystävä.neuvoo kirjoitti 06.06.2006 (207177)...

>(RK, minulla ei ole mitään sinua vastaan, vaan marxismia.)

>RK kirjoitti 06.06.2006 (207163)...

>>> Kymmenet miljoonat uhrit ja sekasortoinen poliittistaloudellinen perintö

>>>lapsillemme noista kokeiluista vaatii hylkäämään lopullisesti moisen >>>sekopäisyyden.

>>Luonnolinen (ei-muutto-) väestönkasvu oli maailmanennätys niin NL:ssa

>>rauhan aikana, kuin Kiinassakin 1948 - 1965, jolloin ryhdyttiin västönkasvun

>>hallinnolliseen rajoittamiseen, koska se aiheutti ylitsekäymättömiä ongelmia.

>Venäjän asukasmäärät ja niiden muutokset:

>1890: 117 800 000 asukasta

>1900: 132 900 000, muutos ed.: 15 100 000, 13 %

>1910: 160 700 000, muutos ed.: 27 800 000, 21 %

>1917: 184 600, muutos ed.: 23 900 000, 15 %

RK: Kukaan ei voinut laslea väestöä kesken maailmansodan ja vallankumouk-sen. Tämä on Tsaarin virkamiesten arvio vuodelta 1914 imperiumin tulevasta väkiluvusta (ilman sotia).

Tässä on mukana Puola 25 mlj, Suomi, arvio 4 mlj. tod. 3.5, Baltia 5 mlj, ja Bessarabia 3 mlj = 37 milj.!

Suomen osuudella putsattuna tuo luku esiintyy myös Suomessa 1919 painetussa Otavan Isossa tietosankirjassa, jonka tekstit oli laadittu ennen "levottomuuksia" viimeistään 1916.

Imperiumin oikea väkiluku oli tuolloin Lenin-museon sivujen mukaan 172 mlj, joka sekin lienee tukevasti yläkantissa.

>1926: 147 000000, muutos ed.: -37 600 000, -20 %

Todellisuudessa imperiumin NL:n puolelle jääneessä osassa

VÄESTÖ EI VÄHENTYNYT MISSÄÄN VAIHEESSA I MAAILMANSODAN EIKÄ SISÄLLIS- EIKÄ INTERVENTIOSOTIEN VAIKUTUKSESTA.

Väestönkasvu vain pysähtyi.

>1931: 161 000 000, muutos ed.: 14 000000, 10 %

>1939: 170 500 000, muutos ed.: 9 500 000, 6 %

>1940: 191 700 000, muutos ed.: 21 200 000, 12 %

>1950: 181 000 , muutos ed.: -10 700 000,-6 %

>1960: 214 200 000, muutos ed.: 33 200 000, 18 %

>1970: 242 800 , muutos ed.: 28 600 000, 13 %

>1980: 265 500 000, muutos ed.: 22 700 000, 9 %

>1990: 288 600, muutos ed.: 23100 000, 9 %

>2000: 290 000 000, muutos ed.: 1 400 000, n. 0,5 %

>Lähde: www.tacitus.nu/historical-atlas/population/russia.htm

>Nämä ovat Venäjän omista tilastoista.

RK: Eivät ole ihan pilkulleen, ja Tsaarin aikaista uskotaan vain 1900-tiedot, jotka perustuvat 1997 väestönlaskentaan: 128 mlj., joita Puolassa 10, Suomessa 3, Baltiassa 4, ja bessarabiassa 2 mlj. numeron tarkuudella.

>Vuoden 1917-1926 tehtiin Venäjällä suuret puhdistukset sisällissodassa

>(vallankumouksessa ja sen jälkeen), joissa kuoli lähes 40 miljoonaa,

>enemmänkin Juu varmasti paljon enemmän vielä....];-)

I maailamansodassa kulkutauteineen kuoli 5 mlj.ja sitä seuranneissa sisällis- ja interventiosodissa toinen 5 mlj,eli yhtensä 10 mlj.useimmat sotilaista myös tauteihin kuolleista. Ja ainakin maailmansodan tiedoissa on Puola mukana.

>kun otetaan huomioon että normaali kasvu olisi ollut liki 15 milj. tuolla ajalla, eli

>suuri kansanmurha oli tapahtunut. Loput osannet itsekin päätellä taulukosta.

RK: TUOLLAISTA TYPERYYKSISTÄKÖ ne "Raato" Romperin ja "Euroopan norsunraatoneuvoston" "tiedot" ovatkin peräisin?

Täällä on edellinen enkka ennen Hesarin päätoimittajan "314 miljoonaa Stalinin uhria" (kahteen kertaan meni KOKO VÄKI!) lehden pääkirjoituksessa 18.8. 2014

keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/87347?page=7#88033

RK
17.08.2002 02:13:53
88033

" Leninillä perusteiltaan oikea moraaliteoria

Mörri kirjoitti 16.08.2002 (88001)...

>...toisesta lähteestä käännettynä englanniksi.

>Shortly after the Bolshevik Revolution in Russia in 1917, Vladimir Lenin wrote, in

>reply to a critic of Bolshevik dictatorship and terror: "The revolutionary

>dictatorship of the proletariat is rule won and maintained by the use of violence

>by the proletariat against the bourgeoisie, rule that is unrestricted by any laws."

Se on minulle ihan sama, onko Servicen suomalainen kääntäjä kääntänyt väärin, vai onko hänellä ollut pohjana väärä englanninnos Leninin tekstistä: Violence olisi venä-jäksi lähinnä neistokostj. On tuossa sitten ollut "sila" tai "nasilie", joista jälkimmäsen lähin suomennos olisi kai voimankäyttö, voimatoimet, se kun on ennen kaikkea juri-dinen ilmaus, toisin kuin yleiskäsite "sila", niin sitä ei pidä kääntää sanalla violence.

Violencella ei tarvitse olla mitään tekemistä minkään poliittisen tai muunkaan voiman kanssa.

Tuo on jostakin sisällissodan aikaisesta puheesta, se ei ole sinänsä mikään proleta-riaatin diktatatuurin määritelmä, sellaiset minä esitin jo aikaisemmin sekä Marxilta että Leniniltä.

Minä en todellakaan käsitä, miten punaiset olisivat pystyneet puolustamaan itseään ja kansaa valkokaartilaisilta keisarin entisen väkivaltakoneiston poliittisen väkivallan huippuammattilaisilta ilman vastakkaista väkivaltaasotatoimia.

Ja Kerenski muuten kieltäytyi ehdottomasti tunnustamasta Suomen täyttä itsenäi-syyttä, ja hän käytti verukkeena, että sellaista ei muka olisi edes haettu (josta puo- lesta en sitten silloisen porvarillisen senaatin osalta tiedä...lähde: Lenin: Venäjä ja Suomi, Valitut teokset)

Jos valkoiset olisivat todella voittaneet,ja hyökänneet sitten myös suomeen, niin mitä Suomessa silloin olisi pitänyt tehdä? Eikö heidän torjumisekseen olisi pitänyt käyttää väkivaltaa?

>Robert Service oli edelleenkin oikeassa.

Hän on kääntänyt tahallaan väärin. Kuin Piru olisi kääntänyt Raamattua. Proletariaa-tin diktatuurin ja muiden vastaavien käsitteiden tieteelliset merkitykset olisi haettava esimerkiksi Tiedeakatemian johdolla tehdyistä tutkimuksista tmv., ei niinkään joista-kin erillisistä väärin käännetyistä puheenpätkistä, varsinkaan, kun tuo nimenomainen asia ei marxilaiselle puolueelle edes ollut Leninkään päätettävissä, ainakaan ilman mitä perusteellisimpia osoituksia siitä, miksi Marxin kantaa olisi jonkin näytön takia muutettava...

>Sitten tässä lainaus Leninin moraalikäsityksistä:

>"Freedom is a bourgeois prejudice.

Sellainen "absoluuttinen vapaus". Tässä en rupea selittämään Marxin vapauskäsi-tystä, mutta esimerkiksi jotakin vääjäämätöntä tieteellistä lainalaisuutta vastaan pulli-koiminen ei ollut Marxin mukaan varsinaista vapautta, vaan tällaisen lainalaisuuden tunteminen nimenomaan toi vapautta lisää toimintakyvyn muodossa,ja sellaisen lain- alaisuuden tuntemattomuus (tai väärän lainalaisuuden olettaminen) rajoitti vapautta.

>We repudiate all morality which proceeds from supernatural ideas

Aina paikallaan oleva muistutus ainakin jokaiselle ateistille: ellei ole jumalia, niin ei ole ihmiskunnan yläpuolella olevia ylilonnollisia (supernatural),ikuisesti ja kaikkialla muuttumattomia moraalisääntöjäkään. Minäolen täysin samaa mieltä,mikä ei tarkoita sitä, etteikö voisi kuitenkin olla ihmisten voimaan saattamia varsin välttämättömiäkin moraalisääntöjä. Mitkään niistä eivät kuitenkaan ateistille ole ehdottoman absoluutti-sia tapaukseen kuin tapaukseen ei edes eutanasian tai kuolemantuomion kielto.

Minä en juuri nyt Suomessa kannata kumpaakaan, mutta esimerkiksi ei voida sanoa, että tiede tuosta asiasta osoittaisi minkään yhden ainoan oikean kannan. Kyllä niitä perusteita kannalleen on muualtakin haettava, kuka hakee ideologiasta, kuka politiikasta kuka uskonnosta.

>or ideas which are outside the class conception.

Lenin näyttää hakevan sitä täydennystä moraalin perustaan luokkateoriasta ja politii- kasta. Kyllä minunkin mielestäni moraalisäännöillä on muiden ominaisuuksiensa ohella yleensä myös luokkaluonne.

Mutta ennen kaikkea tuo Leninin moraaliteorian pointti osoittaa, että hän ei ollut sosi-obiologisti,eikä palauttanut sen paremmin moraalia kuin kuin "moraalittomuuttakaan" mihinkään "ikuisen ihmisluonnon" ominaisuuksiin.

(Uskovaiset voivat niin joko tehdä,tai olla tekemättä, kuten katoliset.) Tässä tullaan takaisin juuri siihen, mistä tuolla viestissä 87447 tämä "Perstaini ja Leniini" -vättely lähti liikkelle.

>In our opinion, morality is entirely subordinate to the interests of the class war.

Tämän luokkasodan tai itse luokkataistelunkaan ei ollut määrä kestää ikuisesti (paitsi ehkä "äkkikäännynnäinen" Trotskin "jatkuvan vallankumouksen" teorian mukaan, jonka perustalla oli jokin menshevistinen, perstainilainen ihmiskäsitys, että jos se kapitalismi-p...le kumminkin olisi vähän siellä geenissä,geeniä ei tosin silloin tunnettu, ja kapitalismi siellä nyt kaikkein viimeksi olisi ollut, vasta aivan uusi ilmiö lainalaisuuksiltaan)

>Everything is moral which is necessary for the annihilation of the

>old exploiting order and for uniting the proletariat.

Se oli niitten valkoisten kanssa vähän samaan tapaan kuin sitten myöhemmin Aatun kanssa, sellainen oli moraalista, mikä oli omiaan kyseisen komennon kaatamaan.

>Our morality consists solely in close discipline and conscious warfare against the

>exploiters. (Lenin)"

Moraali voi heittää kuperkeikkaa,kun tilanne muuttuu.Olisiko Hitlerin armeijassa pitä- nyt sellaisenkin kuitenkin osoittaa korkeaa taistelumoraalia,joka varmasti tietää, että koko homma on täydelliseti p...eestä? Tai olisiko esimerkiksi juutalaisen uskovaisen pitänyt toimia Neuvostoliiton armeijassa siten että Hitler voittaisi?

Teon moraalisuutta ei voi erottaa sitä, mitä siitä teosta objektiiviseti seuraa.

>Mitäpä tällaisia ajatuksia omaavien ihmispetojen hallintotoimenpiteet ylipäänsä

>voivat olla muuta kuin pelkkää terroria?

>RK, olet jäänyt jo kahdesti kiinni valheesta. Jokainen valhe romuttaa

>uskottavuuttasi jatkuvasti.

Juu minähän tässä p..anruskean valheen vyörytyksessä varsinainen valepukki olenkin...

Tänään 17.8.02 Ylen dokumenttiohjelmassa yksi sirkupelle taas korotti "kommunis-mien uhrien" määrän kerralla 50%:lla aikaisemmasta maksimitarjouksesta 150 miljoonaan...

Jos se koski Stalinin kauden Neuvostoliittoa (en ole ihan varma, se oli asiaan kuulu-van epäselvästi esitetty,niin "kaek män kerrall äik kae iham piisantkaa"... Täytyy vähän antaa palautetta. Se on pikkusen eri asia tuo meidän veroin kustantama Yle ("vasemmistolaiseksikin" mainittu..) kuin jokin bisnespohjainen lehdenläpyskä.

MakaRaberi tietopitoinen aivovoimistelu "Aamulehden-KGB"

Kolumni

Venäjä ilman kaasua ja öljyä olisi köyhä kuin Ukraina

Pääkirjoitus 18.8.2014 9:23 55

Pekka Hakala

Helsingin Sanomat

Venäläisten ja ukrainalaisten suurin ero on, että ukrainalaiset ovat köyhempiä.

Tähän on syykin. Venäjällä on öljyä ja kaasua runsain mitoin, Ukrainalla ei juuri yhtään. Merenpohjan vähät kaasutkin menivät Krimin mukana.

Ukrainan aluetta perinteisesti kilvan himonneiden Venäjän ja Puolan kansantuote asukasta kohden on nykyisin suurin piirtein samalla tasolla.Venäjä on saavuttanut elintasonsa myymällä öljyä, Puola avoimella taloudella ja EU-jäsenyydellä.

Ukrainan kansantuote asukasta kohden on noin neljännes näiden naapureiden kan-santuotteesta. Väitän,että Ukraina ja Venäjä ovat samanlaisia oligarkkitalouksia. Jol-lei Venäjällä olisi kaasua eikä öljyä, se olisi yhtä surkeassa kunnossa kuin Ukraina.

Mutta eipäs panna ukrainalaisia halvalla. Eräässä suhteessa luonnonvarojen puute on nimittäin siunauksellista, enkä puhu nyt demokratiasta. Puhun siitä, minkä näkee keväällä ilmasta.

Lentokoneesta katsoen keväinen Itä-Ukraina näyttää suurelta šakkilaudalta,jossa on kolmen värisiä ruutuja: vihreitä,ruskeita ja keltaisia.Vihreät ovat syysvehnää, ruskeat kevätkylvöisiä viljoja ja keltaiset öljykasveja, lähinnä auringonkukkaa.

Kun Venäjän "vihreät ukot" ryhtyivät miehittämään Krimin niemimaata, ajelivat kylvö- koneet pitkin mustamultaisia peltoja niin Krimillä kuin manner-Ukrainassakin. Pian oli elo oraalla, ja nyt alkavat auringonkukat jo mustua.

On aivan yhdentekevää, mikä sota tai kriisi on meneillään tai kuka pellot omistaa. Ukrainan mustanmullan alueen pellot ovat aina viljelyksessä. Venäjän pellot taas kasvavat pitkälti rikkaruohoa ja hukkakauraa. Miksi ihmeessä raataa pellolla kun rahaa tulee öljyhanasta?

Voi tietysti olla, että auringonkukka on Ukrainassa nyt muotia vain siksi, että maasta on tulossa samanlainen energiasiirtomaa kuin Venäjä on.Epäilen nimittäin, että ukrainalaista kasviöljyä on niin paljon, että sitä tungetaan salaattikastikkeen lisäksi myös eurooppalaisten katumaastureiden biodieseltankkeihin.

Mutta Ukrainan maatalouskulttuuria tämäkään markkinaoire ei tuhoa. Epäilenkin, että kyse on arvosta, joka perustuu kollektiiviseen muistiin.

Stalinin aiheuttama keinotekoinen nälänhätä 1932 – 1933 tappoi arviosta riippuen 314 miljoonaa ukrainalaista ja johti muun muassa ihmissyöntiin. Ukrainalaisen takaraivon sisäpintaan on luultavasti kirjoitettu: "Ei ikinä enää."

Pekka Hakala [email protected] Kirjoittaja on HS:n Moskovan-kirjeenvaihtaja.

*******

Tätä tarkastellaan myöhemmin:

Makaaberi tietopitoinen aivovoimistelu "Aamulehden-KGB"

***

http://www.thedailybeast.com/russia-denies-stalins-killer-famine

Anatolii Stepanov/Reuters

 

 

REWRITING HISTORY

Russia Denies Stalin’s Killer Famine

Russia’s international propaganda outlet just recycled an old, debunked claim that Stalin’s terror-famine in Ukraine was a Western “hoax.”

Cathy Young

Sputnik News, the slick Kremlin-owned multimedia site once dubbed “the BuzzFeed of propaganda,” usually offers a predictable mix of content with a pro-Moscow mes-sage: These days, it’s accounts of Russian heroics in Syria, concern-trolling reports on troubles in the United States and Europe, and opinion pieces denouncing the West’s hypocrisy on human rights.Full-throated apologetics for Josef Stalin are not part of the standard fare. But last week, Sputnik ran a feature that offered exactly that — along with what can be reasonably called genocide denial.

The title of the article, by one Ekaterina Blinova - who has no bio on the site, but describes herself on Twitter as an “independent political analyst” - speaks for itself: “Holodomor Hoax: The Anatomy of a Lie Invented by West’s Propaganda Machine.” The Holodomor,roughly translated as “murder by starvation",is the Ukrainian term for what the late Robert Conquest called “the Terror-Famine” - the devastating, human-made hunger epidemic that killed as many as seven million Soviet peasants, most of them Ukrainians, in 1932-33.

The famine has been the subject of much political controversy as well as scholarly debate. For supporters of Ukrainian independence from Russia,the Holodomor has long been a symbol both of brutal oppression and of national identity. After the 2004 “Orange Revolution”, Ukraine’s pro-Western President Viktor Yushchenko made Holodomor commemoration a national issue, particularly for its 75^th anniversary in 2008.

The Ukrainian parliament voted to declared the famine a genocide; Ukraine also sought such recognition on an international level. A European Parliament resolution passed in October 2008 stopped short of using the term “genocide” but condemned the famine as “an appalling crime against the Ukrainian people,and against humani-ty,” deliberately and “cruelly planned by Stalin’s regime” to crush peasant resistance.

Russia’s reaction was hostile and defensive.Ukraine’s Holodomor commemoration was decried as “Russophobic,” even though Yushchenko explicitly laid the crime at the doorstep of “the imperial,communist Soviet regime” rather than blame “any one people". Then-president Dmitry Medvedev peevishly declined an invita-tion to attend a Holodomor remembrance event in Kiev in November 2008, accusing the Ukrainian leadership of distorting the tragedy “to achieve its political ends”; later that year, Uk-raine’s moves to introduce a United Nations resolution recognizing the Holodomor as a genocide were thwarted by Russia.

Yet by and large, neither the Russian government nor the pro-Kremlin media at the time questioned the Stalin regime’s responsibility for the famine; they simply argued that the policies which led to mass starvation were not specifically directed at Ukrai-nians but at the peasant class regardless of ethnicity.The favored Russian view was reflected in the work of Penza State University historian Viktor Kondrashin, whose 2008 book, The Famine of 1932-1933: The Tragedy of the Russian Village, argued that common estimates of the famine’s toll lowballed the numbers for the Russian countryside in the Volga regions.At the height of the Holodomor controversy that fall, Izvestia ran an interview with Kondrashin under the headline, “Russia wasn’t killing Ukraine. A leader was killing his people.”

Kondrashin was harshly critical of Ukraine’s leadership for portraying the Holodomor as a crime against Ukrainians and supposedly diminishing the suffering of Russians (and other ethnic groups). But he was also unequivocal that the “Great Famine” was a form of state terror - an artificial calamity brought about by the collectivization of agriculture, violent reprisals against resisters, and measures sealing off famine-stric-ken regions to stop starving people from fleeing in search of food. The Izvestia fea-ture included bloodcurdling excerpts from Kondrashin’s interviews with survivors, as well as archival documents:novelist Mikhail Sholokhov’s April 1933 letter to Stalin describing the atrocities he had seen commissars inflict on villages suspected of hoarding crops, and several letters from the paper’s own archives for the 1930s in which either foolish or brave Soviet citizens demanded to know why there was no coverage of the hunger.

By contrast, the Sputnik News piece - illustrated with a photo of a benignly smiling Uncle Joe - is a throwback to Soviet-era propaganda which denied the terror-famine altogether. Indeed, it opens with a passage that could have time-warped from the editorial offices of Pravda circa 1980:

 

Related in World News

The City Celebrating Putin, Trump & a Notorious War Criminal

The American Doctor Trying to Cure Ukraine

Huge Ransomware Attack Hits Ukraine, Spreads Globally

 

Since the October Revolution of 1917 in Russia, Western media has made every effort to downplay the achievements of the Soviets, creating a picture of complete horror and despair which had allegedly engulfed the USSR.

The bold historical experiment kicked off by Communists and based on the concept of a “fair distribution of national wealth",egalitarianism and internationalism,made the blood of Western plutocrats run cold. ... If the new system proved effective it would have changed the world forever. Needless to say, it did not comply with the plans of the Western financial and political elite.

Rather confusingly, Blinova spends the first half of the article “proving” that the fa-mine was an anti-Soviet fiction concocted by Western propagandists Nazis, and pro-Nazi Ukrainian exiles - only to turn around and explain that the famine was due to bad weather and a poor harvest. (It’s what Freud called “kettle logic”: a man accused by his neighbor of returning a borrowed kettle in a damaged condition replies that he returned it undamaged, that it was already broken when he borrowed it, and that he never borrowed it anyway.)

The main source for Blinova’s “hoax” claim is a 1987 book titled Fraud, Famine and Fascism: The Ukrainian Genocide Myth from Hitler ...,which has a rather colorful his-tory. Ukrainian-born Canadian historian Roman Serbyn reports (PDF), citing Soviet archive materials, that the book’s first draft was circulated among Soviet Ukrainian Party apparatchiks and academics in 1985 as “counter-propagandistic material” pre-pared by “Canadian communists” as a rebuttal to Harvest of Sorrow, Conquest’s groundbreaking book on the famine, and the award-winning documentary Harvest of Despair.After some revisions,the manuscript was apparently approved by authorities including the director of Ukraine’s Institute of Party History. While the listed author of Fraud,Famine and Fascism is Canadian labor activist Douglas Tottle - whom Blinova generously describes as a “researcher” - University of Alberta historian Frank Sysyn believes (PDF) “the book was likely compiled in the Soviet Union.”

Fraud, Famine and Fascism was rejected by the now-defunct Ukrainian-Canadian socialist publisher Kobzar,despite pressure from the Canadian Communist Party,and ultimately published by the Toronto-based Progress Books, which even a sympathe-tic journalist described as “an outlet for Soviet releases".Just about the only notices it got were in the Communist press; one such review asserted, in language remarkably similar to Blinova’s Sputnik News piece,that “capitalists were horrified by the Bolševik Revolution of 1917” and that “their main way of discouraging workers from fighting for communism is by attacking the then-socialist USSR under Stalin.”

Meanwhile, glasnost-era reforms ended the taboo on discussing the Holodomor in the Soviet Union; in January 1990, the Ukrainian Communist Party passed a reso-lution that not only declared the famine a “national tragedy” but blamed it squarely on Stalin and his henchmen. Tottle’s book lost whatever shreds of credibility it might have had. But it remains popular on websites like The Stalin Society and The Esp-resso Stalinist - and now, it seems, at Sputnik News, the international news agency of the Russian government.

As for Blinova’s actual evidence of a Holodomor hoax? It mainly boils down to the fact that one sensational account on the famine in the Western press, a 1935 series in the Hearst papers by Thomas Walker, was demonstrably fraudulent: Walker (aka Robert Green),a con man and convicted forger,claimed to have witnessed starvation in Ukraine in 1934 and used photos from an earlier Soviet famine in the 1920s. But his malfeasance doesn’t disprove the Holodomor any more than Binja-min Wilkomir-ski’s phony memoir of surviving as a Jewish orphan in Auschwitz casts doubt on the Holocaust.

Indeed, the journalist who debunked Walker’s claims, The Nation’s Louis Fischer, briefly acknowledged the famine in his 1935 book Soviet Journey - though only to ar-gue that the peasants brought it on themselves by “passive resistance” to collective farming. “History can be cruel",Fischer wrote,in a passage typical of the mental gym- nastics of Western fellow travelers in the 1930s. “The Bolsheviks were carrying out a major policy on which the strength and character of their regime depended.The pea- sants were reacting as normal human beings would. Let no one minimize the sad-ness of the phenomenon. But from the larger point of view the effect was the final entrenchment of collectivization.”

Not surprisingly, Blinova makes no mention of that - or of reports on the famine by British journalists Gareth Jones and Malcolm Muggeridge two years before Walker’s fictions. (Jones, who coined the term “man-made famine", was barred from re-ente-ring the Soviet Union in retaliation; in 1935,he was murdered by bandits while trave-ling in China,in what may have been a hit organized by Stalin’s secret police.) Nor does she mention accounts by Russian Jewish writers Vasily Grossman and Lev Kopelev, who could hardly be suspected of pro-Nazi sympathies. And,of course, she does not say a word about declassified documents such as government decrees im-posing draco-nian punitive measures on villages that failed to meet grain production quotas - including confiscation of all food and a complete cutoff of supplies.

The only actual scholar cited by Blinova is University of West Virginia agricultural historian Mark Tauger,who has argued that a poor harvest due to weather conditions was a major factor in the starvation.While Tauger is credited with some contributions to the study of the famine, his conclusions have been vigorously disputed by Con-quest and most researchers in the field. But that aside,Tauger does not exonerate the Stalin regime as Blinova seeks to do: he stresses that “the regime was still res-ponsible for the deprivation and suffering of the Soviet population in the early 1930s” and that the famine’s toll points to the horrific costs of collectivization and forced industrialization.

The Holodomor is a subject of legitimate debate. Was the famine deliberately engi-neered to both punish and break the recalcitrant peasantry, or was it the unintended result of Stalin’s war on private farming which included mass deportations of “rich” peasants and ruthlessly enforced grain requisition quotas? Were Ukrainian villages singled out for particularly harsh treatment? (Proportionately, the republic that suf- fered worst was Kazakhstan, which lost about a third of its population to the famine.) Was it, as Ukraine argues, a genocide - or is it more accurate to use the term “stra-tocide,” coined by former Lithuanian dissident and Yale University professor Tomas Venclova to describe the destruction of a social class?

The facts and issues are full of complexities. It’s true that many of the apparatchiks and commissars who pillaged the Ukrainian countryside were themselves ethnic Uk-rainians. But it’s also true that the Holodomor coincided with a massive purge of Uk-rainian political and intellectual elites,driven by Stalin’s fear of Ukrainian nationalism as a potential threat to Soviet unity.This fact has led noted French historian Nicholas Werth to conclude that “it possible to define the totality of intentional political actions taken from late summer 1932 by the Stalinist regime against the Ukrainian peasantry as genocide", albeit motivated by political strategy rather than ethnic or racial animosity.

Genocide or not, no one except Stalinist cranks doubts that the Soviet famine of 1932 - 33 was a crime against humanity. Indeed,Russia supported a 2010 resolution of the Parliamentary Assembly of the Council of Europe that condemned it as such. But that was when Kremlin-friendly Viktor Yanukovych was running things in Kiev - and making it clear that he was committed to keeping Ukraine in Russia’s orbit. Not coincidentally, Yanukovych also halted the campaign for international recognition of the Holodomor as a genocide.

But now,Ukraine is the westward-looking enemy - and the Kremlin rolls out the big lie once again,this time for international consumption. Blinova’s article also seems to be part of a concerted campaign rather than a one-off contrarian opinion. A fairly similar piece under the same byline, “Holodomor Hoax: Joseph Stalin’s Crime That Never Took Place",ran on Sputnik News in August (it too referenced Tottle as well as Mont-clair State University literature professor Grover Furr, a “revisionist” on a career-long quest to exonerate Stalin). The intent seems clear: to cast doubt, at least among the more gullible segments of the Western public, on an earlier Moscow regime’s crimes against Ukraine while also tarnishing pro-independence Ukrainians with the “Nazi” brush.

That Sputnik News is using an apparent Soviet fabrication as a source for its new canard is both ironic and fitting. Russia may not be truly back to the USSR, but the propaganda machine, it seems, has come full circle.

10.31.15 12:01 AM ET

***


Rikollista ylivaltiollista vaskistinhaistapaskaa:

http://wayback.archive.org/web/20100306010150/http://assembly.coe.i...

"

http://assembly.coe.int/Documents/LogoText.jpg" width="218" height="48"/>

V.       Visits to Belarus, Kazakhstan and Russia

44.       In Belarus,the issue of the Great Famine of 1932-33 is not given as much po- litical importance as in Ukraine. In fact, Belarus, which is not a predominantly grain-producing area, suffered much less from the collectivisation, although dozens of thousands of peasants are believed to have died of hunger in the southern regions of the country.

45.       Cases of cannibalism were also reported in Belarus, but on a much lower scale. No instances of blockage of villages were reported. At the same time, resear-chers provided me with testimonies of eye-witnesses that the administrative border with Ukraine was not closed in 1932-33 and that there were exchanges between relatives living on both sides of the border.

46.       Historians of Belarus are in contact with colleagues from other ex-Soviet states in order to share archival documents, which are available in various national and regional archives.

47.       There are also diverging views within the scientific community of Belarus on the scale and the causes of the Great Famine. Some consider the famine as a con-sequence of the agro-industrial policies of the Soviet regime, while others put for-ward the “class” policies of Lenin and Stalin aimed at eliminating private owners. The ethnic component of these policies is denied by all those whom I met. In addition, researchers do not seem to have to abide by political decisions taken by the authorities.

48.       In general, however, the period of the famine is largely overshadowed by the tragedy of World War II, in which Belarus lost one-fourth of its population.

49.       In Kazakhstan, the issue of the Great Famine - and some of our interlocutors used the word Golodomor – is part of a lively debate within the scientific community, but the political power does not seem to be willing to politicise it, or to give instructions on how this issue must be qualified.

50.       There are different views on the scale of the tragedy. From various researchers, we heard figures ranging from 1.4 to 1.8 million victims. According to some, the losses of the Great Famine took about 40% of the Kazakh population, which means that proportionally Kazakhstan would be the republic which suffered the most – more than Ukraine and those areas of Russia affected by the famine.

51.       Some of the Kazakhstani scientists tend to believe that the famine was aimed at breaking the spirit of the people, and would use the word “ethnocide”, while the majority agree that the tragedy resulted from the fact that the local Bolshevik’s party leader Goloshekin, trying to impose the new way of life on Kazakhstan, simply ignored its particularities.

52.       In fact, the nature of the tragedy was different there. Kazakhstan used to be a land of nomads who travelled with their livestock. The Soviet authorities started the policy of forceful “collectivisation” of these people. They obliged them to settle down, to start growing crops, and confiscated their livestock for the benefit of industrial centres of the country. As a result, between 1932 and 1933 the livestock fell tenfold - from 40 million to 4 million.

53.       Historians started working on the issue of the Great Famine in the late 1980s, and in the meantime dozens of research publications, and also a number of “fiction” books, dedicated to that period in the history of Kazakhstan, were published. There are also joint research programmes and publications involving historians and archivists from Kazakhstan and Russia.

54.       My visit to the Russian North Caucasus region of Stavropol and to Moscow showed that, while the issue of the Great Famine was not given such a high political standing as in the case of Ukraine, both the scientific community and the authorities in charge of the archives were open to discussion on the past and prepared to co-operate with colleagues from other countries.

55.       The Stavropol region, as part of the North Caucasus, was among those areas of Russia which suffered the most from the forceful collectivisation and the mass famine in 1932-33. At a conference with local academicians, researchers and students organised at Stavropol University, I heard many facts and examples similar to those which I had previously heard in Ukraine.

56.       The area was targeted by “total collectivisation” and 44 out of 75 districts of the region were affected by mass famine in the winter of 1933. The death toll in the Stavropol region is estimated to be between 75 and 100 000. Between the 1926 and 1937 censuses, the rural population in the region dropped by about 20%.

57.       The conference was also an opportunity to see that the issue of the mass famine was a matter of lively interest among researchers and students. A number of research publications on the famine have been issued by the university, as well as school books on local history.

58.       The Russian historians whom I met, both in Stavropol and in Moscow, be-lieve that there are no substantial differences between the events in Ukraine and in the grain-producing areas of Russia. The regime used the same machinery of terror and violence to pursue its policies across the USSR. Facing the failure of fulfilling grain procurement plans, the authorities chose to respond by increasing repression and violence against peasants. This repression was at its highest point from the autumn of 1932, when villages in all grain-producing regions were forced to give out their last reserves of food.

59.       While visiting the archives in Moscow, I could see documents relating to the famine, including reports on cases of cannibalism in Russia, as well as January 1933 orders to stop “bread migration” in Ukraine and the Russian North Caucasus, which were four weeks later extended to the Lower Volga region of Russia. Accor-ding to the Russian authorities, these documents are accessible for researchers both from Russia and abroad.

60.       The Russian historians and archive researchers confirmed their co-operation with colleagues from Belarus and Kazakhstan in preparing a multi-volume publica-tion of archive documents related to the Great Famine of 1932-33. They were also ready to co-operate with their Ukrainian colleagues on this project. In fact, such co-operation started several years ago, but the Ukrainians withdrew from it after the adoption by the Parliament of Ukraine of the law qualifying Holodomor as genocide against Ukrainians.

61.       In Moscow, I had an opportunity to meet representatives of Memorial, a well-known Russian NGO working for the preservation of historical memory and rehabili-tation of victims of political repression. In Memorial’s view, the mass famine of 1932 - 33 was a result of cruel and inhuman “industrialisation”, “collectivisation” and “deku-lakisation” policies of Stalin’s regime which were forcefully implemented regardless of the price in terms of human lives to be paid. It was a part of the terror chain stretching from the October revolution, the Civil War and Red Terror to the political trials and the Grand Terror of the late 1930s.

62.       Memorial does not believe that the Ukrainian concept of Holodomor – genocide - could be proven by any material evidence. They think that it is wrong to divide the victims of the same terror machinery into first-class and second-class categories according to their ethnic origin.

63.       However, Memorial praised the Ukrainians for making their archives accessible, and called on the Russian authorities to continue declassifying secret documents and to make them available. They also highly appreciated the enormous work being done in Ukraine to commemorate the victims of the Great Famine.

VI.       Conclusions

64.       The Great Famine in the Soviet Union was a result of the policies of the Soviet totalitarian regime led by Stalin.

65.       The food shortages in grain-growing areas of the USSR, which led to mass famine and the death of millions of peasants and urban dwellers, were caused by the policy decisions taken by the highest authorities of the Soviet state and actively implemented at regional and local levels.

66.       We should strongly condemn these policies and actions as crimes of the Soviet regime against its own people and crimes against humanity. We must reject any attempts to justify these deadly policies, for whatever purposes.

67.       We should honour the memory of all those who perished in the unprece-dented human disaster which occurred during the Great Famine in the former Soviet Union, and recognise them as victims of the deliberate crime of the totalitarian regime.

68.       We should welcome all efforts aimed at revealing the historical truth, and at raising public awareness of these tragic events of the past. We believe that such efforts should unite, not divide peoples.

69.       The important work already carried out in Belarus, Kazakhstan, Russia, and in particular in Ukraine, in order to ease access to archives, is to be welcomed. However, this work should be continued in order to further open up archives and facilitate access to all researchers.

70.       Other Council of Europe member states should be encouraged to make their national archives more open and accessible on this issue.

71.       Historians of all countries of the former USSR which suffered during the Great Famine, as well as historians from other countries, should conduct joint independent research programmes in order to establish the full, un-biased and un-politicised truth about this human tragedy, and make it public.

72.       Politicians in all Council of Europe member states should abstain from any attempts to exert political influence on historians and prejudge the outcome of independent scientific research.

73.       The decision by the Ukrainian authorities to establish a national day of commemoration of the victims of the Great Famine (Holodomor) in Ukraine is to be welcomed. The authorities of other countries which also suffered should be encouraged to do the same with regard to their own victims.

74.       The authorities of Belarus, Kazakhstan, Moldova, Russia and Ukraine should agree on joint activities aimed at commemorating victims of the Great Famine, regardless of their nationality.

Appendix 1 – Comments from the Parliament of Kazakhstan

On the mass famine in Kazakhstan in the 1930’s

The mass famine of the 1930’s brought misery and sufferings across many regions of the former USSR including Kazakhstan. It was an awful disaster following forced collectivisation and the bad harvest of 1932. The famine was a result of sweeping industrialisation policy, the coercive collectivisation and forced grain requisitioning that destroyed agriculture.

Reasons

The resolutions of the 15^th Congress of the All-Union Communist Party (in December 1927) were aimed at mass collectivisation of the peasantry. At the same time it was obvious that the main objective was “to gradually consolidate small rural households into large-scale peasant farms supporting and encouraging socialized agricultural work”. (1)

The reasons behind the tragic events referred to in Soviet history as “mistakes and excess” were non-contingent. Yet according to historians, it was a natural, if not fatal, phenomenon as the use of force was spontaneous. As it was rooted in the contra-dictions between political and ideological means and economic imperatives, a viola-tion of the law and human factor. Therefore, the mistakes and excess were an objective reflection of the Stalinist society.

Nevertheless, some historians still believe that Joseph Stalin and his aides were purportedly unaware of the real situation and the scope of disaster in the steppe.

However, the official documents suggest otherwise. First of all, there was an official governmental note signed by Chairman of the Council of People’s Commissars of Kazakhstan U. Issayev (in May 1932) which contained an approximate account of what had happened. Secretary of the Western-Siberian Regional Committee of the All-Union Communist Party R. Eikhe and Chairman of the Central Executive Com-mittee of Uzbekistan Y. Akhunbabayev also informed Moscow of the famine and re-settlement across Kazakhstan (it seems to be true, since Western Siberia and Uzbe-kistan accepted a great portion of the migrating people from Kazakhstan and it was the duty of R. Eikhe and Y. Akhunbabayev to notify the Moscow authorities and Joseph Stalin of the situation).

In this context, it is worth mentioning an episode with V. Molotov, Chairman of the Council of People’s Commissars, who was concerned about the mass resettlement from Western Kazakhstan. F. Golovoshchekin, the First Secretary of the Kazakh Regional Committee, explained that migration was caused by conflicts with class enemies. However, he was aware that the mass movements were stirred up due to hardships and not due to the change in the way of life.

Course of events

The collectivisation devastated the Kazakh auls and deprived majority of them of their cattle. The agricultural economy of Kazakhstan suffered a devastating blow that diminished the productive power and structure of the Kazakh auls.

A letter from Deputy Chairman of the Council of People’s Commissars Turar Rysku-lov¹ to Joseph Stalin provided convincing evidence of the famine in the 1930’s in Kazakhstan. It said: “According to the latest estimates, 40,000 Kazakhs reside in the Middle Volga, 100,000 - in Kyrgyzstan, 50,000 - in Western Siberia, 20,000 - in Kara-Kalpak region, 30,000 - in Central Asia. The Kazakhs also migrated to such remote areas as Kalmykia,Tajikistan, the Northern region, etc. A part of the population led by bais (rich landowners) moved to Western China. It was the first time when the Ka-zakh people migrated from the central regions of the country. It was not mere noma-dic migration that usually takes place in summer, yet was the flight of starving people looking for food. In some of the regions the number of migrants made up 40-50% of the total population. The worst result of the migration was starvation and epidemics that has been sweeping from early 1932. Last spring many Kazakh people died from hunger and pandemic diseases. It is getting worse as spring is coming …”

According to the report of the Moscow Red Cross on Aktyubinsk region, the Kazakhs residing in the Turgaisky district suffered from starvation and epidemics. They ate garbage, roots of wild plants and rodents.

According to the local authorities, 20-30% of the population in the Turgaisky and Batpakarinsky districts perished and those who survived migrated. The Chelkarsky district lost 30-35% of its population. Chairman of the Executive Committee T. Ivanov made a report at the regional Congress of Soviets (in July 1932), according to which, the population of the Aktyubinsk region declined from 1,012,500 people in 1930 to 725,800 people or 71% in 1932. According to the Chairman of the Kzyl-Orda District Executive Committee, only 15-20% of the population survived. The population of the Balkhash district was 60,000 people. Half of the population of the Karatalsky district died last winter due to forced migration of three Kazakh auls. 569 people died from hunger from December 1932 to 10 January 1933 in the same region. 300 dead bodies were found at the Ushtobe train station, in Karatal and a rice collective farm. The number of farms in the Chubartausky district decreased from 5,300 in 1931 to 1,941 in 1933.

Aftermath

The aftermath of the mass famine was horrible. Without their cattle the nomads lost their traditional food intake. Fishery and hunting did not help. There was no bread due to bad harvest. Moreover, most of the Kazakhs had no opportunity to flee from the disaster area. Without horses and camels starving nomads could hardly travel long distances. The Great Steppe became a trap for those Kazakhs who had no cattle.

Driven by poverty, people flooded cities, settlements, stations and villages with a single purpose to survive. The places of mass migration saw outbreaks of typhoid fever that was previously unknown to inhabitants of the steppe. No immunity to unknown disease and weak (or the lack of) healthcare services resulted in people starving to death.

The native population severely suffered because of mass migration. One fourth of the total population, or 1,030 thousand people left Kazakhstan in the years of mass famine. Only 414 thousand returned to Kazakhstan afterwards, whereas 616 thou-sand preferred to stay abroad. According to experts, 200 thousand of those who stayed abroad settled in China, Mongolia, Afghanistan, Iran and Turkey. The census data showed that the number of the Kazakh people residing in the neighboring countries increased from 314 thousand people in 1926 to 794 thousand people in 1939 (2). Throughout 1926-1939, owing to migration, the number of Kazakhs in Russia increased 2.3 fold, in Uzbekistan – 1.7 twofold, in Turkmenistan – 6 fold, in Tajikistan – 7 fold, in Kyrgyzstan – 10 fold (3).

The famine, epidemics and mass migration dramatically affected the demographic processes in Kazakhstan in its initial stage. Due to the fact that it happened during the first stage of the demographic evolution in Kazakhstan, its native population managed to quickly overcome the aftermath of this tragedy. And only thanks to demographic boom (approximately in 1962) during the post-war period the Kazakhs restored the losses. The previous population size was restored only 40 years later in 1969. If it wasn’t for the demographic boom, it would have taken at least 100 or even 120 years to overcome the population crisis. In spite of everything, the famine will remind of itself in the upcoming 150-170 years.

The modern history offers a wide range of assessments in terms of casualties as a result of the mass famine in Kazakhstan in 1932-1933. According to the 1926 cen-sus, the native population of Kazakhstan made 3,628 thousand people (4). However, 12 years later in 1939, this figure declined by 1,321 thousand people or 36.7% (5). Historians themselves believe that this figure is minimal and needs to be amended after a careful analysis (6). Thanks to such analysis the researchers found out that in mid-1930 the number of the native population was about 4,120 thousand people (7).

On the basis of the foregoing it can be said that over the years of tragedy Kazakhstan lost more than 2 million people (8).

Given that in the 1920s (9) the mortality rate in Kazakhstan was 25 per 1000 people the number of people who died of natural causes throughout 1931-1933 should have approximately amounted to 250 thousand people (7%). On the basis of this data historians estimated that 1,750 thousand people or 42% of the population died of starvation and accompanying diseases (10).

The issue of the number of victims of the mass famine is still open. The data of the 1937 All-Soviet Union census also known as “the census of the repression”, conduc-ted in one day will shed light on the greatest demographic catastrophe in the history of Kazakhstan caused by Stalin’s policy. Those responsible for the census were arrested or executed (the system got rid of the witnesses). For many years the 1937 census data were considered to be gone. However, they were recently discovered in the Central State Economic Archive of the former USSR.

The people of Kazakhstan honor the memory of the victims of the famine, condemn the regime that disregarded human life in order to achieve ambitious economic and political goals. Therefore, we should continue comprehensive research of this tragedy.

__________________________

(1) Communist Party of the Soviet Union in resolutions…, p. 261

(2) M. B. Tatimov. Chronicles in figures (in Kazakh) Alma-Ata, 1969, p. 79-80.

(3) M. B. Tatimov. Chronicles in figures (in Kazakh) Alma-Ata, 1969, p.80. Today there are about 10 million Kazakhs all over the world. The largest community is in China (1,070 thousand people), Mongolia (137 thousand), Turkey (120 thousand), Afghanistan (20 thousand), Iran (10 thousand), Western Germany (550 people), France (510 people), Sweden (200 people), the Netherlands (120 people), the USA (100 people), England (60 people), etc.

(4) The 1926 All-Soviet Union census. Moscow, 1928, Volume 8, Part 1.

(5) M. B. Tatimov. Social dependence of the demographic processes. Alma-Ata, 1989, p. 122.

(6) M. B. Tatimov. Social dependence of the demographic processes. Alma-Ata, 1989, p. 122.

(7) A. Galiyev. The Famine in Kazakhstan in 1932-1933// Zarya, 1989, #11, p. 13; M. B. Tatimov. Social dependence of the demographic processes. Alma-Ata, 1989, p. 124.

(8) M. B. Tatimov. Social dependence of the demographic processes. Alma-Ata, 1989, p. 124.

(9) Natural migration of the population of the USSR in 1925, Moscow, 1926, p. 40.

(10) Z. B. Abylkhozhin, M. K. Kozybayev, M. B. Tatimov. The Kazakh tragedy// Questions of the history 1989. #7, p. 18 (M. Tatimov’s estimations).

Appendix 2 – Comments from the parliamentary delegation of Moldova

The famine in Moldova - a historical perspective

Information prepared under the supervision of Mrs Ana GUTU

Head of the Moldovan delegation to the Parliamentary Assembly

A. The 1932-1933 famine in the Moldovan Autonomous Soviet Socialist Republic (the current territory of Transnistria)

Soviet power was finally established in Transnistria in early 1923. Hitherto, there had been no reason to believe that the inhabitants of the left bank of the River Dniester aspired to the creation of an independent state. However, in spring 1924 the Bol-shevik leadership of the Soviet Union launched the idea of such a Moldovan socialist republic. It was established by decisions of the political bureau of the Central Committee of the USSR dated July 1924 creating the Moldovan Autonomous Soviet Socialist Republic and of the central executive committee of Ukraine of 12 October 1924 making the region an autonomous republic of Soviet Ukraine.

The Soviet authorities then started to impose policies aimed at reducing national awareness and industrialising and collectivising Transnistria, at great human cost.

During the 1920s, following the devastation caused by war and the political anarchy that the Bolsheviks brought in their wake the economy of Transnistria's various dist-ricts faced numerous difficulties. Agriculture, the main branch of the economy, was in very bad straits. The area devoted to cereals and the number of livestock had halved since 1913.Yet despite these difficulties, the authorities organised a campaign to col- lect cereals and implemented collectivisation plans. This was also the background to the campaign to dispossess well-off peasants – kulaks in Soviet terminology. In the year 1929-30,over 3000 peasant households were declared to be kulaks,their wealth was confiscated and the owners were deported. The anti-peasant campaign reached its climax in 1932, by which time whole villages had been destroyed both physically and in spirit. A majority of all peasant households were affected by the next wave of the grain collection policy. The situation was made still worse by natural disasters. In the spring, the River Dniester flooded. Nearly a thousand peasant families remained homeless and more than 10 000 families were deprived of the means of existence. The summer and autumn were dry, followed by torrential rain. The result was that Transnistria experienced a period of terrible famine, reaching a peak in 1932 - 33, when nearly 20 000 people died.

The enforced collectivisation, coupled with the famine, led to an exodus of peasants to Romania, by swimming across the Dniester. The Soviet authorities responded by strengthening the borders and massacring those who tried to cross them.World pub- lic opinion was shocked by the cruelty of the border guards. On the night of 22 - 23 February 1932 they opened fire on 60 peasants,40 of whom died on the ice of the ri- ver as they tried to cross it.The next day,about 100 villagers from the Tighina district were killed for the same reason.Nevertheless,the numbers wishing to leave the auto- nomous republic continued to rise and some 20 000 persons succeeded in finding refuge in Romania.

B.       The 1946-1947 famine in Bessarabia

The occupation of Bessarabia in 1940 and its reoccupation by the Soviet authorities in 1944 marked a black period in the history of this Romanian province. The Soviet authorities established a totalitarian and anti-national regime in the province, cha-racterised by robbery and terror. Immediately following the Second World War and during the first years of Soviet occupation – the years 1946 and 1947 – the Molda-vian Soviet Socialist Republic, established on 2 August 1940, was devastated by a famine that was unprecedented in the country's history.

The causes of 1946-1947 famine

The justification for the famine in Soviet literature Communist literature tried, with no supporting evidence, to explain the famine in two ways:

• as a consequence of fascist occupation

• as being provoked by the state of ruin and terrible drought of 1945-46.

These ideas appeared in a number of contemporary reports, such as that of the inte-rior minister in Chişinău, Tutuşkin, sent to his chief in Moscow, which stated that as a result of the Romanian occupation and the drought of 1945-46, the food situation in the Soviet republic was extremely difficult.

The reality: documentation shows that 1945-46 famine was a serious consequence of the inhumane and criminal actions of the Stalinist regime, party officials and the state.

According to documentary and eye-witness evidence:

• During the years 1944-49, the central committee of the Moldovan Communist Party and the Soviet republic's committee of ministers, under pressure from the Moldovan bureau of the central committee of the Communist Party of the entire Soviet Union, issued about 100 instructions to local bodies requiring peasants to deliver agricultu-ral products to the state. In other words, these institutions organised the compulsory devery to the state of the minimal quantity of agricultural products available to pea-sant households in this unprecedented drought.Officials confiscated all the agricultu- ral products in the Moldovan villages, down to the last grain of wheat. The press of that era abounded with triumphalist reports of the delivery of hundreds of tons of cereals to the state, and the overachievement of collection plans. In practice, the teams of activists collected all these agricultural products without taking account of peasants' own food needs for the purposes of survival.

• For the Party the five-year plans had to be fulfilled, even if this was to the detriment of the population. Achieving these plans with the aid of unreasonable objectives was the main aim of the Soviet authorities.There was even encouragement to exceed the plans. Thus in conditions where people were dying of hunger, in 1946 the planned output of butter was exceeded by 33.2%, of oil by 39.5 %, of meat by 32.5% and of conserves by 101.9%. These food products came from foodstuffs acquired from peasants and the Soviet Union's wheat exports.

During the months and years when the Moldovan people were dying of hunger, Stalin exported 1.7 million tonnes of cereals to other countries – trucks laden with foodstuffs were sent to the other socialist countries, particularly East Germany, for propaganda reasons.

The consequences of the famine

Dystrophy – the lack of food or sustenance,as people were reduced to eating leaves, hogweed, amaranth and so on,led to a rapid increase in the number of cases of dys- trophy. According to the (incomplete) information collected by the health authorities, 53000 persons in the republic were registered with dystrophy on 25 December 1946, and this rose to 190000 on 1 February 1947 and 238000 by 1 March. Steps were taken to reduce the ravages of this disease, but the results did not meet expec-tations. In December 1947 in several districts between a quarter and 30 % of the population were affected by dystrophy, and while in certain areas, notably Cimişlia district, this figure rose to 80%.

Cannibalism – the terrible reaction of starving people. A number of cases of canni-balism were recorded in various parts of Moldova in early 1946.For example, in June 1946, there were a number of cases in the villages of Alexandreşti, Recea-Slobozia and Sturzeni in Râşcani district. A senior official of the Communist Party of the So-viet Union, Mr Alexei Kosygin, was a witness to such cannibalism. He arrived in Mol-dova in 1947 and visited a number of villages near Chişinău, including one house where he saw a dead body that had been prepared for eating.

On 8 September 1947, the district committee of the Communist Party of Cahul, where 10 cases of cannibalism were officially recorded between February 1946 and February 1947, prepared a document advising secretaries of district party commit-tees on how to prevent cannibalism. According to the document, the district leader-ship had information on cannibalism and the use of human bodies as food in certain villages in the districts of Vulcăneşti,Taraclia,Ciadâr-Lunga,Baimaclia and, particular-ly, Congaz. An official told party and state leaders that on 7 and 8 February 1947 in the village of Baurci in Congaz district (currently in the Gagauz Autonomous Territo-rial Unit of the Republic of Moldova),he had recorded four killings for the purposes of cannibalism. According to this source, the consumption of bodies had become a fre-quent occurrence. There were cases of stolen bodies that had been taken to the ce-metery and not buried.The muscles and limbs of several bodies found at various pla-ces in the village had been removed.In the village of Beşalma the situation was even more serious. The consumption of bodies was also common in other villages, he concluded. In January 1947, a peasant woman from the village of Tambula, in Bălţi district, killed two of her four children, a girl of six and a boy of five, with a view to eating them. A peasant in Glinjeni, in Chişcăreni district, invited a female neighbour into his house then strangled and ate her. Another peasant from the village of Cajba in Glodeni district killed his twelve year old grandson who had come to visit and ate him. Some 39 cases of cannibalism were recorded in Moldova during the 1946 - 47 famine.

The human victims – undernourishment, caused by lack of normal food and the con-sumption of plants and other items harmful to the health, such as carcasses and car-rion, together with the growing number of epidemics, led to some hundred thousand deaths. These occurred particularly in the villages because the towns, where the So-viet nomenklatura lived,received more food supplies, which were taken by force from the peasants.People died in their homes and on the street from the torture of famine. Dozens of bodies were collected daily in the streets. In Chişinău, for example, accor-ding to information supplied by the republic's interior ministry to the leadership in Moscow, the militia were regularly removing from the streets between 8 and 12 bodies of peasants who had come in from the villages.

The following table illustrates the rise in mortality in the Moldovan Soviet Socialist Republic in the years 1946 and 1947:

There is an enormous disparity between the numbers of births and deaths. For example, in the first three months of 1946, there were 9494 births in the republic, but 14428 deaths.In rural areas the corresponding figures were 7845 and 12973,in other words the number of deaths was twice the number of births. According to official figures, towards the end of 1947 the number of deaths started gradually to decline. In November, 3264 persons died, 21.2% more than the number of births.

In 1946,the rural population of the republic fell by 447, but in 1947, following the dys- trophy outbreak, there was a decline of 100633, representing an annual loss of more than 10%. In 1947, the rural population fell by 193 900 persons. The famine also caused great loss of life in the first half of 1948.At the start of this year the number of deaths was higher than at the end of the previous one.

The overall outcome

The exact number of deaths is not known. However, research in recent years has shown that during the famine years of 1946-1947, and in the first half of 1948, between 250 000 and 300 000 persons died of famine, with historians generally agreeing on an average figure of about 280 000, 70% of whom died from dystrophy.

Vagrancy – following the death of their parents, thousands of unprotected children roamed the villages and towns in search of food. Village orphans left for the towns in the hope of finding a loaf of bread. In the first half of 1946 alone, about 1500 homeless children were brought in to militia posts.

Emigration – the famine in Bessarabia provided an impetus for emigration and several cases were recorded of persons attempting to leave for Romania. Their fate varied. Some emigrants were shot by Soviet border guards. A few hundred persons succeeded in crossing the Romanian frontier but others were arrested during their attempted crossing. For example, 37 persons were arrested in August 1946, 49 in September, 46 in December and 63 in January 1947. Certain persons who wished to flee to Romania were placed under surveillance.

C.       Conclusions

It was not the drought that caused the disaster – they occur in Moldova from time to time without leading to widespread cannibalism – but the methods applied by the Stalinist authorities, with their wish to build a "contented" future with no regard for the price that had to be paid. The Bessarabian peasants were quite deliberately condemned to suffer famine for two reasons:

-       they were seen as class enemies. The misleading term kulak, or well-off peasant, was coined to describe industrious members of that group. They were then subjected to heavy taxation and condemned to extermination, which included their physical extermination.

-       they were treated as ethnic Romanians, and thus as traitors and allies of Nazi Germany. The Romanian peasantry of Moldova was treated with hostility because it was deemed to be an ally of Hitler, and thus categorised as a "traitor nation". To counter any resistance and to force Bessarabian peasants to join collective farms, the authorities used the same methods as in Ukraine in 1932 and 1933. Terror by famine became an instrument for implementing the Soviet authorities' plans.

Ukraine has succeeded in obtaining the support of the international community for designating the tragic events of 1932-33 as genocide. The Republic of Moldova must follow Ukraine's example.

References:

Gribincea Mihai, Basarabia în primii ani de ocupaţie sovietică (1944 - 1950) (Bessarabia in the first years of Soviet occupation), Cluj-Napoca, 1995

Moraru Anton, Istoria Românilor. Basarabia şi Transnistria, 1812-1993 (history of the Romanians: Bessarabia and Transnistria, 1812-1933), Chişinău, 1995

Şişcanu Elena, Basarabia sub regimul bolşevic (1940-1952), (Bessarabia under the Bolshevik regime, 1940-1952), Bucureşti: Semne, 1998

Turea Larisa, Cartea foametei, (the book of the famine) Bucharest, 2008.

Ţurcanu Ion, Foametea din Basarabia în anii 1946-1947 (the 1946-47 famine in Bessarabia), Chişinău, 1993

Appendix 3 – Comments from the parliamentary delegation of Ukraine

Information of the Our Ukraine faction
about its position on Holodomor in Ukraine in 1932-1933

In 1917, after the February Revolution in Russia Lenin stated in the magazine "Pro-svechenie", published in November 1917, that only the nationalisation of all products would give the Bolsheviks an opportunity to control the country. They started to implement it by using ration cards. So the conclusion is that the famine was the intended way of administrating the region at the beginning of the Bolshevik rule. In order to introduce it to all territories, the Bolsheviks had to:

–       destroy the Ukrainian National Republic (UNR). The Ukrainian National Repub-lic was one of the biggest independent states that Bolsheviks occupied. It had the Ukrainian Central Rada with well-educated and freedom-loving leaders, wealthy and strong peasantry which had a high level of grain production for that time;

–       destroy the Ukrainian peasants. 80% of all Ukrainian people were peasants. At the beginning of the 20^th century Ukraine provided 90% of the Russian empire's grain exports. Ukrainian farmers harvested 42% of the world's barley and 20% of global grain. Ukrainian peasants were the backbone of the Ukrainian agriculture. The Bolsheviks understood that if they could not destroy Ukrainian peasants they wouldn't be able to control Ukraine.

Implementing these tasks was the main purpose of the Communist regime led by Stalin. Fighting against the above-mentioned opponents took such forms as:

      ● From 1928 the Bolsheviks began to annihilate kulaks (wealthy peasants) and destruct the best Ukrainian farms.●

      ● Communist regime confiscated the property of the peasants.●

      ● In 1929, the Bolshevik government expanded total collectivisation. ●

      ● From 1929 the Bolsheviks' terror was targeted at the extermination of the Ukrainian elite. The goal was to annihilate the Ukrainian elite.●

      ● In 1930 the Ukrainian Autocephalous Orthodox Church was prohibited.Th

The fighting resulted in:

● Fall in crop yields.

● Fall in labor productivity.

● Excessive grain requisitions.

● Famine in 1931, 1932, 1933.

● From January 1933 after Stalin's telegram to Ukrainian peasants the regime collected all food products for months from farmers.

● From the end of January till June 1933 the regime killed 3 400 000 people by starvation in Ukraine.

Further losses of 1100000 people were incurred by the decreased birth rate. So du-ring five months 4500000 people, 900000 every month,3000 every day were killed in Ukraine by famine. (These data were based on the latest researches of the Institute of Demography and Social Studies of National Academy of Sciences of Ukraine).

The differences between Ukraine and Russia in the aspect of Holodomor are:

      ● Movement of peasants from the famine-struck territories was not prohibited in Russia while in Ukraine Stalin's decree prohibited peasants leaving the territory of Ukrainian SSR and Kuban.●

      ● In Russia, as in Ukraine, there was also blacklisting but only in those regions where the Ukrainian population lived. In other regions of Russia there were no such measures. ●

      ● The Russian language had benefits compared to the Ukrainian language which was oppressed. Ukrainian publications were blocked and the Ukrainian grammar was adapted to the Russian one. ●

      ● Only Russian armed GPU units and brigades isolated Ukrainian villages and entire districts from the outside world, forcing people to die from starvation. The Consul of Italy, Mr. Sergio Gradenigo, gave a note in his book "Letters from Kharkiv" that one of a local Russian GPU chiefs was cynically saying that the "ethnographic material" needed to be transformed. It was said about the Ukrainian nation.

Information of the Bloc of Yuliya Tymoshenko faction about its position on Holodomor in Ukraine in 1932-1933

The Holodomor of 1932–1933 became one of the most tragic pages in the history of Ukraine and the genuine genocide of the Ukrainian people. It is the tragic part of the Ukraine’s history and we must tell the truth about the history of our state. Millions of human souls destroyed by the artificial famine yell for memory and justice.

The Holodomor was above all enormous human losses, purposeful physical extermination of our nation for political purposes. It was an attempt to convert the Ukrainian nation into a nation of slaves of the totalitarian system.

Today this tragedy is too polіticised in Ukraine. Regrettably, the issues of the national memory and uniting nation are in the focus of short-term party interests. Unfortuna-tely, the Ukrainian people continue to be the instrument of the public relations cam-paigns of some politicians, which is inadmissible and only confirms their cynicism.

Two positions were formed in Ukraine and beyond its frontiers in connection with the mass famine in 1932-1933. One position determines Holodomor as genocide, and the other one is only limited to the recognition of the fact of famine.The recognition of the Holodomor as genocide is greatly influenced by the geopolitical factor. After Uk-raine raised this issue at the national level the Russian Federation denied the anti-Ukrainian nature of Holodomor. All this resulted in the political speculations inside Ukraine as well.

However, after a careful study and analysis of provisions of the 1948 UN Convention we draw a single conclusion – a genocide was applied against the Ukrainian people and Holodomor became the means of its realisation. In fact the artificial conditions were created and they were directed at the complete or partial physical extermination of Ukrainians as the nation and the people.

We apply to the Parliamentary Assembly of the Council of Europe and to those countries which did not do it yet to recognise Holodomor of 1932 - 1933 as the geno-cide of the Ukrainian people. Adoption of the appropriate PACE Resolution condem-ning this crime corresponds to the Assembly’s position on condemning crimes com-mited by the totalitarian regimes, in particular, violations of the fundamental human rights one of which is the right to life, and complies with the spirit and principles of the previous PACE Resolutions 1096 (1996) and 1481 (2006).

We stand for the impartial investigation of the Holodomor issues and its publicating which is not directed against any third party. We hope for an unbiased character of the PACE report which is caused, above all things, by the necessity of restoring the historical truth,commemorating the victims of Holodomor and avoiding similar terrible crimes in the future.

We aspire to spread the information about the tragedy of the European and the world scale which despite its terrible consequences continues to remain the dark page of the European history.

This will allow the international community not only to draw conclusions in connection with the events which took place in Ukraine in the epoch of the Stalinistic totalitarian regime but also will become a certain guarantor so this terrible lesson and the similar catastrophe would never come back again.

Statement by the Party of Regions of Ukraine concerning the artificial famine in the Soviet Republic of Ukraine in 1932-33 (Holodomor)

–       The Party of Regions strongly condemns Holodomor as a terrible crime of the totalitarian Soviet regime against the Ukrainian people and other nations of the for-mer Soviet Union, as well as a crime against humanity, which resulted in death of millions of innocent people.

–       We call upon the international community to honour the memory of the victims of the famine in Ukraine and in other countries, as this knowledge will help to avoid similar human catastrophes in the future, strengthen effectiveness of the rule of law and enhance respect for human rights and fundamental freedoms.

–       The Party of Regions thanks the international community for the efforts to raise public awareness of the Holodomor worldwide and praises the deep sympathy and balanced approach by the international community to the problem, expressed, among others, in the following international documents:

• Resolution of the European Parliament of 23 October 2008 on the commemoration of the Holodomor, the Ukrainian artifical famine (1932-33);

• Resolution of the OSCE Parliamentary Assembly of 3 July 2008 on the Holodomor of 1932-33 in Ukraine;

• UNESCO resolution on Remembrance of Victims of the Great Famine (Holodomor) in Ukraine, 1 November 2007;

• Joint Statement on the Great Famine of 1932-33 in Ukraine (Holodomor) on Monday, November 10, 2003 at the United Nations.

The Party of Regions strongly affiliates itself with the position expressed by the European Union that the Holodomor as “an appalling crime against the Ukrainian people, and against humanity”.

We also adhere to the statement by the European Parliament that “European integration has been based on a readiness to come to terms with the tragic history of the 20^th century and a recognition that reconciliation with a difficult history does not denote any sense of collective guilt, but forms a stable basis for the construction of a common European future founded on common values and a shared and interdependent future”.

At the same time the Party of Regions expresses its opinion that any interpretation of the 1932-33 events in Ukraine should conform to the existing international law. It admits that the interpretation of the Holodomor events as a genocide committed against the Ukrainian nation does not meet fully the criteria established for the crime of genocide by the UN Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide of 1948, ratified by 140 nations.

In particular, the Convention defines genocide as “any of the following acts committed with intent to destroy, in whole or in part, a national, ethnical, racial or religious group, as such:

a. Killing members of the group;

b. Causing serious bodily or mental harm to members of the group;

c. Deliberately inflicting on the group conditions of life calculated to bring about its

physical destruction in whole or in part;

d. Imposing measures intended to prevent births within the group;

e. Forcibly transferring children of the group to another group.”

The events of the mass famine that occurred in Ukraine in the years 1932-33 do not conform to this definition of Genocide as the latter is contradicted by the following historical facts:

• Policy of food requisitions were planned and enforced by central governments in Kiev and Moscow as well as practically executed by local administrations and affected the Ukrainian peasantry only as a political and economic stratum or as a “political class” that was a part of the Ukrainian society;

• Requisitions and other restrictive and repressive measures were executed as means of the forced collectivisation policy that was performed on the territory of the entire Soviet Union;

• Millions of people were devastated or otherwise severely suffered from the policy of collectivisation and food requisitions in Kazakhstan and Russia, dozens of thou-sands in Belarus and other republics. Death toll was paid by Ukrainians, Russians, Kazakhs, Belarusians, Jews, Greeks, Moldovans, and many other ethnic groups;

• As reported the most affected by the famine areas also suffered from severe epidemics of typhus and malaria;

• Food requisitions and other enforced measures were executed according to the Marxist and Leninist theory of the class struggle and in the framework of the official collectivisation policy and thus not as a repressive policy aimed exclusively against the Ukrainian nation;

• No evidences prove that the official policy by the Government that caused the famine was based on the ethnic grounds, moreover, its local executioners were, for most part, the Ukrainians themselves.

Taking into account the above-mentioned the Party of Regions appeals to promote an international, comprehensive and non-politicized historic research of the 1932- 33 famine in Ukraine.

As this immense tragedy afflicted many nations that composed the USSR of that time we appeal also for common measures in the CIS framework aimed at commemorating the victims of those tragic events.

The Party of Regions strongly condemns all attempts to enforce criminal or administ-rative liability for the denial to acknowledge the Holodomor as genocide as stated by President Yushchenko.We believe that such measures are incompatible with the ba- sic principles of the freedom of speech, democracy, and with the principles of the free, unhindered research.

Reporting Committee: Political Affairs Committee

Reference to Committee: Doc. 11512, Reference 3423 of 14 April 2008 and Doc. 11542, Reference 3435 of 18 April 2008

Draft resolution unanimously adopted by the Committee on 15 December 2009

Members of the Committee: Mr Göran Lindblad (Chairman), Mr David Wilshire (Vice-Chairman), Mr Björn Von Sydow (Vice-Chairman) (alternate: Mrs Kerstin Lundgren), Mrs Fátima Aburto Baselga, Mr Françis Agius (alternate: Mr Joseph Debono Grech), Mr Alexander Babakov (alternate: Mr Sergey Markov), Mr Viorel Badea, Mr Denis Badré, Mr Andris Bērzinš,Mr Mevlüt Çavuşoğlu,Mr Lorenzo Cesa, Mr Titus Corlătean, Ms Anna Čurdová, Mr Rick Daems, Mrs Maria Damanaki (Mr Konstantinos Vrettos), Mr Dumitru Diacov, Mr Pol van den Driessche, Ms Josette Durrieu, Mr Frank Fahey, Mr Piero Fassino, Mr György Frunda, Mr Jean-Charles Gardetto, Mr Marco Gatti, Mr Andreas Gross, Mr Michael Hancock, Mr Davit Harutyunyan, Mr Norbert Haupert, Mr Joachim Hörster, Mrs Sinikka Hurskainen, Mr Tadeusz Iwiński, Mr Bakir Izetbegović (alternate: Mr Mladen Ivanić), Mr Michael Aastrup Jensen, Mr Miloš Jevtić, Mrs Birgen Keleş, Mr Victor Kolesnikov (alternate: Mrs Olha Herasym’yuk), Mr Konstantion Kosachev, Mr Jean-Pierre Kucheida, Ms Darja Lavtižar-Bebler, Mr René van der Linden, Mr Dariusz Lipiński, Mr Gennaro Malgieri, Mr D*** Marty, Mr Frano Matušić, Mr Silver Meikar, Mr Evangelos Meimarakis, Mr Dragoljub Mićunović, Mr Jean-Claude Mignon, Mr Aydin Mirzazada, Mr Juan Moscoso del Prado Hernández, Ms Lilja Mósesdóttir, Mr Joāo Bosco Mota Amaral, Mrs Olga Nachtmannová, Mr Gebhard Negele, Mrs Miroslava Nemcova, Mr Zsolt Németh, Mr Fritz Neugebauer (alternate: Mr Franz Eduard Kühnel), Mr Aleksandar Nikoloski, Mr Hryhoriy Omelchenko, Mr Maciej Orzechowski, Mr Ivan Popescu, Mr Christos Pourgourides, Mr John Prescott (alternate: Mr John Austin), Mr Gabino Puche, Mr Amadeu Rossell Tarradellas, Mr Ilir Rusmali, Mr Ingo Schmitt (alternate: Mr Eduard Lintner), Mr Predrag Sekulić, Mr Samad Seyidov, Mr Leonid Slutsky, Mr Rainder Steenblock, Mr Zoltán Szabó (alternate: Mr Mátyás Eörsi), Mr Mehmet Tekelioğlu, Mr Han Ten Broeke, Mr Zhivko Todorov, Lord Tomlinson (alternate: Mr Rudi Vis), Mr Latchezar Toshev, Mr Petré Tsiskarishvili, Mr Mihai Tudose, Mr Ilyas Umakhanov, Mr José Vera Jardim, Mr Luigi Vitali, Mr Wolfgang Wodarg, Mrs Karin S. Woldseth, Ms Gisela Wurm, Mr Emanuelis Zingueris

Ex-officio: Mr Tiny Kox

N.B. : The names of the members who took part in the meeting are printed in bold

Secretariat of the committee: Mrs Nachilo, Mr Chevtchenko, Mrs Sirtori-Milner

¹ Ryskulov Turar Ryskulovich (1894–1943(?)) member of the Party since September 1917. Turar Ryskulov was elected the Chairman of the Turkestan Central Executive Committee in January 1920, later appointed Deputy People’s Commissar for Natio-nalities Affairs of the Russian Soviet Federative Socialist Republic. In autumn 1922 was named the Chairman of the Council of People’s Commissar of the Turkestan Soviet Socialist Republic, since February 1924 worked at the Executive Committee and was its representative in Mongolia. From May 1926 till May 1937 he was Deputy Chairman of the Council of People’s Commissars of the Russian Soviet Federative Socialist Republic. Turar Ryskulov was wrongfully arrested and executed.

Mr Ryskulov wrote to Joseph Stalin twice in 29 September 1932 and 9 March 1933. Below you can find extracts from his letter to Stalin as of 9 March 1933.

***

Uskokaa tai älkää, mutta "paljastukset ukrainan järjetetystä nälänhädästä" lähtivät alun perin liikkeelle belgialaisen sarjakuvapiirtäjä Hergén "lastensarjakuvakirjasta"

Tintti Neuvostojen maassa

vuodelta 1930!!!

Tintti Neuvostojen maassa (ransk. Tintin au pays des Soviets) on belgialaisen Hergén luoma Tintti-sarjakuvasarjan ensimmäinen albumi. Ensi kerran se nähtiin Le Vingtième Siècle-lehden nuorten liitteessä jatkokertomuksena, jonka ilmestyminen alkoi 10.tammikuuta 1929^[1].Se julkaistiin vuonna 1930 Belgiassa albumina.

Albumi on poliittinen satiiri Neuvostoliiton oloista, bolševismista ja neuvostopropa-gandan väittämästä tehokkaasta maatalous- ja teollisuustuotannosta. Toisin kuin muita Tintti-albumeita, Hergé ei painattanut sarjakuvaa 1930-luvun jälkeen pitkään aikaan, ja siitä ei tehty väritettyjä ja uudelleenpiirrettyjä laitoksia (toisin kuin kolonia-listiseksi väitetystä albumista Tintti Afrikassa, jonka ylilyöntejä pehmennettiin uudis-versioissa). Se julkaistiin uudelleen vasta 1973 alkuperäisen version näköispainok-sena - mustavalkoisena ja yli 120 sivua pitkänä. Suomeksi uudispainos julkaistiin vasta vuonna 1986.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Erkki Vettenniemi & Jukka Petäjä:Maailman tunnetuin lehtimies lähti Neuvostojen maahan 75 vuotta sitten. Helsingin sanomat 10.1.2004.
• Reijo Valta: Tintti Neuvostojen maassa. Pois työpöydältä 28.8.2007.

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004194262.html

" Maailman tunnetuin lehtimies lähti Neuvostojen maahan 75 vuotta sitten

Ensimmäinen Tintti-sarjakuva alkoi Le Vingtième Sie jatkokertomuksena tammikuun 10. päivänä 1929

Kun nuori brysseliläinen lehtimies astui Berliinin-junaan tammikuun 10. päivä-nä 1929,hän aloitti kiintymyksellä seuratun matkan maailman rakastetuimmak-si sarjakuvahahmoksi. Tintin ensimmäinen missio vei hänet Euroopan halki Neuvostoliittoon.  ... "

http://russia-insider.com/en/politics_ukraine_opinion_culture_christianity_society/2014/11/04/02-06-53pm/stop_saying_lenin

https://www.verkkouutiset.fi/ukrainan-presidentti-venajan-kohteena-ei-ole-ukraina-vaan-eurooppa/

" Ukrainan presidentti: Luovutettu Karjala osoittaa Venäjän rappeuttavan vaikutuksen

– Kuningas Midaalla oli kyky muuttaa kullaksi kaikki, mihin hän kosketti. Venäläinen maailma muuttaa kaiken rappioksi ja raunioiksi, Münchenin kansainvälisessä turvallisuuskonferenssissa puhunut, Petro Porošenko sanoi.

– Venäjän päämäärä ei ole Ukraina,vaan Venäjällä on toinen tarkoitus. Se pyrkii tyy-dyttämään Kremlin kunnianhimon ja kostamaan ”1900-luvun suurimman katastrofin”, joksi Vladimir Putin Neuvostoliiton luhistumista kutsuu.

Koston keinoina ovat Porošenkon mukaan valheet ja väkivalta. Hän muistuttaa Kri-mille helmikuussa 2014 ilmestyneistä ”vihreistä miehistä”, joiden Kreml ensin kiisti olevan venäläisiä, mutta myöhemmin tunnusti erikoisjoukkojensa sotilaiksi.

– Ei ole yllättävää, että samoja henkilöitä nähdään nyt esimerkiksi Syyriassa, takanaan ilmeisesti taistelukokemusta Donbassista ja Krimiltä, Porošenko toteaa.

Sillä, että Venäjä kiistää sotilaallisen läsnäolonsa,ei hänen mukaansa ole merkitystä, koska Kreml toteuttaa peiteltyä agendaansa täysin estoitta.

Kohti uutta maailmansotaa

Porošenko näkee nykyisissä olosuhteissa vaarallisia yhtymäkohtia tilanteeseen, joka vallitsi Euroopassa vuonna 1914, ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä.

– Nyt,kuten sata vuotta sitten,moni aliarvioi haasteet samoin kuin ne merkit, joiden olisi pitänyt viimeistään kymmenen vuotta sitten havahduttaa itsesuojeluvaistomme, Porošenko sanoo.

– Tänään emme voi muuta kuin myöntää, että Venäjän käymä hybridisota on vähitel- len osoittautumassa täysimittaiseksi hybridimaailmansodaksi.Tätä sotaa käydään eri tasoilla, eri taistelukentillä ja eri nopeuksilla. Sota on jo värvännyt riveihinsä erilaisia toimijoita, jotka eivät kenties edes tiedosta tuhoisia roolejaan.

Porošenko muistuttaa presidentti Vladimir Putinin julistaneen tosiasiallisesti sodan länttä vastaan jo vuonna 2007 pitämässään puheessa.

– Venäjän Ukrainaa vastaan vuonna 2014 kohdistama hyökkäys on osoittautunut vakavimmaksi ja kyynisimmäksi iskuksi demokraattisia arvoja ja kansainvälistä, sääntöperusteista maailmanjärjestystä vastaan.

Se, kuinka Venäjän aggression kyetään vastaamaan, määrittää Porošenkon mukaan Euroopan tulevaisuuden.

– Tuleeko se olemaan ”venäläinen vaihtoehtoisten arvojen maailma” vai ”vapaa, universaalien arvojen maailma”, hän kysyy.

– Ensin on ymmärrettävä,mikä on ”venäläinen maailma”. Esimerkkejä on paljon. Verratkaapa vain elinoloja entisessä Königsbergissä (nyk. Kaliningrad) Münchenin elämäntapaan tai 80 vuotta sitten liitettyä Karjalan aluetta Suomen Karjalaan. ”Venäläisen maailman” ja vapaan maailman välillä vallitsee huimaava ero.

***

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tyynekuusela/100932-tarja-halosen-yk-seksitehtavasta-ei-seuraa-suomelle-ainakaan-mitaan-hyvaa/

"

Tarja Halosen "YK-seksitehtävästä" ei seuraa Suomelle ainakaan mitään hyvää!

R. Tyyne Kuusela 20.3.2012

Halonen on nimitetty toiseksi puheenjohtajaksi Mosambikin (thabo mbekilaisen?) entisen presidentin kanssa YK:n työryhmään, jonka tehtäväksi on mainittu ”kriisit ja seksulaalinen vakivalta”. Työryhmä on varmaan ihan aiheellinen, mutta ainakin Halonen, jonka kaikki touhu on lopulta aina pyörinyt skitsofreenisen ja väärän ”paholaisgeeniraiskaajamurhaajamiesteorian” sepittämisen ja propagoimisen ympärillä, on yhtä väärä valinta sellaiseen tehtävään kuin parantumaton pedofiili lastentarhanopettajaksi.

www.uusisuomi.fi/kotimaa/120977-halonen-sai-yk-homman

” Halonen sai YK-homman

Presidentti Tarja Halonen otti torstaina vastaan työn YK:n seksuaaliterveyttä edistävän työryhmän rinnakkaispuheenjohtajana.

Korkean tason työryhmän päätehtävä on seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien kysymysten edistäminen poliittisella tasolla maailman laajuisesti.

Tarja Halonen jätti taakseen tasavallan presidentin tehtävät helmikuun lopussa. Tuolloin hän lupasi jatkossa keskittyä kansainvälisiin tehtäviin YK:ssa.”

Täällä ensinnäkin sitä läpikotaisin falskia ”teoriataustaa”:

https://www.tiede.fi/keskustelu/44622/ketju/koulukiusaaminen_ja_evoluutio

https://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/onko_kiusaamisesta_evolutiivista_hyotya

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/04/euroopan-tutkimusneuvosto-erc-2-5-miljoonaa-suomalaistantalle-koulukiusaamisen-tutkimiseen-evoluutiostrategiana

Halonen maksaa ”alan tutkimusta MEIDÄN RAHOISTAMME mm. nimittämällä järjettömän skitsohölynpölytoimittajan ”Suomen ulkomaiseksi akateemikoksi”!

www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/halosen-linjalla-tuposta-papoon-ja-tipoon-t22652.html

Hän valtasi Suomen akatemian hölynpölytieteelle, mm. JUURI TÄLLE ”TEORIALLE”:’

hameemmias.vuodatus.net/blog/2989766/tasavallan-presidentille-16-11-2003-hallituksen-esityksen-vuoksi-akatemian-puheenjohtajaksi/

www.tiede.fi/keskustelut/post1162742.html#p1162742

www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/halosen-linjalla-tuposta-papoon-ja-tipoon-t22652-34.html

Ja puoluepoliittista taktiikkaa:

www.tiede.fi/keskustelut/post1358345.html#p1358345

” Demarit yrittävät nyt ”omia seksin” kuten Virheät ovat omineet ”luonnon” (vaikka he ovat siitä puolueita huonoiten perillä osin ideologista syistä ja osin puoleista isokaupunkilaisimpana).

Jokainen poikkipuolinen sana demarien touhuista on tästä lähtien ”seksivastaisuutta” kuten kaikki Halosen arvostelu on ollut muka ”naisvastaisuutta”…. ”
www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/terve-menoa-epatiedepresidentti-thabo-mbeki-valitettavasti-t33839.html?hilit=Mbeki

”Työryhmä” on yritys nakertaa YK:ta ja tehdä siitäkin puoskaritiedejärjestö. Aika näyttää, ketkä tämän farssin takana ovat Suomen ja ”Sosialistisen” internatsionaalin ja joidenkin eteläafrikkalaisten seko- nosketahojen lisäksi. Halonen yrittää antaa kuvan, että sen takana olisi USA, mikä ainakaan juuri tällä hetkellä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Takana saattaa olla myös hanke hajottaa YK: erottaa siitä EU ja Afrikan unioini. On seurattava, mitä se putiikki tekee.

Ulkomaalaiset eivät tarvitse Hölöskän asiantuntematonta ja väärää ja läpikotaisin umpivilpillistä ”seksivalistusta” tasan yhtään sen enempää kuin me suomalaisetkaan.

***

Kuka "johtaa" ja ketä - ja "minne"?: YK:n (Baskaletin / Hölösen) "Huarravalta-seksisotaneuvosto" organisoi ja toteutti muka "Venäjä armeijan suorottamien massaraiskausten" sepittämisen Suomalaisen NOKIA Oyj:n rahoituksella!

Suomen YLE testasi propagandan, mutta homma meni wituiksi.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2022/06/astuiko-nurinkaannetysti-uushirohitoistinen-paholaismiesteoria-yk-n-naistenseksisotaneuvosto-miinaan-ukrainassa

Michelin Baskaletista päästiin, HUH!

Hänen "tilalleen" on infhostapiireissä perustettu uusi "Bellingcat": "Safeguard Defenders"... Sillä ei kuitenkaan ole mitään YK-nojaa...

https://yle.fi/uutiset/3-12603422

YK:n raportti: Kiinan uiguurialueilla on tehty vakavia ihmisoikeusrikkomuksia ja mahdollisesti rikoksia ihmisyyttä vastaan

Ihmisoikeustilanne Xinjiangin alueella vaatii kansainväliseltä yhteisöltä kiireellistä huomiota, raportissa sanotaan. Kiina on yrittänyt estää raportin julkaisua.

STT 

3:41 

Arkistokuva. YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna keskiviikkona lopettanut Michelle Bache-let kuvattuna lehdistötilaisuudessa YK:n Euroopan päämajassa Sveitsin Genevessä 13. kesäkuuta. Kuva: Valentin Flaraud / EPA

...

Vaikka Hösäri muuta kirjuuttaa, siillä ei ollut haisuakaan, miksi Baskaletti kutsuttiin Kiinaan: JOS olisi ollut, se olisi VAROITTANUT YLEä!

***

NOKIA OYJ rahoitti Bacheletin, Denisovan, Kvitkon & co infosotaprojektia miljoonalla eurolla.

https://telecom.economictimes.indiatimes.com/news/nokia-to-donate-1-mln-euros-to-unicef-to-support-humanitarian-aid-in-ukraine/90006247