URALILASET KIELET OVAT AIVAN EHDOTTOMASTI OLLEET SUOMESSA JA BALTIASSA JA EUROOPASSA ENNEN INDOEUROOPPALAISIA KIELIÄ. MITÄÄN MUUTA HAISTAPASKNTIEDETTÄ ON AIVAN TURHAA SÖSSÖTTÄÄ. MIKÄÄN IN-DOEUROOPPALAINEN KIELIMUOTO EI OLE SUBSTRAATTINA YHDESSÄKÄÄN SUOMALAIS-UGRILAISESSA KIELESSÄ. SEN SIJAAN SUOMALAINEN ("KAMPA-KERAAMINEN") KIELIMUOTO ON SUBSTRAATTINA MM: LATVIAN JA VENEETIN (IE?) KIELISSÄ.
NÄIN SUOMENRUOTSALAISUUDEN PÄIVÄ KUNNUAKSI ON SANOTTAVA, ETTÄ SUOMENRUOTSALAISILLA EI OLE "ETU-" EIKÄ MUUTA "OIKEUTTA" VÄÄREN-TÄÄ SUOMEN JA MAAILMAN HISTORIAA. PARAS ON OLLA YRITTÄMÄTTÄKÄÄN.
https://docplayer.fi/18190957-Bedlan-2013-seminar-in-forssa-11-11-2013-mikko-heikkila.html
Merkitsen punaisella balttipräiset sanat: vasarakirvessanat ruskeanpunaisella, liettualaiset kirkkaanpunaisella ja länsibalttilaiset (preussilaiset) kellanpunaisella. Oikeat germaanilainat merkitsen vihreällä.
" BEDLAN 2013 Seminar in Forssa 11.11.2013 Mikko Heikkilä
The prehistoric loanword strata in the Finnic and Sami languages – what, from where and when?
About me and my research
• I am particularly interested in diachronic linguistics and history.
• My research mainly deals with the relative and absolute chronology of the Proto-Germanic, Proto-Scandinavian, Proto-Finnic and Proto-Sami sound changes.
• My study is interdisciplinary. The evidence arises from both language-internal and language-external reconstruction. Loanword study plays a major role. Archaeology, history and paleolinguistics are of importance, too.
•I also conduct research in etymology, onomastics (etymology of place-names) and history.
• I am currently working with e.g. issues related to King Saint Eric of Sweden and bishop Henry of Finland.
A little warm-up
• Fin Forssa < - Swe fors
• Fin Ankkapurha, SaN borsi < EPF *purša < -PGerm *fursaz > Swe fors "
HM: Lainasuunta on toisin päin. Pursa voi olla alkuperäinen SU-kuohu-sana, varsin-kin jos se liittyy sanueiseen purkaa ja pursua, sillä kiehut ja kuohut ovat balttia.
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676638/SSA_L-P.pdf
" ... 412
purha (paik. PKarj Kain) ’vesiputous; kosken t. virran kuohu / Wasserfall; Gischt an einer Stromschnelle’, purhottaa (Lönnr 1880) ’kuohua (koski)’,
purhuta (Gan 1787 purhuaa ’(vesi) pursuu’)
~ ka purha ’pore, vaahto, kuohu, ryöppy; pyörre; (a.) kuohuva, poreileva; virta, koski’, purhata ’kiehua, kuohua, ryöpytä, virrata, kohista (koski); pärskyttää, ryöpsyttää’, purhoa ’kiehua, kuohua, hyrskytä’, purhuta ’kohista, kuohua’ | ly burh(u) ’(kosken) kuohu’.
Deskr. sana, joka liittyy s.v. purista main. sanojen yhteyteen; lisäksi tähän kuulunee sm puras (PSavo) ’ilmakupla vedessä’.- Äänt.ja merk:n puolesta läheisiä sanoja ovat lisäksi ly burž ’(kosken) kuohu’,ve burž ’veden kohi- na,kuohu’ sekä lpN boršot (U Pi Lu In Ko Kld) ’kuohua,ryöpytä; polskia’ , E bårsedh id. Vrt.myös pursua. Ojansuu 1920 Pn 24–26 (sm ~ ka sekä vi purata ’pursua’), SKES 1962 650–51 (+ ly ve; samanlaisia myös lp:ssa). ...
purka (Peräp Länsip) ’poron karvanvaihdon aika; poron uusi tiheä karva syksyllä / Zeit des Haarwechsels beim Rentier; neues dichtes Fell des Ren-tiers im Herbst’, purkapeski (LönnrLis 1886) ’lyhytkarvaisesta taljasta tehty poronnahkaturkki’ < lpN bor |ge (U Pi Lu In Ko Kld) ’poron karvan-vaihto; karvanvaihdon aika; poron lyhyt syyskarva’; lp sana voi olla sm purkaa v:n (ks. tätä) nominaalinen vastine.
Äimä 1919 SUST 45 193 (sm < lp), SKES 1962 653.
... purkaa (:puran; Agr prs.purghan; yl.) ’zerlegen, abbrechen; auftrennen, abwickeln; abladen,löschen; aufheben,widerrufen’, rinn. purata (: purkaan) id., johd. purkautua, purkaus, purku ~ ink purkoa ’purkaa; ratkoa, hajottaa’ | ka purkoa ’id.; tyhjentää, purkaa kuormaa; perata, puhdistaa’, purkavuo ’tulla puretuksi, peruuntua’ | ly purgada ’purkaa’ | va purkoa id. | vi murt. (Wied) pureta (prs.purgen) ’tyhjentää’ (ainakin murt.purata (prs. purgan) ’purkaa, hajottaa’ ilm. < sm) | li purgõ ’tyhjentää (verkkoa kaloista)’
(sm > lpN bur |get ’peruuttaa kauppa; penkoa; tutkia’,nr murt. Sm pork(a) ’purkaa (kuormaa, saumaa)’)
= ? lp bor |ge ’poron karvanvaihto; karvanvaihdon aika; poron lyhyt syys-karva’ (voi kuulua tähän, jos alkumerk. on ’karvanluonti’; ims taholla se voisi olla ’päästää irti, pudottaa’, merk:n puolesta vrt. luoda, sato)
| ?? tšerL põrγeδäm, I purγeδam ’kaivaa, penkoa, myllertää’. - Mikäli tšer sana on toista alkuperää, voidaan ims purkaa ja lp *purka sanojen ehkä katsoa kuuluvan s.v. purku main.sanojen yhteyteen (merk.’sataa, pyryttää’ > ’pudottaa, päästää (irti)’).
Ahlqvist 1856 WotGr 146 (sm ~ va), Qvigstad 1881 Beiträge 57 (sm ~ lp burget), Äimä 1919 SUST 45 193 (sm purku ’pyry’ ~ lp bor |ge), Kettunen 1925 EKeel 3 121 (sm ~ vi li), Wessman 1954 FmS 15–16 118 (sm > nr murt.), SKES 1962 653 (+ ka ly tšer, ? md purgavtoms ’ajaa hajalle, säikyttää tiehensä’; lp burget < sm; vi ? < sm), T. Itkonen Vir 1983 359 (purkaa ~ purku), UEW 1988 741–42 (sm li ~ ? md ? tšer; onomat.).
... purku (Gan 1787) ’lumipyry (Laat- ja PKarj Ink, osin Savo); kinos (EKPohjanm) / Schneegestöber; Schneewehe’, purkaa (paik. KPohjanm ja ymp.) ’tuiskuttaa;särkyä vaahdoksi (aallot)’ ~ ka purku ’lumipyry, tuisku’, purkoa ’tuiskuttaa, pyryttää’ | ly purg(u) ’lumipyry, tuisku’, purguta ’tuis-kuttaa, pyryttää’ | ve purg ’lumipyry’ (rinn.ilm. ven búrja ’myrsky’ sanan vaikutuksesta myös burg ’pyry’) = lpN bor |gâ (Pi Lu In Ko Kld T) ’lumipyry’
| ?md purgams ’roiskuttaa, roiskia’, M porf ’lumipyry’
| tšerI purgāž ’lumikinos, pyry’, purga (prs.) ’pyryttää, pöllyää’
|? votj purani ’hehkua (hiilet)’,purd'z´ini ’pöllytä, pyöriä (lehdet ilmassa); leimahtaa’
|? syrj pira ’lumipyry’, pirz´ini ’tuiskuttaa umpeen, lennättää hiekkaa t. pölyä; peittyä (lumeen, hiekkaan t. pölyyn)’
| vogE porke, L pork, P porxaj ’lumipyry, -myrsky; kinos’
| ostjI porki ’savu, sääskisavu’, porki-wat ’lumimyrsky’ (wat ’tuuli’), P parxa ’tuuleton
suuria hiutaleita satava lumisade’, porxa ’tuisku, pyry’, vrt. myös P porta-, parta- ’tuiskuta umpeen (tie)’
|| ? samJr parontaj ’lumikinos’ | ? slk purqo at
’lumipyry’, purqu altše- ’tuiskuta umpeen’.
- Ims > ven púrga, purgá ’lumituisku; tuulinen ja kylmä tihkusade’ ja tästä edelleen > syrj purga ’lumituisku, -myrsky’. Osa ural kielten sanoista voi olla erillistä (mahd. deskr.) alkuperää. Ks. myös purkaa.
Mechelin 1842 Käsik 176 (sm ~ ven burja, »Sibir.» purga), Sjögren 1852 MélR 2 120 (sm ~ ka au ve, md purgima ’roiskuttaa’; ven < ims), Qvigstad 1881 Beiträge 55 (sm pyrky ~ lp bor |gâ, mdM porf, syrj purga), Ahlqvist 1891 SUST 2 39 (+vog), Gombocz 1901 NyK 31 363 (ostj vog < tat t. ~ ?sm), Wichmann 1901 WotjChr 98 (sm ~ votj purd'z´ini, Kalima 1910 SUST 29 117 (syrj < ven < ims; sm ~ lp), Setälä 1912–14 FUFA 12 107 (+ tšer, slk purqa ’savu’), Kalima 1915 OLR 190–91 (+ ly; ven < ims), Setälä 1915 SUSA 30:5 40 (+ md purgams), Paasonen 1917 Beiträge 96 (slk purqa lainaa < ?ostj t.vog),K. Donner 1920 SUST 49 175 (+ slk purqo at), Wichmann & Uotila 1942 SyrjWsch 207 (syrj pira, pirzini ~ votj), E. Itkonen 1953–54 FUF 31 168 (sm ~ tšer votj syrj), FUV 1955 52, SKES 1962 653–54 (+ ? samJr; deskr.), Lytkin & Guljajev 1970 KESK 236 (syrj pirzini ~ sm md tšer votj), UEW 1988 406–07, Sammallahti 1988 UrLang 547 (sm ~ lp tšer vog ostj, unk forr ’kiehua’).
... pursua (Raam 1642 ulospursua; yl., ei Peräp Länsip Verml), pursuta ’tihkua, tursua (esiin); (murt.) niistää nenää; pestä pyykkiä / sickern, (hervor)sprudeln; sich schneuzen; Wäsche waschen’, pursottaa, pursuttaa ~ ink pursuttoa ’pestä vaatteita’ | ka pursuo ’pursua; polskia; motkottaa; parkua, tyrskiä’, pursota ’pursuta, pulputa; turvota; lysähtää; purskahtaa (itkuun)’,pursuttoa ’pursuttaa; purskuttaa,pärskyttää; pestä,hangata, hieroa
(pyykkiä)’ | ly burzahtazou (prs.) ’roiskahtaa’ | ve pursta (prs. purzub) ’pursuta; niistää nenää’.
Deskr.-luonteisia sanoja; vrt. myös vi porsuda’pursua, turvota’ sekä purskahtaa ja purista.
SKES 1962 657 (sm ~ ka ly ve; vrt. vi ja lpIn purcced ’purskahtaa’).
... "
http://runeberg.org/svetym/0240.html
fors = fsv., isl., ä. da.; nda. foss från no. foss = isl. (med -ss- av -rs), ett blott nordiskt ord (mlty.forsch lån från nord.),av germ.*fursa- till ie.roten pers i sanskr.prs-, stänka, bli våt,fslav. prachu (av *porso-), damm, osv.; väl ljudhärmande liksom frasa, fräsa.
MH: Petri Kallio: “Phonological evidence is as close to scientific as comparative linguistics can get.”
• The sound shape of a loanword often reveals both where the word has been borrowed from and the time of borrowing in relation to other loanwords (> relative chronology).
• PIE *wḷnā ʼwoolʼ > Proto-Baltic *vilnā (> Lith vilna) - > Proto-Finnic *vilna > Fin villa ʼwoolʼ > Proto-Germ *wulnā > *wullō > Goth wulla, OHG wolla, OE wull, Early Proto-Scand *wullu > Swe ull < Late Proto-Scand *ullu- > SaN ullu ʼwoolʼ (**bullu)
Examples of Indo-European loanwords of different origins and ages in Finnic and Sami
• Late Proto-Indo-European loanwords in Finnic: juoda (~Sa juhkat), kulkea (~ Sa golgat), myydä, nainen / naaras / neiti (~Sa nieida), nimi (~Sa namma), pelätä (~Sa ballat),
HM: Nämä ovat uralilaisia sanoja, joista (n)imi on lainautumut myös indoeurooppaan; on SU-ilmiö, että juuri voi olla n-alkinen tai ilman, kuten mm. (n)ema = emo:
pelätä (Agr; yl.), pölätä (Peräp Länsip, laajalti Häme) ’(sich) fürchten’, johd. pelko, pelkuri, pelokas, peloton, pelottaa, pelotella, pelästyä, pelätin ~ ink pölätä ’pelätä’, pölästüä ’pelästyä’, pölätin ’pelätin’, pelko | ka pölästyö ’pelästyä’, pölätteä ’säikäyttää’, pölätellä ’pelotella’, pelko | ly
pölgästüdä ’pelästyä’, pölgöittädä ’pelottaa’ | ve pölgastuda, pelgästuda ’pelästyä’, pölgöitada ’pelottaa’, pölgästoitta ’pelästyttää’ | va pellätä
’pelätä’, pelko, pelgottoa
| vi peljata ’pelätä’, pelg ’pelko’, peletada ’karkottaa, pelottaa (pois)’,
pelgur ’pelkuri’ (kirjak. < sm) | li (Sal) pälg ’pelätä; säikähtää’
= lp bâllât ’pelätä’, bâl |det ’säikyttää’
|mdE pelems, M pelams ’pelätä’ | votj puwini, (Wied) pulini id. | syrj polni id., polem ’pelko’ | vogE pil-, I L P pil- ’pelätä’ | ostjI pel-, E pet-, P pal- ’pelätä’, I pel ’pelko’ | unk fél ’pelätä’ || samJr pu- ’olla peloissaan’ | Jn fıe- id. | T filiti- | slk pitı- ’säikäyttää’ | Km pim- ’pelätä’ | Kb pymljam ’pelkään’ | M imergam id.
Sajnovics 1770 DemH 78 (sm ~ unk), Ganander 1787 NFL 2 353a (+ vi), Porthan 1789 OS 4 139 (+ lp),Castrén 1844 EGS 152 (+ syrj),Castrén Suomi 1845 182 (+ sam), Castrén 1849 Ostj 92 (+ ostj), Lindström Suomi 1852 71 (+ md, vog pul), Ahlqvist 1856 WotGr 144 (+ va), Ahlqvist 1859 Anteckn 99 (+ve), Fábián 1861 MNyszet 6 126 (+ vog pil-), Budenz 1867 NyK 6 455 (+ li), MUSz 1873–81 508–10, Munkácsi 1883 Nyr 12 436 (+ votj), Setälä 1912–14 FUFA 12 32, Wichmann 1914–22 FUF 15 36 (+ ka), FUV 1955 47, SKES 1962 516–17 (+ly), MSzFE 1967 198,TESz 1 1967 870,FUV2 1977 66, Häkkinen 1987 ES 229, UEW 1988 370, Sammallahti 1988 UrLang 539, EWUng 1993 372.
soutaa (~Sa suhkat), suoni (~Sa), vesi (? ~Sa vahca), tehdä: tekee (~Sa dahkat), tuoda (~Sa duogedh), vetää, viedä (~Sa vīkkad)
• Proto-Aryan loanwords in Finnic: ajaa (~Sa), herätä, huhta, jumala, (~Sa), juoni (~Sa), kahdeksan (~Sa), kekri (~Sa), maa, maksaa (- > Sa), marras, mesi (- > Sa), mehiläinen, ora (~Sa), paras (~Sa), saada (~Sa sākkad), sammas / sampo (~Sa), sarvi (~Sa), sata (~Sa), suoda, suoli (~Sa), syntyä (- > Sa), taivas, vene (~Sa), yh-deksän (~Sa)
HM: Kekri voi olla iranilainen sana. Vanhalla i > e -kaavalla taipuvat sanat eivät voi olla iranilaisia, germaanisia eivätkä slaavilaisia; ne ovat joko omaperäisiä (mesi, meden), balttilaisia (sarvi, sarven) tai kelttiläisiä (esim. tammi, tammen = "rakennuspuu, patopuu").
• Northwest-Indo-European loanwords in Finnic: ihminen / inhiminen, kasa (~Sa geahči), kaski, lehti (~Sa lasta), lehto, maja, rohto, Sarsa (<-Sa), Suomi (- > Sa), ääri
HM: MITÄÄN ERITYISTÄ "LUOTEISINDOEUROOPPAA", JOSTA TULISIVAT BALTOSLAAVILAISET JA GERMAANIKIELET, EI OLE OLEMASSA! NOILLA EI OLE MITÄÄN MUUTA YHTEISTÄ KANTAKIELTÄ KUIN KANTAINDOEUROOPPA (PIE). NUO MOLEMMAT LÄHTEVÄT PIE:STA SUORAAN, MUTTA TÄYSIN ERI, JOPA PÄINVASTAISIIN SUUNTIIN!
Kaski on mahdollisesti koivun SU-peräinen nimi: koivu on vasarakirvestä ja tarkoitti "tervaksi tislattavaa" puuta (tuohta). Koivu on myös puulaji, joka ensimmäisenä valtaa hylätyt kaskiviljelykset.
• Pre-Germanic loanwords in Finnic: huomen, joukko, kausi (~Sa),
Kausi on länsibalttia, ja se on samaa PIE-juurta *ken-s- kuin liettualaisperäinen kesto ja latvialaisperäinen sieto. Sana on tarkoittanut liikkumista jotakin pitkin tai kautta, pysymistä joissakin raameissa. myös suomen koskea saattaa olla samaa perua.
http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=482
" en-kausint „anrhuͤren (anrühren) – paliesti, pakrutinti“ III 11121 [6926] inf. (= dassili-tetu VE 606–7 supin.) = en- „į-“ (žr. en) + kausint „liesti = koskea jtkn, krutinti = liikkua jtkn pitkin“ < (inf.) *kausintu (ar ir *kausinti),egzistavusi greta (inf.) *kausintvei (dėl inf. pr. *-tu/*-tvei žr. Mažiulis BS 272 t,) : lie. kùš-inti „lytėti, judinti, krutinti“, kùš-ti „pradėti judėti“, kuš-tė́ti „judėti, krutėti“, la. kus-têt „t. p.“ ir pan., s. sl. kъs-ьněti „delsti“, rus. киш-еть „knibždėti,krutėti“ ir kt.(Būga RR I 449, Vasmer ESRJ II 242, Fraenkel LEW 321t. ir liter., Toporov II 47t.); pr. *kaus-intvei : lie. kùš-inti plg. su lie. jáud-inti „judinti“ (LKŽ IV 296t. s. v. jáudinti 3) : lie. jùdinti „t. p.“. Turime balt.-sl. *kauś- (:*kuś-) „judinti (judėti), krutinti (krutėti)“, kuris galbūt yra *-ś- formanto išplėstas verb. balt.-sl. *kau- / *keu- (: *ku-) „lankstyti(s)“ < *„lenkti (linkti)“ > ide. *keu- (*ken-, HM) „lenkti (linkti), lankstyti(s)“ (Pokorny IEW I 588tt.s.v.2. keu-);o šis galėtų būti giminė su ide. *(s)keu- „lenkti“ > *„dengti“ [dėl jo plg. Pokorny IEW I 951tt. s. v. 2. (s)keu-], žr. dar s. v. keuto.
MH: kone, onni (~Sa vuodna)
HM: MITÄÄN "ESIGERMAANIA" EI OLE OLEMASSAKAAN, SILLÄ KANTAINDOEUROOPAN JA -GERMAANIN VÄLISSÄ EI OLE MUITA KIELIÄ.
AINOA EMPIIRISESTI TUNNETTU KANTAGERMAANILLE SUORAAN POHJAA-VA KIELI ON ITÄGOOTTI (WULFILA). Se on väärällään mm. vasarakirves- ja länsi-baltti- sekä SU-lainoja, jotka ovat superstraattia ja lainattu Grimmin lakeja soveltaen ikään kuin ne olisivat tulleet kantagermaanista. "Länsigootti" ei ole kaikin puolein Grimmin lakien mukainen.
Suomen kantaindoeuroopplainoja EI PIDÄ VÄITTÄÄ "ESIGERMAANIKSI", SILLÄ KANTAGERMAANI TAI MIKÄÄN GERMAANIKIELI EI OLE SYNTYNYT TÄÄLLÄ!!
Huomen on SU-sana, joissa edelleen vartalo saattaa esiintyä h-alkuisena tai ilman. Tosin on myös tällaisia balttilainija, kuten (h)ampua (alun perin jousella).
Onni, onnen, onnea on vasarakirvesbalttia ja alkuperältään sama sana kuin onsi, onnen, ontta = sisus. Näille on muodostunut "työnjako" SU-sanueen sisä-, sisus, sisu kanssa.Balttikanta sana on ollut *enti = mennä sisään (asperkti *anti = muodos- tustua sisukseksi) tai *ensti = mt. toistuvasti (*ansti). Näistä tulee paljon muitakin sanoja aistimisesta syömiseen ja ahtamiseen, mahdollisesti myös itämiseen.
https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676638/SSA_L-P.pdf
" ... onni (Agr; yl.) ’Glück’, murt. (Verml) myös ’(ihmisen) hahmo’, johd. onnekas, onnellinen, onneton ’kehno, mitätön, vaivainen; ikävä, surkea; tavaton, mahdoton; lohduton’, onnettomuus, onnistaa ’käydä hyvin, luonnistaa; onnistua; puhdistaa, siistiä (paik. PKarj)’, onnestaa, onnistua, onnitella ~ ink onni, onnekas, onnellın, onnetoin, onnettomus, onnistua
|ka onni, onnekas, onnetoin, onnestoa, onnistoa ’onnistaa’, onnistuo ’onnistaa; (uud.) onnistua’
| ve onotei, onetoi ’onneton’ | va enni ’onni, kohtalo, arpa’, enneva ’onnellinen’, enneto ’onneton’, (Kukk) onni ’onni’, onnissua ’onnistua’
| vi õnn (g. -e) ’onni’, õnnelik ’onnellinen’, õnnetu ’onneton’,
õnnetus ’onnettomuus’, õnnestuda ’onnistua’,
õnnitleda ’onnitella’ | li v(u)on, (Sal) on´n´ ’onni’,
vonstõ ’onnistaa, onnistua’ = (t. sm >) lpN vuod |nâ (R Lu) ’onni’, vuodnâlâš ’onnekas’ (lpN onnistuvvât ’onnistua’ < sm).
On esitetty, että onni: onne- olisi paradigmaattinen eriytymä sanasta onsi (: onte-, onne-, ks. tätä; ve ja li sanat olisivat tällöin lainaa niistä murteista, joissa *nt:llä on heikko aste nn). Semanttiseen kehitykseen ’(tyhjä) tila’ > ’tilanne’ > ’kohtalo’ olisivat voineet vaikuttaa erilaiset konteksteihinsa kiteytyneet muodot (esim. onnen päällä ’onton, tyhjän päällä’ on LSm:ssa yhdistetty sanaan onni).
Lindahl & Öhrling 1780 LL 571 (sm ~ lp), Ganander 1787 NFL 2 292a (+ vi), Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+ va), Europaeus 1870 Zahlwörter (+ li), SKES 1958 432 (+ ka ve; lp onnistuvvât < sm), Haavio 1967 SMyt 66 (? ~ ontua), EEW 1982–83 4031 (? ~ osa), *Anttila & Uotila Vir 1985 447–53 (~onsi; lp vuod |nâ < sm), Häkkinen 1987 ES 214.
... onsi (Westh onta yks. partit.; itämurt. Pohjanm P-Sm) ’ontto t. tyhjä paikka t. tila, ontelo, kolo; ontto, tyhjä / hohle Stelle, Höhlung; hohl, leer’, murt. myös ’notkelma, notko (Laat- ja EKarj); laiha,heikko (paik. PKarj)’, onteva (paik.murt.) ’kovera,laaksomainen’,ontelo (melko yl.),ontto ’sisältä tyhjä t. laho, onsi, ontelo (et. itämurt. Pohjanm); syvennys, notko (paik. KaakkSm PSatak EPohjanm)’, onttaa (paik. PKarj ja ymp.) ’kovertaa (on-toksi)’, onttua (paik. Karj Kain) ’heiketä, laihtua,nälkiintyä; tulla ontoksi’, onnistaa (Agr; Verml)’kovertaa, louhia’ ~ ink ons ’onsi’ | ka onsi ’ontelo, ontto; jalkaholvi; huonosatoinen (maa),laiha’, ontelo ’onkalo’,ontto, onttoa ’kovertaa ontoksi’, onttuo ’lahota ontoksi; nälkiintyä, laihtua’, onnistoa (Salmi) ’kovertaa ontoksi’ | ly ondž (mon. onded) ’onsi, ontto, ontelo’, on-dus ’ontelo; luola’ | ve onz ’onsi, onkalo’, ondekaz ’ontto’, onduz ’onkalo’
| va esi ’onsi,ontto’ | vi õõs (g. õõne) ’onsi, onkalo,kolo’, õõnsus id., õõnes ’ontto, onsi, onteloinen’, õõnestada ’kovertaa,onttaa’ (li en ’ontto’ ? < vi; lpN murt. oansa ’puun onsi’ < sm) joko = lpN vuow |dâ (U Pi Lu In Ko) ’rinta- t. vatsaontelo’ | ? mdE undo, M unda ’(puun) onkalo’ |? votj udur ’mehiläispesän suuaukko’ | vogI P ontar ’vatsa; kohtu’, L (Munk) oåntîer ’vatsa’ | ostjI ont, E unt ’sisus, vatsa’, untar ’vatsa’ | ? unk odú ’kolo, onkalo; luola’ (< *omte) tai = lp vuow |dâ ’puun onkalo; uuttu’ | ostjI E
onat ’kolo, onkalo (puussa)’, P P onqt ’vesilinnun pesäkolo puussa’ (< *onte). — Aineksia voi olla molemmistakin sanueista.
Ganander 1787 NFL 2 293a (sm ~ vi), Ahlqvist 1861 MMdGr 179 (+ md), Ahlqvist 1863 Suomi 2:1 14 (+unk),Budenz 1869 NyK 7 29 (+ lp,ostj ont), MUSz 1873–81 832 (+ vog), Setälä 1890-91 ÄH 360–63 (+ka ve), Munkácsi 1901 ÁKE 492–93 (< arj), Kettunen 1938 LivW 53 (li todennäk. < vi), FUV 1955 104 (+votj udur), SKES 1958 432–34 (+ ly va; luult. < *omte; vähemmän todennäk. < *onte), DEWOS 1967 117 – 20, 144 (sgr), TESz 2 1970 1068, MSzFE 1978 495–96 (*omte: ? sm lp ? md ? votj vog ostj ?? unk; *onte: ? sm lp ? md ? votj ostj ? unk), UEW 1988 338 (*omte: ? sm? vi lp ? md ? votj vog ostj ? unk), 341 – 42 (*onte: ? sm, vi ~ lp ? md ? votj ostj ? unk), Sammallahti 1988 UrLang 542.
ontelo ks. onsi.
ontto ks. onsi. ... "
MH:
• Early Proto-Baltic loanwords in Finnic: härkä (- > Sa), kä(ä)rme, lapio, lava (~Sa)
• Early Proto-Germanic loanwords in Finnic: Eura, hakea, hiisi (~Sa), Häme / hämäläinen / hämärä ~ sápmi, hätä, kansa (~Sa), kavio (~Sa), kelvata, mies, multa, nauta, neula, paikka, raha
• Proto-Baltic loanwords in Finnic: halla (~Sa), heimo (- > Sa), hinta (- > Sa), hirvi (~Sa), järvi (~Sa), lahti (~Sa), lohi (~Sa) silta (- > Sa), tuohi (~Sa), villa, virsi
• Late Proto-Baltic loanwords in Finnic: ativo, karsina, morsian, siikanen, tuura
• Proto-Germanic loanwords in Finnic: ahjo, asia, etsiä, haikara, hevonen, hurskas, häpeä (~Sa), Kaleva, kallio, katsoa, karsia, kenno, kulta, kärsiä, (- >Sa), käydä, murha, nauttia, paasi, palje, pyrkiä (- > Sa), raato, rasia, ratsastaa, rauta (~Sa), rengas, rikas, sakko, satama, sauna (~Sa), vähä (~Sa), väsyä (~Sa)
HM: SUOMESSA EI OLE AINOATAKAAN KANTAPERSERMAANILAINAA, VAIKKA KANTA-IE-LAINOJA ONKIN (mm. rengas?)
VIhreällä merkityt germaanilainat EIVÄT OLE KANTAGERMAANISTA - EIVÄT VAIKKA SIELLÄ JOTAKIN SELLAISTA OLISIKIN OLLUT.
Paasi (pohjakivi) ja rikas ovet kelttilainoja.
Hevonen on veneettiä (epone) tai kreikkaa (hippos). Hevosta tarkoittanut SU-sana, laina jostain oli li(p)šma, ja se lypsyhevonen oli myös eri lajia.
Häpeä on ruteenilaista ortodoksista kirkollista sanastoa, jota suomeen on tullut vähän ennen kuin läntistä, tulee alun perin liettuan sanasta gopšys = ahne. Nämä sanat taipuvat uudella kaavalla: hormi, risti, pappi, paha jne. ne ovat usein moralisoivia kuten tämäkin.
MH: • Early Proto-Slavic loanwords in Finnic: hauki, hirsi (- > Sa)
Slaavilainat taipuvat uudella kaavalla.
• Proto-Scandinavian loanwords in Finnic: Ahti, Aura / Airisto, haikara, Harjavalta, hartia, Kaleva, napakaira
Some examples of very old place-names and their etymologies
• Fin Kymi: Kymen < *Kümi / kümi < -EPGerm *gʷṃjā; cf. Swe Kymm-en < PGerm *Kʷṃjō; PGerm *kʷumiz > Goth qums ʼarrivalʼ, PGerm *kʷēmijaz > ON kvæmr, OE ge-cwēme, OHG bi-quāmiʼ accessibleʼ
HM: Kymi, Kymen on preussilainen Nahka(kauppa)joki, Kymis = nahka, vuota.
• Fin Eura < PF *Etra < - EPGerm *ēþrā > NwGerm *āþrō > Germ. Ader, Oder, Swe Ådran, åder, ådra ʼartery; passageʼ
• Fin Roine < *Roiniš < - Pre-Germ *kroinis > PGerm *χrainiz > ON hreinn ʼcleanʼ, OHG hreini ʼcleanʼ
The case Ähtäri
• The Finnish lake name Ähtäri can be derived from the pre-form of the modern Sami verb ahcit ʼto rise of waterʼ as follows: Ähtäri < EFin *Ätsäjärvi < - LPSa *Ëccējāvrē < EPSa *Ičäjärvä ”The flooding lake” < EPF *ičätäk ʼto rise; geminateʼ > Fin itää ʼto geminateʼ - > Sa ihtit ʼto rise; geminateʼ. (This etymology has been taken from Suomalainen paikannimikirja (2007: 528), but the date of the name-giving is mine.)
HM: Ezze on preussia, ja tarkoittaa äärtä ja rajaa.
• The natural historical motivation of the name is following: Ähtäri is the uppermost lake in its water system. In prehistoric times the lake Ähtäri emptied into the Gulf of Bothnia along the river Ähtävänjoki, which linguistically belongs together with Ähtäri. The watershed lay previously to the south of the lake, but because of the faster iso-static uplift to the north of Ähtäri than to the south of the lake the watershed shifted to the north of the lake. A new outlet emerged from Ähtäri to the Kokemäenjoki water system. This shift happened in the form of a natural catastrophe when the lake flooded over the watershed.
Ähtäri
• The shift of the watershed was geologically dated as late as in 2005. The results were published in 2006: the new southern outlet emerged ca 1200 BC.
• Conclusions: Finland has been continuously populated by Uralians since ca 1200 BC.
Sarsa
• Fin Sarsa (= A former water channel and rapids in Kangasala in Tavastia. The stream ceased to flow because of a natural catastrophe in 1604 AD.) < - PSa *Čārsā (cf. SaN Čársejohka) < EPSa *ćärsä < - Pre-Baltic *ḱṛsā < PIE *ḱerh2s - ʼhornʼ >> Greek kéras ʼhorn; branch of a riverʼ, Sanskrit śiras ʼhead, topʼ. Thus, Sarsa means “Horn rapids”.
HM: Sarsa voi olla myös latvian ym. Sardze = linnake, tukikohta, sillanpää
• A younger loanword is SaLu sarʼsē ʼHornspitze, branchʼ < - Psa *širša < - PB *širšas and Fin herhiläinen ʼhornetʼ. Other loanwords from PIE *ḱer- ʼhornʼ in Finnic and Sami are sarvi ʼhornʼ (SaN čoarvi) and hirvi ʼelkʼ (SaN sarvva).
• The Finnish toponym Sarsala, the Swedish name of which is Sarslax (< LPF *Sarsalaksi), in Taivassalo contains the same word, because the form of the ancient island *Sarsa strongly resembled the antler of an elk.
Implications
• Observation: A great deal of the oldest etymologizable and datable place-names in Fennoscandia are of ancient Indo-European origin. "
HM: Ei o perää. EIKÄ HUONOJEN HÖLYNPÖLYVALE-ETYMOLOGIEN KANNTA KOHKATA TÄSSÄ ASIASSA MITÄÄN!
MH: • Conclusion: An Indo-European language spread to Fennoscandia earlier than a Uralic language. "
HM: HEWOWWITTUA OLE OLLUT!!!
YHDESSÄKÄÄN SU-KIELESSÄ EI OLE INDOEUROOPPALAISTA SUBSTRAATTIA!!!
MH: • When did the Indo-European and Uralic language arrive in Fennoscandia?
The Corded Ware Culture (ca 3100-2300 BC)
• It is commonly assumed that the Proto-(Northwest-)Indo-European language arrived in Finland from Baltic ca 3100 BC alongside the Corded Ware culture. (A curiosity: The Indo-European language spread to Scandinavia later, ca 2800 BC.) (Carpelan & Parpola 2001; Salo 2008).
• When the Corded Ware culture spread to Finland, the region had belonged to the Combed Ware culture at least since ca 3900 BC. "
HM: ITÄISET VASARAKIRVEET OLIVAT ITÄBALTTEJA - KIELI KAUEMPANA KANTABALTITA KUIN NYKYINEN LIETTUA, JA KIERIKKILÄISET OLIVAT LANSIBALTTEJA!
MINKÄÄNLAISTA KANTAPERSERMAANEITA EI OLLUT VIELÄ PITKIIN AIKOHIN HAISTAPAKANTIEDEPIERUN HAJUAKAAN!!!
The Kiukais culture (ca 2300–1700 BC)
• A new wave of influences and immigration from Baltic and now also from Scandinavia. The oldest Scandinavian immigration to Finland. (Salo 2008: 87). "
KIUKAISTEN KULTTUURI ON KAMPAKERAAMISEN SU-KULTTUURIN PERILLINEN EIKÄ SIIHEN LIITY MAINITTAVAA MAAHANMUUTTOA!
MH: " So when did the Uralic language come to Fennoscandia? "
HM: SAATANAN TOLLO!!! SEHÄN OLI OLLUT TÄÄLLÄ JO YLI 4000 VUOTTA TUOLLOIN!!!
HM: • In my view, the introduction of a West-Uralic language in Fennoscandia took place alongside the spread of the Textile Ceramic and the Sejma-Turbino Transcul-tural Phenomenon (ca 1900-1500BC) from the Upper Volga, Oka and Kama region. This theory was postulated by Petri Kallio (2006), and I support it. I think that the Uralic language spread to Fennoscandia from the 19th century BC onwards. "
HM: HEWOWWITTUA!!!!
MH: • I presented the same hypothesis already in BEDLAN 2011 seminar on Seili in September 2011.
• An Indo-European language (and at least one unknown substratum language (in the inland among the Asbestos Ceramic culture)) was spoken in Fennoscandia when the Uralians came here.
HM: HEWOWWITTUA OLLU INDOEUROOPPALAISIA ENNEN URALILAISIA!!!
SEKÄ SUOMESSA ETTÄSAAMESSA ON URALILAINEN POHJA, JOHON ON TULLUT LAINOJA JA MUITA VAIKUTUSKIA MYÖHEMMIN TULLEISTA INDOEUROOPPALAISISTA KIELISTÄ, ENSIMMÄISENÄ BALTTILAISTA JA EHKÄ KANTAINDOEUROOPASTA!
SUOMESSA TAI SAAMESSA EI OLE YHTÄÄN AINOKAISTA KANTAPERSERMAANILAINAA, VAIKKA KANTAINDOEUROOPPALAINOJA ONKIN!!!
The Bronze Age (ca 1900–500 BC)
• ”[A]rjalaiset lainasanat, pronssin sekoitemetallin nimitys ja maataloussanasto osoit-tavat, että kantaurali oli vielä pohjoisen pronssikauden alkaessa eli suunnilleen vuo-den 2000 eaa. tienoilla yhtenäinen, suppealla alueella puhuttu kielimuoto.” (Jaakko Häkkinen 2009: 30).
• ”Christian Carpelan onkin esittänyt, että samojedi olisi levinnyt itään vasta pronssikautisen Seiman-Turbinon ilmiön mukana (Carpelan 1999: 270).
Petri Kallion mukaan samaan pronssikautiseen ilmiöön voitaisiin hyvin yhdistää myös läntisten uralilaisten kielten leviäminen (Kallio 2006: 16–17).” (Jaakko Häkkinen 2009: 45).
• ”Myös Petri Kallio ehdottaa Seiman-Turbinon ilmiön sopivan ajan, paikan ja suun-nan osalta mahdolliseksi uralilaisen kielen levittäjäksi (Kallio 2006: 16–17).” (Jaakko Häkkinen 2009: 50).
Results
•Tätä on mielenkiintoista verrata siihen,mitä Christian Carpelan kertoo pian vuoden 2000 eKr. jälkeen tapahtuneen: ”Sejman-Turbinon tyypin pronssit alkoivat levitä vyö-hykkeelle, joka havumetsäalueen eteläreunaa yleisesti seuraten ulottui idässä Jeni-sein ja Ob-joen latvoille ja lännessä Viroon ja Suomeen” (Carpelan 1999: 270; ks. myös Carpelan ja Parpola 2001: 99–111). Sattumaa tai ei, mutta samojedista saa-meen asti uralilaiset haarat muotoutuivat myöhemmin täsmälleen samalla pitkällä mutta erittäin kapealla vyöhykkeellä, jolle oli aiemmin myös sijoittunut niin sanottu Sejma-Turbino-ilmiö . (Kallio 2006: 16).
Results
•Rohkenen esittää omana provokatiivisena arvauksenani,että myös itämerensuomen ja saamen esimuodot olisivat levinneet Itämeren piiriin vasta Sejma-Turbino-ilmiön mukana noin vuonna 1900 eKr.
Itse asiassa jälkimmäinen arvaus olisi sikäli jopa perustellumpi, että länteenhän Sej-ma-Turbino-ilmiö levisi ainakin osittain käsi kädessä voimakkaan tekstiilikeraamisen vaikutusaallon kanssa. Silti itse kantauralin levittämiseen ei nähdäkseni tarvita sen enempää kuin Sejma-Turbino-ilmiön kaltainen ”aseistettujen traadereiden tuotanto- ja yhteysverkosto” (Carpelan 1999: 270; vrt. myös Salminen 1999: 20–23. (Petri Kallio 2006: 16–17).
25 How could the Uralian newcomers take Fennoscandia into possession?
One obvious reason is that the land was sparsely-populated, so there was room for the new people.However,this explanation cannot be the whole truth, since the Textile Ceramic replaced the older cultures in Sarsa. In my view, the solution of the enigma is the fact that the Bronze Age started ca 200 years earlier in the Volga-Oka region than in Southern Scandinavia.The implication:The Uralians were already living in the Bronze Age,whereas the Indo-Europeans in Finland were still living in the Stone Age when the Uralians came here. The fact that the Proto-Finns were in two hundred years technically on a higher level of development than their Indo-European neigh-bours in Finland and Scandinavia,makes this epoch quite unique in the history of the Finns and Scandinavians. 25
26 Suomi the oldest Northwest-Indo- European loanword in Finnic? Fin Suomi / suomalainen <- LPF *Soomi/*soomalainen < MPF *śami/*śamalańśi < Pre-Proto-Fin-nic *ćämä <- NwIE *ǵhṃōn >> Got guma (cf. Lat hemo/homo) ʼman; human beingʼ (Originally etymologized by Petri Kallio (1998); the updated reconstruction by Mikko Heikkilä) Finland and Finn < North-Germ *finnaz < PGerm *feznaz < PIE *pesnos (cf. Lat penis) > Hittite pesnas ʼmanʼ (etymologized by Martin Huld in 1993) 26
27 The linguistic prehistory of Finland An Indo-European language (Northwest-Indo-European) first spread to Fennoscandia along with the Corded Ware Culture ca BC.* The same culture and language reached Scandinavia ca BC. A Uralic language (West-Uralic) spread to Fennoscandia along with the Netted Ware Culture and the Sejma- Turbino Transcultural Phenomenon ca BC. * However, the (Finland-)Swedish spoken in Finland in historical times is not the direct descendant of the Northwest-Indo-European language spoken in Fennoscandia. There is no linguistic continuity. The Swedish language was introduced in Finland ca AD. 27
28 The relative and absolute chronology of the proto-languages in question The terminus post quem for the disintegration of Proto- Indo-European is the invention of the wheel (technology) ca BC. Late Proto-Indo-European (excluding the Anatolian branch) & Proto-Uralic Pre-Proto-Aryan; Northwest-Indo-European (the Corded Ware Culture ca BC ) & Late Proto-Uralic Proto-Aryan; Northwest-Indo-European (> e.g. Germanic, Baltic, Slavic) & West-Uralic (> Finnic, Sami, Mordvinic) (the Netted Ware Culture & the Sejma-Turbino Transcultural Phenomenon ca BC ) Early Proto-Germanic (the Scandinavian Bronze Age Culture ca BC); Pre-Proto-Finnic & Pre-Proto-Sami 28
29 The prehistoric loanword strata in Finnic and Sami The Late Proto-Indo-Euro-pean loanwords to Proto-Uralic ca BC The Pre-Proto-Aryan loanwords to Late Proto-Uralic ca BC The Proto-Aryan & Northwest-Indo-European loanwords to West- Ura-lic (> Finnic, Sami, Mordvinic) ca BC The Early Proto-Germanic & Early Proto-Baltic loanwords to Pre- Proto-Finnic & Pre-Proto-Sami ( Early Proto-Finnic ) ca BC The Proto-Germanic & Proto-Baltic loanwords to Middle Proto- Finnic & Early Proto-Sami ca BC The Northwest-Germanic loanwords to Late Proto-Finnic & Middle Proto-Sami ca AD The Proto-Scandinavian loanwords to Late Proto-Finnic & Late Proto-Sami ca AD 29
30 Hypoteesini nykyisen Suomen alueen etno- ja asutushistoriasta Äänteellisesti vielä lähellä kantauralia ollut länsiuralilainen kieli levisi pronssikauden alussa (n ekr.) nykyisen Suomen valtion maantieteelliselle alueelle, jossa tuolloin puhuttiin ainakin vasarakirveskulttuurin mukana alueelle aiemmin levinnyttä varhaista indoeurooppa-laista kieltä (vrt. Kallio 2006, 2012). Kuriositeetti: vasarakirveskulttuuri levisi aiemmin nykyisen Suomen kuin Ruotsin alueelle (Carpelan & Parpola 2007:). Suomen van-himmat etymologioitavissa ja suhteellisesti ajoitettavissa olevat paikannimet ovat enimmäkseen indoeurooppalaisia nimilainoja. Vielä kivikautta eläneet vasarakirves-kulttuurin ihmiset sulautuivat jo pronssikautta eläneisiin uralilaisiin uudisasukkaisiin ennen Skandinavian pronssikauden (läntisen pronssi-)kulttuurin nousua. 30
31 Länsiuralilaisen kielen levitessä Suomeen kantasuomi ja kantasaame eivät olleet vielä eriytyneet omiksi kielikseen > suomen ja saamen kieltä esimuotoineen on puhuttu Suomessa yhtä kauan yhtäjaksoisesti; kantasuomea etupäässä rannikolla ja kantasaamelaisia (alkuperäisiä hämäläisiä) sisämaassa. Skandinaviasta on aikojen saatossa tullut useita germaanisia vaikutus- ja asutusaaltoja pääasiassa Suomen rannikoille (Kallio 2012): ainakin pronssikauden alussa ja lopulla, roomalaisen rauta-kauden alussa sekä ns. suomenruotsalaiset nykyisen Länsi-Suomen Ruotsiin liittä-misen yhteydessä.Kaikki ovat tuoneet muassaan myös vahvoja kielellisiä vaikutteita. 31
32 Kantasaamen (kantalapin) ekspansio Lappiin alkoi ajanlaskun taitteessa. Histo-riallisena aikana tunnettu saamen pohjoinen puhuma-alue saamelaistui saamelais-ten historiallisista asuma-alueista viimeiseksi.Kantasaamen puhuma-alue oli suurim- millaan noin 400 jkr., jolloin saamea puhuttiin jo Pohjoiskalotilla ja vielä etelässä Ete-lä-, Lounais-Suomi ja Järvi-Suomi mukaan luettuina (sekä idässä Laatokan ja Ääni-sen ympärillä). Nykyisten suomenruotsalaisten kielelliset esi-isät tulivat nykyisen Suomen alueelle rautakauden ja historiallisen ajan taitteesta (1100-luku jkr.) alkaen. 32
33 The relative and absolute chronology of the sound changes in question vural. */ï/ > */ë/ > /a/ i första stavelsen furfin. */ä-ä/ > /a-i/ furfin. the length shift */CaCi/ > /CooCi/, */CäCi/ > /CeeCi/ furgerm. keltiska lånord (ca 800 f.kr. >) urgerm. */ē 1 / > */ǣ/ (ca 750 f.kr.) furgerm. den germanska ljudskridningen (ca 700 f.kr. >) */pʰ, tʰ, kʰ/ > */ϕ, þ, χ/ (> surgerm. /f, þ, χ/h/), */bʰ, dʰ, gʰ/ > /ƀ, ð, ǥ/ */b, d, g/ > /p, t, k/ murfin. > /e a/ och /e : a/ (ca 675 f.kr.) furgerm. */ā/ > /ō/ (ca 650 f.kr.) urgerm. Verners lag (ca 625 f.kr.) urgerm. accentframflyttning (ca 575 f.kr.) (som följd upphör Verners lag att verka) > urgerm. */ǝ/ > /a/ i betonad stavelse och */ǝ/ > /Ø/ i obetonad stavelse 33
34urgerm. */e/ > /i/ i obetonad stavelse (ca 550 f.kr.) urgerm. */ǣ/ > nvgerm. /ā/ (ca 525 f.kr.) murfin. */γ,w,ŋ, j/ > /Ø/ -> murfin. /ā,ǟ,ǖ/ (ca 500 f.kr.) murfin. */i, i / > /e, e / i inljud i obetonad stavelse < murfin. > /i/ i inljud i efterstavelser genom */Vj/ >> /i/ och urgerm. Sievers lag (/lång stavelse+j/ > /lång stavelse+ij/) (ca 475 f.kr.) > murfin. */ji/ > /i/ urgerm. */χ/ > /h/ i uddljud < urgerm. äldre i-omljud och urgerm. */ei/ > /ī/ (ca 450 f.kr.) > surgerm. */ji/ > /i/ i obetonad position och urfin. vokalkombination /lång sluten vokal icke-sluten vokal/ 34
35urgerm. */enc/ > /inc/ (en analogisk utvidgning av föregående ljudövergång; sker tidigt i något nordgermanskt område men senare annanstans) ursa. */śc/ > /šc/ och */ć/ > /č/ (ca 400 f.kr.) > ursa.uppkomsten av stadieväxling murfin. sporadisk omana- lys i intervokalisk position */č/ > */t.š/ < murfin. */č/ > /t/ murfin. /ti/ > */ći/ (> /ci/) (ca 350 f.kr.) murfin. konsonantassimilationer: t.ex. */t.š/ > */š.š/, */kš/ > */šš/, */kt/ > /tt/ urgerm. *staknia > murfin. *sakńa (> fin. sakna > sauna) > san. suovdnji > surgerm. Lindemans lag */kn/ > /kk/, mätäs, tytär > murfin. uppkomsten av stadieväxling och ursa.de metafoniska ljudövergångarna i ursamiskans vokalskridning (=en omfattan-de serie av ljudövergångar > implikationer för längden) (ca 300 f.kr.) murfin. */ńś/ > */jś/ och */ńć/ > */jć/ murfin. de palataliserade konsonanternas depalatalisation: */ć(i)/ > /c(i)/, */(ń)ćć/ > */(n)cc/, */ś/ > /s/, */ń/ > /n/ (på 200-talet f.kr.) nord- och östurfin. /ai/ > /ei/ under vissa villkor murfin. */š, šš/ > /h/ (på 100-talet f.kr.) 35
36 ursa. */a/ > */o/ (> */ō/ > /uo/) framför andra stavelsens /a/ och */ɔ/ (analogisk utvidgning av de metafoniska ljudövergångarna; lite före tideräkningens början) urgerm. */Vnχ/ > /V:χ/ (ca tideräkningens början) nvgerm. a-omljud (t.a.q. 50 e.kr.) > nvgerm. /ō/ > /ū/ > /u/ i slutljud ngerm. /zn/ > /nn/ och /zd/ > /dd/ (t.a.q. 98 e.kr.) ( > sekundärt uppkommet */enc/ > /inc/ genom */ezn/ > /enn/ > /inn/; Fenni (98 e.kr.), Phinnoi (ca 150 e.kr.), jfr Ingviones (98 e.kr.); surfin. */z/ > /h/ i obetonad position surfin. och urnord. /h/ > ursa. /h/ (ca 100 e.kr.) surfin. /c(i)/ > /s(i)/ > surfin. */kt/ > /ht, tt/ och */pt/ > /ht, tt/ (ca 150 e.kr.) ursa. */ī/ > /i/ och */ū/ > /u/ (ca 250 e.kr.) > ursa. */ḙ/ > */ḙ / > ursa. */ḙ / > /e / (> /a/) och */o / > /o/ ( e.kr.) urnord. /aiχ/ > /āχ/ (ca 375 e.kr.) urnord. /air/ > /ār/ (ca 400 e.kr.) urnord. /eu/ > /iu/ framför andra vokaler än /i/ (ca 420 e.kr.) 36
37 urnord./z/ > /R/ i inljud (ca 440 e.kr.) urnord./ai/ > */æi/, /au/ > */ǫu/ och u-omljud samt första stadiet av urnord. i- omljud (ca 460 e.kr.) urnord. /z/ > /R/ i slutljud (ca 480 e.kr.) urnord. slutljudsskärpning samt urnord. /χt/ > /tt/ och /χs/ > /ks/ (ca 500 e. kr.) urnord. */ǫuχ/ > */ōχ/ (> /ō/) och */æiχ/ > */ēχ/ (> /ē/) (ca 525 e.kr.) > urnord. /χ/ > /Ø/ i inljud och slutljud (ca e.kr.) urnord. /j/ > /Ø/ och urnord. */æi/ > /ei/ (ca 550 e.kr.) sursa. > /V á#/ vuostá < surnord.synkope och apokope av obetonat /a/ (ca 600 e.kr.) urnord. brytning < surnord. /w/ > /Ø/ framför labialvokalerna (ca 650 e.kr.) urnord. *wullu > surnord. *ullu > sa.ullu och urnord.*wurtiz > surnord.*yrtiz > sa.urtse urnord. /R/ > /r/ efter dental konsonant (ca 675 e.kr.) 37
38 References Aikio, Ante 2012a: On Finnic long vowels, Samoyed vowel sequen-ces, and Proto-Uralic *x. In: Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (eds.), Per Urales ad Orientem: Iter polyphonicum multilingue: Festskrift tillägnad Juha Janhunen på hans sextioårsdag den 12 februari 2012, pp Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 264. Helsinki. Aikio, Ante 2012b: An essay on Saami ethnolinguistic prehistory. In: Riho Grünthal & Petri Kallio (eds.), A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 266, pp Hel-sinki. Carpelan, Christian; Parpola, Asko & Koskikallio, Petteri 2007: Early Contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and Archaeological Considerations. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 242.Helsinki.Fogelberg, Paul 1999: Pohjan poluilla. Suomalaisten juuret nykytutkimuksen mukaan. Bidrag till kännedom av Fin-lands natur och folk 153.Helsingfors. Grünthal, Riho & Kallio, Petri 2012: A Linguistic Map of Prehistoric Northern Europe. Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 266. Helsinki. 38
39 Heikkilä,Mikko 2011: Huomioita kantasaamen ajoittamisesta ja paikantamisesta sekä germaanisia etymologioita saamelais-suomalaisille sanoille. In: Virittäjä 115 pp Heikkilä, Mikko forthcoming: Bidrag till Fennoskandiens språkliga förhistoria i tid och rum. Doctoral dissertation. Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. In: Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 92 pp Helsinki. Häkkinen, Kaisa 2004: Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY. Kallio, Petri forthcoming: The Diversification of Proto-Finnic. In: Frog & Joonas Ahola (eds.), Defining and Contextualizing the Viking Age in Finland. Studia Fennica. Koivulehto, Jorma 2002: Contact with non-germanic languages II: Relations to the East. In: Oskar Bandle (ed.), The Nordic Languages. An International Handbook of the History of the North Germanic Languages I pp Berlin: Walter de Gruyter. 39
40 Koivulehto,Jorma 2003: Frühe Kontakte zwischen Uralisch und Indogermanisch im nordwestindogermanischen Raum. In: Alfred Bammesberger & Theo Vennemann (ed.), Languages in Prehistoric Europe, pp Heidelberg: Universitätsverlag Winter. Lavento, Mika 2001: Textile Ceramics in Finland and on the Karelian Isthmus. Nine Variations and Fugue on a Theme of C. F. Meinander. Ed. Torsten Edgren. Finska fornminnesföreningens tidskrift 109. Helsingfors. Lehtinen, Tapani 2007: Kielen vuosituhannet. Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen. Tietolipas 215. LÄGLOS = Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. A.D. Kylstra,Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra & Osmo Nikkilä Salo, Unto 2008:Ajan ammoisen oloista.Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Helsin-ki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. SPNK = Suomalainen paikannimikirja. Sirkka Paikkala (ed.). Karttakeskus & Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki SSA = Suomen sanojen alkuperä. Erkki Itkonen & Ulla-Maija Kulonen
https://docplayer.fi/29936447-Bedlan-2011-seminar-on-seili-sjalo-in-nauvo-nagu-mikko-heikkila.html
https://docplayer.fi/51411119-Seeming-irregularity-as-a-clue-to-the-origin-of-words.html
1 BEDLAN 2011 Seminar on Seili/Själö in Nauvo/Nagu Mikko Heikkilä 1
2 The Chronology of the Proto-Finnic and Proto-Samic Sound Changes, Finland s oldest Place-names and their Implications for Finlandʼs linguistic Prehistory 2
3 About me and my research I am a doctoral student at the university of Tampere in Finland. My main subject in the MA degree (June 2009) was Scandinavian lan-guages. I am interested in diachronic linguistics. My research mainly deals with the relative and absolute chronology of the Proto-Germanic, Proto-Scandinavian, Proto-Finnic and Proto-Samic sound changes. I also conduct research in etymology and onomastics. My study is interdisciplinary. The evidence arises from both language-internal and language-external reconstruction. Loanword study plays a major role. Archaeology, history and even geology are of importance, too. 3
4 The Relative and Absolute Chronology of Proto-Germanic, Proto-Finnic and Proto-Samic Sound Changes An Extract from my List of Chronology Swe söka < LPGerm *sōkijan < PGerm *sākejana < EPGerm *sāgejana -> EPF *šakitak > Fin hakea ʼseek, fetchʼ "
HM: Hewompaskaa: hakea tulee viron naaraamista tarkoittavasta sanasta, ja se tulee tietynlaista puutyökalua tarkoittavasta balttisanasta.
MH: 1) PGerm: Grimm s law (ca 700 BC) EPGerm *spaigā > PGerm *spaikā -> MPF *pajkka > Fin paikka ʼplaceʼ;
PGerm *χāfaz > EPF *kapa > MPF *kapa-ja(v) > kavio ʼhoofʼ, EPSa *kapa-ra > *kopạrạ (-> Fin kopara) > SaN guobir ʼcloven hoofʼ; "
HM: Hewompaskaa. Kavio on venäjäksi kopyto.
MH: " PGerm *lēǥā > PF *leeka > lieka ʼtetherʼ "
HM: HEWOWWITTUA!!! Lieka tulee sellaisenaan liettuan samaa tarkoittavasta sanasta! Likti (lieka, liko)!
MH: "2) PGerm: /ā/ > /ō/ (in all syllables) (ca 650 BC) *lēǥō -> *leeko > lieko ʼsnagʼ; "
*χennōn -> kenno ʼhoneycombʼ 4 "
HM: Paskaa. Kaikki.
MH: " 5 The List Continues 3) NwGerm: /ē/ > /ǣ/ (in a stressed syllable) *wǣsejana -> *väsütäk > väsyä ~ viessat ʼto get tiredʼ;
*wǣχaz -> *väšä > vähä ʼlittleʼ ~ vássit
4) NwGerm:/ǣ/ > /ā/ (in a stressed syllable) PGerm /Tj/-> PF /ćć/ > Fin /ts/: NwGerm *gātjana -> MPF *kaććatak > Fin katsoa ʼlook at/afterʼ;
*spāða -> paasi : paaden; "
HM: Hewompaskaa. Paasi taipuu vanhalla kaavalla eikä voi olle siis kermaania.
MH: *lāǥō -> laho ʼrottenʼ;
HM: Laho tulee slaavisanasta plohoi, liettuan blogas = huono, > paha, > laho.
MH:*wētjā >> *wātjō -> *vaććo > vuohčču ʼnarrow wet bogʼ-> Vuotso
5) MPF: /i/ > /e/ (in an unstressed syllable wordmedially)
6) MPF: > /i/ (in an unstressed syllable word-medially) 5
6 The List Continues 7) PGerm /Tj/ -> PF /ćći/ > Fin /tsi/: PGerm *enþijan -> MPF *eććitäk > Fin etsiä ʼto seek, fetchʼ; "
HM: Paskaa. Etsiä on omaperäinen
MH: " PBalt *gardinjas -> MPF *kartina > Fin karsina ʼcribʼ;
PGerm *menþingō -> Fin menninkäinen "
HM: Paskaa. Menninkäinen tarkoittaa "menneen henkeä".
MH: " 8) LPGerm /Tj/ -> /ti/ > Fin /si/ PGerm *χarðijan -> MPF *kärtitäk (-> SaN gierdat) > Fin kärsiä ʼto sufferʼ "
Hewompaskaa: Kärsiä tulee liettuasta lähes sellaisenaan: keršti on kostaa, kerštis (keršia, keršė) = kostautua. Tulee lähes suoraan kantaindoeuroopasta, jossa tämä on johdannainen verbistä kwer- = lyödä (kirveellä ym työ- tai sotalakulla, ei piiskalla eikä myöskään halolla päittäin törkkäämällä).
" 9) Psa: the metaphonical part of the Proto-Sami vowel shift (= The vowel in the second syllable affects the vowel in the first syllable (cf. umlaut).) *χrengaz -> rengas riekkis ʼring, wheelʼ (unetymological vowel combination); *heuja -> *_evjë > jievja ʼwhite reindeerʼ 6
7 The List Continues 10) PGerm: /enc/ > /inc/ *slingōn -> linko ʼslingʼ; *sakō -> sakko ʼa fineʼ 11) NwGerm: /ō/ > /ū/ > /u/ (ca 50 AD) PGerm *guljō > NwGerm / EPScand *gulju -> Fin kulju ʼwatery pitʼ 12) NwGerm: i-umlaut (ca 500 AD) *hairizō > *hārirō > OLG hēriro > OLG herro -> OSwe herra -> Fin herra 7
8 Some Place-names of Sami Origin in the South-western Finland according to Ante Aikio and Mikko Heikkilä 8
9 Pohjakartta Maanmittauslaitos lupanro 051/MML/11 9
10 The Toponyms Piksmäki and Piiksvuori Ante Aikio etymologized the place-names in question in 2003 and in the same year Jorma Koivulehto posited an ety-mology for the common noun biksa which lies behind the proper names.The present speaker dates the toponyms in an article which will be published soon.The phonemic shape of the names are very probative. > The naming can be dated surprisingly exactly. PScand: /eu/ > /iu/ before any other second syllable vowel than /i/ (ca 425 AD) ON bjórr ʼövre trekantig del av gavelväggen på ett hus = oberer dreieckiger Teil der Giebelwand eines Hausesʼ < PScand *biuzaz -> PSa *pivsasḙ > Sa biksa: bivssa ʼbrest bone of a bird; keel in the fore of a boatʼ-> Fin Piksmäki, Piiksvuori, piiksi ʼbrest bone of a birdʼ (NB **baksa, **bakra, **bikra) PScand: /z/ > /R/ (ca 450 AD) (e.g. napakaira, arina, raura) 10
11 The Age of these Toponyms Thus, the terminus post quem for the borrowing of the noun from Proto-Scandinavian to Proto-Sami is ca 425 AD. The conclusion: There were Sami people living near Turku as late as in the 5 th century AD.A curiosi- ty: The phonemic shapes of the words biksa and Piksmäki prove that the Western Proto-Sami sound change /vs/ > /ks/ had already taken place in the Sami idiom spoken near Turku. Otherwise Piksmäki would have become **Piusmäki. The same sound change is also proved by the place-names Ruoksvuori and Ruoksmäki. 11
12 More consequences The conclusion is that the diversification of Proto-Sami started in Southern Finland, as Jaakko Häkkinen (2010b) has newly proposed. In his doctoral thesis, Ante Aikio (2009) partly withdrew his previous statement (2003) that the distribution of Sami toponyms does include Southwestern Finland. Was it for safetyʼs sake? In my opinion, Aikio would not have had any reason to back because all Sami toponyms in the region have not even been marked on the chart above. 12
13 On Finland s Oldest (Datable) Place-names Suomi, Häme, Kymi (and Kemi), Ähtäri, Roine, Sarsa, Akaa, Eura, Vanaja etc. In Estonia: Virumaa = Viro, Narva Let us a little later take a closer scrutiny of the place-names Ähtäri (Etseri, Ähtävä, Edsevö) and Sarsa. 13
14 Some Examples of very old Place-names and their Etymologies Fin Suomi / suomalainen <- LPF *Soomi/soomalainen < EPF *ćoma <- NwIE *ǵhṃōn >> Got guma (cf. Lat hemo/homo) ʼman; human beingʼ "
HM: Hewowwittua. Suomi on kuuria.
" Fin Kymi : Kymen < *Kümi/kümi <- EPGerm *gʷēmjas > PGerm *kʷēmijaz > ON kvæmr, OHG biquāmi ʼsuitableʼ (The common Germanic verb come (Got qiman, Swe komma) is a cognate.)
HM: Perussia: Kymis: (Vaate)nahasjoki
MH: Fin Eura < PF *Etra <- EPGerm *ēþrā > NwGerm *āþrō > Germ. Ader (Oder), Swe Ådran, åder, ådra ʼartery; passageʼ "
HM: Sana voi tulla udeasta aivan tasavertaisesta vaihtoehdosta, esimerkiksi vaikka liettua Edra = Ruokajoki, Saalisjoki. Näistä voi päätellä satunnaista paremmin vain muiden nimien perusteella.
MH:"Fin Roine < *Roiniš <- Pre-Germ *kroinis > PGerm *χrainiz > ON hreinn ʼcleanʼ, OHG hreini ʼcleanʼ (NB The water in the lake Roine is even nowadays clear and clean.) 14 "
HM: Ihan samaa kuin edellisestä.
" Arkkis: Vanaja on ymmärretty merkitsevän erityisesti sitä järveä, Vanajavettä. Se liittyy lisäksi muidenkin balttinimisten järvien ketjuun, siitä ylöspäin on Mallasvesi (balt.), sitten on Roine, joka on näitä äärimmäisen harvinaisia aspiraatioloppuisia paikannimiä (-oi- ei ole kuitenkaan balttilainen diftongi, paitsi vsk:ssa!), Pälkänevesi ("pelkinė" olisi "soinen"), Längelmävesi jne.
Jaska: Petri Kallion äänteenmuutosanalyysi osoittaa, ettei diftogi "-oi-" suinkaan estä sanaa olemasta balttilaina, kuten sanasta "avinas" > "(u)ovinas" > "oinas", ja muistakin, tiedetäänkin.
Kirjainten o ja i väliset v:t, d/б:t ja j:t ovat nimenomaan pudonneet tarpeettomina välistä, niin balttilainoista kuin muistakin.
Arkkis: Tämä avaakin suoranaisen paletin mahdollisia balttietymologioita sanalla Roine; yhdet ovat mieleisiä matkailuväelle, toiset sotahistorian harrastajille, kolmannet elinkeinoväelle jne.
Aloitetaan ensin mainituista (ja lopetetaan siiten siihen seuraavaan):
1. Liett."Rojinė" (jūra = meri,upė = joki,Baltian pieniä järviä tarkoitava "ežeris" ei käy, koska se on maskuliini) > "Roine" (ja asianmukaisesti aspiraatiolla kuten Häme!) = *Rójine = "Paratiisijärvi"!
Tämä etymologia ei ole luotettava (mutta muuten kyllä hyvä): liettuan sana "rojus" = "paratiisi" on ilmeisestikin erikoislaina (venäjästä ja sitä kautta arabiasta) ... (Jos tuo olisi lainattu venäjästä, se ei olisi "Roine" vaan "Raiski".)
2. "Rauti (rauna,rovė") > *Rovinė > Roine (samoin kuin "avinas"ista on tullut "oinas")
Sanalla "rauti" on leegio merkityksiä mm. repiä (erityisesti ruohoa), kiskoa, nyhtää, perata, raivata (maata, metsää, järveä), rikkoa, katkaista, riuhtoa, reuhtoa (huom!), kiristää (esiin), kiskoa, nyhtää pellavaa (jota varmasti liotettiinkin järvessä, jos siitä oli kysymys...)
Refleksiivisenä "rautis" on lisää merkityksiä, mm. revetä, irrota, päästä karkuun, riistäytyä (vesi, tuli ym.), riuhtoa, tempoa, rimpuilla.
Noista voi valita, esimerkiksi Perkuujärvi, Karkujärvi, Nyhtämäjärvi jne. (Likojärviä löytyykin vesistöstä useita).
3. Yhtä mahdollinen kuin edellinen on johdos verbistä
"krauti (krauna, krove)" > krovine > *kroine > Roine, (kuten edellä sekä kuten "krantas" > "ranta")
"Krauti" = mm. latoa, pinota, kasata, yhdistää, koota yhteen, kaataa puita, kuormata, kuormittaa, panostaa, ladata, punoa, kiertää (köyttä, palmikkoa), venyttää, vanuttaa, kiemurrella, kihartaa
Refleksiivisenä "krautis" = mm. ottaa tehdäkseen jtk., kaatua, kiemurtaa / luikertaa (mm. joki), venyä, vanua,kokoontua (esim.sakka tai liete). (Varsinainen "Luikerojärvi" olisi Sarsan muinasimuistoalueen Mallasveden ja Roineen entinen yhdyssalmi / joki, jossa on myös kalankasvatusallas kalasääskille.)
Mutta miksei voisi olla Kuormausjärvikin... Sieltä on lyhyt matka moneen suuntaan...)
4. Muunnossääntöjen mukaan kelpaa edelleen moittettomasti ilman ainuttakaan lisäarvausta esimerkiksi kantabalttia koskien
"Kraujinė" = "verinen" > *Krovine > Roine, "Verinenjärvi"!
5. Sitten on vielä pari, joissa kuitenkin täytyy olettaa kantabalttiin nykyisen tavallisen s:n tilalle š :
Verbistä
"rausti (rausia, rausė)" = kaivaa, penkoa, rouhia, louhia, erityisesti jos vanhempi muoto olisikin "raušti", voisi tulla
raušinė > rouhine > *Rovine > Roine = "Rouhimajärvi"..
Tähä liittyy samaa taustaa oleva sana
"rausti (rausta, raudo)" = (alkaa) rusehtaa, punert/aa/ua, josta tulee "raudonas" = "punainen" (vasarakirveeksi f. *raudainen, jotvingiksi raudainan.
Tuon d:n paikalla olisi varhainkantasuomessa sellainen б-äänne, joka myös katoaa o:n ja I:n välistä, joten tästä tulisi adjektiivina
raudinė > *Róvine > Roine.
Tuo "rouhiminen" tarkoittaisi itse asiassa sitä järvimalmin keruuta. Mutta sitä minä en tiedä, onko sellaista Roineessa ainakaan kerättäväksi!
Mutta tuosta kombinaatiota tulisi "Rautajärvi",kun vain mentäisiin muodoissa taakse- päin, jos nimi tuosta nipusta seuraisi! Rautahan se on mikä punertaa, jos esimerkiksi vesi punertaa.
6. Edelleen kelpaisi tuolla myös verbi
"prausti (prausia, prause)" = pestä
praušine > prouhine > *Rovine > Roine, "Pesujärvi".
On vielä yksi mahdollinen lainautumislinja, ja se on sikäli mielenkiintoinen, että siinä liettualaisessa sanassa esiintyy g, joka on kantasuomessa ollut ilmeisestikin η.
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_kallio.pdf
Tällainen sana oli "rogės" (mon.) = "reki"
Yksikkömuotoinen sana olisi "rogė", ja siitä adjektiivi "roginė", josta g:n häivyttävällä vanhalla kaavalla tulisi Roine.
Eli saadaan vielä kandidaatti "Rekijärvi" Roineen mahdolliseksi merkitykseksi. "
MH: " 15The Case Ähtäri The Finnish lake name Ähtäri can be derived from the pre-form of the modern Sami verb ahcit ʼto rise of waterʼ as follows:Ähtäri < EFin (*)Ätsä- järvi <- LPSa *Ëccējāvrē < EPSa *Ičäjärvä The flooding lake < EPF *ičätäk ʼto rise; geminateʼ > Fin itää ʼto geminateʼ -> Sa ihtit ʼto rise; geminateʼ. (This etymology has been taken from Suomalainen paikannimikirja (2007: 528), but the date of the name-giving is mine.) The natural historical motivation of the name is following: Ähtäri is the uppermost lake in its water system. In prehistoric times the lake Ähtäri emptied into the Gulf of Bothnia along the river Ähtävänjoki, which linguistically belongs toge-ther with Ähtäri. The watershed lay previously to the south of the lake, but because of the faster isostatic uplift to the north of Ähtäri than to the south of the lake the wa-tershed shifted to the north of the lake. A new outlet emerged from Ähtäri to the Ko-kemäenjoki water system. This shift happened in the form of a natural catastrophe when the lake flooded over the watershed. 15 "
Wanhaa keskustelua:
Lainaan edellistä viestiäni ja merkitsen siitä olennaiset kohdat:Esigermaani siis on kantagermaania edeltävä kielimuoto. Esisuomi on siis kantasuomea edeltävä kielimuoto.
Miksi suomen kirjakieli ja Suomen valtio vaikuttavat esisuomeen, mutta ei kantasuomeen??”Eli esisuomesta ja esisaksasta ei voida puhua, koska kielet nimeltä suomi ja saksa ovat keinotekoisia kattokäsitteitä lähisukuisille murteille (vastaavasti itämerensuomalaisille ja länsigermaanisille murteille). Esisuomesta voitaisiin puhua vain jos suomi polveutuisi yhdestä ainoasta itämerensuomalaisesta muinaismurteesta. Esikantasuomesta ja esigermaanista sen sijaan voidaan puhua, niihin eivät vaikuta kirjakielet.”
Sitä aiemmassa viestissäni kirjoitin:
"Toki aivan kuten voidaan puhua esigermaanista ja esisaamesta, voidaan puhua itämerensuomalaista kielihaaraa edeltävästä uralilaisesta esimurteesta: esi-itämerensuomi tai esikantasuomi sopivat tämän nimeksi, muttei missään nimessä esisuomi."
Jos et vieläkään ymmärrä, vika taitaa olla vastaanottimessa. Viritä testikuva uudestaan tai ota yhteyttä valtuutettuun vastaanotinhuoltoon.
Eikös se Eura tolkattu joeksi jos oikein muistan?
Ruotsalaisilla on toinen selitys: myrkky!
Kumpaa uskoisi; Koivulehtoa vai sveduja?
Sekoitat ilmeisesti kaksi eri sanuetta. Vai onko joku väittänyt Eura-nimen tulevan myrkystä? Ja jos noista pitää valita, niin kyllä joennimet, jotka on muodostettu ’vesisuonta’ merkitsevästä sanasta ovat uskottavampia kuin ’myrkystä’ muodostetut.Vaikka tutkimuksiin otettuja ei ole edes testattu? Ja lähes kaikki ei riitä: jos osa suomalaisista I1:istä on muuta tyyppiä, kuilu näiden ja muiden välillä vain syvenee uuden markkerin myötä.Eipä juuri lisäisi, koska lähes kaikki suomalaiset kuuluvat samaan 439-tyyppiin.Aivan, mutta se vie sinut samalla kauemmas niistä 25 %:sta, joilla arvo on muu. Nyt oli kyse suomalaisten I1:stä, ei pelkästä I1d-Bothniasta. Suomalaisten I1 näyttää siis entistä todennäköisemmin olevan eri reittejä eri aikoina tänne tullut, kun vain osa siitä saadaan tarkemmassakin resoluutiossa yhteen nippuun – osa nimittäin jää samalla ulkopuolelle ja jälleen yhtä markkeria kauemmas.Noin 75% suomalaisten I1:stä on juuri tuota kyseistä ryhmää. Itselläni tuo DYS439-markkeri ainakin lähentää sitä, koska minulla on varsin harvinainen (ja näin ollen todennäköisesti varsin nuori mutaatio) DYS388=15 (yleensä 14), joita en ole I1d-Bothnian joukossa nähnyt kuin kahdella muulla. Eli noilla Lappalaisen käyttämillä markkereilla minulla olisi 8/10 (80%) osuma useimpien muiden I1d-Bothnioiden joukossa ja markkerin DYS439 kanssa 9/11 (81,2%) osuma. Yhden markkerin lisääminen siis tuo minut lähemmäs muita I1d-Bothnioita.Tämä siis tarkoittaa, että aikahaarukka supistuu sitä tarkemmaksi, mitä tarkempi resoluutio on kyseessä. Mihin tämä liittyy? Mitä enemmän markkereja tutkitaan, sitä enemmän erilaisia haplotyyppejä ilmenee ja sitä vähemmän on tarkkoja vastaavuuksia.Esimerkiksi 8/10 osuman viimeisen yhteisen esi-isän varmuusrajat ja mediaani ovat:5% 9 sukupolvea (noin 270 vuotta)
50% 75 sukupolvea (noin 2250 vuotta)
95% 177 sukupolvea (noin 5310 vuotta)67 markkerilla 80% vastaavuus tarkoittaisi 54/67 osumaa, jolle varmuusrajat ja mediaani ovat:
5% 21 sukupolvea (noin 630 vuotta)
50% 34 sukupolvea (noin 1020 vuotta)
95% 51 sukupolvea (noin 1530 vuotta)Tulkitsit väärin: tuossa sanotaan vain, että migraation ja ajautumisen suhteellinen tärkeys on vaikea arvioida tapauskohtaisesti. Ne on kuitenkin helppo erottaa toisistaan, kuten seuraavan sivun 13 taulukosta näet: migraatio vähentää populaatioiden välistä ja lisää populaation sisäistä variaatiota, ajautumisessa käy täsmälleen päinvastoin.Ainakaan Tuuli Lappalainen ei väitöskirjassaan ole niin varma, että ajautuminen voidaan helposti erottaa migraatioista, mutta ehkä sinä oletkin parempi geneetikko:
”The relative importance of migration and drift is often difficult to determine: two population pairs may show different genetic distances despite the same time of split from an ancestral population if the extent of migration is different.”No tuo lause nyt on vähän kierosti sanottu. Ts. geneettinen ero riippuu migraatioajasta ja tavasta, vaikka molemmat populaatiot ovat alkuaan samasta kantapopulaatiuosta.Se on kieltämättä mutkikkaan kuuloinen virke. Siinä puhutaan kahdesta väestöparista, eli jos väestöt A ja B ovat eriytyneet samaan aikaan kuin väestöt X ja Z, niin A:n ja B:n välinen geneettinen ero voi olla suurempi tai pienempi kuin X:n ja Z:n välinen geneettinen ero. Lappalainen siis tähdentää tuossa esimerkissä migraation vaikutusta väestöjen geneettiseen eriytymiseen, ja sitä, että geneettisen eriytymisen nopeus ei ole mikään universaali vakio.SSA:n mukaan juutti-nimitys on lainattu ruotsista, missä se on tunnettu halventavana nimityksenä muinaisruotsista nykyruotsiin, samoin norjassa – eli ilmeisesti jo viikinkiajalla mutta selvästi jo saagojen kirjoituskaudella. Sillä näyttäisi viitatun jyllantilaisiin eli juutinmaalaisiin (nimitykset ovat alkuaan sama) erotukseksi muista tanskalaisista, joita esim. Etelä-Ruotsissa tai saarilla asui.
Mitään muuta "esigermaania" ei ole ollut olemassa kuin kantaindoeurooppa (PIE). Näiden kielimuotojen välissä ei ole ollut muita kieliä. Kantaindoeuroopan ja kantagermaanin välillä vallitsevat Grimmin äännelait. Sellainen indoeurooppalainen sana, jossa ei ole (ainakin ollut) näitä muunnoksia, ei ole germaania ollenkaan.'
En väitä. Satemisaatio on kiistatta tapahtunut baltoslaavissa, mutta muutoksen tulos rekonstruoidaan vielä pidemmälle menneeksi (*k’ > *ś tai *š) kuin arjassa (missä *k’ > *c’ [= ts’]). Sitä pidetään alueellisesti levinneenä piirteenä.En ole tuota ehtinytkään vielä lukea, enkä muutamaan päivään ehdikään, mutta vaikuttaa siltä kuin väittäisit esibaltin ja sanskritin kehittyneen vielä aikansa IE-kantakielestä samaan suuntaan.Ilmankos kaikille sanoille ei ole edes esitetty balttiselitystä, vain sanoille kauna ja velka, mutta SSA ei pidä niitäkään uskottavina.Siten että ne liittyvät omiin pääverbeihinsä, jotka merkitsevät "sitoa naruun" (liekti), "laahata perässään" (vilkti), "kaivaa"(kasti) ja "taistella" (kauti(s)) ILMAN ÄÄNTEENMUUNNOKSIA (liettuasta JA konstruoidusta kuurista) samoin kuin "sauna" täysin lainmukaisella äänteenmuutoksella balttikielten sisäisten sääntöjen mukaan konstruoituun kuurin verbiin "dzauti" (liett. džiauti"), joka tarkoittaa kuivattavaksi tai kummennettavaksi ripustamista.
(Suomen sanoja "lieka", "kasa", "kauna" ja "velka" EIVÄT SIIS OLE LIETTUAN SANOJA ainakaan aivan tuollaisennan!)Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lainasanatutkimuksessa pitäisi pystyä osoittamaan yksi todellinen lähtömuoto, josta sana olisi voitu lainata. Ei ole mitään todisteita siitä, että kantasuomalaiset olisivat hallinneet baltin taivutusopin, indoeurooppalaisen vartalovaihtelun ja balttilaisten kielten väliset äännesuhteet, joten abstraktioilla ei voi pelata. Jos baltissa ei ole tasan sellaista asua, joka vastaa suomen sanaa (myös merkitykseltään!), ei lainaselitystä hyväksytä.
Miten on mahdollista, ettet ymmärrä? Esitetty itämerensuomalaisten kielten edustus voi palautua ainoastaan asuun *sakna, ei asuun *sauna. Nimittäin länsisuomessa on tapahtunut tavunloppuisen *k:n vokaaliutuminen, mutta missään ei ole tapahtunut muutosta *au > *ak!MISTÄ TIEDÄT että kantasuomessa olisi ollut "sakna", kun on jonkin verran sellaisiakin merkkejä, että huomattavasti myöhempinä aikoina olisi ollut murteissa "tsauna", jopa Ruotsissa, vieläpä Siperissakin?Ei ole tarvetta: yksi lainautuminen riittää, kun se on ollut *sakna-asuinen.Ai tästä se piiputtaa. Sitten on mahdollista kahta tietä lainautuminenEsitä yksi balttilainen lähtöasu ja -merkitys kullekin.Ja nuo punatut voivat olla myös balteilta, ja todennäköisimmin ovatkin juuri sieltä...Kantagermaanin osalta viimeistään jonkin verran ennen ajanlaskun alkua.Ja minä ajanjaksona?AI MITÄ nyt oikein on "järkkynyt"?Vuosituhannen alusta lähtien tehtyjen kosteusmittausten mukaan jatkuvuusteorian (jossa Suomen ”suomalaistuminen” yhdistetään kampakeramiikkaan) perustukset ovat lahot ja rakennelma romahtaa tuota pikaa.
HEWOWWITTUA "ROMAHTAA" YHTÄÄN MITÄÄN MUUTA KUIN JASKAN "PAUHUU" HÄKKISEN HAISTAPASKANTIEDE!!!
En ole tuota ehtinytkään vielä lukea, enkä muutamaan päivään ehdikään, mutta vaikuttaa siltä kuin väittäisit esibaltin ja sanskritin kehittyneen vielä aikansa IE-kantakielestä samaan suuntaan.En väitä. Satemisaatio on kiistatta tapahtunut baltoslaavissa, mutta muutoksen tulos rekonstruoidaan vielä pidemmälle menneeksi (*k’ > *ś tai *š) kuin arjassa (missä *k’ > *c’ [= ts’]). Sitä pidetään alueellisesti levinneenä piirteenä.
Nyt en ymmärtänyt, mikä tuossa on sen arjan rooli: onko sekin eronnut myöhemmin baltoslaavista (mikä palaisi taas satem-kentum-teoriaan, vain uusila nimillä) , vai onko siellä tapahtunut jokin "ikioma satemisaatio"?
Siten että ne liittyvät omiin pääverbeihinsä, jotka merkitsevät "sitoa naruun" (liekti), "laahata perässään" (vilkti), "kaivaa" (kasti) ja "taistella" (kauti(s)) ILMAN ÄÄNTEENMUUNNOKSIA (liettuasta JA konstruoidusta kuurista) samoin kuin "sauna" täysin lainmukaisella äänteenmuutoksella balttikielten sisäisten sääntöjen mukaan konstruoituun kuurin verbiin "dzauti" (liett. džiauti"), joka tarkoittaa kuivattavaksi tai kummennettavaksi ripustamista.(Suomen sanoja "lieka", "kasa", "kauna" ja "velka" EIVÄT SIIS OLE LIETTUAN SANOJA ainakaan aivan tuollaisennan!)
Ilmankos kaikille sanoille ei ole edes esitetty balttiselitystä, vain sanoille kauna ja velka, mutta SSA ei pidä niitäkään uskottavina.
Se on SSA:n mielipide. Minulle teknisen mekaniikan koulutuksen omaavana, joka en tee tiedebisnestä, sana "uskottavuus" on yhtä tyhjän kanssa, ja sana 'totuus' kaikki kaikessa (tieteessä, ei välttämättä muualla, jos eivät muutkaan sille mitään arvoa anna; ja tieteen käsitehän se onkin).
Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lainasanatutkimuksessa pitäisi pystyä osoittamaan yksi todellinen lähtömuoto, josta sana olisi voitu lainata.Olen osoittanut.
Ei ole mitään todisteita siitä, että kantasuomalaiset olisivat hallinneet baltin taivutusopin,En ole väittänytkään...
indoeurooppalaisen vartalovaihtelun ja balttilaisten kielten väliset äännesuhteet, joten abstraktioilla ei voi pelata.En ole pelannutkaan. Se olet itse asiassa sinä, joka nyt vaadit sellaista. (En täysin tarkaan tiedä, MITÄ vaadit, mutta kuitenkin jotakin vastaavuutta nienomaan kieliopillisten muotojen kesken. Ja sehän on aina eri kielten kesken VAIN "PISTEMÄISESTI" MAHDOLLISTA, koska muuten täytyisi kopioida KOKO TAIVUTUSKIN ja niin ei yleensä tehdä (paitsi englannissa joskus).
Jos baltissa ei ole tasan sellaista asua, joka vastaa suomen sanaa (myös merkitykseltään!), ei lainaselitystä hyväksytä.Tämä on kieliteteellinen uusi "Jaskan sääntö", jota minä en tunnusta, koska merkitystä määrää aina myös tarve lainaajapäässä. Lainat eivät noudata "Jaskan sääntöä". Pitää olla merkitysYHTEYS mutta ei ole tarvetta "isomorfiselle vastaavuudelle".
Sanat voivat lisäksi lainautua mistä yksikön ja monikon kieliopilisesta muodosta tahansa (koska niitä muotoja käytetään eri tarkoituksiin, ja liettuasta suomeen esimerkiksi on lainautunut kaikenlaista MONIKON GENETTIVISTÄ (pääte -ų, pitkä, ennen nasaali u), koska se on oletusarvoinen muoto yhdyssanojen muodostamisessa; "šaltų kapas" = jääsäilytyskuoppa > "*haltu" > hallussa = jonkun vallassa, omaisuutta. Sellaisia käytettiin vielä 50-luvulla joskus; sen sai hyvässä paikassa pysymään koko kesän jäässä. (Minä löysin kerran Tampereen Pirunlinnan "kaivoksi" arkeologiassa mainitun montun pohjalta paria päivää ennen Juhannusta jäätä, vaikka se kuoppa oli auki. Ja heitin sillä jääsohjolla vielä paria akateemista naista (että muistetaan), jotka voivat todistaa että en valehtele. Kyllä "kaivon" pitää olla JOULUNAKIN SULA eikä Juhannuksenakin jäässä!)
MISTÄ TIEDÄT että kantasuomessa olisi ollut "sakna", kun on jonkin verran sellaisiakin merkkejä, että huomattavasti myöhempinä aikoina olisi ollut murteissa "tsauna", jopa Ruotsissa, vieläpä Siperissakin?Miten on mahdollista, ettet ymmärrä? Esitetty itämerensuomalaisten kielten edustus voi palautua ainoastaan asuun *sakna, ei asuun *sauna.
Väitäkö siis myös mm. että:
"Rauta" on ollut baltiksi "rakta(s)"?
(Saatoit osua muuten naulankantaan, sillä liettuan
"raktas" = avain, (mikä tahansa) pieni (tai sellaisen tapaan käytettävä, kuten jakovain) metallityökalu!
Onnittelen! Minä EN tuota keksinyt, vaikka tiesinkin "kaklan"!
Meinaatko, että "hauta" (muistattehan hautoa/hautoa "žaut...") olisi ollut "hakta";
että "au(h)rinko" olisi ollut "ak(ṥ)ringas", gen. "-o")?
että "aura" (henkäys) olisi ollut "akra"?
Että kauppa, kaupita (savo) = "kaupti",...(voi olla myös) tavaran ominaisuus, että se "kaapittee" hyvin tai huonosti..., olisi ollut "kakpita"?
Aivan mahdotonta olisi että "ṥaukti" = olisi ollut "hakkkua" (koira)...
Eli suomen baltista lainautunut "-au-" on VOINUT olla lähtökielessä "-ak-", mutta myös muuta, kuten juuri "-au-".
Nimittäin länsisuomessa on tapahtunut tavunloppuisen *k:n vokaaliutuminen, mutta missään ei ole tapahtunut muutosta *au > *ak!"Sakna" voi olla taas muuta kautta. sanon kohta, että mm. mitä. Mutta sekin on tarkoittanut, ja voi tarkoittaa vieläkin, "kuivaamoa".
Ai tästä se piiputtaa. Sitten on mahdollista kahta tietä lainautuminenEi ole tarvetta: yksi lainautuminen riittää, kun se on ollut *sakna-asuinen.
Katsotaanpas, mitä ennen on pohdittu (siksi minä juuri kirjoitan niin paljon nettiin...):
post1036345.html?hilit=hiutua#p1036345
" "Liaukà" ja "briaunà", joissa on lyhyt painokas tavu lopussa, kuulostavat kuin "leuka" siten painotettuna kuin suomalainen korjaisi, että se on tosiaan leukà (eikä esimerkiksi "leuku"). L on liudentunut (i on tässä pehmennysmerkki) ja "e" on tässä yhtä kuin sellaisen perään kielen asentoa yhtään muuttamatta äännetty "a".
Sanasta "liauka" seuraa ilmeisesti venäjän "ljuk" = luukku (ja tämä taas siitä!) ja sanasta "briauna" seurannee venäjän "brevnó", joka tarkoittaa (lautan ym.) järeää (reuna)hirttä, parrua.
Sen sijaan "džiáuti (džiáuna, džióvė)" nousevalla painolla etutavussa on monin tavoin eri asemassa, sen lisäksi että se kuulostaa suomalaisen korvaan "džäõna", vähän kuin savolainen sanoisi "leveästi", että "jäõnä" (jäynä) viron õ:llä.
Tämä sana on osaa laajaa yhteen liittyvää baltti- ja slaavikielten sanajoukkoa, jossa tuossa alussa voi esiintyä konsonanttiryhmänä s- , dži- (i on pehmennysmerkki), SITÄ VÄLILTÄ ainakin š- , ž - , ṥ- ja tṥ- :
liett. "sausas" = kuiva, joskus myös jäinen, "sausis" = tammikuu.
Jotvingissa on pelkkää s:ää
http://www.suduva.com/virdainas/
dry sausas
dry (Inf.) sausint
dry (adv.) sausaiSitä on myös latviassa ja preussissa: "sāuss" (ā pitkä, u eri tavussa) = kuiva.
"Kuivata" on latviaksi "žavet".
Tuo "džiauti" oli siis "asettaa, ripustaa kuivamaan"
Varsinainen "kuivata" eli siis tuon latvian verbin "žavet" käännös on
"džióvinti (džióvina, džióvino)".
"Džiūti (džiūsta, džiūvo)" = kuivaa, kuihtua, jähmettyä, hyytyä,
jossa nousevapainoinen pitkä ū on oikein tosipitkä ja kuulosta alusta y:ltä. (Ja sinä kun väitit, ettei kuivamisella ja hyytymisellä voi olla tekemistä keskenään, mutta ehkä noin on vain arktisissa kielissä...)
Tästä tulee aivan ilmeisesti myös suomalainen "hyy", "hyytyä", ja se on tarkoittanut veren hyytymistä.
Venäjältä tähän liitty "suhoi" = kuiva, "sušit'(sja)/sohnut'(sja)" = kuiva(t)a, "tšahnut" = kuihtua, "hiutua" (Kuusisen-Ollikaisen mukaan), surkastua, riutua, kitua
Tuo sauna / kuivauskoppi tuossa nyt on etymologiana epävarmimmasta päästä, mutta "sa mun sanoneen, että siihen sekin liittyy".
Mitä tulee tuohon "šauti" = ampua-sanaan tulee, se tarkoittaa myös pakottamista (esimerkiksi johonkin paikkaan tai rooliin) ja mm. kasvien istuttamista (joskin "sodinti" on tavallisempi). Alkuperäisimmässä muodossa skiauti se tarkoittaa varttamista ja ymppäämistä.
"Sauna"-sanalla on suomessa toinenkin merkitys, kuten ilmauksissa "selkäsauna" tai "opin sauna": se tarkoitta "läpäistävää koettelemusta". Mutta tämänhän ei tarvitse liittyä ṥauti-verbiin.
Että siis "hyytyä" ja "sauna" olisivat samaa alkuperää, joka tarkoittaisi kuivamista. "
"Džiáuti":n ja "džiūti":n venäläisenä käännöksenä esiintyy (poikkeuksellisesti englantilaisittain transkriboituna, että venäläinen h erottuu suomalaisesta) verbi " "chakhnut", joka on samaa kantaa.
Vaikka se näistä merkityksistä nykyään tarkoittaakin lähinnä kasvien kuiva/tu/mi/sta pellolle tai katkaistuna, ja paistin kuivamista uuniin emännän huolimattomuutta), se on sama asan alun perin, ja "Kuivaamoksi" tulisi
"*chakhnia" (eng.), siis suom. "*tṥahnja", kuten keittiö on "kuhnja".
Tästä kyllä sitten tulisi niin "sakna" KUIN VAIKKA MYÖS *tsakna.
Itse asiassa tuo sananippu voi olla SU-alkuperää ja samaa kantaa kuin suomen "kiehua" (koko ajan siis kuitenkin "pyörinyt saunan ympärillä"!) , sillä tuosta "ki-" tavusta voi tulla venäjän "tš'-" (tš'mel' = kimalainen), ja -e-:tä voi vastata -a- (jommin kummin päin, häm. kiahua!) ja "-h-":ta "-k-".
Ja nuo punatut voivat olla myös balteilta, ja todennäköisimmin ovatkin juuri sieltä...Esitä yksi balttilainen lähtöasu ja -merkitys kullekin.
"Kasan" jo esitin, ja "haudan" (paistohauta). Muista en nyt muista, mitä ne olivat.
Ja minä ajanjaksona?Kantagermaanin osalta viimeistään jonkin verran ennen ajanlaskun alkua.
Karsit liian nopeasti, että voisi tehokkasti vastata.
AI MITÄ nyt oikein on "järkkynyt"?Vuosituhannen alusta lähtien tehtyjen kosteusmittausten mukaan jatkuvuusteorian (jossa Suomen ”suomalaistuminen” yhdistetään kampakeramiikkaan) perustukset ovat lahot ja rakennelma romahtaa tuota pikaa.
Ei romahda ainakaan sellaisilla perusteilla, joihin sisätyy "baltti(kielt)en sulkeistamien olemattomuuteen".
Me muut(kin) suhtaudutaan siihen epäluuloisesti, kun emme voi tietää varmasti kuka / ketkä SEURAAVAKSI "SULKEISTETAAN TODELLISUUDEN ULKOPUOLELLE" (ja missä missä kaikissa merkityksissä...)
On nimittäin aivan järjetöntä teoriassa sulkeistaa "todellisuuden ulkopuolelle" SELLAISTA MITÄ EI MYÖS KÄYTÄNNÖSSÄ AIOTA "SULKEISTAA TODELLISUUDESTA POIS" (kuten vähän pelkään, että balttikieliä EU:ssa, KAIKEN TÄMÄN VALOSSA!
Baltit taitavat olla vanhaa uralilaista sanontaa lainatakseni "tuoneet suden pirttiin (EU:n muodossa) että saisivat koiran lähtemään pihalle"...
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/04/ober-ost-hindenburgin-ja-lud...
" maanantai, 20. huhtikuu 2020
Ober Ost – Hindenburgin ja Ludendorffin ”yksityinen natsivaltio” 1915 – 1918
Saksa sai I maailmansodan alussa 1914 haltuunsa eteläisestä Baltiasta kulttuurisesti vieraan, monikansallisen alueen, johon historiallisesti liittyi oikein pahoja muistoja saksalaisille 500 vuoden takaa. Akselivaltojen tarkoitus oli ilmeisimmin liittää Puola Itävaltaan. Sitä valmisteli erityinen Itävallan Puolalaisarmeija komentajanaan Leninin perheen tuttu, puolankieliseksi liettualaiseksi tunnustaustunut menshevikkikenraali Jozsef Pilsudski. Nimi tulee Pilsudain kaupungista, joka tarkoittaa liettuaksi ”Sota-oikeutta”. Myöhemmin Venäjän sisällissodassa Pilsu johti sen kolmanneksi voimakkainta osapuolta puolalaisia interventionisteja, 700000 miehen armeijaa (suurempaa kuin Puolalla oli esimerkiksi Varsovan liiton aikana). Pilsun liittolainen oli Ukrainan Keskus-Radan niin ikään menshevistinen sotilasdiktaattori Simon Petljura.
Sen sijaan eteläisestä Baltiasta muodostettiin ”erikoisvaltio” Ober Ost, jota ei liitetty Saksaan ainakaan ilman perustavia muutostoimia (joihin olisi saattanut hyvinkin kuulua vanhan väestön hävittämien, sellaisia hallintotoimia kuten väestön aitaaminen). Ober Ostin tarkoitus oli tuottaa Saksalle maataloustuotteita kuten ruokaa ja puuta, ja laajeminen. Liettualaisille Pilsu oli päävihollinen, siihen asennoitumiseen vaikutti heidän kokemuksensa Ober Ostin ”Uudesta Euroopasta”…
... "
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/09/virossa-tutkitaan-rosenbergi...
" lauantai, 12. syyskuu 2020
Virossa "tutkitaan" Rosenbergin-Himmlerin-Hitlerin "Pohjolan kanta-arjalaisteoriaa", joka sepitettiin "perustelemaan" Baltian väestöjen hävittämistä
https://journal.fi/virittaja/article/view/69835/38541
Virittäjä 4/2018, s. 601
Sakari Junttila:
Merkkiteos itämerensuomalaisten esihistorian tutkimuksessa
Valter Lang: Läänemeresoome tulemised ... "
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2022/03/germaanis-suomalaisten-laina...
" ... Voidaan todistaa, että Benzelius on käynyt Hannoverissa Leibnizia tapaamassa ja että Leibniz kirjoitti tämän ajatustenvaihdon pohjalta [salanimellä Johannes Dominicus Peregrinus] teoksen Dissertatio de origine Germanorum, jossa hän mainitsee Benzeliuksen kanssa "Skandinavian alkuasukkaista" käydyn keskustelun. ... "
"Arkkis": AI MITÄ nyt oikein on "järkkynyt"?
"Gorgle": Jatkuvuusteoria tosiaan järkkyy kielitieteilijöiden käsittelyssä; ainakin osa kielitieteen nuorista leijonista on ilmeisesti valmiita kuoppaamaan koko teorian. Arkeologit haukkovat vielä henkeään eivätkä ole paljoa kommentoineet.
Asiassa on kieltämättä tiettyä ironiaa. Jatkuvuusteorian vakiintumista 1970-luvulla pidettiin suurena tieteellisenä riemuvoittona, ja suurella vaivalla se saatiin 1990-luvun kuluessa vihdoin hilattua kouluopetukseen ja ns. suuren yleisön historiatietoisuuteen. Sitten - pim - siltä katoaakin kielitieteellinen pohja.
Asutusjatkuvuudesta ei liene mitään epäilystä (paitsi ehkä paikoitellen sisämaassa), mutta kielellisestäkin (suomalaisesta) jatkuvuudesta luopuminen romahduttaa vakiintuneen kuvion. On ymmärrettävää, että se herättää hämmennystä arkeologien keskuudessa.
Eiköhän siltä vielä katoa geneettinenkin pohja ja arkeologit jäävät yksin poteroihinsa puolustamaan jatkuvuusteoriaansa.Ootellaan rauhassa.
Uralilaisten kielten kehitys on sidoksissa indo-eurooppalaisiin kieliin ja germaanisiin kieliin.
Ajoittamalla kantaurali paljon nuoremmaksi menevät samalla IE-kielten ja germaanin kehitykset uusiksi. Ja paikka. Tuskin olisi uralilainen kieli enää uralilainen vaan jokin muu. Paleoskandinaavinen ehkä!
Paljon on vihjailtu että kantaurali olisi nuorempi kuin ennen on ajateltu, mutta mitään konkreettista faktaa, mihin nuorempi ajoitus perustuu, ei ole ollut esillä. Ilmeisesti mitään järisyttävää ei ole.
-Ns. suuri yleisö ja myös sekopoliitikot ymmärtävät tämän 'kantakielen' käsitteen ja idean täysin toisin kuin kielitietelijät kuten Jaska. He ymmärtävät sen "absoluuttisena entiteettinä", "kaiken alkuna" jonkin kielen suhteen eikä tiettyjen tunnettujen entiteettien juurien haarautumispisteenä, jota se varsinaisesti tarkoittaa.
Kielitieteellä on tietysti oikeus tämän käsitteen määrittelemiseen objektiivisen teorianmuodostuksena tarpeista lähtien.
Osin tämä (ideologinen) vääntäminen kantakielistä johtuu siitä, että siitä luullaan voitavan "päätellä" asioita, joihin koko käsite ei ota kantaa.
Kantasuomi on vallinnut ennen noin vuotta 3500 e.a.a., koska silloin on Kierikin seudulle tullut LÄNSIBALTTILAINEN kieli, josta on lainattu erityisesti saameen mutta myös suomeen.
https://ristojuhanikoivula.vuodatus.net/lue/2022/08/5000-vuoden-takaises...
" maanantai, 1. elokuu 2022
5000 vuoden takaisessa Kierikissä puhuttiin länsibalttilaista kieltä
Idästä vähän myöhemmin tullut vasarakirveskansa oli itäbalttilaista. Molemmat toivat uusia tuulia kaikkeen kulttuuriin mutta aivan erityisesti maanviljelykseen ja karjanhoi-toon (joskin molempia oli ennestäänkin),työkaluihin, keramiikkaan,asumiseen, ja mo- lemmat myös veivät aiempia täkäläisiä vaikutteita ja yhteisiä innovaatiota muualle.
Ikivanhoja länsibalttilaisia sanoja ovat ainakin rauta < rauda < *remda = "rauhoitettu, hiljennetty, rauhoittumut" = vainaja (rento, ruoto, raato ym.), joka on tarkoittanut hau-tauspunamultaa, ja josta germaanikieliin tulee sana röd = punainen; nauta < nauda (liett.) < *nemda = "talotettu, navetoitu, navettaeläin", germaanikielissä tarkoittaa "hyödykettä, hyötyä, nautinta(oikeutt)a, omaisuutta; käydä, kävellä < *geng-ti = on kulkea, germaanin gang, gå (gick); aura, aure = ilma, alun perin sisäänhengitysilma *(h)en-ra (vasarakirveestä tulee *air-), auraaminen on maan "ilmaamista", kivikauti-set tiesivät uskomattoman hyvin syitä ja seurauksia luonnossa (ja yhteiskunnassa); kauna = taistelu, puolustus, viha < *kauti (pr. kauna, liett.) = taistella < *ken-ti = puo-lustaa; kaunis < *skaun- = erottuva (näöllä, maulla ym.) < s-ken-ti (kanta-IE) = erota (tapellen), taitella irti, lähteä lätkimään, ottaa hajurakoa; lauma < *len-ma(s) = "irroit-tama, vapauttama, vapaasti liikkuva, paimennettava lauma erotukseksi ktketystä tai aidatusta; rauma = (hitaasti virtaava) joki, salmi, srauti (liett.) = virrata hitaasti, < s-rem-ti (kanta-IE) = kirj."levätä pois",germaanissa ja mm. latviassa tähän tulee lois- konsonatti -t- (strauma, strö) tai -p- (sprout); kauppa < kauptun (preussi) = myydä < *kem-p- = kasailla, varastoida; leuka < < *len-k- tarkoittaa "liikkuvaa, liikuteltavaa osaa", reuna < briauna (liett.) < *brem- = rajoittaa, ahdistaa, vetää (painaen), laahata, jarruttaa, venäjän brevno = (järeä) (reuna)hirsi (esim. lautan tai laivan).
Muun muassa sanat sauna, hauta, rauha ja tauti ovat nekin länsibalttilaista perua, mutta eivät tule kierikkiläisiltä. Tästä varmati selviää, että diftomgit -au- ja -eu- ovat tavallisia, koska kantaindoeuroopan (ja muidenkin, lainattujen) juurien tavalliset ään-neyhdistelmät tavun lopussa -en-, -em-, -eng- (-eb-, -ep-) menevät muotoon -au-, -eu-. Vasarakirveessä ne menevät muotoon -ai-, -oi- (-äi-, -öi-), latviassa usein -ie-, jotvingissa -ei-. Tämä riippuu myös seuraavasta konsonantista.
Länsibaltista tulee suomeen suoraan kauha ja viron kautta sen työkalun toinen osa kahva. rauhallinen, ei-sota-väki on virosta rahvas. Sana rasva voisi olla suomessa rausa, mutta sellainen ei ole vallannut alaa tai on unohtunut. Lönsibalttilainen köyhä on viroksi kehv, g. kehva.
Sanat kausi ja (viron) kasvi, kasvaa voivat olla samaa perua. Viron kautta tuleva balttilaina voi taipua uudella kaavalla.
Vähän myöhemmin tuli idästä itäbalttilainen vasarakirvesbalttien kansa. Nuo "serkukset" olivat hyvissä väleissä keskenään ja siedettävissä väleissä muos kantasuomalaisen kantaväestön kanssa.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikan...
" Akaa viittaa veteen "
Aiempien kommenttiesi perusteella olen hieman hämmästynyt siitä, että et tässä vain totea muinaiskarjalan perustuvan muinaishämeeseen, kuten varsinais-suomi. Tietysti vielä ilman mitään mainittavaa substraattia, selvä se. Mutta oletan että haluat vain epäsuorasti sanoa, että muinaiskarjala taas palautuu vastaavasti muinaishämeeseen.Ei, muinaishäme ja muinaiskarjala ovat selvästi erillisiä kielimuotoja, jälkimmäisessä olivat esim. spirantit kadonneet ja pitkät väljät vokaalit diftongiutuneet. Sen sijaan ne molemmat lienevät jonkinlaisen pohjoiskantasuomalaisen murteen jatkajia, jota voidaan Länsi-Suomen osalta nimittää esihämeeksi ja Karjalan osalta esikarjalaksi.
Substraattia on epäilemättä sekä muinaiskarjalassa (saamelaista, mahd. tšuudilaista, ehkä paleoeurooppalaista) että muinaishämeessä (mahd. germaanista, saamelaista, ehkä paleoeurooppalaista), mutta on eri asia, voidaanko sellaista kielitieteen keinoin todistaa tai edes pitää tiettyjä piirteitä juuri tiettynä substraattina. Diftongisaatiota on ehdotettu saamelaiseksi vaikutukseksi, affrikaattoja tšuudilaiseksi, ja mitä tahansa hämärää sanaa jolla ei ole vastineita missään, voidaan ehdottaa paleoeurooppalaiseksi substraatiksi. Nämä ehdotukset voivat olla totta tai sitten selittyä toisinkin, mutta varmuutta on yksittäisen piirteen tai sanan kohdalla mahdoton saada.
En siis ole kiistänyt substraattia vaan olen vain korostanut sitä, että substraatti ei vaikuta kielen taksonomiseen asemaan ”sukupuussa”. Tokihan sinä tämän olet ymmärtänyt oikein?
Kiitos eräälle palstalaiselle vinkistä. Nyt haluaisin kiivasta väittelyä, mutta ehkä syntyy täydellinen hiljaisuusJos tarkoitat ehdottaa, että kyseiset sanat olisivat suomen samannäköisten sanojen taustalla, niin katsotaan:
Sana rauma voisi äänteellisesti olla balttiperäinenkin, jos moisella balttisanalla olisi historia; nyt ainakaan indoeuroopasta perittyjen balttisanojen tietokanta ei moista liettuan sanaa tunne. Siksi germaaninen selitys on edelleen parempi: rauma <-- *straumaz ’virta’ < IE *sreum-. Tosin balttisana todennäköisesti edustaa samaa IE-sanaa, ellei ole myöhempi laina.
"Sraumuo" edustaa mitä arkaaisinta muinaista neutrityyppiä, kuten vanduo (vesi). Germaanikielissä "sr-" on vieras yhdistelmä sanan alussa (kun taas balteissa se käy ihan yhtä hyvin kuin "str-":kin. Kermaanit ovat lyöneet sinne t:n väliin, kuten japanilaiset lainatessaan lyövät kaikkiin kahden konsonantin väleihin ja loppuun u:n, niin että "joulustakin" (krismas) tulee "kurisu-masu"; "laiha" joulu!.
Sana turku on alkuaan slaavilainen ’toria’ merkitsevä sana, joka on lainautunut myös skandinaaviin ja ilmeisesti balttiinkin, jos samannäköinen sana sieltä löytyy.On tasan yhtä arkkiarkaainen sana "turgus", joka taipuu sanoin kuin "sūnus" = (oma) poika, jonka arvellaan olevan yhä aivan samassa muodossa kuin IE-kantakielessä.
Balttisanoja ei kannata automaattisesti tarjota lähtöasuiksi, koska lainoja tiedetään kulkeneen toiseenkin suuntaan. Siksi kannattaa ensin tsekata baltin etymologisista sanakirjoista ja tietokannoista, ovatko baltin sanat perua kantaindoeuroopasta vai tulleet kieleen vasta myöhemmin:
http://www.indo-european.nl/cgi-bin/query.cgi?basename=\data\ie\baltic&root=leiden
(Jaaha, koodi ei toimi yhtäläisyysmerkkien vuoksi...)
”Ensin Raumaan liitetyn Lapin vanha nimi. Sen vanhimmat kirjatut, v. 1412 Lappe- ja 1464 lappa-muodot ovat selvästi balttikielen kauppakartanoa ja kauppavarastoja tarkoittavasta labbis sanasta juontuvia. Hämeen balttiperäiset pirkkamiehet ovat käyneet Rauman seudulle kauppaa ja Lappi on ollut yksi heidän etappipaikkojaan kauppareitillä.”
Ei ole "labbis" balttikieltä, eikä liettua tunne ollenkaan kaksoiskonsonatteja!
Lapata-sanalla ei ole mitään tekemistä lappi-nimityksen kanssa, eikä tunnu lainkaan uskottavalta, että kokonaisia kansoja olisi nimitetty ’kauppavarastoiksi’. Kyllä sekä skandinaavinen lapp ’tilkku’-selitys että jopa omaperäinen lape ’syrjäseutu’ -selitys ovat selvästi uskottavampia.Verbi (k)la(m)p- tarkoittaa vähän joka kielissä, kulkemista, kävelemistä vaeltamista ja esiintyy myös gemaanikielissä. Siellä toisi on findr/vandr- samassa merkityksessä, jota myös on arveltu finn-sanan lähteeksi...
Untamala-nimiryppäitä löytyy Suomesta vain kaksi, Laitilasta ja Seinäjoelta, kumpikin alkuaan asutusnimi. Niinpä uskottavampi selitys on Untama/o-nimisen tyypin perustama asutus.Korhonen-sukunimen selitys löytyy esim. sukunimikirjoista. Itämerensuomalainen sana korho ’pöyhitty, pörröinen, pystyssä sojottava jne.’ on uskottavin selitys; nimi on voinut olla alkuaan liikanimi monellekin tyypille, jotka eivät tunteneet kampaa tahi harjaa. Se selittäisi sukunimen korkean frekvenssin nykysuomalaisilla: ei siis olisi yhtä ainoaa Korhosten esi-isää.
Nuo balttiselitykset edustavat metodiltaan lähinnä täällä ammoin esittelemääni hottentotti-selittelyä: etsitään samannäköisiä sanoja ja jätetään täysin huomiotta sanan merkitys, nimityksen funktio tai paikannimen tyyppi. Eli yksikään noista ei kestä kriittistä tieteellistä silmäystä eli ei ole pätevämpi kuin aiemmat alkuperäselitykset.
Eivätkö nämäkään:
Yhtenä selityksenä voi vielä mainita nimen Päijänne. Päijännehän oli aikoinaan yhteydessä mereen. Siitä erittyään sitä sanottiin pääjäämäksi ja sen rannoilla asuvia jämsäläisiä nimellä jäämit, josta Jämsä olisi aikojen kuluessa johtunut. Päijänne-nimen alkuperää ei ole tarkemmin selvitetty.https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4ms%C3%A4#Nimen_etymologia
Paikannimet Jämi- sijaitsevat Näsijärven vesistön alueella Hämeessä ja Satakunnassa. Jämsä-nimet sijaitsevat Päijänteen vesistön alueella. Vaikuttaa siltä, että eri vesistöjen alueella on ollut käytössä hiukan toisistaan poikkeava sana, jolla mahdollisesti on sama alkuperä.
-Päijänne voi tulla balttilaisesta sanasta "baig(t)inis/baig(t)ine" eli "loppu-", "äärimmäinen", verbistä baigti(s), lopettaa (loppua). Se voi aivan hyvin olla "baigine zheme" eli "perämaa" tarkoittaen rantoja kuin itse järveäkin. Mutta myös "bai(t)ine jura" eli "perämeri". (Nimityyppihän on käytössä...tämä vain oli balttien/hämäläisten sellainen, ja se toinen pussinperä esimerkiksi ruotsalaisten.)
Vanaja on ainakin varmasti balttilainen nimi, samoin Mallas(vesi).
Esibaltoslaavissa tuo ’maata’ merkitsevä sana oli asussa *ǵhem-yā, joten siinä ei ole missään vaiheessa eikä missään kielessä ollut ai-diftongia, josta Saimaa ainoastaan voisi olla peräisin. Tuota selitystä ei voi pelastaa, joten voisit jo luopua sen toistelemisesta.Siinä on preussissa m:llä suljettu tavu kaikissa muissa sijoissa paitsi yksikön nominatiivissa (jonka mukaan lainaukset epäsäännöllisillä sanoilla eivät tapahdu):
http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti
"53 f: zemē zemmis zemmei zemmin zemmis zemmin zemīmans zemmins"
Se käyttäytyy lainauksissa kuin "-en-" (ja joskus myös "ep-"). Kyllä siinä silloin on joissakin kielissä myös "-ei-" , joka ääntyy niissä kielissä "-äi-" , ja voi lainautua myös "-ai-".
Tässä tarkoitan nyt preussin eri "murteita". Siellä on esimerkiksi vaihtoehtoisina nominatiivin päätteinä "-tūn" ja "-twei".
" 93: prestun/-stwei ps presta pt pretta/prettā "
"Ehdottomat" sääntösi koskevat aina välillä asioita ja muotoja, jotka on äänestämällä päätetty liettian tai preusiin kielineuvostossa, sääntöjäsi tuntematta.
Tämän "žemė":n kanssa on vielä muistettava, että se ei ole "mikä tahansa sana", vaan se on luoteisten balttien (SU-viljelijöltä lainatun?) luonnonuskonnon "Äiti Maa" toinen ylin jumaluus "taivaanjumala" Perkūnasin "perustana"):
http://de.wikipedia.org/wiki/Baltische_Mythologie
http://lt.wikipedia.org/wiki/%C5%BDemyna
Perkūnas on komemapi kuin meikäläinen vastine:
http://lt.wikipedia.org/wiki/Perk%C5%ABnas
http://lt.wikipedia.org/wiki/Kategorija ... %B3_dievai
Mutta balttikielten mahdollisuudet "Saimaan" selittämiseen eivät tähän lopu:
http://www.suduva.com/virdainas/
Jotvingin Zeima = Talvi (liett. žiemà), monikossa Zeimai = Pohjoinen, oli täysinmoittetton kandidaatti (mutta sopii huonommin heimonnimeksi, se "Talvijärvi" olisi sitten vain porojen talvilaidun...)
Suosittelen tutustumaan:1. Baltin etymologisiin sanakirjoihin
Jos osaa liettuaa...
2. Suomen etymologisiin sanakirjoihin
Peffasta: baltit "ulossulkeistettu"; pangermanismin pauhua...
Toki niitä vilkaista kannattaa, kun muistaa säilyttää etäsyyden.
3. Paikannimistöntutkimukseen ja paikannimikirjoihin4. Sukunimistöntutkimukseen ja sukunimikirjoihin
Ongelmalliseksi homma menee, jos samaistuminen alkaa vaikuttaa historiaa koskeviin käsityksiin ja tulkintoihin tavalla, joka ohittaa kriittisyyden. Tiedemiehetkään eivät valitettavasti aina ole immuuneja sellaiselle. Mutta tiedettä kuitenkin tehdään ympäristössä, joka on luultavasti kriittisempi ja reflektiivisempi kuin mikään muu inhimillinen toimintayhteisö.Totta.
Paitsi että ei ole sitä Helsingin Yliopistossa. Eikä Parman. Eikä MIT:ssä. Nuo ovat tunnetuimmat, valitettavasti...
Janhunenkin on erittäin selväpäinen, kriittinen ja objektiivinen kielentutkija. Hän on esim. pitkään ollut vähemmistössä korostaessaan, ettei arkeologinen jatkuvuus voi todistaa kielellisestä jatkuvuudesta – jopa silloin kun suunnilleen kaikki muut suomalaiset kielentutkijat nielivät jatkuvuusteorian. Siksi Janhunen onkin hyväksynyt uudet kielitieteen tulokset:
Hänellä on väärä käsitys noista järvennimistä. Yhtä järveä koskevan balttietymologian olisi voinut torjua "sattumana", muttei kaikkia Etelä-Suomen suuria järviä koskevia. Varsinkin kun heti niiden pohjoispuolella alkavat lapinkieliset. Vain Pyhä- ja Näsi- taitavat olla taatusti suomalaisia.
Eli yhtäältä jatkuvuusperustelut ovat metodisesti epäluotettavia:http://www.tieteessatapahtuu.fi/0106/hakkinen.pdf
...ja toisaalta uudet kielitieteen tulokset ovat osoittaneet sen suorastaan mahdottomaksi; pientä yhteenvetoa löytyy tässä kuussa ilmestyvän artikkelin lopusta (perästä kuuluu).
Meillä saatiin raivari tuosta Häkkisen kirjasta. Varsinkin baltit.
Siitä ei ole vielä ihan kokonaan edes toivuttu...
Sitä ei voi missään tapauksessa käyttää "faktana" MISSÄÄN MUUSSA TUTKIMUKSESSA. Pohja putoaa. (Mulla tosin ei ole sitä kirjaa nykyään, se on balteilla...)
Suomenkielessä on paljon germaanilainoja, mutta ei yhtään geneettistä germaania. Ja toisinpäin, meillä on paljon balttigeenejä, mutta ei juurikaan balttisanastoa. Tai sitten ehkä päinvastoin. Mutta EI niiin, että meillä olisi sekä germaanilainoja että germaanigeenejä ja/tai balttilainoja ja balttigeenejä. Näin tämä logiikka menee.
Balttisanastoa on vaikka kuinka perkeleesti...
Sitä on ollut 2000 vuotta pidempi aika lainautua (eri kautta) kuin kermaania...
Ja on käsitettävä, että jotkut balttilainat kuten "Perkele" on huomattavan myöhäisiä!
Ihan hauska kärjistys, vaikka itsekin ymmärtänet, ettei se noin mene.Geeneissä on varmasti paljon yhteistä ruotsalaisten ja muidenkin germaanien kanssa – mutta kaikki I1 ei suinkaan näytä tulleen tänne myöhään lännestä.
Balttisanastoa on huomattavasti, kriittistenkin tutkijoiden mukaan 200 vanhaa balttilainaa. Uusia uskottavia selityksiä on kuitenkin ollut vaikea löytää (osa vanhoistakin on jopa tulkittu uudelleen slaavilaisiksi), mikä johtunee siitä, että baltteja ei ole samalla tavoin huseerannut itämerensuomalaisten keskuudessa myöhäisiin aikoihin saakka kuin germaaneja; nuorimmat balttilainat nimittäin rajoittuvat liiviin ja (etelä)viroon.
Tunnetaanko liivissä ja virossa "Perkele"?
Vai on "Hänet" sieltä mahdollisesti karkotettu?
Varmasti geeneissäkin on paljon yhteistä balttien kanssa, vaikka esim. N1:n osalta baltit näyttävätkin edustavan eri klusteria kuin itämerensuomalaiset, virolaisista luonnollisesti löytyen kumpaakin tyyppiä.Eli nähdäkseni kukaan ei oikeasti ole kannattanut esittämääsi omituista logiikkaa.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/06/rooma-ja-rauma-nimien-etymol...
" perjantai, 19. kesäkuu 2020
Rooma- ja Rauma-nimien etymologiasta - samaa vai eri?
Keskustelua:
https://www.facebook.com/groups/842062615850125/
Marjo-Riitta Aine jakoi linkin.
11. kesäkuuta kello 11.01
Etsin tietoa rauma-sanan etymologiasta. Piti tyytyä nettin, koska en uskalla mennä kirjastoon eikä hylyssäni oli etymologista sanakirjaa. Tuli vastaan linkki, jossa kerrotaan, että rauma voisi olla balttilainen laina. Mitenkähän on?
Johanna Laakso Eiköhän se ole vanha germaaninen *strauma- (josta mm. ruotsin ström).
Jukka Korpela Tässä kyseinen kohta Suomen sanojen alkuperä -kirjasta. Se esittää spesifisesti, että sana olisi kantaskandinaavista lainattu; tämä on tietysti epävarmempaa kuin germaaninen alkuperä yleisesti.
[RK:n kommentti poistettiin tästä.]
Risto Koivula Jukka Korpela https://www.etymonline.com/search?q=Stream
" stream (n.)
Old English stream "a course of water," from Proto-Germanic *strauma- (source also of Old Saxon strom, Old Norse straumr, Danish strøm, Swedish ström, Norwegian straum, Old Frisian stram, Dutch stroom, Old High German stroum, German Strom "current, river"), from PIE root *sreu- "to flow."
From early 12c. as "anything issuing from a source and flowing continuously."
Meaning "current in the sea" (as in Gulf Stream) is recorded from late 14c., as is the sense of "steady current in a river." Stream of consciousness in lit crit first recorded 1930, originally in psychology (1855). Stream of thought is from 1890. "
Tämä "kantaindoeuroopan *sreu" on todellisuudessa *s-rem-, jossa s- = pois ja *rem- = "rauhoittua" , virta ja erityisesti paikka jossa se suuresti hidastuu, eli uoma levenee ja syvenee.
-t- on loiskonsonatti, joka äänteellisistä syistä toisissa kielissä on ja toisissa kuten liettuassa ei. Loisvokaali voisi olla myös -k-.
Risto Koivula Rauma tulee samasata kuin Rooma.
Tässä selitys mainitaan virheellisesti vanhentuneeksi.
Kantaindoeuroopassa "*s-rem-" = "(pois)rauhoittua; siitä tulee eräa suomen ihan muukin sanaa...) " ei tarkoita mitä tahansa virtaamista, vaan just pilkulleen sellsiata kin siellä on.
Ja kaiken kukkuraksi Tiber tarkoittaa etruskiksi just samaa,
https://www.etymonline.com/search?q=Rome
... "
