lauantai, 16. syyskuu 2017

Onko YK valinnut pölkkypään pääsihteeriksi???

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/onko-yk-valinnut-polkkypaan-paasihteeriksi/


António Manuel de Oliveira Guterres GCC (s.30.huhtikuuta 1949 Lissabon, Portugali [1]) on portugalilainen sosialistipuolueen poliitikko [1], joka toimi Portugalin pääministerinä 1995–2002. Lokakuussa 2016 hänet valittiin YK:n pääsihteeriksi.

Guterres on kotoisin Lissabonista,jossa hän opiskeli teknillisessä korkeakoulussa [1]. Hän on koulutukseltaan fyysikko ja sähköinsinööri [2].Valmistuttuaan hän jatkoi jon-kin aikaa urallaan akatemiassa, joka oli tuolloin vahvan katolisen vaikutusvallan alai-nen. Vuonna 1974 Guterres liittyi Portugalin sosialistiseen puolueeseen ja samana vuonna Portugalin Estado Novo -diktatuuri päättyi neilikkavallankumoukseen. [3] Hän on ollut sosialistipuolueen aktiivinen jäsen koko uransa ajan [1].

Guterres toimi vuosina 1995–2002 Portugalin pääministerinä. [4] Hän on myös kan-sainvälisesti merkittävä vaikuttaja: hän oli Sosialistisen internationaalin presidentti 1999–2005 [5]. Hän oli 2005–2015 YK:n pakolaisavun (UNHCR) pääsihteeri [6]. Guterresin toimiessa UNHCR:n pääsihteerinä sen Geneven päämajan henkilöstön määrää leikattiin ja henkilöstöä sijoitettiin lähemmäs maailman konfliktialueita.

Maailmalla hänet tunnetaan erityisesti toiminnastaan Euroopan pakolaiskriisin aika-na,jolloin hän pyrki saamaan maailman rikkaat maat tekemään enemmän konflikteja ja onnettomuuksia pakenevien ihmisten hyväksi.[3] YK:n pakolaisavun pääsihteerinä ollessaan Guterres vieraili 2015 Suomessa. [2]

YK:n turvallisuusneuvosto äänesti 6. lokakuuta 2016 yksimielisesti Guterresin YK:n pääsihteeriehdokkaaksi Ban Ki-moonin seuraajaksi.[4][7] YK:n yleiskokous vahvisti valinnan viikkoa myöhemmin.Guterres aloitti YK:n pääsihteerinä vuoden 2017 alussa. [8]

Guterresilla on kaksi lasta ensimmäisen vaimonsa kanssa, joka kuoli autokolarissa vuonna 1998. Hän avioitui uudestaan vuonna 2001. Guterres puhuu sujuvasti portugalia, englantia, espanjaa ja ranskaa. [3]

Kahden, kolmenkin erinomaisen pääsihteerin jälkeen Sosialistisen Inter-natsionaalin NOSKET saivat ensimmäisen (ja viimeisen) kerran YK:n pääsihteerin paikan. Hänen taustansa on samanlainen kuin vaikkapa Alexis Tsiprasin. Silloin tiedetään, että on syytä olla varpaillaan ja kieli keskellä suuta, mitä tuleman pitä…

Pääsihteeri (joka johtaa mm.YK:n oikeussysteemiä,ja voi yksin haastaa valtioita YK-oikeuksiin) Bn Ki Moon nimitti vuonna 2014 avukseen erityisen Rauhanturvaneu-voston, johon kuuluu ansioituneita ja asintuntevia rauhanturvaajia, ja muutama va-paustaitelijataustainenkin. (Gutierrez ei sitä ole sillä ”ansiolla”,että liittyi salaa vallan- kumouksen hajottajana heti sotilasdiktatuurin kaaduttua toimineeseen Soaresin noskepuolueeseen noin vuosi ennen avoimen sotilasvallan kaatumista.)

Ja NYT SITÄ KYLMÄÄ KYYTIÄ SITTEN TULEE:

SIKAMAINEN HIROHITOISTINEN TIETEENVÄÄRENTÄJÄ JA INFOTERRORIS-TI TARJA HALONEN, HÄRSKI SODANLIETSOJA (JA NIIDEN SYIDEN VÄÄRIS-TELIJÄ!) TARJA HALONEN NIMITETTIIN ”RAUHANTURAVNEUVOSTOON”!!!!

MINÄ ÄÄNESTÄN VAIKKA LAURA HUHTASAARTA,JOS HÄN EHDOTTOMASTI LUPAA VETÄÄ EMÄSIAN POIS HÄPÄISEMÄSTÄ KANSAINVÄLISTÄ OIKEUS- JA RAUHANTURVAJÄRJESTELMÄÄ!!!!

JO PEÄLKÄSTÄÄN HALONPERKELISTINEN PUOSKARITIEDE RINNASTUU JOUKKOMURHAAN, JOKA ON KANSAINVÄLINEN RIKOS IHMISKUNTAA VAS-TAAN, JOLLAISET YK:N TULEE ESTÄÄ JA RANGAISTA EIKÄ ”PALKITA” (SUURILLA TURHILLA KOKOUPALKKOILLA JA MATKAKULUILLA) JA (MUKA) ”LEGITIMOIDA”!!!!

(RUPEAN MYÖS KANNATTAMAAN KIM JONG UNIA…)

https://yle.fi/uutiset/3-9836130

Paneelin jäsenet ovat kokeneita rauhanvälityksen ja diplomatian asiantuntijoita.

16.9.2017 klo 08:30päivitetty 16.9.2017 klo 09:06


Presidentti Tarja Halonen on nimitetty YK:n pääsihteerin rauhanvälityksen korkean tason neuvoa-antavan paneelin jäseneksi, kertoo ulkoministeriö.

Paneelin jäsenet ovat kokeneita rauhanvälityksen ja diplomatian asian-tuntijoita, jotka avustavat pääsihteeri Antonio Guterresia rauhanvälitykseen liittyvissä asioissa.

Ulkoministeriön mukaan rauhanvälitys on noussut kansainvälisesti entistä tärkeäm-pään rooliin. YK:n tavoitteena on lisätä rauhanvälityskapasiteettia sekä tukea alueellisia ja kansallisia rauhanvälitystoimia.

Paneelin on perustanut YK:n edellinen pääsihteeri Ban Ki-moon vuonna 2014, jol-loin paneeliin nimitettiin 14 jäsentä. Suurella osalla paneelin aiemmista jäsenistä on taustaa eri YK-operaatioiden johdossa.

Presidentti Tarja Halonen toimii tällä hetkellä useissa kansainvälisissä tehtävissä, ja hänet on nimetty muun muassa rinnakkaispuheenjohta- jaksi YK:n naisten ja lasten terveyttä ja ihmisoikeuksia edistävään korkean tason työryhmään. ”

Jää vain puuttumaan, että HÄNTÄ TODELLA AJETTAISIIN ”UKRAINAN RAUHAN-VÄLITTÄJÄKSI”, kuten eräs (Eduskunnasta infoterroristin tieltä väistänyt) pölhönoskekana taannoin ehdotti!!!

NO JOHAN ON HÄVYLTÄ KATKAISTU HÄNTÄ: ”HALONEN UKRAINAN SOVITTELIJAKSI!”!!!!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/miten-halosen-ja-hautalan-tilastokeskus-sepitti-eu-lle-70-miljoona-tapettua-maon-uhria

EI JUMALAUTA!!!

Tämä on nyt yhden tanneristieuropuolueen ja EU:n russofobisen blokin vanhan- emännän junailema varmaan koko Ukrainan kriisi…

Jos fiksuja MAMUJA kuten Belle Selene XIa, niin ON ”NIITÄ TOISIAKIN ”…

Euroehdokas esittää Halosta sovittelijaksi Ukrainaan

Sovittelijan käyttäminen lisäisi Ukrainan mahdollisuuksia rauhaan, SDP:n eurovaali-ehdokas Nasima Razmyar sanoo.Europarlamentaarikko Tarja Cronberg (vihr.) ehdot- ti aiemmin, että Suomen tulisi toimia sovittelijana Ukrainan kriisissä. Razmyar pitää ajatusta oikeansuuntaisena.

– Meillä on paljon rauhanrakentamisen osaamista Suomessa.Meillä on tasapuolinen ja rakentava maine. Lisäksi Suomessa on paljon kyvykkäitä ihmisiä sovittelijan tehtävään. Yksi erittäin hyvä henkilö voisi olla presidentti Tarja Halonen.

– Presidentti Halosella on erinomaiset suhteet henkilökohtaisesti sekä Venäjälle että Euroopan unioniin. Hänellä on laaja kansainvälinen kokemus ja arvostus kanainväli-sessä yhteisössä. Lisäksi hänet tunnetaan voimakastahtoisena rauhan puolesta puhujana.

Razmyar puhui Suomessa asuvien ukrainalaisten verkoston järjestämässä paneelikeskustelussa Helsingin Eurooppasalissa. ”

Jos tuo noin menee, siitä tulee maailmansota, johon Halonen näyttää viimeiset 30 vuotta pyrkineenkin (kuin Tanner aikanaan)… ”

TÄMÄ ON HIRVITTÄVÄ SKANDAALI!

lauantai, 9. syyskuu 2017

Suomen sanan "laiva" etymologia

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1970_178.pdf
 

" JORMA KOIVULEHTO

 

Suomen laiva-sanasta

 

Itämerensuomen laiva-sanaan on balttilaisista kielistä rinnastettu liettuan laĩvas 'vene; laiva', laivė 'laudoista tehty ruuhi', lätin laiva 'vene; iso lusikka; laiva'.

 

Lainautumissuunnasta on paljon kirjoitettu, Thomsen piti todennäköisenä, että suomen sana on lainaa balttilaiselta taholta. Päinvastaista mahdollisuutta on perustellut Y. H. Toivonen, joka vertasi sanaa mordvan sanaan luv 'seimi' (FUF 20, 142). Balttilainen sana katsottaneenkin nykyään yleisimmin lainaksi itämerensuomesta. 1 SKES esittää tasaveroisina molemmat mahdollisuudet.

 

Lainautumissuunnan määrittelyä vaikeuttaa se,että kummankaan kieliryhmän sanoille ei ole voitu osoittaa täysin pitävää omakielistä etymologiaa. Fraenke-lin mukaan liettuan sanaa lovys 'ruuhi, kaukalo; yhdestä puusta koverrettu ruuhi' ei voi ablaut-vaihtelun pohjalta yhdistää laĩvas-sanaan 2, eikä mordvan sanankaan äänteellistä suhdetta laivaan voitane pitää lopullisesti selvitettynä, kuten SKES:n artikkelin varovainen muotoilukin osoittaa. 3

 

Tällaisessa tilanteessa on syytä tutkia, voisiko sanoilla olla alkulähteensä kummankin kielen ulkopuolella.

 

G. Must on verrannut suomen sanaa germaaniseen sanaan *hlaiwa-, 4, jonka jatkaja on mm. gootin hlaiw; germ. kielten mukaan sanalla on ollut merkitys 'hauta, hautakumpu'.

 

Tämä aluksi oudolta näyttävä vertailu käy mielenkiintoiseksi, kun taustaksi asetetaan se, mitä arkeologia ja säilynyt kirjallinen tieto kertoo laivasta germaanien kuolemaa koskevissa rituaaleissa ja uskomuksissa. Lähinnä Must ajattelee Itämeren piirissä tunnettuja ns. laivalatomuksia, laivan muotoisiksi rakennettuja hautakumpuja, joista vanhimmat ovat peräisin jo nuoremmalta pronssikaudelta.

Vaikeudeksi jää kuitenkin tässä vertailussa sen selittäminen,miksi suomalaiset olisivat alkaneet nimittää oikeita laivoja näiden hautakumpujen mukaan.Must tosin viittaa siihen, että tämäntapaisten sanojen lainautuessa voidaan merki-tys helposti tajuta väärin, koska lainaava kieliyhteisö kiinnittää huomionsa uuden ilmiön outoon ulkonaiseen muotoon enemmän kuin sen varsinaiseen funktioon. Tästä hän mainitsee myös esimerkkejä. Kun Must kuitenkin kytkee tämän merkityksen siirron jo niihin pronssikautisiin laivalatomuksiin, joita on pystytetty Riianlahden rannalle, olisi oletettava lisäksi sangen varhaista lainautumisajankohtaa.

 

1 Fraenkel, Litauisches Etymologisches Wörterbuch 1, 335.

2 Fraenkel, LEW 1, 387: ks. lova 'Bett'.

3 Vrt. myös SKES 4, 946: saima.

4 G. Must, Zur Etymologie des finn. laiva, lit. laivas 'Schiff', Zeitschrift für vergleichende Sprachforschung auf dem Gebiete der indogerm. Sprachen (KZ) 69. Bd., 1951, s. 179—184.

 

s. 179

 

Sitäpaitsi *hlaiwa- ei tietenkään tarkoittanut vain laivahautaa vaan hautaa yleensä. Sanan on toisaalta ilmeisesti täytynyt alunperin merkitä muutakin kuin varsinaista vainajan leposijaa, koska se on slaavilaiselle taholle lainautu-essaan saanut 'eläinsuojan' merkityksen; 5 venäjässä sitä vastaa xjiee, hlev, josta taas, kuten tunnettua, on saatu suomen läävä. "

 

Tässä on syytä pysähtyä ja katsoa alustavasti vielä muissa balttikielissä laiva-, ja siihen liittyviä sanoja:

 

Jotvinki:

 

http://www.suduva.com/virdainas/

" lengvas light, easy
lengvaseilingas light-hearted
lengvaseiliskas simplistic, easy
lenkt to bend (Inf)

laivas Left (direction)

ship laivan "

Preussi: http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

LAÎWAN  [hlaiw + laivas + laiva MK] = laiva

LANGUS  [Langiseiliskan 95 VM] = kevyt "

(Myös suomen sanat "loiva", viron loib (loiva), jolla on myös merkitys heikko, kevyt, sekä lievä, viron leebe (leebe) saattavat liittyyä tähän yhteyteen, mahdollisesti lapin kautta lainautuneena, Sen sijaan Algu-tietokannan tähän yhteyteen yhdistämä saamen sana "låihtto" = loitto  liittynee tuohon seuraavaan sanaan "lieta" = kaukainen ääri, laita. Jos näin on se voisituoda valaitusta sellaisiin sanoihin kuin "koira" (kuonollinen), Koitere (vrt. Keitele) jne.)


Fraenkelin hakusana:

 

Lithuanian: laĩvas = laiva

Etymology: 'Schiff' = laiva,

laĩvė (= laivùžis, laivẽlis) 'Boot = vene, Barke = parkki, Kahn, Nachen',
(an der letzten Stelle láiwe arba aldia; s. über das zweite Wort s.v. eldijà).
Daukša Post. 527, 9 (Or.) gebraucht noch laiva.

Im Lett. entspricht laiva 'Boot, Kahn, bootförmige Wolke, Schiff, grosser Loffel',
im Russ. lajba, lojva.

Von einigen Forschern werden die balt. Wörter für einheimisch gehalten, während nach anderen
(Hjemselv Et. balt. 182, Verf. Balticosl.1,219, Balt. Spr. 70, IF 53,77, sowie besonders Mikkola IMM 1930)
die in Rede stehende balt. Schiffsbezeichnung aus dem finn.-ugr. entlehnt ist
(vgl. estn. laew 'Schiff, grosses Boot',

liv. lāja 'Boot, Kahn' = lotja, lapp. laive 'Schiff').

Russ. lajba, lojva stammt sicher aus ostsee finn. laiva.

Auch Must leitet balt. laiva(s) usw. aus dem finn. her.

Er meint, dass die finn. Dialekte die diesbezüglichen Wörter aus dem Germ. entlehnt haben, und verweist auf urnord. hlaiwa 'Grab(hügel) = hautakumpu',
got. hlaiw 'Grab' usw. Es handle sich um 'Schiffsgräber = laivahauta'.

" hláins, sm. hill.
hláiw, sn. grave, tomb,
hláiwasna, sf. (only found in plural), tomb.
*hlathan, sv. VI, to load, lade = latoa, pinota, kasata,

lt. klóti = levittää sijata.

OE. hladan, OHG. (h)ladan. "

Aus got. hlaiw stammt auch a

bg. chlévú 'Stall = talli, navetta, läävä',
chlévina 'Behausung = asumus, Gebäude = aitaus' (Meringer, Berneker, anders Machek Slavia,

der lat. caulae 'Gehege oder Schranken um Altäre und Tribunale = aitaus alttarin tai oikeusistuimen ympärillä, Schafhürden = lammastarha' zur Erklärung von slav. chlévú heranzieht).



Preussi: preitlāngus = lievä, mieto

preitlāngus „gelinde – švelnokas“ III 875 [5513–14] (= lengwas VE 375) nom. sg. masc., kurio nei rekonstrukcija, nei kilmė nėra aiški.

Manyčiau, kad pr.(III 875) preitlāngus „gelinde“ taisyt- inas į *preilāngus ir buvo ne „gelinde“ [t.y. vok. (III 865) gelinde] = „švelnus, lengvas“, o „švelnokas, lengvokas“ – prefikso pr. *prei- „prie“ (žr. prei) vedinys iš adj. pr. *languslengvas, švelnus“.

adj. (nom. sg. masc.) pr. *lāngus „lengvas…“ kildinu iš pr. *lēngus „t. p.“, dėl kurio kilmės žr. s.v. lāngiseiliskan.

 

 

 

 

 

 

Virheellinen "kantaindoeurooopan sanasto" antaa oikeita vihjeitä:

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/h%E2%82%81

*h₁lengʷʰ-

lightweight

Albanian lehtë, Avesta (ragu), Old English lēoht/English light, Old High German līht/German leicht, Gothic  (leihts), Ancient Greek ἐλαχύς (elakhús), Old Irish laigiu, Kashmiri (lo.t), Latin levis, Latvian liegs, Lithuanian leñgva, Old Church Slavonic льгъкъ (lĭgŭkŭ), Old Prussian lāngiseilingins, Old Norse lēttr, Polish lekki, Russian лёгкий (ljóxkij), Sanskrit लघु (laghu), Tocharian B lankŭtse, Welsh llaw

 

Max Vasmerin venäjän etymolohinen:

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BB/%D0%BB%D1%8F%D0%B3%D0%B0

ляга = potku

ля́га I., уменьш. ля́жка; отсюда ляга́ть(ся), последнее в диал. также в знач. «качаться» = heilua, keinua (ilmassa, aalloila, tämä on ollut ljagatśjan alkuperäinen merkitys; лягу́шка = sammakko, kij. "hyppijä", "hyppis", возм., связано с др.-чеш. líhati «двигать = liikuttaa, шевелить = keinuttaa», польск. диал. ligać «лягаться = "potkaista", бить ногой = olla uusi, sävähdyttää», ligawka, ligawica «скользкий грунт, болото, топь»; см. Бернекер 1, 706 Праслав. *lęg- может быть связано с лит. lingúoti «качать = heiluttaa, keinuttaa», lìngė «жердь, к которой подвеши-вают колыбель = orsi johon kehto kiinnitetään», лтш. lĩguôt, lĩgât,-ãju «качать(ся) = liikuttaa, liikkua», l̨eñgât, -ãju «шататься = huojua, horjua», далее — с др.-инд. láŋghati, laŋgháyati «вскакивает, подпрыгивает = ponkaista ylös», ирл. lingid - то жe = em.  (Стокс 245), д.-в.-н. lungar, др.-англ. lungor «быстрый = nopea», греч. ἐλαφρός (elpsros= «легкий = kevyt, проворный = rivakka, ketterä, подвиж-ный = liikkuva»; см. Сольмсен. KZ, 37, 581 и сл.; Маценауэр, LF 10, 56; М.-Э. 2, 484, 536; Остен-Сакен, IF 33,223 и сл. Менее вероятно сравнение с лит. láigyti «неистово носиться = käyttäytyä vimmaisesti», laigo «пляшет = tanssii, kirmaa» (Даукша), др.-инд. rējatē «подскакивает, качает = hypätä yös, pystyyn», перс. ā- lēχtan «прыгать,лягаться = hyppiä, potki(skell)a», греч. ἐλελίζω (elelizo) «трясти = ravistaa, приводить в дрожь = värisyttää, потрясать = heilauttaa», гот. laiks «пляска = loikka, hyppy»,laikan «прыгать = hypähtää», вопреки Бернекеру (там же), Микколе (ВВ 25, 75); см. Остен-Сакен, там же. Сомнительно далее сбли-жение со ср.-в.-н.lесkеn «лягаться задними ногами, прыгать» (Цупица,GG 164), с др.-исл. leggr «нога = jalka, ляжка = reisi», лангобард. lagi «ляжка», лат. la-certus «мышцы плеча = olkalihakset», вопреки Маценауэру (243); см. Хольтхау-зен,Awn.Wb.176;Вальде-Гофм.1,743 и сл.Привлекаемое Соболевским (ЖМНП, 1886, сент., стр. 153) греч. λαγγεύω (laggeno) «бегу = juoksen» мне неизвестно. Ср. сл. слово ля́га II. «лужа, пруд = lampi», олонецк. (Кулик.), «ухаб, рытвина; яма (с водой)», арханг. (Подв.), череповецк. (Герасимов), «болото», тихвинск. (РФВ 62, 296), «низкое, сырое место в кустарнике», тоб. (ЖСт., 1899, вып. 4, стр.498), сюда же словин. ląђï «гибкий = notkea», lągãс «гнуть = taipua (alas)», связанные чередованием гласного с луг (см.) Родственно лит. léngė «лужок между двух холмов», lingúoti «махать = heiluttaa, мотаться heilua, liehua maleksia»; см. Траутман, ВSW 157 и сл. Ср. предыдущее.

Ja edelleen Max Vasmerin läävä-etymologia:

https://vasmer.lexicography.online/%D1%85/%D1%85%D0%BB%D0%B5%D0%B2

" хлев

род. п. -а, укр. хлiв, др.-русск. хлѣвъ — то же, русск.-цслав. хлѣвина «дом = (huono) talo, rakennus», ст.-слав. хлѣвъ δωμάτιον (domation), οἴκημα (oikema) (Супр.), болг. хлев (Младенов 669),сербохорв. хли̏jев,словен. hlév, чеш. chlév, слвц. chliev «стойло = pilttuu, prasi, hinkalo, kirj. "seisomo"», польск. chlew, в.-луж., khlěw, н.-луж. chlěw, полаб. chlev Предполагают заимствование из гот. hlaiw «могила = hauta(?), пещера = luola, onkalo, uuni» (Мерингер, IF 16, 117 и сл.; Бернекер I, 389 и сл.; Янко, «Slavia», 9, 346; Стендер-Петерсен 237 и сл.; Пайскер 69; Шрадер — Неринг 2, 451; Кипарский 176 и сл.; Хирт, РВВ 23, 338, 340 и сл.; Уленбек, Aind. Wb. 319).

Фонетически затруднительно произведение из др.-герм. *hlewja-, *hlewa-, представленного в ср.-в.-н. liewe «беседка = huvimala, kirj. "juttumaja"», др.-сканд. hlé ср. р. «защита = suoja, сторона, защищенная от ветра = tuulensuoja-puoli», шв. lуа «логово дикого зверя = villieläimen luola», ввиду краткости -е-, вопреки Вигету (АL. 7). В вопросе долготы гласного Вигет ссылается на эст. lõõv «открытый сарай = avoin liiteri».

Еще менее удовлетворительна в фонетическом отношении стар. этимология из гот. hlijа «хижина = peto, палатка = teltta», вопреки Уленбеку (AfslPh 15, 485), И. Шмидту (Vok. 2, 73), Миклошичу (Мi. ЕW 87), Коршу («Bull. dе l᾽Ас. Sс. dе Pbourg», 1907, 757). Неудачны попытки доказать родство слав. слова с гот. hlaiw, hlijа (Младенов 669) или связать хлев - якобы из *sklěvъ и *sklětь - со словом клеть = (k)liiteri, häkki (Брюкнер, AfslPh 42, 143; Sɫown. 179) [См. еще Курилович, SSS, стр. 34. Маловероятно сопоставление Махека (ВЯ, 1957,№ 1, стр. 97) — слав. хlěvъ = läävä, с лат. сāulае, — который объяснял различия в вокализме этих слов субстратным происхождением. — Т.]

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BA/%D0%BA%D0%BB%D0%B5%D1%82%D1%8C

клеть

 

ж. «кладовая = varastohuone, амбар = aitta», кле́тка = häkki, укр. клiть, клíтка, ст.-слав. клѣть ж. οἰκία, οἴκημα, клѣтъка (Супр.), болг. клет «клетка = häkki, ногреб = hautamonttu?»,сербохорв. кли̏jет,род.п. кли̏jети ж. «чулан = komero», словен. klė̑t ж.«погреб»,чеш. kletka,слвц. klietka, польск. kleć «хижина, шалаш = havumaja, клеть», klatka, в.-луж., н.-луж. klětkа «клетка для птицы = lintu-häkki». Родственно лит. klė́tis «кладовая = varastohuone», лтш. klẽts — то же = em., (заимствование дало бы лит. *klietis, лтш. *klèts); см. Эндзелин (СБЭ 197, М.-Э. 2, 225), Траутман (ВSW 136), вопреки Мерингеру (IF 16, 120 и сл.), Бер-некеру (1, 518), Лескину (Bildg. 235), далее родственно лит. klaĩmas (klojimas) «крытая рига с овином = katettu riihi». С другим задненёбным: лит. šlìtė «лест-ница = portaat», at-šleĩmas, -šlaĩmas «передний двор = etupiha», греч. κλισία (klisia) «хижина =piilo, палатка = teltta»,лат. clītellae мн. «вьючное седло», ирл. clíath «сrаtеs», гот. hleiÞra «палатка», д.-в.-н. leitara «лестница = raput»; см. Бернекер, там же. Заимствование из кельтских языков, вопреки Шахматову (AfslPh 33, 90), фонетически невозможно (было бы *klitъ). [Трудно доказуемо в фонетическом отношении объяснение Махека (ВЯ, 1957, № 1, стр. 96 и сл.; Еtуm. slovn., стр. 202), из и.-е. *klēu- «сжимать = puristaa kokoon, теснить = ahdistaa, ограничивать = rajoittaa». — Т.]

 

Toinen (virheellinen) "kantaindoeurooppalainen juuri" on koottu oson samoista aineksita, ja liittyy yhtä varmasti sanaan laiva:

*leyg-, to leave   [< kantabaltin *lengti = leijua, laihtua, olla kevyt, kellua

[Todellisuudessa: *leng-, nossa n:n ja g:n välissä voi olla tavuraja - tai sitten ei.]

Old English: lācan
English: lark
Old High German: leih
German: Leich
Gothic: (laiks)
Ancient Greek: ἐλελίζω (elelízō)
Old Irish: loíg
Irish: laogh
Lithuanian: láigyti =kirmata, juoksennelle, loikkia liuoksėti, juoksennella, hyppiä
Old Norse: leikr
Old Persian: [script needed] (ālēxtan)
Sanskrit: रेजति (rejati)

laigyti

laig|yti, laigo, laigė linksmam šokinėti, bėgioti: Avys, kumeliukai, veršiai, paleisti iš tvarto, laigo. laigymas.

liuoksė|ti, liuoksi, liuoksėjo bėgti šuoliais, šokuoti, striuoksėti: Šuo liuoksi per arimus. Voverė iš pušies į pušį liuoksi. liuoksėjimas.

http://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/L/lengti

 

léngti,-sta,-o. leñgti. silpnėti, nykti, džiūti nuo ilgos lėtos ligos; ilgai sirgti; sirguliuoti: Kai pradėjo nuo pavasario léngti, tai jau tik kaulai ir skūra likę. Kaip sustrenkė virs-damas iš medžio, tai paskui lengo lengo ir mirė. Jis léngsta ir léngsta kelinti metai, iš jo jau nieko nebus.
nuléngti. numirti ilgai sirgus: Tep ir nuléngo, niekieno nežiūrima.
paléngti. kurį laiką lengti: Žmogus paleñgs kelis metus ir mirs.
suléngti. sudžiūti, sunykti, nusilpti: Senelis į senatvę visai sulengo.
užléngti. įsisirgti: Labai jau užléngęs, nežinia, ar pasveiks. Ot užlengo žmogus: galėt, džiovą turi. Kitų vaikai užlengę (sumenkę, silpni, ligoti), ir gyvena.

 


Seuraavalla Kovulehdon juoksutuksella ei ole suurta merkitystä, sillä asia ei ole noin.

 

Semasiologisia hankaluuksia ei synny,jos johdamme laivan germaanisesta sub- stantiivista *flauja-, jonka jatkajia ovat msk. Fley 'lautta; laiva', färin floy, nn. murt. Fley 'laiva'. Sana on lisäksi lainautunut anglosaksiin:anglos. flosge, keskienglannin fley 'laiva'. 6 *flauja- on ikivanha laivan nimi, se vastaa äänne äänteeltä kreikan sanaa nXolov 'laiva'; ieur. kantamuodoksi saadaan täten *plouiom, joka on johdos juuresta *pleu- 'virrata, uida yms.' 7 (tästä myös germ. *flauta- > sm. Lautta).

 

Suomessa odottaisi tässä oikeastaan muotoa *lauja, mutta sekvenssi auj ei näytä ollenkaan esiintyvän suomessa, kuten ei myöskään euj, iuj jne. Metateesin *lauja > laiva olettaminen ei siten ole mitenkään mielivaltaista. "


[HM: Germaanin *Flauht- = keinua (laineilla, ilmassa), leijua, kellua, ei ole kantagermaania, vaan (länsi)balttilaina, joka on samaa juurta kuin samaa merkitsevä *klengti.


http://etimologija.baltnexus.lt/?w=plaukti

plaũkti

Lie. plaũkti kilęs iš ide. šaknies *pleu-. < PIE   *l´en(gʷʰ)-

 

(Sabaliauskas 1966a,)

 

plaukti (plaukia, plaukė) = kellua, leijua, uida

Kai kuriose ide. kalbų sąvokoms „plaukti žmogui“ ir „plaukti laivui, sail“ vartojami skirtingi žodžiai. Lie. plaukti (kaip ir plūduriuoti) gimin. gr. πλέω  (pléo)„plaukti“, rečiau „plūduriuoti“, s. isl. fljōta „tekėti = virrata, plūduriuoti = kellua“, s. angl. flēotan, s. v. a. fliuzan „tekėti“, kartais „plūduriuoti“, s. sl. pluti, plavati, r. plyt = uida, plavat’ ir t. t., bendras slavų „plaukti, plūduriuoti, tekėti“, s. i. plu-plūduriuoti, plaukti“, visi < ide. *pleu-, taip pat *pleu-d, *pleu-k- žodžiuose, reišk. „plaukti, plūduriuoti, tekėti, lyti“. (Buck 1949, 681)

 

plaũkti

[Čia pateikiamas neištisinis senųjų germ.-bl. leksikos izoglosų sąrašas, todėl jis gali būti žymiai papildytas:] Germ. kalbų paukščio pavadinimas (go. fugls ir kt.) šiaip jau laikomas esąs izoliuotas germ. kalbų žodis, neturįs etimolog. atitikmenų kitose ide. kalbose ir bent jau nebesutampąs su tos pačios reikšmės bl.-sl. kalbų leksemomis (plg. lie. pùtė „višta“, paũtas „kiaušinis“, la. putns „paukštis“), veikiausiai remiasi ide. šaknimi *pleu- „srūti = virrata, tekėti, plaukti, skristi = lentää“, kuri išplėsta formantu -k- *pleu-k-. Tokios išvaizdos pastarąją šaknį aptinkame bl. kalbose. Ide. *pleu+k vediniais germ. kalbose laikytini: šv., norv. fly (*fluhja-) „pelkė = suo, klanas, balutė = suo“, s. isl. fljūga, s. angl. flēogan, s. v. a. fliogan „skristi“, taip pat s. angl. fleoge, s. isl. fluga, s. v. a. flioga „musė“. Germ. lyties *flug-la (> dėl asimiliacijos *fug-la) buvo pasigauta darantis paukščio pavadinimą apskritai: s. isl. fugl, fogl, go. fugls, s. angl. fugol, s. saks. fugal, s. v. a. fogal. Lie. kalboje šia šaknimi remiamasi plaũkti „slinkti ar laikytis vandens paviršiuje, schwimmen“, plùnksna (senesnioji forma plū́ksna) „raginis stiebelis su pūkais iš šalių ant paukščio kūno, Feder“; minėtąja šaknimi ko gero remiasi la. plūcu, plūkt „nupešti, pešti paukštį“. (Чемоданов 1961, 77)

plaũkt

iJotvingių łaudt ‘plaukioti’, plg. lie. plaũkti. Dėl p nebuvimo žodžio pradžioje, plg. jotv. łaugi ‘plaukai’. Dėl -dt vietoj kt, plg. łaud ‘laukti = odottaa’. ]

 

 

Tämänsukuista metateesiä on sitä paitsi havaittavissa lainasanoissa muualla-kin: karva <~ liett. gauras (mon. gaurai) 'ihokarva, haiven', tarvas ~ liett. taũras 'alkuhärkä', torvi ~ liett. taure mm. 'kupparinsarvi', lät. taure 'metsästys-, paimen torvi'. 8

 

Germ. lainojen piiristä huomattakoon muodot kulju ~ kuilu, jotka Hakulinen on katsonut yhteenkuuluviksi, 9 originaalina on germ. *guljö > ksk. *gulju, vrt. ruotsin göl ´syvänne, syvä lampi'. - Esimerkkinä diftongin muuntumisesta metateesittä voidaan esittää laipio (myös laupio) < germ. *lauiiö. 10

 

Rinnastus *flauja ~ laiva saa ratkaisevaa tukea siitä, että voidaan esittää muita tapauksia, joihin soveltuu sama selitys.

 

1. sm.(taka)raivo, murt.myös raiva, (kansanr.raivo 'pääkallo')~germ. *trauja- < *traujo-, jonka jatkajia ovat ags. Trlg '(matala) malja,vati' (> engl. tray 'tar-jotin', aikaisemmin myös viljamitta) ja nmr. ja murt. trö 'eräs tilavuusmitta (vars. viljamitta)'. 11 'Pään', 'pääkuoren' ja 'astian' etymologinen yhteys on tun-nettu asia, vrt. esim. saksan Kopf 'pää' ~ ruotsin kopp 'kuppi', saksan Schädel 'pääkoppa' ~ kys. schedel myös 'tilavuusmittanne. Suomesta verrattakoon esim. pääkoppa ja murt. kulhiainen (Pyhämaa, Kalanti, Vehmaa) 'takaraivo, päälaki'<~ kulho '(puinen) vati'; lainasanojen piiristä malja (< ksk. *mälia- > msk. malir '(vilja) mitta') = veps. mal 'malja,maitovati', pä-mallusk 'päälaki'. 12

 

Nykysuomen sanakirja sanoo parittoman takaraivonluun muotoa nimenomaan maljamaiseksi. Vrt. lisäksi gotl. (riv)-trbja - jota tähän yhteyteen ei tietääkseni ole ennen liitetty—• »hufvudet pä refsan, som tänderna sittia vti»: tähän hara-van »päähän» eli lapaan liittyy sen »niska», riv-nacke 13 ; tröja (murt. träid) voidaan palauttaa germ. Asuun *traujön (> msk. treyja: treyju-sqäull 'kantosatula',

 

5 Vasmer, Russisches etymologisches Wörterbuch 3, 245; Jan de Vries, Altnordisches

etymologisches Wörterbuch 234.

6 De Vries, AEW 131. ' IEW 836.

8 SRES 1, 166; 4, 1240; Fraenkel, LEW 2, 1067.

9 Ks. SVST 125 (1962) s. 59—63.

10 SKES 2, 270.

11 Germ. etymologia: Holthausen, IF 17, s. 294, Liden, IF 18, s. 413—415; IEYV 216.

12 SKES 2, 330.

13 Gotländsk ordbok 2, 767, 1111 (Gotländsk ordbok pä grundval av C. och P. A. Saves samlingar redigerad av G. Danell, A. Schagerström och Herbert Gustafson 2, 1918— 1945).

 

 

180 JORMA KOIVULEHTO

 

 

johon suhteeseen vertaa esim. msk. Meiss 'kori' ~ nr. Mesa mm. 'kantosatula' ~ lpN maVsa 'kuormasatulan tavarakoppa' < sk. 14 ).

 

Toinen ablautaste esiintyy ruotsin sanassa try (< *treuja-) 'kuusama', puuaines on

kuusamassa kovaa, josta johtuu myös kasvin toinen nimi benved. 15

 

Kantana sanueessa on germ. *trewa- < ieur. *d{e)reiio- '(kova) puu'.

 

2. sm. kaivata 'ikävöidä,tarvita; vaatia; valittaa, syyttää, kannella,kieliä', vatj. kaivata 'kaivata, valittaa', vir. kaebada, kaevata 'valittaa; kaivata', liiv. kaiba 'valittaa, kannella, syyttää 16 ~ germ. *kaujan, jonka jatkajia ovat ags. ciegan, clgan 'kutsua, huutaa, huutaa avuksi, nimittää', mys. [gi)kewen 'kutsua'. Ver-bivartalosta on muodostettu m-suffiksilla substantiivi *kauma-, joka on säily-nyt Gotlannissa: köm (murt. Kaum) 'valitus', toinen ablautaste näkyy mys:n sanassa kiima 'valitus'. 17

 

Suhteeseen 'valittaa' ~ 'syyttää' vrt. saksan klagen ~ anklagen jne. Germ. kielten ulkopuolelta vrt. erik. kr. Yodco 'valitan' yooc, 'valitus'. Astevaihtelu ^ ~*/3 ei nähdäkseni vaaranna rinnastusta, koska on olemassa muitakin esimerkkejä astevaihtelusta lainasanoissa, joissa germ. originaalin pohjalta sitä ei odottaisi: arpi, arven (< germ. *arwiz),
 

[Ainakaan tämä EI ole germaanilaina, minkä näkee taivutuksesta.]


helve, helpeen (~ mys. hel(a)vua 'helve' jne.). Ei mikään estäne metateetti-sessa tapauksessa olettamasta samanlaista astevaihteluun mukautumista, ilmiöhän on jo lainaajakielen omien lakien alainen. Tässä tapauksessa on sitä paitsi mukautumisen syykin ilmeinen, ilman sitä olisi verbi jäänyt äänteelli-sesti liian lähelle verbiä kaivaa ja sen johdannaisia. — Sana voisi olla baltti-laistakin lähtöä, jos harvinainen verbi liett. gauju, gauti 'ulvoa (susista)' olisi vanhaa perua, vrt. gauja 'lauma (susia, koiria)'. 18

 

Kuitenkin jo semasiologisestikin germ. alkuperä on paljon luontevampi. — Vrt. myös msk. geyja 'haukkua, moittia, pilkata'. 19

 

3. sm. raivata, karj.-aun. raivata ~ germ. *straujan, jonka jatkajia ovat goot. straujan, mys. Streiven jne. Germ. verbin etymologisia sukulaisia ovat lat. Sterno, sternere,kr.axoQVV/xi,GTQCOVVV/M,joiden vastineina niiden eri mer- kitysvivahteissa esiintyvät gootissa ja mys:ssa vastaavasti juuri straujan ja streiven. Kaikki merkitsevät toisaalta 'kaataa, lyödä, sortaa maahan (makaa- maan)', (tätä ei gootin käännöskatkelmissa sattumalta esiinny),toisaalta tähän liittyen 'levittää (esim. maata pitkin), hajottaa, tasoittaa, peittää'. 'Hajottami-seen' liittyy merkitys 'sirottaa', 'spargere', joka esim. uys. streuen-vexhiMä. on tullut hallitsevaksi. Latinan — kuten kreikankin — verbiä käytetään myös nimenomaan tientekoterminä: 'einen rauhen Weg usw. ebnen, eben legen, bahnen', myös 'pflastern', siis 'raivata, tasoittaa tietä', 'kivetä tietä'. 20

~

14 SKES 2, 339.

15 E. Hellquist, Svensk etymologisk ordbok (3. p.) 2, 1228.

16 SKES 1, 144.

17 IEW 403; Bosvvorth, An Anglo-Saxon Dictionary 154; Graff, Althochdeutscher Sprachschatz 4, 397; Gotländsk ordbok 1, 506.

18 Fraenkel, LEW 1, 140; G. H. T. Nesselmann, VVörterbuch der littauischen Sprache

(Königsberg 1850) s. 245.

19 IEW 449.

20 Georges, Lateinisches Handvvörterbuch 2, 2796 - 97; H. Menge, Griechisch- deutsches Schuhvörterbuch (1903) 530; Grimmin perustama Deutsches VVörterbuch 10, 3, 1483 — 1503, ks. erik. palstoja 1485 —1486, 1502.

 

Suomen laiva-sanasta 181

 

Tässä merkityksessä tavataan myös mys:n verbi kahdesti (sananselityksinä, glosseina); toinen kohta: 5. Moos. 19: 3: (Vulgata) sternens (streuuanti) dili-genter viam 21, vuoden 1642 raamatunsuomennos kääntää tämän: Ja valmista tie heidän tygöns. Suomessa raivata liittyy alusta alkaen tämäntapaiseen yhteyteen: Agricola, Jes. 58: 12: Ja sinun pite cutztettaman Lakon tuckiaxi/ia Tiedkein raiuoiaxi / ette sijnä asuua sadaisijn, 22 sama v:n 1642 Raamatussa: teiden percajaxi, nykyinen suomennos: teitten korjaaja; Juslenius: raivoan,-ata 'sterno viam;rödier wäg'; raivoatan,-attaa 'planor; rödies'. Miten tarkkaan suomen raivata vastaa tätä ieur. levittämisen, (esteitä kaatamalla) tasoittami- sen perusmerkitystä, osoittaa vielä Renvallin määrittely: raivaan 'arbores 1. alia obstacula removeo et ita viam aequo 1. sterno, pratum dilato silvam re-movendo; G. ausreuten, ebnen'. Suomen verbin monet merkityssävyt selvitty-vät luontevasti juuri tästä 'sternere'-perustasta: (Lönnrot) 'rödja, rensa, odla, bereda, sköta, värda' r. rappua 'städa trappan'. Luetelluille sanoille ei SKES esitä vastineita itämerensuomen ulkopuolelta.

 

Metateesiton lainautuminen edellyttäisi kantasuomessa muotoa *lapja > *la/3ja, josta suomen erilliskehityksen aikana — ehkä itse asiassa jo sangen varhain? — olisi tullut *lapia tai *lavia. 23 Tämä vaihtoehto olisi runnellut sanaa sikäli pahemmin, että ensitavun diftongi olisi hävinnyt. Lisäksi sana olisi (myöhemmin) muuttunut kolmitavuiseksi, kun sitä vastoin suomen kieleen lainautuneet germ. ns. lyhyttavuisetja (jo)-vartalot —joihin *flauja- kuuluu •— yleensä ovat pystyneet säilyttämään kaksitavuisen muotonsa (patja < germ. *baäja-, ahjo < germ. *asjön jne.).


 

[HM: Noissa ei ole ainoatakaan kermaanisanaa.]

 

Vastaavilla pitkätavuisilla germ. sanoilla oli sen sijaan vokaaliutunut i ja ne olivat

näin ollen kolmitavuisia: germ. *landiö (> sm. lantio). Sana hipiä, kiviä tarjoaa esimerkin tästä metateesittomasta kehityksestä (~ germ. *hiuja- 24).

 

Ero on kuitenkin siinä, että tässä ei diftongi olisi säilynyt metateesinkään avulla, lisäksi *hiiva olisi ollut häiritsevä homonymi sanalle hiiva 'jäst'. Näin ollen hipiä, hiviä-sanan ei voi katsoa mitenkään vaikuttavan ylläolevan rinnastuksiin. Kaiken lisäksi on otettava huomioon myös lainojen mahdollinen eri-ikäisyys 25 sekä se, että metateettisten muotojen syntyminen ei usein muu-tenkaan ole tiukan äännelaillista. Ei karva ~ liett. gauras-rinnastustakaan kumoa se, että metateesiä ei esiinny esim. sitä myöhemmässä germ. Lainassa saura 'kaisla; vehka' < *saura- > nn. murt. saur 'eräs suokasvi'. 26

 

 

 

21 DWb 10, 3, 1485.

22 Agricolan teokset III, 118 (14—15).

23 Hakulinen, Suomen kielen rakenne ja kehitys (3. p. 1968) s. 39.

24 Svenska Akademiens Ordbok 11, H 1588.

25 Germ. *hiuja-sanan ieur. etymologiasta on kaksi pääkäsitystä. Näistä toisen mukaan sen vartalossa on alunperin ollut germ. Eu (ieur. *(s)keu-,vrt. saksan Haut ym.). Germ. *heuja- (> *hiuja-) voisi olla ehkä suomen häivä-sanan ori-ginaali, *heivä > häivä olisi kai mahdollinen. Merkityksiin nähden vrt. (Lönn-rot) häivä 'hinna (pä ögat)',ei häivääkään 'icke skymten ens',häive 'färg', häi- vähtää 'skifta (om färger)' ~ msk. hy 'Flaum; Gesichtsfarbe', nn. hy 'Flaum; Schimmel, Häutchen' (Jan de Vries, AEW 274). Huomaa myös (Lönn-rot) hipiä 'tagg, gadd (hos insekterna)' ~ häivä 'stor gäddkrok, dubbelkrok'; 'pistävän' merkitys voisi olla kehittynyt merkityksestä 'karva, haiven', joka germ. sanal-lakin esiintyy. Esitän tämän varauksin.

26 SKES 4, 983.

 

 

182 JORMA KOIVULEHTO

 

 

Esitetty rinnastus on luonteva myös siksi, että vesillä liikkumisen sanastossa on muutenkin germaanisia lainoja: airo, hamina (lavitsa), lautta, teljo, tuhto, tulla.

 

[HM: Noissa ei ole ainoatakaan germaanilainaa: tuhto ja tulla ovat omaperäisiä, loput balttia.]

 

Germaanit olivat taas vanhastaan nimenomaan merenkävijöitä. Rinnastus ratkaisee myös balttilaisen sanan etymologian: se on saatu itämerensuomesta. Rinnakkainen lainautuminen on äänteellisesti mahdoton. Lainasuunta on siis sama kuin sanalla purje, 27 joka kuitenkin lienee balttilaisella taholla nuorempi kuin laĩvas. 28

 

Lainaussuunta näyttäisi osoittavan, kuten on muutenkin oletettu, että suoma-laiset olivat jo varhain taitavia laivanrakentajia ja merenkävijöitä; myös ven. murt. Jiouea, Jiau6a 'suuri vene' on peräisin itämerensuomesta. 29 Mordvan luv 'seimi' ei tässä esitetyn etymologian mukaan joko ollenkaan kuulu ims. laiva-sanan yhteyteen tai se on mahdollisesti jonkinlainen sanakulkuri. Äänteellisten

edellytysten pohtiminen on kuitenkin jätettävä fennougristille.

 

 

27 Myös purje on nähdäkseni selvästi germ. perua. Reino Peltola on vakuutta-vasti käsitellyt sanan etymologiaa (Studia Fennica XII, s. 28—57) ja päätyy siihen, että purje (ims. *purjes) on johdos kantasuomen sanasta*purja, jonka jatkajia on lapissa (vrt. SKES 3, 652): lpL pdr'je (kuoVka-) 'hyvin karvainen turkki', N borje'pitkä- ja tiheävillainen lammas; pitkäkarvainen peski; tiheäok-sainen pensas; leventelevä, tärkeilevä ihminen'. Originaaliksi sopii germ. *burja-, jonka skand. jatkajilla (msk. Byrr jne.) on merkitys 'myötätuuli = pur-jetuuli'. Merkityksiin 'pörröinen,karvat pystyssä; verb. nostaa karvat pystyyn' — vrt. esim. lpL pärjöt, adv. 'pystyssä, porhollaan (karvat)' — vrt. erik. Mys. Burjan 'nostaa pystyyn', (sih) burjan 'nousta pystyyn', (sihjirburjan mm. 'pai-sua, ylpistyä' (Graff, Ahd. Sprachschatz 3, 163); Peltola itse käyttää partisiip-pia emporstehend lapin sanueen kuvauksessaan (s. 32), empor kuuluu tähän germ. pesyeeseen. Vrt. myös sm. Murt. Purjua 'turvota (astia vedessä)'. Vrt. edelleen lp. Borjanit (N) 'lähteä purjehtimaan' (Peltola s. 37) ~ mys. (sih) bur-jan 'lähteä liikkeelle', buri dih 'vade' jne. Suomalais-lappalaiseen äännesuh-teeseen: kuja ~lpL kädje (< germ. *kwijä, SKES 2, 231). Tarkoitukseni on toi-sessa yhteydessä perustella tarkemmin tätä etymologiaa; jo Ahlqvist rinnasti

purje ~ msk. Byrr (De vestfinska spräkens kulturord s. 157).

 

28 Ks. Peltola, Studia Fennica XII s. 29.

29 SKES 2, 271.

 

 

Suomen laiva-sanasta 183

 

 

Die Etymologie des ostseefinnischen Wortes laiva 'Schiff

 

von JORMA KOIVULEHTO

 

 

Das Verhältnis zwischen osfi.laiva 'Schiff und lit. laivas, lett. laiva ds. auch 'Boot' u.dgl. ist mehr- mals erörtert worden. Die Bestimmung der Entlehnungsrichtung ist schwer, weil man weder für das finn. noch für das balt. Wort eine sichere eigensprachliche etymologische Verankerung nachweisen kann. Es bleibt somit die Möglichkeit, die Entlehnungsquelle ausserhalb der beiden Sprachen zu suchen.

Der Verf. hält die Zusammenstellung finn. laiva r-^ germ. *hlaiwa- 'Grab(hügel)', die G. Must 'gemacht hat (KZ 69, S. 179 ff.), zwar an sich für einen guten Einfall — vgl. die schiffsförmigen Grabhügel, die sog. Schiffsetzungen -, lehnt sie aber trotzdem ab, weil es eine andere Erklärung gibt, die semasiologisch keine Schwierigkeiten bietet: finn. laiva < germ. *flauja- (> an. fley 'Fähre, Schiff, nnorw. fley, fär. floy 'Schiff) germ. *flauja- < ie. *ploupm > gr. Nxolov 'Schiff.

 

Die bei der Entlehnung anzunehmende Metathese *lauja > laiva ist nicht willkürlich angesetzt, weil die Lautfolge auj (wie auch euj, iuj usw.) im Finnischen nicht vorkommt und somit *lauja

unmöglich ist.

 

Metathesen sind auch sonst unter den Entlehnungen nachweisbar : vgl. Finn. karva 'Haar' ~ lit.

gaũras ds., finn. tarvas (veralt.) 'Reh' u.dgl. <~ lit. taũras 'Büffel, Auerochs, Stier', finn. kulju 'Pfütze' ~ kuilu 'Kluft', dial. u.a. 'Tiefe im Fluss oder See' < urn. *gulju < germ. *guljö.

Es lassen sich drei weitere Fälle auffinden, die ebenso erklärt werden können.

 

1. finn. (taka)raivo (dial. auch raiva) 'Hinterhaupt' (Volksdichtung: raivo 'Schädel') ~ germ. *trauja- > ags. Trig 'flache Schüssel', äschwed. t 'Kornmass' und ~' germ. *traujön-: an. freyju-sndull 'Tragsattel' und gotl. (riv)-tröja »hufvudet pä refsan, som tänderna sittia vti».

 

2. finn. kaivata 'vermissen, sich sehnen, nachtrauern, klagen, anklagen', wot. kaivata 'vermissen, klagen', estn. kaebada, kaevata '(an)klagen; (nach etwas) verlangen', liv. kaibe '(an)klagen, ver- klagen' •-—< germ. *kaujan > ags. cl{e)gan 'to call, name, call upon, invoke, surnmon; to cry', ahd. (gi)kewen 'vocare', vgl. auch germ. *kau-ma- > gotl. köm (dial. kaum) 'Klage, Jammer', mit anderer Ablautstufe ahd. küma 'Klage'. Wegen des Stufenwechsels p~< *ß vgl. etwa finn. arpi. Gen. arven'Narbe' (< germ. *arwiz).

 

3. finn. raivata (auch karel.-olon.), Bed. nach Renvall (Suomalainen Sana-Kirja, Lexicon Linguae Finnicae, 1826) »arbores 1. alia obstacula removeo et ita viam aequo 1. sterno, pratum dilato silvam removendo, G. ausreuten, ebnen» -— germ. straujan (> got. straujan, ahd. Strewen usw.). Das germ. Verb entspricht inhaltlich lat. sternere (ahd. Strewen auch 'viam sternere'), womit es auch etymologisch verwandt ist.

 

Ohne Metathese hätte germ. *flauja- offenbar urfinn. *lapja > *laßja > finn. *lapia, *lavia erge-ben, vgl. Finn, hipiä, hiviä 'Haut, Gesichtsfarbe' (< germ. *hiuja- > an. hy usw.). Diese Alterna-tive wäre aber lautlich weniger adäquat gewesen; bei hipiä ist sie verständlich, weil der Diph-thong in der ersten Silbe auf jeden Fall hätte preisgegeben werden müssen und ausserdem ein *hiiva homonym mit finn. Hiiva 'Hefe' wäre.

 

Nach der vorgelegten Etymologie ist das balt. Wort ostseefinnischen Ursprungs. Ebenso wurde etwa das osfi. Wort für 'Segel' ins Baltische entlehnt: lit. bure. Auch für dieses Wort (finn. purje), das von Reino Peltola (Studia Fennica XII, SS. 28—57) überzeugend als eine Ableitung von urfinn. *purja erklärt worden ist, nimmt der Verf. germ. Ursprung an: < germ. *burja-, vgl. an. byrr 'günstiger Fahrwind', ahd. burjan 'erigere, promovere', irburjan u.a. 'inflare', sih irburjan u.a. 'intumescere'; ähnliche Inhalte weist auch die finn.-lappische Wortsippe auf (hierzu näher in deutscher Sprache: Studia Fennica a.a.O).

 

 

Ralf-Peter Ritter kirjoittaa seuraavaa:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

" Pannaan tässä balttilainen punaisella ja neljällä eri sä- vyllä: vasarakirves, muinaisliettua/ -latgalli, preussi, kuuri, ruteeni (slaavin kautta) Uudet germmanilanat vihreällä. Mustista huomattava osa on omaperäisiä.

Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germa-nischen Elemente des Ost- seefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hügsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauistet, nach ihrer Herkunft sichtet.

Von schon in der früheren Literatur als ältere germa-nische Entlehnungen angesehe- nen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Lexeme: ja ‘und’ sama ‘derselbe’,mainita ‘erwöhnen’,helppo ‘Hilfe’,valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’,aine ‘Stoff’,ainoa ‘einzig’,verta ‘Betrag’,valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertreten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniessen’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werk-stätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.

Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichun- gen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca.10).Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Ety- mologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorger-manischen "germa-nischer Prägung" mitgerechnet): suuri ‘gross’, asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wis- sen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’,sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung, Speise’, tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘wer-fen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’.
...


[Tämä on niin paskainen juttu tämä "Koivulehdon-laiva", ettei pidetä kansaa kauempaa jännityksessä, vaan pläjäistään tyhjentävä vasarakirvesseltys tiskiin:


laev : laeva : laeva = laiva 'suur veesõiduk (vedamiseks, transportimiseks)'
lõunaeesti laiv, kirderanniku laiv(a)
alggermaani *flauja-
vanaislandi fley 'laev, (väike) parv'

Nämä kermaanisanat eivät liity laivaan mitenkään. Laiva tulee kantabaltin sanasta *lengwa = liettuan lengva(s), kevyt < kelluva = len-g-wa


Sudesta uudesta viron etymologisesta:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-susi-etymologinen-sankirja-2

liivi lōja 'paat'  [tämäkään ei liity näiden muiden, vaan venäjän lotjan yhteyteen.

vadja laiva 'laev'
soome laiva 'laev'
isuri laiva 'laev'
karjala laiva 'laev'
vepsa laiv '(kehv) paat'

Álgun mukaan balttikielissä ei ole laivasta mitään,vaikka laiva on liettuaksi laivas, latviaksi laiva, preussiksi laigwan, kuuriksi laigus, jotvingiksi laivan ja vasara-kirveskielellä laiva(s), josta se on lainautunut takaisin suomen kautta latviaan ja liettuaan!

 

laiva   =  inkeroinen    [laiva]   SSA 2 1995  s. 39
laiva   =  karjala    [laiva]   SSA 2 1995  s. 39
laiva   =  vepsä    [laiv]   SSA 2 1995  s. 39
laiva   =  vatja    [laiva]   SSA 2 1995  s. 39
laiva   =  viro    [laew]   SSA 2 1995  s. 39
laiva   =  liivi    [lō̬ja]   SSA 2 1995  s. 39
[laiva]   ?=  suomal.volgal.kk.    [lajwa]   UEW 1988  s. 682
 
laiva: itämerensuomi  >  pohjoissaame    laiˈve   SSA 2 1995  s. 39
[laiva]:itämerensuomi  >  pohjoissaame    laiˈva   UEW 1988  s. 682
laiva   <  germaaniset kielet       Junttila, S. 2012 SUST 2
laiva   <  germaanisetkielet:       SSA 2 1995  s. 39
    kantagermaani  [flauja-  (ei liity tähän, vaan lauttaan)
    muinaisnorja  [fley samoin
    fääri  [floy samoin
    norja  [fløy samoin
laiva   !<  germaanisetkielet:       LÄGLOS 2 1996  s. 159
    kantagermaani  flauja-  samoin
    muinaisnorja  [fley samoin
    kantaskandinaavi  [flauja samoin
laiva   !<  germaanisetkielet:       LÄGLOS 2 1996  s.159
    kantagermaani  [χlaiwa-  
    kantaskandinaavi  [hlaiwa samoin
    muinaisenglanti  [hlāw samoin
    gootti  [hlaiw varasto < Preussi
 
laiva     balttilaiset kielet       Junttila, S. 2012 SUST

 

Täysin uskomatonta perseilyä viralliselta valtiolliselta lähteeltä. Jorma Kovulehdon mukaan yksinkertaisesti "kaikki muut kuin nämä maagiset "persermaanit" olivat liian tyhmiä liikkumaan laivoilla ja tekemään sellaisia".

 

 

 

Keskustelua:
 

Jaska [Häkkinen]: " Arkkis kirjoitti:" "Laiva" on yhtä kuin liettuan sana "laivas", joka on kuurismi sanasta "lengvas" (lt.,jt.) = kevyt, kelluva,"liegs" (lt.), "lāngus" (pr.), "*laigūs" (pr.) "

Jaska [Häkkinen]: "Tutkijat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että liettuan laivas on lainattu itämerensuomen sa- nasta laiva, joka puolestaan on germaaninen lainasana (<--*flauja). Tuossa olet siis keksinyt päästäsi balttilaisen johtosuhteen,jollaista kukaan muu ei tunne. "
 

Näin varmaan on Baltian ulkopuolella,mutta minusta tuo ei ole sen kauempaa haet-tu kuin "flau-":kaan, varsin- kaan kun se flau- tulee samasta lähteestä kuin baltin "plau-ti", joka on "pestä", mutta myös "kellua".

Arkkis:Ei "laiva"-sanojenkaan varaan mitään ajoituksi voida rakentaa,sillä esimerkiksi suoraan kantakielestä seuraava "*laigvas" on voinut vaikka liivin kautta, jonka ään-nejärjestelmään se ei sovi, poukata muotoon "*laivas",varsinkaan kun sanaa ei ole haluttu johdannai- sissakaan, joissa g olisi liudetunut kuten "*laig'vinis ("laiva-") > "*laidžvinis sekoittaa sanaan "laisvas" = vapaa.

Sekin on mahdollista, että -ng- ännettä, joka ääntyy sa- malla tavalla SAMASSA TAVUSSA kuin suomessakin, on voitu käsitellä tavun lopussa olevan -n-;n, -m-:n tai -p-:n tapaan ja silloin olisi sanasta "lengvas" suoraan tullut "laivas", vaikkapa juuri kuuriulaisen kaavan mukaan. "

(HM: "Laiva", joka alun perin on tarkoittanut "kelluvaa", "kevyttä" ja "helppoa" ja tu-lee säännöllisesti kanbaltin sanasta "lengva", saattaa myöskin olla vasarakirvessana, ja sellainea jopa "laina suomesta", mutta yhtä kaikki IE-ja balttitaustainen sana! sana "loiva" on silloin todennäköisesti samaa perua.) "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

Lithuanian: laĩvas = laiva

Etymology: 'Schiff' = laiva,

laĩvė (= laivùžis, laivẽlis) 'Boot = vene, Barke = parkki, Kahn, Nachen',
(an der letzten Stelle láiwe arba aldia; s. über das zweite Wort s.v. eldijà).
Daukša Post. 527, 9 (Or.) gebraucht noch laiva.

Im Lett. entspricht laiva 'Boot, Kahn, bootförmige Wolke, Schiff, grosser Loffel',
im Russ. lajba, lojva.

Von einigen Forschern werden die balt. Wörter für ein- heimisch gehalten,während nach anderen (Hjemselv Et. balt. 182, sowie besonders Mikkola IMM 1930) die in Rede stehende balt. Schiffsbezeichnung aus dem finn.-ugr. entlehnt ist

(vgl. estn. laew 'Schiff, grosses Boot',

liv. lāja 'Boot, Kahn' = lotja, lapp. laive 'Schiff').

Russ. lajba, lojva stammt sicher aus ostsee finn. laiva.

Auch Must leitet balt. laiva(s) usw. aus dem finn. her.

Er meint, dass die finn. Dialekte die diesbezüglichen Wörter aus dem Germ. entlehnt haben, und verweist auf urnord. hlaiwa 'Grab(hügel) = hautakumpu', [väärä tieto, HM]
got. hlaiw 'Grab' usw. Es handle sich um 'Schiffsgräber = laivahauta'.

" hláins, sm. hill.
hláiw, sn. grave, tomb,
hláiwasna, sf. (only found in plural), tomb.
*hlathan, sv. VI, to load, lade = latoa, pinota, kasata, lt. klóti = levittää sijata. OE. hladan, OHG. (h)ladan. "

Aus got. hlaiw stammt auch abg. chlévú 'Stall = talli, navetta, läävä', chlévina 'Behausung = asumus, Gebäude = aitaus' (Meringer, Berneker, anders Machek Slavia, der lat. caulae 'Gehege oder Schranken um Altäre und Tribunale = aitaus alttarin tai oikeusistuimen ympärillä, Schafhürden = lammastarha' zur Erklärung von slav. chlévú heranzieht).

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106438.html#p1106438

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106672.html#p1106672

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1109314.html#p1109314

" Vastine-sanaa käytetään vain sanoista, jotka liittyvät toisiinsa: niinpä *flauja -sa-nan vastine on laiva, muttei *krausa. Paralleeleja substituutiolle *auj > *aiv löytyy kyllä: kaivata <-- G *kaujan, raivata <-- *straujan, raivo <-- *traujōn. Nämäkin on sinulle kerrottu jo aikaisemmin, mutta jostain syystä ne eivät pysy muistissasi."

Tuollaisia "flauja" ja "plauja" -muotoja ei ole, eikä varmaan "kaujakaan"...:

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=stream&searchmode=none

http://www.etymonline.com/index.php?term=fleet&allowed_in_frame=0

Nuo kermaani-sanankirjainmuunnokset ovat tasan yhtä paksua potaskaa kuin slaavi-laiset läävät ja roomalaiset alttarinaidatkin "laivan" etymologioina. Tännekin tuo pankermanistinarutus on päätynyt, Suomen (puoskari)valtion sivuille:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=42760&hakusana=laiva&sanue_id=22802

Se on kuitenkin IE-sana, ja balttisana. Se on yksi niista sanoista, joka on lähtenyt kantabaltin muodosta, joka on yhä liettuassa, kehittymään aluksi SEELIn kielen mukaan. Tuota kieltä ainakin suurin piirtein varmaan puhuivat myös Volgan goljadit paikannimien perusteella.

Tuo kantabaltin sana on "lengvas" = kevyt, helppo, vasen, huono, nykyliettuaksi lengvas = kevyt,helppo (laivas = laiva), latviaksi säännöllisesti "liegs" = kevyt, help- po len-gvas on jaettu tavuihin kuten slaavikielissä ja -en- > -ie-), preussikielillä tuo muutos olisi "*langw(a)s", joka menee muotoon "langus". Preussissa on kuitenkin kaksi muutakin laiva-sana: "laiwan", joka on jotvingin sanan kaltainen ja "laigus", joka jälkimmäinen hieman epäsännöllinen on myös kuuria.

Silloin taas kun -ng- on SUOMEN tapaan miellety yh- tenä äänteenä, joka sulkee nenäpuolivokaalina tavun leng-vas samoin se olisi len-, lep-, lem tai leb-, kaiki nuo tavut muuttuvat v:n edellä liettuassa yleensä tavuk- si -lie- , kuurissa tavallisesti tavuksi lei-, selissä ja jot- vingissa tavuksi lai-, skalvissa tavuksi lau- ja preussis- sa murteesta riippuen tavuiksi lai-, lau-, tai lan-. Seelis-säkinse voi muutua tavuksi lan-, ja liettuassa ja latvias- sa ja jotvingissa taas len- voi säilyä sellaisenaan. Tuo valikoima riippuu myös seuraavasta vokaalista:jos v:n paikalla olsi ollut p tai b, niin jotvingissa -en- olisi muut- tunut pitkäksi o:ksi, preussissa pitkäksi a:ksi ja kuurissa pitkäksi u:ksi, kuten vartalossa "lemp-" = liekki: liep- (lt), leip- (lv). lap- (kr.), lop- (jtv.), laip- (sl.).

http://www.suduva.com/virdainas/

" lengvas light, easy
lengvaseilingas light-hearted
lengvaseiliskas simplistic, easy
lenkt to bend (Inf)

laivas Left (direction)

ship laivan "

Preussi: http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

LAÎWAN  [hlaiw + laivas + laiva MK] = laiva

LANGUS  [Langiseiliskan 95 VM] = kevyt "

(Myös suomen san "loiva",jolla on myös merkitys heikko,kevyt saattaa liittyyä tähän yhteyteen, mahdolli- sesti lapin kautta lainautuneena, Sen sijaan Algu-tietokannan tähän yhteyteen yhdistämä saamen sana "låihtto" = loitto  liittynee tuohon seuraavaan sanaan "lieta" = kaukainen ääri, laita. Jos näin on se voisituoda valaitusta sellaisiin sanoihin kuin "koira" (kuonollinen), Koitere (vrt. Keitele) jne.)

Preussi:

preitlāngus = lievä, mieto

preitlāngus „gelinde – švelnokas“ III 875 [5513–14] (= lengwas VE 375) nom. sg. masc., kurio nei rekonstrukcija, nei kilmė nėra aiški.

Manyčiau, kad pr.(III 875) preitlāngus „gelinde“ taisyt- inas į *preilāngus ir buvo ne „gelinde“ [t.y. vok. (III 865) gelinde] = „švelnus, lengvas“, o „švelnokas, lengvokas“ – prefikso pr. *prei- „prie“ (žr. prei) vedinys iš adj. pr. *languslengvas, švelnus“.

adj. (nom. sg. masc.) pr. *lāngus „lengvas…“ kildinu iš pr. *lēngus „t. p.“, dėl kurio kilmės žr. s.v. lāngiseiliskan.

Tämä liittyy sanaan "langeta", mutta "leng-" voi olla samaa alkuperää:

erlāngi = ylhäältäpäin

erlāngi „erhoͤht (erhöht) - išaukština“ III 977 [6117] (conj.sg. reikšme; = paaukschtintu VE 425), „erhebe - (te)iškelia“ III 13317 [8121] (opt.3 sg. reikšme) praes.3 sg. = er- (žr.) + lāngi - galbūt*lāngii̯a, kuriai atsargiai suponuotinas inf. *langītvei. Jis būtų *-ī- sufikso iteratyvinis vedinys (su šaknies vokalizmo kaita) iš pr. verb. *leng- (praes.) resp.(inf.) *ling-tvei (plg., pvz., lie. iterat. karp-ý-ti ker̃p-a resp. 286 kir̃p-ti = leikata), kuris galėjo reikšti „supti = keinua“ = „kelti↔leisti“ (žr. s. v. v. lanxto, lingo = jalustin(lenkki)), t.y. pr. (iterat.) *langītvei „supinėti = pudota“ = „kil(n)oti ↔(žemyn) leisdinėti = päästä irti“> „kil(n)oti = siirtää“,plg.lie. (Ds) pasakymą: vìsą nãktį vaĩką añt rañkų nešiójau ir kilójau („supinėjau = tuuditin“). Pr. *langītvei „kil(n)oti = keinua, nousta ja laskea (kellua aalloilla)“ vėliau - ar pačioje pr. kalboje, ar dėl A. Vilio kaltės - lengvai galėjo netekti iteratyviškumo, t.y. išvirsti į „kelti = nostaa“ (pr. erlāngi „erhöht, -hebt = kohottaa“ = „iškelia“). Pr.*langītvei „supinėti“ (> „kilnoti“ > „kelti“) :

lie. langóti „suptis ore, sklandyti = leijailla ilmassa“,lingúoti „supti,siūbuoti = keinut- taa“, liñg-inti „supti(s) = keinua“, lung-úoti „linguoti, siūbuoti“, lìng-ė „kartis lopšiui pakabinti = tanko kehdon ripustamiseksi“,

la. (kurš.) ļengât „wackeln = huojua, keinua, "lenkata",  ontua, sana ei tulekaan tur- kin sanasta lenk = rampa)“,luodz-îtiês „ļuôdzîtiês“ bei ļuôdz-ît „zum Wackeln, Wan- ken bringen = saataa huojumaan, keinumaan“, lĩg-uôt „suptis = keinua, siūbuoti = keinuttaa“ ir pan.,

toliau – rus. (dial.) ляг-аться „suptis, siūbuoti“,

s. sl. lǫgъ „δρυμός“ = rus. луг ir kt.,  (Eivät tule tästä, vaan verbistä *lenk- = taipua, taivuttaa, HM)

s. ind. raṅg-ati „sich hin und her bewegen“ ir kt. < ide. *leng- „supti(s) ir pan.“,

plg. Vasmer ESRJ II 527 (s.v. луг), 548 (s.v. ляга I).

lingo = jalustin(lenkki)

[Ei liity sananaan *leng- = leijua, kellua, vaan sanaa *lenk- = taivuttaa. Kumman- kaan alussa ei ole ollut kanta-IE:ssä/kantabaltissa ollut p-:tä, sillä länsibaltissa olsi pudonnut -l- poiseikä p-, kuten sanassa *plem- > pannu = tuli.]

lingo „stegerefe (Steigbügel = jalustin, "astinkaari") – balnakilpė = jalustin, "satula-silmukka“ E 447 nom. sg. fem. [dėl vok. (E 447) stegerefe „balnakilpė“ plg. v.v.a. stëgereift.p.“, v.v. ž. stegerêp „t.p.“(s.v. Stegreif)] = *lingɔ̄, t.y. *lingā. Apie šio pr. (E) substantyvo giminai- čius jau ne kartą rašyta, bet pagrindinė jo etimologijos problema – jo darybos istorija nebuvo analizuota.

Manau, kad pr. (E 447) *lingā buvo „kilpa (Schlinge = lasso, silmukka); balnakilpė“ (plg. lie. kìlpa „t.p.“) < *„kilpa“ = „tam tikras lankelio pavidalo lenktumas“ < *„tam tikras lenktas išdubimas (iškilimas)“- fleksijos vedinys iš verb.pr.(balt.) *ling-/*leng- „išdumbančiai (iškylančiai)↔įdumbančiai (nusvyrančiai) linkti/lenkti“ (dėl jo žr. s.v. lanxto); plg., pvz., (subst.) lie. skilà „skeveldra…“ 67 (= la.šk̦ila „t.p.“) < *„(at)skilimas“ verb. lie. skìl-ti (= la. šil̃-t).

lanxto = ikkuna (myös: kaari)

lanxto „fenster (Fenster) – langas = ikkuna“ E 213 nom. sg. fem.= pr. *lankstɔ̄, t.y.*lankstā (žr. dar perstlanstan) < pr. *langstā „t.p.“ Jis jau seniai laikomas giminaičiu su lie. lángas „t.p.“ = la. luôgs „t.p.“.Tačiau šių pr. ir lie. -la. žodžių darybos (bei semantikos) istorija nėra atskleista, o dėl to ir pati jų etimologija vis dar nėra aiški (plg., pvz., Fraenkel l. c.: „Etymologie unklar“).

Pirmiausia reikia pasakyti, kad lie. lángas „langas (Fenster)“ bei la. luôgs „t.p.“ kil- dintini iš (subst.) ryt. balt. *lánga- tam tikra anga = aukko,skylė = reikä“; pastarą jo reikšmę atspindi la. luôgsLoch = kolo, Öff- nung = aukko; Fenster = ikkuna “ ir lie. lángas „langas (Fenster); tam tikra skylė. 39 Pr. *langstā savo rašyti- nės fiksacijos (E žodynėlio sudarymo) laikais (t.y. XIII – XIV a.) matyt buvo irgi „tam tikra skylė;langas (Fenster)“ [ar „langas (Fenster); tam tikra skylė“], kildintinas iš (subst.) vak. balt.*langstā „tam tikra anga, skylė“.

Subst.ryt.balt. *langa- „tam tikra anga, skylė“ ir vak.balt. *langstā „t.p.“ [jų reikšmę anksčiau esu kitaip suvokęs] bus atsiradę iš subst. *„lenkta kiaurymė = taivutettu kie- rous, käyryys“<*„lenktas įdubimas = kaareva syvennys“,ir jie du darybiškai santykiuoja panašiai kaip,pvz., subst. lie. brãdas „(per)bridimas, brasta (Furt = kahlaamo)“ su lie. brastà „t.p.“, kurie yra fleksijos *-a- (lie. brãdas) resp. sufikso *-(s)tā- (lie. brastà = kahlaamisen ääni) vediniai (su šaknies vokalizmo apofonija) iš verb. balt. *bred- „bristi (waten = kahlata)“ (dėl jo žr.s.v.brast). Kitaip sakant, tie subst.ryt.balt. *langa- „lenktas įdubi- mas“ ir vak. balt. *langstā „t.p. ("lonksutus") laikytini fleksijos *-a- resp. sufikso *-stā vediniais (su šaknies balsio apofonija) iš verb.balt. *leng- = *leng- /*ling-, kurio reikšmė buvo, man rodos, *„įdumbančiai (nusvyrančiai) ↔ išdumbančiai (iškylančiai) lenkti/linkti“ (tam tikra enantiosemija, plg.s.v. etwiērpt). Tokią jo reikšmę gana gerai atspindi, pvz., verb. lie. ling-úoti „suptis = heilua, keinua“ = la. lĩg-uôt „t. p.“ (žr. dar s.v. erlāngi = yläpuolelta), kur „suptis“ = „su nusvirimais (tam tikrais įdubimais) bei su iškilimais (tam tikrais išdubimais) linkčioti“; tos pačiõs šaknies yra dar verb. lie. léng-ti „silpnėti = heikentyä, nykti = vähetä, kulua hävitä ("lentää", "karata"?), džiūti = kuihtua (nuo ilgos lėtos ligos)“ (LKŽ VII 330; < *„dubti + linkti“), ling-ti „svirti žemyn = taipua alas“ ir pan. Žr. dar lingo, nolingo.

Iš to verb. balt. *leng-/*ling- „įdumbančiai ↔ išdumban- čiai lenkti/linkti“ = balt.-sl. *leng-/*ling- „t.p.“ buvo išves- tas subst. sl. *langa- „lenktas įdubimas ↔ išdubimas“ > *lǫgъ serb.-chorv. lȗg „miškas, krūmai; užžėlusi že- muma“ ir kt. Čia pridera ir verb.sl. *lęg-ati () „supti(s)“ s.v. *lęgati () II, plg. lie. ling-úoti „suptis“ = la. līg-uôt „t. p.“.

Verb. balt.-sl. *leng-/*ling- „įdumbančiai ↔ išdumban- čiai lenkti/linkti“ yra iš verb. ide. *leng-/*ln̥g- „t.p.“ (s.v. leng-), kuris galėtų būti verb. ide. *lenk-/*ln̥k- „lenkti“ variantas.

40 Dėl pr. (E) lanxto ir lie. lángas = la. luôgs etimologijos plg. Toporov l.c." ]

Die Lautentsprechung sollen nach KOIVULEHTO drei weitere Gleichungen stützen. Die Herleitung von raivata ‘urbar machen, bahnen’ aus urgerm *straujan (dt. streuen) ist nach HOFSTRA "semantisch ‘niederstrecken, (auf der Erde) ausbreiten, bestreuen, ebnen’ und auf . Seite Bedeutungen wie ‘roden‚ ebnen, räumen’ " (1985, 175). Nun genügt aber der Hinweis auf eine gewisse Überlappung des Bedeutungs- Spektrums nicht. Im Hinblick auf die Bedeutung der zugrunde liegenden urindoger-manischen Wurzel ist dann einzelsprachlich eine Entwicklung von ‘ausbreiten’ zu ‘ebnen’ anzunehmen,die nicht ohne Bedenken in urgermanische Zeit verlegt werden kann. Mit der letztgenannten germa-nischen Bedeutung müßte das Verb aber ins Ostseefin-nische gekommen sein, wo es dann zu einer Weiterent-wicklung von ‘zum Zwecke der Ebnung räumen’ zu ‘roden’ gekommen wäre.

Auch der Umstand, daß in vielen Sprachen Bezeich-nungen für ‘Schädel, Kopf’ ur-sprünglich Bezeichnungen für "kopfartige Gefäße" sind (HOFSTRA 175), ist etwas zu wenig Evidenz für einen Zusammenhang von . raivo ‘Schädel’ mit ae. triz ‘Schüssel, Hohlmaß’ bzw. an. treya ‘eine Art Korb, Tragekorb’.

 

117.

 

Die Etymologie erfordert die Zusatzhypothese, daß die Bedeutung ‘Schädel’ im Ger-manischen oder die Bedeu- tung ‘Schüssel’ bzw. ‘Tragekorb’ im Osteennischen ver- loren gegangen ist (Vgl. hierzu § 100). Die Annahme ei- ner spontanen Bedeutungs-übertragung käme darauf hinaus, daß die Urgermanen beim Anblick der Köpfe der Ostseennen an Töpfe erinnert wurden und die Ostseennen den Kraftausdruck übernommen haben.

Beim dritten Beweisstück, . kaivata ‘vermissen, nachtrauern, sich sehnen’, älter und dialektal auch ‘(an)klagen’,sollen die zum Verb *kaujan (ae.ci[e]zan ‘rufen, nennen, anrufen’, ahd. gikewen ‘nennen’) gestellten Nomina ahd.küma und gotl. kaum ‘(Weh)klage’ die "semantische Brücke" für die Bedeutung des nnischen Verbs schlagen.

Man hat es demnach mit einer semantisch einwandfreien Gleichung, die eine über-raschende Lautentsprechung beinhaltet (Fall laiva) und drei Zusammenstellungen zu tun, bei denen die Brückenköpfe zur Uberwindung der semantischen Diskrepanzen recht weit auseinanderstehen.

HOFSTRA übernimmt die genannten Etymologien ohne zu zögern in seine seman-tische Gruppierung des Lehnguts. Es bleibt zu erörtern, wie begründet die Annahme - HOFSTRA spricht freilich bereits von "Entdeckung" - der "metathetischen Substi-tution" ist. Wenn das nach KOIVULEHTO aus germ. *auja zu erwartende ostsee-finnische *lapia, *lavia wegen seiner Dreisilbigkeit "eine noch weniger adäquate Wiedergabe von germ. *auja als ur. *lapja" gewesen wäre, so muß hingewiesen werden, daß schließlich auch das zweisilbige darauf urgermanische *ubjön- im Fin-nischen als dreisilbiges upia realisiert ist. Es spricht mithin nichts dagegen, daß ein urgermanisches *auja- als *lavia realisiert worden wäre. Andererseits ist eine Metathese 55i -> fit natürlich keine absonderliche Erscheinung 67.

 

67. Eine Metathese von ui läßt sich auch im Griechischen beobach- ten: “witj-etos (vgl. lat. auis ‘Vo-gel’) > (Qfsrög (rxißsrög Hesych) > griech. (altattisch,Homer) (xieröz;‘Adler’.Allerdings wird der Vorgang mit einer auch bei. Entwicklung von a/ori, a/onj eingetretenen Epen- these des t mit anschließender Assimilation des i4 a das voraufgehende i (koukku-) beschrieben (Rix $ 73).

 

118.

 

Im Finnischen ist die umgekehrte Entwicklungsrichtung im Falle von avio ‘Ehe’ zu beobachten, das man ungern von dt. Ehe usw. (< ur germ. *aiwo’-) trennen möchte. KOIVULEHTO will die Diskrepanz durch die Annahme eines Homonymenkonikts mit aivo(t) ‘Gehirn’ bzw. im Falle laiva mit lapia ‘Spaten’ lösen, was dann eigentlich seine Ausführungen über die Tendenz, die Silbenzahl zu erhalten (s.o.), erübrigte.

Bei avio und laiva wäre also unter dem Druck homophoner Formen die Verbindung der beiden Halbvokale jeweils in die andere Richtung verändert worden. Es ist aber zu konstatieren, daß die Ähnlichkeit der semantisch identischen Wörter. laiva und an. ey frappierend ist. KOIVULEHTOs Etymologie bleibt auch ohne zusätzliche Evidenz durch andere Entlehnungen die bisher beste Deutung des nnischen Wortes (vgl. § 74).

Den umgekehrten Vorgang zeigt auch lapp.sawja ‘fresh water,water in river or lake; lake without any (fairly large) river owing into it...’, das über sai‘va "irgendwie mit awn. sjär, sjör,saer m.‘See usw.’ zusammengehören" müsse (SKÖLD 1961,125), wobei sich der Vorbehalt darauf be- zieht, daß der fehlende Anschluß von urgerm. *saiwa- die Möglichkeit einer Entlehnung "aus einer ausgestor- benen «Proto»-Sprache" ins Lappische und Germanis- che nahelegt (125.f.). Das lappische Wort kann auf *saiwi- zurückgehen (l.c.). SKÖLD meint, man dürfe "aus dem lp. Worte keine positiven Schlüsse auf den urn. Stammauslaut ziehen" (126), da ein urnordis-ches *saiw durch Anfügung eines ä der lappischen Wort- struktur angepaßt worden sein könnte. Da aber der i- Stamm durch das Althochdeutsche und das Altenglische gesichert ist (BRAUN/MITZKA §216, Anm. 5,S.200) und der gotische Befund zu-mindest nicht dagegen spricht (BRAUNE/EBBINGHAUS § 101, Anm.l), ist eine Ba- sis urn. *saiwi- das Wahrscheinlichere‚wenn man an germanischer Herkunft festhält.

Was raivo (t) betrifft, so ist ein alter Vorschlag KARSTENs (1843/44) nicht unbe-dingt von der Hand zu wei- sen. Unter der Annahme, daß raivo, raiva ursprünglich ‘Hirnschale, Totenschädel’ bedeutete, läßt sich an eine Abstraktion aus einem ger-manischen Wort für ‘Leiche’ (got. hraiw,an. hrw ‘Leiche,Wrack,Trümmer’,ae. hräw, ahd. hräo ‘Leichnam, Tod, Grab’) denken. Das germa-nische Wort wäre dann zweimal entlehnt worden, vgl. - späteres? - räivä (. dial.) ‘Wrack, unnützes Ding’ (s. HOFSTRA 1985, 1).

Daß dem Begriff ‘Schädel’ eine Bedeutung ‘Gebogenes, Gekrümmtes’ zugrunde liegt, erscheint ebenfalls denk- bar. Man könnte mithin für raivo (t) auch Übernahme eines urbaltischen *kraivas erwägen,das in ostlit. kraivas (vgl. zum Vokalismus lett. krails von der gleichen Wurzel),lit. kreivas ‘schief’ vorliegt; zum Ausgang wäre arm. arto ‘Stangengerüst’ zu lit. ardas zu vergleichen (vgl. auch dial. raiva neben raivo).

 

119.

 

Die Bedeutungskonstellation wäre mit der bei KOIVU-LEHTOs Deutung identisch. Im Baltischen fehlt die durch das nnische Wort belegte Bedeutung ‘Schädel’, im Finnischen gibt es keine Spur einer früheren Bedeutung ‘schief’.

Wenn man so großzügig mit den Bedeutungsdiskrepan- zen umgeht, ndet man zu-meist auf Anhieb eine lautlich passende andere Etymologie: raivata ‘roden’ könnte dann ein Denominativum von einem germanischen *fraiwa- ‘fruchtbar’ (an. fraar; got. fraiw ‘Same’) sein und ursprünglich ‘(den Boden durch Rodung) fruchtbar ma-chen’ bedeutet haben. Andererseits müßte die Nicht-zulässigkeit der Segmentenfol-ge auj dann auch nach traditioneller Auffassung sogar a fortiori für die Periode der baltischen Kontakte gelten. Wenn man mit dieser Metathese rechnet, würde der bal-tische Verbalstamm rauja- (lit. räuti, lett. raüt ‘ausreißen‚ jäten’, vgl. auch lit. raveti ‘jäten’) semantisch wesentlich besser zu raivata ‘roden’ passen als dt.streuen usw. "

 

 

[HM: þil - samaa juurta kuin silta ja talo.

Itämeren rannikon laivanmuotoiset kivirakennelmat 1. vuosiatunnlta e.a.a. eivät ole hautoja.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/itameren-laivahaudat-eivat-ole-hautoja-1

Mitä ne olivat, se varmasti vielä selviää. ]

 

Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksista, ajanlaskun alun aikaan, 2.

"
141

Artikkelin akuosa

 

Zur Beweiskraft des Finnischen

 

§ 62. KORHONEN "warnt vor der Gefahr, daß germ. Wörter in der vom Finnischen vorausgesetzten Form rekonstruiert werden und Rekonstruktionen, die mit der Form nicht in Einklang sind, aus diesem Grunde abgelehnt werden und daß auf diese Weise die Auf- fassung, daß das Finnische konservativ sei, ständig gestärkt werde" (HOFSTRA 1985, 415). Es ist nicht klar, an welche Adresse diese Warnung gehen soll. Es hätte schon der Mitteilung wenigstens eines Fal- les bedurft, in dem eine aus dem einzelsprachlichen Befund rekonstruierte urgermanische Form, die auch mit dem Urindogermanischen im Einklang ist, auf- grund einer Unvereinbarkeit mit dem ostseennischen Befund verworfen wurde 71.

Denn nur dann wären die zitierten Bedenken gerechtfertigt. Wenn die rekonstruie-rbare urgerma-nische Form dem vom Urindogermanischen her zu Erwartenden nicht entspricht, ist mit Recht zu erwägen, ob nicht vielmehr die durch das Osteennische nahegelegte Form das Ursprüngliche widerspiegelt und das Germanische bzw. die jeweiligen Einzel-sprachen zu einem späteren Zeitpunkt geneuert haben. Dies gilt unter der trivialen Voraussetzung, daß die ostseennische Abweichung nicht ander-weitig erklärt werden kann. Die Berechtigung aber, das Ostseefinnische ins Treffen zu führen, liefert die Empirie.

 

Es handelt sich dabei streng genommen nicht um Rekonstruktion, die per denitio-nem die Erschließung eines historisch nicht verizierbaren Zustands mit Hilfe der be-legbaren Fortsetzer ist, sondern um einen An- satz aufgrund des Befundes der Nebenüberlieferung. Bei dem Ausdruck "konservativ" handelt es sich nun um keinen denierten linguistischen Terminus,sondern um einen relativen, die Erfahrung des historischen Sprachwissenschaftlers wiedergebenden Begriff.
 

 

71. Sollte KORHONEN dabei bestimmte germanische Etyma KOIVULEHTOS im Auge gehabt haben, so muß man ihm recht geben, vgl. KOIVULEHTOS Deutung von . paljas (§ 42) oder . paula (ä 79).


142

 

Wenn an. im Finnischen tanhua lautet (vgl. § 55), so ist das Finnische vom germanistischen Stand- punkt als eine "erzkonservative" Sprache zu bezeichnen 72.

Wenn mit dem in Rede stehenden Begriff in der Finnougristik Schindluder getrieben wird, geht das den Germanisten nichts an. Natürlich muß die Zeugniskraft des Ost-seennischen von Fall zu Fall überprüft werden. Tatsächlich beweisen viina ‘Brannt-wein’, punta ‘Pfund’ oder kattila ‘Kessel’ nicht, daß sie "an das Finnische weiterge-geben wurden, als die germanische a-Deklination, in die diese Wörter übergetreten waren, ihr auslautendes a noch nicht verloren hatten" (von POLENZ 25), denn *vin, *punt und *katil hätten im Ostseennischen - zumindest auf analogischem Wege - auch in die a-Klasse eingebaut werden können statt in die bei konsonantischem Auslaut des Originals häugeren Klassen (i und u).Gegen die Stichhaltigkeit des Ein-wandes‚ daß schwedische auf Konsonant auslautende Wörter im Finnischen ganz verschiedenen Stammklassen zugeordnet wurden,im Zusammenhang mit der Frage, ob die ostseennische Stammklasse eine Aussage über den Stammvokal des urger-manischen Originals gestatte,hat sich mit Recht KOIVULEHTO gewandt (198lb,174 f., Anm. 7).

Generell ist festzustellen, daß nicht immer unbedingt vom Nominativ des Originals auszugehen ist. Da germanische n-Stämme i.a. zu Ostseennischen a-Stämmen füh-ren, ist daran zu denken, daß maskulinen a- Stämmen, deren ostseennische Ent-sprechung kein s im Auslaut aufweist, der Akkusativ zugrunde liegt, etwa im Falle von havukka ‘Habicht’ (an. haukr, s. HOFSTRA 214). Wenn ein germanischer a- Stamm im Ostseennischen durch einen e(h)e-Stamm reektiert ist (vgl. HOFSTRA 1985,214f.), läßt sich an den Genitiv als Entlehnungsgrundlage denken, denn bei- spielsweise hat auch ein urgermanischer Stamm *kalbez- im Finnischen kalve ‘jun-ger Ochse’ (l.c.) ergeben. Freilich gilt es von der Semantik her wahr- scheinlich zu machen, daß ein bestimmter Kasus als Basis in Frage kommt; im Falle des Genitivs z.B. käme bei Nomina materiae die partitive Funktion in Betracht. Daß neben. ruh-tinas ‘Fürst’ auch ruhtina existiert, könnte auf den Vokativ neben dem Nominativ deuten.

 

72 "Die konservative Rolle des Finnischen wird erneut bestätigt" (SCHMID 1986‚ 190), falls . olut tat-sächlich aus einem baltischen *alut stammt - mit Verlust des Dentals apr. alu und mit Übergang in die maskulinen u-Stämme lit., lett. alüs(SCHMID 189)



143

Fi. kuningas ‘König’ und ruhtinas sind mit ihren Ausgängen verhältnismäßig iso- liert (vgl. noch ahingas ‘Fischgabel’, estn. toomingas ‘Faulbeerbaum’, möningas ‘manch-‚ gewiss’). Es erscheint völlig unplausibel, daß hier ostseennische Zweisilbler auf -as oder die Mehrsilbler mit dem Formans -kas/-kkaa-‚ dem eine klar zu bestim-mende Funktion zukommt und bei dem noch dazu die Konsonantenstufe abweicht, einen Einuß ausgeübt haben sollen.Freilich könnte aufgrund der verwandten Bedeu- tung ein *kuninka nach ruhtinas oder ein ruhtina nach kuningas umgebildet wor-den sein, es ist aber die Annahme wahrscheinlicher,daß mindestens in einem der beiden Fälle der Auslautkonsonant auf das germanische Original zurückgeht.

§ 63. Oben wurde die Frage des Reexes unverschobener germanischer Klusile im Ostseennischen er- wähnt.COLLINDER hat versucht,das seiner Meinung nach ein-zige prinzipiell diskutable der beiden von KARSTEN für einen Entlehnungszeitpunkt vor der Tenuisverschiebung beigebrachten Beispiele (reipas, reippaa-, vgl. an. rifr) mit folgenden Überlegungen zu entkräften: "Der Schluss, dass reipas auf eine vor-germanische form mit tenuis zurückzuführen sei,ist natürlich nur unter den folgenden Voraussetzungen zulässig:

1) dass in urnordischen oder späteren lehnwörtern eine nnische geminierte tenuis nie einer nordischen frikativa oder media gegenübersteht;

2) dass im nnischen wortvorrat entgleisungen aus der wechselreihe t - d,etc.in die wechselreihe lt - I, etc. nie oder jedenfalls nur selten stattgefunden haben" (1932).

Von den fast vier Dutzend Gegenbeispielen ist aber nur in einigen wenigen Fällen die zu erwartende Vertretung nicht daneben belegbar.Im Falle von reipas gibt es of- fenbar keine Variante, denn sonst erübrigte sich die Diskussion. Ferner fällt auf, daß es sich überwiegend um Beispiele handelt,in denen vor der fraglichen finnischen Te-nuis bzw.Tenuisgeminata Liquida oder Nasalis steht. Nun ist aber im Finnischen die Quantität in den Verbindungen von Liquida bzw. Na- salis und Tenuis (geminata) so geregelt, daß vor einfacher Tenuis die Liquida und Nasalis lang artikuliert wird, d.h., es gilt RRT vs. RTT. Der Finne steht demnach bei der Übernahme eines schwedis-chen Wortes mit RD vor der Wahl ,die schwedische Media adäquat - in seinem Sys-tem - mit der Tenuis wiederzugeben und die Liquida bzw. die Nasalis davor lang zu artikulieren oder den akustischen Eindruck der fremden Liquida oder Nasalis "kor-rekt" nachzuahmen, was aber die Längung der darauffolgenden Tenuis bedingt hätte.

144

 

Dialektal und diachron könnte von beiden Möglich-keiten Gebrauch gemacht worden sein, z.B. . tonki und tonkki (schwed. stang ‘Stange’) 73.

Gegen KARSTEN hat man auch die Doppelvertretung baltischer Tenues ins Treffen geführt. Als Urheber der Erklärung, daß die unterschiedlichen Reexe der baltischen Tenues chronologisch bedingt
seien, gilt in der jüngeren Literatur STEINITZ (s. z.B. HOFSTRA 1985,150 f.).In älteren Arbeiten zitiert man THOMSENs "Andeutung, daß die Vertretung durch nnische lange Tenues aus einer späteren Zeit stamme als die Vertretung durch kurze Tenues" (WIKLUND 1917/20, 60).

Ein entscheidendes Argument THOMSENs und WIK- LUNDs war die Tatsache,daß die Elemente aus einer der baltischen vorausgehenden arischen Kontaktperiode ebenfalls einfache Tenues zeigen. STEINITZ läßt in seiner Wiederentdeckung der THOMSENschen Vermutung dessen Hinweis auf "diese vereinzelten und nicht systematisch untersuchten Fälle wesentlich ausser Betracht" (1965, 300, Anm. 1).

STEINITZ nimmt an, daß die Ostseennen während der ersten Kontakte mit den Balten den Unterschied zwischen Tenuis und Media nicht realisierten, weil diese Opposition in ihrem phonologischen System nicht vorhanden war, und sie erst mit wachsender Intensität der Zweisprachigkeit den Gegensatz wie- derzugeben lernten (300 f.). Eine andere Möglichkeit wäre folgende: Unter der Voraussetzung, daß es den ostseennischen Stufenwechsel zu Beginn der Berüh-rungen mit den Balten noch nicht gab, wären die Fälle mit einfacher Tenuis für die baltische Tenuis als Normalfall anzusehen.

Die Wiedergabe durch die zugrunde liegende Geminate ließe sich damit begründen, daß die betreffenden Wörter erst nach Herausbildung des Stufenwechsels entlehnt wurden. Es ist dabei zu berück-sichtigen, daß bei der Substitution durch eine ein- fache Tenuis an vielen Paradigmastellen eine den fremden Klusil nur unvollkommen wiedergebende Spirans auftreten mußte.

73. Allerdings ist auch im heutigen Schwedischen teilweise eine den nnischen Verhältnissen entspre-chende Artikulation festzustellen. ELERT gibt z.B. für hird ‘body of housecarls’ die phonetische Reali-sation /hir:d/ (neben /hi:rd/) usw. (an- dererseits aber auch /ga:rden/ u.a.) - 58 f. Die nnische Längung ist aber schon mit dem "bloßen Ohr" wahrnehmbar.



145.

 

Demgegenüber war die Geminate eine verhältnis- mäßig getreue Nachahmung der fremden einfachen Tenuis, die an den Paradigmastellen der schwachen Stufe die völlig adäquate Entsprechung zeitigte."Die Bestrebung" des Finnischen, "das Grund- wort genau und unversehrt wiederzugeben", demonstriert WIK- LUND an einigen neueren Entlehnungen (1917/ 20, 55 f.). Es spricht a priori nichts dagegen, daß das nämliche für die ältesten Entlehnungen galt.

In diesen sachlichen Zusammenhang mögen noch die folgenden germanischen Ent-lehnungen gehören: Fi. kimppu ‘Bündel’ erklärt LIIMOLA mit KARSTEN 1915 aus dem Altschwedischen, während das Wort in SKES zögernd zu syrj. kep ‘Büschel (Hanf, Stroh)’ gestellt wird, aber auch erwogen wird, ob das dialektale kimppu glei-cher Bedeutung hierherzustellen sei, und man vermutet, daß "wenigstens teilweise" (?)

[HM: *Kimp(s)ti on baltissa "lisätä objekti isompaan kokonaisuuteen" kuten halko pi-noon,tai yksi tietty kukka kimppuun.Kuurin kimpsut ja kampsut:laivan lasti toisaalta yksittäisten tavaroiden ja toisaalta lai- van kannalta. Kun objektina on laiva, verbi on *kampsti, liettuan kam
šyti (kamšo),josta tulevat mm. suomen kansi, kansa = tun-gos, väki laivan miehistö, kama = lasti ja Hansa. Täältä tulee myös "kerääjä, varas-toija *kampsteris,josta slaavin kautta hamsteri verbistä, jossa edestakaisuutta tar-koittavan k:n pai- kalla on kuurissa -k- (ja liettuassa: kenk- = piinata, kiduttaa), tulee kuurista,alkuperäiskiellä,*kanksteris.]

Einuß einer nordischen Wortsippe mit den Vertretungen schwed.(dial.)kippa, kippe, norw. kippe ‘Bün- del’ vorliegt. Man vgl. aber auch an. kimbull ‘Bündel’ zu kimbla ‘bündeln’.In sachgeschichtlicher Hinsicht käme die germanische Herleitung der Fest-stellung VILKUNAs entgegen, daß die kleine Heumengen be- zeichnenden Wörter sämtlich germanisch seien (s. § 4, Anm. 13, § 16).

Die in SKES nicht behandelten Wörter lutus, lutka ‘Hure,Schlampe’ erinnern an die urindogermanische Wurzel *(s)leyt- ‘schlaff = löysä, veltto; herabhängen = roikkuva’ (IEW),

 

[HM. Tämä *(s)leyt- ei ole kantaindoeuroopan juuri, vaan vastaava sellainen olisi *s-len-s-,"pois-irrot-el-", eikä tämäkään siis ole juuri vaan johdin on molemmin puolin. Muoto *sleid- on lähinnä itäbalttia, joskin alun s- on usein, mutta ei aina korvattu omalla pois-etulitteellä: lt. iš-, lv (sl) aiz-, kr.-is-, jtv. -iz. Esimerkiksi löystyttää tasai-nen maa kuten tulvatasanko on liettuaksi slėnis. Samaa juurta kuin *len-s kantaba-ltista ovat suomessa mm. laistaa, laittaa (sivuun), laita, loitto, mahdollisesti myös lentää.

"Lutka" tulee venäjän sanasta "bludka", jolla ei ole tekemistä saman sanueen kanssa. Se mies on blud, (naisten)harhauttaja, huijari. Tulee tarkkailua, havainnointia tarkoittvasta sanasta, pelkän väärä kuvan luomisesta sellaiselle.]

 

die u.a.in dt.liederlich = huolimaton irstas,Lotterbube = roisto,"arpaveijari",an. lydda f. ‘träger Mensch, Nichtsnutz, Strolch = turhimus’ - vgl. noch die wohl altnordische Entlehnung air. lot ‘Hure’ - vorliegt. Im Finnischen hätte das germanische Wort am ehesten ein *lutV ergeben,die Eingliederung in die Personenbezeichnun- gen auf -us (van/zus ‘Greis’, lurjus ‘Schurke’) muß aber von einer Basis *luttV aus geschehen sein.

[HM: Lurjus voi olla vaikka kermaania mun puolestani...]

 

Die Variante lutka verdankt ihre Existenz vielleicht der Anlehnung des Grundwortes an die Tiernamen sotka ‘Ente’, kotka ‘Adler’, wobei hier vor allem das erstgenannte Wort in Betracht kommt.

[HM: Näillä SU-/paleosanoilla ei ole tekemistä IE_kielten kanssa.]

Über das Ost
nnische (KALEVALA: lutus) hinaus scheint die Sippe im Ostseenfin-nischen nicht nachweisbar zu sein. Für lurjus ‘Schurke’ wird von KARSTEN (1943/ 44) eine Deutung aus schwed. luri (lurifax ‘Flegel = varsta’) vorgeschlagen. Prinzi-piell könnte aber auch schwed. lurk ‘Flegel’ bzw.an. lurkr ‘Knüttel’ vorliegen. Als ältere Entlehnung hätte das Wort einen Stamm *lurkV- ergeben können, zu dem eine schwache Stufe mit rj gehören würde.

 

[Mitäs "lurjusmaista" varstassa eli "nykyiaikaisessa" varsinuijassa, on?
Tulee liettuan sanasta varstyti (varsto) = sitoa (lenkillä).]

 

146

 

§ 64. Wenn man aufgrund der frühesten Entlehnun- gen aus dem Lateinischen feststellen kann, daß die Lautverschiebung im 3. oder 2.Jahrhundert v.Chr. ab- geschlossen war (von POLENZ 17),ergäbe sich ein möglicher Zeitpunkt für die frühesten germanisch-ostseefinnischen Kontakte, der ohnehin von niemandem in Abrede gestellt wird.

Die Festlegung des Beginns der germanisch-ostsee-finnischen Kontakte in die Bronzezeit hingegen ist mit der Ansicht zu konfrontieren,daß die germanisch- keltischen Kontakte erst der Eisenzeit zuzuweisen sind (SCHMIDT 1986, 243). Das würde bedeuten, daß die Ostseennen bereits lange aus dem Urgermanis- chen entlehnten, als dessen Sprecher erste Kontakte mit den Kelten knüpften.

Fi. rikas wäre demnach eine Entlehnung, die durch das germanische Sprach-gebiet von der germanisch-keltischen Grenze in den östlichen Ostseeraum ge- wandert ist (zur keltischen Herkunft von germ. *rikjaz s.op.cit. 238). Das Wort würde beweisen, daß die Ostseefinnen schon vor der Durchführung der Laut- verschiebung Kontakte mit den Germanen hatten, denn die "eisenzeitliche" Entlehnung des keltischen *rīgio- setzt sie voraus.

Die Auffassung, daß die germanisch-ostseennischen Kontakte bereits um das Jahr 1000 v.Chr. begonnen haben könnten, verleiht zwangsläug der in der "tra-ditionellen Phase" der germanisch-finnischen Lehn- wortforschung z.T. heftig diskutierten Frage, ob das Ostseennische Reexe unverschobener Klusile zeige, wieder Aktualität. Der Umstand,daß es bisher nicht geglückt ist, einen sicheren Fall für eine Übernahme vor der Lautverschiebung beizubringen, würde vom Gesichtspunkt einer in den letzten Jahrzehnten entwickelten neuen Theorie be- züglich des urindogerma-nischen Konsonantensystems eine triviale Erklärung enden.

Nach dieser Theorie hätte das Germanische gar keine Lautverschiebung - jedenfalls nicht im gewöhn-lichen Sinne - gekannt. Das urgermanische System der Verschlußlaute

[kuva)

(p)

wäre nämlich aus folgendem urindogermanischen System hervorgegangen

(s. GAMKRELIDZE/IVANOV 1973, 152; 1984, 39):

 

Relevanz hätte die Neuordnung des urindogerma-nischen Systems der Klusile aber ebensowenig für die baltischen Entlehnungen des Ostseennischen, obwohl das Baltische eine Verschiebung der Glottalisierten vorgenommen haben müßte:

147

[kuva]

 

Dabei handelt es sich in der ersten Reihe des urindo-germanischen Systems um glottalisierte Phoneme, wie sie aus Kaukasussprachen bekannt sind. Der Ansatz dieses Systems werde u.a.durch folgendean-gebliche Schwächen des traditionellen Systems na- hegelegt: Ein System der Art T - D - D" sei typolo- gisch nicht nachweisbar. Die Lücke bzw. schwache Frequenz in der ersten (labialen) Position der ersten Reihe sei nicht zu begründen, während die Selten- heit der entsprechenden Position in einer glottalisier- ten Reihe typologisch nachweisbar sei. Ferner ließen sich die urindogermanischen Wurzelbeschränkungs-regeln in dem neuen System im Gegen- satz zur alten Konzeption ebenfalls typologisch erklären (s. GAMKRELIDZE/ IVANOV 1973, 152 ff.).
 

Für die ältesten germanischen Entlehnungen - bzw. "vorgermanischen", mit denen KOIVULEHTO rech- net - wäre demzufolge zu überlegen,wie dieses neue System von Verschlußlauten im Ostseemiischen wie- dergegeben worden wäre. Da eine aspirierte Tenuis als Fortis a fortiori eine ostseennische Geminata ge- zeitigt hätte, wäre lediglich in der ersten Spalte ein anderes Ergebnis zu erwarten als bei Zugrundelegung des traditionellen Systems

 

[kuva]

(b) b“ p

d d“ t

g g“ k

 

Wenn man der Einfachheit halber nur eine Tektalrei- he berücksichtigt. Da aber in der neuen Konzeption zur Erklärung der Veränderungen in den übrigen - traditionell nicht verschiebenden - Sprachen bzw. der Entglottalisierung im Germanischen, Armenischen und Hethitischen mit einer "niedrigen Intensität" der Phoneme der ersten Spalte gerechnet wird (GAM- KRELIDZE/IVANOV 1973, 155 f.), wäre wiederum im Ostseennischen die gleiche Vertretung wie bei den Mediae, nämlich die einfache Tenuis, das wahrscheinlichste.
 

148

 

 

[kuva]
 

(IT) b“ P“

t’ d“ t“

K’ G“ K“

k

l

b

d t

g

-

Die Afnität von Glottalisierten und Mediae zeigt auch das Karatschaisch-Balka-rische,eine Turksprache des Kaukasus, die über die Klusile b, d,g - p, t, k, q ("tiefer Hinterzungenkonsonant") verfügt (JNSSSR 215) und die tscherkessis-chen Glottale häug auch durch die Media substituiert:tscherk.käpxǝn ‘Schürze = esiliina’, kärxǝ ‘Revolver’, pastǝ ‘dicker ungesalzener Hirsebrei’ > kar.-balk. gefxin, gerox, basta (MYCYKAEB 69 f.).

§ 65. Der Status von "Fossilien" kann auch für Entlehnungen mit noch nicht durch-geführtem SIEVERSschem Gesetz beansprucht werden.

Die "generellste Formulierung" des "Sievers" ist aber durchaus nicht "die Re-gel, wonach die idg.Halbvokale/Sonanten i/ und u/ (=/y/ und /w/),...in der Stel- lung vor Vokal nach leichter (’kurzer’) Silbe unsilbisch (j, y bzw. j, w), nach schwerer (´langer’) Silbe jedoch silbisch (i,u) realisiert werden" (so KOIVULEH- TO 1986a, 249). In der allgemeinen von SCHINDLER gegebenen Form erfaßt das Gesetz alle Sonoranten. Die für die Grundsprache anzusetzende, vom Wortende aus iterativ operierende Regel besagt,daß die unsilbischen Sonoran- ten zwischen unsilbischen Seg- menten und zwischen Wortgrenze und einem unsilbischen Segment silbisch realisiert werden.

149.



Auf die so erzeugten Kontexte wirkt der eigentliche "Sievers", die silbische Realisation der Sonoranten nach schwerer Silbe. Ein Spezialfall ist das LINDEMANsche Gesetz, das Auftreten von SIEVERSschen Varianten im Wortanlaut von Einsilblern.

KOIVULEHTO führt in seiner Spezialuntersuchung über die SIEVERSsche Regel im Spiegel der germa-nischen Entlehnungen des Ostseennischen aus, daß das traditionelle Material keinerlei Aufschlüsse über die Gültigkeit des SIEVERSschen Gesetzes - in seiner eingeschränkten Ausgestaltung - im Urgermanischen ergibt.Er zeigt jedoch an einer Reihe von neuen Etymologien, daß das Auftreten der sogenannten langen Affrikata die nichtsilbische Realisa-tion des palatalen Halbvokals nach schwerer Silbe in der darreichenden Spra-che voraussetzt - eine Voraussetzung, die durch den innergermanischen Be-fund abgesichert werden kann (s. RASMUSSEN 209 ff.). Die Affrikata sei für die germanische Verbindung *T]' substituiert worden. Für die Substitutionshy-pothese gegenüber der anderen Möglichkeit,der Annahme einer Übernahme als *tj und eines Wandels über *t’t’ zu *c'c’ (ts), entscheidet er sich u.a. auf-grund der lappischen Affrikata anstelle einer nordischen Verbindung tj. Hier läge jedoch nur eine typologische Parallele vor; ei n Beweis für ein gleiches Verfahren im Ostseefinnischen ist dadurch nicht gewonnen. Die zweite Mög-lichkeit ist vorzuziehen, weil bei KOIVULEHTOs Auffassung unverständlich bliebe, warum nicht auch ein baltisches *martjan mit Substitution durch die lange Affrikata zu *mortsan geworden war, sondern zu morsian, was im Ein-klang mit der communis opinio aus einer ostseefinnischen Realisation als *martian mit dem Übergang *ti > si erklärbar ist.Bei der Diskussion spielte auch das ostseennische Wort für die Melde (maltsa 74) eine Rolle.

Ein dem Wort für ‘Melde’ homophones Lexem liegt in estn. malts ‘schlammige Lache, Moor’, karel. malc´c´a, weps. moyč(kivi) ‘Schiefer, leicht bröckelndes Gestein, Kalkstein vor.

 

74. Die Behauptung, daß im Finnischen in einer Verbindung von drei Konso-nanten, wenn der zweite ein Plosiv ist, der dritte nur derselbe Plosiv sein kann, korrigiert HOFSTRA zwar nach FROMM 1982 durch rts (60), . lts läßt er aber unerwähnt, obwohl er fi. maltsa mehrmals behandelt.



150.



HOFSTRA meint, daß die genannten Wörter "bei der Herleitung von maltsa aus dem Germ. besser unbe- rücksichtigt" bleiben sollen (1985, 207). Er be-gründet die Auffassung damit, daß die Bezeichnung für die Melde "wegen der weißlich (mehlar- tig) bestäubten Blätter der Panze (KLUGE/MITZKA 1967; MARZELLI 1943, 510 f.)" zu uridg. *melh ‘mahlen’ gestellt wird.

Es wird leider nicht ausgeführt, wie man sich denn genau die Genese des ur-germanischen *mald(i)j(n)- vorzustellen hat. Das Merkmal ‘weißlich, mehlartig’ inhäriert ja nicht der Wurzel *melh- ‘mahlen’, und das germanische Wort für ‘Mehl’ ist eine 510-Ableitung von dieser Wurzel.

 

[HM: "Maltta" tarkoitti ainakin Sääksmäen murteessa pehmeitä nopeaksvuisia rikkaruohoja, erityisesti pihatähtimöä,mutta myös maltsaa,jauhosavikkaa (vuo- henputkea, maitorsmaa), joita kerättiin sianporsaille koska a) nämä kovasti tyk-käsivät tällaisesta "salaa-tista" ja b) koska nuo kasvit haittasivat puutarhassa tärkeämpiä kasveja. Olen kerännyt pikkupoikana sel- laista "malttaa" varmaan tonnikaupalla sioille. Jauhoisuuden tai "valkoisuuden" kanssa sillä ei ole teke-mistä. Nuo ovat kasveja, joita ihmisetkin olisivat voineet syödä, ainakin maito-horsmaa on itärajan pinnassa viljeltykin keväsiten ensimmäisten versojen takia. Ensin söivät ihmiset, sitten kesällä lehmät.]

 

Die Dentalerweiterung dieser Wurzel hat aber gerade die Bedeutung ‘zermah-len, zerbröckeln’, und die liegt ganz offensichtlich in den oben zitierten ostsee-finnischen Wörtern vor. Diese können mithin im Zusammenhang mit maltsa durchaus nicht beiseite bleiben. Was die "gängige Etymologie von Melde" an-geht, so kann sie in der Form, wie sie in der Literatur dargestellt wird, schwerlich das Richtige treffen.

Die jo-Ableitung meint offenbar "zu einem *mald- gehörig",aber dieses *mald- heißt wie gesagt weder ‘Weißes’ noch ‘Mehl’, sondern ‘Zerbröckeltes, Erde’, allenfalls ‘Staub’.Aber in diesem Fall muß ‘Melde’ nicht notwendigerweise ‘die Bestaubte’ heißen, sondern die Benennung kann mit dem Boden zusammen-hängen,auf dem Artriplex vorzugsweise wächst,wie weps.porohiin ‘Melde’ (zu poro ‘Pottasche’) und saviheinä (zu savi ‘Lehm’) zeigen (weps.hiin, fi. heinä ‘Gras, Heu’). Diese Möglichkeit wird auch dadurch nicht ausgeschlossen, daß in anderen Spra- chen bei der Namengebung für ‘Melde’ ein Merkmal ‘weiß’ zugrunde gelegt wurde,

vgl. russ. lebeda, das mit lebed´ ‘Schwan’ zu lat. albus usw. gestellt wird, und lit. balánda, in dem die Wurzel *bhel- vorliegen dürfte.

[HM: Liettuan balandis  tarkoittaa "huhtikuussa". Liet- tuan huhtikuussa ei ole erityisemmin mitään valkoista,mahdollinen lumikin on jo harmaata jäätä, paitsi ehkä muutolta vähän etelämpää palaavat kyyhkyset ja joutsenet.Balanda, sak- saksi Gartenmelde, tarkoittaa "huhtikuunsalaattia". Sillä on luultavasti torjuttu keripukkia. Puutostautien torjunta oli korkealla tasolla jo kivikaudella. Se oli yksi asia, joka ratkaisi, kuka elää ja kuka kuolee. Se on vaikuttanut ihmisen evoluutioonkin, esimerkiksi vaaleaverisyyteen.]

In
griech. bliton ‘Melde’ hat man ebenfalls uridg. *melh- gesehen. Auf jeden Fall bezeugen die genannten ostseennischen Wörter für ‘bröckelndes Gestein’ die Existenz einer Bedeutung ‘mürbe’ o.ä. für ein zu uridg. *melh- ‘mahlen’ gehöriges urgermanisches *mald(i)(n)- 75.

 

75. HOFSTRAS Kritik wäre vermutlich unterblieben, wenn KOIVULEHTO seinen Aufsatz zur SIEVERSschen Regel vor HOFSTRA 1985 veröffentlicht hätte. KOIVULEHTO hält die ostseefin-nischen Wörter für ‘bröckelndes Gestein’, ‘weiches Holz’ usw.mit dem Wort für die Melde für "ety- mologisch …identisch” und Benennungsmotiv: "Die Melde-Arten wurden wohl nicht so sehr nach ihrer leichten Mehlbestäubung benannt, sondern der Name bezieht sich vielmehr allgemeiner auf die weiche, zarte Konsistenz dieses Unkrautes, ..." (258 bzw. 260).

 

151

 

Der Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Kontakte

 

§ 66. Die gängigen Darstellungen der germanischen Vorgeschichte bieten einen relativ begrenzten Siedlungsraum der Germanen zu einem im Verhältnis zu den neueren Ansichten über das Alter der germanisch-ostseefinnischen Kontakte sehr späten Zeit- punkt. Beispielsweise gibt die Karte über "die Aus- breitung der Kelten und Germanen vom 5. bis zum 3. Jh. v.u.Z." im A.z.G. als "ursprüngliches Siedlungsge- biet" der Germanen das heutige Dänemark und Schonen, Schleswig-Holstein und das Gebiet zwischen Weser und dem Ober-lauf der Havel - im Süden etwa durch die Nordgrenze Sachsens beschränkt (Bd. I,S.11,Karte III). Die Ausdehnung vom 5. bis 3. Jahrhundert erfolgt in ein kleines Territorium südlich von Bremen, ins historische Sachsen und nach Vorpommern und in die westliche Hälfte Pommerns hinein.

Zu den Neuerungen, die in der modernen germa-nisch-ostseennischen Lehn-wortforschung zu beobachten sind, gehört auch die Berücksichtigung Finnlands als das Gebiet,auf dem der größe Teil der alten germanischen Elemente des Ostseefinnischen über- nommen worden sein soll. Evidenz für eine solche An-nahme könnten Erkenntnisse über die urge- schichtliche Verbreitung des Refe-renten eines bestimmten entlehnten Lexems liefern, in erster Linie einer Nutz-panze”. Bedauerlicherweise läßt sich beim Namen des Roggens, der in diesem Zusammenhang eine Schlüsselstellung einnehmen könnte,die germa- nische Herkunft nicht mit letzter Sicherheit erweisen.

 

76. Auch das Verbreitungsgebiet von Tierarten kann in Betracht gezogen wer-den. Das nördlichste Brutge- biet von Storch und Reiher ist die Südküste Finn- lands (PAREY 34 bzw. 42). Es ist daher wahrschein-licher, daß haikara von im Baltikum siedelnden Germanen übernommen wurde.

 

152

 

Die konkurrierende Erklärung aus dem Baltischen kann immerhin als unwahr-scheinlich bezeichnet werden.In baltischen Entlehnungen des Ostseennischen, denen offensichtlich der Nominativ des Typs auf -ys zugrunde liegt, ist der an-zusetzende urbaltische Ausgang *-ijas im Ostseennischen reektiert estn. ta-k(i)jastakiainen ‘Klette’ (vgl.lit. dagis), estn. angerias,fi.ankerias ‘Aal’ (vgl. lit. ungurys),wobei im vorliegenden Fall auch ein baltisches Original auf -Cias im Finnischen unsilbische Wiedergabe des Halbvokals gezeitigt hätte. Auf jeden Fall wäre für die Bezeichnung des Roggens keine Form auf -is zu erwarten.

HOFSTRA ist der Ansicht, daß dieser Typ erst durch die germanischen Ent-lehnungen etabliert wurde, was im übrigen eindeutig dafür spräche, daß die baltischen Entlehnungen im Verhältnis zu den germanischen eine ältere Stufe repräsentieren.

Setzt man nun für ruis germanische Herkunft vo- raus, so gerät man bei der Annahme,die Übernahme sei in Finnland erfolgt, mit den Angaben über das urgeschichtliche Verbreitungsgebiet des Roggens in der einschlägigen Literatur in Konikt.

Laut BERTSCH hatte Secale cereale in römischer Zeit noch nicht einmal das Baltikum erreicht! In einer prähistorischen Siedlung bei Bremerhaven, deren ältester Horizont dem ersten nachchristlichen Jahrhundert zuzuweisen ist,findet sich noch keine Spur von Roggen.Im Einzelfall dürfte freilich immer zu berück- sichtigen sein,daß vielleicht die Bodenbeschaffenheit in dem fraglichen Gebiet für das Wachstum dieser Panze nicht günstig war;der Roggen verträgt keine hohe Bodenfeuchtigkeit.

HOFSTRA (1985, 285) bemerkt: "Der Roggen ist als Kulturpanze zwar verhält-nismäßig jung und in Mitteleuropa erst nach dem um 800 v.Chr.Geb. erfolgten Klimasturz von Bedeutung geworden,er war aber bereits viel früher zusammen mit dem Emmer, einer der ersten Getreidearten, als Unkraut nach Europa ge- kommen". Aber auch als Ackerunkraut läßt sich eine Grasart prähistorisch nachweisen, etwa als Verunrei- nigung des Mehles bzw.als Rückstand beim Worfeln. Im Sinne der jüngsten Ansichten über das Kontakt-gebiet von Ger-manen und Ostseennen wäre mithin zunächst das Vorkommen des Roggens in Finnland für die urgeschichtliche Perio- de nachzuweisen. In einschlägigen Veröffentlichungen scheinen entsprechende Angaben aber nicht vorzuliegen.

 

153

 

Im Falle eines negativen Befundes wäre anzuneh- men, daß die Ostseennen den Namen des Roggens südlich des nnischen Meerbusens übernommen und mit der Sache - sei es als Nutzpanze oder als Unkraut im Saatgut bei der Aus- dehnung ihrer Wohnsit- ze nach Finnland dort heimisch gemacht haben. Die andere Möglichkeit,nämlich Einführung der Sache und Ubernahme des Wortes auf dem finnländischen Schauplatz, würde eine relativ späte Entlehnungszeit bedeuten, etwa die skandinavische Periode. Hierauf könnte der Gegensatz an. (aber auch ae.) rugi- -as., ahd. *rugan- deuten. Im Hinblick auf die zweifellos bequemste - wenn auch linguistisch weniger wahrscheinliche - Annahme bal-tischer Herkunft des ostseefinnischen Wortes wäre der Gesamtbefund des Na-mens in der europäischen Indogermania zu berücksichtigen.Auch die slavische Entsprechung gilt als urverwandt.

Bei dem traditionellen urindogermanischen Ansatz *urughio- bleibt unver-ständlich,warum sich im Altsächsischen oder Angelsächsischen der anlautende Labial nicht zumindest in einer dialektalen Variante nachweisen läßt.

Wenn man das Wort aus dem Thrakischen entlehnt sein läßt,wäre zwar der Anlaut des germanischen Wortes verständlich, es ergäbe sich aber das Prob- lem, den Inlautskonsonanten im Baltisch-Slavischen und Germanischen auf ei-nen Nenner zu bringen. Im übrigen dürfte es sich bei dem "thrakischen" βρίζα (briksa) um weiter nichts als eine griechische dialektische Variante von pica (ritsa?) ‘Wurzel = juuri’ handeln (zum Germanischen s. noch LÜHR 1988, 291).

Aus einer östlichen indogermanischen Sprache sol- len nach VASMER (s.v. рожь ) syrj. rud´zegg, wotj. ǯiǯеk  und mordw. roz´ 77. entlehnt sein, wäh-rend bei KLUGE/ MITZKA ausdrücklich festgestellt wird, daß den "östlichen indogermanischen Sprachen" eine Entsprechung abgeht. Nach SHEVOROSH-KIN sollen auch ostkaukasische Wörter für ‘Roggen’ die Existenz eines "Early Indo-Iranian *wrughyo- : ‘rye’ < Proto-West-Indo-European *wrug´hio-" (234, s. auch DOLGOPOLSKY 28) bezeugen.

Die Annahme östlicher Herkunft des westeuropäis- chen Wortes vertrüge sich mit einer älteren Ansicht, daß der Emmer - allerdings schon im Neolithikum - über das Baltikum nach Norddeutschland gekommen ist, wenn man voraus-setzt, daß der Roggen mit dem Emmer als Ackerunkraut bekannt wurde (s. oben).

 

77. Nach KATZ 1985 aus lautlichen Gründen nicht hierher, sondern russisches Lehnwort (266).

 

154

 

Die Annahme einer späten Verbreitung der Sache in der umgekehrten Rich-tung stünde im Gegensatz zu einer Feststellung bei BERTSCH: "Die Slaven sind nicht die ersten Roggenzüchter gewesen. Sie haben den Roggen bei ihrer Einwanderung nach Norddeutschland vorgefunden,und ohne ihr Zutun, allein durch die natürliche Entwicklung ist er schließlich zum Hauptgetreide des Os-tens geworden.Im 11. und 12. Jahrhundert war er im Gebiet von Smolensk … überhaupt nicht vorhanden. (61)

Die Hypothese des nnländischen Schauplatzes der wesentlichen ältesten Be-rührungen muß zu der Lehrmeinung in Beziehung gesetzt werden,daß sich das lappische Sprachgebiet erst in relativ junger Zeit auf den äußersten Norden Skandinaviens reduziert hat. Es käme nur der schmale Küstenstreifen nördlich des finnischen Meerbusens als Berührungsgebiet in Betracht.

Daß die lehnnehmende urostseennische Bevölkerung so gering an Zahl gewe- sen sein soll,daß sie nur zu einem kleinen Teil auch südlich und östlich des fin-nischen Meerbusens angesiedelt gewesen wäre, erscheint nicht sehr plausibel.

[HM: Ei ole ehdottoman mahdotonta silti, etteikö juuri tuo alue nykyisen Oulun tienoilla olisi ollut Sakandinavian rantoja pitkin purjehtineiden ja sieltä vanhoja löysästi sitoutuneita ranta-asukkaista muualle karkot-taneiden Jastorf-kultturin germaanien ensimmäinen kohtauspaikka suomalaisten kanssa.]

Es bliebe demnach nur die Alternativerklärung, den südlichen historischen lap-pischen Wohngebieten schon für die früheste Zeit den Charakter von Streu- siedlungen beizulegen oder die traditionelle Auffas- sung bezüglich des Schau-platzes der germanisch-ostseefinnischen Berührungen beizubehalten. VAJDA vermutet, daß das lappische Siedlungsgebiet am Ende des 1. nachchristlichen Jahrtausends seine größte Ausdehnung gehabt hat:

"Lappische Gruppen gab es damals am südlichen Gestade des Weißen Mee-res, in Ostkarelien und In- germanland, zwischen dem Ladoga- und Onega-see‚ in großen Teilen von Finnland, auf der Kolahalbinsel sowie im Norden und Nordwesten Skandinaviens" (431). Nach VAJDA gestalten sich die frühen Bevöl- kerungsverhältnisse in Finnland folgendermaßen:

"Die Indizien u.a. das Beibehalten der nicht-finnisch-ugrischen Namen der im Weißen Meer lebenden Seesäuger - lassen darauf schließen, daß die im 2. Jahrtausend v. Chr. von den Finno-Ugriern wahr- scheinlich schon beeinußten, z.T. sogar finno-ugrisierten protolappisch-frühlappischen Gruppen vorwiegend an der Weißmeerküste, nördlich vom Haupt- block der Finno-Ugrier lebten.- Spätestens im 1. Jahrtausend v. Chr. hat der Fernhandel auch die nördlichsten Gegenden des heutigen Rußlands erreicht.

 

155

 

Damit hängt vielleicht zusammen, daß die frühesten Lappen (beziehungsweise die restlichen Protolappen) sich zu dieser Zeit, wie es scheint, in großen Teilen von Nordwestrußland verbreitet haben: Im ganzen Raum zwischen der Mezeri-Mündung und Leningrad,in südlicher Richtung vielleicht bis zum Il’mensee‚ die Mehrheit hat aber vermutlich in der Ladogagegend gelebt. Etwa von der gleichen Zeit an rechnet man auch mit der Einwanderung von Lappen nach Finnland und der Kolahalbinsel" (430).

Nach OZOLS ist in Estland und Südnnland erst von der Mitte des ersten vorchristlichen Jahrtausends an mit Ackerbau und Viehzucht “als Haupterwerbsquelle neben Jagd und Fischfang" zu rechnen (1986, 346).

In den Jägern und Fischern der Kammkeramik sieht OZOLS die "Vorfahren der spä- teren Ostseennen", in den viehzuchttreibenden Trägern der Bootaxtkultur die Vor - bzw. Urbalten (347).

[HM: ensimmäiset tulijat eivät olleet kantabaltteja vaan jo voimakkaasti "(vol-gan)suomalaistuneita" itä- baltteja, vasarakirveskansaa. Niin paradoksaalista kuin asia onkin lähimpä kantabaltteja olleita kantalatvialaisia/ muinaisliettua-laisia tuli etelästä vasta vasa- rakirvesitäbalttien JÄLKEEN. Hekin olivat itäbaltteja.]

Die Kammkeramiker seien um die Mitte des 3. vor- christlichen Jahrtausends von Osten in ein Gebiet eingewandert,das um die Wende des 3. zum 2. Jahr- tausend von den Trägern der Bootaxtkultur besiedelt wurde (346). Diese Kultur läßt sich im gesamten Bal- tikum und in Südnnland nachweisen (344). Demzu- folge wären die Vorfahren der Ostseennen ein halbes Jahrtausend vor Ankunft der Urbalten in Südfinnland autochthon.

§ 67.Die Annahme der Autochthonizität der Osteefin- nen im Baltikum und in Finnland verträgt sich schlecht mit der Tatsache,daß die Namen der beiden wichtigsten Nutzsche dieses Gebietes, des Lachses und des Aals, baltischer Herkunft sind: lohi bzw. ankerias (vgl. lett. lāzis, lit. unguris). Dieser Um-stand läßt vielmehr vermuten,daß sich die Herausbildung der ostseehfnnischen Grundsprache in einem Gebiet vollzog, in dem die genannten Fischarten nicht vorkamen oder keine wesentliche wirtschaftliche Bedeutung haben konnten. Freilich ist dies nicht der einzig denkbare sachgeschichtliche "Hintergrund für die Entlehnung.Auch VILKUNA erklärt aber die Übernah- me von lohi und ankerias mit Zuwanderung der Ostseefinnen ins Baltikum (1965, 39).

 

156

 

Zusätzliche Evidenz könnte eine Etymologie von taimen bieten, wenn die ge-wöhnliche Bedeutung ‘salmo trutta’ (SKES), also ‘Meeresforelle’‚ die ursprüng- liche ist. Das Wort macht durchaus einen "bal- tischen" Eindruck. Mit . vermen ‘Ober-haut’, das zu ai. vännan- ‘Panzer, Schutz- (wehr)’ gestellt wird, sind es die baltischen Lehnwörter siemen ‘Same’ und paimen ‘Hirt’,die einen erkleck- lichen Teil der finnischen Wörter auf -men ausmachen. Ein klares baltisches Etymon läßt sich für taimen jedoch nicht finden. Allenfalls könnte man an Übernahme eines urbaltischen *daigmen-, dem ein litauisches *diegmuo ent-sprechen würde, denken. Es handelt sich bei -muo um ein äußerst produktives Formans.

[HM:Johdin -m- on kanbaltin ja vasarakievekielen agenttipartisiipin pääte ja -en on neutrin pääte. Päätteestä -en on tullut liettuassa säännöllisesti -uo,josta on tullut yksi maskuliinin pääte, kun taas latviassa ja mm. kuurissa -en- on liitetty vartaloon ja isketty perään uusi nominatiivin pääte: s tai -e. Preussissa -en -päättestä on joko tullut -u  (pannu = tuli, pekku = karja) tai se on siirretty var-taloon: kaimens = paimen (jotka muuten EIVÄT tule sanasta, *kaimen tulee puolustamista tarkoittavasta sanasta *ken-, mutta *paimen juottamista tarkoit-tavasta kb. verbistä *pen-; hyvä paimen panee henkensäkin lampaiden edestä kun taas paha paimen tekee toisin päin...<:C (hymiö, tuo on oikeastaan halonen ...)]

Die hierfür vorauszusetzende Behandlung der inlautenden Konsonantenverbin-dung im Ostseennischen könnte durch ynnä < *yknä (s. SKRK I §27.7, s. 54) gestützt werden. Die Kürzung von *taimmen zu taimen wäre erwartungsge-mäß. Die Basis müßte der urbaltische Vorläufer von lit. degti ‘Panzen setzen’ sein, zu dem noch lit. daigas, diegas ‘Keim = oras,Sproß = verso’ gehört. Die Grundbedeutung wäre mithin als ‘junge Saat’ anzusetzen, aus der sich die Be- deutung ‘junge Fischbrut’, weiter ‘junge Forelle’ erge- ben haben müßte.In der Bedeutung ‘junge Saat’ läge das Wort im dialektalen taimen vor, aus dem das weiter verbreitete taimi entstanden sein müßte 78.

[HM: Verbi on todennäköisemmin ollut kb. *dengti > vsk.*daigti = kattaa, peit-tää, istuttaa.Neutri *daigmen tarkoittaa "istutettua",vaikka kalaa. (Tätä ei pidä sekoittaa "aitauksessa" VILJELTYYN kalaan, joka taas on ollut *tautainen = "kansankala, kyläkala", josta tulee kaikkiruokainen sitkeähenkinen "pula-ajan karppi" toutain, liettuaksi muuten salatis = eritetty,tarhattu, josta tulee salaat- ti: nauriista ja suolakalasta tehty rosolli, entisaikojen yksi perusruoka. Ja kuten sanottu vasarakirveskansa oli aina kynnet pystyssä muuttamassa ja parantele-massa kaikkea, myös kasvistoa ja eläimistöä, ei vain maata ja vesiä, kun taas heidän naapureilleen (jotka muuten lopulta kulttuurisesti "voittivat" täällä mei-dän oloissa, muualla "hävisivät", sellainen oli uskonnollisten tabujen kieltämää toimintaa. Heimot hyötyivät objektiivisesti toisistaan, varsinkin suomalaiset bal-teista, vaikka nuo veivätkin kaikkein parhaat peuran-, hirven- ja majavanlaitu-met. Kts. daigus. Juuresta tulee myös vsk. *daigwas = "ylle kaareutuva" > taivas.]

78. Mit seiner Segmentenfolge -min- erhebt sich auch bei dem finnis- chen Wort für ‘Mensch’ (ihminen) der Verdacht einer entsprechenden Herkunft. Allerdings gilt hier aufgrund der altnnischen Formen inhimi- nen, inheminen und der Entsprechungen der Dialekte, der übrigen Ostseennischen Sprachen und des Mordwinischen (z.B. inehminen; weps. inehmoi; mordw. E inäe) die schriftnnische Vertretung als Neu- erung.Demnach müßte das m,da ein Einuß von ihme ‘Wunder’ kaum in Frage kommt, auf Dissimilation beruhen. Andererseits würde sich der dentale Nasal bei einer ursprünglichen Segmentenfolge *šm un- schwer mit einer Assimilation an den homorganen Sibilanten nach einer Metathese erklären. Bei dieser Konstellation erinnerte die Kon- sonantenfolge š-m-n stark an das baltische Wort für den Menschen:

lit. Pl. žmónės, apr. smünent- Die Beseitigung eines Clusters mit an- lautendem Sibilanten durch Vokal-prothese, insonderheit durch i, ist zwar typologisch wohl dokumentiert, für das Ostseennische ist dieses Verfahren jedoch nicht nachweisbar.

Eine weitere Schwierigkeit bedeutete bei der Herleitung des Ostsee-finnischen und mordwinischen Wortes aus einem urbaltischen *žmän- žmün- oder - wenn man das Preußische berücksichtigt - žmänent- bzw. *žmünent- der palatale Binnen-silbenvokal, denn ein *išmanen, *išmunen oder ‘tiimonen wäre an sich möglich gewesen. Für den Ansatz einer baltischen Kontinuante eines urindogermanis- chen *g´men-, aus der sich die ostseennischen Formen mit -i- am ehesten erklären ließen, gibt es aber keine Evidenz. In An-betracht der identischen Bedeutung des baltischen und des ostseefinnischen Wortes, der auf das Mordwi-nische und das Ostseennische be- schränkten Belegbarkeit und der merkmalhaften Phonemstruktur der Ostseennischen Vertretungen erscheint die Zusatzannahme einer alten Metathese, die im Finnischen teil-weise rückgängig gemacht oder, was freilich nicht wahrscheinlich ist, nicht eingetreten ist, nicht schwer-wiegend genug, um den Gedanken von vornherein zu verwer- fen. KATZ (1985,212 f.) sieht in dem Wort ein *ənəš ‘Nicht-Arier’< "früh- urarisch" *énuš (ai. ánu- ‘Mensch, Bezeichnung nicht-arischer Leute’).

KOIVULEHTO (1990,8 ff.) geht von "idg./vorgerm./vorar. *gnh‚-, bzw. *g´nh-e/o- oder *g'nh‚- ye/o- (urind.*genh,- ‘erzeugen = siittää, syn- nyttää’) aus. Für die Substitution von *g´ durch *j (> i) verweister auf aja- ‘fahren’ (uridg. *h‚ego-),das aber wegen des Fehlens des Laryn- galreflexes einer ganz anderen - späteren - Zeit und/oder einem ganz anderen Areal zugeordnet werden müßte - es könnte sich also schon um eine präpalatale Affrikate gehandelt haben, die natürlich mit j wiedergegeben werden konnte - und überdies ein Inlautsfall ist.

   

157

 

§ 68. Die herkömmliche Auffassung der Einwande-rungshypothese wird noch 1980 von E. ITKONEN vertreten. Er sieht sich durch das Zahlenverhältnis der baltischen Lehnwörter im Ostseennischen und Lappischen zu dem Schluß genötigt, daß die Urostseennen zwischen den Balten zur Zeit der Kontakte in ihren heutigen Wohnsitzen und den Urlappen ansässig waren und erst in den ersten Jahrhunderten vor der Zeitenwende nach Finnland gekommen sind (1980, 6 f.). Das Verhältnis ändert sich nur unwesentlich, wenn man die Ter-mini aus Ackerbau und Viehzucht, für deren Entlehnung aufgrund der ökolo-gischen Verhältnisse bei den Urlappen kein Bedarf bestand, nicht berücksichtigt.

Eine vorgermanische, "alteuropäische" Bevölkerung - nach KILIAN würde es sich "mit hoher Wahrschein-lichkeit" um die Bootaxtleute handeln (298 f.) - scheint durch den Namen des südwestnnischen Flusses Aurajoki (joki ‘Fluß’) bezeugt, falls SCHMIDs Heranziehung der anklingenden alteuropäischen Ge-wässernamen das Richtige trifft (1973). Beipichten muß man SCHMID in sei-ner Ablehnung eines Zusammenhanges des nnischen Flußnamens mit aura ‘Plug’.

Dagegen ist ein Zusammenhang mit . aura, auer ‘Dampf, Dunst’ nicht so ohne weiteres von der Hand zu weisen, wenn auch der Dunst über dem Aura-joki sicher nicht größer als über anderen der zahlreichen südwestnnischen Gewässer ist.

[HM: Vasrakirveskielen *aura-t- on kyntää on toden-näköisimmin "ILMATA", kutenkin muodenkin balttikielten ja venäjäjän aurata verbit!

Ja vasarakirveskielen *aura = ilma, liettuan oras, jotvingin aure. Suomen aura on "jostakin nouseva ilma", häyry, usva, viron aur

Eantabaltin sana lienee *en-(e)r- = "sisään (ja ulos) menevä", hengitysilma.

Samaa juusrta on liettuan "kaatosade/rajuilma,tulva" = audra, jossa d voi olla muo- dostunut eri tavoin: se voi olla johtopääte: se voi olla loiskonsonatti (jolla äänneyhdistelmä saadaan luvalliseksi) *enra >endra > audra, tai se voi tulla verbinjohti- mestä en-s-t-, prees.  en-d- = mennä toistuvasti sisään (ja ulos), mikä tosin viittaisi enemmän hengitykseen kuin rajuilmaan.

Ei ole kuitenkaan varmaa, että Aurajoki tai Eurajoki tulisivat tästä. Suomessa on vähän liikaa aur-, aul-, our-, oul-, eur-, eul- alkuisia joennimiäja liian laajalla alueella, että ne voin tästä tulisivat.

"Suuri joki" on vasarakirveskielellä *Akwa > Akaa, Oka (goljadi), aava, aapa (saame).

Veden jumala, "Vesimies" = Akw(a)r-> Ahri (EI siis **Ahti tämän teorian mukaan!) Aquarius,norja AEgir, ja tästäkin parvesta voi tulla myös *Aura-joki (ilman ilmaakin), kuten siitä tulee  ežeras (linkissä väärin), latvian ezers, venäjän ozero, påuola jezior = järvi, diminutiiveja.]

 

Die Variante aure kommt jedenfalls in der Gewässer-namengebung vor: Aurejärvi (järvi ‘See’)‚ "dessen Name Aurajoki verdächtig ist" (KILIAN 293 f.‚ Anm. 22 b). Sachlich gerechtfertigt ist jedoch auch die Deutung als ‘Gerölluß’ (KARSTEN 1943, 75).

 

178

 

KARSTEN bringt ein Lemma . aura ‘stenig, ofruktbar sjö- l. åstrand’, das er einer Mitteilung VILKUNAS verdankt.In SKES ist diese Angabe nicht berück-sichtigt worden, was Bedenken hinsichtlich ihrer Vertrauenswürdigkeit erweckt. Die Existenz eines solchen finnischen Wortes ist jedoch für die Erklärung des in Rede stehenden Flußnamens durch KARSTEN belanglos.

Das für das Appellativum genannte Etymon, urnord. *aura- (an. aurr ‘sten, grus’, schwed. ör ‘stengrund, Sandbank; mindre klippig holme’ usw.), kann ja direkt die Benennungsgrundlage für den Flußnamen abge- geben haben; wir hätten es mithin mit einer Namen- gebung germanischer, d.h. nordischer Be-siedler zu tun.Damit wäre auch der von KILIAN zugunsten der alteuropäischen Deutung von Aurajoki verwendete Umstand, daß "Aurajoki der einzige Fluß-name in Finnland ist, der das Bestimmungswort aura enthält" (293) die Betonung liegt offenbar auf Fluß (s.o.) - verständlich”.

 

159

 

Westgermanische Elemente im Urostseefinnischen?

 

§ 69. Der Germanist muß aber nicht nur die her- kömmlichen Vorstellungen über das Verbreitungsgebiet des Urgermanischen über Bord werfen, auch hin- sichtlich der Gliederung dieses Territoriums kann KOIVULEHTO mit einer Überraschung aufwarten. Der Umstand, daß sich ein nnisches Wort germanis- cher Provenienz bzw. die im Finnischen belegbare Bedeutung eines germa-nischen Lehnworts oder eine lautliche Besonderheit im "Gotonordischen" nicht nachweisen läßt - das einschlägige Material ist in HOFSTRA 1985 zusammen-gestellt (384-87) - ,hat eine scheinbar äußerst einfache Deutung gemden. KOI- VULEHTO stellt 1981b fest, daß "bereits vor oder spätestens um Christi Ge-burt in unmittelbarer Berührung mit dem Ur. eine germ. Mundart gesprochen worden" sei,"die den Wandel ā > a vollzogen hatte und auffallende lexikalische Gemeinsamkeiten mit dem späteren wgerm. aufwies" (343).

Einen anderen Weg schlägt SKÖLD ein: "Wenn man von der Weichselmün-dung nach Estland und Finnland fahren kann, dann kann man auch von Schlesswig dorthin fahren. Die Angeln und Sachsen,die über die Nordsee fahren und Südengland erobern konnten, konnten auch über die Ostsee fahren und Handelskolonien anlegen" (1983, 258).

Niemand wird ernstlich bezweifeln, daß zur Zeit der Besiedlung Englands und einige Jahrhunderte davor auch die finnische Küste hätte erreicht werden kön- nen. Das Nachrücken in ein vom römischen Reich geprägtes Gebiet, das in der Tradition des germanischen "Drangs nach Süden" steht,besagt indessen nichts für die Möglichkeit westgermanischer Koloniengründung in Nordosteuropa zur Zeit der Völkerwanderung oder in den Jahrhunderten davor.

Es fragt sich, ob die Argumentation mit wenn-dann-Behauptungen in der frühgeschichtlichen Ethnographie angebracht ist. Den Ausführungen SKÖLDs könnte man dann mit ebensolchem Recht das fol- gende an die Seite stellen: Wenn die Kimbern und Teutonen von Jütland nach Pannonien und von dort bis nach Südfrankreich gezogen sind, dann können sie - bzw.ein Teil von ihnen - auch nach der Niederla- ge gegen die Boier die verhältnismäßig geringe Ent- fernung bis ins Baltikum hinter sich gebracht haben.

 

160.

 

Die Eruierung von Lehngut sollte sich zunächst auf die linguistische Evidenz beschränken. Hat man hin- reichende Indizien,die auf einen bestimmten Lehn-geber deuten, ist es belanglos, ob es eine geographis- che Wahrscheinlichkeit für den anzunehmenden Kontakt gibt. Läßt sich das einschlägige Lehngut mit linguistischen Mitteln feststellen, so beweist es diesen Kontakt, mag er histo-risch noch so überraschend sein. Man kann sich dann post festum darüber Ge- danken machen, wie diese Kontakte zustandegekommen sind. Wenn die linguistische Argumentation nicht stichhaltig ist, sollte man natürlich die Erkenntnisse über die historischen

Sitze der mutmaßlichen Lehngeber berücksichtigen. Eben diese Sachlage ist bei den angeblichen bronzezeitlichen germanischen Elementen des Ostseefin-nischen und dem von der Frühgeschichte erarbeiteten Ursprungsgebiet der Germanen gegeben (s.§66).

Es wäre noch anzumerken,daß in der Vorgeschichtsforschung gelegentlich tat-sächlich von "finnisch-angelsächsischen Beziehungen" die Rede ist. So meint ERÄ-ESKO,daß der Stil der Hülse von Loima "durch angelsächsische Gold-schmiede direkt und ohne Ver- mittlung des übrigen Skandinavien übertragen worden" sei.

VIERCK indessen äußert "Zweifel an der Unmittelbarkeit" von "angelsäch-sisch-finnischen Werkstattbeziehungen" und plädiert für gotländische Vermitt-lung, wobei er die Hülse von Loima als "Vorläufer dieser mittelbaren Bezie-hungen zwischen Finnland und dem angelsächsischen England" wertet. Aus den Angaben, daß die Bronzehülse in die Zeit um 500 n.Chr. bzw. an den An-fang des 6. Jahrhunderts datiert werden kann und "eine sicher südenglische Sachform" ist, "auch wenn sie vielleicht nur einem importierten Stück nachge-ahmt wurde", darf man wohl schließen, daß die Prähistoriker in der Lage sind, mit Sicherheit Angelsächsisches zu identizieren.

Prinzipiell dürften also angelsächsische Siedlungen in Finnland archäologisch nachweisbar sein. Beden- klich bleibt dann aber, daß die angelsächsische Ge- schichtsschreibung von dem sicher erwähnenswer- ten Ereignis einer Besied-lung Südwest-Finnlands durch Angeln und Sachsen offenbar keine Kunde bewahrt hat.

 

161.

 

Es handelt sich hier um eine schwerwiegende histo-rische Hypothese, die zur Lösung von Problemen der germanisch-finnischen Lehnwortforschung aufge- stellt wurde,bevor konsequent alle linguistischen Mit- tel ausgeschöpft waren. Die Problematik konzentriert sich auf zwei Punkte:

l. das argumentum e silentio,

2. die geminierte Liquida bzw.der geminierte Nasal in einigen Lehnwörtern. Es ist mithin für jedes einzelne der fraglichen Lexeme zu prüfen, ob das belegba- re Original bzw.die belegbare Bedeutung dem Urgermanischen nicht angehört bzw. im Urgermanischen mit Sicherheit keine Geminata gehabt haben kann.

Bezüglich des argumentum e silentio ist festzustellen, daß gerade das Nordis-che stark geneuert hat. Man denke nur daran,daß heth. tehhi, toch. A tä-, ai. dadháti, av. daðáiti, ap. dä-, mp. datan, pers. dadan usw., griech. riönut, phryg. aö-öocxsr, arm. dnel, lat. facere, osk. fagiat, venet. vhaxsö, lit. de'ti‚ lett. dät, abg. däti, russ. Demb usw., dt. tun usw. ausgerechnet im Ost- und Nordgermanischen keine Entsprechung haben. Es nimmt sich eigenartig aus, wenn für hakata ‘hacken’ westgermanische Herkunft erwogen wird (HOFSTRA 1985, 384). Im Nordischen kann genau das eingetreten sein, was ohne das hochdeutsche Korrektiv höchst-wahrscheinlich als Fortsetzung einer Entwick-lung, die sich seit dem Frühneuhoch-deutschen anbahnt, für das Norddeutsche konstatiert werden müßte‚ nämlich, daß hier ‘hacken’ durch ‘hauen’ vertreten ist.

Auch die anderen Merkmale, die für westgermanis- che Herkunft eines Wortes sprechen sollen, sind sehr unspezisch. So gründet sich der Verdacht westger-manischer Provenienz von kalja ‘glatt,schlüpfrig’ - angeblich aus germ. *häl(i)ja- (ahd. häli ‘lubricus, caducus’, vgl. § 43) - ausschließlich auf das For-mans -ja des Althochdeutschen. Bei fi. malja ‘Schale’ ist es einzig die im Al-tenglischen zu belegende Bedeutung Schale, Becher’ - gegenüber sonstigem ‘Scheffel, Maß’ - , die das Wort zu einem Kandidaten für westgermanische Herkunft macht. Sonst ‘ist man aber bei der Semantik wesentlich großzügiger, wenn man etwa im Nordischen ein Etymon ndet.Die verhältnismäßig geringe Bedeutungsdiskrepanz zwischen . malja und an. maälir sollte dann erst recht keine Rolle spielen.

 

162

 

Im Falle von . lanka ‘Schwager’ ist das angebliche westgermanische Original nur im Althochdeutschen zu belegen: gilange ‘verwandt’ (Glossen und Isidor). Die Zusammenstellung setzt in semantischer Hinsicht eine Bedeutungsspezia-lisierung im Ostseefin-nischen voraus,inlautlich-morphologischer eine Abstrak- tion des Stammorphems bzw.die Existenz einer unprägierten Entsprechung im Westgermanischen.

Es ist nun aber höchst zweifelhaft, ob man das alt- hochdeutsche Wort in ge-meinwestgermanische Zeit reprojizieren darf. Das Wort gehört ohne Frage zu einem durch ahd. gilangön ‘wohin gelangen, errei- chen’ vertretenen westger- manischen Verb.Die Bedeutung ‘verwandt’ ist aber nur denkbar,wenn man von einer Zwischenstufe ‘benachbart’ ausgeht (‘bis an etwas reichend’ [vgl. as. gi-lang ‘id.’] -> ‘zugehörig’ -> ‘verwandt’ - vgl. LÜHR 1980,S.50), d.h. gilangön ‘contingo, attingo, pertingo’ -> gilange ‘contiguus, afnis’. Die skizzierte Bedeu-tungsentwicklung ist nun nicht sonaheliegend, daß das lateinische Vorbild ‘af-nis (benachbart, cognatus)’ außer acht gelassen werden kann. Es ist vielmehr wahrscheinlich, daß man es hier mit einer der zahlreichen Lehnprägun- gen nach lateinischem Vorbild im Althochdeutschen zu tun hat. Damit wäre aber ausgeschlossen, daß . lanko eine westgerma-nische Entsprechung von ahd. gilange zum Etymon hat.

Im Falle von . köyhä ‘arm’ ist die für das germanische Etymon anzusetzende Form in der Tat nur im Westgermanischen zu belegen:*skeuhwa- in mhd. schiech, ae. scēoh. Für das dazugehörige schwedische skygg ‘scheu’ (mit mnd. schäwe, nl. schuw ‘id.’ aus *skugwa KLUGE/MITZKA s.v. scheu) ist je- doch keine Basis nachweisbar, aus der diese Variante hätte neu gebildet wer-den können. Die germanis- che Sippe stammt offensichtlich aus einem ablau-tenden Paradigma mit grammatischem  Wechsel,also vorgerm.*skäyk-/ skuk-, d.h., das Ostseennische hat aus einer urgermanischen oder urnordischen Vari- ation *skeuhwa-/sku(g)wa- die vollstuge Form ausgewählt,die später - anders als im Nordgermanischen - im Westgermanischen auf Kosten der schwundstu- fen Variante verallgemeinert wurde“. Die Behauptung,daß das in Rede stehen- de nnische Wort nur aus dem West- germanischen stammen könne, impliziert die befremdliche Prämisse,daß das Nordger- manische schon unmittelbar nach Beginn seines Ei- genlebens die vollstuge Variante aufgegeben haben muß.

 

80. In anderen Fällen sind vor ein und demselben Formans zwei Ablautstufen erhalten geblieben, vgl. z.B. urgerm. *röwö- ‘Ruhe’ (ahd. ruowa‚ an.) neben *rēwö'- ‘id.’ (ahd. ráwa).

 

163

 

Um Ablautvariation in thematischen Stämmen geht es auch in einem Aufsatz von LINDGREN über kiuas,kiukaa- ‘Saunaofen’.Es handele sich um eine "Pi- lotstudie", die zum Ziel habe, durch "Einbeziehung phonologischer Gesichts-punkte der etymologischen Forschung zu neuen Einsichten" zu verhelfen (207).

LINDGREN verbindet das nnische Wort mit der Sippe dt. hoch,Hügel, schwed. hög ‘Haufen, Hügelchen’, got.hiuhma ‘Haufen, Menge’, die einen Stamm idg. *keyk-/köyk-/kuk- voraussetzen sollen (200).
 

[HM: Nämä eivät ole "kantaindoeurrooppaisia juuria" (vaikka jotkut vääriksi todetut mallorylaiset luettelot yhä niin väittävätkin, paitsi ehkä viimeinen. Kaksi ensimmäistä ovat lähinnä vasarakirvestä: itäbalttilaista kentum-kieltä. Kantain- doeuroopan juuri oli lähennä *ken- tai *kem-,loppu-k- on johdin (jos se on balt- tia, että kyse on tarkoituksella ja johdetusti tehdystä rakennelmasta. Jos se on -p- se kertoo kasasta, jota kasataan puretaan, kauppakasasta! Preussiksi muuten - "kassa"!]

In semantischer Hinsicht weist der Verf. darauf
hin, daß die älteste Feuerstelle "aus einem Steinhaufen in einer Ecke des Zimmers" bestand (201). Ein urger-manisches *haugäz, *häuhaz ‘hoch’ bzw.‘Hügel’ (an. haugr, mhd. houc, s. KLUGE/MITZKA s.v. hoch) würde dem Konsonantismus und der Stammklas-senzugehörigkeit des finnischen Wortes voll gerecht werden.Die durch das Go- tische bezeugte Ablautstufe *eu kann im Finnischen durch iu vertreten sein

(z.B. in liuta ‘große Menge’: germ. *leuda-, vgl. an. ljödr ‘Volk’, s. HOFSTRA 1983, S. 45).

 

[HM: Nämä ovat balttisanoja, jo ennenkin käsitellystä sanasta *len- = löysätä irrottaa, vapauttaa, sallia.],

Daß ein *heuhaz oder *heugaz nicht direkt rekon-struierbar ist, vermindert natür- lich die Plausibilität der Zusammenstellung.

[HM:Kermaanin h:sta ei voi tulla lainautessa suomen k:ta.Päinvastaista on yri- tetty niin vimmatusti ja väärennetysti todestaa, että se todistaa päinvastaisen!]

 

Unverständlich ist zunächst der Aufwand,den LINDGREN um die lautliche Sei-te seiner Etymologie treibt. Am Anfang steht die Behauptung, "die Linguistik hat sich und das hat zu einer durchgreifenden Wandlung unserer Auffassung vom Wesen der Sprache geführt und die Einzelheiten der Sprachentwicklung in neues Licht gerückt" (201).Ob der hier zum Ausdruck gebrachte Optimismus generell berechtigt ist, sei dahingestellt. Sicher ist,daß LINDGRENs weitere Ausführungen nicht dazu geeignet sind, seine Feststellungen zu erhärten. Er fährt fort: "Gegen diesen Hintergrund möchte ich nun versuchen,eine Phase in der mutmaßlichen Entwicklung synchron zu vergegenwärtigen, wie sie wahr-scheinlich etwa im späten Indogermanischen oder frühen Urgermanischen ge-herrscht hat:Der Ablaut war etwas früher ein- getreten, mithin regelte sich die Verteilung der unter-schiedlichen Vokalqualitäten offenbar noch ganz mecha-nisch nach dem jeweiligen Wortakzent - es handelte sich also um stellungsbe- dingte Allophone in komplementärer Distribution, die nur zusammen ein Phonem bildeten.

 

164

 

Phonemisch wurden die Ablautstufen erst später, vielleicht zu der Zeit, als der Ablautwechsel in der germanischen Konjugation morphemisch wurde, und spä-testens dann, als der indogermanische beweg-liche, musikalische Wortakzent der germanischen dynamischen Erstsilbenbetonung weichen mußte. Demnach schreiben wir unseren  Stamm besser phonologisch:

[Kuva]

 

eu

spätidg. *k ou k-

u

(203) ".

 

Der Allophoncharakter der Ablautvarianten war aber - wie sich aus dem Be-fund aller für die Rekonstruk- tion wichtigen altindogermanischen Einzelspra-chen ergibt - höchstens im frühesten Urindogermanischen gegeben. Eine "phonologische Schreibung" ist für das Spätindogermanische fehl am Platze. LINDGREN meint dann weiter,man müsse "wohl prinzipiell damit rechnen,daß jede im Flexionsparadigma eines Wortes vorkommende Lautform den Aus-gangspunkt für eine etwaige Entlehnung bilden kann" (204). Das hat noch nie jemand bezweifelt. Auch mit seiner These, "daß die Entlehnung etwa eines urgermanischen Wortes ins Urnnische auch von einem solchen Allomorph aus-gehen kann, das in den späteren germanischen Tochtersprachen nicht mehr zu belegen ist" (204), rennt LINDGREN offene Türen ein. Da er aber gleichzeitig im Falle kiuas folgende Meinung vertritt:"Der stammbildende Vokal a im Fin-nischen weist auf ein a im Urgermanischen hin, das dem indo-germ. Themavo- kal -o- zu entsprechen scheint", ist seine vorhergehende Äußerung hinfällig, da thematische Stämme keinen Ablaut haben. Die dem finnischen Wort zugrunde liegende germanische Form könnte höchstens eine Thematisierung einer o- stufen Paradigmastelle einer ablautenden Stammklasse sein.

 

165

 

Es mag angehen, "in dem iu unseres nnischen Wortes eine Substitution für spätgermanisches eo oder gar indogermanisches eu zu sehen, da es offenbar die nächstliegende, im Urnnischen geläuge Diphthongqualität darstellt" (205) -- wenn man davon ab- sieht, daß man diese Ansicht zu der Tatsache eines fin-nischen eu für germanisches *eu in einer Reihe von Entlehnungen in Bezie-hung zu setzen hat - ; die Be- gründung für diese Erklärung ist aber unver-ständlich: "… nur im Gotischen finden wir ein iu, … Die finnische Formen sind dises iu zu enthalten, es steht aber vor einem a, was wiederum im Spätger-manischen, nach Eintritt der Brechung eine Unmöglichkeit wäre" (2O5) 81.

LINDGRENs Ansicht, "daß wir bei der Hypothese bleiben können, daß wir also mit der Möglichkeit rechnen sollten, daß kiuas ein Lehnwort aus dem späten Urgermanischen ist",  könnte man sich anschließen, wenn es nur das finnische Wort zu erklären gällte.Lüd kiudug, weps. küuduk/küuduga blieben indessen unverständlich. Die in SKES gegebene Er- klärung des ostseennischen Wörtes (Kompositum *kivikota Gen *kivikodan) würde allen Vertretungen gerecht, und daß in dem,Wort ein kivi ‘Stein’ verbaut sein kann, von der Sache her plausibel.

Die Auffassung, daß . mainita ‘erwähnen’ nur aus dem Westgermanischen stammen könne, wo das Wort allein zu belegen ist,impliziert,daß es erst nach- urgermanisch gebildet worden ist. Dies erfordert wiederum zusätzlich Annah-me der Existenz einer nomi- nalen Basis. Das altbulgarische Präsens mänjo (1. Sg. Inf. meniti) läßt indessen vermuten, das es sich bei urgerm.*mainjan um eine schon vorgermanische Präsensbildung handelt. Die Entlehnung ins Ostsee-finnische kann also auch in urgermanischer Zeit erfolgt sein. Im Nordgermanischen starb das Wort wie so viele andere aus.

Wenn für lakata ‘aufhören,nachlassen’ auf ae.slacian ‘nachlassen,erschlaffen’ hingewiesen wird, so muß zunächst festgestellt das altenglische Wort die Be-deutung ‘slacken, relax on effort´ hat: gif he lithwon slacode ... his handa ne slacedon ´sin autom paulum remissit ... factum est, ut manus illius non lassa-teur´ (Ex 17) hat. Die Bedeutung ‘nachlassen’ wird von HOLTHAUSEN neben den Bedeutungen ‘erschlaffen, ermüden;schlaff machen, lösen’ für das prägierte a-slacian angegeben.

BOSWORTH/TOLLER geben ‘to slacken, loose, un- tie, remit, dissolve, ener- vate’ bzw. ‘laxare, remittere, (dis)-soIvere, dimittere’, hebetare, enervare’. Wie auch ae. slcec ‘schlaff’ zeigt, ist von einer westgermanischen Grundbedeutung ‘erschlaffen’ auszugehen,und eben diese Bedeutung setzt auch an. slokna ‘er- löschen’ voraus, vgl.gaus upp stundum eldrinn en stundum sloknaöi niär (‘sank es nieder’). Das nnische Wort kann also gut auch nordischen Ursprungs sein.

 

81. Vgl. aschwed. kiüsa! Der Aufsatz enthält noch eine Reihe anderer Unstim- mig; keiten, z.B. S. 202: "Die Vokaldehnung im zweiten Allomorph" eines "urn- lsschen *kiuya-/kiukaa- "wird eine Urnnische Erscheinung sein, die nach der Entlehnung Sekundär eingeführt wurde, um das Wort dem nnischen ‘Deklinations-system anzupassen".Ein "Anomorph" kiukaa- hat es weder im Urfin-nnischen gegeben,noch gibt es dies heute außerhalb der dem Schriftnnischen zugrundeliegen- den Dialekte; schrift . kiukaa- ist aus kivkasa- (< *kiukasa-) entstanden.

 

166.

 

Die Auffassung,daß es sich bei germ.*kuningaz um eine relativ späte, nachur- germanische Bildung handelt, hat die verwunderliche Weiterung, daß im West- und Nordgermanischen unabhängig eine Ableitung von *kunja- ‘Geschlecht’ jeweils mit einer Variante des Formans *-inga-/-unga- vorgenommen wurde, die in beiden Sprachzweigen die gleiche Bedeutung ‘König’ angenommen ha-ben soll, es sei denn, man operiert mit der kaum wahrscheinlichen Annahme einer Lehnbildung nach dem Muster eines der Wörter im anderen Dialekt.Zieht man die referierte Etymologie des Wortes in Zweifel, verstärkt sich die Schwie- rigkeit, da dann in beiden Zweigen unabhängig von der gleichen nicht zu bele- genden Basis eine Ableitung identischer Bedeutung entstanden sein müßte.

Die Abweichung im Formans zwischen dem West- und dem Nordgermanis-chen ist aber belanglos, da die beiden Ablautvarianten zunächst sicher promis- cue bei der gleichen Basis verwendet werden konnten, bis bei einzelnen Lexe-men eine der Varianten fest wurde.Vielleicht kamen im Urgermanischen noch beide Varianten in einem Paradigma vor, handelt es sich doch bei dem For-mans offenbar um eine Ablösung von w-Stämmen mit -k-Erweiterung, so daß sich der bei den n-Stämmen heimische Sufxablaut in dem sekundären For-mans fortgesetzt haben kann. Es ist besonders darauf hinzuweisen,daß im Alt- nordischen -inga- deverbal und denominal gebraucht wird, -unga- aber offen-bar nur denominal (vgl. § 15, Anm.34), so daß von hier aus eine Attraktion be- standen haben kann. Vgl. noch ae. Scyldingas, °ungas, an. Skjoldungar.

Daß dieses Formans schon urgermanisch vorhanden war,kann aufgrund seiner Belegbarkeit in früh be- zeugten Namen der Nebenüberlieferung (s. KRAHE/ MEID III § 150) und der völlig gleichen Funktion im West- und Nordgermanis-chen als sicher gelten.Wenn hier und in einigen anderen Fällen das Ost-seefin- nische zum Westgermanischen stimmt, besagt das nichts, da in einer ebenso großen Anzahl von Fällen, in denen urgermanische Herkunft angenommen wird, auch nur ein nordgermanischer Fortsetzer erhalten ist. Bedenklich erscheint im übrigen im Zu- sammenhang mit der Herkunft von fi. kuningas auch das argumentum e silentio bezüglich des Gotischen.

 

167.

 

Aus der Tatsache, daß dieses das von einem Wort für ‘Volk’ abgeleitete ger-manische Lexem für ‘König’ erhalten hat (þiudans), kann man nicht folgern, daß es ein *kunings nicht gekannt hat. Letzteres könnte eine Bedeutung ge-habt haben, die es dem Überset- zer als Entsprechung von griech. apxwv (arkhon) oder basileus ungeeignet erscheinen ließ. Gerade in der Völkerwan-derungszeit ist mit Verschiebungen in- nerhalb der Sozialstruktur und damit einer Bedeu-tungsveränderung der entsprechenden Termini zu rechnen.

Die Fragwürdigkeit des argumentum e silentio zeigt auch .kalma ‘Tod; Leich-nam“. Obwohl ein germanis- ches Original nur durch das Westgermanische be- zeugt ist ahd. skalmo < urgerm.*skalman- ‘Tod,Pest, Viehseuche, Leichnam’, die nordischen Entsprechungen sind dem Deutschen entlehnt - , fehlt die Zu-sammenstellung in HOFSTRAS Liste der mög- lichen westgermanischen Ele-mente des Ostseennis- chen. Der Grund dafür ist, daß das nnische Wort an- geblich eine mordwinische Entsprechung hat (E kalmo ‘Grab’, s. HOFSTRA 1985, 351,Anm.3). Es ist darauf hinzuweisen, daß für kalma auch ein anderes germanisches Original in Frage kommt, wenn man für den Anlaut die Zusam-menstellung von keisa ‘Geschwür’ mit an. kveisa < *kwaisön- ‘id.’ (s. SKES s. v., KATZ 1990,31) heranzieht. Es handelt sich dabei um das zu dt. Qual, quälen gehörige althochdeutsche qualm ‘Pein, Untergang’ vgl.as. qualm ‘id.’, ae. cwealm ‘Tod,Mord; Qual, Pein, Pest’, engl. qualm ‘Schwäche, Übelkeit’; entlehnt sind wohl dän. kvalme, schwed. kvalm ‘Übelkeit’.Für die Anlautsvertretung wäre die oben genannte Parallele heranzuziehen.

Ein weiteres Indiz für westgermanische Herkunft wurde in zwei Wörtern mit ge-miniertem m bzw.l vor ei- nem auf germanischen Halbvokal zurückgehenden i gesehen, da das Gotische und Nordische bei Liquida und Nasalis keine Gemi-nation vor j kennen. Nun ist die Gemination durch j wahrscheinlich nicht die einzige Quelle für geminierte Liquida oder Nasalis im Germanischen. Auch Verbindungen von Liquida bzw. Nasal und Laryngal kommen in Betracht (vgl. LÜHR 1976). Im Falle des tradi-tionell für kunnia ‘Ehre’ in Anspruch genom-menen Etymons (an. kyni usw. ‘Geschlecht’) liegt aber eine Wurzel ultimae laryngalis vor: uridg. *genh1- ‘erzeugen’ (ai. jätá-; lat. nätus).

 

81. Im Kalevala der personizierte Tod (s. FROMM 1967, 101).

 

168.

 

Aber auch das sallia ‘erlauben’ zugrunde liegende germanische Verb (vgl. got. saljan ‘opfem’) geht auf eine Wurzel zurück, deren griechische Entsprechung auf einen Laryngal hinweist (s. KLINGENSCHMITT 1982,268,Amn.2). Die ost-seefinnischen Wörter könn-ten mithin ältere urgermanische Formen mit *RR (< *RH) reektieren,die später unter dem Einuß von Formen,in denen der Laryngal lautgesetzlich geschwunden war, die Geminata eingebüßt hatten (zu den Ausgleichserscheinungen s. LÜHR 1976).

Die Herleitung von kunnia ‘Ehre’ aus einem durch got. kuni ‘Geschlecht, Ver-wandtschaft, Art’ und an. kyn ‘Geschlecht, Familie; Art’ bezeugten *kunja- wird im SKES mit einem Fragezeichen bedacht - in erster Linie wohl wegen der unerwarteten Geminata. KOIVULEHTOs Vermutung eines Bestrebens auf ostseennischer Seite, mit *kunnia (statt *kunia für unzulässiges *kunja) die Silbengrenze der germanischen Vorlage besser zu markieren,läßt sallia ‘erlau- ben’ unerklärt (*salja- wäre möglich) und macht upia ‘hochmütig’ (statt *uppia - urgerm. *ubja-) zu einem Problem. Daneben erweckt auch die Bedeutungs-differenz Bedenken. HOFSTRA konstatiert, daß "ein auffälliger Bedeutungs-unterschied zwischen kunnia ‘Ehre’ und an. kyn, got. kuni, ahd. kunni ‘Ge-schlecht’ vorliegt. Die semantische Kluft zwischen urgerm. *kunja und kunnia ist aber nicht so breit, wie es den Anschein hat. Im Altenglischen kommt ein Adjektiv cyn (n) <*kunjaz in den Bedeutungen ‘akin,suitable,proper,becoming’ vor; substantiviert erscheint es in Ausdrücken wie hit is cynn, swa is cynn ‘justum est,dignum est’ ... " Warum das "substanti-vische" (?) cynn in Phrasen für ‘dignum est’, also ‘es ziemt sich’ der Bedeutung ‘Ehre’ nähersteht als der Bedeutung ‘Geschlecht’ usw. bleibt unerndlich.

Gegen die Alternativlösung, das nnische Wort mit an. kynni ‘Besuch bei Ver-wandten oder Freunden’ (vgl.noch kynnis-erd,-for ‘Besuchsfahrt (zu Verwand- ten oder Freunden’);kynnis-gjof ‘Geschenk eines Gastgebers an seinen Gast’; ókynni ‘Mangel an Bekanntschaft’) zu verbinden,gibt HOFSTRA zu bedenken, daß die Voraussetzung des höheren Alters des Wandels *nþ > nn gegenüber dem in diesem altnordischen Wort zu beobachtenden i-Umlaut "angesichts der nur nordgerm. Verbreitung des Lautwandels / > /nn/ einerseits und der sowohl nord- wie auch westgerm. Verbreitung des i-Umlauts andererseits nicht ohne weiteres selbstverständlich" sei.

 

169.

 

Bei der Umlautserscheinung würde es sich aber um die dritte Phase des "jün-geren i-Umlauts vor erhaltenem i" handeln, dessen zeitliche Grenze um 850 n. Chr. angesetzt wird, also um eine späte nordische Erscheinung, und es ist für die Etymolo- gie völlig be- langlos, daß es auch im Westgermanischen einen i- Umlaut gibt. Wenn HOFSTRA meint,"die relative Chronologie der beiden laut- lichen Erscheinungen bedarf noch einer näheren Untersuchung", so ist ihm da-rin recht zu geben. Die Germanisten sind aufgefordert,sich der Frage anzuneh- men. Solange nichts Gegenteiliges verlautet, kann die letztgenannte Etymolo-gie der herkömmlichen zumindest als ebenbürtig an die Seite gestellt werden.

Die in der Erklärung des nnischen kunnia durch germ. *kunþja vermutete Be-ziehung zwischen ‘Ehre’ und ‘Besuch’ könnte für die Herleitung eines weiteren finnischen Wortes in Anspruch genommen werden.Got.swärs,das als Entspre- chung des deutschen schwer gilt,übersetzt griech.etnos Germ. *swēraz ergä- be vieras, das ‘fremd, Fremdling’ bedeutet. Die Verallgemeinerung von ‘Gast’ über ‘Fremdling’ zu ‘fremd’ wäre auf dem Wege einer Bedeutungsentlehnung vorstellbar.

Sollte diese Erklärung das Richtige treffen,wäre ein Kandidat für gotische Her- kunft eruiert,denn ungeach- tet eines lateinischen grauis ‘schwer; gewichtig, würdevoll’,auf das KLUGE/MITZKA hinweisen, muß eine solche Bedeutungs-entwicklung als merkmalhaft eingestuft werden, d.h., es ist höchst unwahr-scheinlich, daß in der für das Gotische belegbaren Bedeutung eine urgerma-nische Erscheinung vorliegt, die in allen anderen germanischen Sprachen ver-lorengegangen wäre, zumal das gotische Wort auch zahlreichen Ableitungen zugrunde liegt, von denen sich doch die eine oder andere im Falle urgermanis-cher Herkunft irgendwo außerhalb des Gotis- chen erhalten haben sollte. Frei-lich ist im vorliegenden Fall die Bedeutungsbeziehung nicht so leicht nachvoll-ziehbar wie im Falle kunnia vs. an. ókynni ‘Mangel an Bekanntschaft’, wo daran erinnert werden kann, daß Adam von Bremen berichtet, man wetteifere bei den Schweden um die Ehre, Gäste bewirten zu dürfen. Besuch stellt also eine Ehrung des Gastgebers dar. Die Beziehung zwischen ‘geehrt’ und ‘Gast’ ließe sich mit der Sitte, dem Gast mit einem Geschenk seine Ehrerbietung zu erweisen, in Zusammenhang bringen (vgl. WEINHOLD 448).

 

170.

 

Allerdings ließe sich vieras auch mit vieri (vieressä ‘in der Nähe’) Verbinden (s. SKES). Eine solche Ableitungsbeziehung scheint aber sonst nicht belegbar zu sein.

Die von T. ITKONEN als Alternativlösung für laaja ‘weit, breit’ - gemeinhin zu dt. ach, an. áki ‘Flunder’ gestellt - vorgeschlagene Zurückführung auf germ. *lāgja- ist inkonsequenterweise nicht für eine westgermanische Entlehnungs-schicht veran-schlagt wor- den,denn ein geeignetes Original ist nur durch mnd. läch, lege ‘niedrig’ bezeugt an.lágr ‘niedrig,tief; klein (von Wuchs); gering; un-bedeutend; leise’ ist ein a-Stamm.Obwohl die Verteilung der im Germanischen belegbaren Varianten wie bei dem für kalja vermüteten Original ist, fehlt laaja in HOFSTRAS Liste.

Es scheint auch kein Verfechter einer westgermanis- chen Schicht von germa-nischen Lehnwörtern im Ostseennischen mit der Möglichkeit zu rechnen, daß auch die Wörter mit *ē? für urgerm. *ē´ hierher gehö- ren. Warum sollen "die Westgermanen, die Süden- gland eroberten und dort Königreiche errichteten" (s. HOFSTRA 1985, 386), ausgerechnet keine Lexeme mit aus *ā (< *ē) rück-verwandeltem *ē - bzw.*āē, das möglicherweise dem ostseennischen näherstand als dem - hinterlassen haben?

Im einzelnen würden jedenfalls im Falle von neula ‘Nadel’ der Zurückführung auf ein angelsächsisches nädl keine unüberwindbaren Schwierigkeiten im We-ge stehen. Die Unzulässigkeit der Verbindung -tl- würde auch für den anzuneh- menden Entlehnungszeitpunkt gelten. Auch wird man noch mit einem Stamm *ne'dla- als Basis der Entlehnung rechnen dürfen (vgl.BRUNNER 5 252).Prob- lematischer wäre die Sachlage im Falle von miekka ‘Schwert’,da für ae. mäce allenfalls auf einen Gen.Sg.*mecas (nach den o-Stämmen,vgl. dæzæs neben dwges, KRAHE /MEID II 5 4, S. 10) verwiesen werden könnte und der Plural wohl als Basis ausscheidet. Man könnte allerdings geltend ma-chen,daß mece nur in poetischen Texten überliefert ist (BRUNNER § 62,Anm. 2). Westgerma-nische Entsprechungen von an. läg ‘gefällter Baumstamm’ (lieko) und an. säld ‘Sieb’ (seula) scheinen nicht belegt zu sein.

 

171.

 

Zusammenfassend läßt sich mit KOIVULEHTOs in einer früheren Arbeit geäu-ßerten Worten feststellen,daß die westgermanisch aussehenden Elemente des ostseennischen Wortschatzes "kaum als Beweis für einen namentlich westger-manischen Einuß auf das Urnnische verwertet werden können, bei gewissen Wörtern denkbar wäre", wobei er auf saippua ‘Seife’ verweist. Damit wäre die Frage der westgermanischen Lehnwörter ähnlich zu beantworten wie die der gotischen: "Das Vorhandensein gotischer Lehnwörter kann nicht ausgeschlos-sen werden,aber es ist bisher noch nicht gelungen, die got. Herkunft auch nur eines einzigen os. Wortes eindeutig nachzuweisen“ (HOFSTRA 1985, 383) - was aber einige Forscher nicht daran gehindert hat, eine "gotische" Schicht für die ältesten germanischen Lehngeber in Anspruch zu nehmen (vgl. § 4).

 

83. Bei einem der Paradebeispiele stimmt die Angabe, es sei nur im Ootischen belegt (so KYLSTRA 1961, 59), offenbar ohnehin nicht; das wie got. aipez ‘Mut- ter n-stämmige althoch-deutsche eidi in wtar-eidi ‘Ziehmutter’ ist schwerlich von diesem zu trennen (vgl. BRAUNE/ MITZKA 1967, ä 231, S. 212).

 

173

 

Gemeinsame germanische Elemente des Ostsee-finnischen, Slavischen, Baltischen und Romanischen

 

§ 70.Für die prähistorische Periode können wir kaum über Kenntnisse von der Sachgeschichte des einem Begriff zugehörigen Referenten verfügen. Manch-mal ist es jedoch möglich, aus der Übernahme des nämlichen Lexems in eine andere Sprache den sachge-schichtlichen Hintergrund der Entlehnung zu entschlüsseln.

So ist es z.B.zunächst verwunderlich,daß die Ungarn von den Vorfahren der heutigen Osseten oder einem diesen sprachlich nahestehenden Stamm oder Volk ein Wort für ‘Grube = kuoppa, kaivanto, hauta’ entlehnt haben sollen: ung. verem - oss. iron. uærm.

Das ossetische Wort ist nun auch ins Georgische ge- drungen (ormo) und bezeichnet dort speziell die Vor- ratsgrube = varastokuoppa. (s. ANDRONIKASHVILI 102).

Diese Bedeutung ist seit der ältesten Zeit auch für das ungarische Wort häug zu belegen, z.B. búzaveremWeizensilo = vehnäsiilo’.Es ist demnach zu ver-muten, daß sich bei den Vorfahren der Osseten die Technik der Getreidelage-rung auf einem besonders hohen Niveau befand. Tatsächlich hat man für ein Gebiet, das in antiken Quellen als Siedlungsgebiet der Skythen und Sarmaten bezeugt ist und auf dem Sprachdenkmäler gefunden wurden, die dem Iranis-chen zuzuweisen sind, steinerne Silos, die zur Aufbewahrung des Korns dien-ten, archäologisch nachgewiesen (s. KAЛOEB 70). Die solchermaßen beleg-bare Verwendungsweise des vorossetischen Wortes steht im Einklang mit der Bedeutung der Entsprechungen in anderen iranischen Sprachen und mit seiner Etymologie (var- ‘bedecken’).

Man könnte nun versuchen, aus der Verbreitung germanischer Wörter in ande- ren Sprachen Aufschlüsse über den sachgeschichtlichen Hintergrund der Ent- lehnung ins Ostseennische zu gewinnen. Hier kommen in erster Linie die ger-manischen Lehnwörter des Slavischen in Betracht. Es ist überdies zu vermuten, daß in einigen Fällen auch Licht auf das Lautliche fallt.

 

174.

 

In der slavistischen Literatur wird ausdrücklich die gotische Herkunft von slav. kane(d)zb, und zwar aus der Zeit der vermuteten Siedlung der Goten in der Weichselgegend, genannt (z.B. BRÄUER I 34). Damit wäre dieses Wort älter als diejenigen einer gotischen Schicht der germanischen Lehnwörter des Sla-vischen,in der auch griechische und lateinische Wörter an die Slaven vermittelt wurden (l.c.).Slav.pane(d)zb ‘Geld’ wird dagegen - offenbar aus sachgeschicht- lichen Gründen, denn es reektiert alle alten und keine jüngeren Merkmale als kane(d) - aus dem Westgermanischen hergeleitet. Germ. *kuningaz wäre demzufolge vor 150 n. Chr. ins Slavische gelangt (l.c.) Mit den ältesten germa- nischen Entlehnungen im Slavischen befände man sich mithin in einer Epo-che, die dem Zeitpunkt des Beginns der germanisch-finnischen Kontakte - je-denfalls der "gemäßigten" Auffassung nach - schon sehr nahe kommt. Bei Be- rück-sichtigung der neueren Auffassung hat man aber zumindest für einen Teil des germanischen Lehnguts des Ostseennischen ein Vergleichsmaterial aus einer identischen Entwicklungsstufe der germanischen Stämme, denn die Kon-takte der Germanen mit den Ostseennen sind ja in den Jahrhunderten sicher nicht abgerissen.

§ 71. Zu den ersten germanischen Entlehnungen,die mit einem Aufenthalt der Goten in der Weichselge- gend im Zusammenhang stehen sollen, wird auch urslav. *šelmb ‘Helm’ (> abg. *šlémb usw.) gezählt (BRÄUER I 34). Das Wort muß noch die 1. Palatalisation mitgemacht haben (BRÄUER I‚E;107,S. 188). KIPARSKY erwähnt zwar die Ansicht,daß der Schluß nicht zwingend sei, da es auch später analoge Fälle gebe (1934,S.188). Beispiele für den Inlaut sind aber nicht vergleichbar, da sie auf einer synchronen Regel beruhen, die sich in abg. boga ‘Gott’,Vok. bože, vlbkb ‘Wolf’, Vok. vlče, sucha ‘trocken’ (präd.), Komp.suše manifestiert.Im Anlaut dürften aber die wenigen Fälle wie choditi ‘gehen’, 551a ‘gegangen’ (zu iti ‘gehen’) kaum ein kopierbares Muster abgege-ben haben. Es wird kein Zufall sein, daß KIPARSKYs Beispiel für ein anderes Verfahren, eine fremde Folge von velarem Konsonanten und palatalem Vokal zu eliminieren, ein Anlautsfall ist:abg. skle(d)zb (statt *Skbl)< westgerm. *skilling (vs. russ. Лyчeca, lit. Laukėsa).

Althochdeutsche Herkunft von russ. menoma (tepota) ‘Helm’ usw. kommt mit- hin nicht in Betracht, und Urgermanisches im Slavischen ist - jedenfalls, wenn man die traditionelle Lokalisierung der slavischen Urheimat voraussetzt - nicht zu erwarten.



175.

 

Wenn das Wort aber gotisch ist und ein e zeigt,läßt sich dies nur unter der An- nahme verstehen,daß zu der Entlehnungszeit der Wandel *e >i noch nicht ein- getreten war.Da nun auch für das Ostseennische gotische Entlehnungen nicht auszuschließen sind, kann dann teljo nur unter der Voraussetzung als beweis-kräftig angesehen werden, daß auch das Gotische vor dem generellen Wandel *e > i einen i-Umlaut gekannt hat. Die Fachliteratur spricht freilich von einem gemeingermanischen Wandel (z.B.RAMAT1976,52)“.

Lit.midùs ‘Met’ neben ererbtem medùs ‘Honig’ müßte dann aber so interpre-tiert werden, daß die Balten noch nach den frühesten Berührungen zwischen Slaven und Goten Kontakt mit den letzteren gehabt haben, was den historis-chen Gegebenheiten zu widersprechen scheint. Man könnte allenfalls an Ent-lehnung aus der Sprache eines westlich der Balten siedelnden ostgermanischen Stammes, etwa der Burgunden denken.

Allerdings zeigt in einem Falle auch das Altpreußis- che einen "bibelgotischen" Vokalismus; apr. ilmis ‘Scheune = lato, aitta’ gilt als Entlehnung eines gotis- chen *hilm(a)s ‘Helm =kypärä’.Bezüglich der Bedeu- tung wird auf an. hjálmr ‘überdachter Schober für Heu od. Getreide, Feldscheune’ (BAETKE) neben ‘Helm’ hingewiesen (TOHOPOB). Eine ältere Entlehnung liegt in kelmis ‘Mütze’ vor.

§ 72. Als weniger aufschlußreich können von vorn- herein wegen des entfern-teren Schauplatzes der Beziehungen die germanischen Entlehnungen in den romanischen Sprachen gelten. Vereinzelte Entleh-nungen aus dem Germanis-chen gab es schon zu römischer Zeit, z.B. säpö ‘Seife = saippua’. Zu einem verstärkten germa-nischen Einuß auf die Romania kommt es hingegen erst zur Völkerwanderungszeit. Für das spätere französische Sprachgebiet ist es vor allem das Fränkische, das als Superstratsprache auf das gallische Romanisch einwirkt; in Italien sind es Gotisch und Langobardisch, in Spanien Gotisch und Vandalisch. Der Umstand, daß sich die im Kontakt mit den Franken übernom-menen Lexeme - darunter auch zahlreiche Adjektive und Verben - vor allem aus den Bereichen Kriegswesen, Staat und Gesellschaft, Kleidung, Wohnung, Tier- und Panzenwelt rekrutieren (s.BERSCHIN/FELIXBERGER/GOEBL‚ 175), macht diesen Kontakt mit dem germanisch-ostsee-nnischen komparabel.

 

84.  Die Theorie SVERDRUPs‚ daß dergenerelle Ersatz eines alten e durch i im Gotischen nicht spontan erfolgte, setzt diesen Umlaut sogar voraus (vgl. BRAUNE/ EBBINGHAUS ä l0, Anm. 1, S. 17 mit Literatur).



176.



Freilich spiegelt er eine spätere Entwicklungstufe des Germanentums wider. Er läßt sich etwa mit dem früh- mittelalterlichen Einuß aus Skandinavien vergleichen.

 

§  73. In der folgenden Tabelle sind den erwälmten Sprachen gemeinsame Entlehnungen aus dem Ger- manischen zusammengestellt. In der Spalte "ger-manisch" sind die altnordischen Beispiele von den gotischen durch Unterstrei-chung unterschieden. Die Wör- ter loubazebar, seifa sind althochdeutsch, slimp ist mittelhochdeutsch. Die Bedeutung der fettgedruckten Wörter weicht von der in der ersten Spalte angegebenen in stärkerem Maße ab.

[kuva]

...........germ. ......fi.....slav. ......balt......... roman.

Amt andbahti ammatti ...................ambassier  kelttiä.

Bohrer nafarr napakaira nebozez

Brot... hlaifs .....leipä ......chläba ........kläzps  Brot ei liity

Falte ...fegt ........palle .......falda          Palle ei liity noihin. Se on kaukaa samaa kuin field

Ger .....gerr .......keihäs ......................guiret       keihäs ei liity näihin

Grab ...hlaiw .....?laiva .......chläva (nämä eivät liity yhteen; laiva on kyllä vasarakirvestä)

Hemd paida ... paita ...........pata   (nämäkään eivät liity yhteen, (läski)paita on balttia)

Hopfen humli humala ........................houblon

kaufen... kaupön ...kauppia ...kupiti ..kaupiskan   balttia, verbistä "kasata ja purkaa" = kempti (myös kamppailla)

Kessel ...katils ....kattila ...kotblb .?katilas

König konungr kuningas kane(d)zb künigas    Yksi menee "kaanin" puolelle.

Korb tainjö tainio zana              Tuskin yhteyttä

Laube louba laupio loggia          Tuskin yhteyttä

Lehen leiga laih(v)o lichva           Ei yhteyttä

Lerche lävirgi leivo laverca          Ei yhteyttä

Made maþa mato man               Ei yhteyttä

Magen magi; mako magun

Opfer zebar ?teuras (a)toivre      Ei yhteyttä



177.

 

germ. fi. slav. balt. roman.

Pfütze pyttr puutio Puits            ???

reich reikeis rikas kljs "die       kelttiä (riks)

Reiher häggri haikara héron           vain heron ja heggri liittyvät

Ring hriggs rengas (use)rezb ringas rang   Kiittyvät, varmaan kelttiä

Roggen rugr, ruis; raon           balttia

schief slimp ?limppa Sghembo     eivät liity

Schnur fetill ?paula ?petlja           Schnur ei liity

Schutz verja varjo guarire               tuskin liittyvät

Schwert mäkeis miekka  ?mec  ???

Seife seifa saippua sapo               liittyvät, suopa, balttia aknta-IE *sempa"    

Stange stong tanko istanga           liittyvät, balttia

Tanz laiks (leikki) likb                    eivät liity

Tisch piuþs pöytä bljudo              liittyvät, paisi Tisch

Urteil dómr; tuomio duma              todennäköisesti eivät liity

üppig ufjo‘ upia ufana

Vieh nauþs nauta nuta                 varmaan liityvät, patsi vieh

wählen kiusan kiusata kusiti Chüisir  ???

warten varδa vartoa guardar          Yhteys on kantabaltista

Weg leiδ laita laie                        Yhteys kantabaltista

Wein wein viina vino“                   Yhteys kantaindoueroppasta, tislaamisesta

Woge vagr; vaa ‘as Vague            Vaikea sanoa

Zeichen taikn taika lache              luultavasti ei

Zwiebel laukr laukka luka              vaikea sanoa

Amt: Afr. ambassier soll ein fränkisches *andbahtjan ‘einen

Auftrag geben’ zugrunde liegen (MEYER-LÜBKE 448). .

Bohrer: Das altcechische Wort weist im Gegensatz zur nmschen

Entsprechung noch auf ein Original ohne Rhotazismus.

Brot: Das lettische Wort steht mit seiner Bedeutung ‘großes, rundes

Brot; Brotlaib’ dem germanischen Original näher.

Falte: It.; das Wort ist in der gesamten Westromania belegbar (MEYER—LÜBKE 3162).

Ger: Das provenzalische Wort bedeutet ‘Wurfspieß’.



178.

 

Hemd: Die romanischen Bedeutungen weichen er- heblich ab: pata bedeutet im Piemontesischen ‘Lum- pen’, im Lombardischen u.a. ‘Hosenlatz’, ‘Riemen’, ‘Oberleder der Schuhe’ , im Provenzalischen ‘Kopftuch’ (MEYER-LÜBKE 6153).

Hopfen: Wesentlich älter als fr. houblon ist nach VON WARTBURG homlon (1950, 8).

kaufen: Das altpreußische Wort ist ein Substantiv der Bedeutung ‘Handel’ (TOIIOPOB).

Kessel: Das litauische Wort stammt vermutlich aus dem Slavischen.

König: Das litauische Wort bezeichnet den Geistlichen.

Korb: Das italienische Wort stammt aus einem langobardischen verschobenen *zaina (MEYER-LÜBKE 9596).

Lerche: Für das galizische und nordportugiesische Wort wird ein gotisches *laz'werko angesetzt (MEYER-LÜBKE 4954).

Made: Fr. man bezeichnet die Made bzw. Larve des Maikäfers, den Engerling.

Magen: Das friaulische Wort bedeutet wie in anderen Idiomen Norditaliens ‘Kropf’. Die lothringische Entsprechung bedeutet ‘Geügelmagen’.

Opfer: Afr. (a)toivre bedeutet ‘Zugtier’ (MEYER-LÜBKE 8726).

Pfütze: S. KLUGE/MITZKA. Das französische Wort stammt aus dem Altfränkischen. Das germanische Wort ist seinerseits dem Lateinischen entlehnt: puteus ‘Brunnen’.

reich: Das altpreußische Wort steht mit seiner Bedeutung ‘Herr’ dem Etymon näher (Grundbedeutung ‘mächtig’).

Reiher: Das Wort ist in der Romania weit verbreitet. Aus dem Französischen stammen nach MEYER-LÜBKE span. airon und port. airao. Vgl. noch it. a(gh)irone‚ prov. aigru und katal. agro’ (3991).

Ring: Das russisch-kirchenslavische Wort soll aus dem Balkangotischen stammen (BRÄUER I, 35). Für fr. rang und prov. renc  ‘(Zuschauer)reihe bei Kampf-spielen’ (KLUGE/MITZKA s.v. Ring) gibt MEYER- LÜBKE got. hriggs als Etymon an (4209); KLUGE/ MITZKA verweisen auf ein altniederfränkisches *hring (l.c.). Da sich nicht ausmachen läßt‚ als Bezeichnung welchen ringförmigen Gegenstandes urgerm. *rengaz ins Ostseennische gekommen ist, sind hier mit archäologischen Befunden keine chronologischen Aufschlüsse zu gewinnen.

 

179.

 

Roggen: Zu prov. raon gesellt sich u.a. altwall. ragon. schief: Zur Möglichkeit einer Verbindung des nnischen Wortes s.NIKKILÄ 1982 257. Das italienis- che Wort hat eine altfranzösische und rovenzalische Entsprechung.

Schutz: Das italienische Wort bedeutet  ‘heilen’.

Seife: Das lateinische Wort ist seit Plinius belegt (WALDE/HOFF-

Stange: Das italienische Wort bedeutet auch Riegel ( EYER- LÜBKE 8227).

Tisch: Abg. bljudo bedeutet ‘Schüssel’; es wird zur zweiten Schicht der gotischen Lehnwörter des Slavischen gerechnet (BRÄUER I, 34).

üppig: Das nnische Wort bedeutet ‘prächtig, stolz’, das proven- zalische ‘eitel’ (MEYER-LÜBKE 9031).

wählen: Fi. kiusata bedeutet ‘verführen, versuchen; plagen , .

Wein: Die Bedeutung des nnischen Wortes ist ‘Branntwein’;

‘Wein’ heißt viini. Abg., aruss. suno gilt aus sachgeschichtlichen Gründen als Entlehnung aus dem Balkangotischen (BRÄUER I, 35).

Zeichen: Das französische Wort bedeutet ‘Fleck’.

 

§ 74. Da im Slavischen das germanische Wort für das Grab (got.hlaiw usw.) ebenfalls vorhanden ist, und zwar auch in einer von der des Originals erheblich abweichenden Bedeutung (‘Stall’) kommt der Verdacht auf, daß sich hinter dem ostseefinnischen (Schiff) und Slavischen Gebrauch des Wortes eine älte-re germanische Grundbedeutung verbirgt. Ein "quartum comparationis" ist in-dessen nicht könnte allenfalls an eine Bedeutung ‘Verdeck’ denken, augenfal- lig‘. Man decke’ zu ‘Grab’, über ‘Schutzdach’ zu ‘Stall’ und die uber Grabdecke und ´Grab´,uber ´Schutzdach´ zu Stall und über Deck zu ‘Schiff’ wurde. Gegen eine solche Deutung spricht aber die formale Gleichung mit lat. cliuus (< kleiuos), die eine Bedeutung ‘Hügel als die älteste nahelegt. Schiffe mit Deck dürften Jedoch sein”. Die Bedeutung ‘Grab’ könnte damit "nicht allzu alt Grab-stätten mit einem Steinschutz versehen zusammenhangen,‘ daß die oder pasterartig überdeckt wurden. Diese Sitte verschwand im 1. nachchristlichen Jahrhundert (GERMANEN 183).

 

85. In nordischer Zeit hieß das Deck þil-far (WEINHOLD 128).  

 

[HM: þil - samaa juurta kuin silta ja talo.

Itämeren rannikon laivanmuotoiset kivirakennelmat 1. vuosiatunnlta e.a.a. eivät ole hautoja.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/itameren-laivahaudat-eivat-ole-hautoja-1

Mitä ne olivat, se varmasti vielä selviää. ]

 

180

 

HOFSTRA bezeichnet eine Bedeutungsentwicklung von ‘Grab’ zu ‘Schiff’ als "nicht völlig ausgeschlos- sen" (1985,174). Es kann ein Zusammenhang zwis- chen den beiden Referenten angegeben werden, der vielleicht die Möglichkeit einer Bedeutungsbeziehung noch etwas weniger wunderlich erscheinen läßt‚ als es auch bei Berüfung auf die Ähnlichkeit der bronzezeitlichen Grabhügel mit Schiffen der Fall ist. Denkbar wäre die Bedeutungsentwicklung eher im Zusammenhang mit der seit dem 6.

Jahrhundert n.Chr. in Skandinavien aukommenden Sitte der Bestattung in Schiffs-gräbern. An der süd- west- bzw. nordwestnnischen Küste sind Boote in Brandgräbern des 7. und 8. Jahrhunderts n.Chr. nachgewiesen.

Auch aus der Wikingerzeit (9.—11. Jh.) sind Brand-bootgräber aus Südwestfin- land bekannt (RGA 3,251,260,263).Eine Ausdrucksweise ‘ins Grab legen’ oder ‘zu Grabe tragen’ konnte möglicherweise von den Ostseennen als ‘ins Schiff legen’ verstanden worden sei, woraus sich *hlaiwa- in der Bedeutung ‘Schiff’ herausgelöst haben mag 86, etwa in der Art, wie engl. bead ‘Gebet’ in den Bezeichnungen der Rosenkranz-litanei wie ‘counting one’s beads’ oder ‘telling one’s beads’ die Bedeutung ‘Perle, Kugel’ erhalten hat (JESPERSEN 156f.).

Bei der Identikation von ‘Schiff’ mit ‘Grab’ könnte allerdings auch die Homony- mie von an. naust ‘Schiffs-platz, Bootshaus’ und ‘Grabhügel’ eine Rolle ge-spielt haben, das eine zu lat.nauis usw.,das andere zu got. naus ‘Toter’ gehö-rend. An. naust enthält das For- mans -stra-‚ das auch in dem durch got. ga-nawiströn vorausge-setzten *nawistr vorliegt (s. KRAHE/MEID III g 128.3 und 5 139) 87.

86. Wenn die mit Vorbehalt geäußerte Vermutung richtig ist, daß sich das "kup- ferne Boot" im KALEVALA (50, 485) auf Schiffsbestattungen bezieht (Literatur bei FROMM 1967, 327), läge hier die umgekehrte Metapher vor.

87. RAMAT stellt fest: "Im Germanischen fehlt bekanntlicherweise die Entspre- chung des indo-germ. Erbwortes lat. näuis" (1976, 76); wie verhält es sich aber mit an. när ‘Schiff (poetisch)’?

 

181.

 

$ 75. Fi.kattila wird einhellig aus dem Germanischen hergeleitet. HOFSTRA benutzt dieses Wort dazu, die Verbreitung einer germanischen Entlehnung als "ein ausreichendes Argument für die Annahme einer Entlehnung um oder kurz vor Chr. Geb." zu problemati-sieren (1985,143) da sein "germ. Original selber auf Entlehnung aus dem Latein wir [zur Debatte obwohl ein slavisches *kotblb genau ein finnisches kattila ergeben hätte. Man vergleiche die folgenden sla-vischen Lehnwörter des Fin- nischen: katitsa ‘Fisch- zaun’ < *kotbcb, värttinä ‘Spindel’< *vertbno, kotta, kotti ‘Pantoffel’ (russ. komeц, ‘Damenschuh’). Die ältesten slavischen Entlehnungen вepemeнo, komы können sich uber das gesamte ostseeniiische Sprachgebiet ausgebreitet haben.

§ 76. In sachgeschichtlicher Hinsicht bemerkenswert ist laipio < urgerm, *laubjö- ‘Laube’ 88, zumal es zu den auch .westgermamscher Herkunft ver-dächtigen Lehnwörtern des Ostseennischen gerechnet wird (HOFSTRA 1985, 384). Laut GRIMM gehört es zu Laub und eine besondere art des nationalen bauwesens, das aus "bezeichnet reisig, asten, hürdenwerk errichtete kleinere oder schlichtere werk im gegensatz "zu dem festeren gebäu, welches aus Stämmen oder bohlen zusammengefugt ward)", also etwa das, worin nach Tacitus die Fenni gehaust haben sollen.

GRIMM weist darauf hin, daß bei Gregor von Tours (6. Jh.) ähnliche Vorrich-tungen durchaus an Gebäu- den der Vornehmen vorhanden waren: slabat rex juxta tabemaculum ramis factum und Oratorium ... intextis virgultis in sublime construxerat (l.c).

Die Bedeutung Decke, Trennwand’ des nnischen Wortes legt die Vermutung nahe, daß bei den Germanen mit *laubja- ursprünglich die Flechtwände be- zeichnet wurden, die im Wohnstallhaus den Wohn- teil vom Stallteil und die einzelnen Ställe voneinan- der trennten (Vgl. die Abbildung der Rekonstruktion eines Wohnstallhauses von der Feddersen Wierde in GERMANEN S. 311).

 

88. Nach HOFSTRA reektieren ostseennische Diphthonge i.a. nur jeweils bestimmten urgerma-nischen Diphthong (1931 52 f.) einen laipio, derzufolge ostseefi. ai nicht nur auf urgerm. *ai, sondern auf: ur germ *au zurückginge ist nach HOFSTRA unerheblich (53). In der Tat handelt es sich hier um eine späte Umgestaltung,denn es ist auch das zu erwartende laupio belegt. Diese "unerklärte ‘Entgleisung"' (l.c.) dürfte rein dürfte rein phonetisch begründet sein. Es fällt nämlich auf, daß sich in der nämlichen Umgebung (analutender Lateral bzw. labialer Obstruent) auch im Lateinischen ‘in einem aus velarem Vokal und u bestehenden Diphthong ein Ubergang des zweiten Bestandteils in zarem in i vonstattengeggangen ist: uridg. *(h‚)leudero:> "urital." *louber (vgl. osk. Luvfreis loiber ´Liberi´Gen. SG. (vgl. falisk. Loirtato ‘Libertatis´, lat. loebertatem - Paul Fest.) > liber. (LEUMANN 1928 ä 42, S. 67; SOMMER/PFISTER 5 66, S. 70).



182.



Die ebenfalls aus Flechtwerk bestehenden Außen- wände mögen demgegen-über mit der Ableitung von der ‘winden’ bedeutenden Wurzel, got. waddjus, ahd. want, bezeichnet worden sein.Denkbar wäre,daß die Zwischenwände aus Ruten geochten wurden, an denen das Laub belassen wurde.Da ohnehin Laub bzw. Laubheu als Viehfutter Verwendung fand (s. GERMANEN 448), erübrigte sich ein Entlauben.

§ 77. Slav. *līchvä- bedeutet ‘Zinsen, Wucher = kor- ko’. Das Wort ist auch zu dem mit der germanischen Bildung urverwandten licha ‘böse, überüssig u.a.’ gestellt worden (s. VASMER s.v.). Da aber im Slavischen keine verbale Basis vorhanden ist (zum Ansatz einer urindogermanischen Basis *leikswā-  für das slavische Wort s. KIPARSKY 1934, 207),

[HM: Tämä "(yli?)läiskyvä  (ploiskotus)" EI OLE KANTAINDOUROOPPAA, vaan ilmeisen selvää kuuria.

Sanan ilmeisimmin *(p)lëikstum, mutta preesens on kuitenkin *(p)lëiskja, joka ääntyy sääksmä-keläisen korvaan [(p)läiskiä] ja tulee varmasti ymmärrettyä ilman kuurinkielen peruskusssiakin.


http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=917344&r=10631062&lid=917344&g=2&q=pleiksti&h=5722

Tällä sanalla ei ole mitään tekemistä laiva-sanan kanssa,jonka eteen ei myöskään kuulu ainakaan enää kantabaltissa sen enempää p/f:ää kuin k/h:takaan.]

Muß
diese Möglichkeit angesichts der formalen Übereinstimmung mit dem germanischen Wort beiseite gelassen werden. KIPARSKY sah bei der Ent- lehnungshypothese die Schwierigkeit, daß sich kein gotisches *leijua oder eine entsprechende Bildung in anderen germanischen Sprachen nachweisen lasse (l.c.). Mit . laihvo sieht die Sachlage aber etwas günstiger aus.

Umgekehrt könnte das slavische Wort die Frage ent- scheiden helfen, ob . laihvo auf urgerm. *laihwōn- oder *laigwōn- (> an. leiga ‘Miete, Pacht, Zins, Lohn’) zurückgeht (vgl. HOFSTRA 1985, 167 f.).

[HM: HELVETTI! TÄMÄ EI OLE KANTA- EIKÄ MITÄÄN MUUTAKAAN KERMAANIA, VAAN VASARAKIR-VESKIELTÄ kantabaltin sanasta *lengwa = kelluva, josta tulee myös liettuan lengvas = levyt!]

In der Tat
würde das Slavische keinen Reex einer stimmhaften Spirans mehr zeigen, d.h., es wäre g zu erwarten. Slav. ch müßte man auf jeden Fall auf germ. h oder *x zurückführen.Allerdings bleibt der Vokalismus problematisch. Das slavische Wort setzt älteres *i oder *ej voraus,man muß aber für das Sla- vische wohl auf germanischer Seite schon ein *līhwōn- < *leihwōn- zugrunde legen. Ein urgerma-nisches *leihwōn- würde möglicherweise auch der finnis-chen Form gerecht. Man hat für das gewöhnlich aus dem Baltischen hergelei-tete finnische taivas ‘Himmel’ auch germanische Herkunft erwogen. Wenn *ej in urgerm. *teivaz im Finnischen durch ai vertreten ist, ließe sich das auch im Falle von urgerm. *leihwōn- voraussetzen.

[HM: Helvetti. Suomen tai(h)vas on vasarakirveskie- len *daigwas  "ylle kaa-reutuva" (liettuan dangus) EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ MIN-KÄÄN KERMAANIN EIKÄ MYÖSKÄÄN MINKÄÄN JUMALIEN KANSSA!]

Man könnte für das Urostseennische
aber auch mit dem Einuß des germanis- chen Wortes *laihwna- (.laina < laihna, vgl. auch karel. laihina, olon. laihnu - s. SKES) rechnen.

[HM Laina ei tule tästä, vaan kantabaltin verbitä *len-, irrottaa, vapauttaa, sal-lia vasarakirveskielen kautta. Silläkään ei ole mitään tekemistä minkään ker-maanin kanssa. Juuret *len- ja *leng- voivat olla tai olla olematta samaa läh-töä. Sikäli voivat ollakin, että kummankaan alusta ei ole tipahtanut tiettävästi konsonatteja pois (kiuten taas juuren *plem- = palaa alusta on.]

 

Eine andere Möglichkeit wäre, für Slavisch und Ostseennisch von einem urger- manischen *laihwōn- auszugehen und slav. lichva der Einwirkung von lichb zuzuschreiben.

Muokkaa artikkelia

lauantai, 26. joulukuu 2015

 

 

 

 

§ 77. Slav. *līchvä- bedeutet ‘Zinsen, Wucher = kor- ko’. Das Wort ist auch zu dem mit der germanischen Bildung urverwandten licha ‘böse, überüssig u.a.’ gestellt worden (s.VASMER s.v.). Da aber im Slavis. chen keine verbale Basis vorhanden ist (zum Ansatz einer urindogermanischen Basis *leikswā-  für das slavische Wort s. KIPARSKY 1934, 207),

[HM: Tämä "(yli?)läiskyvä  (ploiskotus)" EI OLE KANTAINDOUROOPPAA, vaan ilmeisen selvää kuuria.

Sanan ilmeisimmin *(p)lëikstum, mutta preesens on kuitenkin *(p)lëiskja, joka ääntyy sääksmä-keläisen korvaan [(p)läiskiä] ja tulee varmasti ymmärrettyä ilman kuurinkielen peruskusssiakin.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=917344&r=10631062&lid=917344&g=2&q=pleiksti&h=5722

Tällä sanalla ei ole mitään tekemistä laiva-sanan kanssa,jonka eteen ei myöskään kuulu ainakaan enää kantabaltissa sen enempää p/f:ää kuin k/h:takaan.]

Muß
diese Möglichkeit angesichts der formalen Übereinstimmung mit dem germanischen Wort bei- seite gelassen werden. KIPARSKY sah bei der Ent- lehnungshypothese die Schwierigkeit, daß sich kein gotisches *leiiua oder eine entsprechende Bildung in anderen germanischen Sprachen nachweisen lasse (l.c.). Mit . laihvo sieht die Sachlage aber etwas günstiger aus.

Umgekehrt könnte das slavische Wort die Frage entscheiden helfen, ob laihvo auf urgerm. *laihwōn- oder *laigwōn- (> an. leiga ‘Miete, Pacht, Zins, Lohn’) zurückgeht (vgl. HOFSTRA 1985, 167 f.).

[HM: HELVETTI! TÄMÄ EI OLE KANTA- EIKÄ MITÄÄN MUUTKAN KER-MAANIA, VAAN VASARAKIR-VESKIELTÄ kantabaltin sanasta *lengwa = kelluva, josta tulee myös liettuan lengvas = levyt!]

In der Tat
würde das Slavische keinen Reex einer stimmhaften Spirans mehr zeigen, d.h., es wäre g zu erwarten.Slav.ch müßte man auf jeden Fall auf germ. h oder *x zurückführen.Allerdings bleibt der Vokalis- mus problematisch. Das slavische Wort setzt älteres *i oder *ej voraus,man muß aber für das Sla-vische wohl auf germanischer Seite schon ein *līhwōn- < *leihwōn- zugrunde legen. Ein urgermanisches *leihwōn- würde möglicherweise auch der finnisc-hen Form gerecht. Man hat für das gewöhnlich aus dem Baltischen hergelei.-tete nnische taivas ‘Himmel’ auch germanische Herkunft erwogen. Wenn *ej in urgerm. *teivaz im Finnischen durch ai vertreten ist,ließe sich das auch im Falle von urgerm. *leihwōn- voraussetzen.

[HM: Helvetti. Suomen tai(h)vas on vasarakirves-kielen *daigwas  "ylle kaa-reutuva" (liettuan dangus) EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ MIN-KÄÄN KERMAANIN EIKÄ MYÖSKÄÄN MINKÄÄN JUMALIEN KANSSA!]

Man könnte für das Urostseennische
aber auch mit dem Einuß des germanis-chen Wortes *laihwna- (laina < laihna, vgl. auch karel. laihina, olon. laihnu - s. SKES) rechnen.

[HM Laina ei tule tästä, vaan kantabaltin verbitä *len- = irrottaa, vapauttaa, sallia vasarakirveskielen kautta. Silläkään ei ole mitään tekemistä minkään kermaanin kanssa. Juuret *len- ja *leng- voivat olla, tai olla olematta samaa lähtöä. Sikäli voivat ollakin, että kummankaan alusta ei ole tipahtanut tiettävästi konsonatteja pois (kiuten taas juuren *plem- = palaa alusta on.]

 

Eine andere Möglichkeit wäre, für Slavisch und Ost- seennisch von einem urgermanischen *laihwōn- auszugehen und slav. lichva der Einwirkung von lichb zuzuschreiben.


183.

 

In sachgeschichtlicher Hinsicht ist die Bedeutung der slovakischen Entspre-chung bemerkenswert. Wenn slk. lihva ‘Hornvieh’ die ursprüngliche Bedeutung reektieren sollte - was allerdings höchst unwahr-scheinlich ist - , so könnte man in Anlehnung an KOIVULEHTOs Feststellung, die Bedeutung ‘Feldertrag’ für laihvo zeige, "daß urgerm laihwōn- ursprünglich in den agrarischen Bereich gehöre" (s.HOFSTRA 1985,420),für das germanisch-slavische Gebiet mit Vieh als Zinszahlung operieren.

Im Finnischen mag es sich aber ebensogut um eine spätere Bedeutungsent-wicklung zu ‘Feldertrag’ handeln, wie höchstwahrscheinlich im Slovakischen eine zu ‘Vieh’ vorliegt.

Für saih(v)o werden von HOFSTRA die Bedeutungen ‘Aufbewahrungsbehäl-ter, Aufbewahrungsgrube (für Fleisch), Pferch, (gehegeartige) Vogelfalle, Fuchsgrube, Streifen, unterirdische Wasserader’ angegeben (1985, 117, 300). Er vermerkt, daß KOIVULEHTO das nnische Wort "mit Vorbehalt zu germ. *saihwa- ‘Geecht, Gebinde’ gestellt“ habe (117) und - ohne auf die erste Erwähnung zurückzukommen - daß ahd. tala-seiga ‘Talsenkung’ und schwed. (dial.) säigo ‘Regennebel’ die germanischen Entsprechun- gen seien (167). Die Bedeutung ‘unterirdische Was- serader’ stimmt zu dt. Siel ‘Schleuse, Abzugs-graben’, das die l-Bildung repräsentiert, die in . sihvilä ‘Sieb’ reektiert ist, und zu ae. sīc.‚ sīce f. ‘Wasserlauf, Bach’, an. sík, síki ‘stehendes Gewässer, na- türlicher Graben’ (s.GRIMM 1984 s.v.Seige). Aus der Verallgemeinerung einer Bedeutung ‘Sickergrube’ (vgl.mhd.seige ‘vertiefte rinne, wo sich das Wasser sammelt’,bair.die seigen ‘vertiefte stelle auf dein felde,wo sich das regenwas-ser zu sammeln und später als anderswo zu versiegen pegt’ - l.c.) lassen sich die speziellen Bedeutungen ‘Fuchsgrube’ und Vorratsgrube’ verstehen.

Man kann mithin ohne Not von einem ‘Vor.-urgerma-nischen *saihwōn- ‘Ab-zugsgraben, Sickergrube’ als Grundwort für dt. Siel ausgehen. Die Überlegun- gen zur Herkunft von -hv- aus *g (HOFSTRA 1985,167 ff.) erscheinen müßig. Das Problem der Genese der von HOFSTRA genannten weiteren Bedeutun-gen bleibt in dem einen wie dem anderen Falle bestehen.Es ist angesichts der sonst praktizierten Fossiliensuche im Ostseennischen verwunderlich, daß man ausgerechnet bei einem durch Rekonstruktion erschließbaren urgermanischen *-hw- in den vorlie-genden Wörtern die exakte phonetische ostseennische Ent-sprechung gewaltsam auf phone- tisch weniger einleuchtende Weise erklären will.

 

184.

 

Für urgerm. *g wird auch in anderen Fälle Substitu- tion durch urostsee. *h als sicher angesehen: maha ‘Magen’ (< urgerm, *magan-),saha ‘Säge’ (< urgerm. *sagō-), paha ‘böse, schlecht, beschwerlich, schlimm’) und laho ‘morsch, faul; - morscher Baum’ (< germ. *lägo’-, an. läg ‘gefallener Baumstamm’ - s. HOFSTRA 1985, 93, 168).

[HM: "Paha" ja "laho" tulevat kantabaltin ja liettuan sanasta blogas = paha. huono, venäjän plahoi (pla- haja), valkovenäjän błahij,błaha. Laho tulee latgallin kautta, paha ruteenin. Paha lienee kristinuskon mukana tullut "kirkollinen" laina.]

Es sind dies nun aber Fälle mit einer einheitlichen Lautumgebung auf nnischer Seite: a(h)a 89. Bei er- wartungsgemäßer Substitution
müßten die fraglichen Wörter *maka, Gen. *ma’an usw. lauten (vgl. haka, ha’an ‘Haken’ bzw. ‘Zaun, Hecke’),dem ein urostsee- finnischer Wechsel *maka-: *mayan vorausgegan- gen sein müßte. Bei anderem Vokalismus ndet sich später im Finnischen” z.T. eine andere Vertretung für urostsee. *k - *g: z.B. suku, Gen. suvun ‘Stamm, Geschlecht, Sippe usw.; zwischen gleichen Labial-vokalen erscheint mithin ein labialer Konsonant anstelle des urostseennischen velaren Reibelautes.

Entsprechend könnte man annehmen, daß auch in einem Genetiv mahan das intervokalische h den urostseennischen stimmhaften velaren Reibelaut - durch die beiderseitige unmittelbare Nachbarschaft eines a bedingt - vertritt, d.h., wir hätten es zum Zeitpunkt der Entlehnung nicht mit einer Substitution von ur-germ. *g durch urostsee.*h zu tun.Die Verallgemeinerung des h in den Kasus, wo die Bedingungen für die starke Stufe vorliegen, könnte dadurch bedingt sein, daß anders als v (vgl. Gen. tavan zu tapa ‘Sitte’) h sonst nicht als Ent-sprechung eines Konsonanten der starken Stufe vorkommt. Es bliebe aber zu motivieren, warum bei dem Typ haka/hayan nicht das nämliche eingetreten ist; die einzige Lösung scheint die Annahme eines chronolo-gischen Unterschieds zu sein.Sollte die hier gegebene Erklärung richtig sein, hätte man ein weiteres Indiz für den ehemals gemeinostseennischen Charakter des Stufenwechsels, da die Wörter nicht nur nnisch sind.

 

89. Fi. laho könnte sekundär sein, am ehesten nach dem bedeu-tungsverwandten etymologischen Pendant lieko ‘liegender Baum’.

90. Es handelt sich hier also nur um eine typologische Parallele!

 

185.
 

$ 78. Fi. leivo, Dim. leivonen, leironen, estn. lõo(ke- ne), südestn. lõiv ‘Ler-che’ rangiert bei HOFSTRA als sichere Entlehnung aus dem Germanischen (1985, 48, 324) SKES versieht die Zusammenstellung mit laiw(a)rikōn-‚ mit einem Fragezeichen. KLUGE sieht in den osfseennischen Wörtern "selbständi- ge lautmalende Bildungen". Nun wäre es erstaunlicher Zu- fall, wenn im Ost-seennischen nicht nur gleichen ein ähnliches Verb für ´tönen´ wie im Vorger-manischen (vrg. kr. laiein) existiert hätte, sondern auch ausge-rechnet mit diesem  der Gesang der Lerche nachgeahmt worden wäre. '

Es hat aber weder der Gesang der Feldlerche (Alau- da arvensis) noch der der Heidelerche (Lullula arborea) - nur diese beiden Arten kommen für Skandina- vien in Betracht (s.PAREY 204) - Elemente,die als laiw oder leiw beschrieben werden könnten. Die l.c.beschriebenen Triller der Heidelerche werden nur dem lateralen Anlaut und dem r in den germanischen und estnischen Vertretungen gerecht.In Anbetracht der geringen Ähnlichkeit der Wörter mit der Segmenten- folge des Ler- chengesangs wäre im Falle einer - unvollkommenen - Lautnach-ahmung bei der Namen-gebung im Germanischen und Ostseennischen die nahezu vollkommene Übereinstimmung der beiden Lexeme ein erstaunlicher Zufall. Es kann mithin kaum bezweifelt werden, daß das ostseennische und das germanische Wort zusammengehören.Dann stellt sich aber angesichts der Entlehnung des nämlichen germanischen Wortes In die Romania die Frage nach dem besonderen sachgeschichtlichen Hinter- grund der Übernahmen. Da die estnische Variante mit k einen Einull des schwedischen lärka reektieren kann, ist am ehesten von einem urostseennischen *leivo auszugehen, das die am weitesten verbreitete nnische Form darstellt. ' 

Welche sachgeschichtlichen Ursachen die Ubernahme gehabt könnte, läßt sich nicht ausmachen.“ von WARTBURG (1950, 8). haben erwägt im Falle der ger-manischen Elemente des Französischen freux Krahe und choue(tte) ‘Eule (Kauz)’ - zum letzteren anders MEYER-EUBKE (1785) - eine Entlehnung wegen der Weissagung aus dem Flug dieser Vogel und weist bei fr. mésange ‘Meise’ darauf hin,daß der Vogel nach germanischem Recht unter besonderem Schutz stand. Möglicherweise stand die Lerche als Frühlingsbote mit irgend-welchen Kulten der Winteraustreibung im Zusammenhang.

 

91.  Bei . haikara ‘Storch, Reiher’ könnte man wie VON WARTBURG für die Romania (a.a.O.) an die Jägersprache denken (Vgl- 5 66’ Anm 76)‘



186.

 

In der nnischen Variante leipuri könnte man zur Not freilich eine Umbildung ei-nes aus *laiw(a)rikōn- zu erwartenden ostseennischen *leivari sehen. Ein ähn- licher Fall ist vielleicht der folgende: Fi. laituri ‘Bootssteg,Landungsbrücke’ hat nach SKES keine Etymologie. Hierher werden estn. laider (Gen. laidri) ‘von den Ruderbänken gesondertes, dreieckiges Hinterteil des Bootes, das beim Ausschöpfen des am Boden angesammelten Wassers hochgehoben wird’ und das dialektale estnische lauter ‘Bootsanlegestelle,zwischen den Brücken,neben der Brücke bendlicher Standplatz der Wasserfahrzeuge’ gestellt,wobei bei letz- terem wohl Einwirkung von estn. laud ‘Brett’ anzunehmen ist. Geht man davon aus, daß das in Rede stehende Wort zunächst nicht den festen Anlegesteg be-zeichnete, sondern eine Vorrichtung,die es erlaubte,vom Schiff ans Ufer zu ge- langen, bietet sich der urgermanische Vor- läufer von dt. Leiter als Etymon für laituri an. Für das deutsche Wort läßt sich die Bedeutung ‘Schiffsbrücke’ bele-gen: leyter oder bruck vom Schiff an das land (GRIMM s.v.).Das für das ge-samte Westgerinanische zu belegende Wort geht auf eine Grundform *hlaidri'- zurück (KLUGE/MITZKA s.v.).


...

 

Die Zusammenstellung von . laiva ‘Schiff’ mit an.ey < *auja ist ein im Hinblick auf Sachgeschichte und Phonotaktik des Urostseennischen akzeptabler Vor- schlag. Bei den Bemühungen, weitere Evidenz für eine bei dieser Etymologie vorauszusetzende Meta- these der Halbvokale zu liefern, bietet KOIVULEHTO mit seiner Erklärung der Wörter raivo ‘Schädel’ und raivata ‘roden,ebnen’ Ety-mologien an, die er vermütlich nicht zur Diskussion gestellt hätte, wenn die fragliche Metathese zu den gesicherten Phänomenen gehören würde. Bei HOFSTRA werden raivo und raivata bedenkenlos zu den unbezweifelbaren germanischen Elementen des Ostseennischen gerechnet (1985,297 bzw. 345).


Gootin hlaiw ei liity laivaan, eikä tarkoita laivaa, eikä hautaa , vaan se liittyy lantabaltin verbiin *klenti (klena, -o) = latoa, varstoida, ja tarkoittaa varastoa.

 

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 2 t. 214–217 psl.

clenan = varasto. aitta

clenan „kleet (Speicher…) – svirnas“ E 194 subst.nom. acc. sg. neutr. = pr. *klēnan. Greta pr. *klēnan „svirnas“ (ne „klėtis“,o būtent „svirnas“,žr.toliau ir ypač šio straips- nio pabaigą) bus egzistavęs pr. *klētis „klėtis". Šių dviejų gana artimų pr. sinonimų papildomoji distribucija (semantinė) bus buvusi panaši į lie. svir̃nas (svìrna) bei klė́tis: „XVI a. rašytiniai šaltiniai rodo, kad svirnas dau- giau buvo skirtas javams, klėtis – miegoti ir drabužiams laikyti“ (Dundulienė Liet. Etn. 114, plg. dar – „kai grūdus pila, sako svir̃nas, kai gulti eina – klė́tėLKA I 47); maž- daug tokia semantinė distribucija toliau šiame straipsny- je 215 suteikiama žodžiams (artimiems sinonimams) „klėtis“ ir „svirnas“. Reikia pridurti, kad pr. (E194) clenan etimologija iki šiol yra visai neaiški, žr. ir Toporov PJ IV 57tt.(ir liter.);bandymas pr. (E194) clenan taisyti į *cletan (Trautmann AS 360, Toporov l. c.) arba šio clenan = pr. *klēnan segmentą pr. *-nan kildinti kontaminaciškai iš pr. *-tis (Endzelīns SV 195) yra aiškiai nepatikimas.

Vok. (E194) kleet, laikytinas matyt slavizmu (iš sl. *kletь, žr. Bielfeldt Donum Balt. 52t.), bus buvęs „klėtis“ ir „svir nas“ (sl. *klětь buvo ir „klėtis“ ir „svirnas“!). Plg. Ryt. Pr. vok. Klête „in Litauen ein kleines Nebengebäude auf dem Hofe, in welchem Vor-räte von Getreide, auch Klei- der, Betten … aufbewahrt werden, auch befindet sich darin zuweilen ein Zimmer zur Aufnahme von Gästen“ (Frischbier PW I 377; dau-giau medžiagos dėl Ryt. Pr. vok. Klete žr. Toporov l.c.), kuris daugelyje Ryt. Pr. vok. šnektų yra skolinys,man rodos,ne tik iš lie.klė́tis „klėtis,svirnas“ (<„klėtis“) resp. (klėtis ) klė́tė „t. p.“ (plg. Biel- feldt l. c., Sabaliauskas LKK VIII 97), bet ir iš pr. *klētis „klėtis“ (vėliau – gal ir pr. dial „klėtis, svirnas“) ar (*klētis ) *klētē „t. p.“ (žr. toliau).

Suponuoti, kad egzistavo pr. *klētis (resp. *klētē) „klėtis“ verčia ta aplinkybė, kad „wenn die Litauer-Letten und Slawen ein gemeinsames Wort haben, so konnte es auch im Altpreußischen vorkommen“ (Mažiulis ZfSl XXIX 167). Juk turime: a) lie. klė́tis (LKŽ VI 64) = la. klẽts „t.p.“ (ME II 225) resp. lie. (klė́tis ) klė́tė „t.p.“ (LKŽ VI 63) ir b) sl. *klětь > rus. клеть „klėtis bei svir- nas ir kt.“ ir kt. (dėl medžiagos žr. Sławski SEP II 198, ESSJ X 25t.). Hipotezė, kad lie. klė́tis = la. klẽts esą skoliniai iš sl. *klětь [Brückner SlFw 94, ESSJ X 26 (sl. *klětь< *kloiti-), Martynov JPV 39tt. (sl. *klětь < kelt. *klēt-< *kleit-)],nėra patikimà (ypač baltistinės argumentacijos atžvilgiu): čia suponuotinas greičiausiai subst. balt.-sl. *klētis „klėtis…“ (plg.Toporov PJ IV 58 ir liter.) < *„tam tikra saugykla“. Reikia priminti, kad balt.-sl.*klētis (žr., pvz., Trautmann BSW 136) etimologija iki šiol, deja, visiškai neaiški. Subst. balt.-sl. *klētis „klėtis…“ yra, man rodos, iš (subst.) 216 *„tam tikra saugykla (grūdų, dra- bužių ir net kitokių dalykų)“ < *„kur kas saugoma, slepiama (uždaroma)“ - fleksijos vedinys iš adj.balt.-sl. *klēta-/*klētā- „saugomas (saugantis),slepiamas (slepiantis)“ (dėl o/ā-kamienio adj. i-kamienio subst. plg., pvz., s.v. grandis), iš kurio neutr. lyties (adj. balt.-sl.) *klētan „t.p.“ (nom.-acc. sg.) bus atsiradęs subst. (neutr.) sl.dial. *klētan „tam tikra saugykla“ (dėi tokio subst. adj. plg., pvz., s. v. giwan) > *klětъ „klėtis…“ (medžiagą žr. apud ESSJ X 25t.); čia dėl sl. *an (neutr.) > žr. Mažiulis BS 86t. (ir liter.).

Adj. balt.-sl. *klēta- (*klētā-) „saugomas (saugantis), slepiamas (slepiantis)“ yra su-fikso *-ta- (*tā-) vedinys, manyčiau, iš verb. balt.-sl. *klē- „saugoti, slėpti (uždaryti), (už)dengti, (už)lenkti“ <verb.ide. (dial.) *(s)klē- „(už)dengti,(už)lenkti“ < *(s)kleH-„t. p.“, o šį laikau determinatyvo (e)H- išplėstu verb ide. *(s)kel-/*(s)kl̥- „t.p.“ [plg., pvz., verb. ide. *pel-/*plē- (< *pleH-) „pilti, lieti“ Pokorny IEW I 798], jame genetiškai sujungda-mas Pokorny’o pateiktuosius ide.*kel- „slėpti, uždengti“ (Po- korny IEW I 553: 4. ḱel- „bergen, verhüllen“),ide. *(s)kel- „lenkti“ [Pokorny IEW I 928: 4. (s)kel- „biegen“] ir gal net ide. *klā- „(pa)kloti“ (Pokorny IEW I 599: klā- „breit hinle-gen“); dėl jų reikšmių „slėpti,uždengti;(pa)kloti“< „lenkti“ plg.,pvz.,lie.deñgti „slėpti, uždengti; kloti“< *„lenkti“ (žr. s. v.II dangus). Pokorny’o rekonstruotąjį verb. ide. *klā- „(pa)kloti“ (Pokorny l. c.), rodos, geriau traktuoti kaip minėto verb. ide. (dial.) *(s)kleH- „(už)dengti, (už)lenkti“ variantinę (apofoniškai) lytį verb. ide.
(dial.) *(s)klH- „t.p.“ > verb. ide. dial. (balt.-sl.-germ.) *(s)klă- (> germ. *hlă- > s. v. a. hla-dan „kloti“ ir kt.) > balt.-sl. *klā- *klā- „kloti“ (> lie. kló-ti ir kt.).

verb.balt.-sl. *klē-„saugoti,slėpti (uždaryti), (už)dengti“ bus atsiradęs sufikso *-na- (*-nā-) vedinys adj. vak. balt. *klēna-(*klenā-) „slepiantis (slepiamas,slėptas), saugan- tis (saugomas,saugotas)“= adj.neutr.*klēnan „t.p.“ (nom. -acc. sg.) subst. (neutr.) *klēnan „tam tikra saugykla“ (nom.-acc.sg.) >„svirnas“ (greta subst. pr. *klētis „klėtis“, žr. anksčiau) =pr. (E194) clenan „svirnas“.Subst. (neutr.) pr. *klēnan „svirnas“ 217 (nom.-acc. sg.) laikytinas pr. naujadaru, pakeitusiu senąjį subst. (neutr.) pr. *svirnan „svirnas“ < balt. (subst. nom.-acc. sg. neutr.) *svirna(n) „t. p.“ (> lie. svir̃nas) adj. neutr. (nom.-acc. sg.) *svir- na(n) = adj. *svirna-/*svirnā- (plg. lie. subst. gretybę svir̃ -nas/svìrna), kurio darybą (plg., pvz., Skardžius ŽD 217) ir būtent baltišką (o ne, kaip įprasta manyti,tik lietuvišką) kilmę plačiau aptarti palieku kitam kartui. Šis subst. (neutr.) pr. *svirnan „svirnas“ (< adj. neutr.) naujadarui subst. (neutr.) *klēnan „t. p.“ (< adj. neutr.) atsirasti turbūt kiek padėjo ir darybiškai (sufiksą *-na- turi ne tik pr. *svir-nan, bet ir pr. *klē-nan!).


 

происхождение слова кладу

кладу́ класть I., укр. кладу́, кла́сти, блр. класць, ст.- слав. кладѫ, класти, болг. клада́ о́гън «развожу огонь», сербохорв. кла́де̑м, кла̏сти «класть», словен. kládem, klásti, чеш. kladu, klásti, слвц. klаst᾽, польск. kɫadę, kɫaść, в.-луж., н.-луж. kɫasć. Ср. болг. кла́вам «кладу, класть» (Младенов 239). Родственно лит. klóju, klóti «раскладывать, покрывать»,лтш.klâju,klât «покрывать»,гот. afhlaÞan, -hlōÞ, д.-в.-н. hladan,нов.-в.-н. lаdеn «нагружать,накладывать». Клад, ср.с лит. klõdas «слой»,paklõdė «простыня, покрывало»,др.-англ.hlōÞ «добыча», ср.-в.-н. luot «ноша»; к класть; д.-в.-н. last из *hlasti-; см. Бернекер 1, 507 и сл.; Фик 1, 25 и сл.; Траутман,ВSW 135; Маценауэр,LF 8, 166; М.–Э. 2, 218; Буга, РФВ 70, 254. [См. далее Вайан, Gramm. соmр., 1,стр.170. - Т.] кладу́ класть II. «кастри- ровать, оскоплять»,кла́деный «кастрированный»,кладене́ц «валушок». Возм., тождественно кладу́ I, ср. нем. legen, напр. еinеn Hengst lеgеn lassen «кастри-рoвать жеребца»; см. Бернекер 1, 508; Буга, РФВ 70,254; последний ссыла-ется на лит.guldýti 1) «каст-рировать», 2) «укладывать, класть». Однако ввиду наличия кладиво (см.) становится более вероятной древность этого значения и родство этого слова с лат.clādēs «поражение,ранение»,кимр. claddu «рою»; см. Бецценбергер, ВВ 16, 241; Вальде–Гофм. 1, 225. Кельт. происхождение недо-казуемо ни для кладу́ II,ни для кладиво,вопреки Шахматову (AfslPh 33, 90).

klóti

Reikšmė:

tiesti, dėti, guldyti

Straipsnelis:Germ. hlaþ-a- ‘pakrauti; užkrauti (kam), ap- sunkinti, beladen’ (go. tik būt. kart. laiko dalyvis af- hlaþans ‘pakrautas’, s. isl. hlaða ‘(pa)krauti, (su)tvarkyti, numesti, išmesti’, s. ang. hladan ‘pakrauti’, s. v. a. ladan ‘t. p.’, v. v. a., n. v. a. laden) [258]. Santykis þ / d pirmiausia aiškintinas kaip išlyginamoji gramatinė kaita. Šiaurės germanų leksemų pirmykštės fonemų sudėties atkurti nėra įmanoma (dėl duomenų stokos tas pats pasakytina ir apie fryzų kalbą), anglų ir saksų kalbose regime skardųjį priebalsį, go. ir plačiai vo. kalboje matome esant duslųjį spirantą. Nors etimologizuojant skirti ide. *glə-dh- (s. ang., ang.-s., s. fryzų) bei *glə-t- (go., s. v. a.), kurie randasi dėl fonetinių priežasčių, yra naudinga, tačiau kadangi germanų lyčių reikšmės visiškai sutampa, minėtas atskyrimas yra neįtikimas. Germ. hlaþ-a- ‘pakrauti, beladen’ patikimos etimologijos neturi. Kaip variantą galime lyginti (*d ar *dh prieš *t) s. bažn. sl. kladǫ, klasti ‘(pa)dėti, (pa)krauti’. Galbūt čia skirtina šaknimi laikytina lie. klóju, klóti ‘tiesti, dėti, guldyti’. Pamatinio balsių kaitos laipsnio šaknimi (Wurzelstufe) turbūt laikytina lie. keliù, kélti, kė́liau ‘aukštyn, į viršų imti, stumti; dėti į aukštesnę vietą’. Vis dėlto etimologiniai atliepiniai, kaip aptarta Pokorny 544, gana prastai atitinka germanų leksemas. Toliau svarstytina qel- ‘treiben auch tragen’.Šaltinis:

 

Svirnas

 
 
Aukštaičių svirnas, XIX a. pab.
 
Suvalkiečių svirnas
 
Žemaičių klėtis

Svirnas (žemaičių – klėtis) – pastatas grūdams, miltams, mėsai, buities daiktams, ūkio padargams, didesnis – ir miegojimui. Sudaro tokios pagrindinės patalpos: geroji klėtis, ratinė ir grūdinė. Ratinėje įrengiamos staliaus dirbtuvės.

Buvo statomas iš apvalių, tašytų ar pjautų rąstų (paprastai eglinių arba pušinių), suręstų į sąsparas arba suleistų į lygias kertes. Nuo žemės buvo pakeliamas ant medžio trinkų ar ant akmenų.


Uskomaton etymologinen vääritely tämäkin (balttilainat punaisella, oikeat germaanilainay virhreällä):


 

Luettelo perinteisistä suomalaisista vesiliikennesanoista

Tämä on toistaiseksi epätäydellinen luettelo perinteisistä vesillä liikkumiseen liittyvistä sanoista suomen kielessä. Tavallinen rahvas tunsi näitä sanoja ennen 1800- ja 1900-lukujen taitteen suurta kulttuurillista murrosvaihetta, perinteisen kansankulttuurin hajoamista. Osa näistä sanoista on jäänyt käytöstä, osa on käytössä edelleen, ja osan merkitys on muuttunut.

Veneisiin, laivoihin ja merenkulkuun liittyvästä suomen kielen sanastosta iso osa on nuorta lainaa indoeurooppalaiselta taholta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että keksinnöt olisi otettu käyttöön vasta silloin, kun niitä tarkoittavat sanat lainattiin. Usein lainasanat kertovat jostakin uudistuksesta aiempaan teknologiaan, esimerkiksi airo lienee vain uudentyyppinen mela, jonka käyttötarkoitus oli kuitenkin jotakuinkin sama kuin melallakin. Sana mela on kuitenkin jäänyt lähinnä vain aluksen kulkua ohjaavan perämelan nimitykseksi. Ikivanhat lainat tai omaperäiset sanat ovat monissa tapauksissa korvautuneet uudemmilla lainasanoilla.

 

Sisällysluettelo

 

Veneiden ja laivojen nimityksiä

Nämä ovat nimityksiä erilaisille veneille ja laivoille

  • Alus on nykyisin yleisnimitys erilaisille kulkuneuvoille, perinteisesti se on tarkoittanut laivaa tai venettä. Alus on johdos sanasta ala. Esimerkki kansanrunoudesta:
Siitä Matti Pentin poika, viisas Kuopion isäntä
jo itse pakohon pääsi, rienti luoksi laivosensa,
astuvi aluksehensa...
(SKVR:I2, 1056)
  • Haaksi on vanha omaperäinen nimitys veneelle tai laivalle. Joissain etäsukukielissä sanan vastineet merkitsevät astiaa tai ruukkua, joka lienee sanan alkuperäisin merkitys. Suomessa sana on käytössä enää lähinnä hylyn merkityksessä ja sanassa haaksirikko, joka sananmukaisesti tarkoittaa haahden rikkoutumista. Esiintyy kalevalaisessa runoudessa, esimerkiksi:
Pantiin haaksi haljakkahan, punasehen pursi puoli.
  • Kuutto eli kuutti tarkoitti yleensä yksinkertaista talonpoikaista venettä, mutta ei ollut minkään tietyn venetyypin nimitys
  • Hylkivene, hylkeenpyyntivene
  • Jaala
  • Saima on lähinnä Laatokalla käytetty historiallinen purjealusten tyyppi. Tämä omaperäinen nimitys on lainautunut myös venäjän kieleen.
  • Uisko oli soudettava purjevene tai purjeellinen soutuvene, mahdollisesti alun perin niin sanottu pitkävene. Johdos sanasta lisko. Uiskoksi kutsuttuja aluksia käytettiin vielä keskiajalla. Kansanrunoudessa sana mainitaan harvoin, ja silloinkin se tarkoittaa käärmettä. Tosin laivan nimenäkin on voinut olla käärmettä tarkoittava sana.
  • Ruuhi on puun rungosta koverrettu vene, vanhimpia venetyyppejä. Germaaninen lainasana.
  • Laiva on vanha lainasana germaanisista kielistä. Samaa kantaa, mutta paljon uudempi laina on sana lotja. Vanhastaan tarkoittaa venettä, jossa on pohjan päällä toinen taso eli kansi.
  • Vene on nykykielessä hyvin pieni alus, jossa on voinut olla purjekin. Nykyisin purjevene on purjeellisen veneen nimitys, soutuvene taas soudettavan. Sana vene on omaperäinen.
  • Pursi on uudehko, ei kuitenkaan moderni lainasana, joka merkitsee pienehköä purjelaivaa tai purjevenettä.

Alusten osia ja varusteita

Omaperäiset sanat

Nämä ovat suomessa ja sukulaiskielissä omaperäisiä sanoja:

  • Emä on alkuperäinen nimitys kölille. Se juontuu sanasta emo. Köli on lainasana. Emä on edelleen käytössä emäpuun nimityksessä.
  • Mela on alkuperäinen nimitys airolle.
  • Soudin. Airoja ja meloja on toisinaan nimitetty myös soutimiksi.
  • Kokka eli kokko on vanha keulaosan nimitys, merkitsee myös muita teräviä kärkiä.
  • Nenä-sanalla voidaan tarkoittaa yleensäkin esineen päätä. Nenäksi kutsutaan myös veneen keulan kärjessä olevaa veneen keskilaudan päätä tai siihen liittyvää keulakoristetta. Monissa kansanlauluissa venettä verrataan lintuihin ja laivan kaarevaa nenää joutsenen kaulaan. Esimerkiksi:
Nuoret souti, airot notku, airon pyyryt pyinä vinku,
hangat hanhina haserti, nenä joiku joutšenina,
teljot tetrinä kukerti, perä korsku koarnehena.
(SKVR:I4, 2150)
  • Pohja tarkoittaa (muun muassa) aluksen pohjaa.
  • Kansi-sanaa käytetään (usein myös) aluksiin liittyen, alkuperäinen merkitys saattaa olla astian kansi.
  • Lauta on viimeistään rautakaudelta lähtien ollut Suomessa merkittävin veneiden ja laivojen rakennusaine aina metallirakenteisten alusten aikaan asti. Maaseudulla talot on vanhastaan tehty hirsistä, joten omaperäinen lauta-sana on alun perin liittynyt lähinnä vesiliikenteeseen. Tosin kattopaanua on voitu sanoa laudaksikin.
  • Kaari-nimitystä käytetään puisten alusten rungon poikkisuuntaan kulkevista u-muotoisista tukirakenteista joissa laivan tai veneen pitkittäiset runkolaudat ovat kiinni.
  • Hanka tarkoittaa (muun muassa) aluksen laitaa. Laita on germaaninen lainasana. Laitaa on kutsuttu myös lainasanalla parras.
  • Hankain on airojen kiinnityskohta veneen laidassa. Tulee sanasta hanka.
  • Tuhto on mahdollisesti omaperäinen sana, joka tarkoittaa soutajan penkkiä tai soutajan jalan tukipuuta. Penkki on vierasperäinen sana, ja tulee luultavasti muutaman mutkan kautta varhaisen italialaisen rahanvaihtajan pöydän nimityksestä.
  • Puu (myös purjepuu, vaatepuu, varpapuu) on vanha maston nimitys. Masto on germaaninen lainasana. Puu esiintyy maston merkityksessä vielä tallennetussa kansanperinteessä. Esimerkiksi:
Onko tässä puussa puuta, Jumalalle purjepuuta,
Jeesukselle venehen puuta?
(SKVR:I4, 813)
  • Hanko on myös vanha maston nimitys. Esimerkiksi:
Ikutiira, Niiranpoika oli purjepuun nenässä,
rautahankin hartijoilla; katzo tyynet, katzo tuulet...
(SKVR:I1, 42)
  • Varpa-sanaa on käytetty myös mastosta, vrt. sprii- eli varpapurje.
  • Perä on monen asian takaosan nimitys, myös veneen.
  • Purje-sanalle on kaksi vaihtoehtoista etymologiaa, se on joko omaperäinen tai balttilainen laina. Jos se on omaperäinen, se on sukua sanalle puhuri, joka taas on sukua puhua-verbille.
  • Köysi on tärkeä purjealuksissa ja purjeettomissakin esimerkiksi kiinnitysköytenä. Sana tarkoittaa säikeistä punottua nuoraa.
  • Solmu on tärkeä köyden käsittelyssä, myös veneen nopeuden yksikkö. Solmuja on käytetty jo kivikaudella ansa- ja verkkopyynnissä, joten sana lienee hyvin vanha.

Vierasperäiset sanat

  • Masto
  • Vaate on vanha germaanis-peräinen sana joka tarkoitti alun perin ehkä ihmisen vaatetta kuten nykyisinkin. On kuitenkin myös vanha purjeen nimitys. Sen alkuperäisyydestä juuri purjeen nimityksenä ei ole varmuutta, kansanperinteessä se on rinnakkainen nimitys. Esimerkiksi:
Niin on laivoja lahella,
Kuni suuret sorsaparvet.
Niin on puissa purjehia,
Vaattehia varpapuissa,
Kuni kummun kuusiloita,
Tahi mäntyjä mäellä.
(SKVR:I2, 1056)
  • Haljakka ("verkakangas") on myös ollut purjeen nimitys. Germaaninen laina.
  • Ankkuri on laajalle eurooppalaisiin kieliin levinnyt kreikkalais- tai latinalaisperäinen sana, joka lienee lainattu suomeen germaanisista kielistä, mahdollisesti ruotsista.
  • Airo, germaaninen laina
  • Laita (veneen laita, parras), germaaninen laina
  • Lehmänsilta on korotettu silta torpan ja keulapakan välissä.[1]
  • Takila
  • Teljo eli penkki tai jalan tukipuu. Mahdollisesti omaperäinen vastine sanalle on tuhto
  • Parras (veneen laita), germaaninen tai balttilainen lainasana
  • Parraspuu eli soutajan penkki, yhdistys sanoista parras ja puu
  • Pyyry on airon kädensijan vanha nimitys. Lainaa ruotsista.
  • Pakka, aluksen keulakoroke tai kansi

Vesillä liikkumista tarkoittavia sanoja

  • Purjehtia. Sanan omaperäisyys riippuu purje-sanan omaperäisyydestä, ks. tätä.
  • Soutaa. Omaperäinen.
  • Laskea (vettä, vesiä, merta, jokea ym.) Omaperäinen.
  • Karehtia Omaperäinen.
  • Kulkea Omaperäinen.
  • Sauvoa on toinen nimitys soutamiselle sekä pohjaan koskettavan sauvan avulla liikkumiselle. Tullut omaperäisestä sanasta sauva.
  • Meloa Omaperäinen.
  • Hakata-sanalla on kuvailtu raivokasta soutua.
  • Huovata eli soutaa taaksepäin. Ilmeisesti skandinaavinen laina.
  • Ajaa omaperäinen
  • Ajelehtia johdos ajaa-verbistä
  • Lipua omaperäinen, onomatopoeettinen, vrt. liplattaa
  • Luovia

Kalastussanastoa

Omaperäiset sanat

Tämä osio on huomattavan keskeneräinen

Vesiliikenteen ympäristöön liittyviä sanoja

Tämä osio on huomattavan keskeneräinen
  • Valkama on vanha omaperäinen nimitys satamalle. Satama on luultavasti germaaninen lainasana. Aluksen paikkaa rannassa on kutsuttu myös sijaksi.
  • Puhuri eli myötätuuli, purjehdustuuli, purjehdussää. Sana on tullut puhua-verbistä, joka tarkoitti myös puhaltamista. Loitsuissa tuulta käskettiin "puhumaan" purjeisiin.
  • Telakka on johdos vierasperäisestä sanasta tela.
  • Silta, käytetty laiturin nimityksenä, balttilainen laina
  • Laituri, germaanisperäisestä sanasta laita

maanantai, 4. syyskuu 2017

"Kantapersermaanilainat" witusta Saamelaiskulttuurin ensyklopediassa...

Kantagermaani

Kantagermaani, nykyisten germaanisten kielten (saksa, hollanti, englanti, skandinaaviset kielet) yhteinen kantakieli, josta osa saamen kielen indoeurooppalaista vaikutusta on peräisin. Suurin osa kantagermaanista peräisin olevasta sanastosta on omaksuttu suomalais-saamelaiseen kantakieleen eli varhaiskantasuomeen, ja nämä sanat ovat siten yhteisiä saamelaisille ja itämerensuomalaisille kielille (itämerensuomi). Näitä sanoja on yhteensä joitakin kymmeniä, esim.

  • bargat 'to work' (suomen pyrkiä) [bargat ja pyrkiä kuuluvat yhteen, mutta work ei !]
  • borjjas 'sail' (suomen purje) [kantasana bur- = tuulla, kantabaltoslaavia; germaanikielissä ei edes ole tuollaista purje-sanaa, vaan siellä on segel.]
  • gierdat 'to endure' [= kärsiä, tulle kantabaltin sanalta *ker-s-ti(s) = kosta(utu)a, kirjaimellisesti "hakata (tulla hakatuksi) takaisin", liettuan ker̃šyti(s) (~ija, ~ijo); germaaniseksi kantamuodoksi väitetty hardjan to harden = kovettaa/ua ei missään tapauksessa olla kantamuoto, vaikka germaanin *har-t = "(kovaksi) hakattu" (esim. puimatantere, lattia) = samaa kanta-IE:n *kʷer- lyödä -juurta.]
  • luoikat 'to borrow' [Koivulehdon  juoksutus (tuonnempana, malliksi) on helvetin monimutkinen, balttitymologia suora kuin variksen suoli.]
  • mođđi 'mud' muta [Omaperäinen, ruotsin mud on laina suomesta, germaanin sana on *smut]
  • ruovdi 'iron' [Rauta (rauda) on vasarakirvestä ja tarkoittanut alun perin punaista ruumisväriä. Yhä liettuasa rauda on sekä punerrus että itkuvirsi. ]
  • sadji 'place; room' [sija, liettuaa: sija = tukipiste, tukialue, (sidottu) kannatin]
  • vuorbi 'lot, destiny' [Balttia, tulee prepostiosta arba = joko -tahi.]
  • vuordit 'to wait'. [Balttia. Tvardyti (tvardo) = vartioda, varrota, odottaa.]

Koko joukko on myös kantagermaanisia sanoja, joilla ei ole vastineita itämerensuo-messa, ja jotka siten mahdollisesti on lainattu varhaiseen kantasaameen (early Proto-Saamic). Nämä kontaktit ovat mahdollisesti tapahtuneet lännessä, Keski-Skandinaviassa ennen ajanlaskun alkua, mahdollisesti ensimmäisellä esikristillisellä vuosituhannella. Vain saamessa tavattavia kantagermaanisia lainasanoja ovat esim.

  • arvi 'rain'
  • fiertu 'good weather'
  • gáma 'shoe'
  • lieđđi 'blossom',
  • ruovda 'side, edge'.

Joitakin saamen indoeurooppalaisperäisiä lainasanoja on pidetty myös esigermaani-sina (Pre-Germanic) sillä perusteella, että niiden lainanantajakielen äänteelliset tun-tomerkit viittaavat lähinnä indoeurooppalaisen kantakielen tasoon, mutta sanojen levikki nykyisissä indoeurooppalaisissa kielissä rajoittuu läntisiin kieliin, joko vain germaanisiin tai mahdollisesti myös balttilaisiin kieliin. Tällaisia hyvin arkaaista änneasua kuvastavia lainasanoja saamessa ovat

  • čuonjá 'goose'
  • geahči 'end, point'
  • ja mahdollisesti lasta 'leaf' (joka voi indoeurooppalaisen levikkinsä puolesta olla myös esibalttilainen).
Sisällysluettelo: Kielet ja nimistö
 
Ulla-Maija Kulonen
 

Muokkaa tätä sivua

Suomenkieliset artikkelit  "

 

Jorma Koivulehdon luoikat = lainata -"kantakermaanietymologia" on ohitettu kevyesti noissa lähteissä; otataan se tässä lähempään tarkasteluun:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf

 

39  JORMA KOIVULEHTO


4. Lp. I u o i ' k á t  'lainata; vuokrata'

4.1. Lapin luoi'kát-verbin selittää Nielsen norjanlapin sanakirjassaan seuraavasti: »lend (obj.: person (rarely), animal or particular thing, not money or goods, cf. Ionit); hire (out) (for a single occasion); / läne (o : gi til läns) ; leie ut (for en enkelt anledning)». Grundströmin luulajanlapin sanakirja määrittelee:

luo´ikat 'låna ut' (paikoin myös) 'låna av ngn' / 'ausleihen, verleihen; von jdm auslei-hen, entleihen'. T. I. Itkosen koltan- ja kuolanlapin sanakirja selittää verbin 'lainata (niin, että lainattu esine t. eläin palautetaan)', Lagercrantz 'leihen' (nr. 3620). Verbi on myös mm. Knud Leemillä ('mutuo, mutuum do') ja Friisillä ('mutuum dare, com-modare (de rebus quae redduntur)'). Merkitys on siis kaikkialla 'lainata', läh. 'lainata toiselle, antaa lainaksi', mutta myös (harvemmin: Grundström) 'lainata itselleen, ottaa lainaksi'. Tähän voi liittyä lisäsävy 'vuokrata (tiettyyn yhdenkertaiseen käyttöön' (Nielsen): vuokraaminenhan on lainaamista korvausta vastaan.

Verbin rinnalla on lapissa substantiivi luoikas: (Nielsen) luoikas 'länt ren' eli 'laina-poro', myös yhdyssanoissa: 'läne-, länt, leiet' eli 'laina-, lainattu', luoikas-rarj'ga '(arbeids)dreng man har fätt til läns', luoikas-stoppo 'stue, lokale, leiet for en enkelt anledning'; edelleen adverbi luoikas 'til läns, til leie' eli 'lainaksi'.

Nielsen käyttää näissä siteeraamissani norjankielisissä käännöksissään mm. verbiä leie (leie ut, partis. leiet) ja substantiivia leie.

Tämän norjan substantiivin varhaisempi, kantaskandinaavinen asu on ollut *laiγön-, ja se on lainautunut aikoinaan lappiin (SKES): IpN (Nielsen) lai'go 'godtgjorelse for leie eller Iän av bestemt ting' eli 'korvaus lainasta = vuokra'. Vastaava germ. verbi (nykynorj. leie) sopii taas lp. luo'ikdt-verbin originaaliksi.

Lainautuminen ei vain nyt äänteellisistä syistä ole voinut tapahtua vasta verbin kan-taskand. vartaloasusta (joka olisi *laiγe- tai *laiγia-, ks. Hellquist s.v. lega 2, Torp s.v. leigä) vaan jostain paljon vanhemmasta germ. tai peräti esigerm. asusta (ks. 4.2, 4.3, 4.6). 10

4.2. Kyseistä germaanista verbiä edustavat tarkemmin luetellen mm. mnorj. leiga ja leigja 'vuokrata (itselleen)', mruots. leghia 'vuokrata (itselleen, toiselle)', nnorj. (bok-mäl) leie, (landsmäl) leiga 'vuokrata (toiselle, itselleen)' ntansk. leje id., nruots. leja 'vuokrata (itselleen)' (ks. Fritzner, Torp, ODS,

Hellquist, Söderwall, Södervvall, Supplement, SAOB). Verbi ja siihen liittyvä sub-stantiivi kuuluvat samaan suurempaan indoeurooppalaiseen pesyeeseen kuin esim. saksan vahva verbi leihen 'lainata' tai ruotsin substantiivi Iän 'laina', jonka kanta-skand. (t. kantagerm.) asusta *laihna- (= *laihJ\-na-) suomen laina on saatu. Ieur. juuri on *lei-'jättää', josta verbimme edustaa siis o-asteista ablautmuotoa ieur. *loi-.

Merkitys 'lainata' on kehittynyt vain germ. taholla (sama juuri esiintyy esim. kreikan verbissä leipá 'jätän', leloipa 'olen jättänyt´, elipon ´jätin').

10 Prof. Tryggve Sköld mainitsee (kirjeessä) jo aikaisemmin huomanneensa, että lp. verbi voisi olla germ. laina, mutta Björn Collinder oli varoittanut: verbi voisi olla sm. /asfea-verbin vastine. — Sm. laskea ei kuitenkaan voi kuulua tähän, sillä mikäli se kuuluisi, verbissä olisi alun perin ollut vksm. -sk- ja tämän täytyisi taas näkyä itä-lapissa (vrt. sm. koski ~ lpl kuoska ~ IpN guoš < vksm. *kośke), siellä ei kuitenkaan ole mitään jälkeä tällaisesta (ks. T. I. Itkosen Koltan- ja kuolanlapin sanak.).

41 JORMA KOIVULEHTO

Germaaninen äänteensiirros aiheutti ieur. soinnittomien klusiilien muuttumisen soinnittomiksi spiranteiksi: ieur. p, t, k > germ. f, þ, χ, χʷ.

Ieur., esigerm. *loikʷ- muuttuu siis varhais-kantagerm. asuksi *laiχʷ- (ieur. o > germ. a).

Skandinaaviset verbimuodot viittaavat toisaalta ē-johtimelliseen, toisaalta j(a)-johti-melliseen. verbivartaloon (ks. Hellquist s.v. lega 2, Torp s.v. leiga); ehkä molemmat ovat alun perinkin olleet rinnakkain. Varhaisin kantagerm. vartaloasu on siis ē-verbis-tä *laiχʷ e-(temaattisena *laiχʷ eja-) ja ja-verbistä *laiχʷ"eja- = ieur. *loikʷi- ja *loikʷeio-.

Sittemmin verbissä (ja substantiivissa) on tapahtunut ns. Vernerin laki — sanansis-äinen (tai -loppuinen) spirantti soinnillistuu, jos vanha ieur. paino ei ole välittömästi sitä edeltävällä tavulla — siis: *laiχʷ- > *laiγʷ-, tästä edelleen vielä myöhäisempi kantaskand. *laiγ- (labiaalinen lisäartikulaatio näyttää jo varhain kadonneen, skand. taholla siitä ei näy jälkeäkään).


HM: Vartalo *loikʷ ei ole kantaindoeurooppaa, eikä edes kantabalttia, vaan vasarakirveskieltä. Saamen sana on suoraan vasarakieveslaina, ja sana on mekinnyt tasan tuota sanaa ilmeisimmin jo vasarakirveskielessä.

http://www.etymonline.com/index.php?term=loan&allowed_in_frame=0

loan (n.)

late 12c.,"that which is lent or owning,a thing furnished on promise of future return," also "a gift or reward from a superior,a gift of God," from Old Norse lan "loan," from Proto-Germanic *laikhwniz (source also of Old Frisian len "thing lent",Middle Dutch lene, Dutch leen "loan, fief," Old High German lehan, German Lehn "fief, feudal tenure"), originally "to let have, to leave (to someone)," from PIE *loikw-nes-, suffixed form of root *leikw- "to leave."

The Norse word also is cognate with Old English læn "gift," which according to OED did not survive into Middle English, but its derived verb lænan is the source of lend (v.). From early 15c. as "a contribution to public finances" (ostensibly voluntary but often coerced; sometimes repaid, sometimes not). As a verb, loan is attested from 1540s, perhaps earlier, and formerly was current, but it has now been supplanted in England by lend, though it survives in American English. Slang loan shark first attested 1900 (see shark (n.)).


http://etimologija.baltnexus.lt/?w=lenkti

lenkti

Lie. lenkti, la. liekt, s.sl. sŭ-lęšti,-leką giminiški lie. linkti, la. likt,liks ‘kreivas, lenktas’, s.sl. ląkŭ ‘lankas’, s.isl. lengja, s.ang. -lōh ‘kilpa, diržas’, visi < ide. *lenk-. Kitose kal- bose šios reikšmės veiksmažodžiai paprastai etimologiškai siejami su būdvardžiais ‘lenktas’, ‘kreivas’ ar daiktavardžiais ‘kablys’, ‘lankas’, ‘išlinkimas’ ir t. t. (Buck 1949, 543)

įlanka = lahti

Lie. įlanka (: lie. lenkti). Kai kuriose kitose ide. kalbose žodis, žymintis įlanką, taip pat etimologiškai siejasi su žodžiais,žyminčiais ‘išlenktą formą’.Pvz.,da.bugt ‘įlanka’, v.ž. bucht ‘t.p.’ ir t.t., giminiški su s.ang. byht ‘lenkti’’; jie kilo iš go. biugan ‘lenkti’. (Buck 1949, 39)


leñkti

Pr. perlānkei (Trautmannas 1910, 279 t. tai taiso į perlānkie) 37, 12 ‘priklauso’ [ir kt.]: perlencke, lie. perleñkis ‘kam nors priklausanti, atitenkanti dalis’, leñkti ir kt. žr. Walde-Pokorny II, 435. (Endzelīns DI IV (2), 276)

[Pateikiu žodžius (jeigu jų šaknis gerai žinoma ir kitose ide. kalbose, pastarieji žodžiai rašomi skliausteliuose), būdingus vien tik sl. ir bl. kalboms:] lie. leñkti, la. lùocît = bažn. sl. ЛѦШТИ, serbų lúčiti. (Endzelīns DI II, 339)

leñkti

Nenusakomąjį, nežymimąjį (unbestimmbaren) veliarinį resp. laringalą turi šie žodžiai [192], kurie, vadinasi, gali būti turėję labioveliarinį resp.h₃:agnà ‘Energie’, […] *ćálnā ‘šerkšnas’ (lie. šalnà, la. sal̂na […]), […], pr. laygnan ‘skruostas’, sl. *lǫkno ([…] s. r. lukno, plg. lie. leñkti ‘beugen’, recte *lemk-?). (Rasmussen 1989, 192–193)

leñkti

[Norint nustatyti bendras baltų-slavų inovacijas reikia apsiriboti tik tais komponentais, kuriuos randame tiek vienoje, tiek kitoje kalbų grupėje, o leksinėms inovacijoms nu-statyti vertingiausi tie žodžiai,kurių, išskyrus baltų–slavų kalbas, niekur kitur neranda- me. Veiksmažodžio sistemoje Trautmanas nurodo 36 tokius elementus, ir jie sudaro šio darbo pagrindą.] lenkō, lenki̯ō ‘lenkiu’: iš paveldėtos šaknies *lenk- (Pokorny 676) baltų ir slavų kalbų derivacinėje sistemoje atsirado veiksmažodis su daugeliu išplėti-mų. Apskritai paėmus, tai yra bendra baltų–slavų inovacija, tačiau skirtumų pasirodo smulkmenose, kuriose akivaizdi yra dvejopa pirminės sandaros rekonstrukcija, kurią pateikia Trautmannas. Abejotina, ar baltų kalboms galima rekonstruoti tokią esam. laiko darybą, kurią rodo s.sl. sъ-lęko (plg. lie. lenkiù, la. liecu). Taigi bendra inovacija yra tiktai šaknies panaudojimas. Konkretūs baltų ir slavų kalbų vediniai tikriausiai yra jau atskirų kalbų inovacijos.

lanka, lunkanas, įlanka, klenkti

On monia mahdollisuuksia siihen, miten tähän kantabaltin sanaan on tultu: onko se esimerkiksi juuri vai johdannainen johtimella -. Tämä tietysti vaikuttaa siihen, mitä voidaan olettaa kantaindoeuroopasta ja kantagermaanista tällä perusteella.

klénkti

Straipsnyje nagrinėjami kartvelų ir indoeuropiečių prokalbių leksiniai kontaktai. Sieja-ma protokartvelų *k’lak’- ‘bend’: gruz. k’lak’-n-a ‘winden, schlägeln’, mengrelų k’irok’-u-a ‘biegen, krümmen, kräuseln’ ir pan., ir ide. *kle(n)g-, k(ʷ)lenk(ʷ)- ‘bend’. Ide. k(ʷ)lenk(ʷ)- ‘die Knie krümmen’ atitikmenys: s. sl. klęč-a-ti ‘knien’ (< nosinio pres. *k(ʷ)lnk(ʷ)-h₁i̯e-tei̯), lie. klénkti ‘schnell gehen’; ide. *kleng- ‘bend, turn’: lo. clin-g-ō, ang. link, Toch. B. kle-n-k-e ‘come to know’, klänk- ‘doubt’. (Smitherman 2012, 510)

 

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/l

*leykʷ-    to leave

Albanian: le, la
Old Armenian: լքանեմ (lkʿanem)
Avestan (raexnah)
Old English: lǣnan
English: lend
Old High German: līhan
German: leihen
Gothic:  (leiƕan)
Ancient Greek: λείπω (leípō)
Old Irish: léicid
Latin: linquō
Latvian: likt (liek, lieka), laicīt (laika, laicīja)
Lithuanian: likti (lieka, liko), laikyti (laiko, laikė)
Old Norse: ljá
Old Prussian: polijcki ("poliikki", ei ole perusmuoto), laikātun (laika, laikai)
Old Persian: (rēxtan)
Russian: олек (olek)
Sanskrit: रिणक्ति (riṇakti)

Tässä esiintyvä kantabaltin ja liettuan sanan lenkti (lenkia, lenkė) = taivuttaa, suun-nata, mutkitella, johdannainen likti (lieka, lìko) = jättää (johonkin tiettyyn mallin, eri-tyisesti eläin liekaan (Àlgu taas täysin joron jäljillä, lahokin on samaa ruteenijuurta (plohoi, błahyi, blogas) kuin paha), eli sidotuksi kaulastaan tai jalastaan sopivanpituiseen naruun.

Kantabaltin aspektista *linkti = taipua, liityä, liittää, luoda yhteys tulevat nykyliettuan verbit linkti (linksta, linko) = taipua (oksat tuulessa ym.)
.

Kantabaltin aspektista *lankti (lanko, lankė) = tulee nykyliettuan lankyti (lanko, lankė) = poiketa jossakin, vierailla,

Verbiin likti liittyvä kokonaisaspekti on laikyti (laiko, laikė) = "pitää jotakin jossakin tai jonakin tietyn ajan (laikas)", vaikka sitten lainassa; pitää jotakin/jotakuta jonakin, pitää eläimiä, rahaa/velkaa pankissa, asunto puhtaava; pitää, kestää kauan/huonosti vettä, kuumuutta ym.; pitää paikallaan (murtumaa, laivaa); pitää tentti, pidellä, käsitellä.

Noista Appedixin sanoista albanian, englannin ja muinaisnorjan sanoilla ei näytä olevan tekemistä saamen luoikat-verbin kanssa, mutta niillä saattaisi olla tekemistä suomen lainan kanssa.

Uuden saksan gootin, iirin ja mahdollisesti myös kreikan sanat ovat vsarakirveslainoja.

Näyttäsi siltä, että tuosta tulee myös suomen lääkitä, venäjän lečit, ja lääke, ruotsin sana läka  samaa perua:


" laikýti  

Remiantis s.r. lěču, lěčiti ‘gydyti = lääkitä, paranta’, r. lečítь ‘t. p.’, s.č. léčiti, s. le. leczyć ‘t.p.’, rekonstruojama prasl. *lěčiti (Sławski SEJP IV,104). Šiaip jau minėtoji lytis laikoma *lěkъ ‘vaistai’ (Sławski, ibid.) vediniu [18], kuris esąs germanizmas (Sławski, op.cit.,124). Vaillant (Gramm. des lang. slav.,1974 IV,97) *lěčiti laiko ger- manizmu, plg. go. lēkinōn ‘gydyti’. Šios hipotezės nėra įtikinamos. Manykime, kad lěčiti yra paveldėta iš bl.-sl., o lěkъ pastaruoju veiksmažodžiu pamatuota. Taip pat laikykime, jog istoriškai lěčiti reikšmė ‘gydyti’ beesanti platesnės sąvokos ‘stengtis, kad kas gyventų’, iš kurios nesunkiai išvedama ‘palaikyti gyvybę’ bei ‘traukti iš mirties nasrų, gydyti’,dalis. Dabar laikykime,kad lěčiti yra o-vokalizmo kauzatyvas, kurio ě < *ai, t.y. *laikītei. Matome, kad pastarasis sl.veiksmažodis gali būti giminiškas su lie. laikýti ‘sprawiać,żeby zostało;zachować,utrzymać’ bei la.laicît ‘aufsparen = säästää, varata, lykätä toistaiseksi,längen = pidentää,venyttää, pitkittää (tila(nnett)a), erhalten = pitää yllä, voimassa, kunnossa, vorschieben = lykätä, eootta tarkasteltavakseen, streichen = kuljeskella, kosketella, tunnustella, massieren = hieroa’. Lie. laikýti yra liekù, likaũ, lìkti ‘(po)zostać (plg. dial. su infiksu linkù, kurį atliepia pr. polīnka ‘pozastoje’) kauzatyvas (lěčiti pamatinio intranzit. veiksmažodžio neturime). "

 



Englannin sana loan tulee etymologisen mukaan eri verbistä (lähteet ovat eri mieltä):

*leh₂w-, to acquire

Albanian: le, la
Old Armenian: լքանեմ (lkʿanem)
Avestan: (raexnah)
Old English: lǣnan
English: lend
Old High German: līhan
German: leihen
Gothic: (leiƕan)
Ancient Greek: λείπω (leípō)
Old Irish: léicid
Latin: linquō
Latvian: likt
Lithuanian: likti
Old Norse: ljá
Old Prussian: polijcki
Old Persian: [script needed] (rēxtan)
Russian: олек (olek)
Sanskrit: रिणक्ति (riṇakti)

Edelleen on lähellä useita (eri) verbejä, kuten tämä

*leyg-, to leave   [< kantabaltin *lengti = leijua, laihtua, olla kevyt, kellua

Old English: lācan
English: lark
Old High German: leih
German: Leich
Gothic: (laiks)
Ancient Greek: ἐλελίζω (elelízō)
Old Irish: loíg
Irish: laogh
Lithuanian: láigyti =kirmata, juoksennelle, loikkia liuoksėti, juoksennella, hyppiä
Old Norse: leikr
Old Persian: [script needed] (ālēxtan)
Sanskrit: रेजति (rejati)

laigyti

laig|yti, laigo, laigė linksmam šokinėti, bėgioti: Avys, kumeliukai, veršiai, paleisti iš tvarto, laigo. laigymas.

liuoksė|ti, liuoksi, liuoksėjo bėgti šuoliais, šokuoti, striuoksėti: Šuo liuoksi per arimus. Voverė iš pušies į pušį liuoksi. liuoksėjimas.

http://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/L/lengti

 

léngti,-sta,-o. leñgti. silpnėti, nykti, džiūti nuo ilgos lėtos ligos; ilgai sirgti; sirguliuoti: Kai pradėjo nuo pavasario léngti, tai jau tik kaulai ir skūra likę. Kaip sustrenkė virs-damas iš medžio, tai paskui lengo lengo ir mirė. Jis léngsta ir léngsta kelinti metai, iš jo jau nieko nebus.
nuléngti. numirti ilgai sirgus: Tep ir nuléngo, niekieno nežiūrima.
paléngti. kurį laiką lengti: Žmogus paleñgs kelis metus ir mirs.
suléngti. sudžiūti, sunykti, nusilpti: Senelis į senatvę visai sulengo.
užléngti. įsisirgti: Labai jau užléngęs, nežinia, ar pasveiks. Ot užlengo žmogus: galėt, džiovą turi. Kitų vaikai užlengę (sumenkę, silpni, ligoti), ir gyvena.

 

 

4.3. Lp. lai'go vuokra" edustaa, kuten sanottu, skand. tasoa laiγ-, lp. -i'g- on germ., skand. (.vokaalinjälkeisen) -iγ-:n odotuksenmukainen vastine: vrt. esim lpN dai'ge 'taikina' ~ kskand. *daiγa- > mnorj. deig-r id. Suomessa olisi *laiko, mikäli skand. substantiivi olisi suomeenkin lainautunut.


[HM: Liettuassa ja aivan ilmeisesti myös vasarakirveessä ON LAIKO:

https://www.letonika.lv/groups/default.aspx?g=2&r=10631062&q=laikyti

" laikýti (laĩko, laĩkė) = pitää (jonkin ajan) kiinni, hallussaan , ym. säilyttää


1. turēt  = pitää

laikyti vaiką už rankos - turēt bērnu pie rokas = pitää lasta kädestä
laikyti vėliavą - turēt karogu = liputtaa ("pitää lippua")
laikyti šilumą - /sa/turēt siltumu = pitää (eristää, säilyttää) vettä, lämpöä jne. (Lähinnä vain tässä tämä ilmeisee täysin pysyvää ominaisuutta.)
geri batai ilgai laiko - labi zābaki ilgi iztur = kestää: hyvät kengät kestävät ("pitävät") kauan

2. turēt; uzturēt; glabāt = pitää, pitää yllä, säilyttää

laikyti karvę - audzēt govi = pitää lehmää
laikyti butą švarų - /uz/turēt dzīvokli tīru = pitää asunto siistinä
laikyti pinigus banke - glabāt naudu bankā = pitää rahaa pankissa

3. (kuo) turēt (par ko) = pitää jotakin jonakin: jarkevänä, velvollisuutenaan jne.

laikyti savo pareiga - turēt par savu pienākumu = pitää vevollisuutenaan
laikyti jį išmintingu - uzskatīt viņu par prātīgu = pitää järkevänä
kaimyną laikė šykštuoliu - kaimiņu uzskatīja par skopuli
= pitää naapuria saiturina
kuo jūs mane laikote? - par ko jūs mani turat? sar.

4. /no/likt, /no/kārtot, /iz/turēt (eksāmenus) = pitää tentti

laikyti liežuvį už dantų - turēt muti ciet (klusēt) = pittä kieli hampaden takana (= "keskellä suut")
širdyje laikyti - sirdī ieslēgt (arvien atcerēties) = pitää sydämessään

laikytis (laikosi, laikėsi) (ko) = pitäytyä, pysyä (jonkin aikaa), tukeutua

1. turēties (pie kā) = pysyä

laikytis už atramos - turēties pie atbalsta = pitää kiinni tuesta
vos ant kojų laikytis - tikko turēties uz kājām = tuskin pysyä jaloillaan
laikytis dešinės - turēties pa labi = pysyä oikealla (kaistalla ym.)

2. ievērot (ko)

laikytis įstatymų - ievērot likumus = noudattaa lakeja
laikytis drausmės - ievērot disciplīnu = säilyttää järjestys

3. /sa/valdīties, /no/turēties = hillitä itsensä

jis vos laikyosi neverkęs - viņš tikko (ar grūtībām) valdās, lai neraudātu
laikykitės! - izturību! = hän oli puhjeta itkuun


laikytojas -a (1) turētājs -a; uzturētājs -a; (väliaikainen, kulloinenkin) haltija

laikytuvas (2) sk. laikìklis = pidin, pidike, (väli)varasto]

Liettuan sanaan laikas = aika < kesto, kirjaimellisesti "pito, pide".

Sana ei liity etymologisesti suomen sanaan aika, joka sekin on varasakirvestä, mutta toinen tuleeverbistä *lenkti (kb, lt) > *laikti (vsk) ja toinen vastaavasti verbistä *enti > *aiti > aiga = meno, ajo, käynti lt eiga. Edellisestä tulee muuten myös saamen luoikat = lainata, suomen kautta tai suoraa.)

Koivulehto: Lp. luoi'kát-verbissä oleva yhtymä -i'k- sen sijaan vastaa normaalisti germ., skand. (vokaalinjälkeistä) -ik-:ta: vrt. lpN (Nielsen) (h)ai'ká 'iso puu; tammi' ~ kskand. *aik- (kons. vart.) > mnorj. eik 'tammi';

 

[HM: Myös *(h)ai'ká  = 'iso puu; tammi' = aihki = "Ikäpuu" on myös vasarakirvessana > ~ kskand. *aik- (kons. vart.) > mnorj. eik 'tammi'!

 

Kieli: suomi
Sanue: aihki   hoher Baum, v.a. Föhre

 

?Sanueen sanat (1)

 

?Lähteenmukaiset tiedot:

aikki   !=  pohjoissaame    haiˈka   Qvigstad, J. 1893 NL  s. 84
aikki   !=  ruotsinlappi    haik   Qvigstad, J. 1893 NL  s. 84
 
aikki : itämerensuomi  ?>  pohjoissaame    haiˈka   Qvigstad, J. 1893 NL  s. 84
aihki   <  saame:       Aikio, A. 2009 SaLw  s. 245
    pohjoissaame  háika   
    koltansaame  aikk   
    kantasaame  ājkke̮   
    eteläsaame  haajhke   
aihki   <  saame:       SSA 1 1992  s. 56-57
    pohjoissaame  haiˈkâ 


Tässä lähtee vähän kaukaa ja kaartaen kuin se maatalousneuvoksen puhe, mutta rimpsu sisältää muitakin tärkeitä samaa juurta olevia harhautussaoja:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/08/suomen-esitetyt-balttilainat-vuoteen-1936-mennessa

ahdas: Thomsen 1890: 158 VBL vrt. lt ankštas. Ahlqvist 1891: 3 = mns. Setälä 1891a: 295 301 < ahtaa (= *ankšti, *ankčia)  t. VBL. Wiklund 1896: 42 VBL. Kalima 1936: 86 ?VBL *anštas ellei < ahtaa

(HM: Ahjo on vatjaksi ja lyydiksi ahd´, gen.ahdjo. Se voi liittyä sanaan lt. ankštas > ahdas = (täyteen) ahdettu. Sanasta *ankštis = ”*ahta(m)us” voisi suomeen lainautua **ahtio, **ähtö tai ahjo mm. reitistä riippuen. (Lt. ankštis, m. pl ankščiai = ahtaus, ankštis, f. pl. ankštys = korvasieni)

Muuten, tähän liittyy eräs mielenkiintoinen juttu:alun perin verbi on *en-k-s-ti, jossa en- on sisään-, josta on nyt tehty verbivartalo, -k- on johdin joka tarkoittaa pakotet- tua toimintaa,- s- on kantabaltin johdin, joka tarkoittaa toistuvaa, vastavuoroista, ref- leksiivistä jne. toimintaa, ja -ti on verbin nominatiivin pääte. Tästä muodostetaan vokaali vaihtamalla a:ksi sellainen transitiivinen aspekti,jossa objektina on jokin tila, joka ahdetaan täyteen, *ankšti = > ahtaa, täyteen (tai ainakin melkein) ahdettu = *ankštas => ahdas (balttijohtimella). Ahto tai ahtamus olisi *ankštis, gen. *ankš-čio, joista voisi tulla myöa ahjo, varsinkin kunnoita yksikön ja monikon genetiivejä (*ankščiu) käytetään yhdyssanan muodostuksessa. Tästä on tullut juuri suhu-š- tuonne vartaloonkin, se ääntyy joka tapauksessa useimmiten niin.

Jos nyt kuitenkin vaihdammekin tarkastelunäkökulmaksi esimerkiksi sellaisen,ettei ahdetakaan mitään onkaloa objektina täyteen, vaan ahdetaan, (vielä) yksi palanen tai murena lisää johonkin massaan, niin aspektissa perusverbin -e- vaihdetaankin -i-:ksi,saadaan verbi *inkšti = TUNKEA jokin vaikka rusina pullaan (tämä sana to- sin tarkoittaa myös lasten rutinaa ja kitisemistä, sekä hankaamista vastaan), alun perin enemmänkin jokin töhnän, esimerkiksi tervan KIINNI johonkin kuin jostakin irti, inkšti (inkčia, inktė), niin suomeen lainatuisi verbi *i(h)tää,ja tuppaamisen tulos olisi *inkštis,josta suomeen lainautuisi *i(h)tiö. Inkštiras on finni,näppylä, ihomato, saivartaja, kiiliäisen toukka (lehmän nahkassa).

Verbin *anksti (ankst´a) (kb) partisiippina, passiivin preteritinä saadaan paljon edellistä keskeisempi sanue

ankstus = aikainen, -anksti = aikaisin, varhain
= agrs -a (latvia); = aikainen,  agrs < an-g-(e)r(a)s (kur)]

añkstinti   (~ina, ~ino) = aikaistaa, 
ankstintis   (~inasi, ~inosi)
1. steigt; darīt  (ko) priekšlaicīgi  = yrittää, tehdä ennenaikaisesti
ankstintis sėti - steigt sēt k
2. iet  (būt) priekšā  = olla aikaisessa, edistää (kello)
mano laikrodis ankstina/si/ - mans pulkstenis ir  (iet) priekšā = kelloni edistää
ankstis  (2) sk.  ankstùmas; = varhaisuus, (ennen)aikaisuus
ankstyvas -a  (1) agrīns -a; agrs -a
ankstyvosios bulvės - agrīnie kartupeļi = aikaiset perunat
ankstyvė  (2) bot. /pavasara/ drojenīte;
ankstyvumas  (2) sk.   ankstùmas;
ankstokas -a  (1) paagrs -a;
ankstumas  (2) agrums;
ankstus -ì  (4) agrs -a = aikainen; -ì aikaisin, varhain

[agrs < an-g-(e)r(a)s (kur)]
ankstutėlis  (2) ļoti agrs -a
= erittäin, liian aikainen (vaikka -ut- ja -ėl- ovat kaksi peräkkäistä diminutiivia.

Ajatusmalli on selvästikin ollut, että

aikaa "tulee (="tehdään") jostakin", tai "preussilaisittain" varmaan "kiertää", kuin juoksumattoa...

Álgu-tietokanta näyttää pi- tävän sanaa aika sen kaikissa merkityksissä saamelai- sena, mutta noin ei ole asia ainakaan siinä mielessä, että se olisi tullut vasarakir-veelle rinnakkaista tietä jostakin ns. latvia-kielestä kuten esimerkiksi aapa.


Verbi *enkti (enka,enkoi?) menee vasarakirvaskielssä muotoon *aikti (aika,aikoi), josta "työn" "tuloksen" nimi tulee tavalliseen balttilaiseen tapaan preesensin kans- sa yhdenmukaisena sukupäätettä vaille (joka sekin sattumalta usein osuu yhteen: kas(s)a, lieka, aisa, seinä jne. (HM 2.7. 2115)

Edelleen tästä tulee sana aikoa.

Juuri enk- (eŋk-) esiintyy vogulissa (mansissa) merkityksessä, avata, nylkeä, erzä- mordvassa tämä on oŋkśt́. Sana on just ja merkityskin on just,ja kieli on kantabalt- tia. Tästä ei pidä päätellä, että suomen sana olisi välttä- mättä tuota perua. Kaikki voi olla lainaa. Àlgun samojedisanat tässä yhteydessä ovat tietokannan päättele- miä. Niissäkin on kuitenkin myös IE- lainoja.

Sana aukko tulee liettuan sanasta anga = aukko,ampumaluukku,ikkunasyvennys. An- > au- on länsibalttilainen siirtymä. Kyseessä voi joskus olla myös -en- < au (*lenkas > laukas). Auki voi tulla adverbista *augin (ei sanakirjoissa) kuten žemin = maahan.

Vrt: Kyykäärme on liettuaksi angis f., josta seutaa latvian odze [uodze].

Yksi kandidaatti on myös akti...anka..ako = sokeutua, joka tarkoittaa myös kis- sanpoikien ja muiden vastaavien silmien aukeamista, haavan paranemista (umpeu-tumista, verenvuodon lakkaamista), lammen umpeenkasva- mista ja lähteensilmän kuivumista, erilaista "silmimistä". Nimenomaan suljettava luukku voi olla "anka".

eng|ti, engia, engė = kuoria, joutua kuoreen, kuorettua: "puu, leipä, puuro kuorii, kuoritaan".

1. lupti (kailį) = kuoria, nylkeä, dirti: Aviai kailį engti = nylkeä lammas.
2. gremžti, grandyti: Ledai krantus engia. = painaa, puristaa, ahdistaa, ängetä: jäät ruhjovat rantoja
3. plėšti, dėvėti: Drabužius engti = puhdistaa, perata vihanneksia
4. spausti = painostaa, varginti = köyhdyttää, kamuoti = sortaa: Dvarininkai engė valstiečius. = Tilanherrat sortavat talonpoikia. engiamieji žmonės = sorretut.
5. prk. mušti, perti; smarkiai barti = lyödä, tapella: engiau tą vaikėzą = "lyön sitä kakaraa". sngr.: Vaikai engiasi tarp savęs. engėjas, engėja dkt. engikas, engikė = tappelupukari, dkt. engimas = tappelu.

Länsibalttiperäinen "kuori(tta)va (puu)", *en-*gʷʰ´-(w)en-l-as (kb/mlt) > ąžuolas (lt), ozols [uozuols] (lv), ansonis (pr. kts. aisa), anzōnas (jtv) oak tree = tammi, jotvingiksi liettuan sanaa vastaava anzal'as strap, leather tarkoittaa nahkaa, remmiä ja kaistaa. Kanta-IE-sana *deru = on tammi on kääntynyt merkitsemään (ensin puuta yleensä? ja sitten) "puusta saatavaa": *derwa, liett. dervas = tervaa.

Aspektistä *inkti (kb) (inkia, inkei?) > *īk´a joka tarkoittaa "rajoitetun yksilöllisen ajanjakson "luomista", voi tulla sana ikä. Ja siitä "aikava", pitkäveteinen: ikävä.

[ikä]       ?=  kantasaame        [e̮kē]       tietokannan päättelemä
[ikä]       !=   kantasaame        [je̮kē]     Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 34
[ikä]       ?=  eteläsaame         [akkeh]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  piitimensaame    [ahkie]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  luulajansaame    [akāituvvat]  tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  luulajansaame    [-akāk]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=  luulajansaame    [ahkē]       tietokannan päättelemä
[ikä]       !=   luulajansaame    jahke       Korhonen, O. 2002 KF 44  s. 74
ikä       =      pohjoissaame     âkke    Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s.541
ikä       =      pohjoissaame     ahki     Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
[ikä]       !=   pohjoissaame     [jâkke]    Lehtiranta, J. 1989 SUST 200
ikä       !=      pohjoissaame    jâkke       SSA 1 1992  s. 223
[ikä]       !=    pohjoissaame    [jâkke]       FUV 1977  s. 99
[ikä]       !=   pohjoissaame     [jâkke]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 79,
ikä       =      inarinsaame        [ahe]       Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
[ikä]       ?=  koltansaame        [ȧ̮̀ᵓḱ͕ḱ͕ᴱ]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=   akkalansaame    [ek]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=   kildininsaame     [ȧ̮ɢ͕k͕ᴱ̇]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=   turjansaame        [a̭ɢ͕k͕ɛ]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=    norjanlappi        [akke]       tietokannan päättelemä
[ikä]       ?=      norjanlappi      [akkasui]       tietokannan päättelemä
ikä    =   suomal.-saamel. kk.  [ikä]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
ikä       =      mordva               ije       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      ersämordva        [ije]       UEW 1988  s. 98
ikä       =      mari                    ii     Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      niittymari            [ij]       UEW 1988  s. 98
ikä       =      vuorimari            [ì]       UEW 1988  s. 98
ikä  =  suomal.-permil. kk.     ikä       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä  =  suomal.-permil. kk.     [ikä]       Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
ikä  =  suomal.-ugril. kk.        [ikä]    Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 119, 249
ikä  =  suomal.-ugril. kk.        ikä       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä  =  suomal.-ugril. kk.        [ikä]       UEW 1988  s. 98
ikä       =      kantaugri        ĭkä       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      unkari        év       Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 541
ikä       =      unkari        [év]       UEW 1988  s. 98
 
[ikä]       ?>              [- -]       tietokannan päättelemä
ikä : ims  > kantasaame   ik̀ē    Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 129, 249
[ikä] : ims   >  kantasaame   e̮kē       Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 10
[ikä] : ims  ?>      piitimensaame        [jahkê]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims  ?>      luulajansaame        [jahkē]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims  ?>      luulajansaame        [jakātj]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims  ?>      luulajansaame        [ihkēnis]       tietokannan päättelemä
ikä : ims     >       pohjoissaame        jahki       Sammallahti, P. 1998 SaL
ikä : ims     !>      pohjoissaame        âkke       UEW 1988  s. 98
[ikä] : ims     !>      pohjoissaame        âkke       FUV 1977  s. 99
ikä : ims     !>      pohjoissaame        âkke       SSA 1 1992  s. 223
ikään : ims     >   pohjoissaame        iʜ̄kin    Lagercrantz, E. 1939 LpWsch 
ikä : ims     >      inarinsaame        [ihe]       Sammallahti, P. 1998 SaL 
[ikä] : ims     ?>      koltansaame        [ī̬ᵓḱ͕ḱ͕ᴱ]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      akkalansaame        [ek]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      kildininsaame        [ėɢ͕́k͕ᴱ]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      turjansaame        [jiɢ͕k͕e]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      norjanlappi        [jakke]       tietokannan päättelemä
[ikä] : ims     ?>      norjanlappi        [ikkenes]       tietokannan päättelemä
ikä       <      IE-kielet:               Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 249
                   kanta-IE     i̯ēgᵘā-      
                     liettua      jega = voima (?)

IE-kantakieltä tai vasarakirvestä, tammen skandinaavinen nimitys ek, eiche, oak näyttäisi olevan lainaa eteläsaamesta ja "ikäpuu", "erityisen vanha puu"! (Tai sitten molemmat ovat erikseen lainaa vsk:sta!) Alkuperäinen IE-sana (deru) on siirtynyt puun nimeksi yleensä: tred.

" oak (n.)

Old English ac "oak tree",from Proto-Germanic *aiks (cognates:Old Norse eik, Old Saxon and Old Frisian ek, Middle Dutch eike, Dutch eik, Old High German eih, German Eiche), of uncertain origin with no certain cognates outside Germanic.

The usual Indo-European base for "oak" (*deru-) has become Modern English tree (n.); likewise in Greek and Celtic words for "oak" are from the Indo-European root for "tree", probably reflecting the importance of the oak to ancient Indo-Europeans. The Old Norse form was eik,but as there were no oaks in Iceland the word came to be used there for "tree" in general. Used in Biblical translations to render Hebrew elah (probably usually "terebinth tree") and four other words. "

Tammen slaavilainen nimi dub < *damb tarkoittaa "patopuuta".

Suomen tammi (<*tamn) on kelttilaina (joka tosin sekin on saattanut merkitä "pato-puuta" ja tulla IE-vartalosta dem- = pinota, rakentaa), taipuu vanhalla kaavalla kuten myös mm. paasi (paaden < basis = pohjakivi; paaden > Paatene voi olla kuitenkin myös vsk:ta):

" tan (v.)

late Old English tannian "to convert hide into leather" (by steeping it in tannin), from Medieval Latin tannare "tan, dye a tawny color" (c.900), from tannum "crushed oak bark," used in tanning leather, probably from a Celtic source (such as Breton tann "oak tree"). The meaning "make brown by exposure to the sun" (as tanning does to hides) first recorded 1520s; in- transitive sense also from 1520s. Of persons, not considered an attractive feature until 20c.; in Shakespeare, "to deprive of the fresh- ness and beauty of youth" (Sonnet CXV). As an adjective from 1620s.To tan (some- one's) hide in the figurative sense is from 1660s. Related: Tanned; tanning. German Tanne "fir tree" (as in Tannenbaum) might be a transferred meaning from the same Celtic source. "

Täysin mahdotonta ei ole etteikö tammi voisi ollla SU-sana, jolloin se olisi keltissäkin SU-laina.Viron sana lienee katsottava isurilainaksi verbin ajada = ajaa johdoksesta: ajaa > ajattaa > ajatella, vasarakirveskielen *aiti (aina, ajoi), jotvingissa yhä näin.

 

 
aed : aia : aeda '(hrl taraga piiratud) viljelusala = aidattu vilejysala, kus kasvata-takse köögi- v puuvilju = keittiökasveja ja helemäpuita, lilli = kukkia ("liljoja"), jne; taraga piiratud ala mingiks otstarbeks (peale viljeluse); tara = tarha (< liett. darzas), piirav v eraldav tõke = e(ri)stetty alue'
lõunaeesti aid, kirderanniku aid(a)
?alggermaani *aiđa-
vanaislandi eið 'maakitsus; teeosa, kus tuleb jätta veetee ja minna maad mööda'
vanarootsi ēþ 'maakitsus; teeosa, kus tuleb jätta veetee ja minna maad mööda'

EI ole kermaania, vaan vasarakirvestä: kb. *en-ti = pistää, jättää sisään > vsk: *aiti, pass. pret.part *aita(s) = aidattu, voi olla myös aidas = sisään mahan painettu, aidantolppa; erityisesti pakottaa sisään (maahan ym.) = *en-k-ti, josta mm. akkuri
vadja aita 'aed = aita(us), tara = tarha; sard = puutarha'
soome aita 'aed, tara'
isuri aida 'aed, tara'
Aunuse karjala aidu 'aed, tara'
lüüdi aid() 'aed, tara'
vepsa aid 'aed, tara'
 

aeg = aika

aeg = aika: aja : aega 'lõputu, piiramatu kestus, lõputult voolavad tunnid, päevad, aastad jne; piiratud kestus'
lõunaeesti aig, kirderanniku aig
aga
balti *ei-
leedu eiga 'tee, käik, kulg = kulku'
liivi āiga 'aeg; ilm; mõõt', agā 'võib-olla, küll; aga; või'
vadja aika 'aeg', aka 'küll (alles)'
soome aika 'aeg'
isuri aiga 'aeg'
Aunuse karjala aigu 'aeg'
lüüdi aig 'aeg'
vepsa aig 'aeg'
aga on vana sisseütlevavorm, milles on võinud olla omastusliide. Liivi agā võib olla laenatud eesti keelest. Vt ka aasta, millal, praegu, sellal, tollal.

HM: Aika on vasarakirveskielen "kulku", liettuan eiga, no TÄSTÄ ONKIN NAPPIETYMOLOGIA!

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=59184&hakusana=aika&sanue_id=40158

[aika]   =  kantasaame    ājkē   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 227
[aika]   ?=  eteläsaame    [aajgie]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  uumajansaame    [àigee]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  piitimensaame    [aˈiḳê]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [aiˈkāsatj]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [aiˈkē]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [āikātj]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  luulajansaame    [aiˈkā]   tietokannan päättelemä
[aika]   =  pohjoissaame    áigá   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 227
[aika]   ?=  inarinsaame    [äjgi]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  koltansaame    [ȧ͕ī̭ɢ͕́̄ᴱ̇]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  akkalansaame    [aik]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  kildininsaame    [ȧ͔̀ī̭ᵍk͕]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  turjansaame    [aik̄e]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  ruotsinlappi    [aike]   tietokannan päättelemä
[aika]   ?=  norjanlappi    [aigge]   tietokannan päättelemä
[aika]   =  suomal.-saamel. kk.    [ajka]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 123
 
aika : itämerensuomi  !>  kantasaame    ājkē   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 12
[aika] : itämerensuomi  ?>  pohjoissaame    áigá   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 227
[aika]   ?<  itämerensuomi       tietokannan päättelemä
 
aika   ?≮  germaaniset kielet:       LÄGLOS 1 1991  s. 10-11
    kantagermaani  [aiwa-z  
    kantagermaani  [aiwīn-  
    kantaskandinaavi  [aiwī  
    kantagermaani  [aiwā  
    kantagermaani  [aiwⁱja-  
    kantaskandinaavi  [aiwija  
 
aika   ~  suomi    aivan   LÄGLOS 1 1991  s. 19
aika   ~  suomi    aikoa   LÄGLOS 1 1991  s. 11, 12

Tuokin kantapersermaaetymologia on siis päin wittua ja aivan mahdoton kaikin puolin.

***

 

Koivulehto: ... vastaavasti esim. lp. -w'k- ~ germ., skand. -vk-: lpN (Nielsen) aw'ke 'hyöty' ~ kskand. *aukan- > mnorj. auki 'lisäys, kasvu' (esimerkit poimittu Qvigstadilta, 1893).


[HM: Tämä *auka tulee aivan samasta kantabaktin johdannaisesta sanasta *en-ga = "sisäänmueno/-ajo/-tuonti" kuin käynti/aika (lt) eiga/aiga (vsk), mutta länsibalttilaisttain (preussi) -em- -> -au-.


Liettuassa auka = uhri tarkoittaa alun perin johonkin kirkkoon uhrattavaksi ja syötäväksi tuotoa eläint ym. ja se on laina länsibaltista. Sitä on siksi arveltu myös pässi-sanan *avis, lt. ovinas johdannaiseksi. Pidän "tuomista" todennäköisempänä.]

 

Koivulehto: Lp. luo´ikát voitaisiin siis eleganteimmin johtaa esigerm. asusta, jossa on ollut vielä tenuisklusiili --. Vokalismikin sopisi tähän, koska lapin ensitavun uo voi tässä tapauksessa (toisen tavun lp. á:n < vksm. e:n edellä) vastata paitsi alkupe-räistä a:ta myös alkup. o:ta. Lähtöasuksi sopisi siis esigerm. *loikʷe- (tai *låi-, *lai-): vrt. lpN guos'kát ~ sm. koske-a > vksm. *koske-. Näin peräti varhaiseen aikaan ei kuitenkaan ole pakko mennä, koska lapin edustus voidaan tulkita myös siten, että vkgerm.-χ- on substituoitu vastaavalla klusiililla (a:ta ei lainanottajataholla ole ollut). Germ. labiovelaarin labiaalinen lisäartikulaatio ei voi lainanottajataholla näkyä: *-kv- olisi ollut siellä mahdoton sekvenssi.

Tässä esiintyvä konsonanttisuhde ei ole uusi, vaan se on jo aikaisemmin todettu. Varmoja tapauksia ovat ainakin lpN (Nielsen) lavokes, gen. law'ka 'kirppu' ~ kgerm. *flauχaz > *flauhaz > mys. fl ōh (m.) 'kirppu' (kskand. on feminiini *flauhö > mnorj. flóh id.), lpL þäuχ 'wohl,vermutlich, wahrscheinlich' ~ kgerm. *paux > kskand. *þauh > mnorj. þó ´doch, jedoch; sonst, ausserdem, gewiss; da'.

 

— Lisäksi on vielä tapaus lp. (Venäjän, Inarin) rauke 'lampaannahka' ~ germ., kskand. *rauhw(i)a, vrt. mnorj. ry 'villainen peite', kys. riuhe, ruhe 'turkiskappale'; germ. -au-astetta ei kuitenkaan ole todettu germ. tytärkielistä, joten tämä rinnastus on epävarma.

[Venäjän rauk tarkoittaa merinisäkkään nyljettyä ja rasvata puhditettua ruhoa. Liittyy Max Vasmerin mukaan myös sanaan ra(v)uška = em., karjalan rauška, suomen rauska. Saamen rāukа
, josta tuo ehkä tulee, tarkoittaa hukkuneen ruumista.

Álgun mukaan= rauska = spröde = hauras, kalsea tylt, mürbe = murea, hauras, hapera, zerbrechlich; etw., das unbrauchbar = rikkinäinen, käyttökelvoton, romu, heruntergekommen = vainaja, in schlechtem Zustand ist = huonossa tilassa oleva; Aas = haaska, syötti, Kadaver = raato.

Koivulehto yhdistää tämän germaaniseksi olettamaansa  sanaan ryijy, ruotsin ryija, norjan rya, tanskan ry = karkea huopa.

Yhdistäisin ennemmikin kantaindoeuroopan *rem- levätä, olla hiljaa, rauhoittua -peräiseen sanastoon. Siihen kuuluvat mm. raato, rento, ruoto, rauta, raudus- (= suru-), ruoma, remmi, ruumis.

Viron sanat raukea, raukka:

rauge : rauge : rauget '(lõtvunult, väsinult) loid, roidunud, jõuetu, rammetu'
vadja raugõta 'loiuks v lõdvaks v tühjaks jääda [?]'
soome raukea 'väsinud, roidunud, loid, jõuetu; unine, uimane; lõtv'; mrd 'väsitav, roiutav (ilma kohta); raske, raskesti liigutatav'
karjala raukie 'rammestunud, loid; unine, uimane olek'
On arvatud, et tuletis samast tüvest, mis sõnas rauk.


rauk : rauga : rauka 'väga vana inimene'; mrd 'vilets, vaene, väeti'
vadja raukka 'vaene, vilets, õnnetu'
soome raukka 'vaene, õnnetu; argpüks, pelgur'
isuri raukka 'vaene, õnnetu'
Aunuse karjala raukku 'kullake, sõbrake (hellitava kõnetlussõnana); vaene, õnnetu'
lüüdi rauk 'kullake, sõbrake; vaene, õnnetu'
vepsa rauk 'vaene, õnnetu'
Läänemeresoome tüvi. Vt ka rauge.


rémžtis  [Priebalsių grupės --, -- vartojamos ekspresyvinėje žodžių daryboje.] Lie. rémžtis ‘sich heftig kratzen; zanken, streiten = riehua, rymistä’, dar plg. rùmžti = rypistää bei rumžlė̃ ‘Runzel = ryppy, Falte’ : rem̃tis. (Heidermanns 1998, 79).

ręžti Germ. rek-a- ‘(Feuer) rechen’ (go. paliudyta tik praes. rikan ‘aufhäufen’ [feurige Kohlen auf das Haupt],s.ang. nepaliudyta, pirmą sykį vid. ang. rekenFeuer rechen’, s. fryz. reka ‘surinkti, sužarstyti; sukaupti’ negaliu paliudyti (ši lytis patiekta tik Holt-hauseno Altfriesischen Wrtb., 1925 prieduose), tačiau nauj. vak. fryz. birekke reiškia ‘das Feuer unter der Asche bedecken’, v.v.ž. reken ‘(Feuer) rechen’, s.v.a. tik Parti-zip Perfekti Passivi sopitos: berechene bei pircchanun; abiem atvejais kalbama apie pelenų užklotas anglis; v. v. a. rechen, be-, ge- ‘Feuer rechen’ retsykiais ‘sužerti, su-kapstyti žemes’ [373]. Remdamiesi savo samprotavimais manome (apie germ. lyčių reikšmių susiformavimą, jų tarpusavio santykius, žr. tekste – A. S.), kad germ. rek-a- ‘Feuer rechen’ sietinas su bendraide. šaknimi reǵ- ‘pakelti, pastatyti, padrąsinti, auf-rinten’, plg.lo. regō, -ere ‘vairuoti (laivą); viešpatauti; (skiriamąsias linijas) brėžti’ (pir- mykštę reikšmę geriau išsaugojęs dūrinys erigō ‘richte auf’), s. air. rigid ‘ištiesė’, lie. rėžiu, ręžti ‘(iš)tiesti; (iš)tempti;recken,straffen’ (su nosiniu balsiu), gr. ὀρέγω ‘ištiesiu ranką, čiumpu, skubu’, s. i. r̥ñjate ‘richtet gerade, erlangt, rennt’.

Sana ei välttämättä liity germaaniin, vaan tuohon verbiin rémžti ja tarkoittaa "rauhoittaa, sammuttaa tuli" esimerkiksi juuri hiilet hajalleen haravoimalla.

Appedix kertoo, että kantaindoeuroopan sanat eivät ala r:llä, vaan siinä on vähintään h- alussa, joits kanta-IE:ssä oli ainakin kolmea sorttia.

*h₁rewdʰ-

[väärin: oikein olisi *h₁rem-s-ti, preesens  *h₁rem-dʰ-a > *rauda]

red

Latin ruber; Old English rēad/English red; Lithuanian raudonas; Latvian ruds; Sanskrit रुधिर (rudhira); Russian рдеть (rdetʹ); Ancient Greek ἐρυθρός (eruthrós); Tocharian A rtär/Tocharian B ratre; Avestan (raoδita); Gothic  (rauþs); Old Norse rauðr, Old Norse rjóðr; Old High German rōt/German rot; Oscan Rufriis; Umbrian rufru; Old Irish rúad/Irish rua; Welsh rhudd; Gaulish Roudos

 

*h₁rewg-
 

[väärin: oikein olisi *h₁rem-g-ti, preesens *h₁rem-g-a, josta tulee tuttu sana raugas s., raugus a = hapan (kaali ym.).

Russian рыга́ть (rygátʹ = ryökiä, röyhtäillä); Polish rzygać; Lithuanian riaugėti; Latvian raugāties; Ancient Greek ἐρεύγομαι (ereúgomai); Latin ructāre; Old English rēocan/English reek; Old High German rouhhan/German rauchen, Old High German itruchen; Old Norse reykja; Persian [script needed] (āroġ); Armenian ործամ (orcam)

Viro:

röökima : röökida : röögin 'ebameeldiva häälega väga valjusti karjuma; kõvasti karjudes, kisendades rääkima, hüüdma vms'
pröökama
vadja röökkiä 'röhkida'
soome mrd ryökiä, ryökkiä 'röhatada, röhitseda; karjuda, röökida, lärmata'
Aunuse karjala rüökähteäkseh 'röhatada, röhitseda'
lüüdi rüögähtäzetä 'röögatada'
Häälikuliselt ajendatud läänemeresoome tüvi. Vt ka röögatu.

 

42 JORMA KOIVULEHTO:

 

Lawkes ja rauke ovat K.B. Wiklundin esittämiä, hän piti niitä esigermaanisina lai-noina (ks. tästä kohta 4.4; Sköld 1961 s.130 ja s. 98,105). Kun germ. *flauhaz ja *þauh-asuissa ei ole tapahtunut Vernerin lain soinnillistumista, vaan kehitys on ollut χ > h > mnorj. Ø, ei näiden sanojen lainautumista tarvitse iätä klusiilisubstituu-tioon nojautumalla kantaskand.aikaa varhaisemmaksi (näin myös Sköld 1961 s. 130) — lapin vastineissa esiintyvä a (pro uo) viittaa muuten myös varhaiskantasuomea myöhäisempään lainautumiseen. Lp. luoi'kdt ei siis kuitenkaan voi olla näin myöhäinen laina, koska kantaskandinaavissa oli *laiγ- eikä *laih-.

Ensi tavussa oleva lp. uo edellyttää niin ikään varhaista lainautumista: vokalismi ja konsonantismi pitävät yhtä (germ. a <~ lp. uo; ks. myös kohta 4.5).

 

4.4. Lapin -w [k-, -i'k-yhtymä sanoissa lavokes, luoi'kät viittaa varhaiseen lainaan myös tarkattaessa germ., kskand. -h-:n käsittelyä eräissä muissa lainoissa: IpN (Nielsen) miel'le, gen. mielle 'jyrkkä hiekkaranta' .—- kskand, *melha- > mnorj. tnel-r' hiekkatörmä"' tai IpN (Nielsen) fiel'lo, gen. fiello 'lauta' ~ kskand. *felhö > mnorj. fjgl 'lauta'; esimerkit ovat K. B. Wiklundin (1927 s. 32) mainitsemia. Näissä (W:n mukaan) -h- on ollut jäljellä originaalissa, -Ih- on lapissa korvattu samoin kuin jos kyseessä olisi alkuperäinen geminaatta, eli siis astevaihtelulla (IpN) /'/ : II.

Pelkkä skand. *mela olisi antanut tulokseksi IpN *mielle (astevaihtelu IpN // : l). — Lapin ensitavun ie osoittaa puolestaan,että sanat eivät voi olla kovin vanhoja (silloin- han odottaisi IpN «:tä: vrt.IpN melle <~ sm. mela). - Wiklund piti elämänsä loppuun kiinni siitä, että klusiiliedustus todistaa lainautumisen tapahtuneen jo esigermaani-sesta kielimuodosta: IpN lavokes ja IpN *raw'ke (lpl rauke) ovat hänen mukaansa esigerm. lainoja. Samojen originaalien äänteensiirroksen jälkeisistä germ. asuista taas olisi saatu eteläisemmissä murteissa esiintyvät 'kirpun' ja 'lampaannahkan' asut lp. laffes ja raf'fe. W. vertasi näihin myös suomesta saatua lainaa lp. jqf'fo ~ sm. jauho (Wiklund 1927 s. 21—, s. 28, s. 48; samasta asiasta jo Wiklund 1917 s. 90). Hermann Iacobsohn esitti jo mainitun substituutioteorian: germ. h tai χ originaalissa (Iacobsohn 1925 s. 273-274). Björn Collinder, joka aluksi vastaväitteittä tyytyi totea- maan Wiklundin kannan (Collinder 1930 s.145),hylkäsi sen myöhemmin (1948 s.146) esittäen todisteena rinnastuksen IpN juow'kä 'eläimen hännän pitkä karva, jouhi' ~ sm. jouhi, jonka mukaan siis suomen sana olisi lappiin lainautuneena saanut sm. -uh-:ta vastaamaan lp. -w'k-:n. Tämä todiste ei kuitenkaan näytä lujalta: SKES pitää mahdollisena, että mainittu asu juow'kä on kansanetymologista sotkeutumista IpN sanaan suow'kd, suw'kä 'jouhi'; vrt. toisaalta IpN joivh* 'jouhi' (< sm.: SKES).

Voidaan tietenkin kysyä,eikö lapin konsonantismi selittyisi myös myöhemmän kanta- germaanisen, Vernerin lain jälkeisen -y"-vaiheen substituutioksi, siis vaiheen, jossa on vielä kuulunut labiaalinen lisäartikulaatio. Kokonaan tätä mahdollisuutta ei voine torjua.

 

43 JORMA KOIVULEHTO

 

— Mutta vaikka lähtisimmekin tästä jonkin verran myöhemmästä ajoituksesta, päätyisimme siis yhäkin kantaskandinaavia varhaisempaan aikaan.

Tärkeä lisäkriteeri ajoituksessa on lapin lai'go-sanan olemassaolo: luoi'kät-verbin on pakko olla sitä vanhempi. Jos se nimittäin olisi samanikäinen laina, olisivat lappa-laiset omanneet kyvyn päätellä, minkälainen äännehahmo verbillä tulisi olla, jotta se näyttäisi substantiivia paljon vanhemmalta lainalta, ja lisäksi he — mikä tärkeintä — olisivat jostain syystä halunneet antaa juuri verbille tämän asun. Ja tämähän on absurdi ajatus.

Päädymme siis siihen, että lapin verbin täytyy äänteellisistä syistä olla niin vanha, että se ei ole voinut lainautua vasta lapin varsinaisen erilliskehityksen aikana, vaan kyseisen kielimuodon on täytynyt olla olennaisesti vielä varhaiskantasuomea, itäme-rensuomalais-lappalaiscn yhteisajan kieltä, tai ainakin sitten vielä hyvin lähellä tuota aikaa. — Myöhempi laina on sen sijaan varmaankin itämerensuomen laina, josta johdettu verbi lainata on voinut syrjäyttää lapin verbiä vastaavan asun itämerensuomesta.

4.5.

Lapin verbi on ilmeisesti myös vanhempi laina kuin samasta germ. kannasta - myös jo varhain — lainautunut sm. laiho, murt. myös laihvo = vatj. jiaivo (ks. Koivulehto, Neuphil. Mitt. 1972 s. 575—). Laih(v)o on 'vuodentulo', '(pellon) tuotto, kasvu', jonka se jättää viljelijälleen (nimenomaan vanhassa kirjasuomessa laiho merkitsee (myös) '[korjattu] elo, sato'): vrt. mnorj. leiga 'Miete, Pacht; Gebrauch, Bezahlung, Lohn, Rente; Landschuld,Zinspflicht' (Holthausen 1948).Tältä pohjalta paljastuu suomalais-vatjalaisen sanan vastineeksi myös vir. loiv, gen. Idivu 'Abgabe, Zins', löivu vötma 'Abgaben erheben, Schatz nehmen' (Wiedemann) ; u vokaalisuhteeseen vrt. esim. sm. kaikki ~ vir. köik, sm. sana ~ vir. söna. Tässä siis - kuten yleensä - germ. -h-:ta {-%-) vastaa ims. -h-, joka voinee olla (näin vanhassa lainassa) < ksm. / (ks. tarkemmin Koivulehto 1972 s. 580, s. 582—584).

4.6.

Tarkastelen vielä germ. ja lp. verbien toisen tavun vokaaleja, ts. niiden vartalotyyp-pejä ja niiden yhteensopivuutta. Lapin verbi edellyttää vksm. e-vartaloa: *lajkke- (t. *lojkke-, vrt. kohtaa 4.3). Germ. ē-verbi sopii atemaattisena vartalon (*lai%ue-) mah-dollisimman tarkkaan tämän vksm. asun originaaliksi (ē-verbit kuten ō-verbitkin esiin-tyvät germ. kielissä joko atemaattisina tai -f- teemavokaali (aje)-aineksella laajentuneina vartaloina).

Germ. -ja- tyypin (*lai%"eja-) mahdollisimman tarkkana vksm. vastineena olisi kai pidettävä -/-johtimella laajentunutta vartaloa: *lajkkej- (olisi —- sm. *laikki-a).

 

11 Viron sana esiintyy jo Gösekenillä: Manuductio ad Linguam Oesthonicam, v. 1660, jossa se esiintyy vastineena saksan Schatz f^iiw,Census) -sanalle. Välillä jo harvinaiseksi käynyt sana on jälleen elvytetty eloon, edelleen merkityksessä 'vero, maksu', esim. riigilöiv, verbijohdos löivuma. 'löivu maksma' (Keele ja Kirjanduse Instituut, Anu Haak).

 

44 JORMA KOIVULEHTO

 

Tämän johtimen käyttö ei tässä verbissä olisi kuitenkaanollut semanttiselta kannalta mielekästä: -«-johdoksethan ovat luonteeltaan kontinuatiivisia (Hakulinen, SKRK s. 215, 232), ja germ. originaalin 'lainaamisen' merkitykseen tällainen sävy ei sopinut. Lapin verbihän merkitsee vieläkin nimenomaan yhdenkertaista toisen käyttöön luo-vuttamista. Voidaan siis ilman muuta todeta, että myös germ. j'a-verbi soveltuu läh-tömuodoksi (germ. vartalot: ks.kohta 4.2). Yleisemminkin voidaan todeta, että varta- lon loppuelementtien ei voi verbilainoissa edellyttää niin tarkoin kuin substantiiveissa mukailevan originaalia: loppuelementit sisältävät usein semantiikkaa, ja äännehahmoltaan sopivin elementti voi semantiikkansa puolesta olla sopimaton. 12

Lapin yksinkertaisia e-(> a)-vartaloisia verbejä voi muuten itämerensuomessa vastata myös «-vartaloinen verbi: sm. ehti-ä ~ lp. ästd-t,sm. kärsi-ä ~ lp. gier'dá-t sm. pyrki-ä vi <~ lp. bdr'gä-t. Jos tällaisissa tapauksissa halutaan lähteä vain yhdestä kantamuodosta, näyttää tarjoutuvan lähinnä kaksi selitystä:

1. Lapin muoto on alkuperäinen, itämerensuomessa on myöhemmin muodostunut -j-laajenne ("kärtej- ~> *kärti- > kärsi-).

2. Lapin muodot ovat vanhoja lainoja itämerensuomesta, joissa toisen tavun i = lp. a 14 (ims:n pohjalla pääsemme tietenkin nyt varmuudella vain *kärti- jne. -asuun asti. Vanhan lainan mahdollisuuden otti jo Paavo Ravila huomioon (ks. FUF 25 s. 15: ehtiä)

 

4.7. Eri aspektien tultua käsitellyiksi päädymme ikäyksessä seuraavaan tiivistelmään.

1. Lapin yhtymän -i'k- takia lainautuminen on tapahtunut ainakin ennen germ. kehitystä y" > y, todennäköisesti jo ennen varhaiskantagerm. kehitystä %u > y".

Myöhäisinkin mahdollinen arvio vie tällöin Kristuksen syntymän takaiseen aikaan.

2. Lapin ensitavun uo vastaamassa germ. «:ta sopii tähän varhaiseen aikaan ja jopa edellyttää sitä.

3. Kahta ensimmäistä täydentävä kriteeri on lapin lai'go-sanan olemassaolo (kanta)skand. lainana. Luoi'kdt-verbin on pakko olla vanhempi.

(Artikkelin jatko ja lähdeluettelo seuraavassa numerossa)

12 «-vart. ~ germ. ja-verbi -suhteen kannalta huom. myös (lapin t. suomen kannalta) «-vartaloiset verbit lp. gier'dät 'kestää' < vksm. *kärte- (~ sm. kärsi-ä), lp. bär'gät 'tehdä työtä' < vksm. *pilrke- (~ sm. pyrki-ä), sm. hake-a < vksm. *$ake-: kaikille voidaan esittää germ. ja-verbi originaaliksi: esim. nruots. härda (ut) 'kestää, kärsiä', n.engl. voork 'tehdä työtä', nruots. söka 'etsiä, hakea' < vkgerm. *xarþia- (< *xarþeja-), *wurkia-, *säkiä-,

13 Osmo Ikola (Sananjalka 4, 1962, s. 139) ja Pauli Saukkonen (Itämerensuoma-laisten kielten tulosijainfinitiivirakenteiden historiaa, SUST 137, 1965, s. 69-) ovat esittäneet, että pyrkiä on johdos kantaverbistä pyrkää, josta on merkkejä vanhassa kirjasuomessa, lounaismurteissa ja viron läntisissä murteissa. Saukkonen mainitsee virosta myös e-vartaloisen piirgema-verbin (mts. 70) ja mainitsee myös takavokaali-sia asuja; myös purkaa-verhin Saukkonen olisi taipuvainen yhdistämään tähän (mts. 71). Pyrkää-asua vastaa germ. rinnakkaisasu *wurkä- > *wurkö- > mnorj. orka 'tehdä työtä; kyetä; ponnistella (saadakseen jotakin)'.

14 Vaihtoehdot pohjautuvat Mikko Korhosen esittämiin.

 

kielitutkijat

Haistapaskantieteilijät pällistelee. Forsberg on ent. Kulonen.

PS-1: Grüntahlin "Suomi-etymologia" on niin syvältä perseenstä perseestä kuin ikinä, mikään vain olla voi: esimerkiksi maoitteettomat äänteenmuunnoksi ovat PELKKÄ RASITE silloin kun ne tulevat baltista ja sotivat himmlerimiä vastaan:


http://sm.znaimo.com.ua/docs/893/index-519922-5.html

Riho Grünnthal:

" Recent explanations for (Finnish) Suomi

Finally, I would briefly like to deal with the origin of the (Finnish) Suomi ’Finland’, suomi ’Finnish (language)’ suomalainen ’Finnish (man)’ and present an overview of the discussion that has mainly prevailed in Finland during the 1990’s. The revision of Suomi’s etymology has mainly concentrated on an analysis of the phonological development of the name.

Until 1990’s the etymologies proposed as an explanation for Suomi were either phonologically or semantically unsatisfactory. The circle was completed, when Jorma Koivulehto (1993), using modern etymology and argumentation, rehabilitated the etymology that had been proposed by the foundator of Finnish na­tional sciences, Henrik Gabriel Porthan at the turn of 18th and 19th centuries. The main idea is that despite the difference between (Finnish) Suomi and (Sami) sápmi, sápmelaš ’Sami, Lapp’, they are both of a common Baltic origin, from the predecessor of the present (Latvian) zeme and (Lithuanian) žemė ’land, country’. The Baltic origin for sápmi and (Finnish) Häme ’province of Hä­me, (Swedish) Tavastland’ has already been suggested by Tunkelo (1899). Later, Koivulehto’s etymology was further improved by Kalevi Wiik (1995) and myself (Grünthal 1997: 62–72), and was attested even by archaeologists (Car­pelan 1998).

Despite deeper analysis and more profound argumentation, the pho­no­lo­gi­cal development of Suomi cannot be mechanically explained by straightforward sound changes. On the other hand phonological attrition and the simplification of consonant system in the Finnic languages have given rise to the possibility that Suomi might be derived from some other Indo-European words, as well, and, as a matter of fact, Koivulehto (1997, 1998) and Petri Kallio (1998) have seized the opportunity to suggest some new alternative explanations. Ne­verthe­less, as I have tried to stress (Grünthal 1999), Koivulehto’s later theory about the Germanic background of

a) (Finnish) Suomi and (Finnish) Häme, (Sami) sápmi (< Germanic *sæma- ’dark etc’ (> Old Icelandic sámr))

[Sæma on germaanissa balttilainen myöhäinen lainasana. Suomessa ei ole ainoataan h- alkuista sanaa, joka oli lainautunut kantagermaanin s-alkuisesta. Kaikki Koivulehdon "esimerkit" ovat väärennettyjä. Kyseinen farssi alkoi Koivulehdon pöyristyttävästä "Hauta-etymologista" (jossa on tosin sellainen tolkku, että hauta on tarkoittanut nimen maan terva-ja ranavalmitushautaa, ei ruumishautaa eikä piilopaikkaa). HM]

and Kallio’s theory that is based on the meaning ’man’

b) (Finnish) Suomi (but not Häme and (Sami) sápmi!) < Early Proto-Finnic *ćoma < Pre-Germanic *gh'-ōn (> (Gothic) guma etc.)

in their turn, have also be met with criticism, especially that based on the morphology of the Finnic languages and semantics.

For this reason, at the present stage I personally believe that the most likely theory explaining the origin of Suomi, follows the hypothesis that it was originally borrowed from an Indo-European word meaning ‘land, country’, the alternatives being

c) Suomi (not Häme and (Sami) sápmi) < Early Proto-Finnic *ćōme < Pro­to Indo-European *gh'-ėm ’country, land’ (> (Avesta) zgm) (Kallio 1998),

d) Suomi (not Häme and (Sami) sápmi) < Early Proto-Finnic *ćoma < Pro­to Baltic *ghom-yō (> Lithuanian (dial.) žãmė etc. (Kallio 1998) and

e) Suomi (through Baltic and Germanic), Häme and (Sami) sápmi < Early Proto-Finnic *šämä < Proto-Baltic *žemė ’country, land’ (Koivulehto 1993, Wiik 1996, Grünthal 1997, 1999).


Without proposing to cite the whole discussion that has been summarized above, it is worth mentioning that none of these theories unambiguously and without taking into account equally all the details of language history, explains the story of Suomi. Nevertheless, the etymologies that have been suggested in the 1990s are much more reasonable than the earlier haphazard attempts, and they are based on scientific argumentation and a modern concept of the prehistory of the Finnic territories. It is therefore possible to sketch tentative outlines for the etymology of Suomi, that are justified even if they are dubious in some details.

* * *

In this article I have attempted to give a short overview of the structure, semantics and current etymologic theories of some Finnic ethnonyms. The structural and semantic analysis of Finnic ethnonyms reveals their close connection to toponyms, especially macrotoponyms like country or county names. I have tried to show that the semantic diversity of the ethnonyms might in some interpretations even allow one to argue that the character of the name – ethnic or toponymic – is defined by word inflectional means like derivations (suffixal word formation) or compound words.

Although earlier research tended erroneously to be extremely abductive in its conclusions, there is no basis to think that the occurrence of ethnonyms in place names would provide proof of the location of the original homeland of a given people. A functional answer would be that what we do know through ethnonyms is, first and foremost, that those who used them have had a good reason for doing so, associated with either the language and ethnoculture or the place.

Etymologically the motivation Finnic ethnonyms has been bifold, many of them being original or even transparent ethonyms, while some others were initially place names. Many etymologies suggest that ethnic and language contacts have always played an important role in the formation of ethnonyms.

 

PS-2:

tiistai, 29. elokuu 2017

Sattuma välttämättömyys, vapaus ja tahto

Sattuma välttämättömyys, vapaus ja tahto

Sattuma, välttämättömyys ja vapaus

 

Vapaan tahdon ”ongelma” herää aina uudelleen, kun joku merkittävä filosofi julkaisee siihen ratkaisun.

Daniel C. Dennett on käsitellyt aihetta monessa kirjassaan. Uusin on From Bacteria to Bach and Back: The Evolution of Minds (Norton, 2017).

Viime kädessä kyse on siitä, että kaikki maailmassa johtuu jostakin, mutta ihminen on vastuussa valinnoistaan. Asiaa voidaan ajatella kolmella tasolla.

Arkirealismin ja käytännön tutkimuksen taso on keskimmäinen ja useimmin vastaan tuleva. Vain sellaista voidaan tutkia, joka johtuu sattumasta ja välttämättömyydestä. Mikäli uskotaan, että luoja voi vaihtaa luonnonlait milloin huvittaa, kaikki tutkiminen on mahdotonta. "
 

HM: Platonin kestävän määritelmän mukaan olemassaolo on vuorovaikutusten piirissä ilmenemistä. Olemattomia ei todellakaan voida tutkia, korkeintaan olla tukivinaan.
 

JV: " Syysuhteen ongelma on sekä syvempi että pinnallisempi.

Syvimmältään sattumaa ei voi selittää pois. Fyysisen todellisuuden kvanttitasolla kaiken täydellinen ennustaminen on periaatteessakin mahdotonta, mutta riittävän monimutkaisten systeemien todennäköiset tilat ovat laskettavissa.

Oikeuden ja moraalin ongelmat ovat pinnallisia.Niissä on kyse ”vapaudesta”. Vapaus on kuitenkin sitä, että ihmisen on pakko valita. Minkä tahansa eläimen ja koneen, jolla on päätöksenteon kyky, on myös pakko tehdä päätöksiä. "

HM: Outo "määritelmä" ´vapaudelle´ (ja varmaan aika uusi...).

RK: Eläimet ja koneet EIVÄT TEE TIETOIIA PÄÄTÖKSIÄ vaan reagoivat.

Ihminenkin voi pelkästään reagoida, mutta se ei ole yhmisen toiminnalle olemuksellista.

 

JV: " Sanomme, että ihmiset ovat vastuussa, koska heillä on vapaa tahto. Tarkoitamme, että useimmat aikuiset ovat useimmiten vastuussa. Oikeusistuimet tekevät päätöksiä syyntakeisuudesta, koska niiden on pakko.

Kukaan ei pakottanut aseella uhaten minua julkaisemaan tätä kirjoitusta, mutta julkaiseminen seurasi silti kaikesta historiassa siihen johtaneesta, kuten kielen ja tietoverkon keksimisestä. ”

 

HM: Se, että ”pitää tahtoa jotakin”, ei rajoita tahdonvapautta sen olennaisessa merkityksessä vailta kahdesta vaihtoehdosta ympäristöstä riippumatta.

Termi ”vapaa tahto” on turhan momimutkainen: pelkkä TAHTO riittää oikein hyvin.

Eläimillä ei ole tällaista tahtoa, ne (vain) reagoivat.

Ihmisellä sen sijaan on tahto ja se rakentuu kielelle, kuten Vuorelan esiin ottama Daniel Dennettkin on moneen kertaan osoittanut, ja osoittaa nytkin:

http://books.wwnorton.com/books/From-Bacteria-to-Bach-and-Back/

" book cover

 

One of America’s foremost philosophers offers a major new account of the origins of the conscious mind.

How did we come to have minds?

For centuries, this question has intrigued psychologists, physicists, poets, and philo-sophers, who have wondered how the human mind developed its unrivaled ability to create, imagine, and explain. Disciples of Darwin have long aspired to explain how consciousness, language,and culture could have appeared through natural selection, blazing promising trails that tend,however,to end in confusion and controversy. Even though our understanding of the inner workings of proteins,neurons,and DNA is dee-per than ever before, the matter of how our minds came to be has largely remained a mystery.

That is now changing, says Daniel C. Dennett. In From Bacteria to Bach and Back, his most comprehensive exploration of evolutionary thinking yet, he builds on ideas from computer science and biology to show how a comprehending mind could in fact have arisen from a mindless process of natural selection. Part philosophical who-dunit, part bold scientific conjecture, this landmark work enlarges themes that have sustained Dennett’s legendary career at the forefront of philosophical thought.

In his inimitable style - laced with wit and arresting thought experiments - Dennett explains that a crucial shift occurred when humans developed the ability to share memes, or ways of doing things not based in genetic instinct. Language, itself com-posed of memes,turbocharged this interplay. Competition among memes - a form of natural selection - produced thinking tools so well-designed that they gave us the power to design our own memes. The result, a mind that not only perceives and controls but can create and comprehend, was thus largely shaped by the process of cultural evolution.

An agenda-setting book for a new generation of philosophers,scientists,and thinkers, From Bacteria to Bach and Back will delight and entertain anyone eager to make sense of how the mind works and how it came about.

 

Book Details

  • Hardcover
  • February 2017
  • ISBN 978-0-393-24207-2
  • 6.6 × 9.6 in / 496 pages
  •  
  • Sales Territory: Worldwide including Canada, Singapore and Malaysia, but excluding the British Commonwealth. "

 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto-1

http://www.informationphilosopher.com/freedom/otherwise.html/

 

***
 

http://www.salon.com/2014/12/28/the_truth_about_free_will_does_it_actually_exist/

The truth about free will: Does it actually exist?

Acclaimed philosopher Daniel Dennett explains why free will is much more complicated than many people believe

The following interview is excerpted from ”Philosophy Bites Again”:

 

David Edmonds: One way to exercise my freedom would be to act unpredic-tably, perhaps not to have a typical introduction to a “Philosophy Bites” in- terview,or to cut it abruptly short mid-sentence. That’s the view of the famous philosopher and cognitive scientist, Daniel Dennett. He also believes that humans can have free will, even if the world is determinist, in other words, governed by causal laws, and he…

 
Nigel Warburton: The topic we’re focusing on is “Free Will Worth Wanting.”  That seems a strange way in to free will. Usually, the free will debate is over whether we have free will, not whether we want it, or whether it’s worth wanting. How did you come at it from this point of view?
 

Daniel Dennett:I came to realize that many of the issues that philosophers love to talk about in the free will debates were irrelevant to anything important. There’s a bait- and-switch that goes on. I don’t think any topic is more anxiety provoking, or more ge- nuinely interesting to everyday people, than free will But then philosophers replace the interesting issues with technical, metaphysical issues. Who cares? We can define lots of varieties of free will that you can’t have, or that are inconsistent with determi- nism. But so what? The question is,‘Should you regret,or would you regret not having free will?’ Yes. Are there many senses of free will? Yes. Philoso-phers have tended to concentrate on varieties that are perhaps more tractable by their methods, but they’re not important.

NW: The classic description of the problem is this: ‘If we can explain every action through a series of causal precedents, there is no space for free will.’ What’s wrong with that description?

DD: It’s completely wrong. There’s plenty of space for free will: determinism and free will are not incompatible at all.

The problem is that philosophers have a very simplistic idea of causation. They think that if you give the lowest-level atomic explanation, then you have given a complete account of the causation: that’s all the causation there is. In fact, that isn’t even causation in an interesting sense.

NW: How is that simplistic? After all , at the level of billiard balls on a table, one ball hits another one and it causes the second one to move. Neither ball has any choice about whether it moved; their paths were determined physically.

DD: The problem with that is that it ignores all of the higher-level forms of causation which are just as real and just as important. Suppose you had a complete atom-by- atom history of every giraffe that ever lived, and every giraffe ancestor that ever lived. You wouldn’t have an answer to the question of why they have long necks. There is indeed a causal explanation, but it’s lost in those details. You have to go to a different level in order to explain why the giraffe developed its long neck. That’s the notion of causation that matters for free will.

NW: Assuming that you’re not going to rely on Aesop here, how did the giraffe get its long neck?

DD:The lineage of giraffe-like animals gradually got longer necks because those that happened to have slightly longer necks had a fitness advantage over those with shorter necks. That’s where the explanation lies. Why is that true? That’s still a vexed question. Maybe the best answer is not the obvious one that they got long necks so that they could reach higher leaves. Rather, they evolved long necks because they needed them to drink because they had long legs, and they evolved long legs because they provided a better defense against lions.

NW: So that’s an evolutionary hypothesis about giraffes’ necks. H ow does it shed any light on the free will debate?

DD: If I want to know why you pulled the trigger, I won’t learn that by having an atom-by-atom account of what went on in your brain. I’d have to go to a higher level: I’d have to go to the intentional stance in psychology Here’s a very simple analogy: you’ve got a hand calculator and you put in a number, and it gives the answer 3.333333E. Why did it do that? Well, if you tap in ten divided by three, and the answer is an infinite continuing decimal, the calculator gives an ‘E’.

Now, if you want to understand which cases this will happen to,don’t examine each and every individual transistor: use arithmetic.Arithmetic tells you which set of cases will give you an ‘E’. Don’t think that you can answer that question by electronics. That’s the wrong level. The same is true with playing computer chess. Why did the computer move its bishop? Because otherwise its queen would have been captured. That’s the level at which you answer that question.

NW: We’re often interested in intention where this is linked to moral or legal res- ponsibility.And some cases depend on information that we get about people’s brains. For example, there are cases where people had brain lesions that presumably had some causal impact on their criminal behaviour.

DD: I’m so glad you raised that because it perfectly illus­trates a deep cognitive illusion that’s been fostered in the field for a generation and more. People say, ‘Whenever we have a physiological causal account, we don’t hold somebody respon-sible.’ Well, might that be because whenever people give a physiological causal ac-count, these are always cases of disability or pathology? You never see a physiolo-gical account of somebody getting something tight. Supposing we went into Andrew Wiles’ brain and got a perfect physiological account of how he proved Fermat’s Last Theorem. Would that show that he’s not responsible for his proof? Of course not. It’s just that we never give causal physiological-level accounts of psychological events when they go right.

NW: I’m still having trouble understanding what an intention is.We usually think of intentions as introspectible mental events that precede actions. That doesn’t seem to be quite what you mean by an intention.

DO: When discussing the ‘intentional stance’, the word ‘intention’ means something broader than that.It refers to states that have content. Beliefs,desires,and intentions are among the states that have content. To adopt the intentional stance towards a person – it’s usually a person, but it could be towards a cat, or even a computer, playing chess – is to adopt the perspective that you’re dealing with an agent who has beliefs and desires, and decides what to do, and what inten­tions to form, on the basis of a rational assessment of those beliefs and desires.It’s the stance that domi- nates Game Theory. When, in the twentieth century; John von Neumann and Oskar Morgenstern invented the theory of games, they pointed out that game theory reflects something fundamental in strategy. Robinson Crusoe on a desert island doesn’t need the intentio- nal stance.If there’s something in the environment that’s like an agent -that you can treat as an agent- this changes the game. You have to start worrying about feedback loops. If you plan activities, you have to think: ‘If I do this,this agent might think of doing that in response,and what would be my response to that?’ Robinson Crusoe doesn’t have to be sneaky and tiptoe around in his gar-den worrying about what the cabbages will do when they see him coming. But if you’ve got another agent there, you do.

NW: So, Man Friday appears, and there are problems …

DO: As soon as Man Friday appears, then you need the intentional stance.

NW: So if you have the complexity of interaction that is characteristic of an intentional system, that’s sufficient for its having intentions. So there doesn’t seem to be any room for the mistake of anthropomorphism. Anthropomor-phism, if the situation is complex enough, is simply the correct attitude to hold towards some inanimate things.

DD: We can treat a tree from the intentional stance, and think about what it needs, and what it wants, and what steps it takes to get what it needs and wants. This works to some degree. Of course, it doesn’t have a soul; it’s not conscious.

But there are certain patterns and reactions. Recently, we’ve learned that many varieties of trees have a capacity that gives them quasi-colour vision. When the light on them is predominantly reflected from green things they change the proportion of their energy that goes into growing tall. We might say that they have sensed the competition and are taking a reasonable step to deal with the competition. Now, that’s a classic example of the intentional stance applied to a tree, for heaven’s sake! Fancier versions apply to everything from bacteria, through clams and fish and reptiles and higher animals, all the way to us. We are the paradigm cases.

What’s special about us is that we don’t just do things for reasons. Trees do things for reasons. But we represent the reasons and we reflect on them, and the idea of reflec- ting on reasons and representing reasons and justifying our reasons to each other informs us and governs the intentional stance. We grow up learning to trade reasons with our friends and family. We’re then able to direct that perspective at evolutionary history, at artifacts, at trees. And then we see the reasons that aren’t represented, but are active. Until you get the level of perspective where you can see reasons, you ‘re not going to see free will The difference between an organism that has free will and an organism that doesn’t has nothing to do with the atoms: you’ll never see it at the atomic level, ever. You have to go to the appropriate design level, and then it sticks out like a sore thumb.

NW: So we can adopt the intentional stance towards a chess-playing com-pu- ter, and we probably ought to if we want to beat it at chess, but it doesn’t follow from that that it’s got free will, or agency?

DO: Exactly Those beings with free will are a sub-set of intentional systems. We say ‘free as a bird’, and birds have a certain sort of free will. But the free will of a bird is nothing compared to our free will, because the bird doesn’t have the cognitive system to anticipate and reflect on its anticipations. It doesn’t have the same sort of projectable future that we have; nor does it,of course,engage in the business of per-suasion. One bird never talks another bird out of doing something. It may threaten it,but it won’t talk it out of something.

NW: So let’s go back to the original topic. What is the kind of free will worth wanting?

DO:It’s the kind of free will that gives us the political freedom to move about in a state governed by law and do what we want to do. Not everybody has that freedom. It is a precious commodity Think about promises. There are many good reasons to make promises: some long-term projects depend on promises,for example. Now, not everybody is equipped to make a promise. Being equipped to make a promise re-quires a sort of free will,and a sort of free will that is morally important. We can take it apart, we can understand,as an engineer might say; what the ‘specs’ are for a mo- rally competent agent:you’ve got to be well informed, have well-ordered desires, and be movable by reasons. You have to be persuadable and be able to justify your views. And there are a few other abilities that are a little more surprising. You have to be particularly good at detecting the intent of other agents to manipulate you and you have to be able to fend off this manipulation. One thing we require of moral agents is that they are not somebody else’s puppet.If you want the buck to stop with you, then you have to protect yourself from other agents who might be trying to con-trol you. In order to fend off manipulation,you should be a little bit unpredictable. So having a poker face is a very big part of being a moral agent.If you can’t help but re- veal your state to the antique dealer when you walk into the store, then you’re going to be taken for a ride, you’re going to be manipulated. If you can’t help but reveal your beliefs and desires to everybody that comes along, you will be a defective, a disabled agent. In or- der to maximize getting what you want in life, don’t tell people exactly what you want.

NW: That’s a very cynical view of human nature! There’s an alternative account, surely, in which being open about what you feel allows people to take you for what you really are, not for some kind of avatar of yourself.

DD: Well, yes, there is that. But think about courtship. You see a woman and you fall head over heels in love with her. What ‘s about the worst thing you can do? Run panting up to her showing her that you’ve fallen head over heels in love.

First of all, you’ll probably scare her away,or she’ll be tempted by your very display of abject adoration to wrap you around her little finger. You don’t want that, so you keep something in reserve. Talleyrand once said that God gave men language so that they could conceal their thoughts from each other. I think that’s a deep obser-vation about the role of language in communication. It”s essential to the understan-ding of commu- nication that it’s an intentional act, where you decide which aspects of your world you want to inform people about and which you don’t.

NW: So freedom, of the important kind, of the kind worth wanting, is freedom from being manipulated. It’s about being in control of your life, you choosing to do things, rather than these things being chosen by somebody else?

DD: Yes. In order for us to be self-controllers, to be autono­mous in a strong sense, we have to make sure that we” re not being controlled by others. Now, the environ-ment in general is not an agent,it’s not trying to control us.It’s only other agents that try to control us. And it”s important that we keep them at bay so that we can be autonomous. In order to do that, we have to have the capacity to surprise.

Excerpted from “Philosophy Bites Again” by David Edmonds and Nigel Warburton. Copyright © 2014 by David Edmonds and Nigel Warburton. Reprinted by arrange- ment with Oxford University Press,a division of Oxford University. All rights reserved.


***



http://danielmalinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/242357-pelkkia-kysymyksia-vapaasta-tahdosta

 

Pelkkiä kysymyksiä vapaasta tahdosta

4.9.2017 21:58 Daniel Malinen
Käyttäjän DanielMalinen kuva

Daniel Malinen

Jyväskylä

Merkonomi opintojen jälkeen nuorisotyötön mutta tähtäimessä Yrttäjyys.


Tämä on oikeastaan vain isonippu toisiinsa liittyviä kysymyksiä: Onko ihmisellä vapaatahto vai ovatko ihmiset tahdottomia orjia? Miten on vastuun, moraalin ja valintojen laita? Voidaanko ihmiset siis jakaa hyviin ja pahoihin tekojensa perusteella? Meneekö elämä käsikirjoituksen mukaan vai ei? Tai onko jokaisen ihmisen elämä ja kohtalo ennalta määrättyjä? Vai onko maailmassa vijaa sattumille ja yllätyksille? Onko elämällä jokin tarkoitus? Palvelevatko teot ja valinnat jotain suurempaa tarkoitusta josta ne olisivat riippuvaisia? Vai voiko ihminen silti tehdä valintoja, kantaa vastuuta ja tehdä töitä tavoitteidensa eteen? Ja jos kerran ihmisella ei ole vapaata tahtoa, niin miksi sitten kantaa vastuuta omastaelämästään tai tehdä mitään sen eteen jos kerran yhtä hyvin voi vain jäädä sängynpäälle makaamaan ja jäädä odottamaan että elämä menee jonkin korkeammanvoiman ennaltamääräämän käsikirjoituksen mukaan? Miksi siis pyrkiä mihinkään, jos itse ei voi mihinkääm vaikuttaa?

maanantai, 28. elokuu 2017

Maailman tyhmin valehistorioitsija Tampereen Aamupaska "varoittaa", hörönlörötystensä oikaisemisesta...

https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/valeuutiset-ovat-vaarallisia-mutta-on-syyta-tarkkailla-myos-valehistoriaa-200350917/

Valeuutiset ovat vaarallisia, mutta on syytä tarkkailla myös valehistoriaa

Pääkirjoitus: Kun historiaa aletaan manipuloida, on syytä huolestua. Tuoreet esimerkit todistavat, ettei sille välttämättä olla immuuneja Suomessakaan.

Aamulehti:
 

Kun Tampereen uudistunut Lenin-museo avasi ovensa yleisölle hieman yli vuosi sitten, moni huokaisi helpotuksesta.

Poissa olivat omituinen henkilöpalvonta ja kritiikitön suhtautuminen Neuvostoliittoon, tilalla vankileirin pienoismalli ja tosiasioiden tunnustaminen. Ei vanhassakaan muse-ossa varsinaisesti valehdeltu historian kulusta, mutta valittiin kyllä hyvin tarkkaan, mitä kerrottiin – ja varsinkin mitä jätettiin kertomatta.

Lenin-museo on pieni mutta kiinnostava esimerkki siitä, miten hankala suhde histo-riaan voi olla. Aikaa Neuvostoliiton romahtamisesta museon uudistamiseen meni neljännesvuosisata.

Maailmalla historiaa kirjoitetaan uusiksi nyt kovalla kädellä, eikä esimerkkejä tarvitse etsiä kaukaa.

Kun ottaa otteen historiasta, saa haltuunsa myös kansallisen muistin. Sen manipuloiminen on Vladimir Putinin hallinnon ydintä, kirjoittaa brittilehti Guardian.

Diktaattori Josif Stalinin hallinnon aikana kymmeniä miljoonia ihmisiä kuoli vankilei-reillä, nälänhätään ja teloituksiin. Nyt Stalinin kunniaa palautetaan patsas kerrallaan, ja hirmuhallinnon rikoksia penkovia ihmisoikeusaktivisteja ja tutkijoita ajetaan ahtaalle.

Venäjällä historialliseen peukaloimiseen kannustavat ulkopoliittiset syyt, kuten Puti-nin hallinnon halut palauttaa Venäjän vaikutusvaltaa. Ja on historian peukaloimisen tärkeys ymmärretty muuallakin. Unkarissa presidentti Viktor Orbán kirjoittaa historian synkkiä hetkiä edullisempaan valoon, esimerkiksi levittämällä muukalaiskammoa ja äärioikeistolaisia salaliittoteorioita.Xi Jinpingin johtama Kiina suhtautuu hyvin pense- ästi kulttuurivallankumouksen ja Taivaallisen rauhan aukion tapahtumien käsittelemi-seen, koska epämukavien historiallisten tapahtumien käsitteleminen nähdään uhkana kommunistiselle hallinnolle.

Historian vääristeleminen kertoo hallinnon ja yhteiskuntajärjestelmän heikkoudesta. Silti se ei ole vain diktatuurien tai muilla tavoin sekasortoisten valtioiden ongelma. Siitä kertovat karua tarinaa varsin joustavasti totuuteen suhtautuvan Donald Trumpin Yhdysvallat ja brexitin jälkeinen Britannia.

Viime aikoina Trump on valheellisesti väittänyt esimerkiksi uudistaneensa Yhdysval-tojen ydinasearsenaalin voimakkaammaksi kuin koskaan aiemmin ja allekirjoitta-neensa enemmän lakiehdotuksia kuin kukaan muu presidentti. Elokuun alussa Trump alkoi julkaista Facebook-sivullaan Real News eli Oikeat Uutiset -uutislähetystä, joka kertoo asiat Trumpin kannalta parhain päin.

Britanniassa brexitin kannattajat ovat nähneet suurta vaivaa saadakseen oman vaih-toehtoisen historiankirjoituksensa paremmin kuuluviin.Britannia oli itse luomassa Eu- roopan unionia – tai Euroopan Yhdysvaltoja,kuten Winston Churchill haaveili - mutta brexitin kannattajien käsittelyssä unionin alkuperäinen toiminta-ajatus on unohdettu.

Maailman esimerkit todistavat, ettei mikään historia ole turvassa vaikutuspyrkimyk-siltä. Vahvat yhteiskunnat ja avoimet demokratiat pystyvät vastustamaan paremmin niitä tahoja, jotka yrittävät kaapata historian omiin tarkoituksiinsa. Tärkeää on myös kyetä tunnustamaan menneisyydessä tehdyt virheet ja oppia niistä. Omiin virheisiinsä suhtautuu sokeasti vain oirehtiva yhteiskunta. "

Makaaberi aivovoimistelu Aamulehden-KGB...

(Miksiköhän ryssä ei käyttänyt sitä Talvisodassa...?)


Jos tamperelaisen Aamulehden juttuihin on mitään uskomista (noh,ok,sehän nyt tie- detään, mutta antaa olla tällä kertaa...),ja jos sotapropagandistiset PUHEET mitään painavat, niin kyllä Jushtshenkon Ukraina hakkaa kaikki tähänastiset puhdasta fanta- siakamaa myöten naapurivastaisessa aggressiivisuudessa: erityinen "Aamulehden- KGB" muka pisti noin kolmessa viikossa "10 miljoonaa ukrainalaista talonpoikaa" päätä lyhyemmiksi!

(En käytä siis nimeä "Tymoshenkon-KGB", koska IHAN VARMA en Aamulehden "uutisesta" voi olla...)


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/suomalaiset-fasistit-ovat-kauan-ja-hartaasti-valmistautuneet-ukrainan-kriisiin

" Aamulehti esitteli 27.11.2005 kokosivunkuvalla presidentinvaaliehdokkaiden kampanjasignaalituotteet.

Näkyvimmällä paikalla (Vanhasen viirin ohella) on HALOSEN kampanjan iso oranssi huivi, joka on täsmälleen samaa sävyä ja ilmeisesti malliakin kuin Aamulehdenkin ahkerasti värikuvissa esittelemät IVY-maiden oranssin liik-keen mielenosoitusliput, viimeksi AL:n kuvassa 27.11. Azerbeidzhanin mielen-osoituksista, joissa tuttuun tapaan vaadittiin vaaleja mitätöitäviksi, kun oranssit eivät olleet saaneet niissä ylivaltaa.

Venäläiset pitävät tuota lippua itseään vastaan suunnatun etnisesti vihamielisen fasistisväritteisen liikkeen symbolina, ja mikäli Aamulehden artikkeliin Ukrainasta on uskominen, eivät aivan aiheetta:

 

 
" Yleensä miten kuten nahoissan pysyvä Aamulehtikin taas eilen kertoi Ukrainan nuoren naispuolisen paikallistoimittajan kynällä "Ukrainan järjestetyn kuivuuden ja nälänhädän 10 mlj:sta uhrista 1932 - 33", joista kuulemma kahviloissakin siellä taas keskustellaan... Ei mene sitten hyvin sielläkään. Kahdella tuli taas kerrottua "Mustan kirjankin" valmiiksi yli kaikkien äyräiden paisutellut, mahdottomat "tiedot".


"Kommunismin musta kirja" (Stephane Courtois) kirjoittaa "Ukrainan järjestetystä nälänhä-dästä" sivulla 27 seuraavaa:

" "Kulakkien hävittäminen" oli "kasakoiden hävittämisen" toisinto suuremmissa puit- teissa. Operaation alkajaisiksi Stalin esitti virallisen käskyn "kulakkien hävittämisestä luokkana", mitä hallituksen propaganda sitten toitotti. Maatalouden kollektivisointia vastustaneet kulakit ammuttiin,muut joutuivat karkotukseen vaimoineen,lapsineen ja vanhuksineen. Kaikkia ei siis todellakaan suoranaisesti tapettu, mutta heillä ei ollut suuriakaan selviytymisen mahdollisuuksia pakkotöissä, joita heidät siirrettiin teke-mään Siperian tai Euroopan pohjoislaidan ikiroudan maille. Sadattuhannet meneh- tyivät siellä, mutta täsmällistä määrää ei tiedetä. Ukrainassa 1932 - 33 koettu suuri nälänhätä, joka liittyi maalaisväestön yrityksiin vastustaa kollektivisointia, vaati muutamassa kuukaudessa kuuden miljoonan ihmisen hengen. "

Siis "järjestetty nälänhätä" vaati muka kuuden miljoonan ihmisen hengen, sanotaan vaikka kolmessa ja puolessa kuukaudessa eli sadassa päivässä.

Ja Ukrainan fasistit ja Aamulehti ovat sen nyt korottaneet täyteen kymmeneen miljoonaan.

Mutta palataan tuohon Aamulehden "tietoon" muka "kymmenen miljoonan ukraina-laisen tappamisesta talvella 1932 - 33", ja verrataan sitä joihinkin muihin sotilaallisiin operaatioihin.

Yhtenä historian merkittävimmistä ja menestyksellisimmistä taisteluista kautta aiko- jen pidetään Grünwaldin-Tannenbergin eli alkuperäiskielellä liettuaksi Žalgirisin tais- telua 1410, jossa Puola-Liettuan armeija löi yhden päivän kuluessa lähinnä saksalai- sen Kalparitarikunnan koko 10000 miehen hyökkäysarmeijan johtoineen päivineen. Taistelussa myös kaatui kaiken kaikkiaan noin 10000 miestä, jotka eivät toki kaikki olleet kalparitareita. Puolalla oli taistelussa myös 10000 pääasiassa jalkamiestä, ja Liettualla ja Tshekeillä yhteensä n. 5000 pääasiassa ratsumiestä.

Kalparitarit hyökkäsivät Puolan armeijaa vastaan varmana voitosta, mutta taistelun päästyä käyntiin Liettuan ja tshekkien ratsujoukot hyökkäsivät suuriruhtinas Vytauta- sin ja hänen tshekkiläisen alikomentajansa Jan Žizkan johdolla saksalaisten selkä- puolelle, josta käsin he estivät saksalaisten pakenemisen ja saivat heti tapetuksi rita- rikunnan komentajan Ulrich von Jüngingenin ja muun keskeisen johdon. Ja sitten alkoi se "harvennus"...

Molempiin sotajoukkoihin olivat kokonaiset kansat satsanneet ylimääräiset voimava- ransa, Vytautasilla oli takanaan paitsi liettualaisten ja tshekkien, myös tataarien ja venäläisten panostus. Ja Puolalla ukrainalaisten.

Taistelu on yhtä tunnettu kuin Poitiers´n taistelu v. 732, jossa frankkien kuningas Kaarle Martel torjui arabien invaasion Espanjasta Ranskaan, tai Jarmuk-joen taistelu v.632, jossa ottivat yhteen islamilaisten (20000,komentajana kalifi Omar ja Halid ibn al Walid) ja kristikunnan joukot (100000, komentajana Bysantin keisari Herakleios I, yksi kaikkien aikojen parhaista sotilasjohtajista hänkin,mutta joukot olivat onnettomat ... taistelu päättyi näiden täydelliseen tappioon). Žalgirisin taistelu jos mikä on sota- historialinen esimerkki hyvin valmistellusta ja huipputehokkaasta operaatiosta. Se näytti puolustusoperaatiolta, mutta oli tosiasiassa saksalaisille viritetty ansa,joka lau- kesi vähän tuurillakin (Jüngingenin kaatuminen) yli kaikkien odotusten. Sen sanotaan "asemoineen" "Itä- ja Länsi-Euroopan" välisen rajan seuravaksi 500 vuodeksi, vasta Ludendorffin ja Hindenburgin johtamassa vuoden 1914 Tannenbergin taistelussa (ei varmaankaan sattumalta samalla paikalla...) sitä rajaa yritettiin oikein tosissaan taas siirtää, tilapäisesti onnistuenkin... "

Kuitenkin, jos se "Stalinin organisaatio", joka "järjestetyn nälänhädän" toteutti, lahtasi sadan päivän aikana "kymmenen miljoonaa ukrainalaista", kuten arvovaltainen Aamulehti kertoo, niin

sen organisaation täytyi "suorittaa" täydet TUHAT "Žalgirisin taistelua" PUTKEEN saadakseen tuon Aamulehden tietämän raatomäärän aikaiseksi!

Eli yhden keskikokoisen maailmansodan kaikkien tappioiden verran!

Siinä kai meni sitten sotahistoria uusiksi tehokkaan tappamisen osalta että pätkähti! (Enkä viitsi edes mainita, että "nälkään näännyttäminen" ja varsinkin maaseudun näännyttäminen kaupungista käsin on helvetin paljon työvaltaisempaa kuin nappien jakaminen otsaan ja keihäänpistojen rintaan, joita Zhalgirisin taistelussa jaettiin.)

(Älkääkä helvetissä syyttäkö ainakaan MINUA siitä, mitä AAMULEHTI ja "Musta kirja" kirjoittavat!!!!)

Väestötiedoista vaan ei sellaiselle tukea löydy, sieltä löytyy tuollaisten "tietojen" "kumousta".

 

Tämä olisi ollut 80 Hiroshiman atomipommin verran.

Mutta 80 Hiroshiman atomipommilla "Aamulehden KGB":n mestarintyötä EI olisi voinut suorittaa, sillä ei olisi ollut 80 sen kokoista kaupunkia, joihin olisi kannattanut mosauttaa, ja sitä paitsi "Aamulehden KGB:n" uhrithan olivat MAALAISIA!

Osama bin Laden varmaan vaihtaisi lennosta taivaspaikkansa (ja kaikki 70 rusinaa) tietoon siitä, miten tehokas ja halpa "Aamulehden KGB" muodostetaan, ja miten se toimii. Matti Apunen tuskin kuitenkaan diiliä tekee, jos tietääkään... mahtaisi siitä tiedosta CIAkin yhden miljardin maksaa...  "

Atomipommeja "Aamulehden KGB" ei voinut käyttää: niitä ei ensinnäkään ollut (huom! TIETTÄVÄSTI...!) eikä niillä nyöskään oli tullut "valmista" ainakaan maaseudulla vaikka olisi ollutkin (ainakaan VAIN Hiroshima-tyyppisillä...)!

Annetaan edelleen "Aamulehden KGB":lle kolmen viikon sijasta KOLME KUUKAUTTA suoriutua maaimanhistorian mittavimmasta likvidaatiourakastaan.

Esitän lukijoille pohdittaavaksi seuraavan kysymyksen:

MILLÄ METODILLA, MILLAISELLA ORGANISAATIOLLA JA MITEN "AAMU-PASKAN-KGB" MENETTELI SAADAKSEEN ILMAT PIHALLE 10 MILJOONASTA MAALAISESTA KOLMESSA KUUKAUDESSA!

(Tämä on siis fiktiivinen äly/sotilastietoknoppi, tähän ei ole tarkoituskaan löytää "ratkaisuja" AINAKAAN UKRAINAN todellisesta historiasta!)

Oletaan, että lähtökohtana on TAVALLINEN, ei hädän alainen tilanne maaseudulla, jossa viljelijöillä on myös tukevasti itse kullakin jemmassa "kiven alla" murkinaa, ja muutenkin menee olosuhteisiin nähden siedettävästi... Mutta SITTEN...

Millaisia hävityksiä on todella tapahtunut ja mitkä niistä ovat olleet "tehokkaimpia" ja MIKSI?

Vertailukohtaa muihin, vaatimattomampiin ja samalla tunnetumpiin ryminöihin löytyy täältä:

 

400 talvisotaa ilman ryssiä (miksi muuten ryssä ei käyttänyt "APUMATIN-KGB":ta??!!, Matti Apunen), vaan takkusi "sen UHRIEN" nakassa!!!???),

100 talvisotaa ryssien kanssa, 25 jatkosotaa ryssien kanssa,

2 Vietnamin sotaa,

1 Venäjän 1. maailmansota ja sisällissota yhteensä,

Saksan 2. maailmansota, jne...

(Ja muutenkin palsta on väärällään "alan" infoa, kun vain pyörittää tuota hakua...)

Kuinka suuri omalta mies/naisvahvuudeltaan täytyi vähintään olla "Aamupaskan_KGB"?

MITÄ perusmenetelmää se käytti: pyssyt, pommit, taistelukaasut, myrkyt, taudit, salaiset atomit, neutronit, tulvat, jokien kääntäminen,  keksikää!

Miten hävitys pimitettiin naapurimailta, kaupungeilta, turisteilta, vakoilijoilta?

Miten estettiin kohdetta pakenemasta?

JOs MILLÄÄN ei pääse vaadittuun, niin kuinka korkella pääsee ja millä keinoin?

MITÄ voimme OPPIA "Aamulehden KGB:sta"?

Tuloksista voi sitten raportoida myös Aamulehdelle...(vaikka siinä toki tietty vaara piileekin entistä hiotummasta sotapropagandasta...)

 

KUINKAHAN MONTA SATAA MILJOONAA STALIN LOPULTAKIN PELASTI SIIHEN NÄHDEN, ETTÄ HIROHITO OLISI VOITTANUT TILAPÄISESTI KIINASSA JA HITLER VENÄJÄLLÄ, JA SITTEN NE VOITTAJAT OLISI PITÄNYT LÄNSILIITTOUTUNEIDEN TOIMESTA ELIMINOIDA ATOMIPOMMEILLA!?




***
 

Julkaisut
 
 

Aamulehdessä ollaan huolissaan valehistoriasta: muun muassa Venäjällä, Unkarissa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa on historiaa taivutettu vallanpitäjien tahtoon. Pääkirjoituksessa kiitellään Lenin-museon uudistumista: maailman mahtavat ovat tervetulleita Tampereelle opiskelemaan menneisyydenhallintaa!

Kun Tampereen uudistunut Lenin-museo avasi ovensa yleisölle hieman yli vuosi sitten, moni huokaisi helpotuksesta. Poissa olivat omituinen...
aamulehti.fi