perjantai, 16. kesäkuu 2017

Suomessa ei ole ollut koskaan "kantapersermaaneja"...

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomessa-ei-ole-ollut-koskaan-kantapersermaaneija

YLE:n Dokumänttiprojetin osa PYHÄ mainoksessa väitetään KANTAKERMAANIEN rakentaneen Suomen alueen hiidenkiukaat n. 3000 vuotta sitten!!!

ja Suomen sana PYHÄ muka sekin on "lainattu kantapersermaanista"...

NYT SITTEN YLE ON ÄÄRIMMÄISEN MYSTISET KANTAPERSERMAANIT PLASEERANNUTKIN MAAILMANKARTALLE!!!!

Tähän asti on kaakattettu ja paapatettu vain heidän "kielestään", joka kuitenkin erehdyttävästi näyttää hyvin myöhäiseltä germaanikieleltä GOOTILTA, joka vilisee VASARAKIRVESALAINOJA ja jossa on leegio myös suomi-lainoja!

PYHÄ-etymologia on Jorma Koivulehdon pöyristyttävimpä aivopieruja; sana on muka lainattu "kantakermaanin sanasta weihen = vihkiä!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk...

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973:13;1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (b>*wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).

Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.

Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltä- jissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen komponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.

Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. > vksm. , joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli

(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),

mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainautu-misajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen....

RJK: Tasan yhtä puhdasta paskaa tuokin "etymologia"...

 

http://areena.yle.fi/1-3121910

 

 

Dokumänttiprojekti: Pyhä 

  • 1 h 13 min
  • ma 17.4.2017
  • 30 pv.

 

Dokumenttielokuva pyhyyden merkityksestä ihmiselle ja pyhistä paikoista ennen ja tänään. O: Markku Lehmuskallio. T: Giron Filmi Oy.

 

Ohjelman tiedot

Kuva 16:9 HD

TV-lähetyksen ääniraidat venäjä 5.1-ääni

Tekstitys ohjelmatekstitys (suomi) suomi

Katsottavissa vain Suomessa

YLE on myös väittänyt Suomen kuppikivien olevan "germaanisia ja 3500 vuoden takaa"!


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/saamelaisten-historia-nakokulman-poistoja

" riittinen 28.11.2014 06:05

Hesari löytää Korkeasaaresta "GERMAANIEN" 3500 vuotta vanha kuppikiven,vaikka muissa kaupun- geissa ja maissa germaanien tiedetään saapuneen Itämeren alueella vasta ajanlaskun alun tie- noilla, ja mm. Itämeren etelärannan paikannimet ovat keltti-läisiä tai länsibalttilaisia... (Sen sijaan fenoskandian aivan ensimmäisetkin asukkaat ovat kyllä voineet olla Leväluhdan skandinaavien näkököistä väkeä, ja olla yhä vahvasti edustettuna geenistössä, se on kokonan kolmas juttu...)

Noita kuppikiviä on myös Sääksmäellä, jonne ensimmäinen pysyvä (joskin sittemmin normalisoitu) germaaniasutus saapui 1600-lulla jälkeen ajanlaskun, kun Ruotsi kruunu asutti alueelle jonkin verran riikinruotsalaisia rusthållareita...

Korkeasaaresta löytyi jopa 3 500 vuotta vanha uhrikivi

 
Kaksi metriä pitkä ja metrin korkuinen kivi sijaitsee louhikossa lähellä saaren korkeinta kohtaa

Kaupunki 27.11.2014 2:00

Juho Jokinen, Helsingin Sanomat

Korkeasaaresta Helsingissä on löytynyt esihistoriallinen uhrikivi. Harrastaja-arkeologi havaitsi kiven jo kesällä 2013, ja nyt sitä on kuvattu ja tutkittu.

Kyseessä on kuppikivi eli kivenlohkare, jonka pintaan on kaiverrettu pyöreitä kuoppia. Uhrikivestä raportin laatinut Helsingin yliopiston arkeologian lehtori Antti Lahelma kertoo, että Suomessa – muun muassa Hämeessä ja Itä-Suomessa – on runsaasti kuppikiviä, mutta rannikolta tai etenkään saaristosta niitä ei ole löytynyt.

"Pääkaupunkiseudulta ei ole löydetty aiemmin yhtäkään kuppikiveä", Lahelma sanoo.

Yleensä suomalaiset kuppikivet ovat peräisin rautakaudelta, eli ne ovat selvästi nuorempia kuin Korkeasaaren jopa 3500 vuotta vanhaksi arvioitu kivi.

Lahelman mukaan kiven sijainti ja korkeus merenpinnasta viittaavat pronssikauteen, mikä on Suomessa poikkeuksellista. Ajoitus on kuitenkin hyvin epävarma, koska kiven läheltä ei ole tehty muita löytöjä.

Kaksi metriä pitkä ja metrin korkuinen kivi sijaitsee louhikossa lähellä saaren korkeinta kohtaa, lumileopardien ja metsäpeurojen aitausten vieressä. Sen kohdalta avautuu näkymä etelään kohti Suomenlinnaa. Korkeasaaren eläintarhassa käy vuosittain satojatuhansia ihmisiä.

Miten on mahdollista, ettei kuppikiveä ole löydetty aiemmin?

"Se on hauska kysymys. Ehkä se on liian keskeisellä paikalla. On oletettu, että kivi ei voi olla mitenkään erikoinen", Lahelma arvioi.

Sisämaasta löytyneet rautakautiset kuppikivet sijaitsevat viljelysmaiden lähistöllä. Kuoppiin on voitu laittaa viljaa, maitoa tai muita pieniä uhrilahjoja luonnon hengille tai esi-isille paremman onnen toivossa.

Lahelma ei usko, että Korkeasaaren uhrikivellä on tavoiteltu hyvää satoa.

"Se ei sovi merelliseen ympäristöön. On mahdollista, että kivi liittyy vainajien palvontaan."

Kuppikiviä on käytetty useissa vanhoissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa.

Lahelman mukaan on mahdollista, että Korkeasaaren kivi liittyy varhaisimpaan germaaniseen asutusvirtaan.

Kuppikivi voi myös johdattaa pronssikaudelle ajoittuvan kalliotaiteen äärelle. Lahelmaa on askarruttanut, että sellaista löytyy Ruotsin merenrantojen kallioilta, muttei Suomen rannikolta.

Korkeasaaren kivi ei ole varsinaisesti pronssikautista kalliotaidetta. Sitä voi kuitenkin Lahelman mukaan pitää rohkaisevana löytönä sen suhteen, että kalliotaidetta löytyisi perusteellisemmalla etsinnällä Suomestakin.

"Tässä on piirteitä, jotka pistävät mielikuvituksen liikkeelle", Lahelma iloitsee.

Muinaismuistolain nojalla kivi lähiympäristöineen tulee säilyttää nykyisellään. Kivi sijaitsee alueella, josta eläintarha suunnittelee suomalaisen metsäluonnon teema-aluetta. Uhrikivi saa kunniapaikan suunnitelmassa.

Lahelman mukaan on mahdollista, että kiven ympäristössä tehdään tulevaisuudessa arkeologisia kaivauksia. Tällä haavaa sellaisia ei ole kuitenkaan suunnitteilla.

Juho Jokinen HS
Korkeasaari

JUttaua on siivottu, tähän kopiotu on alkuperäinen ja paperilehdenn mukainen


 

Täältä löytyy faktaa itämerensuoimalaisten ja germaanien varaisimmista lainkosketuksista vähän ennen ajanlaskun alkua, kun germaanit ja heidän riimikirjoituksensa saapuivat Itämeren etelärannalle.
 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan...
 

Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista lainakosketuksi...

 

Saksan johtava fennouristi, ihka oikea germaani siis! tyrmäsi Jorma Koivulehdon pan-germanistisen kielitieteen hölynpölyksi jo 1993!

 

V. 2011 edesmennyt Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n "suomen kielen arkkimuinaisia germaanilainoja pronssikaudelta", ajalta ylipäätään ennen ajanlaskun alkua, väärin metodein pseudotutkittuna huijauksena.

" In der Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Umfang und Schauplatz der germanisch-ost-seefinnischen Sprachkontakte beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auftreten der ersten germanischen Runeninschriften beginnen die Ostseefinnen aus dem Germanischen zu entlehnen. Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenenfalls, wie lange davor) anzusiedeln ist, läßt sich nicht feststellen. Germanische Entlehnungen in das «Frühurfinnische» (d.h. Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nachgewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch-ostsee-finnischen Lehnkontakte vor dem der germanisch-ostseefinnischen liegt, ist jedenfalls nicht zu widerlegen.

Die etymologische Methode, mit der gegenteilige Ergebnisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. "

Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1.3.1993)

" Tutkimuksessa esitetään, mitä on mahdollista sanoa germaanis-itämerensuomalais- ten kielikontaktien iästä, laajuudesta ja esiintymisalueista tämänhetkisen tietämyksen vallitessa: Ennen ensimmäisten germaanisten riimukirkjoitusten ilmaantumista (n. 100 j.a.a.) alkoivat itämerensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Voidaanko lai- nayhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin), ei ole varmistettavissa. Germaanisia lainauksia "varhaismuinaissuomessa" (itämerensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu.

Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa.

Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. "

http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/~nemeth.michal/store/pub/neme...

(Kommenttien toinen osa täällä)

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaani...

 

Muutakin näkee....

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/hesari-29-3-20016-suoma...

Hesari 29.3.20016: Suomalaiset tulleet Suomeen 500 j.a.a., PERSERMA...

 

"Persermaanit" on toistaiseksi muutoin tuntematon kansakunta, joka olisi puhunut (hypoteetista ) "kantakermaania", josta Hesari ei itse asiassa tässä jutussa nyt kerro, mutta LÄHES KAIKISSA MUISSA JUTUISSAAN TÄSTÄ AIHE- PIIRISTÄ KYLLÄKIN, ja iana kun on kyse jonkin suomen sanan vähänkään tulkinnavaraisesta etymologisast.a.

Totuus on, että suomalaisten suomalais-ugrilaisia esi-isiä olivat VIIMEISTÄÄN jo kampakeramiset heimot, ehkä aikaisemmatkin.

Koska tämä saatanan persermaanilallatus lopetetaan?

PS. Myyttisillä persermaameilla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä ruotsalaisten, norjalaisten, saksalaisten eikä englantilaisten kanssa, ei edes muinaisten goottien, joita asusti mm. Krimillä, sillä ensimmäist germaaniset heimot ovat alansa osaavien germaanitutkijoiden tulosten mukaan saapuneet Itämeren alueelle vasta vähän en- nen ajanlaskun alkua eli rautakaudella (Jastorf-kulttuuri).Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rautakausi olisi tullut heidän mukanaan Itämerelle. Rauta tunnettiin tuolloin hyvin Volgalla, mutta sen käyttö oli rituaalista.


http://www.hs.fi/tiede/a1458795702087

Täällä on pyhä-sanaa tarkasteltu tieteelliseltä kannalta, vaikka jutun otsikko sellaisenaan ei kirjaimellisesti pidäkään paikkaansa.


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/suomen-kielen-pyha-merk...

Suomen kielen "pyhä" merkitsee alun perin seksiä...

(Tämä juttu ei ole artkkeli vaan taltiointi keskustelusta, joka on ollut välillä poistettuna- kin "TIETEEN" palstalta. Jutun juoni mm. muuttuu kesken menon, eikä otsikon väite sellaisenaan pidä paikkaansa, vaikka sanat kauempaa ovatkin ilmeisesti samaa alku- perää. Tätä sanastoa on tutkinut myös mm. kuuluisa ansioitunut Venäjän akateemikko Oleg Trubatšev, Max Vasmerin Venäjän etymologisen sanakirjan toimittaja ja mm. volganbalttilaisten goljadien kielen tutkija.)

Arkkis: Lähetetty 28.1.2010 klo 0:13

Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskontokeskus- telun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.

Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian ("pyhyyden" ja uskonnollisten päähänpistojen) filosofista puolta...

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-k...

" Itse asiassa sana "pyhä" vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta, ainakin se on nimit- täin sanan "piha" kanssa vastaavanlainen latgallisanapari kuin vaikkapa "rinta, rin- nat" ja "ryntäät" sanasta "rynda" (lg.), siitä eteenpäin tuntematonta alkuperää, ja oli noita muitakin.

Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyṥa" (lg.), ja sellainen sana to- della on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns.täyttä toimintaa! icon_eek.gificon_redface.gificon_rolleyes.gificon_neutral.gif

http://www.lietuviu-anglu.com/pisti/


http://etimologija.baltnexus.lt/?w=pisti

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=pist&s=0&g=2&a...

http://www.suduva.com/virdainas/

pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)

Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämän julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää...

"Pistää" ja "pystyä" (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sana- parin samasta juuresta kuin "piha" ja pyhä". Juurta pidetään suomalaisugrilaisena, mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä "tabu", "yksityisalue" (ihan aiheellisesti, jos ei se ennen ole ollut sitä)...

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18511&...

Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut "pyhää" ja louk- kaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton...

 

Jaska      Lähetetty 28.1.2010 klo 1:03

" Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä? "

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin :stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki."

[RJK: Linkki ei sano balttilainoita ja niiden piirissä yhteenkuulumisesta mitään. Se TUKEE sitä, että suomen ja saamen yhteenkuuluvat sanat eivät ole SU-perua alun perin.]

 

" Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskontokeskustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta etc.


...ja ehtoollisviinit muutetaan coca-olueksi?

Apu lähtee kovalla ryminällä ulkomaanvientiin.
Onhan Etelä-Amerikassakin melkoisesti mm- Apu-/Apuri-alkuisia paikannimiä, mutta ei niitä ilman viileää APU-olutta voi tutkailla.
<"Apu: (n) Literally, lord. A god, supreme being. The spirit of the sacred mountain; the most powerful of all nature spirits.">


http://www.incaglossary.org/a.html

Vihdoinkin saa huutaa useissa ravintoloissa kurkku suorana APUA kenenkään sitä ihmettelemättä!
Perussa jo valmistetaan Coca-lehdistä tehtyä, kirjaimellisesti ottaen "jumalallista" APU-olutta jopa ulkomaan vientiin.

En Andahuaylas (Apurímac) se encuentra la sede de la Empresa Cervecería Peruana EIRL, quienes proyectan exportar cerveza hecha a base de hoja de coca, que lleva la marca "APU", a China y Sudáfrica.
Finalmente explicó, que la marca de la cerveza "APU", significa Díos, poder y riqueza, en el dialectó quechua, es una plalabra mágica, aún para los mismos incas" indicó.


http://pe.globedia.com/exportaran-cerveza-base-hoja-coca-china-suda...

Seuraavana varmaan kilpailijat iskevät markkinoille kenties heroiinilla herkistetyt muihin jumalolentoihin viittaavat Taata-oluet ja Aatun aamukaljat.

Juha Janhunen: The most prospective Para-Uralic entity would for many reasons appear to be Yukaghir (Yukaghiric), and the arguments in favour of a Uralo-Yukaghi- ric affinity (on which cf., e.g., Rédei 1999), cannot completely be dismissed. "

 

Lähetetty 29.1.2010 klo 3:40

Jaska

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.


1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä. "


Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.

Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpia", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naiskennella" (causa sui)...

[HM: Tässä on virhe: sana ÄÄNTYY kyllä noin, koska samassa pötkössä ei voi ääntyä suhuisia ja suhuttomia s:iä, vaan kaikki ääntyvät viimeisen mukaan; ei haittaa, vaikka olisi muita konsonatteja välissä, mutta se kirjoteitaan pisčiotis.]

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. "rynda") ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa. "

Jaska:
 
" 2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton. "


Arkkis:

Monet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olisi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:

http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajun...

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.


Ei se estä pitämästä tällaista useiden analogisten sanojen parvia esillä, koska tieteessähän voi aina olla myös kulloisissakin kriteereissäkin vikaa...

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä,

Myös minä otaksun tuon pist/pyst-sanan SU:ksi, ja baltitkin otaksuvat. Se vain on tullut volgansuomesta baltin kautta lainana itämerensuomeen tämän teorian mukaan, kuten oletan esimerkiksi "aamun/haamun/hahmonkin" tulleen.

[RJK: Saarikiven todistus suhteessa saameen puhuu SU:ta vastaan, jos piha ja pyhä -sanojen yhteenkuuluvuudesta kuitenkin pidetään kiinni.]

mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajun...

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.


Itämeresuomen välityksellä!?

Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA ENNEN KUIN MITÄÄN "ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGIS-KAANIN ÄPÄRIÄ" ON OLLUT OLEMASSAKAAN?

(Vai meninkö mää askeleen edelle, ei todellakaan kuulu tapoihini...)

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.


Mm. SSA on eri mieltä.

[HM: Janne Saarikiven todistus sanoo,että suomen 
piha ja saamen bassi "eivät voi kuulua yhteen" SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ KUMPIKIN TULISI TAHOLLAAN ÄÄNNELAILLISESTI HYPOTEETTISESTA YHTEISESTÄ KANTASUOMEN SANASTA (*pečče, Álgun mukaan piča), vaan siitä pitäisi saamessa tulla **bahcci. Ainakaan minä en ole kuitenkaan mitään tuollaista väittänytkään, kun väitän noiden olevan keskivanhoja balttilainoja n. 3000 vuo- den takaa, jolloin itämerensuomi ja saame olivat jo eriytyneet, ELI LAINANNEET ERIK- SEEN, mitä ovat silloin lainanneet. EIKÄ LAINANANTAJA-BALTTIKIELENKÄÄN TARVITSE OLLA SAMA, ei pyhälle ja pihalle, EIKÄ suomelle ja saamelle!

Saarikiven todistus TUKEE BALTTILAINAA OMAPERÄISEN SANAN SIJASTA! ]

 

En viitsi lukea linkkejäsi, kun sinä et lue edes niitä viestejä, joihin vastaat.

Tämä kohta tosin oli mennyt vietissä pieleen:

" Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyṥa" (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa!"

 

***

Jaska: Lähetetty 29.1.2010 klo 4:30

Viesti 5/22

Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.


Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:

1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.

2. Jos sana olisi nuori, baltin š olisi lainattu suomen ainoana s:nä.

Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpa", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naiskennella" (causa sui)...

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.


Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.

Millä perusteella keskivokaalinen y eli [] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?

Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. "rynda") ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.


Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue ole- tustasi mitenkään. Itämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämi- seksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihme- johdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisemmästä johdoksesta!

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Monet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun,jonka ideologiaa en allekirjoita,kaikkea muuta, mutta kyse olsi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdolli-suudesta, millainen se sitten lieneekin:


Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset 'pyhä' ja 'kopuloida' ovat yhtä kaukana toisis- taan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana 'pyhä' voisi olla peräisin sanasta 'kopuloida'.

Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat 'silta' ja 'riippua' olisivat samaa alkuperää!

 

 

Lähetetty 29.1.2010

" Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.

Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:


En tiedä, onko sanaa kantabaltissa. Mutta ainakin se on liettuassa: pisti(s) (pisa(si), piso(si)), latviassa "pist (pis, pisa), jotvingissa "pist (pisa, pisoi") ja latgallissa pyst (pyša, pyša).

Tuossa perussanassa on liettuassa s,mutta johdannaisissa, kuten "pisčio-ti (-ja,-jo)" ääntyy š. Liettualaiset "tunnistavat" suomalaisten puheenpulinasta erehtymättömästi myös "pistämme", joten jonkin muodon preesens lienee *pistia > *pisčia, jolloin imperfekti olisi *pistė ja indikatiivi *pistyti. Mutta kun en tiedä, mitä se niinkun tarkasti ottaen tarkoittaisi. Näyttää olevan jonkilainen "kevytraiskaus":

http://www.google.fi/search?q=pistyti&start=0&ie=utf-8&...

" Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais "

Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: " Ei pidä "pistyti" tieteellisiä faktoja gigatavuilla " tai " Ei pidä "pistyti" tieteellisten faktojen gigatavuin".

Latgallissa on tällä taivutuksella š, vaikka latviassa ja liettuassakin olisikin s. Täällä on näitä latvian ja latgallin välisiä äänteenmuunnoksia. Tausta on, että latviassa yleensä ja seelissä ja kuurissa erityisesti on tapahtunut muutos š, ž > s, z, mutta lat- gallissa sitä ei ole useinkaan tapahtunut, ja on tapahtunut myös päinvastaista taivu-tuskaavojen säännöllistyessä. (Tässä on nyt kuitenkin harvinaisen epäsäännöllinen tyyppi sikäli, että nelikirjaimisia -ist-loppuisia verbejä on latviassa lähes joka alkukonsonantille, mutta lähes kaikki taipuvat eri kaavalla.)

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

Ihan vastaavasti verbi "pissata" on latviaksi mizt (miz, miza), mutta latgalliksi myžt (myža, myža) ja liettuaksi "myžti (myža, myžo)".

http://lv.wikipedia.org/wiki/Latgalie%C5%A1u_valoda

1. Jos sana olisi vanha, baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.


Sen verran vanha tuon pitäisi olla, että se on lainautunut näin. Sana on vanha myös siksi, että "panomies"= "pislỹs", joka on ainakin lähes kantabaltin muotoinen sana ikivanhalla johtopäätteellä -l- , jonka kuurilais -r- lienee syrjäyttänyt, paitsi silloin, jos uhkaa tulla samaan ketjuun kaksi -r-:ää, kuten "arklỹs" (lt.), latgallin "orklys" = hevonen.

[HM: Väärin: Alkuperäinen adjektiivin johdin on -r-. Vain liettuassa oletusarvo on -l-, (eikä sekään ole ehdoton, kuten sanassa ežeras = järvi jossa se on diminutiivin pääte kuin -el-), joka toisaalta esiintyy kaikissa balttikielissä, jos vartalossa on jo r, aivan kuten hämeen murteessa, ja latinalaisten naapurien sabiinien kielessä).]

Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpia", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naiskennella" (causa sui)...

Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.

Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.


Onhan se karjalankin ja vepsänkin muodoissa.

Millä perusteella keskivokaalinen y eli [] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi? En tiedä että miksi, mutta niin se vaan tekee mm. tuossa rynda (lg.)/rinda (lv.) ja muissakin muodoissa.

http://saprge.wordpress.com/vuordineica/

" aile, rynda – rinda = rinta/ryntä- "

Täällä on sellaisiakin joissa latgallin y, joka on just i: ja u:n välitä, vaihtelee sekä i:n että u:n kanssa:

" aptimst, mestīs tymsuokam – satumst " = tummua

Täällä taas latgallin y:tä vastaa suomen u, mutta latvian i, venäjän ja liettuan - :

" čymyni (lg) = ķimenes (lv) = kmỹnas (lt) = tmin (ve) = kumina (suomi, vasarak.)

Ainakin yksi kermaanilainakin löytyy latgallista:

" komyns, škurstynsskurstenis " = korsteeni, savupiippu

[HM: Väärin:vasarakirvessana:*garstainen = "palaneen pinnan omaava" (esim. liha); š alussa on "virhe",germaaninen tai slaavilainen kontaminaatio,ja puuttuu mm. liivistä. Venäjän goret´= palaa ja  kurit´ = polttaa tupakkaa samaa juurta, preussin gorme ("lämmitettävä, poltettava) = hormi.]

Täällä on sellainenkin sanapari kuin "pylns/pilns" = täysi, tässä kuu:

pylnuotis, pylnmienesspilnmēness

Sekä "pynnätä" että "pinnata" on murteissa "täyttää piripintaan", "syödä halkeamispisteeseen", pyntätä, pintata (t partisiipista).

Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ ryntä- (lg."rynda") ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.
Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue oletustasi mitenkään.I tämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua,eikä sen selit- tämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisem mästä johdoksesta!


Suosittelen ottamaan tuonkin mahdollisuuden erittäin vakavasti huomioon, kuten senkin, että lapin a > uo -muunnos olisi ainakin mallitaan latgalliperäinen.


Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset 'pyhä' ja 'kopuloida' ovat yhtä kaukana toisistaan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta,jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavam- maksi oletusta, että sana 'pyhä' voisi olla peräisin sanasta 'kopuloida'.

Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat 'silta' ja 'riippua' olisivat samaa alkuperää!

Ymmärrän aivan toisin:ne liittyvät tosiinsa vahvasti uskontotieteellisen ilmiön nimeltä "tabu" (taboo) kautta: tabut ovat uskonnollisia dogmeja, jotka aivan erityisesti koske- vat seksiä ja vastaavia ilmiöitä. Voit kysyä vaikka Ilkka Pyysiäiseltä siellä HY:ssä.

Hänhän ei HY:n viranhaltijana ikinä voine erehtyä missään asiassa?

Mutta vakavasti ottaen: MIKÄÄN tuollaisen 'tabun' eli 'pyhän' olemuksessa EI VAADI, etteikö voisi olla niin, että jokin yksityinen elinpiiri, "piha" on muille kuin "(asiaan) vi- hityille" kielletty tabu,ja "temppeli" tai "uhripaikka" (peijaispaikka) taas olla juuri se hol- litupa, jossa saa julkisesti höyrytä aivan mitä tahansa ja olla hönössä ja vaikka lähen- nellä naisia/miehiä, kunhan sitten ulkopuolella rauhoittuu. Tuollainen oli aika pitkälle kreikkalaistenkin temppeli, ja vaikkapa ugrien peijaispaikat. Ihan just pilkulleen kuin Hämeessä "vähemmän fiinipieruisilla" nurkilla.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.

Mm. SSA on eri mieltä.
Ei suinkaan ole, et vain ymmärtänyt lukemaasi. SSA mainitsee, että germaanisen lainaselityksen lisäksi toinen vaihtoehto on, että pyhä ja piha liittyisivät yhteen. Tämä selitys on kuitenkin mahdoton, koska etäsukukielissä asti näiden sanojen edustus on erilainen. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin, ja hyvä kun tunnustit sen.

Mutta hyvää jatkoa, saat toki uskoa mihin selitykseen itse haluat, vaikka niihin uralingermaaneihisi.


Tuohon germaaniseen *wῑχa = vihkiä- verbiin en usko: w ei lainaudu p:ksi.
 

[HM: Noissa kummassakaan siis ei puhuta balttilainen etymologian mahdollisuu-destakaan mitään, vaan vaihtoehdoiksi asetetaan omaperäinen tai persermaani.]


Sana "vyyhti", -in, josta myös on ollut kinaa, ja joka voi tulla myös venäjästä, voi tulla myös latgallista : "vyšteit (vyšta, vyšteja)" > vyšts ven. "vyštšij", josta kuitenkin pitäsin tulla i-vartalolla taipuva. Itse asiassa juuri latgallista VOI tulla e:lläkin taipuva!


http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=852906&r=10621063&lid=852906&g=2&q=vilpst&h=2957

 

Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Tuossa etymologiassa on paljon mätää.

1.äänneasu:baltin s:stä ei tule suomen h:ta.Vain baltin *š:stä tulee suomen h, kos- ka kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.

2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.

Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löy- tää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.

Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:

http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf

Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.

Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.


Otetaan nyt nuo vaihtoehtoiset seltykset ensin sellaisenaan näkösälle (mulle kommentoijille ja vertaajille) ...


2. Suomen pyhä, pohjoissaamen bassi ja niiden sukulaissanat marissa ja permiläisissä kielissä

Suomen sanalla pyhä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.Se palau- tuu kantasuomen asuun *pühä ja on ollut olemassa myös kantasuomen edeltäjissä, sillä sitä vastaa pohjoisssaamen bassi, jolla puolestaan on vastineet kaikissa saame-laiskielissä (Lehtiranta 1989: 96–97). Sanan asuksi kantasaamessa voidaan rekon-struoida *pese ja perinteisen käsityksen mukaan varhaiskantasuomen asu on ollut lähinnä *püšä.

Suomen ja saamen sanat esitetään säännöllisenä rinnastuksena kaikissa etymologi- sissa sanakirjoissa (vrt. SSA II: 448–449; SKES 668–669; NSES 987). SSA:n (ibid.) mukaan tämä sanarinnastus esiintyy jo Lindahlin ja Öhrlingin sanakirjassa (1780). Muita uralilaisia paralleeleja sanalle ei tutkimuskirjallisuudessa ole esitetty.

Perusmerkityksen lisäksi sanalla on attestoitu joukko muita (harvinaisia) merkityksiä sekä itämerensuomessa että saamessa. Näihin kuuluvat mm. ’varattu; jonkun omis- tuksessa oleva’, ’vakituinen’, ’hyvä; turvallinen; puhdas’, ’joutoaika; sunnuntai tai juh- lapäivä’, ’pyhimys’ (yleisk.), ’paasto(aika)’ (lyydi,vepsä), ’paastoruoka’ (vatja), ’uhri-paikka’ (luulajansaame) jne. Värmlannin suomalaismurteissa sana näyttää merkin- neen myös ’epäpyhää’ (pyhä henki ’paholainen’, pyhäinen ’noiduttu; saastainen’). Sanaan pohjautuvat johdokset merkitsevät puolestaan mm. ’suojella’, ’erottaa’, ’huolehtia’ ym. (ks. esim. SKES ibid.).

Sanan alkuperästä on esitetty kaksi selitystä.

Hakulisen (1946: 89–90) esittämän etymologian mukaan kyseessä olisi alkuaan sivumuoto sanasta piha.

Tämä selitys perustuu jo Setälän esittämään käsitykseen, jonka mukaan sanan alku- merkitys olisi ollut ’erotettu; aidattu’. Eräiden muiden kielten pyhää merkitsevät sanat ovatkin alkuaan tarkoittaneet ’erotettua’, mm. latinan sacer (< ieur.*sakros strong> *sak- ’erottaa’, ks. Walde 1954: 459–460) ja germaanisten kielten *wῑχa (> saks. weihen ’vihkiä; pyhittää’ < ieur. *ueik- ’leikata’, ks. Anttonen 1996:103 ja siinä mainittu kirjallisuus).

Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kuiten- kaan kelpaa, sillä siinä on karkea äänteellinen virhe.Itämerensuomen piha palautuu asuun *pičča tai *piččä,jota saamessa vastaisi **bahcci (strong>*pecce). Mikäli suo- men pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha-sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.

Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämerensuo- men pühä- vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää.

Yleensähän vanhojen sekundäärimerkitysten säilyminen on tyypillistä tilanteelle,jossa etuvokaalistunut sana on vakiintunut uuteen merkitykseen (vrt. tuhma ja tyhmä, tä- män artikkelin kohta 2.2).Hakulinen onkin poistanut pyhä-sanaa koskevan etymologi- sen selityksensä teoksensa Suomen kielen rakenne ja kehitys myöhemmistä painok-sista. Tästä huolimatta se edelleen esitetään SSA:ssa vaihtoehtona sanan pyhä alkuperän selitykseksi.

Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973:13;1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (b>*wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).

Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.

Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltä- jissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen komponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.

Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. > vksm. , joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäi- nen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli

(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),

mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainautu- misajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen.

Koivulehdon selitys on esitetty kysymysmerkillä varustettuna selityksenä SSA:ssa ja todennäköisenä selityksenä NSES:ssä, ja sitä voidaan pitää sanalle pyhä esitetyistä etymologioista paremmin perusteltuna.

Pyhä-sanan taustan selvittelyssä tulisi hyvin perustellusta lainaetymologiasta huoli- matta kiinnittää huomiota myös eräisiin Venäjällä puhuttavien sukukielten sanoihin, joita syystä tai toisesta ei ole mainittu sanan tutkimushistoriassa.

Ersämordvan pežet, joka on t-johdos kannasta *peže-, merkitsee ’syntiä’. Sanaa on käytetty myös Jumalan avuksi huutamiseen (pežet ojmenezem ’bei Gott; so wahr mir Gott helfe’, MWB 1638). Johtamaton vartalo on säilynyt mokšassa (peže ’synti’, ks. MRV 473). Samaan kantaan pohjautuu myös ersän verbijohdos pežedems ’vannoa vala’.

Mordvalaiskielten sanojen äänteellinen suhde itämerensuomen ja saamen pyhä ~ bassi -sanueeseen on säännöllinen (itämerensuomen ja mordvalaiskielten äänne-suhteista ks. esim. Bartens 1999: 33–67) ja myös niiden merkitykset ovat läheisiä. ’Synti’ ja ’valan vannominen’ liittyvät toisiinsa juuri pyhyyden käsitteen kautta:’synti’ on pyhää vastaan rikkomista ja ’vala’ pyhän lupauksen antamista.

Sanan vala määreenä käytetään usein suomessa ja muissakin kielissä pyhä-sanaa (”kuullos pyhä vala”). Jälkimmäistä merkityksenkehitystä edustaa mm. latinan sacra-mentum, joka on johdos ’pyhää’ merkitsevästä sanasta sacer ja on alun perin mer- kinnyt ’veto- t. takuuraha; kunnian t. uskollisuuden vala’ (Walde 1954 ibid.). Ajatusta, että mordvalaiskielten sana todella olisi historiallisessa yhteydessä pyhä ~ bassi -sanueen kanssa, tukee myös sanan pežet käyttö Jumalan avuksi huutamiseen liittyvissä formuloissa.

Myös permiläisissa kielissä on sana, joka läheisesti muistuttaa *püšä-sanuetta. Tämä on komin pež ’pakanallinen, epäpyhälikainen; lika’ ja udmurtin pož ’likainen; saastai- nen’. UEW:ssa (727-728) ja KESKJ:ssa (218) nämä sanat on yhdistetty paitsi keske- nään myös yllä mainittuihin mordvalaiskielten sanoihin. UEW esittää myös suomalais-ugrilaisen rekonstruktion *peče ’unrein; hässlich, garstig’. Ilmeisen virheellisesti mo- lemmat lähteet mainitsevat tässä yhteydessä myös mokšan sanan pičäsynti’, joka affrikaatallisuutensa vuoksi ei kuitenkaan voi kuulua em.sanojen yhteyteen (vrt. myös UEW:n affrikaatallinen rekonstruktio, joka perustunee ainoastaan tähän yhteen mur- remuotoon). Kyseessä lienee äännelaillisen peže- sanan ekspressiivinen variantti, (vrt. MWB 1649, jossa mainitaan variantti piže).

’Epäpyhän’ ja ’pyhän’ käsite ovat maailman kielissä usein läheisiä. Esim.latinan sacer on paitsi ’pyhä’ myös ’maanalaisen jumalan omaksi vihitty; kirottu’.

Edellä esitetyt Värmlannin suomen muodot viittaavat siihen,että sana pyhä on tunnet- tu ’epäpyhän’ merkityksessä myös suomen kielessä. *püšä-sanueeseen kuuluvassa saamelaislainaksi selitetyssä itämurteisessa voimasanassa pisa (ks.esim.SSA II: 375) on niinikään tapahtunut semanttinen kehitys neutraalista ’pyhää’ tarkoittavasta saa- men termistä suomalaiseksi kirosanaksi (vrt. mene pisaan, pisassako se on?; SKES 577).

Käytöltään sana pisa muistuttaa myös sanaa hiisi,joka sekin alkuaan (mm. Agricolal- la) on tarkoittanut pyhää paikkaa tai uhripaikkaa, mutta muuttunut kristinuskon omak- sumisen myötä lieväksi kirosanaksi (vrt. esim. SSA I:162; sanan varhaisimmasta se- mantiikasta ks. myös Koski 1967). Vastaavaa merkityskehitystä edustaa myös inter-nationalismi tabu,jota käytetään ’kielletyn’ ja ’epäpyhän’ merkityksissä. Etymologisten lähteiden mukaan sanan merkitys polynesialaisissa lainanantajakielissä on ollut nimenomaan ’pyhä’ (Kluge 1989: 718).

Pyhän’ ja ’epäpyhän’ merkitysten lähentymistä näyttää tapahtuneen myös suomen kielen affektiivisessa ilmauksessa jumalauta, joka alkuperäisestä ja yhä läpinäkyvästä leksikaalisesta merkityksestään huolimatta on kirosana.

Permiläiskielten sanat palautuvat asuun *pišä, mikä voisi olla myös mordvalais- ja saamelaiskielten sanojen lähtömuoto. Mikäli tämä olisi sanan varhaisin muoto, tulee itämerensuomalaisella taholla olettaa epäsäännöllistä kantasuomalaista kehitystä pi > pü.

Tämän kehityksen taustalla saattaisi olla pyrkimys välttää homonymiaa sanan piha kanssa.

Jopa nykysuomessa on varsin vähän sanastoa, joka eroaa toisistaan ainoastaan 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetin suhteen ja suurin osa niistä on etymologisesti tois- tensa variantteja (vrt. kera ~ kerä, kiistaa ~ kiistää, riistaa ~ riistää). Tuntuukin todennäköiseltä, että vielä kantasuomessa 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetti ei ole voinut erottaa sanavartaloja, jolloin homonymian välttäminen olisi edellyttänyt 1. tavun vokaalimuutosta.

[Riipiä ja raapia, riistää ja raastaa ovat balttilainoja.]

Itämerensuomalaiselle sporadiselle pi > -muutokselle onkin paralleeleja, esim. pysy- *pise-. Labiaalistuminen sanassa *pühä olisi siis tapahtunut sporadisesti sen jälkeen kun affrikaatta oli muuttunut h:ksi.

Toisaalta affrikaatan kahtalainen kehitys itämerensuomessa (toisaalta h, toisaalta t) on edelleen pitkälti selittämätön ilmiö (ks. tämän artikkelin kohdat 2.8 ja 2.9).

Mikäli sanan varhaisin muoto todella on *pišä ja itämerensuomessa on ta- pahtunut sekundääri labialisaatio, olisi sanan germaanisesta lainaetymolo-giasta luovuttava, sillä se perustuu oletukseen sananalkuisesta w > pü -substituutiosta.

Toisaalta kantasuomesta kantapermiin tiedetään lainautuneen melko huomattavasti- kin germaanista sanastoa (ks. lähemmin Koivulehto 1981; 1983: 124–125; 1989: 177 –178; Saarikivi 2006: 33–38) ja myös mordvassa on muutamia germaanisperäisiksi arvioituja sanoja (vrt. Hofstra 1985: 393). Siksi germaaninen alkuperäselitys voitaisiin pelastaa olettamalla sanan levinneen lainana mordvalaiskieliin ja permiin.

Toisaalta permiläiskielten sanojen kuuluminen tähän yhteyteen on joka tapauksessa epävarmaa myös semanttisista syistä. Udmurtin sanalla pož ei nimittäin ole lainkaan merkitystä ’epäpyhä’.Mikäli udmurtissa yksinomainen ’likaisen’ merkitys olisi permiläi- sellä taholla vanhin, eivät permiläiskielten sanat ilmeisesti kuuluisikaan püšä-vartalon yhteyteen. Komissa sanan päämerkitys on joka tapauksessa selvästi ’epäpyhä; saastainen’ (ks. SSKZD 278).

Yllä mainitut sukulaiskielten vastineet viittaavat kaikki siihen, että *püšä/*pišä-varta- lon alkuperäinen merkitys suomalais-ugrilaisella taholla on joko ’pyhä’ tai ’epäpyhä, likainen’. Näin ollen spekulaatio, jonka mukaan sanan merkitys myös suomen kie- lessä olisi alun perin ollut jokin muu, esim. ’rajattu’ tai ’erotettu’ (vrt. Anttonen 1996: 108) ei näytä löytävän tukea suomalais-ugrilaisten sanarinnastusten tutkimuksesta.

Sen sijaan on toki mahdollista, että paikannimistössä pyhä-termin käyttö olisi liittynyt rajojen ja ylävesistöjen merkitsemiseen kuten vanhastaan on oletettu (ibid. 111 – 116; Mullonen 1994).

Merkitystä ’raja’ ei *pühä-sanalla kuitenkaan liene itämerensuomessa koskaan ollut, vaan kyseessä on mallinimeäminen, jossa sana esiintyy paikannimistössä tavanomaisesta poikkeavassa nimeämiskonvention edellyttämässä merkityksessä. 3

3 Eräissä tähän yhteyteen kuuluvissa paikannimissä heijastunee pikemminkin merkitys ’alku’ kuin ’raja’, ts. ainakin eräät pyhäjärvet ovat pyhiä siksi, että ne ovat vesistön ylimpiä, eivät siksi, että niiden luona kulkisi raja.

Toisaalta vedenjakajat ovat tietenkin myös luonnollisia rajoja. Pyhäkantaisten paikan- nimien motivaatioiden tutkiminen olisi kuitenkin erillinen tehtävä, joka ei kuulu tähän yhteyteen.


http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18492&...

Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

...


Baltin sanan taustaan päästään liettuan saksalaisen etymologisen sanakirjan kautta, vaikka siellä ei tätä hakusanaa olekaan,

” Lithuanian paisyti Query method Match substring

Lithuanian: paisýti (paiso, paisė) = irrottaa, pehmittää lyömällä (puida), kuoria [y on itsessään pitkä i, jota laskevatooninen paino pidentää vielä yhdellä]

Etymology: (3. Praes. paĩso) 1. = 'die Grannen abschlagen = puida jyviä, enthülsen = kuoria (hakkaamalla)',

lett. paisῑt 'Flachs brechen = loukuttaa pellavaa,Flachs schwingen,schütteln,prügeln',

paistῑt 'einstampfen' = jauhaa männällä, huhmarella, petkelöidä,

lt. paisė, paisitavas, paiseklės, paiseklas 'Flachsbrechen, Hanfbrechen' = pellavan,

hampun luokutin, ”rikkoja”.

Die Wörter gehören zur sog. 'pinsere- Reihe' (Meringer WS 1, 3 ff.);

vgl. noch lit. pisti, lett. pist 'coire c** femina', eig. 'stossen = sysätä, työntää, puskea, satuttaa, survoa, hienontaa',

lit. piesta, lett. piesta 'Stampfe = mäntä, Mörser= huhmar, survin' usw. (s.

Lithuanian: páisyti [vokaalit ääntyvät kuin savon ”paenii”]

Etymology: 2. = 'auf etw. achten = huomata, be(ob)achten = tarkastella, berücksich- tigen = ottaa varteen, huomioon, sich um etw. kümmern = välittää, kantaa huolta, huolehtia jostakin',

neg. Gerund, nepáisant c. Gen. 'ohne Rücksicht auf etw., ungeachtet, trotz = huolimatta',

Intens. páisioti, Punkt. páisteleti 'aufmerksam werden = valpastua, sich mit etw. befassen',

paislus 'achtsam = valpas, aufmerksam = huomaavainen'.

 

Keskustelua:

Neuvos kommentoi_ 12. huhtikuu 2017 16:36

Suomen kielen isäksi mainittu Mikael Agrikola ja varsin lähihistoriasta jolloin vielä oli monia suomen kielen tapaisia ns murteita. Omassa lapsuudessanikin suljetuilla pienkylillä oli oma murteensa. Nykyään liiaksikin raiskataan hyvää suomen kieltä ja pahinta on väkisin ylläpitää ruotsin kieltä. 

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 12. huhtikuu 2017 18:37

Agricolan murre oli tasaisen kaukana kaikista ilmeisesti.

Pistetään tuohon vähän jatkoa vielä - sana paha tulee ilmeiesti slaavin kautta balttisanasta blogas = paha huono, venäjäm plohói.
 

Verbillä pinsere päästään nyt eteenpäin muihin IE-sanakirjoihin:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

pestle = survin, petkel, survoa, jauhaa huhmaressa

1272, from O.Fr. pestel, from L. pistillum "pounder, pestle," related to pinsere "to pound,"

from PIE *pis-to-, suffixed form of base *peis- "to crush" [HM: verbi on *pensti]

(cf. Skt. pinasti "pounds, crushes," pistah "anything ground, meal = jauho(t), ruoka"

Gk. ptissein "to winnow," O.C.S. piso, pichati "to push, thrust, strike," pisenica "wheat," Rus. pseno "millet").

piston = mäntä

1704, from Fr. piston, from M.Fr. piston "large pestle," from O.It. pistone, variant of pestone "a pestle," from pestare "to pound," from L.L. pistare, freq. of L. pinsere (pp. pistus) "to pound" (see pestle). ”

Sanskriitti kertoo, että IE-sanan kanssa ollaan tekemisissä eikä SU-.

Sanskritin sana ”ruoaksi survominen huhmaressa, kirnussa ym." kytkee tämän toiseen sanarymään, jonka PIE-kanta on ”*pen-” = syöttää, juottaa.

(Mukamas "kanta" ”*pies-” on tätä MYÖHEMPI, koska se ei kata edes edes kaikkia balttikieliä, ja sitä paitsi -s- ei ole siinä KANTAA, vaan se on JOHTOPÄÄTE (ei siis kuitenkaan TAIVUTUSpääte, kuten -ti).


" "*pen-" = "syöttää, lihottaa jne, ("kantabaltti")

Liettua:

"*pinti" (kb) > "pìnti (pìna, pýnė)" = punoa, kiertää, kiemurtaa, vetää, imeä
"*penti" = "penėti (pẽni, penėjo)" = juottaa, ruokkia (yleensä eläintä)
"*painti (*paino, *paine)" = lihottaa (karjaa)

Muoto "*painti" on seeliäinen muoto kantabaltin muodosta "*penti" = syöttää lihottaa, jota liettuassa suoraan vastaisi "*pẽnti".

Verbi "penėti" voidaan katsoa seuraavan myös adjektiivista
"penus, peni" = lihava (yleensä eläin), "penus žąsis" = teurashanhi ”

”*pensti” (kb) olisi ”syötättää”, ”juotattaa” = hienontaa, survoa ravinnoksi jotakin (erityisesti lapsille, eläimille ja hampaattomille) ja yleistynyt sitten sekä muihin aineisiin että vähän muihin toimintoihin.

Sanalla lisäksi on itse PIE tasolla johdos ”*spensti” = survoa, seuloa erilleen. Tästä seuraa liettuaan


PIE-tietokannasta löytyy edelleen yhteyksiä:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*pisd-eh₂- = vulva Russ. пизда (pizdá), Lith. pyzdà, Ltv. pīzda, Alb. pidh, Nuristani pəṛí

*pes- = penis Gk. πέος (peos), Lat. pēnis, Gm. faselt/Fasel, ON fösull, Eng. fæsl/-, Skr. पसस् (pásas)

Näilläkin varmaan on asian kanssa tekemistä.

Yhteinen kantamuoto on ”*pensti” = ”**penistää” (ja tuo toinen tarkoittaa ”**penistetty” icon_redface.gif ), mutta tämä ei ole välttämättä sanan perusmerkitys, vaan se on tuo erilaisten aineiden huhmarointi.

Preussissa tähän liityvät verbit

PÎSTUN (pῑdda, pῑdda) <87> [pijst 105] = neṥti (lt.) = tuoda, pistää (sisään jhkn), voisi liittyä suomessa paitsi verbiin ”pistää”, myös verbiin ”pitää”.

PISTUN (peisda, pisda) 1 <102> [peisda Gr + Sompisinis E 340 MK] = grûsti (lt.) = jauhaa, jyrsiä (työkalulla), taltata, tyrkkiä, pistellä, töniä

PISTUN (piesda, pisda) 2 <102> [peisda Gr + Sompisinis E 340 MK] coire = naida, sekstata, eli sama verbi, kaksi merkitystä
Pistetään nyt harvainaisempia, kunhan vain etymologinen katsoo niiden kuuluvan joukkoon:

” Lithuanian: peslỹs = kanahaukka, varpushaukka (”pudottaja”, ”ylhäältä iskijä”)

Etymology: 2. = 'Sperber = varpushaukka, Blaufuss, grosser Habicht = kanahaukka, Weihe, Milan'.

Es gehört zur idg. Wz. *pet- 'fliegen, fallen' (über das Verhältnis von ai. pat- zu pad-, abg. pasti, padat = 'fällen' besonders Wackernagel Kl. Schr. 3001).

Es sei hierzu erinnert an griech. çkupštájaráx, tanusipteroj órnij 'der schnell fliegende Habicht, der seine Flügel ausbreitende Vogel' Hesiod Op. 212.

Wie Maas IF 1, 159 und Solmsen Unters. 147 ff. gezeigt haben, gehört griech. išrax, ãráx 'Habicht' ebenso zu ierój 'hurtig, flink', i:esqai 'eilen, vorwärts streben',

lit. výti 'treiben, verfolgen, nachsetzen' etc. In der Tat wird ƒšrax im Epos als ç`kÚj, çkÚpteroj, lafrÒtatoj petehnwn charakterisiert.

Laut J. Schmidt Plbdg. 173 ff. besteht accipiter 'Habicht' aus *aku- 'schnell'

(cf. ai. ás´u´-, griech. çkúj 'schnell', lat. ãcior 'schneller', acupedius 'schnellflsig' etc., s. auch s.v. aṥtrus) + Abltg. von *pet- = 'fliegen'. Es ist volksetym. an lat. accipere 'empfangen' angeglichen.

Auf den weiten und lang andauernden Flug der Habichte spielt auch Petron Cena Trimalchionis 37an: ipse Trimalchio fundos habet, qua milvi volant, nummorum nummos 'Trimalchio hat Güter, soweit als die Habichte fliegen, und Geld wie Heu'.

Die Form pieslỹs für peslỹs ist im Vokalismus durch piesta 'Stampfe, Mörser' beeinflusst Der Vogel ist daher als 'Stampfer, Stösser' umgedeutet worden (über die Bez. des Habichts als 'Tauben-, Hasenstöer' sowie s.v.v. vanagas). ”

Lithuanian: pieṥti = piirtää, uurtaa (alunp. veistää kuvaa talttaamalla)

Etymology: (-šiu, -šiaũ) 'mit Kohle Linien ziehen, (schwarze Muster) zeichnen, mit Zeichnungen ausschmücken, verzieren',

Kaus. pieš(d)inti 'zeichnen lassen = piirrättää',

Frequ. piešinéti, paišinéti = piirrellä,

Intens. paišýti, über die auch vorkommende Bed. 'mit Russ beschmutzen = noeta' s.s.v. paĩšas.

Auch piešinỹs heisst neben 'Zeichnung = ppiirros, Skizze = sketsi, Abbildung = kuvaus, Bild = kuva' ausserdem 'Russfleck = nokihiutale, schwarzer Fleck = musta pilkku'.

Ebenso kann piešinti noch = paišinti 'berussen = noeta' sein;

cf. auch pieša 'Russflocke', piešos 'Russ-', pišas, piš dass. (s.s.v. pišti).

S.v. paĩšas sind auch die Formen mit ui- Vokal wie puišos = paišos 'Russ-' usw. genannt.

Zu den Verwandten anderer idg. Sprachen, soweit sie nicht schon s.v. paišas aufgeführt sind,

gehören noch preuss. peisatun 'geschrieben = piirretty' (3. Praes. peisai),

abg. püsati (piša) 'schreiben' (serb.-ksl. auch 'prögen'),

tschech. psáti, písati 'malen = jauhaa, schreiben = kirjoittaa',

russ. pisat', poln. pisac´ dass., pismo, russ. pis'mo 'Schreiben, Brief = kirje',

ksl. p´strú, russ. pestryj, poln. pstry 'bunt = kirjava', russ. pestrucha 'Forelle = forelli'.

Weiter cf. ai. pims´a´ti 'schmückt = liata, ziert = koristaa',

av. frapixta- 'verziert', apers. niyapaišam (1. Sg. Aor.) 'ich schrieb nieder, ich schrieb auf',

nipiṥta- 'aufgeschrieben, niedergeschrieben', paišiyš 'geschriebener Text, Urkunde',

toch. A pek-, pik-, B paik-, pik- 'malen = jauhaa, schreiben = kirjoittaa', pekant- 'Maler', peke 'Schrift, Malerei', lat. pingere 'malen, sticken'.

Auch griech. pikrój 'einschneidend, bitter, herb' gehört hierher (cf. zum Suffix ksl. püstrú). Mit l- Formans ausgestattet ist griech. poikiloj 'bunt' (cf. ai. pesala-, s.s.v. paišas). ”

Preussiksi oli siis "peisatun (peisai, peisai)" = piirtää.



Etymologinen sanakirja tuntee suhuässällisen verbin, jota nykykielen sanakirjat eivät tunne, ja joka on edellisen piešti-verbin ”kertanen” duratiivinen aspekti:

”pìṥti (piẽṥa(pỹṥa)...pìṥo) = tehdä (”noella”) merkki, erottaa merkinnöllä, noeta.
 
(Toinen mahdollinen preesensmuoto tarkoittaa karjalassa ”noitaa” (Pieṥṥa) ja toinen voi tarkottaa ”pyhää”.)


” Lithuanian: šti (piša, pišo) = noeta, mustata, piirtää, merkitä (mustalla)

Etymology: 'russig werden, sich mit Russ bedecken', šas, gew. piš = piešà 'Russflocke', piẽšos 'Russ', pišùs 'russig', zushgd. mit den s.v. piẽšti, paĩšas verzeichneten Wörtern. ”


Etymology: pìsti s.s.v. piestà, paisýti 1.

Zu pisnóti in der Spezialbed. 'mit schüttelnder Bewegung laufen' vgl. auch Interj. pìst, die ein schüttelndes Laufen, ein flinkes Zurseitespringen bezeichnet. ”

Tämäkin sana, joka tarkoittaa hevosen ym. PEITSAAMISTA eli ravaamisen vastakoh- taa siten, että hevonen astuu aina samanpuoleiset jalat yhtä aikaa kuin kameli, tulee sanatsa ”*pensti” (kb), ja todellakin kuuriksi se olisi säännönmukaisesti ”*peistun (*peica, *peitoi)”. ”Peica" [päitsa] on yhtä mahdollinen preesensmuoto kuin *peista”.

Erilainen taivutus on siis yksi tapa johtaa sanoja. Siinä ei ole tiukkoja sääntöjä: kun yksi tapa on käytössä, valitaan merkitykseltään kauaksi ehtineelle käytölle se toinen.

Yllä esitetylle vaihtoehtoisella taivutuksella kuuriksi kantabaltin sanasta ”*pensti” (kb) tulisi myös ”*peisti (peista, peistoi)” (kr) [päisti], jollainen on ilmeisimmin tarkoit- tanut hampun, pellavan ja niinen vamistusprosessia ja preesensistä tulee kuurin r-päättellä ”*peist(e)re” = ”päistär(e)” (sm), noiden prosessien jäte tai sivutuote.



Tuttuun tapaan perusverbistä ”*pensti” seuraa ”(kanta?)balttiin” kaksi aspekstia

”*pinsti (pinda(pinsta), pindo)”, tai ”*pinšti (pinša(pinšta”)...pinšo) = pistää, iskeä pystyyn, läpi jne. (seiväs, nuoli), sekä

”**pansti (*panda, *pando)” = karistaa, pudottaa (esim. hakkamalla huhmaressa ym.) esim. akanat jyvistä, kuidut pellavista, hampuista.

Tuollaista ”pistämiseen” liittyvää sanaa ei kuitenkaan ole, ei ainakaan baltissa...

Sellainenkin ajatus tuosta heräsi, että jos ”pyhä” tai ”paha” sittenkin tarkoittaa ”(noel- la) merkittyä”, kuten karjalan ”piessa”, ”piešša”, niin MITÄ SUOMEN ”NOITA” tarkoit- taa? Tuohan olisi ilmeiseti baltiksi tarkoittanut ”suomalaista, karjalaista, saamelaista noitaa”!

Suomem sana ”musta” on kuuria (liettuan ”mušta”) ja tarkoittaa ”lyötyä, mustelmaa” (ja kuten sanottu, ”geltas” tarkoittaa sitten ”pistettyä”, ”verettömän väristä”). Noita ennen on ollut omaperäisemmät musta- ja keltainen-sanat.

Pikimusta soopeli eli ”nokinäätä” = ”mustanäätä” on ollut suomeksi ”nois, nokiin” (kuin ruis, rukiin”). Viroksi noki on ”nõgi, nõe”, ”noita” = ”nõid, nõia”, ”noitua” = ”nõiduma”. Savon ”noeta” on suomen ”noita”. "

 

Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Niin? Yhtään lähemmäs et ole päässyt äänteellisesti etkä semanttisesti.

Odotas nyt, kun mää pääsen vauhtiin.

Nyt esitän kuitenkin tuon edellisen pohjalta yhden kysymykset, jonka sinä tiedät:

Saarikivi kirjoittaa:

” Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kui- tenkaan kelpaa, sillä siinä on karkea äänteellinen virhe. Itämerensuomen piha palau- tuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (b>*pecce). Mikäli suo- men pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha- sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.

Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämerensuo- men pühä-vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää. ”

Arkkis kirjoittaa:

” Tuossa perussanassa on liettuassa s, mutta johdannaisissa, kuten "pisčioti (pisčioja, pisčiojo)" (= ”p...skella”) ääntyy š. Liettualaiset "tunnistavat" suomalaisten puheenpulinasta erehtymättömästi myös "pistämme", joten jonkin muodon preesens lienee "*pisčia", jolloin preteriti olisi "*pistė" ja imperfekti "*pistyti".

" Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais "

Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: " Ei pidä "pistyti" tieteellisiä faktoja gigatavuilla " tai " Ei pidä "pistyti" tieteellisten faktojen gigatavuin (t. gigatavujen kanssa)".

Netistä hakemalla ilmenee, että venäjän sana ”pišče” (пище) = ruoka (survos?) translitteoidaan liettuaksi sekin piščia.

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=la ... art=0&sa=N

Siitä sen nyt tietääkin just, että miten se äännetään, eli se on foneettisesti [piš'č'a].

Vaikka tuo sana on nykyään liettuassa ”pyhitetty” johdannaisineen vain ”yhdenväri- siin” tarkoituksiin, niin se on kuitenkin taustaltaan kantabaltin/-indoeuroopan (tmv., PIE)

”*pensti” eli survoa jotakin pölkkyä, mäntää, survinta sen pituussunnassa ylös alas hakaten, josta on viimeistään kantabaltissa tullut aspektit
”*pinsti” > ”*pįsti” (*pῑsti) > pisti, joka tarkoitti myös alun perin iskeä pölkky alaspäin, esimerkiksi maahan pystyyn (perusmerkitys, objektina pölkky) , sekä
”*pansti” > (”*pąsti”,”*pāsti”) > ”*pasti” = pudottaa, erottaa (alunp. pölkyllä survoen) kohteesta jotakin,jollainen sana on venäjässä:pudottaa = ”past'”, ”padat'”.

Tuosta ”pisti”-verbistä, silloin kun se on vielä tarkoittanut ”tavallistakin pistämistä”, on voitu aina johtaa (vastaavasti kuin suomessa esimerkiksi verbi ”pistellä”) verbi
”pistyti (pisčia, pistė) = iskeä seipäitä pystyyn, aidata jonka tuloksena myös on ”*piščia(s)”, aitaus, piha.

Nyt se kysymys:

Voisiko tuossa Saarikiven esimerkissä tämä ”piš'č'a” (jossa loppu ”-ia” on a:n ja ä:n väliltä, toimia Saarikiven *pičča tai *piččä -muotojen sijasta jossakin kantasuomessa ”piha”- sanan silloisena muotona äänteellisesti? Vai onko sille jokin selvä este? "

 

 

Arkkis

Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?

Voisiko tuossa Saarikiven esimerkissä tämä ”piš'č'a” (jossa loppu ”-ia” on a:n ja ä:n väliltä, toimia Saarikiven *pičča tai *piččä -muotojen sijasta jossakin kanta-suomessa ”piha”- sanan silloisena muotona äänteellisesti? Vai onko sille jokin selvä este?
Jos tuollainen piš'č'a-sana olisi lainattu esim. varhaiskantasuomeen, se olisi substituoitu jotakuinkin asuun *pišta, koska affrikaatta ei voinut esiintyä sibilantin vieressä. Nykysuomessa sana olisi asussa **pihta.

Olet oikeassa.

Tarkistelin asioita uudemman kerran netistä ja etymologisesta ja huomasin hosuneeni ja tehneeni virheen: se miten asia äännetään nykyliettuassa, on oikein, mutta miten se kirjoitetaan ja miten se on ollut kantabaltissa, se on väärin: siinä on tavallinen s.

"*Pῑsti" (kb) > "pistῑti, pist'a" (kb), josta tulee suomen "pistää", kun sen pitää tulla preesensistä, ja liettuaan "pistyti, pisčia" (lt). Siitäkin tulee ainakin "netin mukaan" kaikenlaista...

Pannaan ensin netin satoa nykykielestä:

http://www.delfi.lt/news/daily/voxpopuli/article.php?id=26724177&am...

” Kas cia per pistymas iṥ kiauro i tusčia”

”Mikä ihmeen ”pistely”, ”vääntely” täällä on ”rikkiäisestä ja tyhjästä”? (Keskustelu aiheesta ”filosofien riidat”)

http://mano.zebra.lt/gyvenimai/trotilas/mikroblogas

” Neįdomu man, mergaitės, čia pistyti, gal jūs taip mane kabinate:)))? ”

” Minua ei kiinnosta, tytöt, ”(suoranaisesti) naida” täällä (jollakin palstalla), miksi te minua tuolla tulla tavalla (suorastaan) syleilette? "

Tästä tulee erinomaisesti esiin jatkuvan aspektin yksi, yleisen, kuvaannollisen tason merkitys. ”

(Keskustelija suhtautuu ilmeisesti epäluuloisesti naisten (odottamattomaan?) innostumiseen hänen ideoistaan...)

Täällä on mielenkiintoinen nettiteoria:että italian sana ”pizza” tulisi liettuan sanasta ”pisčia” sen yhdessä vanhassa merkityksessä ”pistää jonnekin, yhteen”:

Pizza - tai auštragudų 5 amžiuje atneštas greitas valgis PISČIA, dėl italų kalbos ypatybių šiandien žinomas kaip PIZZA. Lietuviškai 'pisti' , įkišti, sukišti, valgis greitai sukišamas 'pisčia' . ”

”Pizza – tämä itägoottien 5.vuosisadalla runnetuksi tekemä pikaruoka PISČIA-tun- netaan tänään iltalian kilen erityispiiteiden takia ”PIZZAna”. Liettuaksi 'pisti', ”pistää sisään, yhteen, täyttää”, nopeasti kokoon pistettävä (pika)ruoka on 'pisčia'. ”

Myös verbi ”pisčioti” jon nimenomaan verbin ”pistyti” johdannainen säännöliseen tapaan sen PREESENSVARTALOSTA nin sisäisissä johdannaisissa kuin ulkoisissa lainoissa.

http://www.eurobasket.lt/lt/naujienos/14244/17

” O čia kažkas pisčiojo, kad ryto forma po naujų krenta, pasižiūrėkite į savi formą kai kojas vos žaidėjai velka... ”

(Urhelufani kommentoi ottelua:) ” Ja nyt joku ”paneskeli” (hidasteli, teki vääriä asioita väärään aikaan ja väärässä paikassa) ja eilinen (t. aamuinen) kuvio hajoaa, katsokaa omiin kuvioihin miten pelaajien jalat tuskin liikuvat lainkaan... ”

http://www.voyager.lt/modules/newbb/viewtopic.php?post_id=29557

” Dabar gi lauke ṥlapio kelio jau užtenka, rytai tamsus, vakarai irgi, jau tenka žlibinet ant ṥlapio asfalto, kad kokio pisčio(to)jo nenukalt... ”

” Nyt kyllä ulkona märkä keli jo riittää, aamut pimeitä, illat myös, jo on sokaistua märästä asfaltista, että on kolauttaa jotakuta ”paneskelijaa”...”

(Palstakeskustelijalla on englantilainen kone, lisäsin hatut ja palkit, ja korjasin kieliasua)



On siis kaksi samaa alkuperää kylläkin olevaa vervbiä johdannaisineen;

1. ”pìsti(s) (pisa(si)...piso(si))” = naida, transitiivinen tai refkesiivinen, ent. ”pistää”, iskeä (seiväs) pystyyn jne.

Tästä seuraa iteratiivinen

2.”pistyti (pisčia, pistė) = naida, pistellä, kamppailla (leikillisesti)

Nimenomaan tästä PREESENSin mukaan tulee (kantabaltista) suomen ”pistää”, tarkasti ottaen muodosta ”*pist'a”.

Tästä seuraa pejoratiivinen

3. pisčioti (pisčioja, pisčiojo) = ”paneskella”, kuhnailla, olla muiden tiellä.

Toinen verbi oli

”pìšti(s) (pieša(si), pyšo(si)) = merkitä (noella), noeta (itsensä)

Sana ”pieṥa” = noki(maali) tulee tästä, eikä tämä tämä ”nokimaalista”, eikä tämä nokimaalista, kuten liettuan saksalainen etymologinen sanakirja löysästi olettaa.

Tästä tulee preesensin mukaan iteratiivinen aspekti

”piešti (piešia, piešė)” = piirtää

Paitsi piirtämistä tämä on tarkoittanut joskus myös toistuvaa kieri(ttä)mistä jossa- kin ”noessa” tai vastaavassa,partisiippiin ”piešta” lisättynä kuurilais-r:llä ja suomen verbinjohdoksella saadaan ”piehtaroida”, jolla ennen on tiedetty hevosen tai sian piehtaroivan nimenomaan sadakseen nahkaansa jonkin esimerkiksi hyönteisiltä tai auringolta suojaavan ”pinnan”.

[HM: venäjä pëstryj = kirjava, tulee joko kuurista(/seelistä) = "jossakin kieritellyn/ piehtaroineen kaltainen" tai sitten se tulee vasrakisvekilestä kuin a(h)train sanasta aš- = terä, jossa -t- on loikonsonatti, jolla pääsrtään vsk:ssa luvattomasta äänneyh-distelmästä -šr- (joka liettuassa ja kantabaltissa on sallittu).
Aš-t-r-ain-en (-as) = "terätty" (adj.), terällinen.

Pëstryj voisi olla näin "(noki)pilkullinen, noetun näköinen".

Semanttisesti noissa selityksissäsi ei ole mitään pyhään tai pihaan viittaavaakaan.


Et kai kuitenkaan lähde kiistämään suomen "pistää"-verbin yhteyttä "baltin" "pistyti" (lt), "pistῑt" (lv) verbeihin? "

Preussi:

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 3 t. 244–245 psl.

peisda

peisda „arsch (Arsch) – pasturgalis (podex, cunnus)“ GrA 36, „podex – t.p.“ GrF 27, pisda „Arsch – t.p.“ GrG 82 yra (nom. sg. fem.) turbūt pr. dial. *peizdā „t.p.“ resp. pr. dial. *pizdā „t.p.“ ar *pīzdā „t.p.“ [plg. vv. pr. (dk., 1388 m.) Pisdekayme = pr. *Pizd- ar *Pīzd-]; plg. lie. pizdà „vagina, cunnus“ bei pyzdà „t.p.“, taip pat la. pĩzda „t.p.“. Visų šių pr. (Gr), lie. ir la. žodžių pagrindinė ir senovinė reikšmė bus buvusi „vagina, vulva“.

Lytis pr. dial. (GrA, GrF) *peizdā „vagina, vulva“, jos kilme iš pr. *pīzdā „t.p.“ abejo- jant, galėtų kartu su sl. *pizda „t.p.“ suponuoti balt.-sl. dial. (vak. balt. dial.-sl.) *peizdā „t.p.“ greta varianto balt.-sl. dial. *pizdā „t.p.“ > balt. dial. *pizdā „t.p.“, kuris gal

a) davė lie. dial. pizdà „t.p.“ ir pr. *pizdā „t.p.“ (jeigu jis nėra *pīzdā „t.p.“, žr. anksčiau),

b) dėl kaimyninių sl. kalbų žodžio *pizda „t.p.“ (/acronym> *peizdā „t.p.“) išvirto į lie. pyzdà „t.p.“ bei la. pĩzda „t.p.“ ir pr. *pīzdā „t.p.“ (jeigu jis nėra *pizdā „t.p.“, žr. anksčiau).

245 Tas subst. balt.-sl. *p(e)izdā gali būti sufikso *-dā vedinys iš verb. balt.-sl. *peis-/*pis- (dėl jo žr. s.v. sompisinis).

Mallorylainen "kantaindoeuroopaliten juurten juurten luettelo (virheellinen, poistetta- va) pitää sanaa kantaindoeuroopplaisena (mitä se ei ole ,utta indoeurooppaa kuitenkin):

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European...

*pisd-eh₂- vulva

Russian пизда́ ‎(pizdá), Lithuanian pyzdà, Latvian pīzda, Albanian pidh, Kamviri [script needed] ‎(pəṛí), Polish pizda

 

Sana paha voi tulla myös venäjän (ukrainan) sanasta plohoi (liettuan blogas),sillä puolivokaali l (ł) voi pudota länsibalttilaissa ja länsislaavilaisissa kielissä toisen kirjai- men paikata ,ja g lainauta h:kisi kuten vaikka sanassa pr. gorme = hormi, ukr. gorm [horm]. Ensimmäiset Suomessa liikkuneet slaavit, joskus ennen ensimmäisiä ruotsa- laisia, eivät varmasti puhuneet moskovanvenäjää (siellä puhuttiin balttlaista goljadia, vasarakirvesbaltin seuraaja ja marilaista merjaa). Moskovan venäjääs on takaisinpot- kuna länimainen h ruvettu ensin kirjoittamaan ja sitten myös ääntämäänkin g.nä.

Länsibalttilaista lainaa paha vastaava ibalttilainen laina olisi laho.

этимология слова плохой

плохо́й = huono, плох,плоха́,пло́хо, укр. плохи́й «смирный,тихий,кроткий», блр. пло́хi «болезненный, плохой»,др.-русск.плохъ «плохой»,чеш.рlосhý «плоский», но польск.рɫосhу «пугливый;ветреный;суетный».Скорее связано с поло́х. Сюда же,с др.ступенью вокализма,пла́ха.Предполагают родство с *ploskъ (см. пло́с- кий) (Брюкнер 419; Махек, Studiе 71; Брандт, РФВ 23, 299; Ильинский, ИОРЯС 20, 3, 112 и сл.) Ввиду знач. весьма невероятно происхождение из д.-в.-н. flah «плоский», вопреки Уленбеку, Кипарскому.Фонетически невозможно заимство- вание из ср.-в.-н. blas «слабый, незначительный», вопреки Маценауэру (LF 13, 165 и сл.) Невероятно и происхождение вост.-слав. слов из польск. рɫосhу (см. поло́х), вопреки Педерсену (IF 5, 56), Преобр. (II, 78). От *рlосhъ образовано плоша́ть, плоши́ться, опло́х; см. Желтов, ФЗ, 1875, вып. 3, стр. 2.


blogas = huono, paha

Lie. blogas, la. blāgs ‘silpnas, niekingas, blogas’, abu galbūt < br. błahij ‘blogas, bjau- rus’, r. blagoj ‘stuobrys, bjaurus’, galbūt giminiškas lo. flaccus ‘nulėpęs, silpnas’ ir t. t.

Lasse Kallo kommentoi_ 12. huhtikuu 2017 22:29

Mitä ihmeen höpinää tämä on? Yrittäisit, Koivula, hieman tiivistää sanomaasi, ja yrit- täisit hankkia hieman lihaa luitten päälle, siis tekstimielessä. Ymmärtelen että olet olet suomisyöjä, mutta koettaisit parantaa ulosantiasi. Nykyinen on melko lailla onneton. Tietenkin itsekukin taaplaa tyylillään, mutta kuitenkin. Toivossa eläen.

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 12. huhtikuu 2017 23:03

Tämä on keskustelutallenne, joka otetaan uuteen käsittelyyn. Näin saadaan nuo eri näkökannat omalla äänellään esiin. Tämä on vaikea, koska tässä on vaikka kuinka monta kieltä, mm. suomea, saksaa, venäjää, englantia. liettuaa ja latgallia ja preussiakin vielä.

 

Make kommentoi_ 13. huhtikuu 2017 00:57

Ihmeellistä huutoa ja kiroilua taas jälleen kerran, ei näillä mitään rakenneta, eikä tolkuttomien sivumäärien copy-pasteilla.

Kuten Lasse Kallo viisaasti kirjoitti, Koivulan olisi nyt aika hieman tiivistää sanomaansa, et kai kuvittele että noiden linkkiesi perässä olisi kellään aikaa tuhlata?

Mitä oikeastaan halusitkaan  meille kertoa?

Kerro se muutamalla tiivistä asiaa sisältävällä lauseella.

Lasse Kallo kommentoi_ 13. huhtikuu 2017 02:09

Kun hahmotetaan muinaishistoriaa, sitä tutkitaan etupäässä argeologisten löytöjen ja kielen perustella. Nykyään ovat tulleet nämä geenitutkimukset kun genomi on pystytty avaamaan. Nämä geenitutkimukset eivät ole osoittautuneet miksikään viisasten kivek- si. Näyttää siltä, että geenitutkimukset enemmän hämärtävät kuin selventevät esim. suomalaisen muinaishistorian tutkimusta. Yhteen aikaan geenitutkimukset viittasivat kansamme osalta siihen, että esi-isämme tulivat idästä ja esiäitimme lännnestä. Sitten esitettiin geenitutkimuksen valossa, että suomalaiset ovat sisäsiittoista kansaa. Viime villitys on se, että suomalaiset ovatkin sukua kaiken maailman kansoille. Eli ei päätä ei häntää.

Genomitutkimus on varsin nuorta ja siinä on käsittääkseni erittäin suuri mahdollisuus virhetulkintoihin.

Itse luotan toistaiseksi eniten argeologisiin löytöihin ja kieleen perustuvaan tutkimuk- seen.Huomioon pitää ottaa myös perimätietous,mytologia,josta kansalliseepoksemme Kalevala on loistava esimerkki.

Suomaisten muinaisuus on hämärän peitossa, mutta kehityksen edistyessä yhä sel- vemmältä näyttää, että koulussa oppimamme käsitys Suomen varhaishistoriasta, eli että valo ja sivistys tuli Suomen pakanaheimoille Ruotsista kristinuskon miekkalähe-tyksen perustella, vaikuttaa nykytiedon mukaan varsin kyseenalaiselta. Hautalöydät vihjaavat vahvasti siihen suuntaan, että kristinusko tuli Suomeen Bysantista rauhan-omaisesti ja levisi täältä sitten Ruotsiin. Unto Salon kirja "Rauta ja risti", on antoisa tässä mielessä.

En ole mikään historioitsija, vaikka olenkin kiinnostunut historiasta. Minulla on kuiten- kin käsitys, että jos verrataan perimätietoutta ja muuta tietoa, perimätieto on eniten oikeassa. Tähän seikkaan olen törmännyt kerran jos toisenkin.Otan esimerkiksi oman kyläni historian.Perimätiedon mukaan pithääläiset eli Tornio-Muoniojoen varren asuk- kaat pyysivät täältä ennen muinoin kapahaukea. Tulivat tähän meitin kylään, heittivät nuotan ja nuotasta löytyi ihmisen pääkallo. Niinpä nämä pyytäjät ristivät järven Kallo-järveksi.Kittiläläinen opettaja Yrjö Niemelä on kirjoittanut Kittilän historian nimellä "Ou- nasjoen maa." Niemelä aprikoi, että kylän nimi "Kallo" on tullut läheisestä vaarasta, joka olisi saamen kielellä "Gallovaara" eli kallioperäinen vaara. Mutta kun tämä kysei- nen kylän lähellä oleva vaara ei ole mitenkään erikoisen kallioinen. Niemelä myös ar- velee, että nämä entiset kalamiehet panivat tahallaan järvien ja paikkojen nimeksi pe- lottavia nimiä,jotta kilpailevat kalamiehet olisivat pysyneet hieman loitompana.Minusta tämä tällainen on hieman kaukaa haettua, ja niin kuin aikaisemmin sanoin,uskon, että perimätietous on lähempänä totuutta.

Lasse Kallo kommentoi_ 13. huhtikuu 2017 03:3

Jatkan edellisestä. Ennen ihmettelin, miksi nämä pithääläiset lähtivät hyvän lohijoen varresta tänne sisämaahan pyytämään haukea, jota lappalaiset sanovat halveksivasti jänkäkoiraksi. Historian tutkimuksen valossa asiat ovat selvenneet. Lohi on rasvainen kala, johon kyllästyy herkästi. Lisäksi lohta ei ennen pystynyt säilömään muuten kuin suolaamalla.

Kapahauki, eli kuivattu hauki, nousi 1500-luvulla ja siitä eteenpäin suureen arvoon. Sitä käytettiin veronmaksuun ja muuhun kaupankäyntiin ja esim. Ranskan hovissa sitä arvostettiinn suuresti. Lapin asutuksesta sen verran, että Pähkinäsaaren rauhan jälkeen (1300-luvulla) Lappi oli ei-kenenkään maa. Siitä kiistelivät Silloinen suurvalta Ruotsi ja Novgorod. Kun Ruotsin hallintohommelit vakiintuivat 1500-luvulla, Ruotsin kuninkaat pyrkivät saamaan jalansijan tähän maakuntaan. Oliko se Kaarle kahdes-toista, joka isänsä perua pyrki asuttamaan Lapin ja julkaisi 1700-luvun loppupuolella plakaatin, että Lapin erämaihin muuttavat uutisasukkaat saivat verovaapauden 15 vuodeksi ja elinikäisen vapautuksen väenotosta. Myöhemmin tätä verovapautta jat- kettiin 25 vuodeksi. Pitää muistaa,etä silloinen Ruotsi oli suurvalta, joka kuppasi Suo- mesta sekä veroja että sotilaita varsin kosolti. Eli varsin houkutteleva täky uutisasuk-kaille. Lisäksi Ison-vihan ja Pikku-Vihan aikana monet Pohjois-Pohjanmaan asukkaat lähtivät rauahallisemmille paikoille asustelemaan eli tänne pohjoiseen. Eli Lapin asuttamisen syy oli polittiinen.

Silloiseen aikaan Tornio-Muoniojoern varressa asui paljon hämäläisiä, satakuntalaisia ja varsinaisuomalaisia. Kaskiviljelyn ehtyessä myös paljpon Itä-Suomen asukkaita muutti Torniojoki-Muonion varteen. Eli varsin kihrainen on tämä Lapin väestö YLä- lappi jossain määrin poislukien. Eli suomalaisugrilaista rotua tämä Keski-Lapin väestö pääasiassa on, mikä kyllä näkyy kun katselee tämän perän ihmisiä. Suoomalaisugri-lainen rotu on vantteraa ja esimerkiksi kun kävin tässä taannoin Kemijärvellä, mietin etten ole missään päin Suomea nähnyt niin pitkiä miehiä kuin Kemijärvellä. Muistanpa hyvin kuinka armaija-aikana, kun palvelin Lapin rajavartiostossa,jouduimme kasarmin peruskorjuksen vuoksi kesäksi Kajaanin rajavartiostoon. Kainuun pojat sanoivat meil- le, että he ovat luulleet, että lappalaiset ovat pieniä miehiä, mutta tehän olette paljon suurikokoisempia kuin heikäläiset. Sanoimme kainuun pojille, ystävällisessä henges- sä, että me olemme lappilaisia, emme lappalaisia. No kokemus sekin. - Tuli vain mieleen näitä suomalaisuuuden syntyjä syviä pohtiesssa.

 

 

Lasse Kallo kommentoi_ 13. huhtikuu 2017 05:12

Paikasllishistoriasta Suomen kansan muinaisuuteen.

Olen jokseenkin varma, että Ruotsalainen valloittaja on väärentänyt Suomen muinai- sen historian. Tämä väärentänminen perustuu Eerikin kronikkaan. Nämähän ovat niin vanhoja asioita, ettei niistä ota selvää erkkikkään. Oli kuulemma piispa Henrik, pyhä mies, jonka suomalainen talonpoika Lalli tappoi Köylinjärven jäälle. Uskallan epäillä että tämä on pelkkää sepitettä.Totta kyllä,että kirkon hajaannuksen vuoksi Katoliseen kirkkoon kuuluneet Ruotsi ja Tanska pitivät Suomea ja bysanttilaiseen kirkkoon kuulu- via muita maita, mm. Venäjää pakanoina, mutta olisivatko nuo Tanskan ja varsinkin Ruotsin miekkalähetykset olleet etupäässä valloitusretkiä, jotka verhoiltiin uskonnon kaapuun.

Suomen kansalliseepoksen Kalvelan koonnut Elias Lonröt sanoi, että vain hyvin van- ha sivistyskansa on pystynyt säilyttämäänn näin hyvän perimätietouden Yrjo Sakari Koskinen veteli mutkat suoriksi ja sanoi 1800-luvulla, että Suomen kansan juuret ulottuvat jopa muinaisiin sumerilaisiin. Kaukaa haetulta Yrjö Koskisen näkemykset vaikuttavat, mutta kaikesta päätellen Somen kansan juuret ovat täysin erilaiset kuin svekomaanit ovat halunneet meille uskotella.

Esimmerkiksi islantilaisissa saagoissa ja muissakin lähteissä puhutaan kveenien eli suomalaisten muinaisista kuninkaista. Esimerkiksi Egillin saagassa kerrotaan, että kveenien kuningas Faravik pyysi viikinkejä avuksi kurittamaan karjalaisia rosvojouk- koja. Viikinkigit lähtivät suomalaistei avuksi ja kukistivat karjalaiset. Mikään suurimit-tainen taistelu tuo ei kuitenkan ollut. Näistä Suomen muinaisista kunkinkaista on tai- tettu paljon peistä. On selitetty, että he olivat pelkästään jonkinlaisia kyläpäälliköitä. Itse en usko, että Suomen kuninkaat olisivat olleet jotain kyläpäälliköitä tai nuottakun- tien piällysmiehiä. Tuskin myöskään kuninkaita, joilla olisi ollut keskitetty hallinto ja paljon alamaisia. Luultavasti heimopäälliköitä, tai sitten niin, että useampi heimo olisi lyöttäytynyt yhteen ja valinnut johtajakseen kyvykkään mahtimiehen ulkoisen uhan edessä. EIhän siihen aikaan mitään kuninkaita, sanan varanaisessa merkityksessä, ollut muissakaan pohjoismaissa. Sen mitä tiedämme ennen 1000-lukua näistä Norjan kuninkaista Harald Kaunotukasta ja hänen pojistaan Eerik Verikirveestä ja Haakonis- ta, ei heidänkään hallisema alue ollut kovinkaan laaja. Lisäksi tämän Kaunotukan po- jat kävivät veristä taistelua toisiaan vastaan, jonka seurauksena Egillin, Kalju-Grimrin pojan piti muuttaa väkensä kanssa Islantiin.

Mielenkiintoista tuo suomalaisten ja muiden pohjoismaalaisten muinaishistoria on.

Oma lukunsa on taas se, että kommunistihenkiset eli interarnationalistit pyrkivät rela- tivisoimaan eli suhteellistamaan kaikki, mikä vähänkin hajahtaa kansallismielisyyteen, mutta se on taas toinen tarina, kuten Kipling sanoisi.

 

 

Ralf-Peter Ritter sanoo, että sana kuningas ei voi olla alun perin miltään oisin ger- maanista lkuperää, koska se ilmaantuu myöhäisessä vaiheessa samanlaisena germaanikielten kahteen eri haaraan, eikä ole kehittynyt näiden omien äännelakien mukaan yhteisestä kantamuodosta (jollaisia kyllä olisi ollut tarjolla).

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan...

" In der Germanistik hielt sich die Rezeption lange in Grenzen. So stellt SEEBOLD noch 1981 unter Berufung auf FROMM 1957 fest, dass die urgermanische Herkunft der altesten Lehnwöter im Ostseefinnischen "in neuester Zeit bestritten" werde (105), und die ungefahr dreieinhalbtausend Titel umfassende Bibliographic zur Neuauflage Von FEIST 1939 (LEHMANN 1986) enthalt ne- ben einigen anderen germanisches Lehngut im Ostseefinnischen behandelnden Arbeiten FROMM 1957 und KYLSTRA 1961, jedoch keinen einzigen Aufsatz KOIVULEHTOs.

13. So dürfte es sich zum Beispiel nicht bloss um eine etwas verglückte Formulierung handeln,wenn HOFST- RA feststellt, die Ansicht VILKUNAs, dass die kleineren Laub- und Heumengen mit germanischen Entlehnun- gen, die grösseren Wintervorräte hingegen mit Erbwörtern bezeichnet würden, müsse "jetzt geringfügig korri- giert werden, weil Koivulehto … inzwischen  saura ´Heuschober´… als germ. Lehnwort gedeutet hat" (1985, 307 f.), Dass die Deutung das Richtige trifft, ist offenbar bereits trivial.

23

Wenn in SEEBOLDs Bearbeitung des KLUGEschen Wörterbuchs die zahlreichen Hinweise "früh ins Finnische entlehnt" u.ä. fehlen 14, so mag dies auf der Meinung beruhen, dass dergleichen nicht in ein etymologisches Wörterbuch einer germanis- chen Einzelsprache gehört, das Vorgehen ware aber nach einer Sichtung des Mate- rials auch die einzig denkbare Konsequenz gewesen, denn es hatte einen nicht zu verantwortenden Arbeitsaufwand bedeutet, aus der Fülle der prinzipiell vertretbaren Herleitungen die wahrscheinlichen zu eruieren.

Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Hand- bücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen,der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Erganzun- gen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.). In Finnland dürfte das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte "vorgermanischer" Lohn- schichten umfasst,über den 6.Band des "Nykysuomen sanakirja" (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen,in wei- ten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicher- te wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.

Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó-gezahmt’ eine "sehr archaistische indoeuropäis- che Lehnschicht" repräsen- tiert und damit "alter als die Von alters her bekannten baltischen und germanischen Entlehnungen" sein soll, ferner daran die Weiterung geknüpft wird, dass "die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheb- lich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Siedlungsgebieten gewohnt haben müssen" (op. cit. 339 f.), andererseits dieser folgenträchtigen Etymo- logie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitgehend ak- zeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw. s-, [> h] u.a.), mit drei Zeilen "der Boden entzogen" werden kann (KATZ 1988), ist es SKOLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die "Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen" beklagt (1988, 214).

14. Man vergleiche etwa die Lemmata Bert,Habicht, Kessel,Mor- gen, Roggerz, sehr und üppig. Wenn einmal bei König Vermerkt wird, dass fi. kuningas "einen alten Lautstand bezeugt",so ist das in Ordnung - mit der Einschrankung, dass der Ausgang prinzipiell auch ein finnischer Zusatz sein kann (s. § 62).

 

24
 

Aus der Feder FROMMs stammt eine rezente Bestandsaufnahme der "neuen Welle" der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortforschung im Rahmen eines massgeblichen altgermanistischen Standardwerkes:

"Koivulehto hat bekanntlich mit zunehmender Sicherheit und Überzeugungskraft zeigen kannen, dass

I. die urfi. Sprachgeschichte sich entgegen alterer Anschauung vielfach als hilfreicher erweist als die länger erforschte germanische;

2. Quantität und Qualität der germ. Lehnwörter im Osfi. nicht nur auf Verkehrsberüh-rungen beruhen können, sondern ihre geschichtliche Grundlage in einem Substrat-Superstrat-Verhätnis haben müssen - eine Anschauung, der schon früher T.E. Karsten and K.B. Wiklund zugeneigt hatten;

3. die Kontaktwellen, die E.N.Setälä (I906), Björn Collin- der 0932/41) und ich (I957 /58; vgl. Kylstra I961) seinerzeit als die frühesten zu bestimmen gesucht hatten, nicht die jeweils ältesten sein können, sondern dass ihnen eine um mehrere, wenn nicht viele Jahrhurzderte frühere vorausgegangen sein muss. Koivulehto selzte die Zeit der ältesten Entlehnungen in die frühostseefinnische (=frühurfinnische = frosfi.) Periode, d./1. archäologisch ausgedrückt, in die jüngere Bronzezeit oder, in absoluter Chronologie, an die Wende vom 2. zum 1. vorchristlichen Jahrtausend;

4. es möglich ist, auf systematischem Wege zur Ermittlung neuer Lehnwarter zu ge- langen, und zwar auf dem Wege des phonotaktischen Vergleichs …Damit sind alle verhältnisse umgedreht: die Datierung einer Entlehnung kann verlässlicher mit Hilfe des lappischen Vokalismus der Slammsilbe vorgenommen werden theorieabhangi- gen Chronologisierurzg phonologisch-morphologischer Vorgange im Germanischen" (1986, 213 f.).

25
 

Pannaan tässä balttilainen punaisella ja nelä eri sävyllä: vasarakirves, muinaisliettua /-latgalli, preussi, kuuri, ruteeni (slaavin kautta) Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.

Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germa-nischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.

Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe- nen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Le- xeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’,pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertre- ten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.

27

Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichun- gen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca.10).Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Ety- mologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorger-manischen "germanischer Prägung" mitgerechnet): suuri ‘gross’,asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’, sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung,Speise’,tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’,puhdas ‘rein’,lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’,rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’. "



https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan...

143

Fi. kuningas ‘König’ und ruhtinas sind mit ihren Ausgängen verhältnismäßig isoliert (vgl.noch ahingas ‘Fischgabel’,estn.toomingas ‘Faulbeerbaum’,mõningas ‘manch-‚ gewiss’). Es erscheint völlig unplausibel, daß hier ostseefinnische Zweisilbler auf -as oder die Mehrsilbler mit dem Formans -kas/-kkaa-‚ dem eine klar zu bestimmende Funktion zukommt und bei dem noch dazu die Konsonantenstufe abweicht, einen Ein- fluß ausgeübt haben sollen. Freilich könnte aufgrund der verwandten Bedeutung ein *kuninka nach ruhtinas oder ein ruhtina nach kuningas umgebildet worden sein, es ist aber die Annahme wahrscheinlicher, daß mindestens in einem der beiden Fälle der Auslautkonsonant auf das germanische Original zurückgeht.

... 166.

Die Auffassung, daß es sich bei germ. *kuningaz um eine relativ späte, nachurger-manische Bildung handelt,hat die verwunderliche Weiterung, daß im West- und Nord- germanischen unabhängig eine Ableitung von *kunja- ‘Geschlecht’ jeweils mit einer Variante des Formans *-inga-/-unga- vorgenommen wurde, die in beiden Sprach-zweigen die gleiche Bedeutung ‘König’ angenommen haben soll, es sei denn, man operiert mit der kaum wahrscheinlichen Annahme einer Lehnbildung nach dem Mus- ter eines der Wörter im anderen Dialekt.Zieht man die referierte Etymologie des Wor- tes in Zweifel, verstärkt sich die Schwierigkeit,da dann in beiden Zweigen unabhängig von der gleichen nicht zu belegenden Basis eine Ableitung identischer Bedeutung entstanden sein müßte.

Die Abweichung im Formans zwischen dem West- und dem Nordgermanischen ist aber belanglos, da die beiden Ablautvarianten zunächst sicher promiscue bei der gleichen Basis verwendet werden konnten, bis bei einzelnen Lexemen eine der Vari- anten fest wurde. Vielleicht kamen im Urgermanischen noch beide Varianten in einem Paradigma vor, handelt es sich doch bei dem Formans offenbar um eine Ablösung von w-Stämmen mit -k-Erweiterung, so daß sich der bei den n-Stämmen heimische Suffixablaut in dem sekundären Formans fortgesetzt haben kann. Es ist besonders darauf hinzuweisen, daß im Altnordischen -inga- deverbal und denominal gebraucht wird, -unga- aber offenbar nur denominal (vgl. §15, Anm.34), so daß von hier aus eine Attraktion bestanden haben kann. Vgl. noch ae. Scyldingas, ungas, an. Skjoldungar.

Daß dieses Formans schon urgermanisch vorhanden war, kann aufgrund seiner Be- legbarkeit in früh bezeugten Namen der Nebenüberlieferung (s.KRAHE/MEID III§ 150) und der völlig gleichen Funktion im West- und Nordgermanischen als sicher gelten. Wenn hier und in einigen anderen Fällen das Ostseefinnische zum Westgermanis- chen stimmt, besagt das nichts, da in einer ebenso großen Anzahl von Fällen, in denen urgermanische Herkunft angenommen wird, auch nur ein nordgermanischer Fortsetzer erhalten ist. Bedenklich erscheint im übrigen im Zusammenhang mit der Herkunft von fi. kuningas auch das argumentum e silentio bezüglich des Gotischen.

167.

Aus der Tatsache, daß dieses das von einem Wort für ‘Volk’ abgeleitete germanische Lexem für ‘König’ erhalten hat (þiudans), kann man nicht folgern, daß es ein *kunings nicht gekannt hat. Letzteres könnte eine Bedeutung gehabt haben, die es dem Übersetzer als Entsprechung von griech. apxwv (arkhon) oder basileus unge- eignet erscheinen ließ. Gerade in der Völkerwanderungszeit ist mit Verschiebungen innerhalb der Sozialstruktur und damit einer Bedeutungsveränderung der entsprechenden Termini zu rechnen.
 

Ein weiteres Indiz für westgermanische Herkunft wurde in zwei Wörtern mit geminier- tem m bzw.l vor einem auf germanischen Halbvokal zurückgehenden i gesehen, da das Gotische und Nordische bei Liquida und Nasalis keine Gemination vor j kennen. Nun ist die Gemination durch j wahrscheinlich nicht die einzige Quelle für geminierte Liquida oder Nasalis im Germanischen.Auch Verbindungen von Liquida bzw. Nasal und Laryngal kommen in Betracht (vgl. LÜHR 1976). Im Falle des traditionell für fi. kunnia ‘Ehre’ in Anspruch genommenen Etymons (an. kyni usw. ‘Geschlecht’) liegt aber eine Wurzel ultimae laryngalis vor:uridg.*genh1- ‘erzeugen’ (ai.jätá-;lat. nätus).

 

81. Im Kalevala der personifizierte Tod (s. FROMM 1967, 101).

 

168.

Aber auch das fi. sallia ‘erlauben’ zugrunde liegende germanische Verb (vgl. got. saljan ‘opfem’) geht auf eine Wurzel zurück, deren griechische Entsprechung auf einen Laryngal hinweist (s. KLINGENSCHMITT 1982, 268, Amn. 2). Die ostseefinnis- chen Wörter könnten mithin ältere urgermanische Formen mit *RR (< *RH) reflektie- ren, die später unter dem Einfluß von Formen, in denen der Laryngal lautgesetzlich geschwunden war, die Geminata eingebüßt hatten (zu den Ausgleichserscheinungen s. LÜHR 1976).

Die Herleitung von fi. kunnia ‘Ehre’ aus einem durch got.kuni ‘Geschlecht, Verwandt- schaft, Art’ und an. kyn ‘Geschlecht, Familie; Art’ bezeugten *kunja- wird im SKES mit einem Fragezeichen bedacht - in erster Linie wohl wegen der unerwarteten Gemina- ta. KOIVULEHTOs Vermutung eines Bestrebens auf ostseefinnischer Seite, mit *kun- nia (statt *kunia für unzulässiges *kunja) die Silbengrenze der germanischen Vor- lage besser zu markieren, läßt sallia ‘erlauben’ unerklärt (*salja- wäre möglich) und macht upia ‘hochmütig’ (statt *uppia - urgerm. *ubja-) zu einem Problem. Daneben erweckt auch die Bedeutungsdifferenz Bedenken. HOFSTRA konstatiert, daß "ein auffälliger Bedeutungsunterschied zwischen fi. kunnia ‘Ehre’ und an. kyn, got. kuni, ahd. kunni ‘Geschlecht’ vorliegt. Die semantische Kluft zwischen urgerm. *kunja und fi. kunnia ist aber nicht so breit, wie es den Anschein hat. Im Altenglischen kommt ein Adjektiv cyn (n) *kunjaz in den Bedeutungen ‘akin,suitable,fit, proper, becoming’ vor; substantiviert erscheint es in Ausdrücken wie hit is cynn, swa is cynn ‘justum est, dignum est’ ... " Warum das "substantivische" (?) cynn in Phrasen für ‘dignum est’, also ‘es ziemt sich’ der Bedeutung ‘Ehre’ nähersteht als der Bedeutung ‘Geschlecht’ usw. bleibt unerfindlich.

Gegen die Alternativlösung,das finnische Wort mit an.kynni ‘Besuch bei Verwandten oder Freunden’ (vgl. noch kynnis-fierd, -for ‘Besuchsfahrt (zu Verwandten oder Freunden’); kynnis-gjof ‘Geschenk eines Gastgebers an seinen Gast’; ókynni ‘Man- gel an Bekanntschaft’) zu verbinden, gibt HOFSTRA zu bedenken, daß die Voraus-setzung des höheren Alters des Wandels *nþ > nn gegenüber dem in diesem altnor-dischen Wort zu beobachtenden i-Umlaut "angesichts der nur nordgerm. Verbreitung des Lautwandels / > /nn/ einerseits und der sowohl nord- wie auch westgerm. Verbreitung des i-Umlauts andererseits nicht ohne weiteres selbstverständlich" sei.

169.

Bei der Umlautserscheinung würde es sich aber um die dritte Phase des "jüngeren i-Umlauts vor erhaltenem i-handeln,dessen zeitliche Grenze um 850 n. Chr. angesetzt wird, also um eine späte nordische Erscheinung, und es ist für die Etymologie völlig belanglos, daß es auch im Westgermanischen einen i-Umlaut gibt. Wenn HOFSTRA meint, "die relative Chronologie der beiden lautlichen Erscheinungen bedarf noch einer näheren Untersuchung", so ist ihm darin recht zu geben. Die Germanisten sind aufgefordert, sich der Frage anzunehmen. Solange nichts Gegenteiliges verlautet, kann die letztgenannte Etymologie der herkömmlichen zumindest als ebenbürtig an die Seite gestellt werden.

 

Die in der Erklärung des finnischen kunnia durch germ. *kunþja vermutete Bezie- hung zwischen ‘Ehre’ und ‘Besuch’ könnte für die Herleitung eines weiteren finnis- chen Wortes in Anspruch genommen werden. Got. swärs, das als Entsprechung des deutschen schwer gilt, übersetzt griech. etnos Germ. *swēraz ergäbe fi. vieras, das ‘fremd, Fremdling’ bedeutet. Die Verallgemeinerung von ‘Gast’ über ‘Fremdling’ zu ‘fremd’ wäre auf dem Wege einer Bedeutungsentlehnung vorstellbar.

 

Sollte diese Erklärung das Richtige treffen, wäre ein Kandidat für gotische Herkunft eruiert, denn ungeachtet eines lateinischen grauis ‘schwer; gewichtig, würdevoll’, auf das KLUGE/MITZKA hinweisen,muß eine solche Bedeutungsentwicklung als merkmal- haft eingestuft werden, d.h., es ist höchst unwahrscheinlich, daß in der für das Gotis- che belegbaren Bedeutung eine urgermanische Erscheinung vorliegt, die in allen anderen germanischen Sprachen verlorengegangen wäre, zumal das gotische Wort auch zahlreichen Ableitungen zugrunde liegt, von denen sich doch die eine oder an- dere im Falle urgermanischer Herkunft irgendwo außerhalb des Gotischen erhalten haben sollte. Freilich ist im vorliegenden Fall die Bedeutungsbeziehung nicht so leicht nachvollziehbar wie im Falle fi. kunnia vs. an. ókynni ‘Mangel an Bekanntschaft’, wo daran erinnert werden kann, daß Adam von Bremen berichtet,man wetteifere bei den Schweden um die Ehre, Gäste bewirten zu dürfen. Besuch stellt also eine Ehrung des Gastgebers dar. Die Beziehung zwischen ‘geehrt’ und ‘Gast’ ließe sich mit der Sitte, dem Gast mit einem Geschenk seine Ehrerbietung zu erweisen, in Zusammenhang bringen (vgl. WEINHOLD 448).

... ..........germ. .............fi. ........slav. .......balt. ...roman.

König ,,,,,konungr kuningas kane(d)zb kũnigas    Yksi menee "kaanin" puolelle.


 

... König: Das litauische Wort bezeichnet den Geistlichen.

 

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/07/suomen-kuninkaista

 

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. huhtikuu 2017 15:05

Ralf-Peter Ritter siis sanoo, että tuo sana "*kunja" (johon on pläjäisty KUURILAINEN pääte "-ingas" = "olio, jolle kyseinen ominaisuus kuuluu"),nimeomaan EI OLE KANTA- GERMAANINEN sana (en puhu nyt "kantapersermaanista","Sitähän"tietysti on kaikki "hyvä ja kaunis ja tosi ja ylevä"...), vaan laina jostakin muualta.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=85610&...

Lähteenmukaiset tiedot:

[kunnia] : itämerensuomi  >  pohjoissaame    gudˈne   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 83, 121
kunnia : itämerensuomi  >  pohjoissaame    gudˈne   SSA 1 1992  s. 437
kunnia   /b>  germaaniset kielet:       SSA 1 1992  s. 437
    kantagermaani  kunja   
    gootti  [kuni  
    muinaisyläsaksa  [chunni  
    muinaisalasaksa  [kunni  
    muinaisnorja  [kyn  
kunnia   !/b>  germaaniset kielet:       LÄGLOS 2 1996  s. 123-124
    kantagermaani  [kunþⁱja-  
    kantaskandinaavi  [kunþija  
    muinaisnorja  [kynni  
    muinaisruotsi  [kynne  
    gootti  [kunþi  
kunnia   !/b>  germaaniset kielet:       LÄGLOS 2 1996  s. 123-124
    muinaisnorja  kyn   
    kantaskandinaavi  [kunja  
    kantagermaani  kunja-   
kunnia   !/b>  germaaniset kielet:       LÄGLOS 2 1996  s. 123-124
    kantagermaani  kunja-   
    gootti  kuni   
    muinaisyläsaksa  chunni   
    muinaisnorja  kyn   
    kantaskandinaavi  [kunja



Ruotsalaiset muuten itse väärentävät harvinaisen vähän nykyään tällaisissa asioissa ainakin viime aikoina; SUOMALAISET "eurotieteilijät" väärentävät kaiken, mihin koskevat...

Tässä esimerkiksi on hieno ruotsalainen tutkimus:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/itameren-laivahaudat-ei...

"

sunnuntai, 12. tammikuu 2014

Itämeren "laivahaudat" eivät ole hautoja

 


" Itämeren rannoilta löytyi tuhansien vuosien takaisten kauppapaikkoj...

Haudoiksi luullut kiviladelmat olivatkin jokisuiden kauppasatamia, joissa etelästä tuotu pronssi vaihtoi omistajaa, sanoo ruotsalaistutkija.

Kansainvälinen kaupankäynti ei ole uusi keksintö. Sen osattiin jo kauan ennen kuin oli valtioitakaan, ja pronssi-kaudella 3000 vuotta sitten metalliesineiden kauppa suo- rastaan räjähti Itämeren alueella. Esinelöytöjen perusteella pronssin tuonnista ete- lästä pohjoiseen on tiedetty pitkään, mutta nyt ruotsalaistutkija sanoo jäljittäneensä myös kauppapaikat.

Pronssikauden keskivaiheilla noin vuonna 1000 ennen ajanlaskumme alkua Itämeren rannoilla yleistyivät sekä pronssiesineet, että laivan muotoon asetellut kivirakennel- mat. Tällaisia latomuksia löytyy kaikkialta Itämeren alueelta ja ennen muuta suurilta saarilta. Erityisen paljon niitä on Gotlannissa.

Niitä on pidetty hautoina, mutta Göteborgin yliopiston tutkija on väitöskirjassaan toista mieltä: paikoilla tehtiin pronssikauppaa, hän sanoo.

"Kuolonlaivoista" ei löytynytkään vainajia

Tutkija Joakim Wehlin kertoo latomusten sijainnin ja niistä tehtyjen arkeologisten löy- töjen kumoavan näke- myksen "kuolonlaivoista", jotka olisi tarkoitettu viemään vaina- jan sielu merelle. Monista rakennelmista ei löydy mitään merkkiä vainajasta, ja muihinkaan ei yleensä haudattu kokonaisia ruumiita, tutkija havaitsi.

Elävistä ihmisistä jää jälkipolville vähemmän merkkejä kuin haudatuista, joten paikko- jen merkitystä ei ole ta- juttu, Wehlin sanoo.Hänen mukaansa latomusten muoto on paljastava: yksityiskohdat kertovat, että kivilaivat teh- tiin todellisten laivojen mallin mukaan. Niillä on siis vahva linkki merenkulkuun, Wehlin päättelee.

Maastonmuotoja tutkimalla Wehlin jäljitti useita paikko- ja, joita hän pitää pronssikau- tisina kauppasatamina. Kukkuloiden juurella, jokien suulla sijainnutta asutusta on aiemmin pidetty paljon nuorempana, mutta kehittyneet tutkimusmenetelmät ovat osoittaneet sen pronssikautiseksi. "

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/31901

" Östersjöns skeppssättningar. Monument och mötes-platser under yngre bronsålder /Baltic Stone Ships. Monuments and Meeting places during the Late Bronze Age "

http://www.hum.gu.se/aktuellt/Nyheter/fulltext/stenskepp-vittnar-om...

https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/31901/2/gupea_2077_31901_2.pdf

HM: On kiinnitetty ennekin huomiota balttiperäisten paikanni- mien ryppäisiin näiden laivamonumenttien ympäristössä:

Laivalatomuspaikkojen ympäristöt varsinkin Ruotsissa näyttävät vilisevän muita paik- koja selvästi enemmän "-ing-"-loppuisia preussilais/kuurilaistyyppisiä paikannimiä, vaikka sitten kantasana olisikin selvästi ruotsalai- nen kuten vaikkapa "Glömminge". Muita tuollaisia 1:2500000 mittakaavaisesta kartasta sentin-parin etäisyydellä "oike- asta paikasta": Blekinge,Veinge, Harplinge, Getinge, Slöinge, Faringe, Vittinge, Björk- linge, Gysinge, Huddinge, Taxinge, Graninge, Kumlinge. Ihan "hukkapaikoilla" tuon seikan suhteen tuollaisia nimiä ei tuonkokoisten tai isompien paikkakuntien kohdalla näytäkään esiintyvän ollenkaan. Noilla paikoilla on myös muuta keskinäistä yhteyttä: esimerkiksi Faringen-Vittin- gen-Björklingen-Gysingen-Huddingen-Taxingen keskellä on myös "Kumla", ja Graningen vieressä on mm. "Ålandsbro".

... Pääte on samaa juurta kuin suomen sekä -inen (liivin -ńi) että -kas (liivin -g).

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/374890?page=9...
"

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 13. huhtikuu 2017 15:44

Ruotsalaiset eivät kannata (pseudo)teorioita "Suomen kantapersermaaneista".

Juten edellisestä ilmenee, he pitävät nykyään Skandinavian (Fennoskandian) "laivalatomuskulttuuria" balttilsiperäisenä ja vain rantaviivalle keskittyvänä.

https://sv.wikipedia.org/wiki/Germaner

"

Germaner är en ursprungligen romersk beteckning på människor i Nordeuropa. Senare har de identifierats med talare av germanska språk. Termen har haft olika innebörder under olika epoker och i olika sammanhang. Den kan avse bland annat språk, religion, kultur och geografisk belägenhet.

  1. Under antiken och i synnerhet i samband med det romerska riket avses de män- niskor som bebodde Germanien, det vill säga centrala och norra Europa öster om Rhen.
  2. Från medeltiden och framåt de västkristna länder och folk som dominerade i norra Europa: Skandinavien, Tysk-romerska riket, Storbritannien.
  3. Under modern tid kan germaner avse de människor som talar germanska språk.

Ursprung och indelning

Troligen formades germanerna som etniska grupper i Nord- och Mellaneuropa under de fem sista seklen f.Kr.[1] Dessa tros, baserat på arkeologiska och lingvistiska bevis, stamma från den bronsålderskultur som funnits i södra Skandinavien och norra Tysk- land mellan 1700 och 600 f.Kr. [2] Mellan Nederländerna och södra Skandinavien an- tas en relativt enhetlig germansk kultur framträtt ungefär till 500 f.Kr.[3] Det var stam- marna cimbrernas och teutonernas vandring 113-101 f.Kr.som först gjorde att medel- havsfolken uppmärksammade dem. Till en början hade man inget namn för den nya folkgruppen. Exakt vad ordet germaner betyder är oklart, men det är klart att det är via Julius Caesar som namnet, liksom Germania såsom namn på germanernas land- område, vunnit burskap i den historiska litteraturen. Dock är det inte oproblematiskt att direkt definiera alla germanska folk som just "germanska". Geografen Artemidorus av Efesus ansåg exempelvis att cimbrerna var kelter. Poseidonios av Apamea, en grekisk lärd, höll med och inkluderade teutonerna i denna slutsats. Detta berodde troligtvis på att grekerna antog att alla folk som invandrade från nordväst var kelter. Under Caesars krig i Gallien på 50-talet f.Kr lärde sig romarna att skilja på kelter och germaner.[1] Caesar själv överdrev av politiska skäl visserligen skillnaden mellan ger- maner och galler, men han hade klart för sig skillnaden mellan dessa folk.[4] Efter att folken norr om Rhen blivit kallade germaner, började de själva, möjligen av praktiska skäl, definiera sig som germaner i kontakter med romare. Begreppet blev sedermera så allmänt vedertaget att Tacitus utan problem kunde använda det i sin bok om Ger- mania.Arkeologiska undersökningar pekar på att en kultur,traditionellt sett kallad ger- mansk, som kulturellt skiljer sig från den keltiska, existerat vid denna tid och troligen motsvarar de folk som omnämns av Efesus, Posidonius och Caesar. [5] "

 

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 15. huhtikuu 2017 01:34

Hämeenlinnassa, painanut G.E. Eurén, v. 1869. Omalla kustannuksella.


Näytetty: K.G. Renvall.


" SISÄLLYS:


Pakanuuden aikakausi.

I. Suomalaisten aikaisimmat olopaikat.
II. Karjalaiset Wienan vesillä.
1. Otherin retki Wienan suulle.
2. Thorer Hundin ja Karlen retki Wienan suulle.
3. Bjarmein elatuskeinot ja tavat.
4. Mitä suomalaista kansaa olivat Bjarmit?
5. Bjarmein häviö.
III. Suomalaisten siirtyminen nykyisille asuinsijoilleen.
IV. Suomalaisten elanto ja tavat pakanuuden aikoina.
1. Miesten työt ja toimet.
2. Sota.
3. Vaimoin elämä ja toimet.
4. Hallitus ja lait.
5. Huvitukset.
V. Muinais-Suomalaisten uskonto.
1. Uskonnon yleinen luonne.
2. Ukko, ilman jumala.
3. Maailman luominen.
4. Taivaan haltijat.
5. Veden jumalat ja haltijat.
6. Metsän jumalat ja haltijat.
7. Maa-emän haltijat.
8. Tuonela ja Manala.
9. Hiisi ja Lempo.
10. Sukkamieli.
11. Juhlat.
12. Uhrit ja pyhät paikat.
13. Tietäjät.

I. Suomalaisten aikaisimmat olopaikat.

Pohjan perille, mihin suomalaiset heimot ovat asettaneet asuntonsa, luopi aurinko ko- ko pitkän talven aikana vaan harvat karsaat sätehet, ikään kuin suoden näille rau- koille rajoille ainoasti sen, mikä liikeni onnellisemmilta etelä-mailta. Samaten on histo-riankin valo vasta myöhään koittanut näille heimoille; kauan aikaa valaisivat heitä ai- noasti ne harvat, karsaat sätehet, jotka naapurein historiasta ulottuivat tänne. Ei ole kumma siis jos Suomen kansan lapsuuden historia on himmeämpi, vähemmin tietty kuin useimpain muiden. Selviä, aivan varmaan eroitettavia kuvia, jommoisia ainoasti historian täysi valo tuottaa silmien eteen, ei voi tämäkään kertomus esivanhempaim- me vanhimmista oloista luvata esittää lukijoillensa. Suomalaisen on jo siihen tyytymi- nen, siitä iloitseminen, jos aikojen hämärästä siellä täällä häämöittääpi joku haamu niin selvästi että hän sen taitaa suvukseen tuntea.

Pohjois-Europa ja Aasia on ollut ja on osaksi vieläkin suomalaisten kansain vanhana perintömaana. Heidän rajansa ulottuivat kuitenkin muinais-aikoina paljokin eteläm- mälle kuin tätä nykyä. Etelämpänä ovat nähtävästi meidänkin esivanhempamme asu- neet. Mutta missä ja milloin he ensiksi erosivat muista heimolaisistaan, se on ja pysy- nee ijät päivät salaisuutena. Wolgan rannoille viittaavat vanhimmat meille tietyt jäljet. Siellä elää näet nytkin vielä _Mordvan_ kansa, jonka kieli on niin likeistä sukua mei- dän kielen kanssa, että molempain on välttämättömästi pitänyt joskus elää vierekkäin, levätä metsässä yksillä nuotiovalkeilla.

Aivan selviksi muuttuvat kuitenkin Suomalaisten jäljet vasta toisessa, vähä pohjoi-semmassa pesäpaikassa, missä he monta vuosisataa viettivät. Tämä heidän kotinsa oli Äänisjärven sekä Laatokan ympäristö ynnä Neva-joen varret ja sen suuta läheinen Suomenlahden eteläinen rantamaa. Näillä seuduin ovat paikkain nimet (paitsi myö- hemmin lisään tulleita venäläisiä) kaikkityyni selvästi suomalaisia, todistaen että Suomalaiset olivat ensimmäiset, jotka tämän mvanhimmistaaan omakseen ottivat.


Samoille seuduille, siitä järjestyksestä päättäin,mihin ne ovat naapurikansain suhteen asetetut, näkyy myös historioitsija Jornandes viittaavan, kun muiden Gotilais-kunin-kaalle Hermanarikille alamaisten kansain joukossa mainitsee _Thiudos_. Wenäläiset näet ovat kaikkina aikoina nimittäneet suomalaisia heimokuntia _Tschudeiksi_. "

 
Jahas.
 
Gootin thiudos on samaa kuin liettuan tauta.
 
Totta Mooses, myäs tshuudi SAATTAA tull siitä!
 
Kantaindoeuroopan muoto on *ten- = venyä, vetää, kasvaa, *tentas > *teutas, *t(i)autas = "kasvatettu" = kansa, (kunnon (tolkun!)) väki!
 

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=tauta

" Indoeuropiečiai turėjo terminą, ekvivalentišką 'genties' ar net 'liaudies', 'nacijos' pa- vadinimui. Ypač gerai jį reprezentuoja Vakarų ir Šiaurės Europos kalbos: galų Teuto-, Touto- varduose; s. airių tuath 'gentis, liaudis, šalis', kimrų tud 'liaudis, šalis'; oskų touto 'civitas', umbrų tota-m; go. þiuda, s. ang. þēod, s. v. a. diot(a) (iš jo adj. s. ang. þēodise, s. v. a. diutisc, vok. deutsch 'priklausoantis tautai'), go. þiudans 'karalius'; lie. tautà, la. tauta, pr. tauto 'šalis'; be abejonės ir (kaip skoliniai) r. čužoj 'alien', s. sl. štuždь, etc. Šie faktai rodo buvus ide. *teutā f., iš kurio kilę įvairūs derivatai, plg. *teutonos, *teutiskos, *teut(i)yos. [101] Bet ide. *teutā egzistavo ir anatolų bei iranėnų kalbose [p. 107]. Ide. *teutā įprasta kildinti iš veiksmažodinės šaknies *teu-/*tewə- 'augti, brinkti'. Man atrodo, kad tik indų-iranėnų kalbose esama duomenų, leidžiančių rekonstruoti pamatinį veiksmažodį 'būti stipriam, galingam; pajėgti': s. i. tavīti, av. tav-, s. persų tāvayatiy. Senoji ide. *teutā reikšmė buvo 'jėga, galia'; reikšmė sukonkretėjo į 'tautą'. [Buvo nuomonių, kad ide. *teutā pirminė reikšmė – 'aibė, masė, liaudis, šalis', 'plénitude', žr., pvz. Pokorny 1959: 1084; Devoto 1962: 319 (: 'l’assemblea'); Benveniste 1969: 366. – W. P. Schmid (BzN 11, 1960, 202) manė, kad 'gens, natio'].

... Sl. *tjudjь ‘svetimas (fremd)’ (r. čužoj, ukr. čužyj, br. čužy, s.r. čužь, s.sl. štuždь ir kt. […]) daugumos tyrėjų laikomas skoliniu iš germanų kalbų, plg. go. þiuda (žr. Vasmer REW). Skolinimas grindžiamas priebalsiu -d-, besiskiriančiu nuo ide. *touta / *teuta (lie. tautà, la. tàuta, pr. tauto, oskų touto, go. þiuda, ilyrų Teuton etc.).Kai kurie moks- lininkai (pvz., H. Peredesenas, J. J. Mikkola) taip nemano. Aš esu linkęs manyti, kad priebalsis -d- žodyje sl. *tjudjь priskirtinas prie neretų bl.-sl. -b- / -p- varijavimo atvejų (remiantis Kiparskiu), plg. sl. *tvьrdъ ir lie. tvìrtas. Sl. *tjudjь savo semantikoje yra išlaikęs tam tikrų senovinių bruožų, leidžiančių jį sieti su ide. *touta kontinuantu latvių kalboje, visų pirma folklore. Plg. la. tautās iet [originale tautas iet] ‘heiraten (auf das Mädchen bezogen)’, pažodžiui: ‘in die Fremde gehen’, tautietis ‘Bräutigam’. "

Katsotaan siis vielä mitä Max vasmer sanoo, no sitä samaa:

https://vasmer.lexicography.online/%D1%87/%D1%87%D1%83%D0%B6%D0%BE%...

"
происхождение слова чужой


чужо́й укр. чужи́й, др.-русск. чужь, ст.-слав. штоуждь ἀλλότριος, ξένος (Остром., Супр.). Диссимилировано в тоуждь - то же (Клоц., Еuсh. Sin., Мар., Зогр., Ассем., Савв.; см. Дильс, Aksl. Gr. 140 и сл.) и стоуждь (Еuсh. Sin., Супр.), сербск.-цслав. чуждь (под влиянием слова чудо), болг. чужд, чузд (ч- объясняется, как и в предыдущих примерах), сербохорв. ту̯ђ, ту́ђа, ту́ђе, словен. tȗj, túja, др.-чеш. cuzí, чеш. cizí, слвц. cudzí, польск. cudzy, в.-луж., н.-луж. сuzу, полаб. ceudzi Праслав. *tjudjь обычно считают производным на -i̯о- от формы, заимств. из гот. Þiudа «народ». Формы на t-, возм., получены путем диссимиляции.

Относительно знач. ср. словен. ljȗdski «чужой»; см. Мi. ЕW 357; Мейе, ét. 175; Мейе — Вайан 94 и сл.; Кипарский 211 и сл.; Грюненталь, KZ 68, 147; Младенов 688; Хирт, РВВ 23, 337; Уленбек, РВВ 30, 315; Стендер-Петерсен 186 и сл.; Вайан, Сб. Милетич 26. Кроме того, предполагают также родство с гот. Þiudа «народ», лит. tautà, лтш. tàuta, др.-прусск. tauto, ирл. tūath «народ», оск. touto — то же с колебанием d : t, как в слав. *tvьrdъ : лит. tvìrtas (см. твёрдый) (см. Педерсен, Kelt. Gr. I, 54; Миккола, Ursl. Gr. I, 174), или же с диссимиляцией t-t > t-d (Траутман, Арr. Sprd. 446 и сл.). Некоторые пытаются истолковать *tudjь как исконно слав.; ср. ст.-слав. тоу ἐκεῖ (Брандт, РФВ 25, 28; Обнорский, РФВ 73, 84 и сл.). Брандт (там же) сравнивает tu- с греч. ἐντεῦθεν «оттуда»; см. также Ильинский (ИОРЯС 23, 2, 214), сравнение которого с тыть неубедительно. Невероятна гипотеза о слав. отношении чередования гласных *teudi̯o- (чужо́й): *toudi̯o- (тоуждь), вопреки Бернекеру (IF 10, 155 и сл.). Неприемлемо произ-ведение из *skjudь и сближение с названием Σκύθαι, вопреки Брюкнеру (67) [О генезисе вариантов праслав. *stjudjь : *tjudjь см. в последнее время Будимир («Вjесник за археологиjу и историjу далматинску», 55, Сплит, 1953, 22 и сл., 25), который оспаривает заимствование из гот. К числу форм, сближаемых с чужо́й, следует также отнести хетт. tuzzi- «войско». — Т.] "





 
 
 
"Kansan", "kansa-" on muutenliettuaksi tautinis, tautinė: tautinė mokykla = kansakoulu.
 
" Jornandeksen mainitseminen antaa meille myös ensimmäisen varmaan vuosiluvun kansamme historiassa. Gotein valta hajosi näet vuonna 375 Kristuksen jälkeen.
Luultavasti ei ollut Gotein valta meidän esivanhempiemme yli mitään suurempaa kuin että he ottivat näiltä veroa. Kuitenkin on meidän kieleemme vielä jäänyt muutamia Gotilaisia sanoja muistiaisiksi siitä ajasta. Semmoisia näkyvät esim. olevan
 
_paita, koira, ainoa, airut_
 
(Kalevalassa sama kuin lähettiläs) y.m. "
 
Joka ainoa noista sanoista on VARMASTI pesunkestävää ITÄBALTTILAISTA VASA- RAKIRVESKIELTÄ, ja ne ovat RIIPPUMATTA lainautuneet suomeen ja goottiin, ilman että kenenkään suomalaisen on tarvinnut koskaan olla lähelläkään ketään goottia!
 
" Wiidettä vuosisataa kului sitten ennen kun taas luotettavia tietoja Suomalaisista tuli muille kansoille. Silloin, yhdeksännellä vuosisadalla, he jo olivat levinneet useammalle haaralle pesäpaikoiltansa. Liivinmaan Wäinäjoen suulle ynnä Kuurin niemimaalle aina Preussin nykyiselle rajalle asti oli heidän läntisin haaransa, myöhemmin _Liivin_ ja _Kuurin_ kansan nimellä tuttu, siirtynyt, kukistaen allensa maan alkuperäiset lättiläiset asukkaat. "
 
Kuurin kansa ei ollut suomalsita, vaan vasarakirvesperäistä itäbalttilaista, lansibalttilaisin vaikuttein.
 
" Luoteessa jo taisteli itäisin haara Karjalaiset Pohjanlahden perukalla siellä silloin asuvaa, nyt kuulumattomiin hävinnyttä Kainun kansaa vastaan. Sinne he olivat tulleet Kemin- ja Oulun-jokia myöten ja pitkin Jäämeren etelä-rantaa hamasta Wienanjoen suusta. Siellä oli heillä tähän aikaan jo suuri kukoistava valta, niinkuin myös varmoista sanomista tiedämme. "
 

Itse asiassa varsinainen ongelma on, mistä, mitä kautta GREMAANIT ovat lähtöisin: Germaanit eivät näyttäisi kuuluneen SOTAVAUNUKANSAN kokoonpanoon, joka lähti 2000 e.a.a. liikkeelle eteläiseltä Uralilta aseenaan sotavaunut, jotka mahdollistivat vanhojen tehokkaiden raskaiden puolustuaseiden käytön hevosvetoisesti, ja olivat myös itse tehokas ase, jolla mm. faarao Tutankhamon liiskattiin johtuen hänen huonommista vaunuistaan, mikä on pystytty tarkoin rekonstruoimaan muumiota tutkimalla.

Sotavaunuknassan kuului itäbalttilaista vasarakirveskansaa (ilmeisesti johtavassa asemassa, koska hevosjumala Ratainitsakin ("Rattainen, Rattaiska") oli tätä kieltä, keltti-romaaneja ja (indo-)iranilaisia, jotka lähtivät eri suuntaan. IE-kielten hevosvaunusanasto, joka paikallistettiin liettuasta ja jolla kielikunta identifioitiin, on liettuan vasarakirveslainoja.

Germaanikielten tunnusomaiset äänteenmuunnokset tunnetaan kantaindoeuroo- pasta lähtien (josta käsitys on muuttunut: se muinaisgootti, jota on luultu "kantaindo-europaksi" on myös aivan väärällään vasarakirveslainoja kuten suomikin, mutta yhtä selvästi perusrakenteeltaan germaaninen kuin suomi uralilainen).

Germaanien läheisimmät kielisukulaiset ovat Vähän-Aasian muinaiset heettiläiset ja Kiinan tokaarit, joiden kielet tunnetaan hyvin.

Germaanit ovat saattaneet tull Länsi-Eurooppaan jo ennen sotavaunukansaa (kuten mm. muut baltitkin), jolloin mm. Amforakulttuuria epäillään vaikkapa kantagermaani-seksi. Amforat olisivat lähteneet itäisimmästä Euroopasta keksi-Eurooppaan samoihin aikoihin kuin vasarakirveet pohjoisempaa Suomeen. Mutta ovat he voineet tulla myö- hemminkin. Balttilaiset ja kelttiläiset kielet ovat paljon läheisempää sukua kuin kumpi- kaan germaanienkanssa. Slaavilaiset kielet ovat lähempänä germaanisia kuin baltti-laiset, ja länsibalttilaiset lähempänä noita molempia kuin itäbalttilaiset, kuten vasarakirves.

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 16. huhtikuu 2017 02:32

Preussin etymologinen kertoo,että muiden balttikielten konigas, konagis, jotka tarkoit- tavat erilaisia kuningasta vähäisempiä herroja kuten liettuan kirkkoherraa, ovat lainaa kuurin sanasta *kuningas (noin vuodelta 1200 j.a.a., ja sen juuri *kuni, *kunja = mm. sukupuoli, ruotsin kön,  olisi  muka lainaa "keskisaksasta". Ralf-Peter Ritter kiistää kunigas-sanan juuren olevan (oikeaa) kantagermaanista alkuperää.
 

(Preussin sana konagis = ruhtinas, kuningas, sotilas- ja/tai aluejohtaja, mutta sana on etymologisen mukaan omaksuttu vasta 1200-luvulla latviasta:

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=1030 )

konagis = ruhtinas, sotapäällikkö ja aluejohtaja, kuningas

konagis „koͤning (König) – kunigaikštis (karo vadas ir srities valdovas); karalius = kuningas“ E 405 nom. sg. masc. (jam įprasta suteikti šiek tiek kitokią reikšmę) = pr. *kùnegis /acronym> *kùnegas „t. p.“: a) su pr. *-u- (platoku, be to, po guturalio!), parašytu raide -o- [prie tokio parašymo dar matyt prisidėjo vok. (E 405) koͤning], b) su pr. *-e- (nekirčiuotu!), perteiktu raide -a- (jos fonetinės vertės problema iki šiol ignoruojama).

Tas pats pr. *kunegas „kunigaikštis = ruhtinas“ [dėl reikšmės dar plg. mistran (žr.)] slypi asmenvardyje pr. (dk.) Konegycke (henkilönomi): jis yra pr. (avd.) *Kunegikas (ar *Kunegikīs) /acronym> appell. (subst. diminut.) *kunegikas „kunigaikštukas = pikkukuningas, kruununperillinen (lapsi)“ [= „kunigaikščio sūnus (vaikas)“ ar „nedide- lės srities valdovas = tai erittäin pienen alueen valtias, nilkkikuningas“] – sufikso *-ik- (diminut.) vedinys iš pr. (subst.) *kunega- „kunigaikštis“. Plg. subst. (appell.) lie. kunigáikštis „karo vadas ir srities valdovas“, kuris („kunigaikštis“) yra greičiausiai iš lie. (diminut.) 243 *„kunigaikštukas“ [= „kunigaikščio sūnus (vaikas)“ ar „nedidelės srities valdovas“] – sufikso -aikšt- (diminut., plg., pvz., lie. veln-ýkšt-is „velniukas = pikkupiru“, Skardžius ŽD 373) vedinys iš lie. kùnigas = kirkkoherra, tuomet, kai jis dar buvo *„kunigaikštis“ (gyvojoje kalboje arba sen. raštuose nebežinomas, žr. LKŽ VI 893 s. v. kùnigas 2), plg. (dėl jo reikšmės) Alminauskis Germ. I 75. Pastaba: lyties (lie.) kùningas (LKŽ VI 895t.) lietuvių kalba „visai nepažįsta … tėra tiktai kùnigas“ (Būga RR II 91).

Kazimieras Būgan mukaan liettuan kùnigas on täysi arvoitus.

Pr. *kunegas „kunigaištis = ruhtinas“ ir lie. kùnigas „ponas, viešpats; dvasininkas (kunigas) = pappi“ (LKŽ VI 893) bei lie. (kùnigas >) dial. kungas „dvasininkas = hen- genmies“ (LKŽ VI 891) = la. kùngs „ponas = herra, viešpats = valtias, vallanpitäjä“, – visi šie neabejotini germanizmai pr. ir lie. bei la. dialektuose ėmė plisti apie XIII a. (plg. Būga RR II 93) kaip socialiniai reikšmė̃s „kunigaikštis“ terminai [plg. Alminauskis l. c., (dėl istorinių realijų) Toporov PJ IV 128t.], plg. germanizmą sl. *kuning- > s. sl. kъnęzь „kunigaikštis = ruhtinas“ ir kt.

Tässä liettuan ja preussin katsotaan olevan lainoja "latviasta": KUURISTA, sillä silloin ei ollut vielä latviaa, vaan oli erikseen ziemgallia, latgallia, seeliä ja kuuria. latviaan sana olisilainattu "keskisaksasta" (1200-luvulla):

Tie pr. ir lie. bei la. germanizmai yra matyt iš v. v. a. (resp. vid. vok.) kalbos:

a) lie. kùnigas „kunigaikštis“ bei la. *kunigs „t. p.“ (> kùngs) – iš lyties v. v. a. künic „König = kuningas“ resp. vid. vok. kunic (kunig) „t. p.“ (la. kùngs – gal iš vid. vok. kung „König“?), plg. Būga l. c., Alminauskis l. c., Toporov PJ IV 126 ir liter.,

b) pr. *kunegas „kunigaikštis“ – greičiausiai iš lyties v. v. a. kunec „König“. Pr. *kunegas „kunigaikštis“ dėl *-e- plg. su lie. (žem.) kùnegas „dvasininkas“, nors pastarojo balsis -e- galėtų būti ir kitokios (nei pr. *kunegas balsio *-e-) kilmė̃s. "

 

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 2. toukokuu 2017 13:32

http://www.tiede.fi/comment/2339283#comment-2339283
 

Tokkura
Viestejä1197
Liittynyt16.1.2016
admin kirjoitti:
Minua on aina ihmetyttänyt se, että suomen kielessä väitetään olevan tuhansia lainasanoja indoeurooppalaisista kielistä kuten germaani- ja balttikielet. Into löytää IE-lainoja haiskahtaa jopa ns. rähmällään olemiselle, mikä suomalaisille on hyvinkin tuttua...

Sivulta http://www.oe.eclipse.co.uk/nom/letters.htm löytyy englanti-gootti sanakirja ja tsekkasin nopeasti muutamia sanoja liittyen suomensukuisten kansojen kulttuuriin ja myös muutamia muita ja tässä tulokset (ensin sana englanniksi, sitten suomeksi ja gootiksi):

mother, äiti, aithei 


Kuuria: Êistum, êidi = syöttää, liettuan ėsti, (ė́da, ė́dė), ė́di , pl. ėdžios = kehto, tar- koittaa nimenomaan sosiaalista äitiä. Periaatteessa saattaisi olla vasarakirveskieltä- kin. Biologista äitiä on tarkoittanut sekä kuurissa että suomessa (emo) eri sana.
 
ache, kipu, sair

Vasarakirveskieltä. Liettuan sergti, sergia > särkeä = sairastaa, potea.

 
and, ja, jah

Tämä on todellinen SU-laina gootissa (Jouko Heyno, gradu, Turun yliopisto)

 
beautiful, kaunis, skauns

Suomen sana on ilmeisesti lainaa. Sana on samaa perua kuin englannin scene,  ruotsin skön,

knta-IE-juuriei ole **skay- (joka voisi olla vasarakirveskieltä), vaan *s-kem- = pois-kimmota, heijastua.
Tuon kimmota-verbin, viron kimbutama = kiusata, ahdistaa, kimppu: viron etymologisen mukaan SU-, todellisuudessa ilmeisen balttilainen sana,  *kem-p-, jossa johdin -p/b- tarkoittaa edestakaista. Kimpsut ja kampsut, kimps ja komps, ovat satasenvarmaa kuuria.

 
bargain, hyvä kauppa, kaup

Kauppa , viron kaup, on preussia:  kaupiskan = kauppa, kaupiks, kaupikki (f) = kauppias.


Kauptun, kaupja, kaupi = ostaa
http://wirdeins.prusai.org/

prūsiskai: kāuptun ēngliskai: to buy, to purchase
Tulee kantabaltin vartalosta *kem-p- = on lastata, jännittää, kimmota edestakaisin, kamppailla ("vääntää"), engl. camp.

 
border/edge, reuna, randa (vrt ranta)

Vasarakirvestä: liettuan krantas = (alunp. jyrkkä, "jyrsitty", veden kulttaman puolen) ranta.

(Sanalla strand ei ole tämän kanssa tekemistä, se tarkoittaa alun perin virtaa eikä rantaa, kanta-IE s-rem- = virrata hitaasti (kirj. "pois-levätä"), josta äänteellistä syistä tulee latviassa strauma, ruotsissa ström, engl. stream.)

 
river, joki, ahwa

Vasarakirvestä *akwa, Oka, Akaa

 
sea, meri, marei

Sanaa meri  pidetään pleoeurooppalaisena, ehkä megaliitti/kellomaljakulttuurista, merenjumalan nimenä. "Vasrakirvesalueella" jumalan nimeä vastaa Ahti (Ahri?), Aegir,  Eger, Aquarius. Viittaan edelliseen.

 
marsh, suo, saiws

Kuuria, preussia, vasarakirvestä, lienee tarkoittanut soista rantaa (krantasta vastapäätä). Sanat saatavat olla samaa pesua kuin suomen pestä (irti, siltä huuhdotusta rannasta), *psan- > suonta- santa,  sand, kr. psannon. myös paska voi olla samaa perua.

 
ant, muurahainen, miurjo/miera

Viron murelane, venäjän muravei,  sanan tausta sattaa olla muodonmuutoksessa ja olla samaa juurta kuin kreikan morf ja latinan form, muurhainen = formica. Liettuan merva = toukka-aste.

 
Etenkin "ja", "muurahainen", "äiti" ja "meri" ovat mielestäni vakuuttava osoitus siitä, että gootti on saanut suomesta paljon vaikutteita.

Näistä vainensimmäinen, tosin sitäkin tärkeämpi, pitää kutinsa. Gootin kielessä kanta-germaani todella on olennaisena elementtinä, TOISIN KUIN SUOMESSA, jossa sieltä EI OLE LAINOJA, joten noissakin VOI OLLA kantagermaaninsanoja.
 
Kielitieteilijät varmaankin selittävät nuo lainasanoina. En kuitenkaan usko, että suomalaisten olisi tarvinnut esim sanoja "meri" tai "äiti" hakea muilta, vaan äly ja varsinkin monituhatvuotinen kokemus olisi suonut mahdollisuuksia keksiä sanat myös itse.
Voiko samoihin sanoihin olla syynä se, että gootit ovat kielenvaihtajia (suomensukuinen kieli -> gootti) ajalta 1000 eaa-500 jaa?

Yhteiset sanat gootin kanssa ovat gootin vasarakirveslainoja., joita kieli on aivan väärällään. Niissä on säilynyt hyvin usein baltin sanajohto-oppi, kuten aspektit, joita KANTAGERMAANISSA EI OLE. Niistä vasarakirvesanoista osa, kuten tiuo ja , viron ja on SU-peräisiä.

 
Riimukivien tekstejähän selitetään myös paljon suomen avulla. Imperialistiasenteen mukaisesti ruotsalaiset tosin sanovat että suomessa on "säilynyt" vanhoja germaanisia kantasanoja ja niiden avulla voidaan riimuja tulkita. Hassu ajatus.

Se on todellakin väärä tulkinta, jonka Ralf-Peter Ritter on kumonnut:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaan...

 
Mielestäni riimukirjoitukset ja gootin kieli kertovat kielenvaihdon historiaa suomensukuisesta kielestä gootiksi/germaaniksi. Niin, ja se ajalta 1000 eaa oleva Kivikin röykkiöhauta Etelä-Ruotsissa: ettei vain olisi "kivikko"... Lahteahan (vik) siinä tienoilla ei näytä olevan.

Ei kerro. Se kertoo molempien kielten vahvoista kontakteista vasarakirveskieleen, toistaan riippumatta.

PS1:

http://dynamic.hs.fi/2017/kontiki/

Kon-Tikin matkan synkkä totuus

Kon-Tikin matka oli 1900-luvun suuria sankaritarinoita. Kuusi pohjoismaalais- ta teki mahdottoman ja matkasi tuhansia kilometrejä lautalla Tyynellämerellä. 28. huhtikuuta 1947 alkanut matka teki Thor Heyerdahlista Norjan kansallis- sankarin. Sankarilla on synkkä puolensa. Heyerdahlille Kon-Tikin matka oli yksi etappi yrityksessä todistaa rasistinen teoria ihmiskunnan historiasta.

 

8000 kilometriä balsalautalla

Kuusi miestä, balsapuinen lautta ja yli kolme kuukautta Tyynellä valtamerellä. Norja- laisen Thor Heyerdahlin (1914–2002) johtama Kon-Tikin matka Perusta 8 000 kilometrin päähän Raroian atollille Polynesiassa oli kaikin tavoin huikea saavutus.

Matka kesti 101 päivää. Lautan perustana oli yhdeksän valtavaa balsatukkia, joista jokainen painoi yli tonnin. Niiden päällä oli yhdeksän ohuempaa tukkia. Tukkien sito- miseen käytettiin lähes kolmesataa pätkää hamppuköyttä. Lautan piti olla sellainen, että alkuperäisasukkaat olisivat voineet rakentaa sellaisen yli tuhat vuotta aikaisem- min. Siksi nykyaikaisia kiinnityksiä, kuten nauloja tai rautalankaa, ei käytetty. Kansi oli bambua, kuten myös kannelle rakennettu pieni maja.

Purjeeseen maalattiin myyttisen jumalsankarin Kon-Tikin kuva.

Lautta rakennettiin Liman sotasatamassa. Heyerdahl kertoo kirjassaan Kon-Tiki, että Perun merivoimat vaativat häntä allekirjoittamaan paperin, joka vapautti merivoimat kaikesta vastuusta koskien lauttaa, joka heidän satamassaan oli rakennettu.
 

Lautalle otettiin mukaan paljon ruokaa ja vettä. Merestä myös nostettiin matkan aika- na paljon kalaa. Sadevesi täytti juomavarastoja. Merenkäynti oli kovaa. Heyerdahl laski,että lautan yli huuhtoi rauhallisessa aallokossa 200 tonnia vettä vuorokaudessa. Myrskyssä määrä saattoi nousta 10 000 tonniin.

Viisi miehistä oli norjalaisia, yksi ruotsalainen. Kuuluisin oli norjalainen toisen maailmansodan sankari Knut Haugland.

Mukana oli välttämättömän lisäksi muun muassa radiovälineet, kitara ja seitsemän- kymmentäkolme kirjaa. Papukaija Lorita oli miesten seurana, kunnes kuoli matkana aikana. ...

Nykytutkimus näyttää Heyerdahlin olleen väärässä

Nykyinen tieteellinen näkemys Tyynenmeren saarten asutuksesta on syntynyt aina- kin arkeologian, biologian ja lingvistiikan yhteistyönä. Välineinä ovat olleet muun muassa dna-tutkimus ja radiohiilitekniikka.

Thor Heyerdahl oli yksinkertaisesti väärässä.

 

”Nykyinen näkemys on täysin päinvastainen kuin Heyerdahlin teoria”, sanoo antropologi Matti Eräsaari Helsingin yliopistosta.

 

Polynesian väestö on alkujaan peräisin jostain nykyisen Taiwanin alueelta. Polyne- sian ja Etelä-Amerikan välillä oli kyllä yhteys, mutta toisinpäin kuin Heyerdahl uskoi. ”Bataatti ja muut eteläamerikkalaiset kasvit haettiin Etelä-Amerikasta merenkäyntiteknologialla, joka oli peräisin Tyyneltämereltä”, Eräsaari sanoo.

 

Heyerdahlin teoria ei ole itse asiassa koskaan ollut suosittu tiedeyhteisössä. Miksi se sitten on ollut niin suosittu suuren yleisön silmissä?

Näyttää siltä, että meillä on jonkinlainen pakkomielle puhtaasta alkuperästä.

”Puhtaan alkuperän myytti puhuttelee meitä ihan hirveästi. Tuntuu, että meitä kiin- nostaa enemmän millainen ihminen oli aikaisemmin kuin se millainen ihminen on”, Eräsaari sanoo.

Kyse on jonkinlaisesta arkiajattelun ja väärin ymmärretyn evoluutioteorian yhdistelmästä.

Antropologiassa ja arkeologiassa oli aikoinaan taustalla yksinkertainen ja naiivi evo- luutioajattelu. Inhimillisen kulttuurin uskottiin aina ja kaikkialla edenneen samojen as- kelten kautta. Kaikki kulttuurit asetettiin samalle uuden ja vanhan sekä kehityksen ja kehittymättömyyden skaalalle. Jossain oli siis oltava myös alkuperä.

”Tällainen käsitys perustuu arkiajatteluun,mutta se ei pidä paikkaansa. Sitä puhdasta alkuperää ei ole koskaan löytynyt”, Eräsaari sanoo.

On historian ironiaa, että nimenomaan Tyynenmeren saaria pidetään nyt erinomaisena esimerkkinä tällaisen alkuperäajattelun virheellisyydestä.

Tieteet ovat yhdessä osoittaneet, ettei ole koskaan ollut yhtä Tyynenmeren alueen muuttoliikettä, jossa joukko ihmisiä meni ensin sinne ja sitten tänne.Sen sijaan viiden tuhannen vuoden aikana ihmisiä siirtyi paikkaan,jossa oli ihmisiä jo ennen heitä. Uusi kulttuuri syntyi hitaasti, ja senkin jälkeen muuttoliikkeet vain jatkuivat.

1900-luvulla, eräänlaisena syyllisyytenä siirtomaavallan perinnöstä,oli paljon teorioita ihmiskunnan alkuperäisestä kodista. ”Esimerkiksi Britanniassa 1900-luvun alussa suurta suosiota nauttineen teorian mukaan Egypti oli kaiken kulttuurin kehto”, Eräsaari sanoo.

Heyerdahl uskoi ihmisen alkukodin olleen paljon pohjoisempana kuin Egyptissä.

Hänelle se oli pohjoisessa Euroopassa.

Heyerdahl uskoi valkoisen kansan ylivoimaisuuteen

 

Yhdeksän vuotta ennen Kon-Tikin matkaa, vuonna 1938, Heyerdahl kirjoitti kirjan På jakt efter paradiset. Siinä hän sanoo, että Polynesian alkuperäiset asukkaat olivat vaaleaihoisia ja vaaleita hiuksiltaan.

Kaksi vuotta aikaisemmin Heyerdahl oli käynyt Berliinissä. Siellä hän tapasi tohtori Hans Güntherin, joka oli naimisissa Heyerdahlin nuoren Lisa-vaimon äidin ystävän kanssa. Günther oli Adolf Hitlerin henkilökohtainen suosikki, jonka natsit olivat nimittäneet Jenan yliopiston rotutieteen johtajaksi.

Axel Andersson kirjoittaa teoksessaan A Hero for the Atomic Age,että Heyerdahl ei todennäköisesti välittänyt natsien rotupolitiikasta, mutta Heyerdahl saattoi hyvin saa- da Güntheriltä kipinän omalle uskolleen pohjoisen kansan ylivoimaisuudesta. Myö- hemmin Günther pyysi kirjeessä Heyerdahlia tuomaan hänelle ihmisen pääkalloja Polynesiasta. Tämä halusi tutkia niitä todisteina teorialle polynesialaisten arjalaisesta alkuperästä.

Joka tapauksessa, Heyerdahl uskoi tähän teoriaan kuolemaansa vuonna 2002 asti.

 

 

PS2: Venäjän federaation paikannimiä.

http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk11/venajan_federaation_paikannimia.pdf

Kommentit

Ladataan...