https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/paasin-ylen-juttuun-muka-moskovan-trollina/
Kuvassa esiintyy tavallisen Vkontaktelaisen kuvaama BUK-TELARin eli ohjusvaunun rekkakuljetus Ukrainan Dniprissä (Dnepropetrovskissa) pari kuukautta ennen MH17-matkustajakoneen alasampumista. Kuljetus oli niin kummallisen näköinen ja oloinen, että epäluuloiset yksityishenkilöt kuvasivat ja pistivät kiertoon kuvat, jotka levisivät myös minun kauttani. Erikoista on mm.että tässä (rikkinäisessä) TELARissa ON OH-JUKSET MUKANA IKÄÄNKUIN AMPUMAVALMIINA, VAIKKA NIITÄ EI OIKEILLA SOTILAILLA OLE KUIN RINTAMALLA! Kuljetuksissa ne kuljetetaan erikseen ja paraateja ja sellaisia varten on feikkiohjukset! TELAR voi toimia sekä kauko-ohjauksessa että käsiohjauksessa.
TELARIn NO 312 OHJUKSINEEN JA VALKOINEN VOLVO-KULJETUSREKKA OVAT ERÄITÄ VÄREJÄ (ohjusten muoviset kärkisuojakartiot) ja nippeleitä lukuun ottamatta, jotka on alkeellisen helppoa vaihtaa NASAn ja mediatalojen videotekoälyillä!) TASAN SAMANLAISIA KUIN BELLINGCATIN MUKA ”MH17-MATKUSTAJAKONEEN ALASAMPUMISEEN SYYLLISTYNEELLA VENÄJÄN 53. ILMATORJUNTAPRIKAATIN TELARILLA NO 332”!!!
TÄSSÄKÖ SITÄ ”VENÄJÄN 53. PRIKAATIN ASESAATTUETTA” TODELLISUU-DESSA KUVATTIIN, UKRAINASSA, KAKSI KUUKAUTTA (2 kk) ENNEN MH17:N ALASAMPUMISTA!!!
Ukraina piti härkäpäisesti ja kansainvälisen lain vastaisesti ilmatilaansa auki matkus- tajakoneille sotatoimialueen yläpuolella, vaikka mm. Venäjä sulki omansa ylös asti sitä vastapäätä (vaikka siellä ei mitään sotatoimia ollutkaan).
Sama BUK-1 no 312 näkyy täällä Donin alueella uutisessa joka kertoo ukrainalaisen BUK-ilmatorjuntarykmentin 3-й ЗРДН 156 ЗРП siirrosta Donille.
https://rsdn.org/Forum/flame.politics/7154856.1
Juuri tämän BUK-osaston Ukrainan armeijan tuore komentaja Viktor Muženko komensi 15.7 eli pari paivää ennen MH-17-pudotusta Zarosštšensken taajamaan - ampumaetäisyydelle MH-17 todellisesta osumapaikasta (joka ei ole se, minkä Hollannin tutkimusryhmät JIT ja DSB ja Bellincat sanovat, mutta ON se, mitä noiden koneiden valmistaja Almaz-Antey sanoo.
***
The Dutch MH17 "research" is ignored by UN ICJ Court of Justice. And it is the organ that decides.
https://edition.cnn.com/2024/01/31/europe/ukraine-russia-icj-mh17-intl/index.html
" World / Europe
World Court dismisses much of Ukraine’s case against Russia
Story by Reuters
Published 7:44 PM EST, Wed January 31, 2024
The Ukrainian Foreign Ministry's Director General for International Law Oksana Zolotaryova and Ambassador-at-large Anton Korynevych attend an International Court of Justice (ICJ) hearing on January 31, 2024.
Piroschka van de Wouw/Reuters
Reuters — Judges at the top UN court on Wednesday found that Russia violated elements of a UN anti-terrorism treaty, but declined to rule on allegations brought by Kyiv that Moscow was responsible for the shooting down of Malaysia Airlines flight MH17 over eastern Ukraine in 2014.
In the same ruling, judges at the International Court of Justice (ICJ) found that Russia had breached an anti-discrimination treaty by failing to support Ukrainian language education in Crimea after its 2014 annexation of the peninsula.
The decisions were a legal setback for Kyiv. The court rejected Ukraine’s requests to order reparations for both violations and only ordered Russia to comply with the treaties.
https://www.youtube.com/watch?v=zAFZbjyoqok
Venäjä syyttää Hollantia MH17-koneen alasampumista koskevien tietojen piilottelus-ta. Kyseessä ovat tiedot, miksi Ukraina kieltäytyi sulkemasta ilmatilaansa matkusta-jakoneilta sotatoimialueen yläpuolella, vaikka kansainvälinen laki niin vaatii.
”Hollannin viranomaisten haluttomuus julkistaa virallista kuvausta malesialaisen Boeing-matkustajakoneen putoamisesta Ukrainassa kertoo pyrkimyksestä pimittää tietoja ”päästää iskun alta” Kiova syyllisyyden siirtämiseksi Venäjän suuntaan, sanoi Venäjän ulkoministerön tiedottaja Marija Zaharova.
Viime päivinä Hollannin ulkoministeriö on vahvistanut uudestaan kantansa tiedotteessa hollantilaisille edustajille selittäen syitä, miksi on mahdotonta julkaista asiakirjoja ja virkakeskusteluja, joiden kuluessa paljastuisivat malesialaisen Boeingin putoamisolosuhteet Ukrainan taivaalla,erityisesti asettuu kysymys Ukrainan ilmatilan sulkemattomuus, totesi tiedottaja keksiviikon yhteenvedossa.
Hänen mukaansa hollantilaset edustajat laskeskelevat,että asiakirjat voisivat sisältää tiedot ”Ukrainan todellista syistä kieltäytyä ilmatilansa sulkemisesta sotatoimialueen yläpuolella”.
***
https://yle.fi/uutiset/3-10777109
” Läntiset yhteiskunnat ovat mätiä ja Notre Damen polttivat keltaliivit – nämä ja muut valheet leviävät valeuutisista elävissä ryhmissä
Suomessakin toimii useita sosiaalisen median ryhmiä, joiden jäsenet jakavat päivittäin toisilleen valeuutisia.
.. Suomessa ja muualla Euroopassa on myös koko joukko aivan tavallisia ihmisiä, jotka jakavat usein ja useissa ryhmissä valeuutisia, joko tietämättömyyttään tai tarkoitushakuisesti.
… Aktivistit vaihtoehtoisen maailmankuvan asialla
Yksi valheellisia uutisia levittävä yksityishenkilö on tamperelainen Risto Koivula. Hän oli myös ehdolla vuoden 2015 eurovaaleissa Suomen Työväenpuolueen (STP) ehdokkaana.
Koivula on eläkkeelle jäänyt rakennusstatiikan tutkija, joka viettää omien sanojensa mukaan “paljon aikaa päivittäin” lukemalla ryhmien juttuja ja jakamalla omia julkaisu-ja. Koivulan Facebook-profiilikuvassa näkyy parraton mies Pikku Kakkonen -paita päällä. ”
Kyseessä ei ole ”Pikku Kakkosen paita”,vaan kuva on manipuloitu täältä, yhdistelmä uusiseelantilaista psykologian professori Damian Scarfia ja Koivulaa:
Damian Scarf, YLEnkin rotumurhapierupeilineuroonipuoskari”tieteen” paljastaja.
” – Ryhmistä saan usein ensin tietää jostakin asiasta. Siellä jaetaan kiinnostavaa tietoa, Koivula kertoo Ylelle.
– Kyllähän siellä on kaikenlaisia asenteita, mutta perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. Tai jos olen nähnyt, niin olen siitä huomauttanut.
Samalla Koivula sanoo, että kommentoi mieluiten tiedeaiheita, joista hänellä on asi-antuntemusta. Ulkopolitiikkaa hän tuntee henkilökohtaisesti huonommin, vaikka hän jakaa paljon maailmanpolitiikkaa käsitteleviä juttuja.
” Perättömiä juttuja en ole juuri nähnyt. ”
Tamperelainen eläkeläinen Risto Koivula
Kun Koivula jakaa liki 20 uutista omalla Facebook-sivullaan ja eri Facebook-ryhmiin, niistä valtaosa käsittelee kuitenkin juuri ulkopolitiikkaa. Hän kertoo luottavansa ryhmien sisältöön myös siksi, että hän tuntee niissä vaikuttavia ihmisiä henkilökohtaisesti.
– Siellä on sellaisia, jotka ovat muodostuneet kavereiksi. Heidän kauttaan tiedän lähteiden luotettavuuden aika tarkkaan, Koivula sanoo.
“Kavereilla” Koivula viittaa Bäckmaniin ja Skippari-Smirnoviin. Bäckmanin Koivula on tavannut kuluvana vuonna henkilökohtaisesti kahdesti. ”
RK:En voi kyllä sanoa nimenomaan näitä aivan erityisesti tarkoittaneeni,mutta näistä Saraste kyseli, ja minä sitten jotakin vastailin. Ja nämä ovat asiantuntevaa väkeä.
”Tamperelainen Koivula itse käyttää lähteinään suomalaisten vastamedioiden lisäksi paljon kansainvälisiä vastamedioita,sellaisia kuin Rambler.ru,Southfront,ja mediajätti Russia Today.
… Suomalaisryhmillä vastineet muualla Euroopassa
Tamperelaisen Koivulan kanssa samoja lähteitä käyttää myös stuttgartilainen Elena Schulz.
3. toukokuuta hän jakaa seinällään toisen käyttäjän karttakuvan, jonka alla lukee:
Puolan Masuurien asukkaat kertovat suurista armeijaosastoista, jotka ovat matkalla kohti venäläistä Kaliningradia ja Suwalki-aukkoa.
Siviileiltä on liikkuminen alueella kielletty.
Aikooko Nato nyt Krimin miehityksen vastaiskuna miehittää Kaliningradin enklaavin? Pohjois-Puolan asukkaat odottavat Naton hyökkäystä Venäjälle.
… ”
Schulten juttu tässä on samaa kategoriaa ja julkiseen keskusteluun kuuluvaa ilmi tullessaan kuin tuohon artikkelikuvaan liittyvä juttukin…
Minut rinnastetaan siis jutussa melko kovan luokan toimittajiin, jotka lisäksi ovat tapahtumien lähistöllä ja saavat sieltä kansalailta havaintoja – samaa mitä esimerkiksi Bellincat rehentelee tekevänsä – mutta SE voi kyllä feikata vaikka kaikki ”kansalaishavaintonsakin”, toisin kuin ”trolliryhmiin” postaavat yksityiset tarkkailijat.
Toimittajan haastattelu Aamu-TV:ssä:
https://areena.yle.fi/1-50133674
Ei haisua, mitkä ovat infosotatoimijoita – ja ketkä ja mitkä esimerkiksi ns. punaisia sillejä…
Ja gradu:
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97408/GRADU-1434536302b.pdf?sequence=1
” TAMPEREEN YLIOPISTO
Viestinnän median ja teatterin yksikkö
SARASTE, ANNA:
Kohti sovinnontekoa. Miten journalistit ja journalismi voivat edistää sovinnon syntymistä konfliktin jälkeen?
Pro gradu -tutkielma, 89 s. Tiedotusoppi Toukokuu 2015
”Tämä pro gradu -tutkimus tarkastelee teorian ja empiiristen esimerkkien avulla,millä keinoilla journalistit julkisuuden ammattilaisina sekä journalismi instituutiona voivat vaikuttaa konfliktin jälkeisen rauhan vaalimiseen ja sovinnonteon aloittamiseen. Tutkimus on teoriaa luova. Se esittelee aiempia löydöksiä konflikteja koskevasta uutisoinnista ja tarkastelee raportointia ohjaavia eettisiä koodistoja.
Viestintätutkimuksen rinnalle tuodaan havaintoja julkisuuden roolista konfliktin jälkei-sissä tilanteissarauhan- ja konfliktintutkimuksen piiristä. Näiden kahden teoriaperin-teen synteesinä määritellään sovintojournalismin käsite, jota testataan kolmen empii- risen esimerkin avulla. Tarkastellut esimerkkitapaukset ovat journalistisia projekteja, jotka on toteutettu Nepalissa,Bosnia-Hertsegovinassa ja Etelä-Afrikassa ja jotka ovat tähdänneet konfliktinjälkeisen sovinnonteon prosessin tukemiseen.
….
1 SISÄLLYSLUETTELO1.
JOHDANTO ....................................................... .......................... 4
1.1 AIHEEN VALINTA JA TUTKIMUSKYSYMYS ......... .................4
1.2 TUTKIMUKSEN TARKOITUS ............................ ......................7
1.3T UTKIMUKSEN RAKENNE ................................ .................... 9
2. ENSIMMÄINEN LÄHESTYMISSUUNTA: JOURNALISTIN EETOS, KONVENTIOT JA KONFLIKTIUUTISOINTI.......................... ...........11
2.1 JOURNALISTIN ETIIKKA JA IDEOLOGIA .................. ...........12
2.1.1 Objektiivisuus ja totuudellisuus ....................... .................... 12
2.1.2 Oikeudenmukaisuus ........................... ................................ 15
2.1.3 Sitoutumattomuus ........................ ....................... ...............17
2.1.4 Rauha eettisenä lähtökohtana ............. ................ ..............19
2.1.5 Universaalit arvot ........................ ......................... ............. 21
2.1.6 Journalistinen paradigma ja ideologia ................ ............. .. 23
2.2 AIEMPI TUTKIMUS KONFLIKTIUUTISISTA ............. ........... 25
2.2.1 Propaganda ................................ ................................... .... 27
2.2.2 Sijoitetut toimittajat .................... ................................... ..... 28
2.2.3 Medioitettu konflikti ........................... ............................. .... 30
2.3 RAUHANJOURNALISMI ....................... ................................ 31
2.3.1 Rauhanjournalismin lähtökohdat ................. .................. .... 32
2.3.2 Rauhanjournalismin kritiikki ...................... ..................... .... 35
2.4 PÄÄTELMIÄ:
MITÄ JOURNALISMI JA JOURNALISTIT VOIVAT TEHDÄ KONFLIKTEISSA?..36
3. TOINEN LÄHESTYMISSUUNTA: SOVINNONTEKOKONFLIKTIN JÄLKEEN 40
3.1 MÄÄRITTELYT ....................... .............................................. 41
3.1.1 Konflikti ja konfliktinjälkeiset tilanteet ............ .................... 41
3.1.2 Rauha ................................. ............................................ ..43
3.1.3 Rauhan rakentaminen ......................... .............................. 45
3.1.4 Konfliktinratkaisu ........................................................ ....... 46
3.2 SOVINNONTEKO ....................... .......................................... 48
3.2.1 Määritelmä ........................ ................................. .............. 48
3.2.2 Totuuden etsintä,uhrien muistaminen ja tekijöiden rankaiseminen 50
3.2.3 Muistin politiikka ja historian hyvittäminen ........................... 52
3.3 MEDIA RAUHAN JA SOVINNON RAKENTAJANA ................ 54
3.4 SOVINTOJOURNALISMIN ALUSTAVA MÄÄRITELMÄ .......... 58
4. KOLME ESIMERKKIÄ JOURNALISMISTA SOVINNONTEON VÄLINEENÄ 63
4.1 NEPAL: A PEOPLE’S WAR .................................................... 63
4.2 SOVINNONTEKOA BOSNIA-HERTSEGOVINASSA .... ....... 67
4.3 ETELÄ-AFRIKAN TOTUUSKOMISSIO JA MEDIA ...... ..... ... 70
5. POHDINTA ......................................... ................................ .... 75
5.1 P ALUU SOVINTOJOURNALISMIN MÄÄRITELMÄÄN .... ..... 75
5.2 METODIKRITIIKKI .............................. .................................... 79
5. 3AIHEITA JATKOTUTKIMUKSELLE ............... ......................... 80
LÄHTEET ........................................................ .............................. 83
1. Johdanto
Tässä tutkimuksessa pyrin yhdistämään tiedotusopillista sekä rauhan- ja konfliktin-tutkimuksen teoriaperinnettä uudeksi teoreettiseksi käsitteeksi, jolla haluan vastata kysymykseen: Miten journalismi voisi vaikuttaa sovinnonteon syntymiseen konfliktin jälkeisessä yhteiskunnassa? Vastausta tähän tutkimuskysymykseen haetaan aiemman tutkimuksen sekä empiiristen esimerkkien avulla.
…
Journalistisen objektiivisuuden ympärillä on käyty lukuisia debatteja, mutta se tuntuu olevan edelleen vahva rivitoimittajan työtä ohjaava normi. Kuten tutkimukseni tulee osoittamaan, ovat useat sotaraportointia tarkastelleet tutkijat tulleet siihen johtopää-tökseen,että objektiivisuudesta kiinni pitävät journalistit raportoivat konflikteista taval- la, joka kiihdyttää konfliktia.Haluan haastaa valtavirran ajattelutavan ja argumentoida sen puolesta, että toimittajan on pysyttävä tietoisena siitä, millaisia seurauksia hänen uutisoinnillaan on ja mitä hän työllään tavoittelee.
...Nämä ohjeet mielessäni aion etsiä vastausta tutkimuskysymykselleni. Lähden liik-keelle tutkimuskohteen, konflikteista raportoinnin ja konfliktin jälkeisen sovinnonteon määrittelyistä ja niihin liittyvien käsitteiden avaamisesta.
Luku 3 keskittyy keskeisten konfliktin jälkeisiin tilanteisiin sekä rauhaan liittyvien kä-sitteiden määrittelemiseen ja tarkastelemiseen julkisuuden ja median näkökulmasta.
Millainen rooli julkisuudella on rauhan rakentamisessa rauhan- ja konfliktintutkimuk- sen tähänastisen ymmärryksen mukaan? Perustelen myös rajaukseni sovinnonteon tarkasteluun journalistisena lähtökohtana - eli miksi julkisuus on erityisen merkityk-sellinen juuri kollektiivisen anteeksiannon ja yli etnisten, kansallisten, uskonnollisten tai muiden rajojen menevän solidaari-suuden synnyttämisessä, väkivaltaisuuksiin syyllistyneiden tekijöiden rikosten dokumentoinnissasekä eri puolilla jakolinjoja syntyneiden uhrien muistamisessa.
Luku 4 esittelee tapausesimerkit journalistien tai medioiden toteuttamista konfliktin jälkeisistä sovintoprojekteista.Esittelyssä on Nepalissa sisällissodan jälkeen toteutet-tu A People’s War -valokuvanäyttely, Post-Conflict Research Centerin työ Bosnia-Hertsegovinassa sekä apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan totuuskomission televisiointi.
Kuvailen lyhyesti kunkin projektin lähtökohtia ja tavoitteita sekä niiden keskeisen si-sällön.Luvun lopuksi pyrin etsimään projekteista samankaltaisuuksia ja eroavaisuuk- sia. Teoreettisen ja empiirisen taustoituksen jälkeen lähden luvussa 5 vetämään yhteen eri lähestymissuuntien löydöksiä.
Määrittelen kehittämäni sovintojournalismin (reconcitiliative journalism) käsitteen, joka kuvaa journalismin funktiota konfliktin jälkeisissä tilanteissa. Lopun päätelmissä esitän metodikritiikkiä ja asetan lähtökohtia mahdollisille jatkotutkimuksille.
11 Kuvio 1.3
Käsitekartta sovintojournalismin käsitteen taustasta. Värit merkitsevät eri lähestymis-suuntiin kuuluvia käsitteitä. Sovintojournalismin käsite syntyy kolmen eri kentän (rauhan- ja konfliktitutkimuksen, viestintätutkimuksen ja empiiristen esimerkkien) synteesinä
…
Rauhanjournalismi on syntynyt propagandatutkimuksen löydösten pohjalta ja niiden kritiikkinä.Se lähtee ajatuksesta,että journalisti aktiivisesti ajaa raportoin- nissaan rauhan asiaa valtavirtamedian sotapropagandan ja sodanlietsonnan sijaan.Pyrin esittämään,miten tähän lähtökohtaan on rauhanjournalismissa päädytty ja tarkastelemaan, millaisia ongelmia rauhanjournalismiin liittyy.
…
Umberto Eco on listannut hyvän tieteellisen tutkimuksen kriteerejä. Hänen mukaan-sa tieteellisessä tutkimuksessa kyse on ”itsenäisestä tutkimuksesta, jossa on tietysti hallittava aihetta koskeva koko keskustelu, mutta ennen kaikkea on ’keksittävä’ jota-kin, mitä muut eivät vielä ole sanoneet” (Eco 1990,18). Toivon,että pystyn omalla kä-sitteelläni tuomaan jonkin uuden ajatuksen tieteelliseen keskusteluun, josta voi puo-lestaan jatkaa edelleen journalistien ja konfliktien suhteen pohdintaa. Econ mukaan tutkimus on tieteellinen, kun:
1) Tutkimuskohde on täsmällinen ja sen on määritelty niin, että muutkin voivat sen tunnistaa.
2) Tutkimuksen on esitettävä tästä kohteesta jotakin, mitä ei ole ennen sanottu tai sitten esitettävä uudesta näkökulmasta ennestään tutut seikat.
3) Tutkimuksesta on oltava hyötyä muille. Tutkimus on tieteellinen, jos (kohtien 1 ja 2 ehtojen lisäksi) se lisää jotenkin tiedeyhteisön tiedon määrää ja jos kaikissa tulevaisuudessa kirjoitettavissa tutkimuksissa se pitäisi ainakin periaatteessa ottaa huomioon.
4) Tutkimuksessa on annettava perusteet siinä esitettyjen hypoteesien oikeaksi tai vääräksi osoittamiselle, ja siinä on annettava ainekset keskustelun julkiselle jatkamiselle. (Emt. 43-46.)
Nämä ohjeet mielessäni aion etsiä vastausta tutkimuskysymykselleni
… 12
2. Ensimmäinen lähestymissuunta: Journalistin eetos, konventiotja konfliktiuutisointi
Kunakin aikana ja kussakin yhteiskunnassa vallitsee tietty valtavirran käsitys siitä, mikä määrittää ammattimaista journalismia. Ammatti-maisuuden pohjana tai suorastaan takeena pidetään tiettyjen eettisten koodistojen sekä journalistisen kulttuurin noudattamista.
Journalistinen kulttuuri syntyy kulttuurisesti neuvoteltujen ammattimaisten arvo-jen ja käytäntöjen kautta, jotka ulottuvat yksittäistä toimittajaa paljon laajemmalle (Hanitzsch 2012, 473-4).
Tähän tutkimukseen on vaikuttanut vahvasti omia opiskeluitani hallinnut angloame-rikkalainen journalistinen kulttuuri, jonka rinnalla on olemassa useita muita journalis-tisia kulttuureita. Vaikka tutkijoiden on mahdollista tunnistaa tiettyjä eettisiä arvoja, jotka jaetaan universaalilla tasolla (kts.luku 2.1.5),on eri journalistisissa kulttuureissa jonkin verran eri ny-anssi- ja painotuseroja, kun katsotaan journalistista eetosta ja moraalia.
Angloamerikkalainen journalistinen kulttuuri määrittää siis tämän tutkimuksen otteen, kun tarkastelen perinteisiä eettisiä kulmakiviä konfliktiuutisoinnin valossa. Samalla niistä esitetty kritiikki asettuu myös osaksi juuri anglo-amerikkalaisten viestintäkes-kustelua. Haluan tässä luvussa tarkastella lähemmin modernin journalistietiikan pe-rustana pidettyjä arvoja ja käsitellä erityisesti niitä kohtaan esitettyä kritiikkiä. Kuvai-len lyhyesti arvot ja ihanteet,jonka jälkeen problematisoin niitä tutkimuslöydösten avulla.
Pyrin kysymään: millainen journalistietiikka palvelisi kestävän rauhan asiaa?
2.1 Journalistin etiikka ja ideologia "
RK: Etiikka on filosofiatieteenala, jonka tukimukohteena ovat ideologisesti sisäiste-tyt moraalisäännöt ja tietoisen ideologisen sisäistämisen puoli myös laki-, tapa- (perinne-), ammatillis-järjestöllisistä (joihin journalismin eettiset periaatteetkin kuuluvat) ja mm. uskonnollisista normeista.
" 2.1.1 Objektiivisuusja totuudellisuus
Objektiivisuuden käsitteellä on erityinen merkitys tämän tutkimuksen kannalta. Vaik-ka se on monissa journalistissa perinteissä hylätty kokonaan, on sitä pitkään pidetty arvossa oman tutkimuksellisen taustani määrittävässä angloamerikkalaisessa jour-nalistisessa kulttuurissa. Perinteen sisällä objektiivisuuden käsitettä on alettu proble- matisoida vasta hiljattain. Perinteisellä objektiivisuudella tarkoitetaan ymmärrystä uutisten objektiivisuudesta, joka sai alkunsa 1900-luvun alun Yhdysvalloissa.
Objektiivisuuden noudattamisen ydinajatus on, että journalistin täytyy tarjota suoraa, puolueetonta tietoauutisten muodossa, joissa hänen omat mielipiteensä eivät näy. Termi levisi nopeasti toimituksissa ja tuli osaksi lehdistön ammattikoodistoa ja oppi-kirjoja. Uutinen on perinteisen määritelmän mukaan objektiivinen, jos se on tosiasial-linen ja tarkka kuvaus jostakin tapahtumasta. Toimittaja raportoi ainoastaan faktat eikä esitä kommentteja, tulkintoja tai spekulaatioita. Lisäksi raportti on neutraali ja asettuu asiaa koskevien eriävien mielipiteiden ulkopuolelle. (Ward 2009, 73.)
Stephen J. A. Wardin mukaan objektiivisuuteen läheisesti liittyvästä totuudesta on käyty paljon filosofisia keskusteluja, mutta valtavirran journalismissa totuus on käsitetty realismin ajattelusuunnan kuvailemana “tarkkana havainnointina ulkoisista tapahtumista”. Ymmärrän tässä käsitellyssä yhteydessä totuuden (truth) ja totuu-dellisuuden (truthfulness) synonyymeina, koska journalismia määrittävinä arvoina ne ohjaavat samanlaiseen ajatteluun ja toimintaan. ”
RK: Ne eivät ole sama asia. Molempia nimitetään kuitenkin myös objektiivisuudeksi eli kohdelähtöisyydeksi. Mutta tutkimuskohde on eri tieteenaloilla eri. Totuus on lauseen (proposition) tai koherentin käsitteen tai teorian sellainen ominaisuus, että siinä kuvautuu tuon ajattelumuodon kohde objektiivisessa todellisuudessa oikein.
Kukin tieteenala määrittelee yleensä konkreettisesti totuuskäsitteen oman alansa päättelyn piirissä painottaen mm. alan spesifejä kriteerejä. (Tieteenala on on tutkimuskohteeseen liittyvien tosien teorioiden ja objetiivisten matodien joukko.)
” Totuudellisuutta noudattava raportointi näkee tosien asioiden ja tapahtumien vastaavan maailmaa sellaisena kuin se on, kun taas väärät eivät vastaa sitä. ”
RK: Totuudellisuus on hyvä termi journalistiselle objektiivisuudelle,mutta se ei ole tieteellisen muista totuuksista mahdollisimman irrallaan testattavissa olevan totuu-den, vaan tiedollisen luotettavuuden synonyymi (toimia käytännöllisen toiminnan suhteellisen luotettavana teoreettisena perustana).
AS: ” Realistien koulukunta ei syvenny kysymyksiin siitä, vastaavatko uskomukset ja niiden kohteena olevat objektit toisiaan sekä miten me määrittelemme, mikä on totta – sen sijaan totuus määrittyy ulkopuolisista objekteista ja todisteista käsin. ”
RK: Juu niin MÄÄRITTYY, mutta se on symbolisten ilmausten ominaisuus, että ne kuvaavat todeelisuutta oikein!
AS: ” Objektiivisuus ja totuudellisuus linkittyvät vahvasti toisiinsa realistisessa teori-assa, sillä ontologinen (olemassa oleva metafyysinen) objektiivisuus mahdollistuu realistien määrittelemästä ulkopuolelta tulevasta totuudesta, josta todistavat ulkopuoliset objektit. (Ward 2009, 72.) ”
RK: Käsitteen perussana on tosi (vasarakirvesbaltin *stantis) eikä totuus (toteus).
AS: ”Tutkijat kuitenkin toteavat,että objektiivisuuden käsite on oman aikansa luomus. Michael Traber kirjoittaa:“Joukkoviestinten luonne on määrittynyt historiallisissa pro-sesseissa, joita ovat ohjanneet tietyt poliittiset ja taloudelliset intressit. Niiden sisältä- mät arvot ja myytit,joita ne heijastavat, ovat osa tiettyä mediakulttuuria. Yksi tällainen myytti on median ylistetty objektiivisuus.” (Traber 2008, 206.) ”
RK: Katalaa kehottamista vääritelyyn… Traber oli uskonsoturi. "Lähteet" eivät ole tieteellisiä.
AS: ”Gaye Tuchmanin esitystä toimittajien objektiivisuutta koskevista käsityksistä on lainattu useissa objektiivisuutta käsittelevissä tutkimuksissa.Hänen mukaansa objek-tiivisuus toimii toimittajille suojamuurina kriitikoita vastaan (Tuchman 1972,660). Hän kirjoittaa,että jokainen uutinen koostuu toimittajan kokoamista ja arvioimista ”faktois-ta” (lainausmerkit alkuperäisessä tekstissä, huom.AS), joista toimittajat ovat tilivel-vollisia. Jokainen uutinen sisältää siis vaaran siitä, että vääristynyt fakta vaikuttaa negatiivisesti julkaisumedian toimintaan ja siten laskee median voittoja.
…
Objektiivisuuden ihannetta on kuitenkin problematisoitu angloamerikkalaisen tutki-muksen piirissä jo jonkin aikaa. ”Jokaisen keskustelun täytyy alkaa totuudellisuuden ja objektiivisuuden ongelmasta journalismissa”,Ward (2009,71) kirjoittaa. Nykypäivän journalismissa objektiivisuuden normi on Wardin mukaan kriisiytynyt pahasti. 1950-luvulla objektiivisuuden kultakausi alkoi kääntyä laskuun uusien teknologioiden ja kasvavan kriittisyyden takia.Normi esimerkiksi lisäsi pinnallista raportointia virallisista faktoista, mikä vähensi tapahtumien analysointia ja tulkintaa.
Objektiivisuus uhkasi lehdistönvapautta, ja monet puhuivat monipuolisemman, mieli-piteitä sisältävän lehdistön puolesta, koska sen nähtiin palvelevan paremmin demo-kratiaa.Ward uskoo,että journalistietiikan täytyy siirtyä eteenpäin perinteisestä objek- tiivisuusajattelusta ja pohtia, millaisissa tilanteissa objektiivisuuden periaate johtaa huonoon työn jälkeen. (Ema. 75 – 81.) ”
RK: Sellainen ”vapaus”, jota objektiivisuus uhkaa, on PAHASTA!
…
Funtsitaan…
AS: " ... 66
4.2 Sovinnontekoa Bosnia-Hertsegovinassa
Vuosien1992-1995 Bosnian sota oli osa laajempaa entisen Jugoslavian alueella käy-dyistä etnisistä konflikteista. Konfliktit saivat alkunsa etnisistä ja taloudellisista syistä sekä Serbian presidentin Slobodan Milosevićin johtamasta liikehdinnästä. Bosnia ju-listi itsenäisyyden Jugoslaviasta vuonna 1992, mikä lisäsi väkivaltaisuuksia entises-tään. Bosnialaiset muodostivat kolme eri etnistä ryhmää, serbit, kroaatit ja muslimit. Konfliktin alussa kroaatit ja serbit onnistuivat saamaan alueellisia voittoja niin, että Serbian sekä Jugoslavian kansallisen armeijan tukemat serbit lopulta hallitsivat 70 prosenttia Bosnia-Hertsegovinan alueesta. Alueellisten valtauksien kanssa toteutet-tiin myös etnisiä puhdistuksia. (U.S. Department of State 2013.) EU ja Yhdysvallat olivat hitaita reagoimaan alueella tapahtuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Vuonna 1993 YK:n turvallisuusneuvosto perusti sotarikostuomioistuimen entisen Jugoslavian alu-eella tapahtuneita rikoksia varten. Myöhemmin samana vuonna Bosnian ylle saatiin lentokieltoalue, jota valvoi Yhdysvallat YK:n mandaatilla. Vuonna 1994 Bosnian kro-aatit ja muslimiryhmittymät allekir-joittivat rauhansopimuksen, jossa sovittiin alueelli-sista hallintoalueista. Aselepo alkoi kuitenkin rakoilla vuoden loppua kohti, ja konflikti eskaloitui uudestaan muslimien ja kroaattien välillä keväällä 1995.
Heinäkuussa 1995 Bosnian serbit syyllistyvät joukkomurhiin Srebrenicassa ja Zepassa, jossa he tappoivat yli 7000 miestä. Srebrenican joukkomurha painosti länsimaita etsimään lopullista päätöstä konfliktille. "
RK: Nyt se valehtelee, RYÖKÄLE!!! Ja opinnäytteessä!
Näin kirjoittaa Balkain asioihin perehtynyt Ari Rusila blogissaan ja Uuden Suomen Puheenvuorossa:
Kysymyksiä (i.a.):
Tässä muutamia aiheellisia kysymyksiä:
-
Miksi Srebrenican tragedian yhteydessä yhä puhutaan 8000 teloitetusta yksilöstä kun ainoa kova todiste Haagin tribunaalin käsissä on 442 teloitetun ihmisen jään-nökset? Omaa kertomustaan oikeudenkäynnistä toiseen muuttanut, syyttäjän kanssa sopimuksen tehnyt tähtitodistajakin (koska muita silminnäkijöitä ei ole löytynyt) puhui Branjevon farmilla tapahtuneiden teloitusten yhteydessä 1200 teloitetusta, 115 löydettiin.
-
Alueen haudoista on löydetty vajaa 4,000 tapausta joista noin 1,500 oli vain ruu- miin osasia ja samasta määrästä kuolinsyytä ei voitu selvittää.Kun loppujen osal- ta DNAankaan avulla kuolinaikaa ja kuolintapaa ei juuri ole voitu määritellä esim. sen suhteen, ovatko ne tapahtuneet taisteluissa, luonnollisista syistä, teloituksis-sa tai jopa aiemmin – miksi vain teloituslukua ja sitäkin suurenneltuna käyetään kansanmurhan todisteena. "
YK:han ei ole todennut Srebrenicassa kansanmurhaa (genocide), vaan joukkomur- han (massacre), ja lisäksi se ei ole katsonut silloista Jugoslavian liittovaltiota (Serbia, Montenegro, Kosovo) syypääksi tuohon joukkomurhaan.
Kuitenkin joukkomurhiakin on monenlaisia.Tällä joukkomurhalla on erityistesi propa- goitu ns."paholaismiesteoriaa". On muodostettu myös nimilistoja, mutta sittemmin on ilmennyt että osa "joukkomurhatuista" on mm. "äänestänyt" Bosnian Muslimitasaval- lan vaaleissa. Tähänhän on kaksikin mahdollista selitystä, joten pistin varmuuden vuoksi noihin molempiin "muuttujiin" lainausmerkit ympärille...
KUOLINSYYSTUTKIJAT (JOISTA TOINEN OLI SUOMALAINEN) KIELTÄYTYIVÄT ALLEKIRJOITTA-MASTA TUTKIMUSRAPORTTIA JOUKKOMURHASTA,JONKA PERUSTEELLA JUGOSLAVIAN POMMI- TUKSET ALOITETTIN.SEN ALLEKIRJOITTI VAIN TUTKIMUSRYHMÄN KOLMAS JÄSEN,JOLLA EI OLE KUOLINSYYNTUTKIJAN PÄTEVYYTTÄ! HÄNKIN OLI SUOMALAINEN: HAMMASLÄKETIETEELLINEN HENKILÖLLISYYDENTUNNISTAJA HELUNA RANA, JONKA PITI TUTKIA VAIN HENKILÖLLISYYKSIÄ:
https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/08/23225
Suomen ulkoministeriö ja Jugoslavian pommitukset
https://www.turpeinen-saari.net/blogi/2018/02/27/23561
Avainsanat: Racak, Tarja Halonen, Martti Ahtisaari, Helena Ranta, Antti Penttilä, Jugoslavian pommitukset
Torstai 8.2.2018 klo 16:35 – Pirkko Turpeinen-Saari
Jugoslavian hajottaminen 1990-luvulla oli tarkoin suunniteltu prosessi.Taustalla olivat Yhdysvaltojen ja Saksan taloudelliset ja geopoliittiset intressit.NATO:n laajentaminen Balkanille oli keskeisenä tavoitteena.
... Kroatian Krajinan serbien toinen kansanmurha toteutettiin yhdysvaltalaisten ken-raalien johdolla. Operaatio Myrskyssä 250.000 serbiä karkotettiin keskiajalta peräisin olevilta kotiseuduiltaan ja tuhansia tapettiin yhden viikonlopun aikana elokuussa 1995. Tämän todellisen kansanmurhan peittämiseksi yhdysvaltalainen ja muu länti-nen propaganda nosti Srebrenica ”kansanmurha” provokaation peittämään todellista tapahtunutta serbien kansanmurhaa.
Yhdysvaltalaiset kenraalit johtivat myös Izetbegovicin apuna jihadistijoukkoja Sarajevossa.
CIA:n entinen toimihenkilö Robert Baer on kuvannut kirjoissaan 1990-luvun alusta lähtien suorittamaansa kansanryhmien vastakkainasettelun nostattamisen salaista ohjelmaa.
Olen kuvannut suomen kielellä Jugoslavian hajottamisen taustatekijöitä kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Kansainvälisiä lähteitä on mm George Szamuely Bombs for Peace; NATOs humanitarian war on Yugoslavia.
Yhdysvalloille ei Slovenian, Kroatian ja Bosnian haltuunotto (itsenäistäminen) riittä-nyt, vaan se halusi haltuunsa myös jäljelle jääneen osan Jugoslaviaa eli Serbian ja Montenegron ja Makedonian.
...
Koko vuoden 1998 ajan Yhdysvallat ja NATO uhkasivat toistuvasti pommittavansa Jugoslaviaa ellei sen armeija lopettaisi KLA terroristien tuhoamista ja toiminnan lopettamista. Jugoslavian hallitus ei olisi saanut pitää huolta turvallisuudesta maansa rajojen sisällä. KLA tappoi paitsi serbipoliiseja myös siviilejä ja albaaneja, jotka olivat valtion viroissa tai ystävällisissä suhteissa serbien kanssa.
Yhdysvaltojen diplomaatit alkoivat neuvotella KLA:n johtajien kanssa. Jo kymmenen vuoden ajan vallitseva propaganda oli demonisoinut Jugoslavian johtoa nimittäen presidentti Milosevicia Hitleriksi. Tosiasiassa Milosevicin vaimon äiti oli tullut natsien teloittamaksi toisen maailmansodan aikana.
Yhdysvallat ja NATO etsivät kuumeisesti tilaisuutta aloittaa pommitukset. Provokaa-tio löytyikin Racakin kylän taistelusta. 15.1.1999 Jugoslavian poliisi ilmoitti tyhjentä-vänsä kylän KLA terroristeista. Se kutsui paikalle ETYJ:n tarkailijat ja tiedotusväli-neet. Ranskalainen AP:n televisioryhmä oli koko päivän paikalla ja kuvasi taistelut. Kylän ympärillä rinteessä oli juoksuhautoja ja ammunta alkoi heti poliisien ja kuvausryhmän saapuessa paikalle.
Seuraavana päivänä paikalle saapui ETYJ:n tarkkailijoiden amerikkalainen johtaja William Walker lehtimiesjoukon sattelemana. KLA:n terroristit, jotka olivat ottaneet kylän yön aikana jälleen hallintaansa saattoivat kulkueen kuopalle, jossa oli 45 ruu-mista. KLA:n edustajat ja muut paikallaolijat kuvasivat ruumisröykkiötä teloitetuiksi. Välittömästi Walker totesi, että hän ei ole koskaan nähnyt mitään niin hirveätä. Kyseessä on ”rikos ihmisyyttä vastaan”.
Taistelu oli perjantaina ja jo viikonlopun aikana hallitukset ja NATO:n elimet kokoon-tuivat tuomitsemaan julmat serbit. Teloituksesta syytettiin Milosevicia ja Racakista tuli peruste häne haastamiselleen Jugoslavia Tribunaaliin Haagiin.
Media, länsimaat ja NATO olivat päättäneet välittömästi, että taistelun sijaan kysees-sä oli raaka teloitus. Presidentti Clinton ja ulkoministeri Albright lietsoivat hysteriaa USA:n keskusteluohjelmissa ja uutisissa. Albright vaati pommituksia.
Viikonlopun jälkeen maanantaina ranskalaisissa lehdissä ilmestyi silminnäkijära-portteja siitä, mitä perjantai-päivän aikana todella tapahtui.
Ruuminavaukset suoritettiin Pristinan oikeuslääkeopillisella laitoksella. Jugoslavia-laisten oikeuslääkäreiden lisäksi paikalle kutsuttiin valkovenäläinen työryhmä. Jotta tutkimukset olisivat kaikin puolin objektiiviset, paikalle kutsuttiin vielä suomalainen oikeuslääkäriryhmä.
Suomen ulkoministeriö oli valinnut ryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan,jolla ammattitaitonsa vuoksi ei ole mitään tekemistä kuolinsyyn tutki-musten kanssa. Sen sijaan varsinaista okeuslääketieteellistä asiantuntemusta edusti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen oikeuslääkäri professori Antti Penttilä.
Ryhmät työskentelivät siten, että jugoslavialaisen lääkärin suorittaessa avausta, suomalainen seurasi vieressä ja suomalaisen avatessa jugoslavialainen tarkkaili vieressä. Avausten päätyttyä suomalaiset ja jugoslavialaiset olivat yksimielisiä siitä, että uhreja ei ollut teloitettu vaan he olivat kuolleet taistelussa.
Suomen ulkopolittinen johto, jonka tuohon aikaan muodostivat presidentti Ahtisaari ja ulkoministeri Tarja Halonen eivät antaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden allekirjoittaa lausuntoa yhdessä jugoslavialaisten kanssa. Lausunto luvatiin antaa myöhemmin, mutta päivää lykättiin toistamiseen.
Lausunnon allekirjoittamisen sijaan puheenjohtajaksi määrätty hammaslääkäri Ranta antoi lausunnon,jossa hän kutsui tapahtumaa ”rikokseksi ihmisyyttä vastaan”, mikä termi kuvasi 6 miljoonan juutalaisen kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana.
Kaius Niemen kirjoittamassa elämäkerrassa ”Ihmisen jälki” Helena Ranta ilmaisee varsin rasistiselta vaikuttavan asenteen holokaustin kokeneita serbejä kohtaan. Hän asettuu näin julkisesti terroristien puolelle ja kuvaa kuinka hän auton takapenkin jalkatilassa pyrki matkustamaan tapaamaan terroristijohtajia. Hän nauhoitti salaa keskusteluja ja arvosteli Jugoslavian valtion edustajien läsnäoloa ja halua valvoa Helena Rannan tekemisiä.
Teoksessa Ranta kuvaa kuinka saksalaiset diplomaatit asettivat sanat hänen suuhunsa, mitä hänen tulisi vastata tiedotusvälineiden kysymyksiin.
Koska Suomi ja Saksa eivät tähän päivään mennessä ole luovuttaneet suomalaisten oikeuslääkäreiden lausuntoa, presidentti Clinton, NATO ja media saivat vapaasti jatkaa sitä teloitustarinaa, jonka William Walker oli ETYJ:in nimissä tarjoillut.
http://arirusila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229717-a-walker-statue-for-memory-of-racak-massacrehoax
Presidentti Clinton kuvasi ennen pommitusten aloittamista pitämässään puheessa, kuinka siviilejä oli kiskottu kodeistaan, koottu kuoppaan ja ammuttu niskaan, kaulat katkottu, raajoja revitty irti ja kuinka joukossa oli naisia ja lapsia.
Tosiasiassa kylä oli autio. Vain kahdesta piipusta oli pakkasaamuna noussut savua. Kyläläiset olivat jo edellisenä kesänä muuttaneet terroristeja pakoon. Kylä oli KLA:n tukikohta ja kaatunut nainen oli naapurikylän KLA-päällikön tytär, joka myös oli osallistunut taisteluun.
Helena Ranta tietenkin tiesi, mihin tulokseen ryhmän oikeuslääkärit olivat tulleet. Sii-tä tiedosta huolimatta hän sepitti epäasiallisia, paikkansa pitämättömiä kertomuksia, joista osaan hän oli saanut ohjeet suomalaisilta ja saksalaisilta virkamiehiltä.
Mikä hankalinta,Heluna Ranta todisti myös Milosevicin oikeudenkäynnissä Haagis-sa. Ranta kertoo kirjassaan kuinka myös siellä hän puhui saksalaisessa valmennuk-sessa määritettyjä lauseita. Suomen ulkoministeiö katsoi siis Helena Rannan edus-tavan ruumiinavausten tulosten suhteen totuutta paremmin kuin avaukset tehneet oikeuslääkärit.
Viimeisen Helena Rannan tiedotustilaisuuden päivän aamuna,Washington Post -lehti ilmoitti kyseessä olleen teloituksen ja että ehkä koskaan ei tultaisi julkistamaan suomalaisten avaustuloksia.
Pommitukset alkoivat muutama päivä Rannan viimeisen tiedotustilaisuuden jälkeen maaliskuussa 1999. Racak oli se provokaatio,jota Yhdysvallat, NATO ja Saksa tarvit- sivat. Viimeinen neuvottelu KLA:n ja Jugoslavian hallituksen välillä käytiin Rambuil-let’issa. Ryhmät eivät tavanneet kertaakaan samassa huoneessa. Yhdysvaltojen edustajat osoittivat olevansa KLA:n puolella. Neuvotteluasiakirjassa oli edellytetty koko Jugoslavian NATO-miehitystä, mihin Jugoslavian valtio ei tietenkään voinut suostua, joten tie pommituksiin oli myös tältä osin avautunut. "
PS: "Hauska" yksityiskohta noista pommtuksista:
http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259675-riccardo-morandi-ei-ollut-ainoa-eurotieteellinen-siltaguru
" Riccardo Morandi ei ollut ainoa "eurotieteellinen" siltaguru... "
AS: " Elokuussa kroaatti- ja bosnialaisjoukot aloittivat sotatoimet Bosnian länsiosas-sa,pakottaen serbialaisjoukot vetäytymään ja tuhannet serbialaiset siviilit maan sisäi- siksi pakolaisiksi. NATOn maavoimien iskut serbien armeijan tukikohtiin, NATOn ilmavoimien jatkamat iskut sekä diplomaattiset neuvottelut johtivat lopulta aselepoon syyskuussa 1995. "
NATOn ilmavoimien iskut olivat laittomia ilman YK:n TUrvallisuusneuvoston valtuutusta.
AS: " Vuoden lopussa neuvoteltu Daytonin sopimus toimi pohjana alueen eri maiden hallinnoille ja rauhan syntymiselle.(Ema.) Vuonna 2010 perustettu Post-Conflict Research Center (suom. konfliktinjälkeinen tutkimuskeskus PCRC) on bosnialaisen ja yhdysvaltalaisen toimittajan yhteinen hanke.
Toinen perustajista,Velma Šarić,kertoo keskuksen nettisivuilla halunneensa ”säilyttää sodan muistot samalla, kun rakentaa parempaa huomista”.
Šarić kertoo kuulleensa lukuisia uhrien kertomuksia toimittajan työssään ja nähneen- sä, miten uhrit elivät ilman minkäänlaista tukea tai apua. Hän halusi antaa sodan uhreille äänen.
68.
Šarić työskenteli Institute for War and Peace Reportingille, jossa häntä koulutettiin esimerkiksi tasapainoisuuden ja objektiivisuuden periaatteiden mukaisesti. "
RK:Kyseessä onNATOn johtaviin sodanlietsojiin kuuluvan haistapaskantieteilijän his- torianväärentäjä Anne Applebaum-Sikorskyn,Puolan esitisen sotaisan sotaministerin vaimon, putiikki.
... Leadership
IWPR is an international network of three partner not-for-profit organisations gover-ned by a board of trustees composed of senior journalists,peace-building and human rights experts, regional specialists, and business and NGO professionals. The Chair-man of the International Board of Directors is Sir David Bell, ex-chairman of the Financial Times. Other members include Anne Applebaum, George Packer, and Christina Lamb, among others. [8]... "
RK: Jos Anne Applebaum-Sikorsky (vas) on "rauhanjournalisti"
- niin minä olen "apostoli Johannes"...
AS: " ”En halunnut rajata itseäni kuulemaan vain yhtä puolta tarinasta”, hän kuvailee. ”Jokainen yksittäinen tragedia ansaitsee tulla arvostetuksi, sama se,millä puolella se sijaitsee.” (Post-Conflict Research Centerin net-tisivut.) PCRC kertoo nettisivuillaan, että sen tavoitteena on “viljellä kestävän rauhan olosuhteita Bosnia-Hertsegovinassa ja muualla Balkanin alueella”.Tämän saavuttamiseksi keskus käyttää luovia multime- diaprojekteja, jotka tähtäävät suvaitsevaisuuteen,moraaliseen rohkeuteen, yhteisym-märrykseen ja positiiviseen muutokseen. Paitsi että keskuksella on omia projekteja, se toimii asiantuntijana kansainvälisille ryhmille, kuten toimittajille, valokuvaajille, tutkijoille, elokuvantekijöille, kansalaisjärjestöille, oppilaitoksille ja muille alueesta kiinnostuneille.
Toiminnan kautta PCRC haluaa lisätä maan resursseja rauhan rakentamisen saralla.(Ema.) PCRC:sta Global Voices -portaalissa julkaisema artikkeli kuvailee bosnialais-mediaa ja keskuksen mandaattia laajemmin.Bosnia-Hertsegovinassa media on edel- leen vahvasti jakautunut etnisten ja poliit-tisten jakolinjojen mukaan, ja mediasisällöt usein voimistavat näitä jako-linjoja. Media kierrättää artikkelinmukaan stereotypioita sekä lisää etnisiä jännitteitä. Toimittajilta puuttuvat välineet, joilla he käsittelisivät saamiaan tietoja kriittisesti tai objektiivisesti. (Woodward 2014.)
Keskuksen työhön on siksi kuulunut erilaisten multimedia-alustojen perustaminen. Yksi PCRC:n projekteista on Balkandiskurs alueellinen kirjoittajien, bloggaajien, mul-timediataiteilijoiden ja aktivistien verkosto, joka on reagoinut itsenäisen media puut-teeseen julkaisemalla tuoreita ja itsenäisiä mielipidekirjoituksia. Hanketta rahoitetaan EU:n laajentumisrahastosta ja paikallisten yhteistyökumppaneiden avustuksella. Bal-kandiskursin aiheita ovat esimerkiksi siirtymäkauden oikeus, epätasa-arvo, korruptio ja ihmisoikeudet. Multimedia-alustan jutut ovat luettavissa sekä englanniksi että bosniaksi osoitteessa:
http://www.balkandiskurs.com/?lang=en(Ema.)
Post-Conflict Research Center on myös aktiivinen konfliktinjälkeisen median tuottaja. Keskus on rahoittanut esimerkiksi dokumenttielokuvien tekemistä ja niiden näyttä-mistä. Sen tuottamia elokuvia ovat muun muassa Ordinary Heroes (valmistunut 2013), joka kertoo pelastuksen ja moraalisen rohkeuden tarinoita edistääkseen su-vaitsevaisuutta, sovinnontekoa ja etniset jakolinjat ylittävää yhteistyötä; vuonna 2012 valmistunut In the Land of Blood and Honey,joka kertoo sodan keskellä elävästä nai- sesta; sekä Uspomene 677 (valmistunut 2011), jossa kuvataan eri etnisten ryhmien suhtautumista veriseen menneisyyteen. (PCRC:n nettisivut.)
69
PCRC on ottanut vaihtoehtomedian tuotannon lisäksi tehtäväkseen toimittajien ja erityisesti nuorten toimittajien kouluttamisen erilaisten työpajojen ja koulutusviikkojen puitteissa. ”Nuorten rooli asianosaisina ja päätöksentekijöinä Bosnian rauhan raken-tamisprosessissa on otettava vakavasti”, PCRC:n toinen perustaja Leslie Wood-ward kirjoittaa Global Voices -artikkelissa. PCRC tarjoaa tutkivaan journalismiin painottuvia kursseja ja julkaisee nuorten osallistujien juttuja. (Woodward 2014.)
Keskuksen mandaatti tuntuu Nepalin A People’s War -projektiin verrattuna paljon pysyväisluontoisemmalta. Tältä osin konfliktinjälkeinen työ näyttäytyy pidemmältä, sukupolvet ylittävältä prosessilta. PCRC:n työssä korostuvat ennen kaikkea etnisten jakolinjojen ylittämisen tarve ja suvaitsevaisuus sekä sodan muistojen säilyttäminen. Uhrien äänen tuominen julkisen piiriin ja siirtymäkauden oikeuden kunnioittaminen tukevat sodan muistojen säilyttämistä, kun taas yhteisymmärryksen, sovinnonteon ja epätasa-arvon teemat lisäävät solidaarisuutta ja yhtenäisyyttä ympäröivässä sodan-jälkeisessä yhteiskunnassa. Vaikka Bosnian sodasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta, ei PCRC näe mandaattinsa hävinneen minnekään - etnisten jakolinjojen ylittämistä tarvitaan edelleen.
Toisen maailmansodan jälkeiselle ”Never again” -ajattelulle leimallista sodan ja sen kauheuksien muistamista käytetään myös Bosnia-Hertsegovinan tapauksessa ei ai-noastaan uhrien muistamiseen,vaan myös tulevien samankaltaisten sotarikosten en- naltaehkäisemiseen. Koulujen opetussuunnitelmiin kuuluu esimerkiksi natsi-Saksan ja holokaustin käsittely,jotta oppilaat pystyvät ymmärtämään, millainen inhimillinen katastrofi yhden ihmis-ryhmän tietoisesta alentamisesta ja tuhoamishalusta seurasi. Jos tiedämme,millaista fyysistä ja psyykkistä tuhoa sotarikokset aiheuttavat ja näem-me,miten ne vaikuttavat uhreihin vielä vuosikymmeniä myöhemmin,emme ihmiskun- tana suuremmalla todennäköisyydellä syyllisty näihin tekoihin uudestaan - ainakin teoriassa. Tätä kautta sovintojournalismin mandaattiin tulee myös tulevaisuuden kauheuksien ennaltaehkäiseminen, joka linkittyy vahvasti menneisyyden käsittelyn tarpeeseen.
PCRC:n työssä vaikuttavaa on sen monipuolisuus niin journalistisena median tuotta-jana kuin asiantuntijaorganisaationa ja kouluttajana. Mandaatti on asetettu leveäksi, mutta se koskee silti nimenomaan toimittajiaja journalismia. PCRC:n missiossa luon- nehdittu tavoite lisätä Bosnia-Hertsegovinan resursseja rauhan rakentamisen saralla on ymmärretty niinä osa-alueina, joihin julkisuudella on mahdollista vaikuttaa, nimit-täin solidaarisuuden ja suvaitsevaisuuden viestien vahvistamisena, ammattimaisen ja tasapainoisen journalismin lisäämisenä sekä uhrien kokemusten kertomisena. Sovintojournalismin kannalta tämä tarkoittaa hyvin tärkeää määritelmää:
sovintojournalismissa etsitään niitä rauhan rakentamisen ja konfliktinratkai-sun osa-alueita, joissa julkisuudella on kulloisessakin konfliktitilanteessa merkitystä. "
RK: Tuossa on kuitenkin ihan muuta: KONFLIKTIA JOSSA NATO JA EU VOISIVAT NOSTAA HÄNTÄÄNSÄ ITSE AIHEUTTAMASSAAN SODASSA ja "syrjäyttää YK:ta"!
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/rauhanpalkinto-eu-ruutitynnyrille-peruutettava-2012
RADEXIT AND APPOPLEXIT – RADOSLAW SIKORSKI AND ANNE APPLEBAUM ARE BOOTED OUT OF POLAND
By John Helmer, Moscow
With three tweets Radoslaw Sikorski (lead image, right), the leading Russia-hater of Poland, and his wife, Anne Applebaum (left),a member of a Russia-hating think-tank in London called Legatum, acknowledged on Monday that they have been ousted from the very frontiers they claim to be threatened with Russian invasion; dismissed by the very people they claim to have been representing; and discredited by the very souls they have been saving from devils they have been conjuring up for years.
If you are in the propaganda and disinformation business, this is a bitter dose of something Poles no longer trust Sikorski or Applebaum to speak – the truth.
***
Tällaisen aivopierun haistapaskantieteilijä-"Rauhanenkeli" Applebaum töräytti ilmoille muutaman tunnin kuluttua malesialaisen MH17-matkustajan koneen alasampumisesta (Ukrainan toimesta) 18.7.2014 klo 2.57; valehtelee kuin Belsebuubi esimerkiksi Ukrainen ohjussysteemien muka "puuttumisesta" alueelta:
https://www.washingtonpost.com/opinions/anne-applebaum-the-end-of-the-russian-fairy-tale/2014/07/18/3e42715a-0eab-11e4-b8e5-d0de80767fc2_story.html
Anne Applebaum: The Malaysia Airlines crash is the end of Russia’s fairy tale
columnist
Before there is any further discussion of Malaysia Airlines Flight 17, it’s important that one point be made absolutely clear: This plane crash is a result of the Russian invasion of eastern Ukraine, an operation deliberately designed to create legal, political and military chaos. Without this chaos, a surface-to-air missile would not have been fired at a passenger plane.
From the beginning, the Russian government did not send regular soldiers to Ukraine. Instead, it sent Russian mercenaries and security service operatives such as Igor Strelkov — the commander in chief in Donetsk and a Russian secret police colonel who fought in both Chechen wars — or Vladimir Antyufeyev, the Donetsk “deputy prime minister” who led the Latvian KGB’s attempt to overthrow the independent Latvian government back in 1991.
With the help of local thugs, these Russian security men besieged police stations, government offices and other symbols of political authority, in order to delegitimize the Ukrainian state. In this task, they were assisted by the Russian government and by Russia’s state-controlled mass media, both of which still constantly denigrate Ukraine and its “Nazi” government. Just in the past week, Russian reporting on Ukraine reached a new pitch of hysteria, with fake stories about the supposed crucifixion of a child and an extraordinary documentary comparing the Ukrainian army’s defense of its own country with the Rwandan genocide.
Workers inspect the site of a crashed Malaysia Airlines passenger plane near the village of Hrabove, eastern Ukraine Friday, July 18, 2014. (AP Photo/Dmitry Lovetsky)
[There is nothing "strange" that people who saw a big airpalne falling, first thought taht it was a Ukrainian military airpalin downwd by separatists.]
In late June, several different Russian media sources published photographs of BUK anti-aircraft missiles, which they said had been captured by the separatists — though they were probably outright gifts from Russia. These posts have also been removed.
[Ukrainian army armament in Luhank and Donetsk did not need to be "captured", because army units there joined separatists. First President of Luhansk Republic was commander of Ukraine´s army there.]
This is the context within which a surface-to-air missile was aimed at a passenger plane: A lawless environment; irregular soldiers who might not be so good at reading radar; a nihilistic disregard for human life; scorn for international norms, rules, or standards. Just for the record: There weren’t any Ukrainian government-controlled anti-aircraft missiles in eastern Ukraine, because the separatists were not flying airplanes.
[RK: We see above, that there was Ukrainian Army´s BUK systems, which were brought there from the western part of the country.]
Alexander Borodai, self-proclaimed prime minister of the pro-Russian separatist Donetsk People’s Republic, walks to his press conference on July 18, 2014. Photo by Alexander Khudoteply/AFP/Getty Images
Until now, these unorthodox methods have worked well for the Russians. They unnerved and distracted the Ukrainian government while at the same time allowing foreign governments, and European governments in particular, to turn a blind eye. Because the war was not a “real” war, it could be described as “local,” as “containable,” it could remain a low priority for European foreign policy or indeed for anybody’s foreign policy.
If it has done nothing else, the crash of Flight MH17 has just put an end to the “it’s not a real war” fairy tale, both for the Russians and for the West. Tragically, this unconventional nonwar war has just killed 298 people, mostly Europeans. We can’t pretend it isn’t happening any longer, or that it doesn’t affect anyone outside of Donetsk. The Russians can’t pretend either.
Without the fairy-tale pretense, some things are about to become clear. For one, we are about to learn whether the West in 2014 is as united, and as determined to stop terrorism as it was 26 years ago. When the Libyan government brought down Pan Am 103 over Lockerbie, Scotland, in 1988, the West closed ranks and isolated the Libyan regime.
[It was not Libya who brought down Lockerbie airplane.]
Can we do the same now — or will too many be tempted to describe this as a “tragic accident,” and to dismiss what will inevitably be a controversial investigation as “inconclusive?” It is insufficient to state, as President Obama has now done, that there must be a “cease-fire” in Ukraine. What is needed is a withdrawal of Russian mercenaries, weapons, and support. The West — and the world — must push for Ukrainian state sovereignty to be reestablished in eastern Ukraine, not for the perpetuation of another frozen conflict.
Kommentit