sunnuntai, 26. maaliskuu 2017

Suomalaiset ja turkkilaiset - "unohdettu yhteys"?


Tähän asti olen käsitellyt kuoppa-kampakeraamisen, suomalais-ugrilaisen tai uralilaisen, kulttuurin levikkialu- een pienenemistä ja kulttuurialueen jakautumista siten, että se jakautui ugrilaiseen ja suomalaiseen ryhmään. Varhaiselta neoliittiseltä kaudelta on lainasanaston pe- rusteella osoitettavissa nykyisin uutuutena pidetyn ”glo- baalitalouden” ikiaikaisuus; yhteisiä sanoja löytyy mm. nykysuomesta ja kiinasta; pii, nainen ja vaikkapa lohi- käärmeen vanhempi muoto, louhi. Neoliittinen ”suoma-lainen” oli viljelijä, vanhin ohranjyvä on ajoitettu 14C- menetelmällä noin 1300 e.Kr. Turun lähellä. Samanai-kaisesta viljelystä on jälkiä myös Jyväskylän alueella. "

RK: Varhaisin tunnettu maanmuokkaus on Jokiniemestä ajalta 5300 e.a.a., tekijöinä SU-kampakeraamikot. joilla oli luoteeltaan uskonnollinen yhteys Latviaan, sikäläisiin SU-viljelijöihin. Idästä Volgalta tuohon samaan aikaan tullut vasarakirvesbalttivaikutus on nimittäin ajallisesti ainakin jonkin verran aikaisempaa kuin etelästä tullut, joka tuli noiden suomalais-ugrilaisten perässä. Ja sen IDÄSTÄ tulleen vaikutuksen aika tiedetään tarkalleen rituaaliesineiden, niiden vasarakirveiden (vasara = "ku- parisen kaltainen"), jotka matkivat kalkoliittisia kuprisia rituaalisia esinetä, joita tuotettiin Persiassa vain noin 200 vuoden ajan kunne siirrttin hyödyllisempiin kupari-esineisiin kuten kypäriin (vsk. "pään eli kopan mukai- nen", josta sitten muihin kielii kuten filisteaan lainattiin kupari merkitsemään raaka-ainetta.


Uutta oli nimenomaan kuparin sulatus ja valu.Sitten aika pian siihen opittiin sekoittamaan muita aineita kuten arseenia ja tinaa.Arseeni oli kuitenkin tuhoisaa kupari- seppien kannalta, koska se arsenikki kertyy elimistöön, eikä sille voi "siedättää". Se korvaa pysyvästi jotakin muuta alkuainetta.


" Hephaestus’s ugly appearance and lameness is taken by some to represent arsenicosis, an effect of high levels of arsenic exposure that would result in lameness and skin cancers.In place of less easily available tin, ar- senic was added to copper in the Bronze Age to harden it; like the hatters, crazed by their exposure to mercury, who inspired Lewis Carroll's famous character of the Mad Hatter, most smiths of the Bronze Age would have suffered from chronic poisoning as a result of their liveli- hood. Consequently, the mythic image of the lame smith is widespread. As Hephaestus was an iron-age smith, not a bronze-age smith, the connection is one from ancient folk memory. [46] "

Vulcan Coustou Louvre MR1814.jpg

JH: " Suuri muutos on metallin laaja käyttöönotto. Metal-lille, mielenkiintoista kyllä, on yhteinen sana uralilaisissa kielissä, muttei esim. indoeurooppalaisissa. "

RK: SU-kielissä sanjen perimmäisenä merkityksenä on yleensäkin jokin luonnolio, kun taas IE-kielissä perus-merkiktys on lähes tavan takaa jokin todellinen sosiaa- linen tai sitten personifioitu ilmi luonnossakin: kun tuuli käy, niin "joku puhaltaa".

Puhe eriaisesta SU- ja IE-"filosofiasta" eivät ole perättömiä ainakaan muinaiskieliä koskien.


JH: " Meltallien käyttöönotto on ilmeisesti tapahtunut jossain Etelä-Venäjällä, jonka rapautuneesta kivimateri-aalista kupari irtoaa alemmassa lämpötilassa kuin varsinainen ”kalliokupari”. "

Raudan ottivat ensin käyttöön rituaalisena metallinen hattilaiset n. 2500 e.a.a. ruotaumattoman meteoriteräksen muodossa.


" One of the earliest smelted iron artifacts, a dagger with an iron blade found in a Hattic tomb in Anatolia, dated from 2500 BC.[11] About 1500 BC, increasing numbers of non-meteoritic, smelted iron objects appeared in Me- sopotamia, Anatolia,and Egypt.[2] Nineteen iron objects were found in the tomb of Egyptian ruler Tutankhamun, died in 1323 BC, including an iron dagger with a golden hilt, an Eye of Horus, the mummy's head-stand and six- teen models of an artisan's tools. [12] An Ancient Egyp- tian sword bearing the name of pharaoh Merneptah as well as a battle axe with an iron blade and gold-decora- ted bronze shaft were both found in the excavation of Ugarit. [11]

Although iron objects dating from the Bronze Age have been found across the Eastern Mediterranean, bronze- work appears to have greatly predominated during this period. [13] "

Hattilaisten arvellaan kieltään olleen tsherkessiläisiä, myöhemmin siis turkkilaisten kestokavereita ainakin islamisoitumisen jäkeen.


Heiltä raudan perivät indoeurooppaliset heettiläiset, kantagemaanien (EI siis goottilaisten puolibalttien) lähimmät kielisukulaiset, jotka onnistuibvat voittamaan valtakunnan johtavan heimon ja asettumaan sen pai- kalle niin, että valtakunnan aliteteut oat eivät vuosisa-toihin tienneet mitään erityista tapahtuneen. Heettiäiset hävisivät sisäisten riitojensa takia 1100 e.a.a. luvulla egyptiläisille, jolla oli rikas tukialue ja taivava ulkopolitiikka, ei pelkkää rosvoamista.

Heettiläiset, tokaarit ja (oikeat) kantagermaanit eivät ole kuuluneet sotavaunukansaan. Noissa kielissä olevat "sotavaunusanat", joiden joukossa on joukko vasarakir-veskielen SU-lainoja, ovat noissa kielissä lainaa "sotavaunukielistä".

JH: Pronssikautinen kulttuuri levisi melko yhtenevästi, se ulottui meidän kannaltamme jatkumona Mälarin laak- sosta Uralille, nk. Ananjinon kulttuuriin, jonka vastine Ruotsissa on Mälarin kirveitten leimaama pronssikult-tuuri. Tämän pronssikulttuurin viime vaiheessa meillä esiintyy pronssista valettuja rautamiekan malleja, joita ilmeisesti ei kuitenkaan ole käytetty, niiden säiläosat ovat eheitä. Tämä rauta-aseiden kopiointi näyttää olleen melko lyhytaikainen ilmiö, ja sitä esiintyi myös mm. Tanskassa, josta on löydetty muutama ”käyrämiekka”, jotka tosiasiassa ovat mallineita, joissa miekka on huotrassa, jonka kärki on käyrä.

Rautakauden tulo Pohjolaan liittyy turkkilaiskansojen saapumiseen, kaupankäynnin vilkastuessa nk. silkkitiellä, noin 700-500 luvuilla e.Kr. "

RK: Saattaa liittyä ajallisesti, mutta turkkilaiset sitä rautaa eivät ole "tuoneet".

Päin vastoin: UNKARILAISET veivät suomalmista val- mistetun, edelleen rituaalisen raudan Jenisen laaksoon (Tagarin kulttuuri n. 700 e.a.a. - 300 j.a.a.), jossa he jou- tuivat yhteyteen Kiinasta tulevien (pakenevien?) hun- nien (Tashtykin kulttuuri n. 0 - 500 j.a.a.) kanssa. tekno-logioiden yhteys johti väestöräjähdykseen ja myöhempään kansainvaellukseen länteen.

RK: " Tästä kehityksestä kertoo kirjallisissa lähteissä Snorrin kuvaukset Odinin ja hänen seuralaistensa saa- pumisesta. Arkeologiassa selvä merkki mm.raudan saa- puminen nykyisen Suomen alueelle, idästä sekä myö- hemmän ajan koruston selvä yhteys arojen skyyttalais-kulttuuriin. Tähän vaiheeseen osunee myös kirjoitustai- don leviäminen Pohjolaan, käyttöön otetaan nk. riimukir- joitus, joka on evolutiivisesti yhteinen Orhon-kirjoituksen kanssa. Samasta kaupankäynnin vilkastumisesta kerto- vat antiikin kirjalliset lähteet, Homeeros, Putheas ja Heerodotos, muiden muassa. Valitettavasti tässä ei tila riitä kaiken esittämiseen. "

RK: "Snorrit" eivät tuolloin tienneet noista asioista mi- tään. Kirjoitta oli osattu tuhansia vuosia ennen riimukir-joitusta, joka ilmaantuu n. 300 e.a.a. keski-Euroopassa.

Skyyttejä pidetään kieletään iranilaisina.


RK: " Tärkeä muutos, johon turkkilaiskauppiaat ovat alansa eliittinä olleet ”syyllisiä”, on indoeurooppalaisissa kielissä tapahtunut radikaali muutos, germaani- ja slaa- vikielten synty. Germaanikielten kohdalla tilanne on selvä, nk. Grimmin laki, on selkeä prestiisi-ilmiö, joka on vaikuttanut juuri sillä alueella, jossa turkkialiskaupan vaikutus on ollut keskeinen, Tanskan ja Pohjois-Saksan rannikon alueella. "

Ralf-Peter Ritter suhtautuu äärimmäisen kielteisesti ko prestiisiteoriaan. Sellainen ole ollut voimassa heimoyh-teiskunnassa: yhteisillä aleilla elävillä eri heimoilla on on työnjako eikä hierarkia, jollainen on tullut vasta valtioissa.

Tästä todistavat myös Unkarilaisten, hunnien ja samo- jedien hyvät suhteet Jeniseillä väestörjähdyksen oloissa niin kauan kuin "kaikki hyötyivät:he hatutasivat kuolleen- sakin yhteisiin kurgaaneihin "kuolleiden taloihin", mutta kukin heimo täysin omalla tavallaan.

Prestiisiteoria taitaa olla suomalsiten, erityisesti Jorma Kovulehdon luomus nykyisessä muodossaan; tuloksista ns. tiedetään...:


" 57. Das Germanische als "Prestigesprache"

§ 15. HOFSTRA stellt fest: "Das Germanische muss die Sprache mit dem höheren Prestige gewesen sein; der Einbahnverkehr des Lehnguts und die Tatsache, dass so viele entbehrliche Lehnwörter Vorliegen, weisen in dieselbe Richtung." Diese Behauptung impliziert, dass sich unter den heutigen germanischen Stéimmen direk- te Nachkommen derjenigen Germanen befinden, von denen die Ostseefinnen ihr Lehngut übernommen ha- ben. Die lehngebenden Germanen konnen jedoch in den Ostseefinnen aufgegangen oder sonst irgendwie von der Bildfläche verschwunden sein.

Prinzipiell konnen die Vorfahren der historisch bekann- ten Heruler oder Gepiden die Lehngeber gewesen sein. Ob die Lehnbeziehung tatsächlich einseitig verlaufen ist, lässt sich mithin gar nicht nachweisen. HOFSTRA hat an anderer Stelle seines Buches (366) obigen Ge- sichtspunkt berücksichtigt.Er führt aus: "Auch die Tatsa- che, dass es im Germanischen anscheinend keine frü- hen ostfi.Lehnwörter gibt,legt den Gedanken nahe, dass die germ.-osfi. Kontakte östlich der Ostsee stattfanden und die in ihrer osfi. Umgebung allmühlich aufgegange- nen Germanen diese Kontakte zustande gebracht ha- ben" (so bereits SZINNYEI,16 f.).Was die spätere,skan- dinavische Epoche anlangt, so ist zu berücksichtigen, dass es eines Mindestmasses an Sprachträgern bedarf, damit es zu einer Diffusion des Lehngutes kommt. Die Skandinavier, die mit den Finnen in Kontakt kamen, mö- gen im Verhältnis zur Bevölkerung des Hinterlandes zu wenig zahlreich gewesen sein, um ihre etwaigen Fennismen in ihrer Sprachgemeinschaft zu Verbreiten”.

Auch das Merkmal der "Uberflüssigkeit" des Lehnguts als Indiz für ein hoheres Prestige der Gebersprache er- weckt Bedenken. Wenn in den österreichischen Touris-tenzentren immer mehr das Wort Schlagsahne statt des einheimischen Schlagobers auf den Speisekarten erscheint, so hat das Pragmatische Gründe und beruht nicht auf einem hoheren Prestige des "Reichsdeutschen".


39 Doch vgl. den Artikel von BERGSLAND.

58

Auch die Urostseefinnen werden gut daran getan ha- ben, wenn sie ihre Felle mit dem germanischen Wort an den - germanischen - Mann zu bringen trachteten. So wie Schlagsahne über den Fachjargon des Gastgewer- bes durchaus zu einer fakultativen Variante in der öster-reichischen Gemeinsprache werden könnte,mögen sich auch zahlreiche germanische Termini über bestimmte Gruppen von Ostseefinnen, die gezwungen waren, sich im öffentlichen Leben des Germanischen zu bedienen, im Ostseefinnischen eingebürgert haben.Was "überflüs- siges" und was "notwendiges" Lehngut ist, läßt sich im übrigen in Unkenntnis der genauen ökologischen Gege- benheiten dieses prähistorischen Entlehnungszeitraums zumeist nicht sicher entscheiden. Auch syntaktische Handlichkeit und größere semantische Durchsichtigkeit gegenüber der ostseefinnischen Entsprechung kann natürlich die Übernahme verursacht haben. Ein Schluß von der Beschaffenheit des germanischen Lehnguts des Ostseefinnischen auf ein Bewußtseinsmerkmal seiner Sprecher, die Wertschätzung des germanischen Idioms, erscheint jedenfalls recht kühn."

Prestigesprache" ist für den Zeitraum, in den die Kontakte verlegt werden, wahrscheinlich ohnehin ein Anachronismus.

Die Vorstellung eines höheren Prestiges des Germanis- chen spielte auch in der Beweisführung POSTIs bei der Erklärung des ostseefinnischen Stufenwechsels durch den germanischen grammatischen Wechsel (VERNERsches Gesetz) eine Rolle.

Die Ostseefinnen hätten die germanische Artikulation eines Ostseefinnischen *sata / Gen. *satan ‘hundert’ als *sata/*sadan durch die Wiedergabe als *satha/ *saöan zu imitieren gesucht, wobei der Konsonantenwechsel in der germanischen Form des ostseefinnischen Paradig-mastellenpaares durch einen relativ starken Akzent auf der geschlossenen Silbe im ostseefin-nischen Original“ bedingt gewesen sei (*sátan/ *satán).


30. Daß die Ostseefinnen die germanischen Spiranten im Inlaut und im Anlaut durch ihre homorganen Tenues substituierten, besagt nichts für die Frage, ob die Ger- manen die ostseefinnischen Tenues in beiden Positio- nen mit ihren Spiranten wiedergegeben hätten. Es kann nichtsdestoweniger die ostseefinnische Anlautstenuis im Verhältnis zur Inlautstenuis eine Fortis gewesen sein. Es ist mithin gegen FROMM (1957/58,237) metho- disch einwandfrei, wenn POSTI die germanische Sub- stitution durch die Tenues nur für die im Rahmen seiner Theorie allein relevante Inlautsposition postuliert, d.h., ein urostseefinnisches *pata durch urgermanisch *patha substituiert sein läßt.

" Itse äänteenmuutoksen lisäksi on germaanikieliin tullut massiivinen turkkilaislainojen kerrostuma, joka kattaa noin 30 % nykysaksan käyttösanastosta. Samaan aikaan germaanikieliin siirtyy myös erilaisia prestiisi- ja yleislainoina sanoja itämerensuomesta, joissa, esimer-kiksi, silloin käytössä ollut palataalinen s, // korvautuu sk- (skand.) ja sh- (”germ.”) äänteellä sanan alussa. Tällainen prestiisilaina on s-u ”sitta”, joka nykyruotsissa on muodossa ”skit”, saksassa ”Scheisse” jne. Sama kehitys toiseen suuntaan on tapahtunut suomessa myö- hemmin,jossa ”sitta” on korvautunut ”sivistyneemmällä” sanalla ”kakka” (i-e laina).

JH: " Suomessa turkkilaisvaikutus on näkynyt, paitsi siis rautateknologian käyttöönotossa, sanastossa. Itse sana ”rauta” on turkkilaista alkuperää. "

RK: Ei ole. Minä en anna periksi, että rauta on balttilai- nen sana, jonka juuri on punamultahautauksessa ja vai- najaa tarkoittavassa sanassa *remda = vainaja. Myös sanat rento, ruoma (teuratettu tai teurastettavaksi tain- nutettu kokonainen eläin, kiinnitysremmi, jonka varassa aisa "makaa"), ruoto, ruoste, raudus- (suru-, itku), ruoto ja ruskea ovat tuotaperua. Tuosta *rem- = olla hiljaa, levätä tulee vaikka kuinka paljon muitakin sanoja eri kieliin kuten remmi (ven. ruoma), rauma (virta), ström, strand (samasta sanasta) jne.


" Suomen vanhin kulttuuri, niin sanottu Suomusjärven kulttuuri, levisi kaikkialle Suomeen 10000 – 7000 vuotta sitten."

Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 - 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suomessa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä ja kampakeraamiseen kansaan ja vasarakirveskansaan, nimittäin punamultahautaus:punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itku- virttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hau- tausmaata (n. mon.) sanasta *remda, verbistä remti (remia) = levätä.Tuollainen äänteenmuutos on länsibalt-tilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteellisesti itäis- tä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, punerrus, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on "itkukoivu".

kk-7-jonsaksen-hauta.jpg
Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.



JH: " Myös merkittävä osa suurista vesistöistä on saanut turkkilaisperäisen toponyymin; Inari, Saimaa, Päijänne jne. "

RK: Balttianoja jokainen:


" Suomen balttilaisia vesistön nimiä: Imatra, Keitele, Simpele, Inkere, Kymi, Vanaja, Saimaa, Päijänne, Apia jne., "

JH: " Ehkä hauskin laina on ”poro”, joka tarkoittaa ”sar- vipäätä”, joka on lopulta korvannut alkuperäisen urali-laisen sanan. Kummallinen ja toistaiseksi selittämätön sana on ”lohi”, joka monessa kielessä tarkoittaa, paitsi lohta, punaista väriä. Tämä yhdistelmä on laajalle levin- nyt, ja mm. volgalaiskielissä lohi on yksinkertaisesti ”pu- nainen kala”. Miksi tämä on säilynyt näin läpinäkyvästi, on erikoista. Samoin se,että kalalle ei sen levikkialueella ole pystytty osoittamaan yhtenäistä nimeä, sen ilmeisestä taloudellisesta merkityksestä huolimatta. "

Lohi on balttisana, jokaisessa balttikielessä:

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=la%C5%A1i%C5%A1a

Su sana lienee sonka.

JH: " Suomen varhaishistorian kannalta on tärkeää, että tässä vaiheessa, juuri kaupankäynnin kehittymisen myötä, nykyisen Suomenkin alueella yhteiskuntalaitos on alkanut kiinteytyä, paikallistua. Vaikka yhteiskunta on ollut selkeästi järjestäytynyt jo tuhansia vuosia aiemmin (onhan hallinnollinen termi ”kunta” yhteinen koko s-u kielikunnalle), on nimenomaan kiinteiden maantieteellis- ten keskusten ympärille syntynyt yhteiskuntamuoto vah- vistunut.Hallinnollisena sanana ”kunta” on säilynyt myös Mälarin laaksossa, ”hunOKd”- muodossa, joka on äänne-laillisesti odotuksenmukainen.

Turkkilaisvaikutusta osoittaa termin ”kihlakunta” käyttö, ”kyzle” tarkoittaa lainkäyttöaluetta. Tähän liittyen on lai- nattu myös mm. termi ”käräjät” ja useaan kertaan kan- sanetymologisoitu laina ”kaari” tarkoittamaan lain osaa, esim. ”kuninkaankaari”, ”varkaan kaari” jne. Kantaturkin ”/baLk/ (L=soinniton/l/) on ensin kansanetymologisoitu siltapalkiksi,ruotsin ”balk”,josta suomeen siltakaari, josta lain ”kaari”. Sanojen tie on ennalta arvaamaton, mutta selvitettävissä. Kehitys paljastuu vanhojen lakitekstien vinjeteistä. Tässä en puutu sanan ”laki” etymologiaan, koska se herättää suuria tunteita. "

RK: Turkkilainen kaari-sana on "arka", lat arcus, engl. arc, joka on lainattu vähän kaikkiin kieliin ainakin "arcusfunktioiden" muutdossa jos ei muuten.

Tästä tulee muuten slaavilais-metateettisesti myös RAKETTI, alun perin heittokaari:

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=arc

arc (n.)

late 14c., "part of a curved line," originally in reference to the sun's apparent motion across the sky, from Old French arc "bow, arch, vault" (12c.), from Latin arcus "a bow, arch," from Proto-Italic *arkwo- "bow."

This has Germanic cognates in Gothic arhvazna, Old English earh, Old Norse ör "arrow," from Proto-Germa- nic *arkw-o- "belonging to a bow." It also has cognates in Greek arkeuthos, Latvian ercis "juniper," Russian rakita, Czech rokyta, Serbo-Croatian rakita "brittle willow." De Vaan sees an Italo-Germanic word for "bow" which can be connected with Balto-Slavic and Greek words for "willow" and "juniper" "under the well-founded assumption that the flexible twigs of juniper or willow were used as bows." The Balto-Slavic and Greek forms point to *arku-; "as with many plant names, this is likely to be a non-IE loanword." Electrical sense is from 1821.

Liityvätkö kreikkaiset aristokraattineuvoston jäsenet ARKONTIT tähän jotenkin, en tiedä.

Tämä Arkaim voi olla balttilainen *Ar-kaim-= Kyntökylä (vsk) yhtä hyvin kuin Turkkilais-germaaninen *Ark-heim = Kaarikylkin, josa *arka on turkkia ja *heim germaania, jotka kumpikaan kansa eivät olleet mukana sotavaunukansan ekspansiossa.


https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%90%D1%80%D0%BA%D0%B0%D0%B8%D0%BC


" Этимология
Объект был назван по наименованию доминирую- щей над местностью горы[3], которая располагается в 4 км к югу от поселения. Топоним «Аркаим» происходит от тюрк. арка «хребет», «спина», «основа» [3]. "




JH: " Tälle ajalle on ajoitettavissa, lähinnä toponyymien ja arkeologisten löytöjen perusteella,vanhimmat keskuk- semme, ehkä tunnetuimpana Aurajoen varrelle syntynyt Turku, joskus 500-luvulla e.Kr., jollin se on sijainnut jos- sain nykyisen Liedon kirkon tienoilla. ”Turku” on siitäkin mielenkiintoinen, että itse sana on alkujaan yleinen kauppapaikkaa tarkoittava nimitys, ei ”varsinainen” to- ponyymi, joka on kuitenkin jäänyt paikannimeksi lähes koko pohjoisen Euraasian alueelle, itäsimpänä Turfan /Turpan, läntisimpänä löytämänäni Tours nykyisessä Ranskassa. "

Kuurin turgus = markkinapaikka, joka saattaa olla kyllä turkkilaita perua ja tarkoittaa turkismarkkinoita.

Suomen paikannimistä markkonoita tarkoittavat myös Renko (liett. rinka = markkinat > venäjän rynok, tulee poimimista tarkoittavasta verbist rinkti, renka, josta tulee muuten sellainenkin sana kuin ranka = käsi) sekä Pirkkala joka voi tulla sanata Birka (Björkö) tai liettan verbist pirkti, pr. perka = ostaa.

JH: " Tästä on alkanut kehitys, joka on johtanut lopulta nykyiseen valtiolliseen tilanteeseemme, ei ”historian muusan, Kleion” johdatuksen takia, vaan edeten sattu- masta sattumaan, jotka olisivat toki voineet johtaa aivan johonkin muuhunkin tulokseen. Suomen ja nykyisen Ruotsin yhteys vahvistuu kuitenkin tähän aikaan enti- sestään, ja poliittinen "Turku -Tukholma" (täysin anakro-nistinen terminologia) yhteys vahvistuu entisestään muodostaen tiiviin yhteyden yli saaristoalueen. Osin tämä on syynä voimakkaaseen merenkulun kehitykseen ja lopulta ”viikinkilaivana” tunnetun alusmallin syntyyn.

Ensi kerralla pääsemme tutustumaan siihen Suomeen ja niihin suomalaisiin, joista on ensimmäiset suorat maininnat kirjallisissa lähteissä.

Alla: Suomalaisia pronssisia miekkakopioita, tanskalai- nen miekkakopio ja Suomen vanhimmat rauta-aseet, Keski-Venäjän mallin mukaiset, ”antennikahvaiset”, Savukosken tikarit (sisäkaari teroitettu!). "

Henkilön Jouko Heyno kuva.

Tuo "sisäkaari teroitettu osoittaa, että kyseessä ovat merimiesmiekat, ja että laivoissa oli pujeita ja köysiä (liivin kieuž ~ kiedus verbiä kietoa vastaavasta sanasta. Niitä ovat saattaneet heilutella liiviläiset sankarit. Sellai- nen miekka saatettiin kiinnittää myös varteen kuin viika- te, joka onkin kuurilaisten (vīkapteš = kaikenleikkaava).

tiistai, 14. maaliskuu 2017

"Ahvenanmaa" (akwen-) on vasarakirveskieltä ja tarkoittaa "merimaata"



https://outlook.office.com/owa/?realm=student.tut.fi&exsvurl=1&ll-cc=1033&modurl=0&path=/attachmentlightbox

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/tri-janne-saarikiven-hy-on-todistettava-ett-suomessa-puhuttiin


Akaa/Oka on ensimmäisten, koillisimpien ja karpaasi-maisimpien vasarakirveiden kieltä, jotka tulivat suoraan idästä vesiä pitkin nykyisen Okan (Moskovan) vesistö-alueilta. He toivat ehkä enemmän suurten kotieläinten paimennusta mukanaan ja laivateknologiaa kuin varsi-naista maanviljelystä. Heidän heimoveljensä goljadit (Eastern Galindians) elivät siellä herroiksi aina vuoteen 1147 saakka,jolloin venäläinen ruhtinas Juri Dolgoruki alisti heidän heimonsa Moskovan ruhtinaskunnalla. osa alistui, osa lähti tutumman kilpailevan naapurisuurvallan Liettuan leipiin.

Hieman näiden Suomen ilmeisesti ensimmäisten indo- eurooppalaisten jälkeen tuli etelästä toinen vasarakirves / nuorakeraamikkoryhmä, joka oli perehtynyt vielä pa- remmin maanviljelykseen, ja toivat mm. auran (= ilma, aurata = ilmata,Ralf-Peter Ritter 1993) tullessaan. Heiltä tuhon samaan sanaparveen tulevat samaa merkitsevät sanat aapa, aava ja aaja (oja?) < *akwja. He purivat kiinni turpeeseen pieninä ryhminä, ja kielikin hajaantui.

Minä väitän samoin perustein myös AHVENANMAAN alkuosan palautuvan niin suomessa kuin ruotsissakin siihen samaan vasrakirvessanaan *akwa, josta Ahve- nanmaassa esiintyy muoto *akwen(-), jolla on eri suku- pääte (neutrin), tai se on adjektiivi. Siihen palaan myö- hemmin.

Ahuen3.jpgahuen4.jpgahuen5.jpg


ahuen6.jpg
ahuen7.jpg

ahuen8.jpgahuen9.jpgahuen10.jpgNäillä sanoilla ei ole mitään tekemistä oikean kantager-maanin kanssa:sitä on noihin lainautumisaikoihin puhut- tu jossakin aivan muualla, ja tuo GOOTIN kautta VÄÄ- RIN "rekonstruoitu" "kantagermaani" on kummituskieli ja aivopieru.

Tässä ei tarvitse myöskään olettaa k:n satemisoitumista s:ksi: *akwenista voi tulla *ahwio (*ahwjo, yks. genetii- vi) tai ahwju (mon. gen., olisi ihan kuin kuurissa!) ilman sitäkin.


Ruotysin sanat å = joki ja ö = saari tulevat samasta va- sarakirvesjuuresta, joka ensin mainitulle on *akwa (goo- tin ahua, latinan aqua lähes kuin alkuperäinen, ranskan eau, kuin å...). jälkimmäiselle se on *akwen(-),joka on joko neutri (*akwa on feminiini), ge- netiivi (Vesi(en)maa = saari),adjektiivi tai venäjästä tuttu genetiiviadjektiivi, kuin Lena-joen mies Lenin, Hevosmies Konev tai Susi- mies Volkov. Suomeen tulee *ahven(a) ei välttämättä tarkoita ahventa (liettuan ešeris = *akweris = vesiolio, -eläin, kala, Akwarius = Vesihenkilö), ellei sitten ahven ole tarkoittanut kalaa yleensä.

On huomattava, että *akwa on kovavartaloinen, *akwen taas pehmeävartaloinen,liudentunut. Lainattaessä baltti- sanoa suomeen ja ruotsiin edellinen ominaisuus korreloi vahvasti sanan takavokaalisuuden, jälkimmäinen taas etuvokaalisuuden kanssa, mikä johtuu balttikielten ään- tämyksestä: liudennus kuuluu myös seuraavan takavo-kaalin lisääntyneenä "etuisuutena" (kuten venäjässäkin, varsinkin suomalaisen tai ruotsalaisen korvaan).Englan- nin sana fish, ruotsin fisk tulee myös vesi-sanasta, jopa tästä samasta.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-p...

" Tämä on kuitenkin niin hyvä idea,eikä ole yhdestä Ah- dista (*Ahrista?) kiinni, eikä siitäkään, että tarkoittaako Akaa todella vesistöä, että tätä on tutkittava.

Mun täytyy sanoa, niin kuin joskus hyvin harvoin isojen oivallusten kyseessä ollen, että MINÄ EN OLISI TUOTA IKINÄ KEKSINYT.

Mutta olen tähän liittyen törmännyt muihin ongelmiin, jotka tämä teoria saattaa aset- taa uuteen valoon. Yksi niistä on tämä (toisesta ketjun vietistä): Minkä helkkarin takia itäbalttikielten "järvi" tulisi kanta-IE:n REUNAA tarkoittavasta sanasta:

" Ongelma on, että tuo sana ei tarkoita ”saarta”, vaan, päin vastoin, ”järveä”!

Mutta ongelma ei ole aivan ylitsekäymätön,kun tutkitaan itäbalttilaisten kielten järvi-sanoja ”ezers” (lv.) ja ”ežeras” (lt.) tarkoittavat kirjaimellisesti ”äärellistä” ero- tuksena ”rannattomasta” merestä tai loppumattomasta joesta, tai (ihan yhtä hyvin) mantereesta, ja tulevat sanasta
"

Mutta entäs jos se *akw-/*egw- EI TARKOITAKAAN REUNAA; vaan itse (isoa) vettä! Asian on käsitetty väärin. Silloin Baltin pinet järvet ovat termiltään vain ISOMPIEN VESIEN KALTAISIA, tai vain PIENEMPIÄ VESIÄ, pääte -er-, -ar-"?

Edelleen, liettuassa on myös toinen "pieni vesi", nimittäin


ašara = kyynel

Lie. ãšara, ašarà, la. asara aiškiai susiję su s. i. aśru-, av. asru-,TA ākär,pl. akrūna (dėl šio žodžio priešistorės žr. Fs. Lane, 153 ir PBB 1960,VXXXI,263t.). Neaišku, kodėl baltai neišlaikė u-kamieno. Galime spekuliuoti,kad kolek. *ašruà patyrė metatezę ir davė *ašurà, kuris dėl antrinio abliauto produktyvumo (žr.vasara,vakaras) arba dėl asimiliacijos būtų davęs ašarà. Forma aszeromis (Chylinskis) siūlo manyti,kad *ašurà pirma buvo pakeis- ta į ašerà dėl abliauto produktyvumo ir vėliau - į ašarà dėl asimiliacijos.


Sanaa on yritetty vängällä epäonnituneesti yhdistää kreikan sanaan dakru = pisara, kyynel, mutta se tulee luutavimmin sanasta deg- = polttaa ja se tarkoittaa al- kuperältään enemmän tervan, viinan ja mykynpisaroita kuin kyyneliä. Siitä tulee myös laakeri (puu) eli kyynel- puu, joka on tarkoittanut myrkkypuuta, laakerinäsiää, daphne lacrosa.

Minä keräsin tuonne kommenttiin balttikieten vesi(stö)sanoja koskevat tiedot toiselta koneelta.

Sieltä löytyy yksi "akwa", josta en enää muista, mistä se on, ja linkkikin on mennyt pimeäksi:

" *akʷā- = water

Lat. aqua, Welsh aig,

*** Russ. Ока (Oka), ***

(Suomen Akaa??? (Juha Kuisma 2015) Selittäisi monta arvoitusta! HM)

Goth. aha, Gm. aha/Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa *


h₂ep- = water

Skr. अप् (apha), Pers. apiyā/āb, Lith úpe; (kuuri: apia, jotv. apis, preussi: appi > sm. Apia, apaja, Ypäjä jne.)

*h₂p-isk- "fish" Lat. piscis, Ir. íasc/iasc, Goth. fisks, ON fiskr, Eng. fisc/fish, Gm. fisc/Fisch, Russ. пескарь (peskar'), Polish piskorz

Englannin ”f-ish” on siis f- = joki ja -ish adjektiivin pääte: ”jokiolio”!) "


Tämä on vanhentuneesta, poistettavasta sanastosta.

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European...

*h₂ekʷeh₂waterLat. aqua,Welsh aig,Russ. Ока (Oka), Goth. aha, Gm. aha/Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa

aqua- word-forming element meaning "water,"

from Latin aqua "water; the sea; rain", cognate with Proto-Germanic *akhwo, source of Old English ea "river", Gothic ahua "river, waters," Old Norse Ægir, name of the sea-god, Old English ieg "island;" all from PIE *akwa- "water" (cognates: Sanskrit ap "water," Hittite akwanzi "they drink," Lithuanian upė "a river").

HM: EI ole protokermaaninen: gootin sana on vasarakir-veslaina kuten skandinaavisanatkin.Kantaindoeuroopan sana on luultavimmin *ekʷe, kuten PIE roots sanoo (vaikka onkin poistettu sivu).

Sanasta tulevat skandinaavikieten jokisanat, joiden linkkien mukaa myös "ap- ja up- joet", mikä ei ole mahdotonta, sillä kʷ´ voi osin huuliäänteenä muuttua myös p´:ksi ja gʷ´  :ksi aivan kuten myös iranilaisissa kielissä ja joskus myös kreikassa.

  1. Alla oleva etymoloia on sikäli virheellinen,että kanta- indoeuroopan juuri ei ole "**ap-" vaan "*ekʷe-". Goo- tin sana ahwa osoittaa,että se on laina nimenomaan vasarakirveskielestä eikä esimerkiksi preussista tai liettuasta tai latviasta, tai tule suoraan kanta-IE:stä.


http://etimologija.baltnexus.lt/?w=up%C4%97

" Iš ide.*ap- ‘vanduo’ kilę dvi atitikmenų eilės:1) s.i.āpas ‘vandenys = vedet,’, ir. āp- ‘vanduo = vesi’, pr. ape ‘upė = joki’, lie. ùpė; 2) lo. aqua ‘vanduo’, go. ahwa ‘upė’ (Порцич В., Членение иде. язык. общности, М., 1964, 302–305). Garsų dėsniai bet kokią sąsają tarp minėtų grupių išeliminuoja: ide. kw, , arijų ir bl. kalbose ne- virsta p. Tačiau gr.,osk.-umbr. kalbose bei keltų tarmėse ide. kw,, > p,plg.gr. ἵππος [262] ‘arklys’,*ek̑-, ποινή (poiné) ‘atpildas’  *kʷoinā. Arijų ir bl. ap- (lo. aqua) yra to paties pobūdžio atitikmenys,su išlyga, kad šiuo atveju izoglosos tęsiasi neįprastomis besikertančiomis linijo- mis. Antraip tariant, arijų ir bl. ap- sąlygiškai galima vadinti „graikiškuoju elementu“.
"

ahuen11.jpg

ahuen12.jpgahuen15.pngahuen16.jpg

ahuen13.jpg

sunnuntai, 12. maaliskuu 2017

Moraalisäännöt eivät voi olla geeneissä (Risto Koivula 1999)

Kirjoitus on julkaistu Tieteessä tapahtuu 5/1999-lehdessä.

http://journal.fi/tt/issue/archive?issuesPage=6#issues

http://www.tieteessatapahtuu.fi/995/kesk.htm#koi

Tieteessä tapahtuu -lehdessä 1/99 professori emeri- ta Kirsti Lagerspetz kirjoittaa Frans de Waalin teok- sesta Hyväluontoinen. Oikean ja väärän alkuperä ih- misessä ja muissa eläimissä. Teos käsittelee ilmei- sesti pääasiassa simpanssien käyttäytymistä.

Kommentoin vain Lagerspetzin kirjoitusta, en itse kirjaa. Eräät kirjoituksen ajatukset nimittäin merkit-sisivät sitä, että suurin piirtein kaikki yhteiskuntatie-teiden tähänastiset tulokset, menetelmät ja näkökul- mat olisivat täysin päin mäntyä, jos nämä ajatukset olisivat tosia. Ongelmattomia de Waalin-Lagerspet- zin johtopäätökset eivät ole puhtaasti biologiseltakaan kannalta.

Lagerspetz toteaa muun muassa: ”Jos moraalisuuden rakenneosia voidaan tunnistaa muista eläimistä, on to- dennäköistä, että myös ihmisessä moraalinen käyttäyty- minen perustuu perinnölliseen luonteeseemme. Sitä ei ehkä tarvitsekaan käsittää erikseen opetelluksi, ihmis-luonnolle vastakkaiseksi elementiksi.” Ja sama asia hie- man myöhemmin toisin sanoin: ”Mikäli kädellisillä, jotka ovat lähimpiä sukulaisiamme eläinkunnassa, esiintyy spontaania moraalista käyttäytymistä, ei voida ajatella, että ihmiselläkään moraali perustuisi pelkälle oppimisel- le, että se olisi jatkuvaa itsekkään luontomme kieltämis- tä. On ajateltava, että sekin on ... ohjelmoitu biologiseen perimäämme.”... ”Monien esimerkkien kautta de Waal todistaa, miten (biologinen, RK) evoluutio on tuottanut moraalisuuden edellytykset:sympatian ja empatian,jotka ovat moraalisuuden peruspilarit, taipumuksen kehittää sosiaalisia normeja, keskinäisen avunannon ja oikeu- denmukaisuuden tajun ja kiistojen selvittämisen mekanismit".


Jo ensimmäisessä lainauksessa on oletettu ”selviöinä” ainakin kolme julkilausumatonta ja todistamatonta sisäänrakennettua piilo-olettamusta:


Ensinnäkin oletetaan sitä suoraan sanomatta, että simpanssien käyttäytyminen ilman muuta muka olisi geneettisesti perittyä eikä opittua.


Toiseksi pidetään ”selviönä”, että jokin geeniperäinen ”ikuinen ihmisluonto” on olemassa: ellei moraali olisi geeniperäistä asiatietoa, se voisi olla vain ”todellisen ih- misluonnon”, nyt kuitenkin ”itsekkään”, ja toisaalla myös ”petomaisen”, kieltämistä. Tämä merkitsee sellaisen päättelyjärjestelmän käyttöönottoa, jossa vain sosiobio-logismin sisäiset vaihtoehdot ovat sallittuja: ellet usko perinnölliseen moraaliin, uskot siis esimerkiksi tappaja- ja kannibaali-ihmisluontoon, ja päin vastoin. Erityisen yllättävää on, että ilmeisestikin kaikenlainen opeteltu on sille ihmisluonnolle vastakkaista. Juuri siten kuitenkin johdonmukaisessa sosiobiologismissa pitääkin olettaa.


Kolmanneksi moraali katsotaan geeniperäisenä yksilön ominaisuudeksi, eikä yksilöön nähden ulkoiseksi yhtei- sön säännöstöksi.Tämä on ns.hyve/pahemoraalia,jonka mukaan yksilö itse eikä hänen tekonsa on hyvä tai pa- ha, oikea tai väärä. Tämä moraalitulkinta on analoginen ja yhteensopiva sellaisen oikeustulkinnan kanssa, että juridista lakia rikkonut kansalainen on tuomittava vanki- laan siksi, että ”hän on roisto", mistä hänen rikkomuk- sensa nähdään vain todisteena eikä siis tuomion perim- mäisenä syynä. Sellainen moraalikäsitys ei ole sovitet-tavissa yhteen nykyaikaisen oikeuskäsityksen kanssa.

De Waalin-Lagerspetzin piilo-oletusten asianmukaisesta luonnontieteellisestä todistamisesta vaikkapa vain joidenkin käyttäytymismallien osalta pätkähtäisi Nobelin palkinnot ainakin lääketieteestä ja taloustieteestä.

Sellaiseen todistamiseen ei kyllä taatusti riittäisi pelkkä elikoiden tai ihmisten tarkkailu, yhtä vähän kuin luonnon mekaanisten ilmiöiden tarkkailu olisi automaattisesti koskaan johtanut oivaltamaan saati todistamaan Gali- lein ja Newtonin keksimiä mekaniikan lakeja, puhumat-takaan vaikkapa suhteellisuusteoriasta.

Pitäisi sulkea pois muut selitysmahdollisuudet. Pitäisi myös paikantaa ainakin jokin moraaligeeni, ja kuvata jokin sen mutaatiosta seuraava ”moraalisairaus” ihmi- sellä ja simpanssilla. Ja ”sairauden” välittävänä meka- nismina ei saisi olla tajuntaan nähden ulkoinen esimer- kiksi aistinten fysiologiaan liittyvä tekijä, sehän olisi silloin vain ”tavallinen” poikkeavuus.


Ja jos tältä pohjalta vielä keksittäisiin ihmisen moraali-geenejä stimuloiva tai niiden jotakin tuotetta simuloiva erityinen moraalilääke, esimerkiksi sumute, jolla sodat- kin taukoaisivat,ei Nobelin rauhanpalkintokaan varmasti olisi liikaa vaadittu...
 

Ihmisen evoluutiossa opitut käyttäytymismallit ovat syrjäyttäneet perityt

Televisiossa esitettiin taannoin Afrikan viidakossa kuvat- tu dokumenttielokuva käyttäytymiseltään sotaisan sim- panssipopulaation ”arkipäivästä” (vai liekö ollut juhla), jossa apinat metsästysretkelle lähtiessään kuin saaliin-himonsa lisäämiseksi rouskuttelevat suihinsa yhden ilmeisen terveen yksilön lauman pennuista, niin että se siitä hyväluontoisuudesta. Moraaliselta kannalta tarkas-teltuina perin härskit temput näyttävät valitettavasti on- nistuvan lajiominaisuuksien puolesta oikein ”hyvin” niin ihmisiltä kuin simpansseiltakin.


Kun behavioristit ja freudistit kiistelivät varhaislapsuu- den ja muun kasvatuksen merkityksestä 1970-luvun tie- tämissä, raportoitiin populaaritieteellisissä julkaisuissa ja ohjelmissa tutkimuksista, joissa simpanssia ”yksinker- taisemmatkin” apinat, jotka oli pentuina ruokkinut metal- linen tai muovinen keinoemo ilman yhteyttä lajitoverei- hin, eivät luonnostaan osanneet juuri mitään, vaikka ne aikuisina olisikin palautettu lajitovereiden joukkoon. Jos esimerkiksi lisääntyminenkin on opittua, niin mitä sitten jää geneettisesti perityille malleille?
 

Kognitiivisten taitojen evoluution peruskuvio kädellisillä ja laajemminkin on ollut se, että kerran kehittymään läh- dettyään opittujen ns. ehdollisten refleksien järjestelmä, jonka ”koneisto” on aivokuori cortex,on syrjäyttänyt gee- neihin ohjelmoituneiden ns. ehdottomien refleksien jär- jestelmää. Perusolettamus jostakin tietystä simpanssin käyttäytymismallista tuleekin olla, kunnes toisin todiste- taan, että se on matkimalla ja ehdollistumalla opittu malli.


Ihmisellä kielelle perustuva rationaalinen ajattelu, johon liittyy myös tietoisuus,on sittemmin ilmeisesti biologises- ti lyhyehkön ajan kuluessa ”kaapannut” biologiselta eh- dollisten refleksien järjestelmältä koneiston ja valjasta- nut sen yhteiskunnallisen ns. kulttuurievoluution palve-lukseen (ks. esim. Marty Sereno: A brain that talks, Discover 6/96).
 

Lait, tavat, uskonnot ja moraali

Sympatia ja empatia moraalin peruspilareina kuulostaa siltä, että moraalisia oltaisiin (vain) niitä kohtaan, joista pidetään. Siinä toisessa biologismin variantissa katso- taan päin vastoin lakien ja moraalisääntöjen palautuvan yksilöiden suhteiden sääntelyyn niemenomaan silloin, kun nämä eivät pidä toisistaan, vahinkojen minimoimi- seen yhteisön kannalta ristiriitatilanteissa. Näin usein tehdään myös kokonaan sosiobiologismin ulkopuolella. Moraali ei kuitenkaan välttämättä ole vain ristiriitojen sääntelyä.


Lakien ominaispiirre on, että niitä valvoo tähän nimen-omaiseen tarkoitukseen perustettu väkivaltakoneisto. Laki ja moraali ovat toisiaan täydentäviä ja joskus myös vaihtoehtoisia normatiivisen sääntelyn järjestelmiä. Moraali on normatiivisen sääntelyn korkein muoto, jolle lakienkin sääntelytehtävien pitäisi hiljalleen siirtyä, jos yhteiskunta kehittyy eteen- eikä taaksepäin. Mitä korke- ampi moraali, sitä vähemmän yhteiskunta käyttää tai joutuu käyttämään väkivaltakoneistoa.


Moraali ei kuitenkaan ole absoluuttista. Esimerkiksi tie- teessä, bisneksessä, taiteessa tai politiikassa ovat omat moraalisääntönsä, ja rajatapauksissa saattaa viime kä- dessä juuri tosiasiassa noudatettavasta moraalikoodista riippua, mikä mainituista elämänalueista jossakin tietyssä toiminnassa on kyseessä.


Moraalin kehitys on riippuvaista tieteen kehityksestä, ja samalla se on myös tieteen tulevan kehityksen eräs edellytys. Moraalitajuntaa ei kuitenkaan pidä samaistaa tavallisen kaukonäköisen päämäärärationaalisen toi- minnan kanssa: moraalisessa sääntelyssä jokin yhtei-söllinen normi, jonka ei tarvitse olla tyhjentävästi tieteel-lisesti perusteltu, vaikuttaa yhtenä toiminnan reunaehtona, joskus sen syynäkin.


On olemassa vielä muitakin normatiivisen sääntelyn muotoja, kuten ”äidinmaidossa” äidinkielen tapaan omaksutut tavat, joiden periaatteessa ainoaksi tehtä- väksi on jäänyt osoittaa henkilön kuulumista johonkin tiettyyn ryhmään, esimerkiksi ”sivistyneisiin ihmisiin” (ks. esim. Oleg Drobnitski: Moraalikäsite). Järjestöllisten normien piiriin tai siitä pois yksilö voi siirtyä vapaaehtoi-sesti. Lähinnä järjestöllisiä normeja ovat nykyisin myös ammattikuntien eettiset ohjeet, kirkkojen normit sekä mm. YK:n ihmisoikeuksien julistus jäsenhallituksille. Järjestöllisistä normeista pyritään usein tekemään moraalinormeja.
 

Erityisestä uskonnollisesta normatiivisesta sääntelystä on kyse vain silloin, kun normia noudatetaan ”sielun pe- lastukseksi”.Jos uskontokunnan normi on omaksuttu ta- pana äidinmaidossa sen kummemmin sen sisältöä poh- timatta, se on tapa. Jos taas uskontoperäistä normia noudatetaan, koska ollaan vakuuttuneita nimenomaan tämän normin välttämättömyydestä, oli sen Jahven, Al- lahin tai Shivan kanssa sitten niin tai näin, niin kyseessä on moraalinen käyttäytyminen.Ja kyse oli tässä siis nor- meista, joita henkilö tosiasiallisesti noudattaa, ei sellai- sista, joita hän vain pitää suotavina tai tarjoaa muiden noudatettaviksi.
 

Tiede ja sosiobiologismi

Juuri koskaan ei näe väitettävän, että tavat, uskonnot tai äidinkieli olisivat geeneissä: kaikki tietävät, että Suo- meen adoptoidusta kiinalaisvauvasta tulee kiinalaisen näköinen suomalainen ja päin vastoin. Jos olemme so- siobiologismin suossa napaamme myöten uskoessam- me moraalin ihmisluonnon kieltämiseksi, niin olemme siellä kurkkuamme myöten olettaessamme moraali-sääntöjen olevan geneettisesti perittyä asiatietoa.

”Geeniperäisenä” moraali olisi normatiivisen sääntelyn muodoista alkeellisin: mitä enemmän käyttäytyisimme geeneistä, sitä moraalisempia olisimme! Lait olisivat sit- ten ilmeisesti valtiollisiksi normeiksi korotettuja geeni-sääntöjä, jotka mahdollistaisivat ”perverssien” toimitta- misen ”laillisesti” vankilaan tai hautaan, ettei yhteiskunta vain pääsisi ”degeneroitumaan”! Ja tavat, teoriat, opin- kappaleet, ehkä kielikin, ne kun eivät kerran ole geeni-peräisiä, olisivat sitten alusta loppuun pintakiiltoa, taktiikkaa, diplomatiaa, supisitirariteettia, huijausta...


DeWaalin-Lagerspetzin oletukset johtavat siis näke- mään itse yhteiskunnan sosiaalisine normeineen pää- hämme geneettisesti ohjelmoituneiden tajunnallisten ra- kenteiden materialisoituneena kuvana,mikä onkin sosio- biologismin ideologian perussanoma.Koko nykyaikainen tieteemme kyllä pohjautuu sille aivan päinvastaiselle kä- sitykselle,että tajuntamme olisi ulkoisen objektiivisen to- dellisuuden ilmiöiden, niin fysikaalisten, biologisten kuin yhteiskunnallistenkin, historiallisesti tarkentuva kuva.


Käytän termiä (sosio)biologismi edellä mainitsemassani hieman toisessa merkityksessä kuin Lagerspetz, joka näyttää nimittävän sosiobiologiaksi vain ”pahan” ihmis-luonnon teorioita ja ns. itsekkään geenin teoriaa.

Itsekkään geenin teorian ei terminologiani mukaan tavit- se aivan välttämättä olla sosiobiologismia lainkaan, jos oletetaan sellaisten geenien, jotka määräävät jonkin ka- tegorisen käyttäytymismallin ja asettuvat täten oppimi- sen esteeksi, pelanneen itsensä ja geeniohjelmoituneet käyttäytymismallit ulos ainakin pääasiassa jo ennen ihmistymistä.
 

Sosiobiologismilla on ”tilausta” trikkinä poliittisen keskustelun kääntämiseksi siitä, millainen yhteiskunnan pitäisi olla, valetieteelliseksi mihinkään johtamattomaksi jauhamiseksi siitä, millainen ihminen muka ”todella on”.

En suinkaan väitä, että voitaisiin suunnitella millainen yhteiskunta tahansa, mutta väitän, että yhteiskunnan kehitystä määräävät yksilöön nähden ulkoiset, eivät sisäsyntyiset lainalaisuudet. Sosiobiologismin tilaus on ohimenevää.

torstai, 9. maaliskuu 2017

Saarikiven (HY) on TODISTETTAVA, että "Suomessa puhuttiin ennen ajanlaskun alkua vain täysin tuntemattomia kieliä"!

Suomen kansaa ei ole olemassa

Satavuotista itsenäisyyttä juhliva Suomen kansa on historialtaan hyvin sekalainen seurakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyytem- me on suurinta koko Euroopassa. Länsisuomalaisten ja itäsuomalais- ten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten.

Sama pätee kieleen. 1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen puheenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia.

Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin. "

 
 
 
Teksti: Ilari Tapio Kuvat: Tuomas Sinkkonen Studio 1851 Grafiikka: Pasi Juhola
 

Viime tiistai oli laskiaistiistai ja Kalevalan sekä suomalaisen kulttuurin päivä. Silloin meitä suomalaisia oli 5 509 767.

Tuolla populaatiolla katamme 0,075 prosenttia maapallon väestöstä. Kakkuviipaleeksi muutettuna osuutemme ihmiskunnasta on yhtä kuin murunen lautasen reunalla.

Maailman valtioiden joukossa olemme asukasluvulla mitattuna sijalla 112. Edellämme on Tanska ja perässämme Kirgisia.

Suomea meistä puhuu äidinkielenään 88,7 prosenttia ja ruotsia 5,3 prosenttia. Muu äidinkieli on 6 prosentilla Suomen väestöstä.

Että tämmöinen kansa, vai onko kansaa loppujen lopuksi edes olemassa? "

RJK: On sekä kansa että kansakunta, ja ne ovat vielä harvinaisen lähellä toisiaan.

" Käännetäänpä aikarautaa 10 000 vuotta taaksepäin. Arkeologisten löydösten mukaan näillä rannoilla eleli niihin aikoihin ihmisiä, joiden menoissa ja meiningeissä oli viitteitä sekä Baltiaan että Luoteis-Venäjälle.

Rannat kaartelivat kuitenkin aivan eri paikoissa kuin nykyään. Pohjoinen Suomi oli vielä ympärivuotisesti jään peitossa, ja nykyisen Pohjanmaan rannikko kulki Keski-Suomen ja Savo-Karjalan rintamailla. Metsissä kasvoi koivuja, haapoja ja pähkinäpensaita.

Todennäköisesti Fennoskandian itäosat houkuttelivat metsästystä ja keräilyä harjoittaneita eränkävijöitä ja asukkaita vähitellen sitä mukaa, kun jääkausi hellitti ja jään reuna vetäytyi pohjoiseen.

Pieniä ryhmiä tuli kenties ruuan perässä, levottomuuksien pelossa tai vain paremman elämän toivossa – niin kuin nykyäänkin.

Uudisasukkaiden lähtöpaikat olivat luultavasti eteläisen Euroopan lämpimiä taskuja eli niin sanottuja refugioita. Yksi sellainen oli Ukrainan alueella. Toinen sijaitsi Baskimaan seudulla nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla.

Jälkimmäinen tasku on omiaan selittämään lounaiseurooppalaisten ja saamelaisten geneettistä sukulaisuutta. "

RJK: Ei ole varmaa, että juuri se selittäisi sitä. Baskit eivät ole välttämättä kaikkein vanhimpiä länsieurooppalaisia. He ovat voineet tulla myös Lähi-Idän-Mustanmeren seuduta maanviljelyksen mukana tai laivoilla. Baskeilla ja saamaelaisilla voi olla vielä vanhempaa läntistä yhteistä perimää. Tai jopa saamelaisissakin voi olla laivalla tullutta väkeä.

" Ehkä osa alueen asukkaista jäi niille sijoilleen, kun taas osa jatkoi vaellustaan ja päätyi Norjan rannikolle sekä sieltä sisämaita kohti. "

RJK: Yhteiset piirteet eivät taida olla läntisen refugin todennä'köisimpien asukkaiden cro magnonien tyyppisiä.

" Täysin varmaa tietoa tulijoiden alkuperästä ei ole.

Arkeologinen aineisto ja varsinkin nykyaikainen geenitutkimus ovat kuitenkin vahvistaneet, että itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset ovat historiallisesti tyystin eri porukkaa.

Maan eri osat saivat asukkaansa eri teitä ja eri aikaan.

Vuonna 2008 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi savolaiset eroavat varsinaissuomalaisista geneettisesti enemmän kuin englantilaiset saksalaisista. "

RJK: Senhän ei välttämättä tarvitse kauhean pajon olla...

" Geneettistä etäisyyttä ilmaisevien FST-arvojen perusteella suomalaisten sisäinen variaatio on poikkeuksellisen suurta. Se on suurinta koko Euroopassa.

Ruotsalaiset ja virolaisetkin ovat suomalaisille läheisempää sukua kuin toiset suomalaiset.

Suurin FST-etäisyysluku eri alueiden suomalaisten välillä on 60. Luku on hyvin korkea. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava arvo on 25. Maiden rajat ylittävässä vertailussa saksalaisten, ranskalaisten ja unkarilaisten erot jäävät lukuun 10.

Vesilintua voi siis heittää käsityksellä, jonka mukaan tätä pohjoista perukkaa asuttaa perimältään yksi läntisen maailman homogeenisimmistä eli yhtenäisimmistä kansoista. "

RJK: Geeneillä ei ole kansan "kohtalonyhteydessä" erityisen keskeistä roolia varsinkaan, kun ne ovat sekoittuneet tehokkaasti.

" Totuus on päinvastainen. Suomi on toisistaan suuresti poikkeavien heimojen maa. Olemme sekalaista seurakuntaa. Olemme todellinen tilkkutäkki. "

RJK: Juu: Nimenomaan HEIMOJEN maa Suomi oli harvinaisen pitkään, vielä valtiovaltaa vailla olevan lakuyhteiskunnan korkeimman asteen. Kaikki heimot eivät halunneetkaan koskaan muodostaa valtiollista aluetta rajoineen ja kuninkaineen, vaan pysyä heimoina: saamelaiset, liiviläiset, pirkkalaiset, kuurilaiset jne.

" Hevonen vaikutti suuresti Suomen ja Euroopan väestön muodostumiseen ja asutuksen kehittymiseen.

Ensimmäisinä hevosen kesyttivät nykyisen Ukrainan ja Etelä-Venäjän arojen ihmiset neoliittisen kivikauden lopulla. Se tarkoittaa noin vuotta 3 500 ennen ajanlaskun alkua. "

RJK: Hevonen kesytettiin tuolloin Keski-Aasiassa. Ensimmäiset kesyttäjät olivat ehkä europidista boma-kansaa, joka ilmeisesti sittemmin tunnettiin myös Kiinaa piinanneina ratsastajaheimoina xiognulaisina ja tanguutteina.

RJK: " Aroille syntyi ratsastajakansa, joka kykeni liikkumaan aivan eri teholla ja vauhdilla kuin metsissä vaellelleet metsästäjä-keräilijät tai alkeellista kasvien ja kotieläinten kasvatusta harjoittaneet varhaiset maanviljelijät.

–  Tämä porukka lähti liikkeelle ehkä vajaat 5 000 vuotta sitten. Luista saadun dna:n tutkimus osoittaa, että kyseessä oli massiivinen invaasio. Se jatkui sukupolvien ajan, kertoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. "

RJK: Itäbalttilainen Fatjanovon varsakirveskirveskulttuuri levittäytyi tuolloin 5300 e.a.a. alkaen jokireittejä pitkin Volgan alueelta länteen päin, mm. Suomeen.

" –  Ne olivat hyvin miesvaltaisia joukkoja, jotka ryöstivät matkoillaan naisia mukaansa. Lisäksi miehet olivat hujoppeja. Nykyravinnolla he olisivat venyneet keskimäärin noin 185-senttisiksi, mutta siihen aikaan 175 senttiäkin teki heistä jättiläisiä Keski-Euroopan varhaisiin maanviljelijöihin verrattuina. "

RJK: Toimittaja Lundgren sekoittaa tässä nyt aivan ilmeisesti vasarakirveskansan yli 1000 vuotta myöhempään SOTAVAUNUKANSAAN, jonka kokoonpanoon kuului myös vasarakirveskansaa: mm. indoeurooppaisten kielten liettuasta osoitettu yhteinen hevosvaunusanasto on LIETTUAN VASARAKIRVESLAINOJA.

" Karpaasimainen arokansa levittäytyi joka suuntaan. Se vaikutti vahvasti Keski-Euroopan ja eteläisen Suomenkin nuorakeraamiseen kulttuuriin sekä jätti jälkensä geeneihin. Yli puolet suomalaisten geeniperimästä on aroilta. Sama pätee myös muihin pohjoiseurooppalaisiin, esimerkiksi britteihin. "

RJK: SOTAVAUNUKANSA ei tullut Suomeen. Vasarakirveskansa oli tullut tänne jo 1000 vuotta aikaisemmin.

" – On nähtävissä selvä linja Äänisjärven kautta Ukrainasta Suomeen, Niskanen korostaa. "

RJK: Missähän Niskanen sen "linjansa" näkee: maastossa, geeneissä vai muualla?

Geenit eivät kerro kauheasti ajankohdasta...

" Kun mukaan otetaan vielä eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden kaksi ryhmää (länsieurooppalaiset ja itäeurooppalaiset), pronssikauden ja Ruotsin vallan aikana saapunut skandinaavinen geeniperimä sekä arktista rannikkoa pitkin Skandinaviaan välittynyt pohjoissiperialainen perimä, saadaan kokoon aikamoinen geneettinen sekoitus. "

Se pohjoissiperialainen, kampakeramiikan omaksunut jengi toi VIIMESITÄÄN Suomeen SU-kielen!

Mutta KULTTURINEN JATKUVUUS on ollt katkeamaton jo SUOMUSJÄRVEN KULTTUURISTA ja heidän PUNAMULTAHAUTAUKSESTAAN, jonka myös kampakeraaminen kansa monin paikoin omaksui, ja jonka menoille LAINATTIIN UUSI SANASTO BALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneettiset-ja-kielliset-juuret

" Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 - 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suomessa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä  ja kampakeraamiseen kansaan ja vasarakirveskansaan, nimittäin punamultahautaus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itkuvirttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hautausmaata (n. mon.) sanasta *remda,verbistä remti (remia) = levätä.Tuollainen äänteenmuutos on länsibalt- tilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteellisesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on "itkukoivu".

kk-7-jonsaksen-hauta.jpg
Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.

On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm. Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamultahautaus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.

On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antroplogisten tutki- musten mukaan ollut lähinnä "nordic-tyyppistä", pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit, seelit ja kuurilaiset.

Jos suomen kielessä on jotakin erityistä "paleota", se on todennäköisesti peräisin "suomusjärveläisten" kielistä. "

" – Kyse on geneettisestä sekamelskasta. Sen myötä perinteiset käsitykset roduista on voitu romuttaa, Niskanen summaa.

Sitten on kieli. Suomalaisten alkuperää voi hahmottaa myös kielitieteen keinoin.

–  Kieli antaa käsitteet, joilla hahmotamme maailmaa. Identiteettimme kytkeytyy kieleen. Se muokkaa meistä meidät, tuumaa kollegiumtutkija ja dosentti Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

– Ilman suomen kieltä suomalaisuutta ei olisi olemassa ainakaan sellaisena kuin se nyt on.

Suomi on suomalais-ugrilainen tai uralilainen kieli. Sen kaukaiset juuret voidaan paikantaa Keski-Venäjälle ja Länsi-Siperiaan.

Näille maille kielet levisivät Saarikiven mukaan kolmessa aallossa ajanlaskumme alkupuolella, todennäköisesti ennen kristinuskon leviämistä. Sitä ennen Suomessa puhuttiin tuntemattomia kieliä. Niistä emme tiedä mitään. "

RJK: HELVETTI SOIKOON, TOHTORI SAARIKIVI: TUOLLAISTA EI VOI VAIN VÄITTÄÄ, VAAN SE PITÄÄ TODISTAA!!!!

 

Tohtori Saarikivi, joka on potkut saanut Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori, mutta on taas palkkalistoilla HY:n Erkon säätiön rahoittamassa Tutklijakollegiumissa, jossa muut ovat pääasiassa väitöskirjantekijöitä, ei ole AINA ollut tuota mieltä:

Hänen mukaansa Suomessa olisi asunut JO 2000 E.A.A. germaanista kieltä puhuneita etnisiä ja ja rudullisia "PERSERMAANEJA"...

"

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf)

Siinä vaiheessa kun kielitiede tavoittaa ensimmäiset merkit itämerensuomalaisesta kielimuodosta (joka edustaa keskikantasuomen tasoa) Suomen lounaisrannikolla suunnilleen rautakauden alussa (n. 500 eaa.), oli täällä naapureina lainasanojen ja paikannimistön perusteella jo saamelaisia ja germaaneja.Koska nämä varhaisimmat merkit perustuvat keskinäisiin lainoihin,ei ole mahdollista sanoa, mikä kieliryhmä oli Lounais-Suomessa ensin.Tuossa aikatasossa ei vielä voida puhua suomen kielestä, vaan vasta kun oli ensin saavutettu myöhäiskantasuomen taso ja kun sitten sen Suo- messa puhuttu murre alkoi eriytyä Virossa ja Karjalassa puhutuista murteista, voi- daan sanoa itsenäisen suomen kielen "syntyneen". Tämä tapahtui arviolta joitain vuosisatoja jälkeen ajanlaskun alun.

(HM: Suomessa ei ole tuolloin ollut germaaneja, "etmologiat" ovat väärennettyjä: ne ovat balttilaisia.)

 

Tässä vaiheessa tätä nimenomaista suomen kielen esimuotoa (jota voidaan kutsua selvyyden vuoksi muinaislänsisuomeksi) puhuttiin vasta kapealla rannikkokaistaleel- la Karjaalta Satakuntaan; alueen germaanit sulautuivat ajan mittaan länsisuomalai- siin jo kauan ennen ruotsalaisten saapumista. Muinaislänsisuomesta polveutuvat suomen kielen länsimurteet. Sisämaassa aivan eteläisintä Suomea myöten puhuttiin saamea, mikä näkyy saamelaisperäisistä paikannimistä: sellaisista, joiden elementit eivät voi selittyä suomalaisten sanojen pohjalta vaan joissa näkyy saamelaiskielille tyypillinen äännekehitys. Todistusaineisto ei siis perustu suomalaisia sanoja sisältä- viin nimielementteihin kuten Lappi-, Lapin-, Poro- tms. kuten usein virheellisesti luullaan (Ks. edellinen linkki jatkoviitteineen.)

Toiselle vuosituhannelle tultaessa Suomeen levisi idästä toinen itämerensuomalai- nen kielimuoto, muinaiskarjala. Sen jatkajia ovat suomen kielen itämurteet eli savo- lais- ja kaakkois- eli karjalaismurteet (ja Suomen ulkopuolella karjalan kieli ja inke- roinen). Suomen länsi- ja itämurteet ovat siis erilähtöisiä, ja ilman keinotekoisen kirjakielen yhdistävää vaikutusta ne olisivat voineet kehittyä omiksi kielikseen.

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Suomensynty.html)¨"

 

Seuraavat "suuret löydöt", joiden yksi tekijä aina on Jorma Koivulehto, ovat huijausta:

1. Pronssikautiset germaanilainat: kaikki esimerkit ovat jotakin muuta, tai sitten nuoria germaanilainoja;

2. Omaperäisille ja vanhoille balttilainoille tyypillisen vanhalla kaavalla  (kivi, kiven) taipuvat "grmaanilainat";

3. "Suomen kautta saameen lainautuneet" "vanhat germaanilainat";

4. germaanikielten s:n tai k:n lainautuminen suommen h:ksi:  kyseessä on tavan takaa esimerkiksi liettuan k:n ja samalla latvian s:n lainautumisen suomeen h:ksi (niiden väliltä olevasta suhuässällisestä muodosta);

"Vanhojen germaanilainojen" todellinen jakautuminen näyttää tällaiselta:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1378237.html#p1378237

Olen nyt merkinnyt vihreällä myös mielestäni varmat ("uudet", joita ne kaikki ovat!) germaanilainat, tasapuolisuuden vuoksi... :|

Tässä kuitenkin ko. otoksesta on varmat "myöhäiset" balttilainat punaisella ja epävarmat ja vasarakirvesbalttilainat sinisellä, kelttilainat ruskealla, (vanha taivutuskaava! kuten SU- ja balttisanoilla, mutta EI KOSKAAN germaani- eikä slaavisanoilla; sen sijaan on kyllä uusia lainoja baltti- ja SU-kielistä, jotka taipuvat uudella kaavalla), slaavilainat ja suorat iranilainat harmaalla (uusi kaava) ja sanat, joille esitetty kermaanietymologia on muista syitä varmasti höpö- löpöä, violetilla, sanat joita ei ole mitään syytä epäillä lainoksi, vaikkei paäinvastaisiakaan todisteita olisi, mustalla, ja sanat, joita ei ole suomen kielessä, keltaisella... Vasarakirveskieli katsotaan balttikieleksi (tässä yleensä siniseksi).

Kun sana on uusi germaanilaina, on usein osoitettaissa myös se vanha joko mur- teista tai lähikielistä, esim maha, melk(ku), saamen mielga, eläimen maha (palE).

(P takoittaa Suomenlahden pohjoispuolista, minkä pitäisi olla "aivan erityinen todiste germaanisuudesta"...)

" ahku?, aihe, airut, aistia, aivina, aljo (vrt.alje < alkaa), ammatti, ?ankea, ansaita, ansas, ?apara, P astuva, autio, autuas (<auttaa), avio?, haht(uv)a, hakkula, hallita, halme, P harjus, hartia, hidas, hipiä, P huja, P hulas, P hulhava, huokea (P),huoma?, huotra, hurskas, juko, juusto?, kaira, kaita, kale?, kaltio, kamppi, karsia (P), kasa, katras, P kattara, katve, kauto, kehto, keidas, keihäs, kenno, keritä, kernas, kerp(p)o, kiiras?, kiivas, ?kirma, kuja(?), kulju, P kullas, kumpu, kunnia, P kutta, P kuupano, kuva (?), ky(k)äs, laes, laidun, laikka(?), laipio, laita, lakata, P lannas, lantio, lattia, P launa, laupias, lautta, P leivo, lenseä, P leukojainen, levo, levä(llään), P liekko, lieko, lievä, liikkiö, liina,P liiva, P louhi, luote, maha, malja, mallas, ?malto, marhaminta, marsio, P meruta, mitta (?), ? monni, murha, murkinaf?), P myyriäinen, napakaira, P nappula, P narkka, nasta(?), nauta, nauttia, P nuode, nuora, nuotio, nypätä, päde (pade?), paidata, paita*, P paittilas, P pallo, palsi?, P paltti, pan(k)ko, pankku, pantio, parila, P perhana, P pihatto, porras, pullo, purilas, pyrkiä(?), raate, raavas, raippa, raita, raivata, raivo, rakas, rauma, P raura, P reipas, P rievä, P riima, riutta, P ruho, ruhtinas, runo, ruoke, ruokko (?liivi), P rutja, ruto~rytö), räivä, P saha, sai(h)vo, saippua, sairas, sakko?, saura, siivilä, P sima, P siula, surku, tade, taika (P), taina, P taivas, tanko, tarita, tehdas?, tela, teljo, teura(s), tuhto, tuomita, tunkio, tupas, P turilas, upea, vaania, vahla, valas, vantus, vaola, vartoa, vaula, verkilö, viikko, vuokra, väkä, äyräs. "

Saarikivi: " – Ensimmäinen aalto oli saamelaispohjainen. Suomi saamelaistui. Täällä puhuttiin saamelaiskieliä. Vielä 1500-luvulla niiden puhujia oli suurimmassa osassa maata eli ainakin Keski-Suomessa, Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Vähitellen nuo seudut sitten talonpoikaistuivat. Tuli vakituista asutusta.

Kaksi muuta kieliaaltoa olivat itämerensuomalaisia. Toinen niistä tuli Virosta läntiseen Suomeen ja toinen Karjalankannaksen sekä Äänisenkannaksen kautta Savo-Karjalaan.

–  Kummankin pohjana oli kantasuomi, jota ei koskaan puhuttu Suomessa. Sitä puhuttiin Inkerinmaalla, Virossa ja kenties etelämpänäkin, Väinäjoella saakka. "

RJK: Tuon yllä ollevan höpinän mukaan Suomessa olsi puhuttu persermaania (P-sanat).

Mutta Janne saarikivi vetää takaisin, että TÄÄLLÄ EI PUHUTTU MITÄÄN TUNNETTUA KIELTÄ, tai sellaisten ryhmää!

" Maahanmuuttajien kielet olivat kantasuomen tytärkieliä. Saarikivi arvelee niiden olleen keskenään suurin piirtein yhtä erilaisia kuin latinan tytärkielet ranska, italia ja espanja.

Yhtenäinen kieli tuottaa yhtenäisen mielen. Näin ajattelivat suomalaisuuden lipunkantajat, jotka ryhtyivät 1800-luvun nationalismin koitteessa luomaan ja tuomaan kansalle yleiskieltä, jota kaikki puhuisivat ja ymmärtäisivät. Sitä varten tarvittiin kattava koululaitos. "

RJK: Suomalaiset oppivat silloin noin viikossa auttavasti ymmärtämään suomen toista murretta, kun ne "menivät koodilla"...

" Varhainen lähtökohta oli 1500-luvun Turku. Turun seutu oli Varsinais-Suomea. Ainoat itseään suomalaisina pitäneet ihmiset asuivat siellä. Muualla oltiin vaikkapa savolaisia tai hämäläisiä. "

RJK: EI SE KANSAN NIMI RATKAISE. SIITÄKIN VOIDAAN OMIENKIN KESKEN TAPELLA IKUIESTI...

" – Kaikki oppineet vaikuttivat Turussa, ja kaikki papit koulutettiin Turussa. Siksi suomea alettiin kirjoittaa 500 vuotta sitten nimenomaan siellä, Janne Saarikivi muistuttaa.

– Sitä suomea tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet. Siksi myöhemmin tuli tarve mukauttaa kieltä.

Itäiset vaikutteet pääsivät kielen luomisessa niskan päälle 1800-luvun kansallishuumassa. Se oli mitä suurimmassa määrin Kalevala -buumin ja karjalaisen kansanrunouden ihannoinnin ansiota.

Eturintamassa uuden suomen asiaa ajoivat tunnettu Elias Lönnrot, vähemmän tunnettu Daniel Europaeus ja vähän tunnettu Wolmar Schildt. Hän oli jyväskyläläinen suomalaisuusmies, jonka missiona oli saada maahan suomenkielinen oppikoulu.

Sitten oli juvalainen Carl Axel Gottlund, kirjailija ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori.

–  Gottlund kannatti kirjakielen kehittämisessä itämurteita, erityisesti savoa, ja oli sikäli radikaali anarkisti, että hänen mielestään kieltä olisi pitänyt kirjoittaa niin kuin sitä puhuttiin. Hän jäi kuitenkin tappiolle, Saarikivi toteaa.

– Lopulta yleiskielestä tuli tarkasti modifioitu kirjakieli, kombinaatio, joka ei ole kenenkään äidinkieli. Se on meille kaikille vieras kieli.

Saarikiven mukaan kyse on samankaltaisesta poliittisesta rakennelmasta kuin suomalaisuuden määrittelyssä. "

RJK: Ihan vapaasti, kunhan meni käpi...

" –  Suomen nykyinen väestö on historiallista sattumaa. Olemme sattumalta samassa maassa asuva kokoelma itämerensuomalaisia kieliä puhuvia heimoja. Esimerkiksi karjalaisia ja inkeriläisiä tähän väestöön ei lueta. Siinäkin on kyse politiikasta. Näin on vain päätetty. "

RJK: Kyllä inkerinsuomalsiet luetaan etnisesti suomalaisiin. Vienankarjalaisetkin luettaisiin, elleivät he olisi ortodokseja. venäjä'llä suomalaisen ja karjalaisen/inkerikon ero katsotaan (perinteisestä) uskonnosta.

" Toki tilkkutäkkimäisestä väestöstä voi aikojen saatossa muodostua kansa tai ainakin kansakunta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump puhuu The American peoplesta, vaikka valtava valtio on vain 240 vuotta sitten syntynyt satojen vähemmistöjen mosaiikki. "

RJK: Tuo on Donaldin retorikkaa. Lainsäädännössä se on "nation". ja "Liittovaltion" on "National".

" Pienemmässä mitassa sama pätee nykyiseen Ruotsiin.

Entisestä Ruotsista alkoi 1100-luvulta lähtien muuttaa ”siirtolaisia” Itämeren tälle puolelle. Ruotsalaisasutus levisi saaristoihin ja rannikolle. Sinne se myös jäi. Pari sataa vuotta myöhemmin Suomen rannikkoseudut olivat jo lähes täysin ruotsalaistuneita.

Sisämaassa syntyi puolestaan 1500-luvulla muuttopaineita pohjoiseen ja itään. Väestöä matkusti lähinnä vesitse asuttamaan erämaita Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jo tuolloin liikkeellä oli myös Ruotsin kautta maahan saapuneita romaneja.

Käsky koko maan asuttuna pitämisestä kävi kuningas Kustaa Vaasalta. Hallitsija himoitsi verotuloja ja maata sekä halusi rautaa rajoille. Samalla piti pönkittää kuninkaan valtaa ja juurruttaa uutta luterilaista uskoa rahvaaseen.

Todellisen kasvupiikin asukaslukuun toivat Venäjän vallan alla 1830-luvulla alkaneet lapsentekotalkoot. Perheiden kasvu johtui maatalouden kehittymisestä ja uusien tilojen sekä torppien perustamisesta. Eniten lapsia syntyi kuitenkin mäkitupalaisille ja muille tilattomille.

Syöjien lisääntyminen ja syötävän väheneminen johtivat 1860-luvulla suuriin nälkävuosiin. Huonot viljasadot pakottivat nälkäiset ihmiset liikkeelle, mikä levitti kurjuutta ja tartuntatauteja. Tauteihin menehtyi arviolta 270 000 suomalaista. "

RJK: Suomi ei ottanut polittista syistä tsaarinvallan ruokatukea vastaan, vaikka sellaisen siirtely oli tsaarinvallan ydinosaamista, ja pitipaljon suurempaa osaa maata viljeltynä kuin ilman sitä olsi ollut mahdollista sekä arojen kuivuusalueilla että havumetsävyöhykkeen hallamailla. Näissä oli huonot vuodet vuoronperään.

" Moni lähti hakemaan työtä ja leipää valtameren takaa. Toisaalta Suomeen myös muutti venäläisiä, juutalaisia, tataareja ja enemmän tai vähemmän varakkaita yrittäjiä sekä idästä että lännestä. Tilkkutäkistä tuli entistäkin kirjavampi.

Monenkirjavaa väkeä meni, tuli ja jäi maahan myös 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli jopa enemmän ulkomaalaisia kuin Ruotsissa.

Pelkästään muutamana maaliskuisena yönä 1921 Suomeen käveli Kronstadtista tuhansia neuvostomatruuseja perheineen. Seuraavana talvena Itä-Karjalan kansannousua seurasi vielä suurempi pakolaisaalto.

Jatkosodan lopulla Suomessa oli lähes 100 000 ulkomaalaista, mutta raskaiden rauhanehtojen jälkeen kaikki oli toisin. Kovia kokenut kansakunta keskittyi karjalaisen siirtoväen asuttamiseen ja maan jälleenrakentamiseen. Suomi yritti yhtenäistyä ja käpertyi samalla sisäänpäin. Kotiliesi lämmitti.

1970-luvulla Suomi otti sentään vastaan pieniä ryhmiä Chilen ja Vietnamin pakolaisia, mutta muuten rajoilla oli hiljaista. Väkeä virtasi lähes yksinomaan toiseen suuntaan: Suomesta Ruotsiin.

Näiden aikojen maahanmuuton ensimmäinen aalto koettiin vuonna 1990, kun somalipakolaisia saapui maahan. Toinen koitti syksyllä 2015. Tuona vuonna Suomen rajan ylitti noin 32 500 tulijaa.

Nyt Suomi on koko lailla toinen maa kuin valtiollisen itsenäisyyden alussa vuonna 1917. Myös väestön rakenne on muuttunut ja asukasluku kasvanut. Sata vuotta sitten meitä oli vain 3,1 miljoonaa. "

RJK: Saarikiven aivopieru voidaan tulkita kahdella tavalla:

a) Suomessa oli TÄYSIN TYHJÄÄ ainakin just ennen ajanlaskun alkua, tai sitten

b) Suomessa puhuttiin sittemmin hävinneitä, nykytieteelle tuntemattomia kieliä, ja vain niitä.

Jälkimmäisessä tapauksessa pitäisi löytyä sanoja ja paikannimiä, jotka ovat täysin tuntemattomista kielistä, mm. paikannimiä. Sellaisia Koivulehdon-Saarikiven koulukunta ei ole pystynyt kopvasta yrityksestä huolimatta pososittamaan. Eikä tietenkään olisi mikään IHME vaikka sellaisia olisikin!

Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Saimaa, Imatra, Akaa ja Päijänne ovat selvääkin selvempää balttia. Myös Koli voi olla vasakirveskieltä ja tarkoittaa vaikka kalliota. Liettuan kalnas tarkoittaa "kohollaan olevaa".

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesistonnimia-imatra-keitele-simpele-inkere-kymi-vanaja-saimaa-paijanne-jne

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-saamelaisista-paikannimista

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-antibaltisteille-lapi-nakymatonta-vesitonimistoa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/saamelaisten-historia-nakokulman-poistoja

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merkitsee-alun-perin-seksia

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-kielihistoriasta

Jänis on kuuria/preussia, ilves liiviä, saari ja saarni viroa...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalaiset-lainat-pangermanistien-mukaan-5

 

 

torstai, 9. maaliskuu 2017

Saarikiven (HY) on TODISTETTAVA, että "Suomessa puhuttiin ennen ajanlaskun alkua vain täysin tuntemattomia kieliä"!

Suomen kansaa ei ole olemassa

Satavuotista itsenäisyyttä juhliva Suomen kansa on historialtaan hyvin sekalainen seurakunta. Keskinäinen geneettinen etäisyytem- me on suurinta koko Euroopassa. Länsisuomalaisten ja itäsuomalais- ten geenit ovat jopa enemmän eri maata kuin englantilaisten ja saksalaisten.

Sama pätee kieleen. 1800-luvulla raumalaisilla ja iisalmelaisilla ei ollut kunnon yhteistä kieltä, sillä menneessä Suomessa läntinen ja itäinen puheenparsi poikkesivat toisistaan lähes yhtä paljon kuin ranska ja italia.

Nykyinen yleiskieli on tekemällä tehty poliittinen luomus – kuten Suomen kansakin. "

 
 
 
Teksti: Ilari Tapio Kuvat: Tuomas Sinkkonen Studio 1851 Grafiikka: Pasi Juhola
 

Viime tiistai oli laskiaistiistai ja Kalevalan sekä suomalaisen kulttuurin päivä. Silloin meitä suomalaisia oli 5 509 767.

Tuolla populaatiolla katamme 0,075 prosenttia maapallon väestöstä. Kakkuviipaleeksi muutettuna osuutemme ihmiskunnasta on yhtä kuin murunen lautasen reunalla.

Maailman valtioiden joukossa olemme asukasluvulla mitattuna sijalla 112. Edellämme on Tanska ja perässämme Kirgisia.

Suomea meistä puhuu äidinkielenään 88,7 prosenttia ja ruotsia 5,3 prosenttia. Muu äidinkieli on 6 prosentilla Suomen väestöstä.

Että tämmöinen kansa, vai onko kansaa loppujen lopuksi edes olemassa? "

RJK: On sekä kansa että kansakunta, ja ne ovat vielä harvinaisen lähellä toisiaan.

" Käännetäänpä aikarautaa 10 000 vuotta taaksepäin. Arkeologisten löydösten mukaan näillä rannoilla eleli niihin aikoihin ihmisiä, joiden menoissa ja meiningeissä oli viitteitä sekä Baltiaan että Luoteis-Venäjälle.

Rannat kaartelivat kuitenkin aivan eri paikoissa kuin nykyään. Pohjoinen Suomi oli vielä ympärivuotisesti jään peitossa, ja nykyisen Pohjanmaan rannikko kulki Keski-Suomen ja Savo-Karjalan rintamailla. Metsissä kasvoi koivuja, haapoja ja pähkinäpensaita.

Todennäköisesti Fennoskandian itäosat houkuttelivat metsästystä ja keräilyä harjoittaneita eränkävijöitä ja asukkaita vähitellen sitä mukaa, kun jääkausi hellitti ja jään reuna vetäytyi pohjoiseen.

Pieniä ryhmiä tuli kenties ruuan perässä, levottomuuksien pelossa tai vain paremman elämän toivossa – niin kuin nykyäänkin.

Uudisasukkaiden lähtöpaikat olivat luultavasti eteläisen Euroopan lämpimiä taskuja eli niin sanottuja refugioita. Yksi sellainen oli Ukrainan alueella. Toinen sijaitsi Baskimaan seudulla nykyisten Ranskan ja Espanjan rajamailla.

Jälkimmäinen tasku on omiaan selittämään lounaiseurooppalaisten ja saamelaisten geneettistä sukulaisuutta. "

RJK: Ei ole varmaa, että juuri se selittäisi sitä. Baskit eivät ole välttämättä kaikkein vanhimpiä länsieurooppalaisia. He ovat voineet tulla myös Lähi-Idän-Mustanmeren seuduta maanviljelyksen mukana tai laivoilla. Baskeilla ja saamaelaisilla voi olla vielä vanhempaa läntistä yhteistä perimää. Tai jopa saamelaisissakin voi olla laivalla tullutta väkeä.

" Ehkä osa alueen asukkaista jäi niille sijoilleen, kun taas osa jatkoi vaellustaan ja päätyi Norjan rannikolle sekä sieltä sisämaita kohti. "

RJK: Yhteiset piirteet eivät taida olla läntisen refugin todennä'köisimpien asukkaiden cro magnonien tyyppisiä.

" Täysin varmaa tietoa tulijoiden alkuperästä ei ole.

Arkeologinen aineisto ja varsinkin nykyaikainen geenitutkimus ovat kuitenkin vahvistaneet, että itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset ovat historiallisesti tyystin eri porukkaa.

Maan eri osat saivat asukkaansa eri teitä ja eri aikaan.

Vuonna 2008 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan esimerkiksi savolaiset eroavat varsinaissuomalaisista geneettisesti enemmän kuin englantilaiset saksalaisista. "

RJK: Senhän ei välttämättä tarvitse kauhean pajon olla...

" Geneettistä etäisyyttä ilmaisevien FST-arvojen perusteella suomalaisten sisäinen variaatio on poikkeuksellisen suurta. Se on suurinta koko Euroopassa.

Ruotsalaiset ja virolaisetkin ovat suomalaisille läheisempää sukua kuin toiset suomalaiset.

Suurin FST-etäisyysluku eri alueiden suomalaisten välillä on 60. Luku on hyvin korkea. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava arvo on 25. Maiden rajat ylittävässä vertailussa saksalaisten, ranskalaisten ja unkarilaisten erot jäävät lukuun 10.

Vesilintua voi siis heittää käsityksellä, jonka mukaan tätä pohjoista perukkaa asuttaa perimältään yksi läntisen maailman homogeenisimmistä eli yhtenäisimmistä kansoista. "

RJK: Geeneillä ei ole kansan "kohtalonyhteydessä" erityisen keskeistä roolia varsinkaan, kun ne ovat sekoittuneet tehokkaasti.

" Totuus on päinvastainen. Suomi on toisistaan suuresti poikkeavien heimojen maa. Olemme sekalaista seurakuntaa. Olemme todellinen tilkkutäkki. "

RJK: Juu: Nimenomaan HEIMOJEN maa Suomi oli harvinaisen pitkään, vielä valtiovaltaa vailla olevan lakuyhteiskunnan korkeimman asteen. Kaikki heimot eivät halunneetkaan koskaan muodostaa valtiollista aluetta rajoineen ja kuninkaineen, vaan pysyä heimoina: saamelaiset, liiviläiset, pirkkalaiset, kuurilaiset jne.

" Hevonen vaikutti suuresti Suomen ja Euroopan väestön muodostumiseen ja asutuksen kehittymiseen.

Ensimmäisinä hevosen kesyttivät nykyisen Ukrainan ja Etelä-Venäjän arojen ihmiset neoliittisen kivikauden lopulla. Se tarkoittaa noin vuotta 3 500 ennen ajanlaskun alkua. "

RJK: Hevonen kesytettiin tuolloin Keski-Aasiassa. Ensimmäiset kesyttäjät olivat ehkä europidista boma-kansaa, joka ilmeisesti sittemmin tunnettiin myös Kiinaa piinanneina ratsastajaheimoina xiognulaisina ja tanguutteina.

RJK: " Aroille syntyi ratsastajakansa, joka kykeni liikkumaan aivan eri teholla ja vauhdilla kuin metsissä vaellelleet metsästäjä-keräilijät tai alkeellista kasvien ja kotieläinten kasvatusta harjoittaneet varhaiset maanviljelijät.

–  Tämä porukka lähti liikkeelle ehkä vajaat 5 000 vuotta sitten. Luista saadun dna:n tutkimus osoittaa, että kyseessä oli massiivinen invaasio. Se jatkui sukupolvien ajan, kertoo antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta. "

RJK: Itäbalttilainen Fatjanovon varsakirveskirveskulttuuri levittäytyi tuolloin 5300 e.a.a. alkaen jokireittejä pitkin Volgan alueelta länteen päin, mm. Suomeen.

" –  Ne olivat hyvin miesvaltaisia joukkoja, jotka ryöstivät matkoillaan naisia mukaansa. Lisäksi miehet olivat hujoppeja. Nykyravinnolla he olisivat venyneet keskimäärin noin 185-senttisiksi, mutta siihen aikaan 175 senttiäkin teki heistä jättiläisiä Keski-Euroopan varhaisiin maanviljelijöihin verrattuina. "

RJK: Toimittaja Lundgren sekoittaa tässä nyt aivan ilmeisesti vasarakirveskansan yli 1000 vuotta myöhempään SOTAVAUNUKANSAAN, jonka kokoonpanoon kuului myös vasarakirveskansaa: mm. indoeurooppaisten kielten liettuasta osoitettu yhteinen hevosvaunusanasto on LIETTUAN VASARAKIRVESLAINOJA.

" Karpaasimainen arokansa levittäytyi joka suuntaan. Se vaikutti vahvasti Keski-Euroopan ja eteläisen Suomenkin nuorakeraamiseen kulttuuriin sekä jätti jälkensä geeneihin. Yli puolet suomalaisten geeniperimästä on aroilta. Sama pätee myös muihin pohjoiseurooppalaisiin, esimerkiksi britteihin. "

RJK: SOTAVAUNUKANSA ei tullut Suomeen. Vasarakirveskansa oli tullut tänne jo 1000 vuotta aikaisemmin.

" – On nähtävissä selvä linja Äänisjärven kautta Ukrainasta Suomeen, Niskanen korostaa. "

RJK: Missähän Niskanen sen "linjansa" näkee: maastossa, geeneissä vai muualla?

Geenit eivät kerro kauheasti ajankohdasta...

" Kun mukaan otetaan vielä eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden kaksi ryhmää (länsieurooppalaiset ja itäeurooppalaiset), pronssikauden ja Ruotsin vallan aikana saapunut skandinaavinen geeniperimä sekä arktista rannikkoa pitkin Skandinaviaan välittynyt pohjoissiperialainen perimä, saadaan kokoon aikamoinen geneettinen sekoitus. "

Se pohjoissiperialainen, kampakeramiikan omaksunut jengi toi VIIMESITÄÄN Suomeen SU-kielen!

Mutta KULTTURINEN JATKUVUUS on ollt katkeamaton jo SUOMUSJÄRVEN KULTTUURISTA ja heidän PUNAMULTAHAUTAUKSESTAAN, jonka myös kampakeraaminen kansa monin paikoin omaksui, ja jonka menoille LAINATTIIN UUSI SANASTO BALTTILAISESTA VASARAKIRVESKIELESTÄ:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomalaisten-geneettiset-ja-kielliset-juuret

" Viimeistään Suomusjärven kulttuurista alkaa kulttuurinen jatkuvuus

HM: Suomusjärven kulttuuri (6500 - 4200 eKr.) on ainoa laajalle Suomessa, koko maahan levittäytynyt kulttuuri, jonka kielestä emme ja ihmisten piirteistä emme tiedä oikeastaan mitään.

Suomusjärven kulttuuriin liittyy piirre, joka yhdistää sitä  ja kampakeraamiseen kansaan ja vasarakirveskansaan, nimittäin punamultahautaus: punainen on ollut surun väri myös balttikielissä. Liettuassa jopa sana sana raudà tarkoittaa sekä punerrusta että valitusta, erityisesti itkuvirttä. Sana tulee mahdollisesti vainajaa (f. yks.) tai hautausmaata (n. mon.) sanasta *remda,verbistä remti (remia) = levätä.Tuollainen äänteenmuutos on länsibalt- tilainen, mutta on silti voinut tulla maantieteellisesti itäistä, saamelaista tietä: jotvingissa rauda = itkuvirsi, raudainas = ruosteenvärinen. Adjektiivi on raudus: rauduskoivu on "itkukoivu".

kk-7-jonsaksen-hauta.jpg
Vantaan Jönsaksesta löytynyt punamultahauta on Suomen vanhimpia hautoja.

On epäselvää, olivatko kaikkien ensimmäiset asukkaat (mm. Antrean kalaverkon tekijät) samaa väkeä kuin Suomusjärven kulttuuri. Näitä kulttuureja erottaa lähinnä kiven työstäminen ja tämä punamultahautaus jälkimmäisessä. Molemmat ovat tulleet samalta suunnalta, idästä. Ruotsi oli tuolloin jäätikön ja meren eristämä Suomesta.

On mahdollista että kyseessä on ollut Ukrainan refugiväestö, joka on antroplogisten tutki- musten mukaan ollut lähinnä "nordic-tyyppistä", pitkäkalloista, todennäköisesti vaaleaa kuten länsieurooppalainenkin jääkauden väestö, joka on ollut isommankokoista kelttiläis-cro-mag-non-tyyppistä, niin ikään pitkäkalloista mutta toisella tavalla ja vaaleaa. Sitäkin väkeä on myös idässä. Balttikansoista yksi oli muista poiketen voittopuolisesti pitkäkalloisia: vasarakirveskansa, ja sen suorat seuraajat goljadit, seelit ja kuurilaiset.

Jos suomen kielessä on jotakin erityistä "paleota", se on todennäköisesti peräisin "suomusjärveläisten" kielistä. "

" – Kyse on geneettisestä sekamelskasta. Sen myötä perinteiset käsitykset roduista on voitu romuttaa, Niskanen summaa.

Sitten on kieli. Suomalaisten alkuperää voi hahmottaa myös kielitieteen keinoin.

–  Kieli antaa käsitteet, joilla hahmotamme maailmaa. Identiteettimme kytkeytyy kieleen. Se muokkaa meistä meidät, tuumaa kollegiumtutkija ja dosentti Janne Saarikivi Helsingin yliopistosta.

– Ilman suomen kieltä suomalaisuutta ei olisi olemassa ainakaan sellaisena kuin se nyt on.

Suomi on suomalais-ugrilainen tai uralilainen kieli. Sen kaukaiset juuret voidaan paikantaa Keski-Venäjälle ja Länsi-Siperiaan.

Näille maille kielet levisivät Saarikiven mukaan kolmessa aallossa ajanlaskumme alkupuolella, todennäköisesti ennen kristinuskon leviämistä. Sitä ennen Suomessa puhuttiin tuntemattomia kieliä. Niistä emme tiedä mitään. "

RJK: HELVETTI SOIKOON, TOHTORI SAARIKIVI: TUOLLAISTA EI VOI VAIN VÄITTÄÄ, VAAN SE PITÄÄ TODISTAA!!!!

 

Tohtori Saarikivi, joka on potkut saanut Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori, mutta on taas palkkalistoilla HY:n Erkon säätiön rahoittamassa Tutklijakollegiumissa, jossa muut ovat pääasiassa väitöskirjantekijöitä, ei ole AINA ollut tuota mieltä:

Hänen mukaansa Suomessa olisi asunut JO 2000 E.A.A. germaanista kieltä puhuneita etnisiä ja ja rudullisia "PERSERMAANEJA"...

"

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf)

Siinä vaiheessa kun kielitiede tavoittaa ensimmäiset merkit itämerensuomalaisesta kielimuodosta (joka edustaa keskikantasuomen tasoa) Suomen lounaisrannikolla suunnilleen rautakauden alussa (n. 500 eaa.), oli täällä naapureina lainasanojen ja paikannimistön perusteella jo saamelaisia ja germaaneja.Koska nämä varhaisimmat merkit perustuvat keskinäisiin lainoihin,ei ole mahdollista sanoa, mikä kieliryhmä oli Lounais-Suomessa ensin.Tuossa aikatasossa ei vielä voida puhua suomen kielestä, vaan vasta kun oli ensin saavutettu myöhäiskantasuomen taso ja kun sitten sen Suo- messa puhuttu murre alkoi eriytyä Virossa ja Karjalassa puhutuista murteista, voi- daan sanoa itsenäisen suomen kielen "syntyneen". Tämä tapahtui arviolta joitain vuosisatoja jälkeen ajanlaskun alun.

(HM: Suomessa ei ole tuolloin ollut germaaneja, "etmologiat" ovat väärennettyjä: ne ovat balttilaisia.)

 

Tässä vaiheessa tätä nimenomaista suomen kielen esimuotoa (jota voidaan kutsua selvyyden vuoksi muinaislänsisuomeksi) puhuttiin vasta kapealla rannikkokaistaleel- la Karjaalta Satakuntaan; alueen germaanit sulautuivat ajan mittaan länsisuomalai- siin jo kauan ennen ruotsalaisten saapumista. Muinaislänsisuomesta polveutuvat suomen kielen länsimurteet. Sisämaassa aivan eteläisintä Suomea myöten puhuttiin saamea, mikä näkyy saamelaisperäisistä paikannimistä: sellaisista, joiden elementit eivät voi selittyä suomalaisten sanojen pohjalta vaan joissa näkyy saamelaiskielille tyypillinen äännekehitys. Todistusaineisto ei siis perustu suomalaisia sanoja sisältä- viin nimielementteihin kuten Lappi-, Lapin-, Poro- tms. kuten usein virheellisesti luullaan (Ks. edellinen linkki jatkoviitteineen.)

Toiselle vuosituhannelle tultaessa Suomeen levisi idästä toinen itämerensuomalai- nen kielimuoto, muinaiskarjala. Sen jatkajia ovat suomen kielen itämurteet eli savo- lais- ja kaakkois- eli karjalaismurteet (ja Suomen ulkopuolella karjalan kieli ja inke- roinen). Suomen länsi- ja itämurteet ovat siis erilähtöisiä, ja ilman keinotekoisen kirjakielen yhdistävää vaikutusta ne olisivat voineet kehittyä omiksi kielikseen.

(http://www.elisanet.fi/alkupera/Suomensynty.html)¨"

 

Seuraavat "suuret löydöt", joiden yksi tekijä aina on Jorma Koivulehto, ovat huijausta:

1. Pronssikautiset germaanilainat: kaikki esimerkit ovat jotakin muuta, tai sitten nuoria germaanilainoja;

2. Omaperäisille ja vanhoille balttilainoille tyypillisen vanhalla kaavalla  (kivi, kiven) taipuvat "grmaanilainat";

3. "Suomen kautta saameen lainautuneet" "vanhat germaanilainat";

4. germaanikielten s:n tai k:n lainautuminen suommen h:ksi:  kyseessä on tavan takaa esimerkiksi liettuan k:n ja samalla latvian s:n lainautumisen suomeen h:ksi (niiden väliltä olevasta suhuässällisestä muodosta);

"Vanhojen germaanilainojen" todellinen jakautuminen näyttää tällaiselta:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1378237.html#p1378237

Olen nyt merkinnyt vihreällä myös mielestäni varmat ("uudet", joita ne kaikki ovat!) germaanilainat, tasapuolisuuden vuoksi... :|

Tässä kuitenkin ko. otoksesta on varmat "myöhäiset" balttilainat punaisella ja epävarmat ja vasarakirvesbalttilainat sinisellä, kelttilainat ruskealla, (vanha taivutuskaava! kuten SU- ja balttisanoilla, mutta EI KOSKAAN germaani- eikä slaavisanoilla; sen sijaan on kyllä uusia lainoja baltti- ja SU-kielistä, jotka taipuvat uudella kaavalla), slaavilainat ja suorat iranilainat harmaalla (uusi kaava) ja sanat, joille esitetty kermaanietymologia on muista syitä varmasti höpö- löpöä, violetilla, sanat joita ei ole mitään syytä epäillä lainoksi, vaikkei paäinvastaisiakaan todisteita olisi, mustalla, ja sanat, joita ei ole suomen kielessä, keltaisella... Vasarakirveskieli katsotaan balttikieleksi (tässä yleensä siniseksi).

Kun sana on uusi germaanilaina, on usein osoitettaissa myös se vanha joko mur- teista tai lähikielistä, esim maha, melk(ku), saamen mielga, eläimen maha (palE).

(P takoittaa Suomenlahden pohjoispuolista, minkä pitäisi olla "aivan erityinen todiste germaanisuudesta"...)

" ahku?, aihe, airut, aistia, aivina, aljo (vrt.alje < alkaa), ammatti, ?ankea, ansaita, ansas, ?apara, P astuva, autio, autuas (<auttaa), avio?, haht(uv)a, hakkula, hallita, halme, P harjus, hartia, hidas, hipiä, P huja, P hulas, P hulhava, huokea (P),huoma?, huotra, hurskas, juko, juusto?, kaira, kaita, kale?, kaltio, kamppi, karsia (P), kasa, katras, P kattara, katve, kauto, kehto, keidas, keihäs, kenno, keritä, kernas, kerp(p)o, kiiras?, kiivas, ?kirma, kuja(?), kulju, P kullas, kumpu, kunnia, P kutta, P kuupano, kuva (?), ky(k)äs, laes, laidun, laikka(?), laipio, laita, lakata, P lannas, lantio, lattia, P launa, laupias, lautta, P leivo, lenseä, P leukojainen, levo, levä(llään), P liekko, lieko, lievä, liikkiö, liina,P liiva, P louhi, luote, maha, malja, mallas, ?malto, marhaminta, marsio, P meruta, mitta (?), ? monni, murha, murkinaf?), P myyriäinen, napakaira, P nappula, P narkka, nasta(?), nauta, nauttia, P nuode, nuora, nuotio, nypätä, päde (pade?), paidata, paita*, P paittilas, P pallo, palsi?, P paltti, pan(k)ko, pankku, pantio, parila, P perhana, P pihatto, porras, pullo, purilas, pyrkiä(?), raate, raavas, raippa, raita, raivata, raivo, rakas, rauma, P raura, P reipas, P rievä, P riima, riutta, P ruho, ruhtinas, runo, ruoke, ruokko (?liivi), P rutja, ruto~rytö), räivä, P saha, sai(h)vo, saippua, sairas, sakko?, saura, siivilä, P sima, P siula, surku, tade, taika (P), taina, P taivas, tanko, tarita, tehdas?, tela, teljo, teura(s), tuhto, tuomita, tunkio, tupas, P turilas, upea, vaania, vahla, valas, vantus, vaola, vartoa, vaula, verkilö, viikko, vuokra, väkä, äyräs. "

Saarikivi: " – Ensimmäinen aalto oli saamelaispohjainen. Suomi saamelaistui. Täällä puhuttiin saamelaiskieliä. Vielä 1500-luvulla niiden puhujia oli suurimmassa osassa maata eli ainakin Keski-Suomessa, Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Vähitellen nuo seudut sitten talonpoikaistuivat. Tuli vakituista asutusta.

Kaksi muuta kieliaaltoa olivat itämerensuomalaisia. Toinen niistä tuli Virosta läntiseen Suomeen ja toinen Karjalankannaksen sekä Äänisenkannaksen kautta Savo-Karjalaan.

–  Kummankin pohjana oli kantasuomi, jota ei koskaan puhuttu Suomessa. Sitä puhuttiin Inkerinmaalla, Virossa ja kenties etelämpänäkin, Väinäjoella saakka. "

RJK: Tuon yllä ollevan höpinän mukaan Suomessa olsi puhuttu persermaania (P-sanat).

Mutta Janne saarikivi vetää takaisin, että TÄÄLLÄ EI PUHUTTU MITÄÄN TUNNETTUA KIELTÄ, tai sellaisten ryhmää!

" Maahanmuuttajien kielet olivat kantasuomen tytärkieliä. Saarikivi arvelee niiden olleen keskenään suurin piirtein yhtä erilaisia kuin latinan tytärkielet ranska, italia ja espanja.

Yhtenäinen kieli tuottaa yhtenäisen mielen. Näin ajattelivat suomalaisuuden lipunkantajat, jotka ryhtyivät 1800-luvun nationalismin koitteessa luomaan ja tuomaan kansalle yleiskieltä, jota kaikki puhuisivat ja ymmärtäisivät. Sitä varten tarvittiin kattava koululaitos. "

RJK: Suomalaiset oppivat silloin noin viikossa auttavasti ymmärtämään suomen toista murretta, kun ne "menivät koodilla"...

" Varhainen lähtökohta oli 1500-luvun Turku. Turun seutu oli Varsinais-Suomea. Ainoat itseään suomalaisina pitäneet ihmiset asuivat siellä. Muualla oltiin vaikkapa savolaisia tai hämäläisiä. "

RJK: EI SE KANSAN NIMI RATKAISE. SIITÄKIN VOIDAAN OMIENKIN KESKEN TAPELLA IKUIESTI...

" – Kaikki oppineet vaikuttivat Turussa, ja kaikki papit koulutettiin Turussa. Siksi suomea alettiin kirjoittaa 500 vuotta sitten nimenomaan siellä, Janne Saarikivi muistuttaa.

– Sitä suomea tavalliset ihmiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet. Siksi myöhemmin tuli tarve mukauttaa kieltä.

Itäiset vaikutteet pääsivät kielen luomisessa niskan päälle 1800-luvun kansallishuumassa. Se oli mitä suurimmassa määrin Kalevala -buumin ja karjalaisen kansanrunouden ihannoinnin ansiota.

Eturintamassa uuden suomen asiaa ajoivat tunnettu Elias Lönnrot, vähemmän tunnettu Daniel Europaeus ja vähän tunnettu Wolmar Schildt. Hän oli jyväskyläläinen suomalaisuusmies, jonka missiona oli saada maahan suomenkielinen oppikoulu.

Sitten oli juvalainen Carl Axel Gottlund, kirjailija ja Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori.

–  Gottlund kannatti kirjakielen kehittämisessä itämurteita, erityisesti savoa, ja oli sikäli radikaali anarkisti, että hänen mielestään kieltä olisi pitänyt kirjoittaa niin kuin sitä puhuttiin. Hän jäi kuitenkin tappiolle, Saarikivi toteaa.

– Lopulta yleiskielestä tuli tarkasti modifioitu kirjakieli, kombinaatio, joka ei ole kenenkään äidinkieli. Se on meille kaikille vieras kieli.

Saarikiven mukaan kyse on samankaltaisesta poliittisesta rakennelmasta kuin suomalaisuuden määrittelyssä. "

RJK: Ihan vapaasti, kunhan meni käpi...

" –  Suomen nykyinen väestö on historiallista sattumaa. Olemme sattumalta samassa maassa asuva kokoelma itämerensuomalaisia kieliä puhuvia heimoja. Esimerkiksi karjalaisia ja inkeriläisiä tähän väestöön ei lueta. Siinäkin on kyse politiikasta. Näin on vain päätetty. "

RJK: Kyllä inkerinsuomalsiet luetaan etnisesti suomalaisiin. Vienankarjalaisetkin luettaisiin, elleivät he olisi ortodokseja. venäjä'llä suomalaisen ja karjalaisen/inkerikon ero katsotaan (perinteisestä) uskonnosta.

" Toki tilkkutäkkimäisestä väestöstä voi aikojen saatossa muodostua kansa tai ainakin kansakunta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump puhuu The American peoplesta, vaikka valtava valtio on vain 240 vuotta sitten syntynyt satojen vähemmistöjen mosaiikki. "

RJK: Tuo on Donaldin retorikkaa. Lainsäädännössä se on "nation". ja "Liittovaltion" on "National".

" Pienemmässä mitassa sama pätee nykyiseen Ruotsiin.

Entisestä Ruotsista alkoi 1100-luvulta lähtien muuttaa ”siirtolaisia” Itämeren tälle puolelle. Ruotsalaisasutus levisi saaristoihin ja rannikolle. Sinne se myös jäi. Pari sataa vuotta myöhemmin Suomen rannikkoseudut olivat jo lähes täysin ruotsalaistuneita.

Sisämaassa syntyi puolestaan 1500-luvulla muuttopaineita pohjoiseen ja itään. Väestöä matkusti lähinnä vesitse asuttamaan erämaita Pohjois-Savossa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Jo tuolloin liikkeellä oli myös Ruotsin kautta maahan saapuneita romaneja.

Käsky koko maan asuttuna pitämisestä kävi kuningas Kustaa Vaasalta. Hallitsija himoitsi verotuloja ja maata sekä halusi rautaa rajoille. Samalla piti pönkittää kuninkaan valtaa ja juurruttaa uutta luterilaista uskoa rahvaaseen.

Todellisen kasvupiikin asukaslukuun toivat Venäjän vallan alla 1830-luvulla alkaneet lapsentekotalkoot. Perheiden kasvu johtui maatalouden kehittymisestä ja uusien tilojen sekä torppien perustamisesta. Eniten lapsia syntyi kuitenkin mäkitupalaisille ja muille tilattomille.

Syöjien lisääntyminen ja syötävän väheneminen johtivat 1860-luvulla suuriin nälkävuosiin. Huonot viljasadot pakottivat nälkäiset ihmiset liikkeelle, mikä levitti kurjuutta ja tartuntatauteja. Tauteihin menehtyi arviolta 270 000 suomalaista. "

RJK: Suomi ei ottanut polittista syistä tsaarinvallan ruokatukea vastaan, vaikka sellaisen siirtely oli tsaarinvallan ydinosaamista, ja pitipaljon suurempaa osaa maata viljeltynä kuin ilman sitä olsi ollut mahdollista sekä arojen kuivuusalueilla että havumetsävyöhykkeen hallamailla. Näissä oli huonot vuodet vuoronperään.

" Moni lähti hakemaan työtä ja leipää valtameren takaa. Toisaalta Suomeen myös muutti venäläisiä, juutalaisia, tataareja ja enemmän tai vähemmän varakkaita yrittäjiä sekä idästä että lännestä. Tilkkutäkistä tuli entistäkin kirjavampi.

Monenkirjavaa väkeä meni, tuli ja jäi maahan myös 1900-luvun alkupuolella. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Suomessa oli jopa enemmän ulkomaalaisia kuin Ruotsissa.

Pelkästään muutamana maaliskuisena yönä 1921 Suomeen käveli Kronstadtista tuhansia neuvostomatruuseja perheineen. Seuraavana talvena Itä-Karjalan kansannousua seurasi vielä suurempi pakolaisaalto.

Jatkosodan lopulla Suomessa oli lähes 100 000 ulkomaalaista, mutta raskaiden rauhanehtojen jälkeen kaikki oli toisin. Kovia kokenut kansakunta keskittyi karjalaisen siirtoväen asuttamiseen ja maan jälleenrakentamiseen. Suomi yritti yhtenäistyä ja käpertyi samalla sisäänpäin. Kotiliesi lämmitti.

1970-luvulla Suomi otti sentään vastaan pieniä ryhmiä Chilen ja Vietnamin pakolaisia, mutta muuten rajoilla oli hiljaista. Väkeä virtasi lähes yksinomaan toiseen suuntaan: Suomesta Ruotsiin.

Näiden aikojen maahanmuuton ensimmäinen aalto koettiin vuonna 1990, kun somalipakolaisia saapui maahan. Toinen koitti syksyllä 2015. Tuona vuonna Suomen rajan ylitti noin 32 500 tulijaa.

Nyt Suomi on koko lailla toinen maa kuin valtiollisen itsenäisyyden alussa vuonna 1917. Myös väestön rakenne on muuttunut ja asukasluku kasvanut. Sata vuotta sitten meitä oli vain 3,1 miljoonaa. "

RJK: Saarikiven aivopieru voidaan tulkita kahdella tavalla:

a) Suomessa oli TÄYSIN TYHJÄÄ ainakin just ennen ajanlaskun alkua, tai sitten

b) Suomessa puhuttiin sittemmin hävinneitä, nykytieteelle tuntemattomia kieliä, ja vain niitä.

Jälkimmäisessä tapauksessa pitäisi löytyä sanoja ja paikannimiä, jotka ovat täysin tuntemattomista kielistä, mm. paikannimiä. Sellaisia Koivulehdon-Saarikiven koulukunta ei ole pystynyt kopvasta yrityksestä huolimatta pososittamaan. Eikä tietenkään olisi mikään IHME vaikka sellaisia olisikin!

Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Saimaa, Imatra, Akaa ja Päijänne ovat selvääkin selvempää balttia. Myös Koli voi olla vasakirveskieltä ja tarkoittaa vaikka kalliota. Liettuan kalnas tarkoittaa "kohollaan olevaa".

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesistonnimia-imatra-keitele-simpele-inkere-kymi-vanaja-saimaa-paijanne-jne

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-saamelaisista-paikannimista

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-antibaltisteille-lapi-nakymatonta-vesitonimistoa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/saamelaisten-historia-nakokulman-poistoja

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merkitsee-alun-perin-seksia

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/suomen-kielihistoriasta

Jänis on kuuria/preussia, ilves liiviä, saari ja saarni viroa...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-paleoeurooppalaiset-lainat-pangermanistien-mukaan-5