Hämeemmiäs


Ruotsin Akatemian Nobel-komitea esiintyy kuin se olisi "Maailman Tieteen Kor-kein Auktoriteetti", mihin sillä ei ole minkäänlaisia laadullisia valmiuksia eikä myöskään demokraattista valtuutusta.Ruotsilla on nykyään yksi tuiki tavallinen hölynpölypitoinen Bryssel-Strassburg-ohjattu "eurotiedeakatemia" muiden kaltaistensa joukossa...

Vuonna 2011 se antoi fysiikan Nobelin keksinnölle, joka osoitettiin parin vuoden ku-luttua mittausvirheeksi. Kiinnitin huomiota heti perustelujen tietynlaiseen onttouteen, mutta pidin sitä vain kommentaattorien typeryytenä, jotka "eivät olleet olleet paikalla kun Higgsiä on keksitty"... (Sopii vain toivoa, ettei vain Higgsin bosonille kävisi vielä samoin...)

Viime vuoden (2014) biologian kökkönoopeli ei ole pelkästään erehdys ja "liikaa innokkuutta". Vaikka se toisaalta ei perustukaan täysin väärille mittauksille, kuten vuoden 2011 Fysiikan Nobel, se sisältää ainakin seuraavat virheet:

- 70-luvulla silloisin menetelmin tehtyä löytöä tiettyjen hippokampussolujen aktivoitu-misesta rotan orientoitumiseen liittyen tiettyyn paikkaan ei ole palkittu sellaisenaan, vaan on palkittu sen 2000-luvulla aivokuvantamiseen liittyen tehty UUDELLEENTULKINTA, joka ON LÄPIKOTAISIN VIRHEELLINEN!

- Kumpikaan tutkimuksista ei ole ollut luonteeltaan teorianmuodostukseen tähtäävää perustutkimusta todistettujen aikaisempien faktojen pohjalta, vaan molemmat tutki-mukset ovat olleet rutiiniESItutkimusta,jossa tarkastellaan uusilla laitteilla ja menetel- millä kohdetta yleisluotoisesti tavalla, jolla kuka tahansa, jolla on asianomaiset lait-teet, voi sitä tarkastella. Tutkijat eivät ole kehittäneet itse näitä laitteita. Joku muu olisi nips naps tehnyt samat havainnot ainakin näissä neuronien magneettikuvantamisis-sa pikapuoliin, mutta varsin luultavsti paljon paremmin selityksin!

- tutkijat eivät ole tunteneet, tai ainakaan ottaneet todesta vallitsevia tosia teorioita kuten Pavlovin ehdollistumisteoriaa aivojen toiminnasta

- Nobel-komitea on sivuuttanut uusimmat kuten R. Douglas Fieldsin tulokset aivojen toiminnasta.Tämä viittaa siihen,että tuo puoskarikomitea ei aio niitä tulevaisuudessa- kaan noteerata, eikä Nobelia aiota jakaa sinne, mihin alan johtava palkinto (joka tätä menoa ei siis ole kauaa Nobel!) kuuluu.

- Suomessa on Karolinskan kanssa yhteistyössä tutkittu kantasoluja. Tällainen kök-könoopeli aiheuttaa varjon niidenkin tutkimusten ylle: ei kai siellä vain kuitenkaan yritetä "kasvattaa kantasoluista aivojen "paikkaneuroja" (ja "pierupeilineuroneja"!).

Pitäisiköhän jonkun, Suomen tai WHO:n, viranomaisen, vähän tsekkailla asioita? Niissä pyörii suuret määrät maidän rahaa, jota emme ole tarkoittaneet puoskareille emmekä fasistipropagandaan!

Mutta kuka sitten päättää tieteellisesti demokraattisesti, mikä on esimerkiksi poliitti-sessa ja teknologisessa sekä juridisessa päätöksenteossa (jolloin demokraattisen vallan usein sivuuttaa asiantuntijavalta) käytettävää asianmukaista tiedettä?

Se kysymys on ratkaistu eri maissa eri tavoin. Neuvostoliitossa tieteestä oli virkavas- tuussa Tiedeakatemian, joka julkaisi Bolshaja Sovjetskaja entsiklopedija -tietosana-kirjaa, jonka päätoimittaja aina oli Tiedeakatemian puheenjohtaja. Suurin piirtein samoin asia on järjestetty Kiinassa. USA:ssa virkavastuullinen lääketiedeasioissa on Liittovaltion "National Institute of Health" (NIH) -tutkimuslaitos, jonka sana painaa käytännössä erittäin paljon myös kansainvälisessä oikeudessa tutkittaessa esimer-kiksi hoitojen laillisuutta tai laittomuutta.Yliopistot eivät ole USA:ssa virkavastuullisia, eivätkä yleensä lainkaan juridisesti valtion laitoksia!

EU:ssa ja Suomessa virkavastuussa tieteestä ei ole kukaan.

Kukaan ei ole sitä myöskään selkeästi kansainvälisellä foorumilla kuten YK:s-sa. Nobel-komitean touhu osoittaa, että tämä sauma on haistettu piireissä, jotka eivät ole aivan rehellisiä,ja joiden keskeisenä tavoitteena ei ole ainakaan koko ihmiskunnan edistys ja hyvinvointi.

OLISIKIN PERUSTETTAVA TIETEELLISIN JULKISIN PERIAATTEIN TOIMIVA YK:N YLEISKOKOUKSEN WHO:N JA MUIDEN ERITYISJÄRJESTÖJEN EHDO-TUKSESTA NIMITTÄMÄ MAAILMAN TIEDEAKATEMIA, JOKA OLISI VIRKA- JA PERUSTELUVASTUUSSA AINAKIN YK:N TIETEELLISENÄ TIETONA KÄYTTÄMÄN TIEDON ASIANMUKAISUUDESTA!

http://blogs.scientificamerican.com/talking-back/2014/10/06/nobel-in-medicine-to-discoveries-of-brains-internal-navigation-system/#comment-1029

Aivojen navigaattorin löytäjät saivat lääketieteen Nobelin

Tiede 6.10.2014 12:49 Päivitetty 6.10.2014 14:00

Jonathan Nackstrand / AFP

5b7f76527aaa48f6991073e4286640b1.jpgAivoja Aivoja ei tutkita, vaan palvotaan "jumalana"...


Lääketieteen nobelistit esiteltiin Tukholmassa maanantaina


Lääketieteen Nobelin saivat puoliksi John O´Keefe Lontoon University Collegesta sekä aviopari May-Britt Moser ja Edvard Moser Trondheimin tieteen ja tekniikan yliopistosta.

Kolme tutkijaa ovat selvittäneet, miten aivojemme sisäinen navigaattori toimii. Sen avulla tiedämme, missä olemme ja osaamme suunnistaa paikasta toiseen.

O´Keefe löysi vuonna 1971 kokeissaan rottien aivojen hippokampuksesta eli aivotur- sosta soluja, jotka aktivoituivat aina, kun rotta oli tietyssä paikassa huoneessa. Muut solut piristyivät, kun rotta siirtyi toisiin kohtiin. "

HM: "Tämä ei todista mitään muuta kuin,että muistijäljellä,liittyy se paikkaan tai ei, on siinä mielessä paikka aivoissa, että on ainakin yksi neuroni, joka aktivoituu, kun tuo muistijälki aktivoituu. Mikä tuon neuronin rooli muistamisessa on, se ei käy yksiselit-teisesti selville. Käytetty tutkimusmenetelmä aivokuvantaminen ei kerro mitään glia-soluista, jotka ovat kuitenkin ehdollisumisoppimisen varsinaisia toimijoita. "

" Tutkija päätteli, että aivoissa on paikkasoluja, jotka muodostivat eräänlaisen kartan huoneesta. Ne ilmoittavat, missä eläin on. "

HM: " Kyseessä ei tarvitse välttämättä olla erityiset "paikkasolut" (mitä tällä sitten lieneekin tarkoitettu). Tuollaisia neuroneja on epäilemättä muunkin tyyppiselle muistiedolle. Niitä on ositettu olevan mm. tutuille ihmiskasvioille. "

"Vuonna 2005 Moserin tutkijapariskunta löysi aivojen sisäisen navigaattorin toisen keskeisen osan, niin kutsutut koodinaattisolut. Ne ikään kuin muodostavat päähän koordinaatiston ja auttavat tarkassa paikantamisessa ja sekä reitin löytämisessä. Ne kertovat, mihin suuntaan kasvot osoittavat. "

HM: " Mitä tuolla "kertomisella" sitten tarkoitetaankin.Yksi mihin ne kuitenkin varmasti liittyvät, on tasapainoaisti. "

" Lääketieteen Nobelin palkinto on kahdeksan miljoonaa Ruotsin kruunua eli vajaat 800000 euroa.

Huomenna tiistaina julkistetaan tämän vuoden fysiikan ja keskiviikkona kemian Nobel. Perjantaina Norjan suurkäräjien valitsema komitea kertoo, kuka saa Nobelin rauhanpalkinnon.

Ensi viikon maanantaina selviää,kenelle Ruotsin keskuspankki myöntää taloustie-teen Nobelin. Kirjallisuuden Nobelin jakamisen ajankohta paljastuu myöhemmin. "

Nämä tutkijat eivät tiedä tai ainakaan kerro, miten aivot toimivat.

Varsinkaan silloin,kun he ovat keksintönsä tehneet,he eivät ole sitä kertoneet. Jos he ovat sen silloin jo tienneet oikein, heillä ei ole ollut mitään keinoa sitä todistaa. Siitä tarkemmin täällä:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa

Lääketieteen Nobel meni sisäisen navigaattorin löytäjille

Me suunnistamme hippokampuksen ja entorinaalisen aivokuoren solujen avulla. Alzheimer-potilaat eksyilevät, koska tauti vahingoittaa ensimmäisenä juuri noita aivoalueita.

Tiede 7.10.2014 2:00


May-Britt Moser vuonna 2014.

May-Britt Moser

Lääketieteen Nobelin palkinnon saivat puoliksi John O'Keefe Lontoon University Collegesta sekä aviopari May-Britt Moser ja Edvard Moser Trondheimissa sijaitsevasta Norjan teknillis-luonnontieteellisestä yliopistosta.

Kolme tutkijaa selvitti, miten aivojemme sisäinen navigaattori toimii.

(Valhetta, RK)

He löysivät hermosoluja, joiden avulla tiedämme, missä olemme, ja löydämme tien paikasta toiseen.

Artikkeliin liittyvät

Nuo solut sijaitsevat hippokampuksessa ja entorinaalisella aivokuorella eli juuri niillä aivojen alueilla,joita Alzheimerin tauti ensimmäisenä vahingoittaa. Siksi sairauden ensimmäisiin oireisiin kuuluu, että potilas eksyy.

Saman hermosolujoukon toimintaan pohjautuu ihmisen kyky muistaa asioita elokuvamaisena tapahtu-maketjuna.

Alzheimerin tauti turmelee myös tämän: tautiin sairastunut ei pysty palauttamaan mieleensä, mitä äsken tapahtui.

Myös esimerkiksi aivoepilepsia ja äkillinen sydämenpysähdys voivat vaurioittaa hippokampusta ja entorinaalista aivokuorta.

"Kun meillä on hyvä ymmärrys siitä, miten aivoalueet toimivat normaalisti, voimme tutkia, miten taudit vaikuttavat niihin", kuvaa Itä-Suomen yliopiston molekulaarisen neurobiologian professori Heikki Tanila nobelistien työn merkitystä.

"Lisäksi on aivan mullistavaa, että valtavan monimutkainen mekanismi aivoissa on selvitetty",hän jatkaa.

Tuoreet nobelistit ratkaisivat ongelman, joka on askarruttanut filosofeja vuosisatoja. Miten ihminen pystyy suunnistamaan monimutkaisissa ympäristöissä? Paikantami- sen kykyhän on ihmiselle ja muillekin eläimille elintärkeä.

Yli 200 vuotta sitten saksalainen filosofi Immanuel Kant arveli,että ihmisellä on joitain henkisiä kykyjä luonnostaan, kokemuksista huolimatta. Hänen mukaansa käsitys tilasta oli tällainen mieleen rakennettu asia.


Tätä voitiin tutkia kokeellisesti jo 1900-luvun puolivälissä.


Edward Tolman tarkkaili labyrintissä vilistäviä rottia ja huomasi, että ne oppivat suunnistamaan.

Hän ehdotti, että rottien aivot luovat kognitiivisen kartan.

Sen, miten tällainen kartta voisi muodostua, keksi John O'Keefe.

Hän löysi vuonna 1971 kokeissaan rottien aivojen hippokampuksesta eli aivotursos-ta soluja, jotka aktivoituivat aina,kun rotta oli tietyssä paikassa huoneessa. Kun rotta siirtyi eri kohtaan, toiset solut piristyivät

O'Keefe päätteli,että aivoissa on paikkasoluja, jotka ilmoittavat eläimelle,missä se on.

"Hermosoluja on kymmenen potenssiin yksitoista eli hirmuinen määrä.Ja tutkija löysi yksittäisiä soluja, joista on luettavissa varsin abstraktia tietoa, kuten se, missä eläin sijaitsee ympäristöönsä nähden", Tanila toteaa.

Paikkasolujen aktivoitumisen aiheuttavat ympäristössä näkyvät maamerkit. Siksi myös rotta, jolla on aika huono näkö, suunnistaa näön perusteella.

Paikkasolut eivät sammu pimeässä,eikä sokeuskaan vaimenna niitä. Tasapainoais-tista tuleva tieto auttaa paikkasoluja hahmottamaan,milloin eläin on kääntynyt ja kuinka pitkän matkan se on liikkunut.

O'Keefe päätteli, että hippokampus tuottaa useita karttoja, kun paikkasolut aktivoitu-vat eri ympäristöissä. Paikkasolujen yhteistyön tuloksena aivot voivat säilyttää myös muiston siitä,millainen ympäristö on.

Moserin tutkijapariskunta kartoitti vuonna 2005,millaisia ominaisuuksia on entorinaa-lisen aivokuoren hermosoluilla. Alue syöttää tietoa hippokampukselle ja sijaitsee aivan sen vieressä.

Näin löytyivät niin sanotut koordinaattisolut eli ristikkosolut. Nimensä mukaisesti ne järjestävät lähiympäristöä kartan koordinaatiston tavoin. Ne pystyvät hahmottamaan mistä tahansa mielivaltaisesta pisteestä toiseen kuljetun matkan ja suunnan.

Paikkasoluja ja koordinaattisoluja mittaamalla saatuun tietoon perustuu laite, joka pörrää yksikseen jo aika monella suomalaisellakin pihalla.

Se on itseohjautuva ruohonleikkaajarobotti. /ei yhtään mittän tekemistä tämän asian kanssa, RK)