Tällaiset avaukset ovat tärkeitä. että pääsee edes keskustelemaan oikean etenevän tieteen kanssa,eikä pelkästään soveltamaan ja tekniseen yhteistyöhön maailman joh- tavien tutkimuslaitosten kanssa, mikä on ollut Suomen yliopistojen, varsinkin entisten teknillisten korkeakoulujen ”strategia” ja tyyli.

http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/suomalaistutkijat-ratkaisivat-100-vuotta-askarruttaneen-valoparadoksin-laajenevan-maailmankaikkeuden-hypoteesi-ei-enaa-tarpeellinen-6661152

Suomalaistutkijat ratkaisivat 100 vuotta askarruttaneen valoparadoksin – ”laajenevan maailmankaikkeuden hypoteesi ei enää tarpeellinen”


Jyrki Hokkanen

Kiteen läpi etenevän valon optinen voima synnyttää atomisen massatiheysaallon.

Aalto-yliopiston tutkijat kehittivät valon massa-aaltoteorian, joka ratkaisee satavuotisen valon liikemäärään liittyvän paradoksin.

Tuoreessa tutkimuksessa he osoittivat, miten valo etenee läpinäkyvässä väliaineessa. Jokaista läpinäkyvässä väliaineessa kulkevaa fotonia seuraa atomitiheysaalto. Atomien liike aiheutuu fotonin optisesta voimasta, joka saa esimerkiksi piin atomit kuljettamaan 92 prosenttia valon kokonaisliikemäärästä.

Valon liikemäärälle läpinäkyvässä väliaineessa on aiemmin johdettu teoreettisesti kaksi tulosta, joilla on piin tapauksessa kymmenkertainen ero. Tämä ero johtuu siitä, ettei atomitiheysaaltoon liittyvää massan siirtymää ole otettu huomioon.

Tutkijat ratkaisivat paradoksin käyttämällä kahta riippumatonta,mutta toisiaan täydentävää menetelmää. Molemmat lähestymistavat osoittavat, että kenttäenergian siirtymiseen läpinäkyvässä väliaineessa liittyy väistämättä massan siirtyminen. Siirtyvä massa muodostuu atomien tihentymästä, joka liikkuu fotonin kanssa väliaineen läpi.

”Koska työmme on teoreettinen ja laskennallinen, se täytyy yhä todistaa kokeellisesti ennen kuin siitä voi tulla standardimalli valolle läpinäkyvässä väliaineessa. Valopulssin kokonaisliikemäärän mittaaminen ei riitä, vaan on mitattava myös massasiirtymä”, tutkija Mikko Partanen Aalto-yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Uusi teoria kuvaa valon liikettä paitsi läpinäkyvissä nesteissä ja kiinteissä aineissa, myös tähtienvälisessä harvassa kaasussa. Yksinkertaisella kinemaattisella tarkastel-ulla voidaan osoittaa, että energiahäviö, joka syntyy atomitiheysaallosta, on suoraan verrannollinen fotonin energiaan ja sen kulkemaan matkaan.

”Tällä hetkellä Hubblen lakia selitetään Dopplerin ilmiöllä. Etäisten tähtien osalta pu-nasiirtymä näyttää kasvavan,mikä puolestaan tukee laajenevan maailmankaikkeuden hypoteesia. Uuden valon etenemistä koskevan teoriamme pohjalta tämä hypoteesi ei ole enää tarpeellinen, koska teoria tuottaa automaattisesti punasiirtymän, joka on suoraan verrannollinen havainnoijan ja tähden väliseen etäisyyteen”, kertoo professori Jukka Tulkki.

Tutkimus on julkaistu Physical Review -lehdessä.

https://journals.aps.org/pra/abstract/10.1103/PhysRevA.95.063850

Photon mass drag and the momentum of light in a medium

Mikko Partanen, Teppo Häyrynen, Jani Oksanen, and Jukka Tulkki
Phys. Rev. A 95, 063850 – Published 29 June 2017

Abstract

Conventional theories of electromagnetic waves in a medium assume that the ener-gy propagating with the light pulse in the medium is entirely carried by the field.Thus, the possibility that the optical force field of the light pulse would drive forward an ato-mic mass density wave (MDW) and the related kinetic and elastic energies is neglec-ted.In this work,we present foundations of a covariant theory of light propagation in a medium by considering a light wave simultaneously with the dynamics of the medium atoms driven by optoelastic forces between the induced dipoles and the electromag-netic field. We show that a light pulse having a total electromagnetic energy ω propagating in a nondispersive medium transfers a mass equal to

δm=(n21)ω/c2,

where n is the refractive index. MDW, which carries this mass,consists of atoms, which are more densely spaced inside the light pulse as a result of the field-dipole interaction. We also prove that the transfer of mass with the light pulse, the photon mass drag effect, gives an essential contribution to the total momentum of the light pulse, which becomes equal to the Minkowski momentum

pM=nω/c.

The field’s share of the momentum is the Abraham momentum

pA=ω/(nc),

while the difference pMpA is carried by MDW.

Due to the coupling of the field and matter,only the total momentum of the light pulse and the transferred mass δm can be directly measured. Thus, our theory gives an unambiguous physical meaning to the Abraham and Minkowski momenta.We also show that to solve the centenary Abraham-Minkowski controversy of the momentum of light in a nondispersive medium in a way that is consistent with Newton’s first law, one must account for the mass transfer effect. We derive the photon mass drag ef-fect using two independent but complementary covariant models. In the mass-pola-rition (MP) quasiparticle approach, we consider the light pulse as a coupled state be-tween the photon and matter, isolated from the rest of the medium. The momentum and the transferred mass of MP follow unambiguously from the Lorentz invariance and the fundamental conservation laws of nature. To enable the calculation of the mass and momentum distribution of a light pulse,we have also generalized the elect- rodynamics of continuous media to ac- count for the space- and time-dependent op-toelastic dynamics of the medium driven by the field-dipole forces. In this optoelastic continuum dynamics (OCD) approach, we obtain with an appropriate space-time discretization a numerically accurate solution of the Newtonian continuum dynamics of the medium when the light pulse is propagating in it. The OCD simulations of a Gaussian light pulse propagating in a diamond crystal give the same momentum pM and the transferred mass δm for the light pulse as the MP quasiparticle approach. Our simulations also show that, after photon transmission, some nonequilibrium of the mass distribution is left in the medium. Since the elastic forces are included in our simulations on equal footing with the optical forces, our simulations also depict how the mass and thermal equilibria are re-established by elastic waves. In the relaxation process, a small amount of photon energy is dissipated into lattice heat. We finally discuss a possibility of an optical waveguide setup for experimental measurement of the transferred mass of the light pulse. Our main result that a light pulse is inevitably associated with an experimentally measurable mass is a fundamental change in our understanding of light propagation in a medium.

  • Figure
  • Figure
  • Figure
  • Figure
  • Figure
  • Figure
  • Figure
  • Received 9 December 2016

DOI: https://doi.org/10.1103/PhysRevA.95.063850

©2017 American Physical Society

Homma on ollut kuuma peruna, ja hyvinkin löysistä mittaustuloksista on vedetty maailmankuvan lukkoon vetäviä ”johtopäätöksiä” …

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/10/noopelin-valossa-onko-eurofysiikassa-hommat-hoidossa-vai-ei

perjantai, 7. lokakuu 2011

Noopelin valossa: onko eurofysii- kassa hommat hoidossa vai ei…

.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Fysiikan+Nobel+universumin+kiihtyv%C3%A4n…

”4.10.2011 13:19


Fysiikan Nobel universumin kiihtyvän laajenemisen tutkijoille


Nobelin palkinnon fysiikasta jakoivat kolme maailmankaikkeuden tutkijaa, joiden ha-vaintojen perusteella universumi laajenee kiihtyvää vauhtia. Se selvisi kaukaisia su-pernovia tutkimalla.Ja kuten Nobel-komitea totesi, universumin kiihtyvä laajeneminen oli yllättävä havainto – myös tutkijoille.

Palkinnon jakoivat yhdysvaltalaiset Saul Perlmutter, ja Adam Riess sekä australialainen Brian Schmidt.

Palkinnon arvo on kymmenen miljoonaa kruunua eli noin miljoona euroa. Maailman- kaikkeuden laajeneminen havaittiin ensimmäisen kerran jo 1920-luvulla. Universumin kiihtyvä laajeneminen selvisi kuitenkin vasta 1990-luvulla. Tutkijat vertasivat miljardien valovuosien päässä olevien supernovien kirkkautta läheisempiin supernoviin. Super-novat ovat erittäin kirkkaita kohteita, loppuun palaneita ja sitten räjähtäneitä tähtiä. ”Tämä on kosmologian mullistanut tieto. Kiihtyvä laajeneminen havaittiin vasta 1990-luvun loppupuolelta. Maailmankaikkeudella ei ole reunaa. Kaikkein kauimmat kohteet etääntyvät valon nopeudella. Tulevaisuudessa jopa yli valon nopeudella”, professori Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopistosta sanoo.


Tutkijat eivät varmasti tiedä,miksi maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia.Syyksi on kehitetty teoria niin sanotusta pimeästä energiasta, joka saa aikaan laajenemisen. Kukaan ei tiedä, mitä pimeä energia tarkalleen on. Se tiedetään, että maailmankaik-keuden energiasta vain neljä viisi prosenttia selittyy meidän tuntemallamme aineella.


Maailmankaikkeuden iäksi on arvioitu vajaat 14 miljardia vuotta. Universumin laajuus on kuitenkin moninkertainen. ”


RK: ”Kappas vaan, tähän ainakin tartuttiin päättäväisesti, vaikka havainto on myös kyseenalaistettu. Halutaan välttää tilanne, joka vallitsi valon nopeuden kanssa v. 1887 Michelson-Morleyn kokeen jälkeen, sekoiluineen, joissa päällimmäisenä heilui pitkään muuan äänifysiikan tutkija Ernst Mach, ”sosialidemokraattisen luonnontieteenfilosofian” perustaja …


****

Tämä tapaus jo sai taas pelkän ”newtoninmekaanikonkin” höristämään korviaan…:


http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=340912


Kari Enqvist: ”Voimia ei ole olemassa”…. ”


Myös Leena Tähtinen sekoittaa juuri voimien suhteen, ja sitä kautta myös energioi-den… Hän ja eurofyysikot, joiden laskuihin vedoten hän ”kumoaa” Jakov Borisovitš Zeldovitšin teorian avaruuden olemassaolon ja kosmologisen vakion luonteesta, ovat ilmeisimmin käsittäneet tämän teorian päin mäntyä, ja tuon zeldovitšilaisen suhteelli-sen avaruuden ”takana” hänellä, on TOINEN, ”ABSOLUUTTINEN” (eli se ”TÄYSIN AINEETON TOSIOLEVAINEN”, eli, istu ja pala! Se JUMALA…!


Noh, vitsit sikseen, itse asiassa ajatus ”sipulinkuoriversumistakaan” ei ole ehdottoman mahdoton, kts. Scientific American 3/2008, ””Obinan” vaalinumero”…


http://www.scientificamerican.com/sciammag/?contents=2008-03

http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=the-end-of-cosmology

… ”


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/373591?page=1#377254

Alkupaukkuteorian tilanteesta vuonna 2003:

Risto Koivula
18.03.2014 15:39:00
377254

Edellisen kerran taustasäteilyn anomalioista oli paljon puhetta v. 2003

Täällä on meikäläisen silloinen kirjoitus aiheesta

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan


Alkuräjähdysteoriassa esiintyy myös ongelmia


Aamulehden 22.12.02 kirjoituksessa ”Kaikkien aikojen alkuräjähdys” todetaan alkuräjähdyksen olevan yksi varmimmista maailmankaikkeudessa toteutuneista tapahtumista

3K:n taustasäteilyssä uusimman tutkimuksen mukaan ilmenevä hienoinen epähomo-geenisuus ja polarisaatio vahvistavat alkupaukkuteoriaa siltä osin, mitä olisi tapahtu-nut sähkömagneettisen säteilyn muusta aineesta irtautumisen jälkeen, mutta sitä ne eivät mitenkään ehdottoman varmasti kerro, miten siihen tilanteeseen oli alun perin tultu, eikä kauhean paljon siitäkään, mitä kaikkea muuta mahdollisesti on tapahtunut.

On olemassa kaksi Einsteinin suhteellisuusteoriaa, nimittäin erityinen (1905), joka on teoria kappaleiden suhteellisista nopeuksista, ja yleinen (1916) suhteellisuusteoria,. joka selittää gravitaation avaruuden kaareutumisella massan vaikutuksesta. Big bang -teoria edellyttää yleisen suhteellisuusteorian voimassaoloa tarkalleen nykyisessä muodossaan. Tunnettu massaenergian kaava E = mc^2 seuraa nimenomaan erityi-sestä suhteellisuusteoriasta edellyttäen, että valon nopeus on vakio. Massa (m) ja energia (E) ovat aineen ominaisuuksia aika-avaruudessa, jotka voivat tietyissä olo-suhteissa muuttua toisikseen, ja nuo muuttumissäännöt riippuvat siitä, onko valon nopeus (c) universumivakio vai ei. Erityisestä suhteellisuusteoriasta seuraa, että aikaa ja avaruutta ei ole olemassa ilman ainetta, ja tämä ei riipu siitä, onko e.s.t. universaalilaki vai erikoistapaus.

Alkuräjähdysteoriaan sisältyy eräitä kovia olettamuksia,joita ei kirjoituksessa sen kum- memmin problematisoitu.Ennen kaikkea tällaisia ovat olettamukset,että valon nopeus olisi absoluuttinen universumivakio (vaikkei olisi ollut vielä fotoneitakaan), samoin fotonin energiasisällön yhdessä aallonpituuden kanssa määräävä Planckin vakio h ja elektronin varaus e. Näille olettamuksille perustuvat myös laskelmat maailmankaik-keuden laajenemisnopeudesta, etäisyyksistä ja mm. maailmankaikkeuden iästä.

Mutta on saatu myös havaintoja, jotka eivät kaikin puolin tue big bang -teoriaa:

1. Paul Wesley Griggsin kirjoitus ”Blinding Flash” New Scientist -tiedelehdessä 11. 05. 02 kertoo, että kosmisen valon absorboitumisen mittaustulokset näyttäisivät osoit-tavan, että ns.hienorakennevakio α, joka riippuu valon nopeudesta c, alkeisvarauk-sesta e ja Planckin vakiosta h, ei välttämättä olisikaan vakio.

Hienorakennevakio näyttäisi maailmankaikkeuden oletettuina ”alkuaikoina” olleen vain murto-osa nykyisestä arvostaan n. 1/135. Ja siitä riippuu myös tuo sähkömag-neettisen taustasäteilyn muusta aineesta irtautumisen ajankohta. (On tainnut tulla valokuvaajan nimi artikkelin kirjoittajan paikalle…)

{\displaystyle \alpha ={\frac {e^{2}}{\hbar c\ 4\pi \epsilon _{0}}}=7{,}2973525376(50)\cdot 10^{-3}={\frac {1}{137{,}035999679(94)}}}

jossa {\displaystyle e\,} on alkeisvaraus, {\displaystyle \hbar =h/(2\pi )\,} on redusoitu Planckin vakio {\displaystyle c\,} on valon nopeus tyhjiössä ja  {\displaystyle \epsilon _{0}\,} on tyhjiön permittiivisyys.


[HM: Tämä oli väärä häly. Kirjoittaja toimii todellakin valokuvaajana.]

2. Aurinkokunnan ulkopuolella seikkailevan Pioneer-luotaimen liikkeet näyttäisivät osoittavan, että gravitaatio yksin ei sen koko liikettä selittäisi. Asia saattaisi olla vaikkapa yhteydessä edellisen kohdan ilmiöihin (Tiede ja avaruus 5 ja 6/2002).

[HM: Myös tässä on kyse ollut ainakin pääasiassa mittausongelmista.]

3. Näyttää siltä,että oletettua Higgsin bosonia, joka nykyisessä hiukkasteorian stan-dardimallissa selittäisi hiukkasten ns. hitaan massan, ei ehkä löydykään (New Scien-tist 08.12.01, pääkirjoitus: ”No Sign of the God Particle”). Vielä on pieni mahdollisuus, että Higgs löytyy aivan mahdolli- sen alueen ylänurkasta 130 GeV:n massalla, johon nykyisillä laitteilla CERNissä ei päästä.

[Nykyisen tiedon mukaan ainakinn jonkinlainen Higgs löytyy ja just sieltä yläkulmasta, 125 GeV.]

4. Vaikka kvanttimekaniikka ja erityinen suhteellisuusteoria ovat molemmat noin kah-dellatoista desimaalilla kokeellisesti meidän olosuhteissamme todistettuja teorioita, ne eivät ole aivan sellaisenaan loogisesti yhteensopivia, kun kyse on pienimmistä etäi-syyksistä, ja suurimmista nopeuksista: kvanttimekaniikka ja absoluuttisesti vakio valon nopeus ennustavat yhdessä tietyn pienimmän mahdollisen etäisyyden ns. kynnysar-von, joka olisi kaikille havaitsijoille sama näiden liiketilasta riippumatta,eikä siis suhteel- linen, niin kuin muut pituudet. Nyt on kuitenkin esitetty uusi ”kaksivakioinen erityinen suhteellisuusteoria” (Doubly Special Theory of Relativity, New Scientist 08.02. 2003), jossa on paitsi kaikkien havaitsijoiden suhteen vakio valonopeus,myös kaikkien havait-sijoiden suhteen vakio pienin etäisyys (tai vaihtoehtoisesti energia).Jos tämä kaksipa- rametrisuus on oikea korjaus erityiseen suhteellisuusteo- riaan, niin big bang -teoria on nykyisessä muodossaan pielessä ainakin sitä varsinaista ”alkua” koskien.

5. Tämä teoria edelleen yleistettynä yleisen suhteellisuusteorian (geometrisen gravi-taatioteorian) tapaan antaa yllättävän ratkaisun big bang -teorian ennustaman ”pi-meän aineen” ongelmalle, jota ei ole löydetty, ja jota koskevat hypoteesit ovat joutu-neet vaikeuksiin kokeiden kanssa muiden ennustamiensa seikkojen osalta (The new dark age, Still in the dark, New Scientist 25.01.2003): ongelmallista pimeää ainetta, tai vieläkin ongelmallisempaa ”pimeää energiaa”, ei tämän uuden teorian mukaan tarvitse lainkaan olettaa.

Yhtenä big bang -teorian vankkana todisteena on pidetty sen ”tarkkaa ennustetta” yksinkertaisten alkuaineiden määrällisille suhteille universumissa. Tuo ennuste perus-tuu kuitenkin ns. ”surfailulle” sen ”pimeän aineen” ja ”pimeän energian” eri teorioiden välillä. Olettamalla sopivat tavallisen ja ”pimeän” aineen sekä ”pimeän energian” keskinäissuhteet saataisiin tietyissä rajoissa aina ”oikea ennuste”…

Aine on sellaista materiaa, tosiolevaista, jolla on staattinen massa, ja johon siis myös gravitaatio vaikuttaa.Energia (massaenergia) on laskennallinen parametri, invariantti, jonka pitää pysyä vakiona, jos luonnonlait (ja mm. valon nopeus  c  pysyvät vakioina, samoin kuin impulssi säilyy laskennallisena vakiona, jos avaruus on joka suuntaan homogeeninen. Jos (massa)energian säilyvyyden laki (tai jos tämä on erikoistapaus, niin jokin muu vastaava säilymislaki) ei olisi voimassa, niin fysikaalisten laskelmien lop-putulos riippuisi sellaisesta seikasta, mikä nimenomainen ajanhetki on valittu ajan nol-lakohdaksi.Kosmologisista laskelmista voitaisiin saada mikä tahansa tulos valitsemalla juuri sopiva ajan ”alkuhet- ki”! (Kts. vaikkapa S.T.  Meljuhin: Filosofskie problemy jestestvoznanyj, Luontotieteiden filosofisia ongelmia)

Meidän tyhjiömme reaalisessa avaruudessa (joka on mm. virtuaalisten fotonien täyt-tämä, ja jossa valokin liikkuu) on aivan muuta, kuin sellai- nen ”absoluuttinen tyhjiö” ilman aikaa ja avaruuttakin, johon mahdollisen alkuräjähdyksen oletetaan ”pamahta-neen”. Noiden asioiden sekoittaminen on ns. kreationististen ja vulgaarien alkuräjäh- dysteoriakäsitysten perusvika: silloin ajatellaan, niin kuin big bang ja yleinen suhteelli-suusteoria olisivat voimassa, mutta erityinen suhteellisuusteoria ei olisi voimassa, mikä on aivan mahdotonta! Päinvastoin voi kyllä olla asian laita.

Yhdysvallat (suuren porun säestämänä mm. Scientific American -lehdessä), Venäjä ja Kiina ovat noin kymmenen vuotta sitten keskeyttäneet omat projektinsa mainitun Higgsin bosonin löytämiseksi. Nekin ilmeisimmin odottavat EU:n CERNin tuloksia päättääkseen, minne suuntaan jatkaa. Onkin seurattava tilannetta,ja pidettävä huolta siitä, että ne tulokset sitten aikanaan todella varmasti saadaan julkisuksi siitä riippu-matta, mitä ne sitten sattuvatkin olemaan: Higgsin bosonin todistaminen olematto-maksi olisi sekin paljon paljon parempi tulos kuin ei mitään, mutta varsinainen järisyt-tävä jymypaukku olisi, jos sellainen todella löydettäisiin, ei nykyisellään niinkään se päinvastainen mahdollisuus esimerkiksi juuri ottaen huomioon tuo uusi kaksiparametrinen erityinen suhteellisuusteoria. ”


Tuo yllätyspaukku on aika varmasti toteutunut ja monta lupaavaa teoriaa on nostettu hyllylle kuten Lawrence M. Kraussin ”sipuliversumiteoria”, jonka mukaan gravitaatio olisi peräisin aikaisemmasta eri alkupaukusta kuin muut perusvoimat. ”


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/stephen-hawking-esittaa-taysin-uudentyyppista-gravitaatioteoriaa

STEPHEN HAWKING ESITTÄÄ TÄYSIN UUDENTYYPPISTÄ GRAVITAATIOTEORIAA

Kirjoittanut Spammiro Botti (15. maaliskuu 2013, 03:30)

Kosmologi  Stephen Hawkingin ja fyysikko  Leonard Mlodinovin kirja ”Suuri suunni-telma” (The Grand Design, 2010) yllättää. Kirjan uusi teesi on, että gravitaatio olisi massaenergiaan ja liike-energiaan nähden negatiivista energiaa.   Maailmankaikkeuden kokonaisenergiasumma olisi nolla.

Ideologisesti kyseessä olisi uusi fysikaalinen maailmankuva uusien hiukkasten ja mui-den fysikaalisten olioiden etsimisen ohjenuoraksi. Kirja on ajalta ennen EU:n CERNin uusimpia tietoja sen etsimästä hiukkasille hitaan massan (mutta ei raskasta!) anta-vasta Higgsin bosonista, johon Hawking ei tuolloin uskonut. (Jos minkäänlaista Higg-sin bosonia kuitenkaan ei löydy,  hiukkasfysiikan standardimalli menee täysin uusiksi; malli ei kuitenkaan edellytä, että niitä olisi vain yhdenlaisia muiltakin ominaisuuksiltaan kuin energiatasoltaan.)

Sellaisten hiukkasten mahdollinen olemassaolon ei tarvitse kuitenkaan kumota tätä uutta ideaa. Uuden teorian mukaan pitäisi vain olla erikseen ”positiivinen ja negatiivi-nen Higgsin bosoni/varaus”, joista toinen selittäisi massan ja toinen gravitaation!  Po-sitiivinen Higgsin varaus olisi jakautunut avaruuteen Higgsin kentäksi ja negatiivinen kiinnittynyt massallisiin materiahiukkasiin. Positiivinen ja negatiivinen Higgsin hiukka-nen syntyisivät ja katoaisivat aina pareittain kuin fotonit. Analogia olisi vahva fotonien käyttäytymiselle sähkökentässä ja  elektronikondensaatissa.Higgsin bosonien ominai- suuksien täsmäkartoitus pääsee vasta alkuun kunnolla, kun ensin on selvitetty, millä energiatasolla jotakin hiukkasvipinää esiintyy.

Uusi teoria selittäisi sekä hitaan että raskaan massan ja vielä näiden yhtäsuuruisuudenkin.

Gravitaatio-, sähkö- tai ydinvoimakentässä sen liikuttaman massapisteen (partikkelin) potentiaalienergian muutos on aina samansuuruinen mutta vastakkaismerkkinen kuin sen liike-energian muutos. Voimakentän potentiaalin (negatiiviset) derivaatat tässä suunnassa ovat sen aiheuttamia voimia tähän suuntaan. Hawkingin mukaan gravi-taatiopotentiaali ei olisikaan vain laskennallinen, vaan materiaalinen suhteellinen suure, materian yleismääre (attribuutti) kuten avaruus ja aika, ja yleisessä suhteellisuusteoriassa myös gravitaatio avaruuden ominaisuutena.

Hawkingin idea ei ole ainakaan sen huonommin yhteensopiva aikaisemman todiste-tun tieteen kanssa kuin energetistisen fysikalismin (mm. Kari Enqvist ja Esko Valta-oja) perusaksiooma energiasta kaiken olevaisen alkusubstanssina, jota olisi alkurä-jähdyksessä (big bang) pöllähtänyt tietty määrä ”ilmoille”, ja se olisi sen jälkeen muo-dostanut energeettisesti suljetun systeemin, joka mm. kulkisi termodynamikan 2. pää-säännön entropian lain mukaisesti kohti  Rudolf Clausiuksen lämpökuolemaa. Ai-neen aaltoliikepuolen osoittajan (Nobel tästä 1929)  Louis de Broglien (1892 – 1987) energetismi on pohjimmiltaan idealistinen filosofia.

Fysikalismi olettaa implisiittisesti, että  vaikkapa ”energiasubstanssin” kautta myös muodollinen logiikka on ”sisäänrakennettuna materiaan”: kunkin ”energiapisteen” tasolla mikä tahansa ”todellinen perusominaisuus” tuollaisessa oliossa joko täysin on tai sitä ei ole lainkaan.

Energian säilyvyyden laille nykyisessä mallissa on olemassa todistus (Emmy Noether), joka perustuu luonnonlakien säilymiselle muuttumattomina siten, etteivät fysikaalisten laskelmien tulokset saa riippua siitä, mikä hetki valitaan ajan alkupisteeksi (ajanalkupisteinvarianssin periaate). Uudessa mallissa massaenergia säilyy, vaikka muut luonnonlait muuttuisivatkin. Todistus pätee Newtonin, EST:n ja YST:n mekaniikassa.

Kosminen evoluutio jytää…

Kirja kannattaa Lee Smolinin tyyppistä multiversumiteoriaa, jossa toistuvissa versu-mien alkuräjähdyksissä valikoituu mahdollisimman stabiili versumi. Luonnonvakiot kuten valonnopeus olisivat ”versumivakioita”, jotka muuttuvat joka ”poksahduksessa”. Hawkingin mukaan vieläpä luonnonlait asettuvat vasta pitkien aikojen kuluessa koh-dalleen, ikään kuin tämän päivän tila vaikuttaisi menneisyyteen. Se tulkinta on ongelmallista syyn ja seurauksen käsitteiden kannalta.  Sen sijaan lakikin voi kehittyä. Eri versumien hiukkaset eri vakioineen eivät vuorovaikuttaisi ainakaan tavallisilla fysii-kan laeilla. Uudessa teoriassa alkupaukussa ei synny eikä katoa energiaa. Kokonais-energia päin vastoin säilyisi aina aksiomaattisesti muidenkin luonnonlakien muutoksissa.

Hiukkasten vuorovaikutukset lasketaan kaikkia tuossa yhteydessä mahdollisia ns. Feynmanin polkuja myöten, mistä saadaan tapauksen vuorovaikutusten todennäköi-syydet. Feynmanin polut eivät ole kui- tenkaan mitään fysikaalisia olioita. Kirjassa esitetään useassa kohdassa, että ”valon nopeus voidaan ylittää”, esimerkiksi otetaan, että Tsherenkovin valonsäteily ydinvoimaloissa johtuu siitä, että ”elektronit liikkuvat vedessä valoa nopeammin”, mutta se on eri asia. Minkään fysikaalisten olioiden, tai informaatio-olioidenkaan (signaalien) nopeus ei voi (tehollisesti, keskimäärin) ylittää valonnopeutta tyhjiössä, minkä mah- dollisuuden erityinen suhteellisuusteoria kieltää. Hugh Everettin kvanttimekaniikan ”monimaailmatulkintaa” tai John Wheelerin ”aika-avaruuden madonreikiä” tai ”aikamatkailua” teoksessa ei mainita.

Malliriippuvainen realismi, vai dialektinen materialismi?

Kaikki fysikalismi suhtautuu kielteisesti aitoon emergenssiin eli luonnonlakien kehityk-seen, objektiivisen dialektiikan viimekätiseen tutkimuskohteeseen maailmassa. Alkeis-hiukkastason alapuolella voisi olla alempi (emergenssi)taso, jolla kaikkien nykyisten fysiikan lakien kuten tietyn maksiminopeuden ei tarvitsisi olla voimassa.

Syyn ja seurauksenkategorioiden ongelmien lisäksi teoksessa sivuutetaan mm. mahdollisuuden ja todellisuuden dialektiikka: virtuaalisten hiukkasten ei tarvitse olla samanlaisia kuin aktuaalisten hiukkasten, vaikka niistä saadaankin fysikaalista tietoa ehkä vain niiden muuttumisten kautta aktuaalisiksi hiukkasiksi edellytysten vallitessa.

Hawking esittää mielestään uutta ”malliriippuvaisen realismin” tieteenfilosofiaa, jonka mukaan ”ei ole olemassa kuvasta tai teoriasta riippumatonta käsitystä todellisuudes-ta”. Fysikaalinen teoria on sen mukaan matemaattinen malli ja joukko lauseita, jotka yhdistävät mallin osat todellisuuteen/ havaintoihin. Mallin (teorian) tehtävä on ennus-taa uusia havaintoja oikein. Ilmiöt ovat ”todellisia/tosia mallissa”, jos malli ennustaa oi-kein uusia havaintoja. Ristiriitainen havainto osoittaa mallin vääräksi. Yhtä hyvin en-nustavista malleista yksinkertaisempi on parempi (Occamin partaveitsi). Mallit voivat sisältää toistaiseksi erillisinä todistamattomia elementtejä, kuten mm. juuri Higgsin bosoni!

Ainoa mikä siinä ykskantaan kumotaan on ”Älykäs Luominen” (Intelligent Design):  sellaista ei voi olla,  eikä myöskään ”tarvita”.  En vaihda silti dialektisesta enkä muusta emergentistä materialismista tähän teoriaan.

Joutuessani valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, jossa toisessa perustavimmat luonnonlait ovat muuttumattomia, mutta menneisyys voi ”todella muuttua” kauaksikin ajassa taaksepäin kuten malliriippuvaisessa realismissa,  ja toisessa taas menneisyys on täysin lukkoonlyötyä objektiivista,mutta luonnonlaitkin evoluoituvat (aito emergens- si) kuten dialektisessa materialismissa, valitsen ilman muuta ja epäröimättä jälkimmäisen!

Lenin oikaisi mestarillisesti v.  1908 materialistisen filosofian pohjalta Ranskan Tiede-akatemian puheenjohtajaa Henri Poincaréta, joka oli itsenäisesti johtanut huomatta-van osan erityisen suhteellisuuteorian matematiikkaa Hendrick Lorentzin muunnok- sen ja Michelson-Morleyn valonnopeushavaintojen perusteella tämän teorianmuo-dostuksessa olevasta virheestä. Suotta jauhaa enqvistit filosofian olevan ”turhanpäiväistä”,  kun eivät itse osaa sitä!

Materialismi ja empiriokritisismi:

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/372461


Keskustelua AL:ssä:

Heikki Karjalainen kommentoi:

Tämä jotenkin liittyy asiaa:

1. Valon nopeus teoriassa voidaan ylittää, vaikka fysikaalinen vakiokaava sanoo, että ei:

Valonnopeus on fysikaalinen vakio, jota merkitään kirjaimella  c  (lat. celeritas [1], ’nopeus’). [2] Sen arvo on 299 792 458 m/s eli 1079252848,8 km/h. Erityisen suhteel-lisuusteorian mukaan yksikään kappale, jolla on massa, ei voi saavuttaa valonnopeut-ta. Valonnopeus on myös kaiken informaation, myös massattomien hiukkasten, nopeuden yläraja. [3])

2. …miten:pistemäinen pyörivä keskiö lähettää lasersäteen avaruuteen,jolloin saavu- tetaan valon nopeus kehällä helpostikin: Säde x kehänopeus = valon nopeus esim. 1000 krs/sek säteellä 100 km, antaa kehänopeudeksi (säde x pii 3.16 ) valon nopeuden yli 300 000 km/ sek.

3. Väite: jos lisätään kierrosnopeutta edellisen kaavan mukaisesti tai sädettä suurem- maksi, mitä tapahtuu valon säteelle etäpäässä. Taipuuko se siten,että se ei voi ylittää tuota 300000 km/sek arvoa? Onko valolla massaa, jotta tuo valon kaava fysikaalinen vakio pitäisi paikkansa?

4. Valo mustan aukon lävistettyä muuttuu negatiiviseksi samoin aika. Mustan aukon tämä puoli ja sen takana oleva toinen puoli neutraloivat ajan ja valon.

Risto Juhani Koivula kommentoi:

3. Tuo ns. VALOPISTE siellä varjostimella EI OLE FYSIKAALINEN OLIO kuten esi-merkiksi alkeishiukkanen on. Kuitenkin yksttäinen fotonikin voi ylittää ja alittaa satun-naisesti valonnopeuden, mutta FOTONEILLA VÄLITETTY SIGNAALI ei voi ylittää valonnopeutta tyhjiössä c.

Francis Bacon jo ainakaan oivalsi,että ”ollakseen olio pitää omata sekä sisältö että muoto”,Aristoteleella englanniksi ”matter and shape”, Baconilla uudissanat ”content and form (muotti)” (näitä anotaan Shakespearen keksimiksi jo ”ennen”.

Tuo valopiste koostuu KOKO AJAN VAIHTUVISSTA FYSIKAALISISTA OLIOISTA ja on siten PUHTAASTI MATEMAATTINEN (VALE)”OLIO”. Sehän voi liikkua vaikka kuinka vopeasti, ja sellaisia voidaan kontruioida monella muullakin tavalla. ”Varjosti-melle osuva” uusi fotoni ei kanna mitään informaatiota siitä, mitä edelliset fotonit siinä ovat ”tehneet”. Jos kyseessä olisi TODELLINEN, oikea aineellinen varjostin, sellainen tieto tuli varjostinta pitkin jälkikäteen edelliseen fotoniin nähden.

Mustan aukon sisäisistä asioista on vain hypoteeseja (koko aukot itsekin ovat osin yhä sitä). Aikä ei mene negatiiviseksi, siihen minä ainakaan en usko.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/sir-francis-bacon-mater…

Tuossa Surffariopiston jutussa justiin tarkastellaan sitä valon massakysymystä.

Säteet painavat suoraan,mutta jos olisi kiertokeskiössä ”äärettömän nopealla signaa- lilla tarkastelija”, lähtevät säteet NÄYTTÄISIVÄT ”taipuvan”, mitä ei siis todellisuudes- sa tapahdu: Hän ”näkee äärettömän nopealla signaalillaan” eri paikan varjostimessa kuin äärellisen nopeuden omaava valonsäde.


Tämäkö on vaihtoehto?


https://yle.fi/uutiset/3-8207972

Tutkijat: Universumi on kuolemassa

Kaikilla aallonpituuksilla mitattuna maailmankaikkeus näyttää olevan matkalla kohti loppuaan. Nyt tehdyt mittaukset vahvistavat sen, mitä aiemmin on aavistettu.


Tyypillisen galaksin näkyminen eri aallonpituuksilla.


Kuvakompositiossa näkyy miten tyypillinen galaksi näkyy eri aallonpituuksilla.ICRAR/GAMA, ESO