" sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Artikkelissaan 'Väärin ymmärretty Eino Kaila oli aikaansa edellä' (Vapaa Ajattelija 3 / 1996) Pertti Lindfors esittelee loogiseksi empirismiksi nimittämäänsä oppirakennel-maa sekä skientismiksi nimittämäänsä omaa tieteenteoriaansa.Eräänä näille vastak- kaisista metafyysisiksi nimittämistään filosofisen ajattelun muodoista, uskontojen, hermeneutiikan ja steinerilaisuuden ohella, hän mainitsee olevan "hegeliläis-marxi-lainen dialektiikka", jolle Lindforsin mukaan "olennaista on 1. loogisen ristiriidan ja 2. etuvastakohdan sekoittaminen." Lindfors tarkentaa:

"Hegelin filosofiaan kuuluu (myös) loogisen ristiriidan käyttö hedelmällisenä(!) ainek- sena. "Hedelmällisyys" palautuu seuraavaan seikkaan: Hiukan karkeistaen voidaan sanoa, että ristiriitaisesta lauseesta seuraa mikä tahansa samaa kielimuotoa oleva lause. Dialektiikalla voi tällöin "perustella" minkä tahansa toden tai epätoden teorian sekä moraalisesti oikean tai väärän kannanoton (mitä tahansa oikealla ja väärällä tarkoitetaankin!). Vaikka Hegel kuinka käännettäisiin päälaelleen, niin marxilaisella dialektiikalla voidaan "todistaa",ei ainoastaan marxilainen talous- ja yhteiskuntatiede, leninismi,stalinismi, trotskismi,vaan myös natsismi, kristinusko ja porvarillinen talous- tiede sekä kaikki keskenään ristiriidassa olevat fysikaaliset ja biologiset teoriat." Välimerkit ovat Lindforsin.

Mitä dialektinen logiikka on ja mitä ei

Pertti Lindfors on väitellyt v. 1978 Jyväskylän Yliopistossa filosofian tohtoriksi - dia-lektisesta materialismista. Koska teksti kuulostaa perin juurin toisenlaiselta, kuin mitä muistan aiheesta lukeneeni esimerkiksi lähteissä mainituista teoksista,ja koska Lind-fors selvästikin käsittelee dialektiikkaa tieteellisen päättelyn apuvälineenä eikä ns. objektiivisen dialektiikan kysymyksiä,etsin neuvostoliittolaisesta, suurin piirtein lukion tai yliopistojen yleiskurssien tasoa olevasta teoksesta 'Lyhyt filosofian sanakirja' (Kratkij slovarj po filosofii)1 hakusanan 'dialektitšeskaja logika', ja luen:

"Dialektinen logiikka on tiede ajattelun yleisistä laeista ja liikevoimista, objektiivisen todellisuuden tiedostamisen teistä tieteellisen ajattelun keinoin, tiede, joka tutkii filosofisten kategorioiden (yleiskäsitteiden, RK) keskinäisiä suhteita.

... Dialektista logiikkaa ei ole olemassa ilman dialektiikkaa,oppia kehityksen yleisim- mistä lainalaisuuksista.Dialektisen logiikan pääkysymys on kysymys totuudesta ja sen saavuttamisen teistä.Se kartoittaa perusvaatimukset,joita ajattelun tulee seurata kutakin kohdetta tutkittaessa.Näitä ovat vaatimukset kohteen objektiivisesta tarkas-telusta kaikkine ominaisuuksineen,yhteyksineen ja suhteineen, liikkeessä olevana, kehittyvänä. Dialektinen logiikka alleviivaa ihmisten käytännöllisen toiminnan mää-räävää roolia materiaalisten objektien tiedostamisessa, vain käytäntö mahdollistaa näiden kohteiden eriyttämisen todellisuuden ilmiöiden loputtomasta virrasta, osoittaa niiden ihmiselle merkittävät ominaisuudet,todentaa, missä määrin oikein ne on ajattelussa tiedostettu.

... Dialektinen logiikka on "ristiriitojen logiikkaa", se tarjoaa metodin heijastaa ajatte-lussa kohteiden objektiivisia ristiriitoja. Se myös paljastaa itse ajattelun ristiriitaisen luonteen, vastakkaisten puolten ja menetelmien ykseyden sen piirissä, analyysin ja synteesin,induktion ja deduktion, abstraktin ja konkreettisen,loogisen ja historiallisen.

Tiede pyrkii objektiiviseen totuuteen, kiinnittäen tiedostuksen tulokset ajattelumuo-doiksi (käsitteiksi, lauseiksi, päätelmiksi).Näiden muotojen tutkimus on aina ollut logiikan tehtävä. Dialektinen logiikka ei tarkastele näitä ajattelumuotoja muuttumatto-mina, toisistaan erillisinä,vaan keskinäisessä yhteydessä, liikkeessä. Ajattelumuodot ovat aina sisältöpitoisia, ne muuttuvat inhimillisen tiedon tunkeutuessa syvemmälle ulkoisen maailman kohteisiin ja ilmiöihin ja paljastaessa tämän yhä uusia ominaisuuksia ja suhteita.

... Dialektinen logiikka ei kumoa välttämättömyyttä muodollisessa logiikassa, joka tutkii ajattelumuotojen loogista rakennetta abstrahoituen niiden konkreettisesta sisäl-löstä (jättäen sen tarkastelun ulkopuolelle,RK). Dialektinen logiikka käyttää muodolli-sen logiikan kuten muidenkin tieteenalojen tuloksia muodostaessaan ajattelun yleisiä liikelakeja kohti totuutta." Käännös ja lihavoinnit ovat kirjoittajan.

Termiä 'logiikka' käytetään siis kaikista tieteistä, joiden tutkimuskohteena ovat ajatte- lun lainalaisuudet, ei vain kielellisten järjestelmien muotoa ilmaisevista muodollisista logiikoista, joita on monia muitakin kuin Lindforsin absolutisoima klassinen logiikka.

Materialistinen dialektinen logiikka on siis ennen kaikkea käsitteen- ja teorianmuo-dostusoppia, joka ei tunkeudu muodollisten logiikoiden alueelle, osoittaen kuitenkin näiden kuten muunkin tiedon suhteellisuuden. Se ei ole vaihtoehtoinen formaalinen päättelymenetelmä erityistieteille eikä anna "oikoteitä" erityistieteellisiin tuloksiin.

Dialektinen logiikka tarjoaa tieteellisen näkökulman sellaisiin yleiskäsitteisiin, kate- goriapareihin, kuten 'sisältö ja muoto', 'syy ja seuraus', 'määrä ja laatu', 'sattuma ja välttämättömyys' jne.,joita ilman erityistieteet eivät tule toimeen,mutta joita toisaalta yksikään erityistiede ei tyhjentävästi selitä.Nämä ovat niin sanottuja dialektisia vasta-kohtapareja, joita ei ole olemassa ilman toisiaan, ja jotka eivät ole ns. kategorisesti toisensa pois sulkevia muodollisloogisia vastakohtia.Esimerkiksi lause "Laki on ylei-nen, olennainen ja välttämätön yhteys ilmiöiden välillä" on muodostettu ainoastaan dialektiikan käsitteistä.

'Dialektinen ristiriita' merkitsee ennen kaikkea kehityksen sisäistä liikevoimaa, mikä se kulloisessakin konkreettisessa tilanteessa sitten lieneekin. Muodollislooginen risti-riita ei (yleensä) ole dialektisen ristiriidan heijastuma,vaan se on ristiriita kielellisessä järjestelmässä, jossa kohde on kuvattu,ja yleensä merkitsee sitä, että kuvauksessa on jotakin vialla, että se ei ole objektiivinen.

... Muodolliset logiikat eivät nekään ole ehdottoman absoluuttista tietoa

Muodollisten logiikoiden idea on lauseiden sisällöstä riippumatta päätellä niin, että näiden totuusarvo säilyy,tai ainakin sen (subjektiivinen) todennäköisyys voidaan en- nustaa jonkin tietyn aksiomatiikan mukaisesti.Tarkasti ottaen kaikenlainen muodolli- nen (deduktiivinen) päättely suoritetaan aina jossakin ns. aksiomaattisessa järjestel-mässä, joista klassinen muodollinen logiikka on eräs, ja päätelmä on pätevä, jos se on järjestelmän aksioomien mukaan oikein muodostettu.Onko se myös faktuaalisesti tosi, objektiivisen asiantilan kanssa yhtäpitävä,on viime kädessä empiirinen kysymys riippuen paitsi päätelmän pätevyydestä aksiomaattisessa järjestelmässä A, myös sii-tä, miten hyvin A kelpaa heijastamaan kohteen ominaisuuksien suhteita tutkittavien ilmiöiden alueella.

Myös dialektinen logiikka voi sanoa jostakin hypoteesista,teoreettisesta olettamuk- sesta, lähinnä sen,onko se dialektisen materialismin periaatteiden mukaisesti pätevä vai ei, sen totuuden ollessa viime kädessä empiirinen kysymys. /3/ Päteviä hypotee-seja vaikkapa ihmisyhteiskunnan synnyn konkreettisista muodoista biologisesta lii-kemuodosta voi olla useita, mutta niistä tuskin kovin monet ovat faktuaalisesti tosia, todella toteutuneita, ja näistäkin luultavimmin vain yksi edelleen jatkuu. Usein dialek-tiikka kertookin enemmän siitä, minkä tyyppisiä elementtejä pätevän hypoteesin ei pidä sisältää, kuin siitä, miten nimenomaisesti erityistieteellisiä hypoteeseja tulisi asettaa.

Päättelymenetelmän sijasta dialektinen materialismi katsoo tieteen ytimeksi teorian-muodostuksen. Termiä ´teoria´ käytetään tässä ns.suppeassa merkityksessä ajatte-lumuotona, joka heijastaa tutkittavaa kohdetta kokonaisuutena (jonkin tieteenalan puitteissa).Tieteellistä käsitteenmuodostusta ei voida erottaa teorianmuodostuksesta .

Kunkin teorian pitää olla sisäisesti ristiriidaton eli koherentti (mikä ei suinkaan takaa, saati "määrittele",että teoria olisi myös tosi!),jotta se ennustaisi yksikäsitteisesti tes-tattavissa olevia tuloksia (usein todennäköisyysjakautumia), mutta naapuriteorioiden välillä usein ilmenee ristiriitaa. Joskus on yksi ja sama ilmiö jouduttu muodollisen si-säisen ristiriidan välttämiseksi kuvaamaan kahdella eri teorialla kuten aalto- ja hiuk-kasoptiikassa, joiden vastakohtaisuus on sitten uuden yleisemmän teorian myötä saanut selityksensä. On yksi kysymys, mitkä lainalaisuudet luonnossa ja yhteiskun-nassa objektiivisesti ovat olemassa vaikuttaen siihen, mitä toimintamme tuloksena syntyy ja mitä ei,ja toinen kysymys,missä määrin olemme ne juuri oikein tiedostaneet ja adekvaateiksi käsitteiksi "kiteyttäneet".

Aksiomaattiset järjestelmät muodostetaan nekin yleensä jonkin teorian pohjalta "sopimalla" joukko suhteellisia totuuksia "absoluuttisiksi", klassisen logiikan tapauk- sessa se, että jokin ominaisuus kohteessa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan. Aksiomaattisia järjestelmiä on kahta perustyyppiä, tulkittuja ja tulkitsemattomia.

Hypoteesin muodostus ja sen suora tai välillinen empiirinen testaus ovat teorian-muodostuksen välttämätön momentti periaatteessa kaikilla tiedon aloilla. /3/

Materialistinen ja hegeliläinen dialektiikka ovat eri oppeja

Dialektiikan keksijä oli saksalainen filosofi G.W.F. Hegel (1770-1831). Hegelismi nä-kee ainakin yhteiskunnassa ajattelun, yleensä sen objektivoitujen muotojen tieteen, taiteen, moraalin, politiikan jne. omalakisen liikkeen, "hengen itsekehityksen" myös materiaalisen kehityksen syynä ja tätä "perimmäisempänä" toisin kuin materialismi. Yleiskäsitteet kehittyvät Hegelin mukaan omalakisesti tiedollisten ja muiden ristiriitojen vaikutuksesta ilmentäen "maailmanhengen" (Itse)kehitystä.

"Hegeliläis-marxilaista dialektiikkaa" ei siis ole olemassa, vaan hegeliläinen ja mate- rialistinen dialektiikka ovat kaksi eri oppijärjestelmää,jotka ovat toisiinsa hieman epä-täydellisessä analogiasuhteessa: useimpia käsitteitä ja lakeja vastaa suurin piirtein samannäköinen,mutta erisisältöinen vastin toisessa, joskaan hegelistit eivät tunne eivätkä tunnusta esimerkiksi materialistisessa dialektiikassa keskeistä ´heijastuksen´ käsitettä, joka merkitsee vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa ominai-suuksissa ja joka muun muassa muodostaa monimutkaistuvan kehityksen erään keskeisen mekanismin.

Perustavin ero vallitsee dialektisen materialismin ja hegelismin totuuskäsitteessä: Hegel käänsi ns.aristoteelisen totuuskäsityksen ajatuksen vastaavuutena kohteensa kanssa päälaelleen, materiaalisen kohteen vastaavuudeksi käsitteensä, "ideansa" kanssa (klassisessa hegelismissä "ylevän",vulgaarihegelismissä ties minkä päähän- piston). Jos siis herra/rouva Schmidtin ei voitu parhaalla tahdollakaan katsoa vastaa-van edesottamuksiltaan Hegelin ´(tosi) saksalaisen´ käsitettä,se merkitsi itse asiassa sitä, että herra/rouva Schmidt ei fyysisenä saksalaisena henkilönä ollut hänen teori-ansa mukaan tosi! Hegeliläisen dialektiikan totuuskäsityksestä kirjoittaa Juha Manni-nen teoksessaan Dialektiikan ydin /4/,kyseessä on siis hegelistisen dialektiikan ydin. Pohjimmiltaan hegelistisiä käsitteitä ovat Hegelin itsensä ´tosisaksalaisen´ ohella mm. 20-luvun ´neuvostoihminen´, taannoinen ´uudentyyppinen nainen/mies´ (parantamisen varaa toki puolin ja toisin varmasti löytyy...) jne.

Kysymys siitä, mitkä ilmiöiden väliset yhteydet ovat objektiivisia lakeja ja mitkä eivät, ei ilmei- sesti ole hegelisteille kovin tärkeä: toisaalta he ovat saattaneet pitää vaikka-pa elektroniikan perusteorioita ainakin osaltaan joinakin "voimalaitosinsinöörien yh-teiskunnallisia valtapyyteitä legitimoimaan" formuloituina oppeina (sellaisiaKIN "teo-rioita" on,epäilen mm. sosiobiologiaa),toisaalta taas perättömyyksiä tosina latelevan humpuukitoimittajan, poliitikon, byrokraatin, kirkkoruhtinaan tai "diplomaattitiedemie-hen/naisen" ei katsota vain vääristelevän,vaan myös "luovan" todellisuutta!

Hegelistille ei liene paha ongelma,vaikka sitten dialektiikkakin olisi ensisijaisesti osa jotakin "subjektiviteettitaistelua".Materialisti sen sijaan vaatii,että filosofiasta on olta-va todellista hyötyä empiirisestikin todennettavissa olevien erityistieteiden teorian-muodostuksessa. Uskon asioista Hegel ajatteli johdonmukaisen "dialektisesti": "Jumala on tulemassa (Maailmahengen lopputulemana)." Hän ei siis ollut ateisti.

Dialektinen materialismi palautti totuuskäsityksen takaisin aristoteeliseksi, ensisijaisesti teorian vastaavuudeksi objektivisten lakien kanssa.

Ilman hegelistisiä käsitteitä huumori ja viihde olisivat köyhiä. Pyrkimys "elää todeksi" ihanteita tai uusia (tai vanhoja) käyttäytymismalleja ei sinänsä ole tuomittavaa, päin vastoin, riippuen toki myös niiden ihanteiden sisällöstä.Arveluttavaa on,jos hegelismi otetaan aseeksi objektiivisuuteen pyrkivää tiedettä vastaan. Hegelistinen dialektiikka on muiden elämänalojen kuin tieteen dialektiikkaa.

Vulgaarihegelistisen tietoteorian ja sosiobiologismin eri varianttien mekaanisina yh-distelminä saadaan joukko sattumalta usein f-kirjaimella alkavia tieteenvastaisia, ja joskus pahempaakin, ideologioita, joita tässä ei ole aihetta tarkemmin ruotia.

Myös marxismin voidaan katsoa olevan "syntetisoitu" hegelismin ja Ludwig Feuer-bachin sosiobiologisminsukuisen ateismin pohjalta,kuitenkin tiedon kehityksen nor- maalia kaavaa seuraten siten, että näiden oppien kestämättömät puolet on hylätty ja kestävät ainekset säilytetty, eikä päin vastoin.

Lindfors näyttää olevan liikkeellä ns. "puhtaan tieteen" lähtökohdista, koskapa hän äärimmäisen epämuodikkaasti katsoo,kuten esimerkiksi minäkin, historiallisen mate-rialismin ja marxilaisen kansantaloustieteen olevan perusteiltaan oikeita. Moni ei-us-kovainen "porvari" ajattelee täsmälleen päin vastoin kuin Lindfors: heillä ei olisi oike-astaan mitään dialektista materialismia vastaan, kunhan vain ei tarvitsisi hyväksyä Marxin kapitalismiteoriaa (mikä ei toki olekaan vain filosofian kysymys) tai varsin-kaan ns.tieteellisen sosialismin teorioita.Teorioden perustavuusjärjestys on tämä.

Helpompaa on niillä, jotka haluavat remontoida tämän "rakennelman" vintillä, kuin niillä, jotka haluavat vaihtaa sen perustukset, ja siinä sivussa laajemminkin nykyaikaisen tieteen perustukset. ... "

Lattea empirismi ja hegelismi eivät ole sama asia: niillä on esimerkiksi eri käsitys "korkeasta, arvokkaasta tieteestä": hegelistille sitä on korkealentoinen edifioiva yhteiskuntatiede, lattealle empiristille taas "hyötyluonnontiede". Mutta ne soveltuvat hyvin "täydentämään toisiaan" - sosiaalisesti ja poliittisesti.

STALIN AND THE USES OF PSYCHOLOGY 461

His own ideas appeared to him as natural necessities governing the development of society. This process of externalization performed for Stalin a double psychological function.

First, it stilled any gnawing uncertainty in his own mind about the validity of the for-mulas and directives which he evolved;there could be nothing arbitrary or capricious about formulas which represented "objective processes taking place independently of the will of human beings." Subjective considerations entered only in the sense that his mind was the first to discover them, as Newton had been the first to discover the law of gravity. "

"Tutkija" ei ole lukenut Stalinin kirjaa, johon "viittaa" - ei selvästikään vilkaissutkaan.
 

Katsotaan nyt vähän, mitä Joosu sanoo KAPITALISMIN objektiivisista laeista:
 

" Kansan Ääni 4/2013: Onko nykyinen keskuspankkivalta enää kehityskykyistä kapitalismia lainkaan?

Neuvostoliitossa käytiin 50-luvun taitteessa laaja tieteellinen keskustelu sosialismin ja siinä ohessa kapitalisminkin objektiivisista peruslainalaisuuksista. Keskustelussa muodostuivat vastakkaiset linjat,joista toinen painotti talousfilosofiaa ja yleisen tason objektiivisia lakeja, toinen taas lähti enemmän sosialistisen talouden liiketaloustie-teestä ja katsoi kokonaisuuden tason lainalaisuuksien rakentuvan siinä tehtyjen konkreettisten ratkaisujen varaan ja siten sosialismin yleisimpienkin lainalaisuuksien myös olevan ”suunniteltavissa” (ns. malliteoria). Keskustelun tulosten yhteenveto julkaistiin Stalinin nimissä teoksena ”Sosialismin taloustieteellisiä kysymyksiä NL:ssa”.

Objektiviisuusnäkökannalta oli tärkeää eriyttää oikein myös kapitalimin todelliset olennaisimmat peruslait. Tällä kertaa olemmekin kiinnostuneita nimenmaan niistä. Niitä käsittelee kirjan 7. luku:
 
” Nykyaikaisen  kapitalismin ja sosialismin peruslait

Kuten tiedätte, kysymys kapitalismin ja sosialismin peruslaeista nousi useasti esiin keskustelussamme. Aiheesta esitettiin useita näkökantoja, myös aivan mielikuvituk-sellisia.Tosin keskustelijoiden enemmistö suhtautui aiheeseen laimeasti eikä päätök- siä asiassa tehty. Kuitenkaan ainoakaan keskustelija ei myöskään kiistänyt, etteikö sellaisia objektiivisia lakeja olisi olemassa.

Onko olemassa kapitalismin peruslaki? Kyllä, sellainen on olemassa. Mikä tämä laki on, mitkä ovat sen luonteenomaiset piirteet? Kapitalismin taloudellinen peruslaki on sellainen laki, että se ei määrää vain joitakin kapitalistisen tuotannon kehityksen eri- tyispiirteitä ja -prosesseja,vaan sen kehityksen kaikki pääprosessit - laki,joka määrää kapitalistisen tuotannon olemuksen, sen olennaisen luonteen.

Onko arvolaki kapitalismin peruslaki? Ei ole. Arvolaki on ensisijaisesti (myyntiin tuo-tetun), tavaratuotannon laki.Se on ollut olemassa ennen kapitalismia ja tavaratuotan-non tapaan tulee jatkumaan kapitalimin kumoamisen jälkeen kuten meidänkin maas-samme, vaikkakin todellakin rajoitetussa toimintapiirissä. Vaikuttaessaan laajasti kapitalismin oloissa arvolaki näyttelee tietenkin suurta roolia kapitalistisen tuotannon kehityksessä. Mutta paitsi että se ei määrää nimenomaan kapitalistisen tuotannon olemusta ja kapitalistisen voiton periaatteita, se ei edes aseta kysymystä näistä.

Siksi arvolaki ei voi olla  nykyaikaisen kapitalismin peruslaki.

Samasta syystä myöskään kilpailun ja tuotannon anarkian laki tai epätasaisen kehityksen laki eri kapitalistimaissa eivät voi kumpikaan olla kapitalismin peruslaki.

On sanottu, että keskimääräisen voiton laki olisi nykyaikaisen kapitalismin perusla-ki. Se ei ole totta. Nykyaikainen kapitalismi, monopilikapitalismi, ei voi tyytyä kes-kimääräiseen voittoon, jolla lisäksi on taipumus aleta johtuen pääoman kokoon-panon muutoksesta (kulloinkin uutta lisäarvoa tuottavaan elävään työhön sijoitetun osan suhteellisesta vähenemisestä).

Se, mitä nykyaikainen monopolikapitalismi vaatii, ei ole keskimäärinen, vaan mak-simivoitto, jota se tarvitsee enemmän tai vähemmän säännölliseen laajennettuun uusintamiseen (kasvuun).

Soveliain kapitalismin peruslain käsitteeksi on lisäarvolaki,joka on kapitalistin voiton alkuperän ja kasvun laki. Se todella määrää kapitalistisen tuotannon peruspiirteet.

Mutta lisäarvolaki on liian yleinen laki, joka ei selitä korkeimman voiton suhdeluvun ongelmaa, jonka varmistaminen on monopolikapitalismin kehityksen ehto. Tämän puutteen korjaamiseksi lisäarvoteoriaa on konkretisoitava ja kehitettävä edelleen ni-menomaan monopolikapitalismin oloihin soveltumisen kannalta pitäen samalla mie-lessä, että monoplikapitalismi ei tarvitse mitä tahansa voittoa,vaan nimenomaan maksimivoittoa.

Juuri tämä on nykyaikaisen kapitalimin peruslaki.

Nykyaikaisen kapitalismin taloudelliseen peruslain pääpiirteet ja -vaatimukset voitai-siin formuloida seuraavalla tavalla: maksimaalisen kapitalistisen voiton varmistami-nen tietyn valtion väestön enemmistön riiston, raunioittamisen ja köyhdyttämisen, ja toisten,erityisesti takapajuisten valtioiden orjuuttamisen ja systemattisen ryöstämisen ja lopulta sotien ja kansantalouden militarisoinnin kautta, joita käytetään voittojen maksimoimiseen.

On sanottu,että yhtä kaikki keskimääräinen kapitalistinen voitto voidaan katsoa aivan riittäväksi kapitalistiselle kehitykselle nykyisissä oloissa. Tämä ei ole totta.

Keskimääräinen voitto on alin voitollisuustaso, jonka alapuolella kapitalistinen tuotanto käy mahdottomaksi.

... Nimenomaan maksimivoittojen turvaamisen välttämättömyys ajaa monopolikapita-lismia sellaisiin riskitekoihin kuten siirtomaiden ja muiden takapajuisten maiden orjuuttamiseen ja systemaattiseen ryöstämiseen, itsenäisten valtioiden alistamiseen epäitsenäisiksi, uusien sotien järjestämiseen - mikä nykykapitalismin magnaateille on ”business”, joka parhaiten soveltuu maksimivoiton puristamiseen – ja lopulta tähtää talodellisen ylivallan voittamiseen itselle Maapallolla.

Kapitalismin peruslain tärkeys muodostuu muun ohella siitä seikasta, että kun se määrää kaikki kapitalistisen tuotantotavan johtavat kehitysilmiöt, sen buumit ja kriisit, sen voitot ja tappiot, sen ansiot ja rasitteet – koko vastakohtaisen kehitysprosessin – se tekee mahdolliseksi myös ymmärtää ja selittää niitä. "

Mitä tämä tarkoittaa?

Yllä esitetty kapitalismin peruslaki toimii pääomamarkkinoilla, finassi- ja osake- markkinoilla, joiden jaettava substanssi muodostuu lisäarvosta eli tuotteen arvolain mukaisen arvon ja tuotteen sisältämän ns. yksinkertaisten työtuntien (labour) arvon erotuksesta, joka päätyy tuotantovälineiden omistajan haltuun. Arvolaki sanoo, että tuotteiden hintojen suhteet markkinoilla määräytyvät tuotteiden valmistamiksi keski- määrin välttämättömän ns. yksinkertaisen työn määrästä. Näin syntyy myös työn itsensä arvo: Työtunnin tuottamisen tarvitaan keskimäärin vähemmän kuin yksi työtunti. Tässä perusteoriassa ei synny tyhjästä arvoa, vaan sitä syntyy pelkästään työstä.

Marxin arvoteorian voimassaolo ei edellytä, että olisi voimassa Ferdinand Las-sallen rautainen palkkalaki, joka sanoo, että työvoimalle maksetaan vain sen ver-ran, että työvoiman uusintaminen on juuri ja juuri mahdollista, vaikka noin nä-kee joskus väitettävän. Tuotteiden arvo ja sitä kautta hinta laskevat, kun niiden työsisältö teknologisen kehityksen myötä laskee.

Pääomamarkkinoilla kapitalistit sijoittavat voittonsa mahdollisimman tuottoisasti suu-rimman odotetun tuoton mukaan. Tästä seuraa tuotannon kilpaillessa rahoituksesta jo mainittukin peruslaiksikin tarjottu keskimäärisen voiton laki, että samansuurui-nen sijoitus tuottaa suurin piirtein samansuuruisen voiton sen pääomaraken-teesta (elimellisestä kokoonpanosta) riippumatta esimerkiksi elävän työn ja tuotantovälineiden kesken.

Tällainen johdannainen (derivative) laki, joka kuitenkaan ei kerro, mihin suuntaan kapitalismi kulloinkin on kehittymässä, on seuraus kapitalismin peruslaista, jossa tärkeää on myös, miten siitä kulloinkin poiketaan maksimaalisten erikoisvoittojen suuntaan. Mitään muuta mekanismia tuolle laille kuin pääomien kilpailu tuotosta ja tuotannollisten hankkeiden kilpailu pääomamarkkinoilla rahoituksesta ei tunneta. Voitollinenkin vakaa firma,joka tuottaa kuitenkin vakaasti alle keskimääräisen tuoton, on katoamisputkessa.

Jotakin on muuttunut 50-luvulta...

Vielä 50-luvulla johtavat kapitalistimaat USA mukaan lukien sotia rymistelivät mm. siirtomaiden kansallisia vapautusliikkeitä vastaan, jotka usein olivat kommunistien johtamia,ja hankkiakseen uusiakin siirtomaita.Nykyisin ”tärkeillä” valuuttamarkkinoilla ei tuolloin ollut sellaista erityistä roolia kuten nykyään, sillä maailmanraha oli kulta.

Devalvaatiolla ja revalvaatioilla muuteltiin kansallista sisäistä tulonjakoa sekä viennin ja tuonnin osuutta. USA kuitenkin törsäsi Vietnamin sotaan kymmenkertaisesti niin paljon dollareita suhteessa kultavarantoonsa, kuin sillä oli valuuttasopimusten mu-kaan lupa painaa (joka sekin oli yli 10 kertaa kultavarannon määrä). USA ei voinut devalvoida eikä revalvoida,paitsi poistamalla koko valuuttasysteemin perustan kuten sitten tapahtuikin, virallisesti 1971. Viime kädessä kullassa mitattiin sekä läntisten ”vaihdettavien” että muidenkin valuuttojen arvot.Tällöin siirryttiin ”kuin huomaamatta” Chilen vallankaappauksen säestämänä ”keskuspankkikapitalismiin”, jossa keskuspankit alkoivat kaiken poliittisen, tieteellisen ja myös markkinavalvonnan ulkopuolella painaa tai painattaa yksityisillä rahaa ”koko maailman tarpeisiin”. Parin keskuspankin setelipainokoneista yhdistettynä sotilaalliseen uhkailuun on tullut ”uusi siirtomaajärjestelmä” imperialismille.

Keskuspankkien höttörahasta pitäisi ”maksaa” työn tuotetta olevilla aidoilla hyödykkeillä.

Rahan painaminen ja levittäminen maailmalle erilaisin vippaskonstein ei luo edelleenkään uutta arvoa, mutta se jakaa sitä olevaa kuitenkin uudelleen ilman fyysistä ryöstöä.Ylivoiton lähteenä on nyt ”oikeat” suhteet höttörahan painajaan.

Kapitalismin kehitysyhteys mm. teknologiaan ja sitä kautta tieteeseen näyttäisi olevan katkennut, vähän samaan tapaan, kuin se katkesi natsi-Saksassa.

1. www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1951/economic-problems/

2. https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan
Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista "

" Secondly, this mental operation shut off all possible argument. It is reasonable to question a proposition about Soviet policy,even if its author be Stalin, but to question a law of nature is pure impertinence. "

HM: Näin ei ole asia. Eikä kyseessä ole mentaalinen vaan looginen operaatio. Kyse ei ole psykologiasta vaan tieteellisistä määriltelmistä, ja myös objektiivisen tieteen mahdollisuuksista ylipäätään selittää yhteiskuntaa ja palvella sen ohjauksessa.

Stalin ei tarkoita objektiivisilla yhteiskunnallisilla laeilla sen enempää subjektiivisia ju-ridisia lakeja luonnonlakejakaan,joita on muusssakin luonnossa kuin ihmisyhteiskun- nassa. Objektiiviset yhteikunnalliset lait vaikuttavat, vaikka niitä ei tiedostettaisikaan. Subjektiiviset juridiset lait vaikuttavat justiin sellaisina kuin ne on kirjoitettu, miten ne on ymmärrytty ja kuinka valvottu valtion väkivaltakokoneiston taholta. Oikein tiedos-tettuin objektiivisia lakeja nimitetään tieteellisiksi laeiksi. Ne ovat sekä objektiivisia että subjektiivisia. Objektiivinen ja subjektiivinen ovat dialektisia vastakohtia.

Jos objektiivista laeista ei voida keskustella,eikä niitä kyseenalaista,niitä ei voida tutkiakaan, eikä niistä tule tieteellisiä lakeja, vaan ne pysyvät selittämättöminä, arvaamattomina yhteyksinä ja vaikuttajina. Tiede etsii ja testaa nimenomaan lakeja. Tieteelliset lait ovat julkisia - paitsi kovimmat sotasalaisuudet. Yllä jo niistä yhteiskuntatieteellisistä laeista olikin esimerkkkejä kapitalismista.


" With this in mind, we can understand how irritated Stalin became at the idea of cre-ating, repealing, or transforming the objective laws of nature and society; such an at-titude toward laws was a potential threat to his infallibility, a challenge to his externa-lized policy dictates. His heavy-handed insistence on the objectivity of all scientific laws, on their independence of the will of human beings, was a means of backing up his own claim to legislate the future course of nature and society. "

HM: Kyse EI ole "ärtymisestä" vaan MÄÄRITELMISTÄ. Stalin EI tarkoita, että muka "kaikki NL:n lait järjetään olisivat objektiivisia ja tieteellisiä. Niinnsäkin on ARMOTTA vähintäänkin myös "virheitä". Liioin hän ei väitä, että kaikki kapitalististen, imperialis-tisten maiden lait olisivat "epäobjektiivisia" (vaikka niiden päällimmäinen tarkoitus ja tehtävä on pitää yllä alistavaa antagonistista luokkarakennetta).

HM: Sosialismin, tai kapitalisminkaan, objektiiviset yleiset lainalaisuudet EIVÄT OLE OLEMUKSELTAAN "ossifioituneita ulkoistettuja poliittisia diktaatteja". Sellainen EI OLE NL:N EIKÄ STALININ IDEOLOGIA,vaan se on Giovanni Gentilen "totalitaarisen valtion ideologia" JA NL:LLE (ulkoinen ja sisäinen) UHKA.

" On the other hand, he could easily admit the possibility of "saddling" or "subduing" the laws, because this did not in any way affect their validity but only the manner in which society reacted to the discovery of them. It was his role as Supreme Architect of Communism to discover the laws, and it was the business of Soviet society to study them and put them into effect, and thus to "attain mastery" over them. "

HM:Stalin ei puhu eikä väitä puhuvansa "itse keksimistään" laeista.Niiden tutkiminen (eri maissa) ja testaaminen on ennen kaikkea Tiedeakatemian tehtävä. Siihen oli kyl-lä kansalaisillakin mahdollista vaikuttaa varsinkin kriittisessä mielessä, mutta senkin piti tapahtua tieteellisissä raameissa. Oli mahdollista suorittaa etänä tieteellisiä kursseja ja päästä näin puheisiin ja julkaisemaan tieteellisillä foorumeilla.

" These considerations make it plain that the frantic preoccupation with causality, ob-jectivity, and scientific laws which emerged in Soviet theoretical writings and the po-pular press during I952 did not signify a retreat into a more empirical and pragmatic temper. Far from implying adoption of a scientific outlook, in the proper sense of the term, this tendency was part and parcel of the drift of the regime (no doubt under the commanding influence of the dictator himself) into the realm of political fantasy and wish-fulfillment. "

HM: Tämä oli justiin tieteellistä nimenomaan sanan aidossa merkityksessä. Tiede tutkii objektiivisia lainalaisuuksia. Kun objektiiviset lait tiedetään, niin tiedetään myös, mitkä esmerkiksi kilpailevat asettamukset EIVÄT OLE LAKEJA vaan jotakin muuta, valinnaisia asioista: taidetta, moraalia, tapja, uskontoa, teknologiaa. Silloin nämä muut eivät orjuuta aiheettomasti, vaan ovat aidosti vapaata "itsesä toteuttamista".

" The extreme and at times almost hysterical emphasis upon necessity, iron regulari-ties, objective scientific laws, etc., apparently expressed an imperative need to cover up the arbitrary and willful character of the decisions to transform things to suit the dreams and dictates of the autocracy. The further Stalin went in his schemes for the transformation of nature and society, the more he needed the reassurance that everything was proceeding in accordance with objective laws.

462 WORLD POLITICS

The appeal to mechanical causality was a rationalization of rampant adventurism in Stalinist policy. "

HM:Tyhjää pulinaa termeillä,joiden titeellistä merkitystä kirjoittaja hölynpölytloimittaja ei tunne. Mekaniikka oli kyllä sekä todella korkealla tasolla että korkeassa kurssissa tieteenalana. Minä tunnen asiaa, kun olen jatkanut perustutukimusta teknisen mekaniikan peruslaeista (Vlasov, Muskhelishvili) sittä mihin siellä silloin lopetettiin.

" We have noted Lysenko's expression of scorn for Mendelian genetics because it "resorts" to the theory of probability and relies on "mere statistics." In later years this attitude led to a conscious rejection of any concept of scientific method that ruled out the absolute character of scientific laws. The physicist Bohr, for example, was attac-ked in 1952 for attempting to transform the law of the preservation of energy from an absolute law of nature into a statistical law which only holds good on the average.

The "indeterminacy principle" enunciated by Heisenberg in connection with the quantum theory proved highly bothersome to Soviet philosophers of science, who felt called upon to contend that beneath the superficial appearance of indeterminacy the micro-particles of quantum theory must fully conform to a law of "deeper causal determination" of the micro-processes. 7

Especially strongly did they react against the speculation of Western quantum theo-rists to the effect that the electrons "choose their path",as it were,and thus (metapho- rically speaking) possess a certain amount of "free will";in other words, that there are certain moments when "nature makes a choice." The emotional intensity with which such thoughts were flayed reflects the psycho-ideological motivation of the Stalinist position. To the Stalinist mind it was imperative that nature at all its levels, from the micro-processes to man, be governed by mechanical laws of causality. "

HM: TÄMÄ ON HELVETIN PAKSU PASKAINEN VALE!!!

LAPLACELAINEN DETERMINISMI ON SEN "SYNTYMÄSTÄ" SAAKKA RANSKAN VALLANKUMOUKSEN RESTAURAATION YHTENÄ OPPINA ANTI-DIALEKTISTA "FYSIKALISMIA", "MUNATONTA MONADOLOGIAA", KARI ENVISTILÄISYYTTÄ, JOKA KIRJOITTELLE MATAFYYSISESTI IHMISEN KEKSIMÄN TYÖKALUN MUO-DOLLISEN KAKSIPÄISEN LOGIIKAN,KIELEN OMINAISUUDEN MUKA "MAAIL-MANKAIKKEUDEN YLIMMÄKSI RAKENNEPERIAATTEEKSI" - että muka olisi olemassa jokin tyhjentävästi kaiken selittävä "KAIKENTEORIA"!!!

" For only on that condition could it be regarded as infinitely manipulable. "

HM:Hewompaskaa! Ensinnäkään marxismi EI JULISTA KAIKEN RAJATONTA MUU- TELTAVUUTTA, vaan marxismi on itsessään tietyllä tavalla determinististä ja katsoo, että kehityksen (edistykselliset) SUUNNAT ovat tieteellisesti tutkittavissa, mikä ei tarkoita mitään "pienipiirteistä determinismiä", vaikka "kehityksellä konaisuutena" ei välttämättä mitään teleologista "PÄÄMÄÄRÄÄ" olekaan - mikä veisi uskonnollisten filosofioiden puolelle.

Jaa toisekseen: MEKANISTINEN FYSIKALISMIN TODELLISUUDESSA NIMEN-OMAAN VÄITTÄÄ; ETTÄ "MIHINKÄÄN EI TODELLISUUDESSA VOI VAIKUTTAA, ja yleensä myös, että muka MITÄÄN TAHTOAKAAN EI OLISI OLEMASSA vaan sellainen olisi jokin "illuusio"!

" The behavior of every single object must be reducible to a rigid, hard-and-fast formula, discovery of which would make it possible to saddle or subdue the object, to gain complete mastery over it, to transform it at will. "

HM:Objektien saattaminen toimintaan halutulla tavalla edellyttää niitten objektiivisten lakien tuntemusta ja perustuu niille. Toki nillä sitten on usein muitakin piirteitä kuin hyödyllisiä".

" Therefore, autogenesis was unacceptable. Nothing can behave in spontaneous ways not completely reducible to its objective formula. "

Tuo "kaikenselittävän formulan" vaatiminen on "fysikalismia": vierasta dialektiselle ja historialliselle materialismille.
 

" Everything "subjective" becomes suspect. "

Höpsis. Kaikki tieto on subjektiivista eli toimijasta riippuvaa salalla kun se on enemmän tai vähemmän objektiivista eli toiminnan kohteesta riippuvaa.

" The endowing of electrons with spontaneity was similar to the endowing of living organisms with developmental and mutational tendencies inherent in their genes. In either case the ideal of total control and transformability would be jeopardized. Here was an outlook which might fairly be described as the projection of totalitarianism upon Nature. "

HM: Gentilen totalitarismi on marxismille ja marxismi sille VIERAS JA VIHAMIELINEN IDEOLOGIA.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/01/oliko-lenin-objektiivinen-idealisti-vai-dialektinen-materialisti

" torstai, 14. tammikuu 2016

Oliko Lenin "objektiivinen idealisti" vai dialektinen materialisti? (2008)

Helsinkiläisen Marx-seuran puheenjohtaja Vesa Oittinen leimaa seuran sivuilla artikkelissaan "Bernstein ja Kantin varjo työväenliikkeen yllä" vuodelta 1999 leninismin filosofian ”objektiiviseksi idealismiksi”.

Artikkeli käsittelee Eduard Bernsteinin ”eettisen sosialismin” ideaa, jonka perusvika oli ja on siinä,että oppi rakentuu perusteettomalle uskolle ”synnynnäiseen moraaliin”, jollaista ei ole olemassa.

Kaikeksi onneksi ei ole olemassa "geenimoraalia", sillä moraali on kehittyvä ja moni-mutkaistuva ja monijakoinen yhteiskunnan normatiivisen sääntelyn korkein taso, johon mm. tiede kaiken aikaa vaikuttaa, samoin taide.

(Emergenssitasoltaan biologinen "geenisisäpiirireiluusmoraali" olisi lisäksi vain tar- kastelunäkökulmaa muuttamalla jokin "rotumurhapeilineuroni", kuten "viimeisim-mät tutkimukset ovat osoittaneetkin", koska moraaliyhteisö rankaisee, aikakin "syrjii" moraalinorminsa rikkomisesta. Asia on analoginen esimerkiksi sille, että jos perhe todella olisi "geenistä" ja "biologinen rakenne" (millaista Lenin ei suinkaan väittänyt, vaikka hän pitikin perhettä puolustettavana ilmiönä eikä "peruspahana" kuten jotkut muut sosialistit) eikä sosiaalinen, niin silloin vieraissakäyminenkin (ja siihen suh-tautuminen) olisi geenistä:kumpikin noista käsitteistä on olemassa tietyllä emergens-sitasolla vain, jos toinenkin on sieltä! Eikä niin, kuten "evoluutiofeministi" Anna Rot-kirsch sanoo, että "perhe ei ole geenistä, mutta vieraissakäyminen sen sijaan on"!)

Käsitteen- ja teorianmuodostukselliselta kannalta tuollaisessa aivopiereskelyssä ei ole mitään järkeä eikä tolkkua. Joten tässä yhteydessä tämä riittänee siitä, ettei todellakaan ole olemassa "geenimoraalia"!

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/yle-toraytti-taas-tuutin-taydelta-paskaa-muka-vauvoilla-moraalivaisto )

Ennen kaikkea artikkelilla kuitenkin halutaan väittää, että muka ”idealismina” dialekti- nen materialismi muka ei kelpaisi luonnontieteiden filosofiaksi, eikä historallinen ma-terialismi talous- ja muiden yhteiskuntaiteiden filosofiaksi. Suomen akatemian tutkija ja muinaisen taistolaisliikkeen yhtä muinainen filosofinen pääideologi esittää nämä fi-losofiat ”oikeiden luonnontieteiden kilpailijoina”,joita erinäiset muut opilliset konstruk- tiot ovatkin, mainittakoon tässä vain vaikkapa siellä "Akatemiassa" kovin populaari antipavovistinen ”evoluutiopsykologia”... (Hän ei toisin sanoen ikinä ollut mm. Taisto Sinisalonkin tunnustamana ideologina tehtäviensä tasalla, kaikkea muuta.)

Joudun (HM) oikaisemaan Oittisen (VO) perättömiä väitteitä ja tulkintoja, ja voin am- matillisella tieteellisellä kokemuksella vakuuttaa,että ainakin dialektinen materialismi sopii loistavasti luonnon- ja teknisten tieteiden teorianmuodostuksen filosofiseksi taustateoriaksi.

Keskityn tässä kirjoituksessa kysymykseen muka ”Leninin idealismista”.

Oittisen juttu sisältää kuitenkin paljon asiaa myös aiheesta ”Kommarit, demarit, sosialismi ja moraali”, joten palaan ehkä artikkelin tuohon puoleen myöhemmin.

Onko (kaikki) filosofia ”epätiedettä”?

Tämä on muuten POSITIVISMIN perusaksiooma ainakin Sovjetskaja entsiklopedijan mukaan.

" Positivism

- a philosophical trend based on the thesis that all genuine, “positive” knowledge can be obtained only through the individual specialized sciences or through their synthe- sis, and that philosophy as a separate discipline, claiming to study reality independently, has no right to exist.

Positivism took shape as a distinct trend in the 1830’s. During its history of more than a century, positivism has evolved steadily toward expressing more clearly and carrying to a logical conclusion its inherent tendency toward subjective idealism. "

VO:”Vuonna 1880 Friedrich Engels kirjoitti teoksessaan Sosialismin kehitys utopias-ta tieteeksi: "Me saksalaiset sosialistit olemme ylpeitä siitä, että emme polveudu vain Saint-Simonista,Fourierista ja Owenista,vaan myös Kantista, Fichtestä ja Hegelistä".

Vaikka Engels siis näin antoikin vihjeen marxilaisen sosialismin filosofisista juurista, oli II internationaalin johtavien poliitikkojen ja teoreetikkojen piirissä kuitenkin 1800- luvun loppuun mennessä vakiintunut hyvin vahvana se käsitys, että Marxin oppi on "reaalitiedettä", ei filosofiaa.

Marxilaisuuden nähtiin koostuvan historiallisesta materialismista ja kapitalismin kriittisestä analyysista.Filosofisen spekulaation kanssa sillä ei pitänyt olla mitään yhteistä. ”

HM: Oittinen ottaa erityistieteistä ilman mitään asiallista syytä käyttöön uuden ter-min ”reaalitiede” (eli suomeksi ”todellinen, oikea tiede”); Oittinen on ilmeisesti tullut sellaiselle kannalle, että ensinnäkään mikään Marxin harjoittama tiede, ja toisekseen mikään filosofia, muka ei ole ”oikeaa eli reaalitiedettä”. Historillinen materialismi on muuten sekin filosofiatiede. (Oittisen teksti on, sanoisinko, hieman sekavaa.)

Tuollainen kanta olisi useimpien porvarienkin kannan vastainen ja yhtenisi lähinnä marxismia ”demonisoivien” fasistien kantaan.

On täysin älytöntä, että mm.kaikille erityistieteille yhteisiä yleiskäsitteitä tutkiva mate- rialistinen dialektiikka (joka korvaa tuossa roolissa joidenkin muiden oppien metafy-siikan) voisi olla jokin erityistiede: joko se on filosofiatiede, tai sitten se ei ole tiedettä lainkaan.

Eikä myöskään tuohon aikaan tästä asiasta voitu millään muulla tavalla ajatella. Marxin taloustiede kuten lisäarvoteoria taas ovat yhtä selvästi erityistiedettä kuin dialektiikka on filosofiatiedettä.

VO: ” Uuskantilaiset omaksuivat Kantin kriittisestä filosofiasta vain tiettyjä valikoituja puolia. He "siivosivat" siitä pois liian radikalismin ja materialistiset tendenssit. Erityi-seksi loukkauskiveksi osoittautui uuskantilaisille kuuluisa Ding an sich,´olio sinänsä´, joka Kantin mukaan oli kaikkien aistimustemme takana niiden aiheuttajana. Uuskan- tilaisten mielestä tämä johti hankalaan materiaalisten olioiden ja subjektiivisten aistimusten dualismiin.

He "virtaviivaistivat" Kantin oppia eliminoimalla oliot sinänsä.Nyt jäljelle jäi vain (sub- jektiivinen) kokemus - siis ilman sitä aiheuttaneita objekteja -, minkä seurauksena uuskantilaisuudessa olikin ikään kuin sisäänrakennettu tendenssi kohti subjektiivista idealismia. "

HM:Tämä on sisäänrakennettu KAIKKEEN KANTISMIIN,jonka mukaan logiikkamme ja keskeiset käsitteemme olisivat "synnynnäisiä". "Das Ding an sich" on muodollis-loogisesti sisäisesti ristiriitainen valekäsite peittämään tätä asiaintilaa. Se EI TARKOITA KAIKEA MATERIAALISTA TODELLISUUTTA, joka muka jakautuu ´das Ding für us´ -osaan /-puoleen, josta VOIMME saada tietoa (vaikka vain kaukaisessa tulevaisuudessakin), ja "Das Ding an sich" -"osaan", josta emme voi saada koskaan tietoa. Oittinen fuskaa myös tässä, ja luottaa siihen, että kukaan ei tuntisi Kantinkaan filosofiaa.

VO: " Kehityskulku täydentyi hieman myöhemmin vuosisadanvaihteessa 1900 muoti-filosofiaksi nousseessa Machin ja Avenariuksen empiriokritisismissä, joka opetti, et-teivät ulkomaailman oliot todellisuudessa ole muuta kuin meidän subjektiivisessa ko-kemuksessamme olevia "aistimuskimppuja" - ajatus, jota vastaan Lenin raivokkaasti hyökkäsi. ”

HM: Tässä Oittinen tähdentää ehdottoman aiheellisesti machismin, ”sosiaalidemo-kraattisen luonnontieteenfilosofian” patataantumuksellista ja jopa vähän höyrähtänyttä ja loogisesti uskontoon johtavaa roolia tieteessä ja politiikassa.

Poliittisesti machistit saattoivat kyllä olla varsin äkkivääriä radikaaleja,mm.eräs johta- jista wieniläinen fysiikan professori Friedrich Adler,joka oli väitellyt Lenininkin kanssa , ampui omakätisesti Itävallan ministeripresidentti (pääministeri) Karl von Stürgkhin.

Lenin, idealisti vai materialisti?

VO: ” II Internationaalin aatteellista perintöä arvosteli vasemmalta ehkä seikkaperäisimmin Lenin.

Kiinnostavinta Leninin kritiikissä oli ensinnäkin se, että filosofisilta mieltymyksiltään hän poikkesi oman fraktionsa - bolshevikkien - päälinjalta.Hän ei omaksunut sitä "aktivistista" ja subjektivistista filosofiaa,jota monet muut bolshevikkien teoreetikoista (kuten A. A. Bogdanov) kannattivat, vaan nojautui mieluummin Plehanoviin, vaikka tämä oli puoluekiistassa jäänyt menshevikkien leiriin. "

HM: Tohtori Aleksandr Aleksandrovitš Bogdanov (1873 - 1928) ei ollut bolševikki aatteellisesti eikä myöskään bolševikkipuolueen jäsen. Tarkemmin sanoen häntä ei hyväksytty jäseneksi, koska hän ei suotunut muuttamaan machilaisia näkemyksiään, vaikka hän haki sellaiseksi useita kertoja sekä Neuvostoliiton aikana että aikaisem-min. Muutoin hän oli mitä urhoollisin ja ansioitunein sosialisti ja lääketieteilijä, joka kuolikin saappaat jalassa tuberkuloosin verensiirtohoitoa kehittäessään.

VO: " Vuonna 1909 ilmestynyt Materialismi ja empiriokritisismi oli suunnattu ennen kaikkea omien rivit tartuttanutta empiriokritisismia vastaan. Empiriokritisismi lukeutuu suuntauksena jo pikemmin positivismiin,mutta siinä on silti tiettyjä yhtymäkohtia (em- piirisen kokemuksen "kritiikki"!) uuskantilaisuuteen. Jo tässä teoksessa Lenin hyök-käsi voimakkaasti Kantin tietoteoriaa ja ennen kaikkea "olio sinänsä" -käsitteeseen liitettyä agnostisismia vastaan. Mutta varsinaisesti vasta 1914/15 syntyneissä Filosofian vihkoissa Leninin Kant-kritiikki saa lopullisen muotonsa.

Filosofian vihkot koostuvat pääasiassa Hegel-ekserpteistä. II Internationaalin vasem- miston teoreetikoista Lenin oli ehkä eniten kiinnostunut Hegelistä. Se on jossain määrin yllättävää, sillä - kuten jo sanoin - bolshevikin olisi odottanut innostuvan enemmän jostain Giovanni Gentilen tyyppisestä "aktivistisesta", subjektin aktiivista toimintaa korostavasta filosofiasta. "

HM: Oittinen "tarjoaa tässä Leninille" FASISMIN HEGELISTISTÄ TEOREETIK- KOA, tulevaa Mussolinin opetusministeriä, joka oli tuohon aikaan lukuisien mui-den tulevien fasistien (Mussolini, Petljura, Pilsudski, Tanner...) tapaan menshevikki!

(ON ilmennyt, että tämä "tutkimustulos" liittyy NATO:n tieteenväärennysprojektiin, jota siis myös Suomen "Akatemia" on toteuttanut...)

VO: " Tässä näkyy Leninin pyrkimys synteesiin, vastakohtien ylittämiseen: vaikka hänkin on vallankumousmiehenä tyytymätön Kautskyn ja II Internationaalin determi-nistiseen marxismi-tulkintaan, tahtoo hän samalla myös välttää äärivasemmistolaista aktivismia, jota bolshevikki-puolueessa paljon esiintyi. ”

HM: Lenin oli ”Materialismissa ja empiriokritiismissa” ennen kaikkea tieteen eikä politiikan filosofi.

Mutta bolshevikkien ja menshevikkien raja ei todellakaan ollut, eikä ole, ”väki-vallan ja väkivallattomuuden” raja, vaan perusero leninismin ja nykyisenkin sosialidemokratian välillä oli ja on jossakin aivan muualla.

VO: ” Mutta vielä yllättävämpää on,että Lenin nielaisee Filosofian vihkoissa Hegelin Kant-kritiikin suorastaan nahkoineen karvoineen. Kun Hegel esimerkiksi arvostelee Kantin oppia olioista sinänsä sillä argumentilla,että Ding an sich on pelkkä tyhjä abstraktio,joka ajatuksen pitää pystyä täyttämään omalla sisällöllään,hyväksyy Lenin tämän täysin - panematta ollenkaan merkille, että tällaisen kritiikin läpivieminen edellyttää objektiivisen idealismin ohjelman allekirjoittamista.

Hegel näet "voittaa" Kantin tekemällä olioista sinänsä hengen momentteja, ts. riistä-mällä niiltä niiden riippumattomuuden subjektista. Olioiden sinänsä perustana, subs-tanssina osoittautuu Hegelillä viime kädessä olevan henki,ja näin ne todellisuudessa ovatkin "samaa maata" kuin subjekti ja sen tajunnansisältö. ”

HM: Tässä nyt sitten Oittinen ”todistaa Leninin olevankin idealisti”!

Nyt sitä paljon paapatettua ”todistusta” kerrankin päästään tarkastelemaan lähemmin!

Se perustuu sille,että muka ”Lenin allekirjoittaa objektiivisen idealismin ohjelman”, koska "olion sinänsä" käsite on kumottu juuri objektiivisten idealistien toimesta, ja Lenin hyväksyy tuon todistuksen, kuten edelleen tulkitsen, esittämättä sen tilalle uutta tiukan materialistista todistusta (jos sellainen vain olisi esitettävissä...)

Tuollainen onkin ihan todellisuudessakin bluffareiden trikkejä, että otetaan toisessa teoriassa todistettuja lauseita aivan toiseen teoriaan muka (siinäkin) ”todeksi todis-tettuina”, vaikka niitä ei olekaan todistettu eikä voidakaan todistaa (muutoin ei tarvit-sisikaan bluffata!) tuossa toisessa teoriassa.Esimerkkinä olisi juuri,että ”surffattaisiin” oppilause hegeliläisestä dialektiikasta marxilaiseen tai päin vastoin (muka "valmiiksi todistettuna").

Tekikö Lenin siis tuollaista, bluffasiko hän(kin) logiikassa, kuten VO väittää?

Vai bluffaako mahdollisesti VO itse?
 

Tämän kysymyksen selvittämiseksi on katsottava, kuka saksalainen idealisti on ku-monnut Kantin ”das Ding an sich” -käsitteen, miten todistanut sen epäadekvaatiksi, ja miten hänen todistuksensa suhtautuu kysymykseen taustafilosofian materialistisuudesta tai idealistisuudesta.

Kysymykseen vastaa neuvostoliittolainen filosofi Evald Iljenkov,joka on omistanut tälle kysymykselle seurannaisineen pääteoksensa ”Dialektinen logiikka”:²

“ Kant ei hyväksynyt niitä parannuksia, jotka Fichte oli esittänyt tehtäväksi hänen ajatteluteoriaansa.

Johann Gottlieb Fichte etsi ajattelua koskevasta Kantin opista perusluonteista epä- johdonmukaisuutta. Hän löysi sen lähtökäsitteestä,jonka Kant oli tietoisesti ottanut kaikkien rakennelmien pohjaksi,”olion sinänsä” käsitteestä.Jo tässä käsitteessä (eikä niissä kategoriaalisissa periaatteissa, jotka voidaan omistaa oliolle) piilee kirkuva ris-tiriita,siinä rikotaan kaikkien analyyttisten arvostelmien korkeinta periaatetta vastaan, joka kieltää ristiriidan käsitemäärityksissä. Sellaista ”käsitettä” ei siis voida sietää loogisesti kehitetyssä teoriajärjestelmässä.

Tosiaankin, käsitteessä ”olio sellaisena kuin se on ennen ja ulkopuolella kaikkea mahdollista kokemusta” piilee Kantilta huomaamatta jäänyt mielettömyys: väite, että meillä on tajunnassa tajunnan ulkopuolinen olio (”tieto asiasta, josta meillä ei voi olla tietoa”, HM), merkitsee samaa kuin väite,että taskussa on rahaa, joka on taskun ulkopuolella.

Tässä ei ole kysymys siitä,onko puhuttua ”oliota sinänsä” olemassa vai ei (eli voisiko olla objektiivisen todellisuuden puolia,joista emme iki maailmassa voisi tietää mitään, HM).Mutta siitä,että että tällaisen olion käsite on mahdoton,Fichte oli varma.Tälle pe- rustalle ei voitu rakentaa myöskään käsitteiden systeemiä,koska Kantin teoreettisen rakennelman perustan yli kulki ristiriidan halkeama.

Fichten johtopäätös oli moitteeton: "olion sinänsä" ajatteleminen merkitsee, että aja-tellaan sellaista,mikä määritelmällisesti ei ole ajateltavissa (ristiriidan kiellon kannalta tietysti), rikotaan kaikkien analyyttisten arvostelmien korkeinta periaatetta vastaan näitä arvostelmia perusteltaessa. Fichte moitti Kantia siitä, että tämä logiikan järjestelmäänsä näytti erittäin huonoa esimerkkiä logiikan sääntöjen käsittelystä.

Kysymys asetettiin näin:pitääkö logiikan tieteenä noudattaa samoja periaatteita jotka se asettaa kaikelle muulle ajattelulle ehdottoman yleisinä, vai onko se oikeutettu ylenkatsomaan niitä? Täytyykö logiikan olla tiede tieteiden joukossa,vai käyttäytyykö se pikemminkin omavaltaisen ruhtinaan lailla, kun tämä säätää lakeja, jotka sitovat kaikkia muita paitsi häntä itseään? Kysymys sattaa tuntua puhtaasti retoriselta.

Kuitenkin Kantin opista seuraa että, havainnossa annetuista olioista (ts. kaikkien erityistieteiden alueella) ihminen ajattelee yksien sääntöjen mukaan (totuuslogiikan sääntöjen) ja ajattelussa annetuista olioista toisten sääntöjen mukaan  (transsenden-taalisen dialektiikan hengessä). Ei ihme, että ymmärryksen ja järjen välille ja itse järkeen ilmaantuu ristiriitoja, antinomioita.”

HM: Dialektiikassa ei ole mitään transsendentaalista.

Fichten muodollisloogisessa kritiikissä Kantin ”oliota sinänsä” vastaan ei ole ollen-kaan kysymys ”materialismista ja idealismista”: ”das Ding an sich” on väärä, KOS-KA SE ON MUODOLLISLOOGISESTI SUSI, itse muodollisen logiikan idean, TO-TUUSARVON SÄILYTTÄMISEN PÄÄTELMISSÄ, vastainen. Tieteellisellä ”teorialla", jonka ”aksioomiin” tuo pseudokäsite kuuluu,voidaan tehdä ”päätelmiä” lopulta aivan mitä tahansa ja kuinka päin tahansa!

" III. THE FORMULA FOR MAN

Inevitably, the postulates of transformism and mechanical causality penetrated the areas of Soviet thought concerned with the behavior of man. "

HM: KUMPIKAAN NIISTÄ EI OLE NEUVOSTOLIITON IDEOLOGIAA DIALEKTISTA JA HISTORIALLISTA MTERIALISMIA.

" 7 B. M. Kedrov, "O materialisticheskom ponimanii zakonov prirody" ("On the Materialist Conception of Laws of Nature"), Voprosy filosofii, No. 6 (I952), pp.