http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/donald-trumpilla-vanharuotsalainen-hillary-clintonilla

Aamun väittelyssä FOX TV:n juontaja kysyi ehdokkaiden kantaa ja periaatteita kos- kien suurta valtaa USAn "pyhän" perustuslain tulkitsijana käyttävän Korkeimman oi- keuden (perustuslakituomioistuimen) tuomarinimityksiin,joita presidenttikaudelle osuu ainakin yksi, konservatiivisen tuomari Scalian seuraajan valinta, mutta mahdollisesti useampiakin. Tuomarit ovat perinteisesti jakautuneet konservatiiveihin, jotka usein ovat edustaneet samalla myös uskonnollista oikeistoa, ja radikaaleihin. Tällä hetkellä voimasuhteet ovat tiukasti tasan 4 - 4 niin, että oikeuden toiminnan katsotaan jopa olevan jumissa. On selvää, etä presidenttinä nämä nykyiset ehdokkaat tulisivat nimittämään vaaankieleksi täysin erilaisen henkilön.

Trumpin linja oli, että hän nimittää tuomarit, jotka toimivat "(Lain) PERUSTAJIEN TARKOITTAMALLA TAVALLA".

Hillary Clinton vastasi, että hän nimittää tuomarin mm. "tasa-arvo" nimissä "GLBT-yhteisön (gay-lesbo-bi-trans) hyväksymällä tavalla".

Molemmat ehdokkaat heittivät vastauksensa kampanjan ehdottomasti tärkeimpiin kuuluvaan kysymykseen rennosti ja "löysästi" melkein kuin väistääkseen kysymyksen, mutta ei ole syytä epäillä, etteivätkö molemmat tarkoittaneet (taas) pilkulleen juuri sitä mitä sanoivatkin. Tyyli on tuttu mm. Trumpin uskonasioitakin koskien.



Oho... kumman tuttu oikeusfilosofia...



Sellainen oikeuskäsitys, että lakiteksti on lainsäätäjän (kuninkaan, parlamentin, mo- lempien) tahdon ("itse lain", puutteellinenkin) ilmaus, jonka TAHDON (eikä esimer- kiksi orjallisesti kirjaimen, porsaanreikienkin,tai sitten istuvan hallitusvallan oikkujen!) mukaan tuomari on valtion valtuuttama tuomitsemaan ("lain henki ja kirjain"...), EI ole USA:n perinteisiä oikeuskäsityksiä, sen enempää kuin Hillarynkaan valeradi- kaali oikeuskäsitys (jonka yksi kulmakivi usein on "positiivinen syrjintä", luistelu formaalista tasa-arvoisuudesta lain edessä muka "faktuaalisen eriarvoisuuden kompensoimiseksi").

Tämän oikein hyvin tunnetun oikeustulkinnan seurauksia ovat TUOMARIN SUURI VALTA JA RIIPPUMATTOMUUS ja muiden valtioelinten yläpuolellaolo käsittelemissään asioissa. USA:ssa noin on korkeimman oikeuden tuomareiden kohdalla, mutta ei alempien, esimerkiksi syyllisyydestä päättävät valamiehistöt.

Toinen seuraus on oikeudellisten ENNAKKOPÄÄTÖSTEN korostunut luonne, kun ne- kin ovat "lakitahdon tulkintaa", vai alemman tasoista kuin itse teksti. Kaikki VALTION- KAAN toimet EIVÄT OLE AUTOMAATTISESTI LAILLISIA, yksittäisistä virkamiehistä puhumattakaan, toisin kuin klassisessa feodalismissa.

Eräs vaara on lain kirjaimen sivuuttaminen "sen hengen (oman käsityksen) hyväk- si", joka sitten leviää muihin kuin tuomaripiireihin, kuten muistamme Salpakarin pastori- ja aktivistiperheen keskusteluista Linnan Pohjantähdestä.

Kyseessä on Olof Perssonin (1493 - 1552) eli OLAUS PETRIN OIKEUSKÄSITYS, joka on ollut voimassa esimerkiksi Suomessa Kustaa Waasan aikaisesta luterilaistumisesta aina vuoteen 1994, EU:un liittymiseen.

" Olaus Petri, myös muodossa Olavus Petri[1]latinalaistettu, alkuaan Olof Persson, (6. tammikuuta 14939. huhtikuuta 1552 Tukholma[1]) oli Wittenbergissä opiskellut ruotsalainen uskonpuhdistaja ja pappi.Hän oli kotoisin Örebrosta, Närken maakun-nasta. Hänen isänsä oli seppämestari Peder Olofsson ja äitinsä Kerstin Larsdotter.[1] Hän saarnasi uskonpuhdistuksen puolesta ja käänsi Raamatun ruotsiksi.Olaus Petriä pidetään ruotsin kirjakielen isänä samaan tapaan kuin aikalaistaan Mikael Agricolaa suomen kielen isänä. Olaus Petri toimi 153133 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan kanslerina. Häntä pidetään yleisesti Pohjoismaiden merkittävimpänä renessanssiajattelijana.

Ensimmäinen asiakirjamerkintä Olavus Petristä on kesältä 1516, jolloin hän kirjoittau- tui opiskelijaksi Leipzigin yliopistoon. Matrikkeliin kirjattu nimimuoto on Paulus Phase de Svezia, jonka katsotaan tarkoittavan Olavus Petriä. Syksyllä 1516 Olavus kirjoit-tautui Laurentinus-veljensä kanssa Wittenbergin yliopistoon. Siellä he opiskelivat no- peasti: filosofian maisterin oppiarvo tuli jo vuoden 1518 promootiossa. Uskonpuhdis- taja Martin Luther vaikutti tuolloin samassa kaupungissa; veljesten myöhempien vai- heiden perusteella on päätelty heidän ryhtyneen jo tuolloin uskonpuhdistuksen kan- nattajiksi. Olavus palasi kotimaahansa vuonna 1519. Hän sai Strängnäsin tuomiokir- kosta kaniikin tehtä- vän ja toimi hetken aikaa piispa Matthias Gregoriin kanslerina. Piispa toimi puolestaan perinteen mukaisesti kuninkaan kanslerina. Piispa kuitenkin surmattiin kerettiläisenä marraskuussa 1520 sisällissotaan liittyvässä Tukholman verilöylyssä. [1]

Olaus Petri laati lukuisia uskonnollisia kirjoituksia, mutta parhaiten hänet tunnetaan tuomarinohjeistaan,jotka julkaistiin ensi kerran painettuina vuonna 1616 (teos nimellä Rättegångs–Oordningh, Ruotsissa laajalle levinneet Tuomarinohjeet eli Swenska Dommar Regler).[1] Olaus Petrin tuomarinohjeet ovat olleet jo runsaan 360 vuoden ajan lakikirjan johdantona sekä Ruotsissa että Suomessa. Vuosisatojen kuluessa tuomarinohjeista on tullut olennainen osa pohjoismaista oikeusperinnettä. Oikeusfilo- sofiassa hänen ajatuksensa luetaan usein luonnonoikeudelliseen koulukuntaan kuuluviksi.

(RJK: Enempikin "konsensusteorioihin")

Olaus Petrin tuomarinohjeet kuuluvat pitkään tuomareille annettavien ohjeiden pe- rinteeseen, jonka edustajia löytyy jo Vanhasta testamentista[1] ja Muinaisen Egyptin teksteistä. Ohjeet ovat Raamattun, roomalaiseen ja kanoniseen oikeustraditioon sekä germaanis-pohjoismaisiin perinnäistapoihin liittyviä,ja monet niissä esitetyt periaatteet ovat voimassa nykyisessäkin lainsäädännössä. Erityisesti mukana olevat jo kirjoitta- mishetkellä vanhat sananlaskut ovat muodostuneet suomalaisen kansanperinteen osaksi: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan."

Tuomarinohjeita ei ole koskaan sellaisenaan vahvistettu lakiteksteiksi, mutta vanhan tavan mukaisesti nämä tuomarinohjeet painetaan nykyäänkin Ruotsissa ja Suomessa lakikirjojen alkusivuille. 

Juridisen kokemuksensa pohjalta Olaus Petri vaati historioitsijalta pitkälti samoja asi- oita kuin tuomarilta. Tuomarinohjeissaan hän määritteli nämä hyväksi yleissivistyksek- si, asiantuntemukseksi, oikeudenmukaiseksi todistusten (lähteiden) arvioinniksi, tun- teettomaksi puolueettomuudeksi ja syyttömyysoletukseksi. Olaus Petrin merkittävin ero antiikin historioitsijoihin,vaikka tämä ei ollutkaan hänelle ainutlaatuista, oli se, että hän käsitti historian lineaariseksi, eteneväksi prosessiksi, ei sykliseksi. Jumala oli ker- ran aloittanut maailman ja jonain tulevana hetkenä maailma myös loppuisi.(Ragnarök)

Olaus Petri vastusti katolista kirkkoa. Tämä näkyy siinä, miten hän irrottautui aiem- mista historioitsijoiden tavoitteista. Olaus Petri ei hyväksynyt keskiaikaista ajatusta, jonka mukaan lähteen luotettavuus voitaisiin ratkaista sillä, että kirkko siunasi sen. Uskonpuhdistajana Olaus oli vapaampi paljastamaan korkeiden henkilöiden puolueellisia näkemyksiä, joita aiemmin pidettiin koskemattomina.

Sovellettu yksilökohtainen metodi vaati historioitsijalta entistä suurempaa tutkimus- ja analysointipanosta. Esimerkkinä konkreettisesta asettumisesta aiempaa perinnettä vastaan toimii kuningas Maunu Eerikinpojan kuvaus. Historioitsijat olivat aiemmin kat- soneet,että tämän kuninkaan hallituskausi oli alkanut hyvin,mutta muuttunut huonom- maksi, kun kuningas lakkasi kuuntelemasta hengellisiä neuvonantajiaan, muun muas- sa pyhää Birgittaa.Pääasiallisena lähteenä tähän kritiikkiin oli Revelationes coelestes, Bir- gitan ilmestysten muistiinpanot,jotka myöhemmin johtivat Birgitan kanonisointiin. Tässä yhteydessä Birgitta oli jäävi, sillä hänellä oli yhteiset intressit kuningas Maunua vastus- taneen aatelin kanssa.Teoksessaan En svensk krönika Olaus Petri katsoikin suurimman osan kritiikistä aiheettomaksi esittämällä Birgitan näkemykset puolueelli- sena kiistakir- joituksena, jonka ainoana perusteena olivat ilmestykset. Näitä hän piti luterilaisen tulkinnan mukaisesti lähinnä ylitulkittuina unina. Birgitan neuvojen huomi- otta jättämistä Olaus Petri ei myöskään pitänyt aiheena kritisoida kuningasta, sillä neuvot olivat lähinnä "naisen hataraa rupattelua" (ruots. löst qvinno snack), katolisen mystikon merkityksentöntä hourailua.

Olaus Petri halveksui myös Ruotsissa vallinnutta verhoamatonta ylpeyttä kunniak-kaasta mutta pohjimmiltaan myyttisestä ja spekulatiivisesta menneisyydestä.Silloisen näkemyksen mukaan gootit, jotka keskiajan alussa kulkivat läpi Euroopan perustaen useita kuningaskuntia ja ryöstäen Rooman, olisivat tulleet Ruotsista. Olaus Petri kriti- soi näkemystä siksi, ettei sille ollut mitään todisteita. Hän katsoi myös, ettei ollut mis- sään tapauksessa aihetta ylistää "joukkoa lurjuksia ja tyranneja, jotka ottivat toisten maita ja kaupunkeja, joihin heillä ei ollut mitään oikeutta." Itse hän piti parempana, ettei otettaisi kantaa kysymyksiin, joissa lähteet olivat liian epäluotettavia tai -selviä.

August Strindberg käsitteli Olaus Petriä näytelmässään Mestari Olavi.[2] "



MITÄ SITTEN USA:N PERUSTUSLAIN SÄÄTÄJÄT TARKOITTIVAT?

Tähän on heti todettava, että he mm. EIVÄT KIELTÄNEET ORJUUTTA EIVÄKÄ ORJA- KAUPPAA, vaikka se Englannissa samaan aikaan kiellettiinkin Parlamentin toimesta. Ja Englannin johtava orjuudenvastustaja David Harley Jr. allekirjoitti USA:n itsenäi- syyspaperit Pensylvanian presidentin  Benjamin Franklinin kanssa. Herrat olivat erit- täin hyviä kavereita ja presbyteeri-uskonveljiä ja jälkimmäisen isän David Hartley Sr.:n sekä tämän kaverin kemisti ja kirkonperustaja Joseph Priestleyn tieteellisiä oppilaita.

Perustuslain säätäjä oli Philadephian Konventti:

Constitutional Convention (United States)

The Constitutional Convention[1]:31 (also known as the Philadelphia Convention, [1]:31 the Federal Convention,[1]:31 or the Grand Convention at Philadelphia[2][3]) took place from May 25 to September 17,1787,in Philadelphia, Pennsylvania. Although the Convention was intended to revise the Articles of Confederation, the intention from the outset of many of its proponents, chief among them James Madison and Alexander Hamilton, was to create a new government rather than fix the existing one. The delegates elected George Washington to preside over the Convention. The result of the Convention was the creation of the United States Constitution, placing the Convention among the most significant events in the history of the United States.



Perustuslakitekstin laatija ja tarkoitusten punnitsija ja suhteuttaja oli noiden itsenäi- syyspaperit allekirjoittaneiden kaverusten kolmas uskonveli,Virginian valtuuskunnan johtaja, sittemmin USA:n 4. presidetti James Madison, Pricetonin presbyteeriyliopiston lakitieteen professori (jollaisia muuten nykyisessäkin USA:n korkeimmassa oikeudes- sa istuu kolme (3) kahdeksasta!), kuvassa korokkeella pöydän takana. (Hän on tosin USA:n presidenteistä se, joka on kaikkein vähiten puhunut virassaan mistään uskonasioista, Obaman ohella.)

Myös nykyaikaisen kansainvälisen oikeuden perustaja USA:n presidentti Woodrow Wilson oli Princetonin professori, joskin historian alalla, ja rehtori.

James Madison's blueprint

While waiting for the Convention to formally begin, James Madison sketched out his initial draft, which became known as the Virginia Plan and reflected his views as a strong nationalist.[6]:47 By the time the rest of the Virginia delegation arrived, most of the Pennsylvania delegation had arrived as well. They agreed on Madison's plan, and formed what came to be the predominant coalition. By the time the Convention started, the only blueprints that had been assembled were Madison's Virginia Plan, and Charles Pinckney's plan. As Pinckney didn't have a coalition behind his plan, Madison's plan was the starting point for deliberations.[6

The Convention agreed on several principles. Most importantly, they agreed that the Convention should go beyond its mandate merely to amend the Articles of Confede- ration, and instead should produce a new constitution outright. While some delegates thought this illegal, the Articles of Confederation were closer to a treaty between so- vereign states than they were to a national constitution, so the genuine legal prob- lems were limited.[6]:64 Another principle they agreed on was that the new government would have all the powers of the Confederation Congress,plus additional powers over the states.[6]:64 Once agreeing on these principles,the Convention voted on the Virgi- nia plan and signaled their approval for it. Once this was done, they began modifying it.

Madison's plan operated on several assumptions that were not seriously challenged. During the deliberations,few raised serious objections to the planned bicameral cong- ress, nor the separate executive function, nor the separate judicial function.[6]:67 As English law had typically recognized government as having two separate functions, law making embodied in the legislature, and law executing embodied in the king and his courts, the division of the legislature from the executive and judiciary was a natural and uncontested point.[10]

The division of the legislature into an upper and lower house wasn't questioned either, despite the obscure origins of the English House of Lords and its role as the representative of the hereditary nobility.[6]:82 Americans had seldom known any but bicameral legislatures, both in Britain and in most state governments. The main exc- eptions to this were the dysfunctional Confederation Congress and the unicameral Pennsylvania legislature, which was seen as quickly vacillating between partisan extremes after each election.[6]:82 Experience had convinced the delegates that an upper house was ne- cessary to tame the passions of the lower classes against the interests of wealthy mer- chants and landowners. Since America had no native hereditary aristocracy, the cha- racter of this upper house was designed to protect the interests of this wealthy elite, the "minority of the opulent," against the interests of the lower classes, who constituted the majority of the population.[6]:85[16]

On Thursday, June 7, it was proposed that senators should be chosen directly by the state legislatures, instead of by popular vote, as this method was more likely to pre- serve the power of the upper classes. Convention delegate Elbridge Gerry of Massa- chusetts observed that "the great mercantile interest and of stockholders, is not provi- ded for in any mode of election - they will however be better represented if the State legislatures choose the second branch."[16] The proposal was carried unanimously.

The delegates also agreed with Madison that the executive function had to be inde- pendent of the legislature. In their aversion to kingly power, American legislatures had cre- ated state governments where the executive was beholden to the legis-lature, and by the late 1780s this was widely seen as being a source of paralysis. [6]:82 The Confederation government was the ultimate example of this.

Furthermore, in the English tradition, judges were seen as being agents of the King and his court, who represented him throughout his realm.[10] Madison believed that in the American states, this direct link between state executives and judges was a source of corruption through patronage, and thought the link had to be severed between the two, thus creating the "third branch" of the judiciary which had been without any direct precedent before this point.[10] Madison, however, did not believe that the judiciary should be truly independent, but rather beholden to the legislature rather than the exe- cutive. At the Convention, some sided with Madison that the legislature should choose judges, while others believed the president should choose judges. A compromise was eventually reached that the president should choose judges and the Senate confirm them.[6]:84

James Madison


James Madison.jpg

4th President of the United States

In office
March 4, 1809 – March 4, 1817

In a few areas, Madison's plan included provisions that had little support among the delegates. Few agreed with Madison that the legislature should be able to invalidate state laws, so the idea was dropped. While most thought there should be some mechanism to invalidate bad laws by congress,few agreed with Madison that a board of the executive and judges should decide on this. Instead, the power was given solely to the executive in the form of the veto. Many also thought this would be useful to protect the executive, whom many worried might become beholden to an imperial legislature.[6]:141 Also, during the delibe- rations, the New Jersey Plan was introduced, although it was more of a protest to the excessive national character of the Virginia plan, and was not seriously considered.[6]:230 The office of Vice President was also included later in the deliberations, mainly to provide the president a successor if he was unable to complete his term.



Madison oli ensimmäinen USA:n presidentti, joka ei ollut itsenäisyyssodan sotilas- komentajia. Sen sijaan hän osallitui kyllä maan laajentamiseen diplomaattisella rintamalla mm. käymällä Ranskan kanssa kauppaa Louisinasta.


Olof Persson, James Madison ja oikeuspositivismi

Oikeustieteen professorina ja protestantismin kasvattina James Madison tunsi aivan varmasti Olaus Petrin oikeusajattelun, sillä Ruotsi luovutti suhteellisesti toiseksi eniten väestöä Irlannin jälkeen USA:an. Uskonnollisten oppien vastaisesti Persson/Petri piti kehitystää etenevänä (eikä syklisenä) ja piti ilmestyksiä arvottomina ja vahingollisina yhteiskunnan kannalta. Hän jopa tutkii tätä asiaa historiantutkimuksissaan.

Madison silti tuskin ajatteli, että hänen TARKOITUSPERIENSÄ mukaan organisoi- daan yhteiskuntaa ja tuomitaan. Hän epäilemättä uskoi David Hartleyn emergentismin mukaan onnistuneiden lakien "menevän persoonaan" (kuten ne menevätkin, mutta eivät ikuisesti eivätkä kaikilla samanlaisina: osa sääntelykulttuurista omaksutaan aina TAPANORMINA "äidinmaidossa" ja äidinkielessä kyseenalaistamatta niitä, mikä on ALEMPI ohjausmuoto kuin tietoisesti sisäistetty ideologia).

TÄMÄ OIKEUSPERUSTE EI OLE AINAKAAN MENETTÄNYT PÄTKÄÄKÄÄN OIKEUSLÄHTEEN VOIMASTAAN. Donald Trump on tässä suhteessa 100% oikeassa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/r-douglas-fields-white-m...

Sellainen oppi, joka sanoo, että laillisuus samaistuu pilkulleen lakitekstin ja vain sen kanssa, ja "asianmukaisessa formaalissa järjestyksessä syntynyt lakiteksti on määri-telmällisesti aina oikea laillisuus", on oikeuspositivismi. Oikeuspositivismi suhtautuu yleensä lain puutteilla ja porsaanrei´illä surffailuun ja keinotteluun periaatteessa posi- tiivisesti, koska se auttaa huomaamaan ja tukkimaan nuo porsaanreiät. Toimivuuden edellytys, että lakia pystytään helposti muuttamaan ja sitä ollaan aina valmiita muutta- maan. Oikeuspositivismi edellyttää, että "demokraattinen lainsäätäjä" olisi täysin su- vereeni. Sitä se ei kuitenkaan koskaan ole: ainakin se rajautuu toisiin suvereeneihin lainsäätäjiin, valtioihin, jotka voivat tehdä aivan päinvastaisia päätöksiä, ja kokea etunsa täysin vastakkaisiksi. Edelleen toiset lainssätäjän oikut ovat hyvin toteutetta-vissa, toiset taas ei välttämättä oikein millään. Tiede onkin aina myös oikeuslähteenä, ja oikeus jakautuu kansalliseen ja kansainväliseen.

Oikeuspositivismin ongelmia ovat myös enemmistödiktatuuri, jossa jokin enem- mistö jyrää kerta toisensa jälkeen jonkin vähemmistön, sekä oikeuden ongelmallinen suhde moraaliin: jokin poliittinen paskakompromissi ei välttämättä vastaa KENEN- KÄÄN moraalitajua, eikä sitä silloin toteuteta kuin pakolla (eikä aina silläkään). Edelleen demokratian määrittely vain muodollisesti on tunnetusti sisäisesti ristiriitaista: voiko demokratian lakkauttaa demokraattisesti?

Oikeuspositivismi päätyy usein jakamaan asiat enemmän tai vähemmän "täysin tie- teellisiin" (joihin poliitikkojen ei olisi edes soveliasta koskea) ja "täysin polittisiin" (joissa taas tieteilijät eivät voi päällepäsmäröidä). Edelleen lait voidaan jakaa "täysin kansallisiin" ja "täysin kansainvälisiin". Tällaisen "demokratian" alue alkaa usein kutistua yhä pienemmäksi ja merkityksettömämmäksi hulinanurkaksi.

"Luonnonoikeus" katsoo oikeuden "seuraavan luonnonlaeista". Suomalainen Wiki väittää väärin tietysti niin Olaus Petrin oikeusfilosofian, USA:n Perustuslain kuin YK:n Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksenkin olevan "luonnonoikeudellisia", vaikka niillä ei ole välttämättä mitään todellista tekemistä luonnonoikeusajattelun kanssa. Mutta eivät ne oikeuspositivismiakaan ole.

NYKYAIKAINEN OIKEUSTIEDE EDELLYTTÄÄ SANOTUMISTA IRTI "LUONNONOIKEU- DEN" (KUTEN "ILMESTYSOIKEUDENKIN") PSEUDOKÄSITTEISTÄ. Tämän periaat- teen ovat formuloineet mm. yhtenäisen ihmisarvon yleisiin oikeusperiaatteisiin liittä- neet Paul Anselm Ritter von Feuerbach (Ludwig Feuerbachin isä) Saksassa ja James Mill (John Stuart Millin isä) Englannissa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/halla-ahon-hyokkays-ihmi...

KAIKKI "SOSIOBIOLOGISTINEN" "LUONNONOIKEUS" ON VÄÄRENNETTYÄ PSEUDO-TIEDETTÄ SISÄLLÖSTÄ RIIPPUMATTA (eli sitä riippumatta MILLAINEN "geneettinen ihmisluonto/rotuluonto/sukupuoliluonto" jne) oletetaan.


HILLARYN VALERADIKALISMI

Tarkkaan en tiedä, millaisen noidan Hillary nimittäisi, mutta tässä on aesimerkki vale- radikalimilla (joka ei todellakaan ole mitään todellita "juurille/iin menoa", jota radikalismi etymologisesti on:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/seksin-oston-kriminaliso...

" Re: Nais(oikeud)en logiikkaa?

Lainaus: andy, 20.11.2002 02:12:46, 97966
Miten tämä liittyy Skepsiksen aihepiiriin? Eikö joku yhteiskunnallinen tai lakitieteelli- nen foorumi olisi oikea paikka tälle keskustelulle. Prostituutio ei ainakaan minusta ole paranormaali ilmiö.


Tämän ketjun poistetu alkuvisti oli tämä:

www.helsinginsanomat.fi/arkisto/ ... 0021119PA5

Päivi Hirvelä, eurotuomeri (feminatsiksikin mainittu, varsinkin Venäjällä): "Ihmiskau- pan määritelmä kattaa kansainvälisten sopimusten valossa myös prostituution, joka tapahtuu yhteistyössä parittajan kanssa. Naisiin ja lapsiin kohdistuva ihmis-kauppa liittyykin leimallisesti prostituutioon, eikä näitä ilmiöitä voida tarkastella toisistaan erillään."


Keskustelua:

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. helmikuuta 2017 19:48

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005068975.html

Ulkomaat

Trump nimitti korkeimpaan oikeuteen nuorehkon tiukan linjan konservatiivin Neil Gorsuchin

Tuomari Neil Gorsuch tunnetaan Yhdysvaltain perustuslain kirjaimellisena tulkitsijana. Korkeimman oikeuden juniori voisi vaikuttaa Yhdysvaltain lakeihin vuosikymmenien ajan.

   

Washington

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump nimitti varhain keskiviikkona Suomen aikaa korkeimman oikeuden uudeksi tuomariksi tiukan linjan konservatiivin Neil Gorsuchin, 49.

Gorsuch on työskennellyt viimeksi vetoomustuomioistuimen tuomarina Denverissä. Hänet tunnetaan kirjaimellisena perustuslain tulkitsijana, joka on aiemmin puolustanut tiukasti esimerkiksi uskovaisten oikeuksia, karsastanut liittovaltion sääntelyä ja vastustanut eutanasiaa.

Gorsuchin arvellaan muiden päätöstensä perusteella vastustavan aborttioikeutta, vaikka asia ei toistaiseksi ole tullut hänen eteensä.

”Miljoonat äänestäjät sanoivat, että korkeimman oikeuden tuomarin nimitys oli heille vaaleissa tärkein yksittäinen asia”, Trump sanoi nimitystilaisuudessa Valkoisessa talossa perustellessaan, miksi valitsi tiukan linjan konservatiivin.

”Minä teen, mitä lupaan.”

Korkeimman oikeuden tuomarinimitykset Yhdysvalloissa ovat merkittäviä, koska korkein oikeus on sanonut viimeisen sanan monissa perustavissa arvokiistoissa, kuten aborttioikeudessa, homoliitoissa tai kuolemantuomiossa.

Tuomarit nimitetään eliniäksi, ja Gorsuch on nuorin korkeimpaan oikeuteen nimitetty tuomari 25 vuoteen. Hän saattaakin vaikuttaa Yhdysvaltain tärkeimmän oikeuden tärkeimpiin päätöksiin vuosikymmenien ajan.

Trumpin nimitys palauttaa oikeuden täysilukuiseksi sen jälkeen, kun konservatiivituomari Antonin Scalia kuoli yllättäen viime vuoden helmikuussa.

Nimitys myös palauttaa oikeuteen tilanteen, jossa konservatiivituomareita on viisi, liberaaleja neljä. Vaa’ankieliasemassa on keskustalainen konservatiivi Anthony Kennedy, joka liittyi liberaaleihin esimerkiksi äänestäessään homoliittojen puolesta kesällä 2015.

Gorsuch on työskennellyt Kennedyn avustajana ja pitää itse Scaliaa esikuvanaan. ”Scalia oli lain leijona”, Gorsuch itse sanoi nimitystilaisuudessa.

The New York Times -lehden analyysin mukaan esimerkiksi aborttioikeudet ja vähem-mistöjen kiintiöt oppilaitoksissa ovat Yhdysvalloissa turvattuja niin kauan, kun oikeu- dessa pysyy 5–4-jako, sillä Kennedy on kallistanut vaa’an näissä kysymyksissä aiemmin liberaalien puolelle. Sen sijaan Gorsuchin nimitys voi heikentää esimerkiksi ammattiliittojen asemaa ja ympäristömääräyksiä, kun niitä koskevat oikeusjutut tulevat käsittelyyn.

Vasta Trumpin seuraava tuomarinimitys, milloin se sitten tuleekaan, voi sementoida konservatiivien enemmistön pysyväksi ja muuttaa näin oikeuden tasapainoa vuosikausiksi.

Kaksi liberaalia tuomaria, Ruth Bader Ginsburg ja Stephen Breyer, ovat 83- ja 78-vuotiaita. Anthony Kennedy on 80-vuotias.

Gorsuch palaa nyt kaupunkiin, joka on hänelle ennestään tuttu.The Washington Post -lehden mukaan hän kävi koulunsa Washingtonissa. Hänen äitinsä Anne Gorsuch Burford oli ensimmäinen nainen, joka johti ympäristövirasto EPA:ta.

Gorsuch on opiskellut Columbian, Harvardin ja Oxfordin huippuyliopistoissa. Aiemmin hän on työskennellyt yksityisessä lakifirmassa, oikeusministeriössä ja avustajana korkeimmassa oikeudessa. Kun hänet nimitettiin vetoomustuomioistuimeen vuonna 2006, sekä demokraatit että republikaanit kannattivat valintaa.

Gorsuch asuu Boulderissa ja harrastaa muu muassa kalastusta. Kollegan mukaan hän siteeraa mielellään Winston Churchillia.

Tällä kertaa demokraatit tuskin nielevät nimitystä purematta. He ovat katkeria siitä, että republikaanit eivät suostuneet edes ottamaan käsittelyyn presidentti Barack Obaman nimittämää tuomari Merrick Garlandia viime vuonna.

Republikaanien mielestä Obamalla ei ollut oikeutta nimittää uutta tuomaria enää presidenttikautensa viimeisenä vuonna.

”Tämä on [meiltä] varastettu paikka”, demokraattisenaattori Jeff Merkley sanoi The New York Times -lehden mukaan.

”Tämä oli huono nimitys”, sanoi edustajainhuoneen vähemmistöjohtaja, demokraatti Nancy Pelosi uutiskanava CNN:llä viitaten naisten oikeuksiin. ”Hän [Gorsuch] on kaukana valtavirran ulkopuolella.”

Demokraatit voivat lykätä tuomarin nimitystä kongressissa venyttämällä ehdotukseen liittyvää keskustelua, mikä on harvinaista, mutta ei täysin ennenkuulumatonta. "