Mistä Putinin ajatusmaailma kumpuaa? Tässä ovat presidentin oppi-isät
Putinismi vääristää historian ja uskonnon, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Vesa Sirén.
Ivan Iljin (vas.) on Vladimir Putinin suosikkihistorioitsija. Lev Gumiljov kehitti eurasianismin käsitettä. Kuva: Wikipedia Commons, Anatoli Maltsev / Reuters
2:00 | Päivitetty 10:24
Vladimir Putin luki Ivan Iljiniä. Kuusitoistavuotias Ilja menetti molemmat jalkansa ja hetkeä myöhemmin henkensä koulun jalkapallokentällä Mariupolissa.
Il’in, Ivan Aleksandrovich
Born Mar. 16 (28), 1882, in Moscow; died Dec. 21, 1954, in Zurich. Russian neo-Hegelian religious philosopher.
Il’in graduated from the law and history and philology departments of Moscow Uni-versity. He was appointed privatdocent at Moscow University in 1912 and became a professor there in 1918. Il’in is the author of the most significant work on Hegel in the history of Russian philosophical idealism, The Philosophy of Hegel as the Doctrine of the Concreteness of God and Man (vols. 1–2, 1918; German translation, Bern, 1946), which has gained widespread recognition in contemporary bourgeois philosophy.
Il’in saw the mastering of Hegel’s philosophy as the path to an independent elabo-ration of a “substantial metaphysical” world view. Characterizing it as the systematic exposition of pantheistic religious experience, he regarded the crisis of Hegelian philosophy as the result of the incapacity of “the rational concept” to subordinate fully and penetrate “the irrational element” of the empirical world. This, in Il’in’s view, was the cause of Hegel’s constant wavering between a “hidden form of dualism” and the “rejection of the concrete empirical reality.” He emphasized the universal significance of the concept of “the speculative-concrete” in the Hegelian system, as contrasted to the “concrete-empirical” and the “abstract-formal.” Characteristic of Il’in’s subsequent philosophical works was his turn to a special type of phenomenology of religious experience, at the center of which stood the concept of the “religious act” as the “personal spiritual condition”of man.
Il’in was exiled from the USSR in 1922 for antirevolutionary activity. He lived and taught in Berlin until 1934 and later,beginning in 1938,in Switzerland. He participated in the anti-Soviet activity of the Russian emigres.
WORKS
“Krizis idei sub”ekta v naukouchenii Fikhte starshego.” Voprosy filosofiiipsikhologii, 1912, books 111 (1) and 112 (2).
Religioznyi smysl filosofii. Paris, 1925.
Osoprotivlenii zlu siloiu. Berlin, 1925.
Aksiomy religioznogo opyta, vols. 1–2. Paris, 1953.
O sushchnosti pravosoznaniia. Munich, 1956.
REFERENCES
Istoriia filosofii v SSSR, vol. 4. Moscow, 1971.
Hegel bei den Slaven, 2nd ed. Edited by D. Tschizewskij. Darmstadt, 1961. Pages 360–68.
... Vladimir Putin luki Lev Gumiljovia. Puolitoistavuotias Kirill kuoli ohjusiskun sirpaleesta Mariupolissa.
Lev Nikolayevich Gumilyov (Russian: Лев Никола́евич Гумилёв; 1 October 1912 – 15 June 1992) was a Soviet historian, ethnologist, anthropologist and translator from Persian. He had a reputation for his highly non-orthodox theories of ethnogenesis and historiosophy. He was an exponent of Eurasianism.
His parents, the two prominent poets Nikolay Gumilyov and Anna Akhmatova, di-vorced when Lev was 7 years old, and his father was executed by Cheka, Bolshevik secret-police, when Lev was just 9.Lev spent most of his youth,from 1938 until 1956, in Soviet labor camps. He was arrested by the NKVD in 1935 and released, but rear-rested again and sentenced to five years in 1938. After serving the time, he joined the Red Army and took part in the Battle of Berlin of 1945. However, he was arrested again in 1949 and sentenced to ten years in prison camps. Aiming to secure his release, Akhmatova published a dithyramb to Joseph Stalin, which did not help to release Lev, although it possibly prevented her own imprisonment. The Soviet secret police had already prepared an order for her arrest, but Stalin decided not to sign it. Relations between Lev and his mother became strained, as he blamed her for not helping him enough. She described her feelings about the arrest of Lev and the period of political repressions in Requiem (published in 1963).[citation needed]
Young Lev with his parents in 1913
After Stalin's death in 1953, Gumilyov joined the Hermitage Museum, whose direc-tor, Mikhail Artamonov, he would come to appreciate as his mentor. Under Artamo-nov's guidance, he became interested in Khazar studies and in steppe peoples in general. In the 1950s and 1960s, he participated in several expeditions to the Volga Delta and to the North Caucasus. He proposed an archeological site for Samandar as well as the theory of the Caspian transgression in collaboration with geologist Alexander Alyoksin as one of the reasons for Khazar decline.[1] In 1960, he started delivering lectures at Leningrad University. Two years later, he defended his doctoral thesis on ancient Turks.From the 1960s,he worked in the Geography Institute, where he would defend another doctoral thesis, this time in geography.
Although the official Soviet authorities rejected his ideas and banned most of his mo-nographs from publication, Gumilyov came to attract much publicity, especially in the Perestroika years of 1985–1991. As an indication of his popularity, the Kazakh presi-dent Nursultan Nazarbayev ordered the L. N. Gumilyov Eurasian National University (Евразийский Национальный университет имени Л.Н.Гумилёва, founded in 1996) to be erected just opposite from his own palace on the central square of the new Kazakh capital, Astana.
Gumilyov attempted to explain the waves of nomadic migration that rocked the great steppe of Eurasia for centuries by geographical factors such as annual vacillations in solar radiation,which determine the area of grasslands that could be used for grazing livestock. According to this idea, when the steppe areas shrank drastically, the nomads of Central Asia began moving to the fertile pastures of Europe or China.
To describe the genesis and evolution of ethnic groups, Gumilyov introduced the concept of "passionarity" (пассионарность), meaning the level of activity to expand typical for an ethnic group, and especially for their leaders, at the given moment of time. He argued that every ethnic group passes through the same stages of birth, development, climax, inertia, convolution, and memorial. It is during the "acmatic" phases, when the national passionarity reaches its maximum heat, that the great conquests are made.Gumilyov described the current state of Europe as deep inertia, or "introduction to obscuration", to use his own words. The passionarity of the Arabic world, on the other hand, is still high, according to him.
Drawing inspiration from the works of Konstantin Leontyev and Nikolay Danilevsky, Gumilyov regarded Russians as a "super-ethnos" which is kindred to Turkic-Mongol peoples of the Eurasian steppe. Those periods when Russia has been said to con-flict with the steppe peoples, Gumilyov reinterpreted as the periods of consolidation of Russian power with that of steppe in order to oppose destructive influences from Catholic Europe,that posed a potential threat to integrity of the Russian ethnic group.
In accordance with his pan-Asiatic theories, he supported the national movements of Tatars, Kazakhs, and other Turkic peoples,in addition to those of the Mongolians and other East Asians. Unsurprisingly, Gumilyov's teachings have enjoyed immense po-pularity in Central Asian countries.[2] In Kazan, for example, a monument to him was erected in August 2005.
Historian Mark Bassin writes that Gumilyov was "not a credible theoretician... [and] his hypotheses are filled with inconsistencies, misunderstandings, and misapplica-tions of the concepts he borrowed" (4) but that while his social theory is thoroughly problematic and lacks any sort of scientific or intellectual authority, his ideas are im-portant to understand in that his theories of ethnos, ethnogenesis, and passionarity (among other concepts) have been massively influential and have had significant impact in a range of Soviet and post-Soviet contexts.[2]
Criticism
Several researchers, such as Vadim Rossman, [3] John Klier,[4] Victor Yasmann, [5][6] Victor Schnirelmann[7] and Mikhail Tripolsky describe Gumilyov's views as antisemi-tic. [8] According to these authors, Gumilyov did not extend this ethnological ecume-nism to the medieval Jews, whom he regarded as a parasitic, international urban class that had dominated the Khazars and subjected the early East Slavs to the "Khazar Yoke". This last phrase he adapted from the traditional term "Tatar Yoke" for the Mongol domination of medieval Russia, a term Gumilyov rejected for he did not regard the Mongol conquest as a necessarily negative event. In particular, he asser-ted that the Radhanites had been instrumental in the exploitation of East Slavic people and had exerted undue influence on the sociopolitical and economic land-scape of the early Middle Ages. Gumilyov maintained that the Jewish culture was by nature mercantile and existed outside and in opposition to its environment. Accor-ding to this view, Jews share a specific way of thinking, and this is associated with the moral nor "
... ”Miksi, miksi, miksi?” vaikeroi Marina Jatsko, uutistoimisto AP:n viime viikon reportaasin mukaan Mariupolissa, kun hänen poikansa menehtyi äidin syliin kranaatinsirpale päässään.
... Niin, miksi? Osaltaan siksi, että Putin on omaksunut julman ideologian, jossa hänellä on kaksi oppi-isää ja lisäksi ideologeja, joihin kuuluvat politologi Aleksandr Dugin, Moskovan patriarkka Kirill ja oligarkki Konstantin Malofejev.
Heidän opeillaan putinismi vääristää historian ja uskonnon ja tuhoaa nyt Ukrainaa.
RK: Millä tavalla uskonnon voi "vääristää"? Kuka tietää, mikä on "vääristämätön" (oikea) uskonto? (Josko vaikka ei olisi mikään uskonto...)
Osin kyse on perinteisestä panslavismista ja doktriinista, joka Nikolai I:n (1796 –1855) valtakaudella tiivistyi sanoihin ”ortodoksisuus, itsevaltius ja kansallismielisyys”.
Osin kyse on imperialismista, jonka presidentti Mauno Koivisto arvioi Venäjän idea -kirjassaan tarkoittavan arvokkaan maan haltuunottoa, ortodoksisen uskonnon levittämistä ja slaavien yhdistämistä.
Osin kyse on jopa fasismista, jota Putin väittää vastustavansa. "
Fasismi ja varsinkin natsismi-hirohitoismi katsotaan ANTIPAVLOVISNMISTA.
" Ivan Iljin (1883–1954) sanoi että KGB-miesten ei pidä siirtyä politiikkaan. Tätä ohjetta Vladimir Putin ei noudata. Kuva: Wikimedia Commons
Ivan Iljin, kristillinen fasisti
Putin on maininnut historioitsija-filosofi Ivan Iljinin (1883–1954) ”menneisyyden asiantuntijakseen”.
Vuonna 2005 hän järjesti Iljinin ruumiin kuljetuksen Sveitsistä Venäjälle ja uudet hautajaiset. Vuonna 2014 Putinin valtapuolueen jäsenille ja virkamiehille lähetettiin kokoelma Iljinin kirjoituksia.
Näin levisi myös Iljinin käsitys, jonka mukaan ukrainalaisista voi puhua vain lainausmerkeissä. Heidän tulee olla venäläisiä, vaikka he muuta tahtoisivat. "
RK: Ei tarkoita natsia, vaan mussolinilaista. Natsi on venäjäksi "hitleristi" (gitlerist). Fasisti tarkoittaa mm. Mussolisia, Francoa ja Hoerthya. Sitäkään Iljin ei ollut Hitlerin valataannousun jälkeen.
Iljin oli hegelisti. Tuo on ainoa yhteys, missä Putin tai Yhenäinen Venäjä on pitäneet hänen ideologiaansa esillä. Iljin vastusti rotuoppeja.
Ruumiin uudelleenhautaaminen viittaa enemmänkin johonkin sllaiseen, että hän olisi emigraatiossa kumminkin pelannut varsinkin sodassa NL:n ja muiden liittoutuneiden pussiin, kuten tekivät monet emigraoitruneet entiset porvaripuoluejohtajat, vaikkapa Leniniä lähinnä räävistömästi haukkunut SR:läinen hajotetun Perustuslakiasäätävän kokouksen puheenjohtaja Viktor Chernov ja saman puolueen ja elimen jäsen Pitirim Sorokin (joka myöhemmin totesi kokouksen hjottamisen aiheelliseksi).
" ... Iljin oli kristillinen fasisti, joka eli maanpaossa Saksassa ja Sveitsissä vuodesta 1922 lähtien.
Hän harmitteli, että fasisti nousi ensin valtaan Benito Mussolinin, Italiassa eikä Venäjällä. Adolf Hitleriä hän piti sivistyksen puolustajana Neuvostoliittoa vastaan.
Iljin visioi Venäjästä pyhää vapahtajavaltiota rappeutuvaa länttää vastaan, kunhan kommunismi romahtaisi.
Silloin nousee ”riittävän miehekäs” johtaja, jonka edessä venäläiset polvistuvat nähdessään ”itsepelastuksen välikappaleen”.
Tämä johtaja käy ”oikeutettuja sotia” Jumalan vihollisia ja lännen seksuaalisia perverttejä vastaan, kunnes Iljinin vihaama yksilöllisyys poistuu.
Puolueet ”demokraattinen diktaattori” sallii vain vaalien ritualisoinnin apuvälineinä. Vaalisalaisuus kielletään. Jokaisen tulee antaa äänensä johtajalle julkisesti alistumisen eleenä.
Putin piti lukemastaan vuoden 2005 tilanteessa, jossa hän oli lujittanut valtansa mutta koki sisällään jonkinlaista arvotyhjiötä.
Sen täytti Ivan Iljin. Putin näki itsessään johtajan, josta edesmennyt filosofi oli haaveillut.
Iljinin tuotanto on laaja ja ristiriitainen. Putin poimi siitä ensin yhteydet panslavismiin ja teesin Venäjästä ”ainoan oikean uskon” takaajana.
Mutta Iljinin fasismia ei voi sivuuttaa. Professori Timothy Snyder on käsitellyt Iljiniä laajasti ja tiivistää Tie epävapauteen -kirjassa johtoajatuksen seuraavasti: Venäjä ei pelasta maailmaa fasismilta vaan fasismilla.
Tätä taustaa vasten Putinin tuki Euroopan äärioikeistolle ei olisi vain hajaannuksen kylvämistä.
Se heijastaa Iljinin ennustusta, jonka mukaan juuri Venäjä elvyttää Euroopan fasismin.
Lev Gumiljov (1921–1992) kehitti eurasianismin käsitettä.Kuva:Wikimedia Commons
Anna Ahmatovan pojan eurasianismi
Iljinin lisäksi Putinia kiinnostaa arvostetun runoilijan Anna Ahmatovan poika Lev Gumiljov, joka oli antisemitisti ja eurasianismin kehittelijä.
Venäläiset emigrantit ideoivat eurasianismia 1920-luvun alussa. Gumiljov jatkoi ajatusta Venäjästä ”pyhänä euraasialaisena sivilisaationa”, jolla oli kyky ja velvoite yhdistää ”euraasialainen superetnisyys”.
Putin käyttää Gumiljovin sanaa passionarnost. Se tarkoittaa peräänantamatonta intohimoa, joka olisi venäläisillä ”geeneissä” ja auttaisi kestämään sekasortoa.
Putinin ja Gumiljovin mukaan jokaisella valtakeskittymällä on syntynsä, kasvukau-tensa ja tuhonsa. Putin on vakuuttunut, että Venäjä maailmanmahtina on vasta kasvussa.
Samalla Putin sivuuttaa gumiljovilaisen mahdollisuuden,jossa hän on voinut jo kään-tää Venäjän laskukauteen – ja nopeuttaa nyt maansa tuhoa samalla, kun länsi ja Kiina ovat heränneet uuteen nousuun.
Aleksandr Dugin on vaikutusvaltainen ideologi, mutta ei Putinin sisäpiiriä. Kuva: Fars Media Corporation / Wikimedia Commons
Aleksandr Dugin, Putinin Rasputin?
Politologi Aleksandr Duginia on kutsuttu peräti Putinin Rasputiniksi. Se on liioittelua. Duginin ideologiaa hyödynnetään, mutta hän ei ole Putinin oppi-isä, kuten Iljin ja Gumiljov, eikä myöskään sisäpiirin vaikuttaja.
Dugin ammensi nuoruudessaan kansallissosialismista ja perusti vuonna 1994 Putinin sittemmin kieltämän Kansallisbolševistisen puolueen. Sen sijaan Duginin perustama Eurasianistinen liike oli Putinille mieleen.
Duginin vaikutusvalta kasvoi jälkigumiljovilaisella teoksella Osnovy geopolitiki (Geo-politiikan perusteet, 1997), jossa hän visioi venäläis-euraasialaista hegemoniaa. Sii-hen alistettaisiin jopa Saksa ja Ranska. Suomi pilkottaisiin ja yhdistettäisiin Venäjän federaatioon.
Vuonna 2014 Dugin puhui Suomesta maltillisemmin Yleisradiolle. ”Suomi voi päättää itse kysymyksen, liittyäkö Natoon vai ei. Tehkää,kuten katsotte tarpeelliseksi. Venäjä kunnioittaa kansan tahtoa.”
Ukrainasta hän puhui samana vuonna niin murhanhimoisesti, että joutui eroamaan Moskovan valtionyliopiston kansainvälisten suhteiden sosiologian instituutin johdosta
”Tappakaa, tappakaa, tappakaa ne. Mitään neuvotteluja ei enää pitäisi järjestää. Professorina olen tätä mieltä”, Dugin julisti.
Putinin hyökätessä Ukrainaan tämän vuoden helmikuussa Dugin julisti, että ”suurve-näläisten” tulee hallita myös Valko-Venäjällä ja Ukrainassa, jossa ”vähävenäläiset” ovat kyvyttömiä valtion ylläpitoon.
Dugin sanoo, että ukrainalaisia ei kuitenkaan tule kutsua ”koiriksi” vaan veljiksi. Se on hänen Ukraina-retoriikassaan myönnytys.
Entä miten natsin ja eräänlaisen trollaavan klovnin taustan omaava Dugin voi kutsua ukrainalaisjohtajia natseiksi ja klovneiksi?
Professori Snyder muistuttaa, että 1970-luvun Neuvostoliitossa opetettiin ”fasistin” tarkoittavan venäläisvastaista.
”Fasisti, kuten Dugin, saattaa siis julistaa voittoa fasismista fasistisin sanankääntein samalla kun tuomitsee vastustajansa fasisteiksi”, Snyder tiivistää.
Moskovan patriarkka Kirill Kuva: Igor Palkin / AFP
Patriarkka Kirill – syntien siunaaja
Moskovan patriarkka Kirill on antanut arvovaltansa ”Venäläinen maailma” -ideologialle ja puoltanut Putinin hyökkäystä Ukrainaan.
”Venäläisellä maailmalla” on yksi yhteinen poliittinen keskus (Moskova), yhteinen hengellinen keskus (Kiova koko ”Rusin” äitinä), yhteinen kirkko (Venäjän ortodoksi-nen kirkko ja Moskovan patriarkaatti) sekä yhteinen patriarkka (hän itse), joka toimii Putinin kanssa halliten ”venäläistä maailmaa”.
Ulkomaiset teologit ovat tuominneet Kirillin ajatukset harhaopiksi. Suomen arkkipiispa Leo on pitänyt tämän saarnoja ”pohjanoteerauksena”.
Venäjällä Kirill pystyy kuitenkin tukemaan Putinin imagoa ”ainoan puhtaan uskon” puolustajana.
Konstantin Malofejev Kuva: Tatjana Makejeva / Reuters
Ideologian pankkiiri: Konstantin Malofejev
Putinin siunaaman ideologian rahoittajiin kuuluu oligarkki Konstantin Malofejev.
Malofejev oli Genevessä asuva nuori monarkisti, josta tuli tärkeä silta Ivan Iljinin ajatuksiin sitoutuneiden venäläisemigranttien ja KGB-taustan omaavien venäläisten välillä.
”Meitä onnisti tämän ryhmän kautta”, hän ylpeili myöhemmin Catherine Beltonille, joka käytti haastattelua myös Putinin sisäpiirissä -kirjassa. ”Putin puhui usein heidän kanssaan.”
Kolmikymppisenä Malofejev perusti Marshall Capital -sijoitusrahaston ja nousi miljardööriksi. Rahoilla Malofejev perusti Pyhän Basileios Suuren säätiön, joka tukee ortodoksisten arvojen ja ”konservatiivisten ihanteiden” levittämistä Ukrainaan, Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.
Malofejevin rahoja on riittänyt myös Duginin eurasianistiselle liikkeelle, Itä-Ukrainan separatisteille, eurooppalaisille äärijärjestöille ja esimerkiksi amerikkalaiselle, homoseksuaalisuutta vastustavalle World Congress of Families -organisaatiolle, Belton luettelee. New York Times lisää listaan Malofejevin rahoituksen Venäjän vaikutusvallan lisäämiseksi Afrikassa.
Vuonna 2014 Yhdysvallat asetti Malofejeville pakotteet tämän toimista Krimin valtauksessa. Malofejev on kiistänyt väitteet valtaukseen osallistumisesta mutta myöntänyt, että hän ei pidä Ukrainaa valtiona.
”Ukraina on keinotekoinen luomus”, hän tiivistää.
Kun Putinin on joskus väistyttävä, Malofejev kuuluu siihen piirin, joka toivoo pääsevänsä valitsemaan seuraajan edistämään panslavistis-konservatiivista maailmankuvaa.
Seuraajan etsintä voi olla jo käynnissä.
Kun venäläissotilaita kuolee tähän malliin ja kun tieto ukrainalaisiin siviileihin kohdis-tuvista sotarikoksista tihkuu myös Venäjälle, voi käydä yhä vaikeammaksi pyhittää Putinin hyökkäyssotaa millään,mitä Iljin,Gumiljov, Dugin,patriarkka Kirill tai Malofejev ovat ilmaisseet.
Se voi tarkoittaa vallansiirron lähestymistä. Ja toivottavasti myös inhimillisemmän ideologian aikakautta.
Oikaisu 23.3. kello 10.23: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti Nikolai I:n eläneen vuosina 1756–1855. Todellisuudessa hän eli vuosina 1796–1855.
***
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009116134.html
Ulkomaat
NYT: Yhdysvallat uskoo Ukrainan olleen Darja Duginan salamurhan takana
Amerikkalaisten tiedusteluviranomaisten mukaan Yhdysvallat ei tiennyt operaatiosta ennakkoon tai auttanut sen toteuttamisessa.
Tuore raportti kertoo New York Timesin mukaan, että Yhdysvallat uskoo Ukrainan olleen Darja Duginan kuolemaan johtaneen autopommi-iskun takana. Kuva: Investigative Committee Russia / Zumapress / MVPhotos, Reuters
5.10.2022 22:52
Yhdysvaltain tiedustelupalvelut uskovat Ukrainan olleen Moskovassa räjähtäneen autopommin ja Darja Duginan salamurhan takana, uutisoi sanomalehti The New York Times.
Tiedustelutietojen mukaan osa Ukrainan hallitusta antoi valtuutuksen Moskovassa elokuussa tehtyyn autopommi-iskuun.
Ukrainan osallisuutta koskeva arvio, josta ei ole aiemmin raportoitu julkisuudessa, annettiin Yhdysvaltain hallitukselle viime viikolla.
Kansallismielinen Darja Dugina sai surmansa elokuussa Moskovan esikaupunkialu-eella, kun hänen ohjaamansa auto räjähti valtatiellä. Julkisuudessa on arveltu aiemmin, että iskun kohteena olisi ollut Duginan isä, äärikansallismielinen ja Putinin aivoina pidetty Aleksandr Dugin.
Darja Duginan muistopalvelus toimitettiin elokuussa Moskovassa. Kuva: Maxim Shemetov / Reuters
Yhdysvaltain viranomaisten mukaan Yhdysvallat ei osallistunut millään tavoin pommi-iskuun, eikä antanut tiedustelutietoja tai muuta apua ukrainalaisille.
Tiedustelupalvelun mukaan se olisi vastustanut salamurhaa, jos sitä olisi kuultu asiassa, mutta New York Timesin tietojen mukaan Yhdysvallat ei ollut tietoinen operaatiosta etukäteen.
Vaikka Venäjä ei ole kostanut salamurhaa millään erityisellä tavalla, Yhdysvallat on huolissaan siitä, että tämänkaltaiset hyökkäykset voivat provosoida Moskovaa tekemään omia iskujaan Ukrainan korkeita virkamiehiä vastaan.
Lisäksi Venäjällä tehdyillä autopommi-iskuilla on vähän suoraa vaikutusta sodan kulkuun taistelukentillä, tiedustelupalvelu muistuttaa.
Tiedustelutiedoista puhuneet amerikkalaiset viranomaiset eivät The New York Time-sin mukaan paljastaneet, minkä Ukrainan hallitustahojen uskottiin antaneen valtuu-tus operaatiolle, kuka hyökkäyksen toteutti tai oliko Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tietoinen tehtävästä.
Autopommi-iskun jälkeen Venäjän sisäinen turvallisuuspalvelu FSB väitti Ukrainan tiedustelupalvelun olevan salamurhan takana.
Murhan toteutti FSB:n mukaan ukrainalainen nainen, joka saapui Itä-Ukrainasta Moskovaan heinäkuussa. Hän asettui asumaan samaan kerrostaloon kuin Dugina ja valmisteli tekoaan.
Iskun jälkeen naisen väitettiin paenneen rajan yli Viroon.
Venäläiset tutkijat selvittävät Moskovan esikaupunkialueella tapahtunutta pommi-iskua, jossa kuoli Darja Dugina.
Kuva: Investigative Committee Russia / Zumapress / MVPhotos
Reine Lindeman
11. joulukuu 2023
Minulla on suuria vaikeuksia saada käytössäni oleva laajahko aineisto Venäjän hajottamisesta julkaistuksi facebookissa. Luvan olen saanut, mutta ongelmat ovat teknisiä. Alla on konekäännös, johon en saa kuvia. Yhden kartan olen julkaissut.
Tässä käydään läpi aiheeseen liittyvät keskeiset tapahtumat. TÄMÄN LUETTUAAN VOI JOKAINEN KÄSITTÄÄ, MIKSI VENÄJÄN JOHTO ON VAATINUT TURVALLI-SUUSTAKEITA JA LOPULTA RYHTYNYT NIITÄ ITSE HANKKIMAAN, KUN PUNAINEN VIIVA ON YLITETTY.
WASHINGTONIN SUUNNITELMA VENÄJÄN HAJOTTAMISEKSI
Mike Whitney -7. marraskuuta 2022 0
"Länsi tavoite on heikentää, jakaa ja lopulta tuhota kansakuntamme. He sanovat avoimesti, että koska he onnistuivat hajottamaan Neuvostoliiton vuonna 1991, nyt on aika jakaa Venäjä moniin erillisiin alueisiin, jotka ovat toistensa kurkussa." - Venäjän presidentti Vladimir Putin.
"Cheney halusi nähdä paitsi Neuvostoliiton ja Venäjän imperiumin, myös Venäjän itsensä hajoavan, joten se ei voisi enää koskaan olla uhka muulle maailmalle."
...Länsi on saatettava päätökseen vuonna 1991 alkanut projekti ….
Ennen kuin Moskovan valtakunta kaadetaan, alue – ja maailma – ei kuitenkaan ole turvassa…” ("Decolonize Russia" , The Atlantic, 27.5.2022.)
Washingtonin antipatialla Venäjää kohtaan on pitkä historia, joka ulottuu vuoteen 1918, jolloin Woodrow Wilson lähetti yli 7 000 sotilasta Siperiaan osana liittoutunei-den pyrkimystä peruuttaa bolshevikkien vallankumouksen voittoja. 18 kuukautta maassa pysyneiden amerikkalaisten retkikuntajoukkojen toiminta on aikoja sitten kadonnut Yhdysvaltojen historiankirjoista, mutta venäläiset mainitsevat tapauksen edelleen yhtenä esimerkkinä Yhdysvaltojen säälimättömästä väliintulosta. naapurei-densa asioita. Tosiasia on, että Washingtonin eliitti on aina sekaantunut Venäjän liiketoimintaan Moskovan voimakkaista vastalauseista huolimatta. Itse asiassa suuri joukko länsimaisia eliittiä ei vain usko, että Venäjä pitäisi hajottaa pienempiin maantieteellisiin yksiköihin, vaan että Venäjän kansan pitäisi suhtautua myönteisesti tällaiseen lopputulokseen.
Anglosfäärin länsimaiset johtajat ovat niin täynnä häpeää ja omaa hämmentynyttä oikeutensa tunnetta, että he uskovat rehellisesti, että tavalliset venäläiset haluavat nähdä maansa hajoavan pieniksi minivaltioiksi, jotka ovat edelleen avoimia länsi-maisten öljyjättien ahneelle hyväksikäytölle, kaivostoiminnalle. yritykset ja tietysti Pentagon. Näin Washingtonin geopoliittinen päämies Zbigniew Brzezinski tiivisti asian Foreign Affairs -lehden artikkelissa:
"(Venäjän) koko ja monimuotoisuus huomioon ottaen hajautettu poliittinen järjestel-mä ja vapaa markkinatalous vapauttaisivat mitä todennäköisimmin venäläisten ih-misten luovan potentiaalin ja Venäjän valtavien luonnonvarojen. Löyhästi konfederoi-tuneen Venäjän – joka koostuu eurooppalaisesta Venäjästä, Siperian tasavallasta ja Kaukoidän tasavallasta – olisi myös helpompi kehittää tiiviimpiä taloudellisia suhteita naapureihinsa. Jokainen liittoutuneista yksiköistä voisi hyödyntää paikallista luovaa potentiaaliaan, jota Moskovan raskas byrokraattinen käsi tukahduttaa vuosisatojen ajan. Hajautettu Venäjä puolestaan on vähemmän altis imperialistiselle mobilisaatiolle. ” (Zbigniew Brzezinski, ”Euraasia geostrategia”, Ulkoasiat, 1997)
"Löysästi konfederoitunut Venäjä", kuten Brzezinski kuvittelee, olisi hampaaton, riip-puvainen kansakunta, joka ei pysty puolustamaan omia rajojaan tai suvereniteetti-aan. Se ei pystyisi estämään tehokkaampia maita hyökkäämästä, miehittämästä ja perustamasta sotilastukikohtia sen maaperälle. Se ei myöskään pysty yhdistämään monimuotoista kansaansa yhden lipun alle tai tavoittelemaan positiivista "kollektiivis-ta" visiota maan tulevaisuudesta. Konfederaation Venäjä – joka on pirstoutunut lukemattomiin pienempiin osiin – antaisi Yhdysvalloille mahdollisuuden säilyttää hallitseva roolinsa alueella ilman haasteen tai häiriöiden uhkaa. Ja se näyttää olevan Brzezinskin todellinen tavoite, kuten hän huomautti tässä kohdassa suuressa shakkilautassaan. Tässä on mitä hän sanoi:
"Amerikalle tärkein geopoliittinen palkinto on Euraasia...ja Amerikan maailmanlaajui-nen valta riippuu suoraan siitä, kuinka kauan ja kuinka tehokkaasti sen valta-asemaa Euraasian mantereella säilytetään." ( "The GRAND CHESSBOARD – American Pri-macy and Its Geostrategic Imperatives" , Zbigniew Brzezinski, sivu 30, Basic Books, 1997)
Brzezinski tiivistää Amerikan keisarilliset tavoitteet ytimekkäästi. Washington aikoo vakiinnuttaa ensisijaisuuden maailman vauraimmalla ja väkirikkaimmalla alueella Euraasiassa. Ja - tehdäkseen sen - Venäjä on tuhottava ja jaettava, sen johtajat on syrjäytettävä ja vaihdettava, ja sen valtavat resurssit siirrettävä maailmanlaajuisten monikansallisten yritysten rautaiseen otteeseen, jotka käyttävät niitä ylläpitääkseen varallisuuden virtausta idästä länteen. Toisin sanoen: Moskovan on hyväksyttävä nöyrä roolinsa uudessa järjestyksessä Amerikan tosiasiallisena kaasu- ja kaivosyhtiönä.
Washington ei ole koskaan varsinaisesti horjunut tavoitteestaan tuhota Venäjän val-tio,itse asiassa äskettäin julkaistu kansallinen turvallisuusstrategia (NSS) sekä kong-ressin raportti nimeltä "Renewed Great Power Competition:Impplications for Defense – Issues for Congress" vahvistavat suuren osan siitä, mitä olemme sanoneet täällä, että Yhdysvallat aikoo murskata kaiken nousevan vastustuksen laajentumistaan Keski-Aasiaan tullakseen hallitsevaksi toimijaksi tällä alueella. Tässä ote kongressin raportista:
Yhdysvaltain tavoite estää alueellisten hegemonien nousu Euraasiassa, vaikka se on ollut pitkään, ei ole kiveen kirjoitettu – se on poliittinen valinta, joka heijastelee kahta näkökohtaa: (1) kun otetaan huomioon ihmisten, resurssien ja taloudellisen toiminnan määrä Euraasiassa Euraasian alueellinen hegemoni edustaa riittävän suurta vallan keskittymää uhkaamaan Amerikan elintärkeitä etuja ; ja (2) Euraasia ei ole luotettavasti itsesäätelykykyinen alueellisten hegemonien nousun estämisessä, mikä tarkoittaa, että Euraasian maiden ei voida luottaa pystyvän omilla toimillaan es-tämään alueellisten hegemonien nousua ja saattavat tarvita apua. yhdestä tai use-ammasta Euraasian ulkopuolisesta maasta voidakseen tehdä tämän luotettavasti." ("Renewed Great Power Competition: Impplications for Defense – Issues for Congress" , Yhdysvaltain kongressi)
Kuinka erilainen onkaan tämä Yhdysvaltain virallisen ulkopolitiikan uusi iteraatio kuin ns. Wolfowitzin oppi ennen Irakin sotaa. Tässä se on:
”Ensimmäinen tavoitteemme on estää sellaisen uuden kilpailijan ilmaantuminen uudelleen esiin joko entisen Neuvostoliiton alueella tai muualla, joka muodostaa samansuuruisen uhan kuin se kerran aiheutti Neuvostoliitolle. Tämä on hallitseva näkökohta uuden alueellisen puolustusstrategian taustalla ja vaatii meitä pyrkimään estämään vihamielistä voimaa hallitsemasta aluetta, jonka resurssit konsolidoidussa hallinnassa riittäisivät tuottamaan globaalia valtaa.
Lue: Wolfowitzin oppi johti tuhoiseen sotaan Irakissa - nyt se johtaa mahdollisesti vielä tuhoisempaan sotaan Aasiassa
Kuten voidaan nähdä,politiikassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta sen jälkeen , kun Wolfowitz ilmaisi oppinsa lähes kaksi vuosikymmentä sitten. Yhdysvaltain ulkopoliittinen johto puolustaa edelleen päättäväisesti Washingtonin oikeutta hallita Keski-Aasiaa ja pitää kaikkia alueen kilpailijoita kansallisen turvallisuuden uhkana.
Tätä korostaa entisestään se, että sekä Venäjä että Kiina on viimeisimmässä kansal-lisessa turvallisuusstrategiassa tunnistettu "strategisiksi kilpailijoiksi", mikä on syvän valtion eufemismi kuolevaisille vihollisille. Katso tämä ote artikkelista "Venäjän jakautuminen kolmannen maailmansodan jälkeen?":
Yhdysvaltojen ja Naton perimmäisenä tavoitteena on jakaa ja rauhoittaa maailman suurin valtio, Venäjän federaatio, ja jopa luoda ikuisen epäjärjestyksen peitto (somalisaatio) sen laajalle alueelle tai ainakin osalle Venäjää ja sen jälkeistä aikaa. neuvostohuone…
Yhdysvaltojen perimmäisenä tavoitteena on estää vaihtoehtojen ilmaantuminen euroatlanttiselle integraatiolle Euroopassa ja Euraasiassa. Siksi Venäjän tuhoaminen on yksi sen strategisista tavoitteista.
Venäjän federaation jakautuessa (artikkeli) väittää, että mikä tahansa kaksinapainen kilpailu Moskovan ja Washingtonin välillä päättyisi kolmannen maailmansodan jälkeen. Vahvassa ristiriidassa se väittää, että vasta kun Venäjä tuhoutuu, syntyy aito moninapainen maailma, mutta tämä tarkoittaa myös sitä, että USA on hallitsevin globaali valta, vaikka Washington ja EU heikkenevät odotetusta suuresta sodasta. venäläiset. ("Venäjän jakautuminen kolmannen maailmansodan jälkeen", Global Research)
Washingtonin suhde Venäjään on aina ollut kiistanalainen, mutta se liittyy enemmän Washingtonin geostrategisiin tavoitteisiin kuin mihinkään Moskovan häiritsevään toi-mintaan. Venäjän ainoa rikos on se, että se sattuu miehittämään omaisuutta sellai-sessa osassa maailmaa, jota Yhdysvallat haluaa hallita kaikin tarvittavin keinoin.
Kun Hillary Clinton ilmoitti ensimmäisen kerran Amerikan suunnitelmista "kiinnittyä Aasiaan", se kuulosti useimmille ihmisille järkevältä suunnitelmalta siirtää resursseja Lähi-idästä Aasiaan lisätäkseen Amerikan osallistumista maailman nopeimmin kas-vavilla markkinoilla. He eivät tuolloin ymmärtäneet, että poliitikot aikoivat johtaa Ve-näjän veriseen maasotaan Ukrainassa "heikentää" Venäjää, jotta Washington voisi levittää sotilastukikohtansa Euraasian maa-alueille vastustamatta. Kukaan ei myös-kään aavistanut, kuinka pitkälle Washington joutuisi provosoimaan, eristämään ja demonisoimaan Venäjää nimenomaan tarkoituksenaan poistaa sen poliittiset johtajat ja jakaa maa useisiin osavaltioihin . Tässä on Hillary, joka esitti asian vuonna 2011:
"Aasian kasvun ja dynaamisuuden hyödyntäminen on keskeistä Yhdysvaltain talou-dellisille ja strategisille intresseille ...Avoimet markkinat Aasiassa tarjoavat Yhdysval-loille ennennäkemättömät mahdollisuudet investoinneille, kaupalle ja huipputeknolo-gian saatavuudelle... USA:n yritysten (tarve) hyödyntää laajaa ja kasvavaa kuluttajapohjaa Aasiassa…
Alue tuottaa jo yli puolet maailmanlaajuisesta teollisuudesta ja lähes puolet maail-manlaajuisesta kaupasta … etsimme mahdollisuuksia tehdä entistä enemmän liike-toimintaa Aasiassa … ja investointimahdollisuuksiamme Aasian dynaamisilla markki-noilla.” ( "America's Pacific Century" , valtiosihteeri Hillary Clinton », Foreign Policy Magazine, 2011)
Clintonin puheen huolellinen lukeminen yhdessä Wolfowitzin opin tarkastelun kans-sa auttaa tylsinkin lukijan tekemään selviä johtopäätöksiä Ukrainan nykyisestä kon-fliktista, jolla ei ole juuri mitään tekemistä niin sanotun "Venäjän aggression" kanssa, mutta vain sen kanssa. Washingtonin suunnitelma heijastaa valtaa Aasiaan, hallita Venäjän valtavia öljy- ja kaasuvarantoja, ympäröidä Kiina sotilastukikohdilla ja vakiinnuttaa Amerikan valta-asema tämän vuosisadan vauraimpien markkinoiden keskipisteessä. Tässä taas Putin:
"Vapautuakseen uusimmasta haasteiden verkosta heidän on likvidoitava Venäjä sekä muut valtiot, jotka valitsevat suvereenin kehityspolun hinnalla millä hyvänsä, jotta he voivat edelleen ryöstää muiden kansojen omaisuutta ja käyttää sitä omien aukkojensa paikamiseen. Jos näin ei tapahdu,en voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että he yrittävät laukaista koko järjestelmän romahduksen ja syyttävät kaikesta sitä tai, varjelkoon, päättävät käyttää vanhaa kaavaa talouskasvusta sodan kautta."
Amerikkalaiset ulkopolitiikan asiantuntijat ovat häpeämättömiä edistäessään teorioi-ta, jotka uhkaavat laukaista suoran sotilaallisen yhteenottamisen Venäjän kanssa, jo-ka voi johtaa ydinvaihtoon.Äskettäisessä "webinaarissa kongressin jäsenille ja naisil-le, joka pidettiin 23. kesäkuuta otsikolla "Venäjän dekolonisaatio". Webinaari, jossa oli mukana CIA:n toimihenkilöitä ja oikeistonationalisteja Ukrainasta ja Kaukasukses-ta, väitti tehokkaasti, että Venäjä oli siirtomaavaltakunta, joka oli hajotettava Washingtonin tuella. (WSWS) Kirjoittaja tutkii syitä, miksi jotkut asiantuntijat haluavat leimata Venäjän "imperialistiseksi"? WSWS:n artikkelissa selitetään, miksi:
… ”väite,että Venäjä on ”imperialistinen”,palvelee tärkeää poliittista tehtävää: Se tar-joaa poliittisen peitteen imperialistiselle hyökkäykselle Venäjää vastaan ja imperialis-tisten valtojen sotatavoitteille…. Juuri tätä strategiaa Nato-mielinen näennäisvasem-misto peittelee huutollaan "Venäjän imperialismista". Nationalististen, regionalististen ja etnisten jännitteiden edistäminen on ollut keskeinen osa imperialistista sotapolitiikkaa vuosikymmeniä…
Naton laajentumisen, rajavallankaappausten ja sotilaallisten väliintulojen yhdistel-mällä Venäjän ja Kiinan kanssa liittoutuneissa maissa imperialistiset vallat ovat systemaattisesti ja hellittämättä piirittäneet Venäjän…
Itse asiassa, jos tarkastellaan amerikkalaisen imperialismin viimeisten 30 vuoden aikana käymien sotien historiaa, alkava sota Venäjän ja Kiinan jakamisesta näyttää julmalta väistämättömältä . Huolimatta uudelleenintegroitumisestaan maailman kapi-talistiseen järjestelmään, hallitsevat oligarkkihallitukset ovat estäneet imperialistisia valtoja ryöstelemästä suoraan näiden maiden valtavia resursseja. He taistelevat näiden resurssien puolesta keskenään ja hallitsemattomien kotimaisten kriisien johdosta ovat päättäneet muuttaa tämän.
...päätöslauselmaluonnoksessa kuvataan Amerikan Venäjää vastaan käymän sodan perustavoitteita seuraavasti: "Venäjän nykyisen hallinnon poistaminen, sen korvaa-minen amerikkalaisten hallitsemalla nukkella ja Venäjän itsensä hajottaminen - ns. "Venäjän dekolonisointi" - kymmeniksi tai useammaksi kyvyttömäksi valtioksi, joiden arvokkaat resurssit tulevat amerikkalaisen ja eurooppalaisen rahoituspääoman omis-tukseen ja hyödyntämiseen. Tämä kohta on keskeinen, jotta ymmärrettäisiin sekä Natoa kannattavan näennäisvasemmiston etenevä konflikti että politiikka ja heidän vaatimuksensa siitä, että Venäjä on "imperialistinen maa". ( "Imperialistisen sodan ja Putinin hallinnon sosialistisen opposition historialliset ja poliittiset periaatteet ", Clara Weiss, World Socialist Web-sivusto)
Kuten voidaan nähdä, ulkopolitiikan eliittijäsenet etsivät ahkerasti uusia ja vakuutta-vampia perusteita vastakkainasettelulle Venäjän kanssa, jonka perimmäisenä tarkoi-tuksena on pirstoa maa, mikä tasoittaa tietä Washingtonin strategiselle tasapainotuk-selle tai "pivotille". Kaksikymmentä vuotta sitten, Bushin hallinnon aikana, poliitikot eivät olleet läheskään yhtä varovaisia näkemyksissään Venäjästä. Entinen varapre-sidentti Dick Cheney ei esimerkiksi yrittänyt peitellä täyttä halveksuntaa Venäjää kohtaan ja oli yllättävän suorapuheinen tukemansa politiikan suhteen. Katso tämä ote Ben Nortonin artikkelista:
Yhdysvaltain entinen varapresidentti Dick Cheney, Irakin sodan pääarkkitehti, ei vain halunnut hajottaa Neuvostoliittoa; hän halusi myös hajottaa Venäjän itsensä, estääk-seen sitä nousemasta uudelleen merkittäväksi poliittiseksi voimaksi... Yhdysvaltain entinen puolustusministeri Robert Gates kirjoitti, että "Kun Neuvostoliitto romahti vuoden 1991 lopulla, Dick halusi nähdä hajoamisen paitsi Neuvostoliiton ja Venäjän imperiumin, vaan Venäjän itsensä toimesta, joten se ei voi enää koskaan olla uhka.“ …
Se tosiasia, että Yhdysvaltain hallituksen ruorissa oleva hahmo ei niin salaa pyrkinyt Venäjän pysyvää hajottamista maana ja välitti tämän suoraan Robert Gatesin kaltaisille kollegoille, selittää osittain Washingtonin aggressiivisen asenteen Venäjän federaatiota kohtaan siitä lähtien. Neuvostoliiton hajoaminen.
Tosiasia on, että Yhdysvaltain imperiumi ei yksinkertaisesti koskaan anna Venäjän haastaa yksipuolista valta-asemaansa Euraasiassa huolimatta Moskovan hallituksen kapitalismin palauttamisesta . Tästä syystä ei ole yllättävää, että Washington on jät-tänyt täysin huomiotta Venäjän turvallisuushuolet,rikkonut lupauksensa olla laajenta-matta Natoa "kerran itään" Saksan yhdistymisen jälkeen ja ympäröinyt Moskovan militarisoiduilla vastustajilla, jotka ovat helvetin taipuvaisia horjuttamaan sitä.
Venäjän turvallisuuspalvelut ovat julkaisseet todisteita siitä, että Yhdysvallat tuki Tšetšenian separatisteja sodassa Venäjän keskushallintoa vastaan. Brittiakatemikko John Laughland korosti vuonna 2004 The Guardianin artikkelissa, jonka otsikkona on "Tšetšeenien amerikkalaiset ystävät" , että useat tšetšeenien separatistijohtajat asuivat lännessä ja jopa antoivat heille tukia Yhdysvaltain hallitukselta. Laughland huomautti, että tärkein Yhdysvalloissa sijaitseva tšetšeenia kannattava separatisti-ryhmä, harhaanjohtavasti nimetty American Committee for Peace in Chechnia (ACPC), listasi jäsenikseen "huomioimpien uuskonservatiivien nimenhuutonsa, jotka niin innokkaasti tukevat "terrorismin vastaista sotaa". '
Heihin kuuluu Richard Perle,pahamaineinen Pentagonin neuvonantaja;Iran-Contras-skandaalista kuuluisa Elliott Abrams; Kenneth Adelman, Yhdysvaltain entinen YK-suurlähettiläs, joka puolusti Irak-hyökkäystä ennustamalla sen olevan "kakkukävely"; Midge Decter, Donald Rumsfeldin elämäkerta ja oikeistolaisen Heritage Foundatio-nin johtaja; Frank Gaffney turvallisuuspolitiikan militaristisesta keskuksesta; Bruce Jackson, entinen Yhdysvaltain armeijan tiedusteluupseeri ja Lockheed Martinin entinen varapresidentti, nyt Yhdysvaltain NATO-komitean puheenjohtaja; Michael Ledeen American Enterprise Institutesta, entinen italialaisen fasismin ihailija ja nyt Iranin hallinnonmuutoksen johtava kannattaja; ja R James Woolsey, entinen CIA:n johtaja, joka on yksi johtavista cheerleadereistä George Bushin suunnitelmien takana muokata muslimimaailmaa amerikkalaismielisesti.
Se tosiasia, että äärioikeistolaiset salafi-jihadistit muodostivat merkittävän osan Tše-tšenian kapinasta, ei haitannut näitä muslimivastaisia uuskoneja - aivan kuten isla-mofobisilla "War on Terror" -veteraanilla ei ollut ongelmaa tukea takfiri-islamisteja mestaavia ääriliikkeitä myöhemmässä Yhdysvaltain sodassa Syyriaa vastaan. ja Libya...
…Victoria Nuland, Joe Bidenin hallinnon ulkoministeriön kolmanneksi vaikutusvaltai-sin virkamies, toimi varapresidentti Cheneyn pääasiallisena apulaisulkopoliittisena neuvonantajana vuosina 2003 –2005. (Hän auttoi myös sponsoroimaan vuoden 2014 väkivaltaista vallankaappausta Ukrainassa, joka kaatoi demokraattisesti valitun hallituksen. ) Mentorinsa Cheneyn tavoin Nuland on sitkeä uuskonservatiivi. Sillä, et-tä hän on republikaani ja hän työskentelee ensisijaisesti demokraattisissa hallinnos-sa, ei ole merkitystä; Hawksin ulkopoliittinen konsensus jakaa molemmat osapuolet.
Nuland (entinen National Endowment for Democratian (NED) kahden puolueen halli-tuksen jäsen) on myös naimisissa Robert Kaganin kanssa, uuskonservatismin suoje-luspyhimyksen ja Project for the New American Century -projektin perustaja. Tämä on uuskonien kodikas nurkka Washingtonissa, jossa hän työskenteli yhdessä Che-neyn, Donald Rumsfeldin, Paul Wolfowitzin ja muiden Bushin hallinnon korkeiden virkamiesten kanssa. Kagan oli pitkäaikainen republikaani, mutta vuonna 2016 hän liittyi demokraatteihin ja kampanjoi avoimesti Hillary Clintonia presidentiksi." (Entinen varapuheenjohtaja Dick Cheney vahvisti että USA hajottaa Venäjän, ei vain Neuvostoliittoa, Ben Norton, Multipolarista)
USA:n ulkopolitiikka on nyt yksinomaan pienen ryhmän uuskontribuutteja käsissä, jotka hylkäävät diplomatian kokonaan ja uskovat vilpittömästi, että Yhdysvaltojen strategiset edut voidaan saavuttaa vain sotilaallisella konfliktilla Venäjän kanssa. Voimme kuitenkin sanoa jossain määrin varmuudella, että asiat menevät paljon huonompaan suuntaan ennen kuin ne paranevat.
Kommentit