http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/donald-trumpilla-vanharuotsalainen-hillary-clintonilla

Aamun väittelyssä FOX TV:n juontaja kysyi ehdokkaiden kantaa ja periaatteita koskien suurta valtaa USAn "pyhän" perustuslain tulkitsijana käyttävän Korkeim-man oikeuden (perustuslakituomioistuimen) tuomarinimityksiin, joita presidentti-kaudelle osuu ainakin yksi, konservatiivisen tuomari Scalian seuraajan valinta, mutta mahdollisesti useampiakin. Tuomarit ovat perinteisesti jakautuneet konser-vatiiveihin, jotka usein ovat edustaneet samalla myös uskonnollista oikeistoa, ja radikaaleihin. Tällä hetkellä voimasuhteet ovat tiukasti tasan 4 - 4 niin, että oikeu-den toiminnan katsotaan jopa olevan jumissa. On selvää, etä presidenttinä nämä nykyiset ehdokkaat tulisivat nimittämään vaaankieleksi täysin erilaisen henkilön.

Trumpin linja oli, että hän nimittää tuomarit, jotka toimivat "(Lain) PERUSTAJIEN TARKOITTAMALLA TAVALLA".

Hillary Clinton vastasi, että hän nimittää tuomarin mm. "tasa-arvo" nimissä "GLBT-yhteisön (gay-lesbo-bi-trans) hyväksymällä tavalla".

Molemmat ehdokkaat heittivät vastauksensa kampanjan ehdottomasti tärkeimpiin kuuluvaan kysymykseen rennosti ja "löysästi" melkein kuin väistääkseen kysy-myksen, mutta ei ole syytä epäillä, etteivätkö molemmat tarkoittaneet (taas) pilkul-leen juuri sitä mitä sanoivatkin.Tyyli on tuttu mm.Trumpin uskonasioitakin koskien.



Oho... kumman tuttu oikeusfilosofia...



Sellainen oikeuskäsitys, että lakiteksti on lainsäätäjän (kuninkaan, parlamentin, molempien) tahdon ("itse lain",puutteellinenkin) ilmaus, jonka TAHDON (eikä esimerkiksi orjallisesti kirjaimen,porsaanreikienkin, tai sitten istuvan hallitusvallan oikkujen!) mukaan tuomari on valtion valtuuttama tuomitsemaan ("lain henki ja kirjain"...), EI ole USA:n perinteisiä oikeuskäsityksiä,sen enempää kuin Hillaryn- kaan valeradikaali oikeuskäsitys (jonka yksi kulmakivi usein on "positiivinen syrjin-tä", luistelu formaalista tasa-arvoisuudesta lain edessä muka "faktuaalisen eriarvoisuuden kompensoimiseksi").

Tämän oikein hyvin tunnetun oikeustulkinnan seurauksia ovat TUOMARIN SUURI VALTA JA RIIPPUMATTOMUUS ja muiden valtioelinten yläpuolellaolo käsittele-missään asioissa. USA:ssa noin on korkeimman oikeuden tuomareiden kohdalla, mutta ei alempien, esimerkiksi syyllisyydestä päättävät valamiehistöt.

Toinen seuraus on oikeudellisten ENNAKKOPÄÄTÖSTEN korostunut luonne, kun nekin ovat "lakitahdon tulkintaa", vai alemman tasoista kuin itse teksti. Kaikki VALTIONKAAN toimet EIVÄT OLE AUTOMAATTISESTI LAILLISIA, yksittäisistä virkamiehistä puhumattakaan, toisin kuin klassisessa feodalismissa.

Eräs vaara on lain kirjaimen sivuuttaminen "sen hengen (oman käsityksen) hyväksi", joka sitten leviää muihin kuin tuomaripiireihin, kuten muistamme  Salpakarin pastori- ja aktivistiperheen keskusteluista Linnan Pohjantähdestä.

Kyseessä on Olof Perssonin (1493-1552) eli OLAUS PETRIN OIKEUSKÄSITYS, joka on ollut voimassa esimerkiksi Suomessa Kustaa Waasan aikaisesta luterilaistumisesta aina vuoteen 1994, EU:un liittymiseen.

"Olaus Petri,myös muodossa Olavus Petri[1] latinalaistettu,alkuaan Olof Persson, (6. tammikuuta 14939. huhtikuuta 1552 Tukholma [1]) oli Wittenbergissä opis-kellut ruotsalainen uskonpuhdistaja ja pappi. Hän oli kotoisin Örebrosta, Närken maakunnasta. Hänen isänsä oli seppämestari Peder Olofsson ja äitinsä Kerstin Larsdotter.[1] Hän saarnasi uskonpuhdistuksen puolesta ja käänsi Raamatun ruot-siksi. Olaus Petriä pidetään ruotsin kirjakielen isänä samaan tapaan kuin aikalais-taan Mikael Agricolaa suomen kielen isänä. Olaus Petri toimi 153133 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan kanslerina. Häntä pidetään yleisesti Pohjoismaiden merkittävimpänä renessanssiajattelijana.

Ensimmäinen asiakirjamerkintä Olavus Petristä on kesältä 1516, jolloin hän kirjoit-tauui opiskelijaksi Leipzigin yliopistoon. Matrikkeliin kirjattu nimimuoto on Paulus Phase de Svezia, jonka katsotaan tarkoittavan Olavus Petriä. Syksyllä 1516 Ola-vus kirjoittautui Laurentinus-veljensä kanssa Wittenbergin yliopistoon. Siellä he opiskelivat nopeasti: filosofian maisterin oppiarvo tuli jo vuoden 1518 promootios-sa. Uskonpuhdistaja Martin Luther vaikutti tuolloin samassa kaupungissa; veljes-ten myöhempien vaiheiden perusteella on päätelty heidän ryhtyneen jo tuolloin uskonpuhdistuksen kannattajiksi. Olavus palasi kotimaahansa vuonna 1519. Hän sai Strängnäsin tuomiokirkosta kaniikin tehtävän ja toimi hetken aikaa piispa Matthias Gregoriin kanslerina. Piispa toimi puolestaan perinteen mukaisesti kunin-kaan kanslerina. Piispa kuitenkin surmattiin kerettiläisenä marraskuussa 1520 sisällissotaan liittyvässä Tukholman verilöylyssä. [1]

Olaus Petri laati lukuisia uskonnollisia kirjoituksia,mutta parhaiten hänet tunnetaan tuomarinohjeistaan, jotka julkaistiin ensi kerran painettuina vuonna 1616 (teos ni-mellä Rättegångs–Oordningh, Ruotsissa laajalle levinneet Tuomarinohjeet eli Swenska Dommar Regler). [1] Olaus Petrin tuomarinohjeet ovat olleet jo runsaan 360 vuoden ajan lakikirjan johdantona sekä Ruotsissa että Suomessa. Vuosisato-jen kuluessa tuomarinohjeista on tullut olennainen osa pohjoismaista oikeusperin-nettä. Oikeusfilosofiassa hänen ajatuksensa luetaan usein luonnonoikeudelliseen koulukuntaan kuuluviksi.

(RJK: Enempikin "konsensusteorioihin")

Olaus Petrin tuomarinohjeet kuuluvat pitkään tuomareille annettavien ohjeiden perinteeseen, jonka edustajia löytyy jo Vanhasta testamentista[1] ja Muinaisen Egyptin teksteistä. Ohjeet ovat Raamattun, roomalaiseen ja kanoniseen oikeus-traditioon sekä germaanis-pohjoismaisiin perinnäistapoihin liittyviä,ja monet niissä esitetyt periaatteet ovat voimassa nykyisessäkin lainsäädännössä. Erityisesti mu-kana olevat jo kirjoittamishetkellä vanhat sananlaskut ovat muodostuneet suoma- laisen kansanperinteen osaksi: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan."

Tuomarinohjeita ei ole koskaan sellaisenaan vahvistettu lakiteksteiksi, mutta vanhan tavan mukaisesti nämä tuomarinohjeet painetaan nykyäänkin Ruotsissa ja Suomessa lakikirjojen alkusivuille. 

Juridisen kokemuksensa pohjalta Olaus Petri vaati historioitsijalta pitkälti samoja asioita kuin tuomarilta. Tuomarinohjeissaan hän määritteli nämä hyväksi yleissi-vistykseksi, asiantuntemukseksi, oikeudenmukaiseksi todistusten (lähteiden) arvi-oinniksi, tunteettomaksi puolueettomuudeksi ja syyttömyysoletukseksi. Olaus Pet-rin merkittävin ero antiikin historioitsijoihin,vaikka tämä ei ollutkaan hänelle ainut-laatuista, oli se, että hän käsitti historian lineaariseksi, eteneväksi prosessiksi, ei sykliseksi. Jumala oli kerran aloittanut maailman ja jonain tulevana hetkenä maailma myös loppuisi.(Ragnarök)

Olaus Petri vastusti katolista kirkkoa. Tämä näkyy siinä, miten hän irrottautui aiemmista historioitsijoiden tavoitteista. Olaus Petri ei hyväksynyt keskiaikaista ajatusta, jonka mukaan lähteen luotettavuus voitaisiin ratkaista sillä, että kirkko siunasi sen. Uskonpuhdistajana Olaus oli vapaampi paljastamaan korkeiden henkilöiden puolueellisia näkemyksiä, joita aiemmin pidettiin koskemattomina.

Sovellettu yksilökohtainen metodi vaati historioitsijalta entistä suurempaa tutki-mus- ja analysointipanosta. Esimerkkinä konkreettisesta asettumisesta aiempaa perinnettä vastaan toimii kuningas Maunu Eerikinpojan kuvaus. Historioitsijat oli-vat aiemmin katsoneet, että tämän kuninkaan hallituskausi oli alkanut hyvin, mutta muuttunut huonommaksi,kun kuningas lakkasi kuuntelemasta hengellisiä neuvon- antajiaan, muun muassa pyhää Birgittaa. Pääasiallisena lähteenä tähän kritiikkiin oli Revelationes coelestes, Birgitan ilmestysten muistiinpanot, jotka myöhemmin johtivat Birgitan kanonisointiin. Tässä yhteydessä Birgitta oli jäävi, sillä hänellä oli yhteiset intressit kuningas Maunua vastustaneen aatelin kanssa.Teoksessaan En svensk krönika Olaus Petri katsoikin suurimman osan kritiikistä aiheettomaksi esittämällä Birgitan näkemykset puolueellisena kiistakirjoituksena, jonka ainoana perusteena olivat ilmestykset. Näitä hän piti luterilaisen tulkinnan mukaisesti lähin- nä ylitulkittuina unina. Birgitan neuvojen huomiotta jättämistä Olaus Petri ei myös-kään pitänyt aiheena kritisoida kuningasta, sillä neuvot olivat lähinnä "naisen hata-raa rupattelua" (ruots. löst qvinno snack), katolisen mystikon merkityksentöntä hourailua.

Olaus Petri halveksui myös Ruotsissa vallinnutta verhoamatonta ylpeyttä kunniak-kaasta mutta pohjimmiltaan myyttisestä ja spekulatiivisesta menneisyydestä. Sil-loisen näkemyksen mukaan gootit, jotka keskiajan alussa kulkivat läpi Euroopan perustaen useita kuningaskuntia ja ryöstäen Rooman, olisivat tulleet Ruotsista. Olaus Petri kritisoi näkemystä siksi, ettei sille ollut mitään todisteita. Hän katsoi myös, ettei ollut missään tapauksessa aihetta ylistää "joukkoa lurjuksia ja tyranne-ja, jotka ottivat toisten maita ja kaupunkeja, joihin heillä ei ollut mitään oikeutta." Itse hän piti parempana, ettei otettaisi kantaa kysymyksiin, joissa lähteet olivat liian epäluotettavia tai -selviä.

August Strindberg käsitteli Olaus Petriä näytelmässään Mestari Olavi. [2] "



MITÄ SITTEN USA:N PERUSTUSLAIN SÄÄTÄJÄT TARKOITTIVAT?

Tähän on heti todettava, että he mm. EIVÄT KIELTÄNEET ORJUUTTA EIVÄKÄ ORJAKAUPPAA, vaikka se Englannissa samaan aikaan kiellettiinkin Parlamentin toimesta. Ja Englannin johtava orjuudenvastustaja David Harley Jr. allekirjoitti USA:n itsenäisyyspaperit Pensylvanian presidentin  Benjamin Franklinin kanssa. Herrat olivat erittäin hyviä kavereita ja presbyteeri-uskonveljiä ja jälkimmäisen isän David Hartley Sr.:n sekä tämän kaverin kemisti ja kirkonperustaja Joseph Priestleyn tieteellisiä oppilaita.

Perustuslain säätäjä oli Philadephian Konventti:

Constitutional Convention (United States)

The Constitutional Convention [1]:31 (also known as the Philadelphia Con-vention, [1]:31 the Federal Convention,[1]:31 or the Grand Convention at Phila-delphia [2][3]) took place from May 25 to September 17, 1787, in Philadelphia, Pennsylvania.Although the Convention was intended to revise the Articles of Con- federation, the intention from the outset of many of its proponents, chief among them James Madison and Alexander Hamilton, was to create a new government rather than fix the existing one. The delegates elected George Washington to pre-side over the Convention.The result of the Convention was the creation of the Uni- ted States Constitution, placing the Convention among the most significant events in the history of the United States.



Perustuslakitekstin laatija ja tarkoitusten punnitsija ja suhteuttaja oli noiden itse-näisyyspaperit allekirjoittaneiden kaverusten kolmas uskonveli, Virginian valtuus-kunnan johtaja, sittemmin USA:n 4. presidetti James Madison, Pricetonin presby-teeriyliopiston lakitieteen professori (jollaisia muuten nykyisessäkin USA:n kor-keimmassa oikeudes- sa istuu kolme (3) kahdeksasta!), kuvassa korokkeella pöy-dän takana. (Hän on tosin USA:n presidenteistä se, joka on kaikkein vähiten puhunut virassaan mistään uskonasioista, Obaman ohella.)

Myös nykyaikaisen kansainvälisen oikeuden perustaja USA:n presidentti  Woodrow Wilson oli Princetonin professori, joskin historian alalla, ja rehtori.

James Madison's blueprint

While waiting for the Convention to formally begin, James Madison sketched out his initial draft, which became known as the Virginia Plan and reflected his views as a strong nationalist.[6]:47 By the time the rest of the Virginia delegation arrived, most of the Pennsylvania delegation had arrived as well. They agreed on Madi-son's plan, and formed what came to be the predominant coalition. By the time the Convention started, the only blueprints that had been assembled were Madison's Virginia Plan, and Charles Pinckney's plan. As Pinckney didn't have a coalition behind his plan, Madison's plan was the starting point for deliberations. [6]

The Convention agreed on several principles. Most importantly, they agreed that the Convention should go beyond its mandate merely to amend the Articles of Confederation,and instead should produce a new constitution outright.While some delegates thought this illegal, the Articles of Confederation were closer to a treaty between sovereign states than they were to a national constitution, so the genuine legal problems were limited. [6]:64 Another principle they agreed on was that the new government would have all the powers of the Confederation Congress, plus additional powers over the states.[6]:64 Once agreeing on these principles,the Con-vention voted on the Virginia plan and signaled their approval for it. Once this was done, they began modifying it.

Madison's plan operated on several assumptions that were not seriously chal-lenged. During the deliberations,few raised serious objections to the planned bica-meral cong- ress, nor the separate executive function, nor the separate judicial function. [6]:67 As English law had typically recognized government as having two separate functions, law making embodied in the legislature, and law executing embodied in the king and his courts, the division of the legislature from the executive and judiciary was a natural and uncontested point. [10]

The division of the legislature into an upper and lower house wasn't questioned either, despite the obscure origins of the English House of Lords and its role as the representative of the hereditary nobility. [6]:82 Americans had seldom known any but bicameral legislatures, both in Britain and in most state governments. The main exceptions to this were the dysfunctional Confederation Congress and the unicameral Pennsylvania legislature, which was seen as quickly vacillating bet-ween partisan extremes after each election. [6]:82 Experience had convinced the delegates that an upper house was necessary to tame the passions of the lower classes against the interests of wealthy merchants and landowners.Since America had no native hereditary aristocracy, the character of this upper house was designed to protect the interests of this wealthy elite, the "minority of the opulent," against the interests of the lower classes, who constituted the majority of the population. [6]:85[16]

On Thursday, June 7, it was proposed that senators should be chosen directly by the state legislatures, instead of by popular vote, as this method was more likely to preserve the power of the upper classes.Convention delegate Elbridge Gerry of Massachusetts observed that "the great mercantile interest and of stockholders, is not provided for in any mode of election - they will however be better represented if the State legislatures choose the second branch."[16] The proposal was carried unanimously.

The delegates also agreed with Madison that the executive function had to be independent of the legislature. In their aversion to kingly power, American legislatures had created state governments where the executive was beholden to the legislature, and by the late 1780s this was widely seen as being a source of paralysis. [6]:82 The Confederation government was the ultimate example of this.

Furthermore,in the English tradition,judges were seen as being agents of the King and his court,who represented him throughout his realm.[10] Madison believed that in the American states, this direct link between state executives and judges was a source of corruption through patronage, and thought the link had to be severed between the two, thus creating the "third branch" of the judiciary which had been without any direct precedent before this point. [10] Madison, however, did not be-lieve that the judiciary should be truly independent, but rather beholden to the le-gislature rather than the executive. At the Convention, some sided with Madison that the legislature should choose judges, while others believed the president should choose judges. A compromise was eventually reached that the president should choose judges and the Senate confirm them. [6]:84

James Madison


James Madison.jpg

4th President of the United States

In office
March 4, 1809 – March 4, 1817

In a few areas, Madison's plan included provisions that had little support among the delegates. Few agreed with Madison that the legislature should be able to in-validate state laws, so the idea was dropped. While most thought there should be some mechanism to invalidate bad laws by congress, few agreed with Madison that a board of the executive and judges should decide on this. Instead, the power was given solely to the executive in the form of the veto. Many also thought this would be useful to protect the executive, whom many worried might become be-holden to an imperial legislature.[6]:141 Also, during the deliberations, the New Jer-sey Plan was introduced, although it was more of a protest to the excessive natio-nal character of the Virginia plan, and was not seriously considered.[6]:230 The of-fice of Vice President was also included later in the deliberations,mainly to provide the president a successor if he was unable to complete his term.

Madison oli ensimmäinen USA:n presidentti, joka ei ollut itsenäisyyssodan sotilas- komentajia. Sen sijaan hän osallitui kyllä maan laajentamiseen diplomaattisella rintamalla mm. käymällä Ranskan kanssa kauppaa Louisinasta.


Olof Persson, James Madison ja oikeuspositivismi

Oikeustieteen professorina ja protestantismin kasvattina James Madison tunsi ai-van varmasti Olaus Petrin oikeusajattelun,sillä Ruotsi luovutti suhteellisesti toisek- si eniten väestöä Irlannin jälkeen USA:an. Uskonnollisten oppien vastaisesti Pers-son/Petri piti kehitystää etenevänä (eikä syklisenä) ja piti ilmestyksiä arvottomina ja vahingollisina yhteiskunnan kannalta. Hän jopa tutkii tätä asiaa historiantutkimuksissaan.

Madison silti tuskin ajatteli,että hänen TARKOITUSPERIENSÄ mukaan organisoi- daan yhteiskuntaa ja tuomitaan. Hän epäilemättä uskoi David Hartleyn emergen-tismin mukaan onnistuneiden lakien "menevän persoonaan" (kuten ne menevät-kin, mutta eivät ikuisesti eivätkä kaikilla samanlaisina: osa sääntelykulttuurista omaksutaan aina TAPANORMINA "äidinmaidossa" ja äidinkielessä kyseenalaista-matta niitä, mikä on ALEMPI ohjausmuoto kuin tietoisesti sisäistetty ideologia).

TÄMÄ OIKEUSPERUSTE EI OLE AINAKAAN MENETTÄNYT PÄTKÄÄKÄÄN OIKEUSLÄHTEEN VOIMASTAAN. Donald Trump on tässä suhteessa 100% oikeassa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/r-douglas-fields-white-m...

Sellainen oppi, joka sanoo, että laillisuus samaistuu pilkulleen lakitekstin ja vain sen kanssa, ja "asianmukaisessa formaalissa järjestyksessä syntynyt lakiteksti on määritelmällisesti aina oikea laillisuus", on oikeuspositivismi. Oikeuspositivismi suhtautuu yleensä lain puutteilla ja porsaanrei´illä surffailuun ja keinotteluun peri-aatteessa positiivisesti, koska se auttaa huomaamaan ja tukkimaan nuo porsaan-reiät.Toimivuuden edellytys,että lakia pystytään helposti muuttamaan ja sitä ollaan aina valmiita muuttamaan. Oikeuspositivismi edellyttää, että "demokraattinen lain-säätäjä" olisi täysin suvereeni. Sitä se ei kuitenkaan koskaan ole: ainakin se rajau-tuu toisiin suvereeneihin lainsäätäjiin, valtioihin, jotka voivat tehdä aivan päinvas-taisia päätöksiä,ja kokea etunsa täysin vastakkaisiksi. Edelleen toiset lainssätäjän oikut ovat hyvin toteutettavissa, toiset taas ei välttämättä oikein millään. Tiede on- kin aina myös oikeuslähteenä, ja oikeus jakautuu kansalliseen ja kansainväliseen.

Oikeuspositivismin ongelmia ovat myös enemmistödiktatuuri, jossa jokin enem- mistö jyrää kerta toisensa jälkeen jonkin vähemmistön, sekä oikeuden ongelmalli-nen suhde moraaliin: jokin poliittinen paskakompromissi ei välttämättä vastaa KE-NENKÄÄN moraalitajua, eikä sitä silloin toteuteta kuin pakolla (eikä aina sillä-kään). Edelleen demokratian määrittely vain muodollisesti on tunnetusti sisäisesti ristiriitaista: voiko demokratian lakkauttaa demokraattisesti?

Oikeuspositivismi päätyy usein jakamaan asiat enemmän tai vähemmän "täysin tieteellisiin" (joihin poliitikkojen ei olisi edes soveliasta koskea) ja "täysin polittisiin" (joissa taas tieteilijät eivät voi päällepäsmäröidä). Edelleen lait voidaan jakaa "täy-sin kansallisiin" ja "täysin kansainvälisiin".Tällaisen "demokratian" alue alkaa usein kutistua yhä pienemmäksi ja merkityksettömämmäksi hulinanurkaksi.

"Luonnonoikeus" katsoo oikeuden "seuraavan luonnonlaeista". Suomalainen Wiki väittää väärin tietysti niin Olaus Petrin oikeusfilosofian, USA:n Perustuslain kuin YK:n Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksenkin olevan "luonnonoikeudelli-sia", vaikka niillä ei ole välttämättä mitään todellista tekemistä luonnonoikeusajat-telun kanssa. Mutta eivät ne oikeuspositivismiakaan ole.

NYKYAIKAINEN OIKEUSTIEDE EDELLYTTÄÄ SANOTUMISTA IRTI "LUON-NONOIKEUDEN" (KUTEN "ILMESTYSOIKEUDENKIN") PSEUDOKÄSITTEISTÄ. Tämän periaatteen ovat formuloineet mm. yhtenäisen ihmisarvon yleisiin oikeus-periaatteisiin liittä- neet Paul Anselm Ritter von Feuerbach (Ludwig Feuerbachin isä) Saksassa ja James Mill (John Stuart Millin isä) Englannissa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/09/halla-ahon-hyokkays-ihmi...

KAIKKI "SOSIOBIOLOGISTINEN" "LUONNONOIKEUS" ON VÄÄRENNETTYÄ PSEUDO-TIEDETTÄ SISÄLLÖSTÄ RIIPPUMATTA (eli sitä riippumatta MILLAI-NEN "geneettinen ihmisluonto/rotuluonto/sukupuoliluonto" jne) oletetaan.


HILLARYN VALERADIKALISMI

Tarkkaan en tiedä, millaisen noidan Hillary nimittäisi, mutta tässä on aesimerkki vale- radikalimilla (joka ei todellakaan ole mitään todellita "juurille/iin menoa", jota radikalismi etymologisesti on:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/seksin-oston-kriminaliso...

" Re: Nais(oikeud)en logiikkaa?

Lainaus: andy, 20.11.2002 02:12:46, 97966
Miten tämä liittyy Skepsiksen aihepiiriin? Eikö joku yhteiskunnallinen tai lakitieteelli- nen foorumi olisi oikea paikka tälle keskustelulle. Prostituutio ei ainakaan minusta ole paranormaali ilmiö.


Tämän ketjun poistetu alkuvisti oli tämä:

www.helsinginsanomat.fi/arkisto/ ... 0021119PA5

Päivi Hirvelä, eurotuomeri (feminatsiksikin mainittu, varsinkin Venäjällä): "Ihmis-kaupan määritelmä kattaa kansainvälisten sopimusten valossa myös prostituution, joka tapahtuu yhteistyössä parittajan kanssa. Naisiin ja lapsiin kohdistuva ihmis-kauppa liittyykin leimallisesti prostituutioon, eikä näitä ilmiöitä voida tarkastella toisistaan erillään."


Keskustelua:

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. helmikuuta 2017 19:48

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005068975.html

Ulkomaat

Trump nimitti korkeimpaan oikeuteen nuorehkon tiukan linjan konservatiivin Neil Gorsuchin

Tuomari Neil Gorsuch tunnetaan Yhdysvaltain perustuslain kirjaimellisena tulkitsijana. Korkeimman oikeuden juniori voisi vaikuttaa Yhdysvaltain lakeihin vuosikymmenien ajan.


 

Washington

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump nimitti varhain keskiviikkona Suomen aikaa korkeimman oikeuden uudeksi tuomariksi tiukan linjan konservatiivin Neil Gorsuchin, 49.

Gorsuch on työskennellyt viimeksi vetoomustuomioistuimen tuomarina Denveris-sä. Hänet tunnetaan kirjaimellisena perustuslain tulkitsijana, joka on aiemmin puolustanut tiukasti esimerkiksi uskovaisten oikeuksia, karsastanut liittovaltion sääntelyä ja vastustanut eutanasiaa.

Gorsuchin arvellaan muiden päätöstensä perusteella vastustavan aborttioikeutta, vaikka asia ei toistaiseksi ole tullut hänen eteensä.

”Miljoonat äänestäjät sanoivat, että korkeimman oikeuden tuomarin nimitys oli heille vaaleissa tärkein yksittäinen asia”, Trump sanoi nimitystilaisuudessa Valkoisessa talossa perustellessaan, miksi valitsi tiukan linjan konservatiivin.

”Minä teen, mitä lupaan.”

Korkeimman oikeuden tuomarinimitykset Yhdysvalloissa ovat merkittäviä, koska korkein oikeus on sanonut viimeisen sanan monissa perustavissa arvokiistoissa, kuten aborttioikeudessa, homoliitoissa tai kuolemantuomiossa.

Tuomarit nimitetään eliniäksi, ja Gorsuch on nuorin korkeimpaan oikeuteen nimitetty tuomari 25 vuoteen. Hän saattaakin vaikuttaa Yhdysvaltain tärkeimmän oikeuden tärkeimpiin päätöksiin vuosikymmenien ajan.

Trumpin nimitys palauttaa oikeuden täysilukuiseksi sen jälkeen, kun konservatiivi-tuomari Antonin Scalia kuoli yllättäen viime vuoden helmikuussa.

Nimitys myös palauttaa oikeuteen tilanteen, jossa konservatiivituomareita on viisi, liberaaleja neljä. Vaa’ankieliasemassa on keskustalainen konservatiivi Anthony Kennedy, joka liittyi liberaaleihin esimerkiksi äänestäessään homoliittojen puolesta kesällä 2015.

Gorsuch on työskennellyt Kennedyn avustajana ja pitää itse Scaliaa esikuvanaan. ”Scalia oli lain leijona”, Gorsuch itse sanoi nimitystilaisuudessa.

The New York Times -lehden analyysin mukaan esimerkiksi aborttioikeudet ja vä-hemmistöjen kiintiöt oppilaitoksissa ovat Yhdysvalloissa turvattuja niin kauan, kun oikeudessa pysyy 5–4-jako, sillä Kennedy on kallistanut vaa’an näissä kysymyk-sissä aiemmin liberaalien puolelle. Sen sijaan Gorsuchin nimitys voi heikentää esimerkiksi ammattiliittojen asemaa ja ympäristömääräyksiä, kun niitä koskevat oikeusjutut tulevat käsittelyyn.

Vasta Trumpin seuraava tuomarinimitys,milloin se sitten tuleekaan,voi sementoida konservatiivien enemmistön pysyväksi ja muuttaa näin oikeuden tasapainoa vuosikausiksi.

Kaksi liberaalia tuomaria, Ruth Bader Ginsburg ja Stephen Breyer, ovat 83- ja 78-vuotiaita. Anthony Kennedy on 80-vuotias.

Gorsuch palaa nyt kaupunkiin, joka on hänelle ennestään tuttu.The Washington Post -lehden mukaan hän kävi koulunsa Washingtonissa. Hänen äitinsä Anne Gorsuch Burford oli ensimmäinen nainen, joka johti ympäristövirasto EPA:ta.

Gorsuch on opiskellut Columbian, Harvardin ja Oxfordin huippuyliopistoissa. Aiemmin hän on työskennellyt yksityisessä lakifirmassa, oikeusministeriössä ja avustajana korkeimmassa oikeudessa. Kun hänet nimitettiin vetoomustuomioistui-meen vuonna 2006, sekä demokraatit että republikaanit kannattivat valintaa.

Gorsuch asuu Boulderissa ja harrastaa muu muassa kalastusta. Kollegan mukaan hän siteeraa mielellään Winston Churchillia.

Tällä kertaa demokraatit tuskin nielevät nimitystä purematta.He ovat katkeria siitä, että republikaanit eivät suostuneet edes ottamaan käsittelyyn presidentti Barack Obaman nimittämää tuomari Merrick Garlandia viime vuonna.

Republikaanien mielestä Obamalla ei ollut oikeutta nimittää uutta tuomaria enää presidenttikautensa viimeisenä vuonna.

”Tämä on [meiltä] varastettu paikka”, demokraattisenaattori Jeff Merkley sanoi The New York Times -lehden mukaan.

”Tämä oli huono nimitys”,sanoi edustajainhuoneen vähemmistöjohtaja demokraat- ti Nancy Pelosi uutiskanava CNN:llä viitaten naisten oikeuksiin. ”Hän [Gorsuch] on kaukana valtavirran ulkopuolella.”

Demokraatit voivat lykätä tuomarin nimitystä kongressissa venyttämällä ehdotuk-seen liittyvää keskustelua,mikä on harvinaista,mutta ei täysin ennenkuulumatonta.