perjantai, 29. toukokuu 2020

Oliko Suomen itsenäisyys Leninin lahja vai taktinen veto?

Ainakaan Stalinin mukaan se ei ollu kumpaakaan: SUOMI EI OLLUT SIIHEN VENÄJÄÄN eli Venäjän keisarikuntaan (ilman Suomen suuri-ruhtinaskuntaa ja Puola-Liettuan kuningaskuntaa), jonka perillinen Neuvosto-Venäjä oli, IKINÄ KUULUNUTKAAN!

https://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1917/12/22.htm

J. V. Stalin

The Independence of Finland

Speech Delivered in the All-Russian Central Executive Committee

December 22, 1917 (Newspaper Report)

Source : Works, Vol. 4, November, 1917 - 1920
Publisher : Foreign Languages Publishing House, Moscow, 1953
Transcription/Markup : Salil Sen for MIA, 2009

Public Domain : Marxists Internet Archive (2009). You may freely copy, distribute, display and perform this work; as well as make derivative and commercial works. Please credit "Marxists Internet Archive" as your source.

The other day representatives of Finland applied to us with a de- mand for immediate recognition of Finland's complete indepen- dence and endorsement of its secession from Russia. The Council of People's Commissars resolved to give its consent and to issue a decree, which has already been published in the newspapers, proclaiming Finland's complete independence.

Here is the text of the decision of the Council of People's Commissars:

"In response to the application of the Finnish Government for recog-nition of the independence of the Finnish Republic, the Council of People's Commissars, in full conformity with the principle of the right of nations to self-determination, resolves to recommend to the Central Executive Committee:

a) to recognize the state independence of the Finnish Republic, and

b) to set up, in agreement with the Finnish Government, a special commission (composed of representatives of both sides) to elabo- rate the practical measures necessitated by the secession of Finland from Russia."

Naturally,the Council of People's Commissars could not act other- wise,for if a nation, through its representatives,demands recognition of its independence, a proletarian government, acting on the principle of granting the peoples the right to self-determination, must give its consent.

The bourgeois press asserts that we have brought about the complete disintegration of the country, that we have lost a whole number of countries, including Finland.

But, comrades, we could not lose Finland, because actually it was never our property.

If we forcibly retained Finland, that would not mean that we had acquired it.

We know perfectly well how Wilhelm forcibly and arbitrarily "acquires" entire states and what sort of a basis this creates for mutual relations between the peoples and their oppressors.

The principles of Social-Democracy, its slogans and aspirations, con-sist in creating the long-awaited atmosphere of mutual confidence among nations, and only on such a basis is the slogan, "Workers of all countries, unite!" realizable. All this is old and well known.

If we closely examine the circumstances in which Finland obtained independence, we shall see that the Council of People's Commis- sars, actually and against its own wishes, granted freedom not to the people, not to the representatives of the Finnish proletariat, but to the Finnish bourgeoisie, which, owing to a strange conjuncture of circumstances, seized power and received independence from the hands of the Rus-sian Socialists.The Finnish workers and Social-Democrats find themselves in the position of having to receive freedom not from the Socialists of Russia directly, but through the Finnish bourgeoisie. Regarding this as a tragedy for the Finnish proleta-riat, we cannot help remarking that it was only because of their irresolution and unac-countable cowardice that the Finnish Social-Democrats did not take vigorous mea-sures to assume power themselves and wrest their independence from the hands of the Finnish bourgeoisie.

The Council of People's Commissars may be abused may be criti-cized, but no one can assert that it does not carry out its promises; for there is no force on earth that can compel the Council of People's Commissars to break its promises. This we have demonstrated by the absolute impartiality with which we accepted the demand of the Finnish bourgeoisie that Finland be granted independence, and by proceeding at once to issue a decree proclaiming the independence of Finland.

May the independence of Finland help the emancipation of the Finnish workers and peasants and create a firm basis for friendship between our peoples. "

"Eroamiset yhdistymistä varten" on Osmo Jussila 60-luvulla sepittänyt Neuvostoliiton 30-luvun sotateoreetikkojen väännöistä, ja vielä sellaisen osapuolen, joiden linja torjuttiin.


https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006520816.html

Oliko Suomen itsenäisyys Leninin lahja vai taktinen veto? Tuomo Polvinen romutti myyttejä 50 vuotta sitten, ja tutkijan linja pitää yhä

Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920 -teos on nyt ilmestynyt komeana näköispainoksena.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Presidentti Kekkonen puhui Moskovan kommunistiselle puolueelle Korkeimman Neuvoston istuntosalissa Kremlissä toukokuussa 1958. Taustalla V.I. Leninin patsas. Kuva: Lehtikuva, kuvankäsittely Miika Holopainen / HS

Julkaistu: 28.5. 2:00, Päivitetty 28.5. 6:41

Joulukuussa 1967 Suomi juhli itsenäisyy­den ensimmäis­tä puoli­vuosisataa. Juhlien alla ilmestyi järeä historiateos, joka ensi kertaa kuvasi ja analysoi vuosina 1917 – 1918 toteutuneen suuren murroksen.

Uraauurtava teos oli Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920, tuolloin 36-vuotiaan filosofian tohtori Tuomo Polvisen tutkimusjärkäle. Kustantaja oli WSOY.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Polvinen jäsensi itsenäistymisen osana maailmanpolitiikan tapahtumien vyöryä, tasapainoisesti, avarasta katsannosta. Siihen asti maassa oli hallinnut kapea kansallinen näkövinkkeli, jossa ylikorostui Saksassa koulutettujen jääkärien merkitys itsenäisyydelle.

Tosiasiassa Suomen itsenäisyys oli lastu laineilla, jota heittelivät Venäjän kumouksen kohtalo ja maailmansodan loppu­tulos.

Polvinen romutti muun muassa presidentti Urho Kekkosen hellimän myytin, että Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden, koska hän oli jotenkin hyvä ja oikeuden­mukainen pienten kansojen ystävänä. "


HM: Tuo ei ole mikään teoria, eikä Kekkonen sitä ole sellaiseksi tarkoittanutkaan. Lenin aloitti Määrätietoiset toimet Suomen irrottamiseksi Venäjän yhteydestä ja vallankumousyönä mm. lakkauttamalla kenraalikuvernööri Nikolai Nekrasovin viran ja nimittämällä hänet bolshevikkihallituksen tilastovirkaan.

V.-P. L.: " Tutkimus oli myrkkyä kekkoslaiselle ulkopolitiikalle. Polvinen selvisi vastakkainasettelusta voittajana, sillä hänen argumenttinsa olivat painavia.

Syksyllä 1967 julkaistu Polvisen tutkimuksen ykkösosa käsitteli aikajakson helmi-kuusta 1917 toukokuuhun 1918, tsaarinvallan keikahtamisesta sisällissotamme päätökseen asti.

Kirjan jälkimmäinen osa, joka kattoi kauden keväästä 1918 Tarton rauhaan 1920, saatiin painokoneista neljän vuoden päästä syksyllä 1971.

Viisikymmentä vuotta myöhemmin, keväällä 2020, Tarton rauhasta on sata vuotta ja emeritusprofessori Polvisen (s. 1931) suurtyö on julkaistu näyttävänä näköispainoksena ja yksissä kansissa. "

HM: Tartton rauhaa ei tehty Suomen sisällissodasta, vaan valkoisen Suomen tynkä-eduskunnan Neuvosto-Venäjälle 15.5.1918 julistamasta sodasta, vuorokausi viimeisen Punaisen osaston antautumisen jälkeen.


V.-P. L.: " Kulttuuriteon kustantaja on Docendo. Käsillä on 692 sivua nautinnollisesti polveilevaa ­asiaproosaa, hienojakoisia tulkintoja monen maan arkistojen pohjalta.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Seppo Hentilä Kuva: Anna Matilda Valli / HS

Mutta ovatko Tuomo Polvisen aikanaan kohua herättäneen kirjan päälinjat edelleen-kin pitävää tutkimusta? Asiaa pohtivat kolme eri-ikäistä poliittisen histo­rian professoria.

”Polvisen kuva on yhä vankka, en näe syytä riitauttaa sen perusteita.

Suomalaistutkijoista hän sijoitti ensimmäisenä itsenäistymisemme maailmansodan lopun ja kansainvälisen valtataistelun raameihin. Siinä auttoi hänen laaja kielitai-tonsa, kun arkistot idästä ja lännestä tuli haravoitua”, vastaa Seppo Hentilä, 72, emeritusprofessori Helsingin yliopistosta.

”Vuosien 1917 ja 1918 kohdalta nostan Polvisen kirjan pysyvimpään ykkösriviin sosiologi Risto Alapuron Valtio ja vallankumous Suomessa -tutkimuksen [1988] rinnalle”, Hentilä lisää.

Helsingin-professori Kimmo Rentola, 66, huomioi Polvisen suvereenin kyvyn hallita suuria konstellaatioita, poliittisia asetelmia.

”Siihen asti meillä oli itsenäistymistä tiirailtu joulukuun 6. päivän kurkistusikkunasta, mutta Polvinen näki mittasuhteet ja Suomen kokoisenaan palana, ei enempänä muttei vähempänäkään. Tässä hän erosi aikalaiskollegoistaan: se ei muilla niin syvällisenä ilmennyt.”


Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Kimmo Rentola Kuva: Markus Jokela / HS

Rentola huomauttaa neuvostolähteistä, että niitäkin oli saatavissa, sillä aluksi Leninin hallitus julkaisi asiakirjoja maksimaalisesti.

”Heiltä tuli dokumenttia ulos solkenaan, miltei reaaliajassa. Tämä antelias linja palveli Polvisen työtä. Venäjäntaitoisena hän hyödynsi johtokaartin päätöksiä ja muistioita.”

Huippuunsa viety salailu tuli neuvostokäytännöksi vasta myöhemmin.

Venäjän nykyarkistoista ei vuosien 1917–20 osalta ole paljastunut ratkaisevasti uutta ja Polvisen tulkinnoista poikkeavaa, Rentola sanoo. ”Polvinen loi sen pohjan, realistisen kokokuvan.”

Turun yliopiston professori Vesa Vares, 57, on omissa töissään voinut tukeutua Polvisen taustaan.

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Vesa Vares Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

”Perusluotettavaa työtä. Hän tosin tutki niin ylä- kuin valtio­tasoa, ettei kirjaan voinut mahtua paljoakaan suomalaisesta sisäpolitiikasta. Hän kuvasi suuren palapelin, jossa Suomea siirrellään yhtenä palikkana. Totta kai sekin näkymä laajenee ajan ja uudemman tutkimuksen myötä.”

Polvisen ruudikas tutkimus romutti myyttejä.

Keskeistä oli jo mainittu tulkinta Suomen itsenäisyydestä. Eritoten presidentti Urho Kekkonen oli vaalinut kantaa, että itsenäisyys saatiin Leninin lahjana, osoituksena tämän hyväntahtoisuudesta pienten kansojen itsemääräämisoikeutta kohtaan.

Ensi kerran Kekkonen oli ilmaissut tämän puheessaan Leningradin Smolnassa yöpakkasten jälkeen talvella 1959.

Polvinen sitä vastoin perusteli, ettei itsenäisyyden tunnustaminen ollut lahja vaan kyse oli ”eroamisesta yhdistymistä varten” – kuten Lenin lähipiirilleen ilmaisi. "

HM: Eikä ikinä ainoatakaan linkkiä Lenin teoksiin "Suomen itsenäitymisestä yhdistymistä varten"...

V.-P. L.: " Mikä se oli, lahja vai taktinen veto? Ja miten pitkälle voi kulkea toteutumattoman historian poluilla?

Screenshot_2020-05-29%20Historia%20Oliko

Professori Tuomo Polvinen kuvattuna vuonna 1974. Kuva: Hans Paul / Lehtikuva

”Kun Lenin asian noin suoraan omilleen sanoi, niin kyllä siitä on lupa tehdä johto­päätös, että lahja olisi pian peruutettu, jos sisällissota Suomessa olisi päättynyt toisin”, Vares toteaa. "

HM: Paskat sanonut ikinä mitään tuollaista.

Kyseisenlainen TAKTIIKKA OLISI OLLUT TÄYSIN PÖHKÖ (yhtä pöhkö ja epärehellinen kuin nämä haistapaskantieteilijätkin).

On Lisäksi huomattava, että vasemmistolaiseksi oman radikaalidemokraattisen puo-lueen perustamalla kääntynyt kenraalikuvernööri oli tuonut puheenjohtajanäänellään Senaattiin vasemmistoenemmistön (aivan samoin kuin kk. Stahovitsh oli keväällä 1917 tuonut sinne oikeistoenemmistön), jos Lenin ei olisi en töikseen maan johtajana hajottanut koko kuviota.


V.-P. L.: " Rentola pitää kysymystä monimutkaisena.

”Ei voida täsmälleen tietää, miten olisi käynyt. Voi toki päätellä todennäköisyyksiä, mutta varmuus puuttuu. Historiasta ei voi muuttaa yhtä kohtaa ikään kuin kaikki muut elementit olisivat kuitenkin kulkeneet sitä samaa rataa kuin oikeasti kulkivat.”

”Kunnon tutkijatapaa noudattaen Polvinen kertoo, milloin hän spekuloi. Kuten tässäkin asiassa”, Rentola sanoo.

”Polvinen elegantisti artikuloi sen, että hän tekee historiantutkimusta ja Kekkonen tekee historiapolitiikkaa”, Hentilä huomauttaa. "


HM: Oli ihan jees, että Kekkonen teki historiapolitiikkaa. Polvinen teki haistapaskantiedettä.



V.-P. L.: " Hentilä plärää kirjasta esiin avainkohdan. Polvinen toteaa siinä kuivasti, että Leninistä luotu ”kaunis tarina altruistisena maailmanparantajana” ei kestä kriittistä tarkastelua, mutta hän täydentää heti perään:

”Leninin alun perin ’hätäratkaisuna’ toteuttamasta toimenpiteestä on kokonaan muuttuneissa histo­riallisissa oloissa tullut molempien maiden yhteisiin etuihin perustuvien suhteiden kulma­kivi.”

Tutkijana Polvinen siis piti kantaansa – samalla kun tuki kekkoslaista idänsuhteiden hoitoa. Niin oli kirjan ensiosan ­aikaan 1967. "

HM: Lenin teki koko ajan periaatteellisia ratkaisuja eikä mitään hätäratkaisuja. Kerenski oli muinannut itsensä ja hallituksensa Venäjän kaikkien separatistien silmissä lähtemällä mukkaan Suomen Kokoomuksen ja ruotsalaiten ketkuiluun.


V.-P. L.: " Toisen osan ilmestyessä vuonna 1971 tilanne oli muuttunut.

Suomikin oli vuonna 1970 viettänyt olan takaa ja tuhansin tilaisuuksin Leninin syntymän satavuotisjuhlaa, hyväntekijäkultti oli tukevoitunut.

Kekkosta ärsyttivät ”eräiden historioitsijoiden” tulkinnat Leninin kaksoisroolista itsenäisyys­asiassa – ja tämän presidentti kertoi julki.

Asialle ryhtyi nyt Kekkosen läheinen keskustelukumppani Arvo ”Poika” Tuominen, SKP:n entinen pääsihteeri.

”Vaikka Tuominen oli kommunismin jättänyt, hän sympatisoi yhä suuresti Leniniä”, Rentola muistuttaa.

Julkisessa lehdistöväittelyssään Polvisen kanssa Tuominen jäi kuitenkin alakynteen. Hänen yleinen Lenin-ihailunsa ei purrut lainkaan Polvisen tosiasia-argumentteihin. Kuusi–nolla tutkimukselle. "

Se ei todista mitään, ketä Suomen lehdissä uskotaan. Se on paskan hailee todellisten fatojen rinnalla.

V.-P. L.: " Presidentti ei asiaan enää palannut. Polvinen jatkoi tuloksellista työtään historian tutkijana ja professorina.

Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920. Docendo. 692 sivua. "

torstai, 28. toukokuu 2020

Are Pseudosciences Like Seagulls? A Discriminant Metacriterion Facilitates the Solution of the Demarcation Problem


url to share this paper:

Screenshot_2020-05-28%20Sci-Hub%2010%201


Sci-Hub is a project to make knowledge free.


International Studies in the Philosophy of Science

Screenshot_2020-05-28%20Sci-Hub%2010%201

ISSN: 0269-8595 (Print) 1469-9281 (Online) Journal homepage: https://www.tandfonline.com/loi/cisp20

Published online: 22 May 2020.

Are Pseudosciences Like Seagulls? A Discriminant Metacriterion Facilitates the Solution of the Demarcation Problem

Angelo Fasce

Department of Philosophy, University of Valencia

© 2020 Open Society Foundation

CONTACT Angelo Fasceangelofasce@hotmail.com

Department of Philosophy, University of Valencia, Avd. BlascoIbañez, 30, 46010 Valencia, Spain INTERNATIONAL STUDIES IN THE PHILOSOPHY OF SCIENCE

https://doi.org/10.1080/02698595.2020.1767891

ABSTRACT

In this article, I develop a philosophical framework, ormetacriterion, for the demarcation of pseudoscience.

Firstly,´gradualist demarcation is discussed in depth, considering an ap-proach to the demarcation problem that presupposes the existence of a spect-rum between science and pseudoscience; six general problems are found by means of this analysis.

Secondly, based on the subsequent discussion of these problems, a discrimi-nant metacriterion composed of four philosophical requirements is proposed. Lastly, it is shown that this metacriterion is able to guide the development of a workable and well-founded demarcation criterion for pseudoscience.

KEYWORDS Pseudoscience; demarcationproblem; demarcation criterion; family resemblance

Interest in the demarcation problem is undergoing a boom after being shelved and evengiven up for dead. Nevertheless,despite cur- rent philosophical discussions, there are nosubstantial advances in the development of a functional demarcation criterion capable of achieving academic consensus. In my view, this is due to two reasons.

On one hand,some scholars still engage in time-consuming, unpro-ductive discussions on already dis-carded demarcation criteria, such as falsifiability.

On the other hand, the, currently, most disseminated metacriterion the general philosophical requirements for a demarcation crite-rion of pseudoscience to be deemed satisfactory, which I call here gradualist demarcation, does not solve the shortcomings of prior approaches.

Therefore, in thisarticle I will develop an alternative, discriminant metacriterion that is able to deal withthe traditional problems of the philosophical definition of pseudoscience.

Firstly, gradualist demarcation will be defined based on the analy-sis of two relevant proposals: the first, raised by Fred Gruenberger in 1962, and a more recent one, by Massimo Pigliucci in 2013. This analysis is pertinent given that it will show the conceptual evolu-tion between both authors and, furthermore, it will bring out the most remarkable general problems of demarcation projects.

Secondly,these general problems will be discussed ingreater depth, taking account of the underlying conceptual issues that explain their persistence. Finally, a discriminant metacriterion will be pre-sented: this metacriterion, comprising four requirements, is able to avoid, or at least to palliate, the aforementioned flaws, setting the theoretical basis for developing a well-grounded and workable demarcation criterion. Lastly, the current philosophical and scien-tific outcomes of this metacriterion arelisted in order to show its fruitfulness.

2


Gradualist Demarcation Through two Instances

Beyond the two examples to be analysed here, gradualist demar-cation is defended by several scholars (e.g. Mahner 2013; Dawes 2018), so there are many demarcation projectsthatfit, in general terms, with this philosophical framework (e.g. Ruse 1982; Beyerstein 1995; Lilienfeld, Ammirati, and David 2012).

This approach assumes that the demarcation of pseudoscience is a matter of degree, a continuum that goes from the most reliable science to the most unreliable pseudoscience, with soft sci-ence, proto-science, and bad science within the spectrum.

In this regard, it aims to offer a fuzzy answer to the demarcation problem: something could be pseudoscience to a certain extent, depending on how it fits with the universe of variables selected as a demarcation criterion. This strategy, according to its defenders, finds its main advantage in leaving aside necessary and sufficient conditionsas was demanded by, among others, Laudan (1983). Accordingly, gradualist conceptions consider that the denial of the vagueness of scientificity, and the consequent adoption of burden-some requirements such as necessary and sufficient conditions, would largely explain why philosophers of science have not been able to offer a consensual and operational demarcation criterion for pseudoscience.

Gruenberger ([1962](1964)) was sceptical about the philosophical viability of the demarcation problem, arguing that the best we can do is offer a checklist of some of the attributes of science and of the crackpots to help in making this decision (Gruenberger1962, 2). Following this path, he chose thirteen variables, so the best of the sciences would meet all of them whereas pure foolishness would not meet any. Additionally, an in-between score makes diagnosis dependent on subjective assessment based on a context-dependant threshold.

The complete list of characteristics comprises:public veri
fiability (12 points), predictability (12), controlled experiments (13), Occams razor (5), fruitfulness (10), authority (10), ability to communicate (8), humility (5), open-mindedness (5), the Ful-ton non sequitur (underrated genius; 5), paranoia (5), the dollar complex (excessive esteem of ones ideas; 12), and statistics compulsion (5).

When considering Gruenbergers list, there is one thing, in particu-lar,that should draw the attention of philosophers:theoretical argu- ments in order to justify it are explicitly relativised — ‘these are some significant items which we think are among the main attri-butes of the scientist (Gruenberger1962,4; italics are mine). More- over, the scores of the variables are also arbitrary and he, again, shows no qualms over this:

the scores are personal, arbitrary, and biased. The reader is urged to fill in his own values, rather than to waste time quibbling over mine. I cannot de-fend any precise values (indeed, if I were to fill out the sheet again, I would probably have different values). (Gruenberger1962, 12)

Henceforth, I will call this issue the problem of the weight of the variables. Similarly, his implementation of the criterion follows a corresponding logic: dowsinggets 28 points, extrasensory percep-tion gets 38, and physics gets 97. But Gruenberger assessed the field of physics as a whole.

3

This is problematic because physics is heterogeneous regarding Gruenbergers criteria; for example, some of its branches, such a sparticle physics, have strong limitations in conducting controlled experiments. Also, philosophers can choose to demarcate several dimensions of science, such as logical-methodological issues (Wil-son 2000), propositions (Popper 1963), fields of knowledge (Bunge 1982; Thagard 1988), theories (Kitcher 1982; Lugg 1987), and re-search programmes (Lakatos 1978a)henceforth, I will refer to these dimensions using the overall concept of units of demarca-tion. Additionally, we dont know on what basis he measured such vague concepts as humility, paranoia, parsimony, and the ability to communicate.

To make matters worse, a detailed analysis of the structure of the check-list reveals that a unit of demarcation that is authoritarian, fruitless, not able to predict, and does not conduct controlled ex-periments, could get as questionable a score as 55 points of scien-tificity, depending on how we define some terms of the criteriain fact, Gruenberger considers that extrasensory perception (38 points) would belong to the middle group, stillopen to debate(Gruenberger 1962, 12). The final shortcoming is of a practical nature: what to do if a unit of demarcation gets 55 or 38 points of scientificity? Do we fund research projects based on it? Do we in-clude it in the education and judicial systems or, instead, we must discredit it? Gruenberger does not offer us any recommendation inthis regard, which defines his criterion not only as easy to dodge but also as problematicfor intersubjective decision-making.

Pigliucci (2013) has developed a much more contemporary ap-proach to gradualist demarcation. Again,the conceptual basis from which he departs is the spectrum that would make up science, soft science,proto-science,and pseudoscience a spectrum that would shape fuzzy conceptual clusters instead of clearly delineated con-cepts. Pigliucci rejects necessary and sufficient conditions for de-marcation by considering themold-fashioned(Pigliucci 2013, 19). Instead, he asserts that these assumptionsought to givepause at least since Ludwig Wittgensteins talk of family resemblance con-cepts (Pigliucci 2013,19).Accordingly,as in Toulmin (1972), Dupré (1993), and Irzik and Nola (2011),Pigliucci explicitly interprets the demarcation problem through the Wittgensteinian notion of family resemblance:Demarcation should not be attempted on the basis of a small set of individually necessary and jointly sufficient con-ditions becausescience andpseudoscienceare inherently Wittgensteinian family resemblance concepts (Pigliucci 2013, 25).

The analogy between the science/pseudoscience distinction and species is also of greatrelevance within Pigliuccis conception of demarcation although analogies are not, stricto sensu, argu-ments. He considers that the answer for the philosophical eluci-dation of pseudoscience should be similar to the one he offered in the past regarding the concept of species, which, following Hull (1965) and Templeton (1992),he characterises as a Wittgensteinian cluster-type concept (Pigliucci 2003). One classical example of this idea is the controversial characterisation of herring gulls as a ring species (Irwin,Irwin,and Price 2001):as these seagulls usually hyb-ridise between nearby populations, it would be possible to observe a chain of hybridizations that ends up in two populations with greater problems in producing offspring. So, even though ring spe-cies show two clearly recognisable extremes (science and pseudo-science in Pigliuccis analogy), they are unified by a continuum of hybrid individuals that aremore or lesso f the same species. Hence, if in order to assess whether two individuals are or are not of the same species, we should consider a complex universe of variablessuch as reproductive compatibility, evolutionary proximity, mor-phological similarity, and ecological behaviour , the same should be done inorder to distinguish between science and pseudoscience.

3

Pigliucci does not extract complete results from his ideas that can be considered a comprehensive demarcation criterion. Instead, he selects two initial variables theoretical understanding and empi-rical knowledge in order to show the way forward to future au-thors willing tofinish his demarcation project. Despite this, he con-siders these variablesas already able to offer substantially nuanced demarcation of science, proto-science, softscience, and pseudo-science (Figure 1). An in-depth analysis of Figure 1 reveals several philosophical shortcomings1:

(1) The relevance criterionused by Pigliucci in order to justify his variables selection is, in his words, science attempts to give an empirically based theoretical understandingof the world (Pigliucci 2013, 22). On why he specifically selects these two featuresinstead of others i.e. why he does not select variables based on some other relevancecriterion such asscience attempts to develop effective technology based on predictionand manipulation2, Pigliucci argues thatwe have to start from somewhere(Pigliucci  2013, 22). Again, wefind the same issue of a lack of theoretical foundationsto justify variables selection, as with Gruenbergers cri-terion. Hereafter,I will call thisissue,referring to which characteris- tics are relevant and which are not for demar-cation purposes, as the problem of the relevance criterion.

(2) On what basis has Pigliucci drawn the borderlines of the clus-ters? In a cluster analysiscarried out in a satisfying way - that is, in which clear clusters are observed despitethe existence of a spect-rum -,we must cut offthe clusters somewhere.In this case, Pigliuc- ci places the cluster of pseudoscience in the lower left corner, that of science inthe upper right, that of soft science in the upper left, and that of proto-science in the lower right.

Screenshot_2020-05-28%20Sci-Hub%2010%201

5

Nevertheless, considering that these borderlines are the crucial outputs ofdemarcation, Pigliucci offers little argumentation aimed at justifying them. Accordingly, gradualist demarcation does not prevent the proliferation of relativised borderlines for pseudo-sciencealthough defining economics or string theory as pseudo-sciences, or astrology as soft science, are momentous decisions. The scope of pseudoscience should not be left to a borderline that can be moved from one place to another without theoretical resistance, as it would entail a lack of normative power.

The normative power of a given demarcation criterion is defined in terms of justifications, standards, and norms directly derived from its acceptance. Normative force emergesfrom its capacity to offer an intersubjective definition of pseudoscience, acceptance of which compels individuals to acknowledge and put into practice specific rational-basedbehavioural prescriptions, thus, setting con-straints during philosophical analysis andpragmatic decision-making .3 Hence, within a normative framework the demarcation criterion of pseudoscience should fit with the general definition ofpublic reason (Torcello 2020), and contradictory outcomes of the same criterion should be regarded as inconsistent. However, when a demarcation criterion lacks normative power, contradictory con-ceptions and decisions can be consistently and justifiably derived from iti.e. mutually contradictory propositions could be legiti-mately derived from the same criterionbecause that criterion allows, or is based on,subjective assessment. Consequently, the borderline between science and pseudoscience would be greatly influenced by contingentbeliefs and values, either idiosyncratic or shared by a certain group, society, or culture.4From here on, I will refer to this issue as theproblem of normative power.

(1) What does Pigliucci mean bytheoretical understanding, and why string theory hasthe most? He brieflydefines the concept asinternal coherence and logic(Pigliucci2013, 22), in that, although astrologers certainly can producetheoreticalfoundations for their claims,these quickly turn out to be both internally incoherent and,more damning,entirely detached from,or in contradiction with, very establishednotions from a variety of other sciences (particu-larly physics and astronomy, but alsobiology)(Pigliucci 2013, 24).

Accordingly, one could criticise a particular pseudoscience because, even if internally coherent, it contradicts robust scientific theoriesa classic but controversial demarcation strategy (Toul-min 1984). Nevertheless, if internal and external coherence are to be regarded as independent variables when assessing the quality of theoretical understanding, they should be independently included in the demarcation criterion of pseudoscience.

Additionally,what does Pigliucci mean by understanding? He con- siders, as the bestexample, a hypothesis that is not supported by empirical evidence in fact,it is controversial if some of the basic assumptions of string theory are testable (Smolin 2007; Woit 2007).Pigliucci does not mention classical characteristics of scien- tific explanations,such as causal links,models,and mechanisms, whose inclusion would substantially increase the number of inde-pendent variables. Furthermore, the concept of understanding (de Regt 2017) is not elucidated enough to grasp the differences bet-ween real understanding and overconfidence bias (e.g. Kruger and Dunning 1999; Rozenblit and Keil 2002). Something similar can be said on the other variable,empirical knowledge, also briefly de-fined as empirical support (Pigliucci 2013,22).I will refer to these issues astheproblem of defining variables and the problem of measuring variables. 5

6

(1) What type of units of demarcation are within the scope of this criterion? Pigliucci refers to his sample of units as disciplines and notions(Pigliucci 2013, 23), but these lection is not convincing.

Firstly, the demarcation of economics, physics and psychology as a whole is philosophically problematic. For example, the theoretical understanding provided by personality psychology, which works al-most entirely on thebasis of constructs (Fried 2017), could be con-sidered as lower than that of psychobiology, which includes biolo-gical mechanisms that underlie behaviours this criticismalso applies to other authors who demarcate entirefields of knowledge, such as Bunge (1982) and Thagard (1988).

Secondly, Pigliuccis sample includes a unitusually considered as a branch of psychology,namely evolutionary psychology, that resides in a different cluster, as well as an uncommon concept such as scientific history, whose demarcation seems to be begging the question besides, scientific history is classified as protoscience. Henceforth, I will call this issuethe problem of the scope’ — that is,the problem regarding what can be assessed by the demarcation criterion of pseudoscience and what is beyond its reach. All the aforementioned problems can be found in gradualist demarcation projects, albeit they are not exclusive of this approach.

In sum, these problems are:

(1) The problem of the scope.

(2) The problem of defining the variables.

(3) The problem of the relevance criterion.

(4) The problem of the weight of the variables.(5) The problem of measuring the variables.

(6) The problem of normative power.

Three Misconceptions of Gradualist Demarcation

In this section, I will discuss three misconceptions that lie at the root of the aforementioned problems: science as an improved version of pseudoscience, Wittgensteinian family resemblance as a philosophical background for demarcation, and gradual demar-cation as an approach that facilitates pragmatic decision-making.

Science is not an Improved Version of Pseudoscience

The basic problem underlying gradualist demarcation is a misun-derstanding of the objectives of the demarcation problem as a phi-losophical endeavour, as it consists of delimiting the borderlines of science as a set of fields and research programmes (Hansson 2017), thus separating science from what is not.

Nevertheless, gradualist demarcationists often over-state the scope of the demarcation problem by including the recognition of limi-tations andstrengths among legitimatefields of knowledge which is not to demarcate but to establish quality parameters.

7

In this regard, Boudry (2013) has made an interesting distinction between unfeasible and uninterestingterritorial demarcationbet-ween science and other epistemic activities,andnormative demar- cation between science and pseudoscience, eminently worthy of philosophical attention. So, the existing differences between science, proto-science, soft science, philosophy, humanities and the like do not belong in the demarcation of pseudoscience.

Contrastingly, gradualist projects hold, as an implici tassumption, that science and pseudoscience are of the same class - in that they are each a set of entities defined by a shared set of variables. That is to say, that they are clusters defined according to the same vari-ables but with different quality levels. So,the demarcation problem would be in the general recognition of such quality levels, instead of the philosophical justification of why science and pseudoscience belong to different classes.

Furthermore,the arguments used in order to justify a gradualist ap-proach to demarcation often assume that science and pseudosci-ence would be separated by a direct fuzzy borderline. Neverthe-less, this latter assumption does not justify either Gruenbergers scepticism about the demarcation problem or Pigliuccis Figure 1, in which science and pseudoscience have no direct frontier as border disputes are not transitive relations 6, the prototypical terri-tories of proto-science and soft science generate a sharp distinc-tion between the extremes of the spectrum. In other words, even though both extremes could have ambiguous limits with these in-between clusters, pseudoscience can be right-fully considered as not an overlapping class when compared to science. This non sequitur derived from their basic assumptions has been overlooked by gradualist projects; scienceand pseudoscience can be deemed different classes even if accepting a spectrum betweenthem. 7

In fact, the same can be said about many other cultural concepts. For example, there is no fuzzy borderline between science and py-ramid schemes, phishing websites, and embezzlement - taking into account that pseudoscience can be conceptualised as an intellec-tual misconduct (Blancke,Boudry,and Pigliucci 2017;Fasce 2017). 8

Resemblant characteristics such as the inability to predict or to offer proper explanations should not be interpreted in the same way among scientists and pseudoscientists. Experts in pancreatic cancer are almost always incapable of curing it and experts in fib-romyalgia do not understand the etiology of the disease, but these limitations do not make them partially pseudoscientificoncolo-gists and rheumatologists, like many economists, psychologists, and the SETI team, use the most reliable methods and base their ideas on the current corpus of scientific evidence.

This leads to the question: if, for example, pseudoscientists make medical or psychological statements without controlling confirma-tion bias at all or appealing to tradition, whereas scientists are go-verned by completely different standards, how can a pseudoscien-tist improve these radically negligent behaviours without changing their nature?

For instance:a complete lack of evidence or a priori untestable con- tent cannot be improved in order to achieve scientific standards. A given hypothesis is or is not within the spectrum of evidence and refers or does not refer to potentially testable phenomena, yet me-taphysical content cannot be improved to become natural pheno-mena and remain as metaphysical content. So,for demarcation pur- poses it would be more reasonable to compare between classes and not between individuals classified within a spectrum. This situ-ation could explain why there are no historical cases of pseudosci-ences that evolved to become science, not even the oldest ones such as phrenology and homeopathy. 9

8

In addition, if gradualist demarcation does not consider that pseu-doscientists would need to change the nature of their actions in or-der to achieve scientific standards,but merely improve their former behaviour, what solution do they offer for the problem ofthe scope?

As science mimicry has been traditionally regarded as the corner-stone of pseudoscience (Hansson 2009; Blancke, Boudry, and Pig-liucci 2017), the most promising option would be to consider only units that are publicly presented as scientific withinthe scope of the demarcation criterion of pseudoscience.

Nevertheless, all mono-criterial approaches, and only two of the twenty-one demarcation criteria analysed in Autor, consider this to be one of the variables that define pseudoscience. In fact, science fiction or Greek mythology could be classified as pseudoscience by Pigliuccis criterion because itsscope is not restrictive enoughit does not require something to be publicly presentedas scientific in order for it to be considered as pseudoscientific. Thus, an undesi-rable practical implication of fuzzy definitions by family resemb-lance is the confusion between pseudoscience and other types of unwarranted beliefs, such as paranormal and conspiracy theories (for a discussion on this psychometric issue see Fasce and Picó, 2019a). 10

Wittgensteinian Family Resemblance Outlaws Normative Elucidation

The use of the Wittgensteinian conception of family resemblance (Wittgenstein 1958; Pompa 1967) as a solution to the demarcation problem is substantially more problematicthan often suggested. Wittgenstein theorised that entities that are named using concepts ofnatural language are linked together by acomplicated network of similarities overlappingand criss-crossing: sometimes overall similarities, sometimes similarities of detail (Witt-genstein 1958, 32). A classic exampleone that Wittgenstein usually uses in his arguments is that of games (e.g. Wittgenstein1958, 31). We do not have a clear and outright definition of what a game is and what is not: in some games there is no winner, some are played alone and others by teams, some are played with balls, some are played with cards, and sometimes we use the term for activities that are not even related to funfor example, when someone is playing with your feelings. For this reason, Wittgensteindid not consider it appropriate to carry out closed, sharp definitions of concepts, characterising them as a form of impoverished artificial language (Givón 1986). Instead, concepts would be an intricate network of language-games whose meanings are contextual tools to perform regulated pragmatic interactions (Wittgenstein 1958, 2627).

There is a classic problem about this conception,known aswide-open texture (Richman 1962; Andersen 2000). It is not easy to dis-card explicit and exhaustive definitions of concepts based on suffi-cient and necessary characteristics, because somehow everything is similar to anything. For example, unlike athletics, pickpocketing is not a sporting discipline; nevertheless, carrying out this distinc-tion forces us to go beyond family resemblance. It can be said that pickpocketing: demands complex techniques which the pickpocket must practice to remain skilled in; is practiced as a means of ear-ning a living; and can even be considered to have a winner and a loser. Moreover, this is also a problem for positive delimitations of kinds. For example, cousins are defined as the offspring of parents siblings, so this specific kinship not physical resemblance is the characteristic with normative power in order to decide if two persons arecousins or not. 11 Hence, to use that kind of distinction we are compelled to prioritise certain relationships among the entities potentially described by a certain concept. 8

9

Otherwise, the use of language would be unfeasible: the world, including the cultural one,has sharp categories that language must grasp to be functional. It is worth examining Wittgensteins solu-tion to the wide-open texture problem so as toreveal the counter-intuitive implications of family resemblance within the context of demarcation. In order to develop his philosophical conception of meaning, he chose t ocombine definitions by family resemblance and a pragmatist theory of truth whose potential relativist nature has been widely discussed authors such as Williams (2007) and Coliva (2010) argue that his contextualism is not relativistic, although the relativistic interpretation of Wittgenstein has been particularly influential (Crayford 1997; Boghossian 2006). 12

The concept form of life is particularly relevant in this regard. It is defined as the set of language-games of a community of speakers that generates a shared worldview (Wittgenstein 1958, 11). So, in this context, a form of life implies thatthere must be agreement notonly in definitions but also (queer as this may sound) in judg-ments (Wittgenstein 1958, 88). Language-games would not only constrain our range of potential interactions andexpressive possi-bilities,but also the perception and consequent acceptance of facts:

So you are saying that human agreement decides what is true and what is false?

It is what human beings say that is true and false, and they agree in the language they use. That is not agreement in opinions but in form of life. (Wittgenstein 1958, 88)

Wittgensteins relativism is only clearly limited by the rules that define language-games,which he considers to be almost immutable - in fact,the evolution of these rules isone of the most problematic issues of his philosophical system (Kripke 1982; Baker and Hacker 1984). Hence, according to the relativist interpretation, and in a more restrained way for the contextualist one, an individual does not know facts, but understands a form of life defined by socially inculcated rules.

Taking all these characteristics of Wittgensteins philosophical conceptions intoaccount, it is difficult to understand how Pigliucci and other authors directly influenced by him intend to base a de-marcation criterion on ideas from which otherreaders, and not pre-cisely marginal ones,have derived a rather radical relativismfor example, Rortys neopragmatism (Boghossian 2006).That is to say, pseudosciencecan not be a Wittgensteinian family resemblance conceptand, at the same time, be subjected to normative demarca-tion and decision-making. In fact, from this standpoint, the demar-cation problem would not be a philosophical problem. Instead, it wouldbe a descriptive issuethe ethnographic study of a form of life , so the normative use of such demarcation criterion would commit a kind of semantic elitism already cri-ticised by Lakatos (1978b).

Perhaps the authors who seek to carry out the demarcation of pseudoscience by meansof family resemblance definitions do not follow Wittgenstein in all his philosophical commitments. So, they could be considering this strategy as more promising merely due to thealleged fuzzy borderline between science and pseudoscience, thus leaving aside the futilenature of Wittgensteinian family resem-blance for demarcation purposes although thereis no convincing argument to support this interpretation. However, even accepting an interpretation of family resemblance detached from strong Witt-gensteinian relativism, gradualist demarcation does not get rid of the challenge of establishing a criterion with normative power. The only difference is that it would be called relevance criterion and used to specify a set of variables among the overwhelming amount of resemblant characteristics of science and pseudoscience.

10

In sum, Wittgensteinian family resemblance banishes the demarca-tion problem from philosophy, whereas a weak interpretation of family resemblance has no deep implications it just moves the age-old demarcation problem from one place to another.

Gradualist Demarcation Hinders Decision-making

The lack of normative power of gradualist demarcation is also a problem for pragmatic decision-making about pseudoscience as a social affair. The demarcation criterion of pseudoscience has a pro-minent role in the implementation of policies and, consequently, justifying decision-making within the framework of public reason e.g. policies related to-disinformation, social media algorithms, public health, professional ethics, education, etc. Nevertheless, even though a demarcation criterion is a useful conceptual tool for the assessment and implementation of such policies, it is not pre-scriptive on its ownwithin this pragmatic dimension in other words, policies are not directly derivedfrom the philosophical elu-cidation of pseudoscience. Instead, policy makers should engage in expert deliberation,taking account of issues that are beyond phi- losophy, such as public/ private distinction, the available resources to fund and deploy interventions, the legal framework, economic concerns, etc.

The public acceptance of pseudoscience could involve harmful so-cial consequences, as was the case of Lysenkoism (Kolchinsky et al.2017), scientific racism (Paludi and Haley 2014), and social Darwinism (Paul 2003). Therefore,it is a well-documented danger, which threatens key issues within the public sphere, such as food (Mulet 2018), education (Forrest and Gross 2004), health (e.g. Lilienfeld, Lynn, and Lohr 2003; Ernst, Lee, and Choi 2011), and justice (Snook 2008). Accordingly, being characterised as pseudo-science has dire implications, particularly for researchers. 13

In attemptsto avoid the risk of promoting these kind of misleading ideas and to rationalise limitedresources, researchers will not be given access to the funding 14 and publication systemsof science, they will not receive official professional accreditation,they will be banished from the educational system at primary,secondary, and university levels, and their practices and ideas will be considered as a threat to critical thinking and public deliberation. Because of all this, demarcation is a very important decision, and pseudoscientists, like everyone, deserve a fair trial.

Nevertheless, what should we do with a verdict that states that the accused is more or less guilty? If a unit of demarcation turns out to be quite, or not too much, or 7/10 pseudoscientific, there would still be a substantial chance for our verdict to be wrong. 15 As happens with Gruenbergers criterion and as could also happen with Pigliuccis, depending on interpretation it may be easy for a unit of demarcation to achieve acertain degree of perceived sci-entificity through the exploitation of the less demandingvariables of the criterion, such as internal coherence, open-mindedness, ad-hoc predictability, and controlled experiments. Because pseudo-scientists fake dispensable, superficial characteristics of science, the inclusion of degrees of these characteristics in a demarcation criterion lends a helping hand by facilitating the production of an illusory level of scientificity. Therefore, gradualist demarcation tends to introduce uncertainty in a class of decisions that show, in most cases, the greatest certainty.'

11

How to Cope with These Problems?

There is a tacit consensus about what is scientific and what is pseudoscienti-fic, sopeople with the adequate motivational state can normally differentiate betweenboth (e.g. van der Linden et al. 2015; Tabacchi and Cardaci 2016;Garrett and Cutting 2017). Hans- son describes this state of affairs in his assertion: distinguishing between science and pseudoscience is much like riding a bicycle. Most people can ride a bicycle,but only a few can account for  how they do it (Hansson 2013, 61). There are numerous examples of consensual demarcation in encyclopaedic publications comprehen-sively focused on pseudoscience (e.g. Shermer 2002) these, in turn, greatly converge with more informal lists of topics characte-rised as pseudoscience, published by online encyclopaedias (e.g. Rational Wiki 2019; Wikipedia 2019) and official reports commis-sioned by governments (e.g. MSPSI 2011; Clarke et al. 2015). Accordingly,the demarcation problem can be defined as the project to justify and optimise this already existing consensus. Hence, it should not necessarilybe a fuzzy task: a demarcation criterion could be restricted to discriminating between classes that are known in advance, thus offering philosophical justification to decisions that have already been made.

To properly understand the kind of discriminant demarcation I will develop in thissection, it is important to be aware thatpseudosci-ence will be regarded here as an extreme category. Therefore, it must be used only for radical instances of epistemic misconduct. Consensual pseudosciences, such as homeopathy, neurolinguis-tic programming, and climate change denial show radically flawed epistemic dimensions: there are no studies supporting the theoretical framework and the clinical efficacy of homeopathy and neuro-linguistic programming, whereas anthropogenic global warming has been broadly confirmed by scientific evidence. Thus, discriminant demarcation is contrary to overstating the scope of pseudoscience, instead, considering it a narrow philosophical cate-gory. There are cases in which pseudoscience has been weaponised to perform ideology-driven social criticism - for example, socio-biology (Thompson 1980) and neoclassical economics (Bunge 2016) have been labelled as pseudosciences. Even worse, radical instances of overstated scepticism, in which scientific theories and fields are accused of being pseudoscientific, constitute a popular rhetoric strategy among science deniers, known aspseudo-scepti-cism (Torcello 2016).  Tosummarise, within discriminant demarcation, pseudoscience is regarded as:

(1) A sharp, greatly restricted category defined by radical epistemic negligences.

(2) An independent class that must be defined by its distinctive characteristics.

Consequently, due to (1) and (2), pseudoscience cannot be negati-vely defined solely as a by-product of the definition of science. In-stead, it must be defined by its own distinctivecharacteristics, re-cognised by means of the following question: what characteristics does pseudoscience have that science and other types of non-sci-ence do not? 16 Therefore,a definition ofsciencecannot be extrac- ted from a discriminant demarcation criterion of pseudoscience, composed of its exclusive features science, including formal and applied fields, involves other relevant and greatly nuanced non-dis-criminant multi-dimensional characteristics that are still discussed among philosophers of science, such as models, measurement, theories, prediction, and replication.

12

A Discriminant Metacriterion

A metacriterion capable of coping with thepreviously discussed problems should bemade up of four requirements (hereby referred to as R1, R2, R3, and R4), classifiedinto two groups. On one hand, R1 and R2 are desirable procedural requirements - that is, they are general values that should guide the development of the demarca-tion criterion of pseudoscience. The fulfilment of R1 and R2 is not necessary, but they give rise to general conditions of plausibility: a demarcation criterion that does not satisfy these axiological stan-dards would have serious problems achieving an optimalthreshold of acceptance among experts. On the other hand, R3 and R4 are criterion requirements whose satisfaction is mandatory in order to provide a proper criterion of relevance for selecting the necessary and sufficient characteristics of pseudoscience.

Procedural requirements:

R1: The demarcation criterion of pseudoscience should entail the least amount of philosophical commitments. This is desirable in order to provide the tool with elegance, parsimony, and thecapability to achieve widespread acceptance. In this regard, it is important to incorporate well-elucidated variables, as well as to avoid the competition between multiple demarca-tion criteria producing disparate results according to the philosophical commitments they entail.

R2: The demarcation criterion of pseudoscience should explain and optimise current consensus.

Firstly, it must be able to explain all the units of demarcation that are well-foundedly and unanimously characterised as pseudoscience.

Secondly,as pseudoscience often performs pro-cesses of cultural evolution, the criterion must be able not only to demarcate future andunknown forms of pseudoscience but also to reach current levels of consensus withrespect to them.

Criterion requirements:

R3: Mimicry of science is a necessary requirement to be pseudoscience, given that this is its distinctive feature as a subclass of non-science.

R4: All the items of the demarcation criterion must be discriminant with respect to science.Discriminantrefers to characteristics not included in any basic definition of science, but which, instead,can be found among cer- tain instances of pseudoscience. Hence, a sufficient definition of pseudosci-ence must entail fulfilment of R3 and of at least one R4-type variable. 17

The internal structure for a demarcation criterion that satisfy this metacriterion wouldbe as follows:

Pseudoscience:

R3 and at least one R4-type item. Where, R3 is necessary.

At least one R4-type item is necessary.

The conjunction of R3 and at least one R4-type item is sufficient.

Given that science justifiably shows the trappings of science, it satisfies R3, so this requirement discerns between the set that in-cludes both science and pseudoscience, on the one hand, and other forms of non-science, on the other. 12

13

Therefore, what is truly pro-blematic about the demarcation crite-rion of pseudoscience is distinguishing it from science. That is the task of R4-type items, selected by consensual negative answers to the following question:can something with this feature be science?.

Furthermore, both the philosophical requirements and the internal structure established by this metacriterion are ahistorical. This means that even though the exhaustivedefinition of R4-type vari-ables may vary over time, according to new forms and strategies of pseudoscience, their inclusion in the demarcation criterion of pseudoscience should notchange through time.This is because dra- matically regressive changes in the definition ofscience are not ex-pectedat least, not dramatically enough to turn the distinctive radicalepistemicflaws of pseudoscience into shared characteristics.

Regarding the problems detected in the analysis of gradualist demarcation:

The axiology expressed by R1 and R2 helps solve the problem of normative power andtheproblemofthedefinition of the variables by establishing as neutral as possiblephilosophical foundations, from which practical consensus could be derived. Accordingly, philoso-phical agendas should not be a burden for the demarcation tool.

For example,this kind of theoretical burden can be found in the de- marcation criterion proposed by Bunge (1982), which demands so-cial support, the use ofnomological reasoning, and commitment to strong scientific realism, highly controversial requirements that do not have relevant implications for the definition of pseudoscience.

Contrarily, the problem of measuring the variables still exists, although its severity hasbeen substantially restricted.

Firstly, it has been quantitatively palliated by account for onlya few discriminant items, which reduces the problem of measuring an excessive number ofvariables.

Secondly, given that the conjunction of R4-type items characterises all current instances of pseudoscience,but any science,the problem is also qualitatively reduced. As these variables are meaningful as discriminant characteristics as long as they constituteradical mis-conducts,it is unnecessary to measure a spectrum of degrees of de- ficiency. Forexample, if, for gradualist demarcation, it is necessary to measure the continuum of meth-odological reliability, it would now be enough to define the absolute lack of methodological reliability that takes place in some instances of pseudoscience.

R3 neutralises the problem of the scope: as pseudoscience is cha-racterised by sciencemimicry,its demarcation criterion should only be used over units that are publiclypresented as science. Additio-nally, the conjunction of R3 and at least one R4-typecharacteristic facilitates the distinction of pseudoscience from other types of ra-dical non-science - as soon as conspiracy theorists and proponents of the paranormalengage in science mimicry they become pseudo-scientific. As ensuring a narrow and well-elucidated conceptual scope for pseudoscience constitutes a relevant purpose of discrimi-nant demarcation,mimicry of science accounted by R3 solely refers to the fields of knowledge usually included within the conceptual scope of the Englishwordscience.

Accordingly,R3 does not denote mimicry of humanities and art. Incontrast, Hansson (2013) argues that it is not crucial whether something is called science but whether it is claimed to have the function of science, namely to provide the most reliable informa-tion available about its subject-matter; thus, appealing to the Ger-man concept Wissenschaft to delimit the scope of pseudoscience.

14

Consequently, within Hanssons framework, pseudophilosophy should also be deemed pseudoscience. This conception of science mimicry is too wide to fulfil the purposes of discriminant demarca- tion, as R4-type characteristics of pseudoscience and pseudophilo- sophy greatly differ, for example, regarding methods and empirical evidence (related remarks on Hanssons use of the concept Wissen- schaft can be foundin Fasce 2018 for a discussion of Hanssons demarcation criterion as an unfavourablywide concept see Letrud 2019).

R4 solves the problem of the criterion of relevance, the problem of the weight of the variables, and the problem of normative power. Regarding the problem of the criterion ofrelevance, R4 states that we must only take into account variables that can be found in pseudoscience, but not in science. Hence, shared characteristics, even in differentdegrees, must be regarded as irrelevant for demar-cation purposes.18 Moreover, as these variables are radical, exclu-sive, and not subjected to controversies, they entailnormative po-wer, thus establishing an intersubjective and robust borderline bet-ween science and pseudoscience.19All R4-type items have the same weight byshowing the same discriminant potential. Hence, it is worth wondering why it isnecessary to include all R4-type vari-ables in the demarcation criterion of pseudoscience instead of just one.This is because different pseudosciences are definedby distinc- tive R4-type variables - that is to say,the reasons why they are con- sideredradical instances of non-science are diverse. Accordingly, a certain unit of demarcation may be considered pseudoscience due to problems relating to its domain, whereas another may be due to lack of evidentiary support.Lastly,R4-type variables also contribute in distinguishing pseudoscience from non-pseudoscientific non-sci-ence that publicly presents as scientific: as they do no tfit with any R4-type criteria, these units of demarcation do not involve radical epistemic misconducts. Therefore, these are the kind of ambiguous cases that discriminant demarcationexcludes as instances of pseu-doscience - even if close to being pseudoscience, they are not devi- ant enough. Accordingly,these units must be classified as instances of proto-science, bad science, soft science, and the like.

Empirical Outcomes and Concluding Remarks

There are two related tasks within the demarcation problem:

(A) the demarcation of current consensual instances of pseudo- science and (B) the demarcation of ambiguousand future forms of pseudoscience. (A) is the basic aim of the demarcation problemand its solution should justify the tacit demarcation already made.

However, although (A) is a feasible task for both approaches, it is substantially more problematic withinthe gradualist framework. Particularly, due to the profuse inclusion of non-discriminant vari-ables lacking normative power,that are hard to select, define, rank, measure, and tobe proven as shared with science. Contrastingly, as the discriminant approach isfocused on the distinctive traits of pseudoscience, it leaves aside these problematic resem-blant features of science and pseudoscience. 14

14

This discriminant metacriterion strongly restricts (B), as it should optimise, not extend,(A). Hence, a unit of demarcation not accoun-ted by (A) should be characterised as pseudoscience only if it shows the same level of accordance with a demarcation criterion asconsensual instances of pseudoscience.In contrast, (B) is greatly problematic for the gradualist approach, particularly due to its ten-dency to unnecessarily stretch the scope of theanalysis of pseudo-science. In sum,discriminant demarcation is less demanding regar- ding (A) and more demanding regarding (B) than gradualist demarcation.

In Fasce (2018) I developed a demarcation criterion that fulfils the requirements of thisdiscriminant metacriterion, where pseudosci-ence radically differs from science regardingdomain, method, and evidence. So, it can be identified by being uncontroversially out-side the domain of science, particularly due to untestable content - such as reiki, morphic fields, acupunctures qi, and vertebral sub-luxationsand through the use of radicallyflawed methods for example research on EMDR without controlling exposure (Herbert et al.2000), the use of projective tests (Lilienfeld, Wood, and Garb 2000), pendulum diagnosis, and unspecific cases, such as illusions of causality (Torres, Barberia, and Rodríguez-Ferreiro 2020). Some others are characterised by a complete lack of evidencee.g. cli-mate change denial, orgone (Klee 2005), Bachflowers (Ernst 2010), facilitated communication (Hemsley et al.2018), electromagnetic hypersensitivity (Rubin et al. 2011), and the wide range of pseudo-phenomena considered by parapsychology, such astelepathy, clair-voyance, and precognition. Lastly,some pseudosciences are defined by a mix of these three R4-type variables, such as anthroposophy (Hansson 1991), pseudoarchaeology (Fagan 2006), and intelligent design (Boudry, Blancke, and Braeckman2010).

Moreover, the characterisation of certain units of demarcation as instances of pseudoscience using this discriminant demarcation criterion is the cornerstone of the Pseudoscientific Belief Scale (Fasce and Picó 2019a) the only currently validated scale of ge-neralpseudoscientific beliefs with tested psychometric soundnessand of a recent operationaldefinition of Complementary and Alternative Psychotherapies (Fasce and Adrián-Ventura 2020).

Accordingly, the outcomes of discriminant demarcation show high internal consistency, as well as strong convergent and discriminant validity (Fasce and Picó 2019b; Fasce, Adrián-Ventura, and Avenda-ño 2020). Lastly, the conjunction of these results and a literature review of prior research outcomes on pseudoscience has led to a new explanatorymodel for the epidemiology of pseudoscientific beliefs: the Explanation-Polarisation Model (Fasce, forthcoming). Hence, this discriminant demarcation is not only philosophically satisfactory, but scientificallyfruitful.

Ive developed a discriminant metacriterion based on the critical analysis of the gradualist approach and able to deal with some of the persistent shortcomings of demarcationprojects. This metacri-terion regards that of pseudoscienceas an extreme label; charac-terised by the conjunction of radical epistemic flaws and science mimicry. This philosophical framework has been shown to be fruit-ful, through the definition of a validated psychological construct that has led to novelfindings on the epidemiology and the psychological profile of pseudoscientific beliefs.

16

Notes

1.  Similar criticism over Pigliuccis approach to demarcation can be found in Schindler (Forthcoming).

2. This definition of science is linked to applied science, so pure science is beyond its scope. Im using this example to show that Pigliuccis definition involve a similar limitation regarding applied science, such as SETI, and studies focused on the detection of correlational patternsand prediction.

3. For example: if the code of ethics of clinical psychologists states that clinicians must reject pseudoscientific practices, and a particular clinician accepts a demarcation criterion with normative power that defines primal therapy, bioenergetic analysis, thought field therapy, and orgone therapy as instances of pseudoscience, then the practitioner is ethically compelled to avoid the use of these techniques. Otherwise, she must either reject the code of ethics or thedemarcation criterion of pseudoscience.

4. For example:two philosophers agree on Gruenbergers criteria - Pigliuc- cis can also beapplied to the same case. Further, they agree on the degree of authoritarianism, humility, open-mindedness, and paranoia of flat-ear-thers, orgone therapists, or graphologists by means of some reliable and intersubjective measurement tools - a scenario regarded as practically im-possible by Gruenberger, but lets consider it as feasible. Insofar as there are no constraints on how, when, and where to establish the borderline, they could choose different tolerance thresholds. That is to say, one can consider a unit of demarcation as pseudoscientific starting from forty points, whereas the other can do so starting from fifteen points. Under these conditions, demarcation is not an intersubjective and externally consistenttask. These philosophers do not need to reject their shared non-normative demarcation criterion in order to justify their endorsement of practices and beliefs that the other regards aspseudoscientific.

5. Im using the termmeasurementin a wide sense, also covering classification into categories not designated by numbers.

6. (1) Canada and the United Stated have border disputes. (2) Mexico and the United Stateshave border disputes. (1) and (2) do not entail that Canada and Mexico have border disputes.

7. Personally, I consider it very likely that science has blurred boundaries with, among others, proto-science and soft science. Moreover, I also consi-der it likely that pseudoscience could have blurred boundaries with other types of radical non-science, as some forms of science mimicry are ambi-guous. Nevertheless, this situation is not as problematic as these authors state. If pseudoscience is accounted as an extreme category denoting radical epistemic flaws, it does not directly overlap with science. This conception entails an explicit rejection of ambiguous cases as instances of pseudoscience (e.g. string theory, sociobiology, evolutionary psychology, neoclassical economics, astrobiology, and the like), thus ensuring a narrower conceptual scope.

8. As happens with the promotion of pseudoscientific beliefs, one can par-ticipate in misconducts unwittingly deliberate intentions to deceive are a necessary condition for sciencefraud, but not for pseudoscience. By means of self-deception and motivated reasoning, pseu-doscientific believers are often disconnected from the search for truth. Hence,pseudoscienceis to in- tentional fraud as bullshit is to lies (for an in-depth discussion on this issue see Ladyman 2013).

9. Alchemy is better defined as hermeticism, or even as a proto-science, not as a form of pseudoscience in contemporary terms.

10. Conspiracy theories are defined aslay beliefs that attribute the ulti-mate cause of an event, orthe concealment of an event from public know-ledge, to a secret, unlawful, and malevolentplot by multiple actors working together(Swami, Chamorro-Premuzic, and Furnham2010, 749). Conspira-cies exist and there are well-known historical examples, althoughthese beliefs are unwarranted when they are an unnecessary assumption when other expla-nations are more likely.

11. It should not be assumed that the Wittgensteinian family resemblance only refers to behavioural or observable aspects. Wittgenstein could have admitted that genetic, unobservablekinship is part of the family resemb-lance of cousins.Nevertheless,he might not have acceptedan explanation in objective terms on why this specific feature is more relevant than others.16

Instead, he would have possibly stated that its pre-eminence is based on its role withinlanguage-games that involve cousins.

17

12. Other authors, such as Kuhn, have provided another potential solution for the wide-open texture problem by including not only similarities between members of the same class, butalso dissimilarities to members of other classes (Andersen2000). So, as contrasting conceptsmay mutually limit the extensions of each other, it would be better to concentrate on the dissimilarity between contrast classes. It is my intention to defend a simi-lar solution within thecontext of demarcation: pseudoscience would be bet-ter defined as a contrast class by means ofits distinctive dissimilarities ordiscriminantcharacteristics.

13. It is worth mentioning thatto study pseudoscienceis not the same as - to produce pseudoscience. Indeed,unwarranted beliefs constitute a valid and worthy study domain, ascan be seen from clinical research on alterna-tive medicine, anomalistic psychology, andother related scientific research on conspiracy ideation and the cognitive roots of sciencedenial. This scien-tific approach to pseudoscience is based on the acceptance of a normative approach to demarcation, as well as on some methodological standards that are beyond thedemarcation problemsuch as validated measurement, meaningful comparisons, andproper data analysis.

14. Of course, there are risky and potentially fruitless projects that may be funded to increase research variability, but projects based on pseudoscien-tific assumptions are known before-hand to be unsuitable of funding particularly, unworthy of public funding.

15. As decision theory shows, we can perform decision-making under con-ditions of uncertainty through the assessment of probabilities. Nevertheless, probabilistic reasoning may be preferable or not, and surely all sources of uncertainty reduction are more than welcome. In thecontext of demarcation, a workable and well-founded cut off is preferable in gene-ral termsthan probabilistic uncertainty. Gradualist demarcationists would agree on this general principle, although they do not consider sharp cate-gorical assessment of pseudoscience as feasible. Discriminant demarca-tion, to be developed in the next section, is more optimistic inthis regard.

16.From my point of view,legitimate criticism oversilver bullets (Poppers falsifiability, Lakatosprogressivity, Kuhns puzzle solving, etc.) led philoso-phers to favourmachine guns of diffuse (often gradualist) criteria. As such, the problem that has impeded demarcation for the last century was a counterproductive dismissal of the discriminant characteristics of pseudo-science.Despite there being no such silver bullet,it is feasible to demarcate pseudoscience by means of few precise, discriminant criteria - most being already well-known, e.g. untestability, and complete lack of both reliability and confirmatory evidence.

17. This discriminant metacriterion must be interpreted as a whole. For example, without R4, R1would be more about achieving consensus than about getting it right.

18. This does not mean that they are irrelevant when assessing the level of quality of science andwhen assessing how deviant pseudoscientific doctrines are.

19. As I mentioned previously, the borderline between pseudoscience and other types of unwarranted beliefs could be blurred. Discriminant demar-cation only sets a framework for a clearcut offbetween science and pseudoscience.

ORCID

Angelo Fasce

http://orcid.org/0000-0002-5019-4953




sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Itämerensuomalais-slaavilaisten kontaktien tutkimuksen nykytilasta

Kommentoidaan myöhemmin.

https://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258_saarikivi.pdf

 

The Quasquicentennial of the Finno-Ugrian Society. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia = Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 258. Helsinki 2009. 109–160.

Janne SAARIKIVI (Helsinki)

Itämerensuomalais-slaavilaisten kontaktien tutkimuksen nykytilasta1

1. Itämerensuomalais-slaavilaisten kontaktien historiallista taustaa

1.1. Uralilaisten kieliyhteisöjen monikieliset verkostot

Venäjällä

Uralilainen kantakieli ja ilmeisesti myös kaikki rekonstruoitavis-sa olevat uralilaisen kielikunnan välikantakielet muodostuivat alueella,jolla tällä hetkellä puhutaan slaavilaista kieltä, venäjää. Slaavilaiset kielet ovat myös ainoa yksittäinen indoeurooppa-laisten kielten ryhmä,josta on lainattu sanastoa uralilaisen kieli- kunnan jokaiseen haaraan. Unkaria lukuun ottamatta se on saa-tu sellaisista slaavilaisista kielimuodoista, joista kehittyi venäjän kielen murteita. 2

Venäjän leviäminen nykyiselle valtavalle puhuma-alueelleen on olennaisilta osin tapahtunut suomalais-ugrilaisten kielten kus-tannuksella. Uralilaisten kielten puhuma-alue on makrotasolla melko yhtenäinen kattaen Euraasian länsi- ja keskiosien taiga- ja tundravyöhykkeen, mutta mikrotasolla rikkonainen jakaantu-en venäläismurteiden toisistaan erottamiin saarekkeisiin. Tämä viittaa siihen – toki muutenkin tiedossa olevaan seikkaan – että uralilaiset kielet ovat väistyneet monilla nykyisin venäläisillä alueilla. Useimmiten siellä, minne eurooppalaiset kolonialistiset vallat ulottivat otteensa, aiheuttivat alkuperäisväestöjen tuhou-tumisen ja assimilaation toisaalta ”tykit, taudit ja teräs” (Dia-mond 2003),toisaalta kulttuuriseen muutokseen yleensä liittyvä ”pehmeä valta”. "

HM: Ensimmäinen ("ulkopuolinen") haistapaskantieteilijä mainittu ...)

 

" 1 Artikkeli perustuu Suomalais-Ugrilaisen Seuran 125-vuotisjuhlaseminaarissa Suoma-lais-ugrilaisen kieliyhteisön verkosto pidettyyn esitelmään.Aiheen käsittely on kuitenkin olennaisesti laajempi, minkä lisäksi artikkelissa on hieman eri sanastoesimerkkejä kuin alkuperäisessä esitelmässä. Osa aineistosta on jäänyt pois, koska niiden tutkimuksen kuluessa ilmeni monia esitettyjen etymologisten selitysten epävarmuutta lisänneitä seikkoja, jotka pakottavat jättämään julkaisemisen myöhempään ajankohtaan.

Tarkoitukseni on käsitellä näitä esitelmässä mainittuja slaavilaisia etymologioita (kalju < *голъjь ’alaston’, vi rääkida < *рѣчь : рекѫ ’sanoa’) mahdollisimman pian toisessa yhteydessä. "

HM: " Nämä ovat mielenkiitoisia, mutta TUSKIN slaavilaisia... "

 

" ... 2 Jo Mikkola (1894) tosin otaksui, että itämerensuomalaisten kielten varhaisimmat slaavilaislainat olisi saatu Novgorodin slaavista, joka muistutti enemmän länsi- kuin itäslaavia. Tämän käsityksen tueksi esitetyistä argumenteista tärkeimpiä ovat vokaalien (myös nasaalivokaalien!) kvantiteettikorrelaatio, itämeren-suomalaisissa kielissä käytet-ty lähinnä länsislaaveihin viittaava etnonyymi *venät sekä areaali lingvistiset argumen-tit (ks. esim. Björnflaten 2006: 69–74). Nykykielten kannalta Novgorodin slaavi on silti lähinnä venäjää, vaikka tämä sitten määriteltäisiinkin pikemminkin valtiollisin kuin kie-lellisin kriteerein. – Unkarin slaavilaislainojen alkuperäkielestä on esitetty erilaisia arveluja (ks. Kniezsa 1955; Décsy 1988: 619; Richards 2003).

JANNE SAARIKIVI 110

Venäläisen kolonialismin historiallinen kuvaus on vielä yksityis-kohdittain kirjoittamatta. Tiedämme silti, että uralilaisten kiel-ten katoamisen ja venäjän kielialueen laajenemisen mekanismit ovat vaihdelleet ajallisesti ja alueellisesti varsin paljon.

Anneli Sarhimaa kuvaa tässä niteessä karjalan kielen käyttöön ja säilymiseen vaikuttavia kompleksisia sosiaalisia verkostoja nykyajassa (Sarhimaa 2009).Kyseessä on esimerkki uralilaisesta kielimuodosta, joka on elänyt pääasiassa slaavilaisen kielimuo-don dominoimissa yhteiskunnallisissa rakenteissa (lähes?) koko olemassaolonsa ajan. Piirteet, jotka erottavat karjalan kieltä muista itämerensuomalaisista kielimuodoista liittyvät paljolti (vaikkakaan eivät yksinomaisesti) venäjän ja sitä karjalan naapurustossa edeltäneiden slaavilaisten kielimuotojen vaikutukseen.

Vaikka Sarhimaan tarkastelussa on moderni karjalan kieliyhtei-sö, ovat myös aikaisempien vuosisatojen kielivalintoja determi-noivat verkostot varmasti olleet erittäin monimutkaisia. Vuosisa-tojen aikana karjalan kielen puhujat ovat olleet laajalti kaksikie-lisiä,ja karjalan kielen käyttöön liitetyt merkitykset ja identiteet- tivalinnat ovat jatkuvasti muuttuneet – kuten myös kieli itse. Se on toisaalta lähentynyt venäjää, mutta toisaalta puhujayhteisö on myös pyrkinyt pitämään sen erillään venäjästä. Sen rakentei-siin ja sanastoon on liittynyt emblemaattisia, yhteisöä luovia ja reprodusoivia merkityksiä, jotka ovat ohjanneet kielen kehitystä myös venäjästä poispäin.

Kun tällä hetkellä näyttää siltä, että karjalan kieli ei ehkä tule säilymään puhekielenä kovinkaan kauaa, voi silti todeta, että sitä ei ole vienyt kieli kuoleman partaalle mikään niin yksinker-tainen seikka kuin tykit, taudit tai teräs. Uralilaisten kielten väistyminen venäjän tieltä on aiheutunut monimutkaisesta kombinaatiosta ”kovia” ja ”pehmeitä” sosiaalisia syitä.

Esimerkiksi Kazanin kaanikunnan tuhoutumista (1550) seuran-neissa ns. tšeremissisodissa oli ”kova” politiikka etualalla: jopa puolet marilaisista kuoli, laajoja marinkielisiä alueita tyhjeni, syntyi marilaisdiaspora nykyiseen Baškiriaan ja slaavit asuttivat marin puhuma-alueen tyhjentyneen länsilaidan (ks. esim. Lal-lukka 2003).Toisaalta Pohjois-Venäjällä on laajoja alueita, joilla itämerensuomalaiset väestöt ovat vaihtaneet kielensä venäjään ilman (suuria?) sotia tai massamigraatioita. 3 Tällöin kielenvaih-toa ovat ohjanneet kieliyhteisön jäsenten sosiaaliset verkostot, niiden välittämät kulttuuriset mahdollisuudet, identiteetit, muodit sekä näiden ohjaamina tehdyt kielelliset valinnat.

3 Alueiden materiaalisen kulttuurikuvan muutoksesta ks. esim. Makarov (1997), joka seuraa slaavilaistumisen vaiheita sellaisina kuin ne näkyvät liikenteellisesti tärkeiden vedenjakaja-alueiden arkeologi-sessa aineistossa.

111

Tutkimuksessa luotettavasti kuvatut suomalais-ugrilaisten kieli yhteisöjen kielenvaihdot ovat mikrotasolla olleet nopeita ja tapahtuneet muutaman sukupolven aikana (vrt. M. Aikio 1988, Kuokkala ym. 2005, Pasanen 2006). Makrotason kieliyhteisön kielenvaihto on silti saattanut kestää vuosisatoja. Uralilaisten kieli yhteisöjen rajat ovat historiallisena aikana jatkuvasti muut-tuneet ja kieli alueet erityisesti 1900-luvulla pienentyneet, mut-ta useimmat uralilaiset kieliyhteisöt ovat silti säilyneet. Toisaal-ta eräät uralilaisten kielten ja venäjän väliset kielirajat näyttä-vät olleen stabiileja jopa satojen vuosien ajan. Muiden kieliso-siologisten olosuhteiden lisäksi tämä liittyy Venäjän kielirajojen läpäisevään luonteeseen.

Venäjän kaltaisessa monikielisessä valtiossa kielialueiden rajo-jen hahmottaminen merkitseekin välttämättä melkoista ideali-saatiota. Useimpia Venäjän alueita on jo satojen vuosien ajan luonnehtinut jonkinasteinen monikielisyys. Tämä näkyy havain-nollisesti siinä,miten lukuisia ovat esimerkiksi karjalaiset, mord-valaiset tai marilaiset diasporat kielen pääpuhuma-alueen ulko-puolella. Niiden olemassaolo osoittaa, että jo ennen jyrkkien de-mografisten muutosten luonnehtimaa 1900-lukua on Venäjällä tapahtunut huomattavia väestönsiirroksia kielialueelta toiselle. Samalla ovat uralilaisten kieliyhteisöjen verkostot levittäytyneet kauas niiden perinteiseksi alueeksi mielletyn seudun ulkopuo-lelle.

Uralilaiset kieliyhteisöt ovat paitsi jääneet kolonialismin uhreik-si myös aktiivisesti itse osallistuneet eri alueiden kolonisaati-oon. Monilla alueilla kie-lellinen uralilaisuus onkin monikerrok-sista siten, että nykyisissä uralilaisissa kielissä on havaittavissa substraatteja toisista uralilaisista kielistä, esimerkiksi itämeren-suomessa saamesta (vrt. A. Aikio 2007, 2009), komissa nenet-sistä ja obinugrilaisista kielistä, marissa permiläisistä kielistä (vrt. Bereczki 1992: 97–129) jne.

 

1.2. Demografiset tilastot ja kielenvaihdon laajuus

Kielen siirtyminen ei edellytä kovin suurta väestönsiirrosta, vaan kielen leviämiselle otollisen yhteiskunnallisen tilanteen. Ainakin viime vuosisatojen Venäjällä on ollut tyypillistä, että kielet ovat levinneet vain tiettyjen avainpuhujaryhmien välityk-sellä siten, että suurin osa kieliyhteisöstä on saatu toisten kiel-ten puhujista kielenvaihtojen kautta. Esimerkiksi Karjalan tasa-vallan sydänmaiden kielellisen venäläistymisen voidaan osoittaa alkaneen tilanteessa, jossa 2. maailmansodan jälkeen jopa 40 % talouksista oli ilman miesväkeä rintamakuolleisuuden, poliittis-ten vainojen ja Suomeen suuntautuneen pakolaisuuden seurauksena (Klementjev 2008).

112

Alueelle tuli nyt metsä- ja maatöihin sekä avioliittojen kautta jonkin verran karjalaa osaamatonta miesväkeä – yhteensä ehkä noin viiden prosentin väestönlisäyksen verran.Tämä melko pieni väestönosa kuitenkin riitti muuttamaan venäjän kotikieleksi niissä perheissä, joihin karjalaa taitamattomat asettuivat, ja kun näin syntyneiden sekaperheiden lapset osasivat venäjää parem-min kuin karjalaa, syntyi yhä enemmän kulttuurista painetta ve-näjän käyttöön myös yksikielisissä karjalaisissa kodeissa. Tie- tenkin myös vallitseva koulutus- ja mediaympäristö tuki karja-laisten enemmistön kielivalintaa – peritystä äidinkielestä luopumista.

Karjalan tasavallan tapauksessa pienehkö tulokasväestö riitti siis muuttamaan yhteisön valtakielen uhanalaiseksi vähemmis-tökieleksi muutaman sukupolven aikana, kun olosuhteet olivat ”suotuisat”. Ilmeistä on, että vastaavia suhteellisten pienten, mutta sosiaalisesti keskeisten ryhmien migraatioista johtuneita kielenvaihtoja on Venäjällä tapahtunut runsaasti myös ennen venäjänkielisen massamedian tai koululaitoksen syntymistä – siitäkin huolimatta, että ne ovat varmasti olleet harvi naisempia kuin 1900 -luvulla.

Tämä ilmenee havainnollisesti mm. siitä seikasta, että venäläis-ten kaikkein läheisimpien geneettisten sukulaisten katsotaan monien tutkimusten valossa olevan Euroopan suomalais-ugrilaisten kielten puhujia. Tällainen tilanne viittaa suomalais-ugrilaisten ja slaavilaisten kielimuotojen puhujien geenien merkittävään sekoittumiseen.

Vielä paikallisyhteisöjen venäläistymistäkin merkittävämpi Ve-näjän etnistä karttaa muokannut prosessi lienee ollut muutto-liikkeeseen ja erityisesti kaupungistumiseen liittyvä venäläisty-minen.Onhan 1900-luvulla ja myös alkaneella vuosisadalla koko Venäjän väestönkasvu suuntautunut taajamiin,joissa maaseudul-ta muuttanut ”ylijäämäväestö” on yleensä melko nopeasti venäläistynyt.

Tämä näkyy mm. siinä, että vaikka sisä-Venäjän suomalais-ugri-laisten kansojen lapsiluvun on 1900-luvun alussa arvioitu olleen venäläisiin verrattuna noin 1,3-kertainen (Bátori 1980: 63–64), eivät alueen suomalais-ugrilaiset kansat juuri ole kasvaneet sa-dassa vuodessa. Esimerkiksi vuonna 1897 oli Venäjän keisari-kunnan kokonaisväkiluku 125 miljoonaa, joista suomalais-ugri-laisiin kansoihin kuului noin 5,5 miljoonaa ja venäläisiin 55 mil-joonaa. Virolaisia (n. 1 milj.) ja suomalaisia (n. 2,5 milj.) lukuun ottamatta kuului suomalais-ugrilaisiin kansoihin tuolloin siis noin 2,4 miljoonaa venäjäläistä (mt. 54), kun vuonna 2002 heitä arvioitiin olleen noin 2,7 miljoonaa (vrt. esim. Lallukka 2004). Samaan aikaan venäläisten määrä Venäjällä ja entisen Neuvos-toliiton alueella oli lähes kolminkertaistunut noin 135 miljoo-naan huomattavasti ylittäen Venäjän keskimääräisen väestönkasvun.

Runsaassa sadassa vuodessa suomalais-ugrilaisten ja venäläis-ten suhdeluku putosi noin 1/20:sta noin 1/50:aan ja tämä tapah-tui samaan aikaan kun koko väestönkasvu suuntautui kaupun-keihin ja maaseutuväestön määrän laski alle 40 miljoonaan. "

 

 
национальность
 
 . . . . . . . . . . . 1926 год 1939 год 1959 год 1970 год 1979 год 1989 год
 
мордва. . . . . . 1340415 1456330 1285116 1262670 1191765 1153987
 
удмурты . . . . . 504187 . .606326 . 624794 . 704328 . 713696 . 746793
 
марийцы . . . . .  28192 . . 481587 . 504205 . 598628 . 621961 . 670868
 
карелы . . . . . . 248120 . . 252716 . 167278 . 146081 . 138429 . 130929
 
эстонцы . . . . . 154666 . . .143589 . 988616 1007356  1019851 1026649
 
коми-пермяки 149488 . .(146695) . 143901 . 153451 . 150768 .  152060
 
финны . . . . . . .134701 . .  143437 . . 92717 . . 84750 . . 77079 . . 67359
 
ханты ... . . . . . . 22306 . . . . 18468 . .19410 . . 21138 . . 20934 . . .22521
 
ненцы . . . . . . . .19196 . . . . 24791. . 23007 . . 28705 . . 29894 . .  34665
 
ижорцы . . . . . . 16137 . . . . . 7847 . . .1062 . . . . . 781 . . . .748 . . . . .820
 
манси . . . . . . . . .5754 . . . . . 6315 . . . 6449 . . . .7710 . . . 7563 . . . . 8474
 
венгры . . . . . . . .5476 . . . . . .  — . . . 154738 . .166451 . 170553 . 171420
 
саамы . . . . . . . . 1720 . . . . . .1836 . . . . 1792 . . . 1884 . . . 1888 . . . 1890
 
селькупы . . . . . . 1630 . . .. . .2612 . . . . 3768 . . . 4282 . . . 3565 . . . .3612
 
нганасаны . . . . . . .— . . . . . . . — . . . . . . .748 . . . . 953 . . . . 867 . . . .1278
 
энцы . . . . . . . . . . . — . . . . . . . . —  . . . . . . — . . . . . .— . . . . . . — . . . . 209
 
ливы . . . . . . . . . . . — . . . . . . . . —  . . . . . .197 .. . . . — . . . . . — . . . . .  226
 
Yhteensä . . . 3031988 . . 3092727. . 4017798 . 4185478 . 4149521 . 4193760
 
. . . . . . .. . . . .. .1926 . . . . . 1937 . . . . . 1959 .. . . .1970 . . . 1979 . . . . 1989 "
 

113

Mikäli suomalais-ugrilaisten määrä olisi kasvanut Venäjän kes-kimääräisen väestönkasvun tempossa, tulisi sisä-Venäjän suoma-lais-ugrilaisiin kuulua tällä hetkellä yli viisi miljoonaa venäjä-läistä. Suomalaisten lukumäärä, joka vuonna 1897 oli suurin piirtein sama kuin sisä-Venäjän suomalais-ugrilaisten, onkin kasvanut suurin piirtein tätä vauhtia ja yli kaksinkertaistunut. 4

Suomalais-ugrilaisten keskimääräistä suuremman lapsiluvun huomioon ottaen voi olettaa, että vuonna 1897 eläneiden sisä-Venäjän suomalais-ugrilaisten jälkeläisiä on tällä hetkellä elossa jopa yli kuusi miljoonaa, joista siis noin kaksi kolmannesta on kielellisesti ja etnisesti venäläistyneitä ja pääasiassa kaupunkiväestöä.

 

1.3. Slaavilaiset lähteet ja itämerensuomalaiset väestöt

Väestötilastot osoittavat, että suomalais-ugrilaisten kansojen as-similoitumisessa venäläisiin ei ole kyse ainoastaan vähemmistö-kansoja rapauttavasta vaan myös enemmistökansaa muokkaa-vasta demografisesta prosessista, joka osaltaan auttaa ymmärtämään myös kielikontakteja.

Suomalais-ugrilaiset kansat eivät Venäjällä aina ole olleet nykyi-senkaltaisia marginaalisia vähemmistöjä vaan keskeisiä Venäjän valtiota muodostavia etnisiä ryhmiä. Tämä käy havainnollisesti ilmi myös varhaisesta venäläisestä historiografiasta. Keskeises-sä venäläisessä historiateoksessa Nestorin kronikassa (NK) Ve-näjän perustajakansoina slaavien (krivitšit, poljaanit ja slovee-nit) rinnalla mainitaan mm. mordvalaiset, tšeremissit, jugralai-set, permiläiset sekä merja-laiset, muromalaiset, tšuudit, taipa-leentakaiset tšuudit ym., jotka on yleisesti tulkittu suomalais-ugrilaisia kieliä puhuneiksi väestöiksi.Uusimman, Lindin (2006) tulkinnan mukaan Nestorin kronikka viittaa useista erillisistä slaavien ja suomalais-ugrilaisten muodostamista ryhmistä koos-tuneeseen monietniseen valtioon,jonka johtava eliitti on koostu- nut skandinaavisista merenkävijöistä, ns. ledung-järjestelmän edeltäjistä. Tämä selittäisi mm. ruotsalaisten ”soutumiesten” (rōþs) nimen muuttumisen venäläisten etnonyymiksi (русь). "

HM: Hölynpölyä koko juttu.

" Viikingit eivät saaneet koskaan vallatuksi EDES VIRON SAARENMAATA Venäjästä puhumattakaan.

 

Vähemmän tunnettua on, että Nestorin kronikan lisäksi myös eräät muut kronikat (mm. Софийская первая летопись, Двин-ская летопись, Словоополку Игорове jne.) ja pyhimyselämä-kerrat (Житие Стефана Пермского, Житие Авраама Верколь-ского jne.) mainitsevat lukuisia ilmeisesti uralilaisia kieliä pu-huneita väestöjä nykyisin slaavilaistuneilla alueilla. Eräät näistä ovat samaistettavissa nykyisten suomalais-ugrilaisten kielten puhumayhteisöihin,mutta toiset eivät. Kysymys on kokonaisuu-dessaan venäläisiin assimiloituneista väestöistä.

4 Kiinnostavaa on, että Suomen ruotsinkielisen väestömäärän kehitys muistuttaa Venä-jän suomalais-ugrilaisia vähemmistöjä hyvin läheisesti – siitä huolimatta, että Suomessa on toteutettu yleisesti liberaaliksi miellettyä kielipolitiikkaa siinä missä Venäjän 1900-luvun historiaa leimasivat (myös) kansalliset vainot.

114

Tällaisia ovat esimerkiksi Novgorodin ja Pihkovan alueen чудь– tšuudit, Vienajoen vesistönзаволоцкаячудь – taipaleentakaiset tšuudit; Vienan, Vyčegdan ja Vaškan välisen alueen тоймицы-поганеToiman pakanat , Pinegan yläjuoksun Сура-поганая Suran pakanat,белозерцииValkeajärven asukkaat, пинежанеPinegan varren asukkaat, важане– Vagan varren asukkaat, двинянеVienansuun asukkaat jne. (ks. esim. Makarov 1993: 106). Nämä pohjoisvenäläiset etnokset, jotka ovat asuneet lähinnä Vienajoen vesistöalueella, näyttäisivät assimiloituneen venäläisiin 1400 – 1500-luvuilla.

Eräät kronikkalähteet viittaavat siihen, että esislaavilaisesta vä-estöstä käytettävät kansallisuudennimet muuttuivat ajan kulues-sa. Esimerkiksi ns. Vienan-kronikka (Двиснкая летопись) mai-nitsee 1400 -luvun lopulla hiljattain kastettuja taipaleentakaisia tšuudeja (заволоцкие чуди) aletun nimittää vienalaisiksi (дви-няне, Bulatov 1997). Makarov (1993 ibid.) on esittänyt, että Valkeajärven ves'-kansan etnonyymin 1200–1300-lukujen kroni-koissa korvaava nimitys белозерции (’valkeajärveläiset’) viittaa ”slaavilais-suomalais-ugrilaiseen sekaväestöön” eli slaavilaistu-vaan ves'-heimoon. On melko ilmeistä, että muitakin paikan ni-mestä johdettuja pohjoisvenäläisiä etnonyymejä voidaan tulkita samoin.

Etnonyymit ovat vain osa Pohjois-Venäjän keskiaikaa koskevissa lähteissä esiintyvistä suomalais-ugrilaisia väestöjä koskevista tiedoista. Niissä on myös mainintoja suomalais-ugrilaisten kan-sojen kapinoista novgorodilaisia vastaan sekä väestönsiirroksis-ta alueilta toisille. Olisikin tärkeää,että joku vanhojen slaavilais- ten lähteiden asiantuntija ottaisi kaikki varhaiskeskiaikaiset, kadonneita suomalais-ugrilaisia väestöjä mainitsevat slaavilaiset lähteet yhtenäisen filologisen ja historiallisen analyysin koh-teeksi samaan tapaan kuin skandinaavisten ja anglosaksisten lähteiden suhteen on jo tehty (Koskela, Vasaru 2008, Valtonen 2008).

 

2. Slaavilaislainojen tutkimushistoriaa ja ajankohtaisia kysymyksiä

2.1. Perusparadigma ja sen täydennykset

Kaikista säilyneistä uralilaisten kielten haaroista nimenomaan itämeren-suomalaiset kielet (vähäisemmässä määrin myös saa-melaiskielet) näyttävät ensimmäisinä joutuneen kontakteihin slaavilaisten kielten kanssa. Tässä artikkelissa käsittelenkin täs-tä eteenpäin yksinomaan itämerensuomalais-venäläisiä kontak-teja. Vaikka jo mm. August Ahlqvist (1871) ja Mihkel Weske (1890) julkaisivat laajahkoja katsauksia itämerensuomalais-slaa-vilaisiin kontakteihin, voidaan alan modernin tutkimuksen kat-soa alkaneen J. J. Mikkolan teoksesta Berührungen zwischen den westfinnischen und slavischen Sprachen (1894), jossa en-simmäistä kertaa esitettiin nykykäsityksiä muistuttava itämeren-suomalaisten kielten slaavilaislainojen korpus, suuruudeltaan noin 400 sanaa.

115

Kun tätä teosta pian seurasi Jalo Kaliman Die ostseefinnischen Lehnwörter im Russischen (1919), jossa analysoitiin puolentu-hatta ennen kaikkea venäjän pohjoismurteisiin omaksuttua itä-merensuomalaista lainasanaa, oli itämerensuomalais-slaavilai-sen kielikontaktitutkimuksen perusta laskettu. Modernin tutki-musparadigman vakiinnuttivat Kaliman Slaavilaisperäinen sa-nastomme (1952, saks. 1956) ja Angela Plögerin Die Russis-chen Lehnwörter der finnischen Schriftsprache (1973). Molem-mat teokset sisältävät runsaasti täydennyksiä Mikkolan tutki-mukseen, ja myös rehabilitoivat useimmat Mikkolan myöhem-mässä monografiassaan (1938) hylkäämät nuoruuden etymolo-giat. Myöhemmin on laajoja monografioita kirjoitettu myös viron kirjakielen (Blokland 2005) ja murteiden (Must 2000) venäläislainoista.

Mikkolan ja Kaliman monografiat vahvistivat käsityksen kanta-slaavin tai esislaavin 5 pitkien ja lyhyiden vokaalien opposition katoa, polnoglasien l. täysääntymän päättymistä sekä nasaali-vokaalien ja redusoituneiden vokaalien katoa edeltäneistä slaa-vin ja kantasuomen varhaisimmista kontakteista.Näin ollen kon- takteja voidaan slaavilaiselta kannalta luonnehtia huomattavan varhaisiksi, erityisesti muiden uralilaisten kielten ja venäjän kontakteihin verrattuna.

Itämerensuomen kannalta kontaktit on kuitenkin tulkittava mel-ko nuoriksi. Kuten tunnettua, uralilaisen kielikunnan länsiryh-miin itämerensuomeen ja saameen on saatu indoeurooppalaisis-ta kielistä useita sellaisia lainakerrostumia, joilla ei ole vastinei-ta idempänä puhuttavissa kielihaaroissa. Näistä merkittävimpiä ovat eri-ikäiset balttilaiset ja germaaniset kerrostumat.Jo monet tutkija polvet ovat pitäneet slaavilaisia lainoja nuorempina kuin germaanisia ja balttilaisia, ja viitanneet tässä yhteydessä sekä äänteellisiin että semanttisiin kriteereihin. Eräänlainen termi-nus ante quem tässä on kristinuskoon liittyvä sanasto,joka ilmei- sesti on saatu hajoamisvaiheessa olleeseen kantasuomeen mah-dollisesti 800–900-luvuilla. Myös levikkikriteeri on tärkeä, itä-meren suomessa ja saamessa kun ei nykytietämyksen valossa ilmeisesti ole balttilaisista ja germaanisista lainoista poiketen yhtään vanhaa yhteistä slaavilaislainaa.

Ilmeistä on,että slaavilaislainojen ehdoton valtaosa on omaksut-tu vasta myöhäiskantasuomeen.Jo Mikkola tosin esitti muutamia epävarmoja slaavilaislainoja (esim. hirsi < ьrdь, Mikkola 1894: 114–115), jotka näyttivät omaksutun itämerensuomen edeltäjään ennen kantasuomalaisia äänteenmuutoksia (*š > h ja *ti > si).

5 Perinteisen käsityksen mukaan kantaslaavissa ei ollut vokaalien pituusoppositiota. Ku-ten Koivulehto (2007: 179) oikein toteaa, on tällainen määrittely muun muassa itäme-rensuomen lainakerrostumien valossa anakronistinen ja on syytä määritellä kantaslaavi sellaiseksi kielimuodoksi, jossa vokaalioppositio vielä oli olemassa.

116

Toisia varhain tunnettuja arkaaiseen äänneasuun viitanneita slavismeja ovat kimalainen ja ies (näitä sanoja koskevasta van-hemmasta keskustelusta ks. Kiparsky 1956:72–73). Vasta viime aikoina näyttää kuitenkin olleen vakiintumassa käsitys, että muutamia lähinnä slaavilaisiksi katsottavia lainoja on saatu suo-meen jo ennen kantasuomalaisia äänteenmuutoksia (edellisten lisäksi esim. hauki [ks. esim. Viitso 1992: 186; Koivulehto 2007: 180–181] ja vilja [Koivulehto ibid. 187–188]). Eräitä hy-vin varhaisia slaavilaislainoja on mahdollisesti omaksuttu myös saameen (*multi ’tuhkasta ja poronrasvasta valmistettu saip-pua’, čuorpmas ’rakeet’, muohtti- ’sataa lunta’, guoppar ’sie-ni’; ks. tarkemmin Koivulehto ibid., Kallio 2007b). Tällaisten lainojen määrä on tässä tutkimuksen vaiheessa kuitenkin vielä vähäinen (koko kerrostuman asettaa melko hatarin perustein kyseenalaiseksi Šilov [2005: 8–9], joka viittaa tässä myös A. E. Anikiniin). Edelleen on kyseenalaista, missä määrin termi slaa-vilainen on sopiva tällaisen lainasanakerrostuman karakterisoi-miseksi, sillä kyseessä ovat lähinnä baltoslaavilaista rekonstruk-tiotasoa edustavat lainat,joiden slaavilaisuus määritellään leksi- kaalisen levikkikriteerin nojalla, mikäli ao. sanoja ei ole attestoitu dokumentoiduissa balttilaiskielissä.

Jos oletetaan, että tällaiset lainat on saatu nimenomaan niistä balto-slaavin murteista, jotka sittemmin kehittyivät nykyisiksi slaavilaiskieliksi, on lainasanakerrostuman omaksumisen histo-ria hankalasti selitettävissä, sillä kantaslaavin ja kantasuomen oletettujen puhuma-alueiden välillä on ilmeisesti ollut leveä kie-lellisesti balttilainen vyöhyke (Kallio 2007b: 162; Liukkonen 1998: 13). Vaihtoehtoisesti voidaan olettaa, että ao. sanat ovat olleet olemassa myös niissä balttilaismurteissa, joista kantasuo-mi on omaksunut balttilaislainoja. Sittemmin sanat olisivat ka-donneet historiallisesti attestoitujen balttilaiskielten edeltäjistä. Toisaalta – kuten Kallio (ibid. 163) on huomauttanut – ei muuta-man lainan leviämiseen tarvita kuin yksittäisiä slaavin puhujia, jotka ovat olleet kosketuksissa uralilaisen kielikunnan läntisen haaran kieliyhteisöihin. Tulevalla tutkimuksella on näissä kysymyksissä paljon selvitettävää.

2.2. Novgorodin ruhtinaskunnan muodostuminen ja kantasuomen hajoaminen

Vaikka Pohjois-Venäjän slaavilaistumisen historia on tutkimuk-sessa yhä edelleen melko puutteellisesti kuvattu, on ilmeistä, että tällä monivaiheisella prosessilla on ollut merkityksensä myös kantasuomen hajoamisessa ja nykyisen itämerensuoma-laisen kielialueen muotoutumisessa. Näin on ennen kaikkea siksi, että kantasuomea voi olettaa puhutun lähellä aluetta, jon-ne Novgorodin ruhtinaskunta muodostui (vrt. esim. Saarikivi & Grünthal 2005: 136; A. Aikio 2006: 45).

sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Pertti Lindfors antaa väärän todistuksen dialektiikasta (1996)

Artikkelissaan 'Väärin ymmärretty Eino Kaila oli aikaansa edellä' (Vapaa Ajattelija 3/1996) Pertti Lindfors esittelee loogiseksi empirismiksi nimittämäänsä oppiraken-nelmaa sekä skientismiksi nimittämäänsä omaa tieteenteoriaansa. Eräänä näille vastakkaisista metafyysisiksi nimittämistään filosofisen ajattelun muodoista,uskon- tojen, hermeneutiikan ja steinerilaisuuden ohella, hän mainitsee olevan "hegeliläis-marxilainen dialektiikka", jolle Lindforsin mukaan "olennaista on 1. loogisen ristirii- dan ja 2. etuvastakohdan sekoittaminen." Lindfors tarkentaa:

"Hegelin filosofiaan kuuluu (myös) loogisen ristiriidan käyttö hedelmällisenä(!) ai- neksena. "Hedelmällisyys" palautuu seuraavaan seikkaan: Hiukan karkeistaen voi- daan sanoa, että ristiriitaisesta lauseesta seuraa mikä tahansa samaa kielimuotoa oleva lause. Dialektiikalla voi tällöin "perustella" minkä tahansa toden tai epätoden teorian sekä moraalisesti oikean tai väärän kannanoton (mitä tahansa oikealla ja väärällä tarkoitetaankin!).Vaikka Hegel kuinka käännettäisiin päälaelleen,niin marxi- laisella dialektiikalla voidaan "todistaa",ei ainoastaan marxilainen talous- ja yhteis- kuntatiede, leninismi, stalinismi, trotskismi,vaan myös natsismi, kristinusko ja por- varillinen taloustiede sekä kaikki keskenään ristiriidassa olevat fysikaaliset ja biologiset teoriat." Välimerkit ovat Lindforsin.

Mitä dialektinen logiikka on ja mitä ei

Pertti Lindfors on väitellyt v. 1978 Jyväskylän Yliopistossa filosofian tohtoriksi - dia-lektisesta materialismista. Koska teksti kuulostaa perin juurin toisenlaiselta, kuin mitä muistan aiheesta lukeneeni esimerkiksi lähteissä mainituista teoksista,ja koska Lind-fors selvästikin käsittelee dialektiikkaa tieteellisen päättelyn apuvälineenä eikä ns. objektiivisen dialektiikan kysymyksiä, etsin neuvostoliittolaisesta, suurin piirtein lu-kion tai yliopistojen yleiskurssien tasoa olevasta teoksesta 'Lyhyt filosofian sanakirja' (Kratkij slovarj po filosofii)1 hakusanan 'dialektitšeskaja logika',ja luen:

"Dialektinen logiikka on tiede ajattelun yleisistä laeista ja liikevoimista, objektiivisen todellisuuden tiedostamisen teistä tieteellisen ajattelun keinoin, tiede, joka tutkii filosofisten kategorioiden (yleiskäsitteiden, RK) keskinäisiä suhteita.

... Dialektista logiikkaa ei ole olemassa ilman dialektiikkaa,oppia kehityksen yleisim- mistä lainalaisuuksista.Dialektisen logiikan pääkysymys on kysymys totuudesta ja sen saavuttamisen teistä. Se kartoittaa perusvaatimukset, joita ajattelun tulee seurata kutakin kohdetta tutkittaessa.Näitä ovat vaatimukset kohteen objektiivisesta tarkaste-lusta kaikkine ominaisuuksineen,yhteyksineen ja suhteineen, liikkeessä olevana, ke-hittyvänä. Dialektinen logiikka alleviivaa ihmisten käytännöllisen toiminnan määrää-vää roolia materiaalisten objektien tiedostamisessa, vain käytäntö mahdollistaa näi-den kohteiden eriyttämisen todellisuuden ilmiöiden loputtomasta virrasta, osoittaa niiden ihmiselle merkittävät ominaisuudet,todentaa, missä määrin oikein ne on ajattelussa tiedostettu.

... Dialektinen logiikka on "ristiriitojen logiikkaa", se tarjoaa metodin heijastaa ajatte-lussa kohteiden objektiivisia ristiriitoja. Se myös paljastaa itse ajattelun ristiriitaisen luonteen, vastakkaisten puolten ja menetelmien ykseyden sen piirissä, analyysin ja synteesin,induktion ja deduktion,abstraktin ja konkreettisen,loogisen ja historiallisen.

Tiede pyrkii objektiiviseen totuuteen, kiinnittäen tiedostuksen tulokset ajattelumuo-doiksi (käsitteiksi, lauseiksi, päätelmiksi).Näiden muotojen tutkimus on aina ollut lo-giikan tehtävä. Dialektinen logiikka ei tarkastele näitä ajattelumuotoja muuttumatto-mina, toisistaan erillisinä, vaan keskinäisessä yhteydessä, liikkeessä. Ajattelumuo-dot ovat aina sisältöpitoisia,ne muuttuvat inhimillisen tiedon tunkeutuessa syvemmäl- le ulkoisen maailman kohteisiin ja ilmiöihin ja paljastaessa tämän yhä uusia ominaisuuksia ja suhteita.

... Dialektinen logiikka ei kumoa välttämättömyyttä muodollisessa logiikassa, joka tut-kii ajattelumuotojen loogista rakennetta abstrahoituen niiden konkreettisesta sisällös- tä (jättäen sen tarkastelun ulkopuolelle,RK). Dialektinen logiikka käyttää muodollisen logiikan kuten muidenkin tieteenalojen tuloksia muodostaessaan ajattelun yleisiä liikelakeja kohti totuutta." Käännös ja lihavoinnit ovat kirjoittajan.

Termiä 'logiikka' käytetään siis kaikista tieteistä, joiden tutkimuskohteena ovat ajatte- lun lainalaisuudet, ei vain kielellisten järjestelmien muotoa ilmaisevista muodollisista logiikoista, joita on monia muitakin kuin Lindforsin absolutisoima klassinen logiikka.

Materialistinen dialektinen logiikka on siis ennen kaikkea käsitteen- ja teorianmuo-dostusoppia, joka ei tunkeudu muodollisten logiikoiden alueelle, osoittaen kuitenkin näiden kuten muunkin tiedon suhteellisuuden. Se ei ole vaihtoehtoinen formaalinen päättelymenetelmä erityistieteille eikä anna "oikoteitä" erityistieteellisiin tuloksiin.

Dialektinen logiikka tarjoaa tieteellisen näkökulman sellaisiin yleiskäsitteisiin, kate- goriapareihin, kuten 'sisältö ja muoto', 'syy ja seuraus', 'määrä ja laatu', 'sattuma ja välttämättömyys' jne.,joita ilman erityistieteet eivät tule toimeen,mutta joita toisaalta yksikään erityistiede ei tyhjentävästi selitä.Nämä ovat niin sanottuja dialektisia vasta-kohtapareja, joita ei ole olemassa ilman toisiaan, ja jotka eivät ole ns. kategorisesti toisensa pois sulkevia muodollisloogisia vastakohtia.Esimerkiksi lause "Laki on yleinen, olennainen ja välttämätön yhteys ilmiöiden välillä" on muodostettu ainoastaan dialektiikan käsitteistä.

'Dialektinen ristiriita' merkitsee ennen kaikkea kehityksen sisäistä liikevoimaa, mikä se kulloisessakin konkreettisessa tilanteessa sitten lieneekin. Muodollislooginen ris-tiriita ei (yleensä) ole dialektisen ristiriidan heijastuma,vaan se on ristiriita kielellises- sä järjestelmässä,jossa kohde on kuvattu,ja yleensä merkitsee sitä,että kuvauksessa on jotakin vialla,että se ei ole objektiivinen.Joskus voi toisinkin olla, esimerkiksi lau-seiden "Valo on hiukkasvirtaa" ja "Valo on aaltoliikettä" ristiriita palautuu nimen-omaan hiukkasen ja aallon,aineen ja energian,materian ja liikkeen objektiiviseen dialektiseen vastakohtaan, ja nämä muodollis-loogisesti ristiriitaiset lauseet ovat siis periaatteessa molemmat tosia (eikä tästä silti voida päätellä, että valo-opissa mikä tahansa lause olisi voimassa).

Materialistisen dialektiikan mukaan kategoriat ovat, kuten muutkin käsitteet, objektii-visten ilmiöiden subjektiivisia kuvia, kulttuurisesti omaksuttuja ja muun aistikokemuk- semme vahvistamia malleja, tajunnassamme. Kilpailevia selitysmalleja ovat ainakin platonismi, jonka mukaan ne ilmentävät todellisuutta perimmäisempiä "objektiivisia ideoita", mikä johtaa uskonnollisiin filosofioihin,kantismi,jonka mukaan ne ovat koke- musta ja oppimistakin edeltävää "apriorista tietoa", eräänlaista tajunnallista "firm-warea" (josta opitun tiedon kanssa kilpailevana olisi kyllä pelkkää harmia), mikä joh-taa sosiobiologismin satoihin spekulaatioihin, ja nominalismi, jonka mukaan ne ovat pelkkiä nimiä aistihavaintojemme jäsentämiseksi, ilman todellista sisältöä. Mikähän on Lindforsin näkemys?

Dialektiikan lakien, periaatteiden ym. osalta viittaan lähteisiin.

Muodolliset logiikat eivät nekään ole ehdottoman absoluuttista tietoa

Muodollisten logiikoiden idea on lauseiden sisällöstä riippumatta päätellä niin, että näiden totuusarvo säilyy,tai ainakin sen (subjektiivinen) todennäköisyys voidaan en- nustaa jonkin tietyn aksiomatiikan mukaisesti.Tarkasti ottaen kaikenlainen muodolli- nen (deduktiivinen) päättely suoritetaan aina jossakin ns. aksiomaattisessa järjestel-mässä, joista klassinen muodollinen logiikka on eräs, ja päätelmä on pätevä, jos se on järjestelmän aksioomien mukaan oikein muodostettu.Onko se myös faktuaalisesti tosi, objektiivisen asiantilan kanssa yhtäpitävä,on viime kädessä empiirinen kysymys riippuen paitsi päätelmän pätevyydestä aksiomaattisessa järjestelmässä A, myös sii-tä, miten hyvin A kelpaa heijastamaan kohteen ominaisuuksien suhteita tutkittavien ilmiöiden alueella.

Myös dialektinen logiikka voi sanoa jostakin hypoteesista,teoreettisesta olettamuk- sesta, lähinnä sen,onko se dialektisen materialismin periaatteiden mukaisesti pätevä vai ei, sen totuuden ollessa viime kädessä empiirinen kysymys. /3/ Päteviä hypotee-seja vaikkapa ihmisyhteiskunnan synnyn konkreettisista muodoista biologisesta lii-kemuodosta voi olla useita, mutta niistä tuskin kovin monet ovat faktuaalisesti tosia, todella toteutuneita, ja näistäkin luultavimmin vain yksi edelleen jatkuu. Usein dialek-tiikka kertookin enemmän siitä, minkä tyyppisiä elementtejä pätevän hypoteesin ei pidä sisältää, kuin siitä, miten nimenomaisesti erityistieteellisiä hypoteeseja tulisi asettaa.

Päättelymenetelmän sijasta dialektinen materialismi katsoo tieteen ytimeksi teorian-muodostuksen. Termiä ´teoria´ käytetään tässä ns.suppeassa merkityksessä ajattelu- muotona,joka heijastaa tutkittavaa kohdetta kokonaisuutena (jonkin tieteenalan puit-teissa). Tieteellistä käsitteenmuodostusta ei voida erottaa teorianmuodostuksesta.

Kunkin teorian pitää olla sisäisesti ristiriidaton eli koherentti (mikä ei suinkaan takaa, saati "määrittele",että teoria olisi myös tosi!),jotta se ennustaisi yksikäsitteisesti tes-tattavissa olevia tuloksia (usein todennäköisyysjakautumia), mutta naapuriteorioiden välillä usein ilmenee ristiriitaa. Joskus on yksi ja sama ilmiö jouduttu muodollisen si-säisen ristiriidan välttämiseksi kuvaamaan kahdella eri teorialla kuten aalto- ja hiuk-kasoptiikassa, joiden vastakohtaisuus on sitten uuden yleisemmän teorian myötä saanut selityksensä. On yksi kysymys, mitkä lainalaisuudet luonnossa ja yhteiskun-nassa objektiivisesti ovat olemassa vaikuttaen siihen, mitä toimintamme tuloksena syntyy ja mitä ei,ja toinen kysymys,missä määrin olemme ne juuri oikein tiedostaneet ja adekvaateiksi käsitteiksi "kiteyttäneet".

Aksiomaattiset järjestelmät muodostetaan nekin yleensä jonkin teorian pohjalta "so-pimalla" joukko suhteellisia totuuksia "absoluuttisiksi", klassisen logiikan tapaukses- sa se, että jokin ominaisuus kohteessa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan. Aksiomaattisia järjestelmiä on kahta perustyyppiä, tulkittuja ja tulkitsemattomia.

Hypoteesin muodostus ja sen suora tai välillinen empiirinen testaus ovat teorian-muodostuksen välttämätön momentti periaatteessa kaikilla tiedon aloilla. /3/

Materialistinen ja hegeliläinen dialektiikka ovat eri oppeja

Dialektiikan keksijä oli saksalainen filosofi G.W.F.Hegel (1770-1831). Hegelismi nä- kee ainakin yhteiskunnassa ajattelun, yleensä sen objektivoitujen muotojen tieteen, taiteen, moraalin, politiikan jne. omalakisen liikkeen, "hengen itsekehityksen" myös materiaalisen kehityksen syynä ja tätä "perimmäisempänä" toisin kuin materialismi. Yleiskäsitteet kehittyvät Hegelin mukaan omalakisesti tiedollisten ja muiden ristiriitojen vaikutuksesta ilmentäen "maailmanhengen" (Itse)kehitystä.

"Hegeliläis-marxilaista dialektiikkaa" ei siis ole olemassa, vaan hegeliläinen ja ma- terialistinen dialektiikka ovat kaksi eri oppijärjestelmää, jotka ovat toisiinsa hieman epätäydellisessä analogiasuhteessa: useimpia käsitteitä ja lakeja vastaa suurin piir-tein samannäköinen,mutta erisisältöinen vastin toisessa, joskaan hegelistit eivät tun-ne eivätkä tunnusta esimerkiksi materialistisessa dialektiikassa keskeistä ´heijastuk- sen´ käsitettä, joka merkitsee vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa ominaisuuksissa ja joka muun muassa muodostaa monimutkaistuvan kehityksen erään keskeisen mekanismin.

Perustavin ero vallitsee dialektisen materialismin ja hegelismin totuuskäsitteessä: Hegel käänsi ns.aristoteelisen totuuskäsityksen ajatuksen vastaavuutena kohteensa kanssa päälaelleen, materiaalisen kohteen vastaavuudeksi käsitteensä, "ideansa" kanssa (klassisessa hegelismissä "ylevän",vulgaarihegelismissä ties minkä päähän- piston). Jos siis herra/rouva Schmidtin ei voitu parhaalla tahdollakaan katsoa vastaa-van edesottamuksiltaan Hegelin ´(tosi) saksalaisen´ käsitettä,se merkitsi itse asiassa sitä, että herra/rouva Schmidt ei fyysisenä saksalaisena henkilönä ollut hänen teori-ansa mukaan tosi! Hegeliläisen dialektiikan totuuskäsityksestä kirjoittaa Juha Manni-nen teoksessaan Dialektiikan ydin /4/,kyseessä on siis hegelistisen dialektiikan ydin. Pohjimmiltaan hegelistisiä käsitteitä ovat Hegelin itsensä ´tosisaksalaisen´ ohella mm. 20-luvun ´neuvostoihminen´, taannoinen ´uudentyyppinen nainen/mies´ (parantamisen varaa toki puolin ja toisin varmasti löytyy...) jne.

Kysymys siitä, mitkä ilmiöiden väliset yhteydet ovat objektiivisia lakeja ja mitkä eivät, ei ilmei- sesti ole hegelisteille kovin tärkeä: toisaalta he ovat saattaneet pitää vaikka-pa elektroniikan perusteorioita ainakin osaltaan joinakin "voimalaitosinsinöörien yh-teiskunnallisia valtapyyteitä legitimoimaan" formuloituina oppeina (sellaisiaKIN "teo-rioita" on,epäilen mm. sosiobiologiaa),toisaalta taas perättömyyksiä tosina latelevan humpuukitoimittajan, poliitikon, byrokraatin, kirkkoruhtinaan tai "diplomaattitiedemie-hen/naisen" ei katsota vain vääristelevän,vaan myös "luovan" todellisuutta!

Hegelistille ei liene paha ongelma,vaikka sitten dialektiikkakin olisi ensisijaisesti osa jotakin "subjektiviteettitaistelua".Materialisti sen sijaan vaatii,että filosofiasta on olta-va todellista hyötyä empiirisestikin todennettavissa olevien erityistieteiden teorian-muodostuksessa. Uskon asioista Hegel ajatteli johdonmukaisen "dialektisesti": "Jumala on tulemassa (Maailmahengen lopputulemana)." Hän ei siis ollut ateisti.

Dialektinen materialismi palautti totuuskäsityksen takaisin aristoteeliseksi, ensisijai-sesti teorian vastaavuudeksi objektivisten lakien kanssa.

Ilman hegelistisiä käsitteitä huumori ja viihde olisivat köyhiä. Pyrkimys "elää todeksi" ihanteita tai uusia (tai vanhoja) käyttäytymismalleja ei sinänsä ole tuomittavaa, päin vastoin, riippuen toki myös niiden ihanteiden sisällöstä.Arveluttavaa on,jos hegelismi otetaan aseeksi objektiivisuuteen pyrkivää tiedettä vastaan. Hegelistinen dialektiikka on muiden elämänalojen kuin tieteen dialektiikkaa.

Vulgaarihegelistisen tietoteorian ja sosiobiologismin eri varianttien mekaanisina yh-distelminä saadaan joukko sattumalta usein f-kirjaimella alkavia tieteenvastaisia, ja joskus pahempaakin, ideologioita, joita tässä ei ole aihetta tarkemmin ruotia.

Myös marxismin voidaan katsoa olevan "syntetisoitu" hegelismin ja Ludwig Feuer-bachin sosiobiologisminsukuisen ateismin pohjalta,kuitenkin tiedon kehityksen nor- maalia kaavaa seuraten siten, että näiden oppien kestämättömät puolet on hylätty ja kestävät ainekset säilytetty, eikä päin vastoin.

Lindfors näyttää olevan liikkeellä ns."puhtaan tieteen" lähtökohdista,koskapa hän ää-rimmäisen epämuodikkaasti katsoo,kuten esimerkiksi minäkin,historiallisen materia- lismin ja marxilaisen kansantaloustieteen olevan perusteiltaan oikeita.Moni ei-usko-vainen "porvari" ajattelee täsmälleen päin vastoin kuin Lindfors:heillä ei olisi oikeas- taan mitään dialektista materialismia vastaan,kunhan vain ei tarvitsisi hyväksyä Mar-xin kapitalismiteoriaa (mikä ei toki olekaan vain filosofian kysymys) tai varsinkaan ns. tieteellisen sosialismin teorioita.Teorioden perustavuusjärjestys on tämä.Helpompaa on niillä, jotka haluavat remontoida tämän "rakennelman" vintillä, kuin niillä, jotka haluavat vaihtaa sen perustukset, ja siinä sivussa laajemminkin nykyaikaisen tieteen perustukset.

Toivotan kuitenkin menestystä Lindforsille tieteenteorian kehittelyssä.

Lähteet:

  1. I. V. Blauberg, I. K. Pantin: Kratkij slovarj no filosofii (Lyhyt filosofian sanakirja), Politizdat 1982
  2. Iljenkov, Evald: Dialektinen logiikka
  3. Kopnin, Pavel: Dialektiikka, logiikka, tiede
  4. Manninen, Juha: Dialektiikan ydin
  5. Neuvostoliiton tiedeakatemia: Marxilais-leniniläisen filosofian perusteet

Julkaistu Vapaa ajattelijassa 4/1997.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/artikkeleita/dial.html

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Truth

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/dialectic

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Logic

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Dialectical+Logic

Keskusteluja:

Re: Materialistisen dialektiikan perusidea on yksinkertainen

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)

Päiväys: 18. kesäkuuta 2008 02.40

Kyynikko kirjoitti:
-------------------------------------------------------
> RK kirjoitti:
> --------------------------------------------------
> > Ihmisen keksimän, kieliin sisään rakentuneen muodollisen logiikan idea on,että
> > JOKIN OMINAISUUSJOSSAKIN KOHTEESSA JOKO TAYDELLISESTI ON tai >>SITÄ EI OLE LAINKAAN.

>Täsmällisemmin sanottuna fromaalisssa logiikassa käsitellään asiantiloja,jotka joko
> vallitsevat taieivät vallitse. Predikaattilogiikassa nimittäin olion eksistenssi ja
> attribuutit erotetaan tyyliin "Ei ole olemassa mustia joutsenia", joka väite on muuten >epätosi.

 

Formaalisen logiikan sisällä noin, mutta minä puhun filosofian, ontologian kannalta: tuollaisen formaalisloogisen (kaksipäisen) järjestelmän fysikaalisen ym.TULKINNAN mahdollisuus (jotta sillä voitaisiin ennustaa, laskea ilmiöitä) perustuu tuolle mainitse-malleni olettamukselle (rajaukselle) todellisuuden luonteesta.Sellainen looginen järjestelmä ERIYTTÄÄ tuollaiset todel-lisuuden puolet muista mahdollisista.

> > Koska luonto myös objektiivisesti (suhteellisen "hyvin") jakautuu tuollaisiin
> > erillisiin, ns. SUHTEELLISEN ITSENÄISIIN ominaisuuksiin, tutkittavat kohteet
> > eli OBJEKTIT voidaan teorianmuodostuksessa UUDELLEENRAKENTAA SYM-
> > BOLISESTI TIEDON PIIRISSSÄ noista  ominaisuuksistaan, jos ne on eriytetty >>oikein todellisuudesta.

> Formaalin logiikan tärkein rajoitus on, että se on luonteeltaan ekstensionaalista,
> ts. se käsittelee käsitteiden alaa, mutta ei pure niiden sisältöön, eikä näin vastaa >luonnollisen kielen semantiikkaa.

Se liittyy tähän: kielen on ulotuttava todellisuuden kaikkiin puoliin, ainakin joten kuten: Tiukan matemaattis-loogisesti kuvattavissa oleviin, todennäköisyysloogisiin, kaoottisiin, ja myös "dialektisiin".

> > Muodollisloogiset ristiriidat ovat tuhoisia teoroiden sisällä, tarkoittavat itse
> > asiassa, että "teoria" EI OLE "OIKEA" teoria, koska se ei ennusta testaavissa
> > olevia yksikäsitteisiä tuloksia, ei jakautumia eikä yksittäistuloksia (vaan sillä >>voidaan "ennustaa" tai "todistaa" mitä tahansa).

 

> Formaalissa logiikassa voidaan todella esittää päättely
> Nyt sataa ja ei sada = totta
> Napoleon oli putkimies = ?

> Nyt sataa tai Napoleon oli putkimies = totta
> Nyt ei sada = totta -> Nyt sataa = epätosi
> ________________________
> Napoleon oli putkimies = totta

 

> > Tässä asiassa on kuitenkin yksi iso ongelma MATERIALISMIN kannalta:

 

> > Muodollinen logiikka on kuitenkin lopulta IHMISEN LUOMA TYÖKALU
> > todellisuuden mallintamiseksi kielessä, EIKÄ MATERIAALISELLA
> > TODELLISUUDELLA VOI OLLA MITÄÄN "VELVOLLISUUTTA" OLLA KAIKILTA
> > PUOLILTAAN AINOASTAAN JA VAIN MUODOLLISEN LOGIIKAN
> > TAUSTAOLETUSTEN MUKAINEN! Muodollista logiikkaa ei saa >>METAFYSISOIDA, eikä se ole mahdol- listakaan ilman, että joukko tärkeitä >>käsitteitä tippuisi tarkastelujen ulkopuolelle.

> Aiva totta sen ekstensionaalisen luonteen takia.

> > Erityisen ryhmän tällaisia käsitteitä muodostavat DIALEKTISET
> > KATEGORIAPARIT, kuten ´sisältö jamuoto´, ´määrä ja laatu´, ´mahdollisuus ja
> > todellisuus´, ´sattuma ja välttämättömyys´, ´ulkoinen ja sisäinen´, ´osa ja
> > kokonaisuus´, ´olemus ja ilmiö´, ´mahdollisuus ja todellisuus´,´subjektiivinen ja >>objektiivinen´, ´rakenne ja prosessi´, ´materia ja liike´.

> > Nuo dialektiset vastakohtaparit EVÄT VOI OLLA MUODOLLISLOOGISIA VAS-
> > TAKOHTIA,koska ne EDELLYTTÄVÄT toisiaan voidakseen olla olemassa,EIKÄ
> > MIKÄÄN TODELLINEN KÄSITE tai ilmiö VOI SAMAAN AIKAAN EDELLYTTÄÄ
> > JA SULKEA POIS TOISTA KÄSITETTÄ (ilmiötä) (loogisesti tai muutenkaan).

> Tässä teet mielestäni virheen. Edustat liian vahvaa käsiterealismia.Esimerkiksi
> sattuman ja välttämättömyyden kaltaiset käsitteet ovat loogisia konstruktioita,
> eivät luonnossa vallitsevia asiantiloja. Käsiterealismin johtaa helposti metafysiik-
> kaan, ajatuksiin jostain "syyn ja seurauksen laista" jonkinlaisena luonnonlakina.

Jos tarkastelemme ´sattumaa ja välttämättömyyttä´ PELKÄSTÄÄN (KEHITTYVINÄ) TAPOINA TARKASTELLA TODELLISUUTTA, ns. ilman omaa ontologista pohjaa, se johtaa valitettavasti hegelistiseen dialektiikkaan ja se taas johtaa muissa yhteyk-sissä hölmöyksiin. Se johtaa sellaiseenkin johtopäätökseen, että "kaikki TODENNÄ- KÖISYYS olisi subjektiivista", joka yksinkertaisesti tunnetusti ei pidä paikkaansa. Koska lisäksi (AINAKIN objektiivinen) todennäköisyys on mahdollisuuden määrälli-nen mitta (suhteessa dialektiseen vastakohtaansa todellisuuteen) tulemme kuin huo-maamatta hegelistisen dialektiikan kanssa myös ´mahdollisuuden ja todellisuuden´ subjektiivisuuteen,eli suorastaan uskonnon välittömään tuntumaan.

Pistän tästä linkin Sovjetskaja entsiklopedijan hakusanaan aiheesta, jossa puolus-tetaan kyseisten käsitteiden ontologisuutta (vaikka en olekaan kääntänyt linkkiä loppuun):

" ´Välttämättömyys ja sattuma´ - tosiaan edellyttävät filosofian kategoriat, jotka heijas- tavat (ilmiöiden välisten, RK) yhteyksien tyyppejä, jotka määräytyvät olennaisten (olemuksellisten) ja epäolennaisten ("liitännäisten") tekijöiden perusteella.

 

Välttämättömyys - olio, ilmiö näiden yleisessä lainalaisessa yhteydessä; todellisuu- den ennen kaikkea sisäisten,pysyvien, toistuvien, kaikenkattavien suhteiden, sen ke-hityksen perussuuntien heijastuma: sellaisen tiedon tunkeutumisen asteen ilmaus kohteen syvyyksiin,jolla tuon kohteen olemus, laki, ilmenee; keino muuttaa mahdol-lisuus todellisuudeksi siten että määrätyssä objektissa annettujen ehtojen vallitessa on olemassa vain yksi mah- dollisuus, joka muuttuu todellisuudeksi.

 

Sattuma - todellisuuden perustaltaan ulkoisten,epäolennaisten,epävakaiden, yksit- täisten suhteiden heijastuma;kohteen tiedostamisen alkupisteen ilmaus; toisistaan riippumattomien syyseurannaisten prosessien tai tapahtumien risteämisen seuraus; välttämättömyyden ilmenemismuoto ja sen täydennys. (Linkki on eri kirjasta.)

 

(Viimeisestä määreestä ilmenee, että kategoriaparin johtavaksi komponentiksi katsotaan ´välttämättömyys´.)

 

Ilmaistessaan objektiivisen todellisuuden määrättyjä yhteyksiä ja suhteita ´vält-tämättömyys ja sattuma´ ovat ontologisia kategorioita. Ollessaan tiedon muotoja, joissa toteutuu objektiivisen todellisuuden heijastusprosessi, ne esiintyvät loogisten kategorioiden muodossa (huom: dialektisloogisten, ei formaalis-, RK). Luonnehties- saan ajattelun liiketapaa pinnallisemmasta syvällisempään niillä on metodologinen funktio.

 

Välttämättömyys "koostuu" usein sattumien paljoudesta, raivaten itselleen tien niiden läpi, ja sen perusta on olioden vallitsevissa suhteissa, kehityksen edeltävän vaiheen lainalaisesti pohjustamana.Välttämättömät ilmiöt vastaavien ehtojen vallitessa kehit-tyvät määrätyssä järjestyksessä, tapahtuvat juuri siten eivätkä jollakin toisella tavalla. Sattuma taas yleensä seuraa annetulle ilmiölle ulkoiselta pohjalta, minkä voimasta se voi toteutua tietyllä tai jollakin muulla tavalla.

 

Jne. (seuraa luokittelua ja esimerkkejä sekä käsitteiden historiaa).

 

> > Dialektisilla vastakohdilla on usein erikseen muodollislooginen vastakohta. Ne
> >voivat olla subjektiivisesti "läheellä" dialektisia vastakohtia,kuten ´ei-satunnainen´
> > ja ´välttämätön´ (mutta kumpikaan noista ei sisällä esimerkiksi kaoottisia
> > ilmiöitä!) tai ´ei-välttämätön´ ja ´satunnainen´, mutta toisissa tapauksissa
> > dialektisten vastakohtien muodollisloogiset vastakohdat voivat olla lähes
> > synonyymejä, kuten ´mahdollisen ja todellisen´ muodolliset vastakohdat >>´mahdoton´ ja ´olematon´.

 

>Tämä johtuu juuri siitä,mitä yllä mainitsin.Kyllä epälineaariset järjestelmät ja sumea
> logiikka voidaan ainakin teoriassa redusoida kaksiarvoiseen formaaliin logiikkaan,
> esim. mallintaa kaasu-  tai nestevirtauksia molekyyli kerrallaan. Tähänhän >supertietokoneiden cpu-voimaa poltetaan.

 

Juu, nuo voidaan kyllä "palauttaa",mikä on hiukan yllättävää kaoottisten prosessien kohdalla, mutta noin vain on, sen ovat kokeet osoittaneet, kaikkea muuta kuin "ilmeisillä" järjestelyillä.


Noiden lisäksi sitten on vielä niitä itsekehittyviä dialektisiakin prosesseja, joissa esi-merkiksi "vastakohdat taistelevat", ja voi syntyä kokonaan uudentyyppisiä objekti-tyyppejäkin uusine lakeineen, kuten vaikka elollista materiaa elottomasta, eikä vain esimerkiksi uusia ja uusia ennakoimattomia MUOTOJA, jotka aina kuitenkin ovat muotoja eivätkä esimerkiksi INFOR-MAATIOTA (vaikka niistä voi sellaistakin karsiutua), kuten kaoottisissa prosesseissa.

Me näemme helposti "todellisuutena" vain sellaisen, jonka sekä näemme että voim-me ainakin periaatteessa myös laskea.Sellaisessa tapauksessa metafysisoitu muo- dollinen logiikka (joka pohjimmiltaan on subjektiivista ja ihmisen kulttuurisesti luo-maa) on päässyt hiipimään myös ONTOLOGISEN TODELLISUUSKÄSITYKSEMME SISÄLLE.

Lisää Kailan vaikutuksesta:

 

http://skemman.is/stream/get/1946/14546/34513/1/Juha.pdf

The volume here reviewed, dedicated to Arne Naess, is intended to fill the historical gaps and provide a more complete picture of this rich network, which even the Se- cond World War was unable to destroy.In what follows,I will not discuss the second part of the volume, which contains a paper on the unit and disunity of science by Gerard Holton and a series of reviews of relevant books on different topics related to the Vienna Circle.I will instead offer some remarks concerning the main characters of our story,that is: Eino Kaila (1890-1958),Arne Naess (1912-2009), Jørgen Jørgensen (1894-1969) and Åke Petzäll (1901-1957),who founded the Swedish Journal Theo-ria. However, instead of following the order of the individual articles, I will reconstruct the content of the volume dealing with individual countries, to see their relative contribution to the continuity of the philosophical network in the Nordic Countries.

From Norway to Denmark


I begin with Norway,not least because the volume is dedicated to Arne Naess. Arne Naess is a typical example of a European Intellectual of pre-war times: he studied in Paris and Oslo and went to Vienna in 1934-36 to write his dissertation on Know- ledge and Scientific Behavior (published in Oslo 1936). Then he participated in the third Conference on the Unity of Science in Paris,discussing with Rudolf Carnap (1891-1970) and Otto Neurath (1882-1945) about truth.
 

He then went on to Berkeley and returned to Oslo, where he was active in the anti- Nazi movement, and he continued to work there after the war, both as a professor and a political activist;he became a UNESCO representative in the East-West con- flict,and was a promoter of the international peace movement and later of the ecolo- gical movement. Meanwhile he published frequently in Theoria, worked as editor of Synthese and founded and edited Inquiry.
 

Although primarily thought of as a founding father of Norwegian philosophy, Arne Naess may be also considered as central in the development of the Social Sciences in Norway. As Fredrik W. Thue remarks in “Empiricism, Pragmatism, Behaviorism”, shortly after the German invasion, Arne Naess gathered an interdisciplinary group of students to work on foundations,and after the war, the agenda of the group changed from philosophy towards social research: Naess’epistemological program, and the experience of resistance against Fascism brought about a strong interest in the prac-tical and normative challenges to postwar society, and an abandonment of his links with Logical Empiricism. Thue analyses Naess’ influence on the organization of stu-dies (with psychology,logic and the history of philosophy as mandatory for all univer-sity students in Norway) and his naturalistic behavioral epistemology, nearer to Ame-rican sociology and antagonistic to Popper’s “principles” of the Open Society. Accor-ding to Naess,*“Spontaneous reactions of empathy between humans presented dee-per and more universal moral wellsprings than philosophical dogmas” (p. 222). The paper tries to show the strong connections on the one hand between Naess and his pupils - where much space is given to Stein Rokkan (1921-1979) and his criticism of Karl Popper (1902-1994) - and on the other hand between his group and the Ameri-can liberal-progressive tradition,following the path of John Dewey (1859-1952). From this connection a new attention to sociology and social reform arose.

Thue devotes too little space to exploring the links between the intellectual environ- ment around Arne Naess and the optimistic faith that society could be improved by means of an interplay between economic growth, social welfare and political demo- cracy. Hints about the “liberal innocence” of Naess are unfortunately not adequately explained.In any case,an antho- logy is unlikely to give a coherent account of the ca-reer of a complex philosopher. The idea of Naess' progressive abandonment of Logi-cal Empiricism is rejected by another paper of the anthology, by Friedrich Stadler: “Arne Naess – Dogmas and Problems of Empiricism”.

According to Stadler, although Naes apparently stopped working inside the frame- works of traditional Logical Empiricism and the Unity of Science program after World War II - mainly on account of his interest in the social sciences and the ecological movement - he had kept in continuous touch with his Logical Empiricist roots, for ins- tance in his correspondence with Neurath (up to 1945) and with Carnap (up to 1969) and in his many papers on A.J.Ayer (1910 -1989) and Paul Feyerabend (1924-1994).

 

Although his criticism of Logical Empiricism anticipates the famous critique of Quine (1908-2000) in "Two Dogmas of Empiricism", Stadler shows how Arne Naess never abandoned Logical Empiricism as a style of thinking and,especially in his later years, returned to his former ideas.A discussion of the 10 volumes of Naess’ selected works confirms the complexity of his overall philosophy.

While philosophy in Norway tended to be also closely linked to sociological studies, the role of Finland in the development of philosophy seems to be the most “founda-tional” of all other countries. Long before Arne Naess gave Norway a steady logical and empiricist foundation in philosophy, Eino Kaila was building a steady ground for cultivating analytic philosophy and logic in Finland as in Sweden and Norway. As Juha Manninen writes in the paper, “Between the Vienna Circle and Ludwig Wittgen-stein. The philosophical Teachers of George Henrik von Wright”, the logic textbook used by Kaila for many years was the Abriss der Logistik by Rudolf Carnap, and many books by Carnap were recommended to the students, including Henrick von Wright (1916-2003).The curriculum included the study of Wittgenstein (1989 - 1951), mainly the Tractatus. Besides chairing a logic club with advanced students, including von Wright himself and Herick Stenius (1911-1990),Kaila influenced Swedish philo-sophers, criticizing their psychologism in a strong address given at the University of Uppsala.Together with Jørgen Jørgensen,he convinced the appointments committee in Oslo to give the chair of philosophy to the young Arne Naess in 1939. Actually Kai-la’s philosophical career begun when he wrote to Hans Reichenbach (1891-1953), who suggested that he contact Moritz Schlick (1882-1936).


Kaila had some correspondence with Schlick,who then asked him to come to Vienna in 1929. Kaila had already written on Shlick, Einstein and Carnap’s Aufbau. Carnap found Kaila’s criticism surprising and interesting, and over a long period the two phi-losophers met several times.Kaila insisted on the importance of inductive inference and probability, while Carnap was - at the time - very distant from this topic that was to become a primary concern during his last period. Perhaps it was Kaila who moved Carnap in that direction. Kaila’s attention to induction culminated in his Finnish trans-lation of Hume’s Inquiry Concerning the Human Understanding. His critical book on Carnap’s Aufbau was discussed in Berlin by Reichenbach and by the young Carl Hempel (1905-1997),and later in Vienna by Hans Hahn (1879-1934),Felix Kaufmann (1895 - 1949), Kurt Gödel (1906-1978) and Rudolf Carnap, who reviewed the book in Erkenntnis.


Kaila went many times to Vienna and collaborated with Charlotte and Karl Bühler, defining what it is now called “the Kaila effect”- the attention area of the two eyes of a moving person from a child, who typically did not use that area if one eye was co-vered. (p.58). Between psychology and logic, working on intentionality, Kaila was al-ways critical of Carnap, since his review of Carnap’s Logical Syntax; he did not com-pletely accept physicalism and always asked for a space for a phenomenological language dealing with subjective experience.


As an historical influence, Kaila was also important for the development of the Swe- dish journal Theoria, founded in 1935. Kaila suggested that Theoria could take the place of Erkenntnis, which was in difficulty for political reasons. In fact, Erkenntnis lasted two more years before being provisionally closed; its contributors went mostly to the US, where  they contributed to new journals, such as Philosophy of Science (founded in 1934) and the Journal of Symbolic Logic (founded in1936). We will come back later to the history of Theoria. Kaila’s influence in philosophy in Finland was wide; in the book we find reference to two main figures among his students, Oiva Toivo Ketonen (1913-2000) and George Henrick Von Wright.
 

Ketonen was more devoted to logic than philosophy and went in 1938 to Göttingen, where he met Heinrich Sholtz (1884-1987). In Göttingen he studied under Gerhard Gentzen (1909-1945), and then received his PhD in logic during the 1944 bombing of Helsinki. In the paper “Young Ketonen and His Supreme Logical Discover”, Michael von Boguslawski suggests that the impact of the war was a reason for Ketonen to pay more attention to ethics than to philo- sophy of science. However his early logical work was well received: Haskell Curry (1900-1982) said that Ketonen’s work, exten-ding Gentzen’s calculus, was the best thing in proof theory since Gentzen. Paul Bernays (1888-1977) and Arend Heyting (1898-1980) also appreciated his work.
 

Ketonen remained in contact with Kaila, working on topics such as the problem of analytic and a priori knowledge. However, the influence of Kaila was much more re- levant to Georg Henrik von Wright especially at the beginning of von Wright's career when Kaila compelled the young student to study logic and gave him English texts to read. Certainly he was also influential in von Wright’s interest in induction and proba-bility. In 1939,the year of the Russian invasion of Finland,Kaila (then in Helsinki after having taught in Turku) published his introduction to logical empiricism, Human Knowledge, translated into Swedish by von Wright.Despite the invasion,Finland sur-vived as an independent democracy and was able to keep its leading scholars linked together, including a new arrival from the US, Jaakko Hintikka (1929-), described by von Wright (who had met Hintikka in Cambridge) as a “a very gifted young man”. In short, as Manninen says in his paper, “there is an unbroken lineage from Kaila and the Vienna circle to present day philosophy in Finland”.


More on Kaila’s philosophy can be found in the papers by Ilkka Niiniluoto, “Kaila’s Critique of Vitalism”,and by Arto Siitonen,“Kaila and Reichenbach as Protagonists Of Naturphilosophie”.Hintikka,without whom it is almost impossible to speak of Finnish philosophy, gives a rather personal account of the connections between himself and Kaila in an interview in The Philosophy of Jaakko Hintikka (in the Library of Living Philosophers collection). Hintikka identifies Kaila as his original inspiration, discus-ses his connection with von Wright, and makes some remarks on Vienna Circle’s influence coming to an end (referring obviously to the original Vienna Circle project). His interviewer, Simo Knuuttila, is able to put provocative questions that evoke inte-resting responses on a variety of topics, including reflections on Carnap, Wittgenstein and Quine.

lauantai, 23. toukokuu 2020

TAMPERĖJE ATIDARYTA LIETUVIŲ MENININKŲ PARODA

http://fi.mfa.lt/fi/lt/naujienos/tampereje-atidaryta-lietuviu-menininku-paroda_1

 

Screenshot_2020-05-23%20Risto%20Koivula.

Sukurta 2007.09.06 / Atnaujinta 2007.09.07 11:25

Tamperės Namudinės pramonės ir taikomojo meno centre rugsėjo 5 d. atidaryta lietuvių menininkų paroda „Prašau“. Parodoje eksponuojami aštuonių lietuvių menininkų Z. Dargienės, L. Gasiūno,  R. Labinaitės, I. Betužos-Bertužos, S. Udrio, I. Stulgaitės, J. Pociūtės ir R.Butkutės tekstilės, stiklo, keramikos ir juvelyrikos darbai.     

Parodos atidarymas sutapo su Tamperės Lietuvių draugijos veiklos dešimtmečiu. Į parodą susirinkusius Tamperėje gyvenančius lietuvius, lietuvių bičiulius suomius, vietinių organizacijų atstovus bei pačius menininkus pasveikino parodos iniciatorė bei Tamperės Lietuvių draugijos pirmininkė Virginija Dzvonkaitė-Koivula bei Lietuvos ambasadorė Suomijoje Halina Kobeckaitė, kuri taip pat Tamperės Lietuvių draugijai palinkėjo tolesnės sėkmingos veiklos bei kitų  projektų. 

Paroda veiks iki rugsėjo 23 d.

logo.jpg