https://www.pirkanblogit.fi/2019/risto-koivula/iltasanomilla-on-ikioma-kvanttimekaniikkakin/
Iltasanomilla on IKIOMA ”kvanttimekaniikkakin”!!!
https://www.is.fi/tiede/art-2000006065508.html
Mustasta aukosta julkaistaan kuvia ensi kertaa – ihmiskunta kurkistaa avaruuden suurimpaan mysteeriin
Kansainvälinen yhteishanke paljastaa kuvia tähtitieteen mystisimmästä ilmiöstä kello 16 Suomen aikaa.
Taiteilijan havainnekuva Linnunradan keskustan mustasta aukosta, joka imee ympäröivää ainetta.
Meidän galaksimme eli Linnunradan keskustassa on supermassiivinen musta aukko. Astrofyysikot tietävät sen epäsuorien havaintojen perusteella, mutta nyt tästä mystisestä kohteesta on vihdoin saatu kuva-aineistoa. Keskiviikkona julkistettavat kuvat ovat tähtitieteellinen sensaatio.
Musta aukko sijaitsee Jousimiehen tähtikuviossa 26 000 valovuoden päässä meistä, ja se on nimeltään Sagittarius A*. Sen läpimitta on laskelmien mukaan noin 60 miljoonaa kilometriä. Vertailun vuoksi: Maan etäisyys Auringosta on vajaat 150 miljoonaa kilometriä.
Kansainvälinen yhteishanke on kerännyt aineistoa myös kaukaisessa M87-galaksissa sijaitsevasta mustasta aukosta. Tämä kohde on vielä huomattavasti kookkaampi kuin Linnunradan musta aukko. On mahdollista, että tutkijat ovat saaneet kuvia molemmista kohteista ja julkistavat ne keskiviikkona.
Kuvat annetaan julkisuuteen kuudessa samanaikaisessa tiedotustilaisuudessa, jotka alkavat klo 16 Suomen aikaa. Tilaisuudet pidetään Brysselissä, Tanskan Lyngbyssä, Santiago de Chilessä, Shanghaissa, Taipeissa ja Washington DC:ssä Yhdysvalloissa.
Tutkimustyössä on ollut mukana yli 200 tutkijaa kahdeksassa observatoriossa, jotka ovat verkostoituneet kansainväliseen EHT-hankkeeseen. EHT on lyhenne sanoista Event Horizon Telescope: tapahtumahorisonttia kuvaava teleskooppi. Se on tutkijoiden virtuaalinen työväline, joka yhdistää observatorioiden tuottaman aineiston. Tällä tavalla kuva kohteesta on tarkempi kuin yhdellä yksittäisellä laitteella saatu.
Tämä Grönlannin Thulessa sijaitseva radioteleskooppi keräsi havaintoja historialliseen kuvahankkeseen.
Data kuvia varten kerättiin vuonna 2017. Sitä on käsitelty siis jo pari vuotta, ja salaisuus paljastuu keskiviikkona. Hankkeeseen osallistuneet radioteleskoopit sijaitsevat Chilessä, Espanjassa, Arizonassa, Havaijilla, Meksikossa, Etelämantereella ja Grönlannissa.
Mitä kuvissa sitten odotetaan näkyvän? Mustat aukot eivät nimensä mukaisesti säteile valoa. Niiden valtava painovoima imee ainetta ympäröivästä avaruudesta, ja tämä materia virtaa mustaan aukkoon niin sanotun tapahtumahorisontin kautta. Tapahtumahorisontti on raja, jolta ei ole paluuta. Kuvissa todennäköisesti näkyy juuri tämä mustaa aukkoa ympäröivä tapahtumahorisontti, johon kirkasta ainetta virtaa. Sen avulla voidaan hahmottaa mustan aukon ääriviiva.
EHT:n tutkimuslaitteet ovat suurikokoisia radioteleskooppeja – ne eivät tee havaintoja näkyvän valon aallonpituuksilla, vaan radiotaajuuksilla. Radioteleskoopit eivät ole ihmiskunnan silmiä maailmankaikkeuteen vaan pikemminkin kuin äärimmäisen herkkiä korvia, jotka kuuntelevat kosmosta. Linnunradan keskustaan ei edes ole maapallolta suoraa näköyhteyttä, edessä on muun muassa kaasupilviä ja pölyä, jotka hajottavat valoa ja vaikeuttavat havaintoja.
Tähden kokoiset, suhteellisen pienet mustat aukot syntyvät, kun tähdet luhistuvat kasaan äärimmäisen tiheiksi kappaleiksi niiden elämänkaaren loppuvaiheessa. Galaksien keskustassa olevat supermassiiviset mustat aukot syntyvät galaksien tiivistyessä.
Tutkimuksella jo satojen vuosien historia
1. Ranskalainen matemaatikko ja fyysikko Pierre Laplace (1749–1827) päätteli jo 1700-luvulla, että painovoima vaikuttaa valonsäteen kulkuun. Laplace ajatteli, että maailmankaikkeudessa voisi olla massiivisia tähtiä, joiden painovoima estäisi jopa valon pakenemisen niiden pinnalta.
2. Albert Einstein (1879–1955) osoitti vuonna 1915 julkaistussa yleisessä suhteellisuusteoriassa, että massa kaareuttaa avaruutta. Yleinen suhteellisuusteoria yhdisti Einsteinin suppean suhteellisuusteorian ja Isaac Newtonin (1642–1727) painovoimalait. Teorian keskeinen päätelmä oli mustien aukkojen olemassaolo – niiden massa on niin suuri, että avaruus kaareutuu niiden ympärille muodostaen ikään kuin taskun, josta ei pääse ulos.
” 3. Stephen Hawking (1942–2018) teki elämäntyönsä mustien aukkojen tutkimuk-sessa. Hänen teoriansa mukaan mustaan aukkoon virtaavan aineen sisältämä informaatio katoaa kokonaan, sillä mustat aukot pienenevät vähitellen olemattomiin.
Tämä on paradoksi, sillä
***kvanttimekaniikan lakien mukaan INFORMATIO ei voi koskaan kadota ***.
Uusimman tutkimuksen mukaan ainakin osa aineen informaatiosta kuitenkin säilyy. ”
ONKOHAN NYT TULLUT SEKOTETTUA ENERGIA JA INFORMAATIO?
MINKÄÄNLAISTA ”UNIVERAALISTA INFORMAATION SÄILYMISEN LAKIA EI OLE OLEMASSA SEN ENEmPÄÄ KVANTTIMEKANIIKASSA KUIN MISSÄÄN MUUALLAKAAN!!!
Paitsi, tietysti! – ”kreationismissa”!
https://apowiki.fi/wiki/Informaation_s%C3%A4ilymislaki
” Informaation säilymislaki
Informaation säilymislaki (ISL; engl.Law of Conservation of Information,LCI) on suun- nitteluteoreetikko William Dembskin esittämä ja perustelema periaate, jonka olennai-sena sisältönä on se,että mutkikkaan täsmäinformaation (MTI;engl.complex specified information, CSI1) synty ei koskaan ole millään tarkoituksettomalla prosessilla järkevästi selitettävissä.
Hesari-tyhmentymä on vaihtanut natsismista kreationismiin!
” Kansainvälinen yhteishanke paljastaa kuvia tähtitieteen mystisimmästä ilmiöstä kello 16 Suomen aikaa.
Meidän galaksimme eli Linnunradan keskustassa on supermassiivinen musta aukko. Astrofyysikot tietävät sen epäsuorien havaintojen perusteella, mutta nyt tästä mysti-sestä kohteesta on vihdoin saatu kuva-aineistoa. Keskiviikkona julkistettavat kuvat ovat tähtitieteellinen sensaatio.
Musta aukko sijaitsee Jousimiehen tähtikuviossa 26000 valovuoden päässä meistä, ja se on nimeltään Sagittarius A*. Sen läpimitta on laskelmien mukaan noin 60 mil-joonaa kilometriä.Vertailun vuoksi:Maanetäisyys Auringosta on vajaat 150 miljoonaa kilometriä.
Kansainvälinen yhteishanke on kerännyt aineistoa myös kaukaisessa M87-galaksis-sa sijaitsevasta mustasta aukosta. Tämä kohde on vielä huomattavasti kookkaampi kuin Linnunradan musta aukko. On mahdollista, että tutkijat ovat saaneet kuvia molemmista kohteista ja julkistavat ne keskiviikkona.
… ”
Tällaista hölynpölyä on kyllä ollut ajoittain.
Yksi tapa väittää tuota on, että muka ”aika voisi kulkea taaksepäin”, uudestaan toisin päin jo tapahtuneiden tapausten läpi…
keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/220348?page=2#220528
” RK
26.11.2006 00:08:48
220528
Prisman ”informaation säilymisen laki”
KRM: … Eilen tuli Prismassa. Hawking yritti
>ohjelman mukaan selittää informaation
>häviämättömyyttä multiuniversumimallilla. Osassa
>universumeita musta aukko oli
>olemassa, osassa ei. Kun jotain menee
>mustaan aukkoon, niin jossain
>toisessa universumissa, jossa musta
>aukko ei ole olemassa ei tapahdu
>informaation häviämistä. Kun kaikki
>mustat aukot ovat universumeista
>haihtuneet, jäljelle jää vain
>universumeita, joissa ei ole mustia
>aukkoja ja näin informaatio ei ole hävinnyt.>Mitä tämä informaation häviämättömyys oikein tarkoittaa?
Siitä on pääsivulla oma keskustelunsa…
>Sitäkö, että kun fysiikan perusyhtälöissä käännetään ajan
>suunta negatiiviseksi, niin yhtälöjen
>muoto säilyy ennallaan, ja näin
>yhtälöitä voidaan periaatteessa
>ratkaista edestakaisin ja niissä
>olevan tiedon täytyy säilyä.
Juuri sitä sen väitettiin tapahtuvan.
Ja juuri siten rinnakain on päätelty myös mustien aukkojen ja alkuräjähdysteoriat.
>Tuo ei kyllä ole minkään kokemuksen mukaista.
No ei todellakaan.
Se on termodynamiikan toisen pääsäännön vastaista.
Se vaihtaa entropian kasvun lain ”informaation säilymisen lakiin”, joka on kuvitteelli-nen ”laki”, ja perustuu informaation (joka muuten SAATTAA liityä termodynamiikan pääsääntöön!) yleistämiseen TERMODYNAMIIKAN PERUSTEELLA alueille, jonne oikea termodynamiikka EI ULOTU.
Pitää siiten puhua materian attribuutista ”heijastuksesta”, jonka erikoistapaus infor-maatio on,ja hypoteettisesta dialektisesta vastapelurista ”muuntelusta”(?), josta ei ole missään kvarkkitasolla mitään takeita, että sillä olisi yhtäläisyyksiä termodynamiikan kanssa. Termodynamiikan ilmiöt ”nousevat esiin” aineesta vasta molekyylitasolla ja niille taas voikyllä rakentua kaikkiniin biologinen kuin tekninenkin informaatio.
Eli täysin turhaa yhdistää talojen sortumista ja muistinmenetyksiämme hurjimmissakaan teorioissa mustien aukkojen ominaisuuksiin.
>Hyvinkin pienessä laatikossa sen
>odottaminen, että ilmamolekyylit
>palaavat alkuperäisiin paikkoihin ja
>asentoihin mittaustarkkuuden
>puitteissa, vie ajan, joka on
>suunnattomasti paljon suurempi kuin
>nykyinen tunnettu maailmankaikkeuden
>ikä. Lisäksi se tapahtuu sattumalta,
>eikä näin ollen ole laskettavissa.
>Sen sijaan molekyylien
>nopeusjakautuma hyvin nopeasti alkaa
>seurata suurella tarkkuudella
>Maxwellin nopeusjakautumaa, jossa
>informaatiota on vain yksi luku, lämpötila.
>En tosiaan tunne asia. Ihmettelen
>vain, että jos lähdetään jostain,
>jota ei tunneta riittävän tarkasti,
>ja päädytään laskulla mihin tahansa,
>niin miksi tätä nimitetään
>informaation säilymiseksi.
Sitä voit kysyä niiltä muilta ohjelmassa esiintyneiltä jepeiltä kuin Hawkingilta.
Minusta nimittäin Hawking tarkoitti ”vain” luonnonlakien ja -”vakioden” sälymistä vakiona mustissa aukoissakin, mistä ei suinkaan seuraa ”informaation säilymisen laki”, VAAN SIITÄ SEURAA MASSAENEGIAN SÄILYMISEN LAKI.
Mikään suhteellisuusteoria ei edellytä, että aika todella kulkisi taaksepäin. Itse asiassa nolla toisessa päässä ja valon nopeus toisessa päässä ovat ilmeisimmin INFORMATIIVISEN SIGNAALIN absoluuttiset nopeusrajat.
PRISMAn ”informaation sälymisen laki” niemomaan edellytti, että aika todella voisi kulkea myös taaksepäin, ja silloin entropian kasvun laki vaihtuisi ”entropian pienenemisen laiksi”…
MISTÄ PRISMA oikein AINA keksii noin HELVETIN HUONOJA ja yksipuolisia Ohjelmia!
Onko sille YLEn luvallekin tehtävä sama kuin Hesarin ja Aamulehden tilauksille? ”
Tätä on nyt tosissaan ruvettu jauhaan...
https://tekniikanmaailma.fi/fyysikoiden-uusi-teoria-avaruuden-madonreikien-lapi-voi-matkustaa-mutta-niiden-avulla-ei-voi-oikaista/
|16.4.2019 16:36
Fyysikoiden uusi teoria: Avaruuden madonreikien läpi voi matkustaa, mutta niiden avulla ei voi oikaista
madonreiät ovat avaruuden kaareutumisen mahdollistamia oikopolkuja. Fyysikot ovat esittäneet, että madonreiän yhdessä päässä on musta (josta mikään ei pakene) ja toisessa valkoinen aukko (johon mikään ei pääse).
Tieteisfiktiossa madonreikiä käytetään usein liikkumiseen kaukana toisistaan sijait-sevien paikkojen välillä. Käytännössä se ei tuoreen tutkimuksen mukaan kannata.
Harvardin yliopiston tutkijoiden mukaan madonreikien välityksellä matkustaminen on nimittäin hitaampaa kuin suora siirtyminen tähtien tai galaksien välillä.
Tämä johtuu tutkimuksen pääkirjoittaja Daniel Jafferisin mukaan siitä, että suora yhteys mustien aukkojen välillä on lyhyempi kuin varsinaisen madonreiän muodostama silta.
Jafferis yhdessä kollegojensa Ping Gaon ja Aron Wallin kanssa tuli tähän päätel-mään tarkasteltuaan kvanttilomittuneiden mustien aukkojen toimintaa.Fyysikot Albert Einstein ja Nathan Rose esittivät jo 1935, että madonreiät syntyvät tällaisten lomittu-neiden mustien aukkojen välille. Madonrei’istä käytetäänkin usein myös nimitystä Einsteinin–Rosen silta.
”Työmme todellinen hedelmä on kuitenkin mustan aukon informaatioparadoksin ja painovoiman sekä kvanttimekaniikan yhdistämisessä”, Jafferis kertoo.
Hänen mukaansa tutkimus on edistysaskel kohti kvanttigravitaation täydellistämistä.
***
Menneisyyttä ei voi muuttaa. Se on objektiivista ja mennyt tietyllä tavalla.
Kaikenlaista voi "laskea" - mutta sillä ei tarvitse olla tekemistä objektiivisen todellisuuden kanssa.
https://scitechdaily.com/physicists-create-theoretical-wormhole-using-quantum-computer/
" Physicists Create Theoretical Wormhole Using Quantum Computer
Artwork depicting a quantum experiment that observes traversable wormhole behavior. Credit: inqnet/A. Mueller (Caltech)
Physicists observe wormhole dynamics using a quantum computer in a step toward studying quantum gravity in the lab.
For the first time, scientists have developed a quantum experiment that allows them to study the dynamics, or behavior, of a special kind of theoretical wormhole. The experiment allows researchers to probe connections between theoretical wormholes and quantum physics, a prediction of so-called quantum gravity. Quantum gravity refers to a set of theories that seek to connect gravity with quantum physics, two fundamental and well-studied descriptions of nature that appear inherently incompatible with each other. Note that the experiment has not created an actual wormhole (a rupture in space and time known as an Einstein-Rosen bridge).
“We found a quantum system that exhibits key properties of a gravitational wormhole yet is sufficiently small to implement on today’s quantum hardware,” says Maria Spiropulu, the principal investigator of the U.S. Department of Energy Office of Science research program Quantum Communication Channels for Fundamental Physics (QCCFP) and the Shang-Yi Ch’en Professor of Physics at Caltech.
“This work constitutes a step toward a larger program of testing quantum gravity physics using a quantum computer. It does not substitute for direct probes of quantum gravity in the same way as other planned experiments that might probe quantum gravity effects in the future using quantum sensing, but it does offer a powerful testbed to exercise ideas of quantum gravity.”
The research was published in the journal Nature on December 1. Daniel Jafferis of Harvard University and Alexander Zlokapa (BS ’21), a former undergraduate student at Caltech who started on this project for his bachelor’s thesis with Spiropulu and has since moved on to graduate school at MIT are the study’s first authors.
This illustration of a wormhole (Einstein-Rosen bridge) depicts a tunnel with two ends at separate points in spacetime. A wormhole is a speculative structure connecting disparate points in spacetime, and is based on a special solution of the Einstein field equations.
Wormholes are bridges between two remote regions in spacetime. They have not been observed experimentally, but scientists have theorized about their existence and properties for close to 100 years. In 1935, Albert Einstein and Nathan Rosen described wormholes as tunnels through the fabric of spacetime in accordance with Einstein’s general theory of relativity, which describes gravity as a curvature of spacetime. Researchers call wormholes Einstein–Rosen bridges after the two physicists who invoked them, while the term “wormhole” itself was coined by physicist John Wheeler in the 1950s.
The notion that wormholes and quantum physics, specifically entanglement (a phenomenon in which two particles can remain connected across vast distances), may have a connection was first proposed in theoretical research by Juan Maldacena and Leonard Susskind in 2013. The physicists speculated that wormholes (or “ER”) were equivalent to entanglement (also known as “EPR” after Albert Einstein, Boris Podolsky [PhD ’28], and Nathan Rosen, who first proposed the concept). In essence, this work established a new kind of theoretical link between the worlds of gravity and quantum physics. “It was a very daring and poetic idea,” says Spiropulu of the ER = EPR work.
Later, in 2017, Jafferis, along with his colleagues Ping Gao and Aron Wall, extended the ER = EPR idea to not just wormholes but traversable wormholes. The scientists concocted a scenario in which negative repulsive energy holds a wormhole open long enough for something to pass through from one end to the other. The researchers showed that this gravitational description of a traversable wormhole is equivalent to a process known as quantum teleportation. In quantum teleportation, a protocol that has been experimentally demonstrated over long distances via optical fiber and over the air, information is transported across space using the principles of quantum entanglement.
The present work explores the equivalence of wormholes with quantum teleportation. The Caltech-led team performed the first experiments that probe the idea that information traveling from one point in space to another can be described in either the language of gravity (the wormholes) or the language of quantum physics (quantum entanglement).
A key finding that inspired possible experiments occurred in 2015, when Caltech’s Alexei Kitaev, the Ronald and Maxine Linde Professor of Theoretical Physics and Mathematics, showed that a simple quantum system could exhibit the same duality later described by Gao, Jafferis, and Wall, such that the model’s quantum dynamics are equivalent to quantum gravity effects. This Sachdev–Ye–Kitaev, or SYK model (named after Kitaev, and Subir Sachdev and Jinwu Ye, two other researchers who worked on its development previously) led researchers to suggest that some theoretical wormhole ideas could be studied more deeply by doing experiments on quantum processors.
Furthering these ideas, in 2019, Jafferis and Gao showed that by entangling two SYK models, researchers should be able to perform wormhole teleportation and thus produce and measure the dynamical properties expected of traversable wormholes.
In the new study, the team of physicists performed this type of experiment for the first time. They used a “baby” SYK-like model prepared to preserve gravitational properties, and they observed the wormhole dynamics on a quantum device at Google, namely the Sycamore quantum processor. To accomplish this, the team had to first reduce the SYK model to a simplified form, a feat they achieved using machine learning tools on conventional computers.
“We employed learning techniques to find and prepare a simple SYK-like quantum system that could be encoded in the current quantum architectures and that would preserve the gravitational properties,” says Spiropulu. “In other words, we simplified the microscopic description of the SYK quantum system and studied the resulting effective model that we found on the quantum processor. It is curious and surprising how the optimization on one characteristic of the model preserved the other metrics! We have plans for more tests to get better insights on the model itself.”
In the experiment, the researchers inserted a qubit—the quantum equivalent of a bit in conventional silicon-based computers—into one of their SYK-like systems and observed the information emerge from the other system. The information traveled from one quantum system to the other via quantum teleportation—or, speaking in the complementary language of gravity, the quantum information passed through the traversable wormhole.
“We performed a kind of quantum teleportation equivalent to a traversable wormhole in the gravity picture. To do this, we had to simplify the quantum system to the smallest example that preserves gravitational characteristics so we could implement it on the Sycamore quantum processor at Google,” says Zlokapa.
Co-author Samantha Davis, a graduate student at Caltech, adds, “It took a really long time to arrive at the results, and we surprised ourselves with the outcome.”
“The near-term significance of this type of experiment is that the gravitational perspective provides a simple way to understand an otherwise mysterious many-particle quantum phenomenon,” says John Preskill, the Richard P. Feynman Professor of Theoretical Physics at Caltech and director of the Institute for Quantum Information and Matter (IQIM). “What I found interesting about this new Google experiment is that, via machine learning, they were able to make the system simple enough to simulate on an existing quantum machine while retaining a reasonable caricature of what the gravitation picture predicts.”
In the study, the physicists report wormhole behavior expected both from the perspectives of gravity and from quantum physics. For example, while quantum information can be transmitted across the device, or teleported, in a variety of ways, the experimental process was shown to be equivalent, at least in some ways, to what might happen if information traveled through a wormhole. To do this, the team attempted to “prop open the wormhole” using pulses of either negative repulsive energy pulse or the opposite, positive energy. They observed key signatures of a traversable wormhole only when the equivalent of negative energy was applied, which is consistent with how wormholes are expected to behave.
“The high fidelity of the quantum processor we used was essential,” says Spiropulu. “If the error rates were higher by 50 percent, the signal would have been entirely obscured. If they were half we would have 10 times the signal!”
In the future, the researchers hope to extend this work to more complex quantum circuits. Though bona fide quantum computers may still be years away, the team plans to continue to perform experiments of this nature on existing quantum computing platforms.
“The relationship between quantum entanglement, spacetime, and quantum gravity is one of the most important questions in fundamental physics and an active area of theoretical research,” says Spiropulu. “We are excited to take this small step toward testing these ideas on quantum hardware and will keep going.”
Reference: “Traversable wormhole dynamics on a quantum processor” by Daniel Jafferis, Alexander Zlokapa, Joseph D. Lykken, David K. Kolchmeyer, Samantha I. Davis, Nikolai Lauk, Hartmut Neven and Maria Spiropulu, 30 November 2022, Nature.
DOI: 10.1038/s41586-022-05424-3
The study was funded by the U.S. Department of Energy Office of Science via the QCCFP research program. Other authors include: Joseph Lykken of Fermilab; David Kolchmeyer, formerly at Harvard and now a postdoc at MIT; Nikolai Lauk, formerly a postdoc at Caltech; and Hartmut Neven of Google.
A joint team of researchers led by Caltech and including collaborators from the Jet Propulsion Laboratory (JPL), which Caltech manages for NASA, and Fermilab (Fermi National Accelerator Laboratory) have established two test beds using off-the-shelf material and state-of-the-art quantum devices to accurately teleport quantum information for a sustained period across a distance of 44 kilometers. The work, published in PRX Quantum, includes, for the first time, theoretical modeling of the experimental setup.
This research represents an important step in establishing a quantum internet of the future, which would revolutionize the fields of secure communication, data storage, precision sensing, and computing.
"We are very proud to have achieved this milestone on sustainable, high-performing, and scalable quantum teleportation systems," says Maria Spiropulu, the Shang-Yi Ch'en Professor of Physics at Caltech and director of the research program. "The results will be further improved with system upgrades we are expecting to complete by Q2 [second quarter of] 2021."
In a quantum internet, information stored in qubits (the quantum equivalent of computer bits) is shuttled, or teleported, over long distances through entanglement, a phenomenon in which particles become intrinsically linked to each other even when separated by vast distances. A key feature of quantum networks is their fidelity, or the quality of teleportation, which characterizes how close the teleported qubit is to the original. In the new study, quantum teleportation was performed with a fidelity of more than 90 percent.
"This high fidelity is important especially in the case of quantum networks designed to connect advanced quantum devices, including quantum sensors," explains Spiropulu.
The measurements were performed on the Caltech and Fermilab Quantum Network test beds (CQNET and FQNET), two teleportation systems that have been designed, built, commissioned, and deployed by Caltech's multidisciplinary, multi-institutional program Intelligent Quantum Networks and Technologies (IN-Q-NET). IN-Q-NET was jointly founded in 2017 by Caltech and AT&T. Fermilab and JPL were initial members of the collaboration, and, as Spiropulu says, "offered unparalleled expertise and capabilities toward achieving these results."
Caltech graduate student Samantha Davis analyzing CQNET's quantum teleporation fidelity data using real-time data acquisition software. Credit: CQNET
These unique quantum network test beds use state-of-the-art solid-state light detectors in a compact fiber-based setup and feature near-autonomous data acquisition, control, monitoring, synchronization, and analysis. The teleportation systems, which are compatible with existing telecommunication infrastructure and emerging quantum processing and storage devices, represent a significant milestone toward a practical quantum internet. The FQNET and CQNET networks are currently being used to improve the fidelity and rate of entanglement distribution, with an emphasis on complex quantum communication protocols and fundamental science. The networks are accessible to multidisciplinary researchers for research and development purposes. They serve both fundamental quantum information science and the development of advanced quantum technologies.
"The impressive demonstration of quantum teleportation in realistic materials at realistic rates brings us closer to exploiting the advantages of entanglement in quantum networks," says Caltech president Thomas F. Rosenbaum, the Sonja and William Davidow Presidential Chair, a quantum science researcher himself, who helped found IN-Q-NET at Caltech with AT&T. "We look forward to further breakthroughs from this ambitious collaboration."
Kommentit