keskiviikko, 21. helmikuu 2018

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/infosota-yle-sekoitti-ykn-yhdistyneet-kansakunnat-ja-ukn-unted-kingdom-syyriassa/

YLE:n käyttämä ”tietotoimista” Syrian Observatory for Human Rights  EI OLE ”YK-JÄRJESTÖ”, kuten YLE VALEHTELEE, vaan Brtianniassa (UK) rekisteröity ja sieltä käsin toimiva ”kansalaisjärjestö”, Syyrian oppositon infsoturi!

Syrian Observatory for Human Rights (SOHR)
Arabic: المرصد السوري لحقوق الإنسان
Syrian Observatory for Human Rights Logo.jpg


The logo of the Syrian Observatory for Human Rights
FoundedMay 2006
FounderOsama Suleiman (Rami Abdulrahman)
TypeNGO
Legal statusNon profit
FocusHuman rights activism
Location
Official language
Arabic, English
OwnerOsama Suleiman (Rami Abdulrahman)
Staff
One man (Osama Suleiman)[1][2]
Websitewww.syriahr.com/e

The Syrian Observatory for Human Rights (also known as SOHR; Arabic: المرصد السوري لحقوق الإنسان‎), founded in May 2006, is a UK-based information office whose stated aim is to document alleged human rights abuses in Syria; it has focused since 2011 on the Syrian Civil War. It is frequently quoted by major Western news media, such as Voice of America, Reuters, BBC, CNN and National Public Radio, since the beginning of the uprising about daily numbers of deaths from all sides in the conflict[3][4] and civilians killed in airstrikes in Syria.[5] SOHR has been described as being ”pro-opposition”[6][7][8][9] and anti-Assad.[10][11]

Syyrian hallitus jakurdit eivät voi infosodan ja ihmiskilpåien aikakaudella tietää, mikä sotatoimialueelle lykätty kontti on sairaalakontti, mikä taas taistelukaasukontti, ja mikä ehkä todellakin vaikka YK:n ruokakontti

https://yle.fi/uutiset/3-10085017

YK: Kuutta sairaalaa pommitettu kahdessa päivässä Syyrian Ghoutassa

Sairaaloista kolme tuhoutui käyttökelvottomaksi.


Tyttö loukkaantuneen veljensa vieressä, joka on saamassa ensiapua sairaalassa pommitusten jälkeen Doumanin kaupungissa, Itä-Ghoutassa.

Tyttö loukkaantuneen veljensa vieressä, joka on saamassa ensiapua sairaalassa pommitusten jälkeen Doumanin kaupungissa, Itä-Ghoutassa.

Kuutta sairaalaa on pommitettu kahden viime päivän aikana syyrialaisten kapinallisten hallussa olevassa Itä-Ghoutassa. YK vahvisti asian.

[Paskat vahvistanut: se oli tämä ”UK” (SOHR) eikä YK!!!]

Sairaaloista kolme tuhoutui käyttökelvottomaksi ja useita ihmisiä kuoli.

Lääkinnällistä avustustyötä Syyriassa tekevä järjestö SAMS kertoi myös Itä-Ghoutan keskeisen sairaalan joutuneen kahdesti hyökkäyksen kohteeksi Arbinissa. Hyökkäyksen jälkeen sairaala ei pysty enää toimimaan.

Syyrian hallitus on piirittänyt Itä-Ghoutaa vuodesta 2013 lähtien. Alueelle on tehty useita pommituksia. Elokuussa 2013 siellä tehtiin sariini-isku, joka tappoi satoja ihmisiä. Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan Arbinin sairaala joutui venäläisten ilmaiskun kohteeksi.

[Se oli ISISin taistelukaasukontti, johon osui hallituksen kranaatti. Samaa Saddamin kaasua tasan oli viime vuonna vastaavanlaisessa tilateessa.
Vuonna 2013 AL-Qaidan/ISISin eliittijokko Al-Nusran rintama  oli vielä osa ”virallista oppositiota” ja sai lä’nnen ittavaa sotilasapua!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/ranskan-tutkimus-syyrian-kaasuista-todistaa-tosiasiassa-etta-hallitus-ei-ollut-syypaa-vuoden-2013-kaasuihinkaan


https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/nyt-se-syyrian-kaasuttaja-selvisi/]

YK:n lastenjärjestö Unicefin mukaan akuutista aliravitsemuksesta kärsi marraskuussa vajaa 12 prosenttia alle viisivuotiaista lapsista.

Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan maanantain ja tiistain aikana lähes 200 ihmistä kuoli ja yli 800 haavoittui iskuissa Itä-Ghoutaan lähellä Damaskosta.

Unicefin mukaan kuolleista lähes 60 oli lapsia.

Lue lisää:

https://yle.fi/uutiset/3-10083473

” Isä puhkeaa kyyneliin nähdessään vauvansa ruumiin, toinen lyö itseään otsaan löytäessään kaksi lastaan kuolleina. Viisi holtittomasti itkevää tomun peittämää lasta tuodaan paikalle.

Muun muassa tällaisista näkymistä raprotoitiin Itä-Ghoutan kapinallisalueen sairaalassa, kun Syyrian hallituksen pommikoneet olivat rusikoineet aluetta tiistaina.

Lähes 200 ihmistä kuoli ja yli 800 haavoittui iskuissa pelkästään maanantaina ja tiistaiaamuna, kertoi Syyrian sisällissotaa tarkkaileva järjestö Syrian Observatory for Human Rights. Joukossa on paljon lapsia.

Pommitusten tuho oli niin suurta, että se sai YK:n lastenjärjestön Unicefin sanatto-maksi. Unicef antoi lausunnokseen tyhjäksi jätetyn paperiarkin, jonka alaviitteessä se totesi, etteivät sanat riitä kuvaamaan lasten kärsimystä ja järjestön tyrmistystä. ”

Tuollainen jälkimmäinen EI OLE MIKÄÄN IMEKSI YK:N NIMISSÄ, vaikka on sen alajärjetö muissa asioissa!

Lähteet: AFP, STT, Yle

Syyrian hallituksen joukkoja saapui kurdien tueksi Afriniin – Mediat: Turkki tulitti

Turkki yrittää ajaa kurdit Pohjois-Syyrian Afrinista. Nyt Syyrian hallitus näyttää asettuvan kurdien avuksi.


YHdestä ja samasta pojasta kaikki kuvat…

https://yle.fi/uutiset/3-10083211

Lääkäreiden hätähuuto Syyriasta: Tilanne Ghoutassa on Aleppon piiritystäkin pahempi painajainen

Arviolta 100 siviiliä, joista osa lapsia, on kuollut ja viisi sairaalaa jouduttu sulkemaan vuorokauden aikana, kun Syyrian hallitus liittolaisineen aloitti suurhyökkäyksen itäisen Ghoutan alueelle.


Lapsia hoidettavana sairaalassa Doumassa, itäisessä Ghoutassa.

Loukkaantuneita lapsia hoidettiin sairaalassa kapinallisten valtaamassa itäisessä Ghoutassa. Arviolta 100 ihmistä kuoli hallituksen raskaissa pommituksissa maanantain aikana.

– Tilanne on lähdössä käsistä. Asukkailla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suojautua kellareihin ja maanalaisiin säiliöihin lastensa kanssa.

Brittiläisen tarkkailujärjestön mukaan kuolleiden joukossa on 18 lasta. Syrian Obser-vatory for Human Rights -järjestön mukaan maanantain ilmaiskuissa, sekä ohjus- ja kranaatti-iskuissa loukkaantui yli 300 ihmistä.

maanantai, 19. helmikuu 2018

Viron itsenäistyiminen 21.02.1918

Tämä päivämäärä on Viron itsenäistymisen päivämäärä lähinnä siksi, että itsenäisen Viron hallitukset pitävät sitä sellaisena. Kyseisellä porukalla oli tuolloin vähän merki- tystä poliittisissa voimasuhteissa, jotka olivat samalla sotilaallisia. Kannatusta heillä kyllä saattoi olla, vatrsinkin kun osapuolet kuten bolshevikit katysoivat itsekin tyrineensä ja kuunnelleensa huonosti kansaa.

Viron tilanne oli erilainen kuin Suomessa: Viro oli ollut osa Venäjän keisarikuntaa ja sillä oli ollut aina helmikuun vallankumoukseen asti myös sisäisesti feodaalinen yh- teiskuntarakenne: tsaari oli ollut ylin maanomistaja, mutta (hänen)valtaa(nsa) käytti saksalainen aatelisto, joka kuitenkin lain kirjaimen mukaan oli vasta kolmas maan- omistushierarkiassa tasaarin ja viljelijän jälken. 1860-luvulle asti paroonit olivat myös käyttäneet itsevaltaisesti ”lakia” läänityksillään. Virossa oli ollut 1905 tsaarinvaltaa vastaan laaja kansannousu, jonka paronit palauttivat verisesti ruotuun. Vuosien 1907 ja 1914 välillä kurinpalutuksen Virosta, alle miljoonan asukkaan vastiosta poistui 200000 kansalaista mm. muualle Venäjälle ja emigraatioon. Saman verran siistyi si- sällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle. Neuvotolittossa oli 1930-luvulla n.150000 et- nistä virolaista eli saman verran kuin suomalasiakin. Suomalaiset olivat pääasiassa siellä syntyneitä, virolaiset 1910-luvulla tulleita.

Suomessa ei tiedetä Viron historiasta mitään asian harrastajapiirien ulkopuolella. Hel- mikuun vallankumouksen jälkeen Väliaikainen hallitus pelkäsi saksalaisten sotilaallis- ta petosta ja vastavallankumouksellista kapinaa,ja sen tuella luotiin alueellisten sekä työläis-, talonpoikais- ja sotilasneuvostojen järjestelmä, jossa sosialisteilla usein oli enemmistö, vuoden loppua kohden yhä enemmän bolshevikeilla, ja tunnustettiin itse- hallinto. Lokakuun vallankumous alkoi Virossa kuukautta aikaisemmn kuin Pietarissa, kun itsehallinto nosti tunnuksen, että Väliaikaisen hallituksen on erottava, ja kieltäytyi tottelemasta sitä julistamatta kuitenkaan Viroa itsenäiseksi.

Itse asiassa tämä Kerenskiä vastaan asettuminen ja keltäytyminen ottamasta häneltä määräyksiä oli sitä, mitä bolshevikit suosittelivat Suomelle – sillä erolla, että Suomen piti myös julistaua itsenäiseksi.

Tästä itsenäisyysjulistuksesta Sovjetskaja entsiklopedija ei kirjoita mitään:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/viro-100-itsenaisyys-kesti-ensimmaisella-kerralla-vain-vuorokauden-viikossa-koko-maa-oli-jalleen-vieraan-vallan-hallussa/6773026#gs.8hxjtNE

Viro 100: Itsenäisyys kesti ensimmäisellä kerralla vain vuorokauden – viikossa koko maa oli jälleen vieraan vallan hallussa


Kuvituskuvaa Tallinnasta.


Viron historia kulkee Suomen kanssa käsi kädessä, mutta eri polkua. EPA


Viro täyttää ensi lauantaina 100 vuotta. Helmikuun lopulla 1918 Suomessa veli soti veljeä vastaan, Virossa kärsittiin bolsevikkien terrorista ja pelättiin saksalaisten tuloa.

Suomalaisten hyvin tunteman Estonia-teatterin yläkerrassa paloi vuoden 1918 helmi- kuussa tupakka ja useat kengät kiersivät pöytää.Tallinnan virolainen älymystöklubi (Tallinna Eesti Haritlaste Klubi) pohti kulttuuripyhäkössä pienen valtion itsenäisyyttä.

Tsaarille uskollinen Viro oli saanut edellisenä keväänä, maailmansodan riehuessa, väliaikaisen autonomian. Virossa asui paljon baltiansaksalaisia. He eivät halunneet osallistua sotaan Saksaa vastaan.

Helmikuun 1918 ehtiessä puoliväliin, älymystöklubissa oli päätetty laatia ja julkistaa manifesti, jossa Viro julistettaisiin itsenäiseksi. Manifestin sisältö hyväksyttiin ja se oli määrä julkaista Haapsalussa, Viron länsirannikolla, 21. helmikuuta.

.

Saksalaisia näkyvissä

Saksalaiset olivat kuitenkin aloittaneet saarten suunnasta massiivisen hyökkäyksen mantereelle, Haapsalu menetettiin ja itsenäisyysjulistus lykkääntyi.

Saksalaiset työnsivät bolsevikkiarmeijaa edellään ja lähestyivät vauhdilla pääkaupun- kia. Erikseen valitulle Pelastuskomitealle aukeni valtatyhjiössä ja sekasorrossa mahdollisuus julistaa Viro itsenäiseksi.

Sunnuntaina helmikuun 24.päivänä manifesti,jossa Viro julistettiin Viro historiallisten rajojensa sisällä itsenäiseksi, julkaistiin kaikille vironmaan kansoille. Sinimustavalkoi- nen lippu nostettiin tasavallan synnyn merkiksi Pikk Hermannin torniin Toompealla. Ilo oli kuitenkin hyvin lyhytaikainen ja lorun loppu tyly.

Lippu vaihtuu Toompealla

viro viron lippu


Sinimustavalkoinen valtiolippu liehui vain vuorokauden.

Arkiviikko alkoi hyvin tuoreen Viron tasavallan kannalta huonosti. Maanantaina 25. helmikuuta saksalaiset olivat saavuttaneet Tallinnan. Sinimustavalkoinen lippu vaih- dettiin ja saksalaiset ottivat kaiken vallan käsiinsä.Saksalaisten mukaan Viro oli pieni valtioepäsikiö, jonka itsenäisyyttä ei tunnusteta. Koko Viro oli saksalaisten hallussa maaliskuun alussa.

Saksan nopea eteneminen pakotti Venäjän neuvottelupöytään ja Brest-Litovskissa solmittin rauha 3. helmikuuta. Rauhansopimuksessa ei kuitenkaan määritelty Baltian maiden itsenäisyyttä, toisin kuin esimerkiksi Suomen itsenäisyys.

Baltian itsenäistymisen esteenä Saksan näkökulmasta oli baltiansaksalaisen vähem-mistön edullisen aseman säilyttäminen ja Itämeren hallinta, Venäjän näkökulmasta Saksan etenemisen estäminen Venäjän ydinalueille ja tätä varten Itämeren hallinta.

Miehittäjä tylynä

Viron tasavallan olemassaolo oli jäänyt yhden vuorokauden mittaiseksi. Nyt miehittä- jä alkoi saksalaistaa Viroa. Sanomalehtiä lakkautettiin, virastojen kieleksi määrättiin saksa, virolaiset joukko-osastot hajotettiin, poliitikkoja vangittiin ja virolaiset seurat lakkautettiin. Oli alkanut noin yhdeksän kuukauden saksalaismiehitys.

Ministerin loppu Suomessa?

Suomeen kytkeytyy eräs Viron ensivaiheita kovastikin koskettanut tapahtumasarja.

Viron väliaikaishallituksen varapääministeri Jüri Vilms oli lähtenyt kevättalvella kohti Suomea hakemaan tukea itsenäisyydelle. Matka taittui jään yli hiihtäen.

Varmat havainnot Vilmsin nelimiehisestä seurueesta päättyvät muutamia kymmeniä kilometrejä Tallinnasta Suomeen päin. Ehkä ikuisesti varmistamatta jäävän tiedon mu- kaan saksalaiset teloittivat miehet Helsingissä nykyisen Kansallisoopperan alueella. Yhden selityksen mukaan Vilms seurueineen haudattiin sen jälkeen nykyisen Pohjois-Haagan aseman lähellä sijaitsevaan punaisten yhteishautaan.Uusien tietojen valossa tätä pidetään kuitenkin epätodennäköisenä. ”

Viron itsenäisyyshallitusta pidettiin siis Suomessa aluksi ”punaisena”!!

     

POhjois-Haaga hauta

Pohjois-Haagan veljeshauta,Helsingin Lassilassa 16.tammikuuta 2018. Veljeshauta on sisällissodan aikainen joukkohauta. Helsingin valtauk- sen yhteydessä etenevät saksalaiset teloittivat 12. huhtikuuta 1918 noin 40-50 kiinniottamaansa henkilöä, jotka olivat enimmäkseen punakaartilaisia.

Sota kutsuu

Saksalaisten sotaonni kääntyi jo vuoden 1918 syksyllä epäedulliseksi ja bolshevikit kolkuttivat uhkaavasti Viron itärajan takana.

Odotetusta tuli totta, kun Lenin hallitus mitätöi Brest-Litovskin rauhansopimuksen ja puna-armeija hyökkäsi marraskuun lopulla Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

[RK: Ajamaan saksalaisia pois alueelta. Myös Baltian sota oli lopulta en- nen kaikea luokkasotaa. Akselivaltiojen tukema feodaaliluokka hävisi sotansa Baltiassa, Suomessa se joutui ”voitettuaankiin” muuten vaan väistymään vallan ytimestä ja maastoutumaan sen alemmille tasoille odottelemaan ”parempia aikoja”…]

Apua Suomesta ja muualta

Viron hallitus pyysi heti Neuvosto-Venäjän hyökkäyksen alettua Suomelta apua. Ra- haa ja tarvikkeita lähetettiinkin.Mutta vakinaisen sotaväen lähettämiseen ei suostuttu. Suomessa alettiin kuitenkin värvätä Viron avuksi vapaaehtoisia joukkoja.

43100886

Naisia valmistelemassa lääke- ja sidontatarpeita Viron vapaussotaan lähteneille ja lähteville suomalaisille vapaaehtoisille. Työtä johti Agnes Wuorenheimo, seisomassa pöydän oik. puolella. Entinen keisarillinen palatsi Helsingissä, v. 1919 rakennuksesta puhutttiin linnana, sitä suunniteltiin Suomen kuninkaan linnaksi. Rakennus kunnostettiin Presidentinlinnaksi 1921.
 .
[RK. Ei kovin suurta merkitystä.]
.

Sotaan suunnistikin kaksi osastoa: 1. Suomalainen vapaajoukko ja Pohjan Pojat. Vapaaehtoisia oli lähes 4000.

42934628

Suomalaista kenttäpostia Viron vapaussodasta maaliskuulta 1919,nimipäiväonnittelu- kortti, joka on lähetetty suomalaisista Pohjan Pojat vapaaehtoisjoukoista, lähettäjä tuntematon. Kortti kuvattuna Helsingissä 8. helmikuuta 2018.
.

Vapaaehtoisia oli myös mm. Tanskasta, Ruotsista ja Britanniasta. Brittien laivastolla ja sen tykkitulella oli suuri merkitys.

Kesällä 1919 virolaiset joukot ottivat yhteen saksalaisten kanssa Latvian maaperällä niinsanotussa Landeswehrin sodassa. Virolaisjoukkojen voittoon heinäkuun lopulla päättynyt yhteenotto lopetti baltiansaksalaisten haaveet alueen hallinnasta.

[RK: Se lopetti heidän haaveensa feodaalisen poliittisen hallinnan tai saksalaisfa-sistisen sotilasdiktatuurin jatkumisesta, mutta TOTEUTTI KAIKKIEN VENÄJÄN VAL- KOISTEN AATELISTEN HAAVEEN LÄÄNITYSTEN MUUTTAMISESTA KAPITALISTI- SEKSI YKSTYISOMAISUUDEKSI, joka itse Saksassa junkkeriluokan kohdalla oli tapahtunut jo aikaisemmin!

Viro oli ainoita paikkoja koko entisellä Venäjällä, jossa noin tapahtui, Latvia oli ehkä toinen, mutta siellä oli monenlaisia alueita, niin venäläistä, virolaista kuin puola-liettualaistakin ja jopa pohjoismaista mallia.]

Viron armeija onnistui työntämään puna-armeijan pois Viron alueelta helmikuun puoliväliin mennessä 1919. Lopullisesti aseet vaikenivat Tarton rauhansopimuksen mukaan helmikuun toinen 1920. Eli lähes kaksi vuotta itsenäisyysjulistuksen jälkeen.

 (Lähteet: Seppo Zetterberg, Viron historia, www.eestiajalugu.ee )

seppo zetterberg viro 3

Zetteberg työhuoneellaan. ”

 Yleisesti ottaen Hesarin artikkeli on asiantunteva, varsinkin kun katsoo (tästä) linkit.

 Yleisesti ottaen Hesarin artikkeli on asiantunteva, varsinkin kun katsoo (tästä) linkit.
.

Vaan katsotaan Sovjetskajasta, mitä bolshevikkien näkökulmasta tapahtui.

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Estonian+Soviet+Socialist+Republic

” … In World War I, when Estonia formed the rear of the Northern Front, about 100,000 Estonians were drafted into the army and war industries expanded. The Estonian bourgeoisie supported the tsarist imperialist policy and profited from the war. At the same time, food shortages, rising prices, and intensified exploitation exacerbated class antagonisms.

The February Bourgeois Democratic Revolution of 1917 reached Estonia on March 1 (14), when a general strike broke out among the Tallinn workers. The next day revolutionary workers,sailors,and soldiers seized power in Tallinn. In early March the revolution was victorious throughout Estonia. The Tallinn Soviet of Workers’ and Soldiers’ Deputies,elected on March 3 (16),was dominated by Mensheviks and Socia- list Revolutionaries (SR’s), with Bolsheviks numbering 60 deputies out of 200. In the course of the month soviets were formed in other Estonian cities and communities. As everywhere in Russia, dual power was established.

On March 30 (April 12), the Russian Provisional Government enacted the statute On the Provisional Organization of Government Administration and Local Self-government in Estonia Province.

Southern Estonia was united with Estonia Province,and the Estonia Provincial Council of the Land, an advisory body under the provincial commissar, became the organ of provisional self-government.

The First Conference of the North Baltic (Estonian) Organizations of the RSDLP(B) was held in Tallinn on April 16–17 (29–30).In early May the Bolsheviks organized their groupings in the soviets. They were active in the trade unions and in proletarian cul- tural-educational and youth organizations, and they helped form factory committees and workers’ militia detachments.

In April and May associations of farm workers and committees of landless peasants were formed in many volosts. The Provisional Central Bureau of Landless Peasants was set up under the North Baltic Bureau of the RSDLP(B). About 40,000 people took part in the July 4 demonstration in Tallinn.

The First Congress of Estonian Soviets, held in Tallinn on July 23–27 (August 5–9), elected the All-Estonian Executive Committee of Soviets. The Second Confe- rence of the North Baltic Organizations of the RSDLP(B), convened on August 13 and 16 (26 and 29),elected the Estlandia Regional Bureau of the RSDLP(B). A con- ference of landless peasants held on August 13–15 (26–28) adopted the Bolshevik program. After the suppression of the Kornilov Revolt, the Bolsheviks gradually gained the ascendancy in the Estonian soviets.

The Great October Socialist Revolution and the struggle for Soviet rule (1917–19).

By the middle of October 1917 all the principal soviets in Estonia had Bolshevik majo- rities. On October 12–14 (25–27) the Second Congress of Estonian Soviets endorsed the decision of the Central Committee of the RSDLP(B) to begin an armed uprising.

On October 16 (29) a demonstration took place in Tallinn under the slogans “All po- wer to the Soviets!” and “Down with the Provisional Government!” Bolsheviks orga- nized Red Guards in Tallinn, Narva, and Tartu and formed combat detachments in army units and the fleet. Meeting in a joint session on October 22 (November 4), the Executive Committee of the Soviets of Estlandia and the Tallinn Soviet created the Military Revolutionary Committee of Estonia (MRC), with I. V. Rabchinskii as chair- man and V. Kingissepp as vice-chairman, to direct the armed uprising. On the eve- ning of October 23 (November 5) the Estonian MRC, acting on instructions from the Petrograd MRC, established control over all strategic points in Tallinn.

In Estonia, as in Petrograd, power passed to the soviets on October 23–25 (Novem- ber 5–7). The victory of the socialist revolution in Estonia foiled A. F. Kerensky and P. N. Krasnov’s plans to send counterrevolutionary troops to Petrograd through Estonia.

By February 1918 soviets had been set up in four-fifths of the volosts, and revolutio- nary changes were under way.Workers’ control was established at large industrial en- terprises, an eight-hour workday was introduced, some enterprises were nationalized, and more than 1,000 landlords’ estates were confiscated.

On Feb. 18, 1918, German troops invaded Estonia. Despite the stubborn resistance of Red Guard detachments,they occupied the region in February and March. To pre- vent the German aggressors from seizing the Baltic Fleet, the heroic Ice Campaign was undertaken on V.I.Lenin’s orders;under the escort of icebreakers the ships were moved from Tallinn to Helsinki and from there to Kronstadt. The German aggressors established a reign of terror in Estonia, abolishing the laws and decrees enacted by the Soviet government and restoring the confiscated estates to the landlords.

[RK: Kuinkahan paljon muuten tuo jäämarssin Venäjän laivostosotilaita, jotka kävivät vain kääntämässä Helsingissä, on laskettu muka ”Suomessa olleen venäläisen sotaväen joukkoon” erilaisissa harhautuslähteissä…]

Led by clandestine Bolshevik organizations, the working people resisted the occupa-tion forces. There were general strikes in Tallinn on Sept. 12–14 and Nov. 9, 1918.

In November a bourgeois provisional government, with K. Päts as prime minister, was formed with the cooperation of the occupation authorities.On November 19 represen- tatives of the German government and the Estonian bourgeoisie, meeting in Riga, signed an agreement transferring power to the Provisional Government.

[RK: Pätsin hallitus joutui valitsemaan, tekeekö diilin saksalaisten vai bolshevikkien kanssa. Saksalaiseen diilliin kuului sakslaisten paronien läänitysten tulkitseminen kapitalistiseksi maanomistukseksi, ja viljelijöiden syrjäyttäminen niin omistuksesta kuin poliittisestakin vallasta niiden maiden osalta. Bolshevikit eivät olisi tätä hyväksyneet. He olisivat myös vaatineet poliittisia toimintaoikeuksia ja jonkinasteista liittolaisuutta neuvosto-Venäjän kanssa. Porvarit eivät missään tapauksessa olisi hyväksyneet neuvostomuotoista hallintomallia. Viljelijöiden yktyisomistus olisikelvannut bolshevikeille, paronien ei.

Liettuassa ”puolalaiset” paronit ajettin muualle (itse asiassa Puolan riikinkin paronit olivat historialliselta taustaltaan balttilaisia kuten preussilaisia ja liettualaisia, mutta luokka oli kautta valtakunnan ruvennut käyttämään puolan kieltä), koska he eivät hyväksyneet itsenäistymistä Puolasta, ja suoritettiin maanjako pääasiassa pientiloiksi (joista kolmannes alkoi heti puskea pajua maassa, jossa peltoja ei tarvitse raivata, kunhan niitä vai kynnetään tai laidunnetaan). Sellainen maareformi oli siellä ereh- dys. Suurtilojen työntekjöiden status oli lisäksi yksityistä perheviljelijää korkeammalla ”ratsuväkimaiden” tapaan.]

With the popular masses demanding the restoration of Soviet rule,the Tallinn Soviet of Workers’ Deputies appealed to the Russian proletariat for support.After the annul- ment of the Brest-Litovsk Treaty,Soviet Russia stepped up its aid to the Estonian wor- king people in their struggle against the bourgeoisie and the interventionists.Estonian Red Army units were formed. On November 15 the Bureau of the Estonian Section of the RCP(B), meeting in Petrograd, formed the Provisional Revolutionary Committee of Estonia to direct the liberation of the region.

On Nov. 29, 1918, units of the Seventh Army, including Estonian regiments, liberated Narva, where the Estlandia Labor Commune (Estland Working People’s Commune) was proclaimed that same day. Power passed to the Council of the Commune, whose chairman was J.Anvelt and whose members included V. Kingissepp, R. Vakmann, A. Vallner, J. Käspert, K. Mühlberg, J. Mägi, H. Pöögelmann, O. Rästas, and M. Trakmann.

The government of the RSFSR recognized the independence of Soviet Estonia in a decree signed by Lenin on Dec. 7, 1918. By January 1919 the Red Army had libera- ted a large part of Estonia, where the decrees of the Soviet government were again put into effect.

Nevertheless, mistakes were committed in dealing with the agrarian question. The policy of establishing state farms on former landlords’ estates rather than transferring the land to the peasants had an adverse effect on the alliance between the proletariat and the laboring peasantry.

During the intervention against Soviet Russia the imperialists of the USA and Great Britain extended military and economic aid to the Estonian bourgeoisie. A British squadron arrived in Tallinn on Dec. 12,1918,and mercenaries from Finland, Sweden, and Denmark were brought to Estonia.Opening their offensive in early January 1919, the combined forces of the Estonian bourgeois army, the interventionists, and the White Guards succeeded in forcing out the Red Army units by February. A large- scale White terror campaign followed, and the Saaremaa Uprising was crushed in February. The bourgeois dictatorship consolidated its position after elections were held to the Constituent Assembly of Estonia.

On May 19, 1919, the Constituent Assembly proclaimed the formation of a bourgeois Estonian republic. On June 5 the government of the Estlandia Labor Commune discontinued its activity.

The bourgeois dictatorship (1919–40).

On July 19, 1919, the Estonian Communists issued a peace manifesto and called on the working people to agitate for the conclusion of a peace treaty between Soviet Russia and bourgeois Estonia. On August 31 the First Congress of Estonian Trade Unions was disbanded for supporting the demand.

After the rout of General N.N. Iudenich’s forces near Petrograd in November 1919, the bourgeois government, responding to the pressure of the masses and disregar- ding the opposition of the Entente, signed a peace treaty with the RSFSR on Feb. 2, 1920. Under the constitution adopted by the Constituent Assembly on June 15, the highest legislative body was to be the unicameral State Assembly, which was empowered to form the government. The Estonian government adopted a pro-British foreign policy.

keskiviikko, 14. helmikuu 2018

Myelinaatio - psyykkisen toiminnan perusta

https://www.researchgate.net/publication/266624474_Myelination_of_the_Nervous_System_Mechanisms_and_Functions


Myelination of the Nervous System: Mechanisms and Functions

Article · Literature Review (PDF Available) inAnnual Review of Cell and Developmental Biology 30(1):503-33 · October 2014with698 Reads

DOI: 10.1146/annurev-cellbio-100913-013101 · Source: PubMed

Klaus-Armin Nave48.94

keskiviikko, 14. helmikuu 2018

Kaikki ”tutkijat” PELKKIÄ HÖLYNPÖLLÄREITÄ Suomen ”Akatemian” suuren projektin päätösseminaarissa!


Tällainen osui silmiin: Projektin tutkimusaihekaan ei ollut vaatimattomimmasta päästä: IHMISMIELI

http://www.aka.fi/globalassets/32akatemiaohjelmat/mind/mind_programme_final-seminar-2017.pdf

”1 (3) Human Mind Research Programme

Final Seminar 1–2 December 2016

(Helsinki Congress Paasitorni, Paasivuorenkatu 5 A)

Thursday 1 December

09– Registration & coffee

10:00–10:10 Opening words: Gustav Djupsjöbacka, University of the Arts Helsinki

10:10–11:00 Keynote: Repositioning Pragmatics in the Context of Cognitive Linguistics and Interdisciplinary Research.

Milena Fuchs, Professor, Faculty of Philosophy, University of Zagreb

RK: Ämmä meinaa, että tämä on EU:n projekti, joka saa ilmeisimmin julkisen rahansa sieltä.

11:00–13:00 Project presentations I:

Jari Hietanen, Eye Contact and the Meeting of Minds

RK: ”Rotumurhapeilineuroni-Jari” Tampereen yliopistosta, Psykologian laitokselta ja mm. YLE:n haistapaskantiedeohjelmista.

Marja-Liisa Honkasalo, Mind and the Other

RK: ”Enkelitutkija” Turun ”yliopistosta”, entinen taistolainen 70-luvun alusta.

Liisa Keltikangas-Järvinen, Intergenerational transmission of socio-emo-tional well-being: A multidisciplinary study of offspring development across the lifecourse

RK: Varsinainen arkkipölkkyharppu Helsingin ”yliopiston” Psykologian laitokselta…

Kirsti Lonka, Mind the Gap between digital natives and educational practices (presentation by Katariina Salmela-Aro & Kimmo Alho)

Haistapaskantieteilijä, peilineuroonihörhö, Ylen puoskarodosentteja, opettanut myös lääketieteen opetettamisen psykologiaa joskus muinoin Karolinskassa, saanut varmaan potkut.

Lauri Nummenmaa, Face To Face: Molecular and Functional Neural Mechanisms of Social Bonding and Interaction

Tampereen psykologianlaistoksen hölynpölläreitä.

Anna Rotkirch, Linked lives over the life course: A dyadic approach to social development

Haistapaskantieteilijä, ”evoluutiofeministi”: tunnetaan mm. teriasta, että ”perhe ei ole geenistä, mutta sen sijaan vieraissakäyminen on geeneistä”…

13:00–14:00 Lunch (Paasiravintola)

14:00–15:40

Project presentations II:

Jaakko Seikkula, Relational mind in events of change in multiactor therapeutic dialogues (presentation by Virpi-Liisa Kykyri)

Martti Vainio, Cross-modal connections between speech communication, hand gestures and perception

Matias & Satu Palva ja Juha Silvanto, Role of personality in awareness and memory of visual representations (HCCG)

Antti Revonsuo & Harry Scheinin, The Conscious Mind: Integrating subjective phenomenology with objective measurements (CONSCIOUS MIND)

Arkkihaistapaskantieteilijä Aivokaapeli-Antti, totaalinen pölvästi.

Pirita Seitamaa-Hakkarainen & Maarit Mäkelä, Handling mind: Embodiment, Creativity and Design (Handling mind)

15:40–16:00 Coffee break … ”

16:00–17:20
Project presentations III:
Janne Seppänen & Göte Nyman & Kari-Jouko Räihä, Mind, picture, image (MIPI) (presention by Asko Lehmuskallio, Jukka Häkkinen & Poika Isokoski)


RK: Häkkinen täysin pöyristyttävä ”peilisolupsykiatri”, ollut myös NOKIAn puoskarinhommissa, YLE:n entisiä kestopölhäjä.

Kimmo Katajala, Meanings of an Urban Space, Past and Present. Cross -cultural Studies of the Town of Vyborg from the 16th to the 21th Century

-Katariina Salmela-Aro, Positive development during the life-span: Psycho-social implications in Finland and Russia (presentation by Ellen Ek & Olga Strizhitskaya)

– Raimo Tuomela, Collective Minds (presentation by Raul Hakli)

RK: Helsingin yliopiston hölynpäölytieteen Wanha Pieru.
17:20–18:00 MIND research in 2020 and beyond (foresight survey results)

18– Seminar dinner (Paasiravintola)

Friday 2 December

09:00–09:45
Keynote: Undisciplined squads of emotion: critical interdisciplinarity and transdisciplinary pedagogy.

Dr. Jonathan Heron, Deputy Director of the Institute for Advanced Teaching and Learning, University of Warwick

09:45–12:00
Project presentations IV

Iiro Jääskeläinen & Seppo Laukka, Perception and joint actions in humans with analytical vs. holistic cognitive styles (ANHOLCOGN)

Piia Astikainen, Learning of speech sound discrimination-insights from brain activity recordings in humans and rats

Sunnöve Carlson, Learning and memory and the involvement of the fronto-striatal network

– Iiris Hovatta, Novel molecular pathways and biomarkers of anxiety disorders
(presentation by Zuzanna Misiewicz)

– Hannes Lohi, Discovering genetic risk variants for neuropsychiatric disorders and their consequences using dogs, humans and mice

– Katri Räikkönen-Talvitie, Biological Mechanisms of Transgenerational Transmission of Early Life Stress

12:00

Information about new Academy Programme proposals survey & closing words: Mikko Ylikangas

12:30 Lunch (Paasiravintola)

***

3(3) Keynote speakers:

Milena Žic Fuchsgraduated in 1977 from the Faculty of Philosophy, University of Zagreb having majored in English language and literature, and ethnology. In 1989 she received Ph.D. in linguistics (Cognitive Linguistics). From 2002 to 2011 she was the Chair of Linguistics in the English Department, University of Zagreb. Her book entitled Knowledge of Language and Knowledge of the World (1991) was the first book in cognitive linguistics written in Croatian and is one of the most quoted books in Croatian linguistics. Her latest book Cognitive Linguistics and Language Struc-tures: the English Present Perfect came out in 2009, for which she received the Cro-atian National Award for Science for 2011.In 2010 she was elected as a full member of the Croatian Academy of Sciences and Arts, and in 2013 member of Academia Europaea.In 2005 she became a member of the Standing Committee for the Huma- nities of the European Science Foundation. In 2006 she was elected member of the Core Group,and subsequently in 2009 became the Chair of the Standing Committee for the Humanities of the European Science Foundation. From 2008 she has been a member of the ERC Panel “The Human Mind and its Comple-xity”. She is also a member of numerous Science Advisory Boards, as well as other European level bo-dies. She has also acted as an expert for the European Com-mission, as member of High-Level EC Expert Group for ESFRI (European Strategy Forum on Research Inf-rastructures). From 2010 she has been a member of the MERIL (Mapping European Research Infrastructure Landscapes) Steering Committee, and from 2012 a member of the Science Advisory Board of CLARIN–ERIC (Common Language Resources and Technology Infrastructure–European Research Infrastructure Consortium). At present she chairs the Scientific Review Group for the Humanities of the ESF.

Jonathan Heron is Deputy Director of the Institute for Advanced Teaching and
Learning (IATL) at the University of Warwick (UK), where he specializes in interdis-ciplinary practice. Previously, he was Research Associate at the CAPITAL Centre (with the Royal Shakespeare Company) where he won the 2010 Butterworth Award for Teaching Excellence. Externally, he co-founded the TCD Samuel Beckett Labo-ratory and has, until recently, co-convened the Performance as Research Working Group of the International Federation for Theatre Research. He is a core member of the AHRC-funded research project Modernism, Medicine and the Embodied Mind and his published research concerns the interplay of theatre studies, critical interdis-ciplinarity and transdisciplinary pedagogy: Open-Space Learning: A Study in Trans-disciplinary Pedagogy (Bloomsbury Academic, 2011), Performing Early Modern Dra-ma Today (Cambridge UP, 2012), the Journal of Beckett Studies (Edinburgh UP, 2014), Shakespeare on the University Stage (Cambridge UP,2015),Medical Humani- ties (British Medical Journals,2016) and the Journal of Medical Humanities (Springer USA, 2016).

keskiviikko, 14. helmikuu 2018

Oulun ja Tampereen yliopistoriidat eivät ole samaa...

... vaikka mm Vasemmistoliiton kansanededustaja, Oulun kaupunginvaltuutettu Hanna Sarkkinen näin on ymmärtänyt:

http://hannasarkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250882-yliopistolain-satoa-kylvetaan-nyt-yliopistoissa-mukana-torajyvia?ref=poiminnat

Yliopistolain satoa niitetään nyt yliopistoissa – mukana torajyviä?


Käyttäjän HannaSarkkinen kuva

Hanna Sarkkinen

Oulu

Vasemmistoliitto

Kansanedustaja, talousvaliokunnan jäsen, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu.


Mitä Suomen yliopistoissa tapahtuu? Kysymys nousee mieleen, kun seuraa yliopis-tomaailmaa koskevaa uutisointia ja kuulee viestejä yliopistoista. Viesteissä kerrotaan epävarmuudesta, resurssipulasta, hallinnollisen työn lisääntymisestä, rahoitusmallin ongelmista, arvostuksen puutteen kokemuksista, huonosta johtamisesta, henkilöstön sivuuttamisesta ja ihmisten väsymisestä.

Olen seurannut huolestuneena erityisesti Oulun ja Tampereen yliopiston sisäistä kuohuntaa. Henkilöstö on barrikadeilla ja epäluottamus johtoa kohtaan on käsin kosketeltavaa.

Tilanteisiin liittyy todennäköisesti rahoitusleikkauksista seuranneita säästöpaineita sekä henkilöihin liittyviä ristiriitoja, mutta ongelmien taustalla paistaa myös vuonna 2009 hyväksytty yliopistolaki. Silloin kylvettiin ne siemenet,joiden satoa nyt niitetään. Uutisoinnista voi päätellä, että siementen joukossa oli torajyviä.

Yliopistolaki herätti säätämisensä yhteydessä runsaasti huolta ja vastustusta. Suurin kritiikki kohdistui yliopistojen kaupallistumiseen, kun yliopistot haluttiin tehdä riippuvaisemmaksi ulkopuolisesta rahoituksesta sekä tuoda ulkopuolisia edustajia yliopistojen päätöksentekoon. Toinen merkittävä kritiikki kohdistui yliopiston sisäisen demokratian heikkenemiseen.

Kritiikki ei jäänyt katteettomaksi eivätkä ihan pelkkää arvuuttelua ole arviot vuoden 2009 yliopistolain ongelmista. Kansalliset arviot uuden yliopistolain seurauksista ker-tovat karua kieltä uudistuksen seurauksista. Vuonna 2016 julkaistussa arviossa tode-taan, että henkilöstö on kokenut uudistuksen vaikuttaneen kielteisesti työhyvinvoin-tiin. Samalla toimivallan ja päätöksenteon keskittyminen on etäännyttänyt yliopistoyhteisöä päätöksenteosta ja kärjistänyt näkemyseroja. 

Huolet näyttävät siis ainakin osittain realisoituneen. Tampereen uuden suuryliopiston valmistelu on herättänyt huolta henkilöstössä ja opiskelijoissa.

(https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-tampereen-yliopiston-vakea-marssii-ulos-aula-tapotaynna-ihmisia-iskulauseet-raikuvat-200723658/)

Uudelle yliopistolle esitetty johtosääntöluonnos rajoittaisi yliopiston itsehallintoa sekä yliopistoyhteisön kykyä valita hallituksensa jäsenet itse. Lisäksi yliopistolaisten mu-kaan yhdistyvien yliopistojen henkilöstö ja opiskelijat on pidetty valmistelusta pimen-nossa ja ohitettu päätösten valmistelussa. Tampereella siis ilmeisesti halutaan ulos-mitata uuden yliopistolain mahdollistama yliopiston sisäisen demokratian kavennus täysimääräisesti ja jopa yli voimassaolevien lakien.

Oulun yliopistossa on taas julkista kuohuntaa liittyen dekaanin valintaan.

(http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/)

Kuohunta kytkeytyy niin ikään kysymykseen yliopiston sisäisestä demokratiasta ja johtamistavasta.

Oulun yliopiston kasvatustieteellinen tiedekunta asetti yksimielisesti dekaaniehdok-kaakseen professori Vesa Puurosen, mutta jostain syystä yliopiston rehtori torjui esi-tyksen,vaikka muita hakijoita tehtävään ei ollut.Yliopiston johtosäännön mukaan reh- tori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneista henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Tehtävään esitetyllä henkilöllä on tiedekunnan henkilöstön vahva tuki eikä muita ha-kijoita ollut. Yliopiston henkilökunta onkin nyt ymmärrettävästi huolissaan yliopiston sisäisen demokratian kehityksestä. Todennäköisesti Puuronen jätettiin valitsematta, sillä hän on kritisoinut yliopiston johtamistapaa.

Yliopistoissa koetaan,että niitä johdetaan omavaltaisesti sisäinen demokratia sivuut- taen. Uuden yliopistolain säätämisen yhteydessä puhuttiin kauniisti yliopistojen autonomian lisääntymisestä. Näyttää kuitenkin käyneen niin, että autonomia on lisääntynyt lähinnä toimivan johdon suhteessa muuhun yliopistoväkeen.

Yliopistolakia tulisikin pikaisesti uudistaa yhteisöllisen päätöksenteon ja korkeakoululaitoksen sisäisen demokratian vahvistamiseksi. 


****


Oulun yliopiston näkemys tapaus Puurosesta on toinen:

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-yliopistossa-kuohuu-rehtori-ei-halua-dekaaniksi-henkiloston-tukemaa-ja-yliopiston-nykymenoa-kritisoinutta-professoria/776471/

Oulun yliopistossa kuohuu – rehtori ei halua dekaaniksi henkilöstön tukemaa ja yliopiston nykymenoa kritisoinutta professoria



Oulu 17.11.2017 6:58
Kari Sankala

Vesa Puuronen toimii Oulun yliopistossa sosiologian professorina. KUVA: Moilanen Jukka-Pekka


Kasvatustieteiden tiedekunnan uuden dekaanin valinta kuohuttaa Oulun yliopistossa.

Vuoden alussa vapautuvaa kasvatustieteiden dekaanin eli tiedekunnan johtajan tehtävään ilmoittautunut ainoa hakija, yhteiskuntatieteiden tohtori Vesa Puuronen ei kelpaa Oulun yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.

Dekaanin paikka tuli hakuun, kun nykyinen dekaani Eila Estola jää eläkkeelle.

Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautuneis-ta henkilöistä tiedekuntaa kuultuaan. Puurosella on tiedekunnan henkilöstön tuki.

Silti rehtori Niinimäki on päättänyt, että kasvatustieteiden tiedekunnan dekaanin tehtävä pannaan uudelleen haettavaksi ensi maanantaista alkaen.

Kasvatustieteiden tiedekunnan henkilöstö on huolissaan yliopiston demokratian kehityksestä, joka näyttää etenevän kovin hitaasti tai peräti väärään suuntaan.

Yhteensä 70 tiedekunnan työntekijää on allekirjoittanut Oulun yliopiston rehtorille osoitetun kirjelmän, jossa otetaan kantaa Puurosen puolesta. Kirjelmä on mennyt tiedoksi myös yliopiston vararehtoreille, henkilöstöjohtajalle ja hallintojohtajalle.

– Saimme järkytykseksemme kuulla,että professori Vesa Puurosen nimittäminen tiedekunnan dekaaniksi olisi pysäytetty ja häntä olisi pyydetty luopumaan ehdokkuudestaan.

– Puuronen on ainoa tehtävään ilmoittautunut henkilö ja hän nauttii tiedekunnan henkilöstön laajaa luottamusta, kuten henkilöstön kuulemistilaisuus osoitti, kirjelmässä todetaan.

– Toivomme, että asiat voisivat edetä johtosäännön ja hyvän demokraattisen johta-misen mukaisesti niin, että professori Puuronen nimitetään kasvatustieteiden tiede-kunnan dekaaniksi ja että päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys sekä johtamisen vuorovaikutteisuus toteutuisivat.

Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki oli torstaina matkoilla, mutta Puurosta dekaanin tehtävään haastatellut koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä arvioi, että tiedekunta tarvitsee toisenlaista johtajuutta.

Hentilä pitää erikoisena, että Kaleva kysyy dekaanin valintaprosessista, vaikka se puhuttaa parhaillaan koko Linnanmaata.

– Asia on kesken, Hentilä kuittaa.

– On totta, että oli vain yksi hakija, joka on hyvä ja kokenut ja jolla on vahvuuksia. En käy kuitenkaan enempää läpi henkilön ominaisuuksia.

Professori Vesa Puuronen on tullut tutuksi Kalevan lukijoille mielipidekirjoituksistaan.

Puuronen on kysynyt, ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua. Hänen mielestään yritysopit rapauttavat yliopiston.

Puuronen on arvostellut myös yliopiston yhteistoimintamenettelyä ja todennut yliopistoväen keskinäisen solidaarisuuden olevan puntarissa.

– Professoriliiton Oulun osastossa on keskusteltu, että osaston pitää ryhtyä toimiin, jotta Oulun yliopistoon saadaan palautettua demokratia, Puuronen sanoo.

Oulun yliopisto kertoi perjantaina, että KTK:n dekaanihaun jatkamiselle on vankat perusteet.



http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/oulun-yliopisto-kommentoi-dekaanikiistaa-ktkn-dekaanihaun-jatkamiseen-on-vankat-perusteet/776604/

Oulun yliopisto kommentoi de­kaa­ni­kiis­taa: "KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet "

Kotimaa 17.11.2017 17:43
Anna Leinonen

Oulun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan (KTK) dekaanin haku avataan uudelleen ensi viikon alussa, kerrotaan Oulun yliopistolta.

– KTK:n dekaanihaun jatkamiseen on vankat perusteet, yliopiston tiedotteessa todetaan.

Poikkeuksellinen hakuprosessi tuli julki perjantaina, kun Kaleva kertoi, että yliopiston rehtori Jouko Niinimäki ei nimennyt KTK:n dekaaniksi kyseiseen tehtävään ehdolla ollutta Vesa Puurosta. Tiedotteen mukaan päätös tehtiin haastattelun ja henkilökunnan kuulemisen perusteella. 


Sosiologian professorina työskentelevä Puuronen oli ainoa hakija KTK:n dekaaniksi. Yliopiston johtosäännön mukaan rehtori nimeää dekaanin tehtävään ilmoittautunei-den joukosta sen jälkeen, kun henkilöstöä on kuultu. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on ollut laajasti tukea Puurosen valinnalle.

Yliopiston tiedotteessa todetaan, että dekaanin tehtävänä on johtaa tiedekunnan toi-mintaa, vastata tuloksellisuudesta sekä yliopiston johtoryhmän jäsenenä vastata ylio-piston strategian toteuttamisesta tiedekunnassa. Dekaanin tehtävä on yliopistossa keskeinen johtamistehtävä, johon sisältyy tiedekunnan johtamisen lisäksi paljon ver-kostojohtamista sekä yhteistyötä muiden tiedekuntien, yliopistojen ja sidosryhmien kesken.

– Johtaminen on mitä suurimmassa määrin ryhmätyötä niin yliopiston kuin tiedekun-nankin johtoryhmässä, ja edellyttää vankkaa monenkeskistä luottamusta, tiedotteessa sanotaan.

Tiedotteessa todetaan myös, että henkilövalintoihin liittyy aina seikkoja, joita työnantaja ei käsittele julkisesti.

Puuronen on julkisuudessa arvostellut Oulun yliopistoa muun muassa Kalevan mieli-pidekirjoituksissa. Hänen mukaansa yritysmaailman opit rapauttavat yliopiston. Puu-ronen on myös kysynyt,ollaanko Oulun yliopistosta tekemässä teknistä korkeakoulua.


YLIOPISTOSSA EHDOTON YDINKYSYMYS ON.

KUKA TEKEE OIKEATA TIEDETTÄ, ja KUKA TEKEE JOTAKIN MUUTA.


Sellaisiin tahoihin, jota EIVÄT SELLAISTA TEE, kuuluu ainakin Tampereen Yliopistosäätiön johto.

Ja sellaisiin JOTKA TEKEVÄT AINAKIN MUUN OHELLA MYÖS TIETEEN NIMISSÄ  SITÄ MUUTA KUIN TIEDETTÄ, kuuluu myös professori Vesa Puuronen.

On siis aivan oikein, että häntä ei valittukaan dekaaniksi!


”Puuro” ei ole oikea henkilö dekaaniksi. Sen sosittaa tämä hänen "stalinismin histo-riansa", jonka hän mainitsi, muttei ymmärettävistä syistä linkannut: hän on ilmeisesti jonkilainen todellisellaJA KUVITTEELLISELLA mässyttelijä, joita aina silloin tällöin näkee.


Sellainen on ainakin ajoin ollut myös yksityinen "ihmisoikeusvalvoja" Human Rights Watch: kaikki "kansanmurhat" on "menneet läpi", mitä jotkut ovat viitsineet syöttää. Suomestakin se löysi neljä "tuhottua kansaa": Ener,Ter Saami,Ingrians ja Olonets Carealians. Järjestö oli verrannut englannikielistä luetteloa Tsaarin imperiumin kan-sallisuuksista sen perillisten kuten Venäjän ja Suomen vastaaviin Neuvostoliiton ha-joamisen ajoilta, ja jokainen edellisen jälkimmäisitä puuttuva kansannimi tar-koitti "murhattua kansaa"! "Arvovaltaisessa järjestössä ei ollut tiedossa,että useim- pien Siperian vähemmistökansallisuuksien nimet oli 30-luvulla vaihdettu asiakirjoissa venäjänkileisitä omakielisiin:näin jurakeita oli tullut nenetsejä ja enetsejä, ostjakeista vaguleista hanteja ja manseja, tunguuseista ja goldeista evenkejä ja nanaita jne. Näin saatiin "60 stalinismin murhaamaa kansaa", kun koko Neuvostiliiton aikana hä-visi vain yksi sikäläinen kansallisuus kamassisomjedit, joita ali 1908 ollit 12 ja 1912 8 henkilöä. Jos katosi sekään:heidän jälkeläisen muissa ryhmissä tiedetään ja heidän kielensä on Kai Donnerin ja Paul Aristeen tallentamana kirjoissa ja kansissa. Kai Donner piti sillä kielellä jopa päiväkirjaa Tukholmassa Suomen itsenäisyysliikkeen toiminnasta, jotta kukaan muu ei taatusti saisi selvää. Edellisessä Venäjän väestönlaskennassa taas kaksi henkilöä hyväksyttiinkin etnisiksi kamasseiksi.


Noitakohan "kuolleita sieluja" Puuronen tarkoittaa "stalinismin LUKUISILLA KANSANMURHILLA täällä teoksessaan:


http://vesapuuronen.net/tapluku3.htm


" Vesa Puuronen


LUKU 3 STALINISMI - OPPI LUOKKATAISTELUSTA POLITIIKAN PERUSTANA


Stalinismi on ideologia, joka kehittyi Neuvostoliitossa vuosina 1922-1953 Josef Sta-linin toimiessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP(b)) pääsihteerinä. Sta-linismi oli hegemoninen ideologia Neuvostoliitossa 1920-luvun lopulta lähtien, jolloin puolueen sisäinen oppositio menetti asemansa, maaliskuuhun 1953 saakka, jolloin Stalin kuoli. Stalinismilla voidaan tarkoittaa myös Neuvostoliitossa samoihin aikoihin kehittynyttä sosialistisen yhteiskunnan muotoa, tai hallinnollisia, byrokraattisia ja yksinvaltaisia menetelmiä, joita tuolloin käytettiin.


Tässä kirjoituksessa tarkastellaan stalinismia ideologiana, erityisesti niitä perususkomuksia, joille ideologia rakentui ja perusteluita, joita annettiin ideologian nimissä tehdyille kansanmurhille ja muille rikoksille. "


RK: YK ja objetiivinen tutkimus EIVÄT OLE LÖYTÄNEET AINOATAKAAN SEL-LAISTA (muita rikoksia toki kylläkin yllin kyllin), eikä tule löytämäänkään. Koko kan-samurha("geenimurha")- ja joukkomurhalainsäädäntö erotukseksi muista tappotöistä on Neuvostoliiton blokin läpiajama kansainvälisessä oikeudessa, Lännen vastustaessa.


Kun tuollaisessa ympäristössä toimitaan, pitää olla asiantteva ja kriittinen kaikkien lähteiden ja "lähteiden" suhteiden. Sitä Puuronen ei ole edes yrittänyt olla:


VP: " Stalinismin hahmottamisen päälähteen muodostavat seuraavat Stalinin suo-mennetut teokset: Stalin, Kootut teokset osat 1 - 13, julkaistu vuosina 1951-1955, Leninismin kysymyksiä (1946) ja Suuresta isänmaallisesta sodasta (1945). Lisäksi käytetään Deutscherin teosta Stalin, poliittinen elämäkerta (1989), "


RK: Deutscherin kirja "löytää" KOLME KERTAA NIIN PALJON "STALININ TAPET-TUJA UHREJA" ("20 milj."!) vuosilta 1923 - 1938 ennen alueliitoksia kuin EU:n myö-hempi hörönlörötys "Kommunismin musta kirja" (7.5 mlj., joista kuitenkin jopa 6 mlj. olisi ollut "karkotettuja ilman varmuuttaa myöhemmistä vaiheista", - ja ainakin 10 kertaa niin paljon kuin niin todellisuudessa tikimmankaan tulkinnan mukaan laskien oli - ("poliittiset" teloitukset ja rangaistuksiin jamuihin karkotuksiin liityvät yimääräiset kuolleet).


https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/aamulehden_lenin-museon_kgb-metodeineen-vaatii-tasmennysta-ollakseen-loukkamatonta-oiketa-historiaa/



https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/ukrainan-jarjestetty-nalanhata-jenkit-nato/



https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/aleksandr-solzenitsyn-myotavalehteli-naton-sapluunalla/



VP: " Edvard Ratzinskin elämäkertaa Stalin (2001), "


RK: Radzinskin kirja ontäsysin poekton skitsopaläjäys: hän väittää mm. Stalinilla olleen toisessa jalassaa pukinsorkka.... <:-D!!!!



Täällä sen toteaa Hannu Lauermakin:


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/145222?page=1#145263



VP: " sekä Aleksandrovin et alian virallista Stalin, Lyhyt elämäkerta - teosta (1948) ja muita Stalinia ja stalinismia koskevia tutkimuksia ja muistelmia. Aiheeni kannalta erittäin kiinnostava tutkimus on Alan Bullockin massiivinen teos Hitler and Stalin (1992), jossa seurataan näiden kahden johtajan elämää rinnakkain ja verrataan heidän ajatuksiaan ja menettelytapojaan. Stalinin suomennetut teokset kattavat stalisnismista vuodet 1922-1944. "


http://www.nytimes.com/1992/04/03/books/books-of-the-times-hitler-and-stalin-a-double-portrait-of-tyrants.html?pagewanted=all&src=pm



https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/hannah-arendtin-totilateralismi-on-tieteellisesti-puhdasta-potaskaa



VP: Lisäksi käytän Stalinin viimeisien vuosien 1950-1952 tekstejen englanninnoksia (Franklin ed.1972). Analyysia Stalinin ajattelusta ja toiminnasta vuoden 1944 jälkeen tukevat toisen käden lähteet, joita ovat tutkimusten lisäksi esimerkiksi stalinismin vuonna 1956 NKP:n 20 edustajakokouksessa paljastaneen Nikita Hrushtshevin muistelmat, jotka julkaistiin suomeksi vuonna 1971.


.... Keskuskomitea totesi, että valtion turvallisuuselimet saivat Stalinin valtakaudella maassa vähitellen liian suuren vallan ja niiden valvonta luisui puolueen keskuskomi-tealta ja hallitukselta Stalinille henkilökohtaisesti (mt., 15). Keskuskomitea sysäsi kuitenkin osan vastuusta kansainväliselle imperialismille ja sen kätyrille Lavrenti Berijalle, joka toimi salaisen poliisin päällikkönä vuodesta 1939 vuoteen 1953. Berijan syyksi luettiin se, että maassa sallittiin A... neuvostolaillisuuden vakavia rikkomuksia ja joukkomittaisia vainotoimenpiteitä. "


RK: Lavrentii Berija ei aloittanut eikä toteuttanut Nikolai Jezhovin Suurta puhdistusta, vaan vislasi sen poikki.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/11/nl-n-ns-suuri-puhdistus-1937-1938-oli-nikolai-jezvin-munaus


Puurosen kirja loppuosa "Stalinista leninistinä" on Solzhenitsynin, Anne Applebau-min ja Robert Servicen VÄÄRENNETTYJEN LENIN-LAINAUSTEN, JOISTA ESI-MERKIKSI KIELTOSANAT OLI SAATETTU JÄTTÄÄ POIS JA NÄIN LENIN PNTU VÄITTÄMÄÄN SELLAIS- TA, MITÄ HÄN KIELTÄÄ (kuten kirjoittamaan "laillinen terrori" eli rikoslin kieltämien keinojen käyttöpolitiikassa valtion taholta, rikoslakiin - eli että ei miään järkeä...), kääntämällä venäjän sana sila = voima. joka on suomen sanan kaikin puolinen synonyymi ja lähellä englannin sanaa power, systemaattiset ja kaikenkattavasti "VÄKIVALLAKSI" (Violence), jok SULKEE POIS muut kuin ihmisiin kohdistuvat aselliset pakkoyoimet! jne.


Juttu on lyhyesti ja yksinkertiasesti paskaa.


Tulkitsen niin että Oulussa on vainuttu jo pitkään jatkuneesta tampereen yliopisto-kiistasta RAADON HAJU eli YLIOPISTOSÄÄTIÖN TAPPIO loppujen lopuksi.

Sitten on päätetty loikata itsekin jo hyvissä ajoin "taantumuken sortamien edistyksel-listen" rooliin - vaikka sitä ei todellisuudessa olla - koska siitä voisi ainakin hetkeksi tulla MUOTI!