Tämä blogi oli jotenkin kadonnut... Pannaan siis uudestaan!
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/hallitus-vaarentaa-tiedetta-yhteiskuntasopimuksessaankin
keskiviikko, 30. syyskuu 2015
Hallitus väärentää tiedettä ”yhteiskuntasopimuksessaankin”!
… ja missä kaikessa muussa. Juuri tämä on kuitenkin ehdottomasti pahinta ja Suomen konkurssin syy.
Hallituksen ”yhteiskuntasopimus” EI OLE HOBBESIN JA LOCKEN VALTIOTEORI-OIDEN MUKAINEN YHTEISKUNTASOPIMUS, sillä siitä PUUTTUU TÄLLAISEN OLENNAISIN OSA:
”HAISTAPASKANTIEDE WITTUUN” -SOPIMUS!!!
(Tiedemiesten kanssa puhutaan tieteen kielellä, bisnesväen kanssa puhutaan bisneksen kielellä [mikä on vaikeata ulkopuoliselle kuten mulle…] ja gangstereiden kanssa puhutaan gangstereiden kielellä…)
Yhteiskuntasopimus on liberaalin porvarillisen ja monarkistisen yhteiskuntatieteen perusaksiooma.
Koko (monarkistisen) valtiovallan viimekätinen,muu kuin uskonnollinen LEGITIIMI-SYYDEN LÄHDE oli näiden auktoriteettien mukaan, että VALTIO TURVAA TIE-TEEN ja NOJAA SIIHEN toiminnassaan! Vasta sen jälkeen tulivat muut, sekundaariset perustelut, ”tyhmälle kansalle”
”Hobbes oli mm.sellaisten tieteellisten käsitteiden ensimmäinen julkinen esittäjä kuin psykologian assosiaatiolaki (ehdollistumislaki, joka on yhdistetty Spinozaan, joka omaksui sen kuitenkin Hobbesilta) sekä ’tabula rasa’ eli synnynnäisen tiedon puut-tuminen, ’yhteiskuntasopimus’ (joka Hobbesilla kansalaisten keskinen VALTIOso-pimus) sekä ’kansalaisyhteiskunta’, jotka on yhdistetty hänen tähtioppilaaseensa John Lockeen (1632 – 1704), ja jälkimmäinen myös Karl Marxiin.
Thomas Hobbes ansaitsee toisen,aivan oman analyysinsä varsinkin siltä osin, mikä näistä nykyaikaisen tieteen perusteista todella on Baconin, mikä taas Hobbesin ja muiden tämän tuttujen ja yhteistyökumppaneiden kuten Spinozan, Descartesin ja Galileo Galilein (ja Baconin ”edeltäjän” fyysikko William Gilbertin joka ei virallisesti kuulunut hänen piiriin- sä) ja mikä edelleen Locken ja tämän seuraajien käsialaa. Ylitse muun Thomas Hobbes tunnetaan darwinismia ennakoineesta lauseestaan
”luonnossa, ja yhteiskunnassa (ilman valtiota) vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan!”
(yksi parhaista lentävistä lauseista kautta aikojen, totta tai ei…),
usein ”unohtaen” tuon hänen valtio-oppinsa perustan, että valtio olisi syntynyt ihmis-yhteiskunnassa keskinäisen taistelun sääntelemiseksi. Hobbes EI sekoittanut ´valtiota´ ja ´yhteiskuntaa´ käsitteinä, eikä hän tarkoittanut, että ihminen erotukseksi luonnosta ”olisi syntynyt vasta yhteiskuntasopimuksessa”.
Politiikassa Hobbes oli ns. pessimistinen rojalisti, jonka mukaan kuningas valtion henkilöitymänä oli välttämätön paha, jonka ympärillä piti olla mahdollisimman vähän muuta etuoikeutettua väkeä,ja joka oli kansalle vastuussa toimistaan.Bacon ja Locke olivat optimistisia rojalisteja, joiden mukaan piti olla täysin valtion asioille omistautu-nut kerrostuma, jonka velvollisuus oli toimia vain valtion hyväksi, joka huolehti myös heidän toimeentulostaan, ja heiltä oli kiellettyä osallistua esimerkiksi liike-elämään.
*** Locken mukaan tuollaisen eliitin ylin ja viimekätinen tehtävä oli huolehtia tieteestä ja kasvatuksesta, ja sellainen valtiovalta, joka estää kansalaisia saamasta kasvatuksessa tarvitsemiaan paikkansa pitäviä tietoja, oli VELVOLLISUUS kumota ***,
parhaaksi katsottavalla tavalla, tulkitsen. Että kumoajana olisi nimenomaan ”kansa itse”, oli varmaan välttämätöntä Hobbesille, mutta tuskin Lockelle. Hobbes oli var-maan Britannian ainoa henkilö, joka oli väleissä sekä kuningashuoneen että Oliver Cromwellin puritaanidiktatuurihallituksen kanssa.
Locke taas oli Cromwellin kuolemaa seuranneen restauraation ideologi, jonka mu-kaan juuri puritaanisotilashallinto olisi ollut tieteenvastainen (ja oli tässä väärässä, Cromwellin joukoissa oli tieteen ehdotonta huippua edustavaa väkeä kuten hänen taloustietäjänsä William Petty) sekä Baconin kineettisen lämpöteorian todistaja Robaird O´Bhoaill eli Robert Boyle, liikkeen kakkoskomentajan irlantilaisen Roger Boylen nuorempi veli. Alkemistina aloittanutta Boylea pidetään ensimmäisenä nykyaikaisen komistinä, ja hänen tukimuskumppaninsa Robert Hooke, nykyaikaisen lujuusopin perustajia, toimi myöhemmin Isaac Newtonin kanssa.
Locken varma oma ansio materialistisessa filosofiassa oli ajatus ajattelun kielellisyy-destä,josta seuraa yleiskäsitteiden muodostuminen ”kiteytymisen” tuloksena. Locken outo käsitys kuitenkin oli, että tällainen käsitteellistyminen muka ”vääristää” ”autent-tista havaintoa” (eikä pääasiassa oikaise havainnon virhelähteitä, kun otetaan huo-mioon, että yleiskäsite on jo käytännössä ja vastaväitteissä pitkälle hioutunut), jonka virheen korjasi Spinozan (1642 – 1677) kannattaja David Hartley (1705 – 1767).
Assosiationistisen psykologian tärkeä kehittäjä Baconin olio-opin lähtökohdista oli James Mill (1773–1836). Teoksessaan ”Ihmismielen ilmiöiden analyysi” (1826) hän katsoi mielen koostuvan kokemuksiksi nimittämänsä Hobbesin assosiaatioteorian ja Hartleyn kielellisen valikoitumisteorian (meemiteorian jo Sokrateen induktioteoria kä-sitteenmuodostuksessa oli ennakoinut sitä,se oli keskusteludialektiikan ja dialektisen filosofian sivuamispiste) mukaiset psyykkiset informaatio-oliot ”ideoiksi” (termi on pe-räisin Sokrateen ”oppilaalta” Platonilta, joka tarkoitti sillä eri asiaa), eli kielellisraken- teisiksi ’representaatioiksi’ objektiivisista olioista (kohteista, objekteista) ja ’tunteiksi’.
Sosiologiassa ja oikeustieteessä James Mill sanoutui irti ”luonnonoikeuden” käsit-teestä, minkä ensimmäisenä konkretisaationa lainsäädännössä Paul Johann Anselm Ritter von Feuerbach korvasi tämän sekä uskonnolliset perustelut Baijerin rikoslais-sa (1813) kaikille yhteisen perusihmisarvon käsitteellä,kansalaisten samanvertaisuu- tena rikoslain edessä. Missä määrin Anselm Feurbach, filosofi Ludwig Feuerbachin isä, tässä mahdollisesti nojasi isä-Milliin tai päinvastoin, ei ole tiedossa” … ”
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/09/emergentti-ja-dialektinen-materialismi
Jean-Jacques Rousseaun (1712 – 1778) vastayhteiskuntasopimus: yksi askel poliittisesti eteen, kaksi askelta tieteellisesti taakse
Sovjetskaja entsiklopedija ylistää Jean-Jacques Rousseauta tämän vallankumouk-sellisuuden takia. Rousseaun teoria on kuitenkin yhteis-kuntasopimuteorian karkea väärennös, jota ei ollut tieteeliseksi edes tarkoitettu, sillä
1. Rousseau hyökkää tiedettä ja taidetta vastaan väittäen niiden ”pelkästään joh-tavan ajattelun pois yhteiskunnan äärimmäisen eriarvoisuuden sorron tiedos-tamisesta, mikä on varsinainen aivopieru siitäkin huolimatta, että SELLAISTAKIN ”tiedettä” ja ”taidetta” aivan varmasti oli (ja on)…
2.Rousseau sekoittaa valtion ja yhteiskunnnan:YHTEISKUNTA syntyy ”yhteiskun- tasopimuksessa”,eikä pelkkä valtio! Rousseau ei noin ollen pysty kuvittelemaankaan valtiotonta yhteiskuntaa, vaan hän asettaa yhteiskunnan tehtäväksi vallankumouksen jälkeen pitää kovalla kädellä tasa-arvoa yllä.
3. Rousseau kiistää ihmisen YHTEISKUNNALLISEN luonnon käsitteen, jonka Hobbes ja Locke (sekä eräät uskonnolliset ajattelijat kuten Ibn Ruzhd/ Averroës ja Raimundus Lullus) jo olivat luoneet. Hän lan- seeraa ”epäyhteiskunnallisen JALON VILLIN” (pseudo)käsitteen, joka muka luonnehti ”luonnontilaista ihmislä” ”aidon ihmisluonnon” ominaisuudessa. ”Yhteiskuntasopimuksessaan” ”jalot villit” ovat tulleet tehneeksi itsestään lattapääporvareita, koko ”sopimus” on lopulta ollut pelkkä suuri erehdys, ja se on korvattava täysin uudenlaisella yhteiskuntasopimuksella: so-pimusyhteiskunnasta pitäisi päästä ”luonnonvaltioon”, tasan yhtä spekulatiiviseen ja hypoteettiseen kuin ”epäyhteiskunnallinen” ”luonnonihminenkin”….
Tuossa lopussa tietysti onkin järkeä,mutta hyvä päämäärä ei korvaa teorian perusta- vaa virheellisyyttä ja tieteellistä taantumuksellisuutta verrattuna mm. (monarkisti) Locken ihmiskuvaan. Ranskan vallankumous (jakobiinit) nosti edesmenneen Rousseaun suurten auktoriteettiensa joukkoon (ja uudelleenhautasi tämän paraatipaikalleen Pantheoniksi nimittämällen paikalle).
***
Yhteiskuntasopimus ja Suomi – pohdintoja sivistysvaltion takamailta
Päivänpoliittiseen retoriikkaan on viime aikoina aivan ennennäkemättömällä tavalla iskostunut käsite yhteiskuntasopimus. Nyky-Suomessa sen tavoitteena on ”hintakil-pailukykyhyppy”, kuten termiä viljelevä tuore pääministeri Juha Sipilä sen määritte-lee, ja sitä käytetään luontevasti yhteiskuntapoliittisen "kiristyksen" välineenä. Mutta mikä olikaan se ihan alkuperäinen yhteiskuntasopimus? Eikös se alun alkaen liittynyt jotenkin sivistyneen yhteiskunnan luomiseen? Ja ei kai sitä sentään ihan noin voi käyttää kuin nyt tehdään, ihmettelen.
Kansa saa turvan – valtio saa vallan
Käsite yhteiskuntasopimus omaa pitkälle historiaan ulottuvat juuret. Se on 1600-luvun puolivälistä aina 1700-luvun loppuun vallinneen valistusajan tuotoksia, ja sen alkuperäistä versiota olivat luomassa etupäässä filosofit Thomas Hobbes (1588 – 1679), John Locke (1632–1704) ja Jean-Jacques Rousseau (1712–1778).
Hobbesilla, Lockella ja Rousseaulla oli kaikilla sinänsä hieman erilaiset näkemykset siitä, miten maailma makasi, mutta yhteistä heille oli ajatus siitä, että pystyäkseen elämään rauhassa, turvassa ja sivistyneesti ihmisten oli tehtävä keskenään yhteis-kuntasopimus. Tämän sopimuksen myötä oli sitten mahdollista muodostaa valtio ja tälle hallinto, joka puolestaan antoi kansalaisille oikeusturvan ja yhteiskunnallisen järjestyksen.
Toisin sanoen: Kansa teki sopimuksen, jonka myötä jokainen yksilö alisti itsensä yh-teisölle ja tämän yhteiselle hyvälle. Solmittu sopimus antoi oikeutuksen synnytetylle valtiovallalle.
Nyt onkin eriskummallista,että Suomessa on syntynyt tilanne, jossa valtiovalta uhkai- lee kansalaisia ja tämän edusjärjestöjä sillä,että jos ette suostu sopimukseen, saatte tuntea sen nahoissanne! Kuten esimerkiksi Kauppalehti äskettäin (27.5.) uutisensa otsikoi: "Jos ei yhteiskuntasopimusta, vuorotteluvapaa loppuu, lapsilisät pienenevät ja korkovähennys poistuu". Nyt ainakin ammattiyhdistysliikkeen ja opposition taholla katsotaan, että valtio suorastaan kiristää kansaa. Lisäksi maamme hallitus, paitsi lähtökohtaisesti heikentää tämän oloja, myös eriarvoistaa ihmisryhmiä.
Ymmärrän kyllä, että näkemyksiä maan asioiden hoitamisen keinoista on moneksi, mutta miten ihmeessä tämä nykyinen linja on mahdollista nimenomaan ”yhteiskuntasopimuksen” nimissä? Sitä ihmettelen. Eikös tässä nyt ole koko yhteiskuntasopimuksen ajatus kääntynyt aivan päälaelleen?
Valintana hobbesilainen absolutismi?
No, itse asiassa, ei välttämättä. Kuten tuli todettua, valistusfilosofeillamme oli eroja, ja ainakin Thomas Hobbesin ajatuksista nykymenolle voisi löytyä jonkinlaista tukeakin.
Hobbes oli nimittäin sitä mieltä, että yhteiskuntasopimuksen valvojaksi ja täytäntöön-panijaksi tarvittiin hallitsija, jolla olisi absoluuttinen valta. Sen jälkeen, kun hallitsija olisi asemaansa yhteisymmärryksessä asetettu, ei kenelläkään olisi enää mukisemista siihen, kuinka hän valtaansa käyttäisi.
Niinpä, tältä pohjalta, jopa uusi suomalainen yhteiskuntasopimus-mentaliteetti voidaan haluttaessa nähdä ihan linjassa yhden sen isähahmon pohdintojen kanssa. Mutta haluammeko me? Haluaako kukaan? Edes pääministeri Sipilä?
Hobbesin ajatuksenjuoksun taustalla vaikutti hänen yltiöpessimistinen ihmiskuvansa. Hän uskoi, että se alkuperäinen, luonnollinen tila, jossa ihminen alkujaan eli ja kehit-tyi, oli äärimmäisen julma. Maailmassa vallitsi jatkuva ja väistämätön kaikkien sota kaikkia vastaan. Ja jos yhteiskuntasopimusta ei olisi, edessä olisi paluu tähän tilaan. Ilman sopimusta ihminen yksinkertaisesti,mitään tälle voimatta,antautuisi alkukantai- sille ja vaarallisille himoilleen ja peloilleen,ja lopputuloksena olisi silkkaa aggressiota, hän arveli.
Hobbes toki sinänsä näki ihmisen älyllisenä, ajattelevana olentona, mutta hän katsoi, että ihmisten halut olivat selvästi järkeä voimakkaampia. Ja juuri siksi, hän selitti, tar-vittiin voimakas, kiistämätön hallitsija. Ja sitä paitsi, olisihan huonokin hallitsija aina parempi vaihtoehto kuin jatkuva kaikkien sota kaikkia vastaan. Valinta oli siis sitä myöten selvä.
Mutta entä nyt? Emme kai me enää näin ajattele? Että sivistyksen ainoa turva olisi absoluuttinen valtius? Varsinkin, kun nykyään meidän ei ole, Hobbesin tavoin, kumarrettava kuningashuoneelle. Omana aikanaan Hobbes oli kuitenkin radikaali; hän romutti sen siihen asti itsestäänselvänä pidetyn käsityksen, että kuningas sai asemansa ja oikeutuksensa suoraan Jumalalta.
Ei, unohdetaan Hobbes.
Polttopisteessä mammona
John Locken versio yhteiskuntasopimuksesta taas vaikuttaisi äkkipäätä sopivan nykytilaan sikäli, että siinä omistaminen – ja täten maallinen mammona – on aivan keskeisessä roolissa.
Locken näkemyksen mukaan ihmisen alkuperäinen, luonnollinen tila oli suhteellisen vapaa ja rauhallinen. Ihmiset olivat sinänsä vapaita tekemään mitä halusivat, mutta elämää määritteli kuitenkin Jumalan laki. Moraali vallitsi. Ongelmia tahtoi kuitenkin syntyä omistussuhteista; siitä, että joku varasti toiselta tai alisti tämän orjakseen. Ja koska mitään ylätason hallintoa ollut, kiistat saattoivat yltyä aina sodiksi asti ja alettu-aan jatkua loputtomiin. Siksi tarvittiin sopimus, Locke päätteli. Se turvaisi ihmisen omistukset ja siten myös rauhan.
Omistusten Locke puolestaan katsoi muodostuvan,kun joku omalla työnteollaan hyö- dynsi luonnonresursseja ja näin loi itselleen varallisuutta. Tällöin hän oli omistuksen-sa itselleen ansainnut. Täten esimerkiksi Amerikan intiaanit eivät hänestä olleet oi-keutettuja maahansa, koska eivät sitä kerran työstäneet. Valkoinen mies sen sijaan ansaitsi sen omakseen työllään – hiki otsassa. Itse asiassa, tässä takana voi suoras-taan aistia suuren amerikkalaisen unelman ideaalin: kovalla yrittämisellä kuka tahansa voi rikastua.
Nytkin, meidän ajassamme, ilmeistä on,että valtion erityiseen suojelukseen on pääs- syt juuri omistava luokka – ja bisnesmaailma. ”Hallitusohjelma hipoo fantastisuutta”, hehkuttaa uutta linjaa esimerkiksi Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju. Onko siis uusi suomalainen yhteiskuntasopimus ehkä sittenkin lockelaisen perinnön mukainen?
Sikäli on, että kyllähän meilläkin nyt on yhä vahvemmin malliksi tulossa amerikkalai-nen unelma. Tee työtä ja menesty. Kaikki on itsestäsi kiinni. Ja jos pärjäät, selviät heikommilla sosiaalipalveluillakin. Joten ei kun yrittämään kaikki!
Mutta näin ajatellen jotain unohtuu. Nimittäin se, että omissa pohdinnoissaan Locke korosti ylitse kaiken kohtuuden ajatusta. Hänen mukaansa jokaiselle kuului vain se, minkä hän itse pystyi käyttämään. Ja siis, toistan: kohtuudella. Myös muille piti jättää kaikkea riittävästi.
Lisäksi, toisin kuin Hobbes, Locke katsoi,ettei valtiolta pidä ihan mitä tahansa sietää. Kuten yhdysvaltalainen filosofi Celeste Friend kirjoittaa, Locken mukaan ”hallinnon toimeenpanovallan oikeutus on kansan omaisuuden ja hyvinvoinnin suojelussa,joten kun tämä suojelu jää toteutumatta, tai kun kuninkaasta tulee tyranni joka toimii kan-san etujen vastaisesti, kansalla on oikeus, ellei jopa suoranainen velvollisuus, käydä hallintoa vastaan. Yhteiskuntasopimus voidaan purkaa ja poliittisen yhteiskunnan luominen aloittaa uudelleen.”
Tämäkin lienee hyvä pitää mielessä, vaikkei meillä varmaan vielä läheskään näin pahassa jamassa olla.
Rousseau A – ongelman kuvaus
Jean-Jacques Rousseau hahmotteli puolestaan kaksikin yhteiskuntasopimusta; sen vanhan huonon, josta piti päästä eroon, ja uuden hyvän, joka korjaisi surulliseksi päässeen tilanteen.
Rousseaulla oli edeltäjiinsä nähden positiivisin kuva siitä aivan alkuperäisestä ihmi-sestä, ihmisestä ennen mitään sivistystä. Hänen mukaansa alun alkujaan ihmiset elivät yksin, itsenäisinä ja rauhanomaisina kasvissyöjinä, vähän tyhminä ja yksinkertaisina, mutta onnellisina.
Rousseaun mukaan asiat alkoivat mennä pieleen vasta sitä mukaa kun ihmisten lukumäärä kasvoi, ja heille alkoi muodostua tärkeäksi omistaa asioita, muun muassa maata. Tässä vaiheessa ihminen myös alkoi ylipäätään ajatella liikaa ja siten tehdä asioista vaikeita. Kaikkein pahin onnettomuus oli kuitenkin se ensimmäinen yhteiskuntasopimus. Tyydyn siteeraamaan Celeste Friendin tulkinnan asiasta:
”Lopulta ne joilla on omistuksia huomaavat, että olisi heidän etujensa mukaista luoda hallinto, joka suojaisi yksityistä omaisuutta niiltä joilla sitä ei ole mutta jotka näkevät että he voisivat anastaa sitä itselleen väkivalloin. Näin ollen, hallinto muodostetaan, sopimuksella, joka esittää takaavansa tasa-arvon ja suojelun kaikille, vaikka sen to-dellinen tarkoitus on valaa kiveen juuri ne epäoikeudenmukaisuudet jotka yksityinen omistaminen on tuottanut. Toisin sanoen, se sopimus,joka väittää olevansa tasapuo- lisesti kaikkien asialla, on tosiasiassa niiden harvojen puolella, jotka ovat tulleet voimakkaammiksi ja rikkaammiksi yksityisen omistamisen kehittymisen ansiosta.”
Wou. Nythän se löytyi. Nykyaikaisen suomalaisen yhteiskuntasopimuksen esikuva. Se on se huono, lievästi lockelaisia piirteitä sisältänyt versio,josta Rousseau kipeästi kaipasi eroon. Siis 1700-luvulla!
Sillä mitä sittemmin maamme pääministeriksi nimitetty Sipilä hallitusohjelmaa julkis-taessaan (27.5.) lausuikaan: ”päätökset ovat paikoin kipeitä ja koskettavat jotenkin kaikkia suomalaisia”. Paitsi, että kaikki hyvin tiesivät rikkaimman kansanosan pääse-vän säikähdyksellä. Jos edes säikähtivät. ”Paljon on puhuttu hyväosaisten osallistu-misesta näihin talkoisiin, mutta mitään sellaista ei ole nähtävissä – ellei sitten lasketa 50 euron veneveroa. Ratkaisu ei ole solidaarinen”, toteaa esimerkiksi Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja ja taloustutkija Mika Pantzar.
Silti: ”vahvojen ja hyväosaisten on kannettava muita suurempi vastuu – – ilmoittautumisia näihin talkoisiin otetaan vastaan”, hurskasteli puheessaan hallitsija.
Ehkä ”yhteiskuntasopimus” on siis – sittenkin – ihan passeli termi tähän nykyiseen debattiimme.
Rousseau B – parempi maailma
Se mitä suuntaa Rousseau taas itse sivistyneelle yhteiskunnalle ehdotti ja kaipasi, oli varsin toisenlainen.Kirjassaan Du contrat social (1762) hän korosti,että todellises- sa, toimivassa yhteiskuntasopimuksessa ihmisten on tultava yhdeksi. Heistä tulee kuin yksi ihminen.Kaikki ovat aidosti toistensa rinnalla tasa-arvoisia,ja jokainen toimii epäitsekkäästi yhteisen hyvän eteen.
Friend: ”Näin ollen yksilöille itselleen ei kuulu vapautta päättää,onko heidän etujensa mukaista hoitaa heidän velvollisuutensa hallitsijaa kohtaan vai ei, samalla kun heille on sallittua nauttia kansalaisuuden tarjoamista eduista.”
Nyt meillä ilmoittautumisia talkoisiin kuitenkin otetaan vastaan. Valinta on vapaa.
Omissa pohdinnoissaan Rousseau myös pysähyi tarkastelemaan ihmisyyttä, kansa-laisuutta ja elämää laajemminkin. Hän vaati,että ihmisten on ratkaistava ongelmansa kyvykkyydellään valita, kuinka heidän tulisi elää.
Niinpä. Tätä olen miettinyt viime aikoina itsekin. On erinomaisen vaikea hyväksyä ajatusta, ettemmekö me – vieläpä kaikin nykyajan resurssein ja mahdollisuuksin – kykenisi luomaan sellaista toimivaa maailmaa, joka on aidosti kaikista huolehtiva ja yhteiseen ja yleiseen hyvään pyrkivä.
Emmekö me voisi kaikista vanhoista yhteiskuntasopimuksen kehitysvaiheista valita lähtökohdaksemme jonkin niistä kehittyneemmistä versioista? Kuten nyt tämä Rous-seaun esitys. Tai toisaalta huomata sopimuksen uudemmista, 1900-luvun tuotoksista se John Rawlsin esittämä periaate, että taloudellinen eriarvoisuus on sallittua vain ja ainoastaan, kun tästä on kaikille kansalaisille etua ja kun rikastumisen edellytykset ovat tasa-arvoisesti kaikkien käsillä.
Yhteiskuntasopimuksen kritiikki ja tulevaisuus
Moderni yhteiskuntasopimuksen teoria on toki saanut osakseen myös kritiikkiä. Varsinkin viime vuosikymmeninä eri tahoilta on huomautettu, että loppujen lopuksi koko ajatusrakennelmassa kyse on vain eurooppalaisen, valkoisen, talouskeskeisen miehen sopimuksesta. Ne sen parhaimmatkin versiot jättävät yhä ulkopuolelleen muunlaiset maailmankuvat ja ajattelumallit. Sellaiset, joita voisi pitää luontaisempina esimerkiksi naisille ja Euroopan ulkopuolisille etnisille ryhmille ja kulttuureille.
Lisäksi mieleeni tulee ranskalaisen akateemikko Michel Serres’n kirja Luontosopi-mus (1994). Siinä hän argumentoi, että nyt kun kaikista ihmisistä yhtäläisesti huolta pitävä ja yhteiskuntarauhan takaava yhteiskuntasopimus on jo kaikille itsestäänsel-vyys (!) ja pitkälti ympäri maailman myös todellisuutta, seuraava askel ihmiskunnan sivistyksen tiellä pitäisi olla luontosopimus. Vastaava arvostus, huolenpito ja yhteydentunne pitäisi solmia sopimukseksi myös meitä ympäröivän ja meille elämänehtomme antavan luonnon kanssa.
Tällaista ihmettä tovin aikaa odotellessa.
_____________________
Muokattu 7.6.2015 klo 16.50: Lisätty toiseksi viimeisen alaluvun kohta 1900-luvusta ja Rawlsista.
Muokattu 11.6.2015 klo 13.56: Korostettu sitä, että Hobbes riisti kuninkuuden jumalallisen oikeutuksen.
Kommentit