tiistai, 4. lokakuu 2022

FORTUMin meno Venäjälle oli politiikkaa

FORTUM SEIKKAILI VENÄJÄLLÄ EU:N JA NATON ASIOILLA MM. MUUTTAA "PEHMEÄSTI" VENÄJÄN PERUSTUSLAIN TULKIKINTAA ULKOMAALAITEN LUONNONVAROJENOMISTUKSESTA.

HALLITUKSEN FIRMAN SEIKKALIKUKUT KUULUVAT SUOMEN EU- JA NATO-MENOIHIN!

 
c34d69deb99843d78bdb675aeb9f6777.jpg
 
Screenshot%202022-07-24%20at%2020-57-04%

Sähköyhtiö Fortumilla on ollut suomalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurin Venäjä-riski. Se lähti miljardi-investoinneilla Siperian markkinoille vuonna 2008, mutta joutunee nyt myymään omistuksensa pilkkahinnalla. Miten siinä niin kävi?

https://dynamic.hs.fi/a/2022/Fortum/

Tommi Nieminen ja Marko Junkkari HS, teksti

Hanna Kainulainen HS, kuvitus

 

Sähköyhtiö Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo oli järkyttynyt. Mutta hänellä ei ollut varaa jäädä muhimaan tunteisiinsa.

Venäjä oli aloittanut viideltä aamulla 24. helmikuuta 2022 suurhyökkäyksen Ukrainaan. Se laukaisi risteilyohjuksia Kiovaan ja lähti rynnäkköön, jolla oli tarkoitus miehittää pääkaupunki kolmessa vuorokaudessa.

Fortumin kannalta tilanne oli katastrofaalinen. Onhan yhtiöllä ja sen saksalaisella tytäryhtiöllä Uniperillä yhteensä 12 sähkön- ja lämmöntuotantolaitosta eri puolilla Venäjää. Fortumilla on venäläisiä työntekijöitä noin 7 000.

Yhtiön kriisiryhmä kokoontui aamulla kello kahdeksan Fortumin pääkonttorissa Es-poon Keilaniemessä. Ryhmä oli perustettu jo ennen Venäjän hyökkäystä, kun sodan uhka oli kasvanut Ukrainan rajalla.Mutta nyt ei tarvinnut enää pyöritellä skenaarioita.

Nyt oli tosi kyseessä.

 
 
Screenshot%202022-07-24%20at%2020-57-31%
 
Markus Rauramo on toiminut Fortumin toimitusjohtajana vuodesta 2020. (Miikka Pirinen)
 

Kriisikokousta johti 54-vuotias Rauramo.Liiketoimintajohtajien lisäksi kokouksessa oli edustajia yhtiön turvallisuus-, laki-, talous-, yhteiskuntasuhde- ja viestintäyksiköistä. Fortumin Venäjän-yksikön johtaja Aleksandr Tšuvajev osallistui Teams-yhteydellä.

Hyökkäyksen ensimmäisenä päivänä Fortumin kriisiryhmä kokoontui peräti kolmesti. Sen lisäksi Rauramolla oli johtoryhmän kokous, jossa oli alun perin ollut tarkoitus käydä rutiininomaisesti läpi yhtiön tuloskatsausta.

Kriisipalavereista Rauramo työnsi pikaraporttia Fortumin hallitukselle.

Kello 15.35 Fortum julkaisi tiedotteen, jossa se kieli keskellä suuta kertoi olevansa ”erittäin pahoillaan tilanteen kärjistymisestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan”.

Yhtiö kuitenkin korosti, että kaikki sen liiketoiminnat Venäjällä toimivat edelleen normaalisti.

Suuria voimalaitoksia ei voi pysäyttää yhdessä aamupäivässä. Silti Fortumin johto- ryhmälle oli päivänselvää, että Venäjän todellisuus oli muuttunut kertarysäyksellä. Maa oli nyt suursodan hyökkääjävaltio, jota vastaan alkaisivat täysimittaiset talouspakotteet ja josta länsiyhtiöt joukolla pakenisivat.

Fortumin Venäjän-valloitus oli alusta lähtien ollut korkean riskin operaatio, ja nyt riski oli lauennut pahimmalla mahdollisella tavalla.

Eikä Fortum ollut Putinin Venäjälle sattumalta ajautunut. Venäjän 2000-luvun alun sähköreformissa yksityistettiin maan tuotantolaitoksia Karjalasta kauas Uralin taakse Siperiaan.

Sinne lähdettiin Keilaniemestä kuin kultakuumeen aikana Klondikeen.

https://interactive.hs.fi/arkku/esikatselu/generated/55316gFnlqmf/pix/AlasinFortum-Venajaaikajana1_5523141.svg

Tapaamme Markus Rauramon Fortumin pääkonttorin kliinisessä neuvotteluhuoneessa Espoon Keilaniemessä.

Rauramon esiliinana on viestintäjohtaja Pauliina Vuosio, joka asettuu pariin otteeseen tulpaksi, kun olisi saatava vastauksia hankalampiin kysymyksiin.

”Tuota emme ole kertoneet ulos”, Vuosio muistuttaa toimitusjohtajaa.

Pääasiassa Rauramo kuitenkin vastailee venkoilematta Venäjää koskeviin kysymyk-siin. Vaikka hän ilmiselvästi puhuisi mieluummin energiasiirtymästä eli yhtiön tavoitteesta korvata fossiilista sähköntuotantoa uusiutuvalla.

Heti haastattelun alkuun Rauramo tuomitsee jyrkin sanoin Venäjän hyökkäyksen.

”Se on hirveä asia”, hän sanoo. ”Olen pettynyt ja surullinen.”

Inhimillinen kärsimys on yksi asia. Mutta sota on katastrofi myös Fortumille, jolla on koko 2000-luvun ollut kaikista suomalaisyrityksistä ylivoimaisesti suurin Venäjä-riski.

Ovat ensinnäkin ne 12 venäläistä voimalaitosta. Sen lisäksi Fortumin saksalainen tytäryhtiö Uniper on Euroopan suurimpia venäläisen maakaasun ostajia.

Juuri maakaasun takia Uniper on vaakalaudalla. Jos EU saa jossain vaiheessa pää-tettyä venäläisen maakaasun tuontikiellosta, iso osa tytäryhtiön bisneksestä katoaa. Yhtiö tuskin menee silti konkurssiin, sillä Saksan hallitus tullee hätätilanteessa apuun. Onhan Uniper keskeinen osa Saksan energiahuoltoa.

Jos Saksan valtio joutuu pelastamaan Uniperin, voi veikata, että Fortum menettää valtaosan Uniperiin sijoittamistaan miljardeista. Sen lisäksi Fortumilla on jo entuu-destaan valtavat riskit Uniperin johdannaisista, joita se on käyttänyt maakaasun hintavaihteluilta suojautumiseen.

Toimitusjohtaja Rauramo vaikuttaa puhuvan vähän varoen, kun häneltä kysyy Fortu-min Venäjän-operaatioista, joita on tehty häntä edeltävien toimitusjohtajien, Pekka Lundmarkin, Tapio Kuulan ja Mikael Liliuksen, valtakausilla. Rauramo itse tuli Fo-rtumin palvelukseen talousjohtajaksi vuonna 2012. Toimitusjohtajana hän on toiminut kesästä 2020.

Rauramo myöntää, että Fortumin Venäjä-riski on ollut merkittävä jo vuodesta 2008.

”Mutta se riski ei ole missään vaiheessa ollut sellainen, että se riskeeraisi yhtiön koko tulevaisuuden. Siinä mielessä riskin hajautus on ollut olemassa”, hän sanoo.

Joka tapauksessa Fortum on ollut koko sotakevään melkoisessa limbossa. Yhtiö on jo kertonut tekevänsä 2,1 miljardin euron alaskirjaukset Venäjän-liiketoimistaan. Yh-tiön noin viiden ja puolen miljardin euron Venäjä-sijoitusten arvosta on siis kadonnut iso osa taivaan tuuliin.

Fortumilla on paraikaa käynnissä voimalaitosten myyntiprosessi, jossa tarjousta harkitsee venäläisen Kommersant-lehden tietojen mukaan ainakin kaksi Venäjän valtionyhtiötä, Gazprom ja Inter RAO.

Fortum joutunee myymään Venäjän-omistuksensa reippaaseen alihintaan, sillä poliittisessa paineessa yhtiöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin poistua nopeasti Venäjältä. Myös ostajat tietävät myyjän pakkoraon.

Toisaalta Fortumin kannalta on tietysti hyvä, jos se ylipäätään saa rahaa omistuksis-taan. Kevään mittaan on spekuloitu jopa sillä mahdollisuudella, että Venäjä kansallistaisi – siis ryöväisi – Fortumin voimalaitokset.

Fortumin Venäjän-reissu päättyi huonosti. Se on jo selvä. Mutta miten huonosti, se on vielä auki.

Vaikka Fortum kärsii nyt miljarditappiot, se on joka tapauksessa vuosien varrella saanut Venäjä-investoinneistaan kelpo tuottoa. Viime vuonna Fortumin 2,5 miljardin euron liikevoitosta noin viidennes tuli Venäjältä.

 Screenshot%202022-07-24%20at%2020-57-50%
 
Liikemies Seppo Remes sanoo olevansa varma, että loppujen lopuksi Fortum hyötyi Venäjän-bisneksistään. (Jukka Gröndahl / HS)
 

Seppo Remes on Venäjän ehkä tunnetuin suomalainen hallitusammattilainen ja lii-kemies. Hän arvioi, että Fortumin 14 vuoden kokonaissaldo Venäjältä saattaa loppu-jen lopuksi jäädä jopa taloudellisesti plussalle. Paljon on kiinni siitä, millä hinnalla se saa laitokset myytyä.

Remes tuntee Venäjän sähkömarkkinat läpikotaisin, sillä hän oli 2000-luvun alussa Venäjän sähkömonopolin RAO EUS -yhtiön hallituksessa ja mukana komiteassa, joka valmisteli Venäjän sähkömarkkinoiden uudistuksen.

”Olen absoluuttisen varma siitä, että loppujen lopuksi Fortum sai sieltä enemmän rahaa kuin menetti”, Remes rohkenee veikkaamaan.

Raha ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa.Tai ei ainakaan pitäisi olla. Useinhan Venäjäl-tä on ollut taloudellista hyvää saatavissa, Kekkosen ja neuvostokaupan ajoista lähtien.

Moraali onkin sitten toinen kysymys.

 Screenshot%202022-07-24%20at%2020-58-11%
 
Lauhdutintorneja Fortumin voimalaitoksella Njaganissa. Kuva on otettu syyskuussa 2013. (Martti Kainulainen / Lehtikuva)

 

Vain puoli vuotta sen jälkeen, kun Fortum oli talvella 2008 tehnyt jätti-investoinnin ostamalla Länsi-Siperiasta kahdeksan voimalaitosta, Venäjä hyökkäsi syvälle naapurimaahan, Georgiaan.

Venäjän kiero kehityssuunta oli ollut nähtävissä jo sitä ennen. Oli ollut raaka toinen Tšetšenian sota. Venäjän sisäisissä puhdistuksissa oli murhattu oppositiopoliitikkoja ja toimittajia. Toivo Venäjän demokratisoitumisesta oli alkanut hiipua.

Eivätkö teillä missään vaiheessa hälytyskellot soineet?

”Ajatteluamme kuvaa se, että vaikka siellä on iso markkina ja olisi ollut investointi-mahdollisuuksia, olemme olleet hyvin harkitsevia sen ison investoinnin jälkeen”, Rauramo sanoo.

Isolla investoinnilla hän viittaa vuoden 2008 kauppaan Länsi-Siperiassa.

Keväällä 2014 Venäjä miehitti ensin Krimin niemimaan Ukrainalta ja sen jälkeen masinoi miehityssodan Itä-Ukrainan Donbasissa.

Ukrainan kriisin takia kansainvälisten vieraiden lukumäärä romahti toukokuussa 2014 Pietarin talousfoorumissa. Länsi boikotoi tapahtumaa.

Paitsi suomalaiset. Putinin isännöimään tapahtumaan lähti useita suomalaisia johtajia, heidän joukossaan Fortumin nyt jo edesmennyt toimitusjohtaja Tapio Kuula, joka puhui paneelikeskustelussa. Sen otsikko oli Haasteiden kääntäminen mahdollisuuksiksi.

Haasteet alkoivat tosin olla jo melkoisia, vaikka harva sitä silloin Venäjän-kaupassa ääneen lausui.

Kolme viikkoa talousfoorumin jälkeen koettiin Itä-Ukrainan sodan järkyttävin yksittäi-nen tapaus, kun Venäjän tukemat joukot ampuivat alas Malaysia Airlines -yhtiön reit-tilennon Amsterdamista Kuala Lumpuriin.Kaikki koneessa olleet 298 ihmistä kuolivat.

[Ukrainan tunarit sen ampuivat. Ukrainan eteneminen "kapinalliselle" alueelle (joka edusti Maidan-kaap-pausta edeltänyttä Janukovytshin laillista hallintoa, jolla ei ollut mitään velvollisuutta totella natsikaappaa-jia) pysähtyi siihen. Se päinvastoin vetäytyi jopa kymmeniä kilometrejä taaksepäin tapahtumapaikoilta väittäeb, ettei ollut siellä ollutkaan.]

Venäjän hallitusammattilainen Seppo Remes arvioi, että suomalaisyritykset eivät juurikaan reagoineet Venäjän vuoden 2014 hyökkäykseen Itä-Ukrainaan.

”Tyypillinen asenne oli, että kyseessä on pieni paikallinen konflikti, joka siitä kyllä asettuu”, Remes sanoo.

Hänen mielestään tilanne olisi pitänyt nähdä paremmin.

”Moni ajatteli, että onhan Lähi-idässä sodittu jo 80 vuotta, ja kyllä sielläkin kuitenkin bisnestä tehdään.”

Fortumin riskinhallinta jäi pahasti vaiheeseen.

Vaikka Fortum on kenties ollut varovaisempi vuoden 2008 jälkeen, yhtiö tosiasiassa jatkoi pienemmässä mittakaavassa investoimista Venäjälle loppuun asti.

Viimeiset tuulivoimainvestointeihin liittyvät omistusjärjestelyt Fortum julkisti 18. tammikuuta 2022 eli silloin, kun Venäjällä oli ollut jo kuukausien ajan noin 200000 raskaasti aseistettua sotilasta Ukrainan rajalla ja maailma pidätti henkeään täysimittaisen sodan uhan alla.

Rauramo perustelee lisäinvestointeja Venäjälle hieman nurinkurisesti riskien pienen-tämisellä.Hänen mukaansa Fortum on viime vuosina pyrkinyt vähentämään järjestel- mällisesti Venäjällä fossiilisten polttoaineiden osuutta sähköntuotannossa ja investoi-maan uusiutuvaan tuotantoon.Tuulipuistojen lisääntyessä se on kaavaillut myyvänsä saastuttavimpia, fossiilisilla polttoaineilla toimivia Venäjän-voimaloita pois.

Riskinhallinta jäi kuitenkin pahasti vaiheeseen, sillä riskit laukesivat täysimittaisesti 24. helmikuuta 2022.

Fortumin Venäjän-odysseia oli ollut alusta lähtien ison riskin pokeria, jossa panokset olivat suuret ja potentiaaliset voitot tähtitieteelliset.

Kuinka Siperiaan oikein päädyttiin?

 Screenshot%202022-07-24%20at%2021-01-13%
 
Nesteen toimitusjohtaja Jukka Viinanen ja pääjohtaja Jaakko Ihamuotila tiedotustilai-suudessa kesäkuussa 1997. Tilaisuudessa kerrottiin aikeista yhdistää Neste ja IVO. (Kimmo Mäntylä / Lehtikuva)
 

Tiistaisena aamupäivänä 17. kesäkuuta vuonna 1997 öljy-yhtiö Nesteen toimitusjoh-taja Jukka Viinanen ja pääjohtaja Jaakko Ihamuotila järjestivät tiedotustilaisuuden, jossa he kertoivat aikeista yhdistää Neste ja sähköyhtiö Imatran Voima eli IVO.

Se oli iso talousuutinen. Yhdistymisen myötä syntyisi Suomen suurin yritys, jättimäinen energiayhtiö Neste-IVO, joka sittemmin nimettiin Fortumiksi.

Mutta vain muutamaa tuntia myöhemmin kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kallio-mäki (sd) piti eduskunnassa oman tiedotustilaisuutensa, jossa hän perui ison osan Nesteen johtajien sanomisista. Kalliomäen mukaan fuusiosta ei ollut vielä sovittu ja asia oli vasta ministeriössä selvitettävänä.

”Ei kannata mennä takapuoli edellä puuhun”, Kalliomäki totesi.

Tilanne oli todella erikoinen. Nesteen johto puhui julkisuudessa fuusiosta, vaikka pääomistaja valtio ei ollut antanut sille siunaustaan.

Tällaista omistajan ylikävelyä ei yleensä tapahdu. Mutta Neste ei olekaan aivan tavallinen yritys.

Nesteen pääjohtajana toimi vuosina 1955–1979 Uolevi Raade, jota kutsuttiin leikkisästi ”diktaattoriksi”.

Raade piti tiiviisti yhteyttä presidentti Urho Kekkoseen, joka puolestaan käytti raakaöljyä Neuvostoliitosta tuonutta Nestettä keskeisenä idänpolitiikan instrumenttina.

Itänaapurista löytyi vuonna 1997 myös yksi Nesteen johdon keskeisistä perusteluista Neste-IVO-fuusiolle. Yhdistynyt yhtiö olisi riittävän iso ajamaan Venäjältä Suomen, Ruotsin ja Tanskan kautta Eurooppaan kulkevaa maakaasuputkea.

Suomalaisten idea oli siis sama, joka vuosia myöhemmin toteutui Itämeren pohjassa kulkevassa Nordstream-kaasuputkessa.

Neste ja IVO yhdistettiin Fortumiksi. Mutta vain viisi vuotta myöhemmin fuusio pää-tettiin purkaa. Fortum irrotti yhtiöstä öljytoimialansa eli entisen Nesteen ja listasi sen erikseen pörssiin. Palattiin siis takaisin alkupisteeseen.

Sähköyhtiöksi palannut Fortum ilmoitti aikovansa nousta Pohjoismaiden sähköbis-neksen mahtiyhtiöksi. Se oli kunnianhimoinen mutta hieman tylsä tavoite. Pohjoismaista ei ollut odotettavissa kovaa kasvua.

Ja kasvua nimenomaan sijoittajat ja markkina-analyytikot Fortumilta tuolloin toivoi-vat. Samaan suuntaan kannustivat myös toimitusjohtaja Mikael Liliuksen ja muiden Fortum-johtajien hövelit optiojärjestelmät.

Niinpä Fortumin johto käänsi katseensa Venäjälle, jossa 2000-luvun alussa ryhdyttiin yksityistämään valtio-omisteisia sähkömarkkinoita.

Neuvostoliiton 1990-luvun alun hajoamisen jälkeen Venäjän talous ja samalla säh-könkulutus romahtivat. Koska sähkön tuotantoon ja jakeluun ei vuosikausiin inves-toitu, Neuvostoliitosta perityt sähkölaitokset olivat vuosituhannen alussa kurjassa kunnossa.

Pelättiin jopa, että sähkö loppuisi kesken.

Venäjä päätti ryhtyä houkuttelemaan sähkömarkkinoilleen ulkomaisia investoijia. Se ilmoitti pilkkovansa ja yksityistävänsä jättimäisen kansallisen sähkömonopolinsa RAO UES:n, josta muodostettiin 14 tuotantoyhtiötä ja kuusi sähkötukkuyhtiötä. Ne huutokaupattiin.

Huutokaupoissa ei ollut kyse pelkästä kauppahinnasta. Ostajien piti hinnan lisäksi sitoutua mittavaan investointiohjelmaan, jonka yksityiskohdat myyjä oli etukäteen määritellyt tarkasti jokaista turbiinia myöten.

Investointien vastineeksi Venäjä lupasi länsimaisille ostajille niin sanotun kapasiteettimaksun, joka takasi investoinneille ennalta määritellyn ja riittävän tuoton.

Fortumilla oli pitkä kokemus Venäjän sähkömarkkinoista, sillä sen edeltäjä Imatran Voima sopi jo vuonna 1960 neuvostoliittolaisen sähköyhtiön Lenenergon kanssa sähkön tuonnista Venäjältä Suomeen. Vuonna 1998 Fortum meni vähemmistöomistajaksi Lenenergoon.

 
Screenshot%202022-07-24%20at%2020-11-04%
 
Gazprom on osa Venäjän valtion geopoliittista vallankäyttöä.
 

Vuosien 2007 ja 2008 sähköyhtiöiden huutokaupoissa Fortumia kiinnosti eniten tuotantoyhtiö TGC-1, joka toimi Pietarin alueella ja Venäjän Karjalassa. Fortumilla oli siitä jo entuudestaan vanhan Lenenergo-omistuksen kautta vähemmistöomistus.

TGC-1:n osake-enemmistö meni huutokaupassa kuitenkin Venäjän energiajätille Gazpromille.

Fortum ei ole kertonut, kuinka moneen huutokauppaan se Venäjällä kaikkiaan osallistui. Se oli kuitenkin mukana useammassa kisassa ja hävisi esimerkiksi vuonna 2007 huutokaupan, jossa saksalainen E.on hankki OGK-4-yhtiön viisi voimalaa eri puolilta Venäjää.

Lopulta Fortumilla tärppäsi.

Se voitti vuonna 2008 huutokaupan läntisessä Siperiassa sijaitsevasta TGC-10-yhti-östä, johon kuului kahdeksan voimalaitosta.Ne olivat todellisia veteraaneja, sillä van- hin voimaloista oli otettu käyttöön vuonna 1930, Josif Stalinin valtakaudella. Fortum sitoutui modernisoimaan laitokset ja rakentamaan myös uuden voimalaitoksen.

Voittajan kirous on taloustieteessä käytetty termi.Sillä tarkoitetaan huutokauppatilan- netta, jossa kisan voittaja itse asiassa häviää, koska päätyy maksamaan voitostaan liikaa.

Jo vuonna 2008 moni arvioi, että Fortum maksoi TGC-10:stä ylihintaa.

Fortumilla ei ole tänä päivänäkään tietoa, kuinka monta osallistujaa TGC-10-huutokaupassa loppujen lopuksi oli mukana. Muita länsiyhtiöitä ei tiettävästi ollut.

Kaupan mukana Fortumin riesaksi tuli Venäjällä asioita, joista yhtiön PR-osasto tus-kin riemastui.Yksi Fortumin ostamista voimaloista toimitti sähköä Majakin ydinjätelai- tokselle ja Ozjorskin suljetulle kaupungille. Majak oli se paikka, johon Imatran Voima oli aikoinaan toimittanut Loviisan ydinvoimalan jätteet.

1950-luvun Neuvostoliitossa Majakin ydinjätelaitoksesta oli kipattu jätettä suoraan sen vieressä sijainneeseen Karatšai-järveen. Kyseinen järvi on väitetysti edelleen maailman saastunein paikka.

Putinin suosio on ollut Fortumin valtti. Ja kukaties, ehkä myös toisinpäin.

Fortum löi Venäjälle sen kokoluokan investointeja, että presidentti Vladimir Putin kiinnostui yhtiöstä henkilökohtaisesti.

Pietarin talousfoorumissa keväällä 2018 Putin herkesi ylistämään Fortumia.

”Suomalainen Fortum on investoinut Venäjälle kuusi miljardia dollaria. Yksi suomalainen yhtiö! Samaan aikaan koko Ranska on investoinut 15 miljardia. Onko tämä normaalia?” Putin kysyi yleisöltä, jossa istui muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron.

Samassa foorumissa Fortumin silloinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark lobbasi illal-lisilla suoraan Putinille, että Fortumilla oli Uniperin kanssa Venäjällä byrokraattinen ongelma.

Tilaisuuden jälkeen Venäjän taloudellisen kehityksen ministeri Maksim Oreškin ker-toi Lundmarkille saaneensa Putinilta tehtäväksi löytää ongelmaan ratkaisu. Ratkaisu löytyi nopeasti.

Putinin suosio on ollut Fortumin valtti. Ja kukaties, ehkä myös toisinpäin.

Vuonna 2016 Fortum tiedotti myyvänsä omistamansa Tobolskin voimalaitoksen petrokemianyhtiö Siburille. Kiinnostavaksi kaupan teki se, että Siburin omistajana oli Vladimir Putinin tyttären silloinen aviomies Kirill Šamalov.

Lehtitietojen mukaan Šamalov oli saanut vuonna 2013 yhtiöstä 313 miljoonan euron omistuksen 80 euron nimelliseen hintaan. Kyseessä oli tiettävästi Putinin häälahja vävylleen.

 

[Menee "navalnyksi"..., HM]

 

Painostettiinko Fortumia myymään Tobolskin voimalaitos?

”Ei, ei”, Markus Rauramo kiistää.

Hän selittää, että Sibur oli Fortumin kyseisen voimalaitoksen suurin asiakas. Siburilla oli haluja kehittää tehtaansa kupeessa sijaitsevaa voimalaitosta edelleen. Siksi Fortumin oli järkevää myydä se Siburille, oli saamapuolella Putinin vävy tai ei.

Rauramo on sitä mieltä, että Fortumin TGC-10-kauppa on kokonaisuutena lunasta-nut ne odotukset, jotka yhtiö siihen aikoinaan laittoi. Venäjä on pitänyt kiinni kapasi-teettimaksuista ja muista sitoumuksistaan. Fortum on modernisoinut laitoksia, mikä on lisännyt niiden tehokkuutta ja vähentänyt päästöjä. Kapasiteettimaksut ovat taanneet uudistettujen laitosten tuoton.

”Se markkina on toiminut ihan niin kuin Venäjä lupasi”, Rauramo sanoo.

Fortumin liikevoittotaso Venäjällä on Rauramon mukaan ollut ruplissa sitä, mitä oli odotettukin.

Se, mikä ei ole mennyt odotetusti, on ollut Venäjän talouden kehitys. Se on ollut hitaampaa kuin vuonna 2008 arvioitiin. Fortumin euromääräiset voitot ovat jääneet aika ajoin toivottua pienemmiksi ruplan heikkenemisen vuoksi.

Eri kysymys on sitten Venäjän poliittinen kehitys, josta puhumista julkisesti Fortumin johto ja Suomen valtio-omistaja ovat aina karttaneet. Ja jos on puhuttu, on haettu vaikka väkisin joku positiivinen kulma.

”Tämä on ollut hirveän stabiili ja ennakoitava toimintaympäristö",Fortumin hallituksen puheenjohtaja Sari Baldauf sanoi vuonna 2013, kun presidentit Vladimir Putin ja Sauli Niinistö avasivat Fortumin rakentaman Njaganin voimalan.

 Screenshot%202022-07-24%20at%2021-01-42%
 
Presidentti Sauli Niinistö ja Venäjän presidentti Vladimir Putin käynnistivät Fortumin voimalaitoksen Njaganissa Venäjällä 24. syyskuuta 2013. (MARTTI KAINULAINEN / Lehtikuva)

 

Venäjän kasvava militarismi, etupiiripolitiikka, syvä korruptio ja yhteen henkilöön puristuva autoritarismi on kuitattu korkeintaan yritystoiminnan haasteellisena olosuhteena, johon Fortumin on täytynyt sopeutua.

Joulukuussa 2014 Fortum lähetti pörssitiedotteen. Yhtiö kertoi allekirjoittaneensa Gazpromin kanssa pöytäkirjan Luoteis-Venäjällä sijaitsevan TGC-1:n voimaloiden omistusten uudelleenjärjestelystä.

Fortumin silloinen toimitusjohtaja Tapio Kuula oli neuvotellut paketin Venäjän valtion mahtiyhtiöiden Rosatomin ja Gazpromin kanssa.

Fortum lupasi lähteä enintään 15 prosentin osuudella Fennovoiman venäläiseen ydinvoimalaan, jos se saa enemmistöomistuksen Karjalan alueen vesivoimaloista.

Vesivoimalat olivat ehdoton edellytys. Siitä Fortum ei tinkisi.

Kyse oli siis Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. Saksalainen energiajätti E.on oli ilmoittanut vuonna 2012 vetäytyvänsä Fennovoimasta. Sen tilalle omistajaksi, rahoittajaksi ja laitetoimittajaksi oli tullut Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom.

Suomen hallitus kuitenkin vaati, että Fennovoiman omistuksesta vähintään 60 prosenttia pitää tulla EU- tai ETA-alueelta. Halukkaita omistajia ei kuitenkaan löytynyt, ja Fennovoiman rakennuslupa uhkasi kaatua.

Venäjälle Fennovoima oli tärkeä hanke, sillä Rosatom toivoi saavansa siitä referenssivoimalan, jonka avulla se voisi markkinoida ydinvoimaloita muuallekin.

Lähtemällä mukaan Fennovoimaan Fortum toivoi ilmeisesti voivansa varmistaa sen, että Venäjä suhtautuu jatkossakin myönteisesti yhtiön omistuksiin Länsi-Siperiassa. Lisäksi Fortum oli jo pitkään ollut kiinnostunut Karjalan vesivoimaloista.

Kesällä 2015 Fennovoima-kysymys politisoitui.Venäjä raivostui,kun Suomi ei päästä- nyt duuman puhemiestä Sergei Naryškinia ja muutamaa duuman jäsentä Helsinkiin Etyk-muistokokoukseen. Suomi epäsi viisumin, sillä kyseiset henkilöt olivat EU:n pakotelistalla Venäjän hyökättyä 2014 Itä-Ukrainaan.

Kreml koplasi Naryškinin nöyryytyksen ja Fennovoiman. Venäjä vihjasi kohdistavan-sa Suomeen vastatoimia, joiden ankaruus riippuisi siitä, myöntääkö Suomi Fennovoiman venäläisvoimalalle rakennusluvan vai ei.

Tiedote, jossa Fortum kertoi 5. elokuuta 2015 osallistumisestaan Fennovoimaan, on omituisimpia pörssitiedotteita koskaan.

Fortum oli saatava mukaan Fennovoimaan, mutta Fortum suostuisi siihen vain, jos se saisi vastineeksi Karjalan vesivoimalat.

Venäjän energiapolitiikkaan erikoistunut professori Veli-Pekka Tynkkynen arvioi, että venäläiset tarkastelivat Karjalan vesivoimaa geopoliittisesta vinkkelistä. Oli aivan eri asia, että Fortum omisti voimalaitoksia kaukana Uralin takana kuin Pietarin metropolialueen kyljessä.

Jos Fortum saisi Karjalan voimalat, geopoliittisten silmälasien läpi näyttäisi siltä kuin Suomi ostaisi Karjalaa takaisin.

”Venäläiset tietysti tiesivät, että Suomen hallitus on Fennovoiman takana ja haluaa joka tapauksessa viedä sen maaliin. He tiesivät,ettei heidän tarvitse lähteä tällaiseen lehmänkauppaan mukaan”, Tynkkynen sanoo.

Eikä lehmänkauppa Karjalan vesivoimaloista koskaan toteutunutkaan. Silti Fortum lähti Fennovoiman omistajaksi.

Tiedote, jossa Fortum kertoi 5. elokuuta 2015 osallistumisestaan Fennovoimaan, on omituisimpia pörssitiedotteita koskaan. Fortum ei yrittänytkään esittää olevansa kovin innostunut osakkuudesta ydinvoimalassa.

”Fennovoima on tärkeä hanke suomalaiselle yhteiskunnalle”, perusteli mukaan lähtöä Fortumin väliaikainen toimitusjohtaja Timo Karttinen.

Se ei ollut siis tärkeä Fortumin liiketoiminnalle ja osakkeenomistajille vaan suomalai-selle yhteiskunnalle. Ajatus olisi tavallaan kaunis, mutta pörssiyhtiöt eivät toimi niin.

Toimittajat Lauri Nurmi ja Matti Mörttinen väittävät vuonna 2018 Sauli Niinistöstä kertovassa kirjassaan Niinistön painostaneen Fortumin osakkaaksi Fennovoimaan. Niinistö ja Fortum kiistivät väitteen.

Fortumin sijaan Niinistö on kertonut painostaneensa vesivoima-asiassa presidentti Putinia. Tuomo Yli-Huttulan kirjassa Presidentti ja porvarivalta Niinistö kuvaa, miten oli tavannut Putinin kesäkuussa 2015 ja välittänyt Fortumin pyynnöstä viestin, että yhtiö ei lähde mukaan Fennovoimaan, jos se ei saa vesivoimaa.

Painostusväitteiden sijaan olennaisempaa onkin yleinen viisaus siitä, että niin Venä-jällä kuin Suomessakin ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä energia kytkeytyvät aina toisiinsa.Fennovoima-jupakan aikana esimerkiksi elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) oli keskeisessä roolissa, kun hän kävi setvimässä Fortumin Fennovoima-kuvioita Venäjän varapääministerin Arkadi Dvorkovitšin vieraana Moskovassa.

Venäläiset selvästi myös testasivat, kuinka pitkälle suomalaispoliitikot olivat valmiita joustamaan periaatteistaan. Kesällä 2015 nähtiin kiusallinen näytelmä, jossa venä-läiset yrittivät huijata suomalaisia, kun Fennovoiman rahoittajiksi täytyi sääntöjen mukaan löytyä lisää nimenomaan EU-alueen sijoittajia.

Venäläiset tarjosivat omistajaksi Kroatiaan rekisteröityä Migrit Solarna -yhtiötä. Toimittajat onnistuivat hetkessä selvittämään, että bulvaaniyhtiön taustalla oli todellisuudessa venäläisrahaa. Nousi kova kohu. Mutta asia ei jäänyt siihen.

HS:n tietojen mukaan Kreml olisi sen jälkeen tarjonnut suomalaisille poliittisille päättäjille toistakin, ilmeisesti vain vähän paremmin peiteltyä bulvaaniyhtiötä. Tässä vaiheessa suomalaiset varoittivat venäläisiä, että toisen bulvaanin paljastuminen kaataisi lopullisesti koko Fennovoima-hankkeen.

 
1ffbffc2fb394b6ea96045db8672dccc.jpg
 
Fortumin johdon on täytynyt uida aina mahdollisimman lähelle Kremlin kuumaa ydintä.

 

Vaikuttaakin siltä, ettei Venäjä suhtautunut Fortumiin kuin tavanomaiseen pörssiyh-tiöön vaan enemmänkin kuin Suomen valtion virastoon. Sen lähtökohtainen oletus oli ilmeisesti, että Fortum toimi valtiojohdon käskytyksen alaisena samaan tapaan kuin Neste Uolevi Raaden aikana.

Näkemys ei sinänsä ole yllättävä, ovathan Gazprom ja Rosatom osa Venäjän valtion geopoliittista vallankäyttöä.

Markus Rauramoa edeltänyt Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark myönsi vuonna 2018 Aamulehden haastattelussa, että poliittisten suhteiden ylläpitäminen on yhtiölle Venäjällä tärkeää.

”Kun kaupallisena toimijana yritämme varmistaa toimintaedellytyksemme, niin totta kai suhteet poliittisiin päättäjiin ovat Fortumille tärkeitä”, Lundmark korosti.

Energia on Venäjälle suorastaan eksistentiaalinen kysymys. Maakaasun ja öljyn Venäjä on listannut strategisiksi aloiksi. Sähköntuotanto ei strategisten alojen listalla ole, mutta se on kuitenkin yhteiskunnan keskeistä perusinfrastruktuuria, joten viranomaiset ovat siitä hyvin kiinnostuneita.

Siksi Fortumin johdon on täytynyt uida aina mahdollisimman lähelle Kremlin kuumaa ydintä. Yhtiötä 2000-luvun alussa johtaneella Mikael Liliuksella oli suorat suhteet silloiseen presidenttiin Dmitri Medvedeviin, Lundmark taas solahti kasvokkaiskontaktiin Putinin kanssa.

Suuryhtiöiden ja ulkopolitiikan suhde on kuitenkin muuttunut.

Markus Rauramo ei ole Uolevi Raade. Eikä Fortum ole enää takavuosien Nesteen kaltainen poliittisen vallan ydin.

Fortum on valtion 51-prosenttisesti omistama pörssiyhtiö, joka kuitenkin aika ajoin näyttää olevan valtion suorassa ohjauksessa. Tältä vaikutti muun muassa silloin, kun Fortum enemmän tai vähemmän pakotettuna lähti mukaan Fennovoimaan.

Toisaalta toisinaan on näyttänyt siltä, ettei Fortumia ohjaa oikein kukaan.

Fortum on tehnyt 25 vuoden historiansa aikana paljon strategisia virheitä – esimerk-kinä vaikkapa se vuonna 1997 julkistettu fuusio –, joten omistajaohjauksessa on usein ollut jotain pielessä. Pääomistaja, Suomen valtio, on ollut ilmeisen heikko.

2000-luvun alkuvuosina omistajaohjauksesta vastaavat ministerit keskittyivät päivit-telemään Fortumin johdon optioita koskevaa palkitsemisohjetta. Mutta esimerkiksi Fortumin Siperiassa tekemiä jättimäisiä voimalaitoskauppoja ei käsitelty lainkaan maan hallituksessa.

Toimitusjohtaja Rauramo ei pidä huonona asiana, että Suomen valtiojohto auttaa suomalaisia yrityksiä viemään osaamistaan maailmalle. Hänen mielestään Fortum ei ole kuitenkaan saanut erikoiskohtelua.

”Meitä on kohdeltu ihan samoin kuin muitakin”, Rauramo sanoo.

Hän ei myöskään allekirjoita väitettä, että venäläiset suhtautuvat Fortumiin kuin Suomen valtion energiavirastoon.

”Olen sanonut ihan suoraan venäläisille päättäjille, että me teemme asioita, jotka meidän mielestämme ovat kannattavia ja kestäviä.”

Miksi Fortum päätyi siis ostamaan myös Uniperin?

Viime vuosikymmenen puolivälissä Fortumilla oli miellyttävä ongelma: sillä oli kassa pullollaan miljardeja.

Fortum oli myynyt sähkönsiirtoliiketoimintansa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja saanut kolmen maan sähköverkoista yhteensä 9,3 miljardia euroa. Myyntivoittoa tästä kirjattiin huimat 6,3 miljardia.

Sellaisessa tilanteessa pörssiyhtiön johdolle tulee tietenkin karmea hinku alkaa ostaa. Jotain isoa.

Syyskuussa 2017 Fortum ilmoitti tehneensä saksalaisen energiajätin E.onin kanssa sopimuksen, jonka mukaan Fortum ostaa E.onin omistamat 47 prosenttia Uniper-yhtiön osakkeista.

Kauppahinta oli 3,8 miljardia euroa.Samalla Fortum ilmoitti tekevänsä ostotarjouksen Uniperin lopuistakin osakkeista. Monipolvisen väännön jälkeen Fortum onnistui nostamaan omistuksensa Uniperistä 78 prosenttiin.

 
a6c95e105f574f9e9f09cc6fb41840a5.jpg
 
Uniper on Euroopan saastuttavimpia yhtiöitä.
 

Uniper oli perustettu vuonna 2016, kun E.on jakoi toimintojaan osiin. Uniperiin se lykkäsi muun muassa fossiilisen energiatuotantonsa.

Uniperin voimalaitokset sijaitsevat Saksassa, Venäjällä, Britanniassa, Ruotsissa ja Alankomaissa.

Julkisuudessa Fortumin ostosta hämmästeltiin,sillä Uniper on yksi saastuttavimmista yhtiöstä koko Euroopassa. Uniperin sähköntuotannosta kaksi kolmasosaa perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Suurin osa siitä on maakaasua, osa taas kivi- ja ruskohiiltä.

Fortum on ilmoittanut sulkevansa Uniperin hiilivoimalat. Venäjällä olevat voimalat se ilmoitti myyvänsä jo ennen Venäjän suurhyökkäyksen alkua.

”Meitä kiinnosti Uniperissä ennen kaikkea se, että yhtiöllä oli paljon vesivoimaa ja ydinvoimaa eli paljon puhdasta sähköntuotantoa”, Markus Rauramo sanoo.

Uniperillä onkin Ruotsissa ja Saksassa noin 200 vesivoimalaitosta. Niiden teho on enemmän kuin kaikkien Suomen vesivoimaloiden yhteenlaskettu teho.

Rauramo puhuu paljon ja innolla uusiutuvasta energiasta ja energiamurroksesta. Lii-kevaihdolla mitaten Uniperin pääbisnes on kuitenkin maakaasun myynti ja varastoin-ti. Noin puolet Uniperin ostamasta kaasusta tulee Venäjältä. Ostamaansa kaasua se sitten myy edelleen asiakkailleen Saksassa ja muualla Euroopassa vähän korkeammalla hinnalla.

Uniper olikin yhtenä rahoittajana Gazpromin Nordstream 2 -kaasuputkessa, jonka käyttöönotto keskeytettiin Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen. Nordstreamin osalta Uniper on jo tehnyt miljardin euron alaskirjauksen.

”Kaikkien huomio on nyt tässä Venäjä-asiassa, ja sen seurauksia ratkomme päivit-täin. Mutta jos ottaa askeleen taaksepäin ja katsoo vähän kauempaa, se vahvistaa käsitystäni siitä, että energiamurroksen täytyy tapahtua”, Rauramo sanoo.

Energiamurroksella tarkoitetaan siirtymää fossiilisista uusiutuviin energialähteisiin.

Mutta ei oteta nyt askeleita mihinkään suuntaan, vaan keskitytään Venäjään.

Se on nimittäin ohi. Fortumin suuri seikkailu Siperian sähkömarkkinoilla. Jäljelle jää 7 000 entistä työntekijää, 12 entistä Fortum-voimalaa ja miljardien alaskirjaukset.

Jälkiviisaasti on helppo arvostella Fortumin johtoa sinisilmäisyydestä ja ahneudesta. Toki täsmälleen samaan ovat Kremlin suhteen syyllistyneet monet muut suomalaisyhtiöt – ja suomalaispoliitikot.

Seppo Remeksen mukaan läntisten yritysten oli loppuun asti mahdotonta uskoa Venäjän suurhyökkäykseen, sillä liike-elämässä ajatellaan, että valtiotkin toimivat pohjimmiltaan rationaalisesti.

”Hyökkäys oli päivänselvästi pähkähullua Venäjän itsensä kannalta.Se että tehtäisiin absoluuttisen pähkähullu, siis eksponentiaalisella tasolla pähkähullu ratkaisu, niin se on vaikea liikemiehelle ymmärtää, että semmoista voitaisiin tehdä”, Remes sanoo.

Hän tosin muistuttaa, että vaikka Fortum ja muut yhtiöt olisivat heränneet tilantee-seen muutamia kuukausia tai viikkoja ennen helmikuun suurhyökkäystä, eivät ne olisi voineet tehdä enää paljoakaan.

 

Oletettiin, että Putin ei aloittaisi sotia, koska Venäjän talous on niin tiukasti kytketty ennen kaikkea energiakaupan avulla Eurooppaan.

 

Sitä voi pohtia, miksi Venäjän lähtökohtaisesti tuottoisille sähkömarkkinoille uskaltau-tui 2000-luvun alkuvuosina vain kolme länsimaista yhtiötä: saksalainen E.On, italialainen Enil ja Fortum.

Näistä yhtiöstä Fortum on selvästi pienin. Siksi sen Venäjä-riski oli suhteessa yhtiön kokoon ylivoimaisesti suurin.

Venäjään erikoistunut Turun kauppakorkeakoulun professori Kari Liuhto arvioi, että jos Fortum ei olisi ollut valtionyhtiö, se tuskin olisi Venäjälle lähtenyt.

”Energia on strateginen ala,ja yksityinen yritys olisi huomannut pian,että kannattaako lähteä norsujen keskelle hiirenä”, Liuhto sanoo.

Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen ei pidä sattumana, että Venäjälle lähtivät juuri saksalainen, italialainen ja suomalainen yhtiö.

”Kaikissa kolmessa maassa on ollut vahva ja pitkä perinne uskosta Venäjän keskinäisriippuvuuden siunauksellisuuteen”, Tynkkynen sanoo.

Niin, keskinäisriippuvuus. Se on ollut avainkäsite, jonka pohjalle länsimaat ryhtyivät 1990-luvulla rakentamaan suhteitaan Venäjään. Venäjä haluttiin integroida osaksi läntistä taloutta.Venäjä liittyi Euroopan neuvostoon ja teollisuusmaiden G8-järjestöön ja pääsi lopulta myös Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi.

Oletettiin, että Putin ei aloittaisi sotia, koska Venäjän talous on niin tiukasti kytketty ennen kaikkea energiakaupan avulla Eurooppaan. Sota olisi Venäjän kannalta järjetöntä ja ennen kaikkea taloudellisesti tuhoisaa.

Samalla kuitenkin suljettiin silmät siltä, että todellisuudessa Putinin Venäjä on luisunut koko 2000-luvun syvempään väkivallan, imperialismin ja yksinvaltaisuuden kierteeseen.

Tynkkysen mielestä Putinin hallinto tavallaan huijasi Fortumia ja muita länsifirmoja.

Läntisten energiainvestointien pohjalupauksena oli aikoinaan nimenomaan se, että Venäjä toimisi keskinäisriippuvaisesti, rauhanomaisesti ja kansainvälisiä sopimuksia kunnioittaen.

”Kun Putin palasi presidentiksi 2012, sen jälkeen oli merkit siitä, että demokratian tie aika lailla umpeutuu.”

Tynkkysen mielestä ”Fortumin kaverit” ovat olleet tärkeitä lobbareita luomassa narra-tiivia Venäjän keskinäisriippuvuudesta – vaikka viimeistään hyökkäämällä Ukrainaan keväällä 2014 Venäjä osoitti omalta osaltaan luopuneensa siitä.

Onko Fortumin johdon ja Suomen valtio-omistajan toiminta sitten ollut tietoista harhauttamista vai silkkaa sokeutta?

Tynkkynen vastaa näin:

”Tietysti se on myös ollut ihan selvästi ahneutta ja typeryyttä tilanteessa, jossa nähdään, että Venäjä on väkivallan tiellä.”

Tommi Nieminen ja Marko Junkkari, teksti

Päivi Niemi, tekstin editointi

Minttu Linjala, grafiikka

Hanna Kainulainen, kuvitus

Miika Holopainen, ulkoasu

Pinja Saarela, kuvatoimittaminen

 

***

Käyttäjä28830
Viestejä947

 

Neutroni kirjoitti:
Käyttäjä3810 kirjoitti:
Ministeri selittää Fortumin miljardiostoa – Suomi haluaa myllertää saksalaisjätti Uniperin: ”Pystymme muuttamaan sen”

https://www.tiede.fi/comment/2724894#comment-2724894

Seuraava ministeri selittääkin sitten, miksi miljardit menivät taas kerran kankkulan kaivoon.

Fortum pelaa ilmeisesti upporikasta ja rutiköyhää.Laskee sen varaan,että euroop- palaisten poliitikkojen ylikunnianhimoiset päästövähennyssuunnitelmat eivät to-teudu ja muutaman sähköverkon kaatumisen ja parin viikon talvisen sähkökatkon jälkeen äänestäjät näyttävät vihreille ja muille ekointoilijoille ovia parlamenteista. Silloin sillä, jolla on hiilivoimaloita, on useamman vuoden rosvohinnoittelumahdollisuus.

Mutta sen tietää, että kun suomalaiset wannabe-suurliikemiehet alkavat yrittää tuollaista, perseelleen se menee joka tapauksessa. Eivät saksalaiset ole tyhmiä eivätkä anna etua muille.Suomalaiset wannabe-liikemiehet ja ministerit ovat men- neet ennenkin retkuun. Mitään ei ole valitettavasti opittu. Se on kiva riskisijoittaa veronmaksajien rahjoja, kun on henkilökohtaisesti win-win-tilanteessa. Jos menee perseelleen, kymmenien miljoonien erorahat ja lokoisa loppuelämä odottavat ja veronmaksajat kuittaavat laskun, jos onnistuu, sama homma ja vielä sankarin viitta harteilla.

 

Omistajaohjausministeri Sirpa Paateron mukaan Fortum ei lisää Uniper-omistustaan hiilivoiman takia, vaan muuttaakseen yhtiötä.

Säälittävä vätys tuollainen ns.ministeri kun ei saa omistamansa firman ketkuja ku- riin. Jos minä olisin "omistajaohjausministeri",fortumin isojen pamppujen työsuhde päättyisi saman tien ilman erorahoja ja seuraavat palkattaisiin 4 tonnin kuukausi-liksalla ja sellaisella ukaasilla,että maksavat ulosotossa viisinkertaisena  joka pen- nin jonka häviävät peleissään. Jos ei ole vastuuta, ei pidä olla etujakaan. Ja jos ei työ kelpaa, niin työkkäristä löytyy työllistettäviä. Eivät ne voi kalliimmaksi käydä.

 

Venäjä pelasi FORTUMin kanssa kaksilla korteilla. Sen oletettiin myyvän hyvin kaasua, mutta paikallistasolla ja muutenkin sen arvelluista piiloagendoista oli hurjat spekulaatiot vapaita.

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/vuoroin-vieraissa-fortum-...

" Julkaistu 23.4.2018 kirjoittanut Risto Koivula

Vuoroin vieraissa: ”Fortum turvallisuusriski Venäjällä!”…

Suomi häviää tässä propgandasodassa aina, ja lopulta kaiken,jos se jatkuu ja jatkuu … Me olemme samaa ilmasto-teknologia- ja lopulta talousvyhykettä kuin Venäjä ja Mantshuria, emme samaa kuin etelä- tai keski-Eurooppa.

Toimittaja Arja "Täti" Paananen koirjoittaa (kerrankin todenperäisesti - paitsi että ei tiennyt, että FORTUM oli myös Klaus Schwabin World Economis Forumin, WEF, "Davosin miesten (houru)asialla...):

IS kävi läpi venäläisartikkeleita, joissa Fortumia syytetään mitä mielikuvituksellisim-mista synneistä. Monet väitteet ovat peräisin yhdeltä ainoalta sylttysivustolta, mutta niitä on sen jälkeen kopioitu ja levitetty muille sivustoille.

[RK: Ei tarvitse sylttysivustoja kuin lukee vaikka joidenkin vuosien takaisia Sari Baldaufin julkisia puheita Venäjän luonnonvarojen taludellisesta valtaamisesta ja kusettamisesta…

FORTUMin korkein täyttymys oli romuttaa Venäjän lainsäädäntö, perustuslain tulkinta (ensin) vesivoiman kohdalla maaperän kansallisesta ja  luonnonvarojen valtiollisesta omistuksesta joka on maailmalla vallitseva käytäntö. Tässä asiassa Fortum toimi todennäkäisesti hallitusten bulvaanina eikä välttämättä pelkästään eikä ensisijaisesti Suomen.

 
Fortum nojaa mahdollisesti myös teoriaan ”Rosatomin ja Gazpromin valtataistelusta”…]
 

Väitteistä suurin osa on niin järjettömiä, että niitä ei kannattaisi normaalitilanteessa edes siteerata suomalaisessa journalistisessa mediassa.

[RK: Suomi ja suomalaiset eivät ”jää jälkeen” järjettömyyksissä…]

 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005647559.html

" Näin Fortumia on loattu Venäjällä – ”Juonii Suur-Suomea, voi katkaista tahallaan lämmöt, toimii Naton apurina…”

Screenshot%202022-07-24%20at%2021-02-20%

Fortum on joutunut useiden lokakampanjan kohteeksi Venäjällä. Epäluuloa perustellaan useimmiten sillä, että Suomen valtio on yrityksen enemmistöomistaja.

19.4.2018 12:18

Suomalainen energiayhtiö Fortum on ollut vuosien varrella monenlaisen lokakam-panjan kohteena Venäjän mediassa ja ”isänmaallisiksi” itseään kutsuvilla internetsivustoilla.

Tuorein hyökkäys Fortumia vastaan tapahtui Rossiiskaja gazetassa,jossa ekonomisti Mihail Deljagin väitti suomalaista valtio-omisteista yritystä turvallisuusriskiksi.

Fortum on kommentoinut Deljaginin väitteitä korostamalla, että tämä ei ole ensimmäinen mustamaalauskampanja heitä vastaan Venäjällä.

IS kävi läpi venäläisartikkeleita, joissa Fortumia syytetään mitä mielikuvituksellisim-mista synneistä. Monet väitteet ovat peräisin yhdeltä ainoalta sylttysivustolta, mutta niitä on sen jälkeen kopioitu ja levitetty muille sivustoille.

Väitteistä suurin osa on niin järjettömiä, että niitä ei kannattaisi normaalitilanteessa edes siteerata suomalaisessa journalistisessa mediassa.

”Ajaa Suur-Suomea Uralille”

Ahkerin loanheittäjä on ollut UralDaily.ru. Sivuston mukaan Fortum on onnistunut jatkamaan ”Mannerheimin linjaa” Uralille asti ottamalla haltuunsa elintärkeitä voimalaitoksia.

Sivusto on julkaissut vanhoja Suur-Suomi-aatteen karttoja yhdistettyinä karttoihin Siperiassa elävistä suomensukuisista kansoista. Salaliittoteorian mukaan valtio-omisteinen Fortum on sillanpääasema, jonka Suomi on rakentanut Uralille aluevalloitusten varalta.

– Jos Venäjä heikkenee, Suomi voi vaatia näitä alueita itselleen, sivusto väittää.

Sivusto on kehitellyt jopa kuvitteellisen Fortumin johdon ”Jäämiekkavalan” Mannerheimin Miekkavalan innoittamana.

Jäämiekka-ilmaus viittaa uhkakuvaan, jonka mukaan Fortum voisi jättää Siperian talousalueet tahallaan ilman lämpöä ja sähköä, jolloin Suomelle kuuluva yhtiö voisi ottaa alueet haltuunsa ”ilman laukaustakaan”.

–  Vannon suomalaisen energiakonsernin nimeen… että me luomme vahvan Suur-Suomen, UralDaily.ru:n Aleksandr Menshikov siteeraa kuviteltua ”jäämiekkavalaa”.

– Puristamme jäisellä pakkaskädellämme kurkusta näitä kaupunkeja enkä laita jää-miekkaani tuppeen ennen kuin vapautamme Putinin rosvojen vallasta kaikki Venäjän kansat ja muutamat miljoonat suomalais-ugrilaiset asuinalueineen, jotka kuuluvat Suur-Suomelle…, kuvitteellinen ”vala” jatkuu.

Ahkerimmin Fortumia vastaan on hyökännyt sivusto nimeltä UralDaily.ru. Sivusto on julkaissut karttoja Siperiassa asuvista suomensukuisista kansoista ja vanhasta Suur-Suomi-aatteesta väittäen,että Fortum valmistelisi Uralilla uutta Suur-Suomi-hanketta.

”Naton apuri ja agentti”

UralDaily.ru-sivusto väittää myös, että Suomi on maailmanlaajuisen Venäjän-vastaisen vakoilun keskeinen tukikohta ja Naton apuri.

Vielä muutama vuosi sitten Fortumin laajentuminen näytti sivuston mukaan hyvän-tahtoisen suomalaisen energiakonsernin investointihalukkuudelta, mutta nyt se näyttäytyy ”ulkomaalaisen agentin tunkeutumisena” Venäjälle.

”Kontrolloi atomikaupunkeja”

Propagandaväitteen mukaan Nato yrittää päästä käsiksi Venäjän ydinasesalaisuuk-siin ja nyt Fortum on saanut lämpövoimalansa avulla otteen Majak-laitoksen kotipaikkana olevasta Ozjorskista.

– Yhdysvallat ja Nato käyttävät suomalaista energiakonsernia hyväkseen hyökkäykseen Ozjorskia vastaan, UralDaily.ru kirjoittaa.

”Palellutti synnytyssairaalan”

Marraskuussa 2016 Ura.ru-sivusto kertoi Fortumin ”jättäneen pakkaseen” yhden synnytyssairaalan ja kaksi päiväkotia vuorokaudeksi. Yhtiön mukaan syynä oli vika lämmönjakeluverkossa, mutta propagandasivuilla sitä pidettiin sabotaasiharjoituksena.

– Se (Fortum) voi hetkenä minä hyvänsä katkaista lämmön Tsheljabinskista, Tjume-nista ja Ozjorskista jättäen ihmiset 30-asteiseen pakkaseen mukamas vian vuoksi, vaikka kyse on sabotaasista. Sitä alkaa mellakka, Maidan tai hätätila, UralDaily.ru kirjoittaa.

”Saarnaa russofobiaa”

Propagandaväitteiden mukaan Suomi ei ole venäläisystävällinen maa. Todisteena russofobiasta mainitaan, että Suomi on tukenut Venäjän vastaisia pakotteita ja ”aikoo pian Naton jäseneksi”.

– Suomalainen energiakonserni saarnaa tätä (russofobian) ideologiaa kansansa mentaliteetin mukaisesti, UralDaily.ru kirjoittaa.

”Venäläisjohtaja Yhdysvaltain asialla”

Fortumin venäläisen tytäryhtiön johtajaa Aleksandr Tshuvajevia on mustamaalattu useilla sivustoilla ja näitä väitteitä siteerasi myös Deljagin artikkelissaan.

Tshuvajevin kerrotaan olevan Venäjän ja Yhdysvaltain kaksoiskansalainen, minkä vuoksi ”hän palvelee vain Yhdysvaltain etuja”.

”Lobbaa miehiään aluejohtoon”

Fortumin väitetään pyrkivän Tsheljabinskin alueella monopoliasemaan, mutta muuta-mat poliitikot ja virkamiehet ovat onnistuneet puolustamaan paikallisten etuja. Propa-gandasivustojen mukaan yhtiö on kuitenkin yrittänyt vaihtaa aluejohtoon omia miehiään.

Venäläispropagandassa on väitetty myös, että Fortumin voimalaitokset Uralilla voisi-vat jättää siperialaiset tahallaan ilman sähköä ja lämpöä. Propagandassa on käytetty hyväksi Mannerheimia, josta on väännetty kuvankäsittelyn avulla ”pääkalloversio”.

”Perii ylihintaa lämmöstä”

Fortumin syytetään perivän lämmöstä ylihintaa. Syksyllä 2017 Deljagin väitti Komso-molskaja Pravdan mukaan, että rahastus oli romuttaa Tjumenin kaupungin koko budjetin.

– Suomalainen valtionyhtiö yritti käytännössä ajaa Tjumenin konkurssiin, Deljagin todisteli.

”Estää mielenosoitukset”

Fortumin vastustajat väittävät, että yhtiö on pystynyt estämään itseään kritisoivat mielenosoitukset viranomaissuhteillaan.

– Fortumilla on Tsheljabinskissa voimakkaita lobbareita. Ulkomaalaisen yrityksen ryöstöpolitiikkaa ei saa kritisoida, Sasha Slavutina kirjoittaa.

Vihjailuja oudoista rahansiirroista

Fortumin venäläisen johdon vihjaillaan tehneen kyseenalaisia rahansiirtoja, joilla olisi hankittu outoja konsultti- ja asianajopalveluita sekä ”olemattomia palveluita”.

Väitteiden mukaan esimerkiksi Tsheljabinskin ex-varakuvernöörin Nikolai Sandako-vin ”rakastama koripallojoukkue” oli saanut rahaa Fortumilta ja vastapalvelukseksi yhtiö oli säästynyt ympäristölupatarkastuksilta.

”Opettaa ideologiaansa kouluissa”

Fortumin kerrotaan ujuttautuneen Tsheljabinskin kouluihin opettamaan ”luonnonva-rojen järkevää käyttöä”. Venäläispropagandassa tämäkin on saatu näyttämään ulkomaalaisen agentin harjoittamalta lasten aivopesulta.

 

***

"Maailmannaisten Seksisotaneuvostollakin" (Michelin Baskaletti, Hölömperkele...) oma "mies" FORTIMin johdossa...?

Saksan "kaasuriippuvuus" on peräisi Itä-Saksan Druzhba-kaasuputkesta

Ikiroudan jäänpäällisen alueen valjastaminen kaasuntuotannolle oli suuri edistysas-kel, jossa suomalaisetkin olivat mukana, ja meni odottetua paremmin. Oli paljon ris-kejä, jotka Gazprom otti vastuulleen, ja jotka eivät toteutuneet. FORTUMILLA ei ollut asiaan silloin osaa eikä arpaa. Ehkä juuri siksi menikin hyvin.

https://uutisiahauskastijakiinnostavasti.wordpress.com/2022/07/24/peli-paljastuu-tarja-halosen-tiedottajatar-fortumin-johtoryhmassa-2007-2009/

" Peli paljastuu: Tarja Halosen tiedottajatar Fortumin johtoryhmässä 2007-2009

nodstream-sylttytehdas800455.jpg

Rouva presidentti Tarja Halonen, joka pääsi ensimmäiselle kaudelleen Kokoo-muksen naisten äänillä (”hei, äänestetään tyttöä!”), oli tiedon mukaan tyly ja komenteleva esinainen kaikille alaisilleen linnassa. ”Vain yksi henkilö säästyi hänen kiukunpurkauksiltaan: Tiedottaja Maria Romantschuk”.

Mikä oli tämä apuhenkilökunnan joukonjatke, jolla oli ikäänkuin jonkin ison talon auktoriteetti torimuijan tavoin kiroilevaan ja kiukuttelevaan esihenkilöönsä nähden? Ammattitermi #päällystakki on mainittu. Vastaava sivistysana on #operatiivi.

”Romatchukin askelten kopinasta linnan käytävillä kaikui vallan ääni.” -Tämä on sanottu ja julkilausuttu, enkä ilmianna lausujaa.

Mielenkiintoista,eikö olekin? Mutta jatketaan Fortumilla:Suomen energiariippuvuutta ... Venäjästä rakennettiin huolella vuosikymmenien ajan, ja samaa tehtiin samaan aikaan Saksassa -”Neue Ostpolitik”-hankkeesta alkaen. On syytä asettaa vahva kysymys muutamien liittokansleri Willy Brandtin (SPD) seuraajien ja kannattajien lojaalisuuden suunnasta.Heidän päämajansa ja käskijänsä eivät ehkä olleet Elben länsipuolella, vaan Moskva-joen varrella? Paavo Lipponen, myöhemmin kaasu-putkikonsultti, muistaakseni ilmoitti taannoin Brandtin poliittiseksi esikuvakseen.

paavo.lipponen-nordstream-nato800450.jpg

Maria Romantschuk toimi presidentin tiedotuspäällikkönä vuosina 2000-2007. Mutta mitä tekee toimittajataustainen entinen tiedottajatar energiayhtiössä??

”Olikohan Tarja Halosen ex pressipäällikön Maria Romantschukin Fortum-pesti (2007-09) myös osa energiajätin Venäjä-bisneksien pitkän aikavälin rakennustyö-tä? Suomi oli Halosen kaudella syventänyt suhteita kunnolla yli oman tarpeen”, kirjoittaa tänään Alpo Rusi.

 

Olikohan Tarja Halosen ex pressipäällikön Maria Romantschukin Fortum-pesti (2007-09) myös osa energiajätin Venäjä-bisneksien pitkän aikavälin rakennustyötä? Suomi oli Halosen kaudella syventänyt  suhteita kunnolla yli oman tarpeen.
 
 
 
 
 
 
 
Janne Riiheläinen
 
@veitera
Fortumin Venäjä-ymmärryksestä (tai sen puutteesta) on nyt puhuttu paljon. Arvelisin, että 2016 alkuvuodesta johtoryhmään rekrytty evp-kenraali, puolustusministeriön ex-kansliapäällikkö Arto Räty palkattiin juuri Venäjä-maariskin hallinnan takia.
 

Venäjän valta sanella Saksalle, mitä saa tehdä, perustuu Nord Stream -kaasuputkeen

Brandtin Neue Ostpolik huipentui energiariippuvuuden kehittämiseen Venäjän kans-sa, -ja saneluvallan luovuttamiseen kulloisellekin Kremlin vallanpitäjälle. Gerhard Schröder -myös Lipposen idoleita- täydensi Brandtin tekemän tuhotyön.

Saksan sisäisten kaasulobbareiden toiminta ei riittänyt kehittämään energiariippu-vuutta yhä totalitaarisempaan ja uuskommunistisempaan suuntaan taantuvaan Venäjään, vaan sinne piti viedä operoimaan suomalainen valtionyhtiö. Seikkailun tulokset ovat tänään nähtävissä, - ja ne saattavat romahduttaa suomalaisen hyvinvointivaltion. Jotain on tehtävä, -ja pian.

Euroopan energiakriisi ei siis ole seurausta 24.02. 2022 alkaneesta Venäjän hyök-käyssodasta Ukrainassa, vaan molemmilla ilmiöillä on yhteisen juuri ja syy - Kremlin vallanhimo?- ja molempia on huolellisesti valmisteltu yhtä aikaa ja yhtä jalkaa.

Suomen sukupolvien aikana suurin panostuksin rakennetusta hyvinvointivaltio-for-maatista joudutaan väistämättä tinkimään edessä olevalla niukkuuden kaudella. Voi-simmekohan suunnata välttämättömät budjettileikkaukset siihen apparaattiin, jonka sama Kremlin ketju, joka rakensi energiakriisin, on rakentanut Suomen hallintoon, mediaan, opetusalalle ja kulttuuriin?

Kremlin emissaarit pesivät suurelta osin #virkapunakaartissa, joka ei tuota mitään (Suomelle) hyödyllistä,mutta syö verokertymästä. Samalla kun ylimääräinen virkapö- hö ja hallintohimmelit poistuvat, poistuu Eurooppaa uhkaavan hankkeen sosiaalinen perusta, Suomen osalta. -Paljonpuhun viidenen artiklan turvin uskallamme tän tehdä?

Luettavaa:

***

https://www.ksml.fi/paikalliset/2426427

" Sari Baldauf STT:lle: Niinistö ei painostanut Fortumia Fennovoima-asiassa

930299.jpg

Sari Baldaufin mukaan on tavallista, että yritykset ja valtiovalta käyvät yleisellä tasolla keskusteluja merkittävistä kysymyksistä. Yritykset tekevät silti päätöksensä itsenäisesti. LEHTIKUVA / Kimmo Mäntylä

 

Baldaufin mukaan on tavallista, että yritykset ja valtiovalta käyvät keskusteluja yleisellä tasolla.

 

–  On tavallista ja myös tarpeellista, että yritykset ja valtiovalta käyvät yleisellä tasolla keskusteluja merkittävistä kysymyksistä ja jakavat tilannetietoa sisäpiirisäännökset ja muut luottamuksellisuusnäkökohdat huomioiden. Näin tapahtuu niin Suomessa, Saksassa kuin Hollannissakin (näistä maista minulla on käytännön kokemusta), riippumatta siitä onko yrityksissä valtionomistusta, Baldauf kirjoitti STT:lle.

–  Samanaikaisesti on itsestään selvää, että yritykset tekevät päätöksensä itsenäi-sesti, omista lähtökohdistaan käytettävissä olevaa tietoa perusteellisesti yhtiön ja sen kaikkien osakkeenomistajien etua vastaan punniten, Baldauf jatkaa.

–  En ole kokenut presidentti Niinistön millään lailla painostaneen tässä kysymyksessä, Baldauf summaa.

Niinistö ja Putin keskustelivat vesivoimakaupoista

Niinistö valotti Fennovoima-tapauksen yksityiskohtia Iltalehdessä lauantaina ilmestyneessä haastattelussa.

Niinistö kertoo tavanneensa Baldaufin ja Fortumin toimitusjohtajan Tapio Kuulan kesäkuun puolivälissä 2015.

Tapaaminen liittyi Niinistön mukaan Fortumin vesivoimabisneksiin Venäjällä. Fortum halusi ostaa enemmistön TGC-1-energiayhtiön vesivoimatuotannosta Gazpromilta, mutta neuvottelut eivät olleet sujuneet suomalaisyhtiön toivomalla tavalla.

Niinistön mukaan hän keskusteli presidentti Vladimir Putinin kanssa vesivoimakaupoista työvierailullaan Moskovaan kesäkuun puolivälissä.

–  Fortumin pyynnöstä selvitin, oliko poliittinen jarru päällä,koska Venäjällä poliittinen jarru on Putin, Niinistö kertoi Iltalehdelle.

Kuukautta myöhemmin Niinistö palasi vesivoima-asiaan keskustellessaan Putinin kanssa puhelimessa. Putinin mukaan poliittista estettä kaupalle ei ollut, vaan kauppaneuvottelut ja hinnanmuodostus olivat asianomaisten käsissä.

 

Fortum oli asettanut TCG-1-vesivoimalakaupan toteutumisen ehdoksi Fennovoima-osallistumiselleen. Elokuun alussa yhtiö muutti yllättäen mieltään ja lähti 6,6 prosentin osuudella mukaan Fennovoimaan, vaikka TCG-1-kauppa ei ollut edennyt.

Baldauf ei halunnut avata STT:lle Fortumin mielenmuutoksen taustoja.

– Yhtiö on tiedotteessaan selkeästi kertonut tehneensä päätöksen omista lähtökohdistaan, yhtiön edun mukaisesti, Baldauf kirjoitti STT:lle.

"Ei vaurioita Venäjä-suhteelle"

Niinistön mukaan hän ei pitänyt Fortumin Fennovoima-osallistumista ulkopoliittisesti kriittisenä kysymyksenä, päinvastoin kuin Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen maanan-taina ilmestyneessä "Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra" -kirjassa esitetään.

–  Kaikki varmasti ymmärsivät, että kysymys on isosta asiasta, mutta en itse ajatellut, että se oleellisesti vaurioittaisi Suomen ja Venäjän valtiollisia suhteita, Niinistö sanoi Iltalehdelle.

–  Asian loppukäänteisiin en osallistunut, mutta ilmeisesti Fennovoiman muilla osakkailla oli intressi viedä asiaa eteenpäin, Niinistö jatkoi. "

 

***

Salpietari, Mäntyniemen hönttä, väitti, että Putte olisi kusettanut neuvotteluissa...

(Este länsi-Venäjän vesivoiman myymisestä suomalaiselle FORTUMILLE tai ei ollut POLIITTINEN vaan se oli PERUSTUSLAILLINEN - minkä Putin taatusti pilkulleen tiesi!)

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201808172201140225

" etPolitiikka

Erikoishaastattelu: Presidentti Sauli Niinistö kysyi Fortumin kaupoista suoraan Putinilta: ”Onko siinä poliittinen este?”

Presidentti Sauli Niinistöstä julkaistiin alkuviikosta kaksi kirjaa. Seurauksena oli poikkeuksellinen presidenttiin liittyvä mediasirkus.
 

lauantai 18.8.2018 klo 6:29

Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen "Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra" -kirjassa esitettiin kova väite, joka liittyi valtion enemmistöomistuksessa olevaan Fortumiin.

 

Niinistön väitettiin tehneen pääministeri Juha Sipilälle (kesk) ja pörssiyhtiö Fortumin hallituksen puheenjohtajalle Sari Baldaufille tiettäväksi, että Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet olisivat vahingoittuneet, jos Fortum ei olisi pelastanut Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalahanketta. Samalla olisivat vaarantuneet Fortumin miljardiomistukset Venäjällä.

Kremlin käsiohjauksessa oleva Rosatom on Fennovoiman Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalan laite- ja polttoainetoimittaja, omistaja 34 prosentin osuudella sekä pää-rahoittaja 75 prosentin osuudella.Pyhäjoen Hanhikiveen nouseva voimala on yhtiölle tärkeä läntinen referenssi.

Kirjassa sanotaan Putinin todenneen, että hankkeen epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.

Niinistö torppasi väitteet tiistaina blogikirjoituksessaan.

ce3b2a4df1a0491d313b90a7277f210301a1b469

Iltalehti tapasi presidentti Sauli Niinistön presidentin kesäasunnossa Naantalin Kultarannassa. PETE ANIKARI

Tapasi Fortumin Kuulan ja Baldaufin

"Väitetyn painostuksen tasavallan presidentin taholta ovat tällä viikolla kiistäneet se-kä pääministeri Juha Sipilä että Fortum, joka on ilmoittanut tehneensä Fennovoima-päätöksen omista lähtökohdistaan laajan harkinnan perusteella ja yhtiön edun mu-kaisesti. Näistä lausunnoista huolimatta väite painostuksestani on esiintynyt julkisuu-dessa vielä tänäänkin.Sanottakoon selvästi:en ole painostanut mitään tahoa tai hen- kilöä Fortumin Fennovoima-päätökseen liittyen," Niinistö kirjoitti Presidentin kynästä -blogissaan keskiviikkona.

Nyt Niinistö paljastaa Iltalehdelle, miten asiat Fortumin tapauksessa hänen kohdaltaan oikeasti menivät.

Tapasitteko Sari Baldaufin ja Juha Sipilän Fortumin asiassa, kuten kirjassa kirjoitetaan?

- Tapasin Fortumin toimitusjohtajan Tapio Kuulan ja Sari Baldaufin. Sipilää en muista varta vasten tämän takia tavanneeni, mutta epäilemättä on puhuttu, koska puhun hänen kanssaan paljon.

Kysyi suoraan Putinilta

- Fortumin pyynnöstä selvitin, oliko poliittinen jarru päällä, koska Venäjällä poliittinen jarru on Putin. Niin minä sitten kysyin häneltä, että onko poliittinen jarru päällä, presidentti Niinistö kertoo.
 

Niinistö haluaa kertoa, miksi hän tapasi Kuulan ja Baldaufin.

- Fortum oli kiinnostunut (Gazpromin) vesivoimalaitoksista ja pyrki aktiivisesti niitä ostamaan. Kaupanteko ei ollut kuitenkaan oikein sujunut. He halusivat, ja tämä oli kesäkuun 2015 puolivälin paikkeilla, varmistuksen käsitykselleen, ettei ole poliittista estettä. Venäjähän suojelee tiettyjä infrakokonaisuuksia.

- Heillä oli käsitys, että tämä ei johdu politiikasta vaan Gazprom on muuten haluton myymään. Minulta pyydettiin, että Putin tekisi sen sitten selväksi. Eli että kysyn suoraan Putinilta, kun kaupankäynti ei ollut toiminut, onko siinä poliittinen este.

Niinistö tapasi Putinin työvierailullaan Moskovassa 16.6.2015. Silloin myös ydinvoimala-asia oli esillä.

- Totesin, tuolloin medialle, että tarvittavat päätökset on tehty, jatko on nyt yhtiöiden käsissä.Olin tapaamisessamme todennut Putinille,että Fortum pitää osallistumisensa ehtona vesivoiman ostoa. Kun soitin kuukauden päästä Putinille, palasimme vesivoi-mala-asiaan ja hän totesi, että poliittista estettä ei ole, että yksityisoikeudelliset kauppaneuvottelut ja hinnanmuodostus on asianosaisten käsissä.

- Tuon heinäkuisen puhelinsoiton jälkeen saatoin vahvistaa Fortumille, ettei Putinin mukaan poliittista estettä ollut ja että asia yhtiöiden välisten neuvotteluiden varassa.

Vaikea asetelma syntyi, kun moni muu suomalaisomistaja oli luopunut Fennovoima-hankkeesta ja hallituksen 60 prosentin minimitavoite kotimaisesta omistuksesta uhkasi jäädä täyttymättä. Muuten hanke ajaisi kiville.

 

Fortum oli asettanut ehdoksi osallistumiselleen Hanhikivi 1 -hankkeeseen alun perin sen, että venäläinen TGC-1-energia,josta Fortum omistaa 29,5 prosenttia, pilkotaan, ja Fortum saa omistukseensa TGC-1:n vesivoimalaitokset Venäjällä. Venäjän valtion määräysvallassa oleva Gazzprom on TGC-1:n pääomistaja.

Fortum ei saanut Venäjältä himoitsemaansa vesivoimaa, mutta lähti loppukesästä 2015 monien yllätykseksi mukaan. Samassa yhteydessä myös rakennusyhtiö SRV lähti mukaan hakkeeseen, ja Outokumpu lisäsi omistustaan.

Miten kuvaisitte roolianne Fortum-asiassa?

- Kaikki varmasti ymmärsivät, että kysymys on isosta asiasta, mutta en itse ajatellut, että se oleellisesti vaurioittaisi Suomen ja Venäjän valtiollisia suhteita.Fortumin pyyn- nöstä selvitin, oliko poliittinen jarru päällä, koska Venäjällä poliittinen jarru on Putin. Niin minä sitten kysyin häneltä, että onko poliittinen jarru päällä. Mitä luonnollisin toimenpide.

- Asian loppukäänteisiin en osallistunut, mutta ilmeisesti Fennovoiman muilla osakkailla oli intressi viedä asiaa eteenpäin.

MIKA KOSKINEN [email protected] "

 

***

https://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:3-Oymd-fOFQJ:https://www.pipeline-journal.net/news/explosive-laden-drone-found-near-nord-stream-pipeline&cd=1&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&lr=lang_en%7Clang_fi&client=firefox-b-d

Explosive-Laden Drone Found Near Nord Stream Pipeline

Fri, 11/13/2015 - 11:41
2 comments
 
2015_11_13_Nord-Stream_0.jpg
 
Photo from external Nord Stream pipeline survey by ROV in 2014 (© 2014 Nord Stream)

Ruling out sabotage, the Swedish military has successfully cleared a remote operated vehicle (drone) rigged with explosives found near Line 2 of the Nord Stream Natural Gas offshore pipeline system.

The vehicle was discovered during a routine survey operation as part of the annual integrity assessment of the Nord Stream pipeline. Since it was within the Swedish Exclusive Economic Zone (EEZ) approximately 120 km away from the island of Gotland, the Swedes called on their armed forces to remove and ultimately disarm the object.

“We don't consider it to be dangerous to merchant vessels or the pipeline at this point,” Jesper Stolpe, Swedish Armed Forces spokesman, told Radio Sweden. According to Stolpe, the cable used to control the drone and to set off the explosive was cut off, so at the moment the vehicle is relatively harmless.

The national identity of the drone has not been verified so far, as many countries use Unmanned Underwater Vehicles (UUVs) of a similar construction, Stolpe said

Source

Comments

 Submitted by Helge (not verified) on Wed, 09/28/2022 - 07:30

The situation in the world is like before two world wars, only now they use proxies and local terrorism and sabotage. But everything will end badly for everyone, no matter how all parties avoid open conflict, and yes, I'm talking about the third world war.

 Submitted by Stupot (not verified) on Thu, 09/29/2022 - 14:58 Permalink In reply to by Helge (not verified)

Before everyone gets overly sensitive please NOTE THE DATE OF THIS STORY - its 2015; seven years ago and has no bearing on current events!

 

***

 

https://switzerlandtimes.ch/business/washington-calls-nord-stream-explosions-enormous-opportunity/

Screenshot%202022-10-03%20at%2021-03-59%

" Monday, October 3, 2022
 

America wants Europe to “compensate for energy losses caused by Ukraine aggression”

US calls Nord Stream explosions a “huge opportunity”

Screenshot%202022-10-03%20at%2020-29-29%

The Biden administration is calling the Nord Stream blasts a golden opportunity. The alleged “sabotage” could decouple Europe from Russian energy. America is stepping into the breach as Europe’s new leading gas supplier.

1/6

Huge underwater explosions in the North Sea this week: It is unclear who or what is behind the destruction of the Nord Stream pipelines.

Europe wants to do without Russian gas as quickly as possible – and according to the Russian energy company Gazprom, it has to do so “indefinitely” because of the Nord Stream explosions. Apparently this is not inconvenient for America. At a press conference on Friday, US Secretary of State Antony Blinken (60) and his Canadian counterpart Mélanie Joly (43) spoke of “pipeline sabotage”. Blinken sees the sabotage of the Nord Stream gas pipelines as a “huge opportunity” to decouple Europe from Russian energy.

Washington has been trying for years to persuade EU leaders to swap Russian gas for American LNG (liquefied natural gas). Compared to conventional natural gas, LNG can be transported by ship. The costly and politically controversial construction of pipelines such as Nord Stream 1 and 2 is no longer necessary.

Blinken said on Friday that the US is now “the leading supplier of LNG to Europe”. The Nord Stream explosions proved to be a “great opportunity,” Blinken said, “to end dependence on Russian energy once and for all, depriving Vladimir Putin of the ability to weaponize energy as a means of enforcing his imperial to take plans». According to Blinken, the US could “compensate for gas and oil losses in Europe caused by Russian aggression against Ukraine”.

Mutual finger pointing

It is unclear who is behind the Nord Stream attacks. In a speech on Friday, Russian President Vladimir Putin (69) blamed “Anglo-Saxons”, i.e. the USA and Great Britain, for the explosions. “It is obvious to everyone who benefits from it,” said Putin. “Those who benefit from it are the ones who did it.”

European security agencies believe massive explosive devices were detonated – each with a potential force of 500 kilograms of TNT. This can be concluded from the seismic signals. The high explosive power also indicates that a state was at work and not some terrorist group.

According to experts from the German secret service, Russia’s military has the know-how and the equipment to operate on the seabed, the “Spiegel” reports: “Western secret services know of underwater robots in Russian stocks that are able to get from Russia along the pipeline to the planned attack sites in order to attach explosive charges there. »

Accordingly, the US secret service CIA had warned the German government weeks ago of possible attacks on gas pipelines in the Baltic Sea. (kes) "

https://yle.fi/a/74-20005960

Pieleen meni

Venäjä tuli Fortumille niin kalliiksi, ettei Suomen taloushistoria tunne vastaavaa. Ja lisää on luvassa.

Kollaasikuva, jossa taustalla mustavalkokuva Fortumin konttorin seinästä, päällä Venäjän lipun värit. Kuvan päällä MOT-logo.

Riku Roslund,
Merja Niilola
 

– Paljonko Fortum on sijoittanut? Kaikkiaan, pelkästään yksi suomalainen yhtiö? Noin kuusi miljardia, yksi suomalainen yhtiö kuusi miljardia, mutta koko Ranska 15 miljardia.

Näin Venäjän presidentti Vladimir Putin kehui Fortumia ja piikitteli Ranskaa vuonna 2018 Pietarin talousfoorumissa. Yleisö osoitti suosiotaan.

– Se on totta, se on totta, jatkoi Putin.

Totta se olikin, muttei koko totuus.

Putin puhuu Pietarin talousfoorumissa 2018.
Vladimir Putin hehkutti Fortumia Pietarin kansainvälisessä talousfoorumissa vuonna 2018. Kuva: Liewig Christian / AOP

Tapaus kuvastaa hyvin Fortumin asemaa venäläisessä ajattelussa. Turun yliopiston professorin Kari Liuhdon mukaan Venäjä käytti Fortumia mannekiinina sijoittajien suuntaan ja ulkopolitiikkansa välineenä.

– Kreml halusi nostaa Fortumin näyttelypuudelikseen. Fortumia esiteltiin Venäjä-menestyjänä.

Tosiasiassa Fortum oli juuri sukeltamassa vielä syvempään suhteeseen Venäjän kanssa kuin Putinin mainitsemat suorat investoinnit antoivat ymmärtää. Syy siihen oli saksalainen Uniper, jonka osakkeiden ostosta Fortum alkoi neuvotella vuonna 2017. Kauppa hyväksyttiin seuraavana vuonna.

Uniperin ydinliiketoimintaa oli venäläinen kaasu. Kauppa käytännössä tuplasi Fortumin Venäjä-riskit ja oli ristiriidassa yhtiön uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden kanssa.

Fortumin lippu tangossa liehumassa, ympärillä lehtipuita.

Fortum on Suomen merkittävin energia-alan pörssiyhtiö. Valtio omistaa siitä enemmistön.

Miten näin pääsi käymään?

Ennen Uniperin ostamista Fortumin kassa pullisteli rahaa.

Jyrki Kataisen (kok.) hallitus oli antanut luvan Fortumille myydä sähkönsiirtoverkkonsa vuonna 2013.

Fortum halusi isoksi peluriksi Eurooppaan. Se haki suurta yrityskauppaa ja omistajilleen parempaa tuottoa.

Suomen valtio, Fortumin pääomistaja, loi painetta. Se halusi Fortumista suurempaa osinkoa.

Keväällä 2017 talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli omistajaohjauksen raporttia Fortumista. Raportin viesti oli selkeä: Fortumilla oli vuoden loppuun asti aikaa löytää tuottoisa sijoitus, tai valtio ryhtyisi tarkastelemaan, kannattaako siirtoverkkojen myynnistä saatuja rahoja makuuttaa yhtiön tilillä. Suomeksi sanottuna valtio-omistaja halusi rahoista osansa.

Fortum iski silmänsä Uniperiin ja hankki siitä merkittävän osuuden. Venäjä-riskin kasvulle ei annettu juuri painoarvoa, osin kenties siksi, että Uniper on saksalainen yhtiö. Myyjänä oli toinen saksalaisyritys, energiajätti E.ON, josta Uniper oli alunperin lohkaistu.

Hallitus tuki Uniper-kauppaa yksimielisesti. Myöhemmin valtio-omistaja jopa kannusti Fortumia lisäämään omistustaan Uniperissa.

Ja Fortumhan lisäsi. Sen omistusosuus Uniperista kasvoi vuosien mittaan alle puolikkaasta lähes 80 prosenttiin.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksessa omistajaohjausministerinä toiminut Mika Lintilä (kesk.) ei muista, että Venäjä-riskien kasvu olisi ennen Uniper-kauppaa herättänyt kritiikkiä ainakaan poliitikkojen piirissä. Kriittistä keskustelua käytiin hänen mukaansa ainoastaan Uniperin hiilivoimasta Saksassa.

Uniperin osto oli Fortumille osakekauppa, ei perinteinen yrityskauppa. Mittavia taustaselvityksiä ei siksi tehty. Lintilän mukaan hallitus luotti Fortumin arvioon.

Uniper-sijoitukset Lintiläkin myöntää nyt virheeksi, mutta korostaa, että silloin toimittiin parhaan ymmärryksen pohjalta.

– Kaikki ovat varmasti tällä hetkellä sitä mieltä, että päätös oli väärä, Lintilä toteaa.

 
Mika Lintilä osallistui Venäjä-Suomi-keskusteluihin Pietarin talousfoorumissa 2018. Kuva: Roscongress.org

Vain miellyttäviä lausuntoja, kiitos

– Kun hiirenkokoinen yritys lähtee ostamaan elefantinkokoista yritystä, täytyy riskiarviointi tehdä erityisen huolellisesti.

Tätä mieltä on europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.). Hän toimi itsekin omistajaohjausministerinä Fortumin käynnistellessä Venäjä-sijoituksiaan.

Miksi Venäjään liittyvät geopoliittiset riskit olivat Suomessa niin pitkään tabu? Hautala näkee Fortumin tarinassa yhteyden laajempaan ongelmaan suomalaisessa Venäjä-ymmärryksessä.

Suomessa vallitsi pitkään ajattelutapa, että taloudellisella yhteistyöllä voitaisiin vaikuttaa Venäjään myönteisesti.

– Ehkä jopa niin, että Venäjä muuttuu demokraattisemmaksi, Hautala kuvailee.

Suomalaispäättäjät sulkivat silmänsä Venäjän jatkuvasti kasvavilta riskeiltä. Ukrainalle kuuluvan Krimin miehitys jo vuonna 2014 jäi energiakauppojen varjoon.

Kansainvälisen liiketalouden professori Kari Liuhto kertoo varoittaneensa kasvaneesta energiariippuvuudesta jo vuosia aiemmin. Varoitukset kaikuivat kuuroille korville.

 
Turun yliopiston professori Kari Liuhto vaatii perinpohjaista selvitystä Fortumin Venäjä-seikkailuista. Kuva: Janne Järvinen / Yle

Liuhto näkee, että hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo vuonna 2003, kun oppositiopoliitikko, oligarkki Mihail Hodorkovski vangittiin. Viimeistään vuonna 2008 Venäjän lainsäädäntö muuttui niin, että yritysten oli syytä olla varuillaan.

– Silloin tuli voimaan Venäjän strategisten sektorien laki, joka mielestäni ei enää antanut riittävää suojaa investoinneille. Se ei kuitenkaan estänyt Fortumia ja muita hakemasta Venäjältä kasvua.

Muutamat muutkin tutkijat yrittivät turhaan herätellä kriittistä keskustelua. Hyvä esimerkki on Ulkopoliittisen instituutin (UPI) raportti vuodelta 2016.

UPI totesi raportissaan, että Venäjä toimii aggressiivisesti ulkopoliittisten tavoitteidensa saavuttamiseksi ja suomalaisten ei kannata tehdä maahan suuria investointeja.

Raportti murskattiin julkisuudessa. Lukuisat eturivin poliitikot arvostelivat kovaäänisesti Venäjällä pelottelusta. Raportista suivaantuneet epäilivät, että sillä yritettiin sabotoida Suomen Venäjän-suhteita.

Seuraavana vuonna Fortum teki ostotarjouksen Uniperin osakkeista.

Uniperin tehdaspiippuja Saksassa

Fortum satsasi 7 miljardia euroa saksalaiseen Uniper-yhtiöön, jonka päätoimiala oli venäläinen kaasu. Venäjän hyökkäyksen jälkeen Fortum joutui sopimaan omistuksien myynnistä puolella miljardilla eurolla.

Olisiko valtio-omistaja voinut toimia toisin?

Mika Lintilä ja Juha Sipilä ovat pesseet kätensä Uniperista ja kertoneet, että saivat tietää Fortumin jättikaupasta viisitoista minuuttia ennen kaupan julkistusta.

Tosiasiassa valtio-omistajalla oli kauppa-aikeiden julkistuksen jälkeen viikko aikaa reagoida ennen varsinaista allekirjoitusta, sillä kauppoja Fortum ja E.ON eivät vielä olleet tehneet.

Lintilä kuitenkin katsoo, ettei mitään ollut tehtävissä.

– Jos kauppa olisi siinä välissä keskeytetty, se olisi käytännössä tarkoittanut Fortumin hallituksen ja korkeimman johdon erottamista.

Teoriassa valtio olisi voinut ottaa aikalisän ja kutsua koolle ylimääräisen yhtiökokouksen. Lintilä ei näe tätäkään mahdollisena.

– Todennäköisesti vaikutus olisi ollut Fortumin osakkeen arvon merkittävä lasku. Fortum oli tehnyt selvittelyjä hyvin pitkään. Aikalisä tai yhtiökokous olisi ollut erittäin voimakas toimenpide.

Nykyinen omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd.) kertoo, että hän keskusteli Venäjästä yhtiön johdon kanssa aloittaessaan omistajaohjausministerinä joulukuussa 2019.

– Alkumetreiltä oli selvää, että Fortumin liiketoimintaan ja erityisesti Uniper-omistukseen sisältyy merkittävä Venäjä-riski. Historia puuttui kuitenkin peliin. Sota vei pohjan hallitulta strategialta vähentää riskejä.

MOT-toimituksen saamien tietojen mukaan Venäjästä keskusteltiin Fortumin sisäpiirissä jo ennen Uniper-kauppaa ja sen jälkeen yhä useammin ja kriittisempään sävyyn.

Syyttävä sormi osoitti toimitusjohtajaan, ensin Pekka Lundmarkiin, sitten Markus Rauramoon.

Sen sijaan että Fortum olisi pienentänyt panoksiaan, se näytti uskovan Venäjään viimeiseen saakka. Fortum kertoi vain kuukautta ennen Venäjän hyökkäystä perustaneensa tuulivoimaan keskittyvän yhteisyrityksen Bank GPB:n kanssa. Se on Kremlin kontrolloiman Gazprombankin tytäryhtiö.

Fortumin nykyinen toimitusjohtaja ja Uniper-kaupan aikainen talousjohtaja Markus Rauramo perustelee yhteistyötä sillä, että Venäjä oli kiinnostunut kehittämään tuulivoimaa ja Fortumilla oli siinä asiantuntemusta. Rauramo sanoo, että Fortum lähti mukaan varovasti, enintään 200 miljoonalla eurolla, siksi yhtiö tarvitsi kumppaneita.

– Gazprombank, jonka ylintä johtoa tapasin ja haastattelin, oli hyvin sitoutunut puhtaan energian kehittämiseen ja halusi lähteä yhteisyritykseen mukaan. Me haimme kumppaneita, jotka ovat luotettavia ja joilla on rahoituskapasiteettia. Toki tilanne Venäjän hyökättyä Ukrainaan muuttui.

Rauramo myönsi syyskuussa, että Uniper-kaupan riskiarvioinnissa tehtiin virheitä.

– Pieleen meni, Rauramo totesi.

Sotilasparaati Kremlissä 2021.

Samaan aikaan, kun Venäjän ote kansalaisistaan on tiukentunut ja sen ulkopolitiikka on muuttunut aggressiivisemmaksi, Fortum on lisännyt Venäjä-investointejaan.

Fortum ei kuitenkaan päätynyt Venäjälle puolivahingossa Uniperin myötä, vaan oli harjoittanut mittavaa idänkauppaa vuosikausia, kuten voit huomata alla olevasta grafiikasta.

 

”Sokea Reettakin olisi nähnyt uhkan”

Professori Kari Liuhto on huolissaan. Hän pelkää Fortumin jättimäisten epäonnistumisten rapauttavan ihmisten luottamusta päätöksentekoon.

Sotku tulee hänen mukaansa maksamaan yli kymmenen miljardia. Siitä huolimatta Fortumin hallitus on pysytellyt tapahtumista hiljaa.

– Se on ylimielistä. Kansalaiset ajattelevat, että poliitikot ja bisneseliitti ovat suhmuroineet ja maksumieheksi joutuvat Matti ja Maija sekä heidän lapsensa.

Liuhdon mielestä Fortumin Venäjän-seikkailut pitäisi selvittää juuriaan myöten. Tähän mennessä ne ovat Fortumin oman arvion mukaan maksaneet yli 8 miljardia euroa, ja yhtiöllä on edelleen yli kolmen miljardin euron edestä omistuksia Venäjällä.

– Sokea Reettakin olisi nähnyt uhkan, Liuhto sanoo.

Liuhto penää omistajaohjausministeriä käynnistämään selvityksen Uniperin jättitappioista sekä niistä tapahtumista ja päätöksistä, jotka syöksivät Fortumia yhä tiukemmin riippuvaiseksi Venäjästä.

– Ihmisillä on oikeus tietää, ettei ole tapahtunut mitään väärinkäytöksiä, rikoksia tai omaan pussiin pelaamista. Pestään oma pesä puhtaaksi ja katsotaan, mitä me tästä opimme.

Katso MOT: Fortumin venäläinen ruletti Yle Areenassa.

Esikatselukuva
 
 
 
Fortumin seikkailut ulkomailla maksavat veronmaksajille miljardeja euroja. Valtio-omistaja katsoi sivusta, kun yhtiö kasvatti riskejään. MOT selvitti, miksi Fortum alkoi pelata uhkapeliä Venäjällä.

Kommentit

Ladataan...