Englannissa majaileva (hölynpöly)tomittaja Elliot Higginsin luoma nettisivusto Bellingcat väittää ratkaisseensa kaikki suuret kansainväliset rikosmysteerit Malesia-laisten Boeing-matkustajakoneiden putoamisista ja katoamisista Syyrian kaasuiskui-hin ja Englannin loikkariagenttien myrkytystapauksiin.. Koulutukseltaan Higgins on kirjanpitäjä, kaikkea muuta kuin minkään jamesbondin näköinen ja oloinen pullukka.

Eliot Higgins

Hän väittää jenkkiläisessä feministilehdessä Huffington Postissa (mm.”naisen orgas- mi ihmiskunnan suurimpana terveysuhkana”) joutuneensa vahingossa näiden kysy-mysten pariin ”seurattuaan huvikseen läppäriltä Syyrian sisällissodan rakettiliiken-nettä” ja ”21. elokuuta 2013 havaittuaan kaksi outoa rakettia, jotka eivät räjähtäneet-kään” (mistä hän siis tiesi ne juuri raketeiksi?) putoavan Zamalkan kaupunkiin Damaskosta etelään.

Seuraavana päivänä ”insinööri Muhammed al-Jazaeri” (nimi on sama kuin erään Saddamin-vastaista maihinnousua ajaneen päätoimittajan 10 vuotta aikaisemmin, tämän myöhemmän on kuitenkin sittemmin tarkennettu olleen tuolloin 27-vuotias) laittoi Youtubeen tietoja kyseisessä paikassa tapahtuneesta kaasuiskusta. Täältä saadaan ihan eri päivämäärä, 3.tammikuuta (2013?). Päivämäärät on ainakin jossa- kin asetettu jälkikäteen. Ilmeismiin samainen Muhammed al-Jazaeri siitemmin ”haa-voittui al-Assadin kaasuiskussa Ghoutassa” (jollaista ei ollut!) marraskussa 2017:

”Cases of suffocations were found as "Assad’s regime" targeted eastern Ghouta with  poisongas. Media workers Muhammed al-Jazaeri,Diaa al-Shami, Abdulmunim Issa and Mazen al-Shami were injured by the attack on 16 November 2017. Lieneekö suorastaan kuollutkin…? Vai olisko tämä ollutkin se vanha päätoimittaja?

Kukahan tuo Jokapaikan-Muhammed al-Jazaeri oikein todella on?

"Tietääkö" Huffpo?

(Hän on epäilyttävästi vähän prinssi Harryn näköinen, jos tämä värjäisi partansa ja tukkansa mustiksi... ainakin tuolla Belingcatin rasterilla tarkasteltuna...)

Mistä sellaisia ohjelmia saa,  joilla läppärikauppias (?) seurasi reaaliaikaisesti Syy-rian rakenttiliikennettä? Oliko ohjelmassa jokin tekoäly, joka osoittaa raketit, keiden tutkasta? Voisinko minä ladata sellaisen jostakin?

Yhteistä kaikille "Koristekissan" "saavutuksille" on kolme seikkaa: muka ARMOTON "moukantuuri",paikkoihin ja tilanteisiin ja henkilöihin nähden uskomattoman edis- tynyt NASA-tasoinen informaatioteknologia, erityisesti vakoilusellainen - ja hui-jaus-?, ... ja ennen kaikkea muuta aina sama "syyllinen ja suurroisto" - PUTIN!



We should be asking for answers about the Skripals and Bellingcat – and not just from Russia

Bellingcat has grown rather a lot beyond its shoestring origins. It has money – where from? It has been hiring staff. It has transatlantic connections. It has never, so far as I am aware, reached any conclusion that is inconvenient to the UK or US authorities


It is now more than seven months since assassins from Russia’s military intelligence service tried to kill a former double agent and his daughter with a nerve agent in Salisbury. Or did they? The only incontrovertible fact in that assertion is the location, Salisbury. Pretty much everything else remains speculative.

The Skripal case has troubled me since the first news broke in March. It is not the im-probability of what was reported to have happened – improbable things are the stuff of news. It is rather the mixture of utter certainty, unsubstantiated claims and glaring information gaps that is so disconcerting, from the immediate rush by UK officials to blame the Russian state, to the way the main figures in this drama have simply va-nished, and now to the contradictions that have gained blithe, and almost universal, acceptance.


When the Metropolitan Police showed the passports of two Russians they believed to be the assassins, they strongly hinted that the names on the documents were false. The invitation to establish their real names was taken up by investigative orga-nisation Bellingcat, which has now -amid a blizzard of documentation, seductive reference to “open source” techniques, and not a little help from Russian whistleblowers – come up with what it says are their real identities.

One of them is Colonel Anatoly Chepiga; the other is a medically qualified agent cal-led Alexander Mishkin, and both have received state honours from President Putin.


What’s so suspect about this,you may ask. Well, let’s start with Bellingcat, which has presented itself in the past as a microcosm of well-meaning and very British amateu-rishness, based in a Leicestershire bedroom,producing results that put the professio-nal sleuths to shame. In fact, Bellingcat has grown rather a lot beyond its shoestring origins. It has money – where from? It has been hiring staff. It has trans-atlantic connections. It has never,so far as I am aware,reached any conclusion – whether on the downing of the Malaysian plane over eastern Ukraine, or chemical weapons use in Syria, or now, with the Skripals – that is in any way inconvenient to the UK or US authorities.

That need not cast doubt on its findings.But should the authenticity of the documents it cites not be subject, at very least, to the same scrutiny as might be applied to other evidence? And when, as this week, UK officials say they do not “dispute” Bellingcat’s identification of Chepiga and Mishkin, does this not prompt a few questions about whether, say, our “agencies” reached the same conclusions long ago, but kept quiet, or why most of the UK’s media apparently find Bellingcat a more trustworthy source than the UK intelligence services (possible answer:Iraq)? Might not the group’s good name be being used to get information into the public domain that officials do not want to vouch for? And, if so, would this be to inform, or to mislead?

What else do I find troubling? How about the UK and US focus on Russian military intelligence, still referred to as the GRU? I don’t recall any specific Soviet or Russian agency being so clearly fingered in this way before. Accusations might have been levelled at the KGB – or its Russian successor, the FSB – but this was usually in a generic, not specific, sense. Why the change?

Read more

It could be, of course, because the UK knows for certain that it was the GRU that tar-geted the Skripals. But it could equally be that officials simply assumed this because the GRU was Sergei Skripal’s agency, or because the GRU was already in the dock in the US for alleged involvement in hacking. Or it could be because it sounds much scarier than just saying “intelligence”, or even – though I concede this is unlikely – to make clear to Vladimir Putin that we are not blaming him, because the GRU was never “his” agency.

But there is a big contradiction here. On the one hand,the GRU is being presented as a bunch of duffers,whose decorated and highly qualified agents were booked into an east London dive, behaved badly, were deterred by a bit of snow,abysmally failed in their mission, and now face the wrath of Putin. On the other hand, we are told that the GRU is the crème de la crème of state agencies, that Russia is mighty and malevolent and that we should be very, very afraid. Which is it?

Lastly,let’s consider the connections that the UK public is being encouraged to make. Between the two Bellingcat identifications of Chepiga and Mishkin, a clutch of wes-tern states, including the UK and the US, came out with a coordinated condemnation of specific cases of Russian cyber-espionage. One related to the chemical weapons watchdog, the OPCW,back in April;another to the World Anti-Doping Agency in Swit-zerland. All this was presented to the UK public at least in the context of the Skripal case.

But there is a broader and more obvious explanation for Russia’s “behaviour” here – which is that, whether in sport or in matters of chemical weapons, the western allies have closed ranks to exclude Russia from information it is entitled to as a member of these international organisations. In such circumstances, wouldn’t you try to find out what was going on? Might you not also wonder why an apparent attack in an English city was being treated not as a crime – so a police matter – but as “the first use of a chemical weapon in Europe since the Second World War”, which allowed it to be immediately shut behind the impenetrable wall that supposedly protects UK intelligence and state security? "

And the point that troubles me. For all the “revelations” of recent days, we are no fur-ther forward in knowing what happened to the Skripals - or to Dawn Sturgess, who remains the only person to have died, or to her partner,Charlie Rowley,who has now, like the Skripals and Detective Constable Nick Bailey,disappeared from the media. The two men caught on CCTV in Salisbury may indeed be GRU agents - though why the GRU would squander its brightest and best on such an apparently incompe- tently executed operation raises doubts. But no UK court would convict them of even attempted killing on the “evidence” that has so far been produced.

The CCTV footage from Salisbury has huge lacunae - though it is established that the cameras were working in Salisbury that day - and does not include any of the pair less than 500m from the Skripals’ house, nor any of the Skripals themselves. Why not? We still do not know where they were for most of that Sunday morning, who they might have met, or for what purpose,or precisely when the presumed attack occurred. Those are huge gaps.

Now, it is also true that Russia’s information machine has hardly covered itself in glo-ry.Its response to at least some of the UK accusations have been weak or in dubious taste, to put it mildly.The RT interview (which was also broadcast on Russian domes- tic TV) seemed designed to make the Salisbury “tourists” a laughing stock. And Russia has not been as vocal as might perhaps have been expected in demanding consular access to Yulia Skripal, which might seem to cast doubt on its claims of innocence.

But the flaws in the way Russia has presented its case are not my prime concern. I am in the UK, a British citizen and a UK journalist,and I find the evidence and the ex-planations so far offered by our own side in what is becoming an all-out information war both deficient and scandalously short on credibility – and so, I suggest, should you. ”



Tuo Zamalkan lavastettu Al-Nusran/Al-Qaidan kaasuisku elokuussa 2003 oli lopulta käänteentekevä tyräys "Länneltä" Syyrian sodassa: YK ei mennyt retkuun,  eikä sitten "Länsi" itsekään uskaltanut ilman sitä lähteä maahyökkäykseen:


" perjantai, 25. lokakuu 2013

YK:n kriisinhallintaa haukutaan turhasta, kun sitä ei osata eikä haluta käyttää

Eilinen YLE:n A-studio 11.09.2013 taas tihkui ja kipinöi "pettymystä" ja harmistusta, että "Länsi" ei näytäkään hyökkäävän Syyriaan ilman YK:n Turvallisuusneuvoston lupaa.Erityinen kestomarina kohdistuu Turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenten veto-oikeuteen, josta annetaan väärä kuva, ikään kun se kohdistuisi kaikkeen, mitä YK tekee, ikään kuin TN olisi YK:n suvereeni korkein päättäjä. Sitä se ei ole, vaan se on YK:n tärkein erityiselin, jonka toimialue on rajattu turvallisuus- ja erilaisiin siihen välit- tömästi liittyviin asioihin, kuten jäsenmaiden hyväksymiseen ja erottamiseen sekä sihteeristön kokoonpanoon.Erikoisjärjestönä KAIKEN,MITÄ TN TEKEE, ON PERUS- TUTTAVA (YLEMPÄÄN) LAKIIN, Peruskirjaan ja yleiskokouspäätöksiin (General Assembly Resolution, GER).

... YK:n sotarikostuomioistuimen tuomari Carla del Ponte toteaa faktat:


UN's Carla Del Ponte: "2013 chemical attack was done by Syrian rebels, not Assad".

Ranskan tutkijoiden argumentti vuonna 2016 oli , että myrkky oli samaa erää kuin 2013!







Helvetin Kuustoista!!!


Jarmo Koponen


Jarmo Koponen on toimittaja.

" Totuuden jälkeen (Teos, 2018) on mainio kirja.Se pureutuu hyvin isoon ongelmaan, jonka ydin on mediassa, toimituksissa,joissa tehdään samoja virheitä yhä uudelleen.


Propagandaa tehdään tietoisesti, ja se onkin jo toinen juttu. Nimittäin kirjassa muis-tutetaan, että ulkopoliittisen harhauttamisen vastinparina ei ole tieteellinen konsen-sus, vaan vaihteleva määrä todistusaineistoa ja asiantuntijoiden tilannearvio. Aukot-toman todisteen, savuavan aseen,peräänkuuluttaminen saattaa toimia puolustustak- tiikkana, jolla on myös läpimenomahdollisuuksia liberaalin demokratian perinteessä käytävässä keskustelussa.

”Tässä voidaan vetää harhaanjohtava analogia yksityishenkilöön ja riippumattomaan oikeuslaitokseen, vaatia aina lisää näyttöjä, neutraalia prosessia ja mahdollisuutta puolustautumiseen – eihän pelkän syytteen voida katsoa riittävän tuomioon. Krimin miehittäminen, MH-17-lennon alasampuminen, Syyrian hallinnon toistuvat kaa-suiskut sekä Skripal-myrkytystapaus ovat viime vuosina nostaneet tämän kyseen- alaisen ulkopolitiikka käräjäoikeutena -argumentin esiin. Tasapuolisuuden ylittämi-nen, Venäjän puolustusministerin tai Putinin esittämän narratiivin haastaminen vaatii työtä ja ammattitaitoa.”


Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana
Ilmestynyt 25.9.2018
Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo & Olli Seuri
Vuonna 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Britannian EU-kansanäänestyksen seurauksena syntyi laajalti jaettu tunne siitä,että politiikan tekemisen tavat ja julkisen keskustelun säännöt olivat muuttuneet pohjiaan myöten. Tunteet ja räikeät valheet jättivät faktat jalkoihinsa. Oli siirrytty totuudenjälkeiseen aikaan.
Maailma ei kuitenkaan muuttunut vuodessa. Totuudenjälkeisen ajan keskeiset ajurit – yhteiskunnallinen polarisaatio ja teknologinen kehitys – olivat muokanneet maape-rää vuosikymmenten ajan. Ne ilmenivät perinteisen median ja asiantuntijuuden kriisi- nä, vanhojen hierarkioiden murtumisena ja verkostojen vallan kasvuna, sekä uusina julkisuuden hallinnan keinoina. Räikeimmillään ilmiöt tulivat esiin Yhdysvalloissa, mutta samat voimat ovat käynnissä myös Suomessa.
Totuuden jälkeen on ensimmäinen suomalainen yleistajuinen kokonaiskatsaus tähän murrokseen. Kirjassa tarkastellaan kriittisesti totuudenjälkeisen ajan ilmiöitä sekä niiden historiaa. Politiikan eri alueisiin syventävät tapaustutkimukset paljastavat suomalaisen julkisen keskustelun karikot.
VTT, dosentti Antto Vihma (s. 1978) on Ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevä kansainvälisen politiikan tutkija. Vuosina 2015 ja 2016 hän toimi vierailevana tutkijana Yhdysvalloissa Massachusetts Institute of Technologyssä (MIT).
FM Jarno Hartikainen (s. 1985) työskentelee Helsingin Sanomien politiikan ja talou-den toimituksessa. Työssään hän on perehtynyt energia- ja ilmastopolitiikkaan, EU-kysymyksiin ja kansainväliseen kauppaan.
YTM Hannu-Pekka Ikäheimo (s. 1983) työskentelee asiantuntijana Sitran ennakointi- ja strategiayksikössä. Politiikan tutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan Ikäheimo tutkii EU-journalismin ja demokratian välistä suhdetta.
YTT Olli Seuri (s.1983) on Yleisradion toimittaja ja journalismin tutkija. Hän on väitel- lyt journalistiikasta Tampereen yliopistossa vuonna 2016. Lisäksi Seuri on palkittu Vuoden journalistina Bonnierin Suuri journalistipalkinto -kilpailussa 2017.

Keskustelua ”Pellinkissasta”:


Viestejä 3620
Liittynyt 16.1.2016


Tokkura kirjoitti:

Näitä ohjuksenpaloja numeroineen ja toimituskirjoja - jos ne ovat paperisena - ei voi-da väärentää,kun muillakin palasia siitä ohjuksesta,ja tasan samanalaisista ohjuksis-ta samalta ajalta, samoin toimituskirjoista. Ohjus on toimitettu aikanaan Ukrainaan, ja valmistaja on sen dekomissoinut 2011 vanhentuneena ja uudistuskelvottomana.

ekavekara kirjoitti:

Muistanko oikein, että Venäjä yllättäen löysi ohjuksenpalasia pellolta 2,5 vuotta iskun jälkeen? Vai mistä tämä uusi ”ukrainalainen ohjus” kuvioihin ilmestyi?

Tokkura kirjoitti:

Kai se sillä oli, mutta kun sitä ei ollut otettu mukaan tutkimuksiin. Se antoi ensin Hollannin kansallisen tutkimuskomission ja ”Pellin-paskan” näyttää, mitä ne ovat latuaan!

ekavekara kirjoitti:

Nimenomaan. Toiset tutkii oikeasti, mitä tapahtui ja toiset pyrkivät fabrikoimaan todisteita jälkikäteen, jotta tulos olisi itselle mieluisa.

Tokkura kirjoitti:

Aivan päin vastoin. Nyt on sekä lännen ohjuksenpalaset että idän ohjuksenpa-laset ja voidaan esimerkiksi isotoopeilla tutkia,ovatko ne samasta pytystä.Aivan samoin voidaan tutkia, ovatko sarjanumerot originaaleja vai onko niitä ”fabrikoi-tu”. Jos venäläiset olsivat heti tuoneet sarjanumerollisen palasensa esiin, länsi olisi nypiinyt omansa pois romunsa joukosta, ja fabrikoineet sinne vaikkapa suomalaisten palasia: ”Eri ohjus!”


Ja kuten sanottu, valmistaja oli dekomissoinut tyypin vanhentuneeksi ja laitto-maksi jo 2011 (jolloin niitä oli hyvin vähän enää yhtäänmissään jäljellä, kun valmistus ja varsinkin sen perhossrapnellin käyttö ohjusmalliin oli lopetettu vuonna 1986. Suomella oli yhdet kuoret muistaakseni vielä vuoden 2012 sotilasparaatissa (en muista armeijan päivän vai itsenäisyyspäivän).

ekavekara kirjoitti:

Ei sitä voi mitenkään osoittaa, ettei venäjällä ole noita vanhoja ohjuksia varastois- sa pilvin pimein. On jopa luultavaa, että juuri niitä samoja, joita on tiedetty Ukrai-nalla olevan, on annettu kapinallisille. Jos jäävät aseista kiinni, niin voivat väittää varastaneensa ne Ukrainana asevarastoista. Tämä oli Venäjän asetoimitusten käytäntö kriisin alkuaikoina.

Tokkura kirjoitti:
Tämä ohjus on joka tapauksessa tarkistettavissa olevan ainieston perusteella toimi-tettu 30 vuotta sitten Ukrainalle.Koko MALLI on ALMAZin valmistamana dekomissoi- tu 2011 kaikkialla maailmassa, ei vain yli 25-vuotta vanhat yksittäiskappaleet. Näitä on sen jälkeen ollut laitonta pitää armeijoiden osastoissa, ja käsittelijät ovat täydessä vastuussa kaikista niiden aiheuttamista vahingoista.

On pirun paljon todennäköisempää,että yli-ikäisiä ”kuumia” romuja olisi säilytetty Uk- rainassa kuin Venäjällä,jolla on yllin kyllin parempiakin ohjuksia.Ne on ehkä ilmoitet-tu ammutuiksi jossakin sotaharjoituksissa, mutta ei ole sitten ammuttu kuitenkaan. Pääfuskaaja voi olla komentoketjussa kuka hyvänsä presidentistä ohjusjoukkuee-seen. Siihen aikaan, kun tämä olisi pitänyt hävittää, oli Janukovych vallassa, eivätkä venäläiset ainakaan siihen aikaan tiettävästi tehneet mitään sotasuunnitelmia ja (romu)varusteluohjelmia Ukrainan varalle.

Lainaus: ekavekara kirjoitti:

Lisäksi, ettei kukaan usko Venäjän todisteiden aitoutta, on heillä iso ongelma motivaation kanssa.

Tokkura kirjoitti:

Aitous ei ole uskon vaan tarkistuksen kysymys.
Lainaus: ekavekara kirjoitti:

Ukrainalla ei ole ollut mitään syytä ampua matkustajakonetta, koska kapinallisilla ei ollut lentokoneita.


Lisäksi, jos se olisi ollu ilmoittamaton kone Ukrainan lennonjohdon taholta, Venäjä ei olisi missään tapauksessa ampunut BUKilla, vaan koneen perään (eteen) olisi lähetty hävittäjä, joka olisi ensi kehottanut kääntymään ja ampunut vasta jos se olisisi ollut törmäämässä johonkin kremlinmuuriin…


Kolmas iso ongelma syntyy siitä, miten poisselitetään kapinallisten tunnustukset koneen alasampumisesta somessa? Hehän juhlivat asiaa, kunnes tajusivat, että alas olikin ammuttu matkustajakone.

Tokkura kirjoitti:

Sellaisia ei ole. ”Ne” on moneen kertaan käsitetelty. Siellä on jotkut silminnäkijät luulleet, että on ammuttu alas Ukrainan pommikone.

Neljäs ongelma tulee siitä, miten selittää yhden ohjuksen puuttuminen Bellincatin julkaisemasta buk-lavetista. Missä se on?

Tokkura kirjoitti:

Se kyseinen ohjuslavetti oli aivan muualla Ukrainassa sillä hetkellä, ei tosin kovin kaukana, mutta hallituksen puolella! Siitä on kuvat ja miehistökin tiedetään! (kuva)


Eivätpä he olsi pystyneet ”Venäjälle palautetusta” lavetista mallia tekemäänkään…



Terveisiä tutkimukomissiolle: Ukrainalainen BUK, numerot ja miehistö tiedossa, poistuu Dnepropetrovskista 17.4. 2014. Alue joutui jonkin ajan kuluttua Donin tasavallan hallintaan.


Lista on pitkä ja Venäjän on käytännössä täysin mahdoton enää livetä syyllisyydestään, vaikka palkkaisi tuhat trollia lisää.

Venäjällä ei ole mitään osaa eikä arpaan tähän asiaan. Tämä on todennäköisesti ol-lut infosota-ansa, kun kone lensi 100 km liian pohjoisessa reitiltä, laittomasti mat-kustajakoneena sotatoimialueen yläpuolla, ja lisäksi kilometrin liian matalalla!


Pellinkissan vidioilla esiintyy aivan muu BUK-tyyppi (laivaston 9M38M1) kuin todelli-nen ("tavallinen" BUK 9M38, jonka valmistus siis lopetettiin 1881 ja dekomissoitiin 2011).




On July 16, 2014, a day before the downing of MH17, the Ukrainian Army released a video touting its “anti-terrorism operations” in eastern Ukraine. Halfway through the video, a Buk can be seen armed with missiles displaying the long, telltale fins of the 9M38M1.



Almaz-Antei on koko ajan puhunut tosisassa BUK 9M38:sta, tässä YLE asiallinen uutinen 17.10.2015:

Koko Lautakunta (JIT) sanoi 13.10. 2015, että kyseessä oli nimenomaan BUK 9M38:

Loppuraportti vahvistaa: BUK-ohjus räjäytti malesialaiskoneen Ukrainassa

 Lautakunnan mukaan matkustajat, jotka eivät kuolleet ohjuksen räjähdyksestä, vaipuivat tajuttomuuteen hetkessä.

13.10.2015 klo 14:19päivitetty 13.10.2015 klo 16:22

Malesialaiskoneeseen osui venäläisten valmistama BUK-ohjus Itä-Ukrainan ilmati-lassa,hollantilaisen turvallisuuslautakunnan loppuraportti vahvistaa. Ohjus ammuttiin maasta ilmaan.

– Kone syöksyi maahan sen seurauksena, että taistelukärki räjähti ohjaamon ulko-puolella, sen vasemmalla puolella. Taistelukärki sopii BUK-ilmatorjuntaohjusjärjes-telmässä käytettäviin ohjuksiin. Ohjuksen räjähtäessä koneen etuosa repeytyi irti, lautakunnan puheenjohtaja Tjibbe Joustra kertoi.

Lautakunnan mukaan ohjus räjähti vajaan metrin päässä koneesta,ja ohjaamon hen- kilökunta kuoli välittömästi. Lautakunta on pystynyt tunnistamaan ohjuksen BUK:iksi ohjaamossa kuolleiden kolmen henkilön ruumiista löydettyjen ohjuksen palasten ja maalijälkien perusteella. Lautakunnan mukaan se oli 9M38-sarjan ohjus.

Lautakunta ei ota kantaa siihen, kuka ohjuksen ampui. Se ei myöskään osoita ohjuk-sen tarkkaa laukaisupaikkaa, mutta se laukaistiin Venäjä-mielisten kapinallisten hal-litsemalta alueelta. Länsimaat ovat pitkään olleet vakuuttuneita siitä, että ohjuksen ampuivat Venäjä-mieliset kapinalliset.

Lautakunnan mukaan matkustajat, jotka eivät kuolleet ohjuksen räjähdyksestä, vaipuivat tajuttomuuteen hetkessä. Koneen palaset putosivat 50 neliökilometrin suuruiselle alueelle.

"61 lentoyhtiötä lensi Itä-Ukrainassa"

[Tämä tarkoittanee, että NIILLÄ OLI LUPA LENTÄÄ REITILLÄ, eivältämättä sitä että noin monta konetta olisi lentänyt vaikka sinä päivänä, kun koneita, ilmeisti muitekin lennätettiin myös tavalista pohjoisempana.]

Tutkijalautakunnan mukaan lentoyhtiön olisi pitänyt olla tietoinen Itä-Ukrainan ilmati-lan vaaroista. Toisaalta useat lentoyhtiöt jatkoivat Itä-Ukrainassa lentämistä käynnis-sä olevasta aseellisesta konfliktista huolimatta. Kolme muuta konetta oli MH17-lennon läheisyydessä, kun se katosi tutkasta.

– Lähes kaikki lentoyhtiöt lensivät alueen yli. Kukaan ei uskonut, että konflikti aiheuttaisi vaaraa siviilikoneille, lautakunnan puheenjohtaja Tjibbe Joustra sanoi.

Tutkijalautakunnan mukaan 61 lentoyhtiötä lensi Itä-Ukrainan ilmatilassa. Sen mielestä Ukrainan olisi pitänyt sulkea ilmatilansa siviilikoneilta aseellisen konfliktin vuoksi.

– Ukrainan viranomaisilla olisi ollut riittävästi syitä sulkea Itä-Ukrainan ilmatila varotoimenpiteenä.

Venäjä: Ohjus ei Venäjän käytössä

Myös venäläinen BUK-ohjuksia valmistava Almaz-Antei -yhtiö kertoi aiemmin tiis-taina, että malesialaiskoneen pudottanut ohjus oli mallia 9M38. Se kertoi lopetta-neensa sen valmistuksen vuonna 1986. Sen mukaan Ukrainan armeijalla on käytössään kyseisiä ohjuksia, mutta Venäjällä ei.

[Sitä ei ole ollut LAILLISESTI myöskään Ukrainalla, koska se on dekomissoitu.]

Hollantilainen turvallisuuslautakunta on tutkinut onnettomuutta 15 kuukautta. Lehdistötilaisuudessa esiteltiin Boeing 777 -koneen hylky, jonka tutkijat rakentaneet onnettomuuspaikalta löytämistään koneen osasista.

Kaikki MH17-lennolla olleet 298 ihmistä kuolivat, kun Malaysia Airlinesin kone räjähti Itä-Ukrainan ilmatilassa heinäkuussa 2014. "

Lähteet: Reuters, AFP, AP

Ihan asiallinen juttu myöhemmän tiedon valossa - varmaa armeijalta tarkistettu.



Plane politics: MH17 ’truth’ enforcers and the New McCarthyism

Neil Clark is a journalist, writer, broadcaster and blogger. He has written for many newspapers and magazines in the UK and other countries including The Guardian, Morning Star, Daily and Sunday Express, Mail on Sunday, Daily Mail, Daily Tele-graph, New Statesman, The Spectator, The Week, and The American Conservative.
He is a regular pundit on RT and has also appeared on BBC TV and radio, Sky News, Press TV and the Voice of Russia. He is the co-founder of the Campaign For Public Ownership @PublicOwnership. His award winning blog can be found at www.neilclark66.blogspot.com.
He tweets on politics and world affairs @NeilClark66
Plane politics: MH17 'truth' enforcers and the New McCarthyism


Featured / October 27, 2018
By Mark Ames

Mark Ames is the co-host of the Radio War Nerd podcast. Subscribe to Radio War Nerd on Patreon.

Who remembers @ShamiWitness? At the peak of ISIS’s power, @ShamiWitness stood out as the genocidal militia group’s “most influential Twitter account” according to a Channel 4 exposé and a Kings College report. The @ShamiWitness account was followed by some two-thirds of foreign jihadis. But it went further than propogan-dizing Islamic State’s massacres and rapes: @Shamiwitness also actively recruited foreign jihadis and helped lead them through the ratlines in Turkey, into the ISIS kil-ling fields in Syria and Iraq, as a George Washington University report revealed this year.

But I want to talk about the western “experts” in Washington and London who cozied up to @ShamiWitness — especially since all of them are still around, many of them bigger and more influential in our political discourse than ever. They’re the ones who built up @ShamiWitness’s social media capital, making his account so popular, and so effective, in recruiting ISIS murderers. Some of the best known Syria regime-change hustlers and “experts” - Eliot Higgins of Bellingcat and the Saudi-funded  At-lantic Council; Charles Lister of the Saudi-funded Middle East Institute, former CNN “Syria expert” and Atlantic Council fellow Michael Weiss, all major figures promoting today’s RussiaGate hysteria — together helped transform the @ShamiWitness ac-count from a cretinous troll into a credible “ISIS expert”. They validated and lent cre-dibility to ShamiWitness as someone with deep, local insider knowledge, boosting ShamiWitness’s social capital their countless retweets, #FF’s, #Pt’s, and their numerous public interactions.

As it turned out, @ShamiWitness was a fake “Syria expert”. The millennial yuppie who ran the ShamiWitness account was as much an insider expert on ISIS as the western Syria hacks who boosted him. It wasn’t the “experts” like Bellingcat who un-masked ShamiWitness - quite the opposite, Bellingcat’s team played a major role in building him up as a credible expert. Rather,it was a Channel 4 report exposing Sha-miWitness as a fake - but a very dark and dangerous fake, with very real world con-sequences. @ShamiWitness was run by a 24-year-old Indian marketing executive named Mehdi Masroor Biswas, who tweeted out ISIS and Syria “expertise” from his bachelor pad in Bangalore, India.  "




Saatanan iltapaska!


Tutkinta: Malesialais­koneen Itä-Ukrainassa 2014 pudottanut ohjus oli peräisin Venäjän ase­voimien joukko-osastosta

Julkaistu: 24.5. 12:34 , Päivitetty: 24.5. 12:58

Malaysia Airlinesin Boeing 777 -matkustajakone ammuttiin heinäkuussa 2014 ilma-torjuntaohjuksella alas Itä-Ukrainan yllä. Kaikki koneessa olleet 298 ihmistä kuolivat.

Malesialaisen matkustajakoneen alas ampumista tutkiva kansainvälinen ryhmä vah-vistaa, että koneen pudottanut Buk-ohjus kuului Venäjän asevoimille. JIT-tutkijaryh-män mukaan koneen kesällä 2014 alas ampunut ohjuslavetti oli tuotu Ukrainaan Venäjän 53. ilmatorjuntaohjusprikaatista Kurskista.

Riippumattomien tutkijoiden Bellingcat-yhteisö on kertonut kyseisen joukko-osas-ton roolista tapauksessa jo aiemmin.Tutkijaryhmä perusteli jo aiemmin julkisuudessa olleiden tietojen julkistamista vasta nyt sillä, että rikostutkinnassa kerättyjen todisteiden on pidettävä myös aikanaan oikeudessa.

Amsterdamista Kuala Lumpuriin matkalla olleessa Malaysia Airlinesin Boeing 777 -koneessa oli 298 ihmistä, suuri osa heistä hollantilaisia. Kaikki saivat surmansa.

JIT-tutkijaryhmään kuuluvat Australia, Belgia, Malesia, Hollanti ja Ukraina. Tutkijat eivät osaa vielä vasta siihen, miksi matkustajakone ammuttiin alas ja kuinka kauan rikostutkimus vielä kestää. "

JIT:n tutkijat ovat jo aiemmin kertoneet, että MH17-lento ammuttiin alas venäläisval-misteisella Buk-ohjuksella ja että ohjus laukaistiin alueelta, joka oli kesällä 2014 Itä-Ukrainan separatistien hallussa.



" 08b-1.jpg

Piilota aiemmat lainaukset (1)
ekavekara kirjoitti:
Tokkura kirjoitti:


Sulle on jo useaan kertaan linkitetty Almazin omat tiedotustilaisuudet, jossa esitellään eri buk-malli kesällä 2015 ja syksyllä 2015.

Heillä on siihen sitten ollut perusteita (joita kaikkia he eivät välttämättä ole kaikkia kertoneet):he ovat ehkä just tässä välissä varmistaneet JIT:in löytämät kolme perhos- srapnellia koneen sisältä, ja he ovat myös saattaneet juuri tällä välin saada käsiinsä sen numerollisen ohjuksenpalasen ja tutkineet toimitusarkistoja.


Muutenkin kantava teoriasi vastustaa JIT:n tutkimustuloksia on, että kaikki on vää-rennetty: kapinallisten somepäivitykset, kaapatut puhelut, valokuvatut ohjuslavetit;
Nää on ainakin väärennetettyjä, ja nää on myös niitä Bellingcat kovin tuttuja "IHME-SATTUMUKSIA": JUST SEN KERRAN KUN "VENÄJÄN ARMAIJA KULJETTAA LAITTOMIA POISTETTUJA OHJUKSIA - TARKOIN JA NÄKYVÄSTI MERKITYIS-SÄ KOTELOISSA (joista todellisuudessa ei varman päälle tiedä, mitä siellä oli - vaik-ka olisi ollut votkaa...) SATTUU PEILLNKISSA VIDEOMIES/NAINEN PAIKALLE, JUST KUIN ZAMALKAN KAASUOHJUKSET!


Jos  HERVANTAAN YÖN PIMEYDESSÄ SATTUMALTA OSUISI JOKIN HARHAU-TUNUT KAASUOHJUS, olisi absoluttinen mahdottomuus, että minä olisin paikalla (enkä kuolisi heti valmistautumattomana), ja EDES YMMÄRTÄISN TILANTEESTA HÖLKÄHTÄVÄN PÖLÄHTÄVÄÄ,ENNEN KUIN SE ON ARMOTTA OHI,vaikka kuin- ka olisi kännykkää taskussa videokuvausvalmiina vaikka jonkin elukkaswown tai murtovarkaiden tai katuväkivallan takia!

Lennonjohto ohjasi MH-17 sivuun ja Ukraina ampui sen tarkoituksella alas. JA MIKSI? Siksi, että saisivat aikaan provokaation. Ja mukana on ainakin Ukraina, Hollanti ja Nato + muut JIT:n jäsnet toki vielä hväksyvät tämän kattavan salaliiton.

Näitäkään ei voi ehdottomasti kokonaan sulkea pois: juuri tuollaista TEHTIIN SYYRIASSA PELLINPASKAN OLLESSA "AVAINROOLISSA"!!!

PELLINPASKA EI OLISI LAINKAAN KÄRYNNYT SYYRIASTA LAAJASSA JULKI-SUUDESSA (YK:lle kylläkin... koska siellä ilnmeisti tunnistettiin se kaasu), jos se ei olsi ruvennut vouhkaamaan myös näissä muissa kysymyksissä. Sen olisi pitänyt ainakin vaihtaa naamat asemamaa. Mutta kun ei.

Tuo teoria kaikkineen häviää noin 0-100 sille valtavalle todistusaineistoille, jonka JIT on keränyt originaalilähteistä (ei netistä tai Bellincatilta) ja rikosteknisin menetelmin vahvistanut oikeaksi.

Siinä "todistuaineistössa" EI OLE MITÄÄN PROTIA ainakaan sellaisena, kuin esimerkiksi Kannala sitä on esitellyt.

Itse lopetan nyt kanssasi vääntämisen, kun et kykene mihinkään normaaliin väit-telyyn asia-argumenteista. Otahan lääkkeesi ja palataan asiaan, kun jotain uutta aiheesta ilmenee.

Sää oot asiasta täysin kuutamolla. "


‘Suck my balls’: NATO-funded blogger Eliot Higgins checkmates critics with watertight argument


Collaboration of Bellingcat Founder and ISIS Twitter Account Exposed in New Report

Western “experts” like Eliot Higgins of Bellingcat and the Atlantic Council frequently promoted the ShamiWitness account despite its frequent promotion of Daesh talking points and brutal deeds.

by Whitney Webb





Selvitys: FSB:n agentit seurasivat Putin-kriitikko Boris Nemtsovia ennen salamurhaa – sama ryhmä varjosti myös Navalnyita

Oppositiopoliitikko Boris Nemtsov surmattiin ampumalla Moskovassa helmikuussa 2015.




Oppositiopoliitikko Boris Nemtsovia varjosti ennen salamurhaa turvallisuuspalvelu FSB:n ryhmä. Kuva vuodelta 2011. Vuosia myöhemmin seurasi oppositiovaikuttaja Aleksei Navalnyita (vas.). Kuva: AFP / Lehtikuva, Reuters

STT 28.3. 13:15


Useat Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n agentit seurasivat oppositiopoliitikko Boris Nemtsovia ennen tämän salamurhaa vuonna 2015.Asia käy ilmi kansalaisjournalisti- ryhmä Bellingcatin, Britannian yleisradio BBC:n ja Riiasta toimivan venäläisen tutkivan journalismin uutissivusto The Insiderin yhteisselvityksestä.

Nemtsov surmattiin ampumalla Moskovassa helmikuussa 2015. Bellingcatin mukaan Nemtsovia varjosti tätä ennen sama FSB:n ryhmä, joka vuosia myöhemmin seurasi oppositiovaikuttaja Aleksei Navalnyita ennen tämän myrkytystä vuonna 2020. Navalnyi selvisi hengissä salamurhayrityksestään, ja hänet vangittiin myöhemmin Venäjälle paluunsa jälkeen.

Selvitys perustuu muun muassa tunnistettujen FSB-agenttien matkustustietoihin ja puhelindataan, jotka ovat saatavilla Venäjän mustasta pörssistä. Sama FSB:n sala-murharyhmä on liitetty aiemmissa tutkimuksissa myös oppositiopoliitikko Vladimir Kara-Murzan sekä kirjailija Dmitri Bykovin myrkytyksiin.

1990-luvulla Venäjän politiikan kärkinimiin kuulunut Nemtsov oli näkyvimpiä presi-dentti Vladimir Putinin hallinnon kriitikoita, joka muun muassa vastusti Krimin niemi-maan liittämistä maahan. Aikoinaan Nemtsovia pidettiin presidentti Boris Jeltsinin seuraajaehdokkaana.

Agentit seurasivat kaikkialle

Nemtsovin murhasta tuomittiin Venäjällä viisi tshetsheenimiestä. Nemtsovin omaiset pitivät oikeudenkäyntiä peittelyoperaationa, jonka tarkoituksena oli suojella murhan todellisia suunnittelijoita. Murhan motiivi tai määräyksen antaja eivät selvinneet oikeusprosessissa.

Bellingcatin mukaan kerätystä todistusaineistosta käy ilmi, että FSB:n agentit olivat varjostaneet Nemtsovia jo kauan ennen murhasta tuomittujen tshetsheenimiesten saapumista Moskovaan. FSB:n työryhmä pysyi herkeämättä Nemtsovin kannoilla kaikilla tämän matkoilla Venäjällä toukokuusta 2014 helmikuuhun 2015.

Varjostus noudatti Bellingcatin mukaan samaa kaavaa kuin myrkytysuhrien kohdalla. FSB:n agentit saapuivat yleensä paikan päälle hieman ennen Nemtsovin matkaa ja lähtivät alueelta hieman Nemtsovin jälkeen. Merkille pantavaa oli Bellingcatin mukaan myös se, että varjostus loppui vain päiviä ennen salamurhaa.

Tutkimuksessa FSB:n agentteja ei kuitenkaan voitu yhdistää suoraan itse murhaan, eikä heidän olinpaikoistaan saatu tietoa murhapäivältä. Ampumalla tehty murha eroaa myös menetelmiltään selvästi FSB-ryhmälle tyypillisemmästä myrkytyksestä.

Venäjän viranomaiset ovat kiistäneet osallisuutensa myrkytyksiin tai Nemtsovin murhaan."