http://ristojkoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256914-taman-viikon-polhotiedepieru-mehilainen-ymmataa-nollan

Tämän viikon pölhö"tiede"pieru: "mehiläinen ymmärtää nollan!"

  • "Neurotieteilijät" piereskelevät taas matalalta: "Mehiläinen älyää enemmän kuin on luultu". Kuva: Kimmo Taskinen
    "Neurotieteilijät" piereskelevät taas matalalta: "Mehiläinen älyää enemmän kuin on luultu". Kuva: Kimmo Taskinen

 

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/mehilainenkin-ymmartaa-nollan

 

" 2.6.2018

 

"Mehiläinenkin ymmärtää nollan"

 

Tarhamehiläinenkin ymmärtää, että tyhjä on vähemmän kuin yksi.

 

Tarhamehiläisellä on mitättömän pienet aivot, mutta se näyttää olevan paljon luultua älykkäämpi. Jo aiemmin on havaittu, että mehiläinen osaa periaatteessa laskea neljään ja oppii hahmottamaan erilaisia abstrakteja kuvioita. "

 

[RK: Mehiläisellä tai millään selkärangattomalla tarkasti ottaen EI OLE "AIVOJA" OLLENKAAN, sillä niillä ei ole periaatteellista eroa keskuhermoston ja ääreisher-moston välillä. Vaikka niiden neuronit varsinkin ovat suuresti ihmisen ääreisneuro-nien kaltaisia, on myös sellainen ero,että ne ovat syntyneet muun kudoksen mukana, kun taas SELKÄRANKAISTEN ÄÄREISNEURONITKIN KULKEUTUVAT paikalleen keskushermostokudoksesta. (Fridtjof Nansen 1889, sama mies)]

 

" Nyt eläinten älykkyyteen erikoistunut tutkijaryhmä esittää Science-lehdessä julkais-tussa tutkimuksessa, että mehiläinen kykenee ymmärtämään, mikä on enemmän ja mikä vähemmän, ja pystyy jopa hahmottamaan nollan tai niin sanotun tyhjän joukon käsitteen. Tämä nostaisi mehiläiset hoksottimiensa puolesta samaan kerhoon kuin papukaijat tai jopa pienet ihmislapset.

Tutkijaryhmä opetti ensin mehiläisiä hahmottamaan, kumpi niiden näkemistä kuvioista on enemmän ja kumpi vähemmän. Pörisijät houkuteltiin seinälle, johon oli kiinnitetty kaksi valkoista paneelia. Paneeleissa oli eri määrä mustia kuvioita, jotka mehiläiset kykenevät havaitsemaan. "


[RK: Taas törähti Kandelin-paskaa: Mehiläiset eivät näe verkkosilmillään kuvioita, vaan värejä, ryt-mejä ja kestoja. Rytmi, joka on riippuvainen lentonopeudesta, syntyy yhdestäkin merkistä, kun sen kuva siirtyy silmästä toiseen.Useampi lähekkäinen merkki antaa erilaisen rytmin.Elukka epäilemättä myös haistaa/maistaa hyvin tuntosarvillaan.

VARSINAINEN ARKKIPÖLHÖYS ON, ETTÄ NELISKANTTINEN VALKOINEN PAPERIARKKI REPRESENTOISI, SYMBOLOISI "TYHJÄÄ" MEHILÄISELLEKIN LUONNOSSA KUIN AINEKIRJOITUKSEN AIHETTA VALITSEVALLE PERUSKOULULAISELLE PULPETILLA!!!  cheeky]

 

" Ruoalla palkitsemalla osa mehiläisistä opetettiin valitsemaan se paneeli, jossa oli vähemmän kuvi-oita. Osa koulutettiin valitsemaan enemmän kuvioita sisältävä paneeli. Mehiläiset oppivat nopeasti, kummasta valinnasta saa herkkupalkinnon.

Sitten tehtävää vaikeutettiin. Mehiläisille esitettiin paneeli, jossa ei ollut kuvioita lain-kaan. Sen vie-ressä oli paneeli, jossa oli yksi tai useampi kuvio. Ne mehiläiset, jotka oli opetettu valitsemaan aina vähemmän kuvioita sisältävä paneeli, valitsivatkin useimmiten tyhjän paneelin. Vastaavasti ne pörri-äiset, jotka olivat tottuneet hakeutu-maan runsaskuvioisemman paneelin luokse, toimivat niin myös tässä tilanteessa.

Siis aivan kuin mehiläinen ymmärtäisi,että tyhjä on vähemmän kuin kuvioitu paneeli, tai että nolla on vähemmän kuin yksi. Mehiläiset pärjäsivät sitä paremmin,mitä enem- män tyhjän paneelin viereisessä paneelissa oli kuvioita. Niiden oli helpompi valita tyhjä ruutu, kun viereisessä oli esimerkiksi neljä tai viisi kuviota.

Tutkijat kirjoittavat, että vastaava on havaittu myös ihmislapsilla. Ikään kuin mehi-läiset ja älykkäämmät olennot hahmottaisivat nollan tai tyhjän käsitettä hieman samalla tavoin.

Tutkimus osoittaa, että mehiläiset ymmärtävät suuruusjärjestyksiä,mutta siitä kaikki tutkijat eivät ole vakuuttuneita,että ne välttämättä kykenisivät ymmärtämään nollaa. Voi olla, että ne vain oppivat ym-märtämään,kuinka todennäköistä on saada palkinto mistäkin valinnasta,huomauttaa eläinten kogni- tiota tutkiva tohtori Clint Perry Lontoon Queen Mary -yliopistosta Smithsonian Magazine -lehdessä.

Aina kohti pienempää valintaa koulutetut mehiläiset siis oppivat, että valitsemalla tyhjän ruudun ne saavat palkinnon joka kerta, kun taas valitsemalla esimerkiksi ruu-dun, jossa on yksi kuvio,ne palkit-tiin 80 prosenttia ajasta,ja niin edespäin. Ehkä me-hiläiset pikemminkin pyörittivät todennäköisyyksiä kuin sinänsä ymmärsivät tyhjän ruudun ideaa.

”Pidän mahdollisena, että mehiläiset voisivat käsittää nollan. Kyky laskea ja arvioida numeroiden arvoa antaisi niille edun selviytymistaistelussa. Mutta kokeet pitää vielä toistaa ja varmistua tulosten tulkinnasta”, Perry sanoo. "

 

Samaa jargoonia ja huijauskuviota toistetaan samalla kaavalla eri elukoilla toinen toisensa jälkeen:

Täällä on "klassikko", ja taitavin huijausyritys tästä asiasta. Sille esitetty arvostelu sopii tähänkin...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/01/osasiko-ihmetrolli-harmaapap...


" Osasiko ihmetrolli-harmaapapukaija Alex (? - 2007) oikeasti laskea?

 

***

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/347179?page=1&fbclid=IwAR2AtnQ1_WofowbywhBo5tjGqdLFwkeRsYiWVRSqs3yI6w3xewuODDs9szE#347179

 

hurtta
07.11.2011 01:59:39
347179

Suomen akatemian "aplysiatiede"

Voi helvetti soikoon, tämmöstä "aplysiatiedettä" Suomen akatemiassa näköjään tällä kertaa harrastetaan. Suomalais"tutkijoilla" ei näytä olevan harmainta aavistustakaan neurotieteen viime vuosien mullistavasta läpimurrosta, Fieldsin mekanismista, vaan nyt ihmisen korkeampia hermotoimintoja yritetään selittää mehiläisen avulla :D

http://www.aka.fi/fi/T/Tiedeuutiset2/Tata-tutkimme/Haluatko-tietaa-miten-mehilainen-ajattelee/

"Haluatko tietää, miten mehiläinen ajattelee?

10.08.2011

Hyönteisistä voi olla suurta apua, kun tutkijat koettavat selvittää hermoston sähköistä tiedonkulkua. Kärpäsen, torakan tai mehiläisen pikkuruisista aivoista saadaan tietoa, jota voidaan soveltaa ihmisen huomattavasti monimutkaisempaan tiedonkäsittelyko-neistoon.Tutkijoita kiinnostaa miten hermosto pystyy yhdistelemään tietoa,joka valuu sisään eri aistien välityksellä. Lisäksi halutaan selvittää, miten muistin mekanismit on toteutettu solutasolla niin, että läpi elämän oppiminen on mahdollista.

Vanhassa norsuvitsissä suomalainen mietti elikon edessä, että mitähän tuo ajattelee minusta, kun muita kulttuurikansoja kiinnosti elefantilla rikastuminen. Nyt tuota mitä-hän-tuokin-meistä-ja-maailmasta-ajattelee-selvitystyötä tehdään tutkimalla ensiksi aivan erityisen pieniä päitä. Mikko Vähäsöyrinki, Oulun yliopiston akatemiatutkija kertoo hankkeestaan:

”Mitä pienemmät aivot sitä helpompaa on ymmärtää solutason prosesseja, jotka voi-vat olla hyvin mutkikkaita.Mehiläisen aivojen koko on vain noin kuutiomillimetri ja sil- lä on käytössään pyöreästi miljoona aivosolua, aivan murto-osa ihmisen määrästä.” Yksittäiset tai kymmenistä soluista koostuvat verkostot auttavat hahmottamaan tiedonkulkua, jonka seuraaminen on monimutkaisemmilla aivoilla erittäin hankalaa.

Tutkijat haluavat tietää, miten hermosto yhdistelee eri aistein saatavaa tietoa ja miten muisti ja oppiminen hermoston sähköisellä tasolla pelaavat. Tutkimuksesta saatava tieto on yleisesti sovellettavissa sähköiseen tiedonkulkuun hermokudoksessa, se auttaa ymmärtämään myös ihmisen aivojen toimintoja.

”Jos halutaan tutkia solutason asioita, silloin pitää hakea tarkoituksenmukaisin eläin tutkittavaksi. Teemme aivan perustutkimusta, soveltavan aika tulee myöhemmin”, Vähäsöyrinki näkee.

Elävät hyönteiset ravaavat laboratoriossa

Kärpäset, torakat, mehiläiset ja kimalaiset. Tutkittavana ovat elävät hyönteiset ja ne myös halutaan pitää elossa tutkimuksen aikana tai sen jälkeen. Miten se onnistuu, kun hauras hyönteinen vahingoittuu helposti?

”Käytämme hiilidioksidia tai kylmyyttä hyönteisen tainnuttamiseen. Sen jälkeen se kiinnitetään vahalla alustalle, sen pääkoppa aukaistaan ja hermosoluja aletaan ärsyttää aistinärsykkeillä, kuten valoväläyksin, joiden aikana mitataan solujen toimintaa elektrodeilla. Tutkimustulokset saadaan reaaliajassa tietokoneen näytölle.”

Haastattelun aikana pallon päällä ravaa kimalainen, jonka aivosähköt piirtyvät näyt-töpäätteelle. Milloin aivosähköt voidaan muuttaa sanoiksi niin, että voimme lukea tuon pienen hyönteisen ajatuksia?

"Ehkä sekään aika ei ole enää niin kaukana, kuin luulisi; ensimmäisiä aihepiiriin liit-tyviä ihmiskokeitakin on jo raportoitu korkealuokkaisissa tieteellisissä julkaisusarjois-sa.”, Vähäsöyrinki naureskelee. Ihmisen tarinoissa ajasta aikaan mehiläiset ja kima-laiset on luokiteltu sympaattisten, iloisten ja avuliaiden veikkojen kastiin, torakat ja kärpäset ovat ilkeitä tai epäsosiaalisia. Pääsemme ilmeisesti ennen pitkää näkemään, pitävätkö ennakkokäsityksemme kutinsa.

Kuinka hyönteiset kestävät tutkimuksen, eivätkö ne mene rikki? ”Torakoita ei saa hengiltä millään; mehiläiset ovat taasen äärimmäisen herkkiä kirurgisille toimenpiteil-le. Hyönteisiä on kohdeltava hyvin, elävä hyönteinen kertoo tarinaa, kuolleesta tai vahingoittuneesta ei ole hyötyä. Siksi haluamme käsitellä ötököitä mahdollisimman ystävällisesti ja vastuullisesti”, kuittaa Vähäsöyrinki.

Hyönteisten virtuaalimaailma

Tutkimusta varten on jouduttu kehittämään aivan omanlaisiaan laitteita ja kehitystyö jatkuu edelleen.

”Tutkimuksen suurin haaste aluksi oli laite-ja hankintarahan saaminen. Laboratoriota on jouduttu perustamaan monta vuotta.”

Nyt käytössä on itse kehitettyjä laitteita, joihin perustuen hyönteisille on rakennettu oma virtuaalimaailmansa. Seuraavaksi rakennetaan laitteita, joissa voidaan testata hyönteisten värinäköä. Ihmiskäsien tarkkuus ei kokeisiin riitä ja siksi työhön kehitet-tiin mikromanipulaattori: kone pitää vakaasti paikallaan elektrodia tai siirtää sitä mikroskooppisen pienellä alueella.

”Kehittelemämme teknologia on sellaista, että sitä voidaan myydä maailmalle erilai-siin sähköfysiologian kokeisiin. Niiden kaupallistamista varten on perustettu spin-off yritys, Sensapex Oy.”, Vähäsöyrinki iloitsee.

Kimalaisten oppimiskyky hyvä

Kimalaisilla ja mehiläisillä on samantyyppiset aivot sekä oppimiskyky, kimalaisia on helpompi ylläpitää laboratoriossa kuin mehiläisiä.

”Mehiläiset ovat hyviä oppimaan. Niille voi opettaa tiettyjä asioita, ne ovat yhteisölli-siä ja niillä on jopa käytössään oma keskinäinen kielensä. Mehiläinen oppii palkinto-jen avulla tunnistamaan ja erottamaan ihmisen naaman toisesta.”, Vähäsöyrinki listaa.

Mehiläisten värinäöstä on liikkeellä monenlaista tietoa. ”Emme vielä tarkkaan tiedä, miten se toimii,miten eri väriaistinsolut yhdistelevät tietoja kimalaisen päässä. Se kui- tenkin tiedetään, että kimalaisen voi opettaa käymään vain tietynvärisillä kukkaniityil-lä ja vaihtamaan kohdettaan esimerkiksi sinisistä keltaisiin kukkiin palkintoa eli mesimäärää manipuloimalla.”

Tutkimuksen etiikka

Hyönteisillä voi tehdä vapaammin kokeita kuin vaikkapa nisäkkäillä, sillä eläinkoe-lainsäädäntö ei toistaiseksi säätele erityisesti hyönteiskokeita. Hyönteiset eivät kiinnosta aktivisteja eivätkä viranomaiset katso hyönteiskokeita samalla luupilla kuin eläinkokeita. Se ei silti tarkoita, että eettiset kysymykset sivuutetaan tutkimuksessa.

”Tutkijan pitää kunnioittaa elämää. Kokeita ei tehdä huvin vuoksi vaan siksi, että niiden avulla saadaan välttämätöntä tietoa. Maailmassa tehdään paljon eläinkokeita, jotka voitaisiin tehdä myös hyönteisillä. Toisaalta esimerkiksi amerikkalaiset ovat jo laatineet hyönteiskokeiden eettisiä pelisääntöjä ja hyviä käytäntöjä.”

Teksti: Marja Nousiainen

Kuvat: Marja Nousiainen ja Pixmac.fi"