keskiviikko, 29. heinäkuu 2015

"Rauhanpalkinto" EU-ruutitynnyrille peruutettava! (2012)

Poistetulta Näkökulma-keskustelupalstalta:

riittinen 11.12.2012 13:10

Tätä kirjoittaessa EU:n edustajat ottavat parhaillaan vastaan Oslossa vastaan tämän vuoden Nobelin rauhanpalkintoa organisaatiolleen. Skandaalipäätöksen teki Norjan Suurkäräjien asettama viisijäseninen Nobel-valiokunta, jota johtaa Norjan entinen pääministeri Thorbjörn Jagland ”Työväenpuolue”, maailmanhistorian pöyristyttävim- mästä ja valheellisimmasta etnisestä kansakuntienmurhasotapropagandasta vuoden 2005 muka ”94 miljoonan tappamalla tapetun kommunismin uhrin” ”päätöksestään” tunnetun Euroopan N(orsunraaton)euvoston pääsihteeri vuodesta 2009, ...
Kyllä Bakussa omaisuutensa tehnyt Alfred nyt pyörii haudassaan...

Viidesti johtajiensa kautta rauhanpalkittu maailman suurin rauhanjärjestö Intenatio-nal Peace Bureau IPB, johon  kuuluu 320 rauhanjärjestöä 70 maasta, vaatii 5.11. 2012 Nobel-säätiölle lähettämässään valituksessa palkinnon peruuttamista Alfred Nobelin testamentin vastaisena.

Alfred Nobelin testamentti

”... Kaikesta jäljellä olevasta realisoitavissa olevasta omaisuudestani säädetään seu- raavalla tavalla: pääoma, jonka selvitysmiehet ovat sijoittaneet varmohin arvopape- reihin, muodostaa rahaston,jonka korko jaetaan vuosittain rahapalkintona niille, jotka kuluneena vuotena ovat tehneet ihmiskunnalle suurinta hyötyä.Korko jaetaan viiteen yhtä suureen osaan seuraavalla tavalla: ...

... yksi osa niille,jotka jotka ovat vaikuttaneet eniten tai parhaiten kansojen veljeyden hyväksi tai olevien armeijoiden aseistariisumiseksi tai pienentämiseksi sekä rauhankogressien muodostamiseen ja leviämiseen.

... Rauhanpalkinnon jakaa Norjan Suurkäräjien valitsema viisijäseninen valiokunta. Ilmaisen tahtonani, että palkinnon jaossa ei saa kiinnittää huomiota kuulumiseen johonkin kansallisuuteen, jolloin palkinnon saa arvokkain, on hän skandinaavi tai ei. ”

Paris den 27 november 1895

Alfred Bernhard Nobel

Rahojen myöntämisestä palkintoihin päättää joka vuosi erikseen Ruotsin lain mu-kaan toimiva Nobel-säätiö. Tukholman lääninhallituksen 21.3.2012 antaman päätök- sen mukaan palkintoja jakaessaan Nobel-säätiön on noudatettava Alfred Nobelin testamentin tahtoa, ja Nobel-säätiöllä on sekä ehdoton harkintavalta että täysi päätösvastuu Norjan Nobel-komitean ehdotusten suhteen tässä mielessä.

Nobel-palkintoa ei ole toistaiseksi koskaan peruutettu,mutta kerran, vuonna 1974, on Nobel säätiön sääntöjä tarkistettu Nobelin testamenttia vastaaviksi siten,että palkinto on eteenpäin rauhanpäämääriin suuntautuva eikä pelkkä tunnustus, eikä sitä voida enää esimerkiksi myöntää kuolleelle henkilölle postuumisti, kuten on kerran myön- netty, rauhanturvatehtävissä väkivaltaisesti kuolleelle YK:n pääsihteeri Dag Hammarskiöldille vuonna 1961. Tämä on tärkeä periaate.

Kansainvälinen pasifistijärjestö IBP nyt ehdottomasti oikealla asialla!

Ensimmäisen rauhanpalkinnon saivat v.1901 sveitsiläinen Jean Henry Dunant Kan- sainvälisen Punaisen ristin perustamisesta ja kansainvälisten Geneven sopimusten muotoilemisesta sodankäynnin säännöiksi, sekä Ranskan rauhanliikkeen johtaja akateemikko Frédéric Passy, jota voidaan myös pitää varmaan ensimmäienä tieteellisenä rauhantutkijana ja rauhanliikkeen silloisena teoreetikkona.

Seuraavan vuoden 1902 rauhanpalkinnon jakoivat Kansainvälisen rauhanliiton (IBP, r. BIPP) ensimmäinen pääsihteeri Elie Ducommun ja tuon järjestön jäsen hänkin Parlamenttienvälisen liiton ensimmäinen puheenjohtaja Charle Albert Cobat. Nämä ovat edelleen tärkeimpiä rauhanjärjestöjä.Näiden kahden lisäksi IBP:n lipun alla ovat saaneet Nobelin rauhanpalkinnon Bertha von Suttner, Itävalta-Unkari 1905, Fredrick Bajer, Tansaka 1908 ja Henri La Fontaine, Belgia 1913.

IBP:n toimintakykyä ja itsenäisyyttä osoittaa sen valitus EU:n kökkönoopelista. Puut-tuu vain, että IBP ”palauttaisi” Ruotsin Nobel-komitealle omalle kohdalleen osuneet viisi palkintoa... IBP on pasifistinen järjestö, joka tähtää kaikessa toiminnassaan aseistariisuntaan tai ainakin niiden vähentämiseen. Se katsoo, ettei EU kelpaa rauhanpalkinnon saajaksi mm. koska

1. EU ei ole rakentamassa valtioiden aseetonta kanssakäymistä.

2. EU jäsenvaltioineen on hyväksynyt sotilaalliseen uhkaan perustuvan turvallisuuden ja lietsonut sotaa rauhanomaisten ratkaisujen sijasta.

Rauhanpalkintojen vyöry pasifisteille silloin, kun Nobelin vanhat kaveritkin vielä olivat päättämässä, todistaa IBP:n puolesta tässä suhteessa. Mutta heti alun perin siellä ilmenivät myös ei-sotilaallisten kriisinhallintamenetelmien kuten kansainvälisen oikeuden ja rauhanvälitystoiminnan kehittäminen ja humanitaarinen työ.

Rauhanpalkinto toimi hyvin vuoteen 1953 saakka

Yhteiskunnallisten ilmiöiden olemuksen kannalta on tärkeintä se, mihin ollaan me- nossa myös EU:ssa.Nobelin rauhanpalkinnon alkuvuosina tämä näyttäisikin toteutu- neen suorastaan mestarillisesti. Vuonna 1911 palkitun Tobias Michael Carel Asse-rin perustama Haagin Pysyvä välitystuomioistuin loi perustaa kansainväliselle si-viilioikeudelle. USA:n presidentti Theodore Roosevelt sai ensimmäisen rauhanväli-tyspalkinnon v.1906 Japanin ja Venäjän välisen rauhan välittämisestä. Punainen risti sai palkinnon toisen kerran v. 1917 toiminnastaan 1. maailmansodassa. Seuraavan palkinnon vuonna 1919 sai USA:n presidentti Woodrow Wilson Kansainliiton perus-tamisesta ja sen ensimmäinen puheenjohtaja ranskalainen Leon Bourgeois 1920.

Vuonna 1921 Norjan Nobel-valiokunta katsoi tehneensä jo niin hyvää työtä, että pal- kitsi oman puheenjohtajansa Kristian Lous Langen ruotsalaisen demarin Hjalmar Brantingin kanssa, joka palkittiin roolistaan Kansainliiton käynnistämisessä.

Vuonna 1922 palkittiin varsinainen suurmies, jolla epäilemättä oli asiaintuntijana ollut jo ansionsa näiden edellisten eteenpäin suuntautuvien oikeiden ratkaisujen tekemi-sessä, viimeisimmän neurofysiologisen paradigman (R. Douglas Fields) varhainen aloittaja, naparetkeilijä, Venäjän ja Neuvostoliiton eläintieteen kunnia-akateemikko (taatusti tieteellisillä ansioilla!), Kansainliiton pakolaisasiainkomissaari, vapaa-ajatte- lija Fridtjof Nansen. V. 1938 myös hänen työtään jatkamaan perustamansa toimisto sai palkinnon pakolaisten Nansenin passista.

Ja tätä seuraavan rauhannobelin toiminnastaan 2. maailmansodassa sai Punainen risti jo kolmannen kerran. Sen jälkeen Gordell Hull roolistaan YK:n perustamisessa. Nansenin toimiston korvannut YK:n pakolaisapujärjestö UNHCR palkittiin 1954 ja 1981 eli neljä kertaa Nansenin organisaatiolle kuten Punaiselle ristillekin vuosi 1963 mukaan lukien.

Ensimmäinen varsinainen kökköpläjäys, George Cutlet Marshall, Marshall-avusta, sattui vasta 1953. Seuraava paha virhearvio oli ”Euroopan Ihmisoikeustuomiois- tuin” EIT puheenjohtajansa Rene Cassinin kautta 1968. Palkinnosta on kieltäytynyt toistaiseksi vain yksi palkittu, Pohjois-Vietnamin presidentti Le Duc Tho 1973 vastalauseena palkinnon jakamiselle Vietnamin sodan yhden suunnittelijan Henry Kissingerin, USA, kanssa.

EU:lla ei ole roolia YK:n johtamassa demokraattisessa kriisinhallinassa

EU ja EN ja EIT ja NATO eivät ole YK:n johtaman laillisen ja demokraattisen kansainvälisen kriisinhallinanosapuolia” vaan ne ovat sen "kilpailijoita", joiden tarkoitus, jonka mm. Ahtisaari on usein möläyttänyt julki, on, että YK olisi NATOn / EU:n ”neuvonantaja”,eli kumileimasin ja tuskin sitäkään. YK:n lait taas eivät tunne ainakaan toistaiseksi EU:ta ollenkaan, eivätkä toivottavasti tule koskaan tunte-maankaan! EU kyllä on sanoissa omaksunut YK:n Peruskirjan yhdeksi oikeusläh-teekseen,mutta se on vain siksi,ettei se olisi suorastaan laiton järjestö YK:n silmissä. Myös EU on kir-jannut asiakirjoihinsa EN:n skitsolallatuksen ”94 miljoonasta kommu-nismin uhrista”, joskin vain ”perusteluihin” ”rinnastaa fasismi ja kommunismi”, jossa rinnastuksessa ei ole mitään järkeä.

EU on ollut halukas rauhanvälittäjäksi, mutta se on siinä totaalinen tunari, kuten Ahtisaaren sekoi(tte)lu Jugoslaviassa tuloksineen osoitti. Koko ajan tarkoituksena oli NATOn ja EU:n hännännosto ja YK:n ”syrjäyttämien”, eivätkä tarkoituksenmukai-set ja rauhalliset kansalliset valtioidenrajat entisen Jugoslavian maiden välillä. EU:n tarkoitus rauhanvälittäjänä on tyrkyttää NATOa.

EU:n ja EN:n määräkset YK:ssa ja yleismaailmallisessa oikeudessa eivät merkitse sellaisenaan mitääneivät myöskään EIT:n päätökset.Ne merkitsevät vain sen kautta, jos ne on kirjattu kansallisiin lakeihin. EU:n toimet jäsenvaltioiden painostamiseksi ovat YK-oikeudellisesti laittomia.


 
 
Nobel-palkintoa ei ole toistaiseksi koskaan peruutettu,mutta kerran, vuonna 1974, on Nobel säätiön sääntöjä tarkistettu Nobelin testamenttia vastaaviksi siten, että palkinto on siitä eteenpäin rauhanpäämääriin suuntautuva eikä pelkkä tunnustus, eikä sitä voida enää esimerkiksi myöntää kuolleelle henkilölle postuumisti, kuten on kerran myönnetty, rauhanturvatehtävissä väkivaltaisesti kuolleelle YK:n pääsihteeri Dag Hammarskiöldille vuonna 1961. Tämä on tärkeä periaate.

Huomaan, ettet kuitenkaan vaadi tälle ...

EU:n ja EN:n määräykset YK:ssa ja yleismaailmallisessa oikeudessa eivät merkit-se sellaisenaan mitään, eivät myöskään EIT:n päätökset. Ne merkitsevät vain sen kautta, jos ne on kirjattu kansallisiin lakeihin. EU:n toimet jäsenvaltioiden painostamiseksi ovat YK-oikeudellisesti laittomia.

... vastaavalla perusteella alussa mainittuja viittä palkintoa peruutettaviksi vaikkei IPB:n sanomisilla ja päätöksillä ole edes sen vertaa YK-vaikutusta, että IPB:llä olisi edes edustajaa YK:ssa tai YK:ta olisi palkintoja jaettaessa edes ollut.

mks: Ne on saaneet sen palkinnon suoraan tai jonkun keskeisen johtajansa kautta kuusi kertaa.Tuosta Wiki-sivusta puuttuu vuoden 1905 rauhannobelisti, itävaltalainen Bertha von Suttner, sillä hän oli pasifistinen kirjailija ja hänen juuri väitettiin saaneen Nobelin mukaan järjestöön ja liittämään tämän palkinnon testamenttiinsa. Sellaiset tavalliset pasifistiaktivistit minun käsittääkseni arvostavat erityisesti häntä noista van-hoista parroista. Järjestö itse, sen diplomaattinen toimisto Sveistissä sai palkinnon 1910, sen perustaja ja pääsihteeri Elie Ducommun sai palkinnon 1902 ja samana vuonna toinen perusarja ja puheenjohtaja Charles Albert Gobat sai palkinnon Parla- menttien välisen liiton perustamisesta ja puheenjohtajuudesta. Siihen aikaan ei mon- taa päätösvaltaista parlamenttia ollut: Sveitsissä,Ranskassa,USA:ssa, tietyin varauk- sin Englannissa, Kanadassa ja Pohjoismaissa. Kuitenkin nimenomaan esimerkiksi Parlamenttien välinen liitto on esimerkki onnistuneesta spin-offista,joka hyvin varhai- sessa ideavaiheessa jo palkittiin,ja lähti hitaasti mutta varmasti etenmään. Seuraava IPB ja toimiston johtaja Henri La Fontaine sai palkinn 11 vuotta myöhemmin 1913. Järjestön tanskalainen parlamentaarikko Fredric Bajer sai 1908 rauhannobelin Ruot- sin ja Norjan "avioeron" (1905)  välittämisestä kansainvälisen lain asiantuntijana.

Varmasti aika lailla alun pitäen oli keskeisesti mukana myös vuoden 1922 rauhanno- belisti, Kansainliiton pakoilaisasiankomissaari, norjalainen tutkimusmatkaislija ja Ve- näjän ja Neuvostoliiton eläintieteen kunnia-akateemikko Fridtjof Nansen. Hän vaan oli kiinnostunut julkisuudesta vain silloin,kun siitä oli varmasti todellista hyötyä hänen ajamilleen asioille.

PS: Onhan EU:ssa sen verran rauhaan suuntautuvaa toimintaa, että kristallipallo näyttää kuin Ranska ensi kerran olemassaolonsa aikana säilyttäisi rauhan eurooppalaisten naapuriensa kanssa ehkä satakin vuotta.

Kyllä niin isojen poikien pitäisi jo osata olla tappelematta ilman EU:n kaltaista järjes- telyäkin... Ranskalla on yleensä ollut kulttuurista kuten vaikka tieteellistä yhteistyötä enemmän muun ranskankielisen maailman kanssa, johon kuuluu mm. Vietnam, kuin vaikkapa Saksan kanssa. Samoin Espanjalla ja Portugalilla omien kielialueidensa kanssa. Saa nyt sitten nädä, miten Berlu rakentaa vaalikampanjansa: jos hän nostaa tunnuksen "Hipsitään wittuun EU:sta!", niin hän voittaa, ja Italia lähtee.



riittinen 13.12.2012 09:56

Lainaus käyttäjältä: Renttu - 13.12.12 - klo:03:15
Hilpein ironia kehkeytyy Nobel-palkinnon tunnuslauseesta: "Illis quorum meruere labores - eli niille, jotka töillään ovat sen ansainneet".

Sanat ovat muinaisroomalaisen runoilijan Propertiuksen tekstistä, jossa rukoillaan jumalilta menestystä sotasaaliille (Irtolausetta edeltävä substantiivi on praeda, sana tarkoittaa sotasaalista). Tarkemmin, eräälle Augustuksen suunnittelemalle sotaretkelle parthialaisia vastaan. :)

Ei rauhanpalkinnon pitäisi olla mikään muistutus, vaan sen olisi tultava todellisista ansioista. Minusta EU:n johtajat eivät ole sitä ansainneet;ansiottomasti Obamakin sen sai.

Muuten hyvä,mutta Nobel-komitea on tarkistanut v.1974 sääntöjään, ja tulkinnut, että palkinnot ovat eteenpäinsuuntautuvia (vaikka Nobel on tämän erikseen sanonut vain kirjallisuuspalkinnon osalta, jossa varsinaista kehityssuuntaa ei kyllä ole), eikä niitä voida esimerkiksi enää myöntää postuumisti kuolleille henkilöille, eikä lakkautusput-kessa oleville organisaatioille (diplomaattisena työkaluna...). Korjauksen taustalla oli ainakin se, että Pohjois-Vietnamin presidentti Le Duc Tho oli kieltäytynyt (toistaiseksi ainoana rauhanpalkittuna kautta aikojen) edellisenä vuonna palkinnosta vastalau-seena sille, että se myönnettiin myös Henry Kissingerille. Saajan pitää olla toiminut aktiivisesti edellisenä vuonna palkinnon aiheen edistämiseksi. Ei auta, että on joskus tehnyt "suuren rauhantyön", ja sitten heittäytynytkin kauheaksi ruutihatuksi ja sota-haukaksi (kuten Winston Churchill,joka sai sitten muistelmistaan Nobelin (fiktio)kirjal- lisuuspalkinnon, joka merkitsi tosiasiassa monen silmissä "näpäytystä" sekä hänelle että läntisille "oikeille sotakirjailijoille"! Fridtjof Nansen taas sai rauhanpalkinnon aina-kin osittain "lohdutukseksi" esimiesten typeryyden ja kansainvälisen tiedeyhteisön vilpillisyyden takia menetetystä lääketieteen Nobel-palkinnosta).IPB:n omat palkinnot ovat olleet eteenpäinsuuntautuvaa laatua: esimerkiksi Parlamenttien välinen liitto oli kumajainen, kun maailmassa oli alle kymmenen päätösvaltaista parlamenttia ja jon-kin verran enemmän "neuvoa-antavia" pulinabokseja. Silloiset kansainvälisen oikeu-den toimijat olivat lähinnä tyrkyllä siihen,jos jotkut sopimuosapuolet valitsisivat heidät riitojen ratkaisijaksi.Ensimmäinen palkinnonsaaja oli Punaisen ristin perustaja yhdes- sä pasifismin ideologisen teoreetikon kanssa. Varsinaisia tosi pahoja missauksia ei tapahtunut ennen kuin 1953,kun palkittiin EU/-NATO-George Marshall, USA. Sitten oli paha pummi,jonka luonne tosin kirkastui hitaasti,Rene Cassin, Ranska, Euroopan Norsunraatotuomioistuimesta. Tämä on nyt sitten jatkoa sille ja Henry Kissingerin ja Menachem Beginin ja Anwar Sadatin palkinnoille... Ja  M.O.K. Ahtisaaren ...

Obaman palkinnosta sain tämän valossa ensin väärän käsitysken.  Ellei sitten äärioikeisto vallannut Nobel-komiteaa Jaglandin muodossa vasta 2009.


Laajenna riittinen 13.12.2012 12:31

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - 13.12.12 - klo:10:43
^^^ Ahtisaari, jos joku, on noobelinsa ansainnut. Olisi pitänyt saada jo Nabian jutskista aikoja sitten.
No silloin sen olisikin voinut antaa hänelle, mutta hän oli liian pieni nilkki nobelistiksi YK:n alipääsihteerinä, kun perusansio kuuluu itse organisaatiolle.

Sen sijaan Jugoslavin kriisin söhräämisestä tahallaan sodaksi hänelle ei kunnian kukko laula. Ja pakoon hän sieltä lähtikin Suomen pressanvaaleihin... Minä muistan kun kerran 1994 pressanvaalien aikaan Tampere-TV:ssä kysyin häneltä, haluaako hän, että EU hajoaa samalla "menetelmällä", kun ei ole mitään eroamissäännöstöä, ja hän ei vastannut mitään.

 

riittinen 14.12.2012 12:31

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - 14.12.12 - klo:07:42
Lainaus käyttäjältä: riittinen - 13.12.12 - klo:12:31
Sen sijaan Jugoslavian kriisin söhräämisestä tahallaan sodaksi hänelle ei kun- nian kukko laula. Ja pakoon hän sieltä lähtikin Suomen pressanvaaleihin. Minä muistan kun kerran 1994 pressanvaalien aikaan Tampere-TV:ssä kysyin hänel- tä, että haluaako hän,että EU hajoaa samalla "menetelmällä", kun ei ole mitään eroamissäännöstöä, ja hän ei vastannut mitään.
Pystyttäisiinkö kuitenkin tosiasioissa? Jookosta? Rauhaa ei voi tehdä,jos osapuo- let eivät sitä halua ja ulkopuoliset tunkevat aseita, palkkasotureita ja kiihottajia soppaan.

Kysymys on siitä, miten ne 'osapuolet' määriteltiin ja tehtiinkö sitä edes YK:n Perus-kirjan mukaisella tavallla. Tunnustettujen kansallisuuksien ainakin ulkopuolelta pe- ruuttamattomat "edut" ovat samaa peruskirjatasoa kuin valtioiden edut,kuten esimer- kiksi Abhaasiasta ja Etelä-Ossetiastakin tiedämme (kun esimerkiksi ihmisoikeudet ovat alempaa yleiskokoustasoa). Se valtio oli tilanteeseen tultaessa Jugoslavian liittovaltio. Kukin kansalainen oli sekä jonkin kansallisen tasavallan kansalainen että erikseen tunnustautui johonkin kansallisuuteen kuuluvaksi, aivan kuten Neuvostolii- tossa ja Venäjälläkin. Kaikilla sikäläisillä tietyn kokoisilla sellaisilla kansallisuuksilla, joilla ei ollut omaa valtiota tai osavaltiota muualla (paitsi mustalaisilla), oli oma osa-valtio. Näistä Bosniassa pää- eli nimikkokansallisuus oli vähemmistönä, muissa enemmistönä. Tasan sama periaate kuin Neuvostliitossa tuossa suhteessa. Siellä oli pahempi, jos joku saa osakseen syrjintää, koska on albaani, kuin se, että on keski- määräistä huonommassa asemassa,koska on Serbian kansalainen Kosovon asukas eikä esimerkiksi Slovenian (tulotasossa oli huima ero, sillä Jugoslavian systeemi oli markkinasosialismia). Jugoslavian osatasavaltojen rajat tulivat Turkin miehitysvallan ajalta,jossa ne oli vedetty miehittäjän etuja silmällä pitäen epäetnisesti erityisesti laa- jentaen Turkille mieleisen Bosnian aluetta, jota silloin johtivat muslimit ja asettamalla se määräävään asemaan muihin nähden. Jugoslavian itsenästyessä tämä käännet-tiin toisin päin siten, että muut kuin muslimivähemmistö ottivat ylivallan Bosniassa, ja muslimivähemmistö ikään kuin piilotettiin ulkomaailmalta poliittisesti. Tämä jatkui myös sosialismin aikana.

NATO ja EU-maat eivät antaneet kansalle tilaisuutta sanoa mitään rajoista Jugosla- vian hajotessa. Jugoslavian osavaltioiden itsenäissys kiirehdittiin tunnustamaan, en-nen kuin ne aina itsekään kerkisivät kissaa sanoa vanhoilla keinotekoisilla epäetnisil- lä rajoilla,ja näin tehtiin myös taas uusi liittovaltio,jonka asukkaiden enemmistö tarttui aseisiin liittyäkseen sen asemasta kansallisiin tasavaltoihinsa.
Lisäksi tällainen etni-sen osatasavallan muodostaminen kansallisuudelle, jolla on vieressä oma kansallis-valtio, on sekin vähintään "hyvien tapojen vastaista", vaikkei sitä Peruskirjassa olisi-kaan suoranisesti kielletty. Sellaisen voi suurella todennäköisyydellä epäillä olevan kansallisia ristiriitoja kuten kieliriitoja kärjistävää.

Kuitenkin osatasavallat olivat nimenomaan kansallisuuksien itsemääräämisoikeuden toteuttajia, ja siten saivat olemassaolonoikeutuksensa kansallisuuksilta EIKÄ PÄIN VASTOIN (kuten NATO ja EU ilmeisesti katsoivat!). Liittovaltiossa osavaltioiden rajat olivat matalia,mutta liittovaltion hajotessa ulkoisessa imperialistisessa kauko-ohjauk-sessa väkivaltaisesti niistä tuli "ylitsekäymättömiä" (vähän vastaava tilanne kuin Suomen itsenäistyessä, kun tsaari pantiin viralta, niin luokkaerot kärjistyivät jyrkästi, kun omistava luokka ryhtyi itse pitämään aseellisesti asemaansa yllä "silmästä silmään" "alaisten" kanssa, kun ennen oli ollut "puolueettomuutta" leikkivä "yhteinen vastapeluri" tsaarinhallinnon muodossa).

On varsin epäiltävää, että NATO ja EU pyrkivät ehdoin tahdoin saamaan Jugoslavi- assa aikaan etnisen kriisin, jonka JUURI NE sitten olisivat myös "ratkaisseet" (ja ja-kaneet taloudellisen perinnön sodan varjolla "omilleen"), ja näin nakertaneet YK:ta ja sen yllä mainittuja loppuun harkittuja periaatteita.Ja tunkeneet itseään YK:n TILALLE kansainvälisen kriisinhallinnan organisaatioina.Tästä on paljon muitakin esimerkkejä kuin nämä. USA väitti (kuten Libyassakin, ja varmasti tulee väittämään myös Syyri-assa), että "NATO:n on "laillista" ammuskella ja pommittaa YK:n jäsenmaita (ilman Turvallisuusneuvoston lupaa), kun ei lähetä miehitysjoukkoja sellaisen maaperälle". Niinpä ne sitten ampuivatkin mm. Kiinan Serbian-suurlähetystön santakasaksi.

Jos kuitenkin otsikon mukaisesti halutaan arvostella EU:n rauhantyötä, niin ex- Jugoslavia kaikkinensa ei mennyt ihan putkeen. Rauhanturvaajat eivät turvanneet mitään, kun pelkäsivät uniformujen likaantuvan tjs.

Pitää paikkansa. Asia on tietääkseni kansainvälisessä oikeudessa,ja katsotaan onko YK tai joku muu korvausvelvollinen. Rauhanturvaajilla on velvollisuus käyttää tarvottaessa pyssyjä. Kuten Venäjäkin teki Kaukaasiassa.



riittinen 14.12.2012 21:41

Lainaus käyttäjältä: Laika - 14.12.12 - klo:19:10
Lainaus käyttäjältä: riittinen - 14.12.12 - klo:12:33
Lainaus käyttäjältä: Laika - 14.12.12 - klo:12:23
Riittinen tarkoitti dialektiseen historiakäsitykseen perustuvaa suur-Serbiaa, vaikka erehtyikin puhumaan Jugoslaviasta.
En tarkoittanut. Minä kannatan noita erinomaisia YK:n lakeja ja periaatteita, ja vastustan niiden romuttamista,enkä mitään tiettyjä valtioita (nykyään).
Lenin vastusti Kansainliittoa, kai hän nyt YK:akin olisi vastustanut. Vastustivat muutkin marxistit:

http://www.marxists.org/history/etol/writers/wright/1945/08/uno.htm

Lenin ei uskonut ainakaan päätä pahkaa "hyviin ja huonoihin imperialisteihin", mutta Kominternin johtava imperialismiteoreetikko, jonka siirtomaatalouden tukimuksille tiettävästi Lenin "Imperialismi kapitalimin korkeimpana vaiheena" perustuu, tuolloin nimeltään Ngyen Ai Quoc, piti tällaista mahdollisuutta, imperialistien välisiä hyödylli- siä ristiriitoja, vähintäänkin mahdollisuuksien rajoissa.Hän yritti myös päästä keskus- telemaan siirtomaiden asioista suoraan Kansainliiton perustajan, tästä Nobelin rau- hanpalkitun USA:n presidentti Woodrow Wilsonin kanssa.Tuskin Ranskan (ja Kiinan ja Vietnamin) kommunististen puolueiden perustajajäsen Ho Tshi Minh tuollaisilla asioilla täysin Kominternin tietämättä liikkui.



riittinen 02.01.2013 00:39

Nobel-myötävalehtija (ven. solženitsyn) kirjoitti kuin kirjoittikin NATOn ohjeiden mukaan?

Olen tätä ennen suhtautunut melko neutraalisti Aleksandr Solzhenitsyniin kahden lu- kemani kirjan perusteella: Syöpäosaston (jossa kirjailija on kirjoittanut itsensä osas-ton tylsimmän ja pottumaisimman potilaan Kostoglotov-”Kaluajan” hahmoon, joka on ollut linnassakin...) ja Vankileirien saariston (joka on kaunokirjallinen teos,joka perus- tuu avoimesti kuulopuheisiin), ja pitänyt hänessä kaikkein negatiivisimpana piirteenä käännynnäisortodoksin uskonkiihkoa. Hänen muita lausuntojaan ja kannanottojaan en ole seurannut enkä tunne. Mutta jopa käännynnäisortodokseissakin on asiallista ja mukavaakin väkeä, mitä taas historianväärentäjät eivät koskaan ole!

Solženitsyn näyttää kuitenkin esiin tulleen materiaalin perusteella kirjoittaneen demonisointi-propgandaa NATO:n konseptien mukaan, ensin on ”kaunokirjallisesti” kokeiltu kepillä jäätä varsinaiselle tieteenväärentämiselle suoraan NATO:n ja sen sotateollisen kompleksin ytimestä (hölynpölytoimittaja Anne Applebaum-Sikorsky).

Tämä kyseinen ”tieto” on perustuvinaan Leninin kirjeelle Oikeusasian kansankomis- saari (ministeri) Dmitri Ivanovitš  Kurskille koskien lakiesitystä NL:n rikoslaiksi.

http://www.kaltio.fi/lehtiarkisto/kaltio-2-2011/pikkupeura211

" Punainen terrori

Monet yhdistävät Neuvostoliiton vankileirit Staliniin, mutta niitä perustettiin jo Leninin aikana, ensimmäiset kesällä 1918 (Applebaum 2003, 31). Leninin murhayritys aloitti ”punaisen terrorin”. Termi ei ole historiantutkijoiden myöhemmin aikakaudelle kehittämä vaan bolševikkien oma.

”Oikeus ei saa poistaa terroria - tämän lupaaminen olisi itsepetosta tai petosta - vaan sen on perusteltava ja laillistettava se periaatteellisesti, selkeästi, vilpittä ja kauhistelematta” kirjoitti Lenin (Solzhenitsyn 1974, 263). "

Kyseinen kohta on tässä käännetty täydellisesti päälaelleen:Lenin nimenomaan kieltää kirjoittamasta rikoslakiin ”laillista terroria” (eli rikoslaissa kiellettyjen keinojen käyttämistä politikassa tai hallinnossa), kuitenkin niin,että joissakin muissa neuvostot voivat noita keinoja pakottavissa tilanteissa ertyisesti ulkomailta ohjattua vihollis- toimintaa vastaan käyttää saattamalla esimerkiksi jonkin poikkeuslain voimaan.

Tämä löytyy myös venäjäksi Wiki-hakusanan "NL:n vuoden 1922 rikoslaki" alta:

" т.  Курский! В дополнение к нашей беседе посылаю Вам набросок дополни-тельного параграфа Уголовного кодекса… Основная мысль, надеюсь, ясна, несмотря на все недостатки черняка открыто выставить принципиальное и политически правдивое (a не только юридически - узкое) положение, мотивирующее суть и оправдание террора, его необходимость, его пределы.

Суд должен не устранить террор; обещать это было бы самообманом или об- маном, а обосновать и узаконить его принципиально, ясно, без фальши и без прикрас. Формулировать надо как можно шире, ибо только революционное правосознание и революционная совесть поставят условия применения на деле, более или менее широкого. ”,

oman suomennoksenani suoraan alkulähteestä:

” Tov. Kurski! Täydennykseksi keskusteluumme lähetän Teille rikoslain täydentävän kappaleen hahmotelman...  (Se on karkea luonnos ja vaatii muuttamista ja puhdistamista. (Tämä lause ei tässä linkissä.))

Perusajatus on toivoakseni selkeä, lukuun ottamatta luonnoksen kaikkia puutteita tuoda avoimesti (erikseen) esiin   (oikeus)periaatteellisesti ja poliittisesti (mutta ei kapean juridisesti) oikeellinen kanta, joka määrittelee terrorin olemuksen ja oikeutuksen, sen tarpeen ja rajat.

Oikeusjärjestelmän pitää (tosiaankin) olla poistamatta terroria (kokonaan); sellaisen lupaaminen olisi itsensä ja muiden pettämistä,vaan perustella ja laillistaa se periaat- teelliselta kannalta selkeästi ilman vilppiä ja kaunistelua.Muotoilla pitää yleisimmällä mahdollisella (ei rikoslain) tasolla, sillä vain vallankumouksellinen oikeudentaju ja omatunto asettavat itse asiassa suppeamman tai laajemman (poliittisen ei ”juridisen”) käytön ehdot. ”

Venäjän sana "vystavit´", joka kirjaimellisesti tarkoittaa "laittaa ulos, laittaa pois") merkitsee sekä "poistaa" että "asettaa näyttelle (erillään muista)". Kos se ei tarkoita tässä poistamista, käänsin sen sanalla "tuoda (erikseen, erillään) esiin". Tulkitsen, että erillään rikoslaista, jonka sekaan sitä olisi luonnoksessa tarjottu.

Olen pistänyt ”ylimääräiset sanat sulkuihin (missä sellaisia ei ole tekstissä) venäjän kielen aspektien ja olettamani intonaation perusteella. Mehän emme tiedä, millaisia ne tässä oikeustieteilijöiden ominaisuudessa keskustelevien Lenin ja Kurskin viitata- tut keskutelut olivat olleet, emmekä edes sitä, millainen sen rikoslakiluonnoksen ja sen soveltamiseen (ja siitä poikkeamiseen neuvostoissa) liittyvän lisäkappaleen, jo- hon tämä terrorikysymyskin eli kysymys rikoslain kieltämista menetelmistä hallinnos- sa ja politiikassa liittyi. Tämä on luonteeltaan oikeustietelijöiden keskustelua, joka ei ole tarkoitettu laajaan julkisuuteen eikä edes puolueen ja neuvostojen maallikkopäät- täjille, vaan heille menee kokonainen valmis lakiluonnos,joka on formaalisesti ja tie-teellisesti asianmukainen (mitä luonnos ei siis kumpaakaan Leninin mielestä tuossa vaiheessa vielä ollut), niin että nuo päättävät elimet voivat päättää sen poliittisesta kelvollisuudesta.

Marxilaisen sivuston englanninkielinen käännös, jonka lähtömaaksi veikkaisin Kiinaa, on sekin monin paikoin virheellinen, ja ”ruudinsauhuinen”:

http://www.marxists.org/archive/lenin/works/1922/may/17.htm

" Further to our conversation, I herewith enclose the draft of an article supplementary to the Criminal Code.[1] It is a rough draft and,of course,needs altering and polishing up.

The main idea will be clear, I hope, in spite of the faulty drafting - to put forward pub-licly a thesis that is correct in principle and politically (but, R.) not only strictly juridi-cal), which explains the substance of terror, its necessity and limits, and provides justification for it.

The courts must not ban terror - to promise that would be deception or self-decep-tion - but must formulate the motives underlying it, legalise it as a principle, plainly, without any make-believe or embellishment. It must be formulated in the broadest possible manner,for only revolutionary law and revolutionary conscience can more or less widely determine the limits within which it should be applied. "

riittinen 14.02.2014 16:43

riittinen - 14.12.12 - klo:12:31
On varsin epäiltävää, että NATO ja EU pyrkivät ehdoin tahdoin saamaan Jugosla- viassa aikaan etnisen kriisin, jonka JUURI NE sitten olisivat myös "ratkaisseet" (ja jakaneet taloudellisen perinnön sodan varjolla "omilleen") ja näin nakertaneet YK:ta ja sen yllä mainittuja loppuun harkittuja periaatteita. Ja tunkeneet itseään YK:n TILALLE kansainvälisen kriisinhallinnan organisaatioina. Tästä on paljon muitakin esimerkkejä kuin nämä. USA väitti (kuten Libyassakin, ja varmasti tulee väittämään myös Syyriassa), että "NATO:n on "laillista" ammuskella ja pommittaa YK:n jäsenmaita (ilman Turvallisuusneuvoston lupaa), kun ei lähetä miehitysjouk-koja sellaisen maaperälle". Niinpä ne sitten ampuivatkin mm.Kiinan Serbian-suur-lähetystön santakasaksi... Pitää paikkansa. Asia on tietääkseni kansainvälisessä oikeudessa,ja katsotaan onko YK tai joku muu korvausvelvollinen. Rauhanturvaa- jilla on velvollisuus käyttää tarvittaessa pyssyjä,kuten Venäjäkin teki Kaukasiassa.


Tässä se tilanne jatkuu:

Mutkikas hallintomalli hidastaa Bosnian kehitystä

Bosnian viimeaikaiset protestit kertovat kansalaisten turhautumisesta monimutkai- seen hallintoon. Taustalla on Daytonin rauhansopimus, joka lopetti vuosien 1992 – 1995 sisällissodan.

Bosnia-Hertsegovinan viimeaikaiset protestit kuvastavat kansalaisten väsymistä mutkikkaaseen byrokratiaan, joka näyttää rikastuttavan lähinnä poliitikkoja ja heidän lähipiiriään.

Tapahtumat herättävät myös kysymyksen siitä, onko kansainvälinen yhteisö unohtanut vakaalta vaikuttavan Bosnian poliittisen järjestelmän kehittämisen.

Daytonin rauhansopimus lopetti Bosnian verisen sodan vuonna 1995, mutta se jätti maahan tehottoman hallintojärjestelmän.

Hallintomalli on omalta osaltaan sementoinut juuri samaisia etnisiä jakolinjoja, joita poliittiset johtajat käyttivät sisällissotaa lietsoessaan ja joita poliitikot ovat sittemmin käyttäneet oman asemansa pönkittämiseen.

– Ongelma on, että Dayton hyväksyi nationalistisen periaatteen. Se asettui niiden puolelle, jotka johtivat sotaa, tappoivat ihmisiä ja tekivät rikoksia, professori Damir Arsenijević Tuzlan yliopistosta sanoo.

Hallinto hajosi sirpaleiksi

Bosnia-Hertsegovina jaettiin kahteen itsehallinnolliseen alueeseen, muslimi- ja kroaattiväestön Bosniakkien ja kroaattien federaatioon (Federacija Bosne i Hercegovine) ja Serbitasavaltaan (Republika Srpska).

Bosniakkien ja kroaattien federaatio jaettiin edelleen 10 kantoniin,joissa useimmissa jompi kumpi kansanryhmä on hallitsevana.

Serbitasavallassa hallinto on keskitetympi,kun taas federaation alueella kansalaisten yllä on kaikkiaan neljä eri hallinnon tasoa, mikä luo tehottoman ja resursseja tuhlaavan byrokratian.

– Tapa, jolla perustuslaki on luonut sirpaleiset etniset alueet, ei ole omiaan palkitse- maan poliittisten puolueiden ja johtajien yhteistyötä, Jasmin Mujanović sanoo.

– Sen sijaan perustuslain logiikan mukaan järkevintä on vakiinnuttaa asemansa pienillä etnisesti määritellyillä alueilla ja pysytellä vallassa kaupittelemalla kiihkokansallista retoriikkaa, jotta ihmiset pysyvät pelokkaina ja jakautuneina.

Kansainvälinen yhteisö laiminlöi Bosniaa

Jasmin Mujanović arvostelee Euroopan unionin ja koko kansainvälisen yhteisön laiminlyöneen Bosnian poliittisen järjestelmän uudistamista vuodesta 2006 ja enenevässä määrin vuoden 2010 vaaleista alkaen.

Vuonna 2009 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Bosnia-Hertsegovinan perustuslain rikkovan ihmisoikeuksia.

Laki nimittäin rajaa tietyt virat kuten presidentin tehtävät kolmelle valtaryhmälle, bosniakeille, serbeille ja kroaateille. Niinpä perustuslaki syrjii vähemmistöjä kuten juutalaisia ja romaneja.

– Vuodesta 2009 aina tähän päivään Bosnian poliittiset johtajat ovat tehneet hyvin selväksi, etteivät he ole kiinnostuneet sopimaan asiasta. Kuitenkin EU:lla, erityisesti korkean edustajan toimistolla, olisi institutionaalinen kyky pakottaa poliitikot päätök- seen, kuten EU on tehnyt niin monesti aiemmin vuosina 1996–2006, Mujanović sanoo.

Mujanović sanoo,että EU on lähinnä tyytynyt järjestämään vuoropuheluksi kutsuttuja tapaamisia poliittisten puolueiden johtajien kanssa, vaikka samaan aikaan juuri näitä samoja johtajia arvostellaan korruptiosta, kansalliskiihkon lietsomisesta ja poliittisten uudistusten pysäyt-tämisestä.

Kansalaisjärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa EU ei juuri ole käynyt vuoropuhelua, Mujanović arvostelee.

– He eivät puhu ihmisille, jotka ovat valmiita tekemään muutoksia, vaan he puhuvat yksin- omaan ihmisille, jotka tekevät kaikkensa, ettei muutosta tapahtuisi. Se on absurdi tilanne.

Leviääkö protesti Balkanilla?

Toinen kysymys on, muodostuuko Bosniassa leimahtaneista protesteista esimerkki muille entisen Jugoslavian maille.

Niillekään ei ole vierasta poliittisen ja taloudellisen eliitin intressien korruptoitunut yhteenkie-toutuminen sekä laajamittainen työttömyys ja köyhyys.

Esimerkiksi Serbian poliisiliitto on antanut julkilausuman, että vastaavia mielenil-mauksia voi puhjeta Serbiassa: ”On loogista, että samanlainen skenaario voidaan nähdä myös Serbiassa, jossa myös on paljon kurjuudessa eläviä työttömiä, työssä käyviä, jotka eivät saa palkkaa,korruptiota kaikilla tasoilla ja poliittisesti manipuloituja kansalaisia.”

Serbian pääkaupungin Belgradin keskustassa nähtiin jo pieni solidaarisuusmielen- osoitus bosnialaisten tueksi. Mielenilmaus oli nostatettu kokoon Facebook-ryhmän avulla.

Julkilausumassaan Belgradin mielenosoittajat kiittivät bosnialaisia protestoijia siitä, että nämä keskittyivät sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin ja ottivat etäisyyttä kansallismielisistä ja uskonnollisista konflikteista.

Mielenosoitus houkutteli paikalle serbinationalistien vastamielenosoituksen, jossa laulettiin kansallismielisiä lauluja ja huudettiin entisen bosnien serbien sotilaskomentajan, sotarikoksista syytetyn kenraali Ratko Mladićin nimeä.

Jasmin Mujanović arvioi, että Bosnian protestien heijastusvaikutus koko Balkanille tuskin on välitön.

– Tilanne Bosniassa on hieman erityislaatuinen ja merkittävästi huonompi kuin Kroatiassa tai jopa Serbiassa, Mujanović sanoo.

– Kuitenkin samat perusongelmat - poliittinen korruptio,työttömyys ja köyhyys -  ovat keskeisiä tekijöitä myös Kroatiassa ja Serbiassa.Ne ovat merkittävä tekijä myös Slo- veniassa, joka on ollut EU:n jäsen jo vuosia. Näimme muutama vuosi sitten suuria mielenosoituksia Sloveniassa liittyen aivan samoihin ongelmiin, joista puhutaan nyt Bosniassa.

Mujanović pitää tässä vaiheessa epätodennäköisenä, että kansannousuja nähtäisiin myös Kroatiassa ja Serbiassa.

Hän arvioi kuitenkin Bosnian tapahtumien herättävän vastakaikua heikkoihin sosiaa-lisiin ja taloudellisiin oloihin kyllästyneissä kansalaisissa myös muissa entisen Jugoslavian maissa.


TIETEEN palstalta:

Ahtisaari pönkittää islamistista Hamasia ja nakertaa YK:ta

Ahtisaari pönkittää islamistista Hamasia ja nakertaa YK:ta

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahke ... ri/1390989

Kanerva optimistisempi Kosovon suhteen kuin Ahtisaari
20.6.2007 15:25

Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) ei näytä olevan Kosovon itsenäisyyssuunnitelman kohtalosta yhtä pessimistinen kuin presidentti Martti Ahtisaari. Kanerva ei pidä Kokoomuksen Verkkouutisten haastattelussa itsestään selvänä, että Venäjä kaataisi Kosovon itsenäistymissuunnitelman.

Ahtisaari arveli eilen Ylen Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa Venäjän käyttävän YK:ssa veto-oikeuttaan Kosovon itsenäisyyskiistassa.

– En ole sulkenut pois sitä vaihtoehtoa, etteikö Venäjä saata tulla YK:n päätöslauselmaan mukaan, sanoo Kanerva.

Kanerva myöntää, että Ahtisaari on tietysti erittäin hyvin perillä asioista. Kuitenkin Venäjältä tulee Kanervan mukaan kahdensuuntaista signaalia siitä, ovatko he mukana vai eivätkö he ole mukana.

Se kumpaan Venäjä päätyy, perustuu Kanervan näkemyksen mukaan siihen, minkä vuoksi Venäjä käyttää vetoa.Hän ei usko,että Venäjä antaisi Serbialle avaimia oman ulkopolitiikkansa määrittelyyn. Tärkeämmässä asemassa on joukko Keski-Aasian jäätyneitä konflikteja, joiden kohtaloon Venäjä pelkää Kosovo-ratkaisun vaikuttavan. (STT) "

TV2:n haastattelussa 19.6. presidentti ja YK:n Kosovo-valtuutettu Martti Ahtisaari esitti näkemyksiä, jotka osoittavat, etteivät serbien ja venäläisten ilmaisemat näke-mykset hänen sopimattomuudestaan enää tehtävään ole aiheettomia.Ahtisaari hyök-käsi faktisesti sitä periaatetta vastaan, että YK olisi kansainvälisen oikeuden ylläpitä-jä. Sitä ei ole kukaan Suomen istuva eikä entinen presidentti ennen tehnyt, ei myös-kään nykyinen presidentti, joka päin vastoin nojasi tähän periaatteeseen USA:n Ira-kiin-hyökkäyskysymyksessä.Ahtisaarella näyttää olevan touhussaan Bushiakin (saa-ti Halosta) jyrkästi oikeistolaisempi "piiloagenda", jossa "yhtenäisesti kovaa poikaa esittävät "Eurooppa" (=EU) ja USA" "jyräävät YK:n" ja kaikki muutkin,aivan erityisesti Venäjän, joka on pelaamalla pelattava vastapuolelle,ellei se siellä "luonnostaan" ole.

Ahtisaari lähtee siitä, että Venäjä estää vetolla YK:n Turvallisuusneuvostossa esityk- sen Yleiskokoukselle Kosovon itsenäisyydestä. Asiaa ei tällöin voi YK:n sääntöjen mukaan viedä ollenkaan Yleiskokouksen ratkaistavaksi, koska Kosovossa on TN:n hyväksymiä NATOn rauhan-turvajoukkoja, eli itsenäisyysasia on TN:n käsittelyssä.

Hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa Iranin atomiaseuhkaa koskien asian konkreet- tinen tutkiminen ja käsittely siirrettiin Turvallisuusneuvostolta Atomienergiakomissiol- le, jotta Yleiskokous olisi voinut tehdä asiassa päätöksiä ilman TN:n esitystä.)

Itse asiassa Venäjää saattavat enemmänkin korventaa asiassa ne NATO-joukot kuin jokin "maaginen kohtalonyhteys" Serbiaan, jollaista ei ole todellisuudessa koskaan ollut. Entinen Jugoslavia ei ollut ulkopolitiikassaan NL:n liittolainen, vaan yhdessä Intian ja joidenkin arabimaiden kanssa ns.Sitoutumattomien maiden liikkeen kantava voima mm. YK:ssa.

Ahtisaaren kantava teema on ollut EU:n ja NATOn hännännostaminen Kosovoa kep-pihevosena käyttäen, mutta varsinainen tarkoitus,se piiloagenda,onkin saattanut olla vastakkainasettelun virittäminen Venäjän kanssa. Se taas voi olla aivan yhtä hyvin "Suomen johtaman EU:n russofobisen blokin" (Kasjanov) täivaltiopolitiikkaa kuin "NATOn ohje".

Jos NATO valtaa Kosovon ja "julistaa sen itsenäiseksi" vastoin YK:n kantaa, se EI TARKOITA kansainvälioikeudellisesti laillista itsenäisyyttä.Venäjä voisi torjua uuden valtio YK-jäsenyyden, ja tästä taas revanshistit saisivat "polttoainetta" II maailman-sodan tuloksena syntyneen kansainvälisen oikeusjärjestelmän mitätöimiseksi (NATOn ja muiden pyssyvoiman tieltä) "YK:n uudistamisen" varjolla.

Kosovon itsenäisyys on kannatettava asia, mutta Sahti on hoidellut hommia niin että vastakkainasettelu Venäjän kanssa mahdollisimman varmasti syntyisi.

Kaikeksi onneksi Venäjän ja USA:n keskinäiset välit ovat paremmat kuin Suomen (tai ainakaan noskejen) välit kumpaankaan valtioon...

Lähi-Idästä Sahdilla oli aivan yhtä kummallista sanottavaa: Hänen mukaansa "tehtiin virhe kun Hamasia syrjittiin".Toimittajan kysymykseen Hamasin terroritaustasta tämä vastasi hengessä "terroristeja tai ei, kun kerran valittu on. "Periaatteessa noinkin SAATTAISI olla, sillä myös YK:n päätöksiä ja ihmisoikeus- ym. linjaa noudattavat va- paustaistelijat ovat usein joutuneet turvautumaan sotilaallisiin menetelmiin, ja heitä on leimattu "terroristeiksi".Hamas on kuitenkin aseistautunut uskonlahko,jollaisia alu- eella on useita (mm. Hizbollah) ja joiden toimet YK on tuominnut. Hamas ajaa YK:n Palestiinan valtiojakosuunnitelman PL 181 (29.11.1947) vastaista linjaa ja uskonnol- lista islamilaista valtiota alueelle. Israel on "juutalainen valtio" samassa YK-laillisessa merkityksessä kuin Suomi on "evankelisluterilainen valtio" eli jollakin kirkolla on jokin valtiollinen erikoisasema, mutta kaikkea muuta yhteiskuntaa ei ole uskonnollistettu.

Aivan ilmeisesti Ahtisaarta kiehtoo myös Hamasissa sen YK:n (linjan) vastaisuus, TOISIN kuin NATOa, EU:n enemmistöä ja USA:ta...

Ahtisaari saattaisi myös "kelpuuttaa" "geostrategisen rupusakin" joukosta "valittujen- sa" (herr...no, olkoon...) joukkoon yksittäisiä rikkaita arabimaita kuten Saudi-Arabian ...

Ahtisaaren olisi syytä vetäytyä hommasta, jossa hänellä on "henkilökohtainen intres- si" ,"kana kynittävänä" YK:ta vastaan, kuin Max Jacobsonilla, jonka tietystä lähteestä kumpuavat jorinat ovat meitä 40 vuotta kyllästyttäneet tiedotusvälineissä...

 

Re: Ahtisaari pönkittää islamistista Hamasia ja nakertaa YK:

NO NYT Ahtisaari lopulta siirtyy avoimesti syömään sen leipää, jonka lauluja laulaa, yhdessä mm. värikkään saksalaisen Tissi-Joschka Fischerin kanssa...

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... /10/566838

Ahtisaari EU:n asiantuntijaryhmän johtoon
02.10.2007 09:36

Ryhmän tarkoitus on patistaa jäsenmaita yhteiseen ulkopolitiikkaan.

Presidentti Martti Ahtisaari on saanut uuden merkittävän kansainvälisen tehtävän. Hän johtaa nimekästä asiantuntijoiden ECFR-ryhmää, joka etsii keinoja Euroopan unionin roolin kohentamiseksi kansainvälisessä politiikassa.

- Tutkimme esimerkiksi sitä, miten EU voisi tehokkaammin toimia kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa. Kun katsotaan,kuinka paljon EU järjestönä ja jäsenmaina tukee esimerkiksi YK:ta, Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa, se ei välttämättä heijastele aina sitä, miten meidän ajatukset saadaan siellä läpi, Ahtisaari sanoo.

Ahtisaaren mukaan European council on foreign relations on tutkimuslaitos, joka haluaa vaikuttaa politiikan sisältöön.

- Tätä voisi kutsua - ei nyt ehkä ihan EU:n fan clubiksi, mutta kaikkien lähtöajatus oli, miten EU:sta tehtäisiin entistä tärkeämpi toimija maailmanpolitiikassa.

Hankkeessa on Ahtisaaren lisäksi mukana useita merkittävillä paikoilla vaikuttaneita eurooppalaisia poliitikkoja kuten Italian entinen pääministeri Giuliano Amato, Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer, Belgian entinen pääministeri Jean-Luc Dehaene, entinen EU-komissaari Chris Patten sekä tiedemaailman tunnettuja nimiä.

Ahtisaari kertoo, että pohdiskelu tällaiseen hankkeeseen ryhtymisestä alkoi jo viime vuonna, jolloin myös hänen omaa valmiuttaan vetorooliin kysyttiin.

Ryhmä saa rahoituksensa muun muassa espanjalaiselta Fride-säätiöltä, George So- rosin säätiöltä ja ruotsalaiselta Sigrid Rausingin säätiöltä. Sillä on toimistoja useissa eurooppalaisissa kaupungeissa, mutta ei esimerkiksi Brysselissä tai Helsingissä.

Ahtisaaren mukaan samalla kun EU:n ääntä halutaan paremmin kuuluville, joudutaan korostamaan sitä, miten tärkeää unionin oma yhtenäisyys on.

- Kosovon kysymyksen parissa toimiminen on todennäköisesti herkistänyt jäsenvalti-ot tajuamaan sen tosiasian, että ilman yhtenäisyyttä EU:lla on hyvin pienet vaikutus-mahdollisuudet, YK:n Kosovon-erityisedustajana toiminut Ahtisaari sanoo.

(MTV3-STT-Reuters) "

Tämä on epäilemättä eräänalaista edistystä, osana laajempaan YK:n piirissä ilmenevää sellaista.

Myönteinen kehitys siellä alkoi jo edellisen pääsihteerin aikakaudella, ja se jatkuu...

 

Re: Ahtisaari pönkittää islamistista Hamasia ja nakertaa YK:

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/sahkeet/Kanerva+optimistisempi+Kosovon+suhteen+kuin+Ahtisaari/1390989

Kanerva optimistisempi Kosovon suhteen kuin Ahtisaari
20.6.2007 15:25

Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) ei näytä olevan Kosovon itsenäisyyssuunnitel- man kohtalosta yhtä pessimistinen kuin presidentti Martti Ahtisaari. Kanerva ei pidä kokoomuksen Verkkouutisten haastattelussa itsestään selvänä, että Venäjä kaataisi Kosovon itsenäis-tymissuunnitelman.

Ahtisaari arveli eilen Ylen Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa Venäjän käyttävän YK:ssa veto-oikeuttaan Kosovon itsenäisyyskiistassa.

– En ole sulkenut pois sitä vaihtoehtoa, etteikö Venäjä saata tulla YK:n päätöslauselmaan mukaan, sanoo Kanerva.

Kanerva myöntää, että Ahtisaari on tietysti erittäin hyvin perillä asioista. Kuitenkin Venäjältä tulee Kanervan mukaan kahdensuuntaista signaalia siitä, ovatko he mukana vai eivätkö he ole mukana.

Se kumpaan Venäjä päätyy, perustuu Kanervan näkemyksen mukaan siihen, min-kä vuoksi Venäjä käyttää vetoa. Hän ei usko,
että Venäjä antaisi Serbialle avaimia oman ulkopolitiikkansa määrittelyyn. Tärkeämmässä asemassa on joukko Keski-Aasian jäätyneitä konflikteja, joiden kohtaloon Venäjä pelkää Kosovo-ratkaisun vaikuttavan. (STT) "

TV2:n haastattelussa 19.6. presidentti ja YK:n Kosovo-valtuutettu Martti Ahtisaari esitti näkemyksiä, jotka osoittavat,etteivät serbien ja venäläisten ilmaisemat näke- mykset hänen sopimattomuudestaan enää tehtävään ole aiheettomia. Ahtisaari hyökkäsi faktisesti sitä periaatetta vastaan, että YK olisi kansainvälisen oikeuden ylläpitäjä. Sitä ei ole kukaan Suomen istuva eikä entinen presidentti ennen tehnyt, ei myöskään nykyinen presidentti, joka päin vastoin nojasi tähän periaatteeseen USA:n Irakiin-hyökkäyskysymyksessä. Ahtisaarella näyttää olevan touhussaan Bushiakin (saati Halosta) jyrkästi oikeistolaisempi "piiloagenda", jossa "yhtenäi-sesti kovaa poikaa esittävät "Eurooppa" (= EU) ja USA" "jyräävät YK:n", ja kaikki muutkin... (aivan erityisesti Venäjän, joka on pelaamalla pelattava "vastapuolelle", ellei se siellä "luonnostaan" ole...)

Ahtisaari lähtee siitä, että Venäjä estää vetolla YK:n Turvallisuusneuvostossa esi- tyksen Yleiskokoukselle Kosovon itsenäisyydestä. Asiaa ei tällöin voi YK:n sään- töjen mukaan viedä ollenkaan Yleiskokouksen ratkaistavaksi, koska Kosovossa on TN:n hyväksymiä NATOn rauhanturvajoukkoja,eli itsenäisyysasia on TN:n kä-sittelyssä. (Hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa Iranin atomiaseuhkaa koskien asian konkreettinen tutkiminen ja käsittely siirrettiin Turvallisuusneuvostolta Ato-mienergiakomossiolle,jotta Yleiskokous olisi voinut tehdä asiassa päätöksiä ilman TN:n esitystä.) Itse asiassa Venäjää saattavat enemmänkin korventaa asiassa ne NATO-joukot kuin jokin "maaginen kohtalonyhteys" Serbiaan,jollaista ei ole todel- lisuudessa koskaan ollut. Entinen Jugoslavia ei ollut ulkopolitiikassaan NL:n liitto- lainen,vaan yhdessä Intian ja joidenkin arabimaiden kanssa ns. Sitoutumattomien maiden liikkeen kantava voima mm. YK:ssa.

Ahtisaaren kantava teema on ollut EU:n ja NATOn hännännostaminen Kosovoa keppihevosena käyttäen, mutta varsinainen tarkoitus,se piiloagenda,onkin saatta- nut olla vastakkainasettelun virittäminen Venäjän kanssa. Se taas voi olla aivan yhtä hyvin "Suomen johtaman EU:n russofobisen blokin" (Kasjanov) täivaltiopolitiikkaa kuin "NATOn ohje".

Jos NATO valtaa Kosovon ja "julistaa sen itsenäiseksi" vastoin YK:n kantaa, se EI TARKOITA kansainvälisoikeudellisesti laillista itsenäisyyttä. Venäjä voisi torjua uuden valtio YK-jäsenyyden, ja tästä taas revanshistit saisivat "polttoainetta" II maailmansodan tuloksena syntyneen kansainvälisen oikeusjärjetelmän mitätöimi-seksi (NATOn ja muiden pyssyvoiman tieltä) "YK:n uudistamisen" varjolla.

Kosovon itsenäisyys on kannatettava asia, mutta Sahti on hoidellut hommia niin että vastakkainasettelu Venäjän kanssa mahdollisimman varmasti syntyisi.

Kaikeksi onneksi Venäjän ja USA:n keskinäiset välit ovat paremmat kuin Suomen (tai ainakaan noskejen) välit kumpaankaan valtioon...

Lähi-Idästä Sahdilla oli aivan yhtä kummallista sanottavaa:Hänen mukaansa "teh- tiin virhe kun Hamasia syrjittiin". Toimittajan kysymykseen Hamasin terroritaustas- ta tämä vastasi hengessä "terroristeja tai ei, kun kerran valittu on." Periaatteessa noinkin SAATTAISI olla, sillä myös YK:n päätöksiä ja ihmisoikeus- ym.linjaa nou- dattavat vapaustaistelijat ovat usein joutuneet turvautumaan sotilaallisiin menetel- miin, ja heitä on leimattu "terroristeiksi". Hamas on kuitenkin aseistutunut uskon- lahko, jollaisia alueella on useita (mm.Hizbollah) ja joiden toimet YK on tuominnut. Hamas ajaa YK:n Palestiinan valtiojakosuunnitelman PL 181 (29.11.1947) vas-taista linjaa, ja uskonnollista islamilaista valtiota alueelle. (Israel on "juutalainen valtio" samassa YK-laillisessa merkityksessä kuin Suomi on "evankelis-luterilai-nen valtio", eli jollakin kirkolla on jokin valtiollinen erikoisasema, mutta kaikkea muuta yhteiskuntaa ei ole uskonnollistettu.)

Aivan ilmeisesti Ahtisaarta kiehtoo myös Hamasissa sen YK:n (linjan) vastaisuus, TOISIN kuin NATOa, EU:n enemmistöä ja USA:ta...

Ahtisaari saattaisi myös "kelpuuttaa" "geostrategisen rupusakin" joukosta "valittu-jensa" (herr... no, olkoon...) joukkoon yksittäisiä rikkaita arabimaita kuten Saudi-Arabian...

Ahtisaaren olisi syytä vetäytyä hommasta, jossa hänellä on "henkilökohtainen in- tressi", "kana kynittävänä" YK:ta vastaan,kuin Max Jacobsonilla,jonka tietystä läh- teestä kumpuavat jorinat ovat meitä 40 vuotta kyllästyttäneet tiedotusvälineissä...


Sahtivaari "sovittelee" taas "EU:ta YK:n tilalle":

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... /03/623254

" Ahtisaari kehuu EU:n kriisinhallintakykyjä
13.03.2008 16:13

Presidentti Martti Ahtisaari kehuu EU:n voivan nousta kriisinhallinnan ykköstoimi- jaksi koko maailmassa. Tähän päästään, kunhan EU oppii käyttämään voimiaan yhtenäisellä tavalla.

- EU pystyy yhdistämään sekä taloudellisen tuen, kehitysyhteistyön että siviilikriisin-hallinnan ja sotilaallisen kriisinhallinnan. On harvinaista, että kaikki tämä löytyy yhdestä organisaatiosta, hän sanoo Ulkopolitiikka-lehden haastattelussa.

Hän kuvaa EU:n toimineen Acehin kriisissä "hämmentävän yhtenäisesti". Unioni vahvistaa koko ajan asemiaan, sillä kokemukset kehittävät sen osaamista.

Ahtisaari kehuu yksityisten diplomaattien hyviä tuloksia rauhansovittelussa. Virka-miesten ei pitäisi sovittelutyötä edes tehdä, koska tulokset ovat paljon laihempia.

- Yksityiset diplomaatit pystyvät neuvottelemaan paljon tehokkaammin ja vapaam- min. Samalla he antavat hallituksille mahdollisuuden olla aktiivisia, ilman että niiden tarvitsee pelätä kasvojenmenetystä mahdollisten epäonnistumisten takia.

(MTV3-STT) "

Ei tolkkua äijän hörinöissä.
 

Re: Ahtisaari pönkittää islamistista Hamasia ja nakertaa YK:ta

Maailman ehkä tunnetuin rauhantutykija Johan Galtung arvioi huomattavan kriitisesti Ahtisaaren välittäjänroolia eri kysymyksissä Voima 2/2008 -lehdessä:

http://www.voima.fi/content/view/full/2493

" Charmantti Martti


Viime kesänä Oliver Ivanovic tiesi olevansa häviöllä.Kosovon tulevaisuudesta käytä- vät neuvottelut olivat umpikujassa ja Ivanovic,kansanedustaja ja alueen serbivähem- mistön näkyvin edustaja, ennusti kaiken päättyvän murhenäytelmään. Hän ei silti suostunut sanomaan pahaa sanaa pääneuvottelijasta.

“Martti Ahtisaari on yksi älykkäimmistä tuntemistani ihmisistä”, Ivanovic kehui viime keväänä.

“Hän ymmärtää Kosovoa.” Samaan hengenvetoon Ivanovic kertoi suunnittelevansa muuttoa kauas Kosovosta, joka tulisi itsenäistymään ilman Serbian hyväksyntää.

Neuvottelukumppanit pitävät Ahtisaaresta.Heidän tarinansa kertovat tähtivälittäjästä, joka pyyhkäisee kriisialueille, hurmaa neuvotteluosapuolet ja rakentaa salamaratkai-sun. Kukaan ei hauku Ahtisaarta – hekään, jotka Ivanovicin tapaan uskovat neuvottelutulosten johtavan katastrofiin.

Rauhantutkija Johan Galtungin mielestä Ahtisaari on hoitanut suuria välittäjän-tehtäviään Namibiassa, Acehissa ja Kosovossa liikemiestyyliin.

“Ahtisaari on charmikas, tehokas ja taitava”, norjalainen Galtung kuvailee. “Valitetta- vasti hän ei ole todellinen välittäjä. Hän ei ratkaise konflikteja, vaan ajaa läpi länttä miellyttävän lyhytaikaisen ratkaisun. Hän antaa eu:n käyttää itseään hyväksi.”

Johan Galtungia suututtaa kaksi asiaa Ahtisaaren neuvottelutaktiikassa. Ensinnäkin se, että Ahtisaari näyttää aina saapuvan neuvottelupöytään hetkellä,jolla toinen kon-fliktin osapuolista on poliittisessa tai taloudellisessa puolinelsonissa ja valmis hyväk-symään kehnonkin ratkai- sun. Vielä vaarallisempaa, Galtung varoittaa, on se, ettei Ahtisaari epäröi ajaa salamaratkaisujaan läpi ohi YK:n hyväksynnän.

“Namibian itsenäistymisprosessissa valkoisille annettiin valtavia maatiloja, koska mustat olivat epätoivoisia ja huolivat sen, mitä tarjottiin. Acehissa neuvoteltiin vasta sitten, kun tsunami oli huuhtonut kapinallisten aseet mereen”, Galtung listaa.

Helsingissä käytyjä Acehin rauhanneuvotteluja juhlittiin Ahtisaaren jättimenestyksenä.

Galtung uskoo, että välittäjän salaisuus oli ajoitus: tsunami oli juuri surmannut yli 200000 acehilaista ja ajanut itsenäisyysliikkeen nurkkaan.

Lähes kolme vuosikymmentä kestäneen konfliktin päättänyt sopimus allekirjoitettiin vain kahdeksan kuukautta katastrofin jälkeen.

Entä Kosovo? Serbialaiset tuntevat joutuneensa Balkanin murhenäytelmien syntipu-keiksi.Nyt Serbia on menettänyt Kosovon prosessissa,joka ei huomioi kansainvälistä lakia.

“Kansainvälinen laki perustuu siihen, että YK:n turvallisuusneuvoston on tunnustetta- va uusi valtio. Se ei ole täydellinen käytäntö, mutta paras mitä tällä hetkellä on. Ahtisaari ohitti sen.”

Mutta eikö rauha,epätäydellinenkin,ole sotaa parempi? ”Ehkä väliaikaisesti”, Galtung myöntää. Rauhantutkija ei kuitenkaan usko, että neuvottelupöydässä koettu nöyryytys unohtuu. Katkeruus jää kytemään.

“Namibian mustat, Acehin muslimit ja Kosovon serbit tulevat vielä kapinoimaan. Mitään ei ole ratkaistu.” Myös Vetevendosje-itsenäisyysliikkeen tiedottaja Glauk Konjufca on tyytymätön välittäjän työhön.

“Se tulee lamauttamaan koko järjestelmän ja sytyttämään konfliktin uudestaan”, Konjufca ennustaa.

Tilanne Kosovossa, jota serbit pitävät sivistyksensä kehtona, muistuttaa Johan Gal- tungia Israelin perustamisesta. Molemmissa tilanteissa uusi valtio perustettiin toisen ryhmän pyhälle maalle ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää ja odotettin, että tilanne vakiintuisi ajan myötä.

“Valtaa itsellesi maata, ja saatat onnistua. Valtaa pyhää maata, ja kylvät riidan joka voi hukuttaa sinut.”

Oliver Ivanovic uskoo, että Ahtisaaren charmi ja nopeus olivat Kosovossa väärä tapa etsiä pysyvää ratkaisua. Serbia ei voinut hyväksyä pikaratkaisua, joka olisi omien äänestäjien silmissä näyttänyt periksiantamiselta.

“Balkanin ihmiset eivät pidä vallasta,mutta me kunnioitamme sitä. Ahtisaaren tehtä-vä ei ollut olla pidetty, vaan kunnioitettu. Kunnioituksen voittaminen vaatisi useiden vuosien työtä”, Ivanovic arvioi.

Johan Galtung haaveilee siitä, että Kosovossa voitaisiin vielä palata Kosovon edes- menneen presidentin Ibrahim Rugovan kärsivällisen ja väkivallattoman neuvottelun linjalle. Liittovaltiomallinen Kosovo, jossa tavarat ja ihmiset kulkisivat vapaasti auto- nomisten serbi- ja albaani-alueiden sekä naapurimaiden välillä, olisi Galtungia miel- lyttävä ratkaisu. Sen myötä kukaan ei joutuisi nielemään tappiota tai menettäisi kasvojaan.

_______________

”Acehilaiset ovat tyytyväisiä rauhaan”

Sadankomiteaa Acehin rauhanprosessissa edustanut Kalle Sysikaski puolustaa Ahtisaaren neuvottelutyötä: ”Kävin viime viikolla Acehissa. Ero sotatilan ja nykyisen tilan välillä on kuin yöllä ja päivällä. Ihmiset ovat tyytyväisiä saavutettuun rauhaan.”

Johan Galtung syyttää Ahtisaarta lännen etujen ajamisesta Acehissa. Öljyrikkaan ja muslimienemmistöisen maakunnan itsenäisyyshaaveet tuntuivat Euroopasta uhkaavilta, joten Ahtisaari käytti tsunamia hyväkseen riisuakseen sissit aseista. Acehilaisten katkeruutta sorrosta ei sammutettu, Galtung varoittaa.

Sysikaski pitää Galtungin kritiikkiä yksioikoisena:”Lännen intresseissä on Indonesian vakaus. Öljyn tuotanto jatkuu.Mutta vakaus on myös acehilaisten intresseissä. Ilman demokraattista kehitystä luonnonvaroja olisi helpompi riistää.”

Ahtisaareen suhtauduttiin neuvotteluiden aikana ristiriitaisesti, Sysikaski myöntää, mutta lopputulos oli aito menestys. ”Kyllä hän tästä prosessista kiitoksen ansaitsee.”

Hanna Nikkanen

Oliver Ivanovicia ja Glauk Konjufcaa haastateltiin ennen Kosovon julistautumista itsenäiseksi."

 
 

Re: Ahtisaari pönkittää islamistista Hamasia ja nakertaa YK:ta


Väärennetty sota: kuinka Jugoslavia tuhottiin

Perusristiriitana Jugoslavian sosialistisen liitotasavallan hajotustyössä oli Balkanin alueen vallanjako Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. USA:n ja EU:n yhteiseksi päämääräksi asettui Jugoslavian olemassa olon kieltäminen kaikin mahdollisin kei- noin. Maan sisäiset ja ulkoiset ristiriidat kärjistivät tilannetta ja loivat hajotustyölle op- timaalisen maaperän. Jugoslavian ongelma ratkaistiin ulkopuolisen poliittisen, talou- dellisen ja sotilaallisen sekaantumisen keinoin ja sallimalla liittovaltion ajautua veri- seen sisällissotaan. Kaikki sodan osapuolet käyttivät murhatoimiinsa puolisotilaallisia joukkoja ja rikollisia. Kroaateilla olivat omat ustashansa, serbeillä tshetnikkinsä ja ko-sovolaisilla suuralbanistinsa. Jugoslavian hajotussodan ensimmäinen siviileihin koh-distunut joukkomurha suoritettiin kuitenkin syyskuussa 1991 Kroatiassa Gospićin kaupungissa. Se kohdistui yli 120 serbiin. Karmeinta Jugoslavian murhenäytelmässä on se, että väkivaltaa ruokkineet ja sitä ylläpitäneet tahot "USA ja sen liittolaiset selvisivät" siitä tyytyväisinä kuin verijuotikkaat ja siirtyivät seuraavan uhrin kimppuun.

Jugoslavian hajotussodan tärkein taistelu käytiin tiedotusvälineissä, jossa yleinen mielipide saatiin suunnattua niitä vastaan,jotka pyrkivät säilyttämään liittotasavallan. Serbit mustamaalattiin ja sodan muut osapuolet kirkastettiin hyviksi ihmisiksi hyö-dyntämällä ennakkoluulottomasti mm.amerikkalaisen Ruder Finn Global Public Affair yhtiön viestintästrategioita ja taktiikoita. Selektiivinen uutisointi, vääristely ja peittely yhdistettynä ihmisten heikkoon medialukutaitoon takasivat toivotun lopputuloksen.

Imperialismin nälkä on loputon

USA:n kylmää sotaa ylläpitäneet elementit aseteollisuus ja sen ympärille kietoutunut poliittinen ja taloudellinen eliitti ovat voineet v. 1991 tapahtuneen Neuvostoliiton ha-joamisen jälkeen entistä tuhdimmin. Vastapuolen kadottua maailmankartalta niille lankesivat rajattomat asemarkkinat ja niiden itse aiheuttamien sotien jälleenraken-nusurakat. Nykyimperialismin kaudella kapitalistisen valtion tärkein tehtävä on luoda suotuisat ja turvatut olosuhteet kansainvälisen pääoman toiminnalle. Jotta pyssyjen räiskeen loppuminen ei aiheuttaisi ongelmia ylikansallisten yhtiöiden ja finanssipii-rien maailmanvallalle, USA:n valtion täytyi luoda itse ja oma-aloitteisesti uusia vihollisia ja uhkakuvia.

Kahdennetun hyödyn -politiikka

Yhdysvallat on tähdännyt politiikassaan kautta historiansa kahdennettuun hyötyyn. Sen hyötyajattelun moraalisena perustana on maksimoida USA:n talouseliitin omat edut ja minimoida valtion aggressiivisen ulkopolitiikan seurauksista aiheutuneet hai-tat. Ensin kohdemaita autetaan ja ne aseistetaan yhteistä vihollista vastaan ja sen jälkeen kun niistä tulee tarpeettomia, ne tuhotaan vihollisina, jotta USA:n pääomapiirien omat edut moninkertaistuisivat demokratian nimissä.

Jugoslavian kohdalla 1. hyöty tarkoitti maan hyödyntämistä apulaisvaltiona Kylmän sodan aikana. Jugoslavian positiivisen poliittisen merkityksen kadottua se julistettiin viholliseksi. 2. hyöty ilmeni Jugoslavian tuhoamisena pahana yhteiskuntamuotona, koska sen valtiomuotona ei ollut vapaa, kapitalistinen markkinatalous. Niinpä liitto-valtion osavaltiot demokratisoitiin itsenäisiksi markkinatalouksiksi ja jopa Naton jäsenvaltioiksi. Nato pääsi pysyvästi Balkanille.

Jugoslavian sisäiset ristiriidat

Kun Jugoslavia ei kuulunut Varsovan liittoon, se sai lännestä suuria lainoja teollisuu- tensa uudistamiseksi voidakseen viedä tuotteitaan kapitalistisiin maihin. Vienti ei ve- tänyt ja dollarilainojen korko humahti nousuun v. 1979. Maa joutui samanlaiseen ul- komaisen velan hirttosilmukkaan kuin Puola ja Latinalaisen Amerikan maat. Jugosla- via pantiin Kansainvälisen valuut-tarahaston säästökuurille, mikä aiheutti maassa hintojen nousua, peruspalveluiden huonontumista ja työttömyyttä.

Titon Jugoslavia perustui serbien vaikutusvallan tietoiseen vähentämiseen. Julkisiin virkoihin oli asetettu kansalliset kiintiöt. Titon kuoleman jälkeen v.1980 osa kansalai- sista halusi uudistaa sosialismia ja osa kaipasi kapitalismia.Kroatia ja Slovenia pyrki- vät taloudellista syistä johtuen eroon Jugoslaviasta.Serbien ja sloveenien aikaisempi poliittinen yhteisymmärrys särkyi. Kaikki tämä johti 1980-luvun loppuun mennessä Susan Woodwardin mukaan: sisäpoliittisen järjestyksen kaikkien osatekijöiden romahtamiseen, poliittiseen hajaannukseen ja nationalismin nousuun. Jugoslavian sisäisten ristiriitojen kehittyminen EU:n ja USA:n avittamina sovittamattomiksi ristiriidoiksi ajoivat liittovaltion lopulliseen tuhoon.

Jugoslavian hajotussodan ulkoiset ristiriidat

Euroopan unioni ja USA tunnustivat kesäkuussa 1991 Kroatian ja tammikuussa 1992 Slovenian itsenäisyyden sekä Bosnia-Hertsegovinan huhtikuussa 1992. Kroa- tia ja Slovenia asettivat eroprosessin yhteydessä päämääräkseen Euroopan unioniin liittymisen. Kummatkin valtiot ovat nykyisin sekä EU:n että Naton jäseniä. Syyskuus- sa 1991 itsenäistynyt Makedonia on myös hakenut EU:n ja Naton jäsenyyttä. Helmi-kuussa 2003 Jugoslavia lakkasi olemasta. Kesäkuussa USA ilmoitti virallisesti pysy- vien sotilastukikohtien perustamisesta Balkanille. Montenegro ja Serbia erosivat omiksi valtioikseen kesäkuussa 2006. Kosovon autonominen maakunta julistautui itsenäiseksi Nato-tasavallaksi vuorostaan helmikuussa 2008. Tapahtumien kulusta voi havaita, että EU:lla ja Natolla oli keskeinen osa Jugoslavian hajotusprosessissa.

Slovenian yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen jälkeen maa sai haltuunsa kaikki Itä- vallan ja Italian väliset raja- ja tulliasemat. Tämä merkitsi valtavaa lovea Jugoslavian budjettiin, kun tullimaksut luisuivat Slovenian pussiin.

EU:n perustaman Badinterin välityskomitean toimenkuvana oli edistää rauhan saa- vuttamista Jugoslaviassa. Komitea julisti 29.11.1991 Jugoslavian sosialistisen liitto- tasavallan olevan purkautumistilassa. Tämä oli ennennäkemätön tempaus kansain- välisessä oikeudenkäytössä. Samaiset oikeusoppineet kehottivat lyhytnäköisyydes- sään vaatimaan kansanäänestystä Bosnia-Hertsegovinan itsenäisyydestä. Kansain-välistä yhteisöä ei kiinnostanut, että kansanäänestys oli vastoin osavaltion perustus- lakia,jonka mukaan itsenäisyyspäätöksen voivat tehdä vain muslimit (bosniakit), kro- aatit ja serbit yhdessä. Bosniakit eivät ole mikään erillinen etninen ryhmä, vaan he ovat islamiin kääntyneitä kroaatteja ja serbejä. Bosnian serbit vastustivat Jugoslavi- asta irtautumista. He eivät äänestäneet, koska he pitivät kansanäänestystä laittoma- na. Onnettomuudeksi Bosnia sattui olemaan vielä Jugoslavian aseteollisuuden keskus ja entisiä haavoja aukova II maailmansodan veristen taisteluiden areena.

USA tökkäsi pirun sormensa haavaan asettumalla tukemaan yhtenäistä Bosniaa, jonka johdossa olisivat muslimit. USA:n liittoutuminen Bosnian muslimien kanssa lujitti Washingtonin liittoa Turkin ja Kaspianmeren alueen öljyvaroja hallitsevien muslimimaiden kanssa.

Kroatian ja Slovenian osavaltioiden itsenäistymiset eivät lopettaneet sotatoimia, vaan ne kansainvälistivät Jugoslavian sisällissodan. Tämä mahdollisti ulkopuolisten tahojen väliintulon. Vuonna 1992 YK lähetti maahan 14 000 rauhanturvaajaa ja loi neljä suoja-aluetta.Kriisin kansainvälistymisen myötä sotilasliitto Naton ryhtyi v. 1992 pakottamaan rauhaan Jugoslaviaa. Todistaakseen voimansa Yhdysvaltojen johtama NATO suoritti ensimmäisen julkisen sotatoimensa v. 1995 Bosnia-Hertsegovinassa.

Monikulttuurisen Bosnian haave

Diana Johnstone kyseenalaistaa maailmalle levinneen mielikuvan tavoitteesta säilyt- tää monikulttuurinen Bosnia. Hänen mukaansa serbit ja kroaatit eivät halunneet alis- tua USA:n tukeman Alija Izetbegovićin johtaman islamilaispuolueen puolueen (SDA) valtaan, koska he epäilivät sen monikulttuurisuuden sijasta pyrkivän perustamaan Bosnia-Hertsegovinaan puhtaan islamilaisen valtion. Hän perustelee kantaansa mm. seuraavilla seikoilla:

SDA:n esitti helmikuussa 1991 seuraavat linjaukset Bosnian itsenäisyyden saavuttamiseksi:

1) myönteisen kansainvälisen julkisuuden saaminen Bosnia-Hertsegovinalle,
2) sisäministeriön ottaminen (poliisit) muslimien hallintaan ja
3) muslimien sotilaallisen organisaation luominen.

Bosniaan saapui v.1992 tuhansia "pyhiä sotureita" mm.Kuwaitista,Saudi-Arabiasta ja Egyptistä.Värvättyjen riveissä taisteli Afganistanin veteraaneja ja algerialaisen GIA:n jäseniä.Noin 4000 muslimitaistelijaa liitettiin Bosnian armeijan 3.armeijakuntaan. Elokuussa 1992 perustettu Al Mujahed joukko-osasto oli armeijakuntansa parhaiten aseistettu osasto. Se saavutti v. 1995 muslimien isoimmat voitot. Islamilaisuuden nousua Itä-Eurooppaan ja Neuvostoliittoon tukemaan v. 1987 perustettu TWRA vastasi aseiden salakuljetuksesta Bosniaan. Nämä miehet tuskin vaalivat monikulttuurisuutta.

Bosnian tiedotusministeri Senada Kresho kertoi kesäkuussa 1993 toimittajille, että sodassa on kuollut 200 000 ihmistä. Kyseinen luku vakiintui varmistuksitta tiedotus-välineissä tapettujen lukumääräksi. Punaisen Ristin analyytikot arvioivat kuolleiden kokonaismääräksi v. 1992 - 95 Bosnia-Hertsegovinan sodassa olleen henkeä. Ruotsalaisen SIPRI:n vuosikirja v. 1996 arvioi kuolleiden yhteismääräksi.

Kun militaristit heittäytyivät humanisteiksi

Kosovon sota aloitti uudella aikakauden v. 1998 kansainvälisen oikeuden ja kansalli- sen suvereniteetin mitätöimisessä.USA:n valtaeliitti nimesi itsensä oma-aloitteisesti ihmiskunnan pelastajaksi. Se monopolisoi itselleen hyvän ja pahan määrittelyn. Vi- holliseksi leimatun valtion, poliittisen johtajan tai kansan demonisoinnista jalostettiin USA:n ja sen liittolaisten suorittamien hyökkäyssotien hyväksymisen psykologinen perusta.

Naton johto oivalsi, että Jugoslavian operaation yhteydessä se voisi kyseenalaistaa YK:n ympärille rakennetun kansainvälisen oikeusjärjestelmän ja korvata sen roolin omilla sotilaallisilla ja oikeudellisilla ratkaisuilla.Onnistumisen kokemus pyhitti tämän toimintalinjan käytön myös Afganistanissa ja Irakissa.Sotilasliitto koki,ettei sota ollut enää ihmiskunnan vitsaus,koska valistuneiden länsivaltojen käsissä se oli oikea kei-no suojella ihmisoikeuksia ja rangaista pahoja valtioita. Sotilasliitto Naton toimenku-vaan kuuluvat nykyisin olennaisena osana siviilejä tappavat ja kansanryhmiä toisiaan vastaan usuttuvat humanitaariset väliintulot. Pahamaineisen Kylmän sodan aikana tällaiset sotilasoperaatiot eivät olleet mahdollisia.

Jugoslavian pommittaminen oli vasta alkua

NATO aloitti USA:n presidentti Clintonin siunaamana Jugoslavian 78 päivää kestä- neen "humanitaarisen" pommittamisen 24.3.1999. Tuhansia siviilejä sai surmansa ja maan infrastruktuuri tuhoutui. Nato oikeutti tekonsa Kosovon Racakin joukkomur-halla. Maakunnan ruskohiiliesiintymillä saattaa olla myös osuutta asiaan. Tämä oli käännekohta USA:n sotilaallisen ylivallan laajentamisessa. Vastaavia invaasioita jen-kit olivat harjoittaneet aikaisemmin lähinnä Latinalaisessa Amerikassa. NATO hyök-käsi ensimmäisen kerran maahan, joka ei uhannut sen ainoatakaan jäsenvaltioita. Operaatio tapahtui täydessä ristiriidassa Pohjois-Atlantin sopimuksen periaat
teiden kanssa sekä välittämättä hitustakaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuutuksesta ja kansainvälisestä oikeudesta. Kansainvälisen oikeuden silmissä Naton yksipuolinen sota Jugoslaviaa vastaan oli laiton. Serbia ei uhannut kenenkään kansallista etua. Näin luotiin ennakkotapaus aloittaa hyökkäyssota vahvemman osapuolen omiin moraalisiin perusteisiin vedoten.

Suomen ulkoministeriön mediakatsauksen 26.1.2004 mukaan: Berliner Zeitung kir-joitti v. 2000 maaliskuussa, ettei Racakissa ollut kyse joukkomurhasta, sillä sen hal- lussa olevan suomalaisten ruumiintutkijoiden julkistamattomien 40 ruumiinavauspöy- täkirjan kopiosta ei löydy todisteita väitteelle, että Racakissa olisi surmattu läheltä ampuen rauhallisia kyläläisiä. Lehti kertoi,että ensimmäiset epäilyt Walkerin suoritta- masta Racakin tapahtumien lavastamisesta esittivät ranskalaiset toimittajat Renau Girard (Le Figaro) ja Christopher Chatelle (Le Monde),jotka olivat paikalla Racakissa 15.1.1999,eivätkä nähneet siellä mitään joukkomurhaan tai verilöylyyn viittaavaa. He sanoivat heti tunteneensa, "ettei kaikki ollut kunnossa", kun Walker 12 tuntia myö-hemmin toi mahtipontisesti paikalle "omat" toimittajansa ja osoitti heille verilöylyn jäljet ruumiit, jotka itse asiassa olivat UCK:laisia, jotka olivat saaneet surmansa taistelussa Serbian poliisivoimia vastaan.

Nato korjasi muhkean sadon

Sotilasliitto Nato korjasi lokakuussa 2002 muhkean sadon, kun siihen hyväksyttiin Prahassa seitsemän uutta jäsenvaltiota: Liettua,Viro, Latvia, Bulgaria, Romania, Slo- vakia ja Slovenia. Nato täydensi itseään vielä v.2009 Kroatialla ja Albanialla. Karttaa katsoessa tajuaa,että koko Balkan ja sen lähialueet on natonisoitu ja Venäjä samalla saarrettu. Kreikka ja Turkki kuuluvat sotilasliittoon jo entuudestaan. Puola, Tshekki ja Unkari liittyivät Natoon v. 1999. Ukrainalaiset ymmärsivät jotain, he pääsivät livahta-maan toistaiseksi 28-jäsenisestä sotilasliitosta.Venäjän saartorenkaassa on Suomen mentävä aukko.

Naton 13.artiklan mukaan Nato-sopimuksen oltua voimassa 20 vuotta sopimuspuoli voi lakata olemasta sopimuspuoli vuoden kuluttua siitä, kun se on antanut irtisano- misilmoituksensa Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa muiden sopimuspuolten hallituksille kunkin irtisanomisilmoituksen talletuksesta.

Suomen poliittinen eliitti ymmärtää ajan hengen

Martti Ahtisaari esitti 2.6.1999 rauhanehdotuksen Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevićille.Kyseessä oli uhkavaatimus,jossa vaihtoehdoksi Belgradin ehdottomalle antautumiselle suotiin vain Serbian tuhoaminen Naton toimesta.

Tuo samainen Milosević oli noussut valtaan läntisten pankkien ja USA:n hallituksen tuella siksi, että hän oli talousliberaali ja poliittinen konservatiivi. Hänellä uskottiin olevan arvovaltaa toimeenpanna EU:n ja USA:n haluamat talousuudistukset Jugoslaviassa.

Suomen valtioneuvoston selonteko (VNS x/2009) määritteli sotilaallisen voiman käytön joustavasti ja tarveharkintaisesti. Se oli sisäistänyt Jugoslavian hajotussodan opetukset. Sotilaallista voimaa käytetään edelleen valtioiden välisissä kiistoissa ja sisäisissä kriiseissä. Sotilaallisen voiman käytön tarkoitusperinä voivat perinteisen alueiden valtauksen ohella kuitenkin yhtä lailla olla kansainvälisen yhteisön arvojen turvaaminen tai humanitaariset päämäärät.

Yleinen mielipide näyttää unohtaneen Nürnbergin oikeusistuimen julistuksen: Sota on perimmiltään paha asia niinpä hyökkäyssotaan ryhtyminen ei ole vain kansainvä- linen rikos,vaan se on korkein kansainvälinen rikos,ja se eroaa muista sotarikoksista yksinomaan siinä, että se käsittää itsessään sodankäynnin koko pahuuden.

IRTI NATOSTA SUOMALAISET SOTILAAT POIS AFGANISTANISTA!

Matti Laitinen

Lähteet: Jugoslavia ja NATO narrien sotaretki; Diana Johnstone,Like 2007; Suomen ulkoministeriön mediakatsaus 26.1.2004,BBC-Timeline of Nato, Kominform, Venäjän ääni ja Tiedon-antaja.

http://www.tyovaenpuolue.org/vapaasana.jpg

 

***


https://yle.fi/a/74-20040283
 

" Politiikka

Brittiprofessori kritisoi Ahtisaarta Kosovon pattitilanteen aiheuttamisesta – ”Hän teki valtavan virheen”

Balkan-asiantuntija James Ker-Lindsay ehdottaa aluevaihdoksia keinoksi saada Kosovon kysymys ratkaistua.

Screenshot%202023-07-10%20at%2002-32-00%

YK:n erityislähettilästä Martti Ahtisaarta vastassa Pristinan lentokentällä 2. helmikuuta 2007 olivat suomalaisten rauhanturvaajien lisäksi KFOR-joukkojen komentaja, saksalaiskenraali Roland Kather (vas.) ja YK:n väliaikaishallintoa johtava Joachim Råcker Kuva: Petri Korhonen / KFOR

STT
 

Kosovo julistautui itsenäiseksi Serbiasta helmikuussa 2008, mutta 15 vuotta myöhemmin YK-jäsenyys on maalle edelleen vain haave. Vain noin puolet maailman maista tunnustaa Kosovon itsenäisyyden.

EU välitti tänä vuonna Kosovon ja Serbian välisen normalisointisopimuksen, joka olisi voinut avata Kosovolle tien kansainvälisiin järjestöihin.

Sopimuksen toimeenpano ei kuitenkaan ole edennyt, ja toukokuussa Pohjois-Kosovossa oli yhteenottoja serbiasukkaiden ja Nato-joukkojen välillä.

London School of Economicsin vierailevan professorin James Ker-Lindsayn mukaan kaikki osapuolet ovat tehneet virheitä rauhanprosessin aikana.

Lännen suuri virhe Kosovon kohdalla on ollut se, että yritetään vain pakottaa Serbiaa hyväksymään Kosovon itsenäisyys, vaikka asia hoidettiin aikoinaan kansainvälisen oikeuden vastaisesti.

Serbian virhe taas on Ker-Lindsayn mukaan se, että keskitytään vain vuodesta 1999 lähtien tapahtuneisiin vääryyksiin, eikä ymmärretä, että itsenäisyyden antaminen Kosovolle Jugoslavian hajotessa olisi aina ollut loogisin vaihtoehto.

Kosovolaisten virheenä taas oli hänen mielestään päähänpinttymä mahdollisimman nopeaan itsenäistymiseen pysyvämmän ratkaisun sijasta.

Ahtisaaren erehdys

Entinen presidentti Martti Ahtisaari toimi YK:n rauhanneuvottelijana Kosovossa 2005–2008. Neuvottelujen jälkeen Kosovo julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi.

– Olen sitä mieltä, että hän hoiti neuvottelut erittäin huonosti. Hän teki valtavan virheen siinä, miten hän toimi, Ker-Lindsay sanoo.

Ker-Lindsayn mielestä Ahtisaaren olisi pitänyt tuoda pöydälle vaihtoehto, joka olisi lopulta johtanut Kosovon itsenäistymiseen mutta tarjonnut Serbialle mahdollisuuden kasvojen säilyttämiseen.

Hän nostaa malliksi Etelä-Sudanin itsenäistymisen Sudanista. Vuoden 2011 kansanäänestystä itsenäisyydestä edelsi kuuden vuoden autonomiajakso.

Vastaava järjestely olisi voinut toimia Kosovonkin kohdalla. Ahtisaaren linja oli kuitenkin alusta asti se, että Kosovolle pitää antaa itsenäisyys.

Ker-Lindsay kertoo kysyneensä Ahtisaarelta, miksei tämä tarjonnut serbeille kasvot pelastavaa vaihtoehtoa.

– Hän vastasi minulle: he eivät ansainneet sitä, Ker-Lindsay kertoo.

– Koska hän ajatteli, etteivät he ansainneet sitä, hän on tuominnut kaikki elämään tässä kiirastulessa sen sijaan että olisi etsitty toimivaa ratkaisua.

Ahtisaaren perustama konfliktinratkaisujärjestö CMI ei halunnut kommentoida kritiikkiä STT:lle.



***


Edelleen TIETEEN palstalta sensuroitua samasta aiheesta:


fb_100001941754084 kirjoitti 13.8.2014 klo 01.27

 
Halosen "kultapojan", Suomen "Akatemian" entisen, tehtävässään täydellisesti epä- onnistuneen hölynpölytiedepuheenjohtajan ruudinsauhuNATOhenkinen vuodatus, josta hänen "valtiattaren-sakin" todellinen ("kaappi")NATO-kanta

" Naton ongelmat

Naton toiminta Kosovossa on ollut poliittisesti tehotonta ja jopa moraalitonta. Jatka- malla ilmasotaa viikkokaupalla on tuotettu paljon inhimillistä ja taloudellista tuhoa ilman, että sotilaallista ratkaisua on pystytty saamaan aikaan. Näissä oloissa kieltäy-tyminen maajoukkojen käytöstä on merkinnyt serbien harjoittaman etnisen puhdis-tuksen ratifiointia. Siksi liittokunnan olisi pitänyt olla valmis ainakin valmistautumaan maavoimien käyttöön Kosovossa. Naton huhtikuun lopulla Washingtonissa pidetty juhlakokous olisi antanut sopivan kontekstin tämän päätöksen tekemiselle, mutta se mahdollisuus jätettiin monista poliittisista syistä käyttämättä.

Päinvastainen menettely olisi kertonut, että Naton päämäärät ovat kiinteitä, mutta ta-voitteet joustavia: Kosovon kansanmurhan lopettamiseen ollaan valmiita käyttämään kaikkia tarvittavia keinoja. Nyt Nato lähettää päinvastaista sanomaa, jonka mukaan tavoitteet ovat joustavia, mutta keinot kiinteitä (ilmasota). "

NATO surffasi YK-oikeuden kirjaimella,joka näkee laittoman hyökkäyksen laittomana miehityksenä, kun taas jokin rjojen yli ammuskelu voi olla esimerkisi pelkää terrori- isku. NATO ja USA "tulkitsivat" asiaa niin, että "maata saa pommittaa ja lamuttaa vaikka siten sen siviilienkin (mm. sairaaloiden) sähköhuolto (ja tuottaa siten ruumiita) "kunhan ei astu sen alueelle maajoukoilla".

"Tieteen Eddie Erwards" Väyrynen tähdentää,että "NATOn tehtävä ei ole neuvotella vaan, jyrätä, "muuten sen koko olemassolo tullaan asettamaan kyseenalaiseksi":

" Jos Kosovoa koskeva poliittinen ratkaisu joudutaan perustamaan kompromissiin Belgradin kanssa, niin Nato tulee kokemaan elämänsä poliittisen krapulan ja sen koko olemassaolon tarkoitus tullaan asettamaan kyseenalaiseksi.Näin siitä huolimat- ta, että kompromissi saattaa palvella hyväksyttäviä humanitaarisia tarkoitusperiä, erityisesti ihmishenkien säästämistä ja pakolaisten asuttamista ennen talventuloa. "

Ilman muuta selvää näyttää olevan, että JOMMAN KUMMAN, NATON TAI YK:N TOISELLE ALISTUMATON OLEMASSAOLO "ASETTUU KYSEENALAISEKSI", ja sen jonkun pitää Väyrysen, AHTISAAREN JA MYÖS HALOSEN (KOSKA HÄN ON TÄYSIN TYHMÄ JA PIHALLA ILMAN MIEHIÄ!) olla YK! Eli tämä on sitä Sahtivaarin "YK NATOn neuvonantajana" linjaa, joka nollasi Suomen roolin toistaiseksi YK:ssa viime vuosien aikana.

" Oli Kosovon sisäisen kriisin lopputulos mikä tahansa, niin on todennäköistä, että Naton harjoittama humanitaarisen intervention politiikka hiipuu sen mukana. On vaikea kuvitella, että Nato toimisi vastaavalla tavalla - siis sotilaallisilla iskuilla uhaten ja uhkien epäonnistuessa niitä käyttämällä - minkään tulevaisuuden humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi. "

Tässä Väyry haikailee, että "NATOlta hiipuu rooli", joka kuitenkin laillisesti kuuluu ainoastaan YK:lle ja siellä sen Turvallisuusneuvostolle"!

Väyryn mukaan NATO NOSTAA ITSE ESIIN KULLOINKIN "TARVITSEMANSA" "TURVALLISUUSUHAT":

" Tällöin yhtenä vaihtoehtona on Naton pitäytyminen perinteiseen strategiseen roo- liinsa, joka nojaa ydinaseilla ja tavanomaisilla aseilla tuotettuun sotilaalliseen pelot-teeseen. Tämä merkit- sisi käytännössä Venäjän nostamista uudelleen keskeiseksi turvallisuusuhkaksi, johon ei lännessä liene kuitenkaan sen enempää tarvetta kuin halujakaan. "

Totta kun vettä, mutta tämänkään faktan MÖLÄYTTÄMINEN julki kuin ohi mennen ei NATO-mieheltä "AKATEMIANPUHEENJOHTAJATASON JÄRJENJUOKSUSTA" ker-ro...(kepulainen läänintalousrikollinen "politiikan taustavaikuttaja" pystyisi parempaan ...)

(Lisäksi on selvä kuin pläkki,että Väyrynen kannattaa NATOa fanaattisesti ihan muis- ta syistä kuin TODELLISTEN turvallisuusuhkien kannalta, koska NATOn elämöimät sellaiset ovat sepitettyjä, taktisesti esiin nostettuja...)

Hölynpölytiede-Väyrysen mukaan "minkään NATO-maan sisällä ei voi periaatteessakaan ilmetä minkäänlaisia humanitaarisia ongelmia":

" Jäsenmäärän kasvu merkitsee ulkopuolella olevien maiden määrän supistumista, mikä puolestaan vähentää potentiaalisten kriisimaiden ja niiden liittolaisten määrää."

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskust ... #msg-14525

Todellisuudessa NATO- ja EU-maat loivat ehdoin tahdoin Jugoslavian liittovaltion ha-jautuessa tilanteen, joka toisi mahdollisuuden niiden välittömään sotilaalliseen läsnä-oloon alueella, ja hännännostoon "kriisinhallintaorganisaatioina" YK:n "VAIHTOEH-TONA" tunnustamalla pikapikaa osavaltiot niiden etnisesti, kulttuurisesti ja uskonnol- lisesti keinotekoisin rajoin, JA SITEN MM. KOSOVON KUULUMISEN SERBIAAN, vaikka nuo rajat eivät uudessa tilanteessa suinkaan olleet kaikkialla kansalaisten hy-väksymiä, ja vaikka olisi ollut kerrassaan erinomainen tilaisuus rajojen rauhanomai-seen uudelleenjärjestelyyn KANSALLISVALTIOPOHJALTA, jota YK kuitenkin prefe-roi,kun maat tulivat joka tapuksessa olemaan verraten "pieniä".Esimerkiksi juuri Bos- nia ja Serbia olivat voineet VAIHTAA Kosovon ja Bosnian serbitasavallan,jolloin sekä ortodoksien että islamilaisten valtaenemmistö olisi ollut yhdessä tasavallassa. Kan-salta ei kysytty mitään, ja NATO halusi ehdottomasti varmistaa, ETTEI kysytäkään!

Väyry meinasi jo lentää Ulkopoliittisesta instituutistakin ja on nyt "tarkkailun alla". Sen saisi lakkauttaa samalla, meinaan sen instituutin.

Ei se ole ihme, että siellä pressanlinnassa menee "tavallisen kansan ämmältä" pää sekaisin, kun supervalta antaa ymmärtää "ottavansa vastaan" tuollaisia "ohjeita"...

Ämmä [Halonen] on nostettava hyllylle. Tulkoon vaikka mikä hyvänsä vaskisti tilalle. Parempi sekin on kuin hullu. "
 
***
 
 
 

Who directed the destruction and breakup of Yugoslavia - and how?

 
Andrey Fomine
Oriental Review
Thu, 04 Apr 2019 00:00 UTC
 
Operation_Horseshoe.jpg
 
Map of Kosovo
 

Twenty years ago,on 24 March 1999,Operation Allied Force began - the NATO bom- bing of Yugoslavia that led to the country's dismemberment - and the independent state of Kosovo was proclaimed.Yet these events were far from historically contin-gent as some people claim. So who orchestrated the breakup of Yugoslavia and how?

These days, few remember that the Bulgarians were at the start of it all. Even the Bulgarians themselves don't like to think about it.

In early March 1999, Bulgaria's National Intelligence Service told Germany's Federal Intelligence Service (BND) that it had information about a secret plan by the Yugo-slav General Staff, codenamed Operation Horseshoe, to destroy/expel the entire Albanian population of Kosovo and Metohija by 1 April. The BND passed the infor- mation on to the German Federal Minister of Foreign Affairs, Joschka Fischer, who took it extremely seriously and immediately called for a military intervention in Yugoslavia, something that went against the pacifist position of the Green party from which he had been appointed foreign minister.

In reality, however, what the Bulgarians had was a map of Kosovo and Metohija that showed the positions of the 52nd Pristina Corps of the Third Army of the Yugoslav Military and police units. Visually, the position of these forces did actually resemble a horseshoe. No one stopped to think that the name of the document contained the word "potkova", however, which is specific to the Bulgarian and Croatian languages and would be "potkovica" in Serbian.Since the main advocate for aggression against Yugoslavia was Germany, the Germans cited this plan as the primary reason for a bombing campaign, and the name of the "document" thereafter used the German word Hufeisenplan.

It was only some ten years later that MEP Nadezhda Neynsky (Mihaylova), Bulga-ria's foreign minister in 1999, clarified that the Bulgarian intelligence services had warned the Germans that the information in the "plan" had not been fully confirmed.

But NATO had been present in Kosovo long before the spring of 1999. A NATO-faci-litated ceasefire in the region had been signed on 15 October 1998, under which Yu-goslav troops returned to their places of permanent deployment. Monitoring of the ceasefire was entrusted to NATO. As part of Operation Eagle Eye, NATO diplomats and military experts were present in Kosovo to observe the situation. Thus, NATO was well aware of all the Yugoslav army's positions in Kosovo and Metohija and did not need the Bulgarian intelligence services' "confirmed information".

Towards the end of 1998, the Kosovo Liberation Army (KLA), a Kosovo Albanian ter-rorist group,was on the verge of defeat,but the Albanians felt protected by NATO and continued fighting. The ceasefire collapsed and Albanian militants attacked police patrols and Serbian villages. By the beginning of 1999, the KLA had increased its terrorist activities and the situation in the region had become extremely difficult. The Yugoslav army was forced to resume its anti-terrorist operations knowing full well that NATO was not going to be happy.

In January 1999, a battle took place for the village of Račak, which the KLA had turned into a stronghold with trenches,underground bunkers and machine-gun nests. The exact number of Albanians killed in Račak is still not clear. The KLA and its supporters in Washington maintain that there were casualties among the local population. Yet a forensic examination showed that all of those killed had gunpowder traces on their hands, and the state of the civilian clothes they were wearing was not consistent with the wounds and injuries received.

After talking with KLA field commanders,however, American diplomat William Walker and his military advisor, British General John Drewienkiewicz, insisted that Serbian soldiers had massacred women and children in Račak. Even the Hague Tribunal was subsequently forced to exclude the "incident in Račak" from the list of charges against Slobodan Milošević due to a lack of evidence. In 1999, however, Walker and Drewienkiewicz were adamant.

Walker.jpg


Veteran US diplomat William Walker, whose declaration of a massacre in Racak paved the way for the 1999 NATO bombing campaign in Kosovo, visits the village today on the 19th anniversary of the massacre. In Kosovo, he is revered as a hero.
 

In the end, William Walker played a key role in shaping public opinion in English-speaking countries. He maintained to the last that he had seen the headless corpses of women, children and "older men, with gray hair" with his own eyes, even when it had been completely refuted, including by Western experts. In fact, it was William Walker's vocal position that ultimately made NATO and especially the US fa-vour military action against Yugoslavia, and Bulgaria's "Potkova" plan showed up at just the right time.

In February 1999, talks were held at the ancient Château de Rambouillet on the outskirts of Paris between the Serbian government and Kosovo Albanians under the auspices of the Contact Group (NATO+Russia). They were a complete failure.

NATO representatives recognised Kosovo as an autonomous province within Serbia, but called for the following: all Yugoslav army units to withdraw from Kosovo; a force of 30,000 NATO troops to be deployed in Kosovo; an unhindered right of passage for NATO troops on Yugoslav territory; and immunity for NATO and its agents to Yugoslav law.

These were controversial conditions for the occupation of Yugoslavia and the complete loss of state sovereignty. Yugoslavia and Russia refused to sign the "agreement".

On 23 March 1999, Belgrade agreed to recognise the political part of NATO's propo-sals (the autonomy of Kosovo), but once again refused categorically to allow NATO troops access to its territory, as well as withdraw its own troops from Kosovo.

On 24 March 1999, NATO Secretary General Javier Solana ordered the com-mander of NATO troops in Europe, US General Wesley Clark, to begin the as-sault against Yugoslavia. That evening, the whole of Yugoslavia, including its key cities (Belgrade, Pristina, Podgorica, Novi Sad, Kragujevac, and Pančevo), was subjected to air strikes. Overnight, the American warship USS Gonzalez fired 18 Tomahawk cruise missiles at the city of Niš.

From the very beginning of the NATO aggression against Yugoslavia, there was a clear discrepancy between the stated objectives and the operation being carried out. Initially, NATO had estimated that it would take two to three days to "end the geno-cide of the Albanian population of Kosovo" by attacking Yugoslav military facilities south of the 44th parallel. Should the country's leaders continue to resist, then the attacks on targets south of the 44th parallel would be expanded and last up to a week. If Belgrade still refused to make concessions, then the whole country would be targeted, including the capital.

In reality, however, the whole of Yugoslavia, including Belgrade, Novi Sad and Pod-gorica, was attacked just hours after the operation began. Instead of the original two to three days, the air strikes continued for two and a half months.

The plan categorically ruled out a ground operation. A direct confrontation with the Yugoslav army on the ground was viewed as unacceptable given the predicted los-ses and the possible escalation of the conflict into a prolonged war due to the nature of the Serbian and Montenegrin mentalities and the resistance of these peoples to external aggression.

Throughout April and May 1999, the air strikes were relentless. Every bridge over the Danube River was demolished, up to 80 per cent of Yugoslavia's industrial potential was wiped out, and every television and telecommunication tower was purposefully and totally destroyed. At the same time, the first strike on the General Staff building in Belgrade only took place on 30 April (three officers were killed and around 40 injured).The Americans bombed the Chinese Embassy building in Belgrade, believing that it contained radar equipment the Chinese were using to share information with the Serbian Air Defence. Chinese diplomats and embassy staff were killed in the attack.

1477473484252495364.jpg

A Serbian civil train,bombarded by NATO aviation at Grdelica bridge on Apr 12,1999. At least 15 passengers were burnt alive.On 12 April, an American F-15 fighter jet at-tacked a railway bridge over the South Morava river in the Grdelica gorge, destroy-ing a Belgrade-Athens passenger train. Dozens of people were killed, some of whom were reduced to unidentifiable body fragments. General Wesley Clark and NATO Secretary General Javier Solana tried to defend the pilot. The British attacked the city of Niš with cluster bombs - a prohibited weapon designed to destroy enemy personnel. The bombs hit a hospital and a busy market.

On 4 June 1999, Yugoslav President Slobodan Milošević agreed to a peace agree-ment. On 12 June, NATO forces moved into Kosovo from Macedonia. On 20 June, the 52nd Pristina Corps of the Yugoslav Army left Kosovo.

Several thousand missile and bombing raids were carried out over Yugoslavia during the NATO aggression.Several tens of thousands of bombs and missiles were dropped with a total weight of more than 22000 tons. Hundreds of indust-rial plants, oil depots, power plants, and infrastructure including hundreds of road and railway bridges were destroyed or seriously damaged. A large num-ber of historical and architectural sites and monuments were destroyed, along with hundreds of schools, universities, libraries, and more than 20 hospitals. Nearly 40,000 homes were completely destroyed or damaged.

Several thousand people died as a result of the bombing, including hundreds of children. The total material damage was $103 billion.

Why did a "humanitarian intervention" aimed at "preventing the genocide of Kosovo Albanians" result in the complete collapse and breakup of Yugoslavia?

We_were_just_children_1.jpg

Monument to the children killed during NATO bombing of Yugoslavia in 1999, Bel-grade,SerbiaThe NATO aggression in 1999 was actually the final stage of the West's solution to a crucial geopolitical task - the destruction of Yugoslavia. Following the fall of the Soviet bloc, it was not a viable option for Washington and its allies to have a country in Europe capable of pursuing independent policies and defending its own interests.

The cruel, cold-blooded and truly inhuman nature of the operation was meant to show everyone what awaits should they be brave enough to stand in the way of "Western democracy". The political and military leaders of Yugoslavia and then of Serbia were among the first to experience hybrid warfare techniques and what is now commonly referred to as "fake news".


Comment: See: Parenti: NATO bombing of Serbia in 1999 wrapped up 'rational destruction' of Yugoslavia

***

 

 
Käyttäjä28830
Viestejä1192
 

Screenshot%202022-08-12%20at%2012-45-06%

Käyttäjä28830 kirjoitti:
 
  EU lietsoo Kaukasuksen sotaa. 

 

https://tfiglobalnews.com/2022/08/07/the-armenia-azerbaijan-tensions-are-flaring-up-again-as-soon-as-eu-chimed-in/

The Armenia-Azerbaijan tensions are flaring up again as soon as EU chimed in  Russia kept things calm in the region despite all adversities during the past two years, but the region is now erupting in the fire as soon as EU chimed in 

by Rohit Yadav 

August 7,  2022 

In 2020,a long-simmering conflict over Nagorno-Karabakh erupted into a six-week war between Armenia and Azerbaijan.Around 2000 soldiers and civilians lost their lives in the clash. Armed drones and other weapons supplied by Turkey helped Azeri forces break past Armenian defences and usurp territories, including almost 40% of Nagorno-Karabakh itself. 

How Russia brought peace in the region? 

Back then, it was Russia that brought peace to the region. Russia, which has a security agreement with Armenia, refrained from fuelling the war and adopted a neutral stance. When the Armenian PM sought military help, Putin turned it down saying that the security guarantee was for Armenia and not for the Armenians in Nagorno Karabakh. 

Russia then brokered a ceasefire between both the countries.Putin acknowledged Azerbaijan’s triumph because the truce with Baku permitted Russian peacekee-pers to maintain a 5-year-long temporary presence in the region. This way, Putin saved Armenia from losing all of the contested territories. 

The core of the enclave today lies outside the control of Azerbaijan. Russia calls the shots in the region, including controlling the Lachin corridor, which connects the enclave with Armenia.  The region remained peaceful from November 2020 to August of this year. The tensions are flaring up again, and it has Europe written all over it. 

From day one, Europe has been impatient with the ceasefire agreement brokered by Moscow. It couldn’t digest the fact that Russia kept Western countries out of the final talks and remained assertive in the South Caucasus.  ... "

 

EU on NATOn asialla ja haluaa murtaa "Kaspian NATO-vapaan vyöhykkeen", joka jo kahdeksatta vuotta estää NATO-maiden pääsyn Kaspianmerelle.

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ristokoivula1/176896-kaspianmeresta-tehtiin-nato-vapaa-vyohyke/

" Kaspianmerestä tehtiin NATO-vapaa vyöhyke.

Risto Koivula 29.9.2014

NATOLTA SULJETTIIN PÄÄSY KASPIALLE ...

Screenshot%202022-08-12%20at%2012-45-30%

Tämä merkitsee myös Euraasian mantereen "katkaisua" sotilaallisesti pohjois-etelä-suunnassa "länneltä". (Saksa ja Japani aikanaan valmistelivat Euraasian halkaisemista itä-länsi-sunnassa sotilaallisesti. Se tyssäsi Halhin Golin taisteluun Ulko-Mongolian ja Venäjän rajalla elokuussa 1939.) 

"Kaspian viitoset" (Venäjä, Iran, Kazahstan, Azerbeidzhan ja Turkmenistan) sopivat olla sallimatta alueella ulkopuolisten valtioiden asevoimien läsnäoloa, tämä on ilmaistu Viitosten antaman poliittisen julistuksen muodossa, tiedotti perjantaina (26.9.) Venäjän presidentti Vladimir Putinin avustaja Juri Ushakov.

Kaspianmeri  (öljyineen) myös jaetaan kahteen vyöhykkeeseen, joita toinen on kunkin maan kansallisen suvereniteetin alainen, ja toinen kansainvälinen merialue kalastukselle.

Obama kutsui mailman yhdistymään Venäjää vastaan

https://gorod55.ru/news/2014-09-29/obama-prizval-mir-ob-edinitsya-protiv-rossii-rasskazav-o-nachale-voyny-23151

Kenenkähän puolesta (tai minkä)? Retorisesti huomattavan huonosti asetettu idea, ja kaikuu ainakin "Viitosten" kohdalla varmasti kuuroille korville…

http://scgnews.com/the-geopolitics-of-world-war-iii

Screenshot%202022-08-10%20at%2019-15-13%

https://tfiglobalnews.com/2022/08/12/iraq-kicks-out-chinas-biggest-energ...

Iraq kicks out China’s biggest energy company

by Vishwas Makkar

August 12, 2022

Screenshot%202022-08-12%20at%2011-55-13%

Iraq has been highly significant to Beijing’s foreign policy. China shares extensive trade relations with Iraq, one of its top commercial partners. Reportedly, Baghdad is China’s third-largest largest oil supplier.

Iraq is a blessing in disguise for China’s Belt and Road Initiative. Baghdad’s energy resources and strategic location close to the Persian Gulf and Strait of Hormuz make it strategically significant.

Beijing is prepared to expand its influence as the United States has pulled out of the region, and improving economic ties with Baghdad will likely eventually translate into political power.

However, the ongoing political turmoil and subsequent protests in the country are disrupting Chinese business operations in the country, which may soon hurt Beijing’s geopolitical ambitions in the region.

Iraq China Fling Approaches End

Energy cooperation has been a cornerstone of China-Iraq relations since 1981 when the China Petroleum Engineering and Construction Corporation began operations in the country.

However, amid the ongoing political upheaval in the country, protests have been going around near the sites where the company operates, endangering the safety of the employees. According to local media reports, the protesters have demanded to save some water and improve services and infrastructure for the march in the dist-rict. Reportedly,the police recently used live bullets to disperse a demonstration near the offices of the Chinese oil business in Maysan, the southern governorate of Iraq.

Read More: US springs back into the middle east with setting Iraq on fire

Demonstrators and security personnel engaged in a confrontation in the al-Kahla neighbourhood southeast of Maysan, according to witnesses who were quoted by a local media outlet.

Analysts now predict that PetroChina may quit Iraq if these protests persist. In the event that the demonstrators continue to interfere with its security and the welfare of its workers, the corporation has vowed to quit the nation or relocate to another location.

Chinese Set to Lose Big

China has continued to advance in the Middle East despite the ongoing unrest in the region. According to a report from Shanghai’s Fudan University, China signed a new construction contract in Iraq for almost $10.5 billion in 2021, which accounted for a significant chunk of Chinese investments in BRI the previous year.

Iraq is currently under a redevelopment phase after the Islamic State era. China has long built influence in such nations by providing infrastructural aid. Beijing was eye-ing the huge market in Iraq’s real estate sector. Both nations had a record bilateral trade of $30 billion in 2018.

Read More: Iranian terrorists will be allowed to visit America under the new JCPOA deal

From a geopolitical perspective, the US has long desired to withdraw all of its stakes from the Middle East. However, Washington is concerned that other powers like China would usurp the influence it has accrued over many decades in the region.

China, however,had not been able to completely achieve its aims in the region, while having undoubtedly made great strides in Iraq. Beijing’s ambitions have been appea-ring to have been dashed by recent developments in Iraq. Additionally, the ongoing talks between the USA and Iran for the revival of the JCPOA agreement could im-prove ties between both nations, which does not suit Beijing’s interest in the region.

https://youtu.be/qnw3DoQZLa4?list=PLbKEFngXW_XyQjrhVJAx1cKY40xVcQCPb "

Kommentit

Ladataan...