https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2433192
Uusi valtakunnan-aivopiereskelijä YT Jari Ehrnrooth (joka ei ole metsäteollisuushaa-raa eikä "hurri" vaan kansakoulunopettajan poika Pohjois-Karjalasta) on töräyttänyt äärioikeistolaisuudestaan tunnetussa Etelä-Suomen sanomissa aiheesta oman (?) käsityksensä, joka perustuu absoluuttisen väärälle käsitykselle esimerkiksi Leninin persoonasta. Ehrnrooth ion siis esittänyt mm. Leninin nimenkin mainitsemisen kiel-tämistä Suomessa, muualla kuin hänen laistensa hörönlörökirjoituksissa. Lenin taas on mm. nykyaikaisen tieteenfilosofisen totuuskäsityksen isä. Mutta sehän ei kaikkia kynäilijöitä todellakaan kiinnostakaan!
Otetaan ensin muutama fakta eli teoriariippumaton tosiasia:
1. Neuvostoliitto oli päättänyt itsenäistää Suomen, kuten Puolakin jo itsenäistetty, ja tuki ulkopuolelta Kansanvaltuuskuntaa ja sen valtiojärjestystä, joka oli jyrkästi toisen-lainen kuin itsessään Neuvostoliitossa tuli muodostumaan, joka ei varsinaisesti ollut sellaisenaan kenenkään päämäärä (esimerkiksi yksipuoluejärjestelmä, josta kuitenkin tuli viime vuosisadan yleisin valtiomalli). NL tarkasteli tilannetta Saksan sosialistisen vallankumouksen aikaan saamisen näkökulmasta.
2. Valkoisten voiton ratkaiseva tekijä on Saksan armeijan suorittama Helsingin val-taus. Koko Saksan lähtö mukaan oli täpärällä ja keisari Wilhelmin kannan ja äänen varassa sodanjohdon kantaa vastaan - yksi Wilhelmin munauksista.
Tässä lähdetään siitä, että Saksa EI OLISI OSALLISTUNUT SUOMEN SISÄLLIS-SOTAAN. sakasa olisi sitten vastaavasti pärjännyt jonkin aikaa paremmin joillakin muilla rintamilla, esimerkiksi Baltiassa. Eli lähdetään siitä, että se kuitenkin olsi sotinut Baltiassa.
Sen sijaan voi pohtia, olisivat Ruotsi ja Norja voineet sekaantua sotaa, ja mitä kaikkea sellainen olisi voinut aiheuttaa.
3. Se Valkoisten klikki, joka voitti, JOUTUI LÄHES HETI POIS VALLASTA, VAIKKA VOITTI.
Jos sota olisi pitkittynyt tuon klikin johdolla Keskusvaltojen romahtaessa, mitä se olisi tarkoittanut? Miten ulkovallat olisivat suhtautuneet?
4. Punaisten voitolla ei tarvitse tarkoittaa, että Valkoiset olisi ajattu maasta tai pantu keskitysleireihin. Olisko Suomesta voinut tulla ensimmäinen tällä tavalla ja tästä syystä jaettu valtio? Jos niin missä raja, keitä johdossa?
5. Mitä toisenlainen sosialistinen valtio naapurissa olisi vaikuttanut Neuvostoliiton kehitykseen? Entä Ruotsin kehitykseen?
Mutta Ehrnroothin aivopieruun:
https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2433192
Suoraa puhetta tutkijalta: "Tänä vuonna pitäisi olla rohkeutta sanoa, että valkoisten voitto oli erinomainen asia"
Suomessa on vaikeaa nähdä vuotta 1918 laajemmassa yhteydessään, Jari Ehrnrooth sanoo.
Suomessa vietetään tänä vuonna vuoden 1918 sodan muistovuotta.
Muistovuoden aikana voitaisiin nostaa esiin kaksi näkökulmaa, jotka toistaiseksi julkisesta keskustelusta puuttuvat, sanoo kirjailija-tutkija Jari Ehrnrooth.
Ensinnäkin vuoden 1918 kapina olisi syytä nähdä laajemmassa yhteydessään.
Suomi oli osa maailmanlaajuista kriisiä, ja Suomen vallankumouksellinen liikehdintä oli osa kansainvälistä liikehdintää. Tätä on Suomessa edelleen vaikeaa ymmärtää.
- 1900-luvun kaksi suurta virhettä ja ihmisyyden vastaista järjestelmää olivat fasismi ja kommunismi, Ehrnrooth sanoo. "
RK: Kommusimi ei ollut ihmisyydenvastainen, eikä mikään kansainvälisen lain voimainen eli mitään sellaista päättänyt.
Me EMME TIEDÄ, miltä maailma näyttäisi ilman neuvostoliittoa: miltä Venäjä,
Kiina, Länsi-Eurooppa, Etelä-Aasia tai USA.
Tämä kysymys on erityisen vakavsati nousuut esiin , kun on nähty, mikä NATSISTI-SEN HAISTAPASKANTIETEEN PÖRINÄ JA HÖRINÄ JA LÖRINÄ, JOTA EHRN-ROOTHKIN ON OSA, LÄHTI LIIKKELLE NEUVOSTOLIITON HAJOAMISEN JÄLKEEN, eikä sille oikein vieläkään näy selvää loppua!
JE: - Suomessa on hyvin vaikeaa suhtautua vuoden 1918 tapahtumiin sillä tavalla, että yksiselitteisesti ajateltaisiin punaisen osapuolen osallistuneen tähän 1900-luvun toiseen suureen virheeseen, kommunismiin. Mutta se on totta: maailmanhistoriallisesti katsottuna se osallistui siihen. "
RK: Se ei ollut sellaisenaan mikään "virhe", ja toisekseen TYÖVÄENLIIKKEEN JAKO KOMMUNISTEIHIN JA SOSIALIDEMOKRAATTEIHIN OLI VASTA EDESSÄ sellaisena kuin se tapahtui.
Ratkaiseva pointti oli Itävallan (Unkarin, Tshekin, Slovakian, Jugoslavian) sosalide-mokraattien, jotka olivat olleet sodanvastaisia, asettuminen Neuvostolittoa vastaan noihin samoihin aikoihin.He olivat ideologisesti kaukana leninistä,ja tieteellisesti vää- rässä (machismi). Länsieurooplaisesta sosialidemakratiasta tuli kaikin puolin leninis-minvastainen liike. Suomen Punaisissa oli kaikenväristä sosialisteja kristillisistä sotakommunisteihin.
JE: Toiseksi ja edelliseen liittyen nyt, vuoden 1918 muistovuonna, Suomessa pitäisi olla älyllistä rohkeutta sanoa valkoisten voiton olleen "erinomainen asia", Ehrnrooth haastaa - unohtamatta sitä, että voittanut puoli syyllistyi hirvittäviin julmuuksiin sodan jälkeen.
RK: Näin ei voida sanoa.
Lisäksi hirvittävyydet olisivat olleet kymmenkertaiset, ellei voittajaklikki oli myös hävinnyt valtansa.
Valtaan tuli kolmas ryhmä: Ståhlbergin, Kaarlo Kivekkään, alkiolaisten jne. ei-natsistinen porvaristo.
JE: Valkoisten voiton ansiosta Suomi kehittyi sellaiseksi hyväksi yhteiskunnaksi, jollaisena me sen tänään tunnemme, Ehrnrooth korostaa.
RK. Siihen tarvittiin myös tappio II maailmansodassa.
Eikä Suomi ole tänään mikään hyvä valtio, kaikkea muuta.
Sellaisia ei tunnu taas kerran olevan juuri missään.
JE: Realistisena vaihtoehtona olisi voinut olla autonomisen neuvostotasavallan tai Neuvostoliiton satelliittivaltion asema.
RK. "Satelliitivaltio" oli voinut olla hyvä! Se olisi ollut paempi kuin jonkun muun satelliittina, ja parempi kuin NL:n osana, mitä eikuitenkaan todellisuudessa ollut tarjollakaan.
JE: - Voimme käydä kysymässä Virosta, kuinka hienoa se sitten olisi ollut.
RK: Viro ei välttämättä myöskään olisi joutunut sellaisiin rulliin esimerkiksi II maailmansodassa kuin nyt joutui, jos Suomi olisi ollt oikealla eikä väärällä puolella.
JE: Sisällissodan jakolinjoja pidetään kansalaiskeskustelussa edelleen hengissä, vaikka kukaan ei enää elä eikä voi elää sisällissodan maailmassa.
RK: Suomessa on nyt uusi sisäälissota haistapaskantieteellä.
JE: Se kertoo traumasta, Ehrnrooth sanoo, mutta tosiasioiden tunnustaminen palvelisi menneisyyden hallintaa - menneisyyden painolastista vapautumista tulevaisuutta varten.
RK: Ehrnrooth ei tiedä eikä välitä tosiasioista mitään.
PS: Jari Ehrroothin entinen vaimo on entinen taistolainen (kuten esimerkiksi minä-kin) ja nykyinen vähän sellainen telaktjufeminiti Sari Näre , jonka teos yhdessä Jenni Kirveen kanssa Ruma sota on varmaan monelle palstalaiselle tuttu.
” Ruma sotaRuma sota – talvi- ja jatkosodan vaiettu historia on Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittama kirja, joka kertoo talvi- ja jatkosotien ajasta Suomessa. Kir-jassa käsitellään aiemmin vaiettuja ja arkaluontoisia asioita kuten aseistakieltäyty-mistä, rintamakarkuruutta, sotilaiden huumeidenkäyttöä ja alkoholismia, [1] löysty-nyttä sukupuolimoraalia ja homoseksuaalisuutta sekä sensuuria ja propagandaa. ”
Keskutelua:
Lasse Kallo: " Jos punaiset olisivat voittaneet, seuraus olisi ollut samanlainen kuin muissakin maissa missä kommunismia on kokeiltu – kurjuuden maksimointi ja kapea eliitti. Syystä tai toisesta kommunismi ei vain toimi. "
RK: Tämä on vääristelty kuva. Sitä paitsi suomalainen "kirkastettu" kommunismi syntyi vasta myöhemmin Neuvostoliitossa yllä esitetyn jaon pohjalta ja tuloksena luokkasodan kriittisestä analyysistä, jossa painotettiin erityisesti sitä, että suuntau-duttu vallankumoukseen, vaan jouduttiin siihen. Kommunistista ajattelua esiintyi lähinnä tasanjakokommunismin muodossa rivikaartilaistasolla.
" Esimerkkejä on riittävästi: Päällimmäisinä Neuvostoliitto ja Maon aikainen Kiina, viimeisimpänä Venezuela. "
Tshiang Kai Shekin kapitalistinen Kiina epäonnistui surkeasti ja pääasiassa juuri sen kansalaisista noin 20 miljonaa joutui feodalisti Hirohiton uuneihin. Maon joukkojen kova ase mm. "seksillä pilaavaa" (natsi)biologian tohtori Hirohitoa vastaan, oli, että naisetkin olivat asessa. Toinen ase oli Neuvostoliiton materiaalinen tuki.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/pahimmat-kansanmurhaajat
LK: " On sanottu, että Karl Marxin suurin virhe oli se, että hän uskoi ihmisen olevan hyvä tai ainakin että ihminen pystytään kasvattamaan poliiittisella kasvatuksella hyväksi.
– Ei ihminen ole hyvä, ei hän myöskään ole paha, hänessä on molemmat puolet. Eli ihminen ajattelee omaa etuaan, sitten läheisten etua, ja siihen tämä Marxin solidaarisuusidea hukkuu. "
RK: Ei kaadu. Se miten ihminen mieltää oman etunsa, jota hän tavoittelee, riippuu hänen ideologiastaan. Sevoi tarkoittaa lähes mitä tahansa - myös hienoja moraalisia päämääriä - mutta useimmiten muuta, aina esimerkiksi "geeniensä leviämisen maksimointiin" ja "taivaaseenpääsyyn"...
LK: " Ilman muuta Marx tarkoitti hyvää,hän oli kuitenkin aikansa lapsi. Hän oli hege- liläinen enemmän kuin uskoikaan. Hän vain käänsi Hegelin hengellisen dialektismin materialismin kielelle. "
Kieli oli samaa, mutta sisältö oli eri. Lenin on tätä asiaa käsitellyt, ja vedonnut aina välillä suoraan Hegellinkin, mistä sitten erilaiset nosket ovat nostaneet hirveän porun muka "idealismista" ikään kuin pelkkä Hegelin nimen mainitseminen olisi sitä:
" Dialektisesta logiikasta sisällöllisenä logiikkana
Oittisen ”todistuksen Lenin idealismista” toinen osa perustuu sille, että Lenin, objek-tiivisen ja konreettisen totuuden käsitteen formuloija, filosofisessa pääteoksestaan ”Materialismi ja empiriokritisismi”, hyväksyisi luineen karvoineen Hegelin dialektiikan:
Vesa Oittinen , Suomen "Akatemia": ” Samalla lailla Lenin hyväksyy - sen enempää miettimättä - Hegelin määritelmän dialektiikasta "sisällöllisenä logiikkana", johon myös liittyy sitoutuminen objektiiviseen idealismiin (Kantin mukaanhan näet käsittei-den sisältö palautuu viime kädessä subjektista riippumattomaan todellisuuteen). ”
HM: Tämä on aivan yksinkertaisesti härski vale:Lenin ei suinkaan suinkaan ole sitou-tunut idealistiseen hegelistiseen dialektiikkaan vaan MATERIALISTISEEN MARXI-LAISEEN DIALEKTIIKKAAN, joiden eroista Marx itse kirjoittaa Pääoman I osan jälkisanoissa seuraavaa 5:
” Minun dialektinen metodini ei ole vain pohjaltaan erilainen kuin Hegelin metodi, vaan suorastaan sen vastakohta. Hegelin mielestä ajatteluprosessi,jonka hän ”idean” nimisenä muuttaa itsenäiseksi subjektiksikin,on todellisuuden demiurgi (luoja), todel- lisuuden, joka on vain idean ulkonainen ilmaus. Minulla päin vastoin ´ideaalinen´ ei ole muuta kuin ihmismielen heijastamaa ja ajattelumuodoiksi muuntamaa ´materiaalista´ maailmaa. ”
(Tästä lainauksesta muuten selvästi näkee,että "läntisen marxismin" tuhannesti kiro-aman ´heijastuksen´ (reflection, ja että tajunta on sellaista olemukseltaan) on senkin tuonut marxismiin Marx itse, eikä Lenin.)
Mitä tulee Hegelin suhtautumiseen Kantin yleiseen ”tieteen logiikkaan”, niin Hegel lähtee liikkeelle siitä mihin Fichte lopetti, aivan kuten muutkin hänen jälkeisensä ide-alistit kuten Friedrich von Schelling ja Edmund Husserl,jotka päätyvät tieteen erityis- laadun kiistämiseen.Hegel ei ”ota logiikkaa annettuna” eikä aseta kysymystä ”täydel-lisestä logiikasta” (ainakaan tässä ja nyt), vaan hän pitää logiikkaa tieteenalana tieteenalojen joukossa, ja ryhtyy selvittämään, mikä olisi sen (tutkimus)KOHDE.
” Ennen kaikkea on tärkeää tehdä selväksi, mikä on se reaalinen kohde, jota Hegel tutkii ”Logiikan tieteessään”. Tämä on tärkeää, jotta alun alkaen voidaan säilyttää kriittinen välimatka hänen esitykseensä.
” Että logiikan tutkimuskohteena on ajattelu, siitä ovat kaikki yksimielisiä, tähdentää Hegel ”Pienessä logiikassaan”. Tuntuu täysin luonnolliselta, että hän myöhemmin määrittelee logiikan ”ajattelua koskevaksi ajatteluksi”, tai ”omaa itseään ajattelevaksi ajatteluksi”. ”
Hegel siis ei tarkoita logiikalla suinkaan ainoastaan muodollista logiikkaa (jota kielel-linen esitys kohteesta ei saa rikkoa).Hegelin tarkastelun polttopisteessä on erityisesti ideoiden kehitys ja muodostuminen idealistisen dialektiikan prosessissa. Materialisti taas tässä yhteydessä tarkastelee käsitteen- ja teorianmuodostuksen kysymyksiä, joissa tarvitaan sitä dialektiikkaa varsinkin yleiskäsitteiden käyttämisessä oikein!
Hegelin määrittelyssä logiikan (tutkimus)kohteesta on YHTÄ VÄHÄN MITÄÄN POISSULKEVASTI IDEALISTISTA KUIN FICHTEN MUODOLLISLOOGISESSA KRITIIKISSÄKÄÄN KANTIN ”OLIOTA SINÄNSÄ” VASTAAN: ”das Ding an sich” EI OLE ”VÄÄRÄ, KOSKA SE ON IDEALISTINEN”, vaan se on väärä, KOSKA SE ON (MUODOLLIS)LOOGISESTI KELVOTON, sisäisesti ristiriitainen.
Dialektiikka ”sisällöllisenä logiikkana” erotukseksi muodollisesta eli ”sisällöstä puhdis-tetusta” logiikasta on VIELÄ OSUVAMPI MÄÄRITTELY materialistisessa kuin suinkaan Hegelin idealistisessa dialektiikassa.
Kun muodollinen logiikka ei riipu sisällöstä,se ei riipu myöskään siitä, onko se sisältö ”henkeä vai ainetta”, ideoita vai materiaa. Sitä vastoin sisällölliselle logiikalle se on aina perimmiltään jompaa kumpaa. Dialektiikka sisällöllisenä logiikkana suorastaan ennustaa kahden tietyllä tavalla toisiaan vastaava dialektiikan, materialistisen ja idealistisen, marxilaisen ja hegelistisen, olemassaolon!
1) http://www.marx-seura.kaapeli.fi/archive/bernstein.htm
2) http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=22652
3) http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/artikkeleita/dial.html
4) http://www.marxists.org/archive/ilyenkov/works/essays/essay4.htm
5) http://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1938/09.htm
6) http://www.marxists.org/archive/ilyenkov/works/essays/essay5.htm
7) http://hameemmias.vuodatus.net/blog/3003319/materialistisen-dialektiikan-totuuskasityksesta
https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Dialectical+Logic
LK: "Oma lukunsa on Marxin työtoveri Friedrich Engels.Marx kirjoitti paksua, akatee- mista saksaa samoin kuin oppi-isänsä Hegel ja Hegelin edeltäjä Kant. Kynämiehenä etevämpi Engels käänsi hänen sanansa notkeampaan, ymmärrettävämpään muo-toon. Esimerkiksi Marxin kuoleman jälkeen Engels valmisteli monet Marxin jälkeen-jättämät käsikirjoitukset painoon ja vaikutti marxilaiseen filosofiaan ratkaisevasti.
Marx hyökkäsi oppi-isänsä Hegelin kimppuun, mutta oli loppukättelyssä enemmän oppi-isänsä kaltainen kuin luulikaan.
”Koordinaatisto, Marxin luomus, on monella tapaa omalaatuinen. Se on paradoksaa-linen sekoitus konkretiaa ja spekulaatiota, täsmällistä tosiasia-analyysia ja henkeä salpaavaa apriorismia.
Kuten niin moni ajattelija ennen häntä, Marx uskoo olevansa tiedemies, vaikka tosiasiassa sittenkin on – filosofi. "
Venäjän vallankumouksen filosofi oli ennen kaikkea Lenin itse.
Hän oli monissa keskeisissä asioissa -erityisesti tässä yhdessä - parempikin filosofi kuin Marx - kuten tieteessä pitää seuraajan ollakin:
" LENININ OPPI OBJEKTIIVISESTA JA KONKREETTISESTA TIETEELLISESTÄ TOTUUDESTA
Jokaisen tieteenfilosofisen oppijärjestelmän ydin on sen totuuskäsitys. Totuuskäsitys ja totuus toiminnan päämääränä erottaa tieteen muista yhteiskun-nan, erityisesti sen päällysrakenteen ilmiöistä,kuten ideologiasta,joka sekin määräytyy totuudesta, mutta subjektiivisen ”totena pitämisen” mielessä,taiteesta,moraalista,laeista ja uskonnosta.
Ensimmäinen tieteelliseksi katsottava totuuskäsitys on peräisin Aristoteleelta, jonka yhä pätevän määritelmän mukaan 'totuus' on ”ajatuksen vastaavuus kohteensa kans-sa”. Tämä ns. aristoteelinen eli korrepondenssiteoreettinen totuuskäsitys ei ole vain tieteellisen vaan kaiken totuuden, esimerkiksi taiteellisen ja moraalisen määritelmä niille filosofioille ja ideologioille,jotka sen tunnustavat. Nuo muut yhteiskunnan ilmiöt eivät kuitenkaan ilmiöinä määräydy totuuskäsityksestään, mutta 'tiede' toden tiedon etsimisenä ja tuottamisena määritellään käsitteenä siitä,ainakin objektiivisen totuuden eli nykyaikaisessa korrespondenssiteoriassa. "
LK: " Marx on metafyysikko ja utopisti enemmän kuin itse kuvittelee. Hänkin keinuu vetten päällä, tukenaan oma uskonsa.”
Näin sanoo filosofii Esa Saarinen kirjassaan ”Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin”. "
Näyttää Saarinen olevan noita tusina-NATO-projektifilosofeja.
Projekti oli Leninin leimaaminen giovanni genileläiseksi "totilateralsitiksi" (kuten Oittinen tuossa yllä SUORASANAISESTI tekee!)
Projekti on ideologista sodankäyntiä (nykyään ihmiskuntaa vastaan) ja sen alkupauk-ku oli Aleksandr Solzhenitsynin Vankileiren saaristo. Kirja on ovelasti kirjaoitettu, ja esimerkiksi minä ei huomannut ensilukemalla keskeitä huijausta ollenkaan.
LK: " Ja ainakin minun on helppo yhtyä Esa Saarisen näkemykseen. Marx oli utopisti. Rakensi hienon teorian, joka sortuu käytännön kokeilussa. "
RK: Eivät teoriat sorru kaikki kertalaakista minkään yhden IDEAn mukana,joka koos- tuu lukuisien eri tieteenalojen eri teorioista, joita testataan kutakin kerrallaan tieteel-lisin menetelmin. Idea on siis sellaisen kohteen kuva, malli, representaatio, joka aiotaan vasta toteuttaa, tai jonka esikuva löytää materiaalisesta todellisuudesta. Hegelille ideat ovat kaiken tiedon omalakisesti kehittyvä ydin. Leninille tiedon ydin ovat todet teoriat.
Filosofian teorioita testetaan erityistieteiden teorioiden välityksellä.
Marx oli myös erityistieteilijä, kansantaloustieteilijä. Ei ole arvo- ja lisäarvoteoria romahtanut minnekään (joskaa ne eivät toki puhtaasti hänen käsialaansa olekaan).
Lenin oli oikeustieteilijä. Solzhenitsyn onnistuu luomaan kuvan, että hän "ei ymmär-täisi mitään oikeustieteestä" valehtelemalla ja kääntämällä härskisti kirjoituksia päin-vastaisiksi mm. jättämällä kieltoimauksia pois - ja vääntämällä siis näin Leninin VÄITTÄMÄÄN sellaista, minkä hän lauseessa KIELTÄÄ!
LK: " Olen joskus pohdiskellut, että jos tämä saksanjuutalainen olisi edes kerran elämässään käynyt tehtaassa, jossa hihna pyörii ja työmiesten hiki haisee, olisiko hän rakentanut toisenlaisen teorian. "
RK: Marx oli luterilaisesta perheestä. Lakimiesisä oli kääntynyt juutalisuudesta luterilaiseksi. Juutalaisuus katsotaan kuitenkin aina äidin mukaan.
Kommentit