keskiviikko, 3. heinäkuu 2024

Yhä vaan "EU:n_oikeusvaltioperiaate"...

http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201712212200622307_pk.shtml

” EU:n yhteisiä arvoja on puolustettava

 Torstai 21.12.2017 klo 21.03

EU-komissio ryhtyi poikkeukselliseen kurinpitomenettelyyn Puolaa vastaan.

EU-komissio haluaa puolustaa unionin yhteisiä arvoja. (AOP)

Screenshot%202024-07-03%20at%2010-40-20%

EU-komissio haluaa puolustaa unionin yhteisiä arvoja. AOP

Tekijän kuva

torstai 21.12.2017 klo 21:02

EU-komissio on jo pidempään yrittänyt taivuttaa Puolaa lopettamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta horjuttavien lakien säätämisen. ”

RK: Kansallinen oikeuslaitos ei ole eikä voi olla demokratiassa riippumaton poliittisesta vallasta, vaan se on en nimittämä tietyin erityisperiaattein.


Oikeuslaitos on kuitenkin KULLOINKIN KÄSITTELEMÄSSÄÄN ASIASSA muiden valtioelinten yläpuolella.

Tämä on ”meikäläisessä” (ruotsalaisessa) oikeusajattelussa sisältynyt jo Olaus Petrin oikeusperiaatteisiin. Eikä paljon myöhempi Montequieun vallan kolmijako-oppi tuo siihen olennaista ”parannusta” ainakaan oikeudelliselta kannalta.

KK: ” Puolan konservatiivihallitus ei kuitenkaan ole suostunut taipumaan, vaan syyttää komissiota poliittisesta ajojahdista.

Komissio päätti keskiviikkona ottaa Puolaa vastaan käyttöön ”järeämmän aseen” eli Lissabonin sopimuksen 7.artiklan,joka antaa mahdollisuuden aloittaa rankaisutoimet EU-sääntöjä, ihmisoikeuksia ja demokraattisia arvoja rikkovaa maata kohtaan.

Rangaistuksena oikeusvaltioperiaatteiden ohittamisesta Puolalta voitaisiin jatkossa mahdollisesti viedä äänioikeus EU:n sisällä. ”

RK: Karvala heittelee vain sanoja ilmaan. Eesimerkiksi TÄÄLLÄ määriteltyä oikeus-valtioperiaatetta on EU:ssa tuskin lainkaan olemassa:kansalliset perustuslait venyvät ja paukkuvat kuin Jenkki-purukumi erilaisten vähäisempienkin direktiivien alla kuin niitä ei olisikaan…

https://www.minilex.fi/a/mit%C3%A4-tarkoittaa-oikeusvaltioperiaate

” Mitä tarkoittaa oikeusvaltioperiaate?

» Lakipuhelin neuvoo – Soita 0600 12 450 »

Oikeusvaltioperiaatteella tarkoitetaan, että valtio on organisoitu oikeussäännöksin ja näitä oikeussäännöksiä noudatetaan valtion eri tahojen toiminnassa. Oikeusvaltiope- riaate siis palautuu perustuslain vaatimukseen siitä, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti kaikilla valtion kansalaisilla ja viranomaisilla on velvollisuus noudattaa oikeussääntöjä. Oikeusvaltioperiaatteen kautta toteutetaan yksilöä suojaavaa menettelyä. Yksilöllä tulee nimittäin olla mahdollisuus vaikuttaa välillisesti häntä koskevien lakien säätämiseen; vaatimus, joka toteutuu kansan vaa-leilla valitseman eduskunnan säätäessä lait. Oikeusvaltiossa yksilöä suojataan myös niin, että näitä oikeussääntöjä soveltavat riippumattomat tuomioistuimet. Koko valti-on toiminta ja organisaatiot ovat viime kädessä sidoksissa perustuslakiin. Oikeusval-tioperiaate edellyttää myös, että yksilön perusoikeuksista säädetään perustuslaissa.

– Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 – 24 – ”

KK: ” On myös väläytetty, että mikäli Puolan linja ei muutu, voi EU:n suurin nettosaaja menettää jatkossa miljardeja euroja EU:n tukirahoja.

Rangaistukset edellyttävät kuitenkin muiden EU-maiden hyväksyntää, ja esimerkiksi Unkari on jo ilmoittanut tukevansa Puolaa.

EU:n perussopimusten mukaan oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kun-nioittaminen ovat unionin yhteinen perusta. Niiden toteuttamista edellytetään myös EU:n jäseniksi haluavilta mailta. ”

RK: Kyseessä ei ole ainakaan yllä mainuttu ”oikeusvaktioperiaate”…

Panin poikkeuksellisesti huonon linkin (suomalainen Wiki) ihmisoikeuksiin, jotta se kavastaisi mahdolliimman oikein Karvalan ajatusta (jos sellaista on).

KK: Viime vuosina on kuitenkin nähty, kuinka unionin jäseneksi pääsyn jälkeen esimerkiksi Puola ja Unkari ovat alkaneet livetä yhteisistä arvoista. ”

RK: Arvot eli (poliittiset) päämäärät ovat täysin eri asia kuin oikeustieteelliset oikeuperiaatteet.

Jos ei ole muuta tiedettä, ei ole oiketiedettäkään, eikä toimivia oikeusperiaatteeita. Tämä on tällä hetkellä aika pitkälle tilanne Suomessa.

KK: ” Vaikka komission kurinpitotoimet sisältävät riskin EU-vastaisuuden noususta, eikä rankaisutoimen tehostakaan ole takeita, siitä huolimatta on tärkeää, että EU ryhtyi vihdoin puolustamaan yhteisiä arvojaan.  ”

RK: ELI SUOMEKSI MÄÄRÄÄMÄÄN PUOLALLE MUUTA POLITIIKKAA KUIN SE ITSE HALUAA. Arvot ovat politiikkaa.

KK: ” Moni voi kysyä, miksi oikeusvaltioperiaatetta pitäisi puolustaa, ja eikö vaaleilla valittu Puolan hallitus saa ”uudistaa” maansa oikeusjärjestelmää haluamallaan tavalla?

Vallan kolmijakoon nojaava oikeusvaltioperiaate on länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen perusta, ”

NYT TULI IHAN ERI OIKEUSVALTIOPERIAATE KUIN TUOLLA EDELLÄ…

Suomeen keskustelu vallan kolmijako-opista tule TÄSSÄ yhteydessä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/itsenaisyytta-ei-olisi-saatu-sovinnolla-ilman-leninia-sotaministeri-niinisto

…Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa oli parhaillaan [kesäkuussa 1917] käsitel-tävänä mietintö, jonka mukaan keisarille kuulut oikeus valtiopäivien koollekutsumi-seen, lopettamiseen ja hajottamiseen siirrettäisiin Suomen eduskunnalle. Heti kun neuvostokongressin päätös saatiin Helsinkiin, perustuslakivaliokunnan jäsenet  Mäkelin ja  Kuusinen kirjoittivat uuden lakiesityksen, joka siirsi keisarille kuuluneen valtiovallan ulkopolitiikkaa ja sotilasasioita lukuun ottamatta Suomen eduskunnalle.

… muut luistelivat

Monet porvarilliset poliitikot pitivät esitystä hätiköitynä ja vastustivat sitä muun muassa siksi, ettei siinä otettu huomioon tehokkaan toiminnan kannalta tarpeellista valtiovallan kolmijakoa.

Sosiaalidemokraatit saivat kuitenkin tuekseen joukon porvarillisia kansanedustajia, toisin sanoen osan maalaisliittolaisista ja niin sanotut itsenäisyysmiehet, joiden tuke-mana esitys tuli 18.7. Eduskuntaan. Siellä se julistettiin kiireelliseksi 165 äänellä 27 vastaan ja hyväksyttiin lopullisesti äänin 136–55. ”

Charles-Louis Montesquieun (1689-1755) kuuluisa vallan kolmijako-oppi juridiikassa ei ole ehdoton lain tuntomerkki eikä olemuksellinen oikeusperiaate (kuten esimerkik-si yhdenvartainen ihmisarvo nykyään). Sitä ei ollut sellaiseksi edes tarkoitettu, vaan se oli yhden feodaalisen hallitusmuodon perustuslaillisen monarkian rakennuspa-likka estämään monarkin mielivalta. Ne porvarit, jotka vannoivat ehdottoman kolmi-jako-opin nimiin, kannattivat luultavasti monarkiaa. Esimerkiksi YK:n oma hallinto ja oikeusjärjestelmä eivät noudata vallan kolmijako-oppia, vaan esimerkiksi Turvalli-suusneuvosto on sekä korkein toimeenpaneva elin, toiseksi korkein tuomioistuin (mm. terroristit, joukkomurhat, kansamurhat) että kolmanneksi korkein lainsäätäjä (SCR Resolution -päätöslauselmat). Neuvostoliiton alueelliset neuvostot olivat myös sekä toimeenpanevia että paikallisia lainvoimaisia säädöksiä antavia elimiä. Järjes-telmässä oli puolensa, koska paikallisten erikoistarpeiden takia ei tarvinnut fiilata koko valtakunnan lakia.

Suomessa koko vallan kolmijakoperiaatteesta alettiin puhuakaan vasta 1919. Ruot-sissa ja siten myös Suomessa oli ollut ja  Kustaa Waasan ajoista voimassa Olof Perssonin eli  Olaus Petrin oikeusajattelu, jossa tuomari oli käsittelemässään asi-assa Kruununkin yläpuolella,eikä hänen tarvitse kompastella väärässä paikassa ole-vaan pilkkuun, eikä arvuutella istuvan monarkin tai kuvernöörin päähänpistoja, vaan kyseisen lain säätäjän tarkoitusperiä uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa no-jaten myös aikaisempiin muiden tuomioistuinten päätöksiin vastaavissa tapauksissa. Periaatteessa myös Kruunu itsekin itse sattoi olla syypää ja korvausvelvollinen.

Katolisissa maissa kokeimpana oikeusasteena ja -lähteenä oli ollut Paavi, ja islami-laisissa maissa Kalifi. Tällainen ei kuitenkaan tarkoita ongelmien ratkaisua, vaan niiden siirtämistä toiseen paikkaan (jossa niitä on vieläkin vaikeampi ratkaista). ”

KK: ” ja esimerkiksi Suomessa tiedetään varsin hyvin, että pienen maan turva ja etu on, jos muutkin maat toimivat oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti ja noudattavat esimerkiksi yhteisiä sopimuksia.

Oikeusvaltio toimii myös puskurina mielivaltaista lain- ja vallankäyttöä vastaan, jolloin sen puolustaminen on myös kansalaisten etu. ”

RK: Oikeusvaltio tarkoittaa YK:lle sellaista valtiota, joka noudattaa YK:n lakia.

Kansalliset lait ovat YK:n edessä YK:n edessä yhdenvertaisia siltä osin, kuin ne näitä noudattavat.

EU ja EN ja EIT yrittävät nakertaa YK:n lakia: niillä on esimerkiksi erilaiset ihmisoikeudet/perusoikeudet.

KK: ” Sitäkään ei sovi unohtaa, että korruptiosta vapaa oikeusvaltio on myös taloudellisen kasvun perusta, ”

Jo KOLMAS ”MÄÄRITELMÄ” ”OIKEUSVALTIOLLE, ja neljäs, jos tuo YK:n määritelmä otetaan mukaan!

KK: ” ja jotta esimerkiksi EU voi toimia kauppaunionina hyvin, täytyy jäsenmaiden pystyä luottamaan kumppaniensa lainsäädännön toimivuuteen. Lisäksi vain yhteisin säännöin toimivalla EU:lla voi olla poliittista painoarvoa suurvaltapeleissä.

Muun muassa näiden syiden vuoksi EU:n on syytä puolustaa yhteistä arvopohjaansa.


Kyseinen Lissabonin sopimuksen 7. artikla lienee tämä:


7 artikla

1.   Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio tai jäsenvaltioiden ryhmä, unionin tuomioistuin, Euroopan keskuspankki tai Euroopan investointipankki,kun kyse on nii-den tekemästä esityksestä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi, ottavat huomioon kansallisten parlamenttien tai jonkin kansallisen parlamentin kamarin perustellut lausunnot.

Kullakin kansallisella parlamentilla on kaksi ääntä, jotka jakautuvat kansallisen parlamenttijärjestelmän perusteella. Kaksikamarisessa parlamenttijärjestelmässä kummallakin kamarilla on yksi ääni.

2.  Jos vähintään kolmasosa kansallisten parlamenttien 1 kohdan  toisen  alakohdan mukaisesta kokonaisäänimäärästä edustaa sellaisia perusteltuja lausuntoja, joiden mukaan esityksessä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole noudatettu toissijaisuusperiaatetta, esitystä on tarkasteltava uudelleen. Tarvittava äänten vähimmäismäärä on neljännes, kun on kyse Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevan 61 i artiklan perusteella tehdystä esityksestä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi.

Tarkasteltuaan esitystä uudelleen komissio tai jäsenvaltioiden ryhmä,unionin tuomio- istuin, Euroopan keskuspankki tai Euroopan investointipankki, jos kyse on niiden tekemästä esityksestä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi, voi päättää joko pitää voimassa esityksensä, muuttaa sitä tai peruuttaa sen. Tämä päätös on perusteltava.

3.   Jos tavallista lainsäätämisjärjestystä noudatettaessa vähintään yksinkertainen enemmistö kansallisten parlamenttien 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesta ääni-määrästä edustaa sellaisia perusteltuja lausuntoja, joiden mukaan ehdotuksessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole noudatettu toissi-jaisuusperiaatetta, ehdotusta on niin ikään tarkasteltava uudelleen. Tarkasteltuaan ehdotusta uudelleen komissio voi päättää joko pitää ehdotuksen voimassa, muuttaa sitä tai peruuttaa sen.

Jos komissio päättää pitää ehdotuksen voimassa, sen on esitettävä perustellussa lausunnossa ne syyt, joiden vuoksi se katsoo ehdotuksen olevan toissijaisuusperi-aatteen mukainen. Tämä perusteltu lausunto, samoin kuin kansallisten parlament-tien perustellut lausunnot, toimitetaan unionin lainsäätäjälle, joka ottaa ne huomioon menettelyn aikana:

a)

ennen ensimmäisen käsittelyn päättämistä lainsäätäjä (Euroopan parlamentti ja neuvosto) tarkastelee sitä, onko lainsäädäntöehdotus toissijaisuusperiaatteen mukainen, ottaen erityisesti huomioon kansallisten parlamenttien enemmistön ilmaisemat yhteiset perusteet sekä komission perustellun lausunnon;

b)

jos lainsäätäjä neuvoston jäsenten 55 prosentin enemmistöllä tai Euroopan parlamentissa annettujen äänten enemmistöllä katsoo, ettei ehdotus ole toissijaisuusperiaatteen mukainen, lainsäädäntöehdotuksen käsittely päättyy.

Tästä ei tule hullua hurskaammaksi ilman sen toissijaisuusperiaatteen (josta moni, kuten minä, ei liene ikinä ennen kuulutkaan) avaamista (valitan, että taas tulee lainaustekstiä, tästä on kuitenkin helpompi linkittää konkretiaan kytkettynä eteenpäin kuin alkuperäisestä):


http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=LEGISSUM%3Aai0017

Toissijaisuusperiaate

JOHDANTO

Toissijaisuusperiaatteella on olennainen merkitys Euroopan unionin (EU) toiminnal-le, tarkemmin sanoen sen päätöksenteolle. Sen avulla muun muassa ratkaistaan, milloin EU:lla on valtuudet antaa säädöksiä, ja se edistää päätösten tekemistä mahdollisimman lähellä kansalaisia. ”

RJK:AHAA!!! Tämähän on se SUPISUPI- … eikun SUPISITIRARITEETTIPERIAATE , josta EU:un liityttäessä kohkattiin, muttei sen jälkeen ole paljon kuulunut!!!

” Toissijaisuusperiaatteesta määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa. Toissijaisuusperiaatteen ohella EU:n päätöksenteon kannalta kahtena keskeisenä periaatteena pidetään myös annetun toimivallan periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa määrätään lisäksi toissijaisuusperiaatteen täytäntöönpanosta. Lissabonin sopimuk-sella on vahvistettu toissijaisuusperiaatetta huomattavasti ottamalla käyttöön useita valvontamekanismeja sen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

MÄÄRITELMÄ

Toissijaisuusperiaatteen tarkoituksena on määritellä kaikkein tarkoituksenmukaisin toiminnan taso EU:n ja EU-maiden jaetun toimivallan piiriin kuuluvilla aloilla. Kysee-seen voivat tulla EU:n, kansallisen tai paikallisen tason toimet. Kaikissa tapauksissa EU voi toteuttaa toimia vain, jos se pystyy toimimaan tehokkaammin kuin jäsenmaat omilla kansallisilla tai paikallisilla tasoillaan.Toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuus- periaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa mainitaan 3 perustetta, joilla pyritään vahvistamaan EU:n tasolla toteutettavien toimien aiheellisuus:

  • liittyykö toimiin ylikansallisia näkökohtia, joita EU-maat eivät itse pysty ratkaisemaan?
  • olisivatko kansalliset toimet tai niiden toteuttamatta jättäminen vastoin perussopimuksen määräyksiä?
  • olisiko EU:n tason toimien toteuttamisesta selvää etua?

Toissijaisuusperiaatteen avulla pyritään myös lähentämään EU:ta ja sen kansalaisia toisiinsa varmistamalla, että kansallisen tason toimia toteutetaan tarpeen mukaan. Toissijaisuusperiaate ei kuitenkaan tarkoita, että toimet on aina toteutettava mahdollisimman lähellä kansalaisia.

TÄYDENTÄVYYS ANNETUN TOIMIVALLAN PERIAATTEEN JA SUHTEELLISUUSPERIAATTEEN KANSSA

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätään toimivallan jaosta EU:n tason ja EU-maiden kesken. Siinä mainitaan aluksi annetun toimivallan peri-aate, jonka mukaan EU käyttää ainoastaan perussopimuksissa sille annettua toimivaltaa.

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate ja ovat erottamaton osa annetun toimi-vallan periaatetta. Ne ratkaisevat, missä määrin EU voi käyttää sille perussopimuk-sissa  annettua toimivaltaa. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti keinot,joita EU käyt- tää perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden toteuttamiseksi, eivät saa ylittää sitä , mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Näin ollen EU voi toteuttaa toimia tietyllä politiikanalalla vain, jos

  • se toimii EU:lle perussopimuksissa myönnetyn toimivallan rajoissa (annetun toimivallan periaate)
  • perussopimuksissa määrätyt tavoitteet voidaan EU:n ja EU-maiden jaetun toimivallan piiriin kuuluvilla aloilla saavuttaa parhaiten EU:n tason toimilla (toissijaisuusperiaate)
  • toiminnan sisältö ja muoto eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseksi (suhteellisuusperiaate).

TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN VALVONTA

Toissijaisuusperiaatteen valvontamekanismien järjestämisestä määrätään toissijai-suusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyssä pöytäkirjassa. Valvonnan parantamiseksi ja tehostamiseksi tätä pöytäkirjaa on uudistettu Lissabonin sopimuksessa.

Amsterdamin sopimuksessa käyttöön otetussa pöytäkirjassa määrätään jo tietyistä säädösehdotusten laatimiseen liittyvistä velvoitteista. Ennen kuin komissio tekee eh-dotuksen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi, sen on laaditta-va vihreä kirja. Vihreissä kirjoissa kuullaan laajalti eri tahoja. Niiden avulla komissio voi hankkia kansallisten ja paikallisten elinten sekä kansalaisyhteiskunnan lausunto-ja säädösehdotuksen aiheellisuudesta etenkin toissijaisuusperiaatteen kannalta.

Pöytäkirjassa komissio velvoitetaan lisäksi liittämään kaikkiin esityksiin, jotka koske-vat lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä, selvitys, jossa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattaminen näytetään toteen.

Lissabonin sopimuksessa tehdyssä uudistuksessa kansalliset kansanedustuslaitok-set otetaan täysipainoisesti mukaan toissijaisuusperiaatteen valvontaan. Kansalliset kansanedustuslaitokset harjoittavat vastaisuudessa kaksinkertaista valvontaa:

  • niillä on oikeus vastustaa säädösehdotuksia niiden laadinnan aikana. Ne voivat myös palauttaa säädösehdotuksen komission käsiteltäväksi, jos se ei niiden mie-lestä ole toissijaisuusperiaatteen mukainen (ks. tiivistelmä ”Kansalliset kansanedustuslaitokset”)
  • ne voivat riitauttaa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen EU:n tuomioistuimessa, jos se ei niiden mielestä ole toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Lissabonin sopimuksella myös alueiden komitea otetaan mukaan toissijaisuusperi-aatteen valvontaan. Kansallisten parlamenttien tavoin myös alueiden komitea voi rii-tauttaa EU:n tuomioistuimessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen, joka ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Osana paremman sääntelyn aloitettaan Euroopan komissio julkaisee vuotuisia kertomuksia toissijaisuudesta ja suhteellisuudesta.

Viimeisin päivitys: 03.09.2015


***


Oikeusvaltio on vaarantunut Suomessa ennen­näkemättö­mällä tavalla, sanoo professori Kaarlo Tuori

Perustuslakivaliokunta on politisoitunut vaarallisella tavalla, sanoo yksi Suomen merkittävimmistä oikeustieteilijöistä poikkeuksellisessa haastattelussa.

Screenshot%202024-07-03%20at%2010-17-44%

Yleisen oikeustieteen emeritusprofessori Kaarlo Tuori kotipihallaan Sysmässä.


29.6. 2:00

Sysmä

Oikeusvaltio on vaarantunut Suomessa ennen näkemättömällä tavalla, ja seuraukset voivat olla vakavat. Näin sanoo yksi Suomen kansainvälisesti merkittävimmistä oikeustieteilijöistä, emeritusprofessori Kaarlo Tuori.

Syynä on eduskunnan perustuslakivaliokunnan toiminta tällä vaalikaudella.

Tuori, joka on kolmen yliopiston kunniatohtori, on käynyt eduskunnan kuultavana 40 vuotta ja kirjoittanut liki 700 oikeudellista lausuntoa eri valiokunnille.

Hän on vuosikymmeniä puolustanut perustuslakivaliokunnan asemaa perustuslain-mukaisuuden ennakkovalvojana ja ennakkovalvonnan ensisijaisuutta tuomioistuinten harjoittamaan jälkivalvontaan nähden.

Nyt Tuori on tarkistamassa kantaansa. Hän esittää Helsingin Sanomien haastatte-lussa poikkeuksellisen ankaraa arvostelua Heikki Vestmanin (kok) johtaman perustuslakivaliokunnan toimintaa kohtaan.

Tuorin mukaan ongelmat kärjistyivät perustuslakivaliokunnan viime viikolla poikkeuslaista antamaan lausuntoon.

Perustuslakivaliokunta siunasi, että Suomi voi poikkeuslain nojalla jättää noudatta-matta sitovia ihmisoikeusvelvoitteitaan kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi.

Suomi on Tuorin mukaan vaarassa suistua Puolan ja Unkarin tielle oikeusvaltion romuttamisessa. Molemmissa valtioissa romutus alkoi nimenomaan perustuslain valvonnan rapauttamisesta.

”Puolassa ja Unkarissa perustuslakituomioistuin tehtiin vallassa oleville vaarattomak-si poliittisilla nimityksillä ja parlamentin enemmistön vallankäytöltä riistettiin oikeudel-liset rajoitukset. Seuraavana vuorossa oli yleisten tuomioistuinten alistaminen poliittiseen ohjailuun”, Tuori sanoo.

Kyse on hänen mukaansa politiikasta, jossa vaalien voittajat pyrkivät toteuttamaan poliittista ohjelmaansa oikeudellisista pidäkkeistä piittaamatta. Tämä on räikeässä ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteen kanssa.

Oikeusvaltioperiaatteeseen kuuluu, että eduskuntaenemmistö ja enemmistöhallitus alistuvat perustuslain asettamiin oikeudellisiin rajoituksiin. Oikeusvaltiossa näiden rajoitusten noudattamisen takaa puoluepolitiikasta riippumaton valvontaelin. Suomessa se on eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Kun tuomioistuimet Puolassa ja Unkarissa oli saatu talutusnuoraan, vallassa olevien politiikkojen hyökkäys kohdistui mediaan ja kansalaisyhteiskuntaan.

”Valitettavasti olemme Suomessa todistaneet ainakin kehityskulun ensimmäistä vai-hetta. Perustuslain ennakkovalvonta,joka meillä kuuluu perustuslakivaliokunnalle, on tällä hallituskaudella johdonmukaisesti pyritty tekemään hallitukselle vaarattomaksi.”

Screenshot%202024-07-03%20at%2010-18-22%


Kaarlo Tuori palasi juhannuksena Euroopan neuvoston Venetsian toimikunnan kokouksesta Italiasta. Hän on arvovaltaisen toimikunnan kunniapuheenjohtaja.

Tuori perehtyi oikeusvaltion rapautumiseen Puolassa ja Unkarissa, kun hän toimi vuosina 1998–2022 Euroopan neuvoston Venetsian toimikunnan jäsenenä. Hän osallistuu yhä aktiivisesti sen toimintaan kunnianpuheenjohtajana.

Toimikunnan tehtävänä on antaa valtioille ja kansainvälisille toimielimille lausuntoja ja neuvoja etenkin perustuslakia ja kansainvälistä oikeutta koskevissa kysymyksissä.

Juhannuksena Tuori palasi toimikunnan kokouksesta Italiasta. Hänen mukaansa Euroopan neuvoston keskuudessa Suomen perustuslakivaliokunnan siunaamaa poikkeuslakiehdotusta pidetään hyvin ongelmallisena myös siksi, että siitä voi tulla vaarallinen ennakkotapaus.

Perustuslakivaliokunnan kannanottoon, jonka mukaan ihmisoikeuksia ei tarvitse aina noudattaa kun uusia lakeja säädetään, voi olla laajakantoisia vaikutuksia. Siihen nimittäin voidaan vedota myös tulevaisuudessa, jos hallitus ja eduskuntaenemmistö haluavat poiketa ihmisoikeusvelvoitteista.

Monet oikeustieteilijät ovat korostaneet, että valiokunnan omaksuma kanta rikkoo Suomen perustuslain keskeisiä ratkaisuja, joilla kansalliset perusoikeudet ja kansainväliset ihmisoikeudet on kiedottu yhteen.

”Suomen uskottavuus oikeusvaltion, ihmisoikeussopimusten ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän etummaisena puolestapuhujana on kärsinyt haaksirikon. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa politiikka on ottanut niskalenkin oikeudesta. Oikeudellisesti lausunto on kelvoton.”

Screenshot%202024-07-03%20at%2010-18-47%


Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu lähetti eduskunnan puhemiehelle Jussi Halla-aholle (ps), hallintovaliokunnan puheenjohtajalle Mauri Peltokankaalle (ps), perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle Heikki Vestmanille (kok) ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle Kimmo Kiljuselle (sd) kirjeen.

Vähän ennen perustuslakivaliokunnan lausuntoa Euroopan neuvoston ihmisoikeus-valtuutettu Michael O’Flaherty vetosi eduskuntaan hallituksen lakiesityksen hylkäämiseksi. Maaliskuussa ja toukokuussa Yhdistyneiden kansakuntien YK:n pakolaisjärjestö UNHCR arvosteli lakiluonnosta kovin sanoin ja totesi sen olevan ihmisoikeussopimusten vastainen.

”Näitä arvovaltaisia kannanottoja ei mainita sanallakaan hallituksen esityksessä eikä perustuslakivaliokunnan lausunnossa. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ei tiedotustilaisuudessa edes vastannut kysymykseen siitä, millaisen painoarvon valiokunta kannanotoille on antanut.”

Screenshot%202024-07-03%20at%2010-19-03%

Mitä siis oikein tapahtui?

Poikkeuslain tarkoituksena on torjua vieraan valtion Suomeen kohdistamaa vaikuttamista, joka tapahtuu maahantulijoita hyväksikäyttämällä.

Sen nojalla valtioneuvosto voisi yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa estää ihmisiä tilapäisesti hakemasta kansainvälistä suojelua Suomen valtakunnanrajalla ja sen välittömässä läheisyydessä.

Ongelmat tiivistyvät kolmeen perus- ja ihmisoikeuteen: ehdottomaan palautuskiel-toon, oikeuteen hakea turvapaikkaa ja oikeuteen tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Euroopan unionin tuomioistuin ei ole koskaan hyväksynyt poikkeuksia turvapaikkaa koskevista säännöksistä, vaikka on vedottu kansalliseen turvallisuuteen.

Tehokkaat oikeussuojakeinot tarkoittavat, että jokaisella täytyy olla mahdollisuus saattaa oikeuksiaan tai vapauksiaan rajoittava viranomaisen päätös kansallisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Hallituksen esittämässä poikkeuslaissa säädettäisiin, että maasta poistamiseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Perustuslakivaliokunta myöntää lausunnossaan, että poikkeuslaki on ristiriidassa Suomen sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa, mutta pitää sen säätämistä silti välttämättömänä ja mahdollisena. Siitäkin huolimatta, että perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Perustuslakivaliokunta kuuli kaiken kaikkiaan 18 oikeustieteilijää, jotka tyrmäsivät lakiesityksen poikkeuksellisen ankarasti.

Valiokunta nojaa voimakkaasti oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen lausuntoihin. Niistä on kopioitu liki suoraan tekstiä valiokunnan lausuntoon.
Screenshot%202024-07-03%20at%2010-39-35%


Puoluepolitisoitumisen takia perustuslakivaliokunnan kuolinkellot ovat alkaneet soida, arvioi emeritusprofessori Kaarlo Tuori.

Oikeustieteilijöiden mielestä on selvää, että Suomi ei voi jättää edes ”rajattuna poik-keuksena” noudattamatta ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut. Sopimukset määrittelevät kansallisten perusoikeuksiemme vähimmäissuojan.

Tuorin mukaan ei ole olemassa vastaavaa tapausta, jossa valiokunta olisi poikennut kuulemiensa oikeustieteellisten asiantuntijoiden hyvin yhdenmukaisesta näkemyksestä.

”Valiokunnan väite, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut palautuskiellon soveltamisesta eivät olisi samankaltaisia itärajan tilanteen kanssa, ei myöskään pidä paikkaansa. Kaikki tuoreet ratkaisut ovat koskeneet välineellistettyä maahantuloa.”

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa langettavia tuomioita ovat saaneet esimerkiksi Liettua ja Puola. Ne ovat palauttaneet rajan yli pyrkineitä takaisin Valko-Venäjälle tutkimatta ihmisten kansainvälisen suojelun hakemuksia.

Kaksi viikkoa sitten Euroopan unionin tuomioistuin määräsi Unkarin maksamaan 200 miljoonan euron hyvityksen turvapaikanhakijoiden oikeuksien loukkaamisen jatkami-sesta. Lisäksi Unkari joutuu maksamaan miljoonaa euroa jokaiselta päivältä, jos se jatkaa näitä ihmisoikeusloukkauksia.

Tuorin mielestä sekä hallituksen esityksessä että perustuslakivaliokunnan lausun-nossa on ohitettu jo 1700-luvulla kehitetty valtiovallan kolmijako-oppi, joka myös on osa oikeusvaltion ydintä.

Suorastaan hätkähdyttävänä hän pitää, että hallituksen esityksessä ja perustuslaki-valiokunnan lausunnossa annetaan tuomioistuimille ohjeita siitä, miten niiden pitäisi ratkaista kysymys, voiko rajavartija olla virkavastuussa, jos tämä poikkeuslain nojalla toimii ihmisoikeusvelvoitteiden vastaisesti.

”Tällaiset ohjeet ovat ennenkuulumattomia. Niin ovat myös ohjeet siitä, miten tuomioistuimien tulisi käyttää perustuslain niille suomaa rajoitettua valtaa arvioida jälkikäteen, johtaisiko eduskunnan säätämän lain soveltaminen ilmeiseen ristiriitaan perustuslain kanssa.”

Valtiovallan kolmijako-opissa lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta erotettiin toisistaan riippumattomille elimille. Ne valvovat toisiaan, ylläpitävät keskinäistä tasapainoa ja pidättäytyvät puuttumasta muiden elinten vallankäyttöön. Tarkoituksena oli turvata erityisesti tuomiovallan riippumattomuus.

”Perustuslakivaliokunta ohittaa avoimesti Euroopan unionin oikeuden etusijan suh-teessa kansalliseen lainsäädäntöön. On täysin selvää, että tuomioistuimien on ase-tettava EU:n direktiivit ja perusoikeuskirja etusijalle perustuslakivaliokunnan ohjeista huolimatta. Uskomatonta, että valiokunta ei lausunut mitään EU:n perusoikeuskirjan ja etusijaperiaatteen merkityksestä, vaan sysäsi asian hallintovaliokunnalle.”

Suomen jäsenyys EU:ssa, unionin oikeuden etusija ja velvollisuus noudattaa perus-oikeuskirjaa unionin oikeuden soveltamisalalla ovat myös perustuslakimme keskeisiä ratkaisuja, joista poikkeuslailla ei voida poiketa, Tuori muistuttaa.

Screenshot%202024-07-03%20at%2010-21-11%


Perustuslakivaliokunnan kuolinkellot ovat alkaneet soida, sanoo Kaarlo Tuori.

 Voimakkaasta arvostelustaan huolimatta Tuori ei vielä halua ottaa perustuslakituomioistuimen tarpeellisuuteen.

Aiemmin hän on vastustanut perustuslakituomioistuinta, koska se voisi kärjistäen johtaa ”tuomarivaltioon” ja olisi omiaan heikentämään ylimmän valtioelimen eli eduskunnan asemaa.

Sen sijaan perustuslainvalvonta on otettava kokonaisuudessaan tarkasteltavaksi, kun pohditaan, miten oikeusvaltion tulevaisuus Suomessa turvataan. Toimiva, luotettava ja uskottava perustuslakivalvonta on oikeusvaltion kulmakiviä.

”Puoluepolitisoitumisen takia perustuslakivaliokunnan kuolinkellot ovat alkaneet soida.”

Perustuslakivaliokunnan juuret juontavat jo Venäjän vallan viimeisiin vuosikymme-niin. Valiokunnan tehtävä on varmistaa ennalta, että lakiehdotukset ovat perustuslain kanssa sopusoinnussa.

Alkuvaiheessa jäseninä oli Suomen johtavia valtiosääntöoikeuden tuntijoita kuten K. J. Ståhlberg ja Rafael Erich. Suomen autonomisen aseman puolustaminen ja arvos-tetut jäsenet takasivat valiokunnalle arvovallan, jota sen vaativa tehtävä edellyttää.

Myöhemmin aina 1980- ja 1990-luvun taitteeseen asti valiokunta otti kantaa vain pariin, kolmeen hallituksen esitykseen vuodessa. Suurin osa lausunnoista käsitteli omaisuuden nauttimaa perusoikeusoikeussuojaa.

”Kun johtavat valtiosääntöoikeuden tuntijat eivät enää olleet valiokunnan jäseniä, heidän tilalleen tulivat kokeneet parlamentaarikot. He olivat ikään kuin kantapään kautta saaneet tätä perustuslakituntemusta.”

Suuri muutos alkoi, kun Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen vuonna 1990 ja Euroopan unioniin vuonna 1995.

Perustuslain perusoikeusluku uudistettiin vuonna 1995,ja kokonaan uusi perustusla-ki tuli voimaan vuonna 2000. Uudistuksen seurauksena perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi tuli aikaisempaa huomattavasti mutkikkaampia asioita. Ne edellyttivät syvällistä oikeudellista erityisasiantuntemusta.

Samalla perustuslakivaliokunnan käsittelemien asioiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Valiokunta säilytti Tuorin mukaan uskottavuutensa pitkälti sen takia, että se onnistui asettumaan puoluepolitikoinnin yläpuolelle ja piti kiinni riippumattomuudestaan. Välillä rima tosin heilui.

”Perustuslakivaliokunnassa oikeudelliset maallikot ratkaisevat samoja oikeudellisesti tavattoman monimutkaisia kysymyksiä kuin esimerkiksi Saksassa perustuslakituo-mioistuimen tuomarit, jotka ovat kokeneita ja taitavia oikeustieteilijöitä ja tuomareita. He perehtyvät asioihin kuukausikaupalla, kun taas perustuslakivaliokunnassa asioita käsitellään parissa viikossa.”

Tuorin mukaan perustuslakivaliokunnan jäsenevät tulevat ja menevät kesken ko-kousten, jos ovat kuulemisissa ja keskusteluissa ylipäänsä paikalla. Jäsenet saatta-vat vaihtua siten, että lausuntoa tulee allekirjoittamaan jäsen, joka ei ole osallistunut asiantuntijoiden kuulemisiin eikä valiokunnan sisäisiin keskusteluihin.

”Mikä tuomioistuin tai muu oikeudellista harkintaa harjoittava elin toimii tällä tavalla?”

Screenshot%202024-07-03%20at%2010-21-30%


Kaarlo Tuorin mielestä Suomi on siirtynyt eduskunnan perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella vaaralliselle tielle, joka rapauttaa oikeusvaltiota.

Tuorin mielestä valiokunnan maallikko-ongelmat ovat kärjistyneet nykyisen puheenjohtajan aikana.

Eduskuntavaalien jälkeen suurimmaksi puolueeksi noussut kokoomus säntäsi ensimmäisenä varaamaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden. Myöhemmin puheenjohtajaksi valittiin kokoomuksen toisen kauden kansanedustaja, oikeustieteen maisteri Heikki Vestman.

”Puheenjohtaja pitää johtotähtenään hallituksen esitysten runnomista lävitse, tarttuu asiayhteydestään irrotettuihin oikeudellisiin oljenkorsiin ja näennäisperusteluihin, inttää asiantuntijoita vastaan ja esittää heille johdattelevia kysymyksiä. Tällaista ei ole ennen tapahtunut.”

Tuorin mielestä muuttunut linja on ollut selvä ensimmäisistä valiokuntaan tulleista esityksistä alkaen. Ihmisoikeuksien painoarvoa on järjestelmällisesti heikennetty, jotta hallituksen esityksille voidaan näyttää vihreää valoa.

Perustuslakivaliokunnan ennakkovalvonnassa olennaista on ollut Tuorin mukaan nimenomaan oikeuden ja politiikan tasapaino. Hän vastustaa politiikan oikeudellistumista, mutta poliittisilla pyrkimyksillä on oikeusvaltiossa aina rajansa.

”Oikeudelliset näkökohdat ovat määritelleet rajat, joiden sisällä arvovalinnoille on ollut tilaa. Valiokunta on aiemmin kunnioittanut oikeudellisten asiantuntijoidensa vahvaa kantaa.”

Oikeuden ja politiikan herkkä tasapaino on levännyt pitkälti vakiintuneiden sovinnaisuussääntöjen varassa. Niihin on kuulunut oikeudellisen asiantuntemuksen kunnioittamisen lisäksi puheenjohtajan tasapuolisuus ja asettuminen puoluepolitiikan yläpuolelle.

Pian perustuslakivaliokunnan poikkeuslaista antaman lausunnon jälkeen Sdp:n eduskuntaryhmä kokoontui eduskunnassa.

Puolueen johto yritti vaientaa poikkeuslain vastustajat.Eduskuntaryhmän puheenjoh- taja Tytti Tuppurainen jopa ripitti kansanedustajia, jotka ovat tohtineet vastustaa poikkeuslakia ennen kuin puolue on lyönyt kantansa lukkoon.

Yksi heistä on perustuslakivaliokunnan varajäsen Elisa Gebhard, joka osallistui poikkeuslain

käsittelyyn valiokunnassa, kun Maria Guzenina ei ollut paikalla.

”Tärkeisiin sovinnaissääntöihin on myös kuulunut, että valiokunnan jäsenten käsiä ei sidota ryhmäpäätöksillä eikä valiokunnan jäseniä myöskään jälkeenpäin ripitetä. Jos tällaiset sovinnaissäännöt romahtavat, romahtaa myös valiokunnan harjoittaman ennakollisen perustuslakivalvonnan uskottavuus ja luotettavuus”, Tuori sanoo.

Huoli oikeusvaltion tulevaisuudesta ei ole uusi.

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi kiinnitti vuonna 2021 huomiota siihen, onko Suomessa riittävän vahvat oikeusturvakeinot sen estämiseksi, mitä Puolassa ja Unkarissa on tapahtunut tuomioistuimille.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomari Pauliine Koskelo varoitti keväällä politiikoista, jotka ovat valmiita horjuttamaan oikeusvaltion perusperiaatteita.

”Ajattelin presidentti Kuusiniemen kannanotosta, että saattoi olla vähän liioiteltu ja kaukaa haettu. Enää en ajattele. Suomi on nyt astumassa perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella vaaralliselle tielle”, Tuori sanoo. "

***

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010528431.html

" Perustuslaki­valiokunnan puheen­johtaja kiistää Tuorin väitteet politisoitumisesta ja epä­asiallisesta käytöksestä

Heikki Vestman sanoo pitävänsä ongelmallisena, että perustuslakivaliokunnan kokouksista esitetään väitteitä julkisuudessa.

Screenshot%202024-07-03%20at%2011-21-22%

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman kesäkuun puolivälissä tiedotustilaisuudessa, jossa hän esitteli valiokunnan lausuntoa hallituksen esittämästä poikkeuslaista.

29.6. 2:00

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman (kok) kiistää oikeustieteilijä Kaarlo Tuorin näkemyksen valiokunnan politisoitumisesta. Tuori varoittaa Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa suomalaisen oikeusvaltion olevan vaarassa politisoitumisen vuoksi.

Tuori on käynyt vuosikymmeniä perustuslakivaliokunnan kuultavana. Hän arvostelee suorasanaisesti nykyisen puheenjohtajan toimintaa valiokunnassa.

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajat ovat perinteisesti esiintyneet kokouksissa hillitysti, välttäneet ottamasta voimakkaasti kantaa ja keskittyneet pääasiassa puheenvuorojen jakamiseen.

Heikki Vestman, emeritusprofessori Kaarlo Tuorin mielestä käyttäytymisenne kokouksissa on ollut epäasiallista. Hänen mukaansa tartutte kokouksissa asiayhteydestään irrotettuihin oikeudellisiin oljenkorsiin ja näennäisperusteluihin, intätte asiantuntijoita vastaan ja esitätte heille johdattelevia kysymyksiä. Miten kommentoitte?

”Valiokunnan kokoukset eivät ole julkisia. Pidän ongelmallisena sitä, että valiokunnan kokouksista esitetään väitteitä julkisuudessa. Asiantuntijat voivat tietenkin julkisuudessa kertoa valiokunnalle esittämistään näkemyksistä.”


”Ei pidä paikkaansa, että aiemmin valiokunnan puheenjohtajat eivät olisi esittäneet asiantuntijoille kysymyksiä. Olen nähdäkseni toiminut niin kuin muutkin valiokunnan puheenjohtajat ja esittänyt asiantuntijoille asiallisesti kysymyksiä, joiden olen arvioinut olevan merkityksellisiä käsiteltävän asian kannalta. Ilman oman ennakkokantani esittämistä.”


”Kuten tapoihin kuuluu, esitän kysymykseni jäsenistä viimeisenä ja täydentävinä. Asiantuntijalausunnot ovat niin tärkeitä valiokunnalle, että totta kai myös puheenjohtajana halua kuulla asiantuntijoiden näkemyksiä askarruttaviin kysymyksiin.”


Tuomioistuimien riippumattomuus on oikeusvaltion perusta. Miksi perustuslakivaliokunta päätti kirjoittaa lausuntoonsa, että sen käsityksen mukaan rajavartija ei syyllistyisi rikokseen, vaikka hän ei noudattaisi niitä poikkeuslain kanssa ristiriidassa olevia menettelytapoja, joiden katsotaan perustuvan esimerkiksi Geneven pakolaissopimuksen artikloihin?

”Kyseessä on valiokunnan arvio in abstracto. Eli valiokunta on ottanut asiaan kantaa normihierarkian kannalta. Valiokunta ei ole ottanut kantaa siihen, miten tuomioistuimien pitäisi yksittäisissä tapauksissa asia ratkaista.”

Miksi perustuslakivaliokunta ei lausunut mitään EU:n perusoikeuskirjan ja etusijaperiaatteen merkityksestä, kuten Tuori sanoo?

”Perustuslakivaliokunta arvioi asiaa EU:n perusoikeuskirjan kannalta ja totesi, että mietintövaliokunnan tehtävään kuuluu arvioida asiaa esimerkiksi EU:n sekundaarioikeuden kannalta. Vakiintunut tapa eduskunnassa on, että EU-oikeudellisen arvion tekee mietintövaliokunta eikä perustuslakivaliokunta. Perustuslakivaliokunnan tehtävä on antaa lausunto lakiesityksen perustuslainmukaisuudesta ja suhteesta ihmisoikeusvelvoitteisiin.”

Useissa nykyisen hallituksen esityksissä on ollut merkittäviä oikeudellisia ongelmia. Perustuslakivaliokunta on silti näyttänyt niille vihreää valoa tai vaatinut verraten pieniä muutoksia. Oletteko ottanut tehtäväksenne myötäillä hallituksen esityksiä?

”Perustuslakivaliokunta on arvioinut hallituksen esitykset asiantuntijakuulemisten pohjalta perustuen perustuslain säännöksiin, perustuslain esitöihin, valiokunnan aiempaan linjaan, ihmisoikeussopimuksiin ja näiden valvontaelimien käytäntöön. Arviot tekee valiokunta eikä sen puheenjohtaja. Valiokunnan lausunnot ovat myös hyvin linjassa valiokunnan aiemman linjan kanssa.”

Tuorin mielestä perustuslakivaliokunta on tällä hallituskaudella politisoinut, mikä on vaarassa johtaa Puolan ja Unkarin tielle. Hänen mukaansa perustuslakivaliokunnan kuolinkellot ovat politisoitumisen takia alkaneet soida. Mitä mieltä olette näkemyksestä?

”Perustuslakivaliokunta ei ole politisoitunut. Se ei ollut politisoitunut viime hallituskaudella, kun vastaavia väitteitä esitettiin, eikä ole nähdäkseni politisoitunut tällä hallituskaudella. Valiokunta tekee oikeudellista harkintaa ja on perustanut lausuntonsa perustuslakiin, perustuslain esitöihin ja valiokunnan aiempaan tulkintakäytäntöön. Valiokunta ei ole kertaakaan tällä kaudella ratkaissut asiaa vastoin yksimielistä asiantuntijakantaa, vaan toiminut asiantuntijalausuntojen puitteissa.

”Tällaiseen yleiseen väitteeseen valiokunnan politisoitumisesta on aivan mahdoton ottaa kantaa. Kun minulla viime hallituskaudella oli mahdollisuus työskennellä valiokunnan jäsenenä ja lyhyen aikaa varapuheenjohtajana, en tunnista eroa suhteessa nykyiseen.

”Asiantuntijoilla on oleellisen tärkeä merkitys valiokunnan työskentelyssä tälläkin kaudella. Myös esimerkiksi niin sanottua käännytyslakia koskeva valiokunnan lausunto saa tukea asiantuntijakannoista. Asiantuntijat eivät kuitenkaan äänestä valiokunnassa.”

Oletteko perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan kannattaja?

”Olen.”

***

keskiviikko, 6. maaliskuu 2024

Yllyttikö Lenin Suomen sisällissotaan?


Yllyttikö Lenin Suomen punaisia vallankuomoukseen 1917-1918?

Juhani Putkisen jutut ovat hörönlöröä. Tämä sietäisi Salenkin muistaa...

Katsotaan tämä kapinaanyllytysjuttu. Pelin henki on että Putkinen "lainaa" toisten hörhöjen lörötyksiä, mitään ei todisteta, ei ikinä ainoatakaan ainakaan aitoa alkuperäislähdettä:

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venaja_%20yllytti_suomalaisia_punikkeja_nousemaan_kapinaan.htm

" Venäjä yllytti suomalaisia punikkeja nousemaan kapinaan

Täydennetty 1.11.2006, 25.11.2007, 8.6.2010 Juhani Putkinen

Lainaus: "Asuessaan syyskuuhun 1917 saakka Helsingissä Lenin yllytti Suomen sosialisteja kiihkeästi vallankumoukseen ja vakuutti kuten aina suostuvansa Suomen itsenäisyyteen. " [i] "


RK: Lenin kehotti Suomea tuolloin irrottautumaan Kerenskin Venäjästä. Hänen oli kuitenkin toimittava varovasti, koska bolshevikit tukivat edelleen neuvostoista Väliai-kaista hallitusta, mm. Kornilovin kapinaa vastaan,olematta siinä kuitenkaan mukana.

JP: " Se puhe Suomen itsenäisyydestä oli tietenkin valhetta. "

RK: Ei ollut, vaan täyttä totta.

JP: "Lainaus:"Karl Marxin tavoin Lenin katsoi,että sosialismin säilyminen riippui maa- ilmanvallankumouksesta.Kun proletariaatti saisi vallan Venäjän kaltaisessa suuressa maassa, muiden maiden sosialistien velvollisuus olisi tukea sitä. Nationalististen ennakkoluulojen vuoksi oli kuitenkin julistettava, että Venäjään kuuluneilla mailla oli täysi oikeus irtautua siitä. "

RK: Putkinenkin on todennut useinkin aivan oikein, että Suomi ei kuulunut Venäjän keisarikuntaan, vaan oli ollut sen kanssa personaaliunionissa, joka oli purkautunut:

https://www.pirkanblogit.fi/2018/marko_suutari/20-3-1917-m-a-stahovitshin-suomen-kenraalikuvernriksi/

" Juhani Putkinen
21.3.2018 21:20

Suomi ei ole koskaan ollut osa Venäjää – se on historiallinen totuus.

Valitettavasti näyttää siltä, että Sinulle on opetettu ja sisäistetty kommunistien versio Suomen historiasta.

Näyttää siltä, ettei meillä ole enää mitään keskusteltavaa keskenämme – minä keskustelen vain totuuden pohjalta. "


JP: "Tästä ei olisi vaaraa sosialismille,jos näissäkin maissa toteutuisi köyhälistön dik- tatuuri, koska ne palaisivat silloin neuvostojen hallitseman Venäjän yhteyteen. Tätä kansallisuusoppiaan Lenin sovelsi myös Suomesta puhuessaan, ja sen muistaminen on aivan välttämätöntä,jotta maamme tapahtumat 1917-18 voitaisiin ymmärtää oikein." [ii] "

RK: TÄMÄ "Leninin_kansallisuusoppi" on sepitetty 60-luvulla erään Osmo Jussilan toimesta. Ainiestona on käytetty eräiden "vallankumouksenvientiteoreetikkojen" julkaisuja 20- ja 30-luvun Neuvostoliitosta. Stalin oli oppia vastaan.

JP: "Bolsevikkien selvänä tarkoituksena taas oli liittää Suomi neuvostotasavaltojen federaatioon, myöhempään Neuvostoliittoon. Juuri sitä varten Lenin tuki Suomen kapinallisia alusta alkaen minkä kykeni. Samaa hän yritti sittemmin myös Baltian maissa ja hyvällä menestyksellä Ukrainassa ja Kaukasiassa." [iii] "

Kaikki todelliset faktat Leninin hallitustoimista puhuvat päinvastaista:

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/mik-ihmeen-pakkomielle-vallitsee-selitt-lenini-hikisesti-pois-suomen-itsenistymisest/

 

JP: " Ja yllytys jatkuu: " Lenin puolestaan lähetti Suomen sosiaalidemokraateille innokkaan viestin heti otettuaan vallan Pietarissa: "Nouskaa, nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestyneen työväestön käsiin!" "

RK: Ei liitettä! Sellainen pitäisi ehdottomasti löytyä niin Leninin kuin SDP:nkin arkistoista!

JP: " Helsingissä pidettiinkin marraskuun 8. päivänä kokous, jossa olivat läsnä muun muassa Kullervo Manner,O.W.Kuusinen ja Edvard Gylling. Bolsevikkeja edustivat muutamat sotilaat ja Leninin Suomeen lähettämä pietarilainen bolsevikki, metallityö-mies Jukka Rahja.He vaativat suomalaisia tekemään vallankumouksen,ja Kuusinen vakuutti sen tapahtuvan jo samalla viikolla. " [iv] Täydennetään lainausta: Kyseisen 8.11. kokouksen isäntinä olivat venäläiset Smilga,Dybenko ja 8 muuta bolshevikkia. Demareista paikalla olivat mm. Kuusinen ja Manner - venäläiset saivat suomalaiset lupaamaan vallankumouksen. [xiii] "

RK: Jos tästä oli lähde, se olisi liitetty mukaan. Totta helvetissä sosialidemokraatit pitivät kokouksia, joissa kästeltiin edellisenä päivänä tapahtunutta vallanku-mousta, ja niihin pyrittiin saamaan myös bolshevikkeja, joilla oli viimeisintä tietoa.

JP:Ja jatkuu sosialidemokraattien puoluekokouksessa 25.11.1917: "Lenin oli muista-nut kokousta kirjeellä, jossa hän jatkoi yllytystään vallankumoukseen, ja Helsinkiin saapui hänen lähettinään kansallisuusasioiden kansankomissaari Josif Vissariono-vits Stalin, alkuaan Dzugashvili (1879-1953), karski georgialainen bolsevikki. Hän lupasi neuvostohallituksen tukevan Suomen vallankumousta ja maan itsenäisyyttä. Stalin puhui tosin myös "Venäjän kansojen yhteenliittämisestä yhdeksi armeijaksi", mikä hätkähdytti kuulijoita, kun puhuja tuntui lukevan suomalaisetkin näihin kansoihin. " [v]

Stalin yllytti Helsingissä 27.11.1917 punikkeja kapinaan, luvaten venäjän avun. Kaikkien Venäjän kansojen (ml. Suomi) piti liittyä yhteen yhdeksi armeijaksi.[ix] "

RK: Stalin EI OLLUT 25. eikä 27.11.1917 Helsingissä.

Sen sijaan hän oli puhunut 14.11. Suomen Ammattijärjestöjen edustajakokouksessa.

[Oli hän puolekokoukseessa. Nuo päivämäärät ovat Venäjän vanhaa aikaa. Hän kehotti Suomea heti julitautumaan itsenäiseksi. Kokouksessa oli "varmuueksi" myös sosiaaliministeri Aleksandra Kollontai.]
 

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/neuvosto-venajan-kansallisuusasiain-kansankomissaari-stalinin-puhe-sdpn-puoluekokouksessa-14-11-1917/

JP: " Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga yllytti 20.12.1917 Helsingin Izvestijassa Suomen punikkeja ”kukistamaan porvaristo”. Piti tehdä vallankumous niin kauan kun venäläinen sotaväki oli tukemassa. Punikit protestoivat sotaväen poissiirtämistä vastaan. [x]

Lenin ja Venäjän ulkoministeri Trotski yllyttivät 27.12.1917 punikkeja nousemaan ka-pinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan.[xi]

SDP:n puoluesihteeri Turkialle luvattiin Pietarista aseita 2-3 vaunullista siinä tapauksessa, että SDP todella ryhtyisi vallankumoukseen. [xiv] "

RK: 2 -3 vaunullisella aseita ei saa Suomen vallankumouksessa kuin rupia perseeseensä.

Ei minkäänlaisia oikeita lähteitä. Ei edes muistelmia.

JP: ”Trotski -- lähetti Suomen sosiaalidemokraattiselle puolueelle kategorisen sähkeen 15000 miehen keskittämisestä viipymättä Helsingin ympäristöön ja vallan ottamisesta työväestön käsiin.” [xii]

Yllytys jatkui myös Suomen itsenäistymisen jälkeen:

"Sosiaalidemokraattien lähetystö: Kullervo Manner, Eetu Salin ja Evert Huttunen, pohjusti asiaa käymällä Leninin puheilla, ja työläis- ja sotilasneuvostojen toimeenpa-neva keskuskomitea tunnusti Suomen itsenäisyyden tammikuun 4. päivänä 1918. Tämä oli Leninin kansallisuuspolitiikan mukaista ja välttämätöntä siitäkin syystä, että Suomen työväki oli hyvin kansallishenkistä.Toisaalta Lenin neuvoi SDP:n lähetystöä taas kerran, että Suomessa tulisi tehdä viipymättä vallankumous, ja ihmetteli harmistuneena, miksei sitä ollut tehty jo marraskuussa." [vi] "

RK: Lenin oli kehottanut koko ajan Suomea julistautumiaan itsenäiseksi ja lupasi, että tunnustus tulee heti.

Suomen Senaatti haki tunnustusta muualta, siksi sitä ei haettu heti.

JP: " Olavi Laine: ”Neuvostoliittolaisen historioitsijan V. M. Holodkovskin mukaan Lenin oli monessa vaiheessa henkilökohtaisesti yllyttänyt suomalaisia aateveljiään vallankaappauksen suorittamiseen.Hänen 11.11.1917 antamansa kehoitus oli 16. 11. 1917 esillä keskusneuvoston kokouksessa. "

RK: Siihenkin mieleään näksi linkin.

JP: " -- Sdp:een puoluekokous pidettiin 25-27.11.1917. Bolshevikkeja oli nyt edusta-massa Stalin,joka jälleen kerran kehoitti puoluetta ryhtymään vallankumouksen tielle vaikeuksia pelkäämättä. ”Jos te katsotte tarpeelliseksi meidän apumme”, hän sanoi, ”me annamme sitä teille ojentaen veljellisesti kätemme. Tästä voitte olla varmat.” -- Hallitus antoi eduskunnalle 4.12.1917 itsenäisyysjulistuksen, jota eduskunnan enem-mistö kuunteli seisaalleen nousten. Vasemmiston edustajat istuivat. 5.12.1917 jätet-tiin valtalaki äänimäärin 103-91 vahvistamatta, mutta samana päivänä sanoi Lenin Petrogradissa: ”Olemme juuri valloittamassa Suomea”. "


RK: Paskaa. Santeri Alkio tosin esitti itsenäisyysjulistusta siten kuin venäläisetkin odottivat, ilman mitään lypsyjä esimerkiksi Suomen sisäpolitiikasta.

JP: " Itsenäisyyttä koskeva päätöslauselma hyväksyttiin eduskunnassa 6.12.1917 äänimäärin 100-88. "

Kukaan ei vastustanut itsenäisyyttä. Erimielisyyksiä oli siitä,mitä kaikkea venäläisten kanssa olisi hyvä sopia ennakkoon.

JP: "Tässä yhteydessä on syytä mainita,että kansojen itsemääräämisoikeutta koske- vassa keskustelussa aiheuttaa sekaannusta se tosiasia, että Leninillä oli siitä oma tulkintansa. Hän tarkoitti sillä kansojen oikeutta irroittautua tsaari-Venäjästä, mitä tilapäistä vaihetta seuraa proletaarien koko maailman käsittävä liitto. "

RK: Ei tarkottanut. tsaarin-venäjän ajat olivat olleet ja menneet. Eikä Suomi ollut kuulunut koskaan Venäjän keisarikuntaan.

JP: ”Suomen ja Puolan erilläänolo sosialismin voiton jälkeen voi kestää vain hyvin lyhyen ajan”, hän sanoi. "

RK: EI TAASTUSTI SANONUT!

Sen piti kestää ikuisesti: niin kauan kuin on valtioita.

JP: " -- 42. venäläisen armeijakunnan komitea antoi uudet ohjeet, joissa mm. sanot-tiin: ”Kuluvan tammikuun 29. päivästä alkaen katsotaan 42. armeijakunnan joukkojen olevan sotatilassa Suomen porvarillisen valkokaartin kanssa.”.” [vii] "

RK: Ei ole päivämäärää - eikä linkkiä.

JP: "Jatkuva yllytys Venäjän taholta,punikkien aseistaminen Venäjän taholta ja Venä- jän avunlupaukset punikeille johtivatkin sitten siihen, että punikit nousivat kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan. "

RK:He reagoivat Mannerheimin aloittamaan sotaan.Yksi syy oli estää sota Venäjään vastaan, jonka Mannerheim väitti olevan kyseessä.

Kuusinen Sirola ja kumppanit analysoivat myöheemin SKP:ta perustaessaan, että "oli virhe, että sotaan ajauduttiin eikä pyritty järjestäytyneesti".


" Lainaus: " Venäjän bolsevikkien esimerkki sekä Leninin jatkuva yllytys ja avun lupaukset rohkaisivat punakaartia ratkaisevasti. Työväen saamista liikkeelle helpotti suuresti, että kapina päästiin tekemään sosiaalidemokraattisen puolueen nimissä. Sitä työläiset olivat tottuneet kunnioittamaan ja rakastamaan, se oli oma joukko, johon oli vaikea olla liittymättä. -- Moni työmies hyväksyi kapinakäskyn uskoen että tavoitteena oli kansanvalta: "otettaisiin herroilta vähän valtaa pois", kuten muuan suoraluonteinen renkimies myönsi ajatelleensa kesällä 1918" [viii] "

RK: Kansanvalta olikin tavoitteena, tässä kansavaltuuskunnan valtiosääntö:

http://www.histdoc.net/historia/1917-18/pun_vs.html


SUOMEN KANSANVALTUUSKUNNAN EHDOTUS SUOMEN VALTIOSÄÄNNÖKSI ESITETTY TYÖVÄEN PÄÄNEUVOSTOLLE TARKASTETTAVAKSI JA PÄÄTETTÄ-VÄKSI YLEISTÄ KANSANÄ ÄNES­TYSTÄ VARTEN HELSINGISSÄ, 1918 SUOMEN KANSANVALTUUSKUNNAN KIRJAPAINOSSA


Suomen Valtiosäännön ehdotus.


Tässä valtiosopimus Neuvosto-Venäjän kanssa:

" http://www.histdoc.net/historia/1917-18/kv31.html

1918. Suomen asetuskokoelma (Punaisten julkaisemat numerot) N:o 31

Sopimus Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain välillä. "

JP: " SDP:n johto halusi Venäjän sotaväen pysyvän maassa. Se muodosti voiman, jonka Lenin ja Smilga olivat luvanneet suomalaisten toverien käyttöön. [xv] "

RK: Sillä venäläisellä sotaväellä ei ollut olennaista merkitystä. Taistelukykyiset oli kotiutettu Venäjän omiin sotiin. Maassa oli 40000 sotilastaustaista ja muuta armeija- peräistä henkilöä, joista osa oli merimiehiä, joilla oli vain kotisatama Suomessa.

 

https://www.verkkouutiset.fi/lasse-lehtinen-ennen-kaikkea-lenin-yllytti-suomen-sosialistit-aseisiin/

Lasse Lehtinen: Vasta nyt se uskalletaan sanoa – Lenin yllytti Suomen sosialistit aseisiin

Suomen itsenäistymisellä oli kolme kovaa ehtoa.

Historiantutkija ja Sdp-politikko Lasse Lehtinen kirjoittaa Ilta-Sanomissa historian valkoisista laikuista. Hän ihmettelee,että historian tutkimuksen preesens näyttää ole- van sata vuotta – niin pitkä aika tarvittiin,että tutkijoiden enemmistö nyt on koko lailla yhtä mieltä itsenäisyytemme alkuvuosien tapahtumista.

– Suomettunut Suomi kiitti itsenäisyydestään Leniniä.Nyt uskallamme jo sanoa, että bolshevikkijohtajalla oli tuuhea ketunhäntä kainalossaan. Ennen kaikkea hän yllytti suomalaiset sosialistit aseisiin. Tartunnan saaneiden kiihottajien puheet johtivat punakapinaan, joka puolestaan sytytti sisällissodan, Lasse Lehtinen toteaa.

– Valkoisen Suomen ikuiseksi häpeäksi jää sisällissodan verinen ja osin mielivaltai-nen jälkiselvittely. SDP:n pitää hävetä sitä, että sen oppineet radikaalit kaappasivat puolueen ja yllyttivät rahvaan kapinaan laillista esivaltaa vastaan. Johtajat pakenivat ulkomaille, useimmat Venäjälle. Siellä vallankumous tavan mukaan söi lapsensa.

Lasse Lehtisen mukaan ”Väinö Linnan nerokas kertomus Pentinkulmasta synnytti myytin torppareiden oikeutetusta noususta maata omistavaa luokkaa vastaan”.

– Tosiasiassa Suomessa oli yli 50 000 torpparia, jotka pysyttelivät enimmäkseen syr-jässä. Punaisten puolella heitä kaatui parikymmentä, vain yksi sadasta. Valkoisten puolella kaatui lähes yhtä monta torpparia.

Lasse Lehtisen mukaan Suomen tulevalla onnella oli kolme kovaa ehtoa. Saksan piti hävitä ensimmäinen maailmansota, bolshevikkien piti säilyttää valtansa Venäjällä ja valkoisten piti voittaa sisällissota Suomessa.

– Jos yksikin näistä kolmesta olisi mennyt toisin, itsenäisen Suomen historia olisi saanut toisen käänteen.

 

 

keskiviikko, 21. helmikuu 2024

Tucker Carlson’s Exclusive Interview with Vladimir Putin

https://amg-news.com/bombshell-tucker-carlsons-exclusive-interview-with-vladimir-putin-in-moscow-full-transcript-released/

" Bombshell: Tucker Carlson’s Exclusive Interview with Vladimir Putin in Moscow – Full Transcript Released!

February 5, 2024 Updated: February 8, 2024

Screenshot%202024-02-21%20at%2021-46-05%

Medeea Greere, an independent publisher, is now on Telegram at https://t.me/AMGNEWS2022 and exists only on reader support as we publish Truth, Freedom and Love for public awareness. Thank You for your support!


Medeea Greere, an independent publisher, is now on Telegram at https://t.me/AMGNEWS2022 and exists only on reader support as we publish Truth, Freedom and Love for public awareness. Thank You for your support!

In a stunning turn of events, renowned journalist Tucker Carlson has embarked on a mission of historic proportions. With the fate of Ukraine and the world hanging in the balance, Carlson has arrived in Moscow, Russia, determined to interview none other than President Vladimir Putin. Can this audacious move be the key to ending the war in Ukraine and preventing the looming catastrophe of World War Three? Read on to delve into this gripping tale of courage, journalism, and the quest for peace.

Tucker Carlson’s Exclusive Interview with Vladimir Putin in Moscow – Full Transcript:

TUCKER: What would you tell the people running America?

PUTIN: Our message is Russia is not your enemy. We don’t want war. We’re ready for peace. Your leaders seek conflict. This is not what we want. Russia stands for its own people. We do not want what is not ours.

TUCKER: Would you visit Washington?

PUTIN: Yes, of course. I’ve been to the United States Before. I enjoy visiting and have met with every president except Joe Biden. If invited I would go. Yes.

TUCKER: What is your opinion of President Biden?

PUTIN: We’re convinced he is not running the country. Let’s say we have good sources that confirm that but it’s plain for anyone to see for themselves. The US has now entered into a dark period. It has unaccountable leadership.

TUCKER: Do you think Joe Biden won fair and square?

PUTIN: I would rather not get into domestic American politics but will say my embassy reported your southern border was better run than that 2020 election. (chuckles)

TUCKER: One poll in America shows you more popular than Biden – any reaction?

PUTIN: (laughs) I don’t know if that should be taken seriously but Russian ideals have support. We believe in traditional values; marriage is between a man and a woman: men are men and women are women.

TUCKER: Who would you like to see as the next president of the United States?

PUTIN: Once again it is not for us to say or get involved. Contrary to longstanding accusations we do not meddle in your elections. We don’t need to because the same people end up running things anyway.

TUCKER: Why did you invade Ukraine?

PUTIN: Did we invade or were we invaded? Look at the history. Look at the people living there. Historically it’s we who were invaded and are simply fighting back now. The lands and people are Russian and we will have again what was always ours.

TUCKER: How will you fee lol if Trump won again?

PUTIN: We had good relations when Mr. Trump was president. There was no war. Our relations were at a high point. That said nothing is predictable or stats the same. We will have to see.

WARNING: The Vatican Demanded this Be Kept Under Lock and Key: “The Divine Prayer – One Minute Prayer From Biblical Times” VIDEO BELOW

https://www.thedivineprayer.com/vsl?hopId=4f3b2eac-5816-4838-af31-941f3d34caa9

Screenshot%202024-02-21%20at%2022-41-04%

 

TUCKER: What do you think of Mr. Zelensky and what would be your message to him?

PUTIN: I remember laughing to his jokes when he was a comedian in Russia. Let’s go back to laughs.

TUCKER: Why is that?

PUTIN: There are strong financial entities in whose interest it is to keep us as adversaries. One of your presidents warned against that. We Russians do not have that problem.

TUCKER: Do you see the United States as an enemy?

PUTIN: No. Categorically no. We were allies in WWII. Russians helped settle Alaska, California and we were in Hawaii too. Our people are not enemies but those in DC are certainly not our friends.

TUCKER: Can you be more specific and name names?

PUTIN: It would be pointless. It is not up to us to solve your domestic issues. Besides, I’m sure you know the names better than us.

TUCKER: So are you saying your adversary is not Joe Biden but the people behind him?

PUTIN: Exactly. Joe Biden may not even be aware of what’s going on. He may not understand the level of sanctions thrown at Russia. Who put those sanctions together? Those our the adversaries.

TUCKER: Is that why you are championing the BRICS?

PUTIN: The BRICS would exist anyway. It’s a natural reaction to the western trading block. It’s a counterweight. When the dollar is weaponized against states there will be a natural alternative to it. That’s what we want.

TUCKER: Is that why you and Russia have been targeted?

PUTIN: It’s more complicated than that but I’m sure it’s a good part of the reason. Whenever the dollar is endangered the United States takes extreme measures. It cannot afford to have the dollar fail.

TUCKER: But isn’t Russia weaker and more vulnerable economically than the US?

PUTIN: When you look at the size of economies we are small. But few people take into account our vast natural resources. Russia has over $80 trillion in the ground. No country even comes close to us.

TUCKER: What is your opinion of President Biden?

PUTIN: We are convinced he is not running the country. Let’s say we have good sources that confirm that but it’s plain for anyone to see for themselves. The US has now entered into a dark period. It has unaccountable leadership.

TUCKER: OK. Point well taken but don’t you have the same issues in Russia.

PUTIN: Yes. To a degree. But in Russia those interests are more aligned with the thinking of the average Russian man on the street. In the United States that is not the case. The elites have deserted you.

TUCKER: so who do you think is running the US then?

PUTIN: The forces which have always ran it. You may change presidents but you do not change those in real power. That is who we have to deal with. Joe Biden is just a facade for this power structure.

TUCKER: Let’s turn to politics. What’s your opinion of President Biden?

PUTIN: We’re convinced he’s not running the country. Let’s say we have sources that confirm that but it’s plain for anyone to see. The US has now entered into a dark period. It has unaccountable leadership.

Screenshot%202024-02-21%20at%2022-44-25%

TUCKER: So who do you think is running the US then?

PUTIN: The same forces which have always run it. You may change presidents but you do not change those in real power. That is who we have to deal with. Joe Biden is just a facade for this power structure.

TUCKER: Let’s turn to politics. What’s your opinion of President Biden?

PUTIN: We’re convinced he’s not running the country. Let’s say we have sources that confirm that but it’s plain for anyone to see. The US has now entered into a dark period. It has unaccountable leadership.

TUCKER: But there have been persistent reports you have cancer?

PUTIN: I assure you those rumors are false. if I had cancer and beat it I would share the good news and the cure with the world.

TUCKER: Thank you for sitting down with us. How is your health?There have been some rumors 

PUTIN: I’m glad to talk to you and through you to the American people. I’m fine. I feel good. Given my years I’m in the best of health but father time.

TUCKER: Let’s turn to politics. What’s your opinion of President Biden?

PUTIN: We’re convinced he’s not running the country. Let’s say we have sources that confirm that but it’s plain for anyone to see. The US has now entered into a dark period. It has unaccountable leadership.

TUCKER: When you say some fear him are you saying Musk has enemies?

PUTIN: It’s clear to see he has enemies within the United States – the way he was stripped of $50 billion in assets – we would call that being signaled out for special treatment. It’s unfair on the face of it.

TUCKER: Didn’t you fear Musk when he started supplying Ukraine with Starlink gear?

PUTIN: If anyone seriously thinks a few internet dishes can defeat the might of Russia – well what can I say. But no, we did not fear or blame Mr. Musk. The government didn’t give him much choice.

TUCKER: Alot has changed in the world. What’s your opinion of Elon Musk?

PUTIN: We see Mr. Musk as a businessman – a highly successful one. He’s built a great fortune and a huge following. He’s a unique thinker with a force of personality who cannot be bought. Some fear that.

TUCKER: Do you any advice for Elon?

PUTIN: I would say continue on. Do not be intimidated. But if the going ever gets too rough there is Russia. We would gladly open our doors to you. We have welcomed American businessmen before and would value someone of Mr. Musk’s caliber.

TUCKER: Let’s turn to Trump. First tell me how you feel about the current situation with the likelihood of him being reelected?

PUTIN: It would be a bit strange and out of order but we are well prepared. He has promised to end the fighting in Ukraine and we support that notion.

TUCKER: How could he end you end the war so fast?

PUTIN: For one thing he never insulted us. He has a great respect for Russia. We would start from a position of friendship and trust – then all problems are solvable. We could get it done. Trust me.

TUCKER: Are you referring to Biden calling you a killer?

PUTIN: We have been the recipients of numerous insults and slurs going back a few generations of politicians. Mr. Trump was a refreshing break from that. He is very popular in Russia. Perhaps that won’t do him any good.

https://sa.aliveafterthefall.info/aatf_b4/vsl?sa_ptf=clickbank&hop=medeea23&hopId=a2d6f7be-b6eb-49be-83c3-3c71f1f68757

Screenshot%202024-02-21%20at%2022-48-59%
 

TUCKER: Are you in any communication with Trump?

PUTIN: No. Of course not. But should he win again our lines of communication would open up instantly whereas right now we have no dialogue with President Biden.

TUCKER: That’s shocking to me. No o e from the White House has been in contact with you?

PUTIN: That’s right. No one has called since we congratulated Mr. Biden on his election victory. It’s puzzling to us that communications are colder now than during the cold war.

TUCKER: How do you think the 2024 election will go?

PUTIN: We are just observing. It’s our responsibility to be vigilant since it will impact the world. We are hoping the election is carried out in a way where the results can be believed. In Russia we do not have mail in ballots.

TUCKER: Let’s turn to China. What is your relationship like?

PUTIN: President Xi and I are especially close. Russia and China are enjoying good relations as of now which is an obvious asset to us sunce they are one of our biggest energy partners. We will continue to be friends.

TUCKER: There are accusations China has helped you in the war in Ukraine. Is that true?

PUTIN: That is not something I can discuss. Let’s just say Russia isn’t an isolated power. That strategy has failed. We have more allies and trading partners now than before the war started.

TUCKER: Do you ever contemplate a situation where Russia and China may join forces against the United States?

PUTIN: Do you mean economically or militarily? I would say we want neither. It’s not in our interest to clash with the US because all sides would lose in such a conflict.

TUCKER: Speaking of conflicts, what is your take on the Gaza situation?

PUTIN: It is really unfortunate. The Palestinians are being devastated. Israel is acting in an unconstrained manner. It shows the terrible double standards in the world. Where are the sanctions on Israel?

TUCKER: Is Russia involved in any way especially through your alliance with Iran?

PUTIN: No. Of course not. We do not oppose the existence of Israel but at the same time we support the right of the Palestinians to self determination. We want to be even handed.

TUCKER: Are you following what’s happening on the US southern border?

PUTIN: Actually yes. It’s part of my daily briefing. We Russians find it ironically amusing your Congress will spend billions protecting foreign borders but neglect it’s own. It’s quiet laughable but deadly.

TUCKER: Deadly? How do you mean that?

PUTIN: Deadly serious of course. People are dying daily crossing your border in an uncontrolled way. It is a free-for-all. The world hasn’t seen anything like it in the modern era – reckless for a country to throw itself wide open like that.

TUCKER: Is Russia taking advantage of the border situation in any way?

PUTIN: No. Why should we. We don’t have to do a thing. America is self destructing. And as Napoleon said, don’t stand in the way of your enemy destroying themselves.

TUCKER: So then you do see America as an enemy?

PUTIN: That was just a saying but the current administration is definitely not a friend.

TUCKER: Can that be changed?

PUTIN: That’s why you have elections.

TUCKER: Thank you again for continuing to engage with me on so many different topics. Can we get even more interesting so to speak?

PUTIN: For sure. I am open to most subjects.

https://divineinvocationcode.com/?hopId=9308e280-0920-49a6-bba9-69a89d0a2725

Screenshot%202024-02-21%20at%2022-53-52%

TUCKER: Let’s touch on climate change. It’s still being pushed in the United States and Europe. What’s your position?

PUTIN: Humanity is not even a Type 1 civilization on the Kardashev scale. If we can’t harness the energy potential of the planet how can we control the climate?

TUCKER: Are you at least concerned?

PUTIN: I’m more concerned with real issues. Climate change is not one of them. The Earth does a fairly good job of regulating itself. And if Siberia gets a little warmer all the better. More farmland for Russia.

TUCKER: But what would you tell the true believers who’re convinced we’re headed for disaster?

PUTIN: I’d tell them worrying about climate change is like complaining about the weather. If you don’t like the climate, move. If you are worried about the weather, get an umbrella.

TUCKER: Along those lines, how do you see the transgender movement?

PUTIN: It’s interesting to me that all the things which use to be a target of blackmail are now badges of honor. In Russia there are no laws either way but we certainly do not force our children into it.

TUCKER: Russia has been criticized for its ant gay laws and as being unfriendly to LGBTQ+.

PUTIN: We have laws which protect our children. And we do not drape our embassies in rainbow flags. That’s correct. Otherwise we do not interfere in the private lives of adult citizens.

TUCKER: Do you follow American sports? We are about to have the Super Bowl.

PUTIN: In fact yes. Russia is a great sporting nation. We hosted the Winter Olympics and the World Cup fairly recently. We like all sport.

TUCKER: What do you think of American football?

PUTIN: It’s an interesting sport. But why do you call it football when the ball is almost always played with the hands? It also seems needlessly violent at times.

TUCKER: That’s true. Will you be watching?

PUTIN: The game will not be shown in Russia.

TUCKER: So you won’t get to see Taylor Swift either then?

PUTIN: No. We have been given a reprieve.

TUCKER: Thank you President Putin for your time.

The Exclusive Tucker Carlson Putin Interview Transcript Continued

Tucker Asks Putin About Climate Change, Transgenderism, Pop Culture, Taylor Swift And The Super Bowl

[Developing] [Excerpts to follow]

https://www.cosmicmanifestationsecrets.com/kept-from-you?hop=medeea23&hopId=7aff9b58-387e-442d-97ce-16a5a285ac03

Screenshot%202024-02-21%20at%2022-57-07%

BREAKING NEWS: Tucker Carlson Has Arrived in Moscow, Russia, To Interview President Vladimir Putin!

 

 SOURCE: Jack Straw  @JackStr42679640

 

Content Redistribution Policy

 

***

"Faktantarkastajat"...

https://factcheck.afp.com/doc.afp.com.34J34GQ

897e94d4046507a66176a7be8a756655.jpg
A photograph released by Russian state agency Sputnik shows Russia's President Vladimir Putin granting an interview to US talk show host Tucker Carlson at the Kremlin in Moscow on February 6, 2024 ( POOL / Gavriil GRIGOROV)
 

Fake Putin comments not from Tucker Carlson interview

Copyright © AFP 2017-2024. All rights reserved.

Vladimir Putin commented on a range of topics, including Ukraine and international diplomacy, in a February 2024 interview with former Fox News host Tucker Carlson. But social media users and websites are sharing fabricated quotes from the Russian president about US border security, President Joe Biden and former president Barack Obama.

"We Russians find it ironically amusing your Congress will spend billions protecting foreign borders but neglect it's (sic) own. It's quiet (sic) laughable but deadly," says text over a February 6, 2024 TikTok post.

The supposed response to a question on whether Putin was following events on the southern US border also circulated on Instagram, garnering 25,000 likes. Kari Lake, a former Republican gubernatorial candidate in the state of Arizona who is now running for the US Senate, amplified it on X, formerly Twitter.

Other posts share what they claim are quotes from Putin about Biden not being in charge of the United States ("Joe Biden is just a just a facade for this power structure") or that Obama is "still ruling from afar" on the island of Martha's Vineyard, where the Democrat has a home.

814e413dca92b1ae9e9906b76639455e.jpg

d2f867d10da4af0b9d77d9d9cbc3a71c.jpg

A website touting what it claimed was a transcript of a "bombshell" interview three days before the real one aired quoted Putin as saying: "Joe Biden may not even be aware of what's going on. He may not understand the level of sanctions thrown at Russia."

But Carlson did not release excerpts of his controversial interview before it aired February 8 -- and the quotes in the posts do not appear in the official transcript released by the Kremlin, which translates Putin's remarks into English (archived here).

Putin mentioned Biden only briefly, saying: "I cannot remember when I talked to him."

The Russian leader did allude to migration issues at the US-Mexico border, suggesting Washington should manage the situation rather than worry about Ukraine. But he did not make the remarks cited on social media.

"You have issues on the border, issues with migration, issues with the national debt -- more than $33 trillion. You have nothing better to do, so you should fight in Ukraine?" Putin said. "Wouldn't it be better to negotiate with Russia?"

The war in Ukraine dominated the interview; Putin gave a lengthy explanation of Moscow's position and told Carlson the West should understand it is "impossible" to defeat Russia.

Putin also said a deal "can be reached" on imprisoned Wall Street Journal reporter Evan Gershkovich, with unspecified concessions. "

torstai, 8. helmikuu 2024

Stalin ja psykologia

https://www.jstor.org/stable/2008941?read-now=1&seq=22#page_scan_tab_contents


" STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY


By ROBERT C. TUCKER


THE influence of ideological conceptions upon the men who make Soviet policy has been frequently and rightly emphasized. Some observers are so deeply impressed by this influence that they tend to regard the Soviet system as a kind of ideocracy. It is undeniable that ideology has been one powerful factor in the shaping of Soviet policies and actions from the time of the October Revolution to the present.

But one must not lose sight of the fact that,in Soviet Russia,the relationship between ideology and policy is one of mutual interaction. It is a two-way process in which theoretical conceptions affect the making of policy and practical considerations affect the content of the ideology.

The ideological system is not a completely static thing. It has evolved over the years, and the realities of Soviet politics have been the driving force behind this evolution.

We may regard the Soviet ideology as consisting of two parts: a hard core of basic principles which has persisted more or less unchanged from the beginning of the Soviet period, and several surrounding layers of doctrine which have been subject to modification or accretion in accordance with the dictates of Soviet policy. There is no hard-and-fast line of demarcation between the two parts, yet the division between them is something which demonstrably exists.

The immediate purpose of this paper is to investigate certain Soviet ideological trends of recent years in their relation to the regime's policy in internal affairs. These trends center around the militant revival in Soviet psychology of Pavlov's teachings on the conditioned reflex. The Pavlovian revival, which began in I949, will be examined in connection with various developments in biology, political economy, and other fields, and the entire ideological complex will be related to a central policy motivation to which I have given the name "transformism."

HM: Kyse EI ollut mistään pavlovilaisuuden "PALAUTTAMISESTA" eikä "ELVYTTÄ-MISESTÄ" (revival),sillä se oli ollut johtava tieteellinen ihmiskuva Venäjällä jo tsaarin ajalta, jolloin sitä kutsuttiin ´nervismiksi´. V.I. Lenin oli pavlovisti överiksi asti jo ennen kasvatustieteilijä Lev Vygotskin kielellistä ajatteluteoriaakin,kuten käy ilmi hänen (virheellisestä) ´aksooman´ määritelmästään:
"V. I. Lenin wrote that “man’s practical activity had to lead man’s consciousness billions of times to the repetition of various logical figures,so that these figures could attain the significance of an axiom” (Filoso-fian vihot vuodelta 1914).Lenin kirjasi akateemikko Pavlovin ja hänen koulukuntansa asemen ja toimintaedellytysten turvaamisen asetuksella 11.2.1921 Neuvosto-Venä-jän lakiinkin, jossa se pysyi vuoteen 1991 asti. Marxilaiseen psykologiaan kuuluu edelleen Lev Vygotskin kielellinen ajatteluteoria,jonka Pavlov yhdisti omaan oppiinsa teorialla 2. singnaalisysteemistä vuonna 1931. Kielellinen ajatteluteoria oli perin peräisin uskonnollisesta psykologiasta kuten René Descartesin alun perin luoma refleksioppikin. Mutta myös Marx sanoi kielen olevan "ihmisen todellinen tajunta".


" The
final part of the study will consider various indications of a post-Stalin retreat from "transformism" and from the ideology associated with it.

The study can then serve as a basis for a tentative interpretation of some of the changes in Soviet internal policy since Stalin's death that have aroused interest and speculation in foreign circles.

456 WORLD POLITICS

I. THE WILL TO TRANSFORM

A prominent tendency of Soviet thought during the last years of Stalin's reign was the quest for formulas by which reality could be transformed and remolded to the dictates of the Soviet regime. The idea of transforming things in accordance with a formula was not in itself new; the notion of a revolutionary transformation of capitalist society is as old as Marxism and is rooted particularly deeply in the ways of thought characteristic of Russian Bolshevism. But in recent years this "transformist" concept seemed to acquire an obsessive hold upon the regime, and along with it went a mania for bigness and a tendency to apply the various formulas with a dogmatic and indiscriminate rigidity.

During the postwar period, "transformism" became the regime's reaction whenever it was confronted with a genuinely difficult domestic situation which clearly called for remedial measures of some kind. "

HM: KAIKEN tietoisen työtoiminnan olemus on todellisuuden muuttaminen jonkin ennalta ideana muodostetun suunnitelman mukaan. Politiikka on myös tällaista toimintaa. Siellä ideoita ja suunnitelmia nimitetään ohjelmiksi ja päämääriä, joita niiden on tarkoitus edesauttaa, arvoiksi. (Huom! Tuotteen taloustieteellinen arvo työsisältönä on eri asia.)

Kaiken (muun paitsi ehkä täysin arkkikonservatiivisen) politiikan nimittäminen joksi-kin "transformismin ideologiaksi" on puuta heinää. Asialla ovat ilmeisesti USA:n 50-luvun "kreationistit", joita silloin nimitettiin politiikassakin "fundamentalisteiksi" ...

Jos tässä taas puhutaan hermeettisesti vain Neuvostoliitosta eikä lainkaan yleisellä tasolla,niin sellainen empiirinen havainto,että Stalinin aikana edistysaskelet tieteessä ja filosofiassa vaikuttivat aina aika pian myös yhteiskuntaan, mutta Hrushtshevin ai-kana, vaikka tieteen ja filosofiankin edistyminen nopeutuivat,ne eivät usein näkyneet mitenkään politiikassa. Saatettiin mennä jopa painvastaiseen suuntaan kuten Unka-rin miehityksessä,vaikka oli teoriassa hyväksytty parlamentaarisen poliittisen systee- min mahdollisuus sosialismissa. Se, mitä sotilasliittokumppani Unkarilta ei siedetty, oli viime kädessä siirtyminen useiden ehdokkaiden vaaleihin, jollaista ei ole kiellletty marxismissa,ja Leninkin hyväksyi Suomen kansanvaltuuskunnan mallin sosialismiksi . Yksipuoluesysteemi johtui historiallista eikä periaatteellisita syistä.


" Instead of using the materials at hand and adapting its conduct to the realities pre-sent in the situation, it habitually responded with a grandiose project of transforma-tion. In I949 it came out with the so-called "Stalin Plan for the Transformation of Na-ture," an immense and costly undertaking of irrigation and afforestation which was to convert rural Russia into a fertile, blooming garden. Closely linked with this was the scheme for transforming the industrial landscape of the country by a series of giant "construction projects of communism"-canals,dams,and hydroelectric power stations which, it was boasted, would eclipsem the best and biggest accomplishments along this line in the United States or any other country. "

HM: Periaatteessa hyvä suunnitelma. Se olisi kuitenkin toteutuakseen onnistuneesti suunnitellussa laajuudessa edellyttänyt ainakin Ob-joen kääntämistä virtaamaan ainakin ismmalta osalta matkaa etelään Kaspianmereen ja Aral-järveen, joiden pinta on Jäämeren pintaa alempana. Suurin osa vedestä olisi tietysti haihtunut uusilta vil-jelyksiltä ja metsityksistä. Suunnitelmat oli pitkälle tehty,kun Mihail Gorbatshëv, maa- talousalan mies, torppasi ne ensimmäisiksi hallitotoimikseen. Virallisena syynä oli, että hanke oli kylmentänyt Jäämeren rannikkoa ilmastoa yleisemminkin vähentämäl-lä lämpimän veden virtausta mereen,ja se taas olisi jäädyttänyt merta lisää ja haitan- nut sen avaamista laivaliikenteelle, mitä pidettiin äärimmäisen tärkeänä, ehkä myös joistakin sotilaallisista syistä.

NYT JOS KOSKAAN sen suunnitelman toteutusta tarvittaisiin ja JUSTIIN SIITÄ SYYSTÄ, JOSTA (MUKA) SE TORPATTIIN:ILMASTON JA JÄÄMEREN RANNIKON LÄMPENEMISEN JA METAANIVYÖRYN ESTÄMISEKSI, luonnonolojen pitämiseksi ennallaan.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/10/pitaisiko-siperian-joet-kaantaa-virtaamaan-etelaan-ilmaston-suojaamiseksi

"To cite a further example,the Soviet regime,faced with an acute shortage of housing and office space in Moscow, responded with a plan for "transforming the face of the capital". This was to be accomplished by the erection of an ensemble of skyscrapers which would rival those of New York, although, unlike New York, Moscow had abun-dant space for less ambitious structures which would have resolved the problem more quickly and economically.

This kind of transformist thinking was reflected in the "biological discussion" of I948, at which the Michurin-Lysenko doctrines on heredity were accepted officially, with the full authority of the Central Committee of the Communist Party and of Stalin himself. "

HM: Hölynpölyä. Se, mitä kokouksen koollekutsumisen vaatijat olivat vaatineet, oli KAIKEN "MITSHURINILAISUUDEN" ja esimerkiksi heidän keräämänsä aineiston "ideaalimendelismiä" vastaan EHDOTON BANNAAMINEN JA JULISTAMINEN "HUMPUUKIKSI" JA "VÄÄRENNÖKSEKSI" - mitä ne poikkeukset eivät suinkaan aina olleet. Mutta Suomessa kyllä esimerkiksi atavismi, jossa saattaa ilmetä välillä miljooniksi vuosiksi aktiivisesta perimästä hävinneitä piirteitä, esimerkiksi ihmisellä häntä, julistettiin "resessiivisten geenien ilmenemiseksi" (silloin harvoin kun siitä jotakin oli pakko mainita). Fundamentaalimendelistit olivat lisäykseksi alkuperäiseen oppiinsa hyväksyneet vain mutaatiot, koska niitä osattiin jo saada aikaan keinotekoisestikin röntgensäteillä.

Nällä asioilla ei muuten ollut ikinä mitään tekemistä PSYKOLOGIAN kanssa.


" "Michurinism," as these doctrines were called, was a perfect model of transformist thinking. Their founder, the Russian naturalist I. V. Michurin (the "Great Transformer of Nature"), had, it was said, taken a "gigantic step forward" in the further development of Darwinism.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 457

Darwin had merely explained the evolutionary process, while "I.V. Michurin made evolution."' Michurin, it was said,had discovered laws and methods by which it would be possible to "mold organic forms."

The Michurin-Lysenko teachings are commonly associated with the Lamarckian principle of the inheritance of acquired characteristics.

This was the practical crux of the matter. "

HM: SELLAISTA "Lamarkilaista periaatetta" EI OLE - tai AINAKAAN SELLAISTA EI PIDÄ YHDISTÄÄ JEAN-BAPTISTE LAMARCKIN NIMEEN.

Sellaisen teorian mukaan esimerkiksi kun vaikka sudet ja karhut hankkivat vanhoilla päivillään pentuja, niin näillä pitäisi olla koko ikänsä keskimäärin HUONOMMAT HAMPAAT - keskeinen eloonjäämisuhka kuin vanhemmillaan! Lamarckin mukaan mitä enemmän ja intensiivisemmin vanhemmat hampaitaan käyttivät, kuluivat tai la-hosivat ne tai eivät, sitä paremmat hampaat keskimäärin oli todennäköisesti uudella polvella.Liioin kirahvin kaula EI PITENE milliäkään siitä,että se voimistuu, kun elukka kurkottelee korkealta puista lehtiä. Toisten, joita mani ei när tarpeelliseksi puolustaa, suuhun voidaan tietysti syöttää mitä hyvänsä "oppeja", kuten esimerkiksi, että "vain hyvät" vanhempien hankkimat ominaisuudet periytyvät - eivät esimerkiksi huonut hampaat ja reumatismi. Sen "Hyvän" sitten päättäisi vaikka "evoluutiota ohjaava Herran Henki". Sellaisia oppeja on kuitenkin aivan turha väittää miksikään "NL:n ideologiaksi". Ja kaikkein viimeksi Stalin olisi mitään sellaista meinannut.

Oli kuitenkin eräs nojatuoliluonnonfilosofi, joka ajatteli nimenomaan hankittujen omi-naisuuksien periytyvän. Hän uskoi "vanhempien hermopäätteiden (kaikkine ominai-suuksineen) ohjaavan sikiönkehitystä. Hän oli Charles Darwinin ja myös Francis Galtonin isoisä Erasmus Darwin. Hän hankki vanhalla iällä lapsiakin, joita hänellä oli kaikkiaan 14, joiden hän uskoi olevan "viisaampia" kuin norena hankitut... Charles darwin piti isoisäänsä höperönä pölkkypäänä, mutta Lamarckia hän kunnoitti alansa tieteellistäjänä ja katsoi itsensä tämän työnjatkajaksi.

Jean-Baptiste Lamarckia ihaltiin ja kunnioitettiin NL:ssa suuresti paitsi Darwiniin ver-rattavana biologina myös suurena vallankumouksellisena (yllättävien ja kauaskan-toisten käänteiden mestarina)  ja NL:lle tärkeiden öljy- ja kivihiilikaivannaisten etsin-täteknologioiden (jotka perutuivat mm. fossiileille) alkuunpanijana. Venäjän tiedeaka-temian kaksi ensimmäistä puheenjohtajaa Aleksandr Karpinski 1917 - 1936 ja Vladimir Komarov toimivat aloilla, joiden perustanlaskija oli Lamarck.



"However,the biological issue was only one aspect of an ideological problem. Under- lying the controversy over the inheritance of acquired characteristics was a clash between two radically different conceptions of the relationship between the organism and its environment.The Soviet geneticists whose work was based upon the Mende- lian school postulated "autogenesis" -evolution under the influence of certain heredi-tary forces inherent in the organism itself.In this view,the so-called "internal factors of development" assume primary importance, and the role of external environmental conditions in the evolutionary process is reduced to either a "starting mechanism" or a limiting factor. It was essentially this "autogenetic" conception of the organism that Lysenko and his followers,backed by the full authority of the Soviet state, denied and attempted to expunge from Soviet biological thought.

Lysenko was led to this standpoint not by the weight of carefully sifted scientific evidence but by the imperatives of transformist ideology.

Transformist thinking is fundamentally opposed to any conception which endows the object which is to be transformed (in this case, the organism) with developmental autonomy; it must not have spontaneous internal forces for growth or change which the transformer has to reckon with and respect, because that would impose unwan-ted limits upon the extent to which the object could be transformed from without.

The Michurinist doctrine arose out of this need to conceive the active factor of evolu-tionary change as residing not in the organism but in controllable conditions of the environment. For Transformism, the role of these conditions must be decisive.

Accordingly, Michurinism proclaims the "unity of the organism with the environment," a conception which holds that the organism has no separate existence apart from the particular configuration of environmental conditions which sustain it.

In other words, the organism and its environment constitute an adaptational system in which the forces for change reside exclusively with the environment. Changing environmental conditions make the unity of the organism with the environment a "contradictory unity," and the organism then resolves the contradiction by successive adaptations which become hereditary.

1 The Situation in Biological Science, Moscow, 1948, p. 274.

458 WORLD POLITICS

Or else it cannot change in accordance with the changed conditions of life do not survive, leave no progeny." 2 The Darwinian concept of a natural selection of chance variations of organisms engaged in a struggle for existence is thrown overboard. Michurinism rules out both chance variations and an intra-species struggle for exis-tence. The struggle for existence takes place between the individual organism and its environment. Variations are the organism's strictly determined responses to envi- ronmental change. They are its weapons in the struggle to survive when the external conditions change. The law of evolution is: Change or die.

If, as this doctrine holds, environmental change is the sole active agent of the evolu-tionary process, then man's power of control over the environmental conditions of plants and animals enables him to direct their evolution according to his needs and purposes. He can then,as the participants of the 1948 session declared in their mes-sage to Stalin,"govern the nature of organisms by creating man-controlled conditions of life for plants, animals, micro-organisms." The relationship of this trend of thought to the transformist motivation of the Stalin regime becomes transparently clear. The Michurinist agrobiology, said the final resolution of the session, is "a powerful instru-ment for the active and planned transformation of living nature." The validity of this claim is more than debatable. The recent attacks on Lysenko in the controlled Soviet press suggest that the post-Stalin regime in Russia found his theory fallible. But, in the period from 1948 to 1953, Lysenko's theory was an integral component of Stalinism. It provided a rationalization in the biological sphere for Stalinism's effort to impose its dictates upon the world, to transform reality according to its wishes.

II. THE CULT OF NECESSITY

But while reality can be transformed, the "scientific" laws that govern the transformation are themselves fixed, necessary, and immutable.

The will to transform reality was coupled with a vehement denial that there was any-thing arbitrary, subjective, or risky and unpredictable about the various schemes for transformation which the regime put forward. In this respect, Stalinism made a break with a deep-seated tradition of Bolshevism. The characteristic Bolshevist belief in determinism, its general "denial of accidents," had always previously co-existed with belief in an "indeterminist tendency" with respect to the details of the future with an allowance for the future's "partial unpredictability." 3

2 Ibid., p. 37
3 Nathan Leites, A Study of Bolshevism, Glencoe, Ill., 1953, pp. 67, 84.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 459

In 1948, this tempered view gave way to an absolutely rigid and all-embracing deter-minism.All the processes of nature and society began to be viewed as working them. selves out with an iron necessity; they were seen as perfectly predictable provided one could grasp their "regularities." Nothing whatever was left to chance.

Lysenko's oft-quoted slogan, "Chance is the enemy of science," formulated the new attitude.Mendelian genetics,resting as it does upon the concept of chance mutations, was derided by Lysenko for having to "resort to the theory of probability" and for reducing biological science in this way to "mere statistics." 4 Michurinism, on the other hand, not only posed the far-reaching goal of transforming organic nature, but guaranteed the attainment of the goal by absolutely predictable scientific means. It had worked out the "laws and methods" of obtaining directed variations and of perpetuating them in the species concerned.It was all based upon the discovery of "necessary relationships" in organic nature.

And so, promised Lysenko, "We will expel fortuities from biological science." 5

The mounting obsession with necessity, determinism, and the expulsion of chance from every area of Soviet policy came to a climax in Stalin's last work, Economic Problems of Socialism in the U.S.S.R., published in October I952. Until its appea-rance, it had been an accepted practice for Soviet theorists to maintain that the all-powerful Soviet state, owing to its control over every aspect of the economic life of the country, could repeal or transform the laws governing its economic operations and create new ones in their stead. But in I952 Stalin protested vehemently against this idea of the transforming of laws. Those who had spoken in such terms were denounced as economic adventurists whose disdain of "objective regularities" was fraught with great danger.

For what would it lead to if the Soviet state should regard itself as competent to cre-ate or transform economic laws? It would lead, said Stalin, to "our falling into a realm of chaos and fortuities; we would find ourselves in slavish dependence upon these fortuities; we would deprive ourselves of the possibility not only of understanding but even of finding our way around in this chaos of fortuities."

Therefore, he insisted, the Soviet state must base its economic policy upon "scienti-fic laws." Scientific laws, in turn, were reflections of "objective processes in nature or society, taking place independently of the will of human beings."

4 The Situation in Biological Science, pp. 614-15.
5 Ibid., p. 6I5.

460 WORLD POLITICS

But Stalin simultaneously protetsts against fetizizing" of laws: "It is said that Econo-mical laws bear an elementary character, that the effects of these laws are inexo-rable, that society is powerless before them.This is untrue. This is fetishizing of laws, the surrender of oneself into slavery to laws. It has been shown that society is not powerless in the face of laws, that society, by perceiving economic laws and relying upon them,can restrict their sphere of action,use them in the interests of society, and 'saddle' them, as happens with reference to the forces of nature and their laws." 6

There is thus a contradiction present in Stalin's new doctrine about scientific laws.On the one hand,he insists that Soviet policy must conform with "objective processes taking place independently of the will of human beings." This would eliminate choice and spontaneity from Soviet economic development, which would now be subordina-ted completely to the dictates of economic necessity. On the other hand, he cannot endure the thought of slavery to laws. He must regard his regime (or himself) as somehow superior to them, able to "saddle" them, subdue them, or "attain mastery over them," as one saddles and subdues the elemental forces of nature. He endea-vors to resolve this conflict through the medium of the knowing mind. The function of the mind, he says, is to discover, grasp, study, and apply scientific laws.

This intervention of the knowing mind enables him to feel that subordination to objective regularities is different from slavery to them.

To settle this point, he cites the statement of Engels (derived from Hegel) equating freedom with "apprehended necessity."

Why was it that Stalin,while dead set on saddling,subduing,or attaining mastery over the supposedly objective laws of social-economic development, found utterly intole-rable the thought of creating, repealing, or transforming them? What explains the enormous importance which this quasi-verbal distinction evidently had for him? The answer, I suggest, can be discovered in the psychological concept of "externaliza-tion",a process by which a person may experience his own thoughts, drives, or stan-dards as operative in the external environment. In Stalin's case this tendency even-tually found expression in a legislative attitude toward reality. In other words, what he referred to as "objective scientific laws" were an externalization of his inner policy dictates; they were a projection upon future Soviet history of the formulas for social-economic development generated in his own mind. 

6 J. V. Stalin, "Ekonomicheskie Problemy Sotsializma v SSSR" ("Economic Problems of Socialism in the USSR"), Voprosy filosofii (Problems of Philosophy), No. 5 (1952), pp. 6, 8, 47

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 461

His own ideas appeared to him as natural necessities governing the development of society. This process of externalization performed for Stalin a double psychological function. First, it stilled any gnawing uncertainty in his own mind about the validity of the formulas and directives which he evolved;there could be nothing arbitrary or cap- ricious about formulas which represented "objective processes taking place indepen-dently of the will of human beings." Subjective considerations entered only in the sense that his mind was the first to discover them, as Newton had been the first to discover the law of gravity. Secondly, this mental operation shut off all possible argu-ment. It is reasonable to question a proposition about Soviet policy, even if its author be Stalin, but to question a law of nature is pure impertinence. With this in mind, we can understand how irritated Stalin became at the idea of creating, repealing, or transforming the objective laws of nature and society; such an attitude toward laws was a potential threat to his infallibility,a challenge to his externalized policy dictates. His heavy-handed insistence on the objectivity of all scientific laws, on their indepen-dence of the will of human beings,was a means of backing up his own claim to legis- late the future course of nature and society. On the other hand, he could easily admit the possibility of "saddling" or "subduing" the laws, because this did not in any way affect their validity but only the manner in which society reacted to the discovery of them. It was his role as Supreme Architect of Communism to discover the laws, and it was the business of Soviet society to study them and put them into effect, and thus to "attain mastery" over them.

These considerations make it plain that the frantic preoccupation with causality, ob-jectivity, and scientific laws which emerged in Soviet theoretical writings and the po-pular press during I952 did not signify a retreat into a more empirical and pragmatic temper. Far from implying adoption of a scientific outlook, in the proper sense of the term, this tendency was part and parcel of the drift of the regime (no doubt under the commanding influence of the dictator himself) into the realm of political fantasy and wish-fulfillment. The extreme and at times almost hysterical emphasis upon necessi-ty, iron regularities, objective scientific laws,etc., apparently expressed an imperative need to cover up the arbitrary and willful character of the decisions to transform things to suit the dreams and dictates of the autocracy. The further Stalin went in his schemes for the transformation of nature and society, the more he needed the reassurance that everything was proceeding in accordance with objective laws.


462 WORLD POLITICS

The appeal to mechanical causality was a rationalization of rampant adventurism in Stalinist policy. We have noted Lysenko's expression of scorn for Mendelian genetics because it "resorts" to the theory of probability and relies on "mere statistics." In later years this attitude led to a conscious rejection of any concept of scientific method that ruled out the absolute character of scientific laws.The physicist Bohr,for example , was attacked in I1952 for attempting to transform the law of the preservation of energy from an absolute law of nature into a statistical law which only holds good on the average. The "indeterminacy principle" enunciated by Heisenberg in connection with the quantum theory proved highly bothersome to Soviet philosophers of science , who felt called upon to contend that beneath the superficial appearance of indeter-minacy the micro-particles of quantum theory must fully conform to a law of "deeper causal determination" of the micro-processes. 7

Especially strongly did they react against the speculation of Western quantum theo-rists to the effect that the electrons "choose their path," as it were, and thus (meta-phorically speaking) possess a certain amount of "free will"; in other words,that there are certain moments when "nature makes a choice." The emotional intensity with which such thoughts were flayed reflects the psycho-ideological motivation of the Stalinist position. To the Stalinist mind it was imperative that nature at all its levels, from the micro-processes to man, be governed by mechanical laws of causality. For only on that condition could it be regarded as infinitely manipulable. The behavior of every single object must be reducible to a rigid, hard-and-fast formula, discovery of which would make it possible to saddle or subdue the object, to gain complete mas-tery over it, to transform it at will. Therefore, autogenesis was unacceptable. Nothing can behave in spontaneous ways not completely reducible to its objective formula.

Everything "subjective" becomes suspect.The endowing of electrons with spontanei-ty was similar to the endowing of living organisms with developmental and mutatio-nal tendencies inherent in their genes. In either case the ideal of total control and transformability would be jeopardized. Here was an outlook which might fairly be described as the projection of totalitarianism upon Nature.

III. THE FORMULA FOR MAN

Inevitably, the postulates of transformism and mechanical causality penetrated the areas of Soviet thought concerned with the behavior of man.

7 B. M. Kedrov, "O materialisticheskom ponimanii zakonov prirody" ("On the Materialist Conception of Laws of Nature"), Voprosy filosofii, No. 6 (I952), pp.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 463

There were also special reasons for this.The most difficult problem faced by the Sta-lin regime in the postwar years was the profound passivity of the Soviet populace, its failure to respond positively to the goals set before it.Throughout all classes of So-viet society, the hopeful moods which had prevailed widely during the war years eva-porated as the regime's endeavors to mobilize them for fresh exertions in the post-war period got under way. The root of the matter was not the incapacity of people to endure another season of privation, but rather the meaninglessness of the sacrifices they were called upon to make, the pointlessness of Russia's being in eternal conflict with the rest of the world, the total lack of prospect for tranquility in their time.

The result was widespread apathy, resignation, spiritual disengagement from the goals of the Stalin government. Stalin evidently decided that the problem could be solved, or at least greatly alleviated, by a massive propaganda effort coupled with improved controls over an intermediate element-the artists and writers - whose work in the service of the goals of the state would in turn influence the public in the requi-red ways. This was the impulse behind "Zhdanovism," the drive which started in the summer of I946 to enlist and organize the creative intelligentsia of the Soviet Union as a corps of conscious instruments of state policy,as missionaries of patriotic enthu- siasm among the dispirited multitude of the Russian people. This attempt to elicit po-pular enthusiasm by means of a propaganda campaign continued through the post-war years, but with little apparent success. The whole undertaking was an example of Stalinism's characteristic overevaluation of the potentialities of propaganda.

As indicated earlier,the stock reaction of the Stalin regime to a situation in which certain forces in the environment were proving recalcitrant to its goals was not to re-examine the goals, but to search for a formula by which it could transform or remold the forces and thereby overcome their recalcitrance. If the material at hand was sho-wing itself perverse to the dictates of the regime, then some way had to be found to conquer its perversity. The dictates themselves were righteous and unalterable; their frustration only evoked redoubled insistence upon their realization. In the case in question, the regime was faced with persistent popular apathy and passive resis-tance to its control in various sections of Soviet society, especially the peasantry. People were not responding in the expected way to the techniques of political edu-cation and indoctrination. This led the Stalinist mind to find some magic formula for making people respond properly. If Russians were failing to respond to the goals set before them, then something was the matter with the Russians and with the means employed to elicit their response.

464 WORLD POLITICS

Their minds had to be remolded to the point where inner acceptance of the Soviet ideology and all the behavior patterns it imposed would come as a matter of course. But for mind control to become a reality, it had to be based upon scientific bedrock. What was required was a formula for man.


By i949, when the need for a new formula in terms of which human nature could be scientifically explained and "saddled" had become more or less obvious, the Soviet leadership found in the Michurin-Lysenko doctrines a theory of the transformation of organisms on the biological level.Could it not draw in some fashion upon these doct- rines for the purpose of constructing a more perfect science of man? Stalin himself tended to employ the biological analogy in his sociological thinking.

In his essay on "Dialectical and Historical Materialism" published in I938 as a chap-ter of the new Short Course, he had written that the science of society "can become as precise a science as, let us say, biology, and capable of making use of the laws of development of society for practical purposes." 8

Lysenko, with Stalin's blessing, had become the reigning authority of a new biology which boasted of its ability to "expel fortuities" from this area of knowledge. If Michu-rinism could produce new species of plants and animals, might it not serve in the hands of the all-powerful Soviet state as a means of eventually creating a new species of "Soviet man"?

Actually, a "Michurinism for man" was germinating during the aftermath of the gene-tics controversy of I948, but it did not come forth as a Soviet version of eugenics. It was a transference to man not of the specific biological concepts and techniques of Michurinism but of its basic underlying ways of thought, of its general theory of the relationship between the organism and the environment.

In his search for a counterpart of Michurin in the field of psychology, for a Russian who could qualify as the "great transformer of human nature," Stalin rediscovered Pavlov. The formula for man was the conditioned reflex.

Stalin's rediscovery heralded a Pavlovian revolution in the Soviet behavioral scien-ces. The principle of the conditioned reflex was made the basis of a new Soviet con-cept of man.According to this concept,man is a reactive mechanism whose behavior, including all the higher mental processes, can be exhaustively understood through a knowledge of the laws of conditioning, and can be controlled through application of this knowledge.

8 History of the Communist Party of the Soviet Union (Bolshevik): Short Course, Moscow, 1945, pp. 114-15.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 465

The new movement began in I949, and continuedwith ever-increasing momentum during 1950, 1951, and I952. From the fields of physiology and medicine where it took its rise, it radiated out into numerous adjacent areas of science, including psychiatry, pedagogy, and psychology.


It must be emphasized once again that the motivating springs of this movement were not scientific but political, not intellectual in the proper sense but psycho-ideological. That is, the neo-Pavlovian movement did not grow spontaneously out of the scientific investigations of Soviet physiologists, pathologists, and psychologists working independently at their respective problems. It was, on the contrary, imposed upon them from above by political authorities whose interest in the matter was non-scientific. According to Academician K. Bykov, who played a part in the Pavlovian revolution similar to that of Lysenko in genetics, the whole development took place "under the directing influence of the Party" and was inspired by Stalin personally:

"The initiator of the events which have elevated the teachings of Pavlov in our count-ry, the initiator of the creation of the most favorable conditions for the development of Soviet physiology for the benefit of the people is the brilliant architect of Soviet cul-ture - Joseph Vissarionovich Stalin.We are indebted to Comrade Stalin for the victory of the Pavlovian cause in our country and for the creative upsurge which we now observe in the development of this most important field of contemporary natural science." 9 There appears to be no reason to doubt the testimony of Bykov on this crucial point.

IV. THE ENTHRONEMENT OF PAVLOV

The year I949 was the turning point in the official Soviet attitude toward Pavlov. Prior to that time, Pavlov's memory had been venerated in Soviet writings. But in the new phase, which began in I949, this gave way to a positive glorification of both the man and his teachings. As the potential practical use of these teachings dawned upon the Stalin regime, they began to receive official endorsement in a new spirit of dogmatic authority. A major development in Pavlov's rise was the nation-wide observance in September 1949 of the one-hundredth anniversary of his birth. Although the Pavlo-vian revolution was at that time still in its formative stages, some of the themes of the centenary materials were highly indicative of the direction in which the thought of the regime was moving. The mounting antipathy toward "subjectivism" was evident in the boast by Academician Bykov that Pavlov "drove the soul out forever from its last refuge - our minds". 10

9 Pravda, April i9, I952.
10 Ibid., September 23, 1949.

466 WORLD POLITICS

The logic of facts, wrote Bykov, led Pavlov to the necessity of "putting an end forever to the conception of the soul" and Pravda in its anniversary editorial, said that Pavlov had invaded the sphere of spiritual phenomena, established the material basis of higher nervous activity and in this way had smashed for all time the "idealistic fables about the supernatural character of our minds."

Moreover, this editorial revealed vividly the relationship of the new official interest in Pavlov to the transformist trend of thought: "To master nature,to subjugate her to the interests of man, to achieve unlimited power over the most intricate type of motion of matter - the work of the brain - such was Pavlov's ardent dream. Like another great Russian scientist, I. V. Michurin, Pavlov did not wish to await 'favors' from nature, but took the view that it is possible and feasible for man himself to take these 'favors,' actively to intervene in nature, to remake her." 11 The coupling of the names of Pavlov and Michurin was far more than a casual rhetorical flourish.

The tendencies toward an official enthronement of Pavlov came to fruition in June i950, shortly after the publication of Stalin's papers on linguistics; this was an event, as we shall see presently,with which the Pavlovian revolution was closely connected. On June 22, I950, Pravda announced that there was to be held a joint scientific ses-sion of the Academy of Science of the USSR and the Academy of Medical Sciences to discuss problems of the physiological theories of Pavlov.

The session opened in Moscow on June 28. There were two keynote reports, given by Academician K. M. Bykov and Professor A. G. Ivanov-Smolensky. Seventy-five others followed. The theme of the occasion was struck by Vavilov, President of the Academy of Sciences, in the opening speech. The development of Soviet physiology since Pavlov's death, he said, had diverged from the "direct paths laid down by the great Russian scientist" into secondary bypaths. The center of gravity had shifted considerably from the "Pavlov line." The present session would be a turning point beyond which Soviet physiology would develop squarely in the Pavlovian heritage. This basic theme was developed by Bykov. It was a mistake, he stated, to think of Pavlov's teaching as a mere addition to physiology or a new chapter in its develop-ment. It would be more correct to divide all physiology, and all psychology as well, into two phases: the pre-Pavlov phase and the Pavlov phase.

11 Ibid., September 27, 1949.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 467

Bykov and Ivanov-Smolensky attacked the leaders of all the "deviationist" tenden-cies in Soviet physiology and medicine. Academician Orbeli, who until I948 had directed the main Pavlovian institutes in the USSR, and had been recognized as the principal custodian of the Pavlovian heritage, was the foremost target. He was criti-cized primarily for his view that the principles of the conditioned reflex can explain only the more elementary forms of behavior, and that the existence of a "subjective world" must be reckoned with at the human level.

Orbeli had written in I947 that "in those temporary connections which Ivan Petrovich [Pavlov] studied, we have only the most elementary process of higher nervous acti-vity." And he had called attention to the phenomenon in man of resistance to the for-mation of conditioned reflexes. Both of these propositions were now totally unaccep-table. The conditioned reflex was to be regarded as a universal formula for all higher nervous activity, and no exceptions could be allowed, even at the human level, to the principle of total determination by conditioning. "Also incomprehensible," added Iva-nov-Smolensky, "is Academician L. A. Orbeli's assertion that a qualitative singularity of man is the rise in him of a 'subjective world.' " 12

The relationship of the Pavlovian doctrine to the transformist goals of the Soviet regime and to the Michurinist ideology was made explicit by Bykov and Ivanov-Smo-lensky. Pavlov, declared the latter, had aspired not only to study but also to master the phenomena being studied, to direct them, command them, change them in the required directions. Through a knowledge of the laws of conditioning combined with control over the environment, behavior could be conditioned in whatever ways were considered desirable.In addition,the conditioned connections, repeated for a number of generations, could "by heredity turn into unconditioned ones." The organic rela-tionship between Michurinism and Pavlovianism in the minds of the Soviet propo-nents of these doctrines was reflected in the later appearance in Soviet writings of a new hyphenate expression: the "Michurin-Pavlov biology."

According to this conception, the common basic principle of the two doctrines was the "law of the unity of organism and environment." The difference between them re-lated only to the spheres of application of the basic principle. Michurinism applied it to agriculture, while Pavlovianism applied it to physiology, psychology, and medicine.

A notable detail of the Pavlov session was the frequent reference to hypertension, or high blood pressure, as foremost among the diseases which would prove amenable to therapeutic methods derived from the Pavlovian arsenal.

12 Ibid., July I, I950

468 WORLD POLITICS

This is interesting in view of the fact that Stalin himself apparently suffered from hypertension in a chronic form; according to the official announcement of March 4, I953, the brain stroke from which he died resulted from his condition of hypertension.

Whether or not the clinical interests of Soviet medicine were guided in part by Sta-lin's personal medical needs, the fact remains that the participants in the Pavlov ses-sion of i950 devoted a remarkable amount of attention to the problem of hyperten-sion. Both of the leading speakers, in particular, laid special stress upon a Pavlovian approach to the cure of this complaint. The Pavlovian view,as they developed it, was that this, like other internal diseases such as ulcers, is ultimately caused by a disor-dered state of the cerebral cortex. In technical Pavlovian terms, employed by A. L. Myasnikov in his speech at the session,hypertension is based upon "disorders of the first and second signal systems," i.e.,the non-linguistic and linguistic systems of con- ditioned reflexes. This being so, therapy should concentrate upon bringing influence to bear upon the patient via the central nervous system. Ivanov-Smolensky mentio-ned sleep treatment, hypnosis, and suggestion as three specific techniques for pos-sible use in this connection. Bykov alluded to some sort of linguistic therapy, saying that "speech can cause deep changes in the whole organism." Can it be that Stalin was in effect mobilizing the Soviet medical profession to discover a Pavlovian miracle treatment for his high blood pressure? The answer to this question must remain for the time being one of the intriguing mysteries of Stalin's reign. However, in view of what is known about the sustained efforts of Soviet specialists to satisfy Stalin's interest in pushing back the frontiers of human longevity, an affirmative answer to the question must be regarded as entirely possible.

Although problems of physiology and medicine largely dominated the deliberations of the Pavlov session, its momentous implications for Soviet psychology did not es-cape the minds of those present. A "reconstruction of psychology on scientific prin-ciples" was one of the tasks which the session's decree laid down for the specialists in this department of knowledge. Among those who addressed the session were two of the most prominent Soviet psychologists, B.M.Teplov and S.L.Rubinstein. Teplov's speech was a piece of abject self-criticism on behalf of Soviet psychology as a whole. The task of constructing a system of psychology based upon the teachings of Pavlov had not, he said, been fulfilled.13 All of the existing textbooks and treatises on psychology were "utterly unsatisfactory."

13 For understandable reasons, Teplov failed to add that this task had also not
previously been set.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 469

Soviet psychologists had suffered from "a fear of the simplicity and clarity of the Pav-lovian teaching",a fear which reflected in part the regrettable influence on Soviet psy- chologists of certain fashionable foreign schools in psychology. Now,however, Soviet psychology was entering upon a new stage of its development,the Pavlovian stage. 14

There is abundant evidence to show that during the early postwar years the profes-sional psychologists of the USSR were quite oblivious of the impending revolutionary reorientation of their science on the basis of the reflex principle. Reflexology in all its forms was viewed as an aberration of the I920's, as a stage which had been traver-sed and transcended once and for all. Furthermore, there is nothing to suggest that the majority of psychologists regretted this. Reflexological concepts do not appear to be particularly congenial to their ways of thought.

In any event, the irrelevance of the reflex concept to an understanding of the higher forms of human experience was taken more or less for granted. Teplov, for example, had written in I947: "The explanation of all the phenomena of psychic life by the prin-ciple of the formation of associative or conditioned-reflex connections is, of course, utterly wrong.. .. By itself the theory of conditioned reflexes is not even adequate for understanding the physiological foundation of human behavior."' 15

At the time it was made, this statement merely expressed a view which had come to be accepted with the force of dogma by all the leading figures of Soviet psychology.

That was how matters stood when the command was issued in i950 for Soviet psy-chology to be radically reconstructed on the basis of the reflex principle. Implying as it did that this discipline had been on the wrong track for the past twenty years, the command came as a shock to those on the receiving end. It forced the psychologists to raise again the most fundamental problems concerning the concepts and methods of psychology.The pessimism and perplexity which this prospect aroused among the psychologists were reflected in an incident which occurred some time after the Pav-lov session. A number of psychologists wrote a collective note to Ivanov-Smolensky, inquiring,

"What is the subject of psychology and what are its tasks?" The note was signed: "Group of Psychologists Seeking the Subject of Their Science".16 There is no record that they received a reply.

14 Pravda, July 2, I950.
15 B. M. Teplov, Sovetskaya Psikhologicheskaya Nauka za 30 Let (Thirty Years of Soviet Psychological Science), Moscow, I947, p. I4.
16 N. P. Antonov, "Dialekticheskii materialism-teoreticheskaya osnova psikhologii" ("Dialectical Materialism - The Theoretical Foundation of Psychology"), Voprosy filosofii, No. i (1953), p. 195.

470 WORLD POLITICS

According to a Soviet source,in the aftermath of the Pavlov session many of the psychologists were "at a loss" in the face of the necessity it had proclaimed for a reconstruction of their science. This found expression "either in liquidator attitudes toward the subject-matter of psychological science or else in efforts somehow to cut themselves off from the Pavlovian teaching, to stand aside and wait it out until the reconstruction had taken place." 17

The next major development was a conference on psychology held in Moscow in July I952 and attended by over 400 psychologists from all parts of the country. Its task was to take stock of the results already achieved in the Pavlovian revolution and to chart its future directions.

The conference admitted in its final resolution that the reconstruction of psychology was proceeding at an "inadmissibly slow" pace, and urged that the task be approa-ched more boldly and resolutely. Professor A.A. Smirnov, the main speaker, decla-red that the reconstruction had to be fundamental and decisive. It had to extend to "the entire content of psychology." The psychological concepts had to be radically recast, purged of "all elements of idealism, subjectivism, introspectionism."' 18

However, this did not mean, according to Smirnov, the reduction of psychology to physiology, the dissolving of psychological concepts into physiological ones. The concept of consciousness, for example, was not to be discarded, as some psycho-logists had proposed in this aftermath of the Pavlov session. Instead, it was to be so reinterpreted that all the phenomena of conscious experience could be strictly corre-lated, on the basis of the reflex principle, with their environmental determinants. Far from facing liquidation, psychology was destined to occupy a position of crucial importance among the sciences. By employing the theory of Pavlov,it would open up the subjective world of man to objective study and thereby to regulation.

V. THE PAVLOVIAN MODEL OF PERSONALITY

The leading Soviet psychologies of the I920'S were characterized by their exclusive interest in overt behavior and by their emphasis on environmental influence. But in the new model of personality which emerged in the i930's, the center of gravity shif-ted to the subjective side. The individual recovered his psyche.

17A. V. Petrovsky, "K itogam soveshchaniya po psikhologii" ("On the Results of the Psychological Conference"), Voprosy filosofli, No. 5 0953), p. 26i.
18 A.A. Smirnov,"Sostoyanie psikhologii i ee perestroika na osnove ucheniya I.P.Pavlova" ("The State of Psychology and Its Reconstruction on the Basis of the Teaching of I. P. Pavlov"), Sovetskaya Pedagogika (Soviet Pedagogy), No. 8 (1952), p. 76

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 471

His overt behavior was now seen as a product of processes taking place inside him as shaped by his previous experience and the educational efforts of the Soviet state. While the principle of causality was not abandoned,there was a significant shift away from exclusive stress on environment. Soviet man was accorded in psychological theory a capacity for self-determination, for consciously regulating his conduct by norms and ideals which, though assimilated from the "socialist environment," were a genuine part of him and hence, supposedly, commanded his sincere and  sponta-neous allegiance. 19 This was in essence an optimistic conception. It presupposed that people growing up in the Soviet social order and subject to the formative influen-ces which the state could bring to bear upon them through the family, the school, the press, and all the other channels of control would, in the vast majority of instances, develop true "Soviet selves." Once formed in this manner, the personality system would become an autonomous force in the individual's life, ensuring his loyalty to the regime, his conformity to its doctrines, and his allegiance to its goals.

Seen in this perspective, the Pavlovian revolution of the early i950's marks an event of historical significance: the breakdown of the optimistic conception of man with which the Stalin regime had officially been operating for nearly two decades. It was a reflection of the quiet resistance of the majority of Russians to the Sovietization of their real selves, a resistance which had proved relatively immune to the massive propaganda pressures of the postwar years. The fact was that Soviet society, with all its controls and its immense resources for indoctrination of the citizenry, was not pro-ducing a generation of New Men. The optimistic model of personality endowed the individual person with a capacity of spiritual self-determination,but the results did not bear out the confident prediction of the I930's. And there was nothing in the working model which would point the way toward the attainment of better results. Naturally, these implications were not openly acknowledged in the writings of the early i950's that centered around the teaching of Pavlov. But they were omnipresent below the surface of these writings, and occasionally showed through unmistakably.

The attempted reconstruction of Soviet psychology was far more, of course, than a confession of the bankruptcy of the optimistic model of personality.

19 In this brief summary of earlier trends, I have followed the interpretation set forth by Raymond A. Bauer in his important study, The New Man in Soviet Psychology, Cambridge, Mass., 1952.

472 WORLD POLITICS

It was also an expression of Stalin's iron determination to elaborate a new model which would answer the needs of his regime, a truly workable model based upon a perfected technique of soul-forming which would leave nothing to chance and, if pro-perly mastered, could not fail to achieve the goal. In his address to the psychological conference of I952, Professor Smirnov formulated the goal rather candidly: "Soviet psychologists are confronted in all definiteness with the problem of the formation of the personality of man, the formation of it in the concrete social-historical conditions of people, in the conditions of our socialist reality, under the influence of the educa-tional work of the school" (italics added). 20

Since the master-formula for the attain-ment of the goal was to be the conditioned reflex, the model of personality had to be revolutionized. Man had to be understood as a being whose character and conduct are controlled at every step by the conditio-ning process, whose every psychic act is a reflex. As Smirnov put it, "I. P. Pavlov's teaching on temporary connections is a firm basis for understanding all the conscious activity of man."' 21

Thus the reflex mechanism was seen as an all-inclusive key to the workings of the mind. The basic premise of the new Pavlovian model of personality is that there is nothing in man that transcends in principle the conditioned salivary responses of Pavlov's dog. 22

From this starting point,Soviet psychology inevitably moved back into a rigid environ- mental determinism. The leading spokesmen of the neo-Pavlovian movement never tired of pointing out that the Pavlovian model of personality is deterministic. The psy-che's existence is not denied, but all causal determination is shifted to the external environment, natural and social."The causes of psychological facts," says Smirnov in a typical formulation, "are influences emanating from without, primarily influences of a social character."23 According to another authority, "Determinate agents of the external world are the cause, the impetus,of determinate activity of the organism." 24

20 Smirnov, op.cit., p. 78. 21 Ibid., p. 76.
22 For the sake of historical accuracy,it should be recorded that one N.P. Antonov, a psychologist from the town of Ivanovo,raised a lone and ineffectual voice of protest against this basic premise. In an article contributed to Voprosy filosofii (No. II953], p.I97), he wrote: "By attempting to reduce the whole psyche to reflexes,to temporary connections, we are thereby equating the salivation of a dog at the sound of a metronome with the most intricate phenomena of the spiritual life of man, with the conscious activity of people, with the brilliant creations of human intelligence in poetry, art, science, social and political life." Antonov's article immediately became the object of severe and concerted attack on the part of the other psychologists. But the quoted statement is valuable as an acknowledgment from a Soviet source of the full implications of the neo-Pavlovian trend.
23 Smirnov, op.cit., p. 67.
24 V. P. Yagunkova, "Ob osnovnykh printsipakh reflektornoi teorii Akademika I. P. Pavlova" ("On the Fundamental Principles of the Reflex Theory of Academician I. P. Pavlov"), Voprosy filosofii, No. 3 (953), p. I

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 473

In taking this position the Soviet psychologists saw themselves as applying to psy- chology the principle of the unity of organism and environment which the Michurinist doctrine had applied to biology. Just as Michurinism denied the existence of autoge-netic forces in animals and plants, so neo-Pavlovianism denies the existence of psy-chogenetic forces in man.The result is to deprive the human being of all spontaneity, all inner sources of activity. He is jerked into motion,tugged this way and that, by "de- terminate agents of the external world" in which all causal efficacy resides. This is a view which might have been summed up in the slogan: Overboard with self-determi-nation! It marked a clean break with the conception of the New Man. Employing the terminology of the American sociologist Riesman, the transition from the New Man to the Pavlovian model of personality can be described as a shift from an "inner-direc-ted" type, whose character operates as an autonomous determining force in his life, to an "other-directed" type, whose behavior is guided by signals received from out-side. In the Soviet version, however, the sole source of the signals to which the "other-directed" person responds is the State.

To the outsider who studies the materials of the neo-Pavlovian movement, nothing is more striking than its insistent endeavor to empty man of all inner springs of action, to visualize human nature as motivationally inert. Man is "hollow." He has no wishes, instincts, emotions, drives,or impulses,no reservoir of energies of his own. No motive is allowed to intervene between the stimulus emanating from the environment and the person's reflex response. Rubinstein, for example,protests vigorously against the notion that the individual has "inner impulses" (drives, instincts, tendencies, etc.) which underlie his reflexes and "guide the action of the reflex mechanisms in a direc-tion desirable to the organism".His new view is as follows:"The Pavlovian conception of reflex action does not require and does not allow for any 'motive,' drive or impulse lodged behind the reflex, in the depths of the organism, which by some means unknown to us sets the reflex mechanism in motion." 25

True, a person's responses are seen as influenced to some extent by his habits, but these in turn are a crystallization of past conditioning and consequently an integral part of the system of reflex mechanisms.

The linguistic orientation which Stalin imparted to the neo-Pavlovian movement has already been touched upon above.

25 S. L. Rubinstein, "Uchenie I. P. Pavlova i nekotorye voprosy perestroiki psikhologiii ("The Teaching of I. P. Pavlov and Certain Questions of the Reconstruction of Psychology"), Voprosy filosofli, No. 3 (I952), p. 203.

474 WORLD POLITICS

In the reconstruction of Soviet psychology, the conception of the regulative function of language took on decisive importance. And it was at this point that Stalin's theore- tical interests impinged most directly upon the new movement in psychology. In em-phasizing the all-important role of language in conditioned-reflex behavior at the human level, the Soviet psychologists referred constantly to Stalin's Marxism and Questions of Linguistics,a series of papers which were published in the summer of I950. The first and longest of these papers appeared in Prawda only two days prior to the announcement of the forthcoming Pavlov session, and this close coincidence in time is probably an indication of the intimate relationship in Stalin's mind between the linguistic doctrines which he enunciated and the revival of Pavlovianism in phy-siology and psychology. Such a relationship was, at any rate, taken for granted by the psychologists themselves.

The passages of Stalin's work on linguistics which are quoted most frequently by the psychologists are those in which he stresses the enormous significance of language in all departments of social activity, and the inseparability of language and thought.

With reference to the first point, he writes that language is directly linked with every activity of man "in all areas of his work." It "embraces all the spheres of activity of man" and is "virtually unlimited."" Moreover, Stalin equates language with word-lan-guage,rejecting the notions about gesture-language and wordless thought which had been emphasized by the founder of Soviet linguistics, N. Ya. Marr. Thus, language to Stalin means word-language exclusively, it is inseparable from thought, and it penet-rates and pervades every aspect of the social behavior of man. These propositions formed a starting point for constructing the new Pavlovian model of personality,which pictures man as a creature whose behavior is controlled and regulated by verbal signals.

The concept of the "second signal system" provided a connecting link between Stalin's generalities about language on the one hand and the theory of conditioning on the other. This concept is one which Pavlov casually developed in some of his later writings and in conversations with his students.

The minor part which it played in his system can be judged from the fact that there are scarcely more than a dozen brief references to it in all his writings and recorded conversations. His idea seems to have been that word-language functions in the context of the individual human being's behavior as a system of verbal signals, higher-order conditioned stimuli which evoke indirectly the same responses as those conditioned to non-verbal stimuli.

26 J. V. Stalin, Marksizm i Voprosy Yazykoznanii (AMarxism and Questions of Linguistics), Moscow, i950, p. 39.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 475


One of the most striking features of the neo-Pavlovian movement is the disproportio-nately heavy emphasis which it places upon this minor appendage of the original Pavlovian system. Until i950, the concept of the second signal system had been generally ignored by Soviet psychologists.

Among the physiologists, the only two who gave it much attention were - significantly enough - Ivanov-Smolensky and Bykov. Then, however, it was lifted out of obscurity and erected as the central pillar of the new Stalin-Pavlov system of psychology. According to Rubinstein,"all the specifically human characteristics of the psyche" are revealed in the functioning of the second signal system.

The Pavlovian revolution placed great emphasis upon the semantic side of Pavlov's theory of conditioned reflexes.In fact,the Soviet neo-Pavlovianism of the early 1950's is essentially a theory of semantics constructed on a physiological basis. The foun-dation upon which the whole structure rests is,in the words of Bykov, the "principle of signalization." The concomitant of a stimulus,such as the sound of the metronome in Pavlov's well-known experiment with the dog, becomes a "signal" of the presence of the stimulus (in this instance,food) and evokes the reflex action appropriate to it. The totality of concomitants which in the natural life conditions of the organism take over the stimulus function and serve as signals constitute, in Pavlov's terminology, a "first signal system of reality." The first signal system is common to man and animals. But at the human level an "extraordinary addition" emerges in the form of speech. Speech is a system of signals of the second order - "signals of signals," in Pavlov's phrase. It forms in its totality a "second signal system of reality" which is peculiar to man and which, according to Pavlov, operates on the same fundamental laws as those that govern the conditioning process at the lower level.

Finally, the generalized verbal signals comprised in the second system are assigned a position of hegemony in the life of man; the second system takes precedence over the first in orienting the human being in his environment. This is the substance of Pavlov's "wonderful idea" of the second signal system,which,according to Bykov and others, had heretofore been mistakenly ignored by Soviet science.

In using the phrase "signals of signals," Pavlov apparently had in mind the view that the word is a generalized "substitute signal" of the object it denotes and, as such, evokes the behavioral reaction appropriate to the object in the same way that the sound of the metronome evokes in the experimental dog the behavioral reaction ap-propriate to the signalized food. Since this line of speculation was outside the direct purview of his scientific work, he did not pursue it further.

476 WORLD POLITICS


However,  his present-day Soviet followers accepted it as literal truth and made it the cornerstone of the new psychological theory which they had been ordered to build on a Pavlovian basis. The theory rests squarely on Pavlov's surmise that verbal sub-stitute signals evoke behavioral tendencies or reactions in the same way that ordina-ry conditioned stimuli do. One writer, for example, illustrated the thesis as follows:

"By mastering the word, that is, by learning to pronounce the appropriate auditory complex and to relate this complex correctly to specific objects, the child masters the significance of the given word. After that the word can play the part of a signal of signals: the word 'apple' can signalize the very same stimuli as those evoked by a real apple." 27

If, in other words, the sight of an actual apple lying on the table will cause a hungry child's mouth to water, hearing the word "apple" will eventually, after the proper lan-guage training, evoke a similar reaction. The function of words is, then, to trigger be-havioral responses appropriate to the objects with which people have been trained to associate the words.


We may note here that this Pavlovian concept of the function of language is approp-riate to a hypothetical primitive condition of man in which speech was exclusively an instrument of social control and had not yet acquired an autonomous representative function. By treating words as second-order signals to action, it overlooks the acqui-red symbolic function of language. The distinction between words used as signals to action on the one hand and purely as symbols of their objects on the other is illustra-ted by an American semanticist in the following way: "A term which is used symboli-cally and not signally does not evoke action appropriate to the presence of its object. If I say: 'Napoleon´,you do not bow to the conqueror of Europe as though I had intro- duced him, but merely think of him. If I mention a Mr. Smith of our common acquain-tance, you may be led to tell me something about him 'behind his back' which you would not do in his presence.


. . . Symbols are not proxy for their objects, but are vehicles for the conception of objects." 28

The failure of the Soviet psychologists to recognize and take account of this crucial distinction is no mere accident. The practical importance which was discerned in the neo-Pavlovian movement, its electrifying educational implications to the Stalinist mind, depended entirely upon reducing language to its signal-function exclusively, upon regarding words as "proxy for their objects."


27 D. P. Gorsky, "O roli yazyka v poznanii ("On the Role of Language in Cognition"), Voprosy filosofli, No. 2 (I953), p. 82.
28 Suzanne K. Langer, Philosophy in a New Key, New York, I948, pp. 48 - 49.



STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 477

The whole movement would have collapsed instantly had its initiator forced himself to consider the possibility that words can be employed purely symbolically as neutral vehicles for the conception of objects. The goal was to treat language as an instru-ment of social control. For this purpose it was imperative that words should always be signals which touch off responses appropriate to their meaning. Here was the needed link between semantics and politics. As Smirnov expressed it, the Pavlovian teaching reveals the conditions under which stimuli, including verbal stimuli, become
signals "and by virtue of this fact regulate the behavior of man" (italics added). 29
On this view of the function of language,a person hearing the word "Napoleon" should indeed make at least a mental bow to the conqueror of Europe, or whatever other gesture his earlier conditioning had linked with this verbal signal. Or,to take a familiar example from the Soviet context,on hearing the signal "warmonger" a properly Pav- lovianized Russian should respond with a shudder of fury. Granted the initial premise that the word is in every case primarily a call to action, linguistics logically takes its place at the head of the list of political sciences. Of all the monopolies enjoyed by the Soviet state, none would be so crucial as its monopoly on the definition of words.

The ultimate weapon of political control would be the dictionary.30 At this point it may be useful to summarize briefly the argument of the foregoing pages. I have sugges-ted that the movement initiated by Stalin to reconstruct Soviet psychology marked a decline of the optimistic conception of man which had officially prevailed in the USSR since the early 1930'S. This in turn was an indirect reflection of the fact that millions of Russians, especially under the impact of their experiences during and after World War II, showed tendencies to deviate radically from the norm of Soviet selfhood which, according to the optimistic conception, they should have naturally assimilated as a result of their education and spontaneous personality development. In the face of this disturbing fact, Stalin resorted to the peculiar mode of coming to terms with perverse situations which we have termed "transformism". In the Pavlo-vian model of personality he found a formula which seemed to place human nature in the arbitrary power of a state-controlled educational environment.


29 Smirnov, op.cit., p. 68.
30 It is of interest in this connection to note the extraordinarily intense activity, after 1950, in the writing and rewriting of dictionaries in the Soviet Union.


478 WORLD POLITICS

Emptied of all inner springs of character and conduct,man appeared in this model as apassive plaything of determinating influences from without, particularly influences of a social character brought to bear through the medium of language.By mastering the "objective scientific laws of the language-conditioning process,the state could - theo- retically - bring about them"directed alteration of psychic processes," i.e., it could transform the minds of its citizens, mold them in the Soviet personality image. The crowning concept of this theoretical edifice was the second signal system. In the Stalin-Pavlov model of man,the second signal system is the mechanism of mentality.

Consciousness is the distinctive capacity of human beings to respond to and regu-late their behavior by verbal signals. Man is basically a signal-receiving animal. And since it is the state which calls the signals, an appropriate name for this theoretical
new species of Soviet humanity would be "state-directed man."

VI. THE COUNTER-TREND SINCE STALIN'S DEATH

The interpretation offered here of the neo-Pavlovian chapter of Soviet thought as-signs a crucially important place to Stalin. The evidence for such a view converges from a number of directions. First, there is the direct public testimony of Bykov, Ru-binstein, and others that Stalin initiated the back-to-Pavlov movement. Secondly, the neo-Pavlovian movement was in its way an outgrowth, an extension to man, of the Michurin-Lysenko line in biology, which enjoyed Stalin's personal patronage. Further, it was closely linked up with the ultra-deterministic conception of scientific law which he developed in his final work on political economy. Finally, in its medical aspect, the movement impinged upon an area in which Stalin had shown all along,and especial-ly toward the end, a most intense personal interest. These various indications of Sta-lin's role as the instigator and guiding spirit of the Pavlov revival lend special interest to the course which the movement has taken since Stalin died.

The Stalin-Pavlov line was not altered immediately after Stalin's death. As late as August I953, Bykov was quoted in a Soviet journal as saying: "We must preserve the purity of the Pavlov teaching, which has affected all major issues of contemporary natural science."'" But then subtle signs of a counter-trend began to appear. One of these was the move to topple Lysenkoism from its monopolistic position in biology. This emerged into the open in early I954. Later in that year, the counter-trend went further.

3l Sovetskaya Kniga (Soviet Book), No. 8 (I953), p. 33.


STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 479


A prominent physicist, S. L. Sobolev, was permitted to publish an article in Pravda stating that scientific progress "is always connected with the abandonment of pre-conceived points of view,with the bold breaking-down of old norms and conceptions."

Sobolev attacked the previous disparagement of Einstein's physical theories by physicists of the Moscow University. He coupled this with a caustic reference to the unmerited claims of certain Soviet scientists to monopoly of the truth, mentioning three names in this connection: Lysenko, Bykov, and Ivanov-Smolensky. 32 To the psychologists, the inference could only be that the twin dictators of Stalin's neo-Pav-lovian movement had fallen from the pedestal of official infallibility. The way was now opened for a reaction against this movement. The reaction came shortly afterward in an editorial summation in Problems of Philosophy of the whole discussion of recent years on psychology." 33

The editorial did not attack Pavlov or question the importance of his teachings for psychology. But in various significant ways it undermined the Stalin-Pavlov line. It redefined psychology in pre-1950 terms as "the science of the psychic activity of man." Next, it announced-with something of an air of discovery - that psychic activity is both real and subjective in nature: "The subjective-man's psyche - really exists." (!)

It reproached the 1952 conference on psychology for banning the introspective me-thod. It told the psychologists not to be afraid of describing the rediscovered subjec-tive world of man in terms of the traditional psychological categories: mind, feeling, will, imagination, etc. "This observation," it added, "we address to certain nihilistic tendencies in the matter of the so-called recasting or redefinition of the psychological terms and concepts on the basis of the Pavlovian physiology." The reader will recall that these "nihilistic tendencies" were part and parcel of the Stalin-Pavlov line. They expressed the very crux of what Stalin was directing the Soviet psychologists to do. Finally, the editorial referred in sharply negative terms to those who would "dogmati-cally apply to man" all the methods which Pavlov evolved in the study of animal be-havior. The effect of all this was, of course, to revise the whole orientation imposed on Soviet psychology from high political spheres in 1950.

The counter-trend is still no more than a trend at the time of this writing. It could not be classed as a counter-revolution. There is no suggestion of a rejection of Pavlov or a denial of the relevance of his ideas to psychology. What has apparently been discarded is, specifically, the Stalin idea of finding in Pavlov the scientific key to mind control.


32 Pravda, July 2, I954.
33 "O filosofskikh voprosakh psikhologii" ("On Philosophical Questions of Psychology"), Voprosy filosofii, No. 4 (I954).

480 WORLD POLITICS

The new admission that "the psyche really exists" reflects some  quite crucial - the abandonment of total environmental determinism in the sense that was implied in the Stalin-Pavlov line. This was made explicit in early i955 in the first issue of a new Soviet journal,Problems of Psychology. The programmatic leading article was contri- buted by Rubinstein.In it he rejects the idea of determinism "as the theory of a cause which operates as an external impetus and directly determines the terminal effect of the external stimulus." This, as we have seen, is precisely the kind of determinism implicit in the model of the state-directed man.The verbal signals called by the state are supposed to determine directly his attitudes and acts. No intervention of the psy-che as an autonomous inner force in man is allowed; no self-determination, no spon-taneity, no motives are to be presupposed by psychology. Having formulated the de-terministic principle as implicit in this model,Rubinstein continues:"It is easy to under- stand the invalidity of such determinism. All the facts of science and everyday obser-vation testify against it. We may convince ourselves at every step that one and the same stimulus can evoke various different reactions in various different people. One and the same stimulus evokes different reactions in one and - the same individual under various different conditions of that person .... External causes operate through the medium of the internal conditions which represent the foundation of the develop-ment of phenomena." 34 Here the principle of "autogenesis," the idea that the perso- nality is to some extent an autonomous determining force in the person's life and behavior, is restored. The core of the Stalin-Pavlov line is cut away. The model of the state-directed man presupposes a one-to-one correspondence between the verbal propaganda stimulus and the individual's reflex response. It implies "direct" determi-nism in the sense here denied. Such determinism, concludes Rubinstein, "would signify the complete disintegration of personality and would lead to a defective me-chanistic conception holding that each influence on a person has its own 'separate' effect irrespective of the dynamic situation.... The central link here is the 'psychology of personality.' This is the point of departure and the point of arrival for an adequate theory of motivation" (italics added)." Not only does this statement slough off the model of the state-directed man on behalf of Soviet psychology. "

34 S. L. Rubinstein, "Voprosy psikhologicheskoi teorii" ("Questions of Psychological
Theory"), Voprosy psikhologii, No. i (1955), pp. I4-I5. Ibid., P. I17.


STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 481


It admits by indirection that the Stalin-Pavlov line envisaged nothing less than the complete disintegration of human personality.

What are the policy implications of the counter-trend? The Stalin-Pavlov line, as shown earlier, was an expression of the Will to Transform which was operative in Stalin's postwar policies. It was a search for a sure formula of mind control which would yield techniques for the psychic transformation of human beings, rendering them plastically receptive to the official propaganda image of the world and of them-selves and their tasks in Soviet society. Underlying it was the idea that "propaganda can do anything" if only the psychic conditions of receptivity to it could be scientifical-ly set and controlled.This was a theory of environmentalism in which the state-opera- ted organs of education and indoctrination were seen as the sole active sector of the environment, the determining environmental force.The remainder of the environment , including the material living conditions of Soviet people, would not have to be ame-liorated in order to accomplish the transformist objective. The illusion of a happy life could be built up and maintained in Soviet minds no matter how miserable the actual living conditions might be.


If this aspect of transformism were subsiding in Soviet official thought, how might we recognize the shift? There would be some sign of recognition that propaganda, as it were, "cannot do everything," that actual living conditions would have to be improved in order to assure a better popular response to the regime and its goals. Policy, in other words, would be governed by a more pragmatic approach, one that combined continued heavy stress on indoctrination with some effort to ameliorate the real envi-ronment of the masses of Soviet citizens. The beginnings of such a shift in the policy orientation of the Soviet regime have, in fact, appeared. One of the most interesting manifestations of it is the recognition of the limitations of coercion and propaganda persuasion as means of controlling mass behavior.For example,the Central Commit- tee's journal, Party Life, has recently written that private commercial "speculation" (classed as a "survival of capitalism") cannot be combated by legal regulation and propaganda alone. It is also necessary "to show concern for the all-round develop-ment of Soviet trade, the improvement of supplies for the population,and the creation of an abundance of consumer goods. Only on this condition will all ground for specu-lation disappear."36 It is questionable whether "this condition" will soon or ever be realized under the Soviet economic system, but the statement itself is of real interest as an indication of the decline of transformism in the regime's official thinking.


36 Partiinaya zhizn, No. ii (June I955), pp. 39-40.



482 WORLD POLITICS


An even clearer indication comes in a direct criticism by the Soviet philosophical journal of the tendency to overvalue the potentialities of propaganda. Some,it states, have reasoned "as though the survivals of capitalism in the minds of people could be overcome solely by means of propaganda, by means of education, while neglecting the solution of economic tasks,the necessity of steadily developing social production, which creates objective conditions for improving the material position and cultural standard of the people" (italics added)."' But such reasoning,it contends, is mistaken.

A policy operating "solely by means of propaganda" will not do. The inference is that the new Soviet leadership recognizes direct mind control of the kind Stalin sought as , at the least, an impractical proposition. In other words, it recognizes the imperative need to combine indoctrination with improvement of "objective conditions" if Soviet popular attitudes and behavioral patterns are to be altered in its own favor.

No substantial shift of internal Soviet economic policy has resulted from such recog-nition, although the Malenkovist stress on the consumer and welfare goals seemed for a while to point in that direction.

The new sixth five-year plan is founded squarely on the traditional primacy of heavy industry. But within this framework there is still evident a cautious, pragmatic orientation toward economic meliorism.

This does not seem to have been basically affected by the various shifts in the top leadership during the post-Stalin years. For example, the policy of raising material incentives for the Soviet peasantry, initiated while Malenkov was premier, has conti-nued since his demotion. The recent reaction against Stalinist architectural extrava-gance is accompanied by a new stress on utilitarian modes of construction and "con-veniences for the population".As announced at the Twentieth Party Congress, reduc- tions of the 48-hour working week are planned. Tuition fees for schooling are to be eliminated in a return to the system that prevailed before 1940. Some particularly onerous regulations, such as the ban on abortion, have been repealed. Wages for the lowest categories of industrial workers are to be increased somewhat in the im-pending general reorganization of the system of remuneration for industrial labor. In these and other ways, the post-Stalin regime is making clear its renunciation of the idea that propaganda "can do everything."


The other expressions of Stalin's transformism reviewed in the early part of this study have suffered more or less the same fate as the Stalin-Pavlov line.

37 Voprosy filosofii, No. 2 (1955), p. 85.



STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 483


The accompanying cult of necessity has also shown a tendency to subside some-what,and the open criticism of Economic Problems of Socialism in the U.S.S.R; from the rostrum of the Twentieth Party Congress may foreshadow a modification of Sta-lin's rigid view on "scientific laws." Michurin, like Pavlov,continues to hold a very high place of honor in Soviet official opinion. But Lysenko's dogmatic version of Michuri-nism, with its flashy promises to "make evolution," is no longer being pressed in the previous spirit of militant intolerance. The plan to "transform the face of the capital" by erecting huge skyscrapers has not only been dropped but openly attacked in So-viet writings. The "Stalin Plan for the Transformation of Nature" has faded away as a policy slogan, although many of the individual projects comprised under it are being carried out-some, such as the reforestation scheme, on a much reduced scale.

A Soviet academician has contributed to the Literary Gazette an interesting epitaph on the Stalinist Will to Transform. Answering a reader's question, "Can the weather be controlled?" he notes various advances in this direction, but cautions against expecting too much. It is wrong, he says, to believe, as some do, that the weather changes of recent years in Soviet Russia are connected with "the newly constructed reservoirs, hydroelectric power stations, canals and other such circumstances" (i.e., the "Stalin Plan for the Transformation of Nature"). "It must be borne in mind that fluctuations of this kind have taken place previously in the historical past. Thus, for example, temperatures which we experienced this summer [1954] in the central   zone were also experienced in these parts in i89i, i892, 1920, i936, and I938." 38 In other words, despite the colossal expenditure of effort to "transform nature" in Soviet Russia, the weather there is basically no different now from what it was in the reign of Czar Alexander III.

The effect of the academician's remarks is to explode the presumption upon which the Stalin scheme was based. His message is that the scheme was faulty in its un-derlying preconception that the climate is at the present stage of science controllable by man. In a deeper sense, he seems to be saying that, if unlimited control is not now an attainable objective, the drive to attain it is irrational.

To paraphrase an epigram, politics as practiced by Stalin in the final years of his reign was an art of the impossible. Under the regime of his successors, Soviet policy appears to be executing a strategic retreat into the realm of possibility.


38 Literaturnaya Gazeta, August I4, I954.



lauantai, 6. tammikuu 2024

Esa Saarisen testamäntti

Hesari pottuilee Saariselle sijoittamalla hänen testamänttinsä TAIDE-osastoon...

Saarinen on paremmin perillä filosofiasta ja tieteestä yleensäkin kuin päältä näyttää. Hän on toiminut yhteistyössä mm. brittiläisen filosofin Colin McGinnin kanssa, joka on suhtautunut tiukan kielteisesti niin "peilineuroniteoriaan" kuin sen osatekijöihinkin kuten James-Lange(-Damasio)- "tunne- ja tajuntateoriaan".

https://www.hs.fi/visio/art-2000007890259.html

" Esa Saarinen piti viimeisen luentonsa Aalto-yliopiston professorina

Filosofi Esa Saarinen piti jäähyväisluentonsa Aalto-yliopistossa. Luento lähetettiin suorana HS.fi:ssä.

Screenshot%202024-01-06%20at%2019-33-39%

Esa Saarinen piti jäähyväisluentonsa etäyhteyksin kotoaan.

31.3.2021 2:00 | Päivitetty 31.3.2021 18:48

Professori, filosofi Esa Saarinen on vetänyt vuodesta 2001 lähtien Aalto-yliopistossa suosittua Filosofia ja systeemiajattelu -kurssia. Kurssi toteutetiin tänä keväänä viimeistä kertaa, sillä Saarinen täyttää kesällä 68 vuotta ja jää yliopistovirastaan eläkkeelle.

31.3.2021 Esa Saarinen piti kurssin viimeisen luennon, joka oli samalla hänen jäähyväisluentonsa Aallon professorina. Saarinen veti luennon kotoaan Zoomin välityksellä. Saarisen viimeisen esiintymisen Aalto-yliopiston professorina sekä kaikki muut sarjan luennot voit katsoa täältä.

Viimeisen luennon otsikko oli Ja aurinko nousee.

”Viittaan sillä siihen kauniiseen, jota olen saanut olla palvelemassa. Ja ehkä elämään muutenkin”, Esa Saarinen sanoo kotonaan Helsingissä ja liikuttuu hieman.

”Ajattelen yliopistoa ylevästi. Näen yliopistossa yhä sen vuosisadat ylittävän alkuperäisen kauneuden, sen ylärekisteriulottuvuuden.”
Filosofia ja systeemiajattelu -kurssin ovat sen 21 kauden aikana suorittaneet tuhannet Aalto-yliopiston opiskelijat. Youtubessa ja podcastina luentoja on nähty ja kuultu yli miljoona kertaa.
Ennen koronaa kurssi veti Aalto-yliopiston suurimman luentosalin täyteen niin, että osa seurasi kurssia viereisessä luentosalissa striiminä. Saarisesta myös kotoa käsin vedetyssä Zoom-luennossa on ollut hohtonsa.
”Minun ei tarvitse ajatella esiintymistä ja voin ajatella puhtaammin. Koen, että osallistujat ovat hyvin lähellä. Tuntuu, kuin istuisimme leiritulella.”

Viimeistä luentoaan Esa Saarinen odotti haikean innostuneena.

”Se, mitä on tapahtunut näiden luontojen yhteydessä, kautta ja mahdollistamana, nousee samalla kuulaaseen tarkasteluun.”

https://www.hs.fi/visio/art-2000007890100.html
Screenshot%202024-01-06%20at%2019-56-54%

Kommentit (24)

 

31.3.2021 12:46

Filosofi Esa Saarinen on hellittämättömästi toisia ihmisiä kunnioittava henkilö, joka kannustaen ja aina positiivisella asenteella puhuttelee kuulijaansa.
Kiitos sanoista, ajatuksista, herkkyydestä ja uskomattoman hienosta esimerkistä rakastaa täydesti.
 

31.3.2021 4:42

Täytyy tunnustaa olleeni pitkään hieman ennakkoluuloinen punktohtorina tunnetuksi tulleeseen tohtori Saariseen filosofina. Nyttemmin lähinnä yleisten medioiden välityksellä saamani kuvan perusteella olen sitä mieltä, että Esa Saarinen on kuin onkin täysaito filosofi ja kunnialla edustaa mielestäni suomalaista korkealuokkaista filosofiperinnettä. Siihen hän on tuonut oman persoonallisen ja arvokkaan aitofilosofisen lisänsä.
 

31.3.2021 16:41

Kiitos Hesari!
Nyt paussi luennossa.
Toivomus HS:lle, että tätä voitaisiin katsoa esim. 30 päivän ajan, ja samalla olisi tilaisuus keskustella ystävien kanssa esille tulleista kohdista. Hieno idea, toivottavasti professorien virkaanastujais- ja jäähyväisluennot saataisiin kaikkien katsottaviksi.
 

31.3.2021 11:04

Näinä aikoina, kun on eteenpäinmenemisen ja myymisen paatos, vie Esa Saarinen syvyyssuuntaan ja olemiseen, mielenkiintoisesti ortogonaalisesti mindfulness-filosofiaan nähden. Saarinen kannustaa ajatteluun ja meta-ajatteluun, mindfulness olemiseen ja ajattelusta lepäämiseen. Molempia tarvitaan syvässä ihmisyydessä.

Aion katsoa luennon ja vihjata työkavereille ja kavereille.
 

31.3.2021 17:01

Kiitos Esalle! Niin paljon saan voimaa hänen luennoistaan. Onneksi Youtubessa niitä tallennettuna. Lämmin tunnelma ja ihmisen hyväksyminen ja ymmärtäminen on tärkeintä minulle.
 

31.3.2021 17:01

Saarisella on kyky tuoda persoonansa, ajatuksensa ja tunteensa niin lähelle kuulijaa, että luennosta tulee tarinankerronta ja tarinan kertojasta kuulijan kanssa keskusteleva sisäinen ääni, joka välillä antaa keskustelukumppanille ystävällismielisiä tönäisyjä, jotta tämä pääsisi urastaan väljemmille vesille. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuuntelin hänen luentoaan. Aion kuunnella niitä lisää!
 

1.4.2021 18:35

Esa Saarinen on ainoa luentofilosofi, joka ei puhu apulantaa ansaitakseen.
Empiirisesti.
Resbectit ajoissa elossa ollessa Esa Saariselle.
Muita mieleen tulevia, joskaan ei tällä ansaitsevia ovat filosofi T Airaksinen ja sosiaalipsykologian professori K Rainio aikaisemmin.
 

31.3.2021 18:08

Kovettu luento, joka huipentui Teuvan Perälän akateemikko Oiva Ketosen kauniisiin tunnustuksiin vaimolleen.
Pohojalaasen raavahan miehenkin silmä kostuu ei voi mitään. Viisaus ja rakkaus kantaa yli sukupolvien.

Kiitos Esa.
 

31.3.2021 18:10

Kiitos Hesarille ja Esa Saariselle. Kävelin koiran kanssa luonnossa kuunnellen tätä. Tuli monta merkityksellistä asiaa ihmisyydestä ja ajattelun jalosta taidosta.
 

31.3.2021 18:16

Kiitos, Esa, kaikista näistä lukuisista kerroista luennoillasi, joilta lähtiessä matka on jatkunut rakkaudellisemmin. Vuosi sitten lähettämässäni sähköpostissa kerroin, kuinka vuosikymmenten ajan viritit ajatteluani ylemmille taajuuksille ja annoit tukea opetustyössäni. Edelleen - jo eläkkeellä ollen - olen suunnattomasti nauttinut näistä pysähtymisistä elämän virrassa uudelleen ja uudelleen ajattelun ääreen. Toivotan sydämestäni kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
 

31.3.2021 18:08

Sykähdyttävää, liikuttavaa, kaunista, Kiitos Esa Saarinen!
 

31.3.2021 18:16

Kiitos HS ja erityisesti kiitos Esa Saarinen tästä maagisesta ja intensiivisestä iltapäivän luennosta. Aivan sattumalta tulin juuri luennon alettua paikalle, intuitioni johdattamana. Juuri tänään koen, että sain arvokkaan lahjan. Kiitos.
 

31.3.2021 18:41

Kiitos Esa!
Ehdottoman innostavaa ja elämää ja ajatuksia inspiroivaa kuunneltavaa.
Kertakaikkien rohkaisevaa ja voimaannuttavaa.
Oma sisäisen työskentelyn tila avartui välittömästi ja kevätaurinko alkoi tuntua lämpimämmältä kuin tähän asti tänä vuonna.

Rakkaus ja reflektiivisyys - omassa ajattelussa ja elämässä, suhteessa itseen ja maailmaan. Siinäpä meille kaikille evästä reppuun.

***
Muistuivatpa ikuisuuden jälkeen mieleen myös loistavat takavuosien onnistumisen filosofia ja psykologia -luentosi Helsingin yliopiston päärakennuksessa, samaten aikalaiskritiikkiluennot Porthaniassa.
Istuskelin luennoillasi kuuntelemassa ja tekemässä harjoitustehtäviä, kun varsinaiset oman tiedekunnan opinnot tuntuivat siinä kohden melkolailla merkityksettömältä ulkoluvulta vailla aitoa yhteyttä siihen kuka olen, mitä haluan ylipäätään maailmassa tehdä ja onko se jotenkin saavutettavissa. Luennoillasi oli suuri merkitys siinä, että löytyi tokkua ja itselle tärkeää merkityksellisyyttä niin elämässä kuin opinnoissakin. Kiitos siitäkin.
 

31.3.2021 18:08

Tämä oli huikean inhimillinen ja liikuttava setti. Antoi gigantisti ajateltavaa, metatasot eivät haitanneet lainkaan. Pikemminkin päinvastoin. Toivottavasti kirjoitat vielä paljon.
 

31.3.2021 18:14

Kiitos luennosta! Antoisaa ja herättelevää kuten aina ennenkin. Olet jättänyt suuren positiivisen jäljen suomalaiseen ajatteluun.
 

31.3.2021 19:36

Ida-Amelie: Kiitos Esa Saarinen aidoista, sydämestä asti kumpuavista ajatuksistasi, joiden siivittämänä uskomme olevamme parempia ihmisiä tänäänkin. (Ajattelun ulottuvuudessa eivät haittaa kömpelyydet eivätkä sujuvapuheisuuden vaatimukset.) Rakkaudellisuus ja liikuttuminen ovat tärkeitä elementtejä ihmisenä kasvamisessa. Kamppailua, järkeä ja tunnetta se vaatii. Varsinkin pitkään avioliitossa olevilla, että ajatteluprosessimme olisi oikea-aikaista.

"Ajattelun ulottuvuudessa eivät haittaa kömpelyydet eivätkä sujuvapuheisuuden vaatimukset."

Esa-fanin kommenttit

1. Väitöskirja "Backwards-Looking Operators in Intensional Logic and in Natural Language": aika teknistä !

2. Kun sivuaine-opiskelijana 40 v sitten olin E. Saarisen vetämässä proseminaarissa, noin 40 v sitten, nyt muistan saman E. Saarisen. Kuuntelijan ja ymmärtäjän.

3. E. Saarinen "muttailee", ja tuloksena on se että "sanon sen vielä toisin". Uudestaan kuultuna noi on aika sujuvia luentoja. Mietittyjä. Juonta on jännä seurata :)
 

31.3.2021 19:04

Kiitos Esa Saarinen aidoista, sydämestä asti kumpuavista ajatuksistasi, joiden siivittämänä uskomme olevamme parempia ihmisiä tänäänkin. (Ajattelun ulottuvuudessa eivät haittaa kömpelyydet eivätkä sujuvapuheisuuden vaatimukset.) Rakkaudellisuus ja liikuttuminen ovat tärkeitä elementtejä ihmisenä kasvamisessa. Kamppailua, järkeä ja tunnetta se vaatii. Varsinkin pitkään avioliitossa olevilla, että ajatteluprosessimme olisi oikea-aikaista.
 

31.3.2021 18:12

Esa Saarinen on persoonallinen kertoja, jonka filosofia on jäänyt mieleen elävinä. Kiitos, Esa!
 
 

2.4.2021 13:49

Esa Saarinen on lanseerannut ja kiteyttänyt monia ilmiöitämme osuvasti. Mieleeni on jäänyt näistä nm. kiteytys: terveen järjen romahdus.
Se on jostain syystä tullut usein mieleeni viimeisten vuosien aikana seuratessani vaikkapa poliittisten päättäjien toimintaa ja päätöksiä niin kaupungin kuin valtionkin tasolla.

 
 

31.3.2021 19:11

Minulla oli kunnia tehdä systeemiajattelun kurssi tuotantokaudella 2013. Vincent Vegan "teesit" on edelleen jääkaapin ovessa. Kiitos kaikesta oli hienoa olla osa tätä historiaa!
 

31.3.2021 18:36

Hienoa! Sellainen kommentti, että Saarinen ei aikoinaan tullut Aalto-yliopiston vaan Teknilliseen korkeakouluun. Tämä virhe oli pääjutussa. Hyviä eläkepäiviä!
 

2.4.2021 12:01

Jotkut menettävät yöunensa jännän leffan jälkeen. Kuinka monen luennoitsijan kuuntelun "taikavoima" vie opiskelijan, tai täysi-ikäisen, seuraavan yön tunnit unenomaiseen ajatusten prosessointiin?

Viisaus ei asu kokonaisena yhdessäkään päässä vaan hedelmällisessä välitilassa. Se on fakta. Intuitio on kuin kohdevalo, mikä kirkastaa ydinasian, jos tiiviissä "taikapiirissä"on tarpeeksi psykodynamiikan yläkerroksien ja näkymien löytäjiä. Siis joku pitää filosofin puheita pelkkänä puppuna, kun elämän muokkaamien kokemusten kautta uusia ajattelukulmia havannoiva hiffaa uusia merkityksiä.

"Ole oma itsesi ja salli se toisillekin", pätee filosofi Saariseen. Edistyksellistä on, että harmaapartaisten ajattelijoiden joukkoon ilmestyi "väriläiskä" vaatteita myöten. Kiitos Pipsan, joka on ollut tärkeä taustavoima vuosikymmenten ajan. Hienoa on, että Saarinen on koko ajan kohdellut "kuningatartaan" kauniisti ja arvostavasti julkisissa puheissaan. Hyvä esimerkki suomalaisille miehille.

Ympäristömme muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Tekniikka ja robotit valtaavat alaa, mutta yksi on, mikä pysyy. Se on ihmisen henkisyyden tarve, ajattelun tarve, dialogin tarve, arvomaailman jakamisen tarve. Filosofia ei kuole. Emme tiedä vielä, miten suuren jäljen Esa Saarinen jättää ihmisyyden historiaan. Jälkipolvet arvioivat sen aikanaan.

 
 

5.4.2021 12:17

Viola tricolor: Kiitos Hesari!
Nyt paussi luennossa.
Toivomus HS:lle, että tätä voitaisiin katsoa esim. 30 päivän ajan, ja samalla olisi tilaisuus keskustella ystävien kanssa esille tulleista kohdista. Hieno idea, toivottavasti professorien virkaanastujais- ja jäähyväisluennot saataisiin kaikkien katsottaviksi.

En voinut perjantaina olla luennon äärellä vaikka niin toivoin. Onko mitään mahdollisuutta vielä kuunnella se? Netistä löydän vain muita Saarisen luentoja.
 

1.4.2021 10:04

Janne Juhani: Tämä oli huikean inhimillinen ja liikuttava setti. Antoi gigantisti ajateltavaa, metatasot eivät haitanneet lainkaan. Pikemminkin päinvastoin. Toivottavasti kirjoitat vielä paljon.

Tuota tulevaa Esa Saarisen kirjaa (kirjoja) itsekin kovasti odotan. ’Filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin’ on jo lehteilty hajalle.
Esa on systeemiajattelu-luennoillaan usein sivunnut kriittisesti aikamme kehityskulkuja ja meidän ihmisten pinnallista suhtautumista käsissä oleviin isoihin ongelmiin. Ei ole kuitenkaan tohtinut alkaa vetää kurveja suoriksi, koska politikointi kuuluu muille. Ja se on ollut hyvä.
Nut kun virkaura on ohi, voisi palata nuoren Saarisen Punkakatemia- ym. positiivisiin provokaatioihin.
Se olisi ylärekisterin ylittämistä.

***

Risto Koivula
Tekijä
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/399493…
 
"... Nordic Business Forum on firma
 
Usan ex-presidentti Barrack Obama esiintyi Helsingissä 27. 9. 2018 Nordic Business Formissa (NBF). Esityksen muotona oli haastattelu, jonka suoritti toinen pääesiintyjä ruotsalainen Niklas Zennström, videopuheluyritys Skypen perustaja ja johtaja.

 
NBF on Jyväskylässä vuonna 2008 perustettu yritys, jonka toiminta on kaupallista: se järjestää nimekkäiden luennoitsijoiden erittäin kalliita luento- ja näyttäytymistilaisuuksia bisnesväelle. Kalleimmat liput maksoivat 2540 euroa, näitä oli 73 kappaletta, ja ne oikeuttivat yhteisku-vaan ja keskustelutuokioon pääesiintyjän kanssa. Loput ovat 1540 euron hintaisia VIP-lippuja ja 990 euron hintaisia tavallisia lippuja. Vielä 21.6. lippuja oli päivän Kauppalehden mukaan vielä jokunen jäljellä. Obaman osallistuminen oli julkistettu vasta muutama päivä aikaisemmin. Lippujen kokonaismäärä ja Obaman palkkio ovat liikesalaisuuksia. Messukeskuksen Amfi-salissa on 4400 paikkaa. Kyseessä on myös esiintyjien rahankeruu. Obama on laskuttanut suurista esiintymisistä jopa 400000 dollaria.
 
Esiintyjiä on ollut eritasoisia…
 
Esiintyjiä on foorumeilla ollut kunakin vuonna kymmenkunta vuodesta 2011 alkaen, joukossa yleensä noin yksi poliittinen jenkkivaikuttaja (Al Gore, Arnold Schwartzenegger, Ben Bernanke, Obama), noin yksi ”maailmanbisnesguru” (Richard Branson Virgin (Island) Group 2 kertaa (mainostaa todellisuudessa veroparatiiseja), Jack Welch General Electric, Niklas Zennberg), noin yksi suomalainen julkisuushakuinen yritysjohtaja tai ”huippupoliitikko (Matti Alahuhta Kone, Alex Stubb, Anne Berner, Mika Anttonen ST1 (Neste), Peter Westerbacka Rovio), noin yksi suomalainen tai ruotsalainen julkisuushakuinen tekninen asiantuntija (Hans Rosling (kuollut 2017, porukan harvoja asia- ja järkimiehiä), Alf Rehn, Petteri Taalas, Esa Saarisen katson huuhariksi, ainoa joka on ärissyt avoimesti homman mädästä ideologiasta (samoin sanoin kuin minäkin alussa) on venäläinen shakkimestari ja poliitikko Garri Kasparov 2015, ensimmäinen shakin maailmanmestari muuten joka hävisi Deep Blue -tietokonelle.
 
Esiintyjien joukossa on ollut myös NATO:n disnformaatiosotureita sekä journalistiikan (Arianna Huffington Huff Post ("Huarravaltaposti"), joka ennen sisälsi hyviäkin mm. tiedejuttuja, mutta kääntyi sikalinjoille just samaan aikaan Obinakin, ja samoista syistä, ja tänä vuonna esiintynyt Massachustts Insttitute of Technology dissistiedeyliopiston Andrew ”Affe” McAfee, joka yhdessä saman laitoksen Erik Brynjolffssonin kanssa on ”todella ajattelevien tietokoneiden” guruja … ”Tekoäly ei vain tuota ideoita, jotka ovat erilaisia, mutta myös parempia kuin meidän ihmisten ideat", McAfee haastoi (ja pölhöt jumaloi...). Viime vuonna esiintyi mm. Ruutistoimisto CNN ”tähti” Richard Quest, sen ”alan” korkeinta ”eliittiä”.
 
Loput ovat pääasiassa erilaisia huuhaa-komeljanttareita, Suomesta ovat esiintyneet mm. Jari Sarasvuo 2 kertaa, Henkka Hyppönen, Linda Liukas, Esa Saarinen, Petri Parvinen, nyt oli mukana mm. vaikeiden työpaikkakeskustelujen asiantuntija, käyttäytymissen vaikutusta hormoneihin selvitellyt tutkija, työntekjöin fyysisen kunnon vaikutuksen henkiseen työhön tutkija ja introverttien puolustaja. Tänä vuonna jäi pois alppihiihtäjä Lindsey Vonn, jota tuurasi "vaikeiden työ(paikka)keskustelujen" Sheila Heen. (Ei siis yhtään hyvännäköistä naistakaan.)
 
Ongelma ei ollut, että Obama olisi puhunut ”ajattelevista tietokoneista”... vaan että hän kokosi yhteen porukan, joka on tällaista oppia viljellyt, sekä esitelmöimään – että kuuntelemaan ja maksamaan.
 
Etrivissä istuivat mm. viime aikona keskenään Nokian puhelinten perikadosta torailleet Jorma Ollila ja Risto Siilasmaa. Tämä porukka luo illuusiota, että se osaa jotakin sellaista, jota kukan ei edes tule osaamaan: panemaan fysikaalinen artefakti ”ajattelemaan aidosti”.

Tarkemmin kysyttäessä "aito ajatteleminen" olisi sitä, ettei käyttäytymisestä voisi tietää, toimiiko siinä ihminen vai ”tekoäly”, AI. Noin ei ole asia. Olennaista on miten, millaisten tekojöiden vaitukseseta se toiminta KEHITTYY enemmän tai vähemmän itsenäisesti.
 
Ne jotka väittävät olevan ”ihmistä viisaampi tekoäly”, joka ”kaappaa vallan ja tuhoaa”, väittävät samaan henkeenvetoon, että sitä ei voi erottaa ihmisälystä – ja että se kuitenkin eroaa siitä mitä perustammalla tavalla hallitsemattomuudellaan, ja juuri siksi tuhoaa – esimerkiksi ihmisen.
 
Lainaan The Washinton Postista 27.4. 2018 ”5 myyttiä tekoälystä”...
 
Risto Koivula
Tekijä
Ylläpitäjä
Esa Saariset ja Pekka Himaset eivät tiedä eivätkä ymmärrä mitään antiikin filosofiasta (vaikka useat jo silloin asetetut filosofiset kysymykset ovat yhä "auki")...
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/236117…
 
" ... F.M
 
02.07.2007 01:42:09
236129
 
Re: SkepDic – mitä siellä on ja mitä puuttuu
 
Kiiski kirjoitti 02.07.2007 (236126)...
 
>F.M kirjoitti 02.07.2007 (236124)...
 
>>Kuitenkin jos miettii Sokrates-myyttiä, hänen skeptisyytensä oli
>>toisenlaista; kyselevää ja analyyttistä.
 
>Mikä on Sokrates-myytti ja mikä on sen myytin suhde todella eläneeseen
>ateenalaiseen Sokrates-nimiseen filosofiin?
 
Sokrates-myytti on legenda kyseisestä filosofista. Esim. wikipedia kuvaa hyvin:
 
Pekka Himanen onkin verrannut Sokratesta Filosofin rooliin, jonka kukin myöhempi filosofi on esittänyt oman tulkintansa mukaisesti. Sokrateen filosofian hän kiteyttää sanoilla:
"Sokrateen filosofia oli sokratikoi bios, sokraattinen elä-mäntapa. _Sokrates oli elävä luolavertaus!_
 
[..] Paljasjalkaisessa filosofissa jo hänen olemuksensa oli hänen filosofiaansa".[23] Esa Saarinen kirjoittaa: "Filosofia kä-ymistilana, pyrkimyksenä, intohimona kohti perusteluja. _Vaatimuksena syventää ymmärrystään, haasteena etsiytyä edemmäksi: tämän ylvään ja ikuisen haasteen ylin symboli on Sokrates_". [24]
 
Plutarkhoksen mukaan Sokrates oli "ensimmäinen ihmi- nen, joka osoitti, että elämä on filosofiaa joka hetki, joka osassaan, jokaisessa kokemuksessa ja jokaisessa toiminnassa".
Fox.
 
***
... zerolento
02.07.2007 01:42:10
236130
 
Re: SkepDic – mitä siellä on ja mitä puuttuu
 
F.M kirjoitti 02.07.2007 (236129)...
>Kiiski kirjoitti 02.07.2007 (236126)...
>>F.M kirjoitti 02.07.2007 (236124)...
 
>>>Kuitenkin jos miettii Sokrates-
>>>myyttiä, hänen skeptisyytensä oli
>>>toisenlaista; kyselevää ja analyyttistä.
 
>>Mikä on Sokrates-myytti ja mikä on
>>sen myytin suhde todella eläneeseen
>>ateenalaiseen Sokrates-nimiseen filosofiin?
 
>Sokrates-myytti on legenda
>kyseisestä filosofista. Esim.
>wikipedia kuvaa hyvin:
...
>Fox.
Pekka Himanen määrittelee sattuvasti myös oman suhteensa filosofiaan. Se on lähinnä ekonomiaa ja toimeentuloa koskevaa, eli stailausta nykyterminologian ja hänen edustamansa 'filosofisen' elämäntavan toteutumana, uusliberalismin lyhytnäköistä kasinohuumaa oletetun luovuuden mekaanisen innovaatioäidin rinnoilla.
Sokrates ei itse kirjoittanut mitään. Noudattaisipa Hima- nenkin esikuvansa periaatteita ja tämän vaatimatonta elämäntapaa.
 
***
... Diletant
02.07.2007 01:42:25
236145
 
Re: SkepDic – mitä siellä on ja mitä puuttuu
 
zerolento kirjoitti 02.07.2007 (236130)...
>F.M kirjoitti 02.07.2007 (236129)...
 
>Pekka Himanen määrittelee sattuvasti
>myös oman suhteensa filosofiaan. Se
>on lähinnä ekonomiaa ja toimeentuloa
>koskevaa, eli stailausta
>nykyterminologian ja hänen
>edustamansa 'filosofisen'
>elämäntavan toteutumana,
>uusliberalismin lyhytnäköistä
>kasinohuumaa oletetun luovuuden
>mekaanisen innovaatioäidin rinnoilla.
>Sokrates ei itse kirjoittanut mitään.
>Noudattaisipa Himanenkin esikuvansa
>periaatteita ja tämän vaatimatonta elämäntapaa.
 
No mutta kun Himanen on Esukki Saarisen oppilas. Saaris-sartrelaisuuteen kuuluu, että mitä enemmän lässytät hienopa sanoja eksistentialistisella vimmalla järjestämis- säsi seminaareissa (10 000 euroa tai 500 per lärvi), niin sitä enemmän naurattaa matkalla pankkiin.
V...u mikä lässyttäjä on himasesta kehittynyt. On jo nuorukaisella kuosikin kuin vanhalla antiikin filosofilla.
... "
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu…
Skepsis ry - Keskustelu…
 
Risto Koivula
Tekijä
Ylläpitäjä
Saarinen myös valehtelee kuten kaikki haistapaskantieteilijät. Hän ei voi olla niin tyhmä, että tosissaan "uskoisi" marxismin teleologiseksi.
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/154887…
 
" ... Lassi.Hippeläinen
07.11.2004 01:33:12
155592
 
Re: Sielu=yhteiskunta ja marxilaisuus on uskonto?
 
Harmaa.Eminenssi kirjoitti 05.11.2004 (155354)...
>KM kirjoitti 05.11.2004 (155346)...
>>Harmaa.Eminenssi kirjoitti 05.11. 2004 (155341)...
 
>>>Johtopäätös: sielu = yhteiskunta ja
>>>marxilaisuus on uskonto?
 
>>Ja eikös jo Hegelilläkin joku "pyhä
>>henki" ohjaillut kansojen kohtaloa?
 
>Toisaalta RK on kyllä monta kertaa
>pontevasti irtisanoutunut Hegelistä,
>kääntänyt hänet ns. tolpilleen, mutta
>saattaa se Hegelin henki siellä
>edelleen jossain muodossa lymytä.
 
Vaikka Marx pyristeli nuoresta pitäen eroon Hegelistä, hän lopulta myöntyi olemaan hegelisti.
Esa Saarinen kirjoittaa länsimaisen filosofian historiassaan: [Dialektiikan] "... Marx omaksuu Hegeliltä ja tekee samalla historiasta teleologisen, päämäärähakuisen prosessin."
-- Lassi
 
***
 
... RK
08.11.2004 01:33:55
155635
 
Re: Sielu=yhteiskunta ja marxilaisuus on uskonto?
 
Lassi.Hippeläinen kirjoitti 07.11.2004 (155592)...
>Harmaa.Eminenssi kirjoitti 05.11.2004 (155354)...
>>KM kirjoitti 05.11.2004 (155346)...
>>>Harmaa.Eminenssi kirjoitti 05.11.2004 (155341)...
 
>>>>Johtopäätös: sielu=yhteiskunta ja
>>>>marxilaisuus on uskonto?
 
>>>Ja eikös jo Hegelilläkin joku "pyhä
>>>henki" ohjaillut kansojen kohtaloa?
 
>>Toisaalta RK on kyllä monta kertaa
>>pontevasti irtisanoutunut Hegelistä,
>>kääntänyt hänet ns. tolpilleen, mutta
>>saattaa se Hegelin henki siellä
>>edelleen jossain muodossa lymytä.
 
>Vaikka Marx pyristeli nuoresta
>pitäen eroon Hegelistä, hän lopulta
>myöntyi olemaan hegelisti.
 
Taatusti ei "myöntynyt", kyseessä on kaksi jyrkästi eri oppia, myös ulkonaisesti samannäköisissä dialektikoissa:
 
" Materialistinen ja hegeliläinen dialektiikka ovat eri oppeja
 
Dialektiikan keksijä oli saksalainen filosofi G.W.F. Hegel (1770 - 1831). Hegelismi näkee ainakin yhteiskunnassa ajattelun, yleensä sen objektivoitujen muotojen tieteen, taiteen, moraalin, politiikan jne. omalakisen liikkeen, "hengen itsekehityksen" myös materiaalisen kehityksen syynä ja tätä "perimmäisempänä", toisin kuin materialismi. Yleiskäsitteet kehittyvät Hegelin mukaan omalakisesti, tiedollisten ja muiden ristiriitojen vaikutuksesta ilmentäen "maailmanhengen" kehitystä.
 
"Hegeliläis-marxilaista dialektiikkaa" ei siis ole olemassa, vaan hegeliläinen ja materialistinen dialektiikka ovat kaksi eri oppijärjestelmää, jotka ovat toisiinsa hieman epätäydellisessä analogiasuhteessa: useimpia käsitteitä ja lakeja vastaa suurin piirtein samannäköinen, mutta erisisältöinen vastin toisessa, joskaan hegelistit eivät tunne eivätkä tun- nusta esimerkiksi materialistisessa dialektiikassa keskeistä ´heijastuksen´ käsitettä, joka merkitsee vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa ominaisuuksissa ja joka muun muassa muodostaa monimutkaistuvan kehityksen erään keskeisen mekanismin.
 
Perustavin ero vallitsee dialektisen materialismin ja hegelismin totuuskäsitteessä: Hegel käänsi ns. aristoteelisen totuuskäsityksen ajatuksen vastaavuutena kohteensa kanssa päälaelleen, materiaalisen kohteen vastaavuudeksi käsitteensä, "ideansa" kanssa (klassisessa hegelismissä "ylevän", vulgaarihegelismissä ties minkä päähänpiston). Jos siis herra/rouva Schmidtin ei voitu parhaalla tahdollakaan katsoa vastaavan edesottamuksiltaan Hegelin ´(tosi)saksalaisen´ käsitettä, se merkitsi itse asiassa sitä, että herra /rouva Schmidt ei fyysisenä saksalaisena henkilönä ollut hänen teoriansa mukaan tosi!
 
Hegeliläisen dialektiikan totuuskäsityksestä kirjoittaa Juha Manninen teoksessaan Dialektiikan ydin /4/, kyseessä on siis hegelistisen dialektiikan ydin. Pohjimmiltaan hegelistisiä käsitteitä ovat Hegelin itsensä ´tosisaksalaisen´ ohella mm. 20-luvun ´neuvostoihminen´, taannoinen ´uudentyyppinen nainen/mies´ (parantamisen varaa toki puolin ja toisin varmasti löytyy...) jne. "
 
>Esa Saarinen kirjoittaa länsimaisen
>filosofian historiassaan:
 
>[Dialektiikan] "... Marx omaksuu
>Hegeliltä ja tekee samalla
>historiasta teleologisen,
>päämäärähakuisen prosessin."
 
>-- Lassi
 
Saarinen ei näytä tuntevan hegelistisen ja materialistisen dialektiikan eroa. Hänen kirjansa on sitten tuossa suhteessa humpuukia.
 
Ja jos Marx katsoo, että luokkayhteiskunta on "tuomittu katoamaan", siinä ei ole mitään "teleologista" (sen enmpää kuin esimerkiksi että "rakennustelineet on tuomittu katoamaan rakennuksen ympäriltä", kun niitä ei enää välttämättä tarvita. Noista kummastakin onmnittäin tavattomasti myös kaikenlaista riesaa ja harmia, jos niitä ruvetaan "roikottamaan" senkin jälkeen, kun niistä ei enää ole mitään hyötyä.
RK
..
 
 
Risto Koivula
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/142734…
 
" tanev.no.reg
03.06.2004 00:54:26
143266
 
Re: Vai ns. ´poikkitieteelliset ammattilaiset´
 
Leena kirjoitti 03.06.2004 (143244)...
 
>Keskustelun lähtökohta - kuten niin
>monen monituista kertaa aiemminkin -
>oli ns. ´poikkitieteelliset
>ammattilaiset´ ja sellaisiksi itsensä mieltävät.
 
"Poikkitieteelliset ammattilaiset" ovat ongelma silloin, kun heissä yhdistyy julkisuuden kipeys ja julkisuus. Ja silloinkin ongelma heistä tulee, kun heiltä pyydetään lausuntoja asioista, joista heiltä ei pitäisi kysyä mielipiteitä.
 
Selvennyksenä esimerkiksi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kustantama teos "Välittävä, kannustava ja luova Suomi". Tekijänä kaikkien alojen asiantuntija Pekka Himanen.
Tunnen erittäin suurta antipatiaa sellaisia kaikkien alojen asiantuntijoita kohtaan, kuten Himanen, Esa Saarinen tai Lasse Lehtinen.
 
Kyseinen teos on sisällöltään jaarittelevaa ympäripyöreää puppugeneraattorin tuottamaa täytetekstiä, jossa ainoa todellinen taituruus piilee siinä, että harva pystyy kirjoittamaan paskaa yhtä tuotteliaasti. Ja toiset samanlaiset höpöttäjät siteeraavat ko. tekstiä, kuten Jorma Kajava Kaleva-lehdessä tänään. Ko. alakerta kirjoitus on täynnä itsestäänselvyyksiä, mielipiteitä ja tyhjänpäiväistä poleemista lässytystä. Tuollaista tekstiä pystyy tuottamaan lähestulkoon kuka tahansa. Minäkin, jos vain joku oikolukee minun lukihäiriöistä tekstiäni.
 
Terveisin kaikkien alojen asiantuntija Tanev.
 
***
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/142734…
 
Re: Vai ns. ´poikkitieteelliset ammattilaiset´
 
tanev.no.reg kirjoitti 03.06.2004 (143266)...
 
>"Poikkitieteelliset ammattilaiset"
>ovat ongelma silloin, kun heissä
>yhdistyy julkisuuden kipeys ja
>julkisuus. Ja silloinkin ongelma
>heistä tulee, kun heiltä pyydetään
>lausuntoja asioista, joista heiltä ei
>pitäisi kysyä mielipiteitä.
 
Pitäähän lehtien jostain kirjoittaa ja "poikkitieteilijöiden" leipänsä tienata vai kuvitteletko, että he kenties kykenisivät luomaan näytelmiä tai elättämään itsensä oikealla kirjallisuudella. Sarasvuohan yritti kirjoittaa fiktiota ja campiahan siitä kuulemma sikisi. Pakko lukea ainakin pari sivua, jahka käteeni saan.
 
>Selvennyksenä esimerkiksi eduskunnan
>tulevaisuusvaliokunnan kustantama
>teos "Välittävä, kannustava ja luova
>Suomi". Tekijänä kaikkien alojen
>asiantuntija Pekka Himanen. Tunnen
>erittäin suurta antipatiaa sellaisia
>kaikkien alojen asiantuntijoita
>kohtaan, kuten Himanen, Esa Saarinen
>tai Lasse Lehtinen.
 
Saarinen taitaa olla Suomessa kaiken hihhuloivan hölisemisen äiti, siis rahastavana pärsuunana. Hänen tallissaanhan Himanenkin on ratsastanut. Ja onhan mm. jääkiekkovalmentajatkin tehneet mukavaa tiliä, kun ovat kertoneet Nokialla, että miten johdot oikeasti menee siellä kännykässä sillee nääs hei.
 
Ok. Olen köyhä paska ja kateellinen, että jotkut rikastuvat täysin vailla mitään substanssia.
 
***
 
Jaakko_Kankaanpää(r)
03.06.2004 00:54:33
143273
 
Re: Vai ns. ´poikkitieteelliset ammattilaiset´
 
tanev.no.reg kirjoitti 03.06.2004 (143266)...
 
>"Poikkitieteelliset ammattilaiset"
>ovat ongelma silloin, kun heissä
>yhdistyy julkisuuden kipeys ja
>julkisuus. Ja silloinkin ongelma
>heistä tulee, kun heiltä pyydetään
>lausuntoja asioista, joista heiltä ei
>pitäisi kysyä mielipiteitä.
>Selvennyksenä esimerkiksi eduskunnan
>tulevaisuusvaliokunnan kustantama
>teos "Välittävä, kannustava ja luova
>Suomi". Tekijänä kaikkien alojen
>asiantuntija Pekka Himanen.
 
En ole lukenut. Meno Himasen ympärillä hirvitti silloin aikoinaan, kun vähän päälle parikymmpisen kaverin puheilla ramppasi lähetystöjä anelemassa, että kerro meille, Pekka, mikä on elämän tarkoitus. Ajattelin että jos ei tuosta mene pää sekaisin niin ei mistään.
Kuten sanoin, en ole perehtynyt Himasen myöhempään tuotantoon, joten en tiedä, miten kohdalleen ennustukseni osui.
Terv.
Jaakko
... "
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu
 
 

Risto Koivula

http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/136367…
 
" RK
31.03.2004 02:09:57
137797
 
Spinoza, marxismi ja Jumala
 
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137445)...
>Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
>>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
 
>>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>>suurimmista filosofeista.
 
>>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>>voi olla olemassa tai käsitettävissä."
 
>Voi hellan lettas sentään. Tampereen
>teknillisen yliopiston fysikan
>dosentti Jouko Nieminen ja ilmeisesti
>riippumaton intellektuelli diplomi-
>insinööri Risto Koivula ovat nyt
>löytäneet toisensa.
>Filosofi Spinozan kautta. Spinozan
>pohjaltako meillä nyt sitten
>insinööritieteitä kehitetäänkin?
>Koivula on dialektinen materialisti
>ja marxisti. Niemisestä en tiedä
>muuta, kuin että oman kertomansa
>mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.
>Koivula ei usko Jumalaan, mutta
>uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas
>uskoo Jumalaan.
 
En usko Spinozaan kritiikittömästi, mutta juuri hän mm. älysi tarkentaa (kuten Evald Iljenkovin kirjoituksesta ilmenee), että havaitsemista EI PIDÄ tutkia "sisäisten mielikuvien tarkastelemisena ulkoa, joiden lähteestä ulkoisessa todellisiuudessa emme muka voi mitään tietää", kuten sen ajan monet uskonnolliset filosofit tekivät, JA KUTEN TEKEE myös ANTONIO DAMASIO.
 
Hän on tietääkseni myös hypoteetisen ns. runsauden pe-riaatteen esittäjä (että luonnonlait ovat "kieltolakeja", ja että sellaiset ilmiöt, joita ne nimenomaisesti eivät kiellä, joskus myös toteutuvat, suorastaan välttämättömyydellä).
 
>Koivula vannoo sen nimiin, että
>ihminen aivokuorellisena ja sen
>jälkeen, kun aivouori hänelle
>kehittyi (siis ihmiselle noin
>yleensä), on ollut vapaa valitsemaan
>tulevaisuutensa, kunhan ymmärtää
>valita dialektisen materialismin ja
>marxismin eikä esim. jälkikäteen
>vääristele ns. ”kommunismin mustan
>kirjan” tapaan, kuolleiden määrää
>ihmiskunnan historian valikoiduissa
>kansanmurhissa.
>Koivula uskoo, että ihminen ei ole
>valintakykynsä puolesta tietyissä
>asioissa lainkaan geeneistä
>riippuvainen. Samoin uskoo ainakin
>osittain Nieminen.
>Molemmat kuitenkin vetoavat
>Spinozaan, jonka mukaan: ”Kaikki mikä
>on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa
>mikään ei voi olla olemassa, tai ei
>ole käsitettävissä.”
>Spinoza on äärimmäinen deterministi
>samaistaessaan Jumalan ja substanssin.
 
Se oli hämnen virheensä.
 
Hän ei tuntenut ´materian´ käsitettä, eikä sen liikemuotojen (fysikaalis-kemiallinen, biologinen, sosiaalinen) käsitteitä, ja siksi antoi keikelle olevaiselle (olemukseltaan yhteiskunnallisen) ajatelun piirteitä, mikä lainalaisesti ja määritelmän mukaisesti (d.m. uskontomääritelmä) johti hänet uskonnollisen panteismin kannalle.
 
>En ole ennen kokenut, että
>Koivulalle sopisi determinismi
>ainakaan siten, että yhteiskunta
>olisi jotain muuta kuin ihmisen
>vapaan tahdon (aivokuoren jne...)
>ilmaisua.
>Spinozalle mitään vapaata tahtoa
>(aivokuoresta johtuvaa tms.) ei ole,
>vaan kaikki on peräisin Jumalasta.
>Jumalan olemus on välttämätön, joten
>jokainen mailman ominaisuus syntyy
>välttämättä.
 
Hänellä oli aivan omanlainen (tuolloin) käsitys ´välttämättömyydestä´, sen rmainitun runsauden periaatteen mukainen. Ei se tarkoita, ettei voisi olla vapaata tahtoa. sehän voi olla n imenomaan välttämättömyyden toteutumiskeino, löytää vahingossa jossakin päin kukin eri mahdollisuus, jota luonnolait eivät estä! Sitä ´välttämättömyys´ on myös mm. ei-predestinaatiotulkintaisessa islamilaisessa filosofiassa.
 
>Koivula kieltää Jumalan, mutta uskoo
>Jumalaan Spinotzan tunneteorian
>kautta, ottaen Jumalan tilalle
>dialektiikan. Tätä pyörittelyä ei voi
>ymmärtää.
>Niemisestä en tiedä.
 
>Filosofi Esa Saarinen: ”Ihminen
>maailmansa muuttajana, kohtalonsa
>kääntäjänä - se visio kirpoaa
>Spinozalta ja katoaa
>välttämättömyyksien alle.
>Dialektiseen materialismiin liittyy
>olennaisesti se, että yhteiskunta on
>materiaalisen (filosofisen)
>kehityksen huippu, joka kehittyy
>kielen ja ympäristöön reagoivan
>yksilön yhtälönä.
 
Tässä Iljenkovin jutun kahdessa viimeisessä kappaleessa on Marxin analyysi Spinozan jumala-substanssi-käsit-teestä ja siitä, miten se pitää saattaa tieteeliselle pohjalle:
 
" (Spinoza:) "The sole ‘body’ that thinks from the necessity built into its special ‘nature’ (i.e. into its specific structure) is not the individual brain at all, and not even the whole man with a brain, heart, and hands, and all the anatomical features peculiar to him. Of necessity, according to Spinoza, only substance possesses thought. Thinking is necessary premise and indispensable condition (sine qua non) in all nature as a whole."
But that, Marx affirmed, is not enough. Aecording to him, only nature of necessity thinks, nature that has achieved the stage of man socially producing his own life, nature changing and knowing itself in the person of man or of some other creature like him in this respect, universally altering nature, both that outside him and his own. A body of smaller scale and less ‘structural complexity’ will not think. Labour is the process of changing nature by the action of social man, and is the subject’ to which thought belongs as ‘predicate’. But nature, the universal matter of nature, is also its substance. Substance, having become the subject of all its changes in man, the cause of itself (causa sui). "
 
>Mikä siis on sattumaa ja mikä
>välttämätöntä?
 
Pohdintasi "sattumasta ja välttämättömyydestä" (jossa jälkimmäinen pitäisi olla joten aivoperäistä) menee aivan ohi asian, eikä se ole adekvaattia determinismi vs. indeterminismi -problematiikan kannalta.
 
>Ehkäpä vasta toiminta ja sen seuraus
>sen kertoo: Ei ole pelkästään
>apriorista ennakkofilosofiaa. Ei ole
>pelkästään aposterioirista selittävää
>tulkintaa. On molemmat. Mutta se, tai
>hän, joka yrittää antaa tälle
>epämääräisyydelle absoluutisen nimen,
>syyllistyy Ruusun nimeämisen
>virheeseen. Ha ha. 🙂
 
Spinozan käsitys ajattelusta objketiivisen todellisuuden kuvana materiassa/substanssissa oli materialistinen...
 
" From Spinoza’s standpoint thought before and outside of its spatial expression in the matter proper to it simply does not exist. All talk about an idea that first arises and then tries to find material suitable for its incarnation, selecting the body of man and his brain as the most suitable and malleable material, all talk of thought first arising and then ‘being embodied in words’, in ‘terms’ and ‘statements’, and later in actions, in deeds and their results, all such talk, therefore, from Spinoza’s point of view, is simply senseless or, what is the same thing, simply the atavism of religious theological ideas about the ‘incorporeal soul’ as the active cause of the human body’s actions. In other words, the sole alternative to Spinoza’s understanding proves to be the conception that an idea can ostensibly exist first somewhere and somehow outside the body of the thought and independently of it, and can then ‘express itself’ in that body’s actions. "
 
...mutta hänen käsityksensä itse siitä objektiivisesta todellisuudesta oli (objketiivis-)idealistinen.
RK
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu
 
 

Risto Koivula

Taitava ja totuuteen pyrkivä keskustelija kumoaa meikäläistä - Esa Saarisella!
Ja olinkin ollut väärässä sikäli että filosofisena auktoriteettina silloin käyttämäni filosofi Evald Iljenkov - totaa Mooses! loppujen lopuksi oli kuin olikin spinozisti!
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/136367…
 
"... Noniin
26.03.2004 02:04:05
137445
 
Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen
 
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
 
>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>suurimmista filosofeista.
 
>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>voi olla olemassa tai käsitettävissä."
 
Voi hellan lettas sentään. Tampereen teknillisen yliopiston fysikan dosentti Jouko Nieminen ja ilmeisesti riippumaton intellektuelli diplomi-insinööri Risto Koivula ovat nyt löytäneet toisensa.
Filosofi Spinozan kautta. Spinozan pohjaltako meillä nyt sitten insinööritieteitä kehitetäänkin?
Koivula on dialektinen materialisti ja marxisti. Niemisestä en tiedä muuta, kuin että oman kertomansa mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.
Koivula ei usko Jumalaan, mutta uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas uskoo Jumalaan.
Koivula vannoo sen nimiin, että ihminen aivokuorellisena ja sen jälkeen, kun aivouori hänelle kehittyi (siis ihmiselle noin yleensä), on ollut vapaa valitsemaan tulevaisuutensa, kunhan ymmärtää valita dialektisen materialismin ja mar- xismin eikä esim. jälkikäteen vääristele ns. ”kommunismin mustan kirjan” tapaan, kuolleiden määrää ihmiskunnan historian valikoiduissa kansanmurhissa.
Koivula uskoo, että ihminen ei ole valintakykynsä puolesta tietyissä asioissa lainkaan geeneistä riippuvainen.
Samoin uskoo ainakin osittain Nieminen.
Molemmat kuitenkin vetoavat Spinozaan, jonka mukaan:
”Kaikki mikä on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla olemassa, tai ei ole käsitettävissä.”
 
Spinoza on äärimmäinen deterministi samaistaessaan Jumalan ja substanssin.
En ole ennen kokenut, että Koivulalle sopisi determinismi ainakaan siten, että yhteiskunta olisi jotain muuta kuin ihmisen vapaan tahdon (aivokuoren jne...) ilmaisua.
Spinozalle mitään vapaata tahtoa (aivokuoresta johtuvaa tms.) ei ole, vaan kaikki on peräisin Jumalasta. Jumalan olemus on välttämätön, joten jokainen mailman ominaisuus syntyy välttämättä.
Koivula kieltää Jumalan,mutta uskoo Jumalaan Spinotzan tunneteorian kautta, ottaen Jumalan tilalle dialektiikan. Tätä pyörittelyä ei voi ymmärtää.
Niemisestä en tiedä.
Filosofi Esa Saarinen: ”Ihminen maailmansa muuttajana, kohtalonsa kääntäjänä - se visio kirpoaa Spinozalta ja katoaa välttämättömyyksien alle.
Dialektiseen materialismiin liittyy olennaisesti se, että yh-teiskunta on materiaalisen (filosofisen) kehityksen huippu, joka kehittyy kielen ja ympäristöön reagoivan yksilön yhtälönä.
Mikä siis on sattumaa ja mikä välttämätöntä?
Ehkäpä vasta toiminta ja sen seuraus sen kertoo: Ei ole pelkästään apriorista ennakkofilosofiaa. Ei ole pelkästään aposterioirista selittävää tulkintaa. On molemmat. Mutta se, tai hän, joka yrittää antaa tälle epämääräisyydelle abso- luutisen nimen, syyllistyy Ruusun nimeämisen virheeseen. Ha ha. 🙂
 
***
... RK
29.03.2004 02:06:52
137612
 
Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen
 
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
 
>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>suurimmista filosofeista.
 
>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>voi olla olemassa tai käsitettävissä. "
 
En tarvitse itse asiassa sen paremmin ´jumalan´ KUIN ´SUBSTANSSINKAAN´ käsitteitä.
Hegelin dialektiikassa niillä kyllä oli keskeinen sija, varsinkin jälkimmäisellä.
Tuo on minusta Spinozan "sivuraiteita", joissa hän pohtii joidenkin fiktiivisten käsitteiden keskeidiä suhteita.
Hänen ansionsa filosofiassa ovat aivan muualla.
RK
 
***
 
RK
31.03.2004 02:09:57
137797
 
Spinoza, marxismi ja Jumala
 
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137445)...
 
Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
 
>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
 
>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>suurimmista filosofeista.
 
>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>voi olla olemassa tai käsitettävissä."
 
En tarvitse itse asiassa sen paremmin ´jumalan´ KUIN ´SUBSTANSSINKAAN´ käsitteitä.
Hegelin dialektiikassa niilläkyllä oli keskeinen sija, varsinkin jälkimmäisellä.
Tuo on minusta Spinozan "sivuraiteita", joissa hän pohtii joidenkin fiktiivisten käsitteiden keskeidiä suhteita.
Hänen ansionsa filosofiassa ovat aivan muualla.
RK
... "
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu…
 
 
Risto Koivula
Taitava ja totuuteen pyrkivä keskustelija kumoaa meikäläistä - Esa Saarisella!
Ja olinkin ollut väärässä sikäli että filosofisena auktoriteettina silloin käyttämäni filosofi Evald Iljenkov - totaa Mooses! loppujen lopuksi oli kuin olikin spinozisti!
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/136367…
 
"... Noniin
26.03.2004 02:04:05
137445
 
Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen
 
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
 
>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>suurimmista filosofeista.
 
>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>voi olla olemassa tai käsitettävissä."
 
Voi hellan lettas sentään. Tampereen teknillisen yliopiston fysikan dosentti Jouko Nieminen ja ilmeisesti riippumaton intellektuelli diplomi-insinööri Risto Koivula ovat nyt löytäneet toisensa.
Filosofi Spinozan kautta. Spinozan pohjaltako meillä nyt sitten insinööritieteitä kehitetäänkin?
Koivula on dialektinen materialisti ja marxisti. Niemisestä en tiedä muuta, kuin että oman kertomansa mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.
Koivula ei usko Jumalaan, mutta uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas uskoo Jumalaan.
Koivula vannoo sen nimiin, että ihminen aivokuorellisena ja sen jälkeen, kun aivouori hänelle kehittyi (siis ihmiselle noin yleensä), on ollut vapaa valitsemaan tulevaisuutensa, kunhan ymmärtää valita dialektisen materialismin ja mar- xismin eikä esim. jälkikäteen vääristele ns. ”kommunismin mustan kirjan” tapaan, kuolleiden määrää ihmiskunnan historian valikoiduissa kansanmurhissa.
Koivula uskoo, että ihminen ei ole valintakykynsä puolesta tietyissä asioissa lainkaan geeneistä riippuvainen.
Samoin uskoo ainakin osittain Nieminen.
Molemmat kuitenkin vetoavat Spinozaan, jonka mukaan:
”Kaikki mikä on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla olemassa, tai ei ole käsitettävissä.”
Spinoza on äärimmäinen deterministi samaistaessaan Jumalan ja substanssin.
En ole ennen kokenut, että Koivulalle sopisi determinismi ainakaan siten, että yhteiskunta olisi jotain muuta kuin ihmisen vapaan tahdon (aivokuoren jne...) ilmaisua.
Spinozalle mitään vapaata tahtoa (aivokuoresta johtuvaa tms.) ei ole, vaan kaikki on peräisin Jumalasta. Jumalan olemus on välttämätön, joten jokainen mailman ominaisuus syntyy välttämättä.
Koivula kieltää Jumalan,mutta uskoo Jumalaan Spinotzan tunneteorian kautta, ottaen Jumalan tilalle dialektiikan. Tätä pyörittelyä ei voi ymmärtää.
Niemisestä en tiedä.
Filosofi Esa Saarinen: ”Ihminen maailmansa muuttajana, kohtalonsa kääntäjänä - se visio kirpoaa Spinozalta ja katoaa välttämättömyyksien alle.
Dialektiseen materialismiin liittyy olennaisesti se, että yh-teiskunta on materiaalisen (filosofisen) kehityksen huippu, joka kehittyy kielen ja ympäristöön reagoivan yksilön yhtälönä.
Mikä siis on sattumaa ja mikä välttämätöntä?
Ehkäpä vasta toiminta ja sen seuraus sen kertoo: Ei ole pelkästään apriorista ennakkofilosofiaa. Ei ole pelkästään aposterioirista selittävää tulkintaa. On molemmat. Mutta se, tai hän, joka yrittää antaa tälle epämääräisyydelle abso- luutisen nimen, syyllistyy Ruusun nimeämisen virheeseen. Ha ha. 🙂
 
***
... RK
29.03.2004 02:06:52
137612
 
Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen
 
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
 
>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>suurimmista filosofeista.
 
>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>voi olla olemassa tai käsitettävissä.
>"
En tarvitse itse asiassa sen paremmin ´jumalan´ KUIN ´SUBSTANSSINKAAN´ käsitteitä.
Hegelin dialektiikassa niilläkyllä oli keskeinen sija, varsinkin jälkimmäisellä.
Tuo on minusta Spinozan "sivuraiteita", joissa hän pohtii joidenkin fiktiivisten käsitteiden keskeidiä suhteita.
Hänen ansionsa filosofiassa ovat aivan muualla.
RK
***
RK
31.03.2004 02:09:57
137797
Spinoza, marxismi ja Jumala
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137445)...
 
Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>suurimmista filosofeista.
>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>voi olla olemassa tai käsitettävissä."
En tarvitse itse asiassa sen paremmin ´jumalan´ KUIN ´SUBSTANSSINKAAN´ käsitteitä.
Hegelin dialektiikassa niilläkyllä oli keskeinen sija, varsinkin jälkimmäisellä.
Tuo on minusta Spinozan "sivuraiteita", joissa hän pohtii joidenkin fiktiivisten käsitteiden keskeidiä suhteita.
Hänen ansionsa filosofiassa ovat aivan muualla.
RK
***
RK
31.03.2004 02:09:57
137797
 
 
 
Risto Koivula
Taitava ja totuuteen pyrkivä keskustelija kumoaa meikäläistä - Esa Saarisella!
Ja olinkin ollut väärässä sikäli että filosofisena auktoriteettina silloin käyttämäni filosofi Evald Iljenkov - totaa Mooses! loppujen lopuksi oli kuin olikin spinozisti!
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Messa…/FlatMessageIndex/136367…
"... Noniin
26.03.2004 02:04:05
137445
Re: Spinoza, Damasio ja arvojen todistaminen
Noniin kirjoitti 26.03.2004 (137433)...
>RK kirjoitti 26.03.2004 (137411)...
>>Spinoza on aivan epäilemättä yksi
>>suurimmista filosofeista.
>Vaikka samasti Jumalan substanssiin?
>Spinoza: "Kaikki mikä on, on
>Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei
>voi olla olemassa tai käsitettävissä."
Voi hellan lettas sentään. Tampereen teknillisen yliopiston fysikan dosentti Jouko Nieminen ja ilmeisesti riippumaton intellektuelli diplomi-insinööri Risto Koivula ovat nyt löytäneet toisensa.
Filosofi Spinozan kautta. Spinozan pohjaltako meillä nyt sitten insinööritieteitä kehitetäänkin?
Koivula on dialektinen materialisti ja marxisti. Niemisestä en tiedä muuta, kuin että oman kertomansa mukaan ihailee muinaista filosofi Spinozaa.
Koivula ei usko Jumalaan, mutta uskoo sen sijaan Spinozaan, joka taas uskoo Jumalaan.
Koivula vannoo sen nimiin, että ihminen aivokuorellisena ja sen jälkeen, kun aivouori hänelle kehittyi (siis ihmiselle noin yleensä), on ollut vapaa valitsemaan tulevaisuutensa, kunhan ymmärtää valita dialektisen materialismin ja marxismin eikä esim. jälkikäteen vääristele ns. ”kommunismin mustan kirjan” tapaan, kuolleiden määrää ihmiskunnan historian valikoiduissa kansanmurhissa.
Koivula uskoo, että ihminen ei ole valintakykynsä puolesta tietyissä asioissa lainkaan geeneistä riippuvainen.
Samoin uskoo ainakin osittain Nieminen.
Molemmat kuitenkin vetoavat Spinozaan, jonka mukaan: ”Kaikki mikä on, on Jumalassa ja ilman Jumalaa mikään ei voi olla olemassa, tai ei ole käsitettävissä.”
Spinoza on äärimmäinen deterministi samaistaessaan Jumalan ja substanssin.
En ole ennen kokenut, että Koivulalle sopisi determinismi ainakaan siten, että yhteiskunta olisi jotain muuta kuin ihmisen vapaan tahdon (aivokuoren jne...) ilmaisua.
Spinozalle mitään vapaata tahtoa (aivokuoresta johtuvaa tms.) ei ole, vaan kaikki on peräisin Jumalasta. Jumalan olemus on välttämätön, joten jokainen mailman ominaisuus syntyy välttämättä.
Koivula kieltää Jumalan,mutta uskoo Jumalaan Spinotzan tunneteorian kautta, ottaen Jumalan tilalle dialektiikan. Tätä pyörittelyä ei voi ymmärtää.
Niemisestä en tiedä.
Filosofi Esa Saarinen: ”Ihminen maailmansa muuttajana, kohtalonsa kääntäjänä - se visio kirpoaa Spinozalta ja katoaa välttämättömyyksien alle.
Dialektiseen materialismiin liittyy olennaisesti se, että yhteiskunta on materiaalisen (filosofisen) kehityksen huippu, joka kehittyy kielen ja ympäristöön reagoivan yksilön yhtälönä.
Mikä siis on sattumaa ja mikä välttämätöntä?
Ehkäpä vasta toiminta ja sen seuraus sen kertoo: Ei ole pelkästään apriorista ennakkofilosofiaa. Ei ole pelkäs- tään aposterioirista selittävää tulkintaa. On molemmat. Mutta se, tai hän, joka yrittää antaa tälle epämääräisyydelle absoluutisen nimen, syyllistyy Ruusun nimeämisen virheeseen. Ha ha. 🙂
***
... RK
29.03.2004 02:06:52
137612
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu…
Risto Koivula
Tekijä
Ylläpitäjä
Mikään ei jäänyt silloin HUUHAAnkyttääjiltä huomaamatta (paitsi "peilisolut" - joka sekin tilanne khta korjattiin...)...
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/75974…
 
" ... it
03.03.2002 01:39:50
75990
Re: Antroposofeille oma pankki
Antroposofi kirjoitti 02.03.2002 (75976)...
>santeri kirjoitti 02.03.2002 (75974)...
 
>>Tanskalainen MERKUR on rantautunut
>>myös Suomeen.
>SE ON HELVETIN HYVÄ ASIA. KUN
>PANKKI MAKSAA REAALIKORKOA JA ANTAA
>LAINAA ILMAN VAKUUKSIA SUKSII
>MEIKÄLÄINENKIN SINNE PIKAPIKAA.
Niinpä on, antroposofien oma rahanpesulaitos.
 
***
... J.Hakala,
03.03.2002 01:40:26
76026
 
Re: Oikea pankkitoiminta?
 
MS kirjoitti 03.03.2002 (76024)...
 
>Tmi kirjoitti 03.03.2002 (76011)...
>>Muistaakseni takavuosina antrojen
>>EkoPankilta (vai olikohan se Eko-
>>Osuusraha) otettiin valtion
>>viranomaisten puolelta pankkioikeudet pois.
 
>Jep. Kuulin toisen käden tietona,
>että syy oli siinä, ettei kyseinen
>rahalaitos pystynyt täyttämään
>pankkitoiminnassa vaadittuja
>vakavaraisuusehtoja.
>Hengentieteellä ja meditoimisella ei
>taideta pankkeja pystyssä pitää.
 
Ei se pankkien pystyssäpito ole onnistunut oikein "alan miehiltäkään"..
Oli miljardimikaa ja TOSI ON - Lassilaa.
Sitten tuli Riikoset ja Wegeliukset.
Nyt jo yksi pelle uhkaa Suomesta lähdöllä. Toivottavasti häipyy pankkeineen nopeasti vaikka johonkin veroparatiisiin muitten huijareitten sekaan.
Mikähän mahtoi olla tiede ja meditaatiotekniikka pankkitoiminnassa jonka jälkirahoittamiseen tarvittiin sosialisointia 50 MRD:n edestä yhteisestä kassalaatikosta.
Jälkeenpäin voisi vaikka sanoa:
"tähän ei hengentieteilijät pystyisi!"
***
... santeri
03.03.2002 01:40:32
76032
 
Re: Pankkitoimintaa Steinerin laskuopilla
 
MS kirjoitti 03.03.2002 (76028)...
 
>eräs näistä peluriherroista (kuka muistaa
>nimen tarkemmin?) oli käynyt
>Steinerkoulun. Niin että kyllä
>hengentieteellä tosiaankin saa pankin nurin.
 
Riikosesta oli joskus puhetta.
Kirjoitin syksyllä viestin 67803:
 
MS kirjoitti 19.12.2001 (67775)...
>Tmi kirjoitti 19.12.2001 (67709)...
 
>>Antroposofit tietävät, mistä
>>karmallisesta syystä johtuu, että
>>yksilö inkarnoituu yritysjohtajaksi.
>>En muista nyt lähdettä enkä tarkempaa
>>steinerilaista totuutta. Luulisin
>>sen löytyvän ainakin Lievegoedin
>>kirjoista. Muistatko Sinä MS asiaa tarkemmin.
 
>En muista tähän hätään. Mutta se on
>tietysti hengentieteellisellä
>logiikalla pääteltävissä. En ole
>vielä ehtinyt opinnoissani niin
>pitkälle että selvänäkisin tämän
>asian. Jatkan kuitenkin innokkaasti harjoituksia.
 
Bernar Lievegoed se kirjoittaa selkokielellä Steinerin käsityksistä:
 
"Olen aina yrittänyt pitää mielessäni, mitä Rudolf Steiner sanoi suurten teollisuuslaitosten johtajista. Aikaisemmissa elämissään he ovat osallistuneet vanhoihin mysteereihin, ajalla jälkeen 800 eKr. Noista mysteereistä ihmiset saivat valtavan viisauden, olkoonkin että se on luonteeltaan Luciferista. Nykyisessä inkarnaatiossaan näitten ihmisten täytyy tasavertaisen pitkälti syventyä ahrimaaniseen saattaakseen karmansa jälleen tasapainoon. Se on heidän kohtalonsa." (Neulansilmän läpi s.77)
"Kun katsomme noita noin 40-vuotiaita ihmisiä, suurten yritysten johtajia, voimme kysyä, mistä he ovat saaneet sisäisen rohkeuden, sisäisen varmuuden elää niiden riskien kanssa, joita heidän on otettava.Mistä voimista he elävät? Se on suuri kysymys, mutta voin ehkä herättää ajatuksen, että heillä on nämä voimat vanhojen kulttuurien vihkimyksistä. Vanhat vihityt, missä he ovat? Teollisuudessa. Heidän vihkimyksensä on mennyt tahdon tasolle. Tästä tahtonsa viisaudesta ja tahtonsa voimasta käsin he voivat kantaa modernin työelämän epävarmuuden ja suuret riskit. Tämä heidän tahdonelämänsä ei kuitenkaan yllä heidän päähänsä.
Heidän auttamisensa merkitsee sitä, että tuodaan se, mikä jo elää heidän tahdossaan, heidän päähänsä niin, että se voi tulla tietoiseksi. Meidän ei tarvitse opettaa heille mitään uutta. He tietävät jo. Mutta he tietävät tahdossaan. Meidän on vain herätettävä heidän tahtonsa tietoisuuteen." (Kohti 2000-lukua s. 71 luvussa "Uusi moraali")
"Monet näiden seminaarien osallistujat menevät kotiin hyvin onnellisina siitä, että he ovat vastaanottaneet uusia sosiaalisia käsitteitä, ymmärrettäviä sosiaalisia ideoita, joiden avulla he voivat arvioida sen kehityksen ongelmia, missä he ovat. On toisia, harvoja, jotka tulevat jälkeenpäin ja sanovat: "Teillä täytyy olla enemmän täämän takana kuin olette meille kertonut, kertokaapa siitä minulle." - - - "Noin 4500 henkilöä huipputasoilta on käynyt läpi kuvattuja kursseja viimeisen 7-8 vuoden aikana.- - - En voi sanoa, että he kaikki käyttäisivät sitä, mutta tämä luo ilmapiirin, missä voidaan ottaa seuraavat askelet seuraavien 30 vuoden aikana." (Kohti 2000-lukua s. 77-78)
Tätä nannaa on kaiketi tarjolla seuraavan kerran Helsingin kauppakorkeakouluissa alkaen 14.3.2002. HS ilmoittaa 9.12. Viisaan johtamisen koulutuksesta: "Syventävää Leadership-osaamista psykologi Tony Dunderfeltin ja liikkeenjohdon kouluttaja Mari Aulangon innostamina. Ohjelman painopiste on vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kehittämisessä."
 
TD opettaa pykosofia-nimistä oppiainetta Snellman-korkeakoulussa. Koulutusta järjestävä firma on Joko Executive Education Oy, lisätietoja http://www.hkkk.fi/joko
Tarkkailutehtävä: muistelkaapa ja kuunnelkaapa, kuinka moni yritysjohtaja, virkamies tai poliitikko käyttää sanaa TAHTOTILA! Varma merkki, että jäljet johtavat sylttytehtaalle, otaksun.
 
***
... RA
03.03.2002 01:40:34
76034
Re: "Tahtotila" - diagnostiikkaa?
santeri kirjoitti 03.03.2002 (76032)...
 
>Tarkkailutehtävä: muistelkaapa ja
>kuunnelkaapa, kuinka moni
>yritysjohtaja, virkamies tai
>poliitikko käyttää sanaa TAHTOTILA!
>Varma merkki, että jäljet johtavat
>sylttytehtaalle, otaksun.
 
Olen jo vähän tarkkaillut:
Alpo Suhonen
Teemu Selänne
Hannu Aravirta
Pertti Arajärvi
Jari Sarasvuo
Leif Åberg
Jussi Parviainen
Jouko Turkka
Jyri Puhakainen
Jyrki Järvilehto
Esa Saarinen
Pirre ja Hansu
...
 
 
Risto Koivula
Saarinen hiljensi taitavasti laitavasemmiston epäilykset ja kritiikin nostamalla kirjansa otsikossa Karl Marxin "länsimaisten huippufilosofien" joukkoon...
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/65471…
 
" Kai R.
07.12.2001 01:46:51
66411
 
Re: Vielä hiukan aihepiirin ulkopuolelta.
 
Kiitos kirjavinkeistä. Lukemistaan odottavat tällä hetkellä kuitenkin Georg Henrik von Wrightin "Logiikka ja humanismi" (sisältää teokset "Looginen empirismi", "Logiikka, filosofia ja kieli" sekä "Humanismi elämänasenteena"), Wittgensteinin "Tractatus logico philosophicus", sekä yleissivistävät kirjat "Filosofian historian kehityslinjoja" (Korkman, Yrjönsuuri) ja "Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin" (Esa Saarinen). Olen sen verran laiska lukija, että noissakin menee aikansa. Ehkä pitäisi tyytyä kevyempään lukemiseen ja lainata Platonin dialogeja sisältävä kirja lähikirjastosta. ... "
 
 

Risto Koivula

Lauri Gröhnin ohella tamperelainen "it" Ilkka Toivonen oli usein päätään pitempi muita.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/54437…
 
" it.
30.07.2001 01:20:29
54829
 
Re: Kata Kärkkäinen vai Antti Tuuri
jyväjemmari kirjoitti 30.07.2001 (54828)...
>it. kirjoitti 29.07.2001 (54819)...
 
>>>ps. se Rintalakin oli erittäin hyvä kirjailija
 
>>Antti Tuurin kirjalijantyön
>>taustalla on aika paljon ns,
>>tilaustyötä, eli hän kirjoittelee
>>yritysten historiikkeja siinä missä
>>jonkin tietyn maailmankatsomuksen
>>omistavienkin haluamia romaaneja.
>>Tuurilla on vankka yritysmaailman
>>johtajien tuki takanaan.
 
>Siinä meillä pohojalaasilla
>hovikirjailija vasta on. Esko Ahon
>vaalikirjan se teki. Television
>Punaisessa langassa hän kertoi uskon
>asioistaan. Eipähän tuosta olis
>arvannu millaasia juttuja miehen
>mielessä liikkuu. Vaikka onha se
>semmone mielin kielin mies aina
>ollukkin. Lapset kuuluu näyttävän
>oppinsa reilummin kuin isänsä.
🙂 Niinpä, sanoi Raidkin aina.
 
Pohjalaisten mielenliikutuksia Tuuri on kuvannut kyllä hyvin, harva osaa kuvata ihmisten yksinkertaisuutta niin hyvin, siitä pinnat Tuurille.
Mutta mielinkielin pitää olla Esko Aholle, totta kai.
Katasta vielä sen verran, että Silja Hiidenheimohan (Tammen kustannutoimittaja, ellei nykyään kustannuspäällikkö) ihastui Katan muotoihin niin paljon, että oli pakko saada romaanikin aikaiseksi.
Mitä tulee Paavo Rintalaan, niin hänellähän on aivan vastaava kirja (talvisotaan nähden): Sotilaitten äänet, siitäpä pitäisi tehdä myös elokuva.
Myöskin Esa saarinen oli Esko Ahon miehiä, mistä lie keksinyt moisen sauman.
Missä ovat Hannu Salaman kaltaiset rohkeat miehet, jotka ottavat niin kommunistien kuin porvareittenkin vihat niskoilleen. "siinä näkinä missä tekijä"- kirjahan romahdutti kokonaan kommunistisen vastarintaliikkeen maineen.
Kuka kirjoittaisi romaanin huuhaasta? Tai paremminkin kuka uskaltaisi sellaisen julkaista. Kirjoittajia löytyy kyllä.
... "
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu…
 
 

Risto Koivula

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/52692…
 
" Ilkka Toivonen
10.07.2001 00:49:35
52975
 
Re: sanoja
 
SH kirjoitti 10.07.2001 (52972)...
 
>"loosipellet" jne. En jaksa uskoa,
>että olet sananvalintojesi ikätasolla.
 
Sanaa "loosipellet" käytti aikanaan filosofi Esa Saarinen.
Olen sen verran vanha, etten jaksa kommentoida minusta ja kielestäni esittämiäsi muita arvioita.
Muuten, mielenkiintoista, että olet tekemässä kirjaa aiheesta, toivotan hyviä työrupeamia.
... "
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu…
 
 

Risto Koivula

 

En voi olla ihailematta keskustelijoiden sivallukaksia naulankantaan - vaikka päällisin puolin kyse oli pelkästä hölöttämisestä...
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/7272…
 
" kk
19.01.1999 02:02:32
7352
 
Re: Satua ja laitteita
jykke kirjoitti 19.01.1999 (7338)...
>Sami Nurmisto kirjoitti 19.01.1999 (7336)...
 
>>>näet peilistä oman kuvasi, mutta
>>>sitäkään ei voida mitata millään laitteella.
>>Kameralla?
>Mitäs energiaa se kamera tallentaa ?
luulin etta esa saarinen on osoittanut etta on vain kahdenlaista energiaa naisenergiaa ja sikaenergiaa. kk
..."
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu…
 
 

Risto Koivula

 

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/2636…
 
" Exodus
18.10.1998 00:44:16
2656
 
Re: Exodukselle: tämän sunnuntain Hesari.
 
veikko näntö kirjoitti 18.10.1998 (2655)...
 
Näntö vääristelee joitain väittämiäni ilmeisen tahallisesti. Tarkoitin tietenkin että suomalainen psykiatria tulee pahasti jälkijunassa. Henkilökohtaisesti en ole kaunainen kellekään psykiatrille - yhtään sellaista en näet tunne.
Rivien välistä oli luettavissa että allekirjoittaneella olisi hoitosuhde johonkin näistä ja että olisin pettynyt tuloksiin. Eipä ole.
Kasvatustieteen tutkimuksesta - sillä ei ole minkäänlaista yhteyttä käytännön todellisuuteen ja sitä tehdään enem- män tutkimuksen kuin käytännön tarpeiden sanelemana.
Tästä teemasta, eräs Suomen tunnetuimpia lastenpsyki- atreja teki lisensiaattitutkimuksensa aiheesta oppilaiden käyttäytyminen keskikoulussa ja kansalaiskoulussa ja johtopäätös kaikessa järjettömyydessään oli. Keskikou- lussa oppilaat käyttäytyvät hyvin, kansalaiskoulussa huonosti.
Tulee mieleen 70-luvulla Tampereen yliopistossa tehty mo-nisatasivuinen tutkimus jonka tuloksena todettiin että pihan puolella on vähemmän melua kuin kadun puolella.
Suomessa vallitsee käsittämötön auktoriteettiusko kaik- keen siihen mitä professoritasolla sanotaan, esim. kun Esa Saarinen avaa suunsa, pidetään kaikkea hänen lausumaansa täysin kuolemattomana vaikka siinä ei olisi mitään sisältöä.
... "
 
 

Risto Koivula

HUUHARIT päivittelevät, että
" OI KUMPA VAAN TUON OLISI SANONUT ESA SAA-RINEN (eikä joku kollega hönttäprofessri Bergsröm...), NIIN VASTAAOTTO OLISI OLLUT AIVAN MUU KUIN NYT OLI!
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/262…
 
" Tero Asp
13.07.1998 00:04:29
269
 
Re: Matti Bergströmin löytö maailmansensaaatio - vai ei.
 
"Huuhaaksikin" nimitetyllä metodilla,tosin muitakin nimiä siitä on käytöstä ja ensimmäiselle nimikkeelle hymyilen sen esittäjän hyväuskoisuuden vuoksi, on käytössä, on kuitenkin saatu aikaan hypoteesi siitä että ihmisen taikausko ja uskonnollisuus ovat hyvin lähellä toisiaan ja niiden pohjana olisi ihmisen riittämättömyydentunne.
Kysyin sopiiko tämä ajatus Bergströmin löydökseen, ei siis ole puolueetonta tieteenharjoitusta jos tulokseen on päästy kiistanalaisella tai toimivalla menetelmällä.
Jos asian olisi lausunut Esa Saarinen tai vastaava, en tiedä olisiko todellisuudessa lausunut, olisi vastaanotto helposti ollut hurraahuutoja koska homma oli syntynyt tieteellisesti validoidulla tavalla-tutkijankammiosta päättelemällä.
... "
 
KESKUSTELU.SKEPSIS.FI
Skepsis ry - Keskustelu…
 
 

Risto Koivula

Skepsi ry:n foorumi on aina suhtautunut erittäin nihkeästi Saariseen, henki on ollut, että "Saarinen pyörii HUUHAA-piireissä" _ "korkeimiissa" sellaisissa, mitä kulloinkin on ollut tarjolla...
Tässä järjrstön perustajan ja silloisen puheenjohtajan, erittäin ansioituneen väsymättömän hölynplöyjen metsä'stsäjän Lauri Gröhnin avaus aiheesta:
 
http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/87…
 
" Lauri Gröhn
19.06.1998 00:01:48
108 (viestin juokseva numero palstalla, RK)
 
"Voi hyvin"
Luomu Lahti:
"Opi vihdoin nauttimaan elämästä
Voi Hyvin -lehden pitkäaikainen päätoimittaja Marika Burton"
(Suojelijoina eri vuosina toimineet mm. Ahtisaaret)
 
" 5. kesäkuuta järjestettävän 100-vuotisjuhlaseminaarin teemana on Yrittäjän henkiset voimavarat.
Seminaarissa puhuvat ovat teologit Leila ja Olli Valtonen, professorit Veikko Teikari Teknillisestä korkeakoulusta, professori Bengt Johannison Uppsalan yliopistosta,
kirjailija ja kouluttaja Marika Burton,
lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio sekä
yrittäjät Markku Laakso ja Päivikki Palosaari.
Illan yrittäjägaalassa esiintyvät mm. Kirka ja Bianca Morales. "
(Kirkan vaimo on muuten astrologi, joka esitti valtakunnanhoroskoopin linnanjuhlien TV-ohjelmassa)
Devote-konferenssi:
"13.30-14.00 Poliittinen vaikuttaminen ja tasa-arvo
Sosiaali- ja terveysministeri Terttu Huttu-Juntunen, sosiaali- ja terveysministeriö
15.00-15.30 Naisenergiasta voimaa tulevaisuuteen
Konsultti Marika Burton"
(Huttu-Juntune päättää RAY:n rahoituksesta, Steiner-liike sai taannoin noin 10 miljoonaa...)
Sihteerifoorum Kalastajatorpalla:
Luonnoitsijoina mm. Esa Saarinen, Marika Burton... "