sunnuntai, 27. syyskuu 2020

Vaskistit haikailevat Pietarin hävittämistä ydinohjuksella…

Vaskistit haikailevat Pietarin hävittämistä ydinohjuksella…

Ja tämä ei kyllä jää mihinkään vihapuhenuottaan, vaan on ”tavallista normaalikeskustelua”…

http://perttirampanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244591-pakkoluovutettujen-alueidemme-palautuksesta#comment-3673771

Pertti Rampanen, Mänttä-Vilppula,  Sitoutumat

Pakkoluovutettujen alueidemme palautuksesta

Pekka Näränen 17.10.2017 19:46

Loistava kirjoitus Pertti Rampaselta ja erinomaiset kommentit Leo Miralalta, Juha Kuikalta ja Matti Karjalaiselta. Olen tismalleen samaa mieltä kanssanne! Karjalassa, Sallassa ja Petsamossa on luonnonrikkauksia ja niiden hyödyntäminen ja infrastruk-tuurin kuntoonsaattaminen toisi kosolti taloudellista aktiviteettia ja työtä Suomeen ja kasvattaisi bruttokansantuotettamme.

EU:lta tulisi tuohon tukea avokätisesti. Luovutettujen alueiden saattaminen taas nykyaikaan tulisi olemaan Suomen suuria menestystarinoita.

Olen samaa mieltä kuin Juha,että venäläinen asujamisto ei tulisi olemaan ongelma. Sopeutumattomat ja kiihkovenäläiset muuttaisivat pois (Suomen valtio voisi hiukan tukea heitä siinä antamalla lähtörahaa), vanhukset olisivat vaarattomia ja suurin osa nuoresta polvesta olisi pelkästään innoissaan Suomen kansalaisuu- desta ja uusista mahdollisuuksista parantaa elintasoaan ja elämäänsä.

Tällä hetkellä asia ei ole luonnollisestikaan ajankohtainen,mutta maailma muuttuu ja Venäjäkin saattaa Neuvostoliiton tavoin hajota osiin, jolloin luovutetuilla alueilla olisi mahdollisuus liittyä taas Suomeen. Tuntuu että Putin on haukkaamassa 70-80-luvun neuvostojohdon tavoin liian suurta palaa kakusta yrittämällä taas epätoivoisesti supervallaksi ja käy kuten edeltäjävaltiolle. Aika näyttää.


Juha Kuikka 17.10.2017 19:57

”Tällä hetkellä asia ei ole luonnollisestikaan ajankohtainen,”

Periaatteessa asia on aina ajankohtainen, kunnes se on saatettu pois päiväjärjestyksestä.

Pertti Rampanen 17.10.2017 21:40

Aivan oikein Juha!

Vaikka alueista ei saataisi koskaan? osaakaan takaisin, niin on kumma suomalai-nen!, joka jo nyt sanoo, että se ei kannatakaan, tulee kalliiksi (miten mitaten?), eikä ole syytäkään saada takaisin hävityn sodan menetyksenä. Mennyt, mikä mennyt!?

Pekka ilmeisesti tarkoitti, että itse palautushetki, tapahtuman toteutuminen nyt, ei ole ajankohtainen. Mutta asiaa on pidettävä vireillä.

Pekka Näränen 17.10.2017 22:03 Vastaus kommenttiin #8

Juuri näin, asiaa täytyy pitää vireillä ja odottaa sopivaa ajankohtaa. Ikävä kyllä se ajankohta ei ole vielä, johtuen Venäjän nykyhallinnosta.

Jeltsinin aikana luovutettujen alueiden ainakin osittainen palautus olisi saattanut on-nistua, mutta ilmeisesti valtiojohtomme (erityisesti presidentti Koiviston) passiivisuus ja suorastaan kielteinen asenne vaikuttivat siihen, että otollinen aika meni ohi. Jäädään odottamaan seuraavaa.

 

Pekka Pihlanto 18.10.2017 12:39

Vaikuttaa siltä, että karhua nyljetään jo, vaikka vielä ei ole nähty edes jälkiä.

Pertti Rampanen 18.10.2017 16:33

Eikö arvon professorilta (emeritus) muuta kommentoitavaa asiaan löydy?!

Nämä Turun miehet (vrt. Koivisto) ovat olleet, ja ovat, niin kaukana Karjalasta, että alue ei näemmä edelleenkään merkitse heille mitään.

Eiköhän liiketaloudessakin suunnitella tulevaa ja valmistauduta erilaisiin vaihtoehtoi- siin ratkaisuihin? Tarkkaillaan talouselämän muuttujia. Pidetään asioita ja taloushis-torioita mielessä. Tavoitteena hyvä lopputulos. Niin tässä aluepalautusasiassakin on syytä tehdä; näkyy ”karhunjälkiä” nyt juuri tai ei. Tulevaisuudessa hyvinkin voi näkyä.

Tämä blogini oli vain vastineena sille erään suomalaisen ajatukselle, ja monen muun, että ”jälkiä” palautusasiassa ei tarvitse näkyäkään.


Leo Mirala 18.10.2017 19:35

Tasan 100 vuotta sitten jokainen taloustieteilijä ja kunnon porvari kannatti Venäjän alaisena pysymistä ulkomaankaupan takia.

Silloin yksikään porvari ei kannattanut itsenäisyyttä. He taistelivat kansalaissodassa vain keisarin vaihtamisen puolesta. Tasavalta ja itsenäisys toisi köyhälistön valtaan.

http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/201710192200472536_ul.shtml

Suurlähettiläs Himanen: Putinin visiona on venäläinen Eurooppa, jota Venäjä hallitsee voimankäytön uhan synnyttämällä pelolla

Perjantai 20.10.2017 klo 15:33

Emeritus suurlähettiläs Hannu Himanen listaa uudessa kirjassaan Putinin ja Venäjän tavoitteet.


  • Lisäksi Himanen haluaa Suomen liittyvän Natoon eikä halua Natosta kansanäänestystä.
  • Himanen haluaisi kaventaa myös merkittävästi Suomen presidentin valtaoikeuksia.
  • Moskovassa vuosina 2012-2016 toiminut suurlähettiläs emeritus Hannu Himanen kuvaa perjantaina julkaistussa kirjassaan Länttä vai itää – Suomi ja geopolitiikan paluu (Docendo 2017) Venäjää suorapuheisen terävästi.

Entinen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen kirjoittaa suorasanaisesti Venäjästä uutuuskirjassaan Länttä vai itää.

Entinen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen kirjoittaa suorasanaisesti Venäjästä uutuuskirjassaan Länttä vai itää. JUHA JANHONEN/DOCENDO OY


Emeritus suurlähettiläs Hannu Himanen kuvailee vasta julkaistussa kirjassaan suorapuheisesti Venäjää. Himanen toimi vuosina 2012-2016 suurlähettiläänä Moskovassa.

Himasen mukaan Venäjä ei ole demokratia eikä oikeusvaltio. Korruptio on systeemin liima, joka on läsnä kaikkialla. Monikansallisuudestaan huolimatta maa on venäläis-ten johtama venäläisen yhtenäiskulttuurin maa, kuten se on ollut keisarikunnan ajoista lähtien.

Suomen suhteet Venäjään ovat korrektit,mutta pinnan alla on monenlaisia jännitteitä. Venäjän laittomat toimet Ukrainassa ovat kasvattaneet jännitystä Itämeren piirissä. Lisäksi Nato on palannut juurilleen jäsenmaidensa kollektiivisen puolustuksen takaajana.

Hannu Himasen kirja julkaistiin perjantaina.

Hannu Himasen kirja julkaistiin perjantaina. KIRJAN KANSI

Mitä Putin haluaa?

Tuoreessa kirjassa entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen kirjoittaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putinin visiona on venäläinen Eurooppa, jota Venäjä hallitsee voimankäytön uhan synnyttämällä pelolla. Informaatiovaikuttamisen keinoin Venäjä pyrkii hajottamaan länttä ja synnyttämään maailmaan uuden kahtiajaon.

Kautta valtakautensa Putin on antanut viitteitä siitä, että Venäjä hallitsee, ei länsi. Esimerkkejä tästä on useita.

Himasen mukaan Putinin kolmatta kautta on määritellyt määrätietoinen kansalaisak-tivismin tukahduttaminen, joka alkoi vuonna 2011 Bolotnajan aukion mielenosoituksista.

Lisäksi esimerkiksi vuonna 2013 Putin laittoi tutkijat töihin luomaan uutta, yhtenäistä ja omaan visioonsa sopivaa ”virallista” versiota maan historiasta kouluopetuksen tarpeisiin.

Keväällä 2005 pitämässään puheessa Putin luonnehti Neuvostoliiton hajoamista ”vuosisadan suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi”. Reilu kymmenen vuotta myöhemmin kesäkuussa 2016 Putin puhui Venäjän suuruuden palauttamisesta.

Himasen mukaan yksi Putinin venäläisten keskuudessa nauttiman suosion keskei-sistä syistä on juuri halu suuruuden palauttamiseen. Muut pelätkööt, kunhan kunnioittavat.

Yksinvaltias

Monien venäläisten asiantuntijoiden mielestä Putin ei ole strategi vaan taktikko. Hän välttää aloitteita ja tarttuu hanakasti tarjoutuviin tilaisuuksiin. Taitavana taktikkona hän on nopeasti avautuvissa tilanteissa parhaimmillaan eli menestyy ja voittaa.

Putin on johtanut Venäjää entistä yksinvaltaisemmin eikä ole sallinut lähellään kilpailijoita eikä seuraajaehdokkaita. Putin valitaan neljännelle presidenttikaudelle maaliskuussa 2018, jos hän itse vain haluaa. Se pitäisi hänet vallassa ainakin vuoteen 2024.

Putinilla on Himasen mukaan selvä käsitys siitä, mihin suuntaan Venäjän on kuljetta-va. Venäjä hakee revanssia ja muiden nöyryytystä korvauksena vähättelevästä suh-tautumisesta, jonka kohteeksi se sanoo joutuneensa. Tyytymätön, kansainväliseen järjestykseen muutosta hakeva Venäjä on vaikea kumppani kaikille naapureilleen: se kipuilee, käyttäytyy arvaamattomasti ja haluaa kiinnittää huomiota itseensä.

Vladimir Putinin kolmannen presidenttikauden alusta 2012 Venäjän politiikassa alkoi uusi vaihe, jota leimaa pyrkimys palauttaa suurvalta-asema ja luoda Venäjälle uusi kansallinen identiteetti. Samalla ulkopolitiikka on muuttunut etunojaiseksi, suorastaan aggressiiviseksi.

Krimin valtaus ja Ukrainan sota olivat merkittävä käännekohta mutta samalla kiinteä ja johdonmukainen osa uutta putinilaista politiikkaa. Uuden linjan paalutus on ollut luettavissa Putinin julkisista kannanotoista jo pitkään.

Ex-Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen kuvailee Venäjän presidentti Vladimir Putinia yksinvaltiaaksi. Kuva Putinin virkaanastujaisista toukokuussa 2012.

Ex-Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen kuvailee Venäjän presidentti Vladimir Putinia yksinvaltiaaksi. Kuva Putinin virkaanastujaisista toukokuussa 2012. ALEXEY DRUGINYN / RIA NOVOSTI /

Venäjä ja Suomi

Venäjän Suomea koskevissa julkisissa kannanotoissa renessanssin ovat kokeneet kylmän sodan ajalta tutut käsitteet: puolueettomuus, hyvä naapuruus ja ystävyys, joita Venäjän edustajien puheenvuoroissa viljellään taas runsaasti. Himanen kertoo kirjassaan, että venäläisessä kielenkäytössä kaikki kolme käsitettä ovat erittäin ladattuja ja saavat merkityksensä kylmän sodan historiasta.

Tämän päivän tilanteessa puolueettomuus sopii Venäjän propaganda-arsenaaliin hyvin: se merkitsisi Suomen (ja Ruotsin) etääntymistä EU:sta ja Natosta ja yhteistyö-hakuisempaa suhdetta Venäjään. Ja mikä tärkeintä: puolueettomuuden kova ydin tarkoittaisi Nato-jäsenyyden aktiivista torjuntaa.

Himasen mukaan tällä hetkellä suomalainen tasapainoilu muistuttaa kylmän sodan aikaista puolueettomuuskompleksia ja halua asettua ”suurvaltaristiriitojen ulkopuolelle”.

Venäjän narratiivin mukaan EU ja Nato ovat olleet liian hanakoita laajentumaan kohti Venäjän rajoja ja kärjistäneet kansainvälistä tilannetta. Venäjää on ärsytetty ja provosoitu, ja se vain reagoi. Monien mielestä tässä tilanteessa kaikkein tärkeintä on dialogi, johon Venäjä koko ajan sanoo olevansa halukas.

Himanen arvioi, että siinä presidentti Putin saattaa olla oikeassa,että 21. vuosisadas- ta tulee muotoutumassa olevien suurien geopoliittisten alueiden välisen taistelun vuosisata. Venäjä haastaa olemassa olevan järjestyksen ja haluaa kasvattaa kansainvälistä vaikutusvaltaansa.

Uskottava pelote

Himanen asettuu voimakkaasti Suomen Nato-jäsenyyden kannalle. Hän kirjoittaa, että Suomen turvallisuuden vahvistamisen näkökulmasta hän pitää perusteltuna, että Suomi hakeutuisi Pohjois-Atlantin liiton, Naton jäseneksi mahdollisimman pian.

Himasen mukaan liittoutuminen paitsi vahvistaisi edelleen Suomen uskottavaa kansallista aluepuolustusta myös alueellista vakautta.

Himanen sanoo kirjassaan suoraan, ettei Nato-jäsenyydestä pitäisi järjestää kansanäänestystä. Hän sanoo, että kansanäänestys toisi mukanaan epävarmuutta ja turvallisuusriskejä. Erityisesti se tarjoaisi ulkopuoliseen vaikuttamiseen otollisen mahdollisuuden, johon ainakin Venäjä tarttuisi hanakasti.

Himanen kirjoittaa, että uskottavan puolustuksen tärkein tehtävä on toimia pelottee-na, joka ehkäisee tehokkaasti ennakolta Suomen alueeseen kohdistuvan hyökkäyk-sen mahdollisuuden. Näin ollen Suomen puolustuksen integroiminen Naton perus-sopimuksen 5. artiklan mukaiseen kollektiivisen aluepuolustuksen järjestelmään vahvistaisi Suomen aluetta koskevaa pelotetta.

Hannu Himanen mainitsee yhtenä Putinin käyttämänä valtakeinona kansailaisjärjestöjen toiminnan tukahduttamisen. Kuva toukokuulta 2012, jolloin poliisi kävi kovin ottein Putinia vastustavien mielenosoittajien kimppuun.

Hannu Himanen mainitsee yhtenä Putinin käyttämänä valtakeinona kansailaisjärjes-töjen toiminnan tukahduttamisen. Kuva toukokuulta 2012, jolloin poliisi kävi kovin ottein Putinia vastustavien mielenosoittajien kimppuun. SERGEI ILNITSKY

KREETA KARVALA
NINA LEINONEN
[email protected]

***

Ja TAAS tasan päinavastaista itsenäistymisestä kuin todella oli:


Punaisen leijonan maa

( Otava, 2017, 237 sivua )

Maassamme oli täysi hulina suurlakkoviikolla marraskuussa 1917. Sen jälkeen oli hieman rauhallisempaa aikaa kunnes repesi vapaussota-alkuisena sisällissodaksi tammikuun lopulla 1918. FM Janne Könönen käsittelee kirjassaan lähinnä Joulukuun tapahtumia, ja paljolti itsenäisyysjulistuksen ympärillä.

Suomen eduskunta päätti 15.11.1917 ottaa korkeimman hallintovallan itselleen. Sen jälkeen itsenäisyyssenaatti antoi 4.12.laatimansa itsenäisyysjulistuksen eduskunnal- le käsiteltäväksi. Se päättikin kaksi päivää myöhemmin porvarien äänin 100 – 88, että maamme on jatkossa suvereeni, itsenäinen valtio.

Vasemmisto  ei yhtynyt tuolloiseen itsenäistymispäätökseen, vaikka itsenäisyyttä jotenkin kannattivatkin, koska edellyttivät sen hyväksytettäväksi Venäjän bolshevikkihallinnolla.

Työläisjohtajilla oli tuolloin ajatus ottaa hallintovalta jatkossa kokonaan itsel-leen Venäjän suojeluksessa.  Bolshevikit olivat Stalinin johdolla käyneet voi-makkaasti vaatimasssa sosiaalidemokraattista johtoa heti vallan anastukseen.”

RK: Helvtin saatana perkele wittu!

Stalin kävi viikko Lokakuun vallankumouksem jälkeen Sosialidemokraattien puolue-kokouksessa nimenomaan kehottamassa Suomea heti julistautumaan itsenäiseksi!!!!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/itsenaisyytta-ei-olisi-saatu-sovinnolla-ilman-leninia-sotaministeri-niinisto

” Eduskunta sai 24. marraskuuta käsiteltäväksi kaksi senaattorilistaa, joista toisen kärjessä oli sosialisti Oskari Tokoi ja toisen porvari P.E. Svinhufvud. Eduskunta käytti ensimmäistä kertaa valtalain suomaa korkeinta valtaa ja nimitti äänin 100 – 80 maalle Svinhufvudin senaatin.

Joulukuun 4. päivänä senaatti ilmoitti eduskunnalle, että koska eduskunta oli 15. 11. julistautunut korkeimman vallan haltijaksi ja asettanut maalle hallituksen, Suomi oli ottanut ”kohtalonsa omiin käsiinsä”.

Myös oppositiossa olevat sosiaalidemokraatit ilmoittivat kannattavansa itsenäisyyttä. He kuitenkin vaativat, että käytännön asioista neuvoteltaisiin ensin venäläisten kanssa ja että eduskunta asettaisi neuvotteluja valmistelemaan erityisen valiokun-nan. Valtalain kirjaimesta yhä kiinni pitävät sosiaalidemokaraatit eivät siis halunneet antaa senaatin yksin hoitaa tärkeää itsenäistymisasiaa.

Joulukuun 6.päivänä eduskunta sai käsiteltäväksi kaksi aloitetta,joista toisen oli alle- kirjoittanut maalaisliiton Santeri Alkio ja toisen sosiaalidemokraattien Kullervo Man-ner. Alkion ehdotuksen mukaan eduskunta ”korkeimman valtiovallan haltijana” päät-tää, että ”Suomi on riippumaton tasavalta”. Eduskunta hyväksyi Alkion ehdotuksen äänin 100-88. ”

Neuvostohallituksen kansallisuusasiain kansankomissaari Stalin kehotti Sosialidemokraattien puoluekokouksessa 14.11.1917 Suomea julistautumaan itsenäiseksi

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/11/14.htm

Nikolai Starikov: ”Stalin oli vuonna 1917 kansallisuusasioiden kansankomissaari ja yksi Leninin lähimpiä yhteistyökumppaneita. Suomessa ei ehkä muisteta, että toveri Stalin teki ensimmäisen virallisen vierailunsa marraskuussa 1917 juuri Suomeen ja puhui nimenomaan Suomen itsenäisyyden oikeutuksesta ja välttämättömyydestä. Stalin esiintyi 14. marraskuuta 1917 Suomen sosialidemokraattisen työväenpuolueen kokouksessa Helsingissä.

«Meitä peloteltiin Venäjän hajaantumisella, sen pirstoutumisella monilukuisiin riip-pumattomiin valtioihin; tällöin viittailtiin Kansankomissaarien Neuvoston julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen,pitäen sitä «tuhoisana virheenä». Mutta minun on lausuttava mitä jyrkimmin,että me emme olisi demokraatteja (sosialismista puhumat-takaan!), ellemme tunnustaisi Venäjän kansoille vapaata itsemääräämisoikeutta.

Minä selitän, että me pettäisimme sosialismin, jollemme ryhtyisi kaikkiin toimenpitei-siin veljellisen luottamuksen palauttamiseksi Suomen ja Venäjän työläisten välillä.

Mutta jokainenhan tietää,että ilman Suomen kansan vapaan itsemääräämisoikeuden päättävää tunnustamista ei tällaisen luottamuksen palauttaminen ole ajateltavissa.

Ja tässä on tärkeätä ei vain tämän oikeuden suullinen, vaikkapa virallinenkin tunnus-taminen. Tärkeätä on se, että Kansankomissaarien Neuvosto tulee teossa varmenta-maan tämän suullisen tunnustamisen, että se tullaan horjumatta panemaan täytän-töön. Sillä sanojen aika on mennyt. Sillä on tullut aika, jolloin vanha tunnuslause: «Kaikkien maiden proletaarit, yhtykää!» on pantava täytäntöön. Täysi vapaus elä-mänsä järjestämiseen Suomen kansalle, samoin kuin kaikille muillekin Venäjän kan-soille! Suomen kansan vapaaehtoinen, rehellinen liitto Venäjän kansan kanssa! Ei mitään holhousta, ei mitään valvontaa ylhäältäpäin Suomen kansaan nähden! Tällai-set ovat Kansankomissaarien Neuvoston politiikan periaatteet. Vain tällaisen politiikan avulla voidaan luoda Venäjän kansojen keskinäinen luottamus.

Vain tällaisen luottamuksen pohjalla voidaan toteuttaa Venäjän kansojen proletaa-rien luja liittyminen yhdeksi armeijaksi. Vain tällaisen yhteenliittymisen kautta voi-daan Lokakuun vallankumouksen saavutukset lujittaa, vielä eteenpäin kansainväli-sen sosialistisen vallankumouksen asiaa. Kas tämän takia me hymähdämme joka kerta, kun meille puhutaan Venäjän kiertämättömästä hajaantumisesta kansojen itsemääräämisoikeuden aatteen toteuttamisen johdosta.»

Tätä osoittaa,että Stalin oli noihin aikoihin Suomen itsenäisyyden suurin kannattaja.”

Spammiro Botti: Hän oli sitä myös erilaisen, pohjoismaisen yhteiskuntahistorian ja rakenteen kannalta. Se käy ilmi jo hänen teoksestaan ”Kansallisuuskysymyksestä” vuodelta 1913.

Hän toteutti puolueensa, ja hallituksen päätöksiä. Seuraavana päivänä Korkein neuvosto hyväksyi ”Venäjän kansojen oikeuksien julistuksen”:

Declaration of the Rights of the People of Russia

 

PR: ” Könönen esittää teoksessaan useamman kerran kysymyksen: päädyimmekö eroon Venäjästä Saksan ohjeistuksesta ja vaatimuksesta, vai puhtaasti omana, itsenäisenä ratkaisuna? Sillä ei mielestäni ole suurtakaan merkitystä. Saksaan tukeutuminen oli tuolloin aivan luonnollista monestakin syystä.

Porvarillisten itsenäisyysmiesten kesken herätti kyllä paljon keskustelua Ludendorf-fin laatima tarjous Saksan avusta. Se oli listan muodossa, ja sisälsi joukon ehdotuksia ja vaatimuksia maamme tulevalle hallinnolle.

Mikään läpihuutojuttu ei itsenäistymispäätös ollut. Kyllä siinä oli monenlaista mutkaa ja mäkeä. Ei vähimmin porvarillisten itsenäisyysmiesten ja sosialistien välistä jatkuvaa kahinaa. Paljolti myös porvarien omassa keskuudessa oli eripuraa.

Kirjoittaja toteaa kuitenkin selvästi, että Venäjästä irtautumishetki oli oikea, tapahtui se sitten enemmän tai vähemmän johdetusti, omaehtoisesti, tai maailmanpoliittisten olosuhteiden pakottamana.

Sisällissodan jälkeen monet sosialistijohtajat kritikoivat porvarillista itsenäisyysjulistusta. ”

RK: Valetta.

” Vielä vuonna 1928 oli Suomen Sosialidemokraatissa kirjoitus otsikolla ”Suomen itsenäisyys – Saksan käskystä”. ”

RK: Venäjän ehdotus ei ensin kelvannut… vasta saksan kehotuksesta suostuttiin hakemaan tunnustutusta sieltä mistä pitikin diplomaattisten sääntöjen mukaan, Venäjältä.

PR: ” Mihinköhän kirjoittajalta oli unohtunut se minkä valtion ohjeistamana alettiin punakapina, ja millaista ”pseudoitsenäisyyttä” sillä haettiin? Aseellinen vallananas-tusyritys tapahtui suurelta osin Venäjän bolshevikkijohdon tahdosta ja vaatimana. ”

RK: EI TAPAHTUNUT: Mannerehim aloitti sisällissodan 24.1.1918 Viipurissa.

” Heillä oli asiassa vielä enemmän omia intressejä kuin Saksalla konsanaan.

Kirjoittaja viljelee kirjassaan vähän liikaa huumoria asioissa, jotka eivät ole sille otollisia.

Jk. Kyllä Suomen leijona on ollut aina keltainen. Mitä metaforaa Könönen  kirjansa otsikolla sitten tarkoittaakin. ”

Kommentit

Ladataan...