Yleisesti katsotaan, että Ludwig Feuerbach olisi keksinyt ns. ”ihmisluonnon” käsitteen, josta hänen ja Hegelin oppia luovasti yhdistellyt Marx sanoutui irti tuotantonsa tunnetuimpiin ydinkohtiin kuuluvissa Feuerbach-teeseissään.

Marxin omalta osaltaan kumoama oppi olisi sitten jäänyt elämään hiljattain Norjas-sa julkisuutta saaneen FRANKFURTISMIN opin muodossa, jossa (luokka)yhteis-kunta ”kiristää ja puristaa” sen olettamaa ”oikeata ihmisluontoa" (sen sijaan, että "ilmentäisi sellaista", kuten taas muutoin samaan aksioomaan nojaavilla ns. ”so-siobiologisteilla”). Frankfurtismin rajaukseni suhteessa "sosiobiologiaan", josta Sovjetskaja ei sano juuri mitään, perustan erityisesti Erich Frommin ideologialle.

Psykologi Jussi Silvonen,joka on tutkinut erityisesti psykologi ja kasvatustietelijä L. S. Vygotskin tuotantoa ja roolia,esittää asiasta uusia näkökohtia,jotka tuovat nuo eri opit hyvin esiin. Silvonen katsoo Marxin ja Feuerbachin olleen ajattelijoina lä-hempänä toisiaan kuin dialektisessa materialismissa on katsottu.Hänen todisteen- sa osoittavat kuitenkin pikemminkin, että ”Ludwig Feuerbach ei ollutkaan feuer-bachilainen”, kuin että "Marx ei olisi ollut marxilainen"... Nimi Feuerbach ei ole toki aatehistoriasta millään tavoin "unohtumaan päin", päin vastoin...

[ www.kolumbus.fi ]

JS: " ”Todellisuudessaan se (ihmisen persoonallisuus) on yhteiskunnallisten suhteiden näyttämö”.

Feuerbach-teesit ja kulttuurihistoriallinen psykologia ”

Jussi Silvonen.

Esitelmä 1) Marxin Feuerbach-teesit tänään seminaarissa Tampereen yliopistolla 16.12.2005”

Hämeemmiäs: " Otsikko on heti väärin: Marxin Feuerbach-teesien mukaan ”ihmi-sen 'persoonallisuus' on yhteiskunnallisten suhteiden (asiaintilojen ym.) EN-SEMBLE" eli "kooste, yhteisesitys”,”(taiteellinen enemmän kuin tieteellinen) koko-naisuus”. (Tämä  sama ei tarkoita myöskään samaa kuin dialektiikan kokonaisuus (whole), joka on osa (part,dialektinen vastakohta.) "Näyttämö" olisi aivan eri asiaa, joka viittaisi sellaiseen, että se olisi jotakin, MISSÄ tapahtuu,ja jolla "raamilla" olisi oma olennainen "raamivaikutuksena" kaikkeen, mitä "näyttämöllä" tapahtuu. Tuollaista esittää Steven Pinker, mutta ei Karl Marx.

JS: " Marxilaisessa traditiossa Ludwig Feuerbachia (1804-1870) luettiin pitkään vain Marxin esittämän kritiikin näkökulmasta ja tämä johti hänen omien tekstiensä sivuuttamiseen. 2)

Feuerbachilla on kuitenkin tärkeä ja itsenäinen rooli niin filosofisessa kuin psyko-logisessakin keskustelussa (Keiler, 999; Wartofsky, 1977). Wartofskyn mukaan Feuerbach hahmottelee kiinnostavasti jälkikartesiolaisen tieteen ja humanistisen materialismin mahdollisuutta. Keiler puolestaan toteaa, että Feuerbachin tuotan-nosta avautuu psykologialle tärkeitä näkökulmia yksilön yhteiskunnallisuuden tee-maan.Marxin ja Feuerbachin ’kiistassa’ Feuerbachilla on siis sellaista sanottavaa, jota ei ole syytä jättää Marxin varjoon, ja jota ilman esimerkiksi Lev Vygotskin (1896 - 1934) kulttuuripsykologista tutkimusohjelmaa on vaikea ymmärtää. ”

HM: Mielenkiintoinen kysymyksenasettelu.Tavallisesti Feuerbachilla ja Vygotskilla on katsottu olevan ainakin materialistisista psykologian klassikoista suurin piirtein vähiten keskinäistä yhteyttä...

JS: ” Tarkastelen seuraavassa Karl Marxin (1818-1883) Feuerbach-teesejä (Marx, 1958, jatkossa FB-teesit) ja niistä avautuvaa problematiikkaa rajatusti psykologian näkökulmasta. ”

HM: Oikein hyvä näkökulma sinänsä...

Varsinkin kun erityisesti psykologian neurofysiologisiin perusteisiin on tällä välin ilmaantunut uutta, yllättävää tietoa...

JS: ” Esitykseni rakentuu kolmivaiheisesti. Luonnehdin ensin FB-teesien paikkaa Marxin tuotannon kokonaisuudessa. Toiseksi tarkastelen Marxin ja Feuerbachin keskinäistä ”kiistaa” ihmisolemuksesta.

Kysyn tässä yhteydessä kuinka kohdallista Marxin Feuerbach-kritiikki loppujen lopuksi oli ja millainen psykologinen problematiikka avautuu Feuerbachin tuotannosta.

Lopuksi tarkastelen lyhyesti Vygotskin kulttuuripsykologista tutkimusohjelmaa ja sen suhdetta.

Marxismi-leninismissä tämä ’tahto totuuteen’ kehittyi suorastaan absurdeihin mittasuhteisiin lähes kaikkien kriittisen teorioiden varianttien absoluuttisessa torjunnassa (ks. esim. Labica, 1986).

1) Kiitän Tiina Kontista ja Anna Rainiota (HY) käsikirjoituksen eri versioihin esitetyistä kommenteista.

2) Marx-ismeille tyypillinen Marx-sentrismi on ylipäänsä tehnyt marxismit kykene-mättömiksi havaitsemaan marxilaisen tradition ulkopuolisia, tärkeitä ja kiinnostavia modernin kritiikkejä.”

HM: Olen tuosta sikäli eri mieltä, että sosiobiologistisen ja frankfurtistisen ja puhtaasti vääristelevän puolen ”kritiikissä” ei mielestäni esiinny mitään ”ylilyöntejä” ainakaan Sovejetskaja entsilopedijassa...

(Hetkinen, saatan olla ymmärtänyt väitteen väärin: että olisi enemmän pitänyt no-teerata frankfurtistien kritiikkiä "nykyaikaa" (=teollista yhteiskuntaa) vastaan...? Mutta sana on vapaa etsiä niitä nyt, kun tämä Neuvostoliiton tiedeakatemian linja-julkaisu on netissä vuoden 1979 versiona myös englanniksi. Siinä on hieman 80-luvulla tapahtunutta todellistakin kehityksestä jäänyt aikaraamien ulkopuolelle, mutta toisaalta mitään silloisia uusia erehdyksiä ei sitten myöskään ole mukana.)

JS: ” Sitä, että Marx on vain yksi nimi muiden modernin kriitikkojen joukossa on tässä yhteydessä tuskin tarvetta lähteä laajemmin perustelemaan. ”

HM: Mulle jää kyllä hämäräksi (erityisesti tuo ”moderni”), mutta olkoon...

JS: ” Marx-Feuerbach kiistaan. Vygotskin kautta hahmottelen joitakin näkökohtia kulttuurihistoriallisen psykologian ajankohtaisiin keskusteluteemoihin.

Marx-Feuerbach ”kiista” ihmisolemuksesta

Marx on modernin yhteiskunnan ja -tieteen kriitikko. Hän kritikoi nousevaa moder-nia kapitalistista taloutta, ja etsi samalla uutta näkökulmaa tieteen omiin käytäntöihin praksiksen, elävän työn näkökulmasta (Dussel, 2001). ”

HM: Eli 'moderni' on siis yhtä kuin 'KAPITALISTINEN', selkis! (Sano haudankaivaja.)

JS: ” Marxin omin sanoin: Työni “on taloudellisten kategorioiden kritiikkiä tai mikäli haluat, porvarillisen taloustieteen järjestelmä kriittisesti esitettynä. Se on samanai-kaisesti järjestelmän esitys ja esityksen kautta sen kritiikkiä.” Marxin murros modernin kanssa ei kuitenkaan ole ehdoton eikä kiistaton. 3)

3) Marx kasvoi hegeliläisessä koulussa, josta hän irtaantui vaiheittain. FB-teesit il-maisevat Marxin ajattelussa alkavaa teoreettista näkökulmanvaihdosta. Ne muo-dostavat rajapinnan ’nuoren Marxin’ ja ’historiallisen materialismin Marxin’ välille kontrastoituen nuoren Marxin vuoden 1844 Taloudellis-filosofisiin käsikirjoituksiin ja avaten näkökulmaa eteenpäin vuosien 1845 - 46 Saksalaiseen ideologiaan ja myöhempään kypsän Marxin tuotantoon, joka alkaa hahmottua Grundrissesta eteenpäin.

Althusser esittää tunnetun teesin Marxin ajattelussa tapahtuvasta ja Saksalaiseen ideologiaan kulminoituvasta epistemologisesta katkoksesta suhteessa modernin filosofian tietoisuusdiskurssiin (Althusser, 1971; Althusser, 1996). Foucault huo-mauttaa tähän, että ajatus yhteen pisteeseen sijoittuvasta epistemologisesta kat-koksesta on liian yksinkertainen. Sen sijaan uuden teorian synty tapahtuu sarjana murroksia, teoreettisten ”kynnysten” ylityksiä,joiden lopputulemana on katkos suh-teessa lähtökohtatraditioon (Foucault 1991a). Näin on myös Marxin kytköksestä modernin projektiin ks. esim. (Baudrillard, 1975; Foucault,1973).

Marxin kohdalla - hänen tuotannossaan voidaan nähdä useita kriittisiä siirtymiä, jotka johtavat hänen kypsään tuotantoonsa (kuvio 1 - Silvonen, 1987, 57).

(Kuvio 1 on alkulinkissä, sen lopussa ennen lähteitä; siinä ei totta puhuen ole mitään mielen-kiintoista, HM)

Poiketen Althusserin tulkinnasta sijoitan ensimmäisen murtuman Marxin ajattelussa juuri FB-teeseihin.

Teesien jälkeen hän siirtyy historiallisen materialismin perustelemiseen, joka mer-kitsee yritystä yleisen yhteiskuntateorian rakentamiseksi ja ”todellisten yksilöiden ja heidän empiirisesti havaittavissa olevan toimintansa” vähittäistä siirtymistä taka-alalle.

Seuraava murros sijoittuu Grundrissen paikkeille ja Marxin ajattelun varsinainen vahva ydin kapitalismiteoria - löytyy lopulta hänen myöhäistuotannostaan, ekono-miakritiikistä (Haug,1982; Rosdolsky,1972; Schanz,1996). Samalla on niin, että nuoren ja keskimmäisen Marxin tuotannossa tematisoidaan sellaisia psykologialle tärkeitä kysymyksiä,jotka katoavat taka-alalle ja jäävät tematisoimatta Pääomassa ja Marxin myöhäistuotannossa. "

HM: Poliittisen taloustieteen tutkimuskohteeseen eivät psykologian eivätkä edes mitkään johtamistaidon ja muun subjektiviteetin kysymykset kuulukaan, kuten nykyinenkin kapitalistinen talous- ja valuuttajärjestelmien kriisikin osoittaa. Se ei taatusti ole "psykologinen kriisi" olemukseltaan!

Sitä paitsi johtavan kapitalistimaan PSYKOLOGIAN- JA NEUROFYSIOLOGIAN TUTKIMUS EI OLE KRIISISSÄ, vaan päin vastoin ensimmäistä kertaa koko historian aikana kirkkaasti maailman kärjessä!

Nyt kuitenkin on "sovittu" jo tuolla edellä, että tällä kertaa tarkastellaan nimen- omaan niitä psykologian kysymyksiä ja muun marxilaisen tieteen psykologia mukaan lukien suhdetta niihin.

JS: Näitä auki jääneitä siirtymiä ei voida täyttää Marxin ajattelua rekonstruoimalla, mutta rekonstruktio voi paikantaa niitä problematiikkoja joihin teoreettinen työ on suunnattava,jos ollaan kiinnostuneita yksilöllisen subjektiviteetin muodostumiseen liittyvistä psykologisista kysymyksenasetteluista.

Seuraavassa avataan hieman kuvion yksi ensimmäiseen siirtymään (nuori Marx – FB-teesit – histomat) liittyvää problematiikkaa.

Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset

Nostan seuraavassa esille joitakin teemoja ”nuoren Marxin” ajattelusta. Ensin katson kuinka hän tässä vaiheessa suhtautuu Feuerbachin filosofiaan.

Toiseksi luonnehdin Taloudellis-filosofisissa käsikirjoituksissa esitettyä psykolo-giatulkintaa ja kolmanneksi Marxin ’lajiolemuksen’ ja ’vieraantumisen’ käsitteitä.

(1.) Marx arvioi Feuerbachia mm. seuraavasti:

"Feuerbach on ainoa,joka suhtautuu vakavasti,kriittisesti Hegelin dialektiikkaan ja joka on tehnyt aitoja löytöjä tällä alueella - ylipäätään hän on vanhan filosofian kukistaja. ---

Feuerbachin suurtekona on:

1. sen todistaminen, että (siihenastinen!) filosofia ei ole mitään muuta kuin ajatel-luksi saatettua ja ajatellen kehiteltyä uskontoa, toinen muoto ja olemassaolotapa inhimillisen olemuksen vieraantumiselle - sitä on siis myös tällaisena arvosteltava;

2. Feuerbach perusti toden materialismin ja todellisen tieteen tekemällä yhteiskun-nallisen suhteen, ’ihmisen suhteen ihmiseen’ myös teorian perusperiaatteeksi;

3. vastakohdaksi kieltämisen kieltämiselle,joka väittää olevansa absoluuttisen positiivinen, hän asetti itsensä varassa lepäävän ja posi- tiivisesti itsensä varaan perustuvan positiivisen."

Läpi käsikirjoituksen korostuu Feuerbachin ajattelun ja filosofisen panoksen posi-tiivinen arviointi.Erityisen kiinnostavaa jatkon kannalta on tuo yllä esitetty toinen kohta:

” Feuerbach perusti toden materialismin ja todellisen tieteen tekemällä yhteiskun-nallisen suhteen, ’ihmisen suhteen ihmiseen’ myös teorian perusperiaatteeksi. ”

Tähän palataan alempana.Marxin suhde Feuerbachiin on tässä pikemminkin ihaileva kuin kriittinen.

(2.) Marxin varsinainen panos psykologiseen keskusteluun Taloudellisfilosofisissa käsikirjoituksissa liittyy esineellis-kohteellisen (gegenständliche Tätigkeit) toiminnan analyysiin.

Ihminen määrittyy Marxilla tietoiseksi olennoksi, joka todistaa ja luo tietoisuutensa suhteessaan esineelliseen maailmaan:

"Tietoinen elämäntoiminta erottaa ihmisen välittömästi eläimellisestä elämäntoi-minnasta. Ainoastaan ja nimenomaan tämän vuoksi hän on lajinolento. --- Ihmi-nen todella todistaa itsensä lajinolennoksi vasta nimenomaan esineellisen maailman muokkaamisessa."

Toiminnassa rakentuva esineellinen maailma (gegenständliche Welt) on nuorelle Marxille avain myös inhimilliseen psykologiaan:

“ Havaitsemme kuinka teollisuuden historia ja teollisuuden kehittynyt esineellinen ole-massaolo on inhimillisten olemuksen voimien avattu kirja, aistimellisesti esillä olevaa ihmisen psykologiaa. Sitä ei tähän asti ole käsitetty yhteydessään ihmisen olemukseen, vaan aina vain ulkoisessa hyötysuhteessa.

- Tavallisessa,aineellisessa teollisuudessa - meillä on edessämme ihmisen esi-neellistyneet olemuksen voimat aistimellisten, vieraiden, hyödyllisten esineiden muodossa, vieraantumisen muodossa. Sellainen psykologia, jolta mainittu kirja - siis juuri historian aistimellisesti läsnäolevin, nykyisin saavutettavissa oleva osa - on suljettu, ei voi tulla todelliseksi sisällyksekkääksi ja asialliseksi, luotettavaksi tieteeksi. ”

Kohteellisen toiminnan käsitteellä Marx hakee irtiottoa Hegelin ’hengen’käsitteestä.

Ihmisolemus ei ole vain hengen askaretta, vaan ”aistimellisesti läsnäolevaa, esi-neellistä” toimintaa. Marx siis etsii tässä vastakohdaksi Hegelille materialistista selitystä inhimilliselle psyykelle ja löytää selityksen materiaalisesta, esineellistä maailmaa muokkaavasta toiminnasta.

(3.) Edellä esitettyä psykologisen tutkimuksen ohjelmanjulistusta ei voida ymmär-tää irrallaan Marxin vieraantumisen (Entfremdung) ja lajiolemuksen (Gattungswe-sen) käsitteistä.Marxin analyysin lähtökohtana on ajatus ihmisen lajinolemuksesta ja tästä lajinolemuksesta tapahtuvasta vieraantumisesta. ”

RK: Marx ei tarkoita BIOLOGISTA LAJIA;eikä tuo ”lajiolemus” ole sidoksissa homo sapiens -lajiin ainakaan aina ja ikuisesti,vaan sama olemus tuossa suhtees-sa on AINA MATERIAN SOSIAALISEN LIIKEMUODON KANTAJINA OLEVILLA OLIOILLA, VAIKKA HE OLISIVAT ”UFOJA” JOSSAKIN EKSOPLANEETALLA!

JS:”Esineellis-kohteellisen toiminnan käsite palvelee sekä lajinolemuksen että vie- raantumisen analyysia.Ihminen toteuttaa universaalia olemustaan esineellisessä toiminnassa, mutta samalla tapahtuu vieraantuminen ihmisolemuksesta, kun työn välineet ja tuotteet alkavat hallita tuottajiaan. Tämän vieraantumisen (lue: yksityis- omistuksen) kumoaminen on paluuta takaisin todelliseen ihmisolemukseen, so. kommunismiin. (vrt. Wilenius, 1966) ”

HM: Niin mukavalta kuin tämä kommunistista saattasikin kuulostaa, tuo ei ole sitä, mitä Marx ja Engels tarkoittivat ”alkukommunismilla”, ja että ihmislaji olisi ”geneet-tisesti adaptoitunut” sellaiseen alkukommunismiin. Se ajatus ei mitenkään sovi myöskään Vygotskin teoriaan kielellisestä tajunnasta, sillä

MIKÄÄN OLIO, LAJI EI VOI ADAPTOITUA BIOLOGISESTI SYMBOLIJÄRJES- TELMÄÄN, koska siinä jokainen mutaatio on MÄÄRITELMÄLLISESTI NEGA- TIIVINEN keskinäisen ymmärrettävyyden kannalta, symbolijärjestelmän yksin-kertaisuudesta tai monimutkaisuudesta riippumatta.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/025/Haukioja.pdf

Marxille ja Engelsille ”alkukommunistinen yhteiskunta” oli pääasiassa aivan muuta kuin ”paratiisi” (toki jossakin saattoi sellaisiakin ajoittaisesti olla...),ja orjanomistuk- sellinen yhteiskuntamuoto, joka syntyi kollektiivisessa muodossa valtiollisena (yk-sityistä esiintyi vasta Kreikassa ja Roomassa) oli ainakin Engelsin mielestä ”suuri edistysaskel” (ihmiskunnan tulevan kehityksen ja siten myös vapautumisen kannalta); Anti-Dühring:

[ www.marxists.org ]

”It was slavery that first made possible the division of labour between agriculture and industry on a larger scale, and thereby also Helle- nism, the flowering of the ancient world.

Without slavery, no Greek state, no Greek art and science,without slavery, no Ro-man Empire. But without the basis laid by Hellenism and the Roman Empire, also no modern Europe.

We should never forget that our whole economic, political and intellectual develop- ment presupposes a state of things in which slavery was as necessary as it was universally recognised. In this sense we are entitled to say: Without the slavery of antiquity no modern socialism.

It is very easy to inveigh against slavery and similar things in general terms, and to give vent to high moral indignation at such infamies. Unfortunately all that this con- veys is only what everyone knows, namely, that these institutions of antiquity are no longer in accord with our present conditions and our sentiments, which these conditions determine.

But it does not tell us one word as to how these institutions arose, why they exis-ted, and what role they played in history. And when we examine these questions, we are compelled to say - however contradictory and heretical it may sound - that

the introduction of slavery under the conditions prevailing at that time was a great step forward.

JS: ” Marxin vahvasta Hegel-kritiikistä huolimatta, hän jää tässä vielä hegeliläisen ajatusmuodon piiriin siinä suhteessa,että vieraantuminen ja sen kritiikki johdetaan lajiolemuksen käsitteestä. Kritiikki lähtee liikkeelle filosofisista kategorioista, joiden löytämisessä Feuerbachilla on keskeinen vaikutus Marxiin. Feuerbachin kautta esineelliskohteellinen, aistimellinen maailma asettuu hengen käsitteen radikaaliksi vastakohdaksi. Tähän palataan alempana.

Ei tämän enempää nuoresta Marxista tässä yhteydessä. On aika katsoa mitä Feuerbach-teeseissä sanotaan keskustelun alla olevista teemoista.

FEUERBACH-teesit

FB-teesien kritiikin kohteena ei siis enää ole ensisijaisesti Hegel, vaan edellä posi-tiivisesti arvotettu Feuerbach. Marxin lukija joutuu tässä pulman eteen.Kumpaan arvioon tässä pitäisi luottaa - Nuoren Marxin Feuerbach-myönteiseen vaiko tee-sien kritiikkiin? Täsmentämällä kysymystä pääsemme eteenpäin. Voidaan kysyä ensinnäkin teoriahistoriallisesta näkökulmasta, onko Marxin Feuerbachiin kohdistama kritiikki kohdallista ja oikeutettua.

Toiseksi voidaan kysyä teoriaimmanentisti mitä katkoksia ja motiivinmuutoksia FB-teesit ilmentävät Marxin omassa ajattelussa. Pariisin käsikirjoituksissaan Marx kirjoitti hyvin wittgensteinilaiseen tapaan, että kysymyksen muotoilu jo pitää sisäl-lään sen ratkaisun (Marx,1988,83).Sisältyisikö FB-teeseihin sellainen kysymyksen uudelleenmuotoilu, joka tuottaisi kokonaan uudenlaisen vastauksen aikaisempiin ongelmiin?

Teesien psykologisessa luennassa on toisaalla painotettu ’toiminnan’4) (die ge-genständliche Tätigkeit, 1. teesi), toisaalla ’ihmisolemuksen’5) (das menschliche Wesen 6. teesi) käsitteitä.

En lähde tässä rekonstruoimaan Marxilta vaikutteita ammentaneiden psykologis-ten teorioiden historiaa, vaan katson sen sijaan miten Marx-Feuerbach suhde rakentuu näissä kahdessa psykologisen keskustelun kannalta ilmeisesti keskeisimmässä teesissä.

4) Toiminnan teoreettisista tulkinnoista ks.esim.(Leont'ev&Rozenbljum; Rubinstejn, 1987).

5) Kulttuuri-historiallisen psykologian tulkinnoista ks. esim. (Vygotsky, 1998).

Ensimmäinen teesi: praksis kohteellisena toimintana

Ensimmäinen FB-teesi näyttäisi ilmaisevan jatkuvuutta suhteessa 1844 käsikirjoi-tukseen nimenomaan kohteellisen toiminnan käsitteen kohdalla.Teesi kävisi suoraan edellä lainatun psykologia-passuksen laajennukseksi.

Teesin vakiintunut suomalainen käännös kuuluu seuraavasti:

”Kaiken tähänastisen materialismin - myös Feuerbachin materialismin - perusvika on siinä, että esinettä, todellisuutta, aistimaailmaa tarkastellaan vain objektin tai havainnon muodossa, mutta ei inhimillisenä aistitoimintana, käytäntönä, ei subjektiivisesti. ”

RK: Tuo käännös on virheellinen. Gegenstand on tieteealan tutkimukohde, joka sen määrää. Käytäntö ei ole olemukseltaan "aistitoimintaa".

[ www.mlwerke.de ]

Der Hauptmangel alles bisherigen Materialismus - den Feuerbachschen mit eingerechnet - ist, daß der Gegenstand, die Wirklichkeit, Sinnlichkeit, nur unter der Form des Objekts oder der Anschauung gefaßt wird; nicht aber als menschliche sinnliche Tätigkeit, Praxis, nicht subjektiv.

Ensinnäkin termi ”Praxis”, käytäntö, on ILMAN LISÄMÄÄREITÄ materiaalinen (materiélle) eikä ideaalinen (ideélle) eli MIELEN (sinnliches) ilmiö. Se on marxis-missa ´tiedon´, joka on sanan (laajassa) filosofisessa merkityksessä "käytännölli-sen toiminnan suhteellisen luotettava teoreettinen perusta", dialektinen vastakohta kuten "materiaalinen ja ideaalinen".

Muutoin käytäntö laajasti ja historiallisesti ottaen ei esimerkiksi voisi mitenkään olla TOTUUDEN KRITEERI (tietysti materiaalinen), koetinkivi (mutta EI 'totuuden' ”mää-ritelmä”!), jonka seikan frankfurtistit kiistävätkin, joten tämä ”käännösvirhe” on tuskin aivan puhdas vahinko...

Näin ”sinnliche” viittaa myös sanaan ”Praxis”, mikä siis tarkoittaa ”ideaalista, mielenkäytäntöä”, ja se on tässä vain korostamassa sitä, että paino on sanalla ”SINNLICHE (männliche) TÄTIGKEIT”, ja virhe on ollut siinä, ettei tuota kohteen ja mielikuvan (Anschsauung) sitovaa linkkiä ole otettu huomioon.

Käytäntö on aina määritelmällisesti myös inhimillistä: eläinten pelkkää reagointia vaikka kuinka mutkikkain mallein ei nimitetä ”käytännöksi”. Tätä on syytä korostaa myös oder-sanan käännöksellä: kohteen ja mielikuvan muodollisloogisesti toisen-sa pois sulkeva EPÄDIALEKTINEN tarkastelu on se ”vanhan filosofian virhe mukaan lukien Feuerbach”.

'Tieto' sanan laajimmassa merkityksessä ”materiaalisen toiminnan teoreettisena perustana” ja 'käytäntö' ovat dialektisia vastakohtia, mutta eivät isenäisä sellaisia, vaan ne suhtaustuvat toisiinsa kuten 'ideaalinen ja materiaalinen' (jossa jälkimäinen on dominoiva komponentti).

Ja juuri tämän Marx tuolla 1. FB-teesinsä 1. lauseella sanoo. Oma käännökseni kuuluu:

” Kaiken tähänastisen materialismin - Feuerbach mukaan lukien - pääpuute on,että (sen) tutkimuskohde,todellisuus, aisti(ttava)maailma, otetaan tarkas-teluun vain JOKO kohteen TAI (sen) mielikuvan muodossa, mutta ei inhimil-lisenä mielenTOIMINTANA, mielenkäytäntönä (=ideaalisena käytäntönä!), ei subjektiivisesti. ”

Feuerbach suhtautui Hegelin dialektiikan sääntöihin ja kategorioihin myönteisesti, ja etsi Marxin tavoin materialistista selitystä. Hän saattoi hyvinkin nähdä sellaisen ”ihmisten välisen taistelun ilmenemisenä tiedon piirissä”. Silvonen saattaa tuossa olla hyvinkin oikeilla jäljillä.

Mutta dialektiset vastakohdat ovat välittömästi keino hallita logiikan eivätkä yhteiskunnan jännitteitä ja puutteita.


PS: Feuerbach-teeseistä on esitetty myös toinen ns. Ad Feuerbach -versio, joka on olevinaan "Engelsistä riippumaton uusi muotoilu suoraan Marxin pohjalta

"Tässä versiossa ensimmäisen teesin viimeinen lause kuuluu seuraavasti:

" ... nicht aber als sinnlich menschliche Tätigkeit, Praxis, nicht subjektiv.

Nyt sinnlich viittaa sanaa menschliche ja korkeintaan sen välityksellä sanaan Praxis. Käytäntö on aina inhimillistä, samoin toiminta (erotukseksi eläinten suo-rasta reagoinnista kulloisenkin ärsykehierarkian mukaan).Tuossa rinnastetaan nyt "aistimellisesti inhimillinen toiminta" ja käytäntö. Käytännö(llise)n perusmerkitys on kuitenkin "materiaalisesti inhimillinen toiminta",poikkeuksena eräät "puhtaasti sosi- aaliset" kuten esimerkiksi "kielellinen käytäntö". Sinnlich männliche ja subjektiv ovat kyllä lähellä toisiaan.

Marx on aivan varmasti ollut sitä mieltä, ´subjektiivinen ja objektiivinen´ ovat dialektisia vastakohtia.


JS: ” (1. FB-teesi jatkuu) Sen vuoksi on käynyt niin, että päinvastoin kuin materia-lismi, idealismi kehitteli toimivaa puolta,mutta vain abstraktisesti,koska idealismi ei tietenkään tunne todellista, aistitoimintaa sellaisenaan. Feuerbach haluaa olla te-kemisissä aistimellisten,ajatusobjekteista todella eroavien objektien kanssa, mutta hän ei käsitä itse inhimillistä toimintaa esineelliseksi toiminnaksi. Siksi hän pitää teosessaan ‘Kristinuskon olemus’ tosi inhimillisenä ainoastaan teoreettista toimin-taa, kun taas käytäntöä hän tarkastelee ja panee sen merkille vain sen likaisen juutalaisessa ilmenemismuodossa. Siksi hän ei käsitä vallankumouksellisen käytännöllis-kriittisen toiminnan merkitystä.” 6)

Marx määrittelee tässä oman positionsa suhteessa

a) aikaisempaan filosofiaan yleisesti ja

b) Feuerbachin teoriaan erityisesti.

a) Ensimmäinen rajaus määrittää Marxin paikan filosofian kentällä. Hänen kritiik-kinsä kohteena on ”kaikki tähänastinen materialismi” (aller bisheriger Materialis-mus), joka ei ole käsittänyt toimintaa inhimillis-aistimellisena, subjektiivisena praksiksena vaan on jättänyt toiminnan käsitteellistämisen idealismin tehtäväksi. Idealismi puolestaan ”ei tietenkään tunne todellista, aistitoimintaa sellaisenaan”.

Kritiikin kohteena ovat siis niin materialismi kuin idealismikin.

6) Käännös on tehty Engelsin toimittamasta versiosta.Marxin alkuperäistekstistä (Marx,1958) ei ole olemassa julkaistua suomennosta. ”

HM: Tuokaan käännös ei ole aivan ongelmaton:

”Daher geschah es, daß die tätige Seite,im Gegensatz zum Materialismus, vom Idealismus entwickelt wurde - aber nur abstrakt, da der Idealismus natürlich die wirkliche, sinnliche Tätigkeit als solche nicht kennt. Feuerbach will sinnliche, von den Gedakenobjekten wirklich unterschiedene Objekte; aber er faßt die mensch-liche Tätigkeit selbst nicht als gegenständliche Tätigkeit. Er betrachtet daher im ´Wesen des Chris-tenthums´ nur das theoretische Verhalten als das echt mensch-liche, während die Praxis nur in ihrer schmutzig-jüdischen Erscheinungsform ge-faßt und fixiert wird.Er begreift daher nicht die Bedeutung der "revolutionären", der praktisch-kritischen Tätigkeit. ”

Kääntäisin seuraavasti (osaa korjauksista myös Silvonen esittää):

” Tähän asti (on ollut niin,että) toimintapuolta on materialismin sijasta kehittänyt idealismi - mutta vain abstraktisti, sillä idealismi ei luonnollisestikaan tunne todel-lista mielentoimintaa sellaisenaan. Feuerbach etsii psyykkisiä (mielellisiä), ajatus-objekteista todella eroavia objekteja; mutta hän ei käsitä inhimillistä toimintaa itse- ään KOHTEELLISENA toimintana. Hän pitää ”Kristiuskon olemuksessa” vain teoreettista asennoitumista aidosti inhimillisenä, kun taas käytäntö tulee ymmär-retyksi ja kiinnitetyksi vain sen likaisenjuutalaisessa(/-kaupallisessa) ilmenemis-muodossa. Hän ei tässä tavoita tässä (sitä,mikä on) (”)kumouksellista(”), käytännölliskriittistä toimintaa. ”

Sana ”der Sinn” = aisti (EI aistiN),(jonkin ilmiön) taju,esimerkiksi ”kauneuden taju”. Tämän monikko ”die Sinne”=”aistit” = mieli,sama kuin englannin ”mind”. ”Sinnlich” on tässä mielellinen, psyykkinen,vaikka sama sana voikin tarkoittaa myös ”aistimellista”, ja ”aistillista”.

Mutta toinen, tärkeämpi asia: JOS Marx tarkoittaisi 'revolutionaarilla' 'poliittisesti vallankumouksellista', HÄN EI PANISI SANAA LAINAUSMERKKEIHIN!

Tiedostusprosessissa ei myökään puhuta vain poliittisesta tiedostamisesta, vaan kaikesta muustakin, muuta erityisesti TIETEELLISESTÄ sellaisesta.

Sovjetskaja entsiklopedijalla on kumouksellisesta,aiemman tiedon kokonaan uuteen uskoon jostakin asiasta asettavasta puolesta seuraava näkemys:

" Erotukseksi toiminnan muodoista, joiden tulos on pääasiassa ennalta tiedossa, toimintaa nimitetään aiheellisesti tieteelliseksi vain siinä määrin, kuin se johtaa uuden tiedon keksimiseen, ts. tieteellisen toiminnan tulos on periaatteessa en-nalta tuntematon. Juuri tästä syystä tiede ilmenee voimana,joka "kumouksellistaa" muut toiminnan lajit. "

Tuollaista ”kumouksellistavaa” tietoa voi löytyä muutenkin kuin tieteessä, mutta vain tieteessä sitä myös SYSTEMAATTISESTI ETSITÄÄN. Käytännön piirissä sellaiseen taas ennemmin tai myöhemmin väistämättä törmätään, oli tieteellisesti ennakoitu tai ei.

Muutoin niin tai näin, tuollaista aikaisempaa käsitystä kumouksellisesti muut-tavaa tietoa voi löytyä VAIN IDEOIMALLA JA KÄYTÄNNÖSSÄ KOKEILEMALLA, TESTAAMALLA, voisi sanoa yrityksen ja erehdyksen menetelmällä (kuten tie-teessäkin!). Tässä suhteessa käytännön,tiedon soveltamisen piirissä olevat tahot ovat aina äärimmäisen tärkeässä asemassa tiedon kehityksessä, ja todellisuuspohjaisessa kriittisyydessä sen suhteen. (Toki tuo viime kädessä koskee myös poliittista käytäntöä, kun se kerran koskee kaikkea sellaista!)

JS: " Marx alkaa tässä hahmotella praktisen materialismin ohjelmaa,joka tähtää koko tähänastisen ’filosofisen’ tiedontuottamisen tavan ylittämiseen. "

HM:Erityinen "praktinen materialismi" on kakkukakkua, tårta på tårta, sillä 'praxis' ilman lisämääreitä on materiaalinen ilmiö, ideaalisen 'tiedon' dialektinen vastakohta juuri tuolla nimenomaisella akselilla.

"Kakkukakkukäsitteet" ovat erittäin vaarallisia, koska se "kakku" tulee helposti tahallaan tai vahingossa määritellyksi implisiittisesti KAHDELLA ERI TAVALLA, ja käsitteestä saadaan näin keinotekoisesti sisäisesti ristiriitainen: tunnettu kakku-kakkukäsite (tårta på tårta) on "vapaa tahto", sillä jo 'tahtoon' sisältyy määritelmäl-lisesti VAPAUSASTE valinnasta kahden eri vaihtoehdon välillä. Pelkkä ´tahto´ ajaa kaisen saman paremmin kuin "vapaa tahto".

JS: " Myöhemmin Friedrich Engels (1820 - 1895) kuvaa tätä kriittistä näkökulmaa omassa Feuerbach-esseessään, jossa irtaannutaan ”koko filosofiasta sanan tähänastisessa merkityksessä” (Engels,1979,404 – suomennosta korjattu).

Jos aikaisempaa filosofiaa kosketti materialismin ja idealismin vastakohdik-seen asettava ”peruskysymys”, niin uusi praktinen materialismi näkee juuri tämän peruskysymyksen ja sen konstituoimat ’idealismin’ ja ’materialismin’ ongelmina, ideologisina muotoina ja praksiksina, jotka se pyrkii ymmärtä-mään yhteis- kunnallisen käytännön näkökulmasta (Haug, 1978; Haug, 1978; Haug, 1991). "

HM: Nyt tuli kyllä aivan taatusti potaskaa: MATERIALISMIN JA IDEALISMIN VASTAKKAISUUDESTA EI VOI "PÄÄSTÄ EROON" kiellisillä taikatempuilla!

Lähde oli siis tämä:

Engels, F.(1979).Ludwig Feuerbach ja klassisen saksalaisen filosofian loppu. (Alkut. 1888)

Teoksessa K.Marx & F.Engels:Valitut teokset kuudessa osassa. Osa 6 (ss. 396-445). Moskova: Edistys.

[ www.marxists.org ]

Ja kohta on tämä (lainaan sen aika pitkästi, siksi että se on kirjallisesti niin hyvä):

" Kolmanneksi sillä vakaumuksella, että ainakin tällä hetkellä ihmiskunta liikkuu suurin piirtein etenevään suuntaan, ei ole kerrassaan mitään tekemistä materialis-min ja idealismin vastakohtaisuuden kanssa. Ranskalaiset materialistit pitivät mil-tei fanaattisesti kiinni tästä vakaumuksesta - eivät suinkaan vähemmän kuin deis-tit Voltaire ja Rousseau - ja uhrasivat sille omakohtaisesti usein hyvinkin paljon. Jos kuka niin esim. Diderot on pyhittänyt koko elämänsä »innostukselle totuuden ja oikeuden puolesta» myönteisessä mielessä.

*** Kun siis Starcke selittää kaiken tämän idealismiksi, niin se todistaa vain, että sana materialismi ja koko näiden kahden suunnan välinen vastakohtai- suus on kadottanut tässä hänellä kaiken merkityksensä. ***

Tosiasia on, että Starcke tekee tässä - vaikkakin kenties tiedottomasti - anteeksi-antamattoman myönnytyksen sille ennakkoluulolle, joka poroporvarilla on materia-lismi-sanaa kohtaan pitkäaikaisen pappien harjoittaman materialismin parjauksen ansiosta.

Poroporvari ymmärtää materialismilla ylensyömistä, juopottelua, silmäin-pyyntöä, lihanhimoa ja turhamaisuutta, rahanhimoa, saituutta, ahneutta, voiton kiskontaa ja pörssihuijausta, sanalla sanoen kaikkia niitä iljettäviä paheita, joita hän itse kaikessa hiljaisuudessa harjoittaa.

ldealismilla hän sen sijaan ymmärtää uskoa hyveeseen,yleistä ihmisrakkaut-ta ja ylipäänsä »parempaa maailmaa», jolla hän toisten edessä ylvästelee, mutta johon hän itse uskoo korkeintaan niin kauan, kuin hänen on kärsittä-vä krapulasta ja vararikosta, jotka välttämättä seuraavat hänen tavanomaisia »materia-listisia» hurjastelujaan, ja hänen mielisanontansa kuuluu: Mikä on ihminen? Puoleksi eläin, puoleksi enkeli.

Starcke näkee muuten paljon vaivaa puolustaakseen Feuerbachia Saksassa ny-kyään filosofien nimellä leventelevien dosenttien hyökkäyksiltä ja oppilauselmilta. Niistä, joita nämä Saksan klassisen filosofian jälkeläiset kiinnostavat, se on tieten-kin tärkeää; Starckesta itsestään se lienee näyttänyt välttämättömältä. Me säästämme lukijan siltä. "

(Tuo kohta muuten opittiin vanhaan hyvään aikaan taistolaisten filosofian opinto-piirin ensimmäisellä opintokerralla. Sen ovat kuulleet nekin, jotka ovat siellä opin-topiirissä käyneet vain sen yhden kerran.Se on marxismin tunnetuimpia yksittäisiä kohtia, tunnetumpi kuin itse Feuerbach-teesit.)

Termien 'materialismi' ja 'idealismi' merkitys ei todellakaan ollut lähtenyt liikkumaan joksikin muuksi sellaisesta,jona se esiintyy Leninillä ja Sovjetskaja entsiklopedijassa ...

JS: "b) Nyt Marx tekee esineellis-kohteellisen toiminnan käsitteellä rajausta Feuer- bachin suuntaan. Saksankielinen ilmaus kuuluu gegenständliche Tätigkeit ja sille on vaikeaa antaa täsmällistä suomalaista käännöstä. Teesien suomennoksen mukaan:

”Feuerbach haluaa olla tekemisissä aistimellisten, ajatusobjekteista todella eroa-vien objektien kanssa, mutta hän ei käsitä itse inhimillistä toimintaa esineelliseksi toiminnaksi. Siksi hän pitää teoksessaan ‘Kristinuskon olemus’ tosi inhimillisenä ainoastaan teoreettista toimintaa”.

Gegenständliche Tätigkeit kääntyy tässä esineelliseksi toiminnaksi. Tähän sisältyy kuitenkin joukko ongelmia, joista seuraavaksi.

Ensimmäinen ongelma liittyy käännökseen ’esineellinen’.Saksan Gegenstand (Gegen + Stand) ilmaisee jotakin, joka on meitä vastassa, asettuu meitä vastaan tai kohteek-semme Gegenstand voi olla myös puheenaihe, keskustelujen teema, tai sillä voidaan viitata arkielämän pieniin tarve-esineisiin. 7)

Käännös ’esineellinen’ tiputtaa kokonaan pois alkuilmaukseen sisältyvän dynaa-misen monimerkityksisyyden (kohde + vastaan asettuva, diskurssin teema). Itse kääntäisin tässä yhteydessä pikemminkin ’kohteellinen’ kuin ’esineellinen’.

7) Sanakirjoissa Gegenstand on 1. esine; 2. aihe, asia; 3. asia; 4 pikkuseikka (Hirvensalo,1971),

1 esine, tavara (tavarat, esineet), kapine, kappale körperlicher/unkörperlicher ~ aineellinen/aineeton esine 2 (harv mon) teema, aihe, kohde der ~ der Liebe rakkauden kohde 3 (Itäv) oppiaine (koulussa), MOT internetsanakirja, Kielikone;

Käännös tuottaa myös toisen ongelman,joka liittyy Marx-Feuerbach-suhteen ym-märtämiseen. Kun gegenständliche Tätigkeit käännetään esineelliseksi toimin-naksi, on melko helppo yhtyä teesin väittämään siitä, että tällainen näkökulma puuttuu Feuerbachin filosofiasta.Mutta kun Feuerbachin ja Marxin tekstejä luetaan alkukielellä tämä ero lähes häviää näkyvistä.

Gegenständliche Tätigkeit,kohteellinen toiminta,on itse asiassa myös Feuerba-chin filosofian avainkäsitteitä.(Feuerbach operoi käsitteillä Objekt ja Gegenstand.)”

HM: Kritiikki ja korjaus ovat varmasti aiheellisia: niin Marx kuin aivan varmasti Feuerbachkin tunsivat Francis Baconin, ja hänen oppinsa (ontologisista) 'olioista' (thing, saksaksi Ding, toiminnan kohteena 'object', saksaksi juuri 'Gegenstand´), joista kaikki olevainen koostuu, ja joille hänellä on puhtaan ontoginen, dialektinen määritelmä.

JS: " Feuerbach kirjoittaa esimerkiksi teoksessaan Grundsätze der Philosophie der Zukunft vuonna 1843 seuraavasti:

“Wie das Objekt, so das Subjekt.” (s.119); “ Ein Objekt, ein wirkliches Objekt, wird nämlich nur da gegeben, wo mir ein auf mich wirkendes Wesen gegeben wird, wo meine Selbsttätigkeit - an der Tätigkeit eines anderen Wesens ihre Grenze - Wi-derstand findet. Der Begriff des Objekts ist urspünglich gar nichts anderes als der Begriff eines anderen Ich - so fasst der Mensch in der Kindheit alle Dinge als frei-tätige, willkürliche Wesen auf - daher ist der Begriff des Objekts überhaupt vermittelt durch den Begriff des Du, des gegenständlichen Ich. (s.140)

"Die neue Philosophie betrachtet und berücksichtigt das Sein, wie es für uns ist, nich nur das denkende, sondern als wirklich seiende Wesen - das Sein also als Objekt des Seins - als Objekt seiner Selbst."

Tässä näemme kuinka toiminnan kohteellisuus on Feuerbachin ajattelun ydinkate-gorioita. Todellinen kohde on olemassa vain siellä, missä oma toimintani kohtaa toisen olennon toiminnan asettamat rajat, vastarinnan. Feuerbachin ”gegenständ-liche Tätigkeit” viittaa tässä kohteellisuuden inhimillisiin,vuorovaikutuksellisiin ulot-tuvuuksiin, jotka tippuvat käsitteestä pois, kun se käännetään esineelliseksi toiminnaksi. ”

HM: Feurbachin ”gegenständliche Tätigkeit” voi viitata (aktiiviseen vastarintaan), mutta Marxin ei.Kaikki toiminta ei subjektien yhteiskunnallista taistelua. (Tästä asiastahan sitten taas erityisesti HEGELISTIT "absoluuttikonstruktivistit" ovat eri mieltä, ja pitävät vaikkapa fysiikan lakejakin esimerkiksi tekniikassa, sellaisina kuin ne siellä esitetään, ainakin viime kädessä "ihmisten taisteluna"...) Jää myös hämäräksi, mitä on sellainen ihmisten välinen toimita,joka ei ole taistelua eikä kilpailua... se jotenkin ikään kuin jää ulkopuolelle...

”Gegenstand” sellaisenaan EI TARKOITA AKTIIVISTA VASTARINTAA, Wider-stand, vaan sen perusmerkitys on yksinkertaisesti ”vastassa oleva” verbistä "stehen stand gestanden”. Alun perin tämän verbin ilmaisema vastassaolo on nimenomaan passiivista ja kiinteää.

'Olion' (Ding) ja 'kohteen' (Gegenstand,Objekt) AINOA ERO ON TARKASTELIJAN NÄKÖKULMASSA. Näin oli jo Baconilla. Tosin olio-oppi oli Feuerbachin aikaan huonossa huudossa, kun uskottiin "absoluuttiseen aika-avaruuteen", mutta ainakaan Marx tuolla antanut pettää itseään!

Olion 'todellisuus' on sen "ilmenemistä vuorovaikutusten piirissä". (Sen dialektinen vastakohta olion 'mahdollisuus' taas pääasiassa ei vuorovaikuta ainakaan LUON- NOSSA juuri SEN OLION OMINAISUUDESSA, jonka "pelkkä" mahdollisuus se on.)

Siinä mielessä Feuerbach on oikeilla jäljillä, että kaikki inhimillinen PERSOONAN nimenomaan TOIMINTA erotukseksi eläinten REAGOINNISTA on toimintameka-nismiltaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja sen kantajan kielen välittämää (inter-nalisoimaa). Se, että onko sana 'objekti' alun perin lähtöisin jostakin luonnonilmi-öiden personifioinnista ei ole tässä tärkeää. Feuerbachin ajattelussa tuossa ehkä kummittelee Hegelin 'objektiivinen' "intersubjektiivisena”, mutta se on niitä Hegelin ideoita, jotka Marx ja ymmärtääkseni myös Feuerbach itse kumosivat.

JS: ” Vastaavasti DUDEN määrittelee ('Gegenstand':in):

1. Körper, nicht näher beschriebene Sache,

2. a) derjenige, worum es in einem Gespräch jeweils geht, Thema,

2 b) Objekt, Ziel, 3. Schulfach (Österr.) (DUDEN, 1989).

Teesissä alkaa hahmottua uudenlaisen praktisen materialismin näkökulma, jon-ka kritiikin kohteena koko aikaisempi filosofinen tiedon tuottamisen tapa, filosofia ideologisena praksiksena. Tätä vastaan asettuu tiedon ymmärtäminen inhimillisenä ja subjektiivisena aistitoimintana, käytäntönä. ”

HM: 'Tieto' ei voi olla 'käytäntöä' itseään, koska se on ”käytännöllisen toiminnan teoreettinen perusta, tieto on ideaalimaailmassa sitä, mitä käytäntö on materiaalisessa maailmassa.

JS:”Kohteellisen toiminnan käsitteellä ankkuroidaan toimiva ihminen materiaali-seen maailmaan. Mutta samalla on ilmeistä, että Marxin tässä kohtaa esittämä Feuerbach-kritiikki menee osin ohi maalinsa.

Toisin kuin Marx väittää, Feuerbach ei näe käytäntöä ”ainoastaan teoreettisensa toimintana”, vaan kohteellisena prosessina, toimijoiden kamppailuna ja rajankäyntinä, jonka tuloksena rakentuu se, mitä pidämme ’subjektina’. ”


HM:Marx ei väitä ”Feuerbachin näkevän käytäntöä vain teoreettisena toimin-tana”, se olisi aivan älytöntäkin, koska 'käytännöllinen ja teoreettinen' ovat dia-lektisia vastakohtia, jotka suhtautuvat kuten 'materiaalinen ja ideaalinen', vaan Marx väittää Feuerbahin pitävän vain teoreettista toimintaa "AIDOSTI INHIMILLISENÄ"!

Tietoinen esineellinen työtoiminta on kuitenkin tasan yhtä aidosti inhimillis-tä, vain ihmiselle ominaista ja mahdollista, kuin teoreettinekin toiminta.


SITÄ Marx sanoo, ja sitä myös tarkoittaa:

[www.mlwerke.de]

” Er betrachtet daher im "Wesen des Christenthums" nur das theoretische Verhal-ten als das echt menschliche, während die Praxis nur in ihrer schmutzig-jüdischen Erscheinungsform gefaßt und fixiert wird. ”

[www.marxists.org]

” In The Essence of Christianity [Das Wesen des Christenthums], he therefore re-gards the theoretical attitude as the only genuinely human attitude, while practice is conceived and defined only in its dirty-Jewish form of appearance [Erscheinungsform]. ”

Venäläisessä versiossa ”likaisen juutalainen” on käännetty ”likaisenkaupalliseksi”, ”sellaiseksi, joka sanan syvimmässä merkityksessä ei edes ole käytännöllistä (kuten valmistajan työ)”:

[ lugovoy-k.narod.ru ]

” Поэтому в «Сущности христианства» он рассматривает,как истинно челове-ческую, только теоретическую деятельность, тогда как практика берётся и фиксируется только в грязно-торгашеской форме её проявления. ”


JS: ” Kuudes teesi: ”yhteiskunnallisten suhteiden näyttämö”

HM: Väärin ”käännetty”!

”Näyttämössä” kehiin salakuljetetaan pinkeriläisen (Steven Pinker, antipavlovisti-nen haistapaskantietelijä) ”geneettinen mielennäyttämö” ”ikiomine ominaisuuksi-neen” (mm. ”rasteri” jne., joita on muka ”selvitetty kokeellisesti”, vaikka koe edel-lyttää OB- JEKTIIVISTA tutkimuskohdetta, jollaista tässä ei ole: yksilö ”näkee” introspektiossa SITÄ MIHIN USKOOKIN!

JS: ” Kuudennessa teesissä

Marx esittää kuuluisan ajatuksensa ’ihmisolemuksesta yhteiskunnallisten suhteiden näyttämönä’. ”

HM: EI ESITÄ,VAAN NIIDEN (ja muidenkin yhteiskunnalisten, soziell, kuten kielellisra-kenteisten) seikkojen) KOKOONPANONA!

”Feuerbach löst das religiöse Wesen in das menschliche Wesen auf.

Aber das menschliche Wesen ist kein dem einzelnen Individuum innewohnendes Abstraktum.

In seiner Wirklichkeit ist es das Ensemble der gesellschaftlichen Verhältnisse. ”

Tämän lauseen jokaista termiä on tarkasteltava lähemmin,ja minä tarkastelen niitä nyt siten kuin ne NYKYTIETEEN valossa ymmärretään, vaikka joissakin muissa kohdissa on yritettävä asennoitua tuon ajan saappaisiin kuitenkin pitäen mielessä, että Marx oli materialistisen dialektiikan isä. [Bacon oli isoisä...]

1. ”In seiner Wirklichkeit” = ”omassa todellisuudessaan”:

'Todellisuus', Wiklichkeit, on dominoiva osapuoli dialektisessa vastakohta-parissa 'mahdollisuus ja todellisuus'. ”Ihmisolemus” eli yksilötasolla 'persoona' ei ole samaa kuin ”ihmisyksilö”, vaan se on nimenomaan se ihmisyksilön ”yh-teiskunnallinen puoli”, joka on kyllä todellinen kuten biologinen tai puhtaasti fysikaalinenkin puoli, ja näitä suhteellisen itsenäinen.

2. 'Ensemble' = "kokoonpano":

Tämä sana on ongelmallinen.Silvonen on siinä oikeassa,että sitä ei pidä kääntää Marxin tekstissä sanalla 'kokonaisuus'

(das Ganze, die Totalität), sillä se on dialektisen parin 'osa ja kokonaisuus' osa-puoli, ja ”Ensemble” EI TARKOITA TÄTÄ. Se ei kuitenkaan tarkoita myöskään myöskään mitään ”näyttämöä”, se on kyllä aivan mahdoton käännös.

Ensemble = ”(yhteenkuuluva) joukko, kokoonpano, kooste, yhteisesitys, kuoro, (esiintyjä)ryhmä”.

Ensemble on enemmän ”taiteellinen”, estetiikan kuin tieteenfilosfian käsite. Kääntäisin tämän sanalla ”kokoonpano”.

3. ”gesellschaflich” = yhteiskunnallinen:

Saksassa tuon termin takana on kaksi eri tieteellistä termiä: yleiskielinen ja yhteis-kuntatieteellinen 'soziales', ja ontologinen 'soziélles' (vrt. ideales/ ideélles, materia-les/ materielles,experimentales/experimentelles jne.).Kun puhutaan 'persoonasta', kyse on erityisesti tuosta onto- logisesta emergenssitasopuolesta.

http://www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

4. ”Verhältnis” = suhde, MUTTA myös ”seikka, kohta, asia(i)ntila, asenne, mon. välit, olot, varat” verbistä ”verhalten”= pidättää, hillitä, estää, salata, kätkeä, sich verhalten = pysyä, viipyä, pitäytyä, käyttäytyä, menetellä, olla jollakin tavalla, suhtautua, olla jossakin suhteessa johonkin,

Marxin lause on näin eväin täydellisesti nykyaikasen tieteellisen ihmiskuvan, ”yhteiskuntatieteiden standardimallin” mukainen.

” Feuerbach, der auf die Kritik dieses wirklichen Wesens nicht eingeht, ist daher gezwungen:

1. von dem geschichtlichen Verlauf zu abstrahieren und das religiöse Gemüt für sich zu fixieren und ein abstrakt - isoliert - menschliches Individuum vorauszusetzen;

2. kann bei ihm daher das menschliche Wesen nur als "Gattung",als innere, stum-me,die vielen Individuen bloß natürlich verbindende Allgemeinheit gefaßt werden.”

Marx pitää siis (Feuerbachin?) ylihistoriallista ”ihmisluonnon” (pseudo)käsitettä USKONNOLLISENA, uskonnolliseen mielenlaatuun,Gemüt, kuuluvana, JOTA SE ONKIN.

JS: Teesi kokonaisuudessaan on perinteisesti suomennettu seuraa-vasti:

” Feuerbach sulattaa uskonnollisen olemuksen ihmisolemukseen. Mutta ihmisole-mus ei ole mikään jollekin yksilölle ominainen abstraktio.Todellisuudessaan se on yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuus. Feuerbachin, joka ei ryhdy arvostele-maan tätä todellista olemusta, on sen vuoksi pakko:

1. abstrahoitua historian kulusta ja tarkastella uskonnollista mieltä [Gemüt] sinänsä sekä edellyttää abstraktisen - eristetyn - ihmisyksilön olemassaoloa;

2. sen tähden hän voi käsittää ihmisolemuksen vain ‘lajina’, monia yksilöitä pelkästään luonnonomaisesti yhdistävänä, sisäisenä, mykkänä yleisyytenä.”

Teesin ensimmäinen osa (a) esittää ajatuksen ihmisolemuksesta yhteiskunnallis-ten suhteiden kokonaisuutena tai - niinkuin olen sen esitykseni otsikkoon suomen-tanut – näyttämönä.Tämä merkitsee radikaalia katkosta suhteessa aikaisempaan ’lajiolemus’ ajatteluun. Siitä hieman alempana. Teesin toinen osa (b) suuntautuu Feuerbachin antropologismia, ’abstraktin, eristetyn ihmisen’ filosofiaa vastaan. ”

HM: Tässä yhteydessä on huomattava, että vaikka feuerbachilaisen 'lajiolemuk-sen' käsite ihmistä koskien olikin ”aikaisempi” tätä Marxin nyt formuloimaa käsitys-tä, niin Feuerbachin(?) käsite oli yhtä kaikki kuitenkin AIVAN UUSI:Itse kehitysop-pikin oli uusi,ja käsitykset eläinten ”olemuksesta” perustuivat koti- ja erityisesti työ-eläinten kasvattajille, ja noiden kesyjen eläinten EI katsottu edustavan ”itselleen ominaista” käyt-täytymistä, paitsi villeinä. Tiedettiin, että vähän kaikenlaisia korke-ampia eläimiä voitiin pennusta pyydystettyinä kesyttää, mutta ne eivät yleensä kesytettyinä eivätkä myöskään ”vankeudessa” lisääntyneet, vaikka vankeus olisi ollut melko väljääkin. Tämä koski mm. apinoita, ihmisapinoita aivan erityisesti. Feuerbachin ajatukset saivat tuskin laajasti ymmärtämistä hevosmiesten tai ratsu-joukkojen keskuudessa. Vaikka hän puhui ”luonnostavieraantumisesta”, hänen omat(?) käsityksensä edustivat silloista luonnostavieraantumista...

JS: Aloitan teesin purkamisen sen jälkimmäisestä osasta.

b) Feuerbach esittää,että ihminen on ymmärrettävissä vain yhteisöllisesti, osana yhteiskuntaa.

Hän kirjoittaa 1843 teoksessaan Grundsätze der Philosophie der Zukunft seuraavasti:

"Der einzelne Mensch für sich hat das Wesen des Menschen weder in sich als mora- lischen, noch in sich als denkenden Wesen. Das Wesen des Menschen ist nur in der Gemeinschaft, in der Einheit des Menschen mit dem Menschen enthalten --- ."

Feuerbachin ajattelua luonnehtii siis, toisin kuin Marx nyt teeseissään esittää, systemaattinen yhteiskunnallinen painotus.Tämän painotuksen Marx itsekin totesi 1844 käsikirjoituksessaan:

” Feuerbach perusti toden materialismin ja todellisen tieteen tekemällä yhteiskun-nallisen suhteen, ’ihmisen suhteen ihmiseen’ myös teorian perusperiaatteeksi”.

Jos luemme Feuerbachia eteenpäin,tai katsomme mitä hän sanoo aiemmin vuonna 1841 Das Wesen des Christentumsissa, saamme kuvan siitä mitä yksilön ’yhteiskunnallisuus’ Feuerbachille merkitsee.

Feuerbachille ’die Einheit des Menschen mit dem Menschen’ toteutuu dialogina Minän ja Sinän välillä. Kyseessä on „eine Einheit,die sich aber nur auf die Realität des Unterschieds von Ich und Du stützt. - Die wahre Dialektik ist kein Monolog des einsamen Denkers mit sich selbst, sie ist ein Dialog zwischen Ich und Du.“

Näin Feuerbach sijoittaa yhteiskunnallisen näyttämön yksilöön, tarkastelee yksilöä hänen yhteiskunnallisuudessaan ja pyrkii samalla antamaan selityksen tälle yh-teiskunnallisuudelle. Näin tehdessään hän purkaa radikaalisti yksilön ja yhteiskunnan dikotomiaa.

Marxin postuloimaa ’luonnonomaista, sisäistä, mykkää yleisyyttä’ on tästä kohden mahdotonta löytää. Marxin ja Feuerbachin ajattelu eivät toki ole identtisiä. Siihen mikä heidän erossaan on olennaista,palataan alempana. Tässä riittää todeta, että Marx yksinkertaisesti ampuu olkiukkoa omaa kohdettaan konstruoidessaan. Tämä olkiukko puolestaan tarvitaan Marxin itsekritiikin välineeksi.

On suorastaan ironista kuinka feuerbachilaisesti Marx tässä työskentelee: teesit eivät ole yksinäisen ajattelijan monologia, vaan dialogia minän ja sinun (Feuerbach-kontsruktion) välillä. ”


HM: Hmm...

Silvonen tulee tässä nyt aivan erityisesti väittäneeksi, että ”FEUERBACH EI OLLUTKAAN FEUERBACHILAINEN”, eli frankfurtisti, ja että ”ihmisen ylihis-toriallisen lajiluonnon” ideologisiin kehiin tuoja on JOKU MUU KUIN FEUERBACH, jota Marx syyttää!

Saattaap hyvinnii ollannii!

Mutta kuka se sitten oli? Tuolloin se pseudokäsite joka tapauksessa kulttuuriin tarttui. Kukaan ei voi sellaisen, tietyisti keskeknään aivan erilisten sellaisten, lop-pumatonta jankutusta porvarillisen "tieteen" piirissä kiistää! (Yksi versio tästä on "geneettisesti adaptoitunut alkukommunismi", mm. Pol Pot, Länsi-Euroopan anti-leninististen frankfurtististen kommunistivirtausten piiristä harhaoppinsa hakenut fasisti, tasan yhtä perätön kuin kaikki muutkin niistä...)

Ja ehdoton pääasia on, että Marx sanoutui päättäväisesti irti ”("biologises-ta") ihmisluonnosta”, ja teki sen paljon päättäväisemmin kuin Feuerbach.


JS: a) Marxin ajattelun teoreettinen uutuus ei sisälly Feuerbach-kritiikkiin, vaan teesin alkuosan ilmaukseen ”Aber das menschliche Wesen ist kein dem einzelnen Individuum innewohnendes Abstraktum. In seiner Wirklichkeit ist es das ensemble der gesellschaftlichen Verhältnisse“, joka voitaisiin suomentaa vaikkapa seuraavasti:

"Mutta ihmisolemus ei ole mikään erilliseen yksilöön sijoittuva abstraktio.

Todellisuudessaan se on yhteiskunnallisten suhteiden näyttämö.“ 8)

Teesissä ihmisolemus sijoitetaan erillisen yksilön ulkopuolelle, sosiaalisten suhteidensa kokonaisuuteen.

8) ’Yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuudesta’ käydystä keskustelusta ks. (Benzaquen, 1997; Markard, 1997; FB-teeseistä alkaa teoreettinen vallankumous, joka liittyy materialismikäsityksen uudelleenmuotoilemiseen, universaalista ’ihmis-olemuksesta’ luopumiseen ja katseen suuntaamiseen inhimillisiin käytäntöihin yhteiskunnallisten suhteiden näyttämöllä. Feuerbachin yhteisöllisyyden käsite laajenee Marxilla yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuudeksi.”


HM: Noin tehdään, mutta tuon jälkimmäisen lauseen todellinen selittävä tämänpäiväistetty käännös on seuraava:

Omalta todellisuustyypiltään (emergenssitasoltaan) 'persoonallisuus` (”ihmis-olemus”) on yhteiskunnallisten suhteiden, asiantilojen ja asennoitumisten kokoonpano.”

www.tieteessatapahtuu.fi/997/kesk.htm#eme

JS: Ihmisolemus ei siis tässä kohden palaudu esineelliseen, ”vieraantuneeseen” materiaaliseen maailmaan, vaan ihmisten suhteiden muodostamaan itsenäisty-vään ja itsenäistyneeseen rakenteeseen, jota voitaisiin kutsua erotukseksi luonnosta vaikka ”toiseksi luonnoksi” tai toisin sanoin ”yhteiskunnaksi”.

Tässä tapahtuu teoreettinen näkökulman muutos, irtaantuminen 1844 käsikirjoi-tuksen abstraktista antropologismista, vieraantumisen selittämisestä ihmisolemuk-sen käsittein. Nyt ennaltaannettua, sisäistä, muuttumatonta ihmisolemusta – joka olisi samalla vieraantumisen mitta – ei enää ole.

Ihmisolemus muuttuu historialliseksi kategoriaksi;se mikä on ihmisolemusta on ih-misen itsensä tuottama yhteiskunnallisen todellisuuden kokonaisuus (Sève,1978). Ihmisolemus ei ole sisäinen tai sisäsyntyinen ilmiö, vaan se on niissä suhteissa, jotka tuottuvat ihmisten toiminnassa.Näin katoaa myös mahdollisuus vedota mi-hinkään ikuisiin, universaaleihin ihmisen olemusvoimiin vieraantumisen kritiikin välineenä.Ihmisolemus on hänen yhteiskunnallisissa suhteissaan,jotka puolestaan ovat ihmisten oman historian tuotetta.

Kritiikin on löydettävä mittapuunsa tästä historiasta ja sen avaamista kehityksen rajoista ja mahdollisuuksista. Tämän immanentin kritiikin perspektiivin Marx onnis-tuu hahmottamaan vasta myöhäistuotannossaan, niinkuin edellä lainattiin, saman-aikaisesti ”järjestelmän esityksenä ja sitä kautta sen kritiikkinä”.

Kuudennessa teesissä toistuu sama ilmiö kuin ensimmäisessäkin. Marx rakentaa teesinsä Feuerbach-kritiikkinä, mutta tämä kritiikki osoittautuu epätarkaksi. Kyse on paitsi Feuerbach-kritiikistä myös Marxin itsekritiikistä ja sen kautta rakentuvas-ta uudesta teoreettisesta orien-taatiosta. Teesin radikaali ihmisolemusta koskeva uudelleenmuotoilu ilmaisee alkavaa katkosta suhteessa Marxin aikaisempaan ajatteluun. Metodologiselta näkökannalta voidaan myös sanoa, että ensimmäinen teesi on alisteinen kuudennelle: toiminta saa merkityksensä yhteiskunnallisten suhteiden näyttämöllä, se ei ole sisäisten olemusvoimien ilmaisua.

Marx ja Feuerbach: yhteenveto

Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että Marxin ja Feuerbachin vastakkaisuus on suhteellista.

Marxin Feuerbach-kritiikki näyttäytyy tarkemmin katsottaessa myös Marxin itsekri-tiikkinä. Teesien näkökulman muutos liittyy hegeliläisestä idealismista irtaantumiseen.

Nuoren Marxin ’lajiolemuksen’ käsite oli vielä filosofinen konstruktio, josta inhimil-linen toiminta ’materialistisesti’ johdettiin. Vaikka Hegelin hengen käsite korvautuu materi-aalis-esineellisen toiminnan käsitteellä, saa tämä toiminta itsessään selityksensä ’lajiolemuksesta’.

Päättelymalli noudattaa filosofisen diskurssin kaavaa,jossa johdetaan olemukses-ta ilmiöiden todellisuuden kriteerit ja määreet. Marx tekee voimakkaan sisällöllisen irtioton Hegelin käsitteistä, mutta hänen työtapansa jää vielä filosofiseksi ’sanan vanhassa merkityksessä’.

Marxin myöhemmässä tuotannossa psykologinen problematiikka häviää taka-alalle.

Historiallisen materialismin ohjelmallisissa alkumuotoiluissa vielä puhutaan ”todel-lisista ihmisistä jne.”,vaikka tähän empiiriseen analyysiin ei ryhdytäkään. Ekono-miakriitti-sessä vaiheessa psykologiset käsitteet korvautuvat taloudellisilla katego-rioilla. Psykologisten kysymyksenasettelujen sijasta Marx on kiinnostunut yksilöis-tä vain ”taloudellisina luonnenaamioina”, taloudellisten suhteiden kantajina ja toteuttajina.

Teesien Feuerbach-kritiikissä tapahtuu kohtalokas ylilyönti,joka tiputtaa (1844 kä-sikirjoituksen kanssa rinnakkain ja epäkriittisesti luettuna) psykologisen problema-tiikan ko-konaan Marxin ohjelman ulkopuolelle.Se toiminnan subjektikohtion tema- tisointi, jota Feuerbach kiinnostavasti tekee, jääkin marxismien piirissä teoriahisto- riallisesti pitkäksi aikaa tunnistamatta. Joudumme siirtymään 1920-luvun Venäjälle ennenkuin tähän liittyvä teoreettinen problematiikka alkaa purkautua.

Vygotski – kulttuuri-historiallinen psykologia

Vygotski asettaa tavoitteekseen ihmiselle ominaisten korkeampien henkisten toi-mintojen synnyn ja kehityksen historiallisen selittämisen. Edellä nähtiin, että Feu-erbach ja Marx tematisoivat molemmat tärkeitä yksilön yhteiskunnallisuuteen liit-tyviä teemoja niin, että näkökulmat ovat osittain vastakkaisia, osittain komplemen-taarisia. Vygotski ei nojaa vain Marxiin vaan tarttuu myös Feuerbachin tarjoamiin vihjeisiin ja teoria-ainek- siin ja hyödyntää niitä rakentaessaan kulttuurihistoriallista tutkimusohjelmaansa. 9)

Vygotski laajentaa (nuoren) Marxin esineellis-kohteellisen toiminnan käsitettä Feuerbachin hahmottamaan suuntaan. Nuori Marx esitti Feuerbachin ansioksi, että tämä ”perusti toden materialismin ja todellisen tieteen tekemällä yhteiskunnal-lisen suhteen, ’ihmisen suhteen ihmiseen’ myös teorian perusperiaatteeksi”. Se mitä tämä ’ihmisen suhde ihmiseen’ psykologisesti merkitsee, jää Marxilla työstä-mättä. Feurbach löytää yksilön yhteiskunnallistumisen mekanismin, kun hän tar-kastelee psyykkistä toimintaa ’minän’ ja ’toisen’ dialogina, mutta myös hänellä jää auki se, kuinka ’minä’ ja ’toinen’ voivat konkreettisesti rakentua. Vygotski silloittaa tämän auki jäävän kuilun merkkivälitteisen toiminnan käsitteellään.

Vygotskin sosiogeneettinen laki suhteutuu suoraan Marxin kuudenteen Feuerbach-teesiin. Vygotski kirjoittaa: “Muuntamalla Marxin hyvin tunnettua teesiä me voisimme sanoa,että ihmisen henkinen olemus (nature) edustaa sisäistyneiden yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuutta muuntuneena yksilön toiminnoiksi ja hänen (psyykkisen) rakenteensa muodoiksi.

- Näemme tässä teesissä mitä täydellisimmän ilmauksen kaikesta siitä mihin kulttuurisen kehityksemme historia johtaa.”

Kuinka tämä sosiaalisten suhteiden sisäistäminen sitten tulee mahdolliseksi? “Merkkien kehityshistoria johtaa meidät yleiseen lakiin, joka hallitsee käyttäytymis-tä. P. Janet kutsuu sitä psykologian peruslaiksi. Tämän lain olemus on siinä, että kehityksensä prosessissa lapsi alkaa soveltaa itseensä samoja käyttäytymisen muotoja, joita muut ovat alunperin soveltaneet häneen.

9) Vygotskin kytkeminen vain marxilaiseen teoriatraditioon olisi sikälikin harhaan-johtavaa, että Vygotski operoi laajasti koko aikalaispsykologian kentällä ja am-mensi teoreettisia aineksia laajasti marxilaisen tradition ulkopuolelta. Tässä sul-keistetaan tietoisesti P. Janet’n ym. sosiogeneettistä lähestymistapaa marxismin ulkopuolella kehittäneiden vaikutus tarkastelun ulkopuolelle (ks. aiheesta laajemmin Valsiner & van der Veer, 2000).

Lapsi sulauttaa ja muuntaa itseensä sosiaalisen käyttäytymisen muodot. Sovelta-malla tätä alueelle,joka kiinnostaa meitä,voisimme sanoa, että tämän lain paikkansapitävyys ei ole missään selvempää kuin merkkien käytössä.

- Jos on totta, että merkki on aluksi sosiaalistumisen väline ja että siitä tulee vasta myöhemmin yksilön käyttäytymisen väline,niin siinä tapauksessa on absoluuttisen selvää, että kulttuurinen kehitys perustuu merkkien käyttöön ja että merkkien sisällyttäminen käyttäytymisen koko järjestelmään tapahtuu aluksi sosiaalisessa, ulkoisessa muodossa.”

“Jokainen korkeampi henkinen toiminto oli aluksi ulkoinen, sosiaalinen suhde kah-den ihmisen välillä, ennenkuin siitä tuli sisäinen, henkinen toiminto sanan tarkassa merkityksessä."

Vygotskille ”korkeampien henkisten toimintojen tärkein erottava piirre on niiden merkkivälittyneisyys” ja niiden muodostumisessa on aina kyse "ihmisten välillä tapahtuvasta draamasta.”

Vygotskin teoria liittää yhteen Marxin ja Feuerbachin teorioiden olennaisimmat elementit välittyneen toiminnan käsitteen kautta. Metodologisesti olennaista tässä on, että Vygotski tarkasteli välittyneisyyden eri muotoja aina suhteessa toisiinsa - mutta korkeampien henkisten toimintojen muodostumisen eli semioottisen merkkivälittyneisyyden näkökulmasta.

Lopuksi

Lopuksi vielä sana yhdennestätoista teesistä, joka on tässä esityksessä jäänyt taka-alalle.

Teesissä ”maailman muuttamisesta” olennaista on se, mikä on tämä maailma.

Marx sitoo ihmisen maailmaan kohteellisen toiminnan (käsitteen) kautta, mutta samalla ihmisen maailma on hänelle yhteiskunnallisten suhteiden kokonaisuus tai näyttämö. "

HM. Objektiivinen ja subjektiivinenmaailma ovat kaksi eri asiaa...

JS: " Tällöin maailman muuttaminen liittyy ensisijaisesti tämän näyttämön muuttamiseen. ---

Kulttuurisen materialismin perspektiivissä se merkitsee yhteiskunnallisten suhtei-den näyttämön uudelleenjäsentämistä subjektien toimintakyvyn vahvistamisen näkökulmasta. "

HM: Se EI tarkoita pelkästään EIKÄ ENSISIJAISESTIKAAN OMAN TAJUNNAN MUUTTAMISTA, vaan OBJEKTIIVISEN MAAILMAN!

JS: " Tällöin toimintakyvyllä ei viitata ensisijaisesti esineellisen maailman teknisen hallinnan sujuvuuteen, vaan ihmisen kykyyn liikkua ja toimia yhteiskunnallisissa suhteissa. "

HM: En näe, että noiden välillä tehtäisiin siinä eroa...

JS: " Liite:

Ekskursio Vygotskin esittämään marxismi-kritiikkiin

Vygotski kritikoi pyrkimyksiä luoda marxilainen psykologia satunnaisella sitatologi-alla,jolla ei ole mitään sanottavaa itse kohteesta. Psykologiaa ei voida konstruoida katsomalla,mitä Marx esitti asiasta "in passing and for quite another reason". Näin menetellen ei loppujen lopuksi ymmärretä edes sitä,mitä Marx sanoi varsinaisesta tutkimuskohteestaan.

Marxilaisten psykologioiden ongelmana on Vygotskin mukaan se, että

(1.) ei etsitä sieltä,mistä pitäisi, (2.) ei etsitä sitä, mitä pitäisi ja (3.) ei etsitä siten kuin pitäisi.

Näitä ongelmia Vygotski kommentoi seuraavasti: Kohtaan 1. Ei Plehanovilla eikä kenelläkään muullakaan marxistilla ole sitä, mitä heiltä haetaan: nimittäin tietoteo- reettista käsitystä siitä metodista, jolla psyykkistä pitäisi tutkia. Siksi etsiminenkin heiltä on turhaa puuhaa.

Kohtaan 2. Se mitä tarvittaisiin,on periaatteiden metodologinen järjestelmä, joka mahdollistaisi tutkimuksen aloittamisen. Sen sijaan, että etsittäisiin metodologiaa, periaatteita, etsitäänkin nyt vastauksia psykologian ongelmiin. Etsitään siis sitä, joka voi periaatteessa olla tulos vain monivuotisesta kollektiivisesta ponnistelusta.

Kohtaan 3. Nykyinen marxismimme alistaa ajattelun autoritäärisille periaatteille. Sen sijaan, että etsittäisiin metodologiaa (kysymyksiä, vrt.yllä), etsitään valmiita kaavoja,dogmeja.Vapaan tutkimuksen kriittistä voimaa ei näin saavuteta koskaan. ”Se mitä me tarvitsemme on kaava, joka palvelisi meitä tutkimuksen teossa. Se, mitä he ovat etsimässä on kaava, jota meidän tulisi palvella, joka meidän tulisi to-distaa oikeaksi. Lopputuloksena he kompastuvat kaavoihin, jotka halvaannuttavat tutkimuksen. ” 10)

10) Tiedon ja vallan yhteenkietoutumisen teema diskursiivisissa praksiksissa ei esiinny Vygotskilla tätä sivumennen tehtyä huomautusta useammin. ”

RK: Myös Marxin mukaan kaikki ajattelu on kielellistä:

https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1846/saksalainen-ideologia/ch02.htm

” "Language is the immediate reality of thought" (Marx). ”

[ encyclopedia2.thefreedictionary.com ]

Lisää aiheesta:

[ lchc.ucsd.edu ]

[ www.ibe.unesco.org ]

Frankfurtismi on tieteelliseltä kannalta hölynpölyoppia siinä kuin esimerkiksi "sosi-obiologiakin", sen "laillisuus"! jonkin yhteiskunnallisen päätöksen "perusteena" on PUHTAASTI SEN MAHDOLLISEN KANNATUKSEN ANTAMAA tasan samalla perusteella kuin esimerkiksi uskonnollisenkin "perustelun" laillisuus.

YHTEISKUNNASSA ON OLTAVA MAHDOLLISUUS MYÖS PÄÄTTÄVÄISESTI- KIN TIETEELLISIN PERUSTEIN VASTUSTAA FRANKFURTISMIA JA PALJASTAA SEN PSEUDOTIETEELLISYYS!

Mikä on rikollista, on antaa sen asettua "taloksi" tieteen paikalle!

PS: On ilmennyt varteenotettava kandidaatti ylihistoriallisen "ihmisluonnon" pseu-dokäsitteen käsitteen keksijäksi, eikähän suinkaan ole haistapaskantieteilijä. Jos hän on "syyllinen", hän on määritellyt sen kuin Newton 'hypoteesin': "hypoteses non fingo!". Mutta tämäpä ei olekaan välttämätön metodinen saati muukaan käsi-te, kuten hypoteesi. Tämä on päin vastoin vahingollinen, idioottikäsite. Mutta sel-laisetkin aina joskus jäävät pitkään vaikuttamaan, kun taantumuksellisten luokkien luokkaetu ne juuttaa tiedon piiriin, kuten Lenin sanoi.

"Ihmisluonnon" määritteleminen sen kumoamiseksi on ehkä ollut välttämätöntä ns. LUONNONOIKEUSKONSEPTIOSTA eroon pääsemiseksi oikeustieteessä, ja sen korvaamiseksi aidolla poliittisella sopimuksenvaraisella oikeudella, ja siihen nyky-ään kuuluvalla AKSIOMAATTISELLA kaikille yhteisen IHMISARVON käsittellä, jota ilman laki ei nykään enää olisi lakia ollenkaan.

Sen periaatteen esittäjä ja rikoslakiin tuoja on Feuerbach, rikosoikeuden profes-sori ja Baijerin ruhtinaskunnan rikoslain kirjoittaja (Paul Johann) Anselm (Ritter von) Feuerbach (1775 - 1833) filosofi Ludwig Feuerbachin isä. Hänet tunnetaan myös kirjailijana, joka mm. julkisti Kaspar Hauser -"susilapsi"-tapauksen. Liekö asioilla keskinästä yhteyttä? Varsin todennäköisesti on.

Suomenkielinen vaskisti-Wiki tuntee nimellä Anselm Feuerbach vain hänen samannimisen taidemaari-pojanpoikansa viittamatta tämän tiedemiesisään, -isoisään tai neljään -setään.

Ei olisi tämäkään selvinnyt ilman Sovjetskaja entsiklopedijaa...

[encyclopedia2.thefreedictionary.com]

Toinen versio Feuerbach-teeseistä, "Ad Feuerbach"

http://mega.bbaw.de/struktur/abteilung_iv/dateien/IV3_Seiten.pdf

Jussi Silvonen: Filosofian peruskysymys ja "ideologinen tietoisuus"

http://s3.amazonaws.com/academia.edu.documents/50610713/JS-1985-Kantti-2-85-Filosofian-peruskysymys.pdf?AWSAccessKeyId=AKIAJ56TQJRTWSMTNPEA&Expires=1484654220&Signature=Bbah1ummZoCdANn%2F%2BGZMon1BPSc%3D&response-content-disposition=attachment%3B%20filename%3DFilosofian_peruskysymys_ja_ideologinen_t.pdf