... ja missä kaikessa muussa. Juuri tämä on kuitenkin ehdottomasti pahinta ja Suomen konkurssin syy.

Hallituksen "yhteiskuntasopimus" EI OLE HOBBESIN JA LOCKEN VALTIOTEORI- OIDEN MUKAINEN YHTEISKUNTASOPIMUS, sillä siitä PUUTTUU TÄLLAISEN OLENNAISIN OSA:

"HAISTAPASKANTIEDE WITTUUN" -SOPIMUS!!!

(Tiedemiesten kanssa puhutaan tieteen kielellä,bisnesväen kanssa puhutaan bisnek- sen kielellä [mikä on vaikeata ulkopuoliselle kuten mulle...] ja gangstereiden kanssa puhutaan gangstereiden kielellä...)



Yhteiskuntasopimus on liberaalin porvarillisen ja monarkistisen yhteiskuntatieteen perusaksiooma.


Koko (monarkistisen) valtiovallan viimekätinen, muu kuin uskonnollinen LEGITIIMI-SYYDEN LÄHDE oli näiden auktoriteettien mukaan, että VALTIO TURVAA TIETEEN ja NOJAA SIIHEN toiminnassaan! Vasta sen jälkeen tulivat muut, sekundaariset perustelut, "tyhmälle kansalle"

" Hobbes oli mm. sellaisten tieteellisten käsitteiden ensimmäinen julkinen esittäjä kuin psykologian assosiaatiolaki (ehdollistumislaki, joka on yhdistetty Spinozaan, joka omaksui sen kuitenkin Hobbesilta) sekä 'tabula rasa' eli synnynnäisen tiedon puut-tuminen, 'yhteiskuntasopimus' (joka Hobbesilla kansalaisten keskinen VALTIOso-pimus) sekä 'kansalaisyhteiskunta', jotka on yhdistetty hänen tähtioppilaaseensa John Lockeen (1632 – 1704), ja jälkimmäinen myös Karl Marxiin.

Thomas Hobbes ansaitsee toisen, aivan oman analyysinsä varsinkin siltä osin, mikä näistä nykyaikaisen tieteen perusteista todella on Baconin, mikä taas Hobbesin ja muiden tämän tuttujen ja yhteistyökumppaneiden kuten Spinozan, Descartesin ja Galileo Galilein (ja Baconin "edeltäjän" fyysikko William Gilbertin, joka ei virallisesti kuulunut hänen piiriinsä) ja mikä edelleen Locken ja tämän seuraajien käsialaa. Ylitse muun Thomas Hobbes tunnetaan darwinismia ennakoineesta lauseestaan

luonnossa, ja yhteiskunnassa (ilman valtiota) vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan!”

(yksi parhaista lentävistä lauseista kautta aikojen, totta tai ei...),

usein ”unohtaen” tuon hänen valtio-oppinsa perustan, että valtio olisi syntynyt ihmis-yhteiskunnassa keskinäisen taistelun sääntelemiseksi.Hobbes EI sekoittanut ´valtiota´ ja ´yhteiskuntaa´käsitteinä, eikä hän tarkoittanut, että ihminen erotukseksi luonnosta ”olisi syntynyt vasta yhteiskuntasopimuksessa”.

Politiikassa Hobbes oli ns. pessimistinen rojalisti, jonka mukaan kuningas valtion hen-kilöitymänä oli välttämätön paha, jonka ympärillä piti olla mahdollisimman vähän muu-ta etuoikeutettua väkeä,ja joka oli kansalle vastuussa toimistaan.Bacon ja Locke olivat optimistisia rojalisteja, joiden mukaan piti olla täysin valtion asioille omistautunut ker-rostuma, jonka velvollisuus oli toimia vain valtion hyväksi, joka huolehti myös heidän toimeentulostaan, ja heiltä oli kiellettyä osallistua esimerkiksi liike-elämään.

*** Locken mukaan tuollaisen eliitin ylin ja viimekätinen tehtävä oli huolehtia tieteestä ja kasvatuksesta, ja sellainen valtiovalta,joka estää kansalaisia saa-masta kasvatuksessa tarvitsemiaan paikkansa pitäviä tietoja, oli VELVOLLI-SUUS kumota ***, parhaaksi katsottavalla tavalla, tulkitsen. Että kumoajana olisi ni-menomaan "kansa itse",oli varmaan välttämätöntä Hobbesille,mutta tuskin Lockelle. Hobbes oli varmaan Britannian ainoa henkilö,joka oli väleissä sekä kuningashuoneen että Oliver Cromwellin tasavaltalaisen puritaanidiktatuurihallituksen kanssa.

Locke taas oli Cromwellin kuolemaa seuranneen restauraation ideologi, jonka mu- kaan juuri puritaanisotilashallinto olisi ollut tieteenvastainen (ja oli tässä väärässä, Cromwellin joukoissa oli myös tieteen ehdotonta huippua edustavaa väkeä kuten hä-nen taloustietäjänsä William Petty) sekä Baconin kineettisen lämpöteorian todistaja Robaird O´Bhoaill eli Robert Boyle, liikkeen kakkoskomentajan irlantilaisen Roger Boylen nuorempi veli. Alkemistina aloittanutta Boylea pidetään ensimmäisenä nyky- aikaisen komistinä, ja hänen tukimuskumppaninsa Robert Hooke, nykyaikaisen lujuusopin perustajia, toimi myöhemmin Isaac Newtonin kanssa.

Locken varma oma ansio materialistisessa filosofiassa oli ajatus ajattelun kielellisyy- destä, josta seuraa yleiskäsitteiden muodostuminen ”kiteytymisen” tuloksena. Locken outo käsitys kuitenkin oli, että tällainen käsitteellistyminen muka ”vääristää” ”autenttis- ta havaintoa” (eikä pääasiassa oikaise havainnon virhelähteitä, kun otetaan huomi-oon, että yleiskäsite on jo käytännössä ja vastaväitteissä pitkälle hioutunut), jonka virheen korjasi Spinozan (1642–1677) kannattaja David Hartley (1705–1767).

Assosiationistisen psykologian tärkeä kehittäjä Baconin olio-opin lähtö-kohdista oli James Mill (1773–1836). Teoksessaan ”Ihmismielen ilmiöiden analyysi” (1826) hän katsoi mielen koostuvan kokemuksiksi nimittämänsä Hobbesin assosiaatioteorian ja Hartleyn kielellisen valikoitumisteorian (meemiteorian, jo Sokrateen induktioteoria kä- sitteenmuodostuksessa oli ennakoinut sitä, se oli keskusteludialektiikan ja dialektisen filosofian sivuamispiste) mukaiset psyykkiset informaatio-oliot ”ideoiksi” (termi on pe-räisin Sokrateen ”oppilaalta” Platonilta, joka tarkoitti sillä eri asiaa), eli kielellisraken-teisiksi 'representaatioiksi' objektiivisista olioista (kohteista, objekteista) ja 'tunteiksi'.

Sosiologiassa ja oikeustieteessä James Mill sanoutui irti ”luonnonoikeuden” käsittees- tä, minkä ensimmäisenä konkretisaationa lainsäädännössä Paul Johann Anselm Rit-ter von Feuerbach korvasi tämän sekä uskonnolliset perustelut Baijerin rikoslaissa (1813) kaikille yhteisen perusihmisarvon käsitteellä,kansalaisten samanvertaisuutena rikoslain edessä. Missä määrin Anselm Feurbach, filosofi Ludwig Feuerbachin isä, tässä mahdollisesti nojasi isä-Milliin tai päinvastoin, ei ole tiedossa" ... "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/09/emergentti-ja-dialektinen-materialismi


Jean-Jacques Rousseaun (1712 - 1778) vastayhteiskuntasopimus: yksi askel poliittisesti eteen, kaksi askelta tieteelisesti taakse

Sovjetskaja entsiklopedija ylistää Jean-Jacques Rousseauta tämän vallankumouk- sellisuuden takia. Rousseaun teoria on kuitenkin yhteiskuntasopimuteorian karkea väärennös, jota ei ollut tieteeliseksi edes tarkoitettu, sillä

1. Rousseau hyökkää tiedettä ja taidetta vastaan väittäen niiden "pelkästään johtavan ajattelun pois yhteiskunnan äärimmäisen eriarvoisuuden sorron tiedostamisesta, mikä on varsinainen aivopieru siitäkin huolimatta, että SELLAISTAKIN "tiedettä" ja "taidetta" aivan varmasti oli (ja on)...

2. Rousseau sekoittaa valtion ja yhteiskunnnan: YHTEISKUNTA syntyy "yhteis-kuntasopimuksessa", eikä pelkkä valtio! Rousseau ei noin ollen pysty kuvittelemaan- kaan valtiotonta yhteiskuntaa, vaan hän asettaa yhteiskunnan tehäväksi vallanku-mouksen jälkeen pitää kovalla kädellä tasa-arvoa yllä.

3. Rousseau kiistää ihmisen YHTEISKUNNALLISEN luonnon käsitteen, jonka Hobbes ja Locke (sekä eräät uskonnolliset ajattelijat kuten Ibn Ruzhd/Averroës ja Raimundus Lullus) jo olivat luoneet.Hän lanseeraa "epäyhteiskuannallien" "JALON VILLIN" (pseudo)käsitteen,joka muka luonnehti "luonnontilaista ihmislä" "aidon ihmis- luonnon" ominaisuudessa. "Yhteiskuntsopimukessaan" "jalot villit" ovat tulleet teh-neeksi itsestään lattapääporvareita,koko "sopimus" on lopulta ollut pelkkä suuri ereh- dys,ja se on korvattava täysin uudenlaisella yhteiskuntsopimuksella: sopimus- yhteiskunnasta pitäisi päästä "luonnonvaltioon", tasan yhtä spekulatiiviseen ja hypoteettiseen kuin "epäyhteiskunnallinen" "luonnonihminenkin"....

Tuossa lopussa tietysti onkin järkeä, mutta hyvä päämäärä ei korvaa teorian perus- tavaa virhellisyyttä ja tieteellistä taantumuksellisuutta verrattuna mm. (monarkisti) Locken ihmiskuvaan. Ranskan vallankumous (jakobiinit) nosti edesmenneen Rous- seaun suurten aktoriteettiensa joukkoon (ja uudelleenhautasi tämän paraatipaikal- leen Pantheoniksi nimittämällen paikalle.

Rousseau oli syntyisin tasavaltaisesta kalvinistisesta ranskankielisestä Sveitsistä va-rakkaan kelloseppämestarin poikana. Koulutukseltaan hän oli muusiikinopettaja. Hä-nen musiikkiuransa huippu oli,kun hän Pariisiin muutettuaan 1741 pääsi kirjoittamaan valistusfilosofien Diderot´n ja d´Alembertin Encyclopediaan musiikkia koskevia ha-kusanoja. Hänen perhetaustansa ja tiedekiinnostuksensa huomioon ottaen on varsin ilmeistä, että hän ei ollut pääsyt mihinkään yliopistoon opiskelemaan, ainakaan muuta kuin teologiaa, joka hänelle ei kelvannut. Vanhemmiten hän toimi leipätyökseen nuottien kopioijana.

" Rousseau, Jean-Jacques

 Born June 28, 1712, in Geneva; died July 2, 1778, in Ermenonville, near Paris. French Enlightenment philosopher, writer, and composer.

The son of a watchmaker,Rousseau worked as a lackey,a clerk,a tutor,and a music teacher.He lived in Switzerland until 1741,when he went to Paris.From 1743 to 1744 he was secretary to the French ambassador in Venice. In Paris he became acquain- ted with Diderot and other Enlightenment thinkers and collaborated on the Encyclo-pedia, writing articles primarily on music.Rousseau left France in 1762,fearing arrest after the publication of the pedagogical novel Emile and the political treatise On the Social Contract. He was persecuted by the French Catholics and the Swiss Protes-tants. In 1770 he returned to Paris, where he took a job copying music. He spent the last months of his life in Ermenon-ville, at the estate of the Marquis de Girardin. During the Jacobin dictatorship, Rousseau’s remains were moved to the Panthéon.

Rousseau was the most influential representative of French sentimentalism, the last and most revolutionary phase of the Enlightenment. Rousseau’s social and philoso- phical views were reflected in his treatises.In his Discourse on the Sciences and Arts (1750) he criticized contemporary civilization, arguing that it was based on inequality and cruel exploitation of the people and contrasting it to the “state of nature”, in which people were equal and free because they did not know the authority of socie-ty, with its system of coercive laws. Rousseau noted the pernicious influence of the arts and sciences, which “cover with garlands of flowers the iron chains in which peopleare shackled” (Rousseau, Traktaty, Moscow, 1969, p. 12), stifle the natural voice of liberty, and cause the decline of morals.

These ideas were further developed in A Discourse on the Origin and Foundation of Inequality Among Mankind (1755), which F.Engels included among “the best models of dialectics” (Anti-Dühring).Rousseau asserted that the foundation of inequality was private property, and that inequality in property gave rise to political inequality, which was reinforced by the establishment of the state. The tragic contradictions of pro-gress constitute the leitmotiv of the treatise:as civilization develops, inequality dee-pens, reaching its peak under despotism, which transforms everyone into nonper-sons. Rousseau substantiated the people’s right to revolution. Because a modern state is based on force, it can only be overthrown by force.

Rousseau realized that a return to the lost paradise of the “state of nature” was im- possible and that man was doomed to live in society. In his Social Contract (1762) he sketched an ideal society, as close as possible to nature. In society, sovereign free-dom belongs not to the individual but to the state,which emerges on the basis of a voluntary agreement, or contract. People enjoy freedom only as full-fledged mem-bers of the state. In Rousseau’s work the theory of the social contract takes on a ra-dical democratic character. The condition for freedom is equality in both politics and property. The state is obligated to protect equality and prevent the polarization of wealth and poverty.

Rousseau regarded small-scale property based on personal labor as a stable foun- dation of society, no less sacred than liberty. He criticized the British parliamentary system and upheld the idea of popular sovereignty.Drawing on the experience of the classical polis and the Swiss cantons,he advocated the principle of direct democracy under which laws are adopted directly by a meeting of all citizens. Rousseau’s orien-tation toward the establishment of tiny state formations, like his idea of the equality of small-scale peasant and artisan property, was Utopian and contradictory to the ob-jective tendencies of historical development, but his dream of equality expressed the social aspirations of the popular masses, especially the peasantry, and inspired the Jacobins during the French Revolution.

Rousseau’s pedagogical views were expressed in Emile: Or, on Education (1762), which may be classified as intermediate between a pedagogical treatise and a work of fiction. At the beginning of the book Rousseau declared: “Everything is beautiful when it emerges from the hands of the Maker, everything is spoiled in the hands of man". Thus, he endeavored to isolate his imaginary pupil Emile from the noxious in- fluence of society,in order to develop his natural instincts and individual propensities.

Rousseau did not allow any violence to the child’s personality,giving less attention to education than to moral upbringing, which he could not imagine without a religious foundation. In this respect he diverged from 18th-century French materialism. Rous- seau, a deist, rejected forms of worship, church practices,and religious dogma, thus inviting the denunciation of Emile by French clerics and Genevan Calvinists. He re- tained a faith in god as the creator of the universe and the supreme moral lawma-ker, but, unlike Voltaire, he appealed not to enlightened reason but to a heartfelt religiosity as the inner voice of conscience.

Rousseau criticized the entire method of upbringing associated with the feudal sys- tem of social estates pointing out that it suppressed the child’s personality. An ene- my of dogmatism and scholasticism, he championed the development in children of independent thought,insisting on an intensification of schooling and of its connection with life and the child’s personal experience.He attached special importance to labor as a part of education. His views on education, which were permeated by humanism and a sense of democracy, played an important role in the development of views on the objectives, tasks, and methods of upbringing in the late 18th and early 19th cen-turies. Rousseau’s views had a significant influence on the German “philanthropist” educators,J.H.Pestalozzi,L.N.Tolstoy, and to some extent, H.Spencer and J. Dewey.

Rousseau wrote fiction in many genres,creating verses,poems,and comedies, such as Narcissus (1733,staged 1752,published 1753) and Prisoners of War (1743, pub- lished 1782). He wrote both the librettos and the music for several operas, of which the most significant is The Cunning-Man (staged 1752, published 1753), with music modeled on French folk songs and dances. There are some elements of the Italian style in The Cunning-Man.The lyrical one-act piece Pygmalion (staged 1770; music jointly with H. Coignet), which combined a text and instrumental music, was an early example of the melodrama, a musical dramatic genre.

Also among Rousseau’s works are the novel Julie: Ou La Nouvelle Héloïse (1761) and the Confessions (1766–69, published, 1782–89). The novel describes a love af- fair between the aristocratic Julie d’Etange and Saint-Preux, an intellectual of no de-finite class.The first half of the book is a panegyric to natural passion, which sweeps away all the conventions of civilization. In the second half the family life of Julie and Wolmar is portrayed as a Utopian ideal, and man’s moral duty and societal obliga-tions are glorified, as they were in the Social Contract.The two parts of the book are simultaneously contradictory and interrelated: according to Rousseau, the voice of nature, which the heroes obey, makes them virtuous. The epistolary genre made it possible for Rousseau to show the “life of the heart” and the heroes’ inner world and to touch on the most important social and philosophical problems of the age.This lite- rary feat is associated with the figure of Saint-Preux, a new type of person from the third estate,stirred not only by personal passions and interests but also by the fate of the world. Landscape plays an important structural role in the novel. A lyrical attitude corresponding to the characters’ emotional states always colors Rousseau’s landscapes.

La Nouvelle Héloïse was tremendously successful among Rousseau’s contempora- ries, but his most outstanding work,the Confessions,had greater significance for later generations of readers. The work is not only an autobiography but also an early 18th-century novel.According to its author,its purpose was “to show my brothers one person in all of his true nature” (Rousseau, Izbr soch., vol.3, Moscow, 1961, p. 9), in all of his unique individuality. With extreme sincerity and merciless truthfulness, Rous-seau bared his heart, “all of [his] innermost thoughts” (ibid., p. 671), not afraid to re-late “the most loathsome things” about himself (ibid.,p.673). The “entire truth” about a person is the rationally uninterpretable complexity and contradicto-riness of emotional life: the lofty coexists with the base, and good with evil.

Rousseau, however, retained faith in the goodness of human nature, which modern society perverts, forcing people to wear masks, to lie to those around them and to themselves, to look at the world through “other eyes,” and to “want with someone else’s will” (Emil’, Moscow, 1896, p.75). For Rousseau, psychological analysis is inse- parable from the social enthusiasm of the Confessions. Among his other autobiogra- phical works are Dialogues: Rousseau Judges Jean-Jacques (1775–76) and Reve- ries of a Solitary Walker (1777–78,published 1782). Rousseau had a tremendous in-fluence on all subsequent literature, social thought, and philosophy. His thought en-gendered an entire school, Rousseauism, which had varying degrees of influence throughout Europe.Outside France,the influence of Rousseau’s ideas was especially strong in German philosophy (I.Kant,J.G.Fichte) and literature (the Sturm und Drang poets J. M. R. Lenz and F. M. von Klinger, and the young Goethe and Schiller).

Rousseau’s work has consistently attracted Russian readers. A.I. Herzen wrote: “We experienced Rousseau …just as the French did” (Sobr. soch., vol.18,1959, p. 322). D. I. Fonvizin, N. M. Karamzin, A. N. Radishchev, A. S. Pushkin and N. G. Cherny-shevskii showed a keen interest in the Enlightenment philosopher. By his own ad-mission, L. N. Tolstoy “idolized Rousseau,” whose ideas were sharply attacked by F. M. Dostoevsky. "

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Rousseau%2c+Jean-Jacques



Hesari harhauttaa...

Yhteiskuntasopimuksen juuret ovat 1970-luvun Britanniassa

Sunnuntai 23.8.2015 2:00 Päivitetty: 23.8.2015 11:57

Tommi Uschanov

Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau on taas noussut pinnalle,kun neuvotellaan yhteiskuntasopimuksesta. Samoin kävi edelliskerralla, kun pääministeri Esko Aho halusi sopimusta vuonna 1991.

Sinänsä onkin totta, että käsitteen vakiinnutti Rousseaun teos Yhteiskuntasopimuk- sesta (1762), jossa se tarkoittaa jotain hyvin toisenlaista kuin nyt. Juuri kukaan ei sen sijaan tunnu tietävän, ettei käsitteen käyttö Ahon ja Sipilän merkityksessä ollut Ahon keksintöä. Se periytyy 1970-luvun Britanniasta.

Maailmantaloutta riivasi tuolloin hurja inflaatio. Se oli käynnistynyt, kun Yhdysvaltain dollari päästettiin kellumaan vuonna 1971 ja öljyn hinta moninkertaistui 1973. Esimer- kiksi vuoden 1975 Britanniassa inflaatio oli 24,2 prosenttia, eli hintoihin tuli vuoden aikana lisää neljännes.

Tilanteessa työväenpuolueen pääministeri Harold Wilson ja kuljetusalan ammattiliiton TGWU:n Jack Jones tekivät yhteiskuntasopimuksen - jota todella nimitettiin tuolla ter-millä, Social Contract. Palkka-vaateille asetettiin rajat,ja vastineeksi hallitus teki myön- nytyksiä muilla alueilla. Maassa ei tunnettu Suomen kaltaisia keskitettyjä ratkaisuja, mutta TGWU oli tiennäyttäjä, jonka esimerkkiä monet muut liitot seurasivat.

Sopimus toimi. Vuonna 1978 inflaatiosta oli lähtenyt kaksi kolmannesta. Samalla oli tapahtunut raju sisäinen devalvaatio: reaalipalkat laskivat peräti 13 prosenttia. Talous lähti vientivetoiseen nousuun.

Kun sopimus umpeutui kesällä 1978, sitä ei neuvoteltu uusiksi. Uskottiin,että päämi- nisteriksi noussut James Callaghan järjestäisi pian uudet vaalit suosionsa siivellä. Hän ei kuitenkaan luottanut gallupeihin, vaan päätti odottaa talven yli. Palkankorotusten hän oletti hoituvan sen aikaa yksipuolisella väliaikaismääräyksellä, joka rajoitti ne sanktioiden uhalla viiteen prosenttiin.

Se oli virhe. Autonvalmistaja Ford asetti etusijalle työrauhan ja suostui 17 prosentin korotukseen. Pää oli hetkessä auki.Öljytankkerien henkilöstö sai lakkovaroituksella 15 prosenttia. Osa ammattiautoilijoista oli lakossa kolme viikkoa ja sai haluamansa. Jul-kisen sektorin liitot pitivät yksipäiväisen työnseisauksen, jota seurasi monia pieniä pai-kallisia lakkoja - ja isoja korotuksia. Vaikka kaikkeen tähän oli osasyynä yhteiskuntaso- pimuksen päättyminen, sensaatiolehdet esittivät sen juuri saman sopimuksen nöyryyttäväksi epäonnistumiseksi.

Toukokuun 1979 vaaleissa valtaan nousikin peräti 18 vuodeksi konservatiivinen puo-lue, joka oli vielä ennen lakkoja ollut altavastaajana.Pääministeri Margaret Thatcher lähti hanakasti minimoimaan ay-liikkeen valtaa. Nykyisin ammattiliittoihin kuuluukin enää neljännes briteistä,kun niihin 1970-luvulla kuului yli puolet. Yhteiskuntasopimus jäi viimeiseksi kerraksi, jolloin ay-liike ylipäänsä kutsuttiin vallan pöytiin.

Vielä nykyäänkin Britanniassa vallitsee Thatcherin kanta yhteiskuntasopimukseen. Se on Suomen kannalta perin ironinen. Yhteiskuntasopimus merkitsee siellä suunnilleen samaa kuin täällä yya-sopimus. Se on tunkkaista menneisyyttä, josta olemme vaivoin pelastuneet.

Mikään uhraus ei ole liian suuri,jotta emme palaisi aikaan, jota luonnehti tuo kauhea sopimus. Eikä ketään, joka voidaan edes väkinäisen mielleyhtymien ketjun kautta yhdistää siihen, voi koskaan lyödä liian kovaa.



Yksi (1) professori, joka ymmärtää porvarillisen yhteiskuntasopimusteorian...

No lyötyyhän vielä yksi (1) professori (tai edes toimittaja, vanha tuttu), JOKA OSAA (LIBERAALI)PORVARILLISEN YHTEISKUNTASOPIMUSTEORIAN:

Sen mukaan "yhteiskuntasopimus" ON VOIMASSA aina silloin, kun yhteiskunnassa EI VALLITSE SISÄLLISSOTA tai muu vakava kriisi, ja kaikki tunnustavat esimerkiksi samat oikeuselimet (tätäkin ainakin Kimmo Sasi yrittää romuttaa).

Fasistit eivät tunnusta "yhteiskuntasopimusteoriaa". Marxilaisetkaan eivät sitä objek- tiivisena lainalaisuutena tunnusta, mutta orvaavat sen muilla, tietoisilla laeilla ja sopimuksilla, eivätkä pidä sitä "yhteiskunnan selityksenä".

Kun "YHTEISKUNTASOPIMUKSESTA VASTA RUVETAAN NEUVOTTELEMAAN", se tarkoittaa, että JOTKUT OVAT JO SANONEET IRTI HOBBESIN/ LOCKEN MUKAISEN YHTEISKUNTASOPIMUKSEN, ja JUURI NÄIN HALLITUS, PRESI-DENTTI, EU JA MUUT OVATKIN TEHNEET SANOUTUMALLA (AJAT SITTEN) IRTI YHTEISKUNTASOPIMUKSEEN LOCKEN MUKAAN EHDOTTOMASTI KUU-LUVASTA OSASTA; JOTA TÄSSÄ NIMITÄN "HAISTAPASKANTIEDE WITTUUN"-SOPIMUKSEKSI!

Valtiovalta,joka eI SUOJAA OBJEKTIIVISTA TIEDETTÄ,vaan romuttaa sitä ja kor- vaa muilla, fasistislla opeilla (EU),ON (porvari, monarkisti) LOCKEN MUKAAN VEL- VOLLISUUS, HISTORIALLINEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS  KAATAA, TARVITTAESSA VÄKIVALTAISESTI.

http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2015/08/21/professori-purkaako-hallitus-yhteiskuntasopimuksen/201510691/12