torstai, 15. elokuu 2019

Petteri Orpo on ”suomenakatemialainen rasisti”: uskoo ”synnynnäiseen muukalaiskammoon”…

… eli ”vauvojen rotumurhapierupeilineurooniin”…

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/279470-rasismi-2

FAKTANTARKASTUS 2Media julkaisee päivittäin höpöä, nettikeskusteluista puhumattakaan.

Rasismi 2

 

picture-1221-5acb2e33c741768c336f45a6742

  • Jari Ehrnrooth: HYVINTOIMINTAYHTEISKUNTA
  1. 1
  2. 2
  3. 3

Kuvan 1 perusteella ihmisestä voi tulla rasisti kasvatuksen perusteella tai siksi, ettei kasvatus opeta sietämään erilaisuutta.

Rohkenen epäillä, että on kolmaskin syy, moraalikato: hädänalaisuus ei kuulu minulle eikä saa häiritä elintasoani.

Neljäs syy on ehkä harhaisessa tietoisuudessa siitä, mistä islamissa on kyse:

Medina Muslims believe that the murder of an infidel is an imperative if he refuses to convert voluntarily to Islam. They preach jihad and glorify death through martyrdom. The men and women who join groups such as Al-Qaeda, IS, Boko Haram, and Al-Shabaab in my native Somalia—to name just four of hundreds of jihadist organizations—are all Medina Muslims. Are the Medina Muslims a minority?

Ed Husain estimates that only 3 percent of the world’s Muslims understand Islam in these militant terms. But out of well over 1.6 billion believers, or 23 percent of the globe’s population, that 48 million seems to be more than enough. Auaan Hirsi Ali

 

Wikipedian ”vanha” ja ”uusi rasismi” ovat tasan samaa:

 

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/278965-rasismi

Rasismi 1

310813EA-92FE-4BA5-A36D-8DE9E4E4092C.jpg
 

” Vanha käsitys:

Racism is the belief in the superiority of one race over another. Wiki

Uudempi:

Yksi rasismin muoto on rasismi ilmapiirinä, käytäntöinä ja olosuhteina, joilla tarkoitetaan yhteyskunnan rakenteista ja toimintatavoista johtuvaa eriarvoisuutta etnisten ryhmien välillä. wiki ”

RK: Näissä ei ole asiallista eroa, vaan ero on siinä, että ensimmäinen on sanottu avoimesti eli eksplisiittisesti ja jälkimmäinen on sanottu sisäänrakennetusti eli implisiittisesti.

Jälkimmäinen on kierompaa ja vaikeammin kritisoitavissa, vaikeammin todistettavissa todeksi tai epätodeksi.

Otetaan esimerkiksi seuraava rasistinen väite:

”Ruotsalaiset ovat synnynnäisesti ja perinnöllisesti viisaampia kuin suomalaiset.”

Oletetaan sitten että meillä on yhteiskunta, jossa on ruotsalaisia ja suomalaisia.

Nyt jos tuo yhteiskunta vaatii kaikenlaisia korkeatasoisia älyllisiäponnistuksia – tarpeellisia tai vaikka turhia, mutta kansalaisen asemaan vaikuttavia – niin tämän voidaan katstoa myös ”suosivan etnisesti ruotsalaisia” sillä ja vain sillä perusteella, että ”vanhanmallinen” rasistinen väite olsi mielkäs ja totta

 

JOS USKOO RASISTISIA TEORIOITA, KUTEN ORPOKIN USKOO, NIIN ON AIVAN MÄÄRITELMÄLLISESTI RASISTI.

tiistai, 13. elokuu 2019

HAISTAPASKANTIETEEN POHJANOTEERAUS: TIEDETTÄ ROMUTTANUT BILDERBERG-HÖLYNPÖLYNTOIMITTAJAN KETKU TAMPEREEN "YLIOPISTON" "TYÖELÄMÄPROFESSORIKSI"!!!

BILDERBER-APUMATTI APUNEN! EI JUMALAUTA SAATANA PERKELE WITTU!!!

TAMPEREEN PUOSKARIYLIOPISTOSSA EN VÄITTELE AINAKAAN NIIN KAUAN KUIN HAISTAPASKNTIEDE-APUMATTI SIELLÄ LEIKKII ”PROFESSO-RIA”, VAIKK AMULLA ON KAKSI MAAILMANLUOKAN VÄITÖSKIRJAA PERSETASKUSSANI!!!

ME OIKEAT TIETEILIJÄT EMME TEE YHTEISTYÖTÄ HAISTAPASKANTIETEILI- JÖIDEN KANSSA (MITÄ SAMASSA YLIOPISTOSSA ESIINTYMINENKIN OLISI) – EIVÄTKÄ HAISTAPASKANTIETELIJÄT TEE YHTEYÖTÄ OIKEIDEN TIETELIJÖI-DEN KANSSA, JOTKA OVAT HEILLE AINA VÄLITÖN AMMATILLINEN KUOLEMANVAARA MILTÄ ALALTA TAHANSA!

APUMATIN AINOA JA PÄÄTEHTÄVÄ ON AINA OLLUT TUUTATA HAISTAPASKANTIEDETTÄ!

HAISTAPASKANTIEDE WITTUUN YLIOPISTOISTA!!!

HAISTAPASKAN”YLIOPITOT” WITTUUN TIETEESTÄ!!!

https://www.iltalehti.fi/tyoelama/a/5243294f-e7ef-494a-a481-7783e77211e5

Ruikutus seis

Suomalaisilla työpaikoilla on lepsut tavoitteet ja pettymyksiä aiheuttavat kehityskes-kustelut, väittää Tampereen yliopiston työelämäprofessoriksi nimitetty Matti Apunen.
 

Tänään klo 9:00

 

Suomalaisissa työpaikoissa on kaksi heikkoutta: huonot tavoitteet ja kehityskeskuste-lut, jotka ovat pettymys niin työntekijälle kuin pomollekin. Näin väittää Tampereen yliopiston työelämäprofessoriksi nimitetty Matti Apunen. Hän aloittaa osa-aikaisessa tehtävässä syyskuun alussa. Apunen on työskennellyt aiemmin kahdeksan vuotta EVAn johtajana ja kymmen vuotta Aamulehden vastaavana päätoimittajana.

– Suomalaisilla työpaikoilla ollaan huonoja asettamaan tavoitteita. Tavoitteiden pitäisi olla kohtuullisia, ei liian rankkoja tai liian helppoja ja sellaisia, että kaikki työntekijät tajuaisivat, mitä heiltä odotetaan, Apunen sanoo.

– Nyt työpaikoilla teeskennellään, että meillä on hyvät tavoitteet, hän lisää.

Toinen heikkous työpaikoilla on Apusen mielestä riittämätön palaute.

– Kerran vuodessa on kehityskeskustelu, joka on todennäköisesti mo- lemmille osa-puolille pettymys. Palautteen pitäisi olla säännöllistä ja nopeaa. Ihanteellisia olisivat maksimissaan puolen tunnin kehityskeskustelut kerran parissa kuukaudessa.

Ovatko suomalaiset työntekijät huonoine tavoitteineen sitten laiskoja?

– Eivät ole, mutta ihmiset eivät tiedä, mitä heiltä odotetaan seuraavan kuukauden tai puolen vuoden aikana. Kyse on huonosta johtamisesta. Vetämissäni koulutuksissa kysyn ihmisiltä aina, mitä heiltä odotetaan. Moni ei osaa vastata.

Epäselvät tavoitteet ovat Apusen mielestä pomon vika,mutta yhtä lailla työntekijöiden pitäisi itse kävellä esimiehen luo ja vaatia selkeitä tavoitteita omalle työlle.

”Nyt työpaikoilla teeskennellään, että meillä on hyvät tavoitteet.”

Liikaa vaikerrusta ja itkua

Matti Apusen mielestä meidän pitäisi lopettaa myös digitalisaatiosta, ulkomaalaisten asiantuntijoiden esiinmarssista ja ja tekoälystä ruikutta- minen ja siirtyä miettimään, mitä nämä suuret muutokset tarkoittavat suomalaiselle työelämälle käytännössä ja mitä ne vaativat.

– Koulutetaanko ihmisiä oikeisiin töihin? Mitkä ovat oikeita töitä? Nyt tuskaillaan,kuka jää ilman töitä, kun pitäisi miettiä, mitä sellaista ihminen ja kone tekevät yhdessä, johon kumpikaan ei yksin pysty.

Apunen kertoo esimerkin shakin maailmanmestari Garri Kasparovista ja siitä, kuin-ka Kasparov pelasi ensin huonompaansa vastaan ja voitti helposti. Sitten peli uusit-tiin niin, että kone auttoi molempia pelaajia ja tulos oli 3–3. Kasparov siis menetti osaamisetumatkansa. Koneista voisi olla Apusen mielestä apua esimerkiksi lääkäreiden ja peruskoulun opettajien työssä.

– Kaikki tämä pitäisi tajuta ja lähteä kehittämään rakentavasta lähtökohdasta, eikä vain jäädä vaikertamaan ja itkemään, miten meiltä katoaa joku ammatti. Varmasti katoaa, on kadonnut ennenkin. Katosivat hevosmiehetkin aikanaan.

”Tappiota tulee”

Apusen mielestä ihmisen todellinen kilpailuetu työelämässä on kyky laajaan tiedon integrointiin, tiedon siirtämiseen alalta toiselle ja kriitti- seen ajatteluun. Siinä missä kone on fakki-idiootti, ihminen pystyy hyödyntämään yhdellä elämänalueella oppi-maansa tietoa myös toisella elämänalueella. Apusen mielestä ihmisillä pitäisi olla laaja yleissivistys ja tajua numeroista. Hänen mielestään olisi suureksi avuksi, jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin esimerkiksi, mikä on painotettu keskiarvo.

Yhden alan ammattilaisten pitäisi olla Apusen mielestä kiinnostuneita muustakin kuin omasta alastaan.

– Kun kyselin joskus toimittajakavereiltani, kuinka moni on kiinnostunut ohjelmoinnista, kukaan ei ollut ajatellut asiaa. Ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita. Jos jätämme sen kokonaan käyttämättä, tappiota tulee.

Apusen mielestä suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat menneisyyden perään itkijät.

– Suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat ihmiset, jotka uskot- televat, että ennen oli paremmin ja että kelloa voidaan kääntää taaksepäin.

Omia kokemuksia aktiivimallista

Nykyisen hallituksen tavoittelema 75 prosentin työllisyysaste on Apu- sen mielestä mahdollista saavuttaa, jos poliitikot tekevät merkittäviä työelämää koskevia uudistuksia.

– Jos aktiivimallin tyyppiset asiat koetaan niin voimakkaasti kielteisinä, eikä senkään kokoisia asioita voida tehdä, kyllä minun on vaikea nähdä, mistä se 75 prosenttia tulee. Ilman selviä rakenteellisia uudistuksia muutos ei tapahdu. Jos halutaan, työllisyysaste voidaan nostaa, mutta silloin aktiivimallin kokoisia uudistuksia pitäisi olla käytössä jo useita.

”Suomalaisen työelämän suurimpia vihollisia ovat ihmiset, jotka uskottelevat, että ennen oli paremmin.”

Apunen oli itse aktiivimalliin kuuluvien aktivointitoimien kohteena viime keväänä, kun ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi. Apusen työ EVAssa päättyi hänen omasta toiveestaan helmikuun lopussa.

– Tein normaaleja työnhakuun liittyviä tehtäviä, kuten työllistymissuun-nitelmaan liittyviä tehtäviä ja täytin tietojani eurooppalaiseen rekrytoin-tijärjestelmään. Jos olen työtön työnhakija, olen täsmälleen samanlainen ihminen kuin muutkin ja teen samat toimet kuin kaikki muutkin. En kokenut sitä tavattomana rasitteena. Se oli ihan kohtuullinen ja asiallinen ponnistus.

”Torilla huutamalla mikään ei muutu”

Apunen on parjannut toistuvasti professoreita, mutta siirtyy nyt itse yli- opiston leipiin. Tosin työelämäprofessorin työ ei vastaa yliopistolain mukaista professorin tehtävää.

Apunen on kirjoittanut Twitterissä muun muassa

”Nuorison sitkeä suosikkiharha on se, että ongelmat poistuvat, jos valta on torikokouksilla tai professoreilla.”

Mitä tämä tarkoittaa?

– Olenko joskus sanonut noin? Siinä on ollut takana ajatus, että kun läh- demme kehittämään poliittista järjestelmää tai työelämän olosuhteita, oikoteitä ei ole. Torilla huutamalla mikään ei muutu. Professoreita olen pilkannut virkani puolesta aina, ettei heistä tulisi sen pyhempiä ihmisiä kuin muistakaan, ja tulen jatkamaan sitä.

”Jos olen työtön työnhakija, olen täsmälleen samanlainen ihminen kuin muutkin ja teen samat toimet kuin kaikki muutkin.”

”Tyydy keskinkertaiseen”

Uupuneita nuoria kohtaan Matti Apuselta löytyy sen sijaan empatiaa. Iltalehti kertoi kesäkuussa, kuinka mielenterveyden ongelmat ovat Terveystalon potilastietojen mukaan 20–29-vuotiaiden yleisin sairauspoissaolon syy. Esimerkiksi Iltalehden haastattelema Janita Härkönen, 26, pääsi unelmatyöhönsä ja uupui vuodessa.

– On hälyttävää, jos kolmekymppiset uupuvat, Apunen sanoo.

Hän epäilee, että nuoret ihmiset kohdistavat omalle työelämälleen niin kovia odotuksia, etteivät koe työtä palkitsevana vaan loppuun polttavana.

– Nuoret ihmiset ovat hyvin sitoutuneita työhönsä, jos kokevat, että työllä on merkitystä. Mutta he eivät osaa jakaa työtä osiin ja työ alkaa syödä heitä elävältä.

Sosiaalinen media voi lisätä Apusen mielestä huonolla tavalla paineita siitä, millaista työn pitäisi olla ja miltä sen pitäisi näyttää. Apunen ei kannusta nuoria pyrkimään täydellisyyteen.

– Tyydy siihen, että hyvä ja joskus keskinkertainen riittää.

Julkiselta sektorilta töitä teineille

Erityisesti kuntien ja julkisen sektorin pitäisi kantaa Apusen mielestä vastuuta siitä, että teinit saavat työkokemusta. Jos parikymppinen korkeakouluopiskelija ei meinaa saada töitä, asiat ovat pielessä.

– Jos yli kaksikymppisenä ja aika paljon osaavana joutuu taistelemaan siitä, saako minkäänlaista työtä, ei siinä ole mitään järkeä.

Tilanne on pielessä Apusen mielestä myös silloin, jos töissä eteneminen ajaa perheenperustamisen ohi.

”Yritin olla ylihuolellinen ja pikkutarkka ja se näytti ihmisistä sanelulta.”

”En ole edustanut koskaan lobbarikapitalismia”

Työelämäprofessorin tavoitteena on tuoda käytännön työelämää lä- hemmäksi yliopistokoulutusta ja opiskelijoiden arkea. Apunen haluaa parantaa tehtävässä asiantuntijatiedon vaikuttavuutta.

– Yliopistossa tehdään paljon hyvää tutkimusta salaa.

Onko Apunen punaiseen Tampereen yliopistoon soluttautunut kapitalisti?

– Soluttautuminen tehdään yleensä salaa. Tämä oli huumoria. En tiedä,miten punai- nen Tampereen yliopisto enää on.Olen vapaan kilpailun kannattaja.En ole edustanut koskaan lobbarikapitalismia, jossa ajetaan vain yhden sektorin etua.

Perinteistä professoriunivormua, eli vakosamettipikkutakkia, hän ei lupaa hankkia.

– Sellainen saattaisi olla nykyään hyvin muodikas, mutta vakosametti voi olla minulle silti liikaa.

Suurimmat mokat 30 ja 18 vuotta sitten

Suurimmat omat mokansa Apunen teki mielestään nuorena miehenä, kun ei lähtenyt ulkomaille 30 vuotta sitten ja päätoimittajana Aamulehdessä 18 vuotta sitten, isossa organisaatiouudistuksessa.

– Minun olisi pitänyt antaa enemmän tilaa ihmisille. Yritin olla ylihuolellinen ja pikku-tarkka ja se näytti ihmisistä sanelulta. Nyt ottaisin samassa tilanteessa rennommin, enkä ajattelisi, että kaikki viisaus asuu minun päässäni.

Tampereen yliopisto on kutsunut Matti Apusen työelämäprofessoriksi informaatiotek-nologian ja viestinnän tiedekuntaan. Viisivuotinen, osa-aikainen työelämäprofessuuri käynnistyy 1.9.

APUMATTI ALOITTI HETI HAISTAPASKNTITEEN TUUTTAAMISEN SILTÄ ISTU-MALTA, KUN VALITTTIIN AAMUPASKAN APULAISPÄÄTOIMITTAJAKSI, JOKA VASTASI MM. ”TIETEESTÄ” NOIN VUONNA 2001.

TÄSSÄ ON ENSIMMÄINEN HÄNEN RAAKAANSA MINUN VASTINEENI LEHDEN HAISTAPASKNTIEDEJUUTTUUN:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/paviaanin-kasitteellinen-ajattelu-ei-oikein-vakuuta-2001

Paviaanin käsitteellinen ajattelu ei oikein vakuuta… (2001)

(Tarjottu Aamulehdelle marraskuussa 2001, ei julkaistu. Bilderberg oli jo tuolloin ko-mentanut, että Suomessa saa olla vain pelkkää haistapaskantiedettä. 4.2.2016 ”vuo-den tiedetoimittajaksi” valittu Vesa Vanhakakka ei tuolloin ihan vielä ollut lehden ”tiedetoimittaja”, vaan hänellä ”vahvistettiin” toimitusta kohta tämän jälkeen.)

Aamulehdessä 28.10.01 olleen kirjoituksen ja kuvan mukaan “paviaanien ajattelu on kehittynyt paljon oletettua korkeammalle älylliselle tasolle“. Kirjoituksen mukaan “ih-misten ja läheisimpien sukulaistemme ihmisapinoiden lisäksi muillakin eläimillä näyt-tää olevan kyky abstraktiin, käsitteelliseen ajatteluun“. Kirjoitus perustuu Journal of Experimental Psychology: Animal Behavior Processes -tiedelehden lokakuun nume- rossa julkaistuun Joël Fagot´n tutkimukseen kahdella paviaanilla, jotka opetettiin tie-tokonetta ja hiirtä käyttäen valitsemaan ruudulle erilaisia kuvasarjoja. Itse siteerattua artikkelia en ole lukenut, eikä tiedossani ole, minkä sortin ”tiedelehti” tämä mainittu julkaisu on. Niitäkin on, kuten hyvin tiedetään, kovin monen sorttisia.

Heti alkajaisiksi on todettava, että tähän saakka nimenomaan käsit- teellistä ajattelua ei ole onnistuttu sitovasti osoittamaan myöskään ihmisapinoilla, vaikka ainakin tässä AL:n kirjoituksessa näin annetaan ymmärtää,eikä millään muillakaan eläimillä. Usein sellaista on pidetty jopa periaatteellisestikin mahdottomana, koska käsitteellisen ajat-telun on katsottu edellyttävän ehdottomasti kieltä välineekseen.Nyttemmin on kuiten-kin ainakin gorilloille onnistuttu opettamaan viittomakielisiä viestejä, joten käsitteelli-sen ajattelun mahdollisuus ei tältä kannalta gorillalla ole aivan täysi mahdottomuus, ja tuskin siis simpanssillakaan. Se olisi kuitenkin aina ihmisen opettamaa kieltä ja “ajattelua“.

Jos käsitteellistä ajattelua on todella onnistuttu paviaanille opettamaan, se olisi tulok-sena vähintään yhtä järisyttävä kuin tämä gorillan saaminen oppimaan viittomakieltä.

Sen sijaan on pystytty hyvinkin sitovasti osoittamaan, että simpanssi voi suorittaa erittäin monimutkaisia ja “inhimillisen“ näköisiä teknisiä toimia ILMAN, että kyseessä olisi käsitteellinen tai edes abstrakti ajattelu.

Eräs klassinen esimerkki on seuraava: Simpanssille opetetaan,että metallitynnyrissä, johon simpanssi ulottuu kädellään, on sille syötäväksi banaaneja,ja toisessa tynnyris- sä juotavaksi puhdasta vettä,jota se voi ot- taa juomakipon avulla. Tynnyreiden paik- koja muutellaan aika ajoin simpanssin elinalueella, joka on pieni saari meren rannas- sa. Simpanssi opetetaan myös sammuttamaan avotuli samaisen juomakipon ja juo-maveden avulla. Se opetetaan myös asettamaan lautoja sillaksi päästäkseen vesies-teen yli jonnekin, minne se ei muuten pääse. Sitten asetetaan lähelle rantaa ankku-roidulle lautalle simpanssi itse,sen banaanitynnyri,jonka kannelle on sytytetty tuli, juo-makippo ja lautoja,joista se voi halutessaan tehdä sillan päästäkseen liikkumaan lau- tan ja saaren välillä.Sen sijaan juomavesitynnyriä ei aseteta lautalle,vaan se jätetään rannalle.

Tarkoitus on tutkia, onko simpanssilla “veden“ käsitettä, eli mieltääkö se veden janon sammuttajana, tulen sammuttimena, hukkumisvaaran aiheuttajana ja mahdollisesti vielä pesuaineenakin samaksi “elementiksi“, josta voidaan “ajatuksellisesti“ rakentaa uusia kombinaatiota, vai toteuttaako se vain matkimalla ehdollistuneita käyttäytymis-malleja oman ärsykehierarkiansa mukaisesti päätyen tällöin joskus toimimaan pää-määränsä kannalta “älyttömästikin“, jos ärsykeketju on sopivasti viritetty. Sen pää-määrän katsotaan tässä olevan riittävällä tarkkuudella selvillä, se on pääseminen kä-siksi tynnyrissä oleviin banaaneihin. Kokeissa kuuliaisesti läksynsä oppinut simpanssi rakentaa ensin sillan lautalta rantaan, ottaa mukaansa juomakipponsa, ottaa juoma-vesitynnyristään vettä, ja menee sammuttamaan tulen banaanitynnyriltä. Jos kysees-sä on oikein tunnollinen silmänpalvojasimpanssi, se purkaa vielä perässään siltansa-kin niinkuin ei olisi missään käynytkään. “Ovelasti ajateltu“, sanoisi sosiobiologisti.

Ajatteleva simpanssi olisi kuitenkin muitta mutkitta kahmaissut juomakipolla vettä merestä lautan vierestä.Ajattelun ei olisi tarvinnut olla edes kovin abstraktista eli jakaa mitään kohdetta ajatuksellisesti erilaisiksi osiksi tai ominaisuuksiksi. Olisi riit-tänyt vain vähän yhdistellä uudelleen niiden ehdollistettujen mallien piirteitä. Tässä kokeessa osatehtävät olivat sen verran monimutkaisia,etteivät niitä kaikki simpanssit opi, joten ei voida väittää sitäkään,että kokeisiin olisi valittu tavallista tyhmempiä sim-pansseja. Lyhyt ja ytimekäs populaari lähdeteos on A.A. Leontjevin Kieli ja ajattelu vuodelta 1979.

Tietysti leikkisä ja yritteliäs simpanssi voi oppia jopa omin päinkin “sattumalta“ sam-muttamaan tulen myös merivedellä.Tässä kerrottu koe osoittaa kuitenkin vääjäämät-tömästi, että luonnostaan simpanssilla ei ole sen paremmin opittua kuin synnynnäis-täkään käsitettä hyvinvointinsa kannalta hyvin keskeistäkään aineesta vedestä,ja tus- kinpa siis juuri mistään muustakaan. Voidaanko sellainen työllä ja tuskalla simpans-sille opettaa, on sitten aivan toinen kysymys,joka selviää samalla,kun selviää, oppiiko simpanssi käyttämään viittomakielellä suurin piirtein oikein termiä “vesi“ sen eri funktioissa. Silloin ei käsitettä, abstraktia tai konkreettista, voida välttää.

Yleisesti tunnettua on, että ainakin simpanssi osaa koota uuden mutta malliltaan tu-tun “teknisen“ välineen sellaisista osista, joiden ominaisuu- det se entuudestaan tun-tee, ja jotka osuvat samanaikaisesti sen näkö- kenttään, esimerkiksi kokoamaan pi-temmän kepin sisäkkäin menevistä bambukepeistä banaanien pudottamiseksi. Tämä ei vielä varsinaisesti ole ajattelua,jolla tavallisesti tarkoitetaan mielikuvien ympäristös-tä riippumatonta yhdistelyä. Jossakin määrin abstraktista se kyllä on, koska eläimen pitää mieltää entuudestaan tuntemansa kokonaisuus sen erillisten osien perusteella.

Abstrahoituminenhan tarkoittaa juuri kokonaisuuksien jakamista osiin, ja eri kokonai-suuksiin kuuluvien keskenään samanlaisten osien tarkastelua yhteisenä “abstraktina“ ilmiönä näissä kohteissa.Ajattelua ei vielä myöskään ole pelkkä symbolien kuten sa-nojen yhdistäminen merkitsemään jotakin “todellista“ kohdetta, kuten ruokaa tai vaa-raa. Jos näin olisi,niin papukaijakin osaisi paitsi “puhua“,myös ajatella. (Papukaija voi sikäli puhua “täyttä asiaa“, että se voi käyttää oikeita nimiä oikeista kohteista.)

Ehdollisten refleksien systeemin yleinen ominaisuus on, että sellaisen kohteen tai tempun merkiksi, josta eläimellä on opittu mielikuva, voidaan ehdollistaa jokin mieli-valtainen ärsyke, esimerkiksi sanallinen komento, joka palauttaa tämän kohteen mallin mieleen. Koira voi oppia satoja tällaisia komentoja.

Myös meillä ihmisillä on tiedostamattomasti ehdollisten refleksien ta- paan eteneviä toimintoja. Hyvä esimerkki on polkupyörällä ajo: Me sekä poljemme että ohjaamme pyörää automaattisen käyttäytymisen tasolla ja huomiomme kiinnitämme ympäröi- vään liikenteeseen. Mutta itse pyörän pystyssä pysyminenkin on seurausta siitä, että teemme automatisoidusti tavallisen ohjaamisen lisäksi tasapainoa ylläpitäviä korjaa-via ohjausliikkeitä. Näitä viimeksi mainittuja me emme edes hallitse tietoisella tasolla, toisin kuin tavallisen ohjaamisen ja polkemisen.On helpompi ohjata pyöränsä vauh-dissa metsään tai hypätä pyörän päältä vauhdissa pois esimerkiksi vielä pahemman liikenneonnettomuuden välttämiseksi, kuin saada pyöränsä vauhdissa ehdoin tahdoin kaatumaan.

Artikkelin paviaaneilla ei todellisuudessa tutkittu lainkaan ajattelua eikä myöskään paviaanien todellista käyttäytymistä, vaan sitä, voivatko ne periaatteessakaan oppia mieltämään jonkin abstraktin kohteen.

“ Aluksi paviaaneja palkittiin eläinten oppiessa valitsemaan 16 keske- nään erilaisen kuvan ja koko ruudun täyttäneen 16 samaa aihetta olevan kuvasarjan välillä. Vähitel- len koetta vaikeutettiin yhdistelemällä erilaisia kuvasarjoja, ja lopulta paviaanien piti osata yhdistää kaksi erilaista, mutta samaa asiaa tarkoittavaa kuva-aihetta keske-nään.Tällainen “eri kuvat ovat sama asia“ -yhdistely edellyttää käsitteellistä ajattelua, jota paviaaneilta löytyi tuhansien toistojen jälkeen useammin kuin pelkästään satunnaisessa otannassa voisi odottaa, Fagot ja kumppanit osoittivat.“

Tämä koejärjestely johtopäätöksineen herättää muutaman kysymyksen erityisesti suhteessa edellä mainittuihin aikaisempiin tuloksiin simpanssin “ajattelusta“. Näyttäi- si jopa siltä, että aiempia tuloksia olisi käytetty hyväksi keskeisten ongelmien kiertä-miseksi, kun väellä ja vängällä halutaan osoittaa olevan olemassa periaatteellisesti epäkielellistä “ajattelua“. “Satunnainen otanta“ jää myös hämäräksi, tämä kun ei oikein ole tilastollinen tutkimus.

1. Niin kätevä peli kuin tietokone onkin tutkimuksessa esimerkiksi kirjaa- maan kaikki tapahtumat saman tien ylös, niin tämän edellä esitetyn pe- rusteella tietokoneen käy-tön keskeisin vaikutus tässä kokeessa on, että koko ajan pelataan paviaanin näkö-kentässä olevilla kohteilla.Mielteiden ympäristöstä edes suhteellisen riippumatonta yhdistelyä eli lyhyemmin sanottuna juuri sitä ajattelua ei tarkasti ottaen tutkita lainkaan, vaan erästä mahdollisen ajattelun komponenttia, abstraktien kohteiden mieltämistä jonkin aineiston pohjalta. “Eri kuvat, jotka ovat sama asia“,voivat abstrak- tin idean sijasta määritellä jonkin abstraktin kohteen kuten punainen väri, on se sitten eläinsaaliin veressä, syötävän hedelmän kuoressa,toisen paviaanin takapuolessa tai leijonan turkissa. Tämä on huono esimerkki abstraktista kohteesta, sillä apinoiden silmässä kuten meidänkin on ikioma anturi punaiselle värille. Abstraktion on ajateltu voivan olla vain ajattelun seurausta, eli että olisi ensin koottava ajatuksellisesti jokin kokonaisuus osista, jotta voisi sitten myös oppia mieltämään jonkin valmiin kokonai-suuden sen erilaisten osien summana. Mutta tällaisen tuhansilla toistoilla samalla ku-vamateriaalilla tapahtuvan ehdollistamisen seurauksena näin ei tarvitsekaan välttä-mättä olla. Sinänsä mielenkiintoista. Lisäksi olisi hyvä tietää,olivatko nämä “eri kuvien esittämät samat asiat“ osia jostakin apinalle ehkä tutusta kokonaisuudesta, esimer-kiksi jostakin sen itsekin hallitsemasta tempusta, kuten ne simpanssin liittämät bambunpätkät muodostivat entuudestaan tutun banaaninpudotuskepin.

2. Ainakin AL:n kirjoituksessa annetaan ymmärtää, että paviaanien ajattelu on kehit-tynyt  “oletettua korkeammalle“ (kuvateksti), eli suomeksi sanottuna, että paviaani “ajattelee“ paitsi tässä tietokoneen ääressä (siinä merkityksessä kuin sillä kokeessa on tarkoitettu, mitä se sitten lieneekin), myös itse luonnossa. Ja on kai sitä paitsi aja-tellut jo pitkään, mihin jälleen sisältyy julkilausumaton todistamaton “selviö“, että ajat-telu kehittyisi biologisten lakien mukaan (ja vieläpä muukin ajattelu kuin paviaanien).

Tällä koeasetelmalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä paviaanin käyttäytymisen kanssa luonnossa, ei senkään vertaa kuin edellä kuvaamissani simpanssikokeissa, jossa elukalla oli jonkinlainen luonnonmukainen oma intressi pelissä ruoan muodos-sa. Paviaanin intressinä on kokeenjohtajan miellyttäminen saadakseen ruokaa, vaik-ka luonnossa paviaanin paheisiin kaikkein viimeksi kuuluu kenenkään tai minkään miellyttäminen. Se on öykkäri, joka rähinöimällä ottaa hyödykkeen tai palveluksen minkä saa, jos intressiristiriitoja esiintyy. Tässä on tutkittu sitä, mihin paviaanin aivot mahdollisimman epätyypillisesti manipuloituina saattaisivat periaatteessa kelvata, ja mihin taas eivät missään tilanteessa. Mielenkiintoista toki sekin.

Jos paviaani luonnossa ajattelisi vaikka kuinka alkeellisesti,niin sillä olisi täysin ratkai- seva merkitys lajin evoluutiolle, oli sitten itse ajattelun kehityksessä mitään biologista tai ei. Paviaani olisi silloin armotta tulossa samaa tietä meidän perässämme.

Kaikeksi onneksi näin ei mitä ilmeisimmin kuitenkaan ole asian laita.On muuten hyvin mahdollista,että ihminen on jossakin kehityksensä vaiheessa metsästellyt paviaanien kanssa kilpaa samoilla laitumilla, mutta jyrkästi eri vahvuuksilla, kuten likeisissä ekologisissa lokeroissa tapahtuu.

3. Paviaanien todetaan tehneen valintoja,jotka voidaan tulkita osoittavan abstraktien kohteiden mieltämistä enemmän kuin sattumanvaraisessa otannassa voidaan odot-taa. Minä olen tässä nyt hyväntahtoiset oikaissut ne AL:n “käsitteelliset ajattelut“ oman tulkintani mukaiseksi, koska tässä vaiheessa on tarkoitus kritisoida vain tätä vertailukohtaa. Tästä tulee kuin taikaiskusta heti mieleen uusimman hölynpölyopin “neurotaloustieteen“ sellainen “tutkimusmenetelmä“,jossa oman mallin ainoaksi vaih- toehoksi asetaan riippumattomien alkeistapausten absoluuttinen satunnaisuus, kai-ken kaikkiaan melko harvinainen luonnon ja yhteiskunnan asiaintila. Jos esimerkiksi on laadittu peliteoreettinen “kaikenselittävä“ malli vaikka tietynlaisen pörssisalkun kä-sittelystä, johon verrataan todellisten sijoittajien sijoituspäätöksiä todeten 70% pää-töksistä olleen mallin mukaisia ja 30% “satunnaisia“, niin malli olisi sitten 70%:sti “neurossa“ (ja yleensä myös geenissä) ja 30%:sti satunnaista. (Sellaisella mallilla pitäisi sitten aina voittaa ainakin satunnaisesti sijoittava “apina“, mutta joskus, kun on käytetty oikeaakin apinaa, päin vastoinkin on käynyt.)

Menetelmä on periaatteeltaan kopioitu vielä vanhemmalta valetieteeltä kreationismil- ta, jossa vaihtoehtoiset selitykset asialle kuin asialle olivat Jumalan toiminta, ihmisen toiminta, tai absoluuttinen satunnaisuus. (Eli mikä on todennäköisyys, että atomien satunnaisesti törmäillessä syntyy “sattumalta“ elävä solu,sehän on tietysti absoluutti-nen nolla, kuten olisi sellaisen solun synty muutenkin, ellei ole olemassa kehittyvien lainalaisuuksien alaisia ilmiöitä.)

Tässä oletetaan tiettyä tieteen auktoriteettia siirtyvän kyseenalaisille “tutkimuksille“ sellaisten tilastollisten tutkimusten taholta, joissa esi- merkiksi verrataan jotakin lää-keainetta käyttävän koehenkilöryhmän terveydentilaa satunnaisesti valitun verrokki-ryhmän terveydentilaan, joka ryhmä saisi poiketa tutkittavasta ryhmästä tilastollisesti vain siinä, ettei se käytä kyseistä lääkettä, tai mieluiten vain luulee käyttävänsä sitä, jolloin placebo-vaikutuksenkin pitäisi eliminoitua. Vertailua ei suoriteta esimerkiksi sellaiseen tilastojen perusteella kuviteltuun ryhmään,joka ei ikinä syö eikä ole syönyt pillerin pilleriä, eikä myöskään sellaiseen kuviteltuun ryhmään, jonka jäsenet popsai-sisivat satunnaisin välin satunnaisen pillerin, keskimäärin kuitenkin samaan tahtiin kuin koehenkilöt…Eli tässä tapauksessa olisi ehkä pitänyt olla verrokkiapinat, joiden palkitseminen on satunnaista, kunhan ne vain “käsittelevät“ tietyn määrän kuvia, tai joita ohjataan kohti jotakin päinvastaista päämäärää. Täl-laisen ideaalisen konstruoi- dun “vaihtoehdon“ käyttäminen antaa liikaa mahdolli-suuksia bluffaamiseen valitsemalla sopivasti se “vaihto-ehto“, kuten kreationistit tekevät.

Jostakin merkillisestä syystä näyttää joillakin tahoilla olevan vimmainen paine “osoit-taa“ eläinkunnassa ajattelua,että eläimet käyttäytyisivät niinkuin ihmiset, tällaisen mi- nun mielestäni harhakäsityksen erittäin haitallisista ideologisista seurauksista huoli- matta esimerkiksi eläinsuojeluliikkeessä. Ja mikä kaikkein merkillisintä, niin samoilla tahoilla esiintyy usein yhtä vimmainen paine osoittaa, että ihmiset itse asiassa käyt-täytyvätkin juuri niinkuin eläimet, ei edes ehdollisin, vaan ehdottomin synnynnäisin refleksein kuin kanat tai sammakot.

Miksi pitää kääntämisen takia kääntää asioita päälaelleen?

Risto Koivula, DI, Tampere

 

Oikeata tiedettä aiheesta jo aikoja sitten:

075e984a53c0c7533c7ffccbeec87bfb.jpg

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1950/jun/20.htm

Josef Stalin: ” Marxism and Problems of Linguistics

... Concerning Marxism in Linguistics

... QUESTION: Marx and Engels define language as ”the immediate reality of thought,” as ”practical,… actual consciousness.” [12] ”Ideas,” Marx says,”do not exist divorced from language.” In what measure, in your opinion, should linguistics occupy itself with the semantic aspect of language, semantics, historical semasiology, and stylistics, or should form alone be the subject of linguistics?

ANSWER: Semantics (semasiology) is one of the important branches of linguistics. The semantic aspect of words and expressions is of serious importance in the study of language. Hence, semantics (semasiology) must be assured its due place in linguistics.

However, in working on problems of semantics and in utilizing its data,its significance must in no way be overestimated, and still less must it be abused. I have in mind cer-tain philologists who, having an excessive passion for semantics, disregard language as ”the immediate reality of thought” inseparably connected with thinking, divorce thinking from language and maintain that language is outliving its age and that it is possible to do without language.

Nicholas_Marr_2014_Armenian_stamp.jpg

Nikolai Jakovlevitsh Marr (Murray), armenialainen postimerkki.

Listen to what N. Y. Marr says:

”Language exists only inasmuch as it is expressed in sounds; the action of thinking occurs also without being expressed…. Language (spoken) has already begun to surrender its functions to the latest inventions which are unreservedly conquering space, while thinking is on the up-grade, departing from its unutilized accumulations in the past and its new acquisitions, and is to oust and fully replace language. The language of the future is thinking which will be developing in technique free of natural matter. No language, even the spoken language, which is all the same connected with the standards of nature, will be able to withstand it” (see Selected Works by N. Y. Marr).

If we interpret this ”labor-magic” gibberish into simple human language, the conclusion may be drawn that:

a) N. Y. Marr divorces thinking from language;

b) N. Y. Marr considers that communication between people can be rea- lized without language, with the help of thinking itself, which is free of the ”natural matter” of language, free of the ”standards of nature”;

c) divorcing thinking from language and ”having freed” it from the ”na- tural matter,’ of language, N. Y. Marr lands into the swamp of idealism.

It is said that thoughts arise in the mind of man prior to their being ex- pressed in speech, that they arise without linguistic material, without linguistic integument, in, so to say, a naked form. But that is absolutely wrong. Whatever thoughts arise in the human mind and at whatever moment, they can arise and exist only on the basis of the linguistic material, on the basis of language terms and phrases.

Bare thoughts, free of the linguistic material, free of the ”natural matter” of language, do not exist.

”Language is the immediate reality of thought” (Marx). The reality of thought is manifested in language. Only idealists can speak of thinking not being connected with ”the natural matter” of language, of thinking without language.

In brief: over-estimation of semantics and abuse of it led N. Y. Marr to idealism.

Consequently, if semantics (semasiology) is safeguarded against exag-gerations and abuses of the kind committed by N. Y. Marr and some of his ”disciples,” semantics can be of great benefit to linguistics.

 

Paskaa Mihail Bulgakovista

https://www.youtube.com/watch?v=DnYQxvnBmMk

lauantai, 10. elokuu 2019

Mistä Leninin isoveli Aleksandr Uljanov hirtettiin?

https://news-fancy.com/10737-aleksandr-ulyanov-za-chto-na-samom-dele-povesili-starshego-brata-lenina-full.html

Александр Ульянов: за что на самом деле повесили старшего брата Ленина

10 августа 2019

5cd297f14a716_16x9.jpg

Террористическую группу, которую возглавлял старший брат Ленина, Алек-сандр Ульянов, полиции удалось обезвредить благодаря цензуре: в одном из писем другу Александру студент Пахомий Андреюшкин сообщил, что в России «возможен беспощадный террор» и что он начнется «весьма скоро».

После розыскных мероприятий стало понятно, что в начале марта 1887 года террористы готовят покушение на Александра III, и для этого уже изготовлены бомбы.

На эшафот

Трех «революционеров»: Андреюшкина, Василия Осипанова и Василия Гене-ралова жандармы взяли со взрывчаткой наготове возле Исаакиевского собора в Санкт-Петербурге, схатили и двух сигнальщиков, стоявших поодаль. Задер-жанные указали на остальных; были арестованы 25 человек, а позже – еще 49. Выяснилось,что студенты четвертые сутки дежурили у собора,поджидая царя. Они собирались бросить в Александра III бомбу, когда он проезжал мимо, воз-вращаясь с панихиды из Петропавловской крепости.В скоре стали известны имена организаторов покушения: ими оказались Петр Шевырев и Александр Ульянов.

В подготовке покушения обвинили 15 человек. Пятеро - руководители и непосредственные исполнители теракта – были приговорены к казни через повешение, остальные — к разным срокам ссылки и каторги.

Казнь свершилась 8 мая 1887 года в Шлиссельбургской крепости. Все арестан-ты отказались от исповеди и от последнего причастия, но очевидцы вспомина-ли, что Александр Ульянов, всходя на эшафот, приложился к кресту. Внешне он оставался спокоен до конца.

Ничто не предвещало

Родился Саша Ульянов в Нижнем Новгороде 31 марта 1866 года.В симбирской гимназии его страстью стала химия: он оборудовал лабораторию во флигеле отчего дома и часто в ней ночевал. В своей книге о семье Ульяновых историк Гелий Клеймёнов пишет, что сверстники дразнили Александра «потрошителем лягушек». В 1883 году он окончил гимназию, получив золотую медаль за при-лежание, и вместе с сестрой Анной, с которой у него были самые дружеские отношения, уехал в Санкт-Петербург, где поступил в Императорский универ-ситет. Анна позже вспоминала, что у брата была хорошая научная подготовка и страсть к учебе. Сама она после окончания гимназии поступила на Бестужевские курсы.

Уже на втором курсе у преподавателей не осталось сомнений — Александра Ульянова ждет блестящая карьера. Он всерьез увлекся зоологией беспозво-ночных, писал научные труды; за работу о кольчатых червях получил золотую академическую медаль.

Из искры возгорелось пламя?

Но одновременно с этим Александр занялся общественной работой: на I курсе он организовал землячество студентов для помощи малоимущим, затем стал членом экономического кружка при студенческом «Союзе землячеств»,и, види- мо, здесь попал под влияние радикалов. Вместе с другими студентами он при-нял участие в шествии, приуроченном к 25-летию со дня смерти Н. Добролюбо-ва. Шествие приобрело такие масштабы, что полиция Петербурга испугалась и разогнала студентов. Это произвело на Ульянова столь сильное впечатление, что на следующее утро он разразился прокламацией с критикой властей.

Писатель Сергей Есин в своей книге «Ленин. Смерть титана» упоминает, что в последнее лето своей жизни Александр увлекся чтением Маркса и других «прогрессивных» экономистов.

Создание революционно-террористической ячейки произошло в декабре 1886 года, когда Александр попал на собрание группы, сформированной Петром Шевыревым.

Ульянов быстро стал её идеологом и написал Манифест,в котором деклариро- вал главные цели: национализация земли и предприятий, свобода слова, само-управление, ликвидация армии и создание выборного правительства. При этом основным методом достижения этих целей он провозгласил «беспощадный террор», «систематический» и «дезорганизующий». Ульянов стал цементом.

Тут же была выбрана первая мишень для теракта — император. Чтобы купить составляющие для бомбы, Александр продал университетскую медаль. Из де-талей, которые ему доставили из Харькова, он изготовил три бомбы; одна из них была замаскирована под книгу.

Удивительным образом прямо перед покушением Петр Шевырев занемог и уехал за границу, оставив соратников завершать дело.

Когда Ульянова арестовали, то неудавшийся террорист взял всю вину на себя, правда, жандармы в это не поверили. На допросах они пытались выяснить роль некоего человека с отчеством Сергеевич, то есть искали стоявших за мальчишками взрослых и опасных людей.

Надо примириться?

Для семьи Ульяновых это был удар: оказаться родственниками человека, по-кушавшегося на помазанника Божия было немыслимым позором. От них отво-рачивались даже друзья. Арест сына подкосил здоровье матери Марии Алек-сандровны. Она пыталась спасти сына, писала прошение о помиловании. Видя её страдания, Александр тоже подал прошение императору, правда, оно было заведомо составлено так, чтобы ему отказали. Сестра Анна вспоминала, что на свидании с матерью Саша обнимал её колени и слёзно просил о прощении, но при этом твердил, что не может иначе, что есть цели выше, чем счастье его матери, а когда Мария Александрова сказала ему, что его средства ужасны, ответил: «Что же делать, если других нет, мама. Надо примириться».

После смерти брата Анна, как сочувствующая, была сослана в родовое имение Бланков (девичья фамилия Марии Александровны) в село Кокушкино, там вышла замуж за однокурсника Саши Марка Елизарова, и вскоре переехала в Самару.

Исследователям биографии Ленина известно, что братья Владимир и Алек-сандр Ульяновы не были близки в отрочестве, но казнь брата подтолкнула Владимира на путь революции и террора.

lauantai, 20. heinäkuu 2019

Johan Schalin: skandinaavin äänteenmuunnos

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/238886/PRELITER.pdf

Nordica Helsingiensia 54

PRELITERARY SCANDINAVIAN SOUND CHANGE VIEWED FROM THE EAST

UMLAUT REMODELLED AND LANGUAGE CONTACT REVISITED

Johan Schalin

(med utförlig resumé på svenska)

ACADEMIC DISSERTATION

to be publicly discussed, by due permission of the Faculty of Arts at the University of Helsinki in lecture hall 5, University Main Building (Fabianinkatu 33), on the 11th of September, 2018 at 12 o’clock.

AKADEMISK AVHANDLING

som med tillstånd av

Humanistiska fakulteten vid Helsingfors universitet framlägges till offentlig gransk-ning i universitetets huvudbyggnad, sal 5 (Fabiansgatan 33) tisdagen den 11 september 2018 kl. 12. _______________________________________________________________

Nordica Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies University of Helsinki Finskugriska och nordiska avdelningen Helsingfors universitet 2018


© 2018 Johan Schalin, with publishers of original papers and the Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies, University of Helsinki.This book is number 54 in the series Nordi- ca Helsingiensia, published by the Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies, University of Helsinki.

Denna bok utgör nummer 54 i publikationsserien Nordica Helsingiensia.

Publisher/Utgivare: Finskugriska och nordiska avdelningen Nordica PB24

(Unionsgatan 40) FIN-00014 Helsingfors universitet Finland

Printed in Finland by Unigrafia, Helsinki 2018

Tryck: Unigrafia, Helsingfors 2018

ISSN 1795-4428 ISBN 978-951-51-4386-0 (paperback/hft)

ISBN 978-951-51-4387-7 (PDF)


UNIVERSITY OF HELSINKI, Faculty of Arts Department of Fin-nish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies Scandinavian languages Johan Schalin, 2018.

Preliterary Scandinavian sound change viewed from the east: Umlaut remodelled and language contact revisited.

Abstract

In this compilation thesis the author pursues an improved diachronic pho-nological understanding of reconstructed pre-documentary Scandinavian language, with more in-depth consideration given to its vowel history, its eastern verna-culars and the lexical traces of contact with Finnic. Some of the main findings, notably those concerning the umlauts and the histo-ry of contrast in the vowel system, have implications for earlier Germanic vowel history beyond the study of Scandinavian.

In the first paper, sound substitutions are systematically examined in Finnic borrowings of eastern Scandinavian appellatives that contained a descendant of the Proto-Scandi-navian diphthong ai. It is shown that the occurrences in these borrowings of common Finnic ai,äi, ei and Estonian õi are not very useful to verify a Proto-Scandinavian chro-nology of the Scandinavian diphthong assimilation ai > æi > ei. In the borrowings *lëikka- ‘cut’, *këikku- ‘sway,teeter’ and *këit- ‘isthmus, embankment, demarcation a Late Proto-Finnic velar diphthong *ëi is reconstructed, which reflects a sound substitution earlier than the umlaut period. Clarity is sought regarding the features of the Scandinavian palatal r, a fricative which is argued not to have been palatal and hardly trilled.

The focus in the second paper is on toponyms in present-day southern Finland, the etymologies of which have been claimed to represent bor-rowings between Finnic and Scandinavian from the Viking Age or earlier. An understanding of how phonological development of toponyms differs from that of appellatives is accounted for and a number of etymologies are evaluated against the best available know-ledge of sound history and substitution practices. For example, the Swedish Kjulo (cf. Finnish Köyliö & Kiulo) is concluded to be a borrowing from the Early Finnish *Keül-, while the Old East Scandinavian *Tafæistaland is deemed to be auto-chthonous. Some light is shed on the nature of contacts between langu-age communities, including the chronological and spatial context where such contacts may have occurred.

In the third paper, a book chapter prepared with the cooperation of Frog, phonological and other arguments are in-voked to discuss the oldest to-ponyms along the sea routes in present-day Åland, aiming to place them in their chronological context. New arguments are proposed to clarify a case emanating from a work by Lars Hellberg (1987), that a few of the oldest toponyms in the Ålandarchipelago might belong to a stratum of seafaring names,which can plausibly be dated according to the eastern route of the Viking Age. These would include Hammarland, Lemböte, Lemland,Lumparland and Åland,and possibly Styrsö,Järsö and Slem- mern. The etymology of Åland and corresponding Finnish Ahvenanmaa is discussed at length and a new so-lution sought with this perspective. The Finnish word reitti < Early Finnish (sea) route, path’ may have been borrowed in this era.

In the journal article which constitutes the fourth paper, the research situation concerning i-umlaut is scrutinised and, based on internal recon-struction, the defectiveness of pre-vious attempts to explain the distri-bution of fronting in the vocabulary is illustrated. In the paper, ill-fitting data are re-configured to facilitate a phonological explanation for why front umlaut (term preferred over “palatal umlaut” or “front mu-tation”) occurs variably in light-stem paradigms, even when least expec-ted, as in the feminine abstracts in *-iþu (cf. Old Swedish dygþ ‘virtue’). A genuinely novel solution is proposed, based on the assumption that the contrast between Pre-Germanic */i/ and */e/ was upheld,not only in main stressed syllables, but also in syllables of relative prominence. A chain shift affecting the descendants of the proto-vowels is postulated and verified by their alte-rability in main stressed syllables when targeted by roun-ding umlauts and breaking. The same distinction and chain shift applied to trigger vowels and only descendants of Pre-Germanic */e/ triggered a front umlaut unconditionally.

The overall aim of the fifth paper, also published as a jour-nal article, is to pursue an adequate diachronic phonological analysis of pre-documen-tary Scandinavian umlaut and breaking.It tackles the problem of whether vocalic breaking, front umlaut and rounding umlaut may be described using the Contrastive Hierarchy Theory within a single coherent analysis of initially metaphonic regressive feature spreading. Explanations are gi-ven for cases where alleged anomalies occur in the distribution of vocalic breaking, front umlaut and rounding umlaut in Old Scandinavian vocabu-lary, whenever a short trigger vowel in a light second syllable had fol-lowed another light main stressed target syl-lable (CV.CV.-).These expla-nations are achieved by postulating a vowel system in such triggering positions, which was different from the system sustained by fully reduced syllables. It also describes a plausible chronology for those changes to the vowel system that were induced by umlaut and syncope.

In the last section of the summary chapter, results attained in the papers are selectively compared and synthesised and some of their implications are highlighted. Topics discussed in further detail are the phonologisation of umlaut vowels and the features of the pre-documentary Scandinavian palatal r (*z > z/ʀ > r). Implications that the theore-tical analysis of papers [P4] and [P5] may have for the prehistory of Scandinavian dialect geography are illustrated and the close relation between East and West Scandina-vian, seemingly leaving out Gutnish and Övdalian, is explained. An apparent plunge in the intensity of Scandina-vian-Finnic lexical borro-wing is placed in the same spatial and chronological context, which may be interpreted as examples of linguistic consequences of the climate disaster in the decade beginning in 536 CE.

The five papers, each with different aims and methodology, have been published for different purposes. They all use di-verse and imperfect evi-dence to improve phonological re-construction and, where possible, ety-mologies. All papers concern sound systems during the millennium bet-ween the third and the thirteenth centuries CE and many relate to sound substitutions in borrowings between Finnic and Scan-dinavian languages. Recurrently, methodological issues are critically scrutinised.

KEYWORDS: Proto-Scandinavian, Proto-Nordic, Old Swedish, Old Gutnish, Old Norse, Övdalian, diachronic linguistics, historical phonology, umlaut, front mutation, contrastive feature hierarchies, Finnic, Baltic-Finnic, loanwords, sound substitution


HELSINGIN YLIOPISTO, Humanistinen tiedekunta Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto Pohjoismaiset kielet

Johan Schalin, 2018.

Preliterary Scandinavian sound change viewed from the east: Umlaut remodelled and language contact revisited.

(Skandinaavisten kielten äännehistoria esikirjallisel-ta ajalta itäisessä katsannossa. Uusi mallinnus umlautista ja uudelleenarviointi kielikontaktista)

Tiivistelmä

Tässä artikkeliväitöskirjassa tutkitaan skandinaavisten kielten äännehisto- riaa ja näiden kielten kontakteja itämerensuomalaisiin kieliin 200-luvulta 1200-luvulle jKr. sekä sellais-ta aiheeseen liittyvää paikannimistöä, joka tukee muita tutkimuskysymyksiä. Historiallisen äänneopin keinoin ja itä-merensuomeen lainattujen sanojen äänneasua hyödyntäen tavoitellaan täsmällisempää analyysiä esikirjallisen skandi-naavin äännejärjestelmästä ja sen muutoskuluista. Tutkimus esittää myös uusia päätelmiä kantaskan-dinaavin vanhim-masta murrejaosta ja siinä 500-luvulta alkaen tapahtu-neista muutoksista, joita varoen ehdotetaan yh-distettäväksi suureen vuonna 536 alkavaan ilmastokatastrofiin. Vuosikymmenen ajan jat-kuvista katovuosista kärsi koko pohjoinen pallonpuolisko, ja niiden seu-rauksista itäisen Ruotsin Mälarinlaaksoa ympäröivä asutus on saattanut järjestäytyä uudestaan (Löwenborg 2012).

Ensimmäinen artikkeli käsittelee äännesubstituutioita itämerensuomalai-sissa lainasanoissa, joiden originaaleissa on esiintynyt kantaskandinaavin diftongi ai tai sen jatkaja. Erityisesti tutkitaan lainoja kuten keidas, kei-häs,keikkua,leikata tai leipä, joissa nykysuomessa esiintyy diftongi ei. Näissä ei pidä olettaa, että diftongi todistaisi muutoksista kantaskandi-naavin ai-diftongin ääntämyksessä, koska artik-kelissa osoitetaan suomen kielen diftongin heijastavan tois-sijaisia kehityskulkuja itämerensuomessa. Lainat ovat siksi vanhempia kuin skandinaavin diftongissa tapahtunut etiytyminen ai > æi > ei ja näin ollen lainattu vuosisatoja aikaisemmin kuin ne nuoremmat lainat, kuten reitti ja leikki, joissa tämä muutos todistettavasti heijastuu.

Kahdessa seuraavassa kirjoituksessa käsitellään aikakau-den nimistöä ny-kyisessä Lounais- ja Etelä-Suomessa: toisessa Ahvenanmaan vanhinta ni- mistöä (ml.nimet Åland ~ Ah-venanmaa) ja toisessa erityisesti skandi-naavin ja suomen välillä lainattuja nimiä. Jälkimmäisessä punnitaan aja-tusta siitä, että islantilaisen saagan käyttämä nimi Herdala Suomeen vuoteen 1008 ajoitettavan kahakan paikasta voitai-siin yhdistää nimeen Karjaa. Molemmissa kirjoituksissa käsitellään tanskalaisessa 1200-luvulta säilyneessä väyläku-vauksessa mainittuja nimiä Suomen etelärannikon saaristossa.Pyrkimys terävöittää kuvaa keskisen ja nuoremman rautakau- den kielikosketuksista on odotetusti tuottanut varsin epävarmoja tuloksia, koska säilynyt aineisto on hyvin harvaa ja moniselitteistä. Joidenkin pai-kannimien selityksiä on kuitenkin kyetty haarukoimaan entistä tarkem-min: heikoimmat vaihtoehdot on hylätty,pääosin äännehistoriallisiin perusteluihin tukeutuen.

Artikkeliväitöskirjan kahdessa viimeisessä artikkelissa on tutkittu syvälli-sesti kantaskandinaavisen kauden päätteeksi tapahtuneita vokaalimuu-toksia, joiden myötä pääpainolliset vokaalit muuttuivat umlautien myötä sitä seuraavien vo-kaalien vaikutuksesta. Muutosten johdosta toisistaan ero-tettavien vokaalien lukumäärä kutakuinkin kaksinkertaistui erityisesti palatalisoinnin (kuten näkyy ruotsin vaihtelussa fram ’eteen’,främre ’etu- mainen’) ja labialisoinnin (vrt. dagg ’kaste’, dugg ’tihku’) seurauksena.

Sisäisen rekonstruktion menetelmin ja vertaamalla eri skandinaavin mui-naismurtei-ta keskenään voidaan kantaskandinaavin vokaalijärjestelmän käyttämiä erottavia äännepiirteitä analysoida uudesta näkökulmasta. Olettamalla, että umlauteissa näkyvät metafoniset vaikutukset olivat säännölliset, palautetaan ensimmäisen vuosituhannen puolivälin vokaali-järjestelmään keskinen tai takautunut dorsopalataalinen protovokaali *ɨ, joka esiintyessään pääpainollisessa kohdetavussa vastusti labiaaliumlau-tia eikä laukaissut palataaliumlautia esiintyessään jälkitavussa. Tämä vo-kaali sekä etisempi koronaalivokaali *ȋ jakautuivat keskenään eri tavalla kunkin alkumurteen sanastossa, mikä johtui umlautkautta edeltävistä säännöllisistä äänteenmuutoksista.

Uuden analyysin myötä palataaliumlaut voidaan olettaa foneemistuneen vain kerran, kun taas labiaaliumlaut on osunut kahteen eri kehitysvaihee- seen. Väitöskirjan yhteenvetoluvussa perustellaan,miksi 500-luku näyttää muodosta-neen rajan kaikista runsaimmalle lainautumiselle kantaskandi-naavista. Entistä varhaisemmaksi ajoitettu ensimmäinen labiaaliumlaut ehti jättää jäljen lainasanoihin olutɒluþ-, rohkea wrɒskwa- ja louhi ’salama’ ← lɒuǥi- ennen kuin ilmastokatastrofi näyttää keskeyttäneen laaja-alaisen lainautumisen 500-luvulla. Sen sijaan hieman myöhempi pa-lataaliumlaut ei ole jättänyt jälkeäkään lainasa-nastoon, ei edes sanaan kari, missä muuten näkyy lainaoriginaalissa 500-lukuun mennessä sattu-nut vokaalikato *skarja > *skarȋ. Tämä ajankohta ei ainoastaan lankea yhteen muutosten kanssa kantaskandinaavin murrelevikissä, vaan osuu myös hämmästyttävän lähelle suurta ilmastokatastrofia. Lisäksi artikke-leissa käsitellään laajasti skandinaa-visissa kielissä esiintyvää germaani-sesta sibilantista *z kehittynyttä r-äännettä ja sen väitettyä palataalista ääntämystä, joka kiistetään. Väitöskirjassa esitetään myös näkökulmia Etelä-Suomen rannikon ruotsalaisasutuksen ajoituksesta ja olosuhteista.

AVAINSANAT: kantaskandinaavi, muinaisruotsi, muinaisskandinaavi, älv-dalin kieli, muinaisgotlanti,diakroninen lingvistiikka, itämerensuomalaiset kielet, kantasuomi,lainasanat, äännesubstituutiot,historiallinen fonologia, erottavien piirteiden hierarkiat vaikutuksesta.


Förord Acknowledgements

De första stegen på min väg till jämförande språkforskare tog jag som student i nytestamentlig grekiska,biblisk arameiska och alla slag av äldre och ny hebreiska. Mina inspi-rerande lärare vid universitetet och judiska församlingen i Helsingfors, Svenska teologiska institutet i Jerusalem och Åbo Akademi är värda stort tack. Allt detta kunde jag tillämpa i min språkvetenskapliga pro gradu -avhandling i exegetik.

My interest for linguistics grew during some intensive months at SIL Bri-tish School in 1987-90, in studies led by some skilled experts in the field, whom I value highly.

Med sådana vassa verktyg och goda erfarenheter i bagaget föll det sig naturligt att analysera mitt modersmål och and-ra språk som talats i min egen hemregion. Mitt intresse för jämförelser och historia förde mig till lånordsforskningen och min personliga fallenhet för exakta vetenskaper till den diakrona ljudläran. Tillfälligheterna spelade in då min arbetskam-rat Jani Leino presenterade mina bästa nya etymologis-ka idéer för pro-fessor emeritus Jorma Koivulehto (†2014), som han hade råkat bli be-kant med. Detta ledde till en tid av handledning som har visat sig oum-bärlig. Vid den tiden blev jag också bekant med Petri Kallio,vars bety-delse som inspiratör, tålmodig frågelåda, bollplank och sedermera min handledare inte kan överskattas.

Steget från en hänförande hobby till en ansökan om studierätt för dok-torsgraden kändes inte litet då det begav sig år 2011. Att ta det steget krävde en tillförsikt som min älskade hustru Mikaela Strömberg inspi-rerade till. Viktig var ock-så den uppmuntran som jag från början bemöt-tes med av professorer på institutionen: Jan-Ola Östman, Riho Grün-thal och Hanna Lehti-Eklund. Hanna blev min handledare och den som jag i alla oförutsedda situationer och sinnestillstånd kunde vända mig till. Utan hennes tillmötesgående och sakkunniga sätt att styra arbetet hade avhandlingen inte nått upp till den nivån där den nu är och knappast varit färdigt i skrivande stund.

Forskningsplanen omgestaltades i flera repriser. Det svåra beslutet att överge monografiformatet ter sig i efterhand avgörande. Det gav den flexibilitet som den kreativa pro-cessen krävde. Senhösten 2014 blev en vändpunkt då jag inför en boktentamen försökte tillägna mig vad som skrivits om omljudets förlopp, en förutsättning för att analysera lånorden. Mötet med det vilsekomna forskningsläget,som jag beskriver i färggranna ordalag i avhandlingen rubbade min tro på att kunskapsunderlaget för lånordsförklaringar var tillräckligt för tidsperioden.Utsikten att själv skriva om detta klassiska och olösta crux interpretum tedde sig till en början hisnande. Jag såg mig tvungen att tillgodogöra mig mer kunskap om fonologisk teori.Därtill underlättade det inte att mitt eget föga utbyggda forskarnätverk inte ännu omfatta-de många kollegersom behärskade pro-blemkomplexets mest intrikata frågeställningar.Det kändes då avgörande viktigt att en del kunniga personer som jag i samråd med mina handleda-re kontaktade kunde stimulera till en opti-mism som tillät mig gå vidare. Hade man istället följt forskningspolitisk fokusering skulle vetenskapen ha blivit många insikter fattigare. Jag vill här tacka i kronologisk ordning Santeri Palviainen, Matti Kilpiö, Kendra Willson, Riho Grünthal och Fred Karlsson, och dessutom min tredje handledare Lars-Erik Edlund som också var redaktör för den första artikeln. Hans stöd blev allt viktigare under arbetets gång inte minst för utformningen av kappan.

The very first draft for an article on umlaut was ready by February 2015. While I soon had to discard most of that text, it did contain the most es-sential innovation of making a further distinction regarding two different palatal trigger vowels. The next couple of months brought about a sense of crisis; it meant more theoretical reading on vowel harmony and meta-phony. Through the work on two palatal vowels in Proto-Eskimo,strong i and weak i (Compton& Dresher 2011) and the work by Seong-yeon Ko on metaphonic fronting in Kalmyk/Oirat Mongolian I came to realise the potential of underlying contrast as a basis for explaining presence or absence of phonological activity. I here want to extend my sincere grati-tude to Professor B. Elan Dresher for his helpful response to my com-munication and for taking the time to comment on my text and answer some specific inquiries related to theory and terminology.

I februari 2017 blev det kris, då jag efter fackgranskning och mitt under pågående språkgranskning förstod att en vä-sentlig detalj om medellåga bakvokaler i det övergångsnordiska vokalsystemet måste vara fel (nämli-gen utfallet av tidigarelagt labialomljud på /a/ som i hugga kan inte åter- föras på samma vokal som segmenteringsprodukten av e > (j)o som i hjort). Under en plågsam vecka då jag dessutom var sjuk och arbetsoför-mögen begrundade jag om igen vilken dominoeffekt en korrigering av analysen skulle få på den uppsats som nu är placerad sist i avhandlingen, där allt beror på allt som i ett krypto. Sist och slutligen måste ca en fem-tedel av texten skrivas om under en högst pressad tid-tabell. Under före-vändingen av denna anekdot vill jag tacka den nu pensionerade huvudre-daktören på NOWELE, Profes-sor Hans Frede Nielsen, för att genom hela den redaktio-nella processen stött mig och trott på mig. Samarbetet med redaktionssekreterare Bo Wendt på ANF har likaså varit ypperligt.

I also want to thank my nice and skilled language revisors, Kate Sote-jeff-Wilson and another, who wants to remain anonymous as a matter of policy and who showed great professionalism when becoming involved in the late revisions of my article for NOWELE.I also thank Frog in his role as an editor of the volumes where two chapters were published, as a co-author of one article and for being very accessible and helpful as an advisor on some difficult matters that arose during the work.

Ytterligare vill jag tacka Guus Kroonen och Tomas Riad för att ha ställt upp som förhandsgranskare och för mycket värdefulla kommentarer, av vilka en del ännu har kunnat beaktas i kappan. Jag värdesätter speciellt, i ljuset av så många andra åtaganden, att professor Riad har tagit sig tid att sätta sig in i avhandlingens specifika innehåll och bildat sig en väl-grundad hållning till dess olika hypoteser. Jag är också glad för de goda råd jag fått av Manuela Tallberg-Nygård om avhandlingens slutförande och tackar Erik Snellman för stilistiska synpunkter på den svenska resu-mén och Lotta Aunio för hjälp med finslipandet av språket i det finska abstractet.

Till sist vill jag tacka Mikaela, våra döttrar Anni, Minea och Kira, våra syskon, kusiner och vänner för deras stöd och uppmuntran och speciellt min nära familj som gjort uppoffringar under arbetets lopp, visat förståel-se och tåla-mod och fördragit mig under mina mest grubblande skeden. Skaparmiljöer jag uppskattar har varit Vaahtera-stallet i Siggböle och Tukkila i Kerko med sina hagar att mocka, lika-som Tvärminne Zoologiska station. Särskilt vill jag tacka Mikaela, som trots alla avslag på stipendie-ansökningar skapade ekonomiska förutsättningar för mitt sabbatsår 2014 - 2015. Genom henne, hennes farmor Gretel, min svärmor Nan och byagemenskaperna i Lappträsk gynnas jag dess-utom av delaktighet i fornsvenskans nulevande dialekthistoria.

I bussen på Borgå motorväg den 15 augusti 2018,

Johan Schalin


Table of ContentsInnehållsförteckning

Förord Acknowledgements......................................................................7

Table of Contents

Innehållsförteckning....................................................... ........... 9

Förteckning over figurer och en uppställning............................. 11

List of tables, figures and maps.................................................. 11

List of original publications

Förteckning av originalpublikationer ....................................... 13

Abbreviations and acronyms Förkortningar.............. .............   14

Svensk resumé (Synopsis in Swedish of the compilation thesis)15

I. Inledning i forskningens frågeställningar och viktigaste resultat ................................................................ 16

I.a. Omljudet och vokalsystemen mellan urnordisk och fornskandinavisk tid ................................................................ 16

I. b. Om språkkontakt och lånordens fonologiska vittnesbörd 20

I. c. Om behandlingen av s.k. ”palatalt r” i uppsatserna......... 20

II. Om forskningens metoder, utgångspunkter och grundantaganden  ..................................................................... 21

III. Uppsatserna och deras resultat........................................... 24

III.a. Uppsats [P1]...................................................................    .24

III.b. Uppsats [P2]....................................................................... 26

III.c. Uppsats [P3]....................................................................... 27

III.d. Uppsats [P4]...................................................................... 27

III.e. Uppsats [P5]...................................................................... 29

IV. Om möjligheterna att syntetisera resultat.......................... 33

Summarising chapter of the compilation thesis...................... 35.

1 Introduction........................................................................... 35

1.1 Research objectives........................................................... 35

1.2 Setting the scene................................................................ 36

1.3 Research questions and perspectives............................... 41

1.4 The data............................................................................. 42

1.5 Definitions and presentational conventions..................... 45

2 Background and past research............................................ 48

2.1 Preliterary, ‘pre-documentary’ reconstructed and runic Scandinavian ...........................................................................48

2.1.1 The transition from Proto-to Old Scandinavian and the knowledge gap ........................................................................48

2.1.2 The separation of Scandinavian from Northwest Germanic and its chronology.................................................. ................ 51

2.1.3 The periodisation of Scandinavian and of its east/west dialectal split .......................................................................... 54

2.2 Preliterary Finnic and its contacts to Germanic and Scandinavian......................................................................... .60

2.2.1 Research into Finnic borrowing from Germanic and preliterary Scandinavian ....................................................... 60

2.2.2 The periodisation of preliterary Finnic and Finnish...... 64


2.3 Scandinavian syncope and umlaut................................ 70

2.3.1 Syncope, syllable weight and syllable structure...... . 71

2.3.2. A logical configuration of hypotheses regarding Scandinavian front umlaut. ................................................. 74

3 The papers and their methodologies ............................... 81

3.1 On the papers ................................................................ 81

3.2 Logical interconnections of diverse methodologies...... 81

3.3 Scandinavian-Finnic loanword phonology ...........  ........ 82

3.3.1 Abstract of paper [P1], its aims, publication forum and main findings ................................................................................. 82

3.3.2 Methodology ................................................................ 84

3.3.3 Observations on contemporary studies ..................... 87

3.3.4 Errata and corrigenda ................................................. 89

3.4 Prehistoric toponymy in the Scandinavian-Finnish contact zone. 89

3.4.1 Abstract of paper [P2], its aims, publication forum and main findings................................................................................... 89

3.4.2 Abstractof paper [P3], its aims, publication forum and main findings ............ .................................................................... 92

3.4.3 Methodology ............................................................... 93

3.4.4 Observations on contemporary studies..................... 98

3.4.5 Errata and corrigenda .............................................. 101

3.5 Front umlaut and related regressive metaphony ....... 102

3.5.1 Abstract of paper [P4], its aims, publication forum and main findings............................................................................... 104

3.5.2 Contrastive Hierarchy Theory................................... 106

3.5.3 Abstract of paper [P5], its aims, publication forum and main findings .............................................................................. 112

3.5.4 Methodology.............................................................. 117

3.5.4.1 On minimalism ................................  .................... 118

3.5.4.2 On ad hoc and circular reasoning ......................... 121

3.5.5 Further reflection on the analysis of papers [P4] and [P5]124

3.5.5.1 On morphological generalisations ........................ 127

3.5.5.2 On prosodic theory and prominence assignment  128

3.5.6 Observations on contemporary studies .................. 131

3.5.7 Errata and corrigenda .............................................. 133

4 Synthesis of findings ..................................................... 138

4.1 Preliterary Scandinavian phonology .......................... 138

4.1.1 Revisiting diphthongs and the ‘palatal r’ ................ 140

4.2 Scandinavian language contact to Finnic and Finnish 147

4.3 Preliterary Scand. language active in time and space 150

4.4 Closing remarks .......................................................... 153

References ........................................................................ 155

Original papers (as attachments in paperback version)


Förteckning over figurer och en uppställning

Figurer

Figur 1. Olika typer av omljud betraktade genom analys av kontrastiva särdrag ....... ........................................ 17

Figur 2. Olika palatala utlösarvokaler i prominenta och icke-prominenta stavelser. ..............................................18

Figur 3. Västskandinaviska posturnordiska hierarkier för kontrastiva sär-drag i prominenta och icke-prominenta stavelser, med streckens tjocklek motsvarande kontrastens hierar-kiska rang och symboler som de definierats i [P5] ..  19

Figur 4. Periodisering av förlitterär skandinaviska belyst med ett möjligt släktträd .. ..................................... 23

Figur 5. Gruppering av korrelationer bland fenniska och skandinaviska diftonger medbedömning av när substitu-tionsvanorna ungefärligen har varit produktiva enligt[P1] 25

Figur 6. Utvecklingen av förgermanskt */e/ och */i/ i utlösarposition för omljud ....................................... 28

Uppställning

Uppställning 1. Korrelationer mellan stavelsekvantitet och omljud, ett urval ........... ....................................... 30

List of tables, figures and maps

Tables

Table 1. Differences in periodisation by scholars, as interpreted by the author, with periods representing the transitional era in grey. .......................................... 38

Table 2. The differing chronologies used for preliterary Scandinavian in the papers. .................................... 55

Table 3. Periodisations used in [P1] and [P2] to synchronise the chronologies of preliterary Scandinavian and Finnic 65

Table 4. Periodisations to synchronise the chronologies of Scandinavian and Finnic -........................................ 69

Table 5. Set of data to illustrate Kocks hypothesis, organised by syllable weight ..... .............................75

Table 6. Occurrence and absence of different umlauts 103

Table 7.Alternative Old Scandinavian feature hierarchies, as specified according to Hreinn Benediktsson (2002b: 54) 109

Table 8. Trigger-target correlations illustrating contrastive rounding ... ............................................................ 111

Table 9. Difference in alterability of coronal and dorsal target vowels ... ..................................................... 114


Figures

Figure 1.

The branching of preliterary Scandinavian languages. 53

Figure 2. Contrastive coronality of triggers in non-prominent and prominent syllables ....................................... 105

Figure 3. CFHs for a) western and eastern Algonquian and b) Proto-Eskimo .......... ........................................ 107

Figure 4. Counterfactual (left) versus attested (right) map-ping of the ASc vowels after runic reform, reproduced from illustrations by Dresher (2016: 1517) ........ ........  108

Figure 5. Contrastive feature hierarchy of ASc vowels after runic reform, reproduced from illustration by Dresher (2016: 24) slightly modifying Rischel (2009 [1966]: 265) . 108

Figure 6. Alternative Old Scandinavian feature hierarchies, shown in binary trees bydata from Hreinn Benediktsson (2002b [1959]: 54) ... .........................................   110

Figure 7. PSc (=eastern PPSc) systems for short oral vowels of differing prominence .......... ............................. 113

Figure 8. Alterability to breaking and rounding umlaut combined ............................................................. 115

Figure 9. Relayed fronting from the third syllable... 122

Figure 10. A corrected reproduction of ‘Figure 8’ in [P5] 134

Figure 11. A corrected reproduction of ‘Figure 9’ in [P5].135

Figure 12.An imaginable scenario for phonologisation before syncope .... .......................................................... 139

Maps

Map 1.Estimated sites of Scandinavian speech communities around 500 CE ............ ........................................ 36

Map 2. Estimates of approximate sites of language communities around 700 CE ...... ..........................  51

Map 3. Topnyms in Southern Finland discussed in [P2] (cf. [P2]: Map 1) ................. ....................................... 90

Map 4. Toponyms mentioned in the Danish Itinerary located accorded to Zilliacus (1994) ...................... ........... 91

Map 5. Outline of a few selected ancient land masses, inc-luding one perhaps called ‘Åland’ from Pettböle to Lem-ström, according to an Iron Age shore line (10 melevation highlighted in a black line; 5 m in pink) . ...............  92

Map 6. Indicative direction of the spread of Scandinavian phonological innovations inthe Migration and Merovingian = Vendel Period ......... ............................................ 152

List of original publications Förteckning av originalpublikationer

This thesis is based on the following five publications, grouped underthree subtopics:

Scandinavian-Finnic loanword phonology:

[P1] = Schalin,J.(2016).[P1] Östskandinavisk utveckling av den urnordiska ɑi-diftongen och palatalt ri ljuset av finska ljudsubstitutioner. In D. An-dersson, L.-E.Edlund, S.Haugen,& A.Westum (Eds.),Studier i svensk språk- historia 13: Historia och språkhistoria (pp. 241262). Umeå: Institutionen för språkstudier, Umeå universitet & Kungl. Skytteanska Samfundet.

Open access online at:

http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:umu:diva-121383

Prehistoric toponymy in the Scandinavian-Finnish contact zone:

[P2] = Schalin, J. (2014b). ScandinavianFinnish Language Contact in the Viking Age in the Light of Borrowed Names. In J. Ahola, Frog, & C. Tolley (Eds.), Fibula, Fabula, Fact: The Viking Age in Finland(pp. 399436). Helsinki: SKS Finnish Literature Society.

Open access online at: https://doi.org/10.21435/sfh.18

[P3] = Schalin, J., & Frog. (2014). Toponymy and Seafaring: Indications and Implications of Navigation along the Åland Islands. In J. Ahola, Frog, & J. Lucenius (Eds.), The Viking Age in Åland: Insights into Identity and Remnants of Culture (pp. 273302). Helsinki: Finnish Academy of Scienceand Letters.

Front umlaut and related regressive metaphony:

[P4] = Schalin, J. (2017a). Scandinavian Front Umlaut Revi-sited and Revised.Arkiv för nordisk filologi (ANF),132,5 74.

Delayed future open accessonline at:

http://www.sol.lu.se/anf/utkomna-argangar/

Noteoffprintat:

https://www.researchgate.net/profile/Johan_Schalin/contributions

[P5] = Schalin, J. (2017b). Scandinavian umlaut and contrastive feature hierarchies. North-Western European Language Evolution (NOWELE), 70(2), 171254.

Online at: http://dx.doi.org/10.1075/nowele.70.2.03sch


Abbreviations and acronyms Förkortningar

AEW=Vries, J. de. (1977). Altnordisches etymologisches Wörterbuch (2. verbesserte Aufl [1. ed. from 195760]). Leiden: Brill. ATR=Advanced tongue root CFH=Contrastive Feature Hierarchy CHT=Contrastive Hierarchy Theory (NB: different from the Contrastivist Hypothesis)

DEO=Nielsen, N. Å. (1985). Dansk etymologisk ordbog: ordenes historie (4. opl. [1. ed. from 1966]). København: Gyl-dendal. EDPG=Kroonen, G. (2013). Etymological dictionary of Proto-Germanic. Leiden: Brill.

Fc=‘Finnic’, see note on bottom of this page

Fi=‘Finnish’, see note on bottom of this page

FSB=Finlandssvenska bebyggelsenamn. [Etymological data base]. Accessible at http://bebyggelsenamn.sls.fi/Gmc=‘Germanic’,

see note on bottom of this page

IPFC=Inalterability of Proper Features Constraint

LägLoS=Kylstra, A. D., Hahmo, S.-L., Hofstra, T., & Nikkilä, O. (1991). Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen (19912012, Vols 13). Amsterdam; Atlanta; New York: Rodopi.

ON=‘Old Norse’

[P1]=Schalin, J. (2016).

[P2]=Schalin, J. (2014b).

[P3]=Schalin, J., & Frog. (2014).

[P4]=Schalin, J. (2017a).

[P5]=Schalin, J. (2017b).

PEO=Katlev,J.(2000). Politikens etymologisk ordbog:[danske ords historie. (C. Becker-Christensen, Ed.) (1 udg., 1. opl). København: Politikens forlag.

SAOB=Ordbok över svenska språket,utgiven av Svenska Akademien 1893- [Dictionary of the Swedish Academy]. Lund. Accessible at https://www.saob.seSc=‘Scandinavian’, see note on bottom of this page

SEO=Hellquist, E. (1980). Svensk etymologisk ordbok ([3.korrigerade upplagan [1. ed. from 1922], Vols 12 volumes). Lund: Liber.

SPK=Paikkala, S. (Ed.). (2007). Suomalainen paikannimikirja. Helsinki: Karttakeskus.

SSA=Itkonen, E., & Kulonen, U.-M. (Eds.).(1992). Suomen sanojen alkupe- rä:etymologinen sanakirja (1992nd2000th ed.,Vols 13 volumes). Helsin- ki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

SUBS& subs.=‘subsection(s)’(references to the attached papers in lower case).

VAEO=Bjorvand, H., & Lindeman, F.O. (2007). Våre arveord: etymologisk ordbok (rev.og utv.utg [1.ed.from 2000]). Oslo: Novus forlag.

* For abbreviations of language stages ending in ‘Gmc’,‘Sc’, ‘Fc’ or‘Fi’, see the first mentions, and for full reference the definitions in FIGURE 1 and/or TABLE 4.

The original publications have been published by permis-sion of the copyright holders. The publications are referred to in the text in square brackets, as indicated.


Svensk resumé

(Synopsis in Swedish of the compilation thesis)

Johan Schalin, 2018.

Preliterary Scandinavian sound change viewed from the east: Umlaut remodelled and language contact revisited.

(Nordiska språkens förlitterära ljudhistoria i östligt perspektiv. Nymodellering av omljudet och språkkontakt i stöpsleven)

Denna sammanläggningsavhandling inbegriper fem uppsatser med olika målsättningar och metoder, alla utgivna för skilda ändamål, i varierande publikationsfora och med olika läsekrets. Som helhet sammanbinds de av ett antal gemensamma teman inom skandinavisk historisk fonologi (diak- ron ljudlära), historisk lexikologi (etymologi), skandinavisk-östersjöfinsk lånordsforskning och ortnamnsforskning.Ge-mensamt för alla fem uppsat- ser är också att de behandlar språkskeden som infaller under samma år-tusende, nämligen perioden från 200-talet till 1200-talet e.Kr.Alla uppsat-ser har tillkommit i en och samma fortlöpande skapande process med fokus på teoretisk ochkontextualiserad historisk skandinavisk ljudlära.

Utmärkande för min avhandling är att den kombinerar forskningsperspek- tiv från olika discipliner och också olika perspektiv mellan den språkhisto- riska disciplinens specialom-råden inbördes. Särskilt i avhandlingens kap-pa, men också i artiklarna konfronteras forskning från olika områden sins-emellan. Jag har delat upp alstren i tre grupper av uppsatser, vilket möj-liggör en diskussion om syften och metodologi med en uppdelning i tre i stället för fem delavsnitt. I avsnitt 3 i kappan diskuteras följaktligen upp-satserna (jfr engelska ”papers”) [P2] och [P3] i ett delavsnitt och uppsat-serna [P4] och [P5] i ett annat. I fjärde avsnittet i kappan jämförs och syntetiseras de fem uppsatsernas resultat på så sätt att sådana implika-tioner som med olika grad av nödvändighet följer av de nya rönen lyfts fram. Detta öppnar också upp för nya idéer och hypoteser som kunde testas i fortsatt forskning. I uppsatsen [P1] undersöks lånordupptagna i östersjöfinska (härefter ”fenniska”) språk från urnordisk till tidig fornskan-dinavisk tid. En bättre analys av ljudsubstitutio- ner eftersträvas och ljud-substitutionernas vittnesbörd om skandinaviska ljudutvecklingar under-söks. Uppsatserna [P2] och [P3] granskar ortnamn i en sydvästfinländsk kontaktzon mellan östskandinaviska mål i olika utvecklingsskeden å ena sidan och fenniska med därpå följande (vikingatida) "ti-digfinska" och medeltida finska å den andra. I uppsatserna [P4] och [P5] eftersträvas en adekvat beskrivning av omlju-dens uppkomst och en ny fonologisk analys av omljudsti-dens på varandra följande vokalsystem förespråkas.

Den här svenska resumén sammanfattar både kappan och delar av artik-larna medvetet selektivt, så att sådana resul-tat ges större utrymme som bedöms kunna möta mer övergripande eller beständigt intresse inom ra-men för nordisk ljudhistoria eller bedöms få större genomslag i en inter-disciplinär eller populär diskurs. Endast avsnitt III. är strikt indelat enligt uppsatserna numrering. Avsnitt I.leder direkt in i huvudsakliga forsknings- resultat med strävan efter en läsarvänlig presentationsordning medan avsnitt II. sammanfattar diskussionen av metod mycket kort.


16

I. Inledning i forskningens frågeställningar och viktigas- te resultat I upp-sats [P1] undersöks alla skandinaviska lån-ord i fenniska språk från förhis-torisk tid där substituten av efterföljare till den urnordiska (härefter urn.) diftongen ai idag representeras av någon annan diftong än [ɑi], nämli-gen finska (härefter fi.) och estniska (härefter estn.) ei som i leipä / leib ’bröd’ < *laipa ← *hlaibaz,

HM: Suomen eipä on baltoslaavisana.

хлеб [hl´eb] = leipä

род. п. -а, мн. хлеба́, укр. хлiб, блр. хлеб, др.-русск. хлѣбъ, ст.-слав. хлѣбъ ἄρτος (Остром., Еuсh. Sin., Супр.), болг. хляб (Младенов 669), сербохорв. хлȅб, хљȅб, словен. hlẹ́b, род. п. hlẹ́ba, чеш. chléb, слвц. chlieb, польск. chleb, в.-луж. khlěb, н.-луж. chlěb, klěb Судя по интонации, следует говорить о заимствовании из герм., ср. гот. hlaifs «хлеб», др.-исл. hlėifr — то же, что более вероятно, чем родство с последними; см. Мейе, МSL 11, 179; Стендер-Петерсен 300; Мi. ЕW 87; Лиден, РВВ 15, 515; Уленбек, AfslPh 15,486; 16, 381; Бернекер I, 389; Собо- левский, AfslPh 33, 480 и сл.; ЖМНП, 1911, май, 166; Янко, WuS I, 95; Перссон 303; Хирт, РВВ 23, 338; Эндзелин, СБЭ 121; Брюкнер 179; Махек, «Slavia», 16, 210; Торп 109. В пользу заимствования говорит и заимствование др.-герм. сло-ва в фин. lеiрä «хлеб» (см. Томсен, Einfl. 150; Сетэлэ, FUF 13, 59) и лтш. klàips «буханка, каравай = limppu» (М. - Э. 2, 209). Другие допускают родство слав. *хlěbъ с гот.hlaifs,реконструируя и.-е. *khlōibhos или *skloibhos, куда иногда относят и лат. lībum «пирог, лепешка» (Педерсен, IF 5, 50; KZ 38, 393 и сл.; Козловский, AfslPh 11, 386; Младенов 669), но в последнее время лат. слово связывают — как первонач. обозначение жертвенного хлеба — с лат. lībārе «совершать жертвоприношение, посвящать = uhrata» и сравнивают с греч. λοιβᾶται σπένδει [loibatai spendei], θύει (Гесихий), λοιβή [loibé] «возлияние = juomauhri, ryypiskely», λείβω [leíbo] «лью = kastella, valella, valaa, luoda (valoa ym.)»; см. Перссон 303; Вальде-Гофм. I, 796. Буга (ИОРЯС 17, I, 31 и сл.) оши-бается,предполагая для лит.kliẽpas «коврига хлеба = piparkakku» и лтш. klàips - то же исконнобалт.происхождение.Популярная урало-алт. этимология слова хлеб (Моль, МSL 7, 403) сомнительна; см. против нее Бернекер I, 389

[Можно упомянуть еще гипотезу Иоки (FUF,29,стр. 202 и сл.) о происхождении слав. слова из кит.; ср. др.-кит. gli̯ǝр «рисовые зерна». — Т.]

Sanoille on hl´eb ja leipä on siis esitetty myös kiinalaista alkuperää tataarin kautta. Sekään ei ole mahdoton ottaen huomioon, että tattarinviljely tuli Suomeen Kiinasta 7000 vuotta sitten.

kliẽpas = leivänkapele, -siivu

Kad la. klàips, lie. kliẽpas, s. sl. хлѣб, go. hlaifs, s. isl. hleifr yra bendros kilmės, kažin ar kyla abejonių, tačiau manoma, kad pastariesiems žodžiams negalima rekon-struoti bendros ide.šaknies,nes jie nepasižymi įprastais bl.-sl.-germ. garsų atitikimais. Šios trijų kalbų lytys neturi patikimų atitikmenų kitose ide.kalbose (pvz., gretinimą go. hlaifs: lo. lībum ‘ragaišis, bandelė’, gr. κλίβανος [klibanos] ‘tokia krosnis = aimo kimpale’ A.Valdė ir kiti atmeta).Ir s.sl.хлѣб,ir baltų atitikmenys laikomi germanizmais (K. Būga siūlęs lie. kliẽpas, la. klàips laikyti savais žodžiais, nors vėliau atsisakė savo siūlymo). V. Mažiulis, A.Sabaliauskas linkę šias lytis laikyti nuo seno baltiškomis. Go. hlaifs iki šiol neturi patikimos etimologijos,o Būga įrodo,kad lie.kliẽpas nėra skolinys iš br.kalbos,o A. Senas – iš s. isl. kalbos, todėl iki šiol vyravusi nuomonė apie minimų baltų žodžių kilmę vargu ar teisinga [31].Privalome pritarti senajai K.Būgos etimologi-jai: lie. kliẽpas,la. klàips gretinti su lie. sklỹpas ‘gabalas = kappale, luistas = kallion- lohkare, kąsnis = pala’, sklim̃pis (žemės) ‘t. p. = "klimppi", (duonos) sklimbẽlis ‘luistas, duonos gabalas’,sklim̃pis ‘atpjautas (duonos, lašinių) gabalas’, plg. semantinį modelį ‘pjauti’ → ‘gabalas, luitas’ → ‘duonos ar šiaip valgomo dalyko, maisto gabalas’ → ‘duona’ : vo. schneiden ‘pjauti’ → Schnitte ‘kriaukšlė (duonos), luistas’ [ir kt. pvz.] [32]. Atkreipiame dėmesį, kad la. klàips reiškia ne tik ‘kepalas’, bet ‘(duonos) kriaukš-lys, luistas’ (kaita ‘duonos luitas’ → ‘duona’ yra visiškai įprasta; priešinga kryptis iš viso ar įmanoma); dėl lie. kliẽpas ir la. klàips plg. lie. skiedà – la. skaîda ‘skiedra = lastu’ (*ei /*oi kaita).Estų kalbos leticizmas klaip (Gen.sg.klaiba ir klaibakas) ‘didelis duonos gabalas’ išsaugojęs seniausiąją žodžio reikšmę. Taigi senoji bl. lytis turėjusi atrodyti *klaibas, visiškai atitinkanti pragerm. *xlaibaz [33]. Prie aptariamų žodžių reikia pridėti ir la. klubãks ‘didelis duonos gabalas’. Baltų lytis remiasi ide. šaknimi (be s-mobile) *(s)kel- /*(s)kol- /*(s)sk- ‘kirsti,pjauti = leikata’ (plg.lie. skélti, la. šķel̂t, r. колоть = hakata, takoa). Germ. ir sl.lytys,kurios negali būti patikimai etimologizuo- tos savo kalbos duomenimis, ko gero, yra giminiškos bl. žodžiams: bl. *klaibas / *klaipas / *kleipas [34] – prasl. хлěб – pragerm. *xlaibaz. Jeigu ir skolintasi, tai labai senais laikais ir iš baltų į germanų kalbas, o ne atvirkščiai.

"Jos on lainattu muinaisina aikoina, niin baltelta germaaneille eikä toisin päin."

Gootin sana kyllä näyttäisi olevan kantagermaanin kautta lainaa joko kantaindoeuroopasta tai kanntabaltista, mutta suomen sana ei ole lainattu siitä.


" ... fi./estn. äi som i fi. äiti (jfr sydestn. äidi) ’mor, mamma’ < *äitei ← *aiðijōn

HM: Äiti on kuuria, jossa ëidi [äidi] = (se joka) syöttää. Liettuassa sana ėdžios, monikko sanasta ėdi, tarkoittaa kehtoa.


" ... eller estn. õi som i lõikama ’skära, klippa’ (jfr fi. leikata) < *lëikka- *blaikijan. "

*Blaikijan on "laikuttaa": lyödä valkoinen laikku, vasarakir-veeksi ja savoksi "loima" (=lyömä?) puun kylkeen.

Se ei tule leikkamisesta, vaan vaaleudesta, kalpeudesta: ruotsin blek = kalpea. Vastaava englannin sana on to bleach = kalveta.

Blek EI tule kuitenkaan kantagermaanista, sieltä tulevat fläck ja flamma. Myös kreikan flegma liittyy parveen: se tarkoittaa alun perin polttavien haavojen mätää.

Germaanin oma sana on *flek-, *fleg.


Laikku kuin laikku: myös englannin alkuperältään hämärä sana black saattaa tulla täältä. Poltettu laikku kelpaa siinä kuin leikattukin.

Balttikielistä löytyy mm. seuraavaa:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" flame (n.) = on liekki

mid-14c., from Anglo-Fr. flaume, O.Fr. flamme, from L. flammula "small flame," dim. of flamma "flame,"

from PIE *bhleg- "to shine, flash,"

from base *bhel- (1) "to shine, flash, burn" (see bleach).


Liettuan (ikivanhassa) etymologisessa sana liepsna kytketään eri varbeihin, kuten lipti (lĩmpa, lipo) = kiivetä ja lipti (lipa, lipo) = nuolla

P- tai f-aluisin vartaloita siinä ei kuitenkaan käsitellä, vaikka sanat edelleen selvästi ovat sieltä peräisin ja samaa kantaa kuin germaanin "flame".


Lithuanian: liepsnà= liekki, loimu

Etymology: 'Flamme = liekki, Lohe = loimu',

davon liepsnóti 'flammen, lohen, lichter loh brennen' = palaa kirkkaalla liekillä,

lett. lìesma 'Flamme', lìesmuōt 'flammen, hell brennen'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. meint, dass lett. liesma im Hinblick auf lit. liepsnà zur Not auf *liepsma zurückgeführt und
mit lett. lipt (lip, lipu) in der Bed. 'anzünden' = sytyttää verbunden werden könne.

Eine urbalt. Gdf. *liepsmē nehmen auch Būga Aist. st. 74 und H. Petersson BSIWst. 131 Kenn. 8 ff. an, vgl. aisl. leiptr 'Blitz'.

Doch rechnet Endzelin wegen liv. liesm, das freilich an und für sich aus dem Lett. entlehnt sein könnte, mit livischer Herkunft.

(Latvian sanan on siis esitetty välittömästi olevan ehkä liivilaina. Tääsä on kuitenkin se KUURI latvian ja liivin välissä taiyhteisenä lähteenä.)

Löwenthal AslPh 37, 381 vergleicht lit. liepsnà mit lit. líepa 'Linde' = lehmus usw., was Vasmer Wb. 2, 44 mit Recht ablehnt.

Berneker Wb.1, 723 denkt an Zushg. von liepsnà mit skr. lipan 'Äsche, Thymallus vulgaris' = rautu, harjus, nieriä (punainen kala) usw.

Bugge BB 3, 104 ff. und H. Petersson BslWortst. 13 ff., Kenn. 8 ff. ziehen lit. liepsnà unrichtig zu lit. lópė = 'Fackel' = soihtu, jotvinkia (s.d.).

Būga RFV 65, 317 ff. bringt lit. liepsnà in Verbindung mit lit. laizdýti 'sich im Feuer befinden, brennen' = polttaa itseään, saada palovamma, kirj. ”antaa nuolla”.

Doch gehört lit. laizdýti, wie die einschlägigen Stellen beweisen, vielmehr

zu ”liȇžti (liežia,liežė)”, laižýti (laižo, laižė)” 'lecken' = nuolla (s. über žd > zd nach nichtgutturalen Lauten Būga RFV 65, 303, Endzelin SIBEt. 110 ff., ZslPh. 18, 122 ff.).

Endzelin zitiert aus Kurschat liepsnà laizdo prõ stógą, 'die Flamme leckt zum Dache heraus' (vgl. R.-M. 150b), ugnìs sulaizdo vándenį, 'die Flamme verzehrt das Wasser', Nesselmann 352 zitiert noch liepsna laizdo šiauduose 'die Flamme leckt, lodert am Stroh empor'.

Ich füge hinzu Willent EE 92, 9 = Act. ap. 2, 3 lieszuwius perdalitus kaip ugnimi laisdanczius 'zerteilte Zungen, die gleichsam (von) Feuer lecken' = ”liekit nuolevat”.

Auch in Daukšas Post. finden sich oft derartige Verbindungen, z.B. 358, 7 = Or. 267, 16 (aus Luk. 16, 24) šaizdáu szioi' liepsnoi' 'ich lecke (= lodere) in dieser Flamme', 331, 21 = Or. 249, 46 ugnia šéizdą liežuwiei '(von) Feuer leckende Zungen' = ”tulen kielet” usw.

Das genannte laizdýti hat trotz Būga a.a.O. nichts gemein mit

léisti (leidžia, leidė)” = 'loslassen' = päästää irti (eläin ym., jättää, heittää sivuun,tulee eri luuresta *len- = irrottaa, vapauttaa päästää)

obschon Stellen vorkommen wie Szyrwid PS 1, 302, 25
bažničia szwenta turi ugnį sawimp ir dega ju, anu kurios ataio sunus Diewo šeyst aba sukurt unt žiames = poln. kos´cióš s´więty ma ogieńw sobie y gora nim, onym, którego przyszedš Syn Bozy puszczac´ na ziemi 'die hl. Kirche hat ein Feuer in sich und brennt dadurch, durch jenes nämlich, welches der Sohn Gottes auf die Erde herabzulassen kam'.

Ich stelle lit. liepsnà, lett. lìesma zu

lit. lìpti (lipa, lipo) 'kleben (bleiben) = kiivetä, , klettern = ravuta, steigen = nousta',

lìpti (limpa, lipo) = klebrig sein = olla tahmea, liimata, liimautua

lett. lipt dass. (s. über die Bedeutungen Verf. REI 1, 413 ff. sowie s.v. lìpti).

Auch in dem von M.-Endz. zitierten Sinn 'glänzen = loistaa, flimmern = kimmltää, anzünden = syytyä' liegt dasselbe Wort vor; vgl. das lit. Intens. lip(d)ýti (lipdo, lipdė) 'leimen, kleben' = liimata, tarttua, roikkua, valua, sulaa (kynttilä)

lett. ”lipῑt (lipa, lipῑja)” 'klettern = kiivetä, anzünden = sytyttää, anstecken = tartuttaa, sytyttää, schlagen = lyödä, einen Hieb versetzen = iskeä (vanhingossa), kolhaista'.

Lett. lipῑt sveci 'ein Licht anstecken' = sytyttää valo heisst eig. 'eine Kerze kleben lassen' = ”antaa kynttilän sulaa”, während sich die Bed. 'schlagen' durch dtsch. einem eine kleben erläutern lässt.

[Tämä on eri verbistä: PIE *gleb- = ottaa kiinni, tarttua

Auch im Ai. kommt das mit lit. lìpti etc. urverw. lip- in der Bed. 'anflammen = syttyä, entzünden = sytyttää' vor (s.P. Wb.).

Būga erwähnt noch lit. pãlipas 'Holzspan' = puunalastu; vgl. Daukša Post. 14,16 = Or. 8, 35 palipai, kuréis ugnis kērszto Diewo didžiáus o didžiáus susikūre ir įsidegino 'die Holzspäne, durch die das Feuer von Gottes Zorn mehr und mehr angefacht und entzündet wurde'.

Skardžius Ṥv. darb. 1928, 801, ArchPhilK 3, 51 erwähnt auch das von lìpti aus gebildete Intens. laipa, laipda 'lodert' = loimuta, eig. 'steigt empor' = ”nousee ylöspäin” bei Bretkun Joel 2, 5. "

(Seelin kielelle ominainen lainautuminen kantabaltin hypoteettisesta muodosta "*lempti (*lempa, *lempo)" > "laipti (laipa, laipoi)" osoittaa, että hypoteesi on ollut oikea: joka balttikieleen on säännömukainen muoto (muiden ohella): *lempti (/*leipti) (kur.), lāptwei / lāptun (pr.), lopt (jt), liepti (lt.), laipti (sl.). Jos kuurissa (/skalvissa tmv.) on ollut muoto "*leipi (*leipa, *leipei)", niin venäjän sana "leipä" = "paistos" tulee sieltä eikä venäjän sanasta "hleb". )

Sana on ilmeisisimmin ollut jossakin "esi-indoeuroopassa" muotoa *blemp-, josta suomalaisten kielten vaikuttamissa balttikielissä (kuurissa, latviassa) on pudonnut alusta b pois, slaavihaarassa ja länibalttilaisissa kielissäse on uuttunut p:ksi ja l on pudonnut pois, ja germaanihaarassa se on muutunut f:ksi.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" flame (n.) = on liekki

mid-14c., from Anglo-Fr. flaume, O.Fr. flamme, from L. flammula "small flame," dim. of flamma "flame,"

from PIE *bhleg- "to shine, flash,"

from base *bhel- (1) "to shine, flash, burn" (see bleach). "

bleach (v.) = kalveta, valjeta

O.E. blæcan "bleach, whiten," from P.Gmc. *blaikjan "to make white = valakista" (cf. O.S. blek, O.N. bleikr, Du. bleek, O.H.G. bleih, Ger. bleich "pale;" O.N. bleikja, Du. bleken, Ger. bleichen "to bleach"),

from PIE base *bhel- (1) "to shine, flash, burn"

(cf. Skt. bhrajate "shines;" Gk. phlegein "to burn;" L. flamma "flame," fulmen "lightning," fulgere "to shine, flash," flagrare "to burn;" O.C.S. belu "white;" Lith. balnas "pale").


*bʰel- = light, bright

Gaul. Belenos, Lith. balnas; baltas, Ltv. balts, Old Prussian ballo

Skr. भर्ग (bhárga); भाल (bhāla),

Phryg. falos, Alb. bal, balosh, Illyr. balta, Arm. բալ (bal),

Gk. φλέγω (phlegō); φαλός (phalos),

ON bāl; blár; bleikr, Russ. белый (belyj), Polish biały, Eng. bǣl/balefire; bald,

Gm. belihha/bleich; blāo/blau,

Goth. bala, Ir. béal/; ball/; blár/, Welsh bal; blawr, Thrac. balios,

Lat. fulica; flāvus; fulgeō, Oscan Flagiúi; Flaviies, Toch. pälk/pälk

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ts#b.CA.B0

*bʰlēyǵ- to shine

Ltv. bližģēt, Lith. blaikštytis, Eng. blīcan/bleach, Gm. blīhhan/Blech, ON blíkja, Russ. блеск (blesk), OCS блискъ (bliskŭ), Gk phlégein, Lat. fulgēo; flagro, MIr blicht; imblissiu, Skt bhrájati; bharga, Toch. pälk/; polkāṃts/


Suomen sanat ”lieska”, ”liekki”, ”leiskua”, ”loistaa”, ”loiskua”, ”ploiskottaa” (häm. = valaista häiritsevästi) jne näyttäisivät olevan peräisin vanhoista p-(/b-)alkuisista muodoista:

Seuraava verbi joka tarkoittaa mm. salaman iskemistä, yhdistää merkitykseltään EI-sanataustaltaan läheiset 'lyömisen', ”*bleng-” ja 'palamisen', ”*blemb-”:

Sana viittaa myös sanan ”valkoinen”, ”bal-” ja palamisen yhteyteen. IE-kielten tausta näyttää entistä enemmän polysynteettisen jukagirin kaltaiselta (tai päinvastoin): esimekiksi -em- voisi olla johtopääte tai vaikka verbi ja ”*b(a)l-”, ”*b(e)l-” vartalo.

Lithuanian: ”blaikštýtis (blaikštosi, blaikštėsi)” = seljetä, valaist(u)a, puhdistua (mm. ilma sateessa tomusta ym.)

Etymology: 'sich aufklären, leuchten, von Regenwolken gereinigt werden, ermichtern' vgl. Būga ArchPhilK 1, 62 ff., KS 226 ff., der zum Vergleich heranzieht

lit. ”blỹkšti (blỹkšta, blỹkšto)” = 'weiss, bleich werden' = kalveta, valjeta

blyškùs = 'bleich, verblichen' = kalpea,
blìkstelėti (pr. blíksteli), blìksterėti und blýkstelėti 'plötzlich aufleuchten = leimahtaa (valo), blitzen = iskeä (salama)', blìktelėti dass.
”blìgzti (blį'zga, blįzgė)” = 'zu flimmern beginnen' = alkaa välkkyä, vikkua,
blizgaĩ 'Flitter(werk)' = vilkkuvalot,
blizgė'ti (blizgi, blizgėjo)” 'flimmern, flittern, blitzen' = välkkyä, vilkkua,
bliskė'ti (bliksi, bliksėjo)” 'glänzen, funkeln' = kimallella, kipinöidä,
blyškė'ti (blykši, blyškėjo)”, em.
”bliẽgzti (bliẽzga, bliẽzgo)”, 'aufleuchten = leimahtaa liekkiin, blitzen = iskeä (salama), stark brennen'= roihuta,
”bliẽksti (bliẽskia, bliẽskė)”, em.

Huom! sana ”(p)liesi” VOI tulla myös sanasta ”bliẽskia”, sillä k > c (=ts).
Sanaasta voi tulla myös ”lietsiä, lietsoa” viron lõõtsuda = piiskata (vettä), lõõts = siipiratas.

blikčioti, bliksė'ti 'funkeln, leuchten' = kipinöidä, valaista,
blaĩzganas, blaĩzgas 'dünnes, undichtes Gewebe = ohut harva kangas, abgetragenes, verschlissenes Kleid',
blaizgúoti 'funkeln (vom bösen Blick) =kipinöidä (vahingollisesti)',
lett. bližĝēt 'flimmern = kimallella', blizēt 'blinken = välähtää', blaiskums 'Flecken = laikku, pilkku, täplä',
ksl. bléskú, obléskú 'Glanz = kiilto',
russ. blesk, poln. blask, oblask dass. etc.,
abg. bl'štati 'glänzen',
russ. blestet', blistat' usw. (Berneker Wb.1, 60 ff. 63 ff., Trautmann Wb.34),
ahd. blῑhhan 'bleich werden',
ae. blíkan dass.,
aisl. blῑkja 'erscheinen, glänzen, leuchten', blik 'Glanz' usw. (s. auch Verf. ZslPh. 20, 281).
Būga Aist. st. 100 erwähnt noch blizganà 'Schinn auf der Haut = hilse, Schneeflocke = lumihiutale' (s. auch Balčikonis s.v.).

Daneben kommt mitanderem Vokalismus vor blùzgana = hilse (s.d.).

Über die Varianten mit p wie pleĩzgės, pleĩskės 'männlicher, unfruchtbarer Hanf = hedelmätön hedehamppu, Szyrwid Diet. (Suoviljelyksessä hamppu oli olennainen tu-holaisten ja yleensä ötököiden torjuntakasvi, jota sekä kasvatettiin kuitukasviksi että kylvettiin jonkin verran kaiken muun viljelyksen joukkoon. Sellainen ”yleislääkekasvi” taas oli unikko, jonka terälehdistä mm. tehtiin teetä, ja jonka siemeniä jauhetiin ja leivottiin makeiden teeleipien sekaan. Über das Nebeneinander von blizgė'ti und bliskė´ti s. ausser BūgaKS 1921 Persson Btr. 3394, der 349. 880. 902. 950 die in Rede stehendeWortfamilie behandelt.

http://www.suduva.com/virdainas/

http://www.suduva.com/virdainas/Kanapialauks.jpg

http://www.suduva.com/virdainas/harvests.htm)

hemp = kanapis” Kasvin tieteellinenkin nimi on alun perin jotvinkia.
otręby w głowie,

pleyskanos 'Schuppen = hilse, Grind auf dem Kopf' = kapi ym. s.s.v.

Jotvinki: http://www.suduva.com/virdainas/

blaiskas = bright spot = valoisa, vaalea läiskä
blaivas = pale = kalpea

bliskīt = to sparkle, shine (Inf) = vikkua valoa
blīst = to cease to burn (Inf) = lakata palamasta
blizgint = to glitter (Inf) = kimallus

bliznis = debris from storm = myrskynkaato

Lithuanian: blaĩvas = raitis ym.
Etymology: 'nüchtern = raitis, enthaltsam = kohtuullinen, mässig (im Genuss von geistigen Getränken)' = ”henk(ell)isesti kelvollinen”, aus *blaid-vas,

cf. abg. blédú 'bleich, blass',
russ. blednyj, dial. bledoj, poln. blady,
skr. blíjed etc.,
ahd. pleizza 'livor',
ae. blát.
Auch blaisvas 'weisslich, weiss geworden, nüchtern' aus *blaid-svas kommt vor;
vgl. baĪsvas neben báltas (s.d.).

Lithuanian: ”bliaũkti (bliaũkia, bliaukė)” = juosta, välähtää, mylviä
Etymology: 'laufen = juosta, allmählich fliessen = virrata, valua vähitellen, träufeln = tiputella (räystäs ym.), weinen = itkeä, flennen = pillittää, schrecklich brennen = palaa nopeasti, blitzen = iskeä (salama), välähtää, unanständige Reden führen' = puhua perättömiä,

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... &w2=L&w3=I

Kantaindoeuroopan "*pl'eng-, p'l'eng-" -kantaisen verbin ensisijainen merkitys on ollut "lyödä, lastuta, kovertaa" ja liudennuksen kadottaneet "kellua", "uida" = "ruuheilla", ja edelleen ”liottaa vedessä”, ”pestä” jne. muodot ovat sekundaarisia. ämä ovat voineet tull myös ”aallon ”lyömisestä” = loiskimisesta, Mitään varsinasita "epäselvyyttä" sanojen alkuperästä ei jää.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=21&text_word=pli&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: ”pliẽkti (pliẽkia, pliẽktė)” = 1. hajot(ta)a(kuiduiksi ym.), seota (langat), pörhöt(tä)ä, 2. piestä, hakata, ruoskia, (3. ”plìekti” = leimahtaa liekkiin, roihuta)

Etymology: 1. (1.prs. -kiù, -kiaũ) 'zerzausen (z.B. Flachs) = kuiduttaa (mm. pellava), aneinanderfügen (z.B.die Fasern beim Zwirnen von Stricken)' = takertua, sykkyröityä (langat),
Refl. pliẽktis 'verwirrt, zerzaust werden, anhaften (z.B. von Flachsfasern) sich anhängen, hängen bleiben',
plíeka, žem. plijka (Daukantas Märchen LT 4, 2,17) 'Flocke, Fasern (besonders von Flachs), Gebinde von Fäden (beim Weben)' = kuitukimppu kehrättäessä,
pripliẽkti, žem. priplijkti, pripleikti 'anfügen, ankleben (eine Faser beim Spinnen), bei-, hinzufügen' (cf.zu der letzten Bed.Daukantas bei Volter Chrest. 197,
30, Nepos- Übers. 220, nach Geitler Lit. St. 105, auch im Ivinkis' Kalendorius).

Gehört zu der Familie von lit. pleĩkė, pleĩkti, plikas usw. (s.s.v. pleĩkė, pleikana?, plaikstýti, plìkas);
cf. noch lett. plieks 'fade, nicht nahrhaft', = mauton (ruoka)
pliekans 'zusammengefallen, schwach, matt', = lysähtänyt, heikko
pliekans piens 'magere, abgeschmändete, gegorene Milch' = kuorittu maito, joppi,
pliekana zupa 'Suppe mit zu wenig Milch oder zu wenig Salz' = laiha soppa,
plikans 'mit ungenügender Zutat' = puute, pula, riittämättömät tarvikkeet.

Lithuanian: ”plíekti (plíekia, plíekė)” = piestä, hakata, ruoskia

Etymology: 2. 'mit der Peitsche hauen, schlagen, peitschen, (mit Ruten u. dgl.) schlagen, prügeln, verhauen, züchtigen' = piestä, ruoskia, übertr. 'etwas mit grossem Eifer, aus allen Kräften tun' = tehdä jotakin kaikin voimin

pliektùvas 'zum Peitschen, Schlagen verwendeter Gegenstand' = ruoskintapaikka,
pliẽkis 'Peitschenhieb' = ruoskanisku (Skardžius ŽD 63),
plyksė'ti 'Maulschellen geben, ohrfeigen, prügeln, betatschen' = antaa korvapuusti ym. (Ryteris),
plýkstel(ė)ti, -terėti, plýktelėti 'plötzlich und unerwartet eine Ohrfeige versetzen, herunterhauen',
plýkščioti 'wiederholt, der Reihe nach leicht ohrfeigen' = ”antaa ympäri korvia”
(Interj. plýkst, plỹkst), pliksenti, suplyksinti 'mit der Peitsche knallen, peitschen' (Niemi-Sabal. Nr. 402; vgl. den dortigen Index S. 348).

Lett. plῑkš(ḳ)ēt, , plῑkšuot; Frequ. plῑks(ḳ)ināt, , plῑskāt, plῑckāt ' (mit der Peitsche) knallen = paukahdella, klatschen = sivallella'
(dagegen lett. plῑtēt 'schlagen, klopfen', plῑtiņš 'Prügel' = selkäsauna ist aus
ndd. plῑte 'Schlag' entlehnt, s. Endzelin KZ 52, 123, Sehwers Spr. Unt. 92),
pliekšt 'hämmernd flach schlagen, hämmern, schlagen',
pliḳis 'Ohrfeige, Maulschelle', pliḳēt, , pliḳuō ' ohrfeigen, Maulschellen geben',

plῑkstēt (infl.) 'schwatzen', plῑkša 'viel und laut Plappernder'.

Alle diese Wörter sind lautnachahmend. Z. T. liegt Kreuzung vor mit der Familie von lit. pliẽkti 'zerzausen',

”pliẽksti (pliẽska, pliẽskė)” 'flammen, lichterloh brennen' = liekehtiä voimakkaasti, (s.s.v.v.).

(Valaista häiritsevästi on hämeessä (pejoratiivisesti) ”ploiskottaa”: "lamppu, nuotio palaa, naama punottaa, "ploiskottaa". Siitä en ole aivan varma. oliko sana "*plieska" käytössä. Sen sijaan aivan var,masti olikäytössä kuurilainen sana "*pleiskua", pleiskahtaa, ja vieläkin lähempänä kuurin ääntämystä "pläisk(äht)ää".   http://fi.wiktionary.org/wiki/leiskua)

Dies geht aus den zweifachen Bedeutungen von ”plyksė'ti (plýksi, plyksėjo)” = syttyä, leimahtaa

plýkstel(ė)ti, -terėti usw. hervor, die auer 'plötzlich aufflammen, emporschiessen usw.' = leimahtaa liekkiin, auch 'plötzlich ohrfeigen = antaa korvapuusti usw. ' bedeuten.

Über die falsche Schreibung plė'kti (plėksta, plėko)= homehtua s.s.v. plė'kti 2. = plíekti” (Huom! kreikan flegma = mätä, lima)

Etymologia 3.:

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... kti&h=4241

”Plìekti (plìekia, plìekė)” = liekehtiä voimakkaasti, loimuta, roihuta.

Suomen sanat ”liekki” ja ”leiskua” tulevat näistä p-alkuisista muodoista ilmeisesti kanbaltista. Tosin kuurikin on mahdollinen.



Sanaa leikata on tähän asti pidetty omaperäisenä, vaikka kaikki siihen viittaava on netistä nypitty pan-persermanistien toimesta pois.

" Sanan alkuperä

kantaurali lekka; sukulaissanat viro loikama, karjala lejkata, unkari lek (vuotaa). Englanniksi cut "

Unkarin lek tarkoittaa myös haavaa ja vakoa. Hantin l´eka = lahjeta.


Ruotsin sana klippa on samaa perua kuin leipä, mutta sana ei ole kantakermaanialkuperää.:

clip (v.1)

"to cut or sever with a sharp instrument," c. 1200, from a Scandinavian source (compare Old Norse klippa, Swedish klippa, Danish klippe "clip, shear, cut"), which is probably echoic. Related: Clipped; clipping.

Schalinin etymologiat näyttävät todella useinkin liityvän yhteen, mutta lainausnuolet ovat väärään suuntaan.



" ... Antalet lån uppgår till ett drygt dussin, där det exakta antalet beror på hur säkra etymologierna är. Problemställ-ningen är intressant för frå-gan om man i lånen kunde skönja spår av regressiv palatal diftongassimi- lation ai > æi > ei i de skandinaviska låneoriginalen. Detta har berö-ringspunkter med en del ortnamnsetymologier behandlade i [P2] och speciellt med frontningsomljudet behandlat i [P4] och [P5].

I uppsatserna [P2] och [P3] förbättras och korrigeras ett urval av ort-namnsetymologier från kontaktzonen mellan skan-dinaviskt och fenniskt språkområde, inbegripet sådana som är (Karis ← medelt. fi. Karja[h]a) eller har påståtts vara (Tavast-) låneetymologier, och sådana där låne-riktningen är osäker (Kiulo ~ Köyliö och Åland ~Ahvenanmaa). Frågan om ortnamnens fonologiska utveckling (och ibland särutveckling) och till- passning vid inlåning till ett målspråk be-handlas relativt ingående. Upp-satserna belyser dessutom in- direkt genom ortnamnens vittnesbörd det historiska sam-manhang i tid och rum där språken stått i kontakt med varandra och under motsvarande perioder med olika intensitet utbytt lånord. Resultaten har betydelse för att förstå vilken typ av slutsatser som kan dras eller inte kan dras med tillhjälp av lånordsevidens gällande det skandinaviska språkets ljudutveckling.

I. a. Omljudet och vokalsystemen mellan urnordisk och fornskandinavisk tid

Intressant för framtida fonologisk diskussion är den nya ljud-historiska be-skrivningen av 500/600-talens övergångsnor-diska, som jag i uppsatserna [P4] och [P5] har valt att kalla Transitional Scandinavian. De omväl-vande förändrin-garna av vokalsystemet som skedde mellan urnordiskan och uppkomsten av de klassiska fornnordiska skriftspråken undersöks i [P5] med en ambition att nå en inrymmande och övergripande fonologisk förklaring.Analysen är uppgjord med stor respekt för att ljudförändringar i allmänhet bör analyseras som regelbundna och att undantagen i ut-gångspunkten ska vara förklarbara. Genom att beakta undantag bättre i utgångspunkten bör enklare förklaringar på många-handa svårförklarliga vokalförhållanden i ordförrådet kunna uppnås.I den subjektiva forsknings- processen har den nor-diska ljudhistoriens mest intrikata prövostenar an-vänts som resurser och inspirationskällor för att blottlägga nya mönster och uttyda nya orsakssamband. Dessa problem har också i slutändan blivit lösta med förklaringar som kan beskrivas som mer enhetliga och sammanhängande än förr, samtidigt som de kan ses som oväntade.

Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC


Många av de således förklarade gåtorna hör till ett större problemkomp- lex som handlar om hur de olika posturnordiska, övergångsnordiska och förfornnordiska omljuden har utlösts och blivit grammatiskt särskiljande och hur de sinsemellan hör ihop (för en beskrivning se Widmark 1991: 89 172). Hit hör t.ex. höjningsomljud (i/j-omljud på e), sänkningsomljud (a-omljud), frontningsomljud (i/j-omljud, iʀ-omljud, ʀ-omljud och g/k-omljud på icke-palatala vokaler), rundningsomljud (u-omljud på låga vokaler och w-omljud) och därtill brytning av e utlöst av a eller u och brytning av ky- / gy- utlöst av efterställt r. I figur 1 illustreras speciellt de omljud som på-verkar s.k. tonalitets-särdrag, dvs. särdrag som bestämmer tungbladets frontning och läpparnas ställning ([P5]: 176). Till dessa omljud, som behandlas utförligast i avhandlingen, hör också frontningsomljudet.

En del av de avhandlade problemen blev uppenbara för nästan 200 år se-dan då Rasmus Rask och Jacob Grimm för första gången med välgrun-dad metod blottlade de väst- och nordgermanska omljuden (Rischel 2002: 127; Basbøll & Jensen 2015:161f). Därefter har generationer av ljudhistoriker med skiftande framgång brottats med att försöka förklara undantag till postulerade ljudlagar och med att i grunden förstå genom vilka mekanismer omljudet överhuvudtaget verkade (Szulc 1964:passim; Awedyk 1975:passim;Hreinn Benediktsson 1982:passim; Rasmussen 2000: 143145; Liberman 2007:13ff; P. Kiparsky 2009:4245 med hän-visningar). I uppsatserna [P4] och [P5] visas att ingen samsyn föreligger beträffande omljuden och dessutom i [P4] att de förklaringar som erbjudits under senare år inte är hållbara.

Inledningsvis kan uppmärksammas att den resulterande analysen bl.a. löser den bäst kända olösta gåtan varför i-omljud ofta, men inte alltid, uteblir i korta rotstavelser då en palatal utlösarvokal likaså har stått i en kort stavelse. De klassiska fornvästnordiska (”fvn.”) exemplen utgörs av 1:a pers. sg. preter. av 1:a klassens svaga verb, urn. *ta.li.ðō > fvn. talða’ jag förtäljde/förtalte, räknade’ (i stället för förväntat +telða), och maskulina i-stammar, exemplifierade av nom./ack. sg. urn. *sta.ði- > fvn. stað- ställe,plats’ (istället för + steð-). Med avsikt att presentera subminimala par är det förra exempelordet i figur 2 utbytt mot fvn. framda’ jag utförde, främjade’. Med material från nusvenska kan samma problem illustreras med vokalväxlingen mellan å ena sidan välja, dölja och mätt’fulläten’ < urn. *matiða-, och å andra sidan valde, doldeoch mat < urn. *mati-.

Ingen förklaring har getts som fullt ut skulle redogöra för varför omljudet uteblir i de senare fallen och till stor del är uppsats [P4] upptagen med att nu förklara just detta. Analysen består av en bättre rekonstruktion av sinsemellan kontrastiva utlösarvokaler. Ledtrådar har funnits i Eva Ejer-hed Braroes (1979:49f) analys av förhållandet mellan sidobetoning och omljud, Gun Widmarks (1991: 123126) beskrivning av iʀ-omljudet och på sätt och vis i Lennart Elmeviks (1993:8183) idé om en helt inaktiv utlösarvokal i ackusativ singularis av i-stammarna. Det nya består i att generalisera Widmarks lösning för iʀ-omljudet till allt i-omljud i kort sta-velse och att hänföra kontrasten mellan de två vokalerna till en nedärvd skillnad mellan förgermanskt *e och *i, som i sin tur var bevarad i mindre reducerade stavelser, enligt en analys av betoning som påminner om Braroes.

Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC

De tre första exemplen (från vänster räknat) i figur 2 illustrerar hur den-na nedärvda kontrast är bevarad i stavelser som befinner sig inom den bimoraiska huvudfoten, och hur kontrasten tar sig uttryck i olika omljuds-effekt. Det fjärde exemplet visar att efterföljare till förgermanskt *i som har stått framför ett tautomorfemiskt *z har sammanfallit med efterfölja-re till förgermanskt *e. Det femte exemplet visar att sådant sammanfall skett obetingat om vokalen stått i fullt reducerad stavelse utanför den bimoraiska huvudfoten (se vidare i delavsnitt III.d. nedan).

Medan uppsats [P4] uppehåller sig vid denna mer snävt avgränsade fråga närmar sig uppsats [P5] omljudstiden mer övergripande.Ett utgångsanta- gande utgör den ”kontrastivistiska hypotesen” (Hall 2007:20f), som stipu-lerar att bara egenskaper som är kontrastiva,dvs.utnyttjade i särskiljande funktion i ett specifikt språks ljudsystem, kan generera fonologisk aktivi-tet. Av detta följer att ett icke-kontrastivt (vare sig ”allofoniskt” eller ”re-dundant”) särdrag inte kan förväntas ha någon som helst påverkan på in-tilliggande fonem, och omvänt att man från observerad fonologisk aktivi-tet kan sluta sig till existensen av ett kontrastivt särdrag som aktiviteten har sitt ursprung i.

Med detta för ögonen härleds de urnordiska och posturnordiska vokalsys-temens kontrastiva särdrag baklänges med utgångspunkt i fonemens ak-tivitet under omljuds-tiden (jfr figur 3 med figurerna 1 och 2 ovan). Detta ställs i motsats till det förhärskande tillvägagångssättet som utgår från givna vokaler med givna egenskaper och sedan framskrider till att pröva den omljudseffekt som vokalerna, på basis av oredo-visade och intuitiva antagen, förväntas utöva på varandra. I den förhärskande proceduren för problemlösning har de välkända oväntade utfallen stått kvar som olösta residuer. Detta i motsats till det resonemang baklänges som tillämpas här, där de oväntade utfallen utgör resurser för en bättre vokalrekon-struktion. Proceduren är möjlig bara om vokalerna inte först schablon-mässigt tvingas in på en förenklad tvådimensionell yta inom ramen för en klassisk fonetisk trapetsoid (fyrsiding) av IPA-typ utan istället antas bestå av knippen av kontrastiva särdrag.

Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC

Figur 3. Västskandinaviska posturnordiska hierarkier för kontrastiva särdrag i pro-minenta och icke-prominenta stavelser, med streckens tjocklek motsvarande kontrastens hierarkiska rang och symboler som de definierats i [P5].

Konsekvensen av den omvända metoden är en rekonstruktion av två oli-ka vokalsystem för prominenta respektive icke-prominenta stavelser och en något modifierad beskrivning av hur prominensen under omljudstiden tillskrevs ordens stavelser.I figur 3 (jfr FIGURE 7 i kappans delavsnitt 3.5.3 där ett lite tidigare stadium illustreras i trädform) illustreras hierarkier för kontrastiva särdrag i tre typer av stavelser. Längst till vänster visas det femvokalsystem som gällde i huvudbetonade stavelser.Samma vokal- system, illustrerat i mitten, upprätthölls i relativt prominenta stavelser utan huvudbetoning. Längst till höger illustreras trevokalsystemet i fullt reducerade stavelser (se vidare i delavsnitt III.d.nedan). Symbolerna som används definieras i [P4]:36, [P5]:4.4.2 och i kappans delavsnitt 3.5.3.

20

I. b. Om språkkontakt och lånordens fonologiska vittnesbörd

Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC


Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC


Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC




Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC


Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC



Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC



Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC


Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC



Screenshot_2019-07-20%20PRELITERARY%20SC

perjantai, 19. heinäkuu 2019

Ukrainan "neuvostomyyttejä II maailmansodasta"...

empressologo8003.jpg

Top-6 Soviet World War II myths used by Russia today


stalinnnnn.jpg

Hitler and Stalin united forces for invading Europe in the signing of the Molotov-Ribbentrop Pact 


2016/05/09 - 23:54 • Featured, History, More


http://euromaidanpress.com/2016/05/09/top-6-soviet-world-war-ii-myths-used-by-russia-today/

Alya-Shandra_avatar_1-85x85.jpg

About the Source

Alya Shandra

Alya Shandra is the editor-in-chief at Euromaidan Press. She is a civic activist based in Kyiv and an expert in environmental and geography issues. Alya can be contacted at alya.shandra (a) gmail.com, on twitter @AlyaShandra., or FB


In the USSR,the myth of the Great Patriotic War was the central to the identity of the Soviet citizen.The practical reasons were obvious:after the end of the war, there was no positive event of equal significance that could play a unifying role. Starting from 1965, the Soviet state cultivated the image of the powerful victorious Soviet nation united in battling the evil invaders in lavish celebrations. Today, it is once again being used as a nation-formative myth, and one that justifies modern Russian military ex-pansion. The Kremlin is convincing the Russian population that by invading Ukraine it is not committing aggression against a neighboring country, but merely continuing the battle against fascists who endanger both Russia and the world. To do that, it perpetuates historical falsifications of the Soviet era.

A new book published by the Institute of National Memory aims to bust Soviet-era myths about World War II. A selection of 50 myths is also available online on their newly created site. Here we analyze the top-6 Soviet myths of World War II which are instrumental in the Kremlin’s modern nation-building policies today.

Myth 1. For the USSR, World War II started on 22 June 1941. The proper name of the war is the “Great Patriotic War,” because the USSR was defending itself against the Nazi invasion

In reality , the USSR started the war on 17 September 1939, when the Red Army crossed the border with Poland, occupying it in accordance to the union between the Third Reich and Soviet Union,outlined by the Molotov-Ribbentrop pact. “German and Soviet troops walked hand in hand. This was called a ‘military brotherhood’ in the USSR, before the war broke out,” noted Oleksandr Zinchenko from the Institute of National Memory.After Hitler started the war in Europe,the USSR provided economic assistance to Nazi Germany. The USSR attempted to conceal these facts of collabo-ration with Hitler with the concept of the “Great Patriotic War,” which started out as a mere ideological cliché pronounced by Joseph Stalin during a radio broadcast on 3 July 1941, after Nazi Germany invaded Soviet Ukraine.


staline.jpg

Cartoon of 1939 – occupation of Poland by Nazi Germany and the Soviet Union. via Andrey Lamakin

Today, the concept of “Great Patriotic War” is being used by the Russian Federation as an alternative to World War II in attempts to maintain its influence on Ukraine and post-Soviet republics.

Myth 2. The USSR is an innocent victim of German aggression and was always an enemy of the Nazis

Reality: The USSR signed a non-aggression pact with Nazi Germany, the Molotov-Ribbentrop pact, that not only defined broad economic cooperation with the Third Reich and agreement on  mutual non-aggression, but also contained a secret protocol by which the USSR and Germany agreed to divide up Europe.

750px-Ribbentrop-Molotov.svg.jpg

During Soviet times, and in Russia today,  the existence of the Nazi–Soviet pact was explained as a necessity that came only after fruitless negotiations with Britain and France, and that the invasions of Poland were unconnected to the pact.In fact, Stalin willingly ruined attempts to establish an anti-Hitler coalition. During 12-21 August 1939, negotiations with Britain and France about collaborating to meet growing security challenges associated with the Third Reich took place in Moscow, but did not amount to an agreement because the Soviet leadership demanded the right to occupy Poland’s regions Halychyna and Vilenska Oblast (today, western regions of Ukraine and Belarus), which the other side could not condone.

Both Stalin and Hitler were unsatisfied with the world order that came about after World War I,which made their collaboration natural.On 19 August 1939, Stalin spoke about the necessity to urge Europe into a great war, which would be an overture to a “world revolution;” on 23 August 1939, the Molotov-Ribbentrop pact was signed, outlining broad economic cooperation between the USSR and the Third Reich, and violating the sovereignty and territorial integrity of a range of independent countries.

homeymoon.jpg

The Two Constrictors. “I don’t know about helping you, Adolf, but I do understand your point of view.” A cartoon by Bernard Partridge at Punch-Magazine, 1939

In addition to the stated clauses of the Molotov-Ribbentrop non-aggression pact, a secret protocol was adopted, dividing territories of Romania, Poland, Lithuania, Lat-via, Estonia, and Finland into German and Soviet “spheres of influence,” anticipating potential “territorial and political rearrangements” of these countries. The Kremlin de-nied the existence of the secret protocol to the Molotov-Ribbentrop pact up to 1992.

The Soviet-Nazi military collaboration is undeniably clear in photographs from the  German–Soviet military parade in Brest-Litovsk on 22 September 1939 during the invasion of Poland.

Bundesarchiv_Bild_101I-121-0011A-23%2C_P

By Bundesarchiv, Bild 101I-121-0011A-23 / CC-BY-SA 3.0, CC BY-SA 3.0 de,

The pact had the most tragic consequences for European nations and the world; it is this agreement that became the mechanism opening the doors for a new world war. What followed was the invasion of Poland by Nazi Germany and the USSR, followed by the further carving up of Europe.

Myth 3. The Red Army did not commit war crimes

A popular myth during Soviet times was that the Red Army protected the USSR against fascists, saved millions of people from extermination and brought freedom to oppressed European nations, committing no war crimes in the process. All evidence testifying to the opposite was dismissed as enemy propaganda and falsification.

In reality, facts of crimes of Soviet soldiers against civilians were massive. 4148 officers and a large number of ordinary soldiers were given sentences by the military tribunal in the first months of 1945 alone.

When the Red Army entered East Prussia in October of 1944, one of the soldiers wrote back to his parents in Smolensk: “Now we are allowed to do whatever we want to the German bastards.” “Now our soldiers can see how their houses burn,how their families drag all their possessions with them, together with their viper offspring, - wrote another Soviet soldier. – They probably hope to stay alive, but they will have no mercy.”

In a letter from the front, a Red Army captain wrote: “Our boys already ‘tasted’ all the German women. In general, there are many trophies.” Another officer wrote: “of course, it’s extremely brutal to kill children. But Germans deserve these barbarities.”

Lieutenant Leonid Ryabychev recalled how Soviet troops in East Prussia overtook a convoy of German refugees. The soldiers threw the carts carrying possessions, pushed aside the elderly and children and “pounced upon the women and girls in thousands.”


img540.jpg

This photo, taken in August of 1945 in Berlin, was printed in the Life magazine with the caption “A Soviet soldier conflicts with a woman over a bicycle that he wanted to purchase from her”

The extent of the robberies, looting, arson, violence against civilians and prisoners became widespread and was answered with special orders of the Soviet command fronts requiring to restore discipline in the army immediately. However, the measures taken weren’t enough. In late March 1945, a memorandum to the Secretary of the Communist Party Malenkov records another case of mass rape of women by Soviet soldiers in the Grutenneng (Grüttenberg?) estate. These women were not even Ger-man. The document states that this estate was a temporary camp for liberated ostar-beiters! One of the official reports of the Main trophy control of the Red Army men-tions to thousands of pianos and piano, hundreds of thousands of carpets, furniture and clocks among the “spoils of war” brought back by the Red Army.

Myth 4. The USSR defeated Nazi Germany without the help of allies. The Russian forces could have won the war without the help of other nationalities of the Soviet Union

Soviet textbooks described the role of Soviet allies in the war in a rather superficial manner.While they are blamed for allowing the occupation of the Czech republic and waited till the last moment to open up the Second front, little is said about US help as part of the lend-lease program.During the Cold War,this myth was particularly impor- tant, as it elevated the contribution of the Soviet Union and diminished the contribu-tions of its allies who were now on the other side of the Iron Wall. Today, in line with the growing isolation of Russia from the West, this myth is once again accentuated, one recent example being the book of now-Minister of Culture of Russia Volodymyr Medynsky “War. Myths of the USSR. 1939-1945.”

In reality, the lend-lease was one of the decisive factors in the victory of the Allied forces against the Axis. The USSR, and Russia as its successor, still has not repaid its debt for the lend-lease to the USA.

According to different estimates, western equipment added up to:

  • 12-16% of the equipment of the Soviet armored troops;
  • 10-15% of USSR’s aviation
  • 32.4% of its Navy.

img381-1024x529.jpg

Pilots of the 21st Guards Fighter Aviation Regiment stand near the American fighter plane P-39 “Aircobra,” May 1943

Up to 70% of the transport of the Soviet army came from the USA, meaning that the Soviet army drove around mainly on US cars. While the USSR released only 600 trucks for mounting “Katyusha” mortars, the USA contributed 20,000 Studebakers, making it the main vehicle for Soviet artillery. Apart from that,the lend-lease program gave USSR 56% of its railroad tracks and 43% of tires;42% of it sugar,108% of meat preserves, 18% of aviation fuel. The amount of locomotives that the West provided exceeded the USSR’s production by 2.4 times and the amount of train cars - by 10.2 times. The amount of food that the USSR received as part of the lend-lease would have been enough to feed a 10-million army over 1688 days, i.e. the whole course of the war.

img388-1024x534.jpg

Soviet BM-13 “Katyusha” rocket launchers on top of US-made Studebaker trucks, June 1945

In the first months of the German invasion of the USSR, over half a million Soviet ci-tizens died. “It is the extensive losses that allow Russian propagandists to pronounce the special role of the Soviet people in the victory over Nazism.In reality,76 countries took part in the largest world conflict in all human history, involving over 1.5 billion people. Battles took place in North Africa. Around 60 million people died; every 5th Ukrainian and 6 Pole lost their lives in the war. We couldn’t have won without the Uk-rainians, nor the Americans, the British, the French, nor the Poles,” notes Oleksandr Zinchenko.

Myth 5. Ukrainians are world champions in collaborating with the Nazis

Reality: Russians military collaboration with the Nazis was larger than that of Ukrai-nians. Researchers estimate that there were 250,000 people from the “Ukrainian formations” working in the structures of the Wehrmacht, SS, police and others; the amount of people from the “Russian formations” varies between 300 to 800,000, de-pending on the methodology. This difference is significant, considering that Ukraine was fully occupied by Germany, with its population exceeding the population of the 17% of Russia that was occupied, and that Ukraine was occupied for a longer time.

What were the factors underlying Russian and Ukrainian collaboration? Both Russia and Ukraine were suffering from Stalin’s totalitarian regime and were hoping to overthrow Soviet power. Ukrainians had an additional motive behind their desire for USSR’s defeat – they wanted to restore their state independence. This especially concerned residents of western Ukraine, who were part of the USSR for less than two years, and this short experience was not rosy.

The myth that Ukrainians especially collaborated with the Nazis was cultivated in the USSR not only to hide facts of Russian collaboration, but also to vilify the liberation movements that fought against Soviet rule and justify the fight of the Soviet NKVD against their remnants after the war ended. The chief target of the attacks is the Ukrainian Insurgent Army, or UPA, which following a short term of collaborating with Hitler in hopes of achieving an independent state turned against Germany. Both the Soviets and the Germans considered UPA’s actions as an anti-German uprising.

More myths about the UPA can be found here: Ukraine’s Institute of National Memory addresses myths about UPA for the new Day of the Defender


Myth 6. Ukrainian nationalists extreminated Jews en masse during the war, especially in Lviv and Babyn Yar

This is another historical myth  myth that Russian propaganda actively exploits today with the purpose of justifying the struggle that the Soviet secret police led against the Organization of Ukrainian Nationalists and UPA up till the end of the 1950’s. In mo-dern Russian media one can often read about “mass extermination of Jews by Ban-dera [OUN leader] followers,” which aims to create the following logical chain: Ukrai-nians who want an independent state are nationalists, Ukrainian nationalists killed  Jews in WWII,consequently all those that want an independent Ukrainian state are  secretly antisemitic and criminals.


img426-241x300.jpg

Paul Blobel – the commaner of the Sondercommandos that shot Jews in Babyn Yar


In reality, it was the Nazis that carried out a mass systematic extermination of the Jews on the territory of Ukraine. For this they created special structures – Einsatz-gruppen, Sonderkommandos. To enhance these departments,so-called auxiliary po- lice, employed in mass exterminations of the Holocaust,was used. They were formed from the local population,Soviet prisoners of war,former employees of the Soviet po- lice. It is possible that OUN members were among them too.Their ethnic composition included not only Ukrainians, but also Russians and other nationalities. The local population took part in the Jewish pogroms too, but they were not only Ukrainian by nationality. Most of them were not OUN members or other nationalist organizations; neither did they necessarily adhere to nationalist views.

For instance, the HQ of the German Einsatzgruppe arrived to Lviv on 1 July 1941, the second day after the German army occupied the city.At this time the Jewish pog- rom took place.A common myth is that the alleged main organizers and executors of the massacre were members of the OUN and the soldiers of the “Nachtigall” battalion.

In fact, the leadership of the OUN (b) in its April 1941 regulations of the Second II Great Assembly indicated that its main aim is to obtain a Ukrainian state, and the organization of pogroms are attempts of external forces to distract the “Ukrainian masses” from that goal, using their anti-Jewish sentiments.

Nachtigall as a military unit as well did not take part in either organizing or carrying out the massacre. One of the soldiers later recalled the battalion commander Roman Shukhevych ordered not to engage in violence against the civilian population. In ad-dition,the involvement of Nachtigall in the pogrom was not confirmed at the hearing  of the case Theodor Oberlander in West Germany after end of the war. Moreover, recently declassified KGB documents showed that the accusations against the sol-diers of this battalion were part of the Soviet secret police operation of 1959-1960.

Of course, some of the soldiers of the battalion, as well as some Ukrainian nationa-lists, could have participated in the pogrom with their own motives. However, its main instigators and organizers of the pogrom were Germans,who managed to direct anti-Soviet sentiments of the local population into the channel of antisemitism.

Unfortunately, the local population did take part in pogroms and other antisemitic actions on the territory of Ukraine. But they were not only Ukrainians, but also Rus-sians, Poles,and representatives of other nationalities.Among them could have been members of Ukrainian nationalist organizations or persons with nationalist views. But references about the absence of wide support for Jewish pogroms among the local population are easily found even in the German documents of the period of World War II.

Further reading:  
Memory of the Great Patriotic war in Russia’s expansionist policy
Occupation of Crimea repeats Latvia’s occupation by USSR
The “Great Patriotic War” as a weapon in the war against Ukraine
Russian media operates by law of war, tapping into Great Patriotic War myth

Soviet myths about World War II and their role in contemporary Russian propaganda