Asiantuntijana Teknologiateollisuus ry:n kasvun ja osaamisen johtaja Laura Juvonen. Kuva Jarkko Mikkonen.

Onnistunut digitalisaatio jonkin tuotteen valmistamisessa EI LISÄÄ VAAN VÄHEN-TÄÄ TUOTTEEN ARVOA JA SITEN HINTAA - ja myös kaikkien jo valmiiden samojen ja korvaavien tuotteiden - edetessään...

Teknologioilla sellaisenaan ei ole itseisarvoa, mutta PALAUTUMATTOMALLA TITEELLÄ ON: se on myös ainoa yhteiskunnan alue, joka aidosti kumuloituu. Innovaatiot eivät perustu

PELKÄSTÄÄN tieteelle - mutta yhä enenevässä määrin kuitenkin.

 

Teknologiateollisuus ry tyhmistää jäseniään ja heidän asiakkitaan...

https://newspool.fi/asiantuntijat/digitalisaatiolla-kestavaa-arvonluontia/
 

Asiantuntijat: Laura Juvonen:

Digitalisaatiolla kestävää arvonluontia

MAAILMA ei enää koskaan tule muuttumaan yhtä hitaasti kuin se tänä päivänä muut-tuu. Teknologioiden nopea kehitys, globaalien voimasuhteiden uudenlainen rakentu-minen ja maapallon kantokyvyn vastaantulevat rajat muuttavat väistämättä koko yhteiskuntaamme. Muutoksen keskellä on tärkeää kysyä millaista maailmaa olemme rakentamassa.  [Toki..., T.]

TULEVAISUUDESSA innovaatioita tarvitaan tuomaan ratkaisuja ihmiskunnan suu-riin haasteisiin,kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan,kaupungistumiseen, puhtaan veden ja ilman saatavuuteen sekä materiaalien mahdollisimman tehokkaaseen kier-toon. Uusilla teknologioilla ei ole itseisarvoa, vaan meidän tulisi panostaa erityisesti teknologioiden soveltamiseen ja sellaisten kysymysten ratkaisemiseen, joilla on eniten merkitystä yhteiskunnan kannalta.

KESTÄVÄ arvonluonti on tulevaisuudessa myös menestyksekkään liiketoiminnan edellytys. Esimerkiksi maailman suurimman varainhoitajan BlackRockin perustaja Larry Fink on avoimessa kirjeessään sanonut, että pelkkä talouskasvu ei enää riitä, vaan yrityksillä tulee olla pitkän ajan strategia kestävään yhteiskunnalliseen arvonluontiin. Tarvitsemme myös uusia, monipuolisempia tapoja arvioida ja mitata arvonluontia, eli tutkia millaiset kehitettävän ratkaisun kokonaisvaikutukset ovat ihmisille, ympäristölle ja yhteiskunnalle.

[Tässä arvolla tarkoitetaan rikkautta, pääomaa, lisäarvoa, joka on eri asia kuin tuotteen arvo.  Tätä ei voida kuitenkaan tarkastella oikein tarkastelematta tuotteen arvon käsittettä oikein. Käsitteiden sekoittaminen on kusetusta. T.]

MITÄ DIGITALISAATION mahdollistama kestävä arvonluonti tarkoittaa käytännös-sä? Hyvä esimerkki on kiertotalous. Suomi loi kiertotalouden tiekartan ensimmäisenä maana maailmassa. Viime vuonna yli 50 valmistavan teollisuuden yritystä kehitti Sit-ran ja Teknologiateollisuuden yhteisessä kiertotalousohjelmassa digitalisaatioon ja asiakasarvoon perustuvia uusia liiketoimintamalleja. Jos yritys myy esimerkiksi va-loa palveluna – sen sijaan, että se pyrkisi myymään mahdollisimman monta valaisin-ta – syntyy yritykselle selvät kannusteet valmistaa mahdollisimman kestäviä, vähän energiaa kuluttavia ja helposti huollettavia laitteita. Jotta voimme taas alkaa myydä asiakasarvoon perustuvia palveluita, tarvitsemme tämän mahdollistavia digitaalisia ratkaisuja. 

[lienee käyttöarvo, taas käsitteitä sotketaan: se on taloudellisen arvon edellytys, mutta ei se itse. T.]

MERKITTÄVÄSTI arvoa luovat ratkaisut eivät synny yksin, ja parhaat oivallukset kannattaa jakaa. Kiertotalousohjelmassa syntyneet opit ovat kaikkien hyödynnettä-vissä avoimessa työkirjassa. Toinen esimerkki on syksyllä toimintansa käynnistänyt tekoälykiihdyttämö, jonka opit kootaan avoimeen tekoälyn soveltamisen käsikirjaan.

KUINKA sinä luot digitalisaatiolla arvoa –ihmisille, ympäristölle ja yhteiskunnalle? "

MInä ainakin VÄHENNÄN SITÄ (ja siis hintoja ja lisään hyvinvointia) tekemällä paikkansa pitävää tiedettä, torjumalla vääriä teorioita ja näennäisiä "faktoja"!


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan

" Risto Koivula, DI
Tampere

Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista (1998)

Yliopisto-lehden numerossa 6/98 professori Vesa Kanniainen kommentoi marxilai-seksi katsomansa Ari Ojapellon teknologiakriittisiä näkemyksiä tavalla, joka antaa ai-heen eräisiin kommentteihin. Allekirjoittaneella ei näissä talousasioissa ole Kanniai-sen keskustelijoilta edellyttämää taloustieteellistä tutkijakoulutusta, ainoastaan pitkä sivuaine rakentamistaloudesta.

Kanniainen toteaa:

- Länsimainen elintaso on tänään kokonaan toinen kuin mitä se oli esimerkiksi vielä viime vuosisadalla. Jos tulisi nimetä yksi tekijä, mikä tähän kaikkein merkittävimmin on kontribuoinut, se olisi ilman epäilyksiä teknologinen kehitys... Eräät ajattelijat ovat nostaneet varoittavan sormensa. Heille koulutus, tutkimus, tietokoneet ja tietoyhteis-kunta ovat kirosanoja. Niiden seurauksena läntiset kansantaloudet ovat kulkemassa kohti tuhoaan...Tietokoneet, automaatio, robotit ja telekommunikaatio korvaavat ih-mistyön... Tämä tulevaisuuden tulkinta sisältää ajatukset voittojen kasautumisesta ja väestön kurjistumisesta. Siksi sitä ei liene väärin luonnehtia uusmarxilaiseksi.

Kritisoiduista Ojapellon näkemyksistä siteerattakoon seuraavia:

- Vaikka koulutuksen ja teknologian avulla aikaansaadulla tuottavuuden nousulla saataisiin markkinaosuustaistossa tilapäistä kilpailukykyä,niin ennen pitkää se hävit- tää sekä kotimarkkinoiden että vientimarkkinoiden ostovoiman... Jos automaatiolla aikaansaatu tuotto menee yhä harvempiin taskuihin ja markkinoilta katoaa ostovoi-ma, niin pääoman omistuksessa olevilta arvopapereilta kuin kiinteistöistä katoaa myös arvo."

Kanniainen kiteyttää:

- Innovaatioiden talousteorian valossa innovaatiot luovat arvonlisää, Ojapellon mukaan ne sitä syövät.

Saanen tulkita, että esimerkiksi kotitietokoneiden ja matkapuhelinten, joiden eteen on aivan viime aikoina tehty paljon innovaatioita ja joihin on lisätty uusia käyttöomi-naisuuksia, hintojen olisi Kanniaisen innovaatiotalousteorian mukaan pitänyt nousta, ja Ojapellon kysyntäpohjaisen teorian mukaan pysyä suurin piirtein ennallaan, kuten reaalitulotkin.

Perusongelma näyttäisi olevan kuitenkin kysymys yhteiskunnallisen edistyksen ole-muksesta, Kanniaisen mukaan sitä ovat tietokoneet, robotit ja telekommunikaatio, jotka "luovat arvoa" ja joita mukamas vastustavat "marxilaiset" koneidensärkijät. Ojapellon mukaan nämä vehkeet ovat itsessään taantumusta, joka tekee suuresta määrästä ihmisiä "turhaa" väkeä.

Mikä sitten on mainitun marxilaisen poliittisen taloustieteen todellinen näkemys yh-teiskunnallisesta edistyksestä? Perusoppikirjoissa siteerataan yleensä Leninin kirjoi-tusta "Sosialidemokraattien agraariohjelma Venäjän vuosien 1905 - 1907 vallanku-mouksessa", jossa Lenin määrittelee "tuotantovoimien" kehitysasteen yhteiskunnan edistyksellisyyden kriteeriksi. Tuotantovoimia ovat ammattitaitoinen työvoima, tuotantovälineet (teknologia siis) ja näiden molempien keskeisenä komponenttina paikkansapitävä objektiivinen tieteellinen tieto.

" Sellainen hyvinvoinnin tilapäinen tai paikallinen nousu, joka on saavutettu kepuli-konstein esimerkiksi luonnonvaroja ryöstöviljelemällä, tilapäisillä suhdanteilla surf-failemalla ym., tai joka on tapahtunut eriarvoistuvan kehityksen yhdessä kohtiossa, johtamatta tieteellisen tiedon ja teknologian tason todelliseen nousuun, aiheuttaen tulevaisuudessa enemmänkin uhkia kuin mahdollisuuksia hyvinvoinnille, ei ole yhteiskunnallista edistystä.

Yllättävää kyllä sekä Kanniaisen että Ojapellon näkemysten mukaan, hieman eri syistä tosin, esimerkiksi Lenin näyttäisikin olleen pesunkestävä porvari, merkityksessä "ei-marxilainen"!

(Muistaakseni samassa kirjoituksessa Lenin todellakin kaiken varalta hahmotteli marxismin pohjalta myös tsarisminvastaisen kapitalismin mahdollista "mallia", väliai-kaista, kuten kaikki yhteiskunnalliset mallit, jonka erikoisuutena oli, että maa ja luon-nonvarat olisivat olleet yhteiskunnan omaisuutta, jota valtio olisi tarjouskilpailun poh-jalta vuokrannut muun muassa palkattua työvoimaa käyttäville viljelyurakoitsijoille... <:-C )

Toiseksi on kysymys taloudellisen arvon olemuksesta.

Mahtaisiko meillä esimerkiksi olla jokin sellainen "arvontunnistusgeeni", joka kertoisi vaikkapa, että puhtaan hengitysilman taloudellinen arvo sen kiistämättömästä käyttö-arvosta huolimatta ainakin vielä on nolla (ellemme ole avaruusaluksella tai sukelluk-sissa), ja timantinpalasen, jota "tyhmempi" ei ilman apuvälineitä edes erota lasinpalasta, arvo voi olla miljoonia markkoja (anteeksi: euroja)?

Ainakaan minulla sellaista geeniä ei ole; minua ei yhtään hirvitä ostaa alihintaan, jos joku vain myy, ja joskus tulee hölmöyttään maksettua myös selvää ylihintaa...

Marxilaisen talousteorian perusväittämä on, että kaikki taloudellinen arvo on työstä peräisin, ja markkinoilla vertautuvien tuotteiden ainoa yhteinen ominaisuus (arvon "lisäksi"!) on, että ne ovat laajasti ymmärrettynä työn tuotteita. Tuotteen taloudellisen arvon käsitteellä tarkoitetaan tässä sellaista ideaalista hintaa, jota tuotteen hinta pyrkii lähestymään markkinoilla "vapaan kilpailun" olosuhteissa.

Perushypoteesin mukaan tuotteiden hintojen suhde pyrkii "ideaalisilla" markkinoilla kohti näiden tuotteiden aikaansaamiseksi kaikenkaikkiaan keskimäärin, ja "keski-määräisissä olosuhteissa", välttämättömien työmäärien suhdetta. Työ voidaan liittää tuotteeseen joko elävän tai "varastoidun" työn, kuten tuotantovälineiden, koulutuksen jne. muodossa. Arvoa kohti "pyrkii" vaihtoarvo, jolla loppukäyttäjä saa tuotteen.

Innovaatio otetaan pääsääntöisesti käyttöön, jos näin syrjäytettävä elävän ja varastoidun työn määrä on käyttöön otettavaa suurempi.

Tuotteen käyttöarvo on sen taloudellisen arvon edellytys, kun ensimmäinen menee, menee myös toinen, mutta se ei määrällisesti determinoi jälkimmäistä, sillä markki-noilla käyttöarvoja mitataan taloudellisilla arvoilla, työllä, ainakin Marxin teorian mukaan.

Valmiiden tuotteiden arvo ei muodostu toteutuneiden, vaan vaihtohetken odotusarvon mukaisten työtuntien mukaan vastaavantasoiselle tuotteelle.

Innovaatiot, jotka vähentävät tuotteen valmistamiseksi keskimäärin välttämätöntä ko-konaistyötuntimäärää, alentavat kaikkien valmiiden vastaavien tuotteiden arvoa, ja it-se uudenkin tuotteen arvoa, joskin tätä toisaalta lisää hintaan siirtyvä tuotekehitystyö.

Juuri näin pitääkin tapahtua, eikä muutoin innovaatioihin satsaamisessa esimerkiksi yhteiskunnan taholta mitään itua olisikaan, sillä nimenomaan jonkin hyödykkeen arvon ja sitä tietä hinnan lasku (ilman laadun laskua) on hyvinvointia lisäävä tekijä, eikä suinkaan näiden nousu, jonka käsityksen saa Kanniaisen innovaatiositaatista.

Jos vastaavasti jokin "disinnovaatio", vaikkapa päätön direktiivi esimerkiksi tuplaisi rakennuskustannukset, niin samalla hurjasti ja ansiottomasti nousisivat myös vanho-jen rakennusten näin määritellyt arvot ja hinnat,ja hyvinvointi sen kun heikkenisi, niin mieleistä kuin tämä tilanne joillekin tietysti olisikin. (Jokin disinnovaatio saattaa tie-tysti siirtää pienet kustannukset tältä päivältä suuriksi kustannuksiksi tulevaisuudes-sa. Sellainen voidaan estää ainoastaan ja vain objektiivisen tieteellisen tiedon avulla, jolla voidaan ennustaa toimenpiteiden tulevia vaikutuksia.)

Malli ei ole kovin arka markkinoiden "ideaalisuudelle", hintojen kehityksen suunta on sama myös monopolistisen kilpailun olosuhteissa, mutta mekanismit ja vuorovaiku-tukset muiden (korvaavien) tuotteiden, rahanarvon jne. kanssa ovat monimutkaisem-pia. Ongelmallisempi kohta ovat "keskimääräiset olosuhteet". Usein, esimerkiksi maanviljelyksessä, ne tarkoittavat huonoimpia olosuhteita, joissa markkinoille suuntautuva tuotanto vielä on kannattavaa. Hyvissä luonnonoloissa toimivat saavat lisävoittoa ns. maankoron muodossa, jonka odotusarvosta hyödyntämättömien luonnonvarojen "arvo" muodostuu.

Kapitalismille, toisin kuin esimerkiksi feodalismille, on ominaista,että myös työ muuttuu "markkinoita varten tuotetuksi" hyödykkeeksi, jonka hinta määräytyy tulevan yhteiskunnan vaatimusten mukaisen työkyvyn tuottamisen ja uusintamisen vaatimien tuotteiden ja palvelusten sisältämän työn näkökulmasta. Työnantaja siis ostaa työn sen ainakin suurin piirtein "oikeasta" arvosta, ja myy työn tuloksen, jonka arvonlisä pääsääntöisesti on paljonkin suurempi kuin sen osalle tulleiden työtuntien "tuotanto-kustannukset". Erotus on se paljon puhuttu lisäarvo,taloudellisin termein jalostusarvo miinus työvoimakustannukset, josta muodostuvat pääomatulot.

Tämä on juuri sellainen ideaalimalli, jollaisia professori Kanniainenkin on kertonut mm. tässä Yliopisto-lehdessä kaikkien taloustieteellisten mallien olevan. Se on joille-kin tuotteille suorastaan triviaali, joillekin sen ei ole ehkä tarkoituskaan pitää paik-kaansa, varsinkin jos niputetaan tuote-, pääoma- ja valuuttamarkkinat, joista arvoteo-ria sellaisenaan koskee vain ensin mainittuja, muiden ollessa arvon uudelleenjakoa.

Mitä tulee Suomen taloustilanteeseen vuosikymmenen taitteessa, jolloin työ väheni, kun idänkauppa ja varsinkin sieltä saatavat maksut jo olivat lähteneet romahtamaan, pörssikurssit ja kiinteistöjen hinnat yhä sen kun nousivat, ja pankit myivät valtion "ta-kauksella" valuuttalainaa tahoille, jotka sitä vapailta markkinoilta eivät olisi missään tapauksessa saaneet, niin jokainen marxilaista talousteoriaa tunteva, oli hän sitten porvari tai kommunisti, tiesi tarkkailla tilannetta tietyltä kannalta, ja molempien ideologioiden tunnustajia oli myös varoittamassa mitä ilmeisimmästä kuplasta.

Ojapellon maalaamat kauhukuvat koskevat tilannetta,jossa suuri osa kansalaisista ei saa työvoiman uusintamiseksi välttämätöntä osuutta, työnsä taloudellista arvoa vas-taavaa hintaa, työn luomasta arvosta työpalkkana, tulonsiirtoina, yhteiskunnallisina palveluksina jne. Toisen maailmansodan ja 90-luvun alun välisenä aikana sellainen tilanne ei liene ollut aivan tavallinen sen paremmin Länsi-Euroopassa, Yhdysvallois-sa kuin esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossakaan, kaikissa näissä tiedon, työvoi-man ja teknologian taso kohosi, vieläpä nopeasti, mainittuna aikana. (Eroja vallitsi palkan ja palvelusten suhteissa.)

Kanniainen lienee Euroopan ainoa taloustieteen professori,jolla ei ole harmainta hai-suakaan marxilaisen talousteorian todellisesta sisällöstä. Tämä puute on kyllä pro-fessorismiehelle melko helposti korjattavissa. Ehkä Kanniainen tarkoittaa ´arvolla´ jotakin muuta kuin hinnanmuodostuksen, kansantulotilastojen jne. pohjalla olevaa arvoa, mutta mitä, siihen pystyy vastaamaan yksin talousprofessori itse.

Sitäkin paremmin professori on EMU-asiantuntijana aivan varmasti perehtynyt sii-hen, millaiseen arvo- ja talousteoriaan nojautuen tämä rakenteilla oleva EU:n Kes-kuspankki aikoo ruveta päättämään kannaltamme tärkeimmistä asioista, pahimmas-sa tapauksessa vailla sen paremmin poliittista, markkina- kuin tieteellistäkään kont-rollia. Mitä korkeammalta tasolta nuotit on annettu, ja mitä vähemmän ne ovat "vain" omia näkemyksiä tai tuloksia, sen parempi,tällä kertaa. Ei ole kysymys nyt siitä, ovat- ko ne teoriat oikeita vai vääriä, me tavalliset kansalaiset haluamme ensisijaisesti täs-sä vaiheessa kuulla vaikkapa Teiltä, herra professori, nimenomaan, mitä ne teoriat ovat.

Älkää viitatko paksuihin käsittämättömiin vieraskielisiin teoksiin, sellaista tekevät vain ns. laiskat professorit, vaan tiivistäkää, popularisoikaa, kiteyttäkää!

Professori Kanniainen, näyttäkää asiantuntijuutenne!

[HM: Professori Kanniainen on asettunut sittemmin euron vastustajaksi ja Suomen euroeron kannattajaksi. Mitä perustavinta laatua olevia talousteiteen perusteita koskevia väärinkäsityksiään ei ole korjannut.] "