www.nature.com/neuro/journal/v11/n5/full/nn.2112.html

www.rifters.com/real/articles/NatureNeuroScience_Soon_et_al.pdf

homepages.abdn.ac.uk/a.hunt/pages/dept/L4Option/Haggard2005.pdf

web.gc.cuny.edu/cogsci/private/wegner-trick.pdf

Täällä on EU:n tutkimuslaitoksen tyylinäyte tässä asiasaa vuodelta 2008, jolloin Fields astui kuvioihin vislaamaan hölynpölyä poikki:

www.nature.com/news/2008/080411/full/news.2008.751.html

" NATURE 11.04.2008

Brain makes decisions before you even know it

Brain activity predicts decisions before they are consciously made. Kerri Smith

Your brain makes up its mind up to ten seconds before you realize it,according to re-searchers. By looking at brain activity while making a decision,the researchers could predict what choice people would make before they themselves were even aware of having made a decision.

The work calls into question the ‘consciousness’ of our decisions and may even challenge ideas about how ‘free’ we are to make a choice at a particular point in time.

“We think our decisions are conscious, but these data show that consciousness is just the tip of the iceberg", says John-Dylan Haynes, a neuroscientist at the Max Planck Insstitute for Human Cognitive and Brain Sciences in Leipzig, Germany, who led the study.

“ The results are quite dramatic", says Frank Tong,a neuroscientist at Vanderbilt Uni-versity in Nashville, Tennessee. Ten seconds is "a lifetime” in terms of brain activity, he adds.

On the button

Haynes and his colleagues imaged the brains of 14 volunteers while they performed a decision-making task.The volunteers were asked to press one of two buttons when they felt the urge to. Each button was operated by a different hand.At the same time, a stream of letters were presented on a screen at half-second intervals, and the vo-lunteers had to remember which letter was showing when they decided to press their button.

When the researchers analysed the data,the earliest signal the team could pick up started seven seconds before the volunteers reported having made their decision. Because of there is a delay of a few seconds in the imaging, this means that the brain activity could have begun as much as ten seconds before the conscious deci-sion. The signal came from a region called the frontopolar cortex, at the front of the brain, immediately behind the forehead.

This area may well be the brain region where decisions are initiated, says Haynes, who reports the results online in Nature Neuroscience 1.

The next step is to speed up the data analysis to allow the team to predict people's choices as their brains are making them.

Mind over matter

The results build on some well-known work on free will done in the 1980s by the late neurophysiologist Benjamin Libet, then at the University of California, San Francisco. Libet used a similar experimental set-up to Haynes, but with just one button and measuring electrical activity in his subjects' brains. He found that the regions respon-sible for movement reacted a few hundred milliseconds before a conscious decision was made.

But Libet's study has been criticized in the intervening decades for its method of measuring time, and because the brain response might merely have been a general preparation for movement,rather than activity relating to a specific decision. Haynes and his team improved the method by asking people to choose between two alterna-tives - left and right. Because moving the left and right hands generates distinct brain signals, the researchers could show that activity genuinely reflected one of the two decisions.

But the experiment could limit how ‘free’ people’s choices really are,says Chris Frith, who studies consciousness and higher brain function at University College London. Although subjects are free to choose when and which button to press, the experi-mental set-up restricts them to only these actions and nothing more, he says. “The subjects hand over their freedom to the experimenter when they agree to enter the scanner," he says.

What might this mean,then,for the nebulous concept of free will? If choices really are being made several seconds ahead of awareness, “there’s not much space for free will to operate”, Haynes says.

But results aren't enough to convince Frith that free will is an illusion. “We already know our decisions can be unconsciously primed,” he says.The brain activity could be part of this priming, as opposed to the decision process, he adds.

Part of the problem is defining what we mean by ‘free will’. But results such as these might help us settle on a definition. It is likely that “neuroscience will alter what we mean by free will”, says Tong. ”

Kaikki tekijät ovat tunnettuja haistpaskantiteilijöitä. Lisää samaa:

https://www.wired.com/2008/04/mind-decision/

Brandon Keim Science

• Date of Publication: 04.13.08. 04.13.08
• Time of Publication: 12:00 pm. 12:00 pm

Brain Scanners Can See Your Decisions Before You Make Them

This schematic shows the brain regions (green) from which the outcome of a partici-pant's decision can be predicted before it is made. Courtesy John-Dylan Haynes.

Ja sitten kunnon tukimusta:

www.nature.com/neuro/journal/v15/n4/full/nn.3045.html?WT.ec_id=NEURO-201204#/ref1

" Nature Neuroscience | Review

Plasticity in gray and white: neuroimaging changes in brain structure during learning

Robert J Zatorre, R Douglas Fields & Heidi Johansen-Berg

Nature Neuroscience 15, 528–536(2012) doi:10.1038/nn.3045 0Published online 18 March 2012

Abstract

Human brain imaging has identified structural changes in gray and white matter that occur with learning. However, ascribing imaging measures to underlying cellular and molecular events is challenging. Here we review human neuroimaging findings of structural plasticity and then discuss cellular and molecular level changes that could underlie observed imaging effects. Greater dialog between researchers in these different fields would help to facilitate cross-talk between cellular and systems level explanations of how learning sculpts brain structure.

The brain is the source of behavior,but in turn it is modified by the behaviors it produ- ces.This dynamic loop between brain structure and brain function is at the root of the neural basis of cognition, learning and plasticity. The concept that brain structure can be modified by experience is not new, but it has proven difficult to address experi-mentally. Recent developments in structural brain imaging techniques (Figure 1, Box 1), particularly magnetic resonance imaging (MRI), are now propelling such studies to the forefront of human cognitive neuroscience.

A connection between brain function and brain anatomy might be expected because neural information processing depends on the size,configuration and arrangement of individual neurons; on the number and type of local synaptic connections they make; on the way that they are interconnected to distant neuronal populations; and on pro-perties of non-neuronal cells, such as glia. Neuroimaging evidence, reviewed below, shows both differences in structural features among individuals and the relevant functions that these structures subserve, and changes in structural features when long-term neural activity patterns are changed by experience.

However, existing neuroimaging techniques cannot directly inform us about the un-derlying cellular events mediating the observed effects. Moreover,phenomena visible with MRI are likely never the result of a single process happening independently, but probably involve many coordinated structural changes involving various cell types.

Conversely,neuroimaging techniques offer certain advantages,as they can be repea- tedly performed in the same individual and provide whole-brain measures of brain structure and function. Contemporary neural models of cognition stress the idea of interacting functional networks; it is therefore logical to search for network-level pat-terns in anatomical structures as well. Recent studies examining interregional corre-lations of cortical thickness reveal that gray matter anatomical net-works parallel functional organizational patterns1,that they are modified during development 2 and that they are sensitive to training 3. The ability provided by macrostructural imaging methods to understand both function and anatomy in terms of regional interactions is likely to grow in importance and can also help to create hypotheses to which cellular and molecular probes can be applied.

Here we consider findings that have emerged from the human anatomical neuroima-ging literature,discuss the questions raised by them and propose some possible mic- rostructural mechanisms that could underlie the observed macrostructural findings.

Tiivistelmä

Ihmisen aivojen kuvantaminen on tunnistanut harmaan ja valkean aineen rakenteelli-sia muutoksia, joita tapahtuu oppimisen yhteydessä. Kuvantamismittausten yhdistä-minen taustalla oleviin solu- ja molekyylitason tapahtumiin on kuitenkin haastavaa.

Tässä tarkastelemme ihmisen neurokuvantamisen löydöksiä rakenteellisesta plasti-suudesta ja keskustelemme sitten solu- ja molekyylitason muutoksista, jotka voisivat olla havaittujen kuvantamisvaikutusten taustalla. Näiden eri alojen tutkijoiden välinen laajempi vuoropuhelu auttaisi helpottamaan vuorovaikutusta solu- ja järjestelmäta-son selitysten välillä siitä, miten oppiminen muokkaa aivojen rakennetta.

Aivot ovat käyttäytymisen lähde, mutta niitä puolestaan ​​muokkaavat niiden tuottamat käyttäytymismallit. Tämä dynaaminen silmukka aivojen rakenteen ja toiminnan välillä on kognition, oppimisen ja plastisuuden hermostollisen perustan ytimessä. Ajatus sii-tä,että aivojen rakennetta voidaan muokata kokemuksen avulla,ei ole uusi,mutta sen käsitteleminen kokeellisesti on osoittautunut vaikeaksi. Viimeaikaiset kehitysaskeleet rakenteellisissa aivokuvantamistekniikoissa (kuva 1 laatikko 1), erityisesti magneetti-kuvauksessa (MRI), nostavat nyt tällaiset tutkimukset ihmisen kognitiivisen neurotieteen eturintamaan.

Yhteyttä aivotoiminnan ja aivojen anatomian välillä voidaan odottaa, koska hermos-tollinen tiedonkäsittely riippuu yksittäisten hermosolujen koosta, kokoonpanosta ja järjestyksestä; niiden muodostamien paikallisten synaptisten yhteyksien lukumääräs-tä ja tyypistä; tavasta, jolla ne ovat yhteydessä etäisiin hermosolupopulaatioihin; ja ei-neuroni-solujen kuten gliasolujen, ominaisuuksista. Alla tarkastellut neurokuvanta-mistutkimukset osoittavat sekä yksilöiden välisiä eroja rakenteellisissa ominaisuuk-sissa että näiden rakenteiden suorittamissa merkityksellisissä toiminnoissa, että muutoksia rakenteellisissa ominaisuuksissa, kun kokemus muuttaa pitkäaikaisia ​​hermostollisia toimintamalleja.

Nykyiset neurokuvantamistekniikat eivät kuitenkaan voi suoraan antaa tietoa havait-tujen vaikutusten taustalla olevista solutapahtumista. Lisäksi magneettikuvauksella näkyvät ilmiöt eivät todennäköisesti ole koskaan yksittäisen itsenäisen prosessin tu-losta, vaan niihin liittyy todennäköisesti monia koordinoituja rakenteellisia muutoksia, joihin osallistuu eri solutyyppejä.

Kääntäen, neurokuvantamistekniikat tarjoavat tiettyjä etuja, koska niitä voidaan suo-rittaa toistuvasti samalla yksilöllä ja ne tarjoavat koko aivojen mittauksia aivojen ra-kenteesta ja toiminnasta. Nykyaikaiset kognition hermostolliset mallit korostavat vuo-rovaikutteisten toiminnallisten verkostojen ajatusta; siksi on loogista etsiä verkostota-son malleja myös anatomisista rakenteista. Viimeaikaiset tutkimukset, joissa on tar-kasteltu aivokuoren paksuusalueiden välisiä korrelaatioita, paljastavat, että harmaan aineen anatomiset verkostot ovat samansuuntaisia ​​toiminnallisten organisaatiomal-lien kanssa 1, että ne muuttuvat kehityksen aikana 2 ja että ne ovat herkkiä harjoitte-lulle 3. Makrorakenteellisten kuvantamismenetelmien tarjoama kyky ymmärtää sekä toimintaa että anatomiaa alueellisten vuorovaikutusten kautta todennäköisesti kasvaa ja voi myös auttaa luomaan hypoteeseja, joihin solu- ja molekyylimittauksia voidaan soveltaa.

Tässä tarkastelemme ihmisen anatomisen neurokuvantamisen kirjallisuudesta esiin tulleita havaintoja, keskustelemme niiden herättämistä kysymyksistä ja ehdotamme joitakin mahdollisia mikrorakenteellisia mekanismeja, jotka voisivat olla havaittujen makrorakenteellisten havaintojen taustalla.

Brain anatomy and cognitive specialization

Many studies have exploited anatomical imaging to reveal group differences that reflect skill, knowledge or expertise. Among the first was the demonstration of larger posterior hippocampal volume in expert taxi drivers4. The obvious implication was that this finding represents experience-dependent plasticity of a structure involved in spatial navigation, a conclusion supported by a correlation between years of experience and hippocampal volume in this population.

Related findings have been reported in many other special populations. Musicians consistently show greater gray matter volume 5 and cortical thickness 3 in auditory cortices;they also show differences in motor regions and in white matter organization of the spinothalamic tract6. The effects generally increase as a function of years of musical practice, again supporting an experience-dependent explanation. The cross-sectional design of such studies, however, cannot discern whether the anatomical effects are the cause or the consequence of the skill or knowledge that distinguishes the groups. Moreover, links to behavioral performance have not always been avai-lable,despite their importance to helping determine the relevance of structural effects to the presumed skill (Fig. 1 and Box 2).

Finally, it is not always clear whether training or ability should be associated with in-creases or decreases in relevant brain regions because of the complex relationship between anatomical changes and underlying functionality. A solution to these problems comes from longitudinal studies. (Figure 2)

Aivojen anatomia ja kognitiivinen erikoistuminen

Monissa tutkimuksissa on hyödynnetty anatomista kuvantamista paljastaakseen ryh-mäeroja, jotka heijastavat taitoa, tietoa tai asiantuntemusta. Yksi ensimmäisistä oli kokeneiden taksikuljettajien osoittama suurempi takaosan hippokampuksen tilavuus 4. Ilmeinen seuraus oli,että tämä löydös edustaa kokemuksesta riippuvaa plastisuut-ta spatiaaliseen navigointiin osallistuvassa rakenteessa, ja tätä johtopäätöstä tukee kokemusvuosien ja hippokampuksen tilavuuden välinen korrelaatio tässä populaatiossa.

Samanlaisia ​​havaintoja on raportoitu monissa muissa erityisryhmissä. Muusikoilla on jatkuvasti suurempi harmaan aineen tilavuus 5 ja aivokuoren paksuus 3 kuuloaivo-kuoressa; heillä on myös eroja motorisissa alueilla ja spinotalamusradan valkean ai-neen organisaatiossa6. Vaikutukset yleensä lisääntyvät vuosien musiikillisen harjoit-telun funktiona, mikä jälleen tukee kokemuksesta riippuvaa selitystä. Tällaisten tutki-musten poikkileikkausasetelma ei kuitenkaan pysty erottamaan, ovatko anatomiset vaikutukset ryhmiä erottavan taidon tai tiedon syy vai seuraus. Lisäksi yhteyksiä käyttäytymiseen ei ole aina ollut saatavilla, vaikka ne ovat tärkeitä määritettäessä rakenteellisten vaikutusten merkitystä oletettuun taitoon (kuva 1 ja laatikko 2).

Lopuksi, ei ole aina selvää, pitäisikö harjoittelun tai kyvykkyyden liittyä asiaankuulu-vien aivoalueiden lisääntymiseen vai vähenemiseen, koska anatomisten muutosten ja taustalla olevan toiminnan välillä on monimutkainen suhde. Ratkaisu näihin ongelmiin löytyy pitkittäistutkimuksista (kuva 2).

Longitudinal imaging studies

One of the first such longitudinal MRI studies used voxel-based morphometry (see Box 1) to demonstrate increased gray matter density in the visual motion area bilate-rally when people learn to juggle over a 3-month period 7, and the same researchers later suggested that the changes are apparent after as little as 7 days of training 8. Such experience-dependent macro-structural changes are not restricted to gray mat-ter but can also be detected in white matter. Juggling training leads not only to in-creased gray matter concentration in occipito-parietal regions involved in visuomotor coordination, reaching and grasping,but also to altered orga-nization of underlying white matter pathways9 detected by fractional anisotropy (see Box 1).

Similarly, practice of a complex whole-body balancing task results in increased gray matter in frontal and parietal cortex after just 2 days of training, and altered fractional anisotropy in corres-ponding white matter regions over 6 weeks of training 10. How-ever, the latter study found fractional anisotropy to change in the opposite direction, showing reductions over time with training. Although increases in fractional anisotro-py are typically observed in association with maturation, development or learning, reduced fractional anisotropy might be observed if axon diameters increase or if a secondary fiber population matures in a region of fiber crossing (as was speculated to be the case here).

What aspect of learning experiences drives the observed brain changes? Both juggling and whole-body balancing are complex motor skills that involve procedural learning,but other studies provide evidence that even purely cognitive tasks, such as working memory training 11, result in measurable changes in brain structure.

Pitkittäiskuvantamistutkimukset

Yksi ensimmäisistä tällaisista pitkittäisistä magneettikuvaustutkimuksista käytti vok-selipohjaista morfometriaa (katso laatikko 1) osoittaakseen harmaan aineen tihey-den lisääntymistä näkö-liike-alueella bilateraalisesti, kun ihmiset oppivat jonglööraa-maan kolmen kuukauden aikana 7. Samat tutkijat ehdottivat myöhemmin, että muu-tokset ovat ilmeisiä jo seitsemän päivän harjoittelun jälkeen 8. Tällaiset kokemukses-ta riippuvat makrorakenteelliset muutokset eivät rajoitu harmaaseen aineeseen, vaan niitä voidaan havaita myös valkeassa aineessa.Jonglööriharjoittelu johtaa pait-si harmaan aineen pitoisuuden lisääntymiseen takaraivon ja päälaen alueilla, jotka osallistuvat visuomotoriseen koordinaatioon, kurottamiseen ja tarttumiseen, myös taustalla olevien valkean aineen reittien muuttuneeseen organisaatioon 9, joka havaitaan fraktionaalisen anisotropian avulla (katso laatikko 1).

Vastaavasti monimutkaisen koko kehon tasapainotustehtävän harjoittelu lisää har-maata ainetta otsalohkon ja päälaen aivokuoressa jo kahden päivän harjoittelun jäl-keen ja muuttaa fraktionaalista anisotropiaa vastaavissa valkean aineen alueilla kuu-den viikon harjoittelun aikana 10. Jälkimmäisessä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että fraktionaalinen anisotropia muuttui vastakkaiseen suuntaan ja väheni ajan myö-tä harjoittelun myötä.Vaikka fraktionaalisen anisotropian lisääntymistä havaitaan tyy-pillisesti kypsymisen, kehityksen tai oppimisen yhteydessä, fraktionaalisen anisotro-pian vähenemistä voidaan havaita, jos aksonien halkaisijat kasvavat tai jos sekun-daarinen kuitupopulaatio kypsyy kuitujen risteysalueella (kuten tässä tapauksessa oletettiin olevan).

Mikä oppimiskokemusten osa-alue ohjaa havaittuja aivojen muutoksia? Sekä jong-lööraus että koko kehon tasapainotus ovat monimutkaisia ​​motorisia taitoja,joihin liit-tyy proseduraalista oppimista, mutta muut tutkimukset osoittavat, että jopa puhtaasti kognitiiviset tehtävät, kuten työmuistin harjoittelu 11, johtavat mitattavissa oleviin muutoksiin aivojen rakenteessa.

Experience-dependent versus pre-existing factors

Individual variation in anatomy affects perceptual and cognitive abilities (Box 2), but it is not known whether such correlations are related to differential environmental conditions or whether they reflect predispositions; that is, anatomical differences existing before the training or environmental event. The two options are not mutually exclusive in that anatomical variation likely has many antecedents, including environmental, genetic and epigenetic ones.

Heritability studies in twin populations can quantify the degree to which environmen-tal or genetic factors explain variation in gray or white matter measures. In gray mat-ter, genetic influences are most notable in the frontal and temporal lobes, including areas related to language12. In white matter, genetic factors explain about 75 - 90% of the variation in fractional anisotropy in large regions, particularly in parietal and frontal lobes; other white matter regions, such as the corpus callosum, show much stronger evidence for environmental influence13.

Further evidence that not all the relationship between brain anatomy and individual differences in behavioral performance can be accounted for by environmental expe-rience comes from studies where there is little opportunity for experience to have an effect. For example, when volunteers are taught to discriminate unfamiliar foreign speech sounds 14, pre-existing variability in left auditory cortex structure, or in rela-ted white matter pathways, predicts the rate and/or outcome of learning. Similarly although musical training probably influences auditory cortical anatomy, it does not entirely account for the relationship between auditory cortex volume and ability to learn pitch contours in a tone language15, or to discriminate melodies 16. Together, these studies demonstrate that pre-existing anatomical features can affect learning rate and/or attainment, but they leave open the question of how anatomical changes induced by training may be influenced by the initial anatomical state of the relevant structure.

Underlying cellular and molecular mechanisms

The preceding sections demonstrated the power of human neuroimaging studies for detecting effects of specific training regimes on brain structure and relating these to complex behavioral changes. However,neuroimaging measures are difficult to relate unambiguously to underlying biology. Studies at the cellular and molecular level can identify candidate mechanisms to help explain neuroimaging observations.

Many approaches can be used to gain molecular and cellular evidence on expe-rience-dependent microstructural changes,ranging from cell cultures to studies in behaving animals. Each experiment is typically only able to test for a limited set of structural changes, so building up a clear picture of how to understand systems-level effects requires integration across a wide literature.Observed changes can be broad-ly categorized into neuronal changes in gray matter, neuronal changes in white mat-ter, and extra-neuronal change (Fig.3). Neuronal changes in gray matter may include neurogenesis, synaptogenesis and changes in neuronal morphology.In white matter, changes in the number of axons, axon diameter, the packing den-sity of fibers, axon branching, axon trajectories and myelination can be found. Extraneuronal changes include increases in glial cell size and number, and angiogenesis. Fig.3) Neuronal changes in gray matter may include neurogenesis, synap-togenesis and changes in neuronal morphology. In white matter,changes in the number of axons, axon diame-ter, the packing density of fibers, axon branching, axon trajectories and myelination can be found. Extraneuronal changes include increases in glial cell size and number and angiogenesis.

Any of these cellular changes may influence MRI signals (see Box 1). For example, variations in neuronal, glial and synaptic density may affect modalities sensitive to the proportion of cellular material versus extracellular space in a voxel, such as pro-ton density imaging or relaxometry. Such features would therefore influence com-monly used methods to assess gray matter change (voxel-based or tensor-based morphometry,cortical thickness) that rely on image intensity boundaries in T1-weigh- ted images. Myelin will modulate measures sensitive to lipid content, such as relaxa- tion times 17 (and hence any method based on T1-weighted images), and measures that reflect the presence of barriers to water diffusion, such as fractional anisotropy 18.Changes in the trajectory of white matter pathways could alter fractional anisotro- py values in white matter and affect quantitative measures from modeling of complex diffusion profiles19.Angiogenesis could be detected by techniques such as contrast-enhanced imaging of blood volume or perfusion imaging of cerebral blood flow.

Kokemusriippuvaiset vs. olemassa olevat tekijät

Anatomian yksilöllinen vaihtelu vaikuttaa havaintokykyyn ja kognitiivisiin kykyihin (laatikko 2), mutta ei tiedetä, liittyvätkö tällaiset korrelaatiot erilaisiin ympäristöolo-suhteisiin vai heijastavatko ne alttiuksia eli anatomisia eroja, jotka ovat olemassa en-nen harjoittelua tai ympäristötapahtumaa. Nämä kaksi vaihtoehtoa eivät ole toisensa poissulkevia siinä mielessä, että anatomisella vaihtelulla on todennäköisesti monia edeltäjiä,mukaan lukien ympäristöön, geneettisiin ja epigeneettisiin tekijöihin liittyvät.

Kaksospopulaatioiden periytyvyystutkimukset voivat määrittää, missä määrin ympä-ristöön tai geneettisiin tekijöihin liittyvät tekijät selittävät harmaan tai valkean aineen mittareiden vaihtelua.Harmaassa aineessa geneettiset vaikutukset ovat merkittävim-piä otsalohkossa ja ohimolohkossa, mukaan lukien kieleen liittyvät alueet 12. Valke-assa aineessa geneettiset tekijät selittävät noin 75–90 % fraktiaalisen anisotropian vaihtelusta suurilla alueilla, erityisesti päälaen ja otsalohkossa; muut valkean aineen alueet, kuten aivokurkiainen, osoittavat paljon vahvempia todisteita ympäristön vaikutuksesta 13.

Lisätodisteita siitä, että aivojen anatomian ja yksilöllisten käyttäytymiserojen välistä suhdetta ei voida selittää ympäristökokemuksilla, tulee tutkimuksista, joissa koke-muksella on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi kun vapaaehtoisia opetetaan erottamaan tuntemattomia vieraita puheäänteitä 14, vasemman kuuloai-vokuoren rakenteen tai siihen liittyvien valkean aineen reittien ennestään olemassa oleva vaihtelu ennustaa oppimisen nopeutta ja/tai tulosta. Samoin, vaikka musiikki-harjoittelu todennäköisesti vaikuttaa kuuloaivokuoren anatomiaan, se ei täysin selitä kuuloaivokuoren äänenvoimakkuuden ja kyvyn oppia sävelkorkeuskäyriä sävelkie-lessä 15 tai erottaa melodioita 16 välistä suhdetta. Yhdessä nämä tutkimukset osoit-tavat,että ennestään olemassa olevat anatomiset piirteet voivat vaikuttaa oppimisno-peuteen ja/tai saavutuksiin, mutta ne jättävät avoimeksi kysymyksen siitä, miten harjoittelun aiheuttamiin anatomisiin muutoksiin voi vaikuttaa kyseisen rakenteen alkuperäinen anatominen tila.

Taustalla olevat solu- ja molekyylimekanismit

Edelliset osiot osoittivat ihmisen neurokuvantamistutkimusten tehon tiettyjen harjoi-tusjärjestelmien vaikutusten havaitsemisessa aivorakenteeseen ja näiden yhdistämi-sessä monimutkaisiin käyttäytymismuutoksiin. Neurokuvantamistoimenpiteitä on kui-tenkin vaikea yhdistää yksiselitteisesti taustalla olevaan biologiaan.Solu- ja molekyy-litason tutkimukset voivat tunnistaa ehdokasmekanismeja, jotka auttavat selittämään neurokuvantamisen havaintoja.

Monimuotoisia ja solutason todisteita kokemuksesta riippuvista mikrorakenteellisista muutoksista voidaan saada monilla lähestymistavoilla, soluviljelmistä käyttäytyvien eläinten tutkimuksiin. Jokainen koe pystyy tyypillisesti testaamaan vain rajoitetun määrän rakenteellisia muutoksia, joten selkeän kuvan muodostaminen siitä, miten systeemitason vaikutuksia ymmärretään, vaatii laajan kirjallisuuden integrointia.

Havaitut muutokset voidaan luokitella karkeasti harmaan aineen hermosolujen muu-toksiin, valkean aineen hermosolujen muutoksiin ja hermosolujen ulkopuolisiin muu-toksiin (kuva 3). Harmaan aineen hermosolujen muutoksiin voivat kuulua neuroge-neesi, synaptogeneesi ja muutokset hermosolujen morfologiassa. Valkeassa ainees-sa voi havaita muutoksia aksonien lukumäärässä, aksonin halkaisijassa, kuitujen pakkaustiheydessä, aksonien haarautumisessa, aksonien trajektoreissa ja myelinaa-tiossa. Hermosolujen ulkopuolisiin muutoksiin kuuluvat gliasolujen koon ja lukumää-rän kasvu sekä angiogeneesi. (Kuva 3) Harmaan aineen hermosolujen muutoksiin voivat kuulua neurogeneesi, synaptogeneesi ja muutokset hermosolujen morfologi-assa.Valkeassa aineessa havaitaan muutoksia aksonien lukumäärässä, aksonin hal-kaisijassa, kuitujen pakkaustiheydessä, aksonien haarautumisessa, aksonien trajek-toreissa ja myelinaatiossa. Neuronaalisiin muutoksiin kuuluvat gliasolujen koon ja lukumäärän kasvu sekä angiogeneesi.

Mikä tahansa näistä solumuutoksista voi vaikuttaa MRI-signaaleihin (katso laatikko 1). Esimerkiksi hermosolujen, gliasolujen ja synaptisten tiheyksien vaihtelut voivat vaikuttaa modaliteetteihin, jotka ovat herkkiä solumateriaalin ja solunulkoisen tilan suhteelle vokselissa,kuten protonitiheyskuvantamiseen tai relaksometriaan. Tällaiset ominaisuudet vaikuttaisivat siksi yleisesti käytettyihin menetelmiin harmaan aineen muutoksen arvioimiseksi (vokselipohjainen tai tensoripohjainen morfometria, aivo-kuoren paksuus), jotka perustuvat T1-painotettujen kuvien kuvaintensiteettirajoihin.

Myeliini moduloi lipidipitoisuudelle herkkiä mittareita, kuten relaksaatioaikoja 17 (ja siten kaikkia T1-painotettuihin kuviin perustuvia menetelmiä), ja mittareita, jotka hei-jastavat veden diffuusion esteiden läsnäoloa, kuten fraktionaalista anisotropiaa 18. Muutokset valkean aineen reittien trajektorissa voivat muuttaa fraktionaalista aniso-tropiaa valkeassa aineessa ja vaikuttaa monimutkaisten diffuusioprofiilien mallintami-sesta saatuihin kvantitatiivisiin mittauksiin 19. Angiogeneesiä voitaisiin havaita tekniikoilla, kuten veren tilavuuden varjoaineella tehostetulla kuvantamisella tai aivoverenkierron perfuusiokuvatamisella.

Ultimately, histological studies are required to make direct links between imaging measures and underlying mechanisms. For example, in one elegant study of gray matter plasticity, groups of mice were trained on different versions of a water maze, designed to depend on distinct brain systems, and volume measures were used to assess structural differences between groups 20. As predicted, mice trained on a spatial version had growth in the hippocampus,whereas those trained on a cued ver-sion had growth in the striatum.The MRI-derived measures of growth correlated with GAP-43 (growth-associated protein-43) staining, a marker for axonal growth cones, and not with measures of neuronal size or number, suggesting that the MRI volume change reflected remodeling of neuronal processes, rather than neurogenesis.

Candidate mechanisms for gray matter changes

Most neuroimaging studies are motivated by hypotheses concerning neuronal struc-ture or function. Yet non-neuronal components, such as vasculature and glial cells, will also influence MRI signals.Vasculature accounts for about 5% of gray matter 21. In human gray matter,glia are believed to outnumber neurons by approximately 6 to 1,with varying ratios in different brain regions.In this section we will discuss evidence for both neuronal and non-neuronal activity-dependent changes in gray matter and will speculate on whether such changes may contribute to observed neuroimaging effects.

Viime kädessä histologisia tutkimuksia tarvitaan suorien yhteyksien löytämiseksi ku-vantamismittausten ja taustalla olevien mekanismien välillä. Esimerkiksi eräässä ele-gantissa harmaan aineen plastisuutta koskevassa tutkimuksessa hiiriryhmiä koulu-tettiin erilaisilla vesisokkelo-versioilla, jotka oli suunniteltu toimimaan eri aivojärjestel-mien avulla,ja tilavuusmittauksia käytettiin ryhmien välisten rakenteellisten erojen ar-vioimiseen. Kuten ennustettiin, spatiaalisella versiolla koulutetuilla hiirillä oli kasvua hippokampuksessa, kun taas ohjatulla versiolla koulutetuilla hiirillä oli kasvua striatu-missa. Magneettikuvauksesta saadut kasvumittaukset korreloivat GAP-43 (kasvuun liittyvä proteiini-43) -värjäyksen kanssa, joka on aksonaalisten kasvukartioiden markkeri, eivätkä hermosolujen koon tai lukumäärän mittauksien kanssa, mikä viittaa siihen, että magneettikuvauksen tilavuuden muutos heijasti hermosoluprosessien uudelleenmuotoutumista pikemminkin kuin neurogeneesiä.

Harmaan aineen muutosten ehdokasmekanismit

Useimmat neurokuvantamistutkimukset perustuvat hypoteeseihin, jotka koskevat hermosolujen rakennetta tai toimintaa. Myös ei-neuronaaliset komponentit, kuten ve-risuonisto ja gliasolut,vaikuttavat magneettikuvaussignaaleihin.Verisuonisto muodos-taa noin 5 % harmaasta aineesta 21. Ihmisen harmaassa aineessa gliasoluja usko-taan olevan noin kuusi kertaa enemmän kuin neuroneja, ja suhteet vaihtelevat eri ai-voalueilla. Tässä osiossa käsittelemme näyttöä sekä neuronaalisesta että ei-neuro-naalisesta aktiivisuudesta riippuvista muutoksista harmaassa aineessa ja pohdimme , voivatko tällaiset muutokset vaikuttaa havaittuihin neurokuvantamisen vaikutuksiin.

Neurogenesis

If a neuroimaging study detects increases in volume of a particular structure, then an attractive explanation is that there has been growth of new neurons. There is good evidence for adult neurogenesis occurring with learning in the hippocampus.

Learning accelerates the maturation of the dendritic trees of new-born neurons and promotes their integration into functional hippocampal neural networks 22. Transiently reducing the number of adult-born hippocampal neurons in mice impairs performance in memory tasks 23,and conversely,increasing adult hippocampal neurogenesis by genetic manipulation improves pattern separation learning 24.

What is the likelihood that neurogenesis underlies some of the observed neuroima-ging changes with experience? Although adult neurogenesis produces thousands of new granule cells in the dentate gyrus every month 25, this is a relatively small increase in total number of hippocampal neurons. Furthermore, although there have been reports of neurogenesis in the mammalian adult neocortex 26,this is controver- sial. Thus, neurogenesis is likely a minor factor in MRI changes, particularly those found outside the hippocampus in association with learning.Animal studies using fer- ritin-based reporters27 and labeling precursor cells with iron oxide nanoparticles 28 to visualize neuroblast migration with MRI may be helpful in answering this question.

Gliogenesis

Another explanation for MRI volume increases is increase in the number of non-neu-ronal cells. Unlike mature neurons,which cannot divide, astrocytes and oligodendro-cyte progenitor cells (OPCs) retain the ability to divide in the adult brain.Indeed,it has been argued that all new cells in adult neocortex are non-neuronal; including glial cells and endothelial cells 29. Gliogenesis, and structural plasticity of non-neuronal cells, occurs in response to learning and experience 30 and might therefore be an important candidate mechanism for some of the MRI findings discussed above. The role of astrocytes in synaptic function, ion homeostasis, neuro-energetics and blood flow regulation in response to neuronal activity implicates these cells in changes detected by functional and structural MRI 31.

In addition, microglia,the resident immune cells of the brain,have traditionally been considered only in the context of pathology, but new research is pointing to micro-glial involvement in structural and functional plasticity of synapses and dendrites du-ring development and learning, and hence this involvement could have direct rele-vance for MRI-based measures. For example,in vivo microscopy shows that micro-glia have highly motile cell processes that continually survey the brain parenchyma and form transient contacts with synapses 32. This process is experience-sensitive, as light deprivation reduces the motility of microglial processes, whereas reexposure to light reverses this response 32 and is regulated by glutamate and ATP in an activity-dependent manner 33.

Synaptogenesis and changes in neuronal morphology

Although we would argue that neurogenesis is unlikely to have a large role in MRI-detected experience-dependent change outside the hippocampus, other changes in neuronal morphology may nevertheless contribute. For example, motor skill learning is associated with synaptogenesis34 and changes in dendritic spine morphology 35.

One study of cerebellar changes in rats showed that whereas an increase in synapse number persists for 4 weeks, initial astrocytic growth (hypertrophy) declines in the absence of continued training,indicating differences in glial versus neuronal responses to experience 36. Changes in dendritic spine structure can also persist after learning. For example, monitoring spine formation and elimination over time in the mouse cerebral cortex by in vivo microscopy has shown that the extent of spine remodeling correlates with behavioral improvement after learning 37.A small fraction of new spines are preserved after learning, and these seem to provide a structural basis for long-term memory retention.

These distinctions in persistence of different types of structural change suggest that observing the time course of training-evoked change in neuroimaging studies may help to narrow down candidate mechanisms, but results thus far are mixed. Some studies on juggling, for example,have found that gray matter changes revert to base-line levels 7, consistent with the time course of glial change observed in animal stu-dies, but others have observed a persistence or even continued increases in these changes after the end of training 9,38, more consistent with synapto-genesis and spine formation.

Neurogeneesi

Jos neurokuvantamistutkimuksessa havaitaan tietyn rakenteen tilavuuden kasvua, houkutteleva selitys on,että uusia hermosoluja on kasvanut. On hyviä todisteita siitä, että aikuisen neurogeneesiä tapahtuu oppimisen yhteydessä hippokampuksessa.

Oppiminen kiihdyttää vastasyntyneiden hermosolujen dendriittisten puiden kypsymistä ja edistää niiden integroitumista toiminnallisiin hippokampuksen hermo-verkkoihin 22. Aikuissyntyisten hippokampuksen hermosolujen määrän ohimenevä vähentäminen hiirillä heikentää suorituskykyä muistitehtävissä 23, ja päinvastoin, aikuisen hippokampuksen neurogeneesin lisääminen geenimanipulaatiolla parantaa kuvioiden erottelun oppimista 24.

Kuinka todennäköisesti neurogeneesi on joidenkin havaittujen neurokuvantamis-muutosten taustalla kokemuksen myötä? Vaikka aikuisen neurogeneesi tuottaa tu-hansia uusia jyvässoluja gyrus dentate -lohkossa joka kuukausi 25, tämä on suhteel-lisen pieni kasvu hippokampuksen hermosolujen kokonaismäärässä. Lisäksi, vaikka neurogeneesistä on raportoitu nisäkkäiden aikuisen neokorteksissa 26, tämä on kiis-tanalaista. Näin ollen neurogeneesi on todennäköisesti vähäinen tekijä magneettiku-vauksen muutoksissa, erityisesti hippokampuksen ulkopuolella oppimiseen liittyvissä muutoksissa.Eläinkokeet,joissa käytetään ferritiinipohjaisia ​​reporttereita 27 ja prekur-sorisolujen merkitsemistä rautaoksidinanopartikkeleilla28 neuroblastien migraation visualisoimiseksi magneettikuvauksella, voivat olla hyödyllisiä tähän kysymykseen vastaamisessa.

Gliogeneesi

Toinen selitys magneettikuvauksen tilavuuden kasvulle on ei-hermosoluisten solujen määrän kasvu. Toisin kuin kypsät neuronit, jotka eivät voi jakautua, astrosyytit ja oli-godendrosyyttien progenitorisolut (OPC:t) säilyttävät kyvyn jakautua aikuisen aivois-sa. On itse asiassa väitetty, että kaikki uudet solut aikuisen neokorteksissa ovat ei-hermosoluisia; mukaan lukien gliasolut ja endoteelisolut 29. Gliogeneesi ja ei-hermo-soluisten solujen rakenteellinen plastisuus tapahtuvat vastauksena oppimiseen ja kokemukseen30 ja saattavat siksi olla tärkeä ehdokasmekanismi joillekin edellä kä-sitellyille magneettikuvauksen löydöksille. Astrosyyttien rooli synaptisessa toiminnas-sa, ionien homeostaasissa,neuroenergetiikassa ja verenkierron säätelyssä vasteena hermosolujen aktiivisuuteen viittaa näihin soluihin toiminnallisen ja rakenteellisen magneettikuvauksen havaitsemissa muutoksissa. 31

Lisäksi mikrogliaa, aivojen immuunisoluja, on perinteisesti tarkasteltu vain patologian yhteydessä,mutta uusi tutkimus viittaa mikrogliasolujen osallistumiseen synapsien ja dendriittien rakenteelliseen ja toiminnalliseen plastisuuteen kehityksen ja oppimisen aikana, ja siksi tällä osallistumisella voi olla suoraa merkitystä magneettikuvaukseen perustuville mittauksille.Esimerkiksi in vivo -mikroskopia osoittaa,että mikrogliasoluil-la on erittäin liikkuvia soluprosesseja, jotka jatkuvasti tutkivat aivojen parenkyymiä ja muodostavat ohimeneviä yhteyksiä synapsien kanssa 32. Tämä prosessi on koke-musherkkä, koska valonpuute vähentää mikrogliasolujen prosessejen liikkuvuutta, kun taas uudelleenaltistus valolle kääntää tämän vasteen 32 ja sitä säätelevät glutamaatti ja ATP aktiivisuusriippuvaisella tavalla 33.

Synaptogeneesi ja hermosolujen morfologian muutokset

Vaikka väittäisimme, että neurogeneesillä ei todennäköisesti ole suurta roolia MRI-havaituissa kokemusriippuvaisissa muutoksissa hippokampuksen ulkopuolella, muut hermosolujen morfologian muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa. Esimerkiksi motoristen taitojen oppiminen liittyy synaptogeneesiin 34 ja dendriittisen selkärangan morfologian muutoksiin 35.

Yksi rottien pikkuaivojen muutoksia koskeva tutkimus osoitti, että vaikka synapsien määrän kasvu jatkuu 4 viikkoa, alkuperäinen astrosyyttien kasvu (hypertrofia) vähe-nee ilman jatkuvaa harjoittelua, mikä viittaa eroihin gliasolujen ja hermosolujen vas-teissa kokemukseen 36. Dendriittisen selkärangan rakenteen muutokset voivat myös säilyä oppimisen jälkeen. Esimerkiksi hiiren aivokuoren selkärangan muodostumisen ja poistumisen seuranta ajan kuluessa in vivo -mikroskopialla on osoittanut, että selkärangan uudelleenmuodostumisen laajuus korreloi käyttäytymisen paranemisen kanssa oppimisen jälkeen 37. Pieni osa uusista selkärangan rakenteista säilyy oppi-misen jälkeen, ja nämä näyttävät tarjoavan rakenteellisen perustan pitkäaikaiselle muistin säilymiselle.

Nämä erot erityyppisten rakenteellisten muutosten pysyvyydessä viittaavat siihen, että harjoittelun aiheuttamien muutosten aikakulun tarkkailu neurokuvantamistutki-muksissa voi auttaa rajaamaan ehdokasmekanismeja, mutta tähänastiset tulokset ovat vaihtelevia. Joissakin jonglööraustutkimuksissa on esimerkiksi havaittu,että har-maan aineen muutokset palautuvat lähtötasolle 7, mikä on yhdenmukaista eläinko-keissa havaitun gliasolujen muutoksen aikakulun kanssa, mutta toisissa on havaittu näiden muutosten pysyvyyttä tai jopa jatkuvaa lisääntymistä harjoittelun päättymisen jälkeen 9,38, mikä on yhdenmukaisempaa synaptogeneesin ja selkärangan muodostumisen kanssa.

Vascular changes

Training studies suggest that experience can alter the vasculature, particularly with regimes that increase physical activity. For example, experiments on middle-aged monkeys show that physical exercise increases histologically quantified vascular vo-lume in the cerebral cortex in parallel with improved performance on cognitive tests; both effects are lost after a 3-month sedentary period 39. Such vascular changes likely contribute to activity-dependent differences observed by structural MRI after training.One compelling study performed in both mice and humans showed that ima-ging measures of increased blood volume in the dentate gyrus of the hippocampus of exercising mice correlate with post-mortem measures of neurogenesis in this structure 40. The authors argue that similar increases in blood volume observed using imaging in the hippocampus of exercising humans therefore likely also reflect neuro-genesis, but this remains to be directly tested, and it is plausible that vascular changes could occur in some contexts even in the absence of neurogenesis.

Signaling pathways for gray matter changes

A broad range of activity-dependent signaling molecules and transcription factors are involved in regulating dendritic morphology and development of neurons and glia, most notably neurotransmitters, cytokines and growth factors. Summarizing the voluminous literature on signaling in neuronal plasticity is beyond the scope of this review. One example with supporting evidence from cellular to human imaging studies is brain-derived neurotrophic factor (BDNF) and its high-affinity receptor TrkB (tyrosine receptor kinase B), which have been widely implicated in neurogenesis and in morphological changes in dendrites during environmental experience and learning 41. In human studies, polymorphisms in the BDNF gene are associated with varia- tions in hippocampal volume 42, memory performance 43 and susceptibility to plasti-city-inducing brain stimulation protocols 44.BDNF can regulate development of oligo- dendrocyte progenitor cells and affect myelination 45; however, activity-dependent regulation of myelination by BDNF has not been shown.

Far less attention has been given to activity-dependent regulation of glial develop-ment. Blocking neural impulse activity with tetrodotoxin reduces the number of astro- cytes that develop in hippocampal cell cultures. This is explained in part by release of the neurotransmitter ATP from neurons, which in turn stimulates release of the cytokine leukemia-inhibitory factor from astrocytes 46. Immune system signaling molecules affecting microglia, including the major histocompatibility complex (MHC) 47 and C1q48, have been implicated in activity-dependent structural plasticity and remodeling of brain circuits.

Functional activity in neurons, astrocytes and blood vessels is tightly coupled and regulated by several signaling molecules. Among these, vascular endothelial growth factor (VEGF) has many activities affecting blood vessels, neurons, astrocytes, neurogenesis and cognition.

Overexpressing VEGF or blocking endogenous VEGF in the hippocampus of adult mice affects neurogenesis, angiogenesis, long-term potentiation and memory 49. However, the study in question found that the effects of VEGF manipulation on me-mory are evident before newly added neurons could have become functional, thus implicating effects of VEGF on mature neurons in the formation of memory.

Verisuonimuutokset

Harjoittelututkimukset viittaavat siihen, että kokemus voi muuttaa verisuonistoa, erityisesti fyysistä aktiivisuutta lisäävillä harjoitusohjelmilla. Esimerkiksi keski-ikäisillä apinoilla tehdyt kokeet osoittavat, että fyysinen harjoittelu lisää histologisesti kvanti-fioitua verisuonten tilavuutta aivokuoressa samanaikaisesti parantuneen kognitiivis-ten testien suorituskyvyn kanssa;molemmat vaikutukset häviävät kolmen kuukauden istumajakson jälkeen 39. Tällaiset verisuonimuutokset todennäköisesti myötävaikut-tavat aktiivisuudesta riippuviin eroihin, joita havaitaan rakenteellisella MRI:llä harjoit-telun jälkeen. Yksi vakuuttava sekä hiirillä että ihmisillä tehty tutkimus osoitti, että hippokampuksen dentate gyrus -lohkon lisääntyneen veritilavuuden kuvantamismit-taukset liikuttavien hiirten aivojen hippokampuksessa korreloivat neurogeneesin post mortem -mittausten kanssa tässä rakenteessa 40. Kirjoittajat väittävät,että vastaavat veritilavuuden kasvut,joita havaitaan kuvantamisessa liikuttavien ihmisten hippokam-puksessa, heijastavat siis todennäköisesti myös neurogeneesiä, mutta tätä on vielä testattava suoraan, ja on uskottavaa, että verisuonimuutoksia voi esiintyä joissakin yhteyksissä jopa ilman neurogeneesiä.

Harmaan aineen muutosten signaalireitit

Laaja valikoima aktiivisuudesta riippuvia signaalimolekyylejä ja transkriptiotekijöitä osallistuu neuronien ja gliasolujen dendriittimorfologian ja kehityksen säätelyyn, erityisesti välittäjäaineet, sytokiinit ja kasvutekijät. Laajan kirjallisuuden yhteenveto hermosolujen plastisuudessa tapahtuvasta signaloinnista ei kuulu tämän katsauksen piiriin. Yksi esimerkki,jolla on tukevaa näyttöä solu- ja ihmiskuvantamistutkimuksista, on aivoperäinen neurotrofinen tekijä (BDNF) ja sen korkea-affiniteettinen reseptori TrkB (tyrosiinireseptorikinaasi B), joiden on laajalti osoitettu liittyvän neurogeneesiin ja dendriittien morfologisiin muutoksiin ympäristökokemusten ja oppimisen aikana 41. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa BDNF-geenin polymorfismit liittyvät hippokam-puksen tilavuuden 42, muistin suorituskyvyn 43 ja plastisuutta aiheuttavien aivosti-mulaatioprotokollien alttiuden vaihteluihin 44. BDNF voi säädellä oligodendrosyyttien kantasolujen kehitystä ja vaikuttaa myelinaatioon 45; BDNF:n myelinaation aktiivisuusriippuvaista säätelyä ei kuitenkaan ole osoitettu.

Paljon vähemmän huomiota on kiinnitetty gliasolujen kehityksen aktiivisuusriippuvai-seen säätelyyn. Hermoimpulssien aktiivisuuden estäminen tetrodotoksiinilla vähen-tää hippokampuksen soluviljelmissä kehittyvien astrosyyttien määrää. Tämä selittyy osittain välittäjäaine ATP:n vapautumisella neuroneista, mikä puolestaan ​​stimuloi sy-tokiinin leukemiaa estävän tekijän vapautumista astrosyyteistä 46. Mikrogliaan vai-kuttavia immuunijärjestelmän signalointimolekyylejä, mukaan lukien suuri histoyh-teensopivuuskompleksi (MHC) 47 ja C1q48, on yhdistetty aktiivisuusriippuvaiseen rakenteelliseen plastisuuteen ja aivopiirien uudelleenmuotoutumiseen.

Neuronien, astrosyyttien ja verisuonten toiminnallinen aktiivisuus on tiiviisti kytkök-sissä ja sitä säätelevät useat signalointimolekyylit. Näistä verisuonten endoteelikas-vutekijällä (VEGF) on monia verisuoniin,neuroneihin, astrosyytteihin, neurogeneesiin ja kognitioon vaikuttavia vaikutuksia.

VEGF:n yliekspressio tai endogeenisen VEGF:n estäminen aikuisten hiirten hippo-kampuksessa vaikuttaa neurogeneesiin,angiogeneesiin, pitkäaikaiseen potensointiin ja muistiin 49. Kyseisessä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että VEGF-manipulaa-tion vaikutukset muistiin näkyvät jo ennen kuin uudet neuronit ovat ehtineet tulla toimiviksi, mikä viittaa VEGF:n vaikutuksiin kypsiin neuroneihin muistin muodostumisessa.

Candidate mechanisms for white matter changes

Although it is clear that cellular changes in gray matter participate in learning, it is less obvious how structural changes in white matter might do so. However, any com-plex task requires transmission of information through a series of distant cortical re-gions with distinct task-relevant functions. Optimizing the speed or synchrony of im-pulse transmission could therefore be an important aspect of learning 50. Changes in white matter,including axon diameter,the number of myelinated axons in a tract, the thick-ness of myelin,or other morphological features such as internodal distance determine the speed of impulse propagation and thus could contribute to increased functional performance with learning.

These structural properties of white matter influence neuroimaging measures. For example, diffusion imaging measures are sensitive to many tissue properties 18, including variation in myelin 51, axon diameter and packing density 52, axon permeability 18 and fiber geometry19.

Myelin

Many diffusion imaging studies of experience-dependent white matter plasticity pro-pose change in myelin as a potential mechanism. This is a departure from the tradi-tional view of myelin as passive electrical insulation, static and irrelevant to nervous system plasticity outside the context of injury or disease 53. However, myelination is dynamic through development and into early adulthood,notably in the cerebral cortex where the frontal lobes are the last regions to myelinate. Could activity-dependent modulation of myelin persist throughout adulthood?

Myelination of unmyelinated axons, or modification of the myelin sheath on myelina-ted axons,could participate together with synaptic remodeling in altering brain circuit- ry according to experience.OPCs remain resident in substantial numbers in the adult brain; indeed,one-third of OPCs in the adult mouse brain originate after adolescence 54.These cells participate in repair after myelin damage,but they could in theory par-ticipate in learning if myelination of unmyelinated axons is sti-mulated by functional activity. Internodal lengths decrease in visual cortex of rhesus monkeys 55 during normal aging, suggesting active remyelination throughout life.

Activity-dependent changes in myelin would provide a mechanism for experience-dependent regulation of impulse conduction velocities. Physical activity is known to affect conduction velocity, as conditions of inactivity, such as during bed rest or outer space missions,temporarily reduce conduction velocities 56.Increasing motor activity in rats is associated with altered myelin thickness and axon diameter in peripheral nerves 57. The results suggest that activity not only influences the formation of myelin but also influences the maintenance and morphology of the sheath after myelination is complete.

Several neuroimaging studies have reported changes in white matter structure with learning in adults 9,10, 11, yet sensitivity of myelination to environmental experience seems to be reduced in adulthood. Although the volume of the splenium of the cor-pus callosum increases by 10% in adult rats exposed to an enriched environment, histological analysis has shown that this is caused by an increase in number of ast-rocytic cell processes and branching of unmyelinated axons, rather than an increase in myelin 58.

Combined histological and MRI studies on animals are required to answer the ques-tion of whether myelin changes underlie the white matter plasticity observed with imaging. A recent study of rats trained in the Morris water maze showed changes in diffusivity or anisotropy in several brain regions,including cingulate, piriform and so-matosensory cortex, dentate gyrus and corpus callosum 59. Similar effects were de-tected, albeit with lower magnitude, in older rats. Histological analysis confirmed that gray matter regions with decreased diffusivity also show an increase in astrocyte cell volume, whereas the increased fractional anisotropy observed in corpus callosum is associated with increased staining for myelin basic protein.

Valkoisen aineen muutosten mahdolliset mekanismit

Vaikka on selvää,että harmaan aineen solumuutokset osallistuvat oppimiseen,on vä-hemmän ilmeistä, miten valkean aineen rakenteelliset muutokset voisivat tehdä niin. Mikä tahansa monimutkainen tehtävä vaatii kuitenkin tiedonsiirtoa useiden etäisten aivokuoren alueiden kautta, joilla on erilliset tehtävään liittyvät toiminnot. Impulssien siirron nopeuden tai synkronoinnin optimointi voisi siksi olla tärkeä osa oppimista 50. Valkoisen aineen muutokset, mukaan lukien aksonin halkaisija, myeliinin sisältämien aksonien lukumäärä hermoradassa, myeliinin paksuus tai muut morfologiset ominai-suudet, kuten nivelvälien etäisyys, määräävät impulssin etenemisnopeuden ja voivat siten edistää toiminnallisen suorituskyvyn paranemista oppimisen aikana.

Nämä valkean aineen rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat neurokuvantamisen mittauksiin.Esimerkiksi diffuusiokuvantamisen mittaukset ovat herkkiä monille kudosominaisuuksille 18, mukaan lukien myeliinin 51, aksonin halkaisijan ja pakkaustiheyden 52, aksonin läpäisevyyden 18 ja kuitugeometrian 19 vaihtelu.

Myeliini

Monet kokemuksesta riippuvan valkean aineen plastisuuden diffuusiokuvantamisen tutkimukset ehdottavat myeliinin muutosta mahdollisena mekanismina. Tämä poik-keaa perinteisestä näkemyksestä, jossa myeliiniä pidetään passiivisena sähköisenä eristeenä, staattisena ja hermoston plastisuuden kannalta merkityksettömänä vam-man tai sairauden ulkopuolella 53. Myelinaatio on kuitenkin dynaamista kehityksen aikana ja varhaisaikuisuuteen asti, erityisesti aivokuoressa, jossa otsalohkot ovat viimeiset myelinoituvat alueet. Voisiko myeliinin aktiivisuudesta riippuva modulaatio jatkua koko aikuisuuden ajan?

Myelinoimattomien aksonien myelinaatio eli myeliinitupen modifikaatio myeliinipääl-lysteisillä aksoneilla voisi osallistua yhdessä synaptisen uudelleenmuodostuksen kanssa aivopiirien muuttamiseen kokemuksen mukaan.OPC-soluja on edelleen huomattava määrä aikuisen aivoissa; itse asiassa kolmasosa aikuisen hiiren aivojen OPC-soluista on peräisin murrosiän jälkeen 54. Nämä solut osallistuvat myeliinivau-rioiden jälkeiseen korjaukseen, mutta ne voisivat teoriassa osallistua oppimiseen, jos myelinoimattomien aksonien myelinaatiota stimuloi toiminnallinen aktiivisuus. Internodaalien pituudet lyhenevät reesusapinoiden näköaivokuoressa 55 normaalin ikääntymisen aikana, mikä viittaa aktiiviseen remyelinaatioon läpi elämän.

Aktiivisuusriippuvaiset myeliinin muutokset tarjoaisivat mekanismin kokemuksesta riippuvalle impulssien johtumisnopeuksien säätelylle. Fyysisen aktiivisuuden tiede-tään vaikuttavan johtumisnopeuteen, sillä passiivisuusolosuhteet, kuten vuodelepo tai avaruuslennot, vähentävät tilapäisesti johtumisnopeuksia 56. Lisääntynyt motori-nen aktiivisuus rotilla liittyy myeliinin paksuuden ja aksonin halkaisijan muutoksiin ääreishermoissa 57. Tulokset viittaavat siihen, että aktiivisuus ei ainoastaan ​​vaikuta myeliinin muodostumiseen, vaan myös vaipan ylläpitoon ja morfologiaan myeliinin valmistumisen jälkeen.

Useat neurokuvantamistutkimukset ovat raportoineet valkean aineen rakenteen muutoksista oppimisen myötä aikuisilla 9,10,11, mutta myeliinin herkkyys ympäristö-kokemuksille näyttää vähentyvän aikuisuudessa. Vaikka corpus callosumin pernan tilavuus kasvaa 10 % aikuisilla rotilla, jotka altistuvat rikastetulle ympäristölle, histolo-ginen analyysi on osoittanut, että tämä johtuu astrosyyttisten soluprosessien määrän kasvusta ja myeliinittomien aksonien haarautumisesta pikemminkin kuin myeliinin 58 lisääntymisestä.

Yhdistetyt histologiset ja MRI-tutkimukset eläimillä tarvitaan vastaamaan kysymyk-seen siitä,ovatko myeliinin muutokset kuvantamisessa havaitun valkean aineen plas-tisuuden taustalla. Äskettäin Morrisin vesisokkelossa koulutettujen rottien tutkimuk-sessa havaittiin muutoksia diffuusiossa tai anisotropiassa useilla aivoalueilla mukaan lukien cingulate-, piriform- ja somatosensorinen aivokuori, dentate gyrus ja corpus callosum 59. Samanlaisia ​​vaikutuksia havaittiin, vaikkakin pienemmällä suuruusluo-kalla, vanhemmilla rotilla.Histologinen analyysi vahvisti,että harmaan aineen alueilla, joilla diffuusio on vähentynyt, näkyy myös astrosyyttisolujen tilavuuden kasvu, kun taas corpus callosumissa havaittu lisääntynyt fraktionaalinen anisotropia liittyy lisääntyneeseen myeliinin emäksisen proteiinin värjäytymiseen.

Activity-dependent axonal sprouting, pruning or re-routing

In hippocampus,sprouting of mossy fiber axons has been observed after induction of long-term potentiation 60 and after spatial learning 61, but similar changes are in-duced by forced and voluntary physical exercise in the absence of learning 62. Pru-ning of axons is guided by activity-dependent competition to refine functional circuits. Using a mouse genetic system in which restricted populations of neurons in the hip-pocampus can be inactivated,Yasuda et al.showed that a similar activity-dependent competition participates in establishment of functional memory circuits 63.That study reports that inactive axons in the hippocampus are eliminated by activity-dependent competition with active axons,and in the dentate gyrus,which undergoes neurogene- sis throughout life, axon refinement is achieved by competition between mature and young neurons.

There is some evidence for changes in long-range cortico-cortical connectivity occurring with learning and with recovery from damage 64.For example, when ma-caque monkeys learn to use a rake to retrieve food pellets,cells in the parietal cor-tex, where new bimodal responses are found, also show a new pattern of anatomical connectivity:inputs from certain visual areas were detected in trained animals but not in untrained animals, suggesting the possibility of a rebranching of fibers in response to training, to allow particular types of visual information to reach parietal regions. Similar rewiring has been observed in response to damage in a squirrel monkey mo-del 65. Such changes in the route of fiber bundles should affect imaging measures reflecting the directional preferences of water diffusion. For example, diffusion MRI models of complex fiber structure19 could be used to detect subtle changes in tract geometry.

Signaling pathways for white matter changes

Recent in vitro studies are beginning to elucidate the molecular signals and neuro-transmitter release mechanisms that could allow activity in an axon to influence mye-linating glia and white matter microstructure. Synapses do form transiently on some OPCs in white matter66, 67, but their function is unknown. Recently a non-synaptic mechanism of neurotransmitter (ATP) release from axons has been described taking place through volume-regulated anion channels in axons that become activated by trains of action potentials 68.Activity-dependent release of ATP from axons has been shown to regulate myelination in the peripheral 69 and central nervous systems 70, 71. The diverse range of membrane receptors expressed in oligodendrocytes suggest that other types of cell-cell communication molecules 72, 73, 74, including diffusible and cell surface molecules, could influence OPC proliferation, migration, differentiation, survival and myelin formation, in an activity-dependent manner.

In addition to effects on OPC development,new evidence shows that electrical activity in axons can control the complex sequence of cellular events necessary for myelination. Immature oligodendrocytes populate the human cerebral white matter throughout the later half of gestation, yet most do not commit to myelinogenesis until 3 months later 75, demonstrating a dissociation between events that regulate matu-ration of oligodendrocytes and their commitment to myelinogenesis.Myelin formation requires cell recognition to myelinate the appropriate axon,the formation of adhesive contacts,elaboration of vast areas of cell membrane to form myelin sheets, wrapping many layers of membrane around axons, and the removal of cytoplasm from between the wraps of myelin to form compact stacks of lipid membrane, all of which might be influenced by signaling from electrical activity in axons. Impulse activity regulates expression of an adhesion molecule on neurons,L1-CAM (L1 cell adhesion molecule), that is essential for myelination 76, and recently vesicular release of the neurotransmitter glutamate along axons has been shown to stimulate the initial events in myelination. Both the cholesterol-rich signaling domains between axons and oligodendrocytes and the local synthesis of myelin basic protein from mRNA in the oligodendrocyte process are stimulated by the activity-dependent release of glu-tamate from axons 77. This would preferentially myelinate axons that are electrically active and increase the speed of conduction through these functionally active circuits . This process could therefore underlie some of the changes in white matter seen in MRI studies.

Aktiivisuudesta riippuva aksonien versominen, karsiminen tai uudelleenreititys

Hippokampuksessa sammaleisten kuituaksonien versomista on havaittu pitkäaikai-sen potentiaation 60 ja spatiaalisen oppimisen 61 jälkeen, mutta samanlaisia ​​muu-toksia aiheuttaa pakotettu ja vapaaehtoinen fyysinen harjoittelu ilman oppimista 62. Aksonien karsimista ohjaa aktiivisuudesta riippuva kilpailu toiminnallisten hermopii-rien hiomiseksi. Käyttäen hiiren geneettistä järjestelmää, jossa rajoitettuja hermoso-lujen populaatioita hippokampuksessa voidaan inaktivoida,Yasuda ym.osoittivat, että samanlainen aktiivisuudesta riippuva kilpailu osallistuu toiminnallisten muistipiirien muodostumiseen 63. Kyseisessä tutkimuksessa raportoitiin, että hippokampuksen inaktiiviset aksonit eliminoituvat aktiivisuudesta riippuvan kilpailun kautta aktiivisten aksonien kanssa, ja gyrus dentatessa, joka käy läpi neurogeneesiä koko elämän ajan, aksonien hienostuminen saavutetaan kypsien ja nuorten hermosolujen välisen kilpailun kautta.

On jonkin verran näyttöä siitä, että pitkän kantaman kortikaali-kortikaalisessa yhtey-det muuttuvat oppimisen ja vaurioista toipumisen myötä 64. Esimerkiksi kun makaki-apinat oppivat käyttämään haravaa ruokapellettien hakemiseen, päälaen aivokuoren solut, joissa havaitaan uusia bimodaalisia vasteita, osoittavat myös uuden anatomi-sen yhteyden mallin: tietyiltä näköalueilta tulevia syötteitä havaittiin koulutetuilla eläi-millä, mutta ei kouluttamattomilla eläimillä, mikä viittaa mahdollisuuteen, että kuidut haarautuvat uudelleen koulutuksen seurauksena, jotta tietyntyyppiset visuaaliset tie-dot pääsevät päälaen alueille. Samanlaista uudelleenjohdotusta on havaittu vaurioi-den seurauksena orava-apinamallissa 65. Tällaisten kuitukimppujen reitin muutosten pitäisi vaikuttaa kuvantamismittauksiin,jotka heijastavat veden diffuusion suuntamiel-tymyksiä. Esimerkiksi monimutkaisen kuiturakenteen diffuusio-MRI-malleja 19 voitaisiin käyttää havaitsemaan hienovaraisia ​​muutoksia radan geometriassa.

Valkean aineen muutosten signaalireitit

Viimeaikaiset in vitro -tutkimukset ovat alkaneet selvittää molekyylisignaaleja ja neu-rotransmitterien vapautumismekanismeja, jotka voisivat mahdollistaa aksonin aktiivi-suuden vaikuttaa myelinoivaan gliasoluun ja valkean aineen mikrorakenteeseen. Synapseja muodostuu ohimenevästi joissakin valkean aineen OPC-soluissa66, 67, mutta niiden toiminta on tuntematon. Äskettäin on kuvattu ei-synaptinen mekanismi välittäjäaineen (ATP) vapautumiselle aksoneista,joka tapahtuu aksonien tilavuussää-deltyjen anionikanavien kautta, jotka aktivoituvat aktiopotentiaalien ketjujen vaikutuk-sesta 68. Aktiivisuudesta riippuvan ATP:n vapautumisen aksoneista on osoitettu sää-televän myelinaatiota ääreishermostossa69 ja keskushermostossa 70,71. Oligo-dendrosyyteissä ilmentyvien kalvoreseptorien monipuolinen valikoima viittaa siihen, että muuntyyppiset solu-solukommunikaatiomolekyylit72, 73, 74, mukaan lukien dif-fundoituvat ja solun pintamolekyylit, voisivat vaikuttaa OPC-solujen lisääntymiseen, migraatioon, erilaistumiseen, selviytymiseen ja myeliinin muodostumiseen aktiivisuudesta riippuvalla tavalla.

OPC-solujen kehitykseen kohdistuvien vaikutusten lisäksi uudet todisteet osoittavat, että aksonien sähköinen aktiivisuus voi kontrolloida myelinaatiolle välttämättömien monimutkaisten solutapahtumien sarjaa. Epäkypsät oligodendrosyytit asuttavat ihmi-sen aivojen valkean aineen koko raskauden loppupuoliskon ajan, mutta useimmat eivät sitoudu myelinogeneesiin ennen kuin kolme kuukautta myöhemmin 75, mikä osoittaa oligodendrosyyttien kypsymistä säätelevien tapahtumien ja niiden myelino-geneesiin sitoutumisen välisen dissosiaation.Myeliinin muodostuminen vaatii solujen tunnistamista sopivan aksonin myelinoimiseksi, adhesiivisten kontaktien muodostu-mista, laajojen solukalvoalueiden kehittämistä myeliinilevyjen muodostamiseksi, mo-nien kalvokerrosten käärimistä aksonien ympärille ja sytoplasman poistamista mye-liinin kierteiden välistä kompaktien lipidikalvopinojen muodostamiseksi. Kaikkiin näi-hin voi vaikuttaa aksonien sähköisen aktiivisuuden signaalit. Impulssitoiminta sääte-lee adheesiomolekyylin, L1-CAM:n (L1-soluadheesiomolekyyli), ilmentymistä hermo-soluissa, mikä on välttämätöntä myelinoinnille 76, ja äskettäin on osoitettu, että välit-täjäaine glutamaatin vesikulaarinen vapautuminen aksoneja pitkin stimuloi myelinaa-tion alkuvaiheen tapahtumia. Sekä aksonien ja oligodendrosyyttien väliset kolestero-lirikkaat signalointidomeenit että myeliinin perusproteiinin paikallinen synteesi mRNA:sta oligodendrosyyttiprosessissa stimuloituvat aktiivisuusriippuvaisen gluta-maatin vapautumisen kautta aksoneista 77.Tämä myelinoisi ensisijaisesti sähköises-ti aktiivisia aksoneita ja lisäisi johtumisen nopeutta näiden toiminnallisesti aktiivisten piirien läpi. Tämä prosessi voisi siten olla joidenkin MRI-tutkimuksissa havaittujen valkean aineen muutosten taustalla.

Interrelations between neuron and glial changes

Considering activity-dependent changes in neurons and glia independently is highly artificial, as the two cell types are tightly coupled in both gray and white matter tissue through many interactions and pathways of communication. Myelination is regulated by axon diameter, for example.

Thus,changes in axon diameter during learning could in turn cause oligodendrocytes to alter the thickness of the myelin sheath. Conversely, myelinating glia can regulate axon diameter and even the survival of axons73. Axons that become demyelinated can degenerate, and this can lead to the death of neurons78. Regardless of which cell initiates the response, both axons and glia may be affected by impulse activity (directly or indirectly) through their close association.

An example of this intimate relationship is provided by the protein Nogo-A.Nogo-A is a myelin protein that interacts with the Nogo-66 receptor 1 (NgR1) in axons to inhibit growth cone motility and axon sprouting. Several other myelin proteins, including MAG (myelin-associated glycoprotein) and OMgp (oligodendrocyte myelin glycopro-tein), interact with the Nogo receptor, making myelin a potent inhibitor of axon sprou-ting, fasciculation, branching and axon extension 79,as well as affecting synapse formation, synapse morphology and activity-dependent synaptic strength 80. The function of myelin proteins in suppressing axon sprouting is thought to limit structural plasticity of neural circuits after refinement through envi-ronmental experience and thus to preserve the refinements. Myelin is therefore important in determining the cri-tical period for learning, and it is central to activity-dependent development of neural circuits.

More recently, it has been determined that Nogo-A is also expressed in some neu-rons.Ablation of this gene in neurons leads to longer neurites,increased fasciculation and decreased branching of cultured dorsal root ganglion neurons, and anti-Nogo-A antibodies lead to aberrant innervation of the hind limbs of chick embryos 79. In Nogo-A we see a molecule coupling neurons and glia, white matter and gray matter, to structural modifications of brain circuits that likely underlie changes seen with MRI during learning.Nogo-A may be exceptional in this respect,or simply the first of many molecules yet to be recognized controlling activity-dependent interactions between neurons and glia in gray and white matter.

Concluding remarks

Human imaging studies identifying experience-dependent structural changes in brain gray and white matter have rightly generated much excitement in recent years. A fu-ture challenge is to determine the cellular changes that underlie these macrostructu-ral observations. Meeting this challenge requires greater cross-talk between those studying human populations and those working with animal mo-dels, and greater in-tegration of techniques. Animal studies in which both imaging and histological mea-sures can be taken in parallel, in particular, will help to establish the relative contribu- tions of different cellular processes to the MRI effects,keeping in mind that multiple, coordinated cellular responses may be associated with a single MRI-based variable.

In future,greater use of multimodal imaging approaches in humans should provide increased specificity to better discriminate specific types of cellular changes during learning and in relation to behavior. The MRI technique of magnetization transfer provides a good example of the potential for complementarity across modalities be-cause it is thought to be differentially sensitive to myelination.In magnetization trans-fer, the magnetization of macromolecules,such as those contained in myelin,is selec- tively altered (saturated) so that its effect can be detected through exchange with ob-servable liquid spins.Magnetization transfer has already been used to examine natu- ral variation of white matter composition in healthy popu-lations 81 and therefore has distinct potential to be used as a more specific probe of neural plasticity associated with learning.Similarly,myelin measures can be derived from maps of multi-exponen- tial T2 relaxation times 82 and vital stains for myelin sheaths can be imaged with po-sitron emission tomography 83.These mye-lin-specific measures could complement measures derived from MRI techniques such as diffusion tensor imaging or voxel-based morphometry that are sensitive to several features of tissue organization and microstructure.

Neuronien ja gliasolujen muutosten väliset vuorovaikutukset

Neuronien ja gliasolujen aktiivisuudesta riippuvien muutosten tarkastelu erikseen on hyvin keinotekoista, koska nämä kaksi solutyyppiä ovat tiiviisti kytköksissä sekä har-maassa että valkeassa aineessa monien vuorovaikutusten ja kommunikaatioreittien kautta. Myelinaatiota säätelee esimerkiksi aksonin halkaisija.

Näin ollen aksonin halkaisijan muutokset oppimisen aikana voivat puolestaan ​​aiheut-taa oligodendrosyyttien myeliinitupen paksuuden muutoksia.Myelinisoiva gliasolu voi puolestaan ​​säädellä aksonien halkaisijaa ja jopa aksonien selviytymistä 73. Demyeli-noituneet aksonit voivat rappeutua, ja tämä voi johtaa hermosolujen kuolemaan78. Riippumatta siitä, mikä solu aloittaa vasteen, sekä aksonit että gliasolut voivat kärsiä impulssiaktiivisuudesta (suoraan tai epäsuorasti) niiden läheisen yhteyden kautta.

Esimerkki tästä läheisestä suhteesta on Nogo-A-proteiini.Nogo-A on myeliiniproteiini, joka on vuorovaikutuksessa Nogo-66-reseptorin 1 (NgR1) kanssa aksoneissa es-tääkseen kasvukartion liikkuvuutta ja aksonien versomista.Useat muut myeliiniprote-iinit, mukaan lukien MAG (myeliiniin liittyvä glykoproteiini) ja OMgp (oligodendrosyyt-tien myeliiniglykoproteiini),ovat vuorovaikutuksessa Nogo-reseptorin kanssa, mikä tekee myeliinistä voimakkaan aksonien versomisen,faskikulaation, haarautumisen ja aksonien pidentymisen estäjän 79,ja se vaikuttaa myös synapsien muodostumiseen, synapsien morfologiaan ja aktiivisuudesta riippuvaan synaptiseen voimakkuuteen 80 . Myeliiniproteiinien toiminnan aksonien versomisen estämisessä uskotaan rajoitta-van hermoverkkojen rakenteellista plastisuutta ympäristökokemusten kautta tapahtu-van hienostumisen jälkeen ja siten säilyttävän hienostumisen.Myeliini on siksi tärkeä oppimisen kriittisen vaiheen määrittämisessä, ja se on keskeinen hermoverkkojen aktiivisuudesta riippuvalle kehitykselle.

Viime aikoina on havaittu, että Nogo-A:ta ilmentyy myös joissakin neuroneissa. Tä-män geenin ablaatio hermosoluissa johtaa pidempiin neuriitteihin, lisääntyneeseen faskikulaatioon ja viljeltyjen takajuuren gangliosoluissa haaroittumisen vähenemi-seen,ja Nogo-A-vasta-aineet johtavat kanan alkioiden takaraajojen poikkeavaan her-motukseen 79. Nogo-A:ssa näemme molekyylin, joka yhdistää hermosolut ja gliaso-lut, valkean aineen ja harmaan aineen aivojen hermoverkkojen rakenteellisiin muu-toksiin, jotka todennäköisesti ovat MRI:ssä havaittujen muutosten taustalla oppimi-sen aikana. Nogo-A voi olla tässä suhteessa poikkeuksellinen tai yksinkertaisesti ensimmäinen monista molekyyleistä, joita ei ole vielä tunnistettu ja jotka kontrolloivat neuronien ja gliasolujen välisiä aktiivisuusriippuvaisia ​​vuorovaikutuksia harmaassa ja valkeassa aineessa.

Loppupäätelmät

Ihmisillä tehdyt kuvantamistutkimukset, jotka tunnistavat kokemuksesta riippuvia rakenteellisia muutoksia aivojen harmaassa ja valkeassa aineessa, ovat aiheellisesti herättäneet paljon innostusta viime vuosina. Tulevaisuuden haasteena on määrittää solumuutokset, jotka ovat näiden makrorakenteellisten havaintojen taustalla. Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää enemmän vuorovaikutusta ihmispopulaatioita tutkivien ja eläinmallien kanssa työskentelevien välillä sekä tekniikoiden parempaa integrointia. Erityisesti eläinkokeet,joissa sekä kuvantamis- että histologisia toimen-piteitä voidaan tehdä rinnakkain,auttavat selvittämään eri soluprosessien suhteelliset osuudet magneettikuvauksen vaikutuksiin pitäen mielessä, että useita koordinoituja soluvasteita voi liittyä yhteen magneettikuvaukseen perustuvaan muuttujaan.

Tulevaisuudessa multimodaalisten kuvantamismenetelmien laajempi käyttö ihmisillä parantaa spesifisyyttä, jotta voidaan paremmin erottaa tietyntyyppisiä solumuutoksia oppimisen aikana ja käyttäytymisen yhteydessä.Magnetisaatiosiirtotekniikka MRI tar-joaa hyvän esimerkin eri modaliteettien komplementaarisuuden potentiaalista, koska sen uskotaan olevan eri tavoin herkkä myelinaatiolle. Magnetisaatiosiirrossa makro-molekyylien, kuten myeliinissä olevien, magnetisaatiota muutetaan (kyllästetään) selektiivisesti siten, että sen vaikutus voidaan havaita vaihdon kautta havaittavien nestemäisten spinien kanssa. Magnetisaatiosiirtoa on jo käytetty tutkimaan valkean aineen koostumuksen luonnollista vaihtelua terveillä populaatioilla 81, ja sillä on siksi selkeä potentiaali käyttää sitä spesifisempänä koettimena oppimiseen liittyvälle her-moston plastisuudelle. Vastaavasti myeliinin mittaukset voidaan johtaa moniekspo-nentiaalisten T2-relaksaatioaikojen kartoista 82, ja myeliinituppien elinkykyvärjäyksiä voidaan kuvata positroniemissiotomografialla 83. Nämä myeliinispesifiset mittaukset voisivat täydentää MRI-tekniikoista, kuten diffuusiotensorikuvantamisesta tai vokselipohjaisesta morfometriasta, johdettuja mittauksia, jotka ovat herkkiä useille kudosorganisaation ja mikrorakenteen ominaisuuksille.

Pushing the boundaries of image acquisition with sophisticated hardware can pro-vide a new window on tissue microstructure at a level not previously achievable in human studies. In gray matter,for example, imaging at ultra-high resolution, and with multiple signal modalities, allows measures to be taken in specific cortical layers 84 or hippocampal subfields85. New developments in modeling of complex tissue archi-tecture can provide greater sensitivity to specific cellular features. In white matter, for example, diffusion imaging can be adapted to generate axon dia-meter distributions 86 or estimates of myelin microstructure 87.Such advances of- fer great potential to further our understanding of brain structural variation with learning and behavior. De-spite the many obstacles that will have to be overcome, human neuro-imaging and cellular and molecular neuroscience have much to gain from further interactions in both directions. "

Kuvankeruun rajojen venyttäminen kehittyneillä laitteistoilla voi tarjota uuden ikkunan kudosten mikrorakenteeseen tasolla, jota ei ole aiemmin saavutettu ihmistutkimuk-sissa. Esimerkiksi harmaassa aineessa erittäin korkean resoluution kuvantaminen ja useilla signaalimodaliteeteilla mahdollistaa mittausten tekemisen tietyissä aivokuo-ren kerroksissa 84 tai hippokampuksen osakentissä 85. Uudet kehitysaskeleet moni-mutkaisten kudosrakenteiden mallintamisessa voivat tarjota suurempaa herkkyyttä tietyille soluominaisuuksille. Esimerkiksi valkeassa aineessa diffuusiokuvantamista voidaan soveltaa aksonien halkaisijajakaumien 86 tai myeliinin mikrorakenteen arvi-oiden 87 tuottamiseen. Tällaiset edistysaskeleet tarjoavat suuria mahdollisuuksia sy-ventää ymmärrystämme aivojen rakenteellisesta vaihtelusta oppimisen ja käyttäyty-misen yhteydessä. Huolimatta monista esteistä, jotka on voitettava,ihmisen neuroku-vantamisella sekä solu- ja molekyylineurotieteellä on paljon voitettavaa molempiin suuntiin suuntautuvista vuorovaikutuksista.

Koska tuo artikkeli on helvetin pitkä ja myös spekulatiivinen monista ilmiöistä, otan sen ydinkohdat otskon kannalta näkyville keskustelun ja kritiikin helpottamiseksi:

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20633599/#affiliation-1

Astrocytes and human cognition: Modeling information integration and modulation of neuronal activity

Alfredo Pereira Jr a), Fabio Augusto Furlan b)

a) Institute of Biosciences, State University of Sa Paulo (UNESP), Campus Rubia Jr., 18618-000, Botucatu-SP, Brazil

b) School of Medicine, University of Marília (UNIMAR), Marília-SP, Brazil

(Abbreviations:

AC, alternate current;

AM, amplitude modulated;

AMPAR, alpha-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid receptor;

BBB, blood–brain barrier;

BOLD, blood-oxygen-level-dependent;

CaMKII, calmodulin-dependent protein kinase subtype II;

CTA, conditioned taste aversion;

DC, direct current;

EEG, electroencephalogram;

fMRI, functional magnetic resonance imaging;

GPCR, G-protein coupled receptor;

GABA, g amino-butyric acid;

GFAP, glial fibrillary acidic protein; Glu, glutamate; IP3, inositol triphosphate;

ITQC, ion-trap quantum computer;

LFP, local field potentials;

LTP, long-term potentiation;

NaFAC, sodium fluoroacetate;

NMDAR, N-methyl-D-aspartic acid receptor;

NO, nitric oxide;

REM, rapid-eye-movement;

SIC, slow inward currents;

SRR, synaptic reentry reinforcement;

STP, short-term potentiation;

SWS, slow-wave sleep;

TOM, theory of mind;

VPA, varicose projection astrocytes.)

Recent research focusing on the participation of astrocytes in glutamatergic tripartite synapses has revealed mechanisms that support cognitive functions common to human and other mammalian species, such as learning, perception, conscious integration, memory formation/retrieval and the control of voluntary behavior.

Astrocytes can modulate neuronal activity by means of release of glutamate, D-se-rine, adenosine triphosphate and other signaling molecules, contributing to sustain, reinforce or depress pre- and post-synaptic membranes. We review molecular me-chanisms present in tripartite synapses and model the cognitive role of astrocytes. Single protoplasmic astrocytes operate as a ‘‘Local Calcium waves Hub’’, integrating information patterns from neuronal and glial populations.Two mechanisms, here mo- deled as the ‘‘domino’’ and ‘‘carousel’’ effects, contribute to the formation of intercel-lular calcium waves. As waves propagate through gap junctions and reach other types of astrocytes (interlaminar,polarized,fibrous and varicose projection), the active astroglial network functions as a ‘‘Master Hub’’ that integrates results of distributed processing from several brain areas and supports conscious states.

Response of this network would define the effect exerted on neuronal plasticity (membrane potentiation or depression), behavior and psychosomatic processes. Theoretical results of our modeling can contribute to the development of new experimental research programs to test cognitive functions of astrocytes.

1. Introduction

Although astrocytes compose at least one half of human brain tissue volume, until two decades ago mostly passive functions were attributed to these glial cells,such as giving structural, metabolic and functional support for neurons. However, a growing number of ‘in vitro’ and ‘in vivo’ results support the conception that unipolar cells reside in the deep layers of the cortex, near the white matter (and) extend one or two long (up to 1 mm in length) GFAP-positive processes away from the white matter’’ (Oberheim et al., and Araque, 2005; Haydon and Carmignoto, 2006; Wang et al., 2006b; Fellin et al., 2006; Genoud et al., 2006; Winship et al., 2007; Schummers et al., 2008; Halassa et al., 2009). In an evolutionary approach, Ba-naclocha states that ‘‘in the leech, the astrocyte–neuron ratio is 1:25; in Caenor-habditis elegans 1:6; in rats and mice 1:3. In humans, the astrocyte-to-neuron ratio is approximately 3:2.

This exponential increase of astrocytes cannot be explained solely on increased glial metabolic support. Alternatively, it is plausible that increasing numbers and organi-zation of astrocytes implicates a role for these cells in the evolution of increasingly complex brain functions’’ (Banaclocha, 2007). Evidence for this role is an increase in glia-to-neuron ratio in human dorsolateral frontal cortex.

Direct applications of these results for an understanding of human cognition and emotion are beginning to emerge in the fields of neurology and psychiatry Astrocytes are involved in the etiology of several neurological disorders as epileptic seizures (Willoughby et al.,2003; Silchenko and Tass,2008; Reyes and 2009; Kuchibhotla et al.,2009),abusive ethanol consumption (Gonzalez and Salido, 2009) and other drugs (Haydon et al.,2009),schizophrenia (Halassa et al.,2007a; Mitterauer, 2009), depres-sion (McNally et al., 2008) and mood disorders (Lee et al., 2007), among other dysfunctions (Antanitus,1998;De Keyser et al.,2008).A recent hypothesis about the origin of psychiatric disorders focus on blood-brain barrier (BBB) breakdown and brain astrocyte dysfunction leading to disturbed cognition,mood,and behavior: These events ‘‘are initiated by a focal BBB breakdown, and are associated with dysfunction of brain astrocytes, a local inflammatory response, pathological synaptic plasticity, and increased network connectivity’’ (Shalev et al., 2009).

Other kinds of glial cells – reviewed by R. Douglas Fields (2009) - have also been shown to be relevant for health and disease, as oligodendrocytes in schizophrenia and microglia in degenerative disorders. In this emerging paradigm, glial cells are envisaged as the main target for new psychiatric drugs.According to Halassa et al. (2009),‘ ‘These discoveries begin to paint a new picture of brain function in which slow-signaling glia modulate fast synaptic transmission and neuronal firing to impact behavioral output.Because these cells have privileged access to synapses, they may be valuable targets for the development of novel therapies for many neurological and psychiatric conditions’’.

The name of astrocytes derives from the ‘star-like’ shape of one kind of these cells – protoplasmic astrocytes - containing bundles of an abundant filamentous component of the cytoskeleton, the glial fibrillary acidic protein (GFAP). In most glutamatergic central synapses,the extremity of a protoplasmic astrocyte process wraps the synap-tic cleft. Since astrocytes express membrane receptors to neurotransmitters and can release their own chemical messengers (gliotransmitters), they establish a cross-talk with both pre- and post-synaptic neurons, forming a currently recognized novel functional unit, the tripartite synapse (Araque et al., 1999).

Recent findings by Oberheim et al. (2006,2009) indicate the existence of other types of astrocytes. They are connected to each other and with protoplasmic astrocytes by gap junctions, forming a brain-wide network:

(a) Interlaminar astrocytes: ‘‘In layer 1 of the primate cortex... interlaminar astrocytes extend striking long, frequently unbranched processes throughout the layers of the cortex, terminating in either layer 3 or 4.The cell bodies of these astrocytes... extend two types of processes: three to six fibers that contribute to the astrocytic network near the pial surface, and another one or two that penetrate deeper layers of the cortex’’ (Oberheim et al. 2006);

(b) Polarized astrocytes: ‘‘These essentially astrocytes are also excitable cells and play important roles in information processing and modulation of neuronal activity (Perea 2006);

(c) Fibrous astrocytes: These are present in white matter. Their processes ‘‘intermingle and overlap’’ (Oberheim et al.,2006); and

(d) Varicose Projection astrocytes: Apparently exclusive to the human brain, these cells present ‘‘more spiny processes than exhibited by typical protoplasmic astro-cytes and typically extended one to five essentially unbranched,millimeter long fibers within the deep layers of the cortex. The processes of the varicose projection astro-cytes...traveled in all directions,piercing and traversing the domains of neighboring protoplasmic astrocytes. . .the evenly spaced varicosities suggest specialized struc-tures or compartmentalization of cellular elements along the great distance of the fibers’’ (Oberheim et al., 2009).

The discovery of participation of astrocytes both in local and global integration of in-formation in the brain supports the construction of our model of cognitive functioning, composed of an ensemble of tripartite synapses structurally and functionally connec-ted by the brain’s astroglial network. Intracellular calcium waves (the excitable res-ponse of astrocytes) are initiated in microdomains of astrocytic processes and, un-der proper conditions, induce the formation of intercellular waves that putatively me-diate large-scale cognitive information processing.This propagation requires a syn-ergy of several factors, such as glutamatergic, cholinergic and purinergic signaling.

We depart from recent experimental results and make a couple of psychophysical theoretical assumptions to develop a model of cognitive and related emotional pro-cesses based on astrocyte functions.Our line of reasoning is the following. The pro-toplasmic astrocyte central to a ‘‘synaptic island’’ (Halassa et al.,2007b) functions as a ‘‘Local Hub’’, integrating the information from thousands of synapses into calcium ion waveforms.The formation of intercellular calcium waves is boosted by the ‘‘domi-no’’ and ‘‘carousel’’ effects,as defined and discussed below.Under proper conditions, as the activation of ‘‘default networks’’ (Fox et al.,2005), active interconnected astro- cytes - including the recently discovered new types - can function as a ‘‘Master Hub’’ that integrates results of local processing from many brain areas.The astrocytic Mas- ter Hub, besides integrating neuronal information patterns,also mediates the interac-tions of blood/cerebrospinal fluid/glia signaling and neuronal systems. Constructive wave interference in the astrocyte network is proposed to produce a state of ‘‘satis-faction’’ or ‘‘dissatisfaction’’ about the states of affair conveyed by information recei-ved from neurons. Depending on this response, a positive or negative feedback is exerted on neuronal populations connected to active astrocytes, leading to an effect on plasticity (membrane potentiation or depression), on the resulting behaviors and psychosomatic processes.

02. Astrocytes in glutamatergic tripartite synapses

Astrocyte terminations wrap the glutamatergic synaptic cleft, and allow an exchange of transmitters with neurons.Each astrocyte can contact around 140,000 synapses in the rat hippocampus (Bushong et al., 2002) and modulate around 2 million synapses in human cortex (Oberheim et al.,2006). In this condition, astro-cytes respond to presynaptic input by means of calcium waves and release gliotransmitters that modulate neural activity and synaptic plasticity.

What is the cognitive role of astrocytes in tripartite synapses?

To answer this question, we begin with a brief review of mechanisms of membrane potentiation and related cognitive processes. The expression ‘‘synaptic plasticity’’ re-fers to changes in synaptic strength or efficacy,resulting in potentiation or depression . These processes range from milliseconds and minutes (short-term potentiation) to hours, days and probably longer periods of time (long-term potentiation).

Short-term potentiation (STP) can involve both an increase of pre-synaptic transmit-ter release (Citri and Malenka, 2007) and post-synaptic sequential glutamate (Glu) binding to alpha-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid (AMPAR) and N- methyl-D-aspartic acid receptors (NMDAR),calcium entry and activation of corres-ponding signal-transduction pathways (Alkon 2006;Henneberger et al.,2010) Several results have confirmed that in shorter time scales (from milliseconds - Haydon and Carmignoto, 2006 - to minutes,up to 2 h - Gardoni et al.,2009) the processes as sen-sitization,habituation and stimulus association.Also attention functions, supported by cholinergic mechanisms, guides the onset of STP in the living brain.

Associative learning and memory formation by means of long-term potentiation(LTP) are classically illustrated at the synaptic level by means of a model composed of two (pre- and post-synaptic) connected neurons,and their respective inter- and intracellu-lar signaling pathways.The process of LTP induction shares an initial step with STP. According to a classical view (Bliss and Collingridge, 1993), LTP induction involves signaling from post- to pre-synaptic neuron, by means of retrograde messengers as nitric oxide (NO) and arachidonic acid, leading to an increase of transmitter release at the axon terminal of the pre-synaptic neuron.

Post-synaptic effects are essential to LTP consolidation and memory storage. Gluta-matergic heterosynaptic converging input to a neocortical or hippocampal neuron opens AMPARs to sodium ions and the resulting depolarization opens NMDARs, promoting calcium ion entry, triggering several intracellular processes that lead to an increase in AMPAR-dependent responses. Potentiation of the post-synaptic neuron membrane involves the activation of calcium-kinase pathways leading to transcriptio-nal regulation increasing the expression of AMPAR at the postsynaptic neuron (Nicoll, 2003).

In LTP processes, the conjoint effect of pre- and post-synaptic events is strengthe-ning synaptic connections. The formation of long-term memories is related to an in-crease in concentration of ionotropic receptors (as AMPA), caused by signal-trans-duction processes that reaches the nucleus of the neuron and induces the expres-sion of genes responsible for production of these membrane receptors. In this theo-retical context,Joe Tsien and collaborators (Wang et al.,2006a) have argued for the necessity of combining single neuron and systemic approaches to learning and memory.

They proposed the NMDAR reactivation-mediated synaptic reentry reinforcement (SRR) model, gathering evidence for the idea that NMDA-CaMKII pathways are repeatedly reactivated to make possible the systemic expression of learning and memory. The reactivation process can occur unconsciously,except when there is a stimulus that elicits the retrieval of the mnemonic pattern at the system level. There-fore, SRR requires a systemic mechanism to promote conjoint reactivation of neuro-nal populations, producing ensemble representations in neuronal assemblies (Tsien, 2007).

In the classical literature on LTP, the participation of astrocytes in the sequence of neuronal events involved in the process of membrane potentiation/depression and formation of long-term memories has not been taken into consideration. Recent evi-dence indicates that Glu and D-serine release by astrocytes may be a powerful me-chanism promoting neuronal potentiation that serves cognitive functions, including systemic SRR. According to Haydon and Carmignoto (2006,p.1020), ‘in vitro’ studies showed that thequantity of Glu released by astrocytes may be far greater than neu-rons: ‘‘Astrocyte-evoked NMDAR currents can be extremely large in magnitude. The average current detected is 100 pA. In contrast, the NMDA current due to the fusion of a single vesicle in the synapse is of the order of 2–3 pA’’. What would be the function carried by this current ‘in vivo’?

The immediate effect of astroglial Glu binding to neuronal NMDARs is the generation of slow inward currents (SIC; Araque et al., 1998). This current, in turn, has several possible effects. The effect that is most likely to occur in a shorter time scale is the activation of NMDARs connected to CaMKII,as predicted by the SRR model. Additio-nally, neuronal NMDARs can be activated by Glu and D-serine (in the place of glycine), the latter (D-serine) being released only by astrocytes (Mustafa et al.,2004; Panatier et al.,et al.,1998). Both monosynaptic temporal and heterosynaptic spatial input summation can promote potentiation of the membrane of the post-synaptic neuron, supporting basic cognitive function of NR2B-containing NMDARs coupled to CamKII is mostly the enhancement of membrane potentiation with corresponding cognitive improvement (Cao et al.,2007), but not membrane depression (Gardoni et al., 2009). Using genetically mutant mice in which the NR2B gene is overexpressed, Wang et al. (2008, 2009) found that it caused enhancement of LTP and memory.

In a later phase,the trafficking of newly synthesized AMPARs to the same synaptic location may be diminished by the same astrocyte-to-neuron signaling path-way. In this phase,activation of NR2B-containing NMDARs may cause neuronal membrane depression (Kim et al.,2005),possibly operating as a habituation mechanism to avoid excessive long-term excitation of a neuronal circuit. This feature illustrates the non-linear (or bell-shaped, as proposed by Zhang et al., 2008) effect of astrocyte activity on neuronal plasticity.

In summary, we distinguish four post-synaptic phases:

(a) Excitatory post-synaptic response to pre-synaptic input: in the glutamatergic sy-napse, the pre-synaptic-induced post-synaptic response lasts up to 150 ms (Haydon and Carmignoto, 2006), and includes the sequential opening of AMPA and NMDA channels, eliciting several processes that increase the spiking activity of the post- synaptic neuron, and may also take part in STP/LTP processes;

(b) Afterpotentiation effects:following the beginning of the primary post-synaptic res-ponse,a variety of excitatory processes occur,generating several afterpotentiation ef- fects. These processes include: pre-synaptic reinforcement by means of retrograde messengers (NO, arachidonic acid) promoted by activation of NMDARs; backpropa-gation of potentials in each neuron; excitatory modulation of ionotropic receptors by means of metabotropic receptor G-protein pathways, and the opening of voltagegated ion channels;

(c) Meta-potentiation:afterpotentiation effects trigger a sequence of events that reach a larger neuronal population. Meta-potentiation (Pereira and Furlan, 2007) refers to the participation of astrocytes in tripartite synapses and extrasynaptic transmission. Sustained activity of the tripartite synapse,supported by astroglial release of Glu that binds to NR2B receptors of the post-synaptic neuron, produces SIC of calcium ions into the post-synaptic neurons, which bind preferentially to CamKII, then sustaining previous activity by means of AMPARs phosphorylation (Fig.1). The same result can be obtained by means of astroglial release of D-serine (Henneberger et al., 2010);

(d) Long-term depression: Astrocyte–neuron signaling pathways involved in metapo- tentiation can also activate a slower mechanism that causes membrane depression of post-synaptic neurons. ....

11. Astrocytic network mediates voluntary behavior

The diagram (Fig. 10) provides an overview of cognitive functions of astrocytes in brain function. The Master Hub is activated by means of signaling from neurons to astrocytes in tripartite synapses, as well as panglial communication triggered by signaling molecules carried by blood (e.g. hypothalamic function; see Gordon et al., 2009; Panatier, 2009) and cerebrospinal fluid.

The above diagram is a simplified view of interactions of main functional systems in the human brain. Neuronal and astroglial networks are represented separately. The ‘‘Executive System’’ includes, besides association cortices, also the hippocampal-entorhinal neuronal system.‘‘Emotional neurons’’ are mostly in the limbic system, but the term applies to all neurons that process information related to emotional pheno-mena. It should be clarified that,according to the presented model, such neurons de- tect (e.g. amygdala neurons) and process (e.g. orbitofrontal neurons) emotional in-formation, but do not convey the feeling (e.g., pain, hunger) elicited by the emotional state (e.g., tissue injury, empty stomach). Feeling is proposed to be a function of the astrocytic network. Each feeling is generated by the response of astrocytes connec-ted to the neurons that detect and process the respective information patterns.

Voluntary responses require the participation of executive neurons that make all logi-cal operations necessary to implement coherent behavior. Astrocytes only ‘‘approve’’ or ‘‘veto’’ executive plans. An important feature of the diagram is that astrocytes cannot directly depress basic emotional neurons (e.g.there is no habituation to pain), but can indirectly contribute to their inhibition by means of executive mediation (e.g., repressing an automatic aggressive response).Psychosomatic effects are mediated by the actions of efferent neurons (e.g.,on the endocrine and immune systems) by means of diffuse blood and cerebrospinal fluid signaling. They require conscious processing of the stimulus, but the generation of the effect is unconscious.

We exemplify the explanatory power of the diagram with the example of Conditioned Taste Aversion (CTA). This is a kind of learning process present in several mamma-lian species,consisting of an acquired aversion for previously ingested food that cau-sed digestive pain and/or damage. Although the learning process is mostly uncon-scious (leading to the formation of non-declarative memory), there are three phases in the whole process that imply conscious processing:

(a) Initial tasting of the food. Although the aversion is not generated by the food having a bad taste, this tasting is necessary to create a register of what it tastes like;

(b) Unpleasant (conscious) sensation of nausea and/or digestive pain caused by the food;

(c) Tasting and recognition of the food after conditioning, both necessary to trigger the aversion behavior.

The CTA process begins with the sensing of food properties.Perception of properties of the stimulus (e.g.,how it tastes) ismediated by thalamic relay neurons that transmit the signal to somatosensory cortex neurons (Perceptual Cortical Neurons in the dia-gram). These neurons interact with higher level neurons and neighboring astrocytes, generating a taste and other sensations elicited by the stimulus. When the taste (it-self not relevant for CTA and digesting experience (relevant for CTA) are satisfactory, astrocytes reinforce neuronal synapses involved in the processing of the stimulus by means of membrane potentiation (green arrows). The signal is also transmitted to subcortical neurons belonging to circuits that control feelings of hunger and satiation (Basic Emotional Neurons).Interaction with the basic emotional system can trigger an automatic behavior (activation of Motor Neurons) of swallowing or rejecting the food.

When, after ingestion,a nausea or digestive pain occurs,astrocytes induce the inhibi- tion of basic emotional neurons that mediate the response, by means of potentiating the respective inhibitory neurons of the Executive System, thus conditioning the res-ponse to new presentations of the same kind of stimulation. In this case,there will be both automatic and voluntary responses to the stimulus. The automatic response, mediated by an interaction of subcortical relay neurons with the basic emotional sys-tem,consists of avoidance.The voluntary response,following the sensing of the taste, can be e.g. a throw off.

12. Concluding remarks

In this review of recent astrocyte research and related psychophysiological modeling we made a set of theoretical claims which - if true - would correspond to a scientific revolution in brain sciences, moving from a neurocentric to an astrocentric perspec-tive on cognitive and emotional processing. In spite of the boldness of the claims, they are all experimentally tangible and lead to exciting new perspectives in the interdisciplinary field of Physiological Psychology. Our model favors the development of new experimental research programs to test the cognitive function of astrocytes, by means of the development of new methods and techniques, or by reinterpreting results obtained with classical tools as the several modalities of EEG.

Among the future experimental possibilities opened by this approach, we would like to highlight the following.An exciting prospect would be testing the proposed associ-ation of different kinds of human astrocytes identified by Oberheim et al.(2006, 2009) with the cognitive functions we attribute to them (operating as Local or MasterHubs). Another important line of investigation is paying (more) attention to behavioral ef-fects of genetic and pharmacological knockout of astroglial proteins to evaluate cog-nitive functions,e.g. by means of the usage of paradigms for voluntary and automatic responses. Also the observation of behavior of pannexin knockout mice may lead to important discoveries, since this protein is involved in ATP mechanisms relevant for the propagation of calcium waves. In contrast,analysis of behavioral effects of drugs - like fluorcitrate - that have effects on single astrocytes cannot confirm or disconfirm the astrocentric hypothesis, since the crucial cognitive effect may be on the neurons that interact with the astrocytes.

If the hypothesis happens to be true, then the final target of action of all general anesthetics has to be the astrocytic network.

From this reasoning, several testable hypothesis can be raised and experimentally proven,e.g.that the anesthetic effect of halothane is on astroglial - not neuronal - gap junctions,or that the anesthetic action of ketamine and other NMDAR blockers impair the operation of the Master Hub.Other important predictions are that the Master Hub is functionally deactivated during dreamless SWS and severely disturbed during generalized epileptic seizures with loss of consciousness.

The development of new ‘in vivo’ imaging technologies, which has already begun with two-photon microscopy combined with fluorescent markers, may bring new and important evidence about the cognitive role of astrocytes.We have suggested (Perei-ra, 2007) the development of ultraviolet laser technology for imaging of large-scale calcium ion population movements in the brain. More conventional techniques may also be reinterpreted in this new perspective. Astrocyte activity may contribute to scalp and intercellular EEG registers, as well as to conscious modulation of brain rhythms in neurofeedback therapy (for an overview of the sources of EEG signals, see Buszaki, 2006).

Astrocytes may also become the main target of electric and magnetic therapeutic methods.According to Banaclocha,‘‘it has been well established that astrocytes pro-duce steady state (DC) magnetic field while neurons produce time-varying (AC) magnetic fields’’ (2007).In this case,astrocytes are not directly involved in the effects of electro-shock (using AC), but there is a possibility of therapeutic use of astrocyte stimulation by means of DC. It has also been suggested that deep-brain stimulation, which in many cases relieves the symptoms of Parkinson’s disease, may act on astrocytic calcium waves that coordinate the activity of large populations of neurons controlling movement (Douglas Fields, 2009).

Last but not the least, we would like to stress the importance of having a theoretical model of astrocyte cognitive functions, even if it is still sketchy and incomplete, to inspire new research programs.

In the spirit of modern science, we will feel content if any (or all) of our assumptions and claims are corrected by future experimental results, leading to progress of knowledge about how animals execute cognitive operations. "

www.nature.com/neuro/journal/v15/n4/full/nn.3045.html?WT.ec_id=NEURO-201204#/ref1

Keskustelua:

MoM
30.07.2012 10:09:57
363517

" Päätöksenteon magneettikuvantaminen" on huijausta

Jos palataan aiheeseen, funktionaalista MRI:tä harrastaneena tekee mieli kommentoida.

MoM: "magneettikuvantaminen" ei ole mikään yksittäinen kuvaustapa, vaan sen alla on hyvin erityyppisiä menetelmiä, joiden signaali,kontrasti ja signaalista laskettavat enemmän tai vähemmän yksiselitteiset fysiologiset parametrit riippuvat täysin mit-taussekvenssistä.Taustalla on tietysti kudoksen veden protonien tuottama signaali, mutta se,mitä signaalille tapahtuu virityksen ja keräyksen välissä määrää sen, mille asioille kerätty signaali on herkkä.

Edellämainitussa artikkelissa puhutaan aivojen anatomiasta ja plastisiteetista. Siis hitaista muutoksista ja näyttää tosiaan, että oppiminen näkyy näissä staattisissa ku-vauksissa. Fields käyttää DTI-MRI:tä, jossa kuvataan veden diffuusion (lämpöliike) 3D-käyttäytymistä,joka heijastelee kudoksen arkkitehtuuria.Tämän tiedetään muuttu-van esimerkiksi myeliinin kadotessa tai epilepsian aiheuttamassa solumuutoksessa harmaassa aineessa.

fMRI, joka on yleisin psykologiassa käytetty kuvaus,taas perustuu verenkierron muu- toksiin, hiussuoniston verivoluumiin ja hapetukseen. Lisäksi fMRI on dynaaminen ku- vaus, jossa (lähes) aina verrataan stimuloitua tilaa lepotilaan, mitä se lepo sitten ai- voilla onkaan. Vaste tulee aina viiveellä, koska verenkerto reagoi muutaman sekun- nin aikaskaalalla. Lisäksi se lokalisoituu läheisiin suoniin, ei aktivoituneisiin soluihin.

MoM: " MRI ei erottele astrosyytteja tai neuroneita. Jos verenkierto reagoi energian tarpeen kasvuun riittäävästi,se nähdäään fMRI:ssä.Eri alueet reagoivat eri tavoin jo-ka tapauksessa. Tai jos kudoksen rakenne muuttuu niin,että veden liike ja liikesuun-nat muuttuvat riittävästi, DTI-kuvissa ja siitä lasketuissa kartoissa näkyy muutoksia. Muutosten syiden selvittäminen vaatii sitten lisää informaatiota täydentävistä mittauksista (sähköiset mittaukset, mikroskopia jne)

Mikään maaginen ajatustenlukukone MRI-skanneri ei ole,mutta monipuolinen anato- mian ja dynamiikan tutkimisen menetelmä se on. Ja mukaan tarvitaan tietysti tutkijoi- ta, jotka tuntevat aivojen toimintaa niin,että osataan tehdä järkeviä koeasetelmia ja tulkita tuloksia mielekäästi.Ajatus siitä, että päätös voidaan kuvata on ... aika päätön. Sensijaan voidaan kuvata sitä, mitkä aivoalueet ovat mukana päätöksenteossa eri-tyyppisissä tilanteissa, vaikka kahden miellyttävän välillä valittaessa vs. huonojen vaihtoehtojen välillä, erilaisten asioiden (ennakkotieto, ympäristö ...) vaikutus päätöksen tekoon jne.

En ymmärrä tätä vastakkainasettelua Fields vs.muut.Ihmiset käyttävät eri menetel-miä ja mittaavat eri asioita. Se on totta, että aivo/kognitiotutkimus on kohdistunut paljon neuroneihin ja gliasolujen merkitys on vasta nyt avautumassa. "

Risto Koivula
30.07.2012 18:29:44
363526

"Päätöksenteon magneettikuvantaminen" on huijausta

Lainaus: MoM, 30.07.2012 13:56:56, 363523

RK:"No sanotaan,että hän on sen itse selkeästi todennut.Ja se on myös ilman muuta selvää hänen mekanisminsa kannalta.Paljastat näin heti,vaikka esiinnyt asiantuntija- na, että et ole perehtynyt joko Harin sanomaan, tai sitten Fieldsin tuloksiin, erityisesti siihen kirjaan, tai kumpaankaan.

hameemmias.vuodatus.net/blog/3003646/ajattelun-ja-muun-ehdollistumisen-biokemiallinen-mekanismi-aivoissa-on-selviamassa/

blogs.scientificamerican.com/guest-blog/2010/07/27/of-two-minds-listener-brain-patterns-mirror-those-of-the-speaker/

Täällä on se keskustelu, mihin Fields tuossa viittaa ja kehottaa katsomaan sieltä:

Itse artikkeli:

www.pnas.org/content/107/32/14425.full.pdf+html

>josta löytyy hakusanalla "mirror neuron" mm. seuraavaa:

>"Moreover, both the parietal lobule and the inferior frontal gyrus have been
> associated with the mirror neuron system (18)."

>"The production/comprehensioncoupling observed here resembles the action/
>perception coupling observedwithin mirror neurons (35). Mirror neurons discharge
>both when a monkey performs a specific action and when it observes the same
>action performedby another (39). Similarly, during the course of communication the
>production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled
>to each other.

>Currently, however,direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”

Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peilisoluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin).Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielellis-tä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia, vaan hän tar-koittaa, ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZO-LATTIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN EIKÄ EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:

”Similarly, during the course of communication the production-based and compre-
hension-based processes seem to be tightly coupled to each other.

Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premotor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.

The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.

Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).

Second, based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances, we cannot tell whether the speaker-listener coupling is generated by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).

Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coupling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.

The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistuneesti” (väliaikaisesti, tilapäi-sesti, poistettavasti, K) aligned response patterns communicators. Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8 – 11, 43, 44). Verbal communication enables us to convey information across brains, independent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).

Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to directly induce similar brain patterns in another individual,via speech,in the absence of any other sti-mulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu- nication, and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems.

Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”

Ei ole olennaista, että nuo ”hermoesitykset” olisivat samoja kielellisen kommunikaa- tion eri osapuolilla, vaan olennaista on, että SAMA SANA kuvaan SAMOIN TULKITTUA REPRESENTAATIOTA.

Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa. "

RK: " Lainauksesi on laitoksen vuoden 2001 toimintaraportista! 

Silloin ei vielä tiedetty mullistavista löydöistä, jotka on summattu pääasiassa Fieldsin loppuvuodesta 2010 ilmestyneeseen kirjaan

"The Other Brain: From Dementia to Schizophrenia, How New Discoveries About the Brain Are Revolutionizing Medicine and Science"

Täällä keskustelua aiheesta:

www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/vapaan-toiminnan-testaus-empiirisesti-t55448-152.html

www.tiede.fi/keskustelut/post1785479.html#p1785479

T: Mitä tuossa on konkreettisesti vikana? Mikä siinä muka ei ole totta?

T:Tietosanakirjoissa on eri hakusana tahdolle,joka on psykologian käsite ja vapaalle tahdolle, joka filosofian (ja teologian) käsite ja varsinkin jälkimmäisessä koskee sitä, voiko ihminen tahdollaan (päättää) uskoa johonkin vai ei. (Siihen taas muuten mel-kein kaikki vastaavat "ei"; todellisia tosiasiauskomuksia testataankin toiminnassa, sillä ihmiset voivat valehdella omista sellaisistaan.)

T: Aivan outoa puhetta ja käsitteet kaikkea muuta kuin tieteellisiä...

T: Ai ettei muka puhu, että oppiminen tapahtuu neuronien välisten satunnaisten aksoniyhteyksien valikoitumisen kautta myelinisoitumalla, mikä nostaa niiden signaalinjohtonopeutta suuresti?

Mitäs hän sitten puhuu?

T: Valehtelet. Et ole lukenut sitä kirjaa!

T: Hän sanoo löytämänsä mekanismin olevan "Pavlovin lain mekanismi",josta laista hän on aikaisemmin käyttänyt nimeä Hebbin laki, mutta ei enää kirjassaan, eikä mainitse Hebbiä lähteissäänkään.

Kieli vaikuttaa oppimisen neurofysiologiaan ratkaisevasti.

Kyllä ne normaalitilanteessa riippuvat siten, että aikeen olemassaolo ja toiminnon tietoisuus ovat aika lailla sama asia.

T: Ei voida.

Ei kannata olettaa mitään "homunculusta,joka sorkkii aivoja" tavallisessa tilanteessa, vaikka neurotietelijä voikin niin tehdä koeteilanteessa.

Kukaan ei kiistä tiedostamattomien toimintojen mahdollisuutta myös alun perin kielellisesti opitun tiedon pohjalta (joskaan tuskin pelkästään sen)

T: Sellaisen kokemus voi joskus olla falski, mutta sellaista kokemusta ei voi syntyä ilman aitoa tahtoa ylipäätään. John Stuart Mill sanoi myös, että "ihminen, jolla ei ole vapaata tahtoa, ei voi kuvitella sellaista Jumalaa,jolla sellainen olisi".Ja oli siinä aivan oikeassa. (Tosin tuossa lienee ollut kysymyksessä aivan erityisesti se "teologinen vapaa tahto".)

T: Totta, mutta silloin en toimi tietoisesrti eli tahdonalaisesti. Se ei ole ihmisen normaali toimitatapa.

T: Päätös ei tule koskaan jälkijunassa, koska jälkijunassa tuleva ei ole todellinen päätös. Se on vain väärä mielikuva todellisesta päätöksestä.

T: Ainakin sinä, koska se on tahto.

T: Fieldsin ideat kiistävät koko aivokuvantamisen varman todisteen voiman tuollaisissa kokeissa,koska hän sanoo myös glia-solujen kommunikoivan keskenään verkostoina,

Täällä on muuten hänen teoriaansa pohjaava artikkeli,jossa spekuloidaan ajatuksel-la, että emotionaalinen signalisaatio olisi nimenomaan astrosyyttigliasolujen välistä (se voi levitä silmänräpäyksessä miljooniin yhteyksiin ja leimata kaiken jollakin "vä-rillä" mitä aivoissa tietyllä hetkellä tapahtuu), ja esitetään myös, että tahtokin toimisi juuri noilla "kaapeleilla".

T: Juu, kaikki aivotoiminta ei todellakaan näy aivojen magneettikuvauksessa! Eikä sillä voida silloin "todistaa", että "mitä (ihan muuta aivotoimintaa) EI ole!"!

Juuri sitä kuitenkin koko "tutkimus" ja myös Wegnerin vastaavat luulevat "todistavansa"!

T: Fields: "This is exactly what astrocytes do at a synapse!"

Tuossa mitä Fields sanoi tarkoitetaan yksittäsiä synapseja.

T: Mieltä ei voi kuvata ykstyiskohtaisesti fysiologisesti.

Se, että mielellisillä olioilla on edustus neurofysiologiassa, on eri asia kuin että noilla edustuksilla ylipäätään voitaisiin kuvata (useamman subjektin kesken!) mitään, kos-ka saman representaation edustumat voivat olla eri henkilöillä vaikka kuinka erilaisia erilaisia juuri fysiologisesti riippuen siitä, miten ne juuri hänellä ovat muodostuneet, millaisten kokemusten yleistyksenä.

T: Mitä ihmeen edistystä tahdonvapaus on voinut jarruttaa? (Sen kiistäminen kyllä jarruttaa ja degeneroi!)

T: Eivät ne sinun "eturivisi" tieteilijät ainakaan Fieldsistä mitään tietäneet!

Ja sehän riittää jo siihen, että käsitykset olivat läpikotaisin vääriä (kuten useimmilla muillakin siitä fysiologiantasosta,mikä taas ei tarkoita, että kaikki käsitykset mielestä olisivat olleet mitenkään olennaisesti pielessä.

T: Minä epäilen, että juuri niissä ne viettävätkin (virka-)aikaansa...

T: En todellakaan ole tuon linkin tekijöitä...

T: Kyllä voivat. Esimerkiksi kielialueen neuronit aktivoituvat kaikessa toiminnassa, joka on kiellisesti opittua ja harjaannutettua, vaikka se olisi jossakin tilanteessa pelkkää reagointiakin.

T: No sitähän hän juuri sanoi, neurofysiologian puolella...

T: Ei tarvitse määrätä, mutta eron ei tarvitse näkyä missään aivokuvissa.

T: Mieli on toiminto, materian liikettä. Se ei ole esimerkiksi mitään "kemikaalia".

T: Aistinten ja aivojen kyllä. Se ei tee siitä "ei-yhteiskuntaa".

T: Ne ovat omia entiteettejään, koska niillä on omia lakejaan.

T: Noissa linkeissäsikin se on kuitenkin nykyään ainakin yleensä "awareness".

T. Se on taju, mitä tarkoitat. Tosin pääasiassa silloin tajuntakin on olemassa, kun sitä myös käytetään, ainakin juuri sen tajunnan ominaisuudessa.

T: Represetaatio viittaa nimenomaan ulkoisen todellisuuden olion kuvaan tai malliin aivoissa.

T: Sille mekanismille oppiminen perustuu.Kun tähän lasketaan astrsyytti-synapsi-malli mukaan. Nämä toimivat systeeminä, jota välittää LTP neuronissa. Jotakin vähän voi olla muutakin.

T: Refleksit ovat elimistön valmiuksia reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin.

[HM: Ihmisellä reaktion voi olla myös vain ajatuksellinen.]

T: Mainitsee kyllä vaikka kuinka moni. Esimerkiksi Colin McGinn.

T: Tuo on muualla pääasiassa korjattu käyttäen termiä ´awareness´ tietoisuudesta.

Minun mallissani ei ainakaan ole homunculus, eikä Fieldsin...

T: Eli mielestäsi jokin tietoisuusneuroni tietoisesti "havainnoi", mitä motorisessa cortexissa "tiedostamattomasti tapahtuu"? Kyllä tuo on Damasion hominculusta! Tai ainakin vahvasti sinne päin.

T: Tässä ei näy KAIKKI aivotoiminta, ja tahto voi olla just siinä osassa, joka ei näy! Kun se voisi jopa pelata gliasuluverkossakin, eikä neuroniverkossa.

T: Tekemäättä oleminen itsenäisenä aktiivisena toimintona on sellaista, mihin SU-kielet uskovat, mutta IE-kielet eivät... yleisesti ottaen.

T: Pitäisi olla sellainen koeteltava, jota ei voida automatisoida, koska silloin se ei ole aito päätös, vaan rutiini.

T. Jos hänkin tulkitsi kyseenalaisesti.

Valinta siinä on joka tapauksessa. Kyse on siitä, millainen tuo valinta on.

T: Sitten se ei ole myöskään ´valintaa´.

T: Emme aina. Voimme elää myös vahvasti tulevaisuudessa. ja sitten pistää hyvin rutiininomaisesti toimeen.

T: Se on tapauskohtaista.

T: Ei osoita, koska ei ole selvää, että intentio toimii vain tässä kuvatuilla ilmiöillä.

Astrosyyttiverkossa signaali ei kulje varaustenpurkuina.

T: Ei osoita, vaan sitä,että kysymys on tapauskohtainen yksittistenliikkeiden suhteen. Esimerkiksi soittaminen voidaan jakaa erillisiin toimiin, joiden kytkentä tulee rutiinista ja siitä, että soittaja seuraa "korkeamman systeemitason" melodiaa eikä tietoisista päätöksistä aina kullekin sormelle erikseen.

T: Kuten esimerkiksi mikä?

T: Tuossa on väärin käyttää anaa "päätös", sillä päätös on kielellinen. Reaktio ei sitä (ainakaan yleensä) ole.

T: Juuri sitä sen on tarkoitus sanoa!

T: Oppimista...

T: Linkki! Ketkä kaikki noin ovat sanoneet?

Risto Koivula
31.07.2012 01:31:59
363530

Hulluus seis

R: Minä ehdotan sitä kaikille valtionhallinnossa ja yliopistoissa tuohon peilisolusontaan tai tahdonkiistämissontaan sotkeutuneille.

Minun kyllä kelpaisi mennä vaikka Fieldsin vastaanotolle...


Risto Koivula
31.07.2012 18:54:29
363544

"Päätöksenteon magneettikuvantaminen" on huijausta

R: Mitään peilineuroneja ei ole kuvattu toistaiseksi paikkansapitävästi toistettavissa olevalla tavalla millään menetelmällä, eikä millään lajilla.

Rizzolattin makakikokeita elektrodeilla ei ole onnistuttu toistamaan millään lajilla, eivätkä niiden tutkimuspöytäkirjatkaan ole saatavilla.

Aivokuvantamismenetelmät eivät ole edes ulottuneet yksittäisen neuronin tasolle en-nen kuin Fieldsillä.Idea siitä,että käyttäytymisinformaatio olisikoodattu tai koodautuisi yksittäisen neuronin SISÄLLE eikä niiden yhteyksiin muihin neuroneihin ja gliasoluihin, on Fieldsin mekanismin valossa virheellinen.

Lisäksi evoluutiossa opitut käyttäystymismallit aina syrjäyttävät nykyisen käsityksen mukaan geneettisiä,kun nämä vastaavat samaan haasteeseen:Baldwin-efektiä ei ole todistettu ehdottoman mahdottomaksi (paitsi symbolista informaatiota koskien), mut-ta yhtään ainokaista toteutunutta varmaa todellista esimerkkiä siitä ei myöskään ole löydetty. Eikä pystytty tuottamaan, millään lajilla.

Edelleen: Harin tulokset eivät kerro mistään "peilineuroneista", vaan ne ovat pilkul-leen justiin sitä mitä Pavlovin koulukunnan kokeet ennustivat ehdollisista reflekseistä jo 1930-luvulla:Ivan Beritashvili (Beritov) osoitti kaikkien ehdollisten refleksikaarien olevan kahdensuuntaisia ainakin refleksien synnyssä,ja muutenkin, koska toimija myös aistii toimintaansa kontrolloidakseen sitä (ei välttämättä tietoisesti).

Kokonaan toinen juttu on, aktivoituvatko tässä yhteydessä just samat neuronit "men-nen tullen", vai onko refelskikaaren rakenne enemmäkin tikapuumainen kuten her-mosto on selkärangattomilla fyysisestikin,jolloin viereiset neuronit aktivoituvat vas-takkaissuuntaisilla signaaleilla,jota kantaa ainakin Alfonso Caramazza on edustanut.

Että ihmisen tietoisessa toiminnassa aina aktivoituvat myös aivojen kielikeskuksen jotkut neuronit,on pilkulleen sitä,mitä Vygotksin kielellinen tajuntateoria ja Pavlovin 2. signalisointisysteemi ennustavat.NL:ssa nähtiin helvetisti vaivaa varsinkin 50- luvulla tuollaisen aktivaation osoittamiseksi fyysisesti (Sokolovym.).

Minkäänlaista tarvetta kokonaan uudelle teorialle ei ole edes ollut olemassa,eikä sel-laista tosissaan USA:nkaan varsinaisessa huippututkimuksessa haettukaan. Mutta ei siellä kovin korkealla odotushierarkiassa kyllä ollut alun perin Beritashvilin oppilaan Aleksandr Roitbakin v. 1970 esittämä Fieldsin mekanismikaan ollut, vaikka USA:ssa oli senkin usein georgialaissyntyisiä puolustajia, esimerkiksi Roit-bakin tytär. Ja sen oli samaan aikaan todennut ehdottomien refleksien vahvistu-mismekanismina USAlainen Michael Bennett.

R: "Niitä" ei ole tieteellisesti havaittu missään, joten niitä ei ole lupa lonkalta olettaakaan, kaikkein vähiten "ainoana mahdollisena selitysmallina".

Lähimmäksi sellaista ilmiötä,joka voisi vaatia jonkinlaista "peililaiteselitystä", mutta joka ei kyllä lainkaan koske ehdollisia refeleksejä,tulee sammakoiden kurnutuskäyt-täytyminen,koska on havaittu,että sammakot, usein naaraat,jotka eivät kurnuta, eivät myöskään kuule kurnutusta.Koiraiden rituaaliriidat eivät vaikuta naaraiden lisäänty-miskäyttäytymiseen,toisin kuin usein ehdollistuvilla lajeilla.(Tätäkin tietoa on piiloteltu ,vaikka se on aivan varma,koska se lyö korvalle "sukupuolivalintateorioita" silloin kun ehdollistuminen ei ole kuvassa mukana.)

Jos ihmiselläkin oisi "peilisoluja" tai apinoilla, näiden pitäisi olla jotakuinkin kuuroja ja sokeita sellaisille toimille, joille niitä sitten ei kuitenkaan ole verrattuna sellaisiin, joille on. Sammakon aistien ominaisuus, ettei se havaitse sellaista,jolla ei ole sille merkitystä on tiedetty vuosikymmeniä, jollei suorastaan -satoja.

Harin mukaan "ehdottomasti pitää", mutta hänen mukaansa "kieli seuraakin peilisoluista", eikä kielikeskuksen aktivoituminen tietoisen toimnnan kielellisrakenteisuudesta ...

R: Haukotus on ehdoton refleksi, joka on helppo tunnistaa muilla samaksi ilmiöksi kuin itselläkin, ja joka on myös väsymystilan signaali. Haukottelu liittyy läheisesti muihin ehdottomiin reflekseihin kuten nukkumisen ja hapensaannin sääntelyyn. Jos sillä on "peilisoluja", ne ovat keskiaivoissa eivät aivokuorella, eikä niillä ole tekemistä Harin-peilisolujen kanssa, joilla hän pseudoselittää yhteiskunnallisia ilmiöitä. Jatkuva haukottelu ilman selvää syytä voi olla signaali vaarallisesta keuhko-ongelmasta.

R: Hölynpölyä.

R: gangsteripuoskaritiedettä, joka rinnastuu juridisesti jatkettuun murhaan.

Tästä asiasta vielä kuullaan taatusti lisää, mm. Fildsiltä... Ja toivióttavasto myös WHO:lta ja Turvallisuusneuvostolta...

R: Ei ole kuitenkaan "peilisoluja", vaan se on ehdollistumisen kategorisesti poissulkeva väärä selitysmalli.

R: Suosittelen tuosta Fieldsin kirjaa.

MoM: Sanottakoon, että en lukenut em. artikkeleista muuta kuin abstraktit, johtopää- tökset ja menetelmäosuuden.Enkä ole psykologi tai lääketieteen ammattilainen, vaan luonnontieteilijä,eli en edes yritä esiintyä asiantuntijana esim. kognitiotieteessä. Kuvantamismenetelmistä ja neurotieteen joistain alueista tiedän sitten enemmän. "

Risto Koivula
05.08.2012 15:07:04
363646

Hulluus seis -- "peilisolupuolelta"!

Lainaus: Jaakko Kankaanpää, 05.08.2012 11:17:28, 363641

Risto Koivula kirjoitti 31.07.2012 (363544)...

> tai psykoottisessa tilassa (Mirror neuron function, psychosis, and empathy in
> schizophrenia. McCormick LM, Brumm MC, Beadle JN, Paradiso S, Yamada T,
> Andreasen N. Psychiatry Res. 2012 Mar 31;201(3):233-9. Epub 2012 Apr 16.)

> gangsteripuoskaritiedettä, joka rinnastuu juridisesti jatkettuun murhaan.

RK: Ihan muissa yhteyksissä tuli äskettäin vastaan Terijoen hallituksen julistus talvi-sodan alkupäiviltä. Vaikka yhtenevät poliittiset taustat tuntisi,tekstin samankaltaisuus RK:n puheenvuorojen kanssa on silti hämmentävää:sama vainoharhainen rikollisuu-desta syyttäminen - etenkin laillisia valtiollisia päätöksentekijöitä kohtaan - samat fantasiat siitä, että suuret kansanjoukot ovat justiinsa puhaltamassa pelin poikki, samat hekumointi "syyllisiä" pian odottavalla täydellisellä tuholla.

fi.wikisource.org/wiki/Terijoen_hallituksen_julistus
fi.wikipedia.org/wiki/Terijoen_hallitus

Tyy:n toivotukseen "hulluus seis" on helppo yhtyä. Toivoisin sellaista vaikka moderaattorivoimin, jos ei muuten.

Jotta tällä olisi yhtään mitään yhteyttä keskutselun aiheeseen, suosittelen "Terijoen hallituksen" ministerin,Petroskoin yliopiton rehtorin Tuure Lehenin kirjaa "Työväen-luokan maailmankatsomus", joka on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Se käsit-telee erityisesti "sosialidemokraattista tiedettä" (mm. Eino Kaila) Suomessa ja Eng-lannissa,ja talous/rahateorioita...Lehenin kirjoittaa siinä kirjassa tarkemmin mm. Suo- men Sosialidemokraatti -lehden ja Kailan keskinäissuhteista... Riviaktiivi-demareilla ei tietenkään ollut tietoa Kailan, tai Tannerin, tai Halosen todellisesta karvanväristä...  

Risto Koivula
05.08.2012 19:19:12
363656

Hulluus seis -- "peilisolupuolelta"!

Lainaus: JuhaHuuhaa, 05.08.2012 17:48:09, 363651

> [Halosen ja Tannerin poliittisesta] karvanväristä...

> No tämä selvensi, kiitos siitä.

> Se selviää kunnolla vasta sitten, kunolet lukenut
> kyseisen kirjan, tapahtuneen kehityksen valossa...

Minulla ja sinulla taitaa olla erilaiset käsitykset keskustelusta.Jos vaadit,että kaikkien keskustelijoiden pitää lukea muutama kirja ennen seuraavaa kommenttia, niin keskustelu voi käydä hitaaksi.

Jos sinulla on jokin argumetti, niin mikset vain lyhyesti esitä sitä?

RK: Se oli Jaakko kun toi Terijoen hallituksen "argumentiksi" psyykentutkimuksesta. Vastaukseni tarkoitti, että ei ainakaan se enää huonommaksi olisi voinut muuttua Te-rijoen hallituksen takia... mm. kun otetaan huomioon,että Ragnar Granit lähti joka ta-pauksessa Ruotsiin... Sitä paitsi Terijoen hallitus oli hämäystä. (Ja lisäksi se oli Kar-jalan halltus: Karjalasta tehtiin eroamiskelkpoinen osavaltio, Karjalais-Suomalainen neuvostotasavalta vuoteen 1956 saakka.

Risto Koivula
18.09.2012 23:18:58
364171

Älä hölmöile!

Lainaus: Timo Ylhäinen, 18.09.2012 20:13:18, 364167

Lainaus: Risto Koivula , 18.09.2012 20:08:31, 364166

Lainaus: Timo Ylhäinen, 18.09.2012 18:31:19, 364161

Lainaus: Risto Koivula , 18.09.2012 17:54:52, 364160

Lainaus: Timo Ylhäinen, 17.09.2012 08:55:46, 364142

Lainaus: Risto Koivula , 17.09.2012 02:58:36, 364141

Lainaus: tyy, 05.08.2012 18:43:44, 363654

Lainaus: Risto Koivula , 05.08.2012 17:39:35, 363649

kun olet lukenut kyseisen kirjan, tapahtuneen kehityksen valossa...

tyy: En lue.

Dogmattinen pierupolitiikka ei kuulu kiinnostukseni piiriin.

RK: Olet ehkä vähän vanhanaikainen.

Mikä sopii Jupitereille, saa luvan sopia myös (meille) härille...

tyy: Kun en lue, niin en lue.

RK: Ahaa! Olet siis myös nimimerkki "tyy", Timo Yrjänä Ylhäinen!

" Olen vantaalaistunut, Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ohjelmistotekniikan pitkän linjan ammattilainen, joka tunnetaan töissä lyhyesti lempinimellä "tyy". "

Tosi kieroa keskustella itsensä kanssa kahdella eri nimimerkillä! Mutta nyt "lipsahti"!

tyy: Älä hölmöile!

Minulla on vain yksi nimimerkki ja se on "tyy". Samaan nimimerkkiä olen käyttänyt muuallakin netissä tai sitten koko nimeäni, joka on Timo Ylhäinen. Tällä palstalla nimen/nimimerkin välillä voi valita ruksaamalla sieltä asetuksista. Päätin siirtyä oman nimen käyttöön tämän palstan osalta.

En ole koskaan aiemminkaan salannut henkilöllisyyttäni tällä palstalla tai muualla-kaan netissä. Löydät useita viestejä jossa on linkki yhteystietoihini. Tietäisit sen, jos edes hetkeksi voisit keskittyä muuhun kuin omaan napaasi.

[1]
www.asentopaikka.fi/yhteystiedot.html

RK: En keskity omaan nappani vaan tieteeseen.Se on velvollisuuteni.Nämä teidän hienoutenne valkenevat minulla vasta vähitellen, toisin kuin niile, jotka ovat olleet niitä tekemässä. Eli minäkin voin lennosta vaihtaa nimerkkiini RJK?

(Tuo oli kyllä hyvä parannus,että vanhat ketjut saa näkyviin,eikä aina tarvitse aloittaa uutta ketjua, jos sellainen on katkennut johonkin määräaikaan. Niitä ei pitäisi mode-jenkaan katkoa turhan takia, jos jokin viesti on aavistuksen verran vääränoloisessa lokerossa.)

Ja paskat.

Olet tunnettu nettitrolli ja nimimerkkejä sinulla on enemmän kuin kalsareita. Skepsiskin tekisin hyvin, kun lemppaisi persoonasi bittiavaruuteen lopullisesti.

Kaikki saatani niitä on.

Jos minä olen "trolli", niin esimerkiksi Fieldskin on "trolli".

Näyttää vähän siltä, kuin toivottaisit hänetkin tervemenneeksi jonnekin "Helvetiin"...

Skepsiksen on käytävä tietellistä keskustelua,koska se kuuluu "Tieteellisten seurojen valtuuskuntaan". Palstalla on lisäksi tieteellistä materiaalia, jonka hävittämien olisi rikos TSV:n jäsenjärjestöltä,koska sitä on levitetty käyttöen TSV:n "virallista luotta-musta", että se muka edistäisi tiedettä eikä hävittäisi sitä... TSV:n "Tutkimus-eettiset ohjeet" kyllä tiedetään tuossa suhteessa: suorastaan ohjaavat tiedevilppiin! "

http://www.timesofisrael.com/brains-of-those-with-autism-are-not-shaped-differently-study-shows/#.VzKNYV3_Ifw.facebook

Brains of those with autism are not shaped differently, study shows Israeli-led research challenges previous thinking, suggests MRI scans cannot be used to diagnose the disorder

By Andrew Tobin November 5, 2014, 3:54 pm 1

Illustrative photo: In scans of 1,000 brains, the study found little that distinguished those of autistic people. (photo credit: Example)

Contrary to previous research findings, the autistic brain does not appear to be have abnormal shape or size, according to an Israeli-led team of researchers. The upshot is that MRI scans probably cannot be used to diagnose the disorder.

Get the Start-Up Israel's daily newsletter and never miss our top stories Free Sign up!

Previous small studies have found that autistic people’s brains may be larger than normal in some areas or smaller than normal in others. But in the Israeli-led study, a comparison of some 1000MRIs showed size abnormalities in autistic people’s brains of 3 percent or less - not a medically significant difference, the researchers say.

Published in the journal Cerebral Cortex last month, the study means scientists will have to look deeper for biomarkers of autism spectrum disorders (ASD), if they exist at all.

“These sobering results suggest that autism is not a disorder that is associated with specific anatomical pathology and as a result, anatomical measures alone are likely to be of low scientific and clinical significance for identifying children, adolescents, and adults with ASD, or for elucidating their neuropathology,” said Dr. Sigal Berman, a psychologist, and Shlomi Haar, a doctoral student, both at Ben-Gurion University, and Prof. Marlene Behrmann, a psychologist at Carnegie Mellon University in Pittsburgh, who coauthored the study.

Dr. Ilan Dinstein (second from left), a neuroscientist at Ben-Gurion University of the Negev, who led the study, and his research team. (photo credit: Courtesy)

For the past decade and more, scientists have debated whether autism is reflected in the shape of the brain. In a throwback to the pseudoscience of phrenology, many small studies, most with about 40 to 50 participants, have found that autism may be associated with larger intra-cranial gray matter, white matter and amygdala volumes, or with smaller cerebellar,corpus callosum, and hippocampus volumes.Other studies found no such evidence.

The Israeli and American researchers took advantage of the recent release of data from the Autism Brain Imaging Data Exchange to draw clear conclusions. The data- base includes brain MRIs of over 1,000 people between the ages of 6 and 35 from around the world, half with autism and half without.

The researchers precisely analyzed the MRIs, dividing each brain image into over 180 regions of interest and assessing multiple anatomical measures, such as vo-lume, surface area, and thickness in each region. Comparing the brains of the autis-tic people to those of the non-autistic people, they found only small anatomical diffe-rences on average. In contrast,there were large average differences within the group of people without autism.

“The most striking finding here was that anatomical differences within both the cont- rol group and the autistic group were immense and greatly overshadowed minute differences between the two groups",said Dinstein.Probably reflecting the age range of the subjects, “individuals in the control group differ by 80-90 percent in their brain volumes, while differences in brain volume across autism and control groups differed by 2 to 3 percent at most. This led us to the conclusion that anatomical measures of brain volume or surface areas do not offer much information regarding the underlying mechanism or pathology of autistic spectrum disorder.”

He noted,“Our findings offer definitive answers regarding several scientific controver- sies about brain anatomy,which have occupied autism research for the past 10 to 15 years.”

Based on the findings,the researchers said it is unlikely that autism has a single ana- tomical signature, so MRIs will probably not be diagnostically helpful, given what is currently known. Rather, Dinstein said, biomarkers are probably shared only within subgroups of autistic people.

“Expecting to find a single answer for the entire ASD population is naïve.We need to move on to thinking about how to split up this very heterogeneous group of disorders into more meaningful biologically-relevant subgroups,” he said.

The previous studies that found size abnormalities in autistic people’s brains likely just captured snapshots of the natural diversity of brain anatomy,said Dinstein. The study he led finally took a wide enough view to see how all the snapshots fit together, he said.

“The problem with small samples, large within-group heterogeneity, and a scientific bias to report only positive findings,is that small samples are likely to yield significant differences across autism and control groups in a few of the 180 brain regions,” he said. “Our study simply explains why this has been happening and puts an end to several ensuing debates.”

***

Tämä juttu on paskaa: käsitteet (concept) eivät ole aivoissa missään tietyssä paikas- sa! Ne ovat moinimutaksia tietokokoneisuuksia,jokaisella yksilöllä erilaisia represen-taatiolitaan, joihin vaikuttaa myös äidinkieli ja jopa sen kirjoitusjärjestelmä. Tieteessä ne määritellään teoriakohtaisesti mahdollisimmanyksinkertaisella muut oliot ja ilmiöt poissulkevalla määritelmällä (definition), jota käytetään tieteellisessä ajattelussa (ky-seisellä teorialla). Käsitteen representaatioon liittyy sen mielikuva (imagination), joka usein mutta ei välttämättä on visuaalinen.

Tuossa kuvataan ilmeisimmin toimitaa, toimeenpanoa eikä ajatuksia! Nähdään, että henkilö huutaa, mutta ei haisuakaan MITÄ hän huutaa! Ihankuten katsottasiin, että "henkilö nostaa", koska lihaksia ohjataan aivoista, kutekin lihasta aina samasta efferentin hermon lähtöpaikasta, mutta ei taasakaan hajuakaan, mitä hän nostaa...

Tässä käytetään myös väärin kovetun pavlovistin Donald O. Hebbin nimeä, vaikka hänestä ei nykyään juuri puhutakaan, kun hän tuli ilmeisesti osallistuneeksi vähän sellaisiin sotarikoksiin ("pehmeät" kidutusmenetelmät kuten äärimmäinen sensorinen deprivaatio), vaikka hän oli mm.R.Douglas Fieldsin oppi-isä ja CIA:n ja NATO:n pää- psykologi... (Tuollaisia boikotteja ei saisi rakennella sellaisille tieteilijöille, jotka ovat saaneet oikeita tuloksia ja tehneet todellisia keksintöjä, sillä jotkut muunlaiset sitten kaappavat omiin tarkoituksiinsa,eikä kukaan oikaise.Bokottiin pitää panna väärien tulosten tekijät ja vilpilliset puolustajat.) Nimeä "yhteiskuntatieteet" käytetään myös väärin.

https://www.cmu.edu/dietrich/news/news-stories/2017/june/brain-decoding-complex-thoughts.html

Dietrich College of Humanities and Social Sciences

Dietrich College of Humanities and Social Sciences  ›  News  ›  News Stories ›  2017  ›  June  ›  Beyond Bananas: CMU Scientists Harness “Mind Reading” Technology to Decode Complex Thoughts

June 26, 2017

Beyond Bananas: CMU Scientists Harness “Mind Reading” Technology to Decode Complex Thoughts

By Shilo Rea

Carnegie Mellon University scientists can now use brain activation patterns to identify complex thoughts, such as, "The witness shouted during the trial."

This latest research led by CMU’s Marcel Just builds on the pioneering use of ma-chine learning algorithms with brain imaging technology to "mind read." The findings indicate that the mind’s building blocks for constructing complex thoughts are formed by the brain’s various sub-systems and are not word-based. Published in Human Brain Mapping and funded by the Intelligence Advanced Research Pro-jects Activity (IARPA), the study offers new evidence that the neural dimensions of concept representation are universal across people and languages.

"One of the big advances of the human brain was the ability to combine individual concepts into complex thoughts, to think not just of 'bananas´, but 'I like to eat bana-nas in evening with my friends,'" said Just,the D.O.Hebb University Professor of Psy-chology in the Dietrich College of Humanities and Social Sciences. "We have finally developed a way to see thoughts of that complexity in the fMRI signal. The discovery of this correspondence between thoughts and brain activation patterns tells us what the thoughts are built of."

Previous work by Just and his team showed that thoughts of familiar objects, like ba-nanas or hammers, evoke activation patterns that involve the neural systems that we use to deal with those objects. For example, how you interact with a banana involves how you hold it, how you bite it and what it looks like.

The new study demonstrates that the brain’s coding of 240 complex events, senten-ces like the shouting during the trial scenario uses an alphabet of 42 meaning com-ponents, or neurally plausible semantic features, consisting of features, like person, setting, size, social interaction and physical action. Each type of information is pro-cessed in a different brain system - which is how the brain also processes the infor-mation for objects. By measuring the activation in each brain system, the program can tell what types of thoughts are being contemplated.

For seven adult participants, the researchers used a computational model to assess how the brain activation patterns for 239 sentences corresponded to the neurally plausible semantic features that characterized each sentence.Then the program was able to decode the features of the 240th left-out sentence.They went through leaving out each of the 240 sentences in turn, in what is called cross-validation.

The model was able to predict the features of the left-out sentence, with 87 percent accuracy, despite never being exposed to its activation before. It was also able to work in the other direction, to predict the activation pattern of a previously unseen sentence, knowing only its semantic features.

"Our method overcomes the unfortunate property of fMRI to smear together the sig-nals emanating from brain events that occur close together in time,like the reading of two successive words in a sentence". Just said. "This advance makes it possible for the first time to decode thoughts containing several concepts. That’s what most human thoughts are composed of."

He added, "A next step might be to decode the general type of topic a person is thin-king about,such as geology or skateboarding.We are on the way to making a map of all the types of knowledge in the brain."

CMU’s Jing Wang and Vladimir L. Cherkassky also participated in the study.

Discovering how the brain decodes complex thoughts is one of the many brain research breakthroughs to happen at Carnegie Mellon. CMU has created some of the first cognitive tutors, helped to develop the Jeopardy-winning Watson, founded a groundbreaking doctoral program in neural computation, and is the birthplace of arti-ficial intelligence and cognitive psychology.Building on its strengths in biology, com-puter science, psychology, statistics and engineering, CMU launched BrainHub, an initiative that focuses on how the structure and activity of the brain give rise to complex behaviors. "

Yksi Jing Wang (postdoc) ja Vldimir Cherkassky (toimittaja) eivät odista muuta kuin että puuppua aioitaan syöttää myös Venäjälle ja Kiinaan.

https://www.cmu.edu/dietrich/psychology/people/core-training-faculty/just-marcel.html "

Marcel Just

D O Hebb Professor, Director CCBI , Psychology

Bio

My research uses fMRI and other technologies to uncover the structure of human thought. The fMRI studies track the brain activity that occurs during a wide range of cognitive and social thought, such as language comprehension, visual thinking, prob-lem-solving, working memory, social judgment, and multi-tasking.

One current interest is in identifying the neural basis of concept representations using fMRI in the new area of neurosemantics. In collaboration with colleagues in the School of Computer Science, we have developed experimental paradigms and ma-chine-learning techniques (multi-voxel pattern analysis) that are being applied to the study of lexical, perceptual, and social concepts (identifying the neural signature of that object and the components of the signature). We can identify the thought of a concrete object, social interaction, and digit, and we are moving on to propositions. This is leading us to a specification of how simple thoughts are neurally coded.

A second research area examines how scientific concepts are learned. As we listen to a lecture or read a textbook, neural representations of the new knowledge are being established. We hope to specify the processes by which new concepts come to be neurally represented.

Another important area of our research is in understanding the brain functioning in autism and relating it to the social and cognitive impairments that sometimes arise in the disorder. Our work has led to a new perspective,expressed as the underconnec-tivity theory of autism.This work uses fMRI and high angular resolution diffusion ima-ging (HARDI) to relate several levels of analysis: anatomical connectivity, informatio-nal (functional) connectivity, and behavioral performance. We are also starting to apply our neurosemantics (machine learning) methods to concept representations in autism.

The findings are being used to continuously develop a comprehensive theory of how brain function is related to thought, often expressed in terms of the 4CAPS computational theory.

Publications

List of Publications

Just, M. A., Cherkassky, V. L., Aryal, S., & Mitchell, T. M. (2010). A neurosemantic theory of concrete noun representation based on the underlying brain codes. PLoS ONE, 5, e8622.

Kassam, K.S., Markey, A.R., Cherkassky,V. L., Loewenstein, G. & Just, M. A. (2013). Identifying emotions on the basis of neural activation. PLoS ONE, 8, e66032.

Just, M. A., Keller, T. A., & Kana, R. K. (2013). A theory of autism based on frontal-posterior underconnectivity. In M. A. Just & K. A. Pelphrey (Eds.), Development and brain systems in autism (pp. 35-63). New York: Psychology Press.

Mason, R.A., Prat, C.S. & Just, M.A. (2013). Neurocognitive brain response to tran-sient impairment of Wernicke's area. Cerebral Cortex; doi: 10.1093/cercor/bhs423

• Websit "

PS: Miksi PSYKOLOGIT pelleilevät NEUROFYSIOLOGISTEN autismiteorioiden kanssa???!!!

***

https://www.newscientist.com/article/2370409-lack-of-neuron-pruning-may-be-behind-many-brain-related-conditions/

Health

Lack of neuron ‘pruning’ may be behind many brain-related conditions

Brain scans show that adolescents with more symptoms of certain mental health conditions, autism or ADHD have undergone less pruning than usual of synaptic connections between neurons

By Clare Wilson

24 April 2023

Our brains prune away unwanted connections between neurons as we grow and learn MEHAU KULYK / SCIENCE PHOTO LIBRARY/Alamy

Many disparate conditions, such as depression, phobias and attention deficit hyper-activity disorder (ADHD), may have the same underlying cause: a delay in “pruning”, a process in which unneeded connections between brain cells disappear.

The finding comes from one of the largest brain-scanning studies done in adoles-cents and has been confirmed in several other data sets, including people of other ages. “We’ve been able to show that these different [conditions] are all related to a single underlying neurobiological factor,” says Barbara Sahakian at the University of Cambridge.

The results lend weight to a controversial recent idea in neuroscience that many disparate conditions share a common cause – a concept known as the p factor.

Teenagers with unhealthy lifestyles age faster than healthier peers

Until now, this was mainly based on the fact that many people have more than one such condition or may be diagnosed with different conditions at different times in their lives, as well as DNA studies finding that the same set of gene variants predispose people to multiple conditions.

Now Sahakian and her colleagues are proposing a neurobiological basis for the p factor, which they call the “neuropsychopathological (NP) factor”.

Sign up to our Health Check newsletter

Get the most essential health and fitness news in your inbox every Saturday.

Sign up to newsletter

The researchers did their first analysis using an existing set of brain scanning images for nearly 2000 teenagers assessed at 14, where there was also information about potentially related symptoms "

xxx

https://www.youtube.com/watch?v=jHGx7HBB-J4


​

Neuroscience is in big trouble

Sabine Hossenfelder

Rakenteellisen syrjinnän teorian osoittaminen epätieteeksi 

ARTO SELKÄLÄ 

P0STM0DERNIIN RELATIVISMIIN PERUSTUVA epätiede on muodostunut osaksi tieteenharjoittamisen käytäntöjä niin Suomessa kuin muuallakin kehittyneissä länsi-maissa (Boghossian 2006). Suomen Akatemia ja erilaiset tutkimusrahoitusta tarjoa-vat säätiöt vahvistavat tätä kehitystä rahoittaessaan heikkotasoista yhteiskuntatie-teellistä ja humanistista tutkimusta (Oksanen & Räsänen 2016; Savolainen 2023). Tämän lisäksi erilaisten ideologioiden, kuten intersektionaalisen feminismin on sallittu lisääntyvässä määrin vaikuttaa yhteiskuntapoliitiikan linjauksiin:

https://thl.fi/ aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/intersektionaalisuus-ja-sukupuoli.

Tällaisia aloitteita yhdistää käsitys kaikkialle tunkeutuneen rakenteellisen syrjinnän läsnäolevuudesta yhteiskunnassa ja sen oletetusta vahingollisuudesta yksilöille. Muotoilen tässä artikkelissa oman käsitykseni rakenteellisen syrjinnän teorian uskot-tavuudesta tieteellisenä teoriana ja laajemminkin ihmistieteen ja epätieteen välisestä erosta. Lähestymistapani edustaa yhtä ratkaisua ihmistieteiden demarkaatio-ongelmaan, missä pyritään määrittelemään tieteen ja epätieteen rajat. 

USKOTTAVAN TIETEEN JA EPÄTIETEEN TIETEENFILOSOFISET SITOUMUKSET TIETEEN JA EPÄTIETEEN rajojen määrittelemiseksi on ensin luotava katsaus erilai-siin todellisuuskäsityksiin, jotka erottelevat eri tiedesuuntauksia. Laajasti katsoen kysymykseen perimmäisen todellisuuden luonteesta voidaan suhtautua joko realisti-sesti tai idealistisesti. Tieteellinen realismi edellyttää uskoa ontologisen,eli perimmäi-sen todellisuuden (unobservable entities) itsenäiseen havaitsijoista tai heidän valit-semastaan viitekehyksestä riippumattomaan objektiiviseen olemassaoloon (Lady-man 2023; Töttö 2004, 233). Ontologinen idealismi puolestaan edustaa suuntausta, joka kieltää hengestä tai mielestä riippumattoman olevan olemassaolon. Ontologisen tai epistemologisen idealismin tai muiden samankaltaisten lähestymistapojen, kuten episteemisen relativismin omaksumisen myötä päädytään yleensä tavalla tai toisella antirealismiin, joka kiistää todellisuuden itsenäisen objektiivisen olemassaolon mahdollisuuden. Tällainen käsitys voi kuitenkin esiintyä hyvin saada heikompia tai vahvempia muotoja, kuten myös käsitys todellisuuden ontologisesti realistisesta luonteesta (Chakravartty 2017; Ladyman 2023).

Käytännön soveltavassa tutkimuksessa tämä perustava ero suhtautumisessa todelli-suuden perimmäiseen luonteeseen esiintyy yleensä sitoutumisena joko episteemi-seen relativismiin tai ontologiseen realismiin.Episteeminen relativismi perustuu näke-mykseen, jonka mukaan ne ehdot, jotka määrittelevät, mitä voidaan pitää tietona tai millaisia uskomuksia voidaan pitää rationaalisina tai oikeutettuina, ovat riippuvaisia siitä paikallisesta,käsitteellisestä tai kulttuurisesta viitekehyksestä,missä ne esitetään (Baghramian & Carter 2020). Tällainen sitoumus johtaa ontologiselle realismille vas-takkaiseen näkemykseen, koska tällöin jokaista väitettä todellisuuden perimmäistä olemusta koskien on kohdeltava johdonmukaisesti yhtä uskottavana (Boghossian 2006). Tämän seurauksena tieteellisen realismin olettama tosiasioiden havaitsijan viitekehyksestä riippumaton itsenäinen olemassaolo tulee mahdottomaksi (Chakravartty 2017).

Osa relativistisen lähestymistavan omaksuneista tutkijoista on luopunut objektiivisen todellisuuden tavoittelusta, koska tutkijayhteisön omaksumat tieteenteon normit ja käytännöt kannustavat heitä omaksumaan tämän lähestymistavan (Stokes 2023). Tällöin hyväksytään,että tutkimuksen kohteena olevien ihmisyksilöiden tai yhteisöjen jollekin ilmiölle antamat merkitykset ovat väistämättä konteksti- tai kulttuurisidonnai-sia tai että tutkijan oma positio on myös ehdollistunut kulttuurisesti tai tutkijan sosiaa-lisen aseman tai valta-aseman määrittelemällä tavalla. Näistä rajoituksista johtuen relativistisesti orientoitunut tutkija katsoo, ettei ole edes syytä tavoitella objektiivista totuutta, koska sellaista ei varsinaisesti edes ole olemassa, käsitys todellisuudesta kun määrittyy väistämättä kontekstisidonnaisesti. Realistisesti asennoituva tutkija puolestaan pyrkii objektiiviseen totuuteen näistä rajoituksista riippumatta ja näkee ne pikemminkin esteenä tai haasteena pyrkimyksessään objektiivisen totuuden tavoit-telemiseksi kuin syynä tästä tavoitteesta luopumiseksi (Kivivuori 2021). Kumpi näistä lähestymistavoista; relativismi vai realismi on sitten viime kädessä uskottavampi tutkijanpositio?

Roy Bhaskarin (1975) vastaus tähän kysymykseen perustuu episteemisen virhepää-telmän määritelmään, joka tarkoittaa ontologisten kysymysten redusoimista (palaut-tamista) epistemologisiksi.Tämän seurauksena kysymys todellisuuden perimmäises-tä olemuksesta pelkistyy kysymykseksi siitä, miten tuosta todellisuudesta voidaan saada tietoa. Episteemisen relativismin uskottavuuden suhteen tästä seuraa, että vaikka relativistisia kontekstisidonnaisia väitteitä voidaankin periaatteessa esittää, ei siitä seuraa vielä mitään esitettyjen väitteiden ontologisen uskottavuuden suhteen.

Olisikin tiedostettava, että ontologinen väite koskee aina esitetystä väitteestä riippu-matonta todellisuutta, kun taas epistemologia tarkastelee viime kädessä sitä, miten väitteet tai todellisuutta koskevat havainnot rakentuvat. Rakenteellisen syrjinnän teo-riaa soveltavat käytännön yhteiskuntatieteelliset ja yhteiskuntapoliittiset tutkimukset lankeavat episteemiseen virhepäätelmään, koska niissä tyypillisesti tyydytään aino-astaan kuvailemaan miten rakenteellista syrjintää edustavia käsityksiä erilaisissa kontekstisidonnaisissa diskursiivisissa käytännöissä konstituoidaan. Nämä kuvauk-set toimivat tällaisissa tutkimuksissa osoituksena rakenteellisen syrjinnän esiintymi-sestä, toisin sanoen vahvistuksena sen ontologisesta olemassaolosta. Tarkastelu osoittaa, että silloin kun minkä tahansa väitteen esittäjä väittää esittämänsä asiainti-lan vallitsevan havaitsijasta tai näkökulmasta riippumatta tietynkaltaisena,on väitteen esittäjä jo sitoutunut universaaliin totuuskäsitykseen ja ontologiseen realismiin. Jos tämän jälkeen väitteen esittäjä pyrkii osoittamaan väitteensä todeksi ainoastaan kuvailemalla miten väitettyä asiaintilaa edustavia käsityksiä kielessä konstituoidaan, palauttaa hän ontologisen ilmiön epistemologiseksi syyllistyen siten episteemiseen virhepäätelmään. Tämä on luonnollinen seuraus rakenteellisen syrjinnän teorian so-veltamisesta, koska teoria perustuu pohjimmiltaan käsitykseen kielellisten ilmaisujen syrjintää ylläpitävästä luonteesta erilaisissa toistuvissa yhteiskunnallisissa tavoissa, käytännöissä ja rutiineissa (Alasuutari 2007).

Rakenteellisen syrjinnän ontologisen toteennäyttämisen perusongelma ei kuitenkaan tätä lähestymistapaa seuraten katoa mihinkään, joka voidaan osoittaa loogisesti. Koska episteeminen relativismi olettaa minkä tahansa teorian toimivan yhtä uskotta-vana kuvauksena kiinnostuksen kohteena olevasta ilmiöstä (Boghossian 2006), sen kumoamiseksi riittää kunhan löydetään yksikin väitelause tai teoria joka ei missään tapauksessa voi edustaa havainnoista riippumatonta todellisuutta. Koska tällaisia teorioita voidaan helposti luoda, on siten esiinnyttävä väistämättä vain rajattu joukko väitelauseita tai teorioita, jotka kuvaavat todellisuuden uskottavasti oikein. Toisin sanoen, mikäli löydämme yhdenkin kuvitteellisen esimerkin jota emme voi hyväksyä todellisuuden kuvaukseksi, "romahtaa" käsityksemme todellisuuden perimmäistä olemusta koskien tietynkaltaiseksi, kun taas minkä tahansa teorian hyväksyminen kuvaukseksi asioiden tilasta mahdollistaa, että todellisuus voi periaatteessa esiintyä minkä kaltaisena tahansa. Koska tämä on mahdotonta, on selvää, että todellisuus on pohjimmiltaan olemukseltaan tavalla tai toisella rajatusti tietynkaltainen, muussa tapauksessa mikä tahansa subjektiivisesti muodostettu teoria sopisi sen kuvaami-seen yhtä oikeutetusti (ks. Selkälä & Räsänen 2023). Vaikka tätä päättelyketjua seu-raten ontologinen realismi voidaankin osoittaa episteemistä relativismia uskottavam-maksi lähestymistavaksi,on realismia vastaan esitetty myös joitakin vakavasti otetta-via argumentteja.Tämä kehitys voidaan tiivistää seuraaviin vaiheisiin: Vahvistaminen - Falsifiointi- Teorioiden alimääräytymisteesi - Pessimistinen metainduktio

VAHVISTAMINEN

MIKÄLI TEORIAN JA TODELLISUUDEN VÄLILLE oletetaan jokin vastaavuussuhde siten että teorian olisi edustettava todellisuutta, haasteeksi muodostuu teorian vah-vistaminen. Tähän liittyvien kysymysten selvittäminen muodostui Wienin piirin filoso-fien tehtäväksi 1920-1930-luvuilla heidän päätyessään lopulta näkemykseen, jonka mukaan teorioita ei tiukassa mielessä voi todistaa oikeaksi vaan ainoastaan tietyllä luottamustasolla vahvistaa (Leitgeb & Carus 2020). 

FALSIFIOINTI (KUMOAMINEN)

JOS MITÄ TAHANSA EMPIIRISTÄ ILMIÖTÄ voidaan (näennäisen) uskottavasti ku-vata jollakin tietyllä teorialla siten, että muodostuu vaikutelma teorian vahvistamises-ta,johtuu se pääasiassa siitä,että ilmiö ylipäätään tulee havaituksi vain tämän teorian toimeenpanon kautta, Havaintomme ovat siis jo valmiiksi teoriasidonnaisia, ehdollis-tuessaan tietyn teorian sisältämille näkökulmille (Thornton 2022; Williamson 2023).

Tästä johtuen teorioita on helpompi kumota epäuskottavina kuin vahvistaa empiiri-siin havaintoihin perustuen. Tämä Karl Popperin teorioiden kumoamiseen pyrkivä falsifikationismi muodostaa edelleen yhden keskeisen keinon arvioida teorioiden uskottavuutta (esim. Botvinick & Braver 2015), jonka mukaan sellaiset teoriat ovat tieteellisiä, jotka on periaatteessa mahdollista osoittaa vääräksi.

TEORIOIDEN ALIMÄÄRÄYTYMISTEESI

PIERRE DUHEM JA W. V. 0. QUINE vastustivat Popperin ajatusta mahdollisuudesta testata yksittäinen teoreettinen hypoteesi todistusaineistoon perustuen eristyksissä muista siihen yhteydessä olevista teorioista ja hypoteeseista eli ns. teorian apuole-tuksista (Thornton 2007). Koska falsifioinnin kohteena oleva hypoteesi voidaan pe-lastaa falsifioinnilta väittämällä näiden apuoletusten olevan viime kädessä syynä teo-rian ja havaintoaineiston vastaamattomuuteen,ovat teoriat siten aina alimääräytynei-tä suhteessa todistusaineistoon eikä popperilainen falsifiointi sellaisenaan muodosta uskottavaa vaihtoehtoa teorioiden osoittamiselle vääräksi (Stanford 2023).

Duhemin ja Quinen konfirmaatioholismiin perustuen on helppo havaita, että jokainen teoria koostuu pääasiallisen teoreettisen väitteen lisäksi useista lisäoletuksista, mut-ta sen lisäksi voidaan havaita,että näiden lisäoletusten suhde pääasialliseen väittee-seen voi olla enemmän tai vähemmän arbitraarinen. Jos suhde on täysin arbitraari-nen, falsifiointiyrityksen jälkeen lisäoletusten jäädessä voimaan tai kumoutuessa ei kummassakaan tapauksessa pääasiallisen teoreettisen väitteen olemassaolo vaarannu, koska lisäoletusten ja pääasiallisen teoreettisen väitteen välinen suhde on kontingentti. Tilanne muuttuu kun lisäoletus on loogisesti pääasiallisen teoreettisen väitteen sekä välttämätön että riittävä ehto. Tällainen tyypillisesti esiintyvä suhde val-litsee kun lisäoletus / lisäoletukset tekevät mahdolliseksi pääasiallisen väitteen ole-massaolon eli pääasiallinen väite on mahdollinen jos ja vain jos lisäoletus pitää paik-kansa. Tästä seuraa, että pääasiallisen väitteen voimaan jääminen falsifiointiyrityk-sessä edellyttää, että myös väitteen mahdolliseksi tekevät lisäoletukset jäävät voimaan. Ilman niiden voimaan jäämistä ei myöskään pääasiallinen väite voi jäädä voimaan koska se on loogisesti riippuvainen lisäoletuksista (Psillos 2022).

PESSIMISTINEN METAINDUKTIO

PESSIMISTISEN METAINDUKTION ARGUMENTTI (Laudan 1981; Putnam 1978) viittaa siihen, että kun aiemmin historiassa esiintyneisiin teorioihin on vallitsevana ai-kana suhtauduttu vakavasti, niiden sittemmin menetettyä tämän asemansa, on syytä olettaa, että omaksuttaessa uudet teoriat käyttöön,myös niihin suhtaudutaan tulevai-suudessa paikkansapitämättöminä (Psillos 2022). Miten voimme siis luottaa nykyis-ten teorioiden paikkansapitävyyteen nykyhetkessä? Johtopäätöksenä tieteellisen re-alismin haastaneesta tieteenfilosofisesta kehityskulusta voidaan todeta, että yksittäi-sen teorian kykyyn edustaa luotettavasti ja objektiivisessa mielessä todellisuutta on syytä suhtautua skeptisesti.

Tämän kriittisen kehityksen vastapainona on tieteenfilosofiassa esiintynyt seuraava kehityskulku: "No Miracles" argumentti" - Intersubjektiivisuuden korostaminen - Rakenteellinen realismi Kriittinen realismi

"NO MIRACLES" ARGUMENTTI"

TIETEELLISEN REALISMIN VAHVIN puolustuspuheenvuoro on "No Miracles" - ar-gumentti, jonka mukaan olisi suoranainen ihme, jos tiede jatkuvasti kehittyisi, elleivät parhaat tieteelliset teoriat olisi ainakin likimääräisesti tosia kuvauksia maailmasta (Ladyman 2023).

INTERSUBJEKTIIVISUUDEN KOROSTAMINEN

INTERSUBJEKTIIVISUUDEN KOROSTAMISELLA pyritään ehkäisemään sitä, ettei subjektiivisin perustein valittuihin teorioihin suhtauduttaisi todellisuuden ontologisena kuvauksena (Selkälä & Räsänen 2023).Näinhän on ihmistieteen heikoimmissa suun-tauksissa pitkälti käynytkin. Tästä syystä esimerkiksi Henri Poincare,jota pidetään ra-kenteellisen realismin perustajana (Ladyman 2023),näki intersubjektiivisuuden toimi-van objektiivisen todellisuuden havaitsemisen välttämättömänä ehtona (Brading & Crull 2017).

RAKENTEELLINEN REALISMI - KRIITTINEN REALISMI

RAKENTEELLISEN REALISMIN tarjoama näkökulma on äärimmäisen arvokas pyrit-täessä navigoimaan tieteellisen teorianmuodostuksen epävarmalla alueella,koska se siirtää huomion yksittäisen teorian vastaavuudesta todellisuuden kanssa kokonais-ten teorioiden joukossa esiintyvään rakenteelliseen vastaavuuteen todellisuuden kanssa. Tällainen ajatus esiintyi jo Duhemilla, mikä osoittaa että rakenteellinen rea-lismi on vahvasti teorioiden alimääräytymisteesin motivoima lähestymistapa (Stan-ford 2023). Ratkaisu mahdollistaa antirealismin välttämisen mutta kunnioittaa teori-oiden alimääräytymisteesiä ja pessimistisen metainduktion argumenttia hyväksyes-sään,että yksittäisen teorian vastaavuutta todellisuuden kanssa voidaan perustellusti epäillä,kun taas teorioiden välisessä rakenteellisesa jatkuvuudessa havaittujen yleis-ten piirteiden vastaavuutta todellisuuden kanssa on paljon vaikeampi perustellusti epäillä (Ladyman 2023;Worrall 1989).Rakenteellisessa realismissa teorioiden raken-teellisella yhdenmukaisuudella yleensä tarkoitetaan jatkuvuutta teorioiden  mate-maattisessa rakenteessa (Brading & Crull 2017). Mikään ei kuitenkaan estä sovelta-masta samaa ajattelutapaa myös luonnollisella kielellä esitettyjen teorioiden jatku-vuuksien ja epäjatkuvuuksien analysointiin. Lähestymistapa avaa tehokkaasti teorioi-den roolia todellisuuden edustajina, joiden välinen suhde tai rakenteellinen jatkuvuus nähdään olennaisempana kuin yksittäisen teorian sisältö.

Kriittisen realismin piirissä kehitettyä lähestymistapaa voidaan pitää ratkaisuna sille miten rakenteellisen realismin korostama teorioiden välisen rakenteellisen jatkuvuu-den tai epäjatkuvuuden tarkastelu tulisi ihmistieteissä toteuttaa. Tämän ratkaisun yti-messä on emergenssin hyväksyminen ihmistieteiden teorioiden välisen suhteen kes-keiseksi jäsentäväksi periaatteeksi.Tällöin päädytään kysymään,mikäli korkeamman-tasoiset inhimilliset toiminnot, kuten luonnollinen kieli emergoituvat perustavimmista ominaisuuksista, kuten aivojen rakenteesta ja ihmiskehon fysiologiasta, voidaanko korkeammat toiminnot selittää tyhjentävästi perustavammilla ominaisuuksilla vai syntyykö korkeampien toimintojen emergoituessa joitakin sellaisia itsenäisiä ominai-suuksia, joita ei voi sellaisenaan täysin palauttaa perustavimpiin ominaisuuksiin?

Edeltävä ratkaisu edustaa eliminoivaa reduktionismia jälkimmäisen edustaessa selit-tävää reduktionismia, missä hyväksytään korkeampien inhimillisten toimintojen ja ominaisuuksien emergoituminen perustavammista ominaisuuksista, mutta samalla hyväksytään korkeampien toimintojen itsenäinen luonne (Elder-Vass 2010; MacKin-non 2022). Tästä itsenäisyydestä riippumatta perustavammat toiminnot on huomioi-tava tehtäessä tulkintoja korkeammista toiminnoista ja varmistettava että korkeam-pia toimintoja koskevat teoriat perustuvat johdonmukaisesti perustavampia ilmiöitä käsitteleviin teorioihin (Elder-Vass 2010).

Selittävän reduktionismin seurauksena päädytään ontologiseen näkemykseen, jonka mukaan korkeammat toiminnot, kuten luonnollisen kielen mahdollistamat ilmiöt eivät voi esiintyä peruuttamattomassa ristiriidassa perustavampien ilmiöiden kuten ihmiskehon biologian tai aivojen kognitiivisten kykyjen kanssa, jotka tekevät nämä korkeammat toiminnot ylipäätään 1 mahdolliseksi. Samalla lähestymistapa luo suuntaviivat eri emergenssin tasoja edustavien teorioiden välisten jatkuvuuksien ja epäjatkuvuuksien analysointiin.

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIA

KESKITYN TÄSSÄ ARTIKKELISSA rakenteellisen syrjinnän teorian analysointiin, koska se on keskeisessä asemassa ihmistieteen epäuskottavimmissa ja poliittisesti radikaaleimmissa suuntauksissa kuten intersektionaalisessa feminismissä, mutta myös vähemmän radikaaleissa tutkimussuuntauksissa kuten rakenteellisen syrjinnän määritelmän omaksuneissa sosiaalitieteellisissä tutkimushankkeissa.

Rakenteellista syrjintää edustavissa teorioissa ja tutkimusasetelmissa tyypillisesti esitetään (yleensä implisiittisesti) kaksi eri väitettä:

1. Ontologinen väite oletetun syrjintää tuottavan rakenteen perimmäistä olemusta koskien,

2. Kausaalinen väite syrjintää tuottavan rakenteen oletetusta vaikutuksesta joidenkin yksilöiden tai ihmisryhmien kokemaan syrjintään.

Rakenteellisen syrjinnän teorian perusolettamukset nousevat viime kädessä Frank-furtin koulukunnan kriittisestä teoriasta (Critical Theory) jonka edustajiksi laajasti kat-soen luetaan myös Michel Foucault ja Jacques Derrida (Farr 2009). Kriittinen teoria peri Marxilta pyrkimyksen emansipaatioon, joka ilmenee käytännöllisenä sitoutumi-sena radikaaliin ja peruuttamattomaan sosiaaliseen ja poliittiseen muutokseen edustaen myös feministisen emansipaation tarpeita (Celikates & Flynn 2023).

Emansipaatio ymmärretään kriittisessä teoriassa vapautumisena sosiaalisesta, po-liittisesta ja taloudellisesta hallinnasta sekä henkilökohtaisella että rakenteellisella ta-solla.Kriittisen teorian perusolettamukset esiintyvät nykyään useissa samankaltaisis-sa teorioissa sekä sosiaalisissa ja poliittisissa liikkeissä kuten feministisessä teorias-sa, postkolonialistisessa teoriassa, kriittisessä rotuteoriassa (CRT), queer-teoriassa ja transtutkimuksessa, kriittisessä pedagogiikassa sekä erilaisissa yritysten, yliopis-tojen ja julkishallinnon organisaatioiden käyttöönottamissa DEI-aloitteissa (Diversity I Equity I Indusion) (Lindsay 2022).

Analysoin rakenteellisen syrjinnän teoriaa lähemmin luonnollisen kielen ja kielellisten merkitysten näkökulmasta. Tämä on perusteltua, koska suurin osa erilaisista raken-teellisen syrjinnän ehkäisemiseen liittyvistä aloitteista ja politiikkasuosituksista (esim. Artemjeff&Sheikh 2023) perustuu käsitykseen rakenteellisen syrjinnän esiintymisestä erityisesti kielellisten merkitysten muodossa,joka lähestymistapana palautuu fou-caultlaiseen kieliteoriaan (Foucault 2005;Rasmussen 2011).Näin tulee mahdolliseksi ymmärtää erilaisia käänteiseen diskriminaatioon ja kielellisten ilmaisujen rajoittami-seen perustuvia aloitteita (esim.Nousiainen 2021): "Tietynlaisen kielen käyttö voi olla vallankäyttöä". Sellaisten vallitsevien kriittisen teorian versioiden (esim. rakenteelli-sen syrjinnän teoria), jotka perustuvat käsitykseen sosiaalisen järjestyksen kielellisiin diskursseihin palautuvasta luonteesta, keskeiset olettamukset voidaan tiivistää seuraavasti (Pincourt & Lindsay 2021):

1. Yhteiskunnassa vallitsee jatkuva valtakamppailu erilaisten ryhmien välillä.

2. Valta on strukturoitunut (rakenteistunut) erilaisiin yhteiskunnallisiin tapoihin ja käy-täntöihin, joiden rutiininomainen toistaminen ylläpitää olemassaolevia valtasuhteita.

3. Rakenteistuneet tavat ja käytännöt ovat pohjimmiltaan kielellisiä merkityksiä (sub-jektipositio),joiden rutiininomainen toistaminen ylläpitää olemassaolevia valtasuhteita .

4. Yksilöiden emansipoituminen (vapautuminen, valtaistuminen) rakenteellisesta syr-jinnästä edellyttää heidän tekemistään refleksiivisesti tietoiseksi näistä kielenkäytös-sä esiintyvistä toistuvista syrjintää ylläpitävistä subjektipositioista ja niiden korvaa-mista neutraaleilla subjekti positioilla. Koska rakenteellista syrjintää ylläpidetään yh-teiskunnallisissa käytännöissä, tavoissa ja rutiineissa (Artemjeff & Sheikh 2023, 11; Alasuutari 2007) on syrjinnästä vapautumiseksi purettava eli dekonstruoitava (Law-lor 2021) nämä käytännöt tekemällä niissä elävät toimijat tietoiseksi sisäistäämänsä syrjinnän olemassaolosta, koska heidän identiteettinsä perustuu sisäistettyyn itse-hallintaan (Miller & Rose 2010,292-293).Tämä dekonstruktion prosessi ymmärretään jatkuvaksi yhteiskunnalliseksi kamppailuksi, jonka konkreettisia muotoja ovat kään-teistä diskriminaatiota edistävät toimintamallit kuten yritysten DEI - käytännöt (Diver-sity I Equity I Inclusion),erilaiset julkishallinnon ja koulutusorganisaatioiden, kuten yli-opistojen toimeenpanemat rekrytointikiintiöt ja ylipäätään lopputulosten tasa-arvon korostaminen (Gomberg 2007) mahdollisuuksien tasa-arvon sijasta (Rawls 1988).

Kasvava pyrkimys kielellisten ilmaisujen kontrolloimiseksi perustuu pyrkimykseen ra-joittaa sellaisten kielellisten ilmaisujen käyttöä, joiden katsotaan ylläpitävän vahingol-liseksi määriteltyä sosiaalista järjestystä eli rakenteellista syrjintää. Feministisessä ideologiassa tällaiseksi ilmaisuksi voidaan määritellä esimerkiksi käsite "kotirouva", koska sen voidaan katsoa uusintavan patriarkaaliseksi miellettyä yhteiskunnallista järjestystä. Lisäksi kaikille tuttuja ovat aloitteet liikennemerkkien ja jopa lasten lelujen muuttamisesta sukupuolineutraaleiksi:

https:// www.opettaja.fi/ajassa/arvotaan-leikkikaverit-tavoitteena-yhdenvertainen-paivakoti/.

Koska lisäksi Afrikan tähti -pelin pelaamisen ja Uncle Ben -riisin kuluttamisen katso-taan ylläpitävän rakenteellista syrjintää, osoittaa se kiistattomasti, että ei pelkästään kielellisten ilmaisujen käyttö, vaan ylipäätään sellaisten kohteiden, kuten liikenne-merkkien tai lasten lelujen värin tunnistaminen, joilla ylipäätään on jokin luonnollises-sa kielessä ilmaistu merkitys, voi periaatteessa edustaa rakenteellista syrjintää.

Määritelmä paljastaa, että rakenteellista syrjintää edustavien kielellisten ilmaisujen tai erilaisten kulttuurituotteiden nimeämisen kriteerit ovat mielivaltaiset. Ne voivat olla millaisia tahansa, koska periaatteessa mikä tahansa kielellinen ilmaisu tai kulttuurituote voi kantaa rakenteellista syrjintää ylläpitäviä merkityksiä.

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIAN POPPERILAINEN KUMOAMISYRITYS

KOSKA POPPERILAINEN FALSIFIOINTI edellyttää tieteellisesti uskottavan teorian olevan periaatteessa kumottavissa,mutta lisäksi ettei sitä ole vielä empiirisesti onnis-tuttu kumoamaan, on molempien ehtojen täytyttävä, jotta teoriaa voitaisiin pitää tie-teellisesti uskottavana.Jotta teoria kyettäisiin periaatteessa osoittamaan vääräksi, tu-lisi sen sisältämät keskeiset hypoteesit kyetä operationalisoimaan eli muuntamaan mitattavaan muotoon, jotta niiden vastaavuutta todellisuutta edustavien aineistoha-vaintojen kanssa pystyttäisiin arvioimaan.Muutenhan teorian uskottavuudesta realis-tisessa mielessä ei voida sanoa mitään.Rakenteellisen syrjinnän teorian osalta tämä tarkoittaa sellaisen mittarin rakentamista, jonka avulla pystyttäisiin osoittamaan, millä tavoin yhteiskunnallisissa tavoissa ja käytännöissä rutiininomaisesti kielellisten mer-kitysten muodossa esiintyvät subjektipositiot edustavat syrjintää, koska teorian sisäl-tämä syrjinnän määritelmä olettaa syrjinnän esiintyvän näihin subjektipositioihin si-toutuneena. Tämän lisäksi tulisi voida osoittaa,että nimenomaan näihin erityisiin sub-jektipositioihin sitoutuneet rakenteellisen syrjinnän muodot, eikä esimerkiksi yksilöi-den välillä havaittavat konkreettiset syrjinnän ilmaisut toimivat syynä syrjinnän esiin-tymiselle. Syrjinnän syyksi on siis kyettävä osoittamaan nimenomaan rakenteet eikä yksilöiden toiminta, muutenhan koko teoria kumoutuu mielivaltaisena jos syrjintä ei johdukaan syrjivistä rakenteista. Näin havaitaan, että rakenteellisen syrjinnän teorian kumoaminen edellyttää rakenteellisen syrjinnän teorian uskottavan operationalisoin-nin lisäksi sen osoittamista vääräksi että rakenteellisesta syrjinnästä seuraa kausaalisesti syrjinnän lisääntymistä.

Rakenteellisen syrjinnän teorian uskottavuuden vahvistaminen sen periaatteellisen kumoamisen kautta näyttää haasteelliselta. Vaikka rakenteellinen syrjintä periaat-teessa kyettäisiinkin operationalisoimaan, on teoriaan sisäänrakennetun kausaalisen ehdon vahvistaminen ja siten myös kumoaminen todennäköisesti mahdotonta.

Koska rakenteellisen syrjinnän vaikutuksia on mahdotonta testata kokeellisesti, jää ainoaksi vaihtoehdoksi havaintoaineistojen käyttö, joiden tunnettuna perusongelma-na on vaikeus eristää kiinnostuksen kohteena esiintyvän ilmiön vaikutus sekoittavien tekijöiden näennäisvaikutuksista. Tämä taito puolestaan perustuu kykyyn erottaa il-miöiden välillä havaittu riippuvuussuhde niiden välillä vaikuttavasta aidosta syy-seu-raus-suhteesta, jonka Steven Pinker (2021) nimeää" keskeiseksi rationaalisen ajat-telun taidoksi. Ilman sen omaksumista saattaa vaikuttaa siltä, että havaittu epätasa-paino miesten ja naisten ansiotuloissa edustaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa, joka on väitteenä useaan kertaan osoitettu virheelliseksi hyödyntämällä sekoittavien tekijöiden kontrollointia (Bizopoulou 2019).

Rakenteellisen syrjinnän teoriaan upotettujen kausaaliväitteiden vahvistaminen edel-lyttäisi periaatteessa kykyä eristää oletettujen yhteiskunnallisiin käytäntöihin sitoutu-neiden diskursiivisten subjektipositioiden syrjintää tuottava vaikutus kaikkien muiden mahdollisten diskursiivisten subjektipositioiden vaikutuksista, joilla ei iinänsä välttä-mättä ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi kyetä erottelemaan yhteiskunnallisiin käytäntöihin sitoutuneiden diskursiivisten subjektipo-sitioiden syrjintää tuottava yksilötason vaihtelu kaikkien muiden mahdollisten diskur-siivisten subjektipositioiden tuottamasta vaihtelusta, joka tässä tapauksessa olisi uskottavan kontrafaktuaalisen kausaalipäättelyn välttämätön ehto (ks. https://statmodeling.stat.columbia.edu/1

Ja vaikka tämä haaste jossakin vaiheessa periaatteessa kyettäisiinkin ratkaisemaan, edellyttäisi sen toimeenpano absoluuttisen tietoisuuden näkökulmaa joka valvoisi ih-misten käyttäytymistä ja kielenkäyttöä ja niiden sosiaalisia seurauksia. Tämä haaste muiden edellä mainittujen haasteiden lisäksi osoittaa rakenteellisen syrjinnän teorian periaatteellisen mahdottomuuden tieteellisenä teoriana.Popperilaisesta näkökulmas-ta katsottuna rakenteellisen syrjinnän teorialle ei siten tulisi antaa tieteellisen teorian statusta.

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIAN KUMOAMISYRITYS RAKENTEELLISEN REALISMIN JA KRIITTISEN REALISMIN VIITEKEHYKSESSÄ

TARKASTELTAESSA TÄSSÄ ARTIKKELISSA kriittisen huomion kohteena olevia te-orioita havaitaan,että niitä yhdistää käsitys inhimillisen kielen sosiaalista todellisuutta tuottavasta ja ylläpitävästä luonteesta. Totesin edellä teorioiden alimääräytymistä koskevassa osiossa, että mikäli teorian lisäoletukset ovat loogisesti pääasiallisen teoreettisen väitteen sekä välttämättömiä että riittäviä ehtoja, edellyttää pääasiallisen väitteen voimaan jääminen falsifiointiyrityksessä, että myös väitteen mahdolliseksi tekevät lisäoletukset jäävät voimaan. Ilman niiden voimaan jäämistä ei myöskään pääasiallinen väite voi jäädä voimaan koska se on loogisesti riippuvainen lisäoletuk-sista (Psillos 2022).Koska rakenteellisen syrjinnän teorian keskeisenä lisäoletuksena esiintyy käsitys syrjinnän perustumisen nimenomaan kielellisiin merkityksiin, on tämän lisäoletuksen pysyttävä voimassa kielen syvempää olemusta koskevassa rakenteellisen realismin ja kriittisen realismin näkökulmasta toteutetussa analyysissä mikäli rakenteellisen syrjinnän teoria halutaan pelastaa falsifioinnilta.

Kielen luonne ymmärretään kognitiotieteessä hyvin toisentyyppisellä tavalla kuin ra-kenteellisen syrjinnän teorian ytimessä vaikuttavassa foucaultlaisessa kieliteoriassa, jossa kieli ymmärretään pääasiassa keinona ylläpitää vallitsevaa sosiaalista järjestystä diskursiivisten subjektipositioiden kautta.

Steven Pinkerin ja Paul Bloomin (1990) mukaan kieli on evoluution myötä kehittynyt ympäristöön sopeutumisen keino (Markov ym. 2023). "

HM TÄMÄ ON PUHTAINTA HEWOMPASKAA SOSIAALINEN SYMBOLIKIELI RA-KENTEENA EI VOI OLLA BIOLOGISEN GEENIEVOLUUTION TUOTETTA; KOSKA JOKAINEN SATUNNAISMUTAATIO OLISI MÄÄRITELMÄLISESTI NEGATIIVINEN SEKÄ YMMÄRTÄMISEN ETTÄ YMMÄRRETYKSI TULEMISEN KANNALTA!

" Tästä seuraa rakenteellisen syrjinnän teorian kannalta kahdenlaisia haasteita.

Ensinnäkin, mikäli kielen pääasiallisena funktiona on edistää ympäristöön sopeutu-mista, on vaikea nähdä mitä hyötyä kielellisten ilmaisujen kontrolloimisesta on. Tämä havaitaan esimerkiksi Steven Pinkerin (2007, 400) näkemyksestä koskien uusien slangitermien tai puherakenteiden (speech pattern) hyödyllisyyttä kielelle, koska ne tehostavat hienovaraisten ideoiden kommunikointia. Pinkerin näkemys sopii yhteen kielen sopeutumisfunktiota korostavan näkemyksen kanssa koska jos uusien kielel-listen ilmaisujen käyttöönotto tehostaa kommunikointia, tehostuu luonnollisesti sa-malla myös niitä käyttävien yksilöiden sopeutuminen ympäristöönsä. Toisin sanoen, kasvattamalla kielenkäytön kontrollia rajoittamalla kielellisten ilmaisujen alaa, hiikennämme yksilöiden kykyä sopeutua ympäristöönsä.

Jos kieli on ympäristöön sopeutumisen väline, on rakenteellisen realismin ja kriittisen realismin selittävän reduktionismin puitteissa lisäksi syytä kysyä, mitä ympäristöön sopeutuminen sitten on? Koska kieli on kognitiivinen taito (Pinker 2013),on kysymys-tä tarkasteltava erityisesti neurotieteiden viitekehyksessä, joka muodostaa perustan kognitiivisten toimintojen ymmärtämiselle ympäristöön sopeutumisen näkökulmasta. Neurobiologian näkökulmasta katsottuna ihmiset ovat autonomisia organismeja, joil-la on taipumus pyrkiä säilyttämään autonominen yhtenäisyytensä riippumatta väistä-mättömästä kuulumisesta ympäristöönsä. Tällainen itseorganisoituminen mahdollis-taa homeostaattisen säätelyn kautta jatkuvan tasapainotilan säilyttämisen organis-min sisäisen tilan ja ympäristön tilan välillä (Pezzulo ym. 2015). Homeostaattinen ta-sapaino voidaan saavuttaa eri konteksteissa eri tavoin,joka on läheisesti yhteydessä toiminnan palkitsevuuteen (Pezzulo ym. 2015).

Luonnollinen kieli nähdään siis neurobiologiassa osana ympäristöön sopeutumisen kokonnaisjärjestelmää, joka mahdollistaa tavoitesuuntautuneen toiminnan (Pezzulo ym. 2015). Homeostaattisen tasapainon saavuttaminen minimoimalla ympäristön sattumanvaraisuutta mahdollistaa myös kognitiivisen kontrollin minimoimisen, koska kokemusten ja havaintojen sattumanvaraisuuden kasvaessa,kasvaa myös vaatimus ylläpitää korkeampaa valmiustilaa näiden sattumanvaraisten kokemusten kontrolloi-miseksi (Pezzulo ym.2015; Kool & Botvinick 2018). Koska kontrollin ylläpito on kuor-mittavaa, sitä minimoimalla säästetään arvokkaita kognitiivisia resursseja (Kool & Botvinick 2018).

Ihmisaivot pyrkivät siis hakeutumaan sellaiseen tilaan, missä ympäristöhavaintoihin perustuva epävarmuus minimoituisi mahdollisimman tehokkaasti (Pezzulo ym. 2015) . Hengissäselviämisen kannalta on ollut hyödyllistä kyetä nopeasti muodostamaan ympäristöstä erilaisia kognitiivisia malleja tai karttoja joihin tukeutuen ympäristössä navigointi on tehostunut. Näiden mallien ansiosta kognitiivisia resursseja on säästy-nyt poikkeavien ärsykkeiden havainnointiin, joka on edistänyt hengissäselviämistä.

Kognitiivisten mallien muodostuminen on mahdollista, koska aivoilla on kyky tallen-taa pitkäkestoiseen muistiin tehokkaasti ympäristön toistuvia piirteitä (Sun ym. 2021) . Nämä piirteet muodostavat kognitiivisten representaatioiden perustan joihin tukeu-tumalla vapautuu resursseja, koska ne automatisoituvat aivoissa sitä nopeammin mitä enemmän niissä esiintyy toistuvia ja yhdenmukaisia piirteitä (Sun ym. 2021).

Koska homeostaattinen tasapaino voidaan saavuttaa hyvin monella eri tavalla, on ympäristöön sopeutuminen ymmärrettävä yksilöllisenä prosessina suhteessa siihen ympäristöön ja ajankohtaiseen aktiviteettiin nähden mihin yksilö kulloinkin on sitou-tunut. Tämä tarkoittaa että rakenteellisen syrjinnän teoriassa yksilöille haitallisiksi määritellyissä sosiaalisissa asemissa voidaan myös periaatteessa saavuttaa homeo-staattinen tasapaino ympäristön kanssa riippumatta rakenteellisen syrjinnän teorias-sa esitetyistä olettamuksista, koska sopeutumisen prosessi rakentuu yksilöllisesti suhteessa vallitseviin ympäristöolosuhteisiin. Lisäksi neurobiologisen ympäristöön sopeutumisen periaatteiden täytyy koskea myös kielellisiä ilmaisuja, koska kieli on ympäristöön sopeutumisen väline. Tästä puolestaan seuraa, että rajoittamalla mahdollisten kielellisten ilmaisujen alaa, todennäköisesti heikennämme yksilöiden kykyä sopeutua ympäristöönsä ja lisäämme yksilötason kognitiivista kuormitusta ja stressiä. Näin tavoiteltu vapaus ei lisäännykään vaan supistuu ihmisten joutuessa tiedostamattomasti kontrolloimaan omia kielellisiä ilmaisujaan yhä enemmän.

JOHTOPÄÄTÖKSET

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIA kumoutuu epätieteellisenä pääasiassa kahdesta eri syystä:

1. Teorian keskeisenä taustaoletuksena toimii ajatus luonnollisen kielen olemuksesta sosiaalista kontrollia tuottavana ja ylläpitävänä järjestelmänä. Tämä näkemys on pe-ruuttamattomassa ristiriidassa kielen evoluutioteorian ja vielä sitäkin perustavamman neurobiologisen kieliteorian kanssa, joiden perusteella voidaan väittää kielen olevan ensisijaisesti kommunikaation väline, joka edistää ympäristöön sopeutumista ja yksilöiden välistä yhteistyötä.

Tästä syystä popperilaisesta falsifioinnin näkökulmasta katsoen rakenteellisen syrjin-nän teoria kumoutuu epätieteellisenä, koska teorian keskeinen lisäoletus ei voi olla peruuttamattomassa ristiriidassa teorian pääasiallisen väitteen kanssa mikäli lisäole-tus on pääasiallisen teoreettisen väitteen sekä välttämätön että riittävä ehto. Tämä johtopäätös edellyttää kuitenkin rakenteellisen realismin ja kriittisen realismin viiteke-hyksen puitteissa havaitun kielikäsityksen hyväksymistä kielen varsinaista olemusta edustavaksi teoreettiseksi käsitykseksi.

2.Periaatteellinen mahdottomuus testata empiirisesti rakenteellisen syrjinnän teorian implisiittisesti sisältäviä kausaaliväitteitä johtuen edellä mainitusta kaikkien mahdol-listen subjektipositioiden kontrollointiin liittyvistä ylivoimaisista metodologisista haas-teista. Koska ympäristöön sopeutuminen ja homeostaattisen tasapainon saavuttami-nen täytyy ymmärtää yksilöllisenä prosessina,on erilaisten kielellisten ilmaisujen syr-jivyyttä mahdotonta yhteismitallisesti määritellä.Kielen muuttuessa alituisesti esimer-kiksi erilaisten slangi-ilmaisujen kautta (Pinker) tulisi rakenteellisen syrjinnän teorian perusteella Yhdysvaltain mustan väestön edustajien kokea sellaisetkin teoriassa syrjiviksi määritellyt käsitteet syrjivinä, joita he itse jatkuvasti käyttävät keskinäisessä viestinnässään. Tällainen tunnettu käsite on mm. "My Nigga". Syrjintää kielellisissä ilmaisuissa esiintyvänä ilmiönä on siis mahdotonta määritellä yhteismitallisesti siten että se vastaisi syrjinnän yksilöllistä kokemusta tai syrjityksi joutumista yksilötasolla. Arto Selkälä on kvantitatiivisen metodologian yliopistonlehtori Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.

Lähteet

Alasuutari, P. (2007) Yhteiskuntateoria ja inhimillinen todellisuus. Vastapaino.

Artemjeff, P. & Sheikh, L. (2023) Esiselvitys rakenteellisesta syrjinnästä. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:27.

Baghramian, M. & Carter, A. J. (2020) Relativism. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Bhaskar, R. (1975) A realist theory of science. Verso. London.

Bizopoulou, A. (2019) Job Tasks and Gender Wage Gaps within Occupations. VATT Institute for Economic Research Working Papers 124.

Boghossian, P. (2006) Fear of knowledge: against relativism and constructivism. Oxford University Press.

Botvinick, M. & Braver, T. (2015) Motivation and Cognitive Control: From Behavior to Neural Mechanism. Annu. Rev. Psychol. 66, 83-113.

Brading, K. & Crull, E. (2017) Epistemic structural realism and Poincare's philosophy of science. The Journal of the International Society for the History of Philosophy of Science, 7(1), 108-129.

Celikates, R. & Flynn, J. (2023) Critical Theory (Frankfurt School). Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Chakravartty, A. (2017) Scientific realism. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Elder-Vass, D. (2010) The causal power of social structures.

Emergence, structure and agency. Cambridge University Press.

Farr, A., L. (2009) Critical Theory and Democratic Vision. Lexington Books.

Foucault, M. (2005) Tiedon arkeologia. Vastapaino.

Gomberg, P. (2007) How to Make Opportunity Equal: Race and Contributive Justice. Wiley-Blackwell.

Kivivuori, J. (2021) Objektiivisuus empiirisen tutkimuksen tavoitteena: esimerkkinä kriminologia. Teoksessa K. Nieminen & N. Lähteenmäki (toim.), Empiirinen oikeustutkimus (s. 52-69). Gaudeamus.

Kool, W & Botvinick,M.(2018) Mental Labour. Nature Human Behaviour 2, 899 - 908.

Ladyman, J. (2023) Structural realism. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Laudan, L.(1981) A Confutation of Convergent Realism.Philosophy of Science, 48, 1, 19 - 49.

Lawlor, L. (2021) Jacques Derrida. Stanford encyclopedia of philosophy.

Leitgeb, H. & Carus, A. (2020) Rudolf Carnap. Stanford encyclopedia of philosophy.

Lindsay, J. (2022) Race Marxism.

MacKinnon, N., J. (2022) Reductionism: Friend or Poe of an Integrative Social Psychology? Social Psychology Quarterly 85, 1, 6-22.

Markov, I, ym. (2023) Language: Its Origin and Ongoing Evolution. Journal of lntelligence 11, 61.

Miller, P. & Roscts N. (2010) Miten meitä hallitaan. Vastapaino.

Nousiainen, S. (2021) lntersektionaalisen feminismin ABC. Ajatuspaja VISIO.

Oksanen, A. & Räsänen, P. (2016) Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tieteelliset tuotokset kulttuuri- ja yhteiskuntatieteissä. Tieteessä tapahtuu 34, 3.

Pezzulo, G. & Rigoli, F. & Friston, K. (2015) Active Inference, homeostatic regulation and adaptive behavioural control. Progress in Neurobiology 134, 17-35.

Pincourt, C. & Lindsay, J. (2021) Counter Wokecraft: A Field Manual for Combatting the Woke in the University and Beyond.

Pinker, S. & Bloom, P. (1990) Natural language and natural selection. Behavioral and Brain Sciences 13, 707-784.

Pinker, S. (2007) The Language Instinct. HarperCollins Publishers. '

Pinker, S. (2013) Language as an Adaptation to the Cognitive Niche. Teoksessa M. H. Christiansen & S. Kirby (Toim.), Language evolution (s. 16-37). Oxford University Press.

Pinker, S. (2021) Rationality. Allen Lane. Psillos, S. (2022) Realism and Theory Change in Science. Stanford encyclopedia of philosophy.

Putnam, H. (1978) Meaning and the Moral Sciences, London; Boston: Routledge and Kegan Paul.

Rasmussen, K.. S. (2011) Foucault's Genealogy of Racism. Theory, Culture & Society 28,5.

Rawls, J. (1988) Oikeudenmukaisuusteoria. WSOY.

Savolainen, J. (25.5.2023) Tarina tohtorin tutkinnon turhuudesta. Verkkouutiset.

Selkälä, A. & Räsänen, p. (2023) Himankalaisen luonnontieteen teorioiden kritiikin tieteenfilosofinen analyysi. Tiedepolitiikka 48, 4.

Stanford, K. (2023) Underdetermination of scientific theory. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Stokes, D. (2023) Against decolonisation: campus culture wars and the decline of the west. Wiley.

Sun, W, Advani, M., Spruston, N., Saxe, A. & Fitzgerald, J. E. (2021). Organizing memories for generalization in complementary learning systems. BioRxiv.

Thornton, S. (2007) Popper, Basic Statements and the QuineDuhem Thesis. Yearbook of the Irish Philosophical Society 9.

Thornton, S. (2022) Karl Popper. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Töttö, P. (2004) Syvällistä ja pinnallista. Vastapaino.

Williamson, J. (2023) Where do we stand on maximal entropy? Springer. (Painossa).

Worrall, J. (1989) Structural Realism: The Best of Both Worlds? Dialectica, 43, 1-2, 99-124.  "

https://www.mdpi.com/2079-3200/11/4/61

xxx

HEWMPASKAA "KIEEN EVUUTISTA"

Language: Its Origin and Ongoing Evolution

by 

Ilia Markov

 1,2,3,

Kseniia Kharitonova

 1 and

Elena L. Grigorenko

 1,2,3,4,5,6,*

Grönlannin alkuperäiskansojen pakkoehkäisyn synkkä historia

Grönlannin alkuperäiskansoihin kuuluva nainen keskikesän aurngossa. Kuvituskuva. AOP

Tuhannet Tanskan ja Grönlannin alkuperäiskansojen tytöt ja naiset kokivat hirvittäviä toimia 1960- ja 1970-luvuilla.

Heille asetettiin väkisin tai hyvin vajavaisilla tiedoilla ehkäisykierukka.

Tanska ja Grönlanti aloittivat kaksivuotisen tutkinnan tanskalaislääkäreiden toimista, joissa ehkäisyvälineitä asetettiin naisiin ja tyttöihin.

Asiasta uutisoi BBC.

Yksi näistä toimien uhreista on Naja Lyberth.

1970-luvulla hän oli vain 13-vuotias, kun hänelle kerrottiin koulun terveystarkastuksessa, että hänen tulee käydä sairaalassa laitattamassa kierukka.

– En oikein tiennyt mistä on kyse, sillä kukaan ei selvittänyt minulle, mikä kierukka edes on, kertoo Lyberth.

Lyberth asui tapahtuma-aikana pienessä Maniitsoqin kylässä Grönlannin länsirannikolla. Tapahtumien aikaan hän oli vielä neitsyt eikä ollut edes pussannut ketään. Nyt 60-vuotias nainen on ensimmäinen, joka on tuonut tapahtumat julkisuuteen.

– Olin peloissani, enkä uskaltanut silloin kertoa vanhemmilleni. Heiltä tai minulta ei kysytty lupaa ehkäisyn asentamiseen.

Hän muistaa tapahtumat, sillä kokemus on varmasti ollut nuorelle hyvin traumaattinen kokemus.

– Muistan lääkäreiden valkoiset takit ja ehkä paikalla oli myös hoitaja. Näin metalliset jalustimet, joille minun tuli levittää jalkani. Se oli hyvin pelottavaa. Lääkäreiden käyttämät instrumentit olivat hyvin suuria lapsen vartalooni nähden. Se tuntui siltä, kuin sisääni olisi laitettu veitsiä.

Lyberthin vanhemmille ei oltu kerrottu heidän lapsensa lähettämisestä toimenpiteeseen. Hänen lisäksi myös hänen luokkatovereitaan lähetettiin saamaan väkisin asennettu ehkäisy.

– Me emme puhuneet asiasta ja epäilen, että olimme vain liian järkyttyneitä, hän kertoo.

Hän on perustanut Facebook-ryhmän, jolla hän haluaa tarjota vertaistukea saman kohtalon omaavien kanssa.

Alkuperäiskansojen pakkoehkäisy jatkui 1970-luvulla. Moni ei tiennyt edes saaneensa kehoonsa kierukkaa. AOP

Toiminnan laajuus on vielä epäselvää

Kaksivuotisten tutkimusten on määrä selvittää, kuinka laajamittaista toiminta on ollut.

BBC:n tietojen mukaan on löydetty dokumentteja, joista selviää, että jopa 4500 naista tai tyttöä on joutunut kokemaan väkisin asennetun ehkäisyn. Kyseinen määrä on ollut noin puolet kaikista alkuperäiskansoihin kuuluvista hedelmällisistä naisista.

Vielä on epäselvää, kuinka moni näistä tehtiin ilman kunnollista tiedottamista tai asianosaisen lupaa.

Nuorin julkisuuteen tullut henkilö oli tapahtuma-aikana 12-vuotias. Useat henkilöt ovat kertoneet myös, etteivät he saaneet kunnollista selontekoa, mitä heille tehtiin. Osa naisista on kertonut, etteivät ole koskaan voineet saada enää lapsia ja epäilevät syyksi kierukoiden asentamista.

Kertoman mukaan etenkin nuorille ja lapsille asennetut ehkäisykierukat aiheuttivat useammin komplikaatioita.

Nykyisin käytössä olevat kierukat ovat T-kirjaimen muotoisia ja paljon pienempiä kuin aiemmin. Aikaisemmin käytössä olleet kierukat olivat suurempia ja S-kirjaimen muotoisia.

Nykyisin käytössä oleva kierukka on aiempaa pienempi ja muistuttaa T-kirjainta. AOP

Pakkoehkäisyä asennettiin myös Tanskassa

Vuonna 1974 Bornholmin saarella Tanskassa16-vuotiaana opiskellut Arnannguaq Poulsen kertoo, että häneen asennettiin kierukka.

– Minulta ei kysytty ennen operaatiota mitään. En tiennyt mistä oli kysymys tai mikä kierukka edes oli.

Hän sai poistettua kierukan vuosi asentamisen jälkeen, kun hän pääsi palaamaan Grönlantiin. Siihen saakka hänellä oli kipuja.

Nyt 64-vuotias nainen kertoo, ettei hänellä tuolloin ollut mahdollisuutta sanoa mitään asiasta eikä hänelle annettu muita vaihtoehtoja. Tietoa ehkäisystä oli tuolloin muutoinkin vaikeasti saatavilla, eikä ehkäisyyn liittyvät asiat olleet yleisessä tiedossa niin hyvin kuin nykyään.

Toimien uhreiksi päätyivät vain Grönlannista kotoisin olleet naiset ja sekä tytöt, jotka kuuluivat alkuperäiskansoihin.

Tanskan terveysministeri Magnus Heinicke julkaisi perjantaina tiedotteen tutkinnan aloittamisesta. AOP

Komitea aloittaa tutkinnan

Tanskan terveysministeri Magnus Heunicke kertoi perjantaina julkaistussa tiedotteessa, että tutkinnat tulevat valottamaan niitä päätöksiä, jotka johtivat näihin pakkoehkäisyn asentamisiin ja kuinka niitä tehtiin.

Grönlanti liitettiin osaksi Tanskaa vuonna 1953, jonka jälkeen sen terveydenhuolto sekä asuinolot kohenivat huomattavasti. Ihmisten määrä tuplaantui vuoteen 1970 mennessä.

Toimilla on eittämättä pyritty rajoittamaan Grönlannin alkuperäisväestöön kuuluvien lisääntymistä vuosien aikana.

Tilastot osoittavat, että toimien myötä Grönlannin väestönkasvu hidastui ja lähes pysähtyi toimien myötä.

Kaikki toimenpiteiden uhrit eivät olleet tietoisia saaneensa kehonsa sisään mitään ylimääräistä. Katrine Jakobsen kertoo, että häneen asennettiin kierukka 12-vuotiaana. Kierukka poistettiin lähes kaksi vuosikymmentä asennuksen jälkeen, sillä kukaan ei tiennyt sen olemassaoloa. Hänen kohtunsa poistettiin komplikaatioiden myötä kokonaan.

Kuningatar Ingridin sairaalassa Nuukissa työskentelevä gynekologi Aviaja Siegstad kertoo, että 1990- ja 2000-luvuilla vastaanotolle tuli naisia, joilla oli vaikeuksia saada lapsia ja he olivat epätietoisia siitä, että heihin oli asennettu kierukka.

Tanskan terveysministeri Heunicke kertoo, että hän on tavannut lukuisia naisia, joita toimet ovat koskettaneet ja jotka kärsivät toimista edelleen.

– Fyysinen ja emotionaalinen kipu, jota nämä naiset ovat kokeneet, on olemassa yhä edelleen, Heunicke kertoo."

https://www.reuters.com/world/europe/denmark-says-sorry-taking-greenland-children-1950s-social-experiment-2022-03-09/

" Denmark says sorry for taking Greenland children in 1950s social experiment

By Reuters

March 9, 20225:43 PM GMT+2Updated 3 years ago

The Aurora Borealis (Northern Lights) is seen behind a building with social housings with a mural in Nuuk, Greenland, September 17, 2021. REUTERS/Hannibal Hanschke/File Photo Purchase Licensing Rights

, opens new tab

COPENHAGEN, March 9 (Reuters) - Denmark's prime minister on Wednesday delivered a face-to-face apology to six living victims of a 1950s social experiment in which 22 Greenlandic children were taken from their families and sent to Denmark to be integrated into Danish society.

The Inuit children were between four and nine years old when they were shipped to Denmark, then the colonial power, in 1951 to try to re-educate them as "little Danes".

The children were supposed to return to Greenland and be part of a new Danish-speaking elite that would help modernise the Arctic island's Inuit population.

The experiment was part of a broader effort by Denmark to convince the United Nations that Greenland, a Danish colony until 1953, was an integrated part of Denmark.

 Denmark and other colonial powers had pledged to work towards decolonization when joining the world body in 1945.

"Your stories have touched us deeply and this is why Denmark today says the only word that is right to say: Sorry!," Prime Minister Mette Frederiksen told an audience, which included the six survivors at a ceremony at the National Museum of Denmark."What you were exposed to was wrong. It was inhuman, it was unreasonable and it was heartless," she said.The children were never sent back to their families but were either adopted by Danish families or sent back to Greenland to be placed in an orphanage, where they were forced to speak Danish and had little or no contact with their relatives.

"Our parents said yes to the trip but were hardly aware of what they agreed to," said Eva Illum, who was taken from her family back in 1951.

The grim experiment is a sore point in the relations between Greenland and Denmark.

"This is part of our common history … The truth has emerged and it is a truth which hurts to look back on," Greenland's Prime Minister Mute Egede said.

The overwhelming majority of Greenland’s 57,000 people are of Inuit decent, thinly spread out across the vast, barren North Atlantic island that is a quarter the size of the United States. Greenland remains a formal part of the Kingdom of Denmark but has since gained wide autonomy and holds the right to declare independence.

Frederiksen sent a written apology in December 2020 but delivered the apology to the six survivors in person for the first time on Wednesday.

The Reuters Daily Briefing newsletter provides all the news you need to start your day. Sign up here.

Reporting by Stine Jacobsen, Editing by William Maclean "

 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/da0ae21a-63cd-49a1-b30e-217c88941c2c

" Ulkomaat

Naiset vaativat Tanskalta miljoonakorvauksia ehkäisykierukoista

Tanskan terveysviranomaiset asensivat ehkäisykierukoita Grönlannin alkuperäisväestön naisille 60- ja 70-luvuilla ilman heidän suostumustaan. Nyt ryhmä inuittinaisia vaatii Tanskalta korvauksia.

 

Tanskan pääministeri Mette Frederiksen kyynelehti tapahtumassa vuonna 2022, jossa hän pyysi henkilökohtaisesti anteeksi kuudelta Grönlannin inuitilta, jotka erotettiin perheistään 50-luvulla. EPA / AOP, Liselotte Sabroe

 

Anniina Sonerva

 

torstai 28.3.2024 klo 22:29 Ryhmä Grönlannin alkuperäisväestöön kuuluvia naisia vaatii Tanskan valtiolta miljoonien eurojen korvauksia.

Tuhannet Grönlannin alkuperäiskansojen tytöt ja naiset kokivat epäinhimillisiä ja ihmisarvoa alentavia toimia 1960- ja 1970-luvuilla, kun Tanska asensi naisten kohtuihin ehkäisykierukoita. Kierukat asennettiin väkisin tai erittäin vajavaisilla tiedoilla. Nuorimmat tytöt olivat 13-vuotiata.

Grönlanti oli Tanskan siirtomaa vuoteen 1953 asti. Nykyään arktinen saari on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue.

Korvausvaatimukset ja historia

Alkuperäisväestöön kuuluvien 143 naisen ryhmä vaatii yhteensä noin 43 miljoonan Tanskan kruunun, eli noin 5,8 miljoonaan euron korvauksia Tanskan valtiolta. Ryhmä on vain pieni osa todellisista uhreista, sillä ainakin 4 500 naiselle pakkoasennettiin kierukoita.

Heistä jokainen vaatii 300 000 kruunua, eli noin 40 000 euroa, kertoi naisten asianajaja Mads Pramming uutistoimisto AP:lle.

Inuittinaisten ryhmän vaateen mukaan Tanskan terveysviranomaiset loukkasivat heidän ihmisoikeuksiaan asentaessaan heihin kohdunsisäisiä ehkäisymenetelmiä ilman heidän suostumustaan. He sanovat, että Tanska syyllistyi toimissaan ihmisoikeusrikkomukseen.

Tanska siirtomaahistoriassa on myös muita alkuperäisväestön kohteluun liittyviä kauheuksia. Pääministeri Mette Frederiksen pyysi vuonna 2022 anteeksi inuittilapsilta, jotka vietiin perheiltään 50-luvulla kokeilussa, jossa lapsista pyrittiin tekemään tanskalaisia.

Kuusi Grönlannin inuittia osallistui Tanskan kansallismuseossa vuonna 2022 järjestettyyn tilaisuuteen, jossa pääministeri Frederiksen pyysi heiltä henkilökohtaisesti anteeksi Tanskan 1950-luvun toimia, joilla inuiittilapsista haluttiin tehdä tanskalaisia. EPA / AOP, Liselotte Sabroe

Grönlannin väestönkasvu

Grönlannin arktisen saaren väkiluku kasvoi 60- ja 70-luvuilla nopeasti elinolosuhteiden ja terveydenhuollon modernisoituessa.

 

Motiivina naisten itsemääräisoikeuden loukkaamiselle ehdotetaan olleen rajoittaa Grönlannin väestönkasvua estämällä raskauksia.

Kierukka estää siittiöitä hedelmöittämästä munasolua. Kierukka asetetaan kohtuun tavallisesti viideksi vuodeksi kerrallaan. Esimerkiksi hormonikierukan pitkäaikaisemmassa käytössä on havaittu kasvanut rintasyöpäriski.

Inuittinaisilla kierukka saattoi olla kohdussa teini-iästä siihen asti, että nainen hakeutui lapsettomuushoitoihin. BBC:n mukaan yksi naisista esimerkiksi huomasi, että hänellä on raskauden estävä kierukka kohdussaan, vasta yrittäessään tulla raskaaksi vuonna 2009.

”Kuin sisääni olisi laitettu veitsiä”

Yksi pakkotoimien uhreista on Naja Lyberth. Hän oli ensimmäinen nainen, joka puhui asiasta julkisuuteen vuonna 2022.

Silloin hän kertoi muun muassa BBC:lle olleensa vain 13-vuotias ja neitsyt, kun hänelle kerrottiin koulun terveystarkastuksessa, että hänen tulee käydä sairaalassa laitattamassa kierukka. Hän ei tiennyt, mitä se tarkoittaa.

– Muistan lääkäreiden valkoiset takit ja ehkä paikalla oli myös hoitaja. Näin metalliset jalustimet, joille minun tuli levittää jalkani. Se oli hyvin pelottavaa. Lääkäreiden käyttämät instrumentit olivat hyvin suuria lapsen vartalooni nähden, Lyberth kuvaili kokemustaan.

–Se tuntui siltä, kuin sisääni olisi laitettu veitsiä.

Tanskan hallitus on tarjonnut psykiatrista apua naisille. Syyskuussa 2022 Tanskan ja Grönlannin hallitukset käynnistivät yhteisen kierukkaohjelmaa koskevan selvityksen. Selvityksen tulos valmistuu vuonna 202

Lähteet: AP, Skynews, BBC, Euronews, Guardian.

Yksi nainen huomasi, että hänellä on kohdussaan raskautumisen estävä kierukka vasta hakeuduttuaan lapsettomuushoitoihin. Kuvituskuva ruokakaupasta Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa. EPA / AOP

 

Putinismi vääristää historian ja uskonnon, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Vesa Sirén.

Ivan Iljin, kristillinen fasisti

Putin on maininnut historioitsija-filosofi Ivan Iljinin (1883–1954) ”menneisyyden asiantuntijakseen”.

Vuonna 2005 hän järjesti Iljinin ruumiin kuljetuksen Sveitsistä Venäjälle ja uudet hautajaiset. Vuonna 2014 Putinin valtapuolueen jäsenille ja virkamiehille lähetettiin kokoelma Iljinin kirjoituksia.

RK: Ei tarkoita natsia, vaan mussolinilaista. Natsi on venäjäksi "hitleristi" (git-lerist). Fasisti tarkoittaa mm. Mussolisia, Francoa ja Hoerthya. Sitäkään Iljin ei ollut Hitlerin valataannousun jälkeen.

Iljin oli hegelisti. Tuo on ainoa yhteys, missä Putin tai Yhenäinen Venäjä on pitäneet hänen ideologiaansa esillä. Iljin vastusti rotuoppeja.

Ruumiin uudelleenhautaaminen viittaa enemmänkin johonkin sllaiseen, että hän olisi emigraatiossa kumminkin pelannut varsinkin sodassa NL:n ja muiden liittoutuneiden pussiin, kuten tekivät monet emigraoitruneet entiset porvaripuoluejohtajat, vaikkapa Leniniä lähinnä räävistömästi haukkunut SR:läinen hajotetun Perustuslakiasäätävän kokouksen puheenjohtaja Viktor Chernov ja saman puolueen ja elimen jäsen Pitirim Sorokin (joka myöhemmin totesi kokouksen hjottamisen aiheelliseksi).

" ... Iljin oli kristillinen fasisti, joka eli maanpaossa Saksassa ja Sveitsissä vuodesta 1922 lähtien.

Hän harmitteli, että fasisti nousi ensin valtaan Benito Mussolinin, Italiassa eikä Venäjällä. Adolf Hitleriä hän piti sivistyksen puolustajana Neuvostoliittoa vastaan.

Tämä johtaja käy ”oikeutettuja sotia” Jumalan vihollisia ja lännen seksuaalisia perverttejä vastaan, kunnes Iljinin vihaama yksilöllisyys poistuu.

Putin piti lukemastaan vuoden 2005 tilanteessa, jossa hän oli lujittanut valtansa mutta koki sisällään jonkinlaista arvotyhjiötä.

Mutta Iljinin fasismia ei voi sivuuttaa. Professori Timothy Snyder on käsitellyt Iljiniä laajasti ja tiivistää Tie epävapauteen -kirjassa johtoajatuksen seuraavasti: Venäjä ei pelasta maailmaa fasismilta vaan fasismilla.

Anna Ahmatovan pojan eurasianismi

Iljinin lisäksi Putinia kiinnostaa arvostetun runoilijan Anna Ahmatovan poika Lev Gumiljov, joka oli antisemitisti ja eurasianismin kehittelijä.

Venäläiset emigrantit ideoivat eurasianismia 1920-luvun alussa. Gumiljov jatkoi ajatusta Venäjästä ”pyhänä euraasialaisena sivilisaationa”, jolla oli kyky ja velvoite yhdistää ”euraasialainen superetnisyys”.

Putinin ja Gumiljovin mukaan jokaisella valtakeskittymällä on syntynsä, kasvukau-tensa ja tuhonsa. Putin on vakuuttunut, että Venäjä maailmanmahtina on vasta kasvussa.

Aleksandr Dugin, Putinin Rasputin?

Politologi Aleksandr Duginia on kutsuttu peräti Putinin Rasputiniksi. Se on liioittelua. Duginin ideologiaa hyödynnetään, mutta hän ei ole Putinin oppi-isä, kuten Iljin ja Gumiljov, eikä myöskään sisäpiirin vaikuttaja.

Dugin ammensi nuoruudessaan kansallissosialismista ja perusti vuonna 1994 Putinin sittemmin kieltämän Kansallisbolševistisen puolueen. Sen sijaan Duginin perustama Eurasianistinen liike oli Putinille mieleen.

Vuonna 2014 Dugin puhui Suomesta maltillisemmin Yleisradiolle. ”Suomi voi päättää itse kysymyksen, liittyäkö Natoon vai ei. Tehkää,kuten katsotte tarpeelliseksi. Venäjä kunnioittaa kansan tahtoa.”

”Tappakaa, tappakaa, tappakaa ne. Mitään neuvotteluja ei enää pitäisi järjestää. Professorina olen tätä mieltä”, Dugin julisti.

Professori Snyder muistuttaa, että 1970-luvun Neuvostoliitossa opetettiin ”fasistin” tarkoittavan venäläisvastaista.

Patriarkka Kirill – syntien siunaaja

Moskovan patriarkka Kirill on antanut arvovaltansa ´Venäläinen maailma´ -ideologialle ja puoltanut Putinin hyökkäystä Ukrainaan.

”Venäläisellä maailmalla” on yksi yhteinen poliittinen keskus (Moskova), yhteinen hengellinen keskus (Kiova koko ”Rusin” äitinä), yhteinen kirkko (Venäjän ortodoksi-nen kirkko ja Moskovan patriarkaatti) sekä yhteinen patriarkka (hän itse), joka toimii Putinin kanssa halliten ”venäläistä maailmaa”.

Ideologian pankkiiri: Konstantin Malofejev

Putinin siunaaman ideologian rahoittajiin kuuluu oligarkki Konstantin Malofejev.

Malofejev oli Genevessä asuva nuori monarkisti, josta tuli tärkeä silta Ivan Iljinin ajatuksiin sitoutuneiden venäläisemigranttien ja KGB-taustan omaavien venäläisten välillä.

Malofejevin rahoja on riittänyt myös Duginin eurasianistiselle liikkeelle, Itä-Ukrainan separatisteille, eurooppalaisille äärijärjestöille ja esimerkiksi amerikkalaiselle, homo-seksuaalisuutta vastustavalle World Congress of Families -organisaatiolle, Belton lu-ettelee. New York Times lisää listaan Malofejevin rahoituksen Venäjän vaikutusvallan lisäämiseksi Afrikassa.

Kun Putinin on joskus väistyttävä, Malofejev kuuluu siihen piirin, joka toivoo pääsevänsä valitsemaan seuraajan edistämään panslavistis-konservatiivista maailmankuvaa.

Seuraajan etsintä voi olla jo käynnissä.

Kun venäläissotilaita kuolee tähän malliin ja kun tieto ukrainalaisiin siviileihin kohdis-tuvista sotarikoksista tihkuu myös Venäjälle, voi käydä yhä vaikeammaksi pyhittää Putinin hyökkäyssotaa millään,mitä Iljin,Gumiljov, Dugin,patriarkka Kirill tai Malofejev ovat ilmaisseet.

Oikaisu 23.3. kello 10.23: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti Nikolai I:n eläneen vuosina 1756–1855. Todellisuudessa hän eli vuosina 1796–1855.

***

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009116134.html

Ulkomaat

NYT: Yhdysvallat uskoo Ukrainan olleen Darja Duginan sala­murhan takana

Amerikkalaisten tiedusteluviranomaisten mukaan Yhdysvallat ei tiennyt operaatiosta ennakkoon tai auttanut sen toteuttamisessa.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelut uskovat Ukrainan olleen Moskovassa räjähtäneen autopommin ja Darja Duginan salamurhan takana, uutisoi sanomalehti The New York Times.

Tiedustelutietojen mukaan osa Ukrainan hallitusta antoi valtuutuksen Moskovassa elokuussa tehtyyn autopommi-iskuun.

Ukrainan osallisuutta koskeva arvio, josta ei ole aiemmin raportoitu julkisuudessa, annettiin Yhdysvaltain hallitukselle viime viikolla.

Kansallismielinen Darja Dugina sai surmansa elokuussa Moskovan esikaupunkialu-eella, kun hänen ohjaamansa auto räjähti valtatiellä. Julkisuudessa on arveltu aiemmin, että iskun kohteena olisi ollut Duginan isä, äärikansallismielinen ja Putinin aivoina pidetty Aleksandr Dugin.

Yhdysvaltain viranomaisten mukaan Yhdysvallat ei osallistunut millään tavoin pommi-iskuun, eikä antanut tiedustelutietoja tai muuta apua ukrainalaisille.

Tiedustelupalvelun mukaan se olisi vastustanut salamurhaa, jos sitä olisi kuultu asiassa, mutta New York Timesin tietojen mukaan Yhdysvallat ei ollut tietoinen operaatiosta etukäteen.

Vaikka Venäjä ei ole kostanut salamurhaa millään erityisellä tavalla, Yhdysvallat on huolissaan siitä, että tämänkaltaiset hyökkäykset voivat provosoida Moskovaa tekemään omia iskujaan Ukrainan korkeita virkamiehiä vastaan.

Lisäksi Venäjällä tehdyillä autopommi-iskuilla on vähän suoraa vaikutusta sodan kulkuun taistelukentillä, tiedustelupalvelu muistuttaa.

Autopommi-iskun jälkeen Venäjän sisäinen turvallisuuspalvelu FSB väitti Ukrainan tiedustelupalvelun olevan salamurhan takana.

Murhan toteutti FSB:n mukaan ukrainalainen nainen, joka saapui Itä-Ukrainasta Moskovaan heinäkuussa. Hän asettui asumaan samaan kerrostaloon kuin Dugina ja valmisteli tekoaan.

Iskun jälkeen naisen väitettiin paenneen rajan yli Viroon.

Venäläiset tutkijat selvittävät Moskovan esikaupunkialueella tapahtunutta pommi-iskua, jossa kuoli Darja Dugina.

Kuva: Investigative Committee Russia / Zumapress / MVPhotos

Reine Lindeman 11. joulukuu 2022

Heikki Tervahattu 8. marraskuu 2022

Minulla on suuria vaikeuksia saada käytössäni oleva laajahko aineisto Venäjän hajottamisesta julkaistuksi facebookissa. Luvan olen saanut, mutta ongelmat ovat teknisiä. Alla on konekäännös, johon en saa kuvia. Yhden kartan olen julkaissut.

Tässä käydään läpi aiheeseen liittyvät keskeiset tapahtumat. TÄMÄN LUETTUAAN VOI JOKAINEN KÄSITTÄÄ, MIKSI VENÄJÄN JOHTO ON VAATINUT TURVALLI-SUUSTAKEITA JA LOPULTA RYHTYNYT NIITÄ ITSE HANKKIMAAN, KUN PUNAINEN VIIVA ON YLITETTY.

WASHINGTONIN SUUNNITELMA VENÄJÄN HAJOTTAMISEKSI

Mike Whitney -7. marraskuuta 2022 0

"Länsi tavoite on heikentää, jakaa ja lopulta tuhota kansakuntamme. He sanovat avoimesti, että koska he onnistuivat hajottamaan Neuvostoliiton vuonna 1991, nyt on aika jakaa Venäjä moniin erillisiin alueisiin, jotka ovat toistensa kurkussa." - Venäjän presidentti Vladimir Putin.

"Cheney halusi nähdä paitsi Neuvostoliiton ja Venäjän imperiumin, myös Venäjän itsensä hajoavan, joten se ei voisi enää koskaan olla uhka muulle maailmalle."

...Länsi on saatettava päätökseen vuonna 1991 alkanut projekti ….

Ennen kuin Moskovan valtakunta kaadetaan, alue – ja maailma – ei kuitenkaan ole turvassa…” ("Decolonize Russia" , The Atlantic, 27.5.2022.)

Washingtonin antipatialla Venäjää kohtaan on pitkä historia, joka ulottuu vuoteen 1918,jolloin Woodrow Wilson lähetti yli 7000 sotilasta Siperiaan osana liittoutuneiden pyrkimystä peruuttaa bolshevikkien vallankumouksen voittoja. 18 kuukautta maassa pysyneiden amerikkalaisten retkikuntajoukkojen toiminta on aikoja sitten kadonnut Yhdysvaltojen historiankirjoista, mutta venäläiset mainitsevat tapauksen edelleen yh-tenä esimerkkinä Yhdysvaltojen säälimättömästä väliintulosta.naapureidensa asioita.

Tosiasia on, että Washingtonin eliitti on aina sekaantunut Venäjän liiketoimintaan Moskovan voimakkaista vastalauseista huolimatta. Itse asiassa suuri joukko länsi-maisia ​​eliittiä ei vain usko, että Venäjä pitäisi hajottaa pienempiin maantieteellisiin yksiköihin, vaan että Venäjän kansan pitäisi suhtautua myönteisesti tällaiseen lopputulokseen.

Anglosfäärin länsimaiset johtajat ovat niin täynnä häpeää ja omaa hämmentynyttä oikeutensa tunnetta, että he uskovat rehellisesti, että tavalliset venäläiset haluavat nähdä maansa hajoavan pieniksi minivaltioiksi, jotka ovat edelleen avoimia länsi-maisten öljyjättien ahneelle hyväksikäytölle, kaivostoiminnalle. yritykset ja tietysti Pentagon. Näin Washingtonin geopoliittinen päämies Zbigniew Brzezinski tiivisti asian Foreign Affairs -lehden artikkelissa:

"(Venäjän) koko ja monimuotoisuus huomioon ottaen hajautettu poliittinen järjestel-mä ja vapaa markkinatalous vapauttaisivat mitä todennäköisimmin venäläisten ih-misten luovan potentiaalin ja Venäjän valtavien luonnonvarojen. Löyhästi konfederoi-tuneen Venäjän – joka koostuu eurooppalaisesta Venäjästä, Siperian tasavallasta ja Kaukoidän tasavallasta – olisi myös helpompi kehittää tiiviimpiä taloudellisia suhteita naapureihinsa. Jokainen liittoutuneista yksiköistä voisi hyödyntää paikallista luovaa potentiaaliaan, jota Moskovan raskas byrokraattinen käsi tukahduttaa vuosisatojen ajan. Hajautettu Venäjä puolestaan ​​on vähemmän altis imperialistiselle mobilisaatiolle. ” (Zbigniew Brzezinski, ”Euraasia geostrategia”, Ulkoasiat, 1997)

"Löysästi konfederoitunut Venäjä", kuten Brzezinski kuvittelee, olisi hampaaton, riip-puvainen kansakunta,joka ei pysty puolustamaan omia rajojaan tai suvereniteettiaan .Se ei pystyisi estämään tehokkaampia maita hyökkäämästä,miehittämästä ja perus-tamasta sotilastukikohtia sen maaperälle. Se ei myöskään pysty yhdistämään moni-muotoista kansaansa yhden lipun alle tai tavoittelemaan positiivista "kollektiivista" vi-siota maan tulevaisuudesta.Konfederaation Venäjä - joka on pirstoutunut lukematto-miin pienempiin osiin – antaisi Yhdysvalloille mahdollisuuden säilyttää hallitseva roo-linsa alueella ilman haasteen tai häiriöiden uhkaa. Ja se näyttää olevan Brzezinskin todellinen tavoite, kuten hän huomautti tässä kohdassa suuressa shakkilautassaan. Tässä on mitä hän sanoi:

"Amerikalle tärkein geopoliittinen palkinto on Euraasia...ja Amerikan maailmanlaajui-nen valta riippuu suoraan siitä, kuinka kauan ja kuinka tehokkaasti sen valta-asemaa Euraasian mantereella säilytetään." ( "The GRAND CHESSBOARD – American Pri-macy and Its Geostrategic Imperatives" , Zbigniew Brzezinski, sivu 30, Basic Books, 1997)

Brzezinski tiivistää Amerikan keisarilliset tavoitteet ytimekkäästi. Washington aikoo vakiinnuttaa ensisijaisuuden maailman vauraimmalla ja väkirikkaimmalla alueella Euraasiassa. Ja - tehdäkseen sen - Venäjä on tuhottava ja jaettava, sen johtajat on syrjäytettävä ja vaihdettava, ja sen valtavat resurssit siirrettävä maailmanlaajuisten monikansallisten yritysten rautaiseen otteeseen, jotka käyttävät niitä ylläpitääkseen varallisuuden virtausta idästä länteen.Toisin sanoen:Moskovan on hyväksyttävä nöy-rä roolinsa uudessa järjestyksessä Amerikan tosiasiallisena kaasu- ja kaivosyhtiönä.

Washington ei ole koskaan varsinaisesti horjunut tavoitteestaan ​​tuhota Venäjän val-tio,itse asiassa äskettäin julkaistu kansallinen turvallisuusstrategia (NSS) sekä kong-ressin raportti nimeltä "Renewed Great Power Competition:Impplications for Defense – Issues for Congress" vahvistavat suuren osan siitä, mitä olemme sanoneet täällä, että Yhdysvallat aikoo murskata kaiken nousevan vastustuksen laajentumistaan ​​Keski-Aasiaan tullakseen hallitsevaksi toimijaksi tällä alueella. Tässä ote kongressin raportista:

Yhdysvaltain tavoite estää alueellisten hegemonien nousu Euraasiassa,vaikka se on ollut pitkään, ei ole kiveen kirjoitettu – se on poliittinen valinta, joka heijastelee kahta näkökohtaa:(1) kun otetaan huomioon ihmisten,resurssien ja taloudellisen toiminnan määrä Euraasiassa Euraasian alueellinen hegemoni edustaa riittävän suurta vallan keskittymää uhkaamaan Amerikan elintärkeitä etuja; ja (2) Euraasia ei ole luotetta-vasti itsesäätelykykyinen alueellisten hegemonien nousun estämisessä, mikä tarkoit-taa, että Euraasian maiden ei voida luottaa pystyvän omilla toimillaan estämään alueellisten hegemonien nousua ja saattavat tarvita apua. yhdestä tai useammasta Euraasian ulkopuolisesta maasta voidakseen tehdä tämän luotettavasti." ("Renewed Great Power Competition: Impplications for Defense – Issues for Congress" , Yhdysvaltain kongressi)

Kuinka erilainen onkaan tämä Yhdysvaltain virallisen ulkopolitiikan uusi iteraatio kuin ns. Wolfowitzin oppi ennen Irakin sotaa. Tässä se on:

”Ensimmäinen tavoitteemme on estää sellaisen uuden kilpailijan ilmaantuminen uudelleen esiin joko entisen Neuvostoliiton alueella tai muualla, joka muodostaa samansuuruisen uhan kuin se kerran aiheutti Neuvostoliitolle. Tämä on hallitseva näkökohta uuden alueellisen puolustusstrategian taustalla ja vaatii meitä pyrkimään estämään vihamielistä voimaa hallitsemasta aluetta, jonka resurssit konsolidoidussa hallinnassa riittäisivät tuottamaan globaalia valtaa.

Lue: Wolfowitzin oppi johti tuhoiseen sotaan Irakissa - nyt se johtaa mahdollisesti vielä tuhoisempaan sotaan Aasiassa

Kuten voidaan nähdä,politiikassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta sen jälkeen , kun Wolfowitz ilmaisi oppinsa lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Yhdysvaltain ulkopoliittinen johto puolustaa edelleen päättäväisesti Washingtonin oikeutta hallita Keski-Aasiaa ja pitää kaikkia alueen kilpailijoita kansallisen turvallisuuden uhkana.

Tätä korostaa entisestään se, että sekä Venäjä että Kiina on viimeisimmässä kansal-lisessa turvallisuusstrategiassa tunnistettu "strategisiksi kilpailijoiksi", mikä on syvän valtion eufemismi kuolevaisille vihollisille. Katso tämä ote artikkelista "Venäjän jakautuminen kolmannen maailmansodan jälkeen?":

Yhdysvaltojen ja Naton perimmäisenä tavoitteena on jakaa ja rauhoittaa maailman suurin valtio, Venäjän federaatio, ja jopa luoda ikuisen epäjärjestyksen peitto (somalisaatio) sen laajalle alueelle tai ainakin osalle Venäjää ja sen jälkeistä aikaa. neuvostohuone…

Yhdysvaltojen perimmäisenä tavoitteena on estää vaihtoehtojen ilmaantuminen euroatlanttiselle integraatiolle Euroopassa ja Euraasiassa. Siksi Venäjän tuhoaminen on yksi sen strategisista tavoitteista.

Venäjän federaation jakautuessa (artikkeli) väittää, että mikä tahansa kaksinapainen kilpailu Moskovan ja Washingtonin välillä päättyisi kolmannen maailmansodan jäl-keen. Vahvassa ristiriidassa se väittää, että vasta kun Venäjä tuhoutuu, syntyy aito moninapainen maailma, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että USA on hallitsevin glo-baali valta,vaikka Washington ja EU heikkenevät odotetusta suuresta sodasta. venä-läiset.("Venäjän jakautuminen kolmannen maailmansodan jälkeen" GlobalResearch)

Washingtonin suhde Venäjään on aina ollut kiistanalainen, mutta se liittyy enemmän Washingtonin geostrategisiin tavoitteisiin kuin mihinkään Moskovan häiritsevään toi-mintaan. Venäjän ainoa rikos on se, että se sattuu miehittämään omaisuutta sellai-sessa osassa maailmaa, jota Yhdysvallat haluaa hallita kaikin tarvittavin keinoin.

Kun Hillary Clinton ilmoitti ensimmäisen kerran Amerikan suunnitelmista "kiinnittyä Aasiaan", se kuulosti useimmille ihmisille järkevältä suunnitelmalta siirtää resursseja Lähi-idästä Aasiaan lisätäkseen Amerikan osallistumista maailman nopeimmin kas-vavilla markkinoilla. He eivät tuolloin ymmärtäneet, että poliitikot aikoivat johtaa Ve-näjän veriseen maasotaan Ukrainassa "heikentää" Venäjää, jotta Washington voisi levittää sotilastukikohtansa Euraasian maa-alueille vastustamatta. Kukaan ei myös-kään aavistanut, kuinka pitkälle Washington joutuisi provosoimaan, eristämään ja demonisoimaan Venäjää nimenomaan tarkoituksenaan poistaa sen poliittiset johtajat ja jakaa maa useisiin osavaltioihin . Tässä on Hillary, joka esitti asian vuonna 2011:

"Aasian kasvun ja dynaamisuuden hyödyntäminen on keskeistä Yhdysvaltain talou-dellisille ja strategisille intresseille ...Avoimet markkinat Aasiassa tarjoavat Yhdysval-loille ennennäkemättömät mahdollisuudet investoinneille, kaupalle ja huipputeknolo-gian saatavuudelle... USA:n yritysten (tarve) hyödyntää laajaa ja kasvavaa kuluttajapohjaa Aasiassa…

Alue tuottaa jo yli puolet maailmanlaajuisesta teollisuudesta ja lähes puolet maail-manlaajuisesta kaupasta … etsimme mahdollisuuksia tehdä entistä enemmän liike-toimintaa Aasiassa … ja investointimahdollisuuksiamme Aasian dynaamisilla markki-noilla.” ( "America's Pacific Century" , valtiosihteeri Hillary Clinton », Foreign Policy Magazine, 2011)

Clintonin puheen huolellinen lukeminen yhdessä Wolfowitzin opin tarkastelun kans-sa auttaa tylsinkin lukijan tekemään selviä johtopäätöksiä Ukrainan nykyisestä kon-fliktista, jolla ei ole juuri mitään tekemistä niin sanotun "Venäjän aggression" kanssa, mutta vain sen kanssa. Washingtonin suunnitelma heijastaa valtaa Aasiaan, hallita Venäjän valtavia öljy- ja kaasuvarantoja, ympäröidä Kiina sotilastukikohdilla ja vakiinnuttaa Amerikan valta-asema tämän vuosisadan vauraimpien markkinoiden keskipisteessä. Tässä taas Putin:

"Vapautuakseen uusimmasta haasteiden verkosta heidän on likvidoitava Venäjä sekä muut valtiot, jotka valitsevat suvereenin kehityspolun hinnalla millä hyvänsä, jotta he voivat edelleen ryöstää muiden kansojen omaisuutta ja käyttää sitä omien aukkojensa paikamiseen. Jos näin ei tapahdu,en voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että he yrittävät laukaista koko järjestelmän romahduksen ja syyttävät kaikesta sitä tai, varjelkoon, päättävät käyttää vanhaa kaavaa talouskasvusta sodan kautta."

Amerikkalaiset ulkopolitiikan asiantuntijat ovat häpeämättömiä edistäessään teorioi-ta, jotka uhkaavat laukaista suoran sotilaallisen yhteenottamisen Venäjän kanssa, jo-ka voi johtaa ydinvaihtoon.Äskettäisessä "webinaarissa kongressin jäsenille ja naisil-le, joka pidettiin 23. kesäkuuta otsikolla "Venäjän dekolonisaatio". Webinaari, jossa oli mukana CIA:n toimihenkilöitä ja oikeistonationalisteja Ukrainasta ja Kaukasukses-ta, väitti tehokkaasti,että Venäjä oli siirtomaavaltakunta,joka oli hajotettava Washing-tonin tuella. (WSWS) Kirjoittaja tutkii syitä, miksi jotkut asiantuntijat haluavat leimata Venäjän "imperialistiseksi"? WSWS:n artikkelissa selitetään, miksi:

… ”väite,että Venäjä on ”imperialistinen”,palvelee tärkeää poliittista tehtävää: Se tar-joaa poliittisen peitteen imperialistiselle hyökkäykselle Venäjää vastaan ​​ja imperialis-tisten valtojen sotatavoitteille…. Juuri tätä strategiaa Nato-mielinen näennäisvasem-misto peittelee huutollaan "Venäjän imperialismista". Nationalististen, regionalististen ja etnisten jännitteiden edistäminen on ollut keskeinen osa imperialistista sotapolitiikkaa vuosikymmeniä…

Naton laajentumisen, rajavallankaappausten ja sotilaallisten väliintulojen yhdistel-mällä Venäjän ja Kiinan kanssa liittoutuneissa maissa imperialistiset vallat ovat systemaattisesti ja hellittämättä piirittäneet Venäjän…

Itse asiassa, jos tarkastellaan amerikkalaisen imperialismin viimeisten 30 vuoden ai-kana käymien sotien historiaa,alkava sota Venäjän ja Kiinan jakamisesta näyttää jul-malta väistämättömältä . Huolimatta uudelleenintegroitumisestaan ​​maailman kapita-listiseen järjestelmään,hallitsevat oligarkkihallitukset ovat estäneet imperialistisia val-toja ryöstelemästä suoraan näiden maiden valtavia resursseja. He taistelevat näiden resurssien puolesta keskenään ja hallitsemattomien kotimaisten kriisien johdosta ovat päättäneet muuttaa tämän.

...päätöslauselmaluonnoksessa kuvataan Amerikan Venäjää vastaan ​​käymän sodan perustavoitteita seuraavasti: "Venäjän nykyisen hallinnon poistaminen, sen korvaa-minen amerikkalaisten hallitsemalla nukkella ja Venäjän itsensä hajottaminen - ns. "Venäjän dekolonisointi" - kymmeniksi tai useammaksi kyvyttömäksi valtioksi, joiden arvokkaat resurssit tulevat amerikkalaisen ja eurooppalaisen rahoituspääoman omis-tukseen ja hyödyntämiseen. Tämä kohta on keskeinen, jotta ymmärrettäisiin sekä Natoa kannattavan näennäisvasemmiston etenevä konflikti että politiikka ja heidän vaatimuksensa siitä, että Venäjä on "imperialistinen maa". ( "Imperialistisen sodan ja Putinin hallinnon sosialistisen opposition historialliset ja poliittiset periaatteet ", Clara Weiss, World Socialist Web-sivusto)

Kuten voidaan nähdä, ulkopolitiikan eliittijäsenet etsivät ahkerasti uusia ja vakuutta-vampia perusteita vastakkainasettelulle Venäjän kanssa, jonka perimmäisenä tarkoi-tuksena on pirstoa maa, mikä tasoittaa tietä Washingtonin strategiselle tasapainotuk-selle tai "pivotille".Kaksikymmentä vuotta sitten,Bushin hallinnon aikana, poliitikot e-ivät olleet läheskään yhtä varovaisia ​​näkemyksissään Venäjästä. Entinen varapresi-dentti Dick Cheney ei esimerkiksi yrittänyt peitellä täyttä halveksuntaa Venäjää koh-taan ja oli yllättävän suorapuheinen tukemansa politiikan suhteen. Katso tämä ote Ben Nortonin artikkelista:

Yhdysvaltain entinen varapresidentti Dick Cheney, Irakin sodan pääarkkitehti, ei vain halunnut hajottaa Neuvostoliittoa; hän halusi myös hajottaa Venäjän itsensä, estääk-seen sitä nousemasta uudelleen merkittäväksi poliittiseksi voimaksi... Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Robert Gates kirjoitti, että "Kun Neuvostoliitto romahti vuoden 1991 lopulla, Dick halusi nähdä hajoamisen paitsi Neuvostoliiton ja Venäjän imperiumin, vaan Venäjän itsensä toimesta, joten se ei voi enää koskaan olla uhka.“ …

Se tosiasia, että Yhdysvaltain hallituksen ruorissa oleva hahmo ei niin salaa pyrkinyt Venäjän pysyvää hajottamista maana ja välitti tämän suoraan Robert Gatesin kaltaisille kollegoille, selittää osittain Washingtonin aggressiivisen asenteen Venäjän federaatiota kohtaan siitä lähtien. Neuvostoliiton hajoaminen.

Tosiasia on, että Yhdysvaltain imperiumi ei yksinkertaisesti koskaan anna Venäjän haastaa yksipuolista valta-asemaansa Euraasiassa huolimatta Moskovan hallituksen kapitalismin palauttamisesta . Tästä syystä ei ole yllättävää, että Washington on jät-tänyt täysin huomiotta Venäjän turvallisuushuolet,rikkonut lupauksensa olla laajenta-matta Natoa "kerran itään" Saksan yhdistymisen jälkeen ja ympäröinyt Moskovan militarisoiduilla vastustajilla, jotka ovat helvetin taipuvaisia ​​horjuttamaan sitä.

Venäjän turvallisuuspalvelut ovat julkaisseet todisteita siitä,että Yhdysvallat tuki Tšet-šenian separatisteja sodassa Venäjän keskushallintoa vastaan.Brittiakatemikko John Laughland korosti vuonna 2004 The Guardianin artikkelissa, jonka otsikkona on "Tšetšeenien amerikkalaiset ystävät" , että useat tšetšeenien separatistijohtajat asui-vat lännessä ja jopa antoivat heille tukia Yhdysvaltain hallitukselta. Laughland huo-mautti, että tärkein Yhdysvalloissa sijaitseva tšetšeenia kannattava separatistiryhmä, harhaanjohtavasti nimetty American Committee for Peace in Chechnia (ACPC), listasi jäsenikseen "huomioimpien uuskonservatiivien nimenhuutonsa, jotka niin innokkaasti tukevat "terrorismin vastaista sotaa". '

Heihin kuuluu Richard Perle,pahamaineinen Pentagonin neuvonantaja;Iran-Contras-skandaalista kuuluisa Elliott Abrams; Kenneth Adelman, Yhdysvaltain entinen YK-suurlähettiläs, joka puolusti Irak-hyökkäystä ennustamalla sen olevan "kakkukävely"; Midge Decter, Donald Rumsfeldin elämäkerta ja oikeistolaisen Heritage Foundatio-nin johtaja; Frank Gaffney turvallisuuspolitiikan militaristisesta keskuksesta; Bruce Jackson, entinen Yhdysvaltain armeijan tiedusteluupseeri ja Lockheed Martinin enti-nen varapresidentti,nyt Yhdysvaltain NATO-komitean puheenjohtaja;Michael Ledeen American Enterprise Institutesta, entinen italialaisen fasismin ihailija ja nyt Iranin hal-linnonmuutoksen johtava kannattaja;ja R James Woolsey, entinen CIA:n johtaja, joka on yksi johtavista cheerleadereistä George Bushin suunnitelmien takana muokata muslimimaailmaa amerikkalaismielisesti.

Se tosiasia,että äärioikeistolaiset salafi-jihadistit muodostivat merkittävän osan Tšet-šenian kapinasta,ei haitannut näitä muslimivastaisia ​​uuskoneja - aivan kuten islamo-fobisilla "War on Terror" -veteraanilla ei ollut ongelmaa tukea takfiri-islamisteja mes-taavia ääriliikkeitä myöhemmässä Yhdysvaltain sodassa Syyriaa vastaan. ja Libya...

…Victoria Nuland, Joe Bidenin hallinnon ulkoministeriön kolmanneksi vaikutusvaltai-sin virkamies, toimi varapresidentti Cheneyn pääasiallisena apulaisulkopoliittisena neuvonantajana vuosina 2003–2005. (Hän auttoi myös sponsoroimaan vuoden 2014 väkivaltaista vallankaappausta Ukrainassa, joka kaatoi demokraattisesti valitun halli-tuksen.) Mentorinsa Cheneyn tavoin Nuland on sitkeä uuskonservatiivi.Sillä, että hän on republikaani ja hän työskentelee ensisijaisesti demokraattisissa hallinnossa,ei ole merkitystä; Hawksin ulkopoliittinen konsensus jakaa molemmat osapuolet.

Nuland (entinen National Endowment for Democratian (NED) kahden puolueen halli-tuksen jäsen) on myös naimisissa Robert Kaganin kanssa, uuskonservatismin suoje-luspyhimyksen ja Project for the New American Century -projektin perustaja. Tämä on uuskonien kodikas nurkka Washingtonissa, jossa hän työskenteli yhdessä Che-neyn, Donald Rumsfeldin, Paul Wolfowitzin ja muiden Bushin hallinnon korkeiden virkamiesten kanssa. Kagan oli pitkäaikainen republikaani, mutta vuonna 2016 hän liittyi demokraatteihin ja kampanjoi avoimesti Hillary Clintonia presidentiksi." (Entinen varapuheenjohtaja Dick Cheney vahvisti että USA hajottaa Venäjän, ei vain Neuvostoliittoa, Ben Norton, Multipolarista)

USA:n ulkopolitiikka on nyt yksinomaan pienen ryhmän uuskontribuutteja käsissä, jotka hylkäävät diplomatian kokonaan ja uskovat vilpittömästi, että Yhdysvaltojen strategiset edut voidaan saavuttaa vain sotilaallisella konfliktilla Venäjän kanssa. Voimme kuitenkin sanoa jossain määrin varmuudella, että asiat menevät paljon huonompaan suuntaan ennen kuin ne paranevat.

xxx

https://theconversation.com/russian-fascism-the-six-principles-of-putins-nationalist-ideology-218182

Russian fascism: the six principles of Putin’s nationalist ideology

Published: December 7, 2023 10.57am CET

President of the Russian Federation Vladimir Putin at the Piskarevsky Cemetery laying flowers at the World War II memorial in January 2014. Akimov Igor/Shutterstock

Ruscism, also known as rashism,russism or simply Russian fascism,is the ideology that forms the backbone of Vladimir Putin’s decades-long dictatorial rule.The term was coined by journalists to describe Russian ultranationalism in Chechnya and Georgia in the late 1990s. However, it began to crystallise into a fully-fledged ideology, complete with an omnipresent symbol - the Latin letter Z - after Russia’s invasion of Ukraine in February 2022.

Ruscist ideology undoubtedly has deep fascist roots. Its foundations were laid by Russian political ultranationalist thinker Ivan Ilyin (1883-1954),whose work Putin has frequently referenced in speeches. More recently, Putin has been inspi-red by the works of modern far-right thinkers Alexander Dugin and Timofey Sergeytsev. The latter published an article in April 2022 calling for the total destruction of the Ukrainian state and its national identity.

Ruscism, like other forms of fascism, upholds an ultranationalist and dictatorial political system with a strong supreme leader who demands complete obedience from citizens (including all those living in Russian speaking territories).

It does, however, have some distinguishing characteristics with regard to other far-right ideologies. These include a total disregard for objective reality and a strong focus on Russia’s role in world history.

Putin’s principles for governing are very clear, and we have identified six here that define his domestic and international politics.

1. Russia won World War II

Ruscism leans heavily on history. According to the propaganda disseminated by Putin and his followers, Russia (then the USSR( won the second world war single-handed. This victory gives Russia a special, perpetual pass for any sins it may commit.

A weekly email for Europeans by European scholars

This means that failures such as the Cold War,the Soviet fiasco in Afghanistan, and the brutal,ongoing Russian invasion of Ukraine that began in February 2022- along with any complications they cause - are irrelevant. What really matters to Putin is that Russia defeated Nazism. For this reason, Putin makes constant references to WWII and the anti-Hitler coalition in his speeches. Indeed, the initial justi-fication given for Russia’s invasion of Ukraine was to liberate and “denazify” the country.

2. Russia is a global superpower

Putin argues that the dissolution of the Soviet Union was the biggest geopolitical  catastrophe of the 20th century, and his mission is to restore Russia to its former glory.

(Bullshit, HM)

To achieve this goal,Putin believes that Russia must demonstrate its military power and demand the respect of the international community. Therefore, the invasions of Georgia and Ukraine, as well as its involvement in Syria, are not isolated incidents, but rather a pattern of deliberate, aggressive political strategy.

3. Russia is a nuclear superpower

The Russian President has implied or openly stated on several occasions that the West must take Russia’s nuclear capabilities into consideration. He has also   

dropped out of international agreements to control nuclear weapons, and has stationed nuclear missiles in neighbouring ally Belarus. He believes Rus-sia’s nuclear arsenal will prevent any country from ever daring to directly attack it, and frequently reminds the world of this.

4. Dissent must be crushed

Anyone who opposes Putin is to be tightly controlled, regularly harassed, impriso-ned, and, if need be, physically eliminated. The foremost example of this is the la-wyer, opposition leader and activist Alexei Navalny, who has been repeatedly  im-prisoned on spurious charges,and even poisoned with nerve agent novichok

A lot of other domestic opposition to Putin - such as the communist leader Genna-dy Zyuganov and, more recently, the populist nationalist Vladimir Zhirinovsky – seems to present little threat to his indefinite rule.

5. Support pro-Russian dictators

By supporting pro-Russian dictators, such as Bashar al-Assad in Syria or  Alek-sandr Lukashenko in Belarus, Russia can demonstrate its political relevance to the West. It also indicates loyalty to Russian allies, who can count on Russia regardless of their crimes and policies.

Most of Russia’s allies are not democracies. In fact, Russia has recently made a commitment to strengthening ties with North Korea, a country widely regarded as having one of the worst human rights records on the planet. Supporting countries such as these points to a more classically Fascist element of Putin’s ideo-logy:he wants the world to know that democracy is not the only feasible governing model.

6. Blame the West

According to Russian propaganda, the West is the only responsible party for the Russian invasion of Ukraine.

Americans seem to be the most useful, universal scapegoat. They are blamed for Ukraine seeking membership of the EU & NATO, and Russian news sources have even gone as far as holding the US accountable for bad weather.

By portraying the West, in its entirety, as an enemy to Russian interests, Putin pro-vides himself with a limitless supply of arguments and justifications for Russia’s continued aggression and invasions. Attempts to question Russia’s motivations are often met with defensive retorts against Western powers. These have included  questioning NATO’s actions in Serbia and Kosovo and highlighting America  settler violence against Native Americans.

Fascism takes root

Ruscism is now, to all intents and purposes, the Russian state ideology. It existed before the current war in Ukraine, but the conflict has catalysed its spread in insti-tutions, and the population at large. Though it is a complex system that builds on centuries of global conflict, its aim is clear: one ideology, one leader, one state, one nation. 

Get closer to Europe

Our weekly Europe newsletter brings you a selection of evidence-based analysis from European scholars, curated by editors in France, Spain and the UK. No-one knows what will happen in the coming months, but our exclusive analysis will help you navigate the key events and issues affecting the contintent as they develop.

https://en.wikipedia.org/wiki/Ruscism

Ruscism

This article is about the contemporary syncretic ideology of Russia. For the 1930–1940s Russian fascism, see Russian Fascist Party. For the political ideology of Vladimir Putin, see Putinism.

Not to be confused with Racism or Russianism.

A combination of Saint George's ribbon and the letter Z, two symbols associated with Rus-cism.The combination of these symbols has been compared to the Nazi swastika,and is some-times called zwastika. ^[1[2]    Ruscism (also Rashism^[a] or Russism^[b], Ukrainian: and  Russian: рашизм) also called Russian fascism^[c]) - is a neologism^[3][4] and a derogatory term which is used to describe the political ideology and policies of the Russian state under  Vladimir Putin. ^[5] It is used in reference to the Russian state's autocratic political system,  ultranationalism and neoimperialism, militarism,  expansionism,  corporatism, possibly neofascism, close alignment of church and state, political repression, use of  censorship  and state propaganda,justifying of several wars in the 21st century and a cult of personality  around Putin. ^{[6][7][8][1][9][10][11][12]}

Ruscism is described as based on the imperialist ideas of so-called "Russian world" and "special civilizational mission" of the Russians, such as Moscow as the third Rome, ^[13][14][15] which manifests itself in anti-Westernism and supports regaining former lands by conquest.^[16][17][18] Ukrainian officials and media often use 'Rashist' to broadly refer to members and backers of the Russian Armed Forces. ^[19][20]

The current usage of the term originated in 1995 during the First Chechen War, but it became more prevalent after the Russo-Georgian and Russo-Ukrainian wars, and it became especially prevalent during the Russian invasion of Ukraine.

Etymology

"Ruscism," "Rashism," and "Russism" are portmanteaus combining 'Russia' and 'fascism'.^[21] They transliterate the term, reflecting English, Ukrainian, and Russian pronunciations. ^[22][23]

History of the use of the term

Chechen wars

The term was, in the form Russism (Russian: русизм, romanized: rusizm) popularized, described and extensively used in 1995 by President of the Chechen Republic of Ichkeria Dzhokhar Dudayev, who saw the military action by Russia in Chechnya as a manifestation of the rising ideology.^[24][25][26] According to Dudayev, Ruscism is a va-riety of hatred ideology which is based on Great Russian chauvinism, spiritlessness and immorality. It differs from other forms of fascism, racism, and nationalism by a more extreme cruelty,both to man and to nature.It is based on the destruction of eve-rything and everyone, the tactics of scorched earth.Ruscism is a schizophrenic  vari-ety of the world domination complex. This is a distinct version of slave psychology, it grows like a parasite on the fabricated history, occupied territories and oppressed peoples. ^[27]

The term was later used by the next president of the Chechen Republic, Aslan Mas-khadov who considered Ruscism a variety of fascism, but more dangerous than fas-cism and existing during the last 200 years.^[28] The Chechen news website Kavkaz Center featured a regular column titled "Russism", in which around 150 articles were published between 2003 and 2016. ^[28]

Russo-Ukrainian war

March in memory of assassinated Boris Nemtsov in Moscow, 27 February 2016. Sight from the inside. "Let's stop Ruscism" (Russian: "Остановим рашизм")

The term Ruscism/Rashism

(Russian: рашизм, romanized: rashizm, Ukrainian: рашизм, romanized: rashyzm) be-came increasingly common in Ukrainian media after the annexation of the Ukrainian Crimean peninsula by the Russian Federation,^[29] the downing of a Boeing 777 near  Donetsk on 17 July 2014,and the start of the Russo-Ukrainian War in 2014.^[30][31][32]  It appears in the Russian-language song "That's,Baby,Ruscism! [Orthodox Fascism!] " by Ukrainian composer and singer-songwriter Boris Sevastyanov. ^[28]

The Committee of the Verkhovna Rada on Humanitarian and Information Policy sup-ports the initiative of Ukrainian scientists,journalists,political scientists and all civil so-ciety to promote and recognize the term "Ruscism" at the national and international levels. ^[33]

Russian invasion of Ukraine

Main article: Russian invasion of Ukraine

A destroyed Russian MT-LB with a Z symbol during the Russian invasion of Ukraine. The Z symbol is widely used by the Russian Armed Forces.

A poster against Ruscism in a pro-Ukraine protest in London's Trafalgar Square

By 2022, during the Russian invasion of Ukraine, terms like Rashyzm and Rashyst  were widely used by Ukrainian military, political, and media circles.^[34][35] Oleksiy Danilov, Ukraine's National Security and Defense Council Secretary, prominently ad-vocated for "Ruscism" to describe Russia's aggression,^[36] asserting it as worse than fascism:

Today, I would like to appeal to all journalists to use the term 'Ruscism,' because it is a new phenomenon in world history that Mr.Putin has created with his country.These are modern-day ruscists, who are little different from fascists, and in fact, have sur-passed them. I'll explain why: previously,there was no capability to destroy cities with such a quantity of aerial bombs and equipment;there was not such power.Now, there are entirely different capacities, and they are using them in an inhumane way. ^[37]

On 23 April 2022, President of Ukraine Volodymyr Zelenskyy stated that a new concept called "Ruscism" will be in history books: ^[38][39]

This country will have a word in our history textbooks that no one has invented which everyone is repeating in Ukraine and in Europe – 'Ruscism'. It's not just random that everyone is saying that this is Ruscism. The word is new, but the actions are the same as they were 80 years ago in Europe. Because for all of these 80 years, if you analyse our continent,there has been no barbarism like this.So Ruscism is a concept that will go into the history books, it will be in Wikipedia, it will be [studied] in classes. And small children around the world will stand up and answer their teachers when they ask when Ruscism began, in what land, and who won the fight for freedom against this terrible concept. ^[39]

On 2 May 2023, the Verkhovna Rada of Ukraine officially recognized Ruscism as the state ideology of Russia.^{[40][41][42][43]} According to the Rada's definition, Ruscism is "militarism, cult of the leader's personality and sacralisation of state institutions, self-glorification of the Russian Federation through violent oppression and / or denial of the existence of other ethnicities, the imposition of the Russian language and culture on other peoples, propaganda of the ‘Russian world doctrine’, systemic violation of norms and principles of the international law,sovereign rights of other countries, their territorial integrity, and internationally recognised borders". ^[40]

On 22 May 2023, NATO Parliamentary Assembly officially used the term Ruscism to describe the ideology and practices of Russia in Declaration 482,article 20. ^[44]  Cur-rently, this term is widely used in various international anti-war activities, for example in the "Stop Ruscism" Manifesto.^[45]

On 7 March 2024, American President Joe Biden has given the 2024 State of the Union Address where he compared Russia under Vladimir Putin to Adolf Hitler's  conquests of Europe. ^[46]

Ideologues

Ivan Ilyin

Timothy D. Snyder of Yale University believes that the ideology of Putin and his re- gime was influenced by Russian nationalist philosopher Ivan Ilyin (1883-1954).^{[11][47][48][49][50]} A number of Ilyin's works advocated fascism.^[47] Ilyin has been quoted by  President of Russia Vladimir Putin,and is considered by some observers to be a ma-jor ideological inspiration for Putin.^{[51][52][53][54][55][56][57]} Putin was personally invol-ved in moving Ilyin's remains back to Russia, and in 2009 consecrated his grave. ^[58]

According to Snyder,Ilyin "provided a metaphysical and moral justification for political totalitarianism" in the form of a fascist state, and that today "his ideas have been revived and celebrated by Vladimir Putin". ^[59]

(Snyder on taysi sekopää!)

Ilyin's book, Our Tasks was in 2013 recommended as essential reading for state officials by the Russian government, while What Dismemberment of Russia Would Mean for the World is said to have been "read and reread" by Putin according to The Economist. ^[12]

Aleksandr Dugin

Speech of Dugin to Western journalists in March 2022 where he narrated that "We are not a part of the global civilization. We are a civilization by our own. We had no other possibility to prove that without attacking Ukraine"

In 1997, Russian thinker Aleksandr Dugin, widely known for fascistic views, ^[60][61]  published The Foundations of Geopolitics: The Geopolitical Future of Russia, a book believed to have garnered significant impact among Russia's military, police and foreign policy elites.^[62][63] In it, he argued that Ukraine should be annexed by Russia because "Ukraine as a state has no geopolitical meaning", "no particular cultural im-port or universal significance, no geographic uniqueness, no ethnic exclusiveness", that "[its] certain territorial ambitions represen[t] an enormous danger for all of Eura-sia and, without resolving the Ukrainian problem, it is in general senseless to speak about continental politics". He argued that Ukraine should not be allowed to remain independent, unless it is "sanitary cordon", which would be "inadmissible". ^[62] The book may have been influential in Vladimir Putin's foreign policy,which eventually led to the 2022 Russian invasion of Ukraine. ^[64] Also in 1997, Dugin hailed what he saw as the arrival of a "genuine, true, radically revolutionary and consistent, fascist fas-cism" in Russia,in an article titled "Fascism - Borderless and Red";previously in 1992 , he had in another article defended "fascism" as not having anything to do with "the racist and chauvinist aspects of National Socialism", stating in contrast that "Russian fascism is a combination of natural national conservatism with a passionate desire for true changes."^[65] Another of Dugin's books, The Fourth Political Theory, pub-lished in 2009, has been cited as an inspiration for Russian policy in events such as the war in Donbas, ^[66] and for the contemporary European far-right in general. ^[67]

Although there is a dispute on the extent of the personal relationship between Dugin and Putin, Dugin's influence exists broadly in Russian military and security circles.^[68] He became a lecturer at the Military Academy of the General Staff of the Armed Forces of Russia in the 1990s, and his Foundations of Geopolitics has become part of the curriculum there, as well as in several other military/police academies and institutions of higher learning. According to John B. Dunlop of the Hoover Institution, "[t]here has perhaps not been another book published in Russia during the post-communist period that has exerted an influence on Russian military, police, and foreign policy elites comparable to that of [...] Foundations of Geopolitics." ^[68]

Timofey Sergeitsev

Further information: What Russia Should Do with Ukraine

According to Euractiv, Russian political operative Timofey Sergeitsev is "one of the ideologists of modern Russian fascism". ^[69]

During the large-scale Russian invasion of Ukraine, when the victims of the massac-res in Kyiv Oblast became known, ^[70][71] the website of the Russian state news agency RIA Novosti published an article by Sergeitsev titled "What Russia Should Do with Ukraine", which was perceived to justify a Ukrainian genocide. It calls for repression, de-Ukrainization, de-Europeanization, and ethnocide of the Ukrainians.^{[72][73][74][75][76][77]} According to Oxford expert on Russian affairs Samuel Ramani, the article "represents mainstream Kremlin thinking". ^[78] The head of the Latvian Ministry of Foreign Affairs Edgars Rinkēvičs called the article "ordinary fascism". ^[79]  Timothy D. Snyder described it as a "genocide handbook", and he also described it as "one of the most openly genocidal documents I have ever seen". ^[80]

Russian Orthodox Church

Patriarch Kirill sitting alongside Dmitry Medvedev during Vladimir Putin's speech on 21 February 2023

The Russian Orthodox Church (Moscow Patriarchate) officially deems the invasion of Ukraine to be a "holy war".^[81][82][83] During the World Russian People's Council in March 2024, it approved a document stating that this "holy war" was to defend "Holy Russia" and to protect the world from globalism and the West, which it said had "fal-len into Satanism".^[81] The document further stated that all of Ukraine should come under Russia's sphere of influence, and that Ukrainians and Belarusians "should be recognised only as sub-ethnic groups of the Russians".^[81] Patriarch Kirill also issued a prayer for Russian victory in the war, ^[84] and the church has punished or expelled priests who refuse to say it. ^[85]

In late 2022, the Security Service of Ukraine (SSU) searched churches of the Ukrai-nian Orthodox Church of the Moscow Patriarchate in multiple Ukrainian cities and  oblasts.^[86] The SSU found manuals from Patriarch Kirill on how propaganda can be spread through parishioners, as well as pro-Kremlin literature (e.g. by ideologist Ivan Ilyin). ^[86]

Vladislav Surkov

Surkov giving a speech to the Nashi Youth Movement. It has been likened to the  Hitler Youth  (Hitlerjugend) and dubbed the "Putinjugend" ("Putin Youth"). ^[87][88]

From 1999 to February 2020 Vladislav Surkov was an influential Russian politician and was dubbed the ‘Grey Cardinal’ and the Kremlin's main ideologist and also was commonly regarded as the mastermind of Putin's policies towards Ukraine ^[89]  Sur-kov helped create pro-government youth movements, including the Nashi Youth Mo-vement, meeting with their leaders and giving them lectures.^[90[91] The  Nashi  Youth Movement has been likened to the Hitler Youth^[92] and the Soviet-era Komsomol. ^[93]

On 26 February 2020, Surkov gave an interview to Aktualnyie kommentarii where he said that "There is no Ukraine. There is Ukrainianism ... it is a specific disorder of the mind, sudden passion for ethnography, taken to its extremes.... It's a muddle instead of a state ... there is no nation". ^{[94][95][89][96]}

Vladimir Putin

Russian president Vladimir Putin is known for denying Ukrainian and Belarusian na-tionhood, referring to Russians, Ukrainians and Belarusians as "one people" making up a triune Russian nation.He said there is "no historical basis" for the "idea of Ukrai-nian people as a nation separate from the Russians".^[97] Putin has repeatedly denied Ukraine's right to exist, calling the country "an inalienable part of our own history, cul-ture and spiritual space". He claimed that it was created by the Russian Bolsheviks    and that it never had "real statehood".^{[98][99][100]} Moreover, Putin admitted that the  Russian invasion of Ukraine was an attempt to reclaim "Russian" land. ^[101]

Putin describes Russia as a distinct "civilization" and said that it must be preserved through genetics and protected by advanced weapons. He decreed in 2019 that all Russians be assigned "genetic passports" by 2025. ^[102]

On 2 May 2023, the Verkhovna Rada officially defined Putin's political rule as Ruscism and condemned its ideological foundations. ^[103]

Dmitry Medvedev

Protester against the Russian government holding an image portraying Dmitry Med-vedev and Vladimir Putin as Nazis with a swastika made of colours of the Ribbon of Saint George and a Russian coat of arms in the centre, Odesa, 2014

During the Russian invasion of Ukraine, Dmitry Medvedev, deputy chairman of the  Security Council of Russia and former Russian president, has been described as a "Russian rashist (Russian fascist)" and the "Kremlin's Nazi" by Ukrainian and Ameri-can media.^[104] He publicly wrote that "Ukraine is NOT a country, but artificially col-lected territories" and that Ukrainian "is NOT a language" but a "mongrel dialect" of  Russian. ^[105] Medvedev said that Ukraine should not exist in any form and that Rus-sia will continue to wage war against any independent Ukrainian state. ^[106] He said Ukrainians had to choose between joining Russia or "death". ^[107] On 22 February 2024,Medvedev said that the Russian Army will go further into Ukraine, seizing Kyiv  and Odesa, which he called "Russian cities". ^[108][109] He also described the invasion as a sacred war against Satan. ^[110]

In 2023, Medvedev threatened to annex the territories of the self-proclaimed republics of Abkhazia and South Ossetia. ^[111]

In March 2024, during the World Festival of Youth in Sochi, Medvedev described Uk-raine as part of Russia,^{[112][113][114]} and spoke in front of a large map showing Rus-sia in control of most of the country, with western Ukraine partitioned between other states. ^[115]

Views on development of Ruscism

Flash mob at the Platinum Arena in Khabarovsk on 11 March 2022, organized by the Central District Management Committee and the United Russia party as part of the "We don't abandon our own" (Своих Не Бросаем) campaign. Attendees including  Young Guard of United Russia  members and local residents arrange themselves in  "Z" symbol formation.

A mosaic in the Main Cathedral of the Russian Armed Forces blending Eastern Orthodox iconography with Soviet military symbolism

According to The Economist, as a political calculation in response to his waning po-pularity in the early 2010s, Vladimir Putin began to draw more heavily on post-Soviet fascist thinking, concepts which emerged after the collapse of the Soviet Union. ^[12]    According to Mark Lipovetsky,Ruscism has become "the cultural mainstream of Puti-nist Russia".^[116] In 2007,the first post-Soviet Prime Minister of Russia Yegor Gaidar warned about the rise of post-imperial nostalgia,stating that "Russia is going through a dangerous phase", and making a reference to history by stating "[w]e should not succumb to the magic of numbers but the fact that there was a 15-year gap between the collapse of the German Empire and Adolf Hitler's rise to power and 15 years between the collapse of the USSR and Russia in 2006–07 makes one think". ^[12]

In 2014, Boris Nemtsov criticized what he perceived as a turn towards "cultivating and rewarding the lowest instincts in people, provoking hatred and fighting" by the Russian regime, stating in his final interview – hours before his assassination – that "Russia is rapidly turning into a fascist state. We already have propaganda modelled after Nazi Germany. We also have a nucleus of assault brigades ...That's just the be-ginning."^[12] Alexander Yakovlev, architect of democratic reforms under Mikhail Gor-bachev, noted the connection between security services and fascism, stating "[t]he danger of fascism in Russia is real because since 1917 we have become used to li-ving in a criminal world with a criminal state in charge.Banditry,sanctified by ideology — this wording suits both communists and fascists." ^[12]

Several scholars have posited that Russia has transformed into a fascist state, or that fascism best describes the Russian political system, especially following the 2022 Russian invasion of Ukraine. In 2017, Russian academician Vladislav Inozem-tsev considered that Russia is an early-stage fascist state, thus claiming the current Russian political regime as fascist.^[117] Tomasz Kamusella, a Polish scholar on natio-nalism and ethnicity, and Allister Heath, a journalist at The Daily Telegraph, describe the current authoritarian Russian political regime as Putin's fascism.^[118][119] Political scientist Maria Snegovaya believes that Russia as led by Putin is a fascist regime.^[120]

In March 2022, Yale historian Odd Arne Westad said that Putin's words about Ukraine resembled, which Harvard journalist James F. Smith summarized, "some of the colonial racial arguments of imperial powers of the past, ideas from the late 19th and early 20th century". ^[121]

In April 2022, Larysa Yakubova [uk] from the Institute of History of Ukraine in her ar-ticle "The Anatomy of Ruscism" stated that Russia has not reflected on the tragedies of totalitarianism and did not decommunize its own Soviet totalitarian heritage unlike Ukraine. According to her, that was the major reason for the formation and rapid de-velopment of Ruscism in modern Russia both among political and intellectual / cultu-ral elites. She also noted that Ruscism, in the form of a threat to the world order and peace, will remain until there is "a global condemnation of communist/bolshevik ideology as well as its heir – Ruscism and Putinism." ^[122]

On 24 April 2022, Timothy D. Snyder published an article in The New York Times Magazine where he described the history, premises and linguistic peculiarities of the term "Ruscism".^[3] According to Snyder,the term "is a useful conceptualization of Pu-tin's worldview", writing that "we have tended to overlook the central example of fas-cism's revival, which is the Putin regime in the Russian Federation".^[3] On the wider regime, Snyder writes that "[p]rominent Russian fascists are given access to mass media during wars, including this one. Members of the Russian elite, above all Putin himself, rely increasingly on fascist concepts", and states that "Putin's very justification of the war in Ukraine [...] represents a Christian form of fascism." ^[3]

Snyder followed this article in May with an essay titled "We Should Say It. Russia Is Fascist". ^[11] According to Snyder, "[m]any hesitate to see today's Russia as fascist because Stalin's Soviet Union defined itself as antifascist", stating that the key to un-derstanding Russia today is "Stalin's flexibility about fascism": "Because Soviet anti-fascism just meant defining an enemy,it offered fascism a backdoor through which to return to Russia [...] Fascists calling other people 'fascists' is fascism taken to its illo-gical extreme as a cult of unreason.[It is] the essential Putinist practice".^[11]Based on this, Snyder refers to Putin's regime as schizo-fascism,^[123][11] a term that was also used by Mikhail Epstein who defined the "schizofascism" in Russia or "fascism dis-guised as a struggle against fascism" as a "worldview that combines the theory of moral,ethnic or racial superiority,divine mission,imperialism,nationalism, xenophobia, aspiration to superpower, anti-capitalism, anti-democracy, anti-liberalism." ^[124]

In an April 2022 discussion, historian Niall Ferguson stated that in his view, "one can compare the regime that now exists in Russia with a fascist regime", going on to assert that "there is this toxic cocktail of Russian nationalism, orthodoxy and imperial nostalgia in the Putin Weltanschauung—world view—which is distinctly fascistic. And if you watch the recent rally in the Moscow soccer stadium, that was a fascist event. And moreover, if you look at the way the Russian troops are conducting themselves in Ukraine, it looks an awful lot like fascism in action - not least the appalling scenes that we've now seen in film clips from Bucha ... Somehow or other,Russia has ended up as a fascist regime,with a fascist ideology and fascist modes of operations.^[125] In the same discussion, economist John H.Cochrane also contended that Russia under Putin has "the same fascist economic model as the fascist regimes,a nominally private industry run by a bunch of oligarch kleptocrats with their own little monopoly sources, who trade vast wealth for political support of the regime." ^[125]

In July 2022,Japanese-American political scientist Francis Fukuyama stated that Pu-tin's regime in Russia more than anything resembles to that of Nazi Germany  whose only ideology is extreme nationalism, but it is at the same time "less institutionalised and revolves only around one man Vladimir Putin". ^[126]

In February 2023, a Slovenian philosopher Slavoj Žižek stated that "[t]he ideology of people around Putin,and Putin himself,seems quite clear-cut. It's Neo-Fascism. They don't use this term, but the entire framework of Russian imperialist views — with the right to aggressively expand the state borders, the internal politics with regard to oligarchs, etc. — this mindset is the core of what we would call Neo-Fascism." ^[127]

Since 2022 in Russian there was a noticeable increase of statements by politicians, experts and media personalities that were described as genocidal, violent and threatening not only against Ukraine, but almost every other country in the world not sharing the Russian narrative. ^[128][129]

Characteristics

The countries of the Warsaw Pact, the main bloc of Soviet imperialism

The Russian Empire in 1867, including Alaska

One element of Rashism is irredentism, revanchism and a desire to restore Russia to a perceived "former glory". Russian President Vladimir Putin in 2005 called the dissolution of the Soviet Union "a genuine tragedy" for the Russian people, as "tens of millions of our fellow citizens and countrymen found themselves beyond the fringes of Russian territory", and as "the greatest geopolitical catastrophe of the century".^[130]

Portraits of Vladimir Putin as commodities in the office supplies section of a Moscow bookshop in 2006

A 2007 photo of a shirtless Putin fishing in Tuva published on the official website of the Russian President as part of Putin's campaign for the 2008 Russian presidential election

In 2017, Yuliia Strebkova of Igor Sikorsky Kyiv Polytechnic Institute indicated that Ruscism in combination with Ukrainophobia constitutes the ethno-national vector of the more broad Russian neo-imperial ideological doctrine of "Russian world".^[131]

In 2018,Borys Demyanenko (Pereiaslav-Khmelnytskyi State Pedagogical University) in his paper "'Ruscism' as a quasi-ideology of the post-Soviet imperial revenge" de-fined Ruscism as a misanthropic ideology and an eclectic mixture of imperial  neoco-lonialism, great-power chauvinism, nostalgia for the Soviet past, and religious tradi-tionalism. Demyanenko considers that in internal domestic policy, Ruscism manifests itself in a violation of human rights along with a freedom of thought, persecution of dissidents, propaganda, ignoring of democratic procedures. While in foreign policy, Ruscism demonstrates itself in a violation of international law, imposing its own ver-sion of historical truth, the justification of occupation and annexation of the territories of other states. ^[132]

Political scientist Stanislav Belkovsky argues that Ruscism is disguised as anti-fascism, but has a fascist face and essence.^[133] Political scientist Ruslan Kliuchnyk notes that the Russian elite considers itself entitled to build its own "sovereign demo-cracy" without reference to Western standards, but taking into account Russia's tra-ditions of state-building. Administrative resources in Russia are one of the means of preserving the democratic facade, which hides the mechanism of absolute manipula-tion of the will of citizens.^[134] Russian political scientist Andrey Piontkovsky argues that the ideology of Ruscism is in many ways similar to Nazism, with the speeches of President Vladimir Putin reflecting similar ideas to those of Adolf Hitler. ^[135][136]

According to Alexander J.Motyl,an American historian and political scientist, Russian fascism has the following characteristics:^[137]

• An undemocratic political system, different from both traditional authoritarianism and totalitarianism;
• Statism and hypernationalism;
• A hypermasculine cult of the supreme leader (emphasis on his courage, militancy and physical prowess);
• General popular support for the regime and its leader.

According to Professor Oleksandr Kostenko [uk], Ruscism is an ideology that is "based on illusions and justifies the admissibility of any arbitrariness for the sake of misinterpreted interests of Russian society. In foreign policy,Ruscism manifests itself, in particular, in violation of the principles of international law, imposing its version of historical truth on the world solely in favor of Russia, abusing the right of veto in the  UN Security Council, and so on. In domestic politics,Ruscism is a violation of human rights to freedom of thought, persecution of members of the 'dissent movement', the use of the media to misinform their people, and so on." Oleksandr Kostenko also considers Ruscism a manifestation of sociopathy. ^[138]

Timothy D. Snyder argued in an essay that a "time traveler from the 1930s" would "have no difficulty" identifying the Russian regime in 2022 as fascist, writing:

The symbol Z, the rallies, the propaganda,the war as a cleansing act of violence and the death pits around Ukrainian towns make it all very plain.The war against Ukraine is not only a return to the traditional fascist battleground, but also a return to traditio-nal fascist language and practice. Other people are there to be colonized. Russia is innocent because of its ancient past. The existence of Ukraine is an international conspiracy. War is the answer. ^[11]

Boris Kagarlitsky describes the reigime as "Post-Fascism",a logical outcome of "neo-liberalism and postmodernism", lacking "the goal of the totalitarian-corporate reorga-nization of capitalism" that Fascism had, when "the system is unable to build a wor-kable totalitarian machine that corresponds to" its "totalitarian ideology and rhetoric" as the industrial system of the first half of the 20th century no longer exists; it is a "product of the...degradation of late Soviet society combined with the degradation of  late capitalism", which "suggests not integration but fragmentation of society", so the regime follows not "a coherent worldview", but "a haphazard pasting together of ideas, scraps of concepts and randomly assembled images."^[139]

Ilya Budraitskis cites the definition of "post-fascism" by the definition of Enzo Traver-so: unlike Fascism of the 20th-century, which was a "movement", the "modern fas-cism" is a "move" made from above, as by Traverso's definition, "post-fascism... no longer needs mass movements or a more or less coherent ideology.It seeks to affirm social inequality and the subordination of the lower classes to the higher classes as unconditional as the only possible reality and the only credible law of society." Bud-raitskis believes that "Russian society... has consistently been reduced to a state of silent victimhood,a malleable material from which a full-fledged fascist regime can be built." ^[140]

Russian sociologist Grigory Yudin emphasized the importance of the social  atomiza-tion and depoliticisation of Soviet society during the "Era of Stagnation" and later du-ring the rule by Putin, followed by the mobilization of Russian society to attack Uk-raine in 2022.According to him,all historical Fascist regimes also atomized the socie-ties to mobilize them. He also says that the image of general popular support for Pu-tin is false and that it's being used by Putin to threaten the elites and the people: the elites fear that 'the people' will support repressions against them, while individuals of the atomized society fear that if they express their disagreement, they will alone con-front the non-existent "people masses".^[141][142]Kagarlitsky argued that the term "mo-lecurization" is more adequate, as the society is split not into atoms, but into "mole-cules – households, which can be considered the last historical form of existence of the Russian community." ^[143]

Tomasz Kamusella highlights the important and often overlooked role of Russian language in Ruscism when the government of Russia claims that all Russian speakers must be "protected" by expanding Russia's territorial borders until they fully overlap with this perceived "Russian world" or Greater Russia. Simultaneously, the existence of Russian-speaking communities in countries such as Belarus and  Uk-raine has been used to claim that Belarus and Ukraine are "pseudo-states", because Belarusian and Ukrainian are not "real languages". According to Kamusella, ethno-linguistic nationalism officially became part of the Russian government's ideology in 2007 with the creation of the Russkiy Mir Foundation, while the weaponization of Russian language and culture and transition of it from an element of soft power to  hard power took place after the 2014 Russian annexation of Crimea. ^[144]

Reactions in Russia

A shirt with a Z-shaped symbol that reads "I'm not ashamed" (Russian:  #мне не стыдно,  #Mnenestydno)

In 2014, Russian actor Ivan Okhlobystin, who holds pro-Putin views, publicly called himself a "Rashist" and made a tattoo "as a sign that I'm a Rashist, I'll live as a Ra-shist and I'll die as a Rashist".^[145] In 2015,he released a series of wristwatches with  Chi Rho and the text "I am Rashist" (Russian: я рашист, romanized: ya rashist) on the clock face, written with a Gothic font, and with "Not only Crimea's ours – everything's ours!" on the back.^[146] The term was also embraced by Russian nationalist Yegor Kholmogorov who published an article titled "Russism. Choosing Putin", in which he broke down Russism into three components: "Russia is above all. Russia is a state of Russians. The Lord is with Russia and the Russians". ^[28]

In 2015, Russian journalist Andrei Malgin compared Putin's desire to restore a "lost" empire and his support for the church and "traditional values" to the policies of Italian fascist leader Benito Mussolini.^[147] British historian Mark Galeotti stated in 2024 that Putin's statism is increasingly closer to Mussolini's fascism.^[148]

Russian economist Yakov Mirkin said that the term "Rashizm" is incorrect because it equates the entire Russian nation with "the ideology that brings trouble". He noted that as Nazism has never been called "Germanism" and Italian fascism has never been called "Italism", Putin's ideology should be called "as you wish", with "the most cruel nicknames", but not "Rashizm".^[149]

Artyom Yefimov wrote in Signal (email-based media created by Meduza) that although the word "Rashizm" was created in Ukraine as an emotional cliché, it may become a real term, as history knows examples of pejoratives being turned into real terms (e.g. Tory and Slavophilia). In Ukraine, he writes, it has been used in scientific works since 2014 (although rarely in scientific publications of other countries). ^[149][150]

Oleg Tinkov, a Russian entrepreneur stated he hoped others would "follow my example and stop working for fascism" after renouncing his Russian citizenship after the 2022 invasion. ^[151]

In 2023, Oleg Orlov, the chairman of the Board of Human Rights Center "Memorial", said that Russia under Putin had descended into fascism and that the army is committing "mass murder". ^[152][153]

Russian government and state media reactions

Monument in Yekaterinburg dedicated to Z symbol, which was widely used since February 2022 during the  Russian invasion of Ukraine

Russian television presenter Tina Kandelaki, who supported Russia's war against Ukraine, ^[154][155] criticized Wikipedia's use of the term "Rashizm" on her Telegram channel, accusing Wikipedia of "digital fascism" targeting Russian people and calling Russians to stop using it. ^[156]

Russia's federal censor Roskomnadzor reportedly ordered the English Wikipedia on 18 May 2022 to take down the articles "Rashizm" and "2022 Russian invasion of Ukraine", asserting that they contain false information about the war the Russian government calls a "special military operation".^[157][158] After Wikimedia Foundation   refused to do so, a Moscow court imposed a 88,000 USD fine, a decision that the foundation has appealed. ^[159][160]

On 20 May 2022, during the show Evening with Vladimir Solovyov, the host Vladimir Solovyov and his panelists responded with outrage at Timothy D. Snyder's article "We Should Say It. Russia Is Fascist", an article which according to Russian media watchdog Julia Davis has "spread through Russian state media like wildfire". Solo-vyov attacked Snyder by calling him a "pseudo-professor of a pseudo-university" and "simply a liar", and, addressing Americans, stating: "Let me tell you a secret: first of all, your signs are idiotic in their nature. Secondly,looking at your listed indications, how are they any different from the election campaign of Donald Trump?" ^[161]

Criticism of the term

Historian Stanley G. Payne said that Putin's Russia "is not equivalent to the fascist regimes of World War II, but it forms the nearest analogue to fascism found in a ma-jor country since that time" and "it is not the product of any revolutionary movement or ideology -- fascist or otherwise. It has developed the characteristics of what some political analysts have called a 'mafia state,' though under centralized personal dicta-torship." ^[162] He believes that the political system in Russia is "more a revival of the creed of Tsar Nicholas I in the 19th century that emphasized 'Orthodoxy, autocracy, and nationality' than one resembling the revolutionary, modernizing regimes of Hitler and Mussolini." ^[162]

Historian Roger Griffin notes that unlike the Fascist dictators who gave themselves absolute dictatorial authority, Putin prefers to manipulate "the trappings of the proto-democratic system", pretending to "defend and guarantee the Russian Constitution" and making amendments to it instead of completely rejecting it. Griffin believes com-pared Russia to the militarist Japan that "emulated fascism in many ways, but was not fascist", according to him.^[162]

According to postdoctoral fellow Maria Snegovaya, Russian "extremely passive and atomized" society passively accepts Putin's ideas,but doesn't actively embrace them because Russia is a post-totalitarian society that has "a very bad experience of mo-bilizing around big ideas".She also said that "[Putin's Russia] lacks a vision of the fu-ture. Russia complains about the existing international order and Russia's place in it, but it does not have any alternative vision." ^[162]

xxx

Hörönlörötys Ivan Iljinistä muka "Putinin ideologina" näyttää olevan peräisin täältä: EU:n trollitehtaalta.

https://eu.boell.org/en/2018/11/26/twilight-russian-world

The Twilight of the Russian World

Adam Balcer

BlogThe Russian World assumes that there is a distinctive Russian civilisation with its own territory to be governed by a single political and religious authority. However a reunificaton of the 'divided world' between Russia, Belarus and Ukraine is more  propaganda than reality.  

26 November 2018

The decision of the Ecumenical Patriarchate of Constantinople to support the establishment of an autocephalous Orthodox Church in Ukraine undermines severely the idea of the Russian World (Russkiy Mir) which constitutes the basic pillar of the foreign policy and identity politics of the Putin regime.

The Russian Orthodox Church

On 11 October the Ecumenical Patriarchate of Constantinople annulled its decision to transfer the metropolis of Kiev to the jurisdiction of the Moscow Patriarchate which was undertaken in 1686. The Patriarchate also confirmed that it would conti-nue the procedure of granting Autocephaly to the Orthodox Church in Ukraine which should unite itself. Currently the Orthodox community in Ukraine is divided between three churches, including two without Autocephaly. The only one enjoying the auto-cephaly is subordinated to the Moscow Patriarchate. These decisions can be seen as an earthquake with serious seismic waves hitting basic foundations of Russian national mythology and its neo-Imperial foreign policy gravely.

Immediately the next day,Russian President Vladimir Putin discussed the Constanti-nople Patriarchate's decision during a meeting with the presidential Security Council . After the meeting, Kremlin spokesperson Dmitry Peskov reporting on the conduct of proceedings did not refrain from threats declaring that ‘If the events that are deve-loping take an unlawful turn, then, of course, just as Russia defends the interests of Russians and Russian-speaking people everywhere, in the same way, and Putin has spoken repeatedly about this, Russia defends the interests of Orthodox Christians.’

In fact, a few days later, the events did take ‘an unlawful turn’ from the point of view of the Kremlin, because the Moscow Patriarchate severed full communion with the Patriarchate of Constantinople characterising the latter as schismatic. This dramatic reaction was not a coincidence. In the Orthodox world, the autocephaly constitutes a basic condition for the absolute sovereignty of a nation and independence of the state. Meanwhile, the Kremlin, the Moscow Patriarchate and most Russians identify Orthodox Christianity very closely with the idea of an All-Russian nation. According to this idea the above-mentioned nation is composed of three sub-nations, ethnic Russians, Ukrainians and Belarussians. This concept is deeply rooted in the history of Tsarist Russia when it became the state ideology. The unity of these sub-nations allegedly originates from the common spiritual,cultural and state heritage of the Kiev Rus. What is even more important, Russia (the Greek name of Rus) and Russians (Russkiye, i.e. inhabitants of Rus) are supposed to be the most legitimate successors of that tradition, so to say senior brothers of Belarussians and Ukrainians.It is not by accident that the head of the Russian Orthodox Church holds the official title of the Patriarch of all Rus', not of Russia. This wider definition of Rus which covers the former Soviet Union confirmed also the fact that the Synod of the Russian Orthodox Church, which considered the Patriarchate of Constantinople to be schismatic, was held in Minsk, the capital of Belarus. 

Currently this All-Russian-Orthodox mixture is particularly promoted by Moscow through the concept of the Russian World (Russkiy Mir). The idea was institutiona-lised several years ago by the establishment of the foundation under the same name. The term occurred for the first time in the 90's but in the past similar terms such ‘Russian Spirit’ was used. The Russian World assumes that there is such a thing as a distinctive Russian civilisation with its own territory, and by default it should have a single political authority.Of course,the borders between state and civilisation became blurred in the case of the ‘Russian World’ because Russia itself is defined as a civili-sation-state. In January 2012 Putin wrote in the newspaper Nezavisimaya Gazeta: ‘The Great Russian mission is to unite, bind civilization. In this type of state-civiliza-tion there are no national minorities,and the principle of recognition of “friend or foe ” is defined as a common culture and shared values (…) This civilizational identity is based on the preservation of the Russian cultural dominance, the carriers of which are not only ethnic Russian,but all carriers of such identity regardless of nationality.’ 

Reunification of the divided nation

Therefore, the Russian World openly postulates Russian domination and the neces-sity of reunification of the divided nation. This motif gained a new momentum in March  2014 after the illegal annexation of Crimea.In Putin’s famous speech in which he announced the annexation he compared the situation of Russians to that of the Germans who were unfairly divided during the Cold War. Moreover, in April 2014, a very ‘vague’ category,known as ‘native in Russian language’ was created by an amendment to the law on citizenship.It provides every person who has been recogni-sed by the special state commission as a ‘native in Russian language’ with the oppor-tunity to obtain citizenship of the Russian Federation on the fast track. Being native in Russian language is defined as the use of Russian in everyday life regardless of the current citizenship. Every person whose close relatives live or used to live in Russia, the former Soviet Union or the Russian Empire (including most of Poland and Fin-land) is eligible to apply for Russian citizenship.Nevertheless,applicants approved by the commission have to resettle in Russia and renounce their previous citizenship. 

The definition of ‘Russian World’ is even wider than the amended citizenship. Accor-ding to the website of the Foundation Russkiy Mir the term compatriot ‘refers to our compatriots in the countries of the nearer and farther abroad,emigrants from Russia, their descendants, foreign nationals speaking Russian, students and teachers of the Russian language, and all those who are sincerely interested in Russia.’ What is the most worrying is the fact, that the Military Doctrine of Russia foresees that it is the state’s duty to protect compatriots abroad including even through the use of force.

In the concept of the ‘Russian World’,the notion of world is understood by its ancient meaning (Pax from Latin), that of a civilisational space (‘a global community of values’). In consequence, the concept of the ‘Russian world’ in Russian foreign policy did not only become an ideological platform for the reintegration of the territories of the post-Soviet area. It also gained the status of global counteroffer ‘which deviates from the consumer-society values of the “American world”’ or the conservative alter-native to the liberal West. It is not an accident that, pro-Russian separatists from Donbass present the war with the Ukrainian state as a ‘religious war’ which accor-ding to them constitutes a defence of the canonical Russian Orthodoxy against the aggression by ‘schismatics’ and ‘Uniates’ (Greek Catholics) supported by the West.

In recent years the Patriarchate of Moscow became an institution almost completely subordinated to the Kremlin.In effect,the Russian Orthodox Church contributed con-siderably to the development of the Russian World. The Russian clergy even coined a rhyming slogan, ‘Russia, Ukraine, and Belarus/There you have it: Holy Rus’ which may be called its informal national anthem. The unison of the altar and throne was confirmed when Vladimir Putin joined Patriarch Kirill on his annual pilgrimage to Kyiv in 2013. They came to celebrate the ‘1025th anniversary of the baptism of Rus’.

It was then that Putin for the first time embraced officially the idea, previously articulated by the Church and the Foundation of the Russian World, that Russians, Belarussians and Ukrainians were one people: ‘We understand today’s realities: we have the Ukrainian people and the Belarusian people and other peoples, and we are respectful of that whole legacy, but at the foundation there lie, unquestionably, our common spiritual values, which make us one people.’ 

Russia's place in the world

The Kremlin strongly intertwines the concept of the Russian World in its narrative about Russia’s place on the world stage and the Russian national and civilisational identities with other ideas such as Eurasianism (see previous blogs). However, there is an obvious tension between both concepts. The Russian World is simultaneously broader and narrower than Eurasianism. It is broader because its founding principle is to expand Russia’s influence globally beyond the boundaries of the post-Soviet or post-Tsarist space. On the other hand, it is narrower because it focuses on Russian speakers but in practice mostly on the Orthodox Slavs (the heritage of Kiev Rus). In contrast, the Eurasian narrative perceives Russia as a leader of Eurasia defined as a multi-national and -religious civilisational space. The Russian World project is a soft power instrument that targets societies rather than elites or states,while the Eurasian project is an institutional, economic and strategic integration initiative that affects the development patterns of the post-Soviet states.

However, even more challenging for the Russian World is the fact that Russia’s aggressive foreign policy has achieved the opposite from what the Kremlin expected to achieve. For instance, after the Russian aggression against Ukraine, its inhabitants became definitely more critical towards the idea of All-Russian nation based mostly on Orthodox Christianity. The support of Ukrainians for the united and independent Ukrainian Church increased dramatically after the Russian invasion of Donbass.

According to the opinion polls conducted by Rating Group, before the Euromaidan only around 33 percent of Ukrainians endorsed the unification and independence of the Ukrainian Orthodox Church and more than 25 percent rejected it. Right now, more than 55 percent give the green light to the first scenario and less than 20 per-cent hold a negative attitude towards this issue.The idea of an All-Russian nation be-came even more surrealistic, taking into consideration that the Kremlin through its war propaganda provoked a dramatic rise of Russian nationalism with a strong anti-Ukrainian flavour. Indeed, surveys powered by the Levada Centre show a dramatic deterioration of the attitude of Russians towards Ukraine after the ‘Revolution of Dignity’. At the beginning of 2014 two-thirds of Russians expressed a positive atti-tude to Ukraine and around one-fourth a negative one. Currently only one-third of Russians express sympathy towards Ukraine and more than 55 percent feel anti-pathy. Moreover, the Russians have a more negative attitude towards Ukraine than Ukrainians towards Russia. It also means that the ‘All-Russian nation’ is turning into one of the many fake ideas promoted by the Kremlin abroad. "

xxx

Heikki Hirvonen

"Duginia pidetään ”venäläisen maailman” (’russkij mir’) keksijänä. - varsinaisesti ei vaan tuo ilmaisu on aika vanha, mutta Dugin kyllä on sen aatteen ajaja missä tätä on politisoitu tavalla missä "sivlisaatiovaltio" olisi sitten moninapaisen maailman yksi valtanapa. Putin käytti tätä ilmaisua ensimmäisen kerran 2012, ja siinä tietyssä mielessä on Ukrainan sodan DNA.

Heikki Hirvonen

Vladimir Putin, 23. 1. 2012

Nezavisimaya Gazeta

"The great Russian mission is to unite, bind civilization. In this type of state-civilization there are no national minorities, and the principle of recognition of "friend or foe" is defined as common culture and shared values. . . . .This civilizational identity is based on the preservation of the Russian cultural dominance, the carriers of which are not only ethnic Russian, but all carriers of such identity regardless of nationality."

Putin added that the concept of "nation state", burdened as it was connotations of libera-lism,should be eliminated from official vocabulary as inadequate for Russian people. "I am deeply convinced by the attempts to preach the idea of constructing a Russian "national" monoethnic state directly contradicts our thousand-year history. "

xxx

Ainoa venäläinen linkki, jossa sanotaan tunne päinkään, on tämä - sattuu olemaan juuri tuolta päivältäkin - eikä tällä ole tekemistä Putinin kanssa

https://russkiymir.ru/publications/85914/

" Kansallisuuskysymys Venäjällä

23. tammikuuta 2012

Venäjälle – sen kielten, perinteiden, etnisten ryhmien ja kulttuurien monimuotoisuudella – kansallinen kysymys on liioittelematta perustavanlaatuinen.Jokaisen vastuullisen poliitikon tai julkisuuden henkilön on ymmärrettävä, että yksi maamme olemassaolon tärkeimmistä edellytyksistä on yhteiskunnallinen ja etnisten ryhmien välinen harmonia.

Näemme, mitä maailmassa tapahtuu, ja vakavat riskit, jotka kasaantuvat. Nykypäivän todellisuus on etnisten ryhmien ja uskontojen välisten jännitteiden kasvu. Nationalismista ja uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta on tulossa ideologinen perusta radikaaleimmal-lekin ryhmälle ja liikkeelle. Ne tuhoavat ja heikentävät valtioita ja jakavat yhteiskuntia.

Jättimäisiä muuttovirtoja - ja on kaikki syyt uskoa,että ne voimistuvat - kutsutaan jo uudek-si "suureksi kansojen muuttoliikkeeksi", joka kykenee muuttamaan tuttua elämäntapaa ja kokonaisten mantereiden ulkonäköä. Miljoonat ihmiset etsivät parempaa elämää ja lähtevät nälänhädästä ja kroonisista konflikteista, köyhyydestä ja sosiaalisesta epävakaisuudesta kärsiviltä alueilta.

Kehittyneimmät ja vauraimmat maat, jotka aiemmin ylpeilivät suvaitsevaisuudellaan, kohtaavat nyt "pahenevan kansallisen kysymyksen". Silti tänään, yksi toisensa jälkeen, he ilmoittavat epäonnistuneista yrityksistä integroida vieraita kulttuurielementtejä yhteiskun-taan ja varmistaa eri kulttuurien, uskontojen ja etnisten ryhmien rauhanomainen ja harmoninen vuorovaikutus.

Assimilaation "sulatusuuni" horjuu ja poreilee,kykenemättä "sulattamaan" jatkuvasti kasva-vaa, laajamittaista muuttoliikettä. Tämä heijastuu politiikassa "monikulttuurisuutena", joka hylkää integraation assimilaation kautta. Se nostaa "vähemmistöjen oikeuden erilaisuu-teen" absoluuttiseksi,mutta tasapainottaa tätä oikeutta riittämättömästi kansalais-, käyttäy-tymis- ja kulttuuristen vastuiden kanssa alkuperäisväestöä ja koko yhteiskuntaa kohtaan.

Monissa maissa on syntymässä suljettuja kansallis-uskonnollisia yhteisöjä, jotka kieltäyty-vät paitsi assimiloitumasta myös sopeutumasta. On kaupunginosia ja kokonaisia ​​kaupun-keja, joissa sukupolvet maahanmuuttajia ovat eläneet sosiaalietuuksien varassa eivätkä puhu isäntämaan kieltä. Vastauksena tähän käyttäytymismalliin on kasvava muukalaisviha paikallisväestön keskuudessa, yritys puolustaa kiivaasti etujaan, työpaikkojaan ja sosiaali-etuuksiaan "ulkomaisilta kilpailijoilta". Ihmiset ovat järkyttyneitä aggressiivisesta paineesta perinteisiinsä ja tuttuihin elämäntapoihinsa ja pelkäävät vakavasti kansallisen ja valtiollisen identiteettinsä menettämisen uhkaa.

Muistavat eurooppalaiset poliitikot alkavat puhua "monikulttuurisen projektin" epäonnistu-misesta. Säilyttääkseen asemansa he hyödyntävät "kansallista korttia" siirtymällä niiden kenttään, joita he aiemmin pitivät marginaalisina ja radikaaleina. Äärivoimat puolestaan ​​​​saavat nopeasti vaikutusvaltaa ja vaativat vakavasti valtiovaltaa.Pohjimmiltaan ehdotetaan pakkoassimilaatiojärjestelmää – "suljettuneisuuden" ja maahanmuuttojärjestelmien jyrkän tiukentumisen taustalla. Muiden kulttuurien edustajien on joko "liuettava enemmistöön" tai pysyttävä eristyneenä kansallisena vähemmistönä, vaikkakin erilaisin oikeuksin ja takuin. Todellisuudessa heiltä estetään mahdollisuus menestyksekkääseen uraan.Suoraan sanot-tuna on vaikea odottaa uskollisuutta maalleen kansalaiselta, joka on asetettu tällaisiin olosuhteisiin.

"Monikulttuurisen projektin epäonnistumisen" takana on kriisi itse "kansallisvaltion" mallis-sa – valtiossa, joka on historiallisesti rakennettu yksinomaan etnisen identiteetin pohjalta. Ja tämä on vakava haaste, jonka Euroopan ja monien muiden maailman alueiden on kohdattava.

Venäjä "historiallisena valtiona"

Kaikista pinnallisista yhtäläisyyksistä huolimatta tilanteemme on perustavanlaatuisesti eri-lainen. Kansalliset ja muuttoliikeongelmamme liittyvät suoraan Neuvostoliiton romahtami-seen ja historiallisesti pohjimmiltaan Suur-Venäjään, joka muodostui olennaisesti 1700-luvulla. Tätä seurasi väistämätön valtiollisten, sosiaalisten ja taloudellisten instituutioiden rappeutuminen. Valtava kehityskuilu Neuvostoliiton jälkeisessä tilassa.

Julistaessaan itsemääräämisoikeuden 20 vuotta sitten silloiset Venäjän SFNT:n edustajat käynnistivät kiivaassa taistelussaan "Union Centerin" kanssa "kansallisvaltioiden" rakenta-misen prosessin jopa Venäjän federaation sisällä. "Union Center" puolestaan ​​yritti painos-taa vastustajiaan ja alkoi pelata kulissien takana Venäjän autonomisten alueiden kanssa lupaamalla niille "kansallisvaltion aseman" vahvistumista. Nyt näiden prosessien osallistu-jat siirtävät syyllisyyttä. Mutta yksi asia on selvä: heidän tekonsa johtivat tasapuolisesti ja väistämättä hajoamiseen ja separatismiin. Ja heiltä puuttui rohkeutta, vastuuta ja poliittista tahtoa puolustaa johdonmukaisesti ja sinnikkäästi Isänmaan alueellista koskemattomuutta .

Mitä näiden "suvereniteettihankkeiden" alullepanijat eivät ehkä ymmärtäneet, sen kaikki muut, myös maamme ulkopuolella olevat, ymmärsivät hyvin selvästi ja nopeasti. Ja seuraukset eivät olleet kauan odotettavissa.

Maan romahduksen myötä olimme sisällissodan partaalla ja tietyillä alueilla jopa sen ulko-puolella, erityisesti etnisistä syistä. Valtavilla ponnisteluilla ja suurilla uhrauksilla onnistuim-me tukahduttamaan nämä purkaukset. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että ongelma olisi ratkaistu.

Venäjä ei kuitenkaan kadonnut, vaikka valtio instituutiona oli kriittisesti heikentynyt. Tapah-tui se, mitä Vasili Kljutševski kuvaili Venäjän ensimmäisen levottomuuksien ajan yhteydes-sä: "Kun yleisen järjestyksen poliittiset siteet katkesivat, kansan moraalinen tahto pelasti maan."

Ja muuten, juhlapäivämme, 4. marraskuuta – kansallisen yhtenäisyyden päivä, jota jotkut pinnallisesti kutsuvat "voiton päiväksi puolalaisista" – on itse asiassa "voiton päivä itsestämme", sisäisestä riidasta ja eripurasta, jolloin luokat ja kansallisuudet tunnistivat itsensä yhdeksi yhteisöksi – yhdeksi kansaksi. Voimme perustellusti pitää tätä juhlapäivää kansalaiskansamme syntymäpäivänä.

Historiallinen Venäjä ei ole etninen valtio tai amerikkalainen "sulatusuuni",jossa kaikki ovat suurelta osin maahanmuuttajia. Venäjä syntyi ja kehittyi vuosisatojen kuluessa monikan-sallisena valtiona. Valtiona, jossa tapahtui jatkuvaa keskinäistä sopeutumista, keskinäistä tunkeutumista ja kansojen sekoittumista perheen, ystävyyden ja ammatillisten suhteiden kautta. Sadat etniset ryhmät elivät omilla maillaan venäläisten rinnalla ja rinnalla. Laajojen alueiden kehittäminen, joka läpäisi koko Venäjän historian, oli monien kansojen yhteinen pyrkimys. Riittää, kun sanon, että etnisiä ukrainalaisia ​​asuu Karpaateista Kamtšatkaan. Samoin etniset tataarit, juutalaiset, valkovenäläiset...

Yksi varhaisimmista venäläisistä filosofisista ja uskonnollisista teoksista, "Saarna laista ja armosta", hylkää itse "valitun kansan" teorian ja saarnaa ajatusta tasa-arvosta Jumalan edessä. Menneiden vuosien tarina kuvaa muinaisen Venäjän valtion monikansallista luon-netta seuraavasti:"Venäjällä slaaviksi puhuvat ovat polyaanit,drevljalaiset, novgorodilaiset, polotskilaiset, dregovitšit, severiläiset, buzanit... Mutta muut kansat: tšudit, merjat, vessit, muromat, tšeremit, mordvalaiset, permiläiset, pecheriläiset, jamialaiset, liettualaiset, korsialaiset, narvalaiset, liiviläiset – nämä puhuvat omia kieliään..."

Ivan Iljin kirjoitti juuri tästä Venäjän valtiollisuuden erityisluonteesta: "Ei hävittää, ei tukah-duttaa, ei orjuuttaa vierasta verta, ei tukahduttaa muiden heimojen ja ei-ortodoksisten kan-sojen elämää, vaan antaa kaikille henki ja suuri isänmaa... suojella kaikkia, sovittaa kaikki, antaa jokaisen rukoilla omalla tavallaan, työskennellä omalla tavallaan ja ottaa parhaat kaikkialta mukaan valtion ja kulttuurin kehittämiseen."

Tämän ainutlaatuisen sivilisaation ydin on Venäjän kansa, venäläinen kulttuuri. Juuri tätä ydintä kaikenlaiset provokaattorit ja vastustajamme yrittävät kaikin voimin repiä irti Venä-jältä – täysin valheellisen puheen varjolla venäläisten itsemääräämisoikeudesta, "rodulli-sesta puhtaudesta", tarpeesta "saattaa päätökseen vuoden 1991 työ ja lopulta tuhota Ve-näjän kansan kaulassa oleva imperiumi". Lopulta he pakottavat ihmiset tuhoamaan oman kotimaansa omin käsin.

Olen syvästi vakuuttunut siitä, että yritykset saarnata ajatusta Venäjän "kansallisen", mo-noetnisen valtion rakentamisesta ovat ristiriidassa koko tuhatvuotisen historiamme kans-sa. Lisäksi tämä on lyhin tie Venäjän kansan ja Venäjän valtiollisuuden tuhoutumiseen – ja itse asiassa minkä tahansa elinkelpoisen, itsenäisen valtiollisuuden tuhoutumiseen maas-samme. Kun he alkavat huutaa: "Lopettakaa Kaukasuksen ruokkiminen", odottakaa väis-tämätöntä huutoa huomenna:"Lopettakaa Siperian,Kaukoidän, Uralin,Volgan alueen, Mos-kovan alueen ruokkiminen..." Ne,jotka aiheuttivat Neuvostoliiton romahduksen, noudattivat juuri näitä samoja kaavoja. Mitä tulee pahamaineiseen kansalliseen itsemääräämisoikeu-teen, jota kaikenlaiset poliitikot – Vladimir Leninistä Woodrow Wilsoniin – ovat toistuvasti hyödyntäneet valtataistelussaan ja geopoliittisissa voitoissa, Venäjän kansa on jo kauan sitten saavuttanut itsemääräämisoikeutensa.Venäjän kansan itsemääräämisoikeus on mo-nietninen sivilisaatio, jota venäläinen kulttuuriydin sementoi.Ja Venäjän kansa on vahvista-nut tämän valinnan yhä uudelleen - ei kansanäänestyksissä ja kansanäänestyksissä, vaan veressä. Läpi tuhatvuotisen historiansa.

Yksittäinen kulttuurikoodi

Venäjän kokemus valtionkehityksestä on ainutlaatuinen. Olemme monikansallinen yhteis-kunta, mutta olemme yksi kansa. Tämä tekee maastamme monimutkaisen ja moniulottei-sen. Se tarjoaa valtavia kehitysmahdollisuuksia monilla aloilla. Jos monikansallinen yhteis-kunta kuitenkin saa tartunnan nationalismin ituilla, se menettää voimansa ja sitkeytensä. Ja meidän on ymmärrettävä kauaskantoiset seuraukset,joita voi aiheutua siitä, että suvait-see lietsoa yrityksiä lietsoa kansallista vihamielisyyttä ja vihaa eri kulttuurien ja uskontojen ihmisiä kohtaan.

Kansallinen rauha ja etnisten ryhmien välinen harmonia eivät ole kerran luotu, ajassa py-sähtynyt kuva. Päinvastoin, ne ovat jatkuvaa dynamiikkaa, vuoropuhelua. Tämä on valtion ja yhteiskunnan huolellista työtä, joka vaatii hyvin hienovaraisia ​​päätöksiä, tasapainoista ja viisasta politiikkaa, joka kykenee varmistamaan "yhtenäisyyden moninaisuudessa". On välttämätöntä paitsi kunnioittaa keskinäisiä velvoitteita, myös löytää yhteisiä arvoja. Et voi pakottaa ihmisiä olemaan yhdessä. Etkä voi pakottaa heitä elämään yhdessä.

Eikä heitä voida pakottaa elämään yhdessä laskelmien, hyötyjen ja kustannusten punnit-semisen, mukaan. Tällaiset "laskelmat" toimivat kriisihetkeen asti. Ja kriisihetkellä ne alkavat toimia päinvastaiseen suuntaan.

Luottamus siihen,että voimme varmistaa monikulttuurisen yhteisön harmonisen kehityksen , perustuu kulttuuriimme, historiaamme ja identiteettityyppiimme.

On mahdollista muistaa, että monet ulkomaille joutuneet Neuvostoliiton kansalaiset kutsui-vat itseään venäläisiksi. Lisäksi he itse pitivät itseään sellaisina etnisestä taustastaan ​​riip-pumatta. On myös mielenkiintoista,että etniset venäläiset eivät ole koskaan muodostaneet vakaita kansallisia diasporoja missään eivätkä koskaan missään maastamuutossa, vaikka he olivatkin merkittävästi edustettuina sekä lukumääräisesti että laadullisesti. Koska identiteetissämme on toinen kulttuurikoodi.

Venäjän kansalaisten on tärkeää pitää kiinni sivilisaatiosta - Venäjän ekspervestanostin mukaan. Venäjän ulkoasiainministeriö - yhdistää,vahvistaa sivilisaatiota. Kielen, kulttuurin, "maailmanlaajuisen reagointikyvyn" avulla, Fedor Dostojevskin määritelmän mukaan, vah-vistaa Venäjän armenialaisia, Venäjän azerbaidžanilaisia, Venäjän saksalaisia, Venäjän tataareja... Vahvistua sellaisessa valtio-sivilisaatiossa, jossa ei ole "kansalaisia", ja "oman ja toisen" erottelun periaate määräytyy yhteisen kulttuurin ja yhteisten arvojen perusteella.

Tällainen sivilisaatioidentiteetti perustuu venäläisen kulttuuridominantin säilyttämiseen, jonka kantajia eivät ole vain etniset venäläiset, vaan kaikki tällaisen identiteetin kantajat kansallisuudesta riippumatta. Tämä on kulttuurikoodi, jota on viime vuosina koeteltu anka-rasti, ja sitä yritetään edelleen murtaa. Ja silti se on varmasti selvinnyt. Samaan aikaan sitä on ruokittava, vahvistettava ja suojeltava.

Valtava rooli tässä kuuluu koulutukselle. Выбор образовательной программы, многооб-разие образование - наше недомененное стижение. Mutta vaihtelevuuden tulisi perus-tua aineettomiin arvoihin, perustietoon ja käsityksiin maailmasta. Koulutuksen, koulutusjär-jestelmän siviilitehtävä on antaa jokaiselle ehdottoman pakollinen määrä humanitaarista tietoa, joka muodostaa perustan kansan itseidentiteetille.

Ja ennen kaikkea puheen tulisi käsitellä venäjän kielen, venäjän kirjallisuuden ja kansallisen historian kaltaisten aineiden roolin lisäämistä koulutusprosessissa – tietenkin kansallisten perinteiden ja kulttuurien kokonaisuuden kontekstissa.

Joissakin johtavissa amerikkalaisissa yliopistoissa viime vuosisadan 20-luvulla oli liike länsi-maisen kulttuurikaanonin tutkimiseksi. Jokaisen itseään kunnioittavan opiskelijan piti lukea 100 kirjaa erityisesti laaditun listan mukaan. Joissakin Yhdysvaltojen yliopistoissa tämä pe-rinne on säilynyt tänäkin päivänä. Kansakuntamme on aina ollut lukeva kansakunta. Teh-dään kysely kulttuuriviranomaisillemme ja laaditaan lista 100 kirjasta,jotka jokaisen venäläi-sen koulun päättäjäisen tulisi lukea. Ei koulussa,eikä sitä kannata lukea verkossa. Ja tehdään essee kokeen aiheesta. Tai ainakin annetaan nuorille mahdollisuus näyttää tietonsa ja maailmankatsomuksensa olympialaisissa ja kilpailuissa.

Соответствующие продажать долуна задавать и государственная политика в область культуры. Nämä ovat työkaluja, kuten televisio, elokuva, Internet, massakulttuuri yleensä, jotka muokkaavat yleistä tietoisuutta, asettavat käyttäytymismalleja ja -normeja.

Muistamme kuinka amerikkalaiset muodostivat useiden sukupolvien tietoisuuden Holly-woodin avulla. Причем производяя не худшие - sekä kansallisten etujen että julkisen moraalin kannalta - arvot. Tässä on jotain opittavaa.

Korostan: kukaan ei yritä vapauttaa luovuutta – ei sensuurista, ei "valtion ideologiasta", vaan siitä, että valtiolla on velvollisuus ja oikeus suunnata ponnistelunsa ja resurssinsa tunnistettujen yhteiskunnallisten, julkisten ongelmien ratkaisemiseen. Mukana on myös kansakuntaa yhdistävän maailmankuvan muodostaminen.

Maassamme, jossa sisällissota ei ole vielä monien ihmisten päässä päättynyt, jossa mennei-syys on äärimmäisen politisoitunut ja "revitty" ideologisiksi lainauksiksi (usein eri ihmisten ymmärtämänä täysin päinvastoin), hienovarainen kulttuuriterapia on välttämätöntä. Kult-tuuripolitiikka, joka kaikilla tasoilla – koulukirjoista historiallisiin dokumentteihin – muodos-taisi sellaisen ymmärryksen historiallisen prosessin yhtenäisyydestä, jossa jokaisen etnisen ryhmän edustaja sekä "punaisen komissaarin" tai "valkoisen upseerin" jälkeläinen näkisi paikkansa. Tunsin olevani "yksi kaikkien puolesta" -periaatteen perillinen – ristiriitainen, traaginen, mutta suuri Venäjän historia.

Tarvitsemme kansallisen politiikan strategian, joka perustuu kansalaispatriotismiin. Jokaisen maassamme asuvan ei tulisi unohtaa uskoaan ja etnistä alkuperäänsä. Mutta ennen kaikkea hänen tulisi olla Venäjän kansalainen ja olla siitä ylpeä. Kenelläkään ei ole oikeutta asettaa kansallisia ja uskonnollisia erityispiirteitä valtion lakeihin.Samalla valtion lakien on kuitenkin otettava huomioon kansalliset ja uskonnolliset erityispiirteet.

Uskon, että liittovaltion hallinnon sisälle on luotava erityinen rakenne, joka vastaa kansalli-sesta kehityksestä, etnisten ryhmien hyvinvoinnista ja etnisten ryhmien välisestä vuorovai-kutuksesta. Tällä hetkellä nämä asiat kuuluvat aluekehitysministeriön toimialaan ja ovat jääneet taka-alalle, ellei jopa taka-alalle, nykyisten tehtävien tulvan keskellä. Tilanne on korjattava.

Tämän ei pitäisi olla tavallinen osasto. Sen sijaan sen tulisi olla kollegiaalinen elin, joka on suoraan vuorovaikutuksessa presidentin ja hallituksen johdon kanssa ja jolla on erityiset toimeenpanovaltuudet. Kansallista politiikkaa ei voida kirjoittaa ja toteuttaa yksinomaan virkamiesten toimistoissa. Kansallisten ja julkisten yhdistysten on oltava suoraan mukana sen keskustelussa ja kehittämisessä.

Ja tietenkin luotamme Venäjän perinteisten uskontojen aktiiviseen osallistumiseen tähän vuoropuheluun. Ortodoksinen kristinusko, islam, buddhalaisuus ja juutalaisuus – kaikista eroistaan ​​ja erityispiirteistään huolimatta – perustuvat perustavanlaatuisiin,yhteisiin moraa-lisiin, eettisiin ja hengellisiin arvoihin: myötätuntoon, keskinäiseen avunantoon, totuuteen, oikeudenmukaisuuteen,vanhusten kunnioittamiseen sekä perheen ja työn ihanteisiin. Näitä arvojärjestelmiä ei voida korvata millään, ja meidän on vahvistettava niitä.

Olen vakuuttunut siitä, että valtion ja yhteiskunnan on suhtauduttava myönteisesti ja tuettava perinteisten uskontojen työtä Venäjällä koulutus- ja tiedotusjärjestelmässä, sosiaalialalla ja asevoimissa. Samalla on säilytettävä valtiomme sekulaari luonne.

Etninen politiikka ja vahvojen instituutioiden rooli

Yhteiskunnan systeemiset ongelmat purkautuvat usein etnisten ryhmien välisten jännittei-den muodossa. Meidän on aina muistettava, että ratkaisemattomien sosioekonomisten on-gelmien, lainvalvontajärjestelmän puutteiden,hallinnon tehottomuuden,korruption ja etnis-ten konfliktien välillä on suora yhteys. Jos tarkastelemme kaikkien viimeaikaisten etnisten ryhmien välisten välikohtausten historiaa, löydämme tämän "laukaisimen" lähes kaikkialta: Kondapogasta, Manezhnaya-aukiolta, Sagrasta. Kaikkialla reagoidaan voimistuvasti oikeu-denmukaisuuden puutteeseen,tiettyjen virkamiesten vastuuttomuuteen ja toimimattomuu-teen, epäillään uskoa lain edessä tapahtuvaan tasa-arvoon ja rikollisten rangaistusten väistämättömyyteen sekä uskotaan, että kaikki on ostettua eikä totuutta ole olemassa.

Kun on kyse etnisten venäläisten oikeuksien loukkaamisesta Venäjällä ja erityisesti historial-lisesti Venäjän alueilla, se osoittaa, että valtion virastot eivät täytä ensisijaisia ​​velvollisuuksi-aan – ne eivät suojele kansalaisten henkeä, oikeuksia ja turvallisuutta. Ja koska suurin osa näistä kansalaisista on etnisiä venäläisiä, tämä luo mahdollisuuden hyödyntää "etnisten venäläisten etnisen sorron" teemaa ja naamioida oikeutettu julkinen protesti etnisten ryhmien välisen levottomuuden alkeellisimmaksi ja mauttoimmaksi muodoksi. Ja samaan aikaan huutaa "venäläisestä fasismista" joka tilaisuudessa.

Meidän on oltava tietoisia riskeistä ja uhkista, jotka ovat luontaisia ​​tilanteisiin, jotka uhkaa-vat kärjistyä etniseksi konfliktiksi. Ja meidän on arvioitava vastaavasti, mahdollisimman an-karasti, arvoasemasta tai tittelistä riippumatta, lainvalvontaviranomaisten ja valtion elinten toimia tai toimimattomuuden, jotka ovat johtaneet etnisten ryhmien välisiin jännitteisiin.

Tällaisiin tilanteisiin ei ole paljon ratkaisuja. Älä nosta mitään periaatteeksi, älä tee hätäisiä yleistyksiä. Ongelman ja sen olosuhteiden perusteellinen tutkiminen on välttämätöntä, sa-moin kuin keskinäisten valitusten ratkaiseminen kussakin "etniseen kysymykseen" liittyväs-sä tapauksessa.Tämän prosessin on oltava,ellei erityisiä olosuhteita ole,julkinen, koska ajan-tasaisen tiedon puute synnyttää huhuja, jotka pahentavat tilannetta. Tiedotusvälineiden ammattitaito ja vastuullisuus ovat tässä ratkaisevan tärkeitä.

Mutta levottomuuksien ja väkivallan tilanteessa ei voida käydä vuoropuhelua. Kenenkään ei pitäisi tuntea kiusausta "painostaa viranomaisia" tekemään päätöksiä pogromien avulla. Lainvalvontaviranomaisemme ovat osoittaneet olevansa nopeita ja tehokkaita tällaisten yritysten estämisessä.

Ja toinen perustavanlaatuinen seikka: meidän on tietenkin kehitettävä demokraattista, mo-nipuoluejärjestelmäämme.Parhaillaan valmistellaan päätöksiä poliittisten puolueiden rekis-teröinnin ja toiminnan yksinkertaistamiseksi ja vapauttamiseksi, ja ehdotuksia alueellisten johtajien valinnan perustamiseksi pannaan täytäntöön. Kaikki nämä ovat välttämättömiä ja asianmukaisia ​​askelia. Mutta yhtä asiaa ei pidä sallia: alueellisten puolueiden perustamista, myös etnisissä tasavalloissa. Tämä on suora tie separatismiin. Tällaista vaatimusta olisi eh-dottomasti sovellettava myös alueellisten johtajien vaaleihin: kaikki, jotka yrittävät luottaa nationalistisiin, separatistisiin ja vastaaviin voimiin ja piireihin,on suljettava välittömästi pois vaaliprosessista demokraattisten ja oikeudellisten menettelyjen kautta.

Muuttoliikeongelma ja integraatiohankkeemme

Nykyään kansalaiset ovat vakavasti huolissaan ja rehellisesti sanottuna jopa ärtyneitä mas-samuuton - sekä ulkoisen että sisäisen - monista kustannuksista. Kysymys herää myös siitä, johtaako Euraasian unionin luominen muuttovirtojen kasvuun ja siten olemassa olevien ongelmien pahenemiseen. Mielestäni meidän on ilmaistava kantamme selkeästi.

Ensinnäkin on selvää, että meidän on parannettava merkittävästi valtion muuttoliikepolitiikan laatua. Ja me puutumme tähän kysymykseen.

Laitonta maahanmuuttoa ei voida koskaan täysin poistaa missään, mutta sitä pitäisi ja voidaan varmasti minimoida. Tässä suhteessa poliisin tehtäviä ja muuttoliikepalvelujen valtuuksia on vahvistettava.

Maahanmuuttopolitiikan mekaaninen kiristäminen ei kuitenkaan tuota tuloksia. Monissa maissa tällainen kiristäminen johtaa vain laittoman muuttoliikkeen osuuden kasvuun. Maahanmuuttopolitiikan kriteeri ei ole sen tiukkuus, vaan sen tehokkuus.

Tässä suhteessa laillista maahanmuuttoa – sekä pysyvää että tilapäistä – koskevat politiikat on eriytettävä selkeästi. Tämä puolestaan ​​edellyttää selkeitä prioriteetteja ja suotuisaa koh-telua muuttoliikepolitiikassa pätevyyden,osaamisen, kilpailukyvyn sekä kulttuurisen ja käyt-täytymisen yhteensopivuuden hyväksi. Tämä "positiivinen valinta" ja kilpailu muuttoliikkeen laadusta on olemassa maailmanlaajuisesti. On sanomattakin selvää, että tällaiset maahan-muuttajat integroituvat vastaanottavaan yhteiskuntaan paljon paremmin ja helpommin.

Toiseksi. Sisäinen muuttoliike kehittyy maassamme varsin aktiivisesti; ihmiset muuttavat opiskelemaan, asumaan ja työskentelemään muille federaation alueille, jopa suuriin kaupunkeihin. Lisäksi he ovat Venäjän täysivaltaisia ​​kansalaisia.

Samaan aikaan niiden, jotka saapuvat alueille, joilla on erilaiset kulttuuriset ja historialliset perinteet,on kunnioitettava paikallisia tapoja – venäläisten ja kaikkien muiden Venäjän kan-sojen tapoja.Kaikkeen muuhun käytökseen - sopimattomaan,aggressiiviseen, provosoivaan tai epäkunnioittavaan – on vastattava asianmukaisesti, laillisesti, mutta päättäväisesti, ensi-sijaisesti viranomaisten taholta, jotka nykyään usein yksinkertaisesti eivät toimi. Meidän on tutkittava, sisältyvätkö kaikki tarvittavat määräykset tällaisen käyttäytymisen torjumiseksi hallinto- ja rikoslakiin sekä sisäisten asioiden virastojen määräyksiin. Tämä edellyttää lain-säädännön tiukentamista ja rikosoikeudellisen vastuun käyttöönottoa maahanmuutto- ja rekisteröintisääntöjen rikkomisesta. Joskus varoitus riittää. Mutta jos varoitus perustuu tiet-tyyn lakiin,se on tehokkaampi.Se ymmärretään oikein, ei yksittäisen poliisin tai virkamiehen mielipiteenä, vaan lain vaatimuksena, joka koskee kaikkia.

Sivistyneet puitteet ovat tärkeitä myös sisäisessä muuttoliikkeessä. Tämä on välttämätöntä muun muassa sosiaalisen infrastruktuurin, terveydenhuollon, koulutuksen ja työmarkkinoi-den harmonisen kehityksen kannalta. Monilla "houkuttelevilla" alueilla ja suurissa kaupun-geissa nämä järjestelmät toimivat jo äärirajoillaan, mikä luo melko vaikean tilanteen sekä "alkuperäiskansalaisille" että "tulokkaille".

Uskon, että rekisteröintisääntöjä ja niiden rikkomisesta määrättäviä rangaistuksia tulisi tiukentaa. Luonnollisesti loukkaamatta kansalaisten perustuslaillista oikeutta valita asuinpaikkansa.

Kolmanneksi, oikeusjärjestelmän vahvistaminen ja tehokkaiden lainvalvontaviranomaisten rakentaminen on ratkaisevan tärkeää paitsi ulkoiselle maahanmuutolle, myös, meidän ta-pauksessamme, sisäiselle muuttoliikkeelle, erityisesti Pohjois-Kaukasuksesta. Ilman tätä eri yhteisöjen (sekä vastaanottavan enemmistön että maahanmuuttajien) etujen objektiivista arviointia ja muuttoliiketilanteen kokemista turvallisena ja oikeudenmukaisena ei voida koskaan taata.

Lisäksi tehottomat tai korruptoituneet tuomioistuimet ja poliisi johtavat aina paitsi tyyty-mättömyyteen ja radikalisoitumiseen vastaanottavassa yhteiskunnassa, myös "käsitepoh-jaisten" kiistojen ja varjorikollisen talouden juurtumiseen maahanmuuttajien keskuudessa.

Emme voi sallia suljettujen, eristäytyneiden etnisten erillisalueiden syntymistä, joissa sovelletaan lakien sijaan erilaisia ​​"käsitteitä". Ja maahanmuuttajien itsensä oikeudet ovat ensimmäisiä, joita loukataan – sekä heidän omien rikosoikeudellisten viranomaistensa että korruptoituneiden virkamiesten toimesta.

Juuri korruptio edistää etnistä rikollisuutta. Oikeudellisesta näkökulmasta etnisiin tai klaani-periaatteisiin perustuvat rikollisryhmät eivät ole sen parempia kuin tavalliset jengit. Meidän kontekstissamme etninen rikollisuus ei kuitenkaan ole vain rikosongelma, vaan myös kansallinen turvallisuusongelma. Ja siihen on puututtava asianmukaisesti.

Neljänneksi on maahanmuuttajien sivistyneen kotoutumisen ja sosialisoinnin ongelma. Tässäkin meidän on palattava koulutuskysymyksiin. Keskittymisen ei pitäisi olla niinkään koulutusjärjestelmän keskittymisessä maahanmuuttopoliittisten kysymysten ratkaisemi-seen (tämä on kaukana koulujen ensisijaisesta tehtävästä), vaan ennen kaikkea kotimaisen koulutuksen korkeatasoisuudessa sinänsä.

Koulutuksen houkuttelevuus ja arvo ovat voimakas vipu, joka motivoi maahanmuuttajia integroitumaan yhteiskuntaan.Vaikka heikkolaatuinen koulutus aina lisää entisestään eristäytyneisyyttä ja eristäytyneisyyttä maahanmuuttajayhteisöissä, tällä kertaa pitkällä aikavälillä, sukupolvien välillä.

Meille on tärkeää, että maahanmuuttajat sopeutuvat hyvin yhteiskuntaan. Itse asiassa pe-rusedellytys Venäjällä asuville ja työskenteleville ihmisille on heidän halukkuutensa hallita kulttuuriamme ja kieltämme. Ensi vuodesta alkaen on välttämätöntä tehdä venäjän kielen, Venäjän historian ja kirjallisuuden sekä valtiomme ja lakimme perusteiden kokeet pakolli-siksi maahanmuuttostatuksen saamiseksi tai uusimiseksi. Hallituksemme, kuten muutkin sivistyneet maat, on valmis kehittämään ja tarjoamaan maahanmuuttajille asianmukaisia ​​koulutusohjelmia. Joissakin tapauksissa vaaditaan pakollista lisäammatillista koulutusta työnantajien kustannuksella.

Lopuksi, viidenneksi, tiivis integraatio entisen Neuvostoliiton tilaan on todellinen vaihtoehto hallitsemattomille muuttovirroille.

Massamuuton objektiiviset syyt, kuten edellä on käsitelty, ovat valtava eriarvoisuus kehi-tyksessä ja elinolosuhteissa. On selvää, että looginen tapa, ellei poistaa, niin ainakin mini-moida muuttovirrat, olisi vähentää tällaista eriarvoisuutta. Valtava määrä erilaisia ​​humani-taarisia ja vasemmistolaisia ​​aktivisteja länsimaissa kannattaa tätä. Mutta valitettavasti globaalissa mittakaavassa tämä kaunis, eettisesti moitteeton kanta kärsii ilmeisestä utopianismista.

Tämän logiikan toteuttamiselle täällä, historiallisessa tilassamme, ei kuitenkaan ole objek-tiivisia esteitä. Ja yksi Euraasian integraation tärkeimmistä tehtävistä on luoda kansoille, miljoonille ihmisille tässä tilassa, mahdollisuus elää ja kehittyä arvokkaasti.

Ymmärrämme, että ihmiset eivät muuta kaukaisiin maihin siksi,että heillä olisi hyvä elämä, ja usein he ansaitsevat elantonsa kaukaisissa sivistymättömissä olosuhteissa itselleen ja perheilleen.

Tästä näkökulmasta sekä kotimaassa asettamamme tavoitteet (uuden talouden luominen tuottavalla työllisyydellä, ammatillisten yhteisöjen jälleenrakentaminen sekä tuotantovoi-mien ja sosiaalisen infrastruktuurin tasapainoinen kehittäminen koko maassa) että Euraa-sian integraation tavoitteet ovat keskeisiä välineitä muuttovirtojen säätelyssä. Pohjimmil-taan meidän on yhtäältä ohjattava maahanmuuttajia paikkoihin, joissa he aiheuttavat vähi-ten sosiaalista jännitystä. Toisaalta meidän on varmistettava, että ihmiset kotiseuduillaan, pienissä kotimaissaan,voivat tuntea olonsa normaaliksi ja mukavaksi. Meidän on yksinker-taisesti annettava ihmisille mahdollisuus työskennellä ja elää normaalisti kotona, koti-maassaan – mahdollisuus, joka heiltä tällä hetkellä suurelta osin puuttuu. Kansalliseen po-litiikkaan ei ole eikä voi olla yksinkertaisia ​​ratkaisuja. Sen elementit ovat hajallaan kaikilla valtion ja yhteiskunnan elämän aloilla – taloudessa, sosiaaliasioissa, koulutuksessa, poliit-tisessa järjestelmässä ja ulkopolitiikassa. Meidän on rakennettava valtiomalli, sivilisaatio-yhteisö, jonka rakenne on yhtä houkutteleva ja harmoninen kaikille, jotka pitävät Venäjää kotimaanaan.

Näemme tulevaisuuden työalueita. Ymmärrämme, että meillä on ainutlaatuinen historialli-nen kokemus. Meillä on mentaliteetissamme, kulttuurissamme ja identiteetissämme vahva perusta, joka muilta puuttuu.

Vahvistamme esi-isiltämme perimämme "historiallista valtiota". Valtio-sivilisaatiota, joka kykenee orgaanisesti ratkaisemaan eri etnisten ryhmien ja uskontojen integroitumisen ongelman.

Olemme eläneet yhdessä vuosisatoja.Voitimme yhdessä kauheimman sodan. Ja tulemme jatkamaan yhdessä elämistä. Ja niille, jotka haluavat tai yrittävät jakaa meidät, voin sanoa yhden asian: ette elä nähdäksenne sitä...

Lähde: Nezavisimaya Gazeta "

xxx

https://russia-insider.com/en/putin-russias-1-anti-stalinist-stephen-cohen-podcast/ri21562

" Putin Is Russia's #1 Anti-Stalinist - Stephen Cohen Podcast

" ... Cohen concludes, the new memorial to Stalin’s victims, however historic, will not end the bitter controversy and political struggle over his reputation in Russia, which began with his death 64 years ago." 

Stephen F. Cohen

Sat, Nov 18, 2017

Nation contributing editor Stephen F. Cohen and John Batchelor continue their weekly discussions of the new US-Russian Cold War. (Previous installments, now in their fourth year, are at The Nation)

In November 1961, at the end of a Community Party Congress that publicly condem-ned Stalin’s crimes, Soviet leader Nikita Khrushchev unexpectedly called for the buil-ding of a national memorial to the tens of millions of victims of Stalin’s nearly 25-year reign, much of it accompanied by mass terror.

("Kymmenet miljoonat" ovat esimerkiksi "Kommunismin mustan kirjan" mukaan tuol-ta ajalta "7.5 miljoonaa", joista kuitenkin 6 miljoonaa olisi ollut karkoitettuja lähinnä Ukrainasta Venäjän eri puolille - mikä jälkimmäinen varsinkin on täyttä potaskaa.)

During the next five decades, a fierce political struggle raged between anti-Stalinists and pro-Stalinists, sometimes publicly but often behind the scenes, over whether the victims should be memorialized or deleted from history through repression and cen-sorship. On October 30 of this year, Russia’s anti-Stalinists finally won this struggle when Putin officially and personally inaugurated,in the center of Moscow,a large me-morial sculpture named “Wall of Sorrow” depicting the victims’ fate.Though nominally dedicated to all victims of Soviet repression, the monument was clearly - in word, deed, and design - focused on the Stalin years, from 1929 to his death in 1953.

Cohen explains that he has spent decades studying the Stalin era, during which he came to know personally many surviving victims of the mass terror and had closely observed various aspects of the struggle over their subsequent place in Soviet politics and history. (This history and Cohen’s is recounted in his book The Victims Return: Survivors of the Gulag After Stalin.)

As a result, he and his wife, Katrina vanden Heuvel, editor and publisher of The Nation, felt a compelling need to be present at the ceremony on October 30. Having gained access to the semi-closed event, attended perhaps by some 300 people (in-cluding officials, representatives of anti-Stalinist memorial organizations, aged survi-vors, relatives of victims, and the mostly Russian press), they flew to Moscow for the occasion.

Cohen gave Batchelor his firsthand account of the event,at which Putin, the patriarch of the Russian Orthodox Church, and a representative of a memorial organization, Vladimir Lukin (whom Cohen had known since 1976, when Lukin was a semi-dissi-dent outcast in Moscow,and later a post-Soviet Russian ambassador to Washington) , spoke.

The formal ceremony began just after 5 pmand lasted, after a choir’s hymns, about 45 minutes. At first, Cohen felt it was marred by the dark, cold, rainy weather, until he heard someone in the gathering remark quietly, “The heavens are weeping for the victims.” In the context of other anti-Stalinist speeches by Soviet and post-Soviet leaders over the years,

Cohen thought Putin’s remarks were heartfelt, moving, even profound. (They can be found in English at Kremlin.ru.) Without mentioning their names, Putin alluded to the crucial roles played in the anti-Stalinist struggle by Khrushchev and by Mikhail Gorbachev, Soviet leader during the years of reform from 1985 to 1991.

(Cohen and vanden Heuvel spent the evening before the ceremony at a private din-ner with Gorbachev and one of his closest friends, often recalling Gorbachev’s path-breaking de-Stalinizing reformation, known as perestroika, much of which they had also observed firsthand.) One of Putin’s remarks at the ceremony struck Cohen as especially important. After allowing that most events in Russian history were the subject of legitimate debate, Stalin’s long mass terror, Putin suggested, was not.

Other controversial episodes may have their historical pluses and minuses, but Sta-lin’s terror and its consequences were too criminal and ramifying for any pluses. That , he emphasized, was the essential lesson for Russia’s present and future.

Based on reading the Russian press and watching Moscow television for three days, Cohen concluded there were three general reactions to the memorial monument and Putin’s role,at least among Moscow’s political and intellectual elites. One was full ap-proval. Another, expressed in a protest by a number of Soviet-era dissidents, most of them now living abroad, and reported in Russian media, was that such a memorial to historical victims was “cynical” while there were still victims of repression in today’s Russia.

The third view, expressed by ultra-nationalist writers, was that any condemnation of Stalin’s “repression,” especially officially and by President Putin personally, was de-plorable because it weakened the nation’s will to “repress” US and NATO encroach-ment on Russia’s borders and its “fifth column” representatives inside the Russian political establishment today. If nothing else, Cohen points out,these reactions testify to the spectrum of public political opinion in Russia under Putin.

Understood in historical and political context,the official creation of the memorial mo-nument was a historic development - not only a much belated tribute to Stalin’s vic-tims and their millions of surviving relatives but official acknowledgment of the (So-viet) Russian state’s prolonged act of massive historical criminality.And yet American media coverage of the October 30 event was woefully characteristic of its general re-porting on Russia today - either selectively silent or slanted to diminish the signifi-cance of the event, whether because of ignorance or the evidently mandatory need to vilify everything Putin does or says.

The title of the New York Times report (October 30) was representative: “Critics Scoff as Kremlin Erects Monument to the Repressed.” (The article also contained an astonishing allegation: The Kremlin “has never opened the archives from the [Stalin] period.” As every historian of the Soviet period, and all informed journalists based in Moscow, knows,those archives have opened ever wider since the 1990s. This is cer-tainly true of the Soviet Communist Party archive, which includes Stalin’s personal documents, where Cohen works during his regular visits to Moscow.)

Considering this systematic American mainstream media malpractice in covering Russia (and Putin) today, Cohen comments on a number of related themes, which he and Batchelor discuss:

The US media demonization of Putin regularly presents him as a kind of crypto-Sta-lin who has promoted the rehabilitation of the despot’s reputation in Russia. This is factually untrue. Putin’s rare, barely semi-positive public references to Stalin mostly relate to the Soviet victory over Nazi Germany, from which, however great Stalin’s crimes, he cannot truthfully be separated.

For better or worse, Stalin was the wartime Soviet leader. Nor was October 30 the first time Putin had appeared at a public memorialization of Stalin’s victims - he had done so previously,then and now the only Soviet or post-Soviet leader ever to do so. Above all, as Cohen knows from his own study and sources, Putin personally made possible, against formidable high-level opposition, the creation not only of the new memorial monument but, several years earlier, the construction of a large State Museum of the History of the Gulag, also in Moscow.

It is true that Stalin’s historical reputation in Russia today is on the rise. But this is due to circumstances that Putin does not control, certainly not fully. Pro-Stalin forces in the Russian political-media-historical establishment have used their considerable resources to recast the murderous despot in the image of a stern but benign leader who protected “the people” against foreign enemies, traitors, venal politicians, and corrupt bureaucrats.

In addition, when Russia is confronted with Cold War threats from abroad, as it per-ceives to be today, Stalin reemerges as the leader who drove the Nazi war machine from Russia all the way back to Berlin and destroyed it along the way. Not surprising-ly,in a recent poll of positive popular attitudes toward admired historical figures Stalin topped the list. Briefly stated,Stalin’s reputation has fallen and risen due to larger social and international circumstances. Thus, during the very hard economic times of the Yeltsin 1990s, Stalin’s reputation, after plunging under Gorbachev, began to rise again

§ It is often reported that Putin’s relative silence about controversial subjects in mo-dern Russian history is a form of sinister cover-up or censorship. This misinterpreta-tion fails to understand two important factors. Like any state and its leadership, Rus-sia needs a usable, substantially consensual history for stability and progress. Achie-ving elite or popular consensus about the profound traumas of the Czarist, Soviet, and post-Soviet pasts is exceedingly difficult, if not impossible.

Putin’s approach, with rare exceptions, has been twofold. First,he has said little judg-mental about controversial periods and events while encouraging historians, political intellectuals, and others to argue publicly over their disagreements, though “civilly.” Second, and related,he has avoided resorting to the Soviet practice of imposed state historical orthodoxy, which required heavy-handed censorship and other forms of suppression. Hence his refusal to stage state events during this 100th anniversary year of the 1917 Revolution - not, as is widely reported, because he “fears a new revolution” - leaving such public celebrations to the large Russian Communist Party, for which 1917 remains sacred.

Surely Putin deserves credit for avoiding state-imposed historical orthodoxies, the only important exception being those around the Soviet victory in the Second World War, during which 27.5 million Soviet citizens perished, and even in this regard there are considerable controversies in the Russian media:

(Väärin: todellisuudessa 20.0 miljoonaa kansalaista)

§ It is also regularly asserted in the American media that Russia has never grappled publicly with, “confronted,” its dark Stalinist past. This too is factually untrue. From 1956 to his overthrow in 1964, Khrushchev permitted waves of revelations and judg-ments about the crimes of the Stalin era. They were mostly stopped under his imme-diate successors, but under Gorbachev’s glasnostthere was,as was commonly said at the time, a kind of “Nuremberg Trial of the Stalin Era” in virtually all forms of Soviet media.

It has continued ever since, though to a lesser degree, with less intensity, and facing greater pro-Stalin opposition. Indeed, Americans might consider this: In Moscow, there are two state-sponsored national memorials to Stalin’s millions of victims - the Gulag Museum and the new monument. In Washington, there are none specifically dedicated to the millions of victims of American slavery.

Nonetheless, Cohen concludes, the new memorial to Stalin’s victims, however histo-ric,will not end the bitter controversy and political struggle over his reputation in Rus-sia, which began with his death 64 years ago. It will continue, not primarily because of one or another Kremlin leader but because millions of relatives of the Stalinist ter-ror’s victims and victimizers still confront each other in Russia and will for perhaps at least another generation. Because the Stalin era was marked both by a mountain of crimes and a mountain of national achievements, which even the best-informed and best-intended historians still struggle to reconcile or balance.And because the nearly 30-year Stalinist experience still influences Russia in ways arguably no less than does a Kremlin leader, even Vladimir Putin, however good his intentions. "

xxx

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/veikkohuuska/eras-silmays-presidentti-putinin-sielunelamaan-han-laski-seppeleen-marsalkka-mannerheimin-haudalle/

Eräs silmäys presidentti Putinin sielunelämään – hän laski seppeleen marsalkka Mannerheimin haudalle

Veikko Huuska20.09.2026

Vuosien ajan – vuosia sitten – eräs intohimoni oli pohtia ja ennakoida aiheesta nimeltä ”mitä Putin tekee seuraavaksi”.

Joskus osuin kohdalleen, pullanmurut presidentin polulla olivat siinä määrin viisaavat, että erehtyä ei voinut. Mutta monta kertaa menin täysin metsään.

Nyt kun syyskuun 2001 tapapauksista laadittuja diplomaattipapereita koskeva 25 vuoden salassapitoaika on päättynyt, saimme lisätietoa mm. presidentti Putinin vierailusta Helsingissä 3.9.2001.

Saatujen aiemmin salattujen tietojen perusteella esitin teko-tekoälylle kysymyksen naapurimaan presidentin sielullisesta proriilista, henkisestä raken-teesta ja hänen käytöksestään vedettävissä olevista johtopäätöksistä.  Saadut tuoreet tiedot yhdessä koneälyn vetelemistä psykologisista (ja syvyyspsykologisista) hahmo-telmista tuntuivat täydentävän ja johonkin mittaan asti myös selittävän ulottuuvuu-den siihen,mikä mies hän on ja mikä hänen toimija-suorittaja olentona ”oikeasti on”.

>Näpertelin käytettävissäni olevan aineiston pohjalta seuraavan orientaatiotekstin ja kysymyksenasettelun:

”Presidentti Putin vieraili tasavallan presidentti Tarja Halosen kutsusta Suomessa 3.9.2001. Päivä oli – eikä sattumalta – Urho Kekkosen 101-vuotis-syntymäpäivä. Putinin vierailuun liittävät diplomaattien paperit tulivat joku päivä sitten julki kuin 25-vuoden salaus päättyi. Mtv-Uutisest julkaisi seuraavan tekstin: (Mtv-Uutiset / Jouko Luhtala, 19.9.2026)

”Putin teki Suomessa jotain poikkeuksellista.Hän oli ensimmäinen Venäjän tai Neu-vostoliiton valtionpäämies, joka laski seppeleen marsalkka Carl Gustaf Emil Man-nerheimin haudalle. Saman marsalkan, jonka roolia Suomen sisällissodassa tai toi-sessa maailmassa ei Kremlissä hyvällä katsottu. Putinin tempaus oli poliittisesti il-meisen onnistunut,sillä se noteerattiin laajalti sekä suomalaisessa että venäläisessä lehdistössä.

Kenen idea?

Tuoreeltaan Helsingin Sanomat Presidentti Putin laskee seppeleen marsalkka Man-nerheimille | HS.fi  kertoi, että ”seppele Marskille on Putinin tai hänen avustajiensa oma idea”.

Suomen Moskovan-suurlähetystön pari viikkoa ennen Putin vierailua ulkoministe-riölle lähettämä dokumentti saattaa tarkentaa Mannerheim-seppeleen taustoja. Dokumentti on osa Putinin Suomen-vierailua käsittelevää ulkoministeriön asiakir-jakokonaisuutta, joka tuli julkiseksi syyskuussa 25 vuoden salaamisajan päätyttyä.

Suomen Moskovan-suurlähetystön mukaan Venäjän entinen Suomen-suurlähetti-läs Juri Derjabin ehdotti kirjeessä Putinille kunnianosoitusta marsalkka Manner-heimille. Uuden Venäjän imagoa” Derjabinin kirje Putinille edustaa diplomaattista Venäjää.

Jos seppele Mannerheimille olisi Putinin mielestä liikaa, voisi Mannerheimin haudalla entisen suurlähettilään mukaan ”vaikka pysähtyä hetkeksi, kumartaa, sanoa muutama sana”. Se olisi yksi askel, jolla ”lopullisesti vedettäisiin viiva menneisyyden alle.” –

Question:

”Miten analysoit syvyyspsykologisesti ja Putinin omaan psyykeen ja sen piirteisin liittyen tätä poikkeuksellisen ohjeen noudattamista ja kunnoituksen osoittamista entisen vihollisen marsalkalle?”

Answer:

”Venäjän presidentti Vladimir Putinin päätös laskea seppele marsalkka Mannerhei-min haudalle vuonna 2001 on syvyyspsykologisesti kiehtova ja moniulotteinen teko. Se paljastaa paljon Putinin valtakauden alkuvaiheen psyykkisestä dynamiikasta, jos-sa yhdistyvät äärimmäinen pragmaattisuus, varhaisen elämän traumojen kompensaatio sekä venäläiseen messianismiin ja valta-arkkityyppeihin samaistuminen.

Tapausta voidaan analysoida Putinin psyykeen ja persoonallisuuden kautta seuraavien syvyyspsykologisten teemojen valossa:

1. Varjo, persona ja pragmaattinen ”KGB-mieli”

Psykologi Carl Jungin käsitteistöä käyttäen Putinin julkinen minä eli persona (valtio-mies, uudistaja) oli tuolloin vielä muotoutumassa Lännen silmissä. Osana tätä roolia hän pystyi kylmäverisesti siirtämään sivuun Neuvostoliiton historiallisen varjon – eli sen virallisen totuuden,jossa Mannerheim näyttäytyi lahtarina ja fasistien liittolaisena .

KGB-taustaisen Putinin psyykelle oli luontevaa omaksua ”operatiivinen identi-teetti”. Tässä tilassa henkilökohtaiset tunteet tai ideologiset dogmit eivät ohjaa toi-mintaa, vaan kohde (tässä tapauksessa Suomen kansa ja valtiojohto) hurmataan ja riisutaan aseista tekemällä jotain sellaista, mitä he vähiten odottavat. Juri Derjabinin ehdotus tarjosi Putinille täydellisen ”psykologisen syötin”,jonka avulla hän pystyi manipuloimaan suomalaisten kollektiivista psyykettä ja voittamaan heidän luottamuksensa.

2. Isänhahmon ja alfauroksen arkkityyppi

Mannerheim edustaa suomalaisessa ja laajemmassakin kontekstissa vahvaa, myyt-tistä isänhahmoa ja sotilasjohtajaa – arkkityyppistä ”Suurta Miestä”.Putinin tiedetään nuoruudestaan asti ihailleen voimaa, kurinalaisuutta ja hierarkioita (judo, KGB).

Syvyyspsykologisesti Putin ei kumartanut pelkästään Suomen entiselle johtajalle, vaan hän tunnisti Mannerheimissa itsensä kaltaisen pragmaattisen autokraatin ja upseerin. Mannerheim oli palvellut Venäjän keisarillisessa armeijassa, mikä teki hänestä Putinin silmissä osittain ”oman lauman” jäsenen. Kunnioittamalla vihollisen vahvinta symbolia Putin samalla kohotti itsensä tämän yläpuolelle tai vähintäänkin samalle tasolle: vain todella vahva ja itsetietoinen hallitsija voi ”armahtaa” historiallisen vihollisen ja osoittaa tälle suuruutta.

3. Haavoittuvuuden peittäminen ja ”viivan vetäminen menneisyyden alle”

Leningradin (Pietarin) kaduilla ja köyhyydessä kasvanneen Putinin psyykettä määrit-tää vahvasti tarve välttää heikkouden näyttämistä. Psykologisesti ”viivan vetäminen menneisyyden yli” oli Putinille keino hallita traumaattista ja nöyryyttävää historiaa (Leningradin saartoa, nälkäkuolemia ja Neuvostoliiton romahdusta).

Laskemalla seppeleen hän otti historian haltuunsa. Se ei ollut perääntymistä tai an-teeksipyyntöä, vaan suvereeni teko,jolla hän ikään kuin sanoi: ”Me olemme niin suu-ria ja voimakkaita, ettei tämä menneisyys enää sido tai uhkaa meitä.” Se oli ele, jolla pyrittiin neutralisoimaan Suomen historiallinen trauma (talvi- ja jatkosota) ja samalla luomaan illuusio uudesta,tasavertaisesta kumppanuudesta.Kokenut Derjabin ohjeisti Putinia suhtautumaan Talvisotaan entisen vallan ”virheenä”.

4. Narsistinen laajentuminen ja historian subjektiksi asettuminen

Putinin psyykelle on ominaista pyrkimys samaistua Venäjän historiallisiin suurmiehiin , erityisesti tsaareihin (kuten Pietari Suureen). Mannerheim-ele oli osa laajempaa narsistista projektiota,jossa Putin asetti itsensä historian subjektiksi - henkilöksi, joka määrittelee uudelleen sen, mikä on pyhää ja mikä sallittua. Alistumalla hetkellisesti protokollalle, joka vaati kumartamista entiselle viholliselle, Putin itse asiassa ruokki omaa suuruuskuvaansa: hän oli se Venäjän johtaja, joka pystyi tekemään sen, mihin Stalin tai Hruštšov eivät pystyneet tai kyenneet.

Johtopäätös

Putinin poikkeuksellinen joustavuus ja ohjeen noudattaminen vuonna 2001 ei kertonut aidosta empatiasta tai syvästä katumuksesta menneisyyden vääryyksistä. Psykologisesti kyseessä oli hallitun riskinotto ja kylmäverinen laskelmointi. Se paljasti Putinin psyykestä sen puolen, joka kykenee täydelliseen pragmaattisuuteen ja teatteriin silloin, kun panokset ja strateginen hyöty ovat riittävän suuret.

Vuosia myöhemmin Putinin psyyken messiaaniset ja paranoidiset piirteet vahvistui-vat, mutta tuona syyskuun päivänä vuonna 2001 Hietaniemessä nähtiin operatiivisen psykologian mestarinäyte.

Mannerheimin ja Putinin suhteeseen liittyy myös Putinin kotikaupunki Pietari (Leningrad) ja Mannerheimin nuoruusvuodet siellä. Halutessasi vot syventyä siihen, miten Putinin Pietari-identiteetti ja Mannerheimin tsaarillinen upseeritausta mahdollisesti kohtasivat tässä psykologisessa pelissä?

Question 2:

”Esitä tiivis ja kriittinen arvio, missä määrin Putinin myöhemmin ilmeisen vahvana havaittavissa oleva paranoia, narsismi, potentialismi ja oman erehtymättömyyden syndrooma ym. ovat nähtävissä jo 2001.

Entä miten Putin itse selitti myöhemmin itselleen tuon ”matelevan” tai nöyrän käytöksen, jota hän Helsingissä 2001 osoitti?

Miten tuo Seppeleen lasku 2001 suhteutui hänen myöhempiin näkemyksiinsä Neuvostoliiton sortumissesta 1900-luvun suurimpan geopoliittisena tragediana?”

Answer 2:

”Tämä kriittinen ja syvyyspsykologinen analyysi arvioi Vladimir Putinin psyykkisten piirteiden kehityskaarta vuoden 2001 Hietaniemen vierailulta hänen myöhempään imperialistiseen vaiheeseensa.

1. Kriittinen arvio: Oliko paranoia ja narsismi nähtävissä jo vuonna 2001?

Psykohistoriallisessa ja elämäkerrallisessa tutkimuksessa vallitsee konsensus siitä, että Putinin psyyken ydinpiirteet olivat olemassa jo vuonna 2001, mutta ne il-menivät eri tavalla kuin myöhemmin. Kyseessä ei ollut luonteen äkillinen muutos, vaan piirteiden asteittainen radikalisoituminen vallan keskittymisen myötä.

Narsismi ja hubris (erehtymättömyys): Vuonna 2001 Putinin narsismi ei näyttäytynyt avoimena suuruudenhulluutena vaan hallintana. Hän oli nuori, dynaaminen ja vasta valtaan noussut johtaja, joka nautti kyvystään yllättää ja manipuloida. Mannerheim-seppeleen kaltainen rohkea, perinteisiä neuvostodogmeja rikkova ele ruokki hänen narsistista minäkuvaansa strategisena nerona ja historian yläpuolella olevana toimijana. Myöhempi ”erehtymättömyyden syndrooma” (hybris) syntyi siitä, kun hän vuosia myöhemmin eristäytyi ja alkoi uskoa omaan propagandaansa. [1]

Paranoia: Tšetšenian toisen sodan ja salaisen palvelun (KGB/FSB) kasvattaman Putinin maailmankuva oli jo vuonna 2001 vahvan kyyninen ja uhkakeskeinen. Paranoia ei kuitenkaan tuolloin vielä ohjannut hänen ulkopolitiikkaansa umpikujia kohti, vaan se ilmeni kontrollintarpeena. Putin pyrki minimoimaan riskit hurmaamalla vastustajansa (kuten Suomen valtionjohdon tai George W. Bushin) ennen kuin nämä ehtivät muodostaa uhkaa.

Potentialismi (Omnipotenssi / Kaikkivoipaisuus): Vuonna 2001 Putin tunnisti vielä Venäjän taloudellisen ja sotilaallisen heikkouden (Kursk-sukellusveneen turma oli tapahtunut vain vuotta aiemmin). Kaikkivoipaisuuden tunne oli siten vielä uinuva. Se alkoi paisua vasta 2000-luvun puolivälin öljybuumin ja Lännen pehmeän reagoinnin (kuten Georgian sodan 2008) myötä.

2. Miten Putin myöhemmin selitti itselleen tuon ”nöyryyden”?

Putinille ja Kremlin sisäpiirille Hietaniemen hautausmaalla osoitettu kunnioitus ei edustanut nöyristelyä tai ”matelua”. Psyykessään Putin käänsi tilanteen imperialistiseksi omimiseksi ja venäläisen suuruuden osoitukseksi: [1]

Mannerheim tsaarin upseerina: Putin ei kumartanut Suomen tasavallan marsalkalle, vaan Venäjän keisarillisen armeijan kenraaliluutnantille. Putinin omassa historianarratiivissa Mannerheim oli ennen kaikkea Pietarissa palvellut ”oma mies”, joka edusti sitä historiallista jatkumoa, jossa Suomi kukoisti osana Venäjän imperiumia (autonomisena suuriruhtinaskuntana). [1]

Taktinen vetäytyminen ja voittajan ele: KGB-logiikassa hetkellinen joustavuus (tai ”kumartaminen”, kuten Derjabin kirjees-sään ehdotti) on vain taktinen työkalu. Putinille se oli osoitus hänen omasta ylivertaisuudestaan: hän pystyi tekemään eleen, jolla varmistettiin Suomen puolueettomuus ja myötämielisyys (kuten myöhempi Nord Stream -kaasuputkihanke), ilman että Venäjä to-dellisuudessa luovutti mitään. Tästä kertoo sekin, että vielä vuonna 2018 Putin antoi Sauli Niinistölle syntymäpäivälahjaksi harvi-naisia Mannerheim-asiakirjoja – teko, joka tutkijoiden mukaan osoitti Putinin jatkaneen Mannerheimin historian ”omimista” ja Venäjän imperiumin korostamista. [1, 2]

3. Suhde Neuvostoliiton romahduksen tragedia-lausuntoon

Vuonna 2005 Putin esitti kuuluisan väitteensä, jonka mukaan Neuvostoliiton hajo-aminen oli ”vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi”.Vuoden 2001 seppeleen lasku suhteutuu tähän täydellisesti Putinin synkretistisen historianäkemyksen kautta:

Putinin psyykelle ja ideologialle Neuvostoliitto ei ollut arvokas sen kommunistisen aatteen vuoksi, vaan siksi, että se oli Venäjän imperiumin maantieteellinen ja voi-mapoliittinen huipentuma. Neuvostoliitto teki virheen tuhotessaan sidoksensa Ve-näjän keisarikuntaan ja sen perinteisiin – kuten Mannerheimin edustamaan vanhaan sotilaseliittiin.

Laskemalla seppeleen Mannerheimille Putin ikään kuin korjasi Neuvostoliiton teke-män virheen ja ”veti viivan menneisyyden yli”. Hän pyrki yhdistämään tsaarinajan Venäjän loiston, Neuvostoliiton suurvalta-aseman ja nyky-Venäjän pragmaatti-sen valtapolitiikan yhdeksi saumattomaksi tarinaksi, jota hän itse suvereenisti johtaa. Seppele ei siis ollut irtiotto imperialismista, vaan uudenlaisen, laajemmalle kurkottavan venäläisen imperialismin lähtölaukaus.

Mannerheimin perinnöstä ja Putinin historiankäsityksestä puhuttaessa herää kysy-mys siitä, miten Kremlin virallinen linja muuttui myöhemmin: muistatko esimerkiksi vuoden 2016 suuren kohun Pietarissa, kun sinne asennettiin Mannerheimin muistolaatta? Voit avata sitä, miten Putinin lähipiiri (kuten Sergei Ivanov) yritti ajaa tätä samaa linjaa Venäjällä ja miksi se johti Kremlin sisäiseen törmäyskurssiin venäläisten kansallismielisten kanssa.

*

Keskustelu 

Tuomo Kokko #5089527 20.9.2026 21:57 

”Hän oli ensimmäinen Venäjän tai Neuvostoliiton valtionpäämies, joka laski seppeleen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin haudalle.”

– Luulin jo saaneeni tekoälyn kiinni virheellisestä väittämästä, mutta kyllä Aa-Ii sittenkin oli oikeassa. Venäjän presidentti Jeltsin oli 90-luvun alussa tehnyt kunniakäynniksi katsottavan piipahduksen marsalkan haudalle, mutta se ei ollut seppeleenlasku.

Risto Koivula #5089594 21.9.2026 4:19 

Sen hän olisi voinut yhtä hyvin jättää tekemättäkin.

Hän ei ole ikinä puhunut mistään ”geopoliittisesta katastrofista”,tuskin ylipäätään käyttänyt sanaa ”geopolitiikka”. Termiä pidettiin ainakin Neuvostoliitossa taantumuksen ja sotaplitiikan ”sikanallina”.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/geopolitics

Geopolitiikka

porvarillinen, taantumuksellinen käsite, jossa hyödynnetään virheellisesti tulkittua fysikaalisen ja talousmaantieteen tietoaineistoa imperialististen valtioiden aggressiivisen politiikan perustelemiseksi ja sen puolesta käytävän propagandan tukemiseksi.

Geopolitiikan perusajatuksissa korostetaan fysikaalis-maantieteellisten olosuhteiden ratkaisevaa merkitystä ihmisyhteisön elämässä sekä rotujen välistä epätasa-arvoa. Siinä hyödynnetään myös sosiaalidarwinismin ja malthusilaisuuden teorioita. Geopolitiikan kannattajat turvautuvat laajasti käsitteisiin kuten ”elintila” (*Lebensraum*), ”luonnolliset rajat” ja maantieteellinen sijainti perustellessaan militarismia ja valloitussotia.

Geopolitiikan käsite syntyi imperialismin aikakaudella. Yksi geopolitiikan varhaisista edustajista oli ruotsalainen valtio-opin tutkija ja pan-germanisti R. Kjellén; hän esitti ensimmäisen maailman-sodan (1914–1918) aikana termin ”geopolitiikka” kuvaamaan oppiaan valtiosta maantieteellisenä ja biologisena organismina, joka pyrkii laajentumaan. Muita varhaisia ​​edustajia olivat saksalainen maantieteilijä F. Ratzel, englantilainen maantieteilijä H. Mackinder ja yhdysvaltalainen amiraali A. T. Mahan.

Sotien välisenä aikana geopolitiikkaa kehitettiin voimakkaasti Saksassa. Siitä tuli saksalaisen fa-sismin virallinen oppi. Saksalaisten geopolitiikan kannattajien johtohahmo oli kenraali K. Hausho-fer, joka perusti *Zeitschrift für Geopolitik* -lehden ja toimi sen toimittajana (1924–1944); lehti le-vitti propagandaa revansismista ja aggressiosta. K. Haushoferilla oli läheiset suhteet fasistipuolu-een johtoon. Yhdysvalloissa geopolitiikan ajatuksia kehittivät 1940-luvulla N.Spykman sekä muut maantieteilijät ja sosiologit.

Toisen maailmansodan (1939–1945) jälkeen geopolitiikka alkoi elpyä Yhdysvalloissa, Länsi-Sak-sassa ja muissa imperialistisissa valtioissa keinona perustella näiden maiden militarisointia sekä niiden aggressiivista politiikkaa ja revansistisia ajatuksia, jotka suuntautuivat sosialistisia maita ja kansallista vapautusliikettä vastaan. *Zeitschrift für Geopolitik* -lehden julkaiseminen aloitettiin uudelleen Länsi-Saksassa vuonna 1951, ja geopolitiikan parissa toimivien yhdistys perustettiin uudelleen. Nykyiset geopolitiikan kannattajat pyrkivät selittämään sosialististen ja kapitalististen maiden välistä vastakkainasettelua maantieteellisellä determinismillä.

LÄHTEET

Wittfogel, K. ”Geopolitika,geograficheskii materializm i marksizm.” Pod znamenem marksizma, 1929,nrot 2–3, 6, 7– 8.

Geiden, G. Kritika nemetskoi geopolitiki. Moskova, 1960. (Käännetty saksasta.)

P. M. ALAMPIEV ja IU. N. SEMENOV

Suuri neuvostotietosanakirja (Great Soviet Encyclopedia), 3. painos (1970–1979). © 2010 The Gale Group, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. ”

Tuomo Kokko #5089606 21.9.2026 6:19 Vastaus kommenttiin: #5089594

”Hän ei ole ikinä puhunut mistään ’geopoliittisesta katastrofista’…”

– Mielenkiintoinen väite! Teko-, seko- ja mukaäly väittävät yhteen ääneen Putinin käyttäneen käsitettä ”geopoliittinen katastrofi” vuonna 2005, kun hän puhui Moskovassa duuman jäsenille.

”Geopolitiikka” on terminä Made in Sweden, mutta siihen rakastuttiin nimenomaan neuvostohallinnossa.

Risto Koivula #5089611 21.9.2026 6:26 Vastaus kommenttiin: #5089606

Ne valehtelevat.

Se oli kirosana Neuvostoliitossa kuten Sovjetskaja entsiklopedijassa.

Pekka Näränen #5089698 21.9.2026 9:43 Vastaus kommenttiin: #5089611

Koivula luottaa vain venäläisiin lähteisiin ja Neuvostoliiton tilastoihin 

Veikko Huuska #5089838 Kirjoittaja 21.9.2026 13:30 Vastaus kommenttiin: #5089700

Kremlin.ru -sivustolla (ote):

”Vuosittainen puhe Venäjän federaation liittokokouksessa

25. huhtikuuta 200520:31Kreml, Moskova

Presidentti Vladimir Putin:

Arvostetut liittokokouksen jäsenet,

Venäjän kansalaiset,

Tässä vuoden 2005 puheessa käsittelen useita perustavanlaatuisia ideologisia ja poliittisia kysy-myksiä. Uskon, että tällainen keskustelu on välttämätön Venäjän kehityksen nykyisessä vaihees-sa. Tärkeimmät sosiaaliset ja taloudelliset tehtävät, mukaan lukien erityiset kansalliset hankkeet, esitettiin edellisessä puheessa. Aion avata niitä tulevassa budjettipuheessa ja useissa muissa asiakirjoissa.

Samaan aikaan pyytäisin teitä harkitsemaan viime vuoden ja tämän vuoden puhetta liittovaltion edustajainhuoneelle yhtenäisenä toimintaohjelmana, yhteisenä ohjelmana seuraavalle vuosikymmenelle.

Pidän Venäjän kehittämistä vapaana ja demokraattisena valtiona ensisijaisena poliittisena ja ideologisena tavoitteenamme. Käytämme näitä sanoja melko usein, mutta harvoin paljastamme, miten vapauden ja demokratian, oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden arvojen syvempi merkitys siirtyy elämään.

Sillä välin tällaiselle analyysille on tarvetta. Objektiivisesti vaikeat prosessit Venäjällä ovat yhä enemmän kiivaan ideologisen keskustelun kohteena. Ja ne kaikki liittyvät puheisiin vapaudesta ja demokratiasta. Joskus voi kuulla, että koska venäläiset ovat olleet hiljaa vuosisatoja, he eivät ole tottuneet tai tarvitsevat vapautta. Tästä syystä väitetään, että kansalaisemme tarvitsevat jatkuvaa valvontaa.

Haluaisin tuoda ne, jotka ajattelevat näin, takaisin todellisuuteen, faktoihin. Tätä varten muistan vielä kerran Venäjän viimeisimmän historian.

Ennen kaikkea meidän tulisi tunnustaa, että Neuvostoliiton romahtaminen oli vuosisadan suuri geopoliittinen katastrofi. Venäjän kansasta tuli aito draama. Kymmenet miljoonat kansa-laisemme ja kansalaisemme päätyivät Venäjän alueen ulkopuolelle.Lisäksi hajoamisen epidemia tarttui myös Venäjään.

Yksilölliset säästöt heikkenivät ja vanhat ihanteet tuhottiin. Monet instituutiot lakkautettiin tai uu-distettiin huolimattomasti. Terroristien väliintulo ja sitä seurannut Khasavyurtin antautuminen va-hingoittivat maan koskemattomuutta.Oligarkkiset ryhmät – joilla oli ehdoton kontrolli tietokanaviin – palvelivat yksinomaan omia yritysintressejään. Massaköyhyyttä alettiin pitää normaalina. Ja kaikki tämä tapahtui dramaattisen talouslaskun, epävakaan talouden ja sosiaalisen piirin halvaantumisen taustalla.

Monet ajattelivat tai näyttivät ajattelevan tuolloin, että nuori demokratiamme ei ollut Venäjän valti-ollisuuden jatkumo, vaan sen lopullinen romahdus, Neuvostoliiton järjestelmän pitkäkestoinen tuska.

Mutta he olivat väärässä. {….]

Vastaus kommenttiin: #5089838

Kremlin.ru -sivustolla, alkukielellä sama kuin edellä Kremlin omilla kääntyreillä:

” Оригинальная цитата Владимира Путина из его послания Федеральному Собранию 25 апреля 2005 года на русском языке звучит следующим образом:«Прежде всего следует признать, что распад Советского Союза был крупнейшей геополитической катастрофой века».

[… jatkuu… katkaisen tähän. Konec….]

Risto Koivula #5090308 22.9.2026 8:36 Vastaus kommenttiin: #5089848

Hän on tosiaan kerran lörpsäyttänyt puheessaan Liittoneuvostossa 25. 4. 2005 tuon läntisen nat-sistis-globaistis-uusliberaistisen koulukuntatermin AIVAN MUUSSA MERKITYKSESSÄ ”etnisalu-eellinen humanitaarinen katastrofi”, joka kohdistui nimenomaan suureen määrään venäläisiä ja venäjänkielisiä enemmän kuin muihin, just kuten tuosta tekstistä ilmenee. ”Geo-” ei tarkoita yh-teiskuntatieteissä koskaan mitään ”pientä aluetta”,vaikka tarkoittaa sellaista geologiassa. Hän on sitä sitten joutunut selittelemästä päästyäänkin selittelemään eikä vähiten omille.

https://tass.ru/politika/6603347

https://theasanforum.org/putin-and-xi-eye-the-soviet-collapse/

” March 19, 2020

Special Forum

Putin and Xi Eye the Soviet Collapse

Sergey Radchenko , Johns Hopkins SAIS

… Vladimir Putin and the “geopolitical catastrophe” of Soviet collapse

Vladimir Putin has addressed the subject of Soviet collapse on numerous occasions. This is in part a consequence of his personal experience, although that experience does not yield itself to a straightforward interpretation. It is well known, for example, that the meltdown of the Soviet po-sition in East Germany in 1989-90 had a profound impact on Putin who watched it at close range from his position as a KGB officer in Dresden. But in the final months of Soviet existence,he alig-ned himself with the “democratic” forces. Thus, he opposed the coup against Gorbachev, and af-ter the Soviet Union collapsed,he went on to work for St.Petersburg city administration, mentored by its liberal mayor Anatoly Sobchak. In other words, Putin owes his political rise to the disinteg-ration of the Soviet Union. Nevertheless, he made it known in unequivocal terms that he regards the Soviet collapse as the “worst geopolitical catastrophe of the 20th century.”

That famous remark was first made in Putin’s speech to the Federal Assembly in April 2005, and it immediately attracted considerable negative commentary in the West, for it suggested that Pu-tin was at heart an imperialist, or perhaps that he nurtured far-reaching irredentist ambitions. The term “geopolitics” has been widely misused, and Putin himself did not make it any clearer in the speech,for he mainly focused on the human aspects of disintegration: “Tens of millions of our co-citizens and countrymen ended up outside the Russian territory. Moreover, the epidemic of disin-tegration infected Russia itself.”2 Just last year, Putin confirmed in an interview that the words “geopolitical catastrophe” referred to the “humanitarian” dimension of the Soviet collapse. “Listen ,is this not a tragedy?” he asked rhetorically.“Of course,it is! What about the family ties?Or work? Or [free] movement [of people]? A disaster,you can’t call it anything else.”3 But this “humanitarian ” angle of Putin’s remarks has failed to convince the president’s detractors, who have pointed out that Russia’s actual foreign policy behavior - from the 2008 war with Georgia to the 2014 anne-xation of Crimea, from Moscow’s projection of power to Central Asia to arm-twisting Belarus - are indicative of efforts to mitigate the effects of the “catastrophe” by rebuilding the USSR from whatever pieces may still be glued together.

… ”

Путин разъяснил свои слова о ”геополитической …

ТАСС

https://tass.ru › politika·

27.6.2019 — Президент России заявил, что считает распад Советского Союза трагедией прежде всего в гуманитарном смысле.

TASST

27. kesäkuuta 2019 – Venäjän presidentti totesi pitävänsä Neuvostoliiton hajoamista tragediana, ennen kaikkea inhimillisestä näkökulmasta.

Tässä on aivan turhasta keitetty varsinainen haloo.

Tämä on samantyyppinen virhe kuin olen joskus nähnyt jossakin venäjänkielisessä tekstissä, että sosiologiselta kannata tarkasteltuja terveysasioita on nimitetty ”sosiobiologiaksi”.

Risto Koivula #5090934 23.9.2026 5:30 Vastaus kommenttiin: #5089838

Kremlin.ru -sivustolla (ote):

” Vuosittainen puhe Venäjän federaation liittokokouksessa

25. huhtikuuta 200520:31Kreml, Moskova

Presidentti Vladimir Putin:

Arvostetut liittokokouksen jäsenet,

Venäjän kansalaiset,

Tässä vuoden 2005 puheessa käsittelen useita perustavanlaatuisia ideologisia ja poliittisia kysymyksiä. … ”

Putin selittää tässä,mitä hän tarkoittaa ”geopoliittisella” katastrofilla,jonka ´geopolitiikan´ hän tun-tee lännestä, Suomesta, jossa oli 80-uvun puolivälissä KGB:n johtajana, SANANA,mutta EI KÄ-SITTEENÄ siten,kuin se on esitetty Sovjetskaja entsiklopedijassa ja siinä mainittujen natsi”tietei-lijöiden” teoksissa, ja jossa sitä käyttäää myös läntinen kvasitieteellinen pulinointijulkisuus kuten erilaiset ulkopoliittiset instituutit ja ajatushautomot, ja jossa sen myös tunsivat ne omat ja vieraat arvostelijat, jotka heti ärähtivät, että ”tulikohan nyt päästettyä täysin väärä termi?”

Putin ei ole tutkija eikä toimittaja eikä hän ole koskaan ollut mikään päivänpoliitikkokaan kuten kansanedustaja, vaan koulutukseltaan hän on poliisi. Hän luuli tuolloin, että ”geopolitiikka” tarkoittaisi jotakin ”maantiede-politiikkaa”.

Tämä osoittaa myös, että ainakaan vielä tuolloin ”hänen ideologeinaan” EIVÄT ole voineet olla mitkään väitetyt Iljinit, Gumijëvit, Duginit tai Girkinit, koska nämä oikeistolaiset aatehistorioitsijat kyllä taatusti tunsivat ”geopolitiikan” opit hyvin!

Hän on myös itse kirjoittanut tuon puheensa, eikä sitä ole kukaan termipilkunnussija päässyt ennakolta tsekkaamaan. "

Risto Koivula #5091052 23.9.2026 9:45 Vastaus kommenttiin: #5090424

” Voisitko muuten, Risto, kaikessa ystävällisyydessä pohtia ja kertoa meille palstalaisille, miksi niin sinnikkäästi olet kiinnostunut ex-eversti, nyky-kesto-presidentti Putinin vuosien takaisista sanoista? Eivätkö hänen tekonsa ole relevantimpia mielenkiinon kohteita?

Miksi puolustaaa näkemystä, jonka mukaan ”Neuvostoliiton murtuminen oli 1900-luvun suuri humanitaarinen onnettomuus”? (tuliko muotoilu nyt ”oikeassa” muodossa tähän?) ”

Siksi,koska se on sitä,mitä Putin tuossa sanoo.Se sivistyssana on siinä tyhjää pulinaa ja osoittaa ,ettei Putin tuntenut tuolloin sittemmin ”ideologeikseen” väitettyjen henkilöiden tuotantoa lainkaan .

” Jos onnettomuuden merkittävin ulottuvuus oli ”miljoonien ihmisten joutuminen havaitsemaan, että he ja heidän perheensä, ovat joutuneet Neuvostovaltion seuraajavaltion Venäjän, ”rajojen ulkopuolelle”?

Tämäkö oli se suuri humanitaarinen onnettomuus? ”

Kymmenien miljoonien.Tämä ja elinolosuhteiden romahdus,joka kohdistui erityisen pahana niihin Venäjän ulkopuolelle jääneisiin heimoveljiin. Neuvostoliitossa oli aina esimerkiksi selvää, että lapsista pidetään varmasti huolta siitä riippumatta, pyyhkäisikö vanhemmilla hyvin tai huonosti, eikä lasten hankkiminen ollut ikinä mikään synti. Nyt sellainen loppui kuin seinään. Väestömäärä romahti.

” Miksi ne ihmiset, eivät ylittäneet rajaa Moskovan suuntana, ja harpanneet Venäjälle, jonne halajavat?

Monet näin tekivät. ”

Venäjä otti automaattisesti vastaan vain Venäjän federaation kansalaiset – etniset venäläiset ja muut. Venäjä ei ottanut automaattisesti vastaan esimerkiksi sellaista väkeä, joilta oli viety Baltian tasavaltojen kansalaisuus ”venäjänkielisyyden” takia. Eikä heillä useinkaan Venäjän ja venäläisyyden kanssa muuta tekemistä ollutkaan kuin opeteltu kieli.

” Myös Ukrainasta väkeä meni Venäjälle, meni töihin, meni perheenydistämisen merkeissä, kävi heiluri-liikenne töissä rajan siellä ja tuolla puolella, osa yllytettiin lähtemään, osa meni ihan omasta tahdostaan, monenlaisata liikennettä tapahtui.

Mikä siinä oli niin ikävää, että humanitaarinen onnettomuus, ja suuri sellainen. ”

Venäjä ei pystynyt yhtäkkiä sijoittamaan kymmeniä mijloonia pakolaisia

Tietysti on jossakin määrin outoa, että Putin piti Neuvostoliiton hajoamista suurempana humani-taarisena katastrofina venäläisille kuin I ja II maailmansodan aikoja ja sisällissotaa. Mutta noissa edellisissä venäläiset paitsi menettivät myös voittivat. Nyt tuli pelkkää persnettoa muille paitsi mafiosoille ja oligarkeille, jotka saivat ulkomaisilta uskonlahkoilta vakuudetonta miljardilainaa.

”Jos rajan taakse jääneet olisivat halunneet rajan siirtoa ”takaisin”,niin mikä esti? Ehkä pilkahta-va kansanvalta, ja siihen liittyvä tahdonmuodostus: onko havaittu ja onko tiedossa ainuttakaan Neuvostoliiton hajoamisen aikana ja jälkimaineingeissa itsenäsitynyttä valtiota,joka olisi halunnut palata Venäjän yhteyteen, siis osaksi Venäjää. Kuten huomataan, en nyt puhu IVY-vaiheesta mitään. ”

Ei itsenäistynyttä valtiota. Mutta jos Ob-joki olisi käännetty etelään – minkä Gorba torppasi en-simmäisenä hallintotoimenaan,niin Kazahstan ja Uzbekistan olisivat liittyneet mielummin takaisin Venäjään kuin lähteneet kokonaan lätkimään Neuvostoliitosta.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/10/pitaisiko-siperian-joet-kaantaa-virtaamaan-etelaan-ilmaston-suojaamiseksi

” Monenko ihmisen ja valtion halu ja aktiivnen tahto ”palata Venäjän helmaan” jäi toteutumatta? Moniko halullinen sielu jäi ulos? ”

Abhasia ja Etelä-Ossetia, Ukrainan Donbass ja Krim,ulos jääneistä tai jäävistä en tiedä Georgian venäläismielisin autonomisen alue oli islamilaisten georgiankielisten Adzharia, jossa sijaisti myös Batumissa Venäjän sotilastukikohta, mutta he luopuivat autonomiastaan ja erillisen kansan statuksestaan.

” Meidän on helppo nähdä, että presidentti Putin sanoo tuntevansa noin, mutta mitä väliä. Se on hänen näkemyksensä, jota hän erittäin tuomittavalla tavalla – sodankäynnillä, pyrkimysellä väkivalloin liittää alueita ja ihmisiä ja infraa Venäjään. ”

Nämä olivat vuoteen 2022 asti pelkästään erittäin aktiivisesti ja viime kädessä laillisesti Venäjään pyrkiviä alueita.

” Tuollaisen toiminna kohteilla, objekteilla, on ikiaikainen inhimillinen ja kansainvälisten lakien ja sopimusten nojalla, täysi oikeus – jopa velvollisuus – tehdä kaikkensa sellasiten juonittelujen ja ilveidne torjumiseksi.

Heillä ei ole mitään vlevollisuutta antautua ja jäädä agressiivisen imperialismin objekteiksi,– vaan toimia subjekteina, tahtovina ja elämäänsä toteuttavina toimijoina. Eläköön tuo vapuas ja tahto toteuttaa omaa elämää. ”

Venäjällä ei ole aikomuksia liittää tuollaisia alueita itseensä. "

Kari Enqvistin kolumni: Suu kiinni fyysikko!

Luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi ikään kuin he eivät muusta tietäsi mitään. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän tieteellisen kompetenssinsa rajoihin, kirjoittaa Kari Enqvist.

Edesmennyttä Stephen Hawkingia on muisteltu tieteen yleistajuistajana. Hän ei kuitenkaan kääntänyt luonnontieteiden väittämiä tavallisen ihmisen ymmärrettäviksi. Ei ainakaan samassa mielessä kuin vaikkapa yleistajuistamisen supertähdet, amerikkalainen Neil deGrasse Tyson ja englantilainen Brian Cox. ”

RK: Ei kauhean hyvältä näytä ainakaan Tyson…:

” Tyson on arvioinut, että maailmankaikkeus on 50 prosentin todennäköisyydellä jon-kin korkeamman voiman tai sivilisaation tuottama simulaatio, jossa ihmiskunta elää. ^[4]

https://www.hs.fi/nyt/art-2000002929026.html ”

Vaikka olisi (vieläkin) korkeampiakin olentoja, MAAILMA EI SILTI OLISI SIMULAA-TIO! Simulaatioteoria EI VIE TODELLISUUDEN ALKUPERÄN (historian) SELVITTÄ-MISTÄ YHTÄÄN ETEENPÄIN,vaan päinvastoin kahdentaa vaikeudet:Oli se maailma , joka simuloi, ja se jota simuloidaan! Ensin mainittu olisi jos mahdollista vielä jälkimmäistäkin arvoituksellisempi!
 

KE: ” Sen sijaan Hawking toi nimikkeet ”teoreettinen fysiikka” ja ”kosmologia” tavallisen ihmisen kielenkäyttöön. Hän antoi näille vaikeille tieteenaloille helposti tunnistettavan hahmon. Omansa. ”

RK: Kyllä ne ennestäänkin tiedettiin; Einstein tiedettiin sekä teoreettiseksi fyysikoksi että kosmologiksi. Myös eräs Paul Kustaanheimo tiedettiin, joka oli ratkaissut mate-maattisesti kosmologiassa tärkeän kolmen kappaleen ongelman,mm. osoittanut, että tämä paketti ei ole stabiili, mikä johti myös kaaosteoriassa edistykseen. Hänelle kävi myöhemmin Helsingin yliopistossa samoin kuin Ragnar Granitille. Harrastaneissa piireissä tunnettiin ukrainalainen englantiin siirtynyt kosmologi Georgi Gamov Mr. Tompkins -popularisoinneistaan. Harva osasi arvata, että juuri hän oli laskenut ratkaisevan ennusteen, josta Big Bang -teorian kehitys lähti vyörymään.

KE: ” Niinpä Hawking oli tieteen pikemmin kuin tiedon lähettiläs. Sitä oli myös Albert Einstein. Kaikki näet tietävät Einsteinin tiedemieheksi ja fyysikoksi. Me tunnistamme hänet helposti valokuvista: Einsteinin hulmuava hiuspehko, Einstein ilman sukkia, Einstein joka näyttää kieltään kameralle.

Sekä Einstein että Hawking ovat muodostuneet eräänlaisiksi kuvakkeiksi. En yllät-tyisi, jos molemmista olisi jo olemassa emoji,jolla tekstareissa voisi korvata käsitteen ”teoreettinen fysiikka”.

Molempiin liittyi outous ja toismaailmallisuus, ikään kuin he eivät olisi olleet aivan normaaleja ihmisiä. Tämän ansiosta teoreettisista fyysikoista on suurelle yleisölle muodostunut mielikuva, joka on osin vahingollinen.

Ajatellaan, että teoreettiset fyysikot ovat kummajaisia. Että heidän ajatuksensa liikuskelevat ainoastaan toisilla planeetoilla ja muissa ulottuvuuksissa.

Hawking tosin kommentoi ilmastonmuutosta ja varoitteli yhteydenotoista avaruuden muukalaisiin. Tämä hänelle sallittiin, koska hän oli kuin omaa rotuaan. Hänen tiedet-tiin asuvan salaisuuksien verhon toisella puolella. Hänen kuviteltiin omaavan muilta piilotettua tietoa. ”

RK: Hawking myös filosofoi, ja hörhöilikin: hän on esittänyt hyvinkin kummallisia ideoita, kuten että aika voisi kulkea taaksepäin, mikä muuten edellyttäisi jonkinlaista ”informaation säilymisen lakia”, jollaisesta hän itse ei ole avoimesti spekuloinut tietääkseni. Hän on ollut satunnaisesti joukon jatkona myös joissakin muiden alojen ja huijareidenkin pölhöhankkeissa,kuten ”Cambridgen Mustekalojen tietoisuuden julistuksessa”.

KE: ” Minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän. ”

RK: Sikäli kuin sellaista todella on tapahtunut…

KE: Tavallisesti luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasian-tuntijoiksi. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän usein käsittämättömän tieteellisen kompetenssinsa määrittämiin rajoihin. Fyysikolla ei saisi olla mielipidettä arkielämästä. Tämän olen kokenut monta kertaa omakohtaisesti, kun minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän.

Outoa tässä on se,että tietämättömyys ei yleisesti ottaen tunnu estävän keitään mui- ta laukomasta erilaisia kommentteja. On kuin vieläkin olisi elossa häivähdys kahdes-ta kulttuurista,josta englantilainen C.P. Snow kirjoitti kuutisenkymmentä vuotta sitten. Siinä humanisteille, yhteiskuntatieteilijöille ja ylipäätään ei-luonnontieteilijöille on va-rattu yleisasiantuntijan rooli.Sukupuolesta riippumatta he ovat tämän pallon setämie-hiä.He kertovat laajalla pensselillä,miten asiat ovat.Heidän ymmärryksensä on syvää ja pidäkkeetöntä. Luonnontieteilijät vain näpertelevät laput silmillä yksityiskohtien parissa. Näin siis ajateltiin Snown aikoihin ja ajatellaan ehkä vieläkin.

Mutta jos fyysikko eroaisi toimestaan, jättäisi yliopiston ja ilmoittaisi ryhtyvänsä vapaaksi toimittajaksi, yhtäkkiä hänen olisi hyväksyttävää kirjoittaa mistä hyvänsä. ”

RK: Kyllä. Toisin toimittaja ei saa kirjoittaa mitä hyvänsä ainakaan Suomessa, vaan hänen pitää kirjoittaa nimenomaan paskaa. VAIN PASKASTA MAKSETAAN.

Minä olen muuten tehnyt noin,tosin olen jättäytynyt vain pätkätöistä, joita olen tehnyt ikäni.ja olen niitä tehdessänikin kirjoittanut esimerkiksi filosofiasta just siten kuin olen tarkoittanutkin. HYVÄVÄSYTT(ÄV)YYDESTÄ en tiedä… Se ei mun asiani tieteilijänä oikeastaan olekaan, pääsia että on asiaa ja totta!

KE: ” Siitä huolimatta, ettei mikään olisi oikeasti muuttunut. Tutkijan erottaa toimitta-jasta vain käytävä, selän takana kolahtanut ulko-ovi ja kadulle vievät rappuset. ”

RK: On siinä ero.Virassa istuvalla perustieteiden tai filosofiatieteiden professorilla on velvollisuus olla puhumatta paskaa tuolinsa arvovallalla (joka on hupaa myös haihtu-maan…), sillä perustieteiden ja filosofiatieteiden tehtävänä on MYÖS luoda ideolo-gista maailmankuvaa, esimerkiksi fysikaalista maailmankuvaa tai tieteellistä ihmis-kuvaa. Meillä sovellettujen alojen ihmisillä sellaista velvoitetta ei ole: huomattavan monet rakennusstaatikot ovat kreationisteja professoreja myöten (aivan kuten monet matemaatikotkin). Ja muitakin hörhöoppeja esiintyy…

Myöskään virassa oleva tai instituuttiensa nimissä esiintyvä FILOSOFI ei  saa jauhaa mitä tahansa paskaa erityistieteistä kuten fysiikasta, biologiasta tai sosiologiasta, eikä sovelletuistakaan tieteistä!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/helsingin-yo-julisti-v-2002-ehdollistumisen-patemattomaksi

KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan.

Jos luonnontieteilijä ryhtyisi poliitikoksi, hänen olisi lupa puhua mistä tahansa. En ole nimittäin huomannut, että esimerkiksi kasvatustieteen maisteri Laura Huhtasaarta vaadittaisiin pidättäytymästä lausumasta mistään muusta kuin kasvatustieteen asioista. ”

RK: Hän ei puhu valtiollisen tieteen arvovallalla mistään asiasta. Hän on luterilainen uskonnonopettaja, ja hänelle on sallittua uskoa siten kuin tuossa Suomen kirkossa on sallittua - myös kreationistisesti - sillä se on luterilaisille sallittua mutta ei suinkaan pakollista, eikä kovin tavanomaistakaan.Uskonnonopettaja selitti tuon asian lukiossa perusteellisesti, ja paljasti myös, ketkä silloiset Teologisen professorit olivat kreationisteja: taisi olla yksi sillä kertaa: arkelogi Aapeli Saarisalo.

KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan, jotka mieluusti esiintyvät olemisen, elämisen ja korkeamman opetuksen armoitettuina asiantuntijoina.

Tämä on tietysti aivan oikein.Jokaisella meistä on rajoittamaton sananvapaus - myös vapaus puhua puuta heinää. ”

RK: Paitsi eräillä professoreilla ja muilla – ei ainakaan pitäisi olla…

Eikä pitäisi tulla valituksikaan, jos kannattaa esimerkiksi irrationalsitisa ja antirationa-listisia pölhöoppeja… (Ruvetkoon sitten vaikka luonnontieteenopettajaksi…)

KE: ” On tärkeää, että julkinen keskustelu on mahdollisimman moniäänistä. Jokainen mielipide on potentiaalisesti arvokas. Korvataan siis mediassa edes joskus yhteiskuntatieteilijä vaikkapa insinöörillä!

Myös luonnontieteilijöiden ääni voisi kuulua vahvempana. Emme tiedä kaikkea kaikesta, mutta lähtöasenteemme on työn puolesta kriittinen, analyyttinen ja pohdis- keleva. Edustamme usein järjen inhorealistista ääntä, mutta tietysti myös järkevä ihminen voi olla täysin väärässä. ”

RK: Monadologinen, muodollisen logiikan itse luonnon ominaisuudeksi kirjoitteva, metafyysinen (antidialektinen, antiemergentti) ”fysikalismi” EI OLE ”Järjen Ääni”, vaan yksi HUUHAA-oppi muiden joukossa…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa

https://journal.fi/tt/article/view/66443/26871

KE: Muistettakoon kuitenkin, että on parempi erehtyä kiinnostavalla tavalla kuin olla oikeassa tylsällä tavalla. Uskon, että tässä suhteessa me fyysikot olemme taitavia.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

***

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/344171?page=2#344804

" RK
12.10.2011 01:20:04
344804

Enqvist lörpsäyttelee "eurotieteestä" hyödyllisiä...

Aycee(eirek) kirjoitti 10.10.2011 (344739)...

>RK kirjoitti 09.10.2011 (344650)...

>>>En tiedä, mitä matemattiikka on, mutta matematiikka ainakaan ei perustu >>>havainnoille. Fysiikka perustuu.

>>Se perustuu kokeelle, että mitä matematiikkaa, esimerkiksi geometriaa, jossakin >>fysiikan teoriassa sovelletaan.

>Toisin sanoen matematiikka ei perustu havainnoille, mutta fysiikka perustuu. >Näinhän minä alun perin jo sanoinkin. Hyvä, että sinullekin on nyt selvinnyt näiden >kahden tieteenalan perustavaa laatua oleva ero.

Kyllä se matematiikkakin välillisesti perustuu havainnoille, mutta näiden eri tieteenalojen välillä on silti perustava ero toisin kuin esimerkiksi Enqvist väittää.

http://hameemmias.vuodatus.net/blog/2986922/-fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa/

Luen tässä justiin Enqvistin kirjaa "Monimutkaisuus", ja tylsempää jargoonia saa todella hakemalla hakea.

Enqvist on kuitenkin jossakin määrin myös hyödyllinen (pääasiassa kuitenkin vahin-gollinen) idiotti, joka lörpsäyttelee "vihjeitä", jotka johtavat eurotieteen katastrofin juurille. Tässä yksi esimerkki ( sivut 313 - 314):

Enqvist: "Jos vahvaa emergenssiä esiintyy, kaikkia luonnonilmiöitä (joilla hän tarkoit- taa MYÖS YHTEISKUNNAN ILMIÖITÄ!) ei voida palauttaa fysiikan lakeihin. Usein esimerkiksi postuloidaan,että vaikka aivot ovat normaalia ainetta, mentaalisiin tiloihin sisältyy muutakin kuin aivokemiaa. Hermosäikeiden keskinäisen järjestäytymisen kautta uskotaan syntyvän jotakin fysiikkaa suurempaa, jotakin sellaista, mikään hamilton ei edes periaatteessa voi kuvata.

Kyse ei ole vain siitä, että eräiden molekyylien kokoontuessa tiettyyn konfiguraatioon kvanttielektrodynamiikan vaikutuspiiri hiipuisi kuin Honeckerin kannatus Itä-Saksassa juuri ennen Berliinin muurin murtumista. "

RK: Enqvist tietää kyllä, että mistään ALEMMAN TASON LUONNONLAKIEN "LAKKAAMISESTA TOIMIMASTA" EMERGENSSISSÄ EI OLE KYSE, vaan uuden- tyyppisten objektiivisten ja reaalisten olioiden ilmaatumista nissä vaikuttavine uusine lakeineen.

Enqvist: " Jos (vain...RK) tällainen olisi vahvan emergenssin syy, voisimme aina kor-jata hamiltoniamme: lisätä siihen uusia funktioita niin, että lopulta myös tietoisuutem-me olisi kuvattavissa atomien kiihkeänä hyörimisenä aivoissa. Mutta ongelma ei ole nykyfysiikan vajavaisuus. vahvan emergenssin sanoma on paljon vahvempi. Niin paljon, että filosofisesti arimpia lakaa jo hirvittää.

Se nimittäin väittää,että maailmassa on murtokohtia, joissa logiikka ei päde. tapahtu-mia, joihin mikään määrä muuttujia ja niiden funktioita ei kykene luomaan järjetystä."

RK: ISTU JA PALA! Ihmisen keksimän muodollisen logiikan,joka on ehdoton ominai- suus myös matematikassa, saa PANLOOGISTI Enqvistin ajattelussa väistyä niin "materiat", "liikkeet", "energiat" kuin "jumalat" ja (kummallista kyllä...) myös yhteiskunnatkin!!!

VAIN SE on Enqvistin mukaan lopulta "kaiken olevaisen ainoa todella ehdoton piirre, "energiatkin" mukaan lukien!

Enqvist: " Eräänlaisia singulariteetteja, jotka EIVÄT OLE MATEMTISOITAVISSA. "

Näin todellakin on asian laita!

Sellaisia tosiaan edellyttäviä käsitteitä, joiden KESKINÄINEN SUHDE EI OLE PERI-AATTEESSAKAAN MATEMATISOITAVISSA nimitetään DIALEKTISIKSI VASTA-KOHDIKSI,ja NIIHIN TIIVISTYY tuollaisten "roilojen vaikutus niin objektiivisessa kuin subjektiivisessakin todellisuudessa!

Enqvist tuossa tavallaan julistaa nyt emergentin ja dialektisen materialismin ykseyttä.

Enqvist:"Hyppäys aivojen mykästä fysikaalisesta todellisuudesta tietoiseen mentaali- seen maisemaan olisi yksi esimerkki,mutta yhteiskunnan ja atomien välille esitetään myös vedettäväksi pohjatonta mustan aukon kaltaista jakoviivaa. "

RK:tuollaiseen onkaloon voidaan päästä paikallisilla täsmaäteorioilla hyvinkin "syväl- le" niin fysiikan puolta kuin tajunnakin (paykologian,yhteiskunnan) puolelta. Kysymys on että jääkö JOKIN loogisesti deduktiivisella teorialla ylittämätön roilo kuitenkin lopulta aina olemaan, vai ei.

Enqvist: " Vahva emergenssi on ikuisesti selittämätöntä. Se ei millään lailla eroa ihmeestä. "

Se on vain YHDELLÄ DEDUKTIIVISELLA TEORIALLA selittämättömissä. "Ihmees-tä" ei ole kysymys,sillä 'ihme' panee viralta muualta voimassa olevia luonnnonlakeja.

Lainaus poistetulta Vaparien palstalta:

" Materialistisen dialektiikan perusidea on yksinkertainen

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)

Päiväys: 17. kesäkuuta 2008 03.48

Materialistisen dialektisen logiikan idea ja perusjatus on yksinkertainen koskien ns. luontotieteitä eli formaalisia ja luonnontieteitä, joihin kuuluvat erityistieteinä myös muodolliset kuten klassiset ja todennäkäisyyslogiikat, kaaosteoria, systeemiteoria, kybernetiikka jne., mutta todellisuus ja soveltaminen sitäkin monimutkaisempia. Se seuraa muodollisen logiikan olemuksesta. Ihmisen keksimän, kieliin sisäänrakentu-neen muodollisen logiikan idea on, että JOKIN OMINAISUUS JOSSAKIN KOHTEESSA JOKO TAYDELLISESTI ON tai SITÄ EI OLE LAINKAAN.

Koska luonto USEIN myös objektiivisesti (suhteellisen hyvin) jakautuu tuollaisiin eril-lisiin, ns. SUHTEELLISEN ITSENÄISIIN kohteisiin ja niiden vastaavanlaisiin ominai- suuksiin, tutkittavat kohteet eli OBJEKTIT voidaan teorianmuodostuksessa UUDEL-LEENRAKENTAA SYMBOLISESTI TIEDON PIIRISSSÄ noista ominaisuuksistaan, jos nämäon eriytetty oikein todellisuudesta teorianmuodostuksessa.

Sisäisen muodollisloogisen ristiriidattomuuden vaatimus on siis ehdoton KUNKIN TEORIAN SISÄLLÄ, mutta se EI OLE ehdoton eri teorioiden VÄLILLÄ, vaikka nämä teoriat mallintaisivat kokonaisuutena aivan samaa kohdettakin (ja olla kuitenkin eri teoriat, kuten esimerkiksi aikanaan aaltoliike- ja hiukkasvalo-oppi).

Muodollisloogiset ristiriidat ovat tuhoisia teorioiden sisällä tarkoittaen itse asiassa, et-tä "teoria" EI OLE "OIKEA" teoria olenkaan, koska se ei ennusta testattavissa olevia yksikäsitteisiä tuloksia, yksittäistuloksia eikä jakautumia (vaan sillä voidaan "ennustaa" tai "todistaa" mitä tahansa).

Omalla tavallaan ristiriidat teorioiden VÄLILLÄ ovat todellakin "hedelmällisiä" jopa luontotieteissä kuten Hegel sanoi,KOSKA NE OSOITTAVAT,ETTÄ MISSÄ PÄIN TE-ORIOISSA ON KORJATTAVAA. Ne korjaukset vaan pitää sitten taas tapahtua abso-luuttisesti kiinni pitäen muodollisten loogisten ristiriitojen kiellosta SIINÄ KIELESSÄ, JOSSA KOHDE ON KUVATTU TEORIAN MUODOSSA niin kielen KÄSITTEISSÄ kuin LAUSEISSAKIN.

Tässä asiassa on kuitenkin yksi iso ongelma MATERIALISMIN kannalta:

Muodollinen logiikka on kuitenkin lopulta IHMISEN LUOMA TYÖKALU todellisuuden mallintamiseksi kielessä, EIKÄ MATERIAALISELLA TODELLISUUDELLA VOI OLLA MITÄÄN "VELVOLLISUUTTA" OLLA KAIKILTA PUOLILTAAN AINOASTAAN JA VAIN MUODOLLISEN LOGIIKAN TAUSTAOLETUSTEN MUKAINEN!

Muodollista logiikkaa ei saa METAFYSISOIDA, eikä se ole mahdollistakaan ilman, että joukko tarkeitä käsisteitä tippuisi tarkastelujen ulkopuolelle!

Erityisen ryhmän tällaisia käsitteitä muodostavat DIALEKTISET KATEGORIAPARIT kuten ´sisältö ja muoto´, ´määrä ja laatu´, ´mahdollisuus ja todellisuus´, ´sattuma ja välttämättömyys´, ´ulkoinen ja sisäinen´, ´osa ja kokonaisuus´ , olemus ja ilmiö´, ´mahdollisuus ja todellisuus´, ´subjektiivinen ja objektiivinen´, ´rakenne ja prosessi´, ´materia ja liike´.

Nuo dialektiset vastakohtaparit EVÄT VOI OLLA MUODOLLISLOOGISIA VASTA- KOHTIA, koska ne EDELLYTTÄVÄT toisiaan voidakseen olla olemassa, EIKÄ MIKÄÄN TODELLINEN KÄSITE (tai ilmiö) VOI SAMAAN AIKAAN EDELLYTTÄÄ JA SULKEA POIS TOISTA KÄSITETTÄ (ilmiötä) (loogisesti tai muutenkaan).

Dialektisilla vastakohdilla on usein erikseen muodollislooginen vastakohta. Nämä voivat olla subjektiivisesti "lähellä" dialektisia vastakohtia, kuten ´välttämätön´ ja ´ei-satunnainen´ (mutta kumpikaan noista ei sisällä esimerkiksi kaoottisia ilmiöitä!) tai ´satunnainen´ ja ´ei-välttämätön´, mutta toisissa tapauksissa taas dialektisten vastakohtien muodollisloogiset vastakohdat voivat olla lähes synonyymejä kuten ´mahdollisen ja todellisen´ muodolliset vastakohdat ´mahdoton´ ja ´olematon´.

Erityistieteelliset käsitteet määräytyvät ja määrittyvät teorianmuodostuksen yhteydessä.

Mutta dialektisia kategorioita ei määrää mikään yksittäinen teoria; erityistieteelliset teoriat kyllä VAIKUTTAVAT niiden sisältöön, joskus voimakaastikin.

Ns. DIALEKTIIKAN LAIT koskevat noiden dialektisten vastakohtailmiöiden keskinäi- siä suhteita, ja samalla suuressa määrin sitä, mikä ESTÄÄ NIITÄ OLEMASTA MUODOLLISLOOGISIA VASTAKOHTIA (ja toisistaan täysin erillisiä ilmiöitä).

Asiassa voidaan tarkastella toisinkin päin, että ilmiöt, joiden välillä tapahtuu dialektii- kan lakien mukaisia ilmiöitä, esimerkiksi välttämätöntä toisikseen muuttumista, eivät voi olla tavallisin käsittein toisistaan tyhjentävästi erotettavissa olevia muodollis-loogisia vastakohtia.

On myös mahdollista, että kaksi eri teoriaa samasta kohteesta kuvaavat samaa koh-detta eri dialektisen vastokohdan kannalta. Esimerkiksi Schrödingerin differentiaali-yhtälö kuvaa kvantti-ilmiöitä niiden "liikepuolen" eli energiatilojen kannalta. Mutta ku-vaako sitten Heisenbergin matriisiesitys niitä jotenkin erityisesti "hiukkaspuolen kan-nalta",siihen en mene ottamaan kantaa muuten kuin että periaatteessa se olisi varsin mahdollista. "

RK
13.10.2011 01:21:29
344889

Esko Valtaoja uskoo "aikamatkailuun"...

...

Esko Valtaoja uskoo aikamatkailuun,joskin vain niin, että "jos olisi sopivat tekniikka, voitaisiin palata "myöhemmin" uudestaan lähtöpisteeseen (ja -ajahetkeen).

http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/06/matkustaminen_ajassa_on_mahdollista__teoriassa_2659362.html

" Matkustaminen ajassa on mahdollista – teoriassa

julkaistu 14.06. klo 05:41, päivitetty

Tämän hetken insinöörit eivät kuitenkaan vielä osaa rakentaa aikamatkustamiseen tarvittavaa mustaa aukkoa ja madonreikiä väänteleviä tekniikoita. Toistaiseksi aikamatkustusta on harrastettu ainoastaan tieteiskirjallisuudessa ja elokuvissa.

Kautta aikojen ihmiskuntaa on kiehtonut ajassa matkustaminen

- Nolo tosiasia on se, että kukaan ei oikein tiedä mitä aika on. Se on varmaan yksi syy, miksei meille ole viimeiseen sataan vuoteen tullut uutta Einsteinia, kertoo avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja omaan veijarimaiseen tyyliinsä.

- Mutta tämän hetken teorioitten eli Einsteinin suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan perusteella aikamatkustus on teoriassa mahdollista.

”Uskoni tulevaisuuden suhteen on aika rajaton”

Vaikka Valtaoja hurmaa optimistisuudellaan ja kertoo olevansa hyvin luottavainen tekniikan kehittymisen suhteen tulevaisuudessa, on ajassa matkustaminen käytännössä hänen mukaansa vielä aika kaukana.

- Pitäisi rakentaa musta aukko ja sitten madonreiät sekä veivata madonreiät vierek-käin avaruudessa. Ehkä tuolla jossain on supersivilisaatioita, jotka tähän pystyvät, mutta meidän insinööreiltämme tämä ei onnistu, Valtaoja valottaa.

- Joka tapauksessa aikakoneella voitaisiin matkustaa taaksepäin vain siihen pistee-seen, jolloin se on rakennettu eikä sitä edeltävään aikaan. Eli jos kukaan ei nyt ole kellarissaan aikakonetta rakentanut, niin meidän on turha odottaa jälkeläisiä tulevaisuudesta tarkastelemaan menneisyyden turismia.

YLE Satakunta "

Tämäkin tarkoittaa, että hän uskoo uskonnonomaisesti johonkin "informaation säily-misen lakiin" (absoluuttisen universaalisen massaenergiansäilyvyyden lisäksi), jol-laisesta "informaation säilymisen" ja siis myös "sen SYNTYMÄTTÖMYYDEN laista" KOKEELLINEN FYSIIKKA EI TIEDÄ MITÄÄN, ainakaan toistaiseksi...

Kaakatettu ja paapatettu paskaa mm. YLEssä sellaisestakin aivokummituksesta on kyllä kerran jos toisenkin...:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/220170

" "Informaatioparadoksi"

RK, 11/21/2006 12:02:50 AM, 220170

Julius kirjoitti 21.11.2006 (220160)...

>Eilinen Prisma, Hawkingin paradoksi (uusinta la 25.11. klo 14:10)) kertoi
>mielenkiintoisia asioita itse asiasta eli paradoksista, kannattaa sen vuoksi katsoa.

Ohjelmassa ´informaation´ käsite esiintyi jossakin aivan kummallisessa merkityksessä.

Annettiin kuva, että maailmankaikkeudessa olisi jokin "informaatiopotti", eikä "informaatiota voitaisi luoda eikä hävittää".

Noille tieteilijöillä "energia on ainetta", myös "informaatio on ainetta". Jäämme "mie-lenkiinnolla" odottamaan seuraavaa "ainetta", ettei vain olisi sitä "ajatusainetta"...

Luuonolakien pysyminen suhteellisen vakioina ei missään tapauksessa EDELLYTÄ mitään TUOLLAISTA "informaation" käsitettä, kuten ohjelmassa annettiin ymmärtää.

Maailman tapahtuneita prosesseja ei voida "kääntää taaksepäin", kuten ohjelmassa väiettiin "periaatteessa voitavan" tehdä.

"Universaalissa informaation säilymisteoriassa" on sekoitettu kaksi aivan eri asiaa: se, että kerran vallinnut asiantila on todistettu luonnonlakien puolesta MAHDOLLI-SEKSI, se, että olisi muka "olemassa" mahdollisuutena elimahdollinen kvanttihypyn tarkkuudella tasan tasan vastakkaisuuntainen prosessi, joka "palauttaisi" tuo nimen-omaisen tasan saman asiantilan.

Itse asiassa "informaation sälymiseelläkin" mustassa aukossa tarkoiotettiin MASSA-ENERGIAN säilymistä, eli oletteujen UNIVERSAALIVAKIODEN c ja h säilymistä myös siellä (josta ei ole mitään todellisia takeita).

Luonnonlakien oleteaan "olevan informaatiota", mikä on verbaalista lallaa määrittele-mättömillä (ja pelkästään FYSIKAALISESTI myös MÄÄRITTELEMÄTTÖMISSÄ OLEVILLA) käsitteillä, jotka käsittelevät esimerkiksi fysikaalisten ja geometristen (matemaattisten) lakien ontologista suhdetta.

Taululla esiintynyt lämpötekniikan käsite S ei ollut "informaatio", vaan (ymmärtääkse-ni) ENTROPIA, joka on fysikaalisen lämpöopin todennäköisyyssuure, ja jonka suh-teesta informaatioon on esitetty ontologisia hypoteeseja niin MUODOLLISLOOGI-SEN VASTAKOHDAN (mm. Yrjö Ahmavaara) kuin dialektisen (edellyttävän) vastakohdankin muodossa.

... "

***

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/409302?page=1#409344

Risto Koivula
21.07.2022 13:39:16
409344

Kari Enqvistiä tulee aina tahraamaan se, miten pahasti hän erehtyi?

https://yle.fi/uutiset/3-12536452

" Kari Enqvistin kolumni: Osaa suomalaisista poliitikoista tulee aina tahraamaan se, miten pahasti he erehtyivät Venäjän suhteen

Nuorempi poliitikkopolvi on jo oppinut, että roistovaltiot eivät kunnioita sopimuksia eivätkä totuutta. Siksi heidän tehtävänsä on nyt puolustaa suomalaisia arvoja ja liberaalia maailmanjärjestystä, kirjoittaa Enqvist.

Kari Enqvist

Kosmologian emeritusprofessori, tietokirjailija

20.7.

Fasistisen Venäjän hyökkäys Ukrainaan jää historiaan Euroopan tulevaisuuden mur-tokohtana. Suomen se sai liittymään Natoon, mutta lisäksi Venäjän raketit ovat täällä tuhonneet näyttävän joukon poliitikkoja. "

Hölynpölykynäilijä Enqvist tarkoittaa tässä selvästi Venäjän armeijan hyökkäystä 24. 1. 2022 Ukrainan alueille,jotka eivät olleet nousseet "kapinaan" vanhan hallituksen ja presidentti Janukovytshin puolesta vuonna 2014,sillä SEN JÄLKEEN vasta Suomes- sa alkoi tapahtui kuin maailmanloppu olisi tulossa, hänen mainitsemiaan seikkoja...

Sitä ennen oli tety mm. UNIPERkele-kaupat ja monta muuta diiliä, joissa oli tosiasi-assa käytetty hyväksi sitä, että joukko "oikeaoppisia" NATO-maita kuten USA, Eng-lanti ja Norja olivat huonontaneet suhteita Venäjään radikaalisti jo vuonna 2014. Norja oli sitä ennen mm. järjestänyt yhteisiä kahdenkeskisiä sotaharjoituksia Venäjän kanssa Barentsilla.

Oikeaoppisen NATOn tulkinnan mukaan muka "Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan" jo 2014, ja viime tammikuussa oli tapahtunut vain "uusi sotaliike" - ei periaatteellista uutta...

Kukaan ei vaan ollut vienyt väitettyä maahantunkeutumista minkäänlaiseen oikeu-teen. Siellä se olisi katsottu puhtaalta päydältä "Aatamista ja Eevasta alkaen" - siitä, kun Neuvostoliitto ja Ukraina liittyivät ERI perustajajäseninä YK:on.

Touhu ja käänne osoittavat, että asia tiedettiin oikein hyvin, vaikka muuta puhuttiin.

" Reilut kolmekymmentä vuotta sitten rautaesiripun kiihtyvä rakoilu Itä-Euroopassa johti Neuvostoliiton kuolemaan. Silloin julistettiin, että historia on tullut päätepistee-seensä. Että liberaali maailmanjärjestys on voittanut pelkällä omalla painollaan.

Liberaalilla maailmanjärjestyksellä tarkoitetaan sitä, että valtioiden välinen toiminta on sääntöpohjaista. Toisin sanoen: että asioista sovitaan ja sopimuksista pidetään kiinni. Ettei valehdella ainakaan silmittömästi. "

NATOn hölympölykynäilijä ei ymmärrä kansainvälisestä oikeudesta mistään: se "sääntökokoelma" on YK:n Peruskirja ja sen muut LAKIPÄÄTÖKSET (kuten valtioiden rajat).

SOPIMUKSET ovat eri asia: niitä valtiot voivat tehdä erilaisia ristiin rastiin muiden valtioiden kanssa KUNHAN NE EIVÄT OLE RISTIRIIDASSA KANSAINVÄLISTEN LAKIEN KANSSA. Sopimukset lakkavat olemasta, kun niitä laktaan noudattamasta, mutta LAIT EIVÄT.

Enqvist AJAA KAIKEN MAILMAN MUITA SOPIMUKSIA YK:N TILALLE!

Ja SEHÄN on ikiaikainen "suomen linja"!!!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/suomi-ajaa-natoa-yk-n-tilalle-ei-jasenyytta-viikunanlehtena-kayttaen-2008

YK on tosin ollut varsinkin kenttäorganisaatioltaan viime aikoina NATO-EU-noskejen kaappaamana. Mutta Enqvist tietää niitten hyvänä tuttna, ettei se kestä kauan.

" Samaan pakettiin kuuluu myös demokratia, tasa-arvo ja sananvapaus. Eli arvomaailma, minkä varassa Suomenkin olemassaolo lepää.

Kyseessä on liima, joka tähän asti on pitänyt Euroopan yhdessä. Se syntyi toisen maailmansodan tuhkasta ja ajatuksesta: ei koskaan enää. "

Suomessa ei ole mitään noista. Ne on vienyt EU.

" Eräs sen varhaisimmista muotoiluista oli Ventotenen manifestina tunnettu julkilau-suma. Nimi viittaa Rooman ja Napolin välissä sijaitsevaan avomerisaareen, jossa sinne vangitut italialaiset antifasistit laativat vuonna 1941 hahmotelman Euroopan tulevaisuudelle.

Manifestin innoittamana perustettiin Hiili- ja teräsyhteisö, joka kasvoi Euroopan uni-oniksi. Euro on osa tätä samaa prosessia, jonka kuluessa Eurooppa on vaurastunut, demokratisoitunut ja elänyt rauhassa. "

HEWOMPASKAA. Ne EIVÄT olleet antifasisteja.

TUOHON AIKAAN LIITTOUTUNEET VOITTAJAVALTIOT PERUSTIVAT YK:N!!!

" Pitkään kuviteltiin,että Euroopan esimerkin ansiosta kaikki rationaaliset toimijat ym-märtäisivät liberaalin maailmanjärjestyksen siunauksellisuuden. Että rauha ja hyvin-vointi kiinnostaisivat kaikkia.Että valtioiden välinen kauppa ja lisääntyvä tiedonvälitys vähitellen muuttaisivat jopa roistovaltiot lempeiksi liberaaleiksi demokratioiksi.

Neuvostoliiton romahduksesta alkaen tämä usko toimi Suomen venäjäsuhteen moottorina. Ajateltiin, että naapuri kyllä liittyy järkivaltioiden joukkoon, kun sitä vähän tönitään oikeaan suuntaan. Jutustellaan kaverin kanssa ja jeesataan. "

Sitä tönittiin ja maaniteltiin ja jujutettiin VÄÄRÄÄN SUUNTAAN.

" Junayhteyksiä rakenneltiin. Viipuriin kannettiin rahaa. Autettiin puhdistamaan jätevesiä. Suomalaisyhtiöt sijoittivat Venäjälle miljardeja.

Mutta kuten pulitzer-palkittu Anne Applebaum on todennut, liberaali maailmanjärjes-tys ei ole itsestäänselvyys, päinvastoin. Hänen mukaansa yksinvaltaiset järjestelmät tuhoavat sen, jollei sitä puolusteta. "

Anne Applebaum on historianväärentäjäskitsolallahöperturpaterroristi.

" Ennakkovaroituksia oli toki saatu jo aiemmin, esimerkkeinä vaikkapa presidentit Trump, Orban ja Erdogan. Mutta hitainkin heräsi viimeistään tämän vuoden helmikuussa, kun Venäjä alkoi murhata ja tuhota Ukrainassa täysin vailla pidäkkeitä.

Samalla Venäjän sotatoimien hyökyaalto pyyhkäisi yli tietyn varttuneemman suomalaisen poliitikkokaartin, joka vielä hetki sitten paistatteli valtansa huipulla. "

Hyökyaalto pyyhkäisee yli filunkilla "asemansa" saavuttaneen HAISTAPASKANTIE- DESÖSSÖKAARTIN, joka on terrorisoinut pidäkkeettömästi Suomessa NL:n kaatumisesta lähtien.

" He olivat tulevia valtiomiehiä, mahdollisia presidenttiehdokkaita, yhteiskuntaviisaita, joiden lausunnot loistivat lehtien otsikoissa.

He puhuivat rauhasta, kumppanuudesta, Venäjän hitaasta mutta väistämättömästä muutoksesta kohti demokratiaa.

Samalla he sulkivat silmänsä vaaran merkeiltä ja sanovat nyt yllättyneensä täysin. He toivoivat ja uskoivat viimeiseen saakka. Mutta he olivat väärässä.

Nyt heidän ajatuksensa muistuttavat aaltojen rantahiekkaan heittämää hylkytavaraa. Historia ei tule muistamaan heitä hyvistä tarkoitusperistään, vaikka he olisivat voineet olla oikeassa. "

Enqvist ja Sale ja Halonen ja Sofi ovat hylkytavaraa...

" Kun Yhdistyneen kuningaskunnan tuolloinen pääministeri Neville Chamberlain vuonna 1938 heilutteli Hitlerin kanssa neuvottelemaansa sopimusta ja julisti ”Rauha meidän elinajaksemme”, hän olisi voinut olla oikeassa.

Mutta hän oli väärässä. Ja vain siitä hänet muistetaan.

Valitettavasti sama kohtalo odottaa osaa kotoisista poliitikoistamme. "

JA AIVAN ERITYISESTI ENQVISTEJÄ!!! Valtaojakin on viisaampi nykyään...

" Se on tavallaan traagista, mutta sillä tavoin lantti on nyt pudonnut. Heitä tulee aina tahraamaan se, miten pahasti he erehtyivät Venäjän suhteen. "

On pientä erehtyä Venäjän suhteen verrattuna siihen, että ON LÄPIKOTAISIN EREHTYNYT TIETEEN SUHTEEN ja ollut samalla vielä TEKEVINÄÄNKIN sellista!

" Tietysti oli niitäkin, jotka ajoissa haistoivat tuulen suunnan. Heille nostan hattua.

Nuorempi poliitikkopolvi sen sijaan on jo oppinut, että roistovaltiot eivät kunnioita mitään: eivät sopimuksia eivätkä totuutta. "

Tämä tiedetään EU:sta ja NATOsta pilkulleen...

" Siksi heidän tehtävänsä on nyt puolustaa suomalaisia arvoja ja liberaalia maailmanjärjestystä kaikin keinoin, myös asein. "

NATOa vastaan... juu...

" Toivottavasti väärin veikannut vanhempi polvi ei enää yritä selitellä tekemisiään vaan repii arpalippunsa ja siirtyy sovinnolla syrjään.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja kirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä. "

Enqvist vois vähitellen korjata luunsa vaikka hautaan. Välillä hän osoitti orastavia jär-kiintymisen merkkejä - mutta (haistapaskantiede)hyeena ei pääse ikinä laikuistaan.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/340912?page=1

" Kari Enqvist: "Voimia ei ole olemassa"....

http://www.tiede.fi/artikkeli/1402/koulun_fysiikka_jumiutui_sadan_vuoden_taakse

" Koulun fysiikka jumiutui sadan vuoden taakse

10.08.2011

Teksti: Annikka Mutanen

..."

Täällä voimistakin, tällä kertaa tieteellisesti:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2022/05/guided-vlasov-beams

PS: Enqvist pääsi professoriksi, kun viran edellinen haltija, Suomen suurin piirtein ainoa varsinainen tiedemies Paul Kustaanheimo, mekaniikan kolmen kappaleen probleeman ratkaisija ja yksi kaaosteorian isistä, syrjäytettiin siitä vippaskonteilla.

***

Witun Pakkosontauukun haistapaskantieteilijät