Liittoutuneiden "Operaatio Exporter" Syyriassa ja Libanonissa  (7.) 8. 6. - 14.7. 1941 oli "Lännen Halhin Gol", jossa estettiin Akselivaltojen yritykset tunkeutua Neuvos-toliiton öljyalueelle Bakuun Hitlerin Barbarossaan liittyen muuta hyökkäysreittiä. Sitä oli edeltänyt Saksalaismielisen hallituksen kaataminen Irakissa,ja sitä seurasi edelleen Operaatio Countenance (25. 7. - 17. 9.), Iranin haltuuotto liittolaisten Eng-lannin ja NL:n toimesta Barbarossan alettua. Virallisesti puhuttiin Akselivaltojen hyökkäyksen estämisestä Egyptiin. Toki Suezin kanava olikin tärkeä. Länsiliittoutu-neiden huoltoreitin avaaminen NL:on oli myös tärkeää: Iranin kautta kulki 25% läntisestä materiaaliavusta NL:lle.

Maita, jotka eivät halua kuulla mitään Operaatio Exporterista, ovat USA, koska se ei ollut siinä mukana, ja Suomi, koska se osoittaa, että länsiliittoutuneet ja NL toi-mivat yhteistyössä jo ennen Barbarossaa, ja "sopimus" Saksan kanssa oli täyttä huijausta myös NL:n taholta.

Koska esitän kovia väitteitä, lainaan mahdollisimman asiantuntevaa, itsestäni mahdollisimman kaukana ideologisesti olevaa lähdettä:

Mark Schulte kirjoittaa The Jewish Press -lehdessä 1.11.2012:

Obama’s No Churchill

Mark Schulte has written about World War II and the liberation of the concent-ration camp for two decades for The Jewish Press, New York Post, Weekly Standard, New York Daily News and other publications.

"Though Obama in his infamous June 2009 Cairo speech apologized for the 1953 CIA-aided coup against Iranian Prime Minister Mohammad Mossadegh, he hasn’t yet apologized for our major intervention in World War II, which was critical to the Allied victory and which led to remarkable improvements in Iran’s ports, railroads, roads and oil production. In 1946,the United States kept its promise, made to the Iranians during the war, that Soviet and Com- monwealth/Empire military forces would withdraw after the Axis powers were defeated. "

In December 1940 British,Indian and Australian troops counterattacked and wrecked the Italian Tenth Army, sending its remnants retreating toward central Libya. Only Hitler’s dispatch of General Erwin Rommel’s Afrika Corps in February 1941 and Churchill’s diversion of troops to assist the Greeks against the Italians, who had invaded from Albania in October 1940, salvaged the Axis stake in North Africa.

In the last week of March 1941, Rommel’s troops began to drive the British Com-monwealth/Empire troops out of Cyrenaica (eastern half of Libya), and in early April 1941, sensing Britain’s precarious military situation, Rashid Ali and Haj Amin al-Husseini, the mufti of Jerusalem, staged a military coup in Baghdad against the pro-British Iraqi government.

(Between 1936 and 1939 a mufti-directed uprising against the British in Palestine had been a complete failure, with tens of thousands of Arabs killed, wounded, captured or exiled. In October 1937, al-Husseini fled to Lebanon and then in October 1939 to Iraq to escape detention and prosecution.)

Churchill rushed forces into Iraq by sea from India, by air from Egypt and by land from Palestine. By the end of May 1941 the Iraqi rebels, despite military assis-tance provided by Nazi Germany, Fascist Italy and Vichy France, were crushed and the pro-British government was restored.

David Raziel, leader of the Revisionist Party in Palestine after the death of Ze’ev Ja- botinsky in 1940, was on a British-directed mission to assassinate the mufti when he was killed in May 1941 by a Luftwaffe bombing. Tragically,before the arrival of Allied forces in Baghdad a pogrom by Muslim fanatics killed or wounded hundreds of Iraqi Jews.

* * * * *

Immediately following the Iraq victory, Churchill was determined to destroy the re-maining Axis strongholds in the East Mediterranean and he ordered an invasion, from both Palestine and Iraq,of Vichy-controlled Syria and Lebanon on June 8, 1941. A month of hard fighting put two more Middle Eastern countries under Allied control. Moshe Dayan,Jitzhak Rabin and Yigal Allon were among the hundreds of Jewish Palestinians who fought with the Allies, and Dayan lost an eye in the conflict.

Between 30000 and 40000 Palestinian Jews served in the British armed forces, and 6000 Jewish-owned factories produced material for the war effort.In Septem-ber 1939, after the Nazis (and Soviets) invaded and conquered Poland, David Ben-Gu-rion, the leader of the Jewish community in Palestine,wisely declared that they would fight the Nazis as if the White Paper restricting Jewish immigration to Palestine did not exist and fight the White Paper as if no war against Hitler was being waged.

Indeed,the Jewish-Palestinian military contributions to the Allies outweighed those of Egypt, Transjordan, Iraq, Saudi Arabia, Turkey,the Palestinian Arabs and other erstwhile Muslim allies. Only in February 1945, three months before Nazi Germa-ny’s un-conditional surrender, did these Islamic countries declare war against the Axis powers. But their declarations of war were done not to provide military support to the Allies but only to secure entry into the post-war United Nations.

On June 22, 1941, in the middle of the Syrian-Lebanese Campaign, Hitler’s army and air force attacked the Soviet Union, ending the alliance between the two hereditary enemies and making the Soviets an ally of the British.

At the end of August 1941, British Commonwealth/Empire forces from Syria in the west and Soviet forces from the north invaded Iran, and in a few days of fighting defeated the Iranians, deposed the pro-Nazi Shah Reza Pahlavi and replaced him with his son, who would govern almost uninterruptedly until 1979 when he was swept away by the revolution that eventually brought Ayatollah Khomeini to power.

Approximately 25 percent of the critical military and non-lethal aid provided by the Americans and British to the Soviet Union between 1941 and 1945 was funneled through Iran. This military hard-ware was indispensable in the summer of 1942 when the Wehrmacht launched two unsuccessful offensives to capture Stalingrad and the Caucasian oil fields.



Operaatio Exporterin keskeisiä vaikuttajia:


Georges Catroux 1940.jpg


Armeijankenraali Georges Catroux, Vapaan Ranskan armeijan komentaja, Kansainliiton mandaattori (väliaikainen valtionpäämies) Syyriassa ja Libanonissa, Charles de Gaullen kanssa operaation ensimmäinen (tiedetty) aloitteentekijä Pa-lestiinan ja Jordanian mandaattorille Kairon kuvernööri Oliver Lytteltonille, allekir-joitti voiton jälkeen sopimuksen Syyrian itsenäistymisestä, entinen Ranskan Indo-kiinan kuvernööri, sittemmin NL:n suurlähettiläs. Mandaattorit olivat suoraan Kan-sainliiton Neuvoston alaisia ja nimittämiä, ja heidän päätöksensä olivat KL:n pää-töksiä, ellei Neuvosto niitä perunut, mihin se vieläpä tarvitsi myös perusteet, joihin kuului, että päätösten hyödyllisyys alaisille on osoitettava tieteellisesti!),

Vapaalla Ranskalla oli taisteluiden alkaessa Syyriassa aseissa n. 6000 miestä, mutta pelkästään Vichyn pääasiassa ranskalaisia ja syyrialaisia loikkareita ja sota-vankeja liittyi siihen toiset 6000 taisteluiden kuluessa ja kohta niiden jälkeen. Sota oli Vapaan Ranskan läpimurto ja voimien kokoamien Ranskan ja sen imperiumin todellisena edustajana. Myös Charles de Gaulle matkusti Brazzavillestä juhlimaan suurta voittoa.


Portrait of Shukri al-Quwatli in 1943.jpeg

شكري القوتلي
Shukri al-Quwatli, Syyrian Kansallisen blokin johtaja, itsenäisen Syyrian ensim- mäinen presidentti 1943. Hänen keskeinen vaatimuksensa oli ulkomaisten joukko- jen, myös Vapaan Ranskan, poistuminen maasta sen itsenäistyttyä; sunnisyyria-lainen, vaikka itsenäisyysliikkeessä olivat vähintään yhtä aktiivisia ja periaatteelli-sia alawiitit, kommunistit, arabisosialistit ja vähemmistökansallisuudet.


Hmwilson1944.jpg

Sotamarsalkka, paroni Henry Maitland "Jumbo" Wilson, operaation komentaja, Brittijoukkojen komentaja Välimeren alueella; hänen esimiehensä oli brittien kaikkien Lähi-Idän joukkojen komentaja marsalkka, jaarli Archibald Wavell.

Wilson toimi myös Englannin Kreikan operaation komentajana. Jugoslavian ope-raation kanssa se viivytti Sovjetskaja entsiklopedian mukaan Hitlerin Operaatio Barbarossan alkua, hyökkäystä NL:on 22.6.1941 kahdella kuukaudella eli päivää myöhemmäksi, kuin "exporterit" valtasivat Damaskoksen ja sen lentokentän Vichyn Syyrialta, jolloin oli myöhäistä kuin Hörölän hyvähuomen pommittaa Bakua Barbarossaan liittyen.

"The initial date for the attack - May 1941 - was set back to June 22 (the final or-der was issued June 17 as a result of the operations carried out against Yugosla-via and Greece.A number of documents were worked out to supplement the direc- tive of the OKH, such as an evaluation of the Soviet Armed Forces, a directive on misinfor-mation, an estimate of the time needed to prepare the operation, and special instructions. "



William Slim, 1950.jpg

Sotamarsalkka William Slim, 10. armeija, Intia (johon tuolloin kuuluivat myös Pa-kistan, Ceylon, Nepal ja Burma), Gallipolin veteraani, toimi Kansainliiton johdolla komentajana Irakissa ja myös Itä-Syyriassa. Sittemmin v.1948 Työväenpuolueen pääministeri Clement Attleen vastoin edeltäjä Monty Montgomeryn ehdotusta ni-mittämä Yleisesikunnan päällikkö, v. 1952 Australian 13. kenraalikuvernööri. Ira-nista Slimin uudelleen nimetty, nyt Brittiläis-Intialainen 14.eli "Unohdettu" armeija siirtyi Burmaan yrittämään avata sen kautta läntisille Liittoutuneille uuden huolto-reitin Kiinaan Tiibetiin linnoittau-tuneelle Kuo Min Tangille. Vain Neuvostoliitolla oli tuolloin sellaisia lentokoneita, joilla pystyi lentämään Himalajan yli. Slim Bill tiesi, mitä se olisi merkinnyt Intian itsenäisyysliikkeessä, jos englantilaisia itseään olisi ruvennut liikaa Bakun öljy "janottamaan"...

Slim oli valmistunut Sandhurstin sotilasakatemian sijasta Birminghamin yliopiston köyhien ylioppilaiden upseerikurssilta ensisijaisena tavoitteenaan pomon ura sivii-lissä kuten teollisuudessa, sillä konkurssin tehneen rautakauppiasisän rahat eivät riittäneet varsinaseen yliopistokoulutukseen. Hänet kutsuttiin kuitenkin palveluk-seen kusisimpaan kuviteltavissa olevaan paikkaan jopa I maailmansodankin olois-sa, Turkin Gallipoliin, jonne lähetettiin "vähän kaikenlaista" väkeä, eikä perimmäi-nen tarkoitus edes ollut voittaa, ainakaan julkilausutun suunnitelman mukaisella kaavalla. Häntä luultiin rivistä nousseeksi, mikä taas entisen Turkin imperiumin alueella olikin paikallisten mielestä upseerille suuri kunnia ja "todisti suuresta pä-tevyydestä", jota virkoihinsa syntyneillä feodaaliupseereilla ei suinkaan aina ollut. Hänet komennettiin Intiaan jatkokoulutukseen ja uusiin tehtäviin, joissa hän me-nestyi aina hyvin, koska pystyi johtamaan paikallisia, keitä nämä sitten kulloinkin olivatkin.

Jos homma olisi jotenkin ruvennut muuten takkuamaan, niin Slimiltä ei olisi ensim-mäisenä loppunut paukut eikä "tykinruoka".William Slim tapasi toimia niin, että "oi- kea taho voittakoon" (ei esimerkisi aina ehdottomasti juuri oma taho... sen hän oli tullut tuntemaan jo Gallipolissa).Ja näin yleensä myös kävi.Ja se kävi ylimmän po- liittisen johdon kuten Winston Churchillin ja myöhemmin Louis Mountbattenin lin-jan mukaan. Slim on kirjoittanut muistelmat "Epävirallista historiaa", josta on otettu 17 painosta ja otetaan yhä lisää.

KozlovDmitryTimofeevich.jpeg,

Kenraaliluutnantti Dmitri Timofejevich Kozlov, Neuvostoliitto, Takakaukaasian sotilaspiirin komentaja, tullut hommaan NL:n ilmatorjunta-aselajin komentajan paikalta, talvisodan veteraani. Iranin, Irakin ja Syyrian azeri-, kurdi- ja armenialais-toimijoiden, jotka hallitsivat alueitaan NL:n tuella,aseistus oli peräisin täältä, ja sitä kautta varmaan osin myös Syyrian kansanrintamien, joihin kommunistitkin kuului-vat.NL toimi kuitenkin paitsi armeija- myös puolue/partisaanilinjaa (muidenkin kuin kommunistipuolueiden kanssa: nationalistien ja jopa sionistienkin), jota johti täällä Azerbeidzhanin puoluejohtaja Mir Jaafar Baghirov, sekä KGB/Rajavartiostolinjalla, jota johti sisäministeri, entinen Georgian puoluejohtaja Lavrenti Berija.


Sir John Lavarack.jpg

Kenraaliluutnantti Sir John Lavarack, Australia. Hän marssitti paikalle sodan suu- rimman ja parhaiten koulutetun ja aseistetun ulkomaisen armeijan 18000 australi-alaista motorisoitua aavikkojääkäriä,jotka muun ohella myös hankkivat kokemusta puolustaa omaa maataan Japanin tunnettua uhkaa vastaan.

Mosche Dajan.jpg

Anefo 930-3763 Moshe Dayan 27-07-1979.jpg

Moshe Dayan, Lavarackin tiedustelupäällikkö Vichyn Syyriassa helmikuulta 1941 sodan alkuun; sotatoimien aloittaja pari päivää ennen virallista suunnitel-maa (mikä saattoi olla varotoimenpide) jossa yhteydessä heti haavoittui vakavasti menettäen toisen silmänsä; ilmeisimmin yksi tärkeän operaation suunnittelijoista, "Vientimiesten" "kapteeni Kaarna"); paikallinen sionisti, joka kuului ensin englanti-laisvastaisen Haganah-järjestön johtoon, josta loikkasi noin 50 muun keskeisen vaikuttajan kanssa Imperiumin puolelle erittäin monimutkaisessa operaatiossa, jossa kymmenkunta jordanialaista rajavartijaa "yllätti ja vangitsi nämä". Vieläkään ei tiedetä, kuka määräsi oikeuden vapauttamaan Dayanin, sellaiseen ei koko Im-periumissa ollut kovin monella valtuuksia, lähinnä niitä oli kuningattarella, päämi-nisterillä ja Kairon kuvernööri Lytteltonilla,joka se vapauttaja luultavasti oli.Dayan esiintyi tuona aikana arabiksi pukeutuneeena, koska joutui varomaan henkeään sekä fasisteilta että vanhoilta aktivistikavereiltaan.

Suomessa fasistiset tahot jaksoivat Palestiinan sodan aikaan jauhaa, miten "Dayan menetti silmänsä englantilaisia vastaan taistellessaan". Muistan kun lukion rehtori sai minutkin uskomaan.(Ja vähän ihmettelinkin, että miksi tuo nyt niin tär-keää on.) Kyllä hän menetti sen englantilaisten puolella ja äärimmäisen tärkeässä tehtävässä. Hän tähyili talon katolta kiikarilla, milloin vichyläiset huomaavat, että yksi raja-asema on vallattu (sodan avaus),kun tarkka-ampuja pamautti usean sadan metrin päästä keskelle kiikarin välkkyvää linssiä.Kiikarin putki pysäytti luodin mutta teki pahaa jälkeä sekin naamalle ja kallolle. Dayan säilyi hengissä vain koska ryhmässä oli myös kirurgi.

[Kaiken kaikkiaan tapaus on äärimmäisen kummallinen.Lisäksi se ei ollut laatuaan ainoa keskeisille antifasistitaistelijoille tapahtunut.Keskeisestä roolistaan huolimat- ta Dayan oli täysin tuntematon suuruus kaikille ulkopuolisille paitsi entiselle Haga-nah-kavereilleen ja melkein kaikille "sisäpiiriläisillekin" paitsi komentajille, lähim-mille apulaisille ja jollekin Britannian vakoojille,joihin hän itsekin oli kuulunut Haganahissa.

Jos fasistien osumassa oli
kyseessä puhdas sattuma, se oli sotahistorian kovinta "moukantuuria".Luoti oli ammuttu kaukaa ja edestä ja kiikarin ollessa katseluasen- nossa silmillä. Luoti ei ollut tullut läheltä, eikä omien puolelta. Sota ei ollut edes al-kanut, sen oli määräkin alkaa vasta seuraavana päivänä, paitsi että nämä juutalai-set olivat vallanneet hiljaisesti yhden Vichyn-Syyrian raja-aseman,joka ei ollut vält-tämättä päässyt edes ilmoittamaan tapahtuneesta eteenpäin.Fasistiampuja oli kui- tenkin varmasti tiennyt,mitä ampuu, eikä "huvikseen ammuskellut omia", kun vielä kyseessä oli maailmanmestarisarjan tarkka-ampuja-"shakaali".

Todennäköisimmin joku lähipiiristä oli antanut merkin, että "nyt se on se, anna palaa!"

Aika lailla vastaavalla tavalla kuoli myös mm.Espanjan sisällissodan aikana venä-läistenkin korkealle arvostama ammattiliitto- ja anarkistijohtaja ja -komentaja Bue-naventura Durruti, jonka persoonasta oli aika pitälle kiinni anarkistien taisteluyhte-näisyys ja -menestys. Muut ryhmät epäilivät kuolemasta anarkistien sisäisiä risti-riitoja, nämä taas esimerkiksi ulkomaisia liittolaisia kuten amerikkalaisia tai venäläisiä, ilmeisen aiheettomasti.]


 Glubb Pasha (1953).jpg

Kenraaliluutnatti Sir John Bagot Glubb,"Glubb Pasha", (Trans)Jordania, (Britti-läinen) Arabilegioona, Dayanin myöhempi vastapeluri, joka vuoden 1948 Palestii-nan sodassa komensi mandaattori Englannin johtamia arabijoukkoja palauttaen Israelin sen YK:n Yleiskokouksen Palestiinan jakopäätöksen PL (GAR) 181:n mu-kaisille rajoille. USA ja Englanti tukivat siinä sodassa vastakkaisia puolia.Glubb lienee kannattanut Palestiinan arabivaltiota. Poika Faris Glubb (1939 - 2004) kuuluisa palestiinalaisvaikuttaja ja antirasisti.

Operaatio Exporteriin osallistui n.1600 Brittiläisen Arabilegioonan beduiinia, aavik- kosodan spesialistia. Beduiinit saivat kansallisvaltion Jordanian,vaikka siellä asuu- kin vain kolmannes tai neljännes ns. varsinaisiin arabeihin kuuluvista beduiineista. Jordania ei tätä tosin tunnusta, mikä on peruja ajalta, kun se Englannin tuella tavoitteli Jordan-joen länsirantaa. Se nimittää kaikkia arabiankielisiä asukkaitaan arabeiksi. Beduiinit ovat sitten niitä,jotka harjoittavat beduiiniammattia kamelinkas- vatusta ja kuuluvat teittyihin heimoihin.Muut jordanialaiset kuin palestiinalaiset ja pakolaiset (joista heistäkin osa on beduiineja) ovat etnisesti beduiineja, kuten Ira-kin sunniarabitkin. Palestiinalaiset ilmoittavat heitä olevan 3 mlj. Jordanian 8 mlj. asukkaasta.



Qazi Muhammad.jpg

Qazi Muhammad ensimmäisen kurdivaltion presidentti, teloitettu Iranin vasta-vallankumouksessa 1946 Pahlavin dynastian toimesta. Hänen seuraajansa kurdi-en kansallisen liikkeen johdossa Mustafa Barzani oli Syyrian Operaatio Exporterin aikaan Turkissa vankilassa, josta vapautui 1943.

Kurdit olivat Liittoutuneiden puolella ja pitivät jo Vichynkin aikaan hallussaan tär-keitä asemia, ettei NL:n öljyalueille päästy soluttautumaan eikä pommittamaan, Barbarossahan olisi voinut alkaa paljon aikaisemminkin. Periaate, jonka tuolla alu-eella Kansainliittokin oli luvannut Catroux´n ja de Gaullen suulla, oli, että Liittou-tuneiden puolella taistelleet alistetut kansat saavat halutessaan oman valtion. Näin Vapaan Ranskan alueilla myös tapahtui, mitä nyt Algeriassa ja Vietnamissa takkusi, eikä YK ole sitä periaatetta minun tietääkseni peruuttanut. Sellaiset Kan-sainliiton lait ja periaatteet, joita YK ei ole erikseen peruuttanut, ovat voimassa:

Israels borders under international law

Kevennys: Kuvan herra on John Lavarack.

Mutta kuka on rouva?


Taustoja:

https://yle.fi/uutiset/3-8886459?utm_source=facebook-share&utm_medium=social

Lähi-idän etupiirijaosta sata vuotta – Ranskan ja Britannian päätökset vaikuttavat yhä

Tasan sata vuotta sitten allekirjoitettu sopimus, jolla siirtomaaisännät jakoivat osmanien valtakunnan, tehtiin salaa. Sopimus ei toteutunut, mutta unohtunutkaan se ei ole.




Historiallinen kartta.


Sykes-Picot'n sopimuksen alkuperäinen kartta, jossa alareunassa miesten allekirjoitukset.                

Kartta, joka hahmotteli Lähi-idän tulevaisuuden eurooppalaisten siirtomaaisäntien näkökulmasta,täytti maanantaina tasan sata vuotta.Kaikuja Ranskan ja Britannian Sykes-Picot-sopimuksena tunnetusta rajanvedosta kuuluu Lähi-idän konflikteissa tänäkin päivänä. Sir Mark Sykes edusti Britannian puolustusministeriötä, François Georges-Picot oli Ranskan Beirutin-konsuli ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sopimus, johon he 16.5.1916 panivat nimensä,jakoi osmanien murenevan valta-kunnan Ranskan ja Britannian etupiireihin. Samalla salainen sopimus rikkoi arabeille ja kurdeille annetut lupaukset.

Todelliset rajat vedettiin toisin, mutta propagandasodassa sopimusta ei ole unoh-dettu. Viimeisimpänä siitä on puhunut islamistinen Isis-järjestö, joka on uhonnut tuhoavansa sen.