(Tämä juttu ei ole artkkeli vaan taltiointi keskustelusta, joka on ollut välillä poistettu-nakin "TIETEEN" palstalta. Jutun juoni mm. muuttuu kesken menon, eikä otsikon väite sellaisenaan pidä paikkaansa,vaikka sanat kauempaa ovatkin ilmeisesti samaa alkuperää. Tätä sanastoa on tutkinut myös mm.kuuluisa ansioitunut Venäjän akatee- mikko Oleg Trubatšev, Max Vasmerin Venäjän etymologisen sanakirjan toimittaja ja mm. volganbalttilaisten goljadien kielen tutkija.)
Arkkis: Lähetetty 28.1.2010 klo 0:13
Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
Siltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskontokes-kustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.
Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian ("pyhyyden" ja uskonnollisten päähänpistojen) filosofista puolta...
historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-kupparit-t43312-648.html
" Itse asiassa sana "pyhä" vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta ainakin, se on nimit-täin sanan "piha" kanssa vastaavanlainen latgallisanapari kuin vaikkapa "rinta, rin-nat" ja "ryntäät" sanasta "rynda" (lg.), siitä eteenpäin tyntematonta alkuperää, ja oli noita muitakin.
Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyša" (lg.), ja sellainen sana to-della on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns. täyttä toimintaa!
http://www.lietviu-anglu.com/pisti/
http://etimologija.baltnexus.lt/?w=pisti
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=pist&s=0&g=2&r=10621063
http://www.suduva.com/virdainas/
pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)
Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämä julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää...
"Pistää" ja "pystyä" (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sa-naparin samasta juuresta kuin "piha" ja pyhä". Juurta pidetään suomalaisugrilaise-na, mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä "tabu", "yksityisalue" (ihan aiheellisesti, jos ei se ennen ole ollut sitä... )
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18511&hakusana=bastit&sanue_id=7437
Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut "pyhää" ja louk-kaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton ...
Jaska Lähetetty 28.1.2010 klo 1:03
" Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.
2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.
Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa. Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.
Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf
Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki."
Johan Lähetetty 28.1.2010 klo 1:59
" Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
ArkkisSiltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskonto-keskustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta etc.
...ja ehtoollisviinit muutetaan coca-olueksi?
Apu lähtee kovalla ryminällä ulkomaanvientiin. Onhan Etelä-Amerikassakin melkoi-sesti mm. Apu-/Apuri-alkuisia paikannimiä, mutta ei niitä ilman viileää APU-olutta voi tutkailla. <"Apu: (n) Literally, lord. A god, supreme being. The spirit of the sacred mountain; the most powerful of all nature spirits.">
http://www.incaglossary.org/a.html
Vihdoinkin saa huutaa useissa ravintoloissa kurkku suorana APUA kenenkään sitä ihmettelemättä!
Perussa jo valmistetaan Coca-lehdistä tehtyä, kirjaimellisesti ottaen "jumalallista" APU-olutta jopa ulkomaan vientiin.
En Andahuaylas (Apurímac) se encuentra la sede de la Empresa Cervecería Perua-na EIRL, quienes proyectan exportar cerveza hecha a base de hoja de coca, que lleva la marca "APU", a China y Sudáfrica.
Finalmente explicó, que la marca de la cerveza "APU", significa Díos, poder y riqueza, en el dialectó quechua, es una plalabra mágica, aún para los mismos incas" indicó.
http://pe.globedia.com/exportaran-cerveza-base-hoja-coca-china-sudafrica
Seuraavana varmaan kilpailijat iskevät markkinoille kenties heroiinilla herkistetyt muihin jumalolentoihin viittaavat Taata-oluet ja Aatun aamukaljat.
Juha Janhunen:The most prospective Para-Uralic entity would for many reasons ap-pear to be Yukaghir (Yukaghiric), and the arguments in favour of a Uralo-Yukaghiric affinity (on which cf., e.g., Rédei 1999), cannot completely be dismissed. "
Lähetetty 29.1.2010 klo 3:40
" Jaska
Tuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.
Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.
Myös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpia", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naiskennella" (causa sui)...
[HM: Tässä on virhe: sana ÄÄNTYY kyllä noin, koska samassa pötkössä ei voi ään-tyä suhuisia ja suhuttomia s:iä, vaan kaikki ääntyvät viimeisen mukaan, ei haittaa, vaikka olisi muita konsonatteja välissä, mutta se kirjotetaan pisčiotis.]
Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.
http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf
Äänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa,se on tasan sama kuin rinta/ryntä- (lg. "rynda") ja pistää/pystyä-,myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa. "
Monet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olisi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajunta.htm
Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löy-tää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys.Tätä edellytetään tieteellisessä etymologiassa.Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.
Ei se estä pitämästä tällaista useiden analogisten sanojen parvia esillä, koska tieteessähän voi aina olla myös kulloisissakin kriteereissäkin vikaa...
Myös minä otaksun tuon pist/pyst-sanan SU:ksi, ja baltitkin otaksuvat. Se vain on tullut volgansuomesta baltin kautta lainana itämerensuomeen tämän teorian mukaan, kuten oletan esimerkiksi "aamun/haamun/hahmonkin" tulleen.Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä,
mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:
http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi/pakanasanomat/2002-3/piilotajunta.htm
Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.
Itämeresuomen välityksellä!?
Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA EN-NEN KUIN MITÄÄN "ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGISKAANIN ÄPÄRIÄ" ON OLLUT OLEMASSAKAAN?
(Vai meninkö mää askeleen edelle, ei todellakaan kuulu tapoihini...)
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.
Mm. SSA on eri mieltä.
[HM: Janne Saarikiven todistus sanoo, että suomen piha ja saamen bassi "eivät voi kuulua yhteen" SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ KUMPIKIN TULISI TAHOLLAAN ÄÄNNE-LAILLISESTI HYPOTEETTISESTA YHTEISESTÄ KANTASUOMEN SANASTA (*pecce, Álgun mukaan piča), vaan siitä pitäisi saamessa tulla **bahcci. Ainakaan minä en ole kuitenkaan mitään tuollaista väittänytkään,kun väitän noiden olevan kes- kivanhoja balttilainioja n. 3000 vuoden takaa, jolloin itämerensuomi ja saami olivat jo erityneet, ELI LAINANNEET ERIKSEEN, mitä ovat silloin lainanneet. EIKÄ LAINAN-ANTAJA-BALTTIKIELENKÄÄN TARVITSE OLLA SAMA, ei pyhälle ja pihalle, EIKÄ suomelle ja saamelle!
Saarikiven todistus TUKEE BALTTILAINAA OMAPERÄISEN SANAN SIJASTA! ]
En viitsi lukea linkkejäsi, kun sinä et lue edes niitä viestejä, joihin vastaat.
Tämä kohta tosin oli mennyt vietissä pieleen:
"Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyša" (lg.), ja sellainen sana todella on, ja se tarkoittaa,istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! Ns.täyttä toimintaa!"
***
Jaska: Lähetetty 29.1.2010 klo 4:30
Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
JaskaTuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.Arkkis
Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.
Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:
1. Jos sana olisi vanha,baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.
2. Jos sana olisi nuori, baltin š olisi lainattu suomen ainoana s:nä.
ArkkisMyös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpia", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naiskennella" (causa sui)...
Vain latgallissa on myös y, keskivokaalinen y, joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.
Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.
Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi?
ArkkisÄänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa,se on tasan sama kuin rinta / ryntä- (lg. "rynda") ja pistää / pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissakin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.
Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä, joten eivät ne tue ole-tustasi mitenkään. Itämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen selittämi-seksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikielen ihme-johdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisemmästä johdoksesta!
Jaska2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi,pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoi- hin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.Arkkis
Monet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun, jonka ideologiaa en allekirjoita, kaikkea muuta, mutta kyse olisi noiden käsitteien välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:
Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset 'pyhä' ja 'kopuloida' ovat yhtä kaukana toisis-taan kuin mitkä tahansa maailman sanat.Aasinsillaksi kutsutaan sitä,että merkitykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta,jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta,että sana 'pyhä' voisi olla peräisin sanasta 'kopuloida'.
Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat 'silta' ja 'riippua' olisivat samaa alkuperää!
JaskaGermaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.Arkkis
Itämeresuomen välityksellä!?
Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUOSIA EN-NEN KUIN MITÄÄN "ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGISKAANIN ÄPÄRIÄ" ON OLLUT OLEMASSAKAAN?
Ihme houreita sinullakin. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin.
JaskaPiha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.Arkkis
Mm. SSA on eri mieltä.
Ei suinkaan ole, et vain ymmärtänyt lukemaasi. SSA mainitsee, että germaanisen lainaselityksen lisäksi toinen vaihtoehto on,että pyhä ja piha liittyisivät yhteen. Tämä selitys on kuitenkin mahdoton, koska etäsukukielissä asti näiden sanojen edustus on erilainen. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin, ja hyvä kun tunnustit sen.
Mutta hyvää jatkoa, saat toki uskoa mihin selitykseen itse haluat, vaikka niihin uralingermaaneihisi. "
[HM:Noissa kummassakaan siis ei puhuta balttilainen etymologian mahdollisuu-destakaan mitään, vaan vaihtoehdoiksi asetetaan omaperäinen tai persermaani.]
Lähetetty 29.1.2010
" Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
JaskaTuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.Arkkis
Tämä on latgallia (lg.) ja siinä on š.Jaska
Palautuuko se kantabaltin *š:ään? Se olisi säilynyt liettuassa. Et ole lainkaan kärryillä äännesubstituutioista:
En tiedä,onko sanaa kantabaltissa. Mutta ainakin se on liettuassa ("pisti(s), pisa(si), piso(si)"), latviassa ("pist, pis, pisa"), jotvingissa ("pist, pisa, pisa") ja latgallissa ("pyst, pyša, pyša")
Tuossa perussanassa on liettuassa s,mutta johdannaisissa,kuten "piščio-ti (-ja, -jo)" on š. Liettualaiset "tunnistavat" suomalaisten puheenpulinasta erehtymättömästi myös "pistämme", joten jonkin muodon preesens lienee "*pistia", tai "*pis-čia", jol-loin imperfekti olisi "*pistė" ja indikatiivi "*pistyti". Mutta kun en tiedä,mitä se niinkun tarkasti ottaen tarkoittaisi. Näyttää olevan jonkilainen "kevytraiskaus":
http://www.google.fi/search?q=pistyti&start=0&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox&rls=org.mozilla:fi-FI:unofficial
" Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais "
Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: " Ei pidä "pistyti" tieteellisiä faktoja gigatavilla " tai " Ei pidä "pistyti" tieteellisten faktojen gigatavuin".
Latgallissa on tällä taivutuksella š,vaikka latviassa ja liettuassakin olisikin s. Täällä on näitä latvian ja latgallin välisiä äänteenmuunnoksia. Tausta on, että latviassa yleensä ja seelissä ja kuurissa erityisesti on tapahtunut muutos š, ž > s, z, mutta lat-gallissa sitä ei ole useinkaan tapahtunut, ja on tapahtunut myös päinvastaista taivu-tuskaavo-jen säännöllistyessä. (Tässä on nyt kuitenkin harvinaisen epäsäännöllinen tyyppi sikäli, että nelikirjaimisia -ist-loppuisia verbejä on latviassa lähes joka alkukirjaimelle, mutta lähes kaikki taipuvat eri kaavalla.)
http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf
Ihan vastaavasti verbi "pissata" on latviaksi "mizt (miz, miza)", mutta latgalliksi "myžt (myža, myža)" ja liettuaksi "myžti (myža, myžo)".
http://lv.wikipedia.org/wiki/Latgalie%C5%A1u_valoda
1. Jos sana olisi vanha,baltin *š olisi lainattu varhais- tai keskikantasuomen *š:nä. Siitä kehittyi myöhäiskantasuomen *h jota jatkaa suomen h.
Sen verran vanha tuon pitäisi olla, että se on lainautunut näin. Sana on vanha myös siksi, että "panomies"= "pislỹs", joka on ainakin lähes kantabaltin muotoinen sana ikivanhalla johtopäätteellä -l- , jonka kuurilais -r- lienee syrjäyttänyt, paitsi silloin, jos uhkaa tulla samaan ketjuun kaksi -r-:ää, kuten "arklỹs" (lt.), latgallin "orklys" = hevonen.
[HM: Väärin: Alkuperäinen adjektiivin johdin on -r-. Vain liettuassa oletusarvo on -l-, (eikä sekään ole ehdoton,kuten sanassa ežeras = järvi jossa se on diminutiivin pää- te kuin -el-), joka toisaalta esiintyy kaikissa balttikielissä, jos vartalossa on jo r, aivan kuten hämeen murteessa, ja latinalaisten naapurien sabiinien kielessä).]
ArkkisMyös liettuassa on eräissä johdannaisissa š (jotka ovat vielä pykälää "vulgaarimpia", kuten vaikkapa "piščioti(s)" = "naiskennella" (causa sui)...
Vain latgallissa on myös y,keskivokaalinen y,joka todella lainautuu suomeen y:ksi, kun latvian/zemgallin vastin on i.
Ei auta jos eräissä johdannaisissa on š. Jo kantabaltin perusvartalossa pitäisi olla š.
Onhan se karjalankin ja vepsänkin muodoissa.
Millä perusteella keskivokaalinen y eli [i̮] lainautuisi suomen y:ksi eli [ü]:ksi? En tiedä että miksi,mutta niin se vaan tekee mm. tuossa "rynda"(lg.)/"rinda"(lv.) ja muissakin muodoissa.
http://saprge.wordpress.com/vuordineica/
" aile, rynda – rinda = rinta / ryntä- "
Täällä on sellaisiakin joissa latgallin y, joka on just i: ja u:n välitä, vaihtelee sekä i:n että u:n kanssa:
" aptimst, mestīs tymsuokam – satumst " = tummua
Täällä taas latgallin y:tä vastaa suomen u, mutta latvian i, venäjän ja liettuan - :
" čymyni (lg) = ķimenes (lv) = kmỹnas (lt) = tmin (ve) = kumina (suomi, vasarak.)
Ainakin yksi kermaanilainakin löytyy latgallista:
" komyns, škurstyns – skurstenis " = korsteeni, savupiippu
[HM: Väärin:vasrakirvessana: *garstainen = "palaneen pinnan omaava" (esim. liha); š alussa on "virhe", germaaninen tai slaavilainen kontaminaatio,ja puuttuu mm. liivis- tä. Venäjän goret´= palaa ja kurit´ = polttaa tupakkaa samaa juurta, preussin gorme ("lämmitettävä, poltettava) = hormi.]
Täällä on sellainenkin sanapari kuin "pylns/pilns" = täysi, tässä kuu:
pylnuotis, pylnmieness – pilnmēness
Sekä "pynnätä" että "pinnata" on murteissa "täyttää piripintaan", "syödä halkeamispisteeseen", pyntätä, pintata (t partisiipista).
ArkkisÄänteellisessä suhteessa ei ole mitään vikaa, se on tasan sama kuin rinta/ ryntä- (lg."rynda") ja pistää/pystyä-, myrtti/mirt (vi) (lg. myrte) ja muissa-kin vastaavissa sanapareissa. Ne esiintyvät paitsi suomessa, myös lapissa.Nämä sanaparitpa eivät ole lainatut kahdesta eri balttikielestä,joten eivät ne tue oletustasi mitenkään. Itämerensuomessa tiedetään olevan vaihtelua, eikä sen se-littämiseksi todellakaan oleteta että i:llinen muoto olisi lainautunut yhden balttikie-len ihmejohdoksesta ja y:llinen muoto toisen balttikielen vielä ihmeellisemmästä johdoksesta!
Suosittelen ottamaan tuonkin mahdollisuuden erittäin vakavasti huomioon, kuten senkin, että lapin a > uo -muunnos olisi ainakin mallitaan latgalliperäinen.
Jaska2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sa-noihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.Arkkis
Minet näkevät niiden välillä erittäin vankan sillan. Otan esimerkiksi Tampereen Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtajan jutun,jonka ideologiaa en allekirjoita, kaik- kea muuta, mutta kyse olisi noiden käsitteiden välisen yhteyden olettamisen mahdollisuudesta, millainen se sitten lieneekin:Et näköjään ymmärtänyt. Merkitykset 'pyhä' ja 'kopuloida' ovat yhtä kaukana toisis- taan kuin mitkä tahansa maailman sanat. Aasinsillaksi kutsutaan sitä, että merki-tykset yritetään yhdistää sellaisen tapauksen kautta, jossa kumpikin sana esiintyy. Pyhät häät on aasinsilta, joka ei millään lailla tee uskottavammaksi oletusta, että sana 'pyhä' voisi olla peräisin sanasta 'kopuloida'.
Ymmärrätkö? Ei sen perusteella, että on olemassa riippusilta, voi väittää, että sanat 'silta' ja 'riippua' olisivat samaa alkuperää!
Ymmärrän aivan toisin: ne liittyvät tosiinsa vahvasti uskontotieteellisen ilmiön nimeltä "tabu" (taboo) kautta:tabut ovat uskonnollisia dogmeja,jotka aivan erityisesti koskevat seksiä ja vastaavia ilmiöitä. Voit kysyä vaikka Ilkka Pyysiäiseltä siellä HY:ssä.
Hänhän ei HY:n viranhaltijana ikinä voine erehtyä missään asiassa?
Mutta vakavasti ottaen: MIKÄÄN tuollaisen 'tabun' eli 'pyhän' olemuksessa EI VAA-DI, etteikö voisi olla niin, että jokin yksityinen elinpiiri, "piha" on muille kuin "(asiaan) vihityille" kielletty tabu, ja "temppeli" tai "uhripaikka" (peijaispaikka) taas olla juuri se hollitupa, jossa saa julkisesti höyrytä aivan mitä tahansa ja olla hönössä ja vaikka lähennellä naisia/miehiä,kun sitten ulkopuolella rauhoittuu. Tuollainen oli aika pitkäl- le kreikkalaistenkin temppeli, ja vaikkapa ugrien peijaispaikat. Ihan just pilkulleen kuin Hämeessä "vähemmän fiinipieruisilla" nurkilla.
Ihme houreita sinullakin. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin.JaskaGermaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.
Arkkis: Itämeresuomen välityksellä!?
Eikös kermaanit ole räyhänneet Uralilla täyttä häkää JO TUHANSIA VUO-SIA ENNEN KUIN MITÄÄN "ITÄMERENSUOMALAISIA TSINGISKAANIN ÄPÄRIÄ" ON OLLUT OLEMASSAKAAN?
JaskaPiha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.Arkkis
Mm. SSA on eri mieltä.ArkkisEi suinkaan ole,et vain ymmärtänyt lukemaasi. SSA mainitsee, että germaanisen lainaselityksen lisäksi toinen vaihtoehto on, että pyhä ja piha liittyisivät yhteen. Tämä selitys on kuitenkin mahdoton, koska etäsukukielissä asti näiden sanojen edustus on erilainen. Et ilmeisesti lukenut linkkiäni? Niin arvelinkin, ja hyvä kun tunnustit sen.
Mutta hyvää jatkoa, saat toki uskoa mihin selitykseen itse haluat, vaikka niihin uralingermaaneihisi.
Tuohon germaaniseen *wῑχa = vihkiä- verbiin en usko: w ei lainaudu p:ksi.
Sana "vyyhti",-in, josta myös on ollut kinaa, ja joka voi tulla myös venäjästä, voi tulla myös latgallista : "vyšteit (vyšta, vyšteja)" > vyšts ven. "vyštšij", josta kuitenkin pitäsin tulla i-vartalolla taipuva.
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=852906&r=10621063&lid=852906&g=2&q=vilpst&h=2957
Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
JaskaTuossa etymologiassa on paljon mätää.
1. äänneasu: baltin s:stä ei tule suomen h:ta. Vain baltin *š:stä tulee suomen h, koska kantasuomessa on tapahtunut muutos *š > h. Baltin s edustuisi suomen s:nä.
2. Merkitys: mikään muu kuin aasi ei silloita merkityksiä ’pyhä’ ja ’kopuloida’. Jos tuo riittäisi kriteeriksi, pyhä-sanan voisi yhdistää maailman kaikkiin sanoihin. Näin heikko semanttinen vastaavuus on siis etymologisesti arvoton.
Ei ole vaikea löytää mistä tahansa kielistä samannäköisiä sanoja - vaikeaa on löytää samannäköisiä sanoja, joilla on samanlainen merkitys. Tätä edellyte-tään tieteellisessä etymologiassa.Sinun selityksesi ei valitettavasti täytä kriteerejä.
Pyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf
Germaanisia lainasanoja on nimittäin kulkeutunut itämerensuomen välityksellä permiin saakka.
Piha ja pyhä eivät myöskään liity yhteen, ks. linkki.
Otetaan nyt nuo vaihtoehtoiset seltykset ensin sellaisenaan näkösälle (mulle kommentoijille ja vertaajille) ...
2. Suomen pyhä, pohjoissaamen bassi ja niiden sukulaissanat marissa ja permiläisissä kielissä
Suomen sanalla pyhä on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Se pa-lautuu kantasuomen asuun *pühä ja on ollut olemassa myös kantasuomen edeltä-jissä, sillä sitä vastaa pohjoisssaamen bassi, jolla puolestaan on vastineet kaikissa saamelaiskielissä (Lehtiranta 1989: 96–97). Sanan asuksi kantasaamessa voidaan rekonstruoida *pese ja perinteisen käsityksen mukaan varhaiskanta-suomen asu on ollut lähinnä *püšä.
Suomen ja saamen sanat esitetään säännöllisenä rinnastuksena kaikissa etymologi- sissa sanakirjoissa (vrt.SSA II: 448–449; SKES 668–669; NSES 987). SSA:n (ibid.) mukaan tämä sanarinnastus esiintyy jo Lindahlin ja Öhrlingin sanakirjassa (1780). Muita uralilaisia paralleeleja sanalle ei tutkimuskirjallisuudessa ole esitetty.
Perusmerkityksen lisäksi sanalla on attestoitu joukko muita (harvinaisia) merkityksiä sekä itämerensuomessa että saamessa. Näihin kuuluvat mm. ’varattu; jonkun omis-tuksessa oleva’, ’vakituinen’, ’hyvä; turvallinen; puhdas’, ’joutoaika; sunnuntai tai juh-lapäivä’, ’pyhimys’ (yleisk.), ’paasto(aika)’ (lyydi,vepsä), ’paastoruoka’ (vatja), ’uhri-paikka’ (luulajansaame) jne. Värmlannin suomalaismurteissa sana näyttää merkin-neen myös ’epäpyhää’ (pyhä henki ’paholainen’, pyhäinen ’noiduttu; saastainen’). Sanaan pohjautuvat johdokset merkitsevät puolestaan mm. ’suojella’, ’erottaa’, ’huolehtia’ ym. (ks. esim. SKES ibid.).
Sanan alkuperästä on esitetty kaksi selitystä.
Hakulisen (1946: 89–90) esittämän etymologian mukaan kyseessä olisi alkuaan sivumuoto sanasta piha.
Tämä selitys perustuu jo Setälän esittämään käsitykseen, jonka mukaan sanan alku- merkitys olisi ollut ’erotettu; aidattu’. Eräiden muiden kielten pyhää merkitsevät sanat ovatkin alkuaan tarkoittaneet ’erotettua’, mm. latinan sacer (< ieur.*sakros < *sak- ’erottaa’, ks. Walde 1954: 459–460) ja germaanisten kielten *wῑχa (> saks. weihen ’vihkiä; pyhittää’ < ieur. *ueik- ’leikata’, ks. Anttonen 1996:103 ja siinä mainittu kirjallisuus).
Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kui-tenkaan kelpaa,sillä siinä on karkea äänteellinen virhe. Itämerensuomen piha palau- tuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (< *pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha-sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.
Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämeren-suomen pühä- vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää.
Yleensähän vanhojen sekundäärimerkitysten säilyminen on tyypillistä tilanteelle, jos-sa etuvokaalistunut sana on vakiintunut uuteen merkitykseen (vrt. tuhma ja tyhmä, tämän artikkelin kohta 2.2). Hakulinen onkin poistanut pyhä-sanaa koskevan etymo-logisen selityksensä teoksensa Suomen kielen rakenne ja kehitys myöhemmistä pai-noksista. Tästä huolimatta se edelleen esitetään SSA:ssa vaihtoehtona sanan pyhä alkuperän selitykseksi.
Toisen etymologian sanalle pyhä on esittänyt Jorma Koivulehto (1973:13; 1989: 19). Tämän selityksen mukaan kyseessä olisi germaaninen lainasana (< *wῑχa ’pyhä’ > saks weihen ’pyhittää; vihkiä’).
Koivulehdon mukaan tässä sanassa, kuten myös sanoissa pyyhkiä ja pyrkiä sananalkuinen w olisi substituoitu suomalais-ugrilaisella *pü-yhtymällä.
Substituution taustalla olisi mahdollisesti se, että itämerensuomen ja saamen edeltä-jissä sananalkuiset *v:n ja labiaalivokaalin yhtymät olivat jonkin aikaa mahdottomia näiden kadottaessa puolivokaalisen komponenttinsa. Toisena mahdollisena syynä substituutioon Koivulehto mainitsee pyrkimyksen välttää homonymiaa sanan viha kanssa.
Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio,germ.*χ >vksm. *š, joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli
(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),
mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainautu-misajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen.
Koivulehdon selitys on esitetty kysymysmerkillä varustettuna selityksenä SSA:ssa ja todennäköisenä selityksenä NSES:ssä, ja sitä voidaan pitää sanalle pyhä esitetyistä etymologioista paremmin perusteltuna.
Pyhä-sanan taustan selvittelyssä tulisi hyvin perustellusta lainaetymologiasta huoli-matta kiinnittää huomiota myös eräisiin Venäjällä puhuttavien sukukielten sanoihin, joita syystä tai toisesta ei ole mainittu sanan tutkimushistoriassa.
Ersämordvan pežet, joka on t-johdos kannasta *peže-, merkitsee ’syntiä’. Sanaa on käytetty myös Jumalan avuksi huutamiseen (pežet ojmenezem ’bei Gott; so wahr mir Gott helfe’, MWB 1638). Johtamaton vartalo on säilynyt mokšassa (peže ’synti’, ks. MRV 473). Samaan kantaan pohjautuu myös ersän verbijohdos pežedems ’vannoa vala’.
Mordvalaiskielten sanojen äänteellinen suhde itämerensuomen ja saamen pyhä ~ bassi -sanueeseen on säännöllinen (itämerensuomen ja mordvalaiskielten äänne-suhteista ks. esim. Bartens 1999: 33–67) ja myös niiden merkitykset ovat läheisiä. ’Synti’ ja ’valan vannominen’ liittyvät toisiinsa juuri pyhyyden käsitteen kautta: ’synti’ on pyhää vastaan rikkomista ja ’vala’ pyhän lupauksen antamista.
Sanan vala määreenä käytetään usein suomessa ja muissakin kielissä pyhä-sanaa (”kuullos pyhä vala”). Jälkimmäistä merkityksenkehitystä edustaa mm. latinan sacra-mentum,j oka on johdos ’pyhää’ merkitsevästä sanasta sacer ja on alun perin mer-kinnyt ’veto- t. takuuraha; kunnian t. uskollisuuden vala’ (Walde 1954 ibid.). Ajatusta, että mordvalaiskielten sana todella olisi historiallisessa yhteydessä pyhä ~ bassi -sanueen kanssa, tukee myös sanan pežet käyttö Jumalan avuksi huutamiseen liittyvissä formuloissa.
Myös permiläisissa kielissä on sana,joka läheisesti muistuttaa *püšä-sanuetta.Tämä on komin pež ’pakanallinen,epäpyhälikainen; lika’ ja udmurtin pož ’likainen; saastai- nen’.UEW:ssa (727-728) ja KESKJ:ssa (218) nämä sanat on yhdistetty paitsi keske-nään myös yllä mainittuihin mordvalaiskielten sanoihin. UEW esittää myös suoma-lais-ugrilaisen rekonstruktion *peče ’unrein; hässlich, garstig’. Ilmeisen virheellisesti molemmat lähteet mainitsevat tässä yhteydessä myös mokšan sanan pičä ’synti’, joka affrikaatallisuutensa vuoksi ei kuitenkaan voi kuulua em. sanojen yhteyteen (vrt. myös UEW:n affrikaatallinen rekonstruktio,joka perustunee ainoastaan tähän yhteen murremuotoon). Kyseessä lienee äännelaillisen peže-sanan ekspressiivinen variantti, (vrt. MWB 1649, jossa mainitaan variantti piže).
’Epäpyhän’ ja ’pyhän’ käsite ovat maailman kielissä usein läheisiä. Esim. latinan sacer on paitsi ’pyhä’ myös ’maanalaisen jumalan omaksi vihitty; kirottu’.
Edellä esitetyt Värmlannin suomen muodot viittaavat siihen, että sana pyhä on tun-nettu ’epäpyhän’ merkityksessä myös suomen kielessä. *püšä-sanueeseen kuulu- vassa saamelaislainaksi selitetyssä itämurteisessa voimasanassa pisa (ks. esim. SSA II:375) on niinikään tapahtunut semanttinen kehitys neutraalista ’pyhää’ tarkoit- tavasta saamen termistä suomalaiseksi kirosanaksi (vrt. mene pisaan, pisassako se on?; SKES 577).
Käytöltään sana pisa muistuttaa myös sanaa hiisi, joka sekin alkuaan (mm. Agrico-lalla) on tarkoittanut pyhää paikkaa tai uhripaikkaa, mutta muuttunut kristinuskon omaksumisen myötä lieväksi kirosanaksi (vrt.esim.SSA I:162; sanan varhaisimmasta semantiikasta ks.myös Koski 1967).Vastaavaa merkityskehitystä edustaa myös inte- rnationalismi tabu, jota käytetään ’kielletyn’ ja ’epäpyhän’ merkityksissä. Etymologis- ten lähteiden mukaan sanan merkitys polynesialaisissa lainanantajakielissä on ollut nimenomaan ’pyhä’ (Kluge 1989: 718).
’Pyhän’ ja ’epäpyhän’ merkitysten lähentymistä näyttää tapahtuneen myös suomen kielen affektiivisessa ilmauksessa jumalauta, joka alkuperäisestä ja yhä läpinäkyvästä leksikaalisesta merkityksestään huolimatta on kirosana.
Permiläiskielten sanat palautuvat asuun *pišä, mikä voisi olla myös mordvalais- ja saamelaiskielten sanojen lähtömuoto. Mikäli tämä olisi sanan varhaisin muoto, tulee itämerensuomalaisella taholla olettaa epäsäännöllistä kantasuomalaista kehitystä pi > pü.
Tämän kehityksen taustalla saattaisi olla pyrkimys välttää homonymiaa sanan piha kanssa.
Jopa nykysuomessa on varsin vähän sanastoa, joka eroaa toisistaan ainoastaan 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetin suhteen ja suurin osa niistä on etymologisesti tois-tensa variantteja (vrt.kera ~ kerä, kiistaa ~ kiistää,riistaa ~ riistää). Tuntuukin toden- näköiseltä,että vielä kantasuomessa 2. tavun väljän vokaalin kvaliteetti ei ole voinut erottaa sanavartaloja, jolloin homonymian välttäminen olisi edellyttänyt 1. tavun vokaalimuutosta.
Itämerensuomalaiselle sporadiselle pi > pü -muutokselle onkin paralleeleja, esim. pysy- *pise-. Labiaalistuminen sanassa *pühä olisi siis tapahtunut sporadisesti sen jälkeen kun affrikaatta oli muuttunut h:ksi.
Toisaalta affrikaatan kahtalainen kehitys itämerensuomessa (toisaalta h, toisaalta t) on edelleen pitkälti selittämätön ilmiö (ks. tämän artikkelin kohdat 2.8 ja 2.9).
Mikäli sanan varhaisin muoto todella on *pišä ja itämerensuomessa on tapahtu- nut sekundääri labialisaatio,olisi sanan germaanisesta lainaetymologiasta luo-vuttava, sillä se perustuu oletukseen sananalkuisesta w > pü -substituutiosta.
Toisaalta kantasuomesta kantapermiin tiedetään lainautuneen melko huomattavasti- kin germaanista sanastoa (ks.lähemmin Koivulehto 1981;1983:124–125; 1989: 177 – 178; Saarikivi 2006:33–38) ja myös mordvassa on muutamia germaanisperäisiksi ar- vioituja sanoja (vrt. Hofstra 1985: 393). Siksi germaaninen alkuperäselitys voitaisiin pelastaa olettamalla sanan levinneen lainana mordvalaiskieliin ja permiin.
Toisaalta permiläiskielten sanojen kuuluminen tähän yhteyteen on joka tapauksessa epävarmaa myös semanttisista syistä. Udmurtin sanalla pož ei nimittäin ole lainkaan merkitystä ’epäpyhä’. Mikäli udmurtissa yksinomainen ’likaisen’ merkitys olisi permi-läisellä taholla vanhin, eivät permiläiskielten sanat ilmeisesti kuuluisikaan püšä-var-talon yhteyteen.Komissa sanan päämerkitys on joka tapauksessa selvästi ’epäpyhä; saastainen’ (ks. SSKZD 278).
Yllä mainitut sukulaiskielten vastineet viittaavat kaikki siihen, että *püšä/*pišä-varta-lon alkuperäinen merkitys suomalais-ugrilaisella taholla on joko ’pyhä’ tai ’epäpyhä, likainen’. Näin ollen spekulaatio,jonka mukaan sanan merkitys myös suomen kieles- sä olisi alun perin ollut jokin muu, esim. ’rajattu’ tai ’erotettu’ (vrt. Anttonen 1996: 108) ei näytä löytävän tukea suomalais-ugrilaisten sanarinnastusten tutkimuksesta.
Sen sijaan on toki mahdollista,että paikannimistössä pyhä-termin käyttö olisi liittynyt rajojen ja ylävesistöjen merkitsemiseen kuten vanhastaan on oletettu (ibid.111– 116; Mullonen 1994).
Merkitystä ’raja’ ei *pühä-sanalla kuitenkaan liene itämerensuomessa koskaan ollut, vaan kyseessä on mallinimeäminen, jossa sana esiintyy paikannimistössä tavan-omaisesta poikkeavassa nimeämiskonvention edellyttämässä merkityksessä. 3
3 Eräissä tähän yhteyteen kuuluvissa paikannimissä heijastunee pikemminkin merki-tys ’alku’ kuin ’raja’, ts. ainakin eräät pyhäjärvet ovat pyhiä siksi,että ne ovat vesistön ylimpiä, eivät siksi, että niiden luona kulkisi raja.
Toisaalta vedenjakajat ovat tietenkin myös luonnollisia rajoja. Pyhä-kantaisten pai-kannimien motivaatioiden tutkiminen olisi kuitenkin erillinen tehtävä, joka ei kuulu tähän yhteyteen.
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=18492&hakusana=bassi&sanue_id=7443
Lähetetty 2.4.2010 klo 5:21 Viesti 12/22
Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
ArkkisSiltä vahvasti näyttää ainakin tämän etymologian valossa. Otan tämän "uskonto-keskustelun" omaksi aiheekseen suomalaisten erilaisia juuria koskevan keskustelun joukosta.
Ajattelin, että jos täällä sitten käsiteltäisiin enemmän asian ("pyhyyden" ja uskonnolliten päähänpistojen) filosofista puolta...
historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/turku-ja-tori-kauppiaat-ja-kupparit-t43312-648.html
" Itse asiassa sana "pyhä" vaikuttaisi olevan tullut baltin kautta ainakin, se on nimittäin sanan "piha" kanssa vastaavanalainen latgalli-sanapari kuin vaikkapa "rinta, rinnat" ja "ryntäät" sanasta "rynda" (lg.), siitä eteenpäin tuntematonta alkuperää ja oli noita muitakin.
Jos "piha"/"pyhä" olisi sitä perua, niin sana olisi "*pyša" (lg.), ja sellainensana todella on, ja se tarkoittaa, istu ja pala! JUSTIIN SITÄ IHTIÄÄN! ns. täyttä toimintaa!
http://www.lietuviu-anglu.com/pisti/
http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10621063
http://www.suduva.com/virdainas/
pist (pisa, pisoi) = to copulate (Inf)
Mää kun oon jo valmiiksi kirkonkirouksessa (Sääksmäellä syntyneenä) niin voin tämä julkituoda ilman että varsinaisesti olisi olennaista menetettävää...
"Pistää" ja "pystyä" (pysyä), lapin bistet, bastet, muodostavat aivan vastaavan sanaparin samasta juuresta kuin "piha" ja pyhä". Juurta pidetään suomalais-ugri-laisena,mutta se on tullut idästä päin kristinuskon mukana uudessa merkityksessä "tabu", "yksityisalue" (ihan aiheellisesti,jos ei se ennen ole ollut sitä...).
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=7437
Näkökulma siitä, että joillakin pakanoilla YKSITYISELÄMÄ olisi ollut "pyhää" ja loukkaamatonta jonkin temppelin sijasta, on harvinainen, muttei mitenkään mahdoton...
Baltin sanan taustaan päästään liettuan saksalsien etymologisen sanakirjan kautta, vaikka siellä ei tätä hakusanaa olekaan,
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word
” Lithuanian paisyti Query method Match substring
Lithuanian: paisýti [y on itsessään pitkä i, jota laskevatooninen paino pidentää vielä yhdellä]
Etymology: (3. Praes. paĩso) 1. = 'die Grannen abschlagen, enthülsen', lett. paisῑt 'Flachs brechen = loukuttaa pellavaa, Flachs schwingen, schütteln, prügeln', paistῑt 'einstampfen' = jauhaa männällä, huhmarella,petkelöidä, paisė, paisitavas, paisek-lės, paiseklas 'Flachsbrechen, Hanfbrechen' = pellavan, hampun luokutin, ”rikkoja”.
Die Wörter gehören zur sog. 'pinsere- Reihe' (Meringer WS 1, 3 ff.);
vgl. noch lit. pisti, lett. pist 'coire cum femina', eig. 'stossen = sysätä, työntää, puskea, satuttaa, survoa, hienontaa',
lit. piesta, lett. piesta 'Stampfe = mäntä, Mörser= huhmar, survin' usw. (s.
Lithuanian: páisyti [vokaalit ääntyvät kuin savon ”paenii”]
Etymology: 2. = 'auf etw. achten = huomata, be(ob)achten = tarkastella, berücksichti-gen = ottaa varteen, huomioon, sich um etw. kümmern = välittää, kantaa huolta, huolehtia jostakin',
neg. Gerund, nepáisant c. Gen. 'ohne Rücksicht auf etw., ungeachtet, trotz = huolimatta',
Intens. páisioti, Punkt. páisteleti 'aufmerksam werden = valpastua, sich mit etw. befassen',
paislus 'achtsam = valpas, aufmerksam = huomaavainen'.
Wurzelgleich mit > paisýti 'enthülsen = kuoria'; vgl. eine ähnliche Bed.-Entwicklung bei
lit. rupeti, rúpinti 'kümmern = huolehtia',
rupus 'sorgfältig = surullinen',
lett. rupes 'Sorgen, Kümmernisse', russ. rupa 'Sehnsucht = kaipaus',
rupit´ 'besorgt machen = saada huolestumaan, beunruhigen = tehdä, saattaa rauhattomaksi' etc.:
ai. rúpyati 'hat Reien im Leibe', lit. raupýti 'stochern', lat. rumpere 'brechen', aisl. reyfi 'abgerissene Wolle, Vlie' etc. s.v. rupeti).
Ich erinnere auch an lit.gvildénti 'aushülsen,auskernen = kuoria (siemeniä kodas- ta)' und '(ein Problem) erforschen, klarlegen' (s.s.v. gvelbti, wo auch poln. und lat. Parallelen beigebracht sind). ”
Verbillä pinsere päästään nyt eteenpäin muihin IE-sanakirjoihin:
http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none
” pestle = survin, petkel, survoa, jauhaa huhmaressa
1272, from O.Fr. pestel, from L. pistillum "pounder, pestle," related to pinsere "to pound,"
from PIE *pis-to-,suffixed form of base *peis- "to crush" [HM:verbi on *pensti]
(cf. Skt. pinasti "pounds, crushes," pistah "anything ground, meal = jauho(t), ruoka"
Gk. ptissein "to winnow," O.C.S. piso, pichati "to push, thrust, strike," pisenica "wheat," Rus. pseno "millet").
piston = mäntä
1704, from Fr. piston, from M.Fr. piston "large pestle," from O.It. pistone, variant of pestone "a pestle," from pestare "to pound," from L.L. pistare, freq. of L. pinsere (pp. pistus) "to pound" (see pestle). ”
Sanskriitti kertoo, että IE-sanan kanssa ollaan tekemisissä eikä SU-.
Sanskritin sana ”ruoaksi survominen huhmaressa, kirnussa ym." kytkee tämän toiseen sanarymään, jonka PIE-kanta on ”*pen-” = syöttää, juottaa.
(Mukamas "kanta" ”*pies-” on tätä MYÖHEMPI, koska se ei kata edes edes kaikkia balttikieliä, ja sitä paitsi -s- ei ole siinä KANTAA, vaan se on JOHTOPÄÄTE (ei siis kuitenkaan TAIVUTUSpääte, kuten -ti).
post1222776.html?hilit=painti#p1222776
" "*pen-" = "syöttää, lihottaa jne, ("kantabaltti")
Liettua:
"*pinti" (kb) > "pìnti (pìna, pýnė)" = punoa, kiertää, kiemurtaa, vetää, imeä
"*penti" = "penėti (pẽni, penėjo)" = juottaa, ruokkia (yleensä eläintä)
"*painti (*paino, *paine)" = lihottaa (karjaa)
Muoto "*painti" on seeliäinen muoto kantabaltin muodosta "*penti" = syöttää lihottaa, jota liettuassa suoraan vastaisi "*pẽnti".
Verbi "penėti" voidaan katsoa seuraavan myös adjektiivista
"penus, peni" = lihava (yleensä eläin), "penus žąsis" = teurashanhi ”
”*pensti” (kb) olisi ”syötättää”, ”juotattaa” = hienontaa, survoa ravinnoksi jotakin (eri-tyisesti lapsille, eläimille ja hampaattomille) ja yleistynyt sitten sekä muihin aineisiin että vähän muihin toimintoihin.
Sanalla lisäksi on itse PIE tasolla johdos ”*spensti” = survoa, seuloa erilleen. Tästä seuraa liettuaan
”spiesti(s) (spiečia(si), spietė(si))” (lt) = saostaa, keskittää, klusteroida, klimppiyttää, kasata (tasaisesti pieniksi kasoiksi), jakaa pieniksi joukoiksi (metsästäjät, mielen-osoittajat ym.) (saostua, sakkautua, erottua erilleen, klimppiytyä, konsentroitua, tiivistyä eri ryhmiksi, ahtautua)
”spį̃sti (spį̃sta,spiñdo) (lt) = spīdēt (lv) = erottua valossa, alona, välkähtää, kimaltaa, pilkahtaa, hohtaa (heikosti);starot (lv) = paistaa,loistaa silmään, erottua, häämöttää, säteillä, huokua (iloa mm.), ; mirdzēt (lv) = erottua, loistaa jollakin ominaisuudella, kipinöidä, vilkkua, välkkyä, helmeillä
”spìsti (spiñta, spiñto)” (lt) arī pārn.= ”spietot” (lv) = parveilla, pilveillä, vilistä jtk.; ”pulcēties” = kokoontua,kerääntyä, tavata joukolla, keskittää, järjestää, järjest(äyt)yä erilleen, klusteroitua, eriytyä, klimppiytyä
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=11&text_word=spi&method_word=substring&sort=word
” Lithuanian: spiẽsti (spiẽčia, spiẽtė) = parveilla
Etymology: spiẽčiu,spiẽčiaũ (yks,1.prees.ja pret.) 'schwärmen (von Bienen)', (übertr. 'herumschwärmen, schnell laufen' und (tr.) 'sammeln, konzentrieren, (zusammen)-scharen, einen Schwarm abgeben (von Bienen)',
spiẽtimas = 'Schwärmen (der Bienen), Herumschwärmen, (Zusammen)scharen, Sammeln, Konzentrieren',
spiẽtlius und dial.spietlius),spietlỹs,spiẽčius 'Bienenschwarm', spiečius neben dial. spiečius noch 'Schwarm, allgemein', spietingas 'schwarmreich, ergiebig an (Bienen) schwärmen',
lett. spiēst (spiešu, spietu) 'schwärmen (von Bienen)', spietuot dass., spiets 'Bienenschwärm', spietis, spietis dass., spĩtenis 'Schwarm = parvi, liuta, lauma'.
Lett. spiēst = 'drücken = painaa,pressen = puristaa' ist trotz Persson Btr. 393. 399 nicht hierher zu stellen wegen des lett. akutierten e neben lit. zirkumflektiertem spĩsti, sondern gehört eher zu lit. spęsti.
Die Wörter sind verw. mit griech. spidnón, puknòn, pepágój Hesych, spidioj 'ausgedehnt, weit, oben',
spidšj 'geräumig, entlang gebreitet' (über dáspidšoj pedioio für diospidšoj),
lat. spissus 'dick, dicht' und 'ausgedehnt, lang (bes. zeitlich), langsam, langwierig, spät'.
Die balt.Wörter lauten ab mit der s.v.v. spaistýti, speĩsti, spį̃sti genannten Familie.”
Liettuan saksalainen etymologinen sanakirja väittää visuaalisen erottamisen / erottu- misen ”spį̃sti (spį̃sta, spiñdo) ja sisällöllisen ”spìsti (spiñta, spiñto”) olevan peräisin eri verbeistä ”*spengsti” ja ”*spensti”.
Näillä on merkitystä tutkittaessa ”pyhän” alkuperää,sillä näistä tulee sille ERI KANDI- DAATTI, ensin mainitusta VISUAALINEN ERILLEEN MERKITSEMINEN ja jälkim-mäisestä taas muu,sisällöllinen ”KARSINOIMINEN”. (Tosin muodoista joissa ei ole tuo PIE-johdos s- alussa!) Ja toisesta VOI tietysti tulla ”pyhä” ja toisesta ”piha”!
Tämä on kyllä syytä yrittää mahdollisimman tarkkaa selvittää, koska ainakin tuo Kirk-ko yrittää varmasti sekoittaa... Lisäksi tässä esiintyy sellainen ilmiö,että η- äänne [ng] käyttäytyy tavun lopussa säänöllisissä muunnoksissa kantabaltista kuin tavallinen loppu-n, kuten tekevät tavallisesti myös tavunloppuinen m, p ja b.
(Tällöin mm. kantabaltin sanasta ”lengvas” = ”kevyt” tulee seelissä säännöllisesti ”laivas” = liettuan ”laiva”.)
” Lithuanian: spį'sti (spį'sta, spíndo) paino on eri tavalla kuin Letonicassa)
Etymology:1.spį'stu, spíndau; in Kvėdarna, spį̃sti,spį'stu,spindaũ) 'zu scheinen, zu leuchten beginnen; erglänzen, durchschimmern;sich zu spiegeln beginnen = alkaa kuvautua, peilautua' (zur Metatonie s. Buga KZ 52,259), spį'stelėti (-liu,-lėjau) 'ein wenig leuchten, scheinen, glänzen'; lett. spῑst (spῑstu, spῑdu) 'scheinen, leuchten, glänzen'.
Gehören zu der s.v. spindė´ti genannten Familie (s.s.v. mit Etymologie); vgl. noch spiñgti und spingė´ti. ”
” Lithuanian: spìsti (spinta, spito)
Etymology: 2. (spintu, spitaũ) 'zu schwärmen beginnen (von Bienen); schwarm-, scharenweise (herum)laufen, -rennen, sich zerstreuen (über eine Fläche hin), sich sammeln, sich scharen, sich zusammendrängen',
spitìmas '(Herum)laufen, -rennen, -scharen, Sichzerstreuen, Umschwärmen';
vgl. lett. spῑtenis 'Schwarm'.
Abltd. mit der s.v.v. spaistýti, speĩsti, spìsti genannten Familie; über die Etymologie s.s.v. spiẽsti.
PIE-tietokannasta löytyy edelleen yhteyksiä:
http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5
*pisd-eh₂- = vulva Russ. пизда (pizdá), Lith. pyzdà, Ltv. pīzda, Alb. pidh, Nuristani pəṛí
*pes- = penis Gk. πέος (peos), Lat. pēnis, Gm. faselt/Fasel, ON fösull, Eng. fæsl/-, Skr. पसस् (pásas)
Näilläkin varmaan on asian kanssa tekemistä.
Yhteinen kantamuoto on ”*pensti” = ”**penistää” (ja tuo toinen tarkoittaa ”**penis-tetty”), mutta tämä ei ole välttämättä sanan perusmerkitys, vaan se on tuo erilaisten aineiden huhmarointi.
Preussissa tähän liityvät verbit
” PÎSTUN (pῑdda, pῑdda) <87> [pijst 105] = nešti (lt.) = tuoda,pistää (sisään jhkn), voisi liittyä suomessa paitsi verbiin ”pistää”, myös verbiin ”pitää”.
PISTUN (peisda, pisda) 1 <102> [peisda Gr + Sompisinis E 340 MK] = grûsti (lt.) = jauhaa, jyrsiä (työkalulla), taltata, tyrkkiä, pistellä, töniä
PISTUN (piesda, pisda) 2 <102> [peisda Gr+Sompisinis E 340 MK] coire = naida, sekstata, eli sama verbi, kaksi merkitystä.
Pistetään nyt harvainaisempia, kunhan vain etymologinen katsoo niiden kuuluvan joukkoon:
” Lithuanian: peslỹs = kanahaukka, varpushaukka (”pudottaja”, ”ylhäältä iskijä”)
Etymology: 2.= 'Sperber = varpushaukka,Blaufuss,grosser Habicht = kanahaukka, Weihe, Milan'.
Es gehört zur idg. Wz. *pet- 'fliegen, fallen' (über das Verhältnis von ai. pat- zu pad-, abg. pasti, padat = 'fällen' besonders Wackernagel Kl. Schr. 3001).
Es sei hierzu erinnert an griech. çkupštájaráx, tanusipteroj órnij 'der schnell fliegende Habicht, der seine Flügel ausbreitende Vogel' Hesiod Op. 212.
Wie Maas IF 1, 159 und Solmsen Unters. 147 ff. gezeigt haben, gehört griech. išrax, ãráx 'Habicht' ebenso zu ierój 'hurtig, flink', i:esqai 'eilen, vorwärts streben',
lit. výti 'treiben, verfolgen, nachsetzen' etc. In der Tat wird ƒšrax im Epos als ç`kÚj, çkÚpteroj, lafrÒtatoj petehnwn charakterisiert.
Laut J. Schmidt Plbdg. 173 ff. besteht accipiter 'Habicht' aus *aku- 'schnell'
(cf. ai. ás´u´-, griech. çkúj 'schnell', lat. ãcior 'schneller', acupedius 'schnellflsig' etc., s. auch s.v. aštrus) + Abltg. von *pet- = 'fliegen'. Es ist volksetym. an lat. accipere 'empfangen' angeglichen.
Auf den weiten und lang andauernden Flug der Habichte spielt auch Petron Cena Trimalchionis 37an: ipse Trimalchio fundos habet, qua milvi volant, nummorum nummos 'Trimalchio hat Güter, soweit als die Habichte fliegen, und Geld wie Heu'.
Die Form pieslỹs für peslỹs ist im Vokalismus durch piesta 'Stampfe, Mörser' beein-flusst Der Vogel ist daher als 'Stampfer, Stösser' umgedeutet worden (über die Bez. des Habichts als 'Tauben-, Hasenstöer' sowie s.v.v. vanagas). ”
Lithuanian: piešti = piirtää, uurtaa (alunp.veistää kuvaa talttaamalla) [voisi olla myös noeta, HM]
Etymology: (-šiu, -šiaũ) 'mit Kohle Linien ziehen, (schwarze Muster) zeichnen, mit Zeichnungen ausschmücken, verzieren',
Kaus. pieš(d)inti 'zeichnen lassen = piirrättää',
Frequ. piešinéti, paišinéti = piirrellä,
Intens. paišýti, über die auch vorkommende Bed. 'mit Russ beschmutzen = noeta' s.s.v. paĩšas.
Auch piešinỹs heisst neben 'Zeichnung = piirros, Skizze = sketsi, Abbildung = kuvaus, Bild = kuva' ausserdem 'Russfleck = nokihiutale, schwarzer Fleck = musta pilkku'.
Ebenso kann piešinti noch = paišinti 'berussen = noeta' sein;
cf. auch pieša 'Russflocke', piešos 'Russ-', pišas, pišaĩ dass. (s.s.v. pišti).
S.v. paĩšas sind auch die Formen mit ui- Vokal wie puišos = paišos 'Russ-' usw. genannt.
Zu den Verwandten anderer idg. Sprachen, soweit sie nicht schon s.v. paišas aufgeführt sind,
gehören noch preuss. peisatun 'geschrieben = piirretty' (3. Praes. peisai),
abg. püsati (piša) 'schreiben' (serb.-ksl. auch 'prögen'),
tschech. psáti, písati 'malen = jauhaa, schreiben = kirjoittaa',
russ. pisat', poln. pisac´ dass., pismo, russ. pis'mo 'Schreiben, Brief = kirje',
ksl. p´strú, russ. pestryj, poln. pstry 'bunt = kirjava',russ.pestrucha 'Forelle = forelli'.
Weiter cf. ai. pims´a´ti 'schmückt = liata, ziert = koristaa',
av. frapixta- 'verziert', apers. niyapaišam (1. Sg. Aor.) 'ich schrieb nieder, ich schrieb auf',
nipišta- 'aufgeschrieben, niedergeschrieben', paišiyš 'geschriebener Text, Urkunde',
toch. A pek-, pik-, B paik-, pik- 'malen = jauhaa, schreiben = kirjoittaa', pekant- 'Maler', peke 'Schrift, Malerei', lat. pingere 'malen, sticken'.
Auch griech. pikrój 'einschneidend, bitter, herb' gehört hierher (cf. zum Suffix ksl. püstrú). Mit l- Formans ausgestattet ist griech. poikiloj 'bunt' (cf. ai. pesala-, s.s.v. paišas). ”
Preussiksi oli siis "peisatun (peisai, peisai)" = piirtää.
Etymologinen sanakirja tuntee suhuässällisen verbin, jota nykykielen sanakirjat eivät tunne, ja joka on edellisen piešti-verbin ”kertanen” duratiivinen aspekti:
”pìšti (piẽša (pỹša), pìšo)” = tehdä (”noella”) merkki, erottaa merkinnöllä, noeta.
(Toinen mahdollinen preesensmuoto tarkoittaa karjalassa ”noitaa” (Piešša) ja toinen voi tarkottaa ”pyhää”.)
” Lithuanian: pìšti (piša, pišo) = noeta, mustata, piirtää, merkitä (mustalla)
Etymology: 'russig werden,sich mit Russ bedecken', pìšas, gew. pišaĩ = piešà 'Russ-flocke', piẽšos 'Russ',pišùs 'russig',zushgd.mit den s.v. piẽšti, paĩšas verzeichneten Wörtern. ”
http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1&p=14&w1=P&w2=A
Eli tämä yhdistetäänkin nyt ko. sanakirjassa englannin sanaan ”paint” = maalata.
http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none
” paint (v.) = maalata
early 13c., from O.Fr. peinter, from peint, pp. of peindre "to paint,"
from L. pingere "to paint,"
from PIE base *pik-/*pig- "cut."
Sense evolution between PIE and L. was,presumably, from "decorate with cut marks" to "decorate" to "decorate with color."
Cf. Skt. pingah "reddish," pesalah "adorned, decorated, lovely," pimsati "hews out, cuts, carves, adorns;" ”
Eli siihen TALTTAAMISEEN tämä toinenkin linja kuitenkin palautuu, joten erosta ei kannata tehdä suurta numeroa liikuttaessa kantaindoeuroopan tuntumassa.
Englannin ”pink” myös on samaa juurta (skrt ”pingah”). Sama se, ”*pig-” tai ”*pen-”...
” O.C.S. pegu "variegated;" Gk. poikilos "variegated;" O.H.G. fehjan "to adorn;" O.C.S. pisati,
Lith. piesiu "to write." ”
Kauheita virheitä koko ajan! Se on ”piešiù”, ja se on pseesensin yksikön 1. eikä nominatiivi, ja se tarkoittaa ”piirrän” (joskus veistän kuvaa), eikä ”kirjoitan”.
(Liettuan ”piesiù” tarkoittaisi, että ”parveilen mehiläisparvessa”...vähän kuin ”Maija M.”...
” Probably representing the "cutting" branch of the family are O.E. feol (see file (n.)); O.C.S. pila "file, saw," Lith. pela "file."
” file (n.) = "metal tool" = viila
O.E. feol (Mercian fil), from P.Gmc. *finkhlo (cf. O.H.G. fila, M.Du. vile, Ger. Feile),
probably from PIE *pik-/*peik- = "cut" (cf.Skt. pimsati "hews out, carves," L. pingere "to paint,"
O.C.S. pila "file, saw," Lith. pela "file;" see paint).
The verb in this sense is from early 13c. Related: Filed; filing. ”
” pink (n., adj.)
1570s, common name of Dianthus, a garden plant of various colors.
Attribution to "pale rose color" first recorded 1733 (pink-coloured is recorded from 1681).
The plant name is perhaps from pink (v.) via notion of "perforated" petals, or from Du. pink "small" (see pinkie),from the term pinck oogen "half-closed eyes," lit. "small eyes," which was borrowed into Eng. (1575) and may have been used as a name for Dianthus, which sometimes has pale red flowers. ”
”Pink” tulisi tämän mukaan neilikan ”rikkonaista terälehdistä”. Mutta nimi voi tulla tietysti pinkin mausteneilikan ruoan joukkoon jauhettavista kuivatuista nupuistakin.
Liettuan saksalaisen etymologisen yllä olevasta linkintä löytyy edelleen seuraan ”pyhän” etymologian kannalta mielenkiintoinen tieto:
” Lithuanian: ”pišnas” = ylpeä
Etymology: 'stolz, hochmütig' (Bretkun, Mažvydas, M. Pietkiewicz),
"pišnytis" (Mažvydas) = 'stolz sein, sich brüsten',
aus wruss. poln. pyszny, bzw. wruss. pyšnic´ca, poln. pysznic´ się;
vgl. noch lit. pišnumas und pycha = 'Pracht' (Bretkun), letzteres aus wruss. poln. pycha ferner "pišytis" = 'übermütig sein' (Bretkun) aus wruss. pyšic´ca. ”
” Lithuanian: ”pisno´ti (pisnoja, pisnojo)"
Etymology: pìsti s.s.v. piestà, paisýti 1.
Zu pisnóti in der Spezialbed. 'mit schüttelnder Bewegung laufen' vgl. auch Interj. pìst, die ein schüttelndes Laufen, ein flinkes Zurseitespringen bezeichnet. ”
Tämäkin sana,joka tarkoittaa hevosen ym.PEITSAAMISTA eli ravaamisen vastakoh- taa siten,että hevonen astuu aina samanpuoleiset jalat yhtä aikaa kuin kameli, tulee sanatsa ”*pensti” (kb),ja todellakin kuuriksi se olisi säännönmukaisesti ”*peistun (*peica, *peitoi)”. ”Peica" [päitsa] on yhtä mahdollinen preesensmuoto kuin *peista”.
Erilainen taivutus on siis yksi tapa johtaa sanoja.Siinä ei ole tiukkoja sääntöjä: kun yksi tapa on käytössä, valitaan merkitykseltään kauaksi ehtineelle käytölle se toinen.
Yllä esitetylle vaihtoehtoisella taivutuksella kuuriksi kantabaltin sanasta ”*pensti” (kb) tulisi myös ”*pëistum (pëista)” (kr) [päistum], jollainen on ilmeisimmin tarkoitta-nut hampun, pellavan ja niinen valmistusprosessia ja preesensistä tulee kuurin r-päättellä ”*peist(e)re”=”päistär(e)” (sm), noiden prosessien jäte tai sivutuote.
Erilaisia taivutuskaavoja ja aspektisarjoja löytyy näistä linkeistä:
post1043809.html?hilit=%20kanda#p1043809
post1044065.html?hilit=%20kanda#p1044065
post1226548.html?hilit=%20kanda#p1226548
post1276649.html?hilit=Karsti#p1276649
Tuttuun tapaan perusverbistä ”*pensti” seuraa ”(kanta?)balttiin” kaksi aspekstia
”*pinsti (pinda(pinsta), pindo)”, tai ”*pinšti (pinša(pinšta”)...pinšo) = pistää, iskeä pystyyn, läpi jne. (seiväs, nuoli), sekä
”**pansti (*panda, *pando)” = karistaa, pudottaa (esim. hakkamalla huhmaressa ym.) esim. akanat jyvistä, kuidut pellavista, hampuista.
Tuollaista ”pistämiseen” liittyvää sanaa ei kuitenkaan ole, ei ainakaan baltissa...
Sellainenkin ajatus tuosta heräsi, että jos ”pyhä” tai ”paha” sittenkin tarkoittaa ”(noella) merkittyä”, kuten karjalan ”piessa”, ”piešša”, niin MITÄ SUOMEN ”NOITA” tarkoittaa? Tuohan olisi ilmeiseti baltiksi tarkoittanut ”suomalaista, karjalaista, saamelaista noitaa”!
Suomem sana ”musta” on kuuria (liettuan ”mušta”) ja tarkoittaa ”lyötyä, mustelmaa” (ja kuten sanottu, ”geltas” tarkoittaa sitten ”pistettyä”, ”verettömän väristä”). Noita ennen on ollut omaperäisemmät musta- ja keltainen-sanat.
Pikimusta soopeli eli ”nokinäätä” = ”mustanäätä” on ollut suomeksi ”nois, nokiin” (kuin ruis, rukiin”). Viroksi noki on ”nõgi, nõe”, ”noita” = ”nõid, nõia”, ”noitua” = ”nõiduma”. Savon ”noeta” on suomen ”noita”. "
Arkkis
Lähetetty 3.4.2010 klo 4:09Viesti 15/22
Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
JaskaNiin? Yhtään lähemmäs et ole päässyt äänteellisesti etkä semanttisesti.
Odotas nyt, kun mää pääsen vauhtiin.
Nyt esitän kuitenkin tuon edellisen pohjalta yhden kysymykset, jonka sinä tiedät:
Saarikivi kirjoittaa:
” Suomen pyhä- ja saamen bassi-sanojen selitykseksi Hakulisen etymologia ei kui-tenkaan kelpaa,sillä siinä on karkea äänteellinen virhe. Itämerensuomen piha palau-tuu asuun *pičča tai *piččä, jota saamessa vastaisi **bahcci (< *pecce). Mikäli suomen pyhä itämerensuomalaisine vastineineen siis todella olisi piha- sanan sivumuoto, eivät itämerensuomen ja saamen sanat voisi kuulua yhteen.
Selityksellä olisi joka tapauksessa myös semanttiset heikkoutensa, sillä itämeren-suomen pühä-vartalolla ei näyttäisi olevan jälkeäkään ’pihan’ merkityksestä (eikä päinvastoin) – ’erotetun’ merkitystä tuskin voi tällaisena pitää. ”
Arkkis kirjoittaa:
” Tuossa perussanassa on liettuassa s, mutta johdannaisissa, kuten "piščioti (piš-čioja, piščiojo)" (= ”p...skella”) on š. Liettualaiset "tunnistavat" suomalaisten puheen-pulinasta erehtymättömästi myös "pistämme", joten jonkin muodon preesens lienee "*piščia", jolloin preteriti olisi "*pistė" ja imperfekti "*pistyti".
" Nebūtina pistyti mokslinių faktų gigabaitais "
Tuokin on kaksimielinen lause tietämättä sanaa: " Ei pidä "pistyti" tieteellisiä faktoja gigatavuilla " tai " Ei pidä "pistyti" tieteellisten faktojen gigatavuin (t. gigatavujen kanssa) ".
Netistä hakemalla ilmenee, että venäjän sana ”pišče” (пище) = ruoka (survos?) translitteoidaan liettuaksi sekin piščia.
http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=la ... art=0&sa=N
Siitä sen nyt tietääkin just, että miten se äännetään, eli se on foneettisesti [piš'č'a].
Vaikka tuo sana on nykyään liettuassa ”pyhitetty” johdannaisineen vain ”yhdenväri-siin” tarkoituksiin, niin se on kuitenkin taustaltaan kantabaltin/-indoeuroopan (tmv., PIE) ”*pensti” eli survoa jotakin pölkkyä, mäntää, survinta sen pituussun-nassa ylös alas hakaten, josta on viimeistään kantabaltissa tullut aspektit
”*pinsti” > ”*pįsti” (*pῑsti) > pisti, joka tarkoitti myös alun perin iskeä pölkky alas-päin, esimerkiksi maahan pystyyn (perusmerkitys, objektina pölkky), sekä ”*pansti” > (”*pąsti”, ”*pāsti”) > ”*pasti” = pudottaa, erottaa (alunp. pölkyllä survoen) kohteesta jotakin, jollainen sana on venäjässä: pudottaa = ”past'”, ”padat'”.
Tuosta ”pisti”-verbistä, silloin kun se on vielä tarkoittanut ”tavallistakin pistämistä”, on voitu aina johtaa (vastaavasti kuin suomessa esimerkiksi verbi ”pistellä”) verbi
”pistyti (piščia, pistė)” = iskeä seipäitä pystyyn, aidata jonka tuloksena myös on ”*piščia(s)”, aitaus, piha.
Nyt se kysymys:
Voisiko tuossa Saarikiven esimerkissä tämä ”piš'č'a” (jossa loppu ”-ia” on a:n ja ä:n väliltä, toimia Saarikiven *pičča tai *piččä -muotojen sijasta jossakin kantasuomessa ”piha”- sanan silloisena muotona äänteellisesti? Vai onko sille jokin selvä este? "
Arkkis
Lähetetty 4.4.2010 klo 1:38 Viesti 19/22
Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
ArkkisVoisiko tuossa Saarikiven esimerkissä tämä ”piš'č'a” (jossa loppu ”-ia” on a:n ja ä:n väliltä,toimia Saarikiven *pičča tai *piččä -muotojen sijasta jossakin kan- tasuomessa ”piha”- sanan silloisena muotona äänteellisesti? Vai onko sille jokin selvä este?JaskaJos tuollainen piš'č'a-sana olisi lainattu esim. varhaiskantasuomeen, se olisi substituoitu jotakuinkin asuun *pišta, koska affrikaatta ei voinut esiintyä sibilantin vieressä. Nykysuomessa sana olisi asussa **pihta.
Olet oikeassa.
Tarkistelin asioita uudemman kerran netistä ja etymologisesta ja huomasin hosunee- ni ja tehneeni virheen:se miten asia äännetään nykyliettuassa, on oikein, mutta miten se kirjoitetaan ja miten se on ollut kantabaltissa, se on väärin: siinä on tavallinen s.
"*Pῑsti" (kb) > "pistῑti, pist'a" (kb), josta tulee suomen "pistää",kun sen pitää tulla preesensistä, ja liettuaan "pistyti, pisčia" (lt). Siitäkin tulee ainakin "netin mukaan" kaikenlaista...
Pannaan ensin netin satoa nykykielestä:
http://www.delfi.lt/news/daily/voxpopuli/article.php?id=26724177&com=1&s=2&no=20
” Kas cia per pistymas iš kiauro i tusčia”
”Mikä ihmeen ”pistely”, ”vääntely” täällä on ”rikkiäisestä ja tyhjästä”? (Keskustelu aiheesta ”filosofien riidat”)
http://mano.zebra.lt/gyvenimai/trotilas/mikroblogas
” Neįdomu man, mergaitės, čia pistyti, gal jūs taip mane kabinate:)))? ”
” Minua ei kiinnosta, tytöt, ”(suoranaisesti) naida” täällä (jollakin palstalla), miksi te minua tuolla tulla tavalla (suorastaan) syleilette? Tästä tulee erinomaisesti esiin jatkuvan aspektin yksi, yleisen, kuvaannollisen tason merkitys. ”
(Keskustelija suhtautuu ilmeisesti epäluuloisesti naisten (odottamattomaan?) innostumiseen hänen ideoistaan...)
Täällä on mielenkiintoinen nettiteoria:että italian sana ”pizza” tulisi liettuan sanasta ”pisčia” sen yhdessä vanhassa merkityksessä ”pistää jonnekin, yhteen”:
” Pizza - tai auštragudų 5 amžiuje atneštas greitas valgis PISČIA, dėl italų kalbos ypatybių šiandien žinomas kaip PIZZA. Lietuviškai 'pisti' , įkišti, sukišti, valgis greitai sukišamas 'pisčia' . ”
”Pizza – tämä itägoottien 5. vuosisadalla runnetuksi tekemä pikaruoka PISČIA - tun- netaan tänään iltalian kielen erityispiirteiden takia ”PIZZAna”. Liettuaksi 'pisti', ”pistää sisään, yhteen, täyttää”, nopeasti kokoon pistettävä (pika)ruoka on 'pisčia'. ”
https://www.blitzquotidiano.it/cronaca-italia/parola-pizza-nacque-a-gaeta-comparve-nel-997-d-c-in-un-contratto-di-affitto-2097704/
Parola pizza nacque a Gaeta: comparve nel 997 d.C. in un contratto di affitto
di redazione Blitz
Pubblicato il 10 febbraio 2015 15:46 | Ultimo aggiornamento: 10 febbraio 2015 15:46
Parola pizza nacque a Gaeta: comparve nel 997 d.C. in un contratto di affitto
GAETA – La parola pizza nacque a Gaeta nel 997 d.C.Cioè non furono i napoleta- ni a inventare il vocabolo con cui è conosciuto in tutto il mondo il loro piatto simbolo, ma un po’ più a Nord. Il termine fu coniato per la prima volta nel borgo marinaro del bas-so Lazio, già patria delle olive e della tiella. A ripercorrerne l’etimologia è una ricerca condotta dallo storico della cultura alimentare Giuseppe Nocca, docente dell’Istituto alberghiero di Formia.
Secondo lo studioso, il termine pizza fu inventato in un mulino situato sul fiume Ga-rigliano, che divide il Lazio dalla Campania. E’ qui che appare per la prima volta in un documento ufficiale, un atto notarile conservato nell’archivio della cattedrale di Gaeta e risalente appunto al 997 d.C.
L’oggetto del contratto era l’affitto dello stesso mulino e del terreno annesso di prop-rietà del vescovato. Come canone di locazione, Bernardo figlio del duca Marino II e vescovo designato, chiedeva 24 pizze:
“ogni anno nel giorno di Natale del Signore, voi e i vostri eredi dovrete corrispon-dere sia a noi che ai nostri successori, a titolo di pigione per il soprascritto episco-pio e senza alcuna recriminazione, dodici pizze, una spalla di maiale e un rogno-ne, e similmente dodici pizze e un paio di polli nel giorno della Santa Pasqua di Resurrezione”.
Il testo originale è in latino, ma l’espressione “doduodecim pizze”, secondo Nocca, “può essere annoverata tra i primi vocaboli dell’italiano volgare”.
Myös verbi ”pisčioti” jon nimenomaan verbin ”pistyti” johdannainen säännölliseen tapaan sen PREESENSVARTALOSTA nin sisäisissä johdannaisissa kuin ulkoisissa lainoissa.
http://www.eurobasket.lt/lt/naujienos/14244/17
” O čia kažkas pisčiojo, kad ryto forma po naujų krenta, pasižiūrėkite į savi formą kai kojas vos žaidėjai velka... ”
(Urhelufani kommentoi ottelua:) ” Ja nyt joku ”paneskeli” (hidasteli, teki vääriä asioita väärään aikaan ja väärässä paikassa) ja eilinen (t.aamuinen) kuvio hajoaa, katsokaa omiin kuvioihin miten pelaajien jalat tuskin liikuvat lainkaan... ”
http://www.voyager.lt/modules/newbb/viewtopic.php?post_id=29557
” Dabar gi lauke šlapio kelio jau užtenka, rytai tamsus, vakarai irgi, jau tenka žlibinet ant šlapio asfalto, kad kokio pisčio(to)jo nenukalt... ”
” Nyt kyllä ulkona märkä keli jo riittää, aamut pimeitä, illat myös, jo on sokaistua märästä asfaltista, että on kolauttaa jotakuta ”paneskelijaa”...”
(Palstakeskustelijalla on englantilainen kone, lisäsin hatut ja palkit, ja korjasin kieliasua)
On siis kaksi samaa alkuperää kylläkin olevaa vervbiä johdannaisineen;
1. ”pìsti(s) (pisa(si)...piso(si))” = naida, transitiivinen tai refkesiivinen, ent. ”pistää”, iskeä (seiväs) pystyyn jne.
Tästä seuraa iteratiivinen
2.”pistyti (pisčia, pistė) = naida, pistellä, kamppailla (leikillisesti)
Nimenomaan tästä PREESENSin mukaan tulee (kantabaltista) suomen ”pistää”, tarkasti ottaen muodosta ”*pist'a”.
Tästä seuraa pejoratiivinen
3. pisčioti (pisčioja, pisčiojo)” = ”paneskella”, kuhnailla, olla muiden tiellä.
Toinen verbi oli
”pìšti(s) (pieša(si), pyšo(si)) = merkitä (noella), noeta (itsensä)
Sana ”pieša” = noki(maali) tulee tästä, eikä tämä tämä ”nokimaalista”, eikä tämä nokimaalista, kuten liettuan saksalainen etymologinen sanakirja löysästi olettaa.
Tästä tulee preesensin mukaan iteratiivinen aspekti
”piešti (piešia, piešė)” = piirtää
Paitsi piirtämistä tämä on tarkoittanut joskus myös toistuvaa kieri(ttä)mistä jossakin ”noessa” tai vastaavassa, partisiippiin ”piešta” lisättynä kuurilais-r:llä ja suomen verbinjohdoksella saadaan ”piehtaroida”, jolla ennen on tiedetty hevosen tai sian piehtaroivan nimenomaan sadakseen nahkaansa jonkin esimerkiksi hyönteisiltä tai auringolta suojaavan ”pinnan”.
[HM:venäjä pëstryj = kirjava,tulee joko kuurista(/seelistä) ="jossakin kieritellyn/ pieh- taroineen kaltainen" tai sitten se tulee vasarakirveskielestä kuin a(h)train sanasta aš- = terä,jossa -t- on loiskonsonatti,jolla päästään vsk:ssa luvattomasta äänneyhdis- telmästä -šr- (joka liettuassa ja kantabaltissa on sallittu) Aš-t-r-ain-en (-as) = "terätty" (adj.), terällinen.
Pëstryj voisi olla näin "(noki)pilkullinen, noetun näköinen".
Semanttisesti noissa selityksissäsi ei ole mitään pyhään tai pihaan viittaavaakaan.
Et kai kuitenkaan lähde kiistämään suomen "pistää"-verbin yhteyttä "baltin" "pistyti" (lt), "pistῑt" (lv) verbeihin? "
Preussi:
peisda
peisda „arsch (Arsch) – pasturgalis (podex, cunnus)“ GrA 36, „podex – t.p.“ GrF 27, pisda „Arsch – t.p.“ GrG 82 yra (nom.sg.fem.) turbūt pr.dial.*peizdā „t.p.“ resp. pr. dial. *pizdā „t.p.“ ar *pīzdā „t.p.“ [plg.vv.pr.(dk.,1388 m.) Pisdekayme = pr.*Pizd- ar *Pīzd-]; plg. lie. pizdà „vagina, cunnus“ bei pyzdà „t.p.“, taip pat la. pĩzda „t.p.“. Visų šių pr. (Gr), lie.ir la. žodžių pagrindinė ir senovinė reikšmė bus buvusi „vagina, vulva“.
Lytis pr. dial. (GrA,GrF) *peizdā „vagina,vulva“,jos kilme iš pr.*pīzdā „t.p.“ abejojant, galėtų kartu su sl. *pizda „t.p.“ suponuoti balt.-sl. dial. (vak. balt. dial.-sl.) *peizdā „t.p.“ greta varianto balt.-sl. dial. *pizdā „t.p.“ > balt. dial. *pizdā „t.p.“, kuris gal
a) davė lie.dial.pizdà „t.p.“ ir pr.*pizdā „t.p.“ (jeigu jis nėra *pīzdā „t.p.“,žr. anksčiau),
b) dėl kaimyninių sl.kalbų žodžio *pizda „t.p.“ (< *peizdā „t.p.“) išvirto į lie. pyzdà „t.p.“ bei la. pĩzda „t.p.“ ir pr. *pīzdā „t.p.“ (jeigu jis nėra *pizdā „t.p.“, žr. anksčiau).
245 Tas subst. balt.-sl. *p(e)izdā gali būti sufikso *-dā vedinys iš verb.balt.-sl. *peis- / *pis- (dėl jo žr. s.v. sompisinis).
Mallorylainen "kantaindoeuroopaliten juurten juurten luettelo (virheellinen, poistetta-va) pitää sanaa kantaindoeuroopplaisena (mitä se ei ole ,utta indoeurooppaa kuitenkin):
https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/p
*pisd-eh₂- vulva
Russian пизда́ (pizdá), Lithuanian pyzdà, Latvian pīzda, Albanian pidh, Kamviri (pəṛí), Polish pizda
peisāton = kirjoittettu(na)
peisāton „geschrieben – rašyta (написанно)“ III 10521 [674] (= paraschit „parašyta, написанно“ VE518), peisaton „t.p.“ III 6321[437] (= paraschit „parašyta, написанно“ VE 268) partic. praet. pass. nom. sg.neutr.;praes. 3 pl. peisāi „schreiben (sie schrei-ben) – (jie) rašo“ III 7321 [437] (= rascha „rašo“ VE 311), (sg.) peisai „schreibt – (jis) rašo“ III 1017 [492]. Žr. dar popeisāton.
Čia turime pr. (III) *peisātan „rašyta“ (partic.praet.pass. nom.sg.neutr.) ir (praes. 3 sg. / pl.) *peisāi „rašo“.Šios lytys suponuoja senesnę paradigmą verb.[praes.(3 sg.)/ praet. (3 sg.)/ inf.] pr. *peisāja/*peisājā/*peisā-tvei „rašyti“, perdirbtą matyt iš paradigmos verb. pr. *peisja/ *peisā/ *peisā-tvei [dėl *peisā (praet.) plg.pr. *peisā-(v)uns „rašęs“, žr. s.v. popeisāton] ← verb.vak.balt.-sl.(praes.) *peisja (resp.1 sg. *peisjō)/ (praet.) *piśā / (inf.) *piśā-(tvei) „brėžti, piešti“ [plg. verb. s.sl. pišǫ (praes. 1 sg.)/ pьsa-ti (inf.) „brėžti, rašyti“ ir kt.;plg.Stang l.c.],atsiradusios veikiausiai iš paradigmos verb. [praes. (1sg.)/praet. (3sg.)/inf.] balt.-sl.*peiśjō/*piśā/*piś- 244 „brėžti, piešti“, kuri buvo perdirbta į verb. lie. piešiù/ piẽšė/ piẽšti „anglimi brėžti liniją, piešti, rašyti“.
Tolimesnė šio verb. balt.-sl. *peiś- (: *piś-) „brėžti, piešti“ kilmė yra šiaip jau seniai aiški:
jis – iš verb. ide. *peik- (: *pik-) „brėž(y)ti“. Šį verb.ide. *peik- (: *pik-) „brėž(y)ti“, atsi-žvelgiant į žinomą Benveniste’o teoriją apie ide.žodžio šaknį, galima laikyti determi-natyvo *-k- išplėstu verb.ide. *pei- (*pi-) „t.p.“,kuris,man rodos,gana aiškiai atsekamas baltų kalbose (žr.s.v.peile)- archajiškiausiose gyvosiose indoeuropiečių kalbose.
Beje, su minėtu verb. ide. *peik- (: *pik-) [HM: väärin: se on *penk- jau seniai yra siejami (nors darybos atžvilgiu neanalizuojami resp. menkai analizuojami) čia nagrinėtieji pr. (III) peisāton, lie. piẽšti ir kt.
Tämä on ilmeisiin "pyhän" ja Pieššan tausta. Samoiin venäjän verbin pisat´ = kirjoittaa.
этимология слова писать
писа́ть,пишу́,пи́шешь,укр.писа́ти,блр. пiса́ць, др.-русск. писати, ст.-слав. пьсати, пишѫ γράφειν (Супр., Зогр., Мар.), болг. пи́ша (Младенов 425), сербо-хорв. пи́сати, пи̑ше̑м, словен. písati, рíšеm, чеш. psáti, píši, слвц. рísаt´, польск., в.-луж. pisać, н.-луж. pisaś. ||
Родственно пёстрый; ср. также пёс.Далее сюда же относятся лит. piešiù, piẽšti «рисовать, чертить (углем)», paišýti, раišаũ «чертить, рисовать, набра-сывать», piẽšos, раĩšоs, рuĩšоs ж. мн. «сажа», др.-прусск. реisāi «они пишут», реisātоn «написанное»,
др.-инд. piṃc̨áti «украшает, придает образ, выкраивает», рḗс̨аs «вид, форма, цвет», авест. раēsа- м. «украшение», др.-перс. ni-pišta- «записанное», авест. frapiχšta- «украшенное», тохар. В piṅkam «пишет», греч.ποικίλος «пестрый», д.-в.-н. fêh - то же, гот. filu-faihs «весьма многообразный», а также лат. pingo, -еrе «рисовать, вязать иглой».
(пи́сать, -аю «мочиться = pissata», диал. пы́сать, олонецк. (Кулик.). Связано с нов.-в.-н. pissen, англ. piss, ср.-нж.-нем.pissen, шв. pissa,датск. pisse - то же, которые производятся из франц. pisser, ст.-франц. pissier (ХII в.), ит. рis-сiаrе, ономатопоэтического образования из речи кормилиц;см.Клюге-Гётце 447; Ель- квист 764; Фальк-Торп 830.Последние пытаются установить родство с писк, пища́ть, норв. pista «свистеть» и близкими словами.)
Abajevin mukaan "pyhä" tulee ilmeisimmin kirjoittamista ja piirtämistä tarkoittavasta savasta:
piẽšti
Straipsnelis:
Oset. fyssyn: fyst / finsun : finst 'rašyti = kirjoittaa'. Bendras ide. žodis. Seniausioji reikšmė buvo 'daryti įbrėžimus, ženklus, papuošimus' [...].Plg.persų hivištan-: nivīs- (= oset. nyffyssyn, arm.pis- 'rašyti',piṣ̌tak 'parašytas',sogdų *nipēs (np’ys-) 'rašyti', *nipēsāk (np’ys’k) 'rašantis', pyšt 'parašytas' (BSLXXIX [501] 105 ir toliau), av. paes- 'puošti = koristella' zaranyō-paesa-, zaranyō-pis- 'papuoštas auksu' (= oset. zœrin-fyst, s. persų pišta- 'papuoštas = koriteltu', niyapišam 'parašiau', nipiš-tanaiy 'para-šyti',nipišta- 'parašytas',s.i. pinš- 'puošti',piśati 'jis puošia', s.sl. пьсати, r. писать, s.sl. пьстръ, r. пёстрый, lie.pë̃szti, paĩszinti, s.v.a. feh,gr. ποικίλος 'margas', lo. pingo 'piešiu; puošiu, išpuošiu', toch. pink-, paik- 'rašyti, piešti'.
Kari Liukkonen yhdistää, ilmeisen okein, sanat puosti (puosia) > josta tulisi suom. **pyöhä
ja puhdas (puoštas):
Straipsnyje nagrinėjami paskolinti baltų kalbų dalyviai suomių kalboje. Suom. puhdas ‘švarus’ kildinamas iš baltų neveikiamosios rūšies būtojo laiko bevardės giminės dalyvio *puoštas arba *pọ̄štas (į prafinų prokalbę pateko *pūštas pavidalu).
Šaltinis:
Liukkonen 1994, 91
K. Liukkoneno siūlomos įvairaus įtikimumo naujos suomių kalbos baltizmų etimologi-jos: […] suo. puhdas ‘clean’ < *pōštas ‘gereinigt, gesäubert’, plg. lie. puõšti – neį-prastas garsų atitikimas: bl. ō = Balt. finų u; kitas siūlomas atvejis: luuta < *šlōta, bet plg. suo. lojo < šlōja […].
Šaltinis:
Nilsson 2001, 189
Preussi edelleen:
pistwis
pistwis „huntflige (Hundsfliege = "koirakärpänen") – šunmusė = koirakärpänen “ E 784, dėl kurio rekonstrukcijos (ir morfologijos), laikomos neaiškia, žr. toliau.
Šį pr.(E) pistwis bandoma gretinti su sl.*pьsъ „šuo“,o šį - su sl.*pьstrъ „margas“, *pьs-ati ir pan. Tačiau pr. (E) pistwis daryba (ypač jo segmento -twis kilmė!) iš tų gretinimų nė kiek nepaaiškėja, 288 o dėl to pasilieka neaiški ir pati pr. pistwis etimologija.
Manyčiau,kad pr.(E 784) pistwis „šunmusė“ taisytinas į *pisewis „t.p.“ [plg. pr. (E) pantwcko, taisytiną į *panewcko,žr.pantwcko] = subst.(i̯o-kamienis,nom.sg.masc.) pr. *pisevīs „t.p.“ < *„tas, kuris šuninis“ ← adj. pr. *piseva- „šuninis“ [plg., pvz., lie. adj. márga- „margas“ → subst. (i̯o-kamienis) márgis „tas, kuris margas“], kuris – sufikso *-ev- vedinys iš subst. (masc.) pr. *pisa- „šuo“ < vak. balt.-sl. *piśa- „t.p.“ (> s.sl. pьsъ „t.p.“ ir kt.).
Subst. (masc.) vak.balt.-sl. *piśa- „šuo = koira“, vartotas greta senovinio subst. balt.-sl. *śun- „šuo“ (žr. sunis), buvo pastarojo sinonimas, kildintinas iš (subst.) *„margis (šuo)“ (plg.subst. lie. már̃gis „t.p.“ s.v.4 mar̃gis) ← adj.vak. balt.-sl. *piśa- „margas“ < *„paišinas“,o šis – fleksijos vedinys iš verb.balt.-sl. *piś-/*peiś- „… piešti“ (dėl jo žr. s.v. peisāton).
Adj. (deverbatyvas) vak. balt.-sl. *piśa- „paišinas“ su adj. (deverbatyvu) sl. *piś-ra- „t.p.“ (→ *pьs-t-rъ „margas“ > s.rus. пьстръ „t.p.“ ir kt.) santykiuoja panašiai kaip, pvz., adj. (deverbatyvas) lie. gùdas „įgudęs“ su adj. (deverbatyvu) lie. gùd-ras „t.p.“ (dėl darybos žr. s.v. gudde).
sompisinis
sompisinis „gropbrot (Grobbrot) – sąmalinė (sc. duona) = sekaleipä“ E 340 nom. sg. masc.(subst.) = pr.*sampisinīs (subst.)< adj.(i̯o-kamienis) pr.*sampisinīs „sąma- linis (rupiai sumaltas)“ - sufikso *-in- vedinys iš subst.pr. *sampisa- „sąmalas (rupūs miltai)“. Plg.lie.subst. są́malas → adj. są́malinis „rupiai sumaltas“ (LKŽ XII 87 s.v. 2 są́malinis) → subst. są́malinis (LKŽ XII 87 s. v. 1 są́malinis).
Subst.pr. *sampisa- „sąmalas“ yra iš (subst.) pr. *„tai, kas sugrūsta (piestoje)“ – flek-sijos vedinys iš verb.pr. *sampis- „sugrūsti“ = pr. *san- „san-“ (žr. sen) + *pis- „grūsti“ < balt.-sl. *pis- / *peis- „t.p.“ [> lie. pìs-ti „coire“, pais-ýti „die Grannen abschlagen“, (subst.) pies-tà „grūstuvė“ ir kt., s.sl. pьš-eno „σῖτος“ ir kt. < ide. *peis- / *pis- „t.p.“.
Suomen Álgu-tietokansta ei tällä kertaa "tiedä" pistää-sanan kohdalla indoeuroo-pasta mitään, ei edes "kantakermaanista". Mielestä tuo sanajoukko kuitenkin jos mikä todistaa, että sana "pyhä" suurella todennäköisyydellä tulee tusta parvesta.
[pistää] | = | kantasaame | [pe̮stē] | Lehtiranta, J. 1989 |
[pistää] | = | eteläsaame | [bäst´edh] | Lehtiranta, J. 1989 |
[pistää] | = | uumajansaame | [bassteet] | Lehtiranta,J.1989SUST |
[pistää] | = | piitimensaame | [passtêt] | Lehtiranta,J.1989SUST |
[pistää] | = | luulajansaame | [pastēt] | Lehtiranta,J.1989SUST |
pistä- | = | luulajansaame | [pastēt] | UEW 1988 s. 733 |
[pistää] | ?= | luulajansaame | [pastasit] | tietokannan päättel. |
[pistää] | = | pohjoissaame | [bâsˈtet] | Lehtiranta,J.1989SUST |
pistä- | = | pohjoissaame | bâsˈtet | UEW 1988 s. 733 |
[pistää] | = | pohjoissaame | [bâsˈtet] | Korhonen, M.1981 |
[pistää] | = | pohjoissaame | bâsˈtet | SSA 2 1995 s. 377 |
[pistää] | = | pohjoissaame | bâsˈtet | Itkonen,T.1997 FUF54 |
[pistää] | = | inarinsaame | [pasteđ] | Lehtiranta,J.1989SUST |
[pistää] | = | koltansaame | [pȧ̮s̜̄t̜̀eᴅ] | Lehtiranta,J.1989SUST |
[pistää] | = | kildininsaame | [pȧ̮s̜̄t̜eᵟ] | Lehtiranta,J.1989SUST |
[pistää] | = | turjansaame | [pa̭s̜̄t̜eᵈ] | Lehtiranta,J.1989SUST |
pistä- | = | turjansaame | [pa̭s̜̄t̜eᵈ] | UEW 1988 s. 733 |
[pistää] | ?= | norjanlappi | [bastet] | tietokannan päättel. |
[pistää] | = | suomal.saamel.kk. | [pistä-] | Korhonen, M. 1981 |
[pistää] | != | suomi | [pysyä] | Itkonen,T.1997FUF54 |
pistä- | = | suomal.-volgal. kk. | pistä- | Sammallahti, P. 1998 |
pistä- | = | suomal.-volgal. kk. | [pis(e)-tä-] | UEW 1988 s. 733 |
[pistää] | = | suomal.-volgal. kk. | [pis(e)-tä-] | SSA 2 1995 s. 377 |
[pistää] | = | ersämordva | [ṕezi͔ms] | Itkonen,T.1997FUF54 |
[pistää] | = | niittymari | pə̑štem | SSA 2 1995 s.376 |
pistä- | = | niittymari | [pə̑štem] | UEW 1988 s. 733 |
[pistää] | = | vuorimari | pištem | SSA 2 1995 s. 376 |
pistä- | = | vuorimari | pištem | UEW 1988 s. 733 |
[pistää] | = | vuorimari | pištem | Itkonen,T.1997FUF54 |
pistä- :itämerensuomi | > | pohjoissaame | bistit | Sammallahti,P. 1998 |
pistä- : itämerensuomi | > | pohjoissaame | bisˈte- | UEW 1988 s. 733 |
[pistää]:itämerensuomi | > | pohjoissaame | bisˈtet | Korhonen, M. 1981 |
[pistää]:itämerensuomi | > | pohjoissaame | bisˈtet | SSA 2 1995 |
pistä- : itämerensuomi | > | inarinsaame | pište- | Sammallahti,P. 1998 |
pistä- : itämerensuomi | > | koltansaame | pi̬š̜̄t̜̀e- | UEW 1988 s. 733 |
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=pistma&F=M&C06=et
pistma: pista : pistan '(teravaotsalise esemega) torkama; suruma, toppima; asetama'
◊ püsti
● liivi pistõ, püstõ 'pista, panna'
vadja pissää 'pista, panna; torgata; (kodulooma) tappa'
soome pistää 'pista, torgata; panna'
isuri pistää 'pista, torgata; panna'
Aunuse karjala püstiä 'pista, torgata; ahinguga kala püüda; panna'
lüüdi püštädä 'pista, torgata'
vepsa pištta 'lükata, pista; püsti panna'
saami bastit 'suuta, võimeline olla'
mari pǝ̑štaš 'panema, pistma; määrama'
Läänemeresoome-mari tuletis samast tüvest, mis on sõnas püsima. püsti on lääne-meresoome tuletis. püstitama on keeleuuenduse ajal soome keelest laenatud, ← soome pystyttää 'püsti panna; ehitada, rajada'. Eesti keelest on laenatud eestirootsi piste 'sirge; pikk ja sihvakas' (← püsti).
"PAHAN ETYMOLOGIAA (tasapuolisuuden vuoksi).
Re: Suomen sana 'pyhä' merkitsee alun perin seksiä?
JaskaPyhä-sanalle on äskettäin löydetty uusia vastineita permiläisistä kielistä, mutta sana voi silti olla alkuaan germaanista perua (Arkkis repii peliherneensä nenään), kuten aikaisemmin on jo otaksuttu:
http://www.sgr.fi/sust/sust253/sust253_saarikivi.pdf
" Koivulehdon etymologiassa on toinenkin harvinainen substituutio, germ. *χ > vksm. *š,joka edellyttää lainautumisajankohtaa germaanisen äänteensiirroksen jälkeen, mutta ennen ims. *š > h -muutosta. Kun muutos *š > h joka tapauksessa on myöhäinen (vrt. Kallio 2007), ei tätä voine pitää mahdottomana. Substituutiolle on ainakin yksi paralleeli
(vrt. germ. *baga > paha ~ saaN buošši),
mutta sanassa esiintyvä suhusibilantti näyttäisi viittaavan myöhäisempään lainau-tumisajankohtaan ja sanan leviämiseen lainana esi-itämerensuomesta saameen.
Koivulehdon selitys on esitetty kysymysmerkillä varustettuna selityksenä SSA:ssa
En tiedä,mikä on tuon germaanisen "baga" = "paha" tausta ja status, mutta jos se on olevinaan samaa sanuetta kuin englannin "bad",niin englantilaiset oikeat germanistit ovat asiasta eri mieltä, eivätkä "tunnusta" sanaa "bad" germaaniperäiseksi.
http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none
”bad
c.1200, a mystery word with no apparent relatives in other languages.
Possibly from O.E. derogatory term bæddel and its dim. bædling "effeminate man, hermaphrodite, pederast," probably related to bædan "to defile."
Originally "defective, inferior;" sense of "evil, morally depraved" is first recorded c. 1300.A rare word before 1400,and evil was more common in this sense until c.1700.
Comparable words in the other I.E. languages tend to have grown from descriptions of specific qualities, such as "ugly," "defective," "weak," "faithless," "impudent," "crooked," "filthy" (e.g. Gk. kakos, probably from the word for "excrement;" Rus. plo-choj, related to O.C.S. plachu "wavering, timid;" Pers. gast, O.Pers. gasta-, related to gand "stench = löyhkä;" Ger. schlecht, originally "level, straight, smooth," whence "simple, ordinary," then "bad"). Comparative and superlative forms badder, baddest were common 14c.-18c. and used as recently as Defoe (but not by Shakespeare), but yielded to comp. worse and superl. worst (which had belonged to evil and ill). ”
” Farsi has bad in more or less the same sense as the English word, but this is regarded by linguists as a coincidence. The forms of the words diverge as they are traced back in time (Farsi bad comes from M.Pers. vat),and such accidental conver-gences exist across many languages, given the vast number of words in each and the limited range of sounds humans can make to signify them. Among other coinci-dental matches with English are Korean mani "many," Chinese pei "pay," Nahuatl (Aztecan) huel "well," Maya hol "hole." ”
abash > = afraid = ”kauhunlyömä(nä)”
c.1300, from O.Fr. esbaiss-, stem of esbaer "gape with astonishment," from es "out" + ba(y)er "to be open, gape," from L. *batare "to yawn, gape," from root *bat, possibly imitative of yawning. Bashful is a 16c. derivative. ”
Baltin tasan vastaava sana on
išbaidýti (išbaĩdo, išbaĩdė)(lt) = säikäyttää (suunniltaan, pahanpäiväisesti)
bashful = afraightened, ”kauhusta kankea”
" 1540s, from baishen "abash" (mid-14c.), from O.Fr. baissier "bring down, humiliate" = alistaa, sortaa.
badge = (henkilöön tmv. kiinnitettävä aseman) tunnus, vertauskuva, symboli, virkamerkki, keinotekoinen tontomerkki. ”
Sanan merkitys on täsmälleen sama latvian ja liettuan jälkimmäisen sanasta ”pišti (pieša, pyšo)” tuleva sana ”pieša”, seeliksi epäilemättä ”*paisa”, kuuriksi säännön mukaan ”*peisa”, preussin(?) ”*pajja” (”*bajja, bajjawa"= pelottava). ”Kastimerkki” on voitu alun perin tehdä miten tahansa: maalaamalla, leikkaamalla, lyömällä, poltta-malla; se ei ole olennaista. (Suomen sana ”piste” voi liittyä tähänkin, mutta latviassa- kin (liettuan) verbien ”pisti” ja ”pišti” merkitysero on joko kadonnut TAI SITÄ EI OLE KOSKAAN OLLUTKAAN.
”mid-14c.,perhaps from Anglo-Fr. bage or from Anglo-L. bagis,pl. of bagia "emblem" all of unknown origin. ”
” badger (n.) = ”(”joksikin”, (ei siis ”joksikuksi”)) merkitty henkilö”, mäyrä (johtuen sen pään valkoisesta ”merkkinauhasta”, mistä näkyy toisiin kuin SU-puolella, että luontoa käsitellään yhtesikunnallisin termein, just kun balteissa, kun SU-puolella mielummin tehdään päinvastoin)
1520s, from M. E. bageard, perhaps from bage "badge" +-ard "one who carries some action or possesses some quality," suffix related to M.H.G. -hart "bold" (see -ard).
If so,the central notion is the badge-like white blaze on the animal's forehead (cf. Fr. blaireau "badger," from O.Fr. blarel, from bler "marked with a white spot"). But blaze (2) was the usual word for this.The O.E. name for the creature was the Celtic borrowing brock. In Amer.Eng., the nickname of inhabitants or natives of Wisconsin (1833).
badinage = "light railery," = kiusoittelu
1650s, from Fr.badinage "playfulness, jesting," from badiner (v.) "to jest, joke," from bad in "silly,jesting," from O. Prov. badar "to yawn,gape," from L.L. badare "to gape,"
from *bat-, the root of abash.
Baltin sana, joka siihen taas todennäköisesti liittyy , on
bãdas = nälkä
Etymology: 'Hunger',lett. bads, wohl im Ablaut zu lit. bėdà, lett. beda 'Not' = tarve, pula, puute, hätä, 'Sorge' = suru, 'Kummer' = huoli, murhe, suru, slav. béda dass. (s. s.v. bėdà). Vgl. noch ai. bédhate 'drängt, bedrangt', Desid. bibhatsate 'ekelt sich', bédha- 'Bedrängnis, Pein'. Endzelin vergleicht lit. bãdas etc.auch mit lit. bodùs 'be-schwerlich' = rasittava, vaivalloinen, 'widerwärtig'=vastenmielinen, inhottava, 'lang-weilig' = ikävä, bóstis, bodėtis 'überdrüssig sein = olla kyllästynyt, sich angeekelt fühlen'= inhottaa (s.s.v.), evtl. auch mit lit. bèsti 'stechen' = pistää, kaivertaa, tappaa, 'stecken' = juuttua, juutata, pistää, 'graben' = kaivaa, kaivertaa, piirtää, lett. best, lit. badýti, lett. badiῑt dass. (s.s.v. bèsti). Doch kommt mir Zusammenhang mit béida wahrscheinlichervor.
bèsti...bẽda, bẽdė = pistää jne.
Etymology: 'stechen, stecken, graben', lett. best, Intens. lit. badýti, lett. badῑt, bedre 'Grube', lit. bedžióti 'spalten',
preuss. boadis (Voc. 164) 'Stich', embaddusi si 'steckt, stecken' (intr.) Ench. 71, 31/32 ; 4/5 (Endzelin SV 129. 165 ändert dies in3. Praes. embaddasi; doch kann es sich um Partic. in der indirekten Rede, sog. Modus relativus, handeln) ;
alett. badekle 'Versuchung' (JŒgers 163ff.) ; cf. slav. bosti (boda) 'stechen, mit den Hörnern stossen', Iterat. ksl. probadati 'durchbohren',
poln. badac´ 'forschen, untersuchen' (zum Semasiol. s. JŒgers 165),
lat. fódere 'graben', fódicare 'wiederholt stechen, wühlen',
cymr. beda 'Grab',
ev. got. badi 'Bett',
ae. bedd 'Bett, Blumenbeet'. Nach Schneider KZ66, 249 hierzu auch toch. pet- 'pflügen', pate 'Ackerbau'.Sturtevant Lg.14,107 erwähnt noch heth. beda- 'graben'; doch ist die Lesart und Interpretation kaum richtig.
Zu bèsti usw. gehören auch lit. bastýti 'hineinstossen' = törmätä, bastýtis 'sich stossen' = satuttaa itseään, 'umherstreifen,sichherumtreiben', bastinéti 'mehrmals stossen' = törmäillä, bàstelti, basterėti 'leicht stossen' = kolauttaa, töytäistä (kr), baslỹs 'Pfahl' = paalu, tukipuu, tolppa (s. KZ 69, 89 ff. sowie s.v. bakst). Über weitere evtl. Zushg. s. s. v. bãdas.
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word
” Lithuanian: baidýti (baĩdo, baĩdė) = pelottaa
Etymology: 'schrecken' = pelästyä, kauhistua, kammota, 'verscheuchen' = pelotella, ajaa pois, karkottaa, baĩdas 'Popanz'= pöpö,mörkö,'Schreckgespenst'= kauhukuva,
lett. baidῑt, baidināt, biedēt 'ängstigen'=tuskastua, 'scheuchen' = pelotella, karkottaa, pelätä,
baida 'Angst = ahdistus (gefühl), Befürehtung',
lit. bajùs 'schrecklich' = kauhea, pelottava, gefahrlich' = vaarallinen,
baisà 'Schrecken' = kauhu, kammo, baĩsas 'Schreckgespenst' = kauhukuva, 'schreckliche Erscheinung', baisùs 'schrecklich' = kammottava, kauhistuttava,
lett. baiss dass., baiss 'Furcht'= pelko, 'Schrecken' = kauhu,
lit. báisioti 'beschmutzen = liata, loata, beschmieren = rasvata, verunglimpfen = olla väärällä tavalla lempeämielinen(?), ”lepsuilla”?, erschrecken' = pelotella, säikytellä, pelätä, säikkyä
Gdf. *baid- + Formans -s-; cf.
auch slav. be¹sú 'Dämon, Teufel' = piru, mit Unrechtbezweifelt von Meillet Et. 234 ff.; cf. zur Bed. lit. baĩsas 'Schreckgespenst' = kauhukuva, s. Skardžius ArchPhilK 3, 47;
vgl. weiter mit l- Suffix lit. báil ė 'Furcht' = pleko, 'Angst' = ahdistus,
bailùs 'früchtsam' = pelokas, arka,
lett. baile 'Angst' = ahdistus, bails, bail ā 'furchtsam' = arka.
Mit m- Suffix lit. báimė,lett. baime 'Furcht' = pelko. Die Bildungen hängen zusam-men mit lit. bijóti(s) 'Angst haben, sich fürchten' (s.d.). Bezüglich des d von baidýti und Zubehör vgl. lat. foedus = 'hässlich = ruma, ilkeä, häijy, abscheulich = inhottava, grauenhaft = kammottava', aus *fo(i¸)é-dos 'furchtbar' = pelottava.
Lit. báisioti deckt sich auch semasiol. mit lat. foedus.
Tämä verbi saattaa olla kaukaa samaa kantaa kuin
”baĩgti (baĩgia, baigė)” = loppua, lopettaa, päätyä, päättää, olla rajana.
Etymology: 'beendigen',pabaigà 'Ende';auch beĩgti, lett.beigt dass., beigas 'Ende', pabeiga 'Beendigung'; nicht zulat. finis 'Ende'. Über das Verhältnis der Wörter zu lit. beñgti s.s.v. bangà.
Tämä ”loppu” ja ”ääri” siis tarkoittaa alun perin,joko baltissa tai kantaindoeuroopassa ”(niin kauas kuin) aalto menee” (ei tarkoita Aaltoa, Surffariopistoa...se ei mene ovin kauaksi...)
Olen johtanut tästä sanasta ehdotuksen ”Päijänteen” etymologiaksi:
post1012851.html?hilit=baigine#p1012851
Mutta jos tuon muinaisen ”*bengti, benga” -muodon preesensiin pannaan muinainen (ja edelleen käytösää oleva, muiden rinnalla) adjektiivin pääte, niin saadaan ”aallon-tien päätteksi”, ei enepää eikä vähempää kuin maailman viidenneksi suurimman kie-len nimi: bengali! Bengali on sanskriitin seuraajakieli. Eli Päijanne olisi ”Suomen Bengali (Bangla Desh)”.
bangà (lt), bāngā (pr), banga (lv, kr, jtv) = aalto
Etymology:'Welle' = aalto,'Woge' = laine,'Regenguss' = kaatosade, 'Masse' = paljous,
lett. banga dass. (ausdem Kurischen oder Lit.), buogs, buoga 'dichte Menge' = tiivis joukko, 'Schar' = lauma (Grdbd. 'Flut'), mit Gestrüpp bewachsener Wald, (rundliche) Baumgruppe', lit. prabangà Überflüss = ylivuoto,bangàs lietùs 'Platzregen, Wolken- bruch', bañgtos juriu 'Sturm auf dem Meer', bañgtas 'Sturm' = myrsky, 'Unwetter' = rajuilma, bangtas 'ungestürm', bangìnis 'Walfisch' = valas, preuss pobanginnons (Ench. 45, 15/16) 'bewegt',
abl. mit beñgti 'beendigen' = päättää (eigtl. 'abbrechen' = katkaista s.d.), pabangà 'Ende' = loppu (”aallon mukaan”),
bingùs 'mutig' = rohkea,peloton,uljas,'kühn' = rohkea, uskalias, 'stattlich' = komea,
biñgti 'erstarken' = vahvistua,überhandnehmen' = päästä voitolle,von Krankheiten 'sich einwurzeln, sich festsetzen, chronisch werden', prabiñgti 'reichlich werden' = runsastua, 'anschwellen' = paisuttaa, übertreffen' = ylittää,
ai. bhanájmi 'breche', bhangá- 'Bruch, Welle',
air. comboing 'zerbricht'.
Über das Verh. von lit. beñgti zu baĩgti s. Verf. REI 1, 408, JŒgers 492.
Kyseessä on aspektisarja ”bingti = pullistua, bengti = kääntyä, käännellä (sunnasta), *bangti” = aaltoilla pintana.
Itse asiassa tuolla ”alulla ja lopulla” ei ole välttämättä tekemistä paha-, bad-sanuei-den kanssa. Mutta tulipahan katsottua ja kirjoiteltua saman tien. Jotenkin ilmassa aina leijuu kysymys, että millä merellä ne IE:t ovat purjehtineet kieltään luodessaan. Ei kuulosta Itämereltä, ja Intian valtamerikin vaikuttaa ”kaukaa haetulta”... Mustalla merellä?
Preussi:
biātwei = petätä
biātwei „foͤrchten (fürchten) – bijoti“ III 2710 [239],III 291 [2316], III 2912 [2325], III 312 [257], III 3111 [2515],III 3120 [2523],III 338 [271], III 3319 [279], III 3510 [2720], III 372 [2731], biātwi „t. p.“ III 393 [2912] inf.; bia „foͤrchten (sie fürchten) – (jie) bijo“ III 858 [5330] (su acc.) praes. 3 pl. Pr. *bij-ā-tvei (resp. *bij-ā) : lie. bij-ó-ti(s), la. bij-â-t(iês) „t. p.“, bî-tiês „t. p.“, taip pat (apofoniškai) pr. (causat.) po-bai-int (žr. pobaiint),
lie. bai-dýti „scheuchen“,la. baĩ-dît „t.p.“, s.sl. boj-ati sę „bijoti(s)“, s.ind. bháy-ate „jis bijo“,bhītáḥ „bijąs,išsigandęs=pelästynyt“.Taigi turime balt.-sl.-indoiran.šaknį < ide. *bhī- (ir apofon.variantai), kurio refleksai kitose ide. kalbose nėra labai aiškūs.
Liettuan ”paha”-etymologian antamalla latinan sanalla ”foetus”=”paha,ilkeä, ruma, taikauskoinen” löytyy varsinainen TIETOVYÖRY PAHUUDEN, TAIKAUSKON, POLIITTISEN FEDERALISMIN ja ns.”ALAPÄÄNASIOIDEN” (niillä ”pelaamisen”?) KESKINÄISYHTEYTTÄ (Kuinkas ne roomalaiset sanoivat: ”Ei mitään uutta auringon alla!”! Ai piru, se olikin Raamatun Saarnaaja...):
http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none
” oe
found in Gk.borrowings into Latin,represtenting Gk.-oi-. Words with -oe- that came early into Eng. from O.Fr. or M.L.usually already had been leveled to -e- (e.g. econo-mic, penal, cemetery), but later borrowings directly from L.or Gk. tended to retain it at first (oestrus, diarrhoea, amoeba) as did proper names (Oedipus, Phoebe, Phoenix) and purely technical terms. British English tends to be more conservative with it than American, which has done away with it in all but a few instances.
It also occurred in some native L.words (foedus "treaty, league," foetere "to stink," hence occasionally in Eng. foetid, foederal, which was the form in the original publications of the "Federalist" papers).
In these it represents an ancient -oi- in Old Latin (e.g. O.L. oino, Classical L. unus), which apparently passed through an -oe- form before being leveled out but was pre-served into Classical L. in certain words, especially those belonging to the realms of law (e.g.foedus) and religion,which,along with the vocabulary of sailors,are the most conservative branches of any language in any time, through a need for precision, im-mediate comprehension,demonstration of learning,or superstition.But in foetus it was an unetymological spelling in L. that was picked up in Eng. and formed the predominant spelling of fetus into the early 20c.
federate (v.)
1814 (implied in federated), from L. foederat-, pp. stem of foederare, from foedus = ”liittoutua taikasuskon pohjalta”.
federal
1640s,as a theological term,from L.foedus = "covenant = (taikauskoinen) sitoumus, league = liiga" (gen. foederis), related to fides = "faith" = taikausko (see faith). Mea-ning "pertaining to a treaty" (1650s) led to political sense of "state formed by agreement among independent states" (1707), from phrases like federal union "union based on a treaty," popularized by formation of U.S.A. 1776 - 1787.
federation = (kirj.) ”liitto taikauskon pohjalta” = liittovaltio
Federation is first attested 1721, from L.L. foederationem, from L. foederare "league together," from foedus "covenant, league" (gen. foederis);
confederate (v.)
c. 1370, from O.Fr. confédérer, from L.L. confoederatus, pp. of confoederare "to unite by a league,"= ”tulla liitetyksi taikauskon pohjalata” from con- "with, together" + foe-dus (gen. foederis) "a league".Also used as a pp. adj. from late 14c., as a simple adj. from 1550s; meaning "of or belonging to the Confederate States of Ameri-ca" = USA:n Etelävaltiot (sisällissodassa) is from 1861. Used as a noun from 1540s (L.L. confoederatus also was used as a noun in its day).
bide (*bode, *bode) = abide (abode, abode) = ottaa aikansa, kestää, asua, pysyä, oleilla
O.E. bidan "to stay, continue, live, remain," also "to trust, rely" (cognate of O.N. biða, O.Fris. bidia, Goth. beidan "to wait"),
apparently from PIE *bheidh-, an extended stem of one root of O.E. biddan (see bid), the original sense of which was "to command," and "to trust"
(cf. Gk. peithein "to persuade," = suostuttaa, taivuttaa,vakuuttaa, pistis = "faith"; L. fidere "to trust," foedus "compact, treaty," O.C.S. beda "need" = puute, A. ).
Perhaps the sense evolved in prehistoric times through "endure," = kestää, jatkua, and "endure a wait," to "to wait." Preserved in Scotland and northern England, replaced elsewhere by abide in all senses except to bide one's time.
Balttivastine on mahdollisesti olla-verbi ”būti” (lt), ”būt” (lv,jtv), ”būtun” (pr, jtv), byut (lg)
Myös be-verbi liittyy kuitenkin tähän.
bid (bade, bidden) = toivottaa, tarjota = saks. bitten
The modern verb is a merger of two old words. The sense in bid farewell is from O.E. biddan "to ask, entreat, pray, beseech; order; beg" (class V strong verb, past tense bæd, past participle beden), from P.Gmc. *bidjan "to pray, entreat" (cf. Ger. bitten "to ask," O.H.G., 8c.), which, according to Kluge and Watkins is
from a PIE base *gwhedh- "to ask, pray".
A bid at an auction, meanwhile, is from O.E. beodan "offer, proclaim" (class II strong verb; p.t. bead, p.p. boden), from P.Gmc. *biudanan "to stretch out, reach out, offer, present," (cf. Ger. bieten "to offer"),
from PIE base *bh(e)udh- "to be aware, make aware" (cf.
Skt. bodhati "is awake, is watchful, observes," buddhah "awakened, enlightened;"
O.C.S. bljudo "to observe;"
Lith. budeti "to be awake;" O.Ir. buide "contentment, thanks").
be
O.E. beon, beom, bion "be, exist, come to be, become," from P.Gmc. *beo-, *beu-. This "b-root" is
from PIE base *bheu-, *bhu- "grow, come into being, become,"
and in addition to the words in English it yielded German present first and second person sing. (bin, bist, from O.H.G. bim "I am," bist "thou art"), L. perf. tenses of esse (fui "I was," etc.), O.C.S. byti "be," Gk. phu- "become," O.Ir. bi'u "I am,"
Lith. bu'ti "to be," Rus. byt' "to be," etc.
It also is behind Skt. bhavah "becoming," bhavati "becomes, happens," bhumih "earth, world." "
http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=61968&hakusana=paha&sanue_id=42999
Sanue: | paha | schlecht, schlimm, übel |
paha | = | kantasuomi | [paha] | Heikkilä, M. 2011 Vir |
paha :itämerensuomi | > | kantasaame | pōšē | Lehtiranta, J. 1989 |
[paha]:itämerensuomi | > | kantasaame | [pōšē] | Aikio, A. 2006 SUSA |
paha : itämerensuomi | > | eteläsaame | [buösjie] | Lehtiranta, J. 1989 |
paha : itämerensuomi | > | uumajansaame | [buasjàhka] | Lehtiranta, J. 1989 |
paha : itämerensuomi | > | piitimensaame | [puossjie] | Lehtiranta, J. 1989 |
paha : itämerensuomi | > | luulajansaame | [puossjē] | Lehtiranta, J. 1989 |
paha : itämerensuomi | > | pohjoissaame | bahá | Sammallahti, P. 1998 |
[paha]:itämerensuomi | > | pohjoissaame | buošši | Sammallahti, P. 1999 |
paha : itämerensuomi | > | pohjoissaame | [buošše] | Lehtiranta, J. 1989 |
[paha] itämerensuomi | > | pohjoissaame | buošši | Aikio, A. 2006 SUSA |
[paha]:itämerensuomi | > | pohjoissaame | bahá | Aikio, A.2007 SaLing |
[paha] :itämerensuomi | > | pohjoissaame | bâha | Korhonen, M. 1981 |
paha : itämerensuomi | > | pohjoissaame | buošši | Heikkilä, M. 2011 Vir |
pahus:itämerensuomi | !> | inarinsaame | paahus | Itkonen, E. 1987 InL |
paha : itämerensuomi | > | inarinsaame | [pyeši] | Lehtiranta, J. 1989 |
[paha]:itämerensuomi | ?> | koltansaame | [pās̀] | tietokannan |
paha : itämerensuomi | > | koltansaame | [pɯəš̜š̜ᴱ̇] | Lehtiranta, J. 1989 |
[paha]:itämerensuomi | ?> | kildininsaame | [pɑ̄] | tietokannan päätt. |
paha : itämerensuomi | > | kildininsaame | pueššeδ | Lehtiranta, J. 1989 |
[paha]:itämerensuomi | ?> | turjansaame | [pàs̄] | tietokannan päätt. |
[paha]:itämerensuomi | ?> | ruotsinlappi | [puosjak] | tietokannan päätt. |
paha | ?< | skandinaavikielet: | Sammallahti, P. | |
kantaskandinaavi | bāǥa- | |||
muinaisnorja | bágr | |||
paha | !< | skandinaavikielet: | Heikkilä, M. 2011 Vir 115 s. 70 | |
kantaskandinaavi | bāǥaz | |||
muinaisnorja | [bágr] |
paha | ”Kaum germ. LW. -- Wenn urlp. *pōšē < urfi. paša (> paha) ist, kann das urfi. Wort seinerseits kaum eine Entlehnung von urn. *bāǥa- sein.” |
Uudessa pan-germanistiseessa viron etymologisessa on "muinaisnorjan muusta kuin germaaniperäisestä eli skandinaaviperäisestä sanasta" muitta mutkitta sellaisenaa tullutkin - istu ja pla - KANTAKERMAANIA:
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=paha&F=M&C06=et
paha : paha : paha 'halb, nõuetele mittevastav, ebarahuldav, vilets; moraalselt vääritu, kuri, õel; ebasoodus, mittesobiv; ebamugav, tülikas'
? ← alggermaani *bāǥa-
vanaislandi bágr 'raske, keeruline'
rootsi mrd båg 'kangekaelne, visa'
● liivi pō’mi 'pahempidine; vasak'
vadja paha 'paha, halb(us); tige, kuri; (vana)kurat'
soome paha 'paha, halb, kuri, ebameeldiv'
isuri paha 'paha, halb; vilets, kehv; kurat'
Aunuse karjala paha 'halb, paha; haige, nõrk; kõlbmatu; ebameeldiv; õnnetus, häda'
lüüdi paha 'paha, halb; kurat'
vepsa paha 'tige, kuri; halb; kehv, nõrk'
Vt ka paa, paharet, pahe.
Tämä liittyymahdollisesti sekä "pistämiseen, että engalannin sanaan bad, mahdollisesti suomen "pahaankin:
embaddusisi = joutua, tulla pistetyksi, pakotetuksi (ei välttämättä mukavaan asemaan)
embaddusisi „stecken – (jie) tūno = pistää“ III 11315 [714]: en kawijdsei debijkun nautin bhe wargan stai gurijnai malnijkiku embaddusisi 250 „in was grosser Not vnd Gefahr die armen Kindlein stecken - kokioje didelėje bėdoje bei pavojuje tie vargšai vaikeliai tūno“ (III 11313–15); embaddusisi „stecket – (jis) tūno = pistää“ III 11522 [7131]: en kawīdsu debijkan powargsennien bhe nautien schis malnijkiks … embaddusisi „in was grossem Jammer vnnd Noth diß Kindlein …stecket - kokiame dideliame varge bei bėdoje šis vaikelis …tūno“ (III11520–22). Čia turime pr. refleksyvą nom. pl. (masc.) partic. praet. act. *embadusisi (kirčio vieta – skiemenyje *-ba-) < *embadusīsi (XVI a. nekirčiuotas *ī buvo sutrumpėjęs) = *en-badusīssi „įsibedę“,kur *badusīs „bedę“ (nom.pl., kaip ir pr.aupall-usis, imm-usis) = lie. dial. (vẽd)-usys. Plg. ir Trautmann AS 256 (ir liter.),Vaillant BSL XLIV132, Fraenkel LEW 41, Stang SBV 39 t., Vergl. Gr. 333, Toporov PJ II 25t. Tačiau nė vienas iš šių baltoslavistų nepaaiškino svarbiausio dalyko,kuris,Endzelyno žodžiais tariant,yra: „Bet kâ te varēja tagadnes indikātīvu tulkot ar pagātnes divdabi (un bez kopulas!)?“ (Endzelīns SV 129).
Pats Endzelynas (l.c.) pr. embaddusisi taisė į *embaddasi „įsibeda“ (ā-kam., praes. 3 asm.). Tačiau toks taisymas yra visiškai nepatikimas (plg.ir, pvz.,Toporov l.c.).be to, ir nereikalingas:Endzelynui (taip pat ir visiems kitiems) nebuvo žinoma tai,kad stai guri- jnai malnijkiku embaddusisi „tie vargšai vaikeliai tūno (stecken)“(sakinyje III11313–15) savo modeliu neatsietinas,pvz., nuo lie. (Ds) krū́muose arkliaĩ įsibẽdę „krūmuose ark-liai tūno (stecken)“, kur įsibẽdę „tūno (stecken)“ nepakeičiamas į įsìbeda (jis visiškai nereiškia „tūno,stecken“!); žr.dar Mažiulis PKP II 216.Taigi vok.(intrans.) stecken „(jie) tūno“ (ne partic!), kuris reiškė ir (trans.) „bẽda,dùria“, vertimą (ne visai paprastą!) į pr. embaddusisi „įsibẽdę“ (partic praet.!) = „(jie) tūno, stecken“ (III 11315) reikia laikyti vy-kusiu – labai gražiu gyvõsios pr. kalbõs faktu. Tik jo čia (III 11315) atsiradimo autorius buvo greičiausiai ne pats A. Vilis (ne taip labai gerai mokėjęs gyvąją pr. kalbą), o P. Mėgotas [jį A.Vilis savo laišku (PKP II 242–245) šiai katmo vietai versti galėjo būti at-gavęs] ar kitas prūsas vertėjas. Iš III11315 formą embaddusisi (pl.!) A.Vilis stereotipiš- kai perkėlė ir į III11522 (plg.ir Toporov l.c.),kur yra taip pat embaddusisi (pl.251 vietoj lauktino sg.!);šitą gramatinio skaičiaus vartojimo klaidą A.Viliui (jis nevienur painioja skaičius!) padaryti lengvino ir tai, kad sakinyje III11521–22 predikatas (embaddusisi) yra gana toli nuo savo objekto (malnijkiks).
Pr. embaddusisi suponuoja pr.verb.,kurio inf.buvo matyt ne (iterat.-intenzyvas) *badī- (tvei) „badyti, durstyti“ (= lie. badýti = la. badît), o *bast(vei) „besti,durti“ = s.sl. (ir kt.) bosti „t.p.“.Šitaip reikia galvoti dėl to, kad pr. embaddusisi „tūno“ savo reikšme sutam-pa ne su lie. įsibãdę (jis nereiškia „tūno,stecken“),o, kaip minėta, su lie. (dial.) įsibẽdę („tū-no“!). Beje,ir lietuviai su latviais bus turėję *badṓ/*basti „besti“, kurį suponuoja lie. interj.bàst [plg.lie. interj.kìšt (ir kýšt Ds): inf. kìšti], bastýti „kaišioti“ (LKŽ I² 681; taip pat la. bastīt „išstumti, išbadyti“ bei lie. liter. bastýtis) - iteratyvas (intenzy-vas) ne iš badýti (iterat.!),o iš *basti „besti“ (t.y.iš *bad-+ *-stīti). Balt.-sl.*badō/ *basti reiškė „besti (inten- syviai)“ - buvo intenzyvas iš balt.-sl.*bedō/*besti „besti“ (> lie. bèsti = la. best), apie tai žr. Stang SBV 39–41, Vergl. Gr. 333, plg. Būga RR II 588. Iš to paties balt.-sl. *badō / *basti „besti (intensyviai)“ turime išvestą ir pr.boadis (žr.),taip pat lie. badýti = la. badît; plg. lie. kasýti = la. kasît – vedinius iš intenzyvo balt.-sl. *kasti „drėksti (intensyviai)“ (> lie. kàsti = la. kast),kilusio iš balt.-sl. *kesti (Stang l.c.), žr.s.v.kexti (plg.dar s.v.v. acco- dis, batto ir kt.).Tokie,t.y. balt.-sl.*badō/ *basti (:balt.-sl.*bedō:*besti) tipo faktai (jų, įne-šančių naujõs šviesos ir į baltų-slavų apofonijos istoriją,galėčiau pateikti nemaža) iš kilmės (bent jau pirmykščiu savo modeliu) yra turbūt sietini su senuoju balt.-sl. „per-fektu“ (plg.s.v. etbaudinnons), tačiau visa tai - jau atskirai nagrinėtina problema. Balt.- sl. *bed- /*bad- „besti, durti“: go. badi „lova, patalas, Bett“ (s.v.a. betti „t.p.“, s. isl. beðr „t.p.“ ir kt.)< germ.*badja- „(žemėje) iškastas guolis, Schlafgrube“,lo. fod-iō „kasu, (ich) grabe“, kimbr. bedd „Grab“ (korn. bedh „t.p.“ ir kt.), toch. A pāt- „árti, pflügen“, het. píd-da-i „kasa duobę“, – čia slypi ide. (t.y. balt.-sl.-germ.-kelt.-italik.-toch.-het.) *bhedh- (: *bhodh-) „besti, durti, kasti“.
Sana paha voi tulla myös venäjän (ukrainan) sanasta plohoi (liettuan blogas), sillä puolivokaali l (ł) voi pudota länibalttilaissa ja länsislaavilaisissa kielissä toisen kirjai-men paikata,ja g lainauta h:kisi kuten vaikka sanassa pr. gorme = hormi, ukr. gorm [horm]. Ensimmäiset Suomessa liikkuneet slaavit,joskus ennen ensimmäisiä ruotsa-laisia, eivät varmasti puhuneet moskovanvenäjää (siellä puhuttiin balttlaista goljadia, vasarakirvesbaltin seuraaja ja marilaista merjaa). Moskovan venäjässä on takaisin-potkuna länsimainen h ruvettu ensin kirjoittamaan ja sitten myös ääntämäänkin g:nä.
этимология слова плохой
плохо́й = huono,плох,плоха́, пло́хо, укр. плохи́й «смирный,тихий, кроткий», блр. пло́хi «болезненный,плохой»,др.-русск. плохъ «плохой», чеш. рlосhý «плоский», но польск.рɫосhу «пугливый; ветреный;суетный».Скорее связано с поло́х. Сюда же,с др.ступенью вокализма,пла́ха.Предполагают родство с *ploskъ (см. пло́с-кий) (Брюкнер 419; Махек, Studiе 71; Брандт, РФВ 23, 299; Ильинский, ИОРЯС 20,3,112 и сл.) Ввиду знач. весьма невероятно происхож- дение из д.-в.-н. flah «плоский»,вопреки Уленбеку,Кипарскому. Фонетически невозможно заимство- вание из ср.-в.-н. blas «слабый, незначительный», во-преки Маценауэру (LF 13, 165 и сл.) Невероятно и происхождение вост.-слав. слов из польск. рɫосhу (см. поло́х), вопреки Педерсену (IF 5, 56), Преобр. (II, 78). От *рlосhъ образовано плоша́ть, плоши́ться, опло́х; см. Желтов, ФЗ, 1875, вып. 3, стр. 2.
- blogas
- Straipsnelis:
- Lie. blogas, la. blāgs ‘silpnas, niekingas, blogas’, abu galbūt < br. błahij ‘blogas, bjaurus’, r. blagoj ‘stuobrys, bjaurus’, galbūt giminiškas lo. flaccus ‘nulėpęs, silpnas’ ir t. t.
****
Saarikivan etymologioiden perusteella en ole tuosta vaan valmis uskomaan "#volgansuomen arkkimuinaisiin skandinaavisanoihin"....
Arkkis: Lähetetty: La Syys 19, 2009
http://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258.html
" 4.4. воймать (воймовать) ’ymmärtää; tietää; reagoida t.
käyttäytyä järkevästi; osata’
A: Sanoisin, että tämä on aivan perusvenäjää, etuliitteiden luovaa käyttyä, tuo "ym-märtää" "voimat'" on muodostettu samoin etuliittestä "vo-" = sisään ja verbistä "imti" = ottaa", kuin verbi "poimat'" = napata, ottaa kiinni, on muodtettu liittestä "po-" ja "imti".
Ei varsmasti ole IE-laina, yhdennäköisyys on sattumaanja "johtopäätös" on sitä (erityistä) "naisten tiedettä" "
" < ksu *vaimo-j- ’henki; sielu’ "
A: Sanoisin, että varsinkin se viron "vaimu" = henki on baltin ikivanaa muotoa oleva
(lt.) "vaidmuo, veidmenys" = rooli, persoona, "henki", jonka taustalla on pakanal- linen henkilön "persoonahenki"/"henkipersoona", vaikka sanalla nyt on erittäin moderni merkitys.
Samaa kantaa, mutta nuorempia ovat
(lt.) "veidas" = kasvot, muoto
(lt.) "vaizda" = (ulko)näkö, kuva, "look"
" Venäjän воймать esiintyy Jaroslavlin ja sen lähialueiden, Vologdan ja Arkangelin alueen murteissa, siis melko laajalla alueella Keski- ja Pohjois-Venäjällä.
1900-luvun loppupuolelta sanasta on Pohjois-Venäjältä tietoja Holmogoryn, Kotlak-sen, Ylä-Toiman ja Pinegan piireistä (Matveev ym. 2004: 90–91) ja Keski-Venäjältä Pošehonjen ja Mologan piireistä (Arja Ahlqvist 1998: 17; SRNG V:33). Sanan suh-teellisesta harvinaisuudesta kertoo kuitenkin, että se ei ole päätynyt Ožegovin eikä edes Dal'in sanakirjoihin, joista erityisesti jälkimmäinen sisältää hyvin paljon kapealevikkisiä pohjoisvenäläisiä murresanoja. "
Tämä lienee kuitenkin pikemminkin germaanisen lainasanan lovi johdos (ks. esim. SSA II: 96; sanan lovi taustasta ks. LÄGLOS II: 220–221).
"Lovi" ei ole germaaninen vaan balttilainen lainasana, mikä näkyy sen taivutuksestakin.
post1102347.html?hilit=lovys#p1102347
Olen kumonnut JOKA PERKELEEN väärennetyn ("vanhalla") e-kaavanlla taipuvan "germaanilainan"!
Kuten myös jokaisen muka germaanin sananalkuisesta h:sta suomen s:ksi muka lainatun Koivulehdon etymologian, ja samoin jokasen muka "suomen kautta lappiin tulleen "germaanisen" a > uo -tymologian!
" murt peku ’kilpa-ajo’ < ven бег ’juoksu; pako’ [SSA II: 332]). Sama ilmiö näkyy lukuisissa nuorissa ja yleisesti tunnetuissa ruotsalaislainoissakin; vrt. pannu < nr panna "
A: Tässä on varsinaisesti väitä vastaan, mutta totean vaan, että
jotvingin "peku", preussin "pekku" = karja. , sekä
jotv. "panu", pr. "pannu" = (keitto/paisto)nuotio. (leipomon "umpinuotio" "vumpno-de" jt., "umnudi" (pr.) ja pajan "vugnis" jt., tai "tulipalo" "ugnis" pr. ovat sitten eri.
" Venäjän лавка on johdos sanasta лава ’penkki;lava; teline’. Sanan alkuperäinen merkitys on siis ’tavarahylly’, josta on kehittynyt ’kauppa’ (”tarjolla olevat tavarat”). Saamelaisvastineen (saaN luovvi ’patsaiden varassa seisova ruoan, heinien ym. säi-lytyslava’ – sana esiintyy useimmissa saamelaiskielissä) valossa ei kantasuomeen palautuva ims *lava ole lainattu tästä sanasta,vaan sen balttilaisesta vastineesta (vrt. liett lóva ’makuusija’,SSA II:57). Toista samaan sanueeseen kuuluvaa diminutiivista johdostyyppiä edustaa slaavilaislaina lavitsa (< ven лавица), omapohjainen johdos lienee puolestaan laveri. "
A: Koivulehto on osittanut, että "(p)lava", (p)lauteet (pistin piruuttani näihinkin p:n eteen, vaikka olen kuullut sen vain "pyykkiplaveria" koskien) ja kuurin "*(p)la-veri(s)" eivät tule sanasta "lova" vaan ne tulevat nimenomaan PESUlauteista ja -laitureista/-lavereista.
post1107981.html?hilit=%20plauti%20#p1107981
Menneisyydessä tutkimusta ovat valitettavasti ohjanneet ja jarruttaneet myös poliittiset näkemykset, minkä Saarikivi erinomaisesti kiteyttää:
Fennougristiikalle on ehkä koitunut vahingoksi, että se on kehittynyt paljolti maissa, jotka ovat muovanneet kansallista identiteettiään problemaattisessa suhteessa Ve-näjään (ks. esim.Salminen 2009, tässä niteessä).Tämä on tutkimushistoriassa johta- nut vääristymään,jossa slaavilaisia lainoja on tutkittu ainakin jossain määrin vähem- män kuin muita vanhoja sanastokerrostumia, erityisesti germaanisia lainoja. Kansal-lisesti värittyneen tutkimusparadigman kuuluisimpana esimerkkinä voidaan mainita J. J. Mikkola, joka uudistaessaan lähes viiden vuosikymmenen jälkeen alun perin vuonna 1894 ilmestyneen uraauurtavan monografiansa slaavilaisista lainoista vuonna 1938 veti takaisin monia ilmeisesti aivan oikeaan osuneita slaavilaisia lainaetymologioita."
http://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258.html
" 5.4. kalu alun perin ’keppi’ < mven *kolъ (> ven кол) id.
Sana kalu esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä inkeroista ja eteläviroa lukuun ottamatta. Sana on lainattu eri merkityksissä myös ruotsin ja venäjän murteisiin (SSA I: 292; SKES 152).
Sanalla on kolme merkitystä: ’keppi’, ’tavara’ ja ’penis’. Näistä ensimmäinen on le-vikiltään laajin ja se on yksinomainen vepsässä ja lyydissä. Merkitys ’tavara’ esiintyy suomessa,karjalassa,virossa ja vatjassa.Virossa,jossa merkitystä ’keppi’ ei lainkaan tunneta,sana esiintyy ainoastaan monikollisena (kalud) ja se merkitsee ’vanhat esi-neet, rojut,ryysyt’.Merkitys ’penis’ tunnetaan laajalti suomen murteista, karjalasta ja inkeroisesta. Sanan muita sukukieliä kapeampi semantiikka ja murrelevikki virossa panee epäilemään lainautumista suomesta ja tämä tuntuu mahdolliselta selitykseltä vatjankin sanan kohdalla.
Tässä tapauksessa kyseessä olisi siis alun perin itämerensuomen pohjoisryhmään rajoittunut sana – aivan varmana ei tätä kuitenkaan voitane pitää.
Sanan alkuperää selittäessään kolme etymologista sanakirjaamme eroavat toisis- taan melko huomattavasti. SKES (ibid.) katsoo muitta mutkitta sanan palautuvan asuun *kalvu ja vastaavan vanhana sukulaissanana pohjoissaamen sanaa gálvu ’talousesine tai taloustavara’. Samalla kuitenkin on sanan alkumerkitys itämeren-suomessa SKES:n mukaan ’kuiva palikka, kepakko, puun palanen’, eikä itäme-rensuomen ja saamen alkuperäismerkitysten eroa pyritä mitenkään silloittamaan.
SSA:n (s.v.) selitys on kaikkineen hankalasti tulkittavissa ja siksi lainaan sen seuraavassa kokonaan:
Jos sana palautuu asuun *kalvu, se voi ositt. olla = lpN gálvu (Pi Lu In Ko) ’(kaup-pa, talous)tavara, työkalu; (Ko myös) miehen kalu’; toisaalta ims kalu merk:ssä ’kuivunut puunkappale,kepakko,palikka’ voi olla samaa onomat.-deskr. alkuperää kuin kalikka (ks. tätä, vrt. myös kälviä).
Annetusta selityksestä ei yksiselitteisesti ilmene, pitävätkö SSA:n kirjoittajat pohjois- saamen gálvu-sanuetta vastineineen kalu-sanueen vastineena (mitä tarkoittaa ”ositt.” alkuperä?), ei liioin sitä, onko se ”onomat-deskr.” alkuperää.
Myös ao. sanan suhde kälviä-sanueeseen jää hämäräksi ja ”vrt.”-viittauksen tarkoi-tus epäselväksi. Koko artikkelin sävy on ehdollinen eikä se auta ymmärtämään käsiteltävän sanan taustaa kovin paljon.
NSES (333–334) erottaa toisistaan ”äänteellisesti motivoidun” selityksen ja rinnas-tuksen saamen sanaan gálvu. Rinnastus saamen sanaan on NSES:n mukaan epäi-lyttävä, sillä itämerensuomalaisen sanan *kalvu”...olemassaolosta ja alkuperästä ei ole mitään tarkempaa tietoa.” (ibid.). Äänteellisesti motivoidun selityksen ollessa oikea kuuluu kalu tämänkin sanakirjan mukaan yhteen sanojen kalikka ja kalista kanssa.
Uralilaisten kielten äännehistoriaan perehtyneen on hankala ymmärtää, miksi kaikki kolme etymologista sanakirjaa pitävät pohjoissaamen sanaa gálvu itämerensuomen sanan vastineena!
Onhan ilmeistä, että sanapari ei täytä mitään vastineen tunnusmerkkejä: ensinnäkin itämerensuomen sana vaikuttaa fonotaktisesti uudelta (2.tavun u); toisekseen, kuten NSES aivan oikein toteaa,ei itämerensuomessa ole jälkeäkään 2.tavun-v-äänteestä, ja kolmanneksi sanojen äännesuhde ei edes ensimmäisen tavun osalta ole säännöl-linen (ims a ~ saa á pro a ~ uo;ks.esim. Korhonen 1981: 89–92 – a ~ á on lainoille ominainen äännesuhde).
Koska erityisesti SSA:n runsaita ”onomatopoieettis-deskriptiivisiä” selityksiä on asiantuntevasti kritisoitu toisaalla (vrt. esim. Koivulehto 2001a, 2001b;
A. Aikio 2001; Nikkilä 2002) ja deskriptiivisyyden ja onomatopoieettisuuden käsitteet muutenkin toivottavasti lopullisesti erotettu toisistaan (esim. Mikone 2002 ja Jarva 2003, näin tulkintani mukaan myös Kulonen 2006)19, en ruodi tällaisiin selityksiin liittyviä ongelmia tässä. Sen sijaan on syytä todeta, että muinaisvenäjässä esiintyy ’keppiä, palikkaa, kalikkaa t. hirttä’ merkitsevä sana колъ, joka täsmällisesti vastaa itämerensuomen kalu-sanaa kaikkien tunnettujen vanhojen slaavilaislainojen äännekriteerien nojalla.
Ensinnäkin substituutio o > a on vanhoille lainoille ominainen (vrt.esim.Kalima 1956: 24–25). u-päätteisten sanojen syntyä ja ikää on jo käsitelty yllä: kyseessä voivat olla kantaslaavin redusoituneiden vokaalien katoa edeltäneen periodin lainat tai nuorem-mat u-vartaloina omaksutut lainat. Myös sanan merkitys slaavissa on identtinen itä-merensuomen ilmeisesti vanhimman ja laajalevikkisimmän merkityksen kanssa, eikä sanojen etymologiselle yhdistämiselle näin ollen näyttäisikään olevan esteitä.
Slaavilainen lainaselitys edellyttää saamen gálvu-sanueen erottamista ims kalu-sanueesta. Tähän on,kuten NSES toteaa,muutoinkin kaikki syyt jo itämerensuomen sisäisen rekonstruktion kannalta: ims kielet viittaavat varhaisempaan asuun *kalu ja hypoteettinen kanta(pohjoisitämeren)suomalainen asu *kalvu on rekonstruoitu SKES:ssä ilmeisesti vain, jotta sana saataisin sopimaan saamen gálvu-sanan yhteyteen.
Saamen sana lienee kokonaan muuta lähtöä. Kyseessä voisi olla johdos sanasta gálva ’kuiva puu, erit. koivu’ (ksaa < *kālve̮, ks. esim. Lehtiranta 1989:44; samaan sanavartaloon pohjautuu myös verbi gálvat ’kuivua [puusta]’).
Kuivasta puusta on valmistettu monenlaisia tarvekaluja, vrt. esim. yhdyssanat gálva-caggi, gálvasággi ’vaarna’ (Sammallahti 1989: 157). Saamen sanan vastine lienee suomen verbi kälviä (kälvettyä, kälviä) ’kuivua (vilja); näivettyä’ (< *kälwe), johon myös SSA epämääräisesti viittaa. Tämä sana tavataan suomen ohella myös karjalassa (SSA I: 471).
Osassa itämerensuomea tapahtunut merkityksenkehitys ’keppi’ → ’tavara’ on abst-rahoituma, jolla on paralleeleja ainakin germaanisissa kielissä: vrt. sa Stock ’tukki’ → Stück ’pala jtkn; kappale’ [b](Kluge 2002: 893), [b]engl stock ’trunk; stem’ → ’fund; store; supply; quantity’. Huomattakoon, että myös sanan kalu slaavilaisella lainaoriginaalilla on melko laaja merkityskenttä.
Nykyvenäjän кол merkitsee esim. huonoa arvosanaa (koulussa) (Černyh I: 410) ja samakantainen verbi колоть merkitsee mm. ’lyödä; työntää; leikata lävistää’ (tä-mä sana voisi mainiosti olla myös suomen kaluta-verbin lainaoriginaali, mutta koska kalu-verbivartalon rinnalla esiintyy myös germaaniseksi lainaksi ehdotettu kalva- [SSA I: 292], ei asia ole aivan yksiselitteinen). Merkityksen kehitys ’keppi’ → ’penis’ on niin luonnollinen ja monista yhteyksistä tunnettu, että se ei kaipaa kommentointia.
Myös samamerkityksinen,levikiltään suomeen rajoittuva palikka on sekin aivan ilmei- nen slaavilainen laina (< sl *palъka → ven палка, vrt. kuitenkin SSA II: 300, jonka mukaan kyseessä on ”todennäk. johdos sanasta pala”). Slaavilaista alkuperää tälle sanalle ehdotti aikoinaan jo August Ahlqvist vuonna 1857 (SSA ibid.). Jo kauan tun-nettu merkitykseltään läheinen slaavilainen laina on patukka < батог (vrt.esim. SSA II: 325; Mikkola 1894: 81–82; Kalima 1952: 131–132).
Kaikkien etymologisten sanakirjojen ”deskr.” tai ”onomat.-deskr.” sanaksi kuvaama kalikka lienee johdos sanasta kalu (tai,vähemmän todennäköisesti,myöhempi laina saman slaavilaisen sanan yhteyteen kuuluvasta johdoksesta колодка ’keppi; kalikka’).
Ihan mielenkiintoista, ja punaisella merkityt ovat aivan epäilemättä samaa juurta.
Suomen "kalu" on nimenomaan työkalu, ja muut merkitykset kuten leikkikalu, "jokin vehje vaan" ja "miehenkalu" ovat esimerkiksi humoristisia.
Kaikkien työkalujen "äiti" (vaiko sittenkin "isä"...) varsinkin järvi- ja muun rautamalmin alueilla Venäjän havumetsävyöhykkeellä ja muuallakin on PAJAVASARA (ikävä peli tottumattomalle, mielummin vaikka kahden käden moukari...paitsi että varsi ei ensin mainitusta koskaan katkea, kun sekin on rautaa...),baltiksi eri kielillä KALUS (PLAKTUKAS, lt., ym.)",jolla TAOTAAN (kalti, kala, kalė, ven. "kovat, kujet") vaikkapa TAKORAUTAA, KALṶ GELEŽḽ.
http://www.letonika.lv/groups/default.a ... igi&h=1833
Sana on adjektiivi,se EI OLE ONOMATOPOEETTINEN,vaan refleviivisenä tarkoittaa mm. "munastakuoriutumistakin", ja liittyy muuallakin kuin suomessa jopa sellaisen valamisteluunkin, ja muutenkin merkillistä kyllä myös KALKKIIN muutenkin kuin foneettiselta näöltään.
Sanueesta seuraa myös nimi "KALEVALA".
post1031499.html?hilit=%20tym%C3%A4#p1031499
" Tämä itelmeeni, joka on arktisen etnisen tyypin kielistä lounaisin, on niistä ilmeisimmin lähintä sukua ugrilaisille kielille.
103. K: NE kallaka, S & W kalka "penis" (Krašennikov; Worth 1959: 112, #6.2); cf. Ch *hǝlqe "penis" (M 168); FP *kaĺkkɜ "Ei; Hoden" (UEW 644); cf. also U *koĺe "Hoden" (UEW 175).
Sanottakoon tämä aivan suoraan niin kuin tämä on, sanalla on tasan samat merkitykset kuin suomen sanalla "muna"...:
kulli, kalkki (munankuori) "
Kuten kirjoittaja maitsee, myös venäjän verbi "kolot, kolét" = pistää, halkaista liittyy parveen, ja halkaisukirves, halkokirves on venäjäksi "kolun".
Lapin "galva":sta en mene sanomaan, kuluuko tähän "perheeseen", vai "kälviä"-sanan yhteyteen
post1032093.html?hilit=k%C3%A4lvi%C3%A4#p1032093
" 77. Ch *kiwle- "dried blood" (M 182); U *kälɜ[w] "(geronnenes) Blut" (UEW 134). Lit.: Bouda 1961: 354: Ch+Mansi.
Kälviä = kuivata kalaa ja lihaa (tuulessa) " "
Arkkis: Lähetetty: La Syys 19, 2009
http://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258.html
" 5.8. suuttua alk. ’täyttyä’ ← johd. *suuttu- ’täysi’ (→ suuttio ’hevonen, joka ei suostu vetämään kuormaa’ ym.) < esisl *sūtu (> mven *sytъ > ven сыт ’täysi; kylläinen’) "
...
Sekä germaaninen että omaperäinen selitys ovat kuitenkin molemmat hylättävissä, sillä suuttua on selitettävissä slaavilaiseksi lainaksi.Kyseeseen tuleva lainaoriginaali on (kanta)slaavin *sytъ (< *sūtŭ) ’täysi;runsas; kyllästynyt’ (→ven сыт, kirkkoslaavin сытъ – sana esiintyy laajalti muuallakin slaavilaisissa kielissä, ks. esim. Vasmer III: 821). Sanan nykyvenäläisellä seuraajalla сыт(ый) on paitsi merkitys ’täysi; kylläinen’ myös ’kyllästynyt’ ja ’vihainen’ (vrt. сыт по горло ’kurkkua myöten täynnä; ärsyyntynyt’; пресытиться, пресыщаться ’kyllästyttää; ärsyttää’).
Saman sanan vastineet esiintyvät myös germaanisissa kielissä (esim. sa satt ’kylläi- nen; kyllästynyt; humalassa’ ← kgerm *sada-,Kluge 2002:786) ja baltissa (esim. liett sotùs ’rasvainen’).
A: Liettuan "sotus" EI OLE "rasvainen" (joka olisi "riebalus") vaan nimenomaan "täyteen itsensä syönyt" (ven. "sytyj"), tai "täyttävä" (ruoka), ven. "sytnyj". Sana kantabalttimuoto on "sāt-us" (jossa -us on maskuliinin pääte, femiinissä -i).
Latviaksi ja kuuriksi sana on "sāts", preussiksi "sātus", latgaliksi "suots".
" Länsi-indoeurooppalainen sanajuuri, johon sekä slaavin, baltin että germaanin sa- nat palautuvat, on *sāt, *sət (sanan indoeurooppalaisesta taustasta ks.esim. Kluge ibid.). Lainaoriginaali olisi ollut varhainen slaavilainen ns.lyhyttä adjektiivia vastaava muoto. "
" Slaavilaisten ja itämerensuomalaisten kielten kontaktien tutkimuksen tilaa voi kuka-ties verrata germaanis-itämerensuomalaisten tutkimuksen tilaan 1960-luvulla, jolloin A.D.Kylstra (1961) oli kirjoittanut germaanisten lainojen tutkimushistorian.Pian tämän jälkeen Jorma Koivulehdon lukuisat tutkimukset osoittivat, että juuri germaanis- ten lainojen tutkimus onkin avain itämerensuomalaisten kielten kontaktihisto-rian syvempään tuntemukseen. Tämä loi kokonaan uuden tutkimusparadigman ja uuden sisäisen kronologian itämerensuomen eri-ikäisille lainakerrostumille.
A: Tuo "paradigma" ja erityoisesti se "kronologia" on kumottu.
Vaikka näin syvällistä mullistusta ei slaavilaislainojen tutkimuksessa koettaisikaan, voidaan silti olettaa, että käsityksiä slaavilaislainojen periodisaatiosta, lähdekielen murteista ja koko sanastokerrostuman laajuudesta itämerensuomessa joudutaan vielä kenties tarkastelemaan uudelleen (näin myös esim.Šilov 2005:7)."
Arkkis: Lähetetty: La Syys 19, 2009
Mitteekää ollaan mieltä Härmässä?
Tšuvassia tosiaan luultiin aiemmin uralilaiseksi kieleksi, johtuen pitkäaikaisista kon-takteista Volgan alueen uralilaisten kielten kanssa. Nykyään se luokitellaan turkkilai- sen kielikunnan bolgaarilaisen haaran ainoaksi edustajaksi. Sikäli se kuuluu edelleen urali-altailaiseen ryhmään niillä, jotka tällaiseen makrokielikuntaan uskovat.
Marrilla on huono maine pseudokielitieteellisten menetelmien keksijänä, jotka Neuvostoliitossa saivat virallisen aseman:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Marr
1920-luvun lopulla Marrin oppi julistettiin Neuvostoliitossa ainoaksi oikeaksi ja marksilaiseksi kielitieteen muodoksi. "
Voisitko kertoa tarkemmin? Kuka ja missä "julisti ne ainoaksi viralliseksi kielitieteen muodoksi"? Se, että joku kuuluu Tiedeakatemiaan,on kaukana siitä, että hän kantan-sa olisi julistettu "ainoaksi tieteeksi alaltaan", varsinkin kun näkemys koko ajan muut-tui, kuten tässä Marrista sanottiin. Sellainen "viralliseksi julistaminenhan olisi merkin-nyt henkilölle avointa valatakirjaa esittää mitä tahansa "valtion virallisena ainoana tiedekantana"...
Ei tämä Stalinin kirjoituskaan ole tällaisenaan "virallinen valtion kanta", vaan korkeintaan se on syytä katsoa kom-puolueen kannaksi johtajansa suulla.
http://www.marxists.org/reference/archive/stalin/works/1950/jun/20.htm
"Virallista oletusarvoa" eri kysymyksistä edusti Sovjetskaja entsyklopedija, mutta mikään ei estänyt sitä kritisoimasta tieteellisesti jos pystyi.
A. Minä en ole ikinä kuulut kielitieteen virallisesta valtiollisesta ideogiasta, eikä Joosukaan mainitse tässä tuomiossaan Marrin teorialle epämarxilaisuudesta mitään sellaista:
Mitä se virallinen on englanniksi?
Tuosta jutusta ei nimittäin löydy sanaa "official".
A: Nimiä?
Loput sanat eivät liity suoraan otsikkoon.
****
Liettualaista keskustelua (minunkin mielipidettäni kysytään!):
Alaliettuan eli žemaitin kielessä (jolla on oma Wikipedijakin) esiintyy apusana (ištik-tukas = "oivalle") interjektio tai taipumaton verbi "pýst" [piist], jota tekstissä yleensä myös painotetaan, ja sillä on olennainen vaiktus lauseen sisältöön. Sen uskotaan olevan peräisin rannikon entisestä kuurin kielestä, latviasta siis, mistä liettuan kieli-ihmiset eivät yleensä tykkää, ja sanan luonne ja merkitys ovat muiden murteiden pu-hujille epäselviä. Sitä on mm. arveltu kirosanaksi, koska se muituttaan tässä artikke-lissa käsiteltyä "rumaa" sanaa... On keskusteltu sen alkuperäisestä merkityksestä ja erityisesti siitä, tuleeko se ilman sarvia ja hampaita kelpuuttaa yhteiseen liettuan yleiskirjakieleen.
Valtiollisen kielikomisiion puheenjohtaja Irena Smetoniene kannattaa yleiskieleksi katsomista.
https://www.alfa.lt/straipsnis/10262671/pyst-buti-ar-nebuti-bendrineje-kalboje-apklausa
„Pyst“ – būti ar nebūti bendrinėje kalboje? (APKLAUSA)
Viena kompiuteriais prekiaujanti įmonė Lietuvoje į savo radijo reklamą sugalvojo įpinti ištiktuką „pyst“, bet drąsus žingsnis kai kurių radijo stočių buvo nesuprastas.
Keletas iš jų atsisako transliuoti reklamą, kurioje naudojamas šis žemaitiškas ištiktukas.
„ICG kompiuterių“ rinkodaros vadovas Tomas Varanavičius teigia, kad „radijo stotys ir jų kalbininkai išsigando „išpopuliarinti“ šį ištiktuką“.
Valstybinės lietuvių kalbos komisijos pirmininkė Irena Smetonienė patvirtino, kad ištiktukas „pyst“ lietuvių kalboje egzistuoja. „Bet tai nereiškia, kad dabar turime visi pulti jį vartoti“, – sakė kalbos specialistė.
Lietuvių kalbos žodyne pateikiamos net dvi šio ištiktuko prasmės:
1. pykšt (smūgiui žymėti): Ans mun tik pýst į ausį! Pýst par galvą su pagaliu! "
" Pam! Bang! (laakista tiedoksi, kuten Seis!) Minulle/minua vain "pyst" korvaan! (en osaa zemaittia) "Pyst" halolla päähän!
" 2. netikėtam veiksmui nusakyti: Pýst virvė i nutrūko Krš. Pýst pašalpą gavau. "
Ilmaisemaan odottamatonta tapahtumaa: "Pyst köysi irtosi/irti! "Pyst" sain apua / tu-kea! (= sainpas kuin sainkin?). (Liettuassa kuten venäjässäkin saatetaan käyttää im-perfektiä käskymuotona,joka tarkoitta heti sillä sekunnilla suoritetvaa toimintaa: Pošli! Ėjam! Mentiin! (just nyt).
" „Lietuva yra susiskirsčiusi į regionus: vienam regionui ištiktukas „pyst“ nėra blogas. Žemaitijoje yra vartojama ir daugiau bjaurių žodžių, kurie šiame regione neturi nei-giamos reikmės. Bet tai, kad kai kurie žodžiai kitų regionų gyventojams skamba nemoraliai, yra tiesa“, – aiškino I. Smetonienė. "
https://zodynas24.lt/pyk%C5%A1t/
"Sana kuullostaa joillakin alueella epämoraaliselta..."
" Pasak Valstybinės lietuvių kalbos komisijos pirmininkės, normos teorijose yra mąstoma, kad, jei tarminis žodis kitose tarmėse suprantamas kita prasme, geriau bendrinėje kalboje jo nevartoti. Būtent šis atvejis tinka ir ištiktukui „pyst“.
Paklausta, ar pateisinamas šio ištiktuko vartojimas reklamoje, I. Smetonienė atsakė: „Reklama yra orientuota į visą Lietuvą, nėra segmentuota tik žemaičiams. Vadinasi, šio ištiktuko nereikėtų vartoti. Tai – kultūrinis, moralinis dalykas. Jei radijo stotys atsi-sako transliuoti, aš jiems visai pritarčiau. Jie žino savo auditoriją, kam jiems reikia, kad sulauktų priekaištų.“
Pasak Valstybinės lietuvių kalbos komisijos pirmininkės, reklama su tokiu ištiktuku tiktų tik vietinėje radijo stotyje. "
Tämän sanan käyttö mainoksissa (josta oli valitettu, josta asian ksittely) sopii vain yhdelle (tunnustuksellisesti zmaittilaiselle) teleasemalle...
" „Vienas dalykas yra pakelti žodyną ir parodyti, kokių jame yra žodžių, kitas dalykas yra kalbos vartojimas, kur turi būti naudojama bendrinė kalba“, – reziumavo kalbininkė. "
Sana pitää ottaa sanakirjaan ja analysoida sen merkitys, jolta pohjalta sitä voi käyttää yleikielessä.
I. Smetonienė patvirtino, kad kalbiniai nesusipratimai tarp skirtingų regionų lietuvių – įprastas dalykas. „Pamenu, studentų laikais kurso draugas mane pavadino „kūtvėliu-ke“. Aš taip įsižeidžiau. Po kelių metų prisiminėme šią temą: kurso draugas klausė, kodėl aš įsižeidžiau, juk „kūtvėliukė“ – toks gražus, mažybinis žodis.“
Kaip pavyzdį kalbininkė paminėjo ir žodį „brėkšta“: „Aukštaičiams tai – rytinis procesas, žemaičiams brėkšta vakare.“
Sana brėkšta ("taite") tarkoittaa yläliettuassa (aukstaitissa) aamun valkenemista mutta zemaitissa illan pimenemitä.
" Pasak I. Smetonienės, bendrinė kalba yra dirbtinis konstruktas, kuriuo ieškota vidurio – kad susikalbėtų visos tarmės ir nekiltų nesusipratimų. "
Smetonienen mukaan yhteinen yleiskieli on "työkonstruktio", jossa etsitään keskitietä - että kaikki murteet otettaisiin huomioon eikä luotaisi ymmärtämättömyysmuureja.
****
pyst, pist; ištiktukas
Ar žodis „pyst“ yra lietuviškas ištiktukas?
Taip, pyst – lietuviškas ištiktukas, vartojamas smūgiui žymėti (plg. pykšt) ar netikėtam veiksmui nusakyti (žr. „Lietuvių kalbos žodyną“), pvz.: Pýst par galvą su pagaliu! Pýst, pašalpą gavau. Panašiai aprašomas ir ištiktukas pist: 1. pimpt (staigiam nukritimui žymėti); barkšt (lengvam sudavimui žymėti); 3. paukšt (netikėtam veiksmui žymėti).
Šie ištiktukai kaip neutralūs žodžiai daugiausia vartojami žemaičių tarmėje, o bendrinėje kalboje dėl panašumo su veiksmažodžiu pisti, pisa, piso gali būti suprantami kaip vulgarybė.
Dar žr. pist – vulgarybė E. Zaikausko „Lietuvių žargono žodynėlyje“, Vilnius, 2007, p. 117.
Kommentit