Osoittautuu, että nuo mainitut oliot voivat olla TASAN SAMOJA, mutta TOIMINTA on eri, jonka näkökulmasta niitä tarkastellaan: hippulaa (<kibulas) lennätetään jonkin narunpäässä, mutta jos siitä samasta kappaleesta kiskotaan sitä narua, se sama ”malka” on kapula  (<kabulas).

(Vähän samaan tapaan kuin erääseen toiseen tieteelliseen kiistaan ver-ratakseni, sisäpiirireiluusmoraali” ja ulkopiirirotumurhamoraali”…)

Tähän liittyy pistämätön metodinen keino tunnistaa verbivartaloiden aspektien avulla kantabaltista tai ainakin sen kautta peräisin olevia, sen äännejärjestelmään sovitettuja sanoja.

Hesari-yhtymän ”Tieteen” jutut ovat asiantuntematonta hörönlöröä ja palstantäytettä, jota myydään kalliilla.

http://www.tiede.fi/artikkeli/kysy/mista_tulee_sanonta_hippulat_vin…

Ehkä tuulen vinkumisesta rattaissa.

Kovalla vauhdilla liikkumista kuvaavat sanonnat,joissa puhutaan hippuloiden vinku-misesta, ovat tulleet suomen kirjakieleen kansankielestä 1900-luvun alussa. Varhai-simmissa esimerkeissä ne kuvaavat usein rattailla ajamista. Eräissä satakuntalais- ja hämäläismurteissa ajelurattaita onkin nimitetty hippularattaiksi. Itse hippula-sanan merkityksestä ei juuri tässä sanonnassa voi sanoa mitään varmaa. Hippu merkitsee kansankielessä monen muun asian lisäksi ohutta kärkeä, ja hippula on ilmeisesti tämän johdos. Näin ollen vinkuvat hippulat voisivat tarkoittaa ajorattaiden ulokkeita, joissa tuuli vinkuu kovalla vauhdilla ajettaessa.

Sanonta on kirjallisuuden välityksellä tullut tutuksi myös sellaisille ihmisille, joiden omassa kielenparressa hippula-sanaa ei ole käytetty ollenkaan tai sillä on ollut jokin muu merkitys. Näitä muita merkityksiä ovat esimerkiksi puolisukat, tossut tai kengän-nauhat. Iissä ja Kuusamossa hippulat ovat tarkoittaneet miesten sukuelimiä. Näin ollen sanonta on voinut käyttäjien mielessä saada uusia tulkintoja ja käyttöaloja. Tarkka ymmärtäminen ei ole ollut välttämätön ehto sanonnan käytölle.

Hippula-sana on äännerakenteeltaan sellainen, että se voidaan tulkita pelkäksi ku-vailusanaksi vailla täsmällistä perusmerkitystä. Stadin slangissa hippula on merkin-nyt rahaa samaan tapaan kuin nappula, ja monikollista hippulat-sanaa on käytetty hippojen eli iloisen tanssitilaisuu- den merkityksessä. Näiden pohjalta ei hippuloiden vinkumista voi kui- tenkaan selittää, sillä ne ovat selvästi nuorempia kuin murrepohjaiset kirjakielen esimerkit. ”

[RK: Tanssitilaisuus ei ole hippulat vaan hippalot, joka on karjalainen diminutiivi sa-nasta hi(i)ppa , joka tarkoittaa korkeaa, tietynmallista päähinettä, jota on käytetty sen nimisessä leikissä.Se sana on luultavasti sama kuin huippu ja tämä edelleen samaa juurta kuin toista kautta tuleva suippo, suippu. Samaa alkua ovat löyly- tai ammen-nusastia kipa, kippo, koppa, englannin cap. Eräissä tapauksissa tämä sana tarkoit-taa ”kipollista”, ”kapallista”, ”kupillista” (suurin piirtein kerralla kattilassa tai nuotiolla keitettävää määrää vaikka munia tai nauriita), lukua 15 eli ”kipatusinaa” KEITTOTU-SINAA: kepti, kepa = paistaa, kovettaa kuumentamalla.

Sanajoukko on kovalla p:llä, saattanut tarkoittaa päälakea tai jopa pääkalloa. Fraenkelin liettuan etymologinen:

Lithuanian: kypà = kipa, 15 lukumäärä, kipa-tusina

Etymology: ’Mandel = manteli, nielurisa, 15 munaa, Zahl von 15 Stück’,
aus russ. kipa ’Ballen = tukku, pakka, päkiä, Packen = pakka’, das seinerseits aus
mnd. kip ’Packen’ stammt.
Direkt aus ostpr. kip ’flacher = laakea, grosser Korb = suuri kori’ ist
lit. kypasKiepe’ = selkäreppu, selkäkori, entlehnt,
cf. lett. ķīpa, -e, -is ’grosses Fass = suuri astia,netzartiger Sack für Heu,= verkkosäkki heinälle, Klee = apila, Futtersack = täytesäkki, toppatyyny’ aus ndd. kīp(e).

Unklar ist das Verhältnis von lit. kìpė, -is ’Melkkübel’ = lypsyastia,
lett. ķīpa, -e, -is ’kleines Schöpfgefäss’ = pieni ammennusastia zu
estn. kipp = kippo, finn. kipa ’Schöpfgelte’ = ammennuskiulu.
(Thomsen Ber. 261, M.-Endz. s.v. ķīpa).

Ven. kipa = monesta eri osasta kokonpantu (esim. ruoka), muinaisslaavin koup = kasa, kupo, viittaisi baltin sanaan *kemp = kasata > *kimp– = lisätä kasaan.
ruots. kippa = kaataa, kipata (yhteen).


(*kep- ja *kem-p- eivät liity toisiinsa: jälkimmäinen –p– on johtopääte, joka tarkoittaa edestakaisuutta: kasaan sekä listään että siitä otetaan: siitä tulee myös kauppa. )]

http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/hippulat-vinkuen

Sanontaa on käsitelty Facebookissa Tampereen murteen ymmärtämisopas -sivulla. Sanonta hippulat/sippulat vinkuvat/viuhuvat tunnetaan kautta maan. Hippula voi olla myös hipale tai sipale. Savolainen kova vauhti (varsinkin ilmassa tai tuulta päin) on ”aika haipakkaa/hiipakkaa”. Siipikin lyö ja viuhuu, mutta on varmasti vanhempaa, mutta ehkä samaa perua. Hipaista/sipaista, hivaltaa/sivaltaa.

Sanan esiintyminen eri muodoissaan toistuvasti h- ja s-alkuisena viittaa lainasanaan baltin tai slaavin suunnalta vartalosta *šibal- tai žibal-. Tällaisia Wikipediasta löytyy-kin, esimerkiksi sorbin šibały = vauhdikas, eloisa, veijarimainen, šуbа = ruoska, piiska, vitsakimppu, luuta, tšekin  šibal = veijari, rasavilli, vauhtisaapas, puolan szyb = viuhuen ilman halki lentävä esine, olio, nuoli.

Näiden katsotaan juontavan muinaisslaavin sanasta *šibati = heittää, lingota, lyödä, rämistä (gremet´), venäjän *šibat´, ukrainan *šibatí = heittää, lingota, lyödä, sivaltaa, serbokroatian *šibati = kiirehtiä, hosua, huijata, venäjän  *šibkij = nopea.

Edelleen sanan katsotaan palautuvan indoiranilaiseen sanaan kṣipáti = lyödä, heittää lingota, kṣēраs = heitto (Max Vasmer).

Juha Kuisma kirjoittaa kirjassaan Tupenrapinat seuraavasti:

” Mitä ovat nuo hippulat,jotka vinkuvat? Yden selityksen mukaan hippulat ovat matka-ajoon tarkoitettujen hevoskärryjen pinnoja, jotka suhisisivat oikein kovaa ajettaessa. On selitetty niiden olleen ajelukärrien koristetupsuja tai nirkkoja,jotka kovassa ajossa vinkuivat.

Kolmannen selityksen mukaan hippula olisi ollut kengännauhoissa joskus käytetty pieni soikea poikkipuu. Samanlaisia hippuloita käytettiin ennen naruissa, joilla sidot-tiin ostospaketit. Kun oikein kovaa juoksi, saattoi liioitellen sanoa hippuloiden vinkuvan.

Hippula on yleisesti mikä tahansa pieni ovaalinmuotoinen esine. Tästä muodosta tu-lee eräs sivumerkitys ”miehen kives”. Tämän muotoinen kärki on myös siinä raudas-sa, johon reen aisa liittyy.Kun ajetaan tai juos- taan lujaa, tai on oikein kova kiire, mennään niin että hippulat vinkuu. ”

Näin Juha Kuisma.

Kiire ja naru ja viuhuminen sisältyvät noihin kantasanakandidaatteihinkin, usein kaikki, ovaalinmuotoisuus olemuksellisesti välttämättä ei, eikä *šibalin tarvitse abso-luuttisesti olla pienikään, paitsi suhteessa narun pituuteen,jossa se riippuu, joka taas näyttäisi olevan olemuksellista. Olen havainnut hippuloiksi nimitettävän erilaisia narussa roikkuvia esineitä ja myös naruun poikittain liittyvää kapulaa tai ovaalia kädensijaa, josta narua vedetään.

Ainakin 9/10 ”hippuloista” liittyy tavalla tai toisella hevoseen, mutta hippoksesta sa-na ei tule. ”Hevonen” on ilmeisesti lainautunut samaa reittä, tämä reitti on tässä juuri tärkeää.

Sanonta kertoo usein tavallista kieltä konservatiivisemmin sanan merkityksen, var-sinkin jos sanonta on säilynyt, vaikka tarkka merkitys on unohtunut: ”turha potkia tut-kainta vastaan” (= mittalankaa, -tikkua, objektiivisia tosiasioita vastaan, SU), ”yrittä-nyttä ei laiteta” (ne laiddaman = ei hylätä, heitetä yli laidan, laidata, preussi), ”penin-kulma” = koirankuuluma, ”mennä syteen (suteen)” = tervahaudasta ei saada tervaa, vaan pelkkiä sysiä,”mennä hakoteille”:haoista ”punotut” tiet soilla olivat muinoin yksi tärkeimmistä ja ns. arkeologisesti näkymättömien heimojen kohdalla ainoa tiemuoto, niin että venäjän sana ”put´” (josta tulee myös Putin!) ja liettuan ”pintis”, joka tarkoit-taa muitakin punoksia ja verkkoja ”pinsiä” (pinnessä > pinteessä),tarkoittivat alun pe- rin nimenomaan punottua hakotietä, ”alakuloinen” on kaskea (kuloa) poltettaessa ja valvottaessa pottumaisella tuulen alapuolella oleva, jne.

Hippulat ovat ”heitättimet”, joka antavat heitto- ja linkousominaisuudet muuten kevyille kohteille, joilla niitä muuten ei ole.

Hippulat/sippulat/sipaleet tarkoittaa kasakoiden ja tataarien nagaikka-taisteluruoskan kärkipainoja.

Sana tulee ukrainan sanasta šibаti = lyödä, sivaltaa (ruoskalla), heittää, aivan erityi-sesti heittää kuin lingolla eri pyörittämällä langan päässä. Niillä oli kolme tärkeää tehtävää:

1. ensinnäkin niiden avulla oli mahdollista saada iskuun moninkertainen nopeus ja monikymmenkertainen energia pyörittämällä tavalliseen iskuun verrattuna

2. Ne saivat ruoskan kärjen kiertymään sellaisen kohteen kuin vihollisen kaulan, keihään tai miekkakäden ympärille ja hänet voitiin kiskaista hevosen selästä.

3. näiden kärkipainojen viuhuna kertoi, että nopeus ja voimat olivat oikeita iskuun, ja lingolla taas, että kivi lentää oikealle etäisyydelle.

Tässä kuvassa on ilmeisesti ohjastajan nagaikka, jolla kannustetaan hevosta. Samaa kokoa, mutta erimallinen on kasakkaupseerien arvonmerkkinagaikka.

Oikea taistelunagaikka oli paljon järeämpi, piiska noin parimetrinen. Painon ja pituu-den kerrotaan tataarisotilaille olleen sellaiset, että sillä painolla saattoi ruoskalla taitavasti hevosen selästä lyöden kolkata suden.

https://en.wikipedia.org/wiki/Nagyka

Nagyka

From Wikipedia, the free encyclopedia


Nagyka (nagaikka)

The Nagyka, nagaika, or nagayka (Russian: нага́йка) is a short, thick whip with round cross-section used by Cossacks, borrowed from Nogai people, hence the original name ”nogaika”, or ”Nogai’s whip”.[1] It is also called камча, kamcha from the Turkic word ”kamci” for ”whip”. The latter word is also used for short whips of Central Asian origin.

The nagyka was made out of leather strips by braiding. It was possible to have piece of metal at the tip of the whip.

The main purpose of a nagyka was to urge a horse. A metal piece was used for defense against wolves. According to Vladimir Dahl’s ”Explanatory Dictionary of the Live Great Russian language”, this nagayka was called volkoboy (волкобой, ”wolf-slayer”).

In modern times the descriptions of the military use of nagyka tend to be mytholo-gized, and in the past the prime and predominant use was to drive horse. [2] At the same time nagyka was known to be used against unarmed people, e.g., for corporal punishment or to disperse public disorders [3] (e.g., during  Russian Revolutions),[4] so that a cossack with nagayka has become a symbol of tsarist oppression.

In 2005 the Cossacks were reformed and armed with nagykas in addition to other traditional weapons. In 2014, Members of Pussy Riot were attacked by Cossacks wielding nagykas and pepper spray while protesting. [5]

Taistelunagaikan kahvaan saattoi liittyä teräase: lyhyt miekka tai pitkä tikari, joka jäi käteen, vaikka nagaikka olisi irronnutkin tehtyään ensin vielä pahempaa jälkeä siellä toisessa päässä. Joillakin taistelijoilla oli keihäs/peitsi, joillakin miekka, ja joillakin taisteluruoska.

Järeä taisteluruoska kuuluu samaan erittäin tehokkaiden unohtuneiden muinaisasei-den kategoriaan kuin varsikeihäs,varsinuija (varsta) ja linko, joiden huonona puolena oli, että niiden käyttö oli opeteltava pienestä asti ”selkäytimestä” ja sitä oli pidettävä yllä kuin huippu-urheilutaitoa. Näitä väitetään turhaan ”mytologisiksi”. Kettingin pääs-sä oleva iso mahdollisimman tappavasti muotoitu kuula, jossa nimenomaan sillä kuulalla yritetään tappaa, ns. morgenstern, on eri ase.

http://vasmer.info/…/%D1%88%D0%B8%D0%B1%D0%B0%D1%82%D1%8C/

происхождение слова шибать = lyödä, heittää, lingota

шиба́ть шиби́ть «бросать, бить», ушиби́ть, ши́бкий, ошиба́ться, оши́бка, укр. шиба́ти «метать», блр. шыба́ць, др.-русск. шибати «бить, греметь, поражать», ст.-слав. шибати μαστίζειν (Супр.), болг. ши́бам «бью, хлещу» (Младенов 693), сербохорв. ши̏бати, ши̏бȃм «пороть», словен. šíbati, šȋbam – то же,чеш. šibati, слвц. šibаt᾽,польск. szyb «предмет,со свистом летящий по воздуху», szybem «стрелой», в.-луж. šibaɫy «резвый, плуто- ватый», н.-луж. šуbа «помело, розга». Едва ли можно отделять друг от друга значения «бросать» и «бить», вопреки Миклошичу (см. Мi. ЕW 339) Считают родственными др.-инд.kṣipáti «бросает, метает»,kṣiprás «скорый», kṣēраs «бросок», kṣēpáyati «заставляет бросить», авест. хšviwra-, хšōiwra- «быстрый»; см. Цупица, ВВ 25, 93; Махек, «Slavia», 16, 175; Младенов 693; Майрхофер 289. Далее сближали с д.-в.-н. sweifan «блуж-дать, махать», др.-исл. sveipa «бросать» (Сольмсен, Unters. gr. Lautl. 209; Торп 555). Маловероятны предположения Ильинского (РФВ 61, 232).

64.jpg?w=525

Tämä koru on nimeltään Nagaikka, pallot ovat hippulat/sippulat:

image.aspx?PHOTO_ID=4381083&width=500&he



SITEENKIN KANTABALTTIA:
 

Itse asiassa tuo perussana on sittenkin kantabaltista ja on muotoa

*kebti, kemba, kebo  = iskeä, tarttua (kalakoukkuun, koukku kalaan, jne., prosessi

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/1?id=841

kabīuns = kiinni, riippuva, riippuen

kabīuns (III 10123), t.y.: wīrst kabīuns „wird hangen – tampa kabėjęs“ III 10122–23 [6328–29] fut. (sudurtinis) 3 sg.kabės = riippuva“ (= priestos „pristos, prisikabins“ VE 493), kur kabīuns „kabėjęs“ partic. praet. act. nom. sg. masc .= pr. *kabīvuns „t.p. “/acronym > pr. inf. *kabē- (= *kabētvei) „kabėti, hangen“ = lie. kab-ė́ti „t. p.“; plg. tos pačios šaknies žodžius lie. (verb.) kab-ìnti „hängen“ (ir skab-ìnti „kabinti, glėbti“), la. kab-inât „t. p.“,

be to, lie. kèb-ti (kem̃ba, kẽbo) „kibti = iskeä (koukkuun), kabintis = ripustautua“

bei (subst.) kab-ẽklis kablys = koukku“ resp. keb-ẽklis „t. p.“ ir kt. žr. LKŽ V (s.v.v.), ME II 129t., Fraenkel LEW 200t., Toporov PJ III 107t.

Turime verb. balt. *(s)kab-/*(s)keb- „kabinti, kabėti = ripustaa, kibti = iskeä, tarttua“ /acronym  > verb. balt.sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s)“, iš kurio išriedėjo sl. žodžiai – rus. скоб-a „kabė“, (dial.) коб-еня „kablys“ ir kt. [Vasmer ESRJ II 267, III 643, Fraenkel l. c. (ir liter.), Toporov PJ III 108, Varbot Ėtimologija (1979) 1981, p. 34tt., ESSJ X 101].

Tässä on huomattava, että  etuliite s-  tarkoittaa kantaindoeuroopassa ”pois, irti”, mutta venäjässä se tarkoittaa ”yhteen” (so– kuin liettuan su– ja preussin san-). Skobka tarkoittaa yhdistävää koukkua.  Se tarkoittaa myös sulkumekkiä. Myös kabė tarkoittaa pääasiassa koukkumaista liitintä. кобеня on vanhentunut sana, jonka perusmerkitys on mutka, käyrä, koukunmuoto.

.

Verb. balt.sl. *(s)kab-/*(s)keb- „(už)lenkti(s), kreivinti(s) = taipua paikaltaan“ kartu germ. verbum [s . isl. (subst.) hóp „kleine Bucht = pieni lahti, poukama“ ir kt., plg. Pokorny IEW I 918, Vries AEW 248] suponuoja greičiausiai ne (praindoeuropietišką) verb. ide. *(s)kob-/*(s)keb- „(už)lenkti(s) = taipua, kreivinti(s) = vääntyä, vinoutua, vääristyä“, o (vėliau atsiradusį) verb.ide.dial. (balt.-sl.-germ. ir pan.) *(s)kob-/*(s)keb- „t. p.“; šitaip manyti verčia tai, kad fonema *b (ne *bh!) yra matyt ne ide. prokalbės, o vėlyvesnių ide. dialektų padaras (Gamkrelidze-Ivanov IJI I 14tt.). Galima spėti, kad iš pradžių egzistavo verb. ide. *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“, kuris vėliau vienuose ide. dialektuose išliko, kituose „suskilo“ į ide. (dial.) *(s)kop-/*(s)kep-/*(s)kap- „t. p.“ ir *(s)kob-/*(s)keb-/*(s)kab-

Verbi *s-keb- on kantaindoeuroopan johdannaissana, joka tarkoittaa ”iskeä irti”. Kantabaltissa kivinen iskos kuten nuolenkärki on *skemba, nykylatviassa edelleen šķemba. Skapti on iskeä pois jotakin siten, että siitä emäkappaleesta tulee toivotun-lainen, esimerkiksi kuurin sana skapis = ”veiste” = (sileäpintainen) lauta, hylly, josta tulevat ruotsi skåp ja saksan Skaf.

(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots#.C7.B5

*skap- = tool = työkalu

” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk.

σκεπάρνιον     (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi,
Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta … kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ

”*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti” > mkur. skaptun) on  ensinnäkin  kantabalttia/ muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabalt(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.

http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

” ……..1.decl. …….....decl. ……………… ......3.decl.

…Sing. …....Plur. … ..Sing. …. ...Plur. ………Sing. …….Plur.

.........mies.....................kaappi, hylly...................tori, markkinat

Nom. vīras   vīrāi …-. .skapis .. …skapjāi ……turgus …turgūs

Acc. vīran    vīrāns  . ..skapin . ….skapjāns … turgun… turgūns

Gen. vīras     vīrūn .. .  skapjas …skapjūn …   turgaus. turgūn

Dat. vīraj       vīrams  . skapjaj … .skapjams .. turgav ….turgums

Abl. vīrā        vīrams  . skapjā .. .... skapjams .. turgaus ….turgums

Ins. vīrami    vīrais …   skapimi  ....skapjais … turgumi ….turgumis

Loc. vīrai …vīraisu …..skapīju --…skapjaisu . turgūju …..turgusu

Voc. vīru! ....vīrāi! .. …..skapi! .. ….skapjāi! ….. turgau! …..turgūs!

Aspektista *skeptis, jossa tarkoittettu tulos on irrotettu osa, tulevat taas liettuan sanat  skietis = nuolenkärki, skietas =kudontakaise, heltta ym, skiedra = lastu.


(plg., pvz., verb. ide. *ke/oup- 63 ide. dial. *ke/oup-/*ke/oub-, žr. s. v. kaāubri orjantappura), bet visa tai – jau atskirai tyrinėtini klausimai.

Preussi:  kabītwei = riippua, ripustautua, tulla ripustetuksi





perejīn-gisku:imperatīws:kōnjunktiws:particīpai:
As:kabbakabēiAs asma kabīwuns / kabīwusiAs wīrst kabīwuns / kabīwusikabīsei!kabīlaitēntiskas aktīws:
Tū:kabbakabēiTū assei kabīwuns / kabīwusiTū wīrst kabīwuns / kabīwusikabbais!kabīlaikabānts
3sg:kabbakabēi… ast kabīwuns / kabīwusi… wīrst kabīwuns / kabīwusikabīsei!kabīlaipragūbiniskas aktīws:
Mes:kabbimaikabēimaiMes asmai kabīwusis / kabīwušasMes wīrstmai kabīwusis / kabīwušaskabbimai!kabīlimaikabīwuns
Jūs:kabbiteikabēiteiJūs astei kabīwusis / kabīwušasJūs wīrstei kabīwusis / kabīwušas
kabbaiti!kabīliteipasīws:
3pl:kabbakabēi… ast kabīwusis / kabīwušas… wīrst kabīwusis/ kabīwušaskabīsei!kabīlainitranzitīws

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kab%C4%97ti

kabė́ti = ripustaa

Straipsnelis:Vienas iš lietuvių kalbos veiksmažodžių, kuris etimologinėje literatū-roje laikomas neišplėstu. Ide. dial. *(s)kob-/ *(s)keb ‘(už)lenkti(s), kreivinti(s) = taipua, vääntyä (paikaltaan)’ < ide. *(s)kop/*(s)kep ‘taip pat’.Šis veiksmažodis turi šakninių refleksų ar vedinių kitose indoeuropiečių kalbose: lie. kèbti, kem̃ba, kẽbo ‘kibti, kabintis = tarttua, kiinnittyä (intr., taipumus, jne.’; lie. kìbti, kim̃ba, kìbo = iskeä, tarttua (kala koukkuun ym.); vediniai: lie. kàbti, kam̃ba, kãbo ‘pasidaryti kabančiam = ripus- tautua’, lie. kabóti, kãbo, -ójo ‘kabėti’, la(tvia). kabinât, -u, -āju ‘kabinti = ripustaa’, lie. kabìnti, -ìna, -no, pr. kabīuns ‘kabinęs’, r. скобákabė’, dial. кобеняkablys’, кóбень, -бня ‘užsispyręs, kietakaktis žmogus = kovapäinen ihminen’, s. isl. hop ‘nedidelė įlanka ) pieni lahti, poukama’.Kun narusta heilute-taan painoja tai koukkuja, ne ovat ”hippuloita” tai ”sippuloita” < *šibulas < *kibulas.

Mutta kun tällaisella jäykällä kappaleella, vaikka käteen sopivalla ovaalin muotoi-sellakin, KISKOTAAN SITÄ NARUA, se ei olekaan **kibulas, vaan se on **KABULA(S): kapula! Tämä aspektikuvio on muodostunut KANTABALTISSA..

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/05/onko-uralilaista-filoso….


” riittinen 03.01.2011 00:26


Lainaus käyttäjältä: muhahaa – 30.11.10 – klo:14:33

Lainaus käyttäjältä: Aelita – 03.06.10 – klo:02:23

Onhan niitä johtopäätöksiä vedetty myös esim. siitä, että ei ole kieliopillista su-kua. Eikä futuuria. Ja että omistaminen ei ole tekemistä (verbi, esim. to have) vaan adverbiaalirakenne (omistajasta riippumaton asiantila, minulla on). To- dennäköisesti onkin olemassa jonkinlaista uralilaista maailmankatsomusta. Suomalaiset ja suomen kieli ei kyllä sitä ilmennä, me olemme oikeastaan germaaneja, jotka ovat vaihtaneet kieltä, jolloin lopputuloksena on eräänlainen germaanisella logiikalla toimiva uralilaispohjainen kieli.

A

Muahahaa:

Täytyy muistaa, että indoeurooppalaisessa kantakielessä ei ollut have-verbiä, vaan suomea muistuttava datiivia tai genetiiviä ja olla-verbiä käyttävä rakenne, latinaksi ”mihi est”, kreikaksi ”moi esti”, sanskritiksi ”mama asti” jne.


Have-verbit ovat myöhempää, todennäköisesti käännöslainapohjaista kehitystä. Ei ole olemassa yhteistä sananjuurta, joka voitaisiin rekonstruoida indoeurooppalaisen kantakielen have-verbiksi. Eri haaroissa aina eri alkuperää.

-Germaanisissa kielissä *kap (engl. have)
-Latinassa *ghabh (habeo)
-Kreikassa *segh (ekho)
-Slaavilaisissa *em (puola: miec’) (huom. venäjässä käytetään vieläkin mihi est -tyyppistä rakennetta, ”u menja jest”)

Kaikkien näiden merkitys on suunnilleen ”ottaa” tai ”saada”, joten luulisin, että käännöslainauksesta on kysymys.

Monet muutkin indoeurooppalaiselta näyttävät ominaisuudet ovat ns. Sprachbund-ominaisuuksia, eli naapurilta naapurille lainautuneita. Esimerkiksi artikkelit, huom. myös sanojen ”yks” ja ”se” käyttö suomen puhekielessä. Artikkeleilla ja have-verbeillä ei todennäköisesti ole mitään tekemistä indoeurooppalaisen kielikunnan kanssa.

http://books.google.fi/books?id=XlJrPvrGfO0C&pg=PA22&lpg=PA22&dq=%22mihi+est%22+indo-european&source=bl&ots=nQ3z_b7aRp&sig=JGHyRzLY93R5zkxlEYO3hNmETBk&hl=fi&ei=BvD0TOe1EMHMswagtb3OBA&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBkQ6AEwAA#v=onepage&q=%22mihi%20est%22%20indo-european&f=false

Riittinen:

Nyt iskit sen verran mielenkiintoiseen aiheeseen, että rupesin oikein ottamaan selvää.

Tuota venäjän ”u menja jest”-rakenneta pidetään yleensä ”merjisminä”, eli Moskovan seuduilla asuneiden marikieliin kuulunutta merjaa puhuneiden merjalaisten substraattina.

Slaavikielissä ovat muoton ”imet’” ovat mm.maan omistamista tarkoit- tavat sanat, ja balttikielisssä muotoa ”turti” olevat, molemmat ovat tuossa ominaisuudessa nuoria rakenteita. Niitä voidaan tarkatella toiste.

Kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin tuo have/haben-sanaryhmä.

Asia on juuri niin kun sanot,että IE-kielissäkin on ollut suomea vastaava kontruktio, mm. vanhassa englannissa.Haben-verbi näyttisi olevan laina kantabaltista. Siellä sen kantasana ei ole samaa perua kuin latinan ”habere”, vaan se on samaa perua kuin latinan ”capere”, tarttua. Ilmaisu onkin tarkoittanut, että ”minulle tarttuu”. Se ei ole baltissakaan kaikkein vanhinta sanastoa, vaan on jopa mahdollista että kyseinen sana, suomessa nykyään ”kantaa” olisi SU-perua. Mutta katsotaanpa mitä etymologi-set,nyt englannin ja liettuan asiasta sanovat.(Niissä maissa ei AINAKAAN SUOMEN ”HYVÄKSI” kielitiedettä ”vääristellä” (ainoa ulkomaa, jossa niin saatetaan tehdä, on Latvia…).

captive (n.)

late 14c.,from L. captivus ”caught,taken prisoner,” from captus, pp. of capere ”to take, hold, seize” (see capable). Replaced O.E. hæftling, from hæft ”taken, seized.” As an adj., from early 15c.

capable

1560s, from L.L. capabilis ”receptive,” used by theologians, from L. capax ”able to hold much, broad, wide, roomy;” also ”receptive, fit for;”

adj. form of capere ”to take, grasp, lay hold, catch, undertake, be large enough for, comprehend,”

from PIE *kap- ”to grasp”

[HM: Se on *k(l)e(m)b- ja se on tarkoittanut myöös liimautumista.]

(cf. Skt. kapati ”two handfuls;” (tämän sanskriitin ”kapan”, kahden kou- rallisen liittyminen ei taida olla kovin varmaa, kun kyseessä lienee myös ainoa ”yhteys” indo- iranilaisiin kieliin…)

Gk. kaptein ”to swallow, gulp down;”

Lett. kampiu ”seize;” (väärin, verbi on ”kampt (kampj, kampu),” = tarttua lujasti, kaapa-ta, ja sana on kuuria; muoto ”kampju” on yks. 1. persoona, jonka baltit usein ilmoitta-vat infinitiivin ohella taivutuksen osoittimena;on myös latvian oma sana ”kopt (kopju, kopu)” = mm. muokata, kääntää maata, harata, haravoida, josta tuonnempana).

O.Ir. cacht ”servant-girl,” lit. ”captive;”
Welsh caeth ”captive, slave;”

Goth. haban ”have, hold;”
O.E. hæft ”handle,” habban ”to have, hold;” see have). Related: Capably.

have

O.E. habban ”to own, possess,”

from P.Gmc. *khaf- (cf. O.N. hafa, O.S. hebbjan, O.Fris. habba, Ger. haben, Goth. haban ”to have”),

from PIE *kap- ”to grasp” (see capable).

Not related to L. habere, despite similarity in form and sense; the L. cognate is capere ”seize = tarttua, tarrata, takavarikoida.”

O.E. second person singular present hæfst, third person singular present hæfð became M.E. hast, hath, while O.E. –bb– became –v– in have. The pp. had developed from O.E. gehæfd.

Sense of ”possess, have at one’s disposal” (I have a book) is a shift from older languages, where the thing possessed was made the subject and the possessor took the dative case (e.g. L. est mihi liber ”I have a book,” lit. ”there is to me a book”).

Used as an auxiliary in O.E., too (esp. to form present perfect tense); the word has taken on more functions over time; Mod. Eng. he had better would have been O.E. him (dat.) wære betere. To have to for ”must” (1570s) is from sense of ”possess as a duty or thing to be done” (O.E.).

Englannin etymologisessa viitataan haben-verbin yhteydessä tähän kuurilaiseen  vastinsanaparveen latviassa ja liettuassa:

Lithuanian: kàptelėti (kàpteli, kaptelėjo) = kaapata, kopata, tarttua nopeasti lujalla otteella,

Etymology: -terėti ’mit plötzlichem festem Griff packen = kaapata, napata, kopata (käsiinsä), einen kräftigen Schlag versetzen = lyödä, kolhaista, töytäistä (vahingossa) voimakkasti’,

Interj. kàpt! als Ausdruck eines plötzlichen, kraftigen Zupackens = edellisen ilmaisu, lautnachahmend wie

lit. kèpštel(ė)ti, –terėti ’leicht (mit der Hand,mit dem Arm) anstossen = töytäistä kädel- lä kevyesti, einen leichten Stoss versetzen = aiheuttaa lievä isku’,

Interj. kīpšt! als Ausdruck eines leichten Anstosses, edellisen ilmaus.

Auch lett. (kur.) kampt  ’fassen = tarttua, greifen = siepata, napata’,

Frequ. kam(p)stīt, kampļāt ’wiederholt = toistuvasti, greifen = tarttua, haschen = siepata’ sind onom. und haben expressiven Nasal erhalten

(vgl. Machek Studie 33 ff., besonders Slavia 16, 178,

Eivät taatusti ole onomatopoeettisia, vaan tuo ensimmäinen on kantabalttia ja kuuria ja tarkoittaa laivan (tai kärryjen) lastaamista jollakin. Jos taas näkökulma on sellai-nen, että jokin lastatan laivaan, verbi on ”kimpstīt(um)”. Norjassakin tunnetaan ”kimpsor og kampsor”, laivan peruskuorma, ja vielä erilainen ”lisämukava” (kimp-sor). Jälkimmäinen verbi on muodostettu adjeltiivin kautta vanhalla adjektiivinjohti-mella –l– (ei pidä sekoittaa IE-vartalopäätteeseen), mutta verbijohdin on kuurilainen -āt(um).

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1234894.html#p1234894

wo auch russ. dial. chopit’ ’greifen = tarttua, fassen = pitää kiinni’,
poln. chopnąc’ ’einen derben Schlag versetzen = kolhaista, iskeä vahingossa’,
pochopic’ ’ergreifen = ryhtyä jhkn’ etc. neben
ksl. chąpati ’fassen, ergreifen’ = ryhtyä, kinnittää, tarttua, in diesen Zushg. gerückt sind).

Über lat. campere, mt.

(Kuuri ei välttämättä ole koskaan tuota –r-:ää edes vaihtanut –l-:ään, vaan se voi olla sen balttilaisittain ”arkaainen”, indoiranilaisten ja kelttiläisromaanisten kielten kanssa yhteinen vanha piirre, joka on muinaisliettuassa vaidettu –l-:ksi. Kuurissa –al– on diminutiivin johdin.)

got. hafjan

(Hav- näyttäisi olevan gootin kautta lainaa kantabaltista kantaskandinaaviin.)

sowie über  lat. habere, got. haban usw., deren verschiedener Anlaut sich ebenfalls aus einer Lautgebärde erklärt, s. K. H. Meyer IF 35,224 ff., Verf. KZ. 63,102 ff., Lexis 2,198 ff.

Ne eivät todellakaan liity ainakaan latinan ”campere”-verbiin, joka taas liittyy baltin kamp-verbeihin.

Sana, josta germaanin ”hava/haben” lähinnä olisi lainattu on nykyisessä muodossaan, olisikin tämä:

Lithuanian: kabė’ti (kaba, kabė’jo) = riippua, roikkua jstk., olla kiinni jssk.

Etymology: (pr. 1. kabù) ’(herunter)hangen’ roikkua (alaspäin),

kabìnti ’(auf)hängen = roikkua jsskn,anhaken = ripustaa,kiinnittää, pan- na hakaan, tartuttaa (vaikka kääpäsieni koivuun taulan viljelemiseksi), loshaken = avata haasta, ottaa ripustuksesta, mit Haken herausreissen = ottaa, pyydystää koukulla’,
kabóti (kabo, kabójo) = kabė’ti (kaba, kabė’jo),
kabùs ’sich leicht anheftend = helposti liitettävä, kiinnityskelpoinen (alusta ym.), festhakend = (yhteen) ”koukutettu”’, irto-
kãbė ’Haken = koukku, haka, Klammer = klemmari, (haka)sulkumerkki’,
kablỹs ’(Mist)haken = (lanta)tadikko, Heuhaken = heinähanko’,
kabẽklis, kebẽklis ’Bootshaken = saapaskoukku, -lusikka’,
kabenễkas, kebenễkas ’zweizinkige Mistgabel = kaksipiikkinen tadikko, Feuerhaken = hiilihanko’,
keblỹs, kẽblė ’Stelze = (huumori)puujalka’,
keblùs ’holprig = rosoinen, kömpelö, uneben = pariton (luku), hin- derlich = haitallinen, hankala, (häm.) ”kepuli”, ”keplu”, verzwickt = vaikea, tukala (asema)’,
kàbaruoti ’baumeln, bammeln’ = riippua, heilua (heiluri ym.), (s. auch s.v. kabarákšt),

kìbti (kimba, kìbo) (1. kimbù) ’sich anhängen = ripustautua, iskeä (kala koukkuun), anhaken = kiinnittyä, sich heranmachen = pyrkiä esille, in etwas eindringen = tunkeutua, angreifen = tarrautua’,
kibýti = kabìnti und ’verstopfen = tukkia, sulkea, abdichten’,
kìbinti, kỹbinti  ’necken = pilailla, sticheln = pistellä, foppen = pilkata, aufziehen = vetää ylös: jännittää, virittää (ansa ym.), reizen = ärsyttää (”nyppiä”), Händelsuchen, mit jmd. anbinden = sitoa johonkin’,
kibė’ti, kýboti = kabė’ti = ripustaa (nuo eivät ole synonyymejä, vaan kabeti on ripustella jokin jollakin, kuten naru täyteen pyykeillä, mutta kibyti on ripustella vaatteita narulle).;
kib(l)ùs ’sich leicht anheftend = helposti kiinnittyvä (osa ym.), anklebend = tarttuva, klebrig = tahmea, ansteckend (von Krankheiten) = tarttuva (tauti ym.)’,
kìbis ’Klette’ = takiainen (syn. dagỹs (”paloheinä” verbistä dėgti) > kur. dag(e)ris = takiasen kaltainen” > sm. ”takertua”),
kibždė’ti ’kribbeln, wimmeln’ = vilistä, jtkn, kiehua, kihistä (matoja ym.)’,
kibždýnas ’wimmelnder Haufen = vilisevin parvin, kihisevin kasoin, Gewimmel = kihinä’ (zur Bildung s. Machek Studie 20).
Über die schwundstufige Ablautsgestalt in kìbti usw. vgl. Būga KS 219.

Lett. kabināt ’hängen = ripustaa, hakend ziehen = vetää koukulla, um- fassen = käsittää (jkn määrä), umarmen = ympäröidä käsin’ (zur letzteren Bed. cf. lit. apkabìnti ’umhängen, umschlingen, umarmen’),
kablis ’Haken = koukku, haka, Heftel = solki, hakaneula’,
kaba, -e, -is ’Sparre = kattoparru, orsi, krummgewachsener Baum = vääräänkasvanut puu, Watenetz = vatanuotta’,
ķebis ’Krücke’ = kainalosauva, hiilikoukku,
ķeblis Vielzinkige Gabel = monipiikinen tadikko, kleiner Schemel = jakkara, ungeschickte Person = vähälahjainen ihminen’,

preuss. kabīuns ’gehangen’ = hirtetty, riippuva, ripuste-

cf. russ. kobenja ’Haken an der Wand’ = seinäkoukku,
kobenit’ ’krümmen, verzerren’ = taivuttaa jhkn muotoon,
koben’ ’halsstarriger = uppiniskainen, sich krümmender = köyryyn menevä, sich zierender = koreileva, Mensch’ = henkilö, etc.,

abg. kob’ ’Geschick, Genius, Schutzgeist’,
aruss. kob’  ’Wahrsagung’ = ennustus, taika, etc.

air. cob ’Sieg’ = voitto

(über cymr. cefn ’Rücken’ = selkä, selänne, hamara, das Petersson Het. 78 ff. ebenfalls hierherzieht, s. anders Pedersen a. a. O .1, 117),
aisl. happ ’Glück = onni, ”tuuri, ”säkä” (sakia = monni, iso kala…),
ne. hap ’Zufall = (otollinen) sattuma, Glück = tuuri, säskä, onni, viuhka’,
ae. ҫehaep ’passend’ = sopiva.

Nach Brückner KZ 51, 238, Machek Studie 73.80, Slavia 16,175.211, Koȓínek LF 65 (1938), 442 sollen kabė’ti usw. auch mit slav. chobot’ ’Schwanz’ = häntä, zusammenhängen. Das ch soll expressive Verschärfung sein (?).

Jægers 23 stellt kabė’ti usw. zu
lit. skabė’ti ’schneiden, hauen’ = leikata, lyödä, skabùs ’scharf’ = terävä,
lat. scabere ’schaben, reiben, kratzen’,
aks. skobl’ ’Schabeisen’ unter Hinweis auf
ksl. cépiti ’spalten’,
russ. pricepit’sja ’sich an etw. festhalten, anklammern’. Doch scheitert seine Deutung an lautlichen Schwierigkeiten
(vgl. über die idg. Wz. *skāmbh-, *skobh- ’schaben = kalvaa (kovertaa), kratzen = raapia, kynsiä’ Solmsen Btr. 200 ff.).

No NNYT tuli kerrankin oikeanmuotoiset vartalot (paitsi että pitlkä s vain pois alusta noissa kasaamis-, ripustamis- ja tarttumisasioissa, kun se tarkoittaa nimenomaan irrottamista kanta-IE:ssa!

Solmsen a.a.O. 205 vergleicht mit kabė’ti, kìbti usw.

slav. skoba ’Haken, Klammer’ = koukku, haka, liitin, im Ksl. ’fibula’ = pohjeluu,
russ. skobka ’Klammer, Haken’, Pl. skobki ’Armspangen aus gebogenem Blech’,
skobit’ ’mit Klammern befestigen, zusammenklammern’, was durchaus möglich ist.

(Nässä slaavin sanoissa alku-s  on täysin päinvastaista, samaa kuin liettuan su- , eli YHTEEN, kuin kanta-IE:ssä, jossa se on IRTI!

Dagegen das von ihm und von Brückner KZ 51,238 noch herangezogene
lit. kibìras ’Eimer, Kübel’ = ämpäri, kiulu,

dem er wie dem griech. kòfinoj ’(Trag)korb’ = vetokori, die Gdbed. ’Anhänger’ zuschreibt, gehört anders wohin (s.s.v. kibìras).

Natürlich sind andererseits mit kabė’ti, kìbti etc. verwandt

lit. kìbiras, Pl. kibiraĩ, kìburas (”kippura”), kibũrkštas kabũrkštas ’Reisig, trockener, dürrer Ast, Halm = kuiva oksa, heinä, der sich an den Schössen der Kleidungsstücke festhakt, als Stock dienender Ast’ (s. Juškevič und N.-S.-B.);

vgl. zur Bildung kàbaruoti ’baumeln, bammeln’ (s.o. und s.v. kabaràkšt),
kyburỹs   ’hangender Gegenstand’ = riippuva esine (olio),
kỹburti   ’zappeln, strampeln, sich rühren, sich regen’ und nebst
kỹburiuoti   auch ’baumeln, bammeln’ = keinua, roikkua.

Tässä toista haaraa edustava johdos, jossa myös viitataan Etymological Dictionaryn have-verbiin yhdistämään latvian (kuurin, latviassa on oikeastaan ”kopt”, liettuan ”kopti” = mm. kiivetä,  oman kielen puhdas johdos kantabaltista) :

Lithuanian: kìmpa = silmukka, koukku, ”kimppu” (käydä, oikeastaan  enemmäkin OTTAA, kimppuun!), paula (lyödessä kohteen ympärille  kiertyvä notkea, mahdolli-sesti painopäinen osa, ”nagaikka”) = narun, ruoskan tmv. päässä, ”tartuntapää”

Etymology: ’Schlinge am Ende eines Stricks’ (N.-S.-B.);

vgl. lett. kampt ’fassen, greifen = tarttua’.

Sanan vanha kantavartalo on ollut ”*kemp-”, josta on muodostettu jo kantabaltissa aspektit ”kampti” ja ”kimpti” (jotka saavat erlaisen objektin).

Seuraava sana yhdistää nämä edelleen jopa IE-kielten ulkopuolellekin…:

Lithuanian: kamuolỹs = pallo, rykelmä, kerä, ”pyreähkö kohde yhteentakertuneista elementeistä”

Etymology: kãmuolis ’Knäuel = kerä, rykelmä, Klumpen = paakku, Knollen = mukula, pahka, Ballen = paali, Ball = pallo, Kugel = kuula’,

lett. kamuol(i)s dass.
Die Wörter gehören zur Sippe von lit. kamíenas = runko (kamana), kamãnė = kimalainen, kamúoti = kiusata, piinata, uuvuttaa, kamblỹs = tyvi, pölkky, kemzras = sammalmätäs, saamaloitunut (laho) puu tai kanto (s.s.v.v.);

vgl. noch russ. komulja ’Klumpen, Stück’, = möykky, paakku, kappale
komolyj ’hornlos, gestutzt’ = nuti (nupo)

preuss. camstian Voc. 678 ’Schaf’ = lammas,

lit. kamùlžymas ’Klumpen, Ball’ = paakku pallo (Linkmenes),
kemelióti ’mit Hausgerät vollstopfen’ = varustaa taloustarvikkeilla

Fraglich ist die Zugehörigkeit zu dieser Sippe von

ahd. hamal ’verstümmelt’ = vaitelias, vähäpuheinen
mhd. hammel ’kastrierter, Widder’ = kastraatti, die Solmsen Btr. 210 wegen
ahd. hammer ’verstümmelt, gebrechlich’ = vaitelias, etc. zu

idg. *(s)kep-, *(s)kop-, *(s)kap- ’(be-, ver)schneiden’ ziehen möchte (s. auch s.v. kepérsis und s.v. skõpti).

Griech. kemoj ’Reh, Hirschkalb’ = peuranvasa,
ahd. hinta ’Hirschkuh, Hindin’ = peuravaadin sind eher zu verbinden mit
ai. s’áma-, lit. šmùlas ’hornlos’ = nuti, sarveton,
ai. s’ámala- ’Fehler, Schaden’ = virhe, vahinko; s.s.v. šmùlas.

Lithuanian: kópti (kópia(kopa), kópė(kópo)) = nousta (puuhun ym.), kiivetä, kavuta

Etymology: 1.  ’steigen = nousta, klettern = kiivetä’,

Frequ. kopinė’ti = kiipeillä;
kópečios, kóptos ’Leiter’= tikkaat,
kopỹnė ’Gerät zum Emporklettern an einer Wand, Stufe, Tritt, nicht hohes Treppchen’ = kiipeilylaite,

pakópa ’Stufe = vaihe, Tritt = askelma’,
pakópti, pakopė’ti ’eine Strecke weit steigen, klettern’ = kiivetä tietty matka,
kopìnti ’zum Steigen, Klettern veranlassen’ = panna kiipeämään,

lett. kāpt (-pju, -pu) ’steigen = nousta, gehen mennä, sich begeben = hankkiutua’,
kāpene ’eingetretener Fusssteig auf der Landstrasse’ = korotettu jalkakäytävä,
kāpenes ’Treppe’ = raput,
kāplis ’Stufe, Strick zum Steigen, Steigbügel’ = nousujakkara (auch kāpslis in letzterer Bed.),
kāpiēns, kāpsliēns ’Sprosse’ = puolapuu,
kāpināt ’steigen lassen’ = pistää nousemaan, kiipeämään;

nach Bugge BB 21,422 ff. zu westnorw. hove ’bespringen’= astua (ori) (Gdf. *hāfjan),
aisl. køfir ’Stier = peura, Ochs = härkä’.

Hierher gehören auch lit. bitìs, mẽdų  kópti,
lett. bites, mēdu kāpt ’den Bienen, dem Honig nachsteigen’ = ”kiivetä hunajille”, mit altem Akk. der Richtung,

(Tässä on latvian  ”kāpt” tasan samassa merkityksessä suuntaa osoittavan akkusa-tiivin kanssa kuin ”have” vanhassa englannissa, sitä tällä juuri halutaan osoittaa.)

Ebenso sagt man russ. lazit’ bort’  ’auf den Bienenstock klettern’, und das zu
poln. lez’c’ ’kriechen = ryömiä, klettern = kiivetä’, gehörige
poln. łaz’bic’  heit ’zeideln’ = hoitaa luonnonmehiläisiä,
łaz’bien´ ’Zeidelbrett’ = (luonnon)mehiläislava (puussa),
leziwo ’Bast- oder Strickleiter des Bienenstocks’ = käysitikkaat mihiläispesille.

Im Lit. existiert noch das Kompos. bìtkopis ’wer den Bienen nachsteigt’ und ’Zeit des Ausnehmens der Honigwaben’, davon das Denominativ bitkopáuti ’den Honig ausnehmen’.

Finn. Parallelen gibt Gauthiot MSL 16, 278.

Lithuanian: kõpti (kopia(kapia)…kopė(kapė)) =  kaivaa, tonkia, kasata

Etymology: 2. (kopiù und kapiù; kopiaũ und kapiaũ) ’scharren = kaapia, kuopia, kaivaa, harken = haravoida, kratzen = raapia, kynsiä, karstata, scharrend häufen = kasata kaivamalla, häufeln = kasata, reinigen = puhdistaa, säubern = siivota’,

Frequ. kapstinė’ti und kapinė’ti (letzteres in der Verbdg. kapinė´dawī mẽdų ’sie pflegten, wie erzählt wird,den Honig herauszunehmen’),
Intens. kapstýti; užkõpti ùgnį ’Feuer anschüren, anfachen = kohentaa, lietsoa tulta’ (Kvėdarna),

lett. kàpt (-pju, -pu) ’scharren, (weg)nehmen’ = harvoida (pois, roskat).
Die Wörter gehören zu der unter kãpas und kapóti behandelten Familie und sind von
lit. kópti, lett. kāpt ’steigen = nousta, klettern = kiivetä’ zu trennen.

Neben lit. kõpti, lett. kàpt finden sich auch synon. lit. kuõpti (kuõpia, kuõpė),
lett. kuopt (-pju, -pu), das letztere = ’reinigen = puhdistaa, abräumen = tyhjentää (tila), pflegen = hoitaa, vaalia, bestellen = tilata, beschicken = toimittaa, järjestää’.

An sich könnten diese Verben mit lit. kõpti, lett. kāpt ablauten; doch lassen sie sich, da balt. uo ausser auf auch auf *āu beruhen kann, mit demselben Rechte mit der Sippe von lit. káupas, kaũpas, kúopa, kùpeta verbinden (s. besonders s.v. kùpeta).

Wie lit. bitìs, mẽdų  kópti,
lett. bites, mēdu kāpt (s.s.v. kópti 1), so kommen auch
lit. bitìs, mẽdų kapinė’ti (s.o.), kuõpti, kuopinė’ti,
lett. bites, mēdu kāpt, kuopt vor. Während dort von der Gdbed. ’den Bienen, dem Honig nachsteigen’ auszugehen ist, hat man hier als ursprünglichen Sinn ’die Bienen, den Honig herausnehmen, herausscharren, ausräumen’ anzusetzen.

Lithuanian: kãpas = hautakumpu

Etymology: ’Grab(hügel)’, Pl. kapaĩ ’Grab, Gruff und ’Begräbnisplatz, Friedhof’ (in dieser Bed. auch kãpinės), kapùrna ’mit Moos bewachsene Bodenerhebung (im Walde oder auf der Viehweide)’,

lett. kaps ’Grab(hügel)’, Pl. kapi ’Friedhof’,
lit. kopà, Gen. kõpos ’Sandhügel am Meere, ’ Düne, Menge, Schar’,
kõpos auch ’Nehrung’, = pitkä kapea merelle ulttuva dyyni, Kuurinkynnäs (Neringa)

lett. (kur.) kãpa, -e ’langer, bergiger Strich, Düne, Schneegruft, Menge, Masse, Abhang, steiler Graben, Grab, Grube’ (s. auch E.-Hauz. s.v.),
kapele ’jeder kleine Haufen’,
kapuole ’(Korn)haufen’,
kapene ’Steinhaufen’ (E.-Hauz. s.v.),

preuss. ON. (Gerullis Ortsn. 12.56.112) Auctakops ’Hochberg’, Caporne, Kappegalin (über den 2. Tl. s.s.v. gãlas),
Payme(n)kopo (= ”Paimendyyni”), (über das Anfangsglied vgl. s.v. piemuõ = paimen),

cf. russ. kopa ’Haufen, Schober’ = dyyni (< liett.),
perekop ’quer über den Weg gezogener Graben, Kanal’ etc. Die Gdbed. der Wörter ist ’Aufhäufung, Zusammengescharrtes’; daher ist zunächst an Zushg. mit
lit. kõpti (kop(i)ù, kap(i)ù; kopiaũ, kapiaũ) scharren, scharrend häufen’ = haravoida kokoon,
kuõpti ’reinigen, säubern, ernten’,

lett. kãpt ’scharren’ (s.s.v. kõpti) zu denken, erst in zweiter Linie an einen solchen mit lit. kapóti, lett. kapāt, slav. kopati (Hauzenberga-Šturma FBR 19, 214).

Lithuanian: kapóti (kapója, kapójo) = hakata (mäsäksi), halkoa, otella

Etymology: ’hacken = hakata, spalten = halkaista, lohkoa, (zer)schlagen = lyödä kappaleiksi,hauen = hakata,tapella,prügeln = piiskata, Schnabel- hiebe versetzen = nokitella, niedermachen = alistaa, töten = tappaa’,

kapótis ’scharmützeln’ = otella,
kapõklė ’Hackbrett = koverruspölkky, Axt zum Aushöhlen einer Mulde, eines Troges’ = kuokkakirves ruuhen kovertamiseksi,
kapõklis ’Schlichtbeil’ = piilukirves (hirsien veistämiseen), ”tasokirves”
kapõtė ’Hackbrett’ = koverruspölkky (Skardžius ŽD 352),
kaplỹs (kãplis) = kaplễ ’Haue = kuokka, Spitzhacke = hakku, Karst = kuokka, Schlichtbeil = piilukirves’ und ’stumpfe Axt = lyhyt kirves, stumpfes Beil = lyhyt(teräinen) piilu, Schneidezahn = laikkaukärki, Dummkopf = pölkkypää, Tölpel = typerys’,
kapõčius = kaplễ
kap(š)nóti, kapsė’ti ’langsam picken’ = nokkia,
kapõjė ’Zeit des Holzspaltens’, kapõnė (s.s.v.),
kopìkai ’Spechte’ (eig. ’Hacker’) = tikka,

lett. kapāt ’hacken = hakata, (klein) hauen = kuokkia, schlagen = lyödä, stampfen = tampata, zernagen = hajottaa, fressen = hyödä, hotkia (eläin. eläimellisesti)’,
kapeklis ’Hackeisen’ = tarttumarauta,
kaplis ’Hacke, Hohlaxt’ = hakku, putkikirves
kapēt ’mit dem kaplis (den Boden) auflockern, scharren, umwenden’ = naarata,
kaplēt, -īt ’mit der Hacke die Erde um die Kartoffelstaude ziehen, hacken’ = perunakuokka,
izkapts, –pte (= ”poislyönti”) ’Sense’ = viikate

(daraus finn. viikate, Gdf. *vikapteš, Nieminen LPosn. 5,79 ff.),  (”Viikate” lienee ollut kuuriksi ”vikaptes”, ”kaikenleikkaava”, ”poisleikkaava”, mutta tuo vi- tuossa merki-tyksessä ”pois” on slaavia, ilmeisesti puolaa; tai sitten se on ”kaikenleikkaava”.).

lit. kàpti (kàpia, kàpė) (1. kapiù) ’hauen = kuokkia, hakata, tapella, fällen’,

kàpti (kãmpa, kápo) (1. kampù, kapaũ) ’zerschlagen werden = hajota, erota (geom.: kãmpas = kulma), müde werden = väsyä’

(cf. zur Bed. griech. kòptein ’sehlagen, stossen = törmätä’ und ’ermüden = väsyä’,
kòpoj ’Schlag = isku’ und ’Ermüdung = väsymys, Ermattung = uupumus, Entkräftung = voimattomuus’

Kommentti: Tämän lähteen ”kreikka-etymologiat” ovat samaa sarjaa kuin Koivuleh-don ”vanhat kermaanietymologiat”: kreikan ”-o-” EI MUUTU baltin -am-:ksi lainattaes- sa, ei sitten ei niin millään…Päinvastoin kyllä voi tapahtua,mutta siitäkään tuskin on kyse, niin tiiviissä vuorovaikutuksessa kuin preussilaiset galindit/skalvit ja kreikka- laiset aika ajoin olivatkin, koska baltit toimittivat antiikin kreikkalaisten himoitsemaa meripihkaa);

preuss. enkopts ’begraben’ = haudattu, upotettu, ympätty,

warnaycopo Voc. 755, ’Warkringel’ (mhd. warchrengil = ”murhaajaenkeli” = ’Würger’ =), eig. ’Krähenpicker’ =  ”varispistäjä”, ”pistäjävaris”  isolepinkäinen,
(1. Gl. preuss. warnis ’Rabe’ = korppi, warne ’Krähe’ = varis, s.s.v. vaȓnas),

WARNEKAPPA (paikannimi, on myös ”varisdyyni”) [Warnaycopo E 755] medšarkė
Lithuanian: , tai ”dyynivaris” mãčarkė,

Etymology: mẽčerkė = *mečarkė aus mẽdšarkė (”metsäharakka”) ’Bergelster (”vuo-riharakka”), Lanius excubitor’. Dem Wort liegt lit. mẽdis (mẽdžias, metsä) ’Baum’ und šárka ’Elster’ zugrunde 4 (s.s.v.v.).  ”

Kiinnostus elukkaa kohtaan johtui tämän ”noitalinnun” tavasta seivästää saaliinsa orapihlajanpiikkeihin (kuva). Orapihlajaa istuttamalla sen saattoi saada pihaan pesimään hiiriä ja myyriä pyydystämään, kun kattohaikaraa houkuteltiin esimerkiksi sopivilla pesänalustoilla pitämään isommat tuhoeläimet kurissa.

Otetaan samaan putkeen preussin kāpt-sanat:

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

KAPS [wosgows-cappis DK] kalva = kallio(kumpu), kapas = hautakumpu
KAPTUN (kappa, kappā) [enkopts 43 + kapti MK] kapoti (snapu), lesti = kiivetä
KAPTUN (kappa, kappā) [enkopts 43 + kapti VM] kasti = kaivaa, kapoti
KAPURNA [Caporne ON VM] kalva, pilkapis = (linna)valli(hauta), kapinës = hautausmaa

abg. kopati ’graben’ = haudata,
poln. kopac’ etc. dass., kopac’, kopnąc’ auch ’schlagen = lyödä, treten = astua, tarttua aseisiin, stossen = törmätä’,

npers. kāfaþ, kāvaþ ’wird gegraben, gespalten’ = haudataan, halkaistaan,

griech. skōptein ’graben, hacken’ = haudata, hakata (s- tulee kanta-IE:sta asti…)
(s)kōpetoj ’Graben’ = hautaus, hautajaiset

alban. kep ’behauene Steine’ = jauhettu kivi,

lat. scapula ’Schulterblatt’ = lapaluu, etc.
Über lit. kãpas ’Grabhügel’ s.s.v.

(Sanalla ”kopóti” on ”Protoidoeuroopalaisten juurten luettelossa” väärä selitys:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_…

*skap- = tool = työkalu

” Russ. щепа (ščepa) = lastu, sälö, liuske, Lith. kapoti, Ltv. kaplis, Gm. skaft/, Gk. σκεπάρνιον  (skeparnion) = pilari, pilarinjalus = pilarin alla oleva leveä litteä kivi,
Lat. capus, Pers. /kāfad, Alb. kep, Old Prussian warnaycopo (tämäkin ihan muuta …kuten jo näimme), ON skapt, OCS kopajǫ

*Skap-” (*skāp-, josta tulee noista korkeintaan muinaisnorjan ”skapt”, jos sekään, sillä kuurin sana on ollut ”*skampti”) on  ensinnäkin  kantabalttia/ muinaisliettuaa ja sielläkin johdos kantabalt(oslaav)in vartalosta ”*skemb-”, josta tulee myös tuo venäjän sana ja latvian sana šķemba = (kivinen) nuolenkärki, irroke.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1243118.html#p1243118

Tämä etymologia osoittaa, että kantabaltin juuressa ”*kemp-” voi olla kyse paitsi mekaanisesta myös mikrobiologisesta ’tarttumisesta’ (joskin VOI olla kyse edellisestäkin:

” Lithuanian: kémpė = kääpä

Etymology: ’Baumschwamm-,Bade-,Wasserschwamm, Feuerschwamm, Zunder’, auch kémpinė. Vgl. kémpa (ostlit. kímpa), sukémpejęs ’dürr, mager’, kẽmpti, ostlit.

kĩmpti (-pstù, -paũ) ’schwammig werden = sienettyä (puu), erstarren, (vor Kälte) steif werden = kangistua, kohmettua´,

identisch mit lett. piepe ’Schimmel = home, Kahm, Gewächs an Bäumen als Moos = puunkuorisammal. -jäkälä, (Holz)schwamm’ = puusieni, dessen ”ie” aus tautosyllabischen ”em” entstanden ist.

Es ist fraglich, ob die lit. oder die lett. Form den urspr. Zustand repräsentieren.

Sollte das lett. Wort das ältere sein, so läge im Lit. Dissimilation von p- p zu k- p vor. Im umgekehrten Falle würde im Lett. Assimilation von k- p zu p- p Platz gegriffen haben.

Geht man von lit. kémpė aus, so kann, wie Būga meint, Verw. mit poln. czępiec’ ’hucken’ = panna heinä seipäälle, istua kotona (liikaa, ”kuin kääpä seinässä” puolalaisten mukaan) vorliegen

(s. über dieses Wort Brückner KZ 48, 223 ff. mit unwahrscheinlicher Etymologie, Wb. 78 und über sein Verhältnis zu czupiec’ zuletzt Sławski SlOcc. 18, 262. 275).
Sollte lett. piepe das Ältere sein, so könnte man die Wörter an lett. pīt, lit. pìnti ’flechten’ = punoa, palmikoida, anknüpfen, wozu Endzelin an dtsch. Flechte erinnert.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Taulak%C3%A4%C3%A4p%C3%A4
http://fi.wikipedia.org/wiki/Umpim%C3%A4hk%C3%A4

(Tuo jälkimmäinen, latvia-etymologia tarkoittaa, että kääpäsienestä (rihmastoineen, joka tekee myös koivun puuaineksesta hitaasti kytevää ns. valkolahoa, joka sekin kuivana kelpaa rutikuivana taulaksi, eikä pelkkä sienen sisäinen rihmasto), sekä jä-kälistä sanaa, joka tarkoittaa myös ”punosta” ja ”palmikkoa”, jollaisia sellaisia sieni- ja levärihmoista jäkälät tunnetusti todella ovatkin. Se tarkoittaa, että metsäläiset oli-sivat tienneet tuon ominaisuuden, katsoaessaan talvella esimerkiksi, että mihin mit-käkin jäkälät kelpaavat, mikä olisi edellyttänyt jonkinlainen vahvan suurennus”lasin” käyttöä, joka ei tietenkään voinut olla lasia, vaan mahdollisesti jäätä. Tietysti poron-jäkälät ja taulakäävät olivat talvessa selviämisen perustärkeitä hyötykasveja. Ettei se aivan mahdotonta ole. Jäämies Ötsilläkin oli mukanaan pussillinen taulakääpää. Jos ”latviateoria” pitää paikkansa, niin joukkoon kuuluu myös lahoamista tarkoittava verbi pū’ti, (pūvù(pųvù, pūnù, pū’stu), pùvo) (lt.)= lahota, homehtua, rappeutua, laiskotella, pūt (pūstu, puvu) (lv.), pûtun (pauja, puwwa) (pr.).

Ilmiölle on kuitenkin vielä eräs selitys, johon palataan, jonka takia liettuan ”kempė” (ja suomen ”kääpä”) vain näyttävät olevan keskinäisiä lainoja latvian ”piepe”:n kanssa: niillä on toisenlainen, kantakieliyhteys.

PS: Hesariinkin on keskustelu suomen kuurilaislainoista ehtinyt:

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=kimpsti

23.1.2011 Sunnuntai, Sisko&Torsti:

” Rakkaat ystävät! Viimeksi mietimme,mitä tarkoittavat kimpsut ja kampsut. Tavaroi- tahan ne,mutta Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sanakirjat eivät kertoneet sitä, minkä Risto Koivula on nyt saattanut tietoisuuteemme:”Myös norjassa esiintyy ilmaus kimpsor og kampsor samassa merkityksessä kuin suomessa”, hän kertoo.  ’Lastata laiva’ haloilla on kuuriksi ’kampstum laigun malkamis’, mutta jos käytetään ilmausta ’lastata halot laivaan’, niin verbi onkin ’kimpstum (malkans laigump)’. Liettualaisen malka (vaikka silmässä) on klapi, mutta kuurilaisen malka on halko (syntisempiä).

”Sisko” ei pelkää joutua sahalle töihin…