Täällä on ensin niitä "sellaisia" "tutkimuksia", joissa on tuossa huijattu tai ainakin menty muuten vaan metsään:

 www.nature.com/neuro/journal/v11/n5/full/nn.2112.html

www.rifters.com/real/articles/NatureNeuroScience_Soon_et_al.pdf

homepages.abdn.ac.uk/a.hunt/pages/dept/L4Option/Haggard2005.pdf

web.gc.cuny.edu/cogsci/private/wegner-trick.pdf

Täällä on EU:n tutkimuslaitoksen tyylinäyte tässä asiasaa vuodelta 2008, jolloin Fields astui kuvioihin vislaamaan hölynpölyä poikki:

www.nature.com/news/2008/080411/full/news.2008.751.html

" NATURE 11.04.2008

Brain makes decisions before you even know it

Brain activity predicts decisions before they are consciously made. Kerri Smith

Your brain makes up its mind up to ten seconds before you realize it,according to re-searchers. By looking at brain activity while making a decision,the researchers could predict what choice people would make before they themselves were even aware of having made a decision.

The work calls into question the ‘consciousness’ of our decisions and may even challenge ideas about how ‘free’ we are to make a choice at a particular point in time.

“We think our decisions are conscious, but these data show that consciousness is just the tip of the iceberg", says John-Dylan Haynes, a neuroscientist at the Max Planck Insstitute for Human Cognitive and Brain Sciences in Leipzig, Germany, who led the study.

“ The results are quite dramatic", says Frank Tong,a neuroscientist at Vanderbilt Uni-versity in Nashville, Tennessee. Ten seconds is "a lifetime” in terms of brain activity, he adds.

On the button

Haynes and his colleagues imaged the brains of 14 volunteers while they performed a decision-making task.The volunteers were asked to press one of two buttons when they felt the urge to. Each button was operated by a different hand.At the same time, a stream of letters were presented on a screen at half-second intervals, and the vo-lunteers had to remember which letter was showing when they decided to press their button.

When the researchers analysed the data,the earliest signal the team could pick up started seven seconds before the volunteers reported having made their decision. Because of there is a delay of a few seconds in the imaging, this means that the brain activity could have begun as much as ten seconds before the conscious deci-sion. The signal came from a region called the frontopolar cortex, at the front of the brain, immediately behind the forehead.

This area may well be the brain region where decisions are initiated, says Haynes, who reports the results online in Nature Neuroscience 1.

The next step is to speed up the data analysis to allow the team to predict people's choices as their brains are making them.

Mind over matter

The results build on some well-known work on free will done in the 1980s by the late neurophysiologist Benjamin Libet, then at the University of California, San Francisco. Libet used a similar experimental set-up to Haynes, but with just one button and measuring electrical activity in his subjects' brains. He found that the regions respon-sible for movement reacted a few hundred milliseconds before a conscious decision was made.

But Libet's study has been criticized in the intervening decades for its method of measuring time, and because the brain response might merely have been a general preparation for movement,rather than activity relating to a specific decision. Haynes and his team improved the method by asking people to choose between two alterna-tives - left and right. Because moving the left and right hands generates distinct brain signals, the researchers could show that activity genuinely reflected one of the two decisions.

But the experiment could limit how ‘free’ people’s choices really are,says Chris Frith, who studies consciousness and higher brain function at University College London. Although subjects are free to choose when and which button to press, the experi-mental set-up restricts them to only these actions and nothing more, he says. “The subjects hand over their freedom to the experimenter when they agree to enter the scanner," he says.

What might this mean,then,for the nebulous concept of free will? If choices really are being made several seconds ahead of awareness, “there’s not much space for free will to operate”, Haynes says.

But results aren't enough to convince Frith that free will is an illusion. “We already know our decisions can be unconsciously primed,” he says.The brain activity could be part of this priming, as opposed to the decision process, he adds.

Part of the problem is defining what we mean by ‘free will’. But results such as these might help us settle on a definition. It is likely that “neuroscience will alter what we mean by free will”, says Tong. ”

Kaikki tekijät ovat tunnettuja haistpaskantiteilijöitä. Lisää samaa:

https://www.wired.com/2008/04/mind-decision/

Brandon Keim Science

• Date of Publication: 04.13.08. 04.13.08
• Time of Publication: 12:00 pm. 12:00 pm

Brain Scanners Can See Your Decisions Before You Make Them

Ja sitten kunnon tukimusta:

www.nature.com/neuro/journal/v15/n4/full/nn.3045.html?WT.ec_id=NEURO-201204#/ref1

" Nature Neuroscience | Review

Plasticity in gray and white: neuroimaging changes in brain structure during learning

Robert J Zatorre, R Douglas Fields & Heidi Johansen-Berg

Nature Neuroscience 15, 528–536(2012) doi:10.1038/nn.3045 0Published online 18 March 2012

Abstract

Human brain imaging has identified structural changes in gray and white matter that occur with learning. However, ascribing imaging measures to underlying cellular and molecular events is challenging. Here we review human neuroimaging findings of structural plasticity and then discuss cellular and molecular level changes that could underlie observed imaging effects. Greater dialog between researchers in these different fields would help to facilitate cross-talk between cellular and systems level explanations of how learning sculpts brain structure.

The brain is the source of behavior,but in turn it is modified by the behaviors it produ- ces.This dynamic loop between brain structure and brain function is at the root of the neural basis of cognition, learning and plasticity. The concept that brain structure can be modified by experience is not new, but it has proven difficult to address experi-mentally. Recent developments in structural brain imaging techniques (Figure 1, Box 1), particularly magnetic resonance imaging (MRI), are now propelling such studies to the forefront of human cognitive neuroscience.

A connection between brain function and brain anatomy might be expected because neural information processing depends on the size,configuration and arrangement of individual neurons; on the number and type of local synaptic connections they make; on the way that they are interconnected to distant neuronal populations; and on pro-perties of non-neuronal cells, such as glia. Neuroimaging evidence, reviewed below, shows both differences in structural features among individuals and the relevant functions that these structures subserve, and changes in structural features when long-term neural activity patterns are changed by experience.

However, existing neuroimaging techniques cannot directly inform us about the un-derlying cellular events mediating the observed effects. Moreover,phenomena visible with MRI are likely never the result of a single process happening independently, but probably involve many coordinated structural changes involving various cell types.

Conversely,neuroimaging techniques offer certain advantages,as they can be repea- tedly performed in the same individual and provide whole-brain measures of brain structure and function. Contemporary neural models of cognition stress the idea of interacting functional networks; it is therefore logical to search for network-level pat-terns in anatomical structures as well. Recent studies examining interregional corre-lations of cortical thickness reveal that gray matter anatomical net-works parallel functional organizational patterns1,that they are modified during development 2 and that they are sensitive to training 3. The ability provided by macrostructural imaging methods to understand both function and anatomy in terms of regional interactions is likely to grow in importance and can also help to create hypotheses to which cellular and molecular probes can be applied.

Here we consider findings that have emerged from the human anatomical neuroima-ging literature,discuss the questions raised by them and propose some possible mic- rostructural mechanisms that could underlie the observed macrostructural findings.

Tiivistelmä

Ihmisen aivojen kuvantaminen on tunnistanut harmaan ja valkean aineen rakenteelli-sia muutoksia, joita tapahtuu oppimisen yhteydessä. Kuvantamismittausten yhdistä-minen taustalla oleviin solu- ja molekyylitason tapahtumiin on kuitenkin haastavaa.

Tässä tarkastelemme ihmisen neurokuvantamisen löydöksiä rakenteellisesta plasti-suudesta ja keskustelemme sitten solu- ja molekyylitason muutoksista, jotka voisivat olla havaittujen kuvantamisvaikutusten taustalla. Näiden eri alojen tutkijoiden välinen laajempi vuoropuhelu auttaisi helpottamaan vuorovaikutusta solu- ja järjestelmäta-son selitysten välillä siitä, miten oppiminen muokkaa aivojen rakennetta.

Aivot ovat käyttäytymisen lähde, mutta niitä puolestaan ​​muokkaavat niiden tuottamat käyttäytymismallit. Tämä dynaaminen silmukka aivojen rakenteen ja toiminnan välillä on kognition, oppimisen ja plastisuuden hermostollisen perustan ytimessä. Ajatus sii-tä,että aivojen rakennetta voidaan muokata kokemuksen avulla,ei ole uusi,mutta sen käsitteleminen kokeellisesti on osoittautunut vaikeaksi. Viimeaikaiset kehitysaskeleet rakenteellisissa aivokuvantamistekniikoissa (kuva 1 laatikko 1), erityisesti magneetti-kuvauksessa (MRI), nostavat nyt tällaiset tutkimukset ihmisen kognitiivisen neurotieteen eturintamaan.

Yhteyttä aivotoiminnan ja aivojen anatomian välillä voidaan odottaa, koska hermos-tollinen tiedonkäsittely riippuu yksittäisten hermosolujen koosta, kokoonpanosta ja järjestyksestä; niiden muodostamien paikallisten synaptisten yhteyksien lukumääräs-tä ja tyypistä; tavasta, jolla ne ovat yhteydessä etäisiin hermosolupopulaatioihin; ja ei-neuroni-solujen kuten gliasolujen, ominaisuuksista. Alla tarkastellut neurokuvanta-mistutkimukset osoittavat sekä yksilöiden välisiä eroja rakenteellisissa ominaisuuk-sissa että näiden rakenteiden suorittamissa merkityksellisissä toiminnoissa, että muutoksia rakenteellisissa ominaisuuksissa, kun kokemus muuttaa pitkäaikaisia ​​hermostollisia toimintamalleja.

Nykyiset neurokuvantamistekniikat eivät kuitenkaan voi suoraan antaa tietoa havait-tujen vaikutusten taustalla olevista solutapahtumista. Lisäksi magneettikuvauksella näkyvät ilmiöt eivät todennäköisesti ole koskaan yksittäisen itsenäisen prosessin tu-losta, vaan niihin liittyy todennäköisesti monia koordinoituja rakenteellisia muutoksia, joihin osallistuu eri solutyyppejä.

Kääntäen, neurokuvantamistekniikat tarjoavat tiettyjä etuja, koska niitä voidaan suo-rittaa toistuvasti samalla yksilöllä ja ne tarjoavat koko aivojen mittauksia aivojen ra-kenteesta ja toiminnasta. Nykyaikaiset kognition hermostolliset mallit korostavat vuo-rovaikutteisten toiminnallisten verkostojen ajatusta; siksi on loogista etsiä verkostota-son malleja myös anatomisista rakenteista. Viimeaikaiset tutkimukset, joissa on tar-kasteltu aivokuoren paksuusalueiden välisiä korrelaatioita, paljastavat, että harmaan aineen anatomiset verkostot ovat samansuuntaisia ​​toiminnallisten organisaatiomal-lien kanssa 1, että ne muuttuvat kehityksen aikana 2 ja että ne ovat herkkiä harjoitte-lulle 3. Makrorakenteellisten kuvantamismenetelmien tarjoama kyky ymmärtää sekä toimintaa että anatomiaa alueellisten vuorovaikutusten kautta todennäköisesti kasvaa ja voi myös auttaa luomaan hypoteeseja, joihin solu- ja molekyylimittauksia voidaan soveltaa.

Tässä tarkastelemme ihmisen anatomisen neurokuvantamisen kirjallisuudesta esiin tulleita havaintoja, keskustelemme niiden herättämistä kysymyksistä ja ehdotamme joitakin mahdollisia mikrorakenteellisia mekanismeja, jotka voisivat olla havaittujen makrorakenteellisten havaintojen taustalla.

Brain anatomy and cognitive specialization

Many studies have exploited anatomical imaging to reveal group differences that reflect skill, knowledge or expertise. Among the first was the demonstration of larger posterior hippocampal volume in expert taxi drivers4. The obvious implication was that this finding represents experience-dependent plasticity of a structure involved in spatial navigation, a conclusion supported by a correlation between years of experience and hippocampal volume in this population.

Related findings have been reported in many other special populations. Musicians consistently show greater gray matter volume 5 and cortical thickness 3 in auditory cortices;they also show differences in motor regions and in white matter organization of the spinothalamic tract6. The effects generally increase as a function of years of musical practice, again supporting an experience-dependent explanation. The cross-sectional design of such studies, however, cannot discern whether the anatomical effects are the cause or the consequence of the skill or knowledge that distinguishes the groups. Moreover, links to behavioral performance have not always been avai-lable,despite their importance to helping determine the relevance of structural effects to the presumed skill (Fig. 1 and Box 2).

Finally, it is not always clear whether training or ability should be associated with in-creases or decreases in relevant brain regions because of the complex relationship between anatomical changes and underlying functionality. A solution to these problems comes from longitudinal studies. (Figure 2)

Aivojen anatomia ja kognitiivinen erikoistuminen

Monissa tutkimuksissa on hyödynnetty anatomista kuvantamista paljastaakseen ryh-mäeroja, jotka heijastavat taitoa, tietoa tai asiantuntemusta. Yksi ensimmäisistä oli kokeneiden taksikuljettajien osoittama suurempi takaosan hippokampuksen tilavuus 4. Ilmeinen seuraus oli,että tämä löydös edustaa kokemuksesta riippuvaa plastisuut-ta spatiaaliseen navigointiin osallistuvassa rakenteessa, ja tätä johtopäätöstä tukee kokemusvuosien ja hippokampuksen tilavuuden välinen korrelaatio tässä populaatiossa.

Samanlaisia ​​havaintoja on raportoitu monissa muissa erityisryhmissä. Muusikoilla on jatkuvasti suurempi harmaan aineen tilavuus 5 ja aivokuoren paksuus 3 kuuloaivo-kuoressa; heillä on myös eroja motorisissa alueilla ja spinotalamusradan valkean ai-neen organisaatiossa6. Vaikutukset yleensä lisääntyvät vuosien musiikillisen harjoit-telun funktiona, mikä jälleen tukee kokemuksesta riippuvaa selitystä. Tällaisten tutki-musten poikkileikkausasetelma ei kuitenkaan pysty erottamaan, ovatko anatomiset vaikutukset ryhmiä erottavan taidon tai tiedon syy vai seuraus. Lisäksi yhteyksiä käyttäytymiseen ei ole aina ollut saatavilla, vaikka ne ovat tärkeitä määritettäessä rakenteellisten vaikutusten merkitystä oletettuun taitoon (kuva 1 ja laatikko 2).

Lopuksi, ei ole aina selvää, pitäisikö harjoittelun tai kyvykkyyden liittyä asiaankuulu-vien aivoalueiden lisääntymiseen vai vähenemiseen, koska anatomisten muutosten ja taustalla olevan toiminnan välillä on monimutkainen suhde. Ratkaisu näihin ongelmiin löytyy pitkittäistutkimuksista (kuva 2).

Longitudinal imaging studies

One of the first such longitudinal MRI studies used voxel-based morphometry (see Box 1) to demonstrate increased gray matter density in the visual motion area bilate-rally when people learn to juggle over a 3-month period 7, and the same researchers later suggested that the changes are apparent after as little as 7 days of training 8. Such experience-dependent macro-structural changes are not restricted to gray mat-ter but can also be detected in white matter. Juggling training leads not only to in-creased gray matter concentration in occipito-parietal regions involved in visuomotor coordination, reaching and grasping,but also to altered orga-nization of underlying white matter pathways9 detected by fractional anisotropy (see Box 1).

Similarly, practice of a complex whole-body balancing task results in increased gray matter in frontal and parietal cortex after just 2 days of training, and altered fractional anisotropy in corres-ponding white matter regions over 6 weeks of training 10. How-ever, the latter study found fractional anisotropy to change in the opposite direction, showing reductions over time with training. Although increases in fractional anisotro-py are typically observed in association with maturation, development or learning, reduced fractional anisotropy might be observed if axon diameters increase or if a secondary fiber population matures in a region of fiber crossing (as was speculated to be the case here).

What aspect of learning experiences drives the observed brain changes? Both juggling and whole-body balancing are complex motor skills that involve procedural learning,but other studies provide evidence that even purely cognitive tasks, such as working memory training 11, result in measurable changes in brain structure.

Pitkittäiskuvantamistutkimukset

Yksi ensimmäisistä tällaisista pitkittäisistä magneettikuvaustutkimuksista käytti vok-selipohjaista morfometriaa (katso laatikko 1) osoittaakseen harmaan aineen tihey-den lisääntymistä näkö-liike-alueella bilateraalisesti, kun ihmiset oppivat jonglööraa-maan kolmen kuukauden aikana 7. Samat tutkijat ehdottivat myöhemmin, että muu-tokset ovat ilmeisiä jo seitsemän päivän harjoittelun jälkeen 8. Tällaiset kokemukses-ta riippuvat makrorakenteelliset muutokset eivät rajoitu harmaaseen aineeseen, vaan niitä voidaan havaita myös valkeassa aineessa.Jonglööriharjoittelu johtaa pait-si harmaan aineen pitoisuuden lisääntymiseen takaraivon ja päälaen alueilla, jotka osallistuvat visuomotoriseen koordinaatioon, kurottamiseen ja tarttumiseen, myös taustalla olevien valkean aineen reittien muuttuneeseen organisaatioon 9, joka havaitaan fraktionaalisen anisotropian avulla (katso laatikko 1).

Vastaavasti monimutkaisen koko kehon tasapainotustehtävän harjoittelu lisää har-maata ainetta otsalohkon ja päälaen aivokuoressa jo kahden päivän harjoittelun jäl-keen ja muuttaa fraktionaalista anisotropiaa vastaavissa valkean aineen alueilla kuu-den viikon harjoittelun aikana 10. Jälkimmäisessä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että fraktionaalinen anisotropia muuttui vastakkaiseen suuntaan ja väheni ajan myö-tä harjoittelun myötä.Vaikka fraktionaalisen anisotropian lisääntymistä havaitaan tyy-pillisesti kypsymisen, kehityksen tai oppimisen yhteydessä, fraktionaalisen anisotro-pian vähenemistä voidaan havaita, jos aksonien halkaisijat kasvavat tai jos sekun-daarinen kuitupopulaatio kypsyy kuitujen risteysalueella (kuten tässä tapauksessa oletettiin olevan).

Mikä oppimiskokemusten osa-alue ohjaa havaittuja aivojen muutoksia? Sekä jong-lööraus että koko kehon tasapainotus ovat monimutkaisia ​​motorisia taitoja,joihin liit-tyy proseduraalista oppimista, mutta muut tutkimukset osoittavat, että jopa puhtaasti kognitiiviset tehtävät, kuten työmuistin harjoittelu 11, johtavat mitattavissa oleviin muutoksiin aivojen rakenteessa.

Experience-dependent versus pre-existing factors

Individual variation in anatomy affects perceptual and cognitive abilities (Box 2), but it is not known whether such correlations are related to differential environmental conditions or whether they reflect predispositions; that is, anatomical differences existing before the training or environmental event. The two options are not mutually exclusive in that anatomical variation likely has many antecedents, including environmental, genetic and epigenetic ones.

Heritability studies in twin populations can quantify the degree to which environmen-tal or genetic factors explain variation in gray or white matter measures. In gray mat-ter, genetic influences are most notable in the frontal and temporal lobes, including areas related to language12. In white matter, genetic factors explain about 75 - 90% of the variation in fractional anisotropy in large regions, particularly in parietal and frontal lobes; other white matter regions, such as the corpus callosum, show much stronger evidence for environmental influence13.

Further evidence that not all the relationship between brain anatomy and individual differences in behavioral performance can be accounted for by environmental expe-rience comes from studies where there is little opportunity for experience to have an effect. For example, when volunteers are taught to discriminate unfamiliar foreign speech sounds 14, pre-existing variability in left auditory cortex structure, or in rela-ted white matter pathways, predicts the rate and/or outcome of learning. Similarly although musical training probably influences auditory cortical anatomy, it does not entirely account for the relationship between auditory cortex volume and ability to learn pitch contours in a tone language15, or to discriminate melodies 16. Together, these studies demonstrate that pre-existing anatomical features can affect learning rate and/or attainment, but they leave open the question of how anatomical changes induced by training may be influenced by the initial anatomical state of the relevant structure.

Underlying cellular and molecular mechanisms

The preceding sections demonstrated the power of human neuroimaging studies for detecting effects of specific training regimes on brain structure and relating these to complex behavioral changes. However,neuroimaging measures are difficult to relate unambiguously to underlying biology. Studies at the cellular and molecular level can identify candidate mechanisms to help explain neuroimaging observations.

Many approaches can be used to gain molecular and cellular evidence on expe-rience-dependent microstructural changes,ranging from cell cultures to studies in behaving animals. Each experiment is typically only able to test for a limited set of structural changes, so building up a clear picture of how to understand systems-level effects requires integration across a wide literature.Observed changes can be broad-ly categorized into neuronal changes in gray matter, neuronal changes in white mat-ter, and extra-neuronal change (Fig.3). Neuronal changes in gray matter may include neurogenesis, synaptogenesis and changes in neuronal morphology.In white matter, changes in the number of axons, axon diameter, the packing den-sity of fibers, axon branching, axon trajectories and myelination can be found. Extraneuronal changes include increases in glial cell size and number, and angiogenesis. Fig.3) Neuronal changes in gray matter may include neurogenesis, synap-togenesis and changes in neuronal morphology. In white matter,changes in the number of axons, axon diame-ter, the packing density of fibers, axon branching, axon trajectories and myelination can be found. Extraneuronal changes include increases in glial cell size and number and angiogenesis.

Any of these cellular changes may influence MRI signals (see Box 1). For example, variations in neuronal, glial and synaptic density may affect modalities sensitive to the proportion of cellular material versus extracellular space in a voxel, such as pro-ton density imaging or relaxometry. Such features would therefore influence com-monly used methods to assess gray matter change (voxel-based or tensor-based morphometry,cortical thickness) that rely on image intensity boundaries in T1-weigh- ted images. Myelin will modulate measures sensitive to lipid content, such as relaxa- tion times 17 (and hence any method based on T1-weighted images), and measures that reflect the presence of barriers to water diffusion, such as fractional anisotropy 18.Changes in the trajectory of white matter pathways could alter fractional anisotro- py values in white matter and affect quantitative measures from modeling of complex diffusion profiles19.Angiogenesis could be detected by techniques such as contrast-enhanced imaging of blood volume or perfusion imaging of cerebral blood flow.

Kokemusriippuvaiset vs. olemassa olevat tekijät

Anatomian yksilöllinen vaihtelu vaikuttaa havaintokykyyn ja kognitiivisiin kykyihin (laatikko 2), mutta ei tiedetä, liittyvätkö tällaiset korrelaatiot erilaisiin ympäristöolo-suhteisiin vai heijastavatko ne alttiuksia eli anatomisia eroja, jotka ovat olemassa en-nen harjoittelua tai ympäristötapahtumaa. Nämä kaksi vaihtoehtoa eivät ole toisensa poissulkevia siinä mielessä, että anatomisella vaihtelulla on todennäköisesti monia edeltäjiä,mukaan lukien ympäristöön, geneettisiin ja epigeneettisiin tekijöihin liittyvät.

Kaksospopulaatioiden periytyvyystutkimukset voivat määrittää, missä määrin ympä-ristöön tai geneettisiin tekijöihin liittyvät tekijät selittävät harmaan tai valkean aineen mittareiden vaihtelua.Harmaassa aineessa geneettiset vaikutukset ovat merkittävim-piä otsalohkossa ja ohimolohkossa, mukaan lukien kieleen liittyvät alueet 12. Valke-assa aineessa geneettiset tekijät selittävät noin 75–90 % fraktiaalisen anisotropian vaihtelusta suurilla alueilla, erityisesti päälaen ja otsalohkossa; muut valkean aineen alueet, kuten aivokurkiainen, osoittavat paljon vahvempia todisteita ympäristön vaikutuksesta 13.

Lisätodisteita siitä, että aivojen anatomian ja yksilöllisten käyttäytymiserojen välistä suhdetta ei voida selittää ympäristökokemuksilla, tulee tutkimuksista, joissa koke-muksella on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa. Esimerkiksi kun vapaaehtoisia opetetaan erottamaan tuntemattomia vieraita puheäänteitä 14, vasemman kuuloai-vokuoren rakenteen tai siihen liittyvien valkean aineen reittien ennestään olemassa oleva vaihtelu ennustaa oppimisen nopeutta ja/tai tulosta. Samoin, vaikka musiikki-harjoittelu todennäköisesti vaikuttaa kuuloaivokuoren anatomiaan, se ei täysin selitä kuuloaivokuoren äänenvoimakkuuden ja kyvyn oppia sävelkorkeuskäyriä sävelkie-lessä 15 tai erottaa melodioita 16 välistä suhdetta. Yhdessä nämä tutkimukset osoit-tavat,että ennestään olemassa olevat anatomiset piirteet voivat vaikuttaa oppimisno-peuteen ja/tai saavutuksiin, mutta ne jättävät avoimeksi kysymyksen siitä, miten harjoittelun aiheuttamiin anatomisiin muutoksiin voi vaikuttaa kyseisen rakenteen alkuperäinen anatominen tila.

Taustalla olevat solu- ja molekyylimekanismit

Edelliset osiot osoittivat ihmisen neurokuvantamistutkimusten tehon tiettyjen harjoi-tusjärjestelmien vaikutusten havaitsemisessa aivorakenteeseen ja näiden yhdistämi-sessä monimutkaisiin käyttäytymismuutoksiin. Neurokuvantamistoimenpiteitä on kui-tenkin vaikea yhdistää yksiselitteisesti taustalla olevaan biologiaan.Solu- ja molekyy-litason tutkimukset voivat tunnistaa ehdokasmekanismeja, jotka auttavat selittämään neurokuvantamisen havaintoja.

Monimuotoisia ja solutason todisteita kokemuksesta riippuvista mikrorakenteellisista muutoksista voidaan saada monilla lähestymistavoilla, soluviljelmistä käyttäytyvien eläinten tutkimuksiin. Jokainen koe pystyy tyypillisesti testaamaan vain rajoitetun määrän rakenteellisia muutoksia, joten selkeän kuvan muodostaminen siitä, miten systeemitason vaikutuksia ymmärretään, vaatii laajan kirjallisuuden integrointia.

Havaitut muutokset voidaan luokitella karkeasti harmaan aineen hermosolujen muu-toksiin, valkean aineen hermosolujen muutoksiin ja hermosolujen ulkopuolisiin muu-toksiin (kuva 3). Harmaan aineen hermosolujen muutoksiin voivat kuulua neuroge-neesi, synaptogeneesi ja muutokset hermosolujen morfologiassa. Valkeassa ainees-sa voi havaita muutoksia aksonien lukumäärässä, aksonin halkaisijassa, kuitujen pakkaustiheydessä, aksonien haarautumisessa, aksonien trajektoreissa ja myelinaa-tiossa. Hermosolujen ulkopuolisiin muutoksiin kuuluvat gliasolujen koon ja lukumää-rän kasvu sekä angiogeneesi. (Kuva 3) Harmaan aineen hermosolujen muutoksiin voivat kuulua neurogeneesi, synaptogeneesi ja muutokset hermosolujen morfologi-assa.Valkeassa aineessa havaitaan muutoksia aksonien lukumäärässä, aksonin hal-kaisijassa, kuitujen pakkaustiheydessä, aksonien haarautumisessa, aksonien trajek-toreissa ja myelinaatiossa. Neuronaalisiin muutoksiin kuuluvat gliasolujen koon ja lukumäärän kasvu sekä angiogeneesi.

Mikä tahansa näistä solumuutoksista voi vaikuttaa MRI-signaaleihin (katso laatikko 1). Esimerkiksi hermosolujen, gliasolujen ja synaptisten tiheyksien vaihtelut voivat vaikuttaa modaliteetteihin, jotka ovat herkkiä solumateriaalin ja solunulkoisen tilan suhteelle vokselissa,kuten protonitiheyskuvantamiseen tai relaksometriaan. Tällaiset ominaisuudet vaikuttaisivat siksi yleisesti käytettyihin menetelmiin harmaan aineen muutoksen arvioimiseksi (vokselipohjainen tai tensoripohjainen morfometria, aivo-kuoren paksuus), jotka perustuvat T1-painotettujen kuvien kuvaintensiteettirajoihin.

Myeliini moduloi lipidipitoisuudelle herkkiä mittareita, kuten relaksaatioaikoja 17 (ja siten kaikkia T1-painotettuihin kuviin perustuvia menetelmiä), ja mittareita, jotka hei-jastavat veden diffuusion esteiden läsnäoloa, kuten fraktionaalista anisotropiaa 18. Muutokset valkean aineen reittien trajektorissa voivat muuttaa fraktionaalista aniso-tropiaa valkeassa aineessa ja vaikuttaa monimutkaisten diffuusioprofiilien mallintami-sesta saatuihin kvantitatiivisiin mittauksiin 19. Angiogeneesiä voitaisiin havaita tekniikoilla, kuten veren tilavuuden varjoaineella tehostetulla kuvantamisella tai aivoverenkierron perfuusiokuvatamisella.

Ultimately, histological studies are required to make direct links between imaging measures and underlying mechanisms. For example, in one elegant study of gray matter plasticity, groups of mice were trained on different versions of a water maze, designed to depend on distinct brain systems, and volume measures were used to assess structural differences between groups 20. As predicted, mice trained on a spatial version had growth in the hippocampus,whereas those trained on a cued ver-sion had growth in the striatum.The MRI-derived measures of growth correlated with GAP-43 (growth-associated protein-43) staining, a marker for axonal growth cones, and not with measures of neuronal size or number, suggesting that the MRI volume change reflected remodeling of neuronal processes, rather than neurogenesis.

Candidate mechanisms for gray matter changes

Most neuroimaging studies are motivated by hypotheses concerning neuronal struc-ture or function. Yet non-neuronal components, such as vasculature and glial cells, will also influence MRI signals.Vasculature accounts for about 5% of gray matter 21. In human gray matter,glia are believed to outnumber neurons by approximately 6 to 1,with varying ratios in different brain regions.In this section we will discuss evidence for both neuronal and non-neuronal activity-dependent changes in gray matter and will speculate on whether such changes may contribute to observed neuroimaging effects.

Viime kädessä histologisia tutkimuksia tarvitaan suorien yhteyksien löytämiseksi ku-vantamismittausten ja taustalla olevien mekanismien välillä. Esimerkiksi eräässä ele-gantissa harmaan aineen plastisuutta koskevassa tutkimuksessa hiiriryhmiä koulu-tettiin erilaisilla vesisokkelo-versioilla, jotka oli suunniteltu toimimaan eri aivojärjestel-mien avulla,ja tilavuusmittauksia käytettiin ryhmien välisten rakenteellisten erojen ar-vioimiseen. Kuten ennustettiin, spatiaalisella versiolla koulutetuilla hiirillä oli kasvua hippokampuksessa, kun taas ohjatulla versiolla koulutetuilla hiirillä oli kasvua striatu-missa. Magneettikuvauksesta saadut kasvumittaukset korreloivat GAP-43 (kasvuun liittyvä proteiini-43) -värjäyksen kanssa, joka on aksonaalisten kasvukartioiden markkeri, eivätkä hermosolujen koon tai lukumäärän mittauksien kanssa, mikä viittaa siihen, että magneettikuvauksen tilavuuden muutos heijasti hermosoluprosessien uudelleenmuotoutumista pikemminkin kuin neurogeneesiä.

Harmaan aineen muutosten ehdokasmekanismit

Useimmat neurokuvantamistutkimukset perustuvat hypoteeseihin, jotka koskevat hermosolujen rakennetta tai toimintaa. Myös ei-neuronaaliset komponentit, kuten ve-risuonisto ja gliasolut,vaikuttavat magneettikuvaussignaaleihin.Verisuonisto muodos-taa noin 5 % harmaasta aineesta 21. Ihmisen harmaassa aineessa gliasoluja usko-taan olevan noin kuusi kertaa enemmän kuin neuroneja, ja suhteet vaihtelevat eri ai-voalueilla. Tässä osiossa käsittelemme näyttöä sekä neuronaalisesta että ei-neuro-naalisesta aktiivisuudesta riippuvista muutoksista harmaassa aineessa ja pohdimme , voivatko tällaiset muutokset vaikuttaa havaittuihin neurokuvantamisen vaikutuksiin.

Neurogenesis

If a neuroimaging study detects increases in volume of a particular structure, then an attractive explanation is that there has been growth of new neurons. There is good evidence for adult neurogenesis occurring with learning in the hippocampus.

Learning accelerates the maturation of the dendritic trees of new-born neurons and promotes their integration into functional hippocampal neural networks 22. Transiently reducing the number of adult-born hippocampal neurons in mice impairs performance in memory tasks 23,and conversely,increasing adult hippocampal neurogenesis by genetic manipulation improves pattern separation learning 24.

What is the likelihood that neurogenesis underlies some of the observed neuroima-ging changes with experience? Although adult neurogenesis produces thousands of new granule cells in the dentate gyrus every month 25, this is a relatively small increase in total number of hippocampal neurons. Furthermore, although there have been reports of neurogenesis in the mammalian adult neocortex 26,this is controver- sial. Thus, neurogenesis is likely a minor factor in MRI changes, particularly those found outside the hippocampus in association with learning.Animal studies using fer- ritin-based reporters27 and labeling precursor cells with iron oxide nanoparticles 28 to visualize neuroblast migration with MRI may be helpful in answering this question.

Gliogenesis

Another explanation for MRI volume increases is increase in the number of non-neu-ronal cells. Unlike mature neurons,which cannot divide, astrocytes and oligodendro-cyte progenitor cells (OPCs) retain the ability to divide in the adult brain.Indeed,it has been argued that all new cells in adult neocortex are non-neuronal; including glial cells and endothelial cells 29. Gliogenesis, and structural plasticity of non-neuronal cells, occurs in response to learning and experience 30 and might therefore be an important candidate mechanism for some of the MRI findings discussed above. The role of astrocytes in synaptic function, ion homeostasis, neuro-energetics and blood flow regulation in response to neuronal activity implicates these cells in changes detected by functional and structural MRI 31.

In addition, microglia,the resident immune cells of the brain,have traditionally been considered only in the context of pathology, but new research is pointing to micro-glial involvement in structural and functional plasticity of synapses and dendrites du-ring development and learning, and hence this involvement could have direct rele-vance for MRI-based measures. For example,in vivo microscopy shows that micro-glia have highly motile cell processes that continually survey the brain parenchyma and form transient contacts with synapses 32. This process is experience-sensitive, as light deprivation reduces the motility of microglial processes, whereas reexposure to light reverses this response 32 and is regulated by glutamate and ATP in an activity-dependent manner 33.

Synaptogenesis and changes in neuronal morphology

Although we would argue that neurogenesis is unlikely to have a large role in MRI-detected experience-dependent change outside the hippocampus, other changes in neuronal morphology may nevertheless contribute. For example, motor skill learning is associated with synaptogenesis34 and changes in dendritic spine morphology 35.

One study of cerebellar changes in rats showed that whereas an increase in synapse number persists for 4 weeks, initial astrocytic growth (hypertrophy) declines in the absence of continued training,indicating differences in glial versus neuronal responses to experience 36. Changes in dendritic spine structure can also persist after learning. For example, monitoring spine formation and elimination over time in the mouse cerebral cortex by in vivo microscopy has shown that the extent of spine remodeling correlates with behavioral improvement after learning 37.A small fraction of new spines are preserved after learning, and these seem to provide a structural basis for long-term memory retention.

These distinctions in persistence of different types of structural change suggest that observing the time course of training-evoked change in neuroimaging studies may help to narrow down candidate mechanisms, but results thus far are mixed. Some studies on juggling, for example,have found that gray matter changes revert to base-line levels 7, consistent with the time course of glial change observed in animal stu-dies, but others have observed a persistence or even continued increases in these changes after the end of training 9,38, more consistent with synapto-genesis and spine formation.

Neurogeneesi

Jos neurokuvantamistutkimuksessa havaitaan tietyn rakenteen tilavuuden kasvua, houkutteleva selitys on,että uusia hermosoluja on kasvanut. On hyviä todisteita siitä, että aikuisen neurogeneesiä tapahtuu oppimisen yhteydessä hippokampuksessa.

Oppiminen kiihdyttää vastasyntyneiden hermosolujen dendriittisten puiden kypsymistä ja edistää niiden integroitumista toiminnallisiin hippokampuksen hermo-verkkoihin 22. Aikuissyntyisten hippokampuksen hermosolujen määrän ohimenevä vähentäminen hiirillä heikentää suorituskykyä muistitehtävissä 23, ja päinvastoin, aikuisen hippokampuksen neurogeneesin lisääminen geenimanipulaatiolla parantaa kuvioiden erottelun oppimista 24.

Kuinka todennäköisesti neurogeneesi on joidenkin havaittujen neurokuvantamis-muutosten taustalla kokemuksen myötä? Vaikka aikuisen neurogeneesi tuottaa tu-hansia uusia jyvässoluja gyrus dentate -lohkossa joka kuukausi 25, tämä on suhteel-lisen pieni kasvu hippokampuksen hermosolujen kokonaismäärässä. Lisäksi, vaikka neurogeneesistä on raportoitu nisäkkäiden aikuisen neokorteksissa 26, tämä on kiis-tanalaista. Näin ollen neurogeneesi on todennäköisesti vähäinen tekijä magneettiku-vauksen muutoksissa, erityisesti hippokampuksen ulkopuolella oppimiseen liittyvissä muutoksissa.Eläinkokeet,joissa käytetään ferritiinipohjaisia ​​reporttereita 27 ja prekur-sorisolujen merkitsemistä rautaoksidinanopartikkeleilla28 neuroblastien migraation visualisoimiseksi magneettikuvauksella, voivat olla hyödyllisiä tähän kysymykseen vastaamisessa.

Gliogeneesi

Toinen selitys magneettikuvauksen tilavuuden kasvulle on ei-hermosoluisten solujen määrän kasvu. Toisin kuin kypsät neuronit, jotka eivät voi jakautua, astrosyytit ja oli-godendrosyyttien progenitorisolut (OPC:t) säilyttävät kyvyn jakautua aikuisen aivois-sa. On itse asiassa väitetty, että kaikki uudet solut aikuisen neokorteksissa ovat ei-hermosoluisia; mukaan lukien gliasolut ja endoteelisolut 29. Gliogeneesi ja ei-hermo-soluisten solujen rakenteellinen plastisuus tapahtuvat vastauksena oppimiseen ja kokemukseen30 ja saattavat siksi olla tärkeä ehdokasmekanismi joillekin edellä kä-sitellyille magneettikuvauksen löydöksille. Astrosyyttien rooli synaptisessa toiminnas-sa, ionien homeostaasissa,neuroenergetiikassa ja verenkierron säätelyssä vasteena hermosolujen aktiivisuuteen viittaa näihin soluihin toiminnallisen ja rakenteellisen magneettikuvauksen havaitsemissa muutoksissa. 31

Lisäksi mikrogliaa, aivojen immuunisoluja, on perinteisesti tarkasteltu vain patologian yhteydessä,mutta uusi tutkimus viittaa mikrogliasolujen osallistumiseen synapsien ja dendriittien rakenteelliseen ja toiminnalliseen plastisuuteen kehityksen ja oppimisen aikana, ja siksi tällä osallistumisella voi olla suoraa merkitystä magneettikuvaukseen perustuville mittauksille.Esimerkiksi in vivo -mikroskopia osoittaa,että mikrogliasoluil-la on erittäin liikkuvia soluprosesseja, jotka jatkuvasti tutkivat aivojen parenkyymiä ja muodostavat ohimeneviä yhteyksiä synapsien kanssa 32. Tämä prosessi on koke-musherkkä, koska valonpuute vähentää mikrogliasolujen prosessejen liikkuvuutta, kun taas uudelleenaltistus valolle kääntää tämän vasteen 32 ja sitä säätelevät glutamaatti ja ATP aktiivisuusriippuvaisella tavalla 33.

Synaptogeneesi ja hermosolujen morfologian muutokset

Vaikka väittäisimme, että neurogeneesillä ei todennäköisesti ole suurta roolia MRI-havaituissa kokemusriippuvaisissa muutoksissa hippokampuksen ulkopuolella, muut hermosolujen morfologian muutokset voivat kuitenkin vaikuttaa. Esimerkiksi motoristen taitojen oppiminen liittyy synaptogeneesiin 34 ja dendriittisen selkärangan morfologian muutoksiin 35.

Yksi rottien pikkuaivojen muutoksia koskeva tutkimus osoitti, että vaikka synapsien määrän kasvu jatkuu 4 viikkoa, alkuperäinen astrosyyttien kasvu (hypertrofia) vähe-nee ilman jatkuvaa harjoittelua, mikä viittaa eroihin gliasolujen ja hermosolujen vas-teissa kokemukseen 36. Dendriittisen selkärangan rakenteen muutokset voivat myös säilyä oppimisen jälkeen. Esimerkiksi hiiren aivokuoren selkärangan muodostumisen ja poistumisen seuranta ajan kuluessa in vivo -mikroskopialla on osoittanut, että selkärangan uudelleenmuodostumisen laajuus korreloi käyttäytymisen paranemisen kanssa oppimisen jälkeen 37. Pieni osa uusista selkärangan rakenteista säilyy oppi-misen jälkeen, ja nämä näyttävät tarjoavan rakenteellisen perustan pitkäaikaiselle muistin säilymiselle.

Nämä erot erityyppisten rakenteellisten muutosten pysyvyydessä viittaavat siihen, että harjoittelun aiheuttamien muutosten aikakulun tarkkailu neurokuvantamistutki-muksissa voi auttaa rajaamaan ehdokasmekanismeja, mutta tähänastiset tulokset ovat vaihtelevia. Joissakin jonglööraustutkimuksissa on esimerkiksi havaittu,että har-maan aineen muutokset palautuvat lähtötasolle 7, mikä on yhdenmukaista eläinko-keissa havaitun gliasolujen muutoksen aikakulun kanssa, mutta toisissa on havaittu näiden muutosten pysyvyyttä tai jopa jatkuvaa lisääntymistä harjoittelun päättymisen jälkeen 9,38, mikä on yhdenmukaisempaa synaptogeneesin ja selkärangan muodostumisen kanssa.

Vascular changes

Training studies suggest that experience can alter the vasculature, particularly with regimes that increase physical activity. For example, experiments on middle-aged monkeys show that physical exercise increases histologically quantified vascular vo-lume in the cerebral cortex in parallel with improved performance on cognitive tests; both effects are lost after a 3-month sedentary period 39. Such vascular changes likely contribute to activity-dependent differences observed by structural MRI after training.One compelling study performed in both mice and humans showed that ima-ging measures of increased blood volume in the dentate gyrus of the hippocampus of exercising mice correlate with post-mortem measures of neurogenesis in this structure 40. The authors argue that similar increases in blood volume observed using imaging in the hippocampus of exercising humans therefore likely also reflect neuro-genesis, but this remains to be directly tested, and it is plausible that vascular changes could occur in some contexts even in the absence of neurogenesis.

Signaling pathways for gray matter changes

A broad range of activity-dependent signaling molecules and transcription factors are involved in regulating dendritic morphology and development of neurons and glia, most notably neurotransmitters, cytokines and growth factors. Summarizing the voluminous literature on signaling in neuronal plasticity is beyond the scope of this review. One example with supporting evidence from cellular to human imaging studies is brain-derived neurotrophic factor (BDNF) and its high-affinity receptor TrkB (tyrosine receptor kinase B), which have been widely implicated in neurogenesis and in morphological changes in dendrites during environmental experience and learning 41. In human studies, polymorphisms in the BDNF gene are associated with varia- tions in hippocampal volume 42, memory performance 43 and susceptibility to plasti-city-inducing brain stimulation protocols 44.BDNF can regulate development of oligo- dendrocyte progenitor cells and affect myelination 45; however, activity-dependent regulation of myelination by BDNF has not been shown.

Far less attention has been given to activity-dependent regulation of glial develop-ment. Blocking neural impulse activity with tetrodotoxin reduces the number of astro- cytes that develop in hippocampal cell cultures. This is explained in part by release of the neurotransmitter ATP from neurons, which in turn stimulates release of the cytokine leukemia-inhibitory factor from astrocytes 46. Immune system signaling molecules affecting microglia, including the major histocompatibility complex (MHC) 47 and C1q48, have been implicated in activity-dependent structural plasticity and remodeling of brain circuits.

Functional activity in neurons, astrocytes and blood vessels is tightly coupled and regulated by several signaling molecules. Among these, vascular endothelial growth factor (VEGF) has many activities affecting blood vessels, neurons, astrocytes, neurogenesis and cognition.

Overexpressing VEGF or blocking endogenous VEGF in the hippocampus of adult mice affects neurogenesis, angiogenesis, long-term potentiation and memory 49. However, the study in question found that the effects of VEGF manipulation on me-mory are evident before newly added neurons could have become functional, thus implicating effects of VEGF on mature neurons in the formation of memory.

Verisuonimuutokset

Harjoittelututkimukset viittaavat siihen, että kokemus voi muuttaa verisuonistoa, erityisesti fyysistä aktiivisuutta lisäävillä harjoitusohjelmilla. Esimerkiksi keski-ikäisillä apinoilla tehdyt kokeet osoittavat, että fyysinen harjoittelu lisää histologisesti kvanti-fioitua verisuonten tilavuutta aivokuoressa samanaikaisesti parantuneen kognitiivis-ten testien suorituskyvyn kanssa;molemmat vaikutukset häviävät kolmen kuukauden istumajakson jälkeen 39. Tällaiset verisuonimuutokset todennäköisesti myötävaikut-tavat aktiivisuudesta riippuviin eroihin, joita havaitaan rakenteellisella MRI:llä harjoit-telun jälkeen. Yksi vakuuttava sekä hiirillä että ihmisillä tehty tutkimus osoitti, että hippokampuksen dentate gyrus -lohkon lisääntyneen veritilavuuden kuvantamismit-taukset liikuttavien hiirten aivojen hippokampuksessa korreloivat neurogeneesin post mortem -mittausten kanssa tässä rakenteessa 40. Kirjoittajat väittävät,että vastaavat veritilavuuden kasvut,joita havaitaan kuvantamisessa liikuttavien ihmisten hippokam-puksessa, heijastavat siis todennäköisesti myös neurogeneesiä, mutta tätä on vielä testattava suoraan, ja on uskottavaa, että verisuonimuutoksia voi esiintyä joissakin yhteyksissä jopa ilman neurogeneesiä.

Harmaan aineen muutosten signaalireitit

Laaja valikoima aktiivisuudesta riippuvia signaalimolekyylejä ja transkriptiotekijöitä osallistuu neuronien ja gliasolujen dendriittimorfologian ja kehityksen säätelyyn, erityisesti välittäjäaineet, sytokiinit ja kasvutekijät. Laajan kirjallisuuden yhteenveto hermosolujen plastisuudessa tapahtuvasta signaloinnista ei kuulu tämän katsauksen piiriin. Yksi esimerkki,jolla on tukevaa näyttöä solu- ja ihmiskuvantamistutkimuksista, on aivoperäinen neurotrofinen tekijä (BDNF) ja sen korkea-affiniteettinen reseptori TrkB (tyrosiinireseptorikinaasi B), joiden on laajalti osoitettu liittyvän neurogeneesiin ja dendriittien morfologisiin muutoksiin ympäristökokemusten ja oppimisen aikana 41. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa BDNF-geenin polymorfismit liittyvät hippokam-puksen tilavuuden 42, muistin suorituskyvyn 43 ja plastisuutta aiheuttavien aivosti-mulaatioprotokollien alttiuden vaihteluihin 44. BDNF voi säädellä oligodendrosyyttien kantasolujen kehitystä ja vaikuttaa myelinaatioon 45; BDNF:n myelinaation aktiivisuusriippuvaista säätelyä ei kuitenkaan ole osoitettu.

Paljon vähemmän huomiota on kiinnitetty gliasolujen kehityksen aktiivisuusriippuvai-seen säätelyyn. Hermoimpulssien aktiivisuuden estäminen tetrodotoksiinilla vähen-tää hippokampuksen soluviljelmissä kehittyvien astrosyyttien määrää. Tämä selittyy osittain välittäjäaine ATP:n vapautumisella neuroneista, mikä puolestaan ​​stimuloi sy-tokiinin leukemiaa estävän tekijän vapautumista astrosyyteistä 46. Mikrogliaan vai-kuttavia immuunijärjestelmän signalointimolekyylejä, mukaan lukien suuri histoyh-teensopivuuskompleksi (MHC) 47 ja C1q48, on yhdistetty aktiivisuusriippuvaiseen rakenteelliseen plastisuuteen ja aivopiirien uudelleenmuotoutumiseen.

Neuronien, astrosyyttien ja verisuonten toiminnallinen aktiivisuus on tiiviisti kytkök-sissä ja sitä säätelevät useat signalointimolekyylit. Näistä verisuonten endoteelikas-vutekijällä (VEGF) on monia verisuoniin,neuroneihin, astrosyytteihin, neurogeneesiin ja kognitioon vaikuttavia vaikutuksia.

VEGF:n yliekspressio tai endogeenisen VEGF:n estäminen aikuisten hiirten hippo-kampuksessa vaikuttaa neurogeneesiin,angiogeneesiin, pitkäaikaiseen potensointiin ja muistiin 49. Kyseisessä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että VEGF-manipulaa-tion vaikutukset muistiin näkyvät jo ennen kuin uudet neuronit ovat ehtineet tulla toimiviksi, mikä viittaa VEGF:n vaikutuksiin kypsiin neuroneihin muistin muodostumisessa.

Candidate mechanisms for white matter changes

Although it is clear that cellular changes in gray matter participate in learning, it is less obvious how structural changes in white matter might do so. However, any com-plex task requires transmission of information through a series of distant cortical re-gions with distinct task-relevant functions. Optimizing the speed or synchrony of im-pulse transmission could therefore be an important aspect of learning 50. Changes in white matter,including axon diameter,the number of myelinated axons in a tract, the thick-ness of myelin,or other morphological features such as internodal distance determine the speed of impulse propagation and thus could contribute to increased functional performance with learning.

These structural properties of white matter influence neuroimaging measures. For example, diffusion imaging measures are sensitive to many tissue properties 18, including variation in myelin 51, axon diameter and packing density 52, axon permeability 18 and fiber geometry19.

Myelin

Many diffusion imaging studies of experience-dependent white matter plasticity pro-pose change in myelin as a potential mechanism. This is a departure from the tradi-tional view of myelin as passive electrical insulation, static and irrelevant to nervous system plasticity outside the context of injury or disease 53. However, myelination is dynamic through development and into early adulthood,notably in the cerebral cortex where the frontal lobes are the last regions to myelinate. Could activity-dependent modulation of myelin persist throughout adulthood?

Myelination of unmyelinated axons, or modification of the myelin sheath on myelina-ted axons,could participate together with synaptic remodeling in altering brain circuit- ry according to experience.OPCs remain resident in substantial numbers in the adult brain; indeed,one-third of OPCs in the adult mouse brain originate after adolescence 54.These cells participate in repair after myelin damage,but they could in theory par-ticipate in learning if myelination of unmyelinated axons is sti-mulated by functional activity. Internodal lengths decrease in visual cortex of rhesus monkeys 55 during normal aging, suggesting active remyelination throughout life.

Activity-dependent changes in myelin would provide a mechanism for experience-dependent regulation of impulse conduction velocities. Physical activity is known to affect conduction velocity, as conditions of inactivity, such as during bed rest or outer space missions,temporarily reduce conduction velocities 56.Increasing motor activity in rats is associated with altered myelin thickness and axon diameter in peripheral nerves 57. The results suggest that activity not only influences the formation of myelin but also influences the maintenance and morphology of the sheath after myelination is complete.

Several neuroimaging studies have reported changes in white matter structure with learning in adults 9,10, 11, yet sensitivity of myelination to environmental experience seems to be reduced in adulthood. Although the volume of the splenium of the cor-pus callosum increases by 10% in adult rats exposed to an enriched environment, histological analysis has shown that this is caused by an increase in number of ast-rocytic cell processes and branching of unmyelinated axons, rather than an increase in myelin 58.

Combined histological and MRI studies on animals are required to answer the ques-tion of whether myelin changes underlie the white matter plasticity observed with imaging. A recent study of rats trained in the Morris water maze showed changes in diffusivity or anisotropy in several brain regions,including cingulate, piriform and so-matosensory cortex, dentate gyrus and corpus callosum 59. Similar effects were de-tected, albeit with lower magnitude, in older rats. Histological analysis confirmed that gray matter regions with decreased diffusivity also show an increase in astrocyte cell volume, whereas the increased fractional anisotropy observed in corpus callosum is associated with increased staining for myelin basic protein.

Valkoisen aineen muutosten mahdolliset mekanismit

Vaikka on selvää,että harmaan aineen solumuutokset osallistuvat oppimiseen,on vä-hemmän ilmeistä, miten valkean aineen rakenteelliset muutokset voisivat tehdä niin. Mikä tahansa monimutkainen tehtävä vaatii kuitenkin tiedonsiirtoa useiden etäisten aivokuoren alueiden kautta, joilla on erilliset tehtävään liittyvät toiminnot. Impulssien siirron nopeuden tai synkronoinnin optimointi voisi siksi olla tärkeä osa oppimista 50. Valkoisen aineen muutokset, mukaan lukien aksonin halkaisija, myeliinin sisältämien aksonien lukumäärä hermoradassa, myeliinin paksuus tai muut morfologiset ominai-suudet, kuten nivelvälien etäisyys, määräävät impulssin etenemisnopeuden ja voivat siten edistää toiminnallisen suorituskyvyn paranemista oppimisen aikana.

Nämä valkean aineen rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat neurokuvantamisen mittauksiin.Esimerkiksi diffuusiokuvantamisen mittaukset ovat herkkiä monille kudosominaisuuksille 18, mukaan lukien myeliinin 51, aksonin halkaisijan ja pakkaustiheyden 52, aksonin läpäisevyyden 18 ja kuitugeometrian 19 vaihtelu.

Myeliini

Monet kokemuksesta riippuvan valkean aineen plastisuuden diffuusiokuvantamisen tutkimukset ehdottavat myeliinin muutosta mahdollisena mekanismina. Tämä poik-keaa perinteisestä näkemyksestä, jossa myeliiniä pidetään passiivisena sähköisenä eristeenä, staattisena ja hermoston plastisuuden kannalta merkityksettömänä vam-man tai sairauden ulkopuolella 53. Myelinaatio on kuitenkin dynaamista kehityksen aikana ja varhaisaikuisuuteen asti, erityisesti aivokuoressa, jossa otsalohkot ovat viimeiset myelinoituvat alueet. Voisiko myeliinin aktiivisuudesta riippuva modulaatio jatkua koko aikuisuuden ajan?

Myelinoimattomien aksonien myelinaatio eli myeliinitupen modifikaatio myeliinipääl-lysteisillä aksoneilla voisi osallistua yhdessä synaptisen uudelleenmuodostuksen kanssa aivopiirien muuttamiseen kokemuksen mukaan.OPC-soluja on edelleen huomattava määrä aikuisen aivoissa; itse asiassa kolmasosa aikuisen hiiren aivojen OPC-soluista on peräisin murrosiän jälkeen 54. Nämä solut osallistuvat myeliinivau-rioiden jälkeiseen korjaukseen, mutta ne voisivat teoriassa osallistua oppimiseen, jos myelinoimattomien aksonien myelinaatiota stimuloi toiminnallinen aktiivisuus. Internodaalien pituudet lyhenevät reesusapinoiden näköaivokuoressa 55 normaalin ikääntymisen aikana, mikä viittaa aktiiviseen remyelinaatioon läpi elämän.

Aktiivisuusriippuvaiset myeliinin muutokset tarjoaisivat mekanismin kokemuksesta riippuvalle impulssien johtumisnopeuksien säätelylle. Fyysisen aktiivisuuden tiede-tään vaikuttavan johtumisnopeuteen, sillä passiivisuusolosuhteet, kuten vuodelepo tai avaruuslennot, vähentävät tilapäisesti johtumisnopeuksia 56. Lisääntynyt motori-nen aktiivisuus rotilla liittyy myeliinin paksuuden ja aksonin halkaisijan muutoksiin ääreishermoissa 57. Tulokset viittaavat siihen, että aktiivisuus ei ainoastaan ​​vaikuta myeliinin muodostumiseen, vaan myös vaipan ylläpitoon ja morfologiaan myeliinin valmistumisen jälkeen.

Useat neurokuvantamistutkimukset ovat raportoineet valkean aineen rakenteen muutoksista oppimisen myötä aikuisilla 9,10,11, mutta myeliinin herkkyys ympäristö-kokemuksille näyttää vähentyvän aikuisuudessa. Vaikka corpus callosumin pernan tilavuus kasvaa 10 % aikuisilla rotilla, jotka altistuvat rikastetulle ympäristölle, histolo-ginen analyysi on osoittanut, että tämä johtuu astrosyyttisten soluprosessien määrän kasvusta ja myeliinittomien aksonien haarautumisesta pikemminkin kuin myeliinin 58 lisääntymisestä.

Yhdistetyt histologiset ja MRI-tutkimukset eläimillä tarvitaan vastaamaan kysymyk-seen siitä,ovatko myeliinin muutokset kuvantamisessa havaitun valkean aineen plas-tisuuden taustalla. Äskettäin Morrisin vesisokkelossa koulutettujen rottien tutkimuk-sessa havaittiin muutoksia diffuusiossa tai anisotropiassa useilla aivoalueilla mukaan lukien cingulate-, piriform- ja somatosensorinen aivokuori, dentate gyrus ja corpus callosum 59. Samanlaisia ​​vaikutuksia havaittiin, vaikkakin pienemmällä suuruusluo-kalla, vanhemmilla rotilla.Histologinen analyysi vahvisti,että harmaan aineen alueilla, joilla diffuusio on vähentynyt, näkyy myös astrosyyttisolujen tilavuuden kasvu, kun taas corpus callosumissa havaittu lisääntynyt fraktionaalinen anisotropia liittyy lisääntyneeseen myeliinin emäksisen proteiinin värjäytymiseen.

Activity-dependent axonal sprouting, pruning or re-routing

In hippocampus,sprouting of mossy fiber axons has been observed after induction of long-term potentiation 60 and after spatial learning 61, but similar changes are in-duced by forced and voluntary physical exercise in the absence of learning 62. Pru-ning of axons is guided by activity-dependent competition to refine functional circuits. Using a mouse genetic system in which restricted populations of neurons in the hip-pocampus can be inactivated,Yasuda et al.showed that a similar activity-dependent competition participates in establishment of functional memory circuits 63.That study reports that inactive axons in the hippocampus are eliminated by activity-dependent competition with active axons,and in the dentate gyrus,which undergoes neurogene- sis throughout life, axon refinement is achieved by competition between mature and young neurons.

There is some evidence for changes in long-range cortico-cortical connectivity occurring with learning and with recovery from damage 64.For example, when ma-caque monkeys learn to use a rake to retrieve food pellets,cells in the parietal cor-tex, where new bimodal responses are found, also show a new pattern of anatomical connectivity:inputs from certain visual areas were detected in trained animals but not in untrained animals, suggesting the possibility of a rebranching of fibers in response to training, to allow particular types of visual information to reach parietal regions. Similar rewiring has been observed in response to damage in a squirrel monkey mo-del 65. Such changes in the route of fiber bundles should affect imaging measures reflecting the directional preferences of water diffusion. For example, diffusion MRI models of complex fiber structure19 could be used to detect subtle changes in tract geometry.

Signaling pathways for white matter changes

Recent in vitro studies are beginning to elucidate the molecular signals and neuro-transmitter release mechanisms that could allow activity in an axon to influence mye-linating glia and white matter microstructure. Synapses do form transiently on some OPCs in white matter66, 67, but their function is unknown. Recently a non-synaptic mechanism of neurotransmitter (ATP) release from axons has been described taking place through volume-regulated anion channels in axons that become activated by trains of action potentials 68.Activity-dependent release of ATP from axons has been shown to regulate myelination in the peripheral 69 and central nervous systems 70, 71. The diverse range of membrane receptors expressed in oligodendrocytes suggest that other types of cell-cell communication molecules 72, 73, 74, including diffusible and cell surface molecules, could influence OPC proliferation, migration, differentiation, survival and myelin formation, in an activity-dependent manner.

In addition to effects on OPC development,new evidence shows that electrical activity in axons can control the complex sequence of cellular events necessary for myelination. Immature oligodendrocytes populate the human cerebral white matter throughout the later half of gestation, yet most do not commit to myelinogenesis until 3 months later 75, demonstrating a dissociation between events that regulate matu-ration of oligodendrocytes and their commitment to myelinogenesis.Myelin formation requires cell recognition to myelinate the appropriate axon,the formation of adhesive contacts,elaboration of vast areas of cell membrane to form myelin sheets, wrapping many layers of membrane around axons, and the removal of cytoplasm from between the wraps of myelin to form compact stacks of lipid membrane, all of which might be influenced by signaling from electrical activity in axons. Impulse activity regulates expression of an adhesion molecule on neurons,L1-CAM (L1 cell adhesion molecule), that is essential for myelination 76, and recently vesicular release of the neurotransmitter glutamate along axons has been shown to stimulate the initial events in myelination. Both the cholesterol-rich signaling domains between axons and oligodendrocytes and the local synthesis of myelin basic protein from mRNA in the oligodendrocyte process are stimulated by the activity-dependent release of glu-tamate from axons 77. This would preferentially myelinate axons that are electrically active and increase the speed of conduction through these functionally active circuits . This process could therefore underlie some of the changes in white matter seen in MRI studies.

Aktiivisuudesta riippuva aksonien versominen, karsiminen tai uudelleenreititys

Hippokampuksessa sammaleisten kuituaksonien versomista on havaittu pitkäaikai-sen potentiaation 60 ja spatiaalisen oppimisen 61 jälkeen, mutta samanlaisia ​​muu-toksia aiheuttaa pakotettu ja vapaaehtoinen fyysinen harjoittelu ilman oppimista 62. Aksonien karsimista ohjaa aktiivisuudesta riippuva kilpailu toiminnallisten hermopii-rien hiomiseksi. Käyttäen hiiren geneettistä järjestelmää, jossa rajoitettuja hermoso-lujen populaatioita hippokampuksessa voidaan inaktivoida,Yasuda ym.osoittivat, että samanlainen aktiivisuudesta riippuva kilpailu osallistuu toiminnallisten muistipiirien muodostumiseen 63. Kyseisessä tutkimuksessa raportoitiin, että hippokampuksen inaktiiviset aksonit eliminoituvat aktiivisuudesta riippuvan kilpailun kautta aktiivisten aksonien kanssa, ja gyrus dentatessa, joka käy läpi neurogeneesiä koko elämän ajan, aksonien hienostuminen saavutetaan kypsien ja nuorten hermosolujen välisen kilpailun kautta.

On jonkin verran näyttöä siitä, että pitkän kantaman kortikaali-kortikaalisessa yhtey-det muuttuvat oppimisen ja vaurioista toipumisen myötä 64. Esimerkiksi kun makaki-apinat oppivat käyttämään haravaa ruokapellettien hakemiseen, päälaen aivokuoren solut, joissa havaitaan uusia bimodaalisia vasteita, osoittavat myös uuden anatomi-sen yhteyden mallin: tietyiltä näköalueilta tulevia syötteitä havaittiin koulutetuilla eläi-millä, mutta ei kouluttamattomilla eläimillä, mikä viittaa mahdollisuuteen, että kuidut haarautuvat uudelleen koulutuksen seurauksena, jotta tietyntyyppiset visuaaliset tie-dot pääsevät päälaen alueille. Samanlaista uudelleenjohdotusta on havaittu vaurioi-den seurauksena orava-apinamallissa 65. Tällaisten kuitukimppujen reitin muutosten pitäisi vaikuttaa kuvantamismittauksiin,jotka heijastavat veden diffuusion suuntamiel-tymyksiä. Esimerkiksi monimutkaisen kuiturakenteen diffuusio-MRI-malleja 19 voitaisiin käyttää havaitsemaan hienovaraisia ​​muutoksia radan geometriassa.

Valkean aineen muutosten signaalireitit

Viimeaikaiset in vitro -tutkimukset ovat alkaneet selvittää molekyylisignaaleja ja neu-rotransmitterien vapautumismekanismeja, jotka voisivat mahdollistaa aksonin aktiivi-suuden vaikuttaa myelinoivaan gliasoluun ja valkean aineen mikrorakenteeseen. Synapseja muodostuu ohimenevästi joissakin valkean aineen OPC-soluissa66, 67, mutta niiden toiminta on tuntematon. Äskettäin on kuvattu ei-synaptinen mekanismi välittäjäaineen (ATP) vapautumiselle aksoneista,joka tapahtuu aksonien tilavuussää-deltyjen anionikanavien kautta, jotka aktivoituvat aktiopotentiaalien ketjujen vaikutuk-sesta 68. Aktiivisuudesta riippuvan ATP:n vapautumisen aksoneista on osoitettu sää-televän myelinaatiota ääreishermostossa69 ja keskushermostossa 70,71. Oligo-dendrosyyteissä ilmentyvien kalvoreseptorien monipuolinen valikoima viittaa siihen, että muuntyyppiset solu-solukommunikaatiomolekyylit72, 73, 74, mukaan lukien dif-fundoituvat ja solun pintamolekyylit, voisivat vaikuttaa OPC-solujen lisääntymiseen, migraatioon, erilaistumiseen, selviytymiseen ja myeliinin muodostumiseen aktiivisuudesta riippuvalla tavalla.

OPC-solujen kehitykseen kohdistuvien vaikutusten lisäksi uudet todisteet osoittavat, että aksonien sähköinen aktiivisuus voi kontrolloida myelinaatiolle välttämättömien monimutkaisten solutapahtumien sarjaa. Epäkypsät oligodendrosyytit asuttavat ihmi-sen aivojen valkean aineen koko raskauden loppupuoliskon ajan, mutta useimmat eivät sitoudu myelinogeneesiin ennen kuin kolme kuukautta myöhemmin 75, mikä osoittaa oligodendrosyyttien kypsymistä säätelevien tapahtumien ja niiden myelino-geneesiin sitoutumisen välisen dissosiaation.Myeliinin muodostuminen vaatii solujen tunnistamista sopivan aksonin myelinoimiseksi, adhesiivisten kontaktien muodostu-mista, laajojen solukalvoalueiden kehittämistä myeliinilevyjen muodostamiseksi, mo-nien kalvokerrosten käärimistä aksonien ympärille ja sytoplasman poistamista mye-liinin kierteiden välistä kompaktien lipidikalvopinojen muodostamiseksi. Kaikkiin näi-hin voi vaikuttaa aksonien sähköisen aktiivisuuden signaalit. Impulssitoiminta sääte-lee adheesiomolekyylin, L1-CAM:n (L1-soluadheesiomolekyyli), ilmentymistä hermo-soluissa, mikä on välttämätöntä myelinoinnille 76, ja äskettäin on osoitettu, että välit-täjäaine glutamaatin vesikulaarinen vapautuminen aksoneja pitkin stimuloi myelinaa-tion alkuvaiheen tapahtumia. Sekä aksonien ja oligodendrosyyttien väliset kolestero-lirikkaat signalointidomeenit että myeliinin perusproteiinin paikallinen synteesi mRNA:sta oligodendrosyyttiprosessissa stimuloituvat aktiivisuusriippuvaisen gluta-maatin vapautumisen kautta aksoneista 77.Tämä myelinoisi ensisijaisesti sähköises-ti aktiivisia aksoneita ja lisäisi johtumisen nopeutta näiden toiminnallisesti aktiivisten piirien läpi. Tämä prosessi voisi siten olla joidenkin MRI-tutkimuksissa havaittujen valkean aineen muutosten taustalla.

Interrelations between neuron and glial changes

Considering activity-dependent changes in neurons and glia independently is highly artificial, as the two cell types are tightly coupled in both gray and white matter tissue through many interactions and pathways of communication. Myelination is regulated by axon diameter, for example.

Thus,changes in axon diameter during learning could in turn cause oligodendrocytes to alter the thickness of the myelin sheath. Conversely, myelinating glia can regulate axon diameter and even the survival of axons73. Axons that become demyelinated can degenerate, and this can lead to the death of neurons78. Regardless of which cell initiates the response, both axons and glia may be affected by impulse activity (directly or indirectly) through their close association.

An example of this intimate relationship is provided by the protein Nogo-A.Nogo-A is a myelin protein that interacts with the Nogo-66 receptor 1 (NgR1) in axons to inhibit growth cone motility and axon sprouting. Several other myelin proteins, including MAG (myelin-associated glycoprotein) and OMgp (oligodendrocyte myelin glycopro-tein), interact with the Nogo receptor, making myelin a potent inhibitor of axon sprou-ting, fasciculation, branching and axon extension 79,as well as affecting synapse formation, synapse morphology and activity-dependent synaptic strength 80. The function of myelin proteins in suppressing axon sprouting is thought to limit structural plasticity of neural circuits after refinement through envi-ronmental experience and thus to preserve the refinements. Myelin is therefore important in determining the cri-tical period for learning, and it is central to activity-dependent development of neural circuits.

More recently, it has been determined that Nogo-A is also expressed in some neu-rons.Ablation of this gene in neurons leads to longer neurites,increased fasciculation and decreased branching of cultured dorsal root ganglion neurons, and anti-Nogo-A antibodies lead to aberrant innervation of the hind limbs of chick embryos 79. In Nogo-A we see a molecule coupling neurons and glia, white matter and gray matter, to structural modifications of brain circuits that likely underlie changes seen with MRI during learning.Nogo-A may be exceptional in this respect,or simply the first of many molecules yet to be recognized controlling activity-dependent interactions between neurons and glia in gray and white matter.

Concluding remarks

Human imaging studies identifying experience-dependent structural changes in brain gray and white matter have rightly generated much excitement in recent years. A fu-ture challenge is to determine the cellular changes that underlie these macrostructu-ral observations. Meeting this challenge requires greater cross-talk between those studying human populations and those working with animal mo-dels, and greater in-tegration of techniques. Animal studies in which both imaging and histological mea-sures can be taken in parallel, in particular, will help to establish the relative contribu- tions of different cellular processes to the MRI effects,keeping in mind that multiple, coordinated cellular responses may be associated with a single MRI-based variable.

In future,greater use of multimodal imaging approaches in humans should provide increased specificity to better discriminate specific types of cellular changes during learning and in relation to behavior. The MRI technique of magnetization transfer provides a good example of the potential for complementarity across modalities be-cause it is thought to be differentially sensitive to myelination.In magnetization trans-fer, the magnetization of macromolecules,such as those contained in myelin,is selec- tively altered (saturated) so that its effect can be detected through exchange with ob-servable liquid spins.Magnetization transfer has already been used to examine natu- ral variation of white matter composition in healthy popu-lations 81 and therefore has distinct potential to be used as a more specific probe of neural plasticity associated with learning.Similarly,myelin measures can be derived from maps of multi-exponen- tial T2 relaxation times 82 and vital stains for myelin sheaths can be imaged with po-sitron emission tomography 83.These mye-lin-specific measures could complement measures derived from MRI techniques such as diffusion tensor imaging or voxel-based morphometry that are sensitive to several features of tissue organization and microstructure.

Neuronien ja gliasolujen muutosten väliset vuorovaikutukset

Neuronien ja gliasolujen aktiivisuudesta riippuvien muutosten tarkastelu erikseen on hyvin keinotekoista, koska nämä kaksi solutyyppiä ovat tiiviisti kytköksissä sekä har-maassa että valkeassa aineessa monien vuorovaikutusten ja kommunikaatioreittien kautta. Myelinaatiota säätelee esimerkiksi aksonin halkaisija.

Näin ollen aksonin halkaisijan muutokset oppimisen aikana voivat puolestaan ​​aiheut-taa oligodendrosyyttien myeliinitupen paksuuden muutoksia.Myelinisoiva gliasolu voi puolestaan ​​säädellä aksonien halkaisijaa ja jopa aksonien selviytymistä 73. Demyeli-noituneet aksonit voivat rappeutua, ja tämä voi johtaa hermosolujen kuolemaan78. Riippumatta siitä, mikä solu aloittaa vasteen, sekä aksonit että gliasolut voivat kärsiä impulssiaktiivisuudesta (suoraan tai epäsuorasti) niiden läheisen yhteyden kautta.

Esimerkki tästä läheisestä suhteesta on Nogo-A-proteiini.Nogo-A on myeliiniproteiini, joka on vuorovaikutuksessa Nogo-66-reseptorin 1 (NgR1) kanssa aksoneissa es-tääkseen kasvukartion liikkuvuutta ja aksonien versomista.Useat muut myeliiniprote-iinit, mukaan lukien MAG (myeliiniin liittyvä glykoproteiini) ja OMgp (oligodendrosyyt-tien myeliiniglykoproteiini),ovat vuorovaikutuksessa Nogo-reseptorin kanssa, mikä tekee myeliinistä voimakkaan aksonien versomisen,faskikulaation, haarautumisen ja aksonien pidentymisen estäjän 79,ja se vaikuttaa myös synapsien muodostumiseen, synapsien morfologiaan ja aktiivisuudesta riippuvaan synaptiseen voimakkuuteen 80 . Myeliiniproteiinien toiminnan aksonien versomisen estämisessä uskotaan rajoitta-van hermoverkkojen rakenteellista plastisuutta ympäristökokemusten kautta tapahtu-van hienostumisen jälkeen ja siten säilyttävän hienostumisen.Myeliini on siksi tärkeä oppimisen kriittisen vaiheen määrittämisessä, ja se on keskeinen hermoverkkojen aktiivisuudesta riippuvalle kehitykselle.

Viime aikoina on havaittu, että Nogo-A:ta ilmentyy myös joissakin neuroneissa. Tä-män geenin ablaatio hermosoluissa johtaa pidempiin neuriitteihin, lisääntyneeseen faskikulaatioon ja viljeltyjen takajuuren gangliosoluissa haaroittumisen vähenemi-seen,ja Nogo-A-vasta-aineet johtavat kanan alkioiden takaraajojen poikkeavaan her-motukseen 79. Nogo-A:ssa näemme molekyylin, joka yhdistää hermosolut ja gliaso-lut, valkean aineen ja harmaan aineen aivojen hermoverkkojen rakenteellisiin muu-toksiin, jotka todennäköisesti ovat MRI:ssä havaittujen muutosten taustalla oppimi-sen aikana. Nogo-A voi olla tässä suhteessa poikkeuksellinen tai yksinkertaisesti ensimmäinen monista molekyyleistä, joita ei ole vielä tunnistettu ja jotka kontrolloivat neuronien ja gliasolujen välisiä aktiivisuusriippuvaisia ​​vuorovaikutuksia harmaassa ja valkeassa aineessa.

Loppupäätelmät

Ihmisillä tehdyt kuvantamistutkimukset, jotka tunnistavat kokemuksesta riippuvia rakenteellisia muutoksia aivojen harmaassa ja valkeassa aineessa, ovat aiheellisesti herättäneet paljon innostusta viime vuosina. Tulevaisuuden haasteena on määrittää solumuutokset, jotka ovat näiden makrorakenteellisten havaintojen taustalla. Tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää enemmän vuorovaikutusta ihmispopulaatioita tutkivien ja eläinmallien kanssa työskentelevien välillä sekä tekniikoiden parempaa integrointia. Erityisesti eläinkokeet,joissa sekä kuvantamis- että histologisia toimen-piteitä voidaan tehdä rinnakkain,auttavat selvittämään eri soluprosessien suhteelliset osuudet magneettikuvauksen vaikutuksiin pitäen mielessä, että useita koordinoituja soluvasteita voi liittyä yhteen magneettikuvaukseen perustuvaan muuttujaan.

Tulevaisuudessa multimodaalisten kuvantamismenetelmien laajempi käyttö ihmisillä parantaa spesifisyyttä, jotta voidaan paremmin erottaa tietyntyyppisiä solumuutoksia oppimisen aikana ja käyttäytymisen yhteydessä.Magnetisaatiosiirtotekniikka MRI tar-joaa hyvän esimerkin eri modaliteettien komplementaarisuuden potentiaalista, koska sen uskotaan olevan eri tavoin herkkä myelinaatiolle. Magnetisaatiosiirrossa makro-molekyylien, kuten myeliinissä olevien, magnetisaatiota muutetaan (kyllästetään) selektiivisesti siten, että sen vaikutus voidaan havaita vaihdon kautta havaittavien nestemäisten spinien kanssa. Magnetisaatiosiirtoa on jo käytetty tutkimaan valkean aineen koostumuksen luonnollista vaihtelua terveillä populaatioilla 81, ja sillä on siksi selkeä potentiaali käyttää sitä spesifisempänä koettimena oppimiseen liittyvälle her-moston plastisuudelle. Vastaavasti myeliinin mittaukset voidaan johtaa moniekspo-nentiaalisten T2-relaksaatioaikojen kartoista 82, ja myeliinituppien elinkykyvärjäyksiä voidaan kuvata positroniemissiotomografialla 83. Nämä myeliinispesifiset mittaukset voisivat täydentää MRI-tekniikoista, kuten diffuusiotensorikuvantamisesta tai vokselipohjaisesta morfometriasta, johdettuja mittauksia, jotka ovat herkkiä useille kudosorganisaation ja mikrorakenteen ominaisuuksille.

Pushing the boundaries of image acquisition with sophisticated hardware can pro-vide a new window on tissue microstructure at a level not previously achievable in human studies. In gray matter,for example, imaging at ultra-high resolution, and with multiple signal modalities, allows measures to be taken in specific cortical layers 84 or hippocampal subfields85. New developments in modeling of complex tissue archi-tecture can provide greater sensitivity to specific cellular features. In white matter, for example, diffusion imaging can be adapted to generate axon dia-meter distributions 86 or estimates of myelin microstructure 87.Such advances of- fer great potential to further our understanding of brain structural variation with learning and behavior. De-spite the many obstacles that will have to be overcome, human neuro-imaging and cellular and molecular neuroscience have much to gain from further interactions in both directions. "

Kuvankeruun rajojen venyttäminen kehittyneillä laitteistoilla voi tarjota uuden ikkunan kudosten mikrorakenteeseen tasolla, jota ei ole aiemmin saavutettu ihmistutkimuk-sissa. Esimerkiksi harmaassa aineessa erittäin korkean resoluution kuvantaminen ja useilla signaalimodaliteeteilla mahdollistaa mittausten tekemisen tietyissä aivokuo-ren kerroksissa 84 tai hippokampuksen osakentissä 85. Uudet kehitysaskeleet moni-mutkaisten kudosrakenteiden mallintamisessa voivat tarjota suurempaa herkkyyttä tietyille soluominaisuuksille. Esimerkiksi valkeassa aineessa diffuusiokuvantamista voidaan soveltaa aksonien halkaisijajakaumien 86 tai myeliinin mikrorakenteen arvi-oiden 87 tuottamiseen. Tällaiset edistysaskeleet tarjoavat suuria mahdollisuuksia sy-ventää ymmärrystämme aivojen rakenteellisesta vaihtelusta oppimisen ja käyttäyty-misen yhteydessä. Huolimatta monista esteistä, jotka on voitettava,ihmisen neuroku-vantamisella sekä solu- ja molekyylineurotieteellä on paljon voitettavaa molempiin suuntiin suuntautuvista vuorovaikutuksista.

Koska tuo artikkeli on helvetin pitkä ja myös spekulatiivinen monista ilmiöistä, otan sen ydinkohdat otskon kannalta näkyville keskustelun ja kritiikin helpottamiseksi:

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/20633599/#affiliation-1

Astrocytes and human cognition: Modeling information integration and modulation of neuronal activity

Alfredo Pereira Jr a), Fabio Augusto Furlan b)

a) Institute of Biosciences, State University of Sa Paulo (UNESP), Campus Rubia Jr., 18618-000, Botucatu-SP, Brazil

b) School of Medicine, University of Marília (UNIMAR), Marília-SP, Brazil

(Abbreviations:

AC, alternate current;

AM, amplitude modulated;

AMPAR, alpha-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid receptor;

BBB, blood–brain barrier;

BOLD, blood-oxygen-level-dependent;

CaMKII, calmodulin-dependent protein kinase subtype II;

CTA, conditioned taste aversion;

DC, direct current;

EEG, electroencephalogram;

fMRI, functional magnetic resonance imaging;

GPCR, G-protein coupled receptor;

GABA, g amino-butyric acid;

GFAP, glial fibrillary acidic protein; Glu, glutamate; IP3, inositol triphosphate;

ITQC, ion-trap quantum computer;

LFP, local field potentials;

LTP, long-term potentiation;

NaFAC, sodium fluoroacetate;

NMDAR, N-methyl-D-aspartic acid receptor;

NO, nitric oxide;

REM, rapid-eye-movement;

SIC, slow inward currents;

SRR, synaptic reentry reinforcement;

STP, short-term potentiation;

SWS, slow-wave sleep;

TOM, theory of mind;

VPA, varicose projection astrocytes.)

Recent research focusing on the participation of astrocytes in glutamatergic tripartite synapses has revealed mechanisms that support cognitive functions common to human and other mammalian species, such as learning, perception, conscious integration, memory formation/retrieval and the control of voluntary behavior.

Astrocytes can modulate neuronal activity by means of release of glutamate, D-se-rine, adenosine triphosphate and other signaling molecules, contributing to sustain, reinforce or depress pre- and post-synaptic membranes. We review molecular me-chanisms present in tripartite synapses and model the cognitive role of astrocytes. Single protoplasmic astrocytes operate as a ‘‘Local Calcium waves Hub’’, integrating information patterns from neuronal and glial populations.Two mechanisms, here mo- deled as the ‘‘domino’’ and ‘‘carousel’’ effects, contribute to the formation of intercel-lular calcium waves. As waves propagate through gap junctions and reach other types of astrocytes (interlaminar,polarized,fibrous and varicose projection), the active astroglial network functions as a ‘‘Master Hub’’ that integrates results of distributed processing from several brain areas and supports conscious states.

Response of this network would define the effect exerted on neuronal plasticity (membrane potentiation or depression), behavior and psychosomatic processes. Theoretical results of our modeling can contribute to the development of new experimental research programs to test cognitive functions of astrocytes.

1. Introduction

Although astrocytes compose at least one half of human brain tissue volume, until two decades ago mostly passive functions were attributed to these glial cells,such as giving structural, metabolic and functional support for neurons. However, a growing number of ‘in vitro’ and ‘in vivo’ results support the conception that unipolar cells reside in the deep layers of the cortex, near the white matter (and) extend one or two long (up to 1 mm in length) GFAP-positive processes away from the white matter’’ (Oberheim et al., and Araque, 2005; Haydon and Carmignoto, 2006; Wang et al., 2006b; Fellin et al., 2006; Genoud et al., 2006; Winship et al., 2007; Schummers et al., 2008; Halassa et al., 2009). In an evolutionary approach, Ba-naclocha states that ‘‘in the leech, the astrocyte–neuron ratio is 1:25; in Caenor-habditis elegans 1:6; in rats and mice 1:3. In humans, the astrocyte-to-neuron ratio is approximately 3:2.

This exponential increase of astrocytes cannot be explained solely on increased glial metabolic support. Alternatively, it is plausible that increasing numbers and organi-zation of astrocytes implicates a role for these cells in the evolution of increasingly complex brain functions’’ (Banaclocha, 2007). Evidence for this role is an increase in glia-to-neuron ratio in human dorsolateral frontal cortex.

Direct applications of these results for an understanding of human cognition and emotion are beginning to emerge in the fields of neurology and psychiatry Astrocytes are involved in the etiology of several neurological disorders as epileptic seizures (Willoughby et al.,2003; Silchenko and Tass,2008; Reyes and 2009; Kuchibhotla et al.,2009),abusive ethanol consumption (Gonzalez and Salido, 2009) and other drugs (Haydon et al.,2009),schizophrenia (Halassa et al.,2007a; Mitterauer, 2009), depres-sion (McNally et al., 2008) and mood disorders (Lee et al., 2007), among other dysfunctions (Antanitus,1998;De Keyser et al.,2008).A recent hypothesis about the origin of psychiatric disorders focus on blood-brain barrier (BBB) breakdown and brain astrocyte dysfunction leading to disturbed cognition,mood,and behavior: These events ‘‘are initiated by a focal BBB breakdown, and are associated with dysfunction of brain astrocytes, a local inflammatory response, pathological synaptic plasticity, and increased network connectivity’’ (Shalev et al., 2009).

Other kinds of glial cells – reviewed by R. Douglas Fields (2009) - have also been shown to be relevant for health and disease, as oligodendrocytes in schizophrenia and microglia in degenerative disorders. In this emerging paradigm, glial cells are envisaged as the main target for new psychiatric drugs.According to Halassa et al. (2009),‘ ‘These discoveries begin to paint a new picture of brain function in which slow-signaling glia modulate fast synaptic transmission and neuronal firing to impact behavioral output.Because these cells have privileged access to synapses, they may be valuable targets for the development of novel therapies for many neurological and psychiatric conditions’’.

The name of astrocytes derives from the ‘star-like’ shape of one kind of these cells – protoplasmic astrocytes - containing bundles of an abundant filamentous component of the cytoskeleton, the glial fibrillary acidic protein (GFAP). In most glutamatergic central synapses,the extremity of a protoplasmic astrocyte process wraps the synap-tic cleft. Since astrocytes express membrane receptors to neurotransmitters and can release their own chemical messengers (gliotransmitters), they establish a cross-talk with both pre- and post-synaptic neurons, forming a currently recognized novel functional unit, the tripartite synapse (Araque et al., 1999).

Recent findings by Oberheim et al. (2006,2009) indicate the existence of other types of astrocytes. They are connected to each other and with protoplasmic astrocytes by gap junctions, forming a brain-wide network:

(a) Interlaminar astrocytes: ‘‘In layer 1 of the primate cortex... interlaminar astrocytes extend striking long, frequently unbranched processes throughout the layers of the cortex, terminating in either layer 3 or 4.The cell bodies of these astrocytes... extend two types of processes: three to six fibers that contribute to the astrocytic network near the pial surface, and another one or two that penetrate deeper layers of the cortex’’ (Oberheim et al. 2006);

(b) Polarized astrocytes: ‘‘These essentially astrocytes are also excitable cells and play important roles in information processing and modulation of neuronal activity (Perea 2006);

(c) Fibrous astrocytes: These are present in white matter. Their processes ‘‘intermingle and overlap’’ (Oberheim et al.,2006); and

(d) Varicose Projection astrocytes: Apparently exclusive to the human brain, these cells present ‘‘more spiny processes than exhibited by typical protoplasmic astro-cytes and typically extended one to five essentially unbranched,millimeter long fibers within the deep layers of the cortex. The processes of the varicose projection astro-cytes...traveled in all directions,piercing and traversing the domains of neighboring protoplasmic astrocytes. . .the evenly spaced varicosities suggest specialized struc-tures or compartmentalization of cellular elements along the great distance of the fibers’’ (Oberheim et al., 2009).

The discovery of participation of astrocytes both in local and global integration of in-formation in the brain supports the construction of our model of cognitive functioning, composed of an ensemble of tripartite synapses structurally and functionally connec-ted by the brain’s astroglial network. Intracellular calcium waves (the excitable res-ponse of astrocytes) are initiated in microdomains of astrocytic processes and, un-der proper conditions, induce the formation of intercellular waves that putatively me-diate large-scale cognitive information processing.This propagation requires a syn-ergy of several factors, such as glutamatergic, cholinergic and purinergic signaling.

We depart from recent experimental results and make a couple of psychophysical theoretical assumptions to develop a model of cognitive and related emotional pro-cesses based on astrocyte functions.Our line of reasoning is the following. The pro-toplasmic astrocyte central to a ‘‘synaptic island’’ (Halassa et al.,2007b) functions as a ‘‘Local Hub’’, integrating the information from thousands of synapses into calcium ion waveforms.The formation of intercellular calcium waves is boosted by the ‘‘domi-no’’ and ‘‘carousel’’ effects,as defined and discussed below.Under proper conditions, as the activation of ‘‘default networks’’ (Fox et al.,2005), active interconnected astro- cytes - including the recently discovered new types - can function as a ‘‘Master Hub’’ that integrates results of local processing from many brain areas.The astrocytic Mas- ter Hub, besides integrating neuronal information patterns,also mediates the interac-tions of blood/cerebrospinal fluid/glia signaling and neuronal systems. Constructive wave interference in the astrocyte network is proposed to produce a state of ‘‘satis-faction’’ or ‘‘dissatisfaction’’ about the states of affair conveyed by information recei-ved from neurons. Depending on this response, a positive or negative feedback is exerted on neuronal populations connected to active astrocytes, leading to an effect on plasticity (membrane potentiation or depression), on the resulting behaviors and psychosomatic processes.

02. Astrocytes in glutamatergic tripartite synapses

Astrocyte terminations wrap the glutamatergic synaptic cleft, and allow an exchange of transmitters with neurons.Each astrocyte can contact around 140,000 synapses in the rat hippocampus (Bushong et al., 2002) and modulate around 2 million synapses in human cortex (Oberheim et al.,2006). In this condition, astro-cytes respond to presynaptic input by means of calcium waves and release gliotransmitters that modulate neural activity and synaptic plasticity.

What is the cognitive role of astrocytes in tripartite synapses?

To answer this question, we begin with a brief review of mechanisms of membrane potentiation and related cognitive processes. The expression ‘‘synaptic plasticity’’ re-fers to changes in synaptic strength or efficacy,resulting in potentiation or depression . These processes range from milliseconds and minutes (short-term potentiation) to hours, days and probably longer periods of time (long-term potentiation).

Short-term potentiation (STP) can involve both an increase of pre-synaptic transmit-ter release (Citri and Malenka, 2007) and post-synaptic sequential glutamate (Glu) binding to alpha-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid (AMPAR) and N- methyl-D-aspartic acid receptors (NMDAR),calcium entry and activation of corres-ponding signal-transduction pathways (Alkon 2006;Henneberger et al.,2010) Several results have confirmed that in shorter time scales (from milliseconds - Haydon and Carmignoto, 2006 - to minutes,up to 2 h - Gardoni et al.,2009) the processes as sen-sitization,habituation and stimulus association.Also attention functions, supported by cholinergic mechanisms, guides the onset of STP in the living brain.

Associative learning and memory formation by means of long-term potentiation(LTP) are classically illustrated at the synaptic level by means of a model composed of two (pre- and post-synaptic) connected neurons,and their respective inter- and intracellu-lar signaling pathways.The process of LTP induction shares an initial step with STP. According to a classical view (Bliss and Collingridge, 1993), LTP induction involves signaling from post- to pre-synaptic neuron, by means of retrograde messengers as nitric oxide (NO) and arachidonic acid, leading to an increase of transmitter release at the axon terminal of the pre-synaptic neuron.

Post-synaptic effects are essential to LTP consolidation and memory storage. Gluta-matergic heterosynaptic converging input to a neocortical or hippocampal neuron opens AMPARs to sodium ions and the resulting depolarization opens NMDARs, promoting calcium ion entry, triggering several intracellular processes that lead to an increase in AMPAR-dependent responses. Potentiation of the post-synaptic neuron membrane involves the activation of calcium-kinase pathways leading to transcriptio-nal regulation increasing the expression of AMPAR at the postsynaptic neuron (Nicoll, 2003).

In LTP processes, the conjoint effect of pre- and post-synaptic events is strengthe-ning synaptic connections. The formation of long-term memories is related to an in-crease in concentration of ionotropic receptors (as AMPA), caused by signal-trans-duction processes that reaches the nucleus of the neuron and induces the expres-sion of genes responsible for production of these membrane receptors. In this theo-retical context,Joe Tsien and collaborators (Wang et al.,2006a) have argued for the necessity of combining single neuron and systemic approaches to learning and memory.

They proposed the NMDAR reactivation-mediated synaptic reentry reinforcement (SRR) model, gathering evidence for the idea that NMDA-CaMKII pathways are repeatedly reactivated to make possible the systemic expression of learning and memory. The reactivation process can occur unconsciously,except when there is a stimulus that elicits the retrieval of the mnemonic pattern at the system level. There-fore, SRR requires a systemic mechanism to promote conjoint reactivation of neuro-nal populations, producing ensemble representations in neuronal assemblies (Tsien, 2007).

In the classical literature on LTP, the participation of astrocytes in the sequence of neuronal events involved in the process of membrane potentiation/depression and formation of long-term memories has not been taken into consideration. Recent evi-dence indicates that Glu and D-serine release by astrocytes may be a powerful me-chanism promoting neuronal potentiation that serves cognitive functions, including systemic SRR. According to Haydon and Carmignoto (2006,p.1020), ‘in vitro’ studies showed that thequantity of Glu released by astrocytes may be far greater than neu-rons: ‘‘Astrocyte-evoked NMDAR currents can be extremely large in magnitude. The average current detected is 100 pA. In contrast, the NMDA current due to the fusion of a single vesicle in the synapse is of the order of 2–3 pA’’. What would be the function carried by this current ‘in vivo’?

The immediate effect of astroglial Glu binding to neuronal NMDARs is the generation of slow inward currents (SIC; Araque et al., 1998). This current, in turn, has several possible effects. The effect that is most likely to occur in a shorter time scale is the activation of NMDARs connected to CaMKII,as predicted by the SRR model. Additio-nally, neuronal NMDARs can be activated by Glu and D-serine (in the place of glycine), the latter (D-serine) being released only by astrocytes (Mustafa et al.,2004; Panatier et al.,et al.,1998). Both monosynaptic temporal and heterosynaptic spatial input summation can promote potentiation of the membrane of the post-synaptic neuron, supporting basic cognitive function of NR2B-containing NMDARs coupled to CamKII is mostly the enhancement of membrane potentiation with corresponding cognitive improvement (Cao et al.,2007), but not membrane depression (Gardoni et al., 2009). Using genetically mutant mice in which the NR2B gene is overexpressed, Wang et al. (2008, 2009) found that it caused enhancement of LTP and memory.

In a later phase,the trafficking of newly synthesized AMPARs to the same synaptic location may be diminished by the same astrocyte-to-neuron signaling path-way. In this phase,activation of NR2B-containing NMDARs may cause neuronal membrane depression (Kim et al.,2005),possibly operating as a habituation mechanism to avoid excessive long-term excitation of a neuronal circuit. This feature illustrates the non-linear (or bell-shaped, as proposed by Zhang et al., 2008) effect of astrocyte activity on neuronal plasticity.

In summary, we distinguish four post-synaptic phases:

(a) Excitatory post-synaptic response to pre-synaptic input: in the glutamatergic sy-napse, the pre-synaptic-induced post-synaptic response lasts up to 150 ms (Haydon and Carmignoto, 2006), and includes the sequential opening of AMPA and NMDA channels, eliciting several processes that increase the spiking activity of the post- synaptic neuron, and may also take part in STP/LTP processes;

(b) Afterpotentiation effects:following the beginning of the primary post-synaptic res-ponse,a variety of excitatory processes occur,generating several afterpotentiation ef- fects. These processes include: pre-synaptic reinforcement by means of retrograde messengers (NO, arachidonic acid) promoted by activation of NMDARs; backpropa-gation of potentials in each neuron; excitatory modulation of ionotropic receptors by means of metabotropic receptor G-protein pathways, and the opening of voltagegated ion channels;

(c) Meta-potentiation:afterpotentiation effects trigger a sequence of events that reach a larger neuronal population. Meta-potentiation (Pereira and Furlan, 2007) refers to the participation of astrocytes in tripartite synapses and extrasynaptic transmission. Sustained activity of the tripartite synapse,supported by astroglial release of Glu that binds to NR2B receptors of the post-synaptic neuron, produces SIC of calcium ions into the post-synaptic neurons, which bind preferentially to CamKII, then sustaining previous activity by means of AMPARs phosphorylation (Fig.1). The same result can be obtained by means of astroglial release of D-serine (Henneberger et al., 2010);

(d) Long-term depression: Astrocyte–neuron signaling pathways involved in metapo- tentiation can also activate a slower mechanism that causes membrane depression of post-synaptic neurons. ....

11. Astrocytic network mediates voluntary behavior

The diagram (Fig. 10) provides an overview of cognitive functions of astrocytes in brain function. The Master Hub is activated by means of signaling from neurons to astrocytes in tripartite synapses, as well as panglial communication triggered by signaling molecules carried by blood (e.g. hypothalamic function; see Gordon et al., 2009; Panatier, 2009) and cerebrospinal fluid.

The above diagram is a simplified view of interactions of main functional systems in the human brain. Neuronal and astroglial networks are represented separately. The ‘‘Executive System’’ includes, besides association cortices, also the hippocampal-entorhinal neuronal system.‘‘Emotional neurons’’ are mostly in the limbic system, but the term applies to all neurons that process information related to emotional pheno-mena. It should be clarified that,according to the presented model, such neurons de- tect (e.g. amygdala neurons) and process (e.g. orbitofrontal neurons) emotional in-formation, but do not convey the feeling (e.g., pain, hunger) elicited by the emotional state (e.g., tissue injury, empty stomach). Feeling is proposed to be a function of the astrocytic network. Each feeling is generated by the response of astrocytes connec-ted to the neurons that detect and process the respective information patterns.

Voluntary responses require the participation of executive neurons that make all logi-cal operations necessary to implement coherent behavior. Astrocytes only ‘‘approve’’ or ‘‘veto’’ executive plans. An important feature of the diagram is that astrocytes cannot directly depress basic emotional neurons (e.g.there is no habituation to pain), but can indirectly contribute to their inhibition by means of executive mediation (e.g., repressing an automatic aggressive response).Psychosomatic effects are mediated by the actions of efferent neurons (e.g.,on the endocrine and immune systems) by means of diffuse blood and cerebrospinal fluid signaling. They require conscious processing of the stimulus, but the generation of the effect is unconscious.

We exemplify the explanatory power of the diagram with the example of Conditioned Taste Aversion (CTA). This is a kind of learning process present in several mamma-lian species,consisting of an acquired aversion for previously ingested food that cau-sed digestive pain and/or damage. Although the learning process is mostly uncon-scious (leading to the formation of non-declarative memory), there are three phases in the whole process that imply conscious processing:

(a) Initial tasting of the food. Although the aversion is not generated by the food having a bad taste, this tasting is necessary to create a register of what it tastes like;

(b) Unpleasant (conscious) sensation of nausea and/or digestive pain caused by the food;

(c) Tasting and recognition of the food after conditioning, both necessary to trigger the aversion behavior.

The CTA process begins with the sensing of food properties.Perception of properties of the stimulus (e.g.,how it tastes) ismediated by thalamic relay neurons that transmit the signal to somatosensory cortex neurons (Perceptual Cortical Neurons in the dia-gram). These neurons interact with higher level neurons and neighboring astrocytes, generating a taste and other sensations elicited by the stimulus. When the taste (it-self not relevant for CTA and digesting experience (relevant for CTA) are satisfactory, astrocytes reinforce neuronal synapses involved in the processing of the stimulus by means of membrane potentiation (green arrows). The signal is also transmitted to subcortical neurons belonging to circuits that control feelings of hunger and satiation (Basic Emotional Neurons).Interaction with the basic emotional system can trigger an automatic behavior (activation of Motor Neurons) of swallowing or rejecting the food.

When, after ingestion,a nausea or digestive pain occurs,astrocytes induce the inhibi- tion of basic emotional neurons that mediate the response, by means of potentiating the respective inhibitory neurons of the Executive System, thus conditioning the res-ponse to new presentations of the same kind of stimulation. In this case,there will be both automatic and voluntary responses to the stimulus. The automatic response, mediated by an interaction of subcortical relay neurons with the basic emotional sys-tem,consists of avoidance.The voluntary response,following the sensing of the taste, can be e.g. a throw off.

12. Concluding remarks

In this review of recent astrocyte research and related psychophysiological modeling we made a set of theoretical claims which - if true - would correspond to a scientific revolution in brain sciences, moving from a neurocentric to an astrocentric perspec-tive on cognitive and emotional processing. In spite of the boldness of the claims, they are all experimentally tangible and lead to exciting new perspectives in the interdisciplinary field of Physiological Psychology. Our model favors the development of new experimental research programs to test the cognitive function of astrocytes, by means of the development of new methods and techniques, or by reinterpreting results obtained with classical tools as the several modalities of EEG.

Among the future experimental possibilities opened by this approach, we would like to highlight the following.An exciting prospect would be testing the proposed associ-ation of different kinds of human astrocytes identified by Oberheim et al.(2006, 2009) with the cognitive functions we attribute to them (operating as Local or MasterHubs). Another important line of investigation is paying (more) attention to behavioral ef-fects of genetic and pharmacological knockout of astroglial proteins to evaluate cog-nitive functions,e.g. by means of the usage of paradigms for voluntary and automatic responses. Also the observation of behavior of pannexin knockout mice may lead to important discoveries, since this protein is involved in ATP mechanisms relevant for the propagation of calcium waves. In contrast,analysis of behavioral effects of drugs - like fluorcitrate - that have effects on single astrocytes cannot confirm or disconfirm the astrocentric hypothesis, since the crucial cognitive effect may be on the neurons that interact with the astrocytes.

If the hypothesis happens to be true, then the final target of action of all general anesthetics has to be the astrocytic network.

From this reasoning, several testable hypothesis can be raised and experimentally proven,e.g.that the anesthetic effect of halothane is on astroglial - not neuronal - gap junctions,or that the anesthetic action of ketamine and other NMDAR blockers impair the operation of the Master Hub.Other important predictions are that the Master Hub is functionally deactivated during dreamless SWS and severely disturbed during generalized epileptic seizures with loss of consciousness.

The development of new ‘in vivo’ imaging technologies, which has already begun with two-photon microscopy combined with fluorescent markers, may bring new and important evidence about the cognitive role of astrocytes.We have suggested (Perei-ra, 2007) the development of ultraviolet laser technology for imaging of large-scale calcium ion population movements in the brain. More conventional techniques may also be reinterpreted in this new perspective. Astrocyte activity may contribute to scalp and intercellular EEG registers, as well as to conscious modulation of brain rhythms in neurofeedback therapy (for an overview of the sources of EEG signals, see Buszaki, 2006).

Astrocytes may also become the main target of electric and magnetic therapeutic methods.According to Banaclocha,‘‘it has been well established that astrocytes pro-duce steady state (DC) magnetic field while neurons produce time-varying (AC) magnetic fields’’ (2007).In this case,astrocytes are not directly involved in the effects of electro-shock (using AC), but there is a possibility of therapeutic use of astrocyte stimulation by means of DC. It has also been suggested that deep-brain stimulation, which in many cases relieves the symptoms of Parkinson’s disease, may act on astrocytic calcium waves that coordinate the activity of large populations of neurons controlling movement (Douglas Fields, 2009).

Last but not the least, we would like to stress the importance of having a theoretical model of astrocyte cognitive functions, even if it is still sketchy and incomplete, to inspire new research programs.

In the spirit of modern science, we will feel content if any (or all) of our assumptions and claims are corrected by future experimental results, leading to progress of knowledge about how animals execute cognitive operations. "

www.nature.com/neuro/journal/v15/n4/full/nn.3045.html?WT.ec_id=NEURO-201204#/ref1

Keskustelua:

MoM
30.07.2012 10:09:57
363517

" Päätöksenteon magneettikuvantaminen" on huijausta

Jos palataan aiheeseen, funktionaalista MRI:tä harrastaneena tekee mieli kommentoida.

MoM: "magneettikuvantaminen" ei ole mikään yksittäinen kuvaustapa, vaan sen alla on hyvin erityyppisiä menetelmiä, joiden signaali,kontrasti ja signaalista laskettavat enemmän tai vähemmän yksiselitteiset fysiologiset parametrit riippuvat täysin mit-taussekvenssistä.Taustalla on tietysti kudoksen veden protonien tuottama signaali, mutta se,mitä signaalille tapahtuu virityksen ja keräyksen välissä määrää sen, mille asioille kerätty signaali on herkkä.

Edellämainitussa artikkelissa puhutaan aivojen anatomiasta ja plastisiteetista. Siis hitaista muutoksista ja näyttää tosiaan, että oppiminen näkyy näissä staattisissa ku-vauksissa. Fields käyttää DTI-MRI:tä, jossa kuvataan veden diffuusion (lämpöliike) 3D-käyttäytymistä,joka heijastelee kudoksen arkkitehtuuria.Tämän tiedetään muuttu-van esimerkiksi myeliinin kadotessa tai epilepsian aiheuttamassa solumuutoksessa harmaassa aineessa.

fMRI, joka on yleisin psykologiassa käytetty kuvaus,taas perustuu verenkierron muu- toksiin, hiussuoniston verivoluumiin ja hapetukseen. Lisäksi fMRI on dynaaminen ku- vaus, jossa (lähes) aina verrataan stimuloitua tilaa lepotilaan, mitä se lepo sitten ai- voilla onkaan. Vaste tulee aina viiveellä, koska verenkerto reagoi muutaman sekun- nin aikaskaalalla. Lisäksi se lokalisoituu läheisiin suoniin, ei aktivoituneisiin soluihin.

MoM: " MRI ei erottele astrosyytteja tai neuroneita. Jos verenkierto reagoi energian tarpeen kasvuun riittäävästi,se nähdäään fMRI:ssä.Eri alueet reagoivat eri tavoin jo-ka tapauksessa. Tai jos kudoksen rakenne muuttuu niin,että veden liike ja liikesuun-nat muuttuvat riittävästi, DTI-kuvissa ja siitä lasketuissa kartoissa näkyy muutoksia. Muutosten syiden selvittäminen vaatii sitten lisää informaatiota täydentävistä mittauksista (sähköiset mittaukset, mikroskopia jne)

Mikään maaginen ajatustenlukukone MRI-skanneri ei ole,mutta monipuolinen anato- mian ja dynamiikan tutkimisen menetelmä se on. Ja mukaan tarvitaan tietysti tutkijoi- ta, jotka tuntevat aivojen toimintaa niin,että osataan tehdä järkeviä koeasetelmia ja tulkita tuloksia mielekäästi.Ajatus siitä, että päätös voidaan kuvata on ... aika päätön. Sensijaan voidaan kuvata sitä, mitkä aivoalueet ovat mukana päätöksenteossa eri-tyyppisissä tilanteissa, vaikka kahden miellyttävän välillä valittaessa vs. huonojen vaihtoehtojen välillä, erilaisten asioiden (ennakkotieto, ympäristö ...) vaikutus päätöksen tekoon jne.

En ymmärrä tätä vastakkainasettelua Fields vs.muut.Ihmiset käyttävät eri menetel-miä ja mittaavat eri asioita. Se on totta, että aivo/kognitiotutkimus on kohdistunut paljon neuroneihin ja gliasolujen merkitys on vasta nyt avautumassa. "

Risto Koivula
30.07.2012 18:29:44
363526

"Päätöksenteon magneettikuvantaminen" on huijausta

Lainaus: MoM, 30.07.2012 13:56:56, 363523

RK:"No sanotaan,että hän on sen itse selkeästi todennut.Ja se on myös ilman muuta selvää hänen mekanisminsa kannalta.Paljastat näin heti,vaikka esiinnyt asiantuntija- na, että et ole perehtynyt joko Harin sanomaan, tai sitten Fieldsin tuloksiin, erityisesti siihen kirjaan, tai kumpaankaan.

hameemmias.vuodatus.net/blog/3003646/ajattelun-ja-muun-ehdollistumisen-biokemiallinen-mekanismi-aivoissa-on-selviamassa/

blogs.scientificamerican.com/guest-blog/2010/07/27/of-two-minds-listener-brain-patterns-mirror-those-of-the-speaker/

Täällä on se keskustelu, mihin Fields tuossa viittaa ja kehottaa katsomaan sieltä:

Itse artikkeli:

www.pnas.org/content/107/32/14425.full.pdf+html

>josta löytyy hakusanalla "mirror neuron" mm. seuraavaa:

>"Moreover, both the parietal lobule and the inferior frontal gyrus have been
> associated with the mirror neuron system (18)."

>"The production/comprehensioncoupling observed here resembles the action/
>perception coupling observedwithin mirror neurons (35). Mirror neurons discharge
>both when a monkey performs a specific action and when it observes the same
>action performedby another (39). Similarly, during the course of communication the
>production-based and comprehension-based processes seem to be tightly coupled
>to each other.

>Currently, however,direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

” Mirror neurons discharge both when a monkey performs a specific action and when it observes the same action performed by another (39). ”

Tässä kirjoittaja ottaa ”hölmönä todesta” Rizzolattin ”kuvauksen peilisoluista” (vaikka ne on käytännössä todistettu hölynpölyksi nekin).Hän ei kritisoi apinoiden ei-kielellis-tä kommunikaatiota eikä siitä tehtyjä hyviä eikä huonoja tutkimuksia, vaan hän tar-koittaa, ettei vouhkatuilla ”ihmisen peilisoluilla” OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ RIZZO-LATTIN ILMOITTAMIEN KALTAISTEN TOSIEN EIKÄ EPÄTOSIEN ILMIÖIDEN KANSSA:

”Similarly, during the course of communication the production-based and compre-
hension-based processes seem to be tightly coupled to each other.

Currently, however, direct proof of such a link remains elusive for two main reasons.

First, mirror neurons have been recorded mainly in the ventral premotor area (F5) and the intraparietal area (PF/IPL) of the primate brain during observation and execution of rudimentary motor acts such as reaching or grabbing food.

The speaker–listener neural coupling observed here extends far beyond these two areas.

Furthermore, although area F5 in the macaque has been suggested to overlap with Broca’s area in humans, a detailed characterization of the links between basic motor acts and complex linguistic acts is still missing (see refs. 40 and 41).

Second, based on the fMRI activity recorded during production and comprehension of the same utterances, we cannot tell whether the speaker-listener coupling is generated by the activity of the same neural population that produces and encodes speech or by the activity of two intermixed but independent populations (42).

Nevertheless, our findings suggest that,on the systems level, the coupling between action-based and perception-based processes is extensive and widely used across many brain areas.

The speaker-listener neural coupling exposes a shared neural substrate that exhibits temporally (tarkoittaa sekä ”ajallisesti” että ”ehdollistuneesti” (väliaikaisesti, tilapäi-sesti, poistettavasti, K) aligned response patterns communicators. Previous studies have shown that during free viewing of a movie or listening to a story, the external shared input can induce similar brain activity across different individuals (8 – 11, 43, 44). Verbal communication enables us to convey information across brains, independent of the actual external situation (e.g., telling a story of past events).

Such phenomenon may be reflected in the ability of the speaker to directly induce similar brain patterns in another individual,via speech,in the absence of any other sti-mulation. Finally, the recording of the neural activity from both the speaker brain and the listener brain opens a new window into the neural basis of interpersonal commu- nication, and may be used to assess verbal and nonverbal forms of interaction in both human and other model systems.

Further understanding of the neural processes that facilitate neural coupling across interlocutors may shed light on the mechanisms by which our brains interact and bind to form societies. ”

Ei ole olennaista, että nuo ”hermoesitykset” olisivat samoja kielellisen kommunikaa- tion eri osapuolilla, vaan olennaista on, että SAMA SANA kuvaan SAMOIN TULKITTUA REPRESENTAATIOTA.

Tutkimus tukee täydellisesti Vygotskin kielelleistä ajatteluteoriaa. "

RK: " Lainauksesi on laitoksen vuoden 2001 toimintaraportista! 

Silloin ei vielä tiedetty mullistavista löydöistä, jotka on summattu pääasiassa Fieldsin loppuvuodesta 2010 ilmestyneeseen kirjaan

"The Other Brain: From Dementia to Schizophrenia, How New Discoveries About the Brain Are Revolutionizing Medicine and Science"

Täällä keskustelua aiheesta:

www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/vapaan-toiminnan-testaus-empiirisesti-t55448-152.html

www.tiede.fi/keskustelut/post1785479.html#p1785479

T: Mitä tuossa on konkreettisesti vikana? Mikä siinä muka ei ole totta?

T:Tietosanakirjoissa on eri hakusana tahdolle,joka on psykologian käsite ja vapaalle tahdolle, joka filosofian (ja teologian) käsite ja varsinkin jälkimmäisessä koskee sitä, voiko ihminen tahdollaan (päättää) uskoa johonkin vai ei. (Siihen taas muuten mel-kein kaikki vastaavat "ei"; todellisia tosiasiauskomuksia testataankin toiminnassa, sillä ihmiset voivat valehdella omista sellaisistaan.)

T: Aivan outoa puhetta ja käsitteet kaikkea muuta kuin tieteellisiä...

T: Ai ettei muka puhu, että oppiminen tapahtuu neuronien välisten satunnaisten aksoniyhteyksien valikoitumisen kautta myelinisoitumalla, mikä nostaa niiden signaalinjohtonopeutta suuresti?

Mitäs hän sitten puhuu?

T: Valehtelet. Et ole lukenut sitä kirjaa!

T: Hän sanoo löytämänsä mekanismin olevan "Pavlovin lain mekanismi",josta laista hän on aikaisemmin käyttänyt nimeä Hebbin laki, mutta ei enää kirjassaan, eikä mainitse Hebbiä lähteissäänkään.

Kieli vaikuttaa oppimisen neurofysiologiaan ratkaisevasti.

Kyllä ne normaalitilanteessa riippuvat siten, että aikeen olemassaolo ja toiminnon tietoisuus ovat aika lailla sama asia.

T: Ei voida.

Ei kannata olettaa mitään "homunculusta,joka sorkkii aivoja" tavallisessa tilanteessa, vaikka neurotietelijä voikin niin tehdä koeteilanteessa.

Kukaan ei kiistä tiedostamattomien toimintojen mahdollisuutta myös alun perin kielellisesti opitun tiedon pohjalta (joskaan tuskin pelkästään sen)

T: Sellaisen kokemus voi joskus olla falski, mutta sellaista kokemusta ei voi syntyä ilman aitoa tahtoa ylipäätään. John Stuart Mill sanoi myös, että "ihminen, jolla ei ole vapaata tahtoa, ei voi kuvitella sellaista Jumalaa,jolla sellainen olisi".Ja oli siinä aivan oikeassa. (Tosin tuossa lienee ollut kysymyksessä aivan erityisesti se "teologinen vapaa tahto".)

T: Totta, mutta silloin en toimi tietoisesrti eli tahdonalaisesti. Se ei ole ihmisen normaali toimitatapa.

T: Päätös ei tule koskaan jälkijunassa, koska jälkijunassa tuleva ei ole todellinen päätös. Se on vain väärä mielikuva todellisesta päätöksestä.

T: Ainakin sinä, koska se on tahto.

T: Fieldsin ideat kiistävät koko aivokuvantamisen varman todisteen voiman tuollaisissa kokeissa,koska hän sanoo myös glia-solujen kommunikoivan keskenään verkostoina,

Täällä on muuten hänen teoriaansa pohjaava artikkeli,jossa spekuloidaan ajatuksel-la, että emotionaalinen signalisaatio olisi nimenomaan astrosyyttigliasolujen välistä (se voi levitä silmänräpäyksessä miljooniin yhteyksiin ja leimata kaiken jollakin "vä-rillä" mitä aivoissa tietyllä hetkellä tapahtuu), ja esitetään myös, että tahtokin toimisi juuri noilla "kaapeleilla".

T: Juu, kaikki aivotoiminta ei todellakaan näy aivojen magneettikuvauksessa! Eikä sillä voida silloin "todistaa", että "mitä (ihan muuta aivotoimintaa) EI ole!"!

Juuri sitä kuitenkin koko "tutkimus" ja myös Wegnerin vastaavat luulevat "todistavansa"!

T: Fields: "This is exactly what astrocytes do at a synapse!"

Tuossa mitä Fields sanoi tarkoitetaan yksittäsiä synapseja.

T: Mieltä ei voi kuvata ykstyiskohtaisesti fysiologisesti.

Se, että mielellisillä olioilla on edustus neurofysiologiassa, on eri asia kuin että noilla edustuksilla ylipäätään voitaisiin kuvata (useamman subjektin kesken!) mitään, kos-ka saman representaation edustumat voivat olla eri henkilöillä vaikka kuinka erilaisia erilaisia juuri fysiologisesti riippuen siitä, miten ne juuri hänellä ovat muodostuneet, millaisten kokemusten yleistyksenä.

T: Mitä ihmeen edistystä tahdonvapaus on voinut jarruttaa? (Sen kiistäminen kyllä jarruttaa ja degeneroi!)

T: Eivät ne sinun "eturivisi" tieteilijät ainakaan Fieldsistä mitään tietäneet!

Ja sehän riittää jo siihen, että käsitykset olivat läpikotaisin vääriä (kuten useimmilla muillakin siitä fysiologiantasosta,mikä taas ei tarkoita, että kaikki käsitykset mielestä olisivat olleet mitenkään olennaisesti pielessä.

T: Minä epäilen, että juuri niissä ne viettävätkin (virka-)aikaansa...

T: En todellakaan ole tuon linkin tekijöitä...

T: Kyllä voivat. Esimerkiksi kielialueen neuronit aktivoituvat kaikessa toiminnassa, joka on kiellisesti opittua ja harjaannutettua, vaikka se olisi jossakin tilanteessa pelkkää reagointiakin.

T: No sitähän hän juuri sanoi, neurofysiologian puolella...

T: Ei tarvitse määrätä, mutta eron ei tarvitse näkyä missään aivokuvissa.

T: Mieli on toiminto, materian liikettä. Se ei ole esimerkiksi mitään "kemikaalia".

T: Aistinten ja aivojen kyllä. Se ei tee siitä "ei-yhteiskuntaa".

T: Ne ovat omia entiteettejään, koska niillä on omia lakejaan.

T: Noissa linkeissäsikin se on kuitenkin nykyään ainakin yleensä "awareness".

T. Se on taju, mitä tarkoitat. Tosin pääasiassa silloin tajuntakin on olemassa, kun sitä myös käytetään, ainakin juuri sen tajunnan ominaisuudessa.

T: Represetaatio viittaa nimenomaan ulkoisen todellisuuden olion kuvaan tai malliin aivoissa.

T: Sille mekanismille oppiminen perustuu.Kun tähän lasketaan astrsyytti-synapsi-malli mukaan. Nämä toimivat systeeminä, jota välittää LTP neuronissa. Jotakin vähän voi olla muutakin.

T: Refleksit ovat elimistön valmiuksia reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin.

[HM: Ihmisellä reaktion voi olla myös vain ajatuksellinen.]

T: Mainitsee kyllä vaikka kuinka moni. Esimerkiksi Colin McGinn.

T: Tuo on muualla pääasiassa korjattu käyttäen termiä ´awareness´ tietoisuudesta.

Minun mallissani ei ainakaan ole homunculus, eikä Fieldsin...

T: Eli mielestäsi jokin tietoisuusneuroni tietoisesti "havainnoi", mitä motorisessa cortexissa "tiedostamattomasti tapahtuu"? Kyllä tuo on Damasion hominculusta! Tai ainakin vahvasti sinne päin.

T: Tässä ei näy KAIKKI aivotoiminta, ja tahto voi olla just siinä osassa, joka ei näy! Kun se voisi jopa pelata gliasuluverkossakin, eikä neuroniverkossa.

T: Tekemäättä oleminen itsenäisenä aktiivisena toimintona on sellaista, mihin SU-kielet uskovat, mutta IE-kielet eivät... yleisesti ottaen.

T: Pitäisi olla sellainen koeteltava, jota ei voida automatisoida, koska silloin se ei ole aito päätös, vaan rutiini.

T. Jos hänkin tulkitsi kyseenalaisesti.

Valinta siinä on joka tapauksessa. Kyse on siitä, millainen tuo valinta on.

T: Sitten se ei ole myöskään ´valintaa´.

T: Emme aina. Voimme elää myös vahvasti tulevaisuudessa. ja sitten pistää hyvin rutiininomaisesti toimeen.

T: Se on tapauskohtaista.

T: Ei osoita, koska ei ole selvää, että intentio toimii vain tässä kuvatuilla ilmiöillä.

Astrosyyttiverkossa signaali ei kulje varaustenpurkuina.

T: Ei osoita, vaan sitä,että kysymys on tapauskohtainen yksittistenliikkeiden suhteen. Esimerkiksi soittaminen voidaan jakaa erillisiin toimiin, joiden kytkentä tulee rutiinista ja siitä, että soittaja seuraa "korkeamman systeemitason" melodiaa eikä tietoisista päätöksistä aina kullekin sormelle erikseen.

T: Kuten esimerkiksi mikä?

T: Tuossa on väärin käyttää anaa "päätös", sillä päätös on kielellinen. Reaktio ei sitä (ainakaan yleensä) ole.

T: Juuri sitä sen on tarkoitus sanoa!

T: Oppimista...

T: Linkki! Ketkä kaikki noin ovat sanoneet?

Risto Koivula
31.07.2012 01:31:59
363530

Hulluus seis

R: Minä ehdotan sitä kaikille valtionhallinnossa ja yliopistoissa tuohon peilisolusontaan tai tahdonkiistämissontaan sotkeutuneille.

Minun kyllä kelpaisi mennä vaikka Fieldsin vastaanotolle...


Risto Koivula
31.07.2012 18:54:29
363544

"Päätöksenteon magneettikuvantaminen" on huijausta

R: Mitään peilineuroneja ei ole kuvattu toistaiseksi paikkansapitävästi toistettavissa olevalla tavalla millään menetelmällä, eikä millään lajilla.

Rizzolattin makakikokeita elektrodeilla ei ole onnistuttu toistamaan millään lajilla, eivätkä niiden tutkimuspöytäkirjatkaan ole saatavilla.

Aivokuvantamismenetelmät eivät ole edes ulottuneet yksittäisen neuronin tasolle en-nen kuin Fieldsillä.Idea siitä,että käyttäytymisinformaatio olisikoodattu tai koodautuisi yksittäisen neuronin SISÄLLE eikä niiden yhteyksiin muihin neuroneihin ja gliasoluihin, on Fieldsin mekanismin valossa virheellinen.

Lisäksi evoluutiossa opitut käyttäystymismallit aina syrjäyttävät nykyisen käsityksen mukaan geneettisiä,kun nämä vastaavat samaan haasteeseen:Baldwin-efektiä ei ole todistettu ehdottoman mahdottomaksi (paitsi symbolista informaatiota koskien), mut-ta yhtään ainokaista toteutunutta varmaa todellista esimerkkiä siitä ei myöskään ole löydetty. Eikä pystytty tuottamaan, millään lajilla.

Edelleen: Harin tulokset eivät kerro mistään "peilineuroneista", vaan ne ovat pilkul-leen justiin sitä mitä Pavlovin koulukunnan kokeet ennustivat ehdollisista reflekseistä jo 1930-luvulla:Ivan Beritashvili (Beritov) osoitti kaikkien ehdollisten refleksikaarien olevan kahdensuuntaisia ainakin refleksien synnyssä,ja muutenkin, koska toimija myös aistii toimintaansa kontrolloidakseen sitä (ei välttämättä tietoisesti).

Kokonaan toinen juttu on, aktivoituvatko tässä yhteydessä just samat neuronit "men-nen tullen", vai onko refelskikaaren rakenne enemmäkin tikapuumainen kuten her-mosto on selkärangattomilla fyysisestikin,jolloin viereiset neuronit aktivoituvat vas-takkaissuuntaisilla signaaleilla,jota kantaa ainakin Alfonso Caramazza on edustanut.

Että ihmisen tietoisessa toiminnassa aina aktivoituvat myös aivojen kielikeskuksen jotkut neuronit,on pilkulleen sitä,mitä Vygotksin kielellinen tajuntateoria ja Pavlovin 2. signalisointisysteemi ennustavat.NL:ssa nähtiin helvetisti vaivaa varsinkin 50- luvulla tuollaisen aktivaation osoittamiseksi fyysisesti (Sokolovym.).

Minkäänlaista tarvetta kokonaan uudelle teorialle ei ole edes ollut olemassa,eikä sel-laista tosissaan USA:nkaan varsinaisessa huippututkimuksessa haettukaan. Mutta ei siellä kovin korkealla odotushierarkiassa kyllä ollut alun perin Beritashvilin oppilaan Aleksandr Roitbakin v. 1970 esittämä Fieldsin mekanismikaan ollut, vaikka USA:ssa oli senkin usein georgialaissyntyisiä puolustajia, esimerkiksi Roit-bakin tytär. Ja sen oli samaan aikaan todennut ehdottomien refleksien vahvistu-mismekanismina USAlainen Michael Bennett.

R: "Niitä" ei ole tieteellisesti havaittu missään, joten niitä ei ole lupa lonkalta olettaakaan, kaikkein vähiten "ainoana mahdollisena selitysmallina".

Lähimmäksi sellaista ilmiötä,joka voisi vaatia jonkinlaista "peililaiteselitystä", mutta joka ei kyllä lainkaan koske ehdollisia refeleksejä,tulee sammakoiden kurnutuskäyt-täytyminen,koska on havaittu,että sammakot, usein naaraat,jotka eivät kurnuta, eivät myöskään kuule kurnutusta.Koiraiden rituaaliriidat eivät vaikuta naaraiden lisäänty-miskäyttäytymiseen,toisin kuin usein ehdollistuvilla lajeilla.(Tätäkin tietoa on piiloteltu ,vaikka se on aivan varma,koska se lyö korvalle "sukupuolivalintateorioita" silloin kun ehdollistuminen ei ole kuvassa mukana.)

Jos ihmiselläkin oisi "peilisoluja" tai apinoilla, näiden pitäisi olla jotakuinkin kuuroja ja sokeita sellaisille toimille, joille niitä sitten ei kuitenkaan ole verrattuna sellaisiin, joille on. Sammakon aistien ominaisuus, ettei se havaitse sellaista,jolla ei ole sille merkitystä on tiedetty vuosikymmeniä, jollei suorastaan -satoja.

Harin mukaan "ehdottomasti pitää", mutta hänen mukaansa "kieli seuraakin peilisoluista", eikä kielikeskuksen aktivoituminen tietoisen toimnnan kielellisrakenteisuudesta ...

R: Haukotus on ehdoton refleksi, joka on helppo tunnistaa muilla samaksi ilmiöksi kuin itselläkin, ja joka on myös väsymystilan signaali. Haukottelu liittyy läheisesti muihin ehdottomiin reflekseihin kuten nukkumisen ja hapensaannin sääntelyyn. Jos sillä on "peilisoluja", ne ovat keskiaivoissa eivät aivokuorella, eikä niillä ole tekemistä Harin-peilisolujen kanssa, joilla hän pseudoselittää yhteiskunnallisia ilmiöitä. Jatkuva haukottelu ilman selvää syytä voi olla signaali vaarallisesta keuhko-ongelmasta.

R: Hölynpölyä.

R: gangsteripuoskaritiedettä, joka rinnastuu juridisesti jatkettuun murhaan.

Tästä asiasta vielä kuullaan taatusti lisää, mm. Fildsiltä... Ja toivióttavasto myös WHO:lta ja Turvallisuusneuvostolta...

R: Ei ole kuitenkaan "peilisoluja", vaan se on ehdollistumisen kategorisesti poissulkeva väärä selitysmalli.

R: Suosittelen tuosta Fieldsin kirjaa.

lhmistieteen uskottavuuskriisi

Rakenteellisen syrjinnän teorian osoittaminen epätieteeksi 

ARTO SELKÄLÄ 

P0STM0DERNIIN RELATIVISMIIN PERUSTUVA epätiede on muodostunut osaksi tieteenharjoittamisen käytäntöjä niin Suomessa kuin muuallakin kehittyneissä länsi-maissa (Boghossian 2006). Suomen Akatemia ja erilaiset tutkimusrahoitusta tarjoa-vat säätiöt vahvistavat tätä kehitystä rahoittaessaan heikkotasoista yhteiskuntatie-teellistä ja humanistista tutkimusta (Oksanen & Räsänen 2016; Savolainen 2023). Tämän lisäksi erilaisten ideologioiden, kuten intersektionaalisen feminismin on sallittu lisääntyvässä määrin vaikuttaa yhteiskuntapoliitiikan linjauksiin:

https://thl.fi/ aiheet/sukupuolten-tasa-arvo/sukupuoli/intersektionaalisuus-ja-sukupuoli.

Tällaisia aloitteita yhdistää käsitys kaikkialle tunkeutuneen rakenteellisen syrjinnän läsnäolevuudesta yhteiskunnassa ja sen oletetusta vahingollisuudesta yksilöille. Muotoilen tässä artikkelissa oman käsitykseni rakenteellisen syrjinnän teorian uskot-tavuudesta tieteellisenä teoriana ja laajemminkin ihmistieteen ja epätieteen välisestä erosta. Lähestymistapani edustaa yhtä ratkaisua ihmistieteiden demarkaatio-ongelmaan, missä pyritään määrittelemään tieteen ja epätieteen rajat. 

USKOTTAVAN TIETEEN JA EPÄTIETEEN TIETEENFILOSOFISET SITOUMUKSET TIETEEN JA EPÄTIETEEN rajojen määrittelemiseksi on ensin luotava katsaus erilai-siin todellisuuskäsityksiin, jotka erottelevat eri tiedesuuntauksia. Laajasti katsoen kysymykseen perimmäisen todellisuuden luonteesta voidaan suhtautua joko realisti-sesti tai idealistisesti. Tieteellinen realismi edellyttää uskoa ontologisen,eli perimmäi-sen todellisuuden (unobservable entities) itsenäiseen havaitsijoista tai heidän valit-semastaan viitekehyksestä riippumattomaan objektiiviseen olemassaoloon (Lady-man 2023; Töttö 2004, 233). Ontologinen idealismi puolestaan edustaa suuntausta, joka kieltää hengestä tai mielestä riippumattoman olevan olemassaolon. Ontologisen tai epistemologisen idealismin tai muiden samankaltaisten lähestymistapojen, kuten episteemisen relativismin omaksumisen myötä päädytään yleensä tavalla tai toisella antirealismiin, joka kiistää todellisuuden itsenäisen objektiivisen olemassaolon mahdollisuuden. Tällainen käsitys voi kuitenkin esiintyä hyvin saada heikompia tai vahvempia muotoja, kuten myös käsitys todellisuuden ontologisesti realistisesta luonteesta (Chakravartty 2017; Ladyman 2023).

Käytännön soveltavassa tutkimuksessa tämä perustava ero suhtautumisessa todelli-suuden perimmäiseen luonteeseen esiintyy yleensä sitoutumisena joko episteemi-seen relativismiin tai ontologiseen realismiin.Episteeminen relativismi perustuu näke-mykseen, jonka mukaan ne ehdot, jotka määrittelevät, mitä voidaan pitää tietona tai millaisia uskomuksia voidaan pitää rationaalisina tai oikeutettuina, ovat riippuvaisia siitä paikallisesta,käsitteellisestä tai kulttuurisesta viitekehyksestä,missä ne esitetään (Baghramian & Carter 2020). Tällainen sitoumus johtaa ontologiselle realismille vas-takkaiseen näkemykseen, koska tällöin jokaista väitettä todellisuuden perimmäistä olemusta koskien on kohdeltava johdonmukaisesti yhtä uskottavana (Boghossian 2006). Tämän seurauksena tieteellisen realismin olettama tosiasioiden havaitsijan viitekehyksestä riippumaton itsenäinen olemassaolo tulee mahdottomaksi (Chakravartty 2017).

Osa relativistisen lähestymistavan omaksuneista tutkijoista on luopunut objektiivisen todellisuuden tavoittelusta, koska tutkijayhteisön omaksumat tieteenteon normit ja käytännöt kannustavat heitä omaksumaan tämän lähestymistavan (Stokes 2023). Tällöin hyväksytään,että tutkimuksen kohteena olevien ihmisyksilöiden tai yhteisöjen jollekin ilmiölle antamat merkitykset ovat väistämättä konteksti- tai kulttuurisidonnai-sia tai että tutkijan oma positio on myös ehdollistunut kulttuurisesti tai tutkijan sosiaa-lisen aseman tai valta-aseman määrittelemällä tavalla. Näistä rajoituksista johtuen relativistisesti orientoitunut tutkija katsoo, ettei ole edes syytä tavoitella objektiivista totuutta, koska sellaista ei varsinaisesti edes ole olemassa, käsitys todellisuudesta kun määrittyy väistämättä kontekstisidonnaisesti. Realistisesti asennoituva tutkija puolestaan pyrkii objektiiviseen totuuteen näistä rajoituksista riippumatta ja näkee ne pikemminkin esteenä tai haasteena pyrkimyksessään objektiivisen totuuden tavoit-telemiseksi kuin syynä tästä tavoitteesta luopumiseksi (Kivivuori 2021). Kumpi näistä lähestymistavoista; relativismi vai realismi on sitten viime kädessä uskottavampi tutkijanpositio?

Roy Bhaskarin (1975) vastaus tähän kysymykseen perustuu episteemisen virhepää-telmän määritelmään, joka tarkoittaa ontologisten kysymysten redusoimista (palaut-tamista) epistemologisiksi.Tämän seurauksena kysymys todellisuuden perimmäises-tä olemuksesta pelkistyy kysymykseksi siitä, miten tuosta todellisuudesta voidaan saada tietoa. Episteemisen relativismin uskottavuuden suhteen tästä seuraa, että vaikka relativistisia kontekstisidonnaisia väitteitä voidaankin periaatteessa esittää, ei siitä seuraa vielä mitään esitettyjen väitteiden ontologisen uskottavuuden suhteen.

Olisikin tiedostettava, että ontologinen väite koskee aina esitetystä väitteestä riippu-matonta todellisuutta, kun taas epistemologia tarkastelee viime kädessä sitä, miten väitteet tai todellisuutta koskevat havainnot rakentuvat. Rakenteellisen syrjinnän teo-riaa soveltavat käytännön yhteiskuntatieteelliset ja yhteiskuntapoliittiset tutkimukset lankeavat episteemiseen virhepäätelmään, koska niissä tyypillisesti tyydytään aino-astaan kuvailemaan miten rakenteellista syrjintää edustavia käsityksiä erilaisissa kontekstisidonnaisissa diskursiivisissa käytännöissä konstituoidaan. Nämä kuvauk-set toimivat tällaisissa tutkimuksissa osoituksena rakenteellisen syrjinnän esiintymi-sestä, toisin sanoen vahvistuksena sen ontologisesta olemassaolosta. Tarkastelu osoittaa, että silloin kun minkä tahansa väitteen esittäjä väittää esittämänsä asiainti-lan vallitsevan havaitsijasta tai näkökulmasta riippumatta tietynkaltaisena,on väitteen esittäjä jo sitoutunut universaaliin totuuskäsitykseen ja ontologiseen realismiin. Jos tämän jälkeen väitteen esittäjä pyrkii osoittamaan väitteensä todeksi ainoastaan kuvailemalla miten väitettyä asiaintilaa edustavia käsityksiä kielessä konstituoidaan, palauttaa hän ontologisen ilmiön epistemologiseksi syyllistyen siten episteemiseen virhepäätelmään. Tämä on luonnollinen seuraus rakenteellisen syrjinnän teorian so-veltamisesta, koska teoria perustuu pohjimmiltaan käsitykseen kielellisten ilmaisujen syrjintää ylläpitävästä luonteesta erilaisissa toistuvissa yhteiskunnallisissa tavoissa, käytännöissä ja rutiineissa (Alasuutari 2007).

Rakenteellisen syrjinnän ontologisen toteennäyttämisen perusongelma ei kuitenkaan tätä lähestymistapaa seuraten katoa mihinkään, joka voidaan osoittaa loogisesti. Koska episteeminen relativismi olettaa minkä tahansa teorian toimivan yhtä uskotta-vana kuvauksena kiinnostuksen kohteena olevasta ilmiöstä (Boghossian 2006), sen kumoamiseksi riittää kunhan löydetään yksikin väitelause tai teoria joka ei missään tapauksessa voi edustaa havainnoista riippumatonta todellisuutta. Koska tällaisia teorioita voidaan helposti luoda, on siten esiinnyttävä väistämättä vain rajattu joukko väitelauseita tai teorioita, jotka kuvaavat todellisuuden uskottavasti oikein. Toisin sanoen, mikäli löydämme yhdenkin kuvitteellisen esimerkin jota emme voi hyväksyä todellisuuden kuvaukseksi, "romahtaa" käsityksemme todellisuuden perimmäistä olemusta koskien tietynkaltaiseksi, kun taas minkä tahansa teorian hyväksyminen kuvaukseksi asioiden tilasta mahdollistaa, että todellisuus voi periaatteessa esiintyä minkä kaltaisena tahansa. Koska tämä on mahdotonta, on selvää, että todellisuus on pohjimmiltaan olemukseltaan tavalla tai toisella rajatusti tietynkaltainen, muussa tapauksessa mikä tahansa subjektiivisesti muodostettu teoria sopisi sen kuvaami-seen yhtä oikeutetusti (ks. Selkälä & Räsänen 2023). Vaikka tätä päättelyketjua seu-raten ontologinen realismi voidaankin osoittaa episteemistä relativismia uskottavam-maksi lähestymistavaksi,on realismia vastaan esitetty myös joitakin vakavasti otetta-via argumentteja.Tämä kehitys voidaan tiivistää seuraaviin vaiheisiin: Vahvistaminen - Falsifiointi- Teorioiden alimääräytymisteesi - Pessimistinen metainduktio

VAHVISTAMINEN

MIKÄLI TEORIAN JA TODELLISUUDEN VÄLILLE oletetaan jokin vastaavuussuhde siten että teorian olisi edustettava todellisuutta, haasteeksi muodostuu teorian vah-vistaminen. Tähän liittyvien kysymysten selvittäminen muodostui Wienin piirin filoso-fien tehtäväksi 1920-1930-luvuilla heidän päätyessään lopulta näkemykseen, jonka mukaan teorioita ei tiukassa mielessä voi todistaa oikeaksi vaan ainoastaan tietyllä luottamustasolla vahvistaa (Leitgeb & Carus 2020). 

FALSIFIOINTI (KUMOAMINEN)

JOS MITÄ TAHANSA EMPIIRISTÄ ILMIÖTÄ voidaan (näennäisen) uskottavasti ku-vata jollakin tietyllä teorialla siten, että muodostuu vaikutelma teorian vahvistamises-ta,johtuu se pääasiassa siitä,että ilmiö ylipäätään tulee havaituksi vain tämän teorian toimeenpanon kautta, Havaintomme ovat siis jo valmiiksi teoriasidonnaisia, ehdollis-tuessaan tietyn teorian sisältämille näkökulmille (Thornton 2022; Williamson 2023).

Tästä johtuen teorioita on helpompi kumota epäuskottavina kuin vahvistaa empiiri-siin havaintoihin perustuen. Tämä Karl Popperin teorioiden kumoamiseen pyrkivä falsifikationismi muodostaa edelleen yhden keskeisen keinon arvioida teorioiden uskottavuutta (esim. Botvinick & Braver 2015), jonka mukaan sellaiset teoriat ovat tieteellisiä, jotka on periaatteessa mahdollista osoittaa vääräksi.

TEORIOIDEN ALIMÄÄRÄYTYMISTEESI

PIERRE DUHEM JA W. V. 0. QUINE vastustivat Popperin ajatusta mahdollisuudesta testata yksittäinen teoreettinen hypoteesi todistusaineistoon perustuen eristyksissä muista siihen yhteydessä olevista teorioista ja hypoteeseista eli ns. teorian apuole-tuksista (Thornton 2007). Koska falsifioinnin kohteena oleva hypoteesi voidaan pe-lastaa falsifioinnilta väittämällä näiden apuoletusten olevan viime kädessä syynä teo-rian ja havaintoaineiston vastaamattomuuteen,ovat teoriat siten aina alimääräytynei-tä suhteessa todistusaineistoon eikä popperilainen falsifiointi sellaisenaan muodosta uskottavaa vaihtoehtoa teorioiden osoittamiselle vääräksi (Stanford 2023).

Duhemin ja Quinen konfirmaatioholismiin perustuen on helppo havaita, että jokainen teoria koostuu pääasiallisen teoreettisen väitteen lisäksi useista lisäoletuksista, mut-ta sen lisäksi voidaan havaita,että näiden lisäoletusten suhde pääasialliseen väittee-seen voi olla enemmän tai vähemmän arbitraarinen. Jos suhde on täysin arbitraari-nen, falsifiointiyrityksen jälkeen lisäoletusten jäädessä voimaan tai kumoutuessa ei kummassakaan tapauksessa pääasiallisen teoreettisen väitteen olemassaolo vaarannu, koska lisäoletusten ja pääasiallisen teoreettisen väitteen välinen suhde on kontingentti. Tilanne muuttuu kun lisäoletus on loogisesti pääasiallisen teoreettisen väitteen sekä välttämätön että riittävä ehto. Tällainen tyypillisesti esiintyvä suhde val-litsee kun lisäoletus / lisäoletukset tekevät mahdolliseksi pääasiallisen väitteen ole-massaolon eli pääasiallinen väite on mahdollinen jos ja vain jos lisäoletus pitää paik-kansa. Tästä seuraa, että pääasiallisen väitteen voimaan jääminen falsifiointiyrityk-sessä edellyttää, että myös väitteen mahdolliseksi tekevät lisäoletukset jäävät voimaan. Ilman niiden voimaan jäämistä ei myöskään pääasiallinen väite voi jäädä voimaan koska se on loogisesti riippuvainen lisäoletuksista (Psillos 2022).

PESSIMISTINEN METAINDUKTIO

PESSIMISTISEN METAINDUKTION ARGUMENTTI (Laudan 1981; Putnam 1978) viittaa siihen, että kun aiemmin historiassa esiintyneisiin teorioihin on vallitsevana ai-kana suhtauduttu vakavasti, niiden sittemmin menetettyä tämän asemansa, on syytä olettaa, että omaksuttaessa uudet teoriat käyttöön,myös niihin suhtaudutaan tulevai-suudessa paikkansapitämättöminä (Psillos 2022). Miten voimme siis luottaa nykyis-ten teorioiden paikkansapitävyyteen nykyhetkessä? Johtopäätöksenä tieteellisen re-alismin haastaneesta tieteenfilosofisesta kehityskulusta voidaan todeta, että yksittäi-sen teorian kykyyn edustaa luotettavasti ja objektiivisessa mielessä todellisuutta on syytä suhtautua skeptisesti.

Tämän kriittisen kehityksen vastapainona on tieteenfilosofiassa esiintynyt seuraava kehityskulku: "No Miracles" argumentti" - Intersubjektiivisuuden korostaminen - Rakenteellinen realismi Kriittinen realismi

"NO MIRACLES" ARGUMENTTI"

TIETEELLISEN REALISMIN VAHVIN puolustuspuheenvuoro on "No Miracles" - ar-gumentti, jonka mukaan olisi suoranainen ihme, jos tiede jatkuvasti kehittyisi, elleivät parhaat tieteelliset teoriat olisi ainakin likimääräisesti tosia kuvauksia maailmasta (Ladyman 2023).

INTERSUBJEKTIIVISUUDEN KOROSTAMINEN

INTERSUBJEKTIIVISUUDEN KOROSTAMISELLA pyritään ehkäisemään sitä, ettei subjektiivisin perustein valittuihin teorioihin suhtauduttaisi todellisuuden ontologisena kuvauksena (Selkälä & Räsänen 2023).Näinhän on ihmistieteen heikoimmissa suun-tauksissa pitkälti käynytkin. Tästä syystä esimerkiksi Henri Poincare,jota pidetään ra-kenteellisen realismin perustajana (Ladyman 2023),näki intersubjektiivisuuden toimi-van objektiivisen todellisuuden havaitsemisen välttämättömänä ehtona (Brading & Crull 2017).

RAKENTEELLINEN REALISMI - KRIITTINEN REALISMI

RAKENTEELLISEN REALISMIN tarjoama näkökulma on äärimmäisen arvokas pyrit-täessä navigoimaan tieteellisen teorianmuodostuksen epävarmalla alueella,koska se siirtää huomion yksittäisen teorian vastaavuudesta todellisuuden kanssa kokonais-ten teorioiden joukossa esiintyvään rakenteelliseen vastaavuuteen todellisuuden kanssa. Tällainen ajatus esiintyi jo Duhemilla, mikä osoittaa että rakenteellinen rea-lismi on vahvasti teorioiden alimääräytymisteesin motivoima lähestymistapa (Stan-ford 2023). Ratkaisu mahdollistaa antirealismin välttämisen mutta kunnioittaa teori-oiden alimääräytymisteesiä ja pessimistisen metainduktion argumenttia hyväksyes-sään,että yksittäisen teorian vastaavuutta todellisuuden kanssa voidaan perustellusti epäillä,kun taas teorioiden välisessä rakenteellisesa jatkuvuudessa havaittujen yleis-ten piirteiden vastaavuutta todellisuuden kanssa on paljon vaikeampi perustellusti epäillä (Ladyman 2023;Worrall 1989).Rakenteellisessa realismissa teorioiden raken-teellisella yhdenmukaisuudella yleensä tarkoitetaan jatkuvuutta teorioiden  mate-maattisessa rakenteessa (Brading & Crull 2017). Mikään ei kuitenkaan estä sovelta-masta samaa ajattelutapaa myös luonnollisella kielellä esitettyjen teorioiden jatku-vuuksien ja epäjatkuvuuksien analysointiin. Lähestymistapa avaa tehokkaasti teorioi-den roolia todellisuuden edustajina, joiden välinen suhde tai rakenteellinen jatkuvuus nähdään olennaisempana kuin yksittäisen teorian sisältö.

Kriittisen realismin piirissä kehitettyä lähestymistapaa voidaan pitää ratkaisuna sille miten rakenteellisen realismin korostama teorioiden välisen rakenteellisen jatkuvuu-den tai epäjatkuvuuden tarkastelu tulisi ihmistieteissä toteuttaa. Tämän ratkaisun yti-messä on emergenssin hyväksyminen ihmistieteiden teorioiden välisen suhteen kes-keiseksi jäsentäväksi periaatteeksi.Tällöin päädytään kysymään,mikäli korkeamman-tasoiset inhimilliset toiminnot, kuten luonnollinen kieli emergoituvat perustavimmista ominaisuuksista, kuten aivojen rakenteesta ja ihmiskehon fysiologiasta, voidaanko korkeammat toiminnot selittää tyhjentävästi perustavammilla ominaisuuksilla vai syntyykö korkeampien toimintojen emergoituessa joitakin sellaisia itsenäisiä ominai-suuksia, joita ei voi sellaisenaan täysin palauttaa perustavimpiin ominaisuuksiin?

Edeltävä ratkaisu edustaa eliminoivaa reduktionismia jälkimmäisen edustaessa selit-tävää reduktionismia, missä hyväksytään korkeampien inhimillisten toimintojen ja ominaisuuksien emergoituminen perustavammista ominaisuuksista, mutta samalla hyväksytään korkeampien toimintojen itsenäinen luonne (Elder-Vass 2010; MacKin-non 2022). Tästä itsenäisyydestä riippumatta perustavammat toiminnot on huomioi-tava tehtäessä tulkintoja korkeammista toiminnoista ja varmistettava että korkeam-pia toimintoja koskevat teoriat perustuvat johdonmukaisesti perustavampia ilmiöitä käsitteleviin teorioihin (Elder-Vass 2010).

Selittävän reduktionismin seurauksena päädytään ontologiseen näkemykseen, jonka mukaan korkeammat toiminnot, kuten luonnollisen kielen mahdollistamat ilmiöt eivät voi esiintyä peruuttamattomassa ristiriidassa perustavampien ilmiöiden kuten ihmiskehon biologian tai aivojen kognitiivisten kykyjen kanssa, jotka tekevät nämä korkeammat toiminnot ylipäätään 1 mahdolliseksi. Samalla lähestymistapa luo suuntaviivat eri emergenssin tasoja edustavien teorioiden välisten jatkuvuuksien ja epäjatkuvuuksien analysointiin.

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIA

KESKITYN TÄSSÄ ARTIKKELISSA rakenteellisen syrjinnän teorian analysointiin, koska se on keskeisessä asemassa ihmistieteen epäuskottavimmissa ja poliittisesti radikaaleimmissa suuntauksissa kuten intersektionaalisessa feminismissä, mutta myös vähemmän radikaaleissa tutkimussuuntauksissa kuten rakenteellisen syrjinnän määritelmän omaksuneissa sosiaalitieteellisissä tutkimushankkeissa.

Rakenteellista syrjintää edustavissa teorioissa ja tutkimusasetelmissa tyypillisesti esitetään (yleensä implisiittisesti) kaksi eri väitettä:

1. Ontologinen väite oletetun syrjintää tuottavan rakenteen perimmäistä olemusta koskien,

2. Kausaalinen väite syrjintää tuottavan rakenteen oletetusta vaikutuksesta joidenkin yksilöiden tai ihmisryhmien kokemaan syrjintään.

Rakenteellisen syrjinnän teorian perusolettamukset nousevat viime kädessä Frank-furtin koulukunnan kriittisestä teoriasta (Critical Theory) jonka edustajiksi laajasti kat-soen luetaan myös Michel Foucault ja Jacques Derrida (Farr 2009). Kriittinen teoria peri Marxilta pyrkimyksen emansipaatioon, joka ilmenee käytännöllisenä sitoutumi-sena radikaaliin ja peruuttamattomaan sosiaaliseen ja poliittiseen muutokseen edustaen myös feministisen emansipaation tarpeita (Celikates & Flynn 2023).

Emansipaatio ymmärretään kriittisessä teoriassa vapautumisena sosiaalisesta, po-liittisesta ja taloudellisesta hallinnasta sekä henkilökohtaisella että rakenteellisella ta-solla.Kriittisen teorian perusolettamukset esiintyvät nykyään useissa samankaltaisis-sa teorioissa sekä sosiaalisissa ja poliittisissa liikkeissä kuten feministisessä teorias-sa, postkolonialistisessa teoriassa, kriittisessä rotuteoriassa (CRT), queer-teoriassa ja transtutkimuksessa, kriittisessä pedagogiikassa sekä erilaisissa yritysten, yliopis-tojen ja julkishallinnon organisaatioiden käyttöönottamissa DEI-aloitteissa (Diversity I Equity I Indusion) (Lindsay 2022).

Analysoin rakenteellisen syrjinnän teoriaa lähemmin luonnollisen kielen ja kielellisten merkitysten näkökulmasta. Tämä on perusteltua, koska suurin osa erilaisista raken-teellisen syrjinnän ehkäisemiseen liittyvistä aloitteista ja politiikkasuosituksista (esim. Artemjeff&Sheikh 2023) perustuu käsitykseen rakenteellisen syrjinnän esiintymisestä erityisesti kielellisten merkitysten muodossa,joka lähestymistapana palautuu fou-caultlaiseen kieliteoriaan (Foucault 2005;Rasmussen 2011).Näin tulee mahdolliseksi ymmärtää erilaisia käänteiseen diskriminaatioon ja kielellisten ilmaisujen rajoittami-seen perustuvia aloitteita (esim.Nousiainen 2021): "Tietynlaisen kielen käyttö voi olla vallankäyttöä". Sellaisten vallitsevien kriittisen teorian versioiden (esim. rakenteelli-sen syrjinnän teoria), jotka perustuvat käsitykseen sosiaalisen järjestyksen kielellisiin diskursseihin palautuvasta luonteesta, keskeiset olettamukset voidaan tiivistää seuraavasti (Pincourt & Lindsay 2021):

1. Yhteiskunnassa vallitsee jatkuva valtakamppailu erilaisten ryhmien välillä.

2. Valta on strukturoitunut (rakenteistunut) erilaisiin yhteiskunnallisiin tapoihin ja käy-täntöihin, joiden rutiininomainen toistaminen ylläpitää olemassaolevia valtasuhteita.

3. Rakenteistuneet tavat ja käytännöt ovat pohjimmiltaan kielellisiä merkityksiä (sub-jektipositio),joiden rutiininomainen toistaminen ylläpitää olemassaolevia valtasuhteita .

4. Yksilöiden emansipoituminen (vapautuminen, valtaistuminen) rakenteellisesta syr-jinnästä edellyttää heidän tekemistään refleksiivisesti tietoiseksi näistä kielenkäytös-sä esiintyvistä toistuvista syrjintää ylläpitävistä subjektipositioista ja niiden korvaa-mista neutraaleilla subjekti positioilla. Koska rakenteellista syrjintää ylläpidetään yh-teiskunnallisissa käytännöissä, tavoissa ja rutiineissa (Artemjeff & Sheikh 2023, 11; Alasuutari 2007) on syrjinnästä vapautumiseksi purettava eli dekonstruoitava (Law-lor 2021) nämä käytännöt tekemällä niissä elävät toimijat tietoiseksi sisäistäämänsä syrjinnän olemassaolosta, koska heidän identiteettinsä perustuu sisäistettyyn itse-hallintaan (Miller & Rose 2010,292-293).Tämä dekonstruktion prosessi ymmärretään jatkuvaksi yhteiskunnalliseksi kamppailuksi, jonka konkreettisia muotoja ovat kään-teistä diskriminaatiota edistävät toimintamallit kuten yritysten DEI - käytännöt (Diver-sity I Equity I Inclusion),erilaiset julkishallinnon ja koulutusorganisaatioiden, kuten yli-opistojen toimeenpanemat rekrytointikiintiöt ja ylipäätään lopputulosten tasa-arvon korostaminen (Gomberg 2007) mahdollisuuksien tasa-arvon sijasta (Rawls 1988).

Kasvava pyrkimys kielellisten ilmaisujen kontrolloimiseksi perustuu pyrkimykseen ra-joittaa sellaisten kielellisten ilmaisujen käyttöä, joiden katsotaan ylläpitävän vahingol-liseksi määriteltyä sosiaalista järjestystä eli rakenteellista syrjintää. Feministisessä ideologiassa tällaiseksi ilmaisuksi voidaan määritellä esimerkiksi käsite "kotirouva", koska sen voidaan katsoa uusintavan patriarkaaliseksi miellettyä yhteiskunnallista järjestystä. Lisäksi kaikille tuttuja ovat aloitteet liikennemerkkien ja jopa lasten lelujen muuttamisesta sukupuolineutraaleiksi:

https:// www.opettaja.fi/ajassa/arvotaan-leikkikaverit-tavoitteena-yhdenvertainen-paivakoti/.

Koska lisäksi Afrikan tähti -pelin pelaamisen ja Uncle Ben -riisin kuluttamisen katso-taan ylläpitävän rakenteellista syrjintää, osoittaa se kiistattomasti, että ei pelkästään kielellisten ilmaisujen käyttö, vaan ylipäätään sellaisten kohteiden, kuten liikenne-merkkien tai lasten lelujen värin tunnistaminen, joilla ylipäätään on jokin luonnollises-sa kielessä ilmaistu merkitys, voi periaatteessa edustaa rakenteellista syrjintää.

Määritelmä paljastaa, että rakenteellista syrjintää edustavien kielellisten ilmaisujen tai erilaisten kulttuurituotteiden nimeämisen kriteerit ovat mielivaltaiset. Ne voivat olla millaisia tahansa, koska periaatteessa mikä tahansa kielellinen ilmaisu tai kulttuurituote voi kantaa rakenteellista syrjintää ylläpitäviä merkityksiä.

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIAN POPPERILAINEN KUMOAMISYRITYS

KOSKA POPPERILAINEN FALSIFIOINTI edellyttää tieteellisesti uskottavan teorian olevan periaatteessa kumottavissa,mutta lisäksi ettei sitä ole vielä empiirisesti onnis-tuttu kumoamaan, on molempien ehtojen täytyttävä, jotta teoriaa voitaisiin pitää tie-teellisesti uskottavana.Jotta teoria kyettäisiin periaatteessa osoittamaan vääräksi, tu-lisi sen sisältämät keskeiset hypoteesit kyetä operationalisoimaan eli muuntamaan mitattavaan muotoon, jotta niiden vastaavuutta todellisuutta edustavien aineistoha-vaintojen kanssa pystyttäisiin arvioimaan.Muutenhan teorian uskottavuudesta realis-tisessa mielessä ei voida sanoa mitään.Rakenteellisen syrjinnän teorian osalta tämä tarkoittaa sellaisen mittarin rakentamista, jonka avulla pystyttäisiin osoittamaan, millä tavoin yhteiskunnallisissa tavoissa ja käytännöissä rutiininomaisesti kielellisten mer-kitysten muodossa esiintyvät subjektipositiot edustavat syrjintää, koska teorian sisäl-tämä syrjinnän määritelmä olettaa syrjinnän esiintyvän näihin subjektipositioihin si-toutuneena. Tämän lisäksi tulisi voida osoittaa,että nimenomaan näihin erityisiin sub-jektipositioihin sitoutuneet rakenteellisen syrjinnän muodot, eikä esimerkiksi yksilöi-den välillä havaittavat konkreettiset syrjinnän ilmaisut toimivat syynä syrjinnän esiin-tymiselle. Syrjinnän syyksi on siis kyettävä osoittamaan nimenomaan rakenteet eikä yksilöiden toiminta, muutenhan koko teoria kumoutuu mielivaltaisena jos syrjintä ei johdukaan syrjivistä rakenteista. Näin havaitaan, että rakenteellisen syrjinnän teorian kumoaminen edellyttää rakenteellisen syrjinnän teorian uskottavan operationalisoin-nin lisäksi sen osoittamista vääräksi että rakenteellisesta syrjinnästä seuraa kausaalisesti syrjinnän lisääntymistä.

Rakenteellisen syrjinnän teorian uskottavuuden vahvistaminen sen periaatteellisen kumoamisen kautta näyttää haasteelliselta. Vaikka rakenteellinen syrjintä periaat-teessa kyettäisiinkin operationalisoimaan, on teoriaan sisäänrakennetun kausaalisen ehdon vahvistaminen ja siten myös kumoaminen todennäköisesti mahdotonta.

Koska rakenteellisen syrjinnän vaikutuksia on mahdotonta testata kokeellisesti, jää ainoaksi vaihtoehdoksi havaintoaineistojen käyttö, joiden tunnettuna perusongelma-na on vaikeus eristää kiinnostuksen kohteena esiintyvän ilmiön vaikutus sekoittavien tekijöiden näennäisvaikutuksista. Tämä taito puolestaan perustuu kykyyn erottaa il-miöiden välillä havaittu riippuvuussuhde niiden välillä vaikuttavasta aidosta syy-seu-raus-suhteesta, jonka Steven Pinker (2021) nimeää" keskeiseksi rationaalisen ajat-telun taidoksi. Ilman sen omaksumista saattaa vaikuttaa siltä, että havaittu epätasa-paino miesten ja naisten ansiotuloissa edustaa yhteiskunnallista epätasa-arvoa, joka on väitteenä useaan kertaan osoitettu virheelliseksi hyödyntämällä sekoittavien tekijöiden kontrollointia (Bizopoulou 2019).

Rakenteellisen syrjinnän teoriaan upotettujen kausaaliväitteiden vahvistaminen edel-lyttäisi periaatteessa kykyä eristää oletettujen yhteiskunnallisiin käytäntöihin sitoutu-neiden diskursiivisten subjektipositioiden syrjintää tuottava vaikutus kaikkien muiden mahdollisten diskursiivisten subjektipositioiden vaikutuksista, joilla ei iinänsä välttä-mättä ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi kyetä erottelemaan yhteiskunnallisiin käytäntöihin sitoutuneiden diskursiivisten subjektipo-sitioiden syrjintää tuottava yksilötason vaihtelu kaikkien muiden mahdollisten diskur-siivisten subjektipositioiden tuottamasta vaihtelusta, joka tässä tapauksessa olisi uskottavan kontrafaktuaalisen kausaalipäättelyn välttämätön ehto (ks. https://statmodeling.stat.columbia.edu/1

Ja vaikka tämä haaste jossakin vaiheessa periaatteessa kyettäisiinkin ratkaisemaan, edellyttäisi sen toimeenpano absoluuttisen tietoisuuden näkökulmaa joka valvoisi ih-misten käyttäytymistä ja kielenkäyttöä ja niiden sosiaalisia seurauksia. Tämä haaste muiden edellä mainittujen haasteiden lisäksi osoittaa rakenteellisen syrjinnän teorian periaatteellisen mahdottomuuden tieteellisenä teoriana.Popperilaisesta näkökulmas-ta katsottuna rakenteellisen syrjinnän teorialle ei siten tulisi antaa tieteellisen teorian statusta.

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIAN KUMOAMISYRITYS RAKENTEELLISEN REALISMIN JA KRIITTISEN REALISMIN VIITEKEHYKSESSÄ

TARKASTELTAESSA TÄSSÄ ARTIKKELISSA kriittisen huomion kohteena olevia te-orioita havaitaan,että niitä yhdistää käsitys inhimillisen kielen sosiaalista todellisuutta tuottavasta ja ylläpitävästä luonteesta. Totesin edellä teorioiden alimääräytymistä koskevassa osiossa, että mikäli teorian lisäoletukset ovat loogisesti pääasiallisen teoreettisen väitteen sekä välttämättömiä että riittäviä ehtoja, edellyttää pääasiallisen väitteen voimaan jääminen falsifiointiyrityksessä, että myös väitteen mahdolliseksi tekevät lisäoletukset jäävät voimaan. Ilman niiden voimaan jäämistä ei myöskään pääasiallinen väite voi jäädä voimaan koska se on loogisesti riippuvainen lisäoletuk-sista (Psillos 2022).Koska rakenteellisen syrjinnän teorian keskeisenä lisäoletuksena esiintyy käsitys syrjinnän perustumisen nimenomaan kielellisiin merkityksiin, on tämän lisäoletuksen pysyttävä voimassa kielen syvempää olemusta koskevassa rakenteellisen realismin ja kriittisen realismin näkökulmasta toteutetussa analyysissä mikäli rakenteellisen syrjinnän teoria halutaan pelastaa falsifioinnilta.

Kielen luonne ymmärretään kognitiotieteessä hyvin toisentyyppisellä tavalla kuin ra-kenteellisen syrjinnän teorian ytimessä vaikuttavassa foucaultlaisessa kieliteoriassa, jossa kieli ymmärretään pääasiassa keinona ylläpitää vallitsevaa sosiaalista järjestystä diskursiivisten subjektipositioiden kautta.

Steven Pinkerin ja Paul Bloomin (1990) mukaan kieli on evoluution myötä kehittynyt ympäristöön sopeutumisen keino (Markov ym. 2023). "

HM TÄMÄ ON PUHTAINTA HEWOMPASKAA SOSIAALINEN SYMBOLIKIELI RA-KENTEENA EI VOI OLLA BIOLOGISEN GEENIEVOLUUTION TUOTETTA; KOSKA JOKAINEN SATUNNAISMUTAATIO OLISI MÄÄRITELMÄLISESTI NEGATIIVINEN SEKÄ YMMÄRTÄMISEN ETTÄ YMMÄRRETYKSI TULEMISEN KANNALTA!

" Tästä seuraa rakenteellisen syrjinnän teorian kannalta kahdenlaisia haasteita.

Ensinnäkin, mikäli kielen pääasiallisena funktiona on edistää ympäristöön sopeutu-mista, on vaikea nähdä mitä hyötyä kielellisten ilmaisujen kontrolloimisesta on. Tämä havaitaan esimerkiksi Steven Pinkerin (2007, 400) näkemyksestä koskien uusien slangitermien tai puherakenteiden (speech pattern) hyödyllisyyttä kielelle, koska ne tehostavat hienovaraisten ideoiden kommunikointia. Pinkerin näkemys sopii yhteen kielen sopeutumisfunktiota korostavan näkemyksen kanssa koska jos uusien kielel-listen ilmaisujen käyttöönotto tehostaa kommunikointia, tehostuu luonnollisesti sa-malla myös niitä käyttävien yksilöiden sopeutuminen ympäristöönsä. Toisin sanoen, kasvattamalla kielenkäytön kontrollia rajoittamalla kielellisten ilmaisujen alaa, hiikennämme yksilöiden kykyä sopeutua ympäristöönsä.

Jos kieli on ympäristöön sopeutumisen väline, on rakenteellisen realismin ja kriittisen realismin selittävän reduktionismin puitteissa lisäksi syytä kysyä, mitä ympäristöön sopeutuminen sitten on? Koska kieli on kognitiivinen taito (Pinker 2013),on kysymys-tä tarkasteltava erityisesti neurotieteiden viitekehyksessä, joka muodostaa perustan kognitiivisten toimintojen ymmärtämiselle ympäristöön sopeutumisen näkökulmasta. Neurobiologian näkökulmasta katsottuna ihmiset ovat autonomisia organismeja, joil-la on taipumus pyrkiä säilyttämään autonominen yhtenäisyytensä riippumatta väistä-mättömästä kuulumisesta ympäristöönsä. Tällainen itseorganisoituminen mahdollis-taa homeostaattisen säätelyn kautta jatkuvan tasapainotilan säilyttämisen organis-min sisäisen tilan ja ympäristön tilan välillä (Pezzulo ym. 2015). Homeostaattinen ta-sapaino voidaan saavuttaa eri konteksteissa eri tavoin,joka on läheisesti yhteydessä toiminnan palkitsevuuteen (Pezzulo ym. 2015).

Luonnollinen kieli nähdään siis neurobiologiassa osana ympäristöön sopeutumisen kokonnaisjärjestelmää, joka mahdollistaa tavoitesuuntautuneen toiminnan (Pezzulo ym. 2015). Homeostaattisen tasapainon saavuttaminen minimoimalla ympäristön sattumanvaraisuutta mahdollistaa myös kognitiivisen kontrollin minimoimisen, koska kokemusten ja havaintojen sattumanvaraisuuden kasvaessa,kasvaa myös vaatimus ylläpitää korkeampaa valmiustilaa näiden sattumanvaraisten kokemusten kontrolloi-miseksi (Pezzulo ym.2015; Kool & Botvinick 2018). Koska kontrollin ylläpito on kuor-mittavaa, sitä minimoimalla säästetään arvokkaita kognitiivisia resursseja (Kool & Botvinick 2018).

Ihmisaivot pyrkivät siis hakeutumaan sellaiseen tilaan, missä ympäristöhavaintoihin perustuva epävarmuus minimoituisi mahdollisimman tehokkaasti (Pezzulo ym. 2015) . Hengissäselviämisen kannalta on ollut hyödyllistä kyetä nopeasti muodostamaan ympäristöstä erilaisia kognitiivisia malleja tai karttoja joihin tukeutuen ympäristössä navigointi on tehostunut. Näiden mallien ansiosta kognitiivisia resursseja on säästy-nyt poikkeavien ärsykkeiden havainnointiin, joka on edistänyt hengissäselviämistä.

Kognitiivisten mallien muodostuminen on mahdollista, koska aivoilla on kyky tallen-taa pitkäkestoiseen muistiin tehokkaasti ympäristön toistuvia piirteitä (Sun ym. 2021) . Nämä piirteet muodostavat kognitiivisten representaatioiden perustan joihin tukeu-tumalla vapautuu resursseja, koska ne automatisoituvat aivoissa sitä nopeammin mitä enemmän niissä esiintyy toistuvia ja yhdenmukaisia piirteitä (Sun ym. 2021).

Koska homeostaattinen tasapaino voidaan saavuttaa hyvin monella eri tavalla, on ympäristöön sopeutuminen ymmärrettävä yksilöllisenä prosessina suhteessa siihen ympäristöön ja ajankohtaiseen aktiviteettiin nähden mihin yksilö kulloinkin on sitou-tunut. Tämä tarkoittaa että rakenteellisen syrjinnän teoriassa yksilöille haitallisiksi määritellyissä sosiaalisissa asemissa voidaan myös periaatteessa saavuttaa homeo-staattinen tasapaino ympäristön kanssa riippumatta rakenteellisen syrjinnän teorias-sa esitetyistä olettamuksista, koska sopeutumisen prosessi rakentuu yksilöllisesti suhteessa vallitseviin ympäristöolosuhteisiin. Lisäksi neurobiologisen ympäristöön sopeutumisen periaatteiden täytyy koskea myös kielellisiä ilmaisuja, koska kieli on ympäristöön sopeutumisen väline. Tästä puolestaan seuraa, että rajoittamalla mahdollisten kielellisten ilmaisujen alaa, todennäköisesti heikennämme yksilöiden kykyä sopeutua ympäristöönsä ja lisäämme yksilötason kognitiivista kuormitusta ja stressiä. Näin tavoiteltu vapaus ei lisäännykään vaan supistuu ihmisten joutuessa tiedostamattomasti kontrolloimaan omia kielellisiä ilmaisujaan yhä enemmän.

JOHTOPÄÄTÖKSET

RAKENTEELLISEN SYRJINNÄN TEORIA kumoutuu epätieteellisenä pääasiassa kahdesta eri syystä:

1. Teorian keskeisenä taustaoletuksena toimii ajatus luonnollisen kielen olemuksesta sosiaalista kontrollia tuottavana ja ylläpitävänä järjestelmänä. Tämä näkemys on pe-ruuttamattomassa ristiriidassa kielen evoluutioteorian ja vielä sitäkin perustavamman neurobiologisen kieliteorian kanssa, joiden perusteella voidaan väittää kielen olevan ensisijaisesti kommunikaation väline, joka edistää ympäristöön sopeutumista ja yksilöiden välistä yhteistyötä.

Tästä syystä popperilaisesta falsifioinnin näkökulmasta katsoen rakenteellisen syrjin-nän teoria kumoutuu epätieteellisenä, koska teorian keskeinen lisäoletus ei voi olla peruuttamattomassa ristiriidassa teorian pääasiallisen väitteen kanssa mikäli lisäole-tus on pääasiallisen teoreettisen väitteen sekä välttämätön että riittävä ehto. Tämä johtopäätös edellyttää kuitenkin rakenteellisen realismin ja kriittisen realismin viiteke-hyksen puitteissa havaitun kielikäsityksen hyväksymistä kielen varsinaista olemusta edustavaksi teoreettiseksi käsitykseksi.

2.Periaatteellinen mahdottomuus testata empiirisesti rakenteellisen syrjinnän teorian implisiittisesti sisältäviä kausaaliväitteitä johtuen edellä mainitusta kaikkien mahdol-listen subjektipositioiden kontrollointiin liittyvistä ylivoimaisista metodologisista haas-teista. Koska ympäristöön sopeutuminen ja homeostaattisen tasapainon saavuttami-nen täytyy ymmärtää yksilöllisenä prosessina,on erilaisten kielellisten ilmaisujen syr-jivyyttä mahdotonta yhteismitallisesti määritellä.Kielen muuttuessa alituisesti esimer-kiksi erilaisten slangi-ilmaisujen kautta (Pinker) tulisi rakenteellisen syrjinnän teorian perusteella Yhdysvaltain mustan väestön edustajien kokea sellaisetkin teoriassa syrjiviksi määritellyt käsitteet syrjivinä, joita he itse jatkuvasti käyttävät keskinäisessä viestinnässään. Tällainen tunnettu käsite on mm. "My Nigga". Syrjintää kielellisissä ilmaisuissa esiintyvänä ilmiönä on siis mahdotonta määritellä yhteismitallisesti siten että se vastaisi syrjinnän yksilöllistä kokemusta tai syrjityksi joutumista yksilötasolla. Arto Selkälä on kvantitatiivisen metodologian yliopistonlehtori Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.

Lähteet

Alasuutari, P. (2007) Yhteiskuntateoria ja inhimillinen todellisuus. Vastapaino.

Artemjeff, P. & Sheikh, L. (2023) Esiselvitys rakenteellisesta syrjinnästä. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:27.

Baghramian, M. & Carter, A. J. (2020) Relativism. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Bhaskar, R. (1975) A realist theory of science. Verso. London.

Bizopoulou, A. (2019) Job Tasks and Gender Wage Gaps within Occupations. VATT Institute for Economic Research Working Papers 124.

Boghossian, P. (2006) Fear of knowledge: against relativism and constructivism. Oxford University Press.

Botvinick, M. & Braver, T. (2015) Motivation and Cognitive Control: From Behavior to Neural Mechanism. Annu. Rev. Psychol. 66, 83-113.

Brading, K. & Crull, E. (2017) Epistemic structural realism and Poincare's philosophy of science. The Journal of the International Society for the History of Philosophy of Science, 7(1), 108-129.

Celikates, R. & Flynn, J. (2023) Critical Theory (Frankfurt School). Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Chakravartty, A. (2017) Scientific realism. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Elder-Vass, D. (2010) The causal power of social structures.

Emergence, structure and agency. Cambridge University Press.

Farr, A., L. (2009) Critical Theory and Democratic Vision. Lexington Books.

Foucault, M. (2005) Tiedon arkeologia. Vastapaino.

Gomberg, P. (2007) How to Make Opportunity Equal: Race and Contributive Justice. Wiley-Blackwell.

Kivivuori, J. (2021) Objektiivisuus empiirisen tutkimuksen tavoitteena: esimerkkinä kriminologia. Teoksessa K. Nieminen & N. Lähteenmäki (toim.), Empiirinen oikeustutkimus (s. 52-69). Gaudeamus.

Kool, W & Botvinick,M.(2018) Mental Labour. Nature Human Behaviour 2, 899 - 908.

Ladyman, J. (2023) Structural realism. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Laudan, L.(1981) A Confutation of Convergent Realism.Philosophy of Science, 48, 1, 19 - 49.

Lawlor, L. (2021) Jacques Derrida. Stanford encyclopedia of philosophy.

Leitgeb, H. & Carus, A. (2020) Rudolf Carnap. Stanford encyclopedia of philosophy.

Lindsay, J. (2022) Race Marxism.

MacKinnon, N., J. (2022) Reductionism: Friend or Poe of an Integrative Social Psychology? Social Psychology Quarterly 85, 1, 6-22.

Markov, I, ym. (2023) Language: Its Origin and Ongoing Evolution. Journal of lntelligence 11, 61.

Miller, P. & Roscts N. (2010) Miten meitä hallitaan. Vastapaino.

Nousiainen, S. (2021) lntersektionaalisen feminismin ABC. Ajatuspaja VISIO.

Oksanen, A. & Räsänen, P. (2016) Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksen tieteelliset tuotokset kulttuuri- ja yhteiskuntatieteissä. Tieteessä tapahtuu 34, 3.

Pezzulo, G. & Rigoli, F. & Friston, K. (2015) Active Inference, homeostatic regulation and adaptive behavioural control. Progress in Neurobiology 134, 17-35.

Pincourt, C. & Lindsay, J. (2021) Counter Wokecraft: A Field Manual for Combatting the Woke in the University and Beyond.

Pinker, S. & Bloom, P. (1990) Natural language and natural selection. Behavioral and Brain Sciences 13, 707-784.

Pinker, S. (2007) The Language Instinct. HarperCollins Publishers. '

Pinker, S. (2013) Language as an Adaptation to the Cognitive Niche. Teoksessa M. H. Christiansen & S. Kirby (Toim.), Language evolution (s. 16-37). Oxford University Press.

Pinker, S. (2021) Rationality. Allen Lane. Psillos, S. (2022) Realism and Theory Change in Science. Stanford encyclopedia of philosophy.

Putnam, H. (1978) Meaning and the Moral Sciences, London; Boston: Routledge and Kegan Paul.

Rasmussen, K.. S. (2011) Foucault's Genealogy of Racism. Theory, Culture & Society 28,5.

Rawls, J. (1988) Oikeudenmukaisuusteoria. WSOY.

Savolainen, J. (25.5.2023) Tarina tohtorin tutkinnon turhuudesta. Verkkouutiset.

Selkälä, A. & Räsänen, p. (2023) Himankalaisen luonnontieteen teorioiden kritiikin tieteenfilosofinen analyysi. Tiedepolitiikka 48, 4.

Stanford, K. (2023) Underdetermination of scientific theory. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Stokes, D. (2023) Against decolonisation: campus culture wars and the decline of the west. Wiley.

Sun, W, Advani, M., Spruston, N., Saxe, A. & Fitzgerald, J. E. (2021). Organizing memories for generalization in complementary learning systems. BioRxiv.

Thornton, S. (2007) Popper, Basic Statements and the QuineDuhem Thesis. Yearbook of the Irish Philosophical Society 9.

Thornton, S. (2022) Karl Popper. Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Töttö, P. (2004) Syvällistä ja pinnallista. Vastapaino.

Williamson, J. (2023) Where do we stand on maximal entropy? Springer. (Painossa).

Worrall, J. (1989) Structural Realism: The Best of Both Worlds? Dialectica, 43, 1-2, 99-124.  "

https://www.mdpi.com/2079-3200/11/4/61

xxx

HEWMPASKAA "KIEEN EVUUTISTA"

Language: Its Origin and Ongoing Evolution

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/19a846e9-8b9c-4ea9-a754-57e7b02384e9

Grönlannin alkuperäiskansojen pakkoehkäisyn synkkä historia

Grönlannin alkuperäiskansoihin kuuluva nainen keskikesän aurngossa. Kuvituskuva. AOP

Tuhannet Tanskan ja Grönlannin alkuperäiskansojen tytöt ja naiset kokivat hirvittäviä toimia 1960- ja 1970-luvuilla.

Heille asetettiin väkisin tai hyvin vajavaisilla tiedoilla ehkäisykierukka.

Tanska ja Grönlanti aloittivat kaksivuotisen tutkinnan tanskalaislääkäreiden toimista, joissa ehkäisyvälineitä asetettiin naisiin ja tyttöihin.

Asiasta uutisoi BBC.

Yksi näistä toimien uhreista on Naja Lyberth.

1970-luvulla hän oli vain 13-vuotias, kun hänelle kerrottiin koulun terveystarkastuksessa, että hänen tulee käydä sairaalassa laitattamassa kierukka.

– En oikein tiennyt mistä on kyse, sillä kukaan ei selvittänyt minulle, mikä kierukka edes on, kertoo Lyberth.

Lyberth asui tapahtuma-aikana pienessä Maniitsoqin kylässä Grönlannin länsirannikolla. Tapahtumien aikaan hän oli vielä neitsyt eikä ollut edes pussannut ketään. Nyt 60-vuotias nainen on ensimmäinen, joka on tuonut tapahtumat julkisuuteen.

– Olin peloissani, enkä uskaltanut silloin kertoa vanhemmilleni. Heiltä tai minulta ei kysytty lupaa ehkäisyn asentamiseen.

Hän muistaa tapahtumat, sillä kokemus on varmasti ollut nuorelle hyvin traumaattinen kokemus.

– Muistan lääkäreiden valkoiset takit ja ehkä paikalla oli myös hoitaja. Näin metalliset jalustimet, joille minun tuli levittää jalkani. Se oli hyvin pelottavaa. Lääkäreiden käyttämät instrumentit olivat hyvin suuria lapsen vartalooni nähden. Se tuntui siltä, kuin sisääni olisi laitettu veitsiä.

Lyberthin vanhemmille ei oltu kerrottu heidän lapsensa lähettämisestä toimenpiteeseen. Hänen lisäksi myös hänen luokkatovereitaan lähetettiin saamaan väkisin asennettu ehkäisy.

– Me emme puhuneet asiasta ja epäilen, että olimme vain liian järkyttyneitä, hän kertoo.

Hän on perustanut Facebook-ryhmän, jolla hän haluaa tarjota vertaistukea saman kohtalon omaavien kanssa.

Alkuperäiskansojen pakkoehkäisy jatkui 1970-luvulla. Moni ei tiennyt edes saaneensa kehoonsa kierukkaa. AOP

Toiminnan laajuus on vielä epäselvää

Kaksivuotisten tutkimusten on määrä selvittää, kuinka laajamittaista toiminta on ollut.

BBC:n tietojen mukaan on löydetty dokumentteja, joista selviää, että jopa 4500 naista tai tyttöä on joutunut kokemaan väkisin asennetun ehkäisyn. Kyseinen määrä on ollut noin puolet kaikista alkuperäiskansoihin kuuluvista hedelmällisistä naisista.

Vielä on epäselvää, kuinka moni näistä tehtiin ilman kunnollista tiedottamista tai asianosaisen lupaa.

 

Nuorin julkisuuteen tullut henkilö oli tapahtuma-aikana 12-vuotias. Useat henkilöt ovat kertoneet myös, etteivät he saaneet kunnollista selontekoa, mitä heille tehtiin. Osa naisista on kertonut, etteivät ole koskaan voineet saada enää lapsia ja epäilevät syyksi kierukoiden asentamista.

Kertoman mukaan etenkin nuorille ja lapsille asennetut ehkäisykierukat aiheuttivat useammin komplikaatioita.

Nykyisin käytössä olevat kierukat ovat T-kirjaimen muotoisia ja paljon pienempiä kuin aiemmin. Aikaisemmin käytössä olleet kierukat olivat suurempia ja S-kirjaimen muotoisia.

Nykyisin käytössä oleva kierukka on aiempaa pienempi ja muistuttaa T-kirjainta. AOP

Pakkoehkäisyä asennettiin myös Tanskassa

Vuonna 1974 Bornholmin saarella Tanskassa16-vuotiaana opiskellut Arnannguaq Poulsen kertoo, että häneen asennettiin kierukka.

– Minulta ei kysytty ennen operaatiota mitään. En tiennyt mistä oli kysymys tai mikä kierukka edes oli.

Hän sai poistettua kierukan vuosi asentamisen jälkeen, kun hän pääsi palaamaan Grönlantiin. Siihen saakka hänellä oli kipuja.

Nyt 64-vuotias nainen kertoo, ettei hänellä tuolloin ollut mahdollisuutta sanoa mitään asiasta eikä hänelle annettu muita vaihtoehtoja. Tietoa ehkäisystä oli tuolloin muutoinkin vaikeasti saatavilla, eikä ehkäisyyn liittyvät asiat olleet yleisessä tiedossa niin hyvin kuin nykyään.

Toimien uhreiksi päätyivät vain Grönlannista kotoisin olleet naiset ja sekä tytöt, jotka kuuluivat alkuperäiskansoihin.

Tanskan terveysministeri Magnus Heinicke julkaisi perjantaina tiedotteen tutkinnan aloittamisesta. AOP

Komitea aloittaa tutkinnan

Tanskan terveysministeri Magnus Heunicke kertoi perjantaina julkaistussa tiedotteessa, että tutkinnat tulevat valottamaan niitä päätöksiä, jotka johtivat näihin pakkoehkäisyn asentamisiin ja kuinka niitä tehtiin.

Grönlanti liitettiin osaksi Tanskaa vuonna 1953, jonka jälkeen sen terveydenhuolto sekä asuinolot kohenivat huomattavasti. Ihmisten määrä tuplaantui vuoteen 1970 mennessä.

Toimilla on eittämättä pyritty rajoittamaan Grönlannin alkuperäisväestöön kuuluvien lisääntymistä vuosien aikana.

Tilastot osoittavat, että toimien myötä Grönlannin väestönkasvu hidastui ja lähes pysähtyi toimien myötä.

Kaikki toimenpiteiden uhrit eivät olleet tietoisia saaneensa kehonsa sisään mitään ylimääräistä. Katrine Jakobsen kertoo, että häneen asennettiin kierukka 12-vuotiaana. Kierukka poistettiin lähes kaksi vuosikymmentä asennuksen jälkeen, sillä kukaan ei tiennyt sen olemassaoloa. Hänen kohtunsa poistettiin komplikaatioiden myötä kokonaan.

Kuningatar Ingridin sairaalassa Nuukissa työskentelevä gynekologi Aviaja Siegstad kertoo, että 1990- ja 2000-luvuilla vastaanotolle tuli naisia, joilla oli vaikeuksia saada lapsia ja he olivat epätietoisia siitä, että heihin oli asennettu kierukka.

Tanskan terveysministeri Heunicke kertoo, että hän on tavannut lukuisia naisia, joita toimet ovat koskettaneet ja jotka kärsivät toimista edelleen.

– Fyysinen ja emotionaalinen kipu, jota nämä naiset ovat kokeneet, on olemassa yhä edelleen, Heunicke kertoo."

 

https://www.reuters.com/world/europe/denmark-says-sorry-taking-greenland-children-1950s-social-experiment-2022-03-09/

" Denmark says sorry for taking Greenland children in 1950s social experiment

 

Mistä Putinin ajatusmaailma kumpuaa? Tässä ovat presidentin oppi-isät

Putinismi vääristää historian ja uskonnon, kirjoittaa HS:n ulkomaantoimittaja Vesa Sirén.

Ivan Iljin, kristillinen fasisti

Putin on maininnut historioitsija-filosofi Ivan Iljinin (1883–1954) ”menneisyyden asiantuntijakseen”.

Vuonna 2005 hän järjesti Iljinin ruumiin kuljetuksen Sveitsistä Venäjälle ja uudet hautajaiset. Vuonna 2014 Putinin valtapuolueen jäsenille ja virkamiehille lähetettiin kokoelma Iljinin kirjoituksia.

RK: Ei tarkoita natsia, vaan mussolinilaista. Natsi on venäjäksi "hitleristi" (git-lerist). Fasisti tarkoittaa mm. Mussolisia, Francoa ja Hoerthya. Sitäkään Iljin ei ollut Hitlerin valataannousun jälkeen.

Iljin oli hegelisti. Tuo on ainoa yhteys, missä Putin tai Yhenäinen Venäjä on pitäneet hänen ideologiaansa esillä. Iljin vastusti rotuoppeja.

Ruumiin uudelleenhautaaminen viittaa enemmänkin johonkin sllaiseen, että hän olisi emigraatiossa kumminkin pelannut varsinkin sodassa NL:n ja muiden liittoutuneiden pussiin, kuten tekivät monet emigraoitruneet entiset porvaripuoluejohtajat, vaikkapa Leniniä lähinnä räävistömästi haukkunut SR:läinen hajotetun Perustuslakiasäätävän kokouksen puheenjohtaja Viktor Chernov ja saman puolueen ja elimen jäsen Pitirim Sorokin (joka myöhemmin totesi kokouksen hjottamisen aiheelliseksi).

" ... Iljin oli kristillinen fasisti, joka eli maanpaossa Saksassa ja Sveitsissä vuodesta 1922 lähtien.

Hän harmitteli, että fasisti nousi ensin valtaan Benito Mussolinin, Italiassa eikä Venäjällä. Adolf Hitleriä hän piti sivistyksen puolustajana Neuvostoliittoa vastaan.

Tämä johtaja käy ”oikeutettuja sotia” Jumalan vihollisia ja lännen seksuaalisia perverttejä vastaan, kunnes Iljinin vihaama yksilöllisyys poistuu.

Putin piti lukemastaan vuoden 2005 tilanteessa, jossa hän oli lujittanut valtansa mutta koki sisällään jonkinlaista arvotyhjiötä.

Mutta Iljinin fasismia ei voi sivuuttaa. Professori Timothy Snyder on käsitellyt Iljiniä laajasti ja tiivistää Tie epävapauteen -kirjassa johtoajatuksen seuraavasti: Venäjä ei pelasta maailmaa fasismilta vaan fasismilla.

Anna Ahmatovan pojan eurasianismi

Iljinin lisäksi Putinia kiinnostaa arvostetun runoilijan Anna Ahmatovan poika Lev Gumiljov, joka oli antisemitisti ja eurasianismin kehittelijä.

Venäläiset emigrantit ideoivat eurasianismia 1920-luvun alussa. Gumiljov jatkoi ajatusta Venäjästä ”pyhänä euraasialaisena sivilisaationa”, jolla oli kyky ja velvoite yhdistää ”euraasialainen superetnisyys”.

Putinin ja Gumiljovin mukaan jokaisella valtakeskittymällä on syntynsä, kasvukau-tensa ja tuhonsa. Putin on vakuuttunut, että Venäjä maailmanmahtina on vasta kasvussa.

Aleksandr Dugin, Putinin Rasputin?

Politologi Aleksandr Duginia on kutsuttu peräti Putinin Rasputiniksi. Se on liioittelua. Duginin ideologiaa hyödynnetään, mutta hän ei ole Putinin oppi-isä, kuten Iljin ja Gumiljov, eikä myöskään sisäpiirin vaikuttaja.

Dugin ammensi nuoruudessaan kansallissosialismista ja perusti vuonna 1994 Putinin sittemmin kieltämän Kansallisbolševistisen puolueen. Sen sijaan Duginin perustama Eurasianistinen liike oli Putinille mieleen.

Vuonna 2014 Dugin puhui Suomesta maltillisemmin Yleisradiolle. ”Suomi voi päättää itse kysymyksen, liittyäkö Natoon vai ei. Tehkää,kuten katsotte tarpeelliseksi. Venäjä kunnioittaa kansan tahtoa.”

”Tappakaa, tappakaa, tappakaa ne. Mitään neuvotteluja ei enää pitäisi järjestää. Professorina olen tätä mieltä”, Dugin julisti.

Professori Snyder muistuttaa, että 1970-luvun Neuvostoliitossa opetettiin ”fasistin” tarkoittavan venäläisvastaista.

Patriarkka Kirill – syntien siunaaja

Moskovan patriarkka Kirill on antanut arvovaltansa ´Venäläinen maailma´ -ideologialle ja puoltanut Putinin hyökkäystä Ukrainaan.

”Venäläisellä maailmalla” on yksi yhteinen poliittinen keskus (Moskova), yhteinen hengellinen keskus (Kiova koko ”Rusin” äitinä), yhteinen kirkko (Venäjän ortodoksi-nen kirkko ja Moskovan patriarkaatti) sekä yhteinen patriarkka (hän itse), joka toimii Putinin kanssa halliten ”venäläistä maailmaa”.

Ideologian pankkiiri: Konstantin Malofejev

Putinin siunaaman ideologian rahoittajiin kuuluu oligarkki Konstantin Malofejev.

Malofejev oli Genevessä asuva nuori monarkisti, josta tuli tärkeä silta Ivan Iljinin ajatuksiin sitoutuneiden venäläisemigranttien ja KGB-taustan omaavien venäläisten välillä.

Malofejevin rahoja on riittänyt myös Duginin eurasianistiselle liikkeelle, Itä-Ukrainan separatisteille, eurooppalaisille äärijärjestöille ja esimerkiksi amerikkalaiselle, homo-seksuaalisuutta vastustavalle World Congress of Families -organisaatiolle, Belton lu-ettelee. New York Times lisää listaan Malofejevin rahoituksen Venäjän vaikutusvallan lisäämiseksi Afrikassa.

Kun Putinin on joskus väistyttävä, Malofejev kuuluu siihen piirin, joka toivoo pääsevänsä valitsemaan seuraajan edistämään panslavistis-konservatiivista maailmankuvaa.

Seuraajan etsintä voi olla jo käynnissä.

Kun venäläissotilaita kuolee tähän malliin ja kun tieto ukrainalaisiin siviileihin kohdis-tuvista sotarikoksista tihkuu myös Venäjälle, voi käydä yhä vaikeammaksi pyhittää Putinin hyökkäyssotaa millään,mitä Iljin,Gumiljov, Dugin,patriarkka Kirill tai Malofejev ovat ilmaisseet.

Oikaisu 23.3. kello 10.23: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti Nikolai I:n eläneen vuosina 1756–1855. Todellisuudessa hän eli vuosina 1796–1855.

***

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009116134.html

Ulkomaat

NYT: Yhdysvallat uskoo Ukrainan olleen Darja Duginan sala­murhan takana

Amerikkalaisten tiedusteluviranomaisten mukaan Yhdysvallat ei tiennyt operaatiosta ennakkoon tai auttanut sen toteuttamisessa.

Yhdysvaltain tiedustelupalvelut uskovat Ukrainan olleen Moskovassa räjähtäneen autopommin ja Darja Duginan salamurhan takana, uutisoi sanomalehti The New York Times.

Tiedustelutietojen mukaan osa Ukrainan hallitusta antoi valtuutuksen Moskovassa elokuussa tehtyyn autopommi-iskuun.

Ukrainan osallisuutta koskeva arvio, josta ei ole aiemmin raportoitu julkisuudessa, annettiin Yhdysvaltain hallitukselle viime viikolla.

Kansallismielinen Darja Dugina sai surmansa elokuussa Moskovan esikaupunkialu-eella, kun hänen ohjaamansa auto räjähti valtatiellä. Julkisuudessa on arveltu aiemmin, että iskun kohteena olisi ollut Duginan isä, äärikansallismielinen ja Putinin aivoina pidetty Aleksandr Dugin.

Yhdysvaltain viranomaisten mukaan Yhdysvallat ei osallistunut millään tavoin pommi-iskuun, eikä antanut tiedustelutietoja tai muuta apua ukrainalaisille.

Tiedustelupalvelun mukaan se olisi vastustanut salamurhaa, jos sitä olisi kuultu asiassa, mutta New York Timesin tietojen mukaan Yhdysvallat ei ollut tietoinen operaatiosta etukäteen.

Vaikka Venäjä ei ole kostanut salamurhaa millään erityisellä tavalla, Yhdysvallat on huolissaan siitä, että tämänkaltaiset hyökkäykset voivat provosoida Moskovaa tekemään omia iskujaan Ukrainan korkeita virkamiehiä vastaan.

Lisäksi Venäjällä tehdyillä autopommi-iskuilla on vähän suoraa vaikutusta sodan kulkuun taistelukentillä, tiedustelupalvelu muistuttaa.

Autopommi-iskun jälkeen Venäjän sisäinen turvallisuuspalvelu FSB väitti Ukrainan tiedustelupalvelun olevan salamurhan takana.

Murhan toteutti FSB:n mukaan ukrainalainen nainen, joka saapui Itä-Ukrainasta Moskovaan heinäkuussa. Hän asettui asumaan samaan kerrostaloon kuin Dugina ja valmisteli tekoaan.

Iskun jälkeen naisen väitettiin paenneen rajan yli Viroon.

Venäläiset tutkijat selvittävät Moskovan esikaupunkialueella tapahtunutta pommi-iskua, jossa kuoli Darja Dugina.

Kuva: Investigative Committee Russia / Zumapress / MVPhotos

Reine Lindeman 11. joulukuu 2022

Heikki Tervahattu 8. marraskuu 2022

Minulla on suuria vaikeuksia saada käytössäni oleva laajahko aineisto Venäjän hajottamisesta julkaistuksi facebookissa. Luvan olen saanut, mutta ongelmat ovat teknisiä. Alla on konekäännös, johon en saa kuvia. Yhden kartan olen julkaissut.

 

Kari Enqvistin kolumni: Suu kiinni fyysikko!

Luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasiantuntijoiksi ikään kuin he eivät muusta tietäsi mitään. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän tieteellisen kompetenssinsa rajoihin, kirjoittaa Kari Enqvist.

Edesmennyttä Stephen Hawkingia on muisteltu tieteen yleistajuistajana. Hän ei kuitenkaan kääntänyt luonnontieteiden väittämiä tavallisen ihmisen ymmärrettäviksi. Ei ainakaan samassa mielessä kuin vaikkapa yleistajuistamisen supertähdet, amerikkalainen Neil deGrasse Tyson ja englantilainen Brian Cox. ”

RK: Ei kauhean hyvältä näytä ainakaan Tyson…:

” Tyson on arvioinut, että maailmankaikkeus on 50 prosentin todennäköisyydellä jon-kin korkeamman voiman tai sivilisaation tuottama simulaatio, jossa ihmiskunta elää. ^[4]

https://www.hs.fi/nyt/art-2000002929026.html ”

Vaikka olisi (vieläkin) korkeampiakin olentoja, MAAILMA EI SILTI OLISI SIMULAA-TIO! Simulaatioteoria EI VIE TODELLISUUDEN ALKUPERÄN (historian) SELVITTÄ-MISTÄ YHTÄÄN ETEENPÄIN,vaan päinvastoin kahdentaa vaikeudet:Oli se maailma , joka simuloi, ja se jota simuloidaan! Ensin mainittu olisi jos mahdollista vielä jälkimmäistäkin arvoituksellisempi!
 

KE: ” Sen sijaan Hawking toi nimikkeet ”teoreettinen fysiikka” ja ”kosmologia” tavallisen ihmisen kielenkäyttöön. Hän antoi näille vaikeille tieteenaloille helposti tunnistettavan hahmon. Omansa. ”

RK: Kyllä ne ennestäänkin tiedettiin; Einstein tiedettiin sekä teoreettiseksi fyysikoksi että kosmologiksi. Myös eräs Paul Kustaanheimo tiedettiin, joka oli ratkaissut mate-maattisesti kosmologiassa tärkeän kolmen kappaleen ongelman,mm. osoittanut, että tämä paketti ei ole stabiili, mikä johti myös kaaosteoriassa edistykseen. Hänelle kävi myöhemmin Helsingin yliopistossa samoin kuin Ragnar Granitille. Harrastaneissa piireissä tunnettiin ukrainalainen englantiin siirtynyt kosmologi Georgi Gamov Mr. Tompkins -popularisoinneistaan. Harva osasi arvata, että juuri hän oli laskenut ratkaisevan ennusteen, josta Big Bang -teorian kehitys lähti vyörymään.

KE: ” Niinpä Hawking oli tieteen pikemmin kuin tiedon lähettiläs. Sitä oli myös Albert Einstein. Kaikki näet tietävät Einsteinin tiedemieheksi ja fyysikoksi. Me tunnistamme hänet helposti valokuvista: Einsteinin hulmuava hiuspehko, Einstein ilman sukkia, Einstein joka näyttää kieltään kameralle.

Sekä Einstein että Hawking ovat muodostuneet eräänlaisiksi kuvakkeiksi. En yllät-tyisi, jos molemmista olisi jo olemassa emoji,jolla tekstareissa voisi korvata käsitteen ”teoreettinen fysiikka”.

Molempiin liittyi outous ja toismaailmallisuus, ikään kuin he eivät olisi olleet aivan normaaleja ihmisiä. Tämän ansiosta teoreettisista fyysikoista on suurelle yleisölle muodostunut mielikuva, joka on osin vahingollinen.

Ajatellaan, että teoreettiset fyysikot ovat kummajaisia. Että heidän ajatuksensa liikuskelevat ainoastaan toisilla planeetoilla ja muissa ulottuvuuksissa.

Hawking tosin kommentoi ilmastonmuutosta ja varoitteli yhteydenotoista avaruuden muukalaisiin. Tämä hänelle sallittiin, koska hän oli kuin omaa rotuaan. Hänen tiedet-tiin asuvan salaisuuksien verhon toisella puolella. Hänen kuviteltiin omaavan muilta piilotettua tietoa. ”

RK: Hawking myös filosofoi, ja hörhöilikin: hän on esittänyt hyvinkin kummallisia ideoita, kuten että aika voisi kulkea taaksepäin, mikä muuten edellyttäisi jonkinlaista ”informaation säilymisen lakia”, jollaisesta hän itse ei ole avoimesti spekuloinut tietääkseni. Hän on ollut satunnaisesti joukon jatkona myös joissakin muiden alojen ja huijareidenkin pölhöhankkeissa,kuten ”Cambridgen Mustekalojen tietoisuuden julistuksessa”.

 

KE: ” Minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän. ”

RK: Sikäli kuin sellaista todella on tapahtunut…

 

KE: Tavallisesti luonnontieteilijät leimataan kuitenkin kapea-alaisiksi erityisasian-tuntijoiksi. Heidän puhevaltansa typistetään mieluusti heidän usein käsittämättömän tieteellisen kompetenssinsa määrittämiin rajoihin. Fyysikolla ei saisi olla mielipidettä arkielämästä. Tämän olen kokenut monta kertaa omakohtaisesti, kun minua on ystävällisesti kehotettu pitäytymään kirjoitelmissani vain universumin ensimmäiseen sekuntiin, josta jotakin tiedän.

Outoa tässä on se,että tietämättömyys ei yleisesti ottaen tunnu estävän keitään mui- ta laukomasta erilaisia kommentteja. On kuin vieläkin olisi elossa häivähdys kahdes-ta kulttuurista,josta englantilainen C.P. Snow kirjoitti kuutisenkymmentä vuotta sitten. Siinä humanisteille, yhteiskuntatieteilijöille ja ylipäätään ei-luonnontieteilijöille on va-rattu yleisasiantuntijan rooli.Sukupuolesta riippumatta he ovat tämän pallon setämie-hiä.He kertovat laajalla pensselillä,miten asiat ovat.Heidän ymmärryksensä on syvää ja pidäkkeetöntä. Luonnontieteilijät vain näpertelevät laput silmillä yksityiskohtien parissa. Näin siis ajateltiin Snown aikoihin ja ajatellaan ehkä vieläkin.

Mutta jos fyysikko eroaisi toimestaan, jättäisi yliopiston ja ilmoittaisi ryhtyvänsä vapaaksi toimittajaksi, yhtäkkiä hänen olisi hyväksyttävää kirjoittaa mistä hyvänsä. ”

RK: Kyllä. Toisin toimittaja ei saa kirjoittaa mitä hyvänsä ainakaan Suomessa, vaan hänen pitää kirjoittaa nimenomaan paskaa. VAIN PASKASTA MAKSETAAN.

Minä olen muuten tehnyt noin,tosin olen jättäytynyt vain pätkätöistä, joita olen tehnyt ikäni.ja olen niitä tehdessänikin kirjoittanut esimerkiksi filosofiasta just siten kuin olen tarkoittanutkin. HYVÄVÄSYTT(ÄV)YYDESTÄ en tiedä… Se ei mun asiani tieteilijänä oikeastaan olekaan, pääsia että on asiaa ja totta!

KE: ” Siitä huolimatta, ettei mikään olisi oikeasti muuttunut. Tutkijan erottaa toimitta-jasta vain käytävä, selän takana kolahtanut ulko-ovi ja kadulle vievät rappuset. ”

RK: On siinä ero.Virassa istuvalla perustieteiden tai filosofiatieteiden professorilla on velvollisuus olla puhumatta paskaa tuolinsa arvovallalla (joka on hupaa myös haihtu-maan…), sillä perustieteiden ja filosofiatieteiden tehtävänä on MYÖS luoda ideolo-gista maailmankuvaa, esimerkiksi fysikaalista maailmankuvaa tai tieteellistä ihmis-kuvaa. Meillä sovellettujen alojen ihmisillä sellaista velvoitetta ei ole: huomattavan monet rakennusstaatikot ovat kreationisteja professoreja myöten (aivan kuten monet matemaatikotkin). Ja muitakin hörhöoppeja esiintyy…

Myöskään virassa oleva tai instituuttiensa nimissä esiintyvä FILOSOFI ei  saa jauhaa mitä tahansa paskaa erityistieteistä kuten fysiikasta, biologiasta tai sosiologiasta, eikä sovelletuistakaan tieteistä!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/helsingin-yo-julisti-v-2002-ehdollistumisen-patemattomaksi

KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan.

Jos luonnontieteilijä ryhtyisi poliitikoksi, hänen olisi lupa puhua mistä tahansa. En ole nimittäin huomannut, että esimerkiksi kasvatustieteen maisteri Laura Huhtasaarta vaadittaisiin pidättäytymästä lausumasta mistään muusta kuin kasvatustieteen asioista. ”

RK: Hän ei puhu valtiollisen tieteen arvovallalla mistään asiasta. Hän on luterilainen uskonnonopettaja, ja hänelle on sallittua uskoa siten kuin tuossa Suomen kirkossa on sallittua - myös kreationistisesti - sillä se on luterilaisille sallittua mutta ei suinkaan pakollista, eikä kovin tavanomaistakaan.Uskonnonopettaja selitti tuon asian lukiossa perusteellisesti, ja paljasti myös, ketkä silloiset Teologisen professorit olivat kreationisteja: taisi olla yksi sillä kertaa: arkelogi Aapeli Saarisalo.

KE: ” Kaiken lajin sanominen näkyy olevan sallittua myös satunnaisille näyttelijöille ja viisunikkareille, taloustieteilijöistä nyt puhumattakaan, jotka mieluusti esiintyvät olemisen, elämisen ja korkeamman opetuksen armoitettuina asiantuntijoina.

Tämä on tietysti aivan oikein.Jokaisella meistä on rajoittamaton sananvapaus - myös vapaus puhua puuta heinää. ”

RK: Paitsi eräillä professoreilla ja muilla – ei ainakaan pitäisi olla…

Eikä pitäisi tulla valituksikaan, jos kannattaa esimerkiksi irrationalsitisa ja antirationa-listisia pölhöoppeja… (Ruvetkoon sitten vaikka luonnontieteenopettajaksi…)

KE: ” On tärkeää, että julkinen keskustelu on mahdollisimman moniäänistä. Jokainen mielipide on potentiaalisesti arvokas. Korvataan siis mediassa edes joskus yhteiskuntatieteilijä vaikkapa insinöörillä!

Myös luonnontieteilijöiden ääni voisi kuulua vahvempana. Emme tiedä kaikkea kaikesta, mutta lähtöasenteemme on työn puolesta kriittinen, analyyttinen ja pohdis- keleva. Edustamme usein järjen inhorealistista ääntä, mutta tietysti myös järkevä ihminen voi olla täysin väärässä. ”

RK: Monadologinen, muodollisen logiikan itse luonnon ominaisuudeksi kirjoitteva, metafyysinen (antidialektinen, antiemergentti) ”fysikalismi” EI OLE ”Järjen Ääni”, vaan yksi HUUHAA-oppi muiden joukossa…

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa

https://journal.fi/tt/article/view/66443/26871

KE: Muistettakoon kuitenkin, että on parempi erehtyä kiinnostavalla tavalla kuin olla oikeassa tylsällä tavalla. Uskon, että tässä suhteessa me fyysikot olemme taitavia.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

***

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/344171?page=2#344804

" RK
12.10.2011 01:20:04
344804

Enqvist lörpsäyttelee "eurotieteestä" hyödyllisiä...

Aycee(eirek) kirjoitti 10.10.2011 (344739)...

>RK kirjoitti 09.10.2011 (344650)...

>>>En tiedä, mitä matemattiikka on, mutta matematiikka ainakaan ei perustu >>>havainnoille. Fysiikka perustuu.

>>Se perustuu kokeelle, että mitä matematiikkaa, esimerkiksi geometriaa, jossakin >>fysiikan teoriassa sovelletaan.

>Toisin sanoen matematiikka ei perustu havainnoille, mutta fysiikka perustuu. >Näinhän minä alun perin jo sanoinkin. Hyvä, että sinullekin on nyt selvinnyt näiden >kahden tieteenalan perustavaa laatua oleva ero.

Kyllä se matematiikkakin välillisesti perustuu havainnoille, mutta näiden eri tieteenalojen välillä on silti perustava ero toisin kuin esimerkiksi Enqvist väittää.

http://hameemmias.vuodatus.net/blog/2986922/-fysikalismin-ideologia-on-munatonta-metafyysista-monadologiaa/

Luen tässä justiin Enqvistin kirjaa "Monimutkaisuus", ja tylsempää jargoonia saa todella hakemalla hakea.

Enqvist on kuitenkin jossakin määrin myös hyödyllinen (pääasiassa kuitenkin vahin-gollinen) idiotti, joka lörpsäyttelee "vihjeitä", jotka johtavat eurotieteen katastrofin juurille. Tässä yksi esimerkki ( sivut 313 - 314):

Enqvist: "Jos vahvaa emergenssiä esiintyy, kaikkia luonnonilmiöitä (joilla hän tarkoit- taa MYÖS YHTEISKUNNAN ILMIÖITÄ!) ei voida palauttaa fysiikan lakeihin. Usein esimerkiksi postuloidaan,että vaikka aivot ovat normaalia ainetta, mentaalisiin tiloihin sisältyy muutakin kuin aivokemiaa. Hermosäikeiden keskinäisen järjestäytymisen kautta uskotaan syntyvän jotakin fysiikkaa suurempaa, jotakin sellaista, mikään hamilton ei edes periaatteessa voi kuvata.

Kyse ei ole vain siitä, että eräiden molekyylien kokoontuessa tiettyyn konfiguraatioon kvanttielektrodynamiikan vaikutuspiiri hiipuisi kuin Honeckerin kannatus Itä-Saksassa juuri ennen Berliinin muurin murtumista. "

RK: Enqvist tietää kyllä, että mistään ALEMMAN TASON LUONNONLAKIEN "LAKKAAMISESTA TOIMIMASTA" EMERGENSSISSÄ EI OLE KYSE, vaan uuden- tyyppisten objektiivisten ja reaalisten olioiden ilmaatumista nissä vaikuttavine uusine lakeineen.

Enqvist: " Jos (vain...RK) tällainen olisi vahvan emergenssin syy, voisimme aina kor-jata hamiltoniamme: lisätä siihen uusia funktioita niin, että lopulta myös tietoisuutem-me olisi kuvattavissa atomien kiihkeänä hyörimisenä aivoissa. Mutta ongelma ei ole nykyfysiikan vajavaisuus. vahvan emergenssin sanoma on paljon vahvempi. Niin paljon, että filosofisesti arimpia lakaa jo hirvittää.

Se nimittäin väittää,että maailmassa on murtokohtia, joissa logiikka ei päde. tapahtu-mia, joihin mikään määrä muuttujia ja niiden funktioita ei kykene luomaan järjetystä."

RK: ISTU JA PALA! Ihmisen keksimän muodollisen logiikan,joka on ehdoton ominai- suus myös matematikassa, saa PANLOOGISTI Enqvistin ajattelussa väistyä niin "materiat", "liikkeet", "energiat" kuin "jumalat" ja (kummallista kyllä...) myös yhteiskunnatkin!!!

VAIN SE on Enqvistin mukaan lopulta "kaiken olevaisen ainoa todella ehdoton piirre, "energiatkin" mukaan lukien!

Enqvist: " Eräänlaisia singulariteetteja, jotka EIVÄT OLE MATEMTISOITAVISSA. "

Näin todellakin on asian laita!

Sellaisia tosiaan edellyttäviä käsitteitä, joiden KESKINÄINEN SUHDE EI OLE PERI-AATTEESSAKAAN MATEMATISOITAVISSA nimitetään DIALEKTISIKSI VASTA-KOHDIKSI,ja NIIHIN TIIVISTYY tuollaisten "roilojen vaikutus niin objektiivisessa kuin subjektiivisessakin todellisuudessa!

Enqvist tuossa tavallaan julistaa nyt emergentin ja dialektisen materialismin ykseyttä.

Enqvist:"Hyppäys aivojen mykästä fysikaalisesta todellisuudesta tietoiseen mentaali- seen maisemaan olisi yksi esimerkki,mutta yhteiskunnan ja atomien välille esitetään myös vedettäväksi pohjatonta mustan aukon kaltaista jakoviivaa. "

RK:tuollaiseen onkaloon voidaan päästä paikallisilla täsmaäteorioilla hyvinkin "syväl- le" niin fysiikan puolta kuin tajunnakin (paykologian,yhteiskunnan) puolelta. Kysymys on että jääkö JOKIN loogisesti deduktiivisella teorialla ylittämätön roilo kuitenkin lopulta aina olemaan, vai ei.

Enqvist: " Vahva emergenssi on ikuisesti selittämätöntä. Se ei millään lailla eroa ihmeestä. "

Se on vain YHDELLÄ DEDUKTIIVISELLA TEORIALLA selittämättömissä. "Ihmees-tä" ei ole kysymys,sillä 'ihme' panee viralta muualta voimassa olevia luonnnonlakeja.

Lainaus poistetulta Vaparien palstalta:

" Materialistisen dialektiikan perusidea on yksinkertainen

Kirjoitti: RK (IP rekisteröity)

Päiväys: 17. kesäkuuta 2008 03.48

Materialistisen dialektisen logiikan idea ja perusjatus on yksinkertainen koskien ns. luontotieteitä eli formaalisia ja luonnontieteitä, joihin kuuluvat erityistieteinä myös muodolliset kuten klassiset ja todennäkäisyyslogiikat, kaaosteoria, systeemiteoria, kybernetiikka jne., mutta todellisuus ja soveltaminen sitäkin monimutkaisempia. Se seuraa muodollisen logiikan olemuksesta. Ihmisen keksimän, kieliin sisäänrakentu-neen muodollisen logiikan idea on, että JOKIN OMINAISUUS JOSSAKIN KOHTEESSA JOKO TAYDELLISESTI ON tai SITÄ EI OLE LAINKAAN.

Koska luonto USEIN myös objektiivisesti (suhteellisen hyvin) jakautuu tuollaisiin eril-lisiin, ns. SUHTEELLISEN ITSENÄISIIN kohteisiin ja niiden vastaavanlaisiin ominai- suuksiin, tutkittavat kohteet eli OBJEKTIT voidaan teorianmuodostuksessa UUDEL-LEENRAKENTAA SYMBOLISESTI TIEDON PIIRISSSÄ noista ominaisuuksistaan, jos nämäon eriytetty oikein todellisuudesta teorianmuodostuksessa.

Sisäisen muodollisloogisen ristiriidattomuuden vaatimus on siis ehdoton KUNKIN TEORIAN SISÄLLÄ, mutta se EI OLE ehdoton eri teorioiden VÄLILLÄ, vaikka nämä teoriat mallintaisivat kokonaisuutena aivan samaa kohdettakin (ja olla kuitenkin eri teoriat, kuten esimerkiksi aikanaan aaltoliike- ja hiukkasvalo-oppi).

Muodollisloogiset ristiriidat ovat tuhoisia teorioiden sisällä tarkoittaen itse asiassa, et-tä "teoria" EI OLE "OIKEA" teoria olenkaan, koska se ei ennusta testattavissa olevia yksikäsitteisiä tuloksia, yksittäistuloksia eikä jakautumia (vaan sillä voidaan "ennustaa" tai "todistaa" mitä tahansa).

Omalla tavallaan ristiriidat teorioiden VÄLILLÄ ovat todellakin "hedelmällisiä" jopa luontotieteissä kuten Hegel sanoi,KOSKA NE OSOITTAVAT,ETTÄ MISSÄ PÄIN TE-ORIOISSA ON KORJATTAVAA. Ne korjaukset vaan pitää sitten taas tapahtua abso-luuttisesti kiinni pitäen muodollisten loogisten ristiriitojen kiellosta SIINÄ KIELESSÄ, JOSSA KOHDE ON KUVATTU TEORIAN MUODOSSA niin kielen KÄSITTEISSÄ kuin LAUSEISSAKIN.

Tässä asiassa on kuitenkin yksi iso ongelma MATERIALISMIN kannalta:

Muodollinen logiikka on kuitenkin lopulta IHMISEN LUOMA TYÖKALU todellisuuden mallintamiseksi kielessä, EIKÄ MATERIAALISELLA TODELLISUUDELLA VOI OLLA MITÄÄN "VELVOLLISUUTTA" OLLA KAIKILTA PUOLILTAAN AINOASTAAN JA VAIN MUODOLLISEN LOGIIKAN TAUSTAOLETUSTEN MUKAINEN!

Muodollista logiikkaa ei saa METAFYSISOIDA, eikä se ole mahdollistakaan ilman, että joukko tarkeitä käsisteitä tippuisi tarkastelujen ulkopuolelle!

Erityisen ryhmän tällaisia käsitteitä muodostavat DIALEKTISET KATEGORIAPARIT kuten ´sisältö ja muoto´, ´määrä ja laatu´, ´mahdollisuus ja todellisuus´, ´sattuma ja välttämättömyys´, ´ulkoinen ja sisäinen´, ´osa ja kokonaisuus´ , olemus ja ilmiö´, ´mahdollisuus ja todellisuus´, ´subjektiivinen ja objektiivinen´, ´rakenne ja prosessi´, ´materia ja liike´.

Nuo dialektiset vastakohtaparit EVÄT VOI OLLA MUODOLLISLOOGISIA VASTA- KOHTIA, koska ne EDELLYTTÄVÄT toisiaan voidakseen olla olemassa, EIKÄ MIKÄÄN TODELLINEN KÄSITE (tai ilmiö) VOI SAMAAN AIKAAN EDELLYTTÄÄ JA SULKEA POIS TOISTA KÄSITETTÄ (ilmiötä) (loogisesti tai muutenkaan).

Dialektisilla vastakohdilla on usein erikseen muodollislooginen vastakohta. Nämä voivat olla subjektiivisesti "lähellä" dialektisia vastakohtia, kuten ´välttämätön´ ja ´ei-satunnainen´ (mutta kumpikaan noista ei sisällä esimerkiksi kaoottisia ilmiöitä!) tai ´satunnainen´ ja ´ei-välttämätön´, mutta toisissa tapauksissa taas dialektisten vastakohtien muodollisloogiset vastakohdat voivat olla lähes synonyymejä kuten ´mahdollisen ja todellisen´ muodolliset vastakohdat ´mahdoton´ ja ´olematon´.

Erityistieteelliset käsitteet määräytyvät ja määrittyvät teorianmuodostuksen yhteydessä.

Mutta dialektisia kategorioita ei määrää mikään yksittäinen teoria; erityistieteelliset teoriat kyllä VAIKUTTAVAT niiden sisältöön, joskus voimakaastikin.

Ns. DIALEKTIIKAN LAIT koskevat noiden dialektisten vastakohtailmiöiden keskinäi- siä suhteita, ja samalla suuressa määrin sitä, mikä ESTÄÄ NIITÄ OLEMASTA MUODOLLISLOOGISIA VASTAKOHTIA (ja toisistaan täysin erillisiä ilmiöitä).

Asiassa voidaan tarkastella toisinkin päin, että ilmiöt, joiden välillä tapahtuu dialektii- kan lakien mukaisia ilmiöitä, esimerkiksi välttämätöntä toisikseen muuttumista, eivät voi olla tavallisin käsittein toisistaan tyhjentävästi erotettavissa olevia muodollis-loogisia vastakohtia.

On myös mahdollista, että kaksi eri teoriaa samasta kohteesta kuvaavat samaa koh-detta eri dialektisen vastokohdan kannalta. Esimerkiksi Schrödingerin differentiaali-yhtälö kuvaa kvantti-ilmiöitä niiden "liikepuolen" eli energiatilojen kannalta. Mutta ku-vaako sitten Heisenbergin matriisiesitys niitä jotenkin erityisesti "hiukkaspuolen kan-nalta",siihen en mene ottamaan kantaa muuten kuin että periaatteessa se olisi varsin mahdollista. "

 

RK
13.10.2011 01:21:29
344889

Esko Valtaoja uskoo "aikamatkailuun"...

...

Esko Valtaoja uskoo aikamatkailuun,joskin vain niin, että "jos olisi sopivat tekniikka, voitaisiin palata "myöhemmin" uudestaan lähtöpisteeseen (ja -ajahetkeen).

http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/06/matkustaminen_ajassa_on_mahdollista__teoriassa_2659362.html

" Matkustaminen ajassa on mahdollista – teoriassa

julkaistu 14.06. klo 05:41, päivitetty

Tämän hetken insinöörit eivät kuitenkaan vielä osaa rakentaa aikamatkustamiseen tarvittavaa mustaa aukkoa ja madonreikiä väänteleviä tekniikoita. Toistaiseksi aikamatkustusta on harrastettu ainoastaan tieteiskirjallisuudessa ja elokuvissa.

Kautta aikojen ihmiskuntaa on kiehtonut ajassa matkustaminen

- Nolo tosiasia on se, että kukaan ei oikein tiedä mitä aika on. Se on varmaan yksi syy, miksei meille ole viimeiseen sataan vuoteen tullut uutta Einsteinia, kertoo avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja omaan veijarimaiseen tyyliinsä.

- Mutta tämän hetken teorioitten eli Einsteinin suhteellisuusteorian ja kvanttifysiikan perusteella aikamatkustus on teoriassa mahdollista.

”Uskoni tulevaisuuden suhteen on aika rajaton”

Vaikka Valtaoja hurmaa optimistisuudellaan ja kertoo olevansa hyvin luottavainen tekniikan kehittymisen suhteen tulevaisuudessa, on ajassa matkustaminen käytännössä hänen mukaansa vielä aika kaukana.

- Pitäisi rakentaa musta aukko ja sitten madonreiät sekä veivata madonreiät vierek-käin avaruudessa. Ehkä tuolla jossain on supersivilisaatioita, jotka tähän pystyvät, mutta meidän insinööreiltämme tämä ei onnistu, Valtaoja valottaa.

- Joka tapauksessa aikakoneella voitaisiin matkustaa taaksepäin vain siihen pistee-seen, jolloin se on rakennettu eikä sitä edeltävään aikaan. Eli jos kukaan ei nyt ole kellarissaan aikakonetta rakentanut, niin meidän on turha odottaa jälkeläisiä tulevaisuudesta tarkastelemaan menneisyyden turismia.

YLE Satakunta "

Tämäkin tarkoittaa, että hän uskoo uskonnonomaisesti johonkin "informaation säily-misen lakiin" (absoluuttisen universaalisen massaenergiansäilyvyyden lisäksi), jol-laisesta "informaation säilymisen" ja siis myös "sen SYNTYMÄTTÖMYYDEN laista" KOKEELLINEN FYSIIKKA EI TIEDÄ MITÄÄN, ainakaan toistaiseksi...

Kaakatettu ja paapatettu paskaa mm. YLEssä sellaisestakin aivokummituksesta on kyllä kerran jos toisenkin...:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/220170

" "Informaatioparadoksi"

RK, 11/21/2006 12:02:50 AM, 220170

Julius kirjoitti 21.11.2006 (220160)...

>Eilinen Prisma, Hawkingin paradoksi (uusinta la 25.11. klo 14:10)) kertoi
>mielenkiintoisia asioita itse asiasta eli paradoksista, kannattaa sen vuoksi katsoa.

Ohjelmassa ´informaation´ käsite esiintyi jossakin aivan kummallisessa merkityksessä.

Annettiin kuva, että maailmankaikkeudessa olisi jokin "informaatiopotti", eikä "informaatiota voitaisi luoda eikä hävittää".

Noille tieteilijöillä "energia on ainetta", myös "informaatio on ainetta". Jäämme "mie-lenkiinnolla" odottamaan seuraavaa "ainetta", ettei vain olisi sitä "ajatusainetta"...

Luuonolakien pysyminen suhteellisen vakioina ei missään tapauksessa EDELLYTÄ mitään TUOLLAISTA "informaation" käsitettä, kuten ohjelmassa annettiin ymmärtää.

Maailman tapahtuneita prosesseja ei voida "kääntää taaksepäin", kuten ohjelmassa väiettiin "periaatteessa voitavan" tehdä.

"Universaalissa informaation säilymisteoriassa" on sekoitettu kaksi aivan eri asiaa: se, että kerran vallinnut asiantila on todistettu luonnonlakien puolesta MAHDOLLI-SEKSI, se, että olisi muka "olemassa" mahdollisuutena elimahdollinen kvanttihypyn tarkkuudella tasan tasan vastakkaisuuntainen prosessi, joka "palauttaisi" tuo nimen-omaisen tasan saman asiantilan.

Itse asiassa "informaation sälymiseelläkin" mustassa aukossa tarkoiotettiin MASSA-ENERGIAN säilymistä, eli oletteujen UNIVERSAALIVAKIODEN c ja h säilymistä myös siellä (josta ei ole mitään todellisia takeita).

Luonnonlakien oleteaan "olevan informaatiota", mikä on verbaalista lallaa määrittele-mättömillä (ja pelkästään FYSIKAALISESTI myös MÄÄRITTELEMÄTTÖMISSÄ OLEVILLA) käsitteillä, jotka käsittelevät esimerkiksi fysikaalisten ja geometristen (matemaattisten) lakien ontologista suhdetta.

Taululla esiintynyt lämpötekniikan käsite S ei ollut "informaatio", vaan (ymmärtääkse-ni) ENTROPIA, joka on fysikaalisen lämpöopin todennäköisyyssuure, ja jonka suh-teesta informaatioon on esitetty ontologisia hypoteeseja niin MUODOLLISLOOGI-SEN VASTAKOHDAN (mm. Yrjö Ahmavaara) kuin dialektisen (edellyttävän) vastakohdankin muodossa.

... "

 

***

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/409302?page=1#409344

Risto Koivula
21.07.2022 13:39:16
409344

Kari Enqvistiä tulee aina tahraamaan se, miten pahasti hän erehtyi?

https://yle.fi/uutiset/3-12536452

" Kari Enqvistin kolumni: Osaa suomalaisista poliitikoista tulee aina tahraamaan se, miten pahasti he erehtyivät Venäjän suhteen

Nuorempi poliitikkopolvi on jo oppinut, että roistovaltiot eivät kunnioita sopimuksia eivätkä totuutta. Siksi heidän tehtävänsä on nyt puolustaa suomalaisia arvoja ja liberaalia maailmanjärjestystä, kirjoittaa Enqvist.

Kari Enqvist

Kosmologian emeritusprofessori, tietokirjailija

20.7.

Fasistisen Venäjän hyökkäys Ukrainaan jää historiaan Euroopan tulevaisuuden mur-tokohtana. Suomen se sai liittymään Natoon, mutta lisäksi Venäjän raketit ovat täällä tuhonneet näyttävän joukon poliitikkoja. "

Hölynpölykynäilijä Enqvist tarkoittaa tässä selvästi Venäjän armeijan hyökkäystä 24. 1. 2022 Ukrainan alueille,jotka eivät olleet nousseet "kapinaan" vanhan hallituksen ja presidentti Janukovytshin puolesta vuonna 2014,sillä SEN JÄLKEEN vasta Suomes- sa alkoi tapahtui kuin maailmanloppu olisi tulossa, hänen mainitsemiaan seikkoja...

Sitä ennen oli tety mm. UNIPERkele-kaupat ja monta muuta diiliä, joissa oli tosiasi-assa käytetty hyväksi sitä, että joukko "oikeaoppisia" NATO-maita kuten USA, Eng-lanti ja Norja olivat huonontaneet suhteita Venäjään radikaalisti jo vuonna 2014. Norja oli sitä ennen mm. järjestänyt yhteisiä kahdenkeskisiä sotaharjoituksia Venäjän kanssa Barentsilla.

Oikeaoppisen NATOn tulkinnan mukaan muka "Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan" jo 2014, ja viime tammikuussa oli tapahtunut vain "uusi sotaliike" - ei periaatteellista uutta...

 

 

Kukaan ei vaan ollut vienyt väitettyä maahantunkeutumista minkäänlaiseen oikeu-teen. Siellä se olisi katsottu puhtaalta päydältä "Aatamista ja Eevasta alkaen" - siitä, kun Neuvostoliitto ja Ukraina liittyivät ERI perustajajäseninä YK:on.

Touhu ja käänne osoittavat, että asia tiedettiin oikein hyvin, vaikka muuta puhuttiin.

" Reilut kolmekymmentä vuotta sitten rautaesiripun kiihtyvä rakoilu Itä-Euroopassa johti Neuvostoliiton kuolemaan. Silloin julistettiin, että historia on tullut päätepistee-seensä. Että liberaali maailmanjärjestys on voittanut pelkällä omalla painollaan.

Liberaalilla maailmanjärjestyksellä tarkoitetaan sitä, että valtioiden välinen toiminta on sääntöpohjaista. Toisin sanoen: että asioista sovitaan ja sopimuksista pidetään kiinni. Ettei valehdella ainakaan silmittömästi. "

NATOn hölympölykynäilijä ei ymmärrä kansainvälisestä oikeudesta mistään: se "sääntökokoelma" on YK:n Peruskirja ja sen muut LAKIPÄÄTÖKSET (kuten valtioiden rajat).

SOPIMUKSET ovat eri asia: niitä valtiot voivat tehdä erilaisia ristiin rastiin muiden valtioiden kanssa KUNHAN NE EIVÄT OLE RISTIRIIDASSA KANSAINVÄLISTEN LAKIEN KANSSA. Sopimukset lakkavat olemasta, kun niitä laktaan noudattamasta, mutta LAIT EIVÄT.

Enqvist AJAA KAIKEN MAILMAN MUITA SOPIMUKSIA YK:N TILALLE!

Ja SEHÄN on ikiaikainen "suomen linja"!!!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/suomi-ajaa-natoa-yk-n-tilalle-ei-jasenyytta-viikunanlehtena-kayttaen-2008

YK on tosin ollut varsinkin kenttäorganisaatioltaan viime aikoina NATO-EU-noskejen kaappaamana. Mutta Enqvist tietää niitten hyvänä tuttna, ettei se kestä kauan.

" Samaan pakettiin kuuluu myös demokratia, tasa-arvo ja sananvapaus. Eli arvomaailma, minkä varassa Suomenkin olemassaolo lepää.

Kyseessä on liima, joka tähän asti on pitänyt Euroopan yhdessä. Se syntyi toisen maailmansodan tuhkasta ja ajatuksesta: ei koskaan enää. "

Suomessa ei ole mitään noista. Ne on vienyt EU.

" Eräs sen varhaisimmista muotoiluista oli Ventotenen manifestina tunnettu julkilau-suma. Nimi viittaa Rooman ja Napolin välissä sijaitsevaan avomerisaareen, jossa sinne vangitut italialaiset antifasistit laativat vuonna 1941 hahmotelman Euroopan tulevaisuudelle.

Manifestin innoittamana perustettiin Hiili- ja teräsyhteisö, joka kasvoi Euroopan uni-oniksi. Euro on osa tätä samaa prosessia, jonka kuluessa Eurooppa on vaurastunut, demokratisoitunut ja elänyt rauhassa. "

HEWOMPASKAA. Ne EIVÄT olleet antifasisteja.

TUOHON AIKAAN LIITTOUTUNEET VOITTAJAVALTIOT PERUSTIVAT YK:N!!!

" Pitkään kuviteltiin,että Euroopan esimerkin ansiosta kaikki rationaaliset toimijat ym-märtäisivät liberaalin maailmanjärjestyksen siunauksellisuuden. Että rauha ja hyvin-vointi kiinnostaisivat kaikkia.Että valtioiden välinen kauppa ja lisääntyvä tiedonvälitys vähitellen muuttaisivat jopa roistovaltiot lempeiksi liberaaleiksi demokratioiksi.

Neuvostoliiton romahduksesta alkaen tämä usko toimi Suomen venäjäsuhteen moottorina. Ajateltiin, että naapuri kyllä liittyy järkivaltioiden joukkoon, kun sitä vähän tönitään oikeaan suuntaan. Jutustellaan kaverin kanssa ja jeesataan. "

Sitä tönittiin ja maaniteltiin ja jujutettiin VÄÄRÄÄN SUUNTAAN.

" Junayhteyksiä rakenneltiin. Viipuriin kannettiin rahaa. Autettiin puhdistamaan jätevesiä. Suomalaisyhtiöt sijoittivat Venäjälle miljardeja.

Mutta kuten pulitzer-palkittu Anne Applebaum on todennut, liberaali maailmanjärjes-tys ei ole itsestäänselvyys, päinvastoin. Hänen mukaansa yksinvaltaiset järjestelmät tuhoavat sen, jollei sitä puolusteta. "

Anne Applebaum on historianväärentäjäskitsolallahöperturpaterroristi.

" Ennakkovaroituksia oli toki saatu jo aiemmin, esimerkkeinä vaikkapa presidentit Trump, Orban ja Erdogan. Mutta hitainkin heräsi viimeistään tämän vuoden helmikuussa, kun Venäjä alkoi murhata ja tuhota Ukrainassa täysin vailla pidäkkeitä.

Samalla Venäjän sotatoimien hyökyaalto pyyhkäisi yli tietyn varttuneemman suomalaisen poliitikkokaartin, joka vielä hetki sitten paistatteli valtansa huipulla. "

Hyökyaalto pyyhkäisee yli filunkilla "asemansa" saavuttaneen HAISTAPASKANTIE- DESÖSSÖKAARTIN, joka on terrorisoinut pidäkkeettömästi Suomessa NL:n kaatumisesta lähtien.

" He olivat tulevia valtiomiehiä, mahdollisia presidenttiehdokkaita, yhteiskuntaviisaita, joiden lausunnot loistivat lehtien otsikoissa.

He puhuivat rauhasta, kumppanuudesta, Venäjän hitaasta mutta väistämättömästä muutoksesta kohti demokratiaa.

Samalla he sulkivat silmänsä vaaran merkeiltä ja sanovat nyt yllättyneensä täysin. He toivoivat ja uskoivat viimeiseen saakka. Mutta he olivat väärässä.

Nyt heidän ajatuksensa muistuttavat aaltojen rantahiekkaan heittämää hylkytavaraa. Historia ei tule muistamaan heitä hyvistä tarkoitusperistään, vaikka he olisivat voineet olla oikeassa. "

Enqvist ja Sale ja Halonen ja Sofi ovat hylkytavaraa...

" Kun Yhdistyneen kuningaskunnan tuolloinen pääministeri Neville Chamberlain vuonna 1938 heilutteli Hitlerin kanssa neuvottelemaansa sopimusta ja julisti ”Rauha meidän elinajaksemme”, hän olisi voinut olla oikeassa.

Mutta hän oli väärässä. Ja vain siitä hänet muistetaan.

Valitettavasti sama kohtalo odottaa osaa kotoisista poliitikoistamme. "

JA AIVAN ERITYISESTI ENQVISTEJÄ!!! Valtaojakin on viisaampi nykyään...

" Se on tavallaan traagista, mutta sillä tavoin lantti on nyt pudonnut. Heitä tulee aina tahraamaan se, miten pahasti he erehtyivät Venäjän suhteen. "

On pientä erehtyä Venäjän suhteen verrattuna siihen, että ON LÄPIKOTAISIN EREHTYNYT TIETEEN SUHTEEN ja ollut samalla vielä TEKEVINÄÄNKIN sellista!

" Tietysti oli niitäkin, jotka ajoissa haistoivat tuulen suunnan. Heille nostan hattua.

Nuorempi poliitikkopolvi sen sijaan on jo oppinut, että roistovaltiot eivät kunnioita mitään: eivät sopimuksia eivätkä totuutta. "

Tämä tiedetään EU:sta ja NATOsta pilkulleen...

" Siksi heidän tehtävänsä on nyt puolustaa suomalaisia arvoja ja liberaalia maailmanjärjestystä kaikin keinoin, myös asein. "

NATOa vastaan... juu...

" Toivottavasti väärin veikannut vanhempi polvi ei enää yritä selitellä tekemisiään vaan repii arpalippunsa ja siirtyy sovinnolla syrjään.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian emeritusprofessori Helsingin yliopistossa ja kirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä. "

Enqvist vois vähitellen korjata luunsa vaikka hautaan. Välillä hän osoitti orastavia jär-kiintymisen merkkejä - mutta (haistapaskantiede)hyeena ei pääse ikinä laikuistaan.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/340912?page=1

" Kari Enqvist: "Voimia ei ole olemassa"....

http://www.tiede.fi/artikkeli/1402/koulun_fysiikka_jumiutui_sadan_vuoden_taakse

" Koulun fysiikka jumiutui sadan vuoden taakse

10.08.2011

Teksti: Annikka Mutanen

..."

Täällä voimistakin, tällä kertaa tieteellisesti:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2022/05/guided-vlasov-beams

PS: Enqvist pääsi professoriksi, kun viran edellinen haltija, Suomen suurin piirtein ainoa varsinainen tiedemies Paul Kustaanheimo, mekaniikan kolmen kappaleen probleeman ratkaisija ja yksi kaaosteorian isistä, syrjäytettiin siitä vippaskonteilla.

***

Witun Pakkosontauukun haistapaskantieteilijät