Hämeemmiäs

maanantai, 5. lokakuu 2015

Viron pan-germanistinen susi etymologinen sanakirja, 2.

Jatkoa tälle:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-etymologinen-sanakirja-netissa

Valittuja hölmöyksiä:

puri1 : purje : purje = purje 'kolm- v nelinurkne tuulepüüdur, mille abil laev v muu sõiduk pannakse liikuma'
◊ purjus
← alggermaani *burja-
vanaislandi byrr 'pärituul = myötätuuli, soodne tuul = suotuisa tuuli'
rootsi mrd bör 'pärituul, soodne tuul'

● liivi pūraz, pūŗaz 'puri = purje'
vadja purjõ 'puri'
soome purje 'puri'; mrd 'pärituul; hoog'
isuri purje 'puri'
Aunuse karjala purieh 'puri'
vepsa puŕeh 'puri'
saami borjjas 'puri', borjat 'pärituul'
purjus on u-tüvelise variandi seesütleva käände vorm. Eesti keelest on laenatud läti bura 'puri' ning soome mrd purjus(sa) 'purjus, joobnud = juopunut', isuri purjus 'purjus, joobnud' ja vadja purjuza 'purjus, joobnud' (← purjus).

puri-2 liitsõnas purihammas 'iga silmahambast tagapool asetsev laia mälumispinnaga hammas' purema

Álgun mukaan ei muka ainoatakaan balttisanaa, jolla olsi yhtäänmitään tekemistä purje-sanojen ja niihin liittyvien kanssa...
Täysin uskomatonta perseilyä...

[purje]	=	kantasaame	[porje̮s]	Lehtiranta, J.1989 SUST 200
[purje]	=	piitimensaame	[pårjas]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
[purje]	=	luulajansaame	[pårjås]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
[purje]	?=	luulajansaame	[pårjåstit]	tietokannan päättelemä
[purje]	?=	luulajansaame	[pårjå̄stallat]	tietokannan päättelemä
[purje]	=	pohjoissaame	[borjâs]	Korhonen, M. 1981 Johdatus
purje	=	pohjoissaame	borjjadat	Aikio, A. 2009 SaLw s. 133-134
purje	=	pohjoissaame	borjâs	SSA 2 1995 s. 435
[purje]	=	pohjoissaame	[borjâs]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
[purje]	=	inarinsaame	[puurjas]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
[purje]	=	koltansaame	[pō̭rjɐ̑s]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
[purje]	?=	akkalansaame	[pårjes]	tietokannan päättelemä
[purje]	=	kildininsaame	[porjas]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
[purje]	=	turjansaame	[pori̯s]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
[purje]	?=	norjanlappi	[borjastet]	tietokannan päättelemä
[purje]	=	suomal.saamel.kk.	[purješ]	Korhonen, M. 1981 Johdatus
[purje]	=	suomal.-saamelkk.	[purješ]

purje	<	germaaniset kielet:		LÄGLOS 3 2012 s. 84-85
		kantagermaani	burja-z
		muinaisnorja	[byrr]
		kantagermaani	[buri-z]
		muinaisruotsi	[byr]
		muinaisenglanti	[byre]
purje	<	germaaniset kielet		Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 283
purje	<	germaaniset kielet:		Aikio, A. 2009 SaLw s. 133-134
		kantagermaani	[burja-]
		muinaisnorja	[byrr]
purje	<	germaaniset kielet:		SSA 2 1995 s. 435
		kantagermaani	[burja-]
		muinaisnorja	[byrr]

purje	≮	balttilaiset kielet		Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 283

Suomen sana ei missään tapauksessa voi olla peräisin kermaanista, sillä kermaa- neja on ollut koko Itämeren alueella vasta ajanlaskun alusta alken. Jorma Koivu-lehdon ja Unto Salon hölpötykset eivät asiaa muuta minnekään.

Lithuanian: bùrė = purje

Etymology: 'Segel' = purje,

lett. bura dass., kein idg. Wort = ei ole IE-sana
und daher auch nicht mit ā. fāroj,
att. föroj 'Stück Zeug = kangaspala, Leinwand = liinakangas'
(woraus russ. parus 'Segel = purje') zu vergleichen;

s. jetzt ausführlich Nieminen KZ 72, 129 ff.
Nach diesem Forscher liegt ein Ausdruck der FINN.-ugr. Sprachen,

cf. FINN. purje 'Segel', estn. purje, liv. *pur´r´i, pūráz zugrumde.

Die liv. Bez. drang zunächst in das livonische und tahmische Lettisch, die das alte Livische ablösten, ein und ging dann von Westkurland aus in das žem. Litauisch über.

Schliesslich wurde bùrė schriftlitauisch und diente als Ersatz des dtsch. Lehnworts zėglas, Žėglas, ŽėglӲs.

(Sana on lainautunut ilmeisimmin juuri muodosta ”purje” kantabalttiin/muinaisliet- tuaan muotoon ”*p'ur'e”, jossa pilkku tarkoittaa liudennusta, ja p:en liudennus tulee siitä, että se ”säilyy” varsinkin kaksitavuisissa sanoissa lainattaessa latvia-tyyppisissä kielissä jälkimmäisen tavun määrätessä.

Edelleen kuuriin lainattaessa/siirryttäessä soinnittoman konsonantin liudennus muuttuu usein soinnilli- suudeksi: (p >) p' > pj > bj > b' > b,sillä kuurissa ei tuossa voi olla liudennusta, ja kova konsonantti soin- nillisen edellä muuttuu soinnilliseksi. Usein noin käy s-äänteillä, ns. ”kuurilais-z”, mutta myös muilla.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1328703.html#p1328703

Tuo soinnillistuminen, eräänlainen monimutkaistuminen lainattaessa balttikielten välillä, on poikkeus. Varsinkin kuurin suuntaan tapahtuu tavallisesti tasan saman-suuntainen yksinker-taistuminen kuin suomeenkin: liudennukset, suhinat ja soinnoillisuudet vähenevät.)

Szyrwid war bùrė noch absolut unbekannt; er bietet die Glossen žagiel do naw, velum, drobė eldinė ('Bootsleinwand'; eldinė für eldijinė von eldijà 'Kahn = vene, pursi, ruuhi, Boot = vene' kann auf einem i-St. *eldis, poln. łódz´ beruhen).

Ferner hat Szyrwid žaglowy drąg, antenna, kartis drobės eldijes ('Segelstange' = purjemasto, eig. 'Stange der Kahnleinwand'; das Epitheton eldijė ist Femininum des Adj. elijis = eldijinids; cf. das Nebeneinander von kasdiẽnis 'alltäglich' = arkinen, und kasdienìnis = jokapäiväinen, etc.).

Lit.bùrpilis,daneben bùrpelis (in žem.Mundarten,in denen iá offen ausgesprochen wird) 'Giessholz,mit dem die Fischer die aufgespannten Segel benetzen' = purjeen- kastelupuu, enthält, wie Nieminen a.a.O.159 gegen Mikkola IMM 1930,II,443 sowie gegen Verf.Balt.Spr.71 mit Recht hervorhebt im 2.Glied kein livisches Wort,sondern
lit. pìlti 'giessen = kaataa, valaa (vettä), schütten = kaataa (esim. jyviä)',
cf. lett. pilt, pilēt 'träufeln, tropfenweise giessen' = kastella pisaroimalla, roiskimalla.
Das Kompos. bedeutet also eig. 'Segelbenetzer' = purjeenkastelija.
Da lit. bùré auf der Ostseite des Kurischen Haffs nichtbodenständig war, so erlitt es dort mannigfache Umgestaltungen;
daher gūrpilas, vurpilis im Fischerlit. des Kurischen Haffs.
Die volksetym. Umgestaltung gūrpilas beruht auf Anschluss an
lit. gùrti 'zerfallen,aufgeweicht werden,zerbröckeln,zerkrümeln,zergehen,zerfliessen' = ”levitä”,
gùrinti 'zerteilen, auflockern, aufweichen, zerbröckeln, zerkümeln' = ”leväyttää”, (s.s.v. gùrti).
Bei lit. vurpilis erwägt Nieminen, ob diese Form durch Angleichung an lit. Vurpilis (Vorpilis), Name des Schlossbergsbei Tilsit, hervorgerufen worden ist.
Das Vorderglied dieses Eigennamens ist lit. võras 'alt' = vanha,
preuss. urs = dass.
Das Hinterglied entspricht dem lit. pilìs, lett. pils, preuss. pil(l)e- 'Burg,Schloss' (s.s.v. pilìs).

Jotta suomen tai viron "purje" olisi voinut lainautua ongelmitta ensin kuuriin muo- toon "*pjur(j)e" ja siitä liettuaan muotoon "bùrė", olisi parasta, että muoto olisi "*pyrje", joka edelleen saattaisi olla yhteudessä verbeihin "pyrkiä",pyristellä, ja jos noita on etu- ja takavokaalinen linja, ehkä myös verbiin "purkaa"."Pyrkiminen" tar- koittaa alun perin pakoon pyrkimistä, ja purkaminen vapauttamista esimerkiksi eläinten karja-aidoista tai kalojen verkosta usein säilytys tai kasvatusaltaaseen. (Nykyään kasvatetaan karpppia, muinaisuudessa kasvatettiin mm.toutainta (rapas, kasvatuspaikka "rapola",joka on myös preussilainen sukunimi).Virossa onkin kaksi sanaa, purgima ja pürgima.Sana näyttää olevan saamessa myös vahvasti p-alkui- nen, joskin b-alkuisiakin on. "Kantakermaani" on konstruoitu, eikä sanaa ole todel-lisuudessa missään muusssa IEkielessä kuin balttilaisissa. Jos se on IE-kielissä, se tarkoittaa muita asioista.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=58643&hakusana=purje&sanue_id=39616

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1232836.html#p1232836

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1247055.html#p1247055

IE-puolelta ei oikein löydy mitään tuohon liittyvää balttikielten ulkopuolelta. Sikäli sana voisi hyvinkin ola SU,että myös mm.latvian kielen vero-sanakin on lainaa SU-kielistä,ja suomessa omaperäinen. Se tarkoitti syksyllä teurastusaikaan pakkasten alkaessa yhdessä sileäksi pistettäväksi kerättyä vuoden ylimääräitä tuotetta.

Sellainen seikka, että bure merkityksessä "purje" on uusi sana balttikielissä, ei tarkoita, ettei se kuitenkin olisi kantabalt(oslaav)iperäinen, mutta jossakin muussa merkityksessä. Balttikielissä burti tarkoitta mm. puhaltaa, kasata puhaltamalla, kinostaa, loihtia ja parantaa ("vanhoil- la konsteilla"). Latviassa se tarkoittaa vielä häkkiä (burts) ja preussissa kasaa, kinosta suurta määrää (burts).

Burėti ja burinti (lt), lv. burīt = purjehtia, jotv. burīt = loihtia, parantaa.

Jos venäjän kielen sana "burja" = myrsky, pyry kuuluu joukkoon, bure ei tule var- masti suomen kautta kuurilaissoinnillistumisen tuloksenä. (Se tarkoittaisi sitäkin, että kuurilaiset olisivat oppineet suomalaisilta/liiviläisiltä purjehtimaan,mikä sinänsä on ihan mahdollista.)

Mutta eräs asia viimeistään saa etsimään edelleen kanttabalttialista etymologiaa. Se on se, että sana "laiva" (kts."laivas") on ehdottoman takuuvarma balttisana, ja nämä sanat kuuluvat mm. arkeologisesti yhteen.

Yksi keino tunnistaa juuri kantabaltissa läsnäolleeksi, on tutkia, löytyy sopivissa merkityksissä ja kielissä kanbaltille omonaisia johdannaisia tuosta vartalosta.

Tällaisia johtopäätteitä ovat -k/g-, joka tarkoittaa aiheuttamista,pakottamista ja kiu- saamista, -p/b-,joka tarkoittaa edestaksita, vastavuoroista, puuskittaista toimintaa, sekä -*t/*d- (preesensissä, nominatiivissa nykyään yleesnä -s/z/š/ž-,joka tarkoittaa toistuvaa ja sykäyksittäistä toimintaa.

Esim. "*kenti" (kb) = kantaa, kokea (ikäviä), kärsiä, "*kenkti" = kiusata, kiduttaa, *kensti = kestää, sietää, *kempti = taistella, nostella kasaan jne.

Löytyvätkä vartalon bur- lisäksi balttikielistä vartalot *burk(ti)-,*burb(ti)- ja *burs(ti) tai ainakin pari näistä? Kyllä vaan löytyvät, kaksi ensimäistä aivan sellaisenaan liettuasta, ja pilkulleen oikeassa merkiktyksessä:

burkti (burksta, burko) = pullistaa puhaltamalla, esim. tuuli purjetta

burbti (burbia, burbė) = kuplia, pulista, kurlata, engl. burp = röyhtäisy, -stä

Kolmatta sanaa *bursti, kuten engl. burst = purkaus, ryöppy, sarja (-tuli ym.) ei aivan tuossa muodossa ole, mutta sille pn hyvä selitys, koska on peräkkäisillä liitteillä -*k- ja -*s- verbi

burgzti (burzgia, burzgė) = pöristä(ä), pyristä(ä), pyristellä (hyönteinen), päristä(ä) (laite), pärskiä (aivataa), pyrskähtää (nauru), purskahtaa jne.

Erikoista on ainoastaan, että nimeomaan ´purjeen´ kohdalla vanha omaperäinen sana on latviassa ja liettuassa syrjäyttänyt välillä käytössä olleet lainasanat. Tämä taas liittyy epäilemät- tä merenkulun joutumiseen myöhäisessä vaiheessa joiltakin osin arkaaista seelin kaltaista kieltä puhuneiden kuurilaisten haltuun.

Suomen sanat pyry, purkaa (lentää tuulen mukana pois?) ja pyrkiä (puhjehtia?) ovat varsin todennäköisesti tuota samaa perua.

haud : haua : hauda 'koht surnu matmiseks, enamasti maasse kaevatud süvend; kalmuküngas'

← alggermaani *sauþaz
alamsaksa sōt 'allikas, kaev'
vanainglise sēaþ 'auk; kaev; lomp'
gotlandi sauþr 'kaev'

Näillä joko ei ole tekemistä haudan kanssa, tai nekin ovat lainaa kuurista. Germaanin s:stä ei voi tulla suomen k:ta, eikä päin vastoin; jos siltä näyttää "aiheellisesti", on kyseessä lainat kolmannesta kielestä.

● liivi ōda 'haud; pesa'
vadja auta 'auk, urg; hauakoht jões; haud'
soome hauta 'haud; hauakoht jões v meres'; mrd 'maasse kaevatud augus küpsetatud roog, hautis'
isuri hauda 'auk; haud; hauakoht meres'
Aunuse karjala haudu 'auk, nõgu; lohk, mõlk'
lüüdi haud 'haud; auk, süvend'
vepsa haud 'auk'
Vt ka hauduma.

hauta

[hauta]	=	kantasaame	[sōvtē]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
hauta	=	kantasaame	[sōvtē]	Aikio, A. 2006 SUSA
[hauta]	=	uumajansaame	[syöydee]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta]	=	piitimensaame	[suovˈtie]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta]	?=	piitimensaame	[sȯ̆ᴗ·wᴛᴛa]	tietokannan päättelemä
[hauta]	=	luulajansaame	[suouˈtē]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
hauta	=	pohjoissaame	suovdi	Aikio, A. 2006 SUSA 91
hauta	=	pohjoissaame	suovdi	Koivulehto, J. 2002 HSK
hauta	=	pohjoissaame	suowˈde	Korhonen,M.1981 Johdatus
[hauta]	=	pohjoissaame	[suowˈde]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 2
[hauta]	=	inarinsaame	[syevđi]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta]	=	koltansaame	[si̬ɯ̭̄ᴅ̜̄ᴱ]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta]	=	kildininsaame	[sù͕ɯ̭̄ᵈt̜ᴱ]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta]	=	turjansaame	[sì̮ɯ̭̄ᵈt̜ɛ]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta]	=	suomal.saamel.kk.	[šavta]
hauta	=	suomal.saamel.kk.	[šavta]	Korhonen,M.1981Johdatus
hauta	=	suomal.saamel.kk.	[šavta]	Aikio, A. 2006 SUSA 91
hauta	=	suomal.saamel.kk.	[šavta]	Koivulehto, J. 2002 HSK
[hauta]	=	inkeroinen	[hauᴅa]	SSA 1 1992 s. 148
[hauta]	=	karjala	[hauta]	SSA 1 1992 s. 148
[hauta]	=	lyydi	[haud]	SSA 1 1992 s. 148
[hauta]	=	vepsä	[haud]	SSA 1 1992 s. 148
[hauta]	=	vatja	[auta]	SSA 1 1992 s. 148
[hauta]	=	viro	[haud]	SSA 1 1992 s. 148
[hauta]	=	liivi	[ōda]	SSA 1 1992 s. 148
[hauta]	?=	suomal.-volgal. kk.	[sawta]	tietokannan päättelemä
[hauta]	?=	niittymari	[šoδo]	tietokannan päättelemä
[hauta]	?=	vuorimari	[šò·δə̑]	tietokannan päättelemä

[hauta] :itämerensuomi	>	kantasaame	āvtē	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	kantasaame	āvtē	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	>	eteläsaame	[haavdie]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	eteläsaame	[haavdie]	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	>	uumajansaame	[hàudee]	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	?>	piitimensaame	[hautāṭėt]	tietokannan päättelemä
[hauta] :itämerensuomi	>	piitimensaame	[hauĕtê]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	piitimensaame	[hauĕtê]	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	?>	luulajansaame	[hauˈtātit]	tietokannan päättelemä
[hauta] :itämerensuomi	>	luulajansaame	[hauˈtē]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	luulajansaame	[hauˈtē]	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	>	pohjoissaame	[hawˈde]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	pohjoissaame	hávdi	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
hauta : itämerensuomi	>	pohjoissaame	hawˈde	Korhonen,M.1981Johdatus
[hauta] :itämerensuomi	>	pohjoissaame	hawˈde	SSA 1 1992 s. 148
[hauta] :itämerensuomi	>	inarinsaame	hävdi	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	!>	inarinsaame	hävdi	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	>	koltansaame	[aṷ̄ᴅ̜̄ᴱ]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	koltansaame	[aṷ̄ᴅ̜̄ᴱ]	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	?>	akkalansaame	[χavt]	tietokannan päättelemä
[hauta] :itämerensuomi	>	kildininsaame	[a͕ɯ̭̄ᵈt̜ᴱ]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	kildininsaame	[a͕ɯ̭̄ᵈt̜ᴱ]	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	>	turjansaame	[ȧ̀ɯ̭ᵈt̜ɛ]	Lehtiranta, J. 1989 SUST
[hauta] :itämerensuomi	>	turjansaame	[ȧ̀ɯ̭ᵈt̜ɛ]	Olthuis, M.-L. 2002 StFU
[hauta] :itämerensuomi	?>	ruotsinlappi	[hautetet]	tietokannan päättelemä
[hauta] :itämerensuomi	?>	norjanlappi	[havdde]	tietokannan päättelemä
hauta	<	germaaniset kielet:		Korhonen,M.1981Johdatus
		kantagermaani	sauþa
		muinaisenglanti	sēaþ
hauta	<	germaaniset kielet:		Koivulehto, J. 2002 HSK
		kantagermaani	[sauþa-]
		muinaisenglanti	[sēaþ]
		keskialasaksa	[sōt]
hauta	<	germaaniset kielet:		Aikio, A. 2006 SUSA 91
		kantagermaani	[sauþa-]
		muinaisenglanti	[sēaþ]
hauta	<	germaaniset kielet:		Koivulehto, J. 2003
		kantagermaani	[sauþa-]
		muinaisenglanti	[sēaþ]

Kyseessä on Jorma Koivulehdon pöyristyttävä "hautaetymologia", jossa on kuiten- kin sellainen oikea oivallus,että kysymys on nimenomaan tervanpolttotai ruoanpais-tohaudasta,ei ruumishaudasta eikä yleensä vaan vajoamasta; yse ei ole myöskään vesihaudasta. Kts. saun.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/10/pan-germanisti-jorma-koivulehto-1934-214-vaarensi-suomen-kielen-ja-kansan-alkuperan

www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf

Jorma Koivulehto: " 3. Hauta-sanan alkuperä

3.1. Ims. hauta ( ~ lp. suow'de) esiintyy kaikkialla itämerensuomessa (ks. SKES).

*********

JK: " 3.3. Odottaisi kuitenkin - tähän asti esitettyjen rinnastusten perusteella -, että varhaiskantasuomalainen substituutio olisi tällöin *savta eikä *ṥavta ( > hauta). Toi- saalta on kuitenkin huomattava,että kantagermaanissa ei ollut /s/-foneemin rinnalla */ṥ/:ää (eikä muitakaan sibilanttifoneemeja). "

Arkkis: Tässä yhteydessä ei tarvita sen enempää kantagermaanista, kantasuoma-laista kuin kantabalttilaistakaan rekonstruoitua sanaa, vaan latvian, kuurin, gotlan-ninruotsin, etelälapin ja suomen sanat tunnetaan, jotka ovat voineet lainautua toisistaan.

Kaikki lainautumistulokset ovat hyvin tyypillisiä ja täysin yleisesti tunnetun ja kumoamattoman "žeme - Häme - sabme" -kaavan mukaisia!

JK: " Fonologisesti on nyt siis odotuksenmukaista, että vkgerm. /s/:n foneettinen realisointi on ollut (v)ksm. /s/:n ja /ṥ/:n realisointien välimailla.

Substituointi kgerm. /s/ > (v)ksm. /ṥ/ ei ole siis periaatteessa outoa, oikeastaan se on yhtä lähellä kuin toinenkin vaihtoehto.

Sananalkuisena tästä substituutiosta ei kuitenkaan ole tähän asti esitetty muita esimerkkejä, joten sen käsittely vaatisi laajemmat puitteet kuin tälle artikkelille suunnitellut.

A: IDEA SIITÄ, ETTÄ KANTAGEMAANIN TAVALLINEN S-ÄÄNNE VOISI LAINALAI- SESTI LAINAUTUA SUOMEEN H-ÄÄNTEEKSI ON SIIS YKSINOMAAN KOIVU-LEHDON OMA, JA ERITYISESTI TÄSSÄ JUTUSSA ESITETTY.

Koivulehto kiinnittää tässä huomiota ilmiöön, johon olen itsekin kiinnittänyt huomi- oita, että huomattavan monet sanat näyttäytyvät lainautuneen jostakin samasta lähteestä sekä s- että h-alkuisina myös suomen kielen sisällä.

Minä kuitenkin väitän, että tuo kielimuoto EI OLE OLLUT KANTAGERMAANI, EIKÄ MIKÄÄN MUUKAAN GERMAANI.

Olen osoittanut riittävän monta vastaavaa esimerkkiä balttilainoista,että seuraavana työmuotona oletan kaikkien muidenkin olevan sitä.Toisista löydän todisteita,toista en.

(En siis pidä suinkaan Koivulehdon tutkimuksia "humpuukina", vaan pidän ainoas- taan hänen johtopäätökiään tässä väärinä, ja niiden syynä sitä, että balttikielistä oli tulloin mahdotonta niitä osaamattoman saada kunnon tietopakettia kasaan etymo-logian kannalta.)

RK: Tuossa suhteessa kuva on koko ajan huonontumistaan huonontunut, mitä paremmin on perehtynyt Koivulehdon koulukunnan tutkimuksiin...

JK: " — Huomattakoon kuitenkin lisäksi, että on esitetty joitakin esimerkkejä äännesuhteesta, joka on tulkittu säännöttömäksi s > h -kehitykseksi:

vrt. sm. halava 'eräs pajulaji' ~ sm. salava "piilipuu, raita' (s. ugr. s' ks. SKES s.v. salava -, joten siis vain sm. s'- olisi odotuksen mukainen), "

A: "Halava","salava" ja myös "jalava" seuraavat balttisanaparvesta,joka on sanojen

"vihreä" = žalias",m. (lt.), "zalṥ",m. (lt), "zaljan",n. (jt.), "jals" ("jēls"),m. (pr.), ja

"vihertävä, oliivin(=jalavan)vihreä = "zallis", "jalov" m. (pr.)", johdannainen

"raaka-aine", alunperin siis nimenomaan

"vihreä puu-raaka-aine" = "žaliava" (lt.), "jālija" (pr.)

wirdeins.prusai.org//index.php?lauk=žalias&klbtp=3&laukiit=ieškoti

Muistaakseni Koivulehto itsekin on jossakin arvellut myös "jalavan" liittyvän joukkoon.

Pajupuut ovat olleet tärkeää raaka-ainetta, ne ovat olleet ehkä helppoja käsitellä silloisilla välineillä, ja Suomen alueella se on ollut tärkeän talouseläimen majavan ruokaa. Mutta metsäarovyöhykkeellä on ennen kaikkea käynnissä jatkuva taistelu nautaeläinten ja pajupuiden välillä siitä, onko alue metsää vai laidunta. Siellä ei parane aidata mitään niittyä elämiltä, sillä silloin se kasvaa parin kolmen vuoden päästä paksua pajupuskaa. Visentti-puhveli on kyllä kova ase sitä vastaan, jos se on päässyt riistäytymään.

JK: " sm. horma, hormu 'ryppy, poimu' mord. E sorma, somia, M sorma id. (SKES). "

A: Sanakirjat tuntevat tuon sanan suomessa merkitsemässä "horsmaa" ja myös "mesiangervoa", jota minun kotimurteessani sanottiin "vormuksi". Erityisesti kuivaa sellaista nimitettiin noin, sitä oli ehkä aikaisemmin käytetty karjankuivikkeena tai mahdollisesti ruokanakin. Sana on venäläistä alkuperää, ja lienee alun perin tarkoit-tanut, kuten "horsmakin", "maitohorsmaa", joka on tullut sieltä päin viljelyskasvina (kevätversoja voi syödä kuin parsaa).

JK: " Jos tällaista voidaan olettaa ja jos tässäkin — ja alaviitteessä 7. mainituissa tapauksissa — olisi kyse tästä ilmiöstä, on vksm. asu voinut olla *savta, johon lp. suow'de myös voi palautua.

7. Huomautan kuitenkin seuraavista sanoista:

ims. hake- 'söka' ~ vkgerm. *säki(a)- (t. *säkej(a)-) ( > myöh. *söki(a) (a) on vain ns. teemavokaali, ei vars. johdinta -> goot. sökjan, mnorj. stekja, ruots. söka jne.) < esigerm. *säg- = lat. sägiö 'vainuan', kr. hegeomai 'johdan' (< *'etsin tien'). "

A:" Sana "hakea" yhdistetään merkitykseen "naarata",joka puolestaan suomessa tulee liettuan sanasta

"nardyti...nardo...nardė" = sukeltaa

Viron sana "naara" = "hagur", eli "hakuri".

Germaaninen(?) sana on "vainuta", jolla ei ole yhteyttä naaraamiseen.

"Hakea" näyttäisi enemmän liittyvän "hakoon" ja "sankaan" ja niiden taustalla ole- vaan "oksaa","risua", haaraista keppiä ine. tarkoittavaan balttisanaan "ṥaka" (lt.). "

JK: " Sekä ieur. että ims. verbi ovat ikivanhoja metsästystermejä {hakea: ks. L. Hakulinen, Vir. 1950 s.112); ims. sanalle ei ole löydetty vastineita etäsukukielistä; pitkä ä ei ole esiintynyt vielä vksm:ssa. "

A: " Taitaa olla toinen enempi kuitenkin kalastustermi. "

JK: " Sm. hidas (Lönnrot) 'senfärdig, längsam, trög' ~ germ. *siþu-z > goot. seiþus 'myöhäinen', mnorj. sid (adv.) 'myöhään',~germ. *siþaz > mnorj. siὄr 'pitkä, riippuva', samaan ieur. pesyeeseen kuuluu myös mnorj. sein-n 'hidas,myöhäinen', ruots. sen jne. (IEW antaa ieur.juurelle adjektiivina sisällön 'spät,langsam,langdauernd' s.889). Suhteeseen 'pitkä' ~ 'hidas' vrt. ruots. läng 'pitkä' ~ längsam 'hidas' tai vir. pitk (pikk) 'lang, langvvierig, anhaltend, langsam'.Lyhyet vokaalikvantiteetit suomessa viittaavat varhaiseen lainautumiseen. "

A: " Ruotsin "sen" saataisi hyvinkin balttilaina sanasta "sena(s)" (lt.), "senṥ" (lv.) = "vanha, myöhäinen, entinen".

Sitä vastoin pohjois-, luulajan- ja inarinlapin "hiddas" kuulostaa hämäläiselle tutulta ja kotoiselta...

Sana voisi olla germaanilaina norjasta lapin välityksellä.

Toinen mahdollisuus on sanaryhmä (lt.) "skystas",(lv.) "sḳidrs [stjidrs],"židkij" (ven.) = juokseva, nestemäinen, laiha (soppa,maa), harva (tukka), huonokasvuinen, mutta jotvingin "skĩstas" = vaatimaton, maltillinen, puhdas, selvä, hidas, "hosumaton" (modest), "skīsts" (pr.) = siisti, moitteeton, selvä, kirkas

Jos tämä on hidas-sanan tausta,niin se kuuluu joukkoon siten, että h- ja s- alkuiset "hidas" ja "siisti" ovat samaa balttilaista lähtöä, ja sanoen merkityksissä heijastuu kultturien heiluminen toisaalta "nopean" ja toisaalta "virheettömän", "loppuun asti harkitun", oikeassa olevan toiminnan välillä.

wirdeins.prusai.org//index.php?lauk=skīs&klbtp=3&laukiit=ieškoti

Jääköön mainitsematta, miten allekirjoittanut on asian harkinnut ja kuinka loppuun asti. :| "

A: " Tämä koko edellinen litania tarkoittaa, että KOIVULEHDON TRANSFORMAA-TIOSÄÄNNÖT EIVÄT SELLAISENAAN TÄSMÄÄ.

Hän esittää tuossa listassa joukon muita "kermaanilainoja" JOISSA NE EIVÄT MYÖSKÄÄN TÄSMÄÄ!

Ja se on sitte (ninku) "todiste"...

Mutta tuohon litaniaan ei nyt puututa, kuinka moni niistäkin väärä.

Osa niistä johtuu jotakuinkin varmasti siitä, että suhu-s-alkuiset balttilainat voivat lainautua sekä s- että h-alkuisina, ja niitä esimerkkejä on vaikka kuinka monta.

www.tiede.fi/keskustelut/post1008460.html?hilit= heilua#p1008460

Kaek mänj! Äek piisantkaa! Koivulehdon esimerkit. :D :D :D "

Koivulehto esittää tuon kirjoituksensa toisessa osassa joitakin uusia olettamiaan lainoja, joissa kantagermaanin s olisi lainautunut suomeen h:ksi. Yksikään niistä ei vakuuta ainakaan "germaanilainoina",vaikka esimerkiksi sanojen hera ja seerumi yhteys onkin mitä todennäköisin,ja ne eivät seuraa mistään baltin "**žera"-sanasta.

Koivulehto korjaa aluksi "hauta-etymologiaansa" (jonka kiistämätön ansio oli, että hän osoitti saamen "huovda"-, suomen "hauta"- ja muinaisen gotlanninruotsin "saude"-sanojen tarkoittavan "terva-,paisto-,kuivatus- ja haudutushautaa", jollainen, tarkemmin sanoen se satsi, joka on asetettu kytemään, hautumaan, paistumaan, kuivamaan tai savustumaan,on latvikasi "žauta" ja latgalliksi "džauta" ja gotlannis- sakin vaikuttaneeksi kuuriksi "*dzauta". ja mikä ettei se voisi tarkoittaa ruumishau-taankin AIVAN ERITYISESTI, JOS RUUMIS ON POLTETTU.

JK: " 5.1.3. 7 Hauta- etymologia kaipaa vähän täydennystä.

Ensinnäkin substituutio vkgerm. /s-/ > (v)ksm. /š-/ (kohta 3.3 osoittautuu soveltuvan jo niin moneen tapaukseen,että sitä ei ole mielekästä enää epäillä: ainakin hakea, hätä, (?) hera, (?) herätä: hauta, hidas, hukata (hukka),huomata (huoma), on vain huomattava, että on kyse vanhemmasta kerrostumasta kuin mihin germ. - sm. kontaktien esittelyssä on totuttu: vanhin tunnettu s- - laina lienee »goottilainen» seula < ksm. *sekla (ks. kohtaa 6.1), sen sijaan esim. hakea edellyttää ennen kehitystä ā > ō tapahtunutta lainautumista (varhais- tai esigerm.).

Uudet etymologiat on tässä pakko sivuuttaa vain tällä maininnalla.

Toiseksi: lp. suow'de-sanan merkitys 'kita' on todettu, paitsi jo mainitusta norjan-lapista, myös inarinlapista lpl syevdi 'kidukset;kita ' (Frc.ns Äimä,SUSA 23,1905, s.20 FUF, 1906, s.183; Erkki Itkosen inarinlapin keräelmät; yksinomaan merkitys 'kita' esiintyy A.Andelinin inarinlapin sanaluettelossa:Enare-Lappska Spräkrof,1861, Acta Soc.Se. Fenn.s.487: syövdde 'kita'). "

A: " Tuon sanan tarkoitus oli siis todistaa, että germaanista on lainautunut -a- lap- piin -uo-:ksi ilman balttikieten osanottoa. Sana "kita", "kidukset" on johdettu kan- tagermaanin sanasta "sauþia", joka tarkoitta "huokumista, kumpuamista" ja ilmei- sesti on samaa kantaa kuin kantagermaanin "sauþa", joka tarkoittaa "kaivoa" (ja joka siis muka olisi terva- ja paistohaudan germaanikansana)

RK: On olemassa ihan muu sana kita: "žiaudė" (lt.), alun perin "hampaistus", joka sekoittaa Koivulehtoa, ja josta noita lapin kita-sanoja on lainattu.Se ei tuota mitään apuja germanisoimiselle,sille se on tasan yhtä umpibalttilainen kuin "džiauta":kin.(Noilla voi olla jokin yhteyskin kantaidoeuroopan tasolla, joa on tässä epäolennais- ta.) Noista kieltämättä suomeen ja saameen lainaustuisi samanlaisia muotoja. (Sana "haude":kaan ei tule "žiaudė":sta.)

JK: " Kolmanneksi: inarinlapissa sanassa on spirantti -đ- (Frans Äimä, mp.; Erkki Itkosen keräelmät) ja K.B. Wiklundin mukaan myös etelälapissa (jossa d > r: suöurë, seurë, šeurē, Indog. Forsch. 38, 1917, s. 81). Tämä edellyttää, että jo ainakin kantalappiin rekonstruoidaan spirantti (Erkki Itkonen, suullisesti): puolivo-kaalin jälkeinen kantalapin spirantti δ on nimittäin suurimmassa osassa lapin mur- teita muuttunut klusiiliksi, mutta säilynyt juuri inarin- ja etelälapissa (IpEt. d > r; ks. esim. Terho Itkonen 1970 s.12; W. Schlachterin. Malan murteen sanakirjassa on jo klusiili: syövdee). Tämä ei silti vaadi, että jo varhaiskantasuomeen olisi re- konstruoitava *-υδ-, inarinlapissa näet esiintyy spiranttiedustusta esim. myös suo- mesta (kanta)lappiin tulleissa lainoissa (lpl äiđi, päiđi, täidđiđ < sm. aita, paita, taitaa), samoin etelälapissa (tāiret < sm.taitaa,SKES). Tämä selittyy kantalapissa esiintyneen astevaihtelun heikon asteen yleistymäksi (E. Itkonen, suullisesti). 2

Voimme näin ollen pysyttää vksm. rekonstruktion *šavta ennallaan. Sm.hauta voisi tietenkin sinänsä palautua myös asuun vksm. *šavδa, ja se sopisi myös germ. ety- mologiaan: germ. puolellakin oli spirantti (*šauϸa); mutta tätä suhdetta ei muualla tavattane näin varhaisissa lainoissa. Vrt. sen sijaan IpEt. āvres t. ēvt(e)s 'autio' < kskand. *auϷa-z > mnorj.auδ-r (SKES),IpR (L-Ö) saude 'tervahauta', (sautopetsi) < kskand. *sauϷia- (*sauϷ(i)ō,kohta 1.2).- Voisi kai myös ajatella, että lp. sana on erikseen lainautunut kgerm. *saufia-asusta. varhaiskantasuomen »lappalaiseen» murteeseen. "

A: Balttiselityksen mukaan lapin "suowde" olla suora lainaus baltista tai olla lainattu suomen välityksellä baltista tai vaikka vielä sikäläisen rantaruotsinkin "saude" -muodon kautta baltista.

(Tervanpolton alkuperästä ei kuitenkaan kannata kränätä: se on ilman muuta Egyp- tissä, muumioita säilöttiin seetrintervalla tuhansia vuosia ennen kuin Euroopassa tervattiin mitään.)

RK: Taas pitää korjata molempia:jo neandertalin ihminen osasi tehdä koivuntervaa, eikä vain sitä vaan siitä myös kovaa muovia edellentislaamalla kirveiden liima- ja sidosten mätänemisenestoaineeksi. Ne ovat eräissä tapauksissa kestäneet nykypäivään asti.

JK: "1 Uusia esimerkkejä suhteesta (v)kgerm. /s-/ ~ vksm. /š-/ > ims. /h-/:

sm. hukka, hukata 'förderfva,förspilla, slösa, förskingra' jne. (sm., karj.-aun., lyyd., vatj., vir., liiv.) ~ mnorj. sukk (neutr.) ( < kgerm. *sukka-) 'Lärm; Vergeudung', sukka (< kgerm. *sukkō < *sukka-) 'lärmen; vergeuden', nisl. sukk 'utsvävning;slöseri'; þar var allt i sukki 'där var allt i oordning', sukka 'svira; levä slösaktigt, slösa bort' (G. Leijström et ai., Isländsk-svensk ordbok 3 p.,1972). Vrt. ruots. svira myös: svira bort hustruns pengar (vanh., Hellquist). "

A: Hämäräksi jäi oliko tuo "sukka/sukki" järjestys vai epäjärjestys...

JK: " Sm. huoma 'cura tuens / Bewahrung', karj. huoma 'huoli,huolenpito' (KKS), sm. huoma(i)ta 'obser- vera', murt. 'huoltaa, hoitaa' jne. (pesye: karj.-aun., veps., SKES) ~ mnorj. sömi 'Ehre = kunnia, Ehrung = kunnioitus' (< kgerm. *soman-) ~ mnorj. soima (< kgerm.*somia < *sömeja-) 'sich richten nach, sich finden in, sich gemigen lassen = mukautua,zu Diensten sein = olla palveluksessa; halten = pitää, beo- bachten = tarkkailla, Rücksicht nehmen auf = pitää lukua, ottaa huomioon, lukuun,ehren = kunnioittaa; sich ziemen = käydä päinsä',~ mnorj. soma (< kgerm. *söme(ja)- > goot. *sömai-) 'passen, ziemen; behagen, sich finden in'; 'kunnian-osoitus' on siis tässä - kuten usein - 'huomioon ottamista, huomaavaisuutta, palve-lemista', latinaksi 'observare,attendere','observare'':'kiinnittää huomio johonkin, ottaa huomioon; pitää arvossa, kunnioittaa'): mnorj. sama Ing 'leges observare' = 'ottaa huomioon, kunnioittaa lakeja' (S. Egilsson, Lexicon poeticum antiquae linguae sep- tentrionalis, 1860, s. 694), sama vi S gestinn 'attend, wait on the guest'. Paralleeli merkityssuhde 'kunnioittaa' ~ 'huomata': sm. (aisti,) aista(i)ta 'havaita, huomata, tajuta' (vanh. myös astaita, SKES ; vrt. veistää - vestää) < goot. aistan, vart. aistai- 'sich vor jem. scheuen, ihn achten' (< kgerm. *aiste(ja)-), samaa germ. pesyettä on mm. mys. ira 'arvo, kunnia' (< kgerm. *aizō) ja ērē-n, ērō-n 'kunnioittaa': ~ karj. aihella 'palvoa, kunnioittaa, rukoilla' (SKES s.v. aihe). "

A: "Huoma" kuten "soimakaan" eivät ainakaan balttilaisia sanoja ole, sikäli kuin niillä ylipäätään on mitään yhteyttä, mitä epäilen.

Ennemmin tuolla "soima"-sanalla on yhteys sanaan "soini", joka tarkoitti ritarin asepalvelijaa. Tuohon "ritariaikaan" se paroni itse oli satulassa ja haarniskoissaan se gorilla joka tappeli, ja soini hoiteli erilaiset tykötarpeet, että paroni saatoi vaikka rentoutua ryminöiden välillä...

Suomen kielen sanat ”huomata” (=tunnistaa),”huoma”,”haamu” (”hahmo”),”huomen”, ”huominen” ja ”aamu”, ”häämöttää”

viron sanat ”homme”, ”homne” = huominen, ”hommik” = aamu,

liivin ”uomeg” = aamu, itä (kuten balttikielissä sama sana), ”uomda” = huomenna

vatjan ”ōmḛnikko” = aamu, ”ōmḛnna” = huomenna

lapin ”sâbˈmat” häämöttää, kuumottaa, näkyä kaukana

kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=30105&hakusana=hápmi&sanue_id=10531

habme = hahmo, ulkonäkö = luulajansaame hàpmē] Grundström, H. 1952-1954
[habme] ! = pohjoissaame [hápmárastit] [habme] != pohjoissaame
”hápmu” = ulkonäkö, hahmo, haamu

Näyttäisivät kaikki tulevan moitteettomasti jostakin yhdestä ”kantabaltin” sanasta, joka voisi kuulua esimerkiksi ”**žama” tai ”**žabmuo, **žabmenys”. Alussa voisi olla myös ”dž-”, ”č -” tai ”ṥ-”.

Kantabaltin/liettuan ”ž-” voi tipahtaa sanan lainautuessa kokonaan pois myös baltti-kielten välillä,joissa kaikki h:t ovat kaikissa vierasperäisiä äänteitä, eikä pelkästään lainautuessa muihin kieliryhmiin.

Esimerkiksi liettuan ”žabalas” = sokea = ”akls” latviassa ovat aivan ilmeisesti sama sana.

Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että myös latviassa on tuokin äänne: sanat yksin-kertaistuvat silti (kun ne irtoavat liettuan toonitaivutuksesta).

K- ja p-äänteet vaihtuvat eräissä tapauksissa sytemaattisesti, vieläpä molempiin suuntiin: ”vabala”/”vagula” = (sonta)kuoriainen, ”kempė”/”piepe” = kääpä.

Tuollaista sanaa ei oikein kuitenkaan hakemallakaan löydy. Ja jos löytyisi, se ei selittäisi, miten ”itä”, ”aamu” ja ”huominen”, kukin noista liettuaksi ”rytas” (”rytai, mon.) ja latvikasi ”rῑts”. (tai sitten se ei selittäisi "kasvoja, hahmoa, haamua".)

Asialle kuitenkin koko paketin selittävä todennäköinen selitys,joka on,että mordvan kielen sana ”(t)ṥama” = kasvot, hahmo, vuorenrinne (t:llinen muoto on erzää) on LAINAUTUNUT kaikkiin itämerensuomalaisiin kieliin ja lappiin KUIN BALTTISANA näiden baltista lainaamiselle tyypillisellä tavalla! Mordva on ollut myös "seelien si- sämaa”,"häme", kun asuinalueen toinen pää on ollut rannikko. (Miksiköhän muuten kukaan ei ole tuota sanaa ainakaan Suomessa vahingossakaan yhdistanäyt Suo- mi-, Häme- ja Saame-sanojen mahdollisiin etymologioihin,niin hartaasti kuin on kui- tenkin pierrä väkerretty täysin mielikuvituksellisia ja ufologisia kermaaniselityksiä?)

”Itä” tähän on tullut siitä, että mordvalaiset ovat olleet seelien ja goljadien itäisiä naapureita. Periaatteessa on sekin mahdollista, että tuo mordvan ”tṥama”:kin oli laina baltin sanasta "žėme”, joskin seelin mukaan sana olisi ”zaime” tai ”zaima”, mutta kun sen pitäisi tarkoittaa juuri persoonaa. Jonkin heimon persoona-sana sen sijaan on naapureille usein tämän nimi, ja joskus itselleenkin.

Tämä selitys ei ole minun keksimäni. Joka tapauksessa: ”huoma” EI OLE GER- MAANILAINA SANASTA ”SOIMA” sen on varma kuin köyhän kuolema!

JK: "- Sm. hätä (kaikissa ims.kielissä:esim. vir. häda 'Not,Gefahr,Angst,Schmerz, Schade') ~anglos. sät (fem.) 'väijytys', mnorj. sat id. (< vkgerm. *sätä-: ieur. *sed- 'istua': lat. in-sidiae 'väijytys, ansa', kr. en-edra id.), sem. vrt. saksan Gefahr 'vaara', alun perin 'väijytys, ansa' yms.: mys. fära 'insidiae, laqueus' (Graff) jne . "

A: " Baltissa on tasan samanlainen "istua, istuutua" -verbi "sed-" (sesti, sedẽti (lt), sesties (lv), tavallisella s:llä, joka ei ainakaan ole "hätä"-sanan taustalla, eikä ger- maaninen ole kyllä ainakaan sen todennäköisempi...ainakaan minun mielestäni. "

RK: Kyse ei ole tästä. Istua-sanalla ei ole tekemistä hätä-sanan kanssa.

JK: "- Sm. hera (karj., lyyd., vatj., vir.): lat. serum 'hera' olisi = kgerm. *sera- (< ieur. *sero-m *'Flüssigkeit'); vrt. vir. söra-silm ~ vir.E höra-silm 'herasilmä'. "

A: " Noilla sanoilla varmaan on yhteys, mutta germaani on mitä epätodennäköisin joskin "teknisesti" mahdollinen vaihtoehto sille, että mitä kautta... "

JK: " Entä vihdoin herätä: ~ ieur. *ser- 'sorgend Obacht geben' (IEW s. 910)?, lat. servare '(olla vartijana >) suojella'; vrt. että myös huomata ja havaita ovat sekundaa- risti saaneet merkityksen 'herätä' (ks. myös L. Hakulinen, Vir. 1942 s. 58 -). "

Tuon sana yhdistäisin liettuan sanaan "žẽrti...žẽria...žẽrė" = hajottaa, sirottaa, levittää (vaikka sontaa), häiritä. Nousevapainollinen ẽ voi lainauta -e-:ksi, -ei-:ksi, -äi-:ksi tai -ai-:ksi.

Sanasta tulee ilmeisimmin kaitenlaista muutakin, kuten "häiriintynyt" = "žẽriąs" > sairas.

www.tiede.fi/keskustelut/post1008460.html?hilit=žerti#p1008460

laev : laeva : laeva = laiva 'suur veesõiduk (vedamiseks, transportimiseks)'
○ lõunaeesti laiv, kirderanniku laiv(a)
← alggermaani *flauja-
vanaislandi fley 'laev, (väike) parv'

Nämä kermaanisanat eivät liity laivaan mitenkään. Laiva tulee kantabaltin sanasta *lengwa = liettuan lengva(s), kevyt < kelluva = len-g-wa

● liivi lōja 'paat' [tämäkään ei liity näiden muiden, vaan venäjän lotjan yhteyteen.

vadja laiva 'laev'
soome laiva 'laev'
isuri laiva 'laev'
karjala laiva 'laev'
vepsa laiv '(kehv) paat'

Álgun mukaan balttikielissä ei ole laivasta mitään, vaikka laiva on liettuaksi laivas, latviaksi laiva, preussiksi laigwan, kuuriksi laigus, jotvingiksi laivan ja vasara-kirveskielellä laiva(s), josta se on lainautunut takaisin suomen kautta latviaan ja liettuaan!

laiva	=	inkeroinen	[laiva]	SSA 2 1995 s. 39
laiva	=	karjala	[laiva]	SSA 2 1995 s. 39
laiva	=	vepsä	[laiv]	SSA 2 1995 s. 39
laiva	=	vatja	[laiva]	SSA 2 1995 s. 39
laiva	=	viro	[laew]	SSA 2 1995 s. 39
laiva	=	liivi	[lō̬ja]	SSA 2 1995 s. 39
[laiva]	?=	suomal.volgal.kk.	[lajwa]	UEW 1988 s. 682

laiva: itämerensuomi	>	pohjoissaame	laiˈve	SSA 2 1995 s. 39
[laiva]:itämerensuomi	>	pohjoissaame	laiˈva	UEW 1988 s. 682
laiva	<	germaaniset kielet		Junttila, S. 2012 SUST 2
laiva	<	germaanisetkielet:		SSA 2 1995 s. 39
		kantagermaani	[flauja-]
		muinaisnorja	[fley]
		fääri	[floy]
		norja	[fløy]
laiva	!<	germaanisetkielet:		LÄGLOS 2 1996 s. 159
		kantagermaani	flauja-
		muinaisnorja	[fley]
		kantaskandinaavi	[flauja]
laiva	!<	germaanisetkielet:		LÄGLOS 2 1996 s.159
		kantagermaani	[χlaiwa-]
		kantaskandinaavi	[hlaiwa]
		muinaisenglanti	[hlāw]
		gootti	[hlaiw]

laiva	≮	balttilaiset kielet		Junttila, S. 2012 SUST

Täysin uskomatonta perseilyä viralliselta valtiolliselta lähteeltä. Jorma Kovulehdon mukaan yksinkertaisesti "kaikki muut kuin nämä magiset "persermaanit" olivat liiantyhmiä liikkumaan laivoilla ja tekemään sellaisia".

Keskustelua:

Jaska [Häkkinen]: " Arkkis kirjoitti:" "Laiva" on yhtä kuin liettuan sana "laivas", joka on kuurismi sanasta "lengvas" (lt.,jt.) = kevyt,kelluva,"liegs" (lt.),"lāngus" (pr.), "*laigūs" (pr.) "

Jaska [Häkkinen]: " Tutkijat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että liettuan laivas on lainattu itämerensuomen sanasta laiva, joka puolestaan on germaaninen laina- sana (<-- *flauja). Tuossa olet siis keksinyt päästäsi balttilaisen johtosuhteen, jollaista kukaan muu ei tunne. "

Näin varmaan on Baltian ulkopuolella, mutta minusta tuo ei ole sen kauempaa haettu kuin "flau-":kaan, varsinkaan kun se flau- tulee samasta lähteestä kuin baltin "plau-ti", joka on "pestä", mutta myös "kellua".

Arkkis: Ei "laiva"-sanojenkaan varaan mitään ajoituksi voida rakentaa, sillä esimer- kiksi suoraan kantakielestä seuraava "*laigvas" on voinut vaikka liivin kautta,jonka äännejärjestelmään se ei sovi, poukata muotoon "laivas", varsinkaan kun sanaa ei ole haluttu johdannaissakaan, joissa g olisi liudetunut kuten "*laig'vinis ("laiva-") > "*laidžvinis sekoittaa sanaan "laisvas" = vapaa.

Sekin on mahdollista, että -ng- ännettä, joka ääntyy samalla tavalla SAMASSA TAVUSSA kuin suomessakin, on voitu käsitellä tavun lopussa olevan -n-;n, -m-:n tai -p-:n tapaan ja silloin olisi sanasta "lengvas" suoraan tullut "laivas", vaikkapa juuri kuuriulaisen kaavan mukaan. "

(HM: "Laiva", joka alun perin on tarkoittanut "kelluvaa", "kevyttä" ja "helppoa" ja tulee säännöllisesti kanbaltin sanasta "lengva", saattaa myöskin olla vasarakirves- sana, ja sellainea jopa "laina suomesta", mutta yhtä kaikki IE-ja balttitaustainen sana! sana "loiva" on silloin todennäköisesti samaa perua.) "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: laĩvas = laiva

Etymology: 'Schiff' = laiva,

laĩvė (= laivùžis, laivẽlis) 'Boot = vene, Barke = parkki, Kahn, Nachen',
(an der letzten Stelle láiwe arba aldia; s. über das zweite Wort s.v. eldijà).
Daukša Post. 527, 9 (Or.) gebraucht noch laiva.

Im Lett. entspricht laiva 'Boot, Kahn, bootförmige Wolke, Schiff, grosser Loffel',
im Russ. lajba, lojva.

Von einigen Forschern werden die balt. Wörter für einheimisch gehalten, während nach anderen (Hjemselv Et. balt. 182, sowie besonders Mikkola IMM 1930) die in Rede stehende balt. Schiffsbezeichnung aus dem finn.-ugr. entlehnt ist

(vgl. estn. laew 'Schiff, grosses Boot',

liv. lāja 'Boot, Kahn' = lotja, lapp. laive 'Schiff').

Russ. lajba, lojva stammt sicher aus ostsee finn. laiva.

Auch Must leitet balt. laiva(s) usw. aus dem finn. her.

Er meint, dass die finn. Dialekte die diesbezüglichen Wörter aus dem Germ. entlehnt haben, und verweist auf urnord. hlaiwa 'Grab(hügel) = hautakumpu',
got. hlaiw 'Grab' usw. Es handle sich um 'Schiffsgräber = laivahauta'.

" hláins, sm. hill.
hláiw, sn. grave, tomb,
hláiwasna, sf. (only found in plural), tomb.
*hlathan, sv. VI, to load, lade = latoa, pinota, kasata, lt. klóti = levittää sijata. OE. hladan, OHG. (h)ladan. "

Aus got. hlaiw stammt auch a
bg. chlévú 'Stall = talli, navetta, läävä', chlévina 'Behausung = asumus, Gebäude = aitaus' (Meringer, Berneker, anders Machek Slavia, der lat. caulae 'Gehege oder Schranken um Altäre und Tribunale = aitaus alttarin tai oikeusistuimen ympärillä, Schafhürden = lammastarha' zur Erklärung von slav. chlévú heranzieht).

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106438.html#p1106438

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106672.html#p1106672

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1109314.html#p1109314

" Vastine-sanaa käytetään vain sanoista, jotka liittyvät toisiinsa: niinpä *flauja -sanan vastine on laiva, muttei *krausa. Paralleeleja substituutiolle *auj > *aiv löytyy kyllä: kaivata <-- G *kaujan, raivata <-- *straujan, raivo <-- *traujōn. Nämäkin on sinulle kerrottu jo aikaisemmin, mutta jostain syystä ne eivät pysy muistissasi."

Tuollaisia "flauja" ja "plauja" -muotoja ei ole, eikä varmaan "kaujakaan"...:

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=stream&searchmode=none

http://www.etymonline.com/index.php?term=fleet&allowed_in_frame=0

Nuo kermaani-sanankirjainmuunnokset ovat tasan yhtä paksua potaskaa kuin slaa- vilaiset läävät ja roomalaiset alttarinaidatkin "laivan" etymologioina. Tännekin tuo pankermanistinarutus on päätynyt, Suomen (puoskari)valtion sivuille:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=42760&hakusana=laiva&sanue_id=22802

Se on kuitenkin IE-sana, ja balttisana. Se on yksi niista sanoista, joka on lähtenyt kantabaltin muodosta, joka on yhä liettuassa, kehittymään aluksi SEELIn kielen mukaan. Tuota kieltä ainakin suurin piirtein varmaan puhuivat myös Volgan goljadit paikannimien perusteella.

Tuo kantabaltin sana on "lengvas" = kevyt, helppo, vasen, huono, nykyliettuaksi lengvas = kevyt, helppo (laivas = laiva), latviaksi säännöllisesti "liegs" = kevyt, helppo len-gvas on jaettu tavuihin kuten slaavikielissä ja -en- > -ie-),preussikielillä tuo muutos olisi "*langw(a)s", joka menee muotoon "langus". Preussissa on kuitenkin kaksi muutakin laiva-sana: "laiwan", joka on jotvingin sanan kaltainen ja "laigus", joka jälkimmäinen hieman epäsännöllinen on myös kuuria.

Siloin taas kun -ng- on SUOMEN tapaan miellety yhtenä äänteenä, joka sulkee nenäpuolivo- kaalina tavun leng-vas samoin se olisi len-, lep-, lem tai leb-, kaiki nuo tavut muuttuvat v:n edellä liettuassa yleensä tavuksi -lie- , kuurissa tavallisesti tavuksi lei-, selissä ja jotvingissa tavuksi lai-, skalvissa tavuksi lau- ja preussissa murteesta riippuen tavuiksi lai-, lau-, tai lan-. Seelissäkinse voi muutua tavuksi lan-, ja liettuassa ja latviassa ja jotvingissa taas len- voi säilyä sellaisienaan. Tuo valikoima riippuu myös seuraavasta vokaalista:jos v:n paikalla olsi ollut p tai b, niin jotvingissa en- olisi muuttunut pitkäksi o:ksi, preussissa pitkäksi a:ksi ja kuurissa pitkäksi u:ksi, kuten vartalossa "lemp-" = liekki: liep- (lt), leip- (lv). lap- (kr.), lop- (jtv.), laip- (sl.).

http://www.suduva.com/virdainas/

" lengvas light, easy
lengvaseilingas light-hearted
lengvaseiliskas simplistic, easy
lenkt to bend (Inf)

laivas Left (direction)

ship laivan "

Preussi: http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

LAÎWAN [hlaiw + laivas + laiva MK] = laiva

LANGUS [Langiseiliskan 95 VM] = kevyt "

(Myös suomen san "loiva", jolla on myös merkitys heikko, kevyt saattaa liittyyä tähän yhteyteen, mahdollisesti lapin kautta lainautuneena, Sen sijaan Algu-tieto- kannan tähän yhteyteen yhdistmä saamen sana "låihtto" = loitto liittynee tuohon seuraavaan sanaan "lieta" = kaukainen ääri, laita. Jos näin on se voisituoda valaitusta sellaisiin sanoihin kuin "koira" (kuonollinen), Koitere (vrt. Keitele) jne.)

Preussi:

preitlāngus = lievä, mieto

preitlāngus „gelinde – švelnokas“ III 87₅ [55_13–14] (= lengwas VE 37₅) nom. sg. masc., kurio nei rekonstrukcija, nei kilmė nėra aiški.

Manyčiau, kad pr.(III 87₅) preitlāngus „gelinde“ taisytinas į *preilāngus ir buvo ne „gelinde“ [t.y. vok. (III 86₅) gelinde] = „švelnus, lengvas“, o „švelnokas, lengvokas“ – prefikso pr. *prei- „prie“ (žr. prei) vedinys iš adj. pr. *langus „lengvas, švelnus“.

Tą adj. (nom. sg. masc.) pr. *lāngus „lengvas…“ kildinu iš pr. *lēngus „t. p.“, dėl kurio kilmės žr. s.v. lāngiseiliskan.

Tämä liittyy sanaan "langeta", mutta "leng-" voi olla samaa alkuperää:

erlāngi = ylhäältäpäin

erlāngi „erhoͤht (erhöht) - išaukština“ III 97₇ [61₁₇] (conj.3 sg.reikšme;= paauksch- tintu VE 42₅), „erhebe - (te)iškelia“ III 133₁₇ [81₂₁] (opt.3 sg. reikšme) praes.3 sg. = er- (žr.) + lāngi - galbūt iš *lāngii̯a, kuriai atsargiai suponuotinas inf. *langītvei. Jis būtų *-ī- sufikso iteratyvinis vedinys (su šaknies vokalizmo kaita) iš pr. verb. *leng- (praes.) resp.(inf.) *ling-tvei (plg.,pvz.,lie.iterat.karp-ý-ti ← ker̃p-a resp. 286 kir̃p-ti = leikata),kuris galėjo reikšti „supti = keinua“ = „kelti↔leisti“ (žr.s.v.v. lanxto, lingo = jalustin(lenkki)), t.y.pr. (iterat.) *langītvei „supinėti = pudota“ = „kil(n)oti ↔ (žemyn) leisdinėti =päästä irti“> „kil(n)oti =siirtää“,plg.lie.(Ds) pasakymą: vìsą nãktį vaĩką añt rañkų nešiójau ir kilójau („supinėjau = tuuditin“). Pr. *langītvei „kil(n)oti = keinua,nousta ja laskea (kellua aalloilla)“ vėliau - ar pačioje pr.kalboje, ar dėl A.Vilio kaltės - lengvai galėjo netekti iteratyviškumo,t.y.išvirsti į „kelti = nostaa“ (pr. erlāngi „erhöht,-hebt = kohottaa“ = „iškelia“). Pr.*langītvei „supinėti“ (> „kilnoti“ > „kelti“) :

lie. langóti „suptis ore, sklandyti = leijailla ilmassa“, lingúoti „supti, siūbuoti = keinuttaa“, liñg-inti „supti(s) = keinua“, lung-úoti „linguoti, siūbuoti“, lìng-ė „kartis lopšiui pakabinti = tanko kehdon ripustamiseksi“,

la. (kurš.) ļengât „wackeln = huojua, keinua, "lenkata" 0 ontua, sana ei tulekaan turkin sanasta lenk = rampa)“, luodz-îtiês „ļuôdzîtiês“ bei ļuôdz-ît „zum Wackeln, Wanken bringen = saataa huojumaan, keinumaan“, lĩg-uôt „suptis = keinua, siūbuoti = keinuttaa“ ir pan.,

toliau – rus. (dial.) ляг-аться „suptis, siūbuoti“,

s. sl. lǫgъ „δρυμός“ = rus. луг ir kt., (Eivät tule tästä, vaan verbistä *lenk- = taipua, taivuttaa, HM)

s. ind. raṅg-ati „sich hin und her bewegen“ ir kt. < ide. *leng- „supti(s) ir pan.“,

plg. Vasmer ESRJ II 527 (s.v. луг), 548 (s.v. ляга I).

lingo = jalustin(lenkki)

[Ei liity sananaan *leng- = leijua, kellua, vaan sanaa *lenk- = taivuttaa. Kumman- kaan alussa ei ole ollut kanta-IE:ssä/kantabaltissa ollut p-:tä, sillä länsibaltissa olsi pudonnut -l- poiseikä p-, kuten sanassa *plem- > pannu = tuli.]

lingo „stegerefe (Steigbügel = jalustin, "astinkaari") – balnakilpė = jalustin, "satula-silmukka“ E 447 nom. sg. fem. [dėl vok. (E 447) stegerefe „balnakilpė“ plg. v.v.a. stëgereif „t.p.“, v.v. ž. stegerêp „t.p.“(s.v. Stegreif)] = *lingɔ̄, t.y. *lingā. Apie šio pr. (E) substantyvo giminaičius jau ne kartą rašyta, bet pagrindinė jo etimologijos problema – jo darybos istorija nebuvo analizuota.

Manau, kad pr. (E 447) *lingā buvo „kilpa (Schlinge = lasso, silmukka); balnakilpė“ (plg. lie. kìlpa „t.p.“) < *„kilpa“ = „tam tikras lankelio pavidalo lenktumas“ < *„tam tikras lenktas išdubimas (iškilimas)“- fleksijos vedinys iš verb.pr.(balt.) *ling-/*leng- „išdumbančiai (iškylančiai)↔įdumbančiai (nusvyrančiai) linkti/lenkti“ (dėl jo žr. s.v. lanxto);plg.,pvz.,(subst.) lie.skilà „skeveldra…“ 67 (= la.šk̦ila „t.p.“) < *„(at)skilimas“ ← verb. lie. skìl-ti (= la. šk̦il̃-t).

lanxto = ikkuna (myös: kaari)

lanxto „fenster (Fenster) – langas = ikkuna“ E 213 nom. sg. fem. = pr. *lankstɔ̄, t.y. *lankstā (žr. dar perstlanstan) < pr. *langstā „t.p.“ Jis jau seniai laikomas gimi- naičiu su lie. lángas „t.p.“ = la. luôgs „t.p.“. Tačiau šių pr. ir lie. -la. žodžių darybos (bei semantikos) istorija nėra atskleista, o dėl to ir pati jų etimologija vis dar nėra aiški (plg., pvz., Fraenkel l. c.: „Etymologie unklar“).

Pirmiausia reikia pasakyti, kad lie. lángas „langas (Fenster)“ bei la. luôgs „t.p.“ kil- dintini iš (subst.) ryt.balt. *lánga- „tam tikra anga = aukko,skylė = reikä“;pastarą jo reikšmę atspindi la. luôgs „Loch = kolo,Öffnung = aukko;Fenster = ikkuna “ ir lie. lángas „langas (Fenster); tam tikra skylė. 39 Pr. *langstā savo rašytinės fiksacijos (E žodynėlio sudarymo) laikais (t.y. XIII–XIV a.) matyt buvo irgi „tam tikra skylė; langas (Fenster)“ [ar „langas (Fenster); tam tikra skylė“], kildintinas iš (subst.) vak. balt. *langstā „tam tikra anga, skylė“.

Subst.ryt.balt. *langa- „tam tikra anga, skylė“ ir vak.balt. *langstā „t.p.“ [jų reikšmę anksčiau esu kitaip suvokęs] bus atsiradę iš subst. *„lenkta kiaurymė = taivutettu kierous, käyryys“ < *„lenktas įdubimas = kaareva syvennys“, ir jie du darybiškai santykiuoja panašiai kaip, pvz., subst. lie. brãdas „(per)bridimas, brasta (Furt = kahlaamo)“ su lie. brastà „t.p.“, kurie yra fleksijos *-a- (lie. brãdas) resp. sufikso *-(s)tā- (lie. brastà = kahlaamisen ääni) vediniai (su šaknies vokalizmo apofonija) iš verb. balt. *bred- „bristi (waten = kahlata)“ (dėl jo žr. s.v. brast). Kitaip sakant, tie subst. ryt. balt. *langa- „lenktas įdubimas“ ir vak. balt. *langstā „t.p. ("lonksutus") laikytini fleksijos *-a- resp. sufikso *-stā vediniais (su šaknies balsio apofonija) iš verb. balt. *leng- = *leng-/*ling-, kurio reikšmė buvo, man rodos, *„įdumbančiai (nusvyrančiai) ↔ išdumbančiai (iškylančiai) lenkti/linkti“ (tam tikra enantiosemija, plg. s.v. etwiērpt). Tokią jo reikšmę gana gerai atspindi, pvz., verb. lie. ling-úoti „suptis = heilua, keinua“ = la. lĩg-uôt „t. p.“ (žr. dar s.v. erlāngi = yläpuolelta), kur „suptis“ = „su nusvirimais (tam tikrais įdubimais) bei su iškilimais (tam tikrais išdu- bimais) linkčioti“; tos pačiõs šaknies yra dar verb. lie. léng-ti „silpnėti = heikentyä, nykti = vähetä, kulua hävitä ("lentää", "karata"?), džiūti = kuihtua (nuo ilgos lėtos ligos)“ (LKŽ VII 330; < *„dubti + linkti“), ling-ti „svirti žemyn = taipua alas“ ir pan. Žr. dar lingo, nolingo.

Iš to verb. balt. *leng-/*ling- „įdumbančiai ↔ išdumbančiai lenkti/linkti“ = balt.-sl. *leng-/*ling- „t.p.“ buvo išvestas subst. sl. *langa- „lenktas įdubimas ↔ išdubimas“ > *lǫgъ → serb.-chorv. lȗg „miškas, krūmai; užžėlusi žemuma“ ir kt. Čia pridera ir verb. sl. *lęg-ati (sę) „supti(s)“ s.v. *lęgati (sę) II, plg. lie. ling-úoti „suptis“ = la. līg-uôt „t. p.“.

Verb. balt.-sl. *leng-/*ling- „įdumbančiai ↔ išdumbančiai lenkti/linkti“ yra iš verb. ide. *leng-/*ln̥g- „t.p.“ (s.v. leng-), kuris galėtų būti verb. ide. *lenk-/*ln̥k- „lenkti“ variantas.

40 Dėl pr. (E) lanxto ir lie. lángas = la. luôgs etimologijos plg. Toporov l.c."

lee : lee : leed = liesi 'kolle, tuhkhaud'

◊ leelis, lehelis
? ← alggermaani *slēđa-z [tämä ei missään tapauksessa istu suomen sanaan, vaikka viroon istuisikin]
vanaülemsaksa slāt '(pliidi)kumm = ella-, liesiholvi, korsten = savupiippu'
keskülemsaksa slāt '(pliidi)kumm, korsten = savupiippu; kamin = kamiina, ahjusuu = ahjosuu'
saksa Schlot 'kamin'

Suomessa ei ole kantakermaanilainoja. "Slät" tarkoittaa aivan yksinkertaisesti "taso", "lättä", lätty.

● liivi līedõg 'kolle, tulease'
vadja leesi 'kolle, tulease; ääs; ahi'
soome liesi 'pliit; kolle, tulease'
isuri leesi 'hõõguvad söed, ahjuesine'
karjala liijos 'ahju tulekolle'
vepsa ľeźi 'kolle, tulease'

Germaani laen on kaheldav, sest tüvi esineb ainult saksa keeles. Tuletist lehelis on võinud mõjutada rahvaetümoloogiline seostamine tüvega leht.

Álgu on myös tältä osin täyttä puutaheinää:

liesi

liesi	?<	germaaniset kielet:		LÄGLOS 2 1996 s. 201
		kantagermaani	[slēđa-z]
		muinaisyläsaksa	[slāt]
		keskiyläsaksa	[slāt]
		yläsaksa	[Schlot]

Suomen kielssä ei ole vanhalla e-kaavalla taituvia germaanilainoja, vaan sillä kaavalla taipuvat ovat omaperäisiä tai balttilainoja.

Tään yhteyteen liittyy tavalla tai toisella myös liekki, lieska ja leiskua.:

leek : leegi : leeki 'põlemise silmale nähtav helendus, tulekeel'

● soome liekki 'leek'
karjala liekki 'leek'
Läänemeresoome tüvi. Tüve vasted võivad olla ka vadja lõõkkua 'kiikuda; liikuda, õõtsuda, hõljuda' , soome liekkua 'kiikuda, õõtsuda', isuri leekkua 'kiikuda, õõtsuda' ja karjala liekkuo 'kiikuda, õõtsuda; kõikuda, liikuda'.
liekki

[liekki]	=	karjala	[liekki]	SSA 2 1995 s. 69
[liekki]	=	viro	[lēk]	SSA 2 1995 s. 69

[liekki] : itämerensuomi	>	eteläsaame	liejkie	SSA 2 1995 s. 69

lõim : lõime : lõime 'piki kangast suunduvad lõngad, kanga põhikude = loimi; (puu)süü' looma

● liivi lūoima 'lõim'
vadja lõimi 'lõim'
soome loimi 'lõim; hobusetekk'
isuri loimi 'lõim'
Aunuse karjala loimi 'lõim; hobusetekk'
lüüdi loim 'lõim'
vepsa loim 'lõim'

Álgu-tietokanta, ei usko, että loimi liittyisi sanaan luoda, kuten viron etymologi- nen, ja Suomen sanojen alkuperä.

Tässä on samaa mieltä Álgun kanssa,ja väitän viron antamien tietojen mukaan,että loimi liittyy sanoihin loimi ja lämmin ja se on todennäköisesti vasarakirveskieltä, ja siellä saattanut tarkoittaa yleensä kangasta ja kankaisia vaatteita. Hämeessä "loimi" tarkoittaa myös "olkpäiden varassa huonosti istuvaa, liian isoa (ja mahdolli- sesti myös painavaa) vaatekappaletta", kuten takkia, paitaa, tai mekkoa (mutta ei housuja).

[loimi]	=	suomal.volgal.kk.	[loŋe-ma]	UEW 1988 s. 693
[loimi]	=	mordva	[ĺimä]	UEW 1988 s. 693
[loimi]	?=	ersämordva	[ĺijma]	tietokannan päättelemä
[loimi]	?=	mokšamordva	[ĺiḿɛ̆]	tietokannan päättelemä

[loimi] : itämerensuomi	>	pohjoissaame	loiˈmi	SSA 2 1995 s. 87
[loimi] : itämerensuomi	>	pohjoissaame	lojᵉ̇mė̆	UEW 1988 s. 693

Jos näin on, vasarakirveskielen lämmin- ja liekki-sanoissa ei ollut -p-:tä eikä -k-:ta, eikä myökään venäjän alku-p-:tä.

lõõm : lõõma : lõõma 'tugevasti leegitsev tuli' = loimu

On peetud häälikuliselt ajendatud tüveks. Läänemeresoome keeltes on kaks lähedast tüve: soome leimuta 'leegitseda, lõõmata; lõkendada; välkuda, sähvida', isuri leimaahtaa 'lõõmatada, sähvatada', karjala leimahtoa 'süttida, lõõmatada; sähvatada; lehvida', lüüdi leimahtelda 'välkuda, sähvida' ning soome loimuta 'leegitseda, lõõmata', karjala loimuta 'leegitseda'.

MInä sanoisin, että juuri tämä sana on vasarakirvestä! Leimu on kuuri.

Álgun aivoituksiin tämä sana ei istu lainkaan:

Sanue:

loimuta

leuchten, lodern, flammen

?Sanueen sanat (1)

loimuta

Väittelyä "tieteen" palstalta.

Tässä on liesi- ja liekki-sanojen lisäksi käsittelyssä myös lovi. SE EI voi olla ger- maaninen eikä slaavilainen sana, koska se taipuu "vahlalla kaavalla" omaperäisten, balttilaisten ja kelttiläisten sanojen tapaan. Väit'n sen olevan samaa juusta kuin liettuan lovys = koverrettu ruuhi.

lõvi1 : lõve : lõve = lovi, 'gaaside vahetust võimaldav (piklik) ava puukoores'
○ kirderanniku lovi
? ← algskandinaavia *kloƀā
vanaislandi klofi 'pragu, lõhe', fjallaklofi 'org, sisselõige mäestikus' (rako on balttisana: < sprage)
vanarootsi klovi 'lõhutud oks, teivas, puu; lõhe'
? ← alggermaani *lawwō
vanaislandi logg 'vaadi põhi, täke (sisselõige põhjas tünnilaudade paigutamiseks)'
vanarootsi lagg 'vaadi põhi, täke (sisselõige põhjas tünnilaudade paigutamiseks)'

Sana *lawwo voi olla germaanissa balttilaina.
● soome lovi 'lõhe, pragu, täke'
isuri lovi 'lõhe, mõra'
Kõige tõenäolisemaks on peetud skandinaavia laenu võimalust. Vt ka lõge.

Álgu on taas puhdasta paskaa:

lovi	?<	germaaniset kielet:		LÄGLOS 2 1996 s. 220-221
		muinaisnorja	[lo̜gg]
		kantagermaani	[lawwō]
		kantaskandinaavi	[lawwu]
lovi	?<	germaaniset kielet:		LÄGLOS 2 1996 s. 220-221
		kantaskandinaavi	[kloƀā]
		muinaisnorja	[klofi]
		muinaisnorja	[klof]
		muinaisruotsi	[klovi]

lovi

lovi	”Germ. oder jüngeres LW.”
lovi	LÄGLOS 2 1996 s. 220-221
lovi	”Dieser Etymologie [urn. *kloƀ-] ist semantisch plausibler, hat aber den seltenen Reflex urfi. v für germ. ƀ. Vielleicht darf man an ein aschwed. LW denken.”
lovi	LÄGLOS 2 1996 s. 220-221

Yksi (joskaan ei kovin lupaava) kandidaatti loven etymilogiaksi on preussin lopis = liekki, merkityksessä tulipesä, tai tai tulella koverreetu ruuhi. Preuusiski tuollainen ruuhi on pracartas eli "läpileikattu".

lembima : lembida : lemmin = lempiä, rakastaa '(hellalt) armastama'

← soome lempiä 'armastada'
Laenatud kirjakeelde keeleuuenduse ajal.
(Ei tätä TYHJÄSTÄ ole lainattu suomesta: virossa on ollut mm. etunimi lembitu vuosiatojen takaa. HM)

Soome allikas on läänemeresoome tüvi,

(Indoeuroopplainen juuri, sukua myös germaanin flammalle, muuta vain kanta-indoeuroopasta. SU-sana voisi olla armas, jos sekään. HM)

mille vasted on Aunuse karjala ľembi 'meheleminekueas neiu positiivsete omaduste kogum (veetlus, sarm, majapidamisoskus); maine',

lüüdi lemb 'armastus, õnneks läinud abiellumine' ja tõenäoliselt ka isuri lemissä 'lõõmata'. Tüvi esineb ka eesti muistsetes eesnimedes,nt Lembit(u), Tõivelembi, Aulembi. Sama tüvi võib olla murdesõnas lembmä 'kõrbema', tüve esialgne tähen- dus on läänemeresoome keeltes arvatavasti olnud seotud põlemisega. Laenatud on ka tuletis lembe, ← soome lempeä 'lembe, mahe; õrn, hell'. Vt ka lemmik.

lempeä, lempi, lempiä

lempeä	?=	inkeroinen	[lemissä]	SSA 2 1995 s. 62
lempeä	=	karjala	[lempi]	SSA 2 1995 s. 62
lempeä	=	lyydi	[lemb]	SSA 2 1995 s. 62
lempeä	=	viro	[lembida]	SSA 2 1995 s. 62

lempeä : itämerensuomi	>	pohjoissaame	læmˈbâd	SSA 2 1995 s. 62

Keskustelua näistä:

Arkkis: Lähetetty: Ma Heinä 13, 2009

Arkkis kirjoitti:

Jaska [Häkkinen] kirjoitti:

Arkkis kirjoitti:

Otetaan tuo "lovi/loven" jonka taivutus ensinnäkin muiden paitsi sinun mielestä sul- kee pois nimenomaan germaaniselityksen,minusta se tulee balttisanasta,joka liet- tuaksi on "lovys" [loviis] ja tarkoittaa "koverrettua ruuhta tai kaukaloa", sekä "liesi/ lieden", joka minun mielestäni tulee monimuotoisesta balttilaisesta sanaperheestä, johon liittyvä liettua "liesi"-sana on "liepsnis".

Annan selityksille seuraavasti pisteitä sekä äänneasun että merkityksen osalta: 3 = täsmällinen, 2 = pieni ero, 1 = paljon eroa, 0 = liian kaukaa haettu.

Myöhäiskantasuomen *lovi : *loven < varhaiskantasuomen *lovi: *lovin <-- G *lawa- ’viilto, aukko’, *lawi ’viilto’ tai B *lova ’koverrettu astia tms.’

Baltin vanha sana ei ole "lova",joka on erittäin uusi sana samalta pohjalta ja tarkoit- taa nykyään "sänkyä", ja ennen on tarkoittanut vain makuupaikkaa, usein eläimen.

Liettuan o, joka on aina pitkä omaperäisessä sanassa, on ollut kantabaltissa pitkä a eli ā. Paitsi liettuassa aina pitkäksi o:ksi, tämä äänne on muuttunut latviassa si- käläiseksi "pitkäksi o:ksi", joka ääntyy "uo" (suomalaisen korvaan), preussissa se on tavallisesti pitkä u eli ū, kuurissa se on säilynyt a:na joka ääntyy pitkänä, mutta en valitettavasti tiedä kuurin omakielistä merkintätapaa, vaikka siitä yksi saksalai- nen sanakirja onkin (tiedän vain miten kuurilainen sana kirjoitetaan latviassa ja preussissa ja käytän sitä merkintätapaa). Jotvingissa tuo on tavallinen a. Esimer- kiksi dyyni on kuuriksi ja latviaksi "kāpa",preussiksi "kūpa" ja liettuaksi "kopa".Lat- vian "kopa" [kuopa] tarkoittaa,"kasaa,joukkoa,varastoa, valikoimaa, kokonaisuutta".

Tämä on balttikielten tunnetuin ja ehkä säännöllisin keskinäinen muunnos-sääntö, joka ei riipu tooneista, kuten useat muut muunnossännöt, mm. ei > ẽ. Jokainen, joka balttikielistä tietää tieteelliseltä kannalta yhtään mitään, tietää tämän säännön.
Sääntö on yhtä tunnettu ja tunnustettu kuin suomen i-päätteisten vartaloiden vanhan ja uuden taivutuskaavan sääntö.

"Loven" lainauslähtömuoto ei siis ole ollut "lova", joka on "sänky, makuupaikka", kuuriksi ilmeisestikin "lāva", sillä tämä kuurismi esiintyy myös latviassa erityisesti merkityksessä "saunan lauteet", liiviksi "sõna lava", jossa õ on nyt viron "keski-ö" (eikä liettuan nousevan toonin pitkä o!), josta sanasta on lainautunut "lava" ja "ma- kuupaikasta" vielä luultavasti "laavukin" lapin kautta, ja lauteet on voinut olla myös makuupaikka niin "saunassa" kuin esimerkiksi laivassakin. Lehmän tai hevo- sen kytkymellinen makuupaikka on myös ollut nimeltään "lavi". Vatjan kautta on tullut suomeen "läävä" merkityksessä "lampaiden/vuohien makuupaikka". (Tässä on myös yksi lainautumistie baltistakin,jota on kai tuskin lainkaan tutkittu, ja vatjaa on puhuttu laajasti Peips-järven itäpuolella, setujen, karjaisten ja vepsäläisten naapurina.)

Ruuhen/kaukalon ja makuupaikan yhdistää mahdollisesti sana "kehto" = "lovėlė".

On ollut esillä toinekin nimenomaan liettuan oletettavasti kuurin kautta tullut "kehto"-sana, joka ei ole alkuperältään balttilainen:

post1072078.html?hilit=kehto#p1072078

" Mutta nuo "äiti"-sanat ovat kummallisia, sillä sekä liettuan verbi "aidėti (aidi, aidėjo) = äännellä",tulla kuulluksi,kaikua > "aidas" = kaiku, että "ẽdžios" = kehto (pl., yks. = *ẽdi(a), kuur. "*eidi" [äidi] esiintyvät vain liettuassa (ja kuurissa) ja muissa balttikielissä on muita sanoja kuten preussin ja latvian "atbalsas" = "takaisin-ääni" = kaiku. "

Lovi-sanan balttilainen kantamuoto "koverrettu ruuhi/kaukalo", sikäli kuin se on kantamuoto, on ollut "*lāvῑs". Muoto on mitä mitä tyypillisin vanhan balttilaisen sanan muoto. Napataanpa otos yhdeltä yhteensä A4-kokoiselta satunnaiselta aukeamalta liettua-venäjä-sanakirjasta tämän tekstin kokoisella kirjasimella eli 100 sanasta: "rinkinys" = kokous, "ryṥys" = side, suhde (abstr.), "rysulys" = (nipun) side, lenkki, "rytys" = itätuuli, itäinen (subst.), "rytmetys" = aamuhetki, -päivä, "ritulys" = (mm.jää)kiekko, "rūdys" = ruoste, "rugys" = ruis, "rusys" = kellari. Kaikkiin muihin noista paitsi "rukiiseen" liittyy vanha keskeiseen sanavarastoon kuuluva verbi tai adjektiivi. Kokonaista 10 sanaa 100:ta, ja 60 substantiivista.

"*Lāvῑs" on ilmeisimmin johdannainen mm. puun halkaisemista ja lastuamista tarkoittavasta verbistä

"laužti..laužia...laužė" (liett.),

josta edelleen seuraavat sanat

"laužyti...laužo...laužė" = rikkoa, murtaa (sama preteriti), sekä

"laužas" = nuotio, lastu, puru, roska, romu (todellakin sama sama, koskien myön mm. metallilastua).

On tietysti merkitysten perusteella aivan mahdollista, että tuo germaanin "lawi" on tätä samaa kantaa.

Periaatteessa on mahdollista, että "lova" on takaisinlainautunut kuurista liettuaan, mutta tätä vastaan puhuu erityisesti se asia, että sieltä on lainautunut aivan muu "kehto"-sana tätä taustaa olevan tilalle. Germaanien "viilto" ei tarkoita "makuupaik- kaa", "loveahan" se kyllä saattaisi tarkoittaa.

Lainaa:

Äänneasusta kumpikin selitys saa 2 pistettä: germaanissa ensitavun vokaali on epäsäännöllinen (vaikka paralleeleja tavataankin), liettuassa toisen tavun vokaali on epäsäännöllinen. Merkityksen osalta germaani saa 3 pistettä, baltti 2 pistettä: ’koverrettu astia’ on selvästi kauempana ’lovesta’ kuin ’viilto’.

TUOMIO: Germaaniselitys 5 – balttiselitys 4.

Kun fuskasit tuossa balttilaisessa kantamuodossa, jonka varmasti ammatin puolesta osaat asettaa oikeinkin, uskon entistä vähemmän tulkintojasi.

Sana näyttää olevan keskellä laajaa balttilaista lainasanaparvea, joka liittyy mm. hirsirakentamiseen ja muuhun puunkäsittelyyn,sellaiseen, joka liittyy rautakirveiden (lt. "kirvis", lv. "čirvs") tuloon, ja siten puun halkomiseen, lastuamiseen ja loveami- seen, ja balttilaiseen saunaterminologiaan (sauna = pirtis,lt., se EI tarkoita "kuivaa- moa" eikä "savustamoa").

Kummallista muuten, että esimerkiksi SSA pulputtelee pitkät pätkät sanan "lasta" mahdolisista alkuperistä olematta ikinä kuullut liettuan sanaa "lazda" = keppi.

Sanan "lauta" SSA johta liettuan sanasta "plauta" joka tarkoittaa "pestyä" ja SSA:n mukaan myös saunan lauteita, mutta yhtä hyvin tausta voi olla sanassa "laužta (lazda)" = "(muotoon) lastuttu puu" > *lauhta > lauta (kuten "auṥringa" = aurinkoinen > au(h)rinko.

Kaiken tämän ja erityisesti taivutuskaavan perusteella 10 - 0 balttilainan puolesta.

Tämä takia ainakaan perussäännöstä ei luovuta.

Jaska::

Myöhäiskantasuomen *leesi : *leeδen < varhaiskantasuomen *leeti : *leetin

Arkkis: Tämä on kyllä aina ennen kulkenut niin, että VARHAISEMMASSA MUO- DOSSA on ollut "-δe" , josta on MYÖHEMMIN TULLUT PERUSMUODOSSA "-ti", kuten vaikka kuuδe > kuusi (puu), kuusen (ei ole tullut "kuuden", oska se muoto on ollut "varattu", formaaliset säännöt EIVÄT siis ole ehdottomia!)

Miten ihmeessä tuo olisi tuossa nimenomaisessa tapauksessa ollut PÄIN VASTOIN?

Eikä sanasta "sleδa" lainaudu "leeti" eikä "leete" vaan "leeta".

Edelleen: savuHORMI!? Mitenkähän kauan luulet noita hormeja muuratun?

[HM: Hormi on preussin gorme. Se on lainattu "ukrainan" kautta, joten g on tullut h.]

Kivilinnoissa niitä oli muurien sisällä (joskaan ne kylmät hormit eivät tahtoneet per- keleelläkään vetää, nehän on sitä varten ensi saatava ympäristöään lämpimämmik- si, vetämisen takia piti koko ajan pitää pientä tulta; Vilnan Gediminasin palatsissa oli jo 1400 luvulla viemäritkin, jotka oli tehty seinien sisään muuraruista ontoiksi koverretuista hirsistä). Uunin pellit jotka otettiin käyttöön vasta perisataa vuotta sitten, koska ne ovat tunnetusti tappavan vaaralliset vehkeet , jos nuuka lämmittäjä vähänkin tumpuloi, kuten nykyajan uusavuttomien mökkiläisten häkävahingoista saa lehdistä lukea.

Venäjän "sled", josta todella tulee "leeti" (vaan kun PITÄISI TULLA "leetE!), ja joka tarkoitta paitsi saappaan tai karhun jalan ym."jälkeä", myös mm. nuotionpohjaa, tai eläimen makuujälkeä,menee armotta "sleδa":sta ohi,JOS EI TARVITSE VÄLITTÄÄ TAIVUTUSKAAVASTA, joka on venäläislainoille sama kuin germaanisillekin, esim. "koni, konin", "pappi, papin" jne.

Näistä syistä krmaanin "*slēδa" > "leeti" > "leete" putoaa nollaan.

Jaska:

*slēδa <-- G *slēδa ’savuhormi tms.’ tai B *leipsma/*laipsma ’liekki; polttaa’ (Liettuan ie on aina sekundaari).

HM: -AI_ ON MYÖS SEKUNDAARI, MUTTA ERI KEILESTÄ!!! Primaareja ovat -ē-, -en- ja -em- (ep- , eb-).

Baltin sana on monimutkainen,ja eri kielissä esiintyvät kaikki kirjaimet alkutavussa: liekki = "liepsna" (lt), "leisma" (lv.), "lopas" (j.), "lāps" (pr.). Ja se sanahan EI ole "liekki", josta "liesi" tulee,vaan tämän hypoteesin mukaan jokin sen johdannainen, kuten liettuan "liepsnis" = liesi. Sana ei ole uusi, mutta se on uudiskäytössä. Välillä on ollut muita liesi-sanoja.

Jaska: Äänneasusta germaani saa 2,5 pistettä: vastaavuus ei ole tarkka, mutta ei se voisi ollakaan, koska *ee-a-tyyppi on kantasuomessa vasta myöhäinen; siksi ainoa substituutiomahdollisuus oli *ee-i. Baltti saa 0 pistettä: kantabaltin sana olisi suomessa asussa **leips- tai **leism-, siitä ei mitenkään voisi tulla asua *leeti. Merkityksen osalta germaaniselitys saa 2 pistettä ja balttiselitys 1 pisteen: savu- hormi ja liekki liittyvät kumpikin lieteen, mutta liekki on epämääräisempi ja voi liittyä paljon muuhunkin, kun taas savuhormi liittyy vain tulisijaan.

Rkkis: Tuon latvian "leismas"- saman "-mas" on pääte, joka on sama kuin suomen "-ma", ja "-mus": *leipsti > *lei(p)s-mas = *lepatta-ma/mus".

(HM: Pääte on -smas, samoin -snis; kantabalt(oslaav)in juuri on *p´l´em-, josta itäbaltissa *l´em-, josta johdos *lemp-; länsibaltissa *p´l´em- > *pem- > pan- = tuli.)

Kantabalttisana on ilmeisimmin "*lēps-"-alkuinen, jossa sitten p voi mennä tunne- tusti taivutusmuotojen tavurajoista johtuen -n:n ja -m:n tapaan myös "nasaalin piikkiin" (kuten kapsti > kąsti = purra), ja saadaan "*lęs-" -alkuinen muoto, josta voi tulla "lies-". Tuosta tilisihelposti "liesi, liesen", joka jälkimmäiselle muodolle käy päin vastoin kuute > kuusen -tapauksessa, jostakin syystä.

Jaska: TUOMIO: Germaaniselitys 4,5 – balttiselitys 1.

Sanoisin, että asteikolla 0 - 10 balttietymologian todennäköisyys on 6, omaperäisen sanan 3, slaavietymologian 1, ja germaanietymologian 0.

Arkkis: Suomessa on omia sanoja, joihin nuo liekit ja liedet voivat liittyä, kuten "liehua" (liekinvarsi..., kuurista "pleikua, tuttu pejoratiinen sana kotoa: esiintyä huomion kiinittämiseksi ym.)

Jaska:

Arkkis kirjoitti: " Voit edelleen jatkaa tällä kaavalla taipuvien "germaanilainojen" esittelyä, kyllä minä ne kaikki ammun alas ja pidän kiinni vanhasta, suomen lainasanaetymologian suurelle yleisölle ehkä tunnetuimmasta säännöstä. "

Tuo sinun ”sääntösi” on vanhentunut: jo 1970-luvulla osoitettiin, etteivät vanhimmat germaaniset lainasanat ole yhtään nuorempia kuin balttilaisetkaan:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_247.pdf

Arkkis: Olen koko ajan jankuttanut, että on myös erittäin nuoria balttilainoja ainakin hämeessä, jotka taipuvat "uudella kaavalla", kuten "lati" ja "proti", ja ne kuuluvat samaan "sarjaan" kuin "huusi", "koni", "matami" (vanha lihava nainen), "lortti" (=(mies)laiskimus, oletettavasti myös juoppo ja tyhmä, tai ei ainakaan tarvitse järkeä mihinkään), "jäärä" (pää) jne.

(Tuollaisten pejoratiivisten ilmausten kunkku on minusta "ronata", joka on taustal- taan ruotsin "kruunata (kuningas)" mutta on päätynyt tarkoittamaan käsikopelolla tapahtuvaa etsimistä esimerkiksi pimeällä ruokakomerolla. "Kruunaamisesta" on ensin tullut jonkin tuotteen "viimeistely", ja siitä on tullut pelkkä puima-, kehruu- tai kutomakoneen ym. puhdistaminen suurin piirtein isommista roskista esimerkiksi jotakin metallista puikkoa tmv. käyttäen; jne.:

post835605.html?hilit=ronata#p835605 post665977.html?hilit=ronaat#p665977

Arkkis kirjoitti:

"Jaska": Myöhäiskantasuomen *leesi: *leeδen < varhaiskantasuomen *leeti: *leetin

"Arkkis": Tämä on kyllä aina ennen kulkenut niin, että VARHAISEMMASSA MUO- DOSSA on ollut "-δe" , josta on MYÖHEMMIN TULLUT PERUSMUODOSSA "-ti", kuten vaikka kuuδe > kuusi (puu), kuusen (ei ole tullut "kuuden", oska se muoto on ollut "varattu", formaaliset säännöt EIVÄT siis ole ehdottomia!)

Miten ihmeessä tuo olisi tuossa nimenomaisessa tapauksessa ollut PÄIN VASTOIN?

Eikä sanasta "sleδa" lainaudu "leeti" eikä "leete" vaan "leeta".

Edelleen: savuHORMI!? Mitenkähän kauan luulet noita hormeja muuratun? Kivilinnoissa niitä oli muurien sisällä (joskaan ne kylmät hormit eivät tahtoneet per- keleelläkään vetää,nehän on sitä varten ensin saatava ympäristöään lämpimämmik- si vetämisen takia piti koko ajan pitää pientä tulta; Vilnan Gediminasin palatsissa oli jo 1400 luvulla viemäritkin, jotka oli tehty seinien sisään muuraruista ontoiksi koverretuista hirsistä). Uunin pellit jotka otettiin käyttöön vasta perisataa vuotta sitten, koska ne ovat tunnetusti tappavan vaaralliset vehkeet , jos nuuka lämmittäjä vähänkin tumpuloi, kuten nykyajan uusavuttomien mökkiläisten häkävahingoista saa lehdistä lukea.

Venäjän "sled", josta todella tulee "leeti" (vaan kun PITÄISI TULLA "leetE!), ja joka tarkoitta paitsi saappaan tai karhun jalan ym."jälkeä", myös mm. nuotionpohjaa, tai eläimen makuujälkeä, menee armotta "sleδa":sta ohi, JOS EI TARITSE VÄLITTÄÄ TAIVUTUSKAAVASTA, joka on venäläislainoille sama kuin germaanisillekin, esim. "koni, konin", "pappi, papin" jne.

Näistä syistä "*slēδa" > "leeti" > "leete" putoaa nollaan.

"Jaska": *slēδa <- G *slēδa ’savuhormi tms.’ tai B *leipsma/*laipsma ’liekki; polttaa’ (Liettuan ie on aina sekundaari).

"Arkkis": Baltin sana on monimutkainen, ja eri kielissä esiintyvät kaikki kirjaimet alkutavussa: liekki ="liepsna" (lt),"leisma" (lv.),"lopas" (jot.), "lāps" (pr.). ja se sanahan EI ole "liekki", josta "liesi" tulee,vaan tämän hypoteesin mukaan jokin sen johdannainen,kuten liettuan "liep- snis" = liesi. Sana ei ole uusi, mutta se on uudiskäytössä. Välillä on ollut muita liesi-sanoja.

"Jaska": Äänneasusta germaani saa 2,5 pistettä: vastaavuus ei ole tarkka, mutta ei se voisi ollakaan, koska *ee-a-tyyppi on kantasuomessa vasta myöhäinen; siksi ainoa substituutio-mahdollisuus oli *ee-i. Baltti saa 0 pistettä: kantabaltin sana olisi suomessa asussa **leips- tai **leism-,siitä ei mitenkään voisi tulla asua *leeti. Mer- kityksen osalta germaaniselitys saa 2 pistettä ja balttiselitys 1 pisteen: savuhormi ja liekki liittyvät kumpikin lieteen,mutta liekki on epämääräisempi ja voi liittyä paljon muuhunkin, kun taas savuhormi liittyy vain tulisijaan.

"Arkkis": Tuon latvian "leismas"- saman "-mas" on pääte, joka on sama kuin suomen "-ma", ja "-mus": *leipsti > *leips-mas = *lepatta-ma/mus".

Kantabalttisana on ilmeisimmin "*lēps-"-alkuinen,jossa sitten p voi mennä tunne- tusti taivutusmuotojen tavurajoista johtuen -n:n ja -m:n tapaan myös "nasaalin piik- kiin" (kuten kapsti>kąsti) ja saadaan "*lęs-" -alkuinen muoto, josta voi tulla "lies-". Tuosta tulisi helposti "liesi, liesen", joka jälkimmäiselle muodolle käy päin vastoin kuute > kuusen -tapauksessa, jostakin syystä.

"Arkkis": Tuon balttilaiseksikin erittäin kummallisen ja sääntöjä korville lyövän, mutta kuitenkin selvästi yhteen kuuluvan kokonaisuuden yksi mahdollinen selitys saattaakin löytyä jotvingin kielestä, jossa on noista liekki-sanoista sääntöjen kannalta kummallisin, mutta siellä on muutakin:

http://www.suduva.com/virdainas/

" lopas = flame

lopīt = to mend (Inf) "

Liettuan kielen sana "tuli" = "ugnis" (jot. vugnis = ahjotuli, u ei voi alkaa sanaa, tav. tuli = "panu", pr. "ugnis" = ahjotuli, tav. tuli = "pannu", lat. "uguns, ignis", ven. " ogon' ", puol. " ogien ".

Jotvingissa on tuossa jos kaksikin "tuli"-sanaa, ja vieläkin löytyy lisää tarkoittaen mm. hiilosta ("zare").

Tuo sana " lopīt " on johdettu sanasta "lopas" (kuten "rukas" = savu > "rukīt = tupakoida", ja se tarkoittaa (aivan erityisesti) "kohentaa tulta", vaalia, pitää yllä jtk., erityisesti kuitenkin tulta erityisesti jotvingissä. Tuo "lopas" tarkoittaa vähän kuin "pesässä olevaa tulta", samaan tapaankin "vugniskin", joka on pajassa.

Myös liettuassa on verbi "liepinti", joka on transformaatiosääntöjen mukainen vas- tine jotvingin "lopīt"-verbille.Mutta se tarkoittaakin lasten tmv. "ylisuojelua", hem- mottelua (ja on vielä pejoratiivisempi kuin suomessa). Adjektiivi on "liepus/-i".

Tästä sanaryhmästä luultavasti tulevat suomen sanat "lepo" ja "lepsu" (mutta ei kai sentään kuitenkaan "lepso"...<:C )

Tuosta "liep- (lēp-)" saadaan yleisellä johtopäätteellä "-sna, -snis" sekä "liepsna" = liekki että "liepsnis" = liesi.

(Kuten esimerkiksi: "kepti" = paistaa > "kepsnis" = paistos, "žengti" = astua > "žingsnis" = askel, "žvilgėti...žvilga...žvilgė" = vilkuilla > "žvilgsnis" = silmäys jne. "malka" = klapi, nuotiopuu > "malksna" = päre, (vähän outo yhteys on, että "ṥikti" = paskantaa, ja "ṥiksna" = (hevosen) hihna... ) Pääte "-sna" esiintyy erityi- sesti jotvingissa,"-snis" taas liettuassa, mutta molemmat tunnetaan kummassakin; johdin on -sn-, loppu on nominatiivin sukupäätettä.

Täällä voi päästä hieman eteenpäin "liesi"-sanan kanssa.

Sen enempää kinaamatta nyt totean, että lainaus "liepsnis" > "liesi" ("lēpsnis" > "lēsi") ON TÄYSIN SÄÄNNÖNMUKAINEN BALTTIKIELISTÄ, sillä niiden kesken ja suhteen EI ESIINNY SÄÄNTÖÄ, ETTÄ KONSONANTTIRYHMÄN YKSINKER-TAISTUESSA SIITÄ JÄISI JUURI VIIMEINEN JÄLJELLE, joka on sääntö mm. ruotsista suomeen, ja venäjästä suomeen, yleensäkin vieraissa lainoissa suomeen. Baltti(slaavi)kielten välilläkään ei ole tuollaista sääntöä, vaan esimerkiksi preussin "pannu" = "tuli" on ilmeisen säännönmukainen siirtymä "plamja=liekki" (ven.) -tyyppisestä sanasta.

Jokaisella balttikielellä on täysin omat yksinkertaistumissääntönsä lainatta- essa: liettuassa on vain yhdenpituisia konsonatteja,kaksoiskonsonatteja ei tunneta (jos on "puolitoistapitkä" n, m, l tai r johtuen tooneista, niin ne ovatkin PUOLIVO- KAALEJA, ja silloinkin kirjoitetaan aina vain yksi sama kirjain). Preussissa taas vil- jellään kaksoiskonsonantteja suorastaan mahdollisimman paljon,pitkistä lainakera- kelitanioista muodostetaan mielellään sopivin kaksoiskonsonantti.

Kirjaimet ovat hierarkkisia lainautumisen suhteen, ja hierakia riippuu kielistä ja suunnasta. Kirjainyhdistelmissä n, m, ja p ovat helposti katoavaa, löysää tavaraa, elleivät ole sanan ensimmäinen kirjain, kuten "*kampsti" > kąsti" > "kasti". Kirjaimet s ja r ovat kovaa kamaa.

Protoindoeurrooppalaisten juurten joukosta lähelle vaadittavaa muotoa tulee "*lewb" (joka eivälttämättä kuitenkaan ole juuri se oikea):

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... an_roots#l

" *lewbʰ- to love

Russ. любить (ljubit'), Skr. लुभ्यति (lubhyati), Eng. lufu/love, Lith. liaupsė, Alb. lum; laps, Gm. liob/Liebe, Polish lubić, ON ljúfr, Goth. liufs, Lat. lubet; libido,Oscan loufit, OCS ljubŭ

Googlettamalla tuota "liaupsėta" löysin mielenkiintoisen etymologisen sanakirjan:

http://www.etymonline.com/index.php?search=love

"love (n.) Look up love at Dictionary.com

O.E. lufu "love, affection, friendliness,"

from P.Gmc. *lubo (cf. O.Fris. liaf, Ger. lieb, Goth. liufs "dear, beloved;" not found elsewhere as a noun, except O.H.G. luba, Ger. Liebe),

from PIE *leubh- "to care, desire, love"

(cf. L. lubet, later libet "pleases;" Skt. lubhyati "desires;" O.C.S. l'ubu "dear, beloved;" Lith. liaupse "song of praise").

Otetaan tuolta Proto-IE:taä vielä toinenkin sana "lewd" malliksi, että saadaan mielikuva transformaatiosäännöistä:

" *lewdʰ-o- people

Lat. līber, Lith. liaudis, Ltv. ļaudis, OCS ljudĭje, Russ. люди (ljudi), Gk.ἐλεύθερος (eleutheros), Ir. luss/, Skr. रोधति (rodhati), Av. raoða, Gm. liut/Leute, Polish lud, ON ljóðr, Alb. lind, Oscan Lúvfreís, Welsh llysiau, Goth. liudan, Eng.lēod/,Old Prussian ludis

Edelleen mielenkiintoa on seuraavalla sanalla:

" *lengʷʰ- lightweight
Lat. levis, Alb. lehtë, Gk. ἐλαχύς (elakhus), Skr. लघु (laghu),Av. ragu, Lith. leñgva, Ltv. liegs, Old Prussian lāngiseilingins, Goth. līhts, Eng. lēoht/light, Gm. līht/ leicht, ON lēttr, Toch. /lankŭtse, Ir. laigiu/, Welsh llaw, OCS lĭgŭkŭ, Polish lekki, Russ. лёгкий (lëgkij), Kashmiri lo.t "

Voisi olettaa, että noilla perusteilla vartaloiden "liep-" (lt), "lop-" (jv), "lei(p)-" (lv), "lāp-" (pr.) taustalla olisi muodossa "*lemp-" IE-kieliin tullut sana.

Liettuan sana (kuten latviankin) on hiukan epäsäännöllinen, kun siinä on jotvinkilai- nen pääte,mutta se nimenomaan korostaa,että pelkän "*liep-"-sanan alkuperäinen merkitys ei ole tarkalleen "liekki", vaan tämä merkitys on johdannainen.

Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella lisää vertailemalla mm. preussin ja jotvingin sanoihin.

Jos noin on, niin moniasia muuttuu: esimerkiksi "Lemminkäinen" ei välttä- mättä olekaan germaaninen hahmo, eikä "Lempo" ainakaan pelkästään pirkkalaisten germaanien tuontijumala, tai sitten he eivät olleet pelkästään germaaneja (vaikka nimensä pääasiassa olivat).

Näkyy muuten olevan itse Kalevalakin netissä:

http://fi.wikisource.org/wiki/Kalevala_ ... matta_runo

" Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen
monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse
noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille.
Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana,
miten lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli,
tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin,
ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin.

Tuop' on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä,
heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle:
silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti.

Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi:
"Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle!
Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä
ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" "

" Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa,
kattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lempo tänne lähteköhön oven suuhun seisomahan,
nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan!
Eip' ennen minun isoni eikä valtavanhempani
seisonut sijalla sillä, oven suussa, orren alla. "

Että osaa olla huono sivu Lemminkäisen hahmosta Wikissä, "Tuonelan joutsenestakin" on on tullut "tuonen joutsen" varmaan pangermanistien "valtaustarkoituksessa"...

IE-vartalosta "*flamb-" on baltoslaavilaisiin kieliin tullut "tuli"-sanoa, jotka ovat tyyppiä "plamja, plameny" (ven.) ja "pannu" (pr.) tyyppisiä sanoja.

Huomasin, että verbi "lempti" = "kytkeä päälle (automattisesti), aiheuttaa (sekun-daarisesti), ratkaista (johonkin suuntaan), kääntää (joillekin tietyille raiteille), "sytyt- tää", "lempata" päälle (ei siis POIS PÄÄLTÄ kuten hämeessä!), elää ja voi hyvin liettuassa, mutta virallisesti vahvistetun kielen ulkopuolella mm. ATK- ja urheiluslan-geissa sekä teknisessä ja populaaritieteellisessä kielessä kuten monet muutkin (lähes aina tekniset) kuurismit(?) kuten olemme huomanneet: "gainti", "tampris", "liepsnis" jne.

http://www.biteplius.lt/lt/2forum.showP ... d616416157

" vėžys, jį gali sukelti daugelis dalykų, tai gali lempti aplinka, kurioje gyvenate, jūsų gyvenimo būdas, genai. "

"syöpä ("rapu"), sen syynä voi olla monia tekijöitä, ja sen voi *lempti* ympäristö, jossa asuu, elämäntapa, geenit."

http://www.supermama.lt/forumas/lofiver ... 3-150.html

" kai net kelios sekundes gali viska lempti... "

" kun jopa muutamat sekunnit voivat *lempti* kaiken.

http://www.zaleskis.lt/?p=985

" Šiandien vakare padariau didelį žingsnį, kuris gali lempti nemažai pokyčių ateinančius mėnesius mano gyvenime. "

"Tänä iltana otin ison askelen, joka voi *lempti* huomattavasti muutoksia tulevina kuukausina elämässäni"

http://www.biteplius.lt/lt/2forum.showP ... 25438b78ae

" Šiaip tai gali lempti spaudimo trūkumas vamzdyne, vamzdžio diametras, arba daug vartojimo taškų sujungimas nuosekliai. "

" Ilmiön voi *lempti* paineen riittämättömyys putkistossa, putkien (riittämätön) halkaisija tai liittymän kykentöjen asetukset. "

http://www.gramofonas.lt/lt/klubas/disk ... hp?TID=645

" galbut garso skirtumus galejo lempti komutacines reles "

" ehkä äänenvoima(kkuus) pystyi *lempti* kommutaatioreleet/releitä "

http://www.eurobasket.lt/lt/naujienos/25330/5

" Manau, kad šioje serijoje daug ką gali lempti rungtynių pradžia pavizdžiui pirmas kelinukas "

" Arvelen, että tässä sarjassa voi paljon *lempti* kilpailun alku, esimerkiksi ensimmäinen puoliaika. "

Latviassssa on verbistä *lemp- seeliläisttäin juontava sanue:

laipnība malonumas, meilumas
laipnīgs -a , malonus -i = miellyttävä, mukava, hauska, meilus -i = raks, herttainen
laipns ~a , malonus -i, meilus -i;

esiet tik l. (~a, ~i)
! - būkite toks malonus (tokia maloni, tokie malonūs) = olkaa (niin) hyvä(t)!
laipna uzņemšana - nuoširdus priėmimas = sydämellinen vastaaotto
laipns smaids - meili šypsena = ystävällinen hymy
laipni lūdzam! - maloniai prašom! = olkaa hyvä!
laipnums sk. laipnība = mielyyttävyys, hettaisuus

Virossa sana laipns = leebe = lempeä, lauhkea, leppeä, hyväntahtoinen, rakastettava, lievä

leebe (8) laipns = lempeä, hyväntahtoine, suopea, rakastettava, maigs = mieto, hellä, puhmeä, leuto, lievä, mīlīgs = lempeä, hivelevä, liegs = lauhkea, leuto, himmeä, samea, hekä, pehmeä
leebe hääl - glāstoša balss = lempeä ääni
leebe huumor - viegls humors = kevyt huumori

leebus ~e (25) maigums; mīlīgums, liegums

Viron pangermanistinen etymologinen:

leebe : leebe : leebet 'malbe = säyseä, lauhkea, pehme = pehmeä; mahe = lauhkea, lauha leuto, õrn = hento, hellä, lempeä, kerge'
◊ leevenema [ei ole välttämättä tämän johdannainen]
? ← alggermaani *χlēwⁱja-z, *χlēwa-z (näissä sanoissa ei ole ollut k:ta alussa, josta tuo *χ tulee.)

HM: EI ole tästä kermaanin "vienosta tuulesta", vaan myöhäisen kantabaltin(?) vartalosta *lēp- < *lemp-.

Lievä, loiva, laiva -sanat eivät eivät ole siitä, eivätkä germaanista, vaan vartalosta *leng-

Suomessa on kyllä ruotsin yhteenpruristamista tarkoittavasta sanasta klemma tuleva sana

(k)lempi, pl. lemmit, klimppi?joka tarkoittaa eräitä teknisten laitteiden osia (esi- merkiksi auran (sahran) aisapuut juuressa yhdistävä (keski)kapula). Silläkään ei kyllä ole mitään tekemistä kg:n *χlēwa-z: in kanssa.
Suomessa EI OLE KANTAGERMANILAINOJA!

vanaislandi hlær 'pehme, õrn = vieno, leebe = leuto ( ei germ.), (ilm, tuul)' < *χlēwa-z
vanataani laa 'leige = haalea, löysä, välinpitämätön' (*leng -juuresta, kuurilaina)

● liivi līebdõ 'pehme, leebe, mahe' HM: < *lemp-

soome lievä 'leebe; kerge = kevyt; vähene = vähäinen´< *leng-
mrd liepeä 'pehme, mahe = lauha' < *liep- (mlt) < *lemp- (kb)
isuri leepeä 'leige = löysä', leeveä 'pehme (lõng = lanka)' < *leng-
Aunuse karjala lievü 'nõrk = heikko, hento, hintelä, õrn = hento, vieno; lõtv = veltto' < *leng-
lüüdi ľiev 'lõtv = löyhä, löysä, veltto; nõrk = heikko, hento, õrn = hento, vienö' < *leng-

vepsa ľeb 'pehme, lõdvalt korrutatud = löysästi kerrattu, lepsu (lõng = lanka, nöör = naru)' < *lemp-

On arvatud, et germaani laen on segunenud teise tüvega, sest germaani vastetel tähendus 'lõtv' puudub. On arvatud, et tüve vaste võib olla ka mari leβe 'leige (vesi), pehme, mahe, soe = lämmin'. Tuletis leevendama võib olla soome keelest laenatud, ← soome lieventää 'leevendada; nõrgendada'. k

HM: On sekoittunut kaksi hyvin keksidtä kantabalttijuurta: *lem-p- ja *len-g-. Näillä ei ole alkuyhteyttä: ne eivät seuraa ilmeisesti kumpikaan kolmannesta tärkeästä juuresta juuresta *len- = irrottaa, päästää, eivätkä neljännestä: *lem- päättää, tuomita, halkaista. Vielä kauempaa noiden välillä voi olla yhteyksiä.

Liettuan (ikivanhassa) etymologisessa sana liepsna kytketään eri varbeihin, kuten lipti...lĩmpa...lipo = kiivetä ja lipti...lipa...lipo = nuolla

P- tai f-alkuisia vartaloita siinä ei kuitenkaan TÄMÄN SANA ALLA käsitellä, vaikka sanat edelleen selvästi ovat sieltä peräisin ja samaa kantaa kuin germaanin "flame".

Lithuanian: liepsnà
Etymology: 'Flamme, Lohe', davon liepsnóti 'flammen, lohen, lichter loh brennen',
lett. lìesma 'Flamme', lìesmuōt 'flammen, hell brennen'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. meint, dass lett. lìesma im Hinblick auf lit. liepsnà zur Not auf *liepsma zurückgeführt und mit lett. lipt in der Bed. 'anzünden' verbunden werden könne.

Eine urbalt. Gdf. *liepsmē nehmen auch Būga und H. Petersson an,

vgl. aisl. leiptr 'Blitz = salama'.

Doch rechnet Endzelin wegen liv. liesm, das freilich an und für sich aus dem Lett. entlehnt sein könnte, mit livischer Herkunft.

Löwenthal vergleicht lit. liepsnà mit lit. líepa 'Linde = lehmus' usw., was Vasmer mit Recht ablehn.

Berneker denkt an Zushg. von liepsnà mit skr. lipan 'Äsche = harjus, Thymallus vulgaris' usw.

Bugge und H.Petersson ziehen lit. liepsnà unrichtig zu lit. lópė 'Fackel = soihtu' (s.d.). [HM: EI ole "unrichtig", vaan IHAN OIKEIN: lop- vain on jotvinkia!]

Būga bringt lit. liepsnà in Verbindung mit lit. laizdýti 'sich im Feuer befinden, brennen = joutua tulen valtaan, palaa'.

[laizdyti (nuolla) ei tule sanasta *lemp-, vaan sanasta *lem-s-, tai ehkä *leps-]
Doch gehört lit. laizdýti, wie die einschlägigen Stellen beweisen, vielmehr zu liȇžti, laižýti 'lecken = nuolla'.

Endzelin zitiert aus Kurschat liepsnà laizdo prõ stógą, 'die Flamme leckt zum Dache heraus', ugnìs sulaizdo vándenį, 'die Flamme verzehrt das Wasser', Nesselmann 352 zitiert noch liepsna laizdo šiauduose 'die Flamme leckt, lodert am Stroh empor'.

Ich füge hinzu Willent EE 92, 9 = Act. ap. 2, 3 lieszuwius perdalitus kaip ugnimi laisdanczius 'zerteilte Zungen, die gleichsam (von) Feuer lecken'.

Auch in Daukšas Post. finden sich oft derartige Verbindungen šaizdáu szioi' liepsnoi' 'ich lecke (= lodere) in dieser Flamme', ugnia šéizdą liežuwiei '(von) Feuer leckende Zungen' usw.

Das genannte laizdýti hat trotz Būga a.a.O. nichts gemein mit léisti 'loslassen = päästää, irrottaa,jättää,laistaa' (totta! HM),obschon Stellen vorkommen wie Szyrwid bažničia szwenta turi ugnį sawimp ir dega ju, anu kurios ataio sunus Diewo šeyst aba sukurt unt žiames = poln. kos´cióš s´więty ma ogieńw sobie y gora nim, onym, którego przyszedš Syn Bozy puszczac´ na ziemi 'die hl.Kirche hat ein Feuer in sich und brennt dadurch, durch jenes nämlich, welches der Sohn Gottes auf die Erde herabzulassen kam'.

Ich stelle lit. liepsnà, lett. lìesma zu lit. lìpti 'kleben = riippua (bleiben = jäädä), klebrig sein = olla tarttuva, riippuva, klettern = kiivetä, steigen = nousta', lett. lipt dass. (s.v. lìpti).

(HM: Ongelma on,että tuolla on k- alussa kanta-IE:ssa,IE-juuri lienee *gleb-, mutta liekkisanoissa siellä on p-.)

Auch in dem von M.-Endz.zitierten Sinn 'glänzen,flimmern,anzünden' liegt dasselbe Wort vor; vgl. das lit. Intens. lip(d)ýti 'leimen = liimata, kleben', lett. lipῑt 'klettern = kiivetä, anzünden, anstecken, schlagen, einen Hieb versetzen'.

Lett. lipῑt sveci 'ein Licht anstecken = panna, sytyttää tuli, valo' heisst eig. 'eine Kerze kleben lassen = panna kynttilä "valumaan", während sich die Bed. 'schlagen' durch dtsch. einem eine kleben erläutern lässt.

Auch im Ai. kommt das mit lit. lìpti etc. urverw. lip- in der Bed. 'anflammen, entzünden = syttyä' vor (s.P. Wb.).

Būga erwähnt noch lit. pãlipas 'Holzspan = puunlastu, sytyke'; palipai, kuréis ugnis kērszto Diewo didžiáus o didžiáus susikūre ir įsidegino 'die Holzspäne, durch die das Feuer von Gottes Zorn mehr und mehr angefacht und entzündet wurde'.

Skardžius erwähnt auch das von lìpti aus gebildete Intens. laipa, laipda 'lodert = liekehtii', eig. 'steigt empor = nousee ylös' bei Bretkun Joel 2, 5. " (HM: Ei ole aivan näin yksinkertaista: indikatiivi *lipti, voi tulla moneta juuresta, ja taipua eri tavoin.)

Sana on ilmeisisimmin ollut jossakin "esi-indoeuroopassa" muotoa *blemp-, josta suomalsiten kielten vaikuttamissa balttikielissä (kuurissa, latviassa) on pudonnut alusta b pois, slaavihaarassa ja länibalttilaisissa kielissäse on uuttunut p:ksi ja l on pudonnut pois, ja germaanihaarassa se on muutunut f:ksi.

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 3 t.81–82 psl.

lopis „flamme (Flamme) - liepsna liekki“ E 44 nom.sg. - turbūt (o-kamienis,masc.)

a) lie. lõpas „lopinys“, lópetà „Spaten“, lãpas „Blatt“ ir pan., man rodos, suponuoja ne verb. ide. *lēp-/*lōp-/*ləp- „būti plokščiam“ (jis, manau, visiškai neegzistavo, žr. s.v. lapinis), bet verb. ide. *lep-/*lŏp- „lupti, skusti“ = kuoria, (žr. s.v. lapinis), o

b) iš pastaro kildinti pr. (E) lopis „liepsna“ ir pan. svarbiausia kliūtis yra ta, kad jų giminaitį 82 pvz. verb. kelt. *lap- (> s. air. lassaim „žėruoju, liepsnoju“ ir kt.) paprasčiau (patikimiau) vesti, aišku, ne iš verb. ide. *lŏp- (:*lep-), o iš verb. ide. *lăp-. Tiesa, čia galima būtų atsargiai kelti tokią hipotezę: iš to verb. ide. *lŏp- (:*lep-) „lupti, skusti“ atsirado (?) semantinis homonimas verb. ide. *lŏp- (:*lep-) „medžio skutimu išgauti ugnį“ > „uždegti“ = sytyttää, vėliau (gal dėl tabu) perdirbtas į verb. ide. *lăp- „t.p.“ (??). "

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas,1-ojo leidimo 3 t. 25–26 psl.

laipinna „gebot = käsky, – liepiau“ III 105₉ [65₂₇] (= vschdraudʒiau VE 50₁₇) praet. 1 sg.; partic. praet. act.nom.sg.masc. laipinnons „hiessen - liepęs“ III 67₂₃ [45₁₃] (= priesakie „prisakę, liepę“ VE 28₁₁nom. pl. masc.), laipinnans „geboten – liepęs“ III 57₁₈ [39₂₁] (= prisakie „prisakė, liepė“ VE 23₁₄) = pr. *laipinuns „t.p.“.

26 Turime pr. (III) verbum „liepti = kehottaa, käskeä, liputtaa (valtaa) ym.), geisti = toivoa (kad būtų daroma = jotta/mitä tehdä)“, kurio pagrindinės lytys bus buvusios: praes. (3 sg./pl.) *laipina (su *-ă < *-ă) – praet. (3 sg./pl.) *laipina (su *-a < *-ā) – inf. *laipin-tvei (žr. dar enlaipints, polaipinnons, polaipinsnan).

Atrodo, kad šis pr. (III) verbum yra neseniai (turbūt apie XIV–XV a.) perdirbtas (plg. s.v.v. etbaudinnons, wartint) iš pr. verbum „liepti, geisti“ praes. (3 sg./pl.) *laipā - praet. (3sg./pl.) *laipē - inf. *laipī-tvei [plg.verba tipo lie.vartý-ti (var̃to,var̃tė),žr. s.v. wartint], kurį laikau verb. intens. (resp. iterat.) vak.balt. (inf.) *laipī-tvei „(intensyviai) geisti, trokšti = janota, janottaa, himoita“ (dėl reikšmės žr. dar s.v.v. pallaips, pallaipsītwei) ← verb. (ne intens.) balt. (dial.) *leip- „geisti, trokšti“ (dėl jo sinonimo žr. s.v. quāits) > lie. liẽp-ti „liepti, norėti (kad būtų daroma)“ "

HM: Pressin sanan laipintwei (laipinna) = pitää valtaa, käskeä, kehottaa sanotaan tässä olevan hyvin myöhäiinen laina, 1300-luvun tienoilta liettuasta (leipti) tai kuurista (leiptum). Se onkin kankean uudismuodosteen oloinen, kuin virastokieltä tuohon merkitykssen.

Tässä herää kysmys: MIKSI VANHA SIVISTYSVALTIO LAINASI TUOLLASEN SANAN SYRJÄSEUTUJENSA HEIMOVELJILTÄ UUDEN sanan tuollaiseen tarkoitukseen (liettualailta, liepti, pr. liepia, sekä leipti, pr. leipsta = lumoutua, olla huumaannuksissa, venäjäksi mletj, joka taas on samaa kantaa kuin baltin mylėti = rakastaa; alun perin leipsta luultavasti tarkoittaa (sodan) johdon seuraa- mista ihailusta tätä kohtaan, johdetuksi tulemista omasta halustaan; vrt. kepti, pr. kepa = paistaa, mutta kepti, pr. kepsta = paistua (hyvin; leipä, pihvi).
Tai sitten omaksua se pääasiassa valtion ulkopuolella joskin sen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä toimivalta heimolta (kuurilaiset, *leiptum, *leipja?, seelit, *laipt, josta sana varsinaisesti taitaa olla).

llmeisesti valta joko oli uudenalaista, jopa vierasta peruspreussilaisille nykyisen Saksan preussin alueella, tai se oli valtaa, jota ilmasitiintoisella tavalla kuten liput-tamalla laivoissa ja tukikohdissa, joita todennäköisesti yhdistivät merkkitulilinjat, joista TÄMÄ nimenomainen hallita-, vallita-verbi näyttäisi etymologisesti olevan peräisin! Niitä on muuallakin kuin Suomessa, mm. Virossa ja Venäjällä Peips-järven itäpuolella!

Merkkitulivaikutuspiirit

" (čia turbūt pridera ir la. laip-uôt „helfen, aushelfen…“, žr. ME 410 s.v. II laipuôt). Dėl visa to plg., pvz., verb. (inf.) pr. (III) *vartin-tvei ≤ verb. (intens.) balt. *vartī-tvei „vartyti“ ← verb. (ne intens.) balt. *vert- (žr. s.v. wartint). To verb. pr. (III) *laipintvei darybos istoriją anksčiau šiek tiek kitaip buvau suvokęs.

Verb. balt. (dial.) *leip- „geisti, trokšti“ yra iš *„…labai norėti, siekti ko“ < *„…prie ko nors lipti, kibti, kabintis“ < *„…kabintis, lipdytis (lipti prie ko)“ < verb. balt.-sl. *l(e)ip- „… (pri)lipdyti (prilipti)…“

< ide. *l(e)ip- „t.p.“ [> gr. λίπ-τω „geidžiu“ ir pan.] (väärin...)

< *„glieti (glaistyti), (tepant) glostyti…“ (žr. s.v. laipto). Vadinasi, pritarti tam, kad egzistavo atskiras verb. ide. *leip- „geisti“, negalėčiau: minėtiems verb. balt. (dial.) *leip- ir gr. λίπ-τω (ir pan.), kildintiniems iš vieno ir to paties (polisemiško!) verb. ide. *l(e)ip-, reikšmė „geisti“ bus atsiradusi matyt savarankiškai. "

Kanntaindoeuroopan juuri EI OLE *leip- , eikä *laip- vaan se on *plem-. Pääte -p- on kantabaltista, vaikka sitä ei olekaan esmerkipreuusin tuli-sanassa "pannu". Tuo *plem on sekin johdos vartalosta *pel- (*pal-) joka tarkoittaa mm. selkä palamista eittä kuivaamista.

HM: Glieti tuskin tähän liittyy mitenkään. Nissä on alissa ollut joskus p- , ja on joissakin paikoin edelleen.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" flame (n.) = on liekki

mid-14c., from Anglo-Fr. flaume, O.Fr. flamme, from L. flammula "small flame," dim. of flamma "flame,"

from PIE *bhleg- "to shine, flash,"

from base *bhel- (1) "to shine, flash, burn" (see bleach).

Liettuan (ikivanhassa) etymologisessa sana liepsna kytketään eri varbeihin, kuten lipti...lĩmpa...lipo = kiivetä ja lipti...lipa...lipo = nuolla

P- tai f-aluisin vartaloita siinä ei kuitenkaan käsitellä, vaikka sanat edelleen selvästi ovat sieltä peräisin ja samaa kantaa kuin germaanin "flame".

Lithuanian: ”liepsnà” = liekki, loimu

Etymology: 'Flamme = liekki, Lohe = loimu', davon liepsnóti 'flammen, lohen, lichter loh brennen' = palaa kirkkaalla liekillä,

lett. lìesma 'Flamme', lìesmuōt 'flammen, hell brennen'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. meint, dass lett. liesma im Hinblick auf lit. liepsnà zur Not auf *liepsma zurückgeführt und
mit lett. lipt...lip... lipu” in der Bed. 'anzünden' = sytyttää verbunden werden könne.

Eine urbalt. Gdf. *liepsmē nehmen auch Būga Aist. st. 74 und H. Petersson BSIWst. 131 Kenn. 8 ff. an, vgl. aisl. leiptr 'Blitz'.

Doch rechnet Endzelin wegen liv. liesm, das freilich an und für sich aus dem Lett. entlehnt sein könnte, mit livischer Herkunft.

(Latvian sanan on siis esitetty välittömästi olevan ehkä liivilaina. Tääsä on kuitenkin se KUURI latvian ja liivin välissä taiyhteisenä lähteenä.)

Löwenthal AslPh 37, 381 vergleicht lit. liepsnà mit lit. líepa 'Linde' = lehmus usw., was Vasmer Wb. 2, 44 mit Recht ablehnt.

Berneker Wb.1, 723 denkt an Zushg. von liepsnà mit skr. lipan 'Äsche, Thymallus vulgaris' = rautu, harjus, nieriä (punainen kala) usw.

Bugge BB 3, 104 ff. und H. Petersson BslWortst. 13 ff., Kenn. 8 ff. ziehen lit. liepsnà unrichtig zu lit. lópė = 'Fackel' = soihtu, jotvinkia (s.d.).

Būga RFV 65, 317 ff. bringt lit. liepsnà in Verbindung mit lit. laizdýti 'sich im Feuer befinden, brennen' = polttaa itseään, saada palovamma, kirj. ”antaa nuolla”.

Doch gehört lit. laizdýti, wie die einschlägigen Stellen beweisen,
vielmehr zu ”liȇžti...liežia...liežė”, ”laižýti...laižo...laižė” 'lecken' = nuolla (s. über žd > zd nach nichtgutturalen Lauten Būga RFV 65, 303, Endzelin SIBEt. 110 ff., ZslPh. 18, 122 ff.).

Endzelin zitiert aus Kurschat liepsnà laizdo prõ stógą, 'die Flamme leckt zum Dache heraus' (vgl. R.-M. 150b), ugnìs sulaizdo vándenį, 'die Flamme verzehrt das Wasser', Nesselmann 352 zitiert noch liepsna laizdo šiauduose 'die Flamme leckt, lodert am Stroh empor'.

Ich füge hinzu Willent EE 92, 9 = Act. ap. 2, 3 lieszuwius perdalitus kaip ugnimi laisdanczius 'zerteilte Zungen, die gleichsam (von) Feuer lecken' = ”liekit nuolevat”.

Auch in Daukšas Post. finden sich oft derartige Verbindungen (aus Luk. 16, 24) šaizdáu szioi' liepsnoi' 'ich lecke (= lodere) in dieser Flamme',
ugnia šéizdą liežuwiei '(von) Feuer leckende Zungen' = ”tulen kielet” usw.

Das genannte laizdýti hat trotz Būga a.a.O. nichts gemein mit ”léisti (leidžia, leidė) = 'loslassen' = päästää irti (eläin ym., jättää, heittää sivuun)
obschon Stellen vorkommen wie Szyrwid PS 1, 302, 25
bažničia szwenta turi ugnį sawimp ir dega ju, anu kurios ataio sunus Diewo šeyst aba sukurt unt žiames = poln. kos´cióš s´więty ma ogieńw sobie y gora nim, onym, którego przyszedš Syn Bozy puszczac´ na ziemi 'die hl. Kirche hat ein Feuer in sich und brennt dadurch, durch jenes nämlich, welches der Sohn Gottes auf die Erde herabzulassen kam'.

Ich stelle lit. liepsnà, lett. lìesma zu

lit. lìpti...lipa...lipo 'kleben (bleiben) = kiivetä, , klettern = ravuta, steigen = nousta',

lìpti...limpa...lipo = klebrig sein = olla tahmea, liimata, liimautua

[Tämäkin "pihka" on alun perin sosiaalista, kuten balttikielissä lähes aina, ja se tulee kantabaltin *lempti-verbin osaobjektin/subjektin saavasta aspekstista *limpti!]

lett. lipt dass. (s. über die Bedeutungen Verf. REI 1, 413 ff. sowie s.v. lìpti).

Auch in dem von M.-Endz. zitierten Sinn 'glänzen, flimmern, anzünden' liegt dasselbe Wort vor; vgl. das lit. Intens. lip(d)ýti...lipdo...lipdė 'leimen, kleben' = liimata, tarttua, roikkua, valua, sulaa (kynttilä)

lett. ”lipῑt...lipa...lipῑja” 'klettern = kiivetä, anzünden = sytyttää, anstecken = tartuttaa, sytyttää, schlagen = lyödä, einen Hieb versetzen = iskeä (vanhingossa), kolhaista'.

Lett. lipῑt sveci 'ein Licht anstecken' = sytyttää valo
heisst eig. 'eine Kerze kleben lassen' = ”antaa kynttilän sulaa”,
während sich die Bed. 'schlagen' durch dtsch. einem eine kleben erläutern lässt.

Auch im Ai. kommt das mit lit. lìpti etc. urverw. lip- in der Bed. 'anflammen = syttyä, entzünden= sytyttää' vor (s.P. Wb.).

Būga erwähnt noch lit. pãlipas 'Holzspan' = (puun)lastu;
palipai, kuréis ugnis kērszto Diewo didžiáus o didžiáus susikūre ir įsidegino 'die Holzspäne, durch die das Feuer von Gottes Zorn mehr und mehr angefacht und entzündet wurde'.

Skardžius Ṥv. darb. 1928, 801, ArchPhilK 3, 51 erwähnt auch das von lìpti aus gebildete Intens. laipa, laipda 'lodert' = loimuta, eig. 'steigt empor' = ”nousee ylöspäin” bei Bretkun Joel 2, 5. "

HM: Näin tuskin on: palipan on mahdollisesti sytyke, tai isommasta tulesta sytytetty pienempi: valopäre, kyttilä, savuke tmv.

Lipt (lipa) = sytyttä tulee (itä) kantabaltin verbistä **limp-, joka on osaobjektin saava aspekti kantaverbistä **lemp-, kokonaisobjektin saava aspekti, esim. lämmittää tulella (luola ym.) on **lamp-.

(Seelin kielelle ominainen lainautuminen kantabaltin hypoteettisesta muodosta "*lempti...*lempa...*lempo" > "laipti...laipa..."laipo(i)" osoittaa, että hypoteesi on luut oikea: joka balttikieleen on säännömukainen muoto (muiden ohella): *lempti(/*leipti) (kr.), lāptwei/lāptun (pr.), lopt (jt), liepti (lt.), laipti (sl.).
Jos kuurissa(/skalvissa tmv.) on ollut muoto "*leipi...*leipa...*leipei", niin venäjän sana "leipä" = "paistos" tulee sieltä eikä venäjän sanasta "hleb". )

Sana on ilmeisisimmin ollut jossakin "esi-indoeuroopassa" muotoa *blemp-, josta suomalaisten kielten vaikuttamissa balttikielissä (kuurissa, latviassa) on pudonnut alusta b pois, slaavihaarassa ja länibalttilaisissa kielissäse on uuttunut p:ksi ja l on pudonnut pois, ja germaanihaarassa se on muutunut f:ksi.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" flame (n.) = on liekki

mid-14c., from Anglo-Fr. flaume, O.Fr. flamme, from L. flammula "small flame," dim. of flamma "flame,"

from PIE *bhleg- "to shine, flash,"

from base *bhel- (1) "to shine, flash, burn" (see bleach). "

bleach (v.) = kalveta, valjeta

O.E. blæcan "bleach, whiten," from P.Gmc. *blaikjan "to make white" (cf. O.S. blek, O.N. bleikr, Du. bleek, O.H.G. bleih, Ger. bleich "pale;" O.N. bleikja, Du. bleken, Ger. bleichen "to bleach"),

from PIE base *bhel- (1) "to shine, flash, burn"

(cf. Skt. bhrajate "shines;" Gk. phlegein "to burn;" L. flamma "flame," fulmen "lightning," fulgere "to shine, flash," flagrare "to burn;" O.C.S. belu "white;" Lith. balnas "pale").

*bʰel- = light, bright

Gaul. Belenos, Lith. balnas; baltas, Ltv. balts, Old Prussian ballo

Skr. भर्ग (bhárga); भाल (bhāla),

Phryg. falos, Alb. bal,balosh, Illyr. balta, Arm. բալ (bal),

Gk. φλέγω (phlegō); φαλός (phalos),

ON bāl; blár; bleikr, Russ. белый (belyj), Polish biały, Eng. bǣl/balefire; bald,

Gm. belihha/bleich; blāo/blau,

Goth. bala, Ir. béal/; ball/; blár/, Welsh bal; blawr, Thrac. balios,

Lat. fulica; flāvus; fulgeō, Oscan Flagiúi; Flaviies, Toch. pälk/pälk

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ts#b.CA.B0

*bʰlēyǵ- to shine

Ltv. bližģēt, Lith. blaikštytis, Eng. blīcan/bleach, Gm. blīhhan/Blech, ON blíkja, Russ. блеск (blesk), OCS блискъ (bliskŭ), Gk phlégein, Lat. fulgēo; flagro, MIr blicht; imblissiu, Skt bhrájati; bharga, Toch. pälk/; polkāṃts/

Suomen sanat ”lieska”, ”liekki”, ”leiskua”, ”loistaa”, ”loiskua”, ”ploiskottaa” (häm. = valaista häiritsevästi) jne näyttäisivät olevan peräisin vanhoista p- (b-)alkuisista muidosista:

Seuraava verbi joka tarkoittaa mm. salaman iskemistä, yhdistää merkitykseltään EI-sanataustaltaan läheiset 'lyömisen', ”*bleng-” ja 'palamisen', ”*blemb-”:

Sana viittaa myös sanan ”valkoinen”, ”bal-” ja palamisen yhteyteen. IE-kilten tausta näyttää entistä enemmän polysynteettisen jukagirin kaltaiselta (tai päinvastoin): esimekiksi -em- voisi olla johtopääte tai vaikka verbi ja ”*b(a)l-”, ”*b(e)l-” vartalo.

Lithuanian: ”blaikštýtis (blaikštosi,blaikštėsi)” = seljetä, valaist(u)a, puhdistua (mm. ilma sateessa tomusta ym.)

Etymology:'sich aufklären,leuchten,von Regenwolken gereinigt werden,ermichtern',
der zum Vergleich heranzieht lit. ”blỹkšti (blỹkšta, blỹkšto)” = 'weiss, bleich werden' = kalveta,

blyškùs = 'bleich, verblichen' = kalpea,
blìkstelėti, blìksterėti und blýkstelėti 'plötzlich aufleuchten = leimahtaa (valo), blitzen = iskeä (salama)', blìktelėti dass.,
”blìgzti... blį'zga...blįzgė” = 'zu flimmern beginnen' = alkaa välkkyä, vikkua,
blizgaĩ 'Flitter(werk)' = vilkkuvalot,
”blizgė'ti...blizgi...blizgėjo” 'flimmern, flittern, blitzen' = välkkyä, vilkkua,
”bliskė'ti...bliksi...bliksėjo” 'glänzen, funkeln' = kimallella, kipinöidä,
”blyškė'ti...blykši...blyškėjo”, em.
”bliẽgzti...bliẽzga...bliẽzgo”, 'aufleuchten = leimahtaa liekkiin, blitzen = iskeä (salama), stark brennen'= roihuta,
”bliẽksti...bliẽskia...bliẽskė”, em.

Huom! sana ”(p)liesi” VOI tulla myös sanasta ”bliẽskia”, sillä k > c (=ts).
Sansta voi tulla myös ”lietsiä, lietsoa”.

blikčioti..., bliksė'ti 'funkeln, leuchten' = kipinöidä, valaista,
blaĩzganas, blaĩzgas 'dünnes, undichtes Gewebe, abgetragenes, verschlissenes Kleid',
blaizgúoti 'funkeln (vom bösen Blick)',
lett. bližĝēt 'flimmern', blizēt 'blinken', blaiskums 'Flecken',
ksl. bléskú, obléskú 'Glanz',
russ. blesk, poln. blask, oblask dass. etc.,
abg. bl'štati 'glänzen',
russ. blestet', blistat' usw. (Berneker Wb.1, 60 ff. 63 ff., Trautmann Wb.34),
ahd. blῑhhan 'bleich werden',
ae. blíkan dass.,
aisl. blῑkja 'erscheinen, glänzen, leuchten',
blik 'Glanz' usw. (s. auch Verf. ZslPh. 20, 281).
Būga Aist. st. 100 erwähnt noch blizganà 'Schinn auf der Haut = hilse, Schneeflocke = lumihiutale' (s. auch Balčikonis s.v.).

Daneben kommt mitanderem Vokalismus vor blùzgana (s.d.).

Über die Varianten mit p wie pleĩzgės, pleĩskės 'männlicher, unfruchtbarer Hanf = hedelmätön hedehamppu, Szyrwid Diet. (Suoviljelyksessä hamppu oli olennainen tuholaisten ja yleensä ötököiden torjuntakasvi, jota sekä kasvatettiin kuitukasviksi että kylvettiin jonkin verran kaiken muun viljelyk- sen joukkoon.Sellainen ”yleislääkekasvi” taas oli unikko,jonka terälehdistä mm. tehtiin teetä, ja jonka siemeniä jauhetiin ja leivottiin makeiden teeleipien sekaan.

Über das Nebeneinander von blizgė'ti und bliskė´ti s. ausser BūgaKS 1921 Persson Btr. 3394, der 349. 880. 902. 950 die in Rede stehende Wortfamilie behandelt.

http://www.suduva.com/virdainas/

http://www.suduva.com/virdainas/Kanapialauks.jpg

http://www.suduva.com/virdainas/harvests.htm)

”hemp = kanapis” Kasvin tieteellinenkin nimi on alun perin jotvinkia.
otręby w głowie, pleyskanos 'Schuppen = hilse, Grind auf dem Kopf' = kapi ym. s.s.v.

Jotvinki: http://www.suduva.com/virdainas/

blaiskas = bright spot = valoisa, vaalea läiskä
blaivas = pale = kalpea

bliskīt = to sparkle, shine (Inf) = vikkua valoa
blīst = to cease to burn (Inf) = lakata palamasta
blizgint = to glitter (Inf) = kimallus

bliznis = debris from storm = myrskynkaato

Lithuanian: blaĩvas = raitis ym.
Etymology: 'nüchtern = raitis, enthaltsam = kohtuullinen, mässig (im Genuss von geistigen Getränken)' = ”henk(ell)isesti kelvollinen”, aus *blaid-vas,

cf. abg. blédú 'bleich, blass',
russ. blednyj, dial. bledoj, poln. blady,
skr. blíjed etc.,
ahd. pleizza 'livor',
ae. blát.
Auch blaisvas 'weisslich, weiss geworden, nüchtern' aus *blaid-svas kommt vor; vgl. baĪsvas neben báltas (s. d.).

Lithuanian: ”bliaũkti (bliaũkia, bliaukė)” = juosta, välähtää, mylviä

Etymology: 'laufen = juosta, allmählich fliessen = virrata, valua vähitellen, träufeln = tiputella (räystäs ym.), weinen = itkeä, flennen = pillittää, schrecklich brennen = palaa nopeasti, blitzen = iskeä (salama), välähtää, unanständige Reden führen' = puhua perättömiä,

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... &w2=L&w3=I

Kantaindoeuroopan "*pl'eng-, p'l'eng-" -kantaisen verbin ensisijainen mer- kitys on ollut "lyödä,lastuta,kovertaa" ja liudennuksen kadottaneet "kellua", "uida" = "ruuheilla",ja edelleen ”liottaa vedessä”,”pestä” jne. muodot ovat sekundaarisia. Nämä ovat voineet tulla myös ”aallon ”lyömisestä” = loiski-misesta, Mitään varsinaista "epäselvyyttä" sanojen alkuperästä ei jää.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=21&text_word=pli&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: ”pliẽkti... pliẽkia... pliẽkė” = 1. hajot(ta)a(kuiduiksi ym.), seota (langat), pörhöt(tä)ä, 2. piestä, hakata, ruoskia, (3.”plìekti” = leimahtaa liekkiin, roihuta)

Etymology: 1.(1.prs.-kiù,-kiaũ) 'zerzausen (z.B. Flachs) = kuiduttaa (mm. pellava), aneinanderfügen (z.B. die Fasern beim Zwirnen von Stricken)' = takertua, sykkyröityä (langat),
Refl. pliẽktis 'verwirrt, zerzaust werden, anhaften (z.B. von Flachsfasern) sich anhängen, hängen bleiben',
plíeka, žem. plijka (Daukantas Märchen LT 4, 2, 17) 'Flocke, Fasern (besonders von Flachs), Gebinde von Fäden (beim Weben)' = kuitukimppu kehrättäessä,
pripliẽkti, žem. priplijkti, pripleikti 'anfügen, ankleben (eine Faser beim Spinnen), bei-, hinzufügen' (cf. zu der letzten Bed. Daukantas bei Volter Chrest. 197, 30, Nepos-Übers. 220, nach Geitler Lit. St. 105, auch im Ivinkis' Kalendorius).

Gehört zu der Familie von lit. pleĩkė, pleĩkti, plikas usw. (s.s.v. pleĩkė, pleikana, plaikstýti, plìkas);

cf. noch lett. plieks 'fade, nicht nahrhaft', = mauton, > "pliisu" (ruoka ym.)
pliekans 'zusammengefallen, schwach, matt', = lysähtänyt, heikko
pliekans piens 'magere, abgeschmändete, gegorene Milch' = kuorittu maito, joppi,
pliekana zupa 'Suppe mit zu wenig Milch oder zu wenig Salz' = laiha soppa,
plikans 'mit ungenügender Zutat' = puute, pula, riittämättömät tarvikkeet.

Lithuanian: ”plíekti (plíekia, plíekė)” = piestä, hakata, ruoskia

Etymology: 2. 'mit der Peitsche hauen, schlagen, peitschen, (mit Ruten u. dgl.) schlagen, prügeln, verhauen, züchtigen' = piestä, ruoskia, übertr. 'etwas mit grossem Eifer, aus allen Kräften tun' = tehdä jotakin kaikin voimin

pliektùvas 'zum Peitschen, Schlagen verwendeter Gegenstand' = ruoskintapaikka,
pliẽkis 'Peitschenhieb' = ruoskanisku,
plyksė'ti 'Maulschellen geben,ohrfeigen,prügeln,betatschen'=antaa korvapuusti ym.
plýkstel(ė)ti, -terėti, plýktelėti 'plötzlich und unerwartet eine Ohrfeige versetzen, herunterhauen',
plýkščioti 'wiederholt, der Reihe nach leicht ohrfeigen' = ”antaa ympäri korvia”
(Interj. plýkst, plỹkst), pliksenti, suplyksinti 'mit der Peitsche knallen, peitschen' (Niemi-Sabal. Nr. 402; vgl. den dortigen Index S. 348).

Lett. plῑkš(ḳ)ēt, plῑkšuot; Frequ. plῑks(ḳ)ināt, plῑskāt, plῑckāt ' (mit der Peitsche) knallen = paukahdella, klatschen = sivallella'

(dagegen lett. plῑtēt 'schlagen, klopfen', plῑtiņš 'Prügel' = selkäsauna ist aus
ndd. plῑte 'Schlag' entlehnt,
pliekšt 'hämmernd flach schlagen, hämmern, schlagen',
pliḳis 'Ohrfeige, Maulschelle', pliḳēt, , pliḳuō ' ohrfeigen, Maulschellen geben',

plῑkstēt (infl.) 'schwatzen', plῑkša 'viel und laut Plappernder'.

Alle diese Wörter sind lautnachahmend. Z. T. liegt Kreuzung vor mit der Familie von lit. pliẽkti 'zerzausen',

”pliẽksti (pliẽska, pliẽskė]” 'flammen, lichterloh brennen' = liekehtiä voimakkaasti, (s.s.v.v.).

(Valaista häiritsevästi on hämeessä (pejoratiivisesti) ”ploiskottaa”:"lamppu, nuotio palaa, naama punottaa, "ploiskottaa".Siitä en ole aivan varma.oliko sana "plieska" käytössä. Sen sijaan aivan var,masti olikäytössä kuurilainen sana "*pleiskua", pleiskahtaa, ja vieläkin lähempänä kuurin ääntämystä "pläisk(äht)ää". http://fi.wiktionary.org/wiki/leiskua)

Dies geht aus den zweifachen Bedeutungen von ”plyksė'ti (plýksi, plyksėjo)” = syttyä, leimahtaa

plýkstel(ė)ti, -terėti usw. hervor, die auer 'plötzlich aufflammen, emporschiessen usw.' = leimahtaa liekkiin, auch 'plötzlich ohrfeigen = antaa korvapuusti usw. ' bedeuten.

Über die falsche Schreibung plė'kti (plėksta, plėko) = homehtua s.s.v. plė'kti 2. = plíekti”

Etymologia 3.:

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... kti&h=4241

”Plìekti...plìekia...plìekė” = liekehtiä voimakkaasti, loimuta, roihuta.

Suomen sanat ”liekki” ja ”leiskua” tulevat näistä p-alkuisista muodoista ilmeisesti kanbaltista. Tosin kuurikin on mahdollinen.

'Palamisen' ja työkohdetta muokkaavan työkalulla iskemisen taustalla on ilmeisim- min usko ”Perkunas”-ukkosenjumalaan ja salamaniskuun ”jumalan työkaluna”, joka sytyttämiensä maastopalojen kautta laajentaa karjapaimentolaisten elinpiiriä mui- den kustannuksella muodostamatta heille kuitenkaan sellaista kuoleman ja talou-dellisen perikadon vaaraa kuin havumetsäläisille (”zembalteille”?).Siksi jälkimmäset hakeutuivat miellellään soiden eristämille alueille ja jopa soistivat ehdoin tahdoin alueita mm. majavan avulla.

****

Seuraavassa esimerkki kantakielimetodilla huijaamisesta: "Jaska" esittää, että teityissä tyypillisissä tapauksissa, joissa kantaindoeuroopan sanajuuren pitkästä nasaalista e:stä tai -en-:stä, josta liettuaan lainautuu mm. toonista riippuen -ie-, pitkä -en-

Jaska: Lähetetty: Ma Heinä 20, 2009 7:56 pm

Jaska kirjoitti:

Arkkis kirjoitti: " Kantakieliteoria/malli ei sano, että "lainata voidaan vain kantakie- lestä kantakieleen", varsinkin, kuten muistat, kantakieli ei ole "absoluutti" edes tar- kastelunäkökulmaan nähden,vaan riippuu siitä,mitkä kaikki kielet on otettu mukaan tarkasteluun (niitä tosin ei voi ottaa miten tahansa). "

Jaska: " Kantakielten taso on se, missä sanat on lainattu.

Arkkis: " Tätä ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti: kantakielet muodostavat TYYPILLI- SEN lainautumistavan eri suuntiin, mutta tuskin koskaan voidaan sanoa, että "tuo ei varmasti ole tuolta, koska se ei mene kantakielten mukaisesti".Yksittäinen sana voi lainautua tsuhnovanvenäjästä (johon se on lainautunut 200 vuotta aikaisemmin turjalansaamesta) pierungankarjalaan ja levitä sieltä koko suomeen, jos sille on jotakin kysyntää, ja vaikkapa joku rasputiini sellaista levittää. Teologit tietää, kun ne on tutkineet uskonnollisia tapoja ja käsitteitä. Toinen tuollainen samanlainen rehmä ovat teknologisiin innovaatiohin liittyvät sanat. "

Jaska: " Suomen paimen-sanassa on kantabaltin *ai säilyneenä, vaikka se nykyliettuassa on ie.

Hämeemmiäs: kantabaltin juuressa ei voi missään tapauksessa olla -ai- , silla kantabaltin -ai-:sta, sikäli kuin siellä kyseistä fiftongia lainkaan esiintyy, voi tulla liettuaan ainoastaan ja vain niin ikään -ai-!

Sen sijaan seelivaikutteiseen yläliettuaan voi tulla -ai- kaikista niistä samosita äänteistä ja diftongeista, joista voi tulla myös -ie-, -ei- tai nausevapainollinen e (ẽ) tai pitkä ė tai säilyä -en- (ę). Samoin -ai- voi esiintyä jotvingissa ja preussissa, joissa kuitenkin tvallisempi on kuurin kassa yhteinen -ei-.

Jaska vetää myös Arkkista linssiin:

Arkkis: " Tuo on voinut lainautua kantakielestä (paimuo, n.), mutta huomattavasti todennäköisemmin se on lainautunut preussista tai kuurista,joissa se on paimens (m.), jossa taivutusvartalo on "korotettu" "kokovartaloksi" (s on sekä nominatiivin että genetiivin pääte). Tuolla sanalla ei mitään voi varman päälle ainakaan ajoittaa. Jotvingiksi se on "paimōj" (n.), joka on omalla tavallaan säännönmukainen kehi- tystulos kantakieln muodosta perusmuodosta kuten "piemuo":kin, kun taas noissa muissa on tapahtunut muita ilmiöitä. "

(HM: Sanan indoeurooppalinen kantamuoto EI OLE "*paimen",vaan se on ilmeisim- min "*penmen" eli "juottava", jossa *pen-" on IE-juuri, joka tarkoittaa juottamista, lhottamista, nykyliettyaksi "peneti (peni, penejo)", -m- on agenttipeartisiipin johto-pääte, sama kuin nykyäämkin sanoissa "manimi peniama karve" = "minun juottamani lehmä".

Tuosta (ilmeisetä) kantabaltin *penti- verbistä tulee liettuaan myäs mm. penus = lihotus-, lihotettu,

liesi

”Semant. und lautl. ist diese Deutung möglic

lõng : lõnga : lõnga = lanka 'kiudude ketramisel saadav v ühe pika kiuna esinev materjal riide, silmkoeesemete jm kudumiseks, tikkimiseks jne'

○ lõunaeesti lang, kirderanniku lang
← alggermaani *langan- (= peräsuoli, lt. išangė lv. tūplis (Jorma Koivulehto)

islandi langi '(veise) jämesool = peräsuoli'

(Nämä persermaanijutut ovat puhdasta paskaa. Suomessa ei ole AINOATAKAAN kantagermaanilainaa!)

● liivi lānga 'lõng, niit'
vadja lõnka '(villane) lõng'
soome lanka 'niit=niisi, lanka, rihma; lõng; juhe=johto, traat = rautalanka; pael = paula, nauha, lõks = loukku, pyydys, ansa(lanka)'
isuri langa 'villane lõng; traat'
Aunuse karjala langu 'niit, lõng'
lüüdi lang 'lõng'
vepsa lang 'lõng'
Lule saami luoggē 'pärasool'
Saami vaste võib olla rööpselt laenatud. Islandi sõna tähendus peegeldab, et esialgu kasutati õmblemisel loomasooli = eläinsuoli.

Katsotaanpa vielä, mitä Álgu sanoo:

[lanka]	=	kantasaame	[luoŋke]=peräs.	Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 11
[lanka]	?=	piitimensaame	[lɵggê] =peräs.	tietokannan päättelemä
lanka	=	luulajansaame	luoggē peräs.	SSA 2 1995 s. 44
[lanka]	=	luulajansaame	luogge peräs.	Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 11
[lanka]	=	suomal.-saamel. kk.	[laŋka] peräs.
[lanka]	=	suomal.-saamel. kk.	[laŋka] peräs.	Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 11
lanka	=	inkeroinen	[laŋka] = lanka	SSA 2 1995 s. 44
lanka	=	karjala	[lanka] lanka	SSA 2 1995 s. 44
lanka	=	lyydi	[лaŋg] lanka	SSA 2 1995 s. 44
lanka	=	vepsä	[лaŋg] lanka	SSA 2 1995 s. 44
lanka	=	vatja	[le̮ŋka] lanka	SSA 2 1995 s. 44
lanka	=	viro	[lõng] lanka	SSA 2 1995 s. 44
lanka	=	liivi	[lāŋga]	SSA 2 1995 s. 44

lanka	<	germaaniset kielet:		SSA 2 1995 s. 44
		kantagermaani	[langan-]	= peräsuoli, HM
		islanti	[langi]	= peräsuoli, HM
		norja	[botn-lange]	= peräsuoli; HM
		ruotsi	[blå-langa]	= "sinisuoli" (sininen tai keltainen... Grrr HM)
lanka	<	germaaniset kielet:		LÄGLOS 2 1996 s. 166
		kantagermaani	langan-	peräsuoli
		islanti	[langi]	präsuoli
		kantaskandinaavi	[langā]
[lanka]	<	germaaniset kielet:		Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 11
		kantagermaani	[langan-]	peräsuoli
		islanti	[langi]

TÄYSIN SAMAA PUHDASTA; SAASTAISTA PASKAA, vaikka "LANKA" = LANKA on suoraan KANTABALTIN JA MYÖS LIETTUAN "SELLAINEN JOKA TAIPUU"!

SUOMEN "LANKA PITÄÄ EHDOTTOMASTI TULLA "KERMAANIN PERÄSUOLES- TA", muista, täysin ilmeisen OIKEISTA vaihtoehdoista ei saa edes kaskustella ainakaan "virallisesti! Yhdestäkään sanasta ei sanota, mitä se tarkoittaa, koska NIILLÄ EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ KESKENÄÄN!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/korkeatasoista-balttietymologiaa-suomen-ja-itabalttikielten-suhteista

Berndt Gliwa:

Das heißt, der Begriff eines Bogens am Fluss konnte auch zur Benennung von Ackerland verwendet werden.

So wie lit. lañkas, lankà ‘Bogen = kaari, Flussbiegung = joenmutka’ eben auch ‘Wiese dortselbst’ und dann verallgemeinert auch ‘Wiese’ nennt, ebenso poln. łąka ‘Niederung = alanne, Heuschlag am Fluss = vesiheinänteko’ oder łęg ‘feuchte Wiesen = kosktea niitty, gewöhnlich im Flusstal’ und ‘Laubwald im Flusstal = joenrantalehto’ im Altpolnischen auch weitergefasst ‘las, zagajnik, pole, łąka lub pastwisko, najczęściej położone nad rzeką...’ (Boryś):

lit. lengė ‘Niederung = alanne’, könnte eine solcher Begriff eben auch Ac- kerland in der Niederung nennen, wie im Altpolnischen für łęg belegt.

... HM: Fraenkelin etymologinen (ei itse asiassa ole huomannut tätä etymologiaa):

Lithuanian: laũkas = pelto, kenttä

Etymology: 1 = 'Feld = kenttä, Acker = pelto, Ackerboden = peltomaa, Land = maa',
dazu Direktiv laũk(an), laukañ 'hinaus, heraus' = ulos, pihalle
Loc. laukè 'draussen, im Freien, ausserhalb' = ulkona,
laukìnis 'zum Feld, zum Acker gehörig' = alko-, pelto- (mm. -työt), und 'wild = villi, nicht gezähmt = kesyt(tämät)ön, wildwachsend = villintynyt kasvi), reissend = ”pitelemätön”, grimmig = raju, ungesittet = huonotapainen, roh = raaka'

(vgl. zu sämtlichen Bed. lat. agrestis: ager),
laũkymė 'Lichtung im Walde' = valoisa paikka metsässä,
laukúotis, laukinė'tis = eĩti laũk 'austreten = pistätyä ulkona, seine Notdurft verrichten' = ”käydä ulkona (tarpeilla)”,
laũkiškas 'feldmässig' = armeijan, kenttä- ,
lauknešà, -ễ, -ỹs 'hölzernes Geschirr, indem den Landarbeitern das Essen auf das Feld hinausgetragen wird' = kannettava eväslaatikko (2. Tl. nèšti 'tragen'),
laukiniñkas, laukinaĩtis, laukionis, laukunis (Daukantas, Nepos-Übers. 146.190, an der ersten Stelle im Gegensatz zu pilionis 'Stadtbewohner' = kaupunkilainen), 'Mann vom Lande = maalainen, Bauer = viljelijä',
lit. Flussn. Laukantė,

lett. lauks '(freies) Feld = (vapaa) kenttä, Waldblösse = metsäaukio, Lichtung = valoisa paikka',
Loc. sg. laukā 'hinaus, heraus' = ulos,
laukunis 'freie Fläche = vapaa tila, freier Platz = vapaa paikka',
laucinieks, laucenieks, laucenietis 'Feldbewohner, Landmann' = maamies (zu der Intonationsverschiedenheit von lit.laũkas mit Schleifton und lett.lauks mit Dehnton)
preuss. laucks 'Akker = pelto, Feld = kenttä' neben zahlreichen Ortsnamen, die dieses Subst. sei es als Vorder-, sei es als Hinterglied enthalten,
laukinikis 'leman = uudisraivaaja' (= 'wer vom Oberherren ein Lehn erhalten hat, Grundbesitzer') Voc. 407,

laucagerto 'Rebhuhn' = peltopyy Voc. 768
(2.Tl. preuss. gertis 'Hahn, Huhn' = gerto 'Henne' = kana).

Die Wörter stammen von der idg. Wz. *leuk-, *louk-, *luk- 'leuchten'

Tämä ei tarkasti otten ole totta: "lankas" = pelto ja "lanka" = tulvaniitty ovat sama sana, joilla on vain eri sukupääte, kun alkuperäinen neutrin "*-an" on lakannut liettuassa olemasta. Sanat tulevat kyllä "*lenk"/"*leuk"-kanta-IE(tai -BS)-muodosta mutta EIVÄT merkityksessä "leuchten" vaan merkitylksessä "linken" = "lenkti" = taipua. Tästä tulee vielä paljon muita sanoja kuten "Lenkija" = "(ranta)peltojen maa" = Puola, jotka eivät voi tulla "tähdistä" (preussin "lauksna" = "valollinen". Suomen sana lauka = suonsilmäke, paljas paikka pellossa tulee luultavasti seuraavasta sanasta laukas 2.

(s.auch s.v.laũkas = pelto, láukas 'blessig' = laikkupää, laukki).Sie hängen speziell zusammen mit
ai. (u)loká- 'freier Platz = vapaa paikka, das Freie, Weite, Welt = vapaa, laaja, ulkomaailma',
lat. lūcus '(einer Gottheit geweihter) Hain' = (pyhä) lehto (”Luukku”! samaa juurta toki!),
osk. lúvkei´ 'in luco',
ahd. lõh 'niedriges Holz, Gebüsch, mit Gebüsch bewachsene Lichtung vor dem Walde' ,
ae. léah, ne. lea 'meadow = niitty, kenttä avoin paikka,

field = kenttä, open space = avoin paikka'.

Ich füge dtsch. Ortsn. hinzu wie Luckenwalde (südl. von Berlin),
Dobrilugk-Kirchhain im Krs. Luckau, die von sorb. łuka 'Wiese' = niitty,
łukowina 'Wiesenfläche, Prärie' = preeria, abgeleitet sind;
vgl. auch die Doppelbed. von slav. ląka, lągú.
Über slav. Luh in dtsch.Ortsn.s.noch Trautmann Ortsn.Meckl.-Holst.98 ff., über das Verhältnis von lit. laũkas etc. zu slav. ląka Brückner KZ 42, 355.

Aus dem Toch. gehören zu der hier behandelten Familie Dial. A lok, B lauke 'entfernt, fern' = kaukainen, A lokit, B laukito 'Fremder' = vieras, Präfix A lo-, B lau- 'weg, fort' = pois.

Lithuanian: laũkas = laikku (myös pelto)

Etymology: 2 = láukas 'blessig, mit einem weissen Fleck auf der Stirn' = laukki (adj.),

laũkis, fem. laukӲtė, laukùtė 'männliches, weibliches Tier mit einem weissen Fleck auf der Stirn' = laukki,
laukӲs 'Blässhuhn' = helmikana
laũkymė 'Blesse (eines Pferdes oder anderen Tieres)' = (valkoinen) laikku,
lett. laiuks 'blessig, mit einer Blesse' = laukki (adj.),
laucis 'Pferd, Ochs mit Blesse auf der Stirn = laukki härkä, hevonen, schwarzes Bläss-, Wasserhuhn = luhtakana',
lauce 'Kuh mit einer Blesse' = laukki lehmä,
laukums, lauks 'Blesse' = vaalea laikku.

Zusammenhängend mit griech. leukòj 'weiss = valkoinen',
lat. lūcidus 'lichtvoll = valoisa, hell = vaalea',
idg. Wz. *leuk-, *louk-, *luk- 'leuchten = valaista';
cf. noch ai. roká- 'Licht',
av. raočah-, apers.raučahī 'Licht, Leuchte, Tag',
av. raoxénaī 'glänzend = välkehtivä',
ai. rúciī 'Licht = valo, Glanz = kiilto',
arm. lois 'Licht', lusin 'Mond = Kuu',
slav. lat. luna 'Mond',
pränest. Losna;
russ. luč' 'Strahl = säde' luča, lučina 'Kienspan = sädekehä'
preuss. lauxnos Voc. 4 'Gestirne = tähdistö',
luckis Voc. 640 'Holzscheit = halko',
griech. lúcnoj 'Leuchte' (aus *luksnoáī),
lat. lūx 'Licht', lūcēre 'leuchten', lūmen 'Licht' (aus *loucsmen),
got. liuha 'Licht',
ae. líexan 'leuchten',
ahd. liehsen 'hell = vaalea' usw.

(s.v. laũkas 1).

Lit. laukas 'blessig' usw. ist hypokoristische Kürzung von vollerem laukkãktis 'mit blessiger Stirn' (2. El. kaktà 'Stirn');
vgl. etwa Daukantas Būdas 188 arklys laukaktis 'Pferdmit blessiger Stirn';

Aus dem Balt.stammen finn. laukki usw. 'Blesse,Tier mit einer Blesse' etc.

Tämä etymologia liettuan laukas, ja Suomen Laukaa- ja lanka, sekä lahti ja lapin luokta = lahti-sanoille on ollut hypoteesina esillä:

Álgu-tietokannan mukaan liettuan/kantabaltin sanasta "sellainen mikä taipuu" = LANKA voi kyllä tuolla saamen luokta = lahti, MUTTA SIITÄ MUKA EI VOI TULLA SUOMEN (JNE) SANAA LANKA!!!! Sellaisesti EI VOI OLLA EDES MINKÄÄNLAISTA PUHETTA!!!
" http://www.tiede.fi/keskustelu/20237/ketju/lalli_ja_erik/sivu/1996

Arkkis Lähetetty 4.9.2009 klo 1:18Viesti 19956/28528

Re: Lalli ja Erik

Arkkis: Eikä siinä ollut kysymys pelkästään kielestä. Siinä vain mainittiin, että tietyllä alueella virolaisten, latvialaisten ja venäläis- ten keskuudessa esiintyy yllättävällä paikalla saamelaisia muistut- tava uralilainen väestötyyppi.

Jaska (Jaakko Häkkinen,KOTUS): Siinä nähtiin: on siis väärin sanoa, ettei ollut kysymys pelkästään kielestä,koska todellisuudessa ei ollut kyse ollenkaan kielestä. Tutkijat eivät siis kuvittele selvittävänsä kie- liä kallonmittauksen avulla, ainoastaan Arkkis kuvittelee heidän kuvittelevan selvittävänsä.

Arkkis: Olen kiinnittänyt huomiota yhtäläisyyksiin saamen ja latgallin kielten välillä,ja katsonut ainakin osin olevan kyse saamen balttilainois- ta.

post1106789.html?hilit=latgall*#p1106789

"Arkkis": Tämä muutos on peräisin baltin muunnoksesta, jossa kan- tabaltin pitkästä ā:sta on tyypillisesti tullut latgallin "pitkä o" joka ääntyy "uo". Kun jokin kantasuomi on lainannut esimer- kiksi kuurista ja žiemgallista, niin kantasaame on lainannut koillisesta latgallista, ja suuren balttilainojen määrän takia sekä suomessa että lapissa tuosta on tullut sääntö myös näiden kielten keskinäisissä lainoissa.

Tuollainen erikoinen muutos ei synny sattumalta täysin erikseen samaan aikaan ja hyvin pitkälle myös samassa paikassa. Joko Sai- maalla on asunut latgalleja saamelaisten kanssa, tai sitten saamen kieli on muodostunut latgallien naapurissa Venäjällä ja Baltiassa.

"Jaska": Ihan hauska teoria, mutta sattumoisin vastaavuus ims. *a ~ saamen *uo vallitsee myös vanhassa omaperäisessä sanastossa.
Arkkis: Minä sanoin, että se on myöhäisempi heijastus myös vanhoihin sanoihin.

Nyt on lisäksi huomattava,että sinulla on "ikiomat aikaiset ja myöhäi- set" Koivulehdon väärien etymologioiden aiheuttamien väärien ajoitusten takia.

Toistaiseksi YKSIKÄÄN "UUSI VANHA GERMAANIETYMOLO- GIA" EI OLE OSOITTAUTUNUT VARMAKSI, ei uudella eikä vanhalla kaavalla.

Jaska:
Tuskinpa edes sinä väität, että kielen koko sanasto on kierrätetty valikoiden juuri tiettyjen balttimurteiden kautta?
Arkkis:
En väitä sellaista, vaan sitä, että suuresta balttilainamäärästä johtuen niiden keskinäisestä ominaisuudesta on yleistynyt koko prosessia koskeva sääntö.

Jaska:
Eli vastaavuus ims. *a ~ saa. *uo johtuu yksinkertaisesti siitä, että kantasaamessa on tapahtunut muutos *a > *uo.

ARkkis: Tasan kuten "kantalatviassa" kantabaltista, samaan aikaan ja usein lähes samassa paikassa, aivan sattumaltako?

Jaska: Tällä ei ole mitään tekemistä minkään balttikielten kanssa.

Arkkis: En todellakaan olisi asiasta kovin varma!
Arkkis: Asia kulkee tieteellisesti niin, että kun on joukko silmiinpistäviä kielellisiä yhteyksiä saamelaisten ja latgallien välillä, ja sen lisäksi on tällainen kaukana muista vastaavista oleva uralilaisen/saamelaisen kal- lo- ym. tyypin esiintymä, JOKA KOOSTUU PÄÄASIASSA LATGAL-LEISTA mutta myös venäläisistä ja setuista, EIKÄ NÄIDEN VÄLILLÄ VOI OLLA MITÄÄN "LUONNONTIETEELLISTÄ" SELLAISTA, niin herää kysymys, onko luonteeltaan HISTORIALLINEN yhteys ole- massa? Tämä on nyt enemmän historiatiedettä, joka liittyy mm. arkelo-giaan, kuin kielitiedettä tai antroplogiaa, mutta noidennäkökulmien pitäisi jollakin tavalla natsata.

Muut eteläisemmät mustatukkaiset, pitkät ja usein (suomalaisen mieles- tä) komeat baltit, ns. "yläbaltit" eli ("seelit" ja) aukštaitit eivät ole "ura- lilaisia", vaan enemmän kanta-IE (iranilaista tyyppiä) . ("Alabaltit" ovat sitten niitä "perustyypiltään" vantteria vaaleita lyhyehköjä "žem-baltte- ja" eli Liettuan žemaiteja ja Latvian zemgalleja, eli "Baltian hämäläi- siä". Virolaiset muistuttavat enemmän skandinaaveja kuin noita. (Ja me kaikki aivan Suomen periaatteellisetkaan hämäläiset emme myöskään muistuta noita.)

Minä tästä nyt vielä yhden mahdollisen etymologiankin, eli tuon "sala- peräisen" "lahti"-sanan. Sille on esitetty, ja minäkin olen esittänyt muitakin balttietymologioita kuin tämä.

"Lahti" on liettuksi "įlanka" < "*in-lanka" = "taipuu/taivuttaa sisään päin", siis rantaviiva. Sana on muodostettu verbin "*inlankti" = taivu(tut)taa sisään preesensistä etuliitteellä, ja liittyy siten muistakin sa- noista tuttuun verbiparveen "linkti", "lenkti", "*lankti... *lanka... *lanko" (nyk. lt. "lankyti"...lanko...lankė") = taipua, taivuttaa, taivututtaa (jossa on lisäksi tapahtunut merkityssiirtymä tuohon oma- toimiseen suuntaan mahdollisista lainautumisajoista).

"Lahtiniitty" eli tulvaniitty on yksinkertaisesti "lankà", joka esiintyy myös muodossa "lenka", josta tulee "Peltojen maa" eli "Lenkija" eli "Puola", ja "lenkas" = "puolalainen". Siitä tulee myös jotakin kautta "laukas" joka on liettuaksi "pelto".

Mutta:"taivutettu (rantaviiva)" on tuolla kielellä "*lanktas (kran-tas)". Latgalliksi "luokta" (krastmala), joka onkin saameksi "lahti"!

http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=33423&hakusana=luokta&sanue_id=15140

KOTUS on ottanut lusikan kauniiseen käteen:
"
luokta ?< balttilaiset kielet: Saarikivi, J. 2004 SUSA 90 s. 200
liettua [lañktis]
latvia [lanktis]

Hienoa, Saarivi.
Sanaparvesta tulee mutkan kautta

latvian "loks" [luoks] = kaari, kehä, luokki ja

"loki" [luoki, monikko] = rantaniitty(= "lahtiniitty"), ran- ta(laidun).

Suomen sana "lahti" tulisi todennäköisimmin samaan parveen liittyvästä sanasta

"*lanksti" = taivuttaa, poiketa > "*lākstis" = "kaareuttama, taivut- tama" > *laksi > lahti,

nyk. lt. "lankstyti...lanksto...lankstė" = taivuttaa, taittaa (taivutta-malla), painaa maahan, varastoida ym.

Jotvingiksi "lanka" tarkoittaa niittyä, ja "lankstis" "(kaksipiikkistä) hankoa",joka on siis kaaren muotoon taivutettu yhdestä piikistä, ja myös "hiilihankoa". "Taivuttaa" = "lenkt".

Preussista löytyvät ryhmään liittyvät sanat "līnktwei... līnksta... līnkā" = taipua ja "lānktun...lānke...lankē" = taivuttaa.

Suomen lauas tarkoittaa myös vedestä niitettyä heinää, "lahtiheinää" (vedestä sai heinää, vaikka maasta ei olsi saanutkaan!). Siitä sanata seuraa Laukaa ja joukko muita paikannimiä.

raud : raua : rauda = rauta 'keemiline element, hõbehall hästi töödeldav raskmetall (Fe); sellest metallist ese(med)'
◊ rautsik
← alggermaani *rauđan-
vanaislandi rauði 'soomaak, millest rauda sulatati'
● liivi rōda 'raud'
vadja rauta 'raud, malm, plekk; raudese; hobuseraud'
soome rauta 'raud; raudese; (mitm) püünisrauad; käerauad'
isuri rauda 'raud; raudese; hobuseraud; (mitm) suurauad'
Aunuse karjala raudu 'raud; rauast tugevdusdetail; (mitm) suurauad; püünisrauad; ahelad'
lüüdi raud(e͔) 'raud; (mitm) suurauad'
vepsa raud 'raud; tuleraud; (mitm) käärid, lambarauad; suurauad'
saami ruovdi 'raud; (mitm) püünisrauad; ahelad'

Onneksi sentään edes viitataan balttialkuperään, joka on 100% varma!

On ka oletatud, et tüvi on balti laen, ← balti *raudā, mille vaste on leedu rauda 'punane värv'. Saami vaste võib olla läänemeresoome keeltest laenatud. Vt ka tungraud.

Álgu: rauta

[rauta]	=	kantasaame	[rōvtē]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116
[rauta]	=	kantasaame	[rōvtē]	Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 12
[rauta]	=	eteläsaame	[ruövdie]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116
[rauta]	=	uumajansaame	[ryöỳdee]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116
[rauta]	=	piitimensaame	[rⱷˈuṭê]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116
[rauta]	=	luulajansaame	[ruoutātj]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116
[rauta]	?=	luulajansaame	[ruouˈtit]	tietokannan päättelemä
[rauta]	?=	luulajansaame	[ruouˈtātit]	tietokannan päättelemä
[rauta]	=	pohjoissaame	ruowˈde	Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 35
[rauta]	=	pohjoissaame	ruovdi	Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 12
[rauta]	=	pohjoissaame	[ruowˈde]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 117, 116
rauta	?=	pohjoissaame	ruowˈde	SSA 3 2000 s. 57
[rauta]	=	inarinsaame	[ryevdi]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 117, 116
[rauta]	=	koltansaame	[rūu̯ᴅaš]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116-117
[rauta]	?=	akkalansaame	[ruvde]	tietokannan päättelemä
[rauta]	=	kildininsaame	[rù͕ɯ̭̄ᵈt̜]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116-117
[rauta]	=	turjansaame	[rì̮ɯ̭̄ᵈt̜ɛ]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 116-117
[rauta]	?=	ruotsinlappi	[route]	tietokannan päättelemä
[rauta]	?=	norjanlappi	[ruovdde]	tietokannan päättelemä
[rauta]	?=	venäjänlappi	[rivtta]	tietokannan päättelemä
[rauta]	=	suomal.-saamel. kk.	[ravta]
[rauta]	=	suomal.-saamel. kk.	[ravta]	Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 12
rauta	!=	suomi	[rautio]	SSA 3 2000 s. 57
rauta	=	inkeroinen	rauta	SSA 3 2000 s. 57
rauta	=	karjala	[rauta]	SSA 3 2000 s. 57
rauta	=	lyydi	[raud]	SSA 3 2000 s. 57
rauta	=	vepsä	[raud]	SSA 3 2000 s. 57
rauta	=	vatja	[rautᴀ]	SSA 3 2000 s. 57
rauta	=	viro	[raud]	SSA 3 2000 s. 57
rauta	=	liivi	[rōda]	SSA 3 2000 s. 57

rauta : itämerensuomi	?>	pohjoissaame	ruowˈde	SSA 3 2000 s. 57
rauta	<	germaaniset kielet:		SSA 3 2000 s. 57
		kantagermaani	rauđan-
		muinaisnorja	[rauði]
		ruotsi	[röd]
[rauta]	<	germaaniset kielet:		Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 35
		kantagermaani	rauðan-
[rauta]	<	germaaniset kielet:		Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 12
		kantagermaani	[raudan-]
		muinaisnorja	[rauði]
rauta	?<	germaaniset kielet		Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 287
rauta	?<	slaavilaiset kielet:		Kallio, P. 2006 SlHels 27 s. 161
		kantaslaavi	[raudā]
		venäjä	[руда]
rauta	?<	balttilaiset kielet:		Junttila, S. 2012 SUST 266 s. 287
		liettua	[rauda]

Liettuan rauda on muutakin kuin puna, punainen = raudonas, jossa on länsibalttilainen johdin -on-, (jotvingin raudainan), jossa taas on itäbalttilainen vasarakirvesjohdin -ain-), se tarkoittaa surua ja valitusta, adketiivi suru- = raudus, rauduskoivu on "itkukoivu", joka viittaa roikkuviin oksiin, vrt. itkupaju.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/untitled-1

Fraenkelin liettuan etymologinen:

" Lithuanian: ”rusnóti...rusinója...rusinójo” = hehkua, kyteä
Etymology: 1. 'glimmen = hehkua, schwelen = kyteä' usw., s.s.v. rùsinti.

Lithuanian: ”rusnóti...rusnója...rusnójo” = juoksuttaa vettä, hiipiä, tanssia
Etymology: 2. 'ruhig, gemächlich dahinfliessen, rieseln' = kastella vettä juoksuttamalla (N.-S.-B.), 'schnell trippeln, mit kleinen Schritten laufen' = hiipiä, tanssia nopein askelin (Sereiskis, Ryteris); vgl. Juṥkevič Sv. rd. 536, 16 nubė'gu svotùkas, nurusnóju, rusė'ti = rusnóti, rusénti (Ṥlapelis LLKŽ); vgl. Vaižgantas Bd. 8, 99 Mážjonis ruseno kiauliarysčiu 'M. lief im Schweinetrab'.

Gehört zu der Familie von raũsti 2., rùsinti usw.

Lithuanian: ”rusnùs” = kirjava, (noki)täplikäs
Etymology: 'bunt', s.s.v. rùsti 2.

Lithuanian: ”rùstas” = vaaleanrukea, ruskehtava
Etymology: 1. (dial.) = rùsvas 'hellbraun = vaaleanruskea, dunkelblond = ”tummanvaalea”(?), bräunlich = ruskehtava' (aus *rudstas, *rud-svas); gehören zu der s.v. rùsti 2. genannten Familie (s.d.).

Lithuanian: ”rũ'sti...rũ'sta...rũ'do” = alkaa itkeä, valittaa, masentua

Etymology: (1. pers. -stu, rũ'dau) 'zu weinen anfangen; mutlos, niedergeschlagen, verzagt werden = masentua, verzweifeln = saattaa, joutua epätoivoon',
”rũ'sti...rũ'sta...rũ'sto (-stu, -stau)” 'grimmig = vihastua, böse werden' = ryhtyä pahaksi (Nesselmann 487, Kurschat [ ], Skardžius ŽD 487, nach N.-S.-B. dial.),
rũ'stauti, rũstáuti (vgl. Skardžius ŽD 501) 'zürnen, böse, erzürnt sein = suuttua, sich böse gebärden = ilmentää vihaa (olemuksellaan), schelten = torua, haukkua',
rũstinti 'erzürnen' = suuttua, rũstas (aus *rũdstas, s. Skardžius ŽD 319. 487) 'grimmig ihainen, tuima, barsch = karkea, tyly, finster (blickend), zornig = jäykkä, streng = ankara, unnachgiebig = taipumaton', rũstùs dass., rũstỹbė 'Zorn, Grimm' = viha, kiukku.

Über rũ'ṥkana 'trübes Wetter' = rajuilma s.s.v.

Lauten ab mit raudà '(Weh)klage, Klagegeschrei, -lied' = valitus, itkuvirsi
(s.s.v. sowie rùdulti , und Leskien Abl. 307).

Den Tätigkeiten des Weinens und des Zornigwerdens ist gemein, dass inbeiden Fällen eine Rötung des Gesichts eintritt; deshalb dürfte etymologischer Zushg. mit rùsti 2. vorliegen ”

Rusnė-uskonnossa harrastettin ilmeisesti orfilaisten tapaan esi-isienpalvontaa ja Manala-uskomuksia (vrt. Lempo/ Lemminkäinen). Oppi saattoi olla suurin piirtein samakin kuin Perkeleenpalvonta. Ainakin Kalparitarikunta otti aivan erityistä pulttia juuri tätä kulttia vastaan, ja hävitti sen kulttipaikat kuten Kernavėn mustalle mullalle, missä suinkin vain pystyi.
.
Lithuanian: ”rùsti = punertua”

Etymology: 2. (rundù, dial. rũstù, Praet. rudaũ) 'braun(er), rothaarig werden' = tulla punatukkaiseksi, übertr. 'abschiessen (von Kleidern)' = virttyä, kulahtaa (vaate),
rũstelė'ti 'ein wenig (rot)braun, bräunlich werden',
rusvė'ti 'hellbraun, dunkelblond, bräunlich werden',
rùsvas 'hellbraun, dunkelblond, bräunlich' = vaaleanruskea, maantienvärinen,
rusnùs 'bunt, (viel)farbig, schön, prächtig' = monivärinen, korea
(aus *rud-snus, s. Skardžius ŽD 225).

Gehören zu rùdas und lauten ab wie dieses mit raudà 'Röte, rote Farbeusw. ' (s.d.).

Lithuanian: ”rũ'sti...rũ'sta...rũ'do” = ruostua

Etymology: 3. (1. pers.-stù, rũdaũ) 'rosten, rostig werden = ruostua, rostige Farbe bekommen = tulla ruosteenväiseksi, (von Fleisch) verderben = pilaantua (liha), verfaulen = mädätä, kärglich dahinleben' = elää kehnosti,
rũdýti dass., rũdė'ti dass., rũdìs 'Eisenrost' = raudan ruoste; zu rùdas = ruskea.

Ainakin Rusnė-uskonnon surun väri oli punainen, joskin oli se toisaalta bileidenkin väri, koska hautajaiset olivat isot bileet.

Lithuanian: raudà = valitus, itkuvirsi

Etymology: 1. '(Weh)klage = (kivun)valitus, Klagegeschrei = valitushuuto, -lied = itkuvirsi',

raũdesis 'Weh-, Klagegeschrei', raudìnė 'Klagelied = itkuvirsi',

raudulỹs 'wehleidige, weinerliche Stimmung = itkuinen (äänen)sävy',

rauduõlis 'wehleidige Person',

raudũs 'bitterlich (weinend) = katkera (itkien)'

(Tästä tulee rauduskoivu, riippakoivu, = "itkevä koivu" aivan kuten riippapaju on baltoslaavilaisilla kielillä "itkevä paju"!),

raudóti 'laut weinen, schluchzen'; Praes. (1. pers.) ráudu, raudóju und alit. raumi, heute dial. raumu. Die athematische Flexion raumi vergleicht sich mit ai. ródimi (s.u.).

Kaus. raudìnti, ráudinti 'zum Weinen bringen = saattaa itkemään, schmerzlich betrüben'.

Lett. rauda, gew. Pl. raudas 'Tränen = kyynelehtiminen, Weinen = itku, Wehklagen = (kivun)valitus',

raudus (Adv.) 'weinend = itkien', raudulis 'weinerlicher Mensch = itkupilli',

raudulains, raudulῑgs 'weinerlich = itkuinen',

raudāt 'weinen', Praes. raudu, raudeju (alett.) und dial. raužu. Lett. raužu beruht nach Endzelin a.a.O. auf einer athematischen Konjugation (cf. o. lit. raumi). Es ist von einer ehem. athemat. 3. Pl. Praes. raudinti (*in < *n·) aus in die i- Kl. übergetreten.

Über die balt. Ablautsformen mit ũ wie lit. rũ'sti 'zu weinen anfangen = pillahtaa itkuun',

rũ'stas, rũstùs 'unfreundlich = epäystävällinen, zornig = tyly', rùdulti 'still weinen = nyyhkyttää',
lett. rũdināt 'weinen machen = itkettää > sm. "rutina"?' usw. s.s.v. rũsti
Verw. anderer idg. Sprachen sind russ. usw. rydat' 'schluchzen, weinen', ačech. ruditi 'betrüben' etc., ai. róditi, rudáti 'weint', av. raoste 'weinte',

lat. rūdere 'schreien = kirkua, brüllen = mylviä',

ae. réotan 'weinen, wehklagen = valittaa (kipua)', aisl. rauta 'brüllen = mylviä', ahd. riozan 'weinen'.

Lithuanian: raudà = puna(-väri, -hehku)

Etymology: 2. 'Röte, rote Farbe, Färberröte, Rotkarpfen', raudesà 'Röte (am Himmel) = rusko(tus)', raũdė 'rote Farbe, rotbraune Kuh, Plötze, Rotauge',

in letzter Bed. auch rauduvė; raũdis 'Rotbrauner (Pferd oder Kuh)' = raudikko und als Abstr. 'Röte,

rotbraune Farbe', raũdas 'rotbraun, fuchsrot, rötlich', raudónas 'rot',

raũkis 'Rotbrauner, vom Pferd', raudė'ti 'rotbraun, rötlich werden',

Kaus. raũdinti 'röten, rot färben, erröten machen',

Incoh. raũsti (raustù, raudaũ) 'sich röten = punertaa, rot werden = punertua, vor Scham erröten = punastua, rot schimmern = punottaa',

raudõklė 'Weiderich, Blutkraut'.

Lett. rauds 'rot, rötlich, hellbraun', raud(i)s 'rotes Pferd = raudikko, ruskea hevonen, Grauschimmel = harmaahome', rauda 'Rotauge (leuciscus erythrophthalmus), Bleier (leuciscus rutilus), wilde Ente', imletzten Sinn auch rauduve (cf. lit. raudẽlė 'Rotente').

Ablautsformen mit ū sind lit. rùdas, rùsvas, rusnùs 'rotbraun', rùstas 'lila, bräunlich = ruskehtava',

lett. ruds 'rötlich, rotbraun, grau' usw. (s.s.v. rùdas, rùsti).

Aus dem Slav. sind zu vergleichen abg. ruda 'Metall', russ. usw. ruda 'Erz = malmi´, abg. rumen´, russ. rumjanyj 'rot, rosig', rudyj, rudoj 'blutrot, rothaarig', rusyj 'dunkelblond, hellbraun', ryžij 'rothaarig', russ.-ksl. rüdürú, russ. rëdryj 'dunkelbraun' u.v.a.

Verw. anderer idg. Sprachen sind: Ai. rudhirá- 'rot = punainen, blutig = verinen', als Neutr. 'Blut = veri',

lohá- 'rotes Metall = punainen metalli, Kupfer = kupari, Eisen = rauta',

toch. A rätram·, rtärye (Gen. sg. f.) 'rot = punainen', B rätre 'rot', rätraune 'Röte = puna',
griech. reúqein 'röten', œreuqoj 'Röte', ruqrój 'röt',
lat. ruber, russus (> *rudhsos) dass., rūfus 'lichtrot, fuchsrot', mit f als Entlehnung aus der umbr.-sabell. Gruppe, cf. umbr. rufru 'rubros', got. raus, ahd. röt, ae. réad 'rot', ae. réod 'rote Farbe', ahd. as. rost 'Rost = ruoste' usw.; über lat. rutilus 'rötlich = punertava', das von einfachem *ereu- ausgegangen ist. "

"Rauta" on vasarakirvestä. Se liittyy edelleen alkuperältään myös verbiin *(k?)tauti = haavoittaa/ua > ven. krov´?.
Tuo *(k)rautikaan ei ole edes kanbaltia (saati kantabaltollaavia tai kantaindoeurooppaa, vaan siellä on ollut esimerkiksi *(k)remti tai *(k)repti.

saun : sauna : sauna 'köetav hoone v ruum higistamiseks, vihtlemiseks, pesemiseks, ka muuks otstarbeks'
? ← alggermaani *stakka-
vanaislandi stakkr 'kuhi, hunnik'
inglise stack 'kuhi, hunnik'
rootsi mrd stake, stäck 'kolle, tulease'

● liivi sōna 'saun'
vadja sauna 'saun'
soome sauna 'saun'
isuri sauna 'saun'
Aunuse karjala saunu 'saun'

saami suovdnji 'lumme kaevatud auk' [todennäköisesti ei liity tähän; jos liittyy, niin merkityksen haudata on piilottaa < *sauta]
Laenatud võib olla ka germaani tüve skandinaavia vaste, taak. On ka oletatud, et laenuallikas on alggermaani *sāpna- 'seebikoda = "saippuakota"??? '. (Saippua sinänsä on tunnettu niin kauan kuin aineita on keitelty, sillä sitä syntyy mm. keittämällä koivuntuhkaa ja teurasjätteitä. Puhdas saippua nousee moskan pinnalle, ja jähmettyy siihen.

Suomeen ei ole lainattu KANTAKERMAANISTA Yhtään mitään! Suomen uusimmat germaanilainat ovat 2000 vuoden takaa. Vasta silloin Itämeren alueelle on ylipäätään tullut kermaaneja. Àlgukaan ei (enää) väitä "saunan" olevan sieltä:

[sauna]	=	kantasaame	[sōvńē]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 128
[sauna]	=	eteläsaame	[suövmie]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 128
sauna	=	eteläsaame	[suövmie]	Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185
sauna	=	pohjoissaame	suowˈdnje	Itkonen, T. 1997 FUF 54 s. 244
[sauna]	=	pohjoissaame	[suowˈdnje]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 129, 128
sauna	=	pohjoissaame	suowˈdnje	SSA 3 2000 s. 161
sauna	=	pohjoissaame	suowˈdnje	Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185
[sauna]	=	inarinsaame	[syeyŋis]	Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 128, 129
sauna	=	inarinsaame	[syeyŋis]	Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185
[sauna]	=	suomal.-saamel. kk.	[savńa]
sauna	=	suomal.-saamel. kk.	savńa	Korhonen, M. 1981 Johdatus s. 185

sauna : itämerensuomi	>	pohjoissaame	sawˈdnje	SSA 3 2000 s. 161
[sauna] : itämerensuomi	?>	inarinsaame	[sävni]	tietokannan päättelemä
[sauna] : itämerensuomi	?>	koltansaame	[saṷ̄n̜̄ᵉ̇]	tietokannan päättelemä
[sauna] : itämerensuomi	?>	kildininsaame	[sà͕ɯ̭̄n̜ᵉ]	tietokannan päättelemä
[sauna] : itämerensuomi	?>	norjanlappi	[savdnjadallat]	tietokannan päättelemä

"Kantakielten" sanat ovat väärin, eikä niitä tarvita, kun molemmat ovat lainaa samata kielstä: kuuristasta tai zemgallista, latviasta kuitenkin. Vasarakirveskileltä sa ei ole: sieltä tulee "kainuu" = tervan (tökötin) poltto, ja "koivu" = "se mistä kainutaan".

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

Kuurilaisten asumus oli ajalle poikkeuksellinen:se oli melko suurikokoinen ja korkea harjakat- toinen savupirtti jossa oli kiuas. Se oli sekä asuinpaikka että ennen kaikkea vaatteiden ja ka- lanpyydysten huoltamispaikka sekä saaliinkin kuivaamis ja savustamispaikka.Yksi nurkka oli usein eristetty väliseinillä ja -katolla, ja lattialla,paremmantasoiseksi asuintilaksi,jossa saattoi olla myös ikkuna. Puulattian suosiminen oli perua rakentamisesta vetisille ja tulvien vaivaamil- le maille, suoranaista veteenrakentamistakin harrasteettiin mm. seelien ja virolaisten keskuu-dessa. Kuurilaiset olivat luultavasti seeliläisten ja liivi-läisten jälkeläisiä, kieli oli balttikielistä suomalaisvaikutteisin. Niiden parempien, joskin arkelogisesti pronssisia huonommin säilyvien asei- den nykyinen perillinen (muulla alalla) on kuurilaisten kehittämä viikate (*vīkapteš = kaikenleikkaava).

Kurisches Haus, typischerweise ohne Schornstein, damit auch im Winter die Netze und Fische getrocknet werden konnten.

Nimitys "dzauna" tarkoittaa kuiva(tt)amista ja kuiva(t)ustilaa:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1049630.html#p1049630

LT: "džiauti...džiauna (džiauja)...džiovė" = ripustaa, asettaa kuivamaan (hautumaan, savustumaan jne.)

KR: *dzautum...*dzauna...*dzavei > (t)sauna

LV: žaut...žauju....žāvu = ripustaa kuivamaan (pyykkiä)

LT :"džiūti...džiūva...džiūvo = kuivaa, kuivata (kädet ym. ven. sohnut'), kuihtua, "hiutua" (sanak. antama).

KR: *dzuti...*dzuva...*dzuva

LV: žut...žust...žuva = kuivaa, kuivata (sohnut'), kuihtua

LT džiovinti...džiovina...džiovino = kuivata, kuivailla (ven. sušit')

KR: *dzāvītum...*dzāvina...*dzāvino

LV: žāvēt...žāvē...žāvēja = kuivata (suṥit'), savustaa (kalaa tai lihaa)

Liettuan Fraenkelin etymologinen sanakirja kertoo edelleen seuraavaa:

” Lithuanian: džiáuti…džiáuna (džiáuja)…džiovė = ripustaa (aset- taa) kuivumaan (savustumaan ym.),kuivata, tislata kuivaksi, (tappaa)

Etymology: (džiáuju (džiáunu),džióviau) 'zum Trocknen aufhangen = ripustaa (asettaa) kuivamaan (savustumaan ym.), erschlagen, totschlagen = iskeä kuoliaaksi',

džiová 'Trockenheit = kuivuus (ominaisuus), Dürre = kuivuus (luon-nonilmiö), Schwindsucht hivutus(tauti), keuhoktauti, Auszehrung = riutuminen',

džiovėti… džiõvi… džiovė´jo '(aus)trocknen = kuivaa (rutikuivaksi), dürr werden = kuivaa, kuihtua laihtua (sairaalloisesti)',

džiovínti…džiovína…džiovíno trans. 'trocknen, dörren' = kuivata, kuivattaa,

džiū´ti…džiū´stu (džiū´va)…džiúvo (džiúvau) 'trocken, dürr werden' = kuivaa, alkaa kuivaa, kuolla (iskeä, esim. kohtaus?)

Tästä puuttuu perustärkeä sana

džiūtis = mm. kuiva(t)us, kuivate, kuivuus, kuiva kausi (sausra), paiste, helle, (kuiva) kuumuus (kaitra) kudoskato (džiūtė, med.), metsäkato (puiden joukkokuolema), muumio (gaišena), juuttikasvi (engl. jute).

džiūtis (~tiẽs) (4) mask. subst.

1. žūšana = kuivatus (lämpöä ja liikkuvaa ilmaa käyttäen); kalšana = metallinmuokkaus (takominen, sydettäminen, joka myös tapahtuu ilmalla palkein)

2. med. izžuvums = kudoskato ”

Tuosta sanasta džiūtis tulisi kuurin kautta lainautuessaan ”sysi”.Sana tarkoittaa joka tapauk- sessa teknisesti mitä kuivatetta tahansa (joko päätuotetta tai kuivaa tilausjätettä), joten sysi on varmasti eräs "džiūtis", vaikka en olekaan löytänyt tuota sanaa nimeneomaan syden mer- kityksessä netissä, enkä mitään muutakaan sysi-sanaa kuin "puuhiili", kokogle (lv), medžio anglis (lt)!

Verbin lyödä- ja karkottaa -merkitykseen saattavat liittyä verbit "syteä" (sysätä) ja tästä "sysiä".

Erityinen "syteen meneminen" (joka on samaa kuin suteen meneminen!) tarkoittaa kirjai- mellisesti, että MIILUSTA EI TULE TERVAA (koska sitä ei ole ollut tarpeeksi tervaksissa ja/tai miilua on poltettu liian kuumana liian paljolla ilmalla).

Edelleen puuttuu džiovus = kuivaus-, kuivaava: džiovi jauja = kuivausriihi, kuivain (myös preussin kautta kulkenut ”jauja” = riihi on varsin todennäköisesti peräisin preussin kautta sa- nasta džiauja (<dzjauja), sillä tuollainen liudentuneen suhuässän muuttuminen j:ksi on taval- lista preussissa, ja lisäksi preussissa j.lliset preesens-muodot ovat erityisen tavallisia.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1327230.html#p1327230

Verbin džiū´ti preesensistä džiū´va saattaa tulla vastaavalla tavalla suomen ”jyvä” tarkoittaen nimenomaan kuivattua eikä mitä tahnsa viljansiemntä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1250365.html#p1250365

Myös suomen sanat ”hauta” ja ”hautua/hautua” tulevat täältä suunnalta, mutta muinaisliet- tuasta tai latviasta ja ne ovat vanhempia kuin kuurista tullut ”sauna”.

On huomattava, että passiivin partisiipin preteriti džiáuta(s) ei tarkoita "kuivattua" (jota kyl- lä tarkoittaa džiū´ta(s)), vaan se tarkoit- taa nimenomaan "kuivamaan, poltettavaksi (mii- luun) jne. (paikalleen asti) asetettua". (Sellaiseksi tarkoitettua merkitsee "džiáutina(s)".)

Jorma Koivulehto on oikeassa siinä, että ne tarkoittavat terva- ja paistohautaa (saameksi ”saude”) eivätkä esimerkiksi ruumishautaa.Mutta siihen hänen ymmärryksensä sitten loppuu- kin: hän on löytänyt gotlanninruotsista vanhan kuuriainan ”sauda”, ja väittää siihen nojaten koko parvea ”muinaisiksi germaanilainoiksi”, vaikka siitä nimenomaisesta sanasta ”hauta” ja ”hautua” eivät tule yhtään sen enempää suoraan kuurista (jolloin sana olisi **sauta)!

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1105784.html#p1105784

” lett. žaut trans. 'trocknen, zum Trocknen aushängen, einen starken Schlag versetzen, durchstechen', žūt intr. 'trocknen',

žavēt, žāvēt trans. 'trocknen, räuchern'. “

Nach M.-Endz. gehören diese balt. Wörter zu ahd. tawalon 'hins-chwinden, hinsterben', touwen, as. dōian, aisl. deyja (> engl. to die) 'sterben', got. daūs 'tot', diwans 'sterblich' usw. (s. auch s.v. doyti).

Nach Specht KZ 69, 119 ff. hängen sie vielmehr zusammen mit

lit. diẽvas 'Gott', ai. dyaus 'Himmel', griech. Zeúj, lat. diœs usw. (s.s.v. diẽvas).

Er geht von der Bed. des strahlenden Himmels aus und meint, dass sich die Begriffe 'trocknen' und 'brennen, leuchten, strahlen' sehr gut vereinigen lassen.

Im Anschluss an Berneker erwähnt er noch ai. dunóti 'brennt', dava- 'Brand'. Nach ihm liegen hier, wie auch in mehreren anderen Fällen, Wörter mit anl.*d- und *di- nebeneinander.Der idg. Gott *Diœus sei ein urspr. Donner- und Blitzgott gewesen, und daraus erkläre sich die Bed. 'erschlagen' neben 'zum Trocknen aufhängen' von lit. džiáuti.

Über das Fortleben der Bed. 'lichter Tag' von lat. dies in der Sprache der Christen, besonders des hl. Ambrosius, und die Auffassung des Tages als Symbol Christi s.jetzt Havers Festschr. Debrunner 171 ff.

Nämä arvelut sanan džiáuti alkuperästä ovat ilmeisen virheellisiä, ja niistä ilmenee sanakirjan tekijän ikuinen trendi etsiä mahdollisimman suoria yhteyksiä kreikkaan. Sitä vastoin verbi on mitä ilmeisimmin sa- temisoitunut muoto liettuan verbistä ”ginti…gẽna...gynė” = juoksut- taa,tislata,polttaa tervaa, ajaa. Kantabalttilainen muoto olisi ”*g´enti”:

Tähän sanaan päädyin alun perin tutkimalla sanan Kainuu mahdollista balttilaista alkuperää:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1015740.html?hilit=%20ginti#p1015740

” Kaava oli siis, että tiettyä kautta lainaustuessaan samasta liettuan (baltin) sanasta "žẽmė", jonka kautta yhtä kautta tulee "Häme", tule toista kautta "Saimaa". (Tuo äärimmäisen tärkeä "mato" ensimmäien e:n päällä on noudevan painon merkki.)

Kysymys asettuu seuraavasti: "mitä pitäisi liettuaksi olla, jotta JÄLKIMMÄISEN KAAVAN MUKAAN tulisi "Kainu(u)"?
Ensimmäiseksi kirjaimeksi g olisi varma > k
Olkoon se siis (ainakin aluksi) G.
Toisen kirjaimen pitäisi olla (ainakin ensialkuun) tuo sama Ȇ.
(Koetetaan sitten muita, jos ei näytä menevän sinne päinkään...)
Seuraava kirjain on N.
Ja viimeinen kirjain olisi A.

Saadaan muoto GȆNA, joka painoa vaille sama kuin sinun tarjokkaaksi preussista "Kainuun" vastineeksi.Mutta tämän pitäisi nyt olla liettuaa, ja transformaatiosääntömaailmassa ko. kaut- ta samassa suhteessa "Kainuuseen" kuin "žẽmė" on Saimaaseen.... Sitten vain sanakirjat plärisemään!

Kuinka ollakaan, tällainen sana myös löytyy!

Ja täällä "gẽna":lla on preussissa vastine "gūntun", joka tarkoittaa, että kauempana ajassa taaksepäin on muoto "guin-", joka sopii aivan loistavasti paitsi "kainuuseen", myös "kveeniin", ja antaa aiheen olettaa, että ne todella ovat samaa lähtöä!

Kyseinen verbi on nykyliettuaksi

"giñti...gẽna...gìnė" = polttaa tervaa (dervà) (tai viinaa), ajaa ulos (esimerkiksi mehu hedelmästä tai veri lihasta), myös ajaa takaa, vainota, tavoitella (saalista ym.), venäjän "gnatj (pr. gon´et)",

(Viinaa kai siellä viimeksi on poltettu, mutta pitää katsoa lainautumisajankohdan mukaan. Mitä taas tuohon naistulkintaan tulee, niin minä en ymmärrä, mitä niistä "puristetaan" ulos, vaan asia on mielestäni suorastaan päinvastoin...) ”

Luonnon- ja teknisisäkin ilmiöitä koskevien verbien muinaistausta on balttikielissä yleensä ”sosiaalinen”, kun taas SU-kielissä päinvastoin sosiaalistenkin termien taustalla on tavalli- sesti konkreettisia luon- nonilmiöitä tarkoittavat sanat, kuten verbeillä pohtia, ymmärtää, käsitellä, ajatella jne.

Niinpä ginti (gena) on liettuassa ikivanha verbi, mutta sen vanhan muodon *genti säännöllinen johdannainen omalla suunnallaan džiáuti on naapurikielestä kuten kuurista tai skalvista lainautunut tekninen sana. Edellinen tarkastelee samaa prosessia sen juoksevan lopputuloksen, jälkim-mäinen taas kuivan lopputuloksen kannalta.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=923536&r=10631062&lid=923536&g=2&q=ginti&h=2176

” ” giñti a) (gẽna, gìnė) dzīt = ajaa (takaa, ulos), tislata (viinaa, tervaa)
banga gena bangą - vilnis vilni dzen = aalto ajaa aaltoa
du bėga, du gena - divi skrien, divi dzenas pakaļ = kaksi pakenee, kaksi ajaa (t.tulee vastaan) = jos sutta pakenet, karhu tulee vastaan.

gìnti b) (~a, gýnė) = puolustaa
1. aizstāvēt; aizsargāt
ginti šalį nuo priešų - aizstāvēt zemi no (pret) ienaidniekiem = puolustaa maata viholliselta
kongresas taikai ginti - miera aizsardzības kongress = rauhankongressi
ginti savo pažiūras - aizstāvēt savus uzskatus = puolustaa näkemystään
ginti disertaciją - aizstāvēt disertāciju = puolustaa väitöskirjaa
ginti kaltinamąjį - aizstāvēt apsūdzēto = puolustaa syytettyä
ginti vartus - aizsargāt vārtus
2. /aiz/liegt = estää
ginti vesti - liegt precēties
gink Dieve! - nedod Dievs! pasarg Dievs! = Herra varjele (joltakin)! ”

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1311588.html#p1311588

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1301507.html?hilit=gainti#p1301507

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/g%CA%B7%CA%B0

*gʷʰen- = to press; to strike, slay, kill

Skr. हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers. /zahr; ajanam/, Lith. ginti, Ltv. dzīt, Old Prussian guntwei, OCS gŭnati, Russ. жать; гнать (žat';gnat'), Polish gnać, Alb. gjanj,Arm. գան (gan), ջին (ǰin), ջինջ (ǰinǰ), Ir. gonim/gonadh, Gk. θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qẽn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano/Bahn ON gunnr; bani

Enlannin sana bane = tuhota, hävittää liityminen tähän jää hämäräksi (voi aivan hyvin liittykin), mutta mitä ilmeisimmin siihen liittyy tämä keltti(?)peräinen sana (perä voi olla tasan yhtä hyvin vasarakirvestäkin):

gain (v.) 1520s, "obtain as profit,"

from Middle French gagner,

from Old French gaaignier "to earn, gain; trade; capture, win," also "work in the fields, cultivate land,"

from Frankish *waidanjan "hunt, forage," also "graze, pasture,"

from Proto-Germanic *waithanjan "to hunt, plunder," from *waithjo- "pursuit, hunting" (cognates: Old English waþ "hunting," German Weide "pasture, pasturage," Old Norse veiðr "hunting, fishing, catch of fish"),

from PIE *weie- "to strive after, pursue with vigor, desire" (see venison). Meaning "obtain by effort or striving" is from 1540s; intransitive sense of "profit, make gain" is from 1570s. Meaning "arrive at" is from c. 1600. Of timepieces by 1861. Related: Gained; gaining. To gain on "advance nearer" is from 1719. To gain ground (1620s) was originally military.

Tämä on nyt sitä kumottua vanhaa itäeurooppaa: g-alkuiset sant eivät ole lainoja w-, v-alkuista, vaan molemmat ovat gw-alkuista juurta.

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 1 t. 424 psl.

424 guntwei „treiben – varyti“ III 87₅ [55₁₃] inf.; praes. 1 pl. gunnimai „varome“ III 29₂ [23₁₇].

Pr. *gun- „varyti“ < vak. balt. *gun- „akstinti = ärsyttää (ärsyke, stimulus), varyti = ajaa pois, takaa", ryt. balt. *gun- „t.p.“, iš kurio turime lie. gùn-d-yti „kurstyti, prikalbėti = vakuutella“ (< *„akstinti, varinėti = johdatella“) = la. gun-d-ît „zum Bösen anreizen = johdattaa pahaan“ (plg. lie. stùm-d-yti = la. stum̃-d-ît: lie. stùm-ti = la. stùm̃-t), lie. gun-ióti „varinėti, vaikyti = vaikuttaa“ ir kt. Yra balt.-sl. *gun- „akstinti, varyti“ > sl. *gun- „t.p.“ > s.sl. gъn-ati „varyti“ (inf.: žen-ǫ praes.) ir kt. (Ven. gnat´, gonet = ajaa, karkottaa, polttaa viinaa (samogon = pontiikka), polttaa tervaa jne.)

Greta kamieno (šaknies) balt.-sl. *gun- „akstinti,varyti“ < *„mušti = lyödä,dauž(y)ti = töytäistä;akstinti = ärsyttää, varyti = ajaa pois“ egzistavo ir jo variantas balt.-sl. *gin- „t.p.“ > lie. giñ-ti „varyti“ = la. dzìt „t.p.“ (čia pridera ir lie. gìn-ti „ver- teidigen“), s.sl. žę-ti (inf., žьn-jǫ praes.) „pjauti, kirsti (javus) = leikta (viljaa)“ ir kt. Kad tą patį balt.-sl. *gin- bus turėję ir vak. baltai, rodo pr. (avd.) Gynne-both, Gin-thawte bei Gyn-thaute resp. Tawte-gynne = kansankiihotus, ir pan.

Turime kamieną verb. balt.-sl. *gun-/*gin- „mušti, dauž(y)ti“, kilusį iš vieno ir to paties

ide. *g^u̯hn̥- „t.p.“ [dvejopas ide. *-n̥- refleksas balt.-sl. kalbose, plg. dar s.v.v. gulsennin, gurcle], kurio apofoninis (ne nykstamojo laipsnio) variantas buvo kamienas

ide. *g^u̯hen- „t. p.“ > het. kuen-zi „(jis) muša“ [: kun-anzi „(jie) muša“], s. ind. hán-ti „(jis) muša“ [: ghn-anti „(jie) muša“] ir kt., lie. gen-ù „varau“ (praes.) = la. dze̹n-u „t.p.“ = sl. *žen-ǫ „t. p.“ (žr. dar s. v. genix).

Dėl verb. balt.-sl. *gen- (praes.)/*gin- resp. *gun- (inf.) „mušti, dauž(y)ti“ bei dėl jo veldinių (ir vedinių) "

jauge = riihi

jauge „Brachstube, Trockenscheune – jauja = rija (lv) = riihi" – Ryt. Pr. vok. žodis (provincializmas) < *jaujā (vargu ar kitokio kamiengalio) = lie. jáuja (→ jáujė), 13 jáujas (→ jáujus), la. jaũja „die Riege = joukkue“.

EI OLE saksalainen sana, ei ainakaan jauja, vaan sekin on tullut verbista *dzjauti tai *cjauti (< ken-, kur.) muodosta dzjauja (cjauja), siten, että "suomalaisittain" ovat pudonneet alun "turhista" konsonanteista ensimmäiset pois.

Turime balt. (subst.) *jaujā „patalpa javams džiovinti (ir kulti)“ resp. dial. (neutr.) *jáujă „t.p.“ (→ lie. dial. jáujas) < adj. (plg., pvz., s.v. garian) balt. *jauja- (resp. *jaujā-) „javinis (-ė)“, kuris – sufikso *-ja- (resp. *-jā-) vedinys iš subst. balt.(-sl.) *java- (> lie. jãvas) „javai“ (plg., pvz., lie. adj. *karja- „karinis“ ← subst. kãras, žr.) < *jeva- „t.p.“ < ide. *i̯eu̯o- „t.p.“ (< *„miežiai = ohrat“) > s. ind. yávaḥ „javai; miežiai“, av. yauua- “javai“ ir kt.

Vak. baltai, aišku, bus turėję (subst.) *java- „javai“ (= lie. jãvas „t.p.“), tačiau jį bent jau pr. kat-mų šnektose išstūmė kitas žodis (gana senas), žr. arrien; plg. la. labība „javai“, kuris taip pat išstūmė la. *java- „javai“. Ir slavai yra praradę pirmykštį balt.-sl. *java- „javai“.

Jyvät tulevat tuolla samalla tavalla verbistä džiūti (tai *gjut- > *gjuva).

Myös suomen sana jänis tulee kantabaltin sanasta *kenksnis = "polvipomppija" (*kenkle = polvi). Siitä tulee myös preussin sasnis ja jotvingin sasnas. Liettuan kiškis ja zuikis sekä latvian zaķis tulevat sanasta *kenkskis.

riclis = kuivatus- savustus- ym. taso, -tla, laite

riclis „suller (Söller = parveke, ullakko) – añtlubis, aũkštas = koroke, ylhäällä oleva taso“ E 205 nom. sg. masc. [dėl vok. (E 205) suller plg. v.v.a. sölre (soller) „Söller, Boden über einem Gemache od. Hause Taso huoneen tai talon yläpuolella“] = pr. (i̯o-kamienis) *rīklīs (ar *riklīs?), kuris gali būti iš pr. *rītlīs „t.p.“; tiesa, pr. (E 205) riclis šiaip jau ir pats galėtų būti skaitomas pr. (E) *rītlīs > ritilä? (dėl parašymo E raidės c vietoj t ir atvirkščiai žr. s.v.v. batto, cuylis, cunclis, cussis).

Pr. žodis „antlubis, aukštas“ (E 205) giminiuojasi su lie. rieklai „t.p.“, ríeklas „rieklė, t.y. tam tikra kartelė (palubėje prie krosnies malkoms, drabužiams džiauti ar kamine mėsai rūkyti); antlubis, aũkštas“ (l.c.), ríeklė „rietuvė (malkų); rieklė (tam tikra kartelė)“, ríeklės „tam tikros kartelės; viršutinis namo aukštas“ (tik lie. ríeklas, ríeklės rašoma klaidingai lie. *rėklas, *rėklės).

Tuos lie. substantyvus mėginta vesti iš verb. lie ríe-ti „dėti malkas į rieklę (rietuvę), dailiai, tvarkingai krauti“. Bet šio lie. verb. etimologija nebuvo atskleista; todėl daug neaiškumų turi ir minėtų pr. bei lie. substantyvų darybos (ypač semantikos) istorija, pagaliau ir ta aplinkybė, kodėl tie pr. bei lie. žodžiai skiriasi šaknies vokalizmu – pr. *-ī- (*rīklīs) resp. lie. -íe- < *-éi-.

Galima spėti, kad subst. (i̯o-kamienis, masc.) pr. *rīklʹa- „antlubis, aũkštas“ < *rītlʹa- „t.p.“ yra iš (subst.) *„vieta, kur yra rieklės (tam tikros kartelės)“ < *„rieklė (tam tikra kartelė, 28 malka)“ ← adj. *rītlja- „atrėžinis, atpjovinis“ (masc.) – fleksijos vedinys iš subst. (o-kamienio, neutr.) balt. dial. *rītlan „atrėža, atpjova“ (plg., pvz., subst. lie. arklỹs „Pferd = kyntöhevonen“ kilmę, o šis – sufikso *-tla- vedinys (veiksmo rezultato darybine reikšme) iš verb. (inf.) balt. *rī- „rėžti, pjauti“, buvusio greta jo lyties verb. (ne inf.) balt. *réi- „t.p.“ (žr. toliau); plg., pvz., subst. pr. *pjūklan „pjautuvas“ – vedinį iš verb. (inf.) balt. *pjū- „pjauti“ greta jo lyties verb. (ne inf.) balt. *pjáu- „t.p.“ (žr. piuclan, plg. s.v. krūt).

Keltina hipotezė: tas subst. balt. dial. *rī́-tlan „atrėža, atpjova“ tuomet, kai iš verb. balt. *rī- (inf.)/*réi- (ne inf.) „rėžti, pjauti“ atsirado verb. (inf., ne inf.) balt. dial. *réi- „t.p.“ (šaknies vokalizmo *-éi- apibendrinimas verb. paradigmoje!), dėl pastarojo įtakos buvo perdirbtas į subst. balt. dial. *réi-tlan „atrėža, atpjova“ [> lie. dial. ríeklas „rieklė (tam tikra kartelė, malka)“ žr. anksčiau], o iš jo išriedėjo adj. balt. dial. *réitlē- „atrėžinė, atpjovinė“ (fem.) → subst. *réitlē „atrėža, atpjova“ (> lie. dial. ríeklė, žr. anksčiau).

Reikia manyti, kad iš verb. (inf., ne inf.) balt. dial. *réi- „rėžti = repäistä, pjauti = leikata“ kilusio (žr. toliau) verb. lie ríe-ti [neretai vartoto posakyje ríe-ti ríe-klę ir pan. (figura etymologica)!] réikšmei „į rieklę (rietuvę) dėti malkas ir pan.“ atsirasti bus tam tikrõs įtakos turėjęs subst. lie. rie-klė „ríeklė (rietuvė)“ ir pan. Tiesa, yra dar lytis verb. lie. dial. riẽkti „krauti į riekles (rietuves)“, kuri, man rodos, yra naujoviška: ji bus atsiradusi greta lie. ríe-ti „krauti į riekles (rietuves) = kuormata ritilälle ym.“ < *„rėžti, pjauti riekles“ (žr. toliau) asocijuojant subst. lie. ríeklė segmentą ríek- su verb. lie. riẽk- (riẽk-ti) „… jauti“.

Verb. lie. ríe-ti „į rieklę (rietuvę) dėti malkas ir pan.“ galėtų būti iš *„rieklę (rietuvę) daryti (pirmiausia, aišku, supjaustant medžiagą)“ < *„rėžti, pjauti riekles (tam tikras karteles), malkas ir pan.“ < *„rėžti, pjauti“ < verb. balt. dial. *réi- „t.p.“ < balt. *rī́-/*réi- „t.p.“, o šis (su pailgintu šaknies vokalizmu) –

iš verb. ide. *rei (:*ri-) „t.p.“ 29 (dėl jo žr. Pokorny IEW I 857 s.v. 1. rei-) → verb. ide. *rei- „t.p.“ + *-k(h)- > *reik(h)- „t.p.“ (žr. s.v. rickawie). [Kanta_IE-verbi ei ole **rei- vaan *rē-, *ren- tai *rem-, mahdollisesti *rep- tai reb-, HM].

Suomen sana roikkua sattaa olla tuota perua. IE_juuri ei ole ainakaan **rei, se voi olla esimerkiksi ren- tai rem-.
"Roikale" (f.) = "hirtettävä"? (-l-, koska ei kahta r:ää)

Vaan entäpä se kainu(u)?

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=117243&hakusana=kainu&sanue_id=115169

Kieli:	suomi
Sanue:	kainu		alanko

kainu	?<	germaaniset kielet:		LÄGLOS 2 1996 s. 11-12
		kantagermaani	[χwainō]
		kantaskandinaavi	[hwainu]
		muinaisnorja	[hvein]
kainu	?<	germaaniset kielet:		LÄGLOS 2 1996 s. 11-12
		norja	[gein]
		kantagermaani	[gainō]
		kantaskandinaavi	[gainu]

kainu	~	suomi	vainio	LÄGLOS 2 1996 s. 11-12
kainu	~	suomi	keino	LÄGLOS 2 1996 s. 11-12
kainu	~	suomi	kainus	LÄGLOS 2 1996 s. 11-12
kainu	~	suomi	kaino	LÄGLOS 2 1996 s. 10-11

Tähän voi todeta, että

a) äärimmäisen mielenkiintoista, ja samaan hengenvetoon, että
b) selitys on väärä, vaikka yhteys on varmaan oikea.

MUista syitä talletettuja:

ahin : ahina : ahinat 'õhin = into, rutt = nopeus, tõtt'
Häälikuliselt ajendatud tüvi. Tüve vasted võivad olla ka murdesõnad ahke 'tragi, hakkaja', ahkats 'tragi = kunnon, hakkaja',

soome ahku 'ind, agarus, kihk; innukas, agar, ablas'

HM: Suomessa (SA) ei ole tällista sanaa, paitsi merkityksessä "kuiva, kymä tuuli, ahava, ahvo". vanhaa naista tarkoittva sana on saamea ja tuhkamöykkyä ja raudan kuonaa tarkoittava sana karjalaa. Mikään näistä ei ole germaanin sanoista aska tai *azga, sillä germaanin s tai z eivät lainatessa men suomen h:ksi.

ja võib-olla ka lõunasaami aatskaadidh 'energiliselt, tarmukalt teha = toimia tarmokkaasti'. Selle tüve tuletis võib olla ahker = ahkera. Vt ka õhin = into, tarmo

On joukko sanoja, joissa tavua *ah- seraavat mahdollisesti vanhat johtimet -v-, -m-, -t-, -n-, -k-. Tämä antaa aiheen epäillä, että kyseessä ovat mm. vasarakirveskielen partisiipit. Kyseessä saattavat plla vsk:n "syödä" (ottaa, ruots. äta, åt, eriittäin laajassa merkityksessä: "puree" (terä), tepsii) ja "syöttää" (antaa? erittäin laajassa merkityksessa sisältää, tuottaa ruokaa ym.)-verbit kanbaltin verbistä *en-s-ti, pr, *enda, lt. ėsti, ėda.

ahing : ahingu : ahingut 'kisuliste harudega torkeriist kalapüügivahendina' = ahingas, atrain
← balti
leedu akstinas 'astel = kärki, pistin piikki, nõel = neula, äimä, oga = oas, ota'
läti akstins 'astel, nõel'
● liivi a’ņgõz 'ahing'
soome ahingas 'ahing'
Liivi vaste võib olla eesti keelest laenatud, mõjutada on võinud ka ang 'hang = hanko, tadikko'.
Suomen sana atrain (ahtrain) tulee ilmeisimmin vasarakirvessanasta *aštrainas = "purevainen", terävä (ase)

Liivin sana voi tulla myös liettuan sanasta žangos pl. = hanko.

ahistama : ahistada : ahistan 'kitsikusse ajama, raskusi, häda põhjustama, tugevasti kimbutama; vaevama, piinama, rusuma, painama; ahtaks tegema, kokku suruma, pitsitama' = ahdistaa
← soome ahdistaa 'pigistada, pitsitada; taga ajada, taga kiusata; peale käia, survet avaldada, ahistada'
Laenatud kirjakeelde keeleuuenduse ajal. Sõna on tuntud ka kirderannikumurretes, kus võib olla samuti soome keelest laenatud. Soome allikas on tuletis sõnast ahas.

ahker : ahkra : ahkrat mrd 'hakkaja, igale tööle valmis, kärmas' = ahkera
? ← soome ahkera 'usin = uuttera, ahkera, virk = virkeä, agar = innokas'
Kirderannikumurretes levinud sõna. Võimalik soome allikas võib olla tuletis soome sõnast ahku, ahin. Teisalt on arvatud, et soome allikas võib olla soomerootsi laen, ← soomerootsi agär 'kergesti ärkav; ärgas, erk; kergesti kohkuv; täpne, hoolikas; innukas, agar'. Vt ka agar.

ahm : ahma ~ ahmi : ahma ~ ahmi 'kaljukass (Gulo gulo) = ahma'; mrd 'ahne' = ahne
◊ ahmima
● vadja ahmia 'ahmida (süüa)' = ahmia
soome ahma 'kaljukass = ahma'; mrd 'õgard = ahmatti'
isuri ahmo 'ahne'
Aunuse karjala ahmoi 'kaljukass'
lüüdi ahmo 'kaljukass'
? saami vuosmmis 'raseda naise toidujäänus; raseda naise eriisu' = raskaana olevan naisen ruoanjäännös(?)
? komi aǯni̮ 'õgima = ahmia'
Võib olla häälikuliselt ajendatud läänemeresoome või läänemeresoome-permi tüvi. Teisalt on arvatud, et indoeuroopa laen, ← indoeuroopa *aś-, mille vaste on vanaindia aśma 'sööja = syödä'. Tähendus 'kaljukass' on laenatud soome keelest. Vt ka ahvatlema = vietellä.
Kantabaltin *ens-. Sitä lähellä olevasta muodosta on tullut myös muinaisintian sana aśma.

ahmima : ahmida : ahmin = ahmia = 'korduvalt (ning ahnelt) midagi v millegi järele haarama; ahnelt enda valdusse haarama v saada püüdma' ahm
● vadja ahmia 'ahmida (süüa = syödä)'
soome ahmia 'ahmida, õgida, kugistada', ahma 'kaljukass'; mrd 'õgard'
isuri ahmia 'ahmida, õgida, kugistada', ahmo 'ahne, inimene, kes tahab kõike endale'
Aunuse karjala ahmoi 'kaljukass'
lüüdi ahmo 'kaljukass'
? saami vuosmmis 'raseda naise toidujäänus; raseda naise eriisu'
? komi aǯni̮ 'õgima'

ahne : ahne : ahnet 'võimalikult palju endale tahtev v endasse ahmiv' = ahne
? ← algiraani *atsnas [ei ole tuolta, vaan molemmat ovat "syöväinen"]
● vadja ahnas, ahnõ 'ahne'
soome ahnas 'ablas, ahne'
isuri ahnas 'usin, töökas; ablas'
Aunuse karjala ahnas 'ablas, ahne, täitmatu = täyttymätön'
lüüdi ahnak 'ablas, ahne'
? vepsa ažlak 'ablas, ahne'

ahtma : ahta : ahan = ahtaa 'vilja parsile kuivama tõstma; tihedalt üksteise kõrvale asetama, (täis) toppima'
○ lõunaeesti atma
● vadja ahtaa 'ahta, vilja jm kuivama panna'
soome ahtaa 'toppida = tupata, kiiluda = kiilata, laduda = ladata; vilja parsile kuivama panna'
isuri ahtaa 'vilja, võrke parsile kuivama panna'
Aunuse karjala ahtua 'vilja, võrke kuivama panna'
lüüdi ahtada 'vilja, võrke kuivama panna'
vepsa ahtta 'vilja jm kuivama panna'
lõunasaami voektenje 'maa sisse löödud vai võrkude kuivatamiseks = maahan lyödyt tolpat verkkojen kuivattamiseksi' (no just! sitä se mun uneni tiäsi...)
ersa aftuma 'võrk = verkko'
mokša aftə̑ms 'võrku, mõrda sisse panema = verkon, laittaminen; püünist üles seadma = pyydysten kokeminen '
? mari optaš 'panema, asetama; laduma, kuhjama; kokku panema, ehitama; peale laadima; kummutama'
komi okti̮ni̮ 'püünist, raudu üles seadma'
handi eγət- 'üles riputama, kuivama panema; pooma'
Soome-ugri tüvi. Vt ka ahas.

EI ole suomalsiugri¨lainen, vaan balttilainen vasarakirves, kuten ahas-sanan kohdalla ihan oikein onkin mainittu..

c) sana kainu merkityksessä alanko on Lönnrotilta, eikä selaista ole saatu vahvistettua murretutkimuksissa, eikä hwen tarkoita sellaista germaanissakaan, vaan se tarkoittaa soista rinnettä, yleensä kahden vetisemmän elementin välillä (esimerkiksi sellaista sammalta, jossa suppilovahverot viihtyvät). Ei ole uitenkaan sanottu, etteikö tuota sanaa tuossa merkityksessä sen valumista ja ulosajamista tarkoittavan sivu(?)merkityksen kautta voisi olla.

d) kainu alueen verbin merkityksessä voisi merkitä myös laidunta(mista) verbistä kaita (kaitsee), joka on tätä samaa perua! Kaita on erikoinen verbi, vanhentumaan päin oleva verbi, jota muistuttavat yhtä vanhentuneet *loita (loitsee) ja suita (suitsee). Kaita on saattanut olla joskus *kainta, kaintsee (<gainti, gaino), josta saataisiin *kainu(u) myös suomen säännöillä.

e) sana kainus merkityksessä lattian tai reen poikkikannatin ei välttämättä tule tästä gw-samasta, vaan se voi tulla melko saman näköisestä *kw(en-)-sanasta (tässä linkissä, joskin väärin), josta tulee mm. liettuan kaina = hinta, joka tarkoittaa eri aspekteissaan mm. kantamista ja kestämistä, ja kuorittamista. Tosin sellaiset poikkikannattimat olivat koteaa tilaa vasten olivat tervattuja toisin kuin varsinaiset hyötypinnat, joilla mm. käveltiin, istuttiin ja käsiteltiin ruoka-aineita.
f) sana kainalo on taustaltaan SU-yhdyddana *kä´en-ala, votjakin kun-ul, eikä sillä ole mitään temistä kainu-vainu-vaino-vainio-sanojen kanssa.
g) saamelaisten sana kainulainen merkityksessä ei-saamelaina (ei-arktinen väki) käy täysin yhteen sen kanssa, että kaikki "kainulaiset" käyttävät tervaa, mitä taas saamelaiset tai samojedit eivät tee. Sekä määnyn että koivun terva ovat siedätettäviä aineita, joihin pitää tostua pienestä pitäen että niiden jatkuvaa hajua sietäisi tulematta kipeäksi.

Varairvessana kantabaltin vebistä *genti = tislata, ajaa ulos olisi > *gai(n)ti, *gainu ( ei siis *kainu).

Sellainen aines, josta tislataan, olisi (kb) *genwan (n.), joka vasarakirveen muntosääntöjen mukaan menee muotoon *goiwan = koivu. Ja koivuahan silloin nimenomaan tislattiin, tuohta. Seetri ja mänty tulivat kuvaan myöhemmin. Koivunterva on huomattavati enemmän muovimaista. Diftongi -oi- (eikä -ai-) johtuu siitä, että perässä seuraa huuliäänne.

Sana koivu on levinnyt kautta pohjoisen euraasian, mutta tämä ei ilmeisesti johtu siitä, että se olisi paleosana. Se on tekninen sana:
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

" 21. ChK *kěj'(v)-ke "birch-sprout" (M 68); U *kojwa "Birke" (UEW 169) = *koxjá "birch" (S 537). "

Àlgu pitää koivua kantauralilasisena, perusmuotona *kojwa)

Hampaan jäljet todistavat muinaisen koivuntuohitervapurkan olleen lapsen suussa lapissa 5300 vuotta sitten

Sata pistettä Museovirasolle loistavasta titeellisestä toiminnasta, muutoin äärimmäisen tieteellisen rappion aikakaudelle!

Kommentit

Ladataan...

Hämeemmiäs

Viron pan-germanistinen susi etymologinen sanakirja, 2.

preitlāngus = lievä, mieto

Tämä liittyy sanaan "langeta", mutta "leng-" voi olla samaa alkuperää:

erlāngi = ylhäältäpäin

lingo = jalustin(lenkki)

lanxto = ikkuna (myös: kaari)

Re: Lalli ja Erik

jauge = riihi

riclis = kuivatus- savustus- ym. taso, -tla, laite

Kommentit

Blogi-arkisto

Henkilötiedot

Tagipilvi

luokta	?<	balttilaiset kielet:		Saarikivi, J. 2004 SUSA 90 s. 200
		liettua	[lañktis]
		latvia	[lanktis]

Hämeemmiäs

Viron pan-germanistinen susi etymologinen sanakirja, 2.

preitlāngus = lievä, mieto

Tämä liittyy sanaan "langeta", mutta "leng-" voi olla samaa alkuperää: erlāngi = ylhäältäpäin

lingo = jalustin(lenkki)

lanxto = ikkuna (myös: kaari)

Re: Lalli ja Erik

jauge = riihi

riclis = kuivatus- savustus- ym. taso, -tla, laite

Kommentit

Blogi-arkisto

Henkilötiedot

Tagipilvi

Tämä liittyy sanaan "langeta", mutta "leng-" voi olla samaa alkuperää:

erlāngi = ylhäältäpäin