https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006253389.html

Tutkija yrittää muuttaa sisällissotakeskustelua: ”On Suomen historian suurin tragedia, että työväenliike tarttui aseisiin – ja on järkyttävää, että siitä vaietaan yhä”

Historiantutkija Martti Häikiö yrittää muuttaa muun muassa sisällissotakeskustelua.

RK: Paskat muuta - ainakaan siihen suuntaan kuin luulee...

d76cb4bd7f79404d875ae62e87f414b9.jpg

Historiantutkija Martti Häikiö asuu Helsingin Ullanlinnassa. Kuvassa myös villakoirat Valo ja Lumo. (KUVA: Heidi Piiroinen / HS)

Aloitetaan sitaateilla. Martti Häikiön pojat Juuso, Paavo ja Antti ovat pienestä pitäen kiusoitelleet isäänsä osuvalla tavalla. ”Näytä dokumentit! Missä ovat alkuperäislähteet?”

”Vaimo puolestaan vitsailee, että jos kirjoitan kaikki teokset, joita suunnittelen, minun on elettävä 140-vuotiaaksi”, Häikiö naureskelee.

Lähipiiri tietää mistä puhuu. Häikiön tekemisiä tuntevat tietävät, että hän on hyvin ahkera, tuottelias ja intohimoisesti alkuperäislähteisiin suhtautuva tutkija. Hänellä oli tapana kiusata ex-vaimoaan leikillisesti sanomalla, että ”en voisi asua yli kahden kilometrin päässä Kansallisarkistosta ja -kirjastosta”.

”Kun puhun työstä lähipiirille, yleensä joko tuskailen miksi olen valinnut näin hirveän raskaan ammatin tai sitten hehkutan, miten uskomattoman mielenkiintoisia lähteitä arkistosta on taas löytynyt”, Häikiö sanoo.


Merete Mazzarella kuvaili kerran, kuinka alkuperäisten lähteiden ääressä tuntuu kuin paksu panssarilasi täynnä likaisia kädenjälkiä väistyisi tieltä. Olen samaa mieltä: Silloin kliseiset käsitykset katoavat. Hyvä historiantutkimus on minusta sellaista, että alkuperäislähteitä jätetään niin paljon esille, että lukija voi ja joutuu itse tulkitsemaan paljon.”

Juuri kun haastattelu on pääsemässä täyteen vauhtiin, Häikiöiden Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevan kodin ulko-ovesta ryntää sisään Valo- ja Lumo-nimiset villakoirat. Ensin mainittu alkaa hyppiä historiantutkijan ympärillä. Koirien perässä tulee Häi­kiön vaimo Tytti Varmavuo-Häikiö, joka on nykyään eläkkeellä Metropolia-ammattikorkeakoulun fysiikan lehtorin työstä.

”Olen aina arvostanut omaa aikaa ja reviiriä. Ei ole tullut mieleenkään rajoittaa Martin tutkimisintoa. Kun molempien työura oli kiivaimmillaan, me ehdimme aina vaihtaa kuulumiset vähintään koirien kanssa tehdyllä aamu- ja iltalenkillä”, Varmavuo-Häikiö sanoo.

Asunto on valoisa, avara ja siisti, mutta sen itäpääty on erilainen. Se pursuaa kirjoja. Niitä on paitsi varjoisan työhuoneen suurella työpöydällä ja pitkillä hyllyriveillä myös kodinhoitohuoneessa.

”Minun Facebook-suosikkini on puolet vuodesta Venetsiassa asuva taiteilija Timo Vuorikoski. Hänen omistautuminensa maalaamiseen on tehnyt vaikutuksen ja rima tuntuu vain nousevan vuosi vuodelta.”

”Tykkään myös historiantutkijoiden Richard Pipesin ja John Richardsonin asenteesta: Ensin mainittu otti eläkepäivillään tehtäväkseen teossarjan vaatimattomalla tittelillä Intellectual History of Russia ja toinen Pablo Picasson elämäkerran, jonka viimeisin, kolmas nide ehti vasta 1930-luvulle”, Häikiö naureskelee.

Häikiöiden olohuoneen pöytätasoilla Mannerheim-patsas tuijottaa Svinhufvud-patsasta silmiin. Kansalliset merkkimiehet kuvastavat hyvin Häikiön tuotannon ydintä: teosten aiheina ovat olleet esimerkiksi Svinhufvud, V. A. Koskenniemi, Suomen historian kipupisteet, Alko ja Nokia.

Nyt tekeillä on elämäkerta pääministeri, ulkoministeri ja Venäjän-lähettiläs Antti Hackzellista sekä Suomen puhelin- ja kenneltoiminnan isästä Daniel Johannes Wadénista.

”Jos ajattelet, että teoksieni aiheet noudattelevat jotakin harkittua ohjelmaani, se ei pidä paikkaansa. Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulta on viime vuosina tilattu varsin paljon teoksia. Yksi aihe on poikinut toisen. Aion lähi­aikoina karsia yhdistysmenojani, että voin keskittyä entistä paremmin tutkimuksiini.”

Viimeisimmissä teoksissaan 14 askelta Suomen itsenäisyyteen ja Svinhufvudin elämäkerrassa Häikiö on käsitellyt myös klassisia oikeiston ja vasemmiston kiista-aiheita. Sellaisia kuin sisällissodan syttymissyitä ja punaisten vankien kohtelua sodan jälkeen.

”Meillähän on erittäin huolellisesti ja tarkasti vältetty käyttämästä ilmaisua punainen vallankumous, vaikka siitä oli kyse. Liian usein puhutaan kuin sisällissota olisi laskeutunut taivaasta ja sitten olisi ollut kaksi tasapuolista osapuolta.”

”Suomen historian suurin tragedia on ehdottomasti, että työväenliike tarttui aseisiin ja on järkyttävää, että siitä vaietaan edelleen. Valitettavasti esimerkiksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin tiettyihin kohtiin luotetaan usein enemmän kuin historiantutkijoiden näkemyksiin, vaikka teoksessakin kuvataan myös Akseli Koskelan aseeseen tarttuminen ja uhmakas lähtö hyökkäyssotaan laillista hallitusta vastaan”, Häikiö sanoo.

Häikiö tunnettiin takavuosina myös Uuden Suomen ja Kanava-lehden toimittajana sekä Suomalaisuuden liiton ja Helsingin kokoomuksen puheenjohtajana. Kokoomuslaisuus oli aikanaan myös hänen isänsä Juuso Häi­kiön valinta. Tämä toimi puo­lueen kansanedustajana yli 20 vuotta.

”Liityin aikanaan kokoomukseen, koska se ja sitä edeltänyt Suomalainen puolue on Suomen vanhin poliittinen liike. Se on myös pitkä sivistyksen vaalimisen liike. Minulle oli kuitenkin hirveän tärkeää, että en tee mitään politiikassa ennen kuin olen väitellyt tohtoriksi. Histo­riantutkijan rooli on aina ollut se ylivoimaisesti tärkein”, Häikiö sanoo.

Kuka?

Martti Häikiö


 Syntyi 1949 Mikkelissä.

 Vapaa historiantutkija ja Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentti.

 Valmistui valtiotieteen tohtoriksi 1976. Professorin arvonimi 2008.

 25 niteen mittainen tuotanto koostuu pääosin politiikan, sivistyksen ja talouden historiasta.

 Toiminut Uuden Suomen ja Kanava-lehden toimittajana ja Suomen kansallis­biografian päätoimittajana. Helsingin yliopiston tiedotuspäällikkö 1981–1984.

 Työskenteli Helsingin kokoomuksen puheenjohtajana 2004–2009 ja Paasikivi-seuran puheenjohtajana 2010–2013. Toiminut myös muun muassa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden valmisteluryhmän puheenjohtajana.

 P. E. Svinhufvudin muistosäätiön ja Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiön puheenjohtaja.

 Harrastaa intohimoisesti kajakkimelontaa. Kesällä 2018 meloi 1 111 kilometriä.

 Naimisissa. Kolme lasta ja kaksi lastenlasta.

 Täyttää 70 vuotta 1. lokakuut
a.