240px-Somer_Francis_Bacon.jpg

Sir Francis Bacon 1561 - 1626

Fracis Bacon, sittemmin Sir Francis B., syntyi 1561, 18 vuotta Nikolaus Koperni-kuksen kuoleman jälkeen,Lontoossa korkean hovivirkamiehen ”kuninkaallisen sine- tinvartijan” perheeseen, ja kuoli influenssaan vastaavasta virasta ("edukseen") pois potkaistuna St. Albanyn varakreivinä 1626, 16 vuotta ennen Isaac Newtonin synty-mää. Hän oli Galileo Galilein, Giordano Brunon, Baruch Spinozan ja René Des-cartesin aikalainen ja kolmen jälkimmäisen "kilpailija", viimeisimmän samassa mie-lessä kuin Newton ja Leibnitz tai USA:n ja NL:n tiedemiehet "kylmän sodan" aikana olivat kilpailijoita valtioidenkin osanotolla. Filosofi ja kirjailija Thomas Hobbes (1588 - 1679) toimi hänen sihteerinään valmistuttuaan Oxfordista opettajaksi 1808.

Verenkiertojärjestelmän selvittäjä ja kuningas Jaakko I:n (ja Baconin itsensäkin) hen-kilääkäri William Harvey (1578-1657) oli paitsi aikalainen myös hänen suora alaisen-sa Britannian tiedehallinnossa, ja näyttelijä ja näytelmä-kirjailija William Shakespeare (1564-1616) kuului lontoolaiseen kaveripiiriin.


(Kenenkään näiden herrojen tuotannossa ei näy tavukaan julkilausuttuna kahden muun tuotannosta tai persoonasta.Bertrand Russel (joka ei pidä Baconista) kiinnittää ”Länsimaisen filosofian historiassaan” huomiota vastaavaan ilmiöön myös suhteessa mm. Maan magneettisuuden keksijän fyysikko ja tähtitieteilijä William Gilbertin (1544 – 1603) suuntaan, jonka tuloksia kuitenkin jopa Russel pitää ”loistavana esimerkkinä Baconin metodin soveltamisesta”.

Russel ei taaskaan ota huomioon, että erityistyitieteilijä voi olla filosofiassa leipäam-mattilaista edellä, vaikka kuinka hyvääkin, koska filosofia tulee välillä erityistieteen perässä.) Edelleen Russel epäilee Baconia ”tietämättömäksi (belgialaisen) anatomi Andreas Vesaliuksen (1514 – 1564) tuloksista".Tuo aihe on kuitenkin saattanut vain kuulua Harveyn reviirille.Mahdollinen ”työnjako” olisi ollut epäilemättä turvallisuustoi- mi, sillä Lontoon Towerissa heilahti arvaamattoman helposti paitsi häkinovi myös kirves, ja herrat toimivat (monillakin)  vaarallisilla aloilla.)

Karl Marx, joka tunsi perinpohjaisesti Baconin tuotannon, ja oli väitellyt tohtoriksi molempien yhteisen oppi-isän Epikuroksen filosofiasta, piti Baconia tieteellisen metodin isänä. Sovjetskaja entsiklopedija:

Bacon, Francis  (s. 22.1.1561,Lontoo, - k. 9.4.1626,mp.), englantilainen filosofi, englantilaisen materialismin perustaja.

Valittiin v. 1584 parlamenttiin (23-vuotiaana, kesken 15-vuotiaana aloitettujen lakitie- teen yliopisto-opintojen Cambridgessä;Bacon ei pitänyt mitään kiirettä valmistumisen kanssa, vaan opiskeli sivussa kaikkea mahdollista luonnontiedettä,mitä siellä opetet-tiin; parlamentissakaan hän ei ”häikäisevän säteilevästi loistanut”,ei ainakaan ULOS- PÄIN, vaan toimi epikurolaisittain, huomiota herättämättä ja näyttämällä ulospäin to-dellista vaatimattomampaa imgoa; parlamenttityöskentely oli "värikästä": eräskin par-lamentti ei saanut keskinäiseltä ja kuninkaan kanssa riitelyltään yhtään ainokaista lakia aikaiseksi, HM).

Vuodesta 1617 kuninkaallinen sinetinvartija (Elisabeth I:n kuoltua ja tämän serkun ja verivihollisen Maria Stuartin pojan, Skotlannin Jaakko I:n noustua valtaan; pelkkä aatelointikin 1603 oli huomattava kunnianosoitus tai palkinto ”rivikansanedustajalle”, vaikkakin jo virkavuosiltaan varsin ansioituneellekin; korkeasta virasta huolimatta. (Isä-Baconin aatelisarvo oli ollut niin matala,ettei se periytynyt pojalle,HM), sittemmin loordikansleri (=about ”oikeuskansleri”:ylähuoneen virkamiespuhemies ja hallituksen virkamiesjäsen; loordikanslerin yläpuolella oli virkahierarkiassa vain ei-vakinaisen poliittisen valtakunnanoikeuden puheenjohtaja ”loordiylipalveljia” (Lord High Steward, jollainen kuitenkin valittiin vain, kun tuollainen valtakunnanoikeus muodos-tetiin tapauskohtaisesti, mikä taas tapahtui silloin,jos oli meneillään jotenkin poik-keuksellinen prosessi kuten kuninkaan valinta tai erottaminen, tai jos loordikansleri-kin / ylähuone / parlamentti, riittävän suuri osa, oli joutunut sinne lakipöydän huo-nommalle puolelle, kuten Baconillekin kävi...) ja Verulamin paroni (1618), St.Albanyn varakreivi (1621).

Tuona samana vuonna hän joutui itse oikeuteen lahjusten ottamisesta (jonka hän myönsi, eikä sitä mikään laki hänen mukaansa kieltänytkään, vaan pelkästään sen, etteivät lahjat valtiovallan edustajalle saa vaikuttaa tämän päätöksiin;laajat korkeasti- kin arvostetut piirit elivät erityisesti rikkaiden lahjoilla kuten papit ja esittävät taiteili-jat), hänet tuomittiin ja hänet erotettiin viroistaan. Kuninkaan armahdettua hänet (neljän päivan kuluttua tuomiosta, myös sakoista ja ”rikoksella ansaitun omaisuuden menettämisestä”) hän palaamatta valtion palvelukseen omistautui tieteelliselle ja kirjalliselle työlle.

Baconin filosofia muodostui niiden Euroopan maiden yleisen tieteellisen ja kulttuuri- sen nousun olosuhteissa, jotka olivat lähteneet kapitalistiselle kehitystielle, ja tieteen vapautumisen olosuhteissa kirkollisen dogmatismin skolastistisista kahleista.

Baconin mukaan tieteen tulee antaa ihmiselle valta luonnon yli, laajentaa hänen mahtiaan ja parantaa hänen elämäänsä. Tältä näkökannalta hän kritisoi skolastiik-kaa ja sen syllogistista deduktiivista metodia, jonka vastohdaksi hän asetti kääntymi-sen koke(emuks)en ja sen induktiivisen työstämisen puoleen, painottaen kokeen merkitystä. Teorialle, hypoteesille, perustuvan 'kokeen' oli erottanut filosofisesti 'kokemuksesta' vasta Baconin ikätoveri Galileo Galilei (1563 – 1643).

Marxin sanojen mukaan Baconille ”tiede on kokeellista tiedettä (huom: se Marxilla kuten Galileilla ja Baconillakin SISÄLTÄÄ TEORIAN, HYPOTEESIN! EI SUINKAAN OLE NOITA VASTAAN,kuten ns.LATTEA EMPIRISMI! HM) ja koostuu rationaalisen metodin soveltamisesta aistihavaintoihin (Marx, Engels: ”Pyhä perhe”, ”The Holy Fa-mily”). Työstäessään esittämänsä induktiivisen metodin sääntöjä Bacon laati tauluk-koja erilaisten ominaisuuksien läsnäolosta,puuttumisesta tai asteesta eri luokkien eri olioissa. Tässä yhteydessä kerätyn faktajoukon oli määrä muodostaa hänen teoksensa ”Luonnon ja kokeellinen historia” kolmas osa.

Metodin merkityksen painottaminen mahdollisti Baconin esittää pedagogiikalle tärke- än periaatteen, jonka mukaan sivistyksen päämäärä ei ole koota mahdollisimman suurta määrää tietoja, vaan taito käyttää niiden hankkimismetodeja. Kaikki olevat ja mahdolliset tieteet Bacon jakoi (mielestään) "ihmisjärjen kolmen mahdollisuuden" mukaan: muistia vastaa historia, kuvittelua runous, päättelyä filosofia, joka sulkee sisäänsä opit jumalasta, luonnosta ja ihmisestä. ”

(Bacon oli materialisti, mistä kaikki aatehistorioitsijat ovat yksimielisiä: hänen olio- oppinsa ei jättänyt todellista sijaa ”puhdasta henkeä” oleville todellisille oliolle. Hän tarkoitti uskonnolla/”jumalalla” MORAALIA, ja tämä hänen ”uskoksi” nimittämänsä moraalin ja uskonnon kompleksi on olemassa ”ilmoituksen varassaerotukseksi tieteestä, johon sitä ei saanut sekoittaa, ja paradoksaalisesti se oli Baconille ”vaikut-tavimmillaan silloin, kun se on eniten ristiriidassa järjen (so. toimijan välittömän (hyö-ty)rationalisuuden) kanssa”, mistä Bertrand Russel hänelle irvistelee Länsimaisen Filosofian Historiassaan (ja esiintyy mielestäni itse tyhmästi, sillä MORAALIKAAN ei todellakaan ”palaudu tieteeseen”! Jos palautuu, se om muuta: tavallista hyötyrationaalista kalkulaatiota! HM)

"Sekaannusten syyksi Bacon katsoi ”väärät ideat”, neljänlaiset ”harhakuvat” eli ”ido-lit”: ”heimon harhat”, jotka juontavat itse ihmissuvun luonnosta ja liittyvät ihmisen pyr-kimykseen nähdä luonto itsensä analogiana;”luolan harhat” nousevat kunkin ihmisen yksilöllisten ominaisuuksien pohjalta; ”torin (kadun, markkinoiden) harhat” aiheutuvat kritiikittömästä suhtautumisesta laajalle levinneisiin mielipiteisiin ja vääriin sanan-käyttömalleihin; ”teatterin harhat”, todellisuuden väärä havaitseminen, joka perustuu sokeaan auktoriteettiuskoon ja perinteisiin dogmaattisiin systeemeihin, jotka ovat teatteriesitysten harhauttavan todenmukaisuuden kaltaisia. Materian Bacon katsoi aistit-tavissa (mitattavissa) olevien laatujen objektiiviseksi moninasuudeksi, jotka ih-minen havaitsee; Baconin materiakäsitys ei ollut "MEKANISTINEN", kuten Galileilla, Descartesilla ja Hobbesilla.

(Sovjetskaja katsoo tässä akateemikko Melvillen kynällä Hobbesin astuneen aske-len taaksepäin Baconista ja nimeomaan mekanistisen materialismin suuntaan, jota Hobbes kuitenkin newtonilaisessa "epäpuhtassa" muodossa jyrkästi vastusti.Eikä se mitään materialismia ollutkaan! Tässä voi olla kyse vain Hobbein kielteisestä kan-nasta (vapaaseen) tahtoon, jota hän ei onnistunut sovittamaan yhteen Baconin mate-rialistisen olio-opin kanssa. Siinä onnistui kuitenkin täsmälleen oikein perustein hänen tähtioppilaansa John Locke. Tästä voidaan myös päätellä, että ainakin Sovjetskaja katsoo Baconin kannattaneen vapaata tahtoa.)

Baconin opilla oli suunnaton vaikutus tieteen ja filosofian myöhempään kehitykseen se mahdollistaen T. Hobbesin materialismin, J. Locken sensualismin ja näiden seu-raajat. Baconin looginen metodi muodostui induktiivisen logiikan lähtökohdaksi, eri-tyisesti J.S. Millillä. Baconin ”sotahuuto” luonnontieteen puolesta oli heräte 1600-lu-vun luonnontieteelle, ja sillä oli erittäin tärkeä rooli tiedeorganisaatioiden luomisessa (esimerkiksi Lontoon Kuninkaallisen seuran). Baconin tieteenalojen luokituksen omaksuivat ranskalaiset valistusfilosofit ensyklopedistit.

M. N. Melville "

Sir Francis Baconin ideat,erityisesti hänen oppinsa 'olioista' (objekteista) 'sisällön ja muodon' ykseytenä, fysiikassa "materiaalisen ja matemaattisen" erottamattomana ykseytenä (dialektisena,tosin tuon muodon ja määrän, "matematiikan" yhteyden toi esiin René Descartes analyyttisessä geometriassaan, josta opista saatiin kuitenkin "tehot ulos" vasta Newtonin ja Leibnitzin differentiaali- ja integraalilaskennan kautta) oli siis ristiriidassa Newtonin mekanistisen maailmankuvan ja siellä erityisesti "abso-luuttisen ajan ja avaruuden" kanssa (jollaisia ei siis suhteellisuusteorioiden mukaan olekaan olemassa aineesta riippumattomina), mutta se oli sen sijaan täysin nyky-aikaisen kvanttimekaanisrelativistisen fysikaalisen maailmankuvan mukainen (on TÄMÄ sitten oikea tai väärä, mukaan lukien jopa hypoteettinen Higgsin bosoni -oliokin, jota EU:n CERN etsii.)

Bacon ei nähnyt olioita "jatkuvuuden modifikaatioina", kuten kaikki muut aikansa filo-sofit useimmat myöhemmätkin, vaan hän näki nimenomaan kaiken jatkuvuudenkin lipulta olioiden muuttumisena, likkenä, ja vuorovaikutuksena:

http://ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/59574-materialistisen-diale...

” Uudella ajalla ensimmäisen askelen idealismin voittamiseksi 'materian ja muodon' käsitteissä teki Giordano Bruno; hänen ideoitaan kehittelivät F. Bacon, R. Descartes, R. Boyle, T. Hobbes.

Jos Descartes ja hänen seuraajansa ”palauttivat” luonnon oloiden koko kirjon jatkuvuuteen ja sen ominaisuuksiin, niin F.Bacon lähtien 'materian' monilaatui-suudesta (monisubstanssisuudesta, eri liikemuodoista) esitti ajatuksen sen (oi-keastaan 'sisällön', hänkin käytti kuitenkin edelleen sanaa ”matter”, HM) ylivallasta muotoon nähden ja näiden ykseydestä. "

(Tämä kysymys 'OLIOSTA' (thing,Ding, veštš', joka on toiminnan, vaikka vain tiedos- tuksenkin, KOHTEINA object, Gegenstand, objekt,kohde) joko jonkin jatkuvuuden modifikaatioina (joka voisi siis ainakin periaatteessa olla olemassa ILMAN OLIOI-TAKIN, tai päin vastoin suhteellisen itsenäisistä vuorovaikuttavista olioista kaiken jatkuvuudenkin elementteinä,on ontologisesi äärimmäisen tärkeä.

'Materia ja liike' eivät voisi olla erottamattomia dialektisia vastakohtia, jos materia ei koostuisi suhteellisen itsenäisistä, vuorovaikuttavista ja muuttuvista oliosta, vaan nämä olisivat vain jonkin ”homogeenisen substanssin lisämääre”.

Baconia, joka oli vuosisatoja ainoa filosofi, joka tuota olionäkemystä oli kehittänyt ja johdonmukaisesti puolustanut,voidaan hyvin pitään dialektismaterialistisen luonnon-tieteenfilosofian todellisena perustanlaskijana. Hän oli näin asettanut kysymyksen muodollisen logiikan todellisuuden luonnetta koskevista taustaolettamuksis-ta pyrkiessään sitä pohjlata edelleen kehittämään logiikkaa, mm. luomaan erityistä induktiologiikkaa.  "

Tämä koskee myös Baconin tunnettua skeptistä kantaa Maa- kontra Aurinko-keskei- syyteen: hänen mukaansa laskujen on johdettava molemmissa tapauksissa samaan tulokseen,jos ne on suoritettu oikein ja kaikki seikat huomioiden. Näin asia yleisessä suhteellisuusteoriassa onkin, sillä sekä Aurinko että Maa ja vieläpä Kuukin ovat ns. YST:n inertiaalissa.

" Uuden ajan filosofiassa erotetaan kaksi 'substanssin' analysoinnin linjaa.

Ensimmäisen niistä,joka liittyy substanssin ontologiseen käsittämiseen olemisen vii-mekätisenä perustana, aloitti empirimissä Francis Bacon SUBSTANTIAALISTEN MUOTOJEN laadullisen kuvauksen tietä samaistaen substanssin konkreettisten oloiden muodon kanssa. "

(Tuossa seuraavassalähteessä (Oizerman) sanotaan, että olioiden ominaisuuksien muodoa, tämä pitää tarkistaa Baconin omista teksteistä)

http://ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60032-fysikalismin-ideologi...

HM: Tässä kohdassa otan toisesta lähteestä, M.T. Iovtšukin, T.I. Oizermanin ja I.J. Štšipanovin ”Filosofian historia I:stä” tarkemmin tuosta Baconin muoto-opista, joka muoto siis, jälleen kerran, tarkoitti sekä kappaleen että liikkeen muotoa, ja sama sisältö (”materia”, sama kuin nykyään sisältö, pilkulleen) saattoi käyttäytyä eri tavoin riippuen ”liikkeen muodosta” siinä.

Samalla selviää, mistä Bacon ja (mm. idean ”kaikenteoriasta” ensimmäisenä esittänyt) René Descartes skabasivat.

" Baconin materialimi. Oppi muodosta

Selostaessaan Baconin materialistista oppia materiasta ja sen liikkeestä Marx kirjoit- taa: "Liike on materian ominaisuuksita ensimmäinen ja tärkein, ei vain mekaanisena, matemaattisena liikkeenä,vaan myös "viettinä" (drive), "elämänhenkenä", "vireenä"... " Materian elementaariet muodot ovat "eloisia", "yksilöllistyviä", oliolajeille ominaiset eroavuudet aikaansaavia olemus
voimia. "

Materian luonteeseen kuuluvien muotojen tutkiminen oli Baconin mukaan oikean induktion perustehtävä,Muoto (form) oli oliolle kuuluvan ominasuuden materiaali-nen olemus. Niinpä lämmön (olemassaolo)muoto oli tietty liikelaji. (Bacon esittikin pilkulleen oikean teorian lämmön olemuksesta. Lämpö oli hänen mukaansa ”pienen mittakaavan mekaanista liikettä”, samoin paine,minkä sitten kokeellisen tieteen har-rastaja Robaird Ó Bhaoill (Robert Boyle) pitkälle todisti oikeaksi. HM) Oliossa yh-denkään ominaisuuden muoto ei ole erillään tämän olion muista ominaisuuksista.

Jotta voitaisiin löytää jonkin ominaisuuden muoto, täytyy eliminoida oliosta kaikki, mikä vain satunnaisesti liittyy esitettävään muotoon ja mikä ei kuulu tarkastelun alai-seen ominasuuteen. Tämä toimitus... ei voi olla reaalista poistamista, koska oliossa kaikki sen piirteet kuuluvat yhteen. Kyseessä on looginen poisto eli abstraktio.

Bacon kehitteli materialistisen näkemyksen muodosta polemiikissa Platonin ja Aris-toteleen spekulatiivista muotokäsitettä vastaan. Fysikaalisessa katsannossa muoto on Baconin mukaan niiden alkeishiukkasten liikettä, joista olio koostuu. Olion omi-naisuudet eli kvaliteetit ovat yhtä materiaalisia. Materialle on Baconin käsityksessä ominainen aistilaatujen ääretön moninaisuus. "Materialismi kätkee Baconin, ensim-mäisen luojansa, kohdalla vielä naiivilla tavalla kaikinpuolisen kehityksen idut sisäänsä.", sanoo Marx.

Materialistisesti perustellun induktioteorian lisäksi Bacon kehitteli uuden tieteiden luokittelun, joka lähtee tietokykyjen erilaisuudesta: Muistiin nojaa historia ja mieliku-vitukseen runous. Ymmärrykseen (ajatteluun) pohjautuvat filosofia, matematiikka ja luonnontiede.

Tiedon varsinainen tehtävä on syiden tutkiminen. Syyt jakautuvat vaikuttaviin syihin (joita tavallisimmin kutsutaan vain syiksi) ja tarkotussyihin eli päämääriin (arvoihin, HM). Fysiikka tutkii vaikuttavia syitä ja metafysiikka "tarkoitussyitä". Luonnontieteen tehtävä on vaikuttavien syiden erittely. Sen vuoksi Bacon piti fysiikkaa luonnontutki-muksen ytimenä.Luonnontutkimusta käytetään käytännöllisen elämän kohentamisek- si. Mekaniikka soveltaa vaikuttavia syitä ja "luonnonmagia" "tarkoitussyitä" koskevaa tietoa ('magia' tarkoittaa "materiaan vaikuttamista hengellä"...).

Matematiikalla ei Baconin mukaan ole omaa "päämäärää" (hyödynnettävää objektii-vista tutkimus kohdetta luonnossa, HM) vaan se on pelkkä luonnontutkimuksen apu-neuvo. (Tässä kohdassa hän siis erehtyi, mutta veti tästäkine räitä oikeita johtopää-töksiä, kuten että Auringon ja Maan keskinäisiä liikkeitä koskevien laskujen on johdettava samoihin tuloksiin siitä riippumatta,kumpaan taiavaankappaleeseen koordinaatisto kiinnitetty, jos kaikki vaikuttavat tekijät otetaan oikein huomioon.)

Tiedon viimeinen osa-alue on ihmistä (ja yhteiskuntaa, HM) koskeva tieto eli "antro-pologia": se tarkastelee ihmistä joko erillisenä yksilönä tai yhteiskunnan jäsenenä. Jälkimmäisessä tapauksessa liikutaan politiikan alueella. Politiikan tuntemus on Ba-conin mukaan niiden henkilöiden yksinoikeus, jotka ovat kokonaan antautuneet valti- on hallintaan (heillä ei saa esimerkiksi olla yksityisiä bisneksiä,vaan heidän pitää elää valtiolle ja valtiosta; sen sijaan TAVALLISELLE KANSALAISELLE Bacon ei sälytä tuollaisia totalitaristisia (Gentile) velvollisuuksia!). Ihmisyksilöä tutkivat tiede jakau-tuu fysiologiaan,joka tutkii ruumista, ja psykologiaan,jonka tutkimuskohde on "sielu". Sielulla Bacon käsitti jotakin materiaalista. Tosin hän antoi periksi tuon ajan yleisesti hyväksytyille katsomuksille erottamalla luonnontieteellisen tutkimuksen kohteena olevasta sielusta 'hengen', joka hänen mielestään "opitaan ilmoituksen perusteella" (ja silläkin hän tarkoitti pääasiassa MORAALIA, eikä tuossa oppimistavassa tarvitse välttämättä olla mitään erityisen idealistista). "

”Tätä laadullista substanssikäsitystä vastaan R.Descartes asetti käsityksen kahdesta (periaatteellisesti täysin erilaisesta) substanssista: materiaalisesta (jolle oli ominaista jatkuvuus ja määrällinen muuttuvuus) ja henkisestä (ajatuksellisesta). "

Opissaan olioden erilaisista hierarkkisista "substansseista" Bacon vähintäänkin ennakoi Friedrich Engelsin teoriaa toisiinsa palautumattomista materian liikemuo-doista, ja muuta EMERGENTTIÄ (David Hartley, J. St. Mill) materialismia. Tunne-tuimmassa erityistieteellisessä hypoteesissaan olio(objekti)-oppinsa pohjalta Bacon katsoi aivan oikein lämmön olevan "pienten objektien sidottua liikettä, joista kappale koostuu".

Materialistista dialektiikkaansa formuloidessaan Marx ja Engels ja heidän pohjal-taan Lenin EIVÄT (OLISI) TARVINNEET NS.SAKSALAISTA FILOSOFIAA, EIVÄT IDEALISTISTA EIVÄTKÄ VULGAARI"MATERIALISTISTA", AIVAN VÄLTTÄMÄTTÄ KERRASSAAN MIHINKÄÄN.

Saksalainen idealismi syntyi Newtonin "kokeellisesta todistuksesta" materialimia, eri-tyisesti Baconia vastaan,joka oli materialimin kunnollisimmin formuloinut,ja sillä haet- tiin "hengitystilaa" äärimmäisen uskonnollisen dogmatismin keskeltä (taktisesti ehkä "ovelasti"...), lievemmällä idealimilla.

Tältä pohjalta myös sellaiset vedätykset,joissa "todistellaan" esimerkiksi Leninin muka "idealismia" ja käsitteiden "siirtämistä perustelemattomasti leninismiin saksalaisesta idealismista", ovat täydellisesti vailla pohjaa:

Shakespeare, Bacon, ...ja muut?

PS:Baconin on usein arveltu toimineen William Shakespearen haamukirjoittajana varsinkin hovin sisäpiiriasioihin ja kreikkalaisiseen mytologiaan liittyvissä kysymyk-sissä.Shakespearen ei arvella osanneen ainakaan kreikkaa.Bacon myös perusti filo- sofiansa pääasiassa antiikin kreikkalaisiin lähteisiin sivuuttaen aikansa skolastiikan. Hän myös esiintyi niin teatraalisesti, että esimerksi William Harvey ei välittänyt juuri esiintyä pomonsa porukoissa julkisuudessa, kun se ei sopinut tieteelliseen asialin-jaan. Shakespearen näytelmät olivat tuolloin ilmestyessään niin kovaa kamaa, että Baconin luultavasti piti varautua tarvittaessa oikeudessa todistamaan, ettei ole haamukirjoittaja (vaikka olisi ollutkin).

Joukossa oli kuitenkin toinenkin henkilö,jolle niin latina ja kreikka kuin hovinkin asiat olivat tuttuja. Pyrkiessään 14-vuotiaana Oxfordiin opiskelemaan opettajaksi hän oli kääntänyt kreikkalaiset pääsykoekirjat kreikaksi ja kreikkalaiset latinaksi. Teatraali-suuden sijaan tämä cornwallilaisen merirosvon näköinen raamikas herra paitsi muis-tutti näöltään harmaata rautakangen niellyttä maalaiskansakoulunopettajaa, joka tar-kasteli maailmaa alaviistoon pitkän, korkean ja vinon nenänsä vartta pitkin, myös OLI JUURI SITÄ koulutukseltaan, kutsumukseltaan,ammatiltaan erittäin korkealla tasolla, ja professoriltaan ja yliopistolliselta esimieheltään Baconilta saamansa tieteellisen lähetystehtävän osalta.

Hän oli tietysti Thomas Hobbes (nimi ääntyy [höbz] ja tarkoittaa "Menninkäiset"). Hän oli syntyisin Malmesburystä, Brittein saarten kauimmin yhtäjaksoisesti asuttuna olleesta paikasta, "Vaalenpunaisen lohikäärmeen" merirosvo Francis Draken (ja 12 veljeksen) naapurikylästä. Hobbesin isä oli ollut maakunnankuulu nyrkkisankari (ja missä sarjassa...), joka oli menettänyt kiertävän protestanttisen (kun kerran oli naimi-sissakin) apupapin vikaarin toimilupansa pätkittyään rukoushuoneellaan turpiin sinne poikennutta naapuriseurakunnan kirkkoherraa. Rikos katsottiin sen verran pahaksi, että isä-Hobbes menetti kolmen poikansa, joista Thomas oli keskimmäinen, huoltajuuden veljelleen.

Hobbes on nykyään filosofina yhtä vahvassa nousuputkessa kuin Baconkin. Hänellä olisi ollut enemmän aikaa ja vapauksia kirjailla omiaan kuin muilla,sillä hän toimi yksityisyrittäjänä, "kiertojätkänä" ja päätti ajankäytöstään itse ja toimeksiantajiensa kanssa, joihin kuului myös kuningas Jaakko II (hän oli prinssi, sittemmin kuningas Jaakko III:n kotiopettaja päätyen suosittelemaan,että "poika ei mielestään ole sopivin henkilö Englannin kuninkaaksi". "Profetiaa" ei uskottu, ja Jaakko III muni sitten tyh-myyttään ja itsepäisyyttään aiheuttaen osaltaan Oliver Cromwellin vallankumouk-sen). Setsemissäkymmenissä Hobbes kirjoitti kaunokirjallisessa muodossa yhden maailmankirjallisuuden merkkiteoksista filosofisen Leviathan-trilogian: De corpore (1655), De ho-mine (1658), and De cive (1642), and Leviathan, or the Matter, Form, and Power of a Commonwealth, Ecclesiastical and Civil. Vielä 87-vuotiaana hän julkaisi merkittävän teoksen.

Hobbesin asennoituminen tieteellisiin kiistoihin oli sellainen, että jos hän oli jonkun toisen kanssa asioista 99% samaa mieltä ja 1% eri mieltä, hän kiinnitti keskinäisessä kanssakäymisessä kaiken huomion siihen yhteen prosenttiin. Hän varoitti René Des-cartesia ja Isaac Newtonin "absoluuttisesta ajasta ja avaruudesta", että sellaisia ei voi (Baconin olio-opin perusteella, aivan oikein!) olla olemassa, eikä sellaisia saisi esiintyä tieteellisissä teorioissa. Newton ei ryhtynyt kinaamaan Hobbesin kanssa, vaan teetti sellaiset hommat entisellä geometrianopettajallaan John Wallisilla, joka pätkikin Hobbesin häpeään mm. ympyrän neliöimisestä geometrisin keinoin.

Antiikin Kreikan oppiriitoja Hobbes kuitenkin kieltäytyi kommentoimasta, ja vastasi tällaista tiukattaessa vain, että "jos te luulette, että minä en niitä juttuja tiedä, olette väärässä!".

Shakespearen ja Hobbesin teoksia on verrattu tässä tarkoituksessa, että voisiko Hobbes olla ollut Shakespearen apulaiskirjailija, ja niistä on löydetty vaikka millä mitalla yhtäläisyyksiä, joille tietysti voi olla monia selityksiä, kuten että Hobbes olisi osannut nuo näytelmät ulkoa harjoitettuaan niitä oppilaillaankin.

Thomas Hobbes ei kyllä ollut huumorimiehen maineessa, kaikkea muuta. Shakes-pearen lyödessä läpi v. 1594 "Kesäyön unelmalla" (jota kai epikurolaisten juttuihin perustuvana erityisesti epäilty Baconin krjoittamaksi) ja päästessä lontoolaisen teat-teriseurueen näyttelijäksi ja yhdeksi omistajaksi Hobbes oli vasta 6-vuotias. Willia-min kuollessa 1616 hän oli 28-vuotias. Bacon aloitti oman julkisen kirjallisen tuotan-tonsa vasta v. 1618 saatuaan potkut loordikanslerin virasta. Ja Hobbes julkaisi Leviathanin 1. osan 63-vuotiaana 1651.

Hobbesin esiintyminen olisi kuitenkin sopinut kaikin puolin nappiinsa yhteen Baconin seuraajien konspiraatioteorian kanssa.

http://nakokulma.net/index.php?topic=9454.msg191798#msg191798

Lisää asiaa ja joitakin korjauksiakin emegentistä materialismista:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/06/emergentti-ja-dialektinen-materialismi