Pannaan "aarteet" talteen , ennen kuin katoavat...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/

" "ID-kreationismi" on NATO:n (epäonnistunut) juoni

RK, 9.2.2009 1:34:27, 265667

PLa kirjoitti 09.02.2009 (265651)...

>Niiniluoto ottaa kantaa Puolimatkan
>esittämiin väitteisiin ja toteaa mm.
>ettei ID kreationismi ole tiedettä.

Sotilasliitto NATO lanseerasi "tieteellisen kreatinionismi" edeltä käsin antipavlovis- tisen "sosiobiologian/evoluutiopsykologian" sellaiseksi "vastustajaksi", jolle tämä pärjää toisin kuin todelliselle tieteelliselle ehdollistumisteoreettiselle ihmiskuvalle:

" NATOn johtava huumausaineasiantuntija, farmasiakenraalimajuri A. E. "Villimpi-Seppä" Wilder-Smith (Suomessakin usein luennoinut arkkihörhö tai huippudisinfor- maattori) formuloi "Tieteellisen kreationismin" eli "Älykkään suunnittelun" (ID, "intelli- gent design") opin valtaisan mediamyllytyksen säestämänä. Ei niin, että NATO tähän oppiin "uskoisi" tai edes NIMENOMAAN SITÄ kauheasti haluaisi levittää,vaan Naton levittämän "sosiobiologia/evoluutiofeminismin" SELLAISEKSI "VASTUSTAJAKSI" MEDIAAN (ja jopa "yliopistoihin!) JOLLE "SOSIOBIOLGIA PÄRJÄÄ", eli täyshou-ruille "kreationismia", tavallisille mänteille "sosiobiologiaa/evoluutiofeminismiä" ja vain omille huipputieteilijöille ja suurteollisuuden tuotekehittäjille "monopolina" "oikeaa tiedettä"!

Tuossa kuviossa ei siis ollut olennaista "se, mikä siinä on", vaan päin vastoin "se, mikä siitä puuttuu": tieteellinen "pavlovilaisvygotskilainen" ns. TOIMINNANPSYKOLOGINEN ihmiskuva. "


https://fi.wikipedia.org/wiki/A._E._Wilder-Smith



Käyttäjän TapioPuolimatka kuva

Sukupuolineutraali yhteiskuntakoe murtaa ihmisoikeusjärjestelmän

Ihmisoikeuksien järjestelmä perustuu omantunnon vapauteen, koska omantunnon vapauden varaan rakentuu ihmisen kyky etsiä moraalitotuutta. Sukupuolineutraali ideologia murentaa ihmisoikeuksien järjestelmän asettaessaan seksuaalisista mieltymyksistä johdetut ”ihmisoikeudet” omantunnon vapauden yläpuolelle.

Omantunnon vapaus ja sen mukana ihmisoikeusjärjestelmä murennetaan tukeutuen neljään harhaanjohtavaan uskomukseen: (1) homoseksuaalinen suuntautuminen määritellään synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi, (2) seksuaalisuus määritellään ihmisen ydinolemukseksi, (3) ihmisen identiteetti, ihmisarvo ja ihmisoikeudet rakennetaan seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisten mieltymysten varaan, 4) omantunnon vapaus alistetaan seksuaalisten mieltymysten pohjalta määritellyille ”ihmisoikeuksille”.

Seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyys

Tarkastelen ensin väitettä, jonka mukaan homoseksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ja muuttumaton. Tätä väitettä puolustetaan suurelle yleisölle kohdis-tetussa viestinnässä. Kuitenkin monet homoseksuaalisetkin tutkijat ammatillisissa julkaisuissaan pitävät sitä epätotena. Esimerkiksi San Franciscon yliopiston tutkijan John DeCeccon mukaan ajatus, että homoseksuaalisuus on muuttumaton orientaatio, on ”homoseksuaalista politiikkaa” (DeCecco & Elia 1993: 17−18).

Julkisen viestinnän asiantuntijat Marshall Kirk ja Hunter Madsen vaikuttivat sukupuo- lineutraalin liikkeen strategiaan esittäessään, että ”julkisen mielipiteen voittamiseksi homoseksuaalit täytyy kuvata suojelua tarvitsevina uhreina niin, että heteroilla on refleksinomainen taipumus omaksua suojelijan rooli”. Ihmiset täytyy saada vakuuttu- neiksi, että ”homoseksuaalit ovat olosuhteiden uhreja, etteivät he valinneet seksuaa- lista suuntautumistaan sen enempää kuin he ovat valinneet pituuttaan, ihonväriään, kykyjään tai rajoituksiaan.” (Kirk & Madsen 1989: 184.)

Tämän strategian mukaisesti uutta avioliittolakia on ajettu vetoamalla ihmisten oikeu- teen toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan, joka ymmärretään ihmisen hallinnan ulkopuolella olevaksi synnynnäiseksi ominaisuudeksi. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden käsitellessä tapausta Hollingsworth v. Perry, tuomari Scalia esitti kysymyksen sukupuolineutraalia avioliittoa puolustavalle juristille Ted Olsonille: 

Tuomari Scalia: “Milloin tuli perustuslain vastaiseksi kieltää homoseksuaaleja [pareja] menemästä naimisiin? − − Oliko se aina perustuslain vastaista?”

Ted Olson: “Siitä tuli perustuslain vastaista kun me − kulttuurina päätimme, että sek- suaalinen suuntautuminen on sellainen yksilöiden piirre, jota he eivät voi hallita − ”

Tuomari Scalia: ”Vai niin. Milloin se tapahtui?”

Ted Olson; “Ei ole mitään tiettyä aikaa ja paikkaa. Kyseessä on kehityskulku.”

(http://www.supremecourt.gov/oral_arguments/argument_transcripts/12-144_5if6.pdf)

Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolisen mieltymyksen käsittäminen ihmisen hallinnan ulkopuolella olevaksi synnynnäiseksi piirteeksi, yhdistettynä freudilaiseen oppiin, että seksuaalisuus on ihmisyyden ydin, johtaa siihen, että seksuaalisista mieltymyksistä aletaan johtaa ”ihmisoikeuksia”.

Tutkijoiden ammatillisissa julkaisuissa esittämä kanta

Monet tutkijat ammatillisissa julkaisuissaan kuitenkin torjuvat ajatuksen seksuaalisen suuntautumisen synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta.

Historioitsija Karin Lützen (1998), joka on itse lesbofeministi, on samaa mieltä Kirkin ja Madsenin kanssa siitä, että tehokas strategia sukupuolineutraalin avioliittolain puolustamiseksi on esittää “homoseksuaalisuus synnynnäiseksi ja muuttumattomaksi suuntautumiseksi”. Lützen kuitenkin pitää tällaista lähestymistapaa “ansana”, koska se “täysin kieltää valinnan, joustavuuden ja muutoksen mahdollisuuden”.

Lützenin mukaan ”ihmiset eivät synny homoseksuaaleina eivätkä he ehkä tule kuolemaan homoseksuaaleina, mutta tällä hetkellä homoseksuaalisuus on elämäntapa, jota he pitävät parhaimpana”. Lützenin mielestä ”homoseksuaalisuus ei ole pelkkä nimilappu ihmisille, jotka eivät voi taipumukselleen mitään.” (Lützen 1998: 240-241.)

Sukupuolineutraalin avioliittolain merkittävimpiin filosofisiin puolustajiin kuuluvan professori John Corvinon mukaan lausuma ”syntynyt tällaiseksi” on ”vakiintunut homojen keskuudessa sellaiseksi uskonkappaleeksi, että Lady Gagan samannimistä laulua on alettu pitää suorastaan homojen kansallishymninä. ” (Corvino 2014: 139.) Corvinon mukaan homouden selittämisellä synnynnäiseksi, geneettiseksi piirteeksi on merkittävä ”psykologinen tehtävä, sillä se lisää homouden hyväksyntää. Tilastot osoittavat niiden ihmisten, jotka uskovat homojen ’syntyneen sellaisiksi’ tukevan auliimmin heidän oikeuksiaan.”

Corvino kuitenkin hylkää homouden synnynnäisyyden epätotena: ”Mutta huono argumentti on huono argumentti, vaikka siitä voitaisiin johtaa kuinka mieleisiä − ja tosia − johtopäätöksiä.” (Corvino 2014: 161.)

Professori Lisa Diamondin mukaan ”saattaa olla, että tällä hetkellä turvallisin tapa puolustaa lesbojen, homojen ja biseksuaalien oikeuksia” on väittää, että ”seksuaaliset vähemmistöt ovat syntyneet sellaisiksi eivätkä voi koskaan muuttua. Jos tämä on helpompi tie hyväksynnän saamiseen (mikä saattaa hyvin pitää paikkansa), onko niin paha, että se ei tarkalleen pidä paikkaansa?” (Diamond 2009: 256−257.)

Onko väärin antaa ihmisille harhaanjohtavaa tietoa, jotta saataisiin heidät kannattamaan itselle mieluisia poliittisia päätöksiä? Epärehellinen viestintä heikentää demokratian toimintaedellytyksiä, koska se estää kansalaisia tekemästä informoituja ratkaisuja.

Seksuaalinen suuntautuminen ja ihmisoikeudet

Huolimatta siitä, että seksuaalinen suuntautuminen ei edes monien homoseksuaalisten tutkijoiden ammatillisten julkaisujen mukaan ole synnynnäinen ominaisuus, LHBT-aktivistit vaativat monia uusia ”ihmisoikeuksia” seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tätä ajattelua on kiteytetty niin sanotuissa Yogyakarta- periaatteissa (YP), jotka laadittiin Indonesiassa vuonna 2006. LHBT-aktivistit ovat käyttäneet YP:tä vaatiessaan sitä, että ”seksuaalinen suuntautuminen” luetaan osaksi kaikkia ihmisoikeussopimuksia ja julistuksia.

YP:n johdannossa todetaan, että ”seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalinen identiteetti ovat olennaisia jokaisen persoonan arvolle ja ihmisyydelle”. Tässä päättelyssä tukeudutaan näkemykseen, jonka mukaan seksuaalivietti on ihmisyyden ydin, ja vaaditaan, että ihmisarvo ja ihmisyys on määriteltävä sen ehdoilla.

Kun synnynnäiseksi ominaisuudeksi ymmärretty seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolinen mieltymys määritellään ihmisen identiteetin, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien perustaksi, muita ihmisiä vaaditaan toimimaan näin ymmärrettyjen seksuaalisten mieltymysten ehdoilla.

Ihmisten seksuaaliset mieltymykset asettavat tämän näkemyksen mukaan valtiolle uusia velvoitteita toimia ihmisten ja erityisesti seksuaalivähemmistöjen seksuaalisten mieltymysten ehdoilla. LHBT-aktivistit väittävät, että näihin ”uusiin velvoitteisiin” kuuluvat muun muassa velvoite turvata ”oikeus samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon”, ”oikeus sukupuolenkorjausleikkauksiin”, ”oikeus lisääntymisteknologiaan”, ”oikeus samaa sukupuolta olevien väliseen prostituutioon”, ja ”oikeus luovuttaa verta”. Kun oikeuksia voidaan luoda seksuaalisten mieltymysten pohjalta, ihmisoikeuksien viitekehys voi laajeta rajattomasti riippuen siitä, mitä ihmiset milloinkin määrittelevät seksuaalisiksi mieltymyksikseen. (Weber & Lin 2016.)

Perustautuen tähän uuteen tapaan ymmärtää ihmisarvo seksuaalisten mieltymysten perusteella YP pyrkii asettamaan seksuaalisista mieltymyksistä johdetut ”ihmisoikeudet” omantunnonvapauden yläpuolelle. Tältä pohjalta YP haluaa rajoittaa sanan- ja omantunnonvapautta. Sen mukaan hallitusten tulee ”varmistaa, että seksuaalista suuntautumista koskevien erilaisten mielipiteiden, vakaumusten ja uskomusten ilmaisu, käytännön toteuttaminen ja edistäminen” toteutetaan niin, ettei se ”ole yhteensopimaton ihmisoikeuksien kanssa” (21b).

Kun ”ihmisoikeuksia” määritellään vaihtelevien seksuaalisten mieltymysten perus-teella, tämä epämääräinen vetoaminen yhteensopivuuteen ihmisoikeuksien kanssa tekee mahdolliseksi sensuroida kaikki mielipiteet, jotka ovat ristiriidassa LHBT- tavoitteiden kanssa.

Seksuaalisista mieltymyksistä johdettujen ”ihmisoikeuksien” asettaminen omantun-nonvapauden yläpuolelle murentaa koko ihmisoikeuksien rakenteen, koska aitojen ihmisoikeuksien tiedostaminen ja kunnioittaminen vaikeutuu ilman omantunnon vapautta. Ainoastaan omantunnon vapauden viitekehyksessä ihmiset voivat tietää, mitä aidot ihmisoikeudet ovat.

Seksuaalisten mieltymysten pohjalta johdettujen ”ihmisoikeuksien” perusteella mies- parit ja naisparit vaativat ”tasa-arvoista” oikeutta lisääntymisteknologian käyttöön ja adoptioon. Kuitenkin ulkopuolisen luovuttajan sukusoluihin perustuva lisääntymis-teknologian käyttö loukkaa lapsen oikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Adoptiolasten oikeutena on saada koti, jossa heillä on mahdollisuus saada korvaava kokemus isästä ja äidistä.

Lasten ihmisoikeuksien turvaaminen vaikeutuu, kun ihmisoikeudeksi määriteltyä sukupuolineutraalia avioliittolakia ja lisääntymisteknologian käyttöä ei enää saa kriittisesti arvioida eikä lasten etua saa asettaa ihmisoikeudeksi määriteltyjen seksuaalioikeuksien edelle.

Kun seksuaalisten mieltymyksistä aletaan johtaa ihmisoikeuksia, jotka asetetaan omantunnon vapauden yläpuolelle, koko ihmisoikeusjärjestelmä uhkaa murentua. Tämän seurauksena yhteiskuntaan tuotetaan lakeja ja rakenteita, jotka loukkaavat aitoja ihmisoikeuksia, erityisesti lasten identiteetti- ja suhdeoikeuksia.

 

Aiheesta lisää:

https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/8

 

Puolusta ihmisoikeuksia antamalla tukesi eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle Äiti, Isä ja Lapset:

http://aitoavioliitto.fi/uutiset/kotimaa/kaikkien-aloite/

 

Kirjallisuus

Corvino, John (2014) Mitä väärää on homoseksuaalisuudessa? Suom. Kirsi Luoma. Helsinki: Like.

DeCecco, John (1990) “Confusing the Actor with the Act: Muddled Notions about Homosexuality”, Archives of Sexual Behavior 19(4): 409−412.

DeCecco, John & Elia, John P. (1993) “A Critique and Synthesis of Biological Essen-tialism and Social Constructionist Views of Sexuality and Gender”, teoksessa John DeCecco & John Elia (toim.) If You Seduce A Straight Person Can You Make them Gay. Haworth Press.

Diamond, Lisa (2009) Sexual Fluidity: Understanding Women’s Love and Desire. Cambridge, Mass.: Harvard University Press.

Kirk, Marshall & Madsen, Hunter (1989) After the Ball: How America Will Conquer Its Fear and Hatred of Gays in the 90’s. New York: Plume Books.

Lützen, Karen (1998) “Gay and Lesbian Politics: Assimilation or Subversion: A Danish Perspective”, teoksessa  Jan Löfsröm (toim.) Scandinavian Homosexualities. Essay on Gay and Lesbian Studies. New York: Haworth Press, 233−243.

Weber, Travis S. & Lin L. (2016) “Freedom of Conscience and New “LGBT Rights” in International Human Rights Law.” Journal of Global Justice and Public Policy, January 15, 2016.

http://media.wix.com/ugd/d74082_18536bdd947f4302b38e3b3e3e6d9e21.pdf


 

Mitä Seta voisi oppia Skepsikseltä?

Olen saanut huuhaa palkinnon Skepsikseltä (kirjoista Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio) ja kunniarotta-antipalkinnon Setalta. Tältä pohjalta on mielenkiintoista vertailla näitä kahta yhdistystä.

Skepsis ja avoin keskustelu

Skepsis antoi minulle mahdollisuuden kirjoittaa vastineen Skeptikko-lehteen ja kut- sui minut pitämään esitelmän yhdistyksen kokoukseen. Parin sadan ihmisen kokoon-tumisesta muodostui mielenkiintoinen tilaisuus.Tosin kukaan Skepsiksen hallituksen jäsenistä ei itse asettunut opponoijaksi, vaan opponenteiksi kutsuttiin ulkopuolisia asiantuntijoita. Joka tapauksessa Skepsis antoi molemmille osapuolille mahdollisuu- den tuoda esille oman näkemyksensä. Tilaisuuden päätteeksi jatkoimme keskustelua ystävällisessä hengessä iltapalan äärellä.

Kirjojeni kustantajan edustaja oli mukana Skepsiksen tilaisuudessa. Koska kirjojen myynti nousi huuhaa-palkinnon ansiosta moninkertaiseksi, hän esitti siellä toiveen, että jollekin kustantajan toiselle kirjalle voitaisiin myöntää huuhaa palkinto seuraa- vana vuonna. Tämä toive kuitenkin torjuttiin, koska ”emme voi myöntää palkintoa samalle taholle useana vuonna”. Tämä on tietysti ymmärrettävää. Skepsiksen palkitsemien kirjojen myynti on viisinkertainen verrattuna muiden kirjojeni myyntiin.

Yksi Skepsiksen hallituksen jäsenistä jopa suostui myöhemmin väittelyyn kanssani. Tuossa vaiheessa hän otti yhteyttä kirjojeni kustantajaan ja pyysi saada arvostelu-kappaleet kirjoista Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio, joista hän oli muutama viikko aikaisemmin antanut huuhaa palkinnon. Viikkoa ennen väittelyä hän perui osallistumisensa.

Joka tapauksessa Skepsiksessä oli avoimuutta keskusteluille. Skeptikko-lehdessä julkaistiin myöhemmin Tiina Raevaaran mielenkiintoinen arvio kirjastani Tiedekes-kustelun avoimuuskoe. Skepsiksen hallituksen jäsenen Juha Leinivaaran blogista ”Paholaisen asianajaja” saan usein lukea mielenkiintoista ja älykästä kritiikkiä omista kirjoituksistani.

On totta, että skepsisläiset saattavat turvautua tieteisuskoisiin iskulauseisiin, mutta ainakin he antavat vastustajilleen tilaa puolustaa omia näkemyksiään. Lähestymistapa on reilun aggressiivinen, suora ja huumoriakin löytyy.

Seta ja yksipuolinen julistus

Setan lähestymistapa on joissakin suhteissa Skepsiksen toimintatapaa sulkeutuneempi ja epäsuorempi. Näissä suhteissa Seta voisi oppia Skepsiksen avoimuudesta kritiikille.

Stig Kankkonen, Kyrkpressenin eläkkeellä oleva päätoimittaja, kertoi blogissaan naulanneensa Setalta saamansa kunniarotta-kunniakirjan huoneensa seinälle. Minulle Seta ei sen sijaan ilmoittanut kunniarotta-antipalkinnosta; sain siitä tiedon asiaa koskevasta blogista Uuden Suomen palstoilta.

Seta vetosi lausunnossaan siihen, että julkisuudessa on väitetty minun käyttäneen lähteitä väärin: ”Puolimatkan tieteellisten lähteiden käyttöä on kyseenalaistettu monilta tahoilta.” Tällä tavalla voidaan tietysti puolustella mitä tahansa väitettä. Ensin yhdistyksen aktivistit esittävät julkisuudessa väitteitä lähteiden huonosta käytöstä ja sitten yhdistys toteaa, että julkisuudessa on esitetty tällainen väite. Tällä tavalla väitteelle voidaan antaa julkisuuden painoarvo. Ei tarvitse pohtia, onko väitteillä perusteita.

Setan hallituksen entinen jäsen teki Jyväskylän yliopistolle tutkimuspyynnön edus- kunnan lakivaliokunnalle antamani asiantuntijalausunnon lähdeviitteistä. Yliopiston rehtori käynnisti alustavan tutkimusprosessin, mikä julkistettiin laajalti todisteena lähteiden käytön epämääräisyydestä.

Kuten Jyväskylän yliopiston rehtorin Matti Mannisen lausunnossa todetaan, esitetyt väitteet lähteiden väärinkäytöstä osoittautuivat perusteettomiksi: ”Rehtori on pereh- tynyt osapuolten asiassa esittämään argumentaatioon, ja katsoo selvitetyksi ettei Puolimatka ole käyttänyt lähdeviitteitä hyvän tieteellisen käytännön vastaisesti.” (Rehtorin lausunto, 7.)

Tutkimuspyyntöä koskevat asiakirjat ja Jyväskylän yliopiston rehtorin Matti Mannisen lausunto löytyvät osoitteesta:

http://www.tapiopuolimatka.net/tutkimuspyynto-jyvaskylan-yliopistolle-ja-rehtorin-paatos

Seta vaikeni rehtorin lausunnosta ja vetosi sen sijaan siihen, että julkisuudessa on lähteiden käyttöä kyseenalaistettu jne.

Pyrkimys rajoittaa tieteellistä keskustelua

Seta toteaa edelleen: ”Niin sanottujen perinteisten perhearvojen puolesta puhues- saan Puolimatka tuo usein esiin lasten hyvinvoinnin, vaikka hänen näkemyksiään ovat vastustaneet useat kasvatustieteen asiantuntijat.” Lapsen hyvinvo intia ei siis saisi puolustaa, jos jotkut Setan näkemyksiin sopivat asiantuntijat puolustavat vastakkaista näkemystä?

Samalla logiikalla Seta antoi vuonna 2006 kunniarotta-antipalkinnon Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professorille Tuula Tammiselle. Perusteluissaan Seta toteaa, että Tammisen mukaan ”isättömät lapset ovat lähtökohdiltaan poikkeavia ja että hedelmöityshoitoja ei tästä syystä tulisi antaa naispareille ja itsellisille naisille. Setan perustelujen mukaan Tamminen on käyttänyt arvostettua asemaansa väärin ja tieteen eettisten sääntöjen vastaisesti ohittanut ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta oleellista on perhesuhteiden vakaus, ei vanhempien lukumäärä tai sukupuoli.”

Tamminen on kansainvälisesti arvostettu tutkija, joka on asiantuntemuksensa poh -jalta tuonut esille sen, että isän panos lapsen kasvatukseen on lapsen hyvinvoinnin kannalta tärkeä. Tätä näkemystä tukee massiivinen tieteellinen todistusaineisto, minkä voi todentaa esimerkiksi Rutgersin yliopiston sosiologian professorin David Popenoen tutkimusyhteenvedosta: Elämä ilman isää: Pakottavaa uutta todistus- aineistoa siitä, että isyys ja avioliitto ovat välttämättömiä lapsen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille.  (Harvard University Press 2002).

Jos Tamminen ei toisi esille tutkimuksen paljastamia tosiasioita lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä,hän toimisi eettisesti kyseenalaisella tavalla lapsia kohtaan. Miksi kes- kustelu lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä halutaan vaientaa ja psykiatrian asiantun- tijan perusteltu näkemys asiasta halutaan asettaa eettisesti kielteiseen valoon?

Totuuden löytymisen kannalta on olennaista, että eri näkemykset saavat kilpailla tieteen kentällä, koska totuus voittaa avoimessa keskustelussa. Haluaako Seta tehdä tieteestä oman poliittisen agendansa käsikassaran?

Pyrkimys yksiulotteiseen kulttuuriin sateenkaarilipun alla

Seta esiintyy moniarvoisuuden nimissä, mutta sen lähestymistapa on hämmentävän yksiarvoinen. Onko Seta valinnut sateenkaarilipun tunnuksekseen peittääkseen omaa yksiulotteista lähestymistapaansa?

Tuntemani homoseksuaalit ovat humaaneja, herkkiä ja sympaattisia ihmisiä, joilla on paljon huumorintajua ja älyllistä luovuutta. Miten Setan johtoon on päässyt ryhmä, joka pyrkii rajoittamaan lapsen hyvinvoinnin edellytyksistä käytävää keskustelua?

Seksuaalisen tasa-arvoisuuden yhdistyksen luulisi olevan kiinnostunut lasten tasa- arvoisesta oikeudesta kehittää omaa seksuaalista identiteettiään kasvamalla per- heessä biologisen isänsä ja äitinsä kanssa. Tällöin lapsella olisi samaa sukupuolta oleva samaistumiskohde ja vastakkaista sukupuolta oleva vastapooli. Sen sijaan Setan agendana näyttäisi olevan tehdä lasten identiteettioikeuksia koskevasta keskustelusta tabu. He haluavat esittää lasten oikeuksien puolustamisen aikuisten syrjintänä. Kuitenkin kaikki aikuiset ovat joskus olleet lapsia.

Vastustajien kuvaaminen epäihmisiksi

Setan vastustajilleen antama kunniarotta-antipalkinto tuo mieleen totalitaaristen liik- keiden tavan kuvata vastustajansa ihmisinä, jotka ovat vajonneet eläinten tasolle. Onko Setan tarkoituksena viestiä, että kaikki ne, jotka puolustavat lapsen oikeutta isään ja äitiin, ovat verrattavissa rottiin ja että heihin tulisi suhtautua kuten syöpäläisiin?

Tämä herättää ikäviä muistoja Stalinin ajan näytösoikeudenkäynneistä, joissa syyt- täjä Vyšinski totesi muun muassa: ”Nyt on tehtävä selvää näistä inhottavista ketun ja sian sekasikiöistä, näistä löyhkäävistä haaskoista. On lopetettava näiden sikojen röhkiminen! − − Heidän petomainen vihansa meidän puolueemme johtajia vastaan on tungettava takaisin heidän kurkkuunsa!” (Kommunismin musta kirja s. 831.)

Tällä tavalla luodaan yhteiskunnallista ilmapiiriä, joka ei rohkaise ihmisiä avoimesti ilmaisemaan omia perusteltuja mielipiteitään. Kritiikin mahdollisuuden kaventaminen lisää epäkohtia, joihin kukaan ei uskalla puuttua.

Mitä näin suljettu keskustelukulttuuri tulee vaikuttamaan lapsen oikeuksiin, kun uusi avioliittolaki poistaa juridisen turvan lapsen oikeudelta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan? Voimme odottaa lasten kärsimysten ja pahoinvoinnin lisääntyvän tilanteessa, jossa yhteiskunnallista keskustelua lain epäkohdista pyritään rajoittamaan.

 

Aiheesta lisää

https://kotisivukone.fi/app/www/tapiopuolimatka.kotisivukone.com/8

 

Lähteitä

Courtois, Stéphane & Wert, Nicolas & Panné, Jean-Louis & Paczkowki, Andrzej & Bartosek, Karel & Margolin, Jean-Louis (2001) Kommunismin musta kirja: Rikokset, terrori, sorto. Suom. Kaarina Turtia,Matti Brotherus,Heikki Eskelinen.Helsinki:WSOY.

Popenoe, David (2002) Life without Father: Compelling New Evidence That Father- hood and Marriage Are Indispensable for the Good of Children and Society. Cambridge, Mass.: Harvard University Press. 

 

http://seta.fi/jarjesto/huomionosoitukset/

http://seta.fi/asiallisen-tiedon-omena-finlaysonille/


Käyttäjän petterihiienkoski kuva

 

Evoluutioteorian pimeämpi puoli

Joidenkin evoluutioteoriaan uskovien on ollut vaikea myöntää sitä, että Adolf Hitler (1889-1945) ja Josef Stalin (1879-1953) olivat darwinisteja ja että Charles Darwi- nin (1809–1882) kehitysoppi oli niin Kolmannen valtakunnan kuin Neuvostoliitonkin valtioideologian taustalla. Tämän kieltäminen on ymmärrettävää, koska nykyään useimmat tuomitsevat julmuuden, jota näissä valtioissa harjoitettiin. Toisin oli kuitenkin silloin, kun ne olivat voimissaan.

Huolimatta siitä, että usko evoluutioteoriaan eteni Neuvostoliitossa aina yrityksiin risteyttää ihminen simpanssin kanssa,natsismilla oli kommunismiakin tiiviimpi yhteys darwinismiin. Kolmannen valtakunnan soveltamat rotuopit perustuivat näet suoraan siihen, miten evoluutioteoriaa sovellettiin ihmiseen ja ihmisrodun jalostukseen.

Kehitysoppi oli välttämätön edellytys Darwinin serkkupuolen Francis Galtonin (1822 - 1911) kehittämälle eugeniikalle, rotuhygieniaan perustuvalle rodunjalostusopille. Sitä sovellettiin länsimaissa jo ennen natsien valtaannousua ja vielä senkin jälkeen. Pohjoismaissa etenkin suomenruotsalaisessa eliitissä – joka pääväestöstä poiketen näyttää samastaneen itsensä arjalaiseen herraskansaan – ilmeni erityistä ”tieteellistä valistuneisuutta” ja aktiivisuutta rotuhygienian saralla.

Galtonin asemasta tiedemiehenä kertoo se, että hänet aateloitiin v. 1909 ja hänen testamenttivaroillaan perustettiin hänen kunniakseen nimetty rotuhygienian profes- suuri Lontoon yliopistoon. Uraauurtavalle ”edistykselliselle” biotieteenalalle, joka vastasi ihmisten mieltymyksiä, tulvi tutkimusrahoitusta useilta tahoilta, mikä edelleenkin on tavallista.

Neuvostoliitossa uuden, neuvostoihmisen (homo sovieticus) jalostusta toteutettiin ”tieteellisellä kasvatuksella” (lue: ateistisella propagandalla), mutta – toisin kuin län- simaissa – myös laajamittaisilla poliittisilla ja etnisillä puhdistuksilla eli joukkoteloi-tuksilla sekä väestön pakkosiirroilla. Kaukoitään Kiinan rajalle Stalin perusti juutalai- sille oman valtion. Hän ei kuitenkaan karkottanut kilpailijaansa juutalaista Lev Trots- kia (1879-1940) sinne vaan Kazakstaniin, kunnes murhautti tämän Meksikossa, jonne tämä oli paennut.

Hitler harkitsi juutalaisvaltion perustamista kauas Madagaskarille, joka Ranskan siir- tomaana emämaan antauduttua siirtyi Kolmannen valtakunnan hallintaan. Kuljetus- ongelmien takia natsit valitsivat lopulta Stalininkin suosiman keinon, jota he toteuttivat saksalaisella järjestelmällisyydellä.

Kolmannessa valtakunnassa tavoitteena oli jalostaa yli-ihminen (Übermensch),johon Darwin ja Galton antoivat ”tieteellinen” oikeutuksen. Käsite oli kuitenkin Friedrich Nietzscheltä (1844-1900), jota evoluutioteoriassa viehätti sen ateismi. Teoksessaan Iloinen tiede (1882) hän julisti: Jumala on kuollut!

Jeesuksen opetukset olivat juutalaisvastaiselle Nietzschelle erityisen vastenmielisiä: hänen mukaansa ne edustivat juutalaisuuden luomaa orjamoraalia. Jeesus korosti lähimmäisenrakkautta, uhrautuvuutta, armollisuutta, sovinnollisuutta, heikommista huolehtimista.Tämän Nietzsche katsoi perustuvan heikkouteen ja piti sitä petollisena juonena, joka esti ihmisen kehityksen. Tilalle hän halusi herramoraalin,joka perustuu vallantahtoon ja vahvuuteen:yli-ihminen olisi itsensä jumalana Hyvän ja pahan tuolle puolen (1886) – yläpuolella. Nietzsche sovelsi Galtonin eugeniikkaa (1883) saksalai- seen kansakuntaan: kansallisella rodunjalostuksella voidaan kehittää ”uusi ihminen”, joka estää juutalaisuuden maailmanherruuden ja irtautuu kristillisestä orjamoraalista.

Teoksessaan Ihmisen polveutuminen ja sukupuolivalinta (1871) Darwin oli sovelta- nut evoluutioteoriaansa ihmiseen, ja miksei olisi soveltanut, koska uskoi ihmisen olevan pelkkä eliö muiden joukossa. Teoriaa niin ikään soveltaneesta serkustaan hän kirjoitti ylistävästi: tiedämme nyt Mr. Galtonin ihailtavien töiden kautta, että nerous, joka edellyttää korkeiden kykyjen ihmeellisen monimutkaista yhdistelmää, tapaa olla periytynyttä, ja on toisaalta liiankin varmaa, että hulluus ja henkisten voimien heikentyminen niin ikään kulkee samoissa perheissä (111).

Ajatus arjalaisen rodun maailmanvaltiudesta ei ollut peräisin Hitleriltä eikä muilta- kaan natseilta. Darwin jakoi ihmiset ”tieteellisesti” sivistysrotuihin (civilised races) ja villirotuihin (savage races). Hän uskoi, että huolimatta siitä, että eurooppalaiset ja intialaiset (Hindoos) kuuluvat samaan arjalaiseen (Aryan) kantarotuun, kehittynein on kaukasialainen (Caucasian) rotu, jota eurooppalaiset sivistyskansat edustavat. Näiden Darwin uskoi – toisin kuin Hitler suostui myöntämään – eroavan vain vähän seemiläiseen (Semitic) kantarotuun kuuluvista juutalaisista. (240.)

Natsit tuskin olisivat tarvinneet edes suosikkifilosofiaan esittämään ihannetta yli- ihmisestä, jollaiseksi ihmisen oli eloonjäämistaistelun huipentumana määrä kehittyä. Darwin oli teoriansa pohjalta ennustanut samaa jo vuosikymmen ennen Nietzscheä – tosin englanniksi: tulevaisuuden aikakaudella…sivistyneet ihmisrodut lähes var- muudella tuhoavat ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialta maailmasta. Samalla ihmis-mäiset apinat…epäilemättä hävitetään. Kuilu ihmisen ja hänen lähimpien sukulais- tensa välillä on silloin suurempi mikä nyt on neekerin tai australialaisen [aborgina a-lin] ja gorillan välillä, koska se [kuilu] on silloin tullut – kuten saatamme toivoa – jopa kaukasialaista (Caucasian) sivistyneemmällä tasolla olevan ihmisen ja jonkin niinkin alhaisen apinan kuin paviaanin välille. (201.)

Neuvostokommunismin ideologiset isät Karl Marx (1818-1883) ja Friedrich Engels (1820-1895) eivät soveltaneet evoluutioteoriaa ihmislajiin rotukysymyksenä yhtä johdonmukaisesti kuin Darwin, Galton, Nietzsche ja Hitler. Rodun ja kansan tilalle he vaihtoivat yhteiskuntaluokan, proletariaatin, ja V.I. Lenin (1870-1924) myös sen etu- joukon, Puolueen.Eliölajien eloonjäämistaistelun tilalle he vaihtoivat luokkataistelun.

Marx ja Engels omaksuivat evoluutioteoriasta ensisijaisesti ateismin, kuten Nietz- schekin. Hekin näkivät Jumalan ja kristillisen uskon esteenä ”edistykselle” – käytän- nössä kommunistisen pakkovallan toteuttamiselle. Siihen kuului yksityisen omistus-oikeuden, luonnolliseen avioliittokäsitykseen perustuvan perheen ja näitä tukevan uskonnon hävittäminen porvarilliseen valtioon kuuluvina ”taantumuksellisina” insti-tuutioina, jotka heidän mukaansa olivat ”kapitalistisen riiston” välineitä. Uskonto oli ideologinen kilpailija, jonka Marx julisti olevan ”oopiumia kansalle”. Darwinin teoria sopi Jumalan viraltapanoon – etenkin kun se tehtiin ”tieteen” nimissä, jossa myös Marx katsoi toimivansa.

Kommunismin oppi-isät katsoivat evoluutioteorian historiakäsityksen olevan myös menetelmänä sukua heidän materialistiselle historiakäsitykselleen, historialliselle materialismille, ja tukevan sitä. Engelsin mukaan Niin kuin Darwin keksi orgaanisen luonnon kehityslain, niin myös Marx keksi ihmiskunnan historian kehityslain (1883).

Siinä missä Kolmannen valtakunnan natsi-ideologia sai rotuoppiensa osalta oikeu-tuksensa suoraan evoluutioteorian biologisista perusteista, Neuvostoliitossa sovel- lettu marxilais-leniniläinen luokkataisteluideologia oli lähtökohtaisesti sosiologinen vaikka ideologisten oppi-isiensä mukaan silläkin oli biologinen perusta. Perusta, jonka kehitysoppi muodosti, oli molemmissa valtioideologioissa olemukseltaan kuitenkin kristinuskon vastainen huolimatta siitä, että natsit käyttivät ”Jumalaa” ja uskonnollista kuvastoa hyväkseen propagandassaan oikeuttaakseen toimintaansa sen uskonnollisella mystifioimisella.

Darwinismilla oli – ja on – mullistava vaikutus ihmiskäsitykseen ja moraaliin. Jos ihmisen uskotaan olevan pelkkä eloonjäämiskamppailua käyvä eliölaji muiden jou- kossa ja sattumanvaraisen kehityksen tulos tai taistelemassa rotunsa puolesta muita vastaan sen kehittämiseksi huippuunsa, ei ihmisellä ole arvoa, joka hänelle Jumalan luomana kuuluisi eikä vastuuta Luojalleen teoistaan ja siitä, miten kohtelee muita ja koko luomakuntaa.

Valtiolta, joka on pannut Jumalan viralta, puuttuu yleispätevä moraalinormisto oike- asta ja väärästä. Johdonmukaisesti siitä seuraa, että syyttömiä on mahdollista myös tappaa ja kohdella kuin mitä tahansa eliötä ilman että sitä pidettäisiin välttämättä vääränä. Näin tapahtui natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa, kuten myös Mao Tse Tungin Kiinassa ja Pol Potin Kamputseassa.

Verisiä yksinvaltiaita on ollut ennen darwinismiakin. Osa heistä on käyttänyt Jumalaa ja kristillisyyttä väkivaltansa verukkeena. Mutta huomaa, että näin menetellessään he eivät kuitenkaan ole toimineet luonnollisen Jumala-tuntemuksen ja moraalikäsityk- sen, saati kristillisen uskon mukaisesti, vaan niitä vastaan. Sen sijaan perustaessaan toimintansa evoluutioteorian kaltaiseen katsomukseen, he eivät ole toimineet vastoin ideologisia perusteitaan vaan niiden mukaisesti.

Jälkikäteen on helppo kauhistella asioita, joita ”tieteen” varjolla muut ovat tehneet, ja sulkea silmänsä siltä, mihin itse omana aikanaan on osallinen. Valtavirran mukana on aina helpompi mennä – elipä diktatuurissa tai demokratiassa – ja leimata toisinajattelijat ihmiskunnan ja sen ”kehityksen” vihollisiksi.   

Petteri Hiienkoski

Edellinen kirjoitus samasta aihepiiristä: Darwin ja ateismin suurlähettiläät (24.3.2016 09:13)

 

Lähteitä ja lisätietoja:

Riazat Butt: Darwinism, through a Chinese lens, The Guardian 16 Nov 2009.

CHARLES DARWIN: The descent of man, and selection in relation to sex. 1st ed. 1871.

CHARLES DARWIN: LAJIEN SYNTY LUONNOLLISEN VALINNAN KAUTTA ELI LUONNON SUOSIMIEN ROTUJEN SÄILYMINEN TAISTELUSSA OLEMASSA‐OLOSTA. SUOM. A.R. KOSKIMIES. 1913. Alkup. 1859.

Friedrich Engels: Puhe Karl Marxin haudalla. 1883. Pidetty Highgaten hautaus- maalla 17.3.1883 englanniksi. Julkaistu saksaksi Der sozialdemokrat -lehdessä nro 13/22.3.1883.

Timo Eskola: Antikristuksen apostolit – Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin. Perussanoma 2006.

Timo Eskola: Nietzsche ja antisemitismi. 29.6.2015. 2. Nietzsche ja Euroopan faustinen sielu (ote kirjasta Antikristuksen apostolit: Jumalan kuoleman teologia Nietzschestä Spongiin).

Jerry Bergman: Human-Ape Hybridization: A Failed Attempt to Prove Darwinism. Acts & Facts. 38 (5): 12. 2009.

Jerry Bergman: The Darwinian foundation of communism. Journal of Creation 15(1):89–95, April 2001.

Francis Galton: Inquiries into Human Faculty and Its Development. (1st Edition, Macmillan, 1883) 2nd Edition, Dent & Dutton (Everyman), 1907.

Russell Grigg: Stalinin ihmisapina-supersoturit. Luominen #5:20–21. (Stalin’s ape-man superwarriors. Creation 29(1):32–33, Dec 2006.)

Marjatta Hietala: Eugeniikan ja rotuhygienian tausta ja seuraukset. Tieteessä tapahtuu vol. 27 nro 8 (2009), 14-19.

ADOLF HITLER: Taisteluni. 1. osa, Tilinteko. (Mein Kampf. 1, Eine Abrechnung, 1925.) Suomentanut Lauri Hirvensalo. Porvoo: WSOY, 1941.

ADOLF HITLER: Taisteluni. 2. osa, Kansallissosialistinen liike. (Mein Kampf. 2, Die Nationalsozialistische Bewegung, 1926.) Suomentanut Lauri Hirvensalo. Porvoo: WSOY, 1941.

V.I. Lenin: Mitä on tehtävä? 1902.

V. I. Lenin: Valtio ja vallankumous. V. I. Leninin kirjoituksia. Toim. Matti Vuorikoski 2010. Syyskuu 1917.

Markku Mattila: Suomalainen rotuhygienia. Tieteessä tapahtuu 8/1997, 20-26.

Karl Marx & Friedrich Engels: Kommunistisen puolueen manifesti. Julkaistu saksaksi Lontoossa helmikuussa 1848. Marx & Engels, Valitut teokset, 2. osa, 319–371. Kustannusliike Edistys, Moskova 1978.

Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen: Erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös. (Jenseits von Gut und Böse, 1886.) Suom. J. A. Hollo. Helsingissä: Otava, 2007 (1. painos 1966). Helen Zimmern translation from German into English of "Beyond Good and Evil," as published in The Complete Works of Friedrich Nietzsche (1909-1913).

Friedrich Nietzsche: Iloinen tiede. (Die fröhliche Wissenschaft, 1882.) Suomentanut J. A. Hollo. Säkeiden suomennokset: Aarno Peromies ja Toivo Lyy. Seitsentähdet 7. Helsinki: Otava, 1963. (Uusin painos 2004.)

Stephanie Pain: Blasts from the past: The Soviet ape-man scandal. Histories 20 Aug 2008. Magazine issue 2670 published 23 Aug 2008.

James Pusey: China and Charles Darwin. Harvard East Asian Monographs (Book 100). Harvard University Asia Center; 1st Edition. Oct 19, 1983.

James Pusey: Global Darwin: Revolutionary road, Nature 462, 162-163, 12 Nov 2009.

Per Anders Rudling: Eugenics and Racial Biology in Sweden and the USSR: Contacts Across the Baltic Sea, Canadian Bulletin of Medical History, 31:1 (2014): 41-75.

Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena, 2015.

Richard Weikart: From Darwin to Hitler: Evolutionary Ethics, Eugenics, and Racism in Germany. Palgrave Macmillan. 2004.

Richard Weikart: Was Hitler Influenced by Darwinism? A Response to Robert Richards. California State University, Stanislaus. College of the Arts, Humanities and Social Sciences. Department of History. 2014.