Pan-germanisti Jorma Koivulehto väärensi suomen kielen ja kansan alkuperää

1930-luvun suomalaisilla fasisteilla oli paha ongelma heidän valmistautuessaan tun- kemaan mukaan Adolf Hitlerin tulevaan etniseen tuhoamissotaan Neuvostoliittoon: Hitlerin voittaessa elämisen oikeus tiedettiin olevan vain germaaneilla, edes Sipe- riassa. Ongelmaan oli vain yksi ratkaisu: olisi pystyttävä vakuuttamaan saksalaiset "heimoveljet", että suomalaisetkin ovat "puhdasrotuisia germaaneja”, jotka vain on jossakin historian vaiheessa "pakotettu omaksu- maan vieras aasialainen kieli" (paitsi tietysti jotkut…).Tarjolla oli kolme metodia: "rotupiirteet", arkeologia ja kieli. Pan-germanismin ideat jäivät elämään. Kielen osalta niitä pani kansiin 1970-luvulla Jorma Koivulehto (1934 - 2014).

Kielentutkimuksen, arkeologian ja historian auktoriteetti...

Janne Saarikivi kirjoittaa muistokirjoituksessa Hesarissa:

" Germaanisen filologian professori emeritus Jorma Koivulehto kuoli 23. elokuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt Tampereella 12.lokakuuta 1934. Koivulehto oli johtava suomalainen etymo- logi eli sanojen alkuperän tutkija. ....Tehtyään väitöskirjansa Helsingin yliopistossa kielimaan-tieteen alalta 1971 hän alkoi tutkia suomen germaanista lainasanastoa.

…Koivulehdon tutkimustulokset muuttivat käsityksiä suomen kielen historiasta ja kontakteis- ta. … Hän osoitti, että kielellisten esi-isien yhteydet eri indoeurooppa- laisia kieliä puhuneisiin väestöihin olivat luultua varhaisempia.Näin Koivulehdosta tuli suomalaisten esihistorian tärkeä tutkija, jota kuuntelivat arkeologit ja geneeti-kotkin… Lainasanojen tutkijana Koivulehto oli maailmanluokkaa.

…Koivulehto oli Suomalais-Ugrilaisen Seuran kunniajäsen,Suomalaisen Tiedeaka-temian, Göt- tingenin ja Itävallan akatemioiden jäsen. ... Hän korosti, että humanis-tisissa tieteissäkin on käytettävä tarkkoja metodeja ja tuotettava objektiivisia tulok- sia. Hänen lähipiirissään kasvoivat monet suomen sanaston alkuperän ja suoma-lais-ugrilaisten kielten historian nykytutkijoista. ” Näin Janne Saarikivi.

... jonka tulokset eivät kestä tieteellistä tarkastelua.

Valitettavasti Koivulehdon tulokset eivät ole objektiivisia, joten hänen metodinsakin olivat vää riä. Seuraavassa lainaan Miikul Pahomovin Koivulehdon tutkimuksille perustuvaa esitystä lainakerrostumista karjalan kielessä, jossa uudet germaanilainat eivät ole liikaa sekoittamassa: " Yleistietoja karjalan kielestä. Lainakerrostumat

…Karjalassa samoin kuin sen lähisukukielissä tavataan muinaisia lainasanoja, jotka kertovat kantasuomalaisten eriaikaisista kosketuksista balttien, germaanien ja slaavien kanssa:

1. balttilaiset lainat (2000–1500 eKr.), esim. herneh, lohi, paimen, regi, tütär, vaha, taivas, heinä, kauha, kagla; "

Koivulehtoa seuraten Pahomov myöntää tuolta ajanjaksolta jotkut lähinnä muinais-liettuaa edustavat balttilainat. Mainituista paimen (*paimen = juotto-, lihotus-, teuras- verbistä *paiti = imettää, juottaa, lihottaa, < kantabaltin *penti = mt.) ja taivas (*daigwas = ylle kaareutuva, verbistä daigti = peittää, kattaa, versoa (maa) < kantab., liett.  dengti = on mt.) ovat vasarakirveskieltä. Hänen mukaansa balttilainojen tulo olisi "loppunut" kivikauden lopussa 1500 e.a.a., kun "arkkimuinaisten germaanilainojen" tulo muka olisi alkanut.

" 2. germaaniset lainat (1500–500 eKr.), esim. armas, hauda, ahjo, hukka ’susi’, hädä (= kulkutauti, < bltt. *kebta(s) = "kummennettu" > kuumuus, kuume, "kuumeinen" toiminta, vasarakirves *kaita(s) = kuumennettu, paistettu (leipä), (kovaksi) poltettu, engl. heat), kana, kagra, lammas, porras, peldo, taba; "

Tuona aikana itämerensuomalaisilla ja germaaneilla ei ole ollut mitään kosketuksia ainakaan Suomen alueella. Germaanit tulivat Itämeren alueelle vasta ajanlaskun alun aikoihin. Listan ainoa mutta uusi germaanilaina lienee hädä, ruotsin het = kuumuus, kuume, samaa juurta kuin liettuan kaisti = kuumeta, kuumentaa, kuumeilla, keittää, kiehua. Kantaindourooppaa ovat ainakin sanat kagra (kaura, kirj. ”pukinvilja”), kana ( kanta-IE *gana = kukko, kirj. laulu, (se joka) laulaa, sanasta tulee myös kankles eli kirj. ”laulattimet” = kantele) ja peldo (skr. peldu = kuivattu maa, lt. palšta = kuivatettu (maa). Hauda tulee liettuan sanasta džiauta = kuivamaan, hautumaan, savustumaan, tervaksi poltettavaksi asetettu. Samasta juuresta tulevat kuurin kautta sauna (*dzauna) ja sysi (dzutis) ja savu (dzava, tarkoittaa savustusavua). Porras on baltin bartas = parsi, kansi.


Lammas esiintyy germaanisissa, mutta ei muissa IE-kielissä merkiten karitsaa. Se voi olla vasarakirveskielen SU-laina, samaa juurta kuin lapsi. Tarkoittanut ilmeisimmin "pentua joka vaatii ihmisen hoivaa. Sanoja armas (myös *arvas) ja taba ei edes esiinny nykyisissä germaanikielissä. Edellinen lienee samaa balttilaista juurta kuin suomen arvo. Tapa (liett. daba) on joko vasarakirveslaina suomessa, tai toisin päin. Sana hukka (hukata, hukkua) on ilmeisen omaperäinen sana. Armas/arwas on pääteistä päätellen vasarakirvestä: agenttipartisiippi arvostettu/rakastettu, -ava.


Koivulehdon vanhalla e-kaavalla taipuvat ”germaanilainat” (karsi, kilpi, liesi, lovi, tuppi, umpi, kalsi, paasi, pursi, suuri, tuoni, vaaksi, vyyhti) on kumottu, samoin ”germaani-lainaverbit, joissa on tapahtunut konsonantinmuutos ti > si  (kuten karsia, lt. karti). Samoin ”kantasuomesta saameen lainautuneet muinaiset germaanilainat” ovat vääriä hälyjä (arpa, hauta, kansa, lanka, palsi, rauta, vanne, vartoa, vaula, buoi'de, luoi'kât, ruow'dâ, balttia kaikki. Koivulehdon legendaarinen ”etymologia” johtaa suomen lanka-sanan (muinaisliett. *lanka) ”saamen kautta kermaanin peräsuolesta” (luogge). Oletetut uudet slaavilainatkin osin vanhoja balttilainoja

" 3. slaavilaiset lainat (500-luvun jälkeen jKr.) ,esim. luzikka, ikkuna, värttinä, palttina, talkkuna, taltta, vasta (preussin twakstan = vihta), virzu, miärä, liävä, päčči, tuska, luadu, katiska, raja, čirppi’, tavara, veräi, (< balt dūrispiirai, pirtti (< liett. pirtis =  sauna, kirj. "vihtomo"), virsta, abei ’apea’, kiisseli, kuoma ’kummi’, kuožali ’kehräpuu’, žiäli ’sääli’, žiivatta ’elukka’ baltt. gyvas = elävä), luadia ’laatia’, pajattua ’laulaa’. 1. vanhimmat venäläislainat, esim. ruaju ’paratiisi’ (> kantab. *rajus, liett. rojus, uadu ’helvetti’, svuattu ’kosija’ (baltt. žentas = vävy, nait(tet)tu mies), čuaju ’tee’, miäččü ’pallo’; vuitti ’osa’, vuiška ’ullakko’, viero ’usko; uskonto’; muila ’saippua’; "

Näistä värttinä (vertinas = väännettävä) ja palttina (baltinas = valkaistava), vasta (jtv. gvazdan, preussin tvakstan = vihta), sirppi (lt. kirpti, lv. cirpt = leikata), pirtti (lt. pirtis = sauna, vihtominen ja virsta (versti = kääntää). Veräi (dver´< lt.duris = ovi) ja ziivatta (živoi < lt. gyvas = elävä), tavara (<lt. tvaras) ovat välillisiä balttilainoja.

Paratiisi on liettuaksi rojus. Myös muila (muilas) on suoraan liettuaa. Pangermanistit kiistävät myös, että vasarakirveskautta edeltäneen kampakeraamisen kulttuurin (4200 – 2000) kieli olisi ollut suomalainen. Indoeuropeistiikassa on balttikielten tutkimuksen myötä tapahtunut tieteellinen vallankumous. Siksi etymologisten sanakirjojen ”kantaindoeurooppa” ja ”kantabaltti” ovat yleensä pielessä.

Helsingin yliopisto on ottanut roolikseen hyväksyä kumotusta tiedosta kyhättyjä valeväitöskirjoja ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomen-pan-germanisti-antibaltisteille-lapi-nakymatonta-vesitonimistoa
"

Saksan johtava fennouristi, ihka oikea germaani siis! tyrmäsi hölynpölyksi!

V.2011 edesmennyt Saksan johtava fennougristi Ralf-Peter Ritter piti HY:n "suomen kielen arkkimuinaisia germaanilainoja pronssikaudelta", ajalta ylipäätään ennen ajanlaskun alkua, väärin metodein pseudotutkittuna huijauksena.

http://www.abebooks.co.uk/servlet/BookDetailsPL?bi=854175908

Itämerensuolaisten vanhimpia germaanisia lainasanoja niin ikään tutkinut Berliinin yliopiston fennougristiikan professori

Ralf-Peter Ritter ei anna mitään tukea Koivulehdon "etymologioille" teoksessaan

Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnischen (Mar 1, 1993)

" In der Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Umfang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontakte beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auftreten der ersten germanischen Runeninschriften beginnen die Ost- seefinnen aus dem Germanischen zu entleh- nen. Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenenfalls, wie lange davor) anzusiedeln ist, läßt sich nicht feststellen. Germanische Entleh-nungen in das «Frühurfinnische» (d.h. Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nachgewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch-ostseefinnischen Lehnkontakte vor dem der germanisch-ostseefinnischen liegt, ist jedenfalls nicht zu widerlegen.

Die etymologische Methode, mit der gegenteilige Ergebnisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. "

Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1.3.1993)

" Tutkimuksessa esitetään, mitä on mahdollista sanoa germaanis-itämerensuoma-laisten kielikontaktien iästä, laajuudesta ja esiintymisalueista tämänhetkisen tietä-myksen vallitessa: Ennen ensimmäisten germaanisten riimukirkjoitusten ilmaantu- mista (n.100 j.a.a.) alkoivat itämerensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielis- tä. Voidaanko lainayhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kau- aksi siitä taaksepäin), ei ole varmistettavissa. Germaanisia lainauksia "varhais-mui- naissuomessa" (itämerensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu.

Perinteinen käsitys,että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämerensuomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa.

Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. "

http://www2.filg.uj.edu.pl/ifo/kjasis/~nemeth.michal/store/pub/nemeth_m-in_memoriam_Ralf-Peter_Ritter.pdf


Risto Koivula, DI, Tampere

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/10/pan-germanisti-jorma-koivulehto-1934-214-vaarensi-suomen-kielen-ja-kansan-alkuperan


http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan



Koivulehdon manttelinperijä Janne Saarikivi on näkyvästi ryhtynyt vastustamaan yliopistoleikkauksia.

Pangermanistista pseudokielitiedettä ei kuitenkaan olla suinkaan vain ilkeyttään ja "säästösyistä" lakkauttamassa, organisatorisesti ja rohoituksellisestikin /jos HYVIN sattuu!)"



Kolme pointtia Alex Stubbista ja Helsingin yliopistosta


Tätä kirjoittaessa valtiovarainmisteri Alexander Stubb lienee valmistautumassa pu- heeseensa, jonka hän kohta pitää Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden pää- töstilaisuudessa. Oikeastaan kyseessä on tilaisuuden ohjelman mukaan "keynote lecture", kutsuttu pääesitelmä, mikä on hieman oudoksuttavaa ensinnäkin siksi, että Stubb ei ole tieteentekijä ja toisekseen siksi, että "pääesitelmän" pituudeksi ilmoitetaan kokonaista 10 minuuttia.

Yliopiston päärakennuksen ulkopuolella on mielenosoitus "keynote lectureria" vas- taan. Mielipahakseni en ole paikalla,mutta osoitan mieltä tällä päivityksellä.Asia on nimittäin siten, että juuri Alexander Stubb on aivan väärä vieras yliopiston juhlissa. Esitän asian perustelut seuraavassa kolmen pointin muodossa.

1. "Luen mieluummin virkamiesten raportteja kuin päivystävien dosenttien sepustuksia"

Näin flirttaili Alexander Stubb taannoin sivistysvihamieliselle kansanosalle. Nämä "päivystävät dosentit",joihin itsekin lukeudun,edustavat periaatteessa eri alojen kor- keinta asiantuntemusta Suomessa. Dosentiksi pääseminen edellyttää tyypillisesti noin 10-20 vuoden opintoja,kansainvälisen vertaisarvioidun tutkimuksen julkaisemis- ta,opetuskokemusta yliopistossa sekä akateemisen yhteisön kutsua ja hyväksyn- tää.

Dosentti on yliopistolle kunnianimi.Alexander Stubbille se on pilkkanimi.Kun minis- teri sanoo, että päätöksenteossa ei tarvita dosenttien sepustuksia, hän sanoo itse asiassa, että päätöksenteon ei tulisi perustua tieteellisen tutkimukseen, oppinei- suuteen ja pätevyyteen.

En ymmärrä, miksi kukaan ajattelisi niin.

Sen kyllä ymmärrän, että dosenttien kirjoittamat sepustukset ovat usein erilaisia kuin virkamiesten. Ne ovat riippumattomia ja tiedepohjaisia.Ne eivät heijasta päivän- politiikan todellisuutta, jossa poliitikot ja virkamiehet työskentelevät. Ne voivat olla vaikeasti sovellettavia. Ennen kaikkea ne ovat mahdottomia lukukokemuksia jos on tottunut pelkistämään kaikki asiat politisoiduiksi vaihtoehdoiksi, esimerkiksi sellai-siksi, että vaihtoehtoina on ankeuttaminen tai positiivinen eteenpäin menon meinin- ki, tai jähmettyminen menneisyyteen ja avautuminen mahdollisuuksille.

Akateemiset ihmiset eivät yleensä pidä sellaisesta populismista, kolmesta pointis- ta,tasan kahdesta vaihtoehdosta tai siitä,että vaihtoehtoja ei ole ollenkaan (tämä on nykyisen hallituksen mielestä yleisintä). He ymmärtävät, että asiat ovat ytimeltään monimutkaisia, että sekä nykyisyys että tulevaisuus on tavattoman monista vaihto-ehdoista vain yksi. Tämä on myös syy, miksi tiedemiehet eivät julkaise tutkimuksi- aan 140 merkin twiitteinä.

Tiedemiehet kestävät henkisesti sen, että asiat ovat monimutkaisia. Poliitikot eivät. Tai ainakaan Stubb ei näytä kestävän.

On loukkaus yliopiston dosentteja kohtaan kutsua heitä "sepustelijoiksi".Yhtä koh- teliasta olisi minulta kutsua thriatlon-mestari Stubbia pomppivaksi jumppailijaksi. Ei hän siitä tykkäisi. Eikä minua siitä hyvästä kutsuttaisi thriatlonistien 375-vuotisjuh- laan puhumaan. Miksi siis Stubb, joka loukkaa meitä, on siis meillä kylässä puhumassa?

Ensimmäinen pointtini onkin: Stubb ei arvosta yliopistoissa tehtävää työtä.

2. "Ennen professorina oli kolme hyvää syytä olla, kesä-, heinä- ja elokuu ja nyt näin ei sitten enää ole"

Näin puhui Stubb kun nykyinen hallitusohjelma esiteltiin. Hallitus oli päättänyt pe- rustaa yliopistoihin kolmannen lukukauden, koska professorit Stubbin näkemyksen mukaan vain laiskottelivat kesäisin. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että Stubb pahoitteli lausumaansa sen jälkeen kun Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto olivat polttaneet aiheesta päreensä. Eikä minullakaan ole syytä olla pitkävihainen. Hyväksyn hänen anteeksipyyntönsä.

Mutta samalla on rehellisyyden nimissä todettava,että Stubb oli tietenkin aivan vää- rässä. Professorit eivät todellakaan lomaile. Loma-aikana he ovat konferensseissa, lukevat graduja ja väitöskirjoja. Jos kesä on onnekas, eräät heistä voivat heinäkuus- sa jopa hieman tutkia. Siis tehdä sitä, mikä heidän työtehtäviensä ytimeen kuuluu, mutta johon ei yleensä ole aikaa tammikuusta toukokuuhun,eikä syyskuusta joulu- kuuhun. Eikä yleensä kyllä kesäkuussakaan.

Kolmannen lukukauden ehdotus olikin monin tavoin yllättävä ja yliopistojen todelli-suudesta piittaamaton. Ehkä yllättävintä siinä oli se, että edellinen hallituskokoon- pano, jossa Stubb oli koko ajan mitä korkeimmissa asemissa, oli juuri toteuttanut yliopistouudistuksen,jossa yliopistojen autonomiaa oli määrä lisätä.Stubbin puolue- tovereilla oli uudistukselle nimikin,"fantastinen yliopistouudistus".Sen oli määrä teh- dä yliopistosta itsenäisiä toimijoita, jotka voisivat muun muassa päättää siitä, mitä ja milloin opettavat.

Mutta sitten tuli uusi hallitus ja Stubbkin oli vaihtanut tuolia. Uusi hallitus otti tavoit-teekseen vähentää opetusaloja ja lisätä lukukausia. Siis tehdä juuri niitä ohjaavia päätöksiä, jotka edellisen hallituksen kokoomuslainen opetusministeri oli halunnut antaa yliopistojen omalle autonomialle päätettäväksi.

Ehdotus uudesta lukukaudesta onkin uuden yliopistolain mukaan ilmeisesti laiton. Siis sen lain mukaan, jonka sai aikaan edellinen hallitus, jossa Stubb istui, ja jossa hänen puoluekaverinsa johti Opetusministeriötä.

Professori ei lomaile nykyisessä kahden lukukauden järjestelmässäkään. Tiedän sen esimerkiksi siitä, että kun itse toimin professorina sain kovia burn-outin oireita. Kun professorien työaikaa on tutkittu, on aina todettu, että se on noin kolmannek- sen yli työehtosopimuksen tuntien.Olen vakuuttunut siitä,että jos professorit ryhtyi- sivät noudattamaan työsopimuksia, pitämään heille lain mukaan kuuluvat lomat ja viikonloput todella vapaina, lähtemään töistä kello neljä, yliopistot romahtaisivat. Nykyisellään ne lepäävät professorien ja tutkijoiden ilmaisen työn varassa.

Siksi Stubbin väite osoitti, että hän ei tiedä, mitä yliopistoissa tapahtuu. Toinen pointtini on näin ollen: Stubb ei tunne yliopistojen todellisuutta.

3. 83 miljoonaa syytä

Yleensä vuosijuhlan kaltaisiin tilaisuuksiin kutsutaan puhujiksi ystäviä ja hyvänteki- jöitä. Mutta Alexander Stubb ei ole Helsingin yliopiston hyväntekijä. Pikemminkin hän on Helsingin yliopiston pyöveli. Hallitus, jossa hän toimii ylimpänä kirstunvarti- jana vie yliopistolta viidessä vuodessa ainakin 83 miljoonaa euroa rahoitusta.

Tiedossa on, että Stubbin tullessa puhumaan yliopistoon ovat käynnissä yt-neuvot- telut, joissa on uhattuna joka seitsemäs työpaikka.Tunnelma yliopiston henkilökun- nan keskuudessa ei todellakaan ole tsemppaavan hymyilevän thriatlonselfiemäinen vaan kyräilevä, pelokas ja odottava. Ihmiset on ajettu toisiaan vastaan, ja henkilö- kunta yliopiston hallintoa vastaan. Kukaan ei odota tulevaisuudelta hyvää.

Tämä hallitus, kuten kaikki edellisetkin, puhuu siitä, miten maa tulee pärjäämään kansainvälisellä huippuosaamisella. Tämä on banaalia puhetta,jolla on melko vähän tekemistä yliopistojen todellisuuden kanssa,mutta jos sitä hyväntahtoisesti haluaisi ymmärtää, voisi todeta, että Helsingin yliopisto todellakin saattaa eräillä aloilla kuu- lua maailman tieteen huipulle.Kansainväliset selvitykset,joiden metodologian ja mo- tiivien perään on kylläkin syytä vakavasti kysyä, osoittavat, että juuri Helsingin yli- opisto on Suomen yliopistoista korkeatasoisin monialainen yliopisto maailman hui- pulla. Siksi on hallituksen omien strategioiden ja tavoitteiden näkökulmasta täysin käsittämätöntä, että yliopistoleikkaukset kohdistuvat raskaimpina juuri Helsingin yliopistoon.

[HM: Ei ole perää. Suomen paras yliopisto on Itä-Suomen yliopisto. Se ehkä kirkastuu vasta vähitelleen. helsingin yliopisto on hölynpöly-yliopito, eikä siellä ole myöskään aidosti titeelistä "oppositiota".]

Stubb, kuten hänen suojattinsa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ja muut mi- nisterit, viimeksi Olli Rehn, puhuvat yliopistojen tulevaisuuden suhteen lähinnä vain kahdesta asiasta. Yhtäällä on huippuhöpinä,johon liittyy todellinen viesti, “poisvalin- ta”-retoriikka. Poisvalinta on uusi ministeri Grahn-Laasosen keksimä sana, joka tar- koittaa samaa, mitä ennen tarkoittivat “lakkauttaa” ja “lopettaa”. Yliopistoilla on edessään poisvalintoja eli lakkauttamisia, mutta niitä perustellaan sillä, että sitten voi olla huippu jossain muualla. Ja sekin jo tiedetään, missä nimenomaan. Huipulla on oltava asioissa, joihin liittyy yritysyhteistyötä ja kaupallisia sovellutuksia.

Tämä on ministerien toinen viesti. Kaikki paukut on suunnattava sellaiseen tutki-mukseen, jolla on potentiaalia tuottaa rahaa, kunhan se on ensin yksityistetty johonkin yritykseen.

Koska Alexander Stubb puhuu mielellään urheiluvertauksin, otan minäkin vapauden käyttää sellaista. Tällainen strategia, keskittyminen muutamaan huippualaan ja nii- den kaupalliseen soveltamiseen, on yhtä järkevä yliopistostrategia kuin oikean käden hauiksen harjoittaminen on kunnon kohottamisen keino.

Kaikkihan tietävät, että hauislihas on iso mötikkä, jota on mukava esitellä. Mutta hauislihaksen koko ei silti tarkkaan ottaen kerro kovin paljon ihmisen suoritusky- vystä ja hyvinvoinnista. Ihmisen hyvään kuntoon kuuluu ketteryys, nopeus,eri lihas- ten tasapainoinen kehitys, hyvä olo ja niin edelleen. Se, joka ajattelee pärjäävänsä hyvin keskittymällä yhden lihaksen harjoittamiseen,ei tule hyväkuntoiseksi vaan hä- nellä kasvaa yksi iso motti ja patti.Sillä voi ehkä jotakin tehdä.Mutta ei kovin paljoa.

Kolmas pointtini on: Alexander Stubbin, hänen puolueensa ja hallituksensa yliopistopolitiikka on väärää ja haitallista.

Lopuksi

Ihmettelen joka päivä, miten on mahdollista, että nykyisin ei yhdestäkään asiasta puhuta mainitsematta koko ajan rahaa ja talouskasvua. Yliopisto, joka instituutiona on paljon nykyisiä valtioita, demokraattisia järjestelmiä ja puolueita vanhempi, on ollut uteliaisuuden ja sivistysihanteiden kantaja hyvin monenlaisten arvojen alla.

Vaikka osa siitä on taipunut palvelmaan nationalismia, natsismia, kommunismia ja monenlaisia rikollisia ideologioita, on yliopisto aina pysynyt myös kriittisen järjen ja arvojen moninaisuuden sitkeänä vartijana.

[HM: ITSELLÄÄN ON RIKOLLINEN IDEOLOGIA!! JA RIKOLLINEN HAISTPASKANTIEDE!!!!]


Tänään, jolloin jokaiselle asialle halutaan laskea hinta, osa yliopistosta taipuu jäl- leen. Yliopistojen rehtorit ja laitosjohtajat suostuvat neuvottelemaan uusista raken-teista, tekemään “kipeät poisvalinnat”, kuten eufemismi kuuluu. Mutta toinen osa yliopistosta, todellinen, näkymätön yliopisto, säilyttää kriittisen luonteensa.

Instituutio, joka on luonut modernin ihmisen maailmankuvan, tai Helsingin yliopisto, joka on luonut Suomen valtion, jonka nimissä Alexander Stubb nyt käyttää valtaa, luo tänäänkin uutta. Mutta tämä uusi syntyy paljolti julkaisumääriä ja niiden impak- teja,tutkintoja,kulutettuja ja tuotettuja rahoja mittaavien mittarien ulottumattomissa.

[HM: PASKAA ON "HELSINGIN YLIOPISTO, JOKA ON AINA OLLUT HAISTAPAS-KANTIEDEYLIUOPISTO JA SAVUSTANUT TODELLISET OSAAJAT KUTEN VAIKKA RAGNAR GARNITIN SISÄLTÄÄN JO KOKOMMAASTI; JA NUOLUT HITLERIN PERSETTÄ VIELÄ JÄLKÄTEENKIN, SUOMEN VATIOTA LUONUT!!!

SUOMEN VALTION LOI NAPOLEONIN SOTIEN JÄLKEINEN WIENIN KONGRES- SI JA VAVISTI KANSAINVÄLISIN SOPIMUKSIN ASEMAN TSAARIN IMPERIUMIS- SA OMANA VALTILLISENA MUODOSTUMAAN VENÄJÄN JA PUOLA:LIETTUAN RINNALLA!]

Yliopiston suurin arvo on siinä, että niinä päivinä kun koko maa ja maailma palvoo Slush-messujen huippuosaajia, on sellaisiakin nuoria, jotka eivät hymyile maireaa hymyä ja palvo rahaa. He kokoontuvat ottamaan vastaan valtiovarainministeri Stub- bia plakaatein ja välihuudoin. He kannattavat yliopistoa, jonka hintaa ei lasketa rahalla. Yliopistoa, joka tuottaa ymmärrystä ja viisautta enemmän kuin rahaa.

Yliopistoa, jonka opetusministeri Grahn-Laasonen on unohtanut, ja jota valtiovarain- ministeri Stubb halveksuu, päivystävien dosenttien pitkäpiimäisen muminan yliopis- toa, jossa elävät akatemian arvot, kriittisyys, uteliaisuus, viisaus, ja terve, analyytti- nen epäluulo vallitsevia arvoja kohtaan.

Puolue, jota valtiovarainministeri Stubb edustaa, oli joskus pappien ja professorien puolue. Monet maamme eturivin tiedemiehistä ovat olleet sen puolueen poliitikkoja ja ministereitä, kuten Suomen kielilainsäädännön luoja E. N. Setälä, klassisen filo- logian professori Edwin Linkomies, joka jatkosodan vaikeina vuosina oli pääministe- ri, tai oman alani,suomalais-ugrilaisen kielitieteen suurmies Paavo Ravila,joka toimi yliopiston rehtorina ja joka oli Kekkosen aikana oikeiston johtomiehiä. Kun katson sitä jumppakärpästen ja kasvuyrityspölvästien yksiäänistä massaa, joka nykyisin on kokoomuspuolue, pohdin usein, mitä nämä entiset kokoomuslaiset sivistyneet ihmiset mahtaisivat ajatella puolueensa nykyisestä tilasta. Mitä he mahtaisivat sanoa huippuhöpinästä, tai siitä, että kaiken tiedon korkein mittari on yritysyhteistyön mahdollisuus?

1970-luvulla oikeistovoimat vastustivat yliopistojen politisoimista. Monet heistä puo- lustivat vapaata tiedettä sellaista vastenmielistä ja latteaa ideologiaa vastaan, joka tarkkaili oppikirjojen neuvostovastaisuutta, tai halusi filosofian peruskurssille Kantin ja Platonin sijaan marxilaista materialismia.Mutta nyt ovat samat voimat vallassa,ja he haluavat politisoida yliopistot itse. He haluavat yliopiston, joka on liikeyritysten tuotekehitysosasto. Tämä on vakavampi uhka kuin 1970-luvun poliittisuus oli kos- kaan, ja ehkä lähinnä siksi, että ne, jotka muutosta ajavat, eivät edes ymmärrä tekevänsä politiikkaa.

He luulevat ajavansa hyvää tsemppifiilistä ja tekemisen meininkiä.

Täältä voi kukin itse arvioida.


http://ristokoivula1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/175536-professorinhommat-lakkaavat-kiinostamasta-ketaan

Professorinhommat lakkaavat kiinnostamasta ketään


Professorin virasta rivitutkijaksi palaava suomalais-ugrilaisen kielitieteen professori Janne Saarikivi kirjoittaa Hesarissa mielenkiintoisia:

HS/Tiede 8.9.2014 10:16

Janne Saarikivi:


" Professori on nykyisessä yliopistossa ensi sijassa pankinjohtaja

Kirjoitan tätä tyhjässä huoneessa. Työskentelin yliopiston professorina lähes kuusi vuotta. Sitten siivosin huoneen, pakkasin kamat laatikoihin. Nyt olen tutkija.

Kun viimeksi olin tutkija, sain hoitaakseni määräaikaisen professuurin, "tutkimusansioilla", kuten sanotaan. Ajattelin, että nyt näytän, mitä osaan.

Se ei onnistunut. Professorin aika oli pilkottu kymmenen ja viiden minuutin pätkiin. Paitsi opiskelijoita ja opetusta, oli kokouksia, hankkeiden suunnittelua, rahan hakemista, julkaisujen, esitelmien ja matkojen moninkertaista raportointia.

Luulin, että tutkisin jotakin sitten kun tulisi aikaa, mutta aikaa ei tullut koskaan. Tuli kylläkin riittämättö- myyden tunne, masennus ja outoja oireita, joille ei löytynyt syytä. Siis muuta syytä kuin professuuri.

Yliopisto on älykkäiden ihmisten yhteisöksi typerä organisaatio. Jos it-yritys rekrytoi kovapalkkaisen koo- daajan, he panevat hänet koodaamaan. Mutta tutkijakoulutuksen saaneet kovapalkkaiset professorit tut- kivat vain vähän. Tutkimisen asemesta he käyttävät aikaansa siitä raportoimiseen, mitä ovat tehneet, ja sen kertomiseen, mitä he tutkisivat, jos voisivat.

Professori on nykyisessä yliopistossa ensi sijassa pankinjohtaja. Yhteiskunta maksaa professorille, jotta hän hakisi yliopistolle projekteja ja rahaa, jota jakaa aivan sama yhteiskunta toisista virastoista käsin. "


RK: Tuollainen "ihanneprofessori", joka osaa haalia rahaa, oli ennen yleinen vitsi (että sellainen pitäisi olla).

Ajatus kuitenkin oli, että on osaava tutkimusryhmä, joka tietää, mitä tekee,eikä sitä johtamaan tai luomaan tarvita "huippuosaajaa", vaan riittää, että on asioista hyvin perillä ja väleissä ryhmän kanssa, ja "demokraattinen"...

Moni surffarikin pääsikin noilla odotuksilla professoriksi, ja korkeammallekin.

JS: " Tutkimusta taas tekevät professorin asemesta nuoret tutkijakoulutettavat, jotka, sitten kun he ovat päteviä tutkijoita, eivät myöskään saa tilaisuutta tutkia.

Ajattelen opettajiani, menneisyyden nukkavieruja professoreja samettitakeissa. He eivät osanneet perus- taa EU-tutkimuskonsortiumia, mutta heillä oli intohimo tieteeseen ja sivistykseen. Saisivatko he enää nykyään työpaikkaa yliopistosta?

Ehkä he eivät haluaisi yliopistoon.Monet tuntemistani lahjakkaista tutkijoista ovat vapaaehtoisesti syrjäs- sä yliopistosta. Yksi kirjoittaa kotona apurahalla tai työttömyyskorvauksella. Hänellä on aikaa saada syvällisiä oivalluksia. Toinen julkaisee tutkimuksiaan blogissa tiedejulkaisujen asemesta.

Usein pohdin, tehdäänkö tulevaisuuden yliopistossa vielä tiedettä. Vai korvaako tutkimuksen lopullisesti näennäisen suorittamisen kulttuuri, joka tuottaa julkaisuja ja projekteja rahanjakajien tilastoihin, sisäl- löstä viis?

Jos näin käy, oikea tiede ei silti kuole. Keskiajalla se pakeni luostareihin. Myös nykyajassa se löytää paikan sieltä, missä ihmisen sielu on vapaa. Kun nyt en enää ole professori, aion minäkin sinne. "

Tästä tulee mieleen rokkari Masa Paljasjalan biisi "Oli onni!", jossa rokkari pitää suurena onnenpotkuna, ettei saanut sellaista, mitä ihmiset yleensä tavoittelevat varsinkin ollakseen edes vähän ympäristöään korkeammalla: "oli onni etten joutunut raukkiin enkä rukkiin...", tai yliopistovirkaan...

https://www.youtube.com/watch?v=KL5yzQYM4t4


Janne Saarikivi kuitenkin tutki aihetta, joka ei ollut erityisen perspektiivinen: "suomen muinaisia germaanilainoja Suomesta ennen suomalais-ugrilaisten tuloa", olematonta fiktiivistä "kohdetta":

Antibaltistista pangermanistista pseudokielitiedettä Helsingin yliopistossa


"Kermaanit" muka Suomessa ennen uralilaisia?

Jaska:  Re: Lalli ja Erik  Lähetetty: Ti Touko 26, 2009 1:33 pm

" HMV kirjoitti: " Täällä on väitetty että nykyisen Länsi-Suomen alueella olisi mahdollisesti asunut jotain germaanikielistä väkeä ennenkuin itämerensuomalaiset saapuivat alueelle ja sulauttivat germaanit itseensä.

Jos näin tapahtui, niin näiltä germaaneilta olisi siis jäänyt todennäköisesti substraattilainoja IMS-kieliin, tai ainakin suomeen.

Jos taas germaanikielisiä olisi muuttanut ims-kielisten keskuuteen ja sulautuneet näihin, olisi germaa- neilta jäänyt superstraattilainoja ko. ims-kieliin.

Lienen ymmärtänyt oikein?

Onko mitään keinoa erottaa samasta kieliryhmästä tulleita sub- ja superstraattilainoja toisistaan, edel- lyttäen että molempia tyyppejä löytyy lainansaajakielestä?

Jos vastaus edelliseen kysymykseen on kyllä, voidaanko suomesta tunnistaa kummankin tyypin germaani-lainoja? "

Jaska: " Erittäin hyvä ja tärkeä kysymys!

Näitä kysymyksiä kosketellaan Janne Saarikiven väitöskirjassa:

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/suoma/vk/saarikivi/substrat.pdf

Erityisesti asiaa käsitellään johdanto-osiossa sivuilla 11–26 (englanniksi) ja artikkelissa I (PDF:n sivulta 55; suomeksi) ja V (PDF:n sivulta 257; englanniksi).

Sivulta 25: ”In the lexicon, the substrate borrowings are typically found in domains related to a particular region such as vocabulary connected to geography, ecology, climate, flora, fauna and the local forms of livelihood. This kind of vocabulary in- cludes concepts that cannot be replaced by the vocabulary of a language that has not been spoken in the contact area for a longer period of time and therefore has not developed an adequate terminology to describe its characteristics. Moreover, substrate vocabulary can be found in taboo and affective words, presumably because such vocabulary is continuously in the need of renewal and new affective words are coined out from all the sources available in the speech community. The third, and in most cases likely the most important domain of substrate vocabulary which is treated in detail in all of the articles of this study is the substrate topony- my. Thus, the domains of substrate borrowings are clearly different from the do- mains of cultural borrowings, which usually include names for cultural innovations, terminology related to agriculture, religion, administration, etc.”

Eli substraatti ilmenee erityisesti tietyn alueen ominaiseen maastoon, kasvistoon ja eläimistöön sekä eri- koisiin elintapoihin liittyvässä sanastossa, samoin tabu- ja affektisanastossa (tunnepitoiset ilmaukset) ja lopuksi paikannimistössä.

Superstraattiin sen sijaan liittynevät useammin ns. kulttuurilainat eli teknisiin ilmiöihin, nuorempiin elinkeinoihin, uskomuksiin ja hallintoon liittyvät nimitykset.

Nyt kun germaanisia lainasanoja tarkastellaan näitä aihepiirirajauksia vasten, niin kumpaakin tyyppiä tavataan

– seuraavaan lainasanat on kerätty Tapani Lehtisen kirjasta Kielen vuosituhannet, mutama substraatti- aihepiiriin kuuluva lisäksi Jorma Koivulehdon tutkimuksista:

- Substraattilainoina voitaisiin pitää sanoja hieta, hylje, kallio, kauris, nahka, sara, aalto, autio, kasa, kulju, lieko, susi.

- Superstraattilainoina voitaisiin pitää sanoja ahjo, apaja, arpa, kana, karja, kaura, kihla, kilpi, lanka, liesi, onki, purje, pursi, ratsu, rauta, salpa, satama, sika, tuoni, tuppi, uskoa, vanne, kerit(se)ä, luoko, laidun, lammas, lauma, lieka, nauta, niittää, saatto, akana, aura, helve, humala, laiho, lanta, mallas, multa, pelto, ruis, tade, tunkio, turve, vainio, hame, lakki, paita (rasvakerros), sukka, vaate, vaippa, kammio, kartano, lato, lattia, porras, rima, kulta, kupari, tina, kappa, kiihtelys, mitta, punta, puntari, raha, avio, hallita, joulu, juhla, kauppa, kuningas, kunnia, laina, lunnaat, murha, ruhtinas, sakko, tuomita, valta, vartija, vuokra.

Eli superstraattioletuksen tueksi on enemmän aineistoa, ja tähän tyyppiinhän kuuluu myös historiallisesti tunnettu ruotsalaisvaikutus – lopputuloskin lienee tyypillinen, eli ajan mittaan Suomen ruotsinkieliset saattavat sulautua alueen enemmistöön. (HUOM! Sanalistassa ei ole ruotsalaislainoja vaan ainoastaan vanhempia germaanilainoja.)

Kuitenkin myös substraattioletusta tukevat mainittujen sanojen (ja mahdollisesti myös ruumiinosien ni- mitysten kuten otsa ja raaja, jotka olen jättänyt pois) lisäksi myös ilmeisen vanhat germaaniset paikan- nimet ja nimielementit (Eura-, Aura-, Vammas/Vampu-, Hauho-, Harja-valta, Kymi-) sekä nuoremmat germaanisina pidetyt asutusnimet  –  jälkimmäiseen ryhmää, vaikka se lukuisampi onkin, on kuitenkin suhtauduttava kriittisemmin, koska paikannimen selittäminen henkilönnimen pohjalta on melko helppoa kun ei ole paikkatyyppiä johon verrata. Sitä paitsi tällaiset asutusnimet voisivat liittyä myös superstraattityyppiin. "


Hämeemmiäs: Olen nerkinnyt tuossa varmat balttilainat punaisella värillä (vinosti). Ne eivät ole (kuten preussin sanat lanta (landa, f. oli sonta ja landan, n. ruoka kaikenkattavaan kiertokulkuun uskoneessa pakana-Preussissa), tai eivät edes voi olla germaanilainoja (mm. taivutuksena takia kuten kilpi, liesi, onki, tuoni, tuppi, hallita ja tuomita). Näihin sanoihin palataan.

Germaaniseksi tunnustamani sanat olen merkinnyt vihreällä (vahvennettuna). Niillä en ole sen enempää vaivannut päätäni, "varmoja" tai ei.

Violetilla olen merkinnyt todennäköuiset muinaisiranilaiset/vasarakirvessanat, joissa suomen sana voi olla lähimpänä "alkuperäistä", kuten pelto (sanskr. pel-tu = "kuivattu maapohja", liettuaksi "palšta").

(Vasarakirvessanoja voi pitää balttilaisina. Erityisiä iranilainojakin on, ne taipuvat slaavi- ja germaanilaino- jen tapaan, mm. Kemi = joki (ir.).   Iranilaiset väittävät myös suomen "hyvä"- sanaa iranilainaksi. Samoin "patjaa". Ne ovat ihan samoin iranissa, ja ikiavnhoja. Laaja itäinen levinneisyys hämää, että ne olisivat SU-sanoja.

Epävarmat balttilainat olen merkinnyt sinisellä. Germaanitaustakaan ei suljettu pois (paitsi tietysti se arkkimuinainen" sellainen!.

Oranssilla olen merkinnyt sanat jotaka takuulla eivät ole ainakaan germaanisia: ovat omaperäisiä, baltti- laisia tmv.

Slaavikieliä osaavan Saarikiven kunniaksi on sanottava, että kerrankin slaavilainat on juurittu pois "germaanilainijen" joukosta.


***

Saarikivan etymologioiden perusteella en ole tuosta vaan valmis uskomaan "volgansuomen arkkimuinai- siin skandinaavisanoihin"....

Arkkis: Lähetetty: La Syys 19, 2009


Jaska kirjoitti:

Fennougristisia tieteellisiä julkaisuja päätyy enenevässä määrin nettiin, mitä pidän erittäin positiivisena asiana, samoin sitä että suomi on vielä toistaiseksi myös tieteen kieli:

http://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258.html



" 4.4. воймать (воймовать) ’ymmärtää; tietää; reagoida t.
käyttäytyä järkevästi; osata’


A: Sanoisin, että tämä on aivan perusvenäjää, etuliitteiden luovaa käyttyä, tuo "ymmärtää" "voimat'" on muodostettu samoin etuliittestä "vo-" = sisään ja verbistä "imti" = ottaa", kuin verbi "poimat'" = napata, ottaa, poimia kiinni, on muodtettu liittestä "po-" ja "imti".

Ei varsmasti ole IE-laina, yhdennäköisyys on sattumaanja "johtopäätös" on sitä (erityistä) "naisten tiedettä"
"

" < ksu *vaimo-j- ’henki; sielu’ "

A: Sanoisin, että varsinkin se viron "vaimu" = henki on baltin ikivanaa muotoa oleva

(lt.) "vaidmuo, veidmenys" = rooli, persoona, "henki", jonka taustalla on pakanallinen henkilön "persoo- nahenki"/"henkipersoona", vaikka sanalla nyt on erittäin moderni merkitys.

Samaa kantaa, mutta nuorempia ovat

(lt.) "veidas" = kasvot, muoto

(lt.) "vaizda" = (ulko)näkö, kuva, "look"

" Venäjän воймать esiintyy Jaroslavlin ja sen lähialueiden, Vologdan ja Arkangelin alueen murteissa, siis melko laajalla alueella Keski- ja Pohjois-Venäjällä.

1900-luvun loppupuolelta sanasta on Pohjois-Venäjältä tietoja Holmogoryn, Kotlaksen, Ylä-Toiman ja Pinegan piireistä (Matveev ym. 2004: 90–91) ja Keski-Venäjältä Pošehonjen ja Mologan piireistä (Arja Ahlqvist 1998: 17; SRNG V:33). Sanan suhteellisesta harvinaisuudesta kertoo kuitenkin, että se ei ole päätynyt Ožegovin eikä edes Dal'in sanakirjoihin, joista erityisesti jälkimmäinen sisältää hyvin paljon kapealevikkisiä pohjoisvenäläisiä murresanoja. "


Tämä lienee kuitenkin pikemminkin germaanisen lainasanan lovi johdos (ks. esim. SSA II: 96; sanan lovi taustasta ks. LÄGLOS II: 220–221).

"Lovi" ei ole germaaninen vaan balttilainen lainasana, mikä näkyy sen taivutuksestakin.

post1102347.html?hilit=lovys#p1102347

Olen kumonnut JOKA P...LEEN väärennetyn ("vanhalla") e-kaavanlla taipuvan "germaanilainan"!

Kuten myös jokaisen muka germaanin sananalkuisesta h:sta suomen s:ksi muka lainatun Koivulehdon etymologian, ja samoin jokasen muka "suomen kautta lappiin tulleen "germaanisen" a > uo -etymologian!

" murt peku ’kilpa-ajo’ < ven бег ’juoksu; pako’ [SSA II: 332]). Sama ilmiö näkyy lukuisissa nuorissa ja yleisesti tunnetuissa ruotsalaislainoissakin; vrt. pannu < nr panna "

A: Tässä on varsinaisesti väitä vastaan, mutta totean vaan, että jotvingin "peku", preussin "pekku" = karja, sekä jtv. "panu", pr. "pannu" = (keitto/paisto)nuotio. (Leipomon "umpinuotio" "vumpnode" jt., "umnudi" (pr.) ja pajan "vugnis" jt., tai "tulipalo" "ugnis" pr. ovat sitten eri.

" Venäjän лавка on johdos sanasta лава ’penkki; lava; teline’. Sanan alkuperäinen merkitys on siis ’tava-rahylly’, josta on kehittynyt ’kauppa’ (”tarjolla olevat tavarat”). Saamelaisvastineen (saaN luovvi ’patsai- den varassa seisova ruoan, heinien ym. säilytyslava’ – sana esiintyy useimmissa saamelaiskielissä) valossa ei kantasuomeen palautuva ims *lava ole lainattu tästä sanasta, vaan sen balttilaisesta vastineesta (vrt. liett lóva ’makuusija’, SSA II: 57). Toista samaan sanueeseen kuuluvaa diminutiivista johdostyyppiä edustaa slaavilaislaina lavitsa (< ven лавица), omapohjainen johdos lienee puolestaan laveri. "


A: Koivulehto on osoittanut, että "(p)lava", (p)lauteet (pistin piruuttani näihinkin p:n eteen, vaikka olen kuullut sen vain "pyykkiplaveria" koskien) ja kuurin "*(p)laveri(s)" eivät tule sanasta "lova" vaan ne tulevat nimenomaan PESUlauteista ja -laitureista/-lavereista.

post1107981.html?hilit=%20plauti%20#p1107981


Tässäkin ketjussa Ruskeiden Veljiemme pysyvä kiinnostuksen kohde, venäläisten/slaavien ja itämerensuo-malaisten muinaiset suhteet, on käsittelyn alla linkkisivulta löytyvässä Janne Saarikiven tuoreessa artikke- lissa. Hän esittää uusia lainaetymologioita kumpaankin suuntaan.

Menneisyydessä tutkimusta ovat valitettavasti ohjanneet ja jarruttaneet myös poliittiset näkemykset, minkä Saarikivi erinomaisesti kiteyttää:

Fennougristiikalle on ehkä koitunut vahingoksi, että se on kehittynyt paljolti maissa, jotka ovat muovan- neet kansallista identiteettiään problemaattisessa suhteessa Venäjään (ks. esim. Salminen 2009, tässä niteessä). Tämä on tutkimushistoriassa johtanut vääristymään, jossa slaavilaisia lainoja on tutkittu ainakin jossain määrin vähemmän kuin muita vanhoja sanastokerrostumia, erityisesti germaanisia lainoja. Kansallisesti värittyneen tutkimusparadigman kuuluisimpana esimerkkinä voidaan mainita J. J. Mikkola, joka uudistaessaan lähes viiden vuosikymmenen jälkeen alun perin vuonna 1894 ilmestyneen uraauurtavan monografiansa slaavilaisista lainoista vuonna 1938 veti takaisin monia ilmeisesti aivan oikeaan osuneita slaavilaisia lainaetymologioita."



ARkkis: Lähetetty: La Syys 19, 2009


Jaska kirjoitti: " Fennougristisia tieteellisiä julkaisuja päätyy enenevässä määrin nettiin, mitä pidän erittäin positiivisena asiana, samoin sitä että suomi on vielä toistaiseksi myös tieteen kieli:

http://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258.html



" 5.4. kalu alun perin ’keppi’ < mven *kolъ (> ven кол) id.

Sana kalu esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä inkeroista ja eteläviroa lukuun ottamatta. Sana on lainattu eri merkityksissä myös ruotsin ja venäjän murteisiin (SSA I: 292; SKES 152).

Sanalla on kolme merkitystä: ’keppi’, ’tavara’ ja ’penis’. Näistä ensimmäinen on levikiltään laajin ja se on yksinomainen vepsässä ja lyydissä. Merkitys ’tavara’ esiintyy suomessa, karjalassa, virossa ja vatjassa. Virossa, jossa merkitystä ’keppi’ ei lainkaan tunneta, sana esiintyy ainoastaan monikollisena (kalud) ja se merkitsee ’vanhat esineet, rojut, ryysyt’. Merkitys ’penis’ tunnetaan laajalti suomen murteista, karjalasta ja inkeroisesta. Sanan muita sukukieliä kapeampi semantiikka ja murrelevikki virossa panee epäilemään lainautumista suomesta ja tämä tuntuu mahdolliselta selitykseltä vatjankin sanan kohdalla.

Tässä tapauksessa kyseessä olisi siis alun perin itämerensuomen pohjoisryhmään rajoittunut sana – aivan varmana ei tätä kuitenkaan voitane pitää.

Sanan alkuperää selittäessään kolme etymologista sanakirjaamme eroavat toisistaan melko huomatta- vasti. SKES (ibid.) katsoo muitta mutkitta sanan palautuvan asuun *kalvu ja vastaavan vanhana sukulais- sanana pohjoissaamen sanaa gálvu ’talousesine tai taloustavara’. Samalla kuitenkin on sanan alkumerkitys itämerensuomessa SKES:n mukaan ’kuiva palikka, kepakko, puun palanen’, eikä itämerensuomen ja saamen alkuperäismerkitysten eroa pyritä mitenkään silloittamaan.

SSA:n (s.v.) selitys on kaikkineen hankalasti tulkittavissa ja siksi lainaan sen seuraavassa kokonaan:

Jos sana palautuu asuun *kalvu, se voi ositt. olla = lpN gálvu (Pi Lu In Ko) ’(kauppa, talous)tavara, työkalu; (Ko myös) miehen kalu’; toisaalta ims kalu merk:ssä ’kuivunut puunkappale, kepakko, palikka’ voi olla samaa onomat.-deskr. alkuperää kuin kalikka (ks. tätä, vrt. myös kälviä).

Annetusta selityksestä ei yksiselitteisesti ilmene, pitävätkö SSA:n kirjoittajat pohjoissaamen gálvu-sanuetta vastineineen kalu-sanueen vastineena (mitä tarkoittaa ”ositt.” alkuperä?), ei liioin sitä, onko se ”onomatdeskr.” alkuperää.

Myös ao. sanan suhde kälviä-sanueeseen jää hämäräksi ja ”vrt.”-viittauksen tarkoitus epäselväksi. Koko artikkelin sävy on ehdollinen eikä se auta ymmärtämään käsiteltävän sanan taustaa kovin paljon.

NSES (333–334) erottaa toisistaan ”äänteellisesti motivoidun” selityksen ja rinnastuksen saamen sanaan gálvu. Rinnastus saamen sanaan on NSES:n mukaan epäilyttävä, sillä itämerensuomalaisen sanan *kalvu”...olemassaolosta ja alkuperästä ei ole mitään tarkempaa tietoa.” (ibid.). Äänteellisesti motivoidun selityksen ollessa oikea kuuluu kalu tämänkin sanakirjan mukaan yhteen sanojen kalikka ja kalista kanssa.

Uralilaisten kielten äännehistoriaan perehtyneen on hankala ymmärtää, miksi kaikki kolme etymologista sanakirjaa pitävät pohjoissaamen sanaa gálvu itämerensuomen sanan vastineena!

Onhan ilmeistä, että sanapari ei täytä mitään vastineen tunnusmerkkejä: ensinnäkin itämerensuomen sana vaikuttaa fonotaktisesti uudelta (2. tavun u); toisekseen, kuten NSES aivan oikein toteaa, ei itä- merensuomessa ole jälkeäkään 2. tavun -v-äänteestä, ja kolmanneksi sanojen äännesuhde ei edes ensimmäisen tavun osalta ole säännöllinen (ims a ~ saa á pro a ~ uo; ks. esim. Korhonen 1981: 89–92 – a ~ á on lainoille ominainen
äännesuhde).

Koska erityisesti SSA:n runsaita ”onomatopoieettis-deskriptiivisiä” selityksiä on asiantuntevasti kritisoitu toisaalla (vrt. esim. Koivulehto 2001a, 2001b;

A. Aikio 2001; Nikkilä 2002) ja deskriptiivisyyden ja onomatopoieettisuuden käsitteet muutenkin toivot- tavasti lopullisesti erotettu toisistaan (esim. Mikone 2002 ja Jarva 2003, näin tulkintani mukaan myös Kulonen 2006)19, en ruodi tällaisiin selityksiin liittyviä ongelmia tässä. Sen sijaan on syytä todeta, että
muinaisvenäjässä esiintyy ’keppiä, palikkaa, kalikkaa t. hirttä’ merkitsevä sana колъ, joka täsmällisesti vastaa itämerensuomen kalu-sanaa kaikkien tunnettujen vanhojen slaavilaislainojen äännekriteerien nojalla.

Ensinnäkin substituutio o > a on vanhoille lainoille ominainen (vrt. esim. Kalima 1956: 24–25). u-päät- teisten sanojen syntyä ja ikää on jo käsitelty yllä: kyseessä voivat olla kantaslaavin redusoituneiden vokaalien katoa edeltäneen periodin lainat tai nuoremmat u-vartaloina omaksutut lainat. Myös sanan merkitys slaavissa on identtinen itämerensuomen ilmeisesti vanhimman ja laajalevikkisimmän merkityksen kanssa, eikä sanojen etymologiselle yhdistämiselle näin ollen näyttäisikään olevan esteitä.

Slaavilainen lainaselitys edellyttää saamen gálvu-sanueen erottamista ims kalu-sanueesta. Tähän on, kuten NSES toteaa, muutoinkin kaikki syyt jo itämerensuomen sisäisen rekonstruktion kannalta: ims kielet viittaavat varhaisempaan asuun *kalu ja hypoteettinen kanta(pohjoisitämeren)suomalainen asu *kalvu on rekonstruoitu SKES:ssä ilmeisesti vain, jotta sana saataisin sopimaan saamen gálvu-sanan yhteyteen.

Saamen sana lienee kokonaan muuta lähtöä. Kyseessä voisi olla johdos sanasta gálva ’kuiva puu, erit. koivu’ (ksaa < *kālve̮, ks. esim. Lehtiranta 1989: 44; samaan sanavartaloon pohjautuu myös verbi gálvat ’kuivua [puusta]’).

Kuivasta puusta on valmistettu monenlaisia tarvekaluja, vrt. esim. yhdyssanat gálvacaggi, gálvasággi ’vaarna’ (Sammallahti 1989: 157). Saamen sanan vastine lienee suomen verbi kälviä (kälvettyä, kälviä) ’kuivua (vilja); näivettyä’ (< *kälwe), johon myös SSA epämääräisesti viittaa. Tämä sana tavataan suomen ohella myös karjalassa (SSA I: 471).

Osassa itämerensuomea tapahtunut merkityksenkehitys ’keppi’ → ’tavara’ on abstrahoituma, jolla on paralleeleja ainakin germaanisissa kielissä: vrt. sa Stock ’tukki’ → Stück ’pala jtkn; kappale’ (Kluge 2002: 893), engl stock ’trunk; stem’ → ’fund; store; supply; quantity’. Huomattakoon, että myös sanan kalu slaavilaisella lainaoriginaalilla on melko laaja merkityskenttä.

Nykyvenäjän кол merkitsee esim. huonoa arvosanaa (koulussa) (Černyh I: 410) ja samakantainen verbi колоть merkitsee mm. ’lyödä; työntää; leikata lävistää’ (tämä sana voisi mainiosti olla myös suomen kaluta-verbin lainaoriginaali, mutta koska kalu-verbivartalon rinnalla esiintyy myös germaaniseksi lainaksi ehdotettu kalva- [SSA I: 292], ei asia ole aivan yksiselitteinen). Merkityksen kehitys ’keppi’ → ’penis’ on niin luonnollinen ja monista yhteyksistä tunnettu, että se ei kaipaa kommentointia.

Myös samamerkityksinen, levikiltään suomeen rajoittuva palikka on sekin aivan ilmeinen slaavilainen laina (< sl *palъka → ven палка, vrt. kuitenkin SSA II: 300, jonka mukaan kyseessä on ”todennäk. johdos sanasta pala”). Slaavilaista alkuperää tälle sanalle ehdotti aikoinaan jo August Ahlqvist vuonna 1857 (SSA ibid.). Jo kauan tunnettu merkitykseltään läheinen slaavilainen laina on patukka < батог (vrt. esim. SSA II: 325; Mikkola 1894: 81–82; Kalima 1952: 131–132).

Kaikkien etymologisten sanakirjojen ”deskr.” tai ”onomat.-deskr.” sanaksi kuvaama kalikka lienee johdos sanasta kalu (tai, vähemmän todennäköisesti, myöhempi laina saman slaavilaisen sanan yhteyteen kuuluvasta johdoksesta колодка ’keppi; kalikka’). 
"


Ihan mielenkiintoista, ja punaisella merkityt ovat aivan epäilemättä samaa juurta.

Suomen "kalu" on nimenomaan työkalu, ja muut merkitykset kuten leikkikalu, "jokin vehje vaan" ja "mie- henkalu" ovat esimerkiksi humoristisia.

Kaikkien työkalujen "äiti" (vaiko sittenkin "isä"...) varsinkin järvi- ja muun rautamalmin alueilla Venäjän havumetsävyöhykkeellä ja muuallakin on PAJAVASARA (ikävä peli tottumattomalle, mielummin vaikka kahden käden moukari ... paitsi että varsi ei ensin mainitusta koskaan katkea, kun sekin on rautaa...), baltiksi eri kielillä "KALUS" (PLAKTUKAS, lt., ym.), jolla TAOTAAN (kalti...kala...kalė, ven. "kovat...kujet") vaikkapa TAKORAUTAA, KALṶ GELEŽḽ.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... igi&h=1833

Sana on adjektiivi, se EI OLE ONOMATOPOEETTINEN, vaan refleviivisenä tarkoittaa mm. "munastakuoriu- tumistakin", ja liittyy muuallakin kuin suomessa jopa sellaisen valmisteluunkin, ja muutenkin merkillistä kyllä myös KALKKIIN muutenkin kuin foneettiselta näöltään.

Sanueesta seuraa myös nimi "KALEVALA".

post1031499.html?hilit=%20tym%C3%A4#p1031499

" Tämä itelmeeni, joka on arktisen etnisen tyypin kielistä lounaisin, on niistä ilmeisimmin lähintä sukua ugrilaisille kielille.

103. K: NE kallaka, S & W kalka "penis" (Krašennikov; Worth 1959: 112, #6.2); cf. Ch *hǝlqe "penis" (M 168); FP *kaĺkkɜ "Ei; Hoden" (UEW 644); cf. also U *koĺe "Hoden" (UEW 175).

Sanottakoon tämä aivan suoraan niin kuin tämä on, sanalla on tasan samat merkitykset kuin suomen sanalla "muna"...:

kulli, kalkki (munankuori) "

Kuten kirjoittaja maitsee, myös venäjän verbi "kolot, kolét" = pistää, halkaista liittyy parveen, ja halkaisu- kirves, halkokirves on venäjäksi "kolun".

Lapin "galva":sta en mene sanomaan, kuluuko tähän "perheeseen", vai "kälviä"-sanan yhteyteen

post1032093.html?hilit=k%C3%A4lvi%C3%A4#p1032093

" 77. Ch *kiwle- "dried blood" (M 182); U *kälɜ[w] "(geronnenes) Blut" (UEW 134). Lit.: Bouda 1961: 354: Ch+Mansi.

Kälviä = kuivata kalaa ja lihaa (tuulessa) " "

(NÄmä itelmeeniinkin kulkeutuneet saattavat olla iranilainoja.)


Arkkis: Lähetetty: La Syys 19, 2009

http://www.sgr.fi/sust/sust258/sust258.html

" 5.8. suuttua alk. ’täyttyä’ ← johd. *suuttu- ’täysi’ (→ suuttio ’hevonen, joka ei suostu vetämään kuor- maa’ ym.) < esisl *sūtu (> mven *sytъ > ven сыт ’täysi; kylläinen’) "
...
Sekä germaaninen että omaperäinen selitys ovat kuitenkin molemmat hylättävissä, sillä suuttua on seli- tettävissä slaavilaiseksi lainaksi. Kyseeseen tuleva lainaoriginaali on (kanta)slaavin *sytъ (< *sūtŭ) ’täysi; runsas; kyllästynyt’ (→ ven сыт, kirkkoslaavin сытъ – sana esiintyy laajalti muuallakin slaavilaisissa kie- lissä, ks. esim. Vasmer III: 821). Sanan nykyvenäläisellä seuraajalla сыт(ый) on paitsi merkitys ’täysi; kylläinen’ myös ’kyllästynyt’ ja ’vihainen’ (vrt. сыт по горло ’kurkkua myöten täynnä; ärsyyntynyt’; пресытиться, пресыщаться ’kyllästyttää; ärsyttää’).

Saman sanan vastineet esiintyvät myös germaanisissa kielissä (esim. sa satt ’kylläinen; kyllästynyt; hu- malassa’ ← kgerm *sada-, Kluge 2002: 786) ja baltissa (esim. liett sotùs ’rasvainen’).


A: Liettuan "sotus" EI OLE "rasvainen" (joka olisi "riebalus") vaan nimenomaan "täyteen itsensä syönyt" (ven. "sytyj"), tai "täyttävä" (ruoka), ven. "sytnyj". Sana kantabalttimuoto on "sātus" (jossa -us on maskuliinin pääte, femiinissä -i).

Latviaksi ja kuuriksi sana on "sāts", preussiksi "sātus", latgaliksi "suots".

" Länsi-indoeurooppalainen sanajuuri, johon sekä slaavin, baltin että germaanin sanat palautuvat, on *sāt, *sət (sanan indoeurooppalaisesta taustasta ks. esim. Kluge ibid.). Lainaoriginaali olisi ollut varhainen slaavilainen ns. lyhyttä adjektiivia vastaava muoto. "

" Slaavilaisten ja itämerensuomalaisten kielten kontaktien tutkimuksen tilaa voi kukaties verrata germaa- nisitämerensuomalaisten tutkimuksen tilaan 1960-luvulla, jolloin A. D. Kylstra (1961) oli kirjoittanut ger- maanisten lainojen tutkimushistorian. Pian tämän jälkeen Jorma Koivulehdon lukuisat tutkimukset osoit- tivat, että juuri germaanisten lainojen tutkimus onkin avain itämerensuomalaisten kielten kontaktihis- torian syvempään tuntemukseen. Tämä loi kokonaan uuden tutkimusparadigman ja uuden sisäisen kronologian itämerensuomen eri-ikäisille lainakerrostumille.


A: Tuo "paradigma" ja erityisesti se "kronologia" on kumottu!

Vaikka näin syvällistä mullistusta ei slaavilaislainojen tutkimuksessa koettaisikaan, voidaan silti olettaa, että käsityksiä slaavilaislainojen periodisaatiosta, lähdekielen murteista ja koko sanastokerrostuman laajuudesta itämerensuomessa joudutaan vielä kenties tarkastelemaan uudelleen (näin myös esim. Šilov 2005: 7). "




Saarikiven Puhe helsingin yliopiton "375-vuotisjuhlissa":

Puhe Helsingin yliopisto 375-varjojuhlissa 18.12 2015

Hyvät yliopistolaiset, opettajat ja opiskelijat!

Helsingin yliopisto on tänä vuonna juhlinut 375-vuotista olemassaoloaan. Yliopis- tomme on Helsingin yliopisto, Keisarillinen Aleksanterin yliopisto ja Turun Akate- mia.Se on Ruotsin neitsytkuningattaren Kristiinan Turkuun vuonna 1640 perustama ja sieltä Venäjän keisarien Helsinkiin vuonna 1827 siirtämä, kahden kaupungin, kol- men valtion ja neljän vuosisadan yliopisto.

Ennen kaikkea yliopistomme on Suomen yliopisto. Sen historia on paljon pidempi kuin Suomen valtion. Se on kuitenkin luotu sen alueen tarpeisiin, joka muotoutui Suomeksi, tutkimaan tämän alueen kieliä ja kulttuuripiirteitä, maantiedettä ja luon- toa ja opettamaan saman alueen palvelijoita. Yliopistomme on itsenäisen Suomen tasavallan synnyttäneiden aatteiden kehto. Tässä rakennuksessa, näiden seinien sisällä, on kirjoitettu Suomen kansalliseepos, lausuttu ajatus suomesta kulttuuri-kielenä ja Suomen valtiosta.

Helsingin yliopiston alumnien luettelo on Suomen kulttuurihistorian kultainen kirja. Sen opettajien, opiskelijoiden ja yliopistomme keskeyttäneiden kirjoittamat kirjat, heidän pitämänsä puheet ja laulamansa laulut ovat tehneet meistä meidät ja tästä yhteiskunnasta sen, mikä se on. (Sanon tämän siis muita suomalaisia korkeakou- luja väheksymättä). Se, mitä tämän talon seinien sisällä on vuosisatojen kuluessa tapahtunut, on muokannut elämäämme valtavastii.

Yliopistomme perintö ja nykyhetki on suuri kiitollisuuden aihe.

[HM: NO EI TATUSTI OLE! KOKO SUOMEN MUNAAVA HAISTAPASKANTIEDE-OPISTO!]

Kuulumme yhteisöön, joka on ylisukupolvinen, kuolleiden,elävien ja vielä syntymät- tömien yhteisö.Se kannattalee tietoon ja viisauden tavoitteluun pohjautuvaa kulttuu- ria.Jos yliopisto pysyy yliopistona,se ojentaa aina uudelle sukupolvelle kriittisyyden ja sivistyksen päämäärän, muotoilee uudestaan kysymykset ja vastauksen sanat, joilla ymmärrämme itseämme ja valaisemme ympäristömme hämärää.

Muistan kunnioituksen ja innon tunteet kun ensimmäistä kertaa astuin tähän taloon opiskelijana. Minulla oli hyvin hatara kuva aloista,joita valmistauduin opiskelemaan. Vuotta aiemmin muistan lukiossa puhuneeni nyt jo edesmenneen parhaan ystäväni kanssa opiskelupaikoista. Olimme päättäneet, että täytyy hakea Helsingin yliopis- ton humanistiseen tiedekuntaan lukemaan ihan mitä hyvänsä, koska kaikki on kiin- nostavaa, ja koska oppialalla ei sinänsä ole niin paljon merkitystä.

Yliopisto suhtautuikin ymmärtäväisesti etsikkouteeni ja antoi minun vaeltaa tiedon huoneissa, joissa jo aiemmin olivat viihtyneet isäni, äitini ja isoisäni. Kävin lukemat- tomilla kursseilla, joiden kytkös omaan varsinaiseen alaani, suomalais-ugrilaiseen kielentutkimukseen,oli ainakin näennäisesti kovin vähäinen. Eikä suomalais-ugrilai- nen kielentutkimus sekään tietysti ollut ala, jolla olisi vallinnut tiukasti päämäärä-rationaalinen tavoite nostaa lamavuosia tuolloin rypenyt Suomi nousuun.

Silti nyt 23 vuotta myöhemmin voin kiitollisena todeta, että odotukseni täyttyivät moninkertaisesti. Helsingin yliopisto avasi minulle maita ja mantereita, kulttuuripii- rejä ja ajatuksen traditioita, kadonneita aikakausia,jotka olivat läsnä kuolleiden kiel- ten kirjoituksissa ja näissäkin sanoissa, joilla nyt puhun. Se avasi minulle vallanpi-täjien puheen onttouden ja meitä ympäröivän aikakauden banaaliuden, opetti arvos-tamaan selkeästi muotoiltuja ajatuksia ja täsmällisiä käsitteitä. Se antoi ystäviä, ystäväpiirejä, ammatin, tyttöystäviä, puolison.

Uusien opiskelijoiden infotilaisuudessa vuosikymmeniä sitten meille kerrottiin, että täältä ei ole kiire pois. Mainittiin olevan hyvä, jos opiskelija katselee oman alansa ulkopuolelle, yrittää perehtyä myös siihen, mitä naapuriluentosaleissa sanotaan.

Kehotettiin ja suorastaan patistettiin toimimaan akateemisen vapauden hengessä, uteliaisuudesta ja luovuudesta pikemminkin kuin menestyksen nälästä ja ulkoa asetetuista tavoitteista. Tutkinto ja valmistuminen näyttäytyvät tässä puheessa sivuseikkoina.

Näin eivät enää olleet asiat kun toissa vuonna toimin tässä yliopistossa professo- rina. Toisin kuin oma sukupolveni, uudet opiskelijat olivat oikeutettuja vain yhteen opiskelupaikkaan.He joutuivat ensimmäisestä syksystä alkaen täyttämään kaavak- keita, joissa kerrottiin sievisteleviä valheita siitä,mitä he muka neljän vuoden päästä opiskelisivat ja kuinka valmistuisivat. Me,yliopiston opettajat,käytimme enenevässä määrin aikaamme täyttääksemme raportteja siitä,koska ihmiset valmistuvat,monta- ko opintopistettä he ovat suorittaneet, montako tiedejulkaisua on syntynyt ja minkä tyyppisiä ne ovat, kuinka monta penniä on tutkimusrahoitusta on hankittu ja niin edelleen.

Loputtomien kaavakkeiden ja tietokantojen maailma ei enää ollut ainoastaan rapor-tointia tehdystä. Yhä useammin se oli lupailua jostakin,mitä ehkä tehtäisiin, muun- neltua totuutta tai valkoista valhetta jostakin julkaisusta, projektista tai tutkintota-voitteesta, joka pitäisi saavuttaa.Yhä useammin se ohjasi tekemistä niin,että rahoi- tuksen menettämisen pelossa tehtiin jotakin,joka näkyi tietokannassa pikemminkin kuin jotakin, joka olisi järkevää, tai jotakin, jota oikeasti osattaisiin tehdä.

Samaan aikaan yliopiston ulkopuolelta vaaditaan jotakin, jonka voisi mitata ei aino- astaan tutkintoina, sitaatti-indekseinä ja julkaisutietokantoina vaan suoraan rahana. Yhteiskunta, joka elää yli varojensa vailla selvää päämäärää kaipaa yliopistosta sampoa, joka tuottaa hyvin myyviä foliohattuja Kiinan markkinoille. Valtio, joka ei jaksa rahoittaa sivistystä, kysyy eivätkö ehkä yritykset voisi ottaa rahoittaakseen yliopistoja, ja eivätkä yliopistotutkijat voisi tehdä yrityksille sitä, mitä he kulloinkin tilaavat.

Tällaisessa ajattelussa on vain yksi arvo ja se on raha. Kaikella on hinta, ja kaikki haluavat kaiken joko mahdollisimman halvalla, tai sitten mahdollisimman paljon omasta tuotteestaan. Ja kaikki on tuotetta. Tieto on tuote. Yliopisto on tuote. Yliopisto on brändi.

Helsingin yliopiston 375-juhliin on panostettu paljon. Keskustan vakiintunut metro-aseman nimi on muutettu Helsingin yliopistoksi. Yliopiston rehtorien käyttämien autojen rekisterinumeroksi on vaihdettu HY-375. Keskustakampukselle on tilattu kokoomuspuolueenkin käyttämästä mainostoimistosta kuvia, jotka ilmeisesti esit- tävät älyn ja luovuuden lennokkuutta. Niissä ihmisten päässä on pampuloita ja sil- missä tyhjä katse. Yliopiston seinässä lukee englanniksi: University of Helsinki - Power of thought 375.

Oikea ajattelun voima ei ole tällaista: kesyä, muodikasta ja tyylikästä. Oikea ajat- telun voima on riskialtista,vimmaista ja vaarallista. Tähän sisältyy kuitenkin lupaus. Oikea ajattelun voima ei tuota koskaan valetta vaan aina totta. Se on luovuutta näh- dä, mitä muut eivät näe ja kuvata se. Ja se on myös kritiikkiä kaikkia sitä banalia kohtaan, mikä meitä ympäröi.

Koska yliopisto on ylivuotinen ja vanha, se on myös aina ainakin osittain riippuma- ton kunkin ajan vallanpitäjistä.Jo kauan ennen kuin puhuttiin talouskasvusta, kasvu- yrittäjyydestä,innovaatiosta,yliopistorankingista ja yliopiston brändistä oli olemassa yliopisto, sen yhteisö ja sen työ. Se on täällä sinäkin päivänä, kun näistä asioista ei enää lainkaan puhuta, muuttuneena ja erilaisena, mutta toivottavasti edelleen tiedon, totuuden ja ihmiskunnan palvelijana.

Tiede, kuten myös taide ja uskonto, ei ytimessään tuota mitään. Se ainoastaan paljastaa meille todellisuuden. Ja todellisuuden me haluamme tuntea. Juuri siksi se tuottaa sellaista hyvää, mitä mikään tuotantovaatimus ei koskaan tavoita. "


HM: EN voi allekirjoitta Saarikiven näkemystä, että "(objektiivinen, tosi) tieteellinen tutkimus ei tuota mitään", VAIKKA SE VÄLITTÖMÄSTI LASKEEKIN eikä nosta OLEMASSA OLEVIEN HÖDYKKEIDEN ja siten "rikkauden" määrää, kun selviää, että ne tuotteet tulevaisuudessa tuotetaan laadullisesti parempina ja hinnaltaan halvempina kuin nämä nykyiset!

Tiede tuotta hyvinvoinita, MUUN MUASSA JUURI LASKEMALLA HINTOJA (sillä sehän sitä hyvinvointia lisää, eikä niiden nousu, kuten jotkut Helsngin yliopisto "professorit" "teoretisoivat"!

Objektiivinen tiede on TUOTANTOVOIMA työvoiman ja (reaali)pääoman (tuotatoväileneiden ohella, näiden molempien "komponettina"!

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Production+forces