https://www.hs.fi/tiede/art-2000008835907.html
”Jos ihmiset näkevät unia pettämisestä tai riitelystä, se vaikuttaa haitallisesti parisuhdetyytyväisyyteen”
Uniminä on harvoin yksin, psykologian tutkija sanoo. Uni on kuin lentosimulaattori, jossa voi vaaratta opetella sosiaalisuutta ja muita elämän taitoja.
Unissa aivomme loihtivat eteemme sosiaalisia tilanteita, jotta saisimme harjoitusta tosielämän ihmissuhteita varten.
Tämä on teoria, jota psykologian tutkija Jarno Tuominen Turun yliopistosta on kollegoineen kehittänyt ja testannut.
Yhden teorian mukaan unien tehtävänä on mallintaa lajin selviytymisen kannalta tärkeitä tilanteita, tutkija Jarno Tuominen muistuttaa.
Mikä viittaa siihen, että unissa opetellaan erityisesti sosiaalisia taitoja?
Lähes jokaisessa unessa on jotain sosiaalista. Vain alle viidessä prosentissa unista uniminä on aivan yksin. Keskimäärin unissa esiintyy neljästä viiteen muuta ihmistä.
Uhkien ohella ihmiselle ovat merkittäviä myös sosiaaliset suhteet. Jos olemme evoluutiohistoriassa jääneet yksin, meille ei ole todennäköisesti käynyt kovin hyvin. Yhteenkuuluvuuden tarve on erittäin tärkeä.
Millaista näyttöä teillä on näkemyksen puolesta?
Hypoteesimme mukaan sosiaaliset tilanteet ovat unen aikana yleisempiä kuin valveilla.
Millaisia tilanteita unissa tulee vastaan?
Suurin osa on tilanteita, joissa eivät korostu erityisen negatiiviset tai positiiviset sisällöt: niissä vain vietetään aikaa ja vaihdetaan kuulumisia.
Kutsuitte 18 koehenkilöä Seilin saarelle retriittiin. Miksi?
He osallistuivat tutkimukseen, jossa selvitettiin yksinolon vaikutuksia unisisältöihin. Heidän tehtävänään oli oleskella saarella kolme päivää ilman sosiaalista vuorovaikutusta ja pitää unipäiväkirjaa.
Eristyksen aikaisissa unissa esiintyi kuitenkin tavallista enemmän läheisiä ihmisiä ja perheenjäseniä ja vähemmän tuntemattomia.
Onko uniharjoittelusta hyötyä?
Oletamme, että siitä on hyötyä, mutta tutkimustieto aiheesta on yhä vähäistä. Jotta unen näkemisessä olisi jotain järkeä, sillä pitäisi olla merkitystä arkielämässä pärjäämisessä.
Jotain näyttöä on, että unen sisällöllä on vaikutusta sosiaalisiin suhteisiin myös valveilla.
Johns Hopkinsin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että jos ihmiset näkevät unia pettämisestä tai riitelystä, se vaikuttaa haitallisesti parisuhdetyytyväisyyteen seuraavana päivänä.
Onko unella oltava aina jokin tehtävä?
Ei välttämättä. 1970-luvulla ajateltiin usein, että unet ovat nukkumisen sivutuote, joilla ei ole itsessään merkitystä.
Tällä hetkellä ajatus ei ole erityisen suosittu. Unet ovat oletettua johdonmukaisempia, ja toisaalta ne kuluttavat paljon energiaa.
Voisi kuvitella, että evoluutio olisi karsinut unen näkemisen pois, jos se olisi vain tarpeetonta energian haaskausta.
Julkaistu Tiede-lehdessä 8 /2 022
Consciousness unbound: social simulation theory of dreaming
Tuominen, Jarno (2022-03-04)
Consciousness unbound: social simulation theory of dreaming
Tuominen, Jarno
(04.03.2022)
Annales B 571 Tuominen DISS.pdf (2.581Mb)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8803-7
Every night during sleep we experience an immersive world of dreams, woven toge-ther by our sleeping brain unbound by external stimulation. Despite considerable effort the question of why we dream has eluded a conclusive answer. Understanding dreams also arguably makes progress toward answering the broader question of consciousness: why do we experience anything at all? I attempt to illuminate these questions by concentrating on the quintessentially social nature of dreams.
First, in Study I a novel theoretical account — the Social Simulation Theory of drea-ming (SST) — is proposed, together with the first outlines of a research program for its empirical study. SST suggests the world simulation form of dreams provides clues for its function by preferentially simulating certain kinds of scenarios namely social interactions.
Second, in Studies II and III specific hypotheses derived from the SST in Study I are empirically evaluated. These provide evidence for dreams to contain more social content than corresponding waking life and to remain so even when social interac-tions are removed from waking life (Sociality Bias). Furthermore, the Strengthening Hypothesis that suggests dreams serve to maintain and/or increase social bonding with close others gains partial support.
The Practise and Preparation Hypothesis gained support as dreams simulated positive interactions in one fifth of dream interactions and overall simulate complex social behaviours. The Compensation Hypothesis suggests dreams simulations to increase when waking social contacts are abolished, but this was not supported in the data as dream sociality remained stable despite social seclusion. When exclu-ded from others our dreams reconfigure to decrease simulations of interactions with strangers. However, dreams during normal day-to-day life do not preferentially simu-late bond-strengthening interactions with close others. In opposition to previous fin-dings, Study II found no differences in social dream contents between either stage of sleep or time of night. In Study III a short social seclusion showed not only differen-ces in dream content, but also in sleep structure, with an increase in REM sleep.
Third, methodological development was undertaken by, both, developing a content analysis method for extracting social episodes in narrative reports (Social Content Scale, SCS; Study II), and by assessing the validity of a novel home sleep monitor device, the Beddit Sleep Tracker (BST).While the SCS proved useful for categorizing the social features in both studies II and III,BST failed to provide accurate sleep data as measured against a polysomnogram. Overall,the development of SST and the ini-tial empirical evidence for some of its hypotheses brings us closer to understanding the twin problems of dreaming and consciousness.
Kahlitsematon tajunta: unennäön sosiaalisen simulaation teoria
Nukkuvat aivomme kehittävät joka yö ajankohtaisesta aistitiedosta riippumattoman monipuolisen ja todentuntuisen kokemuksen maailmasta - unen. Kysymykseen siitä miksi koemme unia ei ole yrityksistä huolimatta vielä saatu kattavaa vastausta.
Unien luonteen ymmärtäminen toisi meitä todennäköisesti lähemmäs myös suurem-man, tajunnan luonnetta koskevan kysymyksen ratkaisua: miksi ylipäänsä koemme mitään? Pyrin valottamaan näitä kysymyksiä keskittymällä erityisesti unien sosiaali-seen luonteeseen. Osatutkimuksessa I kehitämme uuden sosiaalisen simulaation teorian (SST) sekä esittelemme tutkimusohjelman sen väitteiden empiiriseen arvioin-tiin.SST hyödyntää näkemystä unien maailma-simulaatio-muodosta ymmärtääkseen niiden funktiota,keskittyen erityisesti unien taipumukseen painottaa sosiaalisten tilan- teiden simulointia. Osatutkimuksissa II ja III tutkimme SST:n hypoteeseja empiirisen unitutkimuksen keinoin.Sosiaalisuusvinouma unista poikkeuksellisen sosiaalisina ko- kemuksina saa vahvistusta löydöksestä, jossa unissa havaitaan olevan merkittävästi vastaavaa valvetta enemmän sosiaalisia tilanteita (II), ja vaikka sosiaalisia tilanteita ei esiintyisi arjessa,pysyy niiden määrä unissa ennallaan.Lisäksi vahvistushypoteesi, jonka mukaan unet vahvistavat erityisesti läheisiä ihmissuhteitamme, saa osittaista tukea. Osatutkimus III:ssa lyhyt sosiaalinen eristys johtaa muutoksiin unihahmojen luonteessa,unien alkaessa sisältää vähemmän tuntemattomien kanssa koettuja vuo-rovaikutustilanteita. Harjoitushypoteesi sai osin tukea unien simuloidessa monimut-kaisia, ja viidenneksen positiivisia vuorovaikutustilanteita. Kompensaatio-hypoteesin mukaan vuorovaikutusunet lisääntyvät arjen sosiaalisten suhteiden poistuessa, mut-ta tämä ei saanut tukea unisosiaalisuuden pysyessä entisellään eristyksestä huoli-matta. Normaalisti unissa emme kuitenkaan erityisesti simuloi vahvistavia vuorovai-kutustilanteita läheisten kanssa, eivätkä unien sosiaaliset sisällöt eroa univaiheen tai nukkumisen keston mukaan (II). Sosiaalinen eristys kuitenkin lisäsi myös REM-unen osuutta. Lopuksi, väitöskirjassa menetelmäkehitystä edistettiin sekä luomalla uusi sisällönanalyysimenetelmä sosiaalisten tilanteiden luokitteluun (SCS) että tutkimalla unta mittaavan Beddit-unimittarin (BST) tarkkuutta mitata nukkumista ja univaiheita.
Siinä missä SCS osoittautui käyttökelpoiseksi menetelmäksi sosiaalisten tilanteiden kategorisointiin, BST ei kyennyt esittämään luotettavaa tietoa unimuuttujista verrattuna unipolygrafiaan. Lopputulemana, SST ja sen ensimmäisten hypoteesien tutkimus tuo meidät lähemmäs unennäön ja tajunnan kaksoisongelmien ratkaisua.
Kokoelmat
Väitöskirjat [2420]
Kommentit