lauantai, 24. syyskuu 2022

Yuval Noah Hararin "tarinat" ovat natsistista informaatiosaastetta

Harari on täydellisesti pelkän informaatiosotasaastan tuote.

Hänen tuuttaamansa "mielenteoria" löytyy täältä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/11/suomen-holosen-ulkomainen-akateemikko-jared-diamond-parantelee-teknologisesti-ihmispersooaa-pyhakoulun-tiedoillaan

https://www.sedaily.com/NewsVIew/1KV6BDN9US

hänen tuuttaamansa kieliteoria täältä:

https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/vaara-teoria-kielen-synnysta/

http://imagiration.com/a3/2014_Vyshedskiy_OnTheOriginOfTheHumanMind_Edition2.pdf

ja hänen tuuttaamansa infosotasaasta Ukrainan historiasta täältä ja täältä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/miten-maailman-paras-yliopisto-sepitti-ukrainan-jarjestetyn-nalanhadan

blob:moz-extension://e53de6f3-924c-4b22-bc78-78422edf176f/c163cf80-9214-4821-a027-1bfba4708ca0

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/05/pangermanismia-ukrainassakin-olivatko-ukrainan-roomalaisajan-antet-germaaneja

http://projects.iq.harvard.edu/huri/files/viii-iv_1979-1980_part2.pdf

Näistä neljästä "persoonallisuudenpilarista" kolme eli viimeksimainittua ovat kanadanukrainalaisten natsien "aateperintöä" - ja ensimmäinekin sellaisen kanssa täydessä "sopusoinnussa".

Ukrainan sodan NATO-osapuoli EI OLISI VOINUT MISTÄÄN MUUALTA KEKSIÄ HUONOMPAA JA TYHMEMPÄÄ JA VAHINGOLLISEMPAA PÄÄIDEOLOGIA.

Screenshot%202022-09-24%20at%2007-37-39%

”Nuoret kasvavat informaatiosaasteen keskellä, mutta mitkä ovat sen vaikutukset vuosikymmenen päästä? Meneillään on ihmiskoe”, sanoo historioitsija Yuval Noah Harari.

Nationalismin uusi aika

Ukrainan sotaa ei käydä vain alueista vaan tarinoista, sanoo maailmankuulu historioitsija ja kirjailija Yuval Noah Harari. Hän uskoo, että sota muuttaa käsitystä kansallisuusaatteesta.

2:00 | Päivitetty 6:30

Oven takana on Kämp-hotellin Mannerheim-sviitti, maan kallein hotellihuone. Sen ovat Suomen-vierailunsa yöpaikaksi valinneet lukemattomat maailmantähdet Madonnasta Justin Bieberiin.

Mutta nyt ovi pysyy kiinni. Tuhansia euroja yöstä maksamallakaan ei ilmeisesti välty siltä, että avainkorttien kanssa saa aina säätää.

Tällä kertaa sviitissä on yöpymässä israelilainen historioitsija, professori ja tietokirjailija Yuval Noah Harari, populaaritieteen supertähti hänkin.

Haahuilumme käytävällä Hararin, tämän aviopuolison Itzik Yahavin sekä heidän Sapienship-järjestönsä kansainvälisiä asioita hoitavan Michael Zurin kanssa kestää vain hetken, kunnes Zur kiiruhtaa avaamaan oven toisen sisäänkäynnin kautta.

Vielä runsaat kymmenen vuotta sitten Harari oli Jerusalemin heprealaisen yliopiston tutkija, joka luennoi opiskelijoilleen maailmanhistoriasta. Yahav, tuolloin vielä Hararin poikaystävä, sai tämän vakuutettua siitä, että luentojen pohjalta saisi hienon kirjan.

Sapiensissa (2011) Harari teki taitavasti sen, mistä hänet nykyään tunnetaan: maalasi ihmiskunnan historian suurta kuvaa lukijalle lavealla pensselillä ja kertoi siitä näkemyksellisen, eheän tarinan.

Esikoisteoksesta tuli tapaus. Sitä on myyty jo yli 12 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa, ja menestyksiä ovat olleet myös sitä seuranneet Homo Deus (2015) ja 21 oppituntia maailman tilasta (2018).

”On mahdollista, että me näemme Yhdysvalloissa sisällissodan tai että seuraavat vaalit ovat maassa viimeiset demokraattiset vaalit.”

Nyt Hararilla on varaa elämänlaatuun, jossa hän voi asua Mannerheim-sviitissä ja matkustaa käytännön harmit hoitavan avustajan kanssa – ja olla käyttämättä älypuhelinta.

”Ymmärrän, että se on etuoikeus”, Harari sanoo, kun lasken pöydälle oman puhelimeni.

Hänelläkin on sellainen, mutta vain hätätilanteita varten. Se on lähes aina kiinni.

Puolisonsa hän vielä tapasi Israelin ensimmäisessä homomiehille tarkoitetussa deittisovelluksessa, mutta nykyään hän kertoo rajoittavansa tarkasti teknologian käyttöään.


”Elän käytännössä 1990-luvulla. Käytän sähköpostia ja puhun puhelimessa.”


Yuval Noah Harari ei pelkää tarkkailua ja valvontaa vaan itseään.


”Suojelen aikaani ja mieltäni. Osa maailman lahjakkaimmista ihmisistä on tehnyt vuosikymmeniä töitä saadakseen älypuhelimen avulla huomioni. En usko, että olen tarpeeksi fiksu ja vahva vastustamaan sitä.”


Hararista meidän pitäisi puhua informaatiosaasteesta samalla tavalla kuin ilmansaasteista.

”Emme edes tiedä, mitä kaikki tämä myrkyllinen informaatiosaaste tekee meille.”


Aihe huolestuttaa Hararia koko ajan enemmän. Monessa maassa koko tiedonvälitys tuntuu olevan rikki, hän sanoo.


”Yhdysvalloissa on hienostunutta uutta teknologiaa, mutta ihmiset eivät usko selkeitä faktoja eivätkä pysty keskusteluun poliittisen kentän toista laitaa edustavien kanssa.”


Näin on, vaikka todellisuudessa ihmisten väliset mielipide-erot eivät edes ole kovin suuria, hän huomauttaa. Esimerkiksi 1960-luvun Yhdysvalloissa railot näkemysten välillä olivat paljon leveämmät kuin nyt.


”Se oli seksuaalisen vallankumouksen, kansalaisoikeustaistelujen ja kylmän sodan aikaa. Oli väkivaltaa, murhia ja mellakoita. Nyt meneillään ovat pelkät jälkimainingit, mutta silti ihmiset eivät ole samaa mieltä edes siitä, kuka voitti viime vaalit. Kun Lyndon B. Johnson äänestettiin presidentiksi, se hyväksyttiin sentään yleisesti.”


Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Israelissa, kaikkialla näkee tämän samankaltaisen kehityskulun, Harari sanoo. Eikä julkisen keskustelun pohjan murenemisessa kyse ole itse asioista, vaan kehitystä yhdistää joku muu linkki.


Se uhkaa demokratiaa, sillä demokratia voi onnistua vain, jos julkinen keskustelu onnistuu.


”On mahdollista, että me näemme Yhdysvalloissa sisällissodan tai että seuraavat vaalit ovat maassa viimeiset demokraattiset vaalit.”


Se on epätodennäköistä, Harari myöntää. Mutta jo pienen mahdollisuuden olemassaolo on hänestä merkittävä muutos.


”Tällaisesta ei ollut aiemmin puhettakaan.”

”Venäjä oli vuosisatoja mongolien marionetti, ja nyt ympyrä sulkeutuu.”

Sota vie Venäjän äärimmäisen vaikeaan geopoliittiseen tilanteeseen, Harari sanoo.

Kulttuurisotien lisäksi meneillään on oikea sota.

Edes siinä ei ole Hararin mielestä kyse varsinaisesti asioista – mutta tämän väitteen perusteluihin palataan myöhemmin.


Helsinkiin Yuval Noah Harari on saapunut puhumaan bisnesyleisölle tulevaisuuden työstä. Tulevaisuudesta hänen on ollut tapana kirjoittaa ja puhua rohkeasti, mutta Venäjän hyökkäystä Ukrainaan hän ei osannut ennustaa.


Sota oli hänelle päinvastoin valtava yllätys.

Ehkä Hararin olisi pitänyt kuunnella tarkemmin itseään. Onhan hän sanonut, että ihmisen typeryyttä ei pidä koskaan aliarvioida.


”Historioitsijat eivät ole ennustajia, mutta olin yrittänyt kartoittaa, kuinka mahdollista sodan syttyminen oli. Sodan negatiiviset seuraukset ja hinta Venäjälle tuntuivat niin suurilta, että sota näytti äärimmäisen epätodennäköiseltä ja typerältä vaihtoehdolta.”


Ja sitä se olikin, Harari sanoo.

”Paitsi että ihmiset kuolevat, ruuantuotanto kärsii maailmassa ja puolustusbudjetit nousevat räjähdysmäisesti, koko kansainvälinen järjestys on uhattuna. Myös yhteinen taistelu ilmastonmuutosta vastaan vaikeutuu.”


Sodan hinta on valtava, ja se on sitä myös Venäjälle, Harari sanoo.


”Putin tuhosi unelmansa tehdä Venäjästä ’taas suuren’. Hän näytti Venäjän heikkouden ja sen, ettei maa ole enää supervalta.”


Kun Venäjä katkaisee suhteensa länteen, se tulee riippuvaiseksi Kiinasta, Harari huomauttaa. Samalla se vaarantaa perinteisesti hyvät suhteensa Intiaan, koska maan on vaikea luottaa Kiinan kainaloon ajautuvaan Venäjään.


”Venäjä oli vuosisatoja mongolien marionetti, ja nyt ympyrä sulkeutuu, kun Putin tekee Venäjästä Kiinan sätkynuken. Jos unohdetaan kaikki eettiset kysymykset ja ajatellaan tätä vain voimapolitiikan näkökulmasta, Putinin toiminta on järjetöntä.”


Venäjän hyökkäyksen jälkeen on puhuttu tiukasti kansallisia etuja ajavan, niin sanotun realistisen ulkopolitiikan ja voimapolitiikan paluusta.

Harari ei usko vastakkainasetteluun realismin ja yhteistyötä painottavan liberalistisen koulukunnan välillä. Ensinnäkin, realistinen kansainvälinen politiikka on hänen mukaansa myös yhteistyötä.


”Silloin etsitään tosin yhteisiä intressejä, ei yhteisiä arvoja.”


Toiseksi, Hararista ei ole lainkaan selvää, että sota palvelisi Venäjän etua, ei geopoliittisesti eikä taloudellisesti.


”Se hyödyttää ehkä Putinin hallintoa, mutta ei Venäjää.”


Voimapoliittinen näkökulma kadottaa Hararista sen, ettei sodassa ole koskaan kyse objektiivisista intresseistä.


Jos hän piti sotaa Venäjän etujen vastaisena ja siksi epätodennäköisenä, ehkä tässäkin tapauksessa vaihtoehtoiset vastaukset olisivat löytyneet Hararin omista kirjoista.


”Usein luullaan, että ihmiset taistelisivat alueittensa takia kuin susilaumat. Mutta sanotaan, että sodat alkavat runoilijoiden mielissä. Sotilaat tulevat vasta myöhemmin. Ihmiset eivät taistele eduista ja alueista, vaan tarinoista.”

”Lopulta melko pieni joukko ihmisiä vei Venäjää autoritääriseen suuntaan.”

Tarinoiden poliittisen voiman Yuval Noah Harari näkee läheltä myös Israelin ja Palestiinan konfliktissa.

”Kaikki haluavat Jerusalemin siksi, että osapuolilla on siitä oma vahva tarinansa. Puutetta ei ole tilasta vaan tarinasta, jonka kaikki voisivat jakaa.”


Ei Ukrainassakaan taistella vain alueesta, Harari uskoo. Sen sijaan Putin rakentaa Venäjän mytologiaa.


Mutta jos Venäjä sotii tarinasta, mitä tapahtuu, jos se häviää? Näköpiirissä ei ole vaihtoehtoista tarinaa. Putoaako maa tarinalliseen tyhjiöön?

Tarinoiden hyvä puoli on, että ne voidaan aina vaihtaa, Harari sanoo.


”Usein toistellaan, että Venäjällä on epätasapainoinen menneisyys. Mutta kaikilla mailla on.”


Toisen maailmansodan jälkeen epäiltiin, ettei Saksa historiansa ja kulttuurinsa takia voisi koskaan olla demokraattinen, ei-autoritäärinen maa, Harari sanoo. Mutta nyt Saksa on maailman johtava liberaali demokratia, jolta on vaadittu Venäjän suhteen kovempia otteita.


”Italialaiset, saksalaiset ja ranskalaiset tappoivat sodassa toisiaan. Mutta Euroopan maat onnistuivat rakentamaan tarinan, jonka kanssa kaikki voivat elää.”


Sen tarinan rakentuminen kesti kuitenkin vuosikymmeniä.


”Tarinat voivat muuttua hyvin nopeasti.”

Ukraina on tästä esimerkki, Harari sanoo. Se oli vuoteen 1991 asti Venäjän kanssa osa samaa totalitaristista, kommunistista järjestelmää.


”Ukraina valitsi demokraattisen tien ja on valinnut sen useita kertoja sen jälkeen. Myös Venäjä voi valita toisen tulevaisuuden.”


Eikö tällaista puheista ole nyt vaarassa saada aika sinisilmäisen maineen? Siitä ei ole kyse, sanoo Harari.

”Oli vaarallista uhkapeliä Saksalta nojata niin paljon venäläiseen kaasuun. Se on selvää. Mutta oletus siitä, että Venäjä voi vielä muuttua rauhaan sitoutuneeksi demokratiaksi, oli ihan järkevää uhkapeliä, vaikka siinä hävittiin. Se oli myös eettistä uhkapeliä.”


Suomalaisilla taas ei ehkä ole nyt mahdollisuutta olla vahvistamatta puolustustaan, Harari sanoo. Mutta oli eettinen valinta, että Venäjän kehitystä parempaan suuntaan pidettiin pitkään avoimena mahdollisuutena.


”Lopulta melko pieni joukko ihmisiä vei Venäjää autoritääriseen suuntaan. Eivät sitä tehneet historian jumalat eikä mikään, mitä on venäläisten veressä.”


Ja nyt olisi tärkeää pitää auki mahdollisuus rauhaan, sanoo Harari.


”Jotkut ajattelevat, että väkivallan määrä maailmassa on vakio. Ja että jos rauhaa on maailmassa muutama vuosi, se on kuin painekattila, josta räjähtää pian taas väkivaltaa. Mutta historian valossa se on juuri toisinpäin.”


Yksi sota luo siemenet seuraavaan ja militarismista seuraa militarismia, Harari uskoo. Ja kierre kulkee myös päin vastoin: kun rauha jatkuu, se syvenee.


Siksi nyt on oltava varovainen, historioitsija sanoo.


Rauhan voittaminen on iso haaste, ja se tarkoittaa Hararista ennen kaikkea kahta asiaa.

”Läntisen maailman on sitouduttava paitsi rakentamaan Ukraina uudestaan, myös auttamaan sitä kasvamaan vauraaksi demokratiaksi.”


Ja toisaalta on tehtävä selväksi, että venäläiset eivät ole vihollisia.


”Heistä tulee taas ystäviä ja bisneskumppaneita heti, kun tämä hallinto on poissa vallasta. Sen jälkeen yhteistyö on mahdollista.”


Yuval Noah Harari ei voi esimerkiksi sietää puheita siitä, että nyt kuuluisi boikotoida venäläistä kulttuuria.


”On typerää sanoa, että nyt ei saisi lukea [Leo] Tolstoita tai kuunnella [Pjotr] Tšaikovskia. Sehän antaa mielikuvan, että Tolstoi kuuluisi Putinille.”

”Kansallisvaltiot ovat kuvitteellisia tarinoita, mutta ne ovat myös erittäin hyödyllisiä tarinoita.”

Yhteistyö on välttämätöntä, jos halutaan käydä kauppaa ja taistella ilmastonmuutosta vastaan, sanoo Harari.

Sota sulkee ovia. Se pelottaa Hararia.

”Usko yhteistyöhön heitetään roskikseen ja ajatellaan, että oltiin väärässä. Mutta ne olivat hyviä ajatuksia, jotka pitkälti toimivat. Ne toivat rauhan ja vaurauden kauden. Se oli hyvä asia myös Venäjälle.”


Ja mikä on vaihtoehto, Harari kysyy ja vastaa itse.


”Se, että maailmasta tulee viidakko. Olen sotahistorioitsija, eivätkä ihmiset Euroopassa ymmärrä, millaista viidakossa eläminen on. Se on vielä kamalampaa.”


Historiallisesti kansallisvaltioiden puolustusbudjetit ovat olleet paljon nykyistä suu-rempia, Harari sanoo. Se tarkoittaisi, ettei rahaa koulutukseen, terveydenhuoltoon tai ilmastonmuutoksen torjuntaan nykyisessä määrin olisi.


”Se olisi katastrofaalista.”

Mutta ovia ei ole sulkenut Eurooppa, vaan Putin, Harari korostaa.


”On epätasapainoista, että Putin voi pakottaa Ukrainan sotaan, mutta me emme voi pakottaa Venäjää rauhaan.”


Silti ei saa luovuttaa, vaan on uskottava, että ovia yhä on.

”On yhdistyttävä aggressiota, ei autokratiaa vastaan.”

Yksi asia, minkä Ukrainan sota muuttaa, on suhde nationalismiin, Harari uskoo.

”Kansallisvaltiot ovat kuvitteellisia tarinoita, mutta ne ovat myös erittäin hyödyllisiä tarinoita.”


Harari ei tosiaan arkaile käyttää sanaa nationalismi, vaan kertoo käyttävänsä sanaa tietoisesti esimerkiksi patriotismin sijaan. Hänestä sanassa ei ole mitään väärää.


”Jotkut ovat ajatelleet, että nationalismi ja demokratia eivät sovi yhteen, ja että nationalismissa on kyse ulkomaalaisvastaisuudesta, rasismista, vähemmistöjen vihaamisesta ja niin edelleen. Se on täysi virhe.”


Hararista nationalismissa ”ei ole kyse vihasta vaan rakkaudesta”.


”Olemme osa isompaa ryhmää, jota rakastamme. Olemme valmiita maksamaan ve-roja heidän hyvinvointinsa puolesta. Emme vain oman perheemme tai lähipiirimme puolesta.”


Ja toisaalta sekin on Hararista hölynpölyä, että kansainvälisen yhteistyön tekeminen ei olisi nationalistista.


”Kukaan ei kyseenalaista Ukrainan nationalismia, mutta he haluavat paitsi itsemääräämisoikeuden, myös osaksi Euroopan unionia.”


Kansainvälisen yhteistyön ehdot eivät myöskään voi olla liian tiukat, Harari uskoo.

”On yhdistyttävä aggressiota, ei autokratiaa vastaan.”


Monessa maassa rikotaan melko itsevaltaisin ottein demokratian sääntöjä, mutta minkäs teet, hän sanoo.


”Emme voi hyökätä näihin maihin ja muuttaa niiden järjestelmää. Yhdysvallat yritti sitä Irakissa, mutta se ei ollut suuri menestys.”


Se ei tarkoita, että kaikki pitäisi hyväksyä.

”On punainen viiva, jota ei voi ylittää. Jos maa rikkoo pelisääntöjä kuten Putinin Ve-näjä, uhkaa koko kansainvälistä järjestystä. Silloin muiden maiden on yhdistyttävä, otettava käyttöön tiukat pakotteet ja estettävä aggressio.”


Ja silloin niiden on ehkä jouduttava kääntymään vaikkapa energian tarpeessaan Saudi-Arabian kaltaisten maiden puoleen.


Niin paljon kuin Harari on selvästi valmis sietämään yhteistyön nimissä, yksi asia on hänestä erikoinen. Monet ihmiset saavat nykyään perustietonsa maailmasta alustoilta, joita kontrolloi epädemokraattinen maa.

”Jos Kiina hyökkäisi Taiwaniin, mitä tapahtuisi, jos puolet ihmisistä seuraisi tapahtu-mia Tiktokissa, joka on Kiinan hallinnon alla? Kylmän sodan aikaan ei sentään ollut mahdollista, että The New York Timesin omistaisi Neuvostoliitto.”


Tai entä jos jollain taholla olisi käytössään data suomalaisista poliitikoista, hän kysyy.


”Jos joku tietäisi kaiken, mitä he ovat koskaan tehneet ja sanoneet, olisiko kyseessä enää vapaa valtio?”

”Algoritmit eivät halua, että muutun.”

Silti Hararista huomio kääntyy liian usein synkkiin teknologiadystopioihin valvontakoneistoineen.

Kiehtovampaa on hänestä miettiä, mikä ihmisyyden tulevaisuus on, jos teknologia toimii kaikkein parhaimmillaan, täyttää tarpeita ja tuottaa nautintoa.


Sekin näkymä on kylmäävä, mutta siinä maailmanloppu on järkyttävän sijaan banaali.


Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma oli kenties osuvampi kuvaus tulevaisuudesta kuin George Orwellin maalailema valvontayhteiskunta, Harari sanoo.


”Jos saan teknologian ansiosta kaiken mitä haluan jo ennen kuin itse tiedän halua-vani, mitä seuraa? Haluan viettää puoli minuuttia tekemässä jotain, ja kahden tunnin kuluttua mietin, mitä edes tapahtui. Se ei ole kontrollia, jossa KGB-agentti osoittaa sinua aseella, mutta vaarallista yhtä kaikki.”


Harari on kirjoittanut hakkeroitavista ihmisistä, joiden tunteita teknologiajätit osaavat näppäillä yhä tarkemmin. Mutta hänestä vaara ei ole pelkästään siinä, että algoritmeilla yritettäisiin muuttaa ihmistä.


”Algoritmit eivät halua, että muutun.”

Se on kauhistus ihmiselle, jonka perustarina on, että maailma on ihmisten tekemä ja muutettavissa.


”Tekemistäni on helpompaa ennustaa, jos haluan samoja asioita kuin vuosi sitten. Jos joku on investoinut sata miljoonaa teräsmieselokuvaan, koska pidin sellaista viime vuonna, mutta haluankin nyt katsoa tummasävyisiä eroottisia draamoja, joku menettää sata miljoonaa.”


Avainvaatimuksen algoritmien tekijöille pitäisi Hararista olla se, että ihmisiä kannustettaisiin muutokseen.


”Mutta sen sijaan me jäämme jumiin. Makumme kapenee ja huononee.”


Omia tunteitaan Harari tahtoo suojella. Siksi älypuhelinkin pysyy matkalaukun pohjalla.

Tunteet voivat johdattaa harhaan, mutta ne eivät ole sattumanvaraisia, hän sanoo.


”Jos herää yöllä peläten hirviötä sängyn alla, se on ikään kuin muisto ajasta, jolloin ihmisen oli syytäkin olla yöllä varovainen. Me olemme nisäkkäitä, ja tunteemme kantavat tietoa miljoonien vuosien ajalta.”


Siksi omia tunteita pitää ymmärtää,uskoo Harari. Se on myös keino teknologiajättien tunteiden manipulointia ja yhteisen informaatioympäristön vaarallista romahdusta vastaan.


”Yksi parhaita asioita, mitä voi itse tehdä, on oppia tuntemaan omat heikkoutensa.”


Harari kertoo itse meditoivansa kaksi tuntia päivässä ja pitävänsä vuosittain pitkän retriitin.


”Ymmärrän kuitenkin hyvin, että se ei ole mahdollista kaikille, kuten ei älypuhelimesta luopuminenkaan.”


Kun Harari tarjosi 12 oppituntia maailman tilasta -kirjassaan ratkaisuksi meditaatiota, hän sai siitä kriitikoilta näpeilleen. Nyt hän on selvästi varovainen puhumaan yksilökeskeisistä ratkaisuista.

”Muutos ei ole yksilöiden, vaan hallitusten ja yritysten vastuulla. Enkä luota lainkaan siihen, että yritykset sääntelisivät itse itseään.”


Lääkäritkään eivät saa käyttää tietojaan potilaista näiden manipulointiin tai myydä tietojaan eteenpäin, joten miksi teknologiayrityksiä ei voisi säännellä enemmän, Harari kysyy.


Ja nyt Harari kuulostaa hyvin Hararilta.

”Ei teknologiayhtiöiden kehitykseen kannata suhtautua kuin ennalta määrättynä. Me voimme tehdä sille jotain.”


Sillä, loppujen lopuksi, Tiktok, Google ja Facebook ovat vain tarinoita nekin.

Kuka?

Yuval Noah Harari

- Tel Avivissa asuva historioitsija ja professori.

- Syntynyt vuonna 1976 Israelissa.

- Kirjoittanut kirjat Sapiens (2011), Homo Deus (2015) ja 21 oppituntia maailman tilasta (2018). Kirjoja on myyty Suomessa yli 250 000 kappaletta.


***

https://www.currentaffairs.org/2022/07/the-dangerous-populist-science-of-yuval-noah-harari?fbclid=IwAR0ujhmrvt6DzO9TIaeLpiuf4nz5GTPJts2XrgZRXAFQ1OUqSVHuvFjVGDw

" The Dangerous Populist Science of Yuval Noah Harari

Originally published in our magazine’s hallowed print edition 2022 March/April


The best-selling author is a gifted storyteller and popular speaker. But he sacrifices science for sensationalism, and his work is riddled with errors.

Kommentit

Ladataan...