HÄMEEMMIÄS:

SUOMEN PAIKANNIMISTÖ VILISEE BALTTILAISIA LAINASANOJA 5000 VUO- DEN AJALTA. NIITÄ ON PERÄISIN AINAKIN VIIDESTÄ TOISESTAAN USEIN EROTETTAVISSA OLEVASTA LÄHTEESTÄ TAI AALLOSTA:

1. ITÄBALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ (3000 eaa.-):

SAIMAA (muita teitä Häme, saame ja Suomi), KAINUU, IMATRA, INARI, AKAA (Oka, aqua), PÄIJÄNNE, VOLGA on vasarakirveskielen SU-laina, SARSA, AURA (ilma, rajuima, tulva), KOITERE, KOITA.

Varakirveskansan kultuuri oli itäbalttilainen Fatjanovon(-Balanovon) kulttuuri, Siihen liittyi läheisesti suomalainen (Finnic)  (Balanovon-)Volosovon kulttuuri.

Vasarakirveskieli on erittäin voimakkasti SU-kielten vaikuttamaa jo syntysijoillaan, vuorovaikutus ei alkanut Suomesta.Vasarakirvaskansa poikkesi antroplogisesti muis- ta balteista (paitsi kuurilaisista) siten,että he olivat pitkäkalloisia, pohjoismaisten ja välimereneurooppalaisten tyyppisiä tässä suhteessa. Muut baltit ovat keski- tai lyhyt- kalloisia, samoin iranilaiset ja (muut) "kantaindoeurooppalaiset".On mahdollista, että vasarakirveskieli on muodostunut alun perin SU-kielisen väestön omaksuessa baltti-kielen, ja että tämä substraatti"rasite" on vaikuttanut siihen, ettei suomesta tullut balttikieltä. Tuolloin vasarakirveskielessä pitäisi olla ollut paljon muitakin SU-lainoja kuin VOLGA (täysin säännölline sanasta *valg-).

Vasarakirveskansaa kuului myös indoeurooppalaisen sotavaunukansan kokoonpa- noon sen maailmanvalloituksella 1000 myöhemmin, kuin sen edustajia jo tuli Suo- meen: Esimerkiksi liettuan kuuluisa hevosvaunusanasto on vasarakirveslainaa, hevosjumalatar Ratainycan (< *Ratainen) nimi on vsk. kieltä.


Vasarakirveen äänteistö on suuresti kuin suomessa.Erityisen tyypillinen diftongi on -ai-, huuliäänteiden ja k:n edellä usein -oi-, h-äänteitä ei siinny (suomessa sekun-daarisesti esimerkiksi k:sta muuntuneena, esim. tahtoa (< vsk, saamen duostot), tehdä (<mliett) < *degti = (alkaa) tehdä, panna toimeen,sytyttää), adjektiivin johto- päätteitä ovat -ar- ja -ain-:*vasara = "kuparisen kaltainen", *raudainen (f.) = punai- nen, surullinen, atrain < aštrainas = "terävikkö", toutain > *tautainas < "kylä-, väenkala", viljelty kala).

Verbeillä pelataan mahdollisimman paljon, partisiippien päätteitä ovat -w- (aktiivin preesens), -t- passivin preteriti -m- agenttipartisiippi. Nominin päätteitä ovat -as, -us (*lambas = karitsa,*awinas = oinas, talas = katos, ratas = pyörä, aiza = aisa, taivas (<*daigwas = "ylle kaareutuva", tekemistä jumalien kanssa, samaa kantaa (*deng-) kuin tunkio, taimi ja taimen < *daigmen ="istutettava"), varus- < (k)warus = sota-, raudus = suru-, itku- (-koivu!), *goiwus = "tislattava (puu)", Kainuu< *gainus = tis-laus-, tervanpoltto- (ulosajo -),femiinissä nominin päätteitä ovat ainaki pitkä a (Akaa, Saimaa, Laiva < Laiwa < *lengwa = kelluva,kevyt, liett. lengvas), neutrin päätteitä ovat ainakin -en ja -un: (vasarakirvessanan lainaantuessa nämä jäävät usein varta-loon myös muissa balttikielissä: Perkun- = salama-? paimen < *paimen= juotto-, li-hotus, myös (sosiaa- linen) poika tulee tästä,venäjässä se tarkoittakin "juominkeja", ja (yhtä sosi- aalinen "äitikin" tarkoittaa "syöttöä ja juottoa" ,eri juuresta ja eri kieles-tä, kuurista, lai- dun < laidun = "(viljelemättä?) jätetty (maa)", ahven *ašwen = pistävä, piikikäs kala.

Vasarakirvessanoja ovat mm. ajaa > ajattaa >ajatella ="suunnitella (joukko)ajo(j)a", aika (liett. eiga = käynti, meno, kulku), aistia, aikoa, aitta, aine(s) = "käypä, sopiva (johonkin tarkoitukseen)", liettuan einas, purje < bure = tuuli-(vehje), aura < *aura = ilma(!),aurata on "ilmata",kaikissa balttikielissä, ja venäjässäkin balttilaina, vasara-kirveet tiesivät mitä tekivät ja miksi! Vasarakirveet tiesivät, että sieni, kuten tulen te-ossa tärkeä kääpä, on "punosta" (*pintis,verbi *pyn-t-,mikroskoopin voi tehdä jäästä vaikka kananmunankuoren sisällä jäädyttämällä, oli tärkeää tietää mikä kääpä sopii taulaksi), mutta myös tie oli pintis, koska sekin oli suon yli oksista tehty punos, ja edelleen kalaverkko ja kalankasvatusaita olivat "pintis" >  *pinsi (pinnessä, EI pin-teessä!), rauta < rauda = suru, valitus, punaheku, punaväri, punamulta. Rauta saat-taa tulla kanbaltin sanasta *remta = rauhoittunut, vainaja > rauta sitten tarkoittaa myös "punattua" (kuten veren yltympäri punaamaa). Rautaa käytettiin Uralilla ja Vol- galla rituaalisesti ennen kuin sitä alettiin käyttää aseisiin ja työkaluihin:arvokkalle vai- najalle saatettiin mm. tehdä pienet lantinkokoiset rautaiset "silmät". Joitakin (ugrilai- sia) kulttuureja tunnistetaan tällaisten "rautasilmien" perusteella. Vainajia käsiteltiin Suomessa punamullalla jo ennen vasarakirveskansaa.

Aikaisemmista paikallaan pysyneistä metsästäjä- ja keräilijäkansoista, kalastajista, majavankasvattajista, peurantarhaajista eli ns.arkeologisesti näkymättömistä kan- soista poiketen,joille luonnon pysyvä muuttaminen oli (uskonnollinen?) tabu,va- sarakirveskansa oli koko ajan kynnet pystyssä muuttamassa ympäristöä mieleisek- seen: kaskeamassa, kuivattamassa, raivaamassa, aitaamassa maalla ja vedessä, vesihaudoittamassa, silloittamassa, kyntämässä, tervaamassa, myrkyttämässä, siirtämässä kasveja ja eläimiä paikasta toiseen ja jos mahdollista kontrollin alle jne.


2. MUINAISLIETTUASTA tuli MYÖHEMMIN balttilainoja, jotka edustivat kuitenkin indoeurooppalsittain VANHEMPIA KIELIMUOTOJA kuin vasarakirveskieli.

Tämä on se kerros,joka tunnetaan "vanhastaan" balttilainoina (joita kuiteninkin edel- leen yritetään parhaan mukaan selittää pois pan-germanistien toimesta).Nämä lainat ovat tulleet Baltiasta siellä jo ennen vasarakirveskansan ja muiden ekspansiota ol-leista balttikielistä,mutta ne tulevat jo vakiintuneeseen kielimuotoon eivätkä vasta muodostuvassa olevaan sen osana kuten vasarakirveslainat, joten ne ovat lainautu-essaan muuttuneet itse usein suuresti, esimerkiksi suhu-ässitä on usein tullut h, joka on balttikielissä vierasperäinen äänne.

Tässä rymmässä vasrakirveskielen tyypillisisä -ai-, -oi-, -au- vastaavat usein joko al-kuperäiset pitkä -e-, -en-, -em-, -eng-, -ep- sekä näiden johdannaiset muualla -ie-, -ei-, -au-, -uo-,-o-.Tähän kerrostumaan kuuluvat Häme, saame, tuohi, (männyn) terva, liesi, hauta (aluksi ruoka- ja tervahauta,ei ruumishauta), hiisi (seita), heinä, seinä, karsia, tarjota, haasia, äes, ies,haltu (jääkuoppa), valta, valtio, vartioida, varrota, varsta ("sidottu"),pirtti (vanäjän kautta:liett.pirtis = sauna,kirj. vihtominen), Keitele, Keuruu, Käyrä, Käylä, keittää. lieka, velka, kilpi, tuppi, vuohi, uuhi, hiili, ruuhi, lovi, parsi, kalsi, palsi jne.

Näiden suomen liettualainojen kanssa samoihin aikoisin on saameen tullut latgalli-lainoja, esimekiksi luokta = lahti < *lenkta = sisäänpäin t.alaspäin taivutettu on suo- raan sellaisenaan latgallia. Samoin seita, lg seta, kylä, erityisesti sellainen jossa useimmat asuvat vain osan vuodesta esim.paimentolaisuuden takia. Siitä tulee luul- tavasti myös viron setu. Latgallit ja setut eivät ole luterilaisia, vaan katolisia tai ortodokseja (tai pakanoita).

3. KUURILAINAT ovat yhtä uusia kuingermaanilainatkin, joten niitä usein luullaan näiksi, ne saattavat myös taipua näiden tapaan: äiti, äimä, äimen, sauna, savu, sysi liekki(?), lempi, Lempo, lemmes (lentävä kuuma kappale), *tampere (vene-vinssi), *inkere (ankkuri), Vantaa, Vanaja, Apia, salaatti, siideri, maksaa (tulee muokattua nahkaa tarkoittavsat sanasta), Imatra, Mallas(vesi),äiti ("syöttö"), kansa (kamsa = väentungos, laivan miehistö > hansa), kansi (kamstis, liett. kamshtis = korkki).Turgus=markkinat,venäjän ja ruotsin sanat ovat lainaa kuurista ja preussista.


4. PREUSSILAINAT ovat yhtä uusia kuin kuurilainatkin, mutta esiintyvät "tärkeäm-missä" paikoissa ja yhteyksissä. Taipuvat yleensä balttilainan tapaan. Joskus tulevat slaavikielten välityksellä ja taipuvat niiden tapaan: hormi (-in) = gorme, myös venä- jässä laina preussista.Talo (tarkoittaen puulattiaa), kauppa on preussia, tulee baltin kokoamista tarkoittavasta sanasta *kemp-,  kauppias = kaupiks, kaupikki. Mielikki puolestaan tarkoittaa "rakkaustyttöä".Kyseistä etunimeä esitty Suomessakin, ainakin Hämeessä.Kymi (Kymis = housunahka,laajalle levinnyt paikannimien lähde Damas- koksesta Chamonix´in), Karjala, karja
(?) = sotajoukko,karjaa on saatettu käyttää so-tilaallisen hyökkäyksen apunakin, erityisesti kun on lähdetty "menon kanssa "kirjoi-neen karjoineen" esimerkiksi jotakuta muuta hyökkäjää pakoon, pr. Myös mm. Pyy- nikki (verkonkutoja, f.) ja Rapola (toutaimen viljelypaikka) saatavat olla preussilaisia nimiä. Ähtärin ruotsikielinen nimi Esse (ezze) tarkoittaa preussissa "äärirajaa".

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38908

Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä


Pauli Rahkonen


1 Johdanto


Tämä artikkeli käsittelee eräitä Suomen nimistön sellaisia hydronyymejä, joiden kielellinen alkuperä on tähänastisessa tutkimuksessa jäänyt tuntemattomaksi.1

Tätä nimiaineistoa kutsun Jalo Kaliman (1942) mukaisesti termillä x-kielinen nimistö. Perustelen käyttämääni termiä sillä, että matematiikasta lainattu x voi tarkoittaa jo-tain,mikä on määrällisesti tai sisällöllisesti tuntematonta,jolloin kieliä voi olla useam- pia ja ne voivat olla varsin heterogeenisia. Useimmat jäljempänä tutkittavista nimi-tyypeistä on valittu sillä perusteella, että niiden etymologiat ovat säännönmukaisen topografiaansa pohjautuvan nimeämismotiivinsa tähden mahdollisia selvittää ja niillä on vastineita Pohjois-Venäjällä. Muutamat -(V)ri-loppuiset järvennimet on otettu tar-kasteltavaksi, koska niihin liittyvät nimikannat ovat läpinäkymättömiä ja ne ovat asia-kirjatietojenkin valossa hyvin vanhoja. Suomalaisen paikannimikirjan (SPK) mainitsemien 85:n pintaalaltaan

Suomen suurimman järven joukosta noin neljännes on SPK:n kirjoittajien arvioiden mukaan etymologisesti läpinäkymättömiä. 2 Vaikka SPK:n ratkaisuista voisi olla toi- sinaan eri mieltä, on epäilemättä olemassa hyvin merkittävä hydronyymien joukko, jota ei selvästi voi johtaa Suomessa puhutuista tunnetuista kielistä (suomi, karjala, saame, ruotsi). Tällaisten hydronyymien suuri määrä herättää monia kysymyksiä, joista keskeisiä tässä artikkelissa ovat:

1) Viittaako Suomen alueen etymologisesti läpinäkymätön vesistönimistö johonkin
muinaiseen tuntemattomaan paleoeurooppalaiseen kieleen?

2) Onko Suomessa puhuttu jotain tuntematonta uralilaista kieltä?


1. Kiitän artikkelin arvioijia, jotka ovat antaneet arvokkaita korjausehdotuksia alkuperäiseen käsikirjoitukseen.

2. Suuruusjärjestys perustuu Suomen ympäristöhallinnon tietoihin.


3) Perustuvatko kielelliseltä alkuperältään opaakit nimet nykykielissä (suomi, karjala ja saame) tai niiden varhaisemmissa kielimuodoissa muinoin esiintyneisiin, mutta sittemmin kadonneisiin sanoihin?


4) Mikäli nämä nimet ovat peräisin tuntemattomasta lähteestä, niin millaisista ja mistä suunnasta tapahtuneista kielellisistä vaikutusaalloista kyseisten hydronyymien tarjoama evidenssi saattaisi todistaa?

Artikkeli rakentuu siten, että tutkimushistorian ja metodien esittelemisen jälkeen tar- kastelen opaakkia nimistöä, jonka etymologia on selvitettävissä säännönmukaisen topografiansa perusteella. Tällaisia nimiä ovat kannaksiin ja vetotaipaleisiin liittyvät vesistönimet, joissa esiintyy kantauralista johdettavissa oleva nimikanta uht(V)-, oht(V)- ja V(u)oht(V)- < *ukti̮, sekä välijokiin liittyvät nimet, jotka palautuvat suoma-lais-permiläisessä kielentasossa asuun *viksi (tai ehkä *veksi) > vieks(V)-, viiks(V) ja luultavasti myös vääksy.

Näiden lisäksi tarkastelen S(u)ont-/Sond- ja Kem(V)-nimikantoja, joiden levikki ulottuu Suomesta itään aina Vologdan, Rybinskin ja Kostroman alueille.

Lopuksi käsittelen Suomessa esiintyviä -ari-, -äri- ja -ere- loppuisia järvien nimiä, joiden joukosta olen poiminut tarkemmin tutkittaviksi nimet Inari, Ähtäri, Koitere ja Syväri. Aivan viimeiseksi vertailen esiteltyä nimistöä arkeologian
tutkimustuloksiin. 3


2 Tutkimushistoriaa


Eero Kiviniemi (1980: 320–321) on esittänyt, että Suomen nimistö voi teoriassa olla peräisin neljästä mahdollisesta tunnetusta kielellisestä lähteestä: suomesta, saa- mesta, skandinaavis-germaanisista ja balttilaisista kielistä. Näistä viimeksi mainit- tujen osuutta hän pitää käytännössä vähäisenä.

Näyttääkin siltä, että balttilaisperäistä nimistöä ei Suomen alueella esiinny.


[HM: vain porukka, jolla ei ole kaikki muumit kanootissa, voi päästellä tällaisia sammakoita, eikä silloinkaan täysin tosissaan...

Sen sijaan suomessa ei esiinny jurikaan germaanisia paikannimiä, mitään "arkki-muinaisia" ei lainkaan!

Tuo letkautus ei liity itse tutkimukseen lainkaan. Sitä on vaatinut vilpillinen "yliopis-to". veronmaksajien EI PIDÄ MAKSAA YLIOPISTOILLE TUOLLAISTA KUSETUK- SISTA MITÄÄN, me harrastajat teemme ilmaiseksi sata kertaa parempaa työtä!

Yksi asia tässä kyllä "ihmetyttää": Tutkija tutkii laajalle levinneitä etymologisesti selittämättömiä sanastoja tarkoituksella mm. päästä mahdollisten paleokilten jäljille.

Mutta JOS hän ei TODELLAKAAN usko minkään vasrakirveskielen olemassaoloon, niin SEN YMPÄRI MAAILMAN LEVINNEET SANAT JOS MIKÄ OLISI AIVAN "SELITTÄMÄTÖNTÄ"!!!  HÄNELLÄ OLI TARJOLLA SATOJEN SANOJEN SELITTÄMÄTÖN AINEISTO!!!

MUTTA HÄN ON ONNISTUNUT LAAJALLE LEVINNEISTÄ VESTÖNNIMISSÄ ESIINTYVISTÄ SELITTÄMÄTTÖMISTÄ SANOISTA VALITSEMAAN JUURI NE KOLME JOTKA VARMASTI TODELLAKAAN EIVÄT OLE VASARAKIRVESKIELTÄ!!!

Miksi hän ei valinnut Oka/Akaa/akwa/aava/aapa/acheiron jne sanuetta, JOKA OLISI SUORASTAAN HUTANUT TULLA KÄSITELLYKSI Kemin/Komin/Kaman/ Ulug Hemin rinnalla!??? Sekin oli tuollaoin vielä "virallisesti selittämätön" (mutta aivan ilmeisesti "vaarallinen" tietyssä suhteessa...]

Lisäksi Kiviniemi viittaa mahdollisiin tuntemattomiin esihistoriallisiin kieliin (mp.).

Jatkosodan (1941-1944) aikana Kalimaa (1942) kiinnosti Itä-Karjalassa esiintyvä epäitämerensuomalainen ja epäsaamelainen paikannimistö. Hän käytti termiä x-kieli ja viittasi paikannimistön yhtäläisyyksiin merjalaisalueilla. Hän pani merkille Karjalan ja myös Suomen paikannimistössä esiintyviä hämäriä nimiä, kuten Kemi, Kianta, Uhtua ym., joita läheisesti muistuttavien nimien levikki ulottuu Venäjällä kauas itään tai kaakkoon. Vaikka Kaliman artikkeli onkin julkaistu sanomalehdessä eikä siksi edusta varsinaisesti tieteellistä julkaisutoimintaa,sisältää artikkeli kuitenkin tieteelli-sesti pätevää nimien fonetiikkaan ja levintään liittyvää argumentointia.



3. Tässä artikkelissa on noudatettu kyrilliikan ns. tieteellistä translitterointia (scientific transliteration


Käsittelen jäljempänä pääosin alkuperältään uralilaisiin kieliin pohjautuvia hydronyy- mejä, mutta tässä yhteydessä on kuitenkin syytä viitata Suomessa muinoin esiinty-neisiin mahdollisiin paleoeurooppalaisiin kieliin.Paul Ariste (1971) on aikanaan herät- tänyt kysymyksen Suomen alueella esiintyvästä alkuperältään tuntemattomaksi jää- neestä substraattinimistöstä.Janne Saarikivi (2004a) taas on puuttunut nimistössäkin esiintyvään maastotermeihin liittyvään sanastoon,jolle ei ole löytynyt luotettavaa ety- mologista taustaa. Hän on esittänyt hypoteesin Suomessa esiintyneestä paleoeurooppalaisesta muinaiskielestä.

Ante Aikion samana vuonna (2004) julkaistu artikkeli pohjoiskalotin tuntemattomaan kieleen pohjautuvasta substraattinimistöstä on todistusvoimaltaan kiistaton. Kieli, josta peräisin olevia nimiä Aikio (ma.) on esitellyt, ei voi olla uralilainen.

Kysymys opaakin nimistön alkuperästä liittyy jossain määrin myös keskusteluun maahanmuutto- ja jatkuvuusteorioista. Koska tämän artikkelin tarkoitus ei ole ensisi- jaisesti ottaa kantaa kyseiseen keskusteluun, käsittelen tutkimushistoriaa tältä osin vain lyhyesti. Maahanmuuttoteorian mukaan suomalaisten esi-isät saapuivat Suo- meen vasta roomalaisella rautakaudella ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla.

Jatkuvuusteorian mukaan taas suomalaisten esi-isien asutusjatkuvuus ulotetaan kauas kivikaudelle. Esimerkiksi Christian Carpelan (2006:85) on sijoittanut Suomen kielellisen uralilaistumisen tyypillisen kampakeramiikan alkuun noin 3900 eKr.

Kysymys suomalaisten alkuperästä heräsi 1800-luvun lopulla. Syntyi käsitys, jonka mukaan suomalaiset muuttivat etelästä Suomeen. Tässä yhteydessä viitataan usein arkeologi Alfred Hackmaniin (1905) varhaisena maahanmuuttoteorian esittäjänä Lo- pullisesti tämä käsitys kanonisoitui Ella Kivikosken artikkelissa ”Suomen Esihistoria” (1961).

Jatkuvuusteorian eräänä isänä taas voi pitää arkeologi Carl F. Meinanderia (1969). Jatkuvuusteorian mukaan suomalaisten esi-isät olivat asuneet Suomessa jo kivikau- della. Meinanderin esittämä teoria alkoi syrjäyttää kauan vallinneen maahanmuutto-teorian ja tuli laajasti hyväksytyksi Tvärminnen (1980, ks. TVS 1984) ja Lammin (1997, ks. PP 1999) symposiumeissa.

Viimeaikaisimpiin arkeologien näkemyksiin voi tarkemmin tutustua lukemalla Carpe- lanin artikkelit (1999, 2006; Carpelan&Parpola 2001), Lavennon tekstiilikeramiikkaa koskevan väitöskirjan Textile Ceramicsin Finland and on the Karelian Isthmus (2001) ja Huurteen kansantajuisen kirjan 9 000 vuotta Suomen esihistoriaa (1995). Viime vuosina jatkuvuusteoriaa ovat kritisoineet esimerkiksi Aikio ja Aikio (2001) sekä Jaakko Häkkinen (2010a, 2010b).

Lingvisteistä jatkuvuusteoriaa ovat kannattaneet muun muassa Jorma Koivulehto (2006) ja Pekka Sammallahti (mm.1999: 88–89). Terho Itkonen on käsitellyt aihetta monissa artikkeleissaan,joista viimeisimmäksi jäi FUF:ssa julkaistu ”Reflections on Pre-Uralic and the ’Saami-Finnic protolanguage’” (1997). Myös Itkosta voi pitää jat- kuvuusteorian kannattajana (mm. mas. 232). Petri Kallio (2009) ei ulota asutusjatku- vuutta kivikaudelle, mutta kuitenkin varhaiselle metallikaudelle (1900-800 eKr.). 4


4. Kallio (2006: 16–19) on esittänyt, että Suomi uralilaistui vasta varhaiselta metallikaudelta alkaen (n. 1900 eKr.).


Tapani Salminen (1999: 21–23), kuten Kalliokin (2006),on olettanut Suomen alueen uralilaistumisen tapahtuneen suhteellisen myöhään. Tästä loogisesti seuraa, että on välttämätöntä olettaa uralilaista aikaa varhaisemman kivikautisen väestön puhuneen jotain tuntematonta epäuralilaista kieltä.Tietenkään jatkuvuusteoriakaan ei sulje pois mahdollisuutta että jokin hyvin varhainen paleoeurooppalainen kieli on voinut jättää kielellisiä jälkiä niin suomen kielen sanastoon kuin Suomen nimistöönkin.

Aikio (2006: 45, kartta 1) on esittänyt, että esisuomen ja esisaamen aikakaudella Suomessa puhuttiin laajalti jotain tuntematonta kieltä. Aikion tapaan Juha Janhunen (2005) on esittänyt, että Lappi saamelaistui melko myöhään, mikä sekin herättää kysymyksen ainakin Lapin varhaisemman nimistön kielellisestä taustasta.



3 Metodit


Seuraavassa esittelen käytettyjä metodeja, joita ovat säännölliseen topografiaan pe- rustuva opaakkien nimien etymologiointi, formanttien analyysi ja niiden produktiivi-suuden tarkasteleminen,etymologioiden todennäköisyys nimikantojen yleisyyden nä- kökulmasta ja nimistön levinnän painopistealueiden määrittäminen. Keskityn esitte- lyssä metodien keskeisiin seikkoihin; olen esitellyt niitä tarkemmin toisaalla (Rahkonen 2011).


3.1 Maastoappellatiiveista muodostetut nimet


Kun on kyse tuntemattomasta kielestä, josta periytyvän nimistön etymologiaa koete- taan selvittää, yksi varmimpia menetelmiä on etsiä nimiä, jotka säännönmukaisesti viittaavat tietynlaisiin maastokohteisiin. Näiden nimikantojen taustalla olevat sanat ovat näin ollen topografisesti todennettavia maastoappellatiiveja. Esimerkkinä voisi mainita Keski-Venäjän ja osin Pohjois-Venäjänkin merjalaisalueilla nimissä esiinty-vät яхр-alkuiset [jaxr-] tai -хра/о-loppuiset [-xra/-xro] nimet, jotka säännöllisesti liittyvät järviin (mm. Ahlqvist 2006). Tällöin voi päätellä, että jossakin merjalaisalu-eilla pu- hutussa kielessä on esiintynyt sana, jonka voi rekonstruoida asuun *jäγra/ä < *jäkrä ’järvi’. Termillä nimikanta tarkoitan nimien johonkin yksittäiseen sanaan pe-rustuvia alkukomponentteja, joihin saattaa liittyä erilaisia jälkikomponentteja, esimer-kiksi Huhta|mo< nimikanta huhta,Hima|nka < nimikanta hima (henkilönimilähtöinen; ks. mm. Mikkonen & Paikkala 2000 s. v. Himanen; Saarikivi 2006:41), Valke|inen < nimikanta valkea .5

Tässä artikkelissa kiinnitän erityistä huomiota kannaksiin ja vetotaipaleisiin sekä ve- siä yhdistäviin välijokiin liittyvään nimistöön.Tutkimuksellisena esikuvana voi mainita maastoappellatiiveihin perustuvien Pohjois- ja Keski-Venäjällä esiintyvien suoma- lais-ugrilaisten substraattinimien etymologioinnin (Ahlqvist 2001; Matveev 2001; Mullonen 2002; Saarikivi 2006).


3.2 Formanttiaines


Formantilla tarkoitan nimissä esiintyviä,paikannimeä ilmaisevia jälkikomponentteja, jotka voivat olla alkuaan johdinaineksia, kuten nimessä Päijä|nne < päijä + johdin *-nte(k), tai hämärtyneitä nimien perusosia, kuten nimessä Must|io < *Musta|oja (Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008; Rahkonen 2011; Saarikivi 2006). Formanttien
perusteella voidaan määritellä erilaisia nimityyppejä (mm. Ainiala, Saarelma & Sjö- blom mts.; Mullonen 2002). Nimiin voi liittyä sellaisia formantteja, joiden voi epäillä palautuvan johonkin substraattikieleen. Esimerkiksi alkuperältään hämärä -nka/i-formantti on sellainen (mm. Aikio 2007; Räisänen 2003).



5. Termi nimikanta vastaa venäläisessä kirjallisuudessa käytettyä termiä основа (mm. Matveev).



Tarkastelen tässä artikkelissa sellaisia järvien nimiä, joiden lopussa on formantti -ari-, -äri-, -ere. Jälkikomponentin -(V)ri voi katsoa alkuaan edustaneen nimen pe-rusosaa ’järvi’ (ks SPK s.v. Inari, s.v. Koitere,s.v. Ähtäri).Tämä käy ilmi esimerkik- si siitä, että Äht|äri-nimisen järven muinainen laskujoki on Ähtä| ja Koit|ere-jär-veen liittyvä joki on nimeltään Koita. Jokien nimissä ei siis esiinny loppuosaa -(V)ri. Näin ollen kyseinen formantti näyttäisi liittyvän järviin. Merkityksen hämärryttyä perusosa muuttui nimistössä yleisesti esiintyvän kulumisen seurauksena formantiksi (vrt. SPK s.v. Kalm|ari ;Aikio 2007: 174).Tähän formanttiin perustuvat nimikannat (esim. *Äts|äri, Koit|ere, In|ari) eivät useinkaan ole alkuperänsä kannalta selitettä-vissä vaikeuksitta suomen tai saamen pohjalta, joten niiden voi alkuolettamuksena epäillä juontuvan jostain tuntemattomasta substraattikielestä.Tällöin myös nimikantaan liittyvä formantti saattaa olla peräisin samasta kielestä.


3.3 Nimeämisperusteet

Saarikivi (2006) on esittänyt neliportaisen mallin substraattikieliin pohjautuvien nimien etymologioiden todennäköisyydestä: 6

Ryhmä 1: Nimityyppi, jolla on vastineita nykykielissä ja joiden etymologia voidaan varmistaa kielenulkoisten tekijöiden avulla (mm. topografia, veden tai pohjan laatu jne.), esimerkiksi Kuukka-, Kukas-järvet < ksa *kukkē ’pitkä’ (ks. Aikio 2007).

Ryhmä 2: Etymologia on järkevä kielenulkoisten tekijöiden perusteella, mutta nimi-tyypillä ei ole juurikaan vastineita nykykielissä, simerkiksi merjalaisalueiden Veks(V)- välijoet (ks. Ahlqvist 2001).

Ryhmä 3: Nimityyppi esiintyy nykykielissä, mutta kielenulkoiset seikat eivät anna viitettä varmalle etymologialle, esimerkiksi kalojen nimiin pohjautuvat hydronyymit, koska samanlaisia kaloja on lähes kaikissa järvissä.

Ryhmä 4: Nimityyppi ei ole yleinen nykykielissä, eivätkä kielenulkoiset seikat viittaa mihinkään luotettavaan etymologiseen ratkaisuun, esimerkiksi monet nimet, joita Aikio (2004) on pitänyt paleoeurooppalaisina.

Tässä artikkelissa keskityn ensi sijassa ryhmiin 1 ja 2.


6. Varmuus on suurin ryhmässä 1 ja heikoin ryhmässä 4.


On siis syytä pohtia,voiko kulloinkin tutkittavan vedenkokouman jokin ominaisuus an- taa viitteitä nimeämisperusteesta.Onko esimerkiksi järven muoto pitkä,kapea, vää- rä, onko joki tai järvi vesistösysteemissään ylä- tai alajuoksulla tai onko vesi kirkasta vai tummaa? Silloin, kun hydronyymin nimeämisperuste näyttää topografisesti ilmei- seltä ja on nimityypin kannalta säännöllinen, voi yrittää etsiä etymologiaa suomalais- ugrilaisten tai indoeurooppalaisten kielten sanastosta. Mikäli sopivaa ehdokasta ei löydy, on mahdollista, että nimi palautuu johonkin paleoeurooppalaiseen kieleen.

Unohtaa ei sovi myöskään nimikantojen tai määriteosien yleisyyttä. Usein toistuvia määriteosia tai nimikantoja on vain muutamia kymmeniä (ks. Saarikivi 2004). Siksi tutkimuksessa kannattaa mahdollisuuksien mukaan keskittyä niihin. Tällöin on turha olettaa jotain hyvin epätavallista etymologista lähtökohtaa. Usein yleisimmät määri-teosien tai nimikantojen taustalla esiintyvät sanat voidaan palauttaa varhaisempiin kantakieliin, mikä tekee niiden etymologioista varmempia.


3.4 Nimistön levinnän painopiste


Tutkimuksessa on tarpeellista huomioida myös kunkin nimityypin valtakuntien rajat ylittävä koko levikki ja levikin painopistealueet.Tämän seikan laiminlyöminen voi johtaa sellaisiin virhepäätelmiin kuin Vahtolan (1980:227-230) ja SPK:n (2007 s.v. Kemi) esittämä Kemijoen etymologia, joka on johdettu hämäläis-satakuntalaisesta murresanasta kemi ’keto’ ja jonka nimistöllinen vertailu koskee vain Suomen aluetta. Suomen Kemijoki ja -järvi kuuluvat kuitenkin laajaan Suomen ja Pohjois-Venäjän alueella esiintyvään nimistökokonaisuuteen (ks. kartat 17 s. 24 ja 24 s. 35).

Tällöin hämäläisperäisyys käy mahdottomaksi hyväksyä varsinkin,kun etymologiseksi lähtökohdaksi esitetyn murresanan kemi esiintymisalueella Sata-Hämeessä ei esiinny yhtäkään Kemi-alkuista hydronyymiä.


4 Topografian ja levikin näkökulmasta tutkittavissa olevat etymologiat


Luotettavan etymologian löytämisen kannalta helpoimpia ovat nimet,joiden nimikan- noissa toistuvasti esiintyy topografisesti todennettavia identtisiä maastoappellatiive- ja. Näin on varsinkin, jos nimikantojen taustalla olevat sanat voidaan palauttaa var- haisempiin kantakieliin. Suomessa sellaisia ovat muun muassa läpinäkymättömät toponyymit, joissa esiintyy vuoht-, uht-, oht- (’kannas’, ’vetotaipale’) sekä vieks-, viiks- ja vääks-nimikannat (’välijoki’).

Olen perehtynyt kartta-aineiston avulla seuraavana esiteltävien vesistöjen topografi- aan. Aluksi esittelen nimien esiintymisalueet.Hakasulkeisiin olen merkinnyt Suomes- sa ja Karjalassa esiintyvien nimien sijainnin kunnan tai piirin tarkkuudella. Karjalan ulkopuolella Venäjällä esiintyvien nimien sijainnin olen merkinnyt hakasulkeisiin; merkki ↔ kertoo,minkä nimisten jokien välisistä kannaksista on kysymys. Muutamas- sa tapauksessa olen merkinnyt sijainniksi vain lähimmän suuren kaupungin nimen.

Sulkeissa olen ilmaissut lähdetiedot. Lähteen jäljessä esiintyvä numero- ja kirjainyh- distelmä viittaa lähteenä käytetyn kartan koordinaatteihin. Sijainnin esittelyn jälkeen kerron lyhykäisesti varhaisemman tutkimuksen tuloksista ja esitän oman näkemykseni.


4.1 Vuoht-kannakset


Suomessa: Vuohtajärvi [Reisjärvi], Vuohtojärvi [Pihtipudas], Vuohtojärvi, -joki [Kärsämäki], Vuohtolahti [Pyhäjärvi], Vuohtolahti [Kiuruvesi], Vohtenoinen [Hämeenlinna] (NA).

Vastaavuuksia Karjalan tasavallassa: Voht|ozero ~ ka Vuohťärvi [Prääsän piiri]
(TKRK95; NA), Vuhtanjogi, Voht|ozero ~ ka Vuohťťärvi (TKRK110; NA), Voht|ozero ~ ka
Vuohťärvi [Prääsän piiri: Vieljärvi/Palalahti] (NA).

Vastaavuuksia muualla Venäjällä: Vohta|nka (GBO192) [Murom], Vohte|nka (GBO 190) [Murom], Vohtož|ka (AKO75A1/AVO94B2) [Suhona ↔ Kostroma], Vohtoma (AKO16B2/AVO83B5) [Viga ↔ Suhona], Vohtoma (AKO83-84) [Neja ↔Viga], Vohtoma (AVO65G4) [Unža ↔ Suhona], Vohtom|ec (AVO46V3) [Jug ↔ Suhona], Boht|juga (AVO39V5) [Kubena ↔ Vaga].

SPK (2007) esittää, että Vuoht(V)-nimet olisivat peräisin saamen sanasta, joka kan-tasaamen tasossa palautuu asuun *vuoččō ’pitkä,kapea suo’ (SPK s.v. Vuohtajärvi, Vuohtomäki; Aikio 2006:12). Äänteellisesti selitys on moitteeton, mikäli oletetaan savolaistyyppistä adaptaatiota *-ts- > -ht-. Vuoht(V)-järvien topografia ei kuitenkaan tue tätä selitystä. Esimerkiksi Reisjärven Vuohtajärven ja Pihtiputaan Vuohtojärven ympäristössä ei ole minkäänlaista suota.

Kärsämäen Vuohtojärvi vuorostaan sijaitsee laajalla Vuohtosuolla, joka ei ole millään lailla pitkä ja kapea, siis vuotsomainen. Vastaavaa Karjalan Prääsän piirin Vuoht(V)-nimistöä ei voi selittää savolaisvaikutuksella.

Livvin kielessä ei *-ts- > -ht- ole mahdollinen. Sama koskee Hämeenlinnan Vohtenoinen-kannasta, koska hämeen murteessa *-ts- > -tt-.

Suomen Vuoht-nimistö liittyy selkeästi kannaksiin (kartta 1). Reisjärven Vuohtajärvi ja läheinen Pihtiputaan Vuohtojärvi yhdistävät kannaksien kautta Kalajoen, Lestijoen ja Kymijoen vesistöt toisiinsa (kartta 2). Järvien välinen etäisyys tosin on nykyisin noin 15 kilometriä, mutta itse nimeämisaikaista vesireittien etäisyyttä on vaikea arvi- oida. Nykyinen kannas on täynnä pieniä jokia, puroja ja pikkujärviä,jotka ovat saatta- neet nimeämisajankohtaisessa tilassaan kaventaa vetotaivalta merkittävästikin. Kär- sämäen Vuohtojoki ja -järvi yhdistävät kannaksen kautta Siikajoen- ja Pyhäjoen ve-sistöalueen toisiinsa (kartta 3). Myös Pyhäjoen ja Kymijoenvesistön välisen kannak-sen molemmilla puolilla esiintyy Vuoht-nimistöä sekä muita kannakseen viitt aavia nimiä (kartta 4).


7. Kymijoenvesistön puolella Vuohtolahti on Koivujärven lahti.8 Aulangonjärven ja Vanajaveden erottavalla kannaksella esiintyy maastopaikan nimi Vohtenoinen (kartta

5). Myös Vuohtniemi Lappeenrannassa näyttää liittyvän tähän yhteyteen (NA).


7. Maaselänlahti ja Tiesuunlahti viitannevat kannakseen ja vetotaipaleeseen.

8. Koivujärvikin saattaa olla kansanetymologiaa, jolloin alkuperäinen nimi olisi liitty- nyt sanaan sm koive|ta ’kulkea (hitaasti)’, vi koiba|ta ’kulkea, vaeltaa’ (Rahkonen & Saarikivi, julkaisematon havainto;

SSA 1 s.v. koipi); vrt. Syvärin ja Ojatin erottavalla kannaksella virtaa Kojbyža-joki (ALO28V2). Karjalassa Segežasta länteen Koivajärven ja Jelmozeron väliin jää kapeahko kannas.

[kuvia]

Karjalassakin Vuoht-joet ja -järvet liittyvät kannaksiin. Vuohťärvi (TKRK95) sijait-see Suojunjoen ja Suna-joen vesireittien välisellä kannaksella. Vuohťťärvi (TKRK 110), jonka vedet laskevat Viteleen vesistöön kuuluvaan Vieljärveen, sijaitsee vuorostaan kannaksella, jonka toisella puolella alkaa Suojunjoen vesistöalue.

Vuoht-nimistö näyttää juontuvan kantauraliin palautuvasta sanasta, jonka Sammal- lahti (1988:536) on rekonstruoinut kantauralin tasossa asuun *ukti̮ ’track’ (ks. tar-kemmin jäljempänä). Sanalla on vastineita nykykielissä vain ugrilaisessa haarassa: unkarin út ’tie’, hantin oγət ’track’, mansin āχt id. (mm. Aikio 2012; Mullonen 2002; Saarikivi 2006).Keski- ja Pohjois-Venäjän nimistössä esiintyy kuitenkin laajalti kan-naksiin ja vetotaipaleisiin liittyviä Uht- (Uft-), Voht- ja Oht-nimiä (mm. Mullonen 2002: 208– 215; Saarikivi 2006: 38). Venäjällä nimistö viittaa siihen, että sana Uht-/ Voht- on kuulunut merjalais-muromalaiseen kieleen ja sen pohjoiseen (Valkeajärvi‒Suhonan seudun) perifeeriseen lähisukukieleen (Rahkonen 2012).


4.2 Uht-nimistö


Suomessa: Uhtua [Tervo], Uhtipohja [Padasjoki] (NA).

Vastineita Pohjois-Venäjällä:

[Karjalan tasavalta] Uhtuanjoki ~ Uhta (TKKR21/30), Uhta (TKKR58) Uhta, (TKKR69), Uhtica (TKKR57), Uht|ozero (TKKR56),

[Arkangelin alue] Uhta, Uht|ozero (GUGK:Kotlas V2),Uhta (GUGK:OnegaA1), Uhta (GUGK: OnegaA4), Bol. Uhta oz. (GUGK:OnegaA4), Uhtinskoe oz. (GUGK: OnegaA4), Uhta (GUGK:ArkhangelskG1),

[Vologdan alue] Uhta (AVO13B7), Uhtoma (AVO91B4), Uhtomica (AVO36V1), Uhtomka (AVO34B2), Uhtomka (AVO17G4), Uhtomka (AVO27A5), Uhtomjarskoe oz. (AVO32V1).


Tervon Uhtua saattaa liittyä Viitajärvi- ja Saarinen-järvien väliseen kannakseen. 9

Padasjoen Uhtipohja sijaitsee Kotuksen nimiarkiston (NA) mukaan jossakin Auttoi- silla,mutta haastattelemani nykyauttoislaiset eivät ole tunnistaneet paikkaa. Auttoi-sen seutu kuitenkin sijaitsee Kokemäenjoen- ja Kymijoenvesistön vedenjakajalla, joten ’kannas’ sopisi hyvin nimeämisperusteeksi.

9. Tervon Uhtua saattaa olla siirtymänimi, jonka alkuperäinen esikuva on Vienan Uhtua.

4.3 Oht-nimistö


Suomessa: Ohtaansalmi, -niemi [Outokumpu], Ohtuanoja [Ruukki], Ohtimus [Virrat] (NA).

Karjalan tasavallassa: Ohtanjärvi (TKRK20) [Kalevala], Ohta (TKRK21) [Kalevala], Ohta (TKRK43) [Kemi],Ohta (niemi)(TKRK126) [Aunus],Ohtoma (TKRK88)[Vodla], Ohtoma; Verh. & Niž. (TKRK101) [Vodla], Ohtom|ozero; Verh. & Niž. [Vodla].

Syvärin vesistöalueella: Ohtoja (MAG24), Ohtarv (MAG83), Ohtui (MAG86), Ohta (MAG88), Ohtega (MAG104).

Muu Venäjä: Ohtomica (GUGK:KotlasV6) [Njandoma],Ohtonga (GUGK:KotlasV4) [Kargopol’], Ohtoma (GUGK: KotlasA8) [Pinega], Ohtoma (GUGK: KotlasB10) [Pinega].

Suomessa on kahden- tai jopa kolmenlaisia oht-nimiä, mikä tekee niiden etymolo-gioinnin hankalaksi. Jotkin savolaismurteisiin liittyvistä oht-nimistä epäilemättä palautuvat sanaan ’karhu’ sm Savo ohto ~ sm otso.

Savolaismurteiden alueella jyrkkien rantojen ollessa kyseessä on lisäksi nimetty ve- siä sanan sm Savo ohta ~ sm otsa perusteella (ks. SPK s.v. Ohtaansalmi). Sellai-sia ovat esimerkiksi Puolangan Ohtalampi, jonka itäranta Ohtakulju kohoaa jyrkästi yli 30 metriä vedenpinnan yläpuolelle, ja Lieksan Ohtalampi, jonka itäranta rajoittuu korkeaan ja jyrkkään Ohtavaaraan.

Jotkin ohta-nimet on kuitenkin nimetty ilmeisestikin kannaksen tai vetotaipaleen pe- rusteella. Näitä ovat muun muassa Ohtaanniemi < *Ohtamanniemi ~ vuodelta 1683 Ochtamanniemij (SPK s.v.Ohtaansalmi) [Tuusniemi], -salmi, Ohtuanoja [Ruukki] ja Ohtimus (niemi) [Virrat]. Ohtaanniemen voi ylittää vesiteitse siten, että Iso-Vuori-sen ja Iso-Kankaisen väliin jää kapeahko kannas (kartta 6).Ohtaansalmi on ilmeisesti saanut nimensä niemen mukaan (vrt. SPK s.v.Ohtaansalmi). Näin ollen niemen luonnollinen nimeämisperuste on ’kannas, taipale’, jollain uralilaisella kielellä *ohta- (ma). Oh- tuanoja (kartta 7) virtaa pitkän matkan paralleelisti pääjokensa, Siikajoen, rinnalla. Väliin jää (AVO13B7), Uhtoma (AVO91B4),Uhtomica (AVO 36V1), Uh-tomka (AVO34B2), Uhtomka (AVO17G4), Uhtomka (AVO27A5), Uhtomjarskoe oz. (AVO32V1).

Ohtaanniemi-nimen vanhoissa asiakirjoissa esiintyvä Ohtama-asu liittää sen Ääni- sen ja Onega-joen vastaavaan Ohtoma-nimistöön.Venäjällä Pinega-joen vesistössä virtaa Ohtoma-joki, joka kapean kannaksen kautta yhdistää Pinegan latvat Dvina-jokeen: Pinega ← Ohtoma ← kannas→Verhnyj Tojma10→Dvina. Taipaleentauksen tärkeimpiin kuuluva vesireitti yhdisti Onega-joen ja Dvinan: Onega ← Moša ← Ohtomica ← kannas → Puja → Vaga → Dvina. 11

Nämä ja useat muutkin esimerkit todistavat johonkin uralilaiseen kieleen kuulunees- ta maastoappellatiivista *ohta ’kannas, taipale’< kantaurali *ukti̮ (ks. Saarikivi 2006).

Irma Mullonen (2002: 214) katsoo Karjalan uht-nimistön olevan peräisin jostain ka- donneesta ylävolgalaisesta kielestä, jota puhuttiin ennen alueen itämerensuomalais- tumista. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä nimityypin levikin perusteella, koska sen jatkumo Ylä-Volgalta on katkeamaton. Oht-nimistö näyttää esiintyvän samanlaisessa funktiossa vetotaipaleitten ja kannasten yhteydessä.

Koska keskenään erilaiset oht-, vuoht- ja uht-nimikannat ovat kaikki johdettavissa yhteisestä originaalista < *ukti̮ (Sammallahti 1988: 536),voi niiden varioinnin selittää siten,että nimen taustalla oleva sana on jossain vaiheessa adaptoitu eri kieliin tai ne heijastavat alkuaankin kolmea erilaista kielellistä lähdettä. Pohjois-Venäjällä esiintyy sekä uht- että oht- ja voht-nimistöä. Uht-hydronyymit ovat erityisen tyypillisiä kroni-koiden määrittelemällä merjalaisseudulla Jaroslavlin ja Kostroman alueilla sekä pohjoisempana Vologdan ja Arkangelin alueiden länsiosissa.

Oht-hydronyymit sijaitsevat erityisesti Syvärin ja Äänisen vesistöalueilla sekä Arkan- gelin alueella. Karjalan tasavallassa ja Suomessa esiintyy kaikkia kolmea varianttia (ks. kartta 9).

Äännehistoriallisesti *ukti̮ > ims ohta tai vuohta ei ole mahdollinen. Itämerensuo-malainen äännelaillisesti säännönmukainen vastine olisi uksi:uhden. Aikio (2012) esittää, että parhaimmillaankin ugrilaiskielten valossa sana voidaan palauttaa kanta-uraliin asussa *(V)kti. Hän kuitenkin huomauttaa, että mikäli nimistössä esiintyvä Uht to- della on ugrilaisissa kielissä esiintyvien sanojen vastine, voidaan kantauralilaiseksi asuksi rekonstruoida *ukti.

Toisaalta mikäli toisen tavun vokaali onkin ollut a (vrt.UEW s.540), kehityskulku olisi äännelaillisesti ollut *ukta > ims uhta. Tosin UEW on edellyttänyt myös metateesia rekonstruoiden kantauralin sanaksi *utka ’spur’.Joka tapauksessa nimityypin Uht(V)- levikki ei kuitenkaan viittaa itämerensuomalaiseen lähtökohtaan.

Itämerensuomalainen tausta edellyttäisi nimityypin esiintymistä Suomessa niin sanotun rannikkokulttuurin alueella ja Virossa (ks.kartta 9).12 Näin ei kuitenkaan ole.

Saameen liittyvä kehitys on vaikea selittää konsonanttiyhtymän *-kt- > -ht- tähden muutoin kuin itämerensuomalaisen adaptaation kautta. Kantauralin *ukti̮ tulisi edus- tua kantasaamessa asussa *okte̮ ja vaihtoehtoinen *ukta>ksa *oktē. Oht(V)-nimistö esiintyy säännöllisesti -ht:llisena kaikkialla Suomessa sekä Pohjois Venäjällä.


10. Myös nimen Tojma merkitys on ’kannas,vetotaival’ (Rahkonen 2009).Se on luul- tavasti peräisin permiläiskielistä: Tojma ~ udm Tujmi̮̮; vrt. udm tuj ’tie’ < *taj-; ?sm taipale, taival.Ala-Kamalla Tojma-joki virtaa Ohtuanojan tavoin paralleelisti Kaman rinnalla siten, että väliin jää kapeahko kannas.

11. Nuoli → kuvaa joen virtaussuuntaa.

12. Virossa esiintyy asutusnimi Uhtna [Kundan alue Virumaalla] ja järvennimi Uht- järv [Antslan alue Võrumaalla], mutta niiden taustalla lienee joko viron kielen murre- sana uhta mm. ’kaski’ ~ sm huhta (SSA 1 s.v. huhta) tai sana vi uhtuda ’huuhtoa’ (SSA 1 s.v. huuhtoa), vrt. suomen Liko-järvet ja -lammet. Nämä virolaiset nimet eivät topografisesti mitenkään liity kannaksiin.


Konsonattiyhtymää -ht- ei voi laajan säännöllisyytensä tähden pitää johonkin saame- laiskieleen kuuluvana kantasaamen jälkeisenä erilliskehityksenä, kuten esim. saI kyehti < ksa *kōktē ’kaksi’.

Nykykielissä vain itämerensuomessa ja joissain saamelaiskielissä esiintyy *-kt->-ht-. Nimistö todistaa vastaavasta äänteellisestä kehityskulusta *-kt- > -ht- myös kronikoi- den merjalaisalueilla muinoin puhutussa kielessä.13 Merjalaisalueella esiintyy yleisesti vetotaipaleisiin ja kannaksiin liittyviä Uht-hydronyymejä (kartta 9).

[kuva]
Kartta 9.


Uht-, Oht- ja V(u)oht-kannasten ja vetotaipaleitten levintä.


4.4 Vieks-, Viiks-, Vääks-välijoet


Suomessa ja luovutetussa Karjalassa: Vieksijoki, Ala-Vieksijärvi [Ilomantsi], Viek- sinjoki [Kuhmo], Vieksinkijärvi, Viiksimojärvi, -joki, Viiksanlahti, Viiksinselkä (NA).
Karjalan tasavallassa: Vikšalampi (TKRK83), Vikšezero (TKRK84), Vikšitsa (TKRK96), Vikšozero (TKRK83), Vikšrečka (TKRK84), Viksozero (TKRK13), Viksozero (TKRK34), Vikšrečka (TKRK34), Viksenda (TKRK116), Vikša (TKRK67), Vikšozero (TKRK67).


13.Mahdollisesti merjassa *-kt-  > *-χt-, jossa χ on saattanut olla hälyisämpi kuin ims h.

Syvärin vesistöalue: Vekša ~ Vikša (MAG87), Vikšenga (MAG104).
Vologdan alueella: Veksa (AVO77B5), Veksa (AVO81G5), Vekšenskoe oz. (AVO25V5), Vekšen’ga (AVO80A2).
Jaroslavlin alueella: Veksa (AJO82A4/95B1), Veksa (AJO102A2), Veksa (AJO108A4/114A1), Veksa (AJO110A2) ja Kostroman alueella: Veksa (AKO54), Veksa (AKO102–103), Veksa (AKO124A2), Veksa (AKO149A1).

Keski-Venäjällä Veks- ~ Vёks-joet ovat säännönmukaisesti kahden veden välisiä vä-lijokia, jotka useimmiten yhdistävät järven ja suuremman joen (mm. Ahlqvist 2001: 458; Mullonen 2002: 290–293).14 Mullonen (mp.) on liittänyt Syvärin,

Äänisen ja Laatokan alueen viks-/š-, vieks-nimet Ylä-Volgan veks-nimistön yhtey- teen. Samanlaisia jokien nimiä samanlaisessa funktiossa esiintyy myös Suomen puolella (NA): Vieksijoki, Ala-Vieksijärvi ~ Weexijärvi (Hällström 2005 [1799]) [Ilomantsi], Ylä- ja Ala-Vieksi, Vieksinjoki


[Kuhmo](ks. kartat 12–13).

Näyttää ilmeiseltä, että merjalaisalueiden veks(V)- ja Suomen vieksi-nimet palautu- vat samaan kantasanaan kuin komin sana vis ’välijoki’; vis < *visk < *viks(V) (ks. Lytkin & Guljaev 1999: 58 s.v. вис; Mullonen 2002). Räisänen (2003) on verrannut Kuhmon Vieksiä inarinsaamen sanaan vieksâ ’voimakas’. Nimeämisperusteena määriteosa ’voimakas’ olisi hyvin epätavallinen ja näin ollen epäuskottava.

Topografian kannalta näyttää ilmeiseltä,että samaan motivaatioon pohjautuvat myös sellaiset nimet kuin Vääksy~vuodelta 1491 Wäksy|ström (SPK s.v. Vääksy1)
[Asikkala], Vääksy ~ vuodelta 1405 Vexö(ö)

[Kangasala], Viiksimo(järvi), -joki [Kuhmo] (ks. kartat 10–11 ja 14–15).

Karjalankannaksella Suvannon ja Vuoksen välinen kapeikko oli joskus ilmeisestikin nimeltään Viiksa. Sen kohdalla olevan Suvannon lahden nimi on nimittäin vuoteen 1944 asti ollut Viiksanlahti.

Vääksyn rinnastaminen Vieksi- ja Viiksi-nimiin voi tuntua äänteellisesti hankalalta. Joka tapauksessa vanha oletus, jonka mukaan nimi juontuisi ruotsalaisesta kaupun- gin nimestä Växjö, on äärimmäisen epätodennäköinen (ks. SPK s. v. Vääksy 1 ja 2 lähteineen). Vääksyn kartano tosin oli 1500-luvun alusta Wäxjöstä kotoisin olevan Westgötasuvun rälssitilana. Kuitenkin nimi Wexö esiintyy asiakirjalähteissä jo vuon- na 1405 ja Asikkalan Vääksynjoki esiintyy asiakirjoissa jo vuonna 1491 asussa Wäksyström (mp.).

SPK:n viittaukset nimen siirtymiseen Växjöstä ruotsalaisten kauppiaiden mukana ei ole uskottava väite. Miksi hämäläiset tai heitä ennen mahdolliset saamelaiset paikal- liset asukkaat olisivat omaksuneet ruotsalaisen kaupungin nimen oman seutunsa nimistöön?

Joka tapauksessa Asikkalan ja Kangasalan Vääksynjoet ovat topografisesti identti- siä tyypillisiä välijokia (kartat 10–11). Lieneekö sattumaa, että kummankin Vääksyn- joen lähdejärvi on nimeltään Vesijärvi. Tämä johtaa kysymään, voisivatko Vesijärvet olla kansanetymologiaa: Vesijärvi < *Veksijärvi.


14. Jaroslavlin alueella: Veksa (AJO82A4/95B1), Veksa (AJO102A2), Veksa (AJO108A4/114A1), Veksa
(AJO110A2); Kostroman alueella: Veksa (AKO54), Veksa (AKO102–103), Veksa (AKO124A2), Veksa


On todettava, että eri nimivariantit sisältävät äänteellisiä ongelmia varsinkin verratta- essa niitä komin sanaan vis < *visk < *viks(V) (ks.Lytkin & Guljaev 1999 s.v. вис). Nimet varioivat osittain samalla tapaa kuin jäljempänä tarkemmin esitetty Kemijärvi ~ Kiemiträsk ~ Kiimjauri/Kiimjaure (Sjögren 1861).

Vanhan kirjasuomen sana vieska ’watudrag,watugang ner åt ifrån forssen, strömfall’ (Ganander 1997 [1787]),joka on koskiin liittyvä vesistötermi, saattaa olla samaa alku- perää. Arkangelin alueella esiintyy lisäksi venäjän murresana виска (Dal’ 1 s.v. виска; Saarikivi 2004a: lähteineen).

Ainakaan Kalajoen varrella sijaitsevat paikannimet Ala|vieska ja Yli|vieska eivät kuitenkaan viittaa siihen, että vieska olisi merkitykseltään sama kuin vieksi ’kahta vedenkokoumaa yhdistävä välijoki’ (ks. SPK s.v. Alavieska lähteineen). Sen sijaan Alavieska ilmeisesti liittynee Haarankoskeen ja Ylivieska Hamarinkoskeen Ganan- derin antaman sanan merkityksen mukaisesti.Vieska-sanan palautuminen samaan kantasanaan kuin vieksi edellyttää metateesia ja merkityksensiirtoa. 15

15. Vastaavanlainen metateesi -ks- ~ -sk- esiintyy esimerkiksi sanassa sääski ~ KaakkHäme sääksi, ka seäksi, ve säsk, säks ’hyttynen’ (SSA 3 s.v. sääski).



[HM: Kantabaltissa ja liettuassa -k- ja -s- ovat verbien johtopäätteitä, joista -k/g- tar- koittaa pakotettua tai joka tapauksessa tietoisesti aikaansaatua, ja -s- toistuvaa, jos- kus myös edestakaista toimintaa. Jos nämä molemmat ovat peräkkäin, -ks/gz-, tapahtuu metateesi -ks- > -sk- , -gz- > -zg- , esimerkiksi

mezgti
(mezga, mezgė) = kutoa

mezgti - to knit


Present: I knit…

mezgumesmezgame
tumezgijūsmezgate
jismezgajosmezga

Past: I did knit…

mezgiaumesmezgėme
tumezgeijūsmezgėte
jismezgėjosmezgė

Future: I will knit…

mezgsiumesmezgsime
tumezgsijūsmezgsite
jimezgsjiemezgs

Hypothetical: I would knit…

mezgčiaumesmezgtu(mė)me
tumezgtum(ei)jūsmezgtu(mė)te
jismezgtųjosmezgtų

Past Frequent: I used to knit…

mezgdavaumesmezgdavome
tumezgdavaijūsmezgdavote
jismezgdavojosmezgdavo


mesh (n.) 
late 14c., mesche, "open space in a net," probably from late Old English max "net," earlier mæscre, from Proto-Germanic *mask- (cognates: Old Norse möskvi, Danish maske, Swedish maska, Old Saxon masca, Middle Dutch maessce, Dutch maas "mesh," Old High German masca, German Masche "mesh"),
from PIE root *mezg- "to knit, plait, twist" (cognates: Lithuanian mezgu (1. pr., megsti, HM) "to knit," mazgas "knot").

Sana esiintyy jopa čukčin kielessä tarkoittaen verkkoa yhdessä toisen kanta-IE- sanan wer- = verkko, silmä, korjakin kielessä myös silmäterää:


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

38. ChK *'mǝCǝ > Ch *wǝr '' "mesh" | K *mčǝ-n "maculae retium" (M93: ChK *'mǝrǝ "mesh"); U *maća "Fischreuse" (UEW 263) > Mari mača "Fischreuse" || Selkup Ke. maazeng, N mYšek "Netz = verkko, Zugnetz = nuotta". It seems that K is primary instead of Ch *r, cf. ChK *kъrɣъ "dry" (M 74) > Ch *kъrɣъ id. | K *k'izɣi id. vs. U *kuśka "trocken" (UEW 223).
(Verkko?) germ. mesh, samaa kantaa?!

Muita:

réikšti  (réiškia,  réškė) = merkitä: Ką tai reiškia? = Mitä tämä merkitsee?


burgzti   (burzgia,  burzgė) = päristä, pärskiä, pöristä, pyrskiä


Tässä tapauksessa kahden vesialueen välien yhdistävä uoma merkitsee enne kaik- kea sitä, että niiden piinnat pysyvät samalla tasolla, Täsätä tullaa indoeurooppalai- sen sana vaaka (Waage, ven. vaga, sm. vakaa, vaaka. Sanaa on arveltu iranilai- seksi tai kantaslaavilaiseksi, kuten Max Vasmer:

" ва́га — 1. «вес, тяжесть» = paino, 2. «весы» = vaaka, 3. «перекладина на тележном дышле» = vaunu(je)n väliaisan poikkipuu, 4. «рычаг» = vipu.

Также диал. ваг «приспособление для поднятия повозки при смазке колес» = ajoneuvon nostolaite korjattaessaa, севск.

Переносное знач. «уважение = kunnioitus, ценность = arvo» из знач. «вес» = paino, punnus.

Ср. укр. ва́га, блр.ва́га «весы = vaaka,тяжесть = paino;уважение = kunnioitus», словен. vâga,польск.waga «вес» = paino,punnus,чеш.váha,слвц.váha, в.-луж. waha, н.-луж. waga.Заимств.из д.-в.-н. wâga,нов.-в.-н.Wage «весы», которое пришло к вост.славянам, наверное, через польск. (Mi. EW 374;Уленбек, AfslPh 15, 492; Кипарский 267 и сл., nämä tukijat olettavat sana tulleen puolan kautta).

От ва́га произведены ва́жный = tärkeä, диал. ва́жить «взвешивать» = liettää, "tasata".

Tämä venäjän sana osoittaa, että viljelysmaata tehtiin ehdoin tahdoi liettämällä, säätelemällä veden nopeutta ja reittejä tulvien aikana, ja lopuksi lietetty maa sitten kuivattiin!

Некоторые знач. трудно объяснить,принимая во внимание производный харак- тер слова; ср. отва́га = uljuus, rohkeus, urheus (см. ниже). Голуб (321) видит здесь исконнослав. корень, который он относит к везу́, везти́, что сомнительно в фонетическом отношении.

везу́ — везти = viedä, ohjata (laittella ym. ei kantaen, joka on вести), укр., везу́, везти́, ст.-слав. везѫ, вести κομίζειν, болг. веза́, сербохорв.вѐзе̑м, вѐсти, сло- вен. vésti, vézem, чеш. vezu, vézti, польск. wiozę, wieźć, слвц. veziem, viezt’, в.-луж. wjesć, н.-луж. wjasć. Сюда же воз = ajo, ajelu,kuljetus, вози́ть = kuljet- taa (iteratiivinen aspekti), весло́ = mela = ohjain, обо́з = kuormasto (? miten liittyy tähän? < *обво́з? HM).

Tämä onkin sitten laina liettuasta (ei välttämättä vasarakirveestä!):

Родственно лит. vežù, vèžti «везти» = ajaa, ohjata (duratiivinen), лтш. (latvia) vezums «подвода = (kahden hevosen) kuormarattaat, vankkurit, груз = kuorma, lasti»,

др.-прусск. (preussi) vessis «салазки = kelkka, санки = reki», [liett. važis = istuimilla varustettu kevyt ajelureki]

др.-инд. váhati «везет», авест. vazaiti «везет = ajaa, едет», алб. vjeth «краду = varastaa, viedä varkain», аор. vodha (впрочем, возм., связано с веду́), греч. памфильск. εχέτω «он должен принести», лат. vehō «везу», гот. gawigan «трясти = täristä, двигать = liikkua».

Antraštė: vèžti

Straipsnelis: žr. vesti

Šaltinis: Çabej 1967a, 69–70

Antraštė: vèžti

Straipsnelis:

Germ. weg-a- ‘(pa)judinti, (pa)krutinti, bewegen liikauttaa,saada liikkelle, aiheuttaa’ (go.tik Partizip Perfekti Passivi gawigana ‘papurtytas,pakratytas = täristetty’, s.isl. vega ‘išjudinti, paleisti į darbą, pakelti, aufheben, supti, sūpuoti, pasverti’, s.ang. wegan ‘nešti, tragen, pakęsti, perkentėti, ertragen, atnešti, prižiūrėti, slaugyti, būti įpratus ką daryti, pasverti’, s fryz. tik pres. wega ‘supti, sūpuoti, atnešti’, s.saks. wegan, s.v.a. wegan ‘sverti, wägen, (pa)judinti, (pa)krutinti’),

be jokios abejonės, remiasi aiškiai suprantama [543] šaknimi ide. wȇh- ‘(pa)judinti, (pa)krutinti, bewegen’. Anot A. Meillet, skirtina ide. weǵh- ‘(vežimu) važiuoti’ ir ide. wȇh- ‘(pa)judinti, pakrutinti, sukrėsti, sudrebinti’,

Tämä tarkoittaa että kantaindoeuroopassa *wē- = liikkua ja tämän johdannainen *wē-g- = liikuttaa. Johdin -g/k-, aiheitettu, pakotettu toimita, olisi kantaindoeurooppa kuten myös suffiksi -s/š/z/ž- eli  toituva toiminta (prefiksi s- tarkoittaa pois.)

Myös metateesi voi olla vaikka kanta-IE:stä, mutta viimeistään kanbaltista: verbi "panna toistuvasti liikkumaan suuntaan tai toiseen" olisi *wē-g´-z´, preesensissä *wē-z-g-
Tästä voi aivan yhtä hyvin tulla Väksyt kuin vieskatkin. Engalnnissa vastaava verbi olisi - mikäpä muukaan kuin - wash.

kurie be germ.kalbų fiksuojami dar lo.vexare ‘(su)jaudinti,(su)dirginti,kankinti, angrei- fen’ ir gr.(hom.) γαιή-οχος ‘Žemės drebintojas’ (Poseidono pravardė; Frisk, Griech. Etym. Wrtb.,tokiu aiškinimu abejoja). Minėtas reikšmes germ. kalbose galime tik per didelį vargą atskirti.Tuo labiau,kad germ.leksemų reikšmės yra kur kas įvairesnės nei A. Meillet pateiktos minėtosios pagrindinės reikšmės, plg.lo.vehō,-ere ‘nešti, atnešti (vežimu, arkliu, laivu, ant pečių), važiuoti’, s.air. fecht ‘kelionė, važiavimas, užpuoli- mas’, fén ‘vežimas’, kimr. cywain ‘nešti, tempti, tąsyti’, arwain ‘tragen, pavogti’,

lie. vežù,vèžti ‘traukti vežimą,važiuojama priemone gabenti’,s.sl.vezǫ,vesti ‘fahren’, gr. ϝεχέτω, kipr. (aor.) ἔϝεξε ‘nunešti, įteikti,paduoti’, ὀχέω ‘leidžiu joti, getragen werden, fahren, reiten’,s.i. váhati ‘führt,fährt, trägt’ (Wurzel – aor.), Partizip Perfekti Passivi ūḍhā́-.

Šaltinis:

Seebold 1970, 542–544

wash (n.)

late Old English wæsc "act of washing," from wash (v.). Meaning "clothes set aside to be washed" is attested from 1789; meaning "thin coat of paint" is recorded from 1690s; sense of "land alternately covered and exposed by the sea" is recorded from mid-15c.

wash (v.)

Old English wascan "to wash, cleanse, bathe," transitive sense in late Old English, from Proto-Germanic *watskan "to wash" (cognates: Old Norse vaska, Middle Dutch wasscen, Dutch wassen, German waschen), from stem *wed- "water, wet" (see water (n.1)).]

Preussissa on kokonainen maakunta, jonka nimi Nadrawia (Nadrovia) tarkoittaa "No drive land", "Vedotonmaa", ja Liettuassa on joki Nevėža = Liikkumaton.


Nadrauia

Nadrauia 1231m. (SRPI 737), Nadrowen 1326 m., Nadrowia 1326 m. (SRP I 51), 1321 m. Nadrua (Būga RR III 115) „(vok.) Nadraw - Nadruva“ buvo viena iš Prūsijos 11 žemių - didžiausia (bet gana retai gyventa) prūsų žemė, kurios plotas tarp ano meto Sembos (žr.Sambia), Skalvos (žr. Scalowia), Sūduvos (žr. Sudowia), Galindos (žr. Galindo), Bartos (žr.Bartha) ir Notangos (žr.Notangia).Iš tų dk.(XIII–XIV a.) lyčių 165 galima atstatyti pr. (XIII–XIV a.) *Nadravā (=*Nadravɔ̄) „Nadruva“ bei jo variantą pr. dial.*Nadruvā (=*Nadruvɔ̄) „t.p.“ Tą patį pr.*Nadravā,tik varianto pr.dial. *Nadruvā nenagrinėdamas, atstatė ir Būga RR III 115t. (čia fleksija pr. * = *-ɔ̄ rašoma *), kuriam pritarė Endzelīns DI IV2 381, taip pat Kuzavinis Blt I 178t. Tačiau šio pr. kraštovardžio kilmė nėra atskleista (be to, variantas pr. dial. *Nadruvā pasiliko visai nenagrinėtas).

Atsargi Būgos hipotezė, kad pr. *Nadravā galįs būti iš*„Antdravė“ < pr. praef. *- + subst. *dravis „dravis,борть“ (Būga l.c.), yra nepatikima semantiškai, ir ypač dėl to, kad pr. *Nadravā negali būti prefikso pr. *nă- „ant-“ darinys:

a) XIII–XIV a.tas praef.buvo ne pr.*nă- „ant-“, o pr. *nā- „t.p.“ = *nɔ̄- „t.p.“ (resp. *nō- „t.p.“, žr. s.v. na), vadinasi,subst.pr. „Nadruva“,jeigu jis būtų prefikso pr.„ant-“ darinys (Būga l.c.), būtų buvęs parašytas ne dk. Nadrauia (1231 m., SRP I 737) ir kt.,o dk. *Nodrauia (su raide *-o-!) ir pan.,

b) iš praef. pr. „ant-“+subst.(!) pr. *dravis (= lie. dravìs, i-kamienis fem.!) būtų atsira-dęs ne ā- kamienis (fem.) subst.pr.„Nadruva“,o i̯o-kamienis (masc.) ar ē-kamienis (fem.). Taigi pr. *Nadravā kildinti iš *„Antdravė“ (Būga l.c.) negalima. Dėl tų pačių priežasčių negalima pritarti ir hipotezei, kuri pr. (XIII–XIVa.) *Nadravā kildina iš *„Antdravė = *„kraštas, esantis ant Dravos upės krantų“, t.y. iš praef. pr. *nă- „ant-“ (su trumpuoju *-ă-!) + (up.) *Dravā (Kuzavinis l.c.).

Pr. *Nadravā (= *Nadravɔ̄) „Nadruva“ ir jo variantą pr. dial. *Nadruvā (= *Nadruvɔ̄) „t.p.“ kildinu iš pr.*Nedravā/*Nedruvā „t.p.“ (čia dėl *Na- < *Ne- plg.,pvz., pr. *nadēlē < *nedēlē, žr. s.v. nadele) ir jį laikau hidroniminės kilmės kraštovardžiu [kaip ir, pvz., Bartha (žr.),Galindo (žr.)],suponuojančiu išnykusį Nadruvos nedidelės upės (upelės) vardą pr. (up.) *Nedravā/*Nedruvā <*„lėtai (ne srauniai!) bėganti, tekanti upė (upelė)“ (Nadruvos – lygumų krašto – upės teka lėtai!) < appell. (ā-kamienis adj., fem.) balt. dial. *nedravā-/*nedruvā- (du balt.dial.variantai) „nebėganti,netekanti“,kuris - prefikso (neiginio) balt.*ne- „ne-“ (dėl jo ir dėl pr.*ne- „t.p.“>pr.dial.166 *nă- „t.p.“ žr.s.v. neggi) vedinys iš verb. balt. *drau- (*dreu-)/*drū̆- „bėgti, tekėti“ (dėl jo žr. s.v.v. Drewancz, Drusin); plg.

pr. (up.) *Nedravā//*Nedruvā < *„lėtai tekanti upė (upelė)“ plg., pvz., su lie. (up.) Nevė́ža „t.p.“< *„lėtai judanti upė (upelė)“ < appell.(ā-kamienis adj.,fem.) balt. (dial.) *nevēźā- „nejudanti“,o šis - prefikso balt.*ne-ne-“ vedinys iš verb.balt.*veź-(:*vēź-) „judėti (judinti), traukti, vežti (važiuoti)“ [< ide. *u̯egh- „t.p.*, žr.s v. wessis].

Pastaba. Iš to, kas pasakyta, išeina, kad Nadruvos gyventojai buvo vadinami ne tik pr. (XIII–XIVa.) *nedravjai > *nadravjai „nadruviai“, bet ir pr. dial. *nedruvjai > *nadruvjai„ t.p.“

Prussian clans 13th century.png



4.5 Suont-nimistö


Suomessa: Suontee [Joutsa], Suontienselkä ~ Suonteenselkä [Suonenjoki], ?Sonnanen [Heinola], Sontanen [Jaala] (NA).
Karjalassa: Sondala, Sondal’skaja guba [Paatene] (TKRK64/73), Sundam|ozero [Louhi] (TKRK25).
Pohjois-Venäjällä: Sondal ~ Sondaljogi ~ Sondaloja [Ojatin latvavesiä](MAG43), Sondaljärv, Sondaloja [Ojatin latvat] (MAG39), Sondola; Bol. & Mal. [Kenozero] (GUGK: OnegaE6), Sonduž|koe ozero,Sond|uga [Vagan latvavesiä] (GUGK: Kot- lasG7/AVO41), Sondol’skij [Sudan latvavesi] (AVO30B2), Sonduš|ka [Sokol’skij] (AVO60A3), Sondol|ovo (asutus) [Danilov] (AJO37A3), Sondol|ovo (asutus) [Danilov] (AJO54A2), Sondo|ba (maasto) [Čuhloma] (AKO53B3), Sondoga [Galič] (AKO109A3).

Nimi Sonnejoki (nyk. Suonenjoki) esiintyy asiakirjoissa jo vuonna 1415. Nimi Suontee esiintyy asiakirjoissa vuonna 1468 asussa Sondewattnet ja Suontienselkä asussa Sondie vuonna 1556.(SPK s.v.Suonenjoki,Suontee,Suonteenselkä.)

Suomalaisen paikannimikirjan kirjoittajat jättävät Suont-nimien etymologian avoi- meksi. Heistä Manni-Lindqvist (2007) epäilee nimeämisen taustalla olevan järven kaartuvan muodon (ks.SPK s.v. Suontee, Suonteenselkä). Mullonen (2002) on arvellut nimen mahdollisesti palautuvan ksa sanaan *sōnte̮ ’leikata auki’ (Lehtiranta 2001).

Nimeämisperusteena tämä vaikuttaa hyvin epävarmalta.Näyttää siltä,että nimikanta suont- palautuu asuun *sonta, jota voisi verrata karjalan sanaan sonto ’käyrä’ (ks. jäljempänä). Suomalaiset Suontee ja Suontie(n selkä) ja siihen liittyvä Suonenjoki < *Suonteenjoki ovat ilmeisesti käyneet läpi kantasaamelaisen adaptaation  *suon *sonta > ksatē.

Karjalan tasavallan järven nimi Sundom(ozero) on ilmeisesti<*Suontoma;ven.adapt. сундом, jossa diftongi -uo- säännönmukaisella tavalla on substituoitunut u:na; vrt. Suomi > Сумь.

[kuva]

Suontee-nimien taustalla voisi siis olla sana *sont(V) ’käyrä, kaareva’ ~ ka sonto ’kaareva, käyrä’,ly sońďištunnu ’vääristynyt (puu)’,sm sonnus (SSA 3 s v. sonnus- taa) < *sontus ’helma’. Komissa esiintyy sana suntola mm. ’vino’ (SSKD s.v. сун- тола), joka komin kielessä vieraan -nt-konsonanttiyhtymänsä tähden näyttää laina- sanalta. Mahdollisesti tähän voisi liittyä myös mariI šund|aš ??< *sont- (liejusta, hiekasta, sumusta) ’painua’, ’laskeutua’ (SMJ 9 s.v. шунд|аш), mikä kylläkin semanttisesti on hiukan kaukaa haettua.

Topografialtaan kaarevia vesiä ovat ainakin jo edellä mainitut Suomen Suontee-järvet ja Karjalan Sundomozero.16

Myös Heinolan Sonnanen-järveä (?sonna- < *sonta-) voi pitää käyränä vetenä. Jokien kaarevuudesta on vaikea sanoa mitään, sillä lähes kaikki joet mutkittelevat enemmän tai vähemmän. Vologdan alueen *Sonduga-järven nykyinen muoto ei ole kaareva tai käyrä. Mikäli järven soistuneet rannat olivat nimeämisen tapahtuessa osa järveä, oli se aiemmin muodoltaan hyvinkin kaareva.

Nimeämisperusteena ’käyrä, väärä’ on joka tapauksessa hyvin yleinen niin suoma-laisessa (Kiviniemi 1977, 1990: 184–185) kuin venäläisessäkin nimeämistraditiossa (ks. кривая-, кривое- ja кривой-nimet ’käyrä-’; GBO s. 337–338).



Suont-, Sond-nimistö.


16. Suontienselkä on ”väärävesi”, mikäli mukaan luetaan siihen liittyvä Paasvesi.


Kartta 16.


Laatokka, Syväri, Onega, Dvina, Daugava, Dnepr, Volga

Sond-hydronyymien levintä näyttää sellaiselta (kartta 16),että ne ovat ensisijaisesti peräisin Pohjois-Venäjän järviseudulla muinoin puhutusta substraattikielestä. Kysee- seen ei voi tulla Mullosen (2002: 228–290) esittämä ”parasaamelainen” kieli, koska Sond-nimistö ulottuu etelässä liian kauas aina Jaroslavlin ja Kostroman alueille asti ja koska saamesta ei löydy minkäänlaisia sanavastineita.17

Itämerensuomalainen lähtökohta ei sekään ole luultava,koska sana ka sonto,ly son- ďištunnu,(Jusl 1745) sonnus esiintyvät kapea-alaisesti vain vanhassa kirjasuomes- sa,karjalassa ja lyydissä - ei siis nykymurteissa (ks.SSA 3 s.v. sonnustaa). Myöskään *sont(V)-nimistön levintä ei tue itämerensuomalaista lähtökohtaa.


4.6 Kemijoet


Karjala: Kemi ja Tširkka-Kemi.
Muualla Venäjällä: Kem’-ozero (PKOP40; MAG48), Kem|ka (ANO39V4/ATO36B2), Kema (AVO13G5), Kema (AVO66V2), Kema (AVO92V1), Kemas (WRG II 304: Shenkursk, Archangel’sk), Kemka (ALO79A5), Kemnica < ?*Kemna (AJO8A1), Kemenka (WRG II 304: Peterhof, Petersburg).

Suomen Kemi mainitaan asiakirjalähteissä erilaisissa ortografisissa asuissa jo hyvin varhain: Kijm vuonna 1386, Kym vuonna 1443, Kem sokn vuonna 1445, Kimi sokn vuonna 1490 (SPK s.v. Kemi). Nimi Kemi on useisiin vanhoihin karttoihin merkitty asuissa Chim vuonna 1579 ja vuonna 1595, Kimi noin vuosina 1662 ja 1772 (mp.). Sjögren (1861) on merkinnyt muistiin sellaisia asuja kuin Kiemiträsk,Kiemielf ’Kemi- järvi, -joki’ ja saamelaisasuisen Kiimjauri/Kiimjaure ’Kemijärvi’ (Sjögren 1828).

Pohjois-Venäjällä esiintyy suhteellisen runsaasti Kem(V)-vesistönimiä, pääasiassa jokia (kartta 17). Monet Kem(V)-joista ovat verrattain suuria: (Lapin) Kemijoki, (Vienan) Kemi ja Tširkka- Kemi, Valkeajärven Kema.

Kuten jo edellä totesin, on nimet Kemi ja Kemijoki johdettu satahämäläisestä murre-sanasta kemi mm. ’keto’ (SPK s.v. Kemi ja Kemijärvi lähteineen). Kyseisen nimityy- pin levintä jo yksinäänkin todistaa tätä selitysmallia vastaan ja tekee mahdottomaksi hyväksyä satahämäläisen etymologisen lähtökohdan.

Kem(V)-nimistön taustalla saattaa olla kantasana, johon myös joennimi Kama palautuu.

Jotkut tutkijat ovat katsoneet sanojen udm kam, sm kymi ja komi Komi liittyvän yhteen (ks. Lytkin & Guljaev 1999: lähteineen).18

Mikäli kantapermiläinen sana on ollut *kam, voi sen palauttaa suomalais-permiläisen kantakielen tasolla asuun *käme (Sammallahti 1988). Ensitavun *ä ei äännehistorial- lisesti voi olla > ims e.Sen sijaan varhaiskantasaamessa >*e on mahdollinen (Kor- honen 1981). Kem(V)-nimistö kuitenkin on muinaisia saamelaisalueita eteläisempi (Saarikivi 2004b), eikä sanalle kemi löydy nykyisistä saamelaiskielistä vastineita, joten Kem(V)-nimistö lienee peräisin joltain x-kieliseltä väestöltä.

Arkangelin alueella Dvinan vesistössä virtaa joki nimeltä Kjama [Кяма] ?< *Käme, joka voi sekin liittyä tähän yhteyteen.Arkangelinalueellaon nähtävästi puhuttu jotain tuntematonta arkaaista uralilaista kieltä (Saarikivi 2006; Matveev 2004), jossa sana *käme ’joki’ on saattanut esiintyä.

17. Termi ”parasaamelainen” on lainattu seuraten Saarikiveä (2004b: 188–189).

18. Komit mitä varmimmin saapuivat nykyisille asuinsijoilleen Kamalta.

[HM: Kemi tulee tunnetusta iranilaisesta sanasta Khem = suuri joki, joka esntty mm. Jenisein sikäläisessä nimessä Ulug khem = Suuri joki

http://www.gramota.ru/lenta/news/8_2948

Ответ справочной службы русского языка: Город Кемь (районный центр в Карелии) расположен на реке Кемь,близ её впадения в Белое море. Название города происходит от названия этой реки. По мнению ряда ученых, гидроним (название реки) Кемь происходит от древнего, предположительно индоевро-пейского слова кем или хем,'большая река', которое встречается на значитель- ной части Евразии – от реки Кемийоки в Финляндии до притока Енисея  Улуг- Хем в Туве.

Sanalla Kymi,Kymen,joka taipuu vanhalla kaavalla,ei ole mitään tekemistä Kemien kanssa;se on preussilaina,joka tarkoittaa tärkeää vanhaa kappatavaraa vaatenahkaa pr, Kymis, liettuaksi tymas, latgalliksi cyms,venäjäksi šamša = säämiskä (rasvapar- kittu, Kymis on ns. sumakkiparkittua, joka onnistuu hyvin mm. siampuolukalla ja voi- daan samalla läpivärjätä. keltiksi sana on chamoix. Ei tarkkaan tiedetä, tuleeko gemssi tästä sanasta vai päivastoin.

kymis

kymis „hosenleder (Hosenleder)“ E 501 yra,man rodos, pr.(E501) „kelninė oda“ = pr. „tymas (Saffian); tyminė (kelninė) oda;odinė (tyminė) batsiuvio prijuostė“ = pr. *kīmls „t p.“ (o-kamienis,nom.sg.masc.) <*timis „t.p.“ (čia dėl pr.dial *kʹ- < pr.*tʹ-  plg., pvz., s.v. birgakarkis) < *tīmas „tymas“ = lie. týmas „t.p.“ Panašiai tą pr. (E501) kymis re- konstruoja, tik raidės k- parašymą (vietoj laukiamos *t-) kitaip suvokia: Bezzenberger BB XXIII 313,Trautmann l.c.,Endzelīns SV 193,Toporov l.c.; tiesa,Toporovas (PJ III 387t.) kartu iškelia ir alternatyvią hipotezę [pr. (E501) kymis esąs giminaitis ne su lie. týmas, o su lie. kìm-ti ir pan.], tačiau ji neatrodo patikimà (ja abejoja ir pats Toporov l.c.).

Subst. pr. *tīmas „Saffian“ bei lie. týmas „t.p.“ etimologija nėra aiški. Verta dėmesio hipotezė, kuri šiuos pr. bei lie. žodžius sieja su lie. týmas „Maserfleck“ ir juos visus kildina iš subst.balt.dial.*tīnmas verb.*tīn- „tinti, (auf)schwellen“> lie. tìn-ti „t.p.“.

Tik man rodos, kad ši hipotezė koreguotina: subst. pr. *tīmas „Saffian“ bei subst. lie. týmas „t.p.“ [ir „braunes Leder“ (NB:„braunes…“), žr. liter. apud. s.v. týmas 2.] ir lie. týmas „Maserfleck“ (NB: „-fleck“!) 189 galėtų būti „spalvinės“ kilmė̃s – iš subst. balt. dial. *tīmas „tai,kas turi nešviesią (ne baltą) spalvą“ (= *„tai, kas tarsi sutepta, suterš- ta“) < *„(pa)tamsėjimas“verb.balt. *tīm-/*tēm- „tamsėti“ (> la.dial.tim-t „dunkel wer- den“ /lie. tém-ti „t.p.“ ir pan.); plg., pvz., subst. lie. dùsas „dusulys“ < „(už)dusimas“ - irgi fleksinį deverbatyvą (iš verb.lie.dus- „dusti“ < verb.balt.*dus-).Be to, greta subst. lie. týmas „Saffian“ yra dar adj. lie. týmas „tyminis“, kuris kildintinas matyt iš adj. balt. dial. *tīma- „patamsėjęs“ [plg .adj. lie. dial. týmas „rot,dunkelfarbig“ (NB: "dunkelfarbig“!),

Suomessa ei ole ainoataan vanhalla kaavalla taipuva germaanilainaa, ei uutta eikä vanhaa, olen kumonnut täällä kaikki vääennetyt "todisteet" päinvastaisesta:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/jorma-koivulehdon-suomen-arkkimuinaiset-kermaanilainat-3000-vuoden-takaa-ovat-humpuukia


Kartta 17. ]


Kem(V)-hydronyymit.


Olettaisin suomalaisen nimen Kymi olevan Kemi-nimen variantti lähinnä semantti- sista syistä. Myös Sirkka Paikkala (ks. SPK s.v. Kemijärvi) on viitannut tähän mahdollisuuteen.


[HM: SITÄ SE EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA OLE!]

On mahdollista, että itämerensuomalaisessa kieliympäristössä vokaalin *e y:llistymi- nen on johtunut vokaalin asemasta labiaalikonsonantin edellä, esimerkiksi balttilais- lainoissa *kepta- > vksm küpte ’kypsä’, liet kepùre ~ sm kypärä (SSA 1 s.v. kypsä, s.v. kypärä).

Täältä voidaan tarkastella kantabaltin juurta *kʷep, josta tulee suomen vesitönimistä aina- kin Keitele (mliett.) ja Koitere (vsk.). Myös koittaa tulee tästä: aurinko paistaa kirjaimellisesti vsk-kielssäkin...:

*kʷep- to boil Skr.कुप्यति (kupyati), Lat. cupere, Lith. kvepėti = kärytä, haista kepti = paistaa, Ltv. kvēpēt = savustaa, Russ. кипеть (kipet') = kiehua, Alb.kapit,Gk. καπνός (kapnos), ON hvap,Toch.kāp/kāp,Old Prussian kupsins = paistos,OCS kypĕti, Goth. afƕ apjan (?, MH), Hitt. kup

Liettuan kvepėti ei ole keittää, vaan haista, löyhkätä, latvian kvēpēt = savustaa.

Lithuanian: kèpti...kẽpa...kẽpė [käpti, kääpa, kääpee] = leipoa, paistaa, paistua

Etymology: 'backen = leipoa,braten = paistaa leipää',intr. 'gebacken = tulla leivotuksi, gebraten werden = paistua',

im intr. Sinne auch kèpti (kẽmpa,kẽpo) = hyytyä, 1. prs. kempù, kepaũ, das ausserdem 'gerinnen, vom Blute = veren hyytyminen' bedeutet,

(Tämä verbi ei tule juuresta *keb-, vaan juuresta *kemp-, ja liittyy verbien kaipti, keipti ja kypti yhteyteen.)
kẽpinti 'backen, braten'

und kaus. kẽpdinti 'backen lassen, braten lassen' = paistat(ut)taa,
kẽpalas 'Laib (Brot) = leipä, paistos',
kepaĩšis 'aus gebeuteltem Mehl gebackenes Brot = seulotuista jauhoista leivottu leipä, gefüllter Fladen = täytetty lätty', übertr. 'Faulenzer(in) = huijari, petkuttaja',
kepeĩšis 'Weizenkuchen = vehnäleivos',
kễpis 'gefüllter Fladen = täytetty lätty, Fastenpirog = paastopiirakka',
kẽpsnis, kepsnỹs, kepenà, kepẽnė, -ỹs 'Braten = paistos, paistettu ruoka',

lett. cept (cep, cepa) [tsäpt] 'backen = leipoa,braten = paistaa, = kärventää, brennen = polttaa',
ceplis 'Backofen = leivinuuni, Ofen der Getreidedarre = viljankuivausuuni',
cepināt 'braten, backen, sengen', aus dem Lit. entlehnt

lett. ķept (ķepu od. ķepju, Praet. ķepu) 'kleben = liimautua (yhteen), anhaften = tarttua'.
Cf. abg. pečen' 'gebraten',


[HM: (Kantabaltin *kep- ja slaavin *pek- EIVÄT luultavasti ole samaa: slaavin sana voi tulla mm. kanta-IE:n juuresta *pen- = juottaa (maitoa), syöttää > *pen-k- = juotattaa: on nimittäin sanoja, kuten ven. poika = juomingit, jotka tulevat *penk-vartalosta: siitä todennäköisesti tulee suomenkin poika = ”ruokittava”!

Suomen sanat paistaa, ai-diftongista huolimatta kieli lienee preussi ja loistaa (vsk) tulevat ilmeisimmin samasta kantabaltin sanasta

*p´l´em-s-ti = palaa, liekehtiä toistuvasti,josta itäbaltissa putoaa alusta "suomalaisit- tain" p-, mutta länsibaltissa putoaa puolivokaali l,aivan kuten ilman -s- johdinta  var-talosta *p´l´em- = tuli tulee vasarakirveskieln *loim- (loimu)  ja pressin pannu=tuli.)]


russ. peč' (peč´ët) 'backen = leipoa, braten = paistaa, rosten = käristää' etc.,
ai. pácati, av. pačaiti 'kocht' = keittää,
griech. péssein 'kochen, braten', artokòpoj (aus *artopòpoj) 'Brotbäcker',
alb. pjek 'brate',
lat. coquere 'kochen' (Gdf. *pequ- über *quequ-),
bret. pibi 'kochen' (aus *kwekw-), ae. áfičen 'geröstet'.

Aus dem Slav. seien noch erwähnt cech. pečené, pečenka, poln. pieczen´ 'Braten = paistos',
abg. peštera 'Kamin = kamiina, Ofen = uuni' und 'Höhle = onkalo',
russ. pečora 'Höhle = onkalo'.

Wie KZ 69,90 ff.von mir gezeigt, hängt auch der lett. Name des Zaunkönigs, Schneekönigs ceplis, (pa)ceplĩtis mit besagter Sippe zusammen;
vgl. lit. pečlindà 'Zaunkönig = peukaloinen', eig. 'Ofenkriecher = uunikiipijä', Zusam-mensetzung von lit. pẽčius 'Ofen' (aus wruss. peč') und lendù, lį'sti 'kriechen = kiivetä, ravuta'.
Aksl. etc. pot' 'Schweiss = hiki' ist aus *pok-t' entstanden und gehört ebenfalls zur
idg. Wz. *pekw-, vgl. lit. prãkaitas 'Schweiss':

kaĩsti 'erhitzen = kuumentaa, kuumentua' (s.s. kaĩsti).
Über die Metathese von kèpti s. besonders Zubatý Studie II 166 ff.
S. auch s.v. kẽpenos 'Leber = maksa'.

Edelleen tästä johettua kepsti = paistella > kaisti = kuumentaa (vsk-laina tmv.)


Lithuanian: kaĩsti... kaičia...kaitė = kuumentaa, kiihtyä

Etymology: 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaĩsti...kaĩsta...kaito 'heiss werden = kuumeta, glühen = hehkua, schwitzen = hikoilla, erröten = punertua',
káditėti 'schwitzen = hikoilla' und 'schwer lasten = kuormittaa raskaasti, schwer auf dem Herzen liegen = painaa sydäntä (asia), hinderlich sein = olla vastahankainen, im Wege stehen = olla jnkn tiellä',
kaĩtinti 'heiss machen = kuumentaa, erhitzen = kiihtyä',
kaitrùs 'Hitze verbreitend = lämpöä levittävä, brennend = palava, sengend = käryävä',
kaitrà (káitra), kaĩtris 'drükkende Hitze = painostava helle, Schwüle = raskas ilma, Glut = hehku', [>Koitere = "hellejärvi, hehkujärvi, keiittelyjärvi" kuten tampris = kiristin, Tampere = venevinssi]
kaitulỹs 'Röte = puna, Drehkrankheit = coenurosis (loistauti)',
kaĩslas 'Schwitzen = hikoilu', prãkaitas 'Schweiss = hiki'
(cf. slav. pot' 'Schweiss':
russ. peč' 'braten = paistaa, backen = leipoa, rösten = pariloida'),
lett. kàitēt 'brennen (trans. und intr.) = palaa, polttaa, sengen = kärytä, heiss machen = kuumentaa, durchglühen = hehkua, durchwärmen = lämmetä (läpikotaisin)',

kaĩt 'schaden = vahingoittaa, hinderlich sein = olla vastahankainen',
kaĩte 'Schaden = vahinko, Fehler = virhe, Gebrechen = puute, vika'
(zum Semasiologischen vgl. ausser o. lit. káitėti noch
ai. tápas 'Wärme = lämpö, Hitze = helle, Glut = hehku' und 'Askese = askeesi, Kasteiung = katumusharjoitus, itserankaisu', s. Sommer Balt. 110),
kaĩtinàt 'necken = härnäillä, sticheln = piikitellä (sanallisesti), ärgern = vihastua, reizen = ärtyä (toimintaan)',
kaitulis, -e 'Boshafte(r), Böse(r) = pahis'.
Hierher auch lett. skàistīties 'sich ärgern = suuttua,zürnen = kantaa kaunaa, schelten = moittia, schmähen = herjata, rienata, häpäistä, sich zanken = torailla', dessen s von Kompositen wie apskàisties, nuoskaities, die im Grunde doppeltes Refl. enthalten, seinen Ausgang genommen hat, ebenso lit. veidas man skaist 'das Gesicht wird mir heiss = ich ärgere mich' nach dem Kompos.aps(i)kaĩsti und skuĩsti (skuistù, skuitaũ) 'herumwüten = riehua,toben = raivota,irrsinnig sein = olla mielipuoli' mit ui wegen des despektierlichen Nebensinns,
preuss. prakāisnan 'Schweiss = hiki',enkaitītai,ankaitītai 'angefochten = ahdistettu'.
Im Germ. entsprechen einerseits,auf eine einfachere Wz.-Form *kai- zurückgehend
ahd. mhd. hei, gehei 'Hitze = kuumuus',
mnd. hei 'Hitze = kuumuus, Dürre = kuivuus', andererseits mit urspr. 'Wz.-Determinativ' d aisl. heitr 'heiss = kuuma',
ae. hát, ahd. heiz dass., got. heito 'Fieber = kuume',
aisl. hiti 'Hitze', hitna 'heiss werden' Dagegen stimmt auch bezgl. des 'Wz.-Determinativs' mit den balt. Wörtern überein ae. hāeða 'heisses Wetter' etc.

Neben kaitulỹs 'Drehkrankheit = coenurosis (loistauti lampailla, koirilla, ihmisillä)' begegnet auch kvaitulỹs 'Drehkrankheit, Schwindel = pyörrytys,Taumel = hoipertelu, Rausch = humala'
(s.s.v. kvaitulỹs ).

http://en.wikipedia.org/wiki/Coenurosis_in_humans

heat (n.) Old English hætu, hæto "heat,warmth; fervor ardor",from Proto-Germanic *haita- "heat" (cognates: Old Saxon hittia, Old Norse hiti, Old Frisian hete, German hitze "heat," Gothic heito "fever"),

from PIE *kaid-, from root *kai- "heat." Väärin: nuo ovat vasarakirvesjuuria.

The same root is the source of Old English hat "hot" and hæða "hot weather" (see hot).

Meaning "a single course in a race",especially a horse race,is from 1660s, perhaps from earlier figurative sense of "violent action; a single intense effort" (late 14c.), or meaning "run given to a horse to prepare for a race" (1570s). This later expanded to "division of a race or contest when there are too many contestants to run at once", the winners of each heat then competing in a final race.Meaning "sexual excitement in animals" is from 1768. Meaning "trouble with the police" attested by 1920. Heat wave "period of excessive hot weather" first attested 1890; earlier in reference to solar cycles.

heat (v.) Old English hætan "to heat; to become hot,"
from Proto-Germanic *haita- (see heat (n.)). Related: Heated (with many variants in Middle English); heating. Compare Middle Dutch heeten, Dutch heten, German heizen "to heat."
http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=heat&searchmode=none
hot (adj.) Old English hat "hot, flaming, opposite of cold," also "fervent, fierce, intense, excited,"
from Proto-Germanic *haita- (cognates: Old Saxon and Old Frisian het, Old Norse heitr, Middle Dutch and Dutch heet,German heiß "hot",Gothic heito "heat of a fever"),
from PIE root *kai- "heat" ”

Juuri *kʷai- on VASARAKIERVESKIELTÄ.   Kantaindoeuroopan juuri on *kʷep-.


Muista balttikielistä se on vain seelissä, ja latviassa ja liettuassa useiden muiden ohella seelisminä. Sana *haita on kantagermaanissa vasarakirveslaina.

Kantabaltin juuri on *kep- = kuumentaa kovaksi (leipä, kermiikka)

” (cognates: Lithuanian kaistu "to grow hot"). ”

Liettuan sana on kaisti, preesensillä kaista = kuumeta, ja preesensillä kaičia kuu-mentaa. Englannin etymologisen tekijä ei ole tiennyt,että liettualaiset ilmoittavat en- simmäisen persoonan,koska siitä voidaan päätellä yleensä muut. Tuosta kantabaltin vartalosta luulee liettuaan lisäksi transformaimaton

kepti (kepa, kepe) = paistaa (leipä kovaksi), kuumentaa kovaksi (keramiikka) sekä oman transformaation mukainen
kiesti (kiečia) = kuurin kaavan mukainen yleensä käyttettävä keisti (keičia) = vaihtaa, muuttaa, sekä verbistä (kepti > *kieti = kovettaa)
kietas = kova.

Sana Keitele taitaa sittenkin olla Keittelyjärvi!

(Eli ensimmäiset ideat tulevat takaisin ensimmäisiksi...)

The association of hot with sexuality dates back to c.1500.Taste sense of "pungent, acrid, biting" is from 1540s. Sense of "exciting, remarkable, very good" is 1895; that of "stolen" is first recorded 1925 (originally with overtones of "easily identified and difficult to dispose of"); that of "radioactive" is from 1942.

Hot flashes in the menopausal sense attested from 1887. Hot air "unsubstantiated statements, boastful talk" is from 1900. Hot stuff for anything good or excellent is by 1889. Hot potato in figurative sense is from 1846. The hot and cold in hide-and-seek or guessing games are from hunting (1640s), with notion of tracking a scent.

lit. keĩsti...keĩčia...keĩtė = vaihtaa, muuttaa (alun perin olomuotoa),
keĩtinti 'ändern = muuttaa, wechseln = vaihtaa, tauschen = vaihtaa, eksyttää',
keĩstas 'sonderbar = erikoinen, seltsam = harvinainen',
Intens. kaitýti, káičioti; kaità 'Veränderung = muutos, Wechsel = vaihto',
kaĩtalioti 'wechseln = vaihtaa',
ãtkaitas, pakaità 'Änderung = muutos, Wechsel = vaihto, Tausch = vaihto',
kiẽsti...kiẽčia...kiẽtė = keĩsti,
žem. kijsti und Kompos. atkiẽsti 'eintauschen = vaihtaa itselleen', auch ostlit.,
lett. atkait 'wieder = takaisin'. ]

Koivulehto (1987) on pitänyt mahdollisena, että Kymijoki on saanut nimensä ger- maanisesta originaalista suualueensa helppopääsyisen satamapaikan mukaan < kgerm *kwēmja- ’helppopääsyinen’. Tällainen nimeämisperuste suuren joen ollessa kyseessä on harvinainen. Joen ruotsinkielinen nimi Kymmene saattaa palautua suo- menkieliseen genetiiviin Kymen-. Kymenvirta on virran nimi sen yläjuoksulla (SPK s. v. Kymijoki).Lahdessa (Nastolassa) sijaitseva Kymijärvi on nimestä päätellen kat-sottu muinoin joen lähdejärveksi. Vesiyhteys on kapea, mutta yhä olemassa.Tämä heikentää entisestään joen suualueen mukaan esitettyä etymologiaa. Johan Schalin (2012) kylläkin katsoo ruotsinkielisen asun juontuvan sanasta Kymiminne ’Kyminsuu’.

Tällöinkin nimikannaksi jää kuitenkin Kymi. Ensitavun etuvokaali saattaa siis varioida e ~y ~ i(i) ja jopa ~ie viitaten substraattikieliseen originaaliin.19

19. Osa eroavuuksista saattaa johtua vain varhaisten kirjurien horjuvasta tavasta merkitä muistiin
epäruotsalaisia nimiä. Sjögrenin muistiinpanoja voi kuitenkin pitää ortografialtaan luotettavina


[HM: "Kym(m)enen" tarkoittaa preussissa (slavlvissa, galinidissa "(vaate)nahkainen"

Tuo *kwēmja- on moninkertainen rekonstruktio.

Kymis sattaa kyllä tulla kantaidoeuroopan juuresta *kʷem- = pingottaa, jännittää, josta tulee suomeen ehkä kimmota.Tuon sanan seuraajat myöhemmissä balttikie-lissä se
koittuvat helposti sanan *kʷep- on paistaa johdannaisiin. Kun aluun pannaan kanta-IE:n johdin s- = pois ja perään p/b, joka tarkoittaa edestakaisuutta, saadaan verbi *s-kʷem-b-, joka tarkoitta ampua (jousella), ilman s-:ää *kʷem-p -= kamppail-la, taistella, edelleen täydesennttynä loppu-s-llä, joka tarkoittaa toituvuutta ja "syö" -p-:n taistelumerkityksen, saadaan *kʷem-p-s- = lastata (laivaa ym.), tukkia, tungeksia (kamsa = tungos, miehistö > kansa.]

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/nimi-tampere-merkitsee-kuuriksi-venevinssia

Lithuanian: týmas = (sumakki- tai sianpuolukkaparkittu, läpivärjätty) saf- raaninahka(inen) (preuss. kymis = housunahka, myös dymas, lg. čymš, ransk., engl.chamoix,joka tarkoittaa myös gemssiä,ven. šamša, saks. Sämisch = (rasvaparkittu) säämiskä)

Etymology: 2. 'feines Ziegenleder = hieno pukinnahka, Saffian = safraani(nen)',

Adj. týmas, in den Dainos in der Verbindung mit bãlnas 'Sattel' = (hieno) nahkasatula,

auch tyminėlis, Epitheton zu bãlnas.

(Liettuan sana on tässä alun perin adjektiivi: substantiivi on voinut olla ”*tymis”.)

Die Angaben über die Bed. dieses Wortes sind schwankend.

Als Subst. findet sich týmas (mit bãlnas) in der Bed. 'braunes Leder' = rus- kea nahka; Geitler gibt an 'eingegerbtes Leder(?)' = läpivärjätty (= ”sisään- parkittu”, nahka),neben (Adj.) 'rot,dunkelfarbig'= punainen, tummanvärinen, 'mit Ziernägeln bunt bzw. in Form von Figuren beschla- gener Sattel' = koristeluneuloilla kirjailtu esimerkiksi kirjaillun satulan tapaan.

Vielleicht wurde durch falsche Schreibung oder Lesung aus 'Saffian' die Bed. 'Safran' gemacht: Nesselmann 105 gibt für týmas die Bed.'Safran' an. Oder sollte hier poln. szafran 'Safran' mitgewirkt haben, das früher in über- tragenem Sinn das auffällig Gelbe, z.B. auch 'gelbe Schuhe (für den Adel)' bezeichnen könnte?

(Tässä spekuloidaan ”silmiinpistävällä” sahraminkeltaisella värillä, joka on ollut tyypillinen kaikkein hienoimmille marokkolaisille ja persialaisille safjaa-ninahkoille eli siellä, missä tuota kallista mausteenakin käytettyä krookuk- sen siitepölyä on riittänyt nahan värjäämiseenkin. Selitys ei ole uskottava.)

Leskien a.a.O. stellt die Wörter zu tymas 1. mit der Gdbed. 'Fleck' = laikku; einleuchtend, denn Saffian ist 'benarbtes feines Ziegenleder' = arpista hienoa pukinnahkaa(?).

Yksi selitys on,että nahkaa on voitu parkita sekä rasvalla että sumakilla, jol- loin siitä tulee kuviollista. Koska rasva ei koskaan jakaudu tasaisesti. (Värin ei tarvitsekaan jakautua, kunhan sitä on joka paikassa riittävästi.) Sama on tulos jos säämiskää yritetään värjätä. Tuota kuviointia on voitu pitää tavoiteltavana, eikä vältettävänä, kuten nykyään.

Nuo kymis, tymas, chamoix-sanat näyttäisivät olevan vanhoja, satemisoi-tumisajalta (jolloin länsibalttikieliin jäi ehkä kreikan vaikutuksesta usein -t- , eikä -k- tai -s- , ja vahvasti samaa juurta.

Siihen tulokseen olen tullut myös tuolta ”k:n puolelta”:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1433486.html#p1433486

Lithuanian: týmas = damasti (kuviokudonnainen)

Etymology: 3. = dỹmas 'eine besondere Art Gewebe' = erityinen kudonnais- tai punostyyppi. In TiŽ 1, 365 wird tymas mit auksu kaliniètas erklärt und auf týms balnelis 'mit Gold beschlagener Sattel' = kultakirjailtu istuinsafjaani, verwiesen.

Daneben wird dort dimas in der Bed. adamaszek zamiast damaszek, also 'Damast' angeführt.

Damastikudonta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Damasti

Balčikonis a.a.O. s.v. dỹmas (slav.) verweist auf TiŽ 3, S. 436, Nr. 149 (aus Kùpiškis)

visì tūri žírgū jir dýmo balnū´ 'jeder hat ein Pferd und einen dymas- Sattel' = kaikilla on hevonen ja Dymas-satula,

und ähnlich und ibd. s.v. dìmas (dimo balnelį), Geitler Lit. St. 81 dimas balnas (statt tymas, ostlit.), wo es überall mit bãlnas = satula(nistuin) in Verbindung steht.

Juškevič Wb.kennt dìma in der Bed.'weisser Stoff im Blumenmuster'= ku- doskuvioinen valkea kangas, vgl. po dimós rišélu (auch Balčikonis a.a.O. s.v.v. dimá, dyma, dymìnis),

s. ausserdem dymaĩ, dymẽliai 'eine besondere Art Stoff, Gewebe; feiner, gestreifter Stoff' = hieno kutomalla kuvioitu (yksivärinen) kangas.

Lit. dỹmas usw. ist aus poln. dyma 'Stoffart' entlehnt;

(Ei ole varmaa... kuten heti tuossa jatkoksi sanotaankin!)

der t- Anlaut von týmas kann unter Einwirkung des einheimischen tymas 1. und 2. entstanden sein; zum t neben d im Lit. vgl. das Nebeneinander von tymijõnas : dimijõnas.

(Tässä on mahdollisesti kyseessä ”kuurilaissoinnillistuminen”:ensin alkupe- räinen soinnillinen k'- (kymis) muuttuu lidentuneeksi t':ksi, jokaon kuuriin (tai liiviin) lainaantuessaan muutuunut tj:ksi (kutensuomessakin tapahtuu esim. venäjästä), ja tämä taas lainautuukin edelleen liettuaan soinnilliseksi d':ksi, koska t ääntyy sonnillisen konsonantin edessä d:nä. Yleensä tuo esiintyy s:illä, esimerkiski s:n ja z-:n välillä. Siitä tarkemmin täällä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1322256.html?hilit=zuikis#p1322256



4.7 Yhteenveto

Topografisin perustein voi väittää, että Suomen alueella muinoin asune(id)en x-kie-lis(t)en populaatio(ide)n kielessä tai kielissä on ollut Keski- ja Pohjois-Venäjänkin ni- mistössä yleisesti esiintyvät maastoappellatiivit, jotka voidaan palauttaa suomalais- permiläisen kantakielen tasossa asuihin < *ukti ’kannas, taipale’ ja < *veksi tai *viksi ’välijoki’.Se,että edellä mainituista sanoista johdetuilla nimillä on useita erilaisia äänteellisiä variantteja, on vaikeasti selitettävissä siten, että variantit olisivat suomen tai saamen kielestä kadonneita muinaissanoja – varsinkin, kun variantit muodostavat yhtenäisiä alueellisia kokonaisuuksia (kartta 24).

Äänteellinen vaihtelevuus voi näin ollen selittyä kantasanan myöhemmällä murteutu- misella tai erilaisilla adaptaatioilla. Varianttien runsaus saattaa viitata substraattiläh- töisyyteen (Saarikivi 2006;Salmons 1992). Tietysti voi topografisesta yhtäläisyydestä huolimatta väittää, ettei kyseessä ole variointi vaan että taustalla on erimerkityksisiä sanoja.Mielestäni sellainen väite on lähinnä juuri topografisista syistä kuitenkin tässä esitettyä selitystä heikommalla pohjalla.

Nimien levintä on erittäin epäitämerensuomalainen eikä ulotu Viroon tai Etelä tai Länsi-Suomen rannikkokaistalle. Kaakkoisilta osiltaan nämä nimityypit sijoittuvat muinaismerjalaisille alueille eivätkä siis vastaa tähänastisen tutkimuksen olettamaa kantasaamenkaan puhuma-aluetta.

Suont-, Sond- sekä Kem(V)-nimillä on samanlainen levikki kuin edellä esitetyillä Uht-, Oht-, Vuoht- sekä Veks-, Vi(i)ks-, Vieks- ja Vääks-hydronyymeillä. Näin ollen on perusteltua olettaa niiden palautuvan samaan yhteiseen kieleen (tai sen murteisiin), josta ei ole jäänyt kielen muistomerkkejä mordvalaisalueille, Viroon eikä Suomenlahden rannikkoalueille, mutta jolla on yhteisiä piirteitä merjalais- ja muromalaisalueiden nimistön kanssa (ks. Rahkonen 2012).

[HM: Nämä ovat ihan mielenkiintoisi tuloksia kuitenkin niin, että *khem- sanaparvi on varmasti iranilainen,tai ainakin iranilaisten kielten puhujien levittämä (Sinta
šta?).

Vilkaistaan kuitenkin vielä muinaisiperian "paleokulttuureihin" (tosisiassa väärällään SU-. baltti- ja iranilainoja):

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

" 73. Ch *ɣǝm- "heavy, hard"; ? U/FU *kämä "hart, fest" (UEW 137); Yuk: Kolyma kim-d(i)eš- "all seine Kraft entwickeln, sich anstrengen". Lit.: Bouda 1965: 169-70: Ch + FU. "

"Kämä"kin löytyy heti, että pätkähti. tarkoittaa raskasta, kovaa voimaksata. Sana on indoeurooppalainen, tulee juuresta
, joka tarkoittaa lisäämistä, parantamista sekä ja-sanaa.

*-kʷeenclitic "and"Latin -que; Gothic -𐌿𐌷 ‎(-uh); Ancient Greek τε ‎(te); Sanskrit ‎(ca); Lycian [script needed] ‎(-ke); Luwian [script needed] ‎(-ku); Albanian se; Breton -ge


https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/k%CA%B7

Melkein kuin komin "kama" olisi agenttiprtisppi ja suomen kova aktiivin pertisiipin preesens. samasta asiasta. Ja khem olisi iranin vasarakirvelaina! tarkistin vielä iranin sanan "käypä, hyvä, siinä mielessä kova kuin tuossa oletetssa "etymologiassa", se on - istu ja pala! - khub!

(Tiesin tuon totta puhuen entuudestaan, kun erä entinen suomalaisten YK-joukkojen iraninkielen tulkki väittä suomen kielen olevan väärällään iranilainoja, tai sitten iranin SU-lainoja...)

Tästä ei kannata innostua,sillä jos Kemi olisi vasarakirveskieltä,se taipuisi **Kemen" eikä Kemin. (Tosin tämä ei ole aivan ehdotonta ERISNIMELLE.)

Kantabaltissa juuresta *kʷe- on muodostettu uusia juuria kuten *kʷen- (aspekteissa kʷin-. kʷan-) = >kantaa (vsk), > kestää (lt), > sietää (lv), puolustaa, > kinata (pr.), *kʷem- (kʷim, kʷam) = (>?) painaa, taivuttaa, pingottaa (nahka = kymis),  (>?) jän- nittää (jousi, jalat) > kimmota, (>?) ampua (jousella), > kamppailla < (kʷem-p-), > kansa (väki, tugos, laivan miehistö, kam(p)sa kur. kʷem-p-s-), > kampsut = laivan lasti.
Edellen tuosta on muodostettu kantabaltissa *kʷel- (*kʷal-,*kʷil-) nostaa, parantaa, pyörittää > kelata eteenpäin,jalostaa, takoa (kalti), kuumentaa (šwilti>hiili), sekä

*kʷer- (*kʷal-, *kʷil-) = lyödä, sotia > karsia jne.]



5 Järviä, joiden nimiin liittyy formantti -ari, -äri, -ere

[HM: Johdin -ar- (-er-, -r-) on vasarakirveskelien (ja seelin ja goladin, ja - gootin) (pääsanan) kaltainen sekä diminutiivi: liettuan -el-, kuurin -er- (-el).]


Suomen alueella esiintyy joukko vanhoja järvennimiä, joita yhdistää formantti -ari, -äri ja -ere. Koska formantti liittyy järvien nimiin ja sen asu näyttää läheisesti muis- tuttavan länsiuralilaisissa kielissä esiintyvää sanaa > mariI jer L jär, mdE eŕke M äRkä, li jāra, ims *järve, ksa *jāvrē (SSA 1 s.v. järvi) ’järvi’, voi sen taustalla olevan kielen olettaa olleen länsiuralilainen.

[HM: EI TODELAKAAN voida yleisesti olettaa. Tuollaisia samnalataisia erikoitapauksia voi olla, vaikka etelävoiron *Süvjari.

Pääte -ere- liittyy läheisesti päätteseen -ele-, ne voivat olla jopa vaihtoehtoisia.]

Jokseenkin samanasuisia formantteja on kapealla alueella Ojatti-joen latvoilla: jär- vien nimet Särg|äŕ (MAG32), Rog| (MAG33,45), Vadž| (MAG34,35), Ahv|(MAG35,37), Kiľľ| (MAG35), Kops| (MAG35), Pik|äŕ (MAG35), Voukt|aŕ (MAG39), Voukt|ar (MAG37,43),Hit|,Süv|äŕ|järv, Pitk|äŕ, Ind|äŕ|järv, Kal|, Kuž|, Kuŕg|äŕ, Lept|äŕ, Mum|, Must|, Om|, Pad|, Čog|, Šat|, Tukš| (MAG43–47), Kek|äŕ|järv (MAG51), Kaid| (MAG53) Ašt||järv (MAG61), Piťť||järv (MAG85).

Se, että vepsäläisalueen nimissä toisinaan liitetään sana -järv formantin -aŕ/-äŕ jäl- keen, viittaa siihen,etteivät vepsäläiset välttämättä aina ymmärtäneet formantin ety- mologista alkuperää.Siinä tapauksessa formantti voi olla varsinaista vepsäläisaikaa vanhempi, mutta nimikannoista päätellen kuitenkin itämerensuomalainen.

[HM: Tämä saattaa tässä erikoistapauksessa olla totta. Sanan jär(i) j-:n pitäisi kyllä näkyä edellisen konsonantin liudennuksena. Liudennukset ovat kuitenkin voineet haihtua paikallisesta murtaasta varsinkin jos ja kun itämerensuomalaista lkieltä on vaihdettu.
Näitä ei pidä sekoittaa Suomen ja Inkerinmaan balttiperäisiin -ere, -ele, -are, -ari, -äri -loppuisiin nimiin.]


Vastaavan laisia asuja Suomessa on selitetty nimen kulumisella, esimerkiksi Kal- m|ari < ?Kalmajärvi (SPK s.v. Kalmari) ja saamen -jár- < jávrri (Aikio 2007). Tosin Aikion esittämät saamelaisesimerkit ovat sellaisia, joissa ’järvi’-sana on nimen sisällä eikä perusosana, kuten hän itsekin toteaa.

Edellä esitettyjen Ojatin vesistössä esiintyvien hydronyymien nimikannoista suurin osa on johdettavissa itämerensuomesta, mutta jotkin saamen tapaisesta kielestä, kuten Vadž- < ksa *vōčō- ’herua’ (Lehtiranta 2001:150) tai esisaame *waććo ’kapea suo’ (Aikio 2006: 12) ja Čog- < ksa *ćokke̮ ’latva’ (Lehtiranta 2001: 24). Melko suuri osa näistä nimistä juontuu kuitenkin ilmeisen tuntemattomasta kielestä, kuten nimikannat Ind-, Mum-, Om-, Šat-, Tukš- ja Ašt-.

Tässä yhteydessä on syytä mainita, että useilla Lapin opaakeilla suurten vesien nimillä on vastineita juuri Syvärin vesistöalueella:
Lappi: Inari ~ Inder|jaur [1593] vs. Syväri: Indärjärv (MAG44)
Lappi: Teno < *Tänu vs. Syväri: Tänus (MAG56)
Lappi: Muddusjävri vs. Syväri: Mundus (MAG7)
Lappi: Veahcajávri < *Väcca- vs. Syväri: Vjač|ezero (MAG19),Vjačč|ezero (MAG27)
Lappi: Paađaar vs. Syväri: Padaŕ (MAG45)

Tämä suo mahdollisuuden olettaa, että yleensäkin syväriläiset nimityypit ovat saattaneet levitä Suomen alueelle aina Lappia myöten.

Seuraavassa tarkastelen joidenkin kirjallisuudessa melko usein käsiteltyjen -ari-,-äri- ja -ere-loppuisten nimien etymologista, topografista ja levintään liittyvää taustaa (ks. SPK:n artikkeleita). Niitä ovat Inari,Ähtäri,Koitere,Syväri. Olen esitellyt nimityyppien maantieteellisen sijainnin, varhaisemman tutkimuksen tuloksia sekä perustellut omia johtopäätöksiäni tarkastellen sekä nimikantoja että formantteja erikseen.



[HM. Kaikki ovat suoraan tai välillisesti balttiperäisi, vain Syväri on mahdollinen itä- merensuomalainen jävi-yhdyssana. Ja siinäkin "syvä = on balttia, samaa vanahaa kantaa kuin dubus ja tyvi, ja liettualainen Simpele (<*tymbele). Katsotaan kuitenkin balttilaisen järvi (meri) -sanan etymologiaa:

Preussi:

iūrin

iūrin „Meer – jūra“ III 1071 [6711] (= mariũ „marių“ VE 5115gen. pl.), III 11916 [752] (= mariosu „mariose“ VE 5822) acc. sg. (turbūt masc., žr. toliau); luriay „mer (Meer) - jūra“ E 66, kurį (=Luriay) nuo Potto įprasta taisyti į (*Juriay =) *iuriay, plg. lagno parašymą raide (L- =) l- vietoj (*J- =) *i- (žr. I lagno). Taisyti *iuriay į (nom.-acc. sg. neutr.) *iurian nėra būtina. Šį *iuriay = pr. *jūrʹai laikyti fem. (nom. pl.) lytimi irgi labai rizikinga: III pr. kat-me (XVIa.vid.!) sutinkama inovacinė ()ā-kamienė 55 pr.*-ai (nom. pl. fem.) atsirado greičiausiai ne E žodynėlio sudarymo laikais (XIII-XIV a.!), o gerokai vėliau (plg., pvz., s.v.v. broakay, yccroy).

Pr.(E) *jūrʹai „jūra“ [lie.dial.jūriai „t.p.“ (TiŽ II 309),jeigu jis tikrai autentiškas, galėtų būti iš jotv.] < *jūri̯ai „t.p.“- greičiausiai masc. pl. (nom.) tantum lytis [plg., pvz., lie
. dial. jū́rės „jūra“ (pl.tantum!)], kuri tiesiog arba per senesnę pr. *jūri̯ā jūros; (pl. tantum) jūra“ (nom. -acc.pl. neutr.) matyt suponuoja pirmykštį neutr. singulare (nom. -acc.) tantum pr. *jūri̯ă „jūra“ (neutr.) *jūri̯an „t.p.“ [plg., pvz., lie. dial. jū́rė „jūra“ (sg. tantum!) LKŽ IV 431); šita neutr. pr. *jūri̯an „jūra“ (nom.-acc. sg.) III pr. katmo šnektoje bus išvirtusi į masc. pr. *jūrʹan „jūrą“ (acc. sg.) masc. (acc. sg.) pr. (III) iūrin „t.p.“ (tiesa, ją fem. lytimi laiko.

Pr. < vak. balt. (neutr.,sg. tantum) *jūri̯ă „jūra“ (nom.-acc.sg.) artimiausiai giminiuo-jasi su ryt. balt. (fem.,sg. tantum) *jūri̯ā „t.p.“ (nom. sg.), iš kurio yra a) sg. tantum lie. *jūri̯ā „jūra“ = la. jũŗa „t.p.“ bei lie. jū́rė „t.p.“ = la. jūre „t.p.“ ir b) pl. tantum lie. jū́rios „jūra“ = la. jũŗas „t.p.“ bei lie. jū́rės „t.p.“ = la. jūres „t.p.“; egzistavo dar balt. dial. (fem.,sg. tan- tum) *jūrā „jūra“ (nom. sg.), iš kurio turime a) sg. tantum lie. jū́ra „t.p.“ = la. jũra „t.p.“ ir b) pl. tantum lie. jū́ros „jūra“ = la. jũras „t.p.“.

Tie balt.*jūri̯ă „jūra“(neutr.) bei *jūri̯ā-„t.p.“ (fem.) ir *jūrā „t.p.“ (fem.) kildintini matyt iš *„vandens plotas, ežeras,pelkė ir pan.“ Pirmiausia,tai rodo jų giminaičiai lie. jáura „klampynė, bala;balos žemė,šaltažemis ir pan.“ bei panašiõs reikšmė̃s lie. (masc.) jáuras, vestini iš balt.dial.(fem.) *jāurā „vandens plotas, ežeras, pelkė ir pan.resp. (turbūt neutr.) *jāură „t.p.“, egzistavusių greta balt. dial. *jauri „t.p.“, iš kurio yra suom. järvi „ežeras“ ir pan. (Būga l. c.).

Šitie subst.balt.dial.*jāurā (fem.) resp.*jāură (neutr.) yra ā- resp.o-kamienių forman- tų *-ā- resp. *-a- išplėstas pirmykštis subst. balt.*jāur < *ēur „vanduo = vesi, vesireit- ti, šlapuma = kosteikko, sadeaika“ (K-kamienis nom.-acc.sg.neutr., sg. tantum), turė-jęs iš ide.loc.“ formų „grynasis kamienas“ ir „grynasis kamienas + *-i“ paveldėtas „loc. formas - a) balt.loc.“ (=„grynasis kamienas“) *ūr „vanduo, šlapuma“ (iš čia – pr. wurs, žr.) *jūr (su *j- iš *jāur) ir b) balt.loc.“ (=„grynasis kamienas +*-i“) *ēuri „t.p.“ *jāuri (davusi atskirą subst. balt. dial. *jāuri, žr. anksčiau) bei *ūri „t.p.“ *jūri. Iš tų „loc.“ formų balt. (*ūr ) *jūr resp. (*ūri ) *jūri, jas išplečiant adjekty-viniais *-a- arba *-ā-, bus atsiradę substantyvai balt. dial. (*jūr +*-ā- >) *jūrā „jūra“ (fem.) resp.vak.balt. (*jūri +*-ă->) *jūri̯ă „t.p.“ (neutr.) bei ryt.balt.(*jūri +*-ā->) *jūri̯ā „t.p.“ (fem.),plg. s.v.v. garian,iuse. Be to, lie. jáurė „jaura“ resp. (i̯o- kamienis) jáuris „t.p.“ galėtų būti iš balt.dial. *jāuri̯ā (fem.) resp.*jāuri̯ă (neutr.),t.y. jie galėtų minėtu būdu suponuoti aną „loc.“ formą balt. *jāuri < *ēuri.

Subst. balt. *ēur/*ūr- „vanduo,šlapuma“ yra matyt balt.-sl. *ēur/*ūr- „t.p.“,kuris gali sly- pėti sl.vediniuose - rus.dial.юри́ть „jaudintis, skubėti ir pan.“, lenk. jurzyć (się) „pykti, jaudinti(s)“ ir kt. Balt.-sl.*ēur/*ūr- „vanduo, šlapuma“< ide.*ēur/*ūr- „t.p.“< *euHr/*uHr- „t.p.“, kurio veldiniai - s.isl. úr „smulkus lietus“, s. angl. ear „jūra“, lo. ūr-īna „Harn = virtsa“,arm.ǰowr „vanduo“ ir kt.;plg.ide.*euHr/*uHr- „vanduo,šlapuma“ ide. *u̯e(H)r- “t.p.“ > s.ind. vā́r „vanduo“ (neutr.), toch. A wär „t.p.“, toch. B war „t.p.“ ir kt.

Preussin sana järvi on assaran. Mikä on näiden sanojen suhde?

assaran = järvi

assaran „see (See) - ežeras = järvi“ E 60 = *azaran (nom.-acc.sg.neutr.), kuris yra matyt iš pr. *ezeran: lie. ẽžeras (dial. ãžeras), la. ezers (dial. ezars), s.sl. jezero, rus. озеро ir kt. Bendras tik baltams ir slavams žodis [balt-sl. *eźera(n)], - net ir tuomet, jeigu jis giminiuotųsi su gr., Ἀχέρ-ωνAcheronas“, ἀχερ-ούσια· ὕδατα ἑλώδη Hes. (t.y. „pelkės vandenys = suovesi“), ilir. Ὀσερ-ιάτες (oser-iateš); bet pastaroji giminystė nėra neabejotina.

Žodžio balt.(-sl.) *eźera(n) senoji šaknis *eź-, kildinant ją iš ide. *egh-, mėginama sieti su lie. ež-ià = kasvipenkki (maakoroke viljelyksellä),-tarha,penger,äyräs, ir kt.,

žr. asy = raja penger äyräs.Pr. *azaran yra paliudytas ir kitais atvejais: asere, azar, asore, asir, plk. Azara, ež. Preyd-azare, ež. Ring-azer.

Neuvostoliiton akateemikko Vytautas Mažiulis (1926 - 2009) antaa, pitkin hampain tietäen sen puutteet tämän seuraavan ainoaksi selitykseksi balttikielten järvi-sanojen juurelle *eź- (es-, as-), joka seuraisi kantaindoeuroopan juuresta *eǵʰi-.

Uuden teorian mukaan se seuraa juuresta
*ekʷe- > *ek´w´er-

Edelleen on sana

wurs = lampi, jotvingin vūras.

wurs „tych (Teich) - kūdra“ E61 nom.sg.masc. = pr.*(v)ūrs [su proteziniu *(v)-] < *ūras „t.p.“, kuris yra matyt iš adj.(o/ā-kamienio) vak.balt. *ūras „vandeninis“= „tas (ta), kuris turi vandens,šlapumos“,o šis - fleksijos vedinys iš subst.(K-kamienio) balt. *ūr- (:*ēur-) „vanduo, šlapuma“ (žr. s.v. iūrin).

Kaikki, ja siten myös suomen järvi ilmeisesti lapin jaura-sanan kautta ovat ilmeisim- min peräisin kanabaltin *ekʷ´-er = "isomman vesialueen kaltainen", "pienempi vesi- alue", aivan samoi kuin tästä ovat peräisin liettuan ežeras, latvian ezers, venäjän ozero, puolan jezior, unkarin eger, latinan Egeria, Egregia jne.

Eivätkä nämä tarkota ainakaan pekästään TEKOjärveä,niin hyvin kuin sellainen vasarakirveskansan imagoon istuisikin!

Katsotaan nyt vielä Álgu-tietokantakin, kun meni saamen puolelle:

[järvi]  = kantasaame   [jāvrē]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249
järvi  = kantasaame   jāvrē  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]  = kantasaame   [jāvrē]  Saarikivi, J. 2004 SUSA 90  s. 204
[järvi]  = kantasaame   [jāvrē]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]  = kantasaame   [jāvrē]  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 132, 89, 110
[järvi]  = eteläsaame   [jaavrie]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
järvi  = eteläsaame   jaevrie  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]  = uumajansaame   [jàuree]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]  = piitimensaame   [jaˈurê]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]  = luulajansaame   [jauˈrē]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[järvi]  = luulajansaame   [jauˈrē]  UEW 1988  s. 633
[järvi]  = pohjoissaame   [jawˈre]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]  = pohjoissaame   jawˈre  SSA 1 1992  s. 259
[järvi]  = pohjoissaame   jávri  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249
järvi  = pohjoissaame   jávri  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]  = pohjoissaame   [jawˈre]  UEW 1988  s. 633
[järvi]  = pohjoissaame   [jawˈre]  Saarikivi, J. 2004 SUSA 90  s. 204
[järvi]  = pohjoissaame   [jawˈre]  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 89, 110, 132, 184
järvi  = pohjoissaame   jávri  Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]  ?= pohjoissaame   [jawraš]  tietokannan päättelemä
[järvi]  = inarinsaame   [jävri]  Saarikivi, J. 2004 SUSA 90  s. 204
[järvi]  = inarinsaame   [jävri]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
järvi  = koltansaame   jäu´rr  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]  = koltansaame   [jaṷ̄r̜̄ᵉ̇]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]  ?= akkalansaame   [javr]  tietokannan päättelemä
[järvi]  = kildininsaame   [jà͕ɯ̭̄r̜ᵉ]  UEW 1988  s. 633
[järvi]  = kildininsaame   [jà͕ɯ̭̄r̜ᵉ]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]  = turjansaame   [jȧ̀ɯ̭̄r̜ɛ]  UEW 1988  s. 633
[järvi]  = turjansaame   [jȧ̀ɯ̭̄r̜ɛ]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34-35
[järvi]  ?= ruotsinlappi   [jaure]  tietokannan päättelemä
[järvi]  ?= norjanlappi   [javrre]  tietokannan päättelemä
[järvi]  = suomal.-saamel. kk.   [järvä]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249
[järvi]  = suomal.-saamel. kk.   [järvä]  
[järvi]  = suomal.-saamel. kk.   järvä  Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 89
[järvi]  = suomal.-volgal. kk.   järwä  UEW 1988  s. 633
[järvi]  = suomal.-volgal. kk.   [järwä]  Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 122, 124, 249
järvi  = ersämordva   eŕke  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
järvi  = ersämordva   eŕke  Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]  = ersämordva   eŕke  SSA 1 1992  s. 259
[järvi]  = ersämordva   eŕke  UEW 1988  s. 633
[järvi]  = mokšamordva   äʀ́kä  SSA 1 1992  s. 259
järvi  = mokšamordva   äŕʿkä  Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]  = mokšamordva   äʀ́kä  UEW 1988  s. 633
järvi  = niittymari   jer  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246
[järvi]  = niittymari   [jer]  UEW 1988  s. 633
järvi  = niittymari   jer  Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]  = niittymari   jer  SSA 1 1992  s. 259
järvi  = vuorimari   jär  Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314
[järvi]  = vuorimari   [jä͔r]  UEW 1988  s. 633
[järvi]  = vuorimari   jär  SSA 1 1992  s. 259

järvi  < balttilaiset kielet:     Aikio, A. 2009 SaLw  s. 246


kantabaltti jaurā- 

väärin: kantabltissa *ek´w´er- HM



liettua jáura 
[järvi]  < balttilaiset kielet:     Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 124, 249


kantabaltti jaura- 


liettua jáura jaura = märkä, upottava maa, pehmeä savi
järvi  < balttilaiset kielet:     Junttila, S. 2012 SUST 266  s. 281


liettua jaura 
järvi  < balttilaiset kielet:     Napol'skich, W. 2002 StFU 2  s. 267


kantabaltti [jaura-


liettua [jáura
järvi  ?< balttilaiset kielet:     Grünthal, R. 2012 SUST 266  s. 313-314


kantabaltti [jaura-


liettua [jáura


http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=jaura&s=0&g=2&r=10631062

jáura  (1)
1. mitra zeme  (kas vasarā izkalst un saplaisā)
2. muklājs, staignājs
3. lauks. podzols, podzolaugsne;
jaurėti   (~ė́ja,  ~ė́jo) ,  veidoties podzolam, tapt par podzolu;
jaurinis   -ė  (1)
1. mitras zemes-
2. muklāja-, staignāja-
3. lauks. podzolaugsnes-; podzolēts   -a;
jaurus   -ì  (4) staigns   -a; muklains   -a; slīkšņains   -a
jauri pelkė - staigns purvs


Toiset yhdistavät liettuan jauran, joka tarkoittaa erityisesti roudan pehmeäksi myl- läämää maata (vielä paljon pahempi ohgelam baltiassakuin Suomessa, kun maa sulla jäätyy pitkin loskaista talvea, ja vettä riittää niin taivaalta kuin maastakin...

Antraštė: jáura

Straipsnelis:  žr. jūrios

Šaltinis: Solta 1960, 321t.

Antraštė: jáura

Reikšmė: šlapia, sunki dirva, balos žemė, šaltažemis



Toiset taas eivät, vaan yhdistävät jauran enemmäkin suomen sanoihin kura ja kuru, jopa kuri (ahdas reitti):

Straipsnelis:

žr. giaurė

Šaltinis: Urbutis 1997b, 245

Antraštė: jáura

Reikšmė: purvaina zeme

Straipsnelis:

Balode, aprašydama onimizaciją baltų hidronimijoje, lie. jáura ‘purvaina zeme’ sieja su arm. jur / jowr ‘ūdens’, alb. hurdē ‘dziļa vieta, dīķis; muklājs’ etc. (Būga RR II, 266; Endzelīns DI III(1), 465; DI IV(2), 230; Vanagas 1981, 139; Karulis LEV I 362, 93 etc.).

Šaltinis: Balode 2005, 28 ]




5.1 In|ari


Variantteja: saI Aanaar, saP Anár, ru Enare, vanhat dokumentit Inderiaur v. 1593, Indiager v.1729 (SPK 99), Indiager eller Enara Träsk (Hällström 2005 [1799]). Sa- muli Aikio (SPK s.v. Inari) katsoo aivan perustellusti, että nimi Inari periytyy jostain tuntemattomasta muinaiskielestä. On erittäin tärkeää huomioida vanhojen lähteiden nykynimestä poikkeavat variantit:vuonna 1593 Ind|er|iaur ja vielä niinkin myöhään kuin vuosina 1729 ja 1799 Ind|iager (SPK s.v. Inari; Hällström 2005 [1799]).

Formantit -iaur < sa *jauri ja -iager; vrt. merja *jäγra/ä (Ahlqvist 2006; Rahkonen 2011) ovat huomionarvoisia. Suomenkielisessä nimessä In|ari ei jälkikomponentti -ari välttämättä juonnu saamen sanasta jauri, koska variantin Ind|er|iaur sekä -er- että -iaur-komponenteilla on ilmeisesti sama merkitys ’järvi’.20

Tuskin saamelaiset inarilaiset olisivat toistaneet samassa nimessä kahta kertaa pe- räkkäin samaa saamelaista sanaa. Sen sijaan näyttää siltä, että komponentit -er- ja -iager- palautuvat yhteiseen originaaliin. Variantti -er- vastannee nimen nykysaame- laisia jälkikomponentteja -ár ja -aar (saP An|ár ja saI Aan|aar). Syvärin vesistöalu- eella ja Vologdan alueella esiintyy nimien määriteosa jagr(V) (< *jäγrä), jonka muun muassa Mullonen (2002), Matveev (2001) ja Saarikivi (2006) ovat tulkinneet merkitykseltään ’järvi’-sanaksi.


20. Hyvin mahdollisesti kirjurien merkitsemä -er- ääntyi reaalikielessä -är-.

21. Indiager-variantin jälkikomponentilla -iager ’järvi’ on siis runsaasti vastineita Syvärin vesistö-alueella ja Vologdan alueella (kartta 18).

Kartta 18.


Ind- ja Jagr-hydronyymit Syvärin–Suhonan alueella.


Formantin lisäksi myös nimikannalla ind- on useampia vastineita Syväri-Suhona-alueelta: Ojatin latvoilla Sondaljoen reitillä Ind|äŕ ~ Ind|äŕ|järv ~ Индярьозеро (MAG44) ja Šokšan reitillä Indaz|järv (MAG56), Vologdan alueella Suhonan vesis- tössä Sokol’skin piirissä joki nimeltä Inda|sar’ (AVO60V3),Valkeajärven pohjoispuo- lella Indoma|nka (AVO13G6). Matveev (2001: 252) mainitsee pohjoisvenäläisen joen nimen Ind|iga. Karjalan tasavallassa Suojärven piirissä esiintyy nimi Inda|-lammed (NA). Mahdollisesti nimi Inari on siis kehittynyt nykymuotoonsa alkuperäisestä asus- taan *Indjäγ(ə)r ~ (vanhoissa dokumenteissa) Indiager kantasaa-melaisen adaptaation kautta, jonka tuloksena ovat asut saI Aanaar ~ saP Anár ~ sm Inari. 22

Nimikannan taustalla oleva sana *ind(V)- ei juonnu tunnetuista nykykielistä.

21. Vrt. nimet Jagra (MAG4), Jagro|ručej ~ Jagreẻj (MAG6),Jagrema (MAG59),Jagra ~ Jagr|ozero (MAG102), Jagrema (AVO13A7), Jagryš (AVO26G2), Jagryš|skoe boloto (AVO36A1) (suolla on lukuisia pieniä järviä), Jagryš (AVO46G3) (joki virtaa järven läpi), Jagryš (AVO46B3), Jagryš (AVO56B2) (joki lähtee järvestä), Jagryš (AVO66A3).

22. Nimen inarinsaamelainen asu Aanaar tuntuisi edellyttävän kantasaamen originaalia *E̮ ̮ne̮ ̮r, kun taas pohjoissaamen Anár < *E̮ ̮nēr. Horjuvuus liittynee nimen adaptaatioon jostain substraattikielestä.

[HM: EI voisa sanoa, ettei missään kielessä, joista suomeen on lainattu paikannimiä, ei olisi ind-sanoja: esmerkiksi liettuan indas = astia,

Tarkime, kad iñd-as, retesnis ind-à, taip pat senesnis plurale tantum iñd-ai m. ‘naczynia kuchenne’ (SD³ 186) yra veiksmažodžio ind-ė́ti ‘įdėti’ derivatai, tiksliau tariant, deverbatyvai, kilę iš veiksmažodžio, kuris sinchroniniu požiūriu kalbančiųjų buvo suvoktas kaip verbum simplex su -ėti.

Suomen "itara" tulee mahdollisesti vasrakirvessanasta *indaras (endaras). En kyllä mitenkään väitä, että "Inari" tulisi tästä. Mutta väitän, että tosdistetta mistään täysin tuntemattomasta muinaiskielestä ei tässä kään ole annettu.]


5.2 Äht|äri < *Ätsäri


Ähtärinjärvi on geologisesti yksi Suomen mielenkiintoisimmista.Sen vedet ovat alun perin laskeneet Ähtävänjokea < *Ätsävä myöten Pohjanlahteen. Geologien arvion mukaan Inhanjoen synnyttyä vanhalla vedenjakajalla noin 3 200 vuotta sitten (kartta 19) alkoi niin sanottu bifurkaatiovaihe, jolloin vedet laskivat kahteen suuntaan, Koke- mäenjoen vesistöön ja Ähtäväjokeen.Yhteys Ähtävänjokeen katkesi noin 1 500 vuot- ta sitten (n. 500 jKr.). Nykyinen vedenjakaja on suurin piirtein Livonlähteen kohdalla (kartta 19). (Seppä & Tikkanen 2006: 89–92.)


Kartta 19.


Ähtärinjärvi.


Nimet *Ätsävä (joki) ja *Ätsäri (järvi) viittaavat muinaiseen latvajärvi- tai laskuvesi-suhteeseen (Vilkuna 1951; SPK s.v. Ähtävä lähteineen). Näin epäilemättä onkin. Siinä tapauksessa nimet on annettu vähintään yli 1 500 vuotta sitten ennen vesiyh-teyden katkeamista, jolloin nimikanta *ätsä saattaa olla jopa 2 000 vuotta vanha tai sitäkin vanhempi.

Nimikannan *ätsä- etymologia on vaikeasti selitettävissä (SPK s.v. Ähtäri, Ähtävä). Viljo Nissilä (1960) on esittänyt,että nimi voisi juontua saP ahcit ’tulvia’ vastaavasta sanasta. Tämä ei kuitenkaan näytä ensitavun a:n tähden äänteellisesti moitteetto- malta ratkaisulta, koska äännehistoriallisesti nykysaamen a palautuu < *e̮- < *i-.

Äts-nimi on mitä luultavimmin vähintään kantasaamen aikainen (ks. edellä), joten nimen ensitavun määrä ja geologiset seikat viittaavat järven nimen *Ätsäri ja joen nimen *Ätsävä keskinäiseen yhteyteen ennen vesiyhteyden katkeamista (n.500 jKr.). Näistä syistä on perusteltua ottaa huomioon mahdollisuus, että nimikanta *ätsä- saattaa juontua jostain tuntemattomasta esihistoriallisesta muinaiskielestä.


[HM:Ähtärin ruotsinkeilinen nimi Esse on preussia tarkoittaen ulkorajaa,
samaa juur- ta kuin mm. englannin "edge" (mutta EI "assaran/ezers/ežeras" = järvi)! Liettuan *aštrus = terä, äärilaita, venäjän ostyi. Vasarakirvessanasta tulee myös atrain, ehkä joidenin kielten ader = aura myös. Suomen aura ei tule täsätä, vaan "aurata" tarkoittaa "ilmata" balttikielissä.]

Topografian kannalta nimi voisi liittyä kannaksiin, mutta mitään todistetta tai rinnak- kaistapauksia ei voi esittää, ellei sellaiseksi ota Kyyjärven Ähtyrinpuroa, joka virtaa kahden laajahkon suon välitse. Suot ovat saattaneet olla nimen antamisen aikaan matalia järviä.

Järven nimen -äri-jälkikomponentin on katsottu syntyneen nimen kulumisen seurauk- sena asusta *Ätsäjärvi (SPK s.v. Ähtäri). Kuitenkin esimerkiksi nimen asu Etz|eri Jerfwi vuodelta 1650 (mp.) tuntuisi viittaavan siihen, että perusosa -järvi ei ollut ku-lunut nimessä Ätsäri eikä -äri-komponentin merkitystä ole tunnistettu sanaksi järvi.

Näin ollen on hyvinkin mahdollista, että nimen loppuosa -äri on paljon vanhempaa perua (vrt. varhaiset asiakirjanimet Edzör v. 1582, Edzärö v. 1613; mp. lähteineen). Ähtävän ruotsinkielisessä nimessä Esse esiintyvä konsonanttiyhtymä -ss- lienee pe-räisin suomalaisesta substraatista (SPK s.v. Ähtävä), joka vastaa lähistöllä puhutta- vaa Vetelin-Kaustisen murretta, jossa muun muassa metsä ~ messä, itse ~ isse, vit-sa ~ vissa,vrt.paikannimi Vissavesi [Kaustinen] (GT2000:107),karissa ’karitsa’ [Kaus- tinen, Veteli] (ALFE 3 s.v. karitsa). Pietarsaaren seudulla Ähtävänjoen varsilla esiin-tyy ruotsinkielinen nimi Edsev|ö < *Ätsävä|saari, mikä osaltaan näyttäisi todistavan joen nimen vanhemmasta asusta *Ätsävä.


5.3 Koit|ere


Suomessa:Koita (joki) (GT2000:102-103),Koitter|järvi (GT2000:60D1) [Savonlinna], Koitelinkoski [Kiiminki], Koitamanniemi [Orivesi], Koiti|järvi, -joki [Taivalkoski] (NA). Mahdollisia vastineita Venäjällä: Koiton|jarvi~Koitajärvi (TKRK91), ?Kojka (AJO75), ?Kojca (AKO31A2), ?Kojka (AKO173B2), ?Kojka (ATO65B4), ?Koj (AVO56B3), ?Koja|ra (GBO129).

Koska joen nimi on Koita, voi olettaa, että järvien Koit|ere (GT2000:102D2) ja Koitt|er -er(e)-jälkikomponentti palautuu johonkin ’järvi’-sanaan.Käsitellessään Koit- nimistöä SPK:n (s.v. Koitijärvi, s.v. Koitelinkoski) kirjoittajat esittävät täysin perus- teitta arvelun näiden nimien saamelaisperäisyydestä.Saarikivi (2006) mainitsee, että vokaali ä ei voi olla kantasaamen vokaalin *e̮ (tai sitä varhaisemman *i) vastine. *Ätsäri dokumentoituna nimenä on hyvin vanha, nimen etymologia on hämärä.

Latojoki


Arkangelin alueen Pinegan seudulla esiintyy venäjän murresana койдома [kojdo-ma] ’kulkukelpoinen suoalue’, vrt. Oriveden Koitamanniemi (NA). Saarikivi on verrannut sitä itämerensuomen sanaan keidas < germ skaiδaz. Topografisesti tämä selitys ei semanttisista syistä päde edellä esitettyihin Koit(V)-nimiin.

Kartta 20. Koitijärvi (Taivalkoski).
Kartta 21.Koitajoki ja Koitere (Ilomantsi).


Kartta 22.

Kartta 23.


Koitter-nimipesye (Savonlinna). Koiteli-saari Koitelinkoskessa (Kiiminki).


Periaatteessa kyseessä ehkä voisi olla kantasaamen aikainen,nykysaamesta kadon- nut, mahdollisesti itämerensuomen kautta eteläsaamelaisiin kieliin saatu vanha ger- maanilaina: kgerm *gaiđō-> ims *kaita (SSA 1 s.v. kaita) ?>ksa *kōjtē; vrt. sm kaima ~ ksa kōjmē (Lehtiranta 2001).

HM: Kaima(s) on kylä vasarakirveskieltä. Kaikilla kyläläisillä oli sama "sukunimi", eli ihmisiä kutsuttiin "suvultaan" kylän mukaan. Tapa on ollut Länsi-Suomessa käytössä paljon myöhemminkin ja yksi itä- ja länsisuomalaista kulttuuria erottanut tekijä. Koit-taa on myös vasarakirveskieltä, ja tarkoittaa keittää, paistaa, kovettaa ja myös aa-munkoittoa. Aurinko "paistaa" edelleenkin varsinkin länsi-Suomessa, mikä ulkomaa-laisia naurattaakin. Liettuassa aurinko "virtaa", ruotsissä "heijastaa ", venäjässä "säteilee", joissakin kielissä aurinko "keittää".


Koitelinkoskessa esiintyy pitkän ja kapean saaren nimi Koiteli (kartta 23). Koitter-järven (kartta 22) tapauksessa vesiyhteys on katkennut, mutta on ilmiselvästi aiem-min muodostanut pitkän ja kapean reitin nykyisten (lännessä) Koitterlahden ja Koit-terjärven välillä sekä (idässä) Koittervuoren vieressä, missä yhä on jonkinlainen oja. ’Kaita’-etymologia sopii topografisesti kaikkiin edellä esitettyihin nimiin: Koitijärvi on pitkä ja kapea (kartta 20), ja Koitereen eteläinen lahti, jonka läpi Koita-joki virtaa, on samaten pitkä ja kapea (kartta 21).

Koitterjärven muinainen sivureitti on ollut kapeikko, ja Koiteli on hyvin kapea ja pitkä saari.

[HM: Kaita, kaitsee on ainakin vasarakirvesverbi: *gaiti (*gaidzja), katras, kuurin ja liettuan gainti = ajaa, tislata, gainus = ajo, tislaus > Kainuu. (Imeisesti on poltettu jo vasrakirveaikaan määnyntervaakin, tai sitä on polttanut joku muu, "kilpaileva" joukko! Nimi on kuitenkin vasarakirveiltä.]



5.4 Syväri [Nilsiä]


Suomessa:Syvärinen [Äänekoski],Syväri [Joensuu], Syväri [Leppävuori], Syväri; Iso-, Pieni [Soini],Syväri [Sulkava/Juva], Syväri&Pikkusyväri [Lestijärvi] (NA). Vasti- neita Venäjällä: Svir’~Syväri (MAG1), Süväŕ (MAG34), Süväŕ ~ Glubokoe ozero (MAG44), Sivozero ~ Sivärgod (MAG41).

[HM: Suvorov]


Yleensä on ajateltu,että Syväri palautuu asuun < *Syväjärvi johtuen järven syvyy- destä (SPK s.v. Syväri). Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Ensinnäkin muutamat Suomen Syväri-järvet ovat suorastaan melko matalia.

[Baltian "Syväri" Syveris (ltg.) eli Sivers-jävi on baltian syvin järvi.

Järvet voivat myös mataloitua.]

Toiseksi tunnetuin Syväri, joka yhdistää Laatokan (liv. Aldoga, HM] ja Äänisen Liv. Än´n´i jaliv. Õneg, HM], ei edes ole järvi, vaan joki.Näyttäisi siltä, että syväri on ollut maastoappellatiivi, joka ei kuvaa veden syvyyttä, vaan vedenkokouman ja sen vie- ressä sijaitsevan maankohouman välistä huomattavaa korkeuseroa. Kaikki Suomen Syvärit näyttävät olevan sellaisia 23:

Nilsiän Syväri(järven) vieressä on nykyisin laskettelurinteenä toimiva Tahkomäki, joka kohoaa toistasataa metriä järven vedenpinnan yläpuolelle.Äänekosken Syväri- nen sijaitsee Syvärinmäen kupeessa. Korkeuseroa on yli 60 metriä.

Joensuun Syväri sijaitsee noin 50 metriä viereistä Syvärinmäkeä alempana,samoin Leppävirran Syväri, jonka kupeessa Syvärinvuori kohoaa yli 50 metriä ylemmäksi. Sulkavan ja Juvan rajalla Hakulisenvuori nousee 50 metriä korkeammalle kuin vierei- nen Syväri. Lestijärven Syväri on noin 10 metriä syvä suppa,jonka pohjalla on vettä. Kyseessä on siis (järven, joen,supan) vedenpinnan poikkeuksellisen suuri korkeusero verrattuna ympäröivään maastoon. Eräissä uralilaisissa kielissä on sanoja, jotka merkitsevät sekä korkeaa että syvää, mikä on tavallista monissa muissakin kielissä,  muassa md seŕej~seŕev~seŕeŋ (MW 4 s.v. seŕ), komi džudži̮d (SSKD s.v. джуджыд). Tämä vahvistaa edellä esitetyn semanttisen merkityksen mahdollisuut-ta. Syväri-vesien -äri- pääte ei näin ollen palaudu järveä merkitsevään sanaan, vaan kyseessä on johdin -ri, siis ims sana syvä + johdin -ri.


5.5 Yhteenveto


Näyttäisi siltä, että *-(V)ri-formantti liittyy Suomen alueella joihinkin opaakkeihin asiakirjojenkin mukaan vanhoihin (Inari 1556,1593, Ähtäri 1582, Koitere 1500; ks. SPK) suurten järvien nimiin. Joennimet Ähtävä ja Koita viittaavat siihen, että for-mantti *-(V)ri liittyy nimenomaan järviin. Koska varsinkin nimikannat *in(d)- ja *ätsä ovat etymologisesti vaikeasti selitettäviä ja ilmeisesti hyvin vanhoja, voi niiden olet-taa periytyvän sanastosta, joka ei ainakaan suoraan ole johdettavissa nykykielistä.

[HM: turha olettaa sellaisia kun -r- on vasarakirveskieln ja parin muunkin balttikielen ja sen päälle eräiden irani- kelttikielten adjektiivin johdin. (Toinen vsk:ssa on -ain-.)]

Formantti kuitenkin on uralilaista perua.

[HM: Ei ole, vaan indoeurrooppalaista.]

Nimen Inari variantilla Inder|jaur on ilmeisiä vastineita Syvärin vesistöalueella ja Vologdan alueen länsiosissa niin kuin monilla muillakin Lapin suurten vesien nimillä.

Tämä ansaitsisi tarkempaa tutkimusta,mikä ei tässä ole mahdollista.Nimistöllistä yh- teyttä voisi selittää hyvin vanha Lapin eränkäynti,jota olisivat harjoittaneet Syvärin ja Pohjois-Venäjän järviseudun muinaiset asukkaat jo ennen Lapin saamelaistumista.

[HM: Lapin saamelaistuminen on vanhempaa perua kuin se eränläynti.]


Edellä esitettyjen lisäksi on sellaisia -ari-päätteisiä järvennimiä kuin Hot|ari[Kitee], Iso- ja Pieni-Viht|ari [Heinävesi], Itt|ari [Joutsa], Kot|ari|järvi [Orivesi], Kiv|ari|järvi [Pudasjärvi], Kiv|ari|njärvi [Puolanka] (NA). Jotkin näistä ovat pienehköjä järviä.

Heinäveden Vihtari-järvet, Puolangan Kivarinjärvi ja Pudasjärven Kivarijärvi ovat melko suuria. Räisänen (2007, SPK s.v. Kivarinjärvi) on johtanut Kivarinjärven sa- nasta kiva ’kova’, ’luja’ + johdin -ri samalla tapaa kuin yllä esittämäni Syväri. Tämä selitys pätee johtimen osalta varmasti useisiin -(V)ri-päätteisiin järviin.

HM: vanha johdinta on ruvettu käyttämään uutena, kuten vaikka "lyhäri" (lyhitfimi ym.), keskari (keskiolut, keskikoulu) jne.]



23. Korkeuserot on laskettu karttojen korkeuskäyristä.


6 Päätelmät


Lopuksi voi sanoa,että useitten edellä esitettyjen nimien motivaatiot on helppo tode- ta,mutta niiden kielellinen tulkinta on huomattavasti hankalampaa. Joitain edellä esi- tetyistä nimistä voi topografisen säännönmukaisuutensa ja luontevan kantakieleen palautumisensa tähden pitää etymologisesti ratkaistuina: Uht-, Oht-, V(u)oht-nimet ’taipale, vetokannas’ sekä Vieksi-, Viiksi- ja ehkä Vääksy-nimet ’välijoki’.

Joillekin nimikannoille taas löytyy varsin mahdollinen,mutta ei täysin varma etymolo- gia: Kemi- ?< *käme ’joki, virta’,Sond- ?< *sonta ’käyrä’.Edellä tutkittu nimiaineisto sisältää etymologisesti myös hyvin epävarmoja nimiä, kuten Inari ~ Indiager, *Ätsäri ja Koitere.

[HM: Kaikki on balttinimiä, useasta eri kielestä.]


Kantasanoihin *ukti̮, *veksi/*viksi, *sonta ja (kemi <) ?*käme palautuvien nimien levikki on keskenään hyvin samankaltainen (kartta 24). Nimien taustalla esiintyvät sanat ovat tästä syystä oletettavasti peräisin samasta kielestä tai sen eri murteista. Variantit voi selittää joko erilaisina adaptaatioina tai alkuaankin eri murteisiin kuuluneina sanoina.

[HM: Eivät ole: Kemi on irania, veksi balttia. Muista paha sanoa varamsti. Voivat olla SU.takin. ("Persermaania" ne eivät ole kanta- eivätkä lanta-.)]


Tässä artikkelissa esitetyistä nimistä paleoeurooppalaisia nimikantoja voisivat olla Äts- ja Ind-, koska niille ei löydy minkäänlaista uralilaisiin kieliin perustuvaa etymo- logiaa. Tällöin näiden nimikantojen yhteydessä esiintyvä -(V)ri-formantti < ’järvi’ voisi olla myöhempää uralilaista perua.

[HM: Balttia ovat kaikki.]


Tuntemattomiin uralilaisiin kielimuotoihin taas perustunevat kannaksiin liittyvät Uht-, Oht-, Vuoht-nimet,

[Nämä saattavt perustua...]

välijokiin liittyvät Vieks-, Viiks- ja mahdollisesti Vääks- nimet sekä Kemi-

HM: Indoeurooppa, ei germ.]

ja S(u)ont-nimet. Näiden nimien taustalla esiintyvät sanat *viksi/*veksi ja mahdolli-sena esittämäni *käme palautuvat suomalais-permiläiseen kantakieleen sekä *ukti̮ aina kantauraliin.

[HM: Suomesta ennen vasrakirveskieltä ei tiedetä paljoakaan. Vasarakirveiden mukana on tullut myös uutta Suomea Volgalta.]

Ne ovat siis vanhoja uralilaiskieliin liittyviä perintösanoja,joita nimistön levinnän poh- jalta arvioiden ei ole enää esiintynyt myöhäiskantasuomessa, kantamordvassa eikä kantasaamessa, mutta kylläkin merjalaiskielissä ja pohjoisissa x-kielissä (Rahkonen 2012: 20, kartta 2).

Edellä esitettyjen nimien voisi tietysti periaatteessa ajatella perustuvan itämeren- suomesta tai saamesta kadonneeseen sanastoon. Kun ottaa huomioon suurimpien järvien etymologisesti opaakkien nimien suuren määrän, noin 25 prosenttia, tuntuu vaikealta hyväksyä lukumääräisesti näin suureen kadonneeseen suomalaiseen tai saamelaiseen sanastoon perustuva selitysmalli. Sen sijaan oletettavampaa on, että taustalla on jokin tuntematon kieli tai joukko lähisukukieliä tai niiden murteita.

[Tuo määrä on vain arvoitsijoiden huonoutta ja kovakorvaisuutta...

Täysin tuntemattomia kieliä ei ole välttämätöntä olettaa ainoatakaan.]


Esitetyn nimistön levintä (kartta 24) ei sekään tue lainkaan itämerensuomalaista läh- tökohtaa, koska näitä nimiä ei esiinny Suomen niin sanotun rannikkokulttuurin eikä Viron alueella, jonne myöhäiskantasuomea puhunut väestö perinteisesti on sijoitettu (Itkonen 1980; Kallio 2006: 18,2009: 40–42). Lisäksi esiintyy äänteellisiä vaikeuksia, esimerkiksi kantauralin *ukti̮ > ims oht- tai vuoht- ei ole mahdollinen.


[Vasrakirveskieltä ei puhuttu baltiassa muulla kuin seelialueella, ja ehkä kuurilaisten tuntemattomalla alueella (sikäli kuin se oli baltiassa.]


Kantasaamelainen lähtökohta olisi areaalisesti vain osittain mahdollinen eikä foneet-tisesti tai leksikaalisestikaan ongelmaton. Esimerkiksi kantauralin *ukti̮ ei ensitavun vokaalinsa tähden voi edustua saamessa asussa uht(V). Kantasaamelaisen ensita- vun vokaalin pitäisi olla <o> (ksa *okte̮). Saamelaishypoteesi on epätodennäköinen myös kaikkialla säännöllisesti esiintyvän konsonattiyhtymänsä -ht- tähden (Uht-, Oht-, V(u)oht-),vaikka ottaisi huomioon Sisä-Suomen kadonneiden saamelaiskielten todennäköisenfonologisen ja leksikaalisen monimuotoisuudenkin (Aikio 2009; Saari- kivi 2004b) tai itämerensuomalaisen adaptaation. Missään nykyään tunnetussa saa- melaiskielessä ei esiinny kantasanoihin *ukti, *veksi/*viksi, *käme, *sonta palautuvia sanoja.

[Saamelaiset eivät tehneet vesistöjärjestelyjä, eivät tehneet peltoviljelyä, käyttäneet hevosia eivätkä tervaa.]

Näin ollen näiden nimien taustalla oleva sanasto näyttää kadonneen jo ennen suomen, saamen ja mordvankin erilliskehitystä. 24

Sen sijaan on luultavampaa, että sanat säilyivät kauemmin olettamassani  x-kielessä (tai -kielissä) ja merjalaiskielissä.

[HM. On turhaa vääntää vilpillisin keinoin "x-kieliä", joille ei ole todellista tarvetta.]

Melko laajasti säilynyt edellä esitetty nimistö tuskin on kokonaisuudessaan niin van- haa, että olisi peräisin suomalais-permiläisen kantakielen ajoilta asti. Tällöin nimien iäksi tulisi peräti 3 000–4 000 vuotta riippuen kantakielten ikäämisestä. Koit(V)-nimi- kannan taustalla oleva sana saattaa olla itämerensuomesta kantasaamen eteläisiin murteisiin tullut germaaniperäinen laina.

HM: Vasarakievasbaltin sanoilla on ikää jop 5000 vuotta.]


Edellä esitettyjen nimien yhteinen levikki vastaa pitkälti tekstiilikeramiikan (Suomes- sa 1900-800 eKr.) levintäaluetta Suomessa ja Pohjois-Venäjällä (Carpelan& Parpola 2001: 89,kartta 21).Jo von Hertzen (1973:80-82) nojautuen eri arkeologien näkemyk- siin viittasi siihen mahdollisuuteen,että juuri tekstiilikeraamikot uralilaistivat Itämeren alueen.

[HM: Vasarakirveet tulivat 5000 sitten itäbalttikielineen uralilaiskieliseen maahan.]

Tämä on epäuskottavaa, koska tekstiilikeramiikka levisi vain Sisä-Suomeen ja Karja- laan.Myöhemmin esimerkiksi Carpelan on useissakin yhteyksissä katsonut tekstiilike- ramiikan leviämisen luoteeseen kohti Karjalaa ja Suomea merkinneen jonkinasteista väestöliikettä,mutta siten,että alkuperäisväestö säilyi (mm. Carpelan 1998; Carpelan & Parpola 2001). Muutoinkin on todettava,että von Hertzenin artikkelin kirjoittamisen jälkeen on kertynyt paljon uutta tekstiilikeramiikkaa koskevaa tietoa (esim. Lavento 2001).

Tekstiilikeramiikka syntyi Okan-Ylä-Volgan alueella vanhan nuorakeraamisen kulttuu- rin pohjalta (Venäjällä Fatjanovon kulttuuri n. 2500–1900 eKr.) ja osaltaan Pozdnja- kovon kulttuurin vaikutuksesta noin 1900 eKr. (mm. Carpelan 1999). Tekstiilikera- miikka ei suinkaan ollut mikään täysin yhtenäinen kokonaisuus, sillä sen sisällä esiin-tyi monia alaryhmiä jo pelkästään Suomen ja Karjalan alueilla (ks. Lavento 2001). Keski-Venäjältä levinnyt tekstiilipainanteinen keramiikka Suomessa ja Karjalassa oli kuitenkin uusi innovaatio muun muassa siinä mielessä,että siinä sideaine yleensä oli orgaanista perua syrjäyttäen pitkälti aiemmin käytetyn asbestin (mts.50-51). Tätä voi pitää teknisenä huononnuksena, mikä saattaa epäsuorasti tukea ajatusta migraatios-ta, koska voisi olettaa, ettei alkuperäisväestö olisi vaihtanut huonolaatuisempaan ke-ramiikkaan.Asbesti säilyttikin osittain asemansa sideaineena ja viittaa alkuperäisvä-estön säilymiseen alueella (Carpelan&Parpola 2001; Lavento 2001). Asbestin käyttö nousi uuteen kukoistukseen varhaisella rautakaudella Luukonsaaren ja Sirnihtan keramiikassa (Lavento 2001).

Tulkitsisin nimistöaineistoa hypoteettisesti siten, että länsiuralilaisen kielen 25 poh- joista murretta puhuneet tekstiilikeraamikot alkoivat rautakaudelle tultaessa Suomen ja Karjalan alueella eriytyä kielellisesti toisaalta kantasaamelaiseksi ja toisaalta itämerensuomalaisen adaptaation.


24. Näihin muinaissanoihin perustuvaa nimistöä ei esiinny myöskään muinaisilla mordvalaisalueilla
(ks. Rahkonen 2012: 19–20, kartta 2).

25. Länsiuralilaisella kielellä tarkoitan jokseenkin samaa kuin perinteinen ilmaus suomalais-mordvalainen fonologisen
ja leksikaalisen monimuotoisuudenkin (Aikio 2009; Saarikivi 2004b) tai

Missään nykyään tunnetussa saamelaiskielessä ei esiinny kantasanoihin *ukti, *veksi/ *viksi, *käme, *sonta palautuvia sanoja. Näin ollen näiden nimien taustalla oleva sanasto näyttää kadonneen jo ennen suomen, saamen ja mordvankin erilliske- hitystä.24 Sen sijaan on luultavampaa, että sanat säilyivät kauemmin olettamassani x-kielessä (tai -kielissä) ja merjalaiskielissä. Melko laajasti säilynyt edellä esitetty ni- mistö tuskin on kokonaisuudessaan niin vanhaa, että olisi peräisin suomalais-permi-läisen kantakielen ajoilta asti. Tällöin nimien iäksi tulisi peräti 3 000-4000 vuotta riip- puen kantakielten ikäämisestä. Koit(V)-nimikannan taustalla oleva sana saattaa olla itämerensuomesta kantasaamen eteläisiin murteisiin tullut germaani-peräinen laina.

[HM: Kun ei ole niin ei ole, vaan taattua vasarakirvestä. Germanneja ei ollut vielä pa- riin tyúhanteen vuoteen mailla halmeilla. He tulivat Itämerelle vasta ajanlaskun alussa.]



Edellä esitettyjen nimien yhteinen levikki vastaa pitkälti tekstiilikeramiikan (Suomes- sa 1900-800 eKr.) levintäaluetta Suomessa ja Pohjois-Venäjällä (Carpelan& Parpola 2001:89,kartta 21). Jo von Hertzen (1973:80-82) nojautuen eri arkeologien näkemyk- siinviittasi siihen mahdollisuuteen, että juuri tekstiilikeraamikot uralilaistivat Itämeren alueen.

Tämä on epäuskottavaa, koska tekstiilikeramiikka levisi vain Sisä-Suomeen ja Karja- laan. Myöhemmin esimerkiksi Carpelan on useissakin yhteyksissä katsonut tekstiili- keramiikan leviämisen luoteeseen kohti Karjalaa ja Suomea merkinneen jonkinas-teista väestöliikettä,mutta siten,että alkuperäisväestö säilyi (mm. Carpelan 1998: 82; Carpelan & Parpola 2001: 88–89). Muutoinkin on todettava, että von Hertzenin artik- kelin kirjoittamisen jälkeen on kertynyt paljon uutta tekstiilikeramiikkaa koskevaa tietoa (esim. Lavento 2001).

Tekstiilikeramiikka syntyi Okan–Ylä-Volgan alueella vanhan nuorakeraamisen kult- tuurin pohjalta (Venäjällä Fatjanovon kulttuuri n. 2500–1900 eKr.) ja osaltaan Pozd- njakovon kulttuurin vaikutuksesta noin 1900 eKr. (mm. Carpelan 1999: 268). Tekstii- likeramiikka ei suinkaan ollut mikään täysin yhtenäinen kokonaisuus,sillä sen sisällä esiintyi monia alaryhmiä jo pelkästään Suomen ja Karjalan alueilla (ks.Lavento 2001 :165-167,185).Keski-Venäjältä levinnyt tekstiilipainanteinen keramiikka Suomessa ja Karjalassa oli kuitenkin uusi innovaatio muun muassa siinä mielessä, että siinä side- aine yleensä oli orgaanista perua syrjäyttäen pitkälti aiemmin käytetyn asbestin (mts. 50-51).Tätä voi pitää teknisenä huononnuksena, mikä saattaa epäsuorasti tu-kea ajatusta migraatiosta,koska voisi olettaa, ettei alkuperäisväestö olisi vaihtanut huonolaatuisempaan keramiikkaan.Asbesti säilyttikin osittain asemansa sideaineena ja viittaa alkuperäisväestön säilymiseen alueella (Carpelan&Parpola 2001:89; Laven- to 2001: 167). Asbestin käyttö nousi uuteen kukoistukseen varhaisella rautakaudella Luukonsaaren ja Sirnihtan keramiikassa (Lavento 2001: 116).

Tulkitsisin nimistöaineistoa hypoteettisesti siten, että länsiuralilaisen kielen 25 poh- joista murretta puhuneet tekstiilikeraamikot alkoivat rautakaudelle tultaessa Suomen ja Karjalan alueella eriytyä kielellisesti toisaalta kantasaamelaiseksi ja toisaalta x- kieliseksi ryhmäksi tai luultavammin eri murteisiin perustuviksi ryhmiksi.

Kantasaamella oli enemmän yhteistä sen kantasuomalaisen kielimuodon kanssa, josta syntyi sittemmin itämerensuomi (Sammallahti 1999:70).Sillä oli lisäksi germaa- nikontakteja (Aikio 2006). Sen sijaan x-kielellä (-kielillä), jolla saattoi olla useampia tytärkieliä, oli enemmän yhteyttä Rybinskin–Kostroman Volgalle (merjalaisalueille) ja etenkin Venäjän pohjoiselle järvialueelle. Suomen alueella esiintyvällä x-kielisellä nimistöllä onkin erittäin vahva edustus juuri Syvärin ja Suhonan välisellä alueella


(kartta 24).
Kartta 24.


Tuntemattomaan uralilaiseen kieleen perustuvaa nimistöä ja etnografinen tilanne ensimmäisellä tuhatluvulla eKr. sekä kantasaamen leviämisen suunnat.


Helsinki St.Petersburg Vologda Arkangel,Kem(V), Kymi, Ind-, Uht-, Oht-, Voht-,Veks-, Vieks-, Viiks-, Vääks,-Sond-, Suont-, Sund

kantasaamen leviämissuunnat
Kantasuomalaisia Kanta? saamelaisia
X-kielistä
uralilaista väestöä
Paleoeurooppalaista väestöä
Kantasuomalaisia ja germaaneja
X-kielen ydinalue


24. Näihin muinaissanoihin perustuvaa nimistöä ei esiinny myöskään muinaisilla mordvalaisalueilla (ks. Rahkonen 2012: 19–20, kartta 2).
25. Länsiuralilaisella kielellä tarkoitan jokseenkin samaa kuin perinteinen ilmaus suomalais-mordvalainen


Kartta 25.

Tekstiilikeramiikan levintä Carpelanin ja Parpolan (2001) mukaan. Itkosen (1997), Kallion (tulossa 2013) ja Saarikiven (2011) näkemyksiin yhtyen enusko, että varsi-naista suomalais-saamelaista kantakieltä reaalisesti puhuttuna kielenä koskaan oli olemassa. Heidän esittämiinsä argumentteihin voi vielä lisätä, että esimerkiksi mer- jalla ja saamella oli joitain sellaisia yhteisiä piirteitä, joilla ei ole vastineita itämeren-suomessa.

Merjalaisalueiden nimistön pohjalta voi rekonstruoida muun  muassa sananalkuisen *a:n vo:llistumisen, esimerkiksi merja *volo- vs. ksa *vōlē ’ala-’, merja *vondo- vs. ksa *vōmtē-antaa’ tai ’järvi’-sanan palautuminen itämerensuomesta poiketen kan-tasanaan *jäkrä > ksa *jāvrē, merja *jäγra/ä (Saarikivi 2004a:216; Rahkonen 2009). Länsiuralilaisten kielten historian ymmärtämiseksi merjalaiskielten tuntemisen merkitys on suuri. 26

Tähän myös Itkonen (1997: 255) viittaa. Olettaisin mieluummin uralilaisten kielten läntisen haaran hajautuneen vähitellen murteutumisen ja ulkoisten keskenään eri-laisten kontaktien kautta suoraan niiksi kantakieliksi,joista polveutuvat mordva, itä-merensuomi, saame, merja ja sellaiset meille tuntemattomat ryhmät, joita ovat olleet muun muassa novgorodilaiset tšuudit (Rahkonen 2011) sekä edellä esitetty pohjoinen länsiuralilainen x-kielinen ryhmä tai ryhmät.


26. Merjalaiskieliin kuuluivat itse merjan lisäksi muroma, niin sanottu ”itä-tšuudi” ja pohjoisen järviseudun kieli (ks. Rahkonen 2012: 19–27, 38, 2011: 254–255).


Kartat
AJO = Атлас Ярославской области. 1:100 000. Москва: Роскартография 2002.
AKO = Атлас Костромской области. 1:100 000. Тверь: Роскартография 2009.
ALO = Атлас Ленинградская овласть. 1:200 000. Санкт-Петербург: ФГУП
«Аэрогеодезия» 2005.
ANO = Атлас. Новгородская область.1:200 000. Новгород: ФГУП Новгородское
Аэрогеодезическое Предприятие 2006.
ATO = Атлас Тверской области. 1:100 000. Москва: Роскартография 2005.
AVO = Атлас Вологодская область. 1:200 000. СТ. Петербург: ФГУП «Аэрогеодезия» 2008.
GT2000 = GT Tiekartasto 2000. 1:200 000, 1:400 000. Helsinki: Karttakeskus 2000.
GUGK/Onega = ГУГК СССР Онега. 1:500 000. Ленинград: ГУГК 1990.
GUGK/Kotlas = ГУГК СССР Котлас. 1:1 000 000. Ленинград: ГУГК 1990.
TKRK = Топографическая карта. Республика Карелия. 1:200 000. Санкт-Петербург: ВТУ
ГШ 1997.
WRG = Vasmer, Max 1961–69. Wörterbuch der Russischen gewässernamen I–V. Berlin:Nachtrag.


Lähteet
Ahlqvist = Альквист, Арья 2001: Субстратная топонимия Ярославского Повол-жья. Очерки исторической географии северо-запад России. – А. С. Герд & Г. С. Лебедев (toim.), Славяне и финны s. 436–467. Санкт Петербург: Издательство С. Петербургского университета.

2006: Ancient lakes in the former Finno-Ugrian territories of Central Russia. An ex-perimentalonomastic. Paleogeographical study. – Juhani Nuorluoto (toim.), The sla-vicizationof the Russian North s.11–49.Slavica Helsingensia 27.Helsinki: Department of Slavonic and Baltic Languages and Literatures at Helsinki University.

Aikio, Ante 2004: An essay on substrate studies and the origin of Saami. – Irma Hyvärinen, Petri Kallio & Jarmo Korhonen (toim.), Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen. Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag s. 5–34. Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63. Helsinki: Société Néophilologique. 2006: On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 91 s. 9–55. 2007: The study of Saami substrate toponyms in Finland. – Onomastica Uralica 4 s.157–197.
2009: The Saami loanwords in Finnish and Karelian. Oulu: [A. Aikio]. cc.oulu.fi/~anaikio/slw.pdf.

2012: On Finnic long vowels, Samoyed vowel sequences, and Proto-Uralic *x. – Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (toim.), Per Urales ad Orientem.Iter polyphonicum multilingue s. 227–250. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 264. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Aikio, Ante – Aikio, Aslak 2001: Heimovaelluksista asutusjatkuvuuteen. Suomalaisen väestöhistorian tutkimuksen pirstoutuminen. – Muinaistutkija 4/2001

Ainiala, Terhi – Saarelma, Minna – Sjöblom, Paula 2008: Nimistöntutkimuksen perusteet. Tietolipas 221. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ALFE = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Alfe 3. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2010.

Ariste, Paul 1971: Die ältesten Substrate in den ostseefinnischen Sprachen. – Совецкое финно-угроведение 7 s. 251–258.

Carpelan, Christian 1998: Suomi,häme, abme sekä finne arkeologian näkökulmasta. –
Riho Grünthal & Johanna Laakso (toim.), Oekeeta asijoo. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagenerii s. 76–88. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 228. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

1999: Käännekohtia Suomen esihistoriassa aikavälillä 5100...1000 eKr. – Paul Fogelberg (toim.), Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan s. 249–280. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.

2006: On archaeological aspects of Uralic, Finno-Ugric and Finnic societies before AD 800. – Juhani Nuorluoto (toim.),The Slavicization of the Russian North s. 78–92. SlavicaHelsingensia 27.Helsinki: Department of Slavonic and Baltic Languages and Literatures at Helsinki University.

Carpelan, Christian – Parpola, Asko 2001: Emergence, contacts and dispersal of Proto-Indo-European, Proto-Uralic and Proto-Aryan in archaeological perspective. –
Christian Carpelan, Asko Parpola & Petteri Koskikallio (toim.), Early contacts between Uralic and Indo-European. Linguistic and archaeological considerations s. 55–150. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Dal’ = Даль, Владимир 1880–82: Тольковой словарь живого великорусского языка I–IV. Москва: Русский Язык.

Ganander = Christfrid Ganander 1997 [1787]: Nytt finskt lexicon. Toimittanut Liisa Nuutinen.Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 95. Helsinki: Kotimais- ten kielten tutkimuskeskus.

GBO = Смолицкая Г. П. 1976: Гидронимия бассейна Оки. Москва.

Hackman, Alfred 1905: Die Ältere Eisenzeit in Finnland. Helsingfors: [A.Hackman].

Hertzen von, Erik 1973: Itämerensuomen lainakerrostumien ikäämisestä. – Suoma-lais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 72 s. 77–104.

Huurre, Matti 1995: 9 000 vuotta Suomen esihistoriaa. Helsinki: Otava.

Häkkinen, Jaakko 2010a: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen 1. – Muinaistutkija 1/2010 s. 19–36.2010b: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen 2. – Muinaistutkija 2/2010 s.51–64.

Hällström, Carl Petter 2005 [1799]: Suomi-kartasto. Suomen Karttakirja 1799. Toimittaneet Jan Strang & Erkki-Sakari Harju. Porvoo: Genimap.

Itkonen, Terho 1980: Suomessa puhutun suomen juuret. – Tiede 2000 2/1980
1997: Reflections on Pre-Uralic and the ”Saami-Finnic protolanguage”. – Finnisch-Ugrische Forschungen 54 s. 229–266.

Janhunen, Juha 2005: När kom finnarna till Finland? – Sphinx 2004–2005 s. 77–91.

Kalima, Jalo 1942: Karjalaiset ja merjalaiset. – Uusi Suomi -lehti 19.7.1942.

Kallio, Petri 2006: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. – Virittäjä 110
2009: Stratigraphy of Indo-European loanwords in Saami. – Tiina Äikäs (toim.), The roots of Saami ethnicitics, societies and space/places s.30–45. Oulu: Publications of the Giellagas Institute. (tulossa 2013): The prehistoric Germanic loanword strata in Finnic. – Petri Kallio & Riho Grünthal (toim.),Linguistic map of prehistoric North Eu-ro
pe. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne. Helsinki: Société Finno-Ougrienne.

Kivikoski, Ella 1961: Suomen Esihistoria. – Jalmari Jaakkola (toim.), Suomen historia I. Porvoo: WSOY.

Kiviniemi, Eero 1977: Väärät vedet. Tutkimus mallien osuudesta nimen muodostuk- sessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 337. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
1980: Nimistö Suomen esihistorian tutkimuksen aineistona. – Virittäjä 84
1990: Perustietoa paikannimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koivulehto, Jorma 1987: Namn som kan tolkas urgermanskt. – Klassiska problem inom  finlandssvensk ortnamnsforskning s. 27–42. Studier i nordisk filologi 67. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet I Finland 539. Helsingfors: Svenska Litteratursällskapet.
2006: Arkeologia, kielihistoria ja jatkuvuusteoria. – Mervi Suhonen (toim.), Arkeolo- gian lumoa synkkyyteen. Artikkeleita Christian Carpelanin juhlapäiväksi s. Helsinki: Yliopistopaino.

Korhonen, Mikko 1981: Johdatus lapin kielen historiaan.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 370. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Lavento, Mika 2001: Textile ceramics in Finland and on the Karelian isthmus. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 109. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys.

Lehtiranta, Juhani 2001: Yhteissaamelainen sanasto. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 200. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Lytkin – Guljaev = Лыткин, В. И. – Гуляев, Е. С. 1999: Краткий этимологический словарь коми языка. Сыктывкар: Коми книжное издательство.

MAG = Муллонен, И. И. – Азарова, И. В. – Герд, А. С. 1997: Словарь гидронимов юго-восточного Приладожья басейн реки Свирь. Ст. Петербург: Издательство С.Петербурского университета.

Manni-Lindqvist, Tiina 2007: Suontee. – Sirkka Paikkala (päätoim.), Suomalainen paikannimikirja s. 431.Helsinki:Karttakeskus&Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Matveev = Матвеев, А. К. 2001: Субстратная топонимия Русского Севера. Ч. 1. Екатеринбург:Исдательство Уральского Университа.
2004: Субстратная топонимия Русского Севера. Ч. 2. Екатеринбург: Исдатель- ство Уральского Университа.

Meinander, Carl Fredrik 1969: Dåvits. En essä om förromersk järnålder. – Finskt Museum 1969 s. 27–69. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys ry.

Mikkonen,Pirjo ö Paikkala,Sirkka 2000:Sukunimet.Uudistettu laitos.Helsinki: Otava.

Mullonen = Муллонен И. И. 2002 Топонимия Присвирья. Проблемы этноязыкого
контактирования.Петрозаводск: Российская академия наук. Карельский научный центр. Институт языка, литературы и истории.

MW 4 = Mordwinisches Wörterbuch IV. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XXXXIII. 4 S–Ž. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 1996.

NA = Kotimaisten kielten keskuksen nimiarkisto.

Nissilä, Viljo 1960: Huomioita Ähtärin nimestä. – Virittäjä 64 s. 331–332.

Paikkala, Sirkka 2007: Kemijärvi. – Sirkka Paikkala (päätoim.), Suomalainen pai- kannimikirja s. 152. Helsinki: Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

PKOP = Писцовые книги Обонежской пятины 1496 и 1563 гг. Ленинград 1930.PP = Fogelberg, Paul (toim.) 1999: Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan.Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.

Rahkonen, Pauli 2009: The linguistic background of Meshchera tribe and principal areas of settlement. – Finnisch-Ugrische Forschungen 60 s. 162–202.
2011: Finno-Ugric hydronyms of the river Volkhov and Luga catchment areas. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 93 s. 205–266.
2012: Границы распространения меряно-муромских и древнемордовских
гидронимов в верховьях Волги и бассейне реки Оки. – Вопросы Ономастики 1/2012.

Räisänen, Alpo 2003: Nimet mieltä kiehtovat. Etymologista nimistön tutkimusta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 936. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
2007: Kivarinjärvi. – Sirkka Paikkala (päätoim.), Suomalainen paikannimikirja s. 167. Helsinki: Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Saarikivi, Janne 2004a: Is there Paleo-European substratum interference in westernbranches of Uralic? – Journal de la Société Finno-Ougrienne 90 s.187–214.
2004b: Über die saamischen Substratennamen des Nordrusslands und Finnlands. – Finnisch-Ugrische Forschungen 58 s. 162–234.
2006: On the Uralic substrate toponymy of Arkhangelsk region. Problems of research methodology and ethnohistorical interpretation. – Onomastica Uralica 4
2011: Saamelaiskielet. Historiaa ja nykypäivää. – Saamentutkimus tänään. Tietolipas 234. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Salminen, Tapani 1999: Euroopan kielet muinoin ja nykyisin. – Paul Fogelberg (toim.), Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.

Salmons, Joe 1992: Northwest Indo-European vocabulary and substrate phonology. – Roger Pearson (toim.), Perspectives on Indo-European language, culture and reli- gion. Studies in honor of Edgar C. Polomé. Vol.2 s. 265 – 279. Journal of Indo-Eu- ropean Studies.Monograph Series.Washington D.C.:Institute for the Study of Man.

Sammallahti, Pekka 1988: Historical phonology of Uralic languages. With special reference to Samoyed, Ugric and Permic. – Denis Sinor (toim.), Uralic languages description, history and foreign influences s. 478–554. Leiden: E. J. Brill.
1999: Saamen kielen ja saamelaisten alkuperästä.– Paul Fogelberg (toim.), Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan s. 249–280. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 153. Helsinki: Societas Scientiarum Fennica.

Schalin, Johan 2012: Namnet Kymmene. – Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (toim.), Per Urales ad Orientem. Iter polyphonicum multilingue s. 389–398. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 264. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Seppä, Heikki – Tikkanen, Matti 2006: Ähtärinjärven vanha lasku-uoma. – Geologi-- lehti 3/2006 s. 89–94.

Sjögren, Andreas Johan 1828: Anteckningar om församlingarne i Kemi-Lappmark. Helsingfors: [s.n.], 1828 tryckt hos J.Simelii Enka. 1861: Gesammelte Schriften. Band 1. Historisch-Etnographische Abhandlung über den finnisch-russischen Norden. Leiptzig: Zentralantiquariat der Deutschen Demokratischen Republik.

SMJ = Словарь марийского языка 9. Йошкар-Ола: Марийский научно исследовательскийинститут 2004.

SPK = Suomalainen paikannimikirja. Päätoimittaja Sirkka Paikkala. Helsinki: Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2007.

SSA1 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1992.

SSA3 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 3 R–Ö. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2000.

SSKD = Сравнительный Словарь Коми-Зырянских Диалектов. Сыктывкар: Коми книжное издательство 1961.

TVS = Gallén, Jari (toim.) 1984: Suomen väestön esihistorialliset juuret.

Tvärminnen symposiumi 17. –19.1.1980. Bidrag till kännedom av Finnlands natur och folk 131. Helsinki: Suomen Tiedeseura.

UEW = Rédej, Karoly (toim.) 1986–91: Uralisches Etymologisches Wörterbuch. Budapest: Akadémiai Kiadó.

Vahtola, Jouko 1980: Torniojoki- ja Kemijokilaakson asutuksen synty. Nimistötieteellinen ja historiallinen tutkimus. Studia Historica Septentrionalia 3. Rovaniemi: Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys.

Vilkuna, Kustaa 1951: Ähtärin nimestä ja muinaisuudesta. Vanhaa Ähtäriä. – Kyrönmaa VIII s. 7–21. Etelä-Pohjalaisen Osakunnan Kotiseutujulkaisuja. Helsinki: Etelä-Pohjalainen Osakunta.


SUMMARY


Etymological opacity in Finnish hydronyms

The article examines a number of Fin-nish hydronyms whose linguistic origins have hitherto been left unexplored in extant research. Of the eighty-five largest lakes in Finland, at least around twenty-five percent are considered opaque by Suomalainen paikannimikirja. Some of the more obscure hydronyms, however, are equivalent to hydronyms in Northern and Central Russia.


The etymology of certain hydronyms can be defined according to the regular topo- graphy of bodies of water. Examples of this phenomenon are names associated with isthmuses and tracks for dragging boats over a neck of land that can be traced back to the Proto-Uralic form *ukti̮. The same applies to short tributaries, connecting two bodies of water whose names appear in Northern and Central Russia in the form veksa, which in turn is equivalent to the Komi word vis ‘tributary’ (Finnish: ‘välijoki’). This Komi word can be extrapolated from the earlier form *viksa. Both these words have equivalents in Finnish hydronymy. Finnish names often have stems that can be traced back to the forms *sont(V)> suont- and ?*käme>kemi.The spread of these stems follows rather closely the westward path of Eastern Textile Ceramics.


Finnish features a number of lake names ending in -(V)ri whose stems cannot be derived from any known Uralic languages,including Inari ~ Indiager (1799), Ähtärin- järvi < *Ätsäri and also possibly Koitere. Nonetheless,the particle -(V)ri can be seen to arise from a Western Uralic form of the word järvi ‘lake’. It would appear that the stem of names existed much earlier and that other components were added at a much later stage. Thus, non-Uralic Paleo-European nomenclature represents the earliest linguistic layer, upon which the Uralic layer has subsequently formed.

However, the process of retracing the words behind Uralic place names back to their forms in later Proto-Finnic or Proto-Sámi is not without its difficulties. Words of this kind do not appear in the Mordvinic language regions, but are common in Yaroslavl, Kostroma and Vologda oblasts. For this reason, the language behind these place names is in the article referred to as language x, denoting a northern dialect of a Western Uralic language. The speakers of this language are assumed to have belonged to a group of people having used Textile Ceramics.

The central conclusion presented in this article is that there exists in Finland stems of hydronyms based around some form of Uralic language, appearing across an area stretching from Finland all the way to the Volga at Kostroma, primarily via Karelia and Vologda. The language behind these hydronyms cannot easily be retraced to later Proto-Finnic or Proto-Sámi. The geographical spread of these names demon-strates that hydronyms of the type presented in the article do not appear along the western or southern coasts of Finland, in Estonia or in regions where one of the Mordvinic languages has historically been spoken. Such geographical spread makes it hard to link these place names to the Balto-Finnic, Sámi or Mordvinic languages.


Suomen etymologisesti läpinäkymätöntä vesistönimistöä


Artikkelissa käsitellään joitakin Suomen nimistön hydronyymejä, joiden kielellinen alkuperä on tähänastisessa tutkimuksessa jäänyt selvittämättä. Kahdeksankymme- nenviiden Suomen suurimman järven nimistä noin 25 prosenttia on Suomalaisen paikannimikirjan mukaan opaakkeja. Osalla hämäristä hydronyymeistä on kuitenkin vastineita Pohjois- ja Keski-Venäjällä.


Joidenkin hydronyymien etymologia voidaan määritellä vesien säännöllisen topogra-fianpohjalta. Sellaisia ovat kannaksiin ja vetotaipaleisiin liittyvät nimet, jotka voidaan palauttaa kantauralin tasossa asuun *ukti̮.Sama koskee lyhyitä välijokia,joiden nimet Keski- ja Pohjois-Venäjällä esiintyvät asussa veksa. Tätä vastaa komin sana vis ’välijoki’. Komin sana voidaan palauttaa varhaisempaan asuun *viksa.

Molemmilla näillä on vastineita Suomen nimistössä. Suomessa esiintyy myös nimi- kannat, jotka palautuvatasuihin *sont(V)> suont- ja ?*käme > kemi. Kaikkien näiden levintä vastaa melko tarkasti niin sanotun itäisen tekstiilikeramiikan levintää.

Suomessa on muutamia -(V)ri-loppuisia järvennimiä, joiden nimikantoja ei voi johtaa tunnetuista uralilaisista kielistä, kuten Inari ~ Indiager (1799), Ähtärinjärvi < *Ätsäri ja mahdollisesti myös Koitere. Kuitenkin -(V)ri-aineksen voi katsoa juontuvan jonkin länsiuralilaisen kielen sanasta ’järvi’. Vaikuttaa siltä,että nimikanta on varhaisempi ja jälkikomponentti myöhemmin lisätty. Näin ollen epäuralilainen paleoeurooppalainen nimistö edustaisi vanhinta kerrostumaa, jonka päälle on syntynyt uralilainen kerrostu- ma. Uralilaisten nimikantojen taustalla olevia sanoja ei kuitenkaan voi vaikeuksitta palauttaa myöhäiskantasuomeen tai kantasaameen. Tämän tyyppisiä nimiä ei myös- kään esiinny mordvalaisalueilla.Sen sijaan ne ovat yleisiä Jaroslavlin, Kostroman ja Vologdan alueilla. Siksi näiden nimien taustalla ollutta kieltä kutsutaan artikkelissa x- kieleksi, jonka katsotaan edustaneen länsiuralilaista pohjoista murretta.

Puhujat ilmeisesti kuuluivat johonkin tekstiilikeramiikkaa käyttäneeseen väestöryh- mään. Artikkelin keskeisin tutkimustulos on se, että Suomessa esiintyy johonkin sel- laiseen uralilaiseen kieleen perustuvaa vesistönimistöä, jolla on jatkuvuus Suomesta pääasiassa Karjalan ja Vologdan alueen kautta aina Kostroman Volgalle. Nimistön taustalla oleva kieli ei ole vaikeuksitta palautettavissa myöhäiskantasuomeen eikä kantasaameen. Maantieteellinen levintä osoittaa,ettei edellä esitetyn kaltaista nimis- töä esiinny Suomen länsi- tai etelärannikolla, Virossa eikä nykyisillä historiallisesti tunnetuilla mordvalaisalueilla. Näin ollen se on levintänsäkin puolesta vaikeasti yhdistettävissääniin itämerensuomeen, saameen kuin mordvaankin.


Kirjoittajan yhteystiedot (address):
etunimi.sukunimi@gmail.com