Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä

maanantai, 23. marraskuu 2020

"Suomen (Hölösen) Ulkomainen Akateemikko" Jared Diamond "parantelee teknologisesti ihmislajia" - pyhäkoulun tiedoillaan...



Diamond “Finite Resources and Human Inequality will weigh human life down”

Harari “Whether could handle the body and brain or not affects the destiny of a country”

Diamond will give keynote speech at 'the Seoul Forum 2016' on May 11 in Korea

“What will be the greatest driving force for changes of human society in the future?”

Guess what would be the answer from two great scholars-Jared Diamond, who is called Charles Darwin of 21st century and the author of ‘Guns, germs and steel’, and Yuval Harari, who is a professor of history and the author of the international bestseller ‘Sapiens’?

The big talk of the century which Dr.Diamond and Prof.Harari had had, was arranged by Seoul Economic Daily, one of the oldest economic daily in Korea, celebrating the Seoul Forum 2016.‘SEOUL FORUM 2016’ will take place at the Shilla Hotel in Seoul, Korea, from May 11 to 12.


This is the world’s first talk between two scholars through the e-mail.Dr.Diamond and Prof. Harari respectively located in USA and Israel, so have exchanged opinions by sending and receiving E-mail. Seoul Economic Daily made a request to Prof. Yuval Harari to ask six questions. However Prof. Yuval Harari answered the questions first and then threw the questions to Dr. Diamond with his comments. Dr. Diamond also gave his opinion about those questions and comments. And as Prof.Harari added his opinion on Dr. Diamond’s answer. Dr, Diamond’s final responses will be unveiled at the ‘SEOUL FORUM 2016’ from May 11 to 12.

And for now Seoul Economic Daily releases a full talk of two great scholars ahead of the ‘SEOUL FORUM 2016’.


1. What will be the greatest driving force for changes of human society in the future?
Prof. Harari: The greatest driving force will undoubtedly be technology, especially computer science and biotechnology. Whereas in the past the main products of the human economy were guns, steel, textiles and food, the main products of the twenty-first-century economy will be bodies, brains and minds.

Throughout history humans have changed the world around them - they cleared fo-rests, domesticated plants and animals, dug irrigation canals and built roads, bridges and cities. But humans did not have the power to change themselves. We still have the same bodies and minds we had in the Stone Age. In the coming century, humans will of course continue to change the outside world, but for the first time in history they will also gain the power to reshape their own bodies and minds.
Dr. Diamond: While technology will affect practical features of our lifestyle,the funda- mental factors affecting our lifestyle will continue to be two,just as they are at present: finite resources, and human inequality.

With regard to finite resources, much of the work of economists is focused on growth, as if that will forever be possible. But a textbook of economics carried on its title page the following sentence: “In our world of finite resources, the only people who believe in the possibility of indefinitely continued growth are - idiots, and economists.”

Limits to the growth of human populations and consumption are set by world resour-ces: water,seafood, land and soil for agriculture, sunlight, space,and other resources. Already, with human population and consumption just as they are at present, a substantial fraction of the world‘s people are living below the poverty level.The world currently holds almost seven and a half billion people, of whom South Koreans and Americans and Europeans and Japanese and Australians enjoy a First World life-style and consumption rates, while most people make do with consumption rates up to 32 times lower. If all of those poor countries (including China and India and others) succeed in their goal of achieving First World consumption rates, then the world’s consumption will be equivalent to that of 75 billion people with the same distribution of consumption rates as at present. While one hears some optimists talking about how the world might perhaps be able to cope with nine billion people, I haven‘t encountered anyone silly enough to say explicitly that the world can hold 75 billion people. Nevertheless, there was a famous economist 20 years ago who said that humans could continue their current rate of population growth indefinitely. If one goes through the numbers, that means that the Earth will hold 10 people per square meter of land in 774 years, a mass of people equal to the mass of the Earth in less than 2,000 years, and a mass of people equal to the mass of the universe in 6,000 years. I‘m glad that I won‘t be alive in that world where I have to share my one square meter of land with nine other people.

In short, resource limits will be one of the two greatest driving forces for change. The other factor driving change will be inequality among the Earth’s people. In today‘s globalized world, poor people in remote countries (like Somalia and Afghanistan) still have access to information about lifestyles of people in rich countries. In today’s globalized world, those people in Somalia and Afghanistan and other poor countries now also have the means to emigrate to rich countries, where they want to achieve a First World lifestyle now, rather than wait for their grandchildren to achieve it 80 years from now. We can‘t have a stable world as long as there are big inequalities among human societies around the globe. Those inequalities are already a big driving force for change today: just read the newspaper any day. They will be an even bigger force in the future.

Prof. Harari: Inequality and resource scarcity will definitely be major forces for change. You cannot really talk about technological change without taking into account the interplay with society and with the environment. But it should be noted that future technological breakthroughs may change the very meaning of “inequality” and of “resources”. With nineteenth-century technology, it was utterly impossible to feed 7 billion people, and even royal families suffered extremely high rates of child mortality. Today, for the first time in history, many more people die from eating too much than from eating too little, and a child born in the slums of Shanghai has a better chance of reaching adulthood than a crown prince 200 years ago. Hence to be poor in 2016 means something quite different from being poor in 1816.

At the same time, the technologies that have enabled us to overcome famine and plagues have also produced completely new problems, such as global warming, which nobody in 1816 feared or expected. Back then, people couldn’t imagine that human industry might change the global climate.

In the coming decades breakthroughs in fields such as biotechnology and artificial intelligence may make present-day concerns irrelevant - while creating far worse unforeseen problems. For example, whereas today we are concerned about inequa-lity between different human nations, by 2100 the main concern may be inequality between different human species or even between humans and robots.

2. How do you expect the future of human society after 100 and 200 years?

Prof. Harari: I don‘t think there will be humans around in 200 years. We will gain so much power, that either we will destroy ourselves, or we will upgrade ourselves into something completely different. The beings that will dominate the planet in the year 2200 will be much more different from us than we are different from chimpanzees or Neanderthals.

Ever since the appearance of life on earth, four billion years ago, life was governed by the laws of natural selection. During all these eons, whether you were a virus or a dinosaur, you evolved according the principles of natural selection. In addition, no matter what strange and bizarre shapes life undertook, it remained confined to the organic realm. Whether a cactus or a whale, you were made of organic compounds. Now science might replace natural selection with intelligent design, and might even start creating non-organic life forms. After four billion years of organic life shaped by natural selection, science is ushering the era of inorganic life shaped by intelligent design. Nobody has the faintest idea what the consequences will be.

Dr. Diamond:That depends upon what human society will be like 50 years from now. I emphasize 50 years, because within the next 50 years we citizens of the world shall either have figured out how to live in a world of finite resources with roughly equal lifestyles around the world, or we shall have failed by then to achieve a stable egali-tarian world and will no longer be able to achieve one. In the first of those two cases, the future of human society will provide a lifestyle much better than current Korean and American lifestyles 100 and 200 years from now. In the second of those two cases, 100 and 200 years from now there will either be no longer any people left alive on Earth, or those still alive will be living under Stone Age lifestyles similar to those that my New Guinea friends practiced until recently. The choices that humans and their governments are making today will determine which of those two outcomes we get 50 years from now. My own guess is that I rate the chances of the happy first outcome at 51%, and the chances of the unhappy second outcome at 49%.
Prof. Harari: I too hope that we could create a stable egalitarian world, but I would rate the chances of achieving it at somewhat less than 51%. Over the last 100,000 years humans have proved that they can do almost anything - except achieve stabi-lity. Change is the single great constant of history. And the pace of change is only ac-celerating. Humankind might still surprise us, of course, and attain stability by 2065. Anything is possible. But it isn’t very likely. If we have a future at all beyond 2065, it will probably be based on learning to adapt to chaos.

3. There are lots of views that the robots will have an enormous influence on the future of human society. What influence do you think the robots including artificial intelligence will have on humanity?
Prof. Harari: We need to differentiate between robots and artificial intelligence (AI). Robots are not very important in themselves. They are just a shell. The crucial thing is the intelligence controlling the robots, which may control many other devices as well. We are now developing AI that outperforms humans in more and more tasks, from driving cars to diagnosing diseases. As a result, experts estimate that within 20-30 years, up to 50% of all the jobs in advanced economies will be taken by AI.

Many new kinds of jobs will probably appear, but that won‘t necessarily solve the problem. Humans have basically just two types of skills - physical skills and cognitive skills - and if computers and robots outperform us in both, they might outperform us in the new jobs just like in the old ones. So what will be the use of humans in such a world? What will we do with billions of economically useless humans? We don’t know. We don‘t have any economic model for such a situation. This may well be the greatest economic and political question of the twenty-first century.
Dr. Diamond: Robots and artificial intelligence will affect practical aspects of human life, just as they have for the last 60,000 years, but with increasingly rapid change. Just consider:we have had telephones and automobiles for a little more than a centu- ry, commercial television for only about 70 years, and e-mail for only a few decades. Robots and artificial intelligence will cause changes, just as telephones and cars and television and e-mail that already caused changes. But, despite telephones and cars and television and e-mail, people still face the same basic human concerns: how to bring up our children, how to deal with old age, how to resolve disputes, how to stay healthy, how to assess dangers, and other such concerns. We already faced those concerns for tens of thousands of years before we had telephones and cars, and we shall continue to have those concerns after we have more robots and artificial intelligence.
Prof. Harari: Many of the basic concerns facing humanity will indeed remain with us, such as how to bring up our children, how to deal with old age, how to resolve dis-putes, and how to stay healthy. For in truth, these concerns are not tens of thousands of years old - they are tens of millions of years old. We share them with all other mammals, and with many other animals too. As long as humans retain their present-day bodies and minds, this will not change.

AI is nevertheless different from telephones and cars, because unlike them, it has the power to redesign our bodies and minds, or to replace us altogether. If AI replaces humans as the dominant force on the planet, then for the first time in many millions of years earth will be dominated by beings who have no children, who do not grow old, and who don’t need emotions in order to resolve disputes.

4. In terms of the development of bio-health care technology, what influence do you think life extension and organ transplant will have on the change and form of human societies?
Prof. Harari: In the coming decades, we may well see new technologies that could radically extend human lifespans. This will have enormous influence on human society. I‘ll give just a few random examples.

Since people will live much longer in a world undergoing ever more rapid upheavals, they will have to reinvent themselves again and again. By the time you are 50, what-ever you learned as a teenager would be completely irrelevant, but the new know-ledge acquired in your fifties will again become obsolete by the time you are 80 or 100. This may result in enormous levels of stress. Longevity itself may become an additional source of stress. The longer you expect to live - the fewer risks you would be willing to take. People will become ever more obsessed with health and security.

Family structure,marriages and child-parent relationships would also be transformed. Today, people still expect to be married ’till death us do part‘, and much of life revol-ves around having and raising children. Now try to imagine a person with a lifespan of 150 years. Getting married at forty, she still has 110 years to go. Will it be realistic to expect her marriage to last 110 years? Even Catholic fundamentalists might baulk at that. So the current trend of serial marriages is likely to intensify. Bearing two child-ren in her forties, by the time she is 120,the years she spent raising them are a distant memory - and a rather minor episode in her life. It’s hard to tell what kind of new parent-child relationship might develop under such conditions.

At the same time, since people will not retire at 65, they will not make way for the new generation with its novel ideas and aspirations. The physicist Max Planck famously said that science advances one funeral at a time. He meant that only when one gene-ration passes away do new theories have a chance to root out old ones. This is true not only of science. Think for a moment about the political sphere. Would you mind having Putin stick around for another ninety years? On second thoughts, if people lived to 150, then in 2016 Stalin would still be ruling in Moscow, going strong at 138, and Mao would be a middle-aged 123-year-old.

One last point to bear in mind is that the new life-extending treatments might be ex-pensive, and will not be freely available for all 8 billion humans. Hence human socie- ty in the 21st century may be the most unequal in history. For the first time in history, there might appear real biological gaps between classes and countries. Throughout history,the rich and powerful always argued that they were superior to everyone else. That they were more clever, more courageous, more creative, more moral than every-one else. This was not true. As far as we know,there were no real differences in abili- ties between,say, Hindu Brahmans and Untouchables. However,in the coming gene- rations humankind might split into biological castes, with upper-class humans trans- formed into godlike beings. These upper-class humans may really be more clever, more courageous, and more creative than everybody else.


Dr. Diamond:Life extension and modern medicine, including organ transplants, have already caused an increase in the proportion and longevity of old people, and a de-crease in the proportion of young people. Already, your neighbor Japan has the se-cond highest life extension in the world, and the lowest birth rate. If those trends are extrapolated lineally, one calculates that there won‘t be any more babies born in Ja-pan after 17 years from now! Obviously, that won’t be the outcome, and the extrapo-lation won‘t be linear, but - it remains clear that fewer and fewer young people will be supporting more and more older people.

5. There are worries that money could decide the quality of human life in the future with the development of robots, bio-health, and especially artificial intelligence. Is it possible to expect bright future for our society?


Prof. Harari: The future is not deterministic. We face many dangers, but when faced by collective danger, humankind can rise to the challenge. The most obvious and op-timistic model is our reaction to the threat of nuclear war, and our success in curbing international violence over the last few decades. In the 1950s and 1960s, many people believed that a nuclear holocaust was inevitable. But in the following decades, humankind not only managed to avoid nuclear war, but also reduced international violence to its lowest level ever.

There are still wars in some parts of the world - I come from the Middle East,so I know that very well. But for the first time in history, large parts of the world are completely free from war. In ancient agricultural societies, about 15% of all deaths were caused by human violence. Today, in the world as a whole, less than 1.5% of deaths are caused by human violence. In fact, the number of suicides is today higher than the number of violent deaths! You have a greater chance of killing yourself than of being killed by some enemy soldier, criminal or terrorist. People today are terrified of terro-rism.But in fact,for every human killed by terrorism,a thousand die of eating too much. For the average American, McDonalds poses a much greater threat than Al Qaeda.

Now we are facing new threats, such as global warming and the rise of AI. The dan-ger is very big, but nothing is determined. Humankind can still rise to the challenge.

Dr. Diamond:Of course money will affect the quality of human life in the future with the development of robots and bio-health, just as money has affected the quality of human life ever since money was invented about 3,000 years ago! Is it possible to expect a bright future of our society? Yes, but only if we make better choices than we are making now.

6. Do you think that East Asia including Korea is able to be the leader of human society?


Prof. Harari: We are in an analogous situation to the nineteenth century. Back then, the world underwent the Industrial Revolution. This revolution was led by very few countries such as Britain, the USA and Japan. These few countries conquered the world. Most other countries failed to understand what was happening, and they therefore missed the train of progress, and were occupied and exploited by the industrial nations.

In the early twenty-first century the train of progress is again pulling out of the station. Whereas in the nineteenth century industrialization was fueled by steam power, chemistry and electricity, now progress is fueled mostly by biotechnology and computer science. And whereas nineteenth-century industry produced mainly food, textiles, vehicles and weapons, the new biotech and cybernetic industries will produce bodies, brains and minds. The gap between those who will know how to engineer bodies and brains and those who will not, will be far bigger than the gap between nineteenth-century Britain and India. Those who will lead the next revolution will acquire divine abilities of creation and destruction, while those left behind might face extinction.

Which nations and areas are likely to lead the revolution? At present it is led by East Asia and the North Atlantic region. Other areas, such as Africa, the Middle East and South America are being left behind. This may change, of course. But I think that all countries in the world face today an existential question: will they be part of the next revolution, or will they be left behind?


Dr. Diamond: Let’s distinguish between “able to be THE leader” and “able to be A leader”. For the last century, the leaders of human society have been East Asia, Europe, and North America, with North America currently the most powerful. Two hundred years ago, the leaders were East Asia and Europe, with Europe the most powerful. Five thousand years ago, the leader was Southwest Asia (the so-called Fertile Crescent), with East Asia and Europe and North America still backwaters.

I expect that the world leaders will continue to be East Asia, Europe, and North America for the foreseeable future, at least for the next several decades. For each of these areas, it‘s easy to point out advantages, and to point out disadvantages of the other areas. But all three areas will continue to dominate the rest of the world because of unchanging facts of geography. Which of those regions dominates the other two will depend upon changing facts of human society.

Seoul Economic Daily will broadcast the Seoul Forum live in real time,especially Keynote Speech by Professor Jared Diamond, A Conversation with Professor Jared Diamond.
You can see the specific information on the official website (▶http://seoulforum.kr/eng) And you can watch the live-cast through our facebook page : https://www.facebook.com/sedailythumb/
Follow and watch! we‘ll notice the broadcast schedule by Push-Up message!




tiistai, 17. marraskuu 2020

On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory...


SUSA/JSFOu 91, 2006
Ante AIKIO (Oulu)


1. Introduction

Systematic research on Scandinavian loanwords in Saami began well over acentury ago (e.g. Thomsen 1869; Qvigstad 1893; Wiklund 1896). However, the concept of earlier Germanic borrowings in Saami is newer. In the 1960s it wasstill commonly maintained that few, if any, independent Indo-European loan-words had been directly adopted into Pre-Saami (e.g. Sköld 1961 passim). Of course, ever since the loanword studies by Thomsen (1869, 1890) it had beenknown that a few older Indo-European loan items, such as North Saami ruovdi  ‘iron’ (< Germanic) and luossa ‘salmon’ (< Baltic), were present in Saami. Butas such words were shared with Finnic whose lexicon showed a significantlystronger Indo-European impact, it was maintained that these words had beenmediated to Saami by Finnic. Thus, there seemed to be little evidence of direct   contacts  between     Pre-Saami  and  the   early     Germanic      and   Baltic tribes. During recent decades it has become clear that this classical picture had been influenced by the ways in which etymological research was conducted. With the exception of studies of Scandinavian loanwords which have a long and fruitful research history, there has been a tradition of treating Saami etymologyas a sort of extension of the etymological study of Finnish vocabulary; untilrecent times few researchers had taken the etymologisation of Saami words asan aim in itself. Recently this tradition has been changing, though. For instance, the thorough studies of Germanic loanwords conducted by Jorma Koivulehtohave revealed that there is much more to the contact history of Saami and Germanic  than  was  previously  thought. The purposes of this paper are to examine the strata of old Germanic bor-rowings in Saami and to discuss the prehistory and formation of the Saami language branch in the light of what is known of its contacts with Germanic as well as other language groups. The next section summarises the present knowledgeof the stratification of Germanic borrowings in Saami. In the third section 27 Saami words are etymologised as early Germanic loans. The concluding section discusses the main lines of Saami ethnic history on the basis of the results of the present study as well as other recent linguistic research.
Aikio 10

2. The stratification of Germanic loanwords in Saami

Jorma Koivulehto has demonstrated in his studies that there are two distinct strata of Germanic loanwords in Saami which precede the extensive stratum of Proto-Scandinavian loans, the existence of which has already for long beenrecognised. Even these older borrowings seem to have been adopted largely independent of Finnic, as most of them do not have Finnic cognates. Koivulehto’s stratification of the Germanic loan items in Saami is summarised below, asit provides the background for the study in the next section; see e.g. Koivulehto (2002)  and  the   references mentioned there for further material.The oldest stratum of Germanic loanwords has participated in all the knownProto-Saami vowel changes, including the shift *a > *uo. 2
These loanwords are often, but not always, shared with Finnic. In this layer of borrowings Saami *k  occurs in the place of Germanic *h.
The words were borrowed either before the Germanic sound shift (i.e. before Indo-European *k  > PGerm *h) or at an in-termediate phase when the Germanic sound was still pronounced as a velar fricative  (*x).  Examples  of  borrowings  in  this  layer include:
SaaN guos'si ‘guest’ < PS *kuossē  < PreS *kansa (~ Finn. kansa ‘people, crowd’) < PGerm *hansō- (> Old English hōs crowd, host’, Old HighGerman hansa id.) 3
(LÄGLOS s.v. kansa)
SaaN gierdat  ‘to endure’ < PS *kiertë- < PreS *kärti- (~ Finn. kärsiä  ‘tosuffer; to endure’) < PGerm *hardja- (> Swedish härda ‘to harden, to endure’)    (LÄGLOS  s.v. kär
SaaSk  kuârgg ‘range of rocks, reef’, SaaL guorgoj ‘rocky shore’ < PS* kuorkō(j) < PreS *karko(j) < PGerm *hargu- (> Old Norse horgr  ‘heap of rocks;  sacrificial   site’) (LÄGLOS  s.v. karkea)  The second  stratum  of  Germanic  loanwords has  also  participated in many  Proto-Saami vowel changes, such as *a > *uo, but shows Ø as the substitute for Germanic *h. These loanwords are not shared with Finnic – there are no loanwordsin Finnic showing a loss of foreign h. These borrowings were thus adopted at astage when Saami and Finnic were already distinct languages spoken in twomutually exclusive speech communities, but these languages still closely re-sembled each other, as at least most of the complex Proto-Saami vowel shiftshad not yet taken place. Examples of borrowings in this layer include: SaaN vuoma ~ vuopman ‘a kind of hunting fence’ < PS *vuomën < PreS* amin < PGerm *hamen- (> Old High German hamo ‘hunting net; net in aweir’)   (Koivulehto 2002:  589)
SaaN vuoksa ‘depth of a fishing net’ < PS *vuopsë < PreS *api/as < NwGerm *hāba-z  (< PGerm *hēba-z ) (> Old Norse háfr  ‘pocket net, hoopnet’)  (Koivulehto 1999b: 364–365; 2002: 589)
SaaN vuos'su ‘bellows’ < PS *vuosëjō < PreS *asijo < PGerm *hasja- (>Icelandic hes
‘skin pouch’)   (Koivulehto 1999a: 365–367)

On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory 11

In the case of individual words it is often impossible to distinguish between these two layers of borrowings. Indeed, there are quite a few Germanic borrowings which have undergone the Saami vowel shift *a > uo and hence must havebeen adopted during one of these two early periods, but there are no criteria formore exact dating. But, even though the majority of the old Germanic loan-words in Saami are phonologically ambiguous so that their adoption cannot bewith any certainty assigned to either the first or the second phase of borrowing,a principal distinction between these two strata must be assumed in order toexplain the two reflexes of Germanic *h-.

The following cases are ambiguous inrespect to their stratification:

SaaN buoidi ‘fat’ < PS *puojtē < PreS *pajta < PGerm *faita- (> Old Norse feitr ‘fat’) (Koivulehto 1976: 260)
SaaL buollda ‘hillside, mountain side’ (~ Finn. dial. palsi ‘hard layer of soilor clay, e.g. in the bottom of a lake’) < PS *puoltë < PreS *palti < PGerm* falþa- (> Engl. fold)  (Koivulehto 1976: 254–257)
SaaL guobas ‘witch’ (~ Finn. kave ‘creature; mythological being; girl, maiden (myth.)’) < PS *kuopës < PreS *kapis < PGerm *skapa- (> Old English ge-sceap ‘creature, creation’). (LÄGLOS s.v. kave)
SaaN guolla ‘testicle’ < PS *kuolë  < PreS *kali < PGerm *skallV- (> OldEngl. sceallan ‘testicles’, Old Frisian skall ‘testicle’). PS *-l- in the place of foreign *-ll- is predictable in an early loan, as geminate sonorants wereoriginally not permitted in Finno-Ugric. (The etymology derives from J .Koivulehto,  p.c.)
SaaL luogge ‘rectum’ (~ Finn. lank  ‘thread’) < PS *luoŋkē < PreS *laŋka <PGerm *langan- (> Icelandic langi ‘rectum of a bovine’) (LÄGLOS s.v. lanka)
SaaN luoikat ‘to lend’ < PS *luojkkë- < PreS *lajkki- < PGerm *laigwē-/ *laigweje- (> Old Norse leiga ~ leigja ‘to hire’) (Koivulehto 2002: 588–589)
SaaN luoska (obsol.) ‘decorative seam or trimming on the edge of a Saamiman’s coat’ < PS *luoskë < PreS *lask < PGerm *laskV- (> Middle LowGerman
lasch ‘piece (of textile, leather, metal, etc.) with a sharp end; gussetin woman’s coat’; cf. Norwegian lask ‘invisible or decorative seam (onleather); cloth gusset’, which is a Low German loan) (Koivulehto 1976:262–263) 4
SaaN ruoksi ‘udder’ (~ Finn. rauhanen ‘gland’) < PS *ruovsē  < PreS *rawsa < * rawša < PGerm *hrauza- (> Norwegian røyr  ‘groin’) (cf. SSA s.v. rauhanen)
Aikio 12 SaaN ruovda ‘edge (of a boat, bed frame, shoe sole, etc.)’ < PS *ruomtë < PreS *ramti < Pre-Germ *ramdō- (> PGerm *randō- > Old Norse rond  ‘edge’)  (Koivulehto 2002: 589)
SaaN ruovdi ‘iron’ (~ Finn. rauta id.) < PS *ruovtē < PreS *rawta < PGerm *raudan- (> Old Norse rauði ‘bog iron ore’) (SSA s.v. rauta)
SaaN suovdi ‘gill; mouth, gullet’ (~ Finn. hauta ‘pit; grave’) < PS *suovδē  < PreS *sawδa < *šawδa < PGerm *sauþa- (> Old English sēaþ ‘pit, hole; well,  pool’)  (Koivulehto 1976: 35 – 37)
SaaN suovri ‘filthy person’ < PS *suovr ē < PreS *sawra < PGerm *saura- (> Old Norse
saurr ‘filth’) (the etymology was presented by J. Koivulehto, p.c.)
SaaN vuohčču ‘narrow, wet bog’ < PS *vuoččō < PreS *waććo < NwGerm *wātjō- (> Swedish dial. vät ‘boggy place which gathers water in the spring and autumn’) (Koivulehto 2002: 589)
SaaN vuohppi ‘small, narrow bay’ (~ Finn. apaja ‘fishing ground’) < PS* vuopējē PreS *apaja< PGerm *aban- (> Swedish dial. ave ‘small andnarrow bay of a lake’) or *abjōn- (> Old Norse efja ‘bay in a river; mire’) (LÄGLOS s.v. apaja)
SaaL vuolldo ‘the strongest reindeer bull in the herd’ < PS *vuoltō < PreS* walto < PGerm *waldan- (> Old Norse valdi ‘ruler (poetic)’) (Sammallahti 1984: 144; cf. Sköld 1961: 96)
SaaN vuorbi ‘lot; destiny’ (~ Finn. arpa ‘lot’) < PS *vuorpē < PreS *arpa <PGerm *arba- (> Old Norse arfr  ‘inheritance’)  (LÄGLOS  s.v. arpa)
SaaN vuordit  ‘to wait’ (? ~ Finn. vartoa, varrota id.) < PS *vuortē- < PreS* warta- < PGerm *wardō- (> Old Norse varða ‘to guard, watch over’) or *wardē- (> German
warten ‘to wait’) (SSA s.v. varrota)
SaaN vuordnut ‘to swear’ (~ Finn. vanno- ‘to swear’) < PS *vuornō- < PreS *watno- < PGerm *wahwna- (> German erwähnen ‘to mention’); there areparallels for the substitution *-Kn- > *-tn- (Koivulehto 1999b: 121)
SaaN vuotta ‘shoelace (laced around the thigh)’ (? ~ Finn vanne ‘hoop’) <PS *vuontëk < PreS *wantik < PGerm *wandu-z (> Old Norse vondr  ‘twig,  whip’)  (Koivulehto 1976: 257–258)
SaaN vuovdi ‘forest’ < PS *vuovtē < PreS *awta < PGerm *auþa- (> OldNorse auðr
‘uninhabited, desert’, German öde id.; cf. Old Norse eyði-mork ‘desolate forest land’, German
 Ein-öde ‘wilderness, wilds’) (the etymologyderives from P. Sammallahti, p.c.). As for the semantics, cf. SaaN meahcci ‘wilderness, wilds, uninhabited territory’ <  Finn. metsä ‘forest’.
On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory 13

It must be noted that even the presence of a regular Finnic cognate does notguarantee that the borrowing belongs to the oldest stratum because it is possiblethat the words are quasi-cognates which show regular sound correspondenceeven though they do not go back to the common proto-language. It is likely thatmany words were borrowed between Pre-Finnic and Pre-Saami at a date whenthese languages were still phonologically relatively close to each other, just ase.g. many Scandinavian loanwords have recently diffused between the variousSaami languages, conforming to regular correspondences as they were trans-ferred between the already diverged idioms (see e.g. Sammallahti 1984: 145). Borrowings between relatively closely related languages frequently becomeconformed to the sound correspondences that are observed in cognate vocabu-lary, a process which can be called ‘etymological nativisation’ (see Aikio in press a).Moreover, in some cases Finnic and Saami may have independently bor-rowed the same Germanic word. This is probably the case with SaaN vuordit ‘towait’ and Finnish vartoa id.: Saami adopted the word from Proto-Germanic, whereas the Finnish item is likely to have been a later Proto-Scandinavian loan. Separate borrowing is supported by the irregular correspondence of the secondsyllable vowels (PS *ē ~ Finn. o), as well as the narrow distribution of the Fin-nish word: vartoa is only attested in the western dialects of Finnish, and is ab-sent in all other Finnic languages. 5

Another likely case of separate borrowing isSaaN vuotta ‘shoelace’ (<  *want-ik) and Finn. vanne ‘hoop’ (< *want-iš), wherethe suffixal elements differ; in this case separate adoption has been argued also by Koivulehto (1976). It appears that even the oldest Germanic loanwords were adopted into Pre-Finnic and Pre-Saami largely independently of each other (see also  Koivulehto 1988). In contrast to the two strata discussed above, the later stratum of Proto-Scandinavian loanwords is markedly different in phonological terms; and it isalso lexically more extensive, containing several hundred borrowings. Proto-Scandinavian borrowings can usually be easily distinguished from earlier loan-words on the basis of their vowel reflexes, because they were adopted after theseries of sound changes that transformed the Pre-Saami vowel system into theProto-Saami one – this process left none of the vowels in the system unaltered,and hence it could be called ‘the great Saami vowel shift’ (I owe the term toJanne Saarikivi). PScand *a and *ā are reflected as PS *ā (> SaaN á) as opposed to the PS *uo (< PreS *a) in earlier loans. Likewise, PScand *e was rendered with PS *ie (> SaaN ie), whereas in older Germanic borrowings one finds PS *ë or *ea (both < PreS *e    under   different  conditions). Consonant substitution patterns also differ from the earlier periods of borrowing. It appears that one must postulate an early dialectal division withinProto-Saami on the basis of how certain Proto-Scandinavian consonants weretreated. does not include the

Aikio 14

 In North-western Saami (henceforth NwS), which predecessors of Skolt and Kola Saami, the foreign consonants /h/ and /f / becameestablished at quite an early date. 6
Thus, in Proto-Scandinavian loanwords *f- is reflected as f- in NwS, but as  v- in Skolt and Kola Saami – but never as p incontrast to earlier borrowings. Foreign *h-, too, shows a dual treatment: in NwSit was inconsistently either dropped or retained, but in Skolt and Kola Saamialways dropped. Medial *-h- was varyingly either replaced with -k- or -f-or assimilated to a preceding sonorant. Also some initial consonant clusters, especially sk-, were retained in Proto-Scandinavian loanwords in NwS, but simpli-fied in the predecessor of the more eastern Saami idioms. A further consonantalcriterion is that loanwords in the Proto-Scandinavian period frequently show the(hitherto unexplained) sound substitution PScand *-j- > Saami *-č-, which isnot attested in earlier borrowings.

The following examples serve to illustrate the phonological ch

aracteristics of  Proto-Scandinavian  loanwords  in  comparison  to the two  earlier  strata:
SaaN áhpi ‘high sea, open sea’ < PS *āpē < PScand *haba- (> Old Norse haf ‘sea’)
SaaN ávža ‘bird-cherry’ < PS *āvčë  < PScand *hagja- (> Old Norse heggr ‘bird-cherry’)
SaaN biergu ‘meat’ < PS *pierkō< PScand *bergō-(> Old Norse bjorg ‘aid,  rescue, food’)
SaaN  fárru ‘trip; party, travelling company’ < NwS  *fārō < PScand *farō- (> Old Norse for ‘journey, journeying’); cf. SaaSk väärr ‘trip’ < *vārō, with initial v-
SaaN fiel'lu ‘board’ < NwS *fiellō < PScand *felhō- (> Old Norse fjol ‘board’)
SaaN háittis ‘very hot (of stove)’ < NwS *hājttēs < PScand *haita-z  (> Old Norse heitr ‘hot’)
SaaN lávkkis ‘flea’ < PS *lāvkkēs < PScand *flauha- (> Old Norse fló ‘flea’); cf. SaaP laaffies ‘flea’ (< NwS *lāffēs), with a different sound sub-stitution!
SaaN márfi ‘sausage’ < NwS *mārfē  < PScand *marhwa- (> Old Norse morr
‘fat   in  the  intestines’)
SaaN miel'li ‘steep, sandy bank on the shore of a river or lake’ < PS *miellē < PScand *melha- (> Old Norse melr ‘heap of sand’)
SaaN skálžu ‘seashell’ < NwS *skālčō < PScand *skaljō- (> Old Norse skel ‘shell, crust’); cf. SaaK  kā¬v z ‘seashell’(< *kālčō), with simplification of the initial     cluster

On Germanic-Saami contacts and Saami prehistory 15

The adoption of Proto-Scandinavian loanwords was contemporaneous with the disintegration of Proto-Saami, as revealed by the dialectal differences in the patterns of phonological nativisation. This suggests that the loans were adoptedinto an already widely spread dialect continuum instead of a geographicallynarrow proto-language.As this study concentrates on the earliest periods of borrowing, Proto-Scandinavian loanwords will not be discussed below. The criteria set for theinclusion in the earlier strata of loans are phonological. A Germanic loanwordmust have already been adopted into Pre-Saami if it fulfils one of the following phonological criteria: 1) The word has participated in the vowel shift PreS *a > PS *uo. 2) It shows the reflex of the metaphonic change PreS *e(–i)> *i(–i) >PS *ë(–ë) or PreS *e(–ä) > *ä(–ä) > PS *ea (–ē). 3) It shows the sound substitution PGerm *f- > PS *p- or  PGerm  *h- (*x-) > PS *k- .In addition to these criteria also the lowering and velarisation of PreS *i to PS *ë is probably a valid criterion for early Germanic origin. This change isattested in e.g. SaaN lađas ‘joint’ < PS *lëδës < PreS *liδis < PGerm *liþu-z (>Old Norse liðr id.) and in an even earlier borrowing from the same word, SaaN lahttu ‘limb’ < PS *lëttō< PreS *litto (Koivulehto 2002). However, I have not discovered any new examples of Germanic loanwords displaying this vowel correspondence, so  it  is not  of  relevance  to  the  present  study.

3. New Germanic loan etymologies

In the etymological articles below the lexical material from Saami and Germanic is first presented, with references to the relevant etymological dictionar-ies. Only one or two members of each Saami cognate set are cited as examples. The intra-Saami distribution of each item is given in parentheses, together with a reference to Juhani Lehtiranta’s common Saami vocabulary (YSS) if the cognate  set  can  be  found  there. The  following dictionaries,  which have  been  used  as sources of Saami lexical data, are not separately referred to: Bergsland & Mattsson Magga 1993 (South Saami); Lagercrantz 1939 (South Saami, PiteSaami, Sea Saami); Schlachter 1958 (Ume Saami); Halász 1891 (Pite Saami); Grundström 1946–1954 (Lule Saami); Friis 1887, Nielsen 1979 and Sammallahti 1989 (North Saami); E. Itkonen 1986–1991 and Morottaja &Sammallahti 1993 (Inari Saami); Sammallahti & Mosnikoff 1988 (SkoltSaami); T. I. Itkonen 1958 (Skolt, Kildin and Ter Saami). The cited forms have been normalised according to the modern orthographic standards of the Saamilanguages, except   for  Kildin  Saami.

Aikio 16
SaaN bahta ‘arse, behind’ (S–T; YSS 872) < PS *pëtë << (via labial dissimilation)  *potë < PreS *puti < PreGerm *putV- ‘arse; vagina’ > PGerm *fudV- > Old Norse fuð- ‘vagina’ (only attested in compounds), Icelandic fuð ‘vagina’, Middle HighGerman vut ‘vagina; arse’, English (dialectal) fud ‘buttocks; vagina’ (? < Nordic). Note also Germ Fotze ‘vagina’, which either shows expressivegemination (*futt-) or is an “s-Bildung”. (ÍO s.v. fuð; AEWb s.v. fuð-; Kluge s.v. Fotze) No etymology has been proposed for common Saami *pëtë ‘arse, behind’.However, the word very closely resembles PGerm  fudV- (< PreGerm * putV-) ‘arse; vagina’. The loan etymology is otherwise quite straightforward, but itrequires the postulation of a sporadic labial dissimilation in *o >> *ë after *p- in Proto-Saami. While the change is not regular, the Saami languages show astrong tendency towards this kind of dissimilatory development. Irregular variation between PS *o and *ë next to labial consonants is relatively common. In North Saami one finds dialectal oscillation in many words, cf. e.g. monni ~ manni ‘egg’, botnit ~ batnit  ‘to plait’, bohčit ~ bahčit  ‘to squeeze; to milk’ (SaaN-a- reflects PS *-ë-).

Illabialisation is also common in the other Saamilanguages; e.g. the three words above show only illabialised forms in Eastern Saami. The labial vowel is original in such cases, as demonstrated by extra-Saami cognates (cf. Finn. muna ‘egg’, punoa ‘to plait’, pusertaa ‘to squeeze, wring’ <  Proto-Uralic  *mun, *puna-, *puśa-). There are even other cases like PS *pëtë which uniformly show labial dis-similation in all Saami languages: cf. SaaN laksi ‘dew’ < PS *lëpsē  (the change *ps > ks is regular in SaaN) < Proto-Uralic *lupsa ‘dew’ (> Komi lïsva ‘dew’, Tundra Nenets yøbta id., etc.) and SaaN avvit ‘to leak (of boats)’ < PS *ëvē- < Proto-Uralic *uwa- ‘current; to flow’ (> Finnish vuo ‘current’, Mansi ow- ‘toflow’, etc.). Reflexes of the predictable regular forms *lopsē and *ovē- are not attested anywhere in Saami. A new example of this type can also be presented. One can connect SaaN bahkket ‘to cram, stuff; to force oneself into’, bahkat  ‘narrow, tight, taut’ and bahku ‘crowd’, which are derivatives of a PS root *pëkë-, with Finn. pukea ‘to dress, put on (clothes); to thread, slip into’ (the previous comparison to SaaN bohkat ‘to pierce’ is hardly feasible, cf. SSA s.v. pukea). Similar cases are also involved in SaaN savu: savvon- ‘smooth waters (in ariver)’ (< PS *sëvōn) ~ Finn. suvanto id. and SaaN lahppu ‘lichen on trees’ (<PS *lëppō) ~ Finn. luppo id. On distributional grounds these words are probably not cognate, though, but more likely borrowings between Saami and Finnish v

tiistai, 17. marraskuu 2020

Trollaus poliittisena viestintästrategiana ja liberaalin demokratian kriisioireena

Marko Ampuja

Marko Ampuja on valtiotieteiden tohtori ja akatemiatutkija Helsingin yliopistossa.

Mikko Poutanen

Mikko Poutanen on tutkijatohtori Tampereen yliopistossa ja Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.



Mark Konig / Unsplash

Lukuaika: 7 min.

Trollauksen kritiikeissä on korostettu sosiaalisen median roolia ilmiön synnys-sä. Poliittisen trollauksen analyysi jää kuitenkin puolitiehen, jos se ei tarkastele kriittisesti liberaalien demokraattisten instituutioiden omaa osuutta niiden nykyisessä kriisissä.

“Minä olen trolli, minusta on vaan hauskaa ärsyttää ihmisiä. Kun saa jonkun oikein kunnolla suuttumaan niin sehän on ihan saatanan hauskaa!” (Fiktiivinen hahmo tv-sarjassa Ihmisten Puolue)

Trollaus on viestintää, joka perustuu provosoimiseen ja sen synnyttämiin negatiivis-sävytteisiin tunnereaktioihin. Tietoisena toimintana sen synty paikannetaan usein anonyymeihin nettifoorumeihin, joissa itsensä trolleiksi nimittäneet pyrkivät aikaan-saamaan mainittuja reaktioita erilaisten tempausten avulla, jotka ovat vaihdelleet harmittomista kepposista järjestelmälliseen nettikiusaamiseen. Nettitrollaajat ovat useimmiten miehiä ja heidän luonnekartastossaan korostuu kyky nauttia muille aiheutetusta emotionaalisesta kivusta vailla syyllisyydentunteita.

Trollauksella ei ole välttämättä mitään selkeää poliittista tarkoitusta. Aihetta tutkineet ovat kuitenkin nostaneet esille sen, että trollausta kannattelevat nettiyhteisöt huoku-vat naisvihaa, rasismia, homofobiaa ja väkivaltaisia kostofantasioita. Trollaajat valit-sevat tyypillisesti kohteeksensa ”normot” eli ihmiset, jotka edustavat heidän kammoa-maansa ”moraalista valtavirtaa” ja sen omaksumia ”poliittisesti korrekteja” arvoja.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme trollausta nimenomaan tarkoituksellisena poliitti- sena viestintästrategiana ja pohdimme syitä ilmiön nousulle. Trollaus on viime aikoina muokannut poliittista keskustelukulttuuria ja se on profiloitunut erityisesti äärioikeiston ja oikeistopopulististen puolueiden harrastamana toimintana.

Nettitrollaajat ovat useimmiten miehiä ja heidän luonnekartastossaan korostuu ky-ky nauttia muille aiheutetusta emotionaalisesta kivusta vailla syyllisyydentunteita.

Ilmiön selittämisessä katse suuntautuu usein suurten teknologiayhtiöiden omistamiin yhteisöpalveluihin, jotka ovat tarjonneet otollisen alustan valeuutisten ja trollausvies-tien levittämiselle. Sosiaalisen median algoritmien ominaisuudet on syytä huomioida mietittäessä siitä, miksi äärioikeiston ja oikeistopopulistien sanoma nousee korostuneesti esiin verkossa.

Poliittinen trollaus on kuitenkin oire myös liberaalien demokraattisten instituutioiden kriisistä. Sen puitteissa puoluepolitiikka näyttäytyy helposti keinotekoisena teatterina, jota ei kuulukaan ottaa vakavasti ja jonka provokatiivisella halventamisella on mahdollista saavuttaa kannatusta.


Trollauspolitiikan logiikka

Poliittinen trollaus on suunnitelmallista poliittisten päämäärien edistämistä, jota har-joitetaan internetissä erityisin viestinnällisin keinoin.Poliittinen trollaaja ei tähtää mie- lipiteensä ilmaisuun pyrkimällä vakuuttamaan muut. Hän ei ole kiinnostunut punta-roinnista (engl. deliberation) eri vaihtoehtojen välillä vaan koko debatin vesittämises-tä provokaatioilla, jotka asettavat keskusteluun osallistuvien tarkoitusperät kyseenalaiseksi.

Trollaus tarjoaa ilmeisiä strategisia etuja: koska se perustuu lähtökohtaisesti ratio-naalisen keskustelun sabotoimiseen, se antaa mahdollisuuden poliittiseen vaikutta-miseen ilman tarvetta perehtyä asiakysymyksiin. Samalla trollaus tuottaa yhteisölli-sen voimaantumisen tunteita niille, joilla on voimakas ”moraalisen valtavirran” haastamisen tarve.

Toiminnallaan trollaaja pyrkii osoittamaan, ettei ota liberaalia valtavirtapolitiikkaa vakavasti sekä asettumaan sen yläpuolelle.Samalla hän kutsuu kannattajakuntan- sa liittymään ylenkatseeseen, mitä tuetaan erilaisin viestinnällisin silmäniskuin.

Monet kansalaiset kuin myös politiikan toimittajatkin vaikuttavat nykyisin näkevän puoluepolitiikan jonkinlaisena huomiohakuisena viihde-esityksenä. Kriittisyys puo-luepolitiikkaa kohtaan ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että vakavissaan kiistet-täisiin liberaalin ihannekuvan mukainen demokraattisen päätöksenteon pohjaami-nen keskusteluun ja argumentointiin parhaan saatavilla olevan tiedon pohjalta.

Populistinen trollaus sen sijaan halveksuu näitä ihanteita: toiminnallaan trollaaja pyrkii osoittamaan, ettei ota liberaalia valtavirtapolitiikkaa vakavasti sekä asettumaan sen yläpuolelle. Samalla hän kutsuu kannattajakuntansa liittymään ylenkatseeseen, mitä tuetaan erilaisin viestinnällisin silmäniskuin. Näin myös rajataan tehokkaasti oma vakavana tarjottu politiikka muiden kyseenalaisesta politiikasta.


Popcornit esiin

Suomessa poliittinen trollaus sai julkisuutta joulukuussa 2019, kun Helsingin Sano-mien toimittaja Jussi Pullinen pani merkeille, että perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho käyttää sosiaalisessa mediassa usein kielikuvaa popcornin syömi-sestä. Näin Halla-Aho korostaa itseään ”huvittuneena sivullisena”, joka seuraa muiden, kuten poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen, toimintaa lähinnä viihteenä.

Vaikuttaa ilmeiseltä,että hänen viestintätyylinsä osuu juuri siihen osaan äänestäjistä, joiden mielestä politiikka on epäaitoa eliittien puuhastelua, johon nähden perussuo- malaisten oma politiikka näyttäytyy laadullisesti erilaisena - rehellisenä tai aidompana.

Halla-ahon omista motiiveista johtaen hänen viestintänsä - oppositiopuolueen johta-ja ”onnitteli” ironisesti hallitusta - oli helposti tulkittavissa.Hän kommentoi tavalla, jon- ka osa ihmisistä tunnistaa vähättelyksi, mutta käyttämällä kieltä, joka jää tulkinnalli- seksi sanatarkkuuden tasolla. Näin kannattajille voitiin lähettää haluttu signaali.

Vaikka poliittista trollausta eivät harrasta vain oikeistopopulistiset puolueet, on juuri perussuomalaiset tehnyt siitä Suomessa muita puolueita ohjelmallisemman viestintästrategian.

Poliittinen trollaaja koettelee tyypillisesti soveliaisuuden rajoja osoittaakseen, kuinka pitkälle hän voi mennä. Jokainen paheksuva vastaus vahvistaa alkuperäistä viestiä, ja trollaaja voi vedota siihen, ettei hän sanatarkasti sanonut mitään asiatonta, tai että hän otti vain omintakeisesti kantaa aitoon asiaan. Tavoitteena on saada poliittiset vastustajat turhautumaan ja mahdollisesti rikkomaan itse soveliaaksi käsitetyn julkisen keskustelun rajoja.

Vaikka poliittista trollausta eivät harrasta vain oikeistopopulistiset puolueet, on juuri perussuomalaiset tehnyt siitä Suomessa muita puolueita ohjelmallisemman viestin-tästrategian. Tämä soveltuu puolueen eliittikriittiseen ja julkisen keskustelun konsensusta särkevään politiikkaan.


Trollaus viestintästrategiana

Perussuomalainen trollaus ei rajoitu Twitterissä lonkalta heitettyihin kommentteihin, sillä puolueen johto on myöntänyt ärsyttävänsä tarkoituksellisesti myös poliittisissa kampanjoissaan. Esimeriksi ”postmodernin tekotaiteen” kritisointi oli puolueen aiem-man puheenjohtajan Timo Soinin sanoin ”tietoinen provo”, jolla se tavoitteli julkisuutta vaaliohjelmalleen vuoden 2011 eduskuntavaalien alla.

Samasta oli kyse vuonna 2016, kun perussuomalaiset haki näkyvyyttä tuulivoiman vastaiselle kampanjalleen tutkimustiedon vastaisilla puheillaan räjähtävistä lepa-koista. Viime vuonna puolue laajensi strategian jopa osaksi virallisia poliittisia asia-kirjoja, kun sen edustajat ehdottivat muutoksia valtionbudjettiin trollausviestinnälle ominaisin sanankääntein.

Mediatutkija Elina Tolosen mukaan ”populistipuolueiden käyttämät, kärjistyksille ja vastakkainasetteluille perustuvat viestintäkeinot” ovat osoittautuneet niin tehokkaiksi, että ”myös muut tahot ottavat niitä lisääntyvästi käyttöönsä”.Tätä kierrettä ruokkii myös sosiaalinen media – etenkin Twitter – jonka poliittisissa väittelyissä provosointi ja pyrkimys päästä vastustajan ”ihon alle” on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Voidaan odottaa, että maltillisemmat puheenvuorot jäävät provosointien varjoon, etenkin jos puheenvuoroihin vastataan juuri trollauksella.

Trollaus on sosiaalisesti vaarallista juuri siksi,että yleistyessään se levittää yleistä epäluuloa ja myrkyttää julkisen keskustelun tehdessään yhä hankalammaksi erottaa sen, mikä on trollausta ja mikä ei.

Provosoivat viestintästrategiat eivät kuitenkaan ole vaarattomia työkaluja.Siinä missä poliitikko voi vastata trollaukseen samalla mitalla, yhteiskunnassa on monia keskei-siä toimijoita – kuten terveys- ja valvontaviranomaiset – jotka ovat säädöksin velvoi-tettuja viestimään virallisia normeja noudattaen. Trollauksen vahvistuminen poliitti-sen viestinnän lajityyppinä saattaa heikentää asiaperustaiseen argumentaatioon nojaavan julkisen viestinnän uskottavuutta ja näkyvyyttä.

Oikeistopopulistisella loukkaamaan pyrkivällä poliittisella viestinnällä on pitkä histo-ria Yhdysvalloissa.Donald Trumpin presidenttikaudella sen sävyt ovat kuitenkin voi- mistuneet ja liberaalieliittiä ärsyttävästä trollauksesta on tullut poliittisen viestinnän valtavirtaa. Trumpin entinen strategiapäällikkö ja alt-right-vaikuttaja Steve Bannon on todennut tyylilleen ominaisesti, että trollaamisen tarkoitus on ”tukkia [julkinen] alue paskalla” eli ohjata kansalaisten huomio pois valtavirtamedioiden välittämistä sisällöistä keinoista välittämättä.

Väärän tiedon ja harhaisten, eliittejä demonisoivien salaliittoteorioiden levittäminen, alatyyliset solvaukset ja vastustajan vyön alle iskeminen ovat kaikki sallittuja. Tämä luo tilaa yhä provokatiivisemmalle tyylille. Trollauksen olemusta jäljittänyt viestintä-tieteilijä Massimo Leone näkee, että se on sosiaalisesti vaarallista juuri siksi, että yleistyessään se levittää yleistä epäluuloa ja myrkyttää julkisen keskustelun tehdes-sään yhä hankalammaksi erottaa sen, mikä on trollausta ja mikä ei.


Trollaus toistuu uutisvirrassa

Sosiaalisen median ohella myös päämediat vaikuttavat olevan erityisen alttiita toista-maan kaikukammioina trollaavien poliitikkojen viestejä. Trollaus eroaa tavanomai-sesta puoluepoliittisesta viestinnästä: median kielellä se ”herättää keskustelua”, usein skandaalinomaisesti.

Vaikka valveutuneet toimittajat voivat tuomita trollauksen,median ansaintamalli halaa sitä:pöyristystä aiheuttavat twiitit muuttuvat repäiseviksi otsikoiksi, jotka houkuttelevat mainostajien toivomia silmäpareja ja klikkauksia. Johanna Vehkoon mukaan toimi-tuksissa ei joko osata tai haluta tunnistaa trollausta ongelmana, jonka seurauksena ”tarkoitukselliset provokaatiotkin” herkästi uutisoidaan.

Viimeaikaisissa trollauksen kritiikeissä on korostettu sosiaalisen median roolia ilmiön synnyssä perinteisen median sijaan. Esimerkiksi Netflixin huomiota herättänyt kriittinen dokumentti The Social Dilemma (suom. Valvontakapitalismin vaarat) tähdentää, että nettitrollaajien sijaan ongelman muodostavat sosiaalisen median sivustot itsessään, sillä juuri ne sallivat ja vahvistavat heidän käytöstään.

Vaikka valveutuneet toimittajat voivat tuomita trollauksen, median ansaintamalli halaa sitä: pöyristystä aiheuttavat twiitit muuttuvat repäiseviksi otsikoiksi, jotka houkuttelevat mainostajien toivomia silmäpareja ja klikkauksia.

Tällainen kritiikki on tietenkin somejättien taloudelliseen puristukseen joutuneen perinteisen median edustajille mieleen. Totta onkin, että Facebookin algoritmeissa pari vuotta sitten tehty muutos on johtanut siihen, että sen uutisvirrassa korostuvat suuttumusta ja katkeruutta herättävät sanomat, mistä oikeistopopulistiset puolueet ovat korjanneet poliittisen päähyödyn.

Somealustoihin kytkeytyvät teknologiset selitykset ovat kuitenkin lähemmin tarkastel- tuna yksipuolisia ja sosiologisesti epätyydyttäviä. Vihaviestit leviävät myös sellaisilla digitaalisilla alustoilla, kuten Whatsapp tai monet pitkään toimineet nettifoorumit, jotka eivät nojaa Facebookin käyttöä ohjaaviin tunnealgoritmeihin.

Toisaalta ei vaikuta uskottavalta, että vihameemien ja nettitrollauksen taustalla oleva eliittien halveksunta aiheutuisi siitä, miten Facebookin algoritmit tai Googlen haku-moottorit toimivat, vaikka ne sitä tehostavatkin. Syyt ovat syvemmällä, yhteiskunnan rakenteellisissa ristiriidoissa ja niiden luomien jännitteiden korostumisessa.


Trollaus liberaalin demokratian kriisioireena

Poliittisen trollauksen analyysi jää puolitiehen, jos se ei tarkastele kriittisesti liberaa-lien demokraattisten instituutioiden omaa osuutta niiden nykyisessä kriisissä, jonka taudinkuvaan trollaus yhtenä ilmiönä kuuluu.

Trollauksen yhteiskunnallisen taustan muodostava auktoriteetin kriisi on kehittynyt keskellä sosiaalista ja taloudellista eriarvoistumista, aiempaa kilpailullisempia työmarkkinoita, tiukentuneita sosiaaliturvaehtoja ja pelkoja kokonaisten toimialojen työpaikkojen katoamisesta kapitalistisessa globalisaatiossa ja ilmastonmuutoksen aiheuttamassa tuotantorakenteen muutoksessa. Länsimaiden hallitsevat eliitit ovat vastanneet näiden kehityskulkujen aiheuttamaan sosiaaliseen tyytymättömyyteen lähinnä vetoamalla tarpeeseen tehdä kilpailukykyä vahvistavia rakenneuudistuksia, jotka kuitenkin lupaavat markkinamenestystä vain harvoille.

Valtiollinen politiikka on sidottu esimerkiksi budjettikurivelvoittein talousohjelmiin, jot-ka kaventavat poliittista liikkumatilaa. Hallitusvastuussa olevat puolueet oikealta va-semmalle esittävät ne kansalaisille vaihtoehdottomina vyönkiristyspakkoina, joiden toteutumista maailmanlaajuiset finanssimarkkinat ylimpänä auktoriteettina edellyttä-vät – samalla kun ylimpien kerrosten rikkaus kasaantuu ja piiloutuu veroparatiiseihin.

Tällöin politiikka näyttäytyykin merkittäviltä osiltaan teatterina tai viihteenä, joka noudattaa valmista käsikirjoitusta.

Poliittisen järjestelmän kriisiainekset luovat otollisen maaperän poliittiselle trollaukselle yleensä ja oikeistopopulistisille viestintästrategioille erityisesti.

Nämä kriisiainekset luovat otollisen maaperän poliittiselle trollaukselle yleensä ja oi-keistopopulistisille viestintästrategioille erityisesti. Valtavirtajulkisuudessa niiden kri-tiikistä tulee kuitenkin helposti pintaliberaali puhdistautumisrituaali, jossa populisti-nen trollaus tulkitaan esimerkiksi ”pahan” sosiaalisen median aikaansaannokseksi.

Tällaista asennoitumista ilmentää myös taipumus tulkita trollaukseksi väkinäisellä tavalla kaikki sellainen poliittinen mielipiteen ilmaus, joka ei käy ”tolkun ihmisten” järkeen, kuten Bernie Sandersin tukeminen Hillary Clintonia vastaan Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleissa.  Yllä mainitussa Pullisen kotimaisessa analyy-sissä Halla-Ahon trollaus puolestaan rinnastetaan Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomelan valtavirran näkemyksiä asiaperustaisesti kyseenalaistavaan kommenttiin, jonka mukaan ”autoilulle ja autoille ei pitäisi antaa enää yhtään lisätilaa maailmas-sa”. Meneillään oleva ilmastokriisi huomioiden Suomelan kommenttia on vaikea pitää ironisena läpänheittona.


Auktoriteetin kriisi

Italialainen ajattelija Antonio Gramsci pohdiskeli 1930-luvun alussa tilannetta, jos-sa erilaiset taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset ja kulttuuriset kriisitendenssit kietoutu-vat yhteen ja ajavat kapitalistiset yhteiskunnat ”orgaaniseen kriisiin”. Orgaanisessa kriisissä eliitit eivät yrityksistään huolimatta kykene ratkaisemaan uhkaavia taloudel-lisia ja sosiaalisia — sekä nykyisin ilmastollisia — kehityskulkuja uskottavasti.

Eliittien ylläpitämä konsensus alkaa murentua: vaikka hallitsevat luokat edelleen hal-litsevat, ne eivät enää johda, eli niiden kyky uusintaa yhteiskuntajärjestystä tavalla, jossa niiden etu esiintyy kaikkien yleisenä etuna, on heikentynyt. Orgaanisissa kriiseissä joukot ovat vieraantuneet poliittisista voimista, joiden pitäisi edustaa heitä.

Orgaaninen kriisi synnyttää Gramscin mukaan auktoriteetin kriisin. Suuret ihmisryh-mät erkaantuvat perinteisistä ideologioista ja syntynyt tyhjiö täyttyy ilmiöillä, jotka näyttävät vanhaan järjestykseen nähden hämmentäviltä ja vastenmielisiltä. Nykyisin niihin lukeutuvat esimerkiksi täysin kuvitteellisten salaliittoteorioiden leviäminen sekä aiempaa autoritaarisempien ja väkivaltaisempien poliittisten liikkeiden esiinmarssi.

Gramscin sanoin ”vanhojen ideologioiden kuolema ilmenee skeptisisminä kaikkia teorioita ja yleisiä kaavoja kohtaan” ja se tuottaa politiikkaa, ”joka välittömässä ilmenemismuodossaan on kyynistä”.

Internetissä tapahtuva trollaus tuo oman lisänsä tällaisten kriisi-ilmiöiden luokkaan. Kaduilla lippuja heiluttavien militanttiryhmien rinnalla populistinen trollaus voi vaikut-taa harmittomalta, mutta se versoo samasta juuresta:se pyrkii hyödyntämään liberaa-lin demokratian kriisiä keinona raivata tilaa kansallismieliselle autoritaariselle politiikalle.

Trollaus on kyyninen poliittinen strategia, joka elää uusliberalistisen kapitalismin autoritaaristumisesta ja poliittisen mielikuvituksen köyhtymisestä ruokkien itse sa-malla tätä kierrettä lisää. Siksi sen kumoaminen edellyttää muutoksia länsimaiden kehitystä ohjaavissa poliittisissa ja taloudellisissa rakenteissa.

On vaikea uskoa, että oikeistopopulismin ja -radikalismin tuottama demokratiauhka voitaisiin voittaa sitouttamalla sen edustajat poliittiseen järjestelmään, joka on jo menettänyt legitimiteettinsä heidän silmissään.

On myös toiveajattelua kuvitella,että uudet viestintäteknologiset sovellukset tai aiem- paa eettisemmät algoritmit voisivat muuta kuin ohjata populistitrollaajat toisiin kana-viin. Trollaus on kyyninen poliittinen strategia,joka elää uusliberalistisen kapitalismin autoritaaristumisesta ja poliittisen mielikuvituksen köyhtymisestä ruokkien itse samalla tätä kierrettä lisää. Siksi sen kumoaminen edellyttää muutoksia länsimaiden kehitystä ohjaavissa poliittisissa ja taloudellisissa rakenteissa.

Tämä taas vaatii vapautumista liberaalin itseymmärryksen yksipuolisuuksista ja har-hakuvista,joissa lukkiudutaan puolustamaan sitä aiempaa ”normaalia”,jossa nykyiset ongelmat kypsyivät.

Marko Ampuja on valtiotieteiden tohtori ja akatemiatutkija Helsingin yliopistossa.

Mikko Poutanen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkijatohtori Tampereen yliopistossa sekä Politiikasta-lehden vastaava päätoimittaja.

Tekstiä muutettu 11.11. klo 15.07: korjattu kirjoitusvirheitä.

tiistai, 10. marraskuu 2020

Bidenin ja Harrisin "korjausohjema"...


uutiset USA 2020

Yhdysvaltojen politiikassa voi olla luvassa täyskäännös Donald Trumpin ajasta – näihin asioihin Joe Biden aikoo tarttua ensimmäisenä päivänään presidenttinä

Yhdysvaltain presidentiksi nousevan Joe Bidenin ja varapresidentiksi nousevan Kamala Harrisin sunnuntaina julkaistu "päivän 1" toimenpideohjelma on monelta osin täyskäännös presidentti Donald Trumpin politiikalle.Biden ja Harris muun mu- assa lupaavat palauttaa Yhdysvallat osaksi Pariisin ilmastosopimusta, lämmittää uudelleen suhteet maailman terveysjärjestö WHO:n sekä puuttua systemaatti-seen rasismiin. Ensimmäisenä prioriteettilistalla on koronapandemian nujertaminen.

9.11.2020 16.42 – Päivitetty 9.11.2020 17.13

Yhdysvaltain presidentiksi nouseva Joe Biden ja varapresidentiksi nouseva Kamala Harris pitivät voittopuheensa Delawaren Wilmingtonissa lauantaina 7. marraskuuta. JIM LO SCALZO/EPA

Vilma Romsi

Yhdysvaltojen presidentinvaalit voittanut demokraatti Joe Biden ottaa tänään ensim-mäisiä askelia keskeisen vaalilupauksensa, koronapandemian torjumisen, täyttämi-seksi. Hänen odotetaan julkistavan 12 henkilön koronatyöryhmänsä sekä antavan lisätietoa suunnitelmistaan pandemian torjumiseksi ja talouden elvyttämiseksi. Asiasta kertovat muun muassa Reuters ja uutiskanava CNN.

CNN:n mukaan työryhmää johtavat entinen korkein lääkintäviranomainen Vivek Murthy, entinen elintarvike- ja lääkeainehallinnon johtaja David Kessler sekä Yalen yliopiston lääketieteen professori Marcella Nunez-Smith. Muut työryhmän jäsenet julistetaan tänään.

Koronatyöryhmän perustaminen on osa vallanvaihtoprosessia, jolla presidentiksi nouseva Biden sekä varapresidentiksi nouseva Kamala Harris valmistelevat tulevaa hallintokauttaan, jonka on määrä alkaa 20. tammikuuta 2021. Koronapandemian asettaminen siirtymäkauden ykköstavoitteeksi on ajankohtaista, sillä 10 miljoonan tartunnan rajapyykki lähestyy Yhdysvalloissa.

Koronapandemian torjunta on kirjattu sunnuntaina julkistettuun "päivän 1" tavoiteoh-jelmaan, jota on tarkoitus alkaa toteuttaa heti virkaanastujaisten jälkeen. Pääpriori-teetteja on pandeman torjunnan ohella talouden elvytys, rotujen yhdenvertaisuus ja ilmastonmuutoksen torjuminen.

Koronapandemian torjuminen

Tavoiteohjelmaan on kirjattu pandemian torjumiseksi seitsemän kohdan suunnitel-ma: testaus, suojavarusteiden huoltovarmuuden säilyttäminen, selkeä ja tiedeperus-tainen ohjeistus kunnille ja resurssien tarjoaminen kouluille, pienyrityksille ja perheil-le, suunnitelman laatiminen rokotteiden ja hoitokeinojen jakamiseen, ikäihmisten ja riskiryhmiin kuuluvien suojeleminen, pandemiauhkien ennakointi, torjuminen ja lievittäminen sekä maskisuositukset.

Suunnitelmaan sisältyy useita tukipaketteja. Biden ja Harris esimerkiksi vaativat Yh-dysvaltain kongressia hyväksymään rahoituspaketin, jolla varmistettaisiin, että kou-luilla on resurssit mukauttaa toimintansa pandemiaoloihin. Lisäksi suunnitelmassa on esimerkiksi toteuttaa rahoituspaketti pienyrityksille sen takaamiseksi, että nämä voisivat jatkaa toimintaansa koronaturvallisesti.

Biden palauttaisi suunnitelman mukaan suhteet Maailman terveysjärjestö WHO:hon entiselleen. "

RK: Näkis vaan, että palauttaa...

AL: " Suunnitelmassa painotetaan myös tieteellisen tiedon tärkeyttä päätöksenteos-sa. Tieteenvastaisuudestaan, tai ainakin sen huomiotta jättämisestä tunnettu Trump aloitti aiemmin tänä vuonna prosessin maan irrottamiseksi WHO:sta kesäkuuhun 2021 mennessä. "

RK: Kannattaa katsoa KEITÄ NÄMÄ DONALDIA MUKA "EPÄTIETEELLISEKSI" VÄITTÄNEET mielestään "oikeat tieteiulijät" ovat, oman julistuksebnsa mukaan:


perjantai, 30. kesäkuu 2017

Höpsähtäneet, väärässä olevat ja haistapaskantieteilijät ärähtivät Donald Trumpia ja Brexitiä vastaan...

Richard Dawkins and Other Prominent Scientists React to Trump’s Win


What the election results mean for science, in gut responses from Scientific American’s Board of Advisers

This week the U.S.elected businessman and reality TV star Donald Trump as its 45th president.As Scientific American has reported in the run-up to the election, Trump's views on science,health and medicine appear unformed at best,ignorant and destruc- tive at worst. To get an idea of what top minds in science, health and research are thinking, we reached out to Scientific American's Board of Advisers to get their quick-fire reactions to the election outcome. The excerpts, some of them edited for length, appear below.


Pitää paikkansa, että Uusi-Seelanti on ERINOMAINEN TIEDEMAA, ihan muuta kuin samankokoinen Suomi,ei voi puhua oikein samana päivänäkään...Tämänkin päivän  Ernst Rutherfordit ja Maurice Wilkinsit puskevat edelleen kohti uusia tieteellisiä voittoja... Täällä on vähän vertailtu:


Dear New Zealand,

The two largest nations in the English-speaking world have just suffered catastro-phes at the hands of voters - in both cases the uneducated, anti-intellectual portion of voters. Science in both countries will be hit extremely hard: In the one case,by the xe- nophobically inspired severing of painstakingly built-up relationships with European partners;in the other case by the election of an unqualified, narcissistic, misogynistic sick joke as president. In neither case is the disaster going to be short-lived: in Ameri-ca because of the nonretirement rule of the Supreme Court;in Britain because Brexit is irreversible.

There are top scientists in America and Britain - talented, creative people, desperate to escape the redneck bigotry of their home countries.Dear New Zealand,you are a deeply civilized small nation, with a low population in a pair of beautiful, spacious is-lands.You care about climate change, the future of the planet and other scientifically important issues.Why not write to all the Nobel Prize winners in Britain and America, write to the Fields medalists, Kyoto and Crafoord Prize and International Cosmos Prize winners, the Fel-lows of the Royal Society, the elite scientists in the National Academy of Sciences, the Fellows of the British Academy and similar bodies in Ame-rica. Offer them citizenship. The contribution that creative intellectuals can make to the prosperity and cultural life of a nation is out of all proportion to their numbers. You could make New Zealand the Athens of the modern world.

Yes, dear New Zealand, I know it’s an unrealistic,surreal pipe dream. But on the day after U.S. election day, in the year of Brexit, the distinction between the surreal and the awfulness of the real seems to merge in a bad trip from which a pipe dream is the only refuge.


Richard Dawkins, founder and board chairman,Richard Dawkins Foundation

RJK: Notorisen äärioikeistolainen mutta kuitenkin tähän asti hyvällä tahdolla tulkiten tieteen rajoissa pysytellyt genetiikan tutkija ja biologian- ja yhteis-kuntafilosofian tut-kija ja popularisoija,tunnettuja teoksia mm. Geenin itsekkyys ja Sokea kelloseppäMeemiteorian isä.Joskus esittänyt hullunkurisiakin ideoita,jotka kuitenkin ovat kokeil- tavissa. (Mutta sitten kun on kokeiltu, eivätkä tulokset ole olleet odotettuja, ei ole puhuttu mitään.)

Nyt ei voi kuin sanoa, että "vanhuus ei tule yksin"...

President-elect Trump's upset election caught many by surprise. We have not heard very much from him or his colleagues on his views on science and basic research, so I can only say that I hope that he recognizes the long-term value of basic research investment and will support the agencies of the U.S. government that support and pursue it, including the National Science Foundation.

Vint Cerf, chief internet evangelist, Google

RJK: No comments.

Harold “Skip” Garner, director, Medical Informatics and Systems Division and professor, Virginia Bioinformatics Institute, Virginia Tech

RJK: Ei havaintoa. Wikisivut näyttäisivät vihjaavan, että puoskari.

Michael Gazzaniga, director, Sage Center for the Study of the Mind, University of California, Santa Barbara

RJK: Haistapaskantieteilijä pahinta sorttia, tahdon ja tietoisen ajattelun kiistäjä väittäen sellaisten olevan "Keenistä lähtevän) toiminnan jälkikäteistä rationalisointia".


Lawrence Krauss, director, Origins Project, Arizona State University

Väärässä oleva (ollt, ilmeisesti), mutta yritteliäs ja terävä kosmologi, Dawkinsin aisapari kansainvälisenä tietynlaisen tieteen puolestapuhujana ja popularisoijana.

Oli Stephen Hawkingin ja Lee Smolinin ohella johtava Higgsin bosonin epäilijä ennen tunnettuja kokeita, jotka näyttäisivät osoittavan, että sellinen hiukkasparvi kuitenkin on olemassa.

Robert S. Langer, David H. Koch Institute professor, Department of Chemical Engineering, Massachusetts Institute of Technology

RJK: Ei sano mulle mitään, mutta MIT on puoskariopisto! Noam Chomsky, Staven Pinker, jne. (vaikkakin sen nosti tuntemattomuudesta sotateknisen elektroniikan lippulaivaksi Donaldin setä John G. Trump; kohta alkoi myös alamäki).

Robert E. Palazzo, dean, University of Alabama at Birmingham College of Arts and Sciences

RJK: Taideyliopistosta

Carolyn Porco, Cassini Imaging Team leader; visiting scholar, University of California, Berkeley; director, CICLOPS, Space Science Institute

RJK: Joku kuvitustyöryhmän johtaja

Lisa Randall, professor of physics, Harvard University

Säieteoriasta ei ole saatu yhtään ainokaista vahvistavaa (tai kumoavaa) koetulosta minun tietääkseni...

Martin Rees, Astronomer Royal and emeritus professor of cosmology and astrophysics, Institute of Astronomy, University of Cambridge

RJK: Royal Societylle tarvitaan uusi puheenjohtaja...

Eugenie Scott, founding executive director, National Center for Science Education

Säätiösäätäjä, haistapaskan hallintotantta!

AL: "Kuten vaalikampanjassaan,myös toimenpideohjelmassa Biden lupailee korona- hoitojen, testauksen ja rokotteiden saavutettavuutta varallisuudesta riippumatta.

Lisäksi Biden ja Harris lupaavat suojella presidentti Barack Obaman läpi ajamaa ter-veydenhuoltouudistuksen kohtaa, joka estää sairausvakuutuksen epäämisen niiltä, joilla on olemassa olevia terveysongelmia.

Talouden elvyttäminen ja työllisyystoimet

Biden-Harris -toimenpidesuunnitelmaan on kirjoitettu, ettei "työkriisiä voi ratkaista ennen kuin ratkaisemme kansanterveyden kriisin".

Välittömästi pandemian aikana tehtäviksi työllisyystoimiksi on listattu muun muassa työttömien työllistäminen pandemian vastaisiin toimiin. Biden on esittänyt koordinaa-tioryhmän perustamista ainakin sadan tuhannen amerikkalaisen mobilisoimiseksi esimerkiksi tartuntojen jäljittämistyöhön.

Pitkällä tähtäimellä Biden panostaisi kotimaisiin teollisuuden tuotantoketjuihin sekä investoisi nykyaikaiseen infrastruktuuriin ja ilmastoystävälliseen energiantuotantoon. Ohjelmassa luotaisiin uusia työpaikkoja hoiva- ja opetusalalle. Lisäksi ohjelmassa on tavoitteena kaventaa rotujen välisiä varallisuuseroja.

Rotujen yhdenvertaisuus

Vaatimukset poliisiväkivallan ja systemaattisen rasismin lopettamisesta näkyvät Biden-Harris -toimenpideohjelmassa siinä, että rotujen yhdenvertaisuuden takaaminen on nostettu yhdeksi pääprioriteetiksi.

Toimenpideohjelmassa puututaan systemaattiseen rasismiin erityisesti varallisuus-eroja kaventamalla. Toimenpidelistalta löytyy esimerkiksi pienyritysten tukeminen uudella investointiohjelmalla, edullinen asuminen sekä kulutusmahdollisuudet.

Kenties eniten keskustelua on herättänyt Bidenin lupaus poliisijärjestelmän uudista-misesta. Toimenpideohjemassa esitetään muun muassa liittovaltion laajuista kuristusotteiden kieltämistä sekä poliisin toiminnan valvonnan tehostamista.

Ilmastonmuutoksen torjuminen

Biden lupaa sitouttaa Yhdysvallat uudelleen Pariisin ilmastosopimukseen ja asettaa tavoitteeksi hiilineutraaliuden vuoteen 2050 mennessä.

Trump ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän Pariisin sopimuksesta vuonna 2017, ja irtaantuminen astui virallisesti voimaan 4. marraskuuta 2020, vain päivä presidentinvaalien jälkeen.

Toimenpideohjelmassa esitetään muun muassa liikenteen uudistamista esimerkiksi luomalla yli sadan tuhannen asukkaan kaupunkeihin kattava ja päästötön julkisen liikenteen verkosto. Keinovalikoimasta löytyy myös muun muassa infrastruktuurin uudistaminen sekä rakennuskannan päivittäminen.

Lisäksi tavoitteena on energiantuotannon hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.

Edit 9.11. kello 17.12: Täsmennetty koronavirustoimia koskevaa kohtaa.

keskiviikko, 4. marraskuu 2020

Демократ или республиканец? Какая партия выгоднее России


4 ноября 2020, 11:38



В США закончились выборы, по итогам которых американцы ждут беспо-рядков. Если подсчет голосов затянется, а пока все к этому идет, Америка окажется в тяжелейшем политическом кризисе. Кандидаты будут ярост-но оспаривать результаты. В России пристально следят за исходом, ведь именно первое лицо супердержавы определяет мировую политику на годы вперед, у него есть право направлять войска, выдавать кредиты и накладывать санкции. Распространено мнение, что СССР и Россия лучше ладили с демократами. Михаил Мельников рассказывает, как складыва-лись отношения 13 послевоенных президентов США с нашей страной. 

Ретроспективу начнем с окончания Второй мировой войны, когда СССР и США стали позиционировать себя как две сверхдержавы, соответственно, отноше-ния между ними начали определять всю атмосферу в мире. Они проводили первые ядерные испытания, очерчивая друг другу границы дозволенного.

Молодое поколение сейчас вряд ли может представить себе атмосферу стра-ха, в которой жили и советские, и американские граждане — угроза атомной войны раздувалась политиками и СМИ, в школах отрабатывали действия на случай начала бомбардировки. Лидеры двух стран встречались крайне редко, зато регулярно отрабатывали боеспособность своих армий на "нейтральных" территориях: Корея, Вьетнам, Афганистан, ряд африканских стран.

Впоследствии страх и ненависть сменились любовью и нежностью, но нена-долго: стоило России продемонстрировать собственное мнение по ряду терри-ториальных вопросов, как холодная война возобновилась с прежней яростью. Кто бы сейчас ни победил, она не прекратится: Трамп изменить ситуацию не может, а Байден не хочет. Но все же, кто исторически выгоднее для России — демократы или республиканцы?

Демократ Гарри Трумэн (1945–1953)

Унаследовав пост от скончавшегося на рабочем посту "вечного" президента Рузвельта, высокопоставленный масон Трумэн был фактически вынужден продолжить его политику. Трумэн безоговорочно поддержал начало холодной войны с СССР, да и сам термин с официальной трибуны впервые произнес его советник. 


Гарри Трумэн

Утвердил план атомной бомбардировки Японии. Автор "доктрины Трумэна", декларировавшей ограничение экспансии СССР, в первую очередь на гречес-ком и турецком направлениях. Жаль, конечно. Турецкая Советская Социалис-тическая республика решила бы все проблемы советских граждан с летним пляжным отдыхом.

Находился под сильным влиянием Уинстона Черчилля, относившегося к СССР с откровенной ненавистью и всерьез выдвигавшего идею превентивного ядерного удара по Москве.

Один из создателей блока НАТО, первые десятилетия своего существования жестко противостоявшего социалистическому лагерю.

При Трумэне состоялась первая попытка наложения на СССР санкций совре-менного образца: США потребовали от Швеции не заключать торговое согла-шение с Советским Союзом. Шведы уже тогда отличались нонконформизмом и послали американцев в известном направлении.

В 1951 году Трумэн под давлением республиканцев и, вероятно, Черчилля де-нонсировал торговое соглашение, предусматривавшее применение безуслов-ного и наибольшего благоприятствования к торговле между США и СССР.

В то же время Трумэн всеми силами пытался остановить "охоту на ведьм", ини-циированную сенатором Джозефом Маккарти, когда по всей стране увольня-ли,а порой и жестче преследовали людей,заподозренных в прокоммунистичес- ких взглядах. Справедливости ради замечу, что в СССР тогда вообще невоз-можно было высказаться в поддержку капитализма - увольнением явно не ограничились бы. Трумэн накладывал вето на самые людоедские законы Маккарти, но подконтрольный республиканцам Конгресс преодолевал президентский запрет.


Сталин, Трумэн и Черчилль перед началом Потсдамской конференции | Фото: AP

Инициатор первого крупного послевоенного военного (такая грустная игра слов) вмешательства США в иностранные дела: отправил войска для участия в Корейской войне.

При всем этом должен сказать, что с Трумэном нам повезло: в те годы, особен-но до появления у СССР ядерного оружия, США могли нанести нашей стране гораздо больший ущерб, но Трумэн не стал этого делать. Он не отличался ни агрессивностью, ни жаждой власти. Он имел право баллотироваться в 1952 году, но не стал этого делать, хотя, честно говоря, из-за Кореи почти не имел шансов на победу. С точки зрения интересов СССР, Трумэн заслужил за свою работу 3 балла из 10.

Республиканец Дуайт Эйзенхауэр (1953–1961)

Относительная разрядка отношений при Эйзенхауэре обусловлена личностью лидера, но не американского,а советского. Популист Никита Хрущев, до прихо-да к власти даже не бывавший за границей иначе как в составе Первого Украинского фронта, активно тестировал западный мир на предмет возмож-ности взаимовыгодного сближения. Совпади эпохи Хрущева и Трумэна, могла бы получиться интересная история. Но и Эйзенхауэр до поры до времени гово-рил о партнерстве. Хотя одновременно заявил о праве США на "руководство миром" — его предшественники себе такого не позволяли.



Советские танки в Будапеште, 1956 г.

В общем, шаг за шагом стороны шли к взаимопониманию, но все кончилось 1 мая 1960 года, когда советские ракеты сбили под Свердловском самолет-раз-ведчик U-2. "Хромая утка" Эйзенхауэр, стремясь обеспечить победу своего преемника-республиканца на грядущих выборах, отреагировал максимально резко, Хрущев тоже не стеснялся в выражениях — вся разрядка полетела к чертям.

4 балла.

Демократ Джон Кеннеди (1961–1963)

Кромешный Ричард Никсон, которого ловили на фактах коррупции еще во вре-мена Трумэна, выборы все же проиграл, пусть и с минимальным отрывом. На короткое правление харизматичного плейбоя Кеннеди пришелся самый ост-рый кризис в послевоенном мире — Карибский. А заодно не слабый Берлинс-кий, когда американские и советские танки стояли друг против друга на расстоянии выстрела.

Какой-то личной вины Кеннеди я в этом не вижу — скорее Советский Союз в лице несколько потерявшего к тому моменту берега Никиты Хрущева, увидев в Вашингтоне "мягкого" президента, решил воспользоваться ситуацией и расши-рить сферу своего влияния. И,кстати,расчет в целом оправдался: СССР сохра- нил за собой (давайте называть вещи своими именами) революционную Кубу и изолировал союзнические кварталы Берлина от остальной ГДР. Кеннеди, очевидно, не счел эти неудобства достаточными для начала Третьей мировой войны, а лишь настоял на вывозе русских ракет с Кубы.


Линдон Джонсон

К отношениям с восточным блоком президент подходил с прагматической точ-ки зрения. Он не понимал, почему бы не заработать на отношениях с коммунис-тами. Джонсон проталкивал через Конгресс предложения о расширении тор-говли со странами СЭВ (Совета экономической взаимопомощи, возглавляемого Москвой), о предоставлении им кредитов - республиканцы с явным удовольст- вием эти проекты отвергали. Джонсон не пользовался особым уважением да-же среди однопартийцев, так что на выборы 1968 года его попросту не пусти-ли.Так и остался неотесанный техасский парень Джонсон в истории президен- том Вьетнамской войны — крупнейшей внешнеполитической ошибки в истории США.

6 баллов.

Республиканец Ричард Никсон (1969–1974)

Несмотря на всю непопулярность Джонсона, демократы вполне могли сохра-нить за собой Белый дом - республиканцы тоже испытывали кадровый кризис. Но убийство фаворита выборов Роберта Кеннеди качнуло чашу весов в сторо-ну бывшего вице-президента, шедшего на выборы под лозунгом "Законность и порядок". Страна подустала от выступлений молодежи и освобожденных тем-нокожих. К слову, именно на выборах 1968 года представитель "третьей силы" Уоллес, призывавший вернуть сегрегацию, показал непревзойденный с тех пор результат — 13,5% голосов.

Никсон вывел войска из Вьетнама, начал и тут же свернул кампучийскую опе-рацию. Посетил Китай и вывел его из международной изоляции.Пекин получил место в ООН, ранее занятое представителями Тайваня. А вот советским на-правлением Никсон почти не занимался, уступив эту сложную работу госсекре-тарю Генри Киссинджеру. Именно Киссинджер, идеолог разрядки, подготовил знаменитый визит Никсона в СССР и подписание договора ОСВ-1.




  Брежнев с Никсоном | Фото: РИА Новости


В то же время именно при Никсоне была разработана печально знаменитая поправка Джексона–Вэника, резко ограничившая возможности бизнеса торго-вать со странами, нарушающими право человека на эмиграцию. Впрочем, под-писал ее уже Джеральд Форд — Никсону пришлось уйти в отставку менее чем через два года после оглушительной победы на своих вторых выборах.

5 баллов.

Республиканец Джеральд Форд (1974–77)

Вице-президент при Никсоне после своего неожиданного воцарения первым делом посетил… Владивосток, где его ждал Леонид Брежнев. После прогулки по бодрящему морозцу главы государств подписали договор о существенном сокращении ядерных вооружений. А менее чем через год они встретились вновь, на сей раз в Хельсинки на невероятно представительном Совещании по безопасности и сотрудничеству в Европе. Честно говоря, непонятно, что там делал представитель США, но таковы уж реалии выстроенного Трумэном послевоенного мира.

Есть занятная информация о том, что Леонид Ильич пообещал Форду приложить все усилия для того, чтобы тот избрался в 1976 году.



Из президентской библиотеки Джеральда Форда

В целом же Форду было не до Советского Союза — в 1974 году Штаты накрыл невиданный с Великой депрессии экономический кризис, который и не позво-лил случайному президенту стать неслучайным. Поддержка Брежнева не помогла. Без оценки.

Демократ Джимми Картер (1977–1981) 

Стал единственным представителем своей партии в середине республиканс- кой четверти века.Будущий лауреат Нобелевской премии мира сумел победить на праймериз благодаря радикальной антирасистской риторике — по сути, его сделали президентом черные голоса, что вызвало вялое одобрение советской прессы.

Картер завершил "горячий" этап противостояния на Синайском полуострове, подписал знаменитый договор ОСВ-2, вытерпел поцелуй Леонида Брежнева, но в целом его правление оказалось неудачным для Советского Союза. Имен-но Картер догадался использовать набирающий силу Китай как евразийский противовес СССР. Он установил дипломатические отношения с Пекином и начал понемногу стравливать его с Москвой.



Поцелуй Картера с Брежневым | Фото: Global Look Press

Расслабленный внешним дружелюбием Картера Брежнев явно переоценил па-цифизм американского лидера. Реакция США на ввод советских войск в Афга-нистан радикально отличалась от времен Будапешта и Праги. Бойкот на спор-тивных соревнованиях, "зерновое эмбарго",целая россыпь экономических санк- ций, ужесточение военной доктрины, отказ от ратификации того самого "поце-луйного" договора ОСВ-2 — окружение Брежнева было буквально потрясено масштабом "ответки". Картер, правда, не стал вводить войска в Афганистан, но санкционировал финансирование и обучение моджахедов. Впоследствии эта оплошность аукнется американцам, принцип "Враг моего врага – мой друг" не работает там,где имеет место совершенно другой тип мышления, связанный с полным равнодушием к ценности человеческой жизни. Сегодняшние исла-мистские выступления в странах Запада — прямое следствие того "зеленого светофора",который включил радикалам Джимми Картер в надежде досадить Советскому Союзу.

Особенно удивительной выглядит эта ошибка,если вспомнить, что непосредст- венно перед афганскими событиями США уже столкнулись с силой ислама: 52 заложника, захваченных в посольстве во время Исламской революции в Иране, были выпущены только в 1981 году. Но ненависть к СССР оказалась сильнее здравого смысла.

2 балла.

Республиканец Рональд Рейган (1981–1989) 

Возможно, величайший среди правителей современности вообще. Его успехи во внутренней и внешней политике поистине колоссальны. "Рейганомику" до сих пор называют лучшей экономической моделью, которая когда-либо функ-ционировала в США, а все кандидаты от республиканцев обречены обещать избирателям, что при них будет как при Рейгане.

Рейган был первым после Трумэна президентом, который откровенно враж-дебно относился к СССР. Именно он обозвал Советский Союз "империей зла". Еще ранее он сказал все, что думает о господствовавшей тогда в нашей стране идеологии: 

Коммунизм — это ни экономическая, ни политическая система, это форма безумия, временное отклонение, которое вскоре исчезнет с лица Земли, потому что он противен человеческой природе. Вопрос только в том, сколько еще бед он принесет до своей кончины.

Отношения двух стран, и без того испорченные афганским противостоянием, стали хуже, чем когда-либо в истории. В отличие от своих предшественников, Рейган вел войну на уничтожение противника. К жесточайшему экономическо-му прессингу советского блока он добавил активнейшую идеологическую рабо-ту. Нельзя недооценивать роль "вражеских голосов" и антисоветской литера-туры в истории краха социализма. Рейган не жалел на это денег, даже создал Национальный фонд демократии — его правление стало золотой эпохой и для нашей эмиграции.

Кроме того, Рональд Рейган - соавтор гениальной "разводки" советского пра- вительства программой Стратегической оборонной инициативы (СОИ). Амери-канцы смогли "скормить" Москве мифическую подготовку "звездных войн",что- бы увеличить военные расходы СССР и тем самым подорвать его экономику.

После уничтожения пассажирского самолета Корейских авиалиний над территорией СССР в 1983 году он заблокировал практически все контакты с Советским Союзом.




Избиратели были в полном восторге: в 1984 году несчастный кандидат от демократов был унижен, уничтожен, стерт в порошок. Вскоре после выборов Рейган повлиял на Саудовскую Аравию, убедив ту увеличить добычу нефти, чтобы обрушить цены на главный экспортный продукт СССР. Каким образом в этих условиях Советский Союз выдвинул на первые роли Михаила Горбачева, остается загадкой. Судя по всему, старцы коммунистического ареопага рассчитывали, что ставрополец сумеет решить сельскохозяйственные проблемы, выведет СССР на продовольственную независимость. Не получилось…

Переигрывая Горбачева на переговорах, Рейган раз за разом сокращал ядерный арсенал СССР, не особо заботясь о соблюдении собственных ответных обещаний. В результате к выборам 1988 года распад советского блока стал фактом, распад СССР — весьма вероятной перспективой.

И все же надо помнить, что Рейган не только сокрушил советский режим — он абсолютно сознательно вверг в нищету миллионы советских людей.

1 балл.

Республиканец Джордж Буш-старший (1989–1993)

Популярность Рейгана была настолько высока, что выборы 1988 года выиграло бы даже его пресс-папье. И нельзя сказать, что новый президент был намного умнее этой канцелярской принадлежности. Буш доделал работу своего предшественника по уничтожению Советского Союза, но в то же время отменил массу санкционных ограничений, участвовал в организации материальной помощи народу проигравшей страны ("гуманитарная помощь"), одобрял кредиты правительству России, чтобы оно хоть как-то могло платить пенсии и зарплаты.


Ельцин с Клинтоном | Фото: Jim McKnight / AP

Роль России на международной арене была сведена к чисто декоративной — нам оставили зону влияния в пределах СНГ и пары государств-изгоев.

Венцом демонстрации силы стали бомбардировки Югославии в 1999 году. США безнаказанно вторглись на территорию, которая со времен распада Австро-Венгрии считалась зоной интересов России, а наш генералитет лишь промямлил про то, что "мы примем более другие меры". В те месяцы мы прошли, пожалуй, через нижнюю точку политической значимости России со времен монгольского ига. Отмечу здесь и первое в истории появление США в Средней Азии — организацию военной базы Манас в Киргизии.



Ельцин и Буш-старший во время подписания декларации об окончании холодной войны | Фото: ТАСС

Фактически при Буше наша страна стала протекторатом США. Министры даже не скрывали, что реформы идут по сценарию, написанному в Вашингтоне (к слову, Буш ранее работал директором ЦРУ). Американцам не удалось добиться уничтожения всего ядерного оружия России (не исключаю, что Рейган бы сделал и это), зато они хотя бы избежали расползания ядерного арсенала СССР по независимым республикам.

В феврале 1992 года вместе с Борисом Ельциным Буш подписал документ об окончании холодной войны. К чести президентов, нам позволили сохранить лицо — в тексте отсутствует слово "капитуляция", хотя ничем другим это нельзя было назвать.

4 балла.

Демократ Билл Клинтон (1993–2001) 

Уверенно управлял Россией на протяжении всего своего правления Америкой. Легко нашел общий язык с Борисом Ельциным. Выяснилось, что с Россией довольно просто иметь дело, когда она не сопротивляется. Международный валютный фонд и Всемирный банк финансировали российские реформы, проходившие по их сценарию: те же залоговые аукционы просто не могли состояться без санкции Вашингтона.



Пожар на станции центрального отопления в Белграде после бомбардировки, апрель 1999 г. | Фото: EPA-EFE

В то же время обвинять Клинтона во всех решениях Ельцина и его министров тоже было бы неправильно. Сейчас Клинтон является одним из самых яростных критиков России в американском политическом истеблишменте.

3 балла.

Республиканец Джордж Буш-младший (2001–2009) 

Проиграл выборы 2000 года Альберу Гору по числу голосов, но особенности американской избирательной системы позволили ему все же воцариться в Белом доме. Интересно, что во время выборов Буш обвинял вице-президента Гора в том, что тот излишне агрессивно относится к России и до сих пор мыслит критериями холодной войны. Буш имел в виду, что корова усмирена и теперь настало самое время ее доить.




Тем не менее Буш продолжил клинтонскую атаку на зону влияния России. Наиболее ощутимые поражения он нанес нашей стране в 2004 году, когда страны Прибалтики были официально приняты в НАТО, а на Украине прошел первый Майдан, приведший к отмене победы пророссийского кандидата на президентских выборах. Это, кстати, сыграло немалую роль в продлении президентских полномочий Буша.

Очередным ударом должно было стать восстановление суверенитета Грузии над давно отколовшимися от нее северными автономиями — Южной Осетией и Абхазией. Однако здесь вашингтонские стратеги явно недооценили Россию: президент Дмитрий Медведев и министр обороны Анатолий Сердюков организовали эффектный и эффективный ответ, фактически закрепивший независимость обеих республик.




Буш-младший на своем ранчо в Техасе | Фото: AP

По итогам своей восьмилетки Буш оказался настолько неэффективным как во внешней, так и во внутренней политике, что весьма сильный следующий кандидат от Республиканской партии Джон Маккейн был фактически обречен на выборах.

4 балла.

Демократ Барак Обама (2009–2017) 

Очень уверенно и без всякого видимого напряжения стал первым чернокожим президентом США. Баллотировался он в качестве голубя мира (и сразу же получил соответствующую Нобелевскую премию), но не смог сдержать предвыборных обещаний: американские войска увязли в Афганистане и Ираке, а на освобожденных ими территориях пышным цветом расцвело запрещенное в России "Исламское государство*"*. К концу президентского срока Обамы насилия в мире было куда больше, чем до его начала. По этому параметру его можно назвать, пожалуй, самым некомпетентным президентом США в истории.

При Обаме была официально отменена поправка Джексона – Вэника. До этого со времен Буша-старшего она пребывала в замороженном состоянии, но это, пожалуй, единственный позитивный для России момент за все время работы Обамы на высшем посту в мире.




Он организовал уничтожение ливийского лидера Каддафи, практически уничтожив тем самым влияние России в Средиземноморье, но одновременно породил "арабскую весну", когда разжиревших мирных коррупционеров стали сметать куда более опасные голодные пассионарные исламисты.

Похоже, ответа из Москвы Обама не ожидал вовсе. Однако наметившийся еще при Буше возврат к политической самостоятельности России стал фактом весной 2014 года, когда Россия приняла деятельное участие в украинской смуте. Тогда, осознав свои ошибки, Обама попытался раздавить нашу страну экономически. Венцом этих усилий стала горделивая фраза: 

Америка сильна и едина со своими союзниками, пока Россия изолирована, а ее экономика разорвана в клочья.

Тот печальный факт, что союзники ненавидят Америку в том числе и за препятствование нормальной торговле с Россией, потерявший связь с реальностью президент попросту не осознавал. Но важно помнить: в наших подъездах все-таки гадил отнюдь не Обама.

1 балл.

Республиканец Дональд Трамп (2017–?)

Изначально благожелательно или как минимум нейтрально расположенный к России и Владимиру Путину, Трамп вынужденно изменил свою политику под давлением подозрений в получении российской помощи на выборах. В этих условиях отказ от ряда санкций выглядел бы саморазоблачительным шагом (независимо от того, есть ли что разоблачать).


Трамп демонстрирует подписанный им закон

Не зная внутренней кухни компромиссов в американской элите, мы не можем однозначно сказать, какова роль лично Трампа в том, что санкции именно таковы, какими мы их видим. Есть ощущение, что в узких рамках собственной политической безопасности рыжеволосый оригинал все же стремится улучшать отношения с Россией и блокировать наиболее разрушительные для нее инициативы. На этом его постоянно пытается ловить демократическая оппозиция, а насколько успешно, решит американский народ.

3 балла.

* * *

Подсчитав накопленные оценки, мы видим, что республиканцы взяли 21 балл на шестерых, тогда как демократы — 19 на тех же шестерых. При этом в советское время лояльнее к нам были демократы, тогда как в последние 30 лет удобнее оказываются республиканцы. В целом же можно смело говорить о том, что налицо примерное равенство: для нас важна не столько партийная принадлежность американского президента, сколько собственная способность с ним сотрудничать не воюя, но и не прогибаясь.

* террористическая организация, запрещенная на территории России

Подписывайтесь на нас в Instagram: