Osoittautuu, että nuo mainitut oliot voivat olla TASAN SAMOJA, mutta TOIMINTA on eri, jonka näkökulmasta niitä tarkastellaan: hippulaa (<kibulas) lennätetään jonkin narunpäässä, mutta jos siitä samasta kappaleesta kiskotaan sitä narua, se sama ”malka” on kapula (<kabulas).
(Vähän samaan tapaan kuin erääseen toiseen tieteelliseen kiistaan ver-ratakseni, sisäpiirireiluus”moraali” ja ulkopiirirotumurha”moraali”…)
Tähän liittyy pistämätön metodinen keino tunnistaa verbivartaloiden aspektien avulla kantabaltista tai ainakin sen kautta peräisin olevia, sen äännejärjestelmään sovitettuja sanoja.
Hesari-yhtymän ”Tieteen” jutut ovat asiantuntematonta hörönlöröä ja palstantäytettä, jota myydään kalliilla.
http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/mista_tulee_sanonta_hippulat_vin…
” Ehkä tuulen vinkumisesta rattaissa.
Kovalla vauhdilla liikkumista kuvaavat sanonnat,joissa puhutaan hippuloiden vinku-misesta, ovat tulleet suomen kirjakieleen kansankielestä 1900-luvun alussa. Varhai-simmissa esimerkeissä ne kuvaavat usein rattailla ajamista. Eräissä satakuntalais- ja hämäläismurteissa ajelurattaita onkin nimitetty hippularattaiksi. Itse hippula-sanan merkityksestä ei juuri tässä sanonnassa voi sanoa mitään varmaa. Hippu merkitsee kansankielessä monen muun asian lisäksi ohutta kärkeä, ja hippula on ilmeisesti tämän johdos. Näin ollen vinkuvat hippulat voisivat tarkoittaa ajorattaiden ulokkeita, joissa tuuli vinkuu kovalla vauhdilla ajettaessa.
Sanonta on kirjallisuuden välityksellä tullut tutuksi myös sellaisille ihmisille, joiden omassa kielenparressa hippula-sanaa ei ole käytetty ollenkaan tai sillä on ollut jokin muu merkitys. Näitä muita merkityksiä ovat esimerkiksi puolisukat, tossut tai kengän-nauhat. Iissä ja Kuusamossa hippulat ovat tarkoittaneet miesten sukuelimiä. Näin ollen sanonta on voinut käyttäjien mielessä saada uusia tulkintoja ja käyttöaloja. Tarkka ymmärtäminen ei ole ollut välttämätön ehto sanonnan käytölle.
Hippula-sana on äännerakenteeltaan sellainen, että se voidaan tulkita pelkäksi ku-vailusanaksi vailla täsmällistä perusmerkitystä. Stadin slangissa hippula on merkin-nyt rahaa samaan tapaan kuin nappula, ja monikollista hippulat-sanaa on käytetty hippojen eli iloisen tanssitilaisuuden merkityksessä. Näiden pohjalta ei hippuloiden vinkumista voi kuitenkaan selittää, sillä ne ovat selvästi nuorempia kuin murrepohjai-set kirjakielen esimerkit. ”
[RK: Tanssitilaisuus ei ole hippulat vaan hippalot, joka on karjalainen diminutiivi sa-nasta hi(i)ppa , joka tarkoittaa korkeaa, tietynmallista päähinettä, jota on käytetty sen nimisessä leikissä.Se sana on luultavasti sama kuin huippu ja tämä edelleen samaa juurta kuin toista kautta tuleva suippo, suippu. Samaa alkua ovat löyly- tai ammen-nusastia kipa, kippo, koppa, englannin cap. Eräissä tapauksissa tämä sana tarkoit-taa ”kipollista”, ”kapallista”, ”kupillista” (suurin piirtein kerralla kattilassa tai nuotiolla keitettävää määrää vaikka munia tai nauriita), lukua 15 eli ”kipatusinaa” KEITTOTU-SINAA: kepti, kepa = paistaa, kovettaa kuumentamalla.
Sanajoukko on kovalla p:llä, saattanut tarkoittaa päälakea tai jopa pääkalloa. Fraenkelin liettuan etymologinen:
Lithuanian: kypà = kipa, 15 lukumäärä, kipa-tusina
Etymology: ’Mandel = manteli, nielurisa, 15 munaa, Zahl von 15 Stück’,
aus russ. kipa ’Ballen = tukku, pakka, päkiä, Packen = pakka’, das seinerseits aus
mnd. kip ’Packen’ stammt.
Direkt aus ostpr. kip ’flacher = laakea, grosser Korb = suuri kori’ ist
lit. kypas ’Kiepe’ = selkäreppu, selkäkori, entlehnt,
cf. lett. ķīpa, -e, -is ’grosses Fass = suuri astia,netzartiger Sack für Heu = verkkosäkki heinälle, Klee = apila, Futtersack = täytesäkki, toppatyyny’ aus ndd. kīp(e).
Unklar ist das Verhältnis von lit. kìpė, -is ’Melkkübel’ = lypsyastia,
lett. ķīpa, -e, -is ’kleines Schöpfgefäss’ = pieni ammennusastia zu
estn. kipp = kippo, finn. kipa ’Schöpfgelte’ = ammennuskiulu.
(Thomsen Ber. 261, M.-Endz. s.v. ķīpa).
Ven. kipa = monesta eri osasta kokonpantu (esim. ruoka), muinaisslaavin koup = kasa, kupo, viittaisi baltin sanaan *kemp = kasata > *kimp– = lisätä kasaan.
ruots. kippa = kaataa, kipata (yhteen).
(*kep- ja *kem-p- eivät liity toisiinsa: jälkimmäinen –p– on johtopääte, joka tarkoittaa edestakaisuutta: kasaan sekä listään että siitä otetaan: siitä tulee myös kauppa. )]
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/hippulat-vinkuen
Sanontaa on käsitelty Facebookissa Tampereen murteen ymmärtämisopas -sivulla. Sanonta hippulat/sippulat vinkuvat/viuhuvat tunnetaan kautta maan. Hippula voi olla myös hipale tai sipale. Savolainen kova vauhti (varsinkin ilmassa tai tuulta päin) on ”aika haipakkaa/hiipakkaa”. Siipikin lyö ja viuhuu, mutta on varmasti vanhempaa, mutta ehkä samaa perua. Hipaista/sipaista, hivaltaa/sivaltaa.
Sanan esiintyminen eri muodoissaan toistuvasti h- ja s-alkuisena viittaa lainasanaan baltin tai slaavin suunnalta vartalosta *šibal- tai žibal-. Tällaisia Wikipediasta löytyy-kin, esimerkiksi sorbin šibały = vauhdikas, eloisa, veijarimainen, šуbа = ruoska, piiska, vitsakimppu, luuta, tšekin šibal = veijari, rasavilli, vauhtisaapas, puolan szyb = viuhuen ilman halki lentävä esine, olio, nuoli.
Näiden katsotaan juontavan muinaisslaavin sanasta *šibati = heittää, lingota, lyödä, rämistä (gremet´), venäjän *šibat´, ukrainan *šibatí = heittää, lingota, lyödä, sivaltaa, serbokroatian *šibati = kiirehtiä, hosua, huijata, venäjän *šibkij = nopea.
Edelleen sanan katsotaan palautuvan indoiranilaiseen sanaan kṣipáti = lyödä, heittää lingota, kṣēраs = heitto (Max Vasmer).
Juha Kuisma kirjoittaa kirjassaan Tupenrapinat seuraavasti:
” Mitä ovat nuo hippulat,jotka vinkuvat? Yden selityksen mukaan hippulat ovat matka-ajoon tarkoitettujen hevoskärryjen pinnoja, jotka suhisisivat oikein kovaa ajettaessa. On selitetty niiden olleen ajelukärrien koristetupsuja tai nirkkoja,jotka kovassa ajossa vinkuivat.
Kolmannen selityksen mukaan hippula olisi ollut kengännauhoissa joskus käytetty pieni soikea poikkipuu. Samanlaisia hippuloita käytettiin ennen naruissa, joilla sidot-tiin ostospaketit. Kun oikein kovaa juoksi, saattoi liioitellen sanoa hippuloiden vinkuvan.
Hippula on yleisesti mikä tahansa pieni ovaalinmuotoinen esine. Tästä muodosta tu-lee eräs sivumerkitys ”miehen kives”. Tämän muotoinen kärki on myös siinä raudas-sa, johon reen aisa liittyy.Kun ajetaan tai juos- taan lujaa, tai on oikein kova kiire, mennään niin että hippulat vinkuu. ”
Näin Juha Kuisma.
Kiire ja naru ja viuhuminen sisältyvät noihin kantasanakandidaatteihinkin, usein kaikki, ovaalinmuotoisuus olemuksellisesti välttämättä ei, eikä *šibalin tarvitse abso-luuttisesti olla pienikään, paitsi suhteessa narun pituuteen,jossa se riippuu, joka taas näyttäisi olevan olemuksellista. Olen havainnut hippuloiksi nimitettävän erilaisia narussa roikkuvia esineitä ja myös naruun poikittain liittyvää kapulaa tai ovaalia kädensijaa, josta narua vedetään.
Ainakin 9/10 ”hippuloista” liittyy tavalla tai toisella hevoseen, mutta hippoksesta sa-na ei tule. ”Hevonen” on ilmeisesti lainautunut samaa reittä, tämä reitti on tässä juuri tärkeää.
Sanonta kertoo usein tavallista kieltä konservatiivisemmin sanan merkityksen, var-sinkin jos sanonta on säilynyt, vaikka tarkka merkitys on unohtunut: ”turha potkia tut-kainta vastaan” (= mittalankaa, -tikkua, objektiivisia tosiasioita vastaan, SU), ”yrittä-nyttä ei laiteta” (ne laiddaman = ei hylätä, heitetä yli laidan, laidata, preussi), ”penin-kulma” = koirankuuluma, ”mennä syteen (suteen)” = tervahaudasta ei saada tervaa, vaan pelkkiä sysiä,”mennä hakoteille”:haoista ”punotut” tiet soilla olivat muinoin yksi tärkeimmistä ja ns. arkeologisesti näkymättömien heimojen kohdalla ainoa tiemuoto, niin että venäjän sana ”put´” (josta tulee myös Putin!) ja liettuan ”pintis”, joka tarkoit-taa muitakin punoksia ja verkkoja ”pinsiä” (pinnessä > pinteessä),tarkoittivat alun pe- rin nimenomaan punottua hakotietä, ”alakuloinen” on kaskea (kuloa) poltettaessa ja valvottaessa pottumaisella tuulen alapuolella oleva, jne.
Hippulat ovat ”heitättimet”, joka antavat heitto- ja linkousominaisuudet muuten kevyille kohteille, joilla niitä muuten ei ole.
Hippulat/sippulat/sipaleet tarkoittaa kasakoiden ja tataarien nagaikka-taisteluruoskan kärkipainoja.
Sana tulee ukrainan sanasta šibаti = lyödä, sivaltaa (ruoskalla), heittää, aivan erityi-sesti heittää kuin lingolla eri pyörittämällä langan päässä. Niillä oli kolme tärkeää tehtävää:
1. ensinnäkin niiden avulla oli mahdollista saada iskuun moninkertainen nopeus ja monikymmenkertainen energia pyörittämällä tavalliseen iskuun verrattuna
2. Ne saivat ruoskan kärjen kiertymään sellaisen kohteen kuin vihollisen kaulan, keihään tai miekkakäden ympärille ja hänet voitiin kiskaista hevosen selästä.
3. näiden kärkipainojen viuhuna kertoi, että nopeus ja voimat olivat oikeita iskuun, ja lingolla taas, että kivi lentää oikealle etäisyydelle.
Tässä kuvassa on ilmeisesti ohjastajan nagaikka, jolla kannustetaan hevosta. Samaa kokoa, mutta erimallinen on kasakkaupseerien arvonmerkkinagaikka.
Oikea taistelunagaikka oli paljon järeämpi, piiska noin parimetrinen. Painon ja pituu-den kerrotaan tataarisotilaille olleen sellaiset, että sillä painolla saattoi ruoskalla taitavasti hevosen selästä lyöden kolkata suden.
https://en.wikipedia.org/wiki/Nagyka
Nagyka
The Nagyka, nagaika, or nagayka (Russian: нага́йка) is a short, thick whip with round cross-section used by Cossacks, borrowed from Nogai people, hence the original name ”nogaika”, or ”Nogai’s whip”.[1] It is also called камча, kamcha from the Turkic word ”kamci” for ”whip”. The latter word is also used for short whips of Central Asian origin.
The nagyka was made out of leather strips by braiding. It was possible to have piece of metal at the tip of the whip.
The main purpose of a nagyka was to urge a horse. A metal piece was used for defense against wolves. According to Vladimir Dahl’s ”Explanatory Dictionary of the Live Great Russian language”, this nagayka was called volkoboy (волкобой, ”wolf-slayer”).
In modern times the descriptions of the military use of nagyka tend to be mytholo-gized, and in the past the prime and predominant use was to drive horse. [2] At the same time nagyka was known to be used against unarmed people, e.g., for corporal punishment or to disperse public disorders [3] (e.g., during Russian Revolutions),[4] so that a cossack with nagayka has become a symbol of tsarist oppression.
In 2005 the Cossacks were reformed and armed with nagykas in addition to other traditional weapons. In 2014, Members of Pussy Riot were attacked by Cossacks wielding nagykas and pepper spray while protesting. [5]
Taistelunagaikan kahvaan saattoi liittyä teräase: lyhyt miekka tai pitkä tikari, joka jäi käteen, vaikka nagaikka olisi irronnutkin tehtyään ensin vielä pahempaa jälkeä siellä toisessa päässä. Joillakin taistelijoilla oli keihäs/peitsi, joillakin miekka, ja joillakin taisteluruoska.
Järeä taisteluruoska kuuluu samaan erittäin tehokkaiden unohtuneiden muinaisasei-den kategoriaan kuin varsikeihäs,varsinuija (varsta) ja linko, joiden huonona puolena oli, että niiden käyttö oli opeteltava pienestä asti ”selkäytimestä” ja sitä oli pidettävä yllä kuin huippu-urheilutaitoa. Näitä väitetään turhaan ”mytologisiksi”. Kettingin pääs-sä oleva iso mahdollisimman tappavasti muotoitu kuula, jossa nimenomaan sillä kuulalla yritetään tappaa, ns. morgenstern, on eri ase.
http://vasmer.info/…/%D1%88%D0%B8%D0%B1%D0%B0%D1%82%D1%8C/
происхождение слова шибать = lyödä, heittää, lingota
шиба́ть шиби́ть «бросать, бить», ушиби́ть, ши́бкий, ошиба́ться, оши́бка, укр. шиба́ти «метать», блр. шыба́ць, др.-русск. шибати «бить, греметь, поражать», ст.-слав. шибати μαστίζειν (Супр.), болг. ши́бам «бью, хлещу» (Младенов 693), сербохорв. ши̏бати, ши̏бȃм «пороть», словен. šíbati, šȋbam – то же,чеш. šibati, слвц. šibаt᾽,польск. szyb «предмет,со свистом летящий по воздуху», szybem «стрелой», в.-луж. šibaɫy «резвый, плуто- ватый», н.-луж. šуbа «помело, розга». Едва ли можно отделять друг от друга значения «бросать» и «бить», вопреки Миклошичу (см. Мi. ЕW 339) Считают родственными др.-инд.kṣipáti «бросает, метает»,kṣiprás «скорый», kṣēраs «бросок», kṣēpáyati «заставляет бросить», авест. хšviwra-, хšōiwra- «быстрый»; см. Цупица, ВВ 25, 93; Махек, «Slavia», 16, 175; Младенов 693; Майрхофер 289. Далее сближали с д.-в.-н. sweifan «блуж-дать, махать», др.-исл. sveipa «бросать» (Сольмсен, Unters. gr. Lautl. 209; Торп 555). Маловероятны предположения Ильинского (РФВ 61, 232).
Itse asiassa tuo perussana on sittenkin kantabaltista ja on muotoa
*kebti, kemba, kebo = iskeä, tarttua (kalakoukkuun, koukku kalaan, jne., prosessi
http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=841
kabīuns = kiinni, riippuva, riippuen
kabīuns (III 10123), t.y.: wīrst kabīuns „wird hangen – tampa kabėjęs“ III 10122–23 [6328–29] fut. (sudurtinis) 3 sg. „kabės = riippuva“ (= priestos „pristos, prisikabins“ VE 493), kur kabīuns „kabėjęs“ partic. praet. act. nom. sg. masc .= pr. *kabīvuns „t.p. “/acronym > pr. inf. *kabē- (= *kabētvei) „kabėti, hangen“ = lie. kab-ė́ti „t. p.“; plg. tos pačios šaknies žodžius lie. (verb.) kab-ìnti „hängen“ (ir skab-ìnti „kabinti, glėbti“), la. kab-inât „t. p.“,
be to, lie. kèb-ti (kem̃ba, kẽbo) „kibti = iskeä (koukkuun), kabintis = ripustautua“
bei (subst.) kab-ẽklis „kablys = koukku“ resp. keb-ẽklis „t. p.“ ir kt. žr. LKŽ V (s.v.v.), ME II 129t., Fraenkel LEW 200t., Toporov PJ III 107t.
Turime verb. balt. *(s)kab-/*(s)keb- „kabinti, kabėti = ripustaa, kibti = iskeä, tarttua“ /acronym > verb. balt.-sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s)“, iš kurio išriedėjo sl. žodžiai – rus. скоб-a „kabė“, (dial.) коб-еня „kablys“ ir kt. [Vasmer ESRJ II 267, III 643, Fraenkel l. c. (ir liter.), Toporov PJ III 108, Varbot Ėtimologija (1979) 1981, p. 34tt., ESSJ X 101].
Tässä on huomattava, että etuliite s- tarkoittaa kantaindoeuroopassa ”pois, irti”, mut-ta venäjässä se tarkoittaa ”yhteen” (so- kuin liettuan su- ja preussin san-). Skobka tarkoittaa yhdistävää koukkua. Se tarkoittaa myös sulkumekkiä. Myös kabė tarkoittaa pääasiassa koukkumaista liitintä. кобеня on vanhentunut sana, jonka perusmerkitys on mutka, käyrä, koukunmuoto.
.
Verb. balt.–sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s) = taipua paikaltaan“ kartu germ. verbum [→s . isl. (subst.) hóp „kleine Bucht = pieni lahti, poukama“ ir kt., plg. Pokorny IEW I 918, Vries AEW 248] suponuoja greičiausiai ne (praindoeuropietišką) verb. ide. *(s)kob-/*(s)keb- „(už)lenkti(s) = taipua, kreivinti(s) = vääntyä, vinoutua, vääristyä“, o (vėliau atsiradusį) verb.ide.dial. (balt.-sl.-germ. ir pan.) *(s)kob-/*(s)keb- „t. p.“; šitaip manyti verčia tai, kad fonema *b (ne *bh!) yra matyt ne ide. prokalbės, o vėlyvesnių ide. dialektų padaras (Gamkrelidze-Ivanov IJI I 14tt.). Galima spėti, kad iš pradžių egzistavo verb. ide. *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“, kuris vėliau vienuose ide. dialektuose išliko, kituose „suskilo“ į ide. (dial.) *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“ ir *(s)kob-/*(s)keb-/*(s)kab-
Verbi *s-keb- on kantaindoeuroopan johdannaissana, joka tarkoittaa ”iskeä irti”. Kantabaltissa kivinen iskos kuten nuolenkärki on *skemba, nykylatviassa edelleen šķemba. Skapti on iskeä pois jotakin siten, että siitä emäkappaleesta tulee toivotun-lainen, esimerkiksi kuurin sana skapis = ”veiste” = (sileäpintainen) lauta, hylly, josta tulevat ruotsi skåp ja saksan Skaf.
(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:
http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots#.C7.B5
” *skap- = tool = työkalu
” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk.
σκεπάρνιον (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi,
Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta … kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ ”
”*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti” > mkur. skaptun) on ensinnäkin kantabalttia/ muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabalt(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.
http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar
” ……..1.decl. …….....decl. ……………… ......3.decl.
…Sing. …....Plur. … ..Sing. …. ...Plur. ………Sing. …….Plur.
.........mies.....................kaappi, hylly...................tori, markkinat
Nom. vīras vīrāi …-. .skapis .. …skapjāi ……turgus …turgūs
Acc. vīran vīrāns . ..skapin . ….skapjāns … turgun… turgūns
Gen. vīras vīrūn .. . skapjas …skapjūn … turgaus. turgūn
Dat. vīraj vīrams . skapjaj … .skapjams .. turgav ….turgums
Abl. vīrā vīrams . skapjā .. .... skapjams .. turgaus ….turgums
Ins. vīrami vīrais … skapimi ....skapjais … turgumi ….turgumis
Loc. vīrai …vīraisu …..skapīju --…skapjaisu . turgūju …..turgusu
Voc. vīru! ....vīrāi! .. …..skapi! .. ….skapjāi! ….. turgau! …..turgūs!
Aspektista *skeptis, jossa tarkoittettu tulos on irrotettu osa, tulevat taas liettuan sanat skietis = nuolenkärki, skietas =kudontakaise, heltta ym, skiedra = lastu.
(plg., pvz., verb. ide. *ke/oup- 63 → ide. dial. *ke/oup-/*ke/oub-, žr. s. v. kaāubri orjantappura), bet visa tai – jau atskirai tyrinėtini klausimai.
Preussi: kabītwei = riippua, ripustautua, tulla ripustetuksi
perejīn-gisku: | imperatīws: | kōnjunktiws: | particīpai: | ||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
As: | kabba | kabēi | As asma kabīwuns / kabīwusi | As wīrst kabīwuns / kabīwusi | kabīsei! | kabīlai | tēntiskas aktīws: |
Tū: | kabba | kabēi | Tū assei kabīwuns / kabīwusi | Tū wīrst kabīwuns / kabīwusi | kabbais! | kabīlai | kabānts |
3sg: | kabba | kabēi | … ast kabīwuns / kabīwusi | … wīrst kabīwuns / kabīwusi | kabīsei! | kabīlai | pragūbiniskas aktīws: |
Mes: | kabbimai | kabēimai | Mes asmai kabīwusis / kabīwušas | Mes wīrstmai kabīwusis / kabīwušas | kabbimai! | kabīlimai | kabīwuns |
Jūs: | kabbitei | kabēitei | Jūs astei kabīwusis / kabīwušas | Jūs wīrstei kabīwusis / kabīwušas | kabbaiti! | kabīlitei | pasīws: |
3pl: | kabba | kabēi | … ast kabīwusis / kabīwušas | … wīrst kabīwusis/ kabīwušas | kabīsei! | kabīlai | nitranzitīws |
http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kab%C4%97ti
kabė́ti = ripustaa
Kommentit