lauantai, 18. tammikuu 2020

Dalai Laman "kvanttifyyiikkaa"...

Dalai Lama: Spirituality Without Quantum Physics Is An Incomplete Picture Of Reality



By Andrew Wilson


“Broadly speaking, although there are some differences, I think Buddhist phi-losophy and Quantum Mechanics can shake hands on their view of the world. We can see in these great examples the fruits of human thinking. Regardless of the admiration we feel for these great thinkers, we should not lose sight of the fact that they were human beings just as we are.”

 – The Dalai Lama (source)

For a long time, science and spirituality were considered to be opposing views, crea-ting this polarization of both subjects. You were either a “Man of God” or a “Man of Science,” with no middle ground. However, we’re now observing a merging of both science and spirituality through quantum physics and the study of consciousness, shattering old thought patterns and putting an end to the previous “tug of war” between the two subjects.


Quantum physics is verifying what Buddhists and other spiritual practitioners have been saying for years, helping people to accept their inherent spiritual nature all around the world. We are fundamentally connected to everything around us, and science is finally proving that. Nevertheless, there’s still a lingering dualistic air surrounding science and spirituality:You have religious people denying scientific facts and scientists identifying themselves as self-proclaimed Atheists. However, we’re simultaneously seeing a merging of the two, and it’s truly beautiful.

Many prominent religious figures and scientists have recognized the interconnected- ness between spirituality and the scientific community, including the Dalai Lama. The Dalai Lama has spoken out on numerous occasions about the similarities between quantum physics and spirituality. In fact, he even attended a conference on quantum physics and delivered a speech on the subject.

The Dalai Lama Attends Conference on Quantum Physics and Madhyamaka Philosophical View

In November 2015, Tenzin Gyatso, the 14th Dalai Lama, attended a two-day confe-rence on quantum physics and Madhyamaka philosophy in New Delhi. Madhyamaka translates to “one who holds to the middle” or “the middle way” and belongs to the Mahayana school of thought in Buddhism, which was developed by the Indian Buddhist philosopher Nagarjuna during the second century.

The conference explored a variety of topics relating to human consciousness, science, and Buddhism and included a panel of experts, physicists, and monastic scholars. The Dalai Lama was one of the speakers, and according to him, reconci-ling science and religious philosophies may be essential to the future of our species.

“I hope conferences like this can address two purposes: extending our knowledge and improving our view of reality so we can better tackle our disturbing emotions,” the Dalai Lama said. “Early in my lifetime, science was employed to further material and economic development. Later in the 20th century, scientists began to see that peace of mind is important for physical health and well-being… As a result of combi-ning warm-heartedness with intelligence,I hope we’ll be better equipped to contribute to humanity’s well-being.”

The Dalai Lama also explained how he first came into studying quantum physics:

When I was about 19 or 20 I developed a curiosity about science that had begun with an interest in mechanical things and how they worked. In China in 1954/5 I met Mao Zedong several times. Once he commended me for having a scientific mind, adding that religion was poison, perhaps presuming that this would appeal so someone who was ‘scientific minded’. After coming to India as a refugee I had many opportunities to meet people from many different walks of life, scientists among them. 30 years ago I began a series of dialogues focusing on cosmology, neurobiology, physics, including Quantum Physics, and psychology. These dis-cussions have been largely of mutual benefit. Scientists have learned more about the mind and emotions, while we have gained a subtler explanation of matter.

Perhaps the most intriguing part of this quote is the fact that the Dalai Lama interpre-ted Zedong’s harsh words against religion as being somewhat appealing to someone with a “scientific mind.” This speaks to the belief system of science and religion being polar opposites. If you were a scientist, it was almost a social norm to make fun of religion, and vice versa, and that still remains true today.

He continues:

About 15-20 years ago at some meeting, the Indian physicist Raja Ramanna told me that he had been reading Nagarjuna and that he’d been amazed to find that much of what he had to say corresponded to what he understood of quantum physics. A year ago at Presidency College in Kolkata the Vice-Chancellor Prof S Bhattacharya mentioned that according to quantum physics nothing exists objec-tively, which again struck me as corresponding to Chittamatrin and Madhyamaka views, particularly Nagarjuna’s contention that things only exist by way of designation.

What the Dalai Lama is recognizing is that the ancient knowledge within these Bud-dhist texts is now being proven by quantum physics. Physicists are actually catching up to what these texts revealed centuries ago, but only now can it be verified by more modern science.

The Dalai Lama ends his speech by challenging us to take action:


Right now when we see the sad things going on in the world, crying and prayer won’t achieve very much. Although we may be inclined to pray to God or Buddha to help us solve such problems, they might reply that since we created these pro-blems it is up to us to solve them. Most of these problems were created by human beings, so naturally they require human solutions. We need to take a secular ap-proach to promulgating universal human values. The sense that our basic human nature is positive is a source of hope [that]… If we really make an attempt, we can change the world for the better.

These last words have a very sobering effect,though I do believe that through prayer and intention we can achieve great things. The power of the mind and thoughts is strong, and science is now proving that as well. However, actions are equally as important.

What Exactly Is Quantum Physics?

Quantum physicists discovered that physical atoms are made up of vortices of ener-gy that are constantly spinning and vibrating,each one radiating its own unique ener- gy signature. Therefore, if we really want to observe ourselves and find out what we are, we must recognize we are really beings of energy and vibration, radiating our own unique energy signature.

If you observed the composition of an atom with a microscope, you would see a small, invisible tornado-like vortex, with a number of infinitely small energy vortices called quarks and photons. These are what make up the structure of the atom. If you focused in closer on the structure of the atom, you would see nothing, a literal void.  The atom has no physical structure, thus we have no physical structure, and physical things really don’t have any physical structure! Atoms are made out of invisible energy, not tangible matter.

From this, scientists have made all sorts of discoveries, including that we create our own realities.

“A fundamental conclusion of the new physics also acknowledges that the observer creates the reality. As observers, we are personally involved with the creation of our own reality. Physicists are being forced to admit that the universe is a “mental” construction. Pioneering physicist Sir James Jeans wrote: “The stream of knowledge is heading toward a non-mechanical reality; the universe begins to look more like a great thought than like a great machine. Mind no longer appears to be an accidental intruder into the realm of matter, we ought rather hail it as the creator and governor of the realm of matter.”


– R. C. Henry, “The Mental Universe”; Nature 436:29, 2005

Quantum physics has also shown that the present can change the past, that time is an illusion,and that an after-life exists. Quantum mechanics is essentially the science of consciousness and spirituality, proving just how connected we are to everything in existence, which is all an illusion.

If you’d like to learn more about quantum physics, check out this section of our website here.

“The atoms of our bodies are traceable to stars that manufactured them in their cores and exploded these enriched ingredients across our galaxy, billions of years ago. For this reason, we are biologically connected to every other living thing in the world. We are chemically connected to all molecules on Earth. And we are atomically connected to all atoms in the universe. We are not figuratively, but literally stardust.”

– Neil deGrasse Tyson (source)

maanantai, 13. tammikuu 2020

”NL:n Volgan vuosien 1921-22 nälähätä” – tarua ja totta…


En olisi välittänyt tästä aiheesta avata keskustelua, ellei facebook olisi ilmoittanu tuota TIEDE-lehden keskustelusta vuodelta 2010 lainausta viestistä, että se on ”loukkaavana estetty internetin käyttäjien vaatimuksesta”! Henkilöistähän siinä puhutaan vain eräästä geologista, Andrei Saharovin aseenkantajasta, joka on tunnettu NL:n väestöhistorian väärentäjä.
Kommunimin musta kirja ”löytää” muka ”Tambovin järjestetystä nälänhädästä” ”5 miljoonaa kommunismin uhria”  – aimo siivun sen loihimista ”12.5 miljoonasta LENININ uhrista”… ja neljänneksen kaikista muka ”NL:n kommunismin uhreista”…
Tambovissa oli kuitenkin ennen vallankumousta ollut vain 2.5 miljoonaa asukasta – eikä heitäkään kaikki suinkaan tapettu…
Wikipedian sotahistorian sivu puhuu jossakin määrin tulkinnanvaraisesti ”Tambovin kapinasta”, johon liittyen olisi kuollut ehkä 50000 sotilasta ja muuta taistelijaa, joista enemmistö puna-armeijalaisia – ja 250000 siviiliä.
Kyseessä ei ollut tavallinen kapina. Aluetta oli jo Väliaikaisen hallituksen ajoista johtanut Kerenskin nimittämä kuvernööri, eserräpuolueen keskeisiin vaikuttajiin kuulunut poliisikenraali Aleksanr Antonov, ja siellä oli sotakommunismin sijasta toteutettu eserrien ohjelman mukainen maanjako pyssyillä viljelijöille ja tietysti sotilaille. Alue ei osallistunut sotaan  valkoisia vastaan, mutta tuki sitä materiaalisesti. Tuollaisia alueita oli ollut Volgan toisella puolen Uralilla laajalti
Lännestä oli lähetetty amiraali Koltshak niitä yhdistämään bolshevikkeja vastaan, mutta Kolthak pistikin eserräjohtajat päätä lyhemmiksi ja hankki tilalle valkoisia feodaaleja. Antonov vältti tämän olemalla liitossa bolshevikkien kanssa, mutta hänellä ei todellakaan ollut mitään sitä vastaan, että bolsut ja valkoiset höyhentäisivät toisensa, ja hän asettuisi sopivalla hetkellä ratkaisijan, ja Kerenkin paikalle.
Antonov möhläsi lähdössä. Hänen asetuttuaan bolhevikkeja vastaan oli tiettäväsi vain yhdestä kylästä kiinni, että hän ei päässyt yhdistämään enää rintamia koltshakilaisen valkoisen Vladimir Kappelin joukkojen kanssa.
Tambovin (armeijan) johto, Antonov keskellä.

Nälän kasvotnalka8-1200x948.jpg

Miljoonia ihmisiä kuoli Neuvosto-Venäjällä 1921–1922 nälkään. Paperikassista löytyneet vanhat kuvat kertovat, miltä katastrofi näytti.

Kotimaa 11.01.2019 06:00

Teksti Tuomo Lappalainen Kuvat Grigori Aleksandrovin jäämistöstä SK:N käyttöön luovuttanut Mirjami Niinimäki



Lenin vastusti aluksi kansainvälistä apua, sillä hän piti sitä ulkomaiden sekaantumisena. Kriisin vakavuus muutti mielen.

Kartongit olivat suuria, ja ne oli kääritty rullille isoon paperikassiin. Kun rullat kieritti auki, näky oli lohduton: luurangoiksi kuihtuneita ihmisiä, ruumiskasoja, vilua ja nälkää.

Mikä tämä kupruileva, repaleinen valokuvakokoelma oikein oli, ja mitä se teki syrjäisen Ragundan kunnantalolla Jämtlannissa satoja kilometrejä Tukholmasta pohjoiseen?

Ratkaisun jäljille päästiin kuvien mukana löytyneen passin avulla. Se oli vuodelta 1922 ja kuului Grigori Grigorjevitš Aleksandroville (1886–1937).

Hän oli venäläinen vallankumouksellinen, joka kävi koulua Helsingissä, valmistui lääkäriksi Tartossa ja muutti 1910-luvun alussa Tukholmaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän palasi Neuvostoliittoon ja kuoli siellä Stalinin vainoissa.

Sitä ennen hän oli ehtinyt mennä Ruotsissa kahdesti naimisiin. Vaimoista jälkimmäinen – Hulda – oli ollut kotoisin Ragundan läheltä. Torppa, josta valokuvat alun perin löytyivät, oli ollut hänen vanhempiensa koti.

Kaipasin Kapuscinskin kirjan Imperiumi haarukkaa NL:n ihmismenetyksistä ja loppuluvussa Matka jatkuu hän kirjoittaakin:

”Vanhan järjestelmän instituutioiden lisäksi jäljelle on jäänyt myös kommunismin koko suuri ja traaginen perintö. Siihen kuuluu tietoisuus terrorin ja sorron vaatimista uhreista, vainoista jotka alkoivat vuonna 1917 ja jatkuivat kymmeniä vuosia saaden aina välillä massatuhon mittasuhteet. Tämän problematiikan kanssa painiskelevien historioitsijoiden ja väestötieteilijöiden arviot joukkotuhon laajuudesta vaihtelevat suuresti. Alhaisimman arvion on esittänyt väestötieteilijä Sergei Maksudov. Hänen mukaansa vuosina 1918-53 (maailmansotien uhrit mukaan luettuina) sai surmansa yhteensä 54 miljoonaa neuvostokansalaista.


Tämä on kaikkea muuta kuin alhaisin ”arvio”, sillä ”Mustan kirjankin” ”arvio” on 4mlj. matalampi: 30mlj. sodissa ja 20 muissa väkivaltgaisuuksissa kuollutta. Ja siinäkin oli kaikkien osapuolten kaikki uhrit kansalaissodasta kerrottu kahdella, ja tempaistu Volgan alueelta (nykyään Venäjän ”käytävä” Ukrainan ja Kazahstanin välissä: Astrahanin, Volgogradin, Saratovin, Tambovin, Uljanovskin ja Penzan alueet), enemmän ”uhreja” v. 1921-22 kuin siellä oli ollut asukkaita ennen vallankumousta, jonka hurjimmat taistelut siellä oli käyty…

Ja sitten en Ukrainan nälänhädän tekaistut ”aiheutetut uhrit”.

Tarkastellaanpa Wikin avulla nykyistä asukastilannetta Volgansuun, joista ”Mustis” ”läytää” Leninin ajalta ”5 mlj aiheutetun nälänhädän uhria”.
sanotun alueella nyt olevan n. 10mlj auskasta joista 70% suurkaupungeissa. Erityisesti Tambovissa, jossa mitään kollektivisointia ei ollut suoritettu, vaan päin vastoin privatisointi jo Kreneskin aikana, ja jota johti bolshevikkien känssa aikaisemmin valkoisian vastaan löysästi liittoutunut Kerenkin nimittämä maaherra, poliisikenraali A. S. Antonov, ) joka sitten nostatti viimeisen isomman kapinan, ”Mustis” ”löytää” ”miljoonia uhreja”… … #msg197956

Wikin Venäjän aluelinkki kertoo seuraavaa:

………………………….. asukkaita …… näistä suurkaupungeissa (yli 500000)

Astrakanin alue ………….1.0……………………0.5

Volgogradin alue…………2.8………………….. 1.0

Saratovin alue…………….2.7…………………. 0.8

Penzan alue……………….1.5………………….. 0.5

Uljanovskin alue………….1.4……………………0.7

Samaran alue……………..3.3……………………2.4

Tambovin alue…………….1.3

Voronezhin alue…………..2.4……………………0.9

Näyttääpä olevan nyt peräti 15.4 mlj. asukasta, joista yli puolen miljoonan suurkaupungeissa 6.8 mlj. (ja hieman pienemmissä useita miljoonia). Tapaukset, joita Mustis käyttää verukkeinaan rajoittuivat pitkälti Tambovin ja Voronezhin alueille. Muualla, varsinkin Volgan itäinen puoli on soista aluetta, ei ollut sellaista kuivuutta, ja välitkin oli tapeltu jo aikaisemmin selviksi. Volgan suisto muistuttaa Niilin suistoa se sijaitseen kahden laajan rutikuivan aroalueen kazahien ja kalmukkien arojen välissä. Pohjoisessa on havumetsävyöhyke, lännessä Donin laakio Ukrainan puolella, etelässä Kaspiameri.

”Mustan kirjan” ”5 mlj. järjetetyn nälän hädän uhria Volgansuun alueelta 1922 – 1923” ovat höpinää.

Korkeimpaan arvioon taas on päätynyt professori I. Kurganov, joka on laskenut, että vuosina 1918-58 vankileireillä, vankiloissa ja maailmansotien rintamilla kuoli yhteensä 110,7 miljoonaa Neuvostoliiton kansalaista (Znamja 1/1990)”

Eipä tuona aikana kuolut kaikenkaikiaankaan noin paljon neuvstokansalaisia. (Ei siis auta yhtään, vaikka joka ikinen olisi ”tapettu”…)Jonakin ajanjaksona syntyneiden ja kuolleiden määrä noudattaa seuraavia kaavoja, jotka seuraavat ensinnäkin siitä, että (suljetussa populaatiossa) jokaisen, joka kuolee, on täytynyt myös syntyä ja toiseksekseen siitä, että väestön lisäys/vähennys tiettynä aikana on syntyneiden ja kuolleiden erotus. … #msg213022

Kuolleet K = M*T/E – D/2,

Syntyneet S = M*T/E + D/2, jossa

M = keskimääräinen väkiluku (populaatiossa) välillä T

E = keskimääräinen kuolinikä, ja

D = LUONNOLLINEN (ei muutto-, ei rajansiirto-, voi olla myös negatiivinen) väestönlisäys aikana T.

NL:n väkiluku oli Tsaarin imperiumin väkiluku 172 mlj. (Ilman Suomea. Joidenkin lähteiden ”tieto” 184 mlj. on tsaarin byrokraattien arvio ajalta ennen I maailmansotaa tulevasta kasvusta (v. 1913 vaäkiluvun niin ikään arvio, mutta aktuaalinen, 159 ml.), jossa ei ole maailmansodan vaikutusta väkiluvunkasvuun (se pysähtyi, vaikkakaan ei kääntynyt laskuun missään vaiheessa tuolloin), kukaan ei voinut mitata mitään Saksan ja Itävallan miehittämillä Puolan, Ukrainan ja Valkovenäjän alueilla.) miinus Puolan/Länsi-Ukrainan 25 mlj. miinus Baltian 5 mlj. miinus Moldovan/Bessarabian 2 mlj. = 140 mlj.

Vuoden 1958 väkiluku on 200 mlj. (Rajat ovat vähän liikkuneet, mutta se hoituu keskiarvolla, kunhan eri puolilla rajaa ei ole ollut täysin erilainen väestökehitys.)

Tuona aikana kaikenkaikkiaan kuolleiden määräksi saadaan nyt käyttäen keskiarvo 170 mlj

Kuolleet K = 40/50*170 – 60/2 = 136 – 30 = 106 mlj.

Entinen Laihian akka voisi sanoa, että ”Justiin piisas”, kuten silloin, kun velli kesken loppu, mutta todellisuudessa ei piisaa, vaikka kaikki järjestään olisi tapettu…

Syntyneet S = 136 + 30 = 166 mlj.

Kurganovin mukaan ryssät olisivat vieneet kaikki mummutkin lahtipölkylle sen jälkeen kun he olivat suorastaan enemmäkin kuin esimerkillisesti huolehtineet tuosta siloin maailmanennätyksellisestä väestönkasvusta. (Sekin väestönkasvu jäi kuitenkin suhteellisesti vielä aika paljon Maon Kiinan väestönkasvusta 1950-luvulla.)

Olikohan Kurganovilla mitään reseptiä, mitä heidän ryssien kanssa oikein pitäsi tehdä, jos kerran tuollaisia ovat…?

Linkki ja laskuvirhe korjattu. ”



Tambov Rebellion


The Tambov Rebellion (Historically referred to in the Soviet Union as Antonovshchina), which occurred between 1920 and 1921, was one of the largest and best-organized peasant rebellions challenging the Bolshevik regime during the Russian Civil War.[9][10]The uprising took place in the territories of the modern Tambov Oblast and part of the Voronezh Oblast, less than 300 miles southeast of Moscow.

In Soviet historiography, the rebellion was referred to as the ”Antonov’s mutiny”, or Antonovschina, named so after Alexander Antonov, a former official of the Socialist Revolutionary Party, a Chief of staff of the rebels. The movement was later portrayed by the Soviets as anarchical banditry, similar to other anti-Soviet movements that opposed them during this period.


The rebellion was caused by the forced confiscation of grain by the Bolshevik authorities, a policy known in Russian as ”prodrazvyorstka”. In 1920, the requisitions were increased from 18 million to 27 million poods in the region. This caused the peasants to reduce their grain production since they knew that anything they did not consume themselves would be immediately confiscated. Filling the state quotas meant death for many by starvation.[10]

The revolt began on 19 August 1920 in a small town of Khitrovo, where a military requisitioning detachment of the Red Army appropriated everything they could and ”beat up elderly men of seventy in full view of the public”.[10]

A distinctive feature of this rebellion, among the many of these times, was that it was led by a political organization, the Union of Working Peasants (Soyuz Trudovogo Krestyanstva). A Congress of Tambov rebels abolished Soviet power and created the Constituent Assembly that called for universal suffrage and land reform. A major tenet proposed by them was returning all land to the peasants.[9]

On 2 February 1921, the Soviet leadership announced the end of theprodrazvyorstka”, and issued a special decree directed at peasants from the region implementing theprodnalogpolicy. The new policy was essentially a tax on grain and other foodstuffs. This was done prior to the 10th Congress of the Bolsheviks, when the measure was officially adopted. The announcement began circulating in the Tambov area on 9 February 1921. The Tambov uprising and unrest elsewhere were significant reasons that theprodnalogpolicy was implemented and theprodrazvyorstkawas abandoned.


Alexander Antonov, a radical member of the Left Socialist Revolutionaries, had sided with the Bolsheviks during the Russian Revolution in 1917, but he became disenchanted with them after they implemented a policy of grain requisition in 1918. Antonov became a popular hero to the people of the Tambov region of central Russia where he started his campaigns.

In October 1920 the peasant army numbered over 50,000 fighters; numerous deserters from the Red Army joined it. The rebel militia proved highly effective and even infiltrated the Tambov Cheka .[10]Alexander Schlichter, Chairman of the Tambov Gubernia Executive Committee, contacted Vladimir Lenin, who ordered Red Army reinforcements to the area. [11] In January 1921 peasant revolts spread to Samara, Saratov, Tsaritsyn, Astrakhan and Siberia. In February, the peasant army reached its peak, numbering up to 70,000 and successfully defending the area against Bolshevik expeditions.

The seriousness of the uprising caused the establishment of the ”Plenipotentiary Commission of the All-Russian Central Executive Committee of the Bolshevik Party for the Liquidation of Banditry in the Gubernia of Tambov”. With the end of the Polish–Soviet War (in March 1921) and the defeat of General Wrangel in 1920, the Red Army could divert its regular troops into the areadeploying in total over 100,000 Red Army soldiers, alongside special Cheka detachments.[10]

The Red Army, under the command of Mikhail Tukhachevsky, used heavy artillery and armoured trains and also engaged in the summary execution of civilians. Tukhachevsky and Vladimir Antonov-Ovseyenko signed an order, dated 12 June 1921, which stipulated:

”The forests where the bandits are hiding are to be cleared by the use of poison gas. This must be carefully calculated, so that the layer of gas penetrates the forests and kills everyone hiding there.”[10]

The Bolshevik forces used chemical weapons ”from end of June 1921 until apparently the fall of 1921″, by direct order from the leadership of Red Army and from the Communist Party.[12]Publications in local Communist newspapers openly glorified liquidations of ”bandits” with the poison gas.[12]

Seven concentration camps were set up. At least 50,000 people were interned, mostly women, children, and the elderlysome of them sent to the camps as hostages. Each month 15 to 20 percent of inmates in the camps died.[10]

The Bolsheviks gradually quelled the uprising in the course of 1921. Antonov was killed in 1922 during an attempt to arrest him. Sennikov estimated the total losses among the population of Tambov region in 1920 to 1922 resulting from the war, executions, and imprisonment in concentration camps as approximately 240,000.[13]

Recovery of documents

Some documents relating to the rebellion were found by the local ethnographer Boris Sennikov in 1982 while he was engaged in clearing sand from the altar of the Winter Church of the Kazan monastery [14]During the 1920s, the monastery had been requisitioned for use as the local Cheka headquarters and the church had served as the archive of the Tambov Military Commissariat.

In 1933, the local government decided to burn documents that could compromise the Soviet regime. However, during the process, the fire grew out of control and had to be extinguished by water and, crucially, sand. All documents in the archive were believed to be destroyed; as the church altar was not used by the archive, the surviving documents, covered by a layer of sand, had never been found. In 1982, the local archive changed its address and the church became abandoned. When Sennikov found the documents, the Tambov department of KGB opened a criminal case against him. Later, the case was closed, but Sennikov lost his job.

In 2004, the publishing house Posev published the Sennikov archive as part of The Tambov Rebellion and the Liquidation of Russian Peasantry[12] along with documents relating to the Governorate Military Commissariat (including those dealing with Konstantin Mamontov’s 1919 anti-Bolshevik raid, and those describing the Great Purge of the 1930s). The documents also included Red Army orders issued during the rebellion, correspondence, reports of the use of chemical weapons against the peasant rebels, and documents of the Union of the Working Peasants.

In popular culture

  • Some scenes of the rebellion are depicted in movie Once Upon a Time There Lived a Simple Woman by Andrei Smirnov.
  • Apricot Jam and Other Stories (2010) by Aleksandr Solzhenitsyn. In a short story about Marshal Georgy Zhukov’s futile attempts at writing his memoirs, the retired Marshal reminisces about being a young officer fighting against the Union of Working Peasants. He recalls Mikhail Tukhachevsky’s arrival to take command of the campaign and his first address to his men. He announced that total war and scorched earth tactics are to be used against civilians who assist or even sympathize with the Union. Zhukov proudly recalls how Tukhachevsky’s tactics were adopted and succeeded in breaking the uprising. In the process, however, they virtually depopulated the surrounding countryside.

See also


  1. ^ Hosking, 1993: 78; Mayer, 2000: 392
  2. ^ Powell, 2007: 219; Werth, 1998: 131
  3. ^ a b Powell, 2007: 219; Werth, 1998: 132
  4. ^ a b c Werth, 1998: 139
  5. ^ Waller, 2012: 194
  6. ^ Figes, 1998: 811; Mayer, 2000: 392
  7. ^ Waller, 2012: 115; Werth, 1998: 132, 138
  8. ^ Sennikov, B.V. (2004). Tambov rebellion and liquidation of peasants in Russia. Moscow: Posev. In Russian. ISBN 5-85824-152-2
  9. ^ a b Robert Conquest, The Harvest of Sorrow: Soviet Collectivization and the Terror-Famine Oxford University Press New York (1986) ISBN 0-19-504054-6.
  10. ^ a b c d e f g Nicolas Werth, Karel Bartošek, Jean-Louis Panné, Jean-Louis Margolin, Andrzej Paczkowski, Stéphane Courtois, The Black Book of Communism: Crimes, Terror, Repression, Harvard University Press, 1999, hardcover, 858 pages, ISBN 0-674-07608-7.
  11. ^ Lenin to Kornev 19 October, 1920. Accessed 21 December 2008.
  12. ^ a b c Publisher: Posev, 2004, ISBN 5-85824-152-2 B.V.Sennikov. Tambov rebellion and liquidation of peasants in Russia Full text in Russian
  13. ^ Sennikov, Boris V. (2004). Тамбовское восстание 1918-1921 гг. и раскрестьянивание России 1929-1933гг.: ”Тамбовская Вандея” [The Tambov uprising of 1918 to 1921 and the de-peasantisation of Russia of 1929 to 1933: ”The Tambov Vendee”]. Серия ”Библиотечка россиеведения” (in Russian). Moscow: Посев. ISBN 5-85824-152-2. Retrieved 2015-11-12. Во всяком случае, по самым осторожным подсчетам, потери населения Тамбовской губернии в 1920-1922 гг. составили около 240 тыс. человек. [In any case, according to the most careful reckoning, the losses of the residents of the Tambov Governorate in the years 1920 to 1922 amounted to approximately 240 thousand persons.]
  14. ^ An illustrated article about Tambov revolt from Gulag website (Russian).

Further reading

  • Seth Singleton, ”The Tambov Revolt (1920-1921),” Slavic Review, vol. 25, no. 3 (Sept. 1966), pp. 497–512. In JSTOR

External links

This article is copied from an article on Wikipedia® – the free encyclopedia created and edited by its online user community. The text was not checked or edited by anyone on our staff. Although the vast majority of Wikipedia® encyclopedia articles provide accurate and timely information, please do not assume the accuracy of any particular article. This article is distributed under the terms of GNU Free Documentation License.
Want to thank TFD for its existence? Tell a friend about us, add a link to this page, or visit the webmaster’s page for free fun content.

tiistai, 7. tammikuu 2020

Maon Kiinan kieli- ja ajatteluteoria – ja -politiikka…

Maon Kiinan kieli- ja ajatteluteoria – ja -politiikka…

” When Mao and the Chinese Communist Party won power in 1949, they were deter-mined to create new, revolutionary human beings. Their most precise instrument of ideological transformation was a massive program of linguistic engineering. They taught everyone a new political vocabulary,gave old words new meanings, converted traditional terms to revolutionary purposes, suppressed words that expressed ”incor-rect” thought,and required the whole population to recite slogans, stock phrases, and scripts that gave ”correct” linguistic form to ”correct” thought.They assumed that con- stant repetition would cause the revolutionary formulae to penetrate people’s minds, engendering revolutionary beliefs and values.

In an introductory chapter, Dr Ji assesses the potential of linguistic engineering by examining research on the relationship between language and thought. In subse-quent chapters, she traces the origins of linguistic engineering in China, describes its development during the early years of communist rule, then explores in detail the un-precedented manipulation of language during the Cultural Revolution of 1966 - 1976. Along the way, she analyzes the forms of linguistic engineering associated with land reform, class struggle, personal relationships,the Great Leap Forward, Mao-worship, Red Guard activism, revolutionary violence, Public Criticism Meetings, the model re-volutionary operas, and foreign language teaching. She also reinterprets Mao’s stra-tegy during the early stages of the Cultural Revolution, showing how he manipulated exegetical principles and contexts of judgment to ”frame” his alleged opponents. The work concludes with an assessment of the successes and failures of linguistic engi-neering and an account of how the Chinese Communist Party relaxed its control of language after Mao’s death.

Linguistic Engineering is a powerfully argued and innovative work that has much to offer all those with an interests in language, political communication, Chinese communism, the literature of revolutions, and the psychology of persuasion. ”



Marxism and Problems of Linguistics

Concerning Marxism in Linguistics

A group of younger comrades have asked me to give my opinion in the press on problems relating to linguistics,particularly in reference to Marxism in linguistics. I am not a linguistic expert and,of course, cannot fully satisfy the request of the comrades. As to Marxism in linguistics, as in other social sciences, this is something directly in my field. I have therefore consented to answer a number of questions put by the comrades.

QUESTION: Is it true that language is a superstructure on the base?

ANSWER: No, it is not true.

The base is the economic structure of society at the given stage of its development. The superstructure is the political, legal, religious, artistic, philosophical views of society and the political, legal and other institutions corresponding to them.

… Hence:

a) A Marxist cannot regard language as a superstructure on the base; b) To confuse language and superstructure is to commit a serious error.

QUESTION: Is it true that language always was and is class language, that there is no such thing as language which is the single and common language of a society, a non-class language common to the whole people.

ANSWER: No, it is not true.

It is not difficult to understand that in a society which has no classes there can be no such thing as a class language.


a) Language, as a means of intercourse, always was and remains the single language of a society, common to all its members; b) The existence of dialects and jargons does not negate but confirms the existence of a language common to the whole of the given people, of which they are offshoots and to which they are subordi-nate; c) The ”class character” of language formula is erroneous and non-Marxist.

QUESTION: What are the characteristic features of language?

ANSWER: Language is one of those social phenomena which operate throughout the existence of a society. It arises and develops with the rise and development of a society. It dies when the society dies. Apart from society there is no language.

Accordingly, language and its laws of development can be understood only if studied in inseparable connection with the history of society, with the history of the people to whom the language under study belongs, and who are its creators and repositories.

Language is a medium, an instrument with the help of which people communicate with one another, exchange thoughts and understand each other. Being directly connected with thinking, language registers and fixes in words, and in words combined into sentences, the results of the process of thinking and achievements of man’s cognitive activity, and thus makes possible the exchange of thoughts in human society.

QUESTION: Did Pravda act rightly in starting an open discussion on problems of linguistics?

ANSWER: Yes, it did.

Along what lines the problems of linguistics will be settled, will become clear at the conclusion of the discussion. But it may be said already that the discussion has been very useful.

It has brought out, in the first place, that in linguistic bodies both in the center and in the republics a regime has prevailed which is alien to science and men of science. The slightest criticism of the state of affairs in Soviet linguistics, even the most timid attempt to criticize the so-called ”new doctrine” in linguistics, was persecuted and suppressed by the leading linguistic circles. Valuable workers and researchers in lin-guistics were dismissed from their posts or demoted for being critical of N. Y. Marr’s heritage or expressing the slightest disapproval of his teachings. Linguistic scholars were appointed to leading posts not on their merits, but because of their unqualified acceptance of N. Y. Marr’s theories.

It is generally recognized that no science can develop and flourish without a battle of opinions, without freedom of criticism. But this generally recognized rule was ignored and flouted in the most unceremonious fashion. There arose a close group of infallible leaders, who, having secured themselves against any possible criticism, became a law unto themselves and did whatever they pleased.

To give one example: the so-called ”Baku Course” (lectures delivered by N. Y. Marr in Baku), which the author himself had rejected and forbidden to be republished, was republished nevertheless by order of this leading caste (Comrade Meshchaninov calls them ”disciples” of N.Y.Marr) and included without any reservations in the list of text-books recommended to students. This means that the students were deceived a rejected ”Course” being suggested to them as a sound textbook. If I were not con-vinced of the integrity of Comrade Meshchaninov and the other linguistic leaders, I would say that such conduct is tantamount to sabotage.

How could this have happened? It happened because the Arakcheyev regime [9] established in linguistics cultivates irresponsibility and encourages such arbitrary actions.

The discussion has proved to be very useful first of all because it brought this Arakcheyev regime into the light of day and smashed it to smithereens.

But the usefulness of the discussion does not end there. It not only smashed the old regime in linguistics but also brought out the incredible confusion of ideas on cardinal questions of linguistics which prevails among the leading circles in this branch of science. Until the discussion began the ”disciples” of N. Y. Marr kept silence and glossed over the unsatisfactory state of affairs in linguistics. But when the discussion started silence became impossible, and they were compelled to express their opinion in the press. And what did we find? It turned out that in N. Y. Marr’s teachings there are a whole number of defects, errors, ill-defined problems and sketchy propositions. Why, one asks, have N. Y. Marr’s ”disciples” begun to talk about this only now, after the discussion opened? Why did they not see to it before? Why did they not speak about it in due time openly and honestly, as befits scientists?

Having admitted ”some” errors of N. Y. Marr, his ”disciples,” it appears, think that Soviet linguistics can only be advanced on the basis of a ”rectified” version of N. Y. Marr’s theory, which they consider a Marxist one. No, save us from N. Y. Marr’s ”Marxism”! N. Y. Marr did indeed want to be, and endeavored to be, a Marxist, but he failed to become one. He was nothing but a simplifier and vulgarizer of Marxism, similar to the ”proletcultists” or the ”Rappists.”

N.Y. Marr introduced into linguistics the incorrect, non-Marxist formula that language is a superstructure, and got himself into a muddle and put linguistics into a muddle. Soviet linguistics cannot be advanced on the basis of an incorrect formula.

N. Y. Marr introduced into linguistics another and also incorrect and non-Marxist for-mula, regarding the ”class character” of language, and got himself into a muddle and put linguistics into a muddle. Soviet linguistics cannot be advanced on the basis of an incorrect formula which is contrary to the whole course of the history of peoples and languages.

N. Y. Marr introduced into linguistics an immodest, boastful, arrogant tone alien to Marxism and tending towards a bald and off-hand negation of everything done in linguistics prior to N. Y. Marr.

N.Y. Marr shrilly abused the comparative-historical method as ”idealistic.” Yet it must be said that, despite its serious shortcomings, the comparative-historical method is nevertheless better than N. Y. Marr’s really idealistic four-element analysis, [10] because the former gives a stimulus to work, to a study of languages, while the latter only gives a stimulus to loll in one’s arm-chair and tell fortunes in the tea-cup of the celebrated four elements.

N.Y. Marr haughtily discountenanced every attempt to study groups (families) of lan- guages on the grounds that it was a manifestation of the ”proto-language” theory. [11] Yet it cannot be denied that the linguistic affinity of nations like the Slav nations, say, is beyond question, and that a study of the linguistic affinity of these nations might be of great value to linguistics in the study of the laws of language develop-ment. The ”proto-language” theory, I need hardly say, has nothing to do with it.

To listen to N. Y. Marr, and especially to his ”disciples,” one might think that prior to N. Y. Marr there was no such thing as the science of language, that the science of language appeared with the ”new doctrine” of N. Y. Marr. Marx and Engels were much more modest: they held that their dialectical materialism was a product of the development of the sciences, including philosophy, in earlier periods.

Thus, the discussion was useful also because it brought to light ideological shortcomings in Soviet linguistics.

I think that the sooner our linguistics rids itself of N. Y. Marr’s errors, the sooner will it be possible to extricate it from its present crisis.

Elimination of the Arakcheyev regime in linguistics, rejection of N. Y. Marr’s errors, and the introduction of Marxism into linguistics — that, in my opinion, is the way in which Soviet linguistics could be put on a sound basis.

Pravda, June 20, 1950

QUESTION: Marx and Engels define language as ”the immediate reality of thought,” as ”practical,… actual consciousness.” [12] ”Ideas,” Marx says, ”do not exist divorced from language.” In what measure,in your opinion, should linguistics occupy itself with the semantic aspect of language, semantics, historical semasiology, and stylistics, or should form alone be the subject of linguistics?

ANSWER: Semantics (semasiology) is one of the important branches of linguistics. The semantic aspect of words and expressions is of serious importance in the study of language. Hence, semantics (semasiology) must be assured its due place in linguistics.

However,in working on problems of semantics and in utilizing its data, its significance must in no way be overestimated, and still less must it be abused. I have in mind cer-tain philologists who, having an excessive passion for semantics, disregard language as ”the immediate reality of thought” inseparably connected with thinking, divorce thinking from language and maintain that language is outliving its age and that it is possible to do without language.

Listen to what N. Y. Marr says:

”Language exists only inasmuch as it is expressed in sounds; the action of thinking occurs also without being expressed…Language (spoken) has already begun to sur- render its functions to the latest inventions which are unreservedly conquering space while thinking is on the up-grade, departing from its unutilized accumulations in the past and its new acquisitions,and is to oust and fully replace language. The language of the future is thinking which will be developing in technique free of natural matter. No language, even the spoken language, which is all the same connected with the standards of nature, will be able to withstand it” (see Selected Works by N. Y. Marr).

If we interpret this ”labor-magic” gibberish into simple human language, the conclusion may be drawn that:

a) N. Y. Marr divorces thinking from language;

b) N. Y. Marr considers that communication between people can be realized without language, with the help of thinking itself, which is free of the ”natural matter” of language, free of the ”standards of nature”;

c) divorcing thinking from language and ”having freed” it from the ”natural matter,’ of language, N. Y. Marr lands into the swamp of idealism.

It is said that thoughts arise in the mind of man prior to their being ex- pressed in speech, that they arise without linguistic material, without linguistic integument, in, so to say, a naked form. But that is absolutely wrong. Whatever thoughts arise in the human mind and at whatever moment, they can arise and exist only on the basis of the linguistic material, on the basis of language terms and phrases.

Bare thoughts, free of the linguistic material, free of the ”natural matter” of language, do not exist.

”Language is the immediate reality of thought” (Marx). The reality of thought is mani-fested in language. Only idealists can speak of thinking not being connected with ”the natural matter” of language, of thinking without language.

In brief: over-estimation of semantics and abuse of it led N. Y. Marr to idealism.

Consequently, if semantics (semasiology) is safeguarded against exaggerations and abuses of the kind committed by N. Y. Marr and some of his ”disciples,” semantics can be of great benefit to linguistics.

maanantai, 6. tammikuu 2020

Jaa että muka "YK:n Yleiskokous ei päätä mistään" , sahtivaarilaiset!


… Paitsi että se päättää mm. valtioiden laillisista  rajoistakin…

Päättääkö YK jäsenmaiden rajoista?


Väitän, että päättää, viime kädessä.

YK mm. vahvistaa rauhansopimukset, kuten jo sen edeltäjä Kansainliittokin teki, ja hyväksyy jäsenmaat tietyin rajoin, perustuslaein jne. Yleiskokouksen päätöksellä Turvallisuusneuvoston esityksestä. YK:n Yleiskokous on tällä keinolla myös luonut valtioita kuten Israelin, Palestiinan arabivaltion, Itä-Timorin, Namibian ja miehityk-senalaisen Länsi-Saharan.Tämä on myös tapa,jolla YK hyväksyy tai hylkää maiden hallitukset,Se on johtanut myös omituisuuksiin mm.kun USA piti veto-oikeudellaan ”kannattamaansa” Kambodzhan Pol Potin kansanmurhahallitusta maan hallituksena YK:ssa kymmenisen vuotta sen jälkeenkin, kun Vietnamin tukemat kapinalliset olivat sen kaataneet. Tällaiset ovat kuitenkin suhteellisen vähämerkityksellistä santaa perusperiaatteeltaan toimintakelpoisen systeemin rattaisssa.

Asian ydin on siinä, että kansainväliset YK-tuomioistuimet ovat  luonnollisesti sidottuja YK:n omaan lakiin. Samoin siihen ovat ehdottomasti sidottuja ylin rauhanvalvoja ja ainoa laillinen rauhaanpakottaja Turvallisuuneuvosto sekä YK:n Sihteeristö.

Yksittäisille jäsenmaille YK:n päätökset ovat oletusarvoisesti KEHOTUKSIA (recom-mendations, sanan  perusmerkitys: re-commander = käskeä uudelleen, toistaa käsky, mitä suomen kehä-sanasta johdettu ´kehottaakin´ tarkoittaa) joiden toimeenpanon ne suorittavat kansallisen lain kautta. Turvallisuusnevosto taivuttelee pullikoivia ensin mm. talous- ym. pakotteilla ja vasta vihonviimeisenä keinona rauhaanpakottaa kansainväliseen lakiin. Myös Turvallisuusneuvostolla on siis sekä lainsäädäntö-  että tuomio- valtaa Peruskirjan ja Yleiskouksen lakipäätösten pohjalta, joille sen toiminnan myös PITÄÄ perustua.

Tarkoitukseni ei ollut avata omaa blogia.

Dosentti Kimmo Kiljunen (SDP), joka ei halua kuulla omiinsa nähden poikkipuolisia näkemyksiä eikä käydä kansalaiskeskustelua  tieteellisestä puhumattakaan, vaikka on siis dosentti, bannasi minut kommentoimasta blogiaan heti, kun keskustelussa päästiin asiaan.

Dosnti Kiljusen agenda on tämä:

Suomi ajaa NATOa YK:n TILALLE ei- jäsenyyttä viikunanlehtenä käyttäen


Mutt tähän viimeiimpään pläjäykeen


Antti Kuosmanen 3.1.2020 10:19

” Itsepäisesti sinnittelee paitsi maallikoiden myös kansainvälisen politiikan kommen-toijienkin piirissä käsitys, että kansallisten etujen ajaminen ja koko etukäsite on jo- takin lähtökohtaisesti pahaa, ja että edut ja niiden ajaminen olisivat sovittamatto- massa ristiriidassa yhteistyön harjoittamisen kanssa. Kuten myös sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen kanssa. Siitä ei kuitenkaan mihinkään päästä, että etuja on ja niitä ajetaan; edut kuitenkin voivat olla yhteisiäkin ja vaikkeivat olisikaan, niitä voidaan sovittaa yhteen. ”


RK: Näin on. Tätä varten kansainvälinen oikeussteemi on olemassa, että näitä soviteltaisiin rauhanomaisesti.

KK: ” ”Statsräson” voi kyllä olla hirveä asia, kuten Paasikivi sanoi. Alkuperäisen ranskankielisen termin ”raison d’état” merkityssisältö onkin itse asiassa hieman erilainen kuin ”etu” (englanniksi interest, ranskaksi intérêt). Siinä on oikeastaan kyse valtion toiminnan syistä, motiiveista, jotka asetetaan kaiken, myös yksilöä ja valtiota alempia yhteisöjä sitovien normien ja pidäkkeiden yläpuolelle. Niinpä kansallisten etujen ajaminen tässä merkityksessä on tarkoittanut häikäilemättömän voimapolitiikan harjoittamista ja oikeuttamista ”valtionedun” nimissä. ”

RK: Tämä ”valtiojärki”, jonka tarkoitus on lain ja ”järjen” hteensovittaminen valtio- jaossa ja valtioienvälisissä järjestelissä, on vähän eri asia kuin ”valto(lline)n etu”, mutta näitäkin , kuten ”legiiimejä turvallisuusetuja” jopa muuallakin kuin omalla alueella, valtioien mahollisimman suuren alueellisen htenäisen ”järkiperiaate” (jolla mm. rgentiina aikanaan vaati alklania itselleen). On kät oikeuttakin ”pelkällä periaatteella”: esimerkiksi Bolivia on vaatinut oikeuessa kätävää nelle valamerelle Chilen ja Perun välistä – ja paikalliset intiaanikansatkin olisivat mielummin hen valtion tärkeällä keskeisellä kulkureitillä kuin kahen muun äärimmäisellä pussinperällä.

KK: ” Kansainvälinen järjestys on lähes aina perustunut valtioiden kansallisiin etuihin ja voimasuhteisiin – sikäli kuin ylipäänsä on vallinnut jotain sellaista, mitä voi kutsua järjestykseksi. Se on voinut olla yhden valtion pakottama tai useamman valtion voimatasapainon pohjalle rakennettu järjestys.

Toisen maailmansodan jälkeen syntyi ja synnytettiin osaan maailmaa jossain mää- rin toisenlainen järjestys. Sanon osaan maailmaa, koska koko maailman mitassa syntyi taas aivan perinteiseen suurvaltojen voimapolitiikkaan perustuva tasapainojärjestelmä, jota kutsutiinkin myös kauhun tasapainoksi, koska sitä piti pystyssä ydinaseiden olemassaolo ja pelko niiden käyttämisestä. Osassa maailmaa, siinä jota amerikkalaisessa retoriikassa kutsuttiin ”vapaaksi maailmaksi”, ”sääntöpohjaisuus” oli kuitenkin vallitseva järjestysmalli. ”

RK: Minun tietääkseni kansiväliseen lakiin perusuvuuessa ei ollut virallisia blokkieroja. Useimmat tuolloin K:n sääntöihin teht muuokset tehiin Neuvostoliiton blokin aloitteesta, mm. kansanmurhalainsäääntö.

KK: Maailmanlaajuisestikin on toki olemassa järjestys, jossa sääntöpohjaisuus on asetettu tavoiteltavaksi ihanteeksi ja jossa jossain määrin sellaista onkin, nimittäin YK ja sen puitteisiin kuuluvat muut järjestöt ja järjestelyt, ja kansainvälinen oikeus, joka sitä kannattelee ja jota ne kannattelevat. Sama pätee erinäisiin muihin järjestöihin, kuten niin sanotut Bretton Woods -instituutiot ja Maailman kauppajärjestö. Ja onhan alueellisiakin järjestöjä, ja niihinkin osallistuu valtioita, jotka eivät kuulu äsken mainittuun ”vapaaseen maailmaan”. Esimerkiksi ETYJ, Euroopan neuvosto ja erinäiset muissa maanosissa perustetut järjestöt ja niiden sääntöjärjestelmät. ”

RK: Nämä eivät ole kansainvälistä vaan kansallista lakia – sikäli ja siellä kuin ne on sellaiseen lakiin kirjattu – ja sikäli kun ne eivät ole ristiriiassa oikean kansainvälisen lain kanssa, mikä usein ilmenee vasa kätännössä vähitellen.

KK: ”Yhdysvaltain mahti maailmassa oli suurimmillaan heti toisen maailmansodan jälkeen ja niinpä sen kädenjälki oli ratkaiseva myös uuden kansainvälisen järjestyksen luomisessa. Sekä maan oma yhteiskuntajärjestelmä että kokemukset 1930-luvulta muokkasivat käsitystä siitä, millainen järjestys pitäisi luoda. Ensimmäisen maailmansodan tilintekoa leimanneesta hävinneille kostamisesta ja niiden nöyryyttämisestä luovuttiin ja sodan hävitysten korjaamiseen uhrattiin suuria summia (esimerkiksi Marshall-apu oli noin prosentti Yhdysvaltain vuotuisesta kansantuotteesta kyseisinä vuosina). Taloudelliseen toipumiseen liitettiin valtioiden välinen yhteistyö, joka aikanaan tuotti myös Euroopan integraation. ”

RK: Josta tuli kansainvälisen oikeuen ”kilpailija”.

KK: ” Liberaaleiden demokratioiden kesken luodussa sääntöpohjaisuudessa ja varsinkin siinä, millaiset säännöt ja niiden pohjalla oleva ajattelu siinä vallitsevat, voi nähdä analogian oikeusvaltiokäsitteeseen. ”

RK: ”Oikeusvltio” on propaganaa. YK ei jaa hväksmiään jäsenvaltioien oikeussteemejä vuohiin j lampaisiin – vaan ne ovat keskenään taa-arvoisia.

KK: ” Siinähän ydinajatus on, että kun säännöt on luotu, myös sääntöjen luoja noudattaa niitä; hallitsija ei itsekään ole lakien yläpuolella. Tämä periaate siis ”skaalattiin” kansainväliseen järjestykseenkin. ”

RK: Tämä kuuluu kaikkeen nkaikaiseen lainsäääntöön.

KK: ” Kansallisia etuja ei tässä kuitenkaan pantu syrjään, vaan katsottiin, että pidättyvyys, jota sääntöpohjaisuus aitona edellyttää, on kansallisen edun, myös hegemonivaltion oman edun, mukaista.

RK: Laki ei möskään jaa valtioita ”hegemoniavltioihin” ja ”muihin”, vaan enempikin kieltää tekemätä niin missään suhteessa…

KK: ” Liikkumatila, jonka Yhdysvaltain johtama maailmanjärjestys sallii, oli silmiinpistävä poikkeus pakottamiseen perustuvista imperiumiperinteistä, ja kuten jälkeenpäin kävi selväksi, myös erittäin menestyksellinen, koska se tuotti hyvinvointia sekä hegemonille että sen valtapiirissä oleville, ja vapautta, joka teki sen houkuttelevaksi. ”

RK: Kanainvälinen laki ei tunne sotilasliittoja. Se vaan on kovin pitkään katsonu niitä läpi sormien…

KK: Valtioiden välinen tasa-arvo, tai ”suvereeni tasa-arvoisuus”, kuten sitä ammattislangissa kutsutaan, on niin ikään oleellinen osa sääntöpohjaisuuskäsitettä, ja sikäli todellisuuttakin, että se tuottaa myös pidättyvyyttä ulottaa vallankäyttö ainakin sen brutaaleimmissa muodoissa pieniin ja heikkoihin. Tässäkin voi nähdä analogian oikeusvaltioon, jossa yksilöiden tasa-arvo on aivan ylimpien arvojen joukossa. Ja kuten valtioidenkin välillä, toteutuu reaalimaailmassa vain vajavaisesti.

Mikä sitten olisi amerikkalaisperäisen sääntöpohjaisen järjestyksen vaihtoehto, mitä on tarjolla ja tarjotaan? Venäläinen (mutta ei vain venäläinen, vaan ylipäänsä valistusajan filosofioista kumpuavan läntisen maailmankuvan ulkopuolella vallitseva) käsitys lähtee nykyään suvereniteetista, täysivaltaisuudesta. ”

RK: Venäjä ei ole ”valistusielogioien ulkopuolella”…

KK: ” Siinä sääntöpohjaisuus ei ole suvereniteettia (vapaaehtoisesti) rajoittava käsite, vaan sen jatke. Käytännössä: suvereeneja voivat olla vain suurvallat (jääköön tässä syrjään sinänsä oleellinen kysymys siitä, mikä tekee valtiosta suurvallan); pienten suvereenisuus on rajoitettua. Myös valtion legitimiteetti seuraa suvereniteetista (eli siis voimasta), ei mistään abstrakteista normeista tai arvoista ja niiden toteutumisesta käytännössä.

Kuunneltuani aikoinaan ammatin takia kiinalaisia, niin virallisia tahoja kuin tutkijapiirejä, hahmottui itse asiassa hyvin paljon venäläistä muistuttava maailmankäsitys ja kuva tavoiteltavasta tulevaisuudesta: suuret valtiot hoitelevat maailman asiat keskenään ja pienille varataan mahdollisuus esittää näkemyksensä multilateraalisilla foorumeilla, millä tarkoitetaan YK:ta.

YK:ssakin se tarkoittaa yleiskokousta, jossa puhutaan mutta ei päätetä.
Päätöksiä, sikäli kuin niitä YK:ssa ylipääsään saadaan aikaan keskeisissä kysymyksissä, tekee turvallisuusneuvosto, jossa – yllätys, yllätys – todelliset päättäjät ovat sen pysyvät jäsenet, joukossa Kiina. ”
RK: On valhe, että muka ”YK:n Yleiskous ei päätä”.
Se on YK:n korkein päättävä elin.
” perjantai, 16. kesäkuu 2017
Kelvoton Sahtivaarin-suomennos YK:n Peruskirjasta FINLEX-lakikokoelmassa
Kirjoittanut Risto Juhani Koivula (14. lokakuu 2016, 22:30)
” IV Luku
Yleiskokous Tehtävät ja valtuudet
10 artikla
Yleiskokous voi keskustella kaikista tämän peruskirjan piiriin kuuluvista tai kaikkien peruskirjassa edellytettyjen elimien toimivaltaan ja tehtäviin kuuluvista kysymyksistä ja asioista sekä esittää kaikissa tällaisissa kysymyksissä tai asioissa, ei kuitenkaan 12 artiklassa edellytetyissä tapauksissa, ***suosituksia*** Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenille tai turvallisuusneuvostolle taikka molemmille.
11 artikla
1. Yleiskokous voi harkita kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi noudatettavia yhteistoiminnan yleisiä periaatteita, niihin luettuina aseistariisumista ja aseistuksen säännöstelyä koskevat periaatteet, ja esittää niitä koskevia suosituksia jäsenille tai turvallisuusneuvostolle taikka molemmille.
2. Yleiskokous voi keskustella jokaisesta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevasta kysymyksestä, jonka jokin Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen tai turvallisuusneuvosto taikka 35 artiklan 2 momentin mukaisesti valtio, joka ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen, on sille esittänyt, sekä kaikissa tällaisissa kysymyksissä, ei kuitenkaan 12 artiklassa määritellyissä tapauksissa, esittää suosiuksia asianomaiselle valtiolle tai valtioille taikka turvallisuusneuvostolle tai molemmille. Yleiskokouksen on joko ennen keskustelua tai sen jälkeen esitettävä turvallisuusneuvostolle jokainen sellainen kysymys, joka vaatii toimenpiteitä.
3. Yleiskokous voi kiinnittää turvallisuusneuvoston huomiota tilanteisiin, jotka ovat omiaan vaarantamaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.
4. Tässä artiklassa luetellut yleiskokouksen valtuudet eivät rajoita 10 artiklan yleistä vaikutusalaa. ”
Article 10
” The General Assembly may discuss any questions or any matters within the scope of the present Charter or relating to the powers and functions of any organs provided for in the present Charter, and, except as provided in Article 12, may make recommendations to the Members of the United Na-tions or to the Security Council or to both on any such questions or matters. ”
Oikea käännös:
”Yleiskokous voi keskustella mistä tahansa kysymyksestä ja aiheesta tämän Peruskirjan aihepiiristä tai liittyen mihin tahansa tässä Peruskirjassa säädettyjen elinten valtuuksiin ja toimiin, ja, paitsi mitä on edellytetty artik- lassa 12, se voi antaa ***kehotuksia*** (ja suosituksia) YK:n Jäsenmaille tai Turvallisuusneuvostolle tai molemmille mistä tahansa sellaisista kysymyksistä tai aiheista. ”
Käyttämäni nimi Sahtivaarinsuomennos liittyy siihen, että se on sitä, millai- seksi kumileimasimeksi, ”neuvonantajaksi” Sahti YK:ta ajoi) on täysin päin persettä:
Englannin sanan RECOMMNENDATION PERUSMERKITYS on KEHOTUS ja varsinkin monikossa MÄÄRÄYKSET, OHJEET. Se tulee uuslatinan sanasta recommandare = ”käskeä uudelleen (kunnes toteutetaan)” eli kehottaa (sanasta kehä). Englannille erityinen sivumerkitys SUOSITUS johtuu historiallisista syistä.
Suomessa suositus on selkeästi alemmalta ylemmälle päättäjälle annettu ohje, joka ei sido jälkimmäistä mihinkään, kehotus tai päinvastoin: ylemmältä päättäjältä ja sitoo, joskin moempien toteuttamisen muodoista ja tarkasta ajankohdastakin päättää toteuttaja.
Peruskirjan suomennoksen on oltava kaikkien kuuden virallisen keiliversion mukai-nen (englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina, arabia). Tässä asiassa ranskankielinen on ”painavampi” kuin englanninkielinen, koska se jättää vähemmän tulkinnan varaa:
” French
From re- + commander, or ultimately from Latin re- + commandāre, commendāre.
… Verb
to command, to order
to recommend, to endorse ”
Article 11
1.The General Assembly may consider the general principles of co-operation in the maintenance of international peace and security, including the principles governing disarmament and the regulation of armaments, and may make recommen-dations with regard to such principles to the Members or to the Security Council or to both.
Tässä consider on käsitellä eikä harkita. Se voi antaa sekä kehotuksia että suosituksia. YK:lla on myös neuvoa-antavia toimielimiä, jotka antavat pelkkiä suosituksia, kuten Ihmisoikeusneuvosto. Nyt voidaan ajatella tilanne, että Ihmisoikeusneuvosto on suositellut jotakin, mikä ei olekaan Yleiskokouksen mielestä oikein, ja se voi silloin antaa oman suosituksensa tilalle asettamatta sitä kuitenkaan kehotusluontoiseksikaan lakinormiksi.
2. The General Assembly may discuss any questions relating to the maintenance of international peace and security brought before it by any Member of the United Nations, or by the Security Council, or by a state which is not a Member of the United Nations in accordance with Article 35, paragraph 2, and, except as provided in Article 12, may make recom-mendations with regard to any such questions to the state or states concerned or to the Security Council or to both. Any such question on which action is necessary shall be referred to the Security Council by the General Assembly either before or after discussion.
Tämä tarkoittaa, että Yleiskokouksen kehotusten SOTILAALLINEN toimeenpano vaatii aina Turvallisuusneuvoston, tai jäsenmaan päätöksen.
Pysyvillä jäsenmailla on veto-oikeus sotilaalliseen toimeenpanoon YK:n lipun alla, mutta EI (yleensä) itse TN:n päätöksiin, eikä tietenkään Yleiskokouksen päätöksiin nähden.
Jäsenmaat voivat panna sellaisen Turvallisuusneuvoston päätöksen toi- meen omin päin, jonka toimeenpanon YK:n toimesta jokin pysyvä jäsen on vetollaan estänyt. Tämä on Perukirjan uusia säännöksiä.
3. The General Assembly may call the attention of the Security Council to situations which are likely to endanger international peace and security.
4. The powers of the General Assembly set forth in this Article shall not limit the general scope of Article 10. ”
Yleiskokous on YK:n korkein päättävä elin.
Turvallisuusneuvoston(kin) päätösten on PERUSTUTTAVA PERUSKIRJAN JA YLEISKOKOUSPÄÄTÖSTEN MÄÄRITTELEMÄLLE LAILLE. Se antaa KEHOTUKSIA erityisesti Turvallisuusneuvostolle ja jäsenmaille, jotka ovat ainoat orgaanit, joilla on valta panna tarvittaessa sotilaallisesti päätökset toimeen. Kohta 12 rajoittaa Yleiskokouksen kehotuksia siten,ettei se muuta päätöstä, jota Turvallisuusneuvosto on juuri panemassa toimeen, kesken toimeenpanon ilman tämän orgaanin omaa esitystä.Jäsenmaat voivat tuoda käytännössä mitä tahansa asioita Yleiskokouksen käsittelyyn koskien turvallisuutta, kriisinhallintaa, ihmisoikeuksia, oikeus-, terveys-, tiede-, työelämä-, uskonto-, kansallisuus-, pakolais- jne kysymyksiä erityisesti, kun on olemassa YK:n erityisjärjestö, jonka toimialaan aihe kuuluu. Kaikkien muiden YK:n orgaanien toimiala on rajoitettu mukaan lukien Turvallisuusneuvoston.
Tuollainen väärennös osoittaa pohjatonta halveksuntaa kansainvälistä oikeutta ja maailmanrauhaa kohtaan.


KK:  ”  Historiaan perehtyneet muuten muistanevat, että ei tämä ajattelu ollut alun perin vierasta amerikkalaisillekaan, kun he yhdessä Neuvostoliiton kanssa kaavailivat YK:ta sotavuosina. Siitä piti tulla todellinen maailmanpoliisi, ja vasta kylmä sota hautasi nuo suunnitelmat allensa, onneksi meille pienille. ”

RK: YK ON MYÖS ”maailmanpoliisi”…! Se esimerkiksi metsästää terroristejakin.

KK:  Paradoksaalista ja pahaenteistä on, että läntisen maailmankuvan mukainen kansainvälinen sääntöpohjainen järjestys on alkanut murentua juuri tähän maailmanaikaan, kun se näytti saaneen lopullisen voiton diktatoris-totalitaarisista kilpailijoistaan. ”

RK: Helvetin söheltäjä!



(Kerron Teille suuren salaisuuen:


Sitä ajaa myös eräs nilkkivaltio, joka ei ole NATO:n jäsen…)

KK: ” Eräs äskettäin kuulemani asiantuntija viittasi tutkimukseen (jonka yksi tekijä hän itse on), jossa multilateralismia (ei aivan sama asia kuin sääntöpohjaisuus mutta lähellä sitä) katsotaan vaivaavan kolme kriisiä: valtakriisi, relevanssikriisi ja legitiimisyyskriisi. Ensimmäinen johtuu Yhdysvaltain suhteellisen voiman heikkenemisestä, toinen siitä, että se keskittyy liikaa vanhaan ja liian vähän uusiin haasteisiin, ja kolmas siitä, että ihmiset eivät enää usko sen vastaavan heidän tarpeisiinsa. Tämä kuulosti järkevältä analyysiltä, mutta ei täydelliseltä. ”

RK: Ensimmäinen mainittu ei ole ongelma vaan etu. Toinen kaipaisi konkretisaatiota ja kolmas perusteluja.

” Kilpailevan, alkuvuosikymmeninään uhkaavankin kilpailijan, katoaminen on varmaankin yksi murenemisen taustatekijä: kommunismi pakotti kapitalismin hyväksyntänsä hankkiakseen sellaiseen, mitä ylivoimaisen voittajan asema ei enää edellyttänyt. Työn ja pääoman välinen ristiriita on varmasti muuttanut luonnettaan teknologisten murrosten ja niiden aiheuttamien tuotantorakenteiden muutosten myötä, mutta uutiset sen kokonaan häviämisestä ovat selvästi olleet ainakin yhtä ennenaikaisia kuin uutiset Mark Twainin kuolemasta aikanaan. Seuraukset näkyvät läntisissä yhteiskunnissa uudennäköisinä mutta pohjimmiltaan entisiä muistuttavina ristiriitoina, jotka jäytävät niiden perusteita.

Toinen perussyy nousee myös kapitalismin ja markkinatalouden menestyksestä: erinäiset entiset puhdasoppista kommunismia harjoittaneet maat, Kiina tietenkin etunenässä, ryhtyivät valikoivasti soveltamaan markkinatalouden ja eräitä oikeusvaltionkin piirteitä, ja menestyivät ilmiömäisesti. Lisäksi ne integroituivat sääntöpohjaiseen kansainväliseen järjestykseen ja käyttivät hyväkseen sen mahdollisuuksia – ja ironista kyllä, puolustavat sitä nyt, kun sen primus motor on kääntynyt luomustaan vastaan. ”

RK: Kansainvälisellä oikeudella ei ole mitään erillistä yhtä priimusmoottoria.

KKK: ” Pimeän peitossa on, mitä tapahtuu pidemmällä aikavälillä, mutta sen voimme sanoa, että se riippuu oleellisesti siitä, syntyykö uuden hegemonin johtama maailmanjärjestys, ”moninapainen” mutta edes jollakin lailla vakaa uusi voimatasapainojärjestys vai ”Warre”, kuten Daron Acemoglu ja Robert A. Johnson Thomas Hobbesin jo 1600-luvulla hahmotteleman valtio-opin (ja senaikaisen kielenkäytön) mukaisesti kutsuvat totaalista järjestyksen puutetta kirjassaan ”The Narrow Corridor”. Siihen verrattuna despotiakin olisi parempi vaihtoehto. ”

RK: EU:n ”totalitarismiteoria” on hölynpölyä, haistapaskantiedettä.

lauantai, 4. tammikuu 2020

II maailmansoan alku: oliko Puola ”viaton uhri” – vai olisi tarvinnut natsi-Saksaa omien puhdistus- ja laajentumiussuunnielmiensa toteuttamiseen?

Putin näyttää kannattavan teoriaa, että II maailmansodan pääsyynä olisivat olleet useidenkin maiden etniset rodunpuhdistus- ja aluevaltaushankkeet, joista mista yksi olisi ollut Puola.

Puolan valtion linja maan 10%:n juutalaisvähemmistön, 3.5 miljoonaa kansalaista, suhteen olikin muutto maasta pois: ensin vaapehtoisesti – ja lopuksi karkottamalla.

#RUSSIA  Editor’s  choice

Speaking at an expanded meeting of the board of the Russian Ministry of Defense on December 24th, 2019, Russian President Vladimir Putin once again recalled attempts to rewrite the history of World War II, which are being undertaken in Europe and overseas.

His words caused quite a stir in Poland.

“In some countries – our neighbors, in Europe and overseas, they often try to dis-tort history, they come up with some incredible scenarios for the development of the situation in the world and in Europe before the outbreak of World War II,” the president said.

Speaking about the pre-war situation in Europe at the end of the 1930s, Putin recalled the views held by Polish politics back then.

“Hitler informed the Minister of Foreign Affairs, and then the Polish Ambassador to Germany, bluntly said that he had an idea to send Jews to Africa in the colony … for extinction, for extermination. To which the Polish ambassador answered him, and then wrote it in his paper to the Minister for Foreign Affairs of Poland, Mr. Beck: “When I heard this … I answered him,” he replied to the Führer, to Hitler, – if he does, we will place a magnificent monument in Warsaw for him,” Putin said.

“You bastard, anti-Semitic pig, couldn’t you say something else. He was in complete solidarity with Hitler in his anti-Jewish, anti-Semitic sentiment, moreover, for the mockery of the Jewish people he promised to erect a monument in Warsaw,” he said.

The diplomat in question is Józef Lipski, who served as ambassador in Berlin from 1934 to 1939.


Józef Lipski with Adolf Hitler. Click to see full-size image

In his September 20th,1938 report sent to the Polish Foreign Minister, Jozef Beck, Lipski reported on the details of a two-hour meeting with Hitler and German Foreign Minister Ribbentrop on that day.

They mainly discussed the “Sudeten crisis,” but also touched on the “Jewish question,” about which Lipsky wrote as follows: “He [Hitler] was struck by the idea of ​​solving the Jewish problem by emigrating to the colony in accordance with Poland, Hungary, and maybe Romania (here I replied that if this finds permission, we will erect a beautiful monument of him in Warsaw …). ”

This document is not a secret – back in 1981 it was published in the USSR in the collection “Documents and materials on the eve of World War II 1937-1939”, published by the publishing house Politizdat.

A native of the German Empire and a graduate of the University of Lausanne, Lipsky began working at the Polish Foreign Ministry in 1925.

The diplomat was a supporter of rapprochement with Germany and in 1934 became one of the developers of the “Declaration on the non-use of force between Germany and Poland”, also known as the “Pilsudski-Hitler Pact.”

In response, the Polish authorities protested the “historical insinuations” made by Vladimir Putin by summoning Russian ambassador to Warsaw, Sergey Andreyev.

Warsaw and Moscow have been in a spat about the 1939 non-aggression pact between Nazi Germany and the Soviet Union for months now.

“[W]e are ready to explain to Russian diplomats historical facts for as long as it will take for them to understand that the world will never forget the true mea-ning of the Ribbentrop-Molotov Pact,” Polish Vice-minister of Foreign Affairs, Marcin Przydacz, said on Twitter.

Marcin Przydacz @marcin_przydacz

In response to Amb.Andreyev, just one commentary:we are ready to explain to Russian diplomats historical facts as long as it will take for them to under-stand that the World will never forget the true meaning of the Ribbentrop-Molotov Pact and the Soviet-Nazi 1939 parade in Brest


The Polish Foreign Ministry had already issued a statement stressing that Poland, which had regained its independence in 1918, was forced to pursue a policy of balance with Germany and the USSR. That is why non-aggression treaties were signed in 1932 with Moscow and in 1934 with Berlin. However, the USSR took actions “directly aimed at causing war,” the statement stressed. Despite this, the Polsih side somehow forgot that Poland alongside with the Nazi Germany particiapted in the partition of Czechoslovakia.

The head of Russian parliament, Vyacheslav Volodin, also angered War-saw by saying that Polish authorities at the time “practically showed so-lidarity… with fascist Germany,” and that the current Polish government should apologize for it.

Poland responded by summoning Russia’s ambassador Andreyev. Andreyev later described the talks as “tough but civil.”

The Russian envoy has already stirred controversy in Poland — in 2015, he said that Warsaw “bears partial responsibility” for the events in 1939.



USA:n Puolan-suurlähettiläs uskoo "viralliseen teoriaan" "Hitlerin ja Stalinin liitosta" - joka USA:ssa jos missä tiedetään absoluuttisen varmasti läpikotaisin vääräksi, kun katsotaan vain oikeista omista läheistä: NL oli USA:n aseteknologinen liittolainen Saksaa ja Japania vuodesta 1929, jolloin USA oli tässä suhteessa kääntänyt Puolalle selkänsä johtuen sen kyvyttömyydestä kehitykseen ja patoamaan Saksaa.

Kun USA fusk ällise, e fusk muullkin...


Puolan päärabbi pitää antisemitismisyytökiä Lipskiä vastaan perusteettomina: hän auttoi Saksasta karkotettuja juutalaisia. Hänen mukaansa sionistinen liike oli mukana suunnitelmissa juutalaisen poismuutosta Puolasta (ja Saksasta). Noin varmaan olikin Palestiinaan-muuton suhteen, mutta tuskin "Madagasgarille-muuton", jota Lipski myös valmisteli, mutta Hitlerin kanssa.

В мире 10:28, 1 января 2020

Главный раввин Польши назвал безответственными обвинения бывшего посла Липского в антисемитизме

По его словам, дипломат помогал евреям, высланным из Германии

Москва. 1 января. INTERFAX.RU - Председатель Союза еврейских общин в Польше Клара Колодзейска-Полтын и главный раввин Польши Михаил Шудрих назвали "безответственными" обвинения в антисемитизме посла Польши в гитлеровской Германии Юзефа Липски, поскольку эти обвинения строились на "единственном предложении, вырванном из контекста". Об этом говорится в их заявлении в газете Rzech Pospolita.

Они напомнили, что Польша в то время поддерживала эмиграцию своего 10%-ного еврейского меньшинства, но делала это в союзе с сионистским движением, которому тайно оказывала военную поддержку.

"Одновременно, когда Третий Рейх изгнал тысячи польских евреев в 1938 году, польские дипломаты, включая лично посла в Лейпциге, оказали им поддержку. Обвинять его в антисемитизме по единственному предложению, вырванному из контекста, крайне безответственно", - объяснили они.

Колодзейска-Полтын и Шудрих также назвали память о Второй мировой войне основой современной европейскиой идентичности и предостерегли от любых искажений этой памяти.

Они напомнили, что руководство современной Германии регулярно говорит правду об этой войне, и пожелали российским властям проявить "такую же честность".

Президент Владимир Путин 24 декабря на коллегии Минобороны назвал Юзефа Липски "антисемитом и сволочью" за то, что дипломат в 1939-м году поддержал планы Адольфа Гитлера выслать евреев в Африку "на вымирание". По его словам, посол, узнав об этих планах, пообещал, что за это Гитлеру поставят памятник в Варшаве, о чем написал в донесении в МИД Польши.

"Сволочь, свинья антисемитская, по-другому сказать нельзя. Он полностью солидаризировался с Гитлером в его антисемитских настроениях и, более того, за издевательство над еврейским народом обещал ему поставить памятник в Варшаве", - сказал тогда Путин.

На той же коллегии президент повторил свои утверждения о том, что перед подписанием пакта Молотова и Риббентропа подобные договоры о ненападении с Германией заключили все ведущие страны Европы, и о том, что Польша, Великобритания и Франция дали Гитлеру возможность захватить часть Чехословакии.

В тот же день спикер Госдумы Вячеслав Володин высказал мнение, что со стороны руководства Польши было бы честным принести извинения за поддержку его довоенными предшественниками идей фашистской Германии, в том числе по высылке евреев в Африку.

Józef Lipski (5 June 1894 – 1 November 1958) was a Polish diplomat and Ambas-sador to Nazi Germany from 1934 to 1939. Lipski played a key role in the foreign policy of the Second Polish Republic.



Lipski trained as a lawyer, and joined the Polish Ministry of Foreign Affairs in 1925. From 29 October 1934 to 1 September 1939, Lipski served as the Polish ambassa-dor to Germany. One of his first assignments in 1934 was work on the German-Polish Non-Aggression Pact.[1]

In late 1938, German officials approached Poland with a suggestion to resettle Euro-pean Jews to Africa, inspired by the British Uganda Scheme  and the Franco-Polish Madagascar Plan,[2][3] and Lipski as the Polish ambassador to Germany discussed the matter with Hitler. Yohanan Cohen describes Lipski's discussion with Hitler, which took place on 21 October 1938, as "characteristic of the kinds of things that had come to dominate the Polish establishment and public were comments by Jósef Lipski." [4] Responding to Hitler's suggestions, Lipski said that "if he can find such a solution we will erect him a beautiful monument in Warsaw".[4][5][6][7]Timothy Snyder stated that "historians of these negotiations often quote Lipski's remark that Poland would build a monument to Hitler if he found a way to resolve the Jewish question. With knowledge of the Holocaust we can find this remark even more revolting than it, in fact, was.Lipski was expressing the hope that despite the overwhelming difficulties, Germany could induce some maritime power to open some overseas colony to Polish Jews. It never occurred to him that Hitler's 'resolution' could be total mass murder." [8]

On 24 October 1938, Lipski met with German Foreign Minister Joachim von Ribben-trop at Hitler's mountain retreat in Berchtesgaden.Ribbentrop demanded that Poland agree to the German annexation of the Free City of Danzig; Lipski refused.[9] Accor-ding to AJP Taylor, just days before the German invasion of Poland, Lipski refused to get out of bed, despite the urging of British diplomats, to meet with von Ribbentrop to hear Germany's latest demands of Poland,[10] illustrating the Polish response to the aggressive German diplomacy. Under British pressure to negotiate a solution to the Danzig crisis, Lipski eventually phoned to ask for an interview with Ribbentrop on 31 August 1939 - the day before the invasion - but when learning that Lipski would only be present as an ambassador, rather than as a plenipotentiary, the meeting was refused. According to Taylor, the Germans were aware of Lipski's limited negotiating authority.[10]

During the Second World War, Lipski fought as a volunteer (Polish 1st Grenadiers Division in France) and later joined the General Staff of the Polish Armed Forces in the West. In 1951 Lipski moved to the USA and represented the Polish Government in Exile.

Statement by Vladimir Putin

In December 2019, during a speech given to high ranking Russian defense officials, Russian President Vladimir Putin accused Lipski of antisemitism, calling him "That bastard! That anti-Semitic pig."[11]. Ambassador Lipski, in a discussion with Adolf Hit-ler in October 1938, enthusiastically supported Hitler's plan to move Germany's Jews to Africa and said that “if he can find such a solution we will erect him a beautiful mo-nument in Warsaw.”[12] Putin's remarks were condemned by Polish government offi-cials, and Poland's Chief Rabbi, Michael Schudrich, stated that "for us Jews, it is par-ticularly outrageous for Putin to manipulate the tone of [Lipski's comments] made in his conversation with Adolf Hitler in 1938. One shouldn't forget Poland supported the emigration of its 10 percent Jewish minority,but it did so partly in cooperation with the Zionist movement, to which it gave clandestine military support. At the same time, however, when the Third Reich expelled thousands of Polish Jews in 1938, Polish diplomatic services,including Ambassador Lipski personally, assisted them. Accusing [Lipski] of antisemitism on the basis of one sentence taken out of context is extremely irresponsible."[13]

Professor Mariusz Wołos [pl] stated that "[Lipski's] extensive legacy... has no traces of antisemitic attitude. Lipski was not an antisemite." [14]

Mahtoiko Jozef Lipski oll jotakin sukua Suomen puolalaiselle lyhytaikaiselle kenraalikuvernööri Аdam Lipskille (1917)?