Kari K. Salminen kirjoittaa kolumnissaan Alkkarissa (päivä jäi pois kirjaston kopio-koneella) Vastapainon kääntämästä (minkä se olisi ihan yhtä hyvin voinut jättää tekemättäkin) teoksesta seuraavaa otsikolla ”Tähän ei mies pysty”:

Hannah Arendtin järkälemäinen teos Totalitarismin synty on viime vuosisadan suurimpia (isoimpia? HM) kirjoja, ja nyt se on suomennnettu.

Arendtin ajattelussa ei ole mitään,mistä tulee mieleen naisfilosofia.(Minulla kyllä tu-lee, vaikken itse teosta ole lukenutkaan…HM) Teos ei käsittele sukupuolta, patriar-kaattia, seksuaalisuutta tai muuta sellaista,josta naisfilosofia tunnetaan. Mutta miksi naisfilosofian pitäisi näihin aihepiireihin rajoittua? Ei varmaan pidäkään, mutta perin-teisesti näin on ajateltu. Jos kirja tuo sukupuolitettua tai muuten vaihtoehtoista vaik-kapa yhteiskunnan tai taideteorian ”diskursseihin” ja kirjoittaja on nainen, niin se on sitten naisfilosofiaa.

… Hannah Arendtin teoksesta on hankala tehdä naisfilosofian klassikkoa, ellei sitten jotenkin niin kierosti, että pitää sitä poikkeuksellisen rohkeana kurkistuksena totalita-rismin kuiluun. Sinne miehet harvemmin kurkkaavat. He pysyttelevät politiikan, sota-historian ja taloushistorian kaavoissa eivätkä uskalla ruotia kohtaamiaan äärimmäi-syyksiä uusin käsittein. Ja nimenomaan uudenlaista käsitteistöä natsien ja stalinis-tien totalistarismin ja terrorin käsittely kysyy.

Viime vuosina on julkaistu kiitettävästi naisten kirjoittaman filosofian klassikoita… Useimmat ovat selvästi naisfilosofiaa. Mutta Arendtin teos ei ole. (?HM) Se on kirjal-lisuuden monumentaalisin monitieteinen totalitarismin ruumiinavaus.Ja se on naisen kirjoittama. Vaikka turpaan tulisikin, sanon: tähän ei mies pysty. ”

(Vähän aikaista ja harhaanjohtavaa puhua ”ruumiistakaan”: molemmat silloiset todelliset perusideologiat voivat paksusti: ensimmäinen tieteellisesti ja se toinen rahallisesti ja hölynpölyjournalistisesti; niihin palataan. HM)

Noin siis toimittaja Salminen.Hän aliarvioi raskaasti miehiä hölynpölymaakareina: se ei ole sukupuolesta kiinni.Ja hän ”unohtaa” kaksi perustärkeää ”miestieteenalaa”: tie- teen- ja aatehistorian. Hannah Arendtin käyttöön ottama ”uusi käsitteistö” ”totalitaris-mista” (jolle sanalle hän antoi uuden, entistäkin huonomman merkityksen Mussolinin kulttuuriministerin, entisen Sosialistisen internationaalin radikaalijohtajan Giovanni Gentilen antaman ”virallisen" merkityksen tilalle), on puhdasta potaskaa.

Yllättävää kyllä, Sovjetskaja entsiklopedija noteeraa Gentilen hegelistisen filosofin ominaisuudessa (toisin kuin Arendtia frankfurtistisena sellaisena) ja käyttää myös termiä totalitarismi, Gentilen merkityksessä.

Gentile, Giovanni

Born May 30,1875, in Castelvetrano; died Apr.15,1944,in Florence. Italian neo-Hege-lian philosopher; an ideologist of fascism.Minister of education in the Mussolini go-vernment (1922-24). Professor of history of philosophy at the University of Palermo from 1907, the University of Pisa from 1914, and the University of Rome (1917 - 44).

Gentile’s philosophical system, his so-called actualism,is a subjective idealist variant of neo-Hegelianism. In reforming Hegel’s philosophy, Gentile came close to Fichte’s view, reducing reality to the current thinking process, what he called the “act of thought” or “thinking thought".Since he identified the act of thought with actual reality, he contrasted it not only to the whole objective world but also to past thought, to “thought thought,” which, according to Gentile, was an “ossified” and materialized thinking process and hence no longer dialectical.

Gentile cooperated with the fascist government and became an apologist of the tota-litarian state, which he viewed as the embodiment of the moral spirit. He called for the total submission of the personality to the state and for the dissolution of individuals in political history.“

 Totalitarian State

an imperialist, authoritarian, bourgeois state exercising total centralized control over all aspects of society. Totalitarian states and regimes are characterized by their cont-rol of all legal organizations and their use of discretionary powers not limited by law; also characteristic of such states and regimes are the suppression of democratic or-ganizations, the abolition of constitutional rights and freedoms, the militarization of society, and the repression of progressive forces and differing viewpoints. Fascist Germany and Italy were totalitarian states.”

Tietysti voidaan keskustella siitä, onko esiintynyt ja missä gentileläistä totalitaris-mia, vaikka sitten sosialismissakin.Hitlerin ideologia oli muuta kuin gentileläistä. Hän kopio Mussolinilta osan poliittista järjestelmää eikä ideologiaansa, joka oli hänen omissa riveissään keitetty kokoon. Se ideologia oli lisäksi enemmän Heinrich Himm-lerin kuin Hitlerin itsensä alaa. Ideologian sielu oli oikein tunnettu henkilö, jonka tuollainen rooli oli kuitenkin megaluokan valtionsalaisuus...

Gentile kopioi termin englantilaisen Wikin mukaan fasisminvastustaja Giovanni Amendolalta: 

” The notion of "totalitarianism" a "total" political power by state was formulated in 1923 by Giovanni Amendola who described Italian Fascism as a system fundamen-tally different from conventional dictatorships.The term was later assigned a positive meaning in the writings of Giovanni Gentile, Italy’s most prominent philosopher and leading theorist of fascism. He used the term “totalitario” to refer to the structure and goals of the new state. The new state was to provide the “total representation of the nation and total guidance of national goals". He described totalitarianism as a society in which the ideology of the state had influence, if not power, over most of its citizens. According to Benito Mussolini, this system politicizes everything spiritual and human:

Everything within the state,nothing outside the state,nothing against the state.

” Amendola, Giovanni

Born 1886; died Apr. 6, 1926. Italian political figure and publicist. Became a parliamentary deputy in 1919.

After World War I, Amendola led the left wing of the Liberal Party. In 1924 he became one of the leaders of the antifascist Aventine bloc.After the bloc was defeated in its struggle against fascism, he maintained liberal republican positions. In July 1925 he was viciously beaten by a band of fascists.He died in exile in France.”

Hannah Arendt keittää kokoon täysin oman keitoksensa, jossa nimenomaan natsi-Saksa ja Neuvostoliitto muka olisivat jotenkin ”samanlaisia” ja eroaisivat periaat-teellisesti kaikista muista ”autoritaarisista” järjestelmistä, niiden joukossa vanhoista Saksan, Venäjän, Itävallan, Belgian,Turkin jne. imperialistista terroristisista monarki- oista ja jopa keisarillisesta Japanista,puhumattakaan Brittiläisestä,Ranskalaisesta, ja Hollantilaisesta imperiumista, ajan imperialistisista ”tavallisista diktatuureista” kuten Salazarin Portugalista ja Francon Espanjasta tai ajan ”tavallista” yksipuoluejärjestel-mistä (Turkki, Meksiko jne.).

Nimitän seuraavassa Arendtin keitosta ”TOTILATERALISMIKSI”, ettei sitä sekoitat Amendolan, Gentilen ja Sovjetskajan määritelmiin. Otan määritelmät suomalaisesta Wikistä ja lainaan oheista keskustelua.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1100535.html#p1100535

" Saksalais-amerikkalainen politiikan tutkija Hannah Arendt julkaisi vuonna 1951 tutkimuksen The Origins of Totalitarianism (Totalitarismin juuret). Hänen mukaansa 1900-luvun alkupuolella nousseet totalitaariset järjestelmät erosivat aikaisemmista diktatorisista järjestelmistä muun muassa siinä, että

1) poliittiset laitokset toimivat ainoastaan todellista valtaa pitävän ryhmän lavasteina ja että

2) aate oli vallanpitäjille pelkkä väline kansan hallitsemiseen. "

(Eli että vallanpitäjät eivät olisi "todella uskoneet" järjestelmän ideologiaan. HM)

” Arendtin ”1900-luvun totalitarismin erikoistuntomerkit” eivät pidä paikkaansa: joko ne eivät ole totta, tai niissä ei ole mitään poikkeavaa ”aikaisempiin diktatuu-reihin” nähden SILLÄ TAVALLA, kuin hän luulee, vaan jopa päinvastoin:ne aiem- mat viimeisimmät muut autoritaariset järjestelmät saattavat poiketa hänen luonnehti-mallaan tavalla näistä, esimerkiksi johtavan kerrostuman, lainmukaisten valtaelinten ja johtavan ideologian keski-näisten suhteiden osalta.

Jos Mussolinin Italian ja Stalinin NL:n edustuselimet olivat ”salaa todellisten val-lanpitäjien lavasteita” (mikä ei ole ainakaan NL:ssa kaikin puolin kuten juridisesti edes totta, koska kaikki lailliset päätökset piti kuitenkin tehdä niiden kautta rauhan aikana!), niin tämä on ”toisin kuin aikaisemmissa diktatuureissa” ainoastaan sii-nä suhteessa,että niissä aikaisemmissa kuten tsaarin Venäjällä ja Englannissa ne olivat olleet sitä täysin julkisesti ja lain kirjaimen mukaan, ju-ridisen VALLAN ol-lessa monarkilla! Joskus saattoi olla,että todellinen valta oli kuin olikin parlamentilla, mutta sen piti laillistuttaa päätöksensä monarkilla eikä päinvastoin! Ja natsi-Saksas-sahan mitään edustuselimiä ei varsinaisesti ollutkaan.

Mitä tulee siihen Arendtin ”totalitarismin erikoistuntomerkkiin”,että (sinänsä jo valmis) ”aate (ideologia) olisi ollut pelkkä väline kansan hallitsemiseen”, niin siinä EI olisi ollut ainakaan eroa entisiin uskonnollisiin diktatuureihin ja mo-narkioihin nähden! Arendt ei huomaa,miten hän PESEE ”PUHTAAKSI” ANSIOTTOMASTI noilla ”eroillaan” AIKAISEMPIA DIKTATUUREJA, ja todellisuus on usein PÄIN VASTOIN KUIN HÄN SANOO.

Lisäksi tuo perustelematon möläys tarkoittaa,että Hitler ei olisikaan ”todella ajatel-lut” natsistisesti (vaan vaatinut sitä pelkästään kansalta) eivätkä Lenin eikä Stalin marxismin pohjalta (noh...Trotskihan ei siten ajatellutkaan!). Herää kysymys, MINKÄ MUUN IDEOLOGIAN POHJALTA KUKIN HEISTÄ SITTEN AJATTELI? Siitä Arendt ei taidakaan kertoa mitään...

(Vai oliko niin, että hänen mielestään ”hekin kuten kaikki” ”ajattelivat IHMISLUON-NO/STA/ LLA”, suora(sta)an "Keenistä” (siis, viimeisimpien tutkimusten mukaan, "rotumurhapeilineuroonista"!!?

Olisko Arendt voinut olla noin hullu ”varhaisharilainen”? Mene tiedä.)

Hitler ajateli suorastaan överiksi JUST NIIN KUIN NATSIMIN OPPI OLI, voisi sanoa, että VALITETTAVASTI!

EIHÄN HÄNTÄ TUOSSA SUHTEESSA IHAN TÄYDESTÄ TODESTA OTTANUT- KAAN KUIN KAKSI MUUTA MAAILMANPÄÄTTÄJÄÄ: STALIN JA CHURCHILL! Ja näiden lisäksi niin teki muutama alainen ja kannattaja, mm. muutoin ”älykäs” Goebbels.

Mussolinia ehkä lukuun ottamatta ”diktatorisesti hallitseva totalitaristiryhmä” ei ollut itse luonut sitä ideologiaa, jonka perusteella hallitsi, ja jonka käsittein ja si-sällä käytiin myös poliittiset kiistat,joten sitä ei ollut voitu ”luoda heidän valtaan
sa perustelemaan”,kuten Arendt väittää muka ”vuosisadan totalitarismin erikoistunto-merkkinä”. Sekä Hitler että Lenin/Stalin nousivat valtaan, koska / kun heidän edusta-mansa ideologia oli jo laajasti levinnyt väestön joukkoon ennen sitä. Eivätkä he suin-kaan yksin olleet niitä ideologioita luoneet saati levittäneet, kaikkea muuta! Maiden vallitsevat ideologiat eivät myöskään varsinaisesti muuttuneet perusteiltaan mihinkään yhtään sen enempää Stalinin kuin Hitlerinkään hallitusaikana.

Lisäksi Arendtin erityisesti tältä ”tutkimustulokselta” pudottaa pohjaa se, että ääri- frankfurtistit näkevat kaiken mm. tieteen ja uskonnon olemukseltaan pelkäs- tään ”jonkun valtaryhmän vallan perusteluna Newtonin ja Einsteinin mekanii-kasta ja sähkömagnetismista Marxin, Keynesin ja monetaristien talousteoriohin, poliittisiin ismeihin ja uskonnollisiin irrationaalisiin ”maailmanselityksiin”.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/a ... /dial.html

Tässä nähdään,kuinka hirvittävän vaarallista arendtilainen ja muu noskelainen ja vastaava tieteelle pyllistävä (en tarkoita natsi Heideggeria, jolle juutalainen ”demo-kraatti” ja ”sosialisti” Arendt fyysisesti ”pyllisti”, enkä pidä häntäkään tieteilijänä...) ”lattapää-ääliötietäväisyys” on! Vaikka kaikki tulokset noista 30-luvun ideologisista ase(tel)mista ovat näkyvissä, niitä ei silti lainkaan osata lukea VAAN JAUHETAAN VAIN VANHAA PASKAA, joka johti (Saksan ja Suomen demarit) Hitlerin myötäjuoksijoiksi.

Stalin seurasi ajattelussaan suorastaan orjallisesti marxismin kehitystä ja sen kään-teitä: kun tapahtui jokin edistysaskel, kuten Vygotskin kielellisen ajatteluteorian (mar-xilaisen psykologian) läpilyönti tiedeyhteisössä NL:ssa, hän fikseerasi sen kirjoituk-sissaan (”Marxismista kielitieteessä” 1948), tai buharinismin torjuminen taloustietees- sä (”Sosialismin rakentamisen taloustieteellisiä kysymyksiä NL:ssa" 1952, toki se vastaava käänne oli tapahtunut aiemmin) ja usein muutti jollakin tapaa myös (puolueen) politiikkaa.

http://www.marxists.org/reference/archi ... jun/20.htm
http://www.marxists.org/reference/archi ... /index.htm


Sen enempää Hitler kuin Stalinkaan eivät valtaannousunsa aikoihin enää tarvinneet ideologian eivätkä poliittisen retoriikan opastusta. He olivat silloin jo siinä huippuja keskenään kategorisen vastakkaisissa ideologioissaan nimenomaan ihmiskuvan ja yhteiskuntakuvan alueella. Mitä he sen sijaan tarvitsivat ryhtyessään soveltamaan ideologioitaan, olivat erityistieteelliset koe- ja muut empiiriset tulokset. Nuo tulokset olivat sotasalaisuuksia, ja niiden tekijät erityisessä turvallisuusvarjeluksessa, jolle oli eduksi ”etäisyys” vallanpitäjistä,jopa hienoinen ”toisinajattelijan” leima.Tämä jo osoit- taa, että heidän tuloksensa olivat nimenomaan asiaa johon uskottiin, eikä suinkaan vain oltu uskovinaan. Stalinin tieteellinen ykköstukipylväs ihmis- ja yhteiskuntakuvan alalla tunnetaan mm. marxismin keskeisestä periaatteesta suhteessa erityistieteisiin, joka pätee muillakin kuin hänen alallaan:

” ‘Marxist’ psychology... is developing before our eyes,... it does not yet have its own methodology,and attempts to find it ready - made in the haphazard psychological sta- tements of the founders of Marxism, not to mention the fact that to find a ready-made formula of the mind in the writings of others would mean to demand ‘science before science itself.” 

Kullakin erityistieteenalalla on omat objektiiviset metodinsa, joita filosofian tai muut ”yleiset metodit” eivät korvaa.

http://www.marxists.org/archive/vygotsky/

Stalin tavallaan vastaa tähän teoksensa "Marxismista kielitieteessä" alussa. Teos on täydellisesti Vygotskin teorian mukainen, ja koskee pääasiassa oppiriitoja, joita käytiin 20 vuotta aikaisemmin Vygotskin vielä eläessä:

Concerning Marxism in Linguistics

A group of younger comrades have asked me to give my opinion in the press on pro- blems relating to linguistics,particularly in reference to Marxism in linguistics. I am not a linguistic expert and, of course, cannot fully satisfy the request of the com-rades. As to Marxism in linguistics,as in other social sciences, this is something directly in my field. I have therefore consented to answer a number of questions put by the comrades. “

 

HITLERIN LÄHIPIIRIN TODELLINEN IDEOLOGIA JA TODELLINEN PÄÄIDEOLOGI


Hitlerin ideologiaksi on väitetty sekä ”Sotzialbiologiaa” että mystisiä telepatia- jne. oppeja. Molemmat tiedot ovat oikeita. Ensin kuitenkin aiheesta keskustelua:


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/139297?page=3...


” "Hitlerin maailmankuva YLLÄTTÄVÄN TIETEELLINEN"!?


Hämmästelijä kirjoitti 21.04.2004 (139297)...

>Niin ihmettelen vaan miksi skepsiksen sivuilta ei löydy kritiikkiä koskien rotuoppia >vaikka se on aivan selkeä pseudotiede sekin. Edes Ihmeellinen maailma >opuksesta ei löydy tietoa ja kritiikkiä rotuopista. 

RK: Aamulehdessä 02.04. (2004) (kotikutoisesta "Stalinin filosofiastaan" tunnettu) Heikki Mäki-Kulmala (ex-taist. kuten allekirjoittanutkin) kirjoittaa historioitsija Michael Rissmannin teoksen:

"Hitlerin jumala: Saksan diktaattorin usko kaitselmukseen ja omaan lähetystehtä-väänsä", perusteella Hitlerin ideologiaa koskien mm. seuraavaa:

" Katsomusten kamppailussa Hitler on Musta Pekka, jonka kaikki haluavat pelata vastustajan käteen.

... Ne fundamentalistit,jotka pitävät Raamatun luomiskertomusta kirjaimellisena to-tuutena, ovat halunneet nähdä Hitlerissä evoluutioteorian kannattajan. Luonnontie- teellisen maailmankuvan omaksuneet taas muistavat mainita natsijohtajien kiinnostuksen okkultismia kohtaan."

... SS-johtaja Heinrich Himmlerin ja eräiden muiden käskyläistensä okkultistisia har-rastuksia Hitler sieti vain vaivoin,koska pelkäsi niiden herättävän epäilyksiä kirkolli-sissa piireissä ja valistuneiden kansalaisten keskuudessa. Toisaalta hänen oli pakko suvaita niitä, jotta muinaissaksalaisesta uskonnosta innostuneet äärinationalistit eivät olisi lähteneet etsiskelemään uutta Johtajaa.

... Hitlerille kaitselmus oli persoonaton, luonnonlain kaltainen. Maailma oli suuri sota-kenttä, missä kansat ja rodut kävivät ikuista kamppailuaan elintilasta ja olemassa-olosta. Heikoimmat sortuivat ja vahvat jäivät eloon."

... MYSTISILLÄ (isot k. RK) rotuopeilla ei Rissmannin mukaan ollut Hitleriin itseensä mainittavaa vaikutusta. Diktaattori piti rotujen kamppailua seikkana, jonka saattoi ha-vaita paljain silmin ilman meedion kykyjä. Kyse oli vain olemassaolon taistelusta, joka oli realiteetti kaiken elollisen piirissä.

... Yllättävää näkemystään Rissmann perustelee pikkutarkoilla analyyseillä. Niiden mukaan Hitlerin puheiden ja kirjoitusten sanasto ja käsitteistö ovat täysin erilaisia kuin tunnettujen rotumystikkojen. "

Ja nyt tulee varsinainen "pamaus":

"Rissmannin mukaan Hitlerin maailmankuva oli monissa kohdin yllättävän tieteellinen." !!!

Mäki-Kulmala "rinnastaa nykypäivään":

" Hitlerin jumala oli sellainen opportunistinen ajan henki, jolloin yhä useammat ihmi-set pyrkivät selviytymään todellisuuden ja "hyvän" välille revenneestä kuilusta unoh-tamalla hyvän (odotukset, RK) tai määrittelemällä sen uudelleen esimerkiksi selviy-tymiskyvyksi, voimaksi tai energiaksi.

Nämä nyt arkipäivän poliittiseen ja taloudelliseen kielenkäyttöön kuuluvat termit esiintyivät erittäin tiheään myös Hitlerin puheissa ja kirjoituksissa. Ehkä hänen kaitselmuksensa todella oli 20 vuosisadan jumala."

TODELLISUUDESSA HITLERIN IDEOLOGIASSA EI OLLUT TAVUAKAAN MITÄÄN TIETEELLISTÄ IHMISYHTEISKUNTAA KOSKIEN.

Mutta mitään MYSTISIÄ SELITYKSIÄ,mitään "henkimaailmaoletuksia" hänen toimin- tansa selittämiseksi ei myöskään todellakaan (olisi SB) tarvittu. Sikäli on aivan sama, uskoiko hän jossakin määrin joihinkin mystisiin tai käyttikö sellaisia piirejä hyväk-seen, sillä ei ole varsinaisen asian kannalta mitään, merkitystä,se on yksityisasia, Hitlerin uskonasia.

"Rotuihin" tuolloin uskoivat lähes kaikki,mutta kaikkialla niillä ei suinkaan "selitetty" ihmisen PSYYKKISIÄ ominaisuuksia, tai "selitykset" olivat harmittomia, varsinaiset rotuselitykset olivat kiellettyjä mm. suurimmissa uskonnoissa ainakin niitä laajasti tunnustavia etnisiä ryhmiä koskien, "pakanat" saattoivat sitten olla eri asia.

Varsinainen Hitlerin ideologia tiivistyykin näin ollen aivan tavalliseen SOSIOBIOLO-GISMIIN,synnynnäisten biologisten PSYYKKISTEN ominaisuuksien,ja nimenomaan korkeimpien sellaisten osalta, olettamiseen (ehkä hiukan "tieteellisempään" kuin Noam Chomskylla tai "Darwin"-seuralla, koska Hitlerin "geeniperäisissä psyykkisis-sä rotuominaisuuksissa" on myös kaikelle todelliselle biologiselle informaatiolle omi-naista DIVERSITEETTIÄ, hajontaa, toisin kuin esimerkiksi Chomskyn "kielielimessä"!).

Huomatkaa, että viimeisessä virkkeessä tuo "tieteellisyys" on lainausmerkeissä: TOISTAN:

Adolf Hitlerin ideologiassa ei ollut tavuakaan TODELLISTA tieteellisyyttä, se oli alusta loppuun sekin pesunkestävää HAISTAPASKANTIEDETTÄ.


Vihjaileeko "007 ja kuoleman katse" vuodelta 1985 jotakin juuri valtaan nousseelle Gorballe?


Noinhan asia olisi voinut olla. Tämän viikon maanantaina esitettiin taas erinomainen Bond-elokuva ”Kuoleman katse” vuodelta 1985, jossa yhdessä pääroolissa esiintyy n. 90-vuotias venäjänsaksalainen ”hevosjalostaja” tri Karl Mortner, joka osoittautuu pääkonnaksi, jonka ”jalostustuote” suurroisto Max Zorin on (kuten myös viimestä päälle mainio geenimanipuloitu kommunistitaistelija May Day eli Vappu, Grace Jones), on ollut Hitlerin rodunjalostustohtori Hermann Gaup (ellen väärin nimeä muista), ”jonka venäläiset onnistuivat nappaamaan ja salaamaan”.

”Tohtori Hermann Gaup” on justiin sellainen ”venäläisten salaama henkilö”, kuin jos Natsi-Saksan johdon muuta roolia esittänyt todellinen pääideologi ja ”hullujentunnis- tusohjelman” (tapettaviksi) ideoija, sielu ja johtaja olisi ollut 20 vuotta nuorempi eikä olisikaan vetänyt itseään hirteen vuonna 1941 Barbarossan alkaessa, ja olisi onnis-tunut myös ”jalostuksissaan” eikä pelkästään hullujentunnistuskoneensa aivo-sähkökäyrmittari EEG:n kehityksessä.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/353317?page=1...


" Aivosähkökäyrän keksijä Hans Berger oli Hitlerin "hullujentunnistusspesialisti".


Tämän ovat vasta myöhemmät tutkimukset Jenassa entisessä DDR:ssä todistaneet. Tähän asti on luultu,että Berger olisi ollut huonoissa väleissä natsien kanssa, ja että nämä olisivat jopa antaneet hänelle vastentahtoiset potkut 1938. Tätä kantaa on ollut omiaan vahvistamaan, että Berger oli itse skitsofreenikko kuten hänen tuolloin teini-ikäinen poikansakin,johon hän usein ensimmäisten joukossa kokeili testaus- ja mah- dollisesti myös "hoito"menetelmiään,sikäli kuin natsit sellaista lain-kaan lopultakaan olivat kiinnostuneita. He uskoivat, että "kun kaikki hullut kerran tapetaan, mielisairau-det häviävät ikihyviksi ("arjalaisen rodun" keskuudesta)"...

Asian on tuonut laajaan julkisuuteen R. Douglas Fields teoksessaan "The Other Brain":

books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA149&lpg=PA149&am...

Asia on taatusti tiedetty Itäblokissa, mutta sielläkinon hyssytelty, ja mahdollisesti ki-ristetty natseja ennemmin kuin annettu Lännen liberaaleille kunniaa natsien metsäs-täjinä. (Tämä kannattaa muistaa. Tunnetuin tapaus on varmasti Kurt Waldheim.) Ber-ger oli machilainen ja uskoi löytäneensä "ajattelun ja myös TELEPATIAN (johon hän ehdottomasti uskoi) fysiikan". Hän oli SS:n jäsen sen alusta alkaen salaa ja mielisai-raiden puhdistamisen ja tunnistamisen johtaja sen asianomaisessa elimessä, kaikkea tätä salaisesti.


Hän hirttäytyi v. 1941 osoittamatta kuitenkaan mitään katumusta natsitoimiinsa, vaan Fieldsin mukaan sellainen kuului hänen tyyppinsä skitsofrenian oireisiin.

Berger ja Saksan armeijan pääpsykiatri O. Wuth eivät nähneet psykiatrialla tieteen-alana tulevaisuutta "nyt kun hullut kerran tapetaan pois"


Berger oli ikänsä uskonut telepatiaan ehdottomasti,erityisesti sisarensa kanssa, josta heillä oli ilmeisestikin sattuman satoa olevia ”todisteitakin”, ja Berger katsoi myös telepatian useastikin pelastaneen henkensäkin.


en.wikipedia.org/wiki/Hans_Berger


““It was a case of spontaneous telepathy in which at a time of mortal danger, and as I contemplated certain death, I transmitted my thoughts while my sister, who was parti-cularly close to me, acted as the receiver.”

On completion of his military service,and obsessed by the idea of how his mind could have carried a signal to his sister,Berger returned to Jena to study medicine with the goal of discovering the physiological basis of “psychic energy”. His central theme became “the search for the correlation between objective activity in the brain and subjective psychic phenomena”.

After obtaining his medical degree from Jena in 1897,Berger joined the staff of Otto Ludwig Binswanger (1852 - 1929) who held the Chair in psychiatry and neurology at the Jena clinic. Habilitated in 1901,he qualified as a senior university lecturer in1906 and physician-in-chief in 1912, eventually succeeding Binswanger in 1919. He also collaborated with two famous scientists and physicians, Oskar Vogt (1870-1959) and Korbinian Brodmann (1868-1918),in their research on laterali-zation of brain function. Berger married his technical assistant, Baroness Ursula von Bülowin 1911 and later served as an army psychiatrist on the Western front during World War I. He was elected Rector of Jena University in 1927.

In 1924,Berger succeeded in recording the first human electroencephalogram (EEG). Filled with doubt,it took him five years to publish his first paper in 1929 which demon-strated the technique for "recording the electrical activity of the human brain from the surface of the head".

…After British electrophysiologists Edgar Douglas Adrian and B.H.C. Matthews con-firmed Berger's basic observations in 1934,the importance of his discoveries in elect- roencephalography (EEG) were finally recognized at an international forum in 1937. By 1938, electroencephalography had gained widespread recognition by eminent researchers in the field, leading to its practical use in diagnosis in the United States, England, and France.

In 1938,at the age of 65,Berger was made Professor Emeritus in Psychology. Accor-ding to biographers Niedermeyer and Lopes da Silva, the appointment occurred in an unceremonious manner as his relationship with the Nazi regime was particularly strained. Numerous sources report that, given their hostile relationship, the Nazis for-ced Berger into retirement that same year with a complete ban of any further work on EEG.

These biographical accounts were contradicted in 2005 by Ernst Klee, the German journalist specializing in the exposure and documentation of Nazi medical crimes, who demonstrated that Berger was a member of the SS.In 2005,Dr Susanne Zimmer- mann, medical historian at the University of Jena,found evidence that Berger had not been forced into retirement but had "served on the selection committee for his suc-cessor" who was sacked as a Nazi after the war. Moreover, official records at the Uni-versity of Jena dating from the 1930s proved that Berger had served on the Erbge-sundheitsgericht (Court for Genetic Health) that imposed sterilizations while his dia-ries contained anti-Semitic comments. Dr Zimmermann's findings corroborated re-search published in Germany in 2003 documenting Ber-ger's invitation by the SS racial hygienist Karl Astel to work for the EGOG (Court for Genetic Health) in 1941. Berger replied: "I am gladly willing to work again as an assessor at the Court for Genetic Health in Jena, for which I thank you."

Berger oli toiminut Heinrich Himmlerin johdolla tämän valtaanoususta alkaen,ja mah- dollisesti vaikka jo ennenkin.Ja hullujen tunnistus tapettaviksi oli kaiken aikaa EEG:n päätehtävä. Berger piti ajattelua ”aivosähkökentän toimintana”. Hänen oppi-isänsä  Korbinian Brodmann tunnetaan aivokuoren erikoistumisalueiden teoriasta, joka teo-ria alun perin perustui pienille anatomisille eroille alueiden välillä. Todelli-suudessa ne voivat laajasti ottaa ”toistensa tehtäviä” esimerkiksi vaurioiden reabilioitumisen yhteydessä.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö koko natsijohto olisi ollut Heinrich Himmlerin joh-dolla Bergerin ”teorioiden” lumoissa. Se selittää itsepintaisen riitelyn ja todisteet toi-saalta natsijohdon mystismistä ja okkultismista ja toisaalta samanaikai-sesta ”evo-luutiofanatismista”. Se selittää myös sen arvoituksen,millä olkapäillä Himmlerin kal- tainen nilkki saattoi nousta natsijohtoon ja määrätä pitkälle maan sisäpolitiikasta. Vastaus lienee,että viime kädessä Hans Bergerin olkapäillä. Koulutukseltaan labora- tiorioteknikkona (jota ammattia ei koskaan julkisesti ja päivänva-lolla harjoittanut, se oli lohdutuspalkinto epäonnistuneista insinööriopinnoista) Himmlerillä saattoi kuiten-kin olla enemmänkin roolia Bergerin kehittelytyössä. Tasan samoin oli käynyt Himm-lerin aloittamien upseerinopintojen I maailmansodan aikana: häntä ei koskaan pääs-tetty rintamalle asti upseerin, eikä missään muussa- kaan roolissa sillä kertaa. Natsit rupesivat kertymään upseerioppilaalle vasta II maailmasodan romahdusvaiheessa sotai- sana sisäministerinä. ”Telepaattista vaistoa” Himmlerillä kyllä ainakin sikäli oli, että hän oli kielteisimmin ja epäluuloisimmin suomalaisiin suhtautunut natsijohtaja…


"Libetin koe" Bergerin käyrästä...


Bergerin  ”ajattelevan sähkökentän teorian” jatkajana (ja myös muka sen keksijänä) on esiintynyt sittemmin nimeltä Benjamin Libet.


http://en.wikipedia.org/wiki/Benjamin_Libet


 " Conscious mental field theory


In the later part of his career, Libet proposed a theory of the conscious mental field (CMF) to explain how the mental arises from the physical brain. The two main motivations prompting this proposal were:

(1) the phenomenon of the unity of subjective conscious experience and

(2) the phenomenon that conscious mental function appears to influence nerve cell activity.

Regarding the unity of conscious experience, it was increasingly evident to Libet that many functions of the cortex are localized, even to a microscopic level in a region of the brain, and yet the conscious experiences related to these areas are integrated and unified. We do not experience an infinite array of individual events but rather a unitary integrated consciousness, for example, with no gaps in spatial and colored images. For Libet, some unifying process or phenomenon likely medi-ates the trans-formation of localized, particularized neuronal representations into our unified con-scious experience. This process seemed to be best accountable in a mental sphere that appears to emerge from the neural events,namely, the conscious mental field.

The CMF is the mediator between the physical activities of nerve cells and the emer-gence of subjective experience. Thus the CMF is the entity in which unified subjec-tive experience is present and provides the causal ability to affect or alter some neu-ronal functions. Libet proposed the CMF as a "property" of an emergent phenomenon of the brain; it does not exist without the brain but emerges from the appropriate system of neural activity.This proposal is related to electromagnetic theories of consciousness.

To test the proposed causal ability of the CMF to affect or alter neuronal functions, Li-bet proposed an experimental design, which would surgically isolate a slab of cereb-ral cortex (in a patient for whom such a procedure was therapeutically required). If electrical stimulation of the isolated cortex can elicit an introspective report by the subject, the CMF must be able to activate appropriate cerebral areas in order to pro-duce the verbal report.This result would demonstrate directly that a conscious mental field could affect neuronal functions in a way that would account for the activity of the conscious will. Detailed description of the proposed experimental test is as follows:

A small slab of sensory cortex (subserving any modality) is neuronally isolated but kept viable by making all the cortical cuts subpially. This allows the blood vessels in the pia to project into the isolated slab and provide blood flow from the arterial bran-ches that dip vertically into the cortex. The prediction is that electrical stimulation of the sensory slab will produce a subjective response reportable by the subject.That is, activity in the isolated slab can contribute by producing its own portion of the CMF. “

Tästä käyrästä sitten "mitataan" "kaikenselittävä" Libetin koekin (jota Libet itsekään ei lainkaan tulkinnut siten kuin tahdon ja ylipäätään korkeimpien psyykkisten toimin-tojen kiistäjät). Siitä käytyyn jankutukseen viittaan Wiki-linkin lisäksi tällä linkillä:

hameemmias.vuodatus.net/blog/3003405/libetin-koe-tiedostamattomasta...


Sitten kun hölynpölyn tielle lähdetään,ei perustavimpiakaan tieteellisiä käsitteitä voi-da käyttää oikein,vaan "koirat ja banaanikärpäset ajattelevat" (joka termi on varattu koskemaan symbolirakenteista ympäristöön nähden itsenäistä mielteiden eli mielel-listen representaatioiden, mielikuvien) prosessointia, puhutaan selkärangat-tomien "aivoista", vaikka niillä ei ole periaatteellista eroa perifeerisen ja keskushermoston välillä jne.

Tässä taas yksi uusi aivopieru:


Bergerin-Libetin "tietoisen sähkökentän teoriaa" Helsingin "yli- opiston" koirien ajat- telutukimuksessa"...


" Koiran ajatusmaailmaa selvitetään kiivaasti


Tutkijat yrittävät saada yhä kiivaammin tietoa koirien ajatusmaailmasta. Tutkijat ko-keilevat parhaillaan entistä monipuolisempaa ja eläinystävällisempää tapaa seurata koirien aivotoimintaa. Tutkimuksissa on jo selvinnyt,että ihmisen ja koiran aivotoimin- nassa on samankaltaisuutta.

  • Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto kokeilevat uutta tutkimusmenetelmää koirien ajatusmaailman selvittämiseksi.
  • Tutkimusmenetelmä on entistä eläinystävällisempi. Koirien ei tarvitse kärsiä tutkimuksen aikana.
  • Tähän asti tutkimus on selvittänyt, että koiran ja ihmisen aivot toimivat samankaltaisesti.

Lumi-koira saapuu koekaniiniksi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekun- nan koelaboratorioon. Aivosähkökäyräantureiden asentamisen jälkeen katsotaan, miten Lumin aivot reagoivat erilaisiin kuvaärsykkeisiin.Motivaattorina toimivat pienet nakinpalaset.

- Olemmme tutkimuksissa vasta alkuvaiheessa. Menetelmä on hyvin samankaltainen mitä ihmistutkimuksessa on käytetty.Koiran ihon pinnalle laitetaan anturit, joilla mita-taan koiran aivojen toimintaa. Ihan samaa toimintaa mitä ihmistutkimuksessa ja vau-vatutkimuksessa tehdään, valottaaa tutkija Heini Törnqvist Helsingin yliopiston eläin-lääketieteellisestä tiedekunnasta.

Menetelmällä tutkijat toivovat pääsevän entistä lähemmäksi koirien ajatusmaailmaa.

- Se on sen takia tärkeää,että voidaan parantaa koiran ja ihmisen yhteistyötä. Eli ym-märretään paljon paremmin mitä koira ajattelee ja mitä se tuntee.Niin pystytään myös toimimaan paremmin koiran kanssa, Törnqvist perustelee tutkimuksen tarkoitusta.


(SB:Koira tai mikään muukkan eläin ei senenempää ajattele kuin tunnakaan samalla menetelmällä kuin ihminen eli symbolirakenteisesti.Ympäristön ja elimistön tilojen signaloimia emootioita sillä sen sijaan kyllä on, ja ne vaikuttavat sen ehdollisten ja ehdottomien refleksien kulloiseenkin ärsykehierarkiaan. Ärsykkeelliset emootiot eläimillä ja ihmisillä ja kohteelliset  tunteet ihmisillä ovat eri asia.)


Ei pakottamista

Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteistyössä koirien mielenliikkeitä tutkitaan ensimmäistä kertaa myös täysin eläinystävällisesti.Tutkimuksen aikana koirat ovat hereillä eivätkä tunne minkäänlaista kipua. Aiemmin tutkimusmenetelmät olivat raaempia. Eläimille annettiin rauhoittavia aineita tai niiden liikkumista rajoitettiin.

- Nyt anturit kiinnitetään koiran ihon pinnalle eli sinne ei tarvi pistää mitään ihon alle tai porata kalloon. Koirat osallistuvat tähän aivan vapaaehtoisesti. Jos koira ei halua suorittaa tehtäviä tai katsoa kuvia niin koira voi poistua paikalta, -Törnqvist huomauttaa.

Ja kun koirat ovat hereillä ja vapaana, saadaan uudenlaisia tilaisuuksia kurkistaa niiden kokemusmaailmaan.

(SB: niiden kokemusmaailmaan nähdään vieläkin vähemmän kuin kenenkään toi-sen ihmisen kokemusmaailmaan.Koirilla kuten muillakaan eläimillä lisäksi EI OLE JAETTUA INTENTIOTA, jotta ne "tietäi- sivät olettaa" toisilla koirilla tai muilla sellaisen olevan.)

Ihmisen ja koiran aivot samankaltaisia

Tähän asti tutkimuksissa on saatu selville muun muassa se, että ihmisten ja koi-rien aivotoiminnassa löytyy yhtäläisyyksiä. Mittaukset ovat osoittaneet, että kuvia katso-vien koirien aivoaallot muuttuvat samalla tavalla, kuin jos samoja kuvia näytettäisiin ihmisille.

Jo aiemmin tutkimusryhmä osoitti,että koirat katsovat mieluiten toisten koirien kuvia. "


Bergerin-Libetin "aivoaallot" EIVÄT OLE AJATTELUA. Mitä ne ovat, sitä ei toistai-seksi tiedetä.

Sekä antipavlovistisesti tulkitut "aivoaaltoteoria" että "katseenseuraamistutkimukset" ovat johtaneet tähän asti ainakin ihmistutkimuksessa totaalisesti joron jäljille ajattelun sisällön tutkimuksissa.


Pöyristyttävintä HUUHAAta aiheesta on useinkin esittänyt Kansan Uutiset:

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3037734-totalitarismi-odottelee-otollisia-aikoja



Viivi Lindholm
Hannah Arendt (1906–

Totalitarismi odottelee otollisia aikoja

Hannah Arendt

Syntyi 14. lokakuuta 1906 saksanjuutalaiseen perheeseen,varttui Königsbergissä, nykyisessä Kaliningradissa.

Opiskeli Saksassa Heideggerin, Husserlin ja Jaspersin oppilaana.

Muutti 1933 lyhyen vangitsemisen jälkeen Ranskaan, jossa osallistui useiden juutalaisjärjestöjen toimintaan.

Onnistui 1941 täpärästi paeta Yhdysvaltoihin,jossa myöhemmin toimi professorina Chicagossa ja New Yorkissa.

Teoksissaan hän tutki muun muassa valtaa, auktoriteettia ja totalitarismia.

Kuoli 4. joulukuuta 1975 New Yorkissa. Hannah Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät


eristettyinä toisiaan vastaan.

Toukokuun 9. päivänä tuli kuluneeksi 68 vuotta siitä, kun natsit allekirjoittivat antautumissopimuksensa länsiliittoutuneille ja Neuvostoliitolle.

Natsismi,rasismi ja fasismi eivät kadonneet vaan piiloutuivat maan alle odottelemaan otollisempia aikoja uusien kapitalismin liikatuotannon aiheuttamien talouspulien tiimoilta.

Ovathan rasismi ja fasismi kapitalismin maastovaihde, jota työnantajat käyttävät työvoiman hinnan alentamiseen ja työntekijöiden oikeuksien polkemiseen.

Saksalainen, juutalaistaustainen filosofi ja politiikan teoreetikko Hannah Arendt (1906–1975) analysoi tuoreeltaan natsien nousun aiheuttamia kauhuja vuonna 1951 ilmestyneessä suurteoksessaan Totalitarismin synty, joka vihdoin ilmestyi suomeksi.

Rasismi on oikeiston vastalause tasa-arvoon pyrkivälle demokratialle. Rasisti ei kur-kota kohti todellisuutta tai tosiasioita vaan yrittää paeta rotuoppien harhakuvien tuot-tamiin alistamissatuihin, jotka antavat hänelle luvan asettua herraksi toisten yläpuolelle.

Totalitarismi ei ollut pelkästään natsien perisynti. Arendt vertailee Stalinin ajan Neuvostoliiton totalitarismia natsien kehitelmiin.

Hänen mukaansa natsismin ja kommunismin ideologiset sisällöt erosivat toisistaan, mutta ideologioiden muodon, loogisten johtopäätösten ja poliittisen järjestelmän käytännön toteutuksen suhteen ne olivat hyvin samankaltaisia.

Hitler ihaili Stalinia ja Stalin piti Hitleriä ainoana luottomiehenä maailmassa. Ainoa mies, jota kohtaan Hitler tunsi ”varauksetonta kunnioitusta”, oli ”nero Stalin”:

”Stalinin ja Venäjän hallituksen tapauksessa meillä ei ole runsasta dokumenttiaineis- toa,joka on saatavilla Saksasta. Hruštšovin 20. puoluekokoukselle pitämästä pu-heesta lähtien olemme kuitenkin tienneet,että Stalin luotti vain yhteen mieheen, ja se oli Hitler.”


Toisistaan eristetyt yksilöt


Pienissä yhteisöissä ja vähäväkisissä valtioissa totalitarismin nousu on vaikeampaa kuin runsasväkisissä suurvalloissa tai -kaupungeissa.

Vuonna 1840 ainoastaan Lontoo ja Pariisi olivat miljoonakaupunkeja,vuonna 1914 miljoonakaupunkeja olivat myös Berliini, Wien, Pietari ja Moskova.

Suurteollisuuden synnyttämien suurkaupunkien juurettomuus teki ihmisistä persoo-nattomia ja nimettömiä,heillä oli heikommat siteet perheeseen ja kirkkoon kuin maaseudulla.

Kyky ja halu toisten auttamiseen väheni. Kapitalismin ulospotkimat nälkäiset, työttö-mät ja onnettomat saattoivat odottaa hyvin vähän lohtua naapureiltaan.Poliisista tuli yhä näkyvämpi ihmisten välisten ristiriitojen selvittelijä ja sovittelija.

Ihmisten välisen henkilökohtaisen vuorovaikutuksen korvasi sensaatiolehdistö. Alkoi vilkas mielipiteiden, aatteiden ja ideologioiden muodostamisen aikakausi, joka kylvi myös rasismin ja totalitarismin siemenet.


Eristäminen totalitarismin esiaste


Arendtin mukaan terrori voi hallita ehdottomasti vain ihmisiä, jotka elävät eristettyi-nä toisiaan vastaan. Kaikkien tyrannihallitusten ensimmäisiä tehtäviä on eristää ihmiset toisistaan:

”Eristäminen on ikään kuin totalitaarisuuden esiaste. Sen tunnusmerkkinä on kyvyttö- myys ”toimia yhdessä”,kun valta syntyy aina ihmisistä,jotka toimivat yhdessä. Eriste-tyillä ihmisillä ei määritelmän mukaan ole valtaa. Eristäminen ja voimatto-muus eli täydellinen toimintakyvyttömyys ovat aina olleet ominaista tyrannioille.”

Arendtin mukaan se, mitä politiikan piirissä kutsutaan eristämiseksi, kutsutaan sosiaalisessa kanssakäymisessä yksinäisyydeksi.

Totalitaarisen vallan ihanne ei ole vakaumuksellinen natsi eikä vakaumuksellinen kommunisti, vaan eristynyt ja yksinäinen ihminen, jolle faktan ja fiktion tai oikean ja väärän välistä eroa ei ole enää olemassa.

Näin voi käydä maailmassa, jonka pääarvot määrää työ, missä kaikki ihmisen toiminta on muutettu raadannaksi.

Silloin yksilöllä ei ole jäljellä muuta kuin työn vaiva, eloonjäämisen ponnistelua, ja yhteys ihmistekoiseen maailmaan on poikki.

Yksilö kokee olevansa maailmassa juureton ja kaikille tarpeeton. Nämä tuntemuk-set ovat olleet ihmismassojen kirouksena teollisen vallankumouksen alusta saakka.


Loisten paratiisi


Rasismin ja samalla fasismin siemenet kylvettiin englantilaisen suurliikemiehen ja siirtomaapoliitikon Cecil Rhodesin (1853-1902) sekä juutalaisten rahoittajien voimin Etelä-Afrikassa, kun sieltä löytyi valtavat kulta- ja timanttivarannot 1870-80 -luvuilla.

Etelä-Afrikan ja Australian asuttamista eurooppalaisilla Arendt kutsuu finanssipääoman ja roskaväen liitoksi:

”Yhdessä he rakensivat ensimmäisen loisten paratiisin, jonka sydänverenä oli kulta. Liikapääoman ja liikaväestön tuote, imperialismi, aloitti pelottavan uransa tuottamalla kaikkein turhimpia ja epätodellisimpia tavaroita.”

Imperialismin päämääränä oli alkuperäiskansojen hyväksikäyttö ja hävittäminen. Pe-rusteluksi kehiteltiin 1800-luvulla rotuopit, joiden varjolla selitettiin ”elinkelvottoman ihmisaineksen” hävittäminen luonnonlaiksi, jotta uusi ehompi tulevaisuus olisi mahdollinen.

Natsit ammensivat tästä Euroopan 1800-luvun perinteestä, eivätkä itse keksineet juuri mitään uutta tai ihmeellistä.

Arendtin mukaan politiikka on aitoa vapaata toimintaa yhteisessä arkimaailmassa, jossa järjenkäytön ja omantunnon kuuleminen antavat toimintavapauden.

Ideologiat ja massakulttuuri kahlitsevat ja eristävät ihmiset aidosta vapaasta yhteis-elämästä yksinäisiksi, toisilleen vihamielisiksi ja ennakkoluuloisiksi, kaikkea ja kaikkia epäileviksi erakoiksi.


Läheisilleen hyvää uneksivat olennot


Massakulttuurin kautta porvaristo propagoi joukoille hyödyn ja kilpailun ideologiaan-sa, jossa vain toisten tappio antaa voittajalle ilon, jättäen huomioimatta, että jokainen toisista ihmisistä saatu voitto on maksettava takaisin kärsimyksellä, joka aina palaa takaisin muistuttamaan saavutetusta voitosta.

Yrjö Kallisen (1886–1976) tavoin Arendt ajattelee, että ihminen, joka rääkkää ja tap-paa toisia, on pohjimmiltaan hyvään uskova ja läheisilleen hyvää uneksiva olento. Hän vain tavoittelee hyvää harha-arvojen sokaisemana.

Monet keskitysleirien johtajat olivat huolehtivaisia perheenisiä samoin kuin tuhoa-misleirien rutiinitöitä tekevät työntekijät täyttivät omasta mielestään vain heille uskotut tehtävät ja velvollisuudet.

Vuonna 1963 ilmestynyt Arendtin raportti pahan arkipäiväisyydestä kuvasi Argentii-nasta löydettyä juutalaisten joukkotuhoamisen pääorganisaattori Adolf Eichmannia (1906–62) vastaan 1961 järjestettyä oikeudenkäyntiä Israelissa.

Varsinkin juutalaispiireissä herätti suurta kohua Arendtin väite, että Eichmannilta, ku-ten natseilta yleensä puuttui moraalista mielikuvitusta. He eivät osanneet pohtia tar-koin, mitä olivat varsinaisesti tekemässä. Siksi he eivät kyenneet kyseenalaistamaan heille annettuja tehtäviä.

Perinteisestä muukalaispelosta eli ksenofobiasta 1800-luvulla kehitellyt rotuopit ero-avat siinä, että ne peitellään ”tieteellisesti” luonnonlain omaisiksi totuuksiksi. Siinä piilee niiden hyytävä vaarallisuus.

Valitettavasti Arendtin Totalitarismin synty tuntuu 62 vuotta ilmestymisensä jälkeen liiankin ajankohtaiselta.

Näinä levottomina, tasapainottoman kauhun ja talouslaman aikoina tämä teos pitäisi lukea avoimin silmin meidän kaikkien.

Tässä jos missä pätee ikuinen totuus: Ellemme tunne historiaamme, olemme tuomittuja toistamaan sen pahimmat virheet!


Hannah Arendt: Totalitarismin synty. Suom. Matti Kinnunen, 731 s. Vastapaino 2013


Salminen päästelee taas:

https://www.keskipohjanmaa.fi/176720/totalitarismin-ihanne-elaa/s/a3ec6454


Alma-yhtymän ”totilateralismitietäjä Kari Salminen päästelee taas: muka ”leninismi syntyi stalinismista”, Hegelisti Giovanni Gentile saattoi olla Mussolinin fasismin, mutta ei missään tapauksessa Hiterin ja Hirohoton natsismin,rotumurhaideologian ideoija, jne.

https://data.kosila.fi/plus/uutisosastot/20180120/1200_1200/16377563.jpg

Monien muiden filosofien tavoin Martin Heidegger (1889–1976) oli mieltynyt totalita-rismiin. Hänet tunnetaan myös Adolf Hitleriä tukevista lausunnoistaan ja natsipuolu-een jäsenyydestään. Kuvassa Heidegger (pöydän ääressä neljäs oikealta) esiintyy natsipuolueen tilaisuudessa Leipzigissa marraskuussa 1933. ULLSTEIN BILD

Totalitarismin ihanne elää

Filosofit rakastavat totalitarismia. Siinä on ehdottomuutta,jota elämässä ei yleensä ole. Pakon kautta mennään todelliseen vapauteen, ja ”yhteistahto” ratkaisee.

Slovenialainen Slavoj Zizek on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.

Zizekille Martin Heideggerin ajautuminen fasismiin ja Foucault’n mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.

Zizek haluaa pelastaa Leninin leninismiltä,joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallan-kumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.

Joskus tyrannit valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki Nietz-sche, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.

Ranskalainen eksistentialisti Jean-Paul Sartre taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen,joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan Fidel Castron kanssa. Che Guevaran tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.

Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuu-den. Yksi heistä oli nuori Alain Badiou, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle Maon ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.

Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle mo-niarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkei- tä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin.Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.

Italialainen filosofi Giovanni Gentile keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.

Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi.Hän kirjoitti Mussolinille tekstejä. Uushe- geliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.

Slavoj Zizekin mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on ”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”.Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.

Joku voisi tässä lainata Samuel Beckettiä ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.

Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.

Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.

”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.

Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen va-pauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja Saint-Just totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.

”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.

Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työn-tää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama Platonista saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.

Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.

Slovenialainen
Slavoj Zizek
on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.


Zizekille
Martin Heideggerin
ajautuminen fasismiin ja
Foucault’n
mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.


Zizek haluaa pelastaa
Leninin
leninismiltä, joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallankumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.



Joskus tyrannit
valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki
Nietzsche
, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.


Ranskalainen eksistentialisti
Jean-Paul Sartre
taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen, joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan
Fidel Castron
kanssa.
Che Guevaran
tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.


Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuuden. Yksi heistä oli nuori
Alain Badiou
, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle
Maon
ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.


Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle moniarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkeitä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.


Italialainen filosofi
Giovanni Gentile
keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.


Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi. Hän kirjoitti
Mussolinille
tekstejä. Uushegeliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.



Slavoj Zizekin
mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on


”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”. Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.


Joku voisi tässä lainata
Samuel Beckettiä
ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.


Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.


Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.


”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.


Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen vapauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja
Saint-Just
totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.


”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.


Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työntää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama
Platonista
saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.


Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.
Slovenialainen
Slavoj Zizek
on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.


Zizekille
Martin Heideggerin
ajautuminen fasismiin ja
Foucault’n
mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.


Zizek haluaa pelastaa
Leninin
leninismiltä, joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallankumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.



Joskus tyrannit
valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki
Nietzsche
, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.


Ranskalainen eksistentialisti
Jean-Paul Sartre
taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen, joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan
Fidel Castron
kanssa.
Che Guevaran
tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.


Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuuden. Yksi heistä oli nuori
Alain Badiou
, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle
Maon
ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.


Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle moniarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkeitä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.


Italialainen filosofi
Giovanni Gentile
keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.


Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi. Hän kirjoitti
Mussolinille
tekstejä. Uushegeliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.



Slavoj Zizekin
mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on


”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”. Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.


Joku voisi tässä lainata
Samuel Beckettiä
ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.


Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.


Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.


”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.


Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen vapauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja
Saint-Just
totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.


”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.


Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työntää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama
Platonista
saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.


Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.
Slovenialainen
Slavoj Zizek
on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.


Zizekille
Martin Heideggerin
ajautuminen fasismiin ja
Foucault’n
mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.


Zizek haluaa pelastaa
Leninin
leninismiltä, joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallankumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.



Joskus tyrannit
valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki
Nietzsche
, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.


Ranskalainen eksistentialisti
Jean-Paul Sartre
taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen, joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan
Fidel Castron
kanssa.
Che Guevaran
tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.


Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuuden. Yksi heistä oli nuori
Alain Badiou
, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle
Maon
ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.


Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle moniarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkeitä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.


Italialainen filosofi
Giovanni Gentile
keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.


Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi. Hän kirjoitti
Mussolinille
tekstejä. Uushegeliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.



Slavoj Zizekin
mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on


”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”. Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.


Joku voisi tässä lainata
Samuel Beckettiä
ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.


Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.


Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.


”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.


Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen vapauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja
Saint-Just
totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.


”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.


Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työntää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama
Platonista
saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.


Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.

Monien muiden filosofien tavoin Martin Heidegger (1889–1976) oli mieltynyt totalitarismiin. Hänet tunne-taan myös Adolf Hitleriä tukevista lausunnoistaan ja natsipuolueen jäsenyydestään. Kuvassa Heidegger (pöydän ääressä neljäs oikealta) esiintyy natsipuolueen tilaisuudessa Leipzigissa marraskuussa 1933. ULLSTEIN BILD

Monien muiden filosofien tavoin Martin Heidegger (1889–1976) oli mieltynyt totalitarismiin. Hänet tunnetaan myös Adolf Hitleriä tukevista lausunnoistaan ja natsipuolueen jäsenyydestään. Kuvassa Heidegger (pöydän ääressä neljäs oikealta) esiintyy natsipuolueen tilaisuudessa Leipzigissa marraskuussa 1933. ULLSTEIN BILD







Kari Salminen




Slovenialainen
Slavoj Zizek
on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.


Zizekille
Martin Heideggerin
ajautuminen fasismiin ja
Foucault’n
mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.


Zizek haluaa pelastaa
Leninin
leninismiltä, joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallankumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.



Joskus tyrannit
valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki
Nietzsche
, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.


Ranskalainen eksistentialisti
Jean-Paul Sartre
taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen, joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan
Fidel Castron
kanssa.
Che Guevaran
tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.


Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuuden. Yksi heistä oli nuori
Alain Badiou
, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle
Maon
ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.


Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle moniarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkeitä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.


Italialainen filosofi
Giovanni Gentile
keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.


Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi. Hän kirjoitti
Mussolinille
tekstejä. Uushegeliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.



Slavoj Zizekin
mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on


”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”. Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.


Joku voisi tässä lainata
Samuel Beckettiä
ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.


Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.


Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.


”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.


Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen vapauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja
Saint-Just
totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.


”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.


Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työntää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama
Platonista
saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.


Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja

Totalitarismin ihanne elää

Filosofit rakastavat totalitarismia. Siinä on ehdottomuutta, jota elämässä ei yleensä ole. Pakon kautta mennään todelliseen vapauteen, ja ”yhteistahto” ratkaisee.

16377563.jpg





Monien muiden filosofien tavoin Martin Heidegger (1889–1976) oli mieltynyt totalitarismiin. Hänet tunnetaan myös Adolf Hitleriä tukevista lausunnoistaan ja natsipuolueen jäsenyydestään. Kuvassa Heidegger (pöydän ääressä neljäs oikealta) esiintyy natsipuolueen tilaisuudessa Leipzigissa marraskuussa 1933. ULLSTEIN BILD

Monien muiden filosofien tavoin Martin Heidegger (1889–1976) oli mieltynyt totalitarismiin. Hänet tunnetaan myös Adolf Hitleriä tukevista lausunnoistaan ja natsipuolueen jäsenyydestään. Kuvassa Heidegger (pöydän ääressä neljäs oikealta) esiintyy natsipuolueen tilaisuudessa Leipzigissa marraskuussa 1933. ULLSTEIN BILD







Kari Salminen




Slovenialainen
Slavoj Zizek
on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.


Zizekille
Martin Heideggerin
ajautuminen fasismiin ja
Foucault’n
mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.


Zizek haluaa pelastaa
Leninin
leninismiltä, joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallankumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.



Joskus tyrannit
valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki
Nietzsche
, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.


Ranskalainen eksistentialisti
Jean-Paul Sartre
taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen, joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan
Fidel Castron
kanssa.
Che Guevaran
tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.


Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuuden. Yksi heistä oli nuori
Alain Badiou
, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle
Maon
ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.


Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle moniarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkeitä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.


Italialainen filosofi
Giovanni Gentile
keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.


Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi. Hän kirjoitti
Mussolinille
tekstejä. Uushegeliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.



Slavoj Zizekin
mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on


”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”. Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.


Joku voisi tässä lainata
Samuel Beckettiä
ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.


Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.


Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.


”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.


Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen vapauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja
Saint-Just
totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.


”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.


Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työntää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama
Platonista
saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.


Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja







Kari Salminen




Slovenialainen
Slavoj Zizek
on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.


Zizekille
Martin Heideggerin
ajautuminen fasismiin ja
Foucault’n
mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.


Zizek haluaa pelastaa
Leninin
leninismiltä, joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallankumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.



Joskus tyrannit
valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki
Nietzsche
, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.


Ranskalainen eksistentialisti
Jean-Paul Sartre
taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen, joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan
Fidel Castron
kanssa.
Che Guevaran
tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.


Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuuden. Yksi heistä oli nuori
Alain Badiou
, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle
Maon
ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.


Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle moniarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkeitä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.


Italialainen filosofi
Giovanni Gentile
keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.


Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi. Hän kirjoitti
Mussolinille
tekstejä. Uushegeliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.



Slavoj Zizekin
mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on


”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”. Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.


Joku voisi tässä lainata
Samuel Beckettiä
ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.


Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.


Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.


”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.


Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen vapauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja
Saint-Just
totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.


”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.


Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työntää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama
Platonista
saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.


Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
 

Kommentit


Uutisella ei ole vielä yhtään kommentteja
Monien muiden filosofien tavoin Martin Heidegger (1889–1976) oli mieltynyt totalitarismiin. Hänet tunnetaan myös Adolf Hitleriä tukevista lausunnoistaan ja natsipuolueen jäsenyydestään. Kuvassa Heidegger (pöydän ääressä neljäs oikealta) esiintyy natsipuolueen tilaisuudessa Leipzigissa marraskuussa 1933. ULLSTEIN BILD







Kari Salminen




Slovenialainen
Slavoj Zizek
on kirjoittanut kirjan Lenin 2017 (Verso 2017). Mies on taas lempipuuhassaan eli kertomassa, kuinka totalitaristit ajattelivat ja haaveilivat aivan oikein, mutta sitten sattui kaikenlaista. Hänen missionsa on löytää puhdas ja hyvä idea tärvellyn todellisuuden takaa.


Zizekille
Martin Heideggerin
ajautuminen fasismiin ja
Foucault’n
mieltymys Iranin vallankumoukseen olivat ”oikeita askeleita väärään suuntaan”. Totalitarismin taustalla voi olla oikea idea, mutta toteutus sakkaa.


Zizek haluaa pelastaa
Leninin
leninismiltä, joka syntyi stalinismista. Filosofin mukaan leninismi oli kauttaaltaan stalinistinen keksintö. Idealistinen ja jopa maltillinen vallankumousjohtaja olisi nyt pelastettava stalinismilta ja neuvostoromahdukselta.



Joskus tyrannit
valitsevat itse filosofinsa. Kansallissosialismin taustalta kurkki
Nietzsche
, joka halveksi juutalais-kristillistä orjamoraalia. Todellinen johtaja ei alistu massojen moraalille vaan on hyvän ja pahan tuolla puolen.


Ranskalainen eksistentialisti
Jean-Paul Sartre
taas valitsi totalitaristinsa ihan itse. Hän oli jyrkkä vasemmistolainen, joka kritisoi Neuvostoliittoa mutta oli hyvää pataa Kuuban johtajan
Fidel Castron
kanssa.
Che Guevaran
tavattuaan Sartre totesi tavanneensa sekä intellektuellin että ”aikamme täydellisimmän ihmisen”.


Maailmansodan jälkeisessä ranskalaisessa filosofiassa jotkut valitsivat maolaisuuden. Yksi heistä oli nuori
Alain Badiou
, joka on yhä ranskalaisfilosofian supertähti. Badioulle
Maon
ajatukset olivat aidosti dialektista vastalääkettä neuvostoliittolaiselle suljetulle marxilaisuudelle. Maon kritiikki tuli ”vasemmalta”. Filosofi puhuu aiheesta yhä.


Jos natsismin 1930-luvulla valinnut Martin Heidegger näki siinä melkeinpä mystisen ratkaisun elämän, ajattelun ja aikojen epämääräisyydelle ja demokratian veltolle moniarvoisuudelle, vasemmistoälyköt ovat nähneet kommunismin johtajissa yhtä selkeitä ja suuria ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin. Jos ja kun utopiasta yritetään tehdä totta, seuraukset ovat aina kammottavia.


Italialainen filosofi
Giovanni Gentile
keksi 1920-luvulla termin totalitarismi. Se ei merkinnyt hänelle pahaa asiaa. Termi kuvasi ihanteellista fasistista yhteiskuntaa.


Gentile kutsuikin itseään fasismin filosofiksi. Hän kirjoitti
Mussolinille
tekstejä. Uushegeliläiseksi idealistiksi luonnehdittu Gentile oli vaikuttunut Nietzschestä, jonka käsite Übermensch, yli-ihminen, vääntyi Gentilen ajattelussa muotoon Uomo Fascista.



Slavoj Zizekin
mukaan vasemmisto on nyt samassa jamassa kuin Leninin aikana. Sen on


”toistettava Lenin”, mikä filosofin mukaan ei tarkoita paluuta Leniniin, koska esikuvan ratkaisut epäonnistuivat ”hirviömäisesti”. Pitää toistaa se, missä Lenin epäonnistui.


Joku voisi tässä lainata
Samuel Beckettiä
ja todeta: epäonnistu taas, epäonnistu paremmin.


Zizekin näkemyksen mukaan Lenin ei haaveillut suuresta, puolueen hallitsemasta valtiosta vaan halusi antaa kansoille autonomian yhteisen ideologian alla.


Tämä on nyt aktivistisen vasemmistofilosofian mantra: ”Jos kommunistinen projekti halutaan uudistaa todellisena vaihtoehtona globaalille kapitalismille, on tehtävä selvä pesäero 1900-luvun kommunistisiin kokemuksiin.


”Zizekille sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei ole mistään kotoisin. Se antaa epäonnistuessaan vain tilaa oikeistopopulismille. Ihmiset lännessä tuntevat olevansa vapaita, mutta se on psykologiaa.


Filosofi haluaa ”liberaalin totalitarismin”, jossa mennään pakon kautta todelliseen vapauteen. Vanha ranskalainen vallankumousaate on voimissaan. Jakobiini, sotilas, runoilija ja mestarimestaaja
Saint-Just
totesi, että ihmiset on pakotettava onnellisiksi.


”Yhteistahto” ratkaisee. Yksityisellä edulla ei ole mitään merkitystä.


Zizek kaipaa väkevää johtajaa. Me kaikki tarvitsemme Herran tai Mestarin, joka työntää ja järkyttää meidät vapauteen. Totalitarismin idea on ollut filosofiassa suunnilleen sama
Platonista
saakka. Ei massoille saa antaa valtaa.


Totalitarismi ei ole kadonnut. Se elää ja voi hyvin – filosofiassa.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja
Kommentoidaksesi ole hyvä ja
kirjaudu sisään