Hämeemmiäs
Ruotsin Akatemian Nobel-komitea esiintyy kuin se olisi "Maailman Tieteen Kor-kein Auktoriteetti", mihin sillä ei ole minkäänlaisia laadullisia valmiuksia eikä myöskään demokraattista valtuutusta.Ruotsilla on nykyään yksi tuiki tavallinen hölynpölypitoinen Bryssel-Strassburg-ohjattu "eurotiedeakatemia" muiden kaltaistensa joukossa...
Vuonna 2011 se antoi fysiikan Nobelin keksinnölle, joka osoitettiin parin vuoden ku-luttua mittausvirheeksi. Kiinnitin huomiota heti perustelujen tietynlaiseen onttouteen, mutta pidin sitä vain kommentaattorien typeryytenä, jotka "eivät olleet olleet paikalla kun Higgsiä on keksitty"... (Sopii vain toivoa, ettei vain Higgsin bosonille kävisi vielä samoin...)
Viime vuoden (2014) biologian kökkönoopeli ei ole pelkästään erehdys ja "liikaa innokkuutta". Vaikka se toisaalta ei perustukaan täysin väärille mittauksille, kuten vuoden 2011 Fysiikan Nobel, se sisältää ainakin seuraavat virheet:
- 70-luvulla silloisin menetelmin tehtyä löytöä tiettyjen hippokampussolujen aktivoitu-misesta rotan orientoitumiseen liittyen tiettyyn paikkaan ei ole palkittu sellaisenaan, vaan on palkittu sen 2000-luvulla aivokuvantamiseen liittyen tehty UUDELLEENTULKINTA, joka ON LÄPIKOTAISIN VIRHEELLINEN!
- Kumpikaan tutkimuksista ei ole ollut luonteeltaan teorianmuodostukseen tähtäävää perustutkimusta todistettujen aikaisempien faktojen pohjalta, vaan molemmat tutki-mukset ovat olleet rutiiniESItutkimusta,jossa tarkastellaan uusilla laitteilla ja menetel- millä kohdetta yleisluotoisesti tavalla, jolla kuka tahansa, jolla on asianomaiset lait-teet, voi sitä tarkastella. Tutkijat eivät ole kehittäneet itse näitä laitteita. Joku muu olisi nips naps tehnyt samat havainnot ainakin näissä neuronien magneettikuvantamisis-sa pikapuoliin, mutta varsin luultavsti paljon paremmin selityksin!
- tutkijat eivät ole tunteneet, tai ainakaan ottaneet todesta vallitsevia tosia teorioita kuten Pavlovin ehdollistumisteoriaa aivojen toiminnasta
- Nobel-komitea on sivuuttanut uusimmat kuten R. Douglas Fieldsin tulokset aivojen toiminnasta.Tämä viittaa siihen,että tuo puoskarikomitea ei aio niitä tulevaisuudessa- kaan noteerata, eikä Nobelia aiota jakaa sinne, mihin alan johtava palkinto (joka tätä menoa ei siis ole kauaa Nobel!) kuuluu.
- Suomessa on Karolinskan kanssa yhteistyössä tutkittu kantasoluja. Tällainen kök-könoopeli aiheuttaa varjon niidenkin tutkimusten ylle: ei kai siellä vain kuitenkaan yritetä "kasvattaa kantasoluista aivojen "paikkaneuroja" (ja "pierupeilineuroneja"!).
Pitäisiköhän jonkun, Suomen tai WHO:n, viranomaisen, vähän tsekkailla asioita? Niissä pyörii suuret määrät maidän rahaa, jota emme ole tarkoittaneet puoskareille emmekä fasistipropagandaan!
Mutta kuka sitten päättää tieteellisesti demokraattisesti, mikä on esimerkiksi poliitti-sessa ja teknologisessa sekä juridisessa päätöksenteossa (jolloin demokraattisen vallan usein sivuuttaa asiantuntijavalta) käytettävää asianmukaista tiedettä?
Se kysymys on ratkaistu eri maissa eri tavoin. Neuvostoliitossa tieteestä oli virkavas- tuussa Tiedeakatemian, joka julkaisi Bolshaja Sovjetskaja entsiklopedija -tietosana-kirjaa, jonka päätoimittaja aina oli Tiedeakatemian puheenjohtaja. Suurin piirtein samoin asia on järjestetty Kiinassa. USA:ssa virkavastuullinen lääketiedeasioissa on Liittovaltion "National Institute of Health" (NIH) -tutkimuslaitos, jonka sana painaa käytännössä erittäin paljon myös kansainvälisessä oikeudessa tutkittaessa esimer-kiksi hoitojen laillisuutta tai laittomuutta.Yliopistot eivät ole USA:ssa virkavastuullisia, eivätkä yleensä lainkaan juridisesti valtion laitoksia!
EU:ssa ja Suomessa virkavastuussa tieteestä ei ole kukaan.
Kukaan ei ole sitä myöskään selkeästi kansainvälisellä foorumilla kuten YK:s-sa. Nobel-komitean touhu osoittaa, että tämä sauma on haistettu piireissä, jotka eivät ole aivan rehellisiä,ja joiden keskeisenä tavoitteena ei ole ainakaan koko ihmiskunnan edistys ja hyvinvointi.
OLISIKIN PERUSTETTAVA TIETEELLISIN JULKISIN PERIAATTEIN TOIMIVA YK:N YLEISKOKOUKSEN WHO:N JA MUIDEN ERITYISJÄRJESTÖJEN EHDO-TUKSESTA NIMITTÄMÄ MAAILMAN TIEDEAKATEMIA, JOKA OLISI VIRKA- JA PERUSTELUVASTUUSSA AINAKIN YK:N TIETEELLISENÄ TIETONA KÄYTTÄMÄN TIEDON ASIANMUKAISUUDESTA!
Aivojen navigaattorin löytäjät saivat lääketieteen Nobelin
Aivoja Aivoja ei tutkita, vaan palvotaan "jumalana"...Lääketieteen Nobelin saivat puoliksi John O´Keefe Lontoon University Collegesta sekä aviopari May-Britt Moser ja Edvard Moser Trondheimin tieteen ja tekniikan yliopistosta.
Kolme tutkijaa ovat selvittäneet, miten aivojemme sisäinen navigaattori toimii. Sen avulla tiedämme, missä olemme ja osaamme suunnistaa paikasta toiseen.
O´Keefe löysi vuonna 1971 kokeissaan rottien aivojen hippokampuksesta eli aivotur- sosta soluja, jotka aktivoituivat aina, kun rotta oli tietyssä paikassa huoneessa. Muut solut piristyivät, kun rotta siirtyi toisiin kohtiin. "
HM: "Tämä ei todista mitään muuta kuin,että muistijäljellä,liittyy se paikkaan tai ei, on siinä mielessä paikka aivoissa, että on ainakin yksi neuroni, joka aktivoituu, kun tuo muistijälki aktivoituu. Mikä tuon neuronin rooli muistamisessa on, se ei käy yksiselit-teisesti selville. Käytetty tutkimusmenetelmä aivokuvantaminen ei kerro mitään glia-soluista, jotka ovat kuitenkin ehdollisumisoppimisen varsinaisia toimijoita. "
" Tutkija päätteli, että aivoissa on paikkasoluja, jotka muodostivat eräänlaisen kartan huoneesta. Ne ilmoittavat, missä eläin on. "
HM: " Kyseessä ei tarvitse välttämättä olla erityiset "paikkasolut" (mitä tällä sitten lieneekin tarkoitettu). Tuollaisia neuroneja on epäilemättä muunkin tyyppiselle muistiedolle. Niitä on ositettu olevan mm. tutuille ihmiskasvioille. "
"Vuonna 2005 Moserin tutkijapariskunta löysi aivojen sisäisen navigaattorin toisen keskeisen osan, niin kutsutut koodinaattisolut. Ne ikään kuin muodostavat päähän koordinaatiston ja auttavat tarkassa paikantamisessa ja sekä reitin löytämisessä. Ne kertovat, mihin suuntaan kasvot osoittavat. "
HM: " Mitä tuolla "kertomisella" sitten tarkoitetaankin.Yksi mihin ne kuitenkin varmasti liittyvät, on tasapainoaisti. "
" Lääketieteen Nobelin palkinto on kahdeksan miljoonaa Ruotsin kruunua eli vajaat 800000 euroa.
Huomenna tiistaina julkistetaan tämän vuoden fysiikan ja keskiviikkona kemian Nobel. Perjantaina Norjan suurkäräjien valitsema komitea kertoo, kuka saa Nobelin rauhanpalkinnon.
Ensi viikon maanantaina selviää,kenelle Ruotsin keskuspankki myöntää taloustie-teen Nobelin. Kirjallisuuden Nobelin jakamisen ajankohta paljastuu myöhemmin. "
Nämä tutkijat eivät tiedä tai ainakaan kerro, miten aivot toimivat.
Varsinkaan silloin,kun he ovat keksintönsä tehneet,he eivät ole sitä kertoneet. Jos he ovat sen silloin jo tienneet oikein, heillä ei ole ollut mitään keinoa sitä todistaa. Siitä tarkemmin täällä:
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa
Lääketieteen Nobel meni sisäisen navigaattorin löytäjille
Me suunnistamme hippokampuksen ja entorinaalisen aivokuoren solujen avulla. Alzheimer-potilaat eksyilevät, koska tauti vahingoittaa ensimmäisenä juuri noita aivoalueita.
Lääketieteen Nobelin palkinnon saivat puoliksi John O'Keefe Lontoon University Collegesta sekä aviopari May-Britt Moser ja Edvard Moser Trondheimissa sijaitsevasta Norjan teknillis-luonnontieteellisestä yliopistosta.
Kolme tutkijaa selvitti, miten aivojemme sisäinen navigaattori toimii.
(Valhetta, RK)
He löysivät hermosoluja, joiden avulla tiedämme, missä olemme, ja löydämme tien paikasta toiseen.
Artikkeliin liittyvät
Nuo solut sijaitsevat hippokampuksessa ja entorinaalisella aivokuorella eli juuri niillä aivojen alueilla,joita Alzheimerin tauti ensimmäisenä vahingoittaa. Siksi sairauden ensimmäisiin oireisiin kuuluu, että potilas eksyy.
Saman hermosolujoukon toimintaan pohjautuu ihmisen kyky muistaa asioita elokuvamaisena tapahtu-maketjuna.
Alzheimerin tauti turmelee myös tämän: tautiin sairastunut ei pysty palauttamaan mieleensä, mitä äsken tapahtui.
Myös esimerkiksi aivoepilepsia ja äkillinen sydämenpysähdys voivat vaurioittaa hippokampusta ja entorinaalista aivokuorta.
"Kun meillä on hyvä ymmärrys siitä, miten aivoalueet toimivat normaalisti, voimme tutkia, miten taudit vaikuttavat niihin", kuvaa Itä-Suomen yliopiston molekulaarisen neurobiologian professori Heikki Tanila nobelistien työn merkitystä.
"Lisäksi on aivan mullistavaa, että valtavan monimutkainen mekanismi aivoissa on selvitetty",hän jatkaa.
Tuoreet nobelistit ratkaisivat ongelman, joka on askarruttanut filosofeja vuosisatoja. Miten ihminen pystyy suunnistamaan monimutkaisissa ympäristöissä? Paikantami- sen kykyhän on ihmiselle ja muillekin eläimille elintärkeä.
Yli 200 vuotta sitten saksalainen filosofi Immanuel Kant arveli,että ihmisellä on joitain henkisiä kykyjä luonnostaan, kokemuksista huolimatta. Hänen mukaansa käsitys tilasta oli tällainen mieleen rakennettu asia.
Tätä voitiin tutkia kokeellisesti jo 1900-luvun puolivälissä.
Edward Tolman tarkkaili labyrintissä vilistäviä rottia ja huomasi, että ne oppivat suunnistamaan.
Hän ehdotti, että rottien aivot luovat kognitiivisen kartan.
Sen, miten tällainen kartta voisi muodostua, keksi John O'Keefe.
Hän löysi vuonna 1971 kokeissaan rottien aivojen hippokampuksesta eli aivotursos-ta soluja, jotka aktivoituivat aina,kun rotta oli tietyssä paikassa huoneessa. Kun rotta siirtyi eri kohtaan, toiset solut piristyivät
O'Keefe päätteli,että aivoissa on paikkasoluja, jotka ilmoittavat eläimelle,missä se on.
"Hermosoluja on kymmenen potenssiin yksitoista eli hirmuinen määrä.Ja tutkija löysi yksittäisiä soluja, joista on luettavissa varsin abstraktia tietoa, kuten se, missä eläin sijaitsee ympäristöönsä nähden", Tanila toteaa.
Paikkasolujen aktivoitumisen aiheuttavat ympäristössä näkyvät maamerkit. Siksi myös rotta, jolla on aika huono näkö, suunnistaa näön perusteella.
Paikkasolut eivät sammu pimeässä,eikä sokeuskaan vaimenna niitä. Tasapainoais-tista tuleva tieto auttaa paikkasoluja hahmottamaan,milloin eläin on kääntynyt ja kuinka pitkän matkan se on liikkunut.
O'Keefe päätteli, että hippokampus tuottaa useita karttoja, kun paikkasolut aktivoitu-vat eri ympäristöissä. Paikkasolujen yhteistyön tuloksena aivot voivat säilyttää myös muiston siitä,millainen ympäristö on.
Moserin tutkijapariskunta kartoitti vuonna 2005,millaisia ominaisuuksia on entorinaa-lisen aivokuoren hermosoluilla. Alue syöttää tietoa hippokampukselle ja sijaitsee aivan sen vieressä.
Näin löytyivät niin sanotut koordinaattisolut eli ristikkosolut. Nimensä mukaisesti ne järjestävät lähiympäristöä kartan koordinaatiston tavoin. Ne pystyvät hahmottamaan mistä tahansa mielivaltaisesta pisteestä toiseen kuljetun matkan ja suunnan.
Paikkasoluja ja koordinaattisoluja mittaamalla saatuun tietoon perustuu laite, joka pörrää yksikseen jo aika monella suomalaisellakin pihalla.
Se on itseohjautuva ruohonleikkaajarobotti. /ei yhtään mittän tekemistä tämän asian kanssa, RK)
***
Tämän vuosituhannen toiseksi pahin haistapaskantiedenoopel...
Press Release
2014-10-06
The Nobel Assembly at Karolinska Institutet has today decided to award
The 2014 Nobel Prize in Physiology or Medicine
with one half to
John O'Keefe
and the other half jointly to
May-Britt Moser and Edvard I. Moser
for their discoveries of cells that constitute a positioning system in the brain "
HM: Nobel-komitea valehtelee:nuo neuronit EIVÄT OLE "aivojen paikannussyteemi". Ne eivät edes ole paikantamiseen erikoistuneita soluja,vaan toimivat normaalissa pitkäaikasmuiston pikantallentumissysteemissä. Ne eivät tallenna muistoa, vaan välittävät, ehkä tallentavatkin sille emotionaalisen värin.
(This is not positionig system.It is only part of it.That learned positioning system does not differ principially from other recognizing systems,for instace for faces.Those neu- rons in middle brain don´t form the recognized place´s repserentation which is in the cortex, but they give it it´s emotional "charge", positive or negative according to the formation moment which is needed for it´s keeping in mand.)
NA:"How do we know where we are? How can we find the way from one place to an- other? And how can we store this information in such a way that we can immediately find the way the next time we trace the same path? This year's Nobel Laureates have discovered a positioning system, an "inner GPS" in the brain that makes it possible to orient ourselves in space, demonstrating a cellular basis for higher cognitive function. "
HM: He ovat keksineet yhden osan, jonka joku olisi kohta joka tapauksessa keksinyt, rutiinitutkimuksessa.
(This has not been basic research in connection with theory formation.This has been routine research with new devices, possible for all who have those techical devices. They have found new real phenomenon in adequote conditions, but their interpre-tation for it has been wrong. I don´t know anything about GPS, but I am afraid this has even no analogy with it.)
NA:"In 1971,John O'Keefe discovered the first component of this positioning system. He found that a type of nerve cell in an area of the brain called the hippocampus that was always activated when a rat was at a certain place in a room. Other nerve cells were activated when the rat was at other places.O'Keefe concluded that these "place cells" formed a map of the room.
[V. 1971 John O´Keefe keksi tämän paikantimen ensimmäisen komponentin. Hän osoitti sellaisen hermosolutyypin hippokampukseksi kutsutulla aivoalueella, joka aktivoitui aina rotan ollessa tietyssä paikassa huoneessa."
HM: EIVÄT TAATUSTI MUODOSTA KARTTAA, vaan kartat (ja ylipäätään KAIKKI MUISTOT!) ovat aivokuorella!
(Memories, maps including, are in the cortex.)
NA: " More than three decades later, in 2005, May-Britt and Edvard Moser discove-red another key component of the brain's positioning system.They identified another type of nerve cell,which they called "grid cells",that generate a coordinate system and allow for precise positioning and pathfinding.Their subsequent research showed how place and grid cells make it possible to determine position and to navigate. "
HM: Tässä noopelissa tuon systeemin todellisesta toiminnasta ei ainakaan puhuta mitään. Lepakoiden suunnistussysteemin selvittäjä Robert Galambos lienee siitä ensimmäisenä esittänyt paikkansa pitävän hypoteesin.
(In that reseach is nothig of that system.First true hypothesis is is fron Robert Galam- bos, the finder of the navigation system of bats. The hypothesis is 50 years older, but these researchers have not heard about it.)
NA: " The discoveries of John O'Keefe, May-Britt Moser and Edvard Moser have solved a problem that has occupied philosophers and scientists for centuries – how does the brain create a map of the space surrounding us and how can we navigate our way through a complex environment? "
HM: (This is simply not true. It is solved by other people, later. If they will not get medicine Nobel, this price will be outrageous injustice, and attack against them and against progressing sciece.)
NA: " How do we experience our environment?
The sense of place and the ability to navigate are fundamental to our existence.The sense of place gives a perception of position in the environment. During navigation, it is interlinked with a sense of distance that is based on motion and knowledge of previous positions. "
HM: Ihmisellä ei ole erityistä "paikka-aistia" eikä myöskään erityistä "etäisyysaistia". Sellaista ei ole myöskään simpanssilla (jolle etäisyyksien oikea mieltäminen on vie-läkin tärkeämpää kuin ihmiselle).Etäisyyksien mieltäminen (mittamatta) perustuu per-spektiiville ja tiedolle kohteista.Sen sijaan ihmisellä on tunnetusti tasapainoaisti, joka kertoo aina pystysuunnan.
(Humans,or rats,have no "sense of place".The perception of a known place a combi- nation of usual sensations.Neither humas,or chimapnzees have any special sense of distance. Perception of distaces is based on information of objects and perspective. But humans and animals have sense of balance.)
NA: " Questions about place and navigation have engaged philosophers and scien-tists for a long time. More than 200 years ago, the German philosopher Immanuel Kant argued that some mental abilities exist as a priori knowledge, independent of experience. "
HM: Hän vaan on siinä väärässä.
(He is wrong.)
NA: " He considered the concept of space as an inbuilt principle of the mind, one through which the world is and must be perceived. With the advent of behavioural psychology in the mid-20th century, these questions could be addressed experimen-tally. When Edward Tolman examined rats moving through labyrinths, he found that they could learn how to navigate, and proposed that a "cognitive map" formed in the brain allowed them to find their way. But questions still lingered - how would such a map be represented in the brain?
John O'Keefe and the place in space
John O'Keefe was fascinated by the problem of how the brain controls behaviour and decided, in the late 1960s, to attack this question with neurophysiological methods. When recording signals from individual nerve cells in a part of the brain called the hippocampus, in rats moving freely in a room, O'Keefe discovered that certain nerve cells were activated when the animal assumed a particular place in the environment. "
HM: Huom: Noopel-komitea puhuu "aivosoluista" eikä neuroneista: O´Keefen (kuten erään Puoskari-Rizzolattinkin) aivosolut sattoivat olla astrosyytteja.Vaikka niiden si- sällä kemiallisesti liikkuvat signaalit eivät näykään magnettikuvaukseessa kuten ak-sonisignaalit, ei ole sanottu, etteivätkö ne voisi näkyä elektrodissa, muuttua siinä yh- teydessä sähkösignaaliksi.Varsinainen jackpot-lottovoitto tutkijalle olisi nimittäin olla kiinnittyneenä elektrodillaan yksittäiseen "perunakuopan-takimmainen-alanurkka-neurooniin", tai mummonkasvoneurooniin... Sen sijaan yksi sikäläinen astrosyytti kattaa satoja tuhansia synapseja, ja kymmeniä tuhansia neuroneja.
(Nobel Assembly speaks here about brain cells, not (only) neurons. O´Keefe´s target cell can have been astrocytes,not neurons. Although they are not seen in magnetic imaginations, their signals can have been registered by electrodes. But there are also such neurons or groups of neurons. That cannot be seen in magnetic imaginations exactly.)
NA: " He could demonstrate that these "place cells" were not merely registering visual input, but were building up an inner map of the environment. "
HM: Ne eivät MUODOSTA mitään, ne pitävät vain yllä.
(They do not form. They keep up.)
NA:"O'Keefe concluded that the hippocampus generates numerous maps, represen- ted by the collective activity of place cells that are activated in different environments. "
HM: Aivokuori aktivoi ne, eivätkä ne aivokuorta. Kartat ovat aivokuorella.
(Cortex activates them,
NA: " Therefore, the memory of an environment can be stored as a specific combination of place cell activities in the hippocampus. "
HM: Puoskari-Nobel-komitea haistakoon tässä ... ämpärillisen Nobelin nitroglyseriiniä...
(This is not true.)
May-Britt and Edvard Moser find the coordinates
May-Britt and Edvard Moser were mapping the connections to the hippocampus in rats moving in a room when they discovered an astonishing pattern of activity in a nearby part of the brain called the entorhinal cortex = nenäaivokuorella, siis rotilla, varmaan koirillakin..., R.). Here, certain cells were activated when the rat passed multiple locations arranged in a hexagonal grid (Figure 2). Each of these cells was activated in a unique spatial pattern and collec-tively these "grid cells" constitute a coordinate system that allows for spatial navigation. Together with other cells of the entorhinal cortex that recognize the direction of the head and the border of the room, they form circuits with the place cells in the hippocampus.This circuitry constitutes a comprehensive positioning system,an inner GPS,in the brain (Figure 3)."
HM: Ei kyllä varmasti muodosta ainakaan ihmisellä... Tuo liittyy paikkojen tunnistamiseen hajusta!
(Hyvä kun sentään päästiin lopulta aivokuorelle asti...)
" A place for maps in the human brain
Recent investigations with brain imaging techniques, as well as studies of patients undergoing neurosurgery, have provided evidence that place and grid cells exist also in humans. "
HM: Ne eivät ole erikoineuroneja. Siiloin ne eivät myöskään selutä varsinaisesti mitään, vaan vaativat itse selitystä, kokemuksesta.
" In patients with Alzheimer's disease, the hippocampus and entorhinal cortex are frequently affected at an early stage, and these individuals often lose their way and cannot recognize the environment. "
HM: Juu: kun muistolta katoaa emotinaalinen väri (varaus), se muisto katoaa aika pian itsekin...
" Knowledge about the brain's positioning system may, therefore, help us under- stand the mechanism underpinning the devastating spatial memory loss that affects people with this disease.
The discovery of the brain's positioning system represents a paradigm shift in our understanding of how ensembles of specialized cells work together to execute higher cognitive functions. "
HM: Paradigmanmuutokset oavt tapahtuneet aivan muualla. Nobel-komiteassa niistä ei näy vielä olevan kuultu mitään!
Tämä tssä kaikein arveluttavinta kin Nobel-komitean kannalta! rauhan- ja talous-tieteen noopeleilla on jo rovettu pyyhkimään persettä, tapahtuuko nain myös tiedenoopeleilla?
Mitähän Ruotsi seuraavaksi saa?
Ovatko Ruotsi ja Norja ruvenneet jakamaan keskenään noopeleita "sulle-mulle"-diileillä?
" It has opened new avenues for understanding other cognitive processes, such as memory, thinking and planning. "
Ei ainakaa sillä tavalla kuin Komitea tässä antaa ymmärtää!
" Key publications:
O'Keefe,J., and Dostrovsky,J.(1971).The hippocampus as a spatial map. Preliminary evidence from unit activity in the freely‐moving rat. Brain Research 34, 171 - 175. "
HM: Hippakampus EI OLE "KARTTA"!
" O'Keefe, J. (1976). Place units in the hippocampus of the freely moving rat. Experimental Neurology 51, 78-109.
Fyhn, M., Molden, S., Witter, M.P., Moser, E.I., Moser, M.B. (2004) Spatial representation in the entorhinal cortex. Science 305, 1258-1264.
Hafting, T., Fyhn, M., Molden, S., Moser, M.B., and Moser, E.I. (2005). Micro-structure of spatial map in the entorhinal cortex. Nature 436, 801-806.
Sargolini, F., Fyhn, M., Hafting,T., McNaughton, B.L., Witter, M.P., Moser, M.B., and Moser, E.I. (2006). Conjunctive representation of position, direction, and velocity in the entorhinal cortex. Science 312, 758-762.
John O'Keefe was born in 1939 in New York City, USA, and holds both American and British citizenships. He received his doctoral degree in physiological psychology from McGill University,Canada in 1967. After that,he moved to England for postdoc-toral training at University College London. He has remained at University College and was appointed Professor of Cog- nitive Neuroscience in 1987. John O'Keefe is currently Director of the Sainsbury Wellcome Centre in Neural Circuits and Behaviour at University College London.
May-Britt Moser was born in Fosnavåg, Norway in 1963 and is a Norwegian citizen. She studied psychology at the University of Oslo together with her future husband and co-Laureate Edvard Moser. She received her Ph.D. in neurophysiology in 1995. She was a postdoctoral fellow at the University of Edinburgh and subsequently a vi-siting scientist at University College London before moving to the Norwegian Univer-sity of Science and Technology in Trondheim in 1996. May-Britt Moser was appoin-ted Professor of Neuroscience in 2000 and is currently Director of the Centre for Neural Computation in Trondheim.
Edvard I. Moser was born in born 1962 in Ålesund, Norway and has Norwegian citizenship. He obtained his Ph.D.in neurophysiology from the University of Oslo in 1995. He was a post-doctoral fellow together with his wife and co‐Laureate May‐Britt Moser, first at the University of Edinburgh and later a visiting scientist in John O'Keefe's laboratory in London.In 1996 they moved to the Norwegian University of Science and Technology in Trondheim, where Edvard Moser became Professor in 1998. He is currently Director of the Kavli Institute for Systems Neuroscience in Trondheim. "
***
PS1 Tässäkö tuli DNA:n keksijän kannanotto vuoden noopeliin?
Russia's Usmanov to give back Watson's auctioned Nobel medal
Russian billionaire buys Nobel medal of ostracized DNA scientist… to hand it back
Myykö DNA:n keksijä Nobelinsa, ensimmäisenä kautta aikojen Nobel-historiassa, protestiksi tämän vuoden palkinnolle?
" Dna:n rakenteen löytäjän Nobel-mitali huutokaupattiin
Mitali myytiin odotettua korkeammalla hinnalla. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun elossa olevan palkinnon saajan Nobel-mitali myytiin.
Lääketieteen Nobelilla palkittu professori James Watson on huutokaupannut Nobel-mitalinsa. Huutokauppakamari Christie's kauppasi mitalin 4,75 miljoonalla dollarilla eli noin 3,8 miljoonalla eurolla New Yorkissa torstaina.
Ennakkoon hinnan arvioitiin nousevan 2,5 – 3,5 miljoonaan dollariin eli noin 2 – 2,8 miljoonaan euroon.
Lisäksi huudettavana oli palkintoon liittyviä papereita, kuten Watsonin käsin kirjoitta-ma palkintopuhe.Muistiinpanot myytiin 365 000 dollarilla eli noin 295000 eurolla. Summa oli odotusten mukainen.
Watson sai Nobel-palkinnon vuonna 1962 yhdessä Francis Crickin ja Maurice Wilkinsin kanssa dna:n molekyylirakenteen ja sen merkityksen selvittämisestä.
Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun elossa olevan palkinnon saajan Nobel-mitali kaupattiin.
86-vuotias Watson on kertonut aikovansa lahjoittaa osan myynnin tuotoista tieteen hyväksi ja hyväntekeväisyyteen, muun muassa entiselle opinahjolleen Chicagon yliopistolle.
Vuonna 2004 kuolleen Francis Crickin Nobel-mitali myytiin viime vuonna 2,2 miljoonalla dollarilla eli noin 1,8 miljoonalla eurolla. "
James Watsonin plootu on Noopel-historian ehdottomasti painavimpia, vaikka se oli-kin jaettu Francis Crickin ja Maurice Wilkinsin kanssa,ja vaikka yksi keskeinen tekijä, joka ensimmäisenä onnistui kuvaamaan DNA-molekyylin, Rosalind Franklin jäi pal-kitsematta. Näistä juuri Watsonia varsianisesti pidetään DNA:n keksijänä, sillä hän ennakoi teoreettisesti oikein sen rakenteen. Aiheellisesti jätettiin palkitsematta rönt-gendiffraktiotutkimusmenelmän kehittäjä, Neuvostoiliitonkin Tiedeakatemian jäsen USA:lainen Linus Pauling,sillä hän oli ensinnäkin jo saanut sen menetelmän kehittä- misestä v. 1954 jakamattoman kemian Nobelin, johon DNA-tutkimuskin oli vaikutta-nut,ja toisekseen hänellä oli DNA:n rakenteesta ja toiminnasta väärä teoria (kolmois- kierre),jonka Watson korjasi teoreettisesti ja Wilkins ja Franklin osoittivat kokeellises-ti mahdottomaksi ydinkuvien pohjalta.Paulig kuitenkin päätteli aivan oikein, että DNA koostuu aminohapoista, ja se on ketju. Lisäksi Paulingilla oli jakamaton vuoden 1962 Nobelin rauhanpalkinto Tieteenharjoittajien rauhanliikkeen organisoimisesta.
Watson väitteli biologian tohtoriksi Chicagon yliopistossa 19-vuotiaana 1948, jonka jälkeen siirtyi tutkijaksi Kööpenhaminan yliopistoon.Francis Crick kokosi tutkimusryh- män Cambridgeen.Hän oli luonut siellä tutkijanasemansa sodan aikana,mutta ei ollut tohtori, vaan väitteli vasta DNA:sta.
James Watson toiminut 1961-2007 myös USA:n presidentin tiedeneuvonantajana.
Hänet leimattiin kyseenalaisen vitsin vuoksi "fasistiksi" 2007,yksittäisellä lauseella jollaisten mälvääminen on ollut jokapäiväistä leipää esimerkiksi Suomen YLEssä, ja teoriat ovat oleet sata kertaa pahempia. Crick oli DNA:n keksimisestä palkittujen joukosta ainoa, jolla oli "sosiobiologiaharrastuksia".
http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=7866.msg195129#msg195129 "
***
PS2: Hyvä esitys Daniel Dennettiltä tahdon vapaudesta!
Yhden asian hän kuitenkin filosofina unohtaa:sana ´tahto´ sisältyy jo termi vapaa, va-pausaste, implisiittisesti ´valinnan´ kautta, jota ilman tahdolla ei ole mitään tehtävää, eikä valintaa voi olla ilman todellisia vaihtoehtoja, vapausasteita. Tässä mielessä sa-na `vapaa´ on alussa turha ja harhaanjohtava "tårta på tårta", vrt. "naimaton vanhapii-ka". Psykologian teorianmuodostuksessa pelkkä ´tahto´ ajaa kaiken saman positiivi-sen, mutta sillä ei voi sillä tavalla puliveivata sanan vapaa eri merkityksillä kuin "vapaassa tahdossa":
Ne,jotka hurjasti vastustavat "vapaan tahdon" olemassaoloa, kiistävät todellisuudessa KAIKEN TAHDON OLEMASSAOLON ylipäätään!
http://www.alternet.org/visions/truth-about-free-will-does-it-actually-exist
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Will
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Free+will
http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Second+Signaling+System
PS: Tämä tutkimus vaikutti jossakin vaiheessa lupaavalta, kun varsinkin Helsingin ja Turun puoskareiden sijasta yhteistyökumppanina oli arvaltainen Tukholman Karolinska, mutta nyt sekin epäilyttää...
Risto Koivula
30.01.2013 02:09:08
368306
Jossakin määrin perspektiivisempää aivotutkimusta Tampereen yliopistoissa...
Lainaus: Jussi Mäntylä, 29.12.2012 23:31:10, 367623
Hyvin hämmentävän tuntuinen juttu Turun Yliopiston tulevasta tutkimuksesta. Mitäs mieltä tästä on skepsisläiset?
Jossakin määrin perspektiivisempää aivotutkimusta tehdään Tampereen yliopistojen yhteistyönä, kun pyritään kantasoluista kasvattamaan aivokuorikudosta. Onnistumi-nen ei tietenkään ole täysin varmaa, koska koska selkärankaisten kaikki hermosolut ovat peräisin keskushermostosta (jollaista selkärangattomilla ei samassa merkityk-sessä lainkaan ole) ja kulkeutuneet paikalleen alkion "keskushermostoputkesta" (joten aivosolu ei ole aivan kantsolu enää esimerkiksi jakautuessaan neuroniksi ja oligodendrosyytti-gliasoluksi). Nämä Fridtjof Nansenin hypoteesit todisti aikanaan alkionviljelytekniikalla amerikkalainen Ross G. Harrison.
yle.fi/uutiset/tutkija_kastelee_aivot_kolmesti_viikossa/6457598
" Tutkija kastelee aivot kolmesti viikossa
Tamperelaislaboratoriossa yritetään rakentaa pieni pala aivoja.Jos siinä onnistutaan, lopullisena tavoitteena on kehittää ruiskutettavia solusiirrännäisiä esimerkiksi keskushermostovaurioiden hoitoon. Dementikkojen lisämuistiin on kuitenkin vielä matkaa. Mistä on kyse?
* Tampereella tutkijat yrittävät kasvattaa aivoja laboratoriossa
* Mikäli kolmiulotteisen hermosolurakenteen luomisessa onnistutaan, avaa se uusia mahdollisuuksia esimerkiksi lääkeainetutkimukselle
* Lopullisena tavoitteena on kehittää injektoitava solusiirre (toimittajapimun mielipide ...)
Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteisessä bioteknologia-yksikössä rakennetaan kolmiulotteista, aivoja muistuttavaa hermorakennetta.
Perinteisesti soluja on kasvatettu kaksiulotteisesti, maljan pohjalla, mutta hermora-kenteen kasvattaminen on erilaista, kertoo Tampereen teknillisen yliopiston professori Jari Hyttinen.
- Ihmissolut ja esimerkiksi aivot eivät kasva pinnan päällä, vaan ne ovat pehmeä kolmiulotteinen rakenne. Solut toimivat eri tavoin kaksi- ja kolmiulotteisissa ympäristöissä.
Tampereella yritetään nyt jotakin, joka on melko uutta koko maailman mittapuulla. Vaikka tutkijoiden lopullinen tavoite on luoda solusiirteitä, keskitytään tällä hetkellä perustutkimukseen.
Dementikot joutuvat odottamaan lisämuistia vielä ainakin jokusen vuoden.
- Tampereen teknillisen yliopiston professori Jari Hyttinen
Jos kolmiulotteisen mallin rakentamisessa onnistutaan, auttaa se ymmärtämään paremmin sitä, miten solut toimivat ja aivot kehittyvät.
- Seuraava askel on käyttää laboratoriossa luotuja kolmiulotteisia hermoverkkoja esimerkiksi lääkeainetutkimuksessa. Niiden avulla voidaan tutkia muutoksia solujen toiminnassa tai kehittyvässä järjestelmässä.
Pika-apua esimerkiksi muistisairauksista kärsiville ei Hyttisen mukaan valitettavasti voida luvata.
- Dementikot joutuvat odottamaan lisämuistia vielä ainakin jokusen vuoden.
Muista ruokkia solut!
Solut eivät kasva aivoyritelmäksi itsestään, vaan vaativat tarkkaa huolenpitoa. Hermosolujen hoitaminen tapahtuu hyvin perinteisesti, kertoo Tampereen yliopiston dosentti Susanna Narkilahti.
- Laboratoriohenkilökunta ruokkii soluja noin kolmesti viikossa. Soluille vaihdetaan uusi kasvatusliuos,jossa on ravinteita.Jäteaineet poistuvat vanhan liuoksen mukana. Lisäksi mikroskoopeilla seurataan, että solut ovat terveitä ja näyttävät siltä kuin pitääkin.
Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston bioteknologiayksikössä on aiemmin kasvatettu esimerkiksi luusiirrännäisiä.Nyt ollaan Narkilahden mukaan kuitenkin paljon merkittävämmän mahdollisuuden äärellä.
- En mitenkään halua väheksyä luusovelluksia, mutta kyllähän hermokudos on ihan eri juttu. Aivot ovat tärkein elimemme ja monimutkaisuudeltaan ihan eri luokkaa kuin luun kaltainen kannattava rakenne. Yksikössämme tehdyt luuhoidot kuitenkin osoittavat, että oikealla suunnalla ollaan.
Jos kolmiulotteinen hermorakenne suostuu kasvamaan tamperelaislaboratoriossa, tulee se eroamaan luusta myös koostumukseltaan, Susanna Narkilahti kertoo.
- Implanteista tulee pehmeitä, sillä ihmisen keskushermosto on rakenteeltaan peh-meä. Ulkopuolelta tuotu kova aines saattaisi olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Tulevaisuuden solusiirteet ovat todennäköisesti erilaisia soluja sisältäviä hydrogeeli-valmisteita, ja ne voisivat mahdollisesti olla täysin injektoitavia, mikä puolestaan helpottaisi mahdollisia siirto-operaatioita.
Lisää aiheesta
Kamera silmässä - tulevaisuuden proteesit ovat jo täällä
18.1.
* Anna Sirén Anna Sirén Yle Tampere "
Ehdoston perusasia on tietysti perustutkimustieto aivokuorikudoksen muodostumi- sesta ja toimintamekanismista,jota siinä pyritään solumittakaavan mittalaitteilla myös mittaamaan, vaikka ei siitä puolesta tässä paljon olekaan. Toivottavasti tutkijat eivät panttaa tietojaan minkään dementikkojen aivosiirrännäismarkkinoiden tarpeisiin.. Nykyään on perustutkimus naamiotava "soveltavaksi tutkimukseksi ja tuotekehitte-lyksi", mikä on sinänsä aivan älytöntä (mutta siinä ei ole mitää uutta, valitettavasti, ai-nakaan Tampereella, ja sellainen muodostaa myös tutkijoille turhan ja arvaamatto-man myllynkiven, ja väärän rahoituskriteerin, jos niitä "implatteja" ei äkkiä rupea kuu-lumaan ... Implattien (eli siis koko solukon) toimintalait on oltava pilkulleen julkista tietoa, ennen kuin niitä voidaan soveltaa, ettei ollenkaan sen puoleen. Ne eivät ole mitään "Värtsilän sääsondeja"...
Vanhaa keskutselua "thalamustietoisuudesta":
Osoittautuu, että se liittyy hansbergeriläiseen "kvanttikenttämalliin";
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/222637?page=1#222637
F.M 25.12.2006 00:43:57
222637
Talamuskeskeinen tietoisuus ja kvanttimieli.
vesicle.nsi.edu/users/baars/BaarsConsciousnessBook1988/CTC_ch03.htm
Josta otin joitakin kohtia tarkasteltavaksi:
”Viewed at the level of neurons, a structure such as the cerebral cortex is indeed im-mensely complex, containing by recent estimates 55000000000 neurons, each firing off an electrochemical pulse 40-1000 times per second,with rich subcortical and con-tralateral connections,and all apparently active at the same time (Mountcastle,1978). But when we look at the same system functionally,through input and output perfor-mance, it appears to solve simple problems (especially novel ones) at a rate slower than 10 Hz, it makes numerous errors,it tends to serialize even actions that seem su-perficially executable in parallel,and its efficiency in learning new facts and strategies seems relatively unimpressive.”
Aivot ovat erittäin monimutkaiset, ja silti pystyvät koherenttiin tajuntaan.
“How does a serial, slow, and relatively awkward level of functioning emerge from a system that is enormous in size, relatively fast-acting, efficient, and parallel? That is the key question.”
Miten tama on mahdollista?
“ Mountcastle also interprets the cerebral neocortex as such a collection of specia-lized distributed processors. The cortex is really a huge layered sheet folded into the upper cranium. Seen in cross-section, this sheet consists of many microscopic columns of cells:
"The basic unit of operation in the neocortex is a vertically arranged group of cells heavily interconnected in the vertical axis ... and sparsely connected horizontally.”
Aivokuori toimii pystyttäissuuntaisesti.
“... Thus a major problem for understanding the function of the neocortex ... is to un-ravel the intrinsic structural and functional organization of the neocortical module. ”
Miksi?
“ here is an anatomical and functional system in the brain stem and forebrain that is known to have close relationships with consciousness, in the sense that people gain or lose consciousness when it is activated (Magoun,1963; Scheibel&Scheibel, 1967; Dixon,1971; Hobson&Brazier,1982).This structure includes the classic Reticular For- mation discovered by Moruzzi and Magoun (1949), which receives information from all major structures within the brain, including all sensory and motor tracts, and per-mits very close interaction between all these sources of information. It extends well upward to include the non-specific nuclei of the thalamus. It makes functional sense to include in this larger system the Diffuse Thalamic Projection System, which sends numerous fibers to all parts of the cortex (Figure 3.12).It is possible that corti-cocorti- cal connections should also be included. We will refer to this whole set of anatomical structures as the îExtended Reticular-Thalamic Activating Systemï (ERTAS). ”
Tässä puhutaan tajunnan ja tietoisuuden synnyn ja säätelyn aloittavasta solukkoke-hikosta talamuksen alueella, aivurungon päässä. (Extended Reticular-Thalamic Activating Systemï (ERTAS))
”The fact that the Reticular Formation involves wakefulness, the orienting response, focus of attention,and "most of the central integrative processes of the brain" certain-ly suggests that it may be a part of what we are looking for. Other neuroscientists as-sociate parts of this system with the capability of "altering the content of conscious-ness" (Livingston,1969),and with "general alerting" and "focused attention" (Lindsley, 1969). The Reticular Formation, which is part of the lar-ger Reticular-Thalamic Sys-tem we are considering here,thus easily meets our first criterion, that our neuronal candidate should be closely associated with conscious experience.”
“The Reticular Formation is called "reticular" (i.e. network-like) because the neuronal axons in this system are usually veryshort, suggesting a great amount of interaction between adjacent neurons. Further, it receives input from all sensory and motor systems, as well as from other major structures in the brain.
Through its connections with the thalamus, it can send information to, and receive it from, all areas of the cortex. If the Extended Reticular-Thalamic System corresponds to our "blackboard", different specialized systems can have access to it.”
Tämä harvahko ja vähäinen solukkokehikko on vastuussa tajunnan säätelyssä, tuntemattomalla tavalla. TÄTÄ KÄYTTÄMÄLLÄ KVANTTITIETOISUUS LINKITTYY NEUROANATOMIAAN/FYSIOLOGIAAN.
”We can therefore suggest that the ERTAS underlies the "global broadcasting" func-tion of consciousness, while a selected perceptual "processor" in the cortex supplies the particular contents of consciousness which are to be broadcast. (These are typi-cally perceptual contents, because the ERTAS receives collateral pathways from all sensory tracts; and of course, we have previously remarked on the favored relation-ship between conscious experience and perception). These conscious contents in turn, when they are broadcast,can trigger motoric, memory and associative activities.”
”The outer layer of the thalamus, the nucleus reticularis thalami, is thought to contain a body-centered spatio-temporal code, that can "gate" different inputs before cortical activation occurs (Scheibel,1980). Thus auditory signals to the right rear of the body may be coded in one place, and visual signals in the same location may converge on the same area. This suggests the existence of a kind of lingua franca in which the outer thalamus may thus act as a common sensory mode. The thalamic centers have much more specificity in this sense than the lower reticular centers.”
Tuo lingua franga tarkoittaa tässä kvanttitietoisuutta, informaatiota.
” What then, is the role of the Reticular Formation (RF) --- especially the brain stem components that are known to be involved in sleep, waking, and coma? The RF may act as a "mode switch" on the system that does more specific selection. If we use the search-light metaphor of consciousness,the RF nuclei may act as a dimmer switch,to increase or decrease the amount of light,but not to direct it to any particular object. In terms of the GW model, the RF may control overall activation levels, while the tha-lamic nuclei may modulate activation to and from specific specialized processors. ”
Jälleen linkki kvanttitietoisuuteen ja kuinka Retikulaariset neuronit talamuksessa säätelevät tätä.
”The physiological evidence discussed above suggests that global output flows in two directions as well. There are anatomical connections that allow feedback from cortex back to the thalamus. Such feedback loops are extremely common in the ner-vous system. Most sensory systems allow for a flow of information "top-down" as well as "bottom up."
This anatomical evidence may mean that receiving systems,those that take in global- ly broadcast information, may be able to feed back their interest to the global work-space, thus strengthening or weakening any particular global message. One can make an analogy to the well-known Nielsen Ratings for television programs in the United States. Each program is continuously sampled to see how many viewers are watching it,and programs of low popularity are quickly dropped. In a later chapter we will suggest that this kind of popularity feedback may explain such phenomena as habituation and the development of automaticity with practice (Chapter 5). ”
Kuinka aivokuori toimii tietousuuden elimenä.
”Even with these qualifications,the evidence is strong that parts of the Extended Re-ticular-Thalamic System serve as major facilitators of conscious experience,while the cortex and perhaps other parts of the brain provide the content of conscious experi-ence. This evidence can be naturally interpreted in terms of the GW model, derived from purely cognitive evidence.
Contributions from both the ERTAS and cortex are presumably required to create a stable conscious content. The evidence comes from numerous studies showing a di-rect relationship between tERTAS and known conscious functions like sleep and wa-king, alertness, the Orienting Response,focal attention, sharpening of perceptual dis- criminations, habituation of orienting, conditioning, and perceptual learning (see refe-rences cited above).Further,there is evidence consistent with the three major proper- ties of Model 1: first, that major brain structures, especially the cortex, can be viewed as collections of distributed specialized modules; second,that some of these modules can cooperate and compete for access to the ERTAS and third,that information which gains access may be broadcast globally to other parts of the nervous system, especially the huge cortical mantle of the brain.”
Tämä oli katsaus aivojen keskeisimpään toimintamalliin, talamo-kortikaaliseen loop-piin, sekä feedbackiin kahden välillä. Tietoisuus sijaitsee pienessä talamuksessa, ai-vokuori on kognitiivisten prosessien väline, instrumentti. Tätä eli voi muuten käsittää, kuin kvanttitietoisuuden idealla,jossa ”holografinen sielu” käyttää talamusta ERTAS neuroniverkon välityksellä, joka ohjaa cortexia, aivokuorta.
Fox.
[HM: Lienee täältä:
http://www.theassc.org/documents/a_cognitive_theory_of_consciousness
" A Cognitive Theory of Consciousness
From the back cover: Conscious experience is one of the most difficult and thorny problems in psychological science. Its study has been neglected for many years, ei-ther because it was thought to be too difficult, or because the relevant evidence was thought to be poor. Bernard Baars suggests a way to specify empirical constraints on a theory of consciousness by contrasting well-established conscious phenomena --- such as stimulus representations known to be attended, perceptual, and informative --- with closely comparable unconscious ones --- such as stimulus representations known to be preperceptual, unattended, or habituated. Ad-ducing data to show that consciousness is associated with a kind of global work-space in the nervous system, and that several brain structures are known to behave in accordance with his theory, Baars helps to clarify many difficult problems.
| Attachment | Size |
|---|---|
| Baars_CogThyCsns_Cambridge1988.pdf | 55.49 MB |
http://mbscience.academia.edu/BernardBaars
http://www.academia.edu/2852264/Consciousness_Regained
http://www-formal.stanford.edu/eyal/aware/bjb-DARPA-final.ppt
http://users.sussex.ac.uk/~anils/Papers/SethBaars.pdf
psychrod.com/global-workspace-theory-of-consciousness/
https://books.google.fi/books?id=3mxM5N1Uu3sC&pg=PA124&lpg=PA124&dq=%22Baars+Consciousness%22&source=bl&ots=8IAVjlqg4M&sig=YoA8gUf12ZJRh4ye6Z2_8am0460&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwi7jN235ebLAhXHQZoKHRpDDG44ChDoAQgzMAQ#v=onepage&q=%22Baars%20Consciousness%22&f=false]
RK 27.12.2006 00:45:08
222708
Tietoisuus ei "sijaitse thalamuksessa".
"Tietoisuus" EI "sijaitse" missään tietyssä paikassa,kaikkein vähiten thalmuksessa tai jossakin muualla aivokuoren alapuolella.
On kyseenalaista, voidaanko nimenomaan "tietoisuutta" merkityksessä "tietoinen subjektiivinen tajunta" pitää jonakin "erillisenä selittäjänä" tai "erillisenä selitettävänä", ns. AITONA OBJEKTINA.
Tietoisuus on sidoksissa jollakin yhdellä tai muutamalla tavalla tapahtuviin TAJUNNALLISTEN objektien MUUTOKSIIN.
Viittaan läheiseen "asiantunyijaketjuun".
F.M 27.12.2006 00:45:48
222748
Re: Tietoisuus sijaitsee aivojen "sivussa"
RK kirjoitti 27.12.2006 (222708)...
>"Tietoisuus" EI "sijaitse" missään tietyssä paikassa, kaikkein vähiten >thalamuksessa tai jossakin muualla aivokuoren alapuolella.
Karkeasti katsottuna joku neuroanatominen kokonaisuus ohjaa neokorteksin toimintaa. RAS aktivoi myös korteksin, sytyttää sen kuin joulukuusen valot.
Tietoisuus ja sen qualia ovat kvanttimekaanisia. Siinä mielessä olet oikeassa.
Korteksin alue on kuitenkin lähinnä aistimusten käsittelyyn, motoriikan ohjantaan, mielikuvien luontiin sekä persoonallisuuden ja motivaatioiden prosessointia varten.
Neokorteksi on yksilönkehityksen yhteydessä kehittynyt limbisen osan ja aivorungon ympäreille. Myös evolutiivisesti tämä on nähtävissä.
Aivojen alemmat osat talamus etunenässä muovaa aivoja sen informaation mukaan mitä käsitellään.
Kymmenet eri tumakkeet ovat monimutkaisesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ohjaten kortikaalista toimintaa. Lisäksi kortikaaliset assosiaatioalueet ovat yhteyksis-sä toisiinsa valkoisen aineen alueella nähtävissä olevien hermokimppujen avulla.
Aivojen toiminta on erittäin kokonaisvaltaista, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Jos kvanttimielellä on jokin kohta aivoissa, mihin sen voi paikantaa, se on talamus. Aivojen aktivaatiosta vastaava osa.
>On kyseenalaista, voidaanko nimenomaan "tietoisuutta" merkityksessä "tietoinen >subjektiivinen tajunta" pitää jonakin "erillisenä selittäjänä" tai
>"erillisenä selitettävänä", ns. AITONA OBJEKTINA.
Olen eri mieltä. Niin ovat muutkin.
>Tietoisuus on sidoksissa jollakin yhdellä tai muutamalla tavalla
>tapahtuviin TAJUNNALLISTEN objektien >MUUTOKSIIN.
No varmasti on. Ja paljon muutakin.
Fox.
F.M 28.12.2006 00:46:56
222816
Linkki Neurosciencen artikkeliin.
www.livescience.com/humanbiology/060817_brain_boot.html
Neuroscience lehdessä ollut artikkeli, joka kertoo talamuksen toiminnasta.
Fox
F.M 28.12.2006 00:46:57
222817
Re: Linkki Neurosciencen artikkeliin.
F.M kirjoitti 28.12.2006 (222816)...
"The finding,published last week in the journal Neuroscience,changes the way scien- tists understand nitric oxide's role in the brain, a nd it also has them rethinking the function of the thalamus, where it is released.The thalamus was thought to be a fairly primitive structure,sort of a gate that could either open and allow sensory information to stream into the cortex, the higher functioning part of the brain, or cut off the flow entirely.
Godwin says the new research shows it's more accurate to think of the thalamus not as a gate but as a club bouncer, who doesn't simply allow a huge rush of people to go in or no one at all, but picks and chooses whom to let in and out.
"Instead of vision being a process going straight from eye to cortex, it's more of a loop," Godwin explained. "This constitutes a new role for the thalamus in directing, not just modulating." "
Kortikaaliset prosessit ovat talaamisesti säädeltyjä/synnytettyjä.
Fox.
F.M 28.12.2006 00:47:00
222820
Abstrakti
F.M kirjoitti 28.12.2006 (222816)...
Cortical feedback to the thalamusnext term is selectively enhanced by nitric oxide G. M. Alexandera, 1, N. C. Kurukulasuriyaa, b, 1, J. Mub and D. W. previous term Godwinnext terma, b, 1, Corresponding Author Contact Information, E-mail The Corresponding Author
The Neuroscience Program, Wake Forest University School of Medicine, Medical Center Boulevard,Winston-Salem NC 27157,USA bDepartment of Neurobiology and Anatomy, Wake Forest University School of Medicine, Medical Center Boulevard, Winston-Salem, NC 27157, USA
Accepted 5 June 2006. Available online 31 July 2006.
Abstract
the brain somehow merges visual information with the behavioral context in which it is being processed,a task that is often attributed to the cerebral cortex. We have iden- tified a new role of the gaseous neurotransmitter, nitric oxide (NO), in the early selec-tive enhancement of corticogeniculate communication that may participate in this process at the level of the previous thalamus. Visual information is dynamically gated through the previous term thalamus next term by brainstem neurons that release acetylcholine and NO. Using in vitro electrophysiology,we characterized NO effects on excitatory postsynaptic potentials and currents (EPSCs) elicited from retinal and cortical pathways in the lateral geniculate nucleus of the ferret. NO selectively and reversibly increased cortically-evoked post-synaptic responses, and this effect was mimicked by cyclic guanosine 3′,5′-monophosphate (cGMP).
Conversely,NO inhibited retinally-evoked responses independently of cGMP. We de- monstrated that these differential effects were specific to postsynaptic N-methyl-d-as-partate (NMDA) receptors by studying treatment effects on pharmacologically isola-ted EPSCs from each pathway.We propose that when brainstem activity is increased during behavioral arousal or rapid eye movement sleep,NO may increase the relative sensitivity of relay neurons to corticogeniculate feedback. The net effect of these changes in synaptic processing may be to selec-tively suppress peripheral information while unifying data carried by reentrant cor-ticogeniculate loops with the behavioral context in which the visual information is processed.
"The gaseous neurotransmitter, nitric oxide (NO), in the early selective enhancement of corticogeniculate communication that may participate in this process at the level of the previous thalamus"
Ilokaasu säätelee.. Eikös tästä ollut jotakin juttua japanilaisten tekemänä, että NO ja O2 muodostavat kvanttimielen perustan...
Fox.
F.M 28.12.2006 00:47:02
222822
Juttu tietoisuudesta
www.livescience.com/humanbiology/050808_human_consciousness.html
Joka kansanomainen tarina ja katsaus tietoisuuden tutkimusesta.
F.M 28.12.2006 00:47:03
222823
Miesten ja naisten aivotoiminta
www.livescience.com/humanbiology/050120_brain_sex.html
Tuossa on hyvä juttu miesten ja naisten aivojen erilaisuudesta. Ne toimivat varsin eri tavoin.
Fox
Jaahah, tämä Scienticic Americanin keskustelu aiheesta, joka oli vuosia poikkeuksellisesti auki:
Täältä löytyy käänteentekevä artikkeli jossa on viitattu myös kokeellisiin todistuksiin vuodelta 2008 Scintific Americanin maaliskuun ”Obaman valinumerosta”:
http://www.cs.unc.edu/~styner/public/DTI_tutorial/1%20Scientific%20American%202008%20Fields.pdf
Täällä voi keskustella Fieldsin kanssa:
https://www.psychologytoday.com/experts/r-douglas-fields
On sitten myös asioita ja teorioita joista jenekeissä ainakaan virallisella taholla kes- kustellaan hyvin hyvin niukasti ja kriittisesti verrattuna näihin Skandinavian maihin, yksi niistä on tämä (mutta ei suinkaan ainoa):
” 2 Comments
RistoKoivula March 29, 2015
Nobel Price in biosciences 2014 arguments, true or false?
My opinon: Nobel Assembly is wrong in the funtioning of the Brain. What is your opinion?
Press Release 2014-10-06
The Nobel Assembly at Karolinska Institutet has today decided to award
The 2014 Nobel Prize in Physiology or Medicine with one half to John OKeefe and the other half jointly to May-Britt Moser and Edvard I. Moser for their discoveries of cells that constitute a positioning system in the brain
RK: This is not positionig system. It is only part of it. That learned positioning system does not differ principially from other recognizing systems,for instace for faces.Those neurons in middle brain dont form the recognized places repserentation which is in the cortex, but they give it its emotional charge, positive or negative according to the formation moment, which is needed for its keeping in mind
NA: How do we know where we are? How can we find the way from one place to an-other? And how can we store this information in such a way that we can immediately find the way the next time we trace the same path? This years Nobel Laureates have discovered a positioning system,an inner GPS in the brain that makes it possible to orient ourselves in space,demonstrating a cellular basis for higher cognitive function.
RK:This has not been basic research in connection with theory formation.This has been routine research with new devices, possible for all who have those techical de-vices. They have found new real phenomenon in adequate conditions, but their inter-pretatation for it has been wrong. I dont know anything about GPS, but I am afraid this has even no analogy with it.
NA: In 1971, John OKeefe discovered the first component of this positioning system. He found that a type of nerve cell in an area of the brain called the hippocampus that was always activated when a rat was at a certain place in a room. Other nerve cells were activated when the rat was at other places. OKeefe concluded that these place cells formed a map of the room.
RK: Memories, maps including, are in the cortex.
NA: More than three decades later, in 2005, May-Britt and Edvard Moser discovered another key component of the brains positioning system.They identified another type of nerve cell,which they called grid cells,that generate a coordinate system and allow for precise positioning and pathfinding.Their subsequent research showed how place and grid cells make it possible to determine position and to navigate.
RK:In that reseach is nothig of that system.First true hypothesis is is fron Robert Ga- lambos, the finder of the navigation system of bats. The hypothesis is 50 years older, but these researchers have not heard about it.
NA:The discoveries of John OKeefe,May-Britt Moser and Edvard Moser have solved a problem that has occupied philosophers and scientists for centuries how does the brain create a map of the space surrounding us and how can we navigate our way through a complex environment?
RK: This is simply not true. It is solved by other people, later. If they will not get medicine Nobel, this price will be outrageous injustice, and attack against them and against progressing sciece.
NA: How do we experience our environment?
The sense of place and the ability to navigate are fundamental to our existence. The sense of place gives a perception of position in the environment. During navigation, it is interlinked with a sense of distance that is based on motion and knowledge of previous positions.
RK: Humans, or rats, have no sense of place. The perception of a known place a comibination of usual sensations. Neither humas, or
chimapnzees have any special sense of distance. Perception of distaces is based on information of objects and perspective. But humans and animals have sense of balance.
NA: Questions about place and navigation have engaged
philosophers and scientists for a long time. More than 200 years ago, the German philosopher Immanuel Kant argued that some mental abilities exist as a priori knowledge, independent of experience.
RK: He is wrong.
NA: He considered the concept of space as an inbuilt principle of the mind, one through which the world is and must be perceived. With the advent of behavioural psychology in the mid-20th century, these questions could be addressed experimen-tally. When Edward Tolman examined rats moving through labyrinths, he found that they could learn how to navigate, and proposed that a cognitive map formed in the brain allowed them to find their way. But questions still lingered how would such a map be represented in the brain?
John OKeefe and the place in space
John OKeefe was fascinated by the problem of how the brain controls behaviour and decided, in the late 1960s, to attack this question with neurophysiological methods. When recording signals from individual nerve cells in a part of the brain called the hippocampus, in rats moving freely in a room, OKeefe discovered that certain nerve cells were activated when the animal assumed a particular place in the environment.
RK: Nobel Assembly speaks here about brain cells,not (only) neurons. O´Keefes target cell can have been astrocytes,not neurons.Although they are not seen in mag-netic imaginations, their signals can have been registered by electrodes. But there are also such neurons or groups of neurons.That cannot be seen in magnetic imaginations exactly.
NA: He could demonstrate that these place cells were not merely registering visual input, but were building up an inner map of the environment.
RK: They do not form. They keep up.
NA: OKeefe concluded that the hippocampus generates numerous maps,
represented by the collective activity of place cells that are activated
in different environments.
RK: Cortex activates them, not on the contrary.
NA: The discovery of the brains positioning system represents a paradigm shift in our understanding of how ensembles of specialized cells work together to execute higher cognitive functions.
RK: True paradigm shifts are elsewhere
NA: Therefore, the memory of an environment can be stored as a
specific combination of place cell activities in the hippocampus.
RK: This is not true.
NA: It has opened new avenues for understanding other cognitive processes, such as memory, thinking and planning.
RK: It han opened new avenues to misunderstand, like also Nobel Asembly does.
http://blog.brainfacts.org/author/dfields/#.VRZgIeHhj6M
PS:
Oliko pölhöilyn tarkoitus "petata maaperä" "Karolinskan omalle noopelis-tille", Italiasta varhaiseläkkeeltä haalitulle puoskari-Paolo Machirinille?
Ennen oli Paolo "Maakari" Macchiarini. Nyt on Elon "Kuolon" Musk...
(Lääketieteen Nobel-komitea, joka oli jakanut kahta vuotta aikaisemmin v. 2014 kökkö-Noopelin "aivojen keenipaikannuslaitteesta", joutui lähtemään vuosi sitten puoskarihenkilövalintojenvalintojen takia laitoksellaan.
On silti parempi, että Tampereen yliopistot ovat yhteistyössä Karolinskan kanssa näissä jutuissa eivät HY:n tai A. Aallon surffariopiston...)
http://nordic.businessinsider.com/disgraced-miracle-surgeons-last-swedish-test-patient-has-died-2017-3/
Disgraced star surgeon Paolo Macchiarini's last Stockholm patient has died
Kansan Ääni 2/2016: PUOSKARIPUHDISTUS NOBEL-KOMITEASSA?
Aloittaja Spammiro Botti, 19.04.2016 23:19
19.04.2016 23:19
Risto Koivula:
Kirjoitin Kansan Äänessä 1/2015 edellisen vuoden 2014 biotieteiden Nobel-palkin-nosta John O´Keefelle sekä May-Britt ja Edvard Moserille aivojen muka "erikoisneu-roneille perustuvasta "GPS"-paikannuslaitteesta" otsikolla "Biotieteiden Nobel 2014 herättää kysymyksiä,ei vain sen uutisointi".Perustelin,että kyseinen "löytö" palkittujen olettamine toimintaperiaatteineen ei ole totta, eivätkä Karolinskan Nobel-komitean perustelut palkinnolle ole paikkansa pitävän ja kehittyvän lääketieteen ja eläintieteen mukaisia.
Kirjoitin aivan samansisältöisen kommentin myös palkinnosta tiedottaneeseen USA:n hallitusta lähellä olevan Scientific American 10/2014 -tiedelehden juttuun otsikolla "Nobel Price in biosciences 2014 arguments, true or false?".
Kansan ääni 1/2015 muistutti myös Nobel-palkintojen usein läpinäkyvästä poliittisuu- desta esimerkkeinä Ahtisaaren ja Obaman rauhanpalkinnot,joille ei näytä katetta löy-tyvän jälkikäteenkään.Kun nyt olen näin pitkälle ollut oikeassa, voin sanoa ääneen senkin,että en usko täysin myöskään vuoden 2012 Shinya Yamanakan Nobelia "kyp- sien solujen palauttamisesta kantasoluiksi", joista siis yksilö voitasiin vaikka kloona-ta. On yksi asia saada solu toimimaan kantasolun tapaan, ja toinen asia, että se todella olisi sitä mainitussa määritelmällisessä mielessä.
Karolinskan kantasolut: väärä mies ja vääränlainen pilottihanke
En vastusta kantasolututkimusta,mutta en usko sillä toisaalta olevan käyttöä käyttäy- tymisessä enkä myöskään immuunijärjestelmässä, johon liittyy viimeisin, Paolo Mac-chiarinin tiedehuijaus, joka johti Nobel-komitean sihteeri Urban Lehndahlin sekä Ka-rolinskan rehtori Anders Hamstenin potkuihin. Edelleen tamperelaisena pidän oikea-na ratkaisuna, että Tampereen yliopistot ovat tässä asiassa Karolinskan eivätkä esi-merkiksi Helsingin yliopiston yhteistyökumppaneita,sillä HY ei ainakaan tunnetusti korjaa virheitään Alfredin dynamiitillakaan (?) ("rotumurha-" ym. "peilineuroonit" jne.).
Helsingin Sanomat julkaisi 16.2. Mikko Puttosen asiallisen oloisen kirjoituksen Mac-chiarinin väärinkäytöstapauksesta. Macchiarinin idea oli lupaavantuntuinen kantaso-lupilottihanke keinohenkitorvi,jossa proteesin päälle kasvatettaisiin kantasoluista po- tilaan oikea limakalvo.Henkitorven limakalvon päätehtävä on sen toiminta immuuni-puolustuksessa: pöpöjen ja niihin verrattavien hiukkasten torjuminen ja vastustuskyvyn hankkiminen ilmeneviin haasteisiin tuossa suhteessa.
Tähän liittyy kuitenkin ideanakin ainakin yksi heikkous: nuo pääominaisuudet eivät yleensä ole geenissä eivätkä siten kantasoluissakaan, vaan ne ovat kudoksessa käytännössä (ja joskus myös esimerkiksi rokotuksin) hankittuina!
Hesari ei olisi Hesari, ellei se myös vähintäinkin salailisi…
Toimittaja Puttonen kirjaa Macchiarinin uran vaiheet Karolinskassa: Hänet palkattiin v.2010 kantasolutehtäviin.Vuonna 2011 hän asentaa ensimmäisen keinohenkitorven ja julkaisee tämän Lancet-lehdessä. Proteesin saajan tila huononee, mutta Macchia-rini raportoi edistyksestä ja "paranemisesta", kunnes potilas kuolee. Vuonna 2014 neljä kollegaa valittaa Macchiarinin valehdelleen hoitojen tuloksista,8 potilaasta 6 on kuollut.
Potilaiden sanotaan myös olleen liian hyväkuntoisia koepotilaiksi, ja heille oli annet-tu väärä kuva hoidon tutkimuksista ja odotuksista. Ulkopuolinen selvitysmies Uppsa- lan yliopiston professori Bengt Gerdin vahvisti epäilyt aiheellisiksi, mutta instituutin johto (Lehndahl) sivuutti selvitykset. Poliisi alkoi kuitenkin tutkia kuolemia.
Tähän asti Machiarini oli suvereenisti hallinnut joukkotiedotusta asiassa. Hän teetätti mm. kirjan itsestään amerikkalaisella toimittajalla Benita Alexanderilla, jonka kanssa lupasi mennä naimisiin. Mutta kriittinen ruotsalainen TV-dokumentti poksautti nyt kuplan. Machiarinin työsuhde jätettiin jatkamatta tammikuussa 2016.
Muut tiedotusvälineet kuin Hesari eivät ole kirjoittaneet tai puhuneet asiasta toistai-seksi mitään Suomessa. Hesarin "välistäveto" on tarkoitettu tölväykseksi Tampereen yliopistoille niiden tapellessa määrärahoista pääkaupunkiseudun kilpailijoiden kans-sa. Sellaiset tölväykset ovatkin aina ehdottoman tervetulleita suuntaan ja toi-seen! Mutta Hesari ei olisi Hesari, ellei se valehtelisi tai jättäisi ainakin ehdottoman olennaisia seikkoja kertomatta! Tässä tapauksessa ainakin kaksi seikkaa (lisää) on aivan olennaisia myös rikostutkimuksen, ja diagnoosin kannalta.
"Supertohtori" oli ennen Nobel-komitean leipiin tuloaan kertaalleen potkaistu eläkkeelle Italiassa!
Keuhkotohtori Machiarini oli potkaistu jo kertaalleen eläkkeelle toisessa EU-maassa väärinkäytösten ja mielenterveysongelmien takia (koska muuten olisi tullut linnaa eikä eläkettä!)! "EU:n sisäisellä valvonnalla" EI SIIS OLE MITÄÄN VIRKAA!
Tämä kertoo myös, että Nobel-komitea haki väkeä (tähän?) tehtävään, johon sillä (tai muillakaan…) ei ollut keitään päteviä työkykyisiä hakijoita! Varmaan "tieteellinen tulos" oli jo "PÄÄTETTY", sille oli vain löydettävä "sankaritekijä"!
JA JUURI TUO NOBEL-KOMITEA SIIS JAKOI VUOSIEN 2012 ja 2014 EPÄILLYT HÖRHÖNOOPELIT!
Tammikuussa 2014 Paolo Macchiarini julkaisi Elsevierin Biomaterials-lehdessä seit-semän muun tutkijan kanssa,joista yksi muukin oli Karolinskasta,yksi Venäjältä ja lo-put Italiasta, artikkelin "Rotan soluistaan erotettua aivojen soluväliainerakennel-maa mallintavia kennostoja sähkökehrätystä gelatiinista kudossuunnittelua varten"!
Aivotkin piti siis kasvattaa kantasolusta…
Se hönttä ja Komitea "kehittelivät" siis "suunniteltavia KEINOAIVOJA" kanta-soluista! Taustalla ovat ehkä sydänlihaksen kantasolututkimukset, joissa solusta puhdistettuun väliainematriisiin on onnistuttu kantasoluista kasvattamaan toimiva sydänlihas. (Sen neuronit on siirretty muualta.)
Ruotsalainen nobelisti Arvid Carlsson on vaatinut Karoliiniseen instituuttiin suursii-vousta. Tapaus uhkaa hänen mielestään tahrata lääketieteen Nobel-palkinnon mai-neen. Carlsson itse jakoi vuoden 2000 nobelinsa dopamiinista ehkä kautta aikojen pahimman hölynpölynoopelistin Eric Kandelin kanssa. Tämä muka "selvitti pavlovi-laisen ehdollistumisen mekanismin banaanikärpäsellä" polttamalla sähköiskulla (eli muka "epämiellyttävällä ärsykkeellä") sen alkoholireseptorin aksonin, jolla itikka löy-tää ruokansa, jolloin se muka "lakkaa pitämästä alkoholista". Kyllä se siitä "pitää", mutta ei löydä. Uusi reseptori ottaa tehtävän ja yhdistää pääganglioon taas tuon ruoan hajun. Tämän Kandel tulkitsi "pavlovilaisen ehdollistumisen palautumiseksi": "viina rupesi taas maittamaan".
Jotakin olisi tehtävä kansainvälisesti tieteen hyväksi
Tarvittaisiin YK:n Yleiskokouksen alainen tieteellisesti ja demokraattisesti johdettu, julkisesti tieteellisesti kritisoitavissa oleva Maailman tiedeakatemia mm. kansainvälisen oikeuden ja talousyhteistyön tarpeisiin.
Nobel-komitea on historiallisista syistä asemaansa noussut sattumatoimija. Kansain- välisessä oikeudessa uskotaan nykyään eniten USA:n National Institute of Healthia (NIH), joka ei ole yliopisto vaan valtiollinen tutkimuslaitos. Sekin on täysin kansallinen laitos.
Nämä kaksi näyttäisivät nyt olevan "sodassa", jossa Nobel-komitea edustaa ns. "eurotiedettä", josta pitäisi EU:ssakin päästä takaisin oikeaan tieteeseen.
Risto Koivula, D, Tampere
Kommentit