Useat suomalaiset höpölähteet väittävät Neuvosto-Venäjän armeijan joukko-osasto- jen muka taistelleen Suomen sisällissodassa, ja vieläpä koko sodan muka olleen "Suomen ja Venäjän välinen" ja Tartton rauhan tehdyksi muka jostakin "vapaussodasta". Nämä väitteet ovat valetta. 

Juhani Putkinen: " Maanpetos

Kun Suomi kävi Vapaussotaa Venäjää vastaan, niin yhteistyö vihollisen kanssa oli luonnollisesti maanpetos.

Lainaus: ”Länsi-Suomen venäläisten joukkojen päällikkö, eversti Svetsnikov, antoi jo 31.1. käskyn, että Vilppulan kautta oli lähetettävä voimakkaita joukkoja Sei-näjokea vastaan. Helmikuun 2. suoritettiin ylivoimaisin joukoin (on puhuttu 500 mie-hestä) hyökkäys Vilppulan asemaa vastaan. Sen torjui 145 suojeluskuntalaista, joilla oli 2 konekivääriä. Yritys uusittiin 7.II. Hyökkääjien lukumäärä nousi tässä tapaukses- sa 2000 mieheen. Puolustus oli viime päivinä saanut vahvistuksia ja käsitti nyt 300 miestä. "

RJK: Eversti Mihail Stepanovitš Svetšnikov, joukkojen valitsemana 116. jalkaväkiryk- mentin komentaja tämän siirtyessä bolševikkien puolelle 26.10.1917, bolševikkipuo- lueen jäsen toukokuusta 1917,Suomessa tammikuusta 1918,ei ollut VENÄLÄISTEN JOUKKOJEN päällikkö enää, vaan Punaisten varaylipäällikkö ja Pohjoisen rintaman päällikkö! Hän oli korkein Punaisten puolella taistellut upseeri ja liittynyt Punakaartiin omasta aloitteestaan.


Eversti Svetšnikov toimi myöhemmin NL:ssa mm.sotilasalan tutkimustehtävissä, jos-sa yhteydessä hän antoi (sikäläisittäin) "kaunistellun",liioitellun kuvan entisten Venä- jän armeijan upseerien ja sotilaiden roolista Suomen vallankumouksessa. Kuoli Stalinin vainoissa.


1882–1938
Mihail Svetshnikov.JPG


Eversti Mihail Svetšnikov, Tampereen venäläisen varuskunnan päällikkö tammikuus- sa 1918, Punaisten varaylipäällikkö ja pohjoisen rintaman komentaja, bolševikki tou-kokuusta 1917, korkein Suomen Punakaartiin liittynyt venäläinen/ neuvostoliittolainen upseeri.

Tässä taas on peräti Heikki Ylikankaan suuhun sepitetty "(Pietarin sotilaspiirin komentaja) kenraali Ivan Jeremeyev", jollaista toveria ainakaan venäläiset lähteet eivät kuitenkaan lainkaan tunne.

26.2.1918 on lähetetty veturi ja kolme vaunua Rautuun. Samana päivänä lähetti kenraali Ivan Jeremejev Pietarista 600 miestä ja raskasta aseistusta Rautuun (Ylikangas 2012, s. 102). Kulje-tuksen mukana Rautuun tuotettiin mm. 40 konekivääriä, toistakymmentä tykkiä ja panssarijuna (Ed. s. 110.) Rata Terijoelta Rautuun kulki Pietarin kautta, joten on oletettavaa, että nämä kuljetukset liittyvät yhteen. Osa junista oli peräisin Terijoelta ja osa Pietarista. ”


Salaperäisen kenraalin väitetään toimineen jopa VASTOIN Leninin (hallituksen) päätöksiäkin:

" Pietarin puolustuksesta vastaava kenraali Ivan Jeremejev toimi venäläisten joukkojen ho-vihankkijana. Hänen suunnitelmissaan oli toimittaa venäläisiä apujoukkoja aina Tampereelle asti. Jeremejev toimi tietoisesti vastoin Leninin 1.4.1918 kieltoa toimittaa lisäjoukkoja Suo-meen.Venäjän oma sisäinen tilanne (sisällissota), saksalaispelko sekä Brest-Litovskin rauhansopi-mus eivät Jeremejeviä pidätelleet. Hän taipui vasta, kun hallitus hänet siihen pakotti. Venäläisten joukkojen vetäytyminen Raudusta viivästyi ja se koitui satojen venäläisten joukkosurmaksi. "

Mahtaisikohan kyseessä olla tämä toveri, Ivan Fedorovitš Jeremejev, ei kuitenkaan mikään kenraali eikä komentaja, vaan konekivääriampuja sotamies ja politrukki ja paikallisten sotilasneuvos- tojen ja puolue-elinten jäsen,joka oli muodostanut Putilovin tehtailla konekiväärikomennuskunnan (komanda), joka valtasi Lokakuun vallankumoukseen liittyen Smolnan ja huolehti sen turvallisuus- järjestelyjen toimeenpanosta. Hän saattoi kyllä värvätä kavereitaan taistelemaan Suomessa, mut-ta kyse oli Suomen Punakaartin eikä "Venäjän armeijan" joukoista! Ivan Fedorovitš, joka antoi Le-ninille suullisen raportin Smolnan puolus- tuksesta, koska ei osannut 10-vuotiaasta teollisuustöitä tehneenä ja sotineena vaikka paljon lukeneenakin tuolloin vielä kirjoittaa, taisteli sekä sisällisso-dassa että II maailmansodassa haavoittuen molemmissa useita kertoja vakavasti ja suoritti myös yliopistollisen loppututkinnon, alasta ei ole ainkaan mulla tietoa, mutta varmaan sota (kuva siltä ajalta). Hänelle myönnettiin ansioistaan 1950 henkilökohtainen ammattisotilaan eläke, ikään hän kuin olisi toiminut koko ajan kapiaisena.


ЕРЕМЕЕВ Иван Федорович


1433863800_1.jpg

Sotamies, konekivääriampuja ja politrukki Ivan Fedorovitš Jeremejev, s. 1895 Jenisein alueella, bolše-vikki vuodesta 1914, vallankumous- ja sotasankari, johti Smolnan vallannutta konekiväärikomen-nuskuntaa Lokakuun vallakumouksessa, ja sen, hallituksen päämajan puolustuksen toteutusta (ta-vattu ehkä Raudun taistelussa, jossa ehkä luultu "kenraaliksi" ja "sotilaspiirin komentajaksi). Taisteli I ja II maailmansodassa, vallankumouksessa ja sisällissodassa.


On esiintynyt myös "kenraali ja komentaja" K. (S.) Jeremejev, joka saattaisi olla Pravdan toimittaja, Pietarin puolustusneuvoston jäsen, bolševikki jo vuodesta 1903 eli alun pitäen, aliupseeri vuodelta 1895 Konstantin Stepanovitš Jeremejev, mikään komentaja eikä upseeri hänkään:

" Viikot kuluivat ankarien taistelujen merkeissä, ja valkois-ten tilanne Raudun suunnalla kävi yhä tukalammaksi. Kar-jalan rintamalla sotatoimia johti jääkärimajuri Aarne Sihvo. Hän oli huolestunut Pietarin suunnalta saamistaan tiedois-ta, joiden mukaan vihollinen tulisi tekemään suurhyökkäyk-sen maaliskuun lopulla. Sihvo sai tietää, että muun muassa kenraali K.S. Jeremejev esikuntineen oli käynyt tutustu-massa Raudun rintaman olosuhteisiin. Jeremejev toimi Pietarin sotilas-piirin ylipäällikkönä ja siirtyi maalis-huhtikuun vaihteessapiirin toiminnan lakattuahenkilö-kohtaisesti johtamaan Raudun operaatiota. ”

Myös Konstantin Stepanovits Jeremejev toimi poliittisena komissaarina: sittemmin Saksan vakoojaksi osoittautuneen vasemmistoeserräkenraali Mihail Muravjovin joukossa!


Константин Степанович Еремеев


Yeremeyev K S.jpg


Pravdan toimittaja Konstantin Stepanovitš Jeremejev, tsaarin armeijan aliupseeri, petturikenraali vasemmisto-eserrä Mihail Muravjovin armeijan politrukki (ja komen-tajan ilmeinen "päällystakki" Leninin taholta), s. 1874 Kiovassa, vanhemmat kotosin Äänisen alueen Kentjärven kunnan Voronovon kylästä (saattoi olla siis lyydinkar-jalaista syntyperää ja osata suomea), bolševikki vuodesta 1903 eli heti puoluejaon ilmettyä ja Leninin kaikkein ensimmäisiä vallankumoustovereita tuossa suhteessa, johti puolueen rintama-agitaatiota I maailmansodassa.

Väitetään tavatun Raudun taistelussa, jossa luultu "kenraaliksi". Hän saattaa hyvin-kin olla ollut siellä ainakin Pravdan toimittajan ominaisuudessa. (Hän oli tuurannut sotilaspiirin komentajaakin, Muravjovia tämän ollessa komentamassa Kerenskin vastahyökkäyksen torjuntaa, ja kukistamassa Kiovan Tsentralnaja radan kapinaa, mutta ei kyllä enää Raudun taistelun aikaan.) Hän on ilmeisen tärkeä henkilö, josta on vähän tietoa.

Neuvosto-Venäjä, joka oli tunnustanut itsenäisen Suomen VALTION eikä hallitusta (kuten muuten Suomikin pruukaa edelleen tehdä uusien maiden suhteen), ei koskaan julistanut "valkoiselle Suomelle" sotaa.

Valkoisen Suomen tynkäeduskunta julisti Neuvosto-Venäjälle sodan 15.05.1918, vuorokausi viimeisen Punaisen joukko-osaston antautumisen jälkeen. Elokuun 1. päivänä Suomen hallitus tarkensi vaativansa Suomelle Kuollan niemimaata ja Itä-Karjalaa "rauhanteon ehtona". TÄSTÄ "sodasta", johon liittyivät Suomen "heimoso-taretket" Itä-Karjalaan, tehtiin Suomen Tartton rauha 14.10.1920.(Viron Tartton rauha oli solmittu 02.02.1920, näillä kahdella rauhalla tai sodilla joista ne solmittiin ei ollut tekemistä keskenään.)

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finland

" ... From 1918 to 1945. The suppression of the revolution in Finland was followed by the establishment of a regime of White terror.On May 15,1918, Parliament voted to break relations with Soviet Russia.In August the Finnish government declared that peaceful relations between the two countries would be established only after Karelia and the Kola Peninsula had been incorporated into Finland. Moreover, Parliament passed several laws to aid the formation of a political alliance with Germany; it voted on Aug. 1, 1918, to make Finland a monarchy and on October 9 to elect the German prince Friedrich Karl of Hessen as king of Finland. The German revolution of 1918 and Germany’s defeat in World War I saved Finland from becoming a vassal of Germany. Finland was proclaimed a republic on July 17, 1919, and K. Ståhlberg was elected president of the bourgeois republic.

... "


Vanhan tsaarin armeijan joukkojen asema ja rooli Suomessa oli JO VÄLIAIKAI-SEN HALLITUKSENKIN AIKANA EPÄSELVÄ,koska Suomen asema oli epäselvä. Niiden virallinen rooli oli olla valmiina puolustamaan Suomea Keskusvalloilta - eli Saksalta maailmansodassa. Väliaikaisella hallituksella oli maassa kenraalikuver-nööri, joka olisi voinut kytkeä komentoketjun Venäjälle.

Lenin kuitenkin LAKKAUTTI LÄHES ENSI TÖIKSEEN Suomen kenraalikuver-nöörin viran, ja nimitti sen viimeisen haltijan, sillanrakennuksen professori Nikolai Vissarionovitš Nekrasovin, entisen liikenneyhteys- ja varapääministerin, hallituksensa tilastohommiin.

Armeijaa alettiin tosissaan kotiuttaa Kerenskin tultua valtaan, elokuussa 1917,  jol-loin Suomessa lienee ollut n. 120000 venäläisen sotilaan taustaista henkilöä, puolet tästä merivoimissa.

Suomi kuitenkin tunnustautui de facto "Venäjän maakunnaksi" suostumalla Eduskunnan hajotukseen Kerenskin toimesta ja uusiin vaaleihin (vaikka bolše-vikit varoittivat, ja kehottivat mielummin puolustamaan itsenäisyyttä aseellisesti).

Suomen itsenäistyttyä Tallinnan ja Helsingin tukikohtien sotalaivojen kotisata- maksi vaihdettiin Kronstadt, ja niiden kotiuttaminen sinne alkoi. Ne eivät koskaan tapelleet Suomen sisällisodassa. Sitä paitsi osa entisitä Venäjän laivastoupsee-reista oli Valkoisten puolella ja he mm. riisuivat Mannerheimin määräyksestä muita venäläisiä aseista.

Viikko Lokakuun vallankumouksen jälkeen neuvostohallituksen kansallisuusasioi-den komissaari Stalin saapui Sosialidemokraattien puoluekokoukseen (mikä oli kai kansankomissaarin ensimmäinen ulkomaanvierailu) ja kehotti Suomea välittömästi julistautumaan itsenäiseksi.

" https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/11/14.htm

Nikolai Starikov:"Stalin oli vuonna 1917 kansallisuusasioiden kansankomissaari ja yksi Leninin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Suomessa ei ehkä muisteta, että toveri Stalin teki ensimmäisen virallisen vierailunsa marraskuussa 1917 juuri Suomeen ja puhui nimenomaan Suomen itsenäisyyden oikeutuksesta ja välttämättömyydestä. Stalin esiintyi 14.marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa Helsingissä.

 «Meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukui-siin riippumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvos-ton julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen, pitäen sitä «tuhoisana vir-heenä». Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin, että me emme olisi demo-kraatteja (sosialismista puhumattakaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kansoille vapaata itsemääräämisoikeutta.

Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpiteisiin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä.

Mutta jokainenhan tietää, että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämis-oikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa.

Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnustaminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee te- ossa varmentamaan tämän suullisen tunnustamisen,että se tullaan horjumat- ta panemaan täytäntöön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jol-loin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantava täytäntöön.Täysi vapaus elämänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kansoille! Suomen kansan vapaaehtoinen, re-hellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvon- taa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällaiset ovat Kansankomissaa-rien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.

Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen pro- letaarien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voidaan Lokakuun vallankumouksen saavutukset lujittaa, vielä eteen- päin kansainvälisen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.»

Tätä osoittaa,että Stalin oli noihin aikoihin Suomen itsenäisyyden suurin kannattaja."

Suomalainen Wiki kirjoittaa seuraavaa:

Venäläiset joukot Suomessa

Venäjän armeijan rappiotilan ja sotaväsymyksen takia venäläisten sotilaiden osuus sisällissodan rintamataisteluissa jäi Karjalankannasta lukuun ottamatta lopulta vä-häiseksi. Vanhan tsaarin armeijan joukkojen vahvuus Suomessa oli ollut elokuussa 1917 noin 100 000 [105]  – 125 000 sotilasta. [106] Marras-joulukuusta 1917 lähtien joukkojen määrä alkoi supistua sekä suunnitelmallisten sotilaallisten siirtojen ja kotiuttamisen että jatkuvasti lisääntyneen kurittomuuden ja karkuruuden vuoksi. [107]

Sisällissodan alettua 27. tammikuuta 1918 venäläissotilaita oli Suomessa enintään 40 000 miestä. [108][109]

Neuvosto-Venäjän ja Saksan välisen Brest-Litovskin rauhan tultua voimaan 3. maa-liskuuta Suomessa oleskelevat noin 6 000 sotilasta käskettiin vetäytymään maasta 2 kuukauden kuluessa. Maaliskuun loppuun 1918 mennessä vanhan armeijan osastot olivat valtaosin poistuneet Suomesta. [110][111]

Lopulta vain 7000 – 10000 venäläissotilasta, osa Suomessa jo olleita ja osa maahan sodan aikana Pietarista tulleita, oli eri tavoin aktiivisia vuoden 1918 sodassa. Merkit- täviä venäläisosastoja ei sotatoimiin saatu suostuteltua, sillä vain 1000–4000 sotilas- ta taisteli 100 - 1000 miehen osastoina ajoittain eri puolilla rintamia. Toisaalta helmi-kuun 1918 loppupuoliskolle asti joitakin venäläisiä upseereita toimi punakaartien so-tatoimien johdossa: eversti Mihail Svetšnikov Länsi-Suomessa ja I. Jeremejev Itä-Suomessa. Venäläisten ja suomalaisten välinen yhteistyö sujui kuitenkin huonosti muun muassa kieliongelmien ja keskinäisen epäluottamuksen takia.Punaisten hyök- käysvaiheen aikana helmikuun alusta – maaliskuun puoleenväliin asti rintamalinja ei siirtynyt juuri lainkaan pohjoisemmaksi, vaikka valkoisten taistelukyky oli tuolloin heikoimmillaan. [112] [113] [114]

Sisällissotaan osallistuneiden venäläissotilaiden määrä ja merkitys väheni pääosas-sa punaista Suomea 18. helmikuuta alkaen Saksan ja Venäjän välisten sotatoimien alettua uudelleen. Joukot joko hajosivat tai niitä siirrettiin suojaamaan Pietaria, ja sen jälkeen neuvosto-Venäjän tuki punaisille oli valtaosin aseapua. Venäläisten so-dan loppuun asti jatkunut sotilaallinen toiminta Karjalankannaksella toisaalta tuki pu-naista kaartia, mutta sen päätarkoitus oli Pietarin puolustaminen. Muualta Suomesta merkittävä osa sisällissodassa sekä aktiivisia että passiivisia venäläissotilaita oli vetäytynyt jo ennen Suomen valkoisen armeijan hyökkäysvaihetta. [115]

Venäläisten joukkojen aseistariisunta Etelä-Pohjanmaalla 28.–31. tammikuuta sujui valkoisilta pääosin helposti ja rauhallisesti. Venäjää Suomessa edustanut aluekomi- tea oli ilmoittanut 24. tammikuuta Vaasan senaatille venäläisten joukkojen ”suunni-telmallisen kotiuttamisen” jatkuvan entiseen tapaan.

Vaasan senaatin ja Mannerheimin esikunnan kaksijakoisen propagandan pohjalta 30. tammikuuta annettiin vain venäläisille suunnattu julistus, jonka mukaan Suomen talonpoikaisarmeija ei sotinut venäläisiä sotilaita vastaan. Toisaalta omille rivimiehil- le korostettiin taisteltavan juuri venäläisiä vastaan. Monet Suomessa olleet venäläis-upseerit tukivat valkoisia.

Neuvostohallitus käski vuoden 1918 alussa Suomessa olleita varus­kuntia noudatta- maan puolueettomuutta, ja jotkut varuskuntakomiteat antoivat paikallisesti vastaavia vakuutuksia. Niistä huolimatta Pohjanmaan venäläinen päällystö toimi usein tiiviissä yhteistyössä suojeluskuntien kanssa. Pohjanlahden meripuolustuksen johtaja, vara- amiraali Nikolai Podgurski auttoi kenraali Mannerheimia Vaasan varuskunnan aseistariisunnassa. [116]

Vastapalvelukseksi tuesta aseistariisunnalle Mannerheim järjesteli venäläisupsee-rien palkanmaksun, asunto-olot ja muonituksen kuntoon, sekä antoi heille vapaan liikkumisoikeuden Vaasassa. Seinä­joella venäläisjoukot asettuivat entisiin majapaik-koihinsa. Mannerheim lupasi venäläisille hoitavansa joukot maasta Sortavalan tai Rovaniemen kautta ja palauttavansa aseet rajalla. Joukot suljettiin lopulta vankilei-reille ja aseet otettiin omaan käyttöön, koska kuljetus ei onnistunut ja suhtautuminen venäläissotilaisiin muuttui hyvin kielteiseksi jääkäripataljoonan saavuttua Saksasta Vaasaan. [117] Si-sällissodan alkuvaiheessa valkoinen armeija ja venäläiset sotilaat taistelivat rintamalla merkittävässä määrin toisiaan vastaan lähinnä Ruovedellä, Vilppulassa, Mäntyharjun rintamalla ja Karjalankannaksella. [118] "

Punakapinan alettua Mannerheim välittömästi ja ensimmäiseksi hyökkäsi venäläis
-ten varuskuntien rippeiden kimppuun väittäen "Neuvosto-Venäjän hyökänneen Suomeen".

Keskustelua:

Timo Gottlieb kommentoi_ 8. helmikuuta 2017 12:10

Jep, eikä Venäjä varustanut Suomessa taistelleita punaisia joukkoja, he antoivat vain leipää, juurikin näin,,,,

Kalle kommentoi_ 8. helmikuuta 2017 12:30 Poista kommentti

No, eipä se ihan näinkään ollut. Punaiset kyllä saivat aseapua Venäjältä mutta saksalaisilta sotilasapua, koulutusta, sotajoukkoja, vähältä piti, ettei Suomesta tehty kuningaskunta saksalaisen kuninkaan kera.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 8. helmikuuta 2017 20:01

Kukaan ei ole väittänyt, etteikö olisi ollut aseapua ja myös vapaaehtoisia taistelijoita kuten kasakkaeversti Svetšnikov. Hän oli kuitenkin kapinallisuudestaan huolimatta aina pelannut huippukoulutettujen ammattisotilaiden joukoissa. Varuskunta koostui "tavallista ammattillaista ja Punakaarti amatööreistä. Venäjän köyhät ja keskivarak-kaat talonpojatkin olivat puoliammattilaisia, sillä Nikolai oli tyhmyyttään määrännyt heidätkin armeijaan, usein tyhjänpantiksi ja kuolemaan turhaan rintamatauteihin, viime kädessä vauhdittaakseen maaseudun kulakisaatiota. Vain kulkakit olivat ama-töörejä pyssyjen kanssa, sillä heidät oli vapautettu asepalveluksesta organisoimaan ruoan tuotantoa ja kauppaa armeijalle ja kaupungeille.

Svetšnikovin komentantoiminta ei mennyt kovinkaan nappiin, koska kaartit eivät pys-tyneet toteuttamaan operaatiota kunnolla. Sen sijaan sotamies Ivan Jeremejevin kokemus ja "työkalut" olisivat olleet just teollisuustyöläiskaartilaisille... Sitä ehkä Karjalassa sitten tehtiinkin. Sota oli kuitenkin hävitty.

Sota olisi ehkä voitu välttää, jos sosialistit ja maalaisliitto eivät olsi suostuneet Ke-renskin hajotusvaaleihin, vaan kääntäneet pyssyt Kerenskiä vastaan. Kerenskin puo-lustus joka suuntaan, mm. Kornilovia vastan, oli riippuvaista bolshevikeista, ja nämä taas olivat päättäneet, että Kerenski lähtee, koska hän oli sellaisenaan jatkanut kaik-kia virheitä, joihin Lvovin halltus oli kaatunut, ja joita Kerenski oli valittu korjaamaan.


***


YLEn Ajantasa valehteli häskisti ”Sadan vuoden takaisissa uutisissaan” 22.11.1917:ltä

YLEn Radio Suomen Ajantasa valehteli härskisti Sadan vuoden tapaisissa uutisissa kertoen miten ”kenraalikuvernööri (Nikolai) Nekrasov oli huolissaan Suomen elintarvikatilanteesta”!!!
 .
HÄN EI OLLUT ENÄÄ SUOMEN KENRAALIKUVERNÖÖRI EIKÄ HÄN OLLUT LOKAKUUN VALLANKUMOUKSEN JÄLKEEN ENÄÄ OLLUT SUOMESSA, VAAN LENIN OLI VALLANKUMOUSYÖNÄ 7.11.1917 LAKKAUTTANUT SUOMEN KEN-RAALIKUVERNÖÖRIN VIRAN, KOSKA SUOMI OLI BOLŠEVIKKIHALLITUKSEN MUKAAN JO PERIAATTEESSA ITSENÄINEN! SUOMI OLISI JO SILLOIN MYÖS SAANUT TUNNUSTUKSEN, JOS OLISI VAIN HAKENUT!!!!
 .
TOKI NEKRASOV ON TUOLLOIN VENÄJÄN TILASTOVIRANOMAISENA SAAT-TANUT OLLA VANHAA MUISTOA HUOLISSAAN SUOMEN ELINTARVIKETILAN-TEESTA,JA KERTONUT SELLAISESTA VENÄJÄLLÄ,MUTTA VÄÄRÄ ”UUTINEN” ANTAA ASIASTA TÄYSIN VÄÄRÄN KUVAN JA ON ON HÄRSKIÄ VALEHTELUA, ETTÄ ”SUOMI OLISI OLLUT MIEHITETTY(NÄ)”!!!!
.
KENRAALIKUVARNÖÖRIN VIRAN LAKKAUTTAMINEN KATKAISI MYÖS KAIKEN VARSINAISEN VENÄLÄISEN KOMENTOLINJAN SUOMESSA OLEVIIN KOTIUTETTAVIIN VENÄLÄISIIN JOUKKOIHIN.
 .

He olivat nyt tavallisia Venäjän kansalaisia.

Nikolai Vissarionovitš Nekrasov
Nikolay Vissarionovich Nekrasov.jpg
Suomen kenraalikuvernööri 17. syyskuuta 19177. marraskuuta 1917





Keskustelua:


Oliko Suomessa sisällis sodan alkaessa Venäläisiä sotilaita

No siitä voi kuka hyvänsä kinata ettei ollut,  totuus siitä taitaa olla kyllä toinen Suomen itsenäisyys oli alkanut v 1917 lopuilla .

Ja en sitä usko että kaikki olisi palannut kotimaahansa vielä tammikuun loppuun mennessä .

Tais olla että Suomessa oli silloin vielä Venäläistä sotaväkeä 50 000 jopa 70 000 tuhanteen asti mutta tuo on kyllä vain minun oma arvioni .

Kaikessa näissä asioissa pitää olla aina totuus pohjaa ainakin niin että kenenkään ei pidä epäillä että ei olisi mukana totuus .

Ja en varmaan ole väärässä kun sanon tuollanen oma väittämäni pitää ja kestää päivän valon .

Tekivätkö sitten sota toimia Suomessa siitä en mene vannoon etteikö olisi ollut noinkin .

Mutta Suomi oli ollut reilun sata vuotta Venäjän osa ja varmaan  noista sotilaista oli osa jopa syntynyt suomessa .

Todellisuudessa taisivat olla valta osiltaan, pitivätköhän Suomea kotimaanaan toden näköisesti noinkin .

Asia oli ja eivät he varmaan  olisi halunneet mennä maahan joka heille ei ollut muuta kun tsaarin maa .

Samaa ilmiötä on nyt ollut Eestissä jossa on myös osa väkeä Venäläistä sukujuurta .

Ja kyllä se niinkin on että sitä pitää kotimaanaan missä on syntynyt ja kasvanut vaikka ei sitten olisikaan toisien mielestä Suomalainen .

Minäkin itse olin viis vuotiaana Rovaniemen polttaja,  vaikka se oli kyllä poltettu kolmisen vuotta aiemmin kun minä synnyin .

Sellasta se kun sattumat tulee ihmisen elämään mukaan . seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast


Juhani Putkinen

En ole lukenut tai kuullut, että Venäjän miehitysjoukoissa olisi ollut Suomessa syntyneitä venäläisiä – mutta on se tietysti mahdollista.

Suomen ja Venäjän välillä oli ennen itsenäistymistä ihan oikea raja, eikä venäläisillä ollut vapaata oikeutta muuttaa Suomeen. Vähän ennen Suomen itsenäistymistä Venäjä kyllä rikkoi vanhan sopimuksen ja venäläisiä muutti Suomeen jonkin verran. En tiedä minkä verran.

Yleisesti ottaen venäläiset Suomessa olivat kuitenkin Venäjän valtion lähettäminä ja vain määräajan.

Oleellista kuitenkin tässä asiassa on, että Venäjän miehitysjoukkoja oli Suomen alueella vielä tammikuussa suunnilleen kertomasi verran – kun Venäjän pomo Lenin halusi niiden olevan tukemassa punakapinaa.

Vapaussodan aikana Venäjän johto lähetti Suomeen vielä lisää Venäjän vakinaisen armeijan joukkojakin hyökkäämään Suomen armeijan kimppuun. Venäjän punakaar-tilaisia ja anarkisteja lisäksi. Ei ollut ryssistä puutetta, vaan omista joukoista ennen kuin jääkärien pääjoukko palasi Saksasta Suomeen.


tepimast

Tuohon päätelmään tulin kun mietin tuota venäjän vallan aikaa toista sataa vuotta.
niin eipä ne kaikki n 20-30 v voinut kaikki olla venäjältä syntyisin.
Samaa asiaa voi sanoa myös olevan Eestissä ei sielläkään ole kaikki venäjältä tulleita vaan osa siitä on varmuudella syntynyt Eestissä.
Kyllä se raja oli mutta eipä se raja sukupuoli suhteissa kait paljonkaan haitannut niiltä jotka täällä eli jo oli. terv tepivaari


Timo Lennart

Lue Tepi aikaisempi Putkisen blokiavaus, kun en nyt tässä kohtaa viitsi toistaa itseäni.


tepimast

Pitää tsekata se terv tepivaari


tepimast

Noin varmaan on ollut minä heitin oman arvini 50 000 -70 000 tuhanteen .
ja isännän ottein ne ajoi mm jääkäreitä jotka meni saksaan.
Silloin tosin olimme venäjän vallan alla.
Ja toinen joka vielä n 300 vuotta myöhemmin käyttää isännän otteita ovat ruotsalaiset. terv tepivaari


Lasse Kallo

Akateemikko Eino Jutikkala.

”– -Venäläisestä sotaväestä kyllä kotiutettiin jatkuvasti vanhempia ikäluuokkia, mutta Suomesta vain samojen ohjeiden mukaan kuin muustakin imperiumista. Vielä tammikuussa maavoimien ja laivaston vahvuus oli 70 000- 80 000 miestä.

Puuttumisesta Suomen sisäisiin asioihin ja kurittomasta kätttätymisestä oli saatu run-saasti näyttöä, ja 19.1. venäläiset yhdessä punakaartien kanssa kävivät Viipurin suo-jeliuskunnan kimppuun. Antoipa neuvostohallitus 24.1. Viipurissa olevan 42. armerija-kunnan tehtäväksi peräti riisua suojeluskunnat aseista. Tässä tilanteessa senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. – -”


Lainaus lähteestä:Suomen vapaussota,artikkelin otsikko sama kuin tässä.Kirjoituksen alla lukee: ”Akateemikko Eino Jutikkalan artikkelin on julkaistu teoksessa Suomen vapausota 1918”.


Juhani Putkinen

Niin Lasse, Venäjä yllytti osan suomalaisista punaisista nousemaan aseelliseen kapi-naan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan - sekä aseisti kapinalliset.

Venäjän joukot yhteistyössä punakaartien kanssa – tai päinvastoin – murhasivat, kiduttivat ja ryöstivät aseettomia suomalaisia siviilejä.

Suomen armeijan joukot riisuivat aseista Venäjän miehitysjoukkoja, joutuen myös taistelemaan niitä vastaan – Vapaussota.


Juhani Putkinen

Teuvo, en yleensä välitä kirjoitusvirheistä tai kielioppivirheistä, mutta minusta on törkeää että kirjoitat sanan Suomi pienellä kirjaimella. Se on valtion nimeltään Suomi halveksuntaa.


tepimast

Juhani kun on itse oppinut Suomen kielen ei voi vaatia että siellä ei ole virheitä mutta korjataan tuo Suomi isolle.

Korjasin blogi avauksesta pienet isoihin kommentteihin en korjannut koska niissä olisi mennyt aikaa liian kanssa mutta pidetäänmielessä että ne tulee isolla tämän jälkeen .

Minään halveksimisena Suomelle en asiaa kuitenkaan pidä terv tepivaari


Kalle Pohjola

Eivät kirjoitusvirheet mitään ”törkeää halveksuntaa” liene. Minä en ainakaan niin täydellinen ole, että ei virheitä tulisi, esim Suomi ja suomalainen, voi se joskus lipsahtaa suomi ja Suomalainen.


Norppa

Suomessa olleet venäläiset olivat ymmärtääkseni kapinallisia ja olivat tappaneet up-seereitaan. Innokkaimmilla oli motivaatiota auttaa ”tovereita” Suomessa, mutta kuri ylipäänsä taisin olla huono ja porukka ”löysää”, sotiminen ei varsinaisesti enää kiin-nostanut.Ainakin kansalaissodan alussa Suojeluskunnat onnistuivat helposti punais-ten aseistariisunnassa, yllätyksen turvin kuitenkin. Venäläiset sotilaat sitten lähetet-tiin käsittääkseni Venäjälle.Osa sotilaista taisteli vapaaehtoisena punaisten puolella ja jot- kut bolshevikkien puolella olevat upseerit laativat suunnitelmia, ainakin eversti Svets-nikov laati punaisten hyökkäyssuunnitelman sodan alussa, tavoitteena oli Haapamäki. Kuinka paljon kaiken kaikkiaan venäläisiä sitten taisteluihin osallistui, varmaan tutkimuksista selviää ainakin arvioita.

Tampereen valtauksen yhteydessä oli Mannerheim antanut käskyn ampua vangiksi jääneet venäiset sotilaat. Olen miettinyt syytä tähän ja tullut siihen tulokseen, että ky-symyksessä ei ollut ainakaan venäläis-vastaisuus, olihan Mannerheim itsekin ollut Ve-näjän armeijassa juuri ja komentanut venäläisiä sotilaita. Lisäksi aseistariisuttuja soti-laita ja upseereita oli kohdeltu asiallisesti aiemmin.Oma arvioini on,että syynä oli kapi- nallisuus: punaisten puolelle menneet sotilaat olivat Mannerheimin silmissä valapatto-ja, ”kapinallisia koiria”, jotka olivat rikkoneet sotilasvalansa. Siksi heidät sai ampua, aivan kuten sodassa jos jotkut sotilaat alkaisivat kapinoida upseereitaan vastaan aseellisesti.


Norppa

Äh, mitä virheitä, piti kirjoittaa että Suojeluskunnat onnistuivat helposti venäläisten aseistariisunnassa,


Risto Koivula

Venäläiset eivät tienneet, että heidät tapetaan.


Kalle Pohjola

Suomessa oli tammikuussa 1918 n 70 000 – 90 000 tsaarin armeijan sotilasta.

Sisällissotaan osallistui n 1000 – 4000 venäläissotilasta, ei kuitenkaan nähtävästi yhtaikaa. Venäläissotilaat kuten Venäjän kansakin oli peräti väsynyt jatkuvaan sotimiseen ja iso osa karkasi vapaaehtoisesti takaisin Venäjälle ja sen lisäksi vielä Brest-Litowskin rauhanneuvotteluiden jäkeen pääosa kutsuttiin kotiin.

Venäläisten lisäksi mm Katajanokalla oli jään vankin Venäläisen laivasto-osaston englantilaisia sukellusveneitä miehistöineen.

Punaisten joukoissa esim ylempiä upseereita olivat lännessä ev M Sewtshnikov lännessä ja ev I Jeremejev idässä.

Suomessa syntyneitä venäläisiä upseereita valkoisten joukossa taisteli useita, useita (mm Mannerheim,koko aikuisikänsä Venäjällä palvellut)Venäjällä syntyneitä suoma- laisperäisiä upseereita oli lukuisia. Valkoisten joukoissa palveli myöskin ruotsalaisia ammattiupsereita, Saksassa syntyneitä samoin (mm Tampereen valtausta johtanut saksalainen ev Ausfeld, sekä saksalaissyntyinen Wetzer.

Miehitettyhän Suomi ei ollut ei voinutkaan olla, sillä ei ollut miehittäjävaltiota ja itä-rajakin oli muuten tulliraja. Venäjäähän hallitsi silloin puolentusinaa ryhmittymää, Suomen puolella bolshevikit.

Neuvosto-Venäjän apu Suomen punaisille oli lähinnä aseapua;kannattaa lukea muu-ten mitä esim Raudun taisteluista kirjoittaa prof Heikki Ylikangas. Venäläisiä joukkoja tuotiin Suomen puolelle Rautuun, pääasiassa Pietarin suojajoukkoja.

Puolustussotaan heidät juuri ja juuri saatiin mutta ei hyökkäämään. Myöhemmin suuri osa heistä karkasi kotiin.

Kaiken kaikkiaankin Venäjän tsaarinarmeijan sotilaat olivat haluttomiakin osallistumaan enää sotatoimiin.


Risto Koivula

Heikki Ylikankaan ”kenraali” Ivan Jeremejev lienee nyt vaan ”alennettu everstiksi” (koska Puna-armeijassa tai Suomessa ei silloin todellakaan ollut ainoatakaan kenraali Jeremejeviä), mutta todellinen, ansioitunut suuruus lienee tämä toveri, sen verran tärkeä yhä, että jolin ”kyberlaitos” on peräti hänen ”trollisivulleen” pääsynkin estänyt ainakin tämän julkisen laitoksen sivuilta:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/07/neuvosto-venajan-armeija-ei-tapellut-suomen-sisallissodassa

Tässä taas on peräti Heikki Ylikankaan suuhun sepitetty ”(Pietarin sotilaspiirin ko-mentaja) kenraali Ivan Jeremeyev”, jollaista toveria ainakaan venäläiset lähteet eivät kuitenkaan lainkaan tunne.

” 26.2.1918 on lähetetty veturi ja kolme vaunua Rautuun. Samana päivänä lähetti kenraali Ivan Jeremejev Pietarista 600 miestä ja raskasta aseistusta Rautuun (Yli-kangas 2012, s. 102). Kuljetuksen mukana Rautuun tuotettiin mm. 40 konekivääriä, toistakymmentä tykkiä ja panssarijuna (Ed. s.110.) Rata Terijoelta Rautuun kulki Pie- tarin kautta, joten on oletettavaa, että nämä kuljetukset liittyvät yhteen. Osa junista oli peräisin Terijoelta ja osa Pietarista. ”

Salaperäisen kenraalin väitetään toimineen jopa VASTOIN Leninin (hallituksen) päätöksiäkin:

” Pietarin puolustuksesta vastaava kenraali Ivan Jeremejev toimi venäläisten joukko-jen hovihankkijana. Hänen suunnitelmissaan oli toimittaa venäläisiä apujoukkoja aina Tampereelle asti.

Jeremejev toimi tietoisesti vastoin Leninin 1.4.1918 kieltoa toimittaa lisäjoukkoja Suomeen. Venäjän oma sisäinen tilanne (sisällissota), saksalaispelko sekä Brest-Litovskin rauhansopimus eivät Jeremejeviä pidätelleet. Hän taipui vasta, kun hallitus hänet siihen pakotti. Venäläisten joukkojen vetäytyminen Raudusta viivästyi ja se koitui satojen venäläisten joukkosurmaksi. ”

Mahtaisikohan kyseessä olla tämä toveri, Ivan Fedorovitš Jeremejev, ei kuitenkaan mikään kenraali eikä komentaja, vaan asetehtaan työmies, konekivääriampuja, sota-mies ja politrukki ja paikallisten sotilasneuvostojen ja puolue-elinten jäsen, joka oli muodostanut Putilovin tehtailla konekiväärikomennuskunnan (komanda), joka valtasi Lokakuun vallankumoukseen liittyen Smolnan ja huolehti sen turvallisuusjärjestely-jen toimeenpanosta. Hän saattoi kyllä värvätä kavereitaan taistelemaan Suomessa, mutta kyse oli Suomen Punakaartin eikä ”Venäjän armeijan” joukoista!


Risto Koivula

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Finland

” The February Revolution of 1917 in Russia stimulated political activity in Finland. In March 1917 the Finnish proletariat founded the Helsinki diet of workers’ organi-zations, which played an important role in the Finnish Revolution of 1918, just as the soviets of workers’ deputies did in Russia. Similar diets of workers’ organizations were established in other Finnish cities as well.The Russian Provisional Government restored Finland’s autonomy on March 7 (20), 1917, but strongly opposed the grow-ing trend, supported by the SDPF, toward complete internal independence. On July 18,1917,at the proposal of the Social Democratic faction, the Finnish Parliament adopted the Power Act, in which it claimed for itself supreme authority in Finland’s in-ternal affairs. On July 18 (31) the Provisional Government dissolved Parliament; new elections held in October 1917 gave the bourgeois parties a parliamentary majority.

The October Revolution in Russia brought independence to the Finnish people. On Dec. 6, 1917, Parliament adopted a declaration proclaiming Finland to be an inde-pendent state. In accordance with the Leninist policy on nationalities, the Council of People’s Commissars of the RSFSR recognized Finland’s independence on Dec. 18 (31), 1917, and the All-Russian Central Executive Committee confirmed the council’s resolution on Dec. 22, 1917 (Jan. 4, 1918).

The October Revolution in Russia had an immense influence on the development of the Finnish revolutionary movement. A general strike took place in Finland on Nov. 13 – 19, 1917. The SDPF, however, did not take advantage of the revolutionary situ-ation that arose in the country at the time. On Nov. 26, 1917, Parliament approved the proposed composition of a bourgeois senate headed by P. Svinhufvud, who under-took to suppress the revolutionary movement. A White Guard was formed and armed with Germany’s aid. On Jan. 16, 1918, the Senate, having been granted dictatorial powers on Jan. 12, appointed C. G. E. Mannerheim, a former general in the tsarist army, commander in chief of the White Guard.

The Revolution of 1918. In the early morning of Jan. 28 a workers’ revolution began in Finland (see 1918). Acting on appeals from the leaders of workers’ organizations, the proletariat of Helsinki seized government institutions and banks. The resistance of the Whites in the southern part of the country was quickly broken. However, the north and most of central Finland, where the members of the bourgeois government had taken refuge, were occupied by the White Guard. Civil war ensued. A revolutio-nary government,the Council of People’s Commissioners,was established on Janua- ry 28. The council formulated a democratic program but proceeded to enact a series of socialistic reforms. It nationalized large private estates and many industrial and commercial establishments, replaced the bourgeois state apparatus, assumed ma-nagement of the Bank of Finland, instituted state control over private banks, estab-lished workers’ control at factories, and gave free land to the tenant farmers. Soviet Russia rendered considerable assistance to revolutionary Finland. On Mar. 18, 1918, with V. I. Lenin present, representatives of the two countries met in Petrograd and signed a treaty strengthening friendship and brotherhood between the RSFSR and the Finnish Socialist Workers’ Republic (so designated in the text of the treaty at Lenin’s proposal).

The counterrevolutionary forces called on the German imperialists for help in sup-pressing the revolution. Treaties between Svinhufvud’s government and Germany were signed in Berlin on Mar. 7, 1918; these treaties made Finland politically and economically dependent on Germany. In early May the revolution was suppressed with the aid of German troops that had landed in Finland.Although the revolution was defeated, it had a considerable influence on the history of the country and the further development of the working-class movement.Learning from its lessons,the most per-ceptive Finnish Social Democrats realized the necessity of forming a truly revolutio-nary Marxist-Leninist party; as a result, on Aug. 29, 1918, the left wing of the SDPF founded the Communist Party of Finland (CPF).

From 1918 to 1945. The suppression of the revolution in Finland was followed by the establishment of a regime of White terror. On May 15,1918, Parliament voted to break relations with Soviet Russia.In August the Finnish government declared that peaceful relations between the two countries would be established only after Karelia and the Kola Peninsula had been incorporated into Finland. Moreover, Parliament passed several laws to aid the formation of a political alliance with Germany; it voted on Aug. 1, 1918, to make Finland a monarchy and on October 9 to elect the German prince Friedrich Karl of Hessen as king of Finland. The German revolution of 1918 and Ger-many’s defeat in World War I saved Finland from becoming a vassal of Germany. Finland was proclaimed a republic on July 17, 1919, and K. Ståhlberg was elected president of the bourgeois republic.

From 1918 to 1920, Finland supported the interventionist plans of the imperialist po-wers, although it did not actually take part in the intervention. The victories of the Red Army, the growth of the working-class movement in the country,and economic difficul- ties forced Finland to accept the peace proposals of the Soviet government. A peace treaty between the RSFSR and Finland was signed on Oct. 14, 1920.

Nevertheless, Finnish foreign policy retained an anti-Soviet bias that was consistent with the class interests of the bourgeoisie and with the desire of the reactionary circles to create a Greater Finland. White Finnish “volunteer” detachments made frequent raids on Soviet Karelia until 1922, and political, economic, and cultural ties with the USSR were at a minimum. ”


Risto Koivula

Kommenttisi odottaa hyväksyntää.

MITEN HELVETISSÄ SUOMALSIEN WIKINKIN JUTUT POISTETAAN, JOISSA ON UUDEN TUTKIMUKSEN LINKIT – MUTTA PUTKINEN SAA HORISTA VAPAASTI JÄRJETTÖMYYKSIÄÄN???!”!

Suomalaisen wikin mukaan Suomessa oli tammikuussa 1918 (enimmillään) 40000 venäläistä sotilasta, lähinnä demoralisoitunutta ”rupusakkia”.

”Kenraalilta” on nyt pudotettu kokonaan sotilasarvo pois, ja ”linkkikin” on pimeä.

Eversti Svetshnikovista ei ollut sen enempää vastustajien kuin punaistenkaan mu-kaan kovin ratkaisevaa hyötyä, sillä vaikka hän oli ansioitunut upseeri, hän oli hyvin-koulutettujen kasakkajoukkojen upseeri ja Pietarin sotilaspiirin joukkojen komentjak-si huutama,ja hänen suunnitelmansa olisivat edellyttäneet harjoitetun kurinalaisen sota- väen olemassaloa. Hänellä oli myös hyvin vähän alempaa Venäjän armeijassa koke-nutta upseeristoa ja aliupseeristoa suunitelmiensa toteuttamista johtamassa.

NL:ssa hän myöhemmin toimi teoriahommissa ja valitettavasti syystä tai toisesta paisutteli venäläisten komentajien ja sotaväen roolia Suomen punaisissa, mistä osa virheellistä tiedoista taitaa olla peräisin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota

” Venäläiset joukot Suomessa

Venäjän armeijan rappiotilan ja sotaväsymyksen takia venäläisten sotilaiden osuus sisällissodan rintamataisteluissa jäi Karjalankannasta lukuun ottamatta lopulta vä-häiseksi.Vanhan tsaarin armeijan joukkojen vahvuus Suomessa oli ollut elokuussa 1917 noin 100000 [105] – 125000 sotilasta. [106] Marras-joulukuusta 1917 lähtien joukkojen määrä alkoi supistua sekä suunnitelmallisten sotilaallisten siirtojen ja kotiuttamisen että jatkuvasti lisääntyneen kurittomuuden ja karkuruuden vuoksi. [107]

Sisällissodan alettua 27. tammikuuta 1918 venäläissotilaita oli Suomessa enintään 40 000 miestä.[108][109]

Neuvosto-Venäjän ja Saksan välisen Brest-Litovskin rauhan tultua voimaan 3. maa-liskuuta Suomessa oleskelevat noin 6 000 sotilasta käskettiin vetäytymään maasta 2 kuukauden kuluessa. Maaliskuun loppuun 1918 mennessä vanhan armeijan osastot olivat valtaosin poistuneet Suomesta. [110] [111]

Lopulta vain 7000–10000 venäläissotilasta, osa Suomessa jo olleita ja osa maahan sodan aikana Pietarista tulleita, oli eri tavoin aktiivisia vuoden 1918 sodassa. Merkit-täviä venäläisosastoja ei sotatoimiin saatu suostuteltua, sillä vain 1000–4000 sotilas-ta taisteli 100–1000 miehen osastoina ajoittain eri puolilla rintamia. Toisaalta helmi-kuun 1918 loppupuoliskolle asti joitakin venäläisiä upseereita toimi punakaartien sotatoimien johdossa: eversti Mihail Svetšnikov Länsi-Suomessa ja I. Jeremejev Itä-Suomessa. Venäläisten ja suomalaisten välinen yhteistyö sujui kuitenkin huonosti muun muassa kieliongelmien ja keskinäisen epäluottamuksen takia.Punaisten hyök- käysvaiheen aikana helmikuun alusta – maaliskuun puoleenväliin asti rintamalinja ei siirtynyt juuri lainkaan pohjoisemmaksi, vaikka valkoisten taistelukyky oli tuolloin heikoimmillaan. [112] [113] [114]

Sisällissotaan osallistuneiden venäläissotilaiden määrä ja merkitys väheni pääosas-sa punaista Suomea 18. helmikuuta alkaen Saksan ja Venäjän välisten sotatoimien alettua uudelleen.Joukot joko hajosivat tai niitä siirrettiin suojaamaan Pietaria, ja sen jälkeen neuvosto-Venäjän tuki punaisille oli valtaosin aseapua. Venäläisten sodan loppuun asti jatkunut sotilaallinen toiminta Karjalankannaksella toisaalta tuki punais-ta kaartia, mutta sen päätarkoitus oli Pietarin puolustaminen.Muualta Suomesta merkittävä osa sisällissodassa sekä aktiivisia että passiivisia venäläissotilaita oli vetäytynyt jo ennen Suomen valkoisen armeijan hyökkäysvaihetta. [115] ”

Tuo 40000 on hyvin linjassa sen kanssa, että maassa oli elokuussa 1917 ollut reilut 100000 Venäjän armeijan sotilasta,joita kotiutettiin syyskuusta alkaen kenraalikuver- nööri Nekrasovin johdolla 20000 kuukausivauhtia Viipurin kautta. Joukoista osa oli laivastoa, joilla oli kotisatama Suomessa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Vissarionovit%C5%A1_Nekrasov

Sellaista tuli hetkeksi Baltiasta lisääkin, kun Venäjän laivasto perääntyi saksalaisten edestä.Nämä jatkoivat kuiten matkaa Kronstadtiin huonosta jäätilateesta huolimatta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4meren_laivaston_j%C3%A4%C3%A4marssi

30.1.2018 08:18


Kalle Pohjola

Niin muuten Norppa, Mannerheim itsekkin luettiin kuten kaikki ”ryssänupseerit”, valapattoihin.

Kannattaisi lukea Mirko Haaviston kirja ”Ryssänupseerit”.

Sotavankien kohtelu niin valkoisella kuin punaisellakin puolella oli kaikkea muuta kuin kansainvälisten sopimusten mukaista, siis raakaa ja julmaa.

Tauno Tukkinen on hyvin ansiokkaasti tutkinut näitä asioita ja hänen kirjansa ”Sota-surmat” olisi kyllä hyödyllistä luettavaa, mikäli aikoo ottaa asioista selvää eikä vedellä mutkia suoraksi omintakeisella historiantulkinnalla, kuten jotkut näilläkin sivustoilla harrastavat.


Norppa

Valapattoihin kenen mielestä? Mannerheim oli tavallaan yksi ”valkoisista kenraaleis-ta” jotka taistelivat kapinallisia bolshevikkeja vastaan. Tätä todistaa myös se, että muut valkoiset kenraalit yrittivät saada Mannerheimin mukaan hyökkäämään Pieta-riin. Valapattoja olivat ne sotilaat, jotka olivat hylänneet tai peräti tappaneet upseerinsa ja ryhtyneet mukaan kapinaan.

Vai millä itse selittäisit sen, että Mannerheim määräsi juuri venäläiset sotilaat ammuttaviksi, mutta ei suomalaisia punaisia?


Kalle Pohjola

Mannerheim oli vannonut upseerivalansa Venäjän Tsaarille, siis, rikkoi valansa, tähän tulkintaan mm jääkäriupseerit perustivat vastenmielisyytensä Mannerheimia ja muitakin Venäjällä palvelleita upseereja kohtaan.

Toisaalta Nikolai oli syrjäytetty ja teloitettu mutta upseerivalahan kohdentuu hallin-toon. Eihän meilläkään upseerivaltakirjaa uusita aina presidentin vaihtuessa. Sotilas- vala miehistön osalta on paljonkin kiistelty asia; oliko sitä edes olemassa? Sotilasvala Suomessa tuli voimaan 16.8.1918.


Norppa

Mikä oli se hallinto Venäjällä, johon kohdistuvan valan Mannerheim rikkoi vuoden 1918 alussa alkaessaan johtaa Suomen armeijaa? Ei ollut enää mitään muuta kuin kapinallisten bolshevikkien hallinto ja sitä vastaan taistelevia kenraaleita! Kenraalit, Mannerheim mukaan lukien, edustivat juuri sitä vanhaa valtaa. He itse olivat korkein auktoriteetti sotilaallisesti.

Toisekseen, et vastannut kysymykseen miksi Mannerheim teloitutti juuri venäläiset sotilaat Tampereen taistelun jälkeen.

Jääkäriupseerit vieroksuivat kaikkia Venäjän armeijassa palvelleita upseereita ja se lienee johtunut venäläisvastaisuudesta. Eivät kai jääkärit Mannerheimia siitä olisi voineet arvostella, että hän ei totellut Venäjän hallitusta (jota ei edes ollut paitsi Leninin hallinto) kun he itse olivat liittyneet sen vihollisiin?


Kalle Pohjola

Miksi Mannerheim teloitutti juurikin venäläisiä; en ole tullut kiinnittäneeksi asiaan erityistä huomiota, koska viime aikoihin ko aikaa koskevia tutkimuksia olen useitakin lueskellut ja parhaillaankin yksi ”työn alla”, en ole erityisesti juuri sen asian kohdalta löytänyt faktaa ja omaa käsitystä asiasta ei oikeastaan ole.

Kaunokirjallisissa (osin fiktiivisissä) teoksissa mainintoja löytyy mutta kun oikeastaan sotakirjat eivät minua kiinnosta.

Mannerheimin tsaarille vannoma upseerivala ei kulminoidu mitenkään vuoteen 1918, se koskee ainoastaan jääkäriupseerien suhtautumista ko henkilöön ja muihinkin ns tsaarinupseereihin.


tepimast

Mitään epä selvää ei asioissa ole kun lukee entisen vankin vartijan kirjoituksia. Ne kyllä on varmuudella oikeampia ja kyllä niissä luki tuo 1000 - 5000 Venäläissotilaa-seen jotka olisi ollut mukana sotimassa Suomlaisten punaisten mukana. Suomessa kirjoitetaan edelleen voittajan historiaa liian kanssa onko ne kaikki totta voi sanoa että yksipuolisesti ei ole pelkästään oikeaa asiaa. Nyt kun arkstot ovat tullee julkiseksi asiat pitää joiltakin osin myös korjata . terv tepivaari


Kalle Pohjola

Eipä tuo Tepi kovinkaan merkittävää ole, oliko 4000 vaiko 5000, kaikki eivät kuiten-kaan yhtä aikaa taistelleet Suomen puolella. Nuo vanhat merkinnät kyllä ovat arvok-kaita joskus luotettavimpiakin kuin joidenkin kirjailijoiden (tutkijoiksikin itseään joskus tituleeraavat) tekstit. Fiktiiviset kirjat joillakin valikoiduilla faktatiedoilla ryyditettyinä eivät mielestäni ole historiantukimusta.


tepimast

Joo eipä sillä kokonaisuuteen mitään oikeaa apua ollut kellekkään oliko niitä 4000 tai 5000. Setäni piti mm Tampereella kirjaa teloituksista ja se kirjanen on mustaakin mustempi tuosta sisällisodastamme. Enempi uskon niihin muistiin panoihin kun nyky romaaneihin jotka ovat totuudessa jotain sinne päin olevaa värittynyttä ja juorun arvoisia . terv tepivaari


tepimast

Ja pitää muistaa eivät nuot Venäläis sotilaat ollut samaan aikaan mukana sodassa .
Ja olikos tuonumeroiden laskenta 1 2 3 aivan oikea tapakaan Suomessa kun oli sil-loin Suomalaisia jotka eivät Suomea osanneet hyvin ja ääntäminen juksi näin ollen aika koominen tunnistus terv tepivaari