Useat suomalaiset höpölähteet väittävät Neuvosto-Venäjän armeijan joukko-osas- tojen muka taistelleen Suomen sisällissodassa, ja vieläpä koko sodan muka olleen "Suomen ja Venäjän välinen" ja Tartton rauhan tehdyksi muka jostakin "vapaussodasta". Nämä väitteet ovat valetta. 

Juhani Putkinen: " Maanpetos

Kun Suomi kävi Vapaussotaa Venäjää vastaan, niin yhteistyö vihollisen kanssa oli luonnollisesti maanpetos.

Lainaus: ”Länsi-Suomen venäläisten joukkojen päällikkö, eversti Svetsnikov, antoi jo 31.1. käskyn,että Vilppulan kautta oli lähetettävä voimakkaita joukkoja Sei-näjokea vastaan. Helmikuun 2. suoritettiin ylivoimaisin joukoin (on puhuttu 500 mie-hestä) hyökkäys Vilppulan asemaa vastaan. Sen torjui 145 suojeluskuntalaista, joilla oli 2 konekivääriä. Yritys uusittiin 7. II. Hyökkääjien lukumäärä nousi tässä tapauk-sessa 2000 mieheen. Puolustus oli viime päivinä saanut vahvistuksia ja käsitti nyt 300 miestä. "

RJK: Eversti Mihail Stepanovitš Svetšnikov, joukkojen valitsemana 116. jalkaväkiryk- mentin komentaja tämän siirtyessä bolševikkien puolelle 26.10.1917, bolševikkipuo- lueen jäsen toukokuusta 1917,Suomessa tammikuusta 1918,ei ollut VENÄLÄISTEN JOUKKOJEN päällikkö enää, vaan Punaisten varaylipäällikkö ja Pohjoisen rintaman päällikkö! Hän oli korkein Punaisten puolella taistellut upseeri ja liittynyt Punakaartiin omasta aloitteestaan.

Eversti Mihail Svetšnikov, Tampereen venäläisen varuskunnan päällikkö tammikuus- sa 1918, Punaisten varaylipäällikkö ja pohjoisen rintaman komentaja, bolševikki tou-kokuusta 1917, korkein Suomen Punakaartiin liittynyt venäläinen/neuvostoliittolainen upseeri.


1882–1938
Mihail Svetshnikov.JPG



Tässä taas on peräti Heikki Ylikankaan suuhun sepitetty "(Pietarin sotilaspiirin komentaja) kenraali Ivan Jeremeyev", jollaista toveria ainakaan venäläiset lähteet eivät kuitenkaan lainkaan tunne.

26.2.1918 on lähetetty veturi ja kolme vaunua Rautuun. Samana päivänä lähetti kenraali Ivan Jeremejev Pietarista 600 miestä ja raskasta aseistusta Rautuun (Ylikangas 2012, s. 102). Kulje-tuksen mukana Rautuun tuotettiin mm. 40 konekivääriä, toistakymmentä tykkiä ja panssarijuna (Ed. s. 110.) Rata Terijoelta Rautuun kulki Pietarin kautta, joten on oletettavaa, että nämä kuljetukset liittyvät yhteen. Osa junista oli peräisin Terijoelta ja osa Pietarista. ”


Salaperäisen kenraalin väitetään toimineen jopa VASTOIN Leninin (hallituksen) päätöksiäkin:

" Pietarin puolustuksesta vastaava kenraali Ivan Jeremejev toimi venäläisten joukkojen hovihankki- jana. Hänen suunnitelmissaan oli toimittaa venäläisiä apujoukkoja aina Tampereelle asti. Jeremejev toimi tietoisesti vastoin Leninin 1.4.1918 kieltoa toimittaa lisäjoukkoja Suomeen.Venäjän oma sisäinen tilanne (sisällissota), saksalaispelko sekä Brest-Litovskin rauhansopimus eivät Jeremejeviä pidätelleet. Hän taipui vasta, kun hallitus hänet siihen pakotti. Venäläisten joukkojen vetäytyminen Raudusta viivästyi ja se koitui satojen venäläisten joukkosurmaksi. "

Mahtaisikohan kyseessä olla tämä toveri, Ivan Fedorovitš Jeremejev, ei kuitenkaan mikään kenraali eikä komentaja, vaan konekivääriampuja sotamies ja politrukki ja paikallisten sotilasneuvos- tojen ja puolue-elinten jäsen, joka oli muodostanut Putilovin tehtailla konekiväärikomennuskun-nan (komanda), joka valtasi Lokakuun vallankumoukseen liittyen Smolnan ja huolehti sen turval-lisuusjärjestelyjen toimeenpa- nosta. Hän saattoi kyllä värvätä kavereitaan taistelemaan Suo-messa, mutta kyse oli Suomen Punakaartin eikä "Venäjän armeijan" joukoista! Ivan Fedorovitš, joka antoi Leninille suullisen raportin Smolnan puolus- tuksesta, koska ei osannut 10-vuotiaasta teollisuustöitä tehneenä ja sotineena vaikka paljon lukeneenakin tuolloin vielä kirjoittaa, taisteli sekä sisällissodassa että II maailmansodassa haavoittuen molemmissa useita kertoja vakavasti ja suoritti myös yliopistollisen loppututkinnon. Hänelle myönnettiin ansioistaan 1950 henkilökohtainen ammattisotilaan eläke, ikään hän kuin olisi toiminut koko ajan kapiaisena.

1433863800_1.jpg

Sotamies, konekivääriampuja ja politrukki Ivan Fedorovitš Jeremejev, s. 1895 Jenisein alueella, bol-ševikki vuodesta 1914, vallankumous- ja sotasankari, johti Smolnan vallannutta konekivääriko-mennuskuntaa Lokakuun vallakumouksessa, ja sen, hallituksen päämajan puolustuksen toteutus- ta (tavattu ehkä Raudun taistelussa, jossa ehkä luultu "kenraaliksi" ja "sotilaspiirin komentajaksi). Taisteli I ja II maailmansodassa, vallankumouksessa ja sisällissodassa.


On esiintynyt myös "kenraali ja komentaja" K. (S.) Jeremejev, joka saattaisi olla Pravdan toimittaja, Pietarin puolustusneuvoston jäsen, bolševikki jo vuodesta 1903 eli alun pitäen, aliupseeri vuodelta 1895 Konstantin Stepanovitš Jeremejev, mikään komentaja eikä upseeri hänkään:

" Viikot kuluivat ankarien taistelujen merkeissä, ja valkoisten tilanne Raudun suunnalla kävi yhä tukalammaksi. Karjalan rintamalla sotatoimia johti jääkärimajuri Aarne Sihvo. Hän oli huolestunut Pietarin suunnalta saamistaan tiedoista, joiden mukaan vihollinen tulisi tekemään suurhyökkäyksen maalis-kuun lopulla. Sihvo sai tietää, että muun muassa kenraali K. S. Jeremejev esikuntineen oli käynyt tutustumassa Raudun rintaman olosuhteisiin. Jeremejev toimi Pietarin sotilas-piirin ylipäällikkönä ja siirtyi maalis-huhtikuun vaihteessapiirin toiminnan lakattuahenkilökohtaisesti johtamaan Raudun operaatiota. ”

Myös Konstantin Stepanovits Jeremejev toimi poliittisena komissaarina: sittemmin Saksan vakoojaksi osoittautuneen vasemmistoeserräkenraali Mihail Muravjovin joukossa!


Константин Степанович Еремеев


Yeremeyev K S.jpg


Pravdan toimittaja Konstantin Stepanovitš Jeremejev, tsaarin armeijan aliupseeri, petturikenraali vasemmisto-eserrä Mihail Muravjovin armeijan politrukki (ja komen- tajan ilmeinen "päällystakki" Leninin taholta, s. 1874 Kiovassa, vanhemmat kotosin Äänisen alueen Kentjärven kunnan Voronovon kylästä (saattoi olla siis lyydinkarja-laista syntyperää ja osata suomea), bolševikki vuodesta 1903 eli heti puoluejaon ilmettyä ja Leninin kaikkein ensimmäisiä vallankumoustovereita tuossa suhteessa, johti puolueen rintama-agitaatiota I maailmansodassa.

Väitetään tavatun Raudun taistelussa, jossa luultu "kenraaliksi" ja "komentajaksi". Hän saattaa hyvinkin olla ollut siellä ainakin Pravdan toimittajan ominaisuudessa. (Hän oli tuurannut sotilaspiirin komentajaakin, Muravjovia tämän ollessa komenta- massa Kerenskin vastahyökkäyksen torjuntaa,ja kukistamassa Kiovan Tsentralnaja radan kapinaa, mutta ei kyllä enää Raudun taistelun aikaan.) Hän on ilmeisen tärkeä henkilö, josta on vähän tietoa.

Neuvosto-Venäjä, joka oli tunnustanut itsenäisen Suomen VALTION eikä hallitusta (kuten muuten Suomikin pruukaa edelleen tehdä uusien maiden suhteen), ei koskaan julistanut "valkoiselle Suomelle" sotaa.

Valkoisen Suomen tynkäeduskunta julisti Neuvosto-Venäjälle sodan 15.05.1918, vuorokausi viimeisen Punaisen joukko-osaston antautumisen jälkeen. Elokuun 1. päivänä Suomen hallitus tarkensi vaativansa Suomelle Kuollan niemimaata ja Itä-Karjalaa "rauhanteon ehtona". TÄSTÄ "sodasta", johon liittyivät Suomen "heimoso-taretket" Itä-Karjalaan, tehtiin Suomen Tartton rauha 14.10.1920. (Viron Tartton rauha oli solmittu 02.02.1920, näillä kahdella rauhalla tai sodilla joista ne solmittiin ei ollut tekemistä keskenään.)

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finland

" ... From 1918 to 1945. The suppression of the revolution in Finland was followed by the establishment of a regime of White terror. On May 15, 1918, Parliament vo-ted to break relations with Soviet Russia.In August the Finnish government declared that peaceful relations between the two countries would be established only after Karelia and the Kola Peninsula had been incorporated into Finland. Moreover, Par-liament passed several laws to aid the formation of a political alliance with Germa-ny; it voted on Aug. 1, 1918, to make Finland a monarchy and on October 9 to elect the German prince Friedrich Karl of Hessen as king of Finland. The German revo-lution of 1918 and Germany’s defeat in World War I saved Finland from becoming a vassal of Germany. Finland was proclaimed a republic on July 17, 1919, and K. Ståhlberg was elected president of the bourgeois republic.

... "


Vanhan tsaarin armeijan joukkojen asema ja rooli Suomessa oli JO VÄLIAI-KAISEN HALLITUKSENKIN AIKANA EPÄSELVÄ, koska Suomen asema oli epä-selvä. Niiden virallinen rooli oli olla valmiina puolustamaan Suomea Keskusvalloilta - eli Saksalta maailmansodassa. Väliaikaisella hallituksella oli maassa kenraalikuvernööri, joka olisi voinut kytkeä komentoketjun Venäjälle.

Lenin kuitenkin LAKKAUTTI LÄHES ENSI TÖIKSEEN Suomen kenraalikuver-nöörin viran, ja nimitti sen viimeisen haltijan, sillanrakennuksen professori Nikolai Vissarionovitš Nekrasovin, entisen liikenneyhteys- ja varapääministerin, hallituksensa tilastohommiin.

Armeijaa alettiin tosissaan kotiuttaa Kerenskin tultua valtaan, elokuussa 1917, jol-loin Suomessa lienee ollut n. 120000 venäläisen sotilaan taustaista henkilöä, puolet tästä merivoimissa.

Suomi kuitenkin tunnustautui de facto "Venäjän maakunnaksi" suostumalla Eduskunnan hajotukseen Kerenskin toimesta ja uusiin vaaleihin (vaikka bol-shevikit varoittivat, ja kehottivat mielummin puolustamaan itsenäisyyttä aseellisesti).

Suomen itsenäistyttyä Tallinnan ja Helsingin tukikohtien sotalaivojen kotisata- maksi vaihdettiin Kronstadt, ja niiden kotiuttaminen sinne alkoi. Ne eivät koskaan tapelleet Suomen sisällisodassa. Sitä paitsi osa entisitä Venäjän laivastoupsee-reista oli Valkoisten puolella ja he mm. riisuivat Mannerheimin määräyksestä muita venäläisiä aseista.

Viikko Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostohallituksen kansallisuusasioiden komissaari Stalin saapui Sosialidemokraattien puoluekokoukseen (mikä oli kai kansankomissaarin ensimmäinen ulkomaanvierailu) ja kehotti Suomea välittömästi julistautumaan itsenäiseksi.

" https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/11/14.htm

Nikolai Starikov: "Stalin oli vuonna 1917 kansallisuusasioiden kansankomissaari ja yksi Leninin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Suomessa ei ehkä muisteta, että toveri Stalin teki ensimmäisen virallisen vierailunsa marraskuussa 1917 juuri Suomeen ja puhui nimenomaan Suomen itsenäisyyden oikeutuksesta ja välttämättömyydestä. Stalin esiintyi 14.marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa Helsingissä.

 «Meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukui-siin riippumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvos-ton julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen, pitäen sitä «tuhoisana virhee-nä».Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin,että me emme olisi demokraat- teja (sosialismista puhumat- takaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kansoille vapaata itsemääräämisoikeutta.

Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä.

Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämis-oikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa.

Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnustaminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee te- ossa varmentamaan tämän suullisen tunnustamisen,että se tullaan horjumat- ta panemaan täytäntöön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantva täytäntöön.Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, re-hellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvont-aa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaarien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.

Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen pro- letaarien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voidaan Lokakuun vallankumouksen saavutukset lujittaa, vielä eteen- päin kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.»

Tätä osoittaa,että Stalin oli noihin aikoihin Suomen itsenäisyyden suurin kannattaja. "

Suomalainen Wiki kirjoittaa seuraavaa:

Venäläiset joukot Suomessa

Venäjän armeijan rappiotilan ja sotaväsymyksen takia venäläisten sotilaiden osuus sisällissodan rintamataisteluissa jäi Karjalankannasta lukuun ottamatta lopulta vähäi- seksi. Vanhan tsaarin armeijan joukkojen vahvuus Suomessa oli ollut elokuussa 1917 noin 100 000[105] – 125 000 sotilasta. [106] Marras-joulukuusta 1917 lähtien joukkojen määrä alkoi supistua sekä suunnitelmallisten sotilaallisten siirtojen ja kotiuttamisen että jatkuvasti lisääntyneen kurittomuuden ja karkuruuden vuoksi. [107]

Sisällissodan alettua 27. tammikuuta 1918 venäläissotilaita oli Suomessa enintään 40 000 miestä. [108][109]

Neuvosto-Venäjän ja Saksan välisen Brest-Litovskin rauhan tultua voimaan 3. maa-liskuuta Suomessa oleskelevat noin 6 000 sotilasta käskettiin vetäytymään maasta 2 kuukauden kuluessa. Maaliskuun loppuun 1918 mennessä vanhan armeijan osastot olivat valtaosin poistuneet Suomesta.[110][111]

Lopulta vain 7000 – 10000 venäläissotilasta, osa Suomessa jo olleita ja osa maahan sodan aikana Pietarista tulleita, oli eri tavoin aktiivisia vuoden 1918 sodassa. Merkit- täviä venäläisosastoja ei sotatoimiin saatu suostuteltua, sillä vain 1000–4000 soti-lasta taisteli 100 – 1 000 miehen osastoina ajoittain eri puolilla rintamia. Toisaalta helmikuun 1918 loppupuoliskolle asti joitakin venäläisiä upseereita toimi punakaar-tien sotatoimien johdossa: eversti Mihail Svetšnikov Länsi-Suomessa ja I. Jeremejev Itä-Suomessa.Venäläisten ja suomalaisten välinen yhteistyö sujui kuitenkin huonosti muun muassa kieliongelmien ja keskinäisen epäluottamuksen takia. Punaisten hyök-käysvaiheen aikana helmikuun alusta – maaliskuun puoleenväliin asti rintamalinja ei siir- tynyt juuri lainkaan pohjoisemmaksi, vaikka valkoisten taistelukyky oli tuolloin heikoimmillaan. [112][113][114]

Sisällissotaan osallistuneiden venäläissotilaiden määrä ja merkitys väheni pääosassa punaista Suomea 18. helmikuuta alkaen Saksan ja Venäjän välisten sotatoimien alettua uudelleen. Joukot joko hajosivat tai niitä siirrettiin suojaamaan Pietaria, ja sen jälkeen neuvosto-Venäjän tuki punaisille oli valtaosin aseapua. Venäläisten so-dan loppuun asti jatkunut sotilaallinen toiminta Karjalankannaksella toisaalta tuki pu-naista kaartia, mutta sen päätarkoitus oli Pietarin puolustaminen.Muualta Suomesta merkit- tävä osa sisällissodassa sekä aktiivisia että passiivisia venäläissotilaita oli vetäytynyt jo ennen Suomen valkoisen armeijan hyökkäysvaihetta. [115]

Venäläisten joukkojen aseistariisunta Etelä-Pohjanmaalla 28.–31. tammikuuta sujui valkoisilta pääosin helposti ja rauhallisesti. Venäjää Suomessa edustanut aluekomi- tea oli ilmoittanut 24. tammikuuta Vaasan senaatille venäläisten joukkojen ”suunnitelmallisen kotiuttamisen” jatkuvan entiseen tapaan.

Vaasan senaatin ja Mannerheimin esikunnan kaksijakoisen propagandan pohjalta 30. tammikuuta annettiin vain venäläisille suunnattu julistus, jonka mukaan Suomen talonpoikaisarmeija ei sotinut venäläisiä sotilaita vastaan. Toisaalta omille rivimiehille korostettiin taisteltavan juuri venäläisiä vastaan. Monet Suomessa olleet venäläisupseerit tukivat valkoisia.

Neuvostohallitus käski vuoden 1918 alussa Suomessa olleita varus­kuntia noudatta- maan puolueettomuutta, ja jotkut varuskuntakomiteat antoivat paikallisesti vastaavia vakuutuksia. Niistä huolimatta Pohjanmaan venäläinen päällystö toimi usein tiiviissä yhteistyössä suojeluskuntien kanssa. Pohjanlahden meripuolustuksen johtaja, vara- amiraali Nikolai Podgurski auttoi kenraali Mannerheimia Vaasan varuskunnan aseistariisunnassa. [116]

Vastapalvelukseksi tuesta aseistariisunnalle Mannerheim järjesteli venäläisupseerien palkanmaksun, asunto-olot ja muonituksen kuntoon, sekä antoi heille vapaan liikku- misoikeuden Vaasassa. Seinä­joella venäläisjoukot asettuivat entisiin majapaikkoihin- sa.Mannerheim lupasi venäläisille hoitavansa joukot maasta Sortavalan tai Rovanie- men kautta ja palauttavansa aseet rajalla. Joukot suljettiin lopulta vankileireille ja aseet otettiin omaan käyttöön,koska kuljetus ei onnistunut ja suhtautuminen venä-läissotilaisiin muuttui hyvin kielteiseksi jääkäripataljoonan saavuttua Saksasta Vaa-saan. [117] Sisällissodan alkuvaiheessa valkoinen armeija ja venäläiset sotilaat taiste-livat rintamalla merkittävässä määrin toisiaan vastaan lähinnä Ruovedellä, Vilppulassa, Mäntyharjun rintamalla ja Karjalankannaksella. [118] "

Punakapinan alettua Mannerheim välittömästi ja ensimmäiseksi hyökkäsi venäläis-
ten varuskuntien rippeiden kimppuun väittäen "Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen".

Keskustelua:

Timo Gottlieb kommentoi_ 8. helmikuuta 2017 12:10

Jep, eikä Venäjä varustanut Suomessa taistelleita punaisia joukkoja, he antoivat vain leipää, juurikin näin,,,,

Kalle kommentoi_ 8. helmikuuta 2017 12:30 Poista kommentti

No, eipä se ihan näinkään ollut. Punaiset kyllä saivat aseapua Venäjältä mutta saksalaisilta sotilasapua, koulutusta, sotajoukkoja, vähältä piti, ettei Suomesta tehty kuningaskunta saksalaisen kuninkaan kera.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 8. helmikuuta 2017 20:01

Kukaan ei ole väittänyt, etteikö olisi ollut aseapua ja myös vapaaehtoisia taistelijoita kuten kasakkaeversti Svetšnikov. Hän oli kuitenkin kapinallisuudestaan huolimatta aina pelannut huippukoulutettujen ammattisotilaiden joukoissa. Varuskunta koostui "tavallista ammattillaista ja Punakaarti amatööreistä. venäjän köyhät ja keskivarak-kaat talonpojatkin olivat puoliammattilaisia, sillä Nikolai oli tyhmyyttään määrännyt heidätkin armeijaan, usein tyhjänpantiksi ja kuolemaan turhaan rintamatauteihin, viime kädessä vauhdittaakseen maaseudun kulakisaatiota. Vain kulkakit olivat ama-töörejä pyssyjen kanssa, sillä heidät oli vapautettu asepalveluksesta organisoimaan ruoan tuotantoa ja kauppaa armeijalle ja kaupungeille.

Svetšnikovin komentantoiminta ei mennyt kovinkaan nappiin, koska kaartit eivät pystyneet toteuttamaan operaatiota kunnolla. en sijaan sotamies Ivan Jeremejevin kokemus ja "työkalut" olisivat olleet just teollisuustyöläiskaartilaisille... Sitä ehkä Karjalassa sitten tehtiinkin. Sota oli kuitenkin hävitty.

Sota olisi ehkä voitu välttää, jos sosialistit ja maalaisliitto eivät olsi suostuneet Ke-renskin hajotusvaaleihin, vaan kääntäneet pyssyt Kerenskiä vastaan. Kerenskin puo-lustus joka suuntaan, mm. Kornilovia vastan, oli riippuvaista bolshevikeista, ja nämä taas olivat päättäneet, että Kerenski lähtee, koska hän oli sellaisenaan jatkanut kaik- kia virheitä, joihin Lvovin halltus oli kaatunut, ja joita Kerenski oli valittu korjaamaan.


***


YLEn Ajantasa valehteli häskisti ”Sadan vuoden takaisissa uutisissaan” 22.11.1917:ltä

YLEn Radio Suomen Ajantasa valehteli härskisti Sadan vuoden tapaisissa uutisissa kertoen miten ”kenraalikuvernööri (Nikolai) Nekrasov oli huolissaan Suomen elintarvikatilanteesta”!!!
 .
HÄN EI OLLUT ENÄÄ SUOMEN KENRAALIKUVERNÖÖRI EIKÄ HÄN OLLUT LOKAKUUN VALLANKUMOUKSEN JÄLKEEN ENÄÄ OLLUT SUOMESSA, VAAN LENIN OLI VALLANKUMOUSYÖNÄ 7.11.1917 LAKKAUTTANUT SUOMEN KEN-RAALIKUVERNÖÖRIN VIRAN, KOSKA SUOMI OLI BOLŠEVIKKIHALLITUKSEN MUKAAN JO PERIAATTEESSA ITSENÄINEN! SUOMI OLISI JO SILLOIN MYÖS SAANUT TUNNUSTUKSEN, JOS OLISI VAIN HAKENUT!!!!
 .
TOKI NEKRASOV ON TUOLLOIN VENÄJÄN TILASTOVIRANOMAISENA SAAT-TANUT OLLA VANHAA MUISTOA HUOLISSAAN SUOMEN ELINTARVIKETI-LANTEESTA, JA KERTONUT SELLAISESTA VENÄJÄLLÄ, MUTTA VÄÄRÄ ”UUTINEN” ANTAA ASIASTA TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN JA ON ON HÄRSKIÄ VALEHTELUA, ETTÄ ”SUOMI OLISI OLLUT MIEHITETTY(NÄ)”!!!!
.
KENRAALIKUVARNÖÖRIN VIRAN LAKKAUTTAMINEN KATKAISI MYÖS KAIKEN VARSINAISEN VENÄLÄISEN KOMENTOLINJAN SUOMESSA OLEVIIN KOTIUTETTAVIIN VENÄLÄISIIN JOUKKOIHIN.
 .

He olivat nyt tavallisia Venäjän kansalaisia.

Nikolai Vissarionovitš Nekrasov
Nikolay Vissarionovich Nekrasov.jpg
Suomen kenraalikuvernööri 17. syyskuuta 19177. marraskuuta 1917