Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Jaska

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellyte-tään tieteellisessä etymologiassa.Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.

Otetaan nyt nuo vaihtoehtoiset seltykset ensin sellaisenaan näkösälle (mulle kommentoijille ja vertaajille) ...


2. Suomen pyhä, pohjoissaamen bassi ja niiden sukulaissanat marissa ja permiläisissä kielissä

Suomen sanalla pyhä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Se pa-lautuu kantasuomen asuun *pühä ja on ollut olemassa myös kantasuomen edeltä-jissä, sillä sitä vastaa pohjoisssaamen bassi, jolla puolestaan on vastineet kaikissa saamelaiskielissä (Lehtiranta 1989: 96–97). Sanan asuksi kantasaamessa voidaan rekonstruoida *pese ja perinteisen käsityksen mukaan varhaiskanta-suomen asu on ollut lähinnä *püšä.

Suomen ja saamen sanat esitetään säännöllisenä rinnastuksena kaikissa etymologi- sissa sanakirjoissa (vrt.SSA II: 448–449; SKES 668–669; NSES 987). SSA:n (ibid.) mukaan tämä sanarinnastus esiintyy jo Lindahlin ja Öhrlingin sanakirjassa (1780). Muita uralilaisia paralleeleja sanalle ei tutkimuskirjallisuudessa ole esitetty.

Perusmerkityksen lisäksi sanalla on attestoitu joukko muita (harvinaisia) merkityksiä sekä itämerensuomessa että saamessa. Näihin kuuluvat mm. ’varattu; jonkun omis-tuksessa oleva’, ’vakituinen’, ’hyvä; turvallinen; puhdas’, ’joutoaika; sunnuntai tai juh-lapäivä’, ’pyhimys’ (yleisk.), ’paasto(aika)’ (lyydi,vepsä), ’paastoruoka’ (vatja), ’uhri-paikka’ (luulajansaame) jne. Värmlannin suomalaismurteissa sana näyttää merkin-neen myös ’epäpyhää’ (pyhä henki ’paholainen’, pyhäinen ’noiduttu; saastainen’). Sanaan pohjautuvat johdokset merkitsevät puolestaan mm. ’suojella’, ’erottaa’, ’huolehtia’ ym. (ks. esim. SKES ibid.).

Sanan alkuperästä on esitetty kaksi selitystä.

Hakulisen (1946: 89–90) esittämän etymologian mukaan kyseessä olisi alkuaan sivumuoto sanasta piha.

Tämä selitys perustuu jo Setälän esittämään käsitykseen, jonka mukaan sanan alku- merkitys olisi ollut ’erotettu; aidattu’. Eräiden muiden kielten pyhää merkitsevät sanat ovatkin alkuaan tarkoittaneet ’erotettua’, mm. latinan sacer (< ieur.*sakros < *sak- ’erottaa’, ks. Walde 1954: 459–460) ja germaanisten kielten *wῑχa (> saks. weihen ’vihkiä; pyhittää’ < ieur. *ueik- ’leikata’, ks. Anttonen 1996:103 ja siinä mainittu kirjallisuus).

Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kui-tenkaan kelpaa,sillä siinä on karkea äänteellinen virhe. Itämerensuomen piha palau- tuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (< *pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha-sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.

Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämeren-suomen pühä- vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää.

Yleensähän vanhojen sekundäärimerkitysten säilyminen on tyypillistä tilanteelle, jos-sa etuvokaalistunut sana on vakiintunut uuteen merkitykseen (vrt. tuhma ja tyhmä, tämän artikkelin kohta 2.2). Hakulinen onkin poistanut pyhä-sanaa koskevan etymo-logisen selityksensä teoksensa Suomen kielen rakenne ja kehitys myöhemmistä pai-noksista. Tästä huolimatta se edelleen esitetään SSA:ssa vaihtoehtona sanan pyhä alkuperän selitykseksi.

Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973:13; 1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (< *wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).

Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.

Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltä-jissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen komponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.

Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio,germ.*χ >vksm. *š, joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli

(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),

mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainautu-misajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen.

Koivulehdon selitys on esitetty kysymysmerkillä varustettuna selityksenä SSA:ssa ja todennäköisenä selityksenä NSES:ssä, ja sitä voidaan pitää sanalle pyhä esitetyistä etymologioista paremmin perusteltuna.

Pyhä-sanan taustan selvittelyssä tulisi hyvin perustellusta lainaetymologiasta huoli-matta kiinnittää huomiota myös eräisiin Venäjällä puhuttavien sukukielten sanoihin, joita syystä tai toisesta ei ole mainittu sanan tutkimushistoriassa.

Ersämordvan pežet, joka on t-johdos kannasta *peže-, merkitsee ’syntiä’. Sanaa on käytetty myös Jumalan avuksi huutamiseen (pežet ojmenezem ’bei Gott; so wahr mir Gott helfe’, MWB 1638). Johtamaton vartalo on säilynyt mokšassa (peže ’synti’, ks. MRV 473). Samaan kantaan pohjautuu myös ersän verbijohdos pežedems ’vannoa vala’.

Mordvalaiskielten sanojen äänteellinen suhde itämerensuomen ja saamen pyhä ~ bassi -sanueeseen on säännöllinen (itämerensuomen ja mordvalaiskielten äänne-suhteista ks. esim. Bartens 1999: 33–67) ja myös niiden merkitykset ovat läheisiä. ’Synti’ ja ’valan vannominen’ liittyvät toisiinsa juuri pyhyyden käsitteen kautta: ’synti’ on pyhää vastaan rikkomista ja ’vala’ pyhän lupauksen antamista.

Sanan vala määreenä käytetään usein suomessa ja muissakin kielissä pyhä-sanaa (”kuullos pyhä vala”). Jälkimmäistä merkityksenkehitystä edustaa mm. latinan sacra-mentum,j oka on johdos ’pyhää’ merkitsevästä sanasta sacer ja on alun perin mer-kinnyt ’veto- t. takuuraha; kunnian t. uskollisuuden vala’ (Walde 1954 ibid.). Ajatusta, että mordvalaiskielten sana todella olisi historiallisessa yhteydessä pyhä ~ bassi -sanueen kanssa, tukee myös sanan pežet käyttö Jumalan avuksi huutamiseen liittyvissä formuloissa.

Myös permiläisissa kielissä on sana,joka läheisesti muistuttaa *püšä-sanuetta.Tämä on komin pež ’pakanallinen,epäpyhälikainen; lika’ ja udmurtin pož ’likainen; saastai- nen’.UEW:ssa (727-728) ja KESKJ:ssa (218) nämä sanat on yhdistetty paitsi keske-nään myös yllä mainittuihin mordvalaiskielten sanoihin. UEW esittää myös suoma-lais-ugrilaisen rekonstruktion *peče ’unrein; hässlich, garstig’. Ilmeisen virheellisesti molemmat lähteet mainitsevat tässä yhteydessä myös mokšan sanan pičä ’synti’, joka affrikaatallisuutensa vuoksi ei kuitenkaan voi kuulua em. sanojen yhteyteen (vrt. myös UEW:n affrikaatallinen rekonstruktio,joka perustunee ainoastaan tähän yhteen murremuotoon). Kyseessä lienee äännelaillisen peže-sanan ekspressiivinen variantti, (vrt. MWB 1649, jossa mainitaan variantti piže).

’Epäpyhän’ ja ’pyhän’ käsite ovat maailman kielissä usein läheisiä. Esim. latinan sacer on paitsi ’pyhä’ myös ’maanalaisen jumalan omaksi vihitty; kirottu’.

Edellä esitetyt Värmlannin suomen muodot viittaavat siihen, että sana pyhä on tun-nettu ’epäpyhän’ merkityksessä myös suomen kielessä. *püšä-sanueeseen kuulu- vassa saamelaislainaksi selitetyssä itämurteisessa voimasanassa pisa (ks. esim. SSA II:375) on niinikään tapahtunut semanttinen kehitys neutraalista ’pyhää’ tarkoit- tavasta saamen termistä suomalaiseksi kirosanaksi (vrt. mene pisaan, pisassako se on?; SKES 577).

Käytöltään sana pisa muistuttaa myös sanaa hiisi, joka sekin alkuaan (mm. Agrico-lalla) on tarkoittanut pyhää paikkaa tai uhripaikkaa, mutta muuttunut kristinuskon omaksumisen myötä lieväksi kirosanaksi (vrt.esim.SSA I:162; sanan varhaisimmasta semantiikasta ks.myös Koski 1967).Vastaavaa merkityskehitystä edustaa myös inte- rnationalismi tabu, jota käytetään ’kielletyn’ ja ’epäpyhän’ merkityksissä. Etymologis- ten lähteiden mukaan sanan merkitys polynesialaisissa lainanantajakielissä on ollut nimenomaan ’pyhä’ (Kluge 1989: 718).

’Pyhän’ ja ’epäpyhän’ merkitysten lähentymistä näyttää tapahtuneen myös suomen kielen affektiivisessa ilmauksessa jumalauta, joka alkuperäisestä ja yhä läpinäkyvästä leksikaalisesta merkityksestään huolimatta on kirosana.

Permiläiskielten sanat palautuvat asuun *pišä, mikä voisi olla myös mordvalais- ja saamelaiskielten sanojen lähtömuoto. Mikäli tämä olisi sanan varhaisin muoto, tulee itämerensuomalaisella taholla olettaa epäsäännöllistä kantasuomalaista kehitystä pi > pü.

Tämän kehityksen taustalla saattaisi olla pyrkimys välttää homonymiaa sanan piha kanssa.

Jopa nykysuomessa on varsin vähän sanastoa, joka eroaa toisistaan ainoastaan 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetin suhteen ja suurin osa niistä on etymologisesti tois-tensa variantteja (vrt.kera ~ kerä, kiistaa ~ kiistää,riistaa ~ riistää). Tuntuukin toden- näköiseltä,että vielä kantasuomessa 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetti ei ole voinut erottaa sanavartaloja, jolloin homonymian välttäminen olisi edellyttänyt 1. tavun vokaalimuutosta.

Itämerensuomalaiselle sporadiselle pi > pü -muutokselle onkin paralleeleja, esim. pysy- *pise-. Labiaalistuminen sanassa *pühä olisi siis tapahtunut sporadisesti sen jälkeen kun affrikaatta oli muuttunut h:ksi.

Toisaalta affrikaatan kahtalainen kehitys itämerensuomessa (toisaalta h, toisaalta t) on edelleen pitkälti selittämätön ilmiö (ks. tämän artikkelin kohdat 2.8 ja 2.9).

Mikäli sanan varhaisin muoto todella on *pišä ja itämerensuomessa on tapahtu- nut sekundääri labialisaatio,olisi sanan germaanisesta lainaetymologiasta luo-vuttava, sillä se perustuu oletukseen sananalkuisesta w > pü -substituutiosta.

Toisaalta kantasuomesta kantapermiin tiedetään lainautuneen melko huomattavasti- kin germaanista sanastoa (ks.lähemmin Koivulehto 1981;1983:124–125; 1989: 177 – 178; Saarikivi 2006:33–38) ja myös mordvassa on muutamia germaanisperäisiksi ar- vioituja sanoja (vrt. Hofstra 1985: 393). Siksi germaaninen alkuperäselitys voitaisiin pelastaa olettamalla sanan levinneen lainana mordvalaiskieliin ja permiin.

Toisaalta permiläiskielten sanojen kuuluminen tähän yhteyteen on joka tapauksessa epävarmaa myös semanttisista syistä. Udmurtin sanalla pož ei nimittäin ole lainkaan merkitystä ’epäpyhä’. Mikäli udmurtissa yksinomainen ’likaisen’ merkitys olisi permi-läisellä taholla vanhin, eivät permiläiskielten sanat ilmeisesti kuuluisikaan püšä-var-talon yhteyteen.Komissa sanan päämerkitys on joka tapauksessa selvästi ’epäpyhä; saastainen’ (ks. SSKZD 278).

Yllä mainitut sukulaiskielten vastineet viittaavat kaikki siihen, että *püšä/*pišä-varta-lon alkuperäinen merkitys suomalais-ugrilaisella taholla on joko ’pyhä’ tai ’epäpyhä, likainen’. Näin ollen spekulaatio,jonka mukaan sanan merkitys myös suomen kieles- sä olisi alun perin ollut jokin muu, esim. ’rajattu’ tai ’erotettu’ (vrt. Anttonen 1996: 108) ei näytä löytävän tukea suomalais-ugrilaisten sanarinnastusten tutkimuksesta.

Sen sijaan on toki mahdollista,että paikannimistössä pyhä-termin käyttö olisi liittynyt rajojen ja ylävesistöjen merkitsemiseen kuten vanhastaan on oletettu (ibid.111– 116; Mullonen 1994).

Merkitystä ’raja’ ei *pühä-sanalla kuitenkaan liene itämerensuomessa koskaan ollut, vaan kyseessä on mallinimeäminen, jossa sana esiintyy paikannimistössä tavan-omaisesta poikkeavassa nimeämiskonvention edellyttämässä merkityksessä. 3

3 Eräissä tähän yhteyteen kuuluvissa paikannimissä heijastunee pikemminkin merki-tys ’alku’ kuin ’raja’, ts. ainakin eräät pyhäjärvet ovat pyhiä siksi,että ne ovat vesistön ylimpiä, eivät siksi, että niiden luona kulkisi raja.

Toisaalta vedenjakajat ovat tietenkin myös luonnollisia rajoja. Pyhä-kantaisten pai-kannimien motivaatioiden tutkiminen olisi kuitenkin erillinen tehtävä, joka ei kuulu tähän yhteyteen.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18492&hakusana=bassi&sanue_id=7443

Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Arkkis

Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskonto-keskustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.

Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian ("pyhyyden" ja uskonnolliten päähänpistojen) filosofista puolta...

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-kupparit-t43312-648.html

" Itse asiassa sana "pyhä" vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta ainakin, se on nimittäin sanan "piha" kanssa vastaavanalainen latgalli-sanapari kuin vaikkapa "rinta, rinnat" ja "ryntäät" sanasta "rynda" (lg.), siitä eteenpäin tuntematonta alkuperää ja oli noita muitakin.

Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyša" (lg.), ja sellainensana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! ns. täyttä toimintaa!

http://www.lietuviu-anglu.com/pisti/

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10621063

http://www.suduva.com/virdainas/

pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)

Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämä julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää...

"Pistää" ja "pystyä" (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sanaparin samasta juuresta kuin "piha" ja pyhä". Juurta pidetään suomalais-ugri-laisena,mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä "tabu", "yksityisalue" (ihan aiheellisesti,jos ei se ennen ole ollut sitä...).

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=7437

Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut "pyhää" ja loukkaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton...

Baltin sanan taustaan päästään liettuan saksalsien etymologisen sanakirjan kautta, vaikka siellä ei tätä hakusanaa olekaan,

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

” Lithuanian paisyti Query method Match substring

Lithuanian: paisýti [y on itsessään pitkä i, jota laskevatooninen paino pidentää vielä yhdellä]

Etymology: (3. Praes. paĩso) 1. = 'die Grannen abschlagen, enthülsen', lett. paisῑt 'Flachs brechen = loukuttaa pellavaa, Flachs schwingen, schütteln, prügeln', paistῑt 'einstampfen' = jauhaa männällä, huhmarella,petkelöidä, paisė, paisitavas, paisek-lės, paiseklas 'Flachsbrechen, Hanfbrechen' = pellavan, hampun luokutin, ”rikkoja”.

Die Wörter gehören zur sog. 'pinsere- Reihe' (Meringer WS 1, 3 ff.);

vgl. noch lit. pisti, lett. pist 'coire cum femina', eig. 'stossen = sysätä, työntää, puskea, satuttaa, survoa, hienontaa',

lit. piesta, lett. piesta 'Stampfe = mäntä, Mörser= huhmar, survin' usw. (s.

Lithuanian: páisyti [vokaalit ääntyvät kuin savon ”paenii”]

Etymology: 2. = 'auf etw. achten = huomata, be(ob)achten = tarkastella, berücksichti-gen = ottaa varteen, huomioon, sich um etw. kümmern = välittää, kantaa huolta, huolehtia jostakin',

neg. Gerund, nepáisant c. Gen. 'ohne Rücksicht auf etw., ungeachtet, trotz = huolimatta',

Intens. páisioti, Punkt. páisteleti 'aufmerksam werden = valpastua, sich mit etw. befassen',

paislus 'achtsam = valpas, aufmerksam = huomaavainen'.

Wurzelgleich mit > paisýti 'enthülsen = kuoria'; vgl. eine ähnliche Bed.-Entwicklung bei

lit. rupeti, rúpinti 'kümmern = huolehtia',

rupus 'sorgfältig = surullinen',

lett. rupes 'Sorgen, Kümmernisse', russ. rupa 'Sehnsucht = kaipaus',

rupit´ 'besorgt machen = saada huolestumaan, beunruhigen = tehdä, saattaa rauhattomaksi' etc.:

ai. rúpyati 'hat Reien im Leibe', lit. raupýti 'stochern', lat. rumpere 'brechen', aisl. reyfi 'abgerissene Wolle, Vlie­' etc.  s.v. rupeti).

Ich erinnere auch an lit.gvildénti 'aushülsen,auskernen = kuoria (siemeniä kodas- ta)' und '(ein Problem) erforschen, klarlegen' (s.s.v. gvelbti, wo auch poln. und lat. Parallelen beigebracht sind). ”

Verbillä pinsere päästään nyt eteenpäin muihin IE-sanakirjoihin:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

” pestle = survin, petkel, survoa, jauhaa huhmaressa

1272, from O.Fr. pestel, from L. pistillum "pounder, pestle," related to pinsere "to pound,"

from PIE *pis-to-,suffixed form of base *peis- "to crush" [HM:verbi on *pensti]

(cf. Skt. pinasti "pounds, crushes," pistah "anything ground, meal = jauho(t), ruoka"

Gk. ptissein "to winnow," O.C.S. piso, pichati "to push, thrust, strike," pisenica "wheat," Rus. pseno "millet").

piston = mäntä

1704, from Fr. piston, from M.Fr. piston "large pestle," from O.It. pistone, variant of pestone "a pestle," from pestare "to pound," from L.L. pistare, freq. of L. pinsere (pp. pistus) "to pound" (see pestle). ”

Sanskriitti kertoo, että IE-sanan kanssa ollaan tekemisissä eikä SU-.

Sanskritin sana ”ruoaksi survominen huhmaressa, kirnussa ym." kytkee tämän toiseen sanarymään, jonka PIE-kanta on ”*pen-” = syöttää, juottaa.

(Mukamas "kanta" ”*pies-” on tätä MYÖHEMPI, koska se ei kata edes edes kaikkia balttikieliä, ja sitä paitsi -s- ei ole siinä KANTAA, vaan se on JOHTOPÄÄTE (ei siis kuitenkaan TAIVUTUSpääte, kuten -ti).

post1222776.html?hilit=painti#p1222776

" "*pen-" = "syöttää, lihottaa jne, ("kantabaltti")

Liettua:

"*pinti" (kb) > "pìnti (pìna, pýnė)" = punoa, kiertää, kiemurtaa, vetää, imeä
"*penti" = "penėti (pẽni, penėjo)" = juottaa, ruokkia (yleensä eläintä)
"*painti (*paino, *paine)" = lihottaa (karjaa)

Muoto "*painti" on seeliäinen muoto kantabaltin muodosta "*penti" = syöttää lihottaa, jota liettuassa suoraan vastaisi "*pẽnti".

Verbi "penėti" voidaan katsoa seuraavan myös adjektiivista
"penus, peni" = lihava (yleensä eläin), "penus žąsis" = teurashanhi ”

”*pensti” (kb) olisi ”syötättää”, ”juotattaa” = hienontaa, survoa ravinnoksi jotakin (eri-tyisesti lapsille, eläimille ja hampaattomille) ja yleistynyt sitten sekä muihin aineisiin että vähän muihin toimintoihin.

Sanalla lisäksi on itse PIE tasolla johdos ”*spensti” = survoa, seuloa erilleen. Tästä seuraa liettuaan

”spiesti(s) (spiečia(si), spietė(si))” (lt) = saostaa, keskittää, klusteroida, klimppiyttää, kasata (tasaisesti pieniksi kasoiksi), jakaa pieniksi joukoiksi (metsästäjät, mielen-osoittajat ym.) (saostua, sakkautua, erottua erilleen, klimppiytyä, konsentroitua, tiivistyä eri ryhmiksi, ahtautua)

”spį̃sti (spį̃sta,spiñdo) (lt) = spīdēt (lv) = erottua valossa, alona, välkähtää, kimaltaa, pilkahtaa, hohtaa (heikosti);starot (lv) = paistaa,loistaa silmään, erottua, häämöttää, säteillä, huokua (iloa mm.), ; mirdzēt (lv) = erottua, loistaa jollakin ominaisuudella, kipinöidä, vilkkua, välkkyä, helmeillä

”spìsti (spiñta, spiñto)” (lt) arī pārn.= ”spietot” (lv) = parveilla, pilveillä, vilistä jtk.; ”pulcēties” = kokoontua,kerääntyä, tavata joukolla, keskittää, järjestää, järjest(äyt)yä erilleen, klusteroitua, eriytyä, klimppiytyä

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=11&text_word=spi&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: spiẽsti (spiẽčia, spiẽtė) = parveilla

Etymology: spiẽčiu,spiẽčiaũ (yks,1.prees.ja pret.) 'schwärmen (von Bienen)', (übertr. 'herumschwärmen, schnell laufen' und (tr.) 'sammeln, konzentrieren, (zusammen)-scharen, einen Schwarm abgeben (von Bienen)',

spiẽtimas = 'Schwärmen (der Bienen), Herumschwärmen, (Zusammen)scharen, Sammeln, Konzentrieren',

spiẽtlius und dial.spietlius),spietlỹs,spiẽčius 'Bienenschwarm', spiečius neben dial. spiečius noch 'Schwarm, allgemein', spietingas 'schwarmreich, ergiebig an (Bienen) schwärmen',

lett. spiēst (spiešu, spietu) 'schwärmen (von Bienen)', spietuot dass., spiets 'Bienenschwärm', spietis, spietis dass., spĩtenis 'Schwarm = parvi, liuta, lauma'.

Lett. spiēst = 'drücken = painaa,pressen = puristaa' ist trotz Persson Btr. 393. 399 nicht hierher zu stellen wegen des lett. akutierten e neben lit. zirkumflektiertem spĩsti, sondern gehört eher zu lit. spęsti.

Die Wörter sind verw. mit griech. spidnón, puknòn, pepágój Hesych, spidioj 'ausgedehnt, weit, oben',

spidšj 'geräumig, entlang gebreitet' (über dáspidšoj pedioio für diospidšoj),

lat. spissus 'dick, dicht' und 'ausgedehnt, lang (bes. zeitlich), langsam, langwierig, spät'.

Die balt.Wörter lauten ab mit der s.v.v. spaistýti, speĩsti, spį̃sti genannten Familie.”

Liettuan saksalainen etymologinen sanakirja väittää visuaalisen erottamisen / erottu- misen ”spį̃sti (spį̃sta, spiñdo) ja sisällöllisen ”spìsti (spiñta, spiñto”) olevan peräisin eri verbeistä ”*spengsti” ja ”*spensti”.

Näillä on merkitystä tutkittaessa ”pyhän” alkuperää,sillä näistä tulee sille ERI KANDI- DAATTI, ensin mainitusta VISUAALINEN ERILLEEN MERKITSEMINEN ja jälkim-mäisestä taas muu,sisällöllinen ”KARSINOIMINEN”. (Tosin muodoista joissa ei ole tuo PIE-johdos s- alussa!) Ja toisesta VOI tietysti tulla ”pyhä” ja toisesta ”piha”!

Tämä on kyllä syytä yrittää mahdollisimman tarkkaa selvittää, koska ainakin tuo Kirk-ko yrittää varmasti sekoittaa... Lisäksi tässä esiintyy sellainen ilmiö,että η- äänne [ng] käyttäytyy tavun lopussa säänöllisissä muunnoksissa kantabaltista kuin tavallinen loppu-n, kuten tekevät tavallisesti myös tavunloppuinen m, p ja b.

(Tällöin mm. kantabaltin sanasta ”lengvas” = ”kevyt” tulee seelissä säännöllisesti ”laivas” = liettuan ”laiva”.)


” Lithuanian: spį'sti (spį'sta, spíndo) paino on eri tavalla kuin Letonicassa)

Etymology:1.spį'stu, spíndau; in Kvėdarna, spį̃sti,spį'stu,spindaũ) 'zu scheinen, zu leuchten beginnen; erglänzen, durchschimmern;sich zu spiegeln beginnen = alkaa kuvautua, peilautua' (zur Metatonie s. Buga KZ 52,259), spį'stelėti (-liu,-lėjau) 'ein wenig leuchten, scheinen, glänzen'; lett. spῑst (spῑstu, spῑdu) 'scheinen, leuchten, glänzen'.

Gehören zu der s.v. spindė´ti genannten Familie (s.s.v. mit Etymologie); vgl. noch spiñgti und spingė´ti. ”

” Lithuanian: spìsti (spinta, spito)

Etymology: 2. (spintu, spitaũ) 'zu schwärmen beginnen (von Bienen); schwarm-, scharenweise (herum)laufen, -rennen, sich zerstreuen (über eine Fläche hin), sich sammeln, sich scharen, sich zusammendrängen',

spitìmas '(Herum)laufen, -rennen, -scharen, Sichzerstreuen, Umschwärmen';

vgl. lett. spῑtenis 'Schwarm'.

Abltd. mit der s.v.v. spaistýti, speĩsti, spìsti genannten Familie; über die Etymologie s.s.v. spiẽsti.

PIE-tietokannasta löytyy edelleen yhteyksiä:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*pisd-eh₂- = vulva Russ. пизда (pizdá), Lith. pyzdà, Ltv. pīzda, Alb. pidh, Nuristani pəṛí

*pes- = penis Gk. πέος (peos), Lat. pēnis, Gm. faselt/Fasel, ON fösull, Eng. fæsl/-, Skr. पसस् (pásas)

Näilläkin varmaan on asian kanssa tekemistä.

Yhteinen kantamuoto on ”*pensti” = ”**penistää” (ja tuo toinen tarkoittaa ”**penis-tetty”), mutta tämä ei ole välttämättä sanan perusmerkitys, vaan se on tuo erilaisten aineiden huhmarointi.

Preussissa tähän liityvät verbit
 
” PÎSTUN (pῑdda, pῑdda) <87> [pijst 105] = nešti (lt.) = tuoda,pistää (sisään jhkn), voisi liittyä suomessa paitsi verbiin ”pistää”, myös verbiin ”pitää”.

PISTUN (peisda, pisda) 1 <102> [peisda Gr + Sompisinis E 340 MK] = grûsti (lt.) = jauhaa, jyrsiä (työkalulla), taltata, tyrkkiä, pistellä, töniä

PISTUN (piesda, pisda) 2 <102> [peisda Gr+Sompisinis E 340 MK] coire = naida, sekstata, eli sama verbi, kaksi merkitystä.

Pistetään nyt harvainaisempia, kunhan vain etymologinen katsoo niiden kuuluvan joukkoon:

” Lithuanian: peslỹs = kanahaukka, varpushaukka (”pudottaja”, ”ylhäältä iskijä”)

Etymology: 2.= 'Sperber = varpushaukka,Blaufuss,grosser Habicht = kanahaukka, Weihe, Milan'.

Es gehört zur idg. Wz. *pet- 'fliegen, fallen' (über das Verhältnis von ai. pat- zu pad-, abg. pasti, padat = 'fällen' besonders Wackernagel Kl. Schr. 3001).

Es sei hierzu erinnert an griech. çkupštájaráx, tanusipteroj órnij 'der schnell fliegende Habicht, der seine Flügel ausbreitende Vogel' Hesiod Op. 212.

Wie Maas IF 1, 159 und Solmsen Unters. 147 ff. gezeigt haben, gehört griech. išrax, ãráx 'Habicht' ebenso zu ierój 'hurtig, flink', i:esqai 'eilen, vorwärts streben',

lit. výti 'treiben, verfolgen, nachsetzen' etc. In der Tat wird ƒšrax im Epos als ç`kÚj, çkÚpteroj, lafrÒtatoj petehnwn charakterisiert.

Laut J. Schmidt Plbdg. 173 ff. besteht accipiter 'Habicht' aus *aku- 'schnell'

(cf. ai. ás´u´-, griech. çkúj 'schnell', lat. ãcior 'schneller', acupedius 'schnellflsig' etc., s. auch s.v. aštrus) + Abltg. von *pet- = 'fliegen'. Es ist volksetym. an lat. accipere 'empfangen' angeglichen.

Auf den weiten und lang andauernden Flug der Habichte spielt auch Petron Cena Trimalchionis 37an: ipse Trimalchio fundos habet, qua milvi volant, nummorum nummos 'Trimalchio hat Güter, soweit als die Habichte fliegen, und Geld wie Heu'.

Die Form pieslỹs für peslỹs ist im Vokalismus durch piesta 'Stampfe, Mörser' beein-flusst Der Vogel ist daher als 'Stampfer, Stösser' umgedeutet worden (über die Bez. des Habichts als 'Tauben-, Hasenstöer' sowie s.v.v. vanagas). ”

Lithuanian: piešti = piirtää, uurtaa (alunp.veistää kuvaa talttaamalla) [voisi olla myös noeta, HM]

Etymology: (-šiu, -šiaũ) 'mit Kohle Linien ziehen, (schwarze Muster) zeichnen, mit Zeichnungen ausschmücken, verzieren',

Kaus. pieš(d)inti 'zeichnen lassen = piirrättää',

Frequ. piešinéti, paišinéti = piirrellä,

Intens. paišýti, über die auch vorkommende Bed. 'mit Russ beschmutzen = noeta' s.s.v. paĩšas.

Auch piešinỹs heisst neben 'Zeichnung = piirros, Skizze = sketsi, Abbildung = kuvaus, Bild = kuva' ausserdem 'Russfleck = nokihiutale, schwarzer Fleck = musta pilkku'.

Ebenso kann piešinti noch = paišinti 'berussen = noeta' sein;

cf. auch pieša 'Russflocke', piešos 'Russ-', pišas, pišaĩ dass. (s.s.v. pišti).

S.v. paĩšas sind auch die Formen mit ui- Vokal wie puišos = paišos 'Russ-' usw. genannt.

Zu den Verwandten anderer idg. Sprachen, soweit sie nicht schon s.v. paišas aufgeführt sind,

gehören noch preuss. peisatun 'geschrieben = piirretty' (3. Praes. peisai),

abg. püsati (piša) 'schreiben' (serb.-ksl. auch 'prögen'),

tschech. psáti, písati 'malen = jauhaa, schreiben = kirjoittaa',

russ. pisat', poln. pisac´ dass., pismo, russ. pis'mo 'Schreiben, Brief = kirje',

ksl. p´strú, russ. pestryj, poln. pstry 'bunt = kirjava',russ.pestrucha 'Forelle = forelli'.

Weiter cf. ai. pims´a´ti 'schmückt = liata, ziert = koristaa',

av. frapixta- 'verziert', apers. niyapaišam (1. Sg. Aor.) 'ich schrieb nieder, ich schrieb auf',

nipišta- 'aufgeschrieben, niedergeschrieben', paišiyš 'geschriebener Text, Urkunde',

toch. A pek-, pik-, B paik-, pik- 'malen = jauhaa, schreiben = kirjoittaa', pekant- 'Maler', peke 'Schrift, Malerei', lat. pingere 'malen, sticken'.

Auch griech. pikrój 'einschneidend, bitter, herb' gehört hierher (cf. zum Suffix ksl. püstrú). Mit l- Formans ausgestattet ist griech. poikiloj 'bunt' (cf. ai. pesala-, s.s.v. paišas). ”

Preussiksi oli siis "peisatun (peisai, peisai)" = piirtää.

Etymologinen sanakirja tuntee suhuässällisen verbin, jota nykykielen sanakirjat eivät tunne, ja joka on edellisen piešti-verbin ”kertanen” duratiivinen aspekti:

”pìšti (piẽša (pỹša), pìšo)” = tehdä (”noella”) merkki, erottaa merkinnöllä, noeta.

(Toinen mahdollinen preesensmuoto tarkoittaa karjalassa ”noitaa” (Piešša) ja toinen voi tarkottaa ”pyhää”.)


” Lithuanian: pìšti (piša, pišo) = noeta, mustata, piirtää, merkitä (mustalla)

Etymology: 'russig werden,sich mit Russ bedecken', pìšas, gew. pišaĩ = piešà 'Russ-flocke', piẽšos 'Russ',pišùs 'russig',zushgd.mit den s.v. piẽšti, paĩšas verzeichneten Wörtern. ”

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1&p=14&w1=P&w2=A

Eli tämä yhdistetäänkin nyt ko. sanakirjassa englannin sanaan ”paint” = maalata.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

” paint (v.) = maalata

early 13c., from O.Fr. peinter, from peint, pp. of peindre "to paint,"

from L. pingere "to paint,"

from PIE base *pik-/*pig- "cut."

Sense evolution between PIE and L. was,presumably, from "decorate with cut marks" to "decorate" to "decorate with color."

Cf. Skt. pingah "reddish," pesalah "adorned, decorated, lovely," pimsati "hews out, cuts, carves, adorns;" ”

Eli siihen TALTTAAMISEEN tämä toinenkin linja kuitenkin palautuu, joten erosta ei kannata tehdä suurta numeroa liikuttaessa kantaindoeuroopan tuntumassa.

Englannin ”pink” myös on samaa juurta (skrt ”pingah”). Sama se, ”*pig-” tai ”*pen-”...

” O.C.S. pegu "variegated;" Gk. poikilos "variegated;" O.H.G. fehjan "to adorn;" O.C.S. pisati,

Lith. piesiu "to write." ”

Kauheita virheitä koko ajan! Se on ”piešiù”, ja se on pseesensin yksikön 1. eikä nominatiivi, ja se tarkoittaa ”piirrän” (joskus veistän kuvaa), eikä ”kirjoitan”.

(Liettuan ”piesiù” tarkoittaisi, että ”parveilen mehiläisparvessa”...vähän kuin ”Maija M.”...

” Probably representing the "cutting" branch of the family are O.E. feol (see file (n.)); O.C.S. pila "file, saw," Lith. pela "file."

” file (n.) = "metal tool" = viila

O.E. feol (Mercian fil), from P.Gmc. *finkhlo (cf. O.H.G. fila, M.Du. vile, Ger. Feile),

probably from PIE *pik-/*peik- = "cut" (cf.Skt. pimsati "hews out, carves," L. pingere "to paint,"

O.C.S. pila "file, saw," Lith. pela "file;" see paint).

The verb in this sense is from early 13c. Related: Filed; filing. ”

” pink (n., adj.)

1570s, common name of Dianthus, a garden plant of various colors.

Attribution to "pale rose color" first recorded 1733 (pink-coloured is recorded from 1681).

The plant name is perhaps from pink (v.) via notion of "perforated" petals, or from Du. pink "small" (see pinkie),from the term pinck oogen "half-closed eyes," lit. "small eyes," which was borrowed into Eng. (1575) and may have been used as a name for Dianthus, which sometimes has pale red flowers. ”

”Pink” tulisi tämän mukaan neilikan ”rikkonaista terälehdistä”. Mutta nimi voi tulla tietysti pinkin mausteneilikan ruoan joukkoon jauhettavista kuivatuista nupuistakin.

Liettuan saksalaisen etymologisen yllä olevasta linkintä löytyy edelleen seuraan ”pyhän” etymologian kannalta mielenkiintoinen tieto:

” Lithuanian: ”pišnas” = ylpeä

Etymology: 'stolz, hochmütig' (Bretkun, Mažvydas, M. Pietkiewicz),

"pišnytis" (Mažvydas) = 'stolz sein, sich brüsten',

aus wruss. poln. pyszny, bzw. wruss. pyšnic´ca, poln. pysznic´ się;

vgl. noch lit. pišnumas und pycha = 'Pracht' (Bretkun), letzteres aus wruss. poln. pycha ferner "pišytis" = 'übermütig sein' (Bretkun) aus wruss. pyšic´ca. ”

” Lithuanian: ”pisno´ti (pisnoja, pisnojo)"

Etymology: pìsti s.s.v. piestà, paisýti 1.

Zu pisnóti in der Spezialbed. 'mit schüttelnder Bewegung laufen' vgl. auch Interj. pìst, die ein schüttelndes Laufen, ein flinkes Zurseitespringen bezeichnet. ”

Tämäkin sana,joka tarkoittaa hevosen ym.PEITSAAMISTA eli ravaamisen vastakoh- taa siten,että hevonen astuu aina samanpuoleiset jalat yhtä aikaa kuin kameli, tulee sanatsa ”*pensti” (kb),ja todellakin kuuriksi se olisi säännönmukaisesti ”*peistun (*peica, *peitoi)”. ”Peica" [päitsa] on yhtä mahdollinen preesensmuoto kuin *peista”.

Erilainen taivutus on siis yksi tapa johtaa sanoja.Siinä ei ole tiukkoja sääntöjä: kun yksi tapa on käytössä, valitaan merkitykseltään kauaksi ehtineelle käytölle se toinen.

Yllä esitetylle vaihtoehtoisella taivutuksella kuuriksi kantabaltin sanasta ”*pensti” (kb) tulisi myös ”*pëistum (pëista)” (kr) [päistum], jollainen on ilmeisimmin tarkoitta-nut hampun, pellavan ja niinen valmistusprosessia ja preesensistä tulee kuurin r-päättellä ”*peist(e)re”=”päistär(e)” (sm), noiden prosessien jäte tai sivutuote.

Erilaisia taivutuskaavoja ja aspektisarjoja löytyy näistä linkeistä:

post1043809.html?hilit=%20kanda#p1043809

post1044065.html?hilit=%20kanda#p1044065

post1226548.html?hilit=%20kanda#p1226548

post1276649.html?hilit=Karsti#p1276649

Tuttuun tapaan perusverbistä ”*pensti” seuraa ”(kanta?)balttiin” kaksi aspekstia

”*pinsti (pinda(pinsta), pindo)”, tai ”*pinšti (pinša(pinšta”)...pinšo) = pistää, iskeä pystyyn, läpi jne. (seiväs, nuoli), sekä

”**pansti (*panda, *pando)” = karistaa, pudottaa (esim. hakkamalla huhmaressa ym.) esim. akanat jyvistä, kuidut pellavista, hampuista.

Tuollaista ”pistämiseen” liittyvää sanaa ei kuitenkaan ole, ei ainakaan baltissa...

Sellainenkin ajatus tuosta heräsi, että jos ”pyhä” tai ”paha” sittenkin tarkoittaa ”(noella) merkittyä”, kuten karjalan ”piessa”, ”piešša”, niin MITÄ SUOMEN ”NOITA” tarkoittaa? Tuohan olisi ilmeiseti baltiksi tarkoittanut ”suomalaista, karjalaista, saamelaista noitaa”!

Suomem sana ”musta” on kuuria (liettuan ”mušta”) ja tarkoittaa ”lyötyä, mustelmaa” (ja kuten sanottu, ”geltas” tarkoittaa sitten ”pistettyä”, ”verettömän väristä”). Noita ennen on ollut omaperäisemmät musta- ja keltainen-sanat.

Pikimusta soopeli eli ”nokinäätä” = ”mustanäätä” on ollut suomeksi ”nois, nokiin” (kuin ruis, rukiin”). Viroksi noki on ”nõgi, nõe”, ”noita” = ”nõid, nõia”, ”noitua” = ”nõiduma”. Savon ”noeta” on suomen ”noita”. "

Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Jaska

Niin? Yhtään lähemmäs et ole päässyt äänteellisesti etkä semanttisesti.

Odotas nyt, kun mää pääsen vauhtiin.

Nyt esitän kuitenkin tuon edellisen pohjalta yhden kysymykset, jonka sinä tiedät:

Saarikivi kirjoittaa:

” Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kui-tenkaan kelpaa,sillä siinä on karkea äänteellinen virhe. Itämerensuomen piha palau-tuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (< *pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha- sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.

Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämeren-suomen pühä-vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää. ”

Arkkis kirjoittaa:

” Tuossa perussanassa on liettuassa s, mutta johdannaisissa, kuten "piščioti (piš-čioja, piščiojo)" (= ”p...skella”) on š. Liettualaiset "tunnistavat" suomalaisten puheen-pulinasta erehtymättömästi myös "pistämme", joten jonkin muodon preesens lienee "*piščia", jolloin preteriti olisi "*pistė" ja imperfekti "*pistyti".

" Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais "

Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: " Ei pidä "pistyti" tieteellisiä faktoja gigatavuilla " tai " Ei pidä "pistyti" tieteellisten faktojen gigatavuin (t. gigatavujen kanssa) ".

Netistä hakemalla ilmenee, että venäjän sana ”pišče” (пище) = ruoka (survos?) translitteoidaan liettuaksi sekin piščia.

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=la ... art=0&sa=N

Siitä sen nyt tietääkin just, että miten se äännetään, eli se on foneettisesti [piš'č'a].

Vaikka tuo sana on nykyään liettuassa ”pyhitetty” johdannaisineen vain ”yhdenväri-siin” tarkoituksiin, niin se on kuitenkin taustaltaan kantabaltin/-indoeuroopan (tmv., PIE) ”*pensti” eli survoa jotakin pölkkyä, mäntää, survinta sen pituussun-nassa ylös alas hakaten, josta on viimeistään kantabaltissa tullut aspektit

”*pinsti” > ”*pįsti” (*pῑsti) > pisti, joka tarkoitti myös alun perin iskeä pölkky alas-päin, esimerkiksi maahan pystyyn (perusmerkitys, objektina pölkky), sekä ”*pansti”  > (”*pąsti”, ”*pāsti”) > ”*pasti” = pudottaa, erottaa (alunp. pölkyllä survoen) kohteesta jotakin, jollainen sana on venäjässä: pudottaa = ”past'”, ”padat'”.

Tuosta ”pisti”-verbistä, silloin kun se on vielä tarkoittanut ”tavallistakin pistämistä”, on voitu aina johtaa (vastaavasti kuin suomessa esimerkiksi verbi ”pistellä”) verbi
”pistyti (piščia, pistė)” = iskeä seipäitä pystyyn, aidata jonka tuloksena myös on ”*piščia(s)”, aitaus, piha.

Nyt se kysymys:

Voisiko tuossa Saarikiven esimerkissä tämä ”piš'č'a” (jossa loppu ”-ia” on a:n ja ä:n väliltä, toimia Saarikiven *pičča tai *piččä -muotojen sijasta jossakin kantasuomessa ”piha”- sanan silloisena muotona äänteellisesti? Vai onko sille jokin selvä este? "

Arkkis