Das Problem der frühesten Sprachkontakte zwischen Balten und Sprechern der Finno-Ugrischen Sprachen äußert sich insbesondere in der Onomastik. Genaues ist unbekant und unsicher und entsprechend werden auch genaue Datierungen vermie-den. Dennoch scheint es,dass oft implizit davon ausgegangen wird,dass große Teile der später baltisch bewohnten Gebiete vorher von ostseefinnischen Stämmen be-wohnt waren. So wird auch explizit von finnougrischem Substrat in der Gewässer-namenschicht Litauens gesprochen (Vanagas 1981b:143). Helimski plädiert dafür, dass die Migration der Vorgänger der Ostseefinnen von der oberen Wolga nach Norden und Westen nicht vor dem Beginn des ersten Jahrtausends vor Chr.zu datie- ren ist (2006: 112;2008:76) und räumt sehr diplomatisch ein, dass diese Sicht “not compatible with [...] the thesis of the ethnic continuity of Balto-Fennic in the Baltic area for 5000 years or more” ist (Helimski 2006: 114).
1. Lett. dial. vañga
Hauptargument für eine Entlehnung aus dem Lybischen ist die Verbreitung des Be-griffs vañga 2. ‘Heuschlag am Gewässer’ im Lettischen dort wo lybisches Substrat zu erwarten ist,nämlich in Kurland um Kuldga und in den ON Alsunga und Vandzene, letzteres bei Talsi, und in Livland um Limbaži, auch in mehreren Flur-, Gewässer- und Hofnamen.Und die umstrittene Etymologie möglicher apr. und lit. Entsprechungen - wenn es sich denn um baltisches Erbe handelt.
Der Ortsname Vangaži,ein Städtchen östlich von Riga,ist zudem durch -aži als li-visch gekennzeichnet,was natürlich eine vorausgehende Entlehnung des Erstgliedes nicht ausschließt.
HM: Tässä lienee nyt kyseessä ´vanki´, gen. vangen, eli härkäparin vetämien vau-nujen tai kyntäauran koukkupäinen vetoaisa,jonka poikkipuu kulkee härkein rinnan editse. Taipuu suomalai-sittain/balttilaisittain kuten ´kanki´ tai ´länki´ ja lienee edellisen kanssa etäisesti samaa alkuperääkin (*kwang-, *twang-).
Germaanisesti taipuva ´vanki´ (vangin) (> fånge) on varmaan samaa kantaindoeu-rooppalaista alkuperää, mutta germaanin kautta. Samaa perua olevat sanat ´vanka´ (koukku) ja ´vanko´ (vankapäinen seiväs) suhtaustvat kuten (balttilaiset ´hanka´ ja ´hanko´, jotka tulevat ssamasta juuresta muinaisliettuasta kuin ´sanka´ latviasta, kuurista tai varasakirveskielestä.
(5. Ob Bruchwiesen oder Bruchwald ist unklar, im Kontext wohl aber eher auf Bruchwiesen, bezogen, in jedem Falle Niedermoor.
Wenn man andererseits im altpreußischen Material den FN Wangrapia (1326) >Angerapp = Akeriasjoki (Mažiulis 1997:219) und den ON Strowange (Strow-ange = Virtauoma) bei Bisztynek betrachtet, so sind beide im Zusammenhang mit Flüssen zu sehen, im ersten Fall durch den Zusatz Ape – ‘Fluss’, im zweiten Fall wird Stro(w) - mit lett. strava, lit. srava, srovė, dial. strovė verglichen.
Mit der üblichen Deutung von wangus als Flussbogen,in dem entweder Wald wachsen, sich ein Heuschlag befinden oder ein Dorf, wie hier Strowange, liegen kann, passt das ganz gut zusammen. Abweichender Meinung ist hier nur Pėteraitis (1992:64), der das Erstglied von Wangrapia mit apr. Angurgis - Oel vergleicht undalso als einen ‘Aalfluss’ annimmt, sich dabei auf litauische Formen Ungura, Unguriš ėstützend (lit. ungurỹs ‘Aal’ = ankerias) und ferner das in vielen Formen anlautende w- als prothetisch annimmt.
Weiterhin erwähnenswert Alxwangen (Leppäjoki),worin Blažienė (1998:35), in Anlehnung an Gerullis (1922:9) anhand der 1514 belegten Form Alexwange als Erstglied einen pr. Per-sonennamen Alex, Alxe zu erkennen meint. Ich stimme hingegen Blažek zu,dass es sich um die Erle handelt, vgl. lit. alksnis = leppä, mit typisch baltischem k-Einschub ge- genüber sl. *olьxa = leppä, wobei Erlen ja sehr häufige Uferbewohner sind. Ebenso lett. Alkšņupe u.a. (Balode 1993:193). Zu erwähnen sind noch 1342 Aysmowangen: apr. aysmis ‘Spieß = keihäs, paistinvarras’ und Wangikaym: caymis ‘Dorf = kylä’.
Einmalig belegt ist lit. vanga in Bretkes Bibelübersetzung. Joel 1,10 lautet dort in moderner Orthographie folgendermaßen: Laukai esti išpūstyti, ir vangos stov vargiai... Damit über- setzt wird die Stelle Das Feld ist verwüstet, und der Acker steht jämmerlich (das Getrei- de ist verdorben, der Wein stehet jämmerlich und das Oel kläglich.) in der Lutherbibel, syn- taktisch weitgehend identisch, hingegen ab-weichend von der Vulgata: Depopulata est regio luxit humus... Ziemlich sicher ist also, dass Bretke hiermit Ackerland meinte. Zudem ist der Begriff später nicht mehr belegt,dürfte also bereits zu Bretkes Zeit ob- solet gewesen sein. Lässt sich dies mit dem oben Gesagten vereinbaren? Prinzipiell ist das Land am Flusslauf auch als Ackerland geeignet, gedüngt durch die jährlichen Überschwemmungen. Welche Gründe sprechen dafür, dass dieses Land in historischen Zeiten überwiegend als Weide und Wiese benutzt wurde?Ausführlich erläutert dies Krünitz:
"In Feldgütern,heißt Aue oder Au = Feld, L.Tractus vallensis, ein Stück Land, so in einem Grunde oder Thale, oder aber an einem Strohme, Flusse oder Bache gelegen, und mit Höhen umgeben ist. Die Auen von guter Art werden als eine Weide für das Vieh genutzet; und wo fruchtbares Erdreich sich findet, werden Aecker angeleget, und zu gehöriger Zeit bestellet. Diejenigen Auen, welche bloße Gründe und ange-nehme Thäler sind, und in einiger Entfernung von Flüssen liegen, bestehen gemei-niglich in einem fetten und starken, doch warmen und mürben Boden, welcher sich für alle Früchte und zu aller Witterung schicket, und sind die gesegnetesten und si-chersten Felder; diejenigen Auen aber,welche um die Ufer der Ströhme liegen, sind gemei-niglich sehr leimigt,vest und bindend. Leztere sind nicht nur der Gefahr der Ueberschwemmung unter worfen, und also gar sel-ten sicher, sondern gehen auch jenen wirklich in der Güte nach. "
Der Versuch einer Deutung:gesetzt den Fall in frühen kleinen Siedlungen befanden sich Weiden, Wiesen und Ackerland zu großen Teilen an Wasserläufen, die damals noch in natürlichen Mäandern mit zahlreichen Altarmen flossen.
HM: Fraenkelin etymologinen (ei itse asiassa ole huomannut tätä etymologiaa):
Lithuanian: laũkas = pelto, kenttä
Etymology: 1 = 'Feld = kenttä,Acker = pelto,Ackerboden = peltomaa, Land = maa', dazu Direktiv laũk(an),laukañ 'hinaus,heraus' = ulos, pihalle Loc. laukè 'draussen, im Freien, ausser-halb' = ulkona, laukìnis 'zum Feld, zum Acker gehörig' = alko-, pelto- (mm. -työt), und 'wild = villi, nicht gezähmt = kesyt(tämät)ön, wildwachsend = villintynyt kasvi),reissend = ”pitelemätön”, grimmig = raju, ungesittet = huonotapainen, roh = raaka'
(vgl. zu sämtlichen Bed. lat. agrestis: ager),
laũkymė 'Lichtung im Walde' = valoisa paikka metsässä,
laukúotis, laukinė'tis = eĩti laũk 'austreten = pistätyä ulkona, seine Notdurft verrichten' = ”käydä ulkona (tarpeilla)”,
laũkiškas 'feldmässig' = armeijan, kenttä- ,
lauknešà, -ễ, -ỹs 'hölzernes Geschirr, indem den Landarbeitern das Essen auf das Feld hinausgetragen wird' = kannettava eväslaatikko (2. Tl. nèšti 'tragen'),
laukiniñkas, laukinaĩtis, laukionis, laukunis (Daukantas, Nepos-Übers. 146.190, an der ersten Stelle im Gegensatz zu pilionis 'Stadtbewohner' = kaupunkilainen), 'Mann vom Lande = maalainen, Bauer = viljelijä',
lit. Flussn. Laukantė,
lett. lauks '(freies) Feld = (vapaa) kenttä, Waldblösse = metsä-aukio, Lichtung = valoisa paikka', Loc. sg. laukā 'hinaus, heraus' = ulos,
laukunis 'freie Fläche = vapaa tila,freier Platz = vapaa paikka',
laucinieks, laucenieks, laucenietis 'Feldbewohner, Landmann' = maamies (zu der Intonationsverschiedenheit von lit.laũkas mit Schleifton und lett. lauks mit Dehnton),
preuss. laucks 'Akker = pelto, Feld = kenttä' neben zahlreichen Ortsnamen, die dieses Subst. sei es als Vorder-, sei es als Hinterglied enthalten,
laukinikis 'leman = uudisraivaaja' (= 'wer vom Oberherren ein Lehn erhalten hat, Grundbesitzer') Voc. 407,
laucagerto 'Rebhuhn' = peltopyy Voc. 768
(2.Tl. preuss. gertis 'Hahn, Huhn' = gerto 'Henne' = kana).
Die Wörter stammen von der idg. Wz. *leuk-, *louk-, *luk- 'leuchten'
Tämä ei tarkasti ottaen ole totta: "lankas" = pelto ja "lanka" = tulvaniitty ovat sama sana, joilla on vain eri sukupääte, kun alkuperäinen neutrin "*-an" on lakannut liettuassa olemasta.
Sanat tulevat kyllä "*lenk"/"*leuk"-kanta-IE (tai -BS)-muodosta mutta EIVÄT merkityksessä "leuchten" vaan merkitylksessä "lin-ken" = "lenkti" = taipua. Tästä tulee vielä paljon muita sanoja kuten "Lenkija" = "(ranta)peltojen maa" = Puola, jotka eivät voi tulla "tähdistä" (preussin "lauksna" = "valollinen".Suomen sana lauka = suonsilmäke, paljas paikka pellossa tulee luultavasti seuraavasta sanasta laukas 2.
(s.auch s.v.laũkas = pelto, láukas 'blessig' = laikkupää, laukki). Sie hängen speziell zusammen mit
ai. (u)loká- 'freier Platz = vapaa paikka, das Freie, Weite, Welt = vapaa, laaja, ulkomaailma',
lat. lūcus '(einer Gottheit geweihter) Hain' = (pyhä) lehto (”Luukku”! samaa juurta toki!),
osk. lúvkei´ 'in luco',
ahd. lõh 'niedriges Holz, Gebüsch, mit Gebüsch bewachsene Lichtung vor dem Walde' ,
ae. léah, ne. lea 'meadow = niitty, kenttä avoin paikka,
field = kenttä, open space = avoin paikka'.
Ich füge dtsch. Ortsn.hinzu wie Luckenwalde (südl. von Berlin),
Dobrilugk-Kirchhain im Krs.Luckau,die von sorb. łuka 'Wiese' = niitty,
łukowina 'Wiesenfläche, Prärie' = preeria, abgeleitet sind; vgl. auch die Doppelbed. von slav. ląka, lągú.
Über slav. Luh in dtsch. Ortsn. s.noch Trautmann Ortsn. Meckl.-Holst.98 ff., über das Verhältnis von lit. laũkas etc. zu slav. ląka Brückner KZ 42, 355.
Aus dem Toch. gehören zu der hier behandelten Familie Dial. A lok, B lauke 'entfernt, fern' = kaukainen, A lokit, B laukito 'Fremder' = vieras, Präfix A lo-, B lau- 'weg, fort' = pois.
Lithuanian: laũkas = laikku (myös pelto)
Etymology: 2 = láukas 'blessig, mit einem weissen Fleck auf der Stirn' = laukki (adj.),
laũkis, fem. laukӲtė, laukùtė 'männliches, weibliches Tier mit einem weissen Fleck auf der Stirn' = laukki,
laukӲs 'Blässhuhn' = helmikana
laũkymė 'Blesse (eines Pferdes oder anderen Tieres)' = (valkoinen) laikku,
lett. laiuks 'blessig, mit einer Blesse' = laukki (adj.),
laucis 'Pferd, Ochs mit Blesse auf der Stirn = laukki härkä, hevonen, schwarzes Bläss-, Wasserhuhn = luhtakana',
lauce 'Kuh mit einer Blesse' = laukki lehmä,
laukums, lauks 'Blesse' = vaalea laikku.
Zusammenhängend mit griech. leukòj 'weiss = valkoinen',
lat. lūcidus 'lichtvoll = valoisa, hell = vaalea',
idg. Wz. *leuk-, *louk-, *luk- 'leuchten = valaista';
cf. noch ai. roká- 'Licht',
av. raočah-, apers.raučahī 'Licht, Leuchte, Tag',
av. raoxénaī 'glänzend = välkehtivä',
ai. rúciī 'Licht = valo, Glanz = kiilto',
arm. lois 'Licht', lusin 'Mond = Kuu',
slav. lat. luna 'Mond',
pränest. Losna;
russ. luč' 'Strahl = säde' luča, lučina 'Kienspan = sädekehä'
preuss. lauxnos Voc. 4 'Gestirne = tähdistö',
luckis Voc. 640 'Holzscheit = halko',
griech. lúcnoj 'Leuchte' (aus *luksnoáī),
lat. lūx 'Licht', lūcēre 'leuchten', lūmen 'Licht' (aus *loucsmen),
got. liuha 'Licht',
ae. líexan 'leuchten',
ahd. liehsen 'hell = vaalea' usw.
(s.v. laũkas 1).
Lit. laukas 'blessig' usw. ist hypokoristische Kürzung von vollerem laukkãktis 'mit blessiger Stirn' (2. El. kaktà 'Stirn');
vgl. etwa Daukantas Būdas 188 arklys laukaktis 'Pferdmit blessiger Stirn';
Aus dem Balt.stammen finn. laukki usw. 'Blesse,Tier mit einer Blesse' etc.
Tämä etymologia liettuan laukas, ja Suomen Laukaa- ja lanka, sekä lahti ja lapin luokta = lahti-sanoille on ollut hypoteesina esillä:
http://www.tiede.fi/keskustelu/20237/ketju/lalli_ja_erik/sivu/1996
Re: Lalli ja Erik
Arkkis: Eikä siinä ollut kysymys pelkästään kielestä. Siinä vain mainittiin, että tietyllä alueella virolaisten, latvialais- ten ja venäläisten keskuudessa esiintyy yllättävällä paikalla saamelaisia muistuttava uralilainen väestötyyppi.Jaska (Jaakko Häkkinen,KOTUS):Siinä nähtiin:on siis väärin sanoa,ettei ollut kysymys pelkästään kielestä, koska todellisuudessa ei ollut kyse ollenkaan kielestä. Tutkijat eivät siis kuvittele selvittävänsä kieliä kallonmittauksen avulla, ainoas- taan Arkkis kuvittelee heidän kuvittelevan selvittävänsä.Arkkis: Olen kiinnittänyt huomiota yhtäläisyyksiin saamen ja latgallin kielten välillä ja katsonut ainakin osin olevan kyse saamen balttilainoista.
post1106789.html?hilit=latgall*#p1106789Arkkis: Minä sanoin, että se on myöhäisempi heijastus myös vanhoihin sanoihin."Arkkis": Tämä muutos on peräisin baltin muunnoksesta, jossa kantabaltin pitkästä ā:sta on tyypillisesti tullut lat- gallin "pitkä o" joka ääntyy "uo". Kun jokin kantasuomi on lainannut esimerkiksi kuurista ja žiemgallis-ta, niin kantasaame on lainannut koillisesta latgallista, ja suuren balttilainojen määrän takia sekä suomessa että lapissa tuosta on tullut sääntö myös näiden kielten keskinäisissä lainoissa.
Tuollainen erikoinen muutos ei synny sattumalta täysin erikseen samaan aikaan ja hyvin pitkälle myös samassa paikassa. Joko Saimaalla on asunut latgalleja saamelais- ten kanssa, tai sitten saamen kieli on muodostunut latgallien naapurissa Venäjällä ja Baltiassa.
"Jaska": Ihan hauska teoria,mutta sattumoisin vastaavuus ims. *a ~ saamen *uo vallitsee myös vanhassa omaperäisessä sanastossa.Nyt on lisäksi huomattava, että sinulla on "ikiomat aikaiset ja myöhäiset" Koivulehdon väärien etymologioiden aiheuttamien väärien ajoitusten takia.Arkkis: Asia kulkee tieteellisesti niin, että kun on joukko silmiinpistäviä kielelli- siä yhteyksiä saamelaisten ja latgallien välillä, ja sen lisäksi on tällainen kaukana muista vastaavista oleva uralilaisen/saamelaisen kallo- ym. tyypin esiintymä, JOKA KOOSTUU PÄÄASIASSA LATGALLEISTA mutta myös venäläisistä ja setuista, EIKÄ NÄIDEN VÄLILLÄ VOI OLLA MITÄÄN "LUONNONTIE-TEELLISTÄ" SELLAISTA,niin herää kysymys,onko luonteeltaan HISTORIAL- LINEN yhteys olemassa? Tämä on nyt enemmän historiatiedettä, joka liittyy mm. arkelogiaan, kuin kielitiedettä tai antroplogiaa, mutta noidennäkökulmien pitäisi jollakin tavalla natsata.
Toistaiseksi YKSIKÄÄN "UUSI VANHA GERMAANIETYMOLOGIA" EI OLE OSOITTAUTUNUT VARMAKSI, ei uudella eikä vanhalla kaavalla.Arkkis:Jaska:Tuskinpa edes sinä väität, että kielen koko sanasto on kierrätetty valikoiden juuri tiettyjen balttimurteiden kautta?
En väitä sellaista, vaan sitä, että suuresta balttilainamää- rästä johtuen niiden keskinäisestä ominaisuudesta on yleistynyt koko prosessia koskeva sääntö.Arkkis: Tasan kuten "kantalatviassa" kantabaltista, samaan aikaan ja usein lähes samassa paikassa,aivan sattumaltako?Jaska:Eli vastaavuus ims. *a ~ saa. *uo johtuu yksinkertaisesti siitä, että kantasaamessa on tapahtunut muutos *a > *uo.Arkkis: En todellakaan olisi asiasta kovin varma!Jaska: Tällä ei ole mitään tekemistä minkään balttikielten kanssa.
Muut eteläisemmät mustatukkaiset, pitkät ja usein (suomalai-sen mielestä) ko-meat baltit, ns. "yläbaltit" eli ("seelit" ja) aukštaitit eivät ole "uralilaisia", vaan enemmän kanta-IE (iranilaista tyyppiä). ("Alabaltit" ovat sitten niitä "perustyy-piltään" vantteria vaaleita lyhyehköjä "žem-baltteja" eli Liettuan žemaiteja ja Latvian zemgalleja, eli "Baltian hämäläisiä". Virolaiset muistuttavat enemmän skandinaaveja kuin noita. (Ja me kaikki aivan Suomen periaatteellisetkaan hämäläiset emme myöskään muistuta noita.)
Minä tästä nyt vielä yhden mahdollisen etymologiankin, eli tuon "salaperäisen" "lahti"-sanan. Sille on esitetty, ja minäkin olen esittänyt muitakin balttietymologioita kuin tämä.
"Lahti" on liettuksi "įlanka"< "*in-lanka" = "taipuu/taivuttaa sisäänpäin", siis rantaviiva. Sana on muodostettu verbin "*inlankti" = taivu(tut)taa sisään preesensistä etuliitteellä, ja liittyy siten muistakin sanoista tuttuun verbiparveen "linkti", "lenkti", "*lankti (*lanka, *lanko)" (nyk. lt. "lankyti (lanko, lankė)" = taipua, taivuttaa, taivututtaa (jossa on lisäksi tapahtu- nut merkityssiirtymä tuohon omatoimiseen suuntaan mahdollisista lainautumisajoista).
"Lahtiniitty" eli tulvaniitty on yksinkertaisesti "lankà", joka esiintyy myös muodossa "lenka", josta tulee "Peltojen maa" eli "Lenkija" eli "Puola" ja "lenkas" = "puolalainen".Siitä tulee myös jotakin kautta "laukas" joka on liettuaksi "pelto".
Mutta:"taivutettu (rantaviiva)" on tuolla kielellä "*lanktas (krantas)". Latgalliksi "luokta" (krastmala), joka onkin saameksi "lahti"!
http://kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=33423&hakusana=luokta&sanue_id=15140
KOTUS on ottanut lusikan kauniiseen käteen:
"luokta ?< balttilaiset kielet: Saarikivi, J. 2004 SUSA 90 liettua [lañktis] latvia [lanktis]
Hienoa, Saarivi.
Sanaparvesta tulee mutkan kautta
latvian "loks" [luoks] = kaari, kehä, luokki ja
"loki" [luoki, monikko] = rantaniitty(= "lahtiniitty"), ranta(laidun).
Suomen sana "lahti" tulisi todennäköisimmin samaan parveen liittyvästä sanasta
"*lanksti" = taivuttaa, poiketa > "*lākstis" = "kaareuttama, taivuttama" > *laksi > lahti,
nyk. lt. "lankstyti (lanksto, lankstė)" = taivuttaa, taittaa (taivuttamalla), painaa maahan, varastoida ym.
Jotvingiksi "lanka" tarkoittaa niittyä, ja "lankstis" "(kaksipiikkistä) hankoa", joka on siis kaaren muotoon taivutettu yhdestä piikistä, ja myös "hiilihankoa". "Taivuttaa" = "lenkt".
Preussista löytyvät ryhmään liittyvät sanat "līnktwei (līnksta, līnkā)" = taipua ja "lānktun...lānke...lankē" = taivuttaa.
Arkkis: Koivulehto toteaa ”suomen germaalainojen ikäämiskir-joituksensa” II-osassa muka kantagermaanin a:n lainautumisesta kantalapin -uo-:ksi:
JK: ” 5.11. Kaikkiaan on kertynyt siis 12 etymologiaa, joissa (kanta) germaanista /a/-foneemia vastaa lapissa uo, useimmissa tapauksissa itämerensuomikin on edustettuna (ims. a):
arpa, hauta, kansa, lanka, palsi, rauta, vanne, vartoa, vaula, vain lapissa buoi'de, luoi'kât, ruow'dâ.
Tätä vokaalisuhdetta ei siis germ. lainoissa voi enää katsoa oudoksi tai epäilyttä-väksi, vaan on lähdettävä siitä, että se edustaa vanhempaa lainakerrostumaa kuin suhde germ. (= kskand.) /a/ ~ lp. a; semminkin kun useissa esitetyissä tapauksissa germ. konsonantismin substituointi (hauta, kansa, buoi'de, luoi'kát, ruow'dd) tai ims:n ja lapin välinen konsonantismin suhde (hauta, kansa,palsi) muodostaa lisä-kriteerin, joka on yhtäpitävä vokaaliedustuksen kanssa (ks. asianomaisia kohtia). ”
A: Noiden sanojen joukossa on 6 varmaa balttilainaa,eikä lopuis- takaan yksikään ole varma germaanilaina. Vaikka ”hauta”-sana on jo käsitelty pidetään sekin kuitenkin vielä mukana teksissä.
JK: ” Vanhimmista germaanisista lainakosketuksista ja niiden ikäämisestä
Jorma Koivulehto
II (Jatkoa 1. vihkoon.)
5. Germ. /a/ ~ ims. a ~ lp. uo
5.1.1. Vanhoissa balttilaisissa lainoissa esiintyy tunnetusti ensitavussa äännesuhde ims. a~lp. uo vastaamassa kantabaltin a:ta,
esim. sm. halla < ~ lpN suol'dne ~ liett. ṥalnà.
Lapissa esiintyy siis se vastine, joka normaalisti edustaa vksm. a:ta lapin ja itäme-rensuomen yhteisissä sanoissa eli siis sanoissa, jotka ulottuvat varhaiskantasuo-meen. Lapin germaanis-skandinaavista perua olevissa sanoissa - ovat ne sitten lai-nautuneet suoraan skand. taholta tai tulleet suomen kautta - on sen sijaan samassa asemassa yleensä lp. a vastaamassa germ. ja ims. a:ta,
esim. lpN raw'do 'rautu' < kskand. *rauðiō id. (engl. trout, it. trutta, tämä yhteys on saattumaa, tai sitten vielä vahempaa pe- rua,jos vasarakirveskielen ja liettuan rauda = puna,suru, valitus, tulee kanta-IE:n "*trem-" = veri -muodosta > trauma ym.)
(Sana on alun perin balttilainen, ja tulee kalan punaisesta mahasta:
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/sana-rossija-tulee-muinaisesta-rus-uskonnosta )
tai lpN gaw'pe 'kauppa' < sm. kauppa (SKES) < germ.-kskand. *kaupa-. Nämä a-sanat ovat siis (ainakin lapissa) nuorempia lainoja kuin balttilai- set lainat.
Germaanisissa lainoissa on vokaalisuhdetta germ. /a/ (~ ims. a) ~ lp. uo pidetty oudoksuttavana, vaikka ennestään tunnetaankin (SKES) kaksi esimerkkiä tästä, nimittäin
(1) Sm. rauta = lpN ruow'de 'rauta'~kgerm. *rauðan- > mnorj. rauði 'suomalmi, josta sulatettiin rautaa'. ”
A: ”Suomalmi” on balttikielillä ja venäjäksi ”rūda”.
Ruosteen (ja punamullan) väri(nen) on jotvingiksi ”raudainan”, ja liettuaksi ”raudonas” tarkoittaa punaista. Itse sana ”raudà” tarkoittaa kumma kyllä ”surua” ja ”itkuvirttä”.(Se tarkoittaa myös punerrusta ja hehkua, HM) Herääkin kysymys onko hautauksissa käyetty punamultaa. Niinhän teki jo neandertalin ihminenkin.
JK: " (2) Sm. varrota, vartoa ~ lpN vuor'det 'vartoa, odottaa' ~ kgerm. verbivart. *warðō- (<vkgerm. *warðā-) > msaksin vuardon 'olla varuillaan,suojella', anglos. veardian, mnorj. varða id.; vrt.nsaksan voarten 'odottaa' yms. < germ. *warðē-.
Raudan germ. alkuperää on pidetty - ilmeisesti lp. -uo-:n takia - myös epävarmana, esim. SKES katsoo sen kuitenkin todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi.
Lp. vuor'det-verbin germ. lähtö on ollut sen sijaan kiistaton. ”
A: Sanan germaanisuus on kaikkea muuta kuin kiistaton ainakin jos sanaan liittyy ”vartioiminen”:
Sanaparvi on ennen ollut ”*tvirti” >”tverti” >”tvarti” = ”vahvistua” >”vahvistaa” > ”saattaa vahvistamaan”; nykyisessä liettuassa sanat ovat hieman muuttuneet:
”tvitinti (tvirtina,-no)” = vahvistaa, vakuttaa (sanallisesti), vakuuttua, todistaa
”tvirtėti (tvirtėja,-jo)” = lujittaa, lujittua
”tverti (tveria, tverė)” = aidata, erottaa aidalla
”tvardyti(s) (tvardo(si), tvardė(si))” = hillitä tappelua ym. (itsensä)
”tvarkyti... tvarko... tvarkė” = saattaa järjestykseen, valvoa järjestystä, vartioida
JK: ”Tästä vokaalisuhteesta on löydettävissä kuitenkin useita uusia esimerkkejä, jotka yhdessä näiden kahden jo tunnetun etymologian lisäksi osoittavat,että tässä ei voi olla kyse mistään eri- koisselitystä vaativasta poikkeuksesta,vaan niin vanhasta lainakerrostumasta, että lp. uo on normaalivastine kuten balttilaisissakin lainoissa. Tämän artikkelin ensi osassa tuli esille jo kaksi uutta etymologiaa, joissa tämä vokaalisuhde esiintyy:
(3) sm. hauta~lp.suow'de < kgerm. *sauϸa- (ks. kohdat 2, 3) ja
(4) lp. luoi'kât vkgerm. *laiχvē- (t. *laiχeja-) (ks. kohta 4 ) . ”
A: ”Luoikat” ei voi koivulehdon mukaan olla suomesta, koska suomessa sen pitäisi olla ”*laiko”.
Mutta baltissapa on ”laiko”: mm. liettuan
”laikyti (laiko,laikė)” = pitää (kädessään tai varalla esim. lainattavaksi), ottaa huomioon, antaa lainaksi, pitää vuokrattuna jne.
Kuuriksi tuo olisi ”*laicytum (*laica,*laicei)”,josta ”lainaaminen olisi ”*laicnas” > ”*laihna” (jossakin olen kuullut, olisko murteessa...) > laina.
Eli germaanilaina menee vähintäänkin kategoriaan ”epävarmat” (koska a > uo -lainojen pitäisi olla erittäin vanhoja.
JK: ” 5.2 Arpa
Sm. arpa, myös 'osa; osuus = lott', murt. myös arvas, gen. ar-paan, sanueen edustajia kaikissa ims. kielissä (ks. tark. SKES)
= lp. vuor'be 'onni; arpa' < (v)kgerm. *aria- (neutri) t. *arta-z (mask.) > mnorj. arf-r (mask.) 'perintö', mruots. arf (neutri), arver (mask.) 'maaomistus, perintö' (Hellquist, Söderwall jne.), ruots. arv paikannimissä myös 'perintömaa; uudisraiviopalsta' (Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid).
Ims.-lp. sanalle on jo aikaisemmin etsitty germaanista etymolo-giaa (germ. *arhwō 'nuoli': ks. tuonnempana), myös s.-ugr. taholta on etsitty vastineita.
Kaikkia on pidetty epävarmoina (SKES). Germ. *arƀa- on äänteelliseltä kannalta moitteeton originaali. Semantiikan kannalta rinnastusta tarkasteltaessa huomatta-koon, että perintöosat - kuten muukin saalis - jaettiin muinoin usein arpomalla, kuten vanhat germ. lähteet kertovat (ks. esim. Jacob Grimm 1899 s. 659-, 652 ja Kulturh. lex. för nord. medeltid 11 p.15-; myös Ruotsin vanhoissa maakuntalaeissa säädetään perinnön arpomisessa). Vanhassa testamentissa perintöosien arpominen on yleistä (esim. Moos. 4:55 »Mutta maa jaettakoon arvalla. Isiensä heimojen nimien mukaan he saakoot perintöosansa»). Näin 'arpaa' ja 'perintö(osaa)' voitiin ilmaista samalla sanalla; vrt. seuraavia paralleelitapauksia:
1. germ.*hlauta- >goot.hlaut-s 'arpa;perintö (osa)',esim. Koi. 1: 12: »saei laþoda izwis du dailai hlautis weihaize in liuhada» (nykysuom.) 'joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa',
mys. hlōz 'arpa', nykys. Los 'arpa, osa, osuus', ruots. murt. löt 'paksu pintalastu; pyörän palsta'. 3
2. kr. klēros 'arpa, perintö(osa), osuus, maaomistus' etymologisesti = muinaisiirin clär 'lauta, pöytä' (IEW s. 545): osuuksien arpomisvälineet, arvat, olivat osuuksien symboleina itsekin osia, nimittäin esim. puun palasia, pieniä »lautoja».
-Lp.ar'be 'perintö' on tietenkin paljon myöhäisempi, kantaskand. (tai vielä nuorempi) laina.
Rinnastus on siis uusi, tosin jo Jacob Grimm tavallaan oivalsi sm. ja germ. sanan yhteenkuuluvuuden (DWb s.v. Erbe v:lta 1862), mutta hänen vihjeensä on ilmeisesti jäänyt muilta huomaamatta. Grimmin sanakirja-artikkeli mainitaan vasta Elvi Erämetsän luettelos sa »Verzeichnis der etymologisch behandelten finnischen Wörter» (1953).
[HM: "Jah" = "ja" on SU-laina gootissa. (Jukka Heyno)]
Aikaisemmin esitetty germ.etymologia (K.B.Wiklund) on yhdistänyt arvan germ. 'nuolta' merkitsevään sanaan (germ. *arhwō < vanh. *arhwā): sanan muinaisnor-jalainen vastine or, gen. grvar on 'nuoli' ja 'viestikapula' ('viestikapulana käytetty nuoli'), sm. arpaa on taas joskus käytetty myös 'arpakapulan = viestikapulan' mer-kityksessä. Merkitys 'viestikapula' selittyy kuitenkin moitteettomasti 'arvan, arpana käytetyn kapulan' yleisemmästä merkityksestä: vrt. esim. ruots. kavle 'kapula', erik. 'arpomisvä-line = arpa', mutta myös 'viestikapula' (SAOB), samaa sanuetta on (ala)saksan Kabel (fem.) 'osa, (maa)osuus; arpa'.
[HM: Kapula on balttia: hippulat vinkuen kapuloita rattaisiin...]
Germ. sanan ieur. taustaa kannattaa myös pohtia.Se näyttää tarkoittaneen siis alun perin *'(erotettu) osa' < ieur. *orbho = *or-bho-, ieur. juureksi sopisi *er- 'erottaa': IEW s.332.Kun tällainen 'erotettu osa = arpa' on mm.myös 'lauta, pöytä' ja 'pyörän palsta' (vrt.edellä iirin clär, ruots. löt),niin lat. orbis 'kiekko', 'pyörä(npalsta)' näyt- täisi kuuluvan tähän: lat. sanalle ei aikaisemmin ole pystytty esittämään etymolo-giaa. Vanha selitys, jonka mukaan germ. 'perintö' olisi lähinnä < *'orvon osa' on vaikeasti perusteltavissa: orvon asemahan oli sinänsä huono, hänen oli tehtävä raskasta työtä, Arbeit (Kluge - Mitzka s.v. Arbeit).
Ieur. *orbho- 'orpo' kuuluu silti tietenkin tähän, mutta varmaankin toisella tavalla: sekin on *'erotettu' nim. *'yksinäinen - vailla vanhempia'. Samalla tavallahan seli-tetään myös germ. orvon ni- mitys, saks. Waise < ieur. *uoidh-son-: ieur. *ueidh- 'erottaa' < ~ lat. dividere 'jakaa, erottaa'.
- Kun yllä oleva jo oli kirjoitettu,huomasin,että Emile Benveniste yhdistää tähän heetin verbin harp 'separer, retrancher' ('erot-taa, leikata pois') = ieur. *orbh- ja tulkitsee ieur. asun *orbho- vanhaksi johdokseksi tästä, merkitys on 'erotettu (nimit-täin isästään)': 'separe de (son pere);orphelin'.Heetin verbi ja Benvenisten tulkinta sopii siis täsmälleen tässä esittämääni perusmerkitykseen. ”
A: Toinen mahdollinen selitys on baltin sana ”arba”=”tai”, joka tarkoittaa myös substantiivina ”epävarmaa valintaa kahden tasavertaisen vaihtoehdon välillä” sa-maan tapaan kuin suomen ”mutta” tarkoittaa ”epävarmuustekijää”,”estettä”. Noissa Koivu-lehdon orpo-sanan etymologioissa germaanikielissä luultavasti on perää.
JK: ” 5. Kansa
Sm. kansa, karj. kañža 'kansa, seura, kumppani', veps. kanz 'perhe, pesye, poikue', vir. kaas(a) 'puoliso,vaimo,toveri', liiv. kōzgōnd (<*kansakunta) 'häät' (SKES) (sm. kansa > lp. gaз'зe 'seura;kansa') = lp. guos'se, gen. -ss- 'vieras (guest, stranger)' < vkgerm. *χansā > germ. hansō > goot. hansa 'joukko, soti-lasjoukko', anglos. hös 'seura, joukko' = 'company, band' (mid megda höse 'with a band of maidens', Bosworth), mys. hansa 'soturijoukko', kys. hanse 'kauppaseura'.
Ims. kansa-sanan etymologiointi on kokenut monia vaiheita. Germaaninen etymo-logia (goot. hansa jne.) on jo Vilhelm Thom-senin esittämä (1869). Thomsen katsoi myös lp. sanan gaз'зe 'seura, talonväki; joukko; kansa' olevan samaa germ. lähtöä.
Germ. etymologia hylättiin sittemmin, kun kansan vastineeksi esitettiin etäsukukie-listä sanat votj. kuz, küz 'pari' (kuzo,küzo 'parillinen'), syrj. goz id. Lapin sana kat- sottiin nyt kansan alku-peräiseksi etymologiseksi vastineeksi. Y.H.Toivonen selitti juuri lp. -з'з-:n osoittavan,että sana ei voi olla germ.lähtöä, koska tämä lapin edus- tus ei voi vastata vanhaa -ns-:ää, sitä vastaa nimittäin - jo Toivosenkin mielestä - lp. -s's- (Toivonen 1928).
Lapin gaз'зe sopii kuitenkin kahdestakin syystä huonosti ims.kansan alkuperäisvas- tineeksi.Ensiksikin konsonantismin suhde ei ole normaali:lp.-з'з- edellyttäisi sanas- sa olleen vanhan kakuminaaliaffrikaatan č' (= tč': *kanč'a), mutta silloin ims. asun pitäisi olla *kanta (tai ehkä myös *kanha): vrt. sm. kynsi, vart. kynte- = lp.gâз'зa < s.-ugr. *kunč'e,sm. kaha < s.-ugr. *kač'a). Kakuminaaliaffrikaatta ei sovi permiläiseenkään sanaan. ”
A: Sitä vastoin noihin kaikkiin niin lapin kuin itämerensuomenkin sanoihin sopii loistavasti ”väenpaljoutta,väentungosta” tarkoittava sana
”kamša” = ”(kokoontunut) väki” (lt., lv., lg.,), ”*kamsa” (kur.), kāmstis (pr.) = tiheikkö, tungos, (toiminnan) tuoksina
Taustalla on ainakin teknisessä ja musiikkislangissa uusiopalau- tettu verbi ”*kampsti” ja subtantiivi ”*kampstis” (vrt.”gaintis”, ”tampris”, ”lemptis” jne.), jota en osaa ainakaan slangikääntää, mutta jonkinlainen ”yhdelmä”, ”rykelmä” se on (ei kuitenkaan ”komposti”).
Tästä on tullut mm.”kamšti(s)” = tukkia (tukkeutua,sulkea) ja samoin kirjoittuva ”korkki”, josta suomeen tulee ”kansi”. Se on siis ilmeisimmin samaa lähtöä kuin "kansa":kin, ei sen balttilaisuudesta vallitse erimielisyyksiä.
JK: ”Toivonen rekonstruoikin tähän ja joihinkin muihin hanka- liin sanoihin s.-ugr. t-affrikaatan (= ts: Toivonen 1928 s. 245-), mutta tällaista liudentu-matonta s.-ugr. affrikaattaa ei enää ole- teta (ks. myös Erkki Itkonen 1959 s. 140). Vokalismissa on taas lp. ensi tavun a sikäli outo, että melkein aina tässä asemassa sm. a:ta vastaa lapissa uo.
Knut Bergsland onkin nyttemmin selittänyt lapin sanan suomesta lainatuksi: täl-löin äänteelliset vaikeudet häviävät (Vir. 1965 s.153 - 155). Lp. -a- on nyt normaali ja lp. -з'з- (< -*n'з-, joka itälapissa on säilynyt) voidaan selittää sm. -ns-:n substi-tuutioksi:vrt.,että Bergslandin mukaan tämä lp.yhtymä esiintyy nykyskandinaavisen -ns-:n korvaajana tietyssä paikannimessä (ruots.Munsfjället,ks.läh.mp.) ja muutoin nykyskand.-ns-:n vas- tineena on lp.-nc- (mp.). Lapin sanan selityttyä lainaksi affrikaatalle ei ole enää mitään perustetta, vaan varhaiskantasuomeen asti voidaan rekonstruoida *kansa.
Tältä pohjalta Bergsland yhdistää vakuuttavasti ims. sanan lapin laajalevikkiseen sanaan guos'se 'vieras (guest,stranger)'. Äännesuhde on säännöllinen: vrt.sm. ansa 'paula, rihmanen; sadin,silmukka' (liivissä 'silmukka, kädensija, kahva,korva') ~ lp. vuos'se 'kattilan,padan,saavin kädensija, kahva' < baltt.,vrt.liett.ąsà 'sanka, kahva; silmukka' < ieur.*ansa > lat.ansa 'kädensija,astian korva' (Bergslandin esimerkki). Tämän rinnas-tuksen esitti jo Toivonen. Silti hän on jättänyt (unohtanut?) sen pois SKES:sta. B. esittää vielä kolme muuta rinnastusta lappiin, sanoille konsa, känsä, pensas, yhteensä on siis koossa viisi tapausta eli ilmeisesti useimmat niistä vanhoista ims. sanoista, jotka yleensäsisältävät tämän harvinaisen sekvenssin.
Ims. ja lp. sanojen semanttinen ero ei voi vaarantaa äänteellisesti säännöllistä rinnastusta. B:n mukaan »ero on lähinnä siinä, että suomen kansa tarkoittaa ensi sijassa omaa (ehkä käskyn alaista) sosiaalista ryhmää, lapin guos'se sen sijaan toista (pikemmin tasa-arvoista) ryhmää, jonka kanssa ('kasassa' 'oma kansa' joutuu tekemisiin» (ks. tarkemmin mp.).
B. mainitsee vielä - kommenteitta - vanhan rinnastuksen permi-läisiin kieliin. Nyt-temmin on kuitenkin permiläisten kielten tutkija V.I. Lytkin tullut siihen tulokseen, että ne permiläiset sanat, joilla on kyseinen ensitavun vokalismi, voidaan tarkkaan jakaa alun perin etu- ja alun perin takavokaalin sisältäneihin. Kansan vastineena pidetty permiläinen sana kuuluu tämän analyysin mukaan etuvokaalisiin, samanlainen tapaus on
votj. kur, syrj. kor 'puun kuori' = sm. keri.
Tähän tulokseensa L. on päätynyt tutkimalla votjakin lounaismurteita.Lytkin katsoo näin ollen,että rinnastus kansaan on hylättävä. 5
Vokaalieron lisäksi voi huomauttaa, että ei ole ilmeisesti mitään takeita siitäkään, että permiläisessä sanassa olisi ollut dentaalinasaali. Mikäli Lytkin on siis oikeassa - hänen rekonstruktiotaan ei liene vastustettu - meidän on rehabilitoitava Thomse-nin germaaninen etymologia (Lytkin viittaa itse jo tähän: Lytkin 1964 s. 35). Uutta on kuitenkin nyt se, että lapista on tällä välin löytynyt gaз'зe-lainaa vanhempi vastine guos'se.
Germ. lainan ikäys harppaa siis taaksepäin:vokaalisuhde ims. a ~ lp. uo edellyttää hyvin vanhaa lainautumista, tähän sopii taas se, että lainassa on sananalkuinen k-. Lapin todistamaan lainan van- huuteen sopii vielä loppu-a: originaaliksi on asetet-tava siis vkgerm. *χansā (fem.) (> myöh.*hansō > goot. hansa jne.: ks. otsikko); ieur. ā > ō germ. taholla; -a:an päättyvät useat muutkin germ. feminiinilainat suomessa.”
A: Hansa-liitolla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, ja se on 1000 vuotta myöhempikin ilmiö...
JK: ” Germ. alkuperä soveltuu myös semanttisesti: vrt. esim. kskand. 'kansaa' mer-kitsevää sanaa *ϸeuðō (>mnorj. ϸjòð 'kansa' - goot. ϸiuda id.),josta on lainautunut lp. diew'do 'naimisissa oleva mies'; siis 'kansasta' on tässäkin tullut yksilö. Vrt. edelleen sm. seura mm. 'pyyntikunta' jne.= vir. sõber 'ystävä, rakastettu, asiakas, kauppatuttava' (baltt. laina).
(Nimenoman kuurilainen laina, HM)
Lainaan viittaa muuten jo fonotaktinen tarkastelu:
1. Sekvenssi -ns- on ims .vanhoissa sanoissa harvinainen, ja näiden harvojen sanojen joukkoon kuuluu jo ennestään balttilaisiksi tai germaanisiksi lainoiksi todettuja: ansa, ansaita, ansas 'alushirsi'.”
A: Koivulehto pani TOSI NÄPPÄRÄSTI balttilinat ”todistamaan germaanilainan puolesta”!
JK: ” 2. -ns- -sanoista vain sonsar 'kirppu' -sanalla on todettu vastineita itämeren-suomen ja lapin ulkopuolelta, ja tässäkään tapauksessa -ns- ei ole alkuperäinen, vaan -s- palautuu Toivosen mukaan s.-ugr. liudentuneeseen affrikaattaan (Toivonen 1928 s. 218, ks. myös SKES). 6
Esikantasuomalaisesta -ns-sekvenssistä ei näytä siis ainakaan itämerensuomen piiristä löytyvän jälkeä. ”
***************************
4 Alun perin -ns- on ollut ilmeisesti uusi ja outo foneemisekvenssi (vrt. tuonnempa-na) ja voi kyllä ajatella,että se on voinut joskus realisoitua niin,että väliin on kehit-tynyt loiskonsonantti t: *kan(t)sa: vrt., että nykysuomen -ms-:ään voi vastaavasti kehittyä p: kim(p)sut ja kam(p)sut, lim(p)sa.
(Kimsut ja kampsut ovat peruskuuria, eikä kyseessä ole suomen loisvokaali: "kimpstum (pr. kimpsa) malkan in laigun" = lastata halko laivaan, mutta: "kampstun (pr. kampsa) laigun malkomis" = lastata laiva haloilla". Limonadista tilee einsin limppari ja sitten vasta limpsa. HM)
5 Viittauksesta Lytkinin tutkimuksiin kiitän Jaakko Sarvelaa.
6 Toivonen (SKES) esittää sm. £
5.Lanka
(7) Sm. lanka (vastine kaikissa ims.kielissä) = lpL luogge 'perä- suoli (anus,HM)' < (vjkgerm.*langan- nisl.,färsaar. langi, shetl. longi '(nautaeläimen) paksusuoli' (nisl. botnlangi, nnorj. murt. botnlange 'umpisuoli'); vrt. ruots. murt. blälänga 'eräiden märehtijöiden ohuet suolet';myöhempi laina tältä skand. taholta on lp. lag'ga 'paksusuoli, umpisuoli': E. Liden, Meijersbergs Arkiv för svensk ordforskning 1, Göteborg 1937, s. 8688; vrt. SKES . ”
A: ”Lanka” (=”sellainen joka taipuu”) tulee tavalliseen tapaan preesensinä baltti-sanasta jo yllä mainitusta balttisanaryhmästä ”linkti” > ”lenkti” > ”*lankti” = tai-pua, taivuttaa,taivututtaa ja adjektiivista ”lankstus/-i” = notkea.Jos ”lahti”= ”įlan- ka” = ”taipuu sisäänpäin” niin pelkkä ”lanka” taipuu mihin suuntaan tahansa.
JK: ” Mainittuja skand. sanoja vastaava kantagermaaninen rekonstruktio *langan- (heikko mask.) on ims.-lp.sanalle äänteellisesti moitteeton originaali: vrt. sm. rauta < kgerm. *rauðan- (heikko mask.) > mn. rauði jne. "
A: Rauta (rauda) on balttia tarkoittaen punaa ja surua (surun väri).
JK:"Semantiikan kannalta lapin sana ei vaadi lisäkommentteja. Ims.langan seman- tiikan suhteen vrt.mnorj.gorn 'suoli' (< *garnö) ~ mnorj.garn 'lanka' (< *garna-): vanhinta lankaa on valmistettu eläinten suolista ja suonista; tähän kuuluvat myös isl. blägirni 'pikkusuolet' - isl. eingirni 'yksisäikeinen, punomaton lanka' (E. Liden: Arkiv för nordisk filologi 48,1932); vrt.myös kr. khorde 'suoli,soittimen kieli, köysi' > lat. chorda id.> ransk. corde 'nyöri, köysi'. Vrt. myös: »Verkot olivat kotona keh-rätystä pellavalangasta suolelta s.o. pituussuuntaan kudottuja» (Anton Heikkilä, Orslahden merikalastus, KV 56, 1976).
Ims.-lp. rinnastuksen esitti jo T.I.Itkonen (1918 s.21),ja sitä moti-voi Y.H. Toivonen mainittuun garn-paralleeliin viittaamalla (FUF 18 s. 191 ja FUF 26, Anzeiger s.9), myöhemmin lp.lag'ga-asu todettiin jo skand.lainaksi (E.Liden,ks.edellä). Näin ims.- lp.-rinnastukseen jäi vain lpL luogge.Toivonen esitti jo kuitenkin mahdolliseksi, että myös luogge on lainaa kyseiseltä germ.taholta,ims. langan hän taas esitti lp. sanan vaihtoehtoisena vastineena (FUF 26, Anzeiger s.29). Nämä vaihtoehdot sulautuvat siis nyt synteesiksi, kun johdamme ims.-lp. sanan kokonaisuudessaan varhaisesta germ. originaalista.
E. Liden huomauttaa, että germ. sana (sanue) on varmaankin ikivanha teurastus-termi (Arkiv för nordisk filologi 48 s. 263), vanhuuteen viittaa juuri sen levikkikin: sehän tavataan paitsi norjan, ruotsin ja islannin murteista myös Färsaarten vanhakantaisesta kielestä ja lisäksi substraattina Shetlandin saarilta.
Germ.langan- näyttää 'pitkää' merkitsevästä adjektiivista hanga- (ruots.Lång jne.) substantivoidulta muodolta ja sopii siis hyvin juuri 'suolen' (ja 'langan') nimityk-seksi. Samaan 'pitkän' pesyeeseen kuuluu myös mm. kas. lenge 'pituus, pitkä köysi', mnorj. lengja 'pitkä nahkasuikale,remmi' jne. (SAOB s.v. länga, Hellquist s.v.1.,2. länga)
7 Langan etymologia johti myös sm.-vatj.-vir. lanko-sanan tähän asti piilossa pysy-neen germ.alkuperän paljastumiseen:sm.lanko '(lat.) affinis' ~ mys. gi-lang 'affinis' (= anglos.ge-lang 'riippu-vainen, sukulainen'), mys. gi-lengida 'affinitas, lankous' (Graff 2 p. 224 -225); tästä enemmän toisessa yhteydessä; vrt. K. Vilkuna, KV 53, 1973, s. 41.
A: Lanko on siis Koivulehdon mukaan "peräsuoliveli"!
Germaaninen ”lång” varmaan tähän liittyy jotakin kanta-IE kautta.
Jokainen noista saamen sanoista on voinut lainatua suoraan latgallin kaltaisesta kie-listä, kun suomalainen vastine näyttäisi lainautuneen kuurin kaltaisesta, tai suoraan liettuasta / kantabaltista.
Täältä voi vilkaista latgallia, se menee vähän "koodilla" yleensä suhteessa latviaan kuin savo suhteessa suomeen,mutta mm. kantabaltin tooneista johtuen koodeja on useita. Täällä nykyisen kirjoitustavan muokaa uo on tosiaa uo, ja pitkä ē on -ie- jne.
http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf
Täälläkin Jaakko taas riehuu:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=5702
***
Aufgrund der varierenden Schreibweise kann man dies auch als *nevēglis lesen. Semasioloisch möchte ich auf d. unflexibel, lit. nelankstus verweisen, die zwar formal ‘unbeweglich’ bedeuten, dies aber überwiegend übertragen verstehen; noch passender ist daher das etwas archaisch klingende ungelenk und aus der gleichen Wurzel aber ohne Verneinung linkisch.
Eine semantisch naheliegende Entlehnung aus dem Baltischen ist etwa finn. luhta ‘Uferwiese, die im Frühjahr überschwemmt wird; feuchte Niederung; grasbewach-senes Ufer =rantaniitty,tulvaniitty mit Entsprechungen in den anderen ostseefimnis- chen Sprachen, z.B. est. luht ‘Feuchtwiese’; die Entsprechungen lauten lit. lukštas, lett. luksts (SSA II 98).
Hingegen soll liiva 2 ‘Schleim = lima,näljä,Seetang = merilevä, etwas zu Brei ge-kochtes oder verfaultes = puuroksi keitetty ja/ tai pilaantunut mössö’, mit Entspre-chungen im Karelischen liiva und Lüdischen līv aus germ. *slīwa stammen unter Hinweis auf an. slý ‘schleimige Wasserpflanze = limainen vesikasvi’. Im älteren SKES war für beide Begriffe gemeinsame Herkunft aus dem Baltischen angenommen worden.
Die Trennung erscheint semantisch durchaus begründet. Unbefriedigend ist dabei jedoch, dass dem Begriff für Sand eine Quelle zugrunde gelegt wird, die eher mit der zweiten Bedeutung korrespondiert,
vgl. noch lit. gleivė ‘Schleim’,
slow. gliwa ‘eine Pilzart = sienilaji’,
idg. *gleiH- ‘bestreichen = sivellä,pyyhkäistä (jollakin aineella), kleben bleiben = tarttua, liimautua’. Das war sicher mit ein Grund warum der Vorschlag mit Frage-zeichen versehen ist. Welchen Vorteil die germanische Etymologie gegenüber der baltischen hat, kann ich nicht erkennen. M.E. sind beide möglich. Angesichts der weiteren Entlehnungsannahmen kann man derart aber dem Zirkel entkommen.
Es wird nämlich finn.,karelisch liiva ‘Schlamm =lieju,Tang = levä’ als Quelle für russ.лыва ‘Moor = suo,Morast = näre,Senke nach Regen = vesilätäkkö, Bruchwald = suometsä’ angesehen. Hieraus sei dann wiederum lett. līvenis ‘Morast, sumpfiges Ufer = soinen rämeinen ranta’, līvis Bruch, Sumpf = (pieni) suo’ entlehnt. Dieser Argumentationskette folgend wurde sogar der apr. Flussname Lywa (1250 belegt, Pėteraitis 1992) als finno-ugrischen Ursprungs deklariert.
(Liiviläiset = suo(ranta)kansa? HM)
(19 Nur belegt im Flussnamen B Αβρολέβας mit anhand der baltischen Wörter re-konstruierter Bedeutung (Duridanov 1969:14). Die bei Theophrastos (Theophr. Chr. 470,18 u.20,Boor - die Quelle fehlt aber im Abkürzungsverzeichnis bei Duridanov) gegebene Beschreibung als ‘Dickicht,Gestrüpp,Halde an der Tundža’ (Duridanov l.c.) deutet aber nicht unbedingt auf morastiges Gelände. 20 Leven, eingesehen am 19.5. 2008.)
Būga (1959) legt Lėvuõ, lett. Lēvens etc. idg. *lew-,*lēw- zugrunde, wo-zu ferner paliáuti ‘abbrechen = katkaista poikki’, lavonas ‘Leichnam = (kuollut) ruumis’ (= paliovusio gyventi žmogaus kūnas), lėveris ‘Trottel = tollo, Lotter = roisto’, ferner stellt er hierzu liūvis ‘Anhalten, Pause, Stop = pysähdys, paussi’: lióvimas.
("idg.", kanta-IE, ei ole *lew- (jollainen voi kyllä olla myöemmissä kielissä), vaan *len- = irrottaa. HM)
21. Am Rande sei bemerkt, dass dieses Wort auch in Dialekten im Pol- nischen, Russischen und Weißrussischen als Lehnwort anzutreffen ist.
Smoczyński stellt lit. liūnas ‘Schwingrasen’, liūtas ‘regnerisch’, liūtis ‘heftiger, langer Re-gen;Regenzeit’,liūtinas, liùtinas ‘dreckig, schlam- mig’, liūtynas ‘Morast’ und wohl auch liūgas ‘Tümpel; Schlamm, Morast; Schwingrasen’ zu idg. *leu{H3- ‘waschen’. Dazu noch lett. ļavêt ‘wackeln (vor Fett)’,ļava ‘eine moorige sich bewegende Stelle, ein zuwachsender See’.
22 Und wohl auch liauzgas, liauznas = irrallinen,pehmeä, löysä, ähn- licher Bedeutung mit unklarem z. Die Trennung beider Wurzel ist in der Tat schwierig, worauf auch Smoczyński (2003) hinweist. An vielen Stellen wohl gar unmöglich und vermutlich haben sich beide Bedeutungsgruppen auch gegenseitig beeinflusst. Zu der Bedeutungsgruppe ‘Morast = suo, Schwingrasen = heiluminen, hyllyminen’ bedarf es eines sachlichen Kommentars, hier wur- den in ME allerlei Zitate gesammelt ohne aber offensichtlich den Landschaftstyp in natura zu kennen. Moorige Ge- wässer, die durchaus auch langsam fließend seien können neigen unter bestimmten Bedingungen zum Zuwachsen mit Torfmoosen. Auf dieser Torfmoos-schicht siedeln sich dann Seggen,Binsen u.a. an, bei hinreichen-der Dicke auch Kiefern und Moorbirken. Das besondere am Schwingra-sen ist, dass er nicht mit dem Grund verbunden ist, sondern auf dem Wasser schwimmt.Daraus resultiert erstens das schwingende Verhalten der lose verbundenen Schicht bei Belastung und auch die Gefahr einzusinken und ggf. im tiefen Wasser darunter zu ertrinken.Stücke solcher Schwingrasen können sich vom Ufer ab- lösen und auf dem Gewässer treiben,sogar mit Baumbestand. Gewässer können auch komp- lett zuwachsen und sind dann besonders trügerisch, da kein Wasser sichtbar ist. Mehr oder weniger deutlich weisen alle o.g. lettischen Begriffe wie auch lit. liūxnas auf diesen Biotop, wobei der Bewuchs sich natürlich von Fall zu Fall unterscheiden kann. Die Verbindung mit *leu{H3- ‘waschen = pestä (pois < *len-)’ ist plausibel, denn der Biotop ist untrennbar mit Wasser verbunden und bei Trittbelastung sinkt man unweigerlich ins Nasse. Genauso gut passt aber auch
*leu{H- ‘abschneiden, lösen = irrottaa’, wenn man die baltische Entwicklung hin zu lit. liaũnas ‘beweglich, flexibel; schlank; schwach’,
lett. ļuvens ‘weich, schlaff; moorig’,
ļiverîgs ‘schlaff, lose, nachlässig’ betrachtet - in dieser Sicht gäbe es nicht mal einen Grund
ļuvens ‘weich, schlaff’ und ‘moorig, sumpfig’ voneinander zu trennen.
Lett. līviņa ‘Kiebitz = hyyppä’ ist am ehesten als Zugehörigkeitsbildung zum Biotop anzusehen, oder onomatopoetisch.
Damit ist es extrem unwahrscheinlich,dass lett. līvis aus dem Russischen лыва stammt. Russ. лыва könnte theoretisch auch als *luva- ein Erbwort sein. Aber die begrenzte Verbreitung spricht für die allgemein angenomme- ne Entlehnung.
Damit besteht sogar die Möglichkeit, dass lett. līvis o.ä. die Quelle für finn. liiva 1. ‘Sand = hiekka, Schlamm = muta’,mit Einschränkungen wegen unsicherer Datie-rung von -uvi-/-ubi- zu -ivi-/-ibi- und damit nicht übereinstimmendem Stamm von finn. liiva. Die Bedeutungsentwicklung hin zu Sand hat man ähnlich auch in
lett. lēsa ‘Lagerung des Getreides, Flachses = vilja-, pellavava-rasto; ein loses schwimmendes Rasenstück am Ufer = kelluva turve; auf dem Wasser ineinander verwachsenen Pflanzen; eine moorige,sich unter dem Fuße bewegende Stelle = soinen upottava paikka; eine Moosschicht auf einem Gewässer = sammal veden päällä; ein zähes Rasenstück = tiheä nurmikko;eine Sand-bank = hiekkatöyräs’. Trotzdem halte ich lit. šlỹvas ‘krumm, schief’ für eine bessere Quelle, unter der Annahme, dass in der Gebersprache die Bedeutung eher denen entsprach, die im Litauischen mit Suffix *-no- anzutreffen sind:
šlýnas ‘weißer Ton = valkoinen (ruukku)savi, Kaolin = kaoliini; Gley = savi’.
Lett.glīve ‘Wasserblü,grüner Schleim auf dem Wasser,Schleim = (sini)levä, "veden- kukinta", Schlick = liete,vetinen maa’ ist meines Erachtens keine geeignete Quelle für finn. liiva 1 ‘Sand = hiekka, Schlamm = liete’.
Hingegen ist lett. glīve ‘Wasserblüte, grüner Schleim auf dem Wasser, Schlick, Schleim’ sachlich sehr gut als Quelle für liiva 2 ‘Schleim,Seetang = levä´, etwas zu Brei gekochtes oder verfaultes = puuroksi keitetty tai pilattu’ annehmbar, nicht schlechter als das favorisierte germ. *slīwa.
(Just näin: tyhjästä on taas väännetty "kermaania"!)
***
Liukkonen schlägt für finn. hauki ‘Hecht’ eine baltische Etymologie vor, die an dem Problem leidet, dass die angenommene baltische Form *šaukēn irgends belegt ist. Die im Ursprung etwas ältere und konkurrierende Etymologie setzt ein urslawisches *ščaukā ‘Hecht’ an (Koivulehto 2006: 180).
Koivulehto billigt dieser Etymologie auch eine hohe Beweiskraft zu: “Es sollte nun- mehr unstrittig sein, dass die Berührungen zwischen den Urfinnen und Urslaven bereits vor der sogenannten späturfinnischen 23 Zeit begonnen haben. Und natürlich können nicht nur die (bisher) zwei Wörter, die dies explizit beweisen, die einzigen Lehnwörter dieser Zeit sein.”
Das andere beweiskräftige Wort ist finn.hirsi ‘Balken = palkki, Bohle = paalu’, estn. hirs ‘Zaunstange = aidantolppa’, das aus ursl. *(d)žirdi stamme,woher russ. жердь ‘Stange = tanko’. Koivulehto lässt dabei die Deutung Liukkonens für hauki außen vor, ebenso wie die Erörterung von Nieminen (1949), wonach hirsi baltischen Ur- sprungs sein könnte und mit lit. žardas, žardis ‘Stecken = sauva, keppi, Stange = tanko, Bock = pukki (teline)’ zu verglei-chen ist. Dies ist insofern auffällig, als die Beweiskraft einer Etymologie nicht mit einem Beweis im mathematischen Sinne verglichen werden kann, sondern bestenfalls ein Argument darstellt, das zudem schwächer wird, wenn es auch alternative Erklärungs-möglichkeiten gibt.
Kallio (2006) hat im gleichen Band ein ähnliches Thema wie Koivulehto und viel-fach identisches Material. Er erwähnt beide Alternativen zu der slawischen Deutung, vermerkt zu hirsi aber “... be-cause the crucial zerograde is unattested from Baltic. Therefore,the Baltic loan etymology must indeed be considered inferior to the Slavic one.” Zu Liukkonens Deutung gibt es folgenden Kommentar:“Once again, the Slavic loan etymology seems not to be convincing enough for Liukkonen,who would like to replace the Early Middle Slavic source *ščaukā (< *škeukā) with its Baltic pseudo-cognate *šaukē (< *sk´oukē) although no such word is attested from Baltic. "
(Tuo ei ole ehdoton este,että sanaa ei ole nykyisissä balttikielissä, jos e on johdettu säännömukaisesti kantabaltista, ja jos sillä seurannaisia muualla, vaikka suomessa: hauki, haukata.)
" At least I remain unconvinced as to what grounds we have to reject the phonologi-cally and semantically faultless Slavic source in favour of his fabricated Baltic source, whose previous existence he circularly bases on Early Proto-Finnic *šavki alone.”.
Dabei wird das Hauptargument von Liukkonen doch sehr deutlich - der enorme geographische Abstand zwischen Urslaven und Ostseefinnen zu der fraglichen Zeit, bzw. phonetische Unmöglichkeit für diese Entlehnung zur Zeit als die Slawen Nach-barn der Finnen wurden. Was daran nicht zu verstehen ist? Immerhin versucht Kallio dies zu umgehen, indem er argumentiert:
“ As loanwords are indeed borrowed from people instead of peoples, all we basically really need is only one Early (Middle) Slavic speaking trader who just happened to wander far enough to the north.”
Handel passiert und Handel führt zu Lehnwörtern, sicher. Aber ‘Hecht’ gehört nicht zu der dazu prädestinierten Gruppe. Daran ändert auch Koivulehtos Bemerkung, “dass der Name eines grossen und als Nahrung wichtigen Fisches übernommen wurde, ist nicht verwunderlich: ist doch auch finn. lohi ‘Lachs’ aus dem Baltischen übernommen worden” nichts, denn die Situation lässt sich nicht vergleichen, da die Ostseefinnen mit den Balten in unmittelbarer Nachbarschaft und wohl auch teils vermischt mit Zweisprachigkeit wohnten.
Die Diskussion ist geprägt von verschiedenen Interpretationen zum Thema Balto-Slawisch. Wenn man diese Gemeinschaft aner- kennt, ist es ziemlich egal ob man das Ur-Baltisch,Balto-Slawisch, Slawo-Baltisch oder gar Ur-Slawisch nennt und mit allerlei Proto-,Vor-,Frühversieht,genauso wie es egal ist,ob man das nun als Sprache, Dialektgemeinschaft oder Isoglossengemeinschaft bezeichnet.Das Deutsche wird ge-wöhnlich als Sprache bezeichnet, doch wird es keinem in den Kram kommen, zu be-streiten, dass es gleichzeitig eine Dialekt- und Isoglossengemeinschaft ist. Während Koivulehto (2006) seinen Aufsatz “Wie alt sind die Kontakte zwischen finnisch-ugrisch und baltoslavisch?” nennt, fällt das Baltische bei Kallio (2006) im Titel weg “On the Earliest Slavic Loanwords in Finnic”.
Während Liukkonen in bestimmten Fällen “die Termini Baltisch und Balto-Slavisch praktisch synonym” verwendet, 24 scheint dies Kallio ganz analog für Slawisch und Balto-Slawisch zu machen. Darauf deutet seine Aussage:“On the other hand,as Early (Middle) Slavic was still a Balto-Slavic dialect rather than a Balto-Slavic language, many of the loanwords traditionally regarded as Baltic could similarly be taken for Early (Middle) Slavic”. Schön. Wenn man also deutsche Entlehnungen im, sagen wir mal, Kaschubischen, hat,dann werden die am ehesten niederdeutsche Quellen haben - da nun aber das Bairische wie auch das Niederdeutsche ein deutscher Dialekt ist, so können wir diese Entlehnungen mit Kallio jetzt auch als Bairisch klassifizieren. Boah.
(Just.Kallio aloitti myös kampakeraamisen kulttuurin SU-pitoisuu- den kiistämisen, vaikka mitään muutakaanjärkevää oletusarvoa ei ole.)
Auch die Annahme von balt. *šaukē ist im Vergleich dazu eine schwache Annahme. Der Hecht ist hinreichend weit verbreitet, so dass er den Finnen bekannt gewesen ist, kein Gegenstand des Kul- turtransfers. Grundnahrungsmittel waren sicher keine Handels- ware für den Fernhandel. 27
Wenn sich nun dennoch eine Entlehnung durchsetzt, dann ist dies am Ehesten mit Zweisprachigkeit zu begründen.Lässt sich ein baltisches *šauk- 28 nachweisen oder wenigstens plausibel mit anderen Daten verbinden?
Liukkonen überlegt ganz am Rande ob hier lit. Šaũkupis (Fluss; Sėda, Plungė) hergehören könnte.
Die favorisierte Etymologie verbindet diesen FN mit lit. šaũkti ‘schreien = huutaa. Dazu dann weiter Šaũkbalė (Tümpel = lätäk- kö, Niedermoor = Alasuo), Šaukės und Šaukančioji (Wiesen = niittyjä), Šaukys (Bruch = räme, murtarminen).
(Ahaa: että muilas voisikin olla slaavilaina liettuasta venäjän mylo:sta! Tuskin on: kantaindo-euroolainen verbi on *men- = pestä, sekoittaa (taikinaa em.) ja -l- on nimenomaan (muinais- ja nyky-)liettualainen johtopääte.
Bei Ursprung aus lit. šaukti sollte man auch oder sogar überwie- gend *Šauka fin-den. Dies ist indessen nicht der Fall,man hat nur Šauklys u.ä. Damit entfällt der Weg über den PN. Wenn man die Gewässernamen mit lit. šaukti, lett. saukt verbindet, so kommt man in der Deutung schwerlich an der Folklore vorbei, da kein unmittelbarer Bezug besteht. Selbst Smoczyński bringt hier eine Re- densart Balojemnešū kalok, o tai velnią prisišauksi ‘im Sumpf schrei nicht, sonst kommt der Teufel herbei’ - ein häufiges Thema, dass man den Teufel in Mooren und Sümpfen antreffen und hier leicht herbeirufen kann. Ein anderes Thema, m.E. hier besser passend, ist der Sagen-komplex über Seen, dass nämlich diese wandern – in Form von Wolken – und erst sesshaft werden oder aber überhaupt aus Wolken entstanden sind, wenn man diesen einen Namen gibt. Nun heißt im Lettischen saukt eben auch ‘nennen’ und oft existie-ren Sagen,dass der See nach dieser Erstbenennung auch seinen Namen hat. An der Stelle des Moores Saukas purvs (Meirāni) befand sich,der Sage nach,früher der See Saukas ezers.Dort wo sich heute das Moor Strupbrencis befindet,war früher der See Saukas oder Strupbrencis, der sich wegen seines schlechten Namens empörte und einen neuen Platz suchte.
29. Diese sind nur baltisch und haben keine Vergleichsmöglichkeiten, als Kentum-variante kann man lit. kaukti ‘heulen=ulvoa, (Wolf, Wind), schrei-en’ auffassen, nach Smoczyński “dźwiękonaśladowcze, ... jak np. stpol. kukać”. Onomatopoetisch wohl auch lit. staugti und gleicher Bedeutung d. heulen, jaulen = ulista (koira, ym.). Semasiologisch darf lett. saukt ‘nennen = nimittää’ dann mit d. Rufname verglichen werden. 30
Nicht abwegig erscheint auch Kontraktion aus Savukas,das man als Di-minutiv zu savas ‘eigen’, sau ‘sich (Dat.)’ auffassen kann. Ähnlich werden ja auch einige PN mit Sauden zweistämmigen altererbten Namen zuge-rechnet, etwa Saudargas, Saukantas, Saugintas, Saunora, wo Sau- ebenfalls mit savo, sauverbunden wird.
***
Der Vorschlag von Liukkonen, ein baltisches *šaukē ‘Hecht’ anzu- nehmen würde die Seenamen allerdings weit besser erklären, ganz ohne Ausflug ins Mythologische. Dass das Moor, das aus dem ver- landeten See Saukas ezers entstanden ist, diesen Namen weiterführt ist nicht weiter verwunderlich - insbesondere,wenn man bedenkt, dass der Hechtname, so es ihn denn gab, irgendwann obsolet geworden sein muss. Vergleichbar wäre das Hechtmoor in Schleswig-Holstein. Selbst Namen von Wiesen lassen sich mit dem Hecht in Verbindung bringen. Lagen Mähwiesen doch einst an mäandernden Flüssen, die im Frühjahr Hochwasser hatten und dann in Senken Was-serlachen bis in den Sommer hinein hatten.In diesen Senken,das wird oft akzentuiert wenn man nach Flussnamen und vormelioriertem Flussverlauf fragt, wimmelte es insbesondere von Hechten. Der Wiesenname Šaukančioji ‘wörtl.: die Rufende’ deu-tet schon auf Bildung von šaukti ‘schreien, rufen’, wobei die Motivation allerdings völlig unklar ist.
Zur Wortbildung von *šaukē o.ä. ‘Hecht’ bringt Liukkonen das Standardbeispiel lit. spėkas ‘Kraft = voima, Vermögen = kyky’. In ähnlich abstrakter Bedeutung wäre lit. stoka ‘Mangel’ < *steH2-keH2-: stoti ‘(auf)stehen, anhalten’ zu nennen. Ähnlich konkret wie der vorgeschlagene Hechtname wäre apr. slayx, lit. slíekas, sliẽkas, slieka ‘Regenwurm = kastemato’, wozu mit sliekė ‘dünn gesponnener Faden’ auch ein passender ē- Stamm vorliegt, in diesem Fall aber wohl sekundärer Natur.
Damit ist natürlich kein Beweis angetreten, dass ein balt. der den Flüssen, *šaukē o.ä. ‘Hecht = hauki’ bestanden hat. Trotzdem ist diese Annahme weniger stark, als die der extremen Vor-verlagerung einer slawischen Ent- lehnung. Da der sl.Hechtname gemeinslawisch ist, wäre es denkbar, diesen noch weiter vorzudatieren und als baltoslavisch anzusehen. 31
[http://www.verwandt.de/karten/absolut/hecht.html], eingesehen am 30.4.2008.
Būga, K. 1958: Rinktiniai raštaiI. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatū- ros leidykla. Būga, K. 1959: Rinktiniai raštai II. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatū ros leidykla.
Dambe, V. 1970: Latvijas apdzīvotu vietu un to iedzī votāju nosaukumi. Rīga: Zinātne.
Deltuvienė, D. 2006: Baltiški Mažosios Lietuvos XIV-XVIII a. oikonimai. Vilnius: VUL.
EH = Endzelīns, J., Hauzenberga, E. 1934-1946: Papildinājumi un labojumi K. Mülenbacha Latviešu valodas vārdnīcai. Rīga. End- zelīns, J. 1951: Latviešu valodas gramatika. Rīga: Latvijas valsts izdevniecība.
Gliwa, B. 2005: Einige litauische Ortssagen, bodenlose Gewässer und Frau Holle (KHM 24, AaTh 480). Studia Mythologica Slavica 8: 187-223.
Kagaine, E. 2004: Lokālie somugrismi latviešu valodas Ziemeļ-rietumvidzemes izloksnēs. Rīga: LU Latviešu valodas institūts.
Nieminen, E. 1949: Fińskie hirsi ‘belka’. Lingua Posnanienis 1: 99-120.
Pėteraitis, V. 1992: Mažoji Lietuva ir Tvanksta. Vilnius: Mažosios Lietuvos fondas, Mokslo ir enciklopedijų leidykla.
Polanska, I. 2002: Zum Einfluss des Lettischen auf das Deutsche im Baltikum. Inauguraldissertation Universität Bamberg.
SSA = Itkonen, E. et al.1992-1995: Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1-2. Helsinki: SKS.
von Weizsäcker, C.F. 1993: Der Mensch in seiner Geschichte. München: dtv.
Zander, R. 2000: Handwörterbuch der Pflanzennamen,16.Auflage bearbeitet von W. Erhardt, E. Götz, N. Bödeker, S. Seybold. Stutt- gart: Ulmer. Zinkevičius, Z. 1966: Lietuvių dialektologija. Vilnius: Mintis.
Kommentit