Ns. sialiinimutaation katsotaan päästäneen valloilleen ihmisen aivojen kasvun. Se mutaatio on poistanut kokonaan erään solujen ulkopintojen kemikaalin, joka on muilla eläimillä aivoissa haitallinen, mutta lihas- ja luukudoksissa takaa niille noin nelinkertaisen lujuuden, ja siten nelinkertaiset voimat, kuin ilman sitä.

Sialiinilla on luuultavasti estävä vaikutus glia-solujen kasvuun.

http://www.euvkr.com/4-08.pdf

" Jared Diamond ei pitkälle puusta pääse

Maailmalla on eräänlaiseksi muotifilosofiksi noussut yhdysvaltalainen fysiologian ja maantieteen professori Jared Diamond. Hänen työpaikkansa on Los Angelesissa si- jaitseva University of California. Myös Suomen tiedemaailman Diamond on hurman- nut niin, että presidentti Tarja Halonen nimitti hänet muutama vuosi sitten Suomen Akatemiaan ulkomaiseksi akateemikoksi. Hän on kirjoittanut neljä suomennettua kir- jaa: ´Miksi seksi on hauskaa´, ’Tykit, taudit ja teräs’, ’Romahdus’ ja ’Kolmas simpans- si’. Luin kesän aikana hänen teoksensa ’Kolmas simpanssi’, joka kirjan takakannen mukaan tutkii simpanssin ja ihmisen geneettistä eroa: ”Vaikka ihmisen geeneistä 98 prosenttia on samoja kuin simpanssilla,lajimme on kehittynyt täysin ainutlaatuiseksi”.

Jos tutkija nimetään jäseneksi Suomen Akatemiaan olettaisi, että hänellä olisi myös riittäviä ansioita tähän nimitykseen. Kirjan ’Kolmas simpanssi’ antaa ymmärtää, että Diamond saa irti jotain perustavanlaatuista uutta esiin ihmisen kehityksestä apinasta ihmiseksi. Juuri tätä Diamond ei kuitenkaan tee. Hän on tutkinut apinoita ja lintuja etenkin Uudessa Guineassa ja perustanut luonnonsuojelualueita sinne.Hän on myös tutkinut kansojen kieliä ja toteaa,että yksinomaan Uudessa Guineassa on yli tuhat kieltä; kieli voi vaihtua toiseksi jopa 20 kilometrin välein. Jos hänellä joitain tieteellisiä ansioita on, niin ne olisivat juuri luonnon tai kielten tutkijana. Sen sijaan ihmisen kehityksen tutkijana hän ei pääse puusta pitkään.

Diamondin kirja ’Kolmas apina’ sisältää yli 400 sivua, joista alkuosa - melkein puolet koko kirjasta selvittelee ihmisten ja eläinten sukupuolisen käyttäytymisen vertailua. Eikä hän vertaile vain apinoita ja ihmistä, vaan vertailuun tulee myös koko lintumaail- ma. Juuri sitä hän tekee myös kautta ensimmäisen suomennetun kirjansa, joka on täysin sosiobiologistinen, pavlovilaista ehdollistumista sen enempää ihmisillä kuin eläi-milläkään tuntematon humpuukiteos. Hän yrittää geenien muunnosten kautta selvit-tää, kuinka ihminen erosi 6 miljoonaa vuotta sitten simpanssien kehityslinjasta. Lukija saa kyllä tästä sellaisen käsityksen, että geeneissä tapahtunut kehitys johti ihmiseen. Diamondilta jää selvittämättä, miksi näin tapahtui.

Diamondin virhe on, että hän tutkii ihmisen kehitystä pelkästään geenien kautta ja pseudoluonnontieteilijänä poistaa kokonaan sen, mitä ihmisen toiminnan yhteiskun- nallinen luonne kehitykselle on merkinnyt.Tässä hänen pitäisi tutustua Engelsin kah- teen merkittävään kirjoitukseen, Työn osuus apinan kehittymisessä ihmiseksi’, joka on yksi Engelsin viimeisistä kirjoituksista ja julkaistu Die Neue Zeit -lehdessä v.1895 - 96, sekä ’Perheen, yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä’, kirjoitettu välillä maaliskuu - toukokuu 1884. Vaikka nämä Engelsin teokset ovatkin 1800-luvulta ja vaikka kaikki luonnontieteet ovat kehittyneet valtavasti sen jälkeen, näillä Engelsin kirjoituksilla on kuitenkin erittäin perustavanlaatuinen merkitys.

Sitä paitsi Diamond ei tunne ihmisen evoluutiogenetiikankaan TODELLISIA tuloksia, kuten mm. Ajit Varkin osoittamaa sialiinimutaatiota. Uusimpien tutkimusten mukaan suurimman eron ihmisen ja simpanssin keskushermostojen välille aiheuttaa se, että solupintojen sokerit poikkeavat melko jyrkästi lajien välillä. Simpanssin ja muiden ”alempien” nisäkkäiden sialiini on korvautunut ihmisellä suurella joukolla monimuotoi-sempia sokeriyhdisteitä.Juuri tämän arvelee Kalifornian San Diegon yliopiston Soke- ribiologian tutkimuskeskuksen johtaja professori Ajit Varki olevan ihmisen aivokuoren simpanssiin nähden suunnattomasti tehokkaamman ehdollistumiskapasteetin taustalla (New Scientist 26.10.2002 Sugar Rush: Did sugars make us smart?).

Kokeet osoittavat,että sellaisilla eläimillä kuten hiirillä ja apinoilla sialiinitaso on aivoissa paljon matalampi kuin muissa kudoksissa, mutta vain ihmisellä kyseinen aine puuttuu kokonaan, ja se puuttui myös neanderdalin ihmiseltä. (Tämän on osoittanut ruotsinvi- rolainen Svante Pääbo saksalaisesta Max Planck -instituutista. Ei olisi tuosta ”unoh-duksesta” seurannut pelkästään hyvää Saksan, Ruotsin tai Viron ”akateemikolle”…)

Toisaalta sialiinimutaatio heikentää lihasvoimaa ja luiden lujuutta jopa neljännekseen entisestä, joten noiden menetysten vastapainoksi siitä on täytynyt olla hyötyä esimer-kiksi oppimiselle. Ja on pitänyt olla yhteiskunta,joka suojaa myös heikompivoimaisia ja löytää näille oikeita tehtäviä, kehityksenkin geneettisenä edellytyksenä, eikä ”jarruna”. Aivan varmasti vastaavanlaisia sialiinimutaatioita on tapahtunut muillakin nisäkkäillä kymmenien vuosimiljardien saatossa,mutta ne ovat karsiutuneet ennen sopivanlaista yhteisöä/yhteiskuntaa!

Luonnontieteellisesti perustava merkitys on I.P.Pavlovin ehdollistumisteorialla (1904, 1927) ja psykologisesti L.S. Vygotskin kielellisellä ajatteluteorialla (jossa kielen ja ajat-telun pohjalla ja veturina on työn ja aineellisten työkalujen kehitys. Jos Diamon
dilla on varaa liittää kirjaansa parisataa lähdeteosta, miksi hänellä on varaa pudottaa lähteis-tään Engels, Pavlov ja Vygostky pois,ja myös jättää ne lukematta? Senkö täytistä sel-lainen tonttu tekee ”Suomen ulkomaisena akateemikkona ”, munaa koko maan, eikä pelkästään nimittäjäänsä! Kun hän näin tekee, hän on perusteellisesti pihalla koko aihepiiristään.

Engelsin mukaan siis juuri työ loi ihmisen. Laskeuduttuaan puusta alas,ihmisen oli va- pautettava kätensä erilaisten aseiden ja työkalujen käyttöön.Se vaati pystykäyntiä, jo-ka taas vaati ennen kuulumatonta aivokapasiteettia sillä menetelmällä, jolla ihminen kävelee kahdella jalalla.Yksittäisenä eläimenä ihminen oli hyvin haavoittuva petoja, kuten hyeenoja ja leijonia vastaan,ihminen kykeni puolustautumaan ja saalistamaan vain tiiviinä ryhmänä, se puolestaan vaati kommunikaation kehitystä, josta lopulta seurasi kielen syntyminen.

Tässä yhteydessä voidaan kysyä, mikä merkitys geeneillä oli tässä kehityksessä. To- dennäköisesti ihmisen käyttäytyminen ja geneettiset muutokset tukivat toisiaan, edel- linen muodosti sosiaalisesti periytyvänä vaatimukset jälkimmäiselle työn takia paljon enemmän kuin aikaisemmin. Kun pystykäynnin oli parannuttava, sellaiset geneettiset muutokset pääsivät voitolle,jotka paransivat ihmisen pystykäyntiä. Kun ihmisten tarve viestimiseen tuli tärkeäksi,sellaiset geneettiset muutokset pääsivät voitolle,jotka edis- tivät ihmisen äänen tuottamista kuten kurkunpään lasku alaspäin. Ja kun tämä kaikki vaati parempia ja suurempia aivoja, geenimuutokset tekivät senkin mahdolliseksi.

Ihmisen kehityksen myötä eteen tuli vaihe,että ihmisen yhteiskunnallinen kehitys ohitti nopeudessaan valtavasti geeneissä tapahtuvan kehityksen. Yhteiskunnallinen kehitys siis lähes poisti geeneihin perustuvan kehityksen merkityksen.Kuitenkin geeneissä ta-pahtuva kehitys on varmasti vielä olemassa. Geneettinen kehitys on vallinnut maail-massa miljardeja vuosia. Se on olennainen osa elämää. Ei ihmisen parimiljoonainen yhteiskunnallinen/ kulttuurikehitys sitä ole ihmisen osalta kokonaan poistanut. Miten se tulevaisuudessa ilmenee, on hämärän peitossa.

Joitakin hyviä huomioita kirja kuitenkin sisältää - sokea kanakin löytää joskus jyvän. Hänen maantiedettä ja ihmisen kulttuurikehitystä koskevat huomionsa kyllä toimivat. Esim.hän kiinnittää huomionsa Euraasian ja Amerikan erilaisuuteen;Eurooppa ja Aa- sia ovat ”vaakasuorassa”, itä-länsi-suunnassa.Sen sijaan Pohjois- ja Etelä-Amerikka on ”pystysuorassa”, pohjois-etelä-suunnassa. Kaikki kasvilajikkeet levittäytyvät hel- posti samojen leveysasteiden puitteissa idästä länteen ja päinvastoin. Sen sijaan pi- tuusasteiden mukaan etelästä - pohjoiseen ja päinvastoin - levittäytymien vaatii aina uusien lajikkeiden syntymistä. Lisäksi hän toteaa aivan oikein, että suurten vetojuhti- en kesyttäminen Euroopan ja Aasian alueilla paransi maanviljelyksen mahdollisuuk- sia ja siten ihmisen kulttuurikehitystä. Sen sijaan Uudessa Guineassa ei ollut isoja eläimiä kesytettäviksi ja siksi kehitys Uudessa Guineassa jäi Euroopasta jälkeen.

Kun Diamond yrittää selvittää ihmisen puhekielen syntymistä, hänen järkeilynsä jää valovuosien päähän parhaista marxilaisista teorioista. Hän ei pääse käsitteiden syn- tymiseen ollenkaan. Hän olettaa Noam Chomskya mukaillen, että ainakin kielioppi on ihmisessä geneettisesti määräytynyttä. Hän ei ymmärrä lähteä siitä, että kieli on ob- jektiivisen todellisuuden heijastumaa, ja että jokaisella käsitteellä on lähtökohtansa objektiivisessa todellisuudessa.Ei myöskään kielioppia pidä etsiä geenien kautta, se syntyy luonnostaan ihmisen sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Diamond perustelee käsityksiään ihmislapsen nopealla kehityksellä.Hän pitää ihmee- nä, kuinka 5-vuotias englantilainen lapsi osaa paremmin englantia,kuin mitä moni ei- englantilainen 20 vuoden opiskelun jälkeen. Ihmislapsi syntyykin avuttomana, mutta siitä syystä sen onkin kehityttävä nopeasti. Ei sillä ole mitään tekemistä kielioppien kanssa. Vaikka ihminen kehittyykin nopeasti,kehitys vie kuitenkin kauan – vielä parikymppisinä suuri osa ihmisistä on vielä täysin raakileita.

Diamondin kirjan loppuhuipennus viimeistään osoittaa, ettei hän ole päässyt puusta pitkään.Hän erittelee ihmisen peruspiirteiksi = perusluonteeseen kuuluviksi - ihmisen kyvyn käyttää työkaluja, ja ihmisen puhekielen, mitkä varmasti ovatkin ihmisen oleel- lisia tuntomerkkejä. Sen lisäksi hän liittää ihmisen perusluonteeseen taipumuksen huumeiden käyttöön ja taipumuksen massamurhiin.

Marxilaisuus kieltää koko käsityksen ihmisen perusluonteesta ja selittää kaiken käyt- täytymisen ihmisen yhteiskunnallisten vuorovaikutussuhteiden kautta. Ihminen ei ole ihminen ellei hän ole kasvanut yhteiskunnassa,vaan lähinnä harvinaisen avuton ”mo- nivammainen simpanssi”. Diamondin osalta näyttää siltä, että hän on liittänyt ihmisen perusluonteeseen koko sen amerikkalaisen maailman, mikä häntä ympäröi. Ihme, ettei hän liitä ihmisen perusluonteeseen kuuluvaksi myös hampurilaisen syömistä McDonaldsin pikaruokalassa. Diamondin kirja kannattaa kuitenkin lukea ja siivilöidä siitä käytettävissä oleva aines omaan käyttöön kuten juuri tuo maantieteen vaikutus ihmisen kulttuurikehitykseen.

Reijo Katajaranta "



http://tyynekuusela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/108328-hankitut-ominaisuudet-syrj%C3%A4ytt%C3%A4v%C3%A4t-evoluutiossa-geneettisi%C3%A4-immuniteetissa

Hankitut ominaisuudet syrjäyttävät evoluutiossa geneettisiä immuniteetissa

Ajit Varki, joka tunnetaan sialiinimutaation löytäjänä esittää uusia tuloksia kadonneista geeneistä ihmistymisen selittäjinä,tällä kertaa immuunimekanismin eikä ehdollistumis- mekanismin puolelta. Sellaiset merkitsevät aina myös geneettisten ominaisuuksien katoamista hankittujen tai oikeammin sanoen hankittAVIEN tieltä.

www.newscientist.com/article/dn21876-wa ... agues.html

" Was humanity born in the mother of all plagues?

* 20:01 04 June 2012 by Michael Marshall

Around 100,000 years ago, the human race was on the brink of extinction. Confined to Africa, our population had fallen to less than 10,000. Yet within a few tens of thousands of years, we began spreading around the world.

New genetic evidence suggests that one factor contributing to the population bottle- neck was a massive epidemic of bacterial disease. The bacteria were exploiting two immune system genes, turning them against us. So the solution was simple: get rid of the traitorous genes.

Ajit Varki of the University of California, San Diego and colleagues looked at two genes called Siglec-13 and Siglec-17. Both code for proteins that are involved in controlling the immune system, helping to decide whether immune cells should go on the offensive.

Varki found that both genes are active in chimpanzees,but not in humans.Siglec-13 has been entirely deleted from the human genome,while Siglec-17 is non-functional as a result of losing one letter from its code.

Traitor genes

Why would we have got rid of two useful immune genes? Varki reconstructed the lost proteins and found that two dangerous bacteria, Group B Streptococcus and Escherichia coli K1, could bind to them.

Wondering if the bacteria could exploit the proteins, he expressed each protein in some human immune cells. The modified cells had a weaker response to the bacte- ria than immune cells without the proteins. That suggests the bacteria had found a way to dampen the immune response by binding to the two proteins.

Varki thinks that early humans were confronted with a massive epidemic of bacterial infection. The two bacteria he studied are particularly dangerous to newborn babies, who often die after being infected. That could explain why the human population fell so precipitously, and why we got rid of the Siglec genes that made us so vulnerable.

Population crash

The genetic data suggests that the two genes were switched off in some humans between 440000 and 270000 years ago, before modern humans split from our Neanderthal and Denisovan cousins. But it took a long time for the effect to spread through the entire population: some people may have had working versions of Siglec-13 as recently as 46,000 years ago. During that long period, Varki thinks our ancestors were decimated by disease.

"The recent advances in ancient DNA studies and the human genome project have made it possible to look at the co-evolution of humans and pathogens," says Isabelle de Groote of the Natural History Museum in London, UK, who was not involved in the study. By combining data from genetics, archaeology and other disciplines, we can build up a more detailed picture of our evolution.

Journal reference: Proceedings of the National Academy of Sciences, DOI:10.1073/pnas.1119459109 "

Tähän sisältyy järisyttävä evoluutiobiologinen tietääkseni ensi kertaa todistettu ilmiö geenideterminististen ja oppivien järjestelmien vuorovaikutuksesta evoluutiossa, että taudinaiheuttajat voivat evoluoitua geneettisesti käyttämään hyväkseen immunigeenejä sen sijaan että nuo menetyksellisesti torjuisivat ne.

Tämä kannattaa muistaa myös käyttäytymismuotojen evoluution tutkimuksessa: eh- dollistuneet reagointitavat pystyvät käyttämään hyväkseen vihollis- ja saaliseläinten ehdottomia refleksejä. Ehdollistumismekanismi on suorastaan räätälöitynyt siihen, kun se erottaa toiminassa kaiken lainalaisesti toistuvan satunnaisesta ja ainutkertaisesta. "




Sokerit mieltä muovaamassa
- Sokeriko erottaa meidät apinoista

Pakanasanomienkin palstoilla on käyty keskustelua ns. tieteellisen ihmiskuvan kysy-myksistä. Keskustelu on koskenut ihmisen ajattelun, tietoisuuden, tahdon ja psyykkis- ten toimintojen suhdetta lähimpien eläinsukulaistemme psyyken ominaisuuksiin. Edel-lä mainittuja kysymyksiä voidaan tutkia tieteellisesti ja yksi tällaisista tieteenaloista on v. 1904 lääketieteen nobelistin I.P. Pavlovin aikanaan perustama neurofysiologia, jonka piirissä kehitys on viime aikoina ollut erityisen nopeaa.

Uusimpien tutkimusten mukaan suurimman eron ihmisen ja simpanssin keskusher-mostojen välille aiheuttaa se, että solupintojen sokerit poikkeavat melko jyrkästi lajien välillä. Simpanssin sialiini (siaalihappo, sialic acid) on korvautunut ihmisellä suurella joukolla monimuotoisempia sokeriyhdisteitä. Juuri tämän arvelee Kalifornian San Die-gon yliopiston Sokeribiologian tutkimuskeskuksen johtaja professori Ajit Varki olevan ihmisen aivokuoren simpanssiin nähden suunnattomasti tehokkaamman ehdollistu-miskapasiteetin taustalla (New Scientist 26.10.2002 Sugar Rush: Did sugars make us smart?).

Kokeet osoittavat,että sellaisilla eläimillä kuten hiirillä ja apinoilla sialiinitaso on aivoissa paljon matalampi kuin muissa kudoksissa, mutta vain ihmisellä kyseinen aine puuttuu kokonaan, ja se puuttui myös neanderdalin ihmiseltä. Varki ja muut valmistelevat kokeita, joissa hiiren aivoista poistetaan sialiini, ja katsotaan mitä ilmenee.

Sokerit toimivat erilaisina "kynsinä", "kytkiminä" ja "tunnistusnappeina" kaikkien solu-jen pinnalla, mutta aivokuorella niillä näyttäisi olevan aivan erityinen rooli juuri ehdoll-istumisjärjestelmässä. Niillä on nimittäin geenien koodaamiin valkuaisaineisiin nähden suunnattomasti suurempi monimuotoisuus ja sitä tietä potentiaalinen informaatioka-pasiteetti. Professori Ajit Varki kirjoittaa mainitussa lehdessä: "Jos kysytte, mikä on tietyn solutyypin glykomi (termi on analoginen genomille, eli solun kaikkien geenien, ja proteomille, sen kaikkien proteiinityyppien joukolle), niin se on monituhatkertaisesti sen genomia monimutkaisempi".

Edelleen kirjoituksessa todetaan, että tuo "monituhatkertaisesti" antaa kovasti aliarvi- oidun kuvan todellisesta tilanteesta. Sokerit koostuvat noin kymmenestä "alkeispalas-ta", kun geenit koostuvat kahdesta (adeniini-tymiini ja sytosiini-guamiini, jotka lisäksi voivat olla kahdella tavalla ketjussa). Kaksi noista kymmenestä on jokaiselle tutut glu-koosi (rypälesokeri) ja fruktoosi (hedelmäsokeri, ja niiden yhdistelmä on sitten tavalli-nen ruokosokeri).Nuo palat voivat kuitenkin liittyä toisiinsa monin eri tavoin,esimerkik- si erilaisissa kulmissa. Kuvaavaa on, että kun kuuden askelman DNA-pätkällä on 4^6 = 4096 mahdollista muotoa, niin kuuden alkeissokerirenkaan glykosaminoglykaanilla mahdollisia muotoja on 12 miljardia!

Solussa monimutkaisia sokereita syntetisoi Golgin laite entsyymien avulla, jotka ovat geenien määräämiä. Geenit eivät siis suoraan koodaa sokereita, ja välillisestikin ne voivat periaatteessakaan määrätä eksaktisti vain joitakin tärkeimpiä yksinkertaisia sokereita. Lopullisen muotonsa monimutkaiset molekyylit saavat ympäristö- ja solunulkoisistakin syistä erityisesti solujen pinnalla.

San Diegon tutkimukset antavat mahdollisuuden olettaa, että monimutkaisilla sokeri-molekyyleillä eli hiilihydraateilla, joita tähän asti on pidetty enemmänkin solun energia-varastona, on merkitystä ihmisen psyykkisten prosessien muodostajana. Jos tulevai-suuden tutkimukset vahvistavat tämän, se tulee olemaan tärkeä askel sekä tajunnal-listen ilmiöiden demystifioimisen että niiden sellaisen vääränlaisen liian suoraviivaisen biologisoimisen torjumiseksi, jonka mukaan kaikki informaatio aivoissamme olisi vahvasti geenien määräämää.

Keskushermostomme tai geenistömme "informaatiokapasiteetti" ei siinä tapauksessa aseta mitään esteitä psyykkisten prosessien materialistisen perustan suunnalta niiden tieteelliseksi selittämiseksi.Lupaavalta vaikuttaa silloin Darwinin,Pavlovin,ns. kielellisen ajatteluteorian (mm.Vygotsky), ja viimeisimpänä lenkkinä University of California San Diegon tutkijoiden mm. Ajit Varkin ja Marty Serenon tutkimuslinja.

Risto Koivula