http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/136367?page=1#136367

"Aamulehdessä 14.03.04 oli Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan dosentin Jouko Niemisen arvostelu portugalilaissyntyisen mutta nykyisin USA:ssa tutkijana ja kirjaili-jana vaikuttavan Antonio Damasion kirjasta "Spinozaa etsimässä - ilo ja suru ja tuntevat aivot".

Dosentti Joko Nieminen

Kirjoittaja edustaa juuri sitä kohderyhmää tyypillisimmillään, jolle esimerkiksi Antonio Damasion, Steven Pinkerin tai vaikkapa vain suomalaisen sosiologin Ullica Seger-stråhlen, näiden "Euroopassa vainottujen", mutta sitten USA:ssa "tieteellisen" uran luoneiden, kirjoittelu on tarkoitettu...

Omana yhteenvetonani toistan ne moneen kertaan tälläkin palstalla esiintyneet syyt, joiden takia Damasion tietoisuusteoria EI OLE tieteellisten periaatteiden mukainen pätevä teoria, eikä se siten nykyisen tieteellisen maailmankuvan mukaan voi olla myöskään tosi teoria, ainakaan kokonaisuutena. (Yksittäisiä oikeita oivalluksia tai havaintoja siihen saattaa sisältyä.)

1. Damasion teoria tietoisuudesta "kuudentena aistina",joka (ikään kuin ulkoise-na havaitsijana) aistii muiden aistinten tuottaman datan käsittelyä aivoissa, eli että "havainnoimme havaintojamme", on karkeasti LOOGISESTI virheellinen teoria, joka EI SELITÄ MITÄÄN, vaan siirtää pelkästään tietoisuuden ongelman uuteen paikkaan, sillä aivan sama ongelma liittyy tuon "muita aisteja havainnoivan aistin" tietoisuuspuoleen kuin niiden alkuperäistenkin aistien!

Ja pahempaa: jos alun perin oli JOKIN MAHDOLLISUUS havainnoida korrelaatiota esimerkiksi aistimiin tulevien ulkoisten signaalien ja esimerkiksi aivokuoren aktivaa- tiotason välillä,ja yrittää niistä vetää johtopäätöksiä,niin nyt PERIAATTEELLINENKIN kokeellinen tsekkausmahdollisuus on mennyttä, kun ilmeisesti kyse olisi "aivo-alueiden välisistä" havaintokorrelaatiosta, joista emme edes tiedä, mitkä alueet ovat kyseessä (emme varsinkaan se uuden "aistimen" osalta)!

Tuo karkea virhe on puhtaasti looginen ja filosofinen,sen havaitsemiseen ei tarvi-ta MINKÄÄNLAISIA neuro- eikä muun psykologian tietoja. Se on tuossa suhteessa vähän niin kuin karkea matemaattinen määrittelyvirhe minkä tahansa konkreettisen "teorian" premisseissä: tutkimusongelmia ei ratkaista, vaan ne kasataan eräälaiseen ("kantilaiseen") "das Ding an sich"-pisteeseen, jossa niitä EI PERIAATEESSAKAAN voida tutkia eikä ratkaista.

Olli Lagerspetz: Onko tietoisuus elimistön organisaatiotaso?

https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn991-02.pdf

Kritiikki pätee myös Damasion niin ikään olettamiin "(aineettomiin) mielen karttoi-hin",jollaisiin kuulemma aistimuksessa kaiken aikaa "kehon kulloistakin tilaa ("lihaa", "fysiikkaa") verrataan": ei siinä todellakaan RATKAISTA ideaalisen ongelmaa, vaan siirretään se pllkästään toiseen, vieläkin vaikeammin tutkittavaan paikkaan (aivan kuten "Jumalakin" selittää selitämätöntä vieläkin selittämättömämmällä")!

2. Damasio nojautuu ns. James-Lange hypoteesiin, jonka mukaan "tunne on havainto elimistön tilasta". Hypoteesi on vakuuttavasti osoitettu vääräksi, sillä tunteella on aina KOHDE,ja sen ytimessä on tuota kohdetta koskeva tieto, jolla sitten sattuu olemaan jonkinlainen biokemialinen "glorifionti" tai päin vastoin "aversifionti", vastenmielistävä tuntemus.

On ollut ainakin sata vuotta tunnettu tosiasia,että tuollainen glorifiointi tai aversifiointi voidaan saada aikaan kemiallisestikin esimerkiksi huumeilla tai sähköisestikin lau-kaisemalla vaikka nauru (tai orkku) selkäytimstä,mutta Damasio esittää tällaiset omi-na uusina "mullistavina" tuloksinaan, jotka "todistavat", että muka "ensin on reaktio" ja sitten vasta tunne, vaikka (sinänsä olemuksellisesti ehdollistumislakien mukaisesti kahdensuuntainen) prosessi on noissa esimerkeissä nimenomaisesti pistämällä pistetty pelaamaan tavanomaiseen nähden päinvastaiseen suuntaan!

Damasio on sekoitanut "tunteen" "tuntumaan" (esimerkiksi voimistelijan oman jalan asennosta), joka on todellakin aistimus elimistön tilasta, mutta jolla ei sitten ole paljoa tekemistä ilojen ja vihojen ja rakkauksien varsinaisen olemuksen kanssa.

Ohessa tunnetun englantilais-amerikkalaisen filosofin Colin McGinnin niittaus niin James-Lange-teorialle kuin itse Damasion kirjallekin:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/117041?page=1#117041

3. Damasio esiintyy niin kuin ei olisi ikinä kuullut mitään ns. korkeimpien psyykkisten toimintojen nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan mukaisesta selittämisestä kielellisen ajattelutorian avulla eikä myöskään sen biologisena perustana olevasta EHDOLLISTEN REFLEKSIEN järjestelmästä.

Hänen teoriansa kuuluu siis ns. Anti-Pavlov-teorioiden kategoriaan, jotka ovat ny-kyisen tieteellisen ihmiskuvan mukaan humpuukia,sillä ehdollistumislait on kyllä mil-joonaan kertaan osoitettu kokeellisesti todellisiksi ja sivuuttamattomiksi esimerkiksi juuri tietoisuusilmiöiden selittämisessä.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/361268

http://www.nytimes.com/2003/02/23/books/fear-factor.html?pagewanted=all

Mutta sitten kirjoituksen yksityiskohtaiseen analyysiin (kirjoitan sen saman tien nettiin kuin tiedostoonkin, ja nyt voitte sitten oikaista virheet, jos osaatte...):

Jouko Nieminen:

Tunteiden biologiassa humanismi kohtaa luonnontieteet

2004-03-14

Antonio Damasio: Spinozaa etsimässä - ilo suru ja tuntevat aivot

Suomentanut Kimmo Pietiläinen. 280 sivua. Hinta 35 euroa. Terra Cognita 2003.

JN: Moderni neurobiologia ymmärtää tuntevan mielen, tietoisten tunteiden ja auto-maattisten emootioiden liittyvän kiinteästi yhteen muiden kehon säätelyjärjestelmien kanssa. Vaikka emootiot ja tunteet liittyvät hermoston ja aivojen toimintaan, tunne ei ole ajatus vaan pikemminkin aistimus.

RK: Väärä tieto,viittaan edellä virheeseen 2.ja Colin McGinnin artikkeliin:tunteen yti-messä on nimenomaan "ajatus", tieto, jostakin tunteen KOHTEESTA, siihen tietoon liittyy jokin "emootio" siinä merkityksessä kuin Nieminen (ilmeisesti) tarkoittaa. Tun-teella, esimerkiksi vihalla,on kohde,vaikka pitäisi itsekin vähän aikaa miettiä, mikä se tarkasti ottaen on. Pelkkä adrenaliini ei sitä paitsi välttämättä aiheuttaa nimenomaan vihaa, se sama biokemiallinen perusta voi aiheuttaa myös vaikkapa lamauttavan pelkoreaktion.

JN: Mieli syntyy samasta lihasta kuin keho, kirjoittaa kuulu neurobiologi Antonio Damasio kirjassaan ”Spinozaa etsimässä - ilo, suru ja tuntevat aivot”.

RK: Voi "syntyä", mutta ei "koostu" eikä "muodostu": liha on ainetta, "materiaa", mieli on INFORMATIIVISTA toimintaa.

JN:Damasio tarkastelee neurobiologian keinoin mielen ja kehon ongelmaa,erityisesti emootioita, tunteita ja tietoista mieltä.Hän esittelee ne osana järjestelmää, joka pyrkii säilyttämään yksilön elossa ja lisäämään sen hyvinvointia.

Ensi kuulemalta tämä voi vaikuttaa biologismilta, ihmiselle arvokkaan ja merkityksellisen selittämiseltä "vain biologiaksi".

RK: Kummallinen käsitys biologismista: ei (vahingollinen) biologismi ole arvostusten vaan VÄÄRIEN "biologisten" selitysten kysymys! Biologinen voi sinänsä olla arvo-kasta ja vaikka kuinka pirun mukavaakin, esimerkiksi orgasmi on "puhdasta biologiaa" (vaikkakan kaikenlainen siihen johtanut muu toiminta EI OLE sitä...

JN: Damasio kuitenkin kääntää ajatuksen toisinpäin: "henkisyyden ylevyys" onkin "biologian ylevyyttä."

RK: Tässä hän ei ole AJATUSTA "kääntänyt" yhtään minnekään, vain "ilmoittanut" positiivisen arvovarauksen siirtyneen henkisiltä taidoilta ja ominaisuuksilta (kuvitteel- liselle) "biologialle",aivan "loogisena" seurauksena siitä,että hän on ensin "selittänyt" henkisen tällä "biologisella"...

Emootiot ja tunteet erotettava toisistaan

JN: Tietoinen mieli perustuu toki aivojen biologiaan, se on tulosta neuronien kytkennöistä ja niissä kulkevista signaaleista sekä kehon kemian kuhinasta.

RK: mutta ei pelkästään niistä, viittaan alkuun virheseen 3.

JN: Esimerkiksi pelon tunne ja sen tunnistaminen muissa vaatii aivoissa ehjän amygdalan eli mantelitumakkeen, mutta pelon tunnetta voi tietoisesti hallita eikä sankarillinen urheus tarkoita vaurioituneita aivoja.

Kyky tulkita toisten tunteita katoaa eräissä otsalohkon vaurioissa, mutta pelkkä ehjä otsalohko ei riitä empatiaan vaan se on opittava.

RK: "Kyky tulkita toisten tunteita" ei useinkaan ole kovinkaan hyvä ilman mitään vau- rioitakaan, sillä me emme yleensä tunne toisten osalta sitä tunteen ytimessä olevaa TIETOA, vaikka meillä toisten "emootioista" (Damasion-Niemisen mielessä) olisikin jokin käsitys (esimerkiksi että onko naapuri "hyvällä vai huonolla tuulella")

JN: Tutkimusmielessä - kuten Damasio sanoo - emootiot ja tunteet on "tieteen suurennuslasin alla erotettava toisistaan."

RK: Varmasti. Sitä juuri Damasio ei kuitenkaan riittävän johdonmukaiseti tee, vaan luulee, että "tunne on havaittu emootio".

JN: Emootiot eroavat varsinaisista tunteista automaattisuudellaan ja nopeudellaan. Vasteena ulkoiseen tai sisäiseen ärsykkeeseen emootiot ovat julkisia, ne saattavat näkyä pakona, nauruna tai itkuna.

RK: Ja kaikki "automaattinen" ei sitten suinkaan ole "geenissä", myös ehdolliset refleksit ovat "automaattisia" ja erityinen automatisoitunut kielellinen toimintamalli on jo täysin yhteiskunnallinen (kulttuurinen) luonteeltaan...

JN: Häpeä, sääli ja myötätunto ovat monimutkaisia emootioita, mutta nekään eivät vaadi tietoista tunnetta.

RK: Eivät ole, vaan nuo ovat nimenomaan kohteen omaavia tunteita. Sillä, että "ajat-teleeko subjekti sitä tunnettaan" jollakin tietyllä hetkellä, ei ole olennaista merkitystä. Se vaikuttaa joka tapuksessa hänen tunteen kohdetta koskevaan toimintaansa.

JN: Tunteet ovat yksityisiä, tiedostettuja mielen ilmiöitä.

RK: Aivan. Siitä riippumatta, ajatellanko niitä toetoiseti,vai toimivatko ne automatisoi- dusti. Siellähän oli ytimessä se tieto, joka juuri takaakin niiden vaikuttavuuden myös kaikessa kohdetta koskevassa ajattelussa...

JN: Tunne on eräänlainen aistimus kehon todellisesta tai kuvitellusta tilasta, ajatuksesta tai ajatusten teemasta.

RK: No kun EIVÄT nimenomaisesti ole tuota,niin eivät ole. Virheet 1. ja 2.

JN: Damasion mukaan tunteiden välttämättömänä tukena toimivat aivoihimme tallentuneet neuraaliset kartat, joihin kehomme tila jatkuvasti vertautuu.

RK: JAHHAH, tässä on nyt aivan periaatteellisesti uusi Damasion lanseeraama termi "mentaalinen kartta", joka ilmeistikin OHJAA SITÄ "LIHAA" jonkinlaisena PERIAATTEELLISESTI EI-LIHALLISENA VERAILUKOHTANA, kuitenkin "puhtaana informaationa"!

Damasion "materialismin" kanssa (ja "pesäeron" kanssa Descartesiin, "Descartes´in virhe" on hänen toisen tunnetun teoksensa nimi) taitaa olla yhtä heikot kantimet kuin hänen "tietoisuuden selityksensäkin" kanssa, ongelma on ennallaan (tai vielä entis-täkin idealistisemmin asetettuna), mutta SIIRRETTYNÄ TOISEEN PAIKKAAN (pois tietenfilosofiaan perehtymätömän lukijan välittömän havainnon piiristä).

JN: Toisaalta tunteisiin ei tarvita välttämättä todellisia kehon tilan muutoksia, neuraalisten karttojen tilan muutos riittää.

RK: Ai piru. Mutta helvetti soikoon, DAMASION YDINTEESIHÄN ON MUKA MEN- TAALISEN JA RUUMIILLISEN "SAMUUS"! Mutta "mieli" muttuu, kun "mentaaliset kartat" muuttuvat "kehon tiloista riippumatta"! Jos ne (pysyvät) "mentaaliset kartat" EIVÄT OLE "LIHALLISIA" EIVÄTKÄ (psyykkistä) TOIMINTAA, niin MITÄ PERKELETTÄ NE SITTEN OVAT?

Damasion yhteydessä esiintyvistä käsitteistä ne tuskin sitten voivat juurimuuta olla kuin "HERRAN HENKEÄ",platonismia,"ihmisen objektiivista ideaa"!

Vai missä kohdassa minä nyt ole erehtynyt? '

JN: Emootiot periytyvät evoluutiosta kaukaa ihmistä edeltäneeltä ajalta jane käynnis-tyvät aivojen "antiikkisemmissa" osissa.Jo alkeellinen otus osaa "pelätä" mekaanista tai kemiallista uhkaa.

RK: Eli "reagoida uhkan signaaleihin", kyllä toki...

JN: Tunteet ja tietoisuus ovat tuoreempia evoluution tuotteita ja perustuvat aivojen nuorempien osien toimintaan.

RK: Nuorempien osien ja toimintaan, kyllä, mutta mikään näistä ei ole vain eikä edes ensisijaisesti BIOLOGISEN EVOLUUTION tuotetta. Viittaan virheeseen 3. edellä.

JN: Emme kuitenkaan ole tunneautomaatteja vaan pystymme hämäämään kehon järjestelmää mielikuvilla

RK: Ai "hämäämään", minkä ihmeen takia mielikuvilla vaikuttaminen on "hämäämis-tä", toiminnan tuloksen rakentaminen mielikuvissa, sehän on KOKO INHIMILLISEN TOIMINNAN PERUSTA ja valmistaa siinä ohessa kehoammekin siihen toimintaan?

JN: ja vaikuttamaan suoraan kehon tilan karttoihin.

RK: Nyt meni ulalle taas että naps. Viittaan edelle epäsevyyteen "mentaalisten kartojen" "olemuksesta"...

JN: Rakastetun tapaaminen saa kämmenet hikoamaan, posket kuumottamaan ja sydämen lyömään taajemmin. Mutta niin tekee myös itse synnytetty mielikuva tapaamisesta ja sen lähestyvä odotus.

RK: ja mihin tuossa tarvitaan "mentaalista karttaa" (joka ei siis ollut, kuten muistam-me, "lihaa" (kuten MUU psyykkinen(kin) toiminta Damasiolla tietoisuus mukaan lukien) eikä toimintaa, vaan jotakin METAFYYSISTÄ...

JN: Naurua jo ennen hauskuuden tunnetta 0Voimme myös oppia hallitsemaan tun-teitamme. Voimme oppia "kääntämään toisen poskemme", vaikka spontaani reaktio olisi iskeä takaisin;

Mistä tiedät, että se muka on "spontaanimpi" kuin vaikkapa pako? Taas uusia nimiä "geeniperäiselle", kun sitä ei retorista syistä viitsi koko ajan hokea, vaikka sitä tarkoittaakin, niinkö?

JN: voimme esiintyä ylpeinä tai rohkeina,vaikka välitön emootio johtaisi alistumiseen tai pakoon.

RK: "Välitön" vs. "välillinen" emootio? mitä eroa?

JN: Damasio esittelee emootioiden käynnistysmekanismeja havainnollisesti, joskin paikoin teknisesti: mitkä aivojen osat aktivoituvat, kun pelkäämme, iloitsemme tai suremme, mitä kemiallisia prosesseja käynnistyy,miten se muuttaa kehon tilaa.

Monet esimerkit kertovat neurologisista häiriöistä, jotka haittaavat emootioiden tai tunteiden käynnistymistä, tai estävät ne kokonaan. Samantyyppisiä ongelmia kuvailee Oliver Sacks kirjassaan "Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi".

Yksi erikoisimmista Damasion kuvaamista tapauksista on epilepsiapotilaan hillitön naurukohtaus, joka käynnistyi kartoitettaessa hänen aivojaan leikkausta varten. Ai-voihin vaikuttava sähkövirta laukaisi tarttuvan naurunpuuskan ilman mitään sisäistä tai ulkoista ilon aihetta. Naurun voi kyllä uskoa olevan automaattista, mutta yllätys oli, että tunne jonkin asian hauskuudesta vasta seurasi naurua.

RK: Tämä osittaa sen ja vain sen, että nauruun liittyy jokin ehdoton refleksi, ainakin jos se on "hallitsematonta".

Tuossa lopussa ei ole YHTÄÄN MITÄÄN YLLÄTTÄVÄÄ: useat ehdottomat refleksit toimivat ehdollisten refleksien ja tietoisen toiminnan PALKINTO- tai RANGAISTUS-reflekseinä, eli vahvistajina tai jarruttajina, ja ehdollistumislait ovat kahdensuuntaisia (esimerkiksi paitsi että signaali tuo mieleen kohteen (ja aiheuttaa reaktion), myös kohde ja reaktio tuovat mieleen signaalin.Vieläpä reaktio "kultaakin" (tai "saastuttaa") signaalin tai sen lähteen ominaislaatunsa mukaisesella tunnelatuksella (joskin tuollainen keinotekoinen tapaus heikosti).

JN: Naurava potilas kuvaili muun muassa häntä tutkivia ihmisiä hassuiksi. Myös hänelle näytetty hevosen kuva oli hassu. Itku ei seurannut pitkästä ilosta, vaan hauskuus pulppusi naurun jäljessä. Tietoinen tunne seurasi automaattista reaktiota.

RK:Toki normali suunta on päinvastainen,mutta Damasion ajatuksenkulku paljastaa, että hän joko ei tiedä mitään ehdollistumisjärjestelmästä ja on siten täydellisesti epä-pätevä henkilö neurologin ammatissaan, - tai hän kusee härskisti ja tietoisesti tyhmiä (esimerkiksi muiden alojen, kuten informaatiotekonologian spesialisteja) silmään hölynpölyteorioillaan.

JN: Damasio vääntää asiaa rautalangasta: tässä ei ärsytetty aivojen ilokeskusta. Pikemminkin ärsytettiin aivojen kohtaa, joka laukaisi monimutkaisemman prosessin.

RK: ...sen ehdottoman refleksin.

JN: Nauru oli välitön ilmentymä siitä, että keholle lähti viestejä ilosta.

RK: Kyllä...

JN: Aivoissa olevat kehon tilan kartat uskoivat ihmisen olevan iloinen, mikä antoi havainnoille sisällön "hauska".

RK:Siis MITÄ ne "kartat" ovatkaan,kun ne nyt EIVÄT OLE "LIHAA JA AIVOJA" kuten MUU psyykkinen toiminta DAMASION MUKAAN!?

Hänen teoriansa mukaan siis psyykkinen toiminta syntyy noiden puhtaaasti ideaalisten "karttojen" ja sen "lihan" (aivojen) VUOROVAIKUTUKSESSA?

Pitäisiköhän kysyä arkkipiispalta tai suorastaan paavilta...?

JN: Monestihan näemme tai kuulemme juuri sitä, mitä olemme valmiita näkemään tai kuulemaan. Mielemme tila ohjaa aistimustemme sisältöä.

RK: Tottahan toki, kaikeen on oltava (opitut) valmiutensa, paitsi (joihinkin) niihin ehdottomiin reflekseihin.

JN: Emme ole geenien orjia

JN: Vaikka tunnerakenteemme on kehittynyt evoluutiossa

RK:Yksilöllinen tunnerakenteemme EI OLE KEHITTYNYT evoluutiossa,vaan koke- muksessa. Jonkinlainen TAIPUMUSRAKENNE tietynlaisiin tunteisiin on periytynyt ja fikseerautunut (mm. leimautunut). Useimmat tavalisimmat tunteet ovat nimittäin eh-dollistumisjärjestelmän rakennuspuita, mm. hyvän ja pahan olon sekä varmuuden ja ristiriidan emootiot. Se on sitten taas pitkä juttu...

JN: ja meillä on siitä jäljet geeneissämme, emme ole geenien orjia.

RK: Jäljet? Geenithän muuntuvat ja valikoituvat, myös tunteisiin vaikuttavat. Sen sijaan takaisin päin päin mitkään tunteet EIVÄT JÄTÄ MITÄÄN "JÄLKIÄ" geeneihin, niiden koodaamiin yksilön elimiin korkeintaan.

JN: Olemme "tietoisia,älykkäitä, luovia,kulttuuriseen ympäristöön sijoittuvia olentoja."

Pystymme eettisten normien pohdintaan ja niiden muokkaamiseen.

RK: Ja noista ominaisuuksista yksikään ei ole biologisen evoluution tuote ... se korkeintaan huolehtii, että niille EI OLE ESTEITÄ!

JN: Geeneillä tai evoluutiolla perustellaan joskus esimerkiksi sukupuolten tai rotujen välistä eriarvoisuutta tai maailman sosiaalisten ja taloudellisten erojen oikeutusta. Kuitenkin biologialla perusteltu sovinismi, rasismi tai muu itsekkyysideologia on tieteellisessä mielessä silkkaa humpuukia.

RK: ...kuten kaikki muukin "geeneillä perusteltu" ideologia!

JN: Kaikki miljoonien vuosien kuluessa evoluutiossa kehittyneet ominaisuudet eivät enää ole hyödyllisiä vaan jopa haitallisia. Savannilla vaellelleet metsästäjä-keräilijät kenties menestyivät, jos tunsivat vihaa ja epäluuloa muukalaisia kohtaan.

Mitä tällaiset emootiot nykyihmisessä palvelevat?

RK: Kysy vaan, että MITEN NE ON SAATU AIKAAN, ja MIKSI...

JN: Mikäli rasismi on evoluution tuote, se on ihmiselle yhtä hyödyllinen evoluution tuote kuin umpisuoli.

RK: Voit olla aika lailla huoletta tuossa suhteessa... Eivätkä sterilisointisakset rasistille auta asiaa, vaikka jotkut niinkin saattaisivat luulla.

JN: Epäitsekkyys ja sosiaaliset kyvyt ovat terveen mielen ominaisuuksia. Kyvyttö-myys toisten tunteiden lukemiseen on patologista,ei suinkaan luonnollista ihmisyyttä.

RK: "Lukutaito" perusuu yhteiseen kokemustaustaan, jos sellainen on.Jos henkilöillä on täysin väärä käsitys toistensa tieto- ja kokemustaustasta, voi "tunteiden lukeminen" johtaa vaikka kuinka totaalisesti harhaan.

JN: Aivojen otsalohkojen vauriot voivat viedä empatian kyvyn ja johtaa sosiaaliseen piittaamattomuuteen. Myös kyky tulkita muiden ihmisten tunteita katoaa.

RK: Voi hyvinkin olla. Tuo eikuitenkaan todista yhtikäs mitään siitä, mistä ne taidot sinne otsalohkoon ovat tulleet. Jos se otsalohko on vaurioitunuthyvin pienenä, siitä ei ylensä ole suurempaa haittaa (vaikka olisi suoras-taan poistettukin aivokudosta).

JN: Toisaalta samat vauriot tekevät ihmisestä kyvyttömän tekemään päätöksiä. Ilmeisesti päätöksenteon viimeisen sanan sanoo tunne - tunne oikeasta valinnasta.

Pitänee paikkansa:se subjektiivisen vakuutuneisuuden emootio, biologinen jatke sil-le eläinten ominisuudelle,että mielikuvaan aina liittyy kohteesen suuntautuva toimin-ta, jotta se voisi pysyä mielessä,toisin kuin ihmisellä... (tämäkin luonnonhistoriallinen tausta on hypoteesi, eläimillä tuon ihmisen ajatelussa toimivan emootion kemikaalit eivät siten aiheuttaisi mitään "TUNNETTA", vaan kategorista kytkeytyneisyyttä, mikä toisaalta todellakin osoittaisi, ettei emootioiden ja fysiologisten sääntelyprosessien välillä ole Kiinan muuria)

JN: Terve ihminen tunnistaa toisten ihmisten tunteet ja yhtyy niihin melko automaatti- sesti. Itku ja nauru tarttuvat helposti; harva meistä on immuuni häpeälle toisen puolesta.

RK: Varminta on kuitenkin olla kytkemättä "terveyttä ja sairautta", konkreettista sosiaalista tilannetta tuntematta, tuohon problematiikkaan...

JN: Sosiaalisten sääntöjen noudattaminen ei ole täysin harkittua vaan osittain automaattista.

RK: Vuan se ei silti o "keenissä",koskapa ei ole itse "sosieteetti",se yhteiskuntakaan!

JN: Etiikka ja sosiaalinen vastuuntunto eivät ole ihmisen geeneihin ohjelmoituna, mutta näiden oppimiselle meillä on evoluutiossa rakentunut koneisto.

RK: Se on se sama koneisto kuin kaiken muunkin oppimiselle. Vai eikö?

Empatian, altruismin ja sosiaalisen vastuuntunnon alkulähde on ihmistä kauempana evoluutiossa.Empatia voi olla pitkälle kehittynyttä jopa apinoilla.

Ei ole. Ihminen on yhteiskunnan tuote persoonana, myös "lajikehityksellisesti" eikä "sosiaalinen vastuu" voi olla sen vanhempi kuin se sosieteettikaan.

Se on sitten aikaisemmin ollut jokin aika lailla muu "vastuu".

JN: Mielenkiintoinen eri alojen yhdistelmä

Eräässä koejärjestelyssä apinalle oli tarjolla banaaneja narusta vetämällä. Valitetta-vasti ruuanhankinta aiheutti toiselle apinalle sähköiskun.Myötätuntoon kykenevä api-na saattoi pidättäytyä tunti- tai päiväkausiksi banaanien hankkimisesta, jos puuha oli toiselle epämiellyttävä. Apina siis tuntee myötätuntoa toista apinaa kohtaan. Emme kuitenkaan tiedä, tietääkö apina olevansa empaattinen.

RK: Rohkenen epäillä tuon "myötätunnon" lajikohtaisuutta.

Koeapinoilla olivat jo olemassa jotkin ehdollistuneet keskinäiset "säännöt". Ventovie-raat apinat eivät tunne toisiaan kohtaan automaattisesti mitään myötätuntoa, vaan pistävät mieluusti poskeensa (jos ovat lainkaan lihansyöjiä) myös ventovieraita (heikkoja) lajikumppaneita. Ja tekeehän sitä ihminenkin, on ainakin ennen tehnyt.

JN: ”Spinozaa etsimässä” yhdistää mielenkiintoisesti filosofisen tradition,

RK: Huonoimman mahdollisen sellaisen, ellei nyt sitten kreationismiakin katsota "filosofiaksi"...

JN: kokeellisen ja tulkitsevan neurotieteen

RK: Sen valitsevan ja todistetun pavlovilaisen trdition Damasio sivuuttaa vaieten kuin muuri.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hän ei varsinaisesti tiedä mitään neuropsykologiasta, niin karskisti kuin tämä onkin lausuttu aivotutkijasta...

JN: sekä eettisten ja henkisten arvojen pohdiskelun.

RK: jahhah, jahhah.... entäs "hengellisten"...

Ja MITÄ ne sitten niin kuin "aineekseen" olivatkaan ne "mielen kartat", joiden "vuorovaikutukseta lihan kanssa" ne psyykkiset ilmiöt syntyivätkään???

JN: Damasio tekee hyvin selväksi,että kehon kemian ja aivojen aktiivisuudentutkimi-nen paljastaa vain osan tietoisen mielen problematiikasta. Tietoisen mielen tutkimi-seen tarvitaan myös tulkitsevia ja kuvailevia menetelmiä.Vaikka lähtökohtana olisivat biologia ja lääketiede, kuva täydentyy vasta psykologian, sosiologian ja muiden ihmistieteiden avulla.

RK: Se Damasion "biologia" ei ainakann ole oikea, vaan kuviteellista "biologiaa". samoin taita olla damasiolaisen "lääketieteen" kanssa.

JN: Filosofiaa tarvitaan paitsi tieteenalan käsitteiden ja sisällön rajaamisessa, myös kysymyksissä hyveestä, moraalista ja arvoista.

RK: ENNEN MUTA FILOSOFIAA TARVITAAN HEITTÄMÄÄN TIETESTÄ JA YLI-OPISTOISTA FIDEEN DAMASIOLAISEN "TIETEN" KALTAISET HUIJAUKSET.

Erityisesti täällä meillä, jossa on elinehto olla narahtamatta edellä olevien kilpailija-maiden narutuksiin, jotka tietysti haluavat säilyttää etulyöntinsä MITÄÄN KEINOJA KAIHTAMATTA (Saihan se Osama bin Ladenkin mitään keinoja kaihtamatta aikaan mieleisensä hallituksen Espanjaan...)

JN: Jos neurobiologiasta edetään toiseen suuntaan, tarvitaan kemian tuntemusta, samoin fysiikkaa. Fyysikkona,"kovana" luonnontieteilijänä,olisin utelias kuulemaan Damasion käsityksen siitä, miten "mielen teatteri" ja kehon kartat konkreettisesti rakentuvat. Mikä on mielen prosessien fysikaalinen pohja?

RK: Panepaskin SITÄ funtsaillen huomioiden myös MINUN esittämäni kritiikki!!

Mutta älä vaan hermostu, jos ei löydy "fysikaalista ratkaisua" (korkeintaan vasta sitten, jos sellainen "löytyy"....:-)

JN: Ovatko esimerkiksi sumean informaation käsittelyyn soveltuvat neuraaliverkko-mallit hänen mielestään käyttökelpoisia henkisten ilmiöiden ymmärtämisessä?

RK: Älä suoota kysele kehveliltä liian vaikeita...

JN: Ehkä tämä näkökulma olisi kasvattanut liian laajan rönsyn tähän muutenkin pohdiskelevaan kirjaan.

RK : -D

JN: Viisasta kyllä,Damasio ei venytä luonnontieteellisten menetelmien käyttöaluetta pidemmälle kuin se kriittisesti tarkasteltuna on mahdollista.

RK: Hän on venyttänyt "luonnontieteellisten menetelmien käyttöaluetta" niin, että paukkuu: luonnontieteellisin menetelmin ei ole pystytty osoittamaan MINKÄÄNLAI- SEN SYNNYNNÄISEN TIEDON olemassaoloa, ja päivä päivältä vahvemmin näyttää siltä, ettei ikinä pystytäkään.

Ja se ei todellakaan ole vähimmässäkään määrin minkäänlainen ONGELMA tieteelliselle psykologialle, viittaan virheeseen 2. alussa.

JN: Hän haluaa, hieman juhlavasti, yhdistää luonnontieteet "parhaaseen humanistiseen perinteeseen".

RK: Jos tuohon malliin jatkat, niin ehdollinen refleksi kohta käynnistyy, nimittäin YRJÖ...

JN: Tavoite on vaativa, sillä yhdistettäessä luonnontieteitä kuvaileviin ihmistieteisiin riskinä on tutkijan arvomaailman kaupittelu tieteellisesti todistettu -leimalla.

RK: Damasio ei näytä ymmärtävän hölähtävän pölähtävää sen paremmin luonnon-tieteistä kuin ihmistieteistäkään.Ja tälle on sellainen yhteinen syy,että hän ei ymmär- rä mitään filosofiasta (ja on ehkä myös hienokseltaan tärähtänyt henkilö, ainakaan minkäänlaista itsekritiikkiä mihinkään suuntaan ei näytä ilmenevän...)

JN:Damasio ainakaan ei piilottele arvomaailmaansa:henkisten prosessien ymmärtä- mistä on käytettävä hyvän elämän ja henkisen hyvinvoinnin edistämiseen. Arvoja ja tavoitteita ei tarvitsekaan tieteellisesti todistaa.

RK: Tie helvettiin on kivetty "hyvillä aikomuksilla", aikomukset eivät tieteessä juuri ratkaise mitään, vaan teoriapohjan objektiivisuus.

Se on Antonio Damasiolla nolla.

RK

***

Jouko.Nieminen 23.03.2004

Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen

Tervehdys,

Oikeastaan mukava nähdä, että joku on lukenut tekemäni kirja-arvostelun Damasion kirjasta Spinozaa etsimässä noin tarkkaan.Parempi kriittinen palaute,kuin täydellinen huomiotta jättäminen.

Mutta tässä kommenttini:

Ensiksi, en ole psykologian asiantuntija, enkä varsinaisesti harrasta ihmisen tietoisuuteen liittyviä asioita.

Motiivini ottaa kirja arvosteltavaksi oli kiinnostukseni Baruch Spinozan elämää ja filosofiaa kohtaan. Halusin tehdä tutkielman filosofista, joka oli Bertrand Russellin mielestä "jaloin ja rakastettavin" mutta, jonka oma juutalainen seurakunta karkoitti keskuudestaan hirvein kirouksin.

Aamulehteen lähettämästäni alkuperäisestä jutusta merkittävä osa käsitteli Spino-zaa, mutta lehti poisti varsin pitkästä käsikirjoituksesta Spinoza -osuuden kokonaan. Olen sitä mieltä, että tämän osuuden julkaiseminen olisi näyttänyt artikkelini eettiset pohdiskelut toisenlaisessa valossa.

Toisaalta Damasion kirja oli mielenkiintoinen ja siitä oli hauska yrittää kirjoittaa arvostelu. Olisi tietenkin ollut hyvä, jos olisin osannut ottaa kantaa erilaisten koulukuntien näkemyksiin.

Toiseksi: Eräissä viesteissä ihmetellään, miksi väitän ettei eettisiä arvoja tarvitse tieteellisesti todistaa. Tuo väite on nähtävä siinä kontekstissa, että yritykset todistaa arvoja tieteellisesti ovat valitettavan usein pseudotieteellisiä.

Muka-luonnontieteellisillä argumenteilla on yritetty todistaa rotujen eriarvoisuutta, sukupuolten eriarvoisuutta, kehitysmaiden riistoa...Useimmiten vedotaan evoluutioon tai aivopuoliskoihin,vaikka ei ole osoittaa mitään perusteita, miksi näillä olisi jotain merkitystä.

Toisaalta, jos minusta on vaikkapa oikein rakastaa lähimmäistäni tai kääntää toinen poskeni kun toista läimäytetään (en tosin ole kristitty),niin miten ihmeessä voisin tällaista käsitystä todistaa oikeaksi. Toisaalta tieteellisesti todistettu on eri asia kuin hyvin perusteltu.

Minusta Markku Hyypän kirjoitukset aivotutkimuksesta sisältävät varsin osuvaa kritiikkiä pseudoluonnontieteellisyyttä vastaan. Suosittelen, vaikka luulenkin jonkun hermostuvan asiantuntemattomasta suosittelustani.

ystävällisin terveisin, Jouko Nieminen 0RK kirjoitti 17.03.2004 (136367)...

>Aamulehdessä 14.03.04 oli Tampereen teknillisen yliopiston fysiikan dosentin

> Jouko Niemisen arvostelu portugalilaissyntyisen mutta nykyisin USA:ssa

> tutkijana ja kirjailijana vaikuttavan Antonio Damasion kirjasta "Spinozaa

> etsimässä - ilo ja suru ja tuntevat aivot".

RK  26.03.2004
137411

Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen

Jouko.Nieminen kirjoitti 23.03.2004 (136982)...

>Tervehdys,

>Oikeastaan mukava nähdä, että joku on lukenut tekemäni kirja-arvostelun >Damasion kirjasta Spinozaa etsimässä noin tarkkaan. Parempi kriittinen palaute, >kuin täydellinen huomiotta jättäminen.

>Mutta tässä kommenttini:

>Ensiksi, en ole psykologian asiantuntija, enkä varsinaisesti

>harrasta ihmisen tietoisuuteen liittyviä asioita.

>Motiivini ottaa kirja arvosteltavaksi oli kiinnostukseni

>Baruch Spinozan elämää ja filosofiaa kohtaan. Halusin tehdä tutkielman >filosofista, joka oli Bertrand Russellin mielestä "jaloin ja

>rakastettavin" mutta, jonka oma juutalainen seurakunta karkoitti

>keskuudestaan hirvein kirouksin.

Spinoza on aivan epäilemättä yksi suurimmista filosofeista.

Allekirjoittaneen käyttämään tajuntateoriaan liittyvä arvio Spinozan tajuntafilosofiasta löytyy mm. täältä:

www.marxists.org/archive/ilyenkov/works/essays/essay2.htm

Tämä Evald Iljenkovin "Dialektinen logiikka" löytyy hyvin varustetuista kirjastoista myös suomeksi.

[HM: Iljenkovin kuvaus Spinozan filosofian perusteista on epäilemättä nappinsa. SE ei ole kuitenkaan Neuvostoliiton Tiedeakatemin marxismin mukanen kaikin puolin, vaan Spinozan ja Baconin kiistassa substanssi(e)n luottesta neuvosto-marxismi on enemmän jälikimmäisen (Russellin tulkinnan mukaan "hauliämpäri-malli", käännös Heikki Mäki-Kulmala) kannalla edellistä ("hyytelömaljamalli") vastaan.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/materialistin-ongelma-baconin-vai-spinozan-substanssi-2
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sir-francis-bacon-materialistisen-dialektiikan-isoisa
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/materialistin-ongelma-spinozan-vai-baconin-substanssi

>Aamulehteen lähettämästäni alkuperäisestä jutusta merkittävä osa

>käsitteli Spinozaa, mutta lehti poisti varsin pitkästä

>käsikirjoituksesta Spinoza -osuuden kokonaan. Olen sitä mieltä, että

>tämän osuuden julkaiseminen olisi näyttänyt artikkelini eettiset

>pohdiskelut toisenlaisessa valossa.

Meikäläinen kritisoi puhtaasti Damasion teorian tieteenfilosofisia puuteita ja väären-nettyä biologiaa (ei tunne tai ole tuntevinaan ehdollistumisen ilmiötä eikä käsitettä, miten on VOINUT päästä psykiatriksi, jos ei todellakaan tunne, minä vaan kysyn. (Ei taida mennä kovin hyvin Portugalissa, jos ei aina mene täälläkään,noissa asioissa...)

>Toisaalta Damasion kirja oli mielenkiintoinen ja siitä oli hauska

>yrittää kirjoittaa arvostelu. Olisi tietenkin ollut hyvä, jos olisin

>osannut ottaa kantaa erilaisten koulukuntien näkemyksiin.

Damasion oma "koulukunta" on hyvin eksentrinen,eikä vältä ollenkaan perustella valtavirran vastaista antipavlovismiaan (ei edes väitteellä, että "sehän on neuvostotiedettä", väärä väite jo tuokin, oppi oli kasassa ennen NL:n syntyä, joskin puutteellisesti julkistettu)

>Toiseksi: Eräissä viesteissä ihmetellään, miksi väitän ettei

>eettisiä arvoja tarvitse tieteellisesti todistaa.

Minä en varsinaisesti ole tuota kritisoinut.

Sitä vastoin tapaan kyllä kritisoida näkemystä, että MITÄÄN arvoja (päämääriä), ei muka edes VOITAISIKAAN, periaateesakaan, johtaa eikä perustella tieteellisesti.

>Tuo väite on nähtävä siinä kontekstissa,että yritykset todistaa arvoja tieteellisesti >ovat valitettavan usein pseudotieteellisiä.

Aivan. ja sitä yritystä taitaa aika usein olla myös "sosiobiologia", jollei suorastaan lähes aina (ja väärennetyn "biologian" pohjalta...)

>Muka-luonnontieteellisillä argumenteilla on yritetty todistaa rotujen eriarvoisuutta, >sukupuolten eriarvoisuutta, kehitysmaiden riistoa.

Aivan.

>.. Useimmiten vedotaan evoluutioon tai aivopuoliskoihin, vaikka ei ole osoittaa

>mitään perusteita, miksi näillä olisi jotain merkitystä.

Aivan.

>Toisaalta, jos minusta on vaikkapa oikein rakastaa lähimmäistäni tai

>kääntää toinen poskeni kun toista läimäytetään (en tosin ole kristitty),

>niin miten ihmeessä voisin tällaista käsitystä todistaa oikeaksi.

Olen pitkälle samaa mieltä.

>Toisaalta tieteellisesti todistettu on eri asia kuin hyvin perusteltu.

Aivan.

>Minusta Markku Hyypän kirjoitukset aivotutkimuksesta sisältävät varsin

>osuvaa kritiikkiä pseudoluonnontieteellisyyttä vastaan.

>Suosittelen, vaikka luulenkin jonkun hermostuvan asiantuntemattomasta >suosittelustani.

Olen aivan ehdottomasti samaa mieltä, ja suosittelen Hyypän kirjoja (vaikka olenkin itse lukenut vain "Sukupuolten kirjon").

RK

>ystävällisin terveisin,

>Jouko Nieminen

Noniin
26.03.2004 02:04:05
137445

Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen

Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...

>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...

>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi suurimmista filosofeista.

Vaikka samasti Jumalan substanssiin?

Spinoza: "Kaikki mikä on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei

voi olla olemassa tai käsitettävissä."

Voi hellan lettas sentään. Tampereen teknillisen yliopiston fysikan dosentti Jouko Nieminen ja ilmeisesti riippumaton intellektuelli diplomi-insinööri Risto Koivula ovat nyt löytäneet toisensa.

Filosofi Spinozan kautta. Spinozan pohjaltako meillä nyt sitten insinööritieteitä kehitetäänkin?

Koivula on dialektinen materialisti ja marxisti. Niemisestä en tiedä muuta, kuin että oman kertomansa mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.

Koivula ei usko Jumalaan, mutta uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas uskoo Jumalaan.

Koivula vannoo sen nimiin,että ihminen aivokuorellisena ja sen jälkeen,kun aivokuori hänelle kehittyi (siis ihmiselle noin yleensä), on ollut vapaa valitsemaan tulevaisuu-tensa, kunhan ymmärtää valita dialektisen materialismin ja marxismin eikä esim. jälkikäteen vääristele ns. ”kommunismin mustan kirjan” tapaan, kuolleiden määrää ihmiskunnan historian valikoiduissa kansanmurhissa.

Koivula uskoo,että ihminen ei ole valintakykynsä puolesta tietyissä asioissa lainkaan geeneistä riippuvainen. Samoin uskoo ainakin osittain Nieminen.

Molemmat kuitenkin vetoavat Spinozaan, jonka mukaan: ”Kaikki mikä on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla olemassa, tai ei ole käsitettävissä.”

Spinoza on äärimmäinen deterministi samaistaessaan Jumalan ja substanssin.

En ole ennen kokenut, että Koivulalle sopisi determinismi ainakaan siten, että yhteis- kunta olisi jotain muuta kuin ihmisen vapaan tahdon (aivokuoren jne...) ilmaisua.

Spinozalle mitään vapaata tahtoa (aivokuoresta johtuvaa tms.) ei ole, vaan kaikki on peräisin Jumalasta. Jumalan olemus on välttämätön, joten jokainen mailman ominai- suus syntyy välttämättä.

Koivula kieltää Jumalan,mutta uskoo Jumalaan Spinotzan tunneteorian kautta, ottaen Jumalan tilalle dialektiikan. Tätä pyörittelyä ei voi ymmärtää.

Niemisestä en tiedä.

Filosofi Esa Saarinen: ”Ihminen maailmansa muuttajana, kohtalonsa kääntäjänä - se visio kirpoaa Spinozalta ja katoaa välttämättömyyksien alle.

Dialektiseen materialismiin liittyy olennaisesti se,että yhteiskunta on materiaalisen (filosofisen) kehityksen huippu, joka kehittyy kielen ja ympäristöön reagoivan yksilön yhtälönä.

Mikä siis on sattumaa ja mikä välttämätöntä?

Ehkäpä vasta toiminta ja sen seuraus sen kertoo: Ei ole pelkästään apriorista ennak- kofilosofiaa. Ei ole pelkästään aposterioirista selittävää tulkintaa. On molemmat. Mutta se, tai hän, joka yrittää antaa tälle epämääräisyydelle absoluutisen nimen, syyllistyy Ruusun nimeämisen virheeseen. Ha ha. :-) "

[HM:Palstan ehdottomiin kärkikeskustelijoihin kuuluva multinicci "Noniin" [alias Jerry, John Doe,Drosophila jne.] on tuossa jossakin määrin oikeassa,että Iljenkovin tekstis-sä on hegelistisiä sudenkuoppia.RK ei ole lukenut Iljenkovia niin tarkkaan kuin olisi pitänyt.]

RK
29.03.2004 02:06:52
137612

Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen

Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...

>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...

>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi suurimmista filosofeista.

>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?

>Spinoza: "Kaikki mikä on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla

>olemassa tai käsitettävissä. "

En tarvitse itse asiassa sen paremmin ´jumalan´ KUIN ´SUBSTANSSINKAAN´ käsitteitä.

Hegelin dialektiikassa niillä kyllä oli keskeinen sija, varsinkin jälkimmäisellä.

Tuo on minusta Spinozan "sivuraiteita", joissa hän pohtii joidenkin fiktiivisten käsitteiden keskeidiä suhteita.

Hänen ansionsa filosofiassa ovat aivan muualla.

RK

Jouko.Nieminen
30.03.2004 02:07:42
137662

Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen

Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137445)...

>Koivula on dialektinen materialisti ja marxisti. Niemisestä en tiedä muuta, kuin että

>oman kertomansa mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.

Hieman outo kommentti nimimerkiltä Noniin.

Spinoza on kiinnostava hahmo filosofian historiassa ja häneen on helppo suhtautua myönteisesti,mutta en sanoisi itseäni Spinozan ihailijaksi.Myönteinen suhtautuminen ei myöskään tarkoita,että olisin hänen substanssimonisminsa kannattaja.Täyspäinen ihminen osaa katsoa historiallisia hahmoja oman aikansa eläjinä.

Voin pitää vaikkapa Friedrich Nietzscheä kiinnostavana henkilönä ja perehtyä hänen filosofiaansa. En kuitenkaan ilahtuisi, jos minut sen ansiosta todettaisiin Nietzschen ihailijaksi.

>Koivula ei usko Jumalaan, mutta uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas uskoo

>Jumalaan. ...

>Molemmat kuitenkin vetoavat Spinozaan, jonka mukaan: ”Kaikki mikä on, on

>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla olemassa, tai ei ole käsitettävissä.”

Noniinin olisi syytä muistaa, että Spinozan aikaan maailman olemuksen pohdiskelu oli Jumalan olemuksen pohdiskelua. Myös Descartesin filosofiassa Jumala oli hyvin keskeinen. En minä usko Jumalaan enkä jumalaan,mutta pystyn kyllä ymmärtämään miksi Jumalaan liittyvät asiat ovat olleet Spinozalle niin merkittäviä.

Toisaalta Spinozan harrastama substanssimonismi on henkistä sukua pyrkimyksille yhtenäistää tieteellisiä teorioita. En tietenkään tarkoita, että luonnon perusvuorovai-kutusten esittäminen yhtenäisenä kvanttikenttäteoriana olisi *Spinozan* substanssi-monismia. Yhtenäisteorian etsiminen on kuitenkin nykyhetken vallitsevaa luonnonfilosofiaa.

>Spinoza on äärimmäinen deterministi amaistaessaan Jumalan ja substanssin. 

No, tämä on yksi Spinozan keskeisiä filosofisia aiheita.Voihan tarkastella myös Spinozan etiikkaa ja hyveellistä elämää. Bertrand Russell ei pitänyt Spinozan deter-minismiä oikein yhteensopivana hänen hyveellisen etiikkansa kanssa ja luultavasti Russell on tässä oikeassa. Muinaisiin filosofeihin ei vaan pidä suhtautua liian mustavalkoisesti.

-Jouko N.

RK
31.03.2004 02:09:57
137797

Spinoza, marxismi ja Jumala

Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137445)...

>Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...

>>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...

>>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi

>>>suurimmista filosofeista.

>>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?

>>Spinoza: "Kaikki mikä on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei

>>voi olla olemassa tai käsitettävissä."

>Voi hellan lettas sentään. Tampereen teknillisen yliopiston fysikan dosentti Jouko

>Nieminen ja ilmeisesti riippumaton intellektuelli diplomi-insinööri Risto Koivula ovat >nyt löytäneet toisensa.

>Filosofi Spinozan kautta. Spinozan pohjaltako meillä nyt sitten insinööritieteitä

>kehitetäänkin?

>Koivula on dialektinen materialisti ja marxisti. Niemisestä en tiedä muuta, kuin että

>oman kertomansa mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.

>Koivula ei usko Jumalaan, mutta uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas uskoo

>Jumalaan.

En usko Spinozaan kritiikittömästi,mutta juuri hän mm.älysi tarkentaa (kuten Evald Iljenkovin kirjoituksesta ilmenee), että havaitsemista EI PIDÄ tutkia "sisäisten mieli-kuvien tarkastelemisena "ulkoa", joiden lähteestä ulkoisessa todellisuudessa emme muka voi mitään tietää", kuten sen ajan monet uskonnolliset filosofit tekivät, JA KUITENKIN TEKEE myös ANTONIO DAMASIO.

www.marxists.org/archive/ilyenkov/works/essays/essay2.htm

Hän [Spinoza] on tietääkseni myös hypoteettisen ns.runsauden periaatteen esittäjä (että luonnonlait ovat "kieltolakeja", ja että sellaiset ilmiöt, joita ne nimenomaisesti eivät kiellä, joskus myös toteutuvat, suoratan välttämättömyydellä).

>Koivula vannoo sen nimiin, että ihminen aivokuorellisena ja sen jälkeen, kun

>aivouori hänelle kehittyi (siis ihmiselle noin yleensä), on ollut vapaa valitsemaan >tulevaisuutensa, kunhan ymmärtää valita dialektisen materialismin ja

>marxismin eikä esim. jälkikäteen vääristele ns. ”kommunismin mustan kirjan”

>tapaan, kuolleiden määrää ihmiskunnan historian valikoiduissa kansanmurhissa.

>Koivula uskoo, että ihminen ei ole valintakykynsä puolesta tietyissä asioissa

>lainkaan geeneistä riippuvainen.Samoin uskoo ainakin osittain Nieminen.

>Molemmat kuitenkin vetoavat Spinozaan, jonka mukaan: ”Kaikki mikä on, on >Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla olemassa, tai ei ole >käsitettävissä.”

>Spinoza on äärimmäinen deterministi samaistaessaan Jumalan ja substanssin.

Se oli hänen virheensä.

Hän ei tuntenut ´materian´ käsitettä, eikä sen liikemuotojen (fysikaalis-kemiallinen, biologinen, sosiaalinen) käsitteitä, ja siksi antoi keikelle olevaiselle (olemukseltaan yhteiskunnallisen) ajatelun piirteitä,mikä lainalisesti ja määritelmaänmukaisesti (d. m. uskontomääritelmä) johti hänet uskonnollisen panteismin kannalle.

>En ole ennen kokenut, että Koivulalle sopisi determinismi ainakaan siten, että >yhteiskunta olisi jotain muuta kuin ihmisen vapaan tahdon (aivokuoren jne...) >ilmaisua.

>Spinozalle mitään vapaata tahtoa (aivokuoresta johtuvaa tms.) ei ole,

>vaan kaikki on peräisin Jumalasta. Jumalan olemus on välttämätön, joten

>jokainen mailman ominaisuus syntyy välttämättä.

Hänellä oli aivan omanlainen (tuolloin) käsitys ´välttämättömyydestä´, sen mainitun runsauden periaatteen mukainen. Ei se tarkoita,ettei voisi olla vapaata tahtoa: sehän voi olla nimenomaan välttämättömyyden toteutumiskeino,löytää vahingossa jossakin päin kukin eri mahdollisuus, jota luonnolait eivät estä! Sitä ´välttämättömyys´ on myös mm. ei-predestinaatiotulkintaisessa islamilaisessa filosofiassa.

>Koivula kieltää Jumalan, mutta uskoo Jumalaan Spinotzan tunneteorian kautta,

>ottaen Jumalan tilalle dialektiikan. Tätä pyörittelyä ei voi ymmärtää.

>Niemisestä en tiedä.

>Filosofi Esa Saarinen:”Ihminen maailmansa muuttajana,kohtalonsa kääntäjänä - se

>visio kirpoaa Spinozalta ja katoaa välttämättömyyksien alle.

>Dialektiseen materialismiin liittyy olennaisesti se, että yhteiskunta on materiaalisen

>(filosofisen) kehityksen huippu, joka kehittyy kielen ja ympäristöön reagoivan

>yksilön yhtälönä.

Tässä Iljenkovin jutun kahdessa viimeisessä kappaleessa on Marxin analyysi Spino-zan jumala-substanssi-käsittestä ja siitä, miten se pitää saattaa tieteeliselle pohjalle:

"(Spinoza:)"The sole ‘body’ that thinks from the necessity built into its special ‘nature’ (i.e. into its specific structure) is not the individual brain at all,and not even the whole man with a brain,heart,and hands, and all the anatomical features peculiar to him. Of necessity, according to Spinoza, only substance possesses thought. Thinking is ne-cessary premise and indispensable sandition (sine qua non) in all nature as a whole. "

But that, Marx affirmed, is not enough. According to him, only nature of necessity thinks, nature that has achieved the stage of man socially producing his own life, nature changing and knowing itself in the person of man or of some other creature like him in this respect, universally altering nature,both that outside him and his own. A body of smaller scale and less ‘structural complexity’ will not think.Labour is the process of changing nature by the action of social man, and is the subject’ to which thought belongs as ‘predicate’. But nature, the universal matter of nature, is also its substance. Substance, having become the subject of all its changes in man, the cause of itself (causa sui).

" >Mikä siis on sattumaa ja mikä välttämätöntä?

Pohdintasi "sattumasta ja välttämättömyydestä" (jossa jälkimmäinen pitäisi olla joten aivoperäistä) menee aivan ohi asian, eikä se ole adekvaattia determinismi vs. indeterminismi -problematiikan kannalta.

>Ehkäpä vasta toiminta ja sen seuraus sen kertoo: Ei ole pelkästään

>apriorista ennakkofilosofiaa. Ei ole pelkästään aposterioirista selittävää tulkintaa.

>On molemmat. Mutta se, tai hän, joka yrittää antaa tälle

>epämääräisyydelle absoluutisen nimen, syyllistyy Ruusun nimeämisen virheeseen. >Ha ha. :-)

Spinozan käsitys ajattelusta objektiivisen todellisuuden kuvana materiassa/ substanssissa oli materialistinen...

" From Spinoza’s standpoint thought before and outside of its spatial expression in the matter proper to it simply does not exist.All talk about an idea that first arises and then tries to find material suitable for its incarnation, selecting the body of man and his brain as the most suitable and malleable material, all talk of thought first arising and then ‘being embodied in words’, in ‘terms’ and ‘statements’, and later in actions, in deeds and their results, all such talk, therefore, from Spinoza’s point of view, is simply senseless or, what is the same thing, simply the atavism of religious theologi-cal ideas about the ‘incorporeal soul’ as the active cause of the human body’s actions. In other words, the sole alternative to Spinoza’s understanding proves to be the conception that an idea can ostensibly exist first somewhere and somehow out-side the body of the thought and independently of it, and can then ‘express itself’ in that body’s actions. "

...mutta hänen käsityksensä itse siitä objektiivisesta todellisuudesta oli (objektiivis-) idealistinen.

RK "

Noniin
31.03.2004 02:10:16
137816

Re: Spinoza, marxismi ja Jumala

RK kirjoitti 31.03.2004 (137797)...

Aina tämä Infinite Loop eli viesti katkeaa vastaa -tilassa www. -osoitteeseen. Olisi parempi jos laittaisit nuo linkit vasta loppuun.

Ensinnäkin, kiitos asiallisesta vastauksesta tuohon minun tajunnanvirtavuodatukseeni.

Olet kyllä näköjään Spinotsasi lukenut. Nuo tietyt sinun huomiosi minäkin nyttemmin tein, kun otin asiakseni lukea tarkemmin mitä Spinotzasta sanovat mm. Salomaa, Aspelin, Saarinen, tanskalainen Justus Hartnack ym. sieltä täältä.

En juuri nyt kuitenkaan kykene antamaan tarkempaa vastinetta.

Taidan hämärästi ymmärtää, miksi Spinotza sopii sinulle.

Eikä se nyt hassumpi kaveri ole minunkaan mielestäni, loppujen lopuksi.

Olen aina ohittanut kaverin jotenkin ikäänkuin jonkinlaisena välivaiheen filosofina. Hän yritti kuitenkin valottaa jotain sellaista, minkä eräät myöhemmät suuret filosofit tekivät ilmeisen paremmin. Johtunee ajasta ja siitä mitä ajassa liikkuu. Ja näyttää olleen melkoisen periksi antamaton periaatteen mies. Siitä myös pisteet. "

***

Jaahas. Täällä on aiheesta muutamaa vuotta aikaisempi Jouko Niemisen silloisen ylimmäisen pomon kirjoitus, johon tmä yrittää Damasion pseudoteoriaa sovittaa. Minäkin yritin äijää oikaista ensin yksityisesti ylipoiston sähköpostilla ja sitten myös julkisesti, kun hän höperehti Steven Pinkerin umpisekopäisestä "geeni-ajattelu-teoriasta". Hän ei ikinä vastannut mitään eikä puolustanut hörönlöröjään, vaan korkeintaan lykkäsi yhä uutta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hän tiesi itsekin olevansa väärässä, ja teki mitä tiesi joidenkuinden muiden gangstereiden (NATOn infhosotapiirien) häneltä odottavan.

https://ristojuhanikoivula.vuodatus.net/lue/2025/01/eras-aivoteoria

" lauantai, 25. tammikuu 2025

file:///C:/Users/Huawei/Downloads/InfoComp.pdf

" See discussions, stats, and author profiles for this publication at:

https://www.researchgate.net/publication/14238699

42 PUBLICATIONS 299 CITATIONS

Impact of information compression on intellectual activities in the brain

Article in International Journal of Neural Systems ·

October 1996
Source: PubMed
CITATIONS 0
READS 103

1 author: Jarl-Thure Eriksson
Åbo Akademi University

" ...In Eriksson's view, the understanding and modelling of complex systems required better understanding of the human mental functions. In his article “Impact of informa-tion compression on intellectual activities in the brain” in 1996 Eriksson presented an information theory based model for cognition. According to the model, humans per-ceive the real world through the representations of neural networks that are formed by cumulating experiences and learning processes. When brain functions are active, the cerebral cortex processes large volumes of information. Conscious thought is a result of a massive information compression process, which originates from external sensations, such as sight and hearing, or from internal thoughts or associations, and is governed by the context and the emotional state. The condensation of relevant in-formation,which takes place in the subconscious,generates instructions for reactions as well as new cognitive input for the cortex.

A conscious thought itself should be considered as the control feedback of what the subconscious has already determined. "

RJK: Bullshit.

" Impact of information compression on intellectual activities in the brain

Jarl-Thure Eriksson

Paper published in the International Tampere University of Technology Journal of Neural Systems, Vol. 7,
Email: j[email protected] No 2 (September 1996) pp. 543-550

"What is...is identical with the thought that recognizes it"

- Parmenides of Elea, ca. 480 BC1

Imaging and modelling represent an action of information compression, which is inevitable for a complex system in order to process and communicate data. Humans are such complex systems. Sensory and body reaction information is processed by the brain, the overall infor-mation rate being 10^11-10^12 bit/s. Consciousness is the result of massive information compression, the attentional data rate being 10-14 bit/s. The primary purpose of the conscious state is to control the interaction with the environment. In humans, this ability facilitates the projection of the future horizon far away from the next instant.

Thinking and reasoning can be thought of as a process of retrospective control. Retrospec-tive in the sense that the subconscious has already decided what is to come next. "

RJK: If "subconscious has already decided", the "decision" is not concscious at all.

This is the false "Benjamin Libet´s theory of consciousness", based on Hans Berger´s Nazistic  "physical conciousness" pseudotheory.

This crucial mistake is enough to make the whole presentation bullshit.
Consciousness is not coded in digital form in the brain. It is not like genetic code.

J.-T.E.: " In the long run, however, conscious thought influences the cortical context potentiation, thus providing steering to the associative process. The paper emphasizes that all cognitive operations are restricted to the bioelectrical signal processing in the brain.

Accordingly, mental models and scientific theories will always be constrained by this fact. The last subject of this paper deals with the interaction between the brain, the glands and the rest of the body. It is interpreted that qualia are the result of a complex feedback interaction between those parts, a self-supported process close to a singularity point.

1. Scope and objectives

All biologic organisms form complex systems wherein millions of internal functions strive towards a simple output. By simplicity we refer to the amount of information needed to perform a certain action as compared to the information used in the internal processes. The primary outputs aim at securing the continuity of the organism by self-preservation and re-production. In this paper we attempt to present a holistic model of the information interplay between on one hand a human being and the environment and on the other hand brain centers and the rest of the body. Due to natural selection the hierarchial structure of infor-mation flow is brought to optimal rationality, meaning that subsystems are controlled partly by internal signals and partly by communicated information. This can be considered as a general feature of a complex system, namely that subsystems of partial independence form a resource flow network while coordination and coherence is provided by an information network. Hence it is natural to consider biological systems as fundamental study objects for complexity. On the other hand, universal regularities of emergent self-organizing physical systems can be applied to living entireties. "

RJK: Eriksson käyttää sanaa emergentti kari enqvistiläisessä redukstionistisessa hö-lynpölymerkityksessä "heikkona emergenssinä", joka oli tieteessä pelkkiä metodisia "kuvausten ominaisuuksia" ilman todellista materiaalista sisältöä.

2

J.-T.E.: One main interest of this paper will be to consider the human being as a part of a community.Why is he or she acting in accordance with social agreements? What is the minimum information exchange needed? Which are the internal mental requirements for a successful interplay? These are questions we try to tackle. Simultaneously we will touch some of the most intriguing issues of the human mind, consciousness, intentionality and self-awareness.

What purpose do these characteristics have? - presently a mainstream question, to which we will not find a commonly accepted answer. Here, however, we shall prag-matically claim that consciousness is a continuous process of displaying strategies for action. "

RJK: Aivokuorellisten eläinten tajuisuus voitaneen ilman periaatteellista virhettä ym-märtää noin. Ihmisen kielellisrakenteinen tajunta, Ivan Pavlovin 2. signaalisysteemi, on kuitenkin monimutkaisempi juttu, koska se on omaksuttu isolta osin kieliyhteisön osapuoleen samanlaisesta tajunnasta ja se on ihmispersoonallisuuden emergenssi-tasoltaan sosiaalinen olemassaolomuoto, joka ei "palaudu" eli redusoidu biologiaan eikä fysiikkaan.


J.-T.E.: " The comparison to virtual reality simulation is very tempting, but the process is far more complicated than running a computer model in order to look into a future scenario.

Consciousness is the result of a massive compression of information wherein incoming sensory signals alert different centers by creating recognition patterns of objects through vision, sound, smelling, feeling or whatever the stimulation might be. The primary purpose is to control action or rather, reaction. This ability has, due to the development, reached a very high level in humans facilitating the transfer of the future horizon far away from the next instant.

Intentionality can be characterized as an agenda for "keep going". That is an inbuilt arrow of action, which helps to maintain conscious continuity,but which also prevents the individual from reaching equilibrium, ever. This has also to do with the self-organizing process of thinking always taking place in the brain.

Self-awareness brings us close to the virtual reality scenario. By self-awareness we are able to observe ourselves as objects in different imaginative situations. Remem-bering means time travelling backwards, while planning the next vacation transfers us several months ahead in time. Self-awareness has to do with the human ability to operate consciousness with the assistance of concepts, which in themselves are compressed information of miscellaneous entireties.

The last point to be considered is that human beings form very complex systems comprising both bioelectrical and biochemical signalling for internal communication. The brain, the body and the body glands exhibit a wholeness that is provided with a multitude of interconnected feedback loops. The over all behavior of the individual will be synergetic to it's character meaning that there is no analytic algorithm descri-bing the relation between inputs and behavior. Instead initial sensory signals will always be confronted with a new system, the behavior of which depends critically on the previous state and the emergent trajectories of brain functions. Internally the feedback loops between brain, glands, heart, lungs etc. form an undisconnectable entirety as long as we talk about a living creature. These loops are most probably responsible for "non-computational" features such as emotions and pain.

2. Complexity

2.1 Information

The word "information" has a very wide use, often it is the substitute for "signal" or "data" or just a common message. Strictly interpreted information refers to the part of a message that is new to the receiver and that accordingly causes a reaction. "

RJK: This means stimulus signals in a reflex system.

J.-T.E.: " Without a reaction it will only be new memory data. However, it has been extremely difficult to define the minimum information needed for a certain message to be correctly interpreted in the receivers end. Considering disturbances in the transmission link there is always an uncertainty related to the process.

Complex systems are based on information exchange. Without the communication between individual parts connectivity and self-organization would never emerge. By fine-tuning the necessary flow of information a system is able to undergo a conti-nuous development and to oppose the growth of entropy. It is also flexible to outer changes, provided these are not catastrophic to their character.A catastrophe means that some input signal or some boundary condition changes too much too fast.

It is typical for a sophisticated complex system that the exchange information is co-ded in a way to maximize the capacity of the channels. The receiver utilizes as much memory data as possible.Todays coding in signal processing and telecommunication aims at a transmission of a complete representation of a certain message,e.g. a time dependent visual image. For comparison in oral communication between, say, a lec-turer and an audience, the word "sex" (approximately 6 bit) generates myriads of bits in the form of more or less emotional experiences in each listener capturing a lot of individual flavours. Future multimedia and virtual reality communication will be based on the transmission of solely new information. Context and background patterns will be locally stored and provided on request in the receiving end.

2.2 Information depth

In order to get a quantitive grip of the value of information several attempts have been made to define the the measure of "depth". Kolmogorov 3 tried to use the shortest string of information required to explain a phenomenon. But there is always many possibilities to shorten the string by using different algorithms, i.e. by compres-sing some of the information in, say, an equation. Charles Bennet 4 has investigated how much information is rejected during a process of compression by complexifica-tion. He coined the term "logical depth". Anyhow, there are many uncertainty factors related to the concept of information, accordingly one should consider all situations where information has to be interpreted as statistical ones.

3

In this paper we are interested in the compression of messages communicated between human beings. Our concern is: what is the shortest message, say M bit, to be transmitted in order to achieve the highest possible intended recognition among a certain population. For this purpose we can define a measure perceptional depth

D = (M.H)-1 (1)

where H is the Shannon information entropy function according to

H = - SIGpi log pi (2)

The interpretation of H depends on the specific case. Let me illuminate it's definition with two examples. A culturally homogeneous population is asked to list, say 5 com-posers, the question being of the form "famous composers?" (c:a 32 bit, avaraging 2 bit per letter due to redundancy). One could use only "composers?" (20 bit), then ad-ding more uncertainity,or specify "famous classic composers?" (50 bit). The answers result in certain distribution among, say, 20 (N) composer names. The factor pi (i = 1 ...N) indicates the probability for certain composer to get a vote, i.e. the ratio of the individual number of votes and the total number of votes. Complete concensus (all votes for Beethoven, N = i = 1, p i = 1) means infinite depth (H = 0).

The interpretation of this definition is that the most valuable situation for the sender of a message is such, that a majority of the receivers draw the right conclusions. A low perception depth value would indicate that very few people understood the meaning of a communicated concept. This measure could be used to penetrate the education level of a certain society or the mixing of two cultures.

The second example is related to pattern recognition by artificial neural networks (ANN). Take an input vector X, let Wi denote the set of weighting factors connecting X to the output vector Yi, Figure 1. Because Wi is determined according to an optimi-zation algorithm, very small discrepancies in the input X cause different recognition interpretations, i.e. alterations in Wi. Let p(Wi) denote the probability that an input X results in the set Wi.By letting M stand for the information content of X and using sta-tistical experimental data for p(Wi), we can calculate D according to equations (1) and (2). The result can be used for the evaluation of a specific neural network architecture.

5

Figure 1. Schematic representation of the probability of pattern recognition. The input X results with a certain probability pk(Wi) in pattern Yi. Distortions in X decreases the probability.

Although the perception depth might have little practical use, the previous examples hopefully serve as metaphors of the sensitivity of pattern recognition. Small noise factors on the input side can lead to completely different interpretations. This is one component for chaos in the brain. It also emphasizes the non-deterministic character of identification by neural computing. In unchanged "laboratory conditions" compri-sing identical input signals in subsequent experiments and stable hardware (ANN) the outputs should be deterministic.

In the real world, however, inputs are never the same and the recognition process in the brain is time and state dependent, meaning that previous states affect the outcome. If we add the idea that every recognition process follows an emergent self-organized agenda, we conclude that cognition never clings to an old track. It is the opinion of the present author that the seeds of non-deterministic, free-will, if one wants to, behaviour are to be found from these arguments. Erich Harth of Syracuse University advocates similar ideas in his book The Creative Loop 5. "

RJK: Free will is based on linguistic thinking, the 2. signaling system.

J.-T.E.: " 2.3 Computation in the brain

Marvin Minsky once coined the saying "the brain is a computer made of meat". This somewhat provocative statement goes to the roots of one of the most intricate ques-tions in the science of cognitivity. Namely, should mental processes be considered as computational? "

RJK: No.

J.-T.E.: " Part of the problem is that we as human beings are not objective enough to say YES. Traditions, emotional involvement, religious relicts, etc. prevent us from confessing that complicated signal processing is taking place in our heads. Things like "mind" and "self" enhance the confusion. But the facts are that cognition requires neurons firing electrochemical signals, i.e. processing information, and specialized brain centres, of which the cortex is necessary for reasoning and predictive thought functions.

6

Even minor tissue damage reflects deviations from what is usually considered as normal behaviour. However, computation in the brain is quite different from computing in a techni-cal sense. There is no stored program controlling signal paths. The algorithm is a built-in feature of the network structure. A cognitive task progresses through thousands of parallel, locationally distributed subcenter networks.

Artificial neural networks of today aim at imitating their biological counterparts. Working as identifiers or classifiers they come rather close, but functionally they are still very primitive. Artificial nets need strong computational support in performing procedures of optimization, back-propagation, etc.

How the brain handle these functions is not clear, but it seems reasonable to think that a self-organized emergent progression takes place on a very short time scale. Thus bioelectri-cal actions repeat in milliseconds what is biochemically going on on the million year time scale.

Finally,I will give some attention to modelling and simulation.A model is never the real thing. It is a representation utilizing different media to store information.The purpose of a model is to confine certain features of interest.Examples range from simple mathematical equations and numerical strings of information to sophisticated robotic models of living creatures. Simulation means performing experiments on models 6.

One must always be aware of the fact that in the attempt to create an understanding of a complex phenomenon, e.g. global finance or Theory of Everything, the modelling process in the brain is confined to bioelectric signals and the neural network structure.If the pheno-menon does not provide computable features meeting these constraints, an understandable description is not at hand.

3. The purpose of consciousness

3.1 Difficulties to define consciousness

Consciousness exhibits too many features to be fitted into a holistic description. As long as the physiological background of neural processes is incomplete,it is hard to believe that a sa-tisfactory theory will appear. Several philosophers on the subject have tried to define a site for consciousness 5,7.Although multiple cortex centres,assisted by the limbic system and the brain stem, are involved in a conscious process, one tend to expect that the summarizing stream of information must meet in a specific organ in order to provide awareness.Thalamus is a strong candidate,because it serves as the relay station of neuronal signals. However, we will not spend more time on this question, instead we shall recollect some relevant features.

7

It is typical for biologic neural signal processing - which has to do with the ultimate rationa-lity of natural selection - to focus on a small source of information and on the same time develop or maintain a larger area of dimmer information. This is how the eye works.

Consciousness can be characterized by a focus, i.e. attention, and a surrounding area of awareness. The awareness is not directly connected to the attentional focus, it rather de-pends on the context currently backing or illuminating the focus. However, from experience we know that signals from the awareness area try to catch the attention, thus providing steering on conscious progression. Awareness then reflects the competition taking place in the subconscious as a part of the information compression process.

Consciousness is normally an uninterrupted process that maintain a certain level of alert-ness despite different stages of rest (sleeping modes). The contrast with unconsciousness is very clear, even the influence of drugs on conscious behaviour is easily registered.

3.2 Cognition by recognition - how consciousness works

In this paragraph I will emphasize two hypothetical principles,namely, that all sensory signals must be recognized before entering consciousness and that thinking and reasoning are simulation processes aiming at the preservation of continuity.

As Parmenides deduced around 480 BC and John A. Wheeler later has focused on, "what is", i.e. reality, "is identical with the thought that recognizes it". German philosopher Imma-nuel Kant (1724 - 1804) emphasized in the late 18th century that sensory impressions pass through a process of apprehension,reproduction and recognition before reaching awareness . So, in order to recognize the reality of his surrounding an intelligent being has to find the equivalent representation from his memory. This is also the standard agenda for pattern recognition. In the attempts to characterize consciousness a metaphoric comparison to computer simulation has been promoted by several authors 8, 9,10. In short we can say that consciousness is a continuous result display of reality simulations, in which process impulses of recognized sensory (vision, auditory, etc.) signals synchronized the "computational" output with reality. The simulation generates a surge of associative initiatives, which follow the conscious focus trajectory as a spatial information tube (awareness) ready to provide new directions for the focus line on the request of sensory information. A naive representation of these functions is shown in Figure 2.

8

Figure 2. A naive diagram showing the principle of pattern recognition by image comparison (massive information) and the generation of associative incentives working as virtual sensory input signals. Here "perception" means subconsciously received, but not consciously identified.

The counter-connected monitors and videocameras symbolize the simultaneous pro-cessing of millions of bits. Different estimations suggest that the conscious focus in-formation stream is of the order 20...40 bit/s, while for instance visional input is 10^7 bit/s and the cognitive process involved in the interaction operates 10^10...10^11 bit/s 11.

The virtual reality model is convenient in several senses,e.g. it provides a tool to dis-cuss - and demystify - the interpretations of Benjamin Libets results of the timing of sensory and cortical stimuli 12. Further the model allows the mind to move freely in time and space during associative "free-wheeling", i.e.thinking, reasoning, dreaming, etc. "

RJK: Bullshit.

J.-T.E.: "However,as for all metaphors, one has to be cautious with the interpretations, the brain is not a computer in the normal sense that perform sequential logic opera-tions according to a given algorithm. Simulation in the brain is based on massive neural feedback processes, an instant awareness pattern associates to the next and so on in an infinite chain. The neural networks of the brain do not compute weight factors.

Actually, they do not perform algebraic computations at all. Externally excited mathe-matical operations follow learned patterns, we simply recollect that two plus two equals four or seven times eleven is seventy seven. We still know very little about the dynamic operation of the brain. "Programming" is a self-organized generic pro-cess,which would be very useful to understand.Artificial pattern recognition and neu-ral computing require time consuming optimization, the brain sorts out the essential information of a visual sensation in 300 ms compressing an information stream of 10 million bit/s to 40 bit/s.

9

3.3 Linguistic compression

Verbal communication between two persons is based on extremely effective com-pression. The speaker and the listener ought to have the more cultural "fitness" the deeper the conversation penetrates a specific subject. Here the words really works as the synchronization impulses for individual virtual reality simulations. Figure 3 illustrates how a visual experience is mediated verbally by "me" to a second person, "you". The scale to the left indicates the order of magnitude of information involved at each stage. As pointed out before, the conscious thought and verbal message operate very little information. A precise interpretation requires a rich language and generally accepted semantics. The development of consciousness and especially the the extent of the awareness region is probably closely connected to the emerge of a spoken language. Words create context entireties in the subconscious, accor-dingly enhancing the ability to confine large information quantities during reasoning or developing an understanding for a complex phenomenon. Words are not only the unit blocks of communication,they also "transport" information between the subcons-cious and awareness. In conclusion we can establish that verbal communication has led to extended awareness and the emergence of meaning, i.e. informational depth.

Figure 3. The stream if information at different levels of cortical activation. As an example the me-person verbally informs the you-person what he is seeing.

10

Figure 4. The "time travelling" space of the human mind.

3.4 Self-awareness

If the language made it possible to consciously handle larger amounts of information it also speeded up the processing,maybe created the pre-requisites for reasoning. At some point, either through a gradual or a transitional process, reasoning changed to a virtual reality type operation, wherein the subject suddenly takes the role of an outside observer, the self. This finally liberated the individual from confinement to real time, he saw himself as an actor in the model representation. Figure 4 shows schematically how extended awareness combined with knowledge facilitates the transference of the future horizon ever further away from the present.

4. Pain, pleasure and intentionality

4.1 The Turing rational actor model

The extended Turing machine13 is shown in Figure 5. Here the analyser/synthesizer is assumed to correspond to the conventional Turing machine. The left figure roughly indicates the equivalence between a biological being and the model.

The receptors do all kinds of sensing while the effectors act on the analysers command. Effectors are not only arms and legs, but hypothalamus, heart, lungs and digestion system as well. Effectors are supervised by the autonomic and the somatic nervous system, represented by the direct arrow to the receptor in the figure.

Effectors also influence the body glands, e.g. due to exertion. The whole system is in a strong interaction with the environment. Biologically the being is living on the terms of the surrounding or more precisely, natural selection has dictated the development of "actor" complexity.

11

Figure 5. The Turing rational actor model. (a) Schematic representation of the main signal systems of the body. (b) Compressed model indicating interactions and feedback loops.

4.2 Impact of biochemical feedback

Figure 5 indicates many interactions, the controlling function of the "analyser" (brain) is governed by a multitude of feedback loops working on different time scales. Con-trolling movements by eye-following requires fast reactions. Even biochemical feed-back via the glands can be very fast, take for instance the secretion of adrenaline in case of a threat or when a conversation rises emotions.Actually one reason for inclu-ding this paragraph is the belief that emotions, pain, joy, hunger, sexual arousal etc. all are the result of a complicated interplay between the brain and the rest of the bo-dy. The secretion of hormones affects the context potentiation of the brain, thereby giving steering primarily to the subconscious and secondarily the conscious mind. It is impossible to think of a computer feeling pain or depression. These characteristics must be the result of a feedback process tending towards a singularity point, mea-ning that the feeling of pain,like other emotions,amplifies itself and inhibits awarding functions of the brain like the secretion of endorphins. In the opposite situation of joy or pleasure, the endorphins and equivalent mechanisms are enhanced.

But these electro-biochemical actions are not enough to excite a state of partial or complete dominance on the individual. The interplay is reflected on the process of information compression in the subconscious, negative emotions seed virtual reality associations in a direction that enhances discomfort. Pleasant arousal in turn strengthen the emotional mood by awakening memories of similar experiences.

12

Actually all these reactions are continuously present to a certain degree. They are part of the irreversible self-sustainable process of being a living creature.

The influence of the body's biochemical responses on context formation, primarily mediated by the limbic system, is even more important than the influence of incoming sensory infor-mation. The context is responsible for the potentiation of certain cortical centres and accor-dingly for controlling the recognition process and further for the compression of information towards consciousness. The state of the individual as a whole will have a great impact on associative directions and the virtual reality scenarios ran for predictive purposes. The "self" is most probably the product of these interactions. A superficially sustained brain, "brain in a bowl", will not provide consciousness, because it lacks biological input. In principle such functions can be simulated by an artificial "back-up" system.

4.3 Intentionality

In this paper the word "intentionality" should be interpreted in a broad sense, ranging from incentive motivation to long term future planning. The expression "arrow of action" under-lines the character of dynamic continuation in all living beings. Temporarily sensory inputs provide stimulation for cognitive sustentation, but this kind of "computation" would once in a while come to a stop. There exists an inbuilt hierarchy of reference frames, which, depen-ding on the current context, initiate associative thoughts or, internal virtual reality simulations, if we wish. "

RJK: Bullshit. Thoughts are originally formed linguistically.

http://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1950/jun/20.htm

a) N. Y. Marr divorces thinking from language;

b) N. Y. Marr considers that communication between people can be realized without language, with the help of thinking itself, which is free of the "natural matter" of lan-guage,free of the "standards of nature"; c) divorcing thinking from language and "ha- ving freed" it from the "natural matter,' of language, N.Y.Marr lands into the swamp of idealism.

It is said that thoughts arise in the mind of man prior to their being expressed in speech, that they arise without linguistic material, without linguistic integument, in, so to say, a naked form.

But that is absolutely wrong.

Whatever thoughts arise in the human mind and at whatever moment, they can arise and exist only on the basis of the linguistic material, on the basis of language terms and phrases.

Bare thoughts, free of the linguistic material, free of the "natural matter" of language, do not exist.

"Language is the immediate reality of thought" (Marx). The reality of thought is mani-fested in language.Only idealists can speak of thinking not being connected with "the natural matter" of language, of thinking without language. "

The "altenatives" for hypothetical "bare thoughts" "before they are dressesd in lin-guistic form" would be "thought-chemical" or fully non-material "Holy Spirit" in brain. Those are not scientific alternatives.

J.-T.E.: " The frames can be ranked according to the Maslow scheme 14 starting with short term needs as food and shelter and continuing with safety and affiliation (social needs). Needs for knowledge (cognitive), beauty (aesthetic) and self-actualization are topping the pyramid. The initiation of internal incentives starts from the lower levels and upon satisfac-tion continues towards higher values. One dominating ingredient in the intentional interplay is the "gradient of surprise", i.e. the need to mentally move towards unexplored grounds. This is clearly reflected by the tempting force of computer science and multimedia. In the intentional process both inherited behavioural and acquired ethical constraints have an important function.

5. Conclusions

The complexity of the Universe is characterized by self-similarity,order and organization. This fact facilitates modelling in as well mathematical as mental form. The human brain works with models utilizing neural networks and electrochemical signalling. The brain can only elaborate phenomena that provide enough patterns for modelling. The connection between reality and brain functions is established by pattern recognition.

13

Consciousness is based on memory information triggered by sensory stimulation, the major part of conscious experiences being the result of a continuous associative pro-cess comparable to virtual reality simulation.Steering is partly provided by the senso-ry input, but mainly by cortical context potentiation, which depends on emotions and history factors.

Self-awareness may be considered as a slow transitional occasion in the history of natural selection. Linguistic information compression has caused a radical expansion of attentional awareness, thus facilitating the conscious mind to operate large amounts of information represented by "sparse" concepts. Imagination has freed the individual from the instant of reality, whereby the future horizon has been extended from the next movement to the planning of the day, the week or the rest of the life. Issues presented in this paper must be considered in order to develop sophisticated artificial intelligence.

References

1. As cited by John A.Wheeler in Complexity,Entropy and the Physics of Information, Santa Fe Institute Series VIII, 1991, pp. 15.
2. Damasio, A.R.,Descartes' Error, Emotion, Reason, and the Human Brain, Grosset /Putnam Books, New York 1994.
3. Kolmogorov, A. N., Three Approaches to the Quantitative Definition of Information, Problems of Information Transmission, 1, 1, 1965.
4. Bennet, C., On the Nature and Origin of Complexity in Discrete, Homogenous, Locally-Interacting Systems, Foundations of Physics 16, pp. 585-592, 1986.
5. Harth,E.,The Creative Loop, How the Brain Makes a Mind, Addison-Wesley, 1993.
6. Cellier, F. E., Continuous System Modeling, Springer Verlag, 1991.
7. Penrose, R. , The Emperors New Mind, Oxford University Press, 1989.
8. Gregory, R.L.,The Oxford companion to the mind. Oxford Univ.Press,1987, pp. 94.
9. Eriksson, J.-T. et al., Order versus disorder - philosophical implications on compu-tability and modelling of complex processes. Proc. of NOLTA 1993, pp 799 - 802
10. Picton, T.W., et al., Neurobiology and conscious experience. Current opinion in Neurobiology 1994, 4, pp. 256 - 265.
11. Kupfmuller K., Grundlagen der Informationstheorie und Kybernetik. Physiologie des Menschen, Band 10, Urban & Schwarzenberg, Munchen 1971, pp. 191-231.
12. Libet, B. et al., Time of conscious intention to act in relation to onset of cerebral activity. Brain 106, 1983, pp. 623-642.
13. Turing, A.M., Computing machinery and intelligence. Mind 59, pp. 433-460, 1950.
14. Maslow, A. H., Motivation and personality, Harper & Row, New York, 1970. "

***

"Psykologiasitaatti" paljastaa haistapaskantieteilijän:

" In his blog in the New York Times,psychologist ***Steven Pinker*** argues that new cultural phenomena nurture technology. According to him, access to the Internet, search machines and social media is not making humans more stupid, but rather extending their intellectual capabilities – exactly what is necessary in a world flooded with information. "

Millennium Technology Prize

Jarl-Thure Eriksson

22.9.2011 klo 08:15

Engineering - Crossing borders in science

Engineering is the art that lies behind technology. It's the skill of solving problems connected with both domestic life and the infrastructure of complex societies.

Engineering hasn’t always been considered a branch of science; its roots are in mili- tary support functions such as road-building and bridge construction.After the Indust- rial Revolution, engineering was merely regarded as something that somehow emerged from a dusty factory workshop. By the end of the 19th century, however, it was clear that technology-based manufacturing required a deeper understanding of both mathematics and the basic sciences. And that running a successful industrial enterprise also required managerial and financial skills.

In 1977, in The Visible Hand: The Managerial Revolution in American Business, his Pulitzer Prize-winning book, Alfred D. Chandler, late Professor of Business History at Harvard, demonstrated how investments in transportation (railroads and shipping) combined with coordinated and efficient administration, advanced the formation of large companies such as Du Pont, General Motors and US Steel. These companies were in many senses self-sufficient; raw material arrived at one end and products rolled out at the other.

In recent decades,mostly due to the information revolution,developments have taken an opposite direction. The real capital now lies in knowledge and controlling flows of information. The widespread use of subcontractors comes from the desire to minimise both costs and risks and to refine specialist skills in highly-competitive environments.

The cross-disciplinary character of engineering is best demonstrated by the mobile phone.

Following technological breakthroughs in wireless data transmission, electronic pac- kaging and signal processing, product design and usability became the most impor- tant sales arguments. Engineering has had to become part of human behaviour pat- terns,aesthetics and social trends,factors that not only change and develop over time but also provide continuous feedback.

The cognitive mode “flow” refers to an individual and personal experience of eupho-ric attention while handling a specific task or problem.Time becomes irrelevant, as do food and sleep, the mind is focused on the mission. Flying and mountaineering are common examples. Most scientific achievements are the result of a flow-like engagement.

People spend increasing amounts of time filling in complex office f...

The flow process also works collectively: after a few initial innovations a chain of actions leads to new insights and eventually to new technology.

This is what happened after Alexander Graham Bell made his first phone call. Infor-mation technology has advanced like the DNA double helix – one strand hardware and the other software,with interconnecting links consisting of computer architecture, increasingly-sophisticated software and a huge variety of new applications.

It’s an interesting paradox that while laptop and mobile phone operating systems now compete to be considered the most user-friendly, developments in administra-tive soft-ware are pushing new heights in complexity. Instead of being freed up for intellectual tasks, people spend increasing amounts of time filling in complex office forms.

There were once great expectations that savings made possible by IT systems would benefit public health systems. Development has actually proceeded steadily in the opposite direction. Even so,the potential still exists – provided that data systems can become less averse to modification and/or exchange of software modules. Such development would increase competition between suppliers.Where is the “flow gear” in management software?

There are, of course, many areas in which physical phenomena invites new inno- vations, but the path to success is a lot thornier than in the IT case. Utilisation of new discoveries often requires both theoretical insight and robust belief.

A typical example is superconductivity, a discovery that is now one century old. In spite of its great promise,superconductivity has so far only been used in fringe appli-cations such as MRI tomography and pure physics research. In the field of medicine, many problems such as the need for an artificial heart are waiting for technological solutions. Even more urgent are perhaps procedures to restore pancreas islets in people suffering from Type 1 diabetes. Environmental issues involve a wide variety of problems for which technological solutions are required, with replacements for combusting fossil hydrocarbons topping the list.

In his blog in the New York Times,psychologist Steven Pinker argues that new cultu- ral phenomena nurture technology.According to him,access to the Internet, search machines and social media is not making humans more stupid, but rather extending their intellectual capabilities – exactly what is necessary in a world flooded with information.

On the other hand,no matter how good the supply of data, the processes of creative thought and mature reflection demand contemplation and the rewiring of neural con- nections. This is why education is of such vital importance and why universities should be encouraged to foster the types of exploration which lead to new insight.

Progress in well-being and global stability is built on knowledge and innovation. Some innovations become indispensable tools in society.

This is how new technology emerges, while technologies that appear to have little or no value for individuals decline. In the final analysis, human beings, their penchants and social needs determine technological directions. The Millennium Technology Prize encourages creative minds to contribute to this evolutionary process for the benefit of all humankind.

Jarl-Thure Eriksson

Chancellor, Åbo Akademi University

Chairman of the Millennium Technology Prize International Selection Committee 2011–201

Esimerkiksi jenkit tekevät todellista tieteellistä yhteistyötä mieluiten oikeiden tieteilijöiden kanssa...