5. Edelleen TIETEEN palstalta poistettuja modejen väikkäreiden tarpeisiin:

4. Tässä poistetussa viestissä kumotaan pangermanistiväärentäjä Jorma Koivuleh- don (olemattomien) "suomen ikivanhojen muinaisgermanilainojen" "ajastus":

Arkkis     
 Viestin otsikko: Re: Lalli ja Erik
ViestiLähetetty: La Helmi 20, 2010
...

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1971_380.pdf


Eipä ole ”saksilaina”, ei KUMPIKAAN noista eri sanoista! Otetaan koko kirjoitus käsittelyyn. Kas kun en huomannut aikanaan...

Olen merkinnyt suomen varmat balttilainat tapani mukaan Koivulehtoa arvotellessani punaisella värillä.

 

JK: Vanhimmista germaanis-suomalaisista lainakosketuksista.

Sm. karsia ~germ. *skardian

Jorma Koivulehto

A: Tähän on aivan heti alkajaisiksi todettava, että liettuan ikivanhaa muotoa oleva sana

kártis”, monikko ”kartỹs”, genetiivi kartiẽs, joka on feminiini,mutta muinaista neut-rimuotoa (kuten uo-päätteisetkin sanat),merkitsee nimenomaan ”karsimalla saatua oksatonta puun rankaa”: keppiä, riukua, salkoa, pyöreää hirttä, ja HIRSIPUUTA

Nykyinen verbi ”karti (karia, korė)” = hirttää, ripustaa salkoon (lippu), kiinnittää riippumaan.

Se on hieman epäsäännöllinen tavalla, joka osoittaa sen olevan ”kantabalttia” sillä erolla, että ē:n paikalla on ė ja ā:n paikalla on o eli näiden nykyiset vastineet: ”*karti (*kar'a,*kārē)" (kb),joka on epäilemättä tarkoittanut laajempaa ilmiöjoukkoja sarjassa ”hakata, karsia, appaa lyömällä (germ. schlagen,Schlacht),sotia" (nyk.”karas”= sota, ”karija” = sotajoukko, "kariauti" (= ”sotajoukkoilla”) = sotia.

(Muoto ”*kar'a” pistää epäilemään, saattaisiko suomen ”karja” tarkoittaa alun perin nimenomaan teurastettavaa karjaa.)

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1&p=17&w1=K&w2=A

” 319. karti (karia, korė) = вешать = hirttää, ripustaa (mastoon, tankoon)”

Etuliitteillä saadaan kuitenkin (duratiivisia ja transitiivisia, vaikkakin iteratiivisesta "*karti"-aspektista johdettuja, tasan kuin venäjässä) verbejä, joista osa merkitsee lyömistä, hakkaamista jne.

"įkarti (įkaria, įkorė)" = повесить; вешать = ripustaa, lyödä (taulu seinälle ym.)
"iškarti (iškaria, iškorė)" = engl. ”hang out, around” = ”ripustaa ulos”, ”roikkua” (maleksia) jossakin; hakata, ”putsata” metsään aukio tai linja
"apkarti (apkaria, apkorė)" = обвешивать = ripustaa ympäriinsä, peittää ripustamalla, verhota
"iškarta" = ”iskusta”, ”laakista” (vainaa ym.), oitis, välittämästi
"užkarti (užkaria, užkorė)" = lyödä, lisästä ("pökköä"), lykätä jotakin jonkun niskoille, pakottaa tappeluun, sotaan
(poikkeuksellinen taivutus)
"nukarti (nukąra, nukaro)" = свисать = roikkua alas; повиснуть = repsahtaa, nuupahtaa; нависать = roikkua yllä, ulota ”yläpuolella”, uhata (onnettomuus ym.)
"perkarti (perkąra, perkaro)" = изголодаться = nälkiintyä, himoita
"atkarti (atkąra, atkaro)" = отгибаться = oieta (painon alta), kääntyä sivulle
"sukarti" (drabužius ir pan.) hang up; hang together = ”ripustaa yhteen, vertailla; 2. (suvaikščioti,suvažinėti) cover (a certain distance) = kävellä tai ajaa jokin tietty matka

Tällaisella ”rimų paieška”-ohjelmalla ("riimin/riimun etsintä") voi hakea samanloppuisia sanoja, emerkiksi verbin kaikki etuliitejohdannaiset:

http://rimai.dainutekstai.lt/p.php?q=karti&g=1&r=3&k=1&s=1

Ei voisi juuri mistään etymologiassa vallita suurempaa varmuutta, kuin että suomen sana ”karsia” palautuu baltin TASAN SAMANSISÄLTÖISEEN SANAAN,josta lainau- tuminen on tapahtunut ilman vähäisimpiä sarvia ja hampaista just Koivulehdon ja Jaskan(kin) palvomien sääntöjen mukaisesti!

Yllä oleva linkki kertoo, että on toinenkin vain nominatiivissa samannäköinen sana

kartis”, mask. mon. ”karčiai”, gen, ”karčio” = (ruoan) happamuus, kitkeryys, poltta- va maku, (taistelun,väittelyn) kiivaus,joka on maskuliini ja luultavasti samaa kantaa kuin ”karštas” on kuuma, ehkä tuon sosiaalisen kytkennän kautta samaan parveenkin liittyvä, mutta jo PIE-kaudelta.

Tämä sana (karštas) johdannaisineen sekoittaa Koivulehtoa, ja siitä tulee suomen sanat ”karsi” (karren, karrella) ja ”karsta”.

[HM: Nämä ovat samaa juurta kuin preussin goro = tulisija,gorme => hormi, venäjän gorit´ (goret) = palaa, liettuan lie. gãras  = höyry., balt.-sl. *ger-/*gar-]

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?g=2&r=10631062&q=kartis

kártis (kãriasi, kórėsi) = kārties (lt.) = hirttäytyä, ripustatua
kam ant sprando kartis - kārties kādam kaklā = hirttäytyä johonkin kaulastaan

kar̃tis, a (2) (pl. karčiai) = rūgtums = happamuus, sūrums = kitkeryys, sīvums = äitelä, hapanimelä

kartis, b (2) parasti dsk. (~čiai) , krēpes dsk. = harja, töyhtö

kártis (~ies) (1) s.= (koka) kārts = (puinen) keppi, seiväs, riuku, pölli (pyöreä hirsi), peitsi, harppuuna; maikste = masto, salko, tolppa: maahan pystytetty katkaistu ja karsittu puu, kaivonvintti, harppuuna

šuolis su kartimi – kārtslēkšana = (peitsi)(hevos)turnajaiset
karoga kārts - vėliavos kartis = lipputanko
garš kā apīņu maikste = aukštas kaip apynų kartis = pitkä (ja laiha) "kuin humaliston salko"
karčių tvora - kāršu žogs = riukuaita, puuaita
šarka dar miške, o jau iešmą (kartį) drožia  -  drāž iesmu, kad putns vēl mežā = "höylätä paistinvarrasta, vaikka harakka/pyy on vielä metsässä" (= nuolaista ennen kuin tipahtaa, ei tiedä hyvää...)

***

Sana tulee kanta-indo-euroopan (PIE) juuresta *kʷer- = lyödä, tehdä töitä (raskaalla työkalulla), *s-kʷer = lyödä irti, kʷer-s = hakata, sker-s- = karsia

Äänteestä voi tylla eli kielihaaroissa mm. seuraavia äänteitä:

- kv, kw mm. latinassa, keltissä, veneetissä ja (itäisessä) vasarakirveskielessä, joista edelleen voi tulla mm. hv (gootti), šv (latvia), k, v, w, eri sanoissa;

- tv, tw, t mm. preussissa, kreikassa

- p (kreikassa, länsigootissa, lansibaltissa, latinassa ym.)

Liettuassa on kolme työkalulla lyömistä tarkoittamaa verbiä, jotka tulevat tästä:

- kerti (keria, kere) = lyödä kirveellä tai nuijalla, karsia, kuoria

-perti (peria, pere) = lyödä kepillä poikittain tai ruoskalla (linkissä eri olettamuksia)

- tverti (tveria, tvere) = lyödä kepillä, seipäällä päittäin, kiinnittää seipääseen naruun lävistämällä, valmistaa, valmistella (myyntiin), josta tverkti (tverkia) = ommella (nahkurin tai suutarin tapaan nahkaa, tai huonosti kangasta), törkätä, törkkiä.

***

Kanbaltissa sanalla kerti muodostuu kolme aspektia alkuperäisen perusmuodon jäädessä merkitsemään toimintaprosessia, intransitiivista lausetta, tuloksetonta, huonoa toimintaa jne.

"Lyhyt, lähiaspekti" kirti

 

kérti (kę̃ra, kẽro) atlupt = kuori(utu)a; atdalīties (par mizu, garozu) = mureta, hajota, rikkoutua (materiaali, maa jne.)

Fraenkel: kerti, atkerti (kę̃ra, kersta, kẽro) ´sich absondern = erota, eritä, erottua, erittyä; sich abscheiden = erota, lähteä, kuolla, sich loslösen = vapautua, irrottautua, abltd mit atkaras = vastaanhangoitteleva, vastahakoinen, įkìrti (įkìrsta, įkyra; ~o) ´anwidern = iljettää, inhottaa, kyllästyttää etc. s.v.v. karapytis = vapautua, įkyrùs = tungetteleva, kyllästyttävä, inhottava, iljettävä, kairinti = ärsyttää, karai, karda, karti.

Karti

Otetaan tähän sana preussin etymologisesta sanakirjasta:

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 2 t.

kersle = (hako?)kirves, kirj. "karsin"

kersle „sulaxe – kaplys, kirstuvas“ E 534 ir „howe – kaplys, kauptuvas“ E 549 = pr. *kerlē „kaplys (kirstuvas,kauptuvas)“ nom. sg. fem. Pr. (E 534), verstas iš vok. (E 534) sulaxe, bus reiškęs „kaplys, kirstuvas“. Dėl vok. (E 534) sulaxe plg. v.v.ž. sulexe bei sulaxe (MTr 582) „zweischneidige Axt=kaksiteräinen kirves“ ir Nesselmanno žod-žius (AM VIII 77): „Sulaxe ist die Axt, die die Maurer zum Abbrechen von Gemauer gebrauchen und deren Kopf nach einer Seite hin in eine querstehende Axtschneide, nach der andern in einen starken pfriemartigen Zapfen auslauft“. Dėl vok. (E 549) howe plg. v.v.a. houwe „Haue, Hacke – kaplys, kauptuvas“.

Pr. *kerslē „kaplys (kirstuvas = kirves,karsin, iskin, iskupora, kauptuvas = kuokka)“ = „tam tikro kirtimo įrankis“ (nomen instrumenti), išskyrus kamiengalį *-ē-, visais atžvil- giais sutampa su (subst.) ryt. balt.-sl. (nom.-acc. sg. neutr.) *ker̃slă „kirtimo įrankis = lyöntilaite, iskulaite“ > lie. (masc.) ker̃slas „tam tikro kirtimo įrankis“ = sl. (neutr.) *čerslo „kirtimo įrankis“.

Lie.k-ir̃-slas „tam tikro kirtimo įrankis“ gali būti fonetinis perdirbinys 177 (dėl verb. lie. kir̃s-ti „kirsti“) iš lie. k-er̃-slas = rautatyökalu; 1. rautainen t.2. t. rautaa varten, „t. p.“, o lie.kirsl-ỹs „t.p. = em.“ - morfologinis perdirbinys [pagal lie.kapl-ỹs „kerteklis = leik- kain“ ar pan.] iš lie.kir̃sl-as „t.p.=em.“ lie. k-er̃-slas „t.p.“.La. cērklis ir net cērtnis, certne, cērksnis „Hohlaxt zum Aushohlen von Krippen = kourukirves“ yra matyt irgi perdirbiniai (fonetiniai-morfologiniai) iš la.*cerslis „kirtimo įrankis“ *cersls „t.p.“ ryt. balt. *kerslă.

Pr. *kersl-ē „tam tikro kirtimo įrankis“ taip pat gali būti monologinis perdirbinys, galų gale, iš vak.balt. *kersl-an „kirtimo įrankis = lyömätykalu“ (nom.-acc sg.neutr.) – per- dirbinys pagal modelį,panašų į santykį, pvz.,tarp lie. [subst. - sufikso -(s)la- deverba- tyvo] knysl-as „knisimo įrankis“ = „kiaulės nosis = sian nenä,šnipas = kärsä“ (LKŽ VI 254; plg. minėtą lie. ker̃sl-as) ir lie. knysl-ỹs „t.p.“ (l.c.;plg. minėtą lie. kirsl-ỹs) bei lie. knysl-ė̃ „t.p.“ (l.c.).

Taigi bus egzistavęs subst.balt.-sl. *kersla(n) „kirtimo įrankis“ (nom.-acc.sg. neutr.) – sufikso *sla- vedinys iš verb.balt.-sl. *kert-/*kirt- „rėžti = leikata (puukolla ym.), pjauti = leikata, veitsellä, sahalla, kirsti = hakata (metsää) ir pan.“ (žr. s.v.v. kyrteis, kirtis).

Tuo kartis-"karsimus": (karsittu) keppi, tanko, salko, hirsipuu on preussiksi*

kartano = tanko, salko, hirspuu

kartano „stange (Stange = tanko) - kartis“ E 636 subst.nom.sg.fem.= pr. *kartanɔ̄, t.y. *kartanā, kurio diftongas *-ar- bus buvęs akūtinis ne vien dėl jo parašymo -ar- [= kartano (ne *kortano!), plg. s.v. galwo], bet ir dėl šio pr. žodžio giminystės su lie. kártis „t.p.“- = la. kãrts „t.p.“ < ryt. balt. *kártis „t.p.“ (su akūtiniu *-ár-!).

Minėtų pr. ir ryt.balt. žodžių giminystė yra visuotinai (ir šiaip jau teisingai) pripažinta, tačiau jos santykiai visgi nėra labai aiškūs, kadangi išsamesnė tų žodžių istorinės darybos analizė iki šiol nebuvo atlikta (čia tam tikra išimtis – dėl pr. kartano darybos – tėra Endzelīns SV, bet apie tai žr.toliau). Juk tokia analize neparemtas išskyrimas (nors ir teisingas) sufikso -an- žodyje pr. kartano arba sufikso *-ti- žodyje ryt. balt. *kártis yra tik pradžia to, ko reikia nušviesti minėtų žodžių darybos istorijai – svarbiausiam (pirmaeiliui) jų etimologijos klausimui.

Subst.ryt.balt. *kártis „Stange“ yra sufikso *-ti- vedinys greičiausiai iš verb.balt. *kár- „kabinti = ripustaa, (auf)hängen = hirttää“ (su akūtiniu balt.*-ár-!) > lie. kár-ti „t.p.“ = la. kãr-t „t.p.“ (dėl šio verb.balt. *kár- kilmė̃s žr.toliau); plg,,pvz.,lie. (subst.) dė́tis „Ei- erstock der Vögel = linnun munapesä; vieta, kur vištos ir pan. deda kiaušinius“ = „tai, kas dedama; tai,kur kas (kiaušiniai) dedama“ < (nomen actionis) „dėjimas“ - sufikso vedinį iš verb. lie. dė́- „dėti = legen = asettaa, munia“ < balt. *dḗ- „t.p.“ Taigi ryt. balt. (subst.) *kártis „Stange“ yra matyt iš *„kabinimas = ripustaminen (tankoaminen)“ (nomen actionis) > *„tai, kas kabinama (pakabinta); tai, kur (ant ko) kas kabinama“. Tokią ryt. balt. *kártis „Stange“ semantinę kilmę remia etnografiniai duomenys: lietu- vių ir latvių 132 (matyt ir kitų baltų) namuose palubėje pakabinta kártis atliko svarbų vaidmenį – ant jos buvo kabinami drabužiai ir pan. (plg.Jēgers l.c.).

Pr. *kártanā „kartis, Stange“ yra turbūt iš senesnio pr.*kártenā „t.p.“;čia dėl sufikso pr./balt. *en- > *-an- resp. dėl balsio pr./balt. *-e- > *-a- žr. Endzelīns LVG. Šio pr. *kartanā „kartis“ < *kartenā „t.p.“ (ar pirmykščio pr. *kartanā „t.p.“?) darybos, o dėl to ir pačios etimologijos problema iki šiol, kaip minėjau, nėra išspręsta.

Galima būtų spėti,kad subst.pr.*kártenā „kartis“ (>pr. *kártanā „t.p.“) yra iš (subst.) pr. *„tam tikra kartis“adj.(ā-kamienis,fem.) pr.*kártenākártinė (panaši į kartį)“ - sufikso *-en- vedinys iš subst. vak. balt. *kártis „kartis, Stange“ (= ryt. balt. *kártis „t.p.“), plg., pvz., lie. (žem.) adj. mė́l-enas „mėlynas = sininen“ subst. (nom. pl.) mė́lys „mėlyni dažai =sininen väriaine“.Toliau,plg.,pvz.,lie.subst. kot-enà (kót-eną) „augalo liemens, stiebo dalis pagal šaknį = kasvin runko; šakniastiebis“ = „tam tikras kotas = varsi“, kildintiną (bent jau pirmykščio darybos modelio atžvilgiu) iš adj. lie. *kā́t-enā kotinė (panaši į kotą)“ - vedinio iš subst. lie. *kā́ta- „kotas, Stiel, Stengel = vana“ > kótas „t.p.“ Dėl pr. subst. *kartenā „kartis, Stange“adj. *kart-enākartinė (panaši į kartį)“ subst. (pr.) *kartis „kartis, Stange“ plg. lie. (dial.) subst. kart-ìnė̃ „kartis,apyvarpstis“ (LKŽ V 339t.,taip pat subst. kártìnis „t.p.“ LKŽ V s.v.1 kártinis), galintį būti iš lie.adj.(fem.) kárt-ìnė „panaši į kartį“ [pvz.frazėje: kártinis spragilas „į kartį panašus (karties ilgumo) spragilas“ LKŽ V 340 s.v.2 kártinis,ė] subst. kártis „Stange“. Taigi subst. pr. *kartenā „kartis“ galėtų iš kilmės būti ne diminutyvas ar amplifikatyvas, o adjekty- vas (virtęs substantyvu) su sufiksu *-en-, kuris čia savo darybine reikšme (reliacine) bus buvęs sinonimas sufiksui *-in-.

Bet, man rodos, kur kas patikimiau suponuoti, kad minėtieji adjektyvai (reliacinės reikšmė̃s) pr. *kárt-enā (fem.) resp.lie.133 (dial.) kárt-tìnė (fem.) yra sufikso pr. *-en- resp. lie. -in- vediniai ne iš subst.pr. *kartis „Stange“ (jis, manau,iš viso neegzistavo) resp. lie. kártis „t.p.“,o iš adj. = partic.praet.pass.pr.*karta- „(pa)kartas, (pa)kabintas“ resp. lie.kárta- „t.p.“;plg., pvz.,lie. partic.praet.pass. véltas „(su)veltas = valssattu“ adj. (fem.) *velt-enā „(su)veltinė“ ( subst.élt-enos „rutuliukai, kurie plaunantis atsi-randa nuo odos“) resp.lie.partic. praet.pass.riẽktas „(at)riektas“ adj.(fem.) riektìnė „riekimui skirtoji“.Taigi manyčiau,kad substantyvai pr. *kartenā „kartis“ resp.lie. (dial.) kartinė̃ „t.p.“ bus atsiradę (aišku, savarankiškai) iš subst. *„tai, kas skirta kabinimui“ adj. (fem.) *„(pa)kabintinė“ = [*„(pa)kabinimui skirtoji“] partic. praet. pass. *„(pa)kabinta, (pa)kabinama“.

Subst.lie.dial. kart-inė̃ (greta kart-ìnė) dėl kirčiavimo plg.,pvz.,su subst.lie. raugtinė̃ (greta ráugt-ìnė) „tam tikras indas sviestui ar rūgusiam pienui laikyti;…“ (Skardžius ŽD 264,LKŽ XI 288t. s.v.v.2 raugtinė̃ ir 1 ráugtinė) adj. (fem.) raugtìnė „raugimui skirtoji“ (resp. adj. masc. raugt-ìnis; greta lie. adjektyvų su -t-ìnis yra ir lie. adjektyvų su -t-inỹs, žr.) partic. praet. pass. ráugta- „raugtas“.

Reikia pasakyti, kad lie. kalboje sufikso -en- adj. dariniai yra nepalyginamai retesni ir daugeliu atvejų archajiškesni nei sufikso -in- adj. dariniai; atrodo, kad panašiai yra buvę ir pr. kalboje. Šitai leidžia spėti, kad

a) jeigu greta lie. [partic. praet. pass. kárta- „(pa)kabintas“ ] adj. (fem.) kartìnė (dial.!) subst. kartìnė̃ „kartis“ turime lie. subst. kártis „t.p.“ < ryt. balt. subst. *kártis „t. p.“ (dėl jo žr. anksčiau), tai

b) greta pr.[partic.praet.pass. *kárta- „(pa)kabintas“ ] adj. (fem.) *kártenā subst. *kártena „kartis = salko“ žodis (subst.) pr. resp. vak. balt., atitinkantis ryt. balt. subst. *kártis „t.p.“, galėjo visai neegzistuoti. Todėl man rodos, kad šalia ryt. balt. subst. *kártis „kartis, Stange“ buvo vak. balt. subst. *kártenā „t.p.“ (o ne vak. balt. subst. *kártis „t.p.“). Taigi esu linkęs manyti, kad substantyvuose ryt. balt. *kártis „Stange“ ir vak.balt. *kartenā „t.p.“ (> pr.*kartenā „t.p.“ *kartanā „t.p.“) slypi verb. balt. *kár- „karti, (pa-)kabinti“ 134 (> lie. kár-ti „t.p.“= la. kãr-t „t.p.“) = *„virve ir pan. (ap)sukant (pa-,pri)kabinti ką nors =*„(ap)sukant (pa-,pri-)rišti ką nors“ [dėl semantikos plg.,pvz., verb. lie. kabìnti frazėje:Ir prikabìno bėrą žirgelį pri alyvo šakelių „ir pririšo (apsukda- mas pavadžiu apie „alyvo šakeles“) bėrą žirgelį“;žr.dar s.v. paccaris], o šis suponuoja matyt verb.ide. *(s)ker(H)-:*(s)kor(H)-:*(s)kr̥(H)- „(ap)sukti(s), (ap)lenkti(s)“. Šio ide. verb. pėdsakai, man rodos, slypi tam tikroje (atskirai tyrinėtinoje) dalyje tų ide. kalbų žodžių,kuriuos pateikia Pokorny IEW I 935tt.[s.v.3 (s)ker- „drehen, biegen“], 933 [s.v. 1.(s)ker- „einschrumpfen“], 933tt. [s.v.2.(s)ker- springen“],584t. (s.v. kert- „drehen“), pagaliau, ir Pokorny IEW I 573 [s.v.5.(ker-?) „hangen, hängen“]; žr. dar s.v.v. corto, kraclan.

Pridurtina, kad matyt tos pačiõs, kaip ir verb. ryt. balt.*kár- „karti, (pa)kabinti", kilmė̃s žodžiai (t.y. semantiniai homonimai) yra ir šie, rodos,niekieno nenagrinėti lie. verba: kárti [*„suk(inė)ti(s)>] „keliauti ten ir atgal“ (s.v.2 kárti), kárti (ką̃ra, kãro) [*„susisukti“ >] „pasidaryti liesam, įdubusiu pilvu“ (s.v. 3 kárti; plg. lie. (Ds): ãnas visaĩ susisùkęs (nuo prasto maisto ar nevalgymo) „jis visai suliesėjęs (nuo prasto maisto ar nevalgy-mo)“], kárti (ką̃ra, kãro) [*„suktis, lenktis“ >] „lenktis žemyn, svirti“ (s.v. 4 kárti). Kildinti verb. ryt. balt. *kár- „karti, (pa)kabinti“ iš verb. ide. *(s)ker- „pjauti“ vargu ar galima: reikšmių „pjauti“ ir „karti, (pa)kabinti“ sambūvį pagrįsti yra kur kas sunkiau nei reikšmių „sukti, lenkti“ ir „karti, (pa)kabinti“ (žr. anksčiau) sambūvį.

Pr. kartano „Stange“, lie. kártis „t.p.“ = la. kãrts „t.p.“ kilmę suvokia kitaip.

JK: " Suomessa ja muissa itämerensuomalaisissa kielissä on tunnetusti huomattava määrä vanhoja germaanisia lainasanoja. Niiden äänneasu edellyttää lainanantaja-puolella usein niin vanhaa kielimuotoa, että sitä nuoremmiksi jäävät germaanisten kielten varhaisimmatkin kirjoitetut muistomerkit. Nämä vanhat lainat ovat esillä jokai- sessa germaanisten kielten historiaa käsittelevässä teoksessa ja esimerkkejä luetel- laan.Sanat ovat germaanisella puolella hyvää äännehistorian havaintoainesta,suomi kun on noista kaukaisista ajoista lähtien muuttunut äänteellisesti paljon vähemmän kuin germaaniset kielet, ja germaaniset originaalit siten usein kuultavat suomalaisten muotojen läpi.

Näiden lainakosketusten alku sijoitetaan tavallisesti Kristuksen syntymän tienoille; tämä tieää sitä, että vanhimmat lainat ovat kantagermaaniselta ajalta, mikäli katsom- me yleisen käytännön mukaan tuon ajan ulottuvan Kristuksen syntymän tienoille tai vuosisadan pari sen tälle puolen. Tätä mieltä ovat olleet esim. Setälä, Collinder ja Öhmann.

Hans Fromm, joka on viimeksi perinpohjaisimmin paneutunut lainasanojen ikäkysy- mykseen laajassa tutkielmassaan »Die ältesten germanischen Lehmvörter im Finnischen», tulee seuraavaan tulokseen:

»Die Musterung ergibt,dass der früheste Zeitpunkt,den wir anzusetzen genötigt sind, die Zeit um Ghristi Geburt oder vielleicht etwas davor ist.» (Zeitschrift fiir deutsches Altertum und deutsche Literatur 88, 1957/58, s. 308). 2 ”

A:Tätä muun maailman germanistien ajoitusta siis Koivulehto lähtee tällä kirjoituksel- la ”kumoamaan”. Hänen väärä ”valttinsa” tässä ”avauksessa” on,että HÄN EI TIEDÄ MITÄÄN BALTTIKIELISTÄ. (Hän on saattanut myös arvella, että ”balttikieliä paine-taan ja unohdetaan” silloisessa Neuvostoliitossa,ja että kukaan ei siltä puolen nousi-si vastarintaan, vaikka huomaisikin jotakin ”palaneen käryä”... Ja totta on että erityi-nen ”Suomen-arvostelu” oli lähes kiellettyäkin, piti olla vain hiljaa, eikä yhdistää arvosteltuja tieteellisiä hölmöyksiä nimenomaan Suomeen...)

JK: ” Germaanis-suomalaisiin lainakosketuksiin ja niiden alkamisen ajankohtaan on tutkimuksessa jatkuvasti kiinnitetty huomiota,uusia impulsseja on tullut lähinnä germanistisen tutkimuksen ulkopuolelta.

Kaikki eivät ole tyytyneet mainittuun ajanmääritykseen.

Kustaa Vilkuna on tutkimuksissaan vähitellen päätynyt siihen näkemykseen, että kontaktit ovat alkaneet huomattavasti aikaisemmin kuin yleensä on otaksuttu.

Pronssikausi on Länsi-Suomessa,sen rannikkovyöhykkeellä, pääpiirteissään skandinaavinen.

A: Tällä vanhalla skandinaavisella pronssikadella 1800 e.a.a.-600 e.a.a,johon laivan muotoiset hautauksetkin liittyvät,ei ollut missään tapauksessa mitään KIELELLISTÄ tekemistä minkäänlaisen KERMAANIN kanssa, SILLÄ KERMAANIKIELET EIVÄT OLLEET SYNTYNEETKÄÄN, KUN TÄMÄ KULTTUURI KATOSI! (Tuskin se minne-kään kuitenkaan katosi JÄLKIÄ JÄTTÄMÄTTÄ, ja olisi mahdotonta, että sen väestöl-lisiä perillisiä ei eläisi esimerkiksi Skandinaviassa: yhtä mahdotonta, kuin että Suomessa ei eläisi vaikkapa Sarsan kulttuurin perillisiä!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pronssikausi

Pronssikausi Pohjoismaissa

Skandinavian eteläosiin kehittyi voimakas kulttuuri viimeistään kivikauden lopulla, ja tämän kulttuurin vaikutus levisi Suomeenkin. Noin 1800 – 600 eaa. tämä kulttuuri oli pronssikautinen. Pronssi tuotiin Keski-Euroopasta, samoin Välimeren ja Keski-Euroopan vaikutus oli huomattava. Kreikan Mykenen kulttuurin ja Italian Villanovan kulttuurin vaikutus ulottuu ilmeisesti Pohjolaan asti.

Itämeren alue vei etelään Mykeneen meripihkaa. Tämä rikas kulttuuri harjoitti kaski- viljelyä ja rakensi olkikattoisia pitkiä taloja. Luolamaalauksista ja kulttuurin leviämi-sestä päätellen rakennettiin myös laivoja,jotka purjehtivet kauas vaarallisille Suomen karikkoisille rannikoillekin. Kivistä rakennettiin laivamaisia hautarakennelmia. Raken-nettiin maakumpuja ja maakuvioita. Pronssista ja kullasta rakennettiin esineitä ja ai-nakin jotkut heimot palvoivat aurinkoa, on löydetty auringon kuvaa esittävät aurinko-vaunut,joissa on pronssinen auringon kiekko.Äitijumalatar oli laajalti tunnettu. Uhreja tehtiin usein vesiin, esimerkiksi heittämällä esineitä, eläimiä tai ihmisiä. ”

[HM: Nuo kivirakennelmat eivät ole hautoja. Aurinkovaunut on preussilaisten uskon-toon ennen Kreikan vaikutusta liittynyt uskomus. Ruotsalaiset arvelevat noiden raken
nelmien tekijöitä balttilaisiksi.He ovat olleet löysästi paikkaan sitoutuvaa väkeä, valmiita vaihtamaan vesiä pitkin asuinpaikkaa, kuin myöhemmät liiviläiset ja kuurilaiset.]


****

 
"Unkarilaisia" oli Volagalla 700 e.a.a. ja he tinsivat raudan, joksin rituaalisesti. Missä määrin unkarilaiset sitten poikkesivat "tavallisesta kampakeraamisesta kansasta" (vasarakirveiden naapureissa), lähinnä kai siten, että he olivat ratsatajian, kuun muut kulkivat pääasiassa esimerkiksi veneillä. Unkarilaisia siirtyi idemmäksi aina Jenisein laaksoon (Tagarin kulttuuri),jossa he törmäsivät Kiinasta päin tuleviin hunneihin Taš- tykin kulttuuri), ilmeisesti suhteellisen rauhanomaisesti, yllättävää kyllä. Heimot olivat Tashtykin kulttuurin aikaan sen verran hyvissä väleissä keskenään ja paikallisten samojedien kanssa, että he rakensivat yhteisiä hautarakennelmia, joihin kukin heimo kuitenkin käsitteli vainajansa aivan omalla tavallan.
 

Mahdollinen myöhäinen roomalais-skandinaavinen pronssikausi ajanlaskun alun aikohin on ollut kehityksen sivurönsy: Volgan SU-kansojen(kin) joukossa tunnettiin rauta jo 1000 vuotta aikaisemmin ritulaalisena metallina:

https://www.tiede.fi/comment/1785664#comment-1785664

” Arkkis: Vain yksi henkilö eli Petri Kallio on esittänyt tieteen piirissä, että kampakeramiikka välttämättä liittyisi SU-kieleen.

Jaska: Tarkoittanet, ettei välttämättä liittyisi?

Arkkis: Juuri niin, mutta että muka EI LIITTYISI OLLENKAAN URALILAISEEN KIELEEN! En minä tuohon SU-kantatakieleen hirttäydy.

Ugrilaiset,jotka tunnetaan erikoisesta naamiohautaustavastaan,tulivat Minusinskajan kattilalaaksoon Volgan keskijuoksulta viimeistään 700 e.a.a., ja sitten he lähtivät bolgaarien ja hunnien kanssa takaisin Eurooppaan 500 j.a.a.

He käyttivät aluksi rautaa hautauskoristeisiin, mm.pistivät rautanapit "silmiksi" hau- tausnaamioon. Sittemmin kipsinaamiot tulivat komeammiksi, ja naamiolla valettiin myös kuva naamasta, mutta rautaa niihin lakattiin haaskaamasta. Rautaa on siis pidetty jonakin "pyhänä" maagisena "taivaanmetallina" muuallakin kuin hattilaisten (joilla oli vain meteorirautaa) ja heettiläisten keskuudessa.

vadezkaya-1986-t09a.jpg

Taštykin unkarilaisten (?) hautanaamiota keskella ja vasemmalla.

http://museumsrussian.blogspot.fi/2011/09/blog-post.html

Että uralilainen kantakieli on poksahtanut hajalle viimeistään II vuosituhaneella e.a.a.

http://kronk.spb.ru/library/vadezkaya-1986-06.htm#07a

http://kronk.narod.ru/library/vadezkaya-1986-07.htm

Tässä linkissä olevat keramiikat ovat ugrilaisten tekoa,samoin naamiot. Dinglingit ja samojedit eivät niillä ole vaivanneet päätään, ja tuskin skyyttiläisetkään.

Muutoinkin Minusinskissa on kulttuuria vaihdettu mm. siten, että ihan muu kansa on tuonut sinne jonkin tavan (esimerkiksi esi-isiä kuvaavat nuket,jotka ovat kiinalaisesta esi-isien palvonnasta, kuin ne on sitten jossakin muodossa omaksunut itselleen (samojedit pienet haltianuket, joissa saattoi olla esi-isien polttotuhkaa). ”

(Jaska halua tuolla ”ettei” sanan painotuksella valehdella asiantuntemattomille, että ”kukaan ei ole koska VÄITTÄNYT kampakeraamista kulttuuria SU:ksi, kun sitä ei ole Jaskan lisäksi MUUKSI muut kuin Kallio!)

Mutta noista tagarilaisten ja muiden rautasilmistä,jotka lähtivät myös Minusinskajaan 1. vuosituhannen e.a.a vaihteen aikaan, ja tulivat sieltä myös uudessa muodossa takaisin n.300 – 600 j.a.a.: pienet rautaesineet ovat säilyneet havumetsävyöhykkeen haudoissa KIPSIN TAKIA, kun mahdolliset sellaiset joissakin mussa yhteyksissä kui- tenkin leikkuuterinä ovat ruostuneet (ja teroitettu) olemattomiin. Nuolen- ja keihään-kärkiin rauta oli liian kallista ja muutoinkin ”yliteknistä”: halvemmat aineet ajoivat ta- san saman asian. Kuvaavaa on, että kun raudan todellinen työkalukäyttö alkoi, sen ritualistinen käyttö loppui.

(Kermaanitkin ehkä hautasivat pronssimiekkojaan, KOSKA NE OLIVAT VANHENTUNEITA! )

JK: ” Kirjoituksessaan »Sanoja niityltä niitetyltä.Huomioita suomalaisgermaanisista kosketuksista» (Vir.1970) hän tiivistää näkemyksensä seuraavasti (s.273):

»Edellä esittämäni on hyvässä sopusoinnussa uusimman arkeologisen tutkimuksen kanssa edellyttäen kuitenkin,että kielelliset germaaniset kosketukset siirretään ajas-sa huomattavasti kauemmas taaksepäin kuin mitä yleensä on totuttu olettamaan; al-ku on siirrettävä ensimmäiselle esikristilliselle vuosituhannelleehkä toiselle saakka. ”

A: Paitsi että tuolloin ei ollut mitään kermaaneja EIKÄ TULLUTKAAN VIELÄ AINAKAAN PUOLEEN VUOSITUHANTEEN!!!

JK:”Enää ei ole syytä puhua itämerensuomalaisten siirtymisestä idästä samoten ger- maanien naapuruuteen johonkin Itämeren itäpuolelle, vaan on puhuttava germaani- sen kansan tai heimojen ekspansiosta »kantasuomalaisten» keskuuteen: kehittyneet miesjärjestöt alistivat muinaiskylät jo varhain verovelvollisikseen samaan tapaan kuin myöhemmin oli lapinkylien laita ja kuten syrjäänit ovat tehneet samojedien kotakunnille, venäläiset syrjääneille jne., viimeksi myös siirtomaiden valtiaat alkuasukkaille. Voimakkaampi käytti heikompaa hyödykseen.

Germaaninen vallasluokka eleli vuosisadat itämerensuomalaisten parissa kestitys- veroa nauttien.» 3 ”

A: Puhdasta fantasiaa, ja vielä eittäin huonoa sellaista: VAIN VALTIOT VOIVAT VE- ROTTAA. Ja sellaisia ei pronssikaudella Suomessa eikä skandinaviassa ollut! Voite- tut viholliset oli (lopulta) joko otettava omaan porukkaan tai tapettava/karkotettava. ”Välimuotoja” EI OLLUT. Ne tulivat vasta LUOKKAYHTEISKUNNASSA. Itse asiassa tuolla samalla tavalla oli asia VIELÄ ENSIMMÄISISSÄ VALTIOISSAKIN: Inkavalta-kunnassa oletusarvoisesti otettiin omaan porukkaa, Atsteekivaltakunnassa oletusarvoisesti tapettiin ja syötiin.

JK: ” **************
1 Kirjoitus vastaa pienin selvennyksin ja lisäyksin (lähinnä alaviitteet) saksaksi pidet- tyä lectio praecursoriaa tekijän väitöskirjan ('Jäten' in deutschen Mundarten. Wort- geographisch-etymologische Unter-suchungen) puolustustilaisuudessa Helsingin yliopistossa 20.2.1971.

2  Fromm itse on sitä mieltä, että lainoja ei tarvitse pitää kantagermaanisina, mutta hän näyttää kantagermaanisuudella ymmärtävän varhaisempaa vaihetta, aikaa, jol- loin germaanit muodostivat yhden kansakokonaisuuden. Vaikka sana äänteellisesti ottaen ei eroa kantagerm. muodosta, sen ei Frommin mielestä silti tarvitse olla tältä kantagermaaniselta ajalta peräisin. Oikeastaan Fromm haluaisi välttää koko termiä kantagermaaninen (vrt. mts. 306, 97—). ***

A: Koivulehdon fantasiaa ”kermaanien kansankokonaisuudesta”,jollaisesta ei ole mi-tään näyttöä kuten ei heimomokokonaisuudestakaan. Päinvastaista näyttöä kyllä riit-tää. Aivan kuten itämerensuomalaisten ja balttienkin keskuudessa! Heimoyhteiskun- nat eivät muodostaneet vaihtoliittoja kielen eivätkä uskonnon perusteella, vaan oli päin vastoin ”tasa-arvon” kannalta etua, etteivät osapuolet tunteneetkaan juurta jak-sain toistensa vaihtotuotteiden valmistusteknologiaa uskomuksineen ja termeineen, ja liitot jopa tapasivat muodostua tuollaiselta pohjalta. ”Ei kannata paskaa paskaan vaihtaa”, linjaa hämäläinen sananlasku.

JK:” 3 Kestitysveron kannon yhteyteen näyttää viittaavan suomen tarita (tarjo-): vrt. germ. *tarjan,josta mm.saksan zehren;vanhemmassa kielessä (ver)zehren merkitsi mm. 'kestitä, maksaa toisen puolesta' (keskiyläsaksan zere f. 'ruoka, kulut (ruoasta, juomasta)' (<särä?,HM) voidaan palauttaa muotoon *tarjō f.).Käsittelen tätä ja muita uusia rinnastuksia lähitulevaisuudessa aikakauslehdessä Neuphilologische Mitteilungen (Germanisch-finnische Lehnbeziehungen II). "

*****

A: Ei kannata semmosen tarjuuksista stressata, jotka eivät ole ikinä menneet läpi kuin vippaskonteilla... <:C

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1&p=6&w1=T&w2=A

” 105. tarti (taria, tarė) = произносить = sanoa, ääntää; выговаривать = puhua yli, ympäri, puolelleen; предполагать = edellyttää,ennakoida, ehdottaa, tarjota; считать = ottaa (laskuissa ym.) huomioon, pitää jonakin

106. tartis (-ies) = произношение = ääntäminen, ääntämys

tartis (tariasi, tarėsi) = советоваться = neuvotella; совещаться = sitoutua; догова- риваться = sopia, tehdä sopimus (sutarts); считать = ottaa (kelinäisesti) huomioon, воображать себя = pitää itseään jonakin

Tartis” on kuuriksi jotakin ”*tarti (*tarjo...*tarjoi)” > sm ”tarjota”. Presensistä ”taria” voisi tulla myös ”*tärätä”.

Verbi ”tarita, tari(t)see” taipuu balttilaisella kaavalla, ja verbin pitäisi olla ”*tarsti (*tardžia / *tarčia, *tardė)”, jollaista verbiä ei nykyään löydy, mutta sen sijaan löytyy TÄMÄN KUURILAINEN JOHDANNAINEN, jolla kuitenkin on sama merkitys kuin originaalin ”tarti” yksi merkitys:

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=951743&r=10631062&lid=951743&g=2&q=tarti&h=2735

”társtelėti (~ja, ~jo)” , dem. sk. tar̃ti ” = ääntää.

70. tardyti (tardo,tardė) = производить следствие = aiheuttaa seurauksia; допрашивать = kuulustella, saada jotakin irti, peräänkuuluttaa, vaatia (esimerkiksi sopimuksen, lain) toteuttamista

Taryba” = neuvosto, ”Tarybų Lietuva” on Neuvosto-Liettua.

73. tariamas = мнимый = liettuassa kirjaimellisesti ”(vain) sanottava” = on näennäinen, kuvitteellinen (esimerkisi järki, sivistys..., ”*tarjamainen”!!!!  <:C

On se vaan Perkeleen hyvä kieli tuo liettua....!!!! (Sieltä löytyy suorastaan ”piilotettuja viestejä"...)

Preussiksi ”sopia” = ”taritun (tarta, tartei)”, jotvingiksi ”tart” = engl. utter = päästää, laskea liikkeelle, möläyttää <:C

JK:”Vilkuna näkee germaanisen vaikutuksen siis superstraattivaikutuksena: germaa- nit muodostivat ohuen yläluokan,joka verotti rahvasta,otti siltä uskollisuuden takeeksi panttivankeja - panttivankien otto oli yleinen järjestelmä muinaisina aikoina - : kihla- kunta on ilmeisesti ollut "panttivankikunta' (vrt. germ. *gῑsla- > saks. Geisel "pantti- vanki'). Näiden muinaisten germaanien kotipaikan Vilkuna sijoittaa lähinnä Skandi-naviaan, Ruotsiin, Gotlantiin. - Tänne viittaa mm. vanha auratyyppimme ja itse aura- sana, (ks. myös Kalevalaseuran vuosikirja 48 s.115-116, FUF36 s.1-20). "

A: ”Aura” on luultavimmin balttisana kanbaltin verbista

*ārti (āra, ārē)” = kyntää, josta preesensistä voi vaikkapa galindin kautta tulla ”*aura” = ”(se mikä) auraa”.

[HM: " "AURA" tarkoittikin alun perin ILMAA?

Tässä on "uusi" aivan perustavan väärinkäsityksen mahdollisuus indoeuropeistiikas- sa, jota on kyllä ounasteltu esimerkiksi englantilaisten taholla, mutta ei ole systemattisesti tutkittu, kun ei ole osattu itämerensuomalaisia kieliä.

Kivikauden ihmiset olivat uskomattoman hyvin selvillä toimiensa vaikutuksista ja mekanismeista ja syvemmästä luonteesta, varsinkin tämä maailman pohjoisin maa-talouskansa, (itä)balttilainen vasarakirveskansa, varsinkin niihin aikoihin kun saapui Suomeen..

[HM: Kampakeraaminen kansakin oli jo ollut maanvijelyskansa.]

Esimerkiksi aura, tuo sana josta on piirrelty laajoja kaaria ja "aikauksia" ja muuta IE- kielten kehityksestä ja leviämisestä, ja "lainautumisesta muihin kieliin".

Indoeurooppalaista kantakieltä lähellä olevien kielten "kyntää, aurata" -sanat tarkoit-tavat maan "ILMA(ST)amista", samaa kantaa kuin englannin air, latinan aero ja liettuan oras.

Vasarakirveskielen sana aura on varsin luultavasti tarkoittanut ILMAA.

Kun kieli on jäänyt käytöstä, sana on verbista *aurati ruvennut tarkoittamaan monimutkaistuvaa aurauslaitetta.

Ja kaikki hienot kermaanijuoksutukset siitä, miten se sana ja laite, "jonka vain kermaanit ovat voineet keksiä", ovat levinneet minnekin, ovat päin persettä...


... Tässä yhteydessä on oletettu, että suomen sana aura on laina esimerkiksi vatjan sanasta "adra" > aura kuten esimerkiksi baltin sanasta kakla tulee > kaula ja sanas-ta dagla tulee > taula. Analogia ontuu pahasti eikä tallaisesta lainautumisesta ole ainoatakaan muuta esimerkkiä: tässä on d/t ei k/g,joka muuttuu tavun lopussa u:ksi, lainautuminen olisi ymmärettävästä lähisukukielestä jne.

Verbistä kyntää, aurata Fraenkelin liettuan etymologinen sanoo seuraavaa:

Lithuanian: aŕti (aria, arė) = kyntää

Etymology: 'ackern = kyntää peltoa, pflügen = aurata',
lett. ārt (ar, ara) = em.,
lit. artójas 'Pflüger = kyntäjä', ebenso
preuss. artoys 'Ackermann = peltomies',
preartue 'Reutel, Gerät zum Abstreifen der Erde vom Pflugbrett',
cf. aksl. orati, toch. A ére, griech. aroun 'pflügen', lat. arare, ir. airim, got. arjan,

cf. auch lit. árklas 'Pflug = aura', lett. arkl(i)s,
aksl. ralo, skr. ralo, čech. rádio, russ. ralo, poln. radło (metateesi),
arm. araur aus *arotroa-, griech. arotron, lat. aratrum, air. arathar, aisl. arir.

Verwandt sind auch lit. óras 'Luft = ilma, Freies = ulkoilma',

[no SIELTÄ se tuli: koko parvi voi olla johdos sanasta ILMA eikä sanasta VIPU...!]

lett. ārs, āra, -e 'freies Feld = avoin kenttä, Freies, Aussen = ulkoilma'
lit. õrė 'Pflügen = kyntäminen ("ilmaaminen!). Mit lit. artójas, preuss. artoys

vgl. noch abg. ratajü 'Pflüger, Ackermann'.
Dagegen kleinruss. ortaj (1603) aus lit. artójas entlehnt. Über duratives paorėć im Wilnagebiet. Aus dem Griech. erwähne ich noch polúhroj. poluárouroj Hesych.

VIRO: aur:auru = höyry, auer, huuru, aura:

auru 'vee gaasiline olek = veden kaasumainen olomuoto'
? ← balti
leedu šiaurė 'põhi = pohjoinen (ilmakaar =ilmansuunta)', šiauras 'põhja- = pohjois-, külm = kylmä; karm = häkä'
● liivi oūr 'aur = höyry'
soome auer 'põuavine = poutasää, -udu = utu', van srmt hauri 'soe aur = kuuma "aur" '
karjala auver 'põuavine, -udu'
lüüdi hauru 'härm, udu, sumu (talvel külmaga); aur; leil = löyly'
Soome ja lüüdi h-lisi variante on võinud mõjutada soome häyry 'ving = katku, karm; põuavine, udu, aur'; höyry 'aur, toss'. Eesti keelest on laenatud eestirootsi aur 'aur' liitsõnas aur-kähhl 'aurukatel', aur-maṣen 'aurumasin' (← aurumasin) ning aurat 'aurama' (← aurama = höyrystyä).

Uskon, että huuru voi todellakin olla sanasta šiaurė, kun pohjoistuuli toi sumua ja huurretta ja usvaa. Sanasta auer en olisi niinkään varma. Yhdistelmä auer (auver) - autere on muuten poikkeuksellinen:heikkoja asteita pitäisi säännömukaisesti vastata pitkä **aukere, ja autere-muotoa heikkona asteena *auder, joka tosin on joillakin läntisillä murteilla auer.

Otetaan tarkasteltavaksi tämä suomen kovasti balttilaisen oloinen sana myös siksi, että ellei sillä voisi olla jotakin tekemistä asian kanssa, niin sen hämäävä vaikutus saataisiin tieteellisesti eliminoiduksi. Tässä yhteydessä haen sanan audra = ilma, tuuli, viima esiintymät preussin etymologisessa sanakirjassa.Se tarkoittaa "rajuil-maa", liettuassa ennen kaikkea myrskyä, preussissa ennen kaikkea sadekuurojen aiheuttamaa tulvaa:

Vaan entä se "ilma-aura":

Sanueen tiedot
Kieli: suomi
Sanue: aura

Hauch, Geist
Ja vielä kolmaskin on:
Sanue: aura
Zins für gepachteten Boden

Tämä on samaa kuin äyri,ruotsin öre, ja tämä on mukana tunnetusti siksi,että Aura-joesta saataisiin "ruotsinkielinen" "Verojoki". (Jos Aura ON sellainen, niin olkoon...) Todennäköisimmin Aura ja Eura ovat samaa vasarakirvestäkin vanhempaa tulva-joen perua kuin Oulu, Oulanka, Aulanko. Jokin aikasempi -d- ("ree", "lee") on muuttunut itäisessä/pohjoisessa hämeessä -l-:ksi ja läntisessä -r-:ksi.

Kuten muistetaan IE-lähtöiset kyntää-verbit merkisevät itse asiassa "ilmata, ilmastaa":

*h₂erh₁- = kyntää"
Toch. āre/āre, Lat. arō;aratrum, Gk. ἀροτήρ (arotḗr),Lith. arti; ārklas (arklas, liettu-an ainoa pitkä a on
ą), Ltv.art, OCS orati, Russ. орать (orat'), Arm. արաւր (arawr), Pol. orać, Goth. arjan, Eng. erian,ON arðr, Welsh arddu; aradr, OIr. airim; arathar, OPruss. artoys, OHG erien "

Me emme tiedä, mitä ilma on ollut vasarakirveskiellä, mutta ei ainakaan "ilma" eikä "kaasu" eikä "katku" =  savu, käry, jotka ovat SU-peräisiä, vaikka ovat nekin lainautuneet moneen suuntaan.

On mahdollista, että ilma on vasarakirveskielellä - "aura", suomen aurata on myöskin "ilmastaa". (Mutta varmaa se ei ole.)

Ainakin jotvingissa kantabaltin(?) pitkä ā on mennyt -l-: ja -r-:n edellä -au-:ksi. Esimerkiksi kantabaltin *āla (>ala, alla?), liettuan ola = luola on jotvingiksi aula. Jotvingin ilma = vinas.

Noin ollen kantabaltin sanasta āras, liettuan oras = ilma,voisi kuin voisikin tulla aura. Jo vain:

Jotvingin sana aure = storm = myrsky (tavallinen?), myös audra = rankkasade, hirmumyrsky

audenis N.E. wind = koillistuuli, nouseva, aamutuuli
audetlis texture = rakenne, kudonta (kankaan ym.)
audīja weaver (fem.) = kutoja, verbistä aust, pr. audja = kutoa, liett. asti audžia
audīt (Inf) to hinder = estää
audōsenis event = tapaus
audōtun si to happen (Inf) = "tulla tehdykdi pois"
audra storm with rain
...

aure storm


Tämä ajatus kahden aura sanan yhdestä alkuperästä on Ralf Peter Ritterin, emt.:
 

157

 

§ 68. Die herkömmliche Auffassung der Einwanderungshypothese wird noch 1980 von E. ITKONEN vertreten. Er sieht sich durch das Zahlenverhältnis der baltischen Lehnwörter im Ostseefinnischen und Lappischen zu dem Schluß genötigt, daß die Urostseefinnen zwischen den Balten zur Zeit der Kontakte in ihren heutigen Wohn- sitzen und den Urlappen ansässig waren und erst in den ersten Jahrhunderten vor der Zeitenwende nach Finnland gekommen sind (1980, 6 f.). Das Verhältnis ändert sich nur unwesentlich,wenn man die Termini aus Ackerbau und Viehzucht, für deren Entlehnung aufgrund der ökologischen Verhältnisse bei den Urlappen kein Bedarf bestand, nicht berücksichtigt.

Eine vorgermanische, "alteuropäische" Bevölkerung - nach KILIAN würde es sich "mit hoher Wahrscheinlichkeit" um die Bootaxtleute handeln (298 f.) - scheint durch den Namen des südwestfinnischen Flusses Aurajoki (fi. joki ‘Fluß’) bezeugt, falls SCHMIDs Heranziehung der anklingenden alteuropäischen Gewässernamen das Richtige trifft (1973). Beipflichten muß man SCHMID in seiner Ablehnung eines Zusammenhanges des finnischen Flußnamens mit fi. aura ‘Pflug’.

Dagegen ist ein Zusammenhang mit fi. aura, auer ‘Dampf, Dunst’ nicht so ohne wei-teres von der Hand zu weisen, wenn auch der Dunst über dem Aurajoki sicher nicht größer als über anderen der zahlreichen südwestfinnischen Gewässer ist.


 

Die Variante aure kommt jedenfalls in der Gewässernamengebung vor: Aurejärvi (järvi ‘See’)‚"dessen Name Aurajoki verdächtig ist" (KILIAN 293 f.‚Anm.22b). Sach- lich gerechtfertigt ist jedoch auch die Deutung als ‘Geröllfluß’ (KARSTEN 1943, 75).

 

178

 

KARSTEN bringt ein Lemma fi. aura ‘stenig, ofruktbar sjö- l. åstrand’, das er einer Mitteilung VILKUNAS verdankt. In SKES ist diese Angabe nicht berücksichtigt wor- den, was Bedenken hinsichtlich ihrer Vertrauenswürdigkeit erweckt. Die Existenz eines solchen finnischen Wortes ist jedoch für die Erklärung des in Rede stehenden Flußnamens durch KARSTEN belanglos.

Das für das Appellativum genannte Etymon, urnord. *aura- (an. aurr ‘sten, grus’, schwed. ör ‘stengrund, Sandbank;mindre klippig holme’ usw.), kann ja direkt die Be- nennungsgrundlage für den Flußnamen abgegeben haben; wir hätten es mithin mit einer Namengebung germanischer,d.h.nordischer Besiedler zu tun.Damit wäre auch der von KILIAN zugunsten der alteuropäischen Deutung von Aurajoki verwendete Umstand,daß "Aurajoki der einzige Flußname in Finnland ist,der das Bestimmungs- wort aura enthält" (293) die Betonung liegt offenbar auf Fluß (s.o.) - verständlich”. "

 

...

JK: ” Vilkuna tarkastelee lainasanoja antoisasta näkökulmasta, hän sijoittaa ne tiet- tyyn elämänpiiriin, tietyn talousmuodon puitteisiin. Rehunhankinnan piiriin kuuluvat esim. niittää ja kerpo (Vir. 1970). Heikkokasvuisilla luonnonniityillä niitetty heinä ei lähestulkoonkaan riittänyt karjan rehuksi pitkän talven aikana,talvirehuna lehdekset olivat ensi sijalla. »Niittäminen» oli siis suurelta osalta lehdeksien leikkaamista: ger- maaninen intensiivisiteratiivinen verbimuoto *snittōn (vielä vanhempi muoto olisi *snittān!) tarjoutuu tätä taustaa vasten katsottuna luontevasti suomen niittää-verbin originaaliksi; tämä Vilkunan esittämä etymologia on äänteellisesti parempi kuin van- hempi jo Ahlqvistin esittämä rinnastus suoraan germaaniseen vahvaan verbiin (*sni-pan "leikata"), kerpo johtaa germaaniseen substantiiviin *kerion- (ruotsin karve 'lyh-de'), joka kuuluu verbin *kerfan 'leikata' pesyeeseen. - Nykynorjassa sana voi vielä-kin merkitä lehtikerpoa (Torp, Nynorsk etym. ordbok s.275). Yhdistelmä ei siis kaipaa sen edessä aikaisemmin viljeltyä kysymysmerkkiä.

 

A: ”Kerp(p)o” on balttilaina, verbistä ”kirpti (kerpo, kirpė)” = leikata, täysin peruskaavan mukaan.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1269005.html?hilit=kirpti#p1269005

(Tuossa linkissä on virhekin lopussa. Verbi ”skardyti (skardo, skardė)” ei ole todennäköinen ”karsia”-verbin originaaliksi.)

JK: ”Vilkuna piirtää linjan puusta ruohoon.Samanlaista puun ja ruohon välistä yhteyt-tä olen käsitellyt väitöskirjassani: vrt.esim. alasaksan luken 'kitkeä', ruots. murt. luka 'kitkeä' mutta myös 'karsia puita' ja mr.luk 'ruoholaidun' (oikeastaan 'niitto' tms.). "

A: Ruotsin sana ”luk” on luultavimmin samaa kantaa kuin venäjän ”lug”, latvian ”lauks” ja liettuan ”laukas”, joka tarkoittaa ”peltoa, niittyä”, alun perin rantaniittyä, lahtea, joenmutkaa ”*lanka, lankstis”, josta tulee myös suomen ”lahti”.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1139547.html?hilit=lankst*#p1139547

JK: ” Arkeologi Unto Salo on käsitellyt lectio praecursoriassaan v. 1968 germaanis-suomalaisia kosketuksia arkeologian näkökannalta,hän edustaa ikäkysymyksessä samanlaista näkemystä kuin Vilkuna:

»niiden kontaktien alkamista,joiden tuloksena kantasuomeen omaksuttiin joukko ger- maanisia lainasanoja, ei voitane mitenkään sijoittaa ajanlaskun vaihteen tienoille. Tuhatkunta vuotta varhaisempi ajan- kohta sopii arkeologiseen materiaaliin paljon paremmin "

A: Salo ja Koivulehto ajavat ”Suomen varhaisimpia kermaanikontakteja TUHAT VUOTTA AIKAISEMMIKSI kuin ainakaan ITÄMERELLÄ EDES OLI MITÄÄN KERMAANEJA!

Pirusti saa venyttää käsitteitä, VARSINKAAN KIELITIETEELLISISTÄ!, että heitä olisi ollut MISSÄÄN MUUALLAKAAN! (Oli ”palikat” muttei ”latomusta”.)

JK: ” ja nimenomaan raudan tunnetuksi tulo esiroomalaisella ajalla mielestäni vaatii ajoitta- maan varhaisimmat germaaniset lainasanat ainakin viimeisen esikristillisen vuosituhannen puolivälin vaiheille. "

A: Tämä KOKO FARSSI on rakennettu sille, että ”RAUTA”-sana etymologia suomes- sa ja saamessa on väännetty muka ”kermaaniseksi”, kun se todellisuudessa on ab-solut varmasti baltoslaavilainen, ja rauta on on ollut balttien itäisille SU-naapureille (ja eteläisille iranilais- ja kreikkalaisnaapureille) tuttuan KUN KERMAANIT VASTA OPETTELIVAT PRONSSIN KÄYTTÖÄ!!!

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1266492.html?hilit=raudainan#p1266492

JK: ” Kysymyksessä ovat tällöin skandinaaviset kosketukset, sillä kantasuomalaisten yhteydet goottilaisalueelle solmiutuvat vasta ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskun vaihteen jälkeen.» (Kalevalaseuran vuosikirja 49 s. 227.)

A: Skandinaavisia kosketuksia on voinut olla niin että suhisee,mutta SE EI TODISTA KERMAANIKIELISTÄ YHTÄÄN MITÄÄN silloin, kun niitä ei vielä ollut SKANDINAVIASSAKAAN!!

(Tietysti voisi ajatella olevan pieni mahdollisuus, että germaanien Tonava-teoria olisi väärä, ja kermaanikielet olisivat muodostuneet skandinaviassa balttikielten pohjalta. En vain ole nähnyt kenenkään puolustavan tuollaista teoriaa. Se panisi tietysti teoriat uusiksi myös Suomen ja suomen osalta, mutta EI SUINKAAN ”SYRJÄYTTÄISI” BALTTIKIELIÄ!)

JK: ” Kantasuomen äännehistorian kannalta germaanista vaikutusta on tarkastellut jo aikaisemmin itämerensuomalaisten kielten tuntija Lauri Posti (FUF 31,1953). Hän osoittaa, että monet kantasuomen äännemuutokset selittyvät luontevasti olettamalla germaanista superstraattivaikutusta niiden aiheuttajaksi. Hän on myös pitänyt mah- dollisena, että suomen astevaihtelukin on syntynyt tämän superstraattivaikutuksen alaisena. Posti lähtee selityksessään liikkuvan indoeurooppalaisen sanapainon ger- maanisessa kantakielessä aiheuttamasta ns. Vernerin laista: sanansisäinen ja sa- nanloppuinen,alun perin soinniton spirantti soinnillistui heikkopainoisessa asemassa. Jossain määrin kaksikieliset germaanit sovelsivat Vernerin lakiaan suomea (tietyin äännesubstituutioin) puhuessaan,suomalaiset vuorostaan jäljittelivät tätä puhetapaa. 4.

HM: HÖPÖÄ: Paitsi Vernerin lakia, joka muodostaa poikkeuksen Grimmin lakiin, joka sanoo, miten kantagemaani poikkeaa kantaindoeuroopasta äänteellisesti, myös kreikasta peräsisin olevaa Nordhoffin lakia ja kantagermaanin hypoteetista Sieversin lakia on tarjottu "todisteeksi",että "kantagmaaninen väestö olisi omaksunut SU-kielen
Suomessa tai Virossa. Kaikki on täyttä potaskaa.


JK: " 4. Fromm ei katso Postin astevaihteluteoriaa pitäväksi: mts. 240.

Selitys näyttää edellyttävän sangen varhaista kosketusten alkua, tätä mieltä on aina- kin Fromm, joka kirjoittaa: »Wenn die Verlegung des Drucks auf die Stammsilbe das 'Urgermanische' konstituiert,ist der Wechsel vorurgermanisch. D.h.mit anderen Wor- ten, Posti wäre da angelangt, wo er sich Karstens vollsten Beifall verdienen könnte.» (Fromm, mts. 221.) - T.E. Karsten oli kuten tunnettua sillä kannalla, että vanhimmat lainasanat ovat Kristuksen syntymää huomattavasti varhaisemmalta ajalta peräisin.

A: Tuolla ilmiöllä ei ole mitään tekemistä kermaanin kanssa. Astevaihtelu liittyy soin- nillisuuden välittymiseen konsonattien välillä tavussa, jonka TAVUN VIIMEINEN KONSONATTI määrää. Kyseessä on suomen ja viron oma ilmiö, jolle on kyllä use- ammankinlaista mallia naapurikielissä. Merta edempää niitä malleja ei ole tavinnut kalastaa. Alun perin suomessa tavun sulkevat konsonantit olivat soinnillisia: n, m, s, l, aspiraatio ' (”soinnillinen h”), sitten on tullut mukaan r ja t. Mm. liettuassa ja venä- jässä soinnillisuus on kategoria,jossa KONSONANTTIJONON viimeinen määrää ko. ominaisuuden koko jonolle, kuten myös liudennukselle ja suhuisuudelle. Baltin liu- dennus lainautuu suomeen tavun ja ainakin kaksitavuisissa sanoissa jälkimmäisestä tavusta koko sanan etuvokaalisuudeksi. Tavujako vaikuttaa kaikissa balttikielissä radikaalisti sanan äänteelliseen kehitykseen, erityisesti tuo tavun suljettuus.

[HM: "Arkkis" sekoittaa tässsä epähuomiossa ASTEVAIHTELUN alkuperän suomen VOKAALISOINNUN alkuperään, joka on ilmeisimmin jonkin balttilaisen (lähinnä lat- viatyyppisen,sillä tämä ei päde liettuassa vokaalien yli) "LIUDENNUSSOINNUSSA", jossa sen lisäksi,että konsonanttijonon takimmainen märää (myös tavurajan yli) kaik- kien jonon konsonattien liudennuksen (ja soinnillisuuden sekä ässien suhuisuuden), kaksitavuisen sanan kaikki konsonantit ovat liudentuneita tai lidentumattomia.

Liettuassa (ja kantabaltissa?) takavokaalit a,o ja u kuulostavat suomalaisen korvaan etuvokaaleita ä, ö ja y, joita missään balttikielessä ei suomalsisessa muodossa ole. Latgallissa ja preussissa esiintyy keskivokaali  y , joka voi lainautua suomeen y:ksi (pr. Kymi = housunahka), u:ksi (kumina, ltg. čym

JK: ” Eri tahoilta tarkastellen on siis mahdollista päätyä olettamaan lainakosketukset varhaisiksi tai ainakin pitämään niiden varhaisuutta varteenotettavana mahdollisuu-tena. — Mitä tähän voisi lisätä germaaniselta kannalta katsoen?

Aluksi on sanottava, että ajanmäärityksessä on pyritty saamaan selville terminus ante quem. On siis määritetty, kuinka vanhoja vanhimpien lainasanojen vähintään pitäisi olla; on määritetty ajankohta, johon mennessä sanojen (tai tietyn sanan) on täytynyt lainautua. Ei kuitenkaan voi ilman muuta pitää mahdottomana, että sanat ovat vanhempia, jotkut jopa huomat-tavasti vanhempia. 5

***

5 Tämän ei heti tarvitse merkitä esigermaanisista kosketuksista puhumista: ns. kantagermaaninenkin ajanjakso tarjoaa paljon liikkumatilaa taaksepäin. - Esigerm. lainoista Öhmann on huomauttanut, ettei tutkimuksen tässä vaiheessa voida katego-risesti väittää niitä mahdottomiksi (Nachrichten der Akademie der Wissenschaften in Göttingen. 1. Philologisch-histo-rische Klasse 1954 Nr. 2 s. 21).

***

Suomen kannalta katsoen on pystytetty eräs terminus postquem: ei ole löydet-ty yhtään germaanista lainasanaa, jossa näkyisi kantasuomen äänteenmuutos ti > si.

Sitä vastoin on tunnetusti balttilaisia lainoja, joissa tämä muutos näkyy: sm. silta ~ liett. tiltas 'silta', sm. morsian liett. marti 'morsian'.

Juuri tämän ilmiön perusteella katsotaan balttilaisten kosketusten alkaneen ennen germaanisia.

 

A: " NO TÄSSÄ SE TULI: KAIKEN HAVAITUN JÄLKEEN ON SELVÄÄ, ETTÄ MITKÄÄN SANAT JOISSA ON TAPAHTUNUT MUUOS TI > SI OVAT MUITA KUIN GERMAANILAINOJA!

Muistettakoon todellakin ”liesi”, ”palsi”, ”kalsi”, ”karsi” kaikki yhtä taattuja balttilainoja kuin ”varsi”, ”virsi”, ”hirsi”, ”orsi

 

JK: ” Jos löydettäisiin germaanisiakin lainasanoja, jotka olisivat ehtineet ottaa osaa kyseiseen äänteenmuutokseen, ei kai ainakaan suomen äännehistorian kannalta voitaisi vanhimpia germaanisia kosketuksia luokitella nuoremmiksi kuin balttilaisia.

Käsittelen seuraavassa tapausta, joka näyttäisi viittaavan germaanisten kosketus- ten alkamiseen ennen ti > si -muutosta.

A: HAA!!!!

TÄSSÄ KOIVULEHTO ESITTÄÄ OHJELMAN ”TODISTAA KERMAANILAINAT VANHEMMIKSI KUIN BALTTILAINAT”!!!

Tätä ”poliittista” OHJELMAANSA hän sitten ”AJAA” kuin ASIANAJAJA kaikessa tämänjäkeisessä tuotannossaan!

Balttilainojen todisteleminen jääköön muiden huoleksi!!!

Otetaan haaste vastaan,vaikka TIETEEN METODOLOGIAAN TUO MENETTELY EI TAATUSTI KUULU, vaan IHAN ERI ALOJEN!!!

Turhaa on TUON JÄLKEEN kenenkään paapattaa ”Koivulehdon nimissä” MITÄÄN ”TIETEEN METODOLOGIASTA”!!!

 

JK: ” Verbi karsia merkitsee suomessa lähinnä puiden leikkaamista, typistämistä, nii- den oksien poishakkaamista: karsia puu(ta), karsia oksia, karsittu puu 'arbor putata' 5. Verbi voi merkitä myös ihmisruumiin typistämistä, silpomista. Kantelettaressa kuvataan varkaan rankaisemista näin (Lintujen käräjät):

Ei saa sääliä varasta,
Tahi korvat karsitahan

Tahi kaula katkotahan
Pää pahoin menetetähän.

Korvien leikkaaminen oli vanha rangaistus varkaalle. Ihmisruumiin silpominen oli yleensäkin rangaistusmuotona tavallinen. ”

A: Se oli ROOMALAINEN TAPA MERKITÄ ORJAT ennen kuin kristillinen valtiokirkko kielsi sen, mikä muuten oli AINOA TODELLINEN PARANNUS mitä KIRKKO sai aikaan orjien asemassa, vaikka pää- asiassa juuri nämä alun perin kristinuskoa tunnustivat.

Tähän orjanomistajat vastasivat ryhtymällä tuomaan maahan mustia orjia Marokon ja Arabian kautta, jotta karanut orja voitaisiin tunnistaa ilman nenän ja korvien leikkaamista.

Kyseessä oli siis uusi ilmiö, ja se ilmensi roomalaisen rappion tunkeutumista germaanien pariin.

Koivulehto on tasan oikeassa että verbi ”skard”, liettuan ”skersti” tarkoittaa nimenomaan fysiologista leikkaamista.

Suomen varbi ”karsia” vaan ei tule siitä, eikä siitä edes tulisi ”karsia” suomeen KUMPAAKAAN KAUTTA.

Katsotaan kuitenkin, mitä mahdollista uutta Koivulehto merkityksistä löytää.

JK: ” Sanakirjasäätiön kokoelmista löytyy Kantelettaren formulaa vastaava ilmaisu muistiin merkittynä Yläneeltä: varkailta korvat karsitahaan. Merkitykseltään lieventy- neenä karsia voi merkitä lähinnä vain puhdistamista: karsi korvasi, pese silmäsi (Lönnr., myös Oulusta muistiin merkitty), vrt. saksan putzen-verbin käyttöä; ”

A: Tuo ”korvan karsiminen” tarkoittaa ”korvan/korvasta KARISTAMISTA", ja tulee toisesta verbistä ”karšti, joita on niitäkin kaksi nominatiivissa samannäköistä, mutta eri tavoin taipuvaa verbiä

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=926612&r=10631062&lid=926612&g=2&q=karsti&h=476

kar̃šti, a (~ia, ~ė)
1. kārst (piem., vilnu, linus) = karsatata, puhdistaa (karistaa), villaa, pellavaa > ”karhia”, ”karhi”, ”karhe”,”kärhi”, ”kärhö”
2. pārn. drāzt/ies/, jozt (ātri iet, skriet) = kävellä nopeasti, kiirehtiä
kailį (kám) karšti - ģērēt (kādam) ādu = ”sukia jonkun turkkia”, karistaa turkki puhtaaksi (karistaa jokin liika esine turkista olisi "kir̃šti", joka tarkoittaa nykyään "suutua". Ker̃šti = kostaa.


káršti, b (~ta,~o) = vanheta (ihminen,eläin), jäähtyä (hiillos) > sm.karsta, karistaa, ”káršta(s)” on kuitenkin ”kuuma”.
1. būt vecam -ai (vārgam, -ai; nespēcīgam, -ai); novecoties = vanheta, ikääntyä
2. novec. būt apgādājamam -ai (vecuma dēļ) = joutua huollettavaksi

JK: ” Bäume putzen 'karsia puita' 5 , tavallisimmin putzen merkitsee kuitenkin 'puh-distaa': die Ohren putzen:karsia-verbin jossain määrin kuvaannollinen käyttö, 'supis- taa, poistaa valikoiden" on tunnettu: karsia karjakantaa (NS) - murteittain karsia merkitsee myös mm . 'raapia' ja 'kivistää'. 6 ”
***

6 Mm. karsia-verbiä käsittelee Irmeli Mullerin pro gradu -kirjoitus »Suomen reumaattista kipua merkitsevistä verbeistä» (1956, Sanakirjasäätiö).

*******

Vertaan karsia-verbiä germaaniseen verbiin *skardian, joka on faktitiivi adjektiivista *skarda-; *skarda- taas puolestaan on verbaaliadjektiivi verbivartalosta *sker- ""leikata': germ. *skeran, josta on saatu suomen keritä. ”

A: ”Keritä” on kantabalttilaina joko verbistä ”*kerti” tai sitten ”skerti”, leikata.

JK: ” Muinaissaksilaisen/Miani-eepoksen (800-luvulta) kirjoittaja käyttää tätä adjektii-via - muinaissaksissa skard - kuvatessaan laveasti, miten Pietari sivaltaa miekalla ylimmäisen papin palvelijalta pois oikean korvan: skard kuvaa posken tilaa korvan poisleikkaamisen jälkeen:

4877  thiu hlust uuard imu farhauuan: he uuard an that höbid uund, that imu heruddrörag hlear endi öre beniuundun brast; blöd aftar sprang, uuell fan uundun. Tho uuas an is uuangun skard the furisto thero fiundo 7

Tho uuas an is uuangun skard (the furisto thero fiundo): 'silloin hän (vihollisista ensimmäinen) oli poskeltaan skard' siis 'silvottu, haavoittunut', poskeen elimellisesti liittyvä osa, korva, oli poissa.

Tässä näkyy *skarđa-adjektiivin keskeinen merkityssisältö: 'silvottu, haavoitettu, ei enää kokonainen, siksi pienentynyt'.

Muinaisyläsaksan lidi-skart on murcus, 'joka on leikannut itseltään peukalon, jotta ei kelpaisi sotapalvelukseen'; toinen vastine latinan adjektiiville on bistumplet 'verstum- melt'. Ympärileikkauksen (lat. circumcisio) vastineena on mys:ssa käytetty mm. sa- naa skartlidi (nykysaksan Beschneidung), vastakohta, »ympärileikkaamattomuus» on vastaavasti ganzlidi sananmuk. 'kokojäsenisyys'. Korvien silpomista tarkoittaa mys. örscarti (Graff, Althochdeutscher Sprachschatz 6), tässä on kyse vain korvan-lehden osan poisleikkaamisesta, niin että syntyy lovi - vrt. edelleen muinaisnorjan skardr 'lovinen, vahingoittunut, silvottu, pie- nennetty', skardi mani 'vähenevä kuu' oik. siis 'leikattu kuu', kuu, josta on otettu pala pois, saksassa vastaavasti beschnittener Mond, anglos. sceard 'viileskelty, silvottu yms.'

Germ. *skardian merkitsee siis sellaiseksi tekemistä, mitä adjektiivi *skarda- tarkoit- taa, siis 'ottaa leikkaamalla osa t. osia pois, tehdä johonkin kelpaamattomaksi', siis 'silpoa, typistää, haavoittaa':

mn. skerda 'tehdä loviseksi, vahingoittaa,kalvaa, vähentää yms.',

anglos.scierdan 'haavoittaa jne.' (ks.esim. Jan de Vries, Altnor-disches etym. Worterbuch s.484,490;

F.Holthausen,Vergleichendes und etym. Worterbuch des Altwestnordischen s. 248, 251; Bosworth-Toller, An Anglo-Saxon Dictionary s. 824,837). Mys. skerten esiintyy kerran latinan lancinare-verbin vastineena ('raadella,repiä') puhuttaessa marttyyrin kiduttamisesta. Notker-munkilla verbi esiintyy merkityksessä 'tehdä pienemmäksi'. W. Braune (Althochdeutsches Lesebuch 14.) kääntää sen 'verstimmeln, abschnei-den', R. Schützeichel taas 'etwas verkleinern' (Althochdeutsches Wörterbuch s.170).

***
7 Käännettynä suunnilleen:

Korva häneltä hakattiin: hän haavoittui päähän, /
niin että miekan punaamana poski ja korva /
ratkesi kuolettavaan haavaan (tai mon.); veri pirskui/
kumpusi haavasta (tai mon.). Silloin oli poskeltaan silvottu/
vihollisista ensimmäinen. ”

A: kaikki tuo on ihan mielenkiintoista, mutta siitä PIE-sanasta, josta saksiin tulee ”skard-”,ei tule suomeen ”karsia”,vaan siitä voi tulla suomeen sanat ”irta(in)”, ”irti”, ”irto-” ja ”irrot(ta)a”, samaa latvian kautta kulkevaa tietä kuin esimerkiksi PIE ”*skemb”-vartalosta tulee suomen ”ampua”.Originaalina ”*skersti” tarkoittaa nimen- omaan fysiologista leikkamista. Se varmaan samalla alkuperäisinkin merkitys on ta- vallaan jäänyt käteen,kun johdannaiset eri tarkoituksiin ovat levinneet omille teilleen. ”Keritä” ja ”erota” tulevat eri sanoista,

JK: ” 8  Suhteeseen 'lovi' ~ 'karsia' vrt. lainasanaa kerpo ja saks. Kerbe 'lovi, pykälä', joka kuuluu tähän germ. pesyeeseen.
*** ”

A: " Balttilainoja, joilla ei ole kovin läheistä tekemistä kermaanisten pesyeiden kanssa. "

https://www.tiede.fi/keskustelu/20237/ketju/lalli_ja_erik?page=480

JK: ” Ruumiin silpominen ja puun leikkely, sen haavoittaminen ovat läheisiä mielteitä, kuten jo sm. karsia osoittaa. Niinpä esim. slummein 'typistää, silpoa' merkitsee yli-saksan murrealueella myös oksien tai latvan karsimista. Vilkuna mainitsee kyseises- sä Virittäjän kirjoituksessa (s. 257) ruotsin verbin hamla lehtipuiden latvomisen eri-koisterminä. Myös Grimmin suuri saksan sanakirja tuntee saksan hammeln-verbillä puiden karsimisen merkityksen. Muutoin tämä germaaninen verbi merkitsee yleisemmin 'silpoa', myös 'pahoinpidellä'.

Mielenkiintoinen on myös sm.rankoa. Se kuuluu Suomen kielen etymologisen sana- kirjan mukaan ranka-sanan yhteyteen, ranka on puu, josta oksat on karsittu; rankoa voikin siten esiintyä karsimisen merkityksessä (Irmeli Miiller s.109-), mutta se merkit- see myös 'pidellä pahoin, tärvellä' ja (vanhemmassa kielessä ja murteittain) myös 'rangaista'; rangaista kuuluu myös tähän, ranka-sanaa pidetään germaanisena lainana, vrt. norjan strang t. strange 'pienehkön puun runko,josta latva ja oksat on karsittu'. Myös sm.silpoa merkitsee murteittain 'karsia' (SKES s. 729, 730,1028).”

A:”Ranka” on liettuaa (ja preussia) ja sen nerkitys on ”käsi”.Latviaksi se on ”roka” [ruoka; älkää ikinä sanoko latvialaisessa baarissa "maukas ruoka"!]. Se voi tarkoit- taa myös esimerkiksi oksamaista työkalua, ja käsi(varsi)maista koneen osaa. ”Rankominen” ja ”rankaiseminen” ovat ”käsittelyä”.

http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=ranka&s=0&g=2&r=10631062

JK: ” Ihmisen jäsenet ja puun oksat ovat mielteinä samansukuisia: mn.limr on 'jäsen' mutta myös 'oksa', sana kuuluu siihen pesyeeseen, josta on lainana lähtöisin myös sm. limo 'nuori lehtipuu, lehtipuun oksa' (SKES s.293). 'Silpoa' on ruotsiksi lemlästa. Tätäkin taustaa vasten voi tarkastella rinnastusta karsia ~ *skarđian

Lauri Kettunen on arvellut verbiä karsia johdokseksi substantiivista karsi 'päreen, kynttilän sydämen palanut osa' :päreen tai kynttilän kartta piti typistää, niistää (Vir. 1956 s.142). Olisi todella merkillistä, jos äänteellinen samankaltaisuus olisi tässä vain sattuman leikkiä.

A: JUURI SITÄ se kuitenkin aivan ehdottomasti on!

Suomen ”karsi” tulee liettuan ”(tuli)kuumaa” ja ”hiillosta” tarkoittavasta sanasta ”karta(s)”, joka on täysin eri sana. Eikä tällä sanalla ole mitään tekemistä minkään ”niistämisen” kanssa.

(Käsitelty jo edellä.)

JK: ” Ajateltakoon vain esimerkiksi ruotsin kartta merkitsevää sanaa skare tai samaa merkitsevää mn:n sanaa skarsl:ne kuuluvat germ.*skeran-verbin yhteyteen. Saksan verbi putzen (alun perin butzen) merkitsee paitsi puiden karsimista myös kynttilän niistämistä, tähän kuuluu substantiivi Butzen 'kuivunut räkä, puun silmu yms' ja myös 'karsi'. Suomalaisen kielitaju ei kuitenkaan mitenkään yhdistä kartta ja karsimista, karsia ei myöskään tietääkseni esiinny missään karrenleikkaamisen merkityksessä. Myös morfologisesti yhdistelmää on pidetty epäilyttävänä. 9

***


9. Irmeli Müllerin pro gradu -kirjoituksen tarkastaja on kirjoittanut Kettusen etymologiasta huomautuksen: »Kettusen selitys morfologisesti erittäin heikko.»


***

(vrt. kuitenkin esim. parsi ~parsia: SKES s. 496). ”

A: Korkealla sijaitsevalla tai ikään kuin lisänä jokin muun tilan päällä esimerkiksi nukkumapaikkana käytetyllä ”parrella”,liettuan ”bortas”= laivan kansi,latvian ”borts” = kansi, ranta (viiva), raja,preussin ”barts”,kuuriksi (luultavasti) ”*bartis”= englannin ”board”, ruotsin ”bord” = pöytä,kansi ei ole mitään tekemistä germaani- tai slaavipe- räisen ”parsia, parsii” -verbin kanssa. Latvian sana tarkoittaa myös ”rantaviivaa” (erityisesti veden puolelta tarkasteltuna)”.

Sana on tullut balttiin latvian kautta, jossa sillä on luonnonmerkityksiä eikä pelkäs-tään teknisiä. Se näyttää tarkoittavan kaikissa yhteyksissä myös ”sileän levyn reu-naa”, sellainen levy on englannissa omana merkityksenään. Yksi mahdollisuus on, että se on SU-sana, ja tarkoittanut alun perin kiinteän jään reunaa. Jos noin on, se olisi luultavasti samaa lähtöä kuin ”varsi, varren”, joka tarkoittaa myös joen rantaviivaa, ja sekin olisi silloin SU- eikä balttisana.

http://www.etymonline.com/index.php?term=board

JK: ” Edellä esitetyn pohjalta tarjoutuu kuitenkin toinenkin ratkaisumahdollisuus: molemmat sanat on voitu lainata erillisinä germaaniselta puolelta: karsi voisi vastata esim. germ. muotoa *skardin-, johon muinaisyläsaksan tosin vain yhdyssanan jälkikomponenttina esiintyvä -skarti (ks. ed. örskarti, lisäksi myös lidskarti 'Gliedverstümmelung') on palautettavissa

(vrt. sm. rupi ~ germ. *hruti-:SKES s.878).

A: Noin vain ei ole asian laita. Rupi taipuu oman tai balttisanan kaavalla. Yhtään ainoaa kermaanilainaa, joka taipuisi siten, ei ole. Sen osoittavat Koivulehdon omat epätoivoiset huijausket uskotella päinvastaista.

Rupi on liettuaa:


rupti (rumpa, rupo) = arpeutua, karheutua, karkeutua

= rupėti (rupi,

Rupus, fem. rupi = karkea (pinta, pyyhe, jauho, hiekka)

ruobti (ruobia, ruobė) = raapia, ruopia

Indoeuroopan juuresta *rēp-, josta tulee suomeen myös riippiä, repiä, rääpiä ja raapia.

rupėti (rupi, rupėjo) = karkeutua, rosoistua

rupinti (rupina, rupino) = huolehtia, hoitaa, parantaa


rùpūžė = rupikonna

 

Verbi rupti (rumpa, rupo) = (alkaa) arpeutua, puuttuu täältä liettuan tällaisella erikoisella tavalla taipuvien (ja siten myös varmasti omaperäisten) verbien tutkimuksesta, vaikka sillä on myös tässä niin ikään tutkittu aspektiparikin rupėti (rupi, rupėjo) = arpeutua (umpeen), mutta sen sijaan sieltä löytyy toinen kiinnostava verbipari

https://ristojuhanikoivula.vuodatus.net/lue/2022/09/liettuan-aspektinmuodostuksesta-n-st-infiksiverbit

pa-rūpti (parūpsta, parūpo) ‘озаботить = huolestua’ (безл.), su-rūpti‘ тж.’ — rūpėti (rūpi, rūpėjo) ‘интересовать = kiinnostua’ (pitkä ū).

https://etimologija.baltnexus.lt/?w=r%C5%ABp%C4%97ti

JA TÄSTÄ TULEE SE SUOMEN RUVETA.

rūpinti (rūpina, rūpino) = huolehtia, hoitaa, parantaa



Rupi on liettuaa:

rupti (rumpa, rupo) = (alkaa) arpeutua, karheutua, karkeutua;

rupėti (rupi, rupėjo) = arpeutua (umpeen), (Fraenkel: ´(grob)körnig, rauh, uneben werden, rupti auch aine rauhe, narbige haut bekommen, blattenarbig werden,

rupinti = karheuttaa, ´eine Oberfläche) rauh machen, grob machen, schroten;

rùpas (alt), rupùs = rauh, holperich, (grob)körnig´;

rùpė = Muschel = simpukka, Pl rùpės ´Kolik´ (bei Pferden), Pferdenkrankheit

rupus, fem. rupi = karkea (pinta, pyyhe, jauho, hiekka)

lett. rupjš ~a, rups ´grob = karkea, karhea, jykevä, törkeä´.


ruobti (ruobia, ruobė) = raapia, ruopia

Indoeuroopan juuresta *rēp-, josta tulee suomeen myös riippiä, repiä, rääpiä ja raapia.

rupėti (rupi, rupėjo) = karkeutua, rosoistua

rupinti (rupina, rupino) = huolehtia, hoitaa, parantaa


rùpūžė = rupikonna

 

Verbi rupti (rumpa, rupo) = (alkaa) arpeutua, puuttuu täältä liettuan tällaisella erikoisella tavalla taipuvien (ja siten myös varmasti omaperäisten) verbien tutkimuksesta, vaikka sillä on myös tässä niin ikään tutkittu aspektiparikin rupėti (rupi, rupėjo) = arpeutua (umpeen), mutta sen sijaan sieltä löytyy toinen kiinnostava verbipari

https://ristojuhanikoivula.vuodatus.net/lue/2022/09/liettuan-aspektinmuodostuksesta-n-st-infiksiverbit

pa-rūpti (parūpsta, parūpo) ‘озаботить = huolestua’ (безл.), su-rūpti‘ тж.’ — rūpėti (rūpi, rūpėjo) ‘интересовать = kiinnostua’ (pitkä ū).

https://etimologija.baltnexus.lt/?w=r%C5%ABp%C4%97ti

JA TÄSTÄ TULEE SE SUOMEN RUVETA.

rūpinti (rūpina, rūpino) = huolehtia, hoitaa, parantaa


 

JK: ”Karsia-verbille SKES luettelee vastineet karjala-aunuksesta, lyydistä, vepsästä, vatjasta ja viron murteista karrelle on annettu vastine karjalan kielestä (karsi) ja etuvokaalinen variantti virosta, (murt.) kärss '(lampun, kynttilän) sydämen päähän muodostuva karsi'.

”Lisäksi on esitetty kysymysmerkillä varustettu rinnastus lappiin: lpVefs. ca-rte 'kova, möhkäleiksi kovettunut tuhka' jne. (ks. SKES s. 165). 10

A: Nämä liittyvät baltin sanaan ”kuuma, hiillos”, ”karšta(s)”.

JK: ” Miten sitten selittyisi se, että germ. lainasanoissa on muuten ti eikä si?

Tietenkin lähinnä olisi oletettavissa, että useimmat lainasanat ovat myöhemmältä ajalta peräisin.

A: Ja ”karsia” kun ei sitten lopultakaan ole lainkaan kermaanilaina...

JK: ”Voi kuitenkin myös viitata siihen seikkaan,että germaanis-suomalaiset kosketukset ovat jatkuneet meidän päiviimme saakka jokseenkin katkeamattomina, kosketukset baltteihin taas ovat jo varhain katkenneet - jos ei oteta lukuun itämerensuomalaisen alueen eteläreunaa.

A: Suhteet baltteihin eivät ole millään muotoa ”katkenneet” ainakaan ennen 1300-lukua, jolloin Häme joutui Ruotsin vallan alle, ja Liettua käytännössä Puolan vallan alle (vaikka johto olikin taustaltaan aika ”puhtaasti” liettualaista/preussilaista). Sitä myöhäisemmät ruotsalaislainat on helposti tunnistettavissa ja erotettavissa muista IE-lainoista.

JK: ” Voisi kai ajatella, että vanhimpia germaanisia lainoja on myöhemmin moderni- soitu, saatettu ään- teellisesti paremmin vastaa- maan vielä vastineeksi tunnistettua germaanista sanaa. ”

A: Balttilainoja on TODELLAKIN AIVAN VARMASTI SAATETTU MYÖHEMMIN PAREMMIN VASTAAMAAN GERMAANISTA ASUA! (Sokeakin kana jyvän löytää...) Varsikin jos kyse on ollut esimerkiksi valtiollisia asioita merkitsevästä sanasta, TAI PAIKANNIMISTÄ!

JK: ” Tältä prosessilta olisivat tietyt sanat voineet välttyä, joko siksi, että yhteyttä ger- maaniseen sanaan ei enää tajuttu, tai siksi, että s esiintyi sanan sisässä, missä se ei siinä määrin häirinnyt kuin sanan alussa.

Huomaan jälkikäteen, että arveluna esittämälleni rinnastukselle sm. karsi < ~ germ. *skardin- on löydettävissä tarkka äänteellis-morfologinen paralleeli.

Adverbit kallella(an), kallelle(en) edellyttävät nominityyppiä *kalsi, *kallen (SKES); kallella-ilmaisua vastaa ruotsin på häll: vara på häll 'olla kallellaan' (aik. myös på hällen), murt. myös t. å hälle, tanskan på hæld. Hellquistin mukaan häll, joka esiintyy joskus yksinäänkin, voi olla sama sana kuin gootin halþei yhdyssanassa wilja-halþei 'suosio, henkilöön katsominen', sananmukaisesti »tahdon kaltevuus, kallistuminen» (SAOB 12,H 1937). Gootin halþei f.on = kantagerm. *halþin-, joka esiintyy myös länsigerm. taholla: muinaisyläsaksan haldi yhdyssanassa uo-haldi 'rinne' (Graff, Ahd. Sprach-schatz 4, 893; = keskiyläsaksan helde),

keskialasaksan helde,helle 'kaltevuus,viettävyys, declivitas' (vain paikannimissä, Schiller - Lübden, Mnd. Wb . 2, 232), Sveitsin murt. häldi f. 'kaltevuus, viettävyys', myös adverbiaalisessa ilmauksessa inhäldi 'den Abhang herab, abwärts' (Schweiz. Idiotikon 2, 1180).

A: Kyseessä ovat siis vanhat balttilaiset germaanistuneet paikannimet!

JK: ” Näyttää siis vahvasti siltä, että defektiivinen *kalsi palautuu suoraan mainittuun germaaniseen substantiiviin,joten suorana germ. lainana ei tarvitse tässä pesyeessä pitää yksin kallas-sanaa (:germ. *halþa-z > mn. hallr 'kalteva, viettävä; rinne' jne. - mistä muuten johtunee, että Y.H.Toivonen on pannut kallas-pesyeen germ. etymolo- gian eteen kysymysmerkin, johtuuko se *kalsi-muodosta?).Sm.*kalsi suhtautuu germ. muotoon *halþin- kuten sm. karsi germ.muotoon *skardin-; kummatkin germ. substantiivit ovat taas puolestaan samalla suffiksilla vastaavista adjektiiveista muodostettuja.

A: ”Karret”,”kallet” ja ”pallet” ovat ABSOLUUTTIsEN VARMOJA BALTTILAINOJA!

Asiasta on tarkempi selvitys ja myös ”äänestys” täällä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/muut-tiedeaiheet-f14/aanestys-etymologiasta-t43840.html

JK: ” - Alaviitteessä mainitut rinnastukset mukaan lukien on koossa siis jo kuusi tapausta. Pelkästä sattumasta puhuminen vaikuttaa väkinäiseltä.

***
10  Muita ti > si -muutosta edellyttäviä yhdistelmiä:

sm. kärsiä myös 'kestää, sietää', lp. (esim.Luulajan) kier'tat 'dulden, leiden, aushal- ten, sich gefallen lassen; halten (intr.), fest sein', mord. (ersä) k'ir'd'ems 'halten, fest sein; leiden,ertragen, beherrschen',itä-tser.keriam 'können, vermögen'.

Sukukielet siis näyttävät, että tässä ti > si.

A: ”Kestää”, ”sietää” ovat ainakin balttilainoja (muuten samasta kanbaltin sanasta "*kensti", sitä voi aivan hyvin olla myös ”kärsiä”.

https://www.tiede.fi/comment/821163#comment-821163

https://www.tiede.fi/comment/1440960#comment-1440960

JK: ”Myös balttilaiset lainat ulottuvat tseremissiin saakka ~ germ. *harđian (esigerm. *kart-) 'kovettaa, lujittaa' mutta sen ohella myös 'sietää,kestää':mr. härpa 'göra hård; hålla ut',vur. härda myös 'vara motständskraftig, uthärda,tåla:vara ständaktig,hålla ut; framhärda i något', merkityksestä 'hallita' vrt. myös kr. kratein 'hallita', jonka vartalo kuuluu germ. sanan yhteyteen.

A: Sana taipuu balttilainan kaavalla, täsmälleen samaan tapaan kuin balttilaina ”vallita”. Olen esittänyt ehdotuksen, joka selittäisi paitsi ”hallita”- myös mm. ”haltu”- ja ”haluta”-sanat:

https://www.tiede.fi/comment/796896#comment-796896

JK: ” Etuvokaalin kannalta vrt. esim. sm. äyräs, murt. äpräs ~ (varhais)kgerm. *äf(e)raz > saks. Ufer 'ranta' (uusi rinnastus: ks. Neuphil. Mitt. 4 / 1971),

A: Ei vakuuta ”kermaanilaina”...

https://www.tiede.fi/keskustelu/43312/ketju/turku_ja_tori_kauppiaat_ja_kupparit?page=16&changed=1502083098

JK: ” sm. äiti ~ germ. *aiþῑn- ( > goot. aiþei 'äiti') jne.

— Sm. lenseä, lensiä ~ germ. *lenþia- ( > anglos. lῑde, msaksi lῑthi 'gelind, mild', mys. lindi Veich, zart, nachgiebig').

— Sm. vaaksi, rinnalla vaahti, va(a)hto, vahtu ~ germ. *þwahtia- ( > mn. þvaetti 'pesuaine, lipeä') ~ germ. þwahtu-, þvoahti- (> mn. þvättr 'pesu'), vrt. sm. vahla 'vaahto' ~ germ. *þwahla- ( > an. þvál 'saippua', jo T.E.Karsten). Merkityksien 'vaahto' <~ 'pesuaine, lipeä' kannalta vrt. mn. laudr 'lipeä; saippuavaahto, vaahto' = ruots. lödder 'vaahto' = kr. loutrón 'kylpy' (ieur. *lou- 'pestä'). - "

HM: Tuo verbi ei ole *lou, vaan *len-, irti, irtain, irrottaa heittää, jättää (matkasta). Siitä tukee vaikka kuinka paljon suomeenkin sanoja "löysästä", "laitaan", "laittamiseen" ja "länteen" vain muutman mainitakseni...

JK: " Tässä olevat yhdistelmät ovat uusia,ja esitän ne tietyin varauksin (suomalais- lappalais-volgalainen yhdistelmä saatu SKES:sta).Tarkoitukseni on käsitellä niitä toisessa yhteydessä. "

A: Äiti-sanan taustoista mm. täällä:

https://www.tiede.fi/comment/1434537#comment-1434537

Vaaksi” puolestaan esiintyy tavallisessa tekstissä yhden ainoan kerran yhdessä teoksessa, Kantelettaressa.

https://www.tiede.fi/keskustelu/20237/ketju/lalli_ja_erik?page=480

Lenseä/lensiä”, jos se tulisi baltista, tulisi muotoa ”*lentis” (jollaista ei ole), ”lemtis” (lt) = kohtalo,ratkaisu tai (esimerkiksi) ”*lemptis” (kr.) = positiivinen (”lämpenemään”) käänne -tyyppisestä sanasta. Jälkimmäinen esintyy slangissa tai zemaitin murteessa liettuassa, mutta ei yleiskielessä.

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=lang_lt&client=firefox&rls=org.mozilla:fi-FI:unofficial&q=lemptis&start=0&sa=N

Katsotaan kuitenkin tuota PIE-taustaa niin paltti kuin kermaanisanoillekin.

http://www.etymonline.com/index.php?search=shear&searchmode=none

shear (v.) = leikata

O.E. sceran, scieran (class IV strong verb; past tense scear, pp. scoren), from P. Gmc. *sker- "to cut" (cf.O.N.,O.Fris. skera,Du. scheren,Ger. scheren "to shear"),

from PIE *(s)ker- "to cut, to scrape, to hack"

(cf. Skt. krnati "hurts, wounds, kills," krntati "cuts;" Hittite karsh- "to cut off;" Gk. keirein "to cut, shear;" Lith.skiriu (skirti, HM) "to separate;" O.Ir. scaraim "I separate; "Welsh ysgar "to separate," ysgyr "fragment").

Molemmista PIE-muodoista,joista ”*sker-” näyttäsi olevan muodon ”*ker-” johdan-nai- nen etuliitteellä s-,joka näyttäsi tarkoittavan ”irti”, tulee kantabatin verbi, itse asi-assa molemmista tulee kaksikin -ti- ja -sti-loppuinen verbi: ”*kerti” = leikata lyödä, hakata, ”*kersti”= mm. kostaa (=lyödä takaisin?),”*skerti”= lyödä irti,”skersti” = leikata (irti,fys.)

Tuollaisia verbipareja s:llä ja ilman on muitakin, esimerkiksi ”*kemp(s)ti” = ”lyödä kasaan” ja ”*skembti” = ”lyödä irti” sekä ”*lenkti” = taivuttaa ja ”*slenkti” = taivuttaa sivuun, paikaltaan. Venäjässä etuliite s- tarkoittaa (usein) ”irti”.

https://www.tiede.fi/keskustelu/20237/ketju/lalli_ja_erik?page=1425
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-etymologinen-sanakirja-netissa
https://www.tiede.fi/comment/819573#comment-819573
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1126341.html?hilit=linkti#p1126341



Berliinin kollegalta ei vähäisintäkään tukea Koivulehdolle


Itämerensuolaisten vanhimpia germaanisia lainasanoja niin ikään tutkinut Berliinin yliopiston fennougristiikan professori Ralf-Peter Ritter ei anna mitään tukea Koivulehdon "etymologioille" teoksessaan

Studien zu den ältesten germanischen Entlehnungen im Ostseefinnischen (Mar 1, 1993)

" In der Untersuchung wird dargelegt, welche Aussagen über Alter, Umfang und Schauplatz der germanisch-ostseefinnischen Sprachkontakte beim derzeitigen Stand der Kenntnisse möglich sind: Vor dem Auftreten der ersten germanischen Ru- neninschriften beginnen die Ostseefinnen aus dem Germanischen zu entlehnen. Ob der Beginn der Lehnbeziehungen vor der Zeitwende (und gegebenenfalls, wie lange davor) anzusiedeln ist,läßt sich nicht feststellen. Germanische Entlehnungen in das «Frühurfinnische»(d.h.Ostseefinnisch-Lappische) sind bisher nicht zwingend nach- gewiesen worden. Die traditionelle Auffassung, daß der Beginn der baltisch-ostsee-finnischen Lehnkontakte vor dem der germanisch-ostseefinnischen liegt, ist jeden-falls nicht zu widerlegen. Die etymologische Methode, mit der gegenteilige Ergebnisse erzielt wurden, hält einer kritischen Prüfung nicht stand. "

Tutkimuksia itämerensuomen vanhimmista germaanilainoista (1.3.1993)

" Tutkimuksessa esitetään, mitä on mahdollista sanoa germaanis-itämerensuoma-laisten kielikontaktien iästä, laajuudesta ja esiintymisalueista tämänhetkisen tietä-myksen vallitessa:Ennen ensimmäisten germaanisten riimukirkjoitusten ilmanntumis-ta (n.100 j.a.a.) alkoivat itämerensuomalaiset lainata sanastoa germaanikielistä. Voi- daanko lainayhteyksien alku vetää ajanlaskuun alkuun asti (ja kuinka kauaksi siitä taaksepäin),ei ole varmistettavissa.Germaanisia lainauksia "varhaismuinaissuomes- sa" (itä- merensuomi-lapissa) ei ole tähän mennessä pitävästi todistettu. Perinteinen käsitys, että balttilais-suomalaisten lainakontaktien alku sijoittuu ennen germaanis-itämeren-suomalaisia, ei ole mitenkään kumottavissa. Se etymologinen metodi, jolla päinvastaisia tuloksia on saatu, ei kestä kriittistä tarkastelua. "

Ritter ti- > si- muutoksesta:

 

S. 71

" Lautlehre

5. 19. Das spektakulärste Ergebnis der Forschungen KOIVULEHTOS dürfte sein, "daß der urfi.Lautwandel /ti/ > /si/ nicht länger als terminus post quem der germ-osfi. Lehnbeziehungen gelten kann" (HOFSTRA 1985, 156). Das Belegmaterial umfaßt Lexeme mit dem Ausgang -ia/-iä und e-stämmige Nomina auf -si  im Nominativ (fi. *kalsi < 1 nur in kallellaan ‘in geneigter Stellung, schief’,s.u.). Die älteste der ostsee-finnisch-germanischen Gleichungen, die einen Wandel  *ti > si  reflektieren sollen, ist fi. kärsiä ‘leiden, dulden’ < urgerm. *harđjan (> aschwed. härþa),*harđēn (> ahd. hartēn ‘ausharren’). Hier ist zu berücksichtigen, daß ahd. harđēn offenbar ursprüng-lich ‘hart werden’ bedeutet hat.Der ingressiv-inchoative deadjektivische Typ ist aber gerade nur im Althochdeutschen produktiv geworden (KRAHE/MEID III250), so daß nicht einmal westgermanisches Alter dieses Verbs ohne weiteres angenommen wer-den kann. Was den anderen Ansatz betrifft,so weist die altnordische Entsprechung herða offenbar nur auf eine Bedeutung ‘härten, (be)festigen,insistieren’. Der Vermut- lich erst einzelsprachliche Status des althochdeutschen Wortes und die auf das Alt-schwedische beschränkte Bedeutung ‘ausharren’ machen die Gleichung als Zeug-nis für ein bis ins Wolgafinnische gedrungenes germanisches Lexem denkbar ungeeignet.

Zur Glaubwürdigkeit der Zusammenstellung trägt auch nicht gerade bei, daß sich KOIVULEHTO offensichtlich nicht für einen klaren Ansatz des Etymons entscheiden kann, wie aus einer Anmerkung HOFSTRAS erhellt; zur Auswahl stünden *hardān-, *hardian-, *harþia- < *harþēja-, *hard(w)(i)ja-, *hard(w)ēja-,*harþ(w)ja, *harþ(w)ēja- (1985, 206, Anm. 26)  38.

________

38. KATZ bemerkt zu dieser Etymologie lakonisch: "Falsch Koivulehto 1979:l49f.: < germ. harđiahärten’ (Vok[al der]l[.]Sil[be]!)", wobei hinsichtlich der Begründung die außerostseefinnischen Entsprechungen entscheiden (1985, 326).

KATZ selber geht von einer zugrundeliegenden Bedeutung ‘eisern sein’ aus und nimmt eine Ableitung von einer arischen Entlehnung der Bedeutung ‘Eisen’ an (l.c.).

 

72

 

Gegen eine Herleitung von fi. karsia ‘beschneiden’ aus dem durchan. skerða ‘min- dern, verringern, schmälern, kürzen’ bezeugten *skardan läßt sich in semantischer Hinsicht kaum etwas vorbringen.Dentalerweiterungen der urindogermanischen Wur- zel *sker- sind indessen nicht nur im Germanischen bezeugt. Der finnischen Bedeu- tung sogar noch näherstehend ist das litauische skardyti, in dem ‘schneiden’ wie in russ. peзamь und ung. levágni zur Bezeichnung des Inhalts ‘(ein Schwein) schlachten’ verwendet wird.

§ 20. Eine Sequenz -Vsia ist im Finnischen in folgenden Nomina belegt:asia ‘Sache, Angelegenheit’, ha(a)sia ‘Darre,Horde’,rasia ‘Schachtel’,huosia ‘Besen, Schrubber’ und hosia ‘Schachtelhalm’.

Die Phonemfolge -Vsiä scheint außer in der palatalen Variante von näsiä  ‘Seidel- bast’ nicht vorzukommen. Fi.asia sieht KOIVULEHTO im Hinterglied eines urgerrna- nischen ‘tuz-andia- (an.arendi,ahd. erendi ‘Botschaft, Angelegenheit’), rasia führt er auf ein urgermanisches *randja- (schwed.dial.rände ‘Rand einer Schachtel’) zurück. Im Falle von asia finde nach HOFSTRA der genannte germanische Ansatz durch die Zusam-menstellung "eine Stütze, wenn nicht gar eine Bestätigung" (1985, 420). Dem steht aber entgegen, daß das Wort im Altschwedischen den für Suffixe charakteristis-chen dreifachen Ablaut aufweist (NOREEN S. 180. 4), wobei die altgutnische Variante mit der altsächsischen Vertretung übereinstimmt! Zu rasia s.u.

 

...

75

 

Solange die traditionelle Erklärung dieser Wörter mit sach- und wortgeschichtlichen Mitteln nicht falsifiziert ist,erscheint es müßig,ernsthaft über eine Etymologie nachzu- denken, die ostseefi. für urgerm. *s und *ti > si nach urgerm. > nwgerm. ā (!) da- tiert und die auf einer nur im Altnordischen belegbaren Bedeutung ‘Heuschober’, i.e. ‘Heuhaufen, -diemen’ (s. BAETKE) für das germanische Wort für ‘Sitz’ fußt.

Bei der Etymologisierung der skandinavischen Sippe wurde auch an eine Wurzel der Bedeutung ‘trocken’ gedacht (de VRIES). Eine Grundbedeutung ‘Darre’, d.h. ‘Gerät zum Dörren’, wäre in der Tat einleuchtend.

Ein anklingendes und von einer Grundbedeutung ‘trocken’ her verständliches Wort scheint aber nur in an. häss,aschwed. häs und he's ‘heiser’ (NOREEN 1904 § 80, I, Anm. 5) vorzuliegen, das zu ahd. heisi, as. häs ‘heiser’ gehört. Die nordischen For- men mit  ā (<*ai) machen einen Ansatz *hairsaz nötig (*ai > ā vor r,s. NOREEN 1904 § 80 I, Anm. 2).



[HM: Diftogi -ai- on ominainen vasarakirveskielelle, mutta sitä tuskin esiityy lainkaan kantabaltissa.]

 

Norw. (dial.) haas ‘rauh’ und (r)sa ‘Trockenheit’ reflektieren die angesetzte Grundbedeutung, die sich in den wohl dazugehörigen Wörtern ahd. hei ‘trocken’, gihei ‘Dürre, Hitze’ fände (s. KLUGE/MITZKA s.vv.).

Ein *hairsijōn- hätte nun mit Assimilation von *rs > ss (NOREEN 1923 § 272. 3) über *hāsijōn- zu *hasjōn- werden können. Fi. haasia und hasia könnten dann verschiedene Entwicklungsstufen des nordischen Wörtes wiedergeben. Die Umstel-lung von *haisra- (dt. heiser, engl. hoarse) zu ‘hairsa (> (r)sa) ist vielleicht durch *tarsa- ‘trocken (vgl. Darre, schwed. dial. tarre) bedingt.

Eine andere Erklärung der Genese von schwed. hässja usw. bietet sich durch ein fränkisches *haisia-, das in der Romania in vielfältiger Bedeutung als Lehnwort vor- liegt (VON WARTBURG 16, 121 ff.). In Frage kommen hier die Bedeutungen ‘Zaun, kleine Tür, Barriere’. Es handelt sich um aus Stangen bzw. Ruten verfertigte Geräte, vgl. z.B. afr. haise ‘clȏture faite avec des branches entrelacées composée de traver- ses souvent garnies de menues branches’ und die Bedeutung ‘Wagenleiter’ (dial. hez ‘ridelle de charette’). Eine Ableitung hazette findet sich fr. dial. als ‘Hürde aus Holz zum Trocknen von Speck, Käse, Früchten’. In westgermanischen Dialekten scheint das Wort nur im Flämischen überlebt zu haben: heize ‘Raufe im Stall (in Form einer Leiter)’ - VON WARTBURG 122b.

 

76

 

Daß es in Schweden raufenartige Darren gab,zeigt eine bei GRIMM (s‚v. Raufe) ver- merkte Stelle aus einem Reisebericht von 1599: "dasz man in Schweden maschinen im felde und auf den wiesen hat, einer grossen aufgestellten leiter oder raufe gleich, auf denen man das getreide oder das heu trocknet’. Ob es sich dabei um die mit hässja bezeichneten Geräte handelt, muß freilich dahingestellt bleiben.

§ 23. Bedenken gegen den postulierten Wandel *ti' > si in germanischen Entlehnun- gen erweckt vor allem der Umstand, daß ein Dutzend von angeblichen Belegen (vgl. das Material bei HOFSTRA 1985,156) keinen einzigen Fall aufweist,in dem der den- tale Klusil nicht an der Morphemgrenze stünde (vgl. hingegen tila ‘Gelegenheit’, tina ‘Zinn’ gegenüber den baltischen Lehnwörtern silta ‘Brücke’ [zu lit.tiltas ‘id.’], karsina ‘Verschlag’ [zu lit.gardinys ‘id.]’).Es könnte sich aber z.B.im Falle von germ. *natja-, d.h. *nat’-ja- (gegenüber germ. *tina-;konsonantisches i palatalisiert stärker als sil-bisches), um eine Substitution durch *c´ handeln (*nac'-ja > *nas-ja > näsiä) als urostseefi. *ti bereits *c’i (<*t’i) war (und gegebenenfalls nachdem *t’j' noch ohne Perzeption der Morphemgrenze durch c´c’ substituiert worden war - vgl. § 65).
...

 

 

 

 

KOIVULEHDON HAUTA-ETYMOLOGIA...

 

Jatkoa edelliselle seurasi:


 

Orsini
Aikoinaan italot olivat vain yksi roomalaisten alistama heimo.

Tuo kuulostaa todella oudolta. Ei Apenniinien niemimaalla ennen ajanlaskun alkua tietääkseni ollut italo-heimoa. Latina on romaanisten kielten kantakieli mutta vain yksi (ainoa säilynyt) itaalisen kielihaaran tytärkieli.

Arkkis
Liittyy tai ei, niin voitte työntää helvetin syvälle perseeseenne KOTUSissa sellaiset "suomalaisvolgalaiset kantakielet" "ajoituksineen" JOISSA 'HAUTA' (ja tietysti pääosin kaikki muukin sanasto )ON "GOTLANNINRUOTSALAISTA KERMAANILAINAA!!!
Sinä raukka todella ymmärrät kaiken väärin.Nuo ovat kaksi kilpailevaa selitystä,Álgu-tietokanta vain kertoo mitä asiasta on esitetty. Eli ne jotka pitävät sanaa suomalais-volgalaisena (esim. unkarilaiset UEW:n tekijät) eivät pidä sanaa germaanilainana.

Marin sanan merkitys ’keuhko’ olisi kyllä helpoimmin yhdistettävissä saamen merki-tykseen ’kidukset’, ja saamelais-marilainen sana voitaisiin rekonstruoida lähtöasuun *sawta tai *šawta – kumpikin on mahdollinen, koska saamessa *s ja > *s ja marissa *s ja > .

Sen sijaan itämerensuomen sana *hauta ’kuoppa, hauta’ (< *šavta) liittyy selvästi germaaniseen sanaan *sauþa ’kuoppa’ ja on äännesubstituutioiltaan täysin sään-nöllinen: on korvattu *t:llä ja *s on korvattu :llä kuten koko joukossa vanhoja ger-maanilainoja (joita sinä järjenvastaisesti kieltäydyt tunnustamasta), ja *au-diftongi on korvattu *av:llä.

Tässä voi siis olla kyse kahdesta eri sanasta, vaikka germaanista, latinasta jne. tunnetaankin paralleeleja sille, että samalla sanueella voi olla merkitykset ’kuoppa’ ja ’kidukset’, ks. s. 36:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf

Taloudellisin selitys on se, jossa ei tarvitse olettaa minkäänlaisia mutkikkaita merki-tyksenkehittymiä, eli mahdollisesti meillä on saamelais-marilainen sana *s/šawta ’hengityselin’ ja esi-itämerensuomen germaaninen lainasana *šavta ’kuoppa’.

Arkkis
Umpiseko esitys johon palataan. Sinä esitetään pukeen noin kymmenen äärimmäisen epätoennäköistä, ja YKSI TÄYSIN MAHDOTON "askel" "hypoteesin todistamiseksi".

Se täysin mahdoton askel on, että "myöhempien aikojen muotihepenettä" tarkoittava lainasana olisi täydellisesti SYRJÄYTTÄNYT keskeiseen sanastoon oletetun sanan "*paita" = "lihava"!

Haloo? Ei esisaamen sanalla *paita ’rasva’ ole mitään tekemistä suomen sanan paita kanssa! Olet aivan uskomaton väärinymmärtäjä.

Jotuni
Mielenkiintoista että uralilaisen kantakielen muoto hiiti esiintyy Suomessa, jossa ei kuulemma ole ollut uralilaisen kantakielen puhujia.

Metsään meni,ei tuolla ole mitään tekemistä kantauralin kanssa: hiisi palautuu asuun *šijti. Itämerensuomen h on AINA nuori. Se t ei todista vanhuudesta, koska se esiintyy nykyäänkin taivutusvartalossa: hiite-nä.

Hiisi-nimistä vielä: Hiiden-haulla ei saa kaikkia paikannimiä esiin, koska kaikkia pai-kannimiä ei ole yleiskielistetty.Pitää hakea myös Hiiren-, Hiilen-, Hiijen- jne. alkuisia nimiä. Pieni osa näistä saattaa olla hiirestä tai hiilestä motivoituja nimiä.

 

 
 
Jaska
Orsini
Aikoinaan italot olivat vain yksi roomalaisten alistama heimo.
Tuo kuulostaa todella oudolta.Ei Apenniinien niemimaalla ennen ajanlaskun alkua tietääkseni ollut italo-heimoa. Latina on romaanisten kielten kantakieli mutta vain yksi (ainoa säilynyt) itaalisen kielihaaran tytärkieli.
Arkkis
Liittyy tai ei, niin voitte työntää helvetin syvälle perseeseenne KOTUSissa sellaiset "suomalaisvolgalaiset kantakielet" "ajoituksineen" JOISSA 'HAUTA' (ja tietysti pääosin kaikki muukin sanasto) ON "GOTLANNINRUOTSALAISTA KERMAANILAINAA!!!
Sinä raukka todella ymmärrät kaiken väärin.

Nuo ovat kaksi kilpailevaa selitystä, Álgu-tietokanta vain kertoo mitä asiasta on esitetty.

Algu-tietokanta on loistojuttu, jonka kaltainen pitäisi ehdottomasti laatia myös baltti-kielistä. Latvialaiset ovat nyt pistämässä oman kielensä perustana olevia zemgallia, latgallia,kuuria ja seeliä yksiin kansiin.Sitten alkaisi Lyyti kirjoittaa kieltieteen todelli-sen annin suhteen muulle historiankirjoitukselle. Mutta jos balteille yrittää syöttää jo-takin puolivillaista,varsinkaan älytöntä ideologista pangermanismia,niin he linnoittau-tuvat osittain myyttisen mutta kuitenkin aivan todellisen sanskriittilais-iranilaisen yh-teytensä taakse, ja rupeavat sieltä pudottelemaan tuomioitaan "humpuukikulttuurille" (erotukseksi "aidosta indoeurooppalaisesta kulttuurista"...).

Virheet eivät varsinaisesti Algu-tietokannassa ole mitenkään kohtalokkaita, jos ja kun se on julkinen ja sitä voi julkisesti kritisoida.

Eli ne jotka pitävät sanaa suomalais-volgalaisena (esim. unkarilaiset UEW:n tekijät) eivät pidä sanaa germaanilainana.

Sana on taattu balttilaina, eikä voi missään tapauksessa olla germaaninen jo alun h:nkaa takia:

post1138656.html?hilit=nardyti#p1138656

Kiakki "todisteet" "rinnakaisilmiöistä" olen käytännössä todistanut aivan vastaavan laisiksi tyypillisiksi balttilainailmiöiksi, itse asiassa YHDEKSI ILMIÖKSI.

Koivulehto väärensi ensin "vanhan kaavan mukaan taipuvat ikivanhat germaanilainat", ja läpi meni täydestä kuin väärä raha.

post1102347.html?hilit=kalsi#p1102347

Sitten hän (innostui ja) "sävelsi" nämä "suomen h-alkuiset lainat kantagermaanin s-alkuisista".

Ja lopuksi vielä "lapin muinaiset uo-lainat germaanista suomen kautta".

post1139547.html?hilit=laiko#p1139547

Marin sanan merkitys ’keuhko’ olisi kyllä helpoimmin yhdistettävissä saamen mer-kitykseen ’kidukset’, ja saamelais-marilainen sana voitaisiin rekonstruoida lähtö-asuun *sawta tai *šawta – kumpikin on mahdollinen, koska saamessa *s ja > *s ja marissa *s ja >.

Sen sijaan itämerensuomen sana *hauta ’kuoppa, hauta’ (< *šavta) liittyy selvästi germaaniseen sanaan *sauþa ’kuoppa’ ja on äännesubstituutioiltaan täysin sään-nöllinen: on korvattu *t:llä ja *s on korvattu :llä kuten koko joukossa vanhoja germaanilainoja (joita sinä järjenvastaisesti kieltäydyt tunnustamasta), ja *au-diftongi on korvattu *av:llä.

Aivan ehdottoman kategorisesti kieltäydyn tunnustamasta ainoataan "kanta-germaanin s > *š -substituuiota", koska olen itse osoittanut jokaisen esitetyn väärennökseksi!

Ja koska tekijältä on kaksi muutakin väärennyssarjaa SAMAAN ASIAAN LIITTYEN!

Tässä voi siis olla kyse kahdesta eri sanasta, vaikka germaanista, latinasta jne. tunnetaankin paralleeleja sille, että samalla sanueella voi olla merkitykset ’kuoppa’ ja ’kidukset’, ks. s. 36:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf

Taloudellisin selitys on se,jossa ei tarvitse olettaa minkäänlaisia mutkikkaita mer-kityksenkehittymiä, eli mahdollisesti meillä on saamelais-marilainen sana *s/šawta ’hengityselin’ ja esi-itämerensuomen germaaninen lainasana *šavta ’kuoppa’.

Tieteessä haetaan TOTTA selitystä siitä riippumatta, onko se yksinkertainen vai monimutkainen, "taloudellinen vai epätaloudellinen", "laajalle yleisölle uskottava" vai ei (tunnetusti monetkaan varmat todet selitykset vaikka suomen ja unkarin välillä eivät ole tätä), onko "poliittisesti mieluinen tai epämieluinen", tai onko tutkijan viran rahoittaja samaa mistä tuloksista vai ei.

Mikään tuollainen sosiaalinen tai psykologinen funktio EI OLE EIKÄ VOI OLLA TIETEELLISEN TOTUUDEN KRITEERI.

Mutta sen sijaan sellainen seikka, että TOTUUS JOHTAA UUSIIN TOTUUKSIIN ON ONTOLOGINEN TOTUUSKRITEERI (ns. dialektinen vastaavuusperiaate, ei siis EH-DOTON sekään konkreettisella tavalla, mutta sitäkin ehdottomampi yleisellä tasolla.

Edelleen, EPÄTOTUUS JOHTAA MÄÄRITELMÄLLISESTI HARHAAN.

Rajatapus on, jos jokin asia ei ole totta, mutta johtaa silti oikeaan: esimerkiksi faktuaalisesti väärin määritetty kantakielnsana, joka kuitenkin ilmentää muualla ilmenevää YLEISTÄ SÄÄNTÖÄ.

Tuo "germaanilaina" EI OLE TOTTA ja sillä sökö:EIKÄ SITÄ MYÖSKÄÄN TARVITA MISSÄÄN, ja se kertautuu VAIN UUSISSA HUIJAUKSISSA!

Sitä vastoin balttilaina selittää kaikki yhteydet niin germaanisiin, suomalaisiin kuin volgalaisiikin kieliin!

MUTTA SEKÄÄN EI SILTI TARVITSE OLLA TÄYSIN OIKEA,vaan mm.juuri tuossa marin keuhko-sanassa on ns. puolensa!

Minä vedänkin nyt yhden oman esitykseni välittömästi sellaisenaan mahdottomana (kun parempiekin on tarjolla!) mahdottomana, tai oikestaan kaksikin, nimittäin

a) Sen, että "sopia, sovin" olisi peräisin verbin

LT: "džiauti (džiauna, džiovė)" = ripustaa kuivamaan (savustumaan ym., mitä hyvänsä)

imperfektistä, niin sopovia kuin kuivat vaatteet varsin paukkupakkasella ovatkin.

Toinen kumottava on, että että tuo sama sana seuraisi balttisanasta

žavėti(s) (žavėja(si), žavėjo(si)) = taikoa, lumo(u)t(u)a, ihastuttaa, (ihastua), vaikuttaa johonkuhun, (vaikuttua), kutsua koolle, vanno(utu)a jne. tai adjekttivista

"žavus" (m), "žavi"(f) = lumoava, vaikuttava, ihana.

Syy on molemmissa tapauksissa sama: jos "sopia" oli näistä SUORAAN, se taipuisi "soven", ja "sovin" olisi vain iimperfekti.

"Sopia" on joko germaani- tai slaavilaina, lähden siitä, että se on jälkimmäinen. Sieltähän on lisäksi myös lainatunut venäjän nykyinenkin sana "ladit'" = sopia hä-meen murteen kirosanaksi "laatia", joka hämeesä tarkoittaa "salakähmäistä kansa-laisten selän takana suoritettvaa määräilyä ja pakottamista, jota vielä juljetaan nimit-tää sopimiseksikin"... (se tarkoittaa myös "puhtaasti järjestelevää tai valmistelevaa" toimintaa:näyttelyn laatiminen,sääntöjen laatiminen,vaan ei niiden lukkoonlyöminen).

Mutta katsotaanpa tätä "LT: "šiauna" ja (vanhemman) "šiauma" -sanojen takana ollutta "hengitystä" (keuhkoin ja kiduksin), "huokumista", (suussa ym.) "jauhamista", "tikkamista", "yhteenhakkaamista" tarkottavaa verbiä

"*šiauti ("šiauna", *šiovė)"

< "*šiauti ("šiauma", *šiaumė)"

< "šeuti ("šeuma", *"šeume)" (hypoteettinen kantabaltti).

< **g'aum- tm. PIE-tasolla.

(HM: *s-k´em- =kimmauttaa pois = ampua jousella)

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... est&h=1625

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... est&h=1625

Kuten sanasta "džiauna" tulee suomen "sauna", niin sanata "šiauma" tulisi näin suomen "sauma".

Ja juuri "sauman" jos minkä pitää "sopia", jopa vieläkin olemuksellisemmin kuin "saunan" joka tietysti "sopii" koska vaan.

"Sauma" on venäjäksi "šov" , joka tulee verbistä

" šit' (š´ët)" = neuloa, ommella, saumata.

"šveja" = neuloja, "šveinij" = ompelu-

Liettua sana "neuloa" on "siūti (siùva, siùvo)", joka on verbiin "*šiauti" nöhden ässän suhinoita lukuun ottamatta samassa asemassa kuin verbi

"džiūti (džiūva, džiūvo)" = kuivata on verbiin "džiauti".

Preussiksi vastaava sana on

"šūtun (šūja, šūwa)" = ommella, neuloa, saumata,

jotvingiksi

"šut (šuna, šuvei)"

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... iit=search

Venäjän "šov" olisi siis *šiovė" = "yhteenjauhettu", eli myöhemmästä muodosta kuin suomen "sauma", mutta samalta kehityslinjalta.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" sew

O.E. siwian "to stitch," earlier siowian, from P.Gmc. *siwjanan (cf. O.N. syja, Swed. sy, O.H.G.siuwan, Goth.siujan "to sew"), from PIE base *siw-/*sju- "to sew" (cf. Skt. sivyati "sews," sutram "thread, string;" Gk. hymen "thin skin, membrane," hymnos "song;" L. suere "to sew, sew together;" O.C.S. sijo "to sew," sivu "seam;" Lett. siuviu, siuti "to sew," siuvikis "tailor;" Rus. svec "tailor"). "

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

*syuh₁- = "to sew"

" Skr. सीव्यति (sīvyati), Lat. suere, Eng. seowian/sew, Lith. siūti, Ltv. šūt, Russ. шить (šit'), Polish szyć, ON sýja, Goth. siujan, Gk. ὑμήν (humēn), Old Prussian schumeno, Gm. siuwen/Saum, OCS šijǫ, Hitt. suel "

Vanhassa preussissa esiintyy myös m:llinen muoto, samoin kreikassa, ja germaanis-sa esiintyy "saum". Koivulehdon mukaan siitä pitäisi kuitenkin suomeen tulla "**hauma"  ...

Minä rohkenen epäillä, että kaiki nuo muodot EIVÄT OLE NUOREMPIA kuin tuo "protoidoeuroopan" oletus...

Herää muuten kysymys, että jos nämä tavalliseen liettuaan verrattuna pitkälle yksinkertaistuneet muodot ovat PROTOINDOEUROOPPAA, niin mitä P...LEEN KIELIMUOTOA SE LIETTUA SITTEN TUOSSA MIELESSÄ "TODELLA" ON?

Toisaalta: pääte "-(i)auti" on liettuan -oida (-öidä), joten välttämättä sieltä PIE-sanasta ei ole tarvittu kuin leidentunut "s'-" (kun esimerkiksi sanskritissa on "siv-").

Arkkis
Umpiseko esitys johon palataan.Sinä esitetään pukeen noin kymmenen äärim- mäisen epätoennäköistä, ja YKSI TÄYSIN MAHDOTON "askel" "hypoteesin todistamiseksi".

Se täysin mahdoton askel on, että "myöhempien aikojen muotihepenettä" tarkoittava lainasana olisi täydellisesti SYRJÄYTTÄNYT keskeiseen sanastoon oletetun sanan "*paita" = "lihava"!

Haloo? Ei esisaamen sanalla *paita ’rasva’ ole mitään tekemistä suomen sanan paita kanssa! Olet aivan uskomaton väärinymmärtäjä.

Sen lainan piti tulla Suomen kautta. Suoraksi lainaksi se ei käy, siitä olisi tullut "**fuoida".

Jotuni
Mielenkiintoista että uralilaisen kantakielen muoto hiiti esiintyy Suomessa, jossa ei kuulemma ole ollut uralilaisen kantakielen puhujia.
Metsään meni, ei tuolla ole mitään tekemistä kantauralin kanssa: hiisi palautuu asuun *šijti. Itämerensuomen h on AINA nuori. Se t ei todista vanhuudesta, koska se esiintyy nykyäänkin taivutusvartalossa: hiitenä.

Hiisi-nimistä vielä: Hiiden-haulla ei saa kaikkia paikannimiä esiin, koska kaikkia paikannimiä ei ole yleiskielistetty. Pitää hakea myös Hiiren-, Hiilen-, Hiijen- jne. alkuisia nimiä. Pieni osa näistä saattaa olla hiirestä tai hiilestä motivoituja nimiä.

Lisäksi muotoa "siitin-" olleita paikannimiä on karsittu, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä SEN kanssa... Ei kuitenkaan aivan kaikkia. (Ja olenpa minäkin kerran p...tkin yhden tuonnimisen järven rannalla lapinraunion päällä. )

 

 

 

 
Moses Leone
Judas I. Käkriäinen
Oliko väestö lännessä ennen kielellistä uralilaistumista germaaneja, jotka olivat sulattaneet balttilaissekoitteisen alkuväestön itseensä? Uralilaistuminen jatkuu sitten pitkälle rauta-ajan puolelle, mutta jää ns. vaiheeseen ennen uutta kulttuurivaihetta tuhatluvun edetessä.
Tätähän minä olen koettanut takoa täällä läpi. Tosin epäilen, että germaanit tulivat (uudelleen?) enimmäkseen rautakaudella pronssikautisen väestön huvettua vähiin. Heidän uralilaistumisensa jatkui koko rautakauden, ennen ruotsalaisten tuloa keskiajalla. Osa tosin saattoi tämän jälkeen kieleltään ruotsalaistuakin.
Mistä olet tällaista alun perin saanut päähäsi?

Tarkoittako "germanien uralilaistuminen" alkuperäisväestön nousua uudelleen niskan päälle, vai kokonaan uuden uralilaisveöstön tuloa jostakin muualta? Mistä? Miten tä-mä on sovotettavissa siihen, että koko germaaniheimo muodostui vasta rautakauden taitteessa,ja se tuli roomalaiten ajaman Itämeren alueelle reinin ja Elben yläjuoksulta (taas yksi "suokansa", ne ovat ilmeisesti olleet jotekin turvallisia paikkoja, tai niillä on elänyt sopivia eläimiä) vasta ajanlaskun alussa?

Mitä "lisäarvoa" tämä tuo siihen teoriaan, ettei olsi ollut mitään "pronssikautisia kummitusgermaaneja" ollenkaan? Mitä sanoo hra Occam?

 

 

 
 
Arkkis

Mistä olet tällaista alun perin saanut päähäsi?

Tarkoittako "germanien uralilaistuminen" alkuperäisväestön nousua uudelleen niskan päälle, vai kokonaan uuden uralilaisveöstön tuloa jostakin muualta? Mistä?


Virosta Varsinais-Suomeen arvellaan rautakaudella muuttaneen uralilaisväestöä. Ehkä sitä muutti jopa Uudellemaalle, joka vaikuttaa olleen suurimman osan rauta-kautta lähes asumaton. Samaten Karjalan kannaksen kautta on tullut uralilaisväes-töä Itä-Suomeen, ehkä jopa Hämeseen ja Keski-Suomeen asti.

Arkkis

Miten tämä on sovotettavissa siihen, että koko germaaniheimo muodostui vasta rautakauden taitteessa, ja se tuli roomalaiten ajaman Itämeren alueelle reinin ja Elben yläjuoksulta (taas yksi "suokansa", ne ovat ilmeisesti olleet jotekin turvallisia paikkoja, tai niillä on elänyt sopivia eläimiä) vasta ajanlaskun alussa?

Erittäin hyvin. Minähän olen ehdottanut, että germaaneja tuli tänne aikaisintaan roomalaisella rautakaudella ja viimeistään merovingiaikana.Länsirannikon jokilaak- soista ja rantamilta he löysivät samantyyppistä alavaa vesijättömaata,mitä he olivat kotiseuduillaan tottuneet viljelemään. Luin jostain, että Britteinsaarilla anglosaksit ja keltit pysyivät pitkään erillään sen vuoksi, että anglosaksit asettuivat samanlaisille alaville vesijättömaille, joita he olivat Manner-Euroopassa tottuneet viljelemään. Keltit taas viihtyivät ylänköalueilla, joille anglosakseilla ei ollut edes hinkua.

Arkkis
Mitä "lisäarvoa" tämä tuo siihen teoriaan, ettei olsi ollut mitään "pronssikautisia kummitusgermaaneja" ollenkaan? Mitä sanoo hra Occam?

Mitä tarkoitat "pronssikautisilla kummitusgermaaneilla"?

 

 
 
 
Moses Leone
 
Arkkis

Mistä olet tällaista alun perin saanut päähäsi?

Tarkoittako "germanien uralilaistuminen" alkuperäisväestön nousua uudelleen niskan päälle, vai kokonaan uuden uralilaisveöstön tuloa jostakin muualta? Mistä?

Virosta Varsinais-Suomeen arvellaan rautakaudella muuttaneen uralilaisväestöä. Ehkä sitä muutti jopa Uudellemaalle, joka vaikuttaa olleen suurimman osan rautakautta lähes asumaton. Samaten Karjalan kannaksen kautta on tullut uralilaisväestöä Itä-Suomeen, ehkä jopa Hämeseen ja Keski-Suomeen asti.
Jos tarkoitat uralilaista kieltä, noin voi olla. Jos tarkoitat uralilaista antroplogista tyyp-piä, noin ei ole, sillä Virossa ei selsita ole nytkään paitsi setumaassa. Liiviläisissä ei myöskään ollut lainkaan uralialaisen tyypin vaikutusta.

Eli hämeen uralilaisennökönen väki on kyllä vanhan asutuksen perua (tai sitten jostakin idädtä tullutta, mikä ei ole todennäköistä.

Mutta seinä siis väität Hämeen olleen germaanien asuttama pronssikaudella.

Mihin "lähteeseen" tämä perustuu?

Arkkis

Miten tämä on sovitettavissa siihen, että koko germaaniheimo muodostui vasta rautakauden taitteessa, ja se tuli roomalaisten ajaman Itämeren alueelle Reinin ja Elben yläjuoksulta (taas yksi "suokansa", ne ovat ilmeisesti olleet jotenkin turvallisia paikkoja, tai niillä on elänyt sopivia eläimiä) vasta ajanlaskun alussa?
Erittäin hyvin. Minähän olen ehdottanut, että germaaneja tuli tänne aikaisintaan roomalaisella rautakaudella ja viimeistään merovingiaikana. Länsirannikon joki-laaksoista ja rantamilta he löysivät samantyyppistä alavaa vesijättömaata, mitä he olivat kotiseuduillaan tottuneet viljelemään. Luin jostain, että Britteinsaarilla anglo-saksit ja keltit pysyivät pitkään erillään sen vuoksi, että anglosaksit asettuivat samanlaisille alaville vesijättömaille, joita he olivat Manner-Euroopassa tottuneet viljelemään. Keltit taas viihtyivät ylänköalueilla, joille anglosakseilla ei ollut edes hinkua.
Miten selität, että ns. kuoppakeraamikot olivat uralialaista antropologista tyyppiä?

Miten ja miksi "perustelet", että he eivät olisi voineet puhua urailaiseen perheeseen kuuluvia kieliä?

Arkkis
Mitä "lisäarvoa" tämä tuo siihen teoriaan, ettei olisi ollut mitään "pronssikautisia kummitusgermaaneja" ollenkaan? Mitä sanoo hra Occam?
Mitä tarkoitat "pronssikautisilla kummitusgermaaneilla"?
Sellaisia "germaaneja", joita olisi ollut täällä ennen kuin heitä varsinaisesti oli missään muualla.

MUTTA: olihan täällä toki leväluhtalausia, jotka olivat muuten germaanien (nordic) tyyppisiä, mutta huomattavasti pienemmän kokoisia. Mahtaisivatko he sitten voida olla niitä "kummitusgermaaneja"?

 
 
Arkkis

Mutta seinä siis väität Hämeen olleen germaanien asuttama pronssikaudella.

Mistä sinä olet saanut päähäsi, että minä pronssikaudesta jotain puhuisin? Rooma-laisesta rautakaudesta merovingiaikaan oli rautakautta. Jos Hämeen pronssikauti-sesta asutuksesta oli jotain rautakaudella jäljellä, se kyllä sekoittui rautakautisiin tulokkaisiin. Ja jos he kuuluivat uralilaiseen antropologiseen tyyppiin, niin tuo tyyppi tuolloin laimentui tai peittyi sekoittuessaan.

Arkkis

Miten selität, että ns. kuoppakeraamikot olivat uralialaista antropologista tyyppiä?


Ei kai täällä rautakaudella mitään kuoppakeraamikkoja ollut? Kuoppakeramiikka kuului kivikauteen:

 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuoppakeramiikka

HM: Väestö ei ole katkennut. Kiukaisten kulttuuri muodostui enemmän kuoppakeaamikkojen kuin vasarakirveiden perustalle.

 

 

 
Arkkis
Jaska
Haloo? Ei esisaamen sanalla *paita ’rasva’ ole mitään tekemistä suomen sanan paita kanssa! Olet aivan uskomaton väärinymmärtäjä.
Sen lainan piti tulla Suomen kautta. Suoraksi lainaksi se ei käy, siitä olisi tullut "**fuoida".

Ei se ole voinut tulla suomen kautta koska suomessa ei sellaista sanaa ole. Meidän paita-sanamme liittyy aivan eri sanaan,esim. gootissa on paida ’takki’ (siis *p sanan alussa, ei *f niin kuin ’rasva’-sanassa). Saamen sana on lainattu germaanista ennen saamelaista vokaalirotaatiota. Sen jälkeen lainattuna se olisi nykyään pohjoissaa-messa asussa **fáidi (vokaalirotaation jälkeen saameen lainattiin myös f).

Toistan:
Saamen buoidi 'rasva, lihava' palautuu säännöllisesti esisaamen asuun *pajta, ja kun tapaamme kantagermaanista sanan *faita- 'rasva' ja tiedämme että *f:n puuttu-essa uralilaisista kielistä se substituoitiin *p:llä (kuten sanassa pelto), niin siinä on niin täydellinen lainaselitys kuin voi olla.

[HM: Paskaa: puutuva f olisi korvautunut v:llä.]

 

Jotuni
Ok. Korjaan etten keksi vaan löydän.
Löysin että Hälsinge eli Helsinki on johdos sanasta hals, joka merkitsee kurkkua.
Kattegattin Ruotsin puoleisella ranalla on Helsinborg 'kurkun/kaulanlinna' ja vastapäätä Tanskassa on Helsingör 'kurkun/kaulankivikko'.
Skadinaavit ovat siis kääntäneet osittain alkuaan suomalais-saamelaisen nimen Kattegatt.

Jep, samalla logiikalla Kaap die Goeie Hoop on käännetty suomalais-saamelaisesta nimestä Hyväntoivonniemi. Kuvitteletko todella, että se, että nimi tarkoittaa eri kielillä samaa asiaa, todistaa sen suomalais-saamelaisesta alkuperästä? Huhhuh…

Arkkis
Miten selität, että ns. kuoppakeraamikot olivat uralialaista antropologista tyyppiä?
Miten ja miksi "perustelet", että he eivät olisi voineet puhua urailaiseen perheeseen kuuluvia kieliä?

Minkä tahansa kielen puhuja voi olla uralilaista antropologista tyyppiä. Kieli ei nimittäin leviä niissä geeneissä mukana, jotka muokkaavat ihmisen pärstää, tämä tiedoksi annettakoon.

Se että kuoppakeraamikot eivät ole puhuneet uralilaista kieltä, selviää siitä, että uralilaista kieltä ei puhuttu vielä tuohon aikaan kuoppakeraamisella alueella. Vain kielitiede nimittäin voi kertoa, missä kieltä on puhuttu. Kasvonpiirteistä, geeneistä tai saviruukuista ei tällaista tietoa voida mitenkään saada.

Gorgle
En minä millään tavoin väittänyt, etteivät ne voisi liittyä samaan perinteeseen. To-sin en tiedä, liittyivätkö ne todella. En tiedä, millainen itäsuomalainen hiisi on ollut. Onko kyseessä vain sanastollinen yhteys, vai onko Itä-Suomessakin ollut hiisiä vainajakulttiin liittyvinä rituaalisina tiloina (kuten todistettavasti on ollut Virossa ja ilmeisesti myös Länsi-Suomessa)?

Hyvä kysymys.Suomen murteiden sanakirjasta (osa 3,otaksun) voisi tarkistaa sanan merkityksen itämurteissa.Etymologiset sanakirjat eivät anna tästä tarkkaa kuvaa.Viro tekee eron paikan hiis: hiie (< *hiisi) ja olennon hiit: hiiu (<*hiitoi) välillä, mutta täällä pohjoisessa hiisi voinee merkitä kumpaa tahansa,hiito/hitto vain olentoa. Karjalassa hiis voi merkitä ’helvettiä’ ja ’pirua’, kumpikin selvästi kristillisemmän ja siksi myöhäi-semmän oloinen merkitys kuin vaikka suomesta tavatut merkitykset ’uhripaikka, kalmisto’ ja ’peikko, jättiläinen’.

Luulisin siis että Itä-Suomessa ei ole vielä pakanallisella ajalla ollut hiisi-instituutiota, mutta Suomen murteiden sanakirjasta tuo vielä pitää tarkistaa.

Saamen sana siida ’talvikylä’ on liitetty tähän,jolloin varhaiskantasuomeen rekonstru- oidaan suunnilleen asu *šijti. Jos näin vanha sana ei ole säilynyt Itä-Suomessa, niin sehän voisi selittyä sillä että lähes koko alue on asutettu (~ itämerensuomalaistunut kielellisesti) vasta varhaiskristillisellä kaudella.

Gorgle
Voikohan kantagermaanista lainasanaa nykyisin tiedoin viedä pronssikauteen saakka? Jaska osaisi vastata.

Niille rajoille. Grimmin laki jne. (jonka jälkeen vasta voidaan puhua varsinaisesta kantagermaanista, sitä ennen esim. paleogermaanista) ajoitetaan karkeasti pronssi- ja rautakauden vaihteeseen.

Gorgle
Voitaisiinko kuitenkin ajatella, että Itä-Suomen hiisinimistö ei olisi suomenkielisen väestön antamaa, vaan jonkinlaisia käännöslainoja saamenkielisestä nimistöstä? Siitä minulla ei ole aavistustakaan.

Tässä tapauksessa kun saamen s vastaa suomen h:ta, sanoja ei enää olisi tajuttu vastineiksi, joten sanat olisi lainattu saamenmukaisina. Esimerkiksi us

eimmat Siitin-, Siilin-nimet perustuvat siitaan, joka siis olisi hiiden vastine saamessa.

 

 

 
 
 
Moses Leone
Arkkis

Mutta seinä siis väität Hämeen olleen germaanien asuttama pronssikaudella.

Mistä sinä olet saanut päähäsi, että minä pronssikaudesta jotain puhuisin? Roo-malaisesta rautakaudesta merovingiaikaan oli rautakautta. Jos Hämeen pronssi-kautisesta asutuksesta oli jotain rautakaudella jäljellä, se kyllä sekoittui rautakau-tisiin tulokkaisiin. Ja jos he kuuluivat uralilaiseen antropologiseen tyyppiin, niin tuo tyyppi tuolloin laimentui tai peittyi sekoittuessaan.

Miksi sitten puliset aikaisemmin Hämeen väestön "uralilaistuneen" tuohon aikaan, kun nyt katsot (kuten minäkin oletan) sen suhteellisesti EPÄURALILAISTUNEEN tuolloin,niin antroplogisesti kuin (varmaan) kielellisestikin (ainakin tilapäisesti)!mä sopii yhteen myös sen kanssa,että 1.vuosituhannen alkuoplisko puoli oli poikeuksel-lisen lämpimien ilmojen aikaa, joilloin Etelä-Suomen ilmasto muistutti nykyistä Liettu-an ja Etelä-Ruotsin lehtimetsävyöhykettä? Se vaatii aika erilaista kulttuuria kuin poh-joisen havumetsävyöhykkeen ilmasto, jonka "kunnon talvesta" on myös kaikenlaista hyötyä.

 

Arkkis

Miten selität, että ns. kuoppakeraamikot olivat uralialaista antropologista tyyppiä?
Ei kai täällä rautakaudella mitään kuoppakeraamikkoja ollut? Kuoppakeramiikka kuului kivikauteen:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuoppakeramiikka

Eli uralilaiset lähtivät välillä pois, ja tulivat sitten takaisin?

Tähän kannattaa vielä lisätä, että alkuperäiset vasarakirvesbaltit eivät "iranilaisina" muistuttaneet pätkääkään "nordiceja" tai "zem-baltteja", vaan he olivat erittäin lyhyt-kalloisia, mustatukkaisia ja musta/ruskeasilmäisiä kuten uralilaisetkin (mutta muuten eri näköisiä). He olivat "yläbaltteja".

HM: Tämä ei pidä keskimäärin paikkansa: vasarakirveet olivat ainoana balttikansana pääasiasa pitkäkalloisia. Heillä oli nordic tai dingling-perimää, varmaan molempia.

 

 
 
 
Jaska
Moses Leone
Minä en noihin asioihin olisi lähtenyt edes tutustumaan, ellei nykysuomalaisten DNA vaikuttaisi olevan ainakin jonkin verran ristiriidassa voimassa olevan "virallisen" esihistoriakäsityksen kanssa.
Eikä tuo havainto ole edes mitenkään uusi. Antti Sajantila näyttää havainneen sen ainakin jo vuonna 2002, mutta hänelle sanoivat "asiantuntijat" "höpö, höpö":

”Oman mielenkiintoisen teoriansa ovat esittäneet Helsingin yliopiston oikeus-lääketieteellisen genetiikan dosentti Antti Sajantila ja nykyään Max Planck -ins-tituutissa työskentelevä ruotsalainen geneetikko Svante Pääbo. He otaksuvat, että suomalaiset puhuivat indoeurooppalaista kieltä, kunnes omaksuivat nykyisen kielensä saamelaisilta.

Monet tutkijat ovat tyrmänneet teorian vedoten väestöjen voimasuhteisiin. Kriitikoiden mukaan alkusuomalaiset viljelivät maata ja kykenivät siksi lisäänty-mään nopeammin ja varmemmin kuin luontaistaloudessa eläneet saamelaiset. Koska suomalaiset olivat valtaväestöä, saamelaisten olisi täytynyt omaksua näiltä indoeurooppalainen kieli eikä päinvastoin.”

Miten DNA voisi edes olla ristiriidassa historiakäsityksen kanssa? Vain silloin jos suomalaisilta löytyisi läntistä DNA:ta ja historiakäsitys ehdottomasti kiistäisi että koko 10 000 vuoteen Suomeen ei ole voinut tulla lännestä asukkaita. Näinhän ei kukaan väitä, joten missä se ristiriita on?

 

Sajantila ja Pääbo sotkivat käsitteitä: suomalaiset eivät ole voineet omaksua kiel-tään saamelaisilta, koska itämerensuomi ja saame ovat eri kielihaaroja eikä kum-pikaan ole syntynyt toisen pohjalta. Ne eivät siis ole jälkeläis- vaan sisaruussuh-teessa. Jos taas indoeurooppalaiset tulokkaat olisivat omaksuneet Suomen var-haisimman uralilaisen kielen, se kieli olisi ollut kantasaame, jolloin pitäisi selittää jotenkin muuten Suomen itämerensuomalaistuminen.

Tuota Algu-tietokantaa sieltä täältä plärätessäni huomasin, että länsisaamessa näyt-täsi olevan sanoja putkisuoraan kantaindoeuroopasta, yhtenä niistä sana "buoiˈde" = piitimensaame "pɵˈiṭê" = lihava = PIE "*poid-" "to abound in water, milk, fat, etc."

 

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=6888

" kantasaame pōjtē Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108, 109
kantasaame [pōjtē] Koivulehto, J. 2002 HSK 22:1 s. 588
kantasaame [pōjtē] Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 11
eteläsaame [buöjdie] Lagercrantz, E. 1939 LpWsch s. 691
eteläsaame [buöjdie] Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108-109
uumajansaame [büeidee] Lehtiranta, J.1989 SUST 200 s.108,109
piitimensaame [pɵˈiṭê] Lehtiranta, J.1989 SUST 200 s.108,109
piitimensaame [puiṭāk] tietokannan päättelemä
piitimensaame [puiṭūstėt] tietokannan päättelemä
luulajansaame [puoiˈtōt] Grundström,H.1952-1954LuLpW4s.1598
luulajansaame [puoiˈtē] Grundström,H.1952-1954 LuLpW4s.1598
luulajansaame [puoiˈtē] Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108-109
luulajansaame [puoiˈtē] "

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" fat

O.E. fætt, originally a contracted pp. of fættian "to cram, stuff," from P.Gmc. *faitaz "fat" (cf. O.N. feitr, Du. vet, Ger. feist),

from PIE *poid- "to abound in water, milk, fat, etc. "

(cf. Gk. piduein "to gush forth"), from base *poi- "sap, juice" (cf. Skt. payate "swells, exuberates,

" Lith. pienas "milk,"

Gk. pion "fat, wealthy," L. pinguis "fat"). "

Mitä tulee tuohon balttisanastoon, niin

Seuraavat verbit ovat muodostaneet ns. "ajattaa"-sarjan aivan vastaavalla tavalla kuin tislaamista, ulos/poisajamista ja tervanpolttoa tarkoitavat vebit "gìnti", "gῑnti", "gainti"

post1103450.html?hilit=%20gainti*#p1103450

Liettua:
"gìnti (gìna, gýnė)" = puolustaa, tuke(utu)a
"gĩnti (gẽna, gĩnė)" = ajaa (pistää puolustamaan), tislata, polttaa tervaa jne,
"gainti (gaino, gainė)" = polttaa vinaa, tervaa

myös: "gùiti (gùja, gùjo)", = ajaa (takaa ym.)

Kuuri (latgalli?): "gainti (*gainu, *gainei)",

Latvia:


"dzῑt (dzist, dziju)", puolustaa, suojata
"dzῑt (dzenu, dzinu)", ajaa, polttaa viinaa, tervaa

Preussi:
"gintwei (ginna, ginnē)", suojata
"gūntwei (gūnna, gūnnē)", ajaa, tislata

Jotvinki:
"gint (*gina, *ginei)" (suojata, pysyä asemissaan)
"gunt (*guina, *gunei)", ajaa, tislata

Venäjä: "gnat', gónit" = ajaa, tislata, polttaa viinaa, tervaa "

Vastaava sarja (jossa arvaukset merkitty tähdellä) verbistä

"*pen-" "syöttää, lihottaa jne, ("kantabaltti")

Liettua:

"pìnti (pìna, pýnė)" = punoa, kiertää, kiemurtaa, vetää, imeä
"penėti (pẽni, penėjo)" = juottaa, ruokkia (ylensä eläintä)
"*painti (*paino, *paine)" = lihottaa (karjaa)

Muoto "*painti" on seeliäinen muoto kantabaltin muodosta "*penti" = syöttää lihottaa, jota lietuassa suoraan vastaisi "*pẽnti".

Verbi "penėti" seuraa välittömästi adjektiivista

"penus, peni" = lihava (yleensä eläin), "penus žąsis" = teurashanhi

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=3717

penùs, -ì (4) tāds, -a, kas labi (ātri)/no/barojas = lihava, syöttö-, lihotus-

Adjektiivi "painus" = raskas, vaikea (esim. työ),

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=3510

" páiniava (1) jūklis; juceklis; varza; ķibele; = vaikeus, sekaannus, epäjärjestys, tungos, jauhin, kaaos, "kiipeli"
painioti (~ioja, ~iojo) , jaukt; pīt; sarežģīt = sekoittaa, mutkistaa, vaikeuttaa, punoa
melą su tiesa painioti - jaukt melus ar patiesību = sekoitta tosi ja valhe
į nemalonų reikalą painioti - iejaukt nepatīkamā lietā = sotke(utu)a pikkuasioihin
painiotis (~iojasi, ~iojosi) , pīties; jaukties; jukt = vaikeutua, punoutua, hajota
painiotis po kojomis - pīties pa kājām
painumas (2)
1. juceklīgums; juceklība = sekavuus, epäselvyys
2. sarežģītība; komplicētība; vaikeus, monimutkaisiuus, vaativuus
painus -ì (4)
1. juceklīgs -a = vaikea, sekava
2. sarežģīts -a; komplicēts -a , vaativa, monimutkainen
painus klausimas - sarežģīts jautājums " = vaikea kysymys

Sanan alkuperusmerkitys lienee suuri ja voimakas, vaikeasti käsiteltävä eläin, kuten sonni tai poro.

"Maito" on "pienas" (lt.), "piens" (lt.), "peins" (pr.), peinas (kr.), "painas" (sl.)

Lavia: "pῑt (pina, pinu)" = punoa, sekoittaa

Latviassa ei ole vastaavaa sanaa kuin "penėti" , mutta venäjässä on

"pit', pjot" = juoda
"poit´, pojit" = juottaa (hevosia, vieraita),

"poika" = juotto, "poinyj" = juotto-, "poityj" = juotettu (vasikka)

Jorma Koivulehdon näkemys, josta on ollut puhetta, löytyy ttältä:

" 5.8. Lopuksi vielä kaksi rinnastusta, joista ims. vastine puuttuu — samoin kuin jo käsitellyltä lp. luoi'kât-verbiltäkin (artikkelin 1. osa, kohta 4).

5.9. L p . buoi'de

(11) Lp. buoi'de "lihava;rasva' (Nielsen, T.I.Itkonen,Lagercrantz) < []vkgerm. *faita- (< esigerm. -d-) > mnorj. feit-r 'lihava, rasvainen', mruots. fet-er, nruots. fet id., kys. veiz 'lihava, (subst.) rasva, lihavuus' jne. Sama äännesuhde on suomen puolellakin tunnettu (sm. muoto ~ germ. *mōta < esigerm. -d-,
sm. mallas, malta(h)an < germ. *malt- jne.).

Etymologia on sekä äänteellisesti että semanttisesti moitteeton. Lapin sanaa vastaava

varhaiskantasuomen rekonstruktio on *pajta

(inarin- ja etelä-lapissa on tässä klusiili: Äimä FUF6 s. 184-185). Huomattakoon, että vokalismi ja konsonantismi ovat - kuten kaikissa tässä artikkelissa esittämissäni ta-pauksissa - keskenään sopusoinnussa:lp. uo ~ germ.a edellyttää vanhaa lainaa, sa- maa edellyttää lp. yhtymä -i'd- (< vksm. -jt-) < ~ germ. (vokaalin jälkeinen) -it-; myö-hemmissä skand. lainoissa lapissa olisi vastaavassa tapauksessa odotettavissa -i't- (vrt. bai'tet 'go up into the wind' (Nielsen) ~ kskand. *baitian > mnorj. beita 'beim Winde segeln, kreuzen', Jande Vries).

Itämerensuomessa lp. sanan vastine olisi *paita. Sanan esiintymättömyys itämeren-suomessa voitaisiin selittää homonymian karttamisesta johtuvaksi: ims:een lainautui myöhemmin germ. taholta toinen paita, 'Hemd' (vrt. goot. paida), joka ehkä työnsi vanhemman sanan tieltään. Tämä nuorempi paita lainautui edelleen myös lappiin, mutta lapissa homonymiaa ei enää päässyt syntymään: lp. bai'de 'paita'.

Germ. etymologian esitti jo Thomsen (1869). Setälä (ja jo Budenz) ehdotti sittemmin lp. sanalle s.-ugr. vastineita:ostj. pol't' 'tali', unk. faggyú 'tali, munuaisrasva' (NyK 26 s. 400). Setälän yhdistelmä näyttää kuitenkin rauenneen: kumpikaan uusista unkarin etymologisista sanakirjoista ei sitä faggyu-sanan kohdalla mainitse (niissä sen sijaan ugr. *pὄl'3: György Lako et ai., A magyar szókészlet finnugor elemei 1967 - ja Loränd Benkö et ai., A magyar nyelv törteneti etimolögiai szötära 1967 -). Lp. sanan germ. etymologialle ei siis ole mitään estettä. "

Koivulehdon vedätys sisältää paljon "ongelmia":

1) tapaukset joissa germaanin f- sana alussa olisi suomessa lainautunut p:ksi, lienee vähän ja ne ovat todellisuudessa tulleet baltin kautta

2) Koivulehdon äännemalleina toimivat "mallas" ja "muoto" ovat balttilainoja.

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-20213.html

3) kuten JK sanoo, "itämerensuomen vastine puuttuu" (koska suomen "painaa" ei tietenkään kelpaa, eikä viron "painduda".

4) "itämerensuomenvastikkeelliset" mallit kuten "luoikat" ovat myös todellisuudessa balttilainoja

post1139547.html?hilit=laiko#p1139547

5) jos itaämerensuomessa todella olisi ollut "paita" = lihava,niin nykyinen paita-sana ei sitä taatusti olsi syrjäyttänyt, vaan se päin vastoin olisi estänyt uuden "paidan" lainautumien!

6) sanasta "*paita" = lihava olisi tullut "buoida".

("Buoidda"= kärppä, sanasta *poita")

7) sana ei saa olla lainautunut suoraan germaanista, a olisi silloin a, eikä -uo-

Kuitenkin KAIKKI muut(kin) JK:n esittämät tapaukset, joissa suomen kautta germaa-nin a:ata aoli tullut lapin -uo- ovat osittautuneet vääriksi hälyiksi, kuten edellinen linkki osoittaa

 

 
Arkkis
Tuota Algu-tietokantaa sieltä täältä plärätessäni huomasin, että länsisaamessa näyttäsi olevan sanoja putkisuoraan kantaindoeuroopasta, yhtenä niistä sana

"buoiˈde" = piitimensaame "pɵˈiṭê" = lihava = PIE "*poid-" "to abound in water, milk, fat, etc."

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=6888

" kantasaame pōjtē Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108, 109
kantasaame [pōjtē] Koivulehto, J. 2002 HSK 22:1 s. 588
kantasaame [pōjtē] Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 11
eteläsaame [buöjdie] Lagercrantz, E. 1939 LpWsch s. 691
eteläsaame [buöjdie] Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108-109
uumajansaame [büeidee] Lehtiranta, J.1989 SUST 200 s.108,109
piitimensaame [pɵˈiṭê] Lehtiranta, J.1989 SUST 200 s.108,109
piitimensaame [puiṭāk] tietokannan päättelemä
piitimensaame [puiṭūstėt] tietokannan päättelemä
luulajansaame [puoiˈtōt] Grundström,H.1952-1954LuLpW4s.1598
luulajansaame [puoiˈtē] Grundström,H.1952-1954 LuLpW4s.1598
luulajansaame [puoiˈtē] Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108-109
luulajansaame [puoiˈtē] "

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" fat

O.E. fætt, originally a contracted pp. of fættian "to cram, stuff," from P.Gmc. *faitaz "fat" (cf. O.N. feitr, Du. vet, Ger. feist),

from PIE *poid- "to abound in water, milk, fat, etc. "

(cf. Gk. piduein "to gush forth"), from base *poi- "sap, juice" (cf. Skt. payate "swells, exuberates,

" Lith. pienas "milk,"

Gk. pion "fat, wealthy," L. pinguis "fat"). "

Mitä tulee tuohon balttisanastoon, niin

Seuraavat verbit ovat muodostaneet ns. "ajattaa"-sarjan aivan vastaavalla tavalla kuin tislaamista, ulos/poisajamista ja tervanpolttoa tarkoitavat vebit "gìnti", "gῑnti", "gainti"

post1103450.html?hilit=%20gainti*#p1103450

"*pen-" "syöttää, lihottaa jne, ("kantabaltti")

Liettua:

"pìnti (pìna, pýnė)" = punoa, kiertää, kiemurtaa, vetää, imeä
"penėti (pẽni, penėjo)" = juottaa, ruokkia (ylensä eläintä)
"*painti (*paino, *paine)" = lihottaa (karjaa)

Muoto "*painti" on seeliäinen muoto kantabaltin muodosta "*penti" = syöttää lihottaa, jota lietuassa suoraan vastaisi "*pẽnti".

Verbi "penėti" seuraa välittömästi adjektiivista

"penus, peni" = lihava (yleensä eläin), "penus žąsis" = teurashanhi

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=3717

penùs, -ì (4) tāds, -a, kas labi (ātri)/no/barojas = lihava, syöttö-, lihotus-

Adjektiivi "painus" = raskas, vaikea (esim. työ),

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=3510

" páiniava (1) jūklis; juceklis; varza; ķibele; = vaikeus, sekaannus, epäjärjestys, tungos, jauhin, kaaos, "kiipeli"
painioti (~ioja, ~iojo) , jaukt; pīt; sarežģīt = sekoittaa, mutkistaa, vaikeuttaa, punoa
melą su tiesa painioti - jaukt melus ar patiesību = sekoitta tosi ja valhe
į nemalonų reikalą painioti - iejaukt nepatīkamā lietā = sotke(utu)a pikkuasioihin
painiotis (~iojasi, ~iojosi) , pīties; jaukties; jukt = vaikeutua, punoutua, hajota
painiotis po kojomis - pīties pa kājām
painumas (2)
1. juceklīgums; juceklība = sekavuus, epäselvyys
2. sarežģītība; komplicētība; vaikeus, monimutkaisiuus, vaativuus
painus -ì (4)
1. juceklīgs -a = vaikea, sekava
2. sarežģīts -a; komplicēts -a , vaativa, monimutkainen
painus klausimas - sarežģīts jautājums " = vaikea kysymys

Sanan alkuperusmerkitys lienee suuri ja voimakas, vaikeasti käsiteltävä eläin, kuten sonni tai poro.

Latvia: "pῑt (pinu, pinu)" = punoa, sekoittaa

Latviassa ei ole vastaavaa sanaa kuin "penėti" , mutta venäjässä on

"pit', pjot" = juoda
"poit´, pojit" = juottaa (hevosia, vieraita),

"poika" = juotto, "poinyj" = juotto-, "poityj" = juotettu (vasikka)

"Maito" on "pienas" (lt.), "piens" (lt.), "peins" (pr.), peinas (kr.), "painas" (sl.) suom. "piimä"

PIE-tietokannasta löytyy seuraava, vähän toisenlainen kanta-IE-muoto:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

"*peh₃i- = to drink = juoda, juopotella

Russ. пить (pit'), Skr. पिबति (píbati), Gk. πίνω (pinō), Alb. pi, Ir. ibim/ibh, Welsh yfed, Lith. puota, Old Prussian poieiti, Hitt. pas, Thrac. pinon, Arm. ըմպել (ëmpel), Lat. bibere, Umbrian puni, OCS пити (piti) "

Liettuan "puota" = juhlat, bileet, juomingit, on latgallismi muodosta "*penta", ja siten vakaasti samaa kantaa. Ja on taas yksi esimerkki saamen ja latgaliin samankaltaisuuksista.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... ele&h=3548

" puotà (4) dzīres dsk. = bileet, juomingit
vestuvių puota - kāzu dzīres = hääjuhla
kelti puotą - rīkot dzīres = järjestää ("nostaa") juhlat
puotauti (~áuja, ~ãvo) , dzīrot; = bilettää
puotavimas (1) dzīrošana; dzīres dsk. " = juhliminen "

Jorma Koivulehdon näkemys, josta on ollut puhetta, löytyy ttältä:

 

" 5.8. Lopuksi vielä kaksi rinnastusta, joista ims. vastine puuttuu — samoin kuin jo käsitellyltä lp. luoi'kât-verbiltäkin (artikkelin 1. osa, kohta 4).

 

5.9. L p . buoi'de

 

(11) Lp. buoi'de "lihava; rasva' (Nielsen, T. I.Itkonen, Lagercrantz) < vkgerm. *faita- (< esigerm. -d-) > mnorj. feit-r 'lihava, rasvainen', mruots. fet-er, nruots. fet id., kys. veiz 'lihava, (subst.) rasva, lihavuus' jne.

Koska ruotsissakin f on muuttunut v:ksi, niin sitä suuremmalla syyllä siten olisi pitänyt tapahtua suomessa.

Sama äännesuhde on suomen puolellakin tunnettu (sm. muoto ~ germ. *mōta < esigerm. -d-,

sm. mallas, malta(h)an < germ. *malt- jne.).

Nämä "mallitapaukset" olivat siis molemmat balttlainoja.

Sen sijaan "muotti" on joka germaani- tai slaavilaina. "Muokata" (alunp. "parkita nahkaa", "maukti", on balttilaina, samoin "muovata" = takoa,valaa muottiin, "mova".

Etymologia on sekä äänteellisesti että semanttisesti moitteeton. Lapin sanaa vastaava

varhaiskantasuomen rekonstruktio on *pajta

Yhtään todellista esimerkkiä ei ole, jossa ruotsista/germaanista lainautuisi -d- "suomen" -jt-:ksi.

(inarin- ja etelä-lapissa on tässä klusiili: Äimä FUF6 s. 184-185). Huomattakoon, että vokalismi ja konsonantismi ovat - kuten kaikissa tässä artikkelissa esittämis-säni tapauksissa - keskenään sopusoinnussa: lp. uo ~ germ. a edellyttää vanhaa lainaa,

Fusku.

samaa edellyttää lp. yhtymä -i'd- (< vksm. -jt-) <~ germ. (vokaalin jälkeinen) -it-; myöhemmissä skand. lainoissa lapissa olisi vastaavassa tapauksessa odotetta-vissa -i't- (vrt. bai'tet 'go up into the wind' (Nielsen) ~ kskand. *baitian > mnorj. beita 'beim Winde segeln, kreuzen', Jande Vries).

Itämerensuomessa lp. sanan vastine olisi *paita. Sanan esiintymättömyys itäme-rensuomessa voitaisiin selittää homonymian karttamisesta johtuvaksi: ims:een lainautui myöhemmin germ. taholta toinen paita, 'Hemd' (vrt. goot. paida), joka ehkä työnsi vanhemman sanan tieltään.

Mahdotonta. Samaa kuin sana "laakerikenkä" syrjäyttäisi "jalkaterän"...

Tämä nuorempi paita lainautui edelleen myös lappiin, mutta lapissa homonymiaa ei enää päässyt syntymään: lp. bai'de 'paita'.

Germ. etymologian esitti jo Thomsen (1869). Setälä (ja jo Budenz) ehdotti sittem-min lp. sanalle s.-ugr. vastineita: ostj. pol't' 'tali', unk. faggyú 'tali, munuaisrasva' (NyK 26 s. 400). Setälän yhdistelmä näyttää kuitenkin rauenneen: kumpikaan uu-sista unkarin etymologisista sanakirjoista ei sitä faggyu-sanan kohdalla mainitse (niissä sen sijaan ugr. *pὄl'3: György Lako et ai., A magyar szókészlet finnugor elemei 1967 - ja Loränd Benkö et ai., A magyar nyelv törteneti etimolögiai szötära 1967 -). Lp. sanan germ. etymologialle ei siis ole mitään estettä. "

Koivulehdon vedätys sisältää paljon "ongelmia":

1) tapaukset joissa germaanin f- sana alussa olisi suomessa lainautunut p:ksi eikä v:ksi, lienee vähän ja ne ovat todellisuudessa tulleet baltin kautta

2) Koivulehdon äännemalleina ( -d- > -i't-) toimivat "mallas" ja "muoto" ovat balttilainoja.

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-20213.html

3) kuten JK sanoo, "itämerensuomen vastine puuttuu" (koska suomen "painaa" ei tietenkään kelpaa, eikä viron "painduma" ym.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... ele&h=2699

4) "itämerensuomsvastikkeelliset" mallit kuten "luoikat" ovat myös todellisuudessa balttilainoja

post1139547.html?hilit=laiko#p1139547

5) Jos itämerensuomessa todella olisi ollut "paita" = lihava, niin nykyinen paita-sana ei sitä taatusti olisi syrjäyttänyt, vaan se päin vastoin olisi estänyt nykyisen "paidan" lainautumisen!

6) sanasta "*paita" = lihava olisi tullut "buoida" eikä buoide

("Buoidda"= kärppä, sanasta *poita")

7) sana ei saa olla lainautunut suoraan germaanista, a olisi silloin a, eikä -uo-

Kuitenkin KAIKKI muut(kin) JK:n esittämät tapaukset, joissa suomen kautta germaanin a:sta oli tullut lapin -uo- ovat osoittautuneet vääriksi hälyiksi, kuten edellinen linkki osoittaa

Viron sanata "painde" mm. olisi tullut "buoi'de".

 

Arkkis
Tuota Algu-tietokantaa sieltä täältä plärätessäni huomasin, että länsisaamessa näyttäsi olevan sanoja putkisuoraan kantaindoeuroopasta, yhtenä niistä sana
"buoiˈde" = piitimensaame "pɵˈiṭê" = lihava = PIE "*poid-" "to abound in water, milk, fat, etc."

Kuten linkissä sanotaan, se on germaaninen lainasana. "

HM: MISSÄÄN TAPAUKSESSA EI OLE: PAITA = LÄSKI ON VASARAKIERVESTÄ, SAMAA PERUA KUIN POIKA = "JUOTTO" = SOSIALLINEN POIKA, VENÄJÄN POIKA = JUOMINGIT.

" Saamen toisen tavun e/i osoittaa että se on ollut alun perin väljä vokaali a tai ä. Ja jos sana olisi lainattu esisaameen jo kantaindoeuroopasta, se olisi siis ollut asussa *pojta,josta olisi tullut pohjoissaamen **boaidi,ei suinkaan buoidi.Ainoa mahdollinen lähtömuoto on a:llinen eli germaaninen.

Ja vaikka jokin sana voisi olla äänteellisin perustein myös kantaindoeurooppalainen, niin se on tulkittava aina myöhäisimmäksi mahdolliseksi, ellei ole painavia syitä olet-taa muuta. Muuten päädytään siihen, että esim. ruotsalaislainat selitetäänkin kanta-indoeurooppalaisiksi, ja tämän epäuskottavan tulkinnan perusteella esitetään painavia väitteitä. Väite ei kuitenkaan kestä jos sen perustelu ei ole varma.

Mikset tutustuisi kielitieteen metodeihin niin ettei sinun tarvitsisi esittää virheellisiä näkemyksiäsi?

Arkkis
5) jos itaämerensuomessa todella olisi ollut "paita" = lihava, niin nykyinen paita-sana ei sitä taatusti olsi syrjäyttänyt, vaan se päin vastoin olisi estänyt "paidan lainautumien!

Eihän itämerensuomessa olekaan ollut moista sanaa, se on lainautunut vain esisaa-meen. Kielellisesti esisaame oli varhaiskantasuomen tasolla, mutta varhaiskantasuo-meen sanaa ei voi palauttaa juuri siksi, ettei sitä ole itämerensuomessa.

Arkkis
7) sana ei saa olla lainautunut suoraan germaanista, a olisi silloin a, eikä -uo-. Kuitenkin KAIKKI muut(kin) JK:n esittämät tapaukset, joissa suomen kautta germaanin a:sta oli tullut lapin -uo- ovat osoittautuneet vääriksi hälyiksi, kuten edellinen linkki osoittaa

Täyttä soopaa. Kerroin jo, että saamen vokaali riippuu siitä,onko sana lainattu ennen vai jälkeen saamen vokaalirotaation. Mikä siinä on ettet ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita joita sinulle selvällä suomella kirjoitetaan?

Arkkis
Yhtään todellista esimerkkiä ei ole, jossa ruotsista/germaanista lainautuisi -d- "suomen" -jt-:ksi

Ei tietenkään, vaan "aid" lainautuu ajt:ksi varhaiskantasuomeen ja ait:ksi myöhäiskantasuomeen. Toistan: tutustuisit asioihin ennen kuin väität jotain silkkaan tietämättömyyteesi nojautuen.

Moses Leone
Jos halutaan vastata kysymykseen, mistä jotain esinettä käyttänyt ihminen oli lähtöisin, mitä kieltä hän puhui. miltä hän näytti ja mihin hän uskoi, ja eri tieteenalat saavat esimerkiksi seuraavat tulokset:

Arkeologi: esine on Saksasta.
Geneetikko: DNA on tyypillinen lounais-eurooppalaisille
Antropologi: Antropolginen tyyppi on tyypillinen skandinaaville
Folkloristi: Paikallisessa perinteessä on viitteitä skandinaavisesta ja germaanisesta perinteestä.
Kielitieteilijä: Alueella puhutaan suomea

Lopputulemana päätetään, että hän oli lähtöisin jostain Volgan mutkasta tai Uralilta ja harjoitti uralilaisille tavanomaista shamanistista uskontoa, niin kyllä tuossakin ainakin minusta tuntuu joku olevan hakoteillä. Esimerkki on toki kärjistetty.

Ei kukaan ole suomalaisia ihmisiä eikä kulttuuria kokonaisuudessaan vetänyt Volgan mutkasta enää sataan vuoteen.Se on ihan yhtä kaukaa haettu kuin se päätelmä,että kyseinen tyyppi ei ole voinut puhua suomea koska geenit ja kulttuuri ovat ”germaani- sia”. Kuitenkin vain kielitiede voi kertoa, mitä kieltä tuollainen ihminen on puhunut.

Jotuni on kerrankin ihan oikeassa siinä, että jos tieteenalojen tulosten välillä näyttää olevan ristiriita, tilanne on vain hyväksyttävä sellaisenaan. Ei tarvitse eikä edes saa yliajaa jotain tulosta väittämällä että ihminen tuli Volgan mutkasta tai että hän puhui-kin germaania eikä itämerensuomea. Todellisuudessahan mitään ristiriitaa ei ole, koska mikään laki ei voi estää tilannetta, jossa geneettisesti ja kulttuurisesti ”germaaninen” henkilö puhuisi äidinkielenään itämerensuomea.

Jotuni
Keksit oman laskentakaavasi diversiteetille ja vertasit tuloksia muiden oikein las-kemiin. Sitten sovittelit geenimutaatioita ja kielentasoja yhteen. Teit oikein taulu-konkin. Hölmöintä ettet edes myönnä laskeneesi täysin metsään. Pseudoa jos mikä.
Toistan kun ymmärryksessäsi on jotain vikaa:
Kaikki muut ovat jo tajunneet, että minä en ole ennustanut kieltä geeneistä kuten Wiik vaan katsonut mikä kieli osuu samaan aikaan ja paikkaan minkäkin geenilinjan kanssa. Jälkimmäisessä ei ole mitään pseudotieteellistä.

Sinun täytyy olla trolli kun kieltäydyt ymmärtämästä päivänselvää asiaa. Tästä eteenpäin jätänkin taas urpoilusi omaan arvoonsa ja keskustelen vain niiden kanssa, joille aivot eivät ole pelkkä kallonsisäinen kaikueste.

 

 
Jaska
Jotuni
Keksit oman laskentakaavasi diversiteetille ja vertasit tuloksia muiden oikein laskemiin. Sitten sovittelit geenimutaatioita ja kielentasoja yhteen. Teit oikein taulukonkin. Hölmöintä ettet edes myönnä laskeneesi täysin metsään. Pseudoa jos mikä.
Toistan kun ymmärryksessäsi on jotain vikaa:
Kaikki muut ovat jo tajunneet, että minä en ole ennustanut kieltä geeneistä kuten Wiik vaan katsonut mikä kieli osuu samaan aikaan ja paikkaan minkä-kin geenilinjan kanssa. Jälkimmäisessä ei ole mitään pseudotieteellistä.

Juttusi ei eroa Wiikin jutuista paitsi että sinulla on omakeksimäsi diversiteetin laskentakaava.

 

Jaska
Tästä eteenpäin jätänkin taas urpoilusi omaan arvoonsa ja keskustelen vain niiden kanssa, joille aivot eivät ole pelkkä kallonsisäinen kaikueste.

Tuskin Jotunilla on kallonsisäistä kaikuestettä. Ainakin kirjoittamani viestit tuntuvat kaikuvan häneltä takaisin käsittämättömiksi vääristyneinä.

 

 
Jaska
Arkkis
Tuota Algu-tietokantaa sieltä täältä plärätessäni huomasin, että länsisaamessa näyttäsi olevan sanoja putkisuoraan kantaindoeuroopasta, yhtenä niistä sana
"buoiˈde" = piitimensaame "pɵˈiṭê" = lihava = PIE "*poid-" "to abound in water, milk, fat, etc."
Kuten linkissä sanotaan, se on germaaninen lainasana.
Ei ainakaan Koivulehdon näytöillä. Sana on luultavasti huomattavasti vanhempikin kuin "germaanilainan" kanssa olisi mietnkään mahdollista.

Aivan erityiosesti ei ole mitään järjellistä syytä, miksi lainattaessa germaanin f:stä olisi tullut p eikä v. Se on mahdollista, jos v ei kerta kaikkiaan käy, kuten Frans > Pranse, mutta ei muutoin. Kun p on muuttunut vain germaanilinjalla f:ksi, on sieltä lainautuminen p:ksi ilman painavaa syytä tullut mahdottomaksi. Tässä painavat syyt pelaavat päinvastaiseen suuntaan.

Saamen toisen tavun e/i osoittaa että se on ollut alun perin väljä vokaali a tai ä. Ja jos sana olisi lainattu esisaameen jo kantaindoeuroopasta, se olisi siis ollut asussa *pojta, josta olisi tullut pohjoissaamen **boaidi, ei suinkaan buoidi. Ainoa mahdollinen lähtömuoto on a:llinen eli germaaninen.
Onkin todennäköista, että kantasaameen on lainaantunut nimenomaan muotoa "*paita" oleva sana, mutta se on ollut samaa lähtöä kuin kantabaltin "*penta" = juotettu, lihotettu, ruokittu, liettuan (latgallismi) "puotà" = juotto, juomingit, liettuan ja jotvingin "pentis" = hamara, kantapää, "pullea osa" (terävän vastakohtana, samoion kuin venäjän "obuh"), latvian "piets" = kantapää, hamara. Seelin vastaava sana eri merkityksissään olisi juuri "*paita(s)". Venäjän vastaava ilmaus "poitaja" (korova) = juotto- (lehmä, teuraslehmä).

Tuolle PIE-sanalle on annetu kannaksi paitsi "*poi-" = juottaa, myös "*pęh-" = juoda, pullistua, levitä (esim. vesi). balttisanat näyttäisivät taas olevan hieman vanhempia kuin standardi kanta-IE-sanat.

Ja vaikka jokin sana voisi olla äänteellisin perustein myös kantaindoeurooppalai-nen, niin se on tulkittava aina myöhäisimmäksi mahdolliseksi, ellei ole painavia syitä olettaa muuta. Muuten päädytään siihen, että esim. ruotsalaislainat selite-täänkin kantaindoeurooppalaisiksi, ja tämän epäuskottavan tulkinnan perusteella esitetään painavia väitteitä. Väite ei kuitenkaan kestä jos sen perustelu ei ole varma.

Mikset tutustuisi kielitieteen metodeihin niin ettei sinun tarvitsisi esittää virheellisiä näkemyksiäsi?


Tutustumiseni Koivulehdon "kielitieteelliseen metodiin" oli minulle tieteellisen metodin parilla muulla, kolmellakin ennestään hallitsevana, shokki...

 

Mitä tulee rinnastukseksi antamaa sanaan "pelto", saamen "bealdu", niin siinä on heti toinen välitön kandidaatti saamen ja myös suomen putkisuoraksi lainaksi PIE- sanasta
"*peltu" = niitty, kenttä!

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

field (n.)

O.E. feld "plain, open land" (as opposed to woodland), also "a parcel of land marked off and used for pasture or tillage," probably related to O.E. folde "earth, land," from P.Gmc. *felthuz "flat land,"

from PIE *pel(e)-tu-, from base *pele- "flat, to spread"

(cf. L. planus "flat, level," O.C.S. polje "field;" see plane (1)). Common W.Gmc. (cf. O.Fris. feld, M.H.G. velt, Ger. Feld), but not found outside it (Sw. fält, Dan. felt are borrowed from Ger.),

though Finnish pelto "field" is believed to have been adapted from P.Gmc.

The Eng. spelling with -ie- is probably the work of Anglo-Fr. scribes. The verb meaning "to go out to fight" is 16c., from the n. in the sense of "battlefield" (c.1300). "

Arkkis
5) jos itaämerensuomessa todella olisi ollut "paita" = lihava, niin nykyinen paita-sana ei sitä taatusti olsi syrjäyttänyt, vaan se päin vastoin olisi estänyt "paidan lainautumien!

Eihän itämerensuomessa olekaan ollut moista sanaa, se on lainautunut vain esisaa-meen. Kielellisesti esisaame oli varhaiskantasuomen tasolla, mutta varhaiskantasuo-meen sanaa ei voi palauttaa juuri siksi, ettei sitä ole itämerensuomessa.

Arkkis
7) sana ei saa olla lainautunut suoraan germaanista, a olisi silloin a, eikä -uo-

Kuitenkin KAIKKI muut(kin) JK:n esittämät tapaukset, joissa suomen kautta germaanin a:ata aoli tullut lapin -uo- ovat osittautuneet vääriksi hälyiksi, kuten edellinen linkki osoittaa

Täyttä soopaa. Kerroin jo, että saamen vokaali riippuu siitä, onko sana lainattu ennen vai jälkeen saamen vokaalirotaation. Mikä siinä on ettet ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita joita sinulle selvällä suomella kirjoitetaan?

Minä en uskokaan siihen, että se "*paita" tulisi germaanista.

Arkkis
Yhtään todellista esimerkkiä ei ole, jossa ruotsista/germaanista lainautuisi -d- "suomen" -jt-:ksi
Ei tietenkään,vaan "aid" lainautuu ajt:ksi varhaiskantasuomeen ja ait:ksi myöhäis- kantasuomeen. Toistan: tutustuisit asioihin ennen kuin väität jotain silkkaan tietämättömyyteesi nojautuen.
Olen tutustunut niihin Koivulehdon "esimerkkeihin", myös jutussa maiittuihin, lähinnä juuri niihin.

 

"Kermaania yritetään aina vaan tunkea joka reikään, sellaiseenkin mihin se ei lainkaan kuulu!

Algu-tietokanta tuo myös esiin pelto-sanan selkeän yhteyden sanaan "puoli", aivan kuten baltti- ja slaavisanoissa, mutta ei kermaanissa.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=7361

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=9941

Täällä edelleen kertautuu entinen ongelma:

post1140194.html?hilit=palsi#p1140194

 

Arkkis
Aivan erityiosesti ei ole mitään järjellistä syytä, miksi lainattaessa germaanin f:stä olisi tullut p eikä v. Se on mahdollista, jos v ei kerta kaikkiaan käy, kuten Frans > Pranse, mutta ei muutoin. Kun p on muuttunut vain germaanilinjalla f:ksi, on sieltä lainautuminen p:ksi ilman painavaa syytä tullut mahdottomaksi. Tässä painavat syyt pelaavat päinvastaiseen suuntaan.

Ihan hyvä selitysyritys. Katsopa kerrankin ajatuksella tätä Aikion artikkelia ja erityisesti sivulta 14 alkaen:

http://www.sgr.fi/susa/91/aikio.pdf

Huomaa, että nuorissa skandinaavilainoissa *f on korvattu läntis-pohjoisessa saamessa f:llä, itäsaamessa v:llä.Varhaisemmissa germaanilainoissa *f on korvattu *p:llä, kuten näet sivulta 11.Saamessa oli kyllä *v tuohon aikaan,mutta sillä korvattiin muita äänteitä, kun taas soinnittomuuden vuoksi *f korvattiin *p:llä. Koska saamessa ei ollut soinnittomia spirantteja, homorgaaninen (tässä labiaalinen) soinniton klusiili katsottiin lähimmäksi sopivaksi äänteeksi. Toisissa olosuhteissa v olisi voitu katsoa lähimmäksi, koska kumpikin on labiodentaalinen spirantti, toinen vain on soinniton ja toinen soinnillinen.

Ei ole mitään universaalia lakia, joka määräisi että kahdesta läheisestä äänteestä *f:n substituutiksi pitäisi valita juuri *v tai juuri *p – kumpaakin tapahtuu.

Arkkis
Mitä tulee rinnastukseksi antamaa sanaan "pelto", saamen "bealdu", niin siinä on heti toinen välitön kandidaatti saamen ja myös suomen putkisuoraksi lainaksi PIE- sanasta
"*peltu" = niitty, kenttä (= "kuivatettu", HM)
Äänteellisesti sekin sopisi,mutta koska myöhempi germaaninen sana käy yhtä hyvin, on myöhäisempi selitys uskottavampi. Etenkin kun saamen sana on suomalainen lainasana:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=20111&hakusana=...

Vai kuvitteletko että kivikautiset tundran asukkaat olisivat viljelleet viljapeltoja?

Arkkis
Algu-tietokanta tuo myös esiin pelto-sanan selkeän yhteyden sanaan "puoli", aivan kuten baltti- ja slaavisanoissa, mutta ei kermaanissa.

Eihän tuo, vaan sinä tuot sen esiin. Mitään todellista yhteyttä ei voi olla, koska sanat ovat aivan eri alkuperää. Kuten olen toitottanut, eivät kaikki samoilla äänteillä alkavat sanat palaudu samaan kantasanaan.

HM: nuo ovat samaa "rantapelto"-alkuperää. Germaanin puoli = half tarkoittaa "apulaista".

 
Jaska
Ihan hyvä selitysyritys. Katsopa kerrankin ajatuksella tätä Aikion artikkelia ja erityisesti sivulta 14 alkaen:

http://www.sgr.fi/susa/91/aikio.pdf

Huomaa, että nuorissa skandinaavilainoissa *f on korvattu läntis-pohjoisessa saamessa f:llä, itäsaamessa v:llä. Varhaisemmissa germaanilainoissa *f on korvattu *p:llä, kuten näet sivulta 11. Saamessa oli kyllä *v tuohon aikaan, mutta sillä korvattiin muita äänteitä, kun taas soinnittomuuden vuoksi *f korvattiin *p:llä.

Aikion sivulla 19 on esimerkki, jossa PGerm /s/ -> suomen /h/ ja PreS /š/. Arkkis just meinas, ettei tämä ole mahdollinen.

Kun katsoo Köbleriltä, niin hänpä epäilee kysymysmerkillä, onko sana edes germaaninen. Huomioitavaa myös, ettei *fursalla ole indoeurooppalaisia tunnettuja vastineita. Levikki on suppea - ilmeisesti vain Skandinaviaan rajoittuva.

Käsittääkseni lainaus toisin päin - suomalaiskielistä germaaniin - täyttäisi kaikki kielenkehityspiirteet. Suomen/saamen /p/ -> germaanin /f/, suomen/saamen /š/ tai /s/ -> germaanin /s/ ja painottoman takavokaalin /a/ häviäminen germaanissa.

Köbler: *fursa-, *fursaz?, germ.?, st. M. (a): nhd. Wasserfall; ne. waterfall; RB.: an.; E.: s. idg. *pers, V., sprühen, stieben, spritzen, prusten, Pokorny 823; vgl. idg. *per (1), *perý , *prÐ , V., spritzen, sprühen, prusten, schnauben, Pokorny 809; W.: an. for-s (1), fos-s, st. M. (a), Wasserfall; L.: Falk/Torp 244

Aikiko s. 19: SaaN (dial.) borsi ‘foaming rapids in a canyon’ (not attested in the other Saami languages) < PS *porsē < PreS *pursa or *purša (~ Finnish (dial.) purha ‘waterfall’, unless this is a parallel borrowing) < PGerm *fursa- ‘rapids; waterfall’ (> Old Norse fors ~ foss, Swedish fors, Norwegian and Icelandic foss id.) (ÍO, VA s.v. foss; AEWb, SEO s.v. fors)

 

Jotuni
Aikion sivulla 19 on esimerkki, jossa PGerm /s/ -> suomen /h/ ja PreS /š/. Arkkis just meinas, ettei tämä ole mahdollinen.

Tietysti se on mahdollinen: germaanien ainoa *s on substituoitu *š:llä, aivan samoin kun myöhäiskantasuomen ainoa *s on substituoitu saamen uudella *š:llä: šaldi <-- *silta <-- baltin *tiltas.

Jotuni
Kun katsoo Köbleriltä, niin hänpä epäilee kysymysmerkillä, onko sana edes ger-maaninen. Huomioitavaa myös, ettei *fursalla ole indoeurooppalaisia tunnettuja vastineita. Levikki on suppea - ilmeisesti vain Skandinaviaan rajoittuva.

Silti Köblerkin liittää sanan indoeurooppalaiseen juureen.Ja uralilainen levikki on vie-lä paljon suppeampi, saamesta vain pohjoissaame ja itämerensuomesta vain suomi. Lisäksi *rš-yhtymä on myöhäinen eikä voi palautua vanhempiin kantakielitasoihin.

Jotuni
Käsittääkseni lainaus toisin päin - suomalaiskielistä germaaniin - täyttäisi kaikki kielenkehityspiirteet. Suomen/saamen /p/-> germaanin /f/, suomen/saamen /š/ tai /s/ -> germaanin /s/ ja painottoman takavokaalin /a/ häviäminen germaanissa.

Ei täyttäisi: germaanissa oli myös *p ja vieläpä *b, jotka kumpikin olivat lähempänä meikäläistä *p:tä kuin *f. Vastaavuus osoittaa että laina on germaanista meille päin, koska *f on kyllä substituoitu *p:llä, koska äänne puuttui meikäläiskielistä. Toisin päin ei selitys toimi.

Mutta asiallinen yritys, onnittelut. Joskus voi vielä tärpätä.

 

 
Jaska
Jotuni
Aikion sivulla 19 on esimerkki, jossa PGerm /s/ -> suomen /h/ ja PreS /š/. Arkkis just meinas, ettei tämä ole mahdollinen.
Tietysti se on mahdollinen: germaanien ainoa *s on substituoitu *š:llä, aivan samoin kun myöhäiskantasuomen ainoa *s on substituoitu saamen uudella *š:llä: šaldi <-- *silta <-- baltin *tiltas.

Varhaiskantasuomessa oli /s/, joten ei ole mitään syytä lainata /h/:ksi ja /š/:ski.

Jaska
Jotuni
Kun katsoo Köbleriltä, niin hänpä epäilee kysymysmerkillä, onko sana edes germaaninen. Huomioitavaa myös, ettei *fursalla ole indoeurooppalaisia tun-nettuja vastineita. Levikki on suppea - ilmeisesti vain Skandinaviaan rajoittuva.
Silti Köblerkin liittää sanan indoeurooppalaiseen juureen.

Ei liitä. Rekonstruoidun PIE-sanan voi kuka tahansa tehdä vaikka mistä kielestä, mutta ei se todellinen oikea PIE-sana ole.

 

Jaska
Jotuni
Käsittääkseni lainaus toisin päin - suomalaiskielistä germaaniin - täyttäisi kaikki kielenkehityspiirteet. Suomen/saamen /p/-> germaanin /f/, suomen/saamen /š/ tai /s/ -> germaanin /s/ ja painottoman takavokaalin /a/ häviäminen germaanissa.
Ei täyttäisi:germaanissa oli myös *p ja vieläpä *b,jotka kumpikin olivat lähempänä meikäläistä *p:tä kuin *f. Vastaavuus osoittaa että laina on germaanista meille päin, koska *f on kyllä substituoitu *p:llä, koska äänne puuttui meikäläiskielistä. Toisin päin ei selitys toimi.

Arkkis on oikeassa. /F/ substituoitaisiin /v/:llä. Germaanin /p/ sanat ovat lähes 100 %:sti lainasanoja eivätkä PIE-sanoja.

 

 
 
Jaska
Arkkis
Aivan erityiosesti ei ole mitään järjellistä syytä, miksi lainattaessa germaanin f:stä olisi tullut p eikä v. Se on mahdollista, jos v ei kerta kaikkiaan käy, kuten Frans > Pranse, mutta ei muutoin. Kun p on muuttunut vain germaanilinjalla f:ksi, on sieltä lainautuminen p:ksi ilman painavaa syytä tullut mahdottomaksi. Tässä painavat syyt pelaavat päinvastaiseen suuntaan.
Ihan hyvä selitysyritys. Katsopa kerrankin ajatuksella tätä Aikion artikkelia ja erityisesti sivulta 14 alkaen:

 

http://www.sgr.fi/susa/91/aikio.pdf


Aikio: ” Proto-Scandinavian loans, the existence of which has already for long been recognised.

Arkkis: Siitä kyllä pitää keskustella, onko sellaisia lainkaan olemassa, saamessakaan.

Aikio: ”Even these older borrowings seem to have been adopted largely independent of Finnic, as most of them do not have Finnic cognates. Koivulehto’s stratification of the Germanic loan items in Saami is summarised below, as it provides the back-ground for the study in the next section; see e.g. Koivulehto (2002) and the references mentioned there for further material.

The oldest stratum of Germanic loanwords has participated in all the known Proto-Saami vowel changes, including the shift *a > *uo. ”

Arkkis: Koivulehdon muka ”osoittamat esimerkit tällaisesta ”ilmiöstä” ovat vääriä, pääasiasiassa suomen- tai balttilainoja.

Tässä yhteydessä on lisäksi mekitystä sillä, onko Koivulehdon ehdottama originaali KANTAGERMAANIEN tai vieläkin varhempi sillä puolen,vai onko se ilmaantunut jos-takin ”tyhjästä” VASTA SKANDINAAVIKIELIIN. Näillä jälkimmäisillä ei ole merkitystä sen asian kannalta, mitä Koivulehto kovasti haluaisi kertoa. Mutta ne voivat kyllä kertoa ihan muista asioista jopa vieläkin mielenkiintoisempia seikkoja.

Aikio: ” These loanwords are often, but not always, shared with Finnic. In this layer of borrowings Saami *k occurs in the place of Germanic *h. ”

Arkkis: Nämäkin ”tapaukset” ovat kaikki vääriä hälyjä...

Aikio: ” The words were borrowed either before the Germanic sound shift (i.e. before Indo-European *k > PGerm *h) or at an intermediate phase when the Germanic sound was still pronounced as a velar fricative (*x). Examples of borrowings in this layer include: ”

Arkkis: Merkitsen seuraavassa selvät/täysin ilmeiset balttilainat punaisella, muut aivan ilmeiset ei-germaaniset sinisellä ja mahdolliset germaaniset/slaavilaiset vihreällä värillä:

Aikio: ” SaaN guos'si ‘guest’ < PS *kuossē < PreS *kansa (~ Finn. kansa ‘people, crowd’) < PGerm *hansō- (> Old English hōs ‘crowd,host’, Old High German hansa id.) 3 (LÄGLOS s.v. kansa) ”

Arkkis: Tämä on Koivulehdon tyhmin väärennetty etymologia:tuhat vuotta myöhempi mutta ilmeisesti kovin kovin mieleinen Hansa-liitto, aluksi saksalaistuneiden tai ainakin näitä palvelleiden kuurilaisten pyörittämä, on väellä ja vängällä tungettu kehiin...

post1139547.html?hilit=luogge#p1139547

” Lapin gaз'зe sopii kuitenkin kahdestakin syystä huonosti ims. kansan alkuperäis-vastineeksi. Ensiksikin konsonantismin suhde ei ole normaali: lp. - з'з - edellyttäisi sanassa olleen vanhan kakuminaaliaffrikaatan č' (= tč': *kanč'a), mutta silloin ims. asun pitäisi olla *kanta (tai ehkä myös *kanha): vrt. sm. kynsi, vart. kynte- = lp. gâз'зa < s.-ugr. *kunč'e, sm. kaha < s.-ugr. *kač'a). Kakuminaaliaffrikaatta ei sovi permiläiseenkään sanaan. ”

A: Sitä vastoin noihin kaikkiin niin lapin kuin itämerensuomenkin sanoihin sopii loistavasti ”väenpaljoutta, väentungosta” tarkoittava sana, eli niin säännönmukaisuus KUIN MERKITYSTKIN (väentungos) on pilkulleen just!

kamša” = ”(kokoontunut) väki” (lt., lv., lg.,), ”*kamsa” (kr.), kāmstis (pr.) = tiheikkö, väentungos, (toiminnan) tuoksina < kamš|yti (kamšo, kamšė) = lastata (laivaa y.), täyttää, tukkia, "parveilla"

Taustalla on ainakin teknisessä ja musiikkislangissa uusiopalautettu verbi ”*kampsti” ja subtantiivi ”*kampstis” (vrt. ”gaintis”, ”tampris”, ”lemptis” jne.), jota en osaa ai-nakaan slangikääntää, mutta jonkinlainen ”yhdelmä”, ”rykelmä” se on (ei kuitenkaan ”komposti”).

Tästä on tullut mm. ”kamštis” = tukkia ja samoin kirjoittuva ”korkki”, josta suomeen tulee ”kansi”. Se on siis ilmeisimmin samaa lähtöä kuin "kansa":kin, ei sen balttilaisuudesta vallitse erimielisyyksiä. ”

Aikio: ” SaaN gierdat ‘to endure’ < PS *kiertë- < PreS *kärti- (~ Finn. kärsiä ‘to suffer; to endure’) < PGerm *hardja- (> Swedish härda ‘to harden, to endure’) (LÄGLOS s.v. kärsiä) ”

Tuo h > k -subtituution takia tämän selityksen edelle on asetettava liettuan

”keršyti (keršija, keršijo)” = kostaa

< ”kĩrsti (kẽrta, kĩrtė)” = hakata, puristaa, pistää, purra, iskeä, nokkia

Aikio: ” SaaSk kuârgg ‘range of rocks, reef’, SaaL guorgoj ‘rocky shore’ < PS *kuorkō(j) < PreS *karko(j) < PGerm *hargu- (> Old Norse hporgr ‘heap of rocks; sacrificial site’) (LÄGLOS s.v. karkea)

Arkkis: Ei kantagermaania, ei balttia, ei slaavia, ”korkeat kivirannat”...

Tosin ”(korkella) kalliorannalla” sanotaan liettuassa (”ant kalnių”) ja tšuktšissa (”An'kalin'”, joka on samalla alueen paikallinen nimi) melkein samoin, mutta tässä ei ole kysy siitä.

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237.html?hilit=tym%C3%A4&start=15238

” A. Parallels between Chukcho-Kamchatkan and Uralic, including
partial branches. ”

”14. ChK: Ch *ɣъrɣo-ła "peak, top of mountain" | K *kǝtx- "altus" (M40: ChK **ɣъčɣŏ-); FP/FV *korkɜ "hoch" (UEW 672). Lit.: Bouda 1952: 30: BF + Ch.

Korkea

15. ChK *ɣъv "stone" (M 41-42); FU *kiwe "Stein" (UEW 163-64) = *kiwi "stone" (S 543). Lit.: Ankeria 1951: 134; Bouda 1952: 24: ChK + FU.

Kivi

16. ChK *ɣъso "hip, flank" > Ch *ɣъto-l | K *kasŏ-ŋ (M 41); FP *kaska "Kreuz, Mitte des Körper" (UEW 648).

Keski-

17. ChK *jeɣwši "year, cycle" (M 98); FU *jikä "Alter, Jahr" (UEW 98) = *ikä "year; age" (S 541).

Jakso, Ikä

18. ChK *jǝhĭlɣǝ "moon" (M 60); cf. *('ъ)lha "sun" (M 81); U *jelä
"Licht, Sonne, Tag" (UEW 96-97).

(Julki, julkinen, julkea?)

19. ChK *jǝlɣ(w)ǝ "knuckle, finger" (M 61); FU *jalka "Fuss, Bein" (UEW 88-89) = *jálkå "foot, leg" (S 543).

Jalka, jalas, jalus

20. ChK *jъtъ "to get, bring, carry" (M 62); U *jutta- "ansetzen,
anstückeln, hinzunähen, verbinden" (UEW 106).

Jatkaa, jatkua, lapp. judata

21. ChK *kěj'(v)-ke "birch-sprout" (M 68); U *kojwa "Birke" (UEW 169) = *koxjá "birch" (S 537).

Koivu

Aikio: ” The second stratum of Germanic loanwords has also participated in many Proto-Saami vowel changes, such as *a > *uo, but shows Ø as the substitute for Germanic *h. These loanwords are not shared with Finnic – there are no loanwords in Finnic showing a loss of foreign h.These borrowings were thus adopted at a stage when Saami and Finnic were already distinct languages spoken in two mutually ex-clusive speech communities, but these languages still closely resembled each other, as at least most of the complex Proto-Saami vowel shifts had not yet taken place. Examples of borrowings in this layer include:

SaaN vuoma ~ vuopman ‘a kind of hunting fence’ < PS *vuomën < PreS *amin < PGerm *hamen- (> Old High German hamo ‘hunting net; net in a weir’) (Koivulehto 2002: 589) "

Arkkis: Ettei vain tuo "hamen" tulisi sanasta "kamen(ys)", "kivipainot", eli ettei kyseessä olisi eräänlainen painolla vaustettu "bola" (kuin Patagonian intiaaneilla), joka heiteään eläimen sarviin, jalkoihin jne.? Erityisen hyvä, jos eläin halutaan kiinni vahingoittumattomana.

[HM: "Kivet" on akmenys (sg. akmuo), kamen´ on myöhempää venäjää ja muutya slaavia..

Sana on kuitenkin kantaindoeuroopaksi *hekmen. Tästä sattaa tulla *hamen = painoverkko suoraan moneen kieleen, toki myös kantagermaaniin. Mutta ei todista kantagermaania.]

Toisaalta tuo "vuoma" olisi ilmeisesti eräänlainen metsästysaita eli HANGAS, "*anga" taas on taas mm. "ansakuoppa" baltissa, sanasta voi tulla myös suomen "aukko", mutta myös baltin "auka" = "uhri, saalis".

SaaN vuoksa ‘depth of a fishing net’ < PS *vuopsë < PreS *apias < NwGerm *hāba-z (< PGerm *hēba-z) (> Old Norse háfr ‘pocket net, hoop net’) (Koivulehto 1999b: 364–365; 2002: 589)

Arkkis: Tämä tulisi myös suomen sanasta ”vaaksa”. Tämä on esitetty myös SSA:ssa.

https://courses.helsinki.fi/sites/default/files/course-material/4676640/SSA_R-%C3%96.pdf?

vaaksa (Agr;yl.) ’pituusmitta: peukalon ja etu- t. keskisormen päiden etäi- syys /Längenmaß:Spanne’,vaaksoa,vaaksia ’mitata vaaksalla (et.taikakei- noin parannettaessa;paik.KaakkSm); harppoa,kulkea hitaasti (paik. Kaakk- ja PSm)’ ~ink v®aksa ’peukalon ja etusormen väli, vaaksa’ |ka voaksa | ly voaks((e) id. | ve vaks ’peukalon ja etusormen (Dlühud vaks) tai keski- t. pikkusormen (pitk vaks) päiden väli’ | va vahsa | vi vaks (g. -a) | li vaksa ’vaaksa’
= lpN vuok |se (Lu),E vuobse, vuomse, In vyepsi (Lu Ko Kld T) ’vaaksa’ | md vaks id.

Ganander 1787 NFL 3 235a (sm ~ vi), Lönnrot 1854 Enare 262 (~ lpIn), Ahlqvist 1861 MMdGr 90, 179 (~ mdM vaksa), Ahlqvist 1871 KO 174 (+ li; ~ lp md), Turunen 1950 SUST 99 20 (+ ly ve), SKES 1975 1573 (+ ka va), T. Itkonen Vir 1987 195 (+ ink; *vaksa: säännötön pidentyminen ensi tavussa), UEW 1988 811–12. "

Aikio: ” SaaN vuos'su ‘bellows’ < PS *vuosëjō < PreS *asijo < PGerm *hasja- (> Icelandic hes ‘skin pouch’) (Koivulehto 1999a: 365–367)

Arkkis: myös esimerkiksi liettuan sanasta ”vamzdis”, mon. ”vamzdžiai” = putki, kelpaisi (harvinaiselta) äänneasultaan. Esimerkiksi latviassa sama sana ”vamzis” on merkityksessään vielä kauempana: villapaita.

[HM: Nuo palje-sanat ja suomen ahjo tulevat kanta-indoeuroopan / -baltoslaavin johdannaisesta sanasta *hen-k-s- = henkäillä, hönkiä. Siitä tulevat myös baltin sanat "ankštas = ahdas, täyteen tupattu, puhallettu < *ankšti, inkšti (inkščia) = äännellä, kitistä, rutista (vastaan, lapset ym.). ]

Aikio: ” The stratification of Germanic loanwords in Saami

Jorma Koivulehto has demonstrated in his studies that there are two distinct strata of Germanic loanwords in Saami which precede the extensive stratum of Proto-Scandi-navian loans, the existence of which has already for long been recognised. Even these older borrowings seem to have been adopted largely independent of Finnic, as most of them do not have Finnic cognates.Koivulehto’s stratification of the Germanic loan items in Saami is summarised below,as it provides the background for the study in the next section; see e.g. Koivulehto (2002) and the references mentioned there for further material.

The oldest stratum of Germanic loanwords has participated in all the known Proto-Saami vowel changes, including the shift *a > *uo. 2

These loanwords are often, but not always, shared with Finnic. ”

Arkkis: ”Suomen kautta lainatut vanhat” tuollaiset ovat humpuukia, pääasiassa tuiki säännönmukaisia balttilainoja.

Aikio: ” In this layer of borrowings Saami *k occurs in the place of Germanic *h. ”

Arkkis: Myös tässä on kyseenalaista, löytyykö tuollaisia todellisia germaanilainoja ainoatakaan.

Aikio: ” The words were borrowed either before the Germanic sound shift (i.e. before Indo-European *k > PGerm *h) or at an intermediate phase when the Germanic sound was still pronounced as a velar fricative (*x). Examples of borrowings in this layer include:

In the case of individual words it is often impossible to distinguish between these two layers of borrowings. Indeed, there are quite a few Germanic borrowings which have undergone the Saami vowel shift *a > uo and hence must have been adopted during one of these two early periods, but there are no criteria for more exact dating. But, even though the majority of the old Germanic loanwords in Saami are phonologically ambiguous so that their adoption cannot be with any certainty assigned to either the first or the second phase of borrowing, a principal distinction between these two strata must be assumed in order to explain the two reflexes of Germanic *h-. The following cases are ambiguous in respect to their stratification: ”

Arkkis: eron tekeminen ”uuden” ja ”vanhan germaanilainakerroksen” välillä on help-poa: ”jälkimmöinen” MUITA IE-lainoja, ajalta, jolloin mitään kermaanikieliä ei ollut olemassakaan!

Aikio: ” SaaN buoidi ‘fat’ < PS *puojtē < PreS *pajta < PGerm *faita- (> Old Norse feitrfat’) (Koivulehto 1976: 260) ”

Arkkis: Balttilaina :

post1222776.html?hilit=buoida#p1222776

Aikio: ” SaaL buollda ‘hillside, mountain side’ (~ Finn. dial. palsi ‘hard layer of soil or clay, e.g. in the bottom of a lake’) < PS *puoltë < PreS *palti < PGerm *falþa- (> Engl. fold) (Koivulehto 1976: 254–257) ”

Arkkis: ilmeinen balttilaina, mikä kertoo yhteys ”palsi, pallen” -sanaan , joka voi olla vain SU- tai baltti/keltti-perua taivutuksensa takia.

post1140194.html?hilit=palsi#p1140194

Aikio: ” SaaL guobas ‘witch’ (~ Finn. kave ‘creature; mythological being; girl, maiden (myth.)’) < PS *kuopës < PreS *kap-is < PGerm *skapa- (> Old English ge-sceap ‘creature, creation’). (LÄGLOS s.v. kave)

Arkkis: ilmeinen balttilaina sanasta ”kapas”, hauta (josta tulee myös ”kuoppa”:

https://www.tiede.fi/keskustelu/20237/ketju/lalli_ja_erik?page=845&quote=1

[HM: Ruotsin skapa tulee kantabaltin sanasta *skapti = veistää kuvaa, tarvekalua (poistamalla ainetta aihiosta), prosessi on *skepti ja veistää irti jokin jostakin  on *skipti, josta tulee englannin to skip = poistaa, hylätä, heittää menemään, hypätä yli.Saksan schaffen = luoda tulee ehkä suoraan (kantagermaanin kautta) kantaindoeuroopan (johdannaisesta) sanasta *s-keb- = leikata pois, mutta ruotsin sana ei tule sen kautta, ei myöskään saamen eikä suomen.]

Vanhassa liettualaisessa mytologiassa kuolevien ja erityisesti sodassa kaatuvien miesten ympärillä pyöri melkoinen naishenkiarmeja, josta osa oli vähän karseita, mutta toinen osa vrasikin tuossa jälkimmäisessä tapauksessa taas mukavia... Van-hassa mahdollisesti ”naisvaltaisessa” mytologiassa (joka sattaa olla kyllä peräisin ala(zem)-balteilta eikä irani-yläbalteita, kuten nämä lainat) kaatuminen sodassa tai metsästyksessä rinnastettiin ”tasa-arvomielessä” naisten kuolemaan syynnytyksessä ja sellaiselle altistuminen oli miesten velvollisuus.

http://de.wikipedia.org/wiki/Baltische_Mythologie

Aikio: ” SaaN guolla ‘testicle’ < PS *kuolë < PreS *kali < PGerm *skallV- (> Old Engl.sceallan ‘testicles’,Old Frisian skall ‘testicle’). PS *-l- in the place of foreign *-ll- is predictable in an early loan, as geminate sonorants were originally not permitted in Finno-Ugric. (The etymology derives from J. Koivulehto, p.c.)

Sana on iranilais-arktista (vasarakirvesperäistä) ”kalkki, muna, munat, takominen, (maallinen) luominen” -mytologiaa, johon Kalevalakin liittyy monin tavoin. Sana esiin-tyy arktisen kieliryhän ja antroplogisen tyypin lounaisimmalla kansalla itelmeeneillä, joiden kielessä on ugrilainoja (tai sitten päinvastoin):

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/uralilaisten-ja-kamtshatkalaisten-kielten-yhtalaisyyksia

” D. Parallels between Kamchatkan (Itelmen) and Uralic, including its partial branches.

Tämä itelmeeni, joka on arktisen etnisen tyypin kielistä lounaisin, on niistä ilmeisimmin lähintä sukua ugrilaisille kielille.

103. (Itekmeeni:) K: NE kallaka, S & W kalka "penis" (Krašennikov; Worth 1959: 112, #6.2); (tšuktši:) cf. Ch *hǝlqe "penis" (M 168); (suomi-permi:) FP *kaĺkkɜ "Ei; Hoden" (UEW 644); cf. also (ugri:) U *koĺe "Hoden" (UEW 175).

Sanottakoon tämä aivan suoraan niin kuin tämä on, sanalla on tasan samat merkitykset kuin suomen sanalla "muna"...:

kulli, kalkki (munankuori) ”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalkoliittinen_kausi

Aikio: ” SaaL luogge ‘rectum’ (~ Finn. lanka ‘thread’) < PS *luoŋkē < PreS *laŋka < PGerm *langan- (> Icelandic langi ‘rectum of a bovine’) (LÄGLOS s.v. lanka)

SaaN luoikat ‘to lend’ < PS *luojkkë- < PreS *lajkki- < PGerm *laigwē- / *laigweje- (> Old Norse leiga ~ leigja ‘to hire’) (Koivulehto 2002: 588–589)

Selviä balttilainoja:

post1139547.html?hilit=luogge#p1139547

” A: ”Lanka” (= ”sellainen joka taipuu”) tulee tavalliseen tapaan preesensinä balttisa-nasta jo yllä mainitusta balttisanaryhmästä ”linkti” >”lenkti” > ”*lankti” = taipua, taivut- taa, taivututtaa ja adketiivista ”lankstus/-i” = notkea. Jos ”lahti” = ”įlanka” = ”taipuu sisäänpäin” niin pelkkä ”lanka” taipuu mihin suuntaan tahansa. ”

” A: ”Luoikat” ei voi koivulehdon mukaan olla suomesta, koska suomessa sen pitäisi olla ”*laiko”.

Mutta baltissapa on ”laiko”: mm. liettuan

laikyti (laiko, laikė)” = pitää (tietyn ajan, kädessään tai varalla esim. lainattavaksi), ottaa huomioon, antaa lainaksi, pitää vuokrattuna jne.

Tämä on vasarakirvesmuotoinen sana kanta-IE:n/-baltin juuresta *lenkti = taivuttaa, taivutella, sitoa. Tästä tulee suomeen myös sana loiko, lojossa, joka tarkoittaa määräaikaista lepohetkeä. Leittuuan tästä määräajasta tulee myös ajan yleiskäste laikas = aika (vsr. aiga = käynti, luku, liett. eiga) , jonka suomen sanan kanssa sillä on vain satunnaisia äänteellisiä ja merkityksellisiä yhteyksiä.

Kuuriksi tuo olisi ”*laictum (*laica, *laicei)”, josta ”lainaaminen olisi ”*laicnas” > ”*laihna” (jossakin olen kuullut, olisko murteessa...) > laina. "

HM: Laina voi tulla suoraan vasarakirveestä ja tarkoittaa irrottamista, vapauttamista (toiseen läyttöön), liettuan länsibalttilainen liauti (liauna) = lakata, päästää, vapauttaa (työstä),
liū̃nas = irrallinen maa(aines)]

Aikio: ” SaaN luoska (obsol.) ‘decorative seam or trimming on the edge of a Saami-man’s coat’ < PS *luoskë < PreS *laski < PGerm *laskV- (> Middle Low German lasch ‘piece (of textile, leather, metal, etc.) with a sharp end; gusset in woman’s coat’; cf. Norwegian lask ‘invisible or decorative seam (on leather); cloth gusset’, which is a Low German loan) (Koivulehto 1976: 262–263)4

Arkkis: Kyseessä voi olla tuo, mutta voi olla myös slaavilainen laina, tai palautua kanstasuomen verbiin ”*laskta”, joka on tarkoittanut mm. köyden punomista ja saumaamista (laskos), suuren määrän ohella muita merkityksiä).

[HM: Ruotsin samaa merkitsevä sana lask

lask, söm el. skarv på skor, timmer m. m., Rajalin 1730 (som skeppsb.) = no. laske i liknande betyd., da. lask(e), från mlty., ty. lasche; jämte vb. laska = no. = da. laske, mlty. laschen; i ty. med betyd. ’prygla’, som även uppträder i sv. F. ö. i enskildheter dunkelt. Enl. Liden IF 18: 412 av *lak-sk- till no. lake, lapp, trasa (rotbesl. med slak). Kan dock även föras till det möjl. inhemska sv. läse m., trasa, da. las(e) ds., no. las, trashank, som kanske hör till isl. lasinn, svag, got. lasiws osv. Är emellertid sv. läse osv. lånat, utgår det snarast från mlty. las, vilket kan ha utvecklats av *lasch o. sålunda vore en biform till lasche. Jfr följ.

laska, dial., småspringa, lunka, jfr Sv. fornsånger: laska sig = no. laska, gå slött o. driva, da. dial. laske ds., sydty. dial. lasche(n), av vilka atm. det senare tycks höra till lasch(en), trasa; jfr föreg.

 

Aikio: ” SaaN ruoksi ‘udder’ (~Finn. rauhanen ‘gland’) < PS *ruovsē < PreS *rawsa < *rawša < PGerm *hrauza- (>Norwegian røyr ‘groin =groin’) (cf.SSA s.v. rauhanen)

Arkkis; Kantakermaaninen ”utare” on ”euter”.Tuo ”*ravsa” ei näyttäisi olevan indoger- maaninen sana. Suomen sana ”rauha” saattaa kyllä olla germaanista perua ”Ruh”, mutta tuolla sosiologisella rauhalla ei ole välttämättä tekemistä fysiologisen ”rauhasen” kanssa.

Jos ”*hrauza” olisi balttilaista perua, se olisi sanasta

”kraustyti (*krausti) (krauso, krausė)” = muuttaa toiseen paikkaan, korjata sato, raivata ym. Tämä ei kuitenkaan sovi merkitykseen ”rauhanen”, vaan tarkoittaa sosiaalista 'rauhaa', jos liittyy siihen.

Aikio: ” SaaN ruovda ‘edge (of a boat, bed frame, shoe sole, etc.)’ < PS *ruomtë < PreS *ramti < Pre-Germ *ramdō- (> PGerm *randō- > Old Norse rond ‘edge’) (Koivulehto 2002: 589)

SaaN ruovdi ‘iron’ (~ Finn. rauta id.) < PS *ruovtē < PreS *rawta < Pgerm *raudan- (> Old Norse rauði ‘bog iron ore’) (SSA s.v. rauta)

SaaN suovdi ‘gill; mouth, gullet’ (~ Finn. hauta ‘pit; grave’) < PS *suovδē < PreS *sawδa < *šawδa < PGerm *sauþa- (> Old English sēaþ ‘pit, hole; well, pool’) (Koivulehto 1976: 35–37)

Arkkis: Balttilainoja, ”ruovda” on joko samaa kantaa kuin suomen ”ranta” (lt. ”krantas”) tai ”reuna” (lt. ”briauna”).

post1105784.html?hilit=hautua#p1105784

post1139547.html?hilit=luogge#p1139547

post1221826.html?hilit=%E1%B9%A5iauti#p1221826

p://www.tiede.fi/keskustelut/post119598 ... 0#p1195984

Aikio: ” SaaN suovri ‘filthy person’ < PS *suovrē < PreS *sawra < PGerm *saura- (> Old Norse saurr ‘filth’) (the etymology was presented by J. Koivulehto, p.c.)

SaaN vuohčču ‘narrow, wet bog’ < PS *vuoččō < PreS *waććo < NwGerm *wātjō- (> Swedish dial. vät ‘boggy place which gathers water in the spring and autumn’) (Koivulehto 2002: 589) ”

Ilmeisiä skandinaavilainoja, MUTTA EIVÄT KANTAGERMAANILAINOJA.

Aikio: ” SaaN vuohppi ‘small, narrow bay’ (~ Finn. apaja ‘fishing ground’) < PS *vuopējē < PreS *apaja < PGerm *aban- (> Swedish dial.ave ‘small and narrow bay of a lake’) or *abjōn- (> Old Norse efja ‘bay in a river; mire’) (LÄGLOS s.v. apaja)

Arkkis: ”Apia” ja ”apaja” ovat kuuria:

”apē” = joki, kapeikko, myös kalastusta varten kavennettu vesistöalue.

Sanan taivutus löytyy täältä kuurin kielioppiartkkelista. Pitkä ē lainatuu takavokaalisessa sanassa ”-ia”:ksi.

http://en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

Liettuaksi ”joki” on ”ùpė” [ääntyy tasan kuin hämeen ”upee”], latviaksi ”upe”, jotvingiksi ”apis” ja ”ape” (joista jälkimmäinen preussin tapaan tarkoittaa erityisesti kalajokea) ja preussiksi tämä sana on ”appi”, joka esintyy erityisesti paikannimissä yhdistettynä kalan nimeen, kuten ”Wangrappi” = Ankeriasjoki.

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

”Apia” esiintyy esimeriksi Valkeakosken keskutsssa balttinimisten Vanajaveden ja Mallasveden väisenä itse asiassa pikkujärvenä, Apianlahtena, jonka keskellä on Linnosaaren muinaismuistoaluesaari.

Apia- ja Apaja-paikannimet Etelä-Suomessa osoittavat, että kieli, josta myöhäiset balttilainat on lainattu, on ollut nimeomaan kuuri, eikä esimerkiksi preussi (josta siel-täkin kuitenkin on lainattu hyvin suoraankin), tai liettua tai latvia. Noista ja kantager-maanista on lainattu varhaisia lainoja. Kuurin lainat ”kilpaillevat” germaanilainojen kanssa, ja kuuri ja germaani ovat vaikuttaneet kielimuotoina toisiinsa, mutta enemmän ovat vaikuttaneet suomi ja kuuri.

JOS JA KUN TÄMÄ "APIA" > "VUOHPPI" PITÄÄ PAIKKANSA, SE OSOITTAA, ETTÄ SAAMESSA ON JOKO SUORIA KUURILAINOJA, TAI SUORIA PREUSSILAINOJA. BINGO!

Se taas tarkoittaa, että saamelaiset ovat vaikuttaneet hyvin etelässä (ja samalla lännessä, itähän tiedetään muutenkin). Eivät varmastikaan ainoina vaikkapa Uudenmaan asukkaina, mutta joukossa kuitenkin!

Tai sitten se voi tietysti sitäkin tarkoittaa, että kuurilais/preussilaisvaikutus on ollut pitkään hyvin intensiivistä jossakin Tampereen korkeudella.

Voi se edelleen myös tarkoittaa sitä, että saamelaiset olisivat jssakin vaiheessa siirtyneet pari sataa kilometrä etelään suomalaisten kustannuksella. Siloin ne lainat eivät olisi suoria.

Aikio: ” SaaL vuolldo ‘the strongest reindeer bull in the herd’ < PS *vuoltō < PreS *walto < PGerm *waldan- (> Old Norse valdi ‘ruler (poetic)’) (Sammallahti 1984: 144; cf. Sköld 1961: 96) ”

Arkkis: Katsottava balttilainaksi sanasta ”valdýti (vãldo,vãldė)” = hallita,vallita, koska balttisanat ovat kuitenkin jopa 2000 vuotta vanhempia, eivätkä skandinaavit ole ikinä harrastaneet poronhoitoa senkään vertaa kuin suomalaiset!

post1004629.html?hilit=vuolldo#p1004629

Aikio: ” SaaN vuorbi ‘lot; destiny’ (~ Finn. arpa ‘lot’) < PS *vuorpē < PreS *arpa < PGerm *arba- (> Old Norse arfr ‘inheritance’) (LÄGLOS s.v. arpa) ”

Arkkis: balttilaina: ”arba” = tai, ”arba...arba” = joko tai.

Aikio: ” SaaN vuordit ‘to wait’ (? ~ Finn. vartoa, varrota id.) < PS *vuortē- < PreS *warta- < PGerm *wardō- (> Old Norse varða ‘to guard, watch over’) or *ward-ē- (> German warten ‘to wait’) (SSA s.v. varrota) ”

Arkkis: Todennäköinen balttilaina kuitenkin: ”tvardýti (tvãrdo, tvãrdė)” = vartioida.

Aikio: ” SaaN vuordnut (~ ‘to swear’ Finn. vanno- ‘to swear’) < PS *vuornō- < PreS *watno- < PGerm *wahwna- (> German er-wähnen ‘to mention’); ”

Arkkis: Voi olla yhtä hyvin germaani-, baltti- kuin slaavilainakin.

Aikio: ” there are parallels for the substitution *-kn- > *-tn- (Koivulehto 1999b: 121)

SaaN ”vuotta” ‘shoelace (laced around the thigh)’ (? ~ Finn. vanne ‘hoop’) < PS *vuont-ëk < PreS *want-ik < PGerm *wandu-z (> Old Norse vpondr ‘twig, whip’) (Koivulehto 1976: 257–258) "

Arkkis: Baltin (liettuan) sanasta "vantas" = (sidos)naru

post1141639.html?hilit=%20vantas%20#p1141639

Aikio: "SaaN vuovdi ‘forest’ < PS *vuovtē < PreS *awta < PGerm *auþa- (> Old Norse auðr ‘uninhabited, desert’, German öde id.; cf.Old Norse eyði-mork ‘desolate forest land’, German Ein-öde ‘wilderness, wilds’) (the etymology derives from P. Sammallahti, p.c.). As for the semantics,

Sana on samaa kantaa kuin "outa", jota pidetään SU-sanana tai ugrilaisena lainana: hantin "wont", mansin "unt", unkarin "vad".

Aikio: "cf. SaaN meahcci ‘wilderness, wilds, uninhabited territory’ < Finn. metsä ‘forest’.

Liettuan sanasta "medis", puu, mon. "medžiai", metsä. Mutta myös:

post1031499.html?hilit=tym%C3%A4#p1031499

" 107. K: W *meca- > mécake "far away", mecaq "distantly", mecalax "distant" (Stebnickij), mečaan "far-off" (Radliński), see Worth 1969: 161; FU *mećä "weit, entfernet" (UEW 269-70). Lit.: Bouda 1965: 163: K + FU.

Itelmeeni menee "metchaan" kun hän menee "kauaksi".

Tästä SAATTAA tulla sekä suomen metsä että baltin "medis", pl. "medziai" = puu, metsä. "

Huomaa, että nuorissa skandinaavilainoissa *f on korvattu läntis-pohjoisessa saa-messa f:llä, itäsaamessa v:llä. Varhaisemmissa germaanilainoissa *f on korvattu *p:llä, kuten näet sivulta 11. Saamessa oli kyllä *v tuohon aikaan, mutta sillä kor-vattiin muita äänteitä, kun taas soinnittomuuden vuoksi *f korvattiin *p:llä. Koska saamessa ei ollut soinnittomia spirantteja, homorgaaninen (tässä labiaalinen) soinniton klusiili katsottiin lähimmäksi sopivaksi äänteeksi. Toisissa olosuhteissa v olisi voitu katsoa lähimmäksi, koska kumpikin on labiodentaalinen spirantti, toinen vain on soinniton ja toinen soinnillinen.

Ei ole mitään universaalia lakia, joka määräisi että kahdesta läheisestä äänteestä *f:n substituutiksi pitäisi valita juuri *v tai juuri *p – kumpaakin tapahtuu.

 

Arkkis
Mitä tulee rinnastukseksi antamaa sanaan "pelto", saamen "bealdu", niin siinä on heti toinen välitön kandidaatti saamen ja myös suomen putkisuoraksi lainaksi PIE- sanasta
"*peltu" = niitty, kenttä
Äänteellisesti sekin sopisi, mutta koska myöhempi germaaninen sana käy yhtä hyvin, on myöhäisempi selitys uskottavampi. Etenkin kun saamen sana on suomalainen lainasana:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=20111&hakusana=...

Vai kuvitteletko että kivikautiset tundran asukkaat olisivat viljelleet viljapeltoja?

Ei se sana ole silloin tarkoittanut peltoa, vaan erityisesti tulvaniittyä.

Arkkis
Algu-tietokanta tuo myös esiin pelto-sanan selkeän yhteyden sanaan "puoli", aivan kuten balti- ja slaavisanoissa, mutta ei kermaanissa.
Eihän tuo, vaan sinä tuot sen esiin. Mitään todellista yhteyttä ei voi olla, koska sanat ovat aivan eri alkuperää.

Kyllä se vaan on, koska "palsi, pallen"-"yhteys" on pelkkää moninkertaista hölmölyä niin alkukirjaimen kuin loppukirjamenkin osalta, eikä selitä, eikä selitä mitään eikä tuo esiin mitään uutta siltä vaälitäkään, kuten "palšti" = kuivattaa (suota ym.).

Kuten olen toitottanut, eivät kaikki samoilla äänteillä alkavat sanat palaudu samaan kantasanaan.

 

Jaska

22012/28621 | 

Jotuni
Jaska
Tietysti se on mahdollinen: germaanien ainoa *s on substituoitu :llä, aivan samoin kun myöhäiskantasuomen ainoa *s on substituoitu saamen uudella :llä: šaldi <-- *silta <-- baltin *tiltas.
Varhaiskantasuomessa oli /s/, joten ei ole mitään syytä lainata /h/:ksi ja /š/:ski.
Ei sitä h:ksi ole lainattukaan,vaan h palautuu aikaisempaan :ään. Sen sijaan :ksi se lainataan yksinkertaisesti sen vuoksi, että sellaisen kielen puhujat, joilla on äidin-kielessä /s/ ja /š/, kuulevat sellaisen puhujan /s/:n, jonka äidinkielessä se on ainoa sibilantti, helposti suhuisena. Germaanisissa lainasanoissa ainoa germaaninen *s on substituoitu varhaiskantasuomen :llä eikä *s:llä; myöhäiskantasuomen ainoa *s on substituoitu kantasaamen :llä eikä *s:llä; monien kielten puhujat kuulevat nykysuo-men ainoan s:n suhuisena jos heidän kielessään on useampi s. Kun lainanantajakie-lessä on yksi ja vastaanottajakielessä kaksi äännettä tietyssä luokassa, kyseessä on valintatilanne jossa kumpi tahansa on mahdollinen. Edellämainituissa tapauksissa on valittu š.

Kun lainanantajakielessä on kaksi ja vastaanottajakielessä yksi äänne tietyssä luo-kassa, tilanne on selvä. Germaanisissa lainoissa *f, *b ja *p on korvattu *p:llä, koska uralilaisella puolella ei ollut *f:ää eikä *b:tä.Germaanin *f olisi teoriassa voitu korvata myös *v:llä,mutta näin ei ole tapahtunut. Myöhemmin suomessa f on korvattu hv-yh-tymällä: sohva,kirahvi. Pelkkä v tulee nykyäänkin kysymykseen vain silloin kun edel-tävä konsonantti tai sananalkuinen asema estää hv:n synnyn: asvaltti, ei **ashvaltti; viila, ei **hviila.Tästä jo näkee,ettei v:tä yksin pidetä optimaalisena f:n substituuttina.

Arkkis
Aikio: ” SaaN guos'siguest’ < PS *kuossē < PreS *kansa (~ Finn. kansa ‘people, crowd’) < PGerm *hansō- (> Old English hōs ‘crowd, host’, Old High German hansa id.)3 (LÄGLOS s.v. kansa) ”

Arkkis: Tämä on Koivulehdon tyhmin väärennetty etymologia: tuhat vuotta myö-hempi mutta ilmeisesti kovin kovin mieleinen Hansa-liitto,aluksi saksalaistuneiden tai ainakin näitä palvelleiden kuurilaisten pyörittämä,on väellä ja vängällä tungettu kehiin....

A: Sitä vastoin noihin kaikkiin niin lapin kuin itämerensuomenkin sanoihin sopii loistavasti ”väenpaljoutta, väentungosta” tarkoittava sana, eli niin säännönmukaisuus KUIN MERKITYSTKIN (väentungos) on pilkulleen just!

kamša” = ”(kokoontunut) väki” (lt., lv., lg.,), ”*kamsa” (kr.), kāmstis (pr.) = tiheikkö, väentungos, (toiminnan) tuoksina

Vitsailetko? Ei Hansa-liitto liity kansa-sanaan mitenkään muuten, kuin että sen nimi on saman germaanisen sanan myöhempi jatkaja. Merkityksen ja äänneasun osalta merkitys on täsmällinen: vielä luoteisgermaanin *h on korvattu *k:lla. Sen sijaan sinun selityksesi olisi tuottanut suomeen asun **kamha ja saameen asun **guowsi. Täysin epäonnistunut selitys kuten kaikki sinulla tähän saakka. Mikset opettelisi lainasanoja ja äännehistoriaa, että selityksesi voisi edes ottaa vakavasti?

Arkkis
Aikio: ” SaaN gierdat ‘to endure’ < PS *kiertë- < PreS *kärti- (~ Finn. kärsiä ‘to suffer; to endure’) < PGerm *hardja- (> Swedish härda ‘to harden, to endure’) (LÄGLOS s.v. kärsiä) ”

Tuo h > k -subtituution takia tämän selityksen edelle on asetettava liettuan

keršýti (keršija, keršijo) = kostaa < kĩrsti (kẽrta, kĩrtė) = hakata, puristaa, pistää, purra, iskeä, nokkia

Tästä olisi tullut suomeen **kerhiä, ei kärsiä. Täysin epäonnistunut selitys kuten kaikki sinulla tähän saakka. Mikset opettelisi lainasanoja ja äännehistoriaa, että selityksesi voisi edes ottaa vakavasti?

(Ja samat virkkeet vielä muutamaan kertaan, että menisi sinullekin jakeluun.)

Kun sinä kerran tiedät, mistä löydät tieteellisesti uskottavaa tietoa, niin mikset hyö-dyntäisi sitä? Miksi heittelet täällä tuollaista soopaa joka ei ole tieteellisiä kriteerejä nähnytkään? Eikö vaikka kuviokellunta olisi mielekkäämpi harrastus?

 

Jotuni

22018/28621 | 

Jaska
Jotuni
Jaska
Tietysti se on mahdollinen: germaanien ainoa *s on substituoitu :llä, aivan samoin kun myöhäiskantasuomen ainoa *s on substituoitu saamen uudella :llä: šaldi <-- *silta <-- baltin *tiltas.
Varhaiskantasuomessa oli /s/, joten ei ole mitään syytä lainata /h/:ksi ja /š/:ski.
Ei sitä h:ksi ole lainattukaan, vaan h palautuu aikaisempaan :ään. Sen sijaan :ksi se lainataan yksinkertaisesti sen vuoksi, että sellaisen kielen puhujat, joilla on äidinkielessä /s/ ja /š/, kuulevat sellaisen puhujan /s/:n, jonka äidinkielessä se on ainoa sibilantti, helposti suhuisena. Germaanisissa lainasanoissa ainoa ger-maaninen *s on substituoitu varhaiskantasuomen :llä eikä *s:llä; myöhäiskanta- suomen ainoa *s on substituoitu kantasaamen :llä eikä *s:llä; monien kielten puhujat kuulevat nykysuomen ainoan s:n suhuisena jos heidän kielessään on useampi s.
Höpö höpö. /S/ ja /š/ ovat äännemerkkejä. Suomessa oli molemmat ja germaanissa vain /s/ joten suomeen olisi lainattu /s/:nä, joka siinä oli.

Sen sijaan suomalaiset /š/:t ovat germaanit lainanneet /s/:ksi koska muuta ei ollut. Siksi laina on suomesta germaaniin eikä toisin päin. Tuota tukee myös ettei forssilla ja forsilla ole indoeurooppalaista levikkiä.

Laina on suomen purha/saamen *pursa tai *purša -> germaanin fors.

Jaska
Pelkkä v tulee nykyäänkin kysymykseen vain silloin kun edeltävä konsonantti tai sananalkuinen asema estää hv:n synnyn: asvaltti, ei **ashvaltti; viila, ei **hviila. Tästä jo näkee, ettei v:tä yksin pidetä optimaalisena f:n substituuttina.
Todistat tuossa itse, että germaanin *fursa olisi pitänyt lainata v-aluisena vurhana suomeen eikä p-alkuisena purhana.

Ihan selvää että purha on lainaa suomalaiskielistä germaaniin päin.

Kantagermaanin *fursa - > fors tarkoittaa, että suomalainen pursa/purha -> skandinavian pors. Löytyykö kartalta?

Löytyy!

Porsen Uppsala län Östhammar: paikan kohdalle merkitty Sågdamme eli sahapato. Purha on siis padottu mutta nimi jäänyt.

Porsemaden Kalmar län Nybro: jokirantaa
Porsemaden Västra Götalands län Alingsås: paikassa on Kvarnsjöbacken eli joessa on ollut/on mylly joka viittaa koskeen.

Porsmad Kronobergs län Lessebo: tässä kohtaa saha ja pato. Siis ollut koskena.

Porssjön Hallands län Hylte: jälleen saha ja pato. Sågdammen

Porssjön Västra Götalands län Alingsås: vieressä on Dammsjön = patojärvi. Koski on padottu.

 

 
 
 
22019/28621 | 
 
Jaska
Jotuni
Jaska
Tietysti se on mahdollinen: germaanien ainoa *s on substituoitu *š:llä, aivan samoin kun myöhäiskantasuomen ainoa *s on substituoitu saamen uudella *š:llä: šaldi <-- *silta <-- baltin *tiltas.
Varhaiskantasuomessa oli /s/, joten ei ole mitään syytä lainata /h/:ksi ja /š/:ski.
Ei sitä h:ksi ole lainattukaan, vaan h palautuu aikaisempaan *š:ään. Sen sijaan *š:ksi se lainataan yksinkertaisesti sen vuoksi, että sellaisen kielen puhujat, joilla on äidinkielessä /s/ ja /š/, kuulevat sellaisen puhujan /s/:n, jonka äidinkielessä se on ainoa sibilantti, helposti suhuisena. Germaanisissa lainasanoissa ainoa ger-maaninen *s on substituoitu varhaiskantasuomen *š:llä eikä *s:llä; myöhäiskan-tasuomen ainoa *s on substituoitu kantasaamen *š:llä eikä *s:llä; monien kielten puhujat kuulevat nykysuomen ainoan s:n suhuisena jos heidän kielessään on useampi s.

Kun lainanantajakielessä on yksi ja vastaanottajakielessä kaksi äännettä tietyssä luokassa, kyseessä on valintatilanne jossa kumpi tahansa on mahdollinen. Edellämainituissa tapauksissa on valittu š.

Kun lainanantajakielessä on kaksi ja vastaanottajakielessä yksi äänne tietyssä luokassa, tilanne on selvä. Germaanisissa lainoissa *f, *b ja *p on korvattu *p:llä, koska uralilaisella puolella ei ollut *f:ää eikä *b:tä. Germaanin *f olisi teoriassa voitu korvata myös *v:llä, mutta näin ei ole tapahtunut. Myöhemmin suomessa f on korvattu hv-yhtymällä: sohva, kirahvi. Pelkkä v tulee nykyäänkin kysymykseen vain silloin kun edeltävä konsonantti tai sananalkuinen asema estää hv:n synnyn: asvaltti, ei **ashvaltti; viila, ei **hviila. Tästä jo näkee, ettei v:tä yksin pidetä optimaalisena f:n substituuttina.

 

Arkkis
Aikio: ”S aaN guos'si ‘guest’ < PS *kuossē < PreS *kansa (~ Finn. kansa ‘people, crowd’) < PGerm *hansō- (> Old English hōs ‘crowd, host’, Old High German hansa id.)3 (LÄGLOS s.v. kansa) ”

Arkkis: Tämä on Koivulehdon tyhmin väärennetty etymologia:tuhat vuotta myö- hempi mutta ilmeisesti kovin kovin mieleinen Hansa-liitto, aluksi saksalaistunei-den tai ainakin näitä palvelleiden kuurilaisten pyörittämä, on väellä ja vängällä tungettu kehiin....

A: Sitä vastoin noihin kaikkiin niin lapin kuin itämerensuomenkin sanoihin sopii loistavasti ”väenpaljoutta, väentungosta” tarkoittava sana, eli niin säännönmukaisuus KUIN MERKITYSTKIN (väentungos) on pilkulleen just!

”kamša” = ”(kokoontunut) väki” (lt., lv., lg.,), ”*kamsa” (kr.), "kāmstis" (pr.) = tiheikkö, väentungos, (toiminnan) tuoksina

Vitsailetko?

En.

Ei Hansa-liitto liity kansa-sanaan mitenkään muuten kuin että sen nimi on saman germaanisen sanan myöhempi jatkaja.
Ai missä se sana aikaisemmin on esiintynyt? Kuurilaiset siellä "hansailivat" aluksi preussilaisten ja sitten saksalaisten toimeksiaanosta, ja saksalaistuivat, ainakin osa. Tarkoitako,että se "Hansa" tulee jostakin "handel"-sanasta? Kyllä ne tulevat baltista:

Verbistä "*kampšti" , josta liettuassa on tullut

("*kamšti" > "kamšyti (kamšo, kamšė)" = täyttää, peittää, tupata, sulkea (esimer-kiksi katilla, pullo). Näistä tulee sitten mm. "kamštis" josta suomeen tulee "kansi". Tai kummasta se sitten tuleekin, tästä tuosta seuraavasta.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... 1ti&h=3120

Kuurissa on "*kampsti (*kamps(t)a, kampsei)", joka on sitten enempi kasata ja varastoida, ja sellainen henkilö, joka kasaa ja varastoi, on

*kampst(e)ris, josta sitten tulee

"Hansa-mies" "ham(p)st(e)ris", kun k:kin muuttu h:ksi.

(Olisiko se sitten se freudilaisen psykologian "anaalinen persoonallisuus", kuten joku psykiatri, ettei olisi olut Claes Andersson (en ole nimittäin varma, mutta hän taatusti tuntee "terminologian", ekä ole siitäkään varma, lähtikö se psykiatrin suusta totena vai vitsinä!), "analisoi" ex-vvm. Iiro Viinasen "persoonaa" ...

Preussissa "*kampšti" menee muotoon

"kāuptun (kāuppa, kauppā)" = ostaa, josta

"kaupaūtwei (kaupauja, kaupauwa)" = käydä kauppaa.

(Olen jossakin selittänyt, mm. "lankà" (tulvaniitty) > "laukas sanojen yhteydessä, että tuom tapahtuu galindissa, kuten varmaan taphtuukin, mutta tapahtuu se myös ja ennen kaikkea preussissa).

Latinan sana "caupus" = viinakauppias tulee preussista eikä päin vastoin, sillä tämä tulee verbijohjoksilla kalnt-IE:sta asti.

Merkityksen ja äänneasun osalta merkitys on täsmällinen: vielä luoteisgermaanin *h on korvattu *k:lla. Sen sijaan sinun selityksesi olisi tuottanut suomeen asun **kamha ja saameen asun **guowsi.

Paapati.

Täysin epäonnistunut selitys kuten kaikki sinulla tähän saakka. Mikset opettelisi lainasanoja ja äännehistoriaa, että selityksesi voisi edes ottaa vakavasti?

 

Arkkis
Aikio: ” SaaN gierdat ‘to endure’ < PS *kiertë- < PreS *kärti- (~ Finn. kärsiä ‘to suffer; to endure’) < PGerm *hardja- (> Swedish härda ‘to harden, to endure’) (LÄGLOS s.v. kärsiä) ”

Tuo h > k -subtituution takia tämän selityksen edelle on asetettava liettuan

keršýti (keršija, keršijo)” = kostaa < ”kĩrsti (kẽrta, kĩrtė)” = hakata, puristaa, pistää, purra, iskeä, nokkia

Tästä olisi tullut suomeen **kerhiä, ei kärsiä.
Ei tule, koska se on tullut kuurista, jossa se on äänteellisesti hyvin suomalaisittain "kersti (kersia [äänt. ~kärsjä], kersei)".

Preesens voi lainautua loistavasti infinitiiviksi, jos se sopii hyvin äänneasuun. Mainit-takoon vaikka, että ennen Hämeessä sanottiin ortodokseista, että he "pomiloivat", mikä käsitettiin jonkinlaiseksi noitumiseksi, koska he sanoivat että "gospodi pomiloi", tyhmänkankeat hämäläiset käsittivät että se pappi itse on se "gospodi"...

Täysin epäonnistunut selitys kuten kaikki sinulla tähän saakka. Mikset opettelisi lainasanoja ja äännehistoriaa, että selityksesi voisi edes ottaa vakavasti?

(Ja samat virkkeet vielä muutamaan kertaan, että menisi sinullekin jakeluun.)

Olen perustutkija, jonka ydinosaamista on väärän tai epäilyttävän tiedon tunnistaminen, väistäminen ja korjaaminen. Se menee veriin.

Kun sinä kerran tiedät, mistä löydät tieteellisesti uskottavaa tietoa, niin mikset hyödyntäisi sitä? Miksi heittelet täällä tuollaista soopaa joka ei ole tieteellisiä kriteerejä nähnytkään? Eikö vaikka kuviokellunta olisi mielekkäämpi harrastus?
Katsotaan sitten kun tämä ensin on purkissa.

Minä harjoittelen suunnattomasti helpommalla alalla oman ammatin vastaavia hommia ajatellen.

Kyllä muakin joksus tuolla oman alan keskustelussa kiehuttaa...

kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/valaiskaahan-vahan-keskihakuisvoimasta-sentrifugaalivoim-t41922.html

 

 
Jaska
22020/28621 | 
Jotuni
Höpö höpö. /S/ ja /š/ ovat äännemerkkejä. Suomessa oli molemmat ja germaanissa vain /s/ joten suomeen olisi lainattu /s/:nä, joka siinä oli.

Kauttaviivojen välissä ilmaistaan foneemi. Asteriskilla ilmaistaan rekonstruktio. Juurihan selitin, että germaanin *s:ää ei suinkaan ole lainattu *s:nä, koska se ääntyi suhuisempana – juuri siksi, ettei germaanissa ollut *š:ää erikseen. Esitin myös paralleeleja tälle, mutta sinä et vain ymmärtänyt.

Jotuni
Sen sijaan suomalaiset /š/:t ovat germaanit lainanneet /s/:ksi koska muuta ei ollut. Siksi laina on suomesta germaaniin eikä toisin päin. Tuota tukee myös ettei fossilla ja forsilla ole indoeurooppalaista levikkiä.

Jos sana olisi lainattu itämerensuomesta germaaniin, substituutio olisi ollut juuri tuo, mutta tuo substituutio ei mitenkään voi todistaa,että lainasuunta oli tuo. Sinä painotat fors-sanan suppeaa germaanista levikkiä muttet noteeraa lainkaan, että sillä on to-della suppea levikki uralilaisella puolella (vain suomi ja pohjoissaame) ja lisäksi kon-sonanttiyhtymä jota ei vanhoissa sanoissa ole. En jaksa selittää moneen kertaan sa-moja asioita koska sinivalkoiset lasisi näköjään suodattavat pois kaiken mikä ei sovi omiin fantasioihisi.

Jotuni
Todistat tuossa itse, että germaanin *fursa olisi pitänyt lainata v-aluisena vurhana suomeen eikä p-alkuisena purhana.

Höpö höpö. Vain silloin, jos kyseessä olisi todella nuori laina. Juurihan selitin, että vanhoissa lainoissa ei ole korvattu *f:ää *v:llä.

Jotuni
Kantagermaanin *fursa - > fors tarkoittaa, että suomalainen pursa/purha -> skandinavian pors. Löytyykö kartalta?
Löytyy!

Porsen Uppsala län Östhammar: paikan kohdalle merkitty Sågdamme eli sahapato. Purha on siis padottu mutta nimi jäänyt.
Porsemaden Kalmar län Nybro: jokirantaa
Porsemaden Västra Götalands län Alingsås: paikassa on Kvarnsjöbacken eli joessa on ollut/on mylly joka viittaa koskeen.
Porsmad Kronobergs län Lessebo: tässä kohtaa saha ja pato. Siis ollut koskena.
Porssjön Hallands län Hylte: jälleen saha ja pato. Sågdammen
Porssjön Västra Götalands län Alingsås: vieressä on Dammsjön = patojärvi. Koski on padottu.

Aivan järjetöntä spekulaatiota, koska pors on ruotsalainen sana:

http://runeberg.org/svetym/0678.html

Arkkis
Ai missä se sana aikaisemmin on esiintynyt? Kuurilaiset siellä "hansailivat" aluksi preussilaisten ja sitten saksalaisten toimeksiaanosta, ja saksalaistuivat, ainakin osa. Tarkoitako, että se "Hansa" tulee jostakin "handel"-sanasta? Kyllä ne tulevat baltista:

Et siis osaa lukea kielitieteellistä tekstiä? Se ”PGerm *hansō-” merkitsee, että kyseessä on kantagermaaninen rekonstruktio. Koska sanaa tavataan germaanisista kielistä, on aivan ymmärrettävää, että germaaniset saksalaiset tunsivat sanan vielä paljon myöhemmin ja nimesivät kauppaliittonsa sillä. Ymmärrätkö?

Arkkis
Olen perustutkija, jonka ydinosaamista on väärän tai epäilyttävän tiedon tunnistaminen, väistäminen ja korjaaminen. Se menee veriin.

Selityksesi ovat edelleen valtavan kaukaa haettuja ja epäuskottavia. Mikset pysyisi omalla alallasi? Tai jos lähdet sorkkimaan vieraita aloja, vaivautuisit edes tutustumaan sen alan metodeihin ja tuloksiin. Mutta ei, sinä tulet tänne kertomaan fyysikoille, ettei ole olemassa mitään atomeja, vaan kaikki aine palautuu neljään elementtiin: tuli, vesi, maa ja ilma! (Vertaus, jonka toivottavasti ymmärrät ja osaat soveltaa myös kielitieteelliseen osaamiseesi.)

 

Jotuni
22021/28621 | 
Jaska
Aivan järjetöntä spekulaatiota, koska pors on ruotsalainen sana:
Mikset kirjoita totta? Pors on lainasana joka tarkoittaa suomyrttiä ja alkuperä on hämärä.

Ilmeisesti kaikki p-alkuiset ruotsalaiset sanat ovat lainoja.

 

Jaska
22023/28621 | 
Jotuni
Mikset kirjoita totta? Pors on lainasana joka tarkoittaa suomyrttiä ja alkuperä on hämärä.

Mikset kirjoita totta? SEO kirjoittaa, että se on joidenkuiden mukaan mahdollisesti lainattu alasaksasta. Silti sillä on laaja levikki skandinaavisissa kielissä ja se esiintyy jo saagoissa.

Jotuni
Ilmeisesti kaikki p-alkuiset ruotsalaiset sanat ovat lainoja.
Ei todellakaan. Vaikka kantagermaaniin tultaessa alkuperäinen *p frikatiivistuikin, muuttui alkuperäinen *b samalla uudeksi *p:ksi. Toki vierassanoja on hyvin paljon juuri p-alkuisissa sanoissa, mutta on niitä vanhojakin, kuten pösa:

http://runeberg.org/svetym/0705.html

JakomäenNeruda
Otavan tähtikuviota karhuna on arveltu paleoliittiseksi, koska kuvitelma esiintyy myös Amerikan intiaaneilla.
Itse en usko kalaverkkoselitykseen, vaan nimenä otava liittyy selkeästi karhu-sanastoon.

Ei liity, kuten jo selitin. Otavan ja karhun yhteys on assosiatiivinen: Otava sattuu olemaan sen tähdistön nimitys, josta karhun on uskottu olevan peräisin. Itse myyttinen yhteys voi toki olla ikivanha, mutta se ei muuta sitä, että Otava nimityksenä ei liity karhuun. Tähdistöjen nimet Iso Karhu ja Pieni Karhu liittyvät karhuun, mutta ne lienevät myöhäisiä astronomisia käännöksiä (latinan Ursa Major 'iso karhu').

 

 
Jotuni
22026/28621 | 
Moses Leone

Speidelin kirja "Ancient Germanic Warriors" sanoo:

 

The old Indo-European warrior styles lived longest and are best documented among Germanic nations of northern Europe. As neigbors, with a common lan-guage and religion, Germanic peoples shared one culture. Looking at them, as we will, from 200 BC,the date at which on current understanding Germanic culture began, to AD 1000 when Christianity transformed it, one can draw on rich sources within a strong historical frame, well-grounded in time and space.

Huurteen kirja taas sanoo:

 

Vanhimmat germaaniset lainasanat saatiin - kivikauden lopulla tai pronssi-kaudella - erikseen Suomeen ja Suomenlahden eteläpuolelle. Esiroomalaisen rautakauden väestöryhmistä edustaisi pohjoiskantasuomalaisia lähinnä Morbyn ryhmä.
Tuota ei voi ymmärtää muuten kuin, että joko germaaninen kieli oli olemassa jo tuhansia vuosia ennen germaanista kulttuuria, tai että jompi kumpi (tai molemmat) on väärässä. Kuinka on?
Huurre on väärässä

Suomalaisilla sanasepoilla on ihan oma tapansa kutsua germaaniseksi sellaista, mitä muualla kutsutaan indo-eurooppalaiseksi.

Yksi todiste suomalaisen sanaseppoilun mahdottoman alhaisesta tasosta on jatkuva ja toistuva valehtelu.

 

 
 
22027/28621 | 
 
Jotuni
Moses Leone

Speidelin kirja "Ancient Germanic Warriors" sanoo:

 

The old Indo-European warrior styles lived longest and are best documented among Germanic nations of northern Europe. As neigbors, with a common language and religion,Germanic peoples shared one culture. Looking at them, as we will, from 200 BC, the date at which on current understanding Germanic culture began, to AD 1000 when Christianity transformed it, one can draw on rich sources within a strong historical frame, well-grounded in time and space.
Huurteen kirja taas sanoo:

 

Vanhimmat germaaniset lainasanat saatiin - kivikauden lopulla tai pronssikaudella - erikseen Suomeen ja Suomenlahden eteläpuolelle. Esi-roomalaisen rautakauden väestöryhmistä edustaisi pohjoiskantasuomalaisia lähinnä Morbyn ryhmä.
Tuota ei voi ymmärtää muuten kuin, että joko germaaninen kieli oli olemassa jo tuhansia vuosia ennen germaanista kulttuuria, tai että jompi kumpi (tai molemmat) on väärässä. Kuinka on?
Huurre on väärässä.

Suomalaisilla sanasepoilla on ihan oma tapansa kutsua germaaniseksi sellaista, mitä muualla kutsutaan indo-eurooppalaiseksi.

Yksi todiste suomalaisen sanaseppoilun mahdottoman alhaisesta tasosta on jatkuva ja toistuva valehtelu. -

Huurre on arkeologi eikä mikään "sanaseppo".

Ja jos Speidel on oikeassa, germaaniset lainat suomessa täytyvät olla 200 eaa jälkeen lainattuja, joka tukisi omaa käsitystäni germaanisesta maahanmuutosta Suomeen rautakaudella.

 

Jaska
22029/28621 | 
Jotuni
Miksi valehtelet jälleen?
Porsin synonyymi gagel on sana jolla on levikki ja esiintyy saagoissa eikä pors.

Olet oikeassa siinä, että juuri gagel-sana esiintyy saagoissa eikä pors – tämä oli minun huolimattomuuttani ja saat pisteet tarkkuudesta – mutta pors-sanalla on kyllä laaja levikki skandinaavisissa kielissä: fsv., isl., no., da.; ja ruotsin murteissa myös asussa purs.

Gorgle
Kantagermaani syntyi Jaskan mukaan pronssi- ja rautakauden taitteessa. Sitä vanhempia germaanilainat eivät voine olla...
Tarkennan sen verran, että kantagermaaniset lainat eivät voi olla vanhempia kuin kantagermaanin taso. Mutta germaanisiksi lainasanoiksi katsotaan myös sellaiset sanat, jotka edeltävät kantagermaanin tasoa eli joita kutsutaan paleo- tai esigermaanisiksi. Diagnoosi on aika varma silloin kun sanalla tai johdoksella on jatkajia germaanissa mutta ei baltoslaavissa (näiden luoteisindoeurooppalaisten kielihaarojen esimuotoihin läntisillä uralilaisilla on ollut jo varhain kontakteja). "

[HM: NYT Pauhuu-Jaska lykkää täysin puhtainta potaskaa, sillä KANTAINDOEUROOPAN JA KANTAGERMAANIN VÄLILLÄ EI OLE MUITA KIELIÄ. Niiden välillä on vain Grimmin konsonattimuunnokset.

Muissa germaanikielisssä kuten itägootissa voi sitten olla esimerkiksi muista IE-kielistä ja muullata lainattua sanastoa, JOHON ON MYÖS TEHTY GRIMMIN ÄÄNTEENMUUNNOKSET "jälkikäteen" samoin kuin suomessakin on erikoislainat sovettu omaan äänteistöön.]


" Syynä on, että puhujayhteisöt eriytyvät alueellisesti ennen kuin kielellisesti - alueellinen (tai yhteisöllinen) eriytyminen mahdollistaa syntyneiden kielellisten erojen säilymisen, kun taas erot tasoittuvat jos puhujayhteisö on yksi ja sama. Tämä ei ole mennyt jakeluun kaikille foorumilaisille (lue: Jotunille), mutta kyseessä ei ole sen kummallisempi seikka kuin se, että aivan samoin germaanisiksi sanotaan myös kantagermaania myöhäisempiä lainasanoja (luoteisgermaanisia, skandinaavisia ja ruotsalaisia).

Tästä päästäänkin tähän:

Moses Leone
”The old Indo-European warrior styles lived longest and are best documented among Germanic nations of northern Europe. As neigbors, with a common lan-guage and religion, Germanic peoples shared one culture. Looking at them, as we will, from 200 BC, the date at which on current understanding Germanic culture began, to AD 1000 when Christianity transformed it, one can draw on rich sources within a strong historical frame, well-grounded in time and space.”

” Vanhimmat germaaniset lainasanat saatiin - kivikauden lopulla tai pronssikau-della - erikseen Suomeen ja Suomenlahden eteläpuolelle. Esiroomalaisen rauta-kauden väestöryhmistä edustaisi pohjoiskantasuomalaisia lähinnä Morbyn ryhmä. ”

Ja jos Speidel on oikeassa, germaaniset lainat suomessa täytyvät olla 200 eaa jälkeen lainattuja, joka tukisi omaa käsitystäni germaanisesta maahanmuutosta Suomeen rautakaudella.

Kuten edellä kävi ilmi,germaanisia lainoja on saatu eri aikoina.Osa lainoista on luon-nollisesti vuoden 200 eaa.jälkeen lainattuja.Mitä tulee Speidelin germaaneihin, tuolla ”germaanisella kulttuurilla” (ks. myös Gorgle) oli tietysti esimuotonsa, jotka myös oli-vat jo germaanisia edellä määritellyssä merkityksessä: siis eriytyneeseen germaani-seen kielilinjaan liittyviä, koska germaani oli eriytynyt esim. baltoslaavista jo kauan ennen tuota ajanhetkeä.Ei ”germaanisuus” syntynyt tyhjästä vuonna 200 eaa. Se ei myöskään syntynyt tyhjästä vuonna 500 eaa.,vaikka niille tienoille varsinaisen kanta- germaanisen vaiheen alku nykyään sijoitetaan. Nämä kielivaiheet ovat siis vain hetkiä jatkumossa.

Huurteen näkemys taas on osittain oikea siinä mielessä että vanhimmat germaani-set (tarkemmin siis esigermaaniset) lainasanat tosiaan ovat pronssikaudelta. Mutta Huurteen kehys on metodologisesti erheelliseksi osoittautunut jatkuvuusteoria, jossa suomen kielen esimuotoa (”esisuomea”) puhuttiin Suomessa jo 3900 eaa. alkaen, kun taas uusien tutkimusten mukaan tuo ajoitus on vähintään 3 000 vuotta liian varhainen. "

HM "Esisuomalaist kampakraamikot tulivat Astuvansalmelle 7000 vuotta sitten. Jatkuvuus on sitäkin vamhempi.

 

 
 
22031/28621 | 
Jaska
Mutta Huurteen kehys on metodologisesti erheelliseksi osoittautunut jatkuvuus-teoria, jossa suomen kielen esimuotoa (”esisuomea”) puhuttiin Suomessa jo 3900 eaa. alkaen, kun taas uusien tutkimusten mukaan tuo ajoitus on vähintään 3 000 vuotta liian varhainen.

Myös Unto Salo näyttää pitävän kiinni aiemmasta mallista ks. esim. hänen artikkelin-sa kirjassa "Ei kiveäkään kääntämättä",

http://www.oulu.fi/hutk/yleark/ajankohtaista.html.

Finne-sanan selitys artikkelissa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Asetelma on tuttuun ta-paan Wiikiläisittäin vahvasti eroottisesti latautunut: "Mutta eivät he (kantagermaanit) varmaankaan pelkkään verottamiseen tyytyneet, vaan ottivat orjikseen, palvelijoik-seen ja parhaissa tapauksissa jalkavaimoikseen suomalaisnaisia." Onkohan tämä joku vanhempien miesten juttu Turunmaalla päin?

 

 
Jotuni
22040/28621 | 
Jaska
Mutta germaanisiksi lainasanoiksi katsotaan myös sellaiset sanat, jotka edeltävät kantagermaanin tasoa eli joita kutsutaan paleo- tai esigermaanisiksi ....... Tämä ei ole mennyt jakeluun kaikille foorumilaisille (lue: Jotunille)
Ei tuo ole mennyt jakeluun kansainväliselle tiedeyhteisöllekään. Nämä suomalaiset germaanikiihkoilijasanasepot kehittelevät ihan omia määritelmiään.

Kantagermaani oli germaanin ensimmäinen kielitaso. Muut on humpuukia.

 

Arkkis: Re: Lalli ja Erik: Koivulehdon "hautaetymologia"...

La Heinä 18, 2009 10:56 pm

Arkkis kirjoitti: " Voit edelleen jatkaa tällä kaavalla taipuvien "germaanilainojen" esittelyä, kyllä minä ne kaikki ammun alas ja pidän kiinni vanhasta, suomen lainasanaetymologian suurelle yleisölle ehkä tunnetuimmasta säännöstä. "
 
Jaska: " Tuo sinun ”sääntösi” on vanhentunut: jo 1970-luvulla osoitettiin, etteivät vanhimmat germaaniset lainasanat ole yhtään nuorempia kuin balttilaisetkaan:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf



Arkkis: " Otetaan siis tarkasteltavaksi Koivulehdon "vanhat varmat kermaanietymo-logiat", kun epäilys häntä kohtaan kerran on herännyt sanoisinko "kummallisen" "iranilaisen poroetymologian ja silmittömän asiattoman hyökkäksen takia Kari Liukkosen balttietymologioita vastaan.

" Vanhimmista germaanisista lainakosketuksista ja niiden ikäämisestä 1

Jorma Koivulehto
I
1. L p R saude 'tervahauta'

1.1. Lindahlin j a Öhrlingin vanha ruotsinlapin sanakirja (1780) kirjaa substantiivin saude tervahaudan nimityksenä: saude 'picaria, tjärdal'; sauden tarvceb päldet 'in picaria picem liquidam excoquere, bränna tjära'.

Friisin sanakirja (1887) sisältää saman tiedon ja mainitsee sanan ruotsinlappalaiseksi:

saude 'picaria, Grav til at brande Tjsere i'.

J. K. Qyigstad (1893 s. 284) selitti sanan skandinaaviseksi lainaksi rinnastaen sen mnorj. sanaan sey
ὄir (seydir), jonka hän selittää 'the fire pit' \

Tämä skand. sana, joka voidaan kääntää myös 'keittotuli', on alun alkaen merkinnyt 'keittokuoppaa' (de Vries s. 471, Olsen 1909). "


Arkkis: "Keittokuoppa" on toiselta nimeltään "haude", ja suomen "haude" suhtau- tuu lapin sanaan "saude" täsmälleen samoin, kuin suomen sana "Häme" suhtautuu lapin sanaan "sabme".

Kaikki nämä neljä ovat itsenäisiä balttilainoja.

Täältä näkee, että oikea teoria ennustaa uusia faktoja:

post1015740.html?hilit=%20h%C3%A4me#p1015740

post1010670.html?hilit=%20h%C3%A4me#p1010670

Mitä tulee tuohon "hautua"-sanaan, se liitty "džiauti"- eli "sauna"-sanastoon:

post1049630.html?hilit=%20d%C5%BEiauti%20#p1049630

post1062073.html?hilit=%20d%C5%BEiauti%20#p1062073

JK: " Qyigstad liittää mukaan (myös Friisillä esiintyvän) sautopeci-termin,tämä Lapin kuvauksissa esiintyvä sana tarkoittaa peitetyssä maakuopassa hautomalla - tulta apuna käyttäen - pehmitettyä männyn sisäkuorta (lähteenä Q/.lla on von Düben 1873 s. 145). T .

I. Itkonen (1918 s. 43) vertasi sen sijaan näitä lapin sanoja suomen verbiin hautoa ja substantiiviin hauta.

Rinnastus sm. hauta - lpR saude esiintyy edelleen Kalimalla (1936 s. 98), ja siihen viittaa vielä Tryggve Sköld (1961 s. 171) Qyigstadin rinnastusta käsitellessään. "


Arkkis: Eli tämä "vanhentunut" selitys on siis aivan oikea!

JK: " Y. H . Toivonen on kuitenkin varustanut SKES:ssa tämän sm.- lp. rinnastuksen kysymysmerkillä. Tähän onkin aihetta. "

Arkkis: Vuan kun ei ole!

JK: " Kun näet tässä sm./r.ta ( < ksm. s) vastaisi lapissa s, täytyisi kyseessä olla joko hyvin vanha laina suomesta lappiin tai yhteinen sana (vksm. *savta).

Arkkis: Näin olisi vain maailmassa, jossa on pelkästään "SU:ita ja kermaaneja"... (Sellainen maailma on mahdoton, eikä sen toivottavampi kuin sellainenkaan JOSSA OLISI VAIN KERMAANEJA...)

JK: " Siinä tapauksessa odottaisi kuitenkin mieluummin suomen ensitavun < z:n vastineena lapissa uo:ta:

vrt. sm. halla (< *salna) ~ lpN suodne,

sm. rauta ~ lpN ruow'de,

sm. lauta ~ IpN luow'de,

sm. heinä (< *sajna) ~ IpN suoi'dne. 2


Arkkis: Kaikki nämä ovat järjestään balttilainoja, ja "heinä/ suoidne" ja "halla(šalna)/ suodne" noudattavat myös "häme/ sabme/žeme"-balttilainakaavaa!

(Missähän ne Koivulehdon KERMAANISANAT oikein viipyvät, "vanhoista sellaistahan" piti olla kysymys!)

JK: " Odotuksenmukainen haudan vanha vastine lapissa on siis IpN suow'de, ja tällainen sana esiintyykin lapissa, merkityksessä 'kidukset; kita'.

Lp. suow'de ja ims. hauta
kuuluvatkin ilmeisesti todella yhteen: semanttiselle suhteelle on löydettävissä paralleeleja, siitä lähemmin tuonnempana (kohta 2).

Selvä myöhempi laina suomesta on sen sijaan lappiin laajalti levinnyt haw'de 'hauta' (SKES).

1.2. M u t t a palaamme takaisin ruotsinlapin saude-sanaan.

Nykyisin, kun meillä on Qyigstadin aikaan verrattuna täydellisemmät apuneuvot käytettävissämme,voimme nähdä,että hän oli pääasiassa oikeassa:lapin saude on germaanista lähtöä."


Arkkis: No NNYT se rupesi jauhamaan sitä paskaa....

JK: " Sen originaali kuuluu samaan pesyeeseen, johon Q,:n mainitsema muinaisnor- jan sanakin kuuluu. Gotlannin vanhakantaisessa murteessa on säilynyt neutrisukuinen substantiivi

säide (kirjak.asussa söde) 'tjärdal,tjärmila', siis 'tervahauta' (Säve et alii s. 1056-); vanhin tämän murresanan selitys on vuodelta 1732:»tiärobruk, ther the brenna tiäro» (Neogardin kok.). "


Arkkis: "säide" ja "söde" ovat jo täysin eri sanoja, niiden välillä voi "surffata" MILLAISEN MUODON TAHANSA "LAPPIIN", kunhan siinä vain on s.ä ja d.tä!

JK: " Gotlannin murteen sanakirja, joka tämän sanan kirjaa, antaa laajassa sana-ar- tikkelissaan lisäksi tarkan kuvauksen tervahaudan rakentamisesta ja polttamisesta (bränna säide).

Säide-sanan kantaskandinaaviseksi (t. kantagerm.) originaaliksi saamme äännelail- lisesti asun *sau
þia (vrt.samaan pesyeeseen kuuluvaa,mutta umlautitonta maskulii- nia gotl. saud < mgotl. sauþr 'kaivo' < kskand. *sauþa-). Tämä kskand. *sauþia, jossa myöhemmin tapahtunutta umlautia ei vielä näy, sopii sekä äänteellisesti että siis myös semanttisesti tarkalleen lapin sanan germaaniseksi originaaliksi.

Äännesuhteeseen lpR saude ~ kskand. *sau
þia "

Arkkis: varsinaisia kengurunloikkia kermaanisanojen kytkemiseksi yhteyksiin, joihin ainakaan tällä tavalla eivät näytä lainkaan kuuluvina; puhumattakaan, että on sata kertaa uskottavampi balttietymologia!

JK: " vrt. esim. lpR hardo = IpN hardo 'hartia' (SKES) .—-
kskand. *harþiö ( > mruots. harþ 'hartia'),

lpR raudo (Lindahl-Öhrling) = IpN raw'do 'nieriä, r a u t u ' ~ kskand. *raudiö (> mnorj. reyör id.),

IpN (h)avle 'suojaa tarjoava kallion kolo' < ~ kskand.*hallia- (> norj. helli-r id., Nielsen 1945 s. 59).

Sama äännesuhde näkyy myös suomesta saaduissa lainoissa, kuten IpN hai'de ~ sm. haltia, IpN raw'de 'seppä' ~ sm.rautia id.Lapissa on ilmeisesti jo lainattaessa mukautettu sanat omaan kielessä ennestään olleeseen tyyppiin,jota edustaa esim. IpN män'ne 'menevä, menijä' ( = sm. menijä). Täten kskand. -i- ei ole saanut vastinetta (prof. Mikko Korhosen suullinen selitys). "


Arkkis: En voi ymmärtää, mitä tekemistä tuolla kaikella voilla sen ensimmäisen "säide/söde/saupia" -jäjennyrjäytyksen kanssa...

JK: " Kskand. *sauþia n. eroaa vain suvultaan siitä skand. sanasta (seyir), josta Qyigstad johti lapin saude-asun. Lainautuminen on siis kuitenkin tapahtunut jo kantaskandinaavisella kaudella - ennen skand. umlautin ilmestymistä ensitavuun - eikä (kuten Q. oletti) vasta muinaisskandinaavisella (mnorj.) (vrt. Nielsen 1945 s. 57 - 64, ks. myös Sköld 1961 s. 172). "

Arkkis: PÄTKÄÄKÄÄN ENEMPÄÄ EN YMMÄRTÄNYT KUN SE "SELITTI"!

Kuitenkin näistä vedetään kaiken kulttuurisen kehityksen "ajoituksia",JOILLE VAADI- TAAN "JUMALANSANAN" ASEMAA MUILLAKIN ALOILLA (kuten arkeologiassa!)!

JK: " 1.3. Kskand. *sauþia kuuluu germaaniseen pesyeeseen, jonka keskuksena on vahva verbi kgerm.*seuþa-; verbin germ.jatkajien merkitys on 'kiehua,keittää' (mnorj. sjoa, nruots. sjuda, mys. siodan, anglos. seoban jne.). *Saupia on ilmeisesti ikivanha tervahaudan germ. (skand.) nimitys, joka on säilynyt siis ainakin gotlannin murteessa ja lainana vanhassa etelälapissa.

Pesyeeseen kuuluu muitakin vanhoja substantiiveja, joista levinnein on kgerm. *sauþa- (ks. kohta 3.1-). Ruotsin tjärdal j a tjärmila eivät yhdyssanoina vaikuta vanhoilta, mila on sitä paitsi laina alasaksasta (Hellquist).

1.4. Vanhojen Lapin kuvausten käyttämässä termissä sautopetsi (von Diiben) esiin- tyvä sauto palautuu ilmeisesti johonkin kantaskandinaavisen *sauþia- muodon lähi- sukulaiseen.Termihän tarkoitti petäjän ohutta,ruokana käytettyä sisäkuorta, jota hau- dottiin turpeilla peitetyssä maakuopassa, jonka päälle oli tehty tuli (von Diiben 1873 s. 145). Von Diiben selventää itse lapin sanaa ruotsiksi juuri »sjud-tall». Sauto-osan originaaleina tulevat lähinnä kyseeseen seuraavien skand.sanojen kskand.edeltäjät:

mnorj.sey(r) f. 'vesipyörre,kurimus'< kskand. *sauþ,norja.murt. seyda f. 'gjaering isaer i fugtig halm og höi; varmt fugtig ver' jne.,siis 'käyminen = hautuminen, erik. kosteissa oljissa ja heinissä; hautova ilma'< kskand. *saupiön-, vrt.myös norj. murt. saud f. 'kiehuminen'.

Vrt. näihin norj. murt. verbiä soyda 'la syde, ophette svakt, holde i varmog fugtig tilstand [= 'hautoa, hauduttaa ' ], la dampe' jne . (skand. sanat: de Vries, Torp, Ross).

1.5. Päädyimme siis seuraavaan:

1. lpR saude 'tervahauta' < kskand.*sauþia > gotl. säide 'tervahauta'.

2. Ims. hauta on pidettävä erillään tästä lapin sanasta. — Toinen kysymys on sitten, mikä ims. hauta-sanan alkuperä on. Siitä kahdessa seuraavassa kappaleessa, jotka samalla johtavat tämän artikkelin varsinaiseen aiheeseen, varhaisimpien germaanisten lainojen ja niiden ikäämisen tarkasteluun.

(lainaus)

Jaska:  http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_247.pdf


Germaaniset sanat loppuivat yleensä *z-äänteeseen, joka johtaa joko *-as tai *-eš (> *-eh) -substituutioon. Jälkimmäinen siis taipuu *hyljeh: *hylkehen (> hylje: hylkeen). Silti myös e-vartaloita tavataan, kuten palsi: pallen. Tästäkin sanasta tavataan silti myös *-eš-substituutiota:palle: palteen. Muita e-vartaloisina taipuvia germaanilainoja ovat karsi, kilpi, liesi, lovi, tuppi, umpi, kalsi, paasi, pursi, suuri, tuoni, vaaksi, vyyhti.

Voisit siis sinäkin vihdoin päivittää tietosi viime vuosikymmenten tutkimustilanteen tasalle ja lakata väittämästä, ettei germaanilainoissa ole e-vartaloita.

 
Arkkis: Tuon "kainuun" voit myös "kumota", jonka minä yhdistän liettuan sanoihin "ginti (gẽna)", "guiti (guja)","gainti (gaino)",jotka kaikki ovat venäjän verbin "gnat´ (gonet)" synonyymeja, ja tarkoittavat mm. tervan- (derva) ja viinanpolttoa.

Edelleen pysyn kannallani sanojen "sauna" ja "savu" alkuperän suhteen, samoin "Saimaan" ja "Päijänteen" suhteen,enkä noteraa "Hämeen" "germaanietymologiota".

Jos esittäisit noille yhden tarkan balttilaisen lähtöasun, vertailu olisi mahdollista tehdä. Etpä tietenkään noteeraa Hämeen germaanietymologiaa, koska olet pakko-mielteisesti balttiselitysten kannalla, riippumatta niiden pätevyydestä. Sille minä en voi mitään, Suomessa vallitsee uskonnonvapaus – tiedän kuitenkin että objektiiviset keskustelijat näkevät edeltä mikä on selitystesi todellinen taso.

(uutta kierrosta edellisistä)

(lainaus)

 

Arkkis<. Lähetetty: Su Heinä 19, 2009 3:01 am

JK: " Kskand. *sauþia n. eroaa vain suvultaan siitä skand. sanasta (seyir), josta Qyigstad johti lapin saude-asun. Lainautuminen on siis kuitenkin tapahtunut jo kan- taskandinaavisella kaudella - ennen skand. umlautin ilmestymistä ensitavuun - eikä (kuten Q . oletti) vasta muinaisskandinaavisella (mnorj.) (vrt. Nielsen 1945 s. 57-64, ks. myös Sköld 1961 s. 172). "

Arkkis: PÄTKÄÄKÄÄN ENEMPÄÄ EN YMMÄRTÄNYT, KUN SE "SELITTI"!

Kuitenkin näistä vedetään kaiken kultuurisen kehityksen "ajoituksia", JOILLE VAADITAAN "JUMALANSANAN" ASEMAA MUILLAKIN ALOILLA (kuten arkeologiassa!)!

......................................................

JK: " 1.3. Kskand. *sauþia kuuluu germaaniseen pesyeeseen, jonka keskuksena on vahva verbi kgerm.´*seuþa-; verbin germ. jatkajien merkitys on 'kiehua, keittää' (mnorj. sjoὄa, nruots. sjuda, mys. siodan, anglos. seoban jne.). *Sauþia on ilmei-sesti ikivanha tervahaudan germ. (skand.) nimitys, joka on säilynyt siis ainakin gotlannin murteessa ja lainana vanhassa etelälapissa.

Pesyeeseen kuuluu muitakin vanhoja substantiiveja, joista levinnein on kgerm, *saupa- (ks.kohta 3.1-). Ruotsin tjärdal ja tjärmila eivät yhdyssanoina vaikuta vanhoilta, mila on sitä paitsi laina alasaksasta (Hellquist). "


Arkkis: Ruotsin "tjär" on alkuperältään baltin "derva".  (Voi tulla suoraa kanta-IE:n "Deru":stakin; jo neandertalilaiset osasivat tislata tervaa, ja jopa keittää siitä muovia.)

JK: " 1.4. Vanhojen Lapin kuvausten käyttämässä termissä sautopetsi (von Diiben) esiintyvä sauto palautuu ilmeisesti johonkin kantaskandinaavisen *sauþia- muodon lähisukulaiseen. Termihän tarkoitti petäjän ohutta, ruokana käytettyä sisäkuorta, jota haudottiin turpeilla peitetyssä maakuopassa, jonka päälle oli tehty tuli (von Diiben 1873 s. 145).

Von Diiben selventää itse lapin sanaa ruotsiksi juuri »sjud-tall». Sauto-osan origi- naaleina tulevat lähinnä kyseeseen seuraavien skand. sanojen kskand. edeltäjät:

mnorj. sey
ὄ(r) f. 'vesipyörre, kurimus' < kskand. *sauþ, norja. murt. seyda f. 'gjaering isaer i fugtig halm og höi; varmt fugtig ver' jne., siis 'käyminen = hautuminen, erik. kosteissa oljissa ja heinissä; hautova ilma' < kskand. *sauþiön-, "

Arkkis: Ei se sana mitään tuollaista tarkoita, vaan se on baltoslaavilainen "hauto-pätsi", ja sekä sana että ilmiönä todistaa, että tuonkin alueen lappalaiset ovat tulleet länsivenäläisiltä alueilta, kuten venäläiset itse Wikissä arvelevatkin!

Ven. " peč' " = leivin(uuni). "Hautoa" on selitetty aiemmin.

JK: " vrt. myös norj. murt. saud f. 'kiehuminen'. "

Vrt. näihin norj. murt. verbiä soyda 'la syde, ophette svakt, holde i varmog fugtig tilstand [= 'hautoa,hauduttaa' ], la dampe' jne. (skand.sanat:de Vries, Torp, Ross). "

Arkkis: Nuo sanat ovat lainautuneet lapista norjan murteisiin, eivätkä päin vastoin!


JK: " 1.5. Päädyimme siis seuraavaan:

1. lpR saude 'tervahauta' < kskand.*sau
þia > gotl. säide 'tervahauta'. "

Väärin: tulimme siihen tulokseen, että "hauta" on "savu-hauta" latvian žaut-verbistä tai tai vastaavasta kuurin sanasta.

JK: " 2. Ims. hauta on pidettävä erillään tästä lapin sanasta.

Arkkis: EI SUINKAAN OLE, vaan se on tämä sama.

JK: "— Toinen kysymys on sitten, mikä ims. hauta-sanan alkuperä on.

Arkkis: Siihenkin on jo vastattu.

JK: " Siitä kahdessa seuraavassa kappaleessa, jotka samalla johtavat tämän artikke- lin varsinaiseen aiheeseen, varhaisimpien germaanisten lainojen ja niiden ikäämisen tarkasteluun.

Arkkis: JOISTA ENSIMMÄÄKÄÄN GERMAANISTA EI OLE VIELÄ TULLUT ESIIN!

JK: 2. ” Lp. suow ' de " "kidukset; kita''

2.1. Itämerensuomen hauta-sanalla (jonka merkityksistä ks. kohta 3.1) on ilmeisesti lapissa vastine: lpN (Nielsen) suov´de '(kalan) kidukset', myös (kark.) 'kita (ihmisellä)'.

Sana esiintyy lapissa laajalti (Grundström: suotte, Lagercrantz nr. 7191, T.I. Itkonen jne .); kaikkialla esiintyvä merkitys on 'kidukset','kita' on vain Friisin ja Nielsenin kir- jaama: (Friis) 'os patulum,
hians' = 'ammottava kita', (Nielsen) 'kjeft', stuorra suoivde cag'gal »sperre op stor kjeft», doala suoitdad 'hold kjeft' (- »pidä kitasi», 'kita kiinni'). Yhteiseksi kantamuo- doksi lapin j a itämerensuomen sanoille saamme siis normaalien äännesuhteiden mukaisesti vksm. asun *savta.

Lapin sana yksinään voisi palautua myös vksm. asuun *savta (ks. myös kohta 3.3).

Itämerensuomen ja lapin merkitykset tuntuvat ensi näkemältä ehkä olevan kaukana toisistaan, mutta paralleeleja ei tarvitse kaukaa hakea: vrt. mnorj. geil 'kuilu, rotkotie', samaa pesyettä ablaut-astetta myöten on mruots.gel 'kidukset", ruots. murt. (Suom.) gäil id.= gotl. gail 'kita' (= 'gap'); kaula; kidukset', eri ablautastetta on mnorj. gil 'rako, kuilu' (ks. esim. Hellquist s.v. gäl, Säve et alii s. 901, de Vries s. 161). Edelleen: lat. faux, pl. fauces 'nielu, kurkku,kita; halkeama, kuilu; rotkotie, vuorensola'; mnorj. barki 'kita, kurkku', samaa pesyettä kr. pharanks 'kuilu', phary(n)ks 'henkitorvi, nielu' (de Vries s. 26); ruots. svalg 'nielu; juopa,kuilu' = saks. Schivalch 'sulatusuunin aukko'; ntansk. kulk 'ruokatorvi,kita, siemaus' = kas. kolk, kulk 'vesihauta, veden syövyttämä syvänne'.

Arkkis: " Liettuaksi ja jotvingiksi "syvä" = "gìlus, gìli", preussiksi "gillus, gilli", "syvyys" on "gelme" (jt.) , "gelmė" (paikka), "gilumas" (ominaisuus) (lt.), "gillums" (pr.).


JK: " 2.2.Ims.-lp.sanan semanttinen kehitys voidaan siis selittää lähtemällä vain siitäkin, että kidukset ovat (kannen peittämiä) kuoppia,reikiä kalan pään molemmilla puolilla.Yhdistävänä mielteenä on voinut olla myös 'ammottava aukko, kurimus, syöveri': vrt. ruots. gap 'ammottava aukko, kita', vir. pergu-haud 'Abgrund der Hölle' (Wiedemann), siis 'helvetin kuilu, kita'.

Mutta hallitsevana mielteenä on voinut olla nimenomaan 'henkireikä, huokumisaukko', jollaisia palavassa (terva)haudassa on oltava:»Sitä mukaa kuin tuli rupesi tervas- puihin tarttumaan, lyötiin turvetta ja multaa sytytyspalttoon ja lukittiin tuli pimettoon, jossa se sai itsekseen pihistä ja korvennella. Mutta piti kuitenkin heittää ilmareikiä, joista tuli sai henkeään vetäistä, sekä ylemmäksi toisia,joista se sai huokua ulos. Paksun höyryisen savun hauta alussa työnsi;ellei olisi jätetty huokumis aukkoja, olisi savu helposti saattanut pomauttaa turpeet ja sammalet ilmaan.» Näin kuvaa Samuli Paulaharju Kainuun tervahautojen polttoa (Paulaharju 1922 s.159,kurs. minun). Karj. hauansilmä on »tervahaudan keskelle asetettava luukku, joka toimii ilmanvaihtoauk-kona palamiseen tarvittavan vedon aikaansaamiseksi» (KK.S). Vrt. tähän Gotlannin murteen sanakirjan kuvausta täitfe-haudan polttamisesta:

»Genom hela vedmassan stär inbyggd en hög stäng (augna-speila eli. stang), som gar ned i avva' ['haudan silmään': avua' = ögat]; denna uppdrages nu nägra qvarter, att hälet efter den mätte bilda säsom en skorsten genom veden för bättre luftdrag och tjärans nedrinnande» (Säve et alii s. 1057, kurs. minun).

Kalan kidukset ovat sen hengityselimiä, huokumisaukkoja':vrt. kala huokuu, saukko huokuu 'uttern drager andan',huokureikä 'andhäl (hos hvalfisken)' (Lönnrot). Voimme myös verrata rinnastuksemme semantiikkaa kirjakielessä vanhentuneen m u t t a murteissa vielä elävän zuofto-substantiivin merkityksiin:murt. mm. '(kaivettu) kuoppa, syvennys (jossa vettä), notko, halkeama kalliossa, laakso; veneen kaarien vesireikä; ilmareikä (tervahaudassa, suossa), sierain; kurkku', dim. huokonen mm. 'sierain' ja 'tervahaudan ilmareikä' (Sanakirjasäätiö) . "


Arkkis: Kaikki, mitä Koivulehto tässä kohdassa 2. sanoo, on mielenkiintoista, mutta vahvistaa "hauta"-sanan balttietymologiaa", EIKÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA TEE SIITÄ GERMAANISTA, kuten myös tuota kidan ja kidusten "haudankansianalogiaa".

post1050383.html?hilit=%C5%BEaut#p1050383
 
ARkkis: Lähetetty: Su Heinä 19, 2009 8:49 pm
(taas uusi rundi)
(lainaus Arkkis)
(lainaus Jaska)
 
Arkkis:Voit edelleen jatkaa tällä kaavalla taipuvien "germaanilainojen" esittelyä, kyllä minä ne kaikki ammun alas ja pidän kiinni vanhasta, suomen lainasanaetymologian suurelle yleisölle ehkä tunnetuimmasta säännöstä.


Jaska: Tuo sinun ”sääntösi” on vanhentunut: jo 1970-luvulla osoitettiin, etteivät vanhimmat germaaniset lainasanat ole yhtään nuorempia kuin balttilaisetkaan:


http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf


Otetaan siis tarkasteltavaksi Koivulehdon "vanhat varmat kermaani-etymologiat", kun epäilys häntä kohtaan kerran on herännyt sanoisinko "kummallisen" "iranilaisen poroetymologian ja silmittömän asiattoman hyökkäksen takia Kari Liukkosen balttietymologioita vastaan.

" Vanhimmista germaanisista lainakosketuksista ja niiden ikäämisestä 1

Jorma Koivulehto
I
1. L p R saude 'tervahauta'

1.1. Lindahlin ja Öhrlingin vanha ruotsinlapin sanakirja (1780) kirjaa substantiivin saude tervahaudan nimityksenä: saude 'picaria, tjärdal'; sauden tarvceb päldet 'in picaria picem liquidam excoquere, bränna tjära'.

Friisin sanakirja (1887) sisältää saman tiedon ja mainitsee sanan ruotsinlappalaiseksi:

saude 'picaria, Grav til at brande Tjsere i'.

J. K. Qyigstad (1893 s. 284) selitti sanan skandinaaviseksi lainaksi rinnastaen sen mnorj. sanaan sǿy
ὄr ir (seyὄir), jonka hän selittää 'the fire pit' \

Tämä skand. sana, joka voidaan kääntää myös 'keittotuli', on alun alkaen merkinnyt 'keittokuoppaa' (de Vries s. 471, Olsen 1909). "


Arkkis:"Keittokuoppa" on toiselta nimeltään "haude",ja suomen "haude" suhtautuu lapin sanaan "saude" täsmälleen samoin, kuin suomen sana "Häme" suhtautuu lapin sanaan "sabme".

Kaikki nämä neljä ovat itsenäisiä balttilainoja.

Täältä näkee, että oikea teoria ennustaa uusia faktoja:

post1015740.html?hilit=%20h%C3%A4me#p1015740

post1010670.html?hilit=%20h%C3%A4me#p1010670

Mitä tulee tuohon "hautua"-sanaan, se liitty "džiauti"- eli "sauna"-sanastoon:

post1049630.html?hilit=%20d%C5%BEiauti%20#p1049630

post1062073.html?hilit=%20d%C5%BEiauti%20#p1062073

JK: " Qyigstad liittää mukaan (myös Friisillä esiintyvän) sautopeci-termin,tämä Lapin kuvauksissa esiintyvä sana tarkoittaa peitetyssä maakuopassa hautomalla - tulta apuna käyttäen - pehmitettyä männyn sisäkuorta (lähteenä Q.:lla on von Diiben 1873 s. 145). T .

I. Itkonen (1918 s. 43) vertasi sen sijaan näitä lapin sanoja suomen verbiin hautoa ja substantiiviin hauta.

Rinnastus sm. hauta - lpR saude esiintyy edelleen Kalimalla (1936 s. 98), ja siihen viittaa vielä Tryggve Sköld (1961 s. 171) Qyigstadin rinnastusta käsitellessään. "


Arkkis: Eli tämä "vanhentunut" selitys on siis aivan oikea!

JK: " Y. H . Toivonen on kuitenkin varustanut SKES:ssa tämän sm.- lp. rinnastuksen kysymysmerkillä. Tähän onkin aihetta. "

Arkkis: Vuan kun ei ole!

JK: " Kun näet tässä sm./r.ta ( < ksm. s) vastaisi lapissa s, täytyisi kyseessä olla joko hyvin vanha laina suomesta lappiin tai yhteinen sana (vksm. *savta).

Arkkis:
Näin olisi vain maailmassa,jossa on pelkästään "SU:ita ja kermaaneja"... (Sellainen maailma on mahdoton, eikä sen toivottavampi kuin sellainenkaan JOSSA OLISI VAIN KERMAANEJA...)

JK: " Siinä tapauksessa odottaisi kuitenkin mieluummin suomen ensitavun < z:n vastineena lapissa uo:ta:

vrt. sm. halla (< *salna) ~ lpN suodne,

sm. rauta ~ lpN ruow'de,

sm. lauta ~ IpN luow'de,

sm. heinä (< *sajna) ~ IpN suoi'dne. 2


Arkkis: Kaikki nämä ovat järjestään balttilainoja, ja "heinä/ suoidne" ja "halla (šalna)/ suodne" noudattavat myös "häme/ sabme/žeme"-balttilainakaavaa!

(Missähän ne Koivulehdon KERMAANISANAT oiekin viipyvät, "vanhoista sellaisistahan" piti olla kysymys!  )

JK: " Odotuksenmukainen haudan vanha vastine lapissa on siis IpN suow'de, ja tällainen sana esiintyykin lapissa, merkityksessä 'kidukset; kita'.

[Lp. suow'de ja ims. hauta
kuuluvatkin ilmeisesti todella yhteen: semanttiselle suhteelle on löydettävissä paralleeleja, siitä lähemmin tuonnempana (kohta 2).

Selvä myöhempi laina suomesta on sen sijaan lappiin laajalti levinnyt haw'de 'hauta' (SKES).

1.2. M u t t a palaamme takaisin ruotsinlapin saude-sanaan.

Nykyisin, kun meillä on Qyigstadin aikaan verrattuna täydellisemmät apuneuvot käytettävissämme, voimme nähdä, että hän oli pääasiassa oikeassa:lapin saude on germaanista lähtöä."


Arkkis: No NNYT se rupesi jauhamaan sitä paskaa....

JK:"Sen originaali kuuluu samaan pesyeeseen,johon Q:n mainitsema muinaisnorjan sanakin kuuluu. Gotlannin vanhakantaisessa murteessa on säilynyt neutrisukuinen substantiivi

säide (kirjak.asussa söde) 'tjärdal, tjärmila',siis 'tervahauta' (Säve et alii s. 1056-); vanhin tämän murresanan selitys on vuodelta 1732: »tiärobruk, ther the brenna tiäro» (Neogardin kok.). "


Arkkis: "säide" ja "söde" ovat jo täysin eri sanoja, niiden välillä voi "surffata" MILLAISEN MUODON TAHANSA "LAPPIIN", kunhan siinä vain on s:ä ja d:tä!

JK: " Gotlannin murteen sanakirja, joka tämän sanan kirjaa, antaa laajassa sana- artikkelissaan lisäksi tarkan kuvauksen tervahaudan rakentamisesta ja polttamisesta (bränna säide).

Säide-sanan kantaskandinaaviseksi (t. kantagerm.) originaaliksi saamme äännelail-lisesti asun *sauþia (vrt.samaan pesyeeseen kuuluvaa, mutta umlautitonta maskulii- nia gotl. saud < mgotl. saupr 'kaivo' < kskand. *sauþa-). Tämä kskand. *sauþia, jossa myöhemmin tapahtunutta umlautia ei vielä näy, sopii sekä äänteellisesti että siis myös semanttisesti tarkalleen lapin sanan germaaniseksi originaaliksi.

Äännesuhteeseen lpR saude ~ kskand. *sauþia "


Arkkis: varsinaisia kengurunloikkia kermaanisanojen kytkemiseksi yhteyksiin joihin ainakaan tällä tavalla eivät näytä lainkaan kuuluvina; puhumattakaan, että on sata kertaa uskottavampi balttietymologia!

Piru periköön! ATK-teknologia teki minulle nyt temput, ja tämä rakkine kopio nuo "Kaupþing-kirjaimen" þ, joka tarkoittaa englannin "this-äännettä", "p":ksi ( ja ὄ - kirjaimen, joka tarkoittaa "that"-äännettä', "ö":ksi)!

Nyt kun puhutaan GOTLANNIN MURTEESTA, niin "saude" on ilman muuta balttilaina, joka voi tulla useaa eri tietä, esimerkiksi

kuurin "dzauta", latvian / žiemgallin "žauta" = kuvattavaksi/savustettavaksi/ "poltettavaksi" (tervahauta) asetettu",

eli just se mitä Koivulehto tekstien asiyhteydestä aivan oikein erittääkin.

Hän pyörittelee tuossa aivan turhaan "kantagermaaneita", sillä laina on tullut aluksi vain yhteen skandinaavikieleen gotlanninruotsiin, jonka senkin hän itsekin sanoo!.

Lainautumissunnasta ei ole vähäisintäkään epävelvyyttä,sillä liettua džiau- sisältää MAKSIMIMÄÄRÄN "S:N PÄÄLLE TULEVIA LISÄMÄÄREITÄ: alkukonsonatti d, suhuisuus, liudennus (i) ja soinnillisuus, neljä kappaletta. Lainautuessa ne rapisevat, ja myös myös oman kielen edelleenkehityksessä.

 

Lainaa:
JK: " vrt. esim. lpR hardo = IpN har'do 'hartia' (SKES) .- kskand. *harὄiö ( > mruots. harp 'hartia'),

lpR raudo (Lindahl-Öhrling) = IpN raw'do 'nieriä, r a u t u ' ~ kskand. *rauὄiō ( > mnorj. reyὄr id.),

IpN (h)aVle 'suojaa tarjoava kallion kolo' <~ kskand. * hallia- ( > mnorj. helli-r id., Nielsen 1945 s. 59).

Sama äännesuhde näkyy myös suomesta saaduissa lainoissa, kuten IpN hai'de ~ sm. haltia,

IpN raw'de 'seppä' ~ sm. rautia id.


Lapissa on ilmeisesti jo lainattaessa mukautettu sanat omaan, kielessä ennestään olleeseen tyyppiin, jota edustaa esim. IpN män'ne 'menevä, menijä' ( = sm. menijä). Täten kskand. -i- ei ole saanut vastinetta (prof. Mikko Korhosen suullinen selitys). "


Arkkis: En voi ymmärtää, mitä tekemistä tuolla kaikella voilla sen ensimmäisen "säide/söde/saupia"-järjennyrjäytyksen kanssa...


Tähän "arvioon" oli siis osansa KONEEN mokalla...
 
Lainaa:
JK: " Kskand. *sauþia n. eroaa vain suvultaan siitä skand. sanasta (seyὄir), josta Qyigstad johti lapin saude-asun. Lainautuminen on siis kuitenkin tapahtunut jo kan- taskandinaavisella kaudella - ennen skand. umlautin ilmestymistä ensitavuun - eikä (kuten Q . oletti) vasta muinaisskandinaavisella (mnorj.) (vrt. Nielsen 1945 s. 57-64, ks. myös Sköld 1961 s. 172). "

Arkkis: PÄTKÄÄKÄÄN ENEMPÄÄ EN YMMÄRTÄNYT KUN SE "SELITTI"!

Kuitenkin näistä vedetään kaiken kulttuurisen kehityksen "ajoituksia",
JOILLE VAADITAAN "JUMALANSANAN" ASEMAA MUILLAKIN ALOILLA (kuten arkeologiassa!)!

JK: " 1.3. Kskand. *sauþia kuuluu germaaniseen pesyeeseen, jonka keskuksena on vahva verbi kgerm. *seuþa-;verbin germ. jatkajien merkitys on 'kiehua,keittää' (mnorj. sjoὄa, nruots. sjuda, mys. siodan, anglos. seoὄan jne.).

*Sauþia on ilmeisesti ikivanha tervahaudan germ. (skand.) nimitys, joka on säilynyt siis ainakin gotlannin murteessa ja lainana vanhassa etelälapissa.



Arkkis: Noin siis ei ole; hyvä yritys, mutta huono tulos.

"*Sauta(s)/*sautia(n) on lainautunut baltista kuten itse asiakin jota tehdään. (Ja sehän Koivulehtoa ja hänen "Kermaanikuvaansa" nimenomaan korventaa... ja siksi balttia osaavat germanistit ovat olleet tästä asiasta hiljaa.Tämä osoittaa,että "kanta- kirjakermaanit" eivät osanneet keittää tervaa, eivätkä olleet noin ollen myöskään kummoisiakaan merenkulkijoita ennen balttivaikutusta. Baltit olivat tämän taidon kehittäneet koivuntervantislauksesta, jolla tervattiin erityiseti jalkineita ja vaatteita ikuisia lokakelejä varten. Välimerellä tislatiin seetrin tervaa, joka alun perin lienee kehitetty muumioden balsamointiin, mutta se alkoi ajanlaskun alussa olla hyvin niukka hyödyke.)
 

Lainaa:
JK: " Pesyeeseen kuuluu muitakin vanhoja substantiiveja,joista levinnein on kgerm, *sauþa- (ks. kohta 3.1—). Ruotsin tjärdal ja tjärmila eivät yhdyssanoina vaikuta vanhoilta, mila on sitä paitsi laina alasak- sasta (Hellquist).

1.4. Vanhojen Lapin kuvausten käyttämässä termissä sautopetsi (von Diüben) esiintyvä "sauto" palautuu ilmeisesti johonkin kanta-skandinaavisen *sauþia-muodon lähisukulaiseen.

Termihän tarkoitti petäjän ohutta, ruokana käytettyä sisäkuorta, jota haudottiin tur-peilla peite- tyssä maakuopassa, jonka päälle oli tehty tuli (von Diiben 1873 s. 145). Von Diiben selventää itse lapin sanaa ruotsiksi juuri »sjud-tall». Sauto-osan originaa-leina tulevat lähinnä kyseeseen seuraavien skand. sanojen kskand. edeltäjät:

mnorj. seyὄ(r) f. 'vesipyörre,kurimus' < kskand.*sauÞiō, norja.murt.seyda f. 'gjaering isaer i fugtig halm og höi;varmt fugtig ver' jne.,siis 'käyminen = hautuminen, erik. kosteissa oljissa ja heinissä; hautova ilma' < kskand. *sauþiön-, vrt. myös norj. murt. saud f. 'kiehuminen'.

Vrt. näihin norj. murt. verbiä soyda 'la syde, ophette svakt, holde i varmog fugtig tilstand [= 'hautoa, hauduttaa'], la dampe' jne. (skand. sanat: de Vries, Torp, Ross).

1.5. Päädyimme siis seuraavaan:

1. lpR saude 'tervahauta' < kskand. *sauÞia > gotl. säide 'tervahauta'.

2. Ims. hauta on pidettävä erillään tästä lapin sanasta. - Toinen kysymys on sitten, mikä ims. hauta-sanan alkuperä on. Siitä kahdessa seuraavassa kappaleessa, jotka samalla johtavat tämän artikkelin varsinaiseen aiheeseen, varhaisimpien germaanisten lainojen ja niiden ikäämisen tarkasteluun.


Ei ole pidettävä erillään, mutta katsotaan sitä uudessa viestissä.

Siis: kuurin "dzauta", latvian / žiemgallin "žauta" > kuivattavaksi / savustettavaksi / "poltettavaksi" (tervahauta) asetettu" > (terva-, savustus-, paisto-, kuivaus-, saunomis) hauta kuin hauta!

Mahtaisikohan Jaska pitää nyt Koivulehdon selvityksiin nojautuen tätä poltettavaksi pinottua (*dzauta) tervahautaa gotlanninruotsin ikiomien sanojen etymologiaksi, yhtään sen uskottavampana kuin "kuivattavaksi ripustettavaa" ("*dzaunāns") talvivaatetustakaan" suomen sanojen:

 
Jaska kirjoitti:
Arkkis kirjoitti: "En ole tuota ehtinytkään vielä lukea, enkä muutamaan päivään ehdikään, mutta vaikuttaa siltä kuin väittäisit esibaltin ja sanskritin kehittyneen vielä aikansa IE- kantakielestä samaan suuntaan.


En väitä. Satemisaatio on kiistatta tapahtunut baltoslaavissa, mutta muutoksen tulos rekon-struoidaan vielä pidemmälle menneeksi (*k’ > tai ) kuin arjassa (missä *k’ > *c’ [= ts’]). Sitä pidetään alueellisesti levinneenä piirteenä.
 
Arkkis kirjoitti:
Siten että ne liittyvät omiin pääverbeihinsä, jotka merkitsevät "sitoa naruun" (liekti), "laahata perässään" (vilkti), "kaivaa"(kasti) ja "taistella" (kauti(s)) ILMAN ÄÄNTEEN- MUUNNOKSIA (liettuasta JA konstruoidusta kuurista) samoin kuin "sauna" täysin lainmukaisella äänteen- muutoksella balttikielten sisäisten sääntöjen mukaan konst- ruoituun kuurin verbiin "dzauti" (liett. džiauti"), joka tarkoittaa kuivattavaksi tai kuumennettavaksi ripustamista.

(Suomen sanoja "lieka", "kasa", "kauna" ja "velka" EIVÄT SIIS OLE LIETTUAN SANOJA ainakaan aivan tuollaisennan!)


Ilmankos kaikille sanoille ei ole edes esitetty balttiselitystä, vain sanoille kauna ja velka, mutta SSA ei pidä niitäkään uskottavina.

Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, mutta lainasanatutkimuksessa pitäisi pystyä osoit-tamaan yksi todellinen lähtömuoto, josta sana olisi voitu lainata. Ei ole mitään todis- teita siitä, että kantasuomalaiset olisivat hallinneet baltin taivutusopin, indoeurooppa-laisen vartalovaihtelun ja balttilaisten kielten väliset äännesuhteet,joten abstraktioilla ei voi pelata. Jos baltissa ei ole tasan sellaista asua, joka vastaa suomen sanaa (myös merkitykseltään!), ei lainaselitystä hyväksytä.

 
Arkkis kirjoitti:
MISTÄ TIEDÄT että kantasuomessa olisi ollut "sakna",kun on jonkin verran sellaisia- kin merkkejä, että huomattavasti myöhempinä aikoina olisi ollut murteissa "tsauna", jopa Ruotsissa, vieläpä Siperissakin?


Miten on mahdollista, ettet ymmärrä? Esitetty itämerensuomalaisten kielten edustus voi palautua ainoastaan asuun *sakna,ei asuun *sauna. Nimittäin länsisuomessa on tapahtunut tavunloppuisen *k:n vokaaliutuminen, mutta missään ei ole tapahtunut muutosta *au > *ak!
 
Arkkis kirjoitti:
 
Ai tästä se piiputtaa. Sitten on mahdollista kahta tietä lainautuminen


Jaska: " Ei ole tarvetta: yksi lainautuminen riittää, kun se on ollut *sakna-asuinen. "
 
Arkkis kirjoitti: " Ja nuo punatut voivat olla myös balteilta, ja toden-näköisimmin ovatkin juuri sieltä... "


Jaska: " Esitä yksi balttilainen lähtöasu ja -merkitys kullekin. "
 
Arkkis kirjoitti: " Ja minä ajanjaksona? "


Jaska: " Kantagermaanin osalta viimeistään jonkin verran ennen ajanlaskun alkua. "
 
Arkkis kirjoitti: " AI MITÄ nyt oikein on "järkkynyt"? "


NN: " Vuosituhannen alusta lähtien tehtyjen kosteusmittausten mukaan jatkuvuus-teorian (jossa Suomen ”suomalaistuminen” yhdiste- tään kampakeramiikkaan) perustukset ovat lahot ja rakennelma romahtaa tuota pikaa.

 

Jaska:  Lähetetty: Su Heinä 19, 2009 10:01 pm

" Älä Arkkis suotta tee noin pitkiä viestejä, kun sen ydinasian voi tiivistää yhteen lau- seeseen: esitä se kantabalttilainen asu äläkä kiemurtele. Jos se liittyy siihen liettuan sanaan džiau-, niin kuten itsekin olit havainnut, tämä palautuu alkuperäiseen *eu-yhtymään, ja siitä taas ei voi tulla kantasuomeen *au. Sana ei siis sovi hauta-sanan originaaliksi.

Ihan suotta myös vedät tähän saamen a:llista sanaa, koska kaikissa balttilainoissa ims. *a:ta vastaa saamen *uo. Saameen ei ole lainattu yhtäkään niin myöhäistä balttilainaa, että *a edustuisi a:na. "

A: Tulee tuosta latviaan: žaut...žauj...žavu = asettaa kuivanaa, savustumaan, hauduttaa.

 

Arkkis: Lähetetty: Ma Heinä 20, 2009 12:16 am

Jaska: " Alä Arkkis suotta tee noin pitkiä viestejä, kun sen ydinasian voi tiivistää yhteen lauseeseen: esitä se kantabalttilainen asu äläkä kiemurtele.


A. " Kantakieliteoria/malli ei sano, että "lainata voidaan vain kantakielestä kantakie- leen", varsinkin, kuten muistat, kantakieli ei ole "absoluutti" edes tarkastelunäkökul- maan nähden, vaan riippuu siitä, mitkä kaikki kielet on otettu mukaan tarkasteluun (niitä tosin ei voi ottaa miten tahansa). Kantakieli ei sano, mitä yksityisessä konkreet-tisessa tapauksessa missään tapauksessa EI SAA tapahtua,vaan se kertoo,jos se on oikein muodostettu,mitä tyypillisesti ON tapahtunut.Kantakieli on siis metodi-nen käsite ja sen mukaan tehty arvio on ensisijaisesti pätevä tai epäpätevä, vähän niin kuin oikea sääennustus, jonka pätevyyttä ei poista se, että "meidän mansikka-maalla ei sitten kuitenkaan satanutkaan, vaikka olisi pitänyt". Kun nimittäin naapurin maalla satoi sitäkin enemmän, ja "Mette" antaa "pätevän ennusteen" eikä "konk-reettista TOTUUTTA" sitä "meidän mansikkamaan" sademäärää koskien. (Ja konk-reettisten satamisten kautta se ennusteen pätevyys toteutuu, siinä kuin sen seikan KONKREETTINEN TOTUUSKIN, että "satoiko vai ei".)

Sinä olet ilmeisesti jokin äärivulgaarimarxilainen, jonka mukaan kaikki kehitys voi ta- pahtua "vain kantakielten vallankumouksellisiissa vaihtumisissa toisiin kantakieliin", ja "niiden välillä" voi olla läninnä vain pysähdystä ja suoranaista takapakkia...

Tuossa mallissa on makrotasolla vissiä perää siten,että erityisesti ne kielet vievät kehitystä eteenpäin, joista tulee jonkin sortin (edelleen haarautuvia) kantakieliä, ja ne toiset lutviutuvat jälkikäteen tänä kehitykseen.

Tuota sinänsä "pätevää mallia" vaan ei voi soveltaa sillä tavalla yksittäisiin lai-noihin, että "niistä toisista kielistä, joista ei tul- lut kantakieliä (kuten kuurista tai gotlannin-ruotsista!) OLISI IKINÄ VOITU LAINATAKAAN MITÄÄN!

"Sivukielistä" voi lainautua yksittäisiä taivutuskaavojakin (kuurismeja, merjismejä, liivismejä) ihan kuten isoistakin vakaista kielistä (anglismeja, sveedisemejä, fennismejä), jotka eivät kuitenkaan määrää lainaajakielen kehitystä.

Asettamuksen pätevyys metodissa on eri asia kuin sen konkreettinen totuus itse todellisuudessa.

Jo V. I.Lenin sanoi, että "totuus on aina konkreettinen, abstraktia totuutta ei ole", jolla hän tarkoitti, että asettamuksen "muuten kuin totuus, mutta epäkonkreettinen" on JOKIN MUU asettamusta luonnehtiva kriteeri kuin varma konkreettinen objektiivinen totuus.

http://www.kolumbus.fi/r.katajaranta/gnoseol.html

'Totuus´ EI MÄÄRÄYDY METODISTA, vaan itse todellisuudesta.

'Pätevyys' siis määrytyy metodista, mutta sen on vain apuväline konkreettisen totuuden löytämiseksi, ei 'totuus' itse

(Matematiikassa ja muodollisessa logiikassa 'totuuden' ja 'pätevyy- den' käsitteet yhtenevät, mutta muissa tieteissä eivät.)

Jaska: " Jos se liittyy siihen liettuan sanaan džiau-, niin kuten itsekin olit havainnut, tämä palautuu alkuperäiseen *eu-yhtymään, ja siitä taas ei voi tulla kantasuomeen *au. Sana ei siis sovi hauta-sanan originaaliksi. "

Lainautuminen ei olekaan tapahtunut kantabaltista kantasuomeen,vaan (esimerkiksi) kuurista tai žeimgallista länsisuomeen, tai latgallista itäsuomeen.Sille ei ole ollut mi- tään konkreettista estettä itse objektiivisessa todellisuudessa,että siten ei olisi voinut tapahtua.

Sitä ennen on käytetty muita sanoja. Eikä juuri kauemmin ole ruumiita haudattukaan, vaan esimerkiksi poltettu tai vain heitetty kiviä ja multaa päälle.

 

Jaska: " Ihan suotta myös vedät tähän saamen a:llista sanaa, koska kaikissa baltti- lainoissa ims. *a:ta vastaa saamen *uo. Saameen ei ole lainattu yhtäkään niin myöhäistä balttilainaa, että *a edustuisi a:na. "



Ai että "sabme" "mielestäsi" EI OLISI BALTTILAINA!!??

Sellaiset huijari"kielitieteet" voit työntää perseeseesi, joissa tuollaisia järjettömyyksiä väitetään! "

 

Arkkis:  Lähetetty: Ma Heinä 20, 2009 2:00 am

Jaska: "

Älä Arkkis suotta tee noin pitkiä viestejä, kun sen ydinasian voi tiivistää yhteen lau-seeseen: esitä se kantabalttilainen asu äläkä kiemurtele. Jos se liittyy siihen liettuan sanaan džiau-, niin kuten itsekin olit havainnut, tämä palautuu alkuperäiseen *eu-yhtymään, ja siitä taas ei voi tulla kantasuomeen *au. Sana ei siis sovi hauta-sanan originaaliksi.

Ihan suotta myös vedät tähän saamen a:llista sanaa, koska kaikissa balttilainoissa ims. *a:ta vastaa saamen *uo. Saameen ei ole lainattu yhtäkään niin myöhäistä balttilainaa, että *a edustuisi a:na.


http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 976_33.pdf

Katsotaan nyt kuitenkin Koivulehdon "hautaetymologiaa" ja verrataan sitä balttilaiseen.

JK: " 3. Hauta-sanan alkuperä

3.1. Ims. hauta ( ~ lp. suow'de) esiintyy kaikkialla itämerensuomessa (ks. SKES).

Suomen sanan yleisesti tunnettujen merkityssävyjen kertaamiseksi riittänevät NS:n antamat luonnehdinnat (tässä lyhennettyinä):

' 1 . iso kuoppa, syvänne:

a. jnk maa-aineen saamiseksi kaivettu,

b. kuoppa, jossa hautomalla, kuumentamalla t. polttamalla valmistetaan jotakin (vars. tervahaudasta),

c. pyydyskuoppa,

d. sot. urh. terminä,

f. luonnonvoimien vaikutuksesta syntynyt kuoppa t. syvänne - lammen pohjan syvät haudat -,

2. kuolleen viimeinen leposija,

3. (murt.) (kuopassa) hautomalla (nauriista, perunasta tms.) valmistetusta ruokalajista, haudikkaista.'

Muissa itämerensuomalaisissa kielissä merkitykset ovat samantapaiset, esim.:

karj. hauta 'kuoppa, syvennys, syvänne; vainajan leposija;perunasta tai nauriista hauduttamalla valmistettu ruokalaji' (nagrishauda 'maassa kuumien kivien välissä paistettu t. padassa keitetty nauris');´tervahauta' (KKS) ;

vir. haud 'Grube, Vertiefung, Loch, Grab' , mere-hauad 'tiefe Stellen im Meere',
pörgu-h. 'Abgrund der Hölle' eli 'helvetin kuilu' (Wiedemann) jne.

Ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että germaanisella puolella esiintyy sub- stantiivivartalo *saupa-, joka on äsken käsitellyn (kohta 1.1-) kskand. *saupia-asun lähisukulainen, ja että sen merkitykset tulevat hyvin lähelle haudan merkityssävyjä, osittain merkitykset ovat aivan identtiset:

kgerm. *saupa- > anglos. seap m. 'kuoppa, hauta' ('pit', lat. 'fovea, fossa'), 'kaivo, lähde, lammikko', helle-seap 'helvetin kuilu', voater- sēap 'vesihauta', wulf-sēap 'su- den (pyynti)-kuoppa', fär-sēap 'kuilu' (»baratrum, i. terre hiatus»: Tower, Supplement s. 200),

kas. söt m. 'lähde, kaivo', n. 'keitto',

kys. söt m. ja n. 'kiehuminen, kiehuva neste, keitto, keittovesi; (helvetin) kuilu; kaivo, lätäkkö',

mgotl. saupr m. 'kaivo' (Bosvvorth,Toller,Holthausen 1934, Lexer, Schiller-Lubben).

Anglos.sēaþ esiintyy monesti merkityksessä '(kaivettu) kuoppa,hauta' - myös nimen- omaan 'kaivamista' merkitsevän delfan-verbin objektina -, eikä kaikkialla tavattava 'kaivo, lähde' -merkityskään ole tästä kaukana (vrt. vesihauta).

Toisaalta germ.pesyeessä ilmenevä 'keittämisen' ja 'keittokuopan' (ks.jo kohta 1.1) merkitys täsmää hauta-sanan käyttöön vastaavanlaisen keittokuopan terminä (naurishauta).

Tuollainen kuoppa muistuttaa taas tervahautaa, siinäkin, että se katettiin päältä.

U.T. Sirelius (1919 s. 311) kuvaa (Gaddin mukaan) suomalaista hautapaistometodia, joka tunnettiin nauriiden ja perunoiden kypsennys
tapana hyvin myöhään, näin:

»Kuoppa vuorattiin kivillä ja sisään viritettiin valkea, minkä päälle ladottiin puita ja kiviä. Kun puut olivat palaneet, kuoppa puhdistettiin, nauriit ja kivet pantiin sisään kerroksittain ja päällys suljettiin turpeilla.»

Samanlainen hauta on ollut siis myös skand. seyὄir (Óisen 1909).

3.2. Germ. *sauþa-sanan merkitystä 'kaivo, lähde' ei ole ymmärrettävä siten, että kyseessä olisi alun perin erikoisesti 'kuuma lähde'.

*Sauþa- on pikemminkin 'kuoppa, aukko, lähde, kita, josta jotakin kumpuaa, huokuu, poreilee', olipa se sitten vettä tai esim. tulta.

Germ.verbi *seuþa- (>ruots.sjuda) voitaisiin alun perin kääntää oikeastaan 'poreilla ,kummuta'; 'kiehuminen' tulee veden poreilusta (Hellquist; samalla tavoin kuuluvat yhteen esim. ruots. brunn 'kaivo, lähde' ja brinna 'palaa'). Nimenomaan vanhem
-massa suomen kielessä ilmaistiin tätä germ. verbin perusmerkitystä myös verbillä huokua:vrt.(Lönnrot) lähde huokuu vettä 'kallan sjuder upp vatten',vuori huokuu tulta 'berget pustar ut eld' (kurs.minun),(Renvall) huovun,-kua: ebullio ut aqua ex scaturi- gine 1. ignis ex fornace' (= '»huoun» kuin vesi lähteestä t. tuli uunista'; huom. että latinan (e)bullire 'poreilla, kuohua' on romaanisissa kielissä kehittynyt varsinaisen 'kiehumisen' merkitykseen).

Germ. *sauþa- on siis *seufia-verbin johdoksena alun perin semanttisesti hyvin samaa kuin sm. (vanh.,murt.) huoko, mihin sanaan viittasin jo suomalais-lappalaista etymologiaa käsitellessäni (kohta 2.2). Vrt.vielä: »kuohuuko joku lähde yhdestä huovosta makiata ja karvasta vettä» (vanh. Raamatunk., Jaak . 3:11, jo Agricolalla; nyk. »yhdestä silmästä»),(Renvall) huoko 'foramen,ex quo ebullit aqua, ignis, ventus etc.' eli 'aukko, josta vesi, tuli, tuuli ym. »huokuu»'.

— Täten myös lp. suow'de 'kidukset' sopii, ei ainoastaan ims. haudan, vaan myös germ. *sauþa-kuopan alkuperäiseen semantiikkaan. Näyttää siis lapin sanankin valossa semantiikan kannalta siltä, että haudan pohjalla huokuu vkgerm. *sauþa-.

3.3. Odottaisi kuitenkin - tähän asti esitettyjen rinnastusten perusteella -,että varhais-kantasuomalainen substituutio olisi tällöin *savta eikä *
šavta (> hauta). Toisaalta on kuitenkin huomattava, että kantagermaanissa ei ollut /s/-foneemin rinnalla */š/:ää (eikä muitakaan sibilanttifoneemeja).

Fonologisesti on nyt siis odotuksenmukaista, että vkgerm. /s/:n foneettinen realisointi on ollut (v)ksm. /s/:n ja /
š/:n realisointien välimailla.

Substituointi kgerm./s/ > (v)ksm./
š/ ei ole siis periaatteessa outoa,oikeastaan se on yhtä lähellä kuin toinenkin vaihtoehto. Sananalkuisena tästä substituu-tiosta ei kuitenkaan ole tähän asti esitetty muita esimerkkejä,joten sen käsittely vaatisi laajemmat puitteet kuin tälle artikkelille suunnitellut.

- Huomattakoon kuitenkin lisäksi,nettä on esitetty joitakin esimerkkejä äännesuhteesta, joka on tulkittu säännöttömäksi s > h -kehitykseksi:

vrt. sm. halava 'eräs pajulaji' ~ sm. salava "piilipuu, raita' (s.ugr. s' ks.SKES s.v. salava -, joten siis vain sm. s'- olisi odotuksen mukainen),

sm. horma, hormu 'ryppy, poimu' mord. E sorma, somia, M sorma id. (SKES).

Jos tällaista voidaan olettaa ja jos tässäkin - ja alaviitteessä 7.mainituissa tapauk- sissa - olisi kyse tästä ilmiöstä, on vksm. asu voinut olla *savta, johon lp. suow'de myös voi palautua.

7. Huomautan kuitenkin seuraavista sanoista:

ims. hake- 'söka' ~ vkgerm. *säki(a)- (t. *säkej(a)-) (>myöh. *söki(a) (a) on vain ns. teema-vokaali, ei vars. johdinta ->goot. sökjan, mnorj. stekja, ruots. söka jne.) < esigerm. *säg- = lat. sägiö 'vainuan', kr. hegeomai 'johdan' ( < *'etsin tien').

Sekä ieur.että ims. verbi ovat ikivanhoja metsästystermejä {hakea: ks. L. Hakulinen, Vir. 1950); ims. sanalle ei ole löydetty vastineita etäsukukielistä; pitkä ä ei ole esiintynyt vielä vksm:ssa.

Sm. hidas (Lönnrot) 'senfärdig, längsam, trög'~ germ. *sipu-z > goot. seipus 'myöhäinen', mnorj. sid (adv.) 'myöhään', ~ germ. *siþaz > mnorj. siὄr 'pitkä, riippuva', samaan ieur.pesyeeseen kuuluu myös mnorj. sein-n 'hidas, myöhäinen', ruots. sen jne. (IEW antaa ieur. juurelle adjektiivina sisällön 'spät, langsam, lang- dauernd' s.889). Suhteeseen 'pitkä' ~ 'hidas' vrt. ruots. läng 'pitkä' ~ längsam 'hidas' tai vir. pitk (pikk) 'lang, langvvierig, anhaltend, langsam'. Lyhyet vokaalikvantiteetit suomessa viittaavat varhaiseen lainautumiseen.

3.4. Verbi hautoa on hyvin perustein (jo Lönnrot) katsottu johdokseksi substantiivista hauta, alkumerkitys olisi siis »lämmittää, paahtaa kuumennetussa kuopassa 1. haudassa» (SKES). Tämäkin siis sopii germ. semantiikkaan (vrt. erik. myös verbiä norj.sǿyda 'hautoa': ks. kohta 1.4).

Toisaalta on myös haluttu erottaa 'hautoa' 'haudasta' ja katsoa verbi balttilaiseksi lainaksi:

vrt. Iät. sautēt ' hautoa ; piestä',
saute 'nokkosista ym. kasviksista valmistettu kevätruoka',
sauts 'karjan haude ; pikkukaloista valmistettu ruoka',
liett.
šautas 'eräs ruokalaji',
Iät. sautῑgs, sutῑgs 'painostavan kuuma, hiestävä'


(SKES,Toivonen esittää kummatkin vaihtoehdot). Balttilaisen sanueen etymologinen tausta - eli sen ieur. alkuperä - on jäänyt epävarmaksi:

Fraenkel mainitsee liettuan etymologisessa sanakirjassaan joukon selitysyrityksiä, Pokorny (IEW) ei käsittele sanuetta enää lainkaan.

Omaperäinen sanue kuitenkin lienee (?), siinä esiintyvä ablaut viittaa siihen (vrt. liett. siisti 'schmoren', Fraenkel s. 1036).

Toisaalta,hyvin vanhat lainatkin (< germ.?) voisivat kai periaatteessa mukautua ablaut-vaihteluun, näin ainakin germ. kielissä (saks. schreiben — schrieb on laina latinasta).

3.5. Huomattakoon edelleen, että hauta-sanan kaikki riimisanat (kauta, lauta, nauta ja rauta) ovat vanhoja Itämeren piirissä saatuja lainoja.

Laudalle voidaan esittää jopa kaksikin lainaetymologiaa.

Parhaiten se sopii balttilaiseksi lainaksi (vrt. SKES ja erik.

liett. plautas 'Liegebrett im Dampfbad' [ = 'saunan laude'], Seitenbrett im Ruderboot' jne. Fraenkel s. 608);

germ. etymologiakin olisi periaatteessa mahdollinen:vrt.nruots. murt.

löt 'paksu pintalastu', 'pyöränpalsta' (Hellquist);

sana on etymologisesti = goot. hlaut-s 'arpa;
perintöosa' eli germ. *hlauta-z-

Semanttiselta kannalta huom., että 'osa, arpa' on 'lauta' (= 'halkai-semalla saatu osa puuta') myös tapauksessa

kr. kleros 'osa, arpa, perintö' etymologisesti = muinaisiirin clär 'Brett, TafeP (IEW s. 545).

........................................

Tämäkin viittaa haudan lainuuteen. Onko suomessa yleensä sanoja, joissa olisi s.ugr. -vt- {köysi ja löytää -sanoihin rekonstruoidaan s.ugr. -vὄ-) ? —

Haudalle on varhemmin esitetty myös - Y.H.Toivosen kysymys-merkillä varustama - rinnastus etäsukukieliin:

votj. 'sai' 'hauta; hautuumaa' (SKES).

Yhdistelmä esiintyy ainakin Yrjö Wichmannin teoksessa »Wotjakische Chrestoma- thie» (1901 s.106). Erkki Itkonen toteaa sen kui-tenkin teoksen toisen painoksen esipuheessa (1954) epävarmaksi.

3.6. Lainautuminen germ.taholta olisi tapahtunut erittäin varhain: kielimuotoon, joka on ollut vielä varhaiskantasuomea tai ainakin lähellä sitä.

Äännesuhteet ims. a -> lp. uo ensitavussa ja ims. h ~ lp. s edellyt
tävät tällaista ajoitusta.

Vokaalisuhde a ~ uo tavataan useissa muissakin vanhoissa germ. lainoissa (mm. kohdassa 1.1 mainitussa raudassa).

Myös seuraavana käsiteltävä lp.verbi luoikāt kuuluu vokalismiltaan tähän ryhmään.

Lisää tapauksia esitän artikkelin jatko-osassa (kohta 5).

3.7. Tervahauta aktualisoi kysymyksen itse tervan alkuperästä.

Jos nimittäin hauta on germ. laina, luulisi haudan tuotteenkin nimen tulleen samalta taholta.


Mikään ei tätä vastustakaan. Skandinaavisten kielten yhteinen lähtömuoto kskand. *terwōn- ei tosin sovellu hyvin lähtömuodoksi, koska tällaisten heikkojen feminiinien suomalainen vastine on melkein poikkeuksetta o-loppuinen (aalto, ahjo jne.), ja näin ollen odottaisi asua *tervo.

Mutta anglosaksissa esiintyy neutri 'teoru' 'terva' (Holthausen 1934), jota vastaava kgerm. asu *terwa-
sopii originaaliksi. Myös alasak- san muodot viittaavat -a tai -ä -loppuun.

Terva ei olisi suinkaan ensimmäinen sana,jonka germ. originaalia tarkkaan vastaava asu olisi säilynyt vain länsigerm. kielissä.

Balttilainen alkuperä, jota on yleensä pidetty todennäköisempänä, on äänteellisesti tietenkin yhtä sopiva

(vrt. liett. dervà 'pihkainen mäntypuu, tervas; pihka, piki, terva').

Muistettakoon kuitenkin, että terva oli nimenomaan merellisen, laivoja rakentavan (germ. *flauja- 'laiva' > sm. laiva: Koivulehto, Vir. 1970 s. 178 -, Neuphil. Mitt. 1973 s. 561 -) germaanisen kulttuuri-muodon piirissä tärkeä tuote.

Sana on myös lapissa: IpN murt. där've 'terva' jne. (ks. SKES) . 9

 



post1050383.html?hilit=%C5%BEaut#p1050383

ARkkis: Jorma Koivulehdon "suomen tosivanhat kermaanilainat" puutahe
Lähetetty: Ma Heinä 20, 2009 4:40 am

Piru vieköön kun taas aika katkesi, kun sain sivun stilisoitua lukukelpoiseksi (enkä ihan loppuun sitäkään), mutta en yhtään ehtinyt kommentoida! Onneksi täällä voi korjata vielä palautuksella sellaisessa tapauksessa.

Uusiks:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 976_33.pdf

Katsotaan nyt kuitenkin Koivulehdon "hautaetymologiaa" ja verrataan sitä balttilaiseen.

JK: " 3. Hauta-sanan alkuperä

3.1. Ims. hauta ( ~ lp. suow'de) esiintyy kaikkialla itämerensuo- messa (ks. SKES).

Suomen sanan yleisesti tunnettujen merkityssävyjen kertaamiseksi riittänevät NS:n antamat luonnehdinnat (tässä lyhennettyinä):

' 1 . iso kuoppa, syvänne:

a. jnk maa-aineen saamiseksi kaivettu,

b. kuoppa, jossa hautomalla, kuumentamalla t. polttamalla valmistetaan jotakin (vars. tervahaudasta),

c. pyydyskuoppa,

d. sot. urh. terminä,

f. luonnonvoimien vaikutuksesta syntynyt kuoppa t. syvänne — lammen pohjan syvät haudat —,

2. kuolleen viimeinen leposija,

3. (murt.) (kuopassa) hautomalla (nauriista, perunasta tms.) valmistetusta ruokalajista, haudikkaista.'

Muissa itämerensuomalaisissa kielissä merkitykset ovat samantapaiset, esim.:

karj. hauta 'kuoppa, syvennys, syvänne; vainajan leposija; perunasta tai nauriista haudutta- malla valmistettu ruokalaji' (nagrishauda 'maassa kuumien kivien välissä paistettu t. padassa keitetty nauris'); tervahauta' (KKS);

vir. haud 'Grube, Vertiefung, Loch, Grab' , mere-hauad 'tiefe Stellen im Meere',
pörgu-h. 'Abgrund der Hölle' eli 'helvetin kuilu' (Wiedemann) jne.

Ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että germaanisella puolella esiintyy sub-stantiivivartalo *sauþa-, joka on äsken käsitellyn (kohta 1.1-) kskand. *sauþia-asun lähisukulainen, ja että sen merkitykset tulevat hyvin lähelle haudan merkityssävyjä, osittain merkitykset ovat aivan identtiset:

kgerm. *sauþa- > anglos. seap m. 'kuoppa, hauta' ('pit', lat. 'fovea, fossa'), 'kaivo, lähde,lammikko',helle-seap 'helvetin kuilu',water-sēap 'vesihauta',wulf-sēap 'suden (pyynti)kuoppa',fär-sēap 'kuilu' (»baratrum,i.terre hiatus»:Tower,Supplement s. 200),

kas. söt m. 'lähde, kaivo', n. 'keitto',

kys. söt m. ja n. 'kiehuminen, kiehuva neste, keitto, keittovesi; (helvetin) kuilu; kaivo, lätäkkö',

mgotl. sauþr m. 'kaivo' (Bosvvorth, Toller, Holthausen 1934, Lexer, Schiller-Lubben).

Anglos.sēap esiintyy monesti merkityksessä '(kaivettu) kuoppa,hauta' - myös nimen- omaan 'kaivamista' merkitsevän delfan-verbin objektina -, eikä kaikkialla tavattava 'kaivo, lähde' -merkityskään ole tästä kaukana (vrt. vesihauta).

Toisaalta germ. pesyeessä ilmenevä 'keittämisen' ja 'keittokuopan' (ks. jo kohta 1.1) merkitys täsmää hauta-sanan käyttöön vastaava-nlaisen keittokuopan terminä (naurishauta).

Tuollainen kuoppa muistuttaa taas tervahautaa, siinäkin, että se katettiin päältä.

U.T. Sirelius (1919 s. 311) kuvaa (Gaddin mukaan) suomalaista hautapaislometodia, joka tunnettiin nauriiden ja perunoiden kypsennystapana hyvin myöhään, näin:

»Kuoppa vuorattiin kivillä ja sisään viritettiin valkea, minkä päälle ladottiin puita ja kiviä. Kun puut olivat palaneet,kuoppa puhdistettiin,nauriit ja kivet pantiin sisään kerroksittain ja päällys suljettiin turpeilla.»

Samanlainen hauta on ollut siis myös skand. seyὄir (Ólsen 1909).

3.2. Germ. *sauþa-sanan merkitystä 'kaivo, lähde' ei ole ymmärret- tävä siten, että kyseessä olisi alun perin erikoisesti 'kuuma lähde'.

*Sauþa- on pikemminkin 'kuoppa, aukko, lähde, kita, josta jota- kin kumpuaa, huokuu, poreilee', olipa se sitten vettä tai esim. tulta.

Germ.verbi *seuþa- (>ruots.sjuda) voitaisiin alun perin kääntää oikeastaan 'poreil-la, kummuta'; 'kiehuminen' tulee veden poreilusta (Hellquist;samalla tavoin kuulu-vat yhteen esim.ruots.brunn 'kaivo,lähde' ja brinna 'palaa').Nimenomaan vanhem-massa suomen kielessä ilmaistiin tätä germ. verbin perusmerkitystä myös verbillä huokua:vrt. (Lönnrot) lähde huokuu vettä 'kallan sjuder upp vatten',vuori huokuu tul-ta 'berget pustar ut eld' (kurs.minun),(Renvall) huovun,-kua:'ebullio ut aqua ex scatu- rigine 1.ignis ex fornace' (='»huoun» kuin vesi lähteestä t. tuli uunista'; huom. että latinan (e)bullire 'poreilla, kuohua' on romaanisissa kielissä kehittynyt varsinaisen 'kiehumisen' merkitykseen).

Germ. *sauþa- on siis *seuþia-verbin johdoksena alun perin semanttisesti hyvin sa-maa kuin sm. (vanh., murt.) huoko, mihin sanaan viittasin jo suomalais-lappalaista etymologiaa käsitellessäni (kohta 2.2).Vrt.vielä:»kuohuuko joku lähde yhdestä huo-vosta makiata ja karvasta vettä» (vanh.Raamatunk.,Jaak. 3:11,jo Agricolalla; nyk. »yhdestä silmästä»),(Renvall) huoko 'foramen, ex quo ebullit aqua, ignis, ventus etc.' eli 'aukko, josta vesi, tuli, tuuli ym. »huokuu»'.

- Täten myös lp. suow'de 'kidukset' sopii, ei ainoastaan ims. haudan, vaan myös germ. *sauþa-kuopan alkuperäiseen semantiikkaan. Näyttää siis lapin sanankin valossa semantiikan kannalta siltä, että haudan pohjalla huokuu vkgerm. *sauþa-.

Arkkis: Liettualainen sana, josta voisi tulla "huokua" olisi "*žokti" tai "šokti (šoka, šoko"), joita jälkimmäinen onkin olemassa, mutta se tarkoittaa "tanssia", joten ei tule kysymykseen.

Latviassa sopiva sana olisi "*žōgt" tai "*šōgt", mutta sellaisia sanoja ei ole.

JK: " 3.3. Odottaisi kuitenkin - tähän asti esitettyjen rinnastusten perusteella -, että varhaiskantasuomalainen substituutio olisi tällöin *savta eikä *šavta
(> hauta). Toi-saalta on kuitenkin huomattava, että kantagermaanissa ei ollut /s/-foneemin rinnalla */š/:ää (eikä muitakaan sibilanttifoneemeja). "

Arkkis: Tässä yhteydessä ei tarvita sen enempää kantagermaanista, kantasuoma-laista kuin kantabalttilaistakaan rekonstruoitua sanaa, vaan latvian, kuurin, gotlan-ninruotsin, etelälapin ja suomen sanat tunnetaan, jotka ovat voineet lainautua toisistaan.

Kaikki lainautumistulokset ovat hyvin tyypillisiä ja täysin yleisesti tunnetun ja kumoamattoman "žeme - Häme - sabme" -kaavan mukaisia!

JK: " Fonologisesti on nyt siis odotuksenmukaista, että vkgerm. /s/:n foneettinen realisointi on ollut (v)ksm. /s/:n ja /š/:n realisointien välimailla.

Substituointi kgerm. /s/ > (v)ksm. /
š/ ei ole siis periaatteessa outoa, oikeastaan se on yhtä lähellä kuin toinenkin vaihtoehto. Sananalkuisena tästä substituutiosta ei kuitenkaan ole tähän asti esitetty muita esimerkkejä, joten sen käsittely vaatisi laajemmat puitteet kuin tälle artikkelille suunnitellut.

- Huomattakoon kuitenkin lisäksi, että on esitetty joitakin esimerkkejä äännesuhteesta, joka on tulkittu säännöttömäksi s > h -kehitykseksi:

vrt. sm. halava 'eräs pajulaji' ~ sm. salava "piilipuu, raita' (s.ugr. s' ks. SKES s.v. salava -, joten siis vain sm. s'- olisi odotuksen mukainen),

sm. horma, hormu 'ryppy, poimu' mord. E sorma, somia, M sorma id. (SKES).

Jos tällaista voidaan olettaa,ja jos tässäkin - ja alaviitteessä 7.mainituissa tapauksis-sa - olisi kyse tästä ilmiöstä, on vksm. asu voinut olla *savta, johon lp. suow'de myös voi palautua.

7. Huomautan kuitenkin seuraavista sanoista:

ims. hake- 'söka' ~ vkgerm. *säki(a)- (t. *säkej(a)-) (> myöh. *söki(a) (a) on vain ns. teema-vokaali, ei vars. johdinta ->goot. sökjan, mnorj. stekja, ruots. söka jne.) < esigerm. *säg- = lat. sägiö 'vainuan', kr. hegeomai 'johdan' ( < *'etsin tien').

Sekä ieur. että ims. verbi ovat ikivanhoja metsästystermejä {hakea: ks. L. Hakulinen, Vir. 1950 s. 112-); ims. sanalle ei ole löydetty vastineita etäsukukielistä; pitkä ä ei ole esiintynyt vielä vksm:ssa.

Sm. hidas (Lönnrot) 'senfärdig, längsam, rög' ~ germ.*sipu-z > goot. seipus 'myöhäinen', mnorj. sid (adv.) 'myöhään', ~ germ. *siþaz > mnorj. siὄr 'pitkä, riippuva', samaan ieur. pesyeeseen kuuluu myös mnorj.sein-n 'hidas, myöhäinen', ruots. sen jne. (IEW antaa ieur.juurelle adjektiivina sisällön 'spät, langsam, langdau- ernd' s.889). Suhteeseen 'pitkä' ~ 'hidas' vrt. ruots. läng 'pitkä' ~ längsam 'hidas' tai vir. pitk (pikk) 'lang, langvvierig, anhaltend, langsam'. Lyhyet vokaalikvantiteetit suomessa viittaavat varhaiseen lainautumiseen. "


Arkkis: Tämä koko edellinen litania tarkoittaa, että KOIVULEHDON TRANSFORMAATIOSÄÄNNÖT EIVÄT SELLAISENAAN TÄSMÄÄ.

Hän esittää tuossa listassa joukon muita "kermaanilainoja" JOISSA NE EIVÄT MYÖSKÄÄN TÄSMÄÄ!

Ja se on sitte, niinku, "todiste"...

Mutta tuohon litaniaan ei nyt puuttua, kuinka moni niistäkin väärä.

Osa niistä johtuu jotakuinkin varmasti siitä, että suhu-s-alkuiset balttilainat voivat launautua sekä s- että h-alkuivina, ja niitä esimerkkejä on vaikka kuinka monta.

post1008460.html?hilit=%20heilua#p1008460

JK: " 3.4. Verbi hautoa on hyvin perustein (jo Lönnrot) katsottu johdokseksi substantiivista

hauta, alkumerkitys olisi siis »lämmittää, paahtaa kuumennetussa kuopassa 1. haudassa» (SKES).

Tämäkin siis sopii germ. semantiikkaan (vrt. erik. myös verbiä norj. sǿyda 'hautoa': ks. kohta 1.4). "


Arkkis: Vielä suunnattomasti paremmin tämä (hieno sisällöllinen analyysi) kuitenkin sopii esittämääni balttietymilogiaan, jossa lisäksi EI OLE MITÄÄN ÄÄNTEELLISIÄ ONGELMIA MYÖSKÄÄN GOTLANNINRUOTSIIN LAINATTUNA, josta indoeuropeistit ovat ainoastaan "IE_originaalinsa" löytäneet!

JK: " Toisaalta on myös haluttu erottaa 'hautoa' 'haudasta' ja katsoa verbi balttilaiseksi lainaksi:

vrt. Iät. sautēt ' hautoa ; piestä',
saute 'nokkosista ym. kasviksista valmistettu kevätruoka',
sauts 'karjan haude ; pikkukaloista valmistettu ruoka',
liett.
šautas 'eräs ruokalaji',
Iät. sautῑgs, sutῑgs 'painostavan kuuma, hiestävä'


(SKES, Toivonen esittää kummatkin vaihtoehdot). Balttilaisen sanueen etymologinen tausta - eli sen ieur. alkuperä - on jäänyt epävarmaksi:

Fraenkel mainitsee liettuan etymologisessa sanakirjassaan joukon selitysyrityksiä, Pokorny (IEW) ei käsittele sanuetta enää lainkaan. "


Sellaiselle mahdollisuudelle ei ole kuitenkaan luotu ajatustakaan, että MOLEM- MAT OLISIVAT BALTTILAINOJA, TAI ETTÄ NIMENOMAA "HAUTA" OLISI SITÄ.

Kaikki nuo esitetyt sanat seuraavat kukin tavallaan "kuivaamista" ja "hautomista" tarkoittavasta verbistä "džiauti" ja sen johdannaisita ja yksinkertaistuksista. Ja joukko muita, jotka olen esittänyt linkissä.

(Homman tausta onkin siinä,että IHMISHAUTA vielä voisikin olla pangermanistien mielestä palttialnen, mutta "TERVAHAUTA missään tapauksessa ei! JK kertoo tuonnempana, että miksi... (Se johtuu siitä, että muinaiset kermaanit olivat, kuten Kalevalankin pohjolaiset, sellaista örkendaaliväkeä, jota ei ilman itäistä "apua" mitään laivoista ja tervoista sellaisesta ymmärtäneet...)


JK: " Omaperäinen sanue kuitenkin lienee (?), siinä esiintyvä ablaut viittaa siihen (vrt. liett. siisti 'schmoren', Fraenkel s. 1036).

Arkkis: Liettuassa ei ole eikä voi olla tuollaista sanaa sen paremmin foneetisesti kuin syntaksiltaankaan.

JK: " Toisaalta, hyvin vanhat lainatkin (< germ.?) voisivat kai periaatteessa mukautua ablaut-vaihteluun, näin ainakin germ. kielissä (saks. schreiben - schrieb on laina latinasta).

3.5. Huomattakoon edelleen, että hauta-sanan kaikki riimisanat (kauta, lauta, nauta ja rauta) ovat vanhoja Itämeren piirissä saatuja lainoja.

Laudalle voidaan esittää jopa kaksikin lainaetymologiaa. "

Arkkis: ja myös kolmas, jonka jokainen huomaa,joka osaa vähänkin liettuaa, tai edes lukee rehellisesti sanakirjaa...

JK: [i]" Parhaiten se sopii balttilaiseksi lainaksi (vrt. SKES ja erik.

liett. plautas 'Liegebrett im Dampfbad' [ = 'saunan laude'], Seitenbrett im Ruderboot' jne. Fraenkel s. 608);

germ. etymologiakin olisi periaatteessa mahdollinen:vrt.nruots. murt.

löt 'paksu pintalastu', 'pyöränpalsta' (Hellquist); sana on etymologisesti = goot. hlaut-s 'arpa; perintöosa' eli germ. *hlauta-z-

Semanttiselta kannalta huom., että 'osa, arpa' on 'lauta' (= 'halkaisemalla saatu osa puuta') myös tapauksessa

kr. kleros 'osa, arpa, perintö' etymologisesti = muinaisiirin clär 'Brett, TafeP (IEW s. 545).


Arkkis: "Halkaisemalla saatu osa puuta" on liettuaksi

"laužta (lazda, mediena)"

post1102296.html?hilit=lau%C5%BEta#p1102296

" Sanan "lauta" SSA johta liettuan sanasta "plauta" joka tarkoitta "pestyä" ja SSA:n mukaan myös saunan lauteita,mutta yhtähyvin tasta voi olla olemmissa "laužta (lazda)" = "halkaistu tai (muotoon) lastuttu puu" > *lauhta > lauta. "

Tähän sopii aivan erinomaisesti myös gotlanniruotsin "löt", "paksut lastut".

Sen sijaan tuo plaut(in)as puuhun liittyen tarkoittaa aivan erityisesti ui(tetta)vaa, se on tullut ilmeisen "vahingossa" merkitsemään myös saunan lauteita.

JK: " Tämäkin viittaa haudan lainuuteen.

Arkkis: Todellakin! Tämäkin on jo tutkimustulos!

JK: " Onko suomessa yleensä sanoja, joissa olisi s.ugr. -vt- {köysi ja löytää -sanoihin rekonstruoidaan s.ugr. -vὄ-) ? —

Haudalle on varhemmin esitetty myös - Y.H.Toivosen kysymysmerkillä varustama - rinnastus etäsukukieliin:

votj. 'sai' 'hauta; hautuumaa' (SKES).

Yhdistelmä esiintyy ainakin Yrjö Wichmannin teoksessa »Wotjakische Chrestoma-thie» (1901 s.106). Erkki Itkonen toteaa sen kuitenkin teoksen toisen painoksen esipuheessa (1954) epävarmaksi. "


Ei näytä noilla sanoilla olevan yhteyttä suomen "haudan" mihinkään merkitykseen.

NYT JK rupee puhumaan OHI ASIAN (sinänsä mielenkiintoisita!) kantakielistä:

JK: " 3.6. Lainautuminen germ. taholta olisi tapahtunut erittäin varhain: kielimuotoon, joka on ollut vielä varhaiskantasuomea tai ainakin lähellä sitä.

Äännesuhteet ims. a -> lp. uo ensitavussa ja ims. h ~ lp. s edellyttävät tällaista ajoitusta.

Vokaalisuhde a ~ uo tavataan useissa muissakin vanhoissa germ. lainoissa (mm. kohdassa 1.1 mainitussa raudassa).

Myös seuraavana käsiteltävä lp.verbi luoikāt kuuluu vokalismil
taan tähän ryhmään.

Lisää tapauksia esitän artikkelin jatko-osassa (kohta 5).

3.7.
Tervahauta aktualisoi kysymyksen itse tervan alkuperästä.

Jos nimittäin hauta on germ. laina, luulisi haudan tuotteenkin nimen tulleen samalta taholta.


Mikään ei tätä vastustakaan. Skandinaavisten kielten yhteinen lähtömuoto kskand. *terwōn- ei tosin sovellu hyvin lähtömuodoksi, koska tällaisten heikkojen feminiinien suomalainen vastine on melkein poikkeuksetta o-loppuinen (aalto, ahjo jne.), ja näin ollen odottaisi asua *tervo.

Mutta anglosaksissa esiintyy neutri 'teoru' 'terva' (Holthausen 1934),jota vastaava kgerm. asu *terwa-
sopii originaaliksi. Myös alasaksan muodot viittaavat -a tai -ä -loppuun.

Terva ei olisi suinkaan ensimmäinen sana, jonka germ. originaalia tarkkaan vastaava asu olisi säilynyt vain länsigerm. kielissä.

Balttilainen alkuperä, jota on yleensä pidetty todennäköisempänä, on äänteellisesti tietenkin yhtä sopiva

(vrt. liett. dervà 'pihkainen mäntypuu, tervas; pihka, piki, terva').

Muistettakoon kuitenkin, että terva oli nimenomaan merellisen, laivoja rakentavan (germ. *flauja- 'laiva' > sm. laiva: Koivulehto, Vir. 1970 s. 178-, Neuphil. Mitt. 1973 s. 561-) germaanisen kulttuurimuodon piirissä tärkeä tuote.

Sana on myös lapissa: IpN murt. där've 'terva' jne. (ks. SKES) . 9

 

 

Lähetetty: Ma Heinä 20, 2009 7:30 am

Arkkis: "

Ja taas katkesi...

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 976_33.pdf

Katsotaan nyt kuitenkin Koivulehdon "hautaetymologiaa" ja verrataan sitä balttilaiseen.

JK: " 3. Hauta-sanan alkuperä

3.1. Ims. hauta ( ~ lp. suow'de) esiintyy kaikkialla itämerensuomessa (ks. SKES).


Arkksi: Täällä ensinnäkin muita "žeme-Häme-Saimaa-sabme"-sanoja:

post1008460.html?hilit=%20heilua#p1008460

post1050383.html?hilit=%C5%BEaut#p1050383

JK: " 3.4. Verbi hautoa on hyvin perustein (jo Lönnrot) katsottu johdokseksi substantiivista

hauta, alkumerkitys olisi siis »lämmittää, paahtaa kuumenne- tussa kuopassa 1. haudassa» (SKES).

Tämäkin siis sopii germ. semantiikkaan (vrt. erik. myös verbiä norj. sǿyda 'hautoa' : ks. kohta 1.4). "


Arkkis: Vielä suunnattomasti paremmin tämä (hieno sisällöllinen analyysi) kuitenkin sopii esittämääni balttietymilogiaan, jossa lisäksi EI OLE MITÄÄN ÄÄNTEELLISIÄ ONGELMIA MYÖSKÄÄN GOTLANNINRUOTSIIN LAINATTUNA, josta indoeuropeistit ovat ainoastaan "IE-originaalinsa" löytäneet!

JK: " Toisaalta on myös haluttu erottaa 'hautoa' 'haudasta' ja katsoa verbi balttilaiseksi lainaksi:

vrt. Iät. sautēt ' hautoa ; piestä',
saute 'nokkosista ym. kasviksista valmistettu kevätruoka',
sauts 'karjan haude ; pikkukaloista valmistettu ruoka',
liett.
šautas 'eräs ruokalaji',
Iät. sautῑgs, sutῑgs 'painostavan kuuma, hiestävä'


(SKES,Toivonen esittää kummatkin vaihtoehdot). Balttilaisen sanueen etymologinen tausta - eli sen ieur. alkuperä - on jäänyt epävarmaksi:

Fraenkel mainitsee liettuan etymologisessa sanakirjassaan joukon selitysyrityksiä, Pokorny (IEW) ei käsittele sanuetta enää lainkaan. "


Sellaiselle mahdollisuudelle ei ole kuitenkaan luotu ajatustakaan, että MOLEM-MAT OLISIVAT BALTTILAINOJA, TAI ETTÄ NIMENOMAA "HAUTA" OLISI SITÄ.

Kaikki nuo esitetyt sanat seuraavat kukin tavallaan "kuivaamista" ja "hautomista" tar-koittavasta verbistä "džiauti" ja sen johdannaisita ja yksinkertaistuksista. Ja joukko muita, jotka olen esittänyt linkissä.

(Homman tausta onkin siinä,että IHMISHAUTA vielä voisikin olla pan-germanistien mielestä palttialainen, mutta "TERVAHAUTA missään tapauksessa ei! JK kertoo tuonnempana, että miksi... (Se johtuu siitä, että muinaiset kermaanit olivat, kuten Kalevalan pohjolaisistakin tie- dämme, sellaista örkendaaliväkeä, jota ei ilman itäistä "apua" mitään laivoista ja tervoista sellaisesta ymmärtäneet...)

JK: " Omaperäinen sanue kuitenkin lienee (?),siinä esiintyvä ablaut viittaa siihen (vrt. liett. siisti 'schmoren', Fraenkel s. 1036).

Arkkis:Liettuassa ei ole eikä voi olla tuollaista sanaa sen paremmin foneettisesti kuin syntaksiltaankaan.

JK: " Toisaalta,hyvin vanhat lainatkin (< germ.?) voisivat kai periaatteessa mukautua ablaut- vaihteluun, näin ainakin germ. kielissä (saks. schreiben - schrieb on laina latinasta).

3.5. Huomattakoon edelleen,että hauta-sanan kaikki riimisanat (kauta, lauta, nauta ja rauta) ovat vanhoja Itämeren piirissä saatuja lainoja.

Laudalle voidaan esittää jopa kaksikin lainaetymologiaa. "


Arkkis: ja myös kolmas, jonka jokainen huomaa, joka osaa vähänkin liettuaa, tai edes lukee rehellisesti sanakirjaa...

JK: " Parhaiten se sopii balttilaiseksi lainaksi (vrt. SKES ja erik.

liett. plautas 'Liegebrett im Dampfbad' [ = 'saunan laude'], Seiten- brett im Ruderboot' jne. Fraenkel s. 608);

germ. etymologiakin olisi periaatteessa mahdollinen:vrt.nruots. murt.

löt 'paksu pintalastu', 'pyöränpalsta' (Hellquist);sana on etymologisesti = goot. hlaut-s 'arpa;perintöosa' eli germ. *hlauta-z-

Semanttiselta kannalta huom., että 'osa, arpa' on 'lauta' (= 'halkaisemalla saatu osa puuta') myös tapauksessa

kr. kleros 'osa, arpa, perintö' etymologisesti = muinaisiirin clär 'Brett, TafeP (IEW s. 545).


Arkkis: "Halkaisemalla saatu osa puuta" on liettuaksi

"laužta (lazda, mediena)"

post1102296.html?hilit=lau%C5%BEta#p1102296

" Sanan "lauta" SSA johta liettuan sanasta "plauta" joka tarkoitta "pestyä" ja SSA:n mukaan myös saunan lauteita, mutta yhtä hyvin tasta voi olla olemmissa "laužta (lazda)" = "halkaistu tai (muotoon) lastuttu puu" > *lauhta > lauta. "

Tähän sopii aivan erinomaisesti myös gotlanniruotsin "löt", "paksut lastut".

Sen sijaan tuo plaut(in)as puuhun liittyen tarkoittaa aivan erityisesti ui(tetta)vaa, se on tullut ilmeisen "vahingossa" merkitsemään myös saunan lauteita.

JK: " Tämäkin viittaa haudan lainuuteen.

Arkkis: Todellakin! Tämäkin on jo tutkimustulos!

JK: " Onko suomessa yleensä sanoja, joissa olisi s.ugr. -vt- {köysi ja löytää-sanoihin rekonstruoidaan s.ugr. -vὄ-) ? —

Haudalle on varhemmin esitetty myös - Y.H.Toivosen kysymys-merkillä varustama - rinnastus etäsukukieliin:

votj. 'sai' 'hauta; hautuumaa' (SKES).

Yhdistelmä esiintyy ainakin Yrjö Wichmannin teoksessa »Wotjakische Chrestoma-thie» (1901 s.106). Erkki Itkonen toteaa sen kuiten
kin teoksen toisen painoksen esipuheessa (1954) epävarmaksi. "

Ei näytä noilla sanoilla olevan yhteyttä suomen "haudan" mihinkään merkitykseen.

Nyt JK rupee puhumaan OHI ASIAN (sinänsä mielenkiintoisista!) kantakielistä:

JK: " 3.6. Lainautuminen germ. taholta olisi tapahtunut erittäin var
hain: kielimuotoon, joka on ollut vielä varhaiskantasuomea tai ainakin lähellä sitä.

Äännesuhteet ims. a -> lp. uo ensitavussa ja ims. h ~ lp. s edellyttävät tällaista ajoitusta.

Vokaalisuhde a ~ uo tavataan useissa muissakin vanhoissa germ. lainoissa (mm. kohdassa 1.1 mainitussa raudassa).

Myös seuraavana käsiteltävä lp.verbi luoikāt kuuluu vokalismiltaan tähän ryhmään.

Lisää tapauksia esitän artikkelin jatko-osassa (kohta 5).

3.7. Tervahauta aktualisoi kysymyksen itse tervan alkuperästä.

Jos nimittäin hauta on germ. laina, luulisi haudan tuotteenkin nimen tulleen samalta taholta.
"


ARkkis: TODELLAKIN! 100%:sti samaa mieltä!

JK: " Mikään ei tätä vastustakaan. Skandinaavisten kielten yhteinen lähtömuoto kskand. *terwōn- ei tosin sovellu hyvin lähtömuodoksi, koska tällaisten heikkojen feminiinien suoma-lainen vastine on melkein poikkeuksetta o-loppuinen (aalto, ahjo jne.), ja näin ollen odottaisi asua *tervo.

Mutta anglosaksissa esiintyy neutri 'teoru' 'terva' (Holthausen 1934), jota vastaava kgerm. asu *terwa- sopii originaaliksi. Myös alasaksan muodot viittaavat -a tai -ä -loppuun.

Terva ei olisi suinkaan ensimmäinen sana,jonka germ. originaalia tarkkaan vastaava asu olisi säilynyt vain länsigerm. kielissä.

Balttilainen alkuperä, jota on yleensä pidetty todennäköisempänä, on äänteellisesti tietenkin yhtä sopiva:

(vrt. liett. dervà 'pihkainen mäntypuu, tervas; pihka, piki, terva'). "


Arkkis: helvetin paljon SOPIVAMPI, kun tässä ei tarvita KANTAKIELIÄ kerrassan mihinkään, vaan peltaan todellisilla empii-risillä sanoilla!

Koivulehto asettaa kuitenkin rekonstruoidut "kanta(kirja)sanat" TO- DELLISTEN SANOJEN EDELLE.

JK: " Muistettakoon kuitenkin, että terva oli nimenomaan merellisen, laivoja rakentavan

(germ. *flauja- 'laiva' > sm. laiva: Koivulehto, Vir. 1970 s. 178-, Neuphil. Mitt. 1973 s. 561-)

germaanisen kulttuurimuodon piirissä tärkeä tuote. "


Arkkis:

NÄIN SITÄ KIELITIETEEN TODISTUSTA HISTORIASTA VÄÄRENNETÄÄN SILMÄNKÄÄN VÄRÄHTÄMÄTTÄ VILPIN MERKIKSI!

"Laiva" on yhtä kuin leittuan sana "laivas", joka on kuurismi sanasta

"lengvas" (lt., jt.) = kevyt , kelluva, "liegs" (lt.), "lāngus" (pr.), "*laigūs" (pr.)

JK: " Sana on myös lapissa: IpN murt. där've 'terva' jne. (ks. SKES) . 9


Rlf-Peter Ritter hauta-sanan etymologiasta:

s. 79.


§ 36. Seine zum ersten Mal in Virittäjä 1976 vorgetragene Deutung von fi. hauta ‘Grab, Grube’ wiederholt KOIVULEHTO in PBB in folgender Form: "Fi. hauta (< früh- urfi. *šauta bzw. *šauδa) ‘Grube, Teergrube, Kochgrube; Vertiefung, Grab’, auch ‘Fanggrube’: sudenhauta ‘Wolfsgrube’ < frühurgerm. *sauþa->> ags.sēaþ ‘Grube, Vertiefung,Brunnen,Wasserloch’,wulf-sēap ‘Wolfsgrube (Fanggrube)’ usw. Daneben urgerm. *sauþja -> urn. *sauþia- > gotl. söde (dial. Lautform säide) ‘Teergrube’; aus urn. *sau
þia ist südlp. saude ‘Teergrube’ entlehnt worden.
 

97

 

Die germ.Wörter zu germ. *seiþa- ‘sieden=keittää"' (198lb,193).Hier muß man sich zunächst fragen, welcher Stellenwert in der Argumentation den übereinstimmenden Bedeutungsangaben zukommen soll. Meint KOIVULEHTO, daß die Existenz eines finnischen Determinativsyntagmas suden hauta im Verein mit dem angelsäch- sischen Kompositum wulfisēap die Richtigkeit seiner Etymologie untermauert?

Natürlich kann ein Wort,wenn es einmal die allgemeine Bedeutung ‘Grube’ erhalten hat, auch in entsprechenden Kontexten in der Bedeutung ‘Fanggrube’ verwendet werden. "Am verbreitetsten waren die wolfsgruben", heißt es bei GRIMM (9, 605 a). Auch ung. verem, zunächst als ‘Vorratsgrube’ entlehnt (vgl. § 70), wird schon 1335 in der Bedeutung ‘Fanggrube’ verwendet:forcos-werum ‘fovea lupis capiendis’ (OklSz. s.v. farkas-verem).

Die von KOIVULEHTO angeführten Spezialbedeutungen besagen also nichts für das Urgermanische bzw. Urostseefinnische. Ähnlich verhält es sich mit der ‘Teer-grube’. Wenn das gotländische Wort tatsächlich nur diese Spezialbedeutung haben sollte, so ist darauf zu verweisen, daß es sich um eine Ableitung handelt, was wie- derum für die Bedeutungsstruktur des vermuteten urgermanischen Etymons von fi. hauta gar nichts bedeutet. Der germanische einzelsprachliche Befund und die Ety- mologie des in Rede stehenden germanischen Wortes weisen auf eine Grundbedeu- tung ‘Wasserloch, Quelle’ und auf sonst nichts.Von dieser Bedeutung aus ließe sich sogar die Ableitung im Sinne von ‘Teergrube’, d.h. "grube, woraus ein mit bergtheer oder bergöl durchzogener sand gegraben wird" (GRIMM 1984,9,345),direkt erklären, wenn man berücksichtigt,daß man in Gotland den Teer tabuistisch mit vätan ‘Feuch- tigkeit’ und der väta ‘das Nasse’ bezeichnet (KLUGE/MITZKA s.v.). Selbstverständ- lich kann sich die allgemeine Bedeutung ‘Grube’ im Ostseefinnis- chen entwickelt haben, aber diese zusätzliche Annahme mindert den Wert der Etymologie.

Vollends fragwürdig wird diese freilich durch Einbeziehung des lappischen suow’de ‘Kierne; Rachen’. KOIVULEHTO kann noch ein Dutzend Parallelen der Art an. geil ‘längliche Kluft’, aschwed. gel ‘Fischkieme’, gotl. gail ‘großer offener Mund; Schlund, Hals; Fischkieme’ (vgl.HOFSTRA 131) beibringen:frühurgerm.*sauþa- ‘Quelle, Was- serloch’ ist für fi. hauta ‘Grube,Grab’ und lapp. N suow’de ‘Fischkieme, Rachen’ kein Etymon, das zum Nachweis germanischen Einflusses auf das "Frühurfinnische" herangezogen werden kann.

98

Da behält man für fi. hauta besser eine andere, auf LÖNNROT zufückgehende (s. KALIMA 1936,98) Erklärungsmöglichkeit im Auge: Berücksichtigt man die finnischen Wörter haudikas, haudikka, hautanauris ‘in einer erhitzten Grube gekochte Rüben’ und lüd.haud(e) ‘naurishaudikas’,haudriik ‘Rübengrube’, ‘gebähte Rüben (haudot- tu nauris)’ (SKES s.v. hauta), so drängt sich der Gedanke auf, daß hauta ursprüng- lich die zum Kochen von Rüben benutzte Grube war und mit dem Verb hautoa ‘bä- hen, brüten’, estn. haududa ‘brüten, wärmen’ usw. (s.SKES) zusammenzustellen ist. Das Verb wird zweifelnd mit lit. šautas ‘Kohlsuppe’ bzw. lett. sautāt ‘hautoa; schlagen’ in Verbindung gebracht (SKES).

[HM: Suomen "hauta" tarkoittaa ennen kaikkea tervan- ja ruukunpoltto- sekä paisto- hautaa. Se tulee liettuan sanosta "džiáuta" (džiáuti: džiáuna (-ja), džióvė) ja latvian sanasta "žauta" (žaut: žauj/žauna, žāva) = "kuivamaan, paistumaan, savustumaan, poltettvaksi tervaksi, viinaksi, asetettu".

Прабалтийский: *deû- (2) vb. tr., *dǖ- vb. intr.
 
[[Väärin: Tulee kanta-IE:n verbistä *genti, josta tulevat myös liettuan ginti (gena) = ajaa (takaa),ginti (gyna) = puolustaa,latvian dzīt (dzinu) = ajaa tislata,polttaa (viinaa, tervaa), kuurin *dzautum (*dzauna), peussin guntun, guntwei (gunna) = ajaa, vasa- rakirvessana lienee ollut gwaiti, gwainu, josta voi tulla sekö kainu(u) (tervanpoltto) että vainu, vaino (ajo, metsästys sota), ja siitä tulee myös "tökötiksi tislattava" eli *goivu. Vasarakirveskansa tislasi todistettavasti oivua eikä mäntyä. On saattanut olla myöe arkaaisempi muoto (tai sellsinen jopa saattanut tulla myöhemmin etelästä *gwen-ti [gwäänti...]= muuttaa kantabaltista: kääntää ja vääntää!
 
Значение: dry
PRNUM: PRNUM
Литовский: džiáuti (džiáuja/džiáuna, džiṓvē) `zum Trocknen aufhängen', džiū́ti (džiū́sta/džių̃va, džiùvō) 'trocken, dürr werden'
 
Латышский: žaût (žaûja/žaûna, žâva) tr. `trocknen, zum Trocknen aushängen', žût (žûstu, žuvu) intr. 'trocknen', žavêt, žâvêt (-ẽju) tr. 'trocknen, räuchern'

[Semema ‘džiūti’ (jos tranzityvinis opozitas yra ‘kabinti, dėti, kad džiūtų’) gali remtis ‘išbėgti, ištekėti, išsekti (apie skysčius, sultis)’:] lie. džiū́ti, džiáuti, la.žût ‘džiovinti’, žaût ‘džiovinti, iškabinėti džiovinti’: lie. džiáuti ‘bėgti, greitai eiti’, la. žautiês ‘bėgti’, žaut ‘laistyti, lieti, smarkiai lyti’, s. i. dhavate ‘jis bėga, teka’, gr. θέιο ‘bėgu’.

этимология слова гнать

гоню́, укр. гна́ти, 1 л. ед. ч. жену́, др.-русск. гънати, 1 л. ед. ч. жену, ст.-слав. гънати, женѫ ἐλαύνω (Супр.),сербохорв. гна̏ти, жȅне̑м,чеш.hnáti,ženu, слвц. hnat’, польск. gnać, в.-луж. hnać, н.-луж. gnaś. Родственно лит. genù, giñti «гнать», ginù,gìnti,лтш. dzęnu,dzìt «защищать»,др.-прусск. guntwei «гнать», gunnimai «мы гоним», далее, др.-инд. hánti «бьет», авест. ǰainti, греч. θείνω «бью, рублю», алб. gjanj «гоню»,ирл. gonim «раню»,арм.gan «удары, побои», греч. φόνος «убийство»,др.-исл.gandr м. «тонкая палка», gunnr,guðr ж. «борь- ба»; Френкель, IF 51,142; Мейе - Вайан 21.Об алб. gjanj «гоню»,gjah «охота», которые Г.Майер относит сюда жe. Ст.-слав.прич. гънанъ Зубатый сравнивает с др.-инд.(ā)ghnānás «сражающийся»,авест.avaɣnāna- «убийца». Не требуется разделять женѫ и гънати и сравнивать последнее с лит. gáunu «получаю».

Tuosta pelleily sitten jatkuu muka "Saameen suomenkautta lainattuihin muinaisiin kermaanilainoihin"... :

 

Arkkis: Laali ja Eerik, Koivulaehdon balttilaiset"muinaiskermaanilainat"

To Syys 03, 2009 10:18 pm

Arkkis kirjoitti:
" Jaska kirjoitti:
" Arkkis kirjoitti:" Eikä siinä ollut kysymys pelkästään kielestä. Siinä vain mainittiin, että tietyllä alueella virolaisten,latvialaisten ja venäläisten keskuudessa esiintyy yllättävällä paikalla saamelaisia muistuttava uralilainen väestötyyppi. "

Jaska: Siinä nähtiin: on siis väärin sanoa,ettei ollut kysymys pelkästään kielestä, koska todellisuudessa ei ollut kyse ollenkaan kielestä. Tutkijat eivät siis kuvittele selvittävänsä kieliä kallonmittauksen avulla,ainoastaan Arkkis kuvittelee heidän kuvittelevan selvittävänsä."

A: Olen kiinnittänyt huomiota yhtäläisyyksiin saamen ja latgallin kielten välillä, ja katsonut ainakin osin olevan kyse saamen balttilainois- ta.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1106789.html?hilit=latgall*#p1106789

 
Arkkis kirjoitti:
Lainaa:

"Arkkis":Tämä muutos on peräisin baltin muunnoksesta,jossa kantabaltin pitkästä ā:sta on tyypillisesti tullut latgallin "pitkä o" joka ääntyy "uo". Kun jokin kantasuomi on lainannut esimerkiksi kuurista ja žiemgallista, niin kantasaame on lainan-nut koillisesta latgallista, ja suuren balttilainojen määrän takia sekä suomessa että lapissa tuosta on tullut sääntö myös näiden kielten keskinäisissä lainoissa.

Tuollainen erikoinen muutos ei synny sattumalta täysin erikseen samaan aikaan ja hyvin pitkälle myös samassa paikassa. Joko Saimaalla on asunut latgalleja saame-laisten kanssa, tai sitten saamenkieli on muodostunut latgallien naapurissa Venäjällä ja Baltiassa.

"Jaska": " Ihan hauska teoria, mutta sattumoisin vastaavuus ims. *a ~ saamen *uo vallitsee myös vanhassa omaperäisessä sanastossa. "
 

A: Minä sanoin, että se on myöhäisempi heijastus myös vanhoihin sanoihin.

Nyt on lisäksi huomattavat, että sinulla on "ikiomat aikaiset ja myöhäiset" Koivulehdon väärien etymologioiden aiheuttamien väärien ajoitusten takia.

Toistaiseksi YKSIKÄÄN AINOA UUSI VANHA GERMAANIETYMOLOGIA" EI OLE OSOITTAUTUNUT VARMAKSI, ei uudella eikä vanhalla kaavalla.

 

Jaska: " Tuskinpa edes sinä väität, että kielen koko sanasto on kierrätetty valikoiden juuri tiettyjen balttimurteiden kautta? "

A: En väitä sellaista, vaan sitä, että suuresta balttilainamäärästä johtuen niiden keskinäisestä ominaisuudesta on yleistynyt koko pro- sessia koskeva sääntö.
 
Jaska: " Eli vastaavuus ims. *a ~ saa. *uo johtuu yksinkertaisesti siitä, että kantasaamessa on tapahtunut muutos *a > *uo. "


A. Tasan kuten "kantalatviassa" kantabaltista, samaan aikaan ja usein lähes samassa paikassa, aivan sattumaltako?
 
Jaska: " Tällä ei ole mitään tekemistä minkään balttikielten kanssa."


A: En todellakaan olisi asiasta kovin varma!



Asia kulkee tieteellisesti niin, että kun on joukko silmiinpistäviä kielellisiä yhteyksiä saamelaisten ja latgallien välillä, ja sen lisäksi on tällainen kaukana muista vastaa-vista oleva uralilaisen/saamelaisen kallo- ym. tyypin esiintymä, JOKA KOOSTUU PÄÄASIASSA LATGAL-LEISTA mutta myös venäläisistä ja setuista, EIKÄ NÄIDEN VÄLILLÄ VOI OLLA MITÄÄN "LUONNONTIETEELLISTÄ" SELLAISTA, niin herää kysymys, onko luonteeltaan HISTORIALLI- NEN yhteys olemassa? Tämä on nyt enemmän historiatiedettä, joka liittyy mm. arkeologiaan, kuin kielitiedettä tai antroplogiaa, mutta noiden näkökul- mien pitäisi jollakin tavalla natsata.

Muut eteläisemmät mustatukkaiset, pitkät ja usein komeat baltit,n.s "yläbaltit" eli ("seelit" ja) "aukštaitit" eivät ole "uralilaisia", vaan enemmän kanta-IE (iranilaista tyyppiä). ("Alabaltit" ovat sitten niitä "perustyypiltään" vantteria vaaleita lyhyehköjä "žem-baltteja" eli Liettuan žemaitteja ja Latvian zemgalleja eli "Baltian hämäläi-siä". Virolaiset muistuttavat enemmän skandinaaveja kuin noita. (Ja me kaikki aivan Suomen periaatteellisetkaan hämäläiset emme myöskään muistuta noita.)

Minä tästä nyt vielä yhden mahdollisen etymologiankin,eli tuon "salaperäisen" "lahti"-sanan. Sille on esitetty, ja minäkin olen esittänyt muitakin balttietymologioita kuin tämä.

"Lahti" on liettuksi "įlanka" < "*in-lanka" = "taipuu/taivuttaa sisäänpäin", siis rantaviiva. Sana on muodostettu verbin "*inlankti" = taivu(tut)taa sisään preesen-sistä etuliitteellä, ja liittyy siten muistakin sanoista tuttuun verbiparveen "linkti", "lenkti", "*lankti (lanka, lanko)" (nyk. lt. "lankyti (lanko, lankė) = taipua, taivut-taa, taivututtaa (jossa on lisäksi tapahtunut merkityssiirtymä tuohon omatoimiseen suuntaan mahdollisista lainautumisajoista).

"Lahtiniitty" eli tulvaniitty on yksinkertaisesti "lankà", joka esiintyy myös muodossa "lenka", josta tulee "Peltojen maa" eli "Lenkija" eli "Puola", ja "lenkas" = "puolalainen". Siitä tulee myös jotakin kautta "laukas" joka on liettuaksi "pelto".

Mutta:"taivutettu (rantaviiva)" on tuolla kielellä "*lanktas (kran-tas)". Latgalliksi "lokta (krastmala)", joka ääntyy "luokta", joka onkin saameksi "lahti"!

Sanaparvesta tulee mutkan kautta latvian "loks" [luoks] = kaari, kehä, luokki ja "loki" [luoki, monikko] = rantaniitty(= "lahtiniitty"), ranta(laidun).

Suomen sana "lahti" tulisi todennäköisimmin samaan parveen liit- tyvästä sanasta

"*lanksti" = taivuttaa, poiketa > "*lākstis" = "kareuttama, taivuttama" > *laksi > "lahti,

nyk. lt. lankstyti (lanksto, lankstė) = taivuttaa, taittaa (taivuttamalla), painaa maahan, varastoida
ym.

Jotvingiksi "lanka" tarkoittaa niittyä, ja "lankstis" "(kaksipiikkistä) hankoa", joka on siis kaaren muotoon taivutettu yhdestä piikistä, ja myös "hiilihankoa". "Taivuttaa" = "lenkt".

Preussista löytyvät ryhmään liittyvät sanat līnktwei (
līnksta, līnk) = taipua ja lānktun (lānke, lankē) = taivuttaa.



Koivulehto toteaa ”suomen germaalainojen ikäämiskirjoituksensa” II osassa muka kantagermaanin a:n lainautumista kantalapin -uo-:ksi:

JK: ” 5.11. Kaikkiaan on kertynyt siis 12 etymologiaa, joissa (kanta)germaanista /a/- foneemia vastaa lapissa uo, useimmissa tapauksissa itämerensuomikin on edustettuna (ims.a):

arpa, hauta, kansa, lanka, palsi, rauta, vanne, vartoa, vaula,vain lapissa buoi'de, luoi'kât, ruow'dâ.

Tätä vokaalisuhdetta ei siis germ.lainoissa voi enää katsoa oudoksi tai epäilyttäväksi vaan on lähdettävä siitä, että se edustaa vanhempaa lainakerrostumaa kuin suhde germ. (= kskand.) /a/ ~ lp. a; semminkin kun useissa esitetyissä tapauksissa germ. konsonantismin substituointi (hauta, kansa, buoi'de, luoi'kät, ruow'dd) tai ims:n ja lapin välinen konsonantismin suhde (hauta,kansa, palsi) muodostaa lisäkriteerin, joka on yhtäpitävä vokaaliedustuksen kanssa (ks. asianomaisia kohtia). ”

A: Noiden sanojen joukossa on 6 varmaa balttilainaa, eikä lopuistakaan yksikään ole varma germaanilaina. Vaikka ”hauta”-sana on jo käsitelty pidetään sekin kuitenkin vielä mukna teksissä.

JK: Vanhimmista germaanisista lainakosketuksista ja niiden ikäämisestä

Jorma Koivulehto
II (Jatkoa 1. vihkoon.)

5.Germ. /a/ ~ ims. a ~ lp. uo

5.1.1. Vanhoissa balttilaisissa lainoissa esiintyy tunnetusti ensitavussa äännesuhde ims. a ~ lp. uo vastaamassa kantabaltin a:ta,esim.sm.halla < ~ lpN suol'dne ~ liett.
šalnà. Lapissa esiintyy siis se vastine, joka normaalisti edustaa vksm. a:ta lapin ja itämerensuomen yhteisissä sanoissa eli siis sanoissa,jotka ulottuvat varhaiskanta-suomeen. Lapin germaanis-skandinaavista perua olevissa sanoissa - ovat ne sitten lainautuneet suoraan skand. taholta tai tulleet suomen kautta - on sen sijaan samas-sa asemassa yleensä lp. a vastaamassa germ. ja ims. a:ta, esim. lpN raw'do 'rautu' < kskand.*rauðiō id. tai lpN gaw'pe 'kauppa' < sm. kauppa (SKES) < germ.-kskand. *kaupa-. Nämä a-sanat ovat siis (ainakin lapissa) nuorempia lainoja kuin balttilaiset lainat.

Germaanisissa lainoissa on vokaalisuhdetta germ. /a/ ( ~ ims. a) ~ lp. uo pidetty oudoksuttavana, vaikka ennestään tunnetaankin (SKES) kaksi esimerkkiä tästä, nimittäin

(1) Sm. rauta = lpN ruow'de 'rauta' ~ kgerm. *rauðan- > mnorj. rau
ði 'suomalmi, josta sulatettiin rautaa'. ”

A: ”Suomalmi” on balttikielillä ja venäjäksi ”rūda”.

Ruosteen (ja punamullan) väri(nen) on jotvingiksi raudainan, ja liettuaksi raudonas tarkoittaa punaista.Itse sana raudà tarkoittaa kumma kyllä surua ja ”itkuvirttä”. Herääkin kysymys onko hautauksissa käyetty punamultaa. Niinhän teki jo neandertalin ihminenkin.

JK: " (2) Sm. varrota, vartoa ~ lpN vuor'det 'vartoa, odottaa' ~ kgerm. verbivart. *warðō- (< vkgerm. *warðā-) > msaksin vuardon 'olla varuillaan, suojella', anglos. veardian, mnorj. varða id.; vrt. nsaksan voarten 'odottaa' yms. < germ. *warðē-.

Raudan germ. alkuperää on pidetty - ilmeisesti lp. -uo-:n takia - myös epävarmana, esim. SKES katsoo sen kuitenkin todennäköisimmäksi vaihtoehdoksi.

Lp. vuor'det-verbin germ. lähtö on ollut sen sijaan kiistaton. ”


A: Sanan germaanisuus on kaikke muuta kuin kiistaton ainakin jos sanaan liittyy ”vartioiminen”

Sanaparvi on ennen ollut ”*tvirti” > ”tverti” > ”tvarti” = ”vahvistua” > ”vahvistaa” > ”sattaa vahvistamaan”; nykyisessä liettuassa sanat ovat hieman muuttuneet:

”tvitinti (tvirtina, tvirtino)” = vahvistaa, vakuttaa (sanallisesti), vakkuuttua, todistaa
”tvirtėti (tvirtėja, tvirtėjo)” = lujittaa, lujittua
”tverti (tveria, tverė)” = aidata, erottaa aidalla
”tvardyti(s) (tvardo(si), tvardė(si))” = hillitä tappelua ym. (itsensä)
”tvarkyti... tvarko... tvarkė” = saattaa järjestykseen, valvoa järjestystä, vartioida



JK: ” Tästä vokaalisuhteesta on löydettävissä kuitenkin useita uusia esimerkkejä, jotka yhdessä näiden kahden jo tunnetun etymologian lisäksi osoittavat, että tässä ei voi olla kyse mistään erikoisselitystä vaativasta poikkeuksesta, vaan niin vanhasta lainakerrostumasta, että lp. uo on norm aalivastine kuten balttilaisissakin lainoissa. Tämän artikkelin ensi osassa tuli esille jo kaksi uutta etymologiaa, joissa tämä vokaalisuhde esiintyy:

(3) sm. hauta ~ lp. suow'de < kgerm . *sauϸa- (ks. kohdat 2, 3) ja

(4)lp. luoi'kât vkgerm . *laiχvē- (t. *laiχeja-) (ks. kohta 4 ) . ”


A: ”Luoikat” ei voi koivulehdon mukaan olla suomesta, koska suomessa sen pitäisi olla ”*laiko”.

Mutta baltissapa on ”laiko”: mm. liettuan

”laikyti (laiko, laikė)” = pitää (kädessää tai varalla esim. lainattavaksi), ottaa huomioon, antaa lainaksi, pitää vuokrattuna jne.

Kuuriksi tuo olisi ”*lëicytum (*lëica, *lëicei)” (uuskuuriksi lëicïtum), (josta ”lainaami-nen olisi ”*laicnas” > ”*laihna” (jossakin olen kuullut, olisko murteessa...) > laina.

Eli germaanilaina menee vähintäänkin kategoriaan ”epävarmat” (koska a > uo -lainojen pitäisi olla erittäin vanhoja.

JK: 5.2 Arpa

Sm. arpa, myös 'osa; osuus = lott', murt.myös arvas, gen. arpaan, sanueen edustajia kaikissa ims.
kielissä (ks.tark.SKES) = lp.vuor'be 'onni;arpa'< (v)kgerm.*aria- (neutri) t. *arta-z (mask.) > mnorj. arf-r (mask.) 'perintö', mruots. arf (neutri), arver (mask.) 'maaomistus, perintö' (Hellquist, Söderwall jne.), ruots. arv paikannimissä myös 'perintömaa; uudisraiviopalsta' (Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid 1 p. 253).

Ims.-lp. sanalle on jo aikaisemmin etsitty germaanista etymologiaa (germ. *arhwō 'nuoli': ks. tuonnempana), myös s.-ugr. taholta on etsitty vastineita.

Kaikkia on pidetty epävarmoina (SKES). Germ. *arƀa- on äänteelliseltä kannalta moitteeton originaali. Semantiikan kannalta rinnastusta tarkasteltaessa huomatta- koon, että perintöosat - kuten muukin saalis - jaettiin muinoin usein arpomalla, kuten vanhat germ. lähteet kertovat (ks. esim. Jacob Grimm 1899 s. 659-, 652 ja Kulturh. lex. för nord. medeltid 11 p.15-;myös Ruotsin vanhoissa maakuntalaeissa säädetään perinnön arpomisesta).Vanhassa testamentissa perintöosien arpominen on yleistä (esim. Moos. 4:55 » Mutta maa jaettakoon arvalla. Isiensä heimojen nimien mukaan he saakoot perintöosansa»).Näin 'arpaa' ja 'perintö(osaa)' voitiin ilmaista samalla sa-nalla; vrt.seuraavia paralleelitapauksia: 1.germ. *hlauta- > goot. hlaut-s 'arpa; perin-tö (osa)', esim. Koi.1:12:»saei laþoda izwis du dailai hlautis weihaize in liuhada» (ny-kysuom.) 'joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä,mikä py-hil
lä on valkeudessa',mys. hlōz 'arpa ', nykys. Los 'arpa, osa, osuus', ruots. murt. löt 'paksu pintalastu; pyörän palsta'. 3

2. kr. klēros 'arpa,perintö(osa), osuus,maaomistus' etymologisesti = muinaisiirin clär 'lauta, pöytä' (IEW s.545): osuuksien arpomisvälineet, arvat, olivat osuuksien symbo- leina itsekin osia, nimittäin esim.puun palasia,pieniä »lautoja».- Lp. ar'be 'perintö' on tietenkin paljon myöhäisempi, kantaskand. (tai vielä nuorempi) laina.

Rinnastus on siis uusi, tosin jo Jacob Grimm tavallaan oivalsi sm. ja germ. sanan yhteenkuuluvuuden (DWb s.v. Erbe v:lta 1862), mutta hänen vihjeensä on ilmeisesti jäänyt muilta huomaamatta. Grimmin sanakirja-artikkeli mainitaan vasta Elvi Erämetsän luettelossa »Verzeichnis der etymologisch behandelten finnischen Wörter» (1953).

Aikaisemmin esitetty germ. etymologia (K.B.Wiklund) on yhdistänyt arvan germ. 'nuolta' merkitsevään sanaan (germ.*arhwō < vanh. *arh-wā): sanan muinaisnorja-lainen vastine or,gen.grvar on 'nuoli' ja 'viestikapula' ('viestikapulana käytetty nuoli'), sm.arpaa on taas joskus käytetty myös 'arpakapulan = viestikapulan' merkityksessä. Merkitys 'viestikapula' selittyy kuitenkin moitteettomasti 'arvan, arpana käytetyn kapulan' yleisemmästä merkityksestä: vrt. esim. ruots.kavle 'kapula', erik. ´arpomisväline = arpa', mutta myös 'viestikapula' (SAOB), samaa sanuetta on (ala)saksan Kabel (fem.) 'osa, (maa)osuus; arpa'.

Germ. sanan ieur. taustaa kannattaa myös pohtia. Se näyttää tar-koittaneen siis alun perin *'(erotettu) osa' < ieur. *orbho = *or-bho-, ieur. juureksi sopisi *er- 'erottaa': IEW s. 332. Kun tällainen 'erotettu osa = arpa' on mm. myös 'lauta, pöytä' ja 'pyörän palsta' (vrt. edellä iirin clär,
ruots. löt), niin lat.orbis 'kiekko', 'pyörä(npalsta)' näyttäisi kuulu-van tähän: lat. sanalle ei aikaisemmin ole pystytty esittämään etymologiaa. Vanha selitys, jonka mukaan germ. 'perintö' olisi lähinnä < *'orvon osa' on vaikeasti perustel-tavissa:orvon asemahan oli sinänsä huono,hänen oli tehtävä raskasta työtä, Arbeit (Kluge-Mitzka s.v.Arbeit). Ieur. *orbho- 'orpo' kuuluu silti tietenkin tähän, mutta var-maankin toisella tavalla: sekin on *'erotettu' nim. *'yksinäinen = vailla vanhempia'.

Samalla tavallahan selitetään myös germ. orvon nimitys, saks. Waise < ieur. *uoidh-son-: ieur. *ueidh- 'erottaa' <~ lat. dividere 'jakaa,erottaa' (Kluge - Mitzka s.v. Waise, IEW s.1128).- Kun yllä oleva jo oli kirjoitettu, huomasin, että Emile Benveniste yhdis-tää tähän heetin verbin harp 'separer,retrancher' ('erottaa, leikata pois') = ieur. *orbh- ja tulkitsee ieur. asun *orbho- vanhaksi johdokseksi tästä,merkitys on 'erotettu (nimit-täin isästään)':'separe de (son pere);orphelin' (Benveniste 1962 s.11-12).Heetin verbi ja Benvenisten tulkinta sopii siis täsmälleen tässä esittämääni perusmerkitykseen.”

A: Toinen mahdollinen selitys on baltin sana ”arba” = ”tai”, joka tarkoittaa myös substantiivina ”epävarmaa valintaa kahden tasaver-taisen vaihtoehdon välillä” samaan tapaan kuin suomen ”mutta” tar- koittaa ”epävarmuustekijää”, ”estettä”.

JK: ” 5. Kansa

Sm. kansa, karj. kañža 'kansa, seura, kumppani', veps. kanz 'perhe, pesye, poi-kue', vir. kaas(a) 'puoliso, vaimo, toveri', liiv. kōz- gōnd (< *kansakunta) 'häät' (SKES) (sm. kansa > lp. gaз'зe 'seura; kansa') = lp. guos'se, gen. -ss- 'vieras (guest, stranger)' < vkgerm. *χansā > germ. hansō > goot. hansa 'joukko, sotilas-joukko', anglos. hös 'seura, joukko' = 'company, band' (mid megda höse 'with a band of maidens', Bosworth), mys. hansa 'soturijoukko', kys. hanse 'kauppaseura'.

Ims.kansa-sanan etymologiointi on kokenut monia vaiheita.Germaaninen etymolo-gia (goot. hansa jne.) on jo Vilhelm Thomsenin esittämä (1S69). Thomsen katsoi myös lp. sanan gaз'зe 'seura, talonväki; joukko; kansa' olevan samaa germ. lähtöä. Germ. etymologia hylättiin sittemmin, kun kansan vastineeksi esitettiin etäsukukie-listä sanat votj. kuz, küz 'pari' (kuzo,küzo 'parillinen'), syrj. goz id.Lapin sana katsot- tiin nyt kansan alkuperäiseksi etymologiseksi vastineeksi.Y.H.Toivonen selitti juuri lp. -з'з-:n osoittavan, että sana ei voi olla germ. lähtöä, koska tämä lapin edustus ei voi vastata vanhaa -ns-:ää, sitä vastaa nimittäin - jo Toivosenkin mielestä - lp. -s's- (Toivonen 1928 s. 205 ja SUSA 34: 2, s. 38—39).

Lapin gaз'зe sopii kuitenkin kahdestakin syystä huonosti ims. kansan alkuperäis-vastineeksi. Ensiksikin konsonantismin suhde ei ole normaali:lp. -з'з- edellyttäisi sa- nassa olleen vanhan kakuminaaliaffrikaatan č' (= tč':
*kanč'a), mutta silloin ims. asun pitäisi olla *kanta (tai ehkä myös *kanha): vrt.sm. kynsi, vart. kynte- = lp. gâз'зa < s.-ugr. *kunč'e, sm. kaha < s.-ugr. *kač'a). Kakuminaaliaffrikaatta ei sovi permiläiseenkään sanaan. ”

A: Sitä vastoin noihin kaikkiin niin lapin kuin itämerensuomenkin sa- noihin sopii loistavasti ”väenpaljoutta, väentungosta” tarkoittava sana

”kamša” = ”(kokoontunut) väki” (lt., lv., lg.,), ”*kamsa” (kr.), kāmstis (pr.) = tiheikkö,tungos, (toiminnan) tuoksina

Taustalla on ainakin teknisessä ja musiikkislangissa uusiopalautettu verbi ”*kamps-ti” ja subtantiivi ”*kampstis” (vrt. ”gaintis”, ”tampris”, ”lemptis” jne.), jota en osaa ai-nakaan slangikääntää, mutta jonkinlainen ”yhdelmä”, ”rykelmä” se on (ei kuitenkaan ”komposti”).

Tästä on tullut mm.”kamštis” = tukkia ja samoin kirjoittuva ”korkki”, josta suomeen tulee ”kansi”. Se on siis ilmeisimmin samaa lähtöä kuin "kansa":kin, ei sen balttilaisuudesta vallitse erimielisyyksiä.

JK: ” Toivonen rekonstruoikin tähän ja joihinkin muihin hankaliin sanoihin s.-ugr.t-af-frikaatan (=ts: Toivonen 1928 s.245-),mutta tällaista liudentumatonta s.-ugr. affrikaat- taa ei enää oleteta (ks.myös Erkki Itkonen 1959 s.140). Vokalismissa on taas lp. ensi tavun a sikäli outo,että melkein aina tässä asemassa sm. a:ta vastaa lapissa uo.

Knut Bergsland onkin nyttemmin selittänyt lapin sanan suomesta lai- natuksi: tällöin äänteelliset vaikeudet häviävät (Vir. 1965 s. 153 - 155). Lp. -a- on nyt normaali ja lp. -з'з- (<-*n'з-, joka itälapissa on säilynyt) voidaan selittää sm. -ns-:n substituutioksi: vrt., että Bergslandin mukaan tämä lp. yhtymä esiintyy nykyskandinaavisen -ns-:n korvaajana tietyssä paikannimessä (ruots. Munsfjället, ks. läh. mp.) ja muutoin nyky-skand. -ns-:n vastineena on lp. -nc- (mp.).Lapin sanan selityttyä lainaksi affrikaatalle ei ole enää mitään perustetta,vaan varhaiskantasuomeen asti voidaan rekonstruoida *kansa.

Tältä pohjalta Bergsland yhdistää vakuuttavasti ims. sanan lapin laajalevikkiseen sanaan guos'se 'vieras (guest, stranger)'. Äännesuhde on säännöllinen: vrt. sm. ansa 'paula, rihmanen; sadin, silmukka' (liivissä 'silmukka, kädensija, kahva, korva') ~ lp. vuos'se 'kattilan, padan,saavin kädensija, kahva' < baltt., vrt. liett. ąsà 'sanka, kahva; silmukka' < ieur. *ansä > lat. ansa 'kädensija, astian korva' (Bergslandin esimerkki).Tämän rinnastuksen esitti jo Toivonen (SUSA 34:2 s.38 - 39, FUF 19 s. 205). Silti hän on jättänyt (unohtanut?) sen pois SKES:sta. B. esittää vielä kolme muuta rinnastusta lappiin, sanoille konsa, känsä, pensas, yhteensä on siis koossa viisi tapausta eli ilmeisesti useimmat niistä vanhoista ims. sanoista, jotka yleensä sisältävät tämän harvinaisen sekvenssin.

Ims.ja lp.sanojen semanttinen ero ei voi vaarantaa äänteellisesti säännöllistä rinnas- tusta.B:n mukaan »ero on lähinnä siinä, että suomen kansa tarkoittaa ensi sijassa omaa (ehkä käskyn alaista) sosiaalista ryhmää, lapin guos'se sen sijaan toista (pikemmin tasa-arvoista) ryhmää, jonka kanssa ('kasassa' 'oma kansa' joutuu tekemisiin» (ks. tarkemmin mp.).

B. mainitsee vielä - kommenteitta - vanhan rinnastuksen permiläisiin kieliin. Nyttem-min on kuitenkin permiläisten kielten tutkija V. I. Lytkin tullut siihen tulokseen, että ne permiläiset sanat,joilla on kyseinen ensitavun vokalismi, voidaan tarkkaan jakaa alun perin etu- ja alun perin takavokaalin sisältäneihin. Kansan vastineena pidetty permi-läinen sana kuuluu tämän analyysin mukaan etuvokaalisiin, samanlainen tapaus on votj. kur, syrj. kor 'puun kuori' = sm. keri.Tähän tulokseensa L. on päätynyt tutkimalla votjakin lounaismurteita (ks. tarkemmin Lytkin 1960, Lytkin 1964 erit. s. 35). Lytkin katsoo näin ollen, että rinnastus kansaan on hylättävä (Lytkin 1960s. 64) . 5

Vokaalieron lisäksi voi huomauttaa, että ei ole ilmeisesti mitään ta- keita siitäkään, että permiläisessä sanassa olisi ollut dentaalinasaa- li. Mikäli Lytkin on siis oikeassa - hänen rekonstruktiotaan ei liene vastustettu - meidän on rehabilitoitava Thomsenin germaaninen ety- mologia (Lytkin viittaa itse jo tähän: Lytkin 1964 s. 35). Uutta on kuitenkin nyt se, että lapista on tällä välin löytynyt gaз'зe-lainaa vanhempi vastine guos'se.

Germ. lainan ikäys harppaa siis taaksepäin:vokaalisuhde ims.a ~ lp. uo edellyttää hyvin vanhaa lainautumista,tähän sopii taas se,että lai- nassa on sananalkuinen k- (<vkgerm. χ- < esigerm.k-) eikä h-;sama konsonanttisuhde esiintyy useissa muissakin vanhoissa lainoissa: kana, kaura, kauris jne.

Lapin todistamaan lainan vanhuuteen sopii vielä loppu-a: originaaliksi on asetettava siis vkgerm. *χansā (fem.) (> myöh. *hansō > goot. hansa jne.: ks. otsikko); ieur. ā > ō germ. taholla; -a :han päättyvät useat muutkin germ. feminiinilainat suomessa. ”


A: Hansa-liitolla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, ja se on 1000 vuotta myöhempikin ilmiö...

JK: ” Germ. alkuperä soveltuu myös semanttisesti:vrt.esim. kskand. 'kansaa' merkit-sevää sanaa *ϸeuðō (>mnorj.ϸjòð 'kansa' =goot.ϸiuda id.), josta on lainautunut lp. diew'do 'naimisissa oleva mies'; siis 'kansasta' on tässäkin tullut yksilö. Vrt. edelleen sm. seura mm. 'pyynti-kunta' jne. = vir. sőber 'ystävä, rakastettu, asiakas, kauppatuttava' (baltt. laina).

Lainaan viittaa muuten jo fonotaktinen tarkastelu:

1. Sekvenssi -ns- on ims. vanhoissa sanoissa harvinainen, ja näiden harvojen sano-jen joukkoon kuuluu jo ennestään balttilaisiksi tai ger- maanisiksi lainoiksi todettuja: ansa, ansaita, ansas 'alushirsi'. ”


A: Koivulehto pani TOSI NÄPPÄRÄSTI balttilinat ”todistamaan germaanilainan puolesta”!

JK: ”2. -ns- -sanoista vain sonsar 'kirppu'-sanalla on todettu vastineita itämerensuo-men ja lapin ulkopuolelta, ja tässäkään tapauksessa -ns- ei ole alkuperäinen, vaan -s- palautuu Toivosen mukaan s.-ugr. liudentuneeseen affrikaattaan (Toivonen 1928 s. 218, ks. myös SKES). 6

Esikantasuomalaisesta -ns-sekvenssistä ei näytä siis ainakaan itämerensuomen piiristä löytyvän jälkeä. ”

***************************

4 Alun perin -ns- on ollut ilmeisesti uusi ja outo foneemisekvenssi (vrt.tuonnempana) ja voi kyllä ajatella, että se on voinut joskus realisoitua niin, että väliin on kehittynyt loiskonsonantti t: *kan(t)sa: vrt., että nykysuomen -ms-:ään voi vastaavasti kehittyä p: kim(p)sut ja kam(p)sut, lim(p)sa.

5. Viittauksesta Lytkinin tutkimuksiin kiitän Jaakko Sarvelaa.

6.Toivonen (SKES) esittää sm. kansa-sanalle epävarmoja vastineita etäsukukielistä, mutta tässäkin olisi liudentunut affrikaatta kyseessä (Toivonen 1928 s. 236). ”



5. 4. Lanka

(7) Sm. lanka (vastine kaikissa ims. kielissä) = lpL luogge 'perä-suoli' < (v)kgerm. *langan- nisl.,färsaar. langi, shetl. longi '(nautaeläimen) paksusuoli' (nisl. botnlangi, nnorj. murt. botnlange 'umpisuoli'); vrt. ruots. murt. blålånga 'eräiden märehtijöiden ohuet suolet'; myöhempi laina tältä skand. taholta on lp. lag'ga 'paksusuoli, umpi-suoli': E. Liden, Meijersbergs Arkiv för svensk ordforskning 1, Göteborg 1937, s. 86 - 88; vrt. SKES. ”

A: ”Lanka” (= ”sellainen joka taipuu”) tulee tavalliseen tapaan preesensinä balttisa-nasta jo yllä mainitusta balttisanaryhmästä ”linkti” > ”lenkti” > ”*lankti” = taipua, tai-vuttaa, taivututtaa ja adketiivista ”lankstus/-i” = notkea. Jos ”lahti” = ”įlanka” = ”taipuu sisäänpäin” niin pelkkä ”lanka” taipuu mihin suuntaan tahansa.

A: ” Mainittuja skand. sanoja vastaava kantagermaaninen rekon-struktio *langan- (heikko mask.) on ims.-lp. sanalle äänteellisesti moitteeton originaali: vrt.sm. rauta < kgerm. *rauðan- (heikko mask.) > mn. rauði jne. Semantiikan kannalta lapin sana ei vaadi lisäkommentteja. Ims. langan semantiikan suhteen vrt. mnorj. gorn 'suoli' (< *garnō) ~ mnorj. garn 'lanka' (< *garna-): vanhinta lankaa on valmistettu eläinten suolista ja suonista; tähän kuuluvat myös isl. blágirni 'pikkusuolet' - isl. eingirni 'yksisäikeinen, punomaton lanka' (E. Liden: Arkiv för nordisk filologi 48,1932, s. 263); vrt. myös kr. khorde 'suoli,soittimen kieli,köysi' > lat.
chorda id. > ransk. corde 'nyöri, köysi'.Vrt.myös:»Verkot olivat kotona kehrätystä pellavalangasta suolelta s.o. pituus- suuntaan kudottuja» (Anton Heikkilä, Orslahden merikalastus, KV 56, 1976, s. 81).

Ims.-lp. rinnastuksen esitti jo T.I. Itkonen (1918 s. 21), ja sitä motivoi Y.H. Toivonen mainittuun garn-paralleeliin viittaamalla (FUF 18 s.191 ja FUF 26, Anzeiger s. 29), myöhemmin lp. lag'ga-asu todettiin jo skand.lainaksi (E. Liden, ks. edellä). Näin ims. -lp. rinnastukseen jäi vain lpL luogge. Toivonen esitti jo kuitenkin mahdolliseksi, että myös luogge on lainaa kyseiseltä germ. taholta, ims. langan hän taas esitti lp. sanan vaihtoehtoisena vastineena (FUF 26, Anzeiger s. 29). Nämä vaihtoehdot sulautuvat siis nyt synteesiksi, kun johdamme ims.-lp. sanan kokonaisuudessaan varhaisesta germ. originaalista.

E. Liden huomauttaa, että germ. sana (sanue) on varmaankin ikivanha teurastuster-mi (Arkiv för nordisk filologi 48 s. 263), vanhuuteen viittaa juuri sen levikkikin: sehän tavataan paitsi norjan, ruotsin ja islannin murteista myös Färsaarten vanhakantaisesta kielestä ja lisäksi substraattina Shetlandin saarilta.

Germ. langan- näyttää 'pitkää' merkitsevästä adjektiivista *langa- (ruots. lång jne.) substantivoidulta muodolta ja sopii siis hyvin juuri 'suolen' (ja 'langan') nimitykseksi. Samaan 'pitkän' pesyeeseen kuuluu myös mm.kas. lenge 'pituus, pitkä köysi', mnorj. lengja 'pitkä nahkasuikale, remmi' jne. (SAOB s.v. länga, Hellquist s.v. 1.,2. länga) 7

************************
7
Langan etymologia johti myös sm.-vatj.-vir.lanko-sanan tähän asti piilossa pysyneen germ.alkuperän paljastumiseen:sm.lanko '(lat.) affinis' ~ mys.gi-lang 'affinis' (= ang-los. ge-lang 'riippuvainen, sukulainen'), mys. gi-lengida 'affinitas, lankous' (Graff 2 p. 224-225); tästä enemmän toisessa yhteydessä; vrt. K. Vilkuna, KV 53, 1973, s. 41.


A: germaaninen ”lång” varmaan tähän liittyy jotakin kanta-IE kauttaa.

Jokainen noista saamen sanoista on voinut lainatua suoraan latgallin kaltaisesta kielistä, kun suomalainen vastine näyttäisi lainautuneen kuurin kaltaisesta, tai suoraan liettuasta/kantabaltista.

Täältä voi vilkaista latgallia, se menee vähän "koodilla" yleensä suhteessa latviaan kuin savo suhteessa suomeen, mutta mm. kantabaltin tooneista johtuen koodeja on useita. Täällä nykyisen kirjoitustavan muokaa uo on tosiaa uo, ja pitkä ē on -ie- jne.

http://www.genling.nw.ru/baltist/Publicat/LatgVol1.pdf

 

Ralf Peter Ritter pitää Koivulehdon "saameen suomenmkautta lainautuneita vanhoja germaanilainoja" ensinnäki UUSINA (ajanlaskun jälkeen) ja toisekseen ERIKSEEN, eri aikaan ja eri paikassa lainautuneina suomeen ja saameen.

TOSIASIASSA NE SIIS OVAT KAIKKI BALTTILAINOJA, USEMMAT VASARAKIR-VESKIELESTÄ, ja ne ovat sitä luutavimmin myös gootissa ja skandinaavikielissä!

"§ 7. Als Beweis für eine germanische Lehnwortschicht bereits in
der ostseeflnnisch-lappischen Grundsprache werden von KOIVULEHTO zunächst zwei ältere Zusam-menstellungen angeührt: fi. rauta, lapp. ruow’de ‘Eisen’ (an. rauði ‘Eisenerz  rauta-malmi’) und fi. vartoa, lapp. vuor’det ‘warten’ (an. varda ‘Sorge tragen’). Hier läge die gleiche Entsprechung vor wie in Erbwortern (*a, fi. a, lapp. uo), wogegen finnis-che Entlehnungen ein a aufwiesen (HOFSTRA 130).Im Zusammenhang mit der Ent-sprechungsreihe urgerm. *a - fi.a, lapp. uo kann noch folgendes gemeinostseefinnis-che Wort angefiührt werden, dessen germanische Herkunft bei SETALA erwogen wird (15): fi. apaja(s), apajaa ‘Stelle,wo das Netz ausgeworfen wird; mit einem Netz-wurf gefangene Fischmenge; weit (vom Wald und vom Land); grosser Graben, Abzugskanal’, weps. abai ‘kleine, flache Bucht mit geringer Stromung’,

wot. apaja ‘Wasser unter dem Sumpf, Sumpfwasser, Bucht, Wasserlache’,

estn. abaja,abaj(a)s ‘kleine,tief ins Land reichende Meeresbucht mit enger Mündung, Bucht eines Flusses oder Baches’, das

zu lapp.N vuop ’pe,P vúhp’pi (vuohppi),Kr vuip‘pi,Kt vüghp’pi ‘deep recess in the bank, shore, of a river, Kt also in the shore of a lake’ (NIELSEN 1979 III 816) gestellt wird (SKES s.v.). Die Worter lassen sich mit den urgermanischen Grundformen von dt. Ebbe, ae. ebba m. ‘Ebbe’, an. efia f. ‘Schlickboden, Bucht am Fluss’, norw. evje, schwed. éivja, dan. (dia1.) eve ‘Schlick,Schlamm, versumpfte Bucht’,norw., schwed. ave ‘Wasserloch, Sumpf’ zusammenstellenz *abjan-, *abjon- bzw. *aban- (KLUGE / MITZKA s.v. Ebbe, HOLTHAUSEN 1934, 87). 34

Im Finnischen usw. ware freilich ein *apia zu erwarten; die lappische Form konnte aber ein germanisches *abjan- reprasentieren, vgl. N moar’se, < i. morsian ‘Braut’.

Da das germanische Wort hochstwahrscheinlich zu dt. ab gehort, konnte man für die ostseefinnische Vertretung eventuell an die Hypostasierung eines *aba denken: *abajon-.Die ostseefinnischen und lappischen Worter wüden die jüngere Bedeutung widerspiegeln; "der grosste Teil Schwedens und Dänemarks hat keinen Gezeiten-wechsel" (KLUGE/MITZKA 1.c.). Für germanische Herkunft der Wortsippe spricht sich auch NIKKILÄ aus (1988).

Der Wandel  *a > uo ist aber nicht unbedingt die früheste der Veranderungen, die zu den das Ostseefinnische und das Lappische unterscheidenden Merkmalen geührt haben, d.h., ein durchaus schon als Lappisch zu bezeichnendes Idiom kann noch *a (> uo) gehabt haben, ebenso wie es in einem "Ostseefinnischen" das *s' noch sehr lange gegeben haben mag; die betreffenden Lautveranderungen konnen mithin sehr Viel später als die extralinguistische Leitfossilie für den Zeitpunkt der Auflosung des "Frühurfinnischen", von der weiter unten die Rede sein wird, zu datieren sein.

Die genannten Gleichungen konnen also ebensogut
als Beweismittel dafür in Anspruch genommen werden, daB die Lappen früher begonnen haben, aus dem Germanischen zu entlehnen als aus dem Finnischen, d.h. noch vor dem Wandel von *a zu uo.


[HM: sana on balttilainen: kuurin apia = joki, kapeikko, preussin apis, latvian upe, lettuan upė.]

Getrennte Ubernahme eines germanischen Wortes ins Ostseefinnische und Lappis-che ist keine Seltenheit. Sie kann für alle weiteren von KOIVULEHTO für die in Rede stehende Lautentsprechung ins Treffen gefiihrten Beispiele angenommen werden. Wie SKOLD feststellt, gibt es keine Möglichkeit, mit Hilfe der Sprachwissenschaft zu beweisen, daB die Ostseefinnen früher als die Lappen mit den Germanen in Berührung gekommen sind (1961, 60). Die Formulierung impliziert, dass auch die gegenteilige, Annahme nicht zu verifizieren ist.

Auf lappologischer Seite hat man aber durchaus damit gerechnet, dass es auch durch das Finnische vermittelte germanische Entlehnungen gibt, die den Ubergang von *a < uo mitgemacht haben (E. ITKONEN 1969, 162 s.v. ruow’de ‘Eisen’).

Wenn keine lappischen Entlehnungen ostseefinnischer Erbworter mit einem Verhältnis ostseefi.a - lapp.uo
nachgewiesen werden konnen,so ist das noch kein zwingen- des Argument dafür, dass z.B. ein lappisches ruow’de ‘Eisen’ nicht aus dem Finnischen rauta stammen kann. "

 



Tuo seuraava ”palsi” pitää tutkiaa erikseen, mitä se todella on ”syönyt”.

 

Suomen kielssä ei ole vanhalla e-kaavalla taituvia germaanilainoja, vaan sillä kaavalla taipuvat ovat omaperäisiä tai balttilainoja.

 

Arkkis: Lähetetty: Ma Heinä 13, 2009

 

Arkkis kirjoitti:
Jaska kirjoitti:
Arkkis kirjoitti:
Otetaan tuo "lovi/loven" jonka taivutus ensinnäkin muiden paitsi sinun mielestä sulkee pois nimenomaan germaaniselityksen, minusta se tulee balttisanasta, joka liettuaksi on "lovys" [loviis] ja tarkoittaa "koverrettua ruuhta tai kaukaloa", sekä "liesi / lieden", joka minun mielestäni tulee monimuotoisesta balttilaisesta sanaperheestä, johon liittyvä liettua "liesi"-sana on "liepsnis".


Annan selityksille seuraavasti pisteitä sekä äänneasun että merkityksen osalta: 3 = täsmällinen, 2 = pieni ero, 1 = paljon eroa, 0 = liian kaukaa haettu.

Myöhäiskantasuomen *lovi : *loven < varhaiskantasuomen *lovi : *lovin <-- G *lawa- ’viilto, aukko’, *lawi ’viilto’ tai B *lova ’koverrettu astia tms.’



Baltin vanha sana ei ole "lova", joka on erittäin uusi sana samalta pohjalta ja tarkoit-taa nykyään "sänkyä", ja ennen on tarkoittanut vain makuupaikkaa, usein eläimen.

Liettuan o, joka on aina pitkä omaperäisessä sanassa, on ollut kantabaltissa pitkä a eli ā. Paitsi liettuassa aina pitkäksi o:ksi, tämä äänne on muuttunut latviassa sikäläi-seksi "pitkäksi o:ksi", joka ääntyy "uo" (suomalaisen korvaan), preussissa se on ta-vallisesti pitkä u eli ū, kuurissa se on säilynyt a:na joka ääntyy pitkänä, mutta en vali-tettavasti tiedä kuurin omakielistä merkintätapaa, vaikka siitä yksi saksalainen sana-kirja onkin (tiedän vain miten kuurilainen sana kirjoitetaan latviassa ja preussissa, ja käytän sitä merkintätapaa). Jotvingissa tuo on tavallinen a. Esimerkiksi dyyni on kuu-riksi ja latviaksi "kāpa", preussiksi "kūpa" ja liettuaksi "kopa". (Latvian "kopa" [kuopa] tarkoittaa,"kasaa, joukkoa, varastoa, valikoimaa, kokonaisuutta".)

Tämä on balttikielten tunnetuin ja ehkä säännöllisin keskinäinen muunnos-sääntö, joka ei riipu tooneista, kuten useat muut muunnossännöt, mm. ei > ẽ. Jokainen, joka balttikielistä tietää tieteelliseltä kannalta yhtään mitään, tietää tämän säännön.
Sääntö on yhtä tunnettu ja tunnustettu kuin suomen i-päätteisten vartaloiden vanhan ja uuden taivutuskaavan sääntö.

"Loven" lainauslähtömuoto ei siis ole ollut "lova", joka on "sänky, makuupaikka", kuuriksi ilmeisestikin "lāva", sillä tämä kuurismi esiintyy myös latviassa erityisesti  merkityksessä "saunan lauteet", liiviksi "sõna lava", jossa õ on nyt viron "keskiö" (eikä liettuan nousevan toonin o!),josta sanasta on lainautunut "lava" ja "makuupaikasta" vie- lä luultavasti "laavukin" lapin kautta, ja lauteet on voinut olla myös makuupaikka niin "saunassa" kuin esimerkiksi laivassakin. Lehmän tai hevosen kytkymellinen makuupaikka on myös ollut nimeltään "lavi". Vatjan kautta on tullut suomeen "läävä" merki-tyksessä "lampaiden/vuohien makuupaikka". (Tässä on myös yksi lainautumistie baltistakin, jota on kai tuskin lainkaan tutkittu, ja vatjaa on puhuttu laajasti Peips-järven itäpuolella, setujen, karjaisten ja vepsäläisten naapurina.)

Ruuhen/kaukalon ja makuupaikan yhdistää mahdollisesti sana "kehto" = "lovėlė".

On ollut esillä toinekin nimenomaan liettuan oletettavasti kuurin kautta tullut "kehto"-sana, joka ei ole alkuperältään balttilainen:

post1072078.html?hilit=kehto#p1072078

" Mutta nuo "äiti"-sanat ovat kummallisia, sillä sekä liettuan verbi "aidėti (aidi, aidėjo) = äännellä", tulla kuulluksi, kaikua > "aidas" = kaiku, että "ẽdžios" = kehto (pl., yks. = *ẽdi(a), kuur. "*eidi" [äidi] esiintyvät vain liettuassa (ja kuurissa) ja muissa balttikielis-sä on muita sanoja kuten preussin ja latvian "atbalsas" = "takaisinääni" = kaiku. "

Lovi-sanan balttilainen kantamuoto "koverrettu ruuhi/kaukalo", sikäli kuin se on kan-tamuoto, on ollut "*lāvῑs". Muoto on mitä mitä tyypillisin vanhan balttilaisen sanan muoto. Napataanpa otos yhdeltä yhteensä A4-kokoiselta satunnaiselta aukeamalta liettua-venäjä-sanakirjasta tämän tekstin kokoisella kirjasimella eli 100 sanasta: "rinkinys" = kokous, "ryšys" = side, suhde (abstr.), "rysulys" = (nipun) side, lenkki, "rytys" = itätuuli, itäinen (subst.), "rytmetys" = aamuhetki, -päivä, "ritulys" = (mm. jää)kiekko, "rūdys" = ruoste, "rugys" = ruis, "rusys" = kellari. Kaikkiin muihin noista paitsi "rukiiseen" liittyy vanha keskeiseen sanavarastoon kuuluva verbi tai adjektiivi. Kokonaista 10 sanaa 100:ta, ja 60 substantiivista.

"*Lāvῑs" on ilmeisimmin johdannainen mm. puun halkaisemista ja lastuamista tarkoittavasta verbistä

"laužti (laužia, laužė)" (liett.),

josta edelleen seuraavat sanat

"laužyti (laužo, laužė)" = rikkoa, murtaa (sama preteriti), sekä

"laužas" = nuotio, lastu, puru, roska, romu (todellakin sama sama, koskien myön mm. metallilastua).

On tietysti merkitysten perusteella aivan mahdollista, että tuo germaanin "lawi" on tätä samaa kantaa.

Periaatteessa on mahdollista, että "lova" on takaisinlainautunut kuurista liettuaan, mutta tätä vastaan puhuu erityisesti se asia, että sieltä on lainautunut aivan muu "kehto"-sana tätä taustaa olevan tilalle. Germaanien "viilto" ei tarkoita "makuupaikkaa", "loveahan" se kyllä saattaisi tarkoittaa.

Lainaa:
 
Äänneasusta kumpikin selitys saa 2 pistettä: germaanissa ensitavun vokaali on epä-säännöllinen (vaikka paralleeleja tavataankin),liettuassa toisen tavun vokaali on epä- säännöllinen. Merkityksen osalta germaani saa 3 pistettä, baltti 2 pistettä: ’koverrettu astia’ on selvästi kauempana ’lovesta’ kuin ’viilto’.

TUOMIO: Germaaniselitys 5 – balttiselitys 4.



Kun fuskasit tuossa balttilaisessa kantamuodossa, jonka varmasti ammatin puolesta osaat asettaa oikeinkin, uskon entistä vähemmän tulkintojasi.

Sana näyttää olevan keskellä laajaa balttilaista lainasanaparvea, joka liittyy mm. hirsirakentamiseen ja muuhun puunkäsittelyyn, sellaiseen, joka liittyy rautakirveiden (lt. "kirvis", lv."čirvs") tuloon,ja siten puun halkomiseen, lastuamiseen ja loveamiseen, ja balttilaiseen saunaterminologiaan (sauna = pirtis, lt., se EI tarkoita "kuivaamoa" eikä "savustamoa").

Kummallista muuten, että esimerkiksi SSA pulputtelee pitkät pätkät sanan "lasta" mahdolisista alkuperistä olematta ikinä kuullut liettuan sanaa "lazda" = keppi.

Sanan "lauta" SSA johta liettuan sanasta "plauta" joka tarkoittaa "pestyä" ja SSA:n mukaan myös saunan lauteita,
mutta yhtä hyvin tausta voi olla sanassa "laužta (lazda)" = "(muotoon) lastuttu puu" > *lauhta > lauta (kuten "aušringa" = aurinkoinen > au(h)rinko.

Kaiken tämän ja erityisesti taivutuskaavan perusteella 10 - 0 balttilainan puolesta.

Tämä takia ainakaan perussäännöstä ei luovuta.

 

Lainaa:
Myöhäiskantasuomen *leesi : *leeδen < varhaiskantasuomen *leeti : *leetin


Tämä on kyllä aina ennen kulkenut niin, että VARHAISEMMASSA MUODOSSA on ollut "-δe" , josta on MYÖHEMMIN TULLUT PERUSMUODOSSA "-ti", kuten vaikka kuuδe > kuusi (puu), kuusen (ei ole tullut "kuuden", oska se muoto on ollut "varattu", formaaliset säännöt EIVÄT siis ole ehdottomia!)

Miten ihmeessä tuo olisi tuossa nimenomaisessa tapauksessa ollut PÄIN VASTOIN?

Eikä sanasta "sleδa" lainaudu "leeti" eikä "leete" vaan "leeta".

Edelleen: savuHORMI!? Mitenkähän kauan luulet noita hormeja muuratun? Kivilinnoissa niitä oli muurien sisällä (joskaan ne kylmät hormit eivät tahtoneet perke-leelläkään vetää, nehän on sitä varten ensi saatava ympäristöään lämpimämmiksi, vetämisen takia piti koko ajan pitää pientä tulta; Vilnan Gediminasin palatsissa oli jo 1400 luvulla viemäritkin, jotka oli tehty seinien sisään muuraruista ontoiksi koverre-tuista hirsistä).Uunin pellit jotka otettiin käyttöön vasta perisataa vuotta sitten, koska ne ovat tunnetusti tappavan vaaralliset vehkeet , jos nuuka lämmittäjä vähänkin tum-puloi, kuten nykyajan uusavuttomien mökkiläisten häkävahingoista saa lehdistä lukea.

Venäjän "sled", josta todella tulee "leeti" (vaan kun PITÄISI TULLA "leetE!), ja joka tarkoitta paitsi saappaan tai karhun jalan ym. "jälkeä", myös mm. nuotionpohjaa, tai eläimen makuujälkeä, menee armotta "sleδa":sta ohi, JOS EI TARITSE VÄLITTÄÄ TAIVUTUSKAAVASTA, joka on venäläislainoille sama kuin germaanisillekin, esim. "koni, konin", "pappi, papin" jne.

Näistä syistä "*slēδa" > "leeti" > "leete" putoaa nollaan.

 
Lainaa:
*slēδa <-- G *slēδa ’savuhormi tms.’ tai B *leipsma/*laipsma ’liekki; polttaa’ (Liettuan ie on aina sekundaari).


Baltin sana on monimutkainen, ja eri kielissä esiintyvät kaikki kirjaimet alkutavussa: liekki = "leipsna" (lt),"leisma" (lv.),"lopas" (j.),"lāps" (pr.). ja se sanahan EI ole "liekki", josta "liesi" tulee, vaan tämän hypoteesin mukaan jokin sen johdannainen, kuten liet-tuan "liepsnis" = liesi. Sana ei ole uusi, mutta se on uudiskäytössä. Välillä on ollut muita liesi-sanoja.

Äänneasusta germaani saa 2,5 pistettä: vastaavuus ei ole tarkka, mutta ei se voisi ollakaan, koska *ee-a-tyyppi on kantasuomessa vasta myöhäinen; siksi ainoa sub-stituutiomahdollisuus oli *ee-i. Baltti saa 0 pistettä: kantabaltin sana olisi suomessa asussa **leips- tai **leism-,siitä ei mitenkään voisi tulla asua *leeti. Merkityksen osal- ta germaaniselitys saa 2 pistettä ja balttiselitys 1 pisteen: savuhormi ja liekki liittyvät kumpikin lieteen, mutta liekki on epämääräisempi ja voi liittyä paljon muuhunkin, kun taas savuhormi liittyy vain tulisijaan.



Tuon latvian "leismas"- saman "-mas" on pääte, joka on sama kuin suomen "-ma", ja "-mus": *leipsti > *leips-mas = *lepatta-ma/mus".

Kantabalttisana on ilmeisimmin "*lēps-"-alkuinen, jossa sitten p voi mennä tunnetusti taivutusmuotojen tavurajoista johtuen -n:n ja -m:n tapaan myös "nasaalin pikkiin" (ku
ten kapsti > kąsti), ja saadaan "*lęs-" -alkuinen muoto, josta voi tulla "lies-". Tuos-ta tilisihelposti "liesi, liesen", joka jälkimmäiselle muodolle käy päin vastoin kuute > kuusen -tapauksessa, jostakin syystä.
 

Lainaa:
TUOMIO: Germaaniselitys 4,5 – balttiselitys 1.


Sanoisin, että asteikolla 0 - 10 balttietymologian todennäköisyys on 6, omaperäisen sanan 3, slaavietymologian 1, ja germaanietymologian 0.

Suomessa on omia sanoja, joihin nuo liekit ja liedet voivat liittyä, kuten "liehua" (liekinvarsi...)

 
Lainaa:
Arkkis kirjoitti:
Voit edelleen jatkaa tällä kaavalla taipuvien "germaanilainojen" esittelyä, kyllä minä ne kaikki ammun alas ja pidän kiinni vanhasta, suomen lainasanaetymologian suurelle yleisölle ehkä tunnetuimmasta säännöstä.


Tuo sinun ”sääntösi” on vanhentunut: jo 1970-luvulla osoitettiin, etteivät vanhimmat germaaniset lainasanat ole yhtään nuorempia kuin balttilaisetkaan:

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_33.pdf
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1976_247.pdf



Olen koko ajan jankuttanut, että on myös erittäin nuoria balttilainoja ainakin hämees-sä, jotka taipuvat "uudella kaavalla",kuten "lati" ja "proti",ja ne kuuluvat samaan "sar- jaan" kuin "huusi","koni","matami" (vanha ja erittäin lihava nainen),"lortti" (=(mies)-laiskimus, oletettavasti myös juoppo ja tyhmä, tai ei ainakaan tarvitse järkeä mihinkään), "jäärä"(pää) jne.

(Tuollaisten pejoratiivisten ilmausten kunkku on minusta "ronata", joka on taustaltaan ruotsin "kruunata (kuningas)" mutta on päätynyt tarkoittamaan käsikopelolla tapah-tuvaa etsimistä esimerkiksi pimeällä ruokakomerolla. "Kruunaamisesta" on ensin tul-lut jonkin tuotteen "viimeistely", ja siitä ontullut pelkkä pukma-, kehruu tai kutomako-neen ym. puhdistaminen suurin piirtein isommista roskista esimerkiksi jotakin metallista puikkoa tmv. käyttäen. Jne.:

post835605.html?hilit=ronata#p835605

post665977.html?hilit=ronaat#p665977

 

Lainaa:
Germaaniset sanat loppuivat yleensä *z-äänteeseen, joka johtaa joko *-as tai *-eš (> *-eh) -substituutioon. Jälkimmäinen siis taipuu *hyljeh : *hylkehen (> hylje : hylkeen). Silti myös e-vartaloita tavataan, kuten

palsi : pallen.

Tästäkin sanasta tavataan silti myös *-eš-substituutiota: palle : palteen.


Muistat väärin. Tuollaista mainitsemaasi muotoa ei ole olemassa: se on itäsuomessa "palle, palteen" ja länsisuomessa, jonka muodon minäkin tunnen, "palte, paltteen" (SSA), ja verbi on "palttaa", ei missään tapuksessa "*paltaa"! Muoto on mahdoton, en osaa lonkalta sanoa minkä säännön mukaan, mutta niin vain on. Alkutavun pitäisi vähintäinkin olla pitkä, kuten "puoltaa". ("Kaikki sortaa jätkää, mutta saha sentään puoltaa.") Minä pikkupoikana ratkoin mummuille kilometreittäin partakoneenterällä "paltteita" auki matonkuteiksi menevistä vaatteista, kun siihen tarvittiin tarkkaa näköä, eikä perheessä ollut siihen aikaan ketään tyttöä...ekä mattoon saanut jäädä "protteja" yli saumojen leikatuista ja moninkertaista kangasta sisältävistä kuteista.
 
Lainaa:
Muita e-vartaloisina taipuvia germaanilainoja ovat

karsi,


"Karsi, karrella" on balttisana, samaa juurta kuin "karštas" = kuuma. Hämeen muoto onkin "karsta" = karsi, mutta sanotaan kyllä, että "palaa karrelle, tai sitten "karstaksi", mtta ei "*karstalle".
Absolut varma balttilaina, ja myös tunnetuimmasta päästä niistä. Villan karstaaminen on samaa kantaa.Tällä sanalla ei ole tekemistä germaaniperäisen ja germaanikaa-valla taipuvan verbin "karsia" kanssa. Tällaisia sanapareja,jotka poikkeavat suomes- sa jopa vain taivutuskaavan osalta, ja toinen on omaperäistä tai balltilaista ja toinen germaanista alkuperää on useita,kuten "viini, viinen" (nuolille, lt. vinis = naula, nuoli), "vuori, vuorin" (takissa, ulkoseinässä, germ.)

 
Lainaa:

kilpi,
 



Sanan "germaanisuudesta" ei ole vähäisintäkään merkkiä, mutta sitä vastaan puhuu painavasti sana taivutus.

Yhdistäisin sanan liettuan sanoihin

"gelbti (gelbia,
gelbė)" (murt.) = suojata

"gelbėti (gelbėja, gelbėjo)" = pelastaa

 

Lainaa:


liesi, lovi,
 


Nämä on jo käsitelty, eivätkä ne ole missään tapauksessa ainakaan germaanisia.
 
Lainaa:

tuppi,
 


Balttilaina sanaryhmästä (lt.)

"tupti (tupi, tupė)" = istutua, asettua paikalleen, sopia (mahtua), "heittää maihin"

"tupėti (tupì,tupėjo)"= istua (anstr.ja konkr.,erityisesti linnuista),"kyhjöttää (kotona)",

"tupčioti (tupčioja, tupčiojo)" = kyyritellä, kyykistellä, piileskellä, lymytä (kolossa ym.), olla piilotettuna, niiata, mielistellä, hoivata, hoitaa, suojata, vaalia

Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös sanaryhmä, joka tarkoittaa syvää, erityisesti syvänMUOTOISTA (astiaa, koloa, vaesiläpeä jne.)

Liettuan adjektiivi on "dubus, dubi" = syvä. (Tämä ei ole kuitenkaan sama sana kuin "gilus, gili", jota järvestä tai merestä yleensä käytetään):

" ” dubus (m), dubi (f) ” (lt) = syvä (astia, meri, kuilu), ontto. Muinaisessa neutrimuo-dossa *dubian” josta lainautuminen on ennen tapahtunut (> *dybä > *tyvä), ja myöhemmin se on tapahtunut femiinivartalosta (> *dubi > tyvi).

”Onkalo” = ”duba” (lt.), josta tietysti tulisi lainattuna ”tupa”.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10631062

" dubùs -ì (4) = syvä ontto

1. dziļš -a (par traukiem, ezeru, upi) = syvä
2. dobumains ~a (par koku) = ontto "

Tuosta rivistä on jäänyt mainitsematta perustava verbi:

"dubti (dum̃ba, dubo)" = /ie/grimt (lv) = syvetä, syöpyä syvemmälle (joki ym.);

Preussi:

http://www.lexicons.ru/extinct/p/prussian/_pdf/borussica-nova.pdf

DUBBELS <32>[Dubelis E 561] = toutain, turpa (ennen viljeltyjä) särkikaloja

DUBBI <52> [dubë MK] = kuoppa (miel. syvä ja kapea), tuppi

DUBNAS <32>[dugnas + dibens + dno MK] = pohja

DUBTWEI <90> (dûmba, dubba) [Dambo E 29 VM] = upota, vaipua (syvälle), syvetä

Nämä sanaryhmät voivat olla samaa perua.


umpi,


Ei näyttöä germaanisuudesta.

Taivutus "ummessa" puhuu germaanilainaa vastaan.

Tähän kuitenkin ilmeisimmin liittyvät sanat "ympyrä" ja "ymmärtää", jotka ovat muo-toa "hämärtää", "kähertää", vihertää, "punertaa", "sinertää", "kellertää", "kähertää", "kihartaa", "kupertaa","kovertaa" jne.,joissa muuhun kuin germaaniperäiseen sanaan liittyy germaaninen -r-johtopääte, ja joista osa on kuurista, mutta osa myöhemmin saman kaavan mukaan muodostettu. Tässä yhteydessä "umpi" on vaihtunut takavikaaliseksi.
Veikkaisin "umpea" kotiperäiseksi.Se tarkoittaa erityisesti "lumen peittämää",ja myös "tuhkan peittämää" (umpimähkä, jossa tulta säilytettiin) Voi olla germaaninenkin perimmäiseltä taustaltaan, mutta asettunut nykyiselle paikalleen osana balttilaista vaikutusta. Silloin se olisi "poikkeus joka vahvistaa säännön".

Ruåtsin etymologinen yhdistää länsibalttilaisen umpi-sanueen (omn) germaanisen ugn-sanueen kanssa ja on noin 100% varmasti oikeassa:

[ Mia-Marie Auriell: Ympäri ämpäri (persialainen sanonta imvär umvär tarkoittaa samaa ja monesti olen miettinyt onko jokin yhteys olemassa).

Tuo -vär, (äm)-päri on kantaindoeuroopan *bher- = kantaa, ruåtsin bära, englannin bear.

https://www.etymonline.com/search?q=bear

Ämpäri on kreikan amf(i)fora = "kaksi(korva)kanto"

https://www.etymonline.com/search?q=amphora

Preussiksi ämpäri on wumbaris, joka liitty enemmän venäjän sanaan uborka = sadonkorjuu kuin amforaan:

http://www.prusistika.flf.vu.lt/zodynas/paieska/

" wumbaris

wumbaris „emer (Eimer) – kibiras“ E 556 nom. sg. masc. (turbūt o-kamienis) = pr. *vumbaris < *vumbaras – skolinys iš vak. sl. *vǫborъ „t. p.“ (> lenk. wębor-ek „t. p.“ ir kt.), žr. Levin SE 99, anksčiau – Trautmann AS 466 (ir liter.), Būga RR II 310, Endzelīns SV 276. Dėl (vak.) sl. *vǫborъ žr., pvz., Vasmer ESRJ IV 143t. (s. v. уборок), Machek ESČ 546. "

Tämän yhteyttä amforaan Vasmerin venäjän etymologinen pitää epätodennäköisenä, mutta tuo *bher-juuri sielläkin kummittelee baltolaavisessa muodossa *bor- jkan tarkoittaa kasaan kantmista, kokoamista.

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D1%83/%D1%83%D0%B1%D0%BE%D1%80%D0%BE%D0%BA

Sana umpi EI ole "kantagermaania", sillä se taipuu umpi, ummessa, jota taivutusta ei esiinny germaanilainoilla. Eikä mistään **umbi-sanasta esiinny myöskään mitään merkkiä itägootin kielessä, joka on ainoa tunnettu kieli, joka on ksehittynyt suoraan kantagermaanista.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/05/gootin-sanasto

Ruåtsin etymologinen yhdistää sanat umpi ja uuni (ugn, omn), joka on tullut sinne kahta eri kautta: germaanista ja länsibalttilaista, ja josta ruotsin sanasta, jommasta kummasta suomen uuni on taivutuksen peruteella lainattu. Sanoisin, että se on aika lailla varmasti just oikeassa. Tämä edellyttää, ettäkantaindoeuroopan sanassa on ollut -kʷʰ , gʷʰ -äänne, joka muuttuu germaanissa (paitsi länsigootissa, joka ei ole ehkä ollut germaanikieli ollenkaan) k:ksi ja g:ksi, mutta länsibaltissa ja länsigootissa ja iranissa p:ksi ja b:ksi.

http://runeberg.org/svetym/1143.html

" ugn, i dial. även omm, fsv. ughn, oghn, ofn, omn (även: ung, jfr nsv. ungen i lägre talspr.), motsv. isl. ofn, nisl. också ónn, no. omn, da. ovn (i ä. da. även ogn), got. auhns, mlty. oven, fhty. ovan (ty. ofen), ags. ofen (eng. oven). Med mycket omstridd o. i
enskildheter alltjämt dunkel förhistoria.
Numera ofta, men troligen med orätt, fattade som två olika ord: germ. *uᵹna-,
*uhna- ~ *ufna-.

Sannol. i stället av en gemensam ieur. grundform med ieur. -kʷʰ- (jfr t. ex. isl. ylgr, varginna ~ ulv), besl. med sanskr. ukhá- (-ā), gryta, panna, lat. aul(l)a, ōlla (väl av *auxlā; jfr auxilla).

Omöjligt är väl ej heller att härmed förbinda även fpreuss. wumpnis, bakugn (jfr Oštir WuS 5:217), som annars av somliga (J. Schmidt KZ 22: 192, Zupitza Gutt. s. 16) jämte de germ. formerna med -f- (-v-) anses representera en från formerna med ie. ku̯h skild grupp. Grek. ipnós är i enskildheter oklart, men kan naturligtvis ej skiljas från de föreg. - Den urspr, betyd, är: inrättning för matberedning, gryta (kvar i den ags. avledn. ofnet). Samma betyd.-utveckling föreligger även i t. ex. lat. fornāx, ugn, men fslav. grŭnŭ, kittel. Jfr även under stuga. - Grytor el. kittlar funnos redan i indoeur. tid (jfr även isl. hverr, kittel, sanskr. carú, ir. core), men tillverkades, av de neolitiska
fynden att döma, för hand; ugnar att uppvärma bostäder med tillhöra ett senare skede. - Om sv. dial. ugnsgima se under girig. " ]

Ruotsin etymologisen tarjoama näköala on todella tärkeä ennen kaikkkea -kʷʰ-konsonantin muuttumisen kannalta -p-:ksi eräissä kielissä kuten iranissa, länsibaltissa, länsigootissa ja gaelissa.

Sen vastakohta on "auki, aueta, avara, avartaa, avo-, aukea"

Molemmat ovat itämerensuomen ja saamen yhteistä sanastoa, joilla on ilmeisesti vastineita myös volgansuomessa.

Aukko, avoin kulkutie on liettuaksi ja preussiksi "anga". Jotenkin vivahtaa samaan suuntaan.

On myös sana "umus,umi",joka tarkoittaa henkilöstä "nopeaa,äkkipikaista, kiivasta, päättäväistä". Tällä ei äkkiseltään näyttäsi olevan mitään tekemistä "ummen" kans-sa, mutta sana on samaa kantaa kuin venäjän "um" = "viisaus", "umnyj" = "viisas", sillä aroaluella pidettiin toisenlaista regointia "viisaana" kuin havumetsävyöhykkeellä tai tundralla,ja sellaiseen harjaannutettiin.Sanasta tulee myös venäjän "umet'"= "osata". Tarkoittaako tuo "um" jotakin "sisusta", ja onko sellaista oletettu mahdollisesti myös lluonnossa esiintyvän shamistisesti "sisällä" (ja että että siihenjotkut jotenkin muka voisivat jopa "saada yhteydenkin", riippuu muinaisten iihmisten uskonnollisista käsityksistä. Ne olivat vastakkaisia "nopean jja hitaan toiminnan" vyöhykkeillä.

Germaaniset selitykset vanhan kaavan mukaan taipuville "auki-" ja "umpi-" -vartaloille ovat kauimpaa haettuja ja satunnaisia.

 

 

Lainaa:

kalsi,
 


Tällaista sanaa ei ole olemassa.
 
Lainaa:
paasi, pursi, suuri, tuoni, vaaksi, vyyhti.

Voisit siis sinäkin vihdoin päivittää tietosi viime vuosikymmenten tutkimustilanteen tasalle ja lakata väittämästä, ettei germaanilainoissa ole e-vartaloita.


 
Arkkis kirjoitti:
Tuon "kainuun" voit myös "kumota", jonka minä yhdistän liettuan sanoihin "ginti, gẽna", "guiti, guja", "gainti, gaina", jotka kaikki ovat venäjän verbin "gnat´, gonet" synonyymeja, ja tarkoittavat mm. tervan- (derva) ja viinanpolttoa.

Edelleen pysyn kannallani sanojen "sauna" ja "savu" alkuperän suhteen, samoin "Saimaan" ja "Päijänteen" suhteen,enkä noteraa "Hämeen" "germaanietymologiota".



Jos esittäisit noille yhden tarkan balttilaisen lähtöasun, vertailu olisi mahdollista teh-dä. Etpä tietenkään noteeraa Hämeen germaanietymologiaa, koska olet pakkomiel-teisesti balttiselitysten kannalla, riippumatta niiden pätevyydestä. Sille minä en voi mitään, Suomessa vallitsee uskonnonvapaus – tiedän kuitenkin että objektiiviset keskustelijat näkevät edeltä mikä on selitystesi todellinen taso.

 

 

Arkkis: Lähetetty: To Tammi 21, 2010 6:16 pm

Kumpi vaihtohetoinen etymologian oheisille sanoille "palsi" ja "kalsi" on mieltänne oikea, "virallinen" germaaninen (Koivulehto) vai palstalla kehitetty (Arkkis)?
 

Arkkis kirjoitti:
Arkkis kirjoitti:


JK: " 5. Palsi

(8) Sm. palsi 'kova savi- t. maakerrostuma etenkin järven- t.joen pohjassa, tiuk-ka maakerros; kuiva savi- t. sorareunus' (ks. tark.SKES), karj. palzi (gen. pallen, part. paltta) 'reuna, varsi, vierus, äyräs (esim. joen, tien)' = lpN *buol'dd (= mm. lpL puolta) 'vuoren-, mäenrinne; metsä, koivikko' (SKES; viimeksi E. Itkonen, Vir. 1975 s.169); samaa pesyettä sm.palle (gen. palteen), palte (gen. paltteen) 'reuna, syrjä; päärme, käänne, lieve (esim. vaatteissa); (ojan, järven, tervahaudan) äyräs, mäen rinne, mäki, harjanne' [palttaa, pallistaa 'päärmätä'), karj. palte 'vaaran, mäen rinne' jne., lyyd.palte 'rinne', veps. påude 'rinne,vieru, paltta'; vir. palistada 'päär-mätä, reunustaa; palmikoida'; Hiv.pāld 'vuori,
mäki', pal'stē, pal't'stē 'päärmätä; palmi-koida (hiukset)'; sm.pallas (gen. paltaan) 'rinne,kallas, palle'; sm.paltta, paita, palt(t)o 'mäen rinne, vieru; reuna, penger' (ks.SKES) < vkgerm.*falϸa-s,*falϸi-; edellisestä a- vartalosta mnorj. faldr-r 'poimu,laskos, lieve,helma',mruots. fald-er id.,'kerta', -nruots. fäll jne.,mys.falt 'poimu' jne.;jälkimmäisestä i-vartalosta mnorj. feld-r 'Mantel', anglos. fyld 'Falte, Umdrehung, Band', mys. falti-stuol 'kokoon taitettava tuoli', kys. manic-falt (plur. -felte) '(lehmän) satakerta' (ks. esim. Seebold, Hellquist, Jan de Vries jne.). "

Sm. palle merkitsee normaalisti samaa kuin ruots. jäll ja niinpä jo Thomsen (1869) esitti sille germ.etymologian.Asiaa on kuitenkin mutkistanut se,
että sana on osoittau- tunut kuuluvaksi laajempaan ims. yhteyteen, jonka ilmeisellä kantasanalla palsi on vastine lapissakin: buol'da (ks. edellä).

SKES katsoo, että palteen merkitys 'päärme' »on mahd. ainakin saanut vaikutusta» germ. taholta, merkitys 'mäki, rinne' sen sijaan liittyisi omaperäiseksi katsottuun palsi-, paltta-pesyeeseen (SKES s.v. palle, palsi). "


A: Jos ja kun "palsi" ja "buoldd" liittyvät yhteen, kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus, että siihen littyisi sana "puoli" ja sen venäläinen vastinen "pol".

Edelleen: kun on "palsi" ja "paltta", niin MINNE ON "UNOHTUNUT" "PALSTA" ikään kuin näiden välistä?

JOS (ja tämä tietysti tässävaiheesa vain jos...) noilla sanoilla SATTUISI OLEMAAN YHTEINEN BALTTILAINEN KANTASANA, josta kaikki seuraisivat sännöllisesti, niin se kantasana olisi muotoa

b/p/als/š/ti

Ei muuta kuin syötetään metodisesti googleen ja tarkennetaan kieli liettuaksi.

Se, mikä täsmää, on liettuan:

"palšti" = kuivata (maa), kuivua, harmaanuttaa, kukkia (yli, ohi), lakastua.

http://terminu.zodynas.info/palsti

" palšti

palš|ti, ~ta, ~o darytis palšam, blukti, pilkėti: Margas drabužis ~ta nuo saulės. ~imas (2) "

Sellainen joen rantaniitystä tai suosta

kuivattu laidun, pelto = "palšta", kuinkas muuten mm. liettuaksi ja kuuriksi!

'Palsta' ei siis olekaan josktulos, vaan kuivatustulos.

"Kuiva", "vaaleanharmaa", "kuihtunut (ruoho)" = "palša(s)"[/b]

latviaksi "palss, palsa".

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... %97&h=2106

Sana "palšis" myös löytyy, se tarkoittaa "kuivan/haramaan karvan karjaa" eli ilemisesti villakarjaa:

http://terminu.zodynas.info/palsis

" palš|is, ~ė dkt. (1) palšo plauko galvijas "

ja ilmeisesti tätä kautta "harmaata" ovat myös tietynlaiset vaatteet (muutkin kuin SAint).

JK: " Ims.-lp. sanue sopii kuitenkin kokonaisuudessaan johdettavaksi germ. originaa-lista. Vkgerm. asu *falϸa-(s), johon germ. kielten luetellut muodot äännelaillisesti pa-lautuvat, vastaa suoraan sm. pallas, paita, paltta, paltto -asuja, vrt. tunnettua germ. lainaa sm. kallas, kaita, kaltto < vkgerm. *χalϸa-s. 8 Palsi-asua ( < vksm. *palte = lp. buol'da) vastaa germ. z-vartalo *falϸi- > *falði-, joka myös tavataan germ. puolella (vrt. edellä olevaa luetteloa). Germ. z-vartaloa ei edes tarvittaisi, sillä joissakin van-hoissa balttilaisissa lainoissa esiintyy originaalin a-vartaloa vastaamassa (v)ksm. e- vartalo: sm. orsi ~ liett.ardas, sm. reisi ~ lp. ruoi'dậ < vksm. *rajte ~ liett. rietas < *rai- tas, sm. virsi <~ liett. virdas (Kalima 1936 s. 79, SKES selittää orsi < baltt. *ardis). Kun palsi on lapin todistuksen mukaan iältään täysin rinnastettavissa näihin balttilai-siin lainoihin, voisi e-vartalon synty selittyä samoin kuin balttilaisissa lainoissa, siis germ. a-vartalosta.

Ilmiö lienee yhteydessä siihen tunnettuun seikkaan, että vanhoja a/ä-vartaloita on muuttunut e-vartaloiksi (ks. Ravila, Vir. 1939 s. 107—112). Palsi voi olla vanhempi laina kuin pait(t)a, pallas.

Erityisesti huomattakoon, että myös mainitussa germ.kantaisessa kallas-pesyeessä esiintyy e-vartalo: *kalsi-, kallella(an), kallelle(en). Saamme siis pitkän rivin parallee-leja asuja: *kalsi,kallas,kaita, kalt(t)o,kallistaa ~ palsi,pallas,paita, palt(t)o, pallistaa. "


Rlf-Peter Ritter, emt.:

"
§ 24. Ein palsi ‘harte Erdschicht’ (s. HOFSTRA 1985,132), ‘trockene Lehm- oder Kieskante’ (s. KORHONEN 1981, 35) kann theoretisch drei verschiedenen Stamm-klassen angehören.Neben der im Finnischen vorherrschenden Flexion Gen. palsin, Part. palsia usw., dem für Lehnwörter aufi charakteristischen Typus, und dem von KOIVULEHTO hier als ursprünglich angesehenen Typ palte- (Gen.pallen,Part. palt- ta), der für den Ausgang -lsi nur noch durch fi. jälsi ‘Baumsaft’ vertreten zu sein scheint (zu einem *kalsi s.u.)‚ ist auch eine Flexion palsi,Gen.*palsen, Part. *palsta (Typ tuohi, tuohen, tuoh- ta ‘Birkenrinde’) denkbar. Ein strukturell dem palsi besser entsprechender Vertreter dieses Typs wäre kusi,kusenkusta ‘Harn’,dem ein *kun-se- < *kun´c’e- zugrunde liegt (lapp. N guǯǯâ, wog. P kunš´, sam. kam. kunze).

 

77

 

Konfrontiert man dieses Deklinationsschema mit den übrigen, ergibt sich folgendes Bild:

Daß speziell im Finnischen auf dem größten Teil des Sprachgebietes ein Übergang vom "Lehnworttyp" lasi in den altertümlichen Typ jälsi/jälte- stattgefunden haben soll, erscheint nahezu ausgeschlossen.

[kuva]

 

Umgekehrt wäre palsi- aus dem Typ jälte-, der durch zahlreiche Vertreter - kynsi, kynte- ‘Kralle’ usw. - gekennzeichnet ist, so daß keine Veranlassung zu einer Ver- äderung bestand,nicht erklärlich. Vom strukturellen Gesichtspunkt erscheint mithin eine ursprüngliche Flexion palsi,Gen.*palsen am wahrscheinlichsten. Ein wie kusi flektie-rendes palsi wäre mit -Cs- singulär gewesen und hätte überdies im Partitiv eine nur noch in dem homophonen palsta ‘Parzelle’ vorkommende Konsonantenver- bindung aufgewiesen.Es wäre verständlich,daß ein *palsi/palse  in der Flexion nach dem anderen Wort mit -lsi (jälsi) umgebildet wurde (zum Part.*palsta/paltta vgl. noch fi.varsta,dial. vartta ‘Schwengel des Dreschflegels’).Ein Stamm *palse- müßte bei grundsprachlicher Herkunft auf ein *pale- (Typ kusi) oder *palče- (Typ kynsi / kynte-) zurückgehen.

Die Verbindung *lc' fehlt zwar in KORHONENs Zusammenstellung (1981,189 f). Es gibt aber keinen ersichtlichen Grund, ihre Zulässigkeit in Abrede zu stellen. Die Ent- wicklung wäre parallel zu *mc' > lapp. wǯ’, fi. ms (lawǯe bzw. lämsä ‘Lasso’). Trans-poniert man diesen Ansatz ins Lappische ergibt sich ein lapp. N buolǯâ. (vgl. ural. *kunc’ea, lapp. N guǯǯâ ‘Harn’). Ein solches Wort liegt nun in der Bedeutung ‘steep ridge of moraine, dry gravelly eminence (often with a shap edge)’ vor (s. NIELSEN 260 f.).

 

78

 

Diese Bedeutung paßt genau zu dem für fi.palsi bzw. karel. palzi belegten Bedeu- tungen ‘trockene Lehm- oder Kieslficj und ‘Abhang, Rand’, wobei die Bedeutung ‘Abhang’ der karelischen Entsprechung von fi. palt(t)a ‘Abhang’ und seiner Sippe bezogen sein kann. Das zu palsi gestellte lulelappische puolta ‘Abhang, (Birken-) wald’ wäre freilich zu trennen; aus *palc'e- erwartete man ein *puoltja,aber puolta bedeutet schließlich nicht ‘palsi, buol´ǯâ’, sondern nur ‘palt(t)a’.

In dem oben erwähnten palsta ‘Streifen, Parzelle’ findet KATZ ein urgermanisches *spaldō- ‘Spalte (1990, 44). Das lautliche Phänomen ist sein "Korpsion-Typ", der im Verein mit Bume (für Blume) den Titel der Arbeit gezeitigt hat. KATZ führt aus: "Die- sen Typ konnte verfassen in wenigstens zwei unabhängigen Fällen an deutschen (ca. 5-6-jährigen) Kindern in Südfrankreich beobachten, die das Wort Skorpion als Korpsion wiedergaben", wofür er einen "Zeugen" namhaft macht (39 mit Anm.). "
 


Tuo "kalsi" tulee osoittatutumaan yhtä vääräksi "germaanilainaksi" kuin tämä "palsikin"...


Tarkasti ottaen "kalsi, kallellaan" tulee liettuan, kuurin verbistä

"Kalsti...kalsta...kalto" = mennä vinoon, osua, joutua harhaan, kallistua, tukea pönkkänä, kannattaa (paalu), asettaa vinoon, syyllistyä"

http://dictionaries.vnvsoft.com/lietvokn2.html

" nusikalsti (nusikalsta, nusikalto) = sich vergehen (verging sich, sich vergangen), ein Verbrechen begehen (beging, begangen); nusikalsti kuo nors - sich (D) etwas zuschluden kommen lassen (ließ, gelassen) "

Tätä asiaa koskien verbi esiintyy yleensä muodossa

" "nusikalsti" = "syyllistyä" johonkin, kirjaimellisesti jotakuinkin "vinahtua" vanasta "vino".

http://litovru.ru/index.php?a=srch&d=1& ... &il=ru&p=1

" 1. nusikalsti

|sti (-sta, -to) провиниться; совершить преступление "

"Syyllinen" = "kaltas", kun taas

"Kalstas" = vinotuki, pönkkä paalu

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=1469

Rock'n rollin (rokenrolo) rytminkin voi "syyllistyä", kumma kyllä:

http://vilniaus.diena.lt/dienrastis/men ... tmu-194113

 
Lainaa:
JK: " Näin meillä on uusi tapaus osoittamassa, että germ.-suomalaiset kosketukset ovat a1kaneet ennen ti > si -kehitystä. Olen jo aikaisemmin esittänyt — tosin suppeasti — useita muita tällaisia rinnastuksia (ks. Koivulehto 1971 s. 386). "

A: JUURI SAMANLAISIA VÄÄRENNETTYJÄ NE KOIVULEHDON MUUTKIN "TUOLLAISTEN" TAPAUKSET OVAT JA SAMOIN NIILLE PERUSTUVAT "AJOITUKSET": Älkää uskoko Jaskaa, Jaskakin puhuu paskaa! :D

Ja sitten haukkuu muita, kuten minua....

"Palšti" on ikvanha balttisana, sillä se on osa "ajattaa-parvea" mm. "pilti/pildeti" = kataa, kattua, juosta > "*pel(s)ti" [pälsti] > palšti = kuivattaa, "juokututtaa vesi pois".

Tähän liitty joukko muita balttikielten sanoja kuten jotvingin (mon.) "pal'os" = soinen järvenranta. Niitä ei nyt tähän kannata pistää, ennen kuin katson, onko siellä jotenkin muuten mielenkiitoisia tapauksia.

(Sana "palle, palteen" lienee tässä pelkkä sekaannuksen "tulos", kuten jossakin aikaisemmin olen arvellutkin.)



Preussin sana "bāls" = vaaleanharmaa, haalennut yhdistää sekä sanasta "baltas" = valkoinen että "palšas" = kuiva(ttu), kuihtunut, vaaleanharmaa mrkityksiä.

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

" bāls, gen ballas <25> [Bāltan, bala, balti, balt MK]
blyškus, balsvas, palšas, išbalęs "

Liettuan "bala" on "suo" samoin kuin "pelkė".

(Ja "Piru tietää" ymv. on "Bala žìno!" eli "Suo tietääI" (mitä jollekin on tapahtunut...)

 

Arkkis kirjoitti:
Kumpi vaihtohetoinen etymologian oheisille sanoille "palsi" ja "kalsi" on mieltänne oikea, "virallinen" germaaninen (Koivulehto) vai palstalla kehitetty (Arkkis)?
 
Arkkis kirjoitti:

JK: " 5. Palsi

(8) Sm. palsi 'kova savi- t.maakerrostuma etenkin järven- t. joen pohjassa, tiukka maakerros; kuiva savi- t. sorareunus' (ks. tark.SKES), karj. palzi (gen. pallen, part. paltta) 'reuna, varsi, vierus, äyräs (esim. joen, tien)' = lpN *buol'dd (= mm. lpL puolta) 'vuoren-, mäenrinne; metsä, koivikko' (SKES; viimeksi E. Itkonen, Vir. 1975 s.169); samaa pesyettä sm. palle (gen.palteen), palte (gen. paltteen) 'reuna, syrjä; päärme, käänne, lieve (esim. vaatteissa); (ojan, järven, tervahaudan) äyräs, mäen rinne, mäki, harjanne' [palttaa, pallistaa 'päärmätä'), karj. palte 'vaaran, mäen rinne' jne., lyyd. palte 'rinne', veps.
påude 'rinne,vieru, paltta'; vir. palistada 'päär- mätä, reunustaa; palmikoida'; Hiv.pāld 'vuori, mäki', pal'stē,pal't'stē 'päärmätä; palmi- koida (hiukset)'; sm. pallas (gen.paltaan) 'rinne,kallas, palle'; sm.paltta, paita, palt(t)o 'mäen rinne, vieru; reuna, penger' (ks.SKES) < vkgerm. *falϸa-s,*falϸi-; edellisestä a- vartalosta mnorj.faldr-r 'poimu,laskos, lieve,helma', mruots.fald-er id., 'kerta', -nruots. fäll jne.,mys.falt 'poimu' jne.;jälkimmäisestä i-vartalosta mnorj. feld-r 'Mantel', anglos. fyld 'Falte, Umdrehung, Band', mys. falti-stuol 'kokoon taitettava tuoli', kys. manic-falt (plur. -felte) '(lehmän) satakerta' (ks. esim. Seebold, Hellquist, Jan de Vries jne.). "

Sm. palle merkitsee normaalisti samaa kuin ruots. jäll ja niinpä jo Thomsen (1869) esitti sille germ. etymologian. Asiaa on kuitenkin mutkistanut se, että sana on osoit-tautunut kuuluvaksi laajempaan ims. yhteyteen, jonka ilmeisellä kantasanalla palsi on vastine lapissakin: buol'da (ks. edellä).

SKES katsoo, että palteen merkitys 'päärme' »on mahd. ainakin saanut vaikutusta» germ. taholta, merkitys 'mäki, rinne' sen sijaan liittyisi omaperäiseksi katsottuun palsi-, paltta-pesyeeseen (SKES s.v. palle, palsi). "


A: Jos ja kun "palsi" ja "buoldd" liittyvät yhteen, kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus, että siihen littyisi sana "puoli" ja sen venäläinen vastinen "pol".

Edelleen: kun on "palsi" ja "paltta", niin MINNE ON "UNOHTUNUT" "PALSTA" ikään kuin näiden välistä?

JOS (ja tämä tietysti tässävaiheesa vain jos...) noilla sanoilla SATTUISI OLEMAAN YHTEINEN BALTTILAINEN KANTASANA, josta kaikki seuraisivat sännöllisesti, niin se kantasana olisi muotoa

b/p/als/š/ti

Ei muuta kuin syötetään metodisesti googleen ja tarkennetaan kieli liettuaksi.

Se, mikä täsmää, on liettuan:

"palšti" = kuivata (maa), kuivua, harmaanuttaa, kukkia (yli, ohi), lakastua.

http://terminu.zodynas.info/palsti

" palšti

palš|ti, ~ta, ~o darytis palšam, blukti, pilkėti: Margas drabužis ~ta nuo saulės. ~imas (2) "

Sellainen joen rantaniitystä tai suosta

kuivattu laidun, pelto = "palšta", kuinkas muuten mm. liettuaksi ja kuuriksi!

'Palsta' ei siis olekaan josktulos, vaan kuivatustulos.

"Kuiva", "vaaleanharmaa", "kuihtunut (ruoho)" = "palša(s)"[/b]

latviaksi "palss, palsa".

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... %97&h=2106

Sana "palšis" myös löytyy, se tarkoittaa "kuivan/haramaan karvan karjaa" eli ilemisesti villakarjaa:

http://terminu.zodynas.info/palsis

" palš|is, ~ė dkt. (1) palšo plauko galvijas "

ja ilmeisesti tätä kautta "harmaata" ovat myös tietynlaiset vaatteet (muutkin kuin SAint).

JK: " Ims.-lp. sanue sopii kuitenkin kokonaisuudessaan johdettavaksi germ. originaa-lista. Vkgerm. asu *falϸa-(s), johon germ. kielten luetellut muodot äännelaillisesti pa-lautuvat, vastaa suoraan sm. pallas, paita, paltta, paltto -asuja, vrt. tunnettua germ. lainaa sm. kallas, kaita, kaltto < vkgerm. *χalϸa-s. 8 Palsi-asua ( < vksm. *palte = lp. buol'da) vastaa germ.z-vartalo *falϸi- > *falði-,joka myös tavataan germ. puolella (vrt. edellä olevaa luetteloa). Germ. z-vartaloa ei edes tarvittaisi, sillä joissakin vanhoissa balttilaisissa lainoissa esiintyy originaalin a-vartaloa vastaamassa (v)ksm. e-vartalo: sm. orsi ~ liett. ardas, sm. reisi ~ lp. ruoi'dậ < vksm. *rajte ~ liett. rietas < *raitas, sm. virsi <~ liett. virdas (Kalima 1936 s.79,SKES selittää orsi < baltt. *ardis). Kun palsi on lapin todistuksen mukaan iältään täysin rinnastettavissa näihin balttilaisiin lainoihin, voisi e-vartalon synty selittyä samoin kuin balttilaisissa lainoissa, siis germ. a-vartalosta.

Ilmiö lienee yhteydessä siihen tunnettuun seikkaan, että vanhoja a/ä-vartaloita on muuttunut e-vartaloiksi (ks. Ravila, Vir. 1939 s. 107—112). Palsi voi olla vanhempi laina kuin pait(t)a, pallas.

Erityisesti huomattakoon, että myös mainitussa germ.kantaisessa kallas-pesyeessä esiintyy e-vartalo: *kalsi-, kallella(an), kallelle(en). Saamme siis pitkän rivin parallee-leja asuja: *kalsi,kallas, kaita,kalt(t)o, kallistaa ~ palsi,pallas, paita,palt(t)o, pallistaa."


Tuo "kalsi" tulee osoittatutumaan yhtä vääräksi "germaanilainaksi" kuin tämä "palsikin"...

Tarkasti ottaen "kalsi, kallellaan" tulee liettuan, kuurin verbistä

Kalsti (kalsta, kalto) = mennä vinoon, osua, joutua harhaan, kallistua, tukea pönkkänä, kannattaa (paalu), asettaa vinoon, syyllistyä"

http://dictionaries.vnvsoft.com/lietvokn2.html

"nusikalsti (nusikalsta, nusikalto) = sich vergehen (verging sich, sich vergangen), ein Verbrechen begehen (beging, begangen); nusikalsti kuo nors - sich (D) etwas zuschluden kommen lassen (ließ, gelassen) "

Tätä asiaa koskien verbi esiintyy yleensä muodossa

" "nusikalsti" = "syyllistyä" johonkin, kirjaimellisesti jotakuinkin "vinahtua" vanasta "vino".

http://litovru.ru/index.php?a=srch&d=1& ... &il=ru&p=1

" 1. nusikalsti

|sti (-sta, -to) провиниться; совершить преступление "

"Syyllinen" = "kaltas", kun taas

"Kalstas" = vinotuki, pönkkä paalu

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=1469

Rock'n rollin (rokenrolo) rytminkin voi "syyllistyä", kumma kyllä:

http://vilniaus.diena.lt/dienrastis/men ... tmu-194113



Lithuanian: "kãlti = kallistua (sivulle)"

Etymology:1. (kaliù, kaliaũ) 'anlehnen = nojata',

atkalti, ãtkaltìs, atkãltas, ãtkalta (Bezzenberger LF 97) '(Rücken)lehne = selkänoja',

ãtkalas, -ùs 'angelehnt = kallistunut, sich stützend = tukeutuva' und 'umgekehrt, entgegengesetzt = vastakkainen',
Adv. atkaliai 'entgegen, im Gegensatz, umgekehrt, anderseitig, aufs neue',

daneben atkalu, atkaluonis 'adversarius' (Daukantas Neposübers.134 = Epaminondas 5,2), lett. atkal(t) 'abermals, hinwiederum'.

Lit. pakalà, -ỹs, pakalas (Skardžius ŽD 443), lett. pakaļa 'Rückenteil, Rückseite, Hinterteil', pakaļ, pakal 'hinterher', als Präp. 'hinter, nach',

atpakaļ 'zurµck',

cf. ai. kát·aka- 'Bergabhang',

got. wiljahal ei 'Parteilichkeit', huls 'hold, geneigt, gnädig',

ahd. heldan 'neigen, auf die Neige bringen', halden 'sich neigen, abschüssig sein', aisl. hallr '(vorwärts) geneigt', als Subst. 'Neigung, Senkung, Halde, Hügel', halla 'neigen, beugen, zu Ende gehen'.

Mit Verallgemeinerung eines Nasalformans abg. kloniti 'neigen, beugen', poklonú 'Verneigung, Anbetung' etc. (Berneker Wb.1, 522, Trautmann Wb. 114, Vasmer Wb.1, 572).

Ũber lit. pakalìkas 'Lakai, Diener' s.s.v.

Lithuanian: kálti = takoa

Etymology: 2. 'schmieden, hämmern', kalejas, kálvis 'Schmied',

kalė'ti 'gefangen sein', bei Szyrwid (PS 2, 28, 26; 154, 23, Dict. s.v. więznię) 'gefangen halten', kalė'jimas, kalinỹs 'Gefängnis',

kalinẽs auch 'Schmiedearbeit' und 'Gefangener, Häftling',

kálvė 'Schmiede',

káltas 'Mei­el',

kalìnti 'hämmern, mit Hammer bearbeiten, stumpfsinnig auswendig lernen, einochsen' (vgl. zur letzten Bed. poln. wkuwać lekcję) 'eine Lektion einpauken' zu kuć 'hämmern'),

kãlinti 'gefangen halten,einsperren',

kalsnóti 'ohne rechte Arbeitslust an etw. herumhämmern' (zur Bildung s. Būga RFV 65, 309, vgl. auch weiter unten kulsnóti: kùlti), kalíkštyti '(eine Sense) schärfen, dengeln',

káldinti, -inė'ti 'schmieden, schlagen, prügeln, prägen' und Kaus.'schmieden lassen, schlagen lassen',kaldiniaĩ 'eiserne Fesseln', kalénti 'klappern (von Zähnen und vom Storchschnabel)', pakalìkas in Bed. 'Keil' (Gižai,Bez. Vilkaviškis, Skardžius ŽD 129),

lett. kālt 'schmieden, (be)schlagen',kālvis 'Schmied',

kalva, -e 'Schmiede',

lit. priekãlas, preu­. preicalis Voc. 517 'Ambo­',

calte 'margk' (Münzbez.) Grunau 35,

kalopeilis 'Hackemesser' Voc. 369,

lit. kuõlas 'Pfahl' (cf. kuõlą kálti 'Pfahl einschla-gen', Būga LM 4, 432),

ãpkala(s) '(Wagen)beschlag, Glatteis' (s.s.v.).

Über nukalė'ti 'durch Entzug des Lichtes vernichten' usw. s.s.v. kalčỹs.


Rlf-Peter Rittr, emt.:

S. 79.

" § 25. In dem mit dem Possessivsuffix der 3. Pers. versehenen Adessiv kallellaan sieht KOIVULEHTO (l97lb, 386 f.) ein gerrnanisches Adjektivabstraktum *halþīn- (> Nom. Sg. kalsi), das in got. wilja-halþei ‘Gunst’ ("Willensgeneigtheit") belegt ist. Da die -i-Deklination, der auch
das denominale Formans -i folgt, schwerlich erst zur Zeit der Kontakte mit den Urgermanen aufgekommen ist,mußes verwundern,daß ein ger-manisches *halþīn- nicht einen Stamm *kalti- (> *kalsi) gelifert hat im bzw. dieses *kalsi/Gen. *kalsin in den Typ kalsi/kalte- übergegangen ist. "
 

Lainaa:
 
JK: "Näin meillä on uusi tapaus osoittamassa,että germ.-suomalaiset kosketuk- set ovat a1kaneet ennen ti > si -kehitystä. Olen jo aikaisemmin esittänyt - tosin suppeasti — useita muita tällaisia rinnastuksia (ks. Koivulehto 1971 s. 386). "

A:JUURI SAMANLAISIA VÄÄRENNETTYJÄ NE KOIVULEHDON MUUTKIN "TUOL- LAISTEN" TAPAUKSET OVAT JA SAMOIN NIILLE PERUSTUVAT "AJOITUKSET": Älkää uskoko Jaskaa, Jaskakin puhuu paskaa! :D

Ja sitten haukkuu muita, kuten minua....

"Palšti" on ikvanha balttisana, sillä se on osa "ajattaa-parvea" mm. "pilti/pildeti" = kataa, kattua, juosta > "*pel(s)ti" [pälsti] > palšti = kuivattaa, "juokututtaa vesi pois".

Tähän liitty joukko muita balttikielten sanoja kuten jotvingin (mon.) "pal'os" = soinen järvenranta. Niitä ei nyt tähän kannata pistää, ennen kuin katson, onko siellä jotenkin muuten mielenkiitoisia tapauksia.

(Sana "palle, palteen" lienee tässä pelkkä sekaannuksen "tulos", kuten jossakin aikaisemmin olen arvellutkin.)



Preussin sana "bāls" = vaaleanharmaa, haalennut yhdistää sekä sanasta "baltas" = valkoinen että "palšas" = kuiva(ttu), kuihtunut, vaaleanharmaa mrkityksiä.

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

" bāls, gen ballas <25> [Bāltan, bala, balti, balt MK]
blyškus, balsvas, palšas, išbalęs "

Liettuan "bala" on "suo" samoin kuin "pelkė".

(Ja "Piru tietää" ymv. on "Bala žìno!" eli "Suo tietääI" (mitä jollekin on tapahtunut...)[/quote]

Otetaan tämä englannin etymologisen kanta tarkempaan syyniin sen suhteen, mitä muuta kautta "pelto", "puoli", "palsta" ja "palsi" olisivat suomeen tulleet kuin kermaanista:


http://www.etymonline.com/index.php?sea ... e=none&p=0

field (n.) = kenttä, tasainen aukio (Ei tarvitse olla mitenkään teknisesti valmisteltu, toisin kuin ”pelto” alun perin)

O.E. feld "plain, open land" (as opposed to woodland), also "a parcel of land marked off and used for pasture or tillage," probably related to O.E. folde "earth, land," from P.Gmc. *felthuz "flat land,"

from PIE *pel(e)-tu-, from base *pele- "flat, to spread"

(cf. L. planus "flat, level,"

O.C.S. polje "field;"
see plane (1)).

Common W.Gmc. (cf. O.Fris. feld, M.H.G. velt, Ger. Feld), but not found outside it (Sw. fält, Dan. felt are borrowed from Ger.),

though Finnish pelto "field" is believed to have been adapted from P.Gmc.

Tässä linkissä sanotaan englannista ja myös rivien välistä ”suomennettuna”, että ”sanaa ”field” EI TAVATA GERMAANIKILETEN ULKOPUOLELLA, vaikka suomen sanan ”pelto” USKOTAAN (joissakin piireissä) olevan sieltä (mutta se ei siiskuitenkaan ole; tuttua englantilaisten kielenvääntöä muiltakin tieteenaloilta!).


PIE-tietokanta kertoo mm. seuraavaa kentverbin "*pel-" = ajaa , levittää, juoksuttaa ym. johdannaista:

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=21&text_word=pil&method_word=substring&sort=word

*pel- = flour = kaataa
Old Prussian pelwo, Lat. palea, Skr. पलाल (palāva), Lith. pelūs, Ltv. pelus, Russ. полова (polova) ”

Haku enkun etymologisesta merkkijonolla "pel" antaa seuraavaa:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

pallet (1) = olkilyhde
"mattress," late 14c., from Anglo-Fr. paillete "straw, bundle of straw," from O.Fr. paillete "chaff," from paille "straw,"
from L. palea "chaff," cognate with Skt. palavah, O.C.S. pleva, Rus. peleva, Lith. pelus.
pelagic = saaristo-
"pertaining to the sea," 1656, from L. pelagicus, from Gk. pelagikos, from pelagos "sea,"

from PIE *p(e)lag- "to spread out"

(cf. Gk. plagos "side," L. plaga "hunting net, curtain, region"),

from base *pele- "spread out, flat" (see plane (1)).

pelvis = maksa

1615, "basin-like cavity formed by the bones of the pelvic girdle," from Mod.L., from L. pelvis "basin, laver," Old L. peluis "basin,"

from PIE *pel- "container" (cf. Skt. palavi "vessel,"

Gk. pelex "helmet = kypärä," pelike "goblet, bowl," O.N., O.E. full "cup") ”

Latinan ”pellere” = ajaa -sanan eri johdannaiset kertovat ”*pelti” = ”ajaa, jouksuttaa ym.” -verbin jne. eri merkitysten olleen yhtä laajat kuin suomen ajaa-sanallakin:

appeal = vetää puoleensa

c.1300 (n.), early 14c. (v.), originally in legal sense of "calling" to a higher judge or court, from Anglo-Fr. apeler "to call upon, accuse," from O.Fr. apeler (11c., Mod.Fr. appeler), from L. appellare "to accost, address, appeal to, summon, name," iterative of appellere "to prepare,"
from ad- "to" + pellere "to beat, drive."
Probably a Roman metaphoric extension of a nautical term for "driving a ship toward a particular landing." Popular modern meaning "to be attractive or pleasing" is quite recent, attested from 1907 (appealing in this sense is from 1891), from the notion of "to address oneself in expectation of a sympathetic response."
dispel = ajaa eroon, erottaa, erotella

1630s, from L. dispellere "drive apart,"

from dis- "away" + pellere "to drive, push" (see pulse (1)).

Since the meaning is "to drive away in different directions" it should not have as an object a single, indivisible thing (you can dispel suspicion, but not an accusation). Related: Dispelled; dispelling.

propel = ajaa pois, karkottaa

c.1440, "to drive away, expel," from L. propellere "push forward,"
from pro- "forward" + pellere "to push, drive."
Meaning "to drive onward, cause to move forward" is from 1658. Propellant "fuel for a rocket engine" is from 1919. Propeller in mechanical sense is first attested 1809, of ships; of flying machines (in a broad, theoretical sense) 1842, in the specific modern sense 1853; shortened form prop is recorded from 1914.
repel = aja poi, poistaa, iskeä (takaisin)
c.1421, "to drive away, remove," from O.Fr. repeller, from L. repellere "to drive back,"

from re- "back" + pellere "to drive, strike" (see pulse (1)).

Meaning "to affect (a person) with distaste or aversion" is from 1817. Repellent (adj.) is recorded from 1643, from L. repellentem, prp. of repellere; originally of medicines (that reduced tumors); meaning "distasteful, disagreeable" first recorded 1797. The noun sense of "substance that repels insects" first recorded 1908.


plane (1) = taso

"flat surface," 1604, from L. plantum "flat surface," properly neut. of adj. planus "flat, level, plain, clear,"

from PIE *pla-no- (cf. Lith. plonas "thin;"

Celtic *lanon "plain;" perhaps also Gk. pelanos "sacrificial cake, a mixture offered to the gods, offering (of meal, honey, and oil) poured or spread"),

suffixed form of base *pele- "to spread out, broad, flat"

(cf. O.C.S. polje "flat land, field," Rus. polyi "open;" (pelto = pole (ve), puoli = pol, A.)


O.E., O.H.G. feld, M.Du. veld "field"). ”

place (n.) = paikka

O.E. "open space in a city, market place, square," from O.Fr. place, from M.L. placea "place, spot," from L. platea "courtyard, open space, broad street," from Gk. plateia (hodos) "broad (way)," fem. of platys "broad,"

[/b]from PIE *plat- "to spread" [/b]

(cf. Skt. prathati "spreads out;" Hitt. palhi "broad;" Lith. platus "broad;" Ger. Fladen "flat cake;" O.Ir. lethan "broad");

extended variant form of base *pele- (see plane (1)).

Replaced O.E. stow and stede. Wide application in English, covering meanings that in French require three words: place, lieu, and endroit. Cognate It. piazza and Sp. plaza retain more of the etymological sense. Broad sense of "material space, dimen-sion of defined or indefinite extent" is from mid-13c. Sense of "position on some social scale" is from early 14c. Meaning "group of houses in a town" is from 1580s. Place-kick is from 1845, originally in rugby. Placement is first attested 1844. All over the place "in disorder" is attested from 1923.

place (v.) = asettaa, sijoittaa, sijoittua jllkn paikalle

1540s, from place (n.). In the horse racing sense of "to achieve a certain position" (usually in the top 3 finishers; in U.S., specifically second place) it is first attested 1924, from earlier meaning "to state the position of" (among the first three finishers), 1826. To take place "to happen, be accomplished" (mid-15c., earlier have place, late 14c.), translates Fr. avoir lieu

Pole (3) = puolainen (= ”napa”...)
"inhabitant or native of Poland," 1650s, from Ger. Pole, sing. of Polen, from Pol. Poljane,

lit. "field-dwellers," from pole "field,"

from PIE base *pele- "flat, plain"
(see plane (1)).

(Englannin etymologisessa on väärä (”mahdollinen”) selitys liettuan sanalle laukas (ja preussin sanalla lāuks: ne kuuluvat sanna yhteyteen kuin latvian ”loka” = ranta-niitty) : todellisuudessa sana tulee preussin kautta sanasta ”lenkti”(lt) = taipua, mutkitella (rantaviiva), rantaniitty (lahtiniitty) = lankà, ja lahti = įlanka = ”sisään-(päin)taipuva”, ja ”lenkas” = ”peltolainen” = puolalainen, Puola = Lenkija(lt) = ”peltomaa”

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

lea = niitty, kenttä, keto

O.E. leah "open field, meadow," earlier læch, recorded in place names,

from P.Gmc. *laukhaz (< laukas (lt, jtv), lauks (pr.), A. )

(cf. O.H.G. loh, and probably also Flem. -loo, which forms the second element in Waterloo),

from PIE *louquo- (cf. Skt. lokah "open space," L. lucus "grove,"

Lith. laukas "open field"), perhaps related to *leuq- "to shine, be bright."

Jos tuollainen lopussa mainittu yhteys on, niin sekin on baltista germaaniin eikä päinvastoin. )


Baltissa ”*pel-”-sanueesta seuraa aspektisarja
”pilti” = kaataa, laskea (vettä ym., sisään tai pois), juoksuttaa ym.,
<”*pelti” = ajaa, uittaa, juoksuttaa, levitä, jakaa tasaisesti ym.,
>”*pal(s/š)ti = kuivata ym.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=21&text_word=pil&method_word=substring&sort=word

Lithuanian: ”pìlti (pìla(pìlia), pýlė)” = kaataa, juoksuttaa jne.

Etymology: (1. pers. pilù, dial. piliù, Praet. pýliau) 1. 'giessen = valaa, (aus)schütten = laskea, (aus)füllen' = täyttää kaatamalla, übertr. 'züchtigen = kurittaa, prügeln = piis-kata', altes Partic. Praet. Pass. pìlnas 'voll' (s.s.v. pìlnas 1., wo auch die Ableitungen hiervon verzeichnet sind), ”

(Tässä on uusi selitys adjektiivin -n-johdokselle: se on ainakin tässä tapauksessa VANHA PASSIIVIN PRETERITIN PÄÄTE, joka nyt on -t- nominatiivin tapaan. )

”Kaus. pìldinti 'giessen lassen, schütten lassen, füllen lassen',

pìldyti, pildinė'ti '(er)-füllen, ausüben, ausführen',

pilinė'ti 'langsam, in kleinen Mengengiessen, schütten',

pilióti dass.,dagegen pỹlioti 'in grösseren Mengen giessen,schütten',

pỹlis 'einmali-ges Giessen, Schütten',

pylà 'Giessen, (Aus)streuen, Schütten, heftiger Regenguss, übertr. 'Haue,Tracht Prügel', auch nebst pỹlius = pỹliavà 'gemeinsam zusammenge- steuerter Naturlohn, pflichtgemässe Getreideablieferung', eig. 'Aufschüttung' (s.s.v. pỹliava),

pilagà 'heftiger Regenguss (zum Suffix cf.Skardžius Z¹D 103),

pìlstyti, pilstinė'ti 'wiederholt giessen, schütten, ein- und ausgiessen, -schütten',

pìlstelėti 'ein wenig giessen',

pìlstalioti 'wiederholt in kleinen Mengen giessen',

pĩltė 'Schöpf-kelle' =  äyskäri,

piltùvas und pìltuvas 'Trichter = suppilo, tratti, Schöpfeimer = kaivoämpäri, Giesskanne = valukannu' ”

Liettuan sanaa ”piltùvas”, joka tarkoittaa myös juotto- ja syöttöpaikkaa, esimerkiksi ja erittyisesti hevosille, vastaa kuurissa sana ”*piltūs”, josta ilmeisimmin tulee suomensamaa merkitsevä ”pilttuu”.

añtpila 'Anschwemmung=maaduttaminen, angeschwemmtes Land' = maadutettu, lietemaa, añtpilas 'Auffüllmaterial,Schotter' = täyttömaa,abltd. mit ãmpalas 'Aufwas-ser auf dem Eise' = jäänpäällinen vesi, kohva, peldė'ti 'schwimmen' = kellua, ev. mit pãlios 'grosser Sumpf,Moor = räme,viljelty suo' (s.s.v. ãmpalas, peldė'ti 2., pãlios).

Hierher auch pilìs 'Burg, Schloss = linna, linnoitus. (s.d.).

Lett. pilt (pilst, pila) (pilstu,pilu), pilēt 'tröpfeln = pisaroida',

pile 'Tropfen', piltuve, -is,

piltava 'Trichter',

pildῑt '(aus)füllen = täyttää (tehtävä, mitta), erfüllen = toteuttaa',

pildināt 'oft füllen',

pilns 'voll' und Ableitungen (s. unter pìlnas 1.),

abltd. mit pali, -as 'Flut, Ûberschwemmung' (cf.o.lit. ãmpalas),

pelēt 'schwimmen' (vgl. s.v. peldė'ti 2.),

evtl. auch mit palas, paļi 'sumpfige Ufer eines Sees' (cf. o. lit. pãlios).

Hierher auch pils 'Schloss. Burg' (s.s.v. pilìs).

Preuss. pilnan 'ganz' etc. (s. unter pìlnas 1.).

Abg. plúnú, poln. pełny, russ. polnyj etc.'voll',russ. vodopol'(je) 'Wasserfülle, Über- schwemmung', pol(n)ovod'je 'Austreten der Flüsse zur Zeit der Schneeschmelze'.

Ai. pr·n·ɛ'ti, píparti 'füllt', pūrn·á- 'voll', párman- 'Fülle', párn·as 'Fülle, Reichtum', ar-men. hešum 'giesse' (Gdf. *pelnumi), griech. pimplōnai 'füllen', plhoj > plšwj, plrhj 'veil', lat. plœre 'füllen', plœnus 'voll',air. linaim 'fülle', lɛn 'voll', got. fulls 'voll', fulljan 'füllen' usw.

Nach Specht KZ 61, 284 ff. (vgl. auch Verf. FBR 20, 228) soll griech. pšlanoj 'Opfer-(kuchen)' ursprünglich 'Fülle, Menge, Masse' geheissen haben und mit ai. párn·as, párman- in direktem Zusammenhang stehen. Er zieht ferner umbr. pelmner und lat. pulmentum 'Zukost' heran. Das lat. Wort sei nach pulpa 'Fleisch' zu pulpamentum umgestaltet worden.

S. noch s.v. pilvas 'Bauch' = maha (=”täytettävä”).

Lithuanian: ”pìltis...pìlasi...pylėsi” = ottaa asiakseen, ”sydämelleen” jne.

Etymology:pilti 2.in įsipìlti (= kaataa sisäänsä”) 'sich sorgen = murehtia, bekümmert sein = olla alakuloinen,sich ereifern = kiivastua, ottaa itseensä, sich etwas zu Herzen nehmen' = ottaa sydämelleen; vgl. Valančius Prade 49, wo von dem hl. Joachim und seiner Frau Anna,den Eltern der Jungfrau Maria, gesagt wird: isz prižasties neturta neisipile 'sie waren nicht bekümmert wegen ihrer Armut', der Autor fährt fort, dass es ihnen aber leid tat, dass sie bis in ihr Alter keine Kinder hatten.

Lit. pìltis, įsiplìti in obigem Sinne sind zu pĩlnas 'fleissig, sorgfältig' aus poln. pilny erwachsen nach Analogie von pìlti 'giessen, schütten' zu pìlnas 'voll'. Dass pĩlnas und pìlnas gelegentlich vom Sprechenden zusammengeworfen werden, ist s.v. pĩlnas 2. gezeigt. Das Verbum pìltis, įsiplìti 'sich sorgen etc.' ist in der Intonation von der Fa-milie von pìlti 'giessen, schütten' beeinflusst. Hierzu trugen Wendungen bei wie jì ãnt jõ pìlo vìsą savo tũlžį 'sie giesst ihre ganze Galle, ihren ganzen Zorn auf ihn aus'.

Ich erwähne noch, dass im Poln. neben pilny, pilnowoć auch pilowny (dial.) sowie pilować und pilić (apoln.) vorkommen, ebenso čech. ausser pilný, pilnovati etc. auch piliti 'sich befleissigen, sich beeilen'. Poln. pilowny, pilować, pilić können die Entstehung von lit. pìltis 'sich sorgen usw.' begünstigt haben.

In semasiologischer Hinsicht sei auch an dtsch. sich über etwas ereifern erinnernt.

Lithuanian: ”pilìs = linna, linnoitus”

Etymology: (Gen.sg.-iẽs), dial. auch pìlis (Gen. sg. pìlies, Būga KS 163), žem. auch pìlė (Daukantas Žodrodys, s. Būga KS 114). Diese Form begegnet ausserdem in Šiauliai (MLLG 1, 365 ff.).

Das Wort bedeutet 'Burg, Schloss'.

Daukantas gebraucht pilis, pilė auch für 'Stadt'; daher Žodrodys pĩle = arx; 28 = oppidum; 42 = urbs (Būga KS 114). In der Bed. 'Stadt' findet sich pilė bei ihm Būd. 171, Neposµbers. 12 (= Miltiades 7, 5); 181; 77 (Thrasyb. 4, 4).

In der Neposübers. 243 (= Att.14,3) gibt er nullos habuit hortos, nullam suburbanam aut maritimam sumptuosam villam wieder durch neturiej ne daržų, ne pa pilioninių ir pajūrinių brañgių numų.

Wenn aber 'Burg' und 'Stadt' unterschieden werden sollen, so verwendet Daukantas für jenes pilis, -ė, für dieses vietóvė, eig. 'Örtlichkeit' nach poln. miasto 'Stadt', miejsce 'Ort'; cf. Neposµbers. 91 įgawo wietowę Syrakuzų be jos pilęs ir solõs, kuri į wietowę kiszos = urbis Syracusarum potitus est praeter arcem et insulam adiunctam oppido usw.

In der lit. Schriftsprache hat der Neologismus piliẽtis 'Bürger' das slav. Lehnwort miesčiònis 'Bürger, Städtbewohner, Städter' (s.s.v. miẽstas 'Stadt') verdrängt.

Zur Bildung von piliẽtis haben westeuropäische Ausdrücke wie dtsch. Bürger etc. beigetragen.

Im Lett. entspricht dem lit. pilìs etc. pils 'Burg, Schloss'.

Für 'Stadt' sagt man dort das aus pils und sēta 'Zaun = aitaus' zusammengesetzte pῑlsēta (cf. engl. town 'Stadt' : ae. tún, ahd. zūn 'Zaun';

s. über pῑlsta jetzt Blese KZ 75, 103. 114), für 'Burger' pῑlsētniēks und als Neologismus (seit Kronwald) pilsuonis.

Im Preuss. kommen Ortsn. vor wie Pillaw, jetzt Pillau, Pillekaym (2. Tl. caymis 'Dorf'), Pylawkin (2. Tl. laucks 'Acker'), Pilayn (Wiesenname), Pillecop, jetzt Pillkoppen (2. Tl. zushgd. mit lett. kāpa 'Düne', lit. kõpos 'Nehrung'), Nawanpile, Wosepille (1. Element preuss. wosee 'Ziege = vuohi' Voc. 676, ”

Sivuhuomautus:

Sanaan ”vuohi”, kanbaltin *āžē, liettuan ”ožė”, latvian ”oze”, on tullut v alkuun jo baltissa, ennen kuin se on lainattu suomeen. Kuitenkaan lainauskieli ei ole ollut preussi (”wosee”, eikä jotvinki ”voze”, sillä noiden s:t eivät voi linautua suomen h:ksi. kilen sana on ollut muotoa ”vože tai vuože”. Kuuri ei myöskään käy, koska siellä(kään) ei ole suhuässiä, kuten ei myöskään seelissä.

cf.dtsch.Ciginburg,Sassenpile (1.Tl. preuss.
sasins 'Hase = jänis' Voc. 659), Pelite 'fossatum' usw. (Gerullis ON 118. 122 ff. 152. 209. 231. 257), Pilsēten (vgl. o. lett. pῑlsa); cf. lit. ON wie Pῑlkalnis, lett. Pilskalns 'Schlossberg'.

Über den lett. Stadtnamen Piltene (dtsch.Pilten) vgl. Endzelin FBR 11, 24. Er erklärt diesen als 'aufgeschütteter,zusammengeworfener, aufgegrabener Ort' und vergleicht die Bergbezeichnungen Piltene, Piltiņš, den Wald Piltiņš, ferner die 'castellatura' Ampilten (1290), vielleicht identisch mit dem lit. Dorf Im piltis.

Alle diese Wörter gehören zu lit. pìlti 'giessen, (auf)schütten' (s. auch v.d. Osten-Sacken IF 33, 246 ff.).

Lit. pìlsūdas = sūdas pavietavasis 'Kreis-, Bezirksgericht = raastuvanoikeus (ruas-tuva oekeos, sav.), Stadt' (TiŽ 1, 361) enthält im 2. Gl. lit. sūdas 'Gericht = oikuesis-tuin' aus wruss. sud. Skardžius ŽD 430 belegt pìlsūdas aus dem žem. Viekšniai. Es gibt auch ein Dorf Pĩlsūdai im Bezirk Skaudvile (n.ö. von Tauragė).

Von Pĩlsūdai stammt der Name des poln. Marschalls Piłsudski.

Aus anderen idg. Sprachen sind verwandt ai. pur- 'Burg, befestigte Stadt', griech. pòlij 'Stadt' (zunächst nur von der Akròpolij gebrauch.).

Lithuanian: ”pìlka” = ”(karva- ym,)pallo, tollo"

Etymology: 'Ball' s.s.v. pìlė 4.

Lithuanian: pìlkas = harmaa, kuiva(nut) (ruoho, maa, pellava, villa)”

Etymology: 'grau', gehört wie pãlkšvas etc. zu der unter pélkė, pelė, pelė´jas, pálšas, plũkti aufgeführten Familie; vgl. besonders alb. plak 'Greis'.

An Ableitungen seien erwähnt pìlkšvas 'gräulich, etwas grau', pìlkis 'graues Tier, grauer Vogel', pìlkšis 'graues Tier (im allgemeinen), grauer Hase'.

In der 2. Bed. vergleicht sich pìlkšis mit lit.širvis 'Hase = jäneis' (Chyliński):

šĩrvas 'grau', s.s.v. šĩrvas, poln. szarak,

russ. serjak '(grauer) Hase': poln. szary, russ. seryj 'grau',

preuss. sasins 'Hase = jänis' Voc. 659,

[HM: sasin- EI tule tästä, harmaasta, vaan se tulee sanat *kenk- = pomppia (jaloin)]

sasintinklo 'Hasengarn = jänislanka' Voc. 697

(2. Element zu lit. tiñklas 'Netz = verkko'),

cymr. ceinach 'Hase = jänis'  [kuten edellä!],

ahd. haso 'Hase', die verw. sind mit lat. cɛnus 'grau',

sabin. lat. cascus 'uralt, altersgrau = vanhuudenharmaa',

osk. paelign. casnar 'senex = vanhus',

ae. hasu, aisl. hǫss 'grau, dunkel, aschfarbig = tuhkanvärinen'.

Über ai. śaśá- 'Hase = jänis' s. freilich jetzt Mayrhofer bei Brandenstein 30 ff.,

der das ai. Wort nebst ai. śáśati 'springt = hyppiä pomppia',

das nach ihm nicht 'blosse Philologenerfindung' ist, mit abg. skokú 'Sprung = hyppy (pois)', griech. kekhnaj lagwoúj Kràtej Hesych etc. in Verbindung bringt.

”pĩlvas” = vatsa (= ”täytettävä, täyteen kaadettava, ajettava”)

Etymology: '(dicker) Bauch, Wanst, Magen',

pilvótas 'dickbäuchig, beleibt, korpulent = vatsakas',

Subst. pilvõčius, pilvãzas, pilvõzas, pilvūzas 'dickbäuchiger, korpulenter Mann, Dickbauch, -wanst' (zu dem z der letztgenannten Ausdrücke, das ihnen eine despektierliche Bed. verleiht; vgl. auch s.v. bámba = napa).

Lit. pĩlvas und Abltgen. gehören zu pìlti 'giessen, schütten, füllen'

und Zubehör, also heisst pĩlvas im Grunde 'Ausgefülltes, Aufgedunsenes';

vgl. etwa Donelaitis 11, 20 tū'ls Mikõls išputusį piłvą / ródydams ir néi pūslė pasipùsdams 'manch ein Michel, den feisten Bauch zeigend und sich wie eine Blase aufblähend' sowie ae. bodig, ne. body 'Leib, Körper': ahd. botahha 'Bottich'.

Das Suffix von lit. pĩlvas vergleicht sich mit dem von skĩlvis 'Magen'

(s.v. skilándis = mahalaukusta tehty metwusrtin tyyppinen ruoka).

Nach Brückner gehört hierher auch der Name der preuss. Gottheit Pilvῑtus 'Ceres, deus divitiarum';

vgl. von dem aus *pel- erweiterten idg. *pleu-, *plou- 'schwimmen, fliessen' (s.s.v. pláuti)

griech. ploũtoj 'Reichtum', poln. obɛity 'reichlich' aus älterem oplwity.

Lithuanian: ”pìlvė” = (harmaa) muta, lieju, liete ( > pilvi (sm) ? )

Etymology: 'Schlick, Schlamm', dazu der Name des Flusses Pìlvė, in dessen Gegend der Ort Pìlviškiai liegt.

Etymol. gehören lit. pìlvė, Pìlvė wohl nicht zu pìlti 'giessen, schütten' wie Būga a.a.O. annimmt, sondern eher zu der unter pélkė 'Sumpf' usw. genannten Familie, die besonders mit pìlkas 'grau' verwandt ist.

Dies spricht dafür, dass pãlios 'grosser Sumpf, Moor', lett. palas, paļi 'sumpfige Ufer eines Sees', lat. palus 'Sumpf' usw. gleichfalls mit der Sippe von lit. pìlkas, pálšas, pãlvas, pélkė usw., nicht mit pìlti zusammenhängen.

Der Ort Pìlviškiai führt seinen Namen nach dem Fluss Pìlvė
.
http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=41&text_word=pel&method_word=substring&sort=word

Lithuanian: ”pélti (pélia, pėlė)” = levittää, kuivata, ”pällistellä”, julkistaa ym. ”jäännösmerkityksiä” sanasta ”*pelti”(kb), jotka eivät istu aspektien ”pilti” ja ”*palti” alueeseen.

Tästä verbistä ei tule sana ”pelto” (=”kuivattu joen ym. ranta”), vaan se tulee tämän johdannaesta ”*pelsti (*peldo, *pelde)”(kb).

Sen sijaan tästä kyllä tulee levitetäävää olkisilppua tarkoittava sana ”pelu”(~kb, jtv), lt. ”pelus” = ruumenet, josta suomen pelu(t) = olkisillppu (sm.) (Baltin merkitys sivuaa vartalon ”*pel-” (”pol-”, mm. ve) merkitystä ”toinen, huonompi puoli”, sillä se ensimmäinen puoli on jyvät, ja ”toinen puoli”, painoltaan tai ainakin tilavuudeltaan, ruumenet!)

Etymology: (1. pers. peliù, pė'liau) '(die Augen) weit aufsperren', gehört zur Familie von

ai. phálati 'birst, springt entzwei',

sphát·ati 'reisst, springt auf,

griech. spalússetai sparōssetai, tarōssetei; spòlia t¦ paratillòmena ™ridia apōtoin skeloin toinprobōton Hesych (Solmsen Btr. 21*), sfalōssein témnein, kenteĩn Hesych, (A)spōlax 'Maulwurf' (s.v. kùrmis),

lat. spolium 'abgezogene Haut, abgenommene Rüstung, Beute',

russ. polot' 'jäten' etc., palka 'Stock, Stab' usw.,

ahd. spaltan 'spalten' etc.

Weniger wahrscheinlich ist Zushg. von lit. pélti mit lat. palam 'öffentlich, vor den Augen der Leute', russ. polyj 'offen, frei, unbedeckt, ausgetreten (vom Wasser)',

abg. etc. polje, ahd. feld 'Feld' usw. ”

Sanasta tulee myös ”pellava”: ”*pelavas”(kb.) > ”*pal(š)tinas”, tarkoittaa mm. sekä ”kasteltavaa”, ”leviteltävää” että ”valkaistavaa” (haalistettavaa). Kts. ”pala” (lt).

Lithuanian: ”pẽlūs” = pelut,

Etymology: pelaĩ 'Spreu' = ruumenet, Sg. pẽlas 'Spreublatt'.

Die Formen pelaĩ, pẽlas sind jüngere Umgestaltungen des alten u-, urspr. ū -St. pẽlūs. ”

Eli sana on tuon vanhan taivutuksen perusteella ikivanha, kantaindoeuroopan mukainen jopa. Kuten on myös suomen sana ”pelto”!

” Zu pẽlūs etc. gehört auch pelùdė, -dinė 'Spreubehälter = pelukoppa, -kammer = -koppi, -raum = -tila',

dessen 2. Bestandteil zu dė'ti 'setzen, legen = laittaa, asettaa, sijoittaa' gehört

(s.s.v. dė'ti, wo weitere Kompos. auf -dė genannt sind).

Das Subst. pelùdė ist auch s.v.a. pelaĩnė dúona 'mit Spreu gebackenes Brot = olkileipä',

cf. pelaĩnis 'aus Spreu bestehend = pelu(i)sta koostuva, minderwertig = vähäarvoinen, schlecht = huono'.   [vasarakirveskieltä, HM]

Lett. pēlus, pēlvas, pēlavas 'Spreu = pelu, sillppu, Kaff = ruumenet, roskat, kahu, turhat puheet'. Zu der letzten Form, die vom Gen. pl. des alten u- St. ausgegangen ist;

vgl. weiter lett. pēlains 'mit Spreu, Kaffvermischt = olki- pluu, ruumenpitoinen',

pēlūdė 'Spreuscheune, -kammer', dessen 2. El. dēt = lit. dė'ti ist. Im 1. Gl. ist der ū -St. enthalten. W. Schulze macht hierzu darauf aufmerksam, das R. und R.-M. s.v. Spreuboden = olkipohja, -lattia, lit. pelùdė,

dagegen s.v. Biertonne = oluttynnyri, lit. alùdé schreiben.

Dies hängt damit zusammen, dass lit. pẽlūs etc. ein ehemaliger ū- St.,

lit. alùs 'Bier = olut' dagegen ein -uõ- St. ist.

Im Press. entspricht pelwo Voc. 279 'Spreu = pelu'.

Aus anderen idg. Sprachen sind verw. abg. plévy,

bulg. pléva, skr. pljeva,

russ. peleva, polova 'Spreu = akanat olkisilppu, pelu' etc.,

ai. palɛva- 'Spreu = akanat, pelu, Hülse = (herneen ym.) kuoret',

pálɛla- aus *palɛu¸ -la-  'Halm = (kuiva) heinä, Stroh = oljet',

lat. palea 'Spreu' sowie die unter pẽlenas zitierten

griech. pōlá '(Staub)mehl = (tomu)jauho' (dazu noch synon. red. paipōlá, paspalá,

lat. pollen, pollis '(Staub)mehl , feines Mehl = hieno jauho, jauhe', pulvis 'Staub = tomu'.

S. auch s.v. plė'nis 1. ”

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=71&text_word=pal&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: ”pálša” = lahna, kalpeus, harmaus (erityisesti kuivaamalla aikaansaatu)

Etymology: 'Brassen, Brachsen, Blei, Blei(h)e' gehört zu pálšas etc. 'bleich, fahl, blassgelb'; cf. dtsch. Bleihe, das mit bleich verwandt ist; Gdbed. 'weiss schimmernder Fisch = valkohohtoinen kala'.

Lithuanian: ”pálšas” = ”kuivanharmaa”, kuivan heinän, mullan, pellavalakanakankaan, lampaanvillan värinen

Etymology: pãl(k)švas, pãlvas 'fahl, bleich, blassgelb',

ausserdem heisst pálšas noch 'falb (von Ochsen, Kühen, Kälbern), graugemischt',

cf. pálšė 'falbe Kuh, Stute von gemischtgrauer Farbe',

pálšis 'falber Ochse, falbes Kalb, Pferd von gemischtgrauer Farbe',

pãlšis 'Fahlheit, graugemischte Farbe (von Pferden) = voikko (kellanharmaa hevonen)',

”pálšti (pálšta, pálšto)” (1. pers. -štu, -šau), ”palšýti (pálšo, pálšė)” 'graugemischte Farbe bekommen = saada harmaanseksinen väri',

pálti ausserdem 'fahl werden = kalveta, hallavoitua',

pãlšuoti 'fahl schimmern = hohtaa kalpeana, harmaana',

pálšmargis 'apfelgrau, weiss mit grau gemischten Flecken, von Pferden = hamaa laikkuinen valkoinen hevonen'

(2. Tl. márgas 'bunt = kirjava', márgis 'Schekke = laikku'),

palšuonėlis 'falber Ochse, falbes Kalb = harmaa, hallava härkä, vasukka'.

Lett. pālss 'fahl, falb',

palsuot 'schimmern',

russ. polovoj, polovyj 'fahl, isabellfarbig (von Pferden)',

poln. nsorb. osorb. płowy 'fahl, bleichgelb, blond, ausgegangen, verschossen',

čech. plavý 'grau, falb, strohgelb' usw.

Ai. palitá - 'grau, greis',

arm. alik' 'weiser Bart, weisses Haar (der Greise)',

da von alevor (aus *aliavor) 'greis, vom Haar',

griech. pelitnòj, poliòj 'grau', pellòj 'schwärzlich, dunkelfarbig, fahl, blass, bleich', péleia, peleiōj 'wilde Taube',

lat. palumbes 'Holztaube, Ringeltaube',

preuss. poalis Voc. 761 'Taube'.

Cf. noch Skardžius, Otrebski über lit. Palvesa?,

Gehöft in der Gemeinde Šešuoliai, Flussn. Pelesà im Bez. Lyda usw.

Lat. pallidus 'blass, bleich', pullus 'schwarz, grauschwarz' usw.,

ahd. falo, as. falu 'falb, fahl'.

W. Schulze Kl. Schr. 112 Nr. 5 verweist betreffs des Suffixes von lit. pálšas auf griech. pōlkoj phlòj Hesych usw.; s. auch uber die Nachbarschaft der Begriffe 'grau' und 'Sumpf, Morast, Kot' Schulze a. a. O. sowie s.v. pãlios.

Ũber weitere Zushge. cf. s.v.v. pìlkas, pélkė, pelė, plũkti (blũkti), pelėjai, über Sumpfnamen nach Farbenbez. auch s.s.v.v. bala? = suo, bálti = valkaista.

Lithuanian: ”paliõkas" = puolalainen, ”polakki”, halveeraava nimitys”

Etymology: 'Polacke' (in verächtlicher Bed.), in Tverečius paliẽkas, aus wruss. paljak, poln. polak.

(Tässä on juuresta ”pal-” oleva suoviljelijä ”paliokas” yhdistetty verbistä lìkti (liẽka, lìko) = panna sivuun, liekaan, jäädä, jättää jälkeen etuliitteellä ”pa-” (joka merkit- see alkavaa tai lyhytaikaista toimintaa ja muodostaa myös lyhyen aspektin) muodos-tettuun sanaan ”paliẽka(s)” = ”takapajuinen”, ”hylky-” jne.)
”Neutraali(mpi)” puolalaista tarkoittava slangisana on myös ”palskas”, joka on lainattu sanasta ”polski” (pu, ve).
(Puolalaiset käyttävät liettualaista (ja latvialaisista) erittäin loukkaavaa haukkumasa-naa ”chám(i)” [haam(i)], -i tarkoittaa monikkoa, joka tulee (istu ja pala!) SUOMALAISTA (saamelaista) tarkoittaneesta sanasta.)

Lithuanian: ” pãlios = suo(pohjainen )maa ”

Etymology: 'grosser Sumpf = (laaja) suoperäinen maa(-alue), Moor = suoviljelys-, -asutus ',

lett. palas, paļi 'sumpfige Ufer eines Sees' = soinen ranta,

cf. ai. palvalá 'Teich = lammikko, Pfuhl = allikko, pehmeikkö', palvalyá - 'paluster', Pɛli pallalam 'small pond, pool, Tümpel',

lat. palus 'Sumpf = suo'. Aus lat. Acc. paludem stammen ital. palude 'Sumpf', afranz. prov. palu etc. 'Sumpf = suo' und 'tiefster Teil des Tales = laakson kapein kohta' yhd. orko,

alb. püš, rum. pasdure 'Wald = metsä'.  > engl. bush?, pasture?”

Albaanin sana saattaa olla yhdistvä linkki ”puolta” tarkoittavien ”pal-” ja ”pus-” -IE-sanueiden välillä. Sillä suunnalla se jako joka tapauksessa on tapahtunut, todennäköisesti (entisessä) makedonian kielessä, joka oli albaaniryhmää.

” Die Wörter gehören nach W. Schulze Kl. Schr. 112 Nr. 3 zu lit. pãlvas, pálšas, pãlkšvas 'blassgelb', ahd. falo 'fahl' (s.s.v. pálšas), während sie andere zu lit. pìlti 'giessen, schütten', lett. pilt 'tropfen' stellen (s. Persson Btr. 748 sowie s.v. pìlti).

Vgl. über lit. pãlios etc. auch Būga RFV 66, 247, KS 274 sowie s.v. pélkė 'Sumpf'.

Ich erwähne noch lett. pālts, pālte 'Pfütze = kosteikko, Lache = lätäkkö, rapakko, Regenbach = sadepuro',

russ. Flussen. Polota, Nebenfluss der Düna, davon der Name der Stadt Polock, urspr. *Pol(o)tesk´ etc.,

weiter lit. Paltìs = Niitty,Wiese im Bez. Telšiai, Pálčiabalės = Niitty (kirjaimellisesti: Harmaasuo, Kuiva(ttu)suo, Peltosuo!) (2. El. balà 'Sumpf'), Wiese im Bez. Marijampolė.

Dass die Gdbed. von lit. Paltìs = Suomaa usw. 'Sumpf' war, wird dadurch bestätigt, dass das Dorf Pešty (Bez. Ostrošęka) auf sumpfigem Gelände liegt.

Lithuanian: ”palà” = pellavakangas, palttina

Etymology: 1. = 'grosses Stück Leinwand, Leintuch', Demin,

palẽlė, palùtė 'Windel = kapalo',

pãlas 'vom Ganzen der Breite nach abgeschnittenes Stück Stoff'

(zur Bed. vgl. russ. širinka dass. und 'kleines Halstuch der Frauen, Handtuch, Wischlappen, Schürze = esiliina'),

pálmetis 'grosses Leintuch zur Kopfumhüllung'

(2. Tl. mèsti 'werfen').

Urverw. mit russ. polotno, poln. płótno, ech. plátno 'Leinwand = pellavakangas', russ. polotnišče 'grobe, starke Leinwand = rohdin', karkea luja pellavakangas,

polotence 'Handtuch = käsipyyhe',

pelena 'Decke, Tuch, Windel(tuch)' usw.

Ai. pata (aus * pal-ta-) 'gewebtes Zeug, Gewand, Laken',

griech. pelma 'Sohle am Fuss oder Schuh',

rus…pelaj 'rot aussehende Hautentzündung = punottava ihottuma',

lat. pellis, ahd. fel 'Fell = turkis, Haut = nahka',

mhd. valte, valde 'Tuch zum Einschlagen der Kleider',

ae. filmen 'Häutchen' etc.

(s. auch s. v. plėnė, plevė).

Ob preuss. pelkis 'Mantel = päällystakki, alunp. sateenkestävä' Voc. 475 zu dieser Familie gehört, ist nicht sicher.

Gegen Trautmanns Erklärung Sprachd. 393, der pelkis in plekis verändern möchte und es zu lett. plecis 'weibliche Jacke ohne Ärmel' stellt, wendet Endzelin SV 222 ein, dass das lett. Wort vielmehr zu

lett. plēcs 'Schulter = olkapää' gehört, im Preuss. aber 'Schulter' in Übereinstimmung mit

lit. petỹs vielmehr pette Voc. 104

(vgl. noch pettis 'Schulterblatt = lapaluu') heisst (s. auch s.v. petỹs).

Lithuanian: ”páltas = palttoo ”

Etymology: 'Mantel, Ûberzieher', zunächst aus wruss. russ. pal'to, poln. palto.

Lithuanian: ”páltis = lihan läskipuoli (toinen, nurja, ”huonompi”, kääntöpuoli, kuin venäjän ”pol”?)


Etymology: 2. = 'Speckseite = läskipuoli', in Tverečius durch Assibilation pálcis,

aus wruss. pol(o)t' (= mm. nurja); das Wort begegnet bei Szrywid Dict. s.v. pošeć- paltis.

Latvian ja liettuan oma sana ”puse” (lv), ”pusė”, ”pusis”, ”pausan” (jtv), ”pāusan” (pr. valtakunta, poliittinen puoli) ovat lainaa kreikan sanasta ”pausis” = aselepo(linja).

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

pause (n.) = tauko

early 15c., from M.Fr. pause (14c.), from L. pausa "a halt, stop, cessation,"

from Gk. pausis "stopping, ceasing," from pauein "to stop, to cause to cease."

The verb is from 1520s. Related: Paused; pausing. ”

Täältä saadaan tounen lupaava kandidaatti (albanian püš = puoli-sanan lisäksi) yhdistämään ”pal- ja pus-” -”puolet ja toiset”:

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

”pulse (1)

"a throb, a beat," early 14c., from O.Fr. pous (late 12c.),

from L. pulsus (in pulsus venarum "beating from the blood in the veins"),

[pp. of pellere "to push, drive,"

from PIE *pel- "to shake, swing"


(cf. Gk. pallein "to weild, brandish, swing," pelemizein "to shake, cause to tremble").


The verb meaning "to beat, throb" is first attested 1550s. ”

push (v.)

c.1300, from O.Fr. poulser, from L. pulsare "to beat, strike, push,"

frequentative of pellere (pp. pulsus) "to push, drive, beat" (see pulse (1))


Kreikan 2. persialaissodan sankarin ja voittajan nimi Pausanias (= ”Rauhantekijä”...) olisi jotvingiksi ”**Pausainas” ja preussiksi ”**Pāusains”, mutta suunta on kyllä kreikasta balttiin eikä päin vastoin, sillä kenraali Pausainas oli 1. persialaissodan voittajan ja Thermopylain sankarin Spartan kuningas Leonidasin veljenpoika.

http://en.wikipedia.org/wiki/Pausanias_(general)

http://www.suduva.com/virdainas/

” half = pausan, pusis ”
” side = sainas = talon (liett. siena, kr. seinan > seinä), tontin (aita) sivu
side = (of body) gravus ”
”pausan = side, half
pausta = wild = villi, feral = kesyttämätön, villiintynyt
paustakaika = native horse, tarpan (equus ferus ferus)
paustakata = European wildcat (felis silvestris)
paute = egg (< liett. kiautė? lainau > p  ei ole mahdoton, joskaan ei kaikkein tavallisimpiakaan)
pusibrote = cousin (m.) (Click Here for info about my cousin )
pusinepōtis = grandson of sibling
pusinepte = granddaughter of sibling
pusis = half
Pusisavaite = Wednesday
pusisestra = cousin (fem.) ”

Preussi:
http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Engl.pdf
PĀUSAINS aj <25> [P´usan drv] pusinis = puolikas
PĀUSAN n <35> [pausan 115] šalis (šonas), šonas, pusë (šalis) = puoli
PĀUSAN n <35> [pausan 115 MK] puslapis = ”puolilehti” = lehden toinen puoli = sivu
PĀUSEWINGIS aj <27> [P`usan drv] šalutinis, antraeilis (svarbumu) = sivu-, toisarvoinen
PĀUSISKAS aj nom sg m <25> [P`usan MK] šališkas, viena
šališkas = puolueellinen, yksipuolinen
PĀUSISKU <49> [Pusiskas MK] šališkumas = puolueellisuus

PAUSTAKĀIKAN n <35> [Paustocaica E 654] laukinis arklys = villihevonen
PAUSTĀKATA <45> [Paustocatto E 665] laukinė katė= villikissa
PAUSTAKÛILIS <40> [Paustak`ikan + Wildschwein, meþakuilis] šernas = villilammas
PĀUSTAN <35> [P`usts drv MK] tuštuma = tyhjyys
PĀUSTAUSNĀ <46> [P`ustautwei drv] brakonieriavimas = salametsästys
PĀUSTAUTAJS <32> [P`ustautwei drv] brakonierius = salametsästäjä
PĀUSTAUTWEI <143> [wildern MK] brakonieriauti = salametsästää
PĀUSTISKAS aj <25> [P`usts drv] laukinis = villi = ei-kesy
PĀUSTISKU <49> [P`ustiskas drv] laukinumas, barbariškumas = villeys, barbaarisuus
PĀUSTRI <52> [Paustre E 624] dykuma = vapaus, villeys, tyhjyys
PĀUSTRINIKS <32> [P`ustri drv GlN] atsiskyrėlis = lahkolainen
PĀUSTS aj <26> [Pausto(catto) E 665 VM] laukinis, tuščias = villi, tyhjä
(PĀUTS <32> [paute Gr] kiauščinis = kananmuna)

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

Lithuanian: ”pùsė” = puoli(kas)

Etymology: 'Hälfte', in Kompositen pus-, z. B. pùsbrolis 'Halb-, Stiefbruder, Vetter',

pùsseserė 'Halb-, Stiefschwester, Kusine',

pùssūnis 'wie der eigene Sohn Gehaltener',

pùsgalvis 'Dummkopf, Narr',

pùsprotis (kirj. = ”puolijärki” ~ ”puolihullu”) 'halb irrsinnig, albern, schwachsinnig', vgl. russ. poloumnyj (”puoliviisas”) 'halbverrückt, nicht recht gescheit', poloumije (”puolijärki”) 'Unverstand, Halbverrücktheit',

die zwar im 1. Tl. russ. polyj 'offen, frei, hohl, leer' enthalten, also eig. bedeuten 'mit leerem Verstand, leerer Verstand',

aber volksetym. mit russ. pol, polovina 'Hälfte' im Zushg. gebracht werden und Nebenformen poluumnyj, poluumije erzeugen.

Weitere Komposita mit pus- im 1. Gl. sind pùsdylis; pùsdilis 'Mond, Monat im letzten Viertel, abnehmender Mond' (s.s.v. dalìs),

pùsmirkis, -as 'mit halbgeschlossenen Augen' (s.s.v. mérkti 2.), pùsdienis, pusiáudienis 'Mittag', eig. 'Hälfte des Tages' (cf. lett. pusdiena, russ. polden', poln. południe),

pùsnaktis, pusiáunaktis 'Mitternacht' (cf. lett. pusnakts, russ. polnoč', poln. póšnoc), pùsryčiai 'Frühstück' (2. Tl. rýtas 'Morgen'),

pùsgyvis (= ”puolielävä” = puolikuollut) 'halbtot' (2. Tl. gývas 'lebendig = elävä, eloisa',

cf. lat. semianimus, poln. półzywy) usw.

(Baltit näyttävät olevan optimistisempia kuin suomalaiset ja kääntävän paemman puolen päällimmäiseksi...)

Der erste Teil von pusiáunaktis 'Mitternacht', pusiáudienis 'Mittag' ist das

Adv. pusiáu 'halb, mitten, entzwei' = lett. pušu 'entzwei = kahtia', das ein alter Loe. Du. von lit. pùsė, lett. puse ist,

vgl. auch pusiáutinai = puseė'tinai 'halb'. S. über die semantische Beschaffenheit von lit. pusiáu, lett. pušu.

Mit pùsė hängen zusammen lett. puse 'Hälfte', in Kompos. pus-;

preuss. pausan, pauson 'Hälfte = puolikas',

preipaus 'hin', eig. 'zur Seite = sivuun',

possisawaite Voc. 20 'Mittwoch = keskiviikko'

(2. Tl. preuss. sawayte Voc. 16 'Woche', s.s.v. saváitė = viikko).

Im Toch. entsprechen AB posi 'Seite = puoli, Wand = poski, Rippe = ',

A posac, posam· 'neben'.

Wahrscheinlich sind lit. pùsė, lett. puse, preuss. pausan usw. Umgestaltungen eines alten Wz.-Nomens, wofür auch die Ablautsdifferenz zwischen Lit. Lett. Toch. einerseits, Preuss. andererseits spricht; vgl. einen ähnlichen Fall bei lit. pušìs 'Kiefer, Fähre' gegenüber preuss. peuse 'Kiefer' griech. peúkh 'Fichte, Fähre' (s.s.v. pušis). ”
Tuon merkillisen seikan vahvistamiseksi on siis manittu, että littuan sana ”pušis” = mänty (jonka kansaa saattaa suomessa hyvinkin olla samaa juurta jotakin kautta niin ”puu” kuin ”kuusi”:kin) näyttää myös olevan vahvasti kreikkalaina preussin (galindin!) kautta samalla kaavalla:

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=161&text_word=pu&method_word=substring&sort=word

Lithuanian: ”pušìs” = mänty, honka

Etymology: 'Kiefer= mänty, Fichte = kuusi', Gen. sg. pušiẽs, ostlit. pušès, Nom. pl. ostlit. pùšes als Reste der ehem. kons. Flexion (Būga Aist. st. 92. 96, KS 226, LM 4, 450, Otreębski NTwer.1, 242, zuletzt Specht KZ 63, 96, Dekl. 58, Skardžius Z¹D 50, IF 62, 159).

Preuss. peuse Voc.597 'Kynbom' (= Kiefer = kuusi), ON Peusebalten (2. Tl. *baltan 'Sumpf', cf. lit. lett. bala, preuss. See Balyngen usw., slav. *bolto, s.s.v. balà, ferner preuss.Namuynbalt = Namoyienpelk,letztes zu preuss.pelky 'Bruch, Sumpfboden', s.s.v. pélkė und vgl. Gerullis ON 105), Penzelauk (2. Tl. laucks 'Acker', s. Gerullis ON 121. 232).

Im Lett. existiert keine Entsprechung. Für 'Kiefer' bedient sich diese Sprache des Worts priede (s. auch V. Rūke-Dravina Orbis 4, 390).

Aus ausserbalt. Gebiet hängen mit lit.pušìs,preuss. peuse zusammen griech. peúkh 'Fichte=kuusi,Fähre = lautta',Peúkh als Name einer Insel im Donaudelta in der Nähe des nach leúkh 'Weisspappel' heissenden Leúkh,illyr.Ethn. Peucetii (Krahe Balkan- illyr. Nam. 95, Würzb. Jahrb.1,224), ir. octgag 'pinus', ochtach 'the kingpost (Giebel-balken = päätypalkki, harjapalkki) of a house' (Gdf. * puktɛko-, vgl. Stokes KZ 33, 73, Fick-Stokes II4 54),ahd. fiuhta,fiehta, mhd. viehte, as. fiohta (in Ortsnamen), fiuhtia, mnd. vuhte 'Fichte' (Hoops Reallex. 2, 40; s. auch Specht Dekl. 58. 223).

Lit. pušìs, preuss. peuse, griech. peúkh stehen im Ablautsverhältnis, und es ist an-zunehmen, dass sie sämtlich Umbildungen emes alten Wz.-Nomens sind;vgl. was o. über die Reste der kons. Flexion von lit. pušìs bemerkt worden ist; s. auch s.v. pùsė über einen Ähnlichen Fall der Umgestaltung eines ehemaligen Wz.-Nomens; vgl. ferner über die Schicksale der idg. Wz.-Nomina und über ihre Überführung in voka-lische Stämme im Baltischen und Slavischen v. Wijk AslPh. 42, 286ff, speziell über das Lit. Skardžius IF 62, 158ff.

Vgl. über alles noch Verf. ZPhon. 48, 44. ”

 

9710/28621 | 
Jaska
Arkkis
Tämä "vyyhti" on baltoslaavilainen laina, josta "vyyhti"-muodolle ei SSA:ssa ei edes ehdoteta germaanista kantamuotoa, vaan pelkästään julistetaan se germaaniseksi. samanmerkityksiselle verbille "viipsiä" sellainen esitetään, mutta tosiasiassa muinainen balttilainen sana "vilpsti" = lingota, pyrittää narussa/narulla on molempien sanojen taustalla.
Ei kuule vilpsti-asusta voi tulla äänteellisin perustein kumpikaan sana, saati molemmat! Käsittämätön väite: että yksi sana olisi lainattu kahdessa eri asussa samaan aikaan... Sinä et nyt valitettavasti näy osaavan lainkaan arvioida lainaoriginaalien todennäköisyyttä.
Tuo "*vilpsti" (pyöriä narussa), "*vilpstint" (pyörittää narussa) ja "vilpstīne" ovat mui-naissanoja, ja verbin "vīstīt" pitkät ī:t kertovat, että ne ovat muodostuneet juuri pois-tamalla tavujen lopusta konsonantteja, erityisesti n:ä, m:ä ja p:tä, mutta liudentunut l muistuttaa paljon j:tä ja häviää i:n jäljestä (ja liudentumaton muistuttaa puolan vaiku-tuspiirissä u:ta), joten tuosta keskimmäisestä on jo jotvingissa muodostunut vīstīt, ja siihen on tultu muodon "*vipstint" kautta, josta kehitys on edennyt aivan yleisimpien sääntöjen mukaiseti. Ja siitä on mistä tahansa välistä voinut lainautua, ja myös useampaan kertaan.

Ja täältä on suomeen lainautunut tavaraa jota ei ole "välikielissä", kuten "gvazdan" = saunavasta!

On aivan tyypillistä että tuollainen sana lainataan yhteen suuntaan *vipsti ja toiseen suuntaan *vilsti, ja ensimmäinen voi olla "vyyhtiä" ja toinen voi olla "vilistää", ja jos tarvetta on,niitä käytetään molempia molemmissa kielissä sen sijaan että väännettäi- siin kieli ja järki solmuun kokonaan uusia sanoja keksittäessä. Slangissa on olemas-sa sana "vilsti",mutta minä en tiedä,mitä se tarkoittaa, enkä viitsi puhelimella kysellä.

http://www.ziniur.lt/klausimas?method=get&item=1471

" Atvirai pasakius jam kityo kelios ir nera, jeigu konservatoriai dar puoseleja vilsti buti valdzioje. "

"Suoraan heille sanoen muuta tietä ei ole, jos konservatiivit yhä vaan havittelevat / valmistautuvat "vilsti" olla vallassa."

http://www.suduva.com/virdainas/

" vilpstīne = sling

vīstīt = to whirl (Inf) "

Arkkis
Vaihtoehtoja on niin kotimaisia, balttilaisia kuin slaavilaisiakin, tuohon germaaniseen minä en ainakaan usko (enkä germaaniseen muutenkaan nimenomaan tuon taivutuskaavan takia).
Haloo? Eikös se ollut jo selvää, että germaanilainoissakin on e-vartaloita? Mitä sinä et ymmärtänyt?
Kun ei ole selvää niin ei ole.

Sitä ei esiinny suorissa germaani- eikä slaavilainoissa. Se on omien, itämerensuomen sisäisten ja balttilainojen erikoistuntomerkki.

Ei ole mitään eroa taivutuskaavoissa balttilaisten ja germaanisten lainasanojen välillä
TOTTA HELVETISSA ON!

Tunnetuin etymologinen sääntö, mitä suomen lainoja koskien löytyy!

– jos joku kielentutkija on sellaisen esittänyt sen jälkeen kun vanhat germaanilainat löydettiin, niin ole hyvä ja mainitse lähteesi. Nuo sinun selostuksesi menevät täysin hakoteille.
Voit työntää jonnekin JOKAISEN "KERMAANILAINAN" JOKA TUOTA SÄÄNTÖÄ "RIKKOO".

Yhtään ainokaista SUORAA germaanilainaa ei esittämästäsi listasta löytynyt, kuten sanoin jo ennen kuin sitä esititkään.

(Sitä en ehdottomasti kiistä, etteikö periaatteessa voisi olla iranilainoja, kuten olen kuulut jonkun väittävän olevan "tuntea", jotka taipuvat kuin vanhat sanat, mutta nyt alan kyllä epäillä niitäkin...)

Arkkis
SENKÖ TÄYTISEN TAKIA sen pitäisi olla kermaanilaina,kun se ON LAINATTU BALTTIKAAVALLA JA SAATU BALTIN MUKAINEN LAINAUSTULOS JA BALTISSA ON TASAN SAMA SANA, josta se aivan ilmeisimmin on lainautunut skandinaavikieliin, MUTTA EI MUIHIN GERMAANIKIELIIN!?

Tuota viimeisintä olet pitänyt KAIKISSA MUISSA YHTEYKSISSÄ "LAINASANAN YLEISENÄ KRITEERINÄ kielikunnassa."

Ole hyvä ja esitä siis kantabaltista se samannäköinen sana merkityksessä ’suuri’, jotta voimme arvioida väitteesi uskottavuutta.
http://lietuviu-anglu.zodynas.info/storas

Storas (lt.) = iso, paksu, lihava

http://www.suduva.com/virdainas/

Storas (jt.) = tukeva (stout)

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

Stārs (pr) = iso, paksu, lihava jne.

(Etymologisesti liittyy ymmärtääkseni venäjän sanaan "staryj"= "vanha", "arvokas", "arvovaltainen".)

Arkkis
Sitten se on SU-laina baltoslaavissa.
Ei se ole SU-sanakaan, vaan rajoittuu itämerensuomeen.

Kronologisista syistä on aika mahdotonta olettaa itämerensuomalaista lainaa balto-slaavissa, joka on näistä kahdesta vanhempi kielentaso. Sitä paitsi ei missään baltti-kielessä ole esittämäsi perusteella m:ää, joten mistä sen *lemp-asun edes keksit?

Se on ainoa mahdollinen asu, joka käy kaikkien balttikielten keskinäisten muunnos-sääntöjen kanssa yhteen. Siinä on oltava joko m tai p tai molemmat, jotta liettuan e:tä saadaan jotvingissa vastaamaan o. N:ä ei voi olla p:n edessä, ja sitä paitsi -en- säilyy jotvingissa. Ja jos siinä olisi "ei", niin jotvingissa olisi "ai".

Sitä paitsi "lamppu" on liettuaksi "lempa" ja preussiksi "lāmpi" ja ellainen jalallinen "pärepihti"-lamppu on "lāmpika", joka saattaa antaa vihjeitä siihen liivin "liedeg"-sanaan. Tuo -ik-pääte preussissa mielestäni ei ole balttilainen, mutta yhdistettynä (suomalais)balttilaiseen -n-:än siitä tulee "slaavilainen" -nik- (johon vielä tulee jatkoksi maskuliinin (-s), neutrin (-an ym.) tai femiinin (-ki) pääte.

Latviaksi lamppu on "lampiņa".

Täällä englannin etymologisessa on lisää tuon "lampun" taustoista. Aika IE:ltä se kyllä äkkiseltään vaikuttaisi.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

Tuo liettuan " "lope" (ilmeisestikin "lopė", koska -e ei ole mahdollinen nominatiivin pääte!) = light" ei pidä ainakaan nykyliettuassa paikkansa ( valo = ṥviesa, ehkä slaavilaina) mutta sen sijaan luo "*lope" olisi liettuan sanaa "lempa" transformaatiosääntöjen mukaan vastaava sana jotvingissa!.

Fox
Entä lempi ja lämpö?
Meinasin juuri sanoa, että suomen "lämmin ja "lämpö" varmaan nekin jotenkin liittyvät kuvioon (joka on suunnattoman paljon mielenkiintoisempi kuin se pelkkä "liesi").

Ehkä nämä ovat sitten niitä protoeurooppalaisa sanoja...

(Huh huh, muistan kun keskustelin privassa noista linkoasioista Balthassarin kanssa...)

 

ARkkis:   Lähetetty: Su Syys 19, 2010 2:02 am 

Tamperelainen Tuliteatteri FLAMMA iskee suoraan myytin syvimpään olemukseen Pyynikin kesäteatterin esityksessä, Kalevala-trilogian keskimmäisessä osassa, esityksessään

LEMMINKÄISEN TEMPPELI!

Lemminkäinen kuvassa oikealla.

http://www.flamma.fi/

(Nyt se helvettikin nähti, minkälaista siellä, aikalailla just sellaista...

Omaa temppeliä Lemminkäisellä ei esityksessä tosin ole,hän on sen verran liukkaal- la liikekannalla, ja tuli hänen mukanaan lakkamatta kulkee, eikä esityksellä ole teke-mistä myöskään Ior Bockin kermaanisen Lemminkäisen temppelin kanssa, vaan tämä tosiaan perustuu hyvin syvällisesti vain Kalevalaan... )


 

Arkkis kirjoitti:
Arkkis kirjoitti:
Arkkis kirjoitti:

"Jaska": Myöhäiskantasuomen *leesi : *leeδen < varhaiskantasuomen *leeti : *leetin

"Arkkis": Tämä on kyllä aina ennen kulkenut niin, että VARHAISEMMASSA MUO-DOSSA on ollut "-δe" , josta on MYÖHEMMIN TULLUT PERUSMUODOSSA "-ti", kuten vaikka kuuδe > kuusi (puu), kuusen (ei ole tullut "kuuden", oska se muoto on ollut "varattu", formaaliset säännöt EIVÄT siis ole ehdottomia!)

Miten ihmeessä tuo olisi tuossa nimenomaisessa tapauksessa ollut PÄIN VASTOIN?

Eikä sanasta "sleδa" lainaudu "leeti" eikä "leete" vaan "leeta".

Edelleen: savuHORMI!? Mitenkähän kauan luulet noita hormeja muuratun?
 
Kivilinnoissa niitä oli muurien sisällä (joskaan ne kylmät hormit eivät tahtoneet perke-leelläkään vetää, nehän on sitä varten ensi saatava ympäristöään lämpimämmiksi, vetämisen takia piti koko ajan pitää pientä tulta; Vilnan Gediminasin palatsissa oli jo 1400 luvulla viemäritkin, jotka oli tehty seinien sisään muuraruista ontoiksi koverre-tuista hirsistä).Uunin pellit jotka otettiin käyttöön vasta perisataa vuotta sitten, koska ne ovat tunnetusti tappavan vaaralliset vehkeet , jos nuuka lämmittäjä vähänkin tum-puloi, kuten nykyajan uusavuttomien mökkiläisten häkävahingoista saa lehdistä lukea.

Venäjän "sled", josta todella tulee "leeti" (vaan kun PITÄISI TULLA "leetE!), ja joka tarkoitta paitsi saappaan tai karhun jalan ym. "jälkeä", myös mm. nuotionpohjaa, tai eläimen makuu-jälkeä, menee armotta "sleδa":sta ohi, JOS EI TARITSE VÄLITTÄÄ TAIVUTUSKAAVASTA, joka on venäläislainoille sama kuin germaanisillekin, esim. "koni, konin", "pappi, papin" jne.

Näistä syistä "*slēδa" > "leeti" > "leete" putoaa nollaan.

"Jaska": *slēδa<-- G *slēδa ’savuhormi tms.’ tai B *leipsma/*laipsma ’liekki; polttaa’ (Liettuan ie on aina sekundaari).

"Arkkis": Baltin sana on monimutkainen, ja eri kielissä esiintyvät kaikki kirjaimet alku-tavussa: liekki = "liepsna" (lt),"leisma" (lv.), "lopas" (jot.), "lāps" (pr.). ja se sana-han EI ole "liekki", josta "liesi" tulee,vaan tämän hypoteesin mukaan jokin sen johdannainen,kuten liettuan "liep- snis" = liesi. Sana ei ole uusi, mutta se on uudiskäytössä. Välillä on ollut muita liesi-sanoja.

"Jaska": Äänneasusta germaani saa 2,5 pistettä:vastaavuus ei ole tarkka, mutta ei se voisi ollakaan, koska *ee-a-tyyppi on kantasuomessa vasta myöhäinen; siksi ainoa substituutio-mahdollisuus oli *ee-i. Baltti saa 0 pistettä:kantabaltin sana olisi suomes- sa asussa **leips- tai **leism-, siitä ei mitenkään voisi tulla asua *leeti. Merkityksen osalta germaaniselitys saa 2 pistettä ja balttiselitys 1 pisteen: savuhormi ja liekki liit-tyvät kumpikin lieteen,mutta liekki on epämääräisempi ja voi liittyä paljon muuhunkin, kun taas savuhormi liittyy vain tulisijaan.

"Arkkis": Tuon latvian "leismas"- saman "-mas" on pääte, joka on sama kuin suomen "-ma", ja "-mus": *leipsti > *leips-mas = *lepatta-ma/mus".

Kantabalttisana on ilmeisimmin "*lēps-"-alkuinen,jossa sitten p voi mennä tunnetusti taivutusmuotojen tavurajoista johtuen -n:n ja -m:n tapaan myös "nasaalin pikkiin" (kuten kapsti > kąsti) ja saadaan "*lęs-" -alkuinen muoto, josta voi tulla "lies-". Tuosta tulisi helposti "liesi, liesen", joka jälkimmäiselle muodolle käy päin vastoin kuute > kuusen -tapauksessa, jostakin syystä.

"Arkkis": Tuon balttilaiseksikin erittäin kummallisen ja sääntöjä korville lyövän, mutta kuitenkin selvästi yhteen kuuluvan kokonaisuuden yksi mahdollinen selitys saattaa-kin löytyä jotvingin kielestä, jossa on noista liekki-sanoista sääntöjen kannalta kummallisin, mutta siellä on muutakin:

http://www.suduva.com/virdainas/

" lopas = flame

lopīt = to mend (Inf) "


Liettuan kielen sana "tuli" = "ugnis" (jot. vugnis = ahjotuli, u ei voi alkaa sanaa, tav. tuli = "panu", pr. "ugnis" = ahjotuli, tav. tuli = "pannu", lat. "uguns, ignis", ven. " ogon' ", puol. " ogien ".

Jotvingissa on tuossa jos kaksikin "tuli"-sanaa, ja vieläkin löytyy lisää tarkoittaen mm. hiilosta ("zare").

Tuo sana " lopīt "
on johdettu sanasta "lopas" (kuten "rukas" = savu > "rukīt = tupakoida", ja se tarkoittaa (aivan erityisesti) "kohentaa tulta", vaalia, pitää yllä jtk., erityisesti kuitenkin tulta erityisesti jotvingissä. Tuo "lopas" tarkoittaa vähän kuin "pesässä olevaa tulta", samaan tapaankin "vugniskin", joka on pajassa.

Myös liettuassa on verbi "liepinti", joka on transformaatiosääntöjen mukainen vastine jotvingin "lopīt"-verbille. Mutta se tarkoittaakin lasten tmv. "ylisuojelua", hemmottelua (ja on vielä pejoratiivisempi kuin suomessa). Adjektiivi on "liepus/-i".

Tästä sanaryhmästä luultavasti tulevat suomen sanat "lepo" ja "lepsu" (mutta ei kai sentään kuitenkaan "lepso"...<:C )

Tuosta "liep- (lēp-)" saadaan yleisellä johtopäätteellä "-sna, -snis"
sekä "liepsna" = liekki että "liepsnis" = liesi.

(Kuten esimerkiksi: "kepti" = paistaa, "kepsnis" = paistos, "žengti" = astua, "žingsnis" = askel, "žvilgėti...žvilga...žvilgė" = vilkuilla, "žvilgsnis" = silmäys jne. "malka" = klapi, nuotiopuu, "malksna" = päre, (vähän outo yhteys on, että "šikti" = paskantaa, ja "šiksna" = (hevosen) hihna... ) Pääte "-sna" esiintyy erityisesti jotvingissa, "-snis" taas liettuassa, mutta molemmat tunnetaan kummassakin.

Täällä voi päästä hieman eteenpäin "liesi"-sanan kanssa.

Sen enempää kinaamatta nyt totean,että lainaus "liepsnis" >"liesi" ("lēpsnis" > "lēsi") ON TÄYSIN SÄÄNNÖNMUKAINEN BALTTIKIELISTÄ, sillä niiden kesken ja suh-teen EI ESIINNY SÄÄNTÖÄ ETTÄ KONSONANTTIRYHMÄN YKSINKERTAISTU-ESSA SIITÄ JÄISI JUURI VIIMEINEN JÄLJELLE,joka on sääntö mm.ruotsista suo- meen,ja venäjästä suomeen,yleensäkin vieraissa lainoissa suomeen. Baltti(slaavi)- kielten välilläkään ei ole tuollaista sääntöä, vaan esimerkiksi preussin pannu = tuli on ilmeisen säännönmukainen siirtymä plamja = liekki (ven.) -tyyppisestä sanasta.

Jokaisella balttikielellä on täysin omat yksinkertaistumissääntönsä lainattaes-sa: liettuassa on vain yhdenpituisia konsonatteja,kaksoiskonsonatteja ei tunneta (jos on "puolitoistapitkä" n,m, l tai r johtuen tooneista,niin ne ovatkin PUOLIVOKAALEJA, ja silloinkin kirjoitetaan aina vain yksi sama kirjain). Preussissa taas viljellään kak-soiskonsonantteja suorastaan mahdollisimman paljon, pitkistä lainakerakelitanioista muodostetaan mielellään sopivin kaksoiskonsonantti.

Kirjaimet ovat hierarkkisia lainautumisen suhteen, ja hierakia riippuu kielistä ja suun-nasta. Kirjainyhdistelmissä n, m, ja p ovat helposti katoavaa, löysää tavaraa, elleivät ole sanan ensimmäinen kirjain, kuten "*kampsti" > kąsti" > "kasti". Kirjaimet s ja r ovat kovaa kamaa.



Protoindoeurrooppalaisten juurten joukosta lähelle vaadittavaa muotoa tulee "*lewb" (joka eivälttämättä kuitenkaan ole juuri se oikea):

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... an_roots#l

" *lewbʰ- to love

Russ. любить (ljubit'),
Skr. लुभ्यति (lubhyati),
Eng. lufu/love,
Lith. liaupsė,
Alb. lum; laps,
Gm. liob/Liebe,
Polish lubić,
ON ljúfr,
Goth. liufs,
Lat. lubet; libido,
Oscan loufit,
OCS ljubŭ

Googlettamalla tuota "liaupsėta" löysin mielenkiintoisen etymologisen sanakirjan:

http://www.etymonline.com/index.php?search=love

"love (n.) Look up love at Dictionary.com

O.E. lufu "love, affection, friendliness,"

from P.Gmc. *lubo (cf. O.Fris. liaf, Ger. lieb, Goth. liufs "dear, beloved;" not found elsewhere as a noun, except O.H.G. luba, Ger. Liebe),

from PIE *leubh- "to care, desire, love"

(cf. L. lubet, later libet "pleases;" Skt. lubhyati "desires;" O.C.S. l'ubu "dear, beloved;" Lith. liaupse "song of praise").

Otetaan tuolta Proto-IE:taä vielä toinenkin sana "lewd" malliksi, että saadaan mielikuva transformaatiosäännöistä:

" *lewdʰ-o- people

Lat. līber,
Lith. liaudis,
Ltv. ļaudis,

OCS ljudĭje,
Russ. люди (ljudi),
Gk. ἐλεύθερος (eleutheros),
Ir. luss/,
Skr. रोधति (rodhati),
Av. raoða,
Gm. liut/Leute,
Polish lud,
ON ljóðr,
Alb. lind,
Oscan Lúvfreís,
Welsh llysiau,
Goth. liudan,
Eng. lēod/,
Old Prussian ludis

Edelleen mielenkiintoa on seuraavalla sanalla:

" *lengʷʰ- lightweight
Lat. levis,
Alb. lehtë,
Gk. ἐλαχύς (elakhus),
Skr. लघु (laghu),
Av. ragu,
Lith. leñgva,
Ltv. liegs,
Old Prussian lāngiseilingins,

Goth. līhts, Eng. lēoht/light,
Gm. līht/leicht,
ON lēttr,
Toch. /lankŭtse,
Ir. laigiu/, Welsh llaw,
OCS lĭgŭkŭ,
Polish lekki,
Russ. лёгкий (lëgkij),
Kashmiri lo.t "

Voisi olettaa, että noilla perusteilla vartaloiden "liep-" (lt), "lop-" (jv), "lei(p)-" (lv), "lāp-" (pr.) taustalla olisi muodossa "*lemp-" IE-kieliin tullut sana.

Liettuan sana (kuten latviankin) on hiukan epäsäännöllinen, kun siinä on jotvinkilai-nen pääte, mutta se nimenomaan korostaa, että pelkän "*liep-"-sanan alkuperäinen merkitys ei ole tarkalleen "liekki", vaan tämä merkitys on johdannainen.

Asiaa voidaan kuitenkin tarkastella lisää vertailemalla mm. preussin ja jotvingin sanoihin.

Jos noin on,niin moniasia muuttuu: esimerkiksi "Lemminkäinen" ei välttämät-tä olekaan germaaninen hahmo, eikä "Lempo" ainakaan pelkästään pirkkalais-ten germaanien tuontijumala, tai sitten he eivät olleet pelkästään germaaneja (vaikka nimensä pääasiassa olivat).

Näkyy muuten olevan itse Kalevalakin netissä:

http://fi.wikisource.org/wiki/Kalevala_ ... matta_runo

" Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen
monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse
noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille.
Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana,
miten lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli,
tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin,
ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin.

Tuop' on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä,
heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle:
silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti.

Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi:
"Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle!
Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä
ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" "

" Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa,
kattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Lempo tänne lähteköhön oven suuhun seisomahan,
nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan!
Eip' ennen minun isoni eikä valtavanhempani
seisonut sijalla sillä, oven suussa, orren alla. "

Että osaa olla huono sivu Lemminkäisen hahmosta Wikissä, "Tuonelan joutsenestakin" on on tullut "tuonen joutsen" varmaan pangermanistien "valtaustarkoituksessa"...

IE-vartalosta "*flamb-" on baltoslaavilaisiin kieliin tullut "tuli"-sanoa, jotka ovat tyyppiä "plamja, plameny" (ven.) ja "pannu" (pr.) tyyppisiä sanoja.



Huomasin,että verbi "lempti" = "kytkeä päälle (automattisesti), aiheuttaa (sekundaa-risesti), ratkaista (johonkin suuntaan), kääntää (joillekin tietyille raiteille), "sytyttää", "lempata" päälle (ei siis POIS PÄÄLTÄ kuten hämeessä!), elää ja voi hyvin liettuas-sa, mutta virallisesti vahvistetun kielen ulkopuolella mm. ATK- ja urheiluslangeissa sekä teknisessä ja populaaritieteellisessä kielessä kuten monet muutkin (lähes aina tekniset) kuurismit(?) kuten olemme huomanneet:"gainti","tampris","liepsnis" jne.

http://www.biteplius.lt/lt/2forum.showP ... d616416157

" vėžys, jį gali sukelti daugelis dalykų, tai gali lempti aplinka, kurioje gyvenate, jūsų gyvenimo būdas, genai. "

"syövän, sen syynä voi olla monia tekijöitä, ja sen voi *lempti* ympäristö, jossa asuu, elämäntapa, geenit."

http://www.supermama.lt/forumas/lofiver ... 3-150.html

" kai net kelios sekundes gali viska lempti... "

" kun jopa muutamat sekunnit voivat *lempti* kaiken.

http://www.zaleskis.lt/?p=985

" Šiandien vakare padariau didelį žingsnį, kuris gali lempti nemažai pokyčių ateinančius mėnesius mano gyvenime. "

"Tänä iltana otin ison askelen, joka voi *lempti* huomattavasti muutoksia tulevina kuukausina elämässäni"

http://www.biteplius.lt/lt/2forum.showP ... 25438b78ae

" Šiaip tai gali lempti spaudimo trūkumas vamzdyne, vamzdžio diametras, arba daug vartojimo taškų sujungimas nuosekliai. "

" Ilmiön voi *lempti* paineen riittämättömyys putkistossa, putkien (riittämätön) halkaisija tai liittymän kykentöjen asetukset. "

http://www.gramofonas.lt/lt/klubas/disk ... hp?TID=645

" galbut garso skirtumus galejo lempti komutacines reles "

" ehkä äänenvoima(kkuus) pystyi *lempti* kommutaatioreleet/releitä "

http://www.eurobasket.lt/lt/naujienos/25330/5

" Manau, kad šioje serijoje daug ką gali lempti rungtynių pradžia pavizdžiui pirmas kelinukas "

" Arvelen, että tässä sarjassa voi paljon *lempti* kilpailun alku, esimerkiksi ensimmäinen puoliaika. "



Liettuan (ikivanhassa) etymologisessa sana [/b]liepsna[/b] kyteketään eri varbeihin, kuten lipti (lĩmpa, lipo) = kiivetä ja lipti (lipa, lipo) = nuolla

P- tai f-aluisin vartaloita siinä ei kuitenkaan käsitellä, vaikka sanat edelleen selvästi ovat sieltä peräisin ja samaa kantaa kuin germaanin "flame".


Lithuanian: liepsnà
Etymology: 'Flamme, Lohe', davon liepsnóti 'flammen, lohen, lichter loh brennen',
lett. lìesma 'Flamme', lìesmuōt 'flammen, hell brennen'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. meint, dass lett. lìesma im Hinblick auf lit. liepsnà zur Not auf *liepsma zurückgeführt und mit lett. lipt in der Bed. 'anzünden' verbunden werden könne.
Eine urbalt. Gdf. *liepsmē nehmen auch Būga Aist. st. 74 und H. Petersson BSIWst. 131 Kenn. 8 ff. an, vgl. aisl. leiptr 'Blitz'.
Doch rechnet Endzelin wegen liv. liesm, das freilich an und für sich aus dem Lett. entlehnt sein könnte, mit livischer Herkunft.

Löwenthal AslPh 37, 381 vergleicht lit. liepsnà mit lit. líepa 'Linde' usw., was Vasmer Wb. 2, 44 mit Recht ablehnt.

Berneker Wb.1, 723 denkt an Zushg. von liepsnà mit skr. lipan 'Äsche, Thymallus vulgaris' usw.

Bugge BB 3,104 ff. und H.Petersson BslWortst. 13 ff., Kenn. 8 ff. ziehen lit. liepsnà unrichtig zu lit. lópė 'Fackel' (s d.).

Būga RFV 65, 317 ff. bringt lit. liepsnà in Verbindung mit lit. laizdýti 'sich im Feuer befinden, brennen'.
Doch gehört lit. laizdýti, wie die einschlägigen Stellen beweisen,
vielmehr zu liȇžti, laižýti 'lecken' (s. über žd > zd nach nichtgutturalen Lauten Būga RFV 65, 303, Endzelin SIBEt. 110 ff., ZslPh. 18, 122 ff.).
Endzelin zitiert aus Kurschat liepsnà laizdo prõ stógą, 'die Flamme leckt zum Dache heraus' (vgl. R.-M. 150b),
ugnìs sulaizdo vándenį, 'die Flamme verzehrt das Wasser', Nesselmann 352 zitiert noch liepsna laizdo šiauduose 'die Flamme leckt, lodert am Stroh empor'.

Ich füge hinzu Willent EE 92, 9 = Act. ap. 2, 3 lieszuwius perdalitus kaip ugnimi laisdanczius 'zerteilte Zungen, die gleichsam (von) Feuer lecken'.

Auch in Daukšas Post. finden sich oft derartige Verbindungen, z.B. 358, 7 = Or. 267, 16 (aus Luk. 16, 24) šaizdáu szioi' liepsnoi' 'ich lecke (= lodere) in dieser Flamme', 331, 21 = Or. 249, 46
ugnia šéizdą liežuwiei '(von) Feuer leckende Zungen' usw.
Das genannte laizdýti hat trotz Būga a.a.O. nichts gemein mit léisti 'loslassen', obschon Stellen vorkommen wie Szyrwid PS 1, 302, 25 bažničia szwenta turi ugnį sawimp ir dega ju, anu kurios ataio sunus Diewo šeyst aba sukurt unt žiames = poln. kos´cióš s´więty ma ogieńw sobie y gora nim, onym, którego przyszedš Syn Bozy puszczac´ na ziemi 'die hl. Kirche hat ein Feuer in sich und brennt dadurch, durch jenes nämlich, welches der Sohn Gottes auf die Erde herabzulassen kam'.

Ich stelle lit. liepsnà, lett. lìesma zu lit. lìpti 'kleben (bleiben), klebrig sein, klettern, steigen', lett. lipt dass. (s. über die Bedeutungen Verf. REI 1, 413 ff. sowie s.v. lìpti).

Auch in dem von M.-Endz. zitierten Sinn 'glänzen,flimmern, anzünden' liegt dasselbe Wort vor; vgl. das lit. Intens. lip(d)ýti 'leimen, kleben', lett. lipῑt 'klettern, anzünden, anstecken, schlagen, einen Hieb versetzen'.

Lett. lipῑt sveci 'ein Licht anstecken' heisst eig. 'eine Kerze kleben lassen', während sich die Bed. 'schlagen' durch dtsch. einem eine kleben erläutern lässt.

Auch im Ai. kommt das mit lit. lìpti etc. urverw. lip- in der Bed. 'anflammen, entzünden' vor (s.P. Wb.).

Būga erwähnt noch lit. pãlipas 'Holzspan'; vgl. Daukša Post. 14,16 = Or. 8, 35
palipai, kuréis ugnis kērszto Diewo didžiáus o didžiáus susikūre ir įsidegino 'die Holzspäne, durch die das Feuer von Gottes Zorn mehr und mehr angefacht und entzündet wurde'.

Skardžius Šv. darb. 1928, 801, ArchPhilK 3, 51 erwähnt auch das von lìpti aus gebildete Intens. laipa, laipda 'lodert', eig. 'steigt empor' bei Bretkun Joel 2, 5. "

Sana on ilmeisisimmin ollut jossakin "esi-indoeuroopassa" muotoa *blemp-, josta suomalsiten kielten vaikuttamissa balttikielissä (kuurissa, latviassa) on pudonnut alusta b pois, slaavihaarassa ja länibalttilaisissa kielissäse on uuttunut p:ksi ja l on pudonnut pois, ja germaanihaarassa se on muutunut f:ksi.

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 3 t. 81–82 psl.

lopisflamme (Flamme) – liepsna liekki“ E 44 nom. sg. – turbūt (o-kamienis, masc.)

pr. *lɔ̄pis, t.y. *lāpis < *lāpas „t.p.“ (plg., pvz., s.v. grobis). Šis pr. subst. (o-kamienis) bei jo giminaitis subst. (ā- kamienis) la. lãpadeglas,fakelas = soihtu“ išriedėjo, man rodos, iš adj. (o/ā-kamienio) balt. *lāpa-/*lāpā- „žėruojantis/ žėruojanti = hehkuva (hiillos), degantis/deganti = palava“ (dėl tokių subst. kilmės iš adj.plg., pvz.,s v. lindan = laakso, kb-verbistä *len-s-ti > lansi, länsi, luode? ei tämä *lem-p-ti!), o iš jo (adj.) fem. lyties balt.*lāpā- „žėruojanti,deganti“ – fleksijos vedinys subst. lie. lópė „deglas, fakelas; skalų ryšulėlis prakurai ar pasišviesti“ (dėl jo darybos plg. s.v. glumbe).

Adj.balt.*lāpa- (*lāpā-) „žėruojantis, degantis“ kildinu iš verb. balt. *lāp-/*lăp- „žėruoti, degti“ < balt. *lăp- „t.p.“ (plg. lyčių verb. balt. *grāb-/*grăb- kilmę iš verb. balt. *grăb-, žr. s.v. grobis) < verb. ide. *lăp- „t.p.“ (> het. lapp- „t.p.“) s. air. lassaim „žėruoju, liepsnoju“ (< *lap-sami), oset. læf-īnæ „spindulys = valonsäde, šviesa = valo“ ir kt.

Subst. pr. (E) lopis „liepsna“ ir pan. bandoma genetiškai sieti dar su s. ind. lip- „uždegti“ = syttyä, la. lip-t „glänzen, flimmern“, lie. liep-snà „Flamme“ ir pan. bei iš visa to atstatyti verb. ide. *(i)p-/*ləip-/*ləp- leuchten, brennen“ (Pokorny l.c.). Tačiau tokį ide. verb. archetipą suponuoti la. lip-t „glänzen, flimmern“ ir pan. aiškiai negali (žr. ir Toporov PJ V 354tt.,plg., pvz., ME II 475 s.v. lipt); be to,la. lipt „glänzen, flimmern“ ir pan. su s.ind. lip- „uždegti“ = syttyä, nesigiminiuoja. (Tavu -lie ei voi tulla muodoista lai-, lei- tai lii-, se tulee muodosita lee-, len-, lem-. leng-, leb- tai lep-)

Pritarti hipotezei, kad pr. (E) lopis „liepsna“ ir pan. esą giminaičiai su lie. lõpas „lopi-nys“ = lapio, lópetà „Spaten“ = pata, lãpas „Blatt“ = lehti, lapa, ir pan. ir visi jie esą iš verb. ide. *lēp-/*lōp-/*ləp- „būti plokščiam = olla yhtenäinen“ (Toporov PJ V 357), taip pat negalėčiau, nes:

a) lie. lõpas „lopinys“, lópetà „Spaten“, lãpas „Blatt“ ir pan., man rodos, suponuoja ne verb. ide. *lēp-/*lōp-/*ləp- „būti plokščiam“ (jis, manau, visiškai neegzistavo, žr. s.v. lapinis), bet verb. ide. *lep-/*lŏp- „lupti, skusti“ = kuoria, (žr. s.v. lapinis), o

b) iš pastaro kildinti pr. (E) lopis „liepsna“ ir pan. svarbiausia kliūtis yra ta, kad jų gi-minaitį 82 pvz.verb. kelt. *lap- (> s. air. lassaim „žėruoju, liepsnoju“ ir kt.) paprasčiau (patikimiau) vesti, aišku, ne iš verb. ide. *lŏp- (:*lep-), o iš verb. ide. *lăp-. Tiesa, čia galima būtų atsargiai kelti tokią hipotezę: iš to verb. ide. *lŏp- (:*lep-) „lupti, skusti“ atsirado (?) semantinis homonimas verb. ide. *lŏp- (:*lep-) „medžio skutimu išgauti ugnį“ > „uždegti“ = sytyttää,vėliau (gal dėl tabu) perdirbtas į verb.ide.*lăp- „t.p.“ (??)."

 

Vytautas Mažiulis, Prūsų kalbos etimologijos žodynas, 1-ojo leidimo 3 t. 25–26 psl.

laipinna „gebot = käsky, – liepiau“ III 1059 [6527] (= vschdraudʒiau VE 5017) praet. 1 sg.; partic. praet. act. nom. sg. masc. laipinnons „hiessen – liepęs“ III 6723 [4513] (= priesakie „prisakę, liepę“ VE 2811nom. pl. masc.), laipinnans „geboten – liepęs“ III 5718 [3921] (= prisakie „prisakė, liepė“ VE 2314) = pr. *laipinuns „t.p.“.

26 Turime pr. (III) verbum „liepti = kehottaa, käskeä (ens. mor.), liputtaa (valtaa(nsa) ym.), geisti = toivoa (kad būtų daroma = jotta/mitä tehdä)“, kurio (XVI a. vid.) pagrin-dinės lytys bus buvusios: praes. (3 sg./pl.) *laipina (su * < *) – praet. (3 sg. / pl.) *laipina (su *-a < *) – inf.*laipin-tvei (žr.dar enlaipints,polaipinnons, polaipinsnan). Atrodo, kad šis pr. (III) verbum yra neseniai (turbūt apie XIV–XV a.) perdirbtas (plg. s.v.v.etbaudinnons,wartint) iš pr.verbum „liepti,geistipraes.(3 sg./pl.) *laipā - praet. (3 sg./pl.) *laipē - inf.*laipī-tvei [plg.verba tipo lie.vartý-ti (var̃to var̃tė),žr.s.v. wartint, kurį laikau verb. intens. (resp. iterat.) vak. balt. (inf.) *laipī-tvei „(intensyviai) geisti, trokšti = janota, janottaa, himoita“ (dėl reikšmės žr. dar s. v. v. pallaips, pallaipsītwei) verb. (ne intens.) balt. (dial.) *leip- „geisti, trokšti“ (dėl jo sinonimo žr. s.v. quāits) > lie. liẽp-ti „liepti, norėti (kad būtų daroma)“ (čia turbūt pridera ir la. laip-uôt „helfen, aushelfen…“,žr.ME 410 s.v.II laipuôt).Dėl visa to plg.,pvz.,verb. (inf.) pr. (III) *vartin-tvei verb. (intens.) balt. *vartī-tvei „vartyti“ verb. (ne intens.) balt. *vert- (žr. s. v. wartint). To verb. pr. (III) *laipintvei darybos istoriją anksčiau šiek tiek kitaip buvau suvokęs.

Verb. balt. (dial.) *leip- „geisti, trokšti“ yra iš *„…labai norėti, siekti ko“ < *„…prie ko nors lipti, kibti, kabintis“ < *„…kabintis, lipdytis (lipti prie ko)“ < verb. balt.-sl. *l(e)ip- „… (pri)lipdyti (prilipti)…“

< ide. *l(e)ip- „t.p.“ [> gr. λίπ-τω „geidžiu“ ir pan.] (väärin...)

< *„glieti (glaistyti), (tepant) glostyti…“ (žr. s.v. laipto). Vadinasi, pritarti tam, kad eg-zistavo atskiras verb.ide. *leip- „geisti“,negalėčiau: minėtiems verb. balt. (dial.) *leip- ir gr.λίπ-τω (ir pan.),kildintiniems iš vieno ir to paties (polisemiško!) verb. ide. *l(e)ip- (žr. anksčiau), reikšmė „geisti“ bus atsiradusi matyt savarankiškai. "


 




http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" flame (n.) = on liekki

mid-14c., from Anglo-Fr. flaume, O.Fr. flamme, from L. flammula "small flame," dim. of flamma "flame,"

from PIE *bhleg- "to shine, flash,"

from base *bhel- (1) "to shine, flash, burn" (see bleach).

 

Liettuan (ikivanhassa) etymologisessa sana liepsna kytketään eri varbeihin, kuten lipti...lĩmpa...lipo = kiivetä ja lipti...lipa...lipo = nuolla

P- tai f-aluisin vartaloita siinä ei kuitenkaan käsitellä, vaikka sanat edelleen selvästi ovat sieltä peräisin ja samaa kantaa kuin germaanin "flame".


Lithuanian: ”liepsnà” = liekki, loimu

Etymology: 'Flamme = liekki, Lohe = loimu', davon liepsnóti 'flammen, lohen, lichter loh brennen' = palaa kirkkaalla liekillä,

lett. lìesma 'Flamme', lìesmuōt 'flammen, hell brennen'.

Endzelin bei M.-Endz. s.v. meint, dass lett. liesma im Hinblick auf lit. liepsnà zur Not auf *liepsma zurückgeführt und
mit lett. lipt...lip... lipu” in der Bed. 'anzünden' = sytyttää verbunden werden könne.

Eine urbalt. Gdf. *liepsmē nehmen auch Būga Aist. st. 74 und H. Petersson BSIWst. 131 Kenn. 8 ff. an, vgl. aisl. leiptr 'Blitz'.

Doch rechnet Endzelin wegen liv. liesm, das freilich an und für sich aus dem Lett. entlehnt sein könnte, mit livischer Herkunft.

(Latvian sanan on siis esitetty välittömästi olevan ehkä liivilaina. Tääsä on kuitenkin se KUURI latvian ja liivin välissä taiyhteisenä lähteenä.)

Löwenthal AslPh 37, 381 vergleicht lit. liepsnà mit lit. líepa 'Linde' = lehmus usw., was Vasmer Wb. 2, 44 mit Recht ablehnt.

Berneker Wb.1, 723 denkt an Zushg. von liepsnà mit skr. lipan 'Äsche, Thymallus vulgaris' = rautu, harjus, nieriä (punainen kala) usw.

Bugge BB 3, 104 ff. und H. Petersson BslWortst. 13 ff., Kenn. 8 ff. ziehen lit. liepsnà unrichtig zu lit. lópė = 'Fackel' = soihtu, jotvinkia (s.d.).

Būga RFV 65, 317 ff. bringt lit. liepsnà in Verbindung mit lit. laizdýti 'sich im Feuer befinden, brennen' = polttaa itseään, saada palovamma, kirj. ”antaa nuolla”.

Doch gehört lit. laizdýti, wie die einschlägigen Stellen beweisen, vielmehr zu ”liȇžti (liežia, liežė)”, ”laižýti (laižo, laižė)” 'lecken' = nuolla (s. über žd > zd nach nichtgutturalen Lauten Būga RFV 65,303, Endzelin SIBEt. 110 ff., ZslPh.18, 122 ff.).

Endzelin zitiert aus Kurschat liepsnà laizdo prõ stógą, 'die Flamme leckt zum Dache heraus' (vgl. R.-M. 150b), ugnìs sulaizdo vándenį, 'die Flamme verzehrt das Wasser', Nesselmann 352 zitiert noch liepsna laizdo šiauduose 'die Flamme leckt, lodert am Stroh empor'.

Ich füge hinzu Willent EE 92, 9 = Act. ap. 2, 3 lieszuwius perdalitus kaip ugnimi laisdanczius 'zerteilte Zungen, die gleichsam (von) Feuer lecken' = ”liekit nuolevat”.

Auch in Daukšas Post. finden sich oft derartige Verbindungen, z.B. 358, 7 = Or. 267, 16 (aus Luk. 16, 24) šaizdáu szioi' liepsnoi' 'ich lecke (= lodere) in dieser Flamme', 331, 21 = Or. 249, 46
ugnia šéizdą liežuwiei '(von) Feuer leckende Zungen' = ”tulen kielet” usw.

Das genannte laizdýti hat trotz Būga a.a.O. nichts gemein mit

”léisti (leidžia, leidė)” = 'loslassen' = päästää irti (eläin ym., jättää, heittää sivuun)

obschon Stellen vorkommen wie Szyrwid PS 1, 302, 25
bažničia szwenta turi ugnį sawimp ir dega ju, anu kurios ataio sunus Diewo šeyst aba sukurt unt žiames = poln. kos´cióš s´więty ma ogieńw sobie y gora nim, onym, którego przyszedš Syn Bozy puszczac´ na ziemi 'die hl. Kirche hat ein Feuer in sich und brennt dadurch, durch jenes nämlich, welches der Sohn Gottes auf die Erde herabzulassen kam'.

Ich stelle lit. liepsnà, lett. lìesma zu

lit. lìpti (lipa, lipo) 'kleben (bleiben) = kiivetä, , klettern = ravuta, steigen = nousta',

lìpti (limpa, lipo) = klebrig sein = olla tahmea, liimata, liimautua

lett. lipt dass. (s. über die Bedeutungen Verf. REI 1, 413 ff. sowie s.v. lìpti).

Auch in dem von M.-Endz.zitierten Sinn 'glänzen, flimmern, anzünden' liegt dasselbe Wort vor; vgl. das lit. Intens. lip(d)ýti (lipdo, lipdė) 'leimen, kleben' = liimata, tarttua, roikkua, valua, sulaa (kynttilä)

lett. ”lipῑt (lipa,lipῑja)” 'klettern = kiivetä, anzünden = sytyttää, anstecken = tartuttaa, sytyttää, schlagen = lyödä, einen Hieb versetzen = iskeä (vanhingossa), kolhaista'.

Lett. lipῑt sveci 'ein Licht anstecken' = sytyttää valo heisst eig. 'eine Kerze kleben lassen' = ”antaa kynttilän sulaa”, während sich die Bed. 'schlagen' durch dtsch. einem eine kleben erläutern lässt.

Auch im Ai. kommt das mit lit. lìpti etc. urverw. lip- in der Bed. 'anflammen = syttyä, entzünden= sytyttää' vor (s.P. Wb.).

Būga erwähnt noch lit. pãlipas 'Holzspan' = puunalastu; vgl. Daukša Post. 14,16 = Or. 8, 35
palipai, kuréis ugnis kērszto Diewo didžiáus o didžiáus susikūre ir įsidegino 'die Holzspäne, durch die das Feuer von Gottes Zorn mehr und mehr angefacht und entzündet wurde'.

Skardžius Šv. darb. 1928, 801, ArchPhilK 3, 51 erwähnt auch das von lìpti aus gebildete Intens. laipa, laipda 'lodert' = loimuta, eig. 'steigt empor' = ”nousee ylöspäin” bei Bretkun Joel 2, 5. "

(Seelin kielelle ominainen lainautuminen kantabaltin hypoteettisesta muodosta "*lempti (*lempa; *lempo)" > "laipti (laipa, laipo(i))" osoittaa, että hypoteesi on luut oikea:joka balttikieleen on säännömukainen muoto (muiden ohella): *lempti(/ *leipti) (kr.), lāptwei/lāptun (pr.),lopt (jt), liepti (lt.), laipti (sl.). Jos kuurissa( /skalvissa tmv.) on ollut muoto "*leipi (*leipa, *leipei)", niin venäjän sana "leipä" = "paistos" tulee sieltä eikä venäjän sanasta "hleb". )

[HM: Leipä ei tule tästä.]

Sana on ilmeisisimmin ollut jossakin "esi-indoeuroopassa" muotoa *blemp-, josta suomalaisten kielten vaikuttamissa balttikielissä (kuurissa, latviassa) on pudonnut alusta b pois, slaavihaarassa ja länibalttilaisissa kielissäse on uuttunut p:ksi ja l on pudonnut pois, ja germaanihaarassa se on muutunut f:ksi.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" flame (n.) = on liekki

mid-14c., from Anglo-Fr. flaume, O.Fr. flamme, from L. flammula "small flame," dim. of flamma "flame,"

from PIE *bhleg- "to shine, flash,"

from base *bhel- (1) "to shine, flash, burn" (see bleach). "

bleach (v.) = kalveta, valjeta

O.E. blæcan "bleach, whiten," from P.Gmc. *blaikjan "to make white" (cf. O.S. blek, O.N. bleikr, Du. bleek, O.H.G. bleih, Ger. bleich "pale;" O.N. bleikja, Du. bleken, Ger. bleichen "to bleach"),

from PIE base *bhel- (1) "to shine, flash, burn"

(cf.Skt.bhrajate "shines;" Gk.phlegein "to burn;" L.flamma "flame," fulmen "lightning," fulgere "to shine, flash," flagrare "to burn;" O.C.S. belu "white;" Lith. balnas "pale").


*bʰel- = light, bright

Gaul. Belenos, Lith. balnas; baltas, Ltv. balts, Old Prussian ballo

Skr. भर्ग (bhárga); भाल (bhāla),

Phryg. falos, Alb. bal,balosh, Illyr. balta, Arm. բալ (bal),

Gk. φλέγω (phlegō); φαλός (phalos),

ON bāl; blár; bleikr, Russ. белый (belyj), Polish biały, Eng. bǣl/balefire; bald,

Gm. belihha/bleich; blāo/blau,

Goth. bala, Ir. béal/; ball/; blár/, Welsh bal; blawr, Thrac. balios,

Lat. fulica; flāvus; fulgeō, Oscan Flagiúi; Flaviies, Toch. pälk/pälk

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ts#b.CA.B0

*bʰlēyǵ- to shine

Ltv. bližģēt, Lith. blaikštytis, Eng. blīcan/bleach, Gm. blīhhan/Blech, ON blíkja, Russ. блеск (blesk), OCS блискъ (bliskŭ), Gk phlégein, Lat. fulgēo; flagro, MIr blicht; imblissiu, Skt bhrájati; bharga, Toch. pälk/; polkāṃts/

 



Suomen sanat ”lieska”, ”liekki”, ”leiskua”, ”loistaa”, ”loiskua”, ”ploiskottaa” (häm. = valaista häiritsevästi) jne näyttäisivät olevan peräisin vanhoista p- (b-)alkuisista muidosista:

Seuraava verbi joka tarkoittaa mm. salaman iskemistä, yhdistää merkitykseltään EI-sanataustaltaan läheiset 'lyömisen', ”*bleng-” ja 'palamisen', ”*blemb-”:

Sana viittaa myös sanan ”valkoinen” , ”bal-” ja palamisen yhteyteen. IE-kilten tausta näyttää entistä enemmän polysynteettisen jukagirin kaltaiselta (tai päinvastoin): esimekiksi -em- voisi olla johtopääte tai vaikka verbi ja ”*b(a)l-”, ”*b(e)l-” vartalo.

Lithuanian: ”blaikštýtis...blaikštosi...blaikštėsi” = seljetä, valaist(u)a, puhdistua (mm. ilma sateessa tomusta ym.)

Etymology: 'sich aufklären, leuchten,von Regenwolken gereinigt werden, ermichtern' vgl. Būga ArchPhilK 1, 62 ff., KS 226 ff., der zum Vergleich heranzieht lit. ”blỹkšti (blỹkšta, blỹkšto)” = 'weiss, bleich werden' = kalveta,

blyškùs = 'bleich, verblichen' = kalpea,
blìkstelėti, blìksterėti und blýkstelėti 'plötzlich aufleuchten = leimahtaa (valo), blitzen = iskeä (salama)', blìktelėti dass.,
”blìgzti (blį'zgablį, zgė)” = 'zu flimmern beginnen' = alkaa välkkyä, vikkua,
blizgaĩ 'Flitter(werk)' = vilkkuvalot,
”blizgė'ti (blizgi, blizgėjo)” 'flimmern, flittern, blitzen' = välkkyä, vilkkua,
”bliskė'ti...bliksi...bliksėjo” 'glänzen, funkeln' = kimallella, kipinöidä,
”blyškė'ti (blykši, blyškėjo)”, em.
”bliẽgzti (bliẽzga, bliẽzgo)”, 'aufleuchten = leimahtaa liekkiin, blitzen = iskeä (salama), stark brennen' = roihuta,
”bliẽksti (bliẽskia, bliẽskė)”, em.


Huom! sana ”(p)liesi” VOI tulla myös sanasta ”bliẽskia”, sillä k > c (=ts).
Sansta voi tulla myös ”lietsiä, lietsoa”.

blikčioti..., bliksė'ti 'funkeln, leuchten' = kipinöidä, valaista,
blaĩzganas, blaĩzgas 'dünnes, undichtes Gewebe, abgetragenes, verschlissenes Kleid',
blaizgúoti 'funkeln (vom bösen Blick)',
lett. bližĝēt 'flimmern', blizēt 'blinken', blaiskums 'Flecken',
ksl. bléskú, obléskú 'Glanz',
russ. blesk, poln. blask, oblask dass. etc.,
abg. bl'štati 'glänzen',
russ. blestet', blistat' usw. (Berneker Wb.1, 60 ff. 63 ff., Trautmann Wb.34),
ahd. blῑhhan 'bleich werden',
ae. blíkan dass.,
aisl. blῑkja 'erscheinen, glänzen, leuchten',
blik 'Glanz' usw. (s. auch Verf. ZslPh. 20, 281).
Būga Aist. st. 100 erwähnt noch blizganà 'Schinn auf der Haut = hilse, Schneeflocke = lumihiutale' (s. auch Balčikonis s.v.).

Daneben kommt mitanderem Vokalismus vor blùzgana (s.d.).
Über die Varianten mit p wie pleĩzgės, pleĩskės 'männlicher, unfruchtbarer Hanf = hedelmätön hedehamppu, Szyrwid Diet. (Suoviljelyksessä hamppu oli olennainen tuholaisten ja yleensä ötököiden torjuntakasvi, jota sekä kasvatettiin kuitukasviksi että kylvettiin jonkin verran kaiken muun viljelyksen joukkoon. Sellainen ”yleislääke-kasvi” taas oli unikko, jonka terälehdistä mm. tehtiin teetä, ja jonka siemeniä jauhet-tiin ja leivottiin makeiden teeleipien sekaan.

 

Über das Nebeneinander von blizgė'ti und bliskė´ti s. ausser BūgaKS 1921 Persson Btr. 3394, der 349. 880. 902. 950 die in Rede stehendeWortfamilie behandelt.

http://www.suduva.com/virdainas/

http://www.suduva.com/virdainas/Kanapialauks.jpg

http://www.suduva.com/virdainas/harvests.htm)

”hemp = kanapis”
Kasvin tieteellinenkin nimi on alun perin jotvinkia.
otręby w głowie, pleyskanos 'Schuppen = hilse, Grind auf dem Kopf' = kapi ym. s.s.v.

Jotvinki: http://www.suduva.com/virdainas/

blaiskas = bright spot = valoisa, vaalea läiskä
blaivas = pale = kalpea

bliskīt = to sparkle, shine (Inf) = vikkua valoa
blīst = to cease to burn (Inf) = lakata palamasta
blizgint = to glitter (Inf) = kimallus

bliznis = debris from storm = myrskynkaato

Lithuanian: blaĩvas = raitis ym.
Etymology: 'nüchtern = raitis, enthaltsam = kohtuullinen, mässig (im Genuss von geistigen Getränken)' = ”henk(ell)isesti kelvollinen”, aus *blaid-vas,

cf. abg. blédú 'bleich, blass',
russ. blednyj, dial. bledoj, poln. blady,
skr. blíjed etc.,
ahd. pleizza 'livor',
ae. blát.
Auch blaisvas 'weisslich, weiss geworden, nüchtern' aus *blaid-svas kommt vor;
vgl. baĪsvas neben báltas (s.d.).

Lithuanian: ”bliaũkti (bliaũkia, bliaukė)” = juosta, välähtää, mylviä
Etymology: 'laufen = juosta, allmählich fliessen = virrata, valua vähitellen, träufeln = tiputella (räystäs ym.), weinen = itkeä, flennen = pillittää, schrecklich brennen = palaa nopeasti, blitzen = iskeä (salama), välähtää, unanständige Reden führen' = puhua perättömiä,

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... &w2=L&w3=I

Kantaindoeuroopan "*pl'eng-, p'l'eng-" -kantaisen verbin ensisijainen merkitys on ollut "lyödä, lastuta, kovertaa" ja liudennuksen kadottaneet "kellua", "uida" = "ruuheilla", ja edelleen ”liottaa vedessä”, ”pestä” jne. muodot ovat sekun-daarisia. ämä ovat voineet tull myös ”aallon ”lyömisestä” = loiskimisesta, Mitään varsinaista "epäselvyyttä" sanojen alkuperästä ei jää.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &basename=\data\ie\fraenkel&first=21&text_word=pli&method_word=substring&sort=word

” Lithuanian: ”pliẽkti
(pliẽkia, pliẽtė)” = 1. hajot(ta)a(kuiduiksi ym.), seota (langat), pörhöt(tä)ä, 2. piestä, hakata, ruoskia, (3. ”plìekti” = leimahtaa liekkiin, roihuta)

Etymology: 1. (1. prs. -kiù, -kiaũ) 'zerzausen (z.B. Flachs) = kuiduttaa (mm. pellava), aneinanderfügen (z.B. die Fasern beim Zwirnen von Stricken)' = takertua, sykkyröityä (langat),
Refl. pliẽktis 'verwirrt, zerzaust werden, anhaften (z.B. von Flachsfasern) sich anhängen, hängen bleiben',
plíeka, žem. plijka (Daukantas Märchen LT 4, 2, 17) 'Flocke, Fasern (besonders von Flachs), Gebinde von Fäden (beim Weben)' = kuitukimppu kehrättäessä,
pripliẽkti, žem. priplijkti, pripleikti 'anfügen, ankleben (eine Faser beim Spinnen), bei-, hinzufügen' (cf. zu der letzten Bed. Daukantas bei Volter Chrest. 197, 30, Nepos-Übers. 220, nach Geitler Lit. St. 105, auch im Ivinkis' Kalendorius).

Gehört zu der Familie von lit. pleĩkė, pleĩkti, plikas usw. (s.s.v. pleĩkė, pleikana?, plaikstýti, plìkas);
cf. noch lett. plieks 'fade, nicht nahrhaft', = mauton (ruoka)
pliekans 'zusammengefallen, schwach, matt', = lysähtänyt, heikko
pliekans piens 'magere, abgeschmändete, gegorene Milch' = kuorittu maito, joppi,
pliekana zupa 'Suppe mit zu wenig Milch oder zu wenig Salz' = laiha soppa,
plikans 'mit ungenügender Zutat' = puute, pula, riittämättömät tarvikkeet.

Lithuanian: ”plíekti...plíekia...plíekė” = piestä, hakata, ruoskia

Etymology: 2. 'mit der Peitsche hauen, schlagen, peitschen, (mit Ruten u. dgl.) schlagen, prügeln, verhauen, züchtigen' = piestä, ruoskia, übertr. 'etwas mit grossem Eifer, aus allen Kräften tun' = tehdä jotakin kaikin voimin

pliektùvas 'zum Peitschen, Schlagen verwendeter Gegenstand' = ruoskintapaikka,
pliẽkis 'Peitschenhieb' = ruoskanisku (Skardžius ŽD 63),
plyksė'ti 'Maulschellen geben, ohrfeigen, prügeln, betatschen' = antaa korvapuusti ym. (Ryteris),
plýkstel(ė)ti, -terėti, plýktelėti 'plötzlich und unerwartet eine Ohrfeige versetzen, herunterhauen',
plýkščioti 'wiederholt, der Reihe nach leicht ohrfeigen' = ”antaa ympäri korvia”
(Interj. plýkst, plỹkst), pliksenti, suplyksinti 'mit der Peitsche knallen, peitschen' (Niemi-Sabal. Nr. 402; vgl. den dortigen Index S. 348).

Lett. plῑkš(ḳ)ēt, , plῑkšuot; Frequ. plῑks(ḳ)ināt, , plῑskāt, plῑckāt ' (mit der Peitsche) knallen = paukahdella, klatschen = sivallella'
(dagegen lett. plῑtēt 'schlagen, klopfen', plῑtiņš 'Prügel' = selkäsauna ist aus
ndd. plῑte 'Schlag' entlehnt, s. Endzelin KZ 52, 123, Sehwers Spr. Unt. 92),
pliekšt 'hämmernd flach schlagen, hämmern, schlagen',
pliḳis 'Ohrfeige, Maulschelle', pliḳēt, , pliḳuō ' ohrfeigen, Maulschellen geben',

plῑkstēt (infl.) 'schwatzen', plῑkša 'viel und laut Plappernder'.

Alle diese Wörter sind lautnachahmend. Z. T. liegt Kreuzung vor mit der Familie von lit. pliẽkti 'zerzausen',

”pliẽksti ...pliẽska...pliẽskė” 'flammen, lichterloh brennen' = liekehtiä voimakkaasti, (s.s.v.v.).

(Valaista häiritsevästi on hämeessä (pejoratiivisesti) ”ploiskottaa”: "lamppu, nuotio palaa, naama punottaa, "ploiskottaa". Siitä en ole aivan varma. oliko sana "*plieska" käytössä. Sen sijaan aivan var,masti olikäytössä kuurilainen sana "*pleiskua", pleiskahtaa, ja vieläkin lähempänä kuurin ääntämystä "pläisk(äht)ää".   http://fi.wiktionary.org/wiki/leiskua)

Dies geht aus den zweifachen Bedeutungen von ”plyksė'ti...plýksi...plyksėjo” = syttyä, leimahtaa

plýkstel(ė)ti, -terėti usw. hervor, die auer 'plötzlich aufflammen, emporschiessen usw.' = leimahtaa liekkiin, auch 'plötzlich ohrfeigen = antaa korvapuusti usw. ' bedeuten.

Über die falsche Schreibung plė'kti (...plėksta...plėko)= homehtua s.s.v. plė'kti 2. = plíekti”

Etymologia 3.:

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... kti&h=4241

”Plìekti (plìekia, plìekė)” = liekehtiä voimakkaasti, loimuta, roihuta.

Suomen sanat ”liekki” ja ”leiskua” tulevat näistä p-alkuisista muodoista ilmeisesti kanbaltista. Tosin kuurikin on mahdollinen.


'Palamisen' ja työkohdetta muokkaavan työkalulla iskemisen taustalla on ilmeisim-min usko ”Perkunas”-ukkosenjumalaan ja salamaniskuun ”jumalan työkaluna”, joka sytyttämiensä maastopalojen kautta laajentaa karjapaimentolaisten elinpiiriä muiden kustannuksella muodostamatta heille kuitenkaan sellaista kuoleman ja taloudellisen perikadon vaaraa kuin havumetsäläisille (”zembalteille”?). Siksi jälkimmäset hakeu-tuivat miellellään soiden eristämille alueille ja jopa soistivat ehdoin tahdoin alueita mm. majavan avulla.

****

Seuraavassa esimerkki kantakielimetodilla huijaamisesta: "Jaska" esittää, että tietyissä tyypillisissä tapauksissa, joissa kantaindoeuroopan sanajuuren pitkästä nasaalista e:stä tai -en-:stä, josta liettuaan lainautuu mm. toonista riippuen -ie-, pitkä -en-

Jaska:    Lähetetty: Ma Heinä 20, 2009 7:56 pm

Jaska kirjoitti:
Arkkis kirjoitti:" Kantakieliteoria/malli ei sano, että "lainata voidaan vain kantakielestä kantakieleen", varsinkin, kuten muistat, kantakieli ei ole "absoluutti" edes tarkastelu-näkökulmaan nähden, vaan riippuu siitä, mitkä kaikki kielet on otettu mukaan tarkasteluun (niitä tosin ei voi ottaa miten tahansa). "

Jaska: " Kantakielten taso on se, missä sanat on lainattu.

Arkkis: " Tätä ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti: kantakielet muodostavat TYYPILLI-SEN lainautumistavan eri suuntiin, mutta tuskin koskaan voidaan sanoa, että "tuo ei varmasti ole tuolta, koska se ei mene kantakielten mukaisesti". Yksittäinen sana voi lainautua tsuhnovanvenäjästä (johon se on lainautunut 200 vuotta aikaisemmin tur-jalansaamesta) pierungankarjalaan ja levitä sieltä koko suomeen, jos sille on jotakin kysyntää, ja vaikkapa joku rasputiini sellaista levittää. Teologit tietää, kun ne on tutkineet uskonnollisia tapoja ja käsitteitä. Toinen tuollainen samanlainen rehmä ovat teknologisiin innovaatiohin liittyvät sanat. "
 
Jaska: " Suomen paimen-sanassa on kantabaltin *ai säilyneenä, vaikka se nykyliettuassa on ie.


Hämeemmiäs: kantabaltin juuressa ei voi missään tapauksessa olla -ai- , silla kantabaltin -ai-:sta, sikäli kuin siellä kyseistä fiftongia lainkaan esiintyy, voi tulla liettuaan ainoastaan ja vain niin ikään -ai-!

Sen sijaan seelivaikutteiseen yläliettuaan voi tulla -ai- kaikista niistä samosita äänteistä ja diftongeista, joista voi tulla myös -ie-, -ei- tai nausevapainollinen e (ẽ) tai pitkä ė tai säilyä -en- (ę). Samoin -ai- voi esiintyä jotvingissa ja preussissa, joissa kuitenkin tvallisempi on kuurin kassa yhteinen -ei-.

Jaska vetää myös Arkkista linssiin:

Arkkis: " Tuo on voinut lainautua kantakielestä (paimuo, n.), mutta huomattavasti todennäköisemmin se on lainautunut preussista tai kuurista, joissa se on "paimens" (m.), jossa taivutusvartalo on "korotettu" "kokovartaloksi" (s on sekä nominatiivin että genetiivin pääte). Tuolla sanalla ei mitään voi varman päälle ainakaan ajoittaa. Jot-vingiksi se on "paimōj" (n.), joka on omalla tavallaan säännönmukainen kehitystulos kantakieln muodosta perusmuodosta kuten "piemuo":kin, kun taas noissa muissa on tapahtunut muita ilmiöitä. "
 

(HM: Sanan indoeurooppalinen kantamuoto EI OLE "*paimen", vaan se on ilmeisim-min "*penmen" eli "juottava",jossa *pen-" on IE-juuri, joka tarkoittaa juottamista, lihot- tamista, nykyliettyaksi "peneti (peni, enejo)", -m-  on agenttipeartisiipin johtopääte, sama kuin nykyäänkin sanoissa "manimi peniama karve"="minun juottamani lehmä".

Tuosta (ilmeisetä) kantabaltin *penti- verbistä tulee liettuaan myäs mm. penus = lihotus-, lihotettu,

Jotvingissa on kakai paimen-sanaa:

paimōj shepherd  = paimen (myös usk.)

kaimalūkīt visit (Inf)
kaimas village, settlement [ Saami " gaibmi " ]
kaimene flock = parvi, herd = lauma, paimen
kaimīnas neighbor, townsman

Preussissa

KĀIMALUKEI ↑K`imalukitun ps 3 k`imaluke 37

KĀIMALUKITUN <133> [k`imaluke 37 drv] to visit

KĀIMAWARTINTUN SI <85> [wartint 35 + k`imaluke 37 + heimkehren MK] to return home
 
KĀIMENI < 52> [Kāims > kaimas, kaimenë + Wisseni MK] herd, flock
 
KAIMÎNANS↑ Kaimîns acc pl kaimînans 53
KAIMÎNINI <50> [Kaimîns drv] neighbour woman
KAIMÎNISKU <49> [Kaimîns drv] neighbourhood
KAIMÎNS <32> [kaimînan 69 drv] neighbour man
KĀIMS <32> [Caymis E 797] village
 
PAÎMENS <61> [payme-copo DK GN + piemuo, poimçn MK] shepherd,
 
Sanat voivat olla ja luultavasti ovatkin samaa taustaa: kanta-IE:n    kw (q) on lainautunut ilmeisesti liudentuneena p:ksi mutta tavallisena k.ksi.
 
Otetaan täältä toinen, jossa jaska on taas onnistunut kusettamaan Arkkistakin, "apuna" (vahingossa) myös englannin etymologinen, ja Jopa sinne päin Fraenkelin liettuan etymologinen, mutta sen sijaan niiden "IE-kantasanojen" vanhentuneessa luettelossa virhe on korjattu:
 
Arkkis kirjoitti: " Tuota Algu-tietokantaa sieltä täältä plärätessäni huomasin, että länsisaamessa näyttäsi olevan sanoja putkisuoraan kantaindoeuroopasta, yhtenä niistä sana

"buoiˈde" = piitimensaame "pɵˈiṭê" = lihava = PIE "*poid-" "to abound in water, milk, fat, etc."

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t= ... ue_id=6888

" kantasaame pōjtē Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108, 109
kantasaame [pōjtē] Koivulehto, J. 2002 HSK 22:1 s. 588
kantasaame [pōjtē] Aikio, A. 2006 SUSA 91 s. 11
eteläsaame [buöjdie] Lagercrantz, E. 1939 LpWsch s. 691
eteläsaame [buöjdie] Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108-109
uumajansaame [büeidee] Lehtiranta, J.1989 SUST 200 s.108,109
piitimensaame [pɵˈiṭê] Lehtiranta, J.1989 SUST 200 s.108,109
piitimensaame [puiṭāk] tietokannan päättelemä
piitimensaame [puiṭūstėt] tietokannan päättelemä
luulajansaame [puoiˈtōt] Grundström,H.1952-1954LuLpW4s.1598
luulajansaame [puoiˈtē] Grundström,H.1952-1954 LuLpW4s.1598
luulajansaame [puoiˈtē] Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 s. 108-109
luulajansaame [puoiˈtē] "

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" fat
O.E. fætt, originally a contracted pp. of fættian "to cram, stuff,"
from P.Gmc. *faitaz "fat" (cf. O.N. feitr, Du. vet, Ger. feist),
from PIE *poid- "to abound in water, milk, fat, etc. "

(cf. Gk. piduein "to gush forth"), from base *poi- "sap, juice" (cf. Skt. payate "swells, exuberates,

" Lith. pienas "milk,"
Gk. pion "fat, wealthy," L. pinguis "fat"). "
 
Nuo etelä- ja kantassamen sanat,jotka epäilemättä ovat oikein,kuten myös kreikan "poi-" ja venmäjän poit´= juottaa, poika = juotto, juomingit, EIVÄT TULE "putkisuo-raan kantaindoeuroopasta",vaan ne tulevat PUTKISUORAAN VASARAKIRVESKIE-LESTÄ, sikäli kuin se on ollut sellaista seelin-yläliettuan kaltaista kieltä kuin olen eri yhteyksissä olettanut. Se ei ole kantabaltoslaavia, vaan SELVÄÄ BALTTIKIELTÄ; vieläpä itäbalttikieltä, selkaimmin "itäistä" niistä. Diftongin -ai- paikalla on siinä usein ollut -oi-, eli suorastaan aina.

Arkkis: " Mitä tulee tuohon balttisanastoon, niin

Seuraavat verbit ovat muodostaneet ns. "ajattaa"-sarjan aivan vastaavalla tavalla kuin tislaamista, ulos/poisajamista ja tervanpolttoa tarkoitavat vebit "gìnti", "gῑnti", "gainti"

post1103450.html?hilit=%20gainti*#p1103450

"*pen-" "syöttää, lihottaa jne, ("kantabaltti")

Liettua:

"pìnti (pìna, pýnė)" = punoa, kiertää, kiemurtaa, vetää, imeä
"penėti (pẽni, penėjo)" = juottaa, ruokkia (ylensä eläintä)
"*painti (*paino, *paine") = lihottaa (karjaa)

Muoto "*painti" on seeliäinen muoto kantabaltin muodosta "*penti" = syöttää lihottaa, jota lietuassa suoraan vastaisi "*pẽnti".

Verbi "penėti" seuraa välittömästi adjektiivista

"penus, peni" = lihava (yleensä eläin), "penus žąsis" = teurashanhi

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=3717

penùs, -ì (4) tāds, -a, kas labi (ātri)/no/barojas = lihava, syöttö-, lihotus-

Adjektiivi "painus" = raskas, vaikea (esim. työ),

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... &q=&h=3510

" páiniava (1) jūklis; juceklis; varza; ķibele; = vaikeus, sekaannus, epäjärjestys, tungos, jauhin, kaaos, "kiipeli"
painioti (~ioja, ~iojo) , jaukt; pīt; sarežģīt = sekoittaa, mutkistaa, vaikeuttaa, punoa
melą su tiesa painioti - jaukt melus ar patiesību = sekoitta tosi ja valhe
į nemalonų reikalą painioti - iejaukt nepatīkamā lietā = sotke(utu)a pikkuasioihin
painiotis (~iojasi, ~iojosi) , pīties; jaukties; jukt = vaikeutua, punoutua, hajota
painiotis po kojomis - pīties pa kājām
painumas (2)
1. juceklīgums; juceklība = sekavuus, epäselvyys
2. sarežģītība; komplicētība; vaikeus, monimutkaisiuus, vaativuus
painus -ì (4)
1. juceklīgs -a = vaikea, sekava
2. sarežģīts -a; komplicēts -a , vaativa, monimutkainen
painus klausimas - sarežģīts jautājums " = vaikea kysymys

Sanan alkuperusmerkitys lienee suuri ja voimakas, vaikeasti käsiteltävä eläin, kuten sonni tai poro.

Latvia: "pῑt..pinu...pinu" = punoa, sekoittaa

Latviassa ei ole vastaavaa sanaa kuin "penėti" , mutta venäjässä on

"pit, pjot" = juoda
"poi´ = pojit" = juottaa (hevosia, vieraita),

"poika" = juotto, "poinyj" = juotto-, "poityj" = juotettu (vasikka)

"Maito" on "pienas" (lt.), "piens" (lv.), "peins" (pr.), peinas (kr.), "painas" (sl.); suom.  "piimä",  viron "piim" (?).


PIE-tietokannasta löytyy seuraava, vähän toisenlainen kanta-IE-muoto:

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

"*peh₃i- = to drink = juoda, juopotella

Russ. пить (pit'), Skr. पिबति (píbati), Gk. πίνω (pinō), Alb. pi,Ir. ibim / ibh, Welsh yfed, Lith. puota, Old Prussian poieiti, Hitt. pas, Thrac. pinon, Arm. ըմպել (ëmpel), Lat. bibere, Umbrian puni, OCS пити (piti) "

Liettuan "puota" = juhlat, bileet, juomingit, on latgallismi muodosta "*penta" , ja siten vakaasti samaa kantaa. Ja on taas yksi esimerkki saamen ja latgaliin samankaltaisuuksista. Skalvismi oli "*pauta".

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... ele&h=3548

" puotà (4) dzīres dsk. = bileet, juomingit
vestuvių puota - kāzu dzīres = hääjuhla
kelti puotą - rīkot dzīres = järjestää ("nostaa") juhlat
puotauti (~áuja, ~ãvo) , dzīrot; = bilettää
puotavimas (1) dzīrošana; dzīres dsk. " = juhliminen "

Oikea IE-juuri  oli siis  "*pen-". )

Jaska:

Arkkis kirjoitti: "  Tuota Algu-tietokantaa sieltä täältä plärätessäni huomasin, että länsisaamessa näyttäsi olevan sanoja putkisuoraan kantaindoeuroopasta, yhtenä niistä sana

"buoiˈde" = piitimensaame "pɵˈiṭê" = lihava = PIE "*poid-" "to abound in water, milk, fat, etc."

Jaska: " Kuten linkissä sanotaan, se on germaaninen lainasana. Saamen toisen ta-vun e/i osoittaa että se on ollut alun perin väljä vokaali a tai ä.Ja jos sana olisi lainat- tu esisaameen jo kantaindoeuroopasta, se olisi siis ollut asussa *pojta, josta olisi tullut pohjoissaamen **boaidi, ei suinkaan buoidi. Ainoa mahdollinen lähtömuoto on a:llinen eli germaaninen.

Ja vaikka jokin sana voisi olla äänteellisin perustein myös kantaindoeurooppalainen, niin se on tulkittava aina myöhäisimmäksi mahdolliseksi, ellei ole painavia syitä olet-taa muuta. Muuten päädytään siihen,että esim. ruotsalaislainat selitetäänkin kantain- doeurooppalaisiksi, ja tämän epäuskottavan tulkinnan perusteella esitetään painavia väitteitä. Väite ei kuitenkaan kestä jos sen perustelu ei ole varma.

Mikset tutustuisi kielitieteen metodeihin niin ettei sinun tarvitsisi esittää virheellisiä näkemyksiäsi? "

 
Arkkis kirjoitti:"5) jos itaämerensuomessa todella olisi ollut "paita" = lihava, niin nykyinen paita-ana ei sitä taatusti olsi syrjäyttänyt, vaan se päin vastoin olisi estänyt "paidan lainautumien!

Jaska: " Eihän itämerensuomessa olekaan ollut moista sanaa, se on lainautunut vain esisaameen.Kielellisesti esisaame oli varhaiskantasuomen tasolla, mutta varhais-kantasuomeen sanaa ei voi palauttaa juuri siksi, ettei sitä ole itämerensuomessa. "
 
Arkkis kirjoitti: "  7) sana ei saa olla lainautunut suoraan germaanista, a olisi silloin a, eikä -uo-

Kuitenkin KAIKKI muut(kin) JK:n esittämät tapaukset, joissa suomen kautta germaa-nin a:ata aoli tullut lapin -uo- ovat osittautuneet vääriksi hälyiksi, kuten edellinen linkki osoittaa "

Jaska: " Täyttä soopaa. Kerroin jo, että saamen vokaali riippuu siitä, onko sana lainattu ennen vai jälkeen saamen vokaalirotaation. Mikä siinä on ettet ymmärrä yksinkertaisiakaan asioita joita sinulle selvällä suomella kirjoitetaan? "
 
Arkkis kirjoitti: " Yhtään todellista esimerkkiä ei ole, jossa ruotsista / germaanista lainautuisi -d- "suomen" -jt-:ksi "

Jaska: " Ei tietenkään, vaan "aid" lainautuu ajt:ksi varhaiskantasuomeen ja ait:ksi myöhäiskantasuomeen. Toistan: tutustuisit asioihin ennen kuin väität jotain silkkaan tietämättömyyteesi nojautuen. "
 
Moses Leone kirjoitti: " Jos halutaan vastata kysymykseen, mistä jotain esinettä käyttänyt ihminen oli lähtöisin, mitä kieltä hän puhui. miltä hän näytti ja mihin hän uskoi, ja eri tieteenalat saavat esimerkiksi seuraavat tulokset:

Arkeologi: esine on Saksasta.
Geneetikko: DNA on tyypillinen lounais-eurooppalaisille
Antropologi: Antropolginen tyyppi on tyypillinen skandinaaville
Folkloristi: Paikallisessa perinteessä on viitteitä skandinaavisesta ja germaanisesta perinteestä.
Kielitieteilijä: Alueella puhutaan suomea

Lopputulemana päätetään, että hän oli lähtöisin jostain Volgan mutkasta tai Uralilta ja harjoitti uralilaisille tavanomaista shamanistista uskontoa, niin kyllä tuossakin ainakin minusta tuntuu joku olevan hakoteillä. Esimerkki on toki kärjistetty.


Jaska:"Ei kukaan ole suomalaisia ihmisiä eikä kulttuuria kokonaisuudessaan vetänyt Volgan mutkasta enää sataan vuoteen. Se on ihan yhtä kaukaa haettu kuin se pää-telmä, että kyseinen tyyppi ei ole voinut puhua suomea koska geenit ja kulttuuri ovat ”germaanisia”. Kuitenkin vain kielitiede voi kertoa, mitä kieltä tuollainen ihminen on puhunut.

Jotuni on kerrankin ihan oikeassa siinä, että jos tieteenalojen tulosten välillä näyttää olevan ristiriita,tilanne on vain hyväksyttävä sellaisenaan. Ei tarvitse eikä edes saa yliajaa jotain tulosta väittämällä että ihminen tuli Volgan mutkasta tai että hän puhuikin germaania eikä itämerensuomea.

Todellisuudessahan mitään ristiriitaa ei ole, koska mikään laki ei voi estää tilannetta, jossa geneettisesti ja kulttuurisesti ”germaaninen” henkilö puhuisi äidinkielenään itämerensuomea. "
 

Jotuni kirjoitti: "Keksit oman laskentakaavasi diversiteetille ja vertasit tuloksia muiden oikein laskemiin.Sitten sovittelit geenimutaatioita ja kielentasoja yhteen. Teit oikein taulukonkin. Hölmöintä ettet edes myönnä laskeneesi täysin metsään. Pseudoa jos mikä. "


Jaska: " Toistan kun ymmärryksessäsi on jotain vikaa:
Kaikki muut ovat jo tajunneet, että minä en ole ennustanut kieltä geeneistä kuten Wiik vaan katsonut mikä kieli osuu samaan aikaan ja paikkaan minkäkin geenilinjan kanssa. Jälkimmäisessä ei ole mitään pseudotieteellistä.

Sinun täytyy olla trolli kun kieltäydyt ymmärtämästä päivänselvää asiaa.Tästä eteen- päin jätänkin taas urpoilusi omaan arvoonsa ja keskustelen vain niiden kanssa, joille aivot eivät ole pelkkä kallonsisäinen kaikueste. "

Arkkis: " Jorma Koivulehdon näkemys, josta on ollut puhetta, löytyy täältä:


" 5.8. Lopuksi vielä kaksi rinnastusta, joista ims. vastine puuttuu — samoin kuin jo käsitellyltä lp. luoi'kât-verbiltäkin (artikkelin 1. osa, kohta 4).

5.9. L p . buoi'de

(11) Lp.buoi'de "lihava; rasva' (Nielsen, T. I.Itkonen, Lagercrantz) < vkgerm. *faita- (< esigerm. -d-) > mnorj. feit-r 'lihava,rasvainen',mruots. fet-er,nruots. fet id.,kys. veiz 'lihava, (subst.) rasva, lihavuus' jne.
"

Koska ruotsissakin f on muuttunut v:ksi,niin sitä suuremmalla syyllä siten olisi pitänyt tapahtua suomessa. "
 
Jaska: " Sinun ”transformaatiosääntösi” ovat sinun oma tapasi yrittää hahmottaa balttilaista kantakieltä, mutta luotettavampaan lopputulokseen – ja helpommin – pääsisit ottamalla vertailutasoksi suoraan kantabaltin tason. Sitä ovat tarkentaneet sukupolvien saatossa lukuisat inoeuropeistit. "
 

HM: " Osalla on pangermanismin tai jokin muu ollut ketunhäntä kainalossa. "

Arkkis: " "Kantakieltenmukaisuus" on "toisentyyppinen totuus", itse asiassa "alem-mantasoinen" kuin lainaukset empiirisestikin tunnetuista muodoista toiseen. Ja nämä ovat aina joskus armotta ristiriidassa kantakielten völiten tyypilisten lainautumisten kanssa, eivät myöskään jälkikäteen ota lutviutuakseen niiden muottiin.

 

Jaska: " Arkkis kirjoitti: Sinä olet ilmeisesti jokin äärivulgaarimarxilainen, jonka mu-kaan kaikki kehitys voi tapahtua "vain kantakielten vallankumouksellisissa vaihtu-misissa toisiin kantakieliin", ja "niiden välillä" voi olla lähinnä vain pysähdystä ja suoranaista takapakkia... "

Nämä tulkintasi ovat täysin eri planeetalta. Ei tällaista kuvaa oikeasti saa mistään mitä olen sanonut; vain sinun oma ylitulkintavaihteesi tässä naksuu pahasti. "

Muuta käsitystä en voi saada tämän viestin ansimmäisestä lauseestasi. "

Arkkis: " Olemme suurin piirtein samaa mieltä ilmeisesti siitä, miten kantakielet muodostetaan/löydetään, mutta eri mieltä siitä, mitä ne OVAT."

 
Jaska: " Arkkis kirjoitti: Tuota sinänsä "pätevää mallia" vaan ei voi soveltaa sillä ta-valla yksittäisiin lainoihin, että "niistä toisista kielistä, joista ei tullut kantakieliä (kuten kuurista tai gotlanninruotsista!) OLISI IKINÄ VOITU LAINATAKAAN MITÄÄN! "

Tietysti niistä on voitu lainata. Sinun pitää vain osoittaa sopiva asu muinaiskuurista tms. "

Joissakin tapauksessa pystyn osoittamaan "nykykuuriin", joka on muinaskuurin suo-ra perillinen. Ei vain ole vielä sanakirja netissä. Muinaiskuuri voidaan kantakielen tapaan rekonstruoida, sanakirjassa olisivat erityisen mielenkiintoisia poikkeukset ja kuurin omat lainat muualta.

Mitä tulee näihin hauta- ja saunalainoihin, ne ovat eri kielistä. Suomen saunalainat (dzaunams = (savulla) lämmitettävä) ja ruotsin (dzauta) hautalainat ovat kuurista, mutta suomen hautalainat ovat "žauta" (haudutettu, poltettavaksi pinottu, kuivattavaksi / savutettavaksi asetettu/ripustettu)

Tuon preesensvartalon peruteella muodostetaan passiivin partisiipin preesens, josta lainatuu tavaraa kuten preteritistäkin. Se lienee kyseisen lainalaisuuden "salaisuus".

 
Jaska: " Arkkis kirjoitti: " Lainautuminen ei olekaan tapahtunut kantabaltista kanta-suomeen, vaan (esimerkiksi) kuurista tai žiemgallista länsisuomeen, tai latgallista itäsuomeen. Sille ei ole ollut mitään konkreettista estettä itse objektiivisessa todellisuudessa, että siten ei olisi voinut tapahtua. "

Eli jospa menisit asiaan ja esittäisit kuurista tai muista kielistä niitä sanoja (yksi sana ja yksi merkitys), joista meidän sanamme olisi lainattu? "

Olen yllä esittänyt, ja moneen kertaan aikaisemminkin.
 
Jaska: " Kumma kyllä, yksikään tutkija ei ole löytänyt niin myöhäisiä balttilainoja, että ne olisi lainattu suomen murteisiin… "

Väitätkö, että kaikissa suomen murteissa tunnetteisiin esimerkiksi "lati" ja "proti" vanhastaan? Tai vaikkapa "ronata" ja "firaabeli"? Yksi keino, joilla murteet nimenomaan erottuvat, on niiden omat lainat.
 

Arkkis kirjoitti: " Ai että "sabme" "mielestäsi" EI OLISI BALTTILAINA!!??

Jaska: " Tulkintasi osoittaa ettet ole kärryillä äännehistoriasta etkä edes ymmärrä lukemaasi. Puhehan oli vastaavuudesta ims. *a ~ sa. *uo. "

Arkkis: " Tämä muutos on peräisin baltin muunoksesta, jossa kantabaltin pitkästä ā:sta on tyypillisesti tullut latgallin "pitkä o" joka ääntyy "uo".Kun jokin kantasuomi on lainannut esimerkiksi kuurista ja žiemgallista,niin kantassame on lainannut koillisesta latgallista, ja suuren balttilainojen määrän takia sekä suomessa että lapissa tuosta on tullut myös näiden kielten keskinäisissä lainoissa. Tuollainen erikoinen muutos ei synny sattumalta täysin erikseen samaan aikaan ja hyvin pitkälle myös samassa paikassa. Joko Saimaalla on asunut latgalleja saamelaisten kanssa, tai sitten saamenkieli on muodostunut latgallien naapurissa Venäjällä ja Baltiassa.
 
Jaska: " Onko sábmi-sanalla sinusta suomessa vanha a:llinen vastine?

Arkkis: " Mielestäni on: Saimaa! Mutta "sabme" on lainautunut yhtä (kantakielten) tietä, Saimaa toista ja Häme kolmatta!

Kannattaa muistaa, että minä olen tuolla olettamallani "Saimaa-kaavalla" "ennusta-nut" sanan "gainti" kuurin (ja liettuan) kielessä! Ja että "kainuu" tarkoittaa sillä kaa-valla tervan ja viinan) polttoa. Lisäksi olen sillä ennustanut "Väinämöiselle" kuurilai-sen alkuasun "Veiniam-" [Väinäm-] = "Yhdistavä". Ja Päijanteelle alkumuodon "Baigiam-" = Pää(te)järvi.

"Sabme" on vanhempi laina kuin "Häme",ja balttilaisesta kantakielestä, koska latgal- lista se ei voi olla. Seelistä se kyllä voisi olla, jossa sana on ilmeisimmin ollut "zame" (kuten esimerki "ežeras" (lt.) = järvi on ollut "*zaras". Tämä on ollut liettualaislle niin vieras sana, että yksikön maskuliinin (yhteisen) päätteen (as) perään on Zarasain kaupugin nimessä pätkäisty (niin ikään yhteinen) monikon maskuliinin pääte (-ai), tyypillinen selonikaupugeille (Šiauliai (=Selonit), Telšiai, Biržai, Kuršenai (=Kuurilaiset), Anyksčiai).

http://en.wikipedia.org/wiki/Selonian_language

 
Jaska: " Ei ole, vaan ä:llinen: hämä(läinen). Vastaavuus ims. ~ sa. *á esiintyy vanhoissa sanoissa aivan kuten vastaavuus ims. *a ~ sa. *uo. Nuoremmissa sanoissa sen sijaan tavataan vastaavuuksia ims. *ä ~ sa. *ea ja ims. *a ~ sa. *á


Jos kyse on balttilainoista, tuossa ei aina välttämättä ole kysynys pelkästää iästä, vaan ainakin myöhemmin eri lainautumiskielistä. Ja se menee koska lidennukset, toonit,ja eri tavoin ääntyvät pitkät ja lyhyet vokaalit,varsinkin erilaiset e:t balttikielissä, vaikuttavat tulokseen. E ilman koukeroitaha on kaikissa balttikielissä äänteelisesti Ä. Kaiken lisäksi A muistuttaa liudentuneen konsonatin jäljessä erehdyttäästi Ä:tä,ja voi lainautua a:na, ä:nä, e:nä tai i:nä. (esim. "kelias" (lt.) = tie > "keli")
 

Jaska: " Tämä vanha etnonyymi voi olla balttilaina, mutta voi se olla germaanilaina-kin: äänteellisesti selitykset ovat yhtä päteviä, ja semanttisesti yhtä tukevalla / hataralla pohjalla; tätä on käsitelty tässä ketjussa aikaisemminkin. "


Arkkis: " Se "Koivulehdon_yhtäpätevä" on nähty esimerkiksi tuosta hänen "tervaetymologiastaan"...
 
Jaska: " Arkkis kirjoitti: " Onneksi täällä voi korjata vielä palautuksella sellaisessa tapauksessa. "

Voisit myös painaa jo lähettämäsi viestin kohdalla sitä Muokkaa-painiketta, niin ei tarvitsisi heittää samaa viestiä mo- neen kertaan. Muutenkin voisit lainata viestiisi vain olennaiset kohdat (kiinnostuneet pääsevät itse lukemaan linkistä koko artikkelin), koska on tympeää kelata noin pitkiä viestejä, kun kuitenkin kommentoit suunnilleen vain yhtä riviä.

Arkkis: " Kyllä se edellinenkin siihen liittyy jos olen sen säilyttänyt. Muut pätkivät liian kärkkäästi, että omakin ajatus hukkuu. Tuossa Koivulehdon jutussa minä tosin lähdin haukkaammaan liian isoa palaa kerralla, se olisi pitänyt työstää WORDissa. "
 
Lainaa: " Arkkis kirjoitti: " Tässä yhteydessä ei tarvita sen enempää kantagermaa-nista, kantasuomalaista kuin kantabalttilaistakaan rekonstruoitua sanaa,vaan latvian, kuurin, gotlanninruotsin, etelälapin ja suomen sanat tunnetaan, jotka ovat voineet lainautua toisistaan. "

Jaska: "Sopii siis esittää ne sanat merkityksineen ja kertoa, mikä lainautui mistäkin ja mihin asuun. Säästäisimme monta turhaa viestiä jos tekisit sen heti, sen sijaan että kerrot vain että näin voidaan tehdä. Kuten sanottu liettuan žiau- palautuu asuun *šeu-, joten hauta ei ole voinut lainautua tästä sanueesta – ellet esitä jostain kuurista takuuvarmaa *au-asua. "

Arkkis: " Se "haut(o)a" kantasana on latvian (ym.)

žaut...žauju....žāvu, säännäönmukaisesti kantabaltin "džeuti":sta (("g'enti":sta?) seuraava muoto.

Se on takoittanut tervahudan lataamista siinä kuin läskien savutettavaksi ja vaatteiden kuivattavksi asettamistakin. Toista kautta siitä tulee "savu".

Koivulehdon tutkimukset sanojen merkityksistä ja yhteydestä "kuopassa paistami-seen" ja tervanpolttoon täydellisesti. Eikä ole mikään ihme, että siinä on lainautunut tervanpolttajien ammattinimikin sekä suomeen että ruotsiin.

post1060750.html?hilit=BINGO!#p1060750

 
Jaska:
Arkkis kirjoitti:
Arkkis: Tämä koko edellinen litania tarkoittaa, että KOIVULEHDON TRANSFOR-MAATIOSÄÄNNÖT EIVÄT SELLAISENAAN TÄSMÄÄ.
 
Hän esittää tuossa listassa joukon muita "kermaanilainoja" JOISSA NE EIVÄT MYÖSKÄÄN TÄSMÄÄ!

Arkkis: " Perustele. Älä lainaa koko tekstiä vaan perustele, mikseivät ne muka täsmää. "

Arkkis: " Hän etsii tuolle gotlanninruotsin "saude"-sanalle GERMANISTA originaalia, josta olisi voinut tulla nyös suomen "hauta". Sellaista ei ilman vippaskonsteja ole muodostettavissa, ja hän emppiristei toetaa olevan tällaisia ilmeisiä rinnakaimuotoja, joista toisen alussa on s ja toisen alussa h, kuten "salava" ja "halava" (joka perustu-nee "helposti halkeavan puun" ideaan ja sana oli jotakin "*želgti" tai sinne päin. "

Sellainen sana taas onkin, kun tietäisi vain, mitä se tarkoittaa:

http://pabirze.vhost.lt/g_09_01_07-kun_ ... gelis.html

" Želgti giliau "

" "Želgti" syvään/svältä"....

Sitten tulee taas "sälettä" ja "halkoa", jos noin on...

 
Jaska: " Arkkis kirjoitti:" "Laiva" on yhtä kuin liettuan sana "laivas",joka on kuurismi sanasta "lengvas" (lt., jt.) = kevyt , kelluva, "liegs" (lt.), "lāngus" (pr.), "*laigūs" (pr.) "

Jaska: " Tutkijat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että liettuan laivas on lainattu itä-merensuomen sanasta laiva,joka puolestaan on germaaninen lainasana (<-- *flauja). Tuossa olet siis keksinyt päästäsi balttilaisen johtosuhteen, jollaista kukaan muu ei tunne. "
 

Näin varmaan on Baltian ulkopuolella, mutta minusta tuo ei ole sen kauempaa haettu kuin "flau-":kaan, varsinkaan kun se flau- tulee samasta lähteestä kuin baltin "plau-ti", joka on "pestä", mutta myös "kellua".

Ei "laiva"-sanojenkaan varaan mitään ajoituksi voida rakentaa, sillä esimerkiksi suo-raan kantakielestä seuraava "*laigvas" on voinut vaikka liivin kautta,jonka äännejär- jestelmään se ei sovi, poukata muotoon "laivas", varsinkaan kun sanaa ei ole haluttu johdannaissakaan, joissa g olisi liudetunut kuten "*laig'vinis ("laiva-") > "*laidžvinis sekoittaa sanaan "laisvas" = vapaa.

Sekin on mahdollista, että -ng- ännettä, joka ääntyy samalla tavalla SAMASSA TAVUSSA kuin suomessakin,on voitu käsitellä tavun lopussa olevan -n-;n, -m-:n tai -p-:n tapaan ja silloin olisi sanasta "lengvas" suoraan tullut "laivas", vaikkapa juuri kuuriulaisen kaavan mukaan. "

(HM: "Laiva", joka aluin perin otarkoittanut "kelluvaa", "kevyttä" ja "helppoa" ja tulee säänöllisesti kanbaltin sanasta "lengva", saattaa myöskin olla vasarakirvessana, ja sellainea jopa "laina suomesta", mutta yhtä kaikki IE-ja balttitaustainen sana! sana "loiva" on silloin todennäköisesti samaa perua.)

***

Jorma Koivulehto tyrmää balttilainat:

 

" Kari Liukkosen etymologinen avaus: mahdollisimman monta balttilaista lainaa
 

Hiljattain ilmestyneessä tutkimuksessaan (1999: Baltisches im Finnischen, SUST 235) Kari Liukkonen edustaa täysin päinvastaista linjaa kuin Koponen. Hän yrittää löytää mahdollisimman monta lainasanaa. Tosin ei mitä tahansa lainaa, vaan nimen- omaan balttilaista lainaa. Lainaselityksiä on kirjassa 100 kappaletta, aakkosjärjestyk-sessä. Kun tekijä on itse baltologi, odottaisi kypsää tulosta ja järkeviä etymologioita.

Kuitenkin jo pikainen silmäys kirjaan hätkähdyttää,ja mitä enemmän siihen syventyy, sitä merkillisemmältä se näyttää. Kun tutkimus kuitenkin on - kuten sanottu -julkaistu arvostetussa sarjassa, sitä ei voi noin vain sivuuttaa. Liukkonen on kyllä kiitettävästi löytänyt sanoja, joille ei vielä ole selitystä. Mutta metodi "lainaa baltista mihin hintaan hyvänsä" ei vie vakavaa tutkimusta eteenpäin. Baltologian hallinta ei yksin riitä, jos lainatodistelut ovat sellaisia kuin tässä kirjassa.

Tässä kirjoituksessa voin käsitellä vain muutamaa tapausta. Yritän tyypitellä niitä ryhmiksi niiden heikkouksien mukaan.

Semanttinen mielivaltaisuus näkyy useimmissa etymologioissa. Postuloidaan hypo- teettisia "alkumerkityksiä", joiden on määrä oikeuttaa kulloinenkin selitys. Postuloidut merkityskehityksetkään eivät yleensä ole mitenkään luontevia, eikä niille löydy semanttisia paralleeleja, rinnakkaistapauksia.

Sanan häät (yksikkömuoto hää on käytössä vain yhdyssanoissa) Liukkonen palaut- taa varhaiskantasuomen asuun *šänä ja selittää, että se on lainaa baltin sanasta *žanga 'askel' (vrt. liettuan žengti 'astella, kulkea, mennä'): avioonhan astutaan. Baltin sana olisi siis Liukkosen mukaan lainautuessaan merkinnyt jotain sellaista kuin *'(juhlallinen) askel' tai *'askeleen otto'. "

HM: Koivulehto arvostelee vain tapauksia, joissa hänellä oma ehdotus. Se voidaan tässä huoletta sivuuttaa.

Kari Liukkonen on oikeilla jäjillä, mutta MERKITYKSEN puolesta nappinsa osuva balttijuuri on ženti = naittaa mies, žentas = vävy, "naitu mies". Se voi olla samaa juurta kuin šventė = juhla. žena = nainen, žmona = vaimo.

Liukkosen hypoteesilla on kuitenkin perustelunsa eräissä muissa itämerensuomalaisissa kielissä, joissa tuossa esiintyy myös  k.


JK: " Tässä näkyy argumentointitapa, joka toistuu kerta kerran jälkeen: itämerensuo- men sanoja, joilla ei näyttäisi olevan semanttisesti mitään tekemistä oletetun baltin originaalin kanssa, selitetään silti lainoiksi ottamalla avuksi eräänlainen vapaa asso- siaatio. Vapaasti assosioiden, mielteitä toisiinsa yhdistellen, voidaan todella melkein aina löytää jotain yhteistä kahden käsitteen välille. Etymologioinnissa on kuitenkin kyse uskottavuudesta. Varsinkin lainasanatutkimuksessa tällainen metodi vie täydel- liseen mielivaltaan. Tässä juuri on ero etymologiointiin, jota harjoitetaan saman kieli-kunnan sisäisillä kentillä. Siellä on kyse äänteiden identtisyydestä. Jos voisimme esim. osoittaa, että tietyn indoeurooppalaisen kielen sanalle 'häät' löytyy tietystä toi- sesta indoeurooppalaisesta kielestä (siis sukukielestä) äänteellisesti identtinen sana, joka merkitsisi esim. 'askelta', voisimme todella esittää arvion, että sanat kuuluvat yhteen, eli ovat muodollisesti "sama sana", mutta tietenkin asia kaipaisi vielä täyden-tävää tutkimusta, jossa otettaisiin huomioon koko indoeuroopan sanakenttä, 'häitä' merkitsevien muiden sanojen semanttinen motivaatio jne.Mutta tuskin missään tapauksessa voisi lähteä merkityksestä *"juhlallinen askel", vaan yhteys perustuisi pikemminkin häätansseihin tai hääkulkueisiin tms.

Lainasanojen ollessa kyseessä ei kuitenkaan ole geneettistä äänneyhteyttä, ei ole siis "samaa sanaa", ja siksi tämäntapaiset täysin vapaan assosiaation menetelmät jäävät arvottomiksi: teoreettinen selitysvoima on nimittäin jälleen liian suuri, (lähes) rajaton. Metodi, joka "selittää" mitä tahansa, ei selitä enää mitään. Jotta selitys olisi uskottava, lainasanan merkityksen pitäisi jossain määrin -- mieluummin aika tarkasti -- vastata originaalinsa merkitystä; tai ainakin merkityseron pitäisi olla sellainen, että se on luonteva selittää. Semanttisten rinnakkaistapausten löytyminen vahvistaa aina selitystä, jos kyseessä on erikoinen semanttinen kehittymä. -- Liukkosen selitys on äänteellisestikin epäonnistunut: baltin -ng- [-ng-]:ää pitäisi tietenkin vastata varhaiskantasuomen -nk- (*šänkä), eli pitäisi olla suomen **hänkä.

Baltin 'tietää, tuntea'- pesyeestä juontavat Liukkosen mukaan juurensa seuraavat neljä sanaa: himo, hinta, ihme ja ihminen; sanat himo ja ihme jopa samasta baltin sanasta *žinme. Siitä olisi lainautunut varhaiskantasuomeen *šimV, jonka merkitys olisi ollut suunnilleen 'merkki' kuten sen balttilaisen originaalinkin. himo selittyisi nyt semanttisesti siitä, että voi sanoa esim. osoittaa,tuntea himoa (!). Mutta tietenkin voi osoittaa/ näyttää ja tuntea mitä tahansa: opas osoitti rakennusta jne. Ajatus on siis täysin käsittämätön. (ihme: ks. tuonnempana.)

Hinta taas olisi oikeastaan 'tunnettu' (vrt. liettuan partisiippi [neutri] žinta 'tunnettu'): koska hintahan on muka tunnettu! Miksi ihmeessä juuri tunnettu? Voihan hinnasta yhtä hyvin sanoa, etä se on korkea / kallis tai halpa, sopiva - tai pikemminkin tunte-maton. Hinnastahan on ollut tapana tinkiä, siitä on sovittu vasta kauppaa tehtäessä! (Tietenkään tällaisetkaan merkitykset eivät silti sovellu oletetun lainaoriginaalin mer- kitykseksi - eikä mikään muukaan laatua kuvaileva sana!) Muka semanttisina paral-leeleina esitetään saksan preisbewußt 'price-conscious'(!), mikä tietenkin on jotain aivan muuta, ja englannin tarif 'tavara-, hintalista', sen arabiankielinen originaali kun merkitsee 'tiedoksianto'(!).

Ihminen< vanhempi muoto inhiminen = inhiminen on kirjoittajan mukaan "ein eindeu- tiges baltisches Lehnwort" ('yksiselitteinen balttilainen laina') ja on lainautunut baltin adjektiivista, sen feminiinimuodosta, *inžinmin, jota vastaa nykyliettuan feminiini-asu įžymi, Liukkosen mukaan adjektiivi on merkitykseltään mm. 'kuuluisa, tunnettu' ("be- rühmt, bekannt"). Varhaiskantasuomen "lähtömerkitys" olisi ollut 'naispuolinen tuttu' ("weibliche Bekannte"), josta sitten helposti olisi kehittynyt merkitys 'naispuolinen elämänkumppani, (avio)vaimo' ja vasta myöhemmin 'naispuolinen henkilö' ja lopulta 'ihminen'.

Nyt kuitenkaan kyseinen adjektiivi ei merkitse neutraalisti 'tunnettu'. Sehän on prefik- sillä in muodostettu asu, joka merkitsee suunnilleen samaa kuin prefiksitönkin adjek- tiivi žymus, žymi, substantiivikantana on jo mainittu liettuan žymė 'merkki'. Merkitys on täten (sanakirjojen mukaan):'komea, huomattava, nimekäs, merkittävä, erinomai- nen, kuuluisa, ylhäinen'. Olisi aivan epätodennäköistä,että itämerensuomen ihminen olisi semanttisesti motivoitunut adjektiivista, jonka merkitys on tällainen: 'merkittävä, kuuluisa (nainen)'.

Mutta sitten lisäksi: on aivan mahdotonta, että tällainen prefiksillinen adjektiivinen johdos olisi ollut kielessä olemassa jo varhaisimpien balttilais-kosketusten aikaan, siis myöhäisintään n. 3000 vuotta sitten. Enkä muutenkaan tunne yhtään esimerkkiä siitä, että 'ihmistä' merkitsevä sana olisi motivoitunut edes neutraalimmasta 'tunnet-tu'-merkityksestä. Liukkosen kaavailema semanttinen kehitys on tietenkin muutenkin epäuskottava.Nyt onkin sitten Eino Koponen (2000) Tarton fennougristikonferenssis- sa esittänyt uuden tulkinnan,jonka mukaan ihminen olisikin johdos sanasta ihme (ks. Facing Finnic, Castrenianumin toimitteita 59, s.100-112). En voi paneutua tähän, totean vain, että tässä Koponen ei ole soveltanut juurihypoteesiaan, vaan perustelee etymologiaansa hyvinkin monimutkaisesti perinnäiseen tapaan. Se metodi kun nyt sattuu taas sopimaan tällä kertaa.

Sanalle veli (*velji < *velje) Liukkonen on löytänyt mielestään sopivan ė-vartaloisen balttilaisen originaalin: baltin *velē > liettuan velė. Merkitys on kuitenkin vähemmän sopiva. Sana merkitsee nimittäin 'kuolleen sielu, aave' ('Seele des Verstorbenen, Geist'), monikossa 'kuolleiden aavemaiset haamut' ('geisterhafte Gestalten der Ver- storbenen'); tästä johdettu sana liettuan velnias merkitsee 'paholainen, piru'. Liukko- nen olettaa kuitenkin rohkeasti seuraavaa semanttista kehitystä: 'kuolleen aavemai- nen haamu' > 'kuollut kummittelijana' > 'kummittelija (kaksoisolento: Doppelgänger)' > 'veli'. Tällainen semanttinen kehitys on hänen mukaansa ymmärrettävä ("einseh-bar"). Minusta, ja nähdäkseni kenestä hyvänsä, tämä kehitys on kyllä täysin käsittämätön ("uneinsehbar").

Suomen noki muka olisi saatu baltin sanasta, jota edustaa liettuan nagė 'sormen- kynsi'. 'Noen' ja 'kynnen' välistä ammottavaa semanttista aukkoa Liukkonen yrittää täyttää olettamalla, että baltin sanan "alkuperäinen merkitys" onkin "todennäköisesti" ollut 'kynnen reuna, kynnen alla oleva lika'. Ja tästä sitten päästäänkin 'nokeen', nimittäin siten, että kaskea poltettaessa kynnen alle meni nokea (!).

Sanat suo ja suoja esitellään 'seisomista' merkitsevän verbin balttilaisesta johdok- sesta saatuina sanoina. Saman perusverbin siitä johdoksesta, jota edustaa liettuan stuomuo 'vartalo', juontuisi hänen mukaansa myös Suomi. Kummallista selitystä perustellaan semanttisesti mm. sillä, että kyseiseen indoeurooppalaiseen 'seisoa' -verbiin kuuluvalla saksan sanalla Stamm '(puun) runko' (< länsigermaanin *stam- ma-) on tunnetusti myös merkitys 'heimo'. Stamm-sanan 'heimo'-merkitys ei tieten- kään ole alkuperäinen vaan myöhempi metaforinen kehittymä 'puunrungosta': vrt. keskiyläsaksan stam 'Stamm; Geschlechtsstamm, Abstammung'. Siitä ei voi miten- kään päätellä,että baltin 'vartaloa' merkitsevällä sanalla olisi ollut muinoin sama mer- kitys (joka myöhemmin olisi täysin hävinnyt!), kyseessähän ei ole edes sama sana -- eikä sama merkitys. Yhtä hyvinhän voisi väittää, että esim. latinan samaan indoeu-rooppalaiseen verbikantaan kuuluvalla sanalla statura 'vartalo' on ollut kerran merki-tys 'heimo'! Sitä paitsi motivaatio 'heimo' ei näytä yleensä esiintyvän heimojen nimis-sä (sana heimo itse on muuten jo balttilainen laina). Sen sijaan 'ihmiset' on tavallisin kansojen ja heimojen nimien motivaatio. Myös Liukkonen toteaa tämän, ja esittää siksi, että Suomi on balttilaisena lainana voinut alun perin merkitäkin yksinkertaisesti vain 'ihmiset' tai 'kansa'.Tämä on jo toinen semanttinen hyppy tässä "selityksessä". Merkitykseen 'ihmiset' päädytään aivan muulla tavalla (ks. Petri Kallio, Suomi(ttavia etymologioita), Virittäjä 1998, s. 613-620).

Vielä lyhyesti muita esimerkkejä semanttisesta mielivallasta: hiki (baltin verbistä 'paskantaa', substantiivinen vastine liettuan šìkė 'perse'), kalja (vrt. liettuan galia 'voi-ma'), kehdata (vrt. liettuan kekšti 'ryhtyä huoraksi'), ilmansuunta luode (liettuan klotis 'kohtalo, osa'), länsi (liettuan lemtis 'kohtalo'), sisäelin perna (liettuan sparnas 'siipi': pernaa kuulemma voi pitää 'siivenmuotoisena'), suomen murt. päntä 'joukko, parvi' (liettuan pentis 'kirveen selkä; kantapää'), velka (liettuan velkė 'köysi, jolla ies kiinnitetään auraan', vilkti 'raahata, vetää'). Luetteloa voisi helposti jatkaa.
 

Äänteellisiä ad hoc -selityksiä
 

Aurinko-sanan pitäisi Liukkosen mukaan juontua (toteamattomasta) balttilaisesta asusta *aušringa *'mikä liittyy aamuruskoon'. Odotuksen mukainen *auhrinka olisi typistynyt asuun *aurinka / aurinko fonotaktisista syistä (siis koska tuollainen ään-neketju olisi ollut mahdoton). Tämmöisissä tapauksissa kuitenkin juuri diftongi hävi-ää: odottaisi siis asua *ahrinko: vrt. nouse-, mutta kausatiivijohdos nos-ta-. Aurinko esiintyy murteissa vain (länsi)suomessa ja on kieltämättä arvoituksellinen sana; siinä on ilmeisesti sama suffiksi kuin esim. lainassa vahinko (lainattu kantaskandinaavis- ta: vrt. muinaisislannin 'vahinko, onnettomuus, vaara' < *waha- < kantagermaanin *wanho).

[HM: Ralf-Peter Ritter on kumonnut nuo Koivulehdon ´vahinko´-etymologiat:

" Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichungen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca.10  [18,RK]).Die in der jüngsten Zeit aufgestell- ten Etymologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorgermanischen ”germanischer Prägung” mitgerechnet): suuri ‘gross’, asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’, sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung,Speise’, tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’.

[RK: Tässä lähinnä sana joukko (joka tulee iestä tarkoittavasta sanasta) lienee germaaninen.

[HM: EI ole sekään: se on samaa juurta kuin liettuan länsibalttilainen jaukus = kesy; liettuaa, länsibalttia, ruteenia, muuta indoeurooppaa. Tässä ei ole välttämättä ainoatakaan germaanilainaa.]

Balttilaisia ja salaavilaisia ovat ainakin suuri, asia, käydä, pyrkiä, sija, kansa, tarjota, tavata, hakea, tosi, heittää, hidas, kärsiä, rakas ja ohja; omaperäisiä ovat tietää, huomata, havaita, aamu]

Weder HOFSTRA noch HÄKKINEN nennen für die finnische Entsprechung vahinko das germanische Etymon.Interessant ist bei dem Wort vor allem das Suffix. Das Fin-nische verfügt über ein Formans -nka, das aus einer Kombination der Formantien -nka und -i erklärt wird.Hierbei wird eine Lautentwicklung *ai > oi > o vorausgesetzt. Das rückläufige Wörterbuch von TUOMI weist die folgenden Bildungen mit dem in Rede stehenden Formans auf: iljanko ‘glatte Stelle’, ojanko ‘Graben, Vertiefung’, alanko ‘Ebene,Niederung’, karanko ‘Stab,trockener Ast’, tasanko ‘Ebene’, ahdinko ‘Enge, Gedränge, Bedrängnis’, vahinko ‘Schaden’, lepinko ‘Aussteuer’, tasinko ‘Ausgleich, Besserung’, osinko ‘Anteil’, morsinko Färberwaid’, aurinko ‘Sonne’. SKRK nennt noch etsinko ‘Suche, Untersuchung’, salanko ‘Stift, Dübel’ (?), tulinko ‘Fackel’ (I § 53.39, S.147 f. bzw. § 55.17, S.185). Die hochvokalische Variante ist nur spärlich Vertreten: ylänkö ‘Erhebung,bergige Gegend’,syvänkö ‘unter dem Meeres- spiegel gelegener Landstrich’. Von den aufgeführten Bildungen sind etsinko, lepin-ko, tasinko als deverbal zu bestimmen: etsiä ‘suchen’, leppiä (dial.)s germanischen Formans *-ingo-vorliegt, das swohl denominal als auch deverbal verwendet wurde und zur Bildung von Abstrakta diente.Der Vorgang wäre als eine Art Attraktion anzu-sehen; das denominale Formans -nko wäre – möglicherweise gestützt durch Bildun-gen von Nomina auf -i (vgl. tulinko) – bei den Verben verwendet worden, bei denen das Ergebnis der Wortbildung im Ausgang an funktionell entsprechende germanis-che Ableitungen anklang. Die Verbreitung der -nko-Bildungen innerhalb des Ostsee-finnischen wiese auf einen Einfluß des Altnordischen. Diese Quelle würde auch verständlich machen, warum es zu keiner Beeinflussung durch die germanische Variante *-ungo‘- gekommen ist,die bei finnischen u-stämmigen Verben das gleiche Ergebnis gezeitigt haben müßte. Im Altnordischen überwiegen die -ing-Bildungen bei weitem und die ung-Variante ist deverbal zumindest extrem selten (vgl. § 69; im übrigen s. MUNSKE)

[RK: Kuurin kielen adjektiivin johtopääte ”johonkin liittyvä” on -ing-, Se vastaa mm. vasarakirveskielen ja jotvingin päätettä -ain-, liettuan -in-, skalvin -en/on- ja preussin -un-. Kielet lainaavat toistaan johdannaisia eri vivahduksiin. Esimerkiksi liettuassa tuunetaan kaikki nuo johdinpäätteet ja tiedetään suurin piirtein, mitä ne merkitsevät, ammoin kadonneetkin kielet mukaan lukien.]

Itämerensuomen *imeš > suomen (murt.) ime(h), kirjakielen ihme on Liukkosen mu- kaan syntynyt dissimilatorisesti vanhemmasta, täysin hypoteettisesta asusta *šimeš, joka taas juontuisi baltin sanasta *žinmė 'merkki', samasta siis kuin suomen himo! Tämmöiset dissimilaatiot ovat kuitenkin aivan tuntemattomia. Meillähän on esim. home(h) ja hame(h), nämäkin lainoja. Päinvastoin,tunnemme ainakin yhden esimer- kin siitä, että sanan alkuun on syntynyt epäetymologinen lisä-- > h-: hiha < *šiša (> saamen sassi 'hiha') palautuu vanhempaan asuun *iša (= mordvan oža).
 

Balttilaisia originaaleja ei löydy, ne vain oletetaan
 

Esimerkiksi hauki-sanalle rekonstruoidaan lähtömuodoksi baltin *šaukė. Sanan pitäisi olla k-johdos baltin verbivartalosta *šau- (>liettuan šauti mm. 'ampua, juosta nopeasti'). Tämmöinen selitys operoi peräti kahdella tuntemattomalla suureella: oletetaan tuntematon sana/johdos ja tuntematon motivaatiomerkitys, josta sitten joh-detaan denotaatiomerkitys (varsinainen merkitys) 'hauki': **"(nopeasti) ampaiseva" = 'hauki'.

[Hauki on balttilainen sana, mutta se ei tule ampua-sanasta *s-kem(b)-ti = kimmaut-taa irti = (h)ampua >*sčiauti > šauti,
vaan se tulee toisesta sanasta žiaukti = "kidata" = jauhaa kidassaan, aukoa kitansa, haukata, haukkua, joista myös šaukti = huutaa.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/11/korkeatasoista-balttietymologiaa-suomen-ja-itabalttikielten-suhteista]

Ehkä kaikkein merkillisin väite on se,että suomen koipi juontuisi baltissa muka esiin- tyneestä kahden sanan kontaminaatiosta,sanojen,joita vastaavat liettuan koja 'jalka' ja staibis 'sääri'.Tämmöisestä kontaminaatioasusta ei tietenkään ole mitään näyttöä.

[Koipi on vasarakirvesbalttia ja tulee säännäööliesti kantabaltin verbistä *kempti = jannitellä, taivutella, lastata, kuormittaaedestakaisin, joka tarkoittaa lähinnä polvea, liettuaksi kenklė (*kem-kle). Tältä tulee myös koikkelehtia, joka lienee enempi aluksi tarkoittanut jänisen tyyppistä hyppelyä polvien varassa.]

 

Balttilaisten verbien leksikaalistumattomien partisiippien olettaminen lainojen lähteiksi
 

Jo olettamus, että tällaiset verbiparadigmojen "elävät" osat, joilla ei ole mitään leksi-kaalistunutta käyttöä, olisivat lainojen lähtömuotoina, on sinänsä oudoksuttava. Miksi olisi lainattu vain verbin joku partisiippi, miksi ei mieluummin koko verbiä? Mutta myönnettäköön, etukäteen tällaistakaan ei voi kokonaan jättää vaille huomiota. Mutta ainakin semantiikan pitäisi silloin olla vedenpitävästi kunnossa. Liukkosen esimerkeissä ei yleensä näin ole.

Suomen ensi selittyy Liukkosen mukaan lainatuksi baltin eiti 'mennä; tulla' -verbin vanhasta aktiivin partisiipin preesensin feminiiniasusta(!) *entē; feminiini siksi, että baltin 'kerta' -sanakin (josta suomen kerta on lainattu) oli feminiini: 'ensi kerta' = 'tule-va kerta'. Suomen ensi kerta merkitsee kuitenkin myös 'ensimmäinen kerta' ("eka kerta"), vrt. myös ennen 'früher, einst', entinen 'vorig, früher, ehemalig' jne. Suomen ensi-sanalle on sitä paitsi jo osoitettu vastine saamesta (Lehtiranta, Sammallahti): saamen ovda 'esi-, ovdal 'ennen', mikä tietenkin jo yksinään sulkee balttilaisetymo-logian pois (saamen sana ei nimittäin palaudu -nt- -yhtymälliseen asuun).

Hinta -sanasta oli jo puhe, ja häntä -sanankaan selityksestä ei voi keskustella vaka-vasti. Viimeksi mainitun pitäisi juontua baltin asusta *žengta-, joka on preteritin (pas-siivinen) partisiippi verbistä (liettuan) žengti 'mennä,astella', siis olla samaa(!) kantaa kuin häät:häntä olisi muka ollut jotain sellaista kuin "ulos ojennettu,esiin työnnetty"(!). Sitä paitsi odottaisi asua **hähtä < varhaiskantasuomen **äktä : vrt. juhta < *jukta- ¨ baltin *jungta- [junkta] (mikäli jälkimmäinen suomen sana ei ole iranilainen laina).

Väriadjektiivin musta Liukkonen selittää lainatuksi partisiipista *mušta- 'lyöty' (vrt. liettuan mùšti 'lyödä'):koska lyödäänhän silmä mustaksi! Yhdistelmä on äänteellises- tikin mahdoton, koska odottaisi tietenkin asua suomen **muhta < **mušta. Koska bal-tin verbin indoeurooppalainen etymologia on epäselvä, Liukkonen laskee sen va-raan, että verbissä olisi ollut alkuperäinen -s- ja että ns. ruki-sääntö ei olisi toiminut. Tämä on tietenkin ad hoc: -s-:llisiä muotoja ei liettuasta ole tavattu.
 

Onnistuneitakin etymologioita on, mutta ...
 

Liukkosella on muutamia onnistuneitakin etymologioita,kuten esim. haastaa (vrt. liet-tuan žosti, žostu 'puhua,parantaa loitsulla,sanoa', iš-žasti,-žandu 'sanoa sana'); kuo-hu (vrt. liettuan goža 'kuohu'); lasta (vrt.latvian lapsta 'lapio'); suomen murt.lojo 'pitkä matkareki' (vrt. liettuan mon. Vslajos 'parivaljakon vetämä kuorma-, matkareki'); tuttu vesikasvin nimi lumme, gen. lumpe(h)en (joskus myös 'Nuphar,ulpukka') (vrt. liettuan harvinainen muoto mon. lugmiai 'ulpukka', yks. lugmis; tavallisesti -gn-); adjektiivi tuore (vrt.liettuan doras 'hyvä,kelvollinen, käyttökelpoinen,kunnollinen' jne.; merkitys- erosta huolimatta pidän etymologiaa oikeana, sillä tuore vaikuttaa jo struktuuriltaan- kin lainalta, eikä muuta selitystä löytyne. Laina-adjektiivit sitä paitsi ovat merkityksel-tään usein muutenkin originaaliinsa nähden horjuvia); kasvinnimi vaivero 'Chamae-daphne calyculata (kanervakasveihin kuuluva varpu)' (vrt. liettuan vaivoras 'juolukka, Vaccinium uliginosum', murteissa myös muista varvuista); *varas, varhainen 'aikai-nen' (vrt. liettuan voras 'vanha', saameen lainautunut merkityksssä 'vanha': saamen vuoras). Lisäksi Liukkonen käsittelee useita etymologioita, jotka sinänsä ovat jo vanhastaan tunnettuja. En puutu niihin.

Vaikka tekijällä siis on joitakin onnistuneitakin etymologioita, on pakko todeta, että ylivoimaisesti useimmat selitykset ovat edellä kuvatun tapaisia. Tuollaisilla "meto-deilla" ei saavuteta pysyviä tuloksia. Päinvastoin: etymologista tutkimusta ryvetetään lokaan, tehdään suorastaan naurunalaiseksi. Baltologinkaan ei pidä yrittää johtaa kaikkea baltista.
 

Lopuksi
 

Tämä kirjoitukseni, samoin kuin jo viime vuoden syyskuussa Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa pitämäni esitelmä, on syntynyt huolesta etymologisen tutkimuksen nykyti-lasta Suomessa. Jos olisi kyse vain näistä kahdesta sananselittäjästä, tilanne ei olisi ehkä kovin vakava.Mutta näin onnellisesti asiat eivät ole.Koposen "metodin" tapaista löyhää ja mielivaltaista sanojen yhdistelyä,ainakin vaihtoehtoisina selityksinä mainit-tuina, tapaa uudessa, vasta valmistuneessa suomen etymologisessa sanakirjassa (Suomen sanojen alkuperä = SSA) yllättävän paljon:ks.esim.hakusanoja räme, sam- mua, vihko, vihta, viiksi, jopa virta!;räme voisi muka kuulua ääntä matkivaan verbiin rämistä,vihko ja vihta voisivat taas kuulua verbiin vihistä! Muutenkin on merkkejä sii-tä, että jotkut nuoret tutkijat ovat - omien pohjatietojensa hataruuden takia - taipuvai- sia soveltamaan tuollaista löyhää yhdistelyä saadakseen uutta ja näyttävää aikaan. Toisaalta samainen SSA on ottanut vakavissaan myös esimerkiksi Liukkosen edellä kommentoimani aivan mielikuvituksellisen Suomi-selityksen. Siksi on pakko toimia vanhan viisaan ohjeen mukaan, jota on ollut kautta vuosisatojen tapana siteerata Ovidiuksen kiteyttämässä muodossa (hän ei tosin tarkoittanut tieteellistä tutkimus-ta!): Principiis obsta; sero medicina paratur,cum mala per longas convaluere moras (eli vapaasti suomentaen: Vastusta tautia heti sen alkuvaiheessa!; lääkitseminen on myöhäistä silloin, kun vaivat jo ovat pitkän viivyttelyn takia päässeet pahoiksi).

Jos vakavissaan ruvetaan esittämään,että sanat tarjota, tarmo, turha, turmella, turva jne. ovat jonkinlaisen "deskriptiivisen juuren" *tVr- "laajenteita" (*tVrC-), tai että noki juontuu baltin 'kynnestä' ja Suomi on syntynyt baltin 'vartaloa' tarkoittavasta sanasta, niin onhan jonkun sanottava jotain. Hyssyttelyä ei voi rajattomiin jatkaa, jonkun on puhkaistava kupla. Olen sen tässä yrittänyt tehdä. Jäljitettyäni kolmekymmentä vuot-ta suomen vanhoja germaanisia, balttilaisia, indo-iranilaisia ja kantaindoeurooppalai- sia lainasanoja ja nyttemmin Suomalais-Ugrilaisen Seuran kunniajäseneneksi kut-suttuna olen pitänyt sitä suoranaisena velvollisuutenani, olkoonkin, että se varmaan aiheuttaa mielipahaa.


Grimmin laki ei ole suomalais-ugrilaista substraattia - vastaus Wiikille (Santeri Palviainen)

Kalevi Wiik jatkaa tämän lehden numerossa 8/2000 keskustelua germaanisten kielten oletetusta suomalais-ugrilaisesta substraatista. Tällä kertaa hän on valinnut käsiteltäväkseen Grimmin lain, joka on yksi hänen olettamistaan substraattipiirteistä.
 

Wiik on aiemmin käsitellyt Grimmin lakia Tieteessä tapahtuu -lehden numeroissa 4/ 1997 ja 1/1998. Hänelle ovat vastanneet Petri Kallio, Jorma Koivulehto ja Asko Par-pola (8/ 1997,3/1998), jotka ovat todenneet Wiikin evidenssin riittämättömäksi. Wiik on käsitellyt Grimmin lakia myös artikkelissaan, joka on julkaistu kirjassa Itämeren-suomi - eurooppalainen maa. Olen tässä vastineessa pyrkinyt käsittelemään myös aiemmissa artikkeleissa esitettyjä argumentteja numerossa 8/2000 ilmestyneiden li-säksi.En kuitenkaan ole pitänyt tarkoituksenmukaisena referoida muiden substraatti-piirteiden tiimoilta käytyä keskustelua,jonka yksityiskohtia voi lukea em. artikkeleista.

Koska Wiik ei käsitellyt numeron 8/2000 artikkelissaan Grimmin lakia kokonaisuu-dessaan, sisällytän tähän nykyisen yleisesti hyväksytyn käsityksen ko. äänteenmuu-toksista. Lukijan tulee huomata, ettei sarja 3 ole vastoin Wiikin käsitystä soinnillinen frikatiivisarja vaan soinnillinen klusiilisarja (Itämerensuomi: 88).
 

äänteenmuutos 1: *p, *t, *k(j), *kw > f, è, x, xw

äänteenmuutos 2: *b, *d, *g(j), *gw > p, t, k, kw

äänteenmuutos 3: *bh, *dh, *g(j)h, gwh> b, d, g, gw
 

Wiikin lähtökohtana on, että sarjan 1 klusiilit olisivat olleet aspiroituneita kantaindo-euroopassa. Kuitenkaan vertaileva kielentutkimus ei tue tällaista väitettä. Wiikin esit-tämä todiste, että nykyisissäkin germaanisissa kielissä soinnittomat klusiilit ovat as-piroituneita,on pätemätön,koska - kuten Kallio,Koivulehto ja Parpola oikein huomaut- tavatkin (Tieteessä tapahtuu 3/1998) - tämä sarja oli soinnillinen kantaindoeuroopas-sa. Itämerensuomi-artikkelissaan Wiik olettaa lisäksi, että sarjan 1 klusiileissa olisi ollut myös siinä määrin vahva frikaatio, että ao. äänne olisi voitu kuulla vastaavana frikatiivina (s. 89-90). Tälle oletukselle ei Wiik esitä hypoteettisten suomalais-ugri-laisten oppimisvirheiden lisäksi muita todisteita. Minkään muun indoeurooppalaisen kieliryhmän soinnittomat klusiilit eivät ole aspiroituneita, eivätkä tiettävästi sisällä niin vahvaa frikaatiota, joten Wiikin malli joutuu jo lähtökohtaisesti väärille raiteille.

Wiik kiistää artikkelissaan mahdollisuuden asettaa jokin Grimmin lain muutos ajalli-sesti muiden edelle. Hänen mielestään on 'looginen virhe' olettaa Grimmin lain vai-kutusten olevan eriaikaisia, koska ne johtaisivat hänen mukaansa lakien moninker-taiseen vaikutukseen. Näin voikin olla, mutta se ei mielestäni todista, että Grimmin lain täytyisi johtua vieraan kielen vaikutuksesta. Wiik kiistääkin Itämerensuomi-artik-kelissaan kaikenlaiset 'työntö- ja imuselitykset' (s.91),koska niitä ei hänen mukaansa tarvita, jos Grimmin laki oletetaan suomalais-ugrilaiseksi substraatiksi. Kuitenkin his-toriallisen kielitieteen keskeisissä oppikirjoissa esitetään Grimmin laki nimenomaan chain shiftinä. Kääntäen voisikin kysyä: miksi pitäisi olettaa mitään substraattia, jos kielensisäiset muutokset selittävät huomattavasti luontevammin ko. ilmiön? Chain shift on todennäköisempi selitys kuin mikään substraattiin pohjautuva, koska on vai-keaa kuvitella sellaista kieltä, joka substituoisi indoeurooppalaiset foneemit sillä ta-valla kuin Grimmin lain muutoksissa on tapahtunut. Voidaan kysyä, minkälainen kieli substituoisi *bh:n b:llä, mutta samaan aikaan *b:n p:llä ja *p:n f:llä?

Wiik kuitenkin esittää numeron 8/2000 artikkelissaan lisäevidenssiä hypoteesiinsä Grimmin lain suomalais-ugrilaisesta alkuperästä. Hän kertoo suorittaneensa persep-tiokokeita turkulaisilla (ilmeisesti) suomenkielisillä puhujilla. Kokeeseen sisältyi kah-den eri äänteen,aspiroidun [ph]:n ja soinnillisen [b]:n, tunnistamista. Turkulaiset kieli-informantit olivat Wiikin mukaan kuulleet [ph]:n /f/:nä ja [b]:n /p/:nä. Tämä oikeuttaa Wiikin mielestä rinnastamaan Grimmin lain yhteydessä tapahtuneeksi oletetun trans-ferenssivirheen ja turkulaisten suorittaman suhteellisen triviaalin kuuntelukokeen tu-loksen. Wiikin kokeeseen sisältyy kuitenkin kaksi perustavaa laatua olevaa virhettä: nykysuomen foneemijärjestelmään sisältyy kyllä foneemi /f/, vrt. minimipari faasi: paasi, mutta suomalais-ugrilaiseen kantakieleen ei kuulunut. Näin ollen suomalais-ugrilaiset eivät ole voineet kuulla [ph]:ta /f/:nä, vaan pikemminkin p:nä. Tästä on lu-kuisia todisteita lainasanatutkimuksessa. Toinen virhe liittyy kantaindoeuroopan klu-siilien aspiraatioon, jota jo käsiteltiin edellä. Wiikin tulos ei ole pätevä suomalais-ugri-laisen substraatin kannalta, koska hypoteettinen lähtö-muoto ei voinut olla aspiroitu-nut. Näin ollen Wiikin kuuntelukokeen tuloksella ei ole muuta kuin kuriositeettiarvoa Grimmin lain alkuperää tutkittaessa.

Vaikka onkin totta, että kielikontaktin tuloksena saattaa olla äänteitä, jotka eivät ole lähtöisin substraattikielestä, voidaan pääsääntönä pitää varsinkin muinaisia kielikon-takteja todistettaessa sitä, että materiaalin tulee heijastaa substraattikielen ominai-suuksia. Näin ollen jos germaanin äännerakenteessa ei ole suomalais-ugrilaisia piir-teitä, ei substraattikaan voi olla suomalais-ugrilainen,etenkään,kun leksikaalinen evi-denssi puuttuu lähes täysin. Jos leikitään ajatuksella,minkälainen germaanisen ään-nerakenteen tulisi olla, jos siinä olisi suomalais-ugrilaista substraattia, havaitaan jo ensi silmäyksellä, ettei Wiikin ajatus voi pitää paikkaansa. Ensinnäkin olisi kaikkien klusiili-sarjojen pitänyt langeta yhteen, koska suomalais-ugrilaisessa kantakielessä oli vain yksi klusiilisarja. Ihmeellistä onkin nimenomaan labiovelaarien säilyminen germaanissa, koska ko. sarjan olettaisi olleen vieras suomalais-ugrilaisille. Yhteen-lankeamisen puolesta puhuvat myös lainasanat, joissa kaikki klusiilit aspiraatiosta ja ääntämispai-kasta riippumatta korvattiin vastaavalla soinnittomalla klusiililla (näin myös huomattavan nuorissa lainasanoissa).

Olen tässä kirjoituksessa käsitellyt vain Wiikin väitteitä Grimmin lain hypoteettisestä suomalais-ugrilaisesta alkuperästä ja havainnut ne kestämättömiksi. En ole pitänyt tarpeellisena käsitellä muita hänen olettamiaan substrattipiirteitä, koska Petri Kallio, Jorma Koivulehto ja Asko Parpola ovat kumonneet Wiikin väitteet useaan kertaan. Myöskään en ole pitänyt lingvistinä aiheellisena pohtia Wiikin mallin arkeologista tai geneettistä plausibiliteettiä, mutta kielitieteellisesti Wiikin malli näyttää olevan parhaimmassakin tapauksessa kyseenalainen.
 

Kirjoittaja on HuK ja tutkimusavustaja Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksella.

Sanojen alkuperän tutkiminen, etymologiointi, ei ole suinkaan mitään mutu-hommaa. Se on - tai sen pitäisi olla - ankaran kurinalaista tutkimusta, jossa käytetään hyväksi kaikki mahdollinen tieto. Ennen kaikkea siihen sisältyy sanojen äänne- ja muotoasun tarkka puntarointi jo olemassa olevan tietoaineksen valossa. Tietenkin tulokset ovat silti usein suhteellisia: hyvänkin selityksen syrjäyttää selitys, joka on vielä parempi. Mutta näinhän on kaikissa tieteissä. Tutkimuksen tarkkuudesta ja kurinalaisuudesta voi saada käsityksen tutustumalla esimerkiksi Elmar Seeboldin käsikirjaan Etymolo- gie. Eine Einführung am Beispiel der deutschen Sprache (München 1981). Saman tutkijan käsialaa on nykyinen saksan kielen etymologinen sanakirja (Kluge. Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache, 23. painos, 1995).

Sanojen etymologia kiinnostaa, hyvin ymmärrettävistä syistä, myös ns. suurta ylei-söä. Erityisesti lainasanoista saadaankin sellaista tietoa esihistoriasta, mitä ei ehkä mistään muusta lähteestä voisi saada. Ne kertovat kulttuurin innovaatioista ja niiden iästä, lisäksi kielikontaktien ajasta ja paikasta, esi-isiemme asuinaloista.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston germaanisen filologian emeritusprofessori ja Suo- malais-Ugrilaisen Seuran kunniajäsen. Kirjoitus perustuu Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 15.9.2000 pidettyyn esitelmään "Huomioita viimeaikaisesta etymologioin-nista",sen kahteen ensimmäiseen osaan.Vieraskielisten esimerkkisanojen kirjoitusta on yksinkertaistettu jättämällä pois mahdollisimman paljon diakriittisiä erikoismerkkejä.


Tarkastellaan vielä seuraavaa:

http://www.tiede.fi/comment/1435330#comment-1435330

" Vierailija

Arkkis

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lalli-ja-erik-t20237-20155.html

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 76_247.pdf

 

JK: ” 5.8. Lopuksi vielä kaksi rinnastusta, joista ims. vastine puuttuu — samoin kuin jo käsitellyltä lp. luoi'kât-verbiltäkin (artikkelin 1. osa, kohta 4).

5.9. L p . buoi'de

(11) Lp. buoi'de "lihava; rasva' (Nielsen, T. I.Itkonen, Lagercrantz) < vkgerm. *faita- (< esigerm. -d-) > mnorj. feit-r 'lihava, rasvainen', mruots. fet-er, nruots. fet id., kys. veiz 'lihava, (subst.) rasva, lihavuus' jne.

Etymologia on sekä äänteellisesti että semanttisesti moitteeton.

Lapin sanaa vastaava varhaiskantasuomen rekonstruktio on *pajta (inarin- ja etelä-lapissa on tässä klusiili: Äimä FUF6 s. 184—185).

Huomattakoon, että vokalismi ja konsonantismi ovat — kuten kaikissa tässä artikkelissa esittämissäni tapauksissa — keskenään sopusoinnussa: lp. uo ~ germ. a edellyttää vanhaa lainaa, samaa edellyttää lp. yhtymä -i'd- (< vksm. -jt-) <~ germ. (vokaalin jälkeinen) -it-;

myöhemmissä skand. lainoissa lapissa olisi vastaavassa tapauksessa odotettavissa -i't- (vrt. bai'tet 'go up into the wind' (Nielsen) ~ kskand. *baitian > mnorj. beita 'beim Winde segeln, kreuzen', Jande Vries).

Sama äännesuhde on suomen puolellakin tunnettu (sm. muoto ~ germ. *mōta < esigerm. -d-,

sm. mallas, malta(h)an < germ. *malt- jne.). ”

A: Jätetään tuo "buoide"/"painava" toistaiseksi sillensä, ja otetaan nämä Koivu-lehdon "vahvistavat vertailut" muka "germaanilainoista, jotka ovat lainautuneet samalla tavalla epäsäännöllisesti", tarkempaan syyniin:

”Mallas” on absoluuttivarma balttilaina verbistä

”malti (mala, malo)” (lt.), ”jauhettu” = ”maltas”
”malt (malu, malu)” (lv.) > "malts, malta"
”maltun (malla, mallā)” (pr.)

”Muoto” liittyy sanaparveen ”muovata”, ”muokata” ja ”muotti”, mahdollisesti myös (kuurin) ”muokkaava”/gootin ”muokkaaja” = ”moukari” ja ”muoti”, joka voi olla vaikka kuinka vanha sana ja käsite. ”Muovata” ja uudissana ”muovi” tulevat Kantelettaren sanasta ”muovaella”, jossa se tarkoittaa ”taiteellista luomista”.

 

Tuossa pistää heti silmään, että yksikään asiaan liittyvä verbi ei ole germaani- nen,vaan sitä olisi Koivulehdon mukaan vain substantiivi "muoto",joka siis noin ollen ei lainkaan liittyisikään näihin verbeihin! Etymologiset sanakirjat ovat eri mieltä. Ehkä ne odottavat "germaanista etymologiaa" myös verbeille, turhaan.

Sanoja, jotka johtavat sille, kannalle, että kyseessä on balttilaina niin suomessa kuin luultavimmin germaanissakin on useita: ”muovata” on balttilaista perua eikä sillä ole vastineita germaanikielissä. Verbi on iankaikkisen vanhaa muotoa.

 

Liettuaksi (lt.) ”mova”= valupesä, valumuotti, laakeripesä, holkki = (lv.) ”uzmava”

 

Sanojen, varsinkin verbien tunnistamista ja etsimistä haittaavat nyt etuliitteet, kun suuri määrä asiaa voidaan sanoa lyhyesti, valetaanko (ym.) ”sisään”, ”pinnalle”, ”pitkin”, ”poikin”, kertalaakista vai toistuvasti jne.Oikein vanhoissa sanoissa verbi voi myös taipua eriliitteiden kanssa vähän eri tavalla, jolloin liitettä ei voikaan noin vain vaihtaa, vaan kyseessä on uusi verbi.


Tästä on esimerkkinä liettuan sana

”išmokti (išmoksta, išmoko) = oppia, hallita täydellisesti, juurta jaksain, "selkäytimestä"

jolle on olemassa myös ”rinnakkainen” aivan tavallinen standardijohdannainen etuliiteverbi

”išmokėti (išmoka, išmoko)”= oppia ulkoa, maksaa (loppuun, velka tm.)

Tuo lyhyempi muoto kielii, että tämä verbi on kuulunut ennen (kuten ”vykti (vyksta, vyko” = tapahtua)

”*mok(s)(ė)ti (*moksta)..., joka edelleen vihjaa kantabalttilaiseen verbiin

”*māksēti”, josta latviaan on haarautunut verbi:

”maksāt (maksā, maksā)” = maksaa, sanan molemmissa merkityksissä: ”olla hintana” ja ”antaa maksu”.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... kas&h=2990

Edelleen, kun ovat sanat ”pehmetä, pehmittää” (*minkšti > menkšti > mankšti) oh-jeellisena taustatietona, tuo muoto ”*māks(ē)ti” hyvin mahdollisesti palautuu kauem-maksi muotoon ”*manksti”, nyt on niin kuurilaisen niin kuurilaisen oloinen sana edessä, että pitää hakea substatiivimuodolla, jotka todennäköisimmin ovat jossakin säilyneet,että minkälainen ”muotti” tai ”muokkain” ”*mankstis” sieltä saattaisi löytyä:

http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=la ... art=0&sa=N

JöSSES.... Se on se vagina...

Latviaksi löytyy sana ”maksts”, joka tarkoittaa paitsi ”maksettua” myös miekan ”huotraa” ja puukon ”tuppea”, ja myös slangissa tuota samaa em. ruumiinosaa (tässä on jonkinlainen vitsi, kun ”maksettu” on sama sana, ilmankos...) Virallinen sana on ”makštis” (lt.).

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... kas&h=3302

(Tuo (lv.) ”makstsene” eli ”tuppisieni” on (lt.) ”musmirė” eli ”kärpäskuolema” on valkoinen kärpässieni (Amanita).)

Sanasta ”*mākst” on latviassa johdettu ”māksla” = taide ja (samasta) sanasta ”*moksti” vastaavasti liettuassa ”moksla” = tiede.

Sanasta ”māksla” tulee latviassa ”taiteltu” = ”mākslots” = keinotekoinen

Selvästikin ”muokkaaminen” on ollut alkuperätään ”pehmentämistä”:

Arkkis
"Mauti", "maukti" ja "mausti" -verbit saattavat edelleen liittyä, ja joka tapausessa muistuttavat seuraavia parvia:

 

"*minkšti" = pehmetä
"*menkšt" > "męsti (menčia, mentė)" = pehmittää, vaivata (taikinaa)
"*mankšti" = mm. voimistella

sekä

"minti" = muistaa
"*menti" > jv. "ment" = valehdella
"*manti" > lt. "manyti (mano, mane)" = ajatella (sm. "manata"...)

> lt. "mąstyti (mąsto, mąstė)" = ajatella (syvällisesti tosi viisaita),

"mąstytymas" = (tieteellinen, taiteellinen) ajattelu,

"mąstytoja(s)" = suuri ajattelija, "Suuri Henki"...

jotvingissa kuitenkin "manīt = to enchant, seduce (Inf) " = "houkutella huonoille teille".

post1136115.html?hilit=%20mana%20#p1136115

"Valumuotti" ja "henki" näyttäisivät olevan samaa alkuperää balteille ja iranilaisille.


Kaikesta tästä sanapaljoudesta huolimatta ei ole selvää, mistä nimenomaan muoto tulee, jos se tulee tästä parvesta lainalaisesti jotakin tietä muuntumalla yksinkertaistumalla muodosta ”*mankšt-.

 

Kuurin kautta tästä lainautuisi ”*mant-” ja ”*mast-” -tyyppisiä sanoja, ja niitä onkin voinut lainautua. Liettuasta tällaisten lisäksi tuolevat ”*muov-” aluiset sanat. Mutta latgallin kautta on ollut esillä vain sanoja, joista lainautuisi ”*muok-” tai ”*muos-”.

Latvian sana ”taito” = ”māka”, joka on myös kuuria, ja siitä saadaan adjektiivi ”osaava” = ”*makras” = ”maakari” (joka suomessa tarkoittaa huonoa taitoa...), latgalliksi ”muoka”

Pitäisi olla muoto ”*mā(k)št-” oleva verbi, josta latgallin kautta tulisi ”*muohta” > ”muoto”.

Seuraavasta verbistä saadaan kuitekin ainakin konsonattiryhmä -kt-, joka olsi sitten voinut kehittyä lainaantuneena edelleen:

Lv. ”mākt (mācu, māci, māc, māca, māks)” =
Lg. ”muokt (muoču, muoči, muoč , muoča, muoks)”
= painaa (myös muotoon, lehtiä), puristaa, tallata, rutistaa (mm. mehut), litistää, polkea, kuormittaa, ahdistaa, kuristaa, tukehduttaa, sortaa, painostaa, vallita, viettää (jkn päin), ”koukuttaa” (har-rastus), kiusata, vaimentaa (ääni, tärinä), kiduttaa, kiukutella, uuvuttaa, riuduttaa, näännyttää, hauduttaa (ruokaa, erityisesti maun laimentamiseksi), mellottaa raakar-autaa, pehmentää, hautua, pehmetä (kuv.ja konkr.), lieventää,liennyttää, köyhdyttää.

Tällöin muodosta ”*mankšta” (pehmennetty, muokattu) tulisi ”*muokta” (lp muotta = kasvot) täsmälleen samalla kaavalla kuin sanasta ”*lankšta” (kaartuva) tulee lapin ”luokta” = lahti.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan länsiliettuan/zemgallin kautta sanasta ”*mankštis” (muokkaus) tulisi ”*mahti” just kuten ”lankštis”:ista (kaartumisesta) tulisi ”lahti”!

post1126341.html?hilit=luokta#p1126341

Kaikesta tästä huolimatta ei ole varmaa, että ”muoto” lainautuisi juuri noin, VAIKKA SE OLISIKIN BALTTILAINA.

On myös mahdollista, että se lainautusi ”(syvällistä) ajattelemista” (”mąstyti” lt.) tai ”mittaa(mista)” (”mãtas” lt.) merkitsevistä sanaryhmistä.

Täällä on paha, kun ajatellaan, että mitä tuosta liettuan sanasta lainautuu, ja mm. mitä se tarkoittaa...

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... kas&h=3120

 
Toinen vanhan sanan merkki on sanan kulkeutuminen kauas etuliitteen alkupe-räismerkityksestä.Tässäkin latvian ”uzmava” kirjaimellisesti ottaen tarkoittaa ”jonkin päälle vedettävää/astetaavaa muottia/pesää”,mutta tosiasssa se tarkoitta aivan yhtä lailla aukkomaista yksinkertaista muottia, pesää, holkkia kuin myös liettuan ”mova”.

 

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10621063

" Lietuviešu—latviešu vārdnīca

movà (4)

1. tehn. uzmava

2. uzrocis; mufe novec.

http://www.letonica.com/groups/default. ... ere&h=1837

LV uzmava arheol.
RU муфта,
RU втулка,
EN socket,
DE Tülle

Toinen sana, joka johtaa balttioletuksen jäljille, latgallin sanapari (kaikki persoonat näkyvissä)

”muocēt, muoku, muoki, muol, muokam..

muokat, muok, muocieju, muocieji, muocēja, muocējom, muocējot” = osata,

venäjän ”moč', mogu, možes, možet, možete, možete, mogyt”,

= latvian ”mācēt, māku, māki, māk, mākem, mākem, mak, maceju...”

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... =maukt&h=0

= Liettuan ”Mokėti (moka, mokėjo)”, joka tarkoittaa sekä ”osata, voida, pystyä” että ”maksaa (rahalla)”. Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”maksaa rahalla jonka nimin om ”*moka” ”.

Mitähän se sellainen ”moka” saattaisi olla, kun muistetaan, että sana ei aivan alunperin ole välttämättä liettuaakaan, jossa ei sallita kaksoiskonsonatteja edes ”erikoislainoissa”, eikä ”iso raha” pesinyt Liettuassa, vaan enemmän mm. Preussissa ja preussilaisilla myös Liettuassa.

(Ja kun se ei ole ”munaus”, eikä ”Martti Oiva Kalervo Ahtisaari”...

Liettuan "mokasi" tarkoittaa siis että "osaa", kun se suomeksi tarkoittaa "ei osaa".

Tämä on vastaavanlainen eksytys kuin viron "halpa reisi", joka siellä tarkoittaa, että "huono matka", mutta Suomessa päin vastoin... huum. A. )

Latvian ”mācīt (~u, ~i, ~a, ~īja, ~īs) = opettaa

= latgallin ”muoceit (-u, -i, -a, -eja, -eis)

= liettuan ” mokyti (moko...mokė)”.

Preussiksi edellistä muotoa vastaava verbi on pelkästään

”mukῑtun (muka, mukei)” = maksaa (”muka”:lla, ”mukittaa”)

”mukῑtun (mukῑnna, mukῑnnā) (si)” = opettaa (oppia).

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... %C5%A1koti

Tuota sanaryhmää sattaisi vieläkin luulla slaavilainaksi,paitsi että tuo ”pesä, kolo (tekn.), muotti” = ”mova”, jolla mm. ”muovataan”, jäisi ”ilmaan roikkumaan”. Sinne se ei kuitenkaan jää, vaan kyseessä on balttikielten ikivanhimpien perintei-den mukainen ja muotoinen sanaryhmä, jonka vanhat sanat ovat

”mauti (mauna, movė)” = pukea päälleen, pitää päällään,pingottaa (kangas, nahka, vyö), mahtua (päälle, sisään, astiaan), sopia, sovittaa (osa, vaate), lentää (esim. hiukset), ”läträtä viinan kanssa” = ”mahduttaa viinaa itseensä”, kaataa, kulauttaa (reippaasti). Etuliitteillä sadaan kymmeniä verbejä.

http://litovru.ru/index.php?a=list&d=1& ... &w2=A&w3=U

mau|ti -na, movė = надевать; напяливать; нестись; лететь; дать (по шее) дуть, хлестать (спиртное)

”mautis” = pukeutua

Muuten kuin liitteellä mutta äänteellisesti säännömukaisesti tästä on johdettu mm. verbit

”movėti (movi, movėjo)” = ”mūvėti (mūvi, mūvėj)o”= (pitää tapanaan) pukeutua (esim. tietyllä tavalla).

”Muotin” tai ”mallin” tästä (eri merkityksillä,niitähän oli muitakin kuin pukeutumi-nen) johdettuna (preesensistä) pitäisi nyt olla joko ”*movys” (mask.) tai ”*movia” liettuan päämurteessa, mutta se on kuitenkin ”mova” aivan samoin kuin muinai-sesta verbistä ”*lauti” = kovertaa, sijata on jeodettu toisaalta ”lovys” = (kover-rettu) ruuhi, ja toisaalta fem. ”lova”, ”lovėlė” = vuode, kehto. Sanat ”lóva” ja ”móva” ovat liettuan länsimurteiden mukaisia, kuten myös mm. ”kautis” (”kovoti”) = taistella > ”kovà” = taistelu .

”movinėti (movina, movino)” = puke(utu)a (tyylikkäästi), vaihtaa vaatteita

Edelleen ilmeisiä johdannaisia on

máudyti (máudo, máudė) = kylpeä peseytyä, sataa (lujaa), huuhtoa, huuhdella

Sana ”mauti” kääntyy latviaksi useilla sanoilla, jotka lisäksi paljastavat sille yhä lisää merkityksiä:

máuti (~na, móvė)
1. maukt = pukea
mauti pirštines - maukt cimdus = vetää hanskat käteensä
mauti žiedą ant piršto - vilkt (maukt) gredzenu pirkstā = mt. käsistä
2. (sist) gāzt, kraut, cirst = kaataa (muutakin kuin vettä taiviinaa), kuomittaa
3. doties /projām/; mukt /projām/ = irrottautua, hieroa (pois)
4. sar. gāzt /acis/; sacīt /acīs/ = ulkea silmät

kailį mauti - /sa/dot pa ādu
mautis (~nasi, móvėsi)
1. maukt /sev/
2. maukties /nost/

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... 7ti&h=1910

Latvian sana ”maukt” ei ole johdannainen sanasta ”mauti”, tuo -k- on liikaa.

Yhä puuttuu ”simsalabim-taikasana”,joka yhdistäsi nämä johdannaiset,sekä asial- lisesti myös ”muokkaamiset”, ”vaatettamiset”,”moka-maksamiset”, ”pesemi- set”, ”hankaamiset”, ”pingottamiset”, vesien ja viinojen kanssa lutraamiset ja muut, joissa äkkiseltään ei huomaa yhteistä logiikkaa (ainakaan minä...).

 

Käännetään nettisanakirja toisin päin, ja kun latvian ”maukt” ei aivan tarkkaan sovellu liettuan ”mauti”-sana, johdannaiseksi (enempi päin vastoin, mutta se on poikkusellinen suunta), haetaan ”maukt”-sanan kaikki käännökset liettuaksi:

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... r=10631062

Ei auttanut, tuli vain noita etuliitteellisiä muotoja.

Mutta itse liettuassa on myös verbi maukti, vaikka se vähän vanhentuneena usein sanakirjoista puuttuukin.

Täältä se kuitenkin löytyy:

"maukti (maukia, maukė)" = to bark (nahkaa), to pull (lakki) over one's eyes, to gulp, to lap (esim. viinaa), to drink hard.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... 948338&g=2

maũkti (~ia, ~ė)

1. maukt = ”mahduttaa vaate päälleen”

maukti kepurę ant akių - maukt cepuri pār acīm

maukti odą - maukt ādu = muokata nahkaa

2. niev. tempt; kāri dzert; = vetää, kiristää, pingottaa, ryypätä raskaasti

mauktis (~iasi, ~ėsi)

1. maukties /sev/ (cepuri)

2. maukties /nost/ (ādai) ”

BINGO!

Jotvingin kieli tuntee tuosta parvesta sanat ”maut” = pestä peseytyä ja ”mokint” = opettaa, oppia on "izmokint" =”kiskoa oppi ulos (opettajasta)” (varmaan hyviä oppilaita...).

Mahtaako tuo mokka-nahka varmasti olla saanut nimensä sen nimisestä jemeniläisestä kaupungista, vai olisiko se puujalkaselitys. Monet yllättävät muihin maihin yhditetyt sanat ovat osoittaustuneet preussilaisiksi alkuperältään.

 

Viron sana mood, moe = muoto,muoti tapa,tyyli EI VOI OLLA GERMAANI-, SLAAVI- eikä IRANILAINA, sillä se TAIPUU VANHALLA KAAVALLA, JOLLA VOIVAT TAIPUA VAIN OMAPERÄISET SANAT sekä VANHAT BALTTILAISET ja KELTTILÄISET (paasi, tammi ym.) LAINAT!

Englannin etymologinen ei uhraa tavuakaan muulle kuin kelttiläiselle alkuperälle (germaaninen muoto on geometrinen shape, romaaninen taas form = muoto, muotti):

mode (n.1) "manner,"

late 14c.,"kind of musical scale," from Latin modus "measure,extent, quantity; proper measure, rhythm, song; a way, manner, fashion, style" (in Late Latin also "mood" in grammar and logic), from PIE root *med- "to measure, limit, consider, advise, take appropriate measures" (see medical (adj.)). Meaning "manner in which a thing is done" first recorded 1660s.

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=mood&F=M&C06=et

mood : moe : moodi 'ajastu üldine maitselaad, mis määrab suuresti rõivastuse, tar-beesemete, ruumide, sisustuse, kirjanduse, kunsti vm laadi ja ilme; tava, harjumus, komme; olek, olemus'
saksa Mode 'mood'
Eesti keelest on laenatud eestirootsi mōd, mōḍ 'mood, viis'. Vt ka moondama.

moondama : moondada : moondan 'teistsuguseks, teiseks muutma, teist, ebaharilikku kuju andma; vastase vaatluse ja luure eest varjama, maskeerima'

On arvatud,et tuletis vanema murdekeele sõnast mood (omastav mo(o)u) 'viis, laad', mille vasted on soome muoto 'vorm, kuju; nägu; viis', isuri moodo 'viis, komme', kar-jala muoto 'välimus; nägu, põsk; (käitumis)viis', vepsa mod 'inimese nägu'. See tüvi on germaani laen, ← alggermaani *mōta, mille vasted tütarkeeltes on nt vanaislandi mót 'märk, tunnus; välimus; viis, komme', vanarootsi mōt 'vorm; märk; välimus'. On võinud tähenduselt seguneda sõnaga muundama, muu. Hiljem on laenatud germaani tüve saksa vaste, mood.

muu : muu : muud (umbmäärane asesõna) 'miski v keegi väljaspool mainitut; ülejäänud, teistsugune, teine'
muidu, muinas-, muiste, mujal, mullu, muutma
liivi 'teine, mõni; mingisugune; lähim, järgmine'
vadja muu 'muu, teine'
soome muu 'muu, teine'
isuri muu 'muu, teine'
Aunuse karjala muu 'muu, teine, ülejäänu'
lüüdi muu 'muu, teine'
saami nubbi 'teine (järgarv); muu, teine'
mari molo 'muu, teine'
udmurdi mi̮d 'muu, teine'
handi moγ- sõnas moγəl 'muu, too'
mansi mōt 'muu, teine (ka arvsõnana); võõras'
ungari más 'muu, teine; teistsugune', (monikko muut, loput = mogot? HM)

Soome-ugri tüvi. muidu võib olla vana mitmuse osastava vorm, milles on omastus-liide. Tuletist muinas- on kirjakeeles võinud mõjutada soome keel, soome muinainen 'muinasaegne, muistne; vana(aegne); igivana, ammune'. mujal on vana mitmuse alalütleva vorm tuletisest, < *muiγalla. mullu on vanast alalütlevavormilisest määr-sõnast moodustatud viisiütleva vorm. Eesti keelest on laenatud eestirootsi moidogist 'muidugi, mõistagi' (←muidugist).Vt ka moondama,mugav, muide, mullikas, mõlema.

Sana voi olla kampakeraamista alkuperää, jopa keltissäkin!

muu

  =  kantasaame    [mum̀ʙē]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 257
muu   =  kantasaame    [mum̀ʙē]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92, 133
muu   =  eteläsaame    [nübbie]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92
muu   =  uumajansaame    [mübˈbee]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92, 247, 229
muu   =  uumajansaame    mubbe   FUV 1977  s. 115
muu   =  piitimensaame    [mubbie]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92
[muu]   ?=  luulajansaame    [nubbē]   tietokannan päättelemä
[muu]   ?=  luulajansaame    [nuppātis]   tietokannan päättelemä
muu   =  pohjoissaame    nubˈbe   FUV 1977  s. 115
muu   =  pohjoissaame    nubˈbe   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92
[muu]   =  pohjoissaame    [nubˈbe]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 257
[muu]   ?=  inarinsaame    [nubbe]   tietokannan päättelemä
[muu]   ?=  koltansaame    [nu͕ʙ̄ʙᴱ]   tietokannan päättelemä
[muu]   ?=  akkalansaame    [nump]   tietokannan päättelemä
muu   =  kildininsaame    [num̄ᵇp]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92
muu   =  turjansaame    [num̄ᵇp]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92
muu   =  suomal.-saamel. kk.    mūmpa   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 92
[muu]   !=  suomi    mutta   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 255
[muu]   !=  suomi    muutoin   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 255
[muu]   =  suomal.-ugril. kk.    [mū-]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 257
muu   =  länsimansi    [mot]   FUV 1977  s. 115
 
muita : itämerensuomi  !>  inarinsaame    mujde   Itkonen, E. 1987 InLpW 2  s. 162-163

 

muuan

 

[muuan] : itämerensuomi 

  ?>  eteläsaame    [müvt´e]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  piitimensaame    [muhtêm]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [muhtēm]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [muhttijn]   tietokannan päättelemä
muutama : itämerensuomi  >  pohjoissaame    muhtin   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 255
muutama : itämerensuomi  >  pohjoissaame    muttem   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 93
muutama : itämerensuomi  >  pohjoissaame    muttom   SSA 2 1995  s. 185
[muuan] : itämerensuomi  ?>  inarinsaame    [mottoom]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  koltansaame    [mo̬ᵓt̀tȧ̬˴m]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  akkalansaame    [mottam]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  kildininsaame    [muᴅta]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  turjansaame    [muᴅ̆tam]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  norjanlappi    [mŭttom]   tietokannan päättelemä
[muuan] : itämerensuomi  ?>  norjanlappi    [mŭttomin]   tietokannan päättelemä

 

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=121117&hakusana=muovata&sanue_id=119050

muovata


http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=94993&hakusana=muokata&sanue_id=92682

muokata : itämerensuomi 

  >  pohjoissaame    muokˈkât   SSA 2 1995  s. 179
muokata : itämerensuomi  >  inarinsaame    muokkiđ   SSA 2 1995  s. 179
muokata : itämerensuomi  >  koltansaame    mŭŏ´kkēd   SSA 2 1995  s. 179
muokata   <  slaavilaiset kielet:       SSA 2 1995  s. 179
    venäjä  múka 

Tuo venäjän sana múka = kärsimys, piina (muutoksen alla/edessä), mukà = jauhot ("muoke") liittyy yhteyteen: se palautuu minun yllä omin päin esiin tuomiini balttilaisjuuriin:

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BC/%D0%BC%D1%83%D0%BA%D0%B0

" происхождение слова мука

мука́ = jauhot, вин. п. муку́, укр., блр. мука́, ст.-слав. мѫка ἄλευρον, болг. мъчник «мучной ларь = jauholaari» (Младенов 314), сербохорв. му́ка «мука́», словен. móka, чеш. mouka, слвц. múka, польск. mąka, в.-луж., н.-луж. muka Праслав. *mǫká, связано чередованием гласных с *mękъkъ «мягкий [mjähkij] = pehmeä < *menk´k´- > vasarak. *mok-, latg. muok-) » (см. мя́гкий);

сюда же относятся лит. mìnkau, mìnkyti «мять = puristaa, rutistaa, rypistää, tallata, sotkea, survoa, loukuttaa (pehmittää, hienontaa), месить (тесто) = vaivata, alustaa (taikinaa)», mìnkštas «мягкий = pehmeä, hienojakoinen, "pieni"», mánkau, mánkyti «жать = puristaa, давить = pain(ost)aa, мучить = kiusata, piinata», tehdä taikina, mankštinù, mankštìnti = voimistella, treenata, mankštaũ, mankštýti «размягчать = pehmentää, pehmittää», д.-в.-н. mengen,др.-сакс. mengian «мешать = sekoittaa», греч. μάσσω [masso] «мну = puristan,мешу = sekoitan», μάκτρα «квашня = taikina- saavi», возм., также др.-инд.mácatē «дробит»;см.Бернекер 2,42 и сл.; Траутман, ВSW 184 и сл.; Педерсен, Kelt. Gr. I, 53; Торп 309; Мейе. ét. 254 и сл.;

Брандт, РФВ 22, 258 му́ка = kärsimys, укр. му́ка, ст.-слав. мѫка βάσανος, κόλασις (Супр.), болг. мъ́ка, сербохорв. му̏ка, словен. móka, чеш., слвц. muka, польск. męka Праслав. *mǫkа родственно предыдущему;см.Бернекер 2,42 и сл.; Траут- ман, ВSW 184 и сл.; Педерсен, Kelt. Gr.1,53; Мейе,ét.254; Лоренц,AfslPh 19, 146.

Лит. mūkà «пытка, мучение = kidutus», лтш. muõkа «мука = kärsimys, терзание = raateleminen». Заимств. из вост.-слав.; см. М. — Э. 2, 682 и сл. "

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BC/%D0%BC%D1%8F%D0%B3%D0%BA%D0%B8%D0%B9

происхождение слова мягкий

мя́гкий = pehmeä,мя́гок, мягка́,мя́гко, укр. м᾽яки́й, блр. мя́ккi, ст.-слав. мѩкъкъ ἁπαλός (Супр.), болг. мек, ж. ме́ка, сербохорв. мѐк,ж. мѐка, словен. стар. mekàk, ж. mehkà, совр. méhǝk, ж. méhka, чеш. měkký,слвц. mäkký, польск. miękki, в.-луж. mjehki, н.-луж. měki, полаб. mą́kė, mą́tkė
 

Родственно лит.mìnkyti,mìnkau «мять,месить», mìnkštas «мягкий», лтш. mîksts — то же, mīkns — то же, mîkt «размягчаться», др.-инд. mácatē «дробит = murs-kata, muertaa, jauhaa, rouhia», греч. μάσσω «мешу», μακαρία ̇ βρῶμα ἐκ ζωμοῦ καὶ ἀλφίτων (Гесихий), д.-в.-н. mengen «мешать»; см. Бернекер 2, 42 и сл.; М.-Э. 2, 640 и сл.; Перссон 562; Мейе, ét. 326; Буга, РФВ 72,191; Траутман, ВSW 184 и сл.; Цупица, GG 135. Др. ступень чередования; мука́, му́ка. Судя по интонации,

следует отделять др.-инд. mankúṣ «слабый = heikko» (см.Мейе, там же; Вайан, ВSL 31, 44). Сюда же мя́гкая деньга́ «фальшивые деньги = väärä ("pehmeä") raha (kolikko)» (Мельников 7, 187) в отличие от металлических монет. "

Yksi kysymys on kuuluuko venäjän moč´ = osata, voida (muuttaa?) tähän yhteyteen:


происхождение слова мочь = voida, osata

ж.,род.п. -и,укр. мiч, род. п. мо́чи, др.-русск. мочь, ст.-слав. моштъ ἰσχύς, δύναμις (Супр.), болг.мощ, сербохорв. мȏħ, род. п. мȍħи, словен. mо̣̑č, род. п. močȋ, чеш., слвц. mос «масса = massa, paljous,очень много = erittäin paljon», польск. mос, в.-луж.móc Праслав.*moktь от *mogǫ «могу = osaan,voin»; родственно гот. mahts «мощь = mahti, сила = voima», д.-в.-н., ср.-в.-н. maht — то же; см. Бернекер 2, 70; Торп 304; Траутман, ВSW 164 и сл. Говорить о герм. происхождении (Хирт, РВВ 23, 335; Видеман, ВВ 28, 63 и сл.) нет основания см. могу́.

Suomen sana mahti mahdin on laina joko gootita tai ruotsista, mutta näissä se on vasarakirveslaina.

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BC/%D0%BC%D0%BE%D0%B3%D1%83

происхождение слова могу = voin

могу́ мо́жешь, мочь, укр. мо́жу, могти́, мочи́, блр. могцí, др.-русск. могу, мочи, ст.-слав. могѫ, мошти δύνασθαι, ἰσχύειν, болг. мо́га, сербохорв. мо̀гу, мо̀ħи, словен. mórem, móči, чеш. mohu, můžeš, mосi, слвц. môžem, môсt᾽, польск. móc, mogę, в.-луж. móžu, móc, н.-луж. mogu, móc Праслав. *mogǫ, *mogti, реликт неудвоенного перфекта атематического глаг.; см. Трубецкой, «Slavia», 1, 14 и сл.; Вайан RЕS 14, 27 и сл.; Траутман, KZ 46, 180 и сл.; Френкель, IF 53, 57; Ван-Вейк, Stud. balt. 3, 136 и сл.; Бернекер, AfslPh 38, 269. || Ближе всего гот. mаg «я могу, в состоянии», инф. magan; далее сближают с лит. mãgulas «многий = lukuisa» (Буга, РФВ 72, 192), magùs «желанный = mieleinen, toivottu», mė́gstu, mė́gti «мне нравится = olla mieleen, miellyttää», лтш. mêgt «мочь = voida, иметь обыкновение = omata mahdollisuus» (Эндзелин, RS 11, 37), греч. μηχανή [mekhane] «орудие = aseitus, "voima"», μῆχος [mikhos] ср. р. «средство = väline», дор. μαχανά̄ [makhana], μᾶχος — то же; см. Мейе, МSL 14, 335; Остхоф, РВВ 15, 211 и сл.; Бернекер 2, 67 и сл.; Буазак 636; Траутман, KZ 46, 180; ВSW 164.

Нельзя говорить о родстве с лат. magnus, греч. μέγας [megas], др.-инд. - hánt- «великий = suuri», алб. math, madhi «большой = iso» (Фик I, 508; Г. Майер. Аlb Wb. 252); см. Буазак, там же.

Nämä eivät kuulu joukoon.

Герм. происхождение недоказуемо, вопреки Видеману (ВВ 28, 62 и сл.), Хирту (РВВ 23, 335), Уленбеку (РВВ 30, 300; см. Кипарский 105), как и заимствование из кельтск. (см. Шахматов, AfslPl. 33, 91).

Mahdollista välitystä pidetään kelttiläisenä eikä germaanisena.

http://www.etymonline.com/index.php?allowed_in_frame=0&search=may

|| Лит. magóti «годиться = sopia, kelvata, päteä, помогать = auttaa», pamagóti (то же) заимств. из польск. роmаgа[']с[/'] или вост.-слав. помагати; см. Берне
кер, там же [См. еще подробно Френкель, «Leхis», 2, 1951, стр. 168 и сл. — Т.] "

Suomen alkaperäinen sana  on mahdollisesti ollut *muoata (kuin huoata: huokaan, huovaan= hidasta venettä airoilla, soutaa "väärin päin"):  preesens *muokaan t. muovaan.

Jos muoto on suomalsis-ugrilainen sana, se on samaa juurta kuin myötö ja myötää (muotoon).

myö-, myös, myöstää

myö-  (myötää, mödätä).

  =  kantasaame    [me̮ŋē]   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 166, 81
myö-   =  kantasaame    [me̮ŋē]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72
myö-   =  kantasaame    [me̮ŋē]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 253
myö-   =  eteläsaame    [miŋŋie]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72-73
[myö]   ?=  eteläsaame    [miŋŋ´el´en]   tietokannan päättelemä
myö-   =  uumajansaame    [miŋŋè-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72
myö-   =  piitimensaame    [maññê]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72
[myö]   ?=  piitimensaame    [maññêl]   tietokannan päättelemä
myö-   =  luulajansaame    [maŋŋē]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72
[myö]   =  luulajansaame    [maŋŋē]   UEW 1988  s. 276-277
[myö]   ?=  luulajansaame    [maŋŋēl]   tietokannan päättelemä
myötä   =  pohjoissaame    mâŋŋĕ-   FUV 1977  s. 116
myö-   =  pohjoissaame    mâŋŋĕ-   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 81, 166
myö-   =  pohjoissaame    [mâŋŋĕ-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72-73
myö-   =  pohjoissaame    mâŋŋe-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
myötä   =  pohjoissaame    maŋŋi-   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 119-120
myö-   =  pohjoissaame    maŋŋi   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 253, 120
[myö]   =  pohjoissaame    mâŋŋe-   UEW 1988  s. 276-277
[myö]   ?=  pohjoissaame    [mâŋŋel]   tietokannan päättelemä
myö-   =  inarinsaame    [maŋa]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72-73
myö-   =  koltansaame    [mȧ̮ŋ́̀ŋ́ᵉ-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72-73
[myö]   ?=  akkalansaame    [mañña]   tietokannan päättelemä
myö-   =  kildininsaame    [mȧ̮ŋ́ŋ́-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72-73
myö-   =  turjansaame    [ma̭ŋ͕ŋ͕ɛ-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 72-73
[myö]   ?=  norjanlappi    [maŋŋel]   tietokannan päättelemä
[myö]   ?=  norjanlappi    [maŋŋe]   tietokannan päättelemä
[myö]   ?=  norjanlappi    [maŋŋen]   tietokannan päättelemä
myö-   =  suomal.-saamel. kk.    müŋä   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 81
myö-   =  suomal.-saamel. kk.    [müŋä]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 253
myötä   =  kantasuomi    mȫtä   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 119-120
myötä   =  lyydi    müöstü-   FUV 1977  s. 116
myö-   =  mordva    mej-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
myö-   =  mordva    ḿej-   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 81, 166
[myö]   =  ersämordva    mej-   UEW 1988  s. 276-277
myötä   =  ersämordva    mejle   FUV 1977  s. 116
[myö]   =  mokšamordva    me-   UEW 1988  s. 276-277
myö-   =  mari    meŋge-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
myö-   =  mari    mə·ŋgə   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 81, 166
[myö]   =  niittymari    [möŋgö]   UEW 1988  s. 276-277
[myö]   =  vuorimari    [məŋgə]   UEW 1988  s. 276-277
myötä   =  vuorimari    məŋgə   FUV 1977  s. 116
myö-   =  suomal.-permil. kk.    müŋä-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
myö-   =  suomal.-permil. kk.    [müŋä-]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 253
myötä   =  komi    myśt   FUV 1977  s. 116
myö-   =  komi    my-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
myö-   =  suomal.-ugril. kk.    müŋä-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
[myö]   =  suomal.-ugril. kk.    müŋä-   UEW 1988  s. 276-277
myö-   =  suomal.-ugril. kk.    [miŋä]   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 253
myö-   =  kantaugri    mü̆ŋkä-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
myö-   =  unkari    mög-   Sammallahti, P. 1988 UrLangS  s. 546
[myö]   =  unkari    [mög]   UEW 1988  s. 276-277
myötä   =  unkari    mögött   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 119-120
myötä   =  unkari    [mögött]   FUV 1977  s. 116
myötä   =  unkari    mögé   FUV 1977  s. 116
myö-   =  unkari    mög-   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 81, 166
 
myö- : itämerensuomi  >  kantasaame    mētē   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76
myö- : itämerensuomi  >  kantasaame    mie-   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 254
myö- : itämerensuomi  >  kantasaame    mie-   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 254
myö- : itämerensuomi  >  eteläsaame    [miedie]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76-77
[myö] : itämerensuomi  ?>  eteläsaame    [meäldaan]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  uumajansaame    [miehtè-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76
[myö] : itämerensuomi  ?>  uumajansaame    [mälldee]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  piitimensaame    [mihtē]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76-77
[myö] : itämerensuomi  ?>  piitimensaame    [mielˈtie]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [miehtāi]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  luulajansaame    [miehtē-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76
[myö] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [milʿte]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [mietās]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [mietētit]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  ?>  luulajansaame    [miehtālahka]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  pohjoissaame    miehtá   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 254
myö- : itämerensuomi  >  pohjoissaame    mielde   Sammallahti, P. 1998 SaL  s. 254
[myö] : itämerensuomi  ?>  pohjoissaame    [miettât]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  pohjoissaame    [miette]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76-77
[myö] : itämerensuomi  ?>  pohjoissaame    [mieđetit]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  >  pohjoissaame    miette   UEW 1988  s. 276-277
myö- : itämerensuomi  >  pohjoissaame    miette   Korhonen, M. 1981 Johdatus  s. 95
myötä : itämerensuomi  >  pohjoissaame    miehte-   Aikio, A. 2009 SaLw  s. 119-120
myö- : itämerensuomi  >  inarinsaame    [miettađ]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76-77
[myö] : itämerensuomi  ?>  inarinsaame    [mieldi]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  koltansaame    [mĭḙᵓt̜t̜]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76-77
[myö] : itämerensuomi  ?>  koltansaame    [mĭė̆l̜̄ᴅ̜̄ᴱ̇]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  ?>  akkalansaame    [ḿeᵢlt]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  kildininsaame    [mīᴅ̜t̜-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76-77
[myö] : itämerensuomi  ?>  kildininsaame    [mìl̜̄ᵈt̜ᵉ]   tietokannan päättelemä
myö- : itämerensuomi  >  turjansaame    [mīᴅ̜t̜-]   Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  s. 76-77
[myö] : itämerensuomi  ?>  turjansaame    [mìl̜̄ᵈt̜ᵉ]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  ?>  norjanlappi    [mietta]   tietokannan päättelemä
[myö] : itämerensuomi  ?>  norjanlappi    [miette]   tietokannan päättelemä
 
myötä   ~  pohjoissaame    mædˈda   FUV 1977  s. 113

 

 

***

 

Vierailija kirjoitti:
Arkkis
Jaska
Moses Leone
Luepa uudestaan. Juttu on ranskalaisilla viivoilla ja se Sonkkila liittyy alla seuraavaan luuanalyysiin, ei edelliseen riviin:
Luit todella huolimattomasti. Lainauksessasi on neljä pääkohtaa, jotka erot-taa siitä että niiden rivien alussa ei ole ranskalaista viivaa. Nämä rivit ovat:

Maanalaiset yksilöhauta Kärsämäentyyppi
Nousiaisten Mäksmäen ja Mynämäen Franttilannummen kalmisto. Laitila, Sonkkilan kalmisto (18 hautaa) .
Sonkkilan luuanalyysi
Untalaman tyyppi

Käsittelemäni kohdat olivat kakkoskohdan alaisia, eli ennen luuanalyysiä.

 

Moses Leone
Przeworskin kulttuuri taas vaikutti Dneperillä olleen Zarubintsyn kulttuurin länsiosiin:

Naapurikulttuureilla on aina yhteisiä piirteitä. Mutta se että A ja B, B ja C, C ja D jne. jakavat yhteisiä piirteitä, ei todellakaan todista että A:lla ja E:llä olisi yhteisiä piirteitä.

 

Moses Leone
Olisit lukenut Huurretta pidemmälle, niin olisit huomannut, ettei asiaa suinkaan ole ratkaistu Kivikosken tappioksi:
Voi Jösses. Huurteen ensipainos on vuodelta 1979. Sanoinhan jo aiemmin että sinulla on taitona kaivaa mahdollisimman vanhoja juttuja. Salon jutut ovat uudempia, seuraavilta vuosikymmeniltä. Lue niitä ja puhu sitten. Salo höperhtii muissakin asioissa jotakuinkin päättömästi, miksi ei siis myös tässä?

Lähde kertoo aika lailla muuta kuin Salo:

" From a long-term perspective there is a change after the  Scandinavian-influenced Bronze Age. During the Pre-Roman Iron Age the Bräcksta type necklaces associate the Swedish, coastal Finnish and Estonian materials. After that – during the Early Roman Iron Age at the latest – it is quite obvious that East Baltic ornament forms became predominant in southwestern Finnish burial grounds. No native ornament styles have been found, and Scandinavian ornaments are rare exceptions. This East and South-East Baltic dominance either has nothing to do with the expression of identity, or the people buried in Finnish cemeteries were signalling an association with the East Baltic cultural sphere. In the Late Roman Iron Age and especially,during the Migration Period the material culture started to change.East Baltic ornaments were still frequent, but Scandinavian forms increased in number and the first few local style orna-ments appeared. Such ornaments were introduced in Ostrobothnia, the area most strongly influenced by Scandinavia at the time. This may have been a case where increased contacts led to the expression of a local group identity in opposition to the Scandinavian influence, or (perhaps more likely) the general flourishing of the region simply stimulated craftsmanship and led to new varia-tions and inventions. Later, during the Merovingian Period, ‘Finnish’ ornament forms occurred also in southwestern Finland. Local forms increased in number in the Viking Age, as did the Scandinavian ones, while the number of East Baltic forms diminished.131 "

 

Moses Leone
Morbyn keramiikkaa on pidetty todisteena asutuksen jatkumisesta Suomessa pronssikaudelta rautakaudelle. Vertailua Morbyn keramiikan ja Lusatianin kulttuurin välillä. Mielenkiintoisesti yhtäläisyyksiä löytyi Lusatianin kulttuurin eteläosista
Tottakai yhteneväisyyksiä löytyy. Kaiva kuvia esiin niin voimme katsoa, onko niitä riittävästi perustelemaan keskinäinen vaikutus. Tarvitset lisäksi aineis-toa muualtakin Itämeren piiristä, jottet ohittaisi mahdollisia vielä läheisempiä yhtäläisyyksiä.

" 5.2.3.6. Morby­related ceramics in Sweden

 

A good summary (or simplification) of the main Late Bronze Age pottery pro-vinces in the northern Baltic region – the western and the eastern – has been given by Jaanusson (1985: 39; cf. 1981). Within this coarse division the wes-tern pottery is characterized by an abundance of rusticated ware and a rarity of decorated vessels.

Eastern pottery is distinguished by a large proportion of striated ware, mostly associated with varying quantities of textile-impressed ware. The eastern pottery is most often decorated, usually with horizontal rows of imprints forming the main motif.The boundary of these provinces runs along the Baltic, whereas some coastal and archipelago areas show a variegated amount of mixture of western and eastern elements. This is the case in the Mälaren area in eastern Sweden, where Late Bronze Age and Early Iron Age pottery of East-Baltic types occur at some settlement sites (Ambrosiani 1958;1959;Schönbäck 1959; Jaanusson 1981; 1993, 12; Reisborg 1989; Eriksson 2005: 371-372).

 

The most important of the sites studied in Sweden is Darsgärde, excavated by Björn Ambrosiani in 1957-60.The most interesting part of the complex is the ol- dest layer,dated to the Late Bronze Age and the Pre-Roman Iron Age,although there are eastern influences in the material from the first centuries AD as well. The ceramics from the lower layer at Darsgärde have been studied in detail by Reisborg (1989). Most of the material (61 %) consists of shards with a striated surface, but fragments of textile-impressed and polished vessels also occur. Ornamentation (pits or oblong pits in horizontal rows, nail- and finger-impres-sions, twisted cord impressions, comb stamp impressions, pin impressions, short vertical lines, ring marks as well as other types of lines and impressions) is found on at least 72 % of the 162 identified vessels.

The ornaments are concentrated on the shoulder and the upper part of the vessels. Reisborg (1989) has tried to divide the Darsgärde material into two hypothetical groups on the basis of the ornamentation – one Late Bronze Age group and one Pre-Roman Iron Age group. The hypothesis was tested by examining the clay material, the vessel form and the form of the rim. Some differences can be noticed when the two groups are compared with respect to material and form.

The most interesting examination is the one where different rim forms are com-pared; it seems quite obvious that cornered rims occur more frequently in the hypothetically younger group (Reisborg 1989: 98-100). This is a small but im-portant observation, possibly useful for chronological interpretations elsewhere as well. "

post1276649.html?hilit=%20Sverige%20latvia*#p1276649

Nimen "Sverige" balttietymologiaksi on kolme osapuilleen tasavahvaa vaihtoehtoa.

http://www.indoeuropean.nl/cgi-bin/resp ... &sort=word

Lithuanian: gaȓgždas = (karkea) sora,

Etymology: grãždas (Memel, Nesselmann Wb. 266, Būga Aist. st. 135. 141) 'Kies(sand) = sora, kiesiger Boden, Kiesboden',
gargãžė 'Schlacke' = kuona,
gárgužės 'Flockasche, die der Wind bei einer Feuersbrunst umherträgt' = lentotuhka,
”gargė'ti (gargė'jo, gargė'jo)” 'sich mit einer Russschicht überziehen' = peittyä tuhkaan (hiekkaan)
(nicht zu verwechseln mit ”gargė'ti (garga, gergė'jo)” 'gluckern beim Ausspülen der Kehle' = kurlata, s.s.v. gargaliúoti = pulputtaa),
gargždӲne 'mit Kies(sand) bedeckter Platz' = sorakenttä, sorite, sorapäällyste

lett. gargzda 'grauer, sandiger Boden' = (karkea) sorapohja,

verwandt mit lit. ”girgė'ti (girga, girgėjo)”,

”girgždė'ti (girgžda, girgždė'jo)”,

gurgždė'ti 'knarren = narista, knirschen = kirskua',
”girksė'ti (girksėja, girksėjo)” dass. und 'schreien (von Gänsen), kreisehen',
gìrgždinti (gìrgždin, gìrgždino)” 'knirschen machen' = naristaa, kirskuttaa
”gìrgžtelėti (gìrgžtelėja, gìrgžtelėjo)” 'plötzlich aufknarren, aufknirschen' = narahtaa, kirkahtaa (s. auch s.v. gargaliúoti),

poln. zarstwa, zerstwa 'grober Sand', zerśc' 'Sandstein',
russ. dial. žerstva 'Schotter' neben gversta 'grober Sand, Kiessand, zerhackte Steine' (Brückner Wb. 668).

Zu der Sippe von lit. gaȓgždas, gargė'ti, gargãžė, gárgužės gehört wohl auch

lett. garuoza 'Brotkruste, Rinde',
das M.-Endz. unwahrscheinlich zu lit. gãras, lett. gars (s.s.v.) ziehen.

Vielfach findet Vermischung von lit. gaȓgždas statt mit synonymen žviȓ(g)ždas,

lett. zvῑrgzas, zvergzdi 'grober Sand = karkea hiekka, Kies = sora',
cf. lett. zvirgt (-stu) 'rieseln = rakeistua, grobkörnig werden, grobkörnig zerfallen' = tulla, jäädä karkearakeiseksi
skr. zvῑrst 'Art weichen Steins' (Zupitza GG 194, Specht KZ 55, 9, Būga RFV 70, 251, Trautmann Wb. 375).
Lett. zvìedris 'kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See' könnte aus *zviezdris dissimiliert sein;

vgl. lit. žvizdra 'Kies', žvìzdras 'Sandkorn' (Daukantas Būdas Vorrede 2; Būdas 115).
Nach Būga ist freilich lett. zvìedris,
lit. žvìzdra(s) Kontamination von lit. žìzdras, žiezdrà 'Grandkorn' usw. mit lit. žviȓ(g)ždas etc.
Lit. žvӲras 'Sand' ist dagegen entlehnt aus poln. zwir (Brückner FW 158, Otrębski LPosn.1, 259, nicht erkannt von Specht Dekl. 212 mit Anm. 1).

Lithuanian: žiezdrà = sorakivi, hiekanjyvä (kuurismi, minkä -r- kertoo, kuuriksi ”*zeizdra”)

Etymology: (vgl. s.v. gaȓgždas, Wb. 137) 'Grand-, Sandkorn' (Ryteris, Sereiskis), žiẽzdras 'Sand' (R., R.-M.s.v. Sand),
Seename Žiẽzdras; žiẽzdrai '(Kies-, Grus)sand, Gries' (beides Būga RFV 65, 325 = Raštai 1, 292) neben žiẽ(g)zdros 'Grand' (Kurschat), žiegždrà (DabLKŽ), žiezdrýnas (Kurschat, Sereiskis, Ryteris) 'Grandhaufen, -masse', žiegzdrynas dass. (Nesselmann 541), žiegzdrýnas (DabLKŽ),
žiezdrinyčia (mit slav. Suffix) 'Grandbehälter = sorasäiliö, -büchse, Sanduhr = tiimalasi' (Kurschat, Ryteris) aus žiegzdrinýčia dass. (R. und R.-M. s.v. Sanduhr, Nesselmann 541. Kurschat),
ferner žìzdras 'Kies, grober Sand' (Būga a.a.O., DabLKŽ),
žigždras (R., R.-M. s.v. Sand),
žizdrìnė (kriaušė) 'die kleine, grüne, harte Frucht des wilden Bimbaums' (Bezzenberger LF 203);
mit verschiedenen Umstellungen noch žirzdrà (Jõniškis) 'Sand',
žrigždai (alit., s. MLLG 5, 165, beides Būga Aist. st. 165).

Aus dem Preuss. vgl. sixdo 'Sand' Voc. 26 (Trautmann Sprachd. 428),
ON Sixdelawks, Syxdeniten (Gerullis ON 158. 233, Endzelin SV 248).

Hierzu wohl auch russ. Žizdra, ON und Nebenfluss der Oka (Vasmer Wb.1, 424).

Über lett. ”zviedris” 'kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See' s.s.v. gaȓgždas, Wb 137. ”

Tästä latvian ”sorarannasta” tulee ”Sora(rantainen)maa” ”Zviedrija”, EROTUKSEKSI ITÄMEREN ITÄRANNAN LENTOHIEKKADYYNIRANNOISTA, aivan sanoin kuin sanasta ”žviedris” tulee ”Tähtimaa”.

Weiteres s.v. žviȓgždas.

Lithuanian: žviȓgždas = karkea hiekka, sora Etymology: 'grober Sand, Kies' (R. 2. 222; R.-M. 2, 296, Nesselmann 555, Kurschat, Juškevič Wb.1, 414; Būga Aist. st. 135. 165; Šlapelis LLKZ, Sereiskis, DabLKŽ),
žvirgždė 'kiesiger Boden, kiesige Stelle' = sorapohja (Nesselmann 555, Kurschat, Sereiskis, Skardžius ŽD 73),
žvyrgždýnas dass., žvirgždė'tas 'voller Kies' = soratäytteinen,
žvirgždúotas 'mit Kies bedeckt' = sorapeitteinen,
žvirgždúoti 'mit Kies bedecken' = sorata, sorittaa,

daneben ohne g : žvirždas (Nesselmann 555, Kurschat, in Ašmenà, s. Verf. Balticosl. 2, 29) = žviȓždas (Daukša bei Skardžius Daukš. akc. 35. 311, Otrębski Gram.1, 372. 384), Pl. žviȓzdai (vgl. Szyrwid Dict. s.v.v. piasek; kamieńdźiarstwisty; in Kvė'darna, s. Būga Aist. st. 135. 165. RFV 65, 326; 70, 251, KZ 51, 128 = Raštai 1, 292. 442; 2, 406).

Lett. zvirgzds 'Kieselstein' = sorakivi, Pl. zvirgzdi, zvirgžņi und zvirgzdis 'Kies, Grand, grober Sand', zvirgzdaine 'kiesiges Land = kivinen maa(perä), eine mit Kieselsteinen bedeckte Stelle' = kivetty paikka.

Aus Kontamination von žiẽzdras, žìzdras (s. dazu s.v. žiezdrà) und žviȓždas ist lit. žvizdras 'Sandkorn', žvizdra 'Kies' entstanden (s.s.v. gaȓgždas, Wb. 137).

Lit. žviȓ(g)ždas usw. ist urverw. mit skr. zvῑrst 'eine Art weichen Steins' (s. Būga a.a.O., Trautmann Wb. 375),
daneben slav. *gversta in russ. (dial.) gversta 'grober Sand', žverst' dass. (vgl. Vasmer Wb.1, 263).

Lithuanian: žviȓždas

Etymology: usw., s.s.v. žvirgždas.

Kummallista on että preussin ”sora” toisella sukupäättllää tarkoittaa ”ruukkua” ja ”pikaria”

ZWÎRKSTAN n <35> [Swixtis E 350 VM] žvyras, žvirgždas
ZWÎRKSTIS <40> [Swixtis E 350] puodynė = pikari

Ettei se tarkoittaisi ”ruotsalaista”. En ole löytänyt sanakirjoista preussin Ruotsi-sanaa. Siitä sai tietysti puhua vain hammasta purren.

Ruotsi on rekonstruoidulla preussin kielellä Šwēdija, melkein sama kuin liettuassa,
http://wirdeins.prusai.org/

laītawiskai: Švedija prūsiskai: Šwēdija

f sg pl

Nōm: Šwēdija, Šwēdijas

Gēn: Šwēdijas, Šwēdijan

Dāt: Šwēdijai, Šwēdijamans

Akk: Šwēdijan, Šwēdijans

Selitys sille, että "jauhettu, pureskeltu" ja "ryyppy(pikari)" ovat sama sana (eri sukupäätteellä) on ihan muualla ja melko uskomaton; molemmat tarkoittavat "NIELAISTAVAKSI VALMISTELTUA"!

Taustalla lieneekantaindoeuroopan verbi:

*gʷerh₃ - to devour = niellä
Alb. ngrënë/ngranë, Arm. կեր ‎(ker), Lith. gerti = juoda, Ltv. dzert = juoda, juopotella, Ir. bráge/bráighid, Welsh breuant, Skr. गिरति (girati), Av. jaraiti, Gk. βορά (bora); βρῶμα (brōma), Lat. vorāre, Gm. quedar/Köder, ON krás, Russ. жрать (žrat') = raadella, Polish żreć = raadella

 

Jotvingissa sana edelleen on tuossa merkityksessä (näillä muillakin sanoilla on yhteys vartaloon):

geras praiseworthy [ Skt. " garah- " ] = suurenmoinen (iettuassa "hyvä")
gerbtun to tell, say (Inf) = kertoa, sanoa (liettuassa "pitää jonakin")
gerdautun to say (Inf) = sanoa
gertun to swallow (Inf) = nielaista
gerta hen = kana, naaras
gertavanagis goshawk (accipiter gentilis) = kanahaukka
gertīs rooster, weathervane = kukko, tuuliviiri
gertist'an chick = kanapoika (oik. kukonpoika)
gerve crane (grus grus) = kurki.

Liettuan gerklė ("nielaisin") = kurkku, preussin gurcle.

Kantabaltin verbi "nielettää": preskella ym. on ollut
*gʷer-gʷ-ti = jauhaa, repiä jne., josta aspektit *gʷir-gʷ-ti = puraista, repia kappale (vaikka raadosta) ja *gʷar-gʷ-ti = raadella, repiä, pureskella (saalieläin, puu, mtesä, heinäplto) pahanpäiväiseksi, tai miksei yhtä hyvin jonkin halutunkin laiseksi. Liettuan

gargti = huutaa, mylviä, kirskua, rouskua (jauhaa jotakin pintaa ym., karkeuttaa)

garg|ti, gargia, gargė
1. kriokti = kiljua, mylviä, kurnuttaa, gergžti = kirskua, rahista rouskua: Užkimus gerklė gargia = käheytynyt prkku rahisee. Ligonis gargia = potilas korisee.
2. prk. rėkti = huutaa, rääkyä, šaukti= huutaa. gargimas.

Tästä verbistä *gargti, *gargja saattaa tulla suomen karja, ja Karjala, jolloin NÄILLÄ EI OLSIKAAN YHTEYTTÄ PREUSSIN KARJA ja GOOTIN HARJA = sotajoukko-sanoihin!

Karjalle, erityisesti lehmikarjalle, olisi tunnusomaista SEN VAIKUTUS YMPÄRIS-TÖÖN, joka on ratkaseva erityisesti metsäarovyöhykkeellä kuten Liettuassa ja Keski-Venäjällä, koska metsäaro on metsää tai aroa sen mukaan, laidunnetaanko sitä vai ei. SE on nautaeläinten vanha luontainen elinympäristö.

Verbi *gargti, *garga, *gargo, esimerkiksi vasarkirvekielessä saattaa olla suomen sanan karata, karkaa taustalla.

Toistuvasta tai pätkittäistä toiminnasta pughuttaessa verbit ovat **gʷer-gʷ-s-ti, *gʷer-gʷ-s-ti, *gʷrr-gʷ-ti, joista mm. liettuan:

gergžti (gergždžia, gergždė) = latvian džerkstēt = jauhaa, kirskua

džerkste (gen. pl. ~šu), garankštis (pvz. siūlių) = jauhin, sekoitin, poskihammas, sekasotku
džerkstēt ppr. 3 prs. (~st, ~stēja, ~stēs) = jauhaa, girgždėti (pvz. ratams) = kirskua, gergžti (pvz. balsui); džergžti = surista, hurista, džerkstoņa gergždesys = surina, girgždėjimas = kirskunta, džeržgimas

 

***

Mallas on taatua balttia:

 
Jotuni
Jaska
Judas
1. mistä tiedät mikä on tyypillistä preussilaisille paikannimille? puhdas arvaus, arvaan?
Siitä, että Ariston heitti pitkän listan preussilaisia paikannimiä ja linkin, joiden perusteella –nen-päätteisyys on siellä paljon yleisempää paikannimissä kuin täällä. (Kuten sanoin, kun ohitetaan sukunimiin perustuvat talonnimemme.)
Ohittamalla kiusalliset todisteet saa haluamansa tulokset, mutta miksi joku ohittaisi osan todisteista muitta mutkitta?

Periaatteella preussissa on nen-nimiä, joten ne ovat preussinkielisiä, ei ole rakentava älyllinen lausuma vaan ennakkoluulo. Normitieteellisyys edellyttää selvittämistä.

Oletetaan nyt hetken, että Ariston löytämät nimet ovat preussia ja Arkkiksen mukaan saksalaisittain mukailtuja preussilaisia nimiä.

Osaako Jaskiainen selittää mitä nimet tarkoittavat? Kuinka moni noista nen-nimistä tunnistetaan merkitsevän jotain preussiksi ja/tai saksaksi?

Jos useimmat osataan helposti muodostaa preussin sanastosta, niin asia on tietenkin selvä.

Maninen, Madeynen (Mateinen?), Maldanen, Maisunen, Malkienen, Maruhnen, Marunen, Masunen, Medunen, Merunen, Michenen, Mitkihnen, Molthenen, Molthainen, Moulinen, Moynienen Mikkenen, Muntienen, Mokainen, Mokeinen, Kaiminen, Kykaynen, Kyrkaynen, Kyschienen, Kutkunen, Kukainen, Kuinen, Kropoleinen, Kroplainen, Kreywönen, Kosnenen, Kormanen, Komeinen, Komainen, Kolloginen, Klothainen, Kerwienen, Kewkeynen, Labunen, Labonen, Lapienen, Latteinen, Laurienen, Lumienen, Lumpönen, Lossainen, Lohminen, Lixainen, Liskeynen,

Onko paralleeleja saksalaisten nen-päätteillä muokkaamista nimistä muualla maailmassa?

Nen-nimiä tuntuu olevan aivan Preussin vieressä Liivinmaalla. Liettuassa on myös muita kuin -nen-nimiä, joilla on todennäköinen suomalaiskielinen etymologia.

Kalevi Wiik siteeraa paikannimitutkimuksia:

FU hydronyms have been found notonly in the area from the Baltic Sea to the hinter-land of Moscow and Kiev but also in the Ukraineand Poland (Lehr-Sptawin'ski 1946). In Latviathere are hundreds of Finnic hydronyms (Rudzite1968) and other place names (AncItis & Jansons1963 and Boiko 1993); in Lithuania the number ofFinnic hydronyms is about 40 (Vanagas 1981: 145)

Eli Vanagasin mukaan Liettuassa on noin 40 suomalaiskielistä vesistönimeä.

Liettuan suomalaisnimistöä on siis tutkittu. Miksi Jaskiainen väittää tutkimatta, ettei pidä paikkaansa? -

Mistä sää tuon nimiluettelon olet saanut? Onko karttaa? Pitäisi katsoa, mitä ne ovat muilla kielillä (kuin saksaksi). Jos on netissä kartta, se käy lähes yhdellä napsauksella per kieli.

Jos sopii, niin tehdään "metodiharjoitus": yritä etsiä itse noille balttioriginaali, niin monelle kuin osaat.

Tässä preussin vasto englanniksi, haku vain laulamaan alkukirjaimilla:

http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Engl.pdf

Mutta suosittelen silti aloittamaan täältä, tai ainakin käyttämään tarkistimena, vaikka kieli ei olekaan preussi, vaan jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

Tämä on suppea ja keskeinen sanasto.

Lopuksi oi pyöritellä täältä, kieliparia voi vaihtaa toisin päin tuolta nuoliparista sanaston oikeasta ylänurkasta, ja kokonaan toiseen pariin voi vaitaan näppäimellä "Vardnicas" (sanakirjat). Sana säilyy hakurivillä.

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... lka&h=4634

Minä voin sitten tarkistaa, ja lisätä sellaiset, mitkä vaativat vähän tietoja noista kielistä. Osa on selviä kuin pläkki, osa on selviä asiaa jonkiveraan tuntevalle, ja osa on epäselviä.

Loppuja voi katsoa porukalla!

Haetaan vielä mallitoiminaksi tuo "Malteinen":

Joitvinki:

maldais young, the
maldaisis young, the
maldas young
maldata youth
maldenīkas child
mald'an foal
maldūne youth (fem.)

malt to grind, mill (Inf) "

Preussi:

MALDÂI ↑ Mālds nom pl m Maldai 97
MÂLDAISIMANS ↑ Māldaisis dat pl m maldaisimans 75
MÂLDAISIN ↑ Māldaisis acc sg maldaisin 45
MÂLDAISINS ↑ Māldaisis acc pl m maldaisins I 11
MÂLDAISIS ↑ Mālds cp maldaisin 45
MÂLDAISIS <40> [maldaisimans 75 drv] pupil, younger
MÂLDAIÐAI ↑ Māldaisis nom pl m maldaisei 111
MÂLDANS ↑ Mālds acc pl maldans 85
MALDENÎKS ↑ Malnîks Maldenikis E 189
MÂLDIN n <37> [Maldian E 438] foal
MLDS aj <26> [Maldai 97 drv] young
MALDÛNI <50> [Maldûnin 17 VM] youth (young people)
MALDÛNIN ↑ Maldûni acc f Maldûnin 17
MALDÛNS <32> [Maldûnin 17 MK] youth (young man)

MALTUN (malla, malla) <85> [malunis E 316 VM] to mill (grind) = jauhaa.

Taivutuskaava löytyy numerolla 85.

Letonica:

http://www.letonika.lv/groups/default.a ... lka&h=4634

" málti (mãla, mãlė) = jauhaa
1. malt (piem., miltus, kafiju)
2. dauzīt; drupināt
3. pārn. ātri runāt; muldēt

niekus malti - melst, malt tukšas dzirnavas
liežuviu malti - kulstīt (locīt, deldēt) mēli
maltiniai (2),
maltinukai (2) dsk. kul. kotlete/s/;

maltis (mãlasi, mãlėsi) = jauahutua, mallastua, myös: oleskella iilman (hyväksyttävää") syytä

1. malt /sev/
2. pārn. malties; trīties

ko tu čia maliesi? - ko tu te malies (trinies)? "

SItten tarvitaan hiukan lisätietoa, kuten että "jauhettu" = maltas(lt), malts(lv), maltan (pr,jv), "maltainen" olisi (jotvingiksi) "maldainan" ja sitä minä veikkaisin, mutta tuo slaavilaisperäinen "nuorta" tarkottava sana, vain pressissa, voi myös tulla kysymykseen.

 

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=malti

málti = mahlen = jauhaa

Straipsnelis: Dėsnis – proide. *-RH- > progerm. *-RR- nebūtų be išimčių, plg., pvz.: go. uz-on ‘verschied’ (proide. *anh₁-, plg. s. i. ániti ‘kvėpuoja’), go. malan (proide. *melh-, plg. málti ‘mahlen’) [3 išn.: R. Lühr, Germanische Resonantengemination durch Laryngal, Münchener Studien für Sprachwissenschaft, XXXV, 1976, 92].

Šaltinis: Ritter 1984, 183

Antraštė: málti, žr. mainyti, Мельничук 1984 (1986), 140–141

málti

Gr. μύλη [móle] ‘moterų rankomis sukamos girnos = naisten käsikivet’. […] Malimui, gerai besiskiriančiam nuo grūdimo technikos, ide. turėjo veiksmažodinę šaknį *mel-ə₁, *mol-ə₁, *mo/ə₁ su o lo. molō (kuris taip pat galėjo turėti senąjį e), go. malan, lie. malù, málti, turbūt ir het. 3 sg. mallai. Su balsiu e: s. air. mélim, s. sl. meljǫ; su nuliniu vokalizmu kimrų malu, arm. malem ‘traiškau’. Veiksmažodis iš pradžių reiškęs ‘traiškyti’ susisieja su s. i. mr̥ṇā́ti, plg. Mayrhofer EWA II, 672. Šaknies *mel- pėdsaką graikų kalboje turi Mikėnų mereuromiltai’ ir mereterija malėjos’, taip pat plg. μάλευρον [maleuron]. Kai kurie mikėnologai šį žodį norėtų susieti su ἀλέω [áleo] šaknimi, bet žr. s. u. Nulinis vokalizmas su u (šnekamosios kalbos?) figūruoja praes. nešvankia reikšme μύλλω [mullo], plg. s. v. a. muljan, s. š. germ. mylia ir taip pat μύλη [mule], plg. Schwyzer, Gr. Gr., I, 235, Lejeune, Phonétique, 178 išn. 1. Μύλη su nuliniu vokalizmu turi tą patį kirtį kaip ir μάχη [máhe]. Dar žr. Pokorny 716 t. bei Ernout-Meillet s. u. molō.

Šaltinis: Chantraine DEG, III, 721

Antraštė: málti

Straipsnelis: Labiausiai pavyzdžių tipą sunkiausia interpretuoti, plg. situacijas, kai nostratinė šaknis rekonstruota be laringalo, o ide. duomenys rodo šaknies pabaigos laringalą ar bent archajišką variantą su pradiniu laringalu,pvz., nostr. *moLV  ‘sutrinti į gabalėlius’ ~ ide. *mel- malti’ (Illič Svityč, Opyt sravnenija nostratičeskix jazykov, 1976 (ed. V. A. Dybo), Moscow, 69, nr. 302), bet šaknis *melh₁- yra bent tiek pat fundamentali, plg. vedų mr̥ṇā́ti, het. mallai-, lie. málti […] (iš kur, sykiu su semitų duomenimis, remiančiais šaknies pabaigos laringalą, Ševoroškino „vakarų nostrat. variantas“ *maLHV, su „nestabiliu laringalu, prarastu rytų nostrat. [Shevoroshkin, V., 1988, On Larygeals, Bammesberger A. (red.), 1988, Die Laryngaltheorie und die Rekonstruktion des indogermanischen Laut- und Formensystems, Heidelberg, 538].

Šaltinis: Vine 1991, 27

Antraštė: malù = jauhan

Straipsnelis: Toch. A malyw-, B mely ‘stipriai spausti ir t. t.’ indoeuropietiška kilmė buvo nustatyta tocharų kalbų tyrinėjimo pradžioje (plg. mano Lexique 66): šis veiks-mažodis siejasi su ide. *mel- ir t. t., su arm. malem ‘traiškyti’, s. i. mr̥ṇā́ti ‘traiškyti’ (mur-ṇa- ‘sutraiškytas’), lo. molēre, go. malan, lie. malù ir t. t. ‘malti’ bei taip pat toch. A mäl ‘būti spaudžiamam, suspaustam’, B mäll- ‘spausti, engti, ginčytis’. Toch. A malyw-, B mely morfologine struktūra tikrai papildo go. malwjan ‘συντρίβειν [sun-tribein]’ (dėl -w- taip pat žr. s. isl. mølva ‘triuškinti’, s. v. a. mal(a)wën ‘tabere’): plg. Lane, Lang. 14, 31 aiškinimą. Paprastai toch. A malyw-, B mely gretinamas su go. ga-malw-jan iš tiesų mums rodo, kad A dialekte *-u̯i̯ virto -yw- ir kad B dialekte ta pati grupė supaprastinta į -y-.

Šaltinis: Windekens 1972, 101

Antraštė: málti

Straipsnelis:málti atveju intensyvas faktiškai patvirtintas cituotuoju marmartu atveju. Faktas, kad ir sl. *melti yra patyręs Hirto kirčio atitraukimą, griežtai rodo kirčio perė-mimą iš o-laipsnio intensyvo tais laikais, kai ta kategorija dar buvo savarankiška. Ir go. malan bei het. mallai- be abejonių yra tiesioginiai šio veiksmažodžio intensyvo palikuonys (dėl jo kitų formų analizės plg. Rasmussen, Jens Elmegård, 1981, Blan-dede morfologiske problemer i indoeuropæiske enkeltsprog. I.Apilku 2,JER1-JER30. (Miscelaneous morphological problems in Indo-European languages, Lingua Posnaniensis 1987, XXVIII, 27–46).

Šaltinis: Rasmussen 1989, 228

Antraštė: malù

Straipsnelis: Toch. malyw-, B mely- ‘stipriai spausti smulkinti, sutraiškyti, sunaikinti’ su formomis: A praes. act. malywät, imp. act. malywā; B praes. act. melyiṃ, melyem. (Akivaizdi) šio veiksmažodžio giminystė su arm. malem ‘sutraiškyti; sunai-kinti’, s. i. mr̥ṇā́ti ‘t. p. (mūrṇá- ‘sunaikintas’), lo. molere, go. malan, lie. malù etc. [278] < ide. *mel- etc. jau buvo nustatyta Meillet, Journal asiatque XXVII, 1911, 461. Dabar čia reikia pridėti A mäl ‘būti suspaustam’, B mäll- ‘spausti, engti, ginčytis’. A malyw-, B mely vokalizmas, be abejo, atitinka go. malan, lie. malù < ide. *mol- vokalizmą. Toch. veiksmažodžio morfologinė struktūra atitinka go. ga-malwjan ‘συντρίβειν’ (dėl -w- taip pat žr. s. isl. mølva ‘sumalti į miltus, s. v. a. mal(a)wēn ‘tabere’), plg. Lane, Language 1938, XIV, 31, tačiau be aiškinimo. Tačiau aišku, A dialekte *-u̯i̯ virto -yw- ir kad B dialekte ta pati grupė supaprastėjo į -y-: žr. Van Windekens, Orbis 1972, XXI, 101 t., atmetus Pederseno ir Lane\'o teorijas. Toch. A malyw-, B mely- atmestina -ly- kildinimas iš *-ld- (plg. s. i. mr̥d- kaip tai pasiūlė Hansen, Zeitschrift der Deutschen Morgenländischen Gesellschaft XCIV, 1940, 151. Taip pat žr. B mlyokotau.

Šaltinis: Windekens 1976, 278–279

 

Antraštė: malù

Straipsnelis: Toch. A mäl- ‘būti engiama, prispaustam’, B mäll-, māll- ‘engti, spausti, ginčytis’ su formomis: A praes. med. mlanträ, part. praet. mlo, B praes. med. mällāsträ, subst. verb. mā̆llalñe, adj. der. mällarṣke ‘spaudžiamas, skvarbus, įspūdingas’. Aiški giminystė su arm. malem, s. i. mr̥ṇā́ti ‘sutraiškyti, sunaikinti’, lo. molere, go. malan, lie. malù etc. ir taip pat su toch. A malyw-, B mely- ‘stipriai spausti, smulkinti, sutraiškyti’, kurie aiškiai atitinka go. (ga)malwjan ‘συντρίβειν’. Tuo tarpu kai toch. A mäl- (be priesagos) gali reprezentuoti ne tik ide. *mₑl- (prieš balsį), bet ir *mel-, tai B mäll- < senesnio *mäln- rodo nazalinę priesagą: mällā- (formoje mällāstrā kilo iš *mälnā- ir atitinka s. i. mr̥ṇā́(ti) < ide. *ml̥nā-. B formose mā̆llalñe ir amāllatte < *amā́llātte ta pati priesaga *-nā- analogiškai buvo pridėta prie māl- < ide. *mōl-. Be abejo, analogiškos kilmės yra ir -ll- B formoje mällarṣke.

Šaltinis: Windekens 1976,


Antraštė: malti

Straipsnelis: Seniausias grųdų apdirbimo būdas – grūdimas, vėliau grūdus imta malti tarp akmenų (girnų). Ankstesniojo būdo pavadinimą išlaikė gr., lo., s. i. kalbos (tai gi-miniški žodžiai: gr. πτίσσω, lo. pīnsere, s. i. piṣ-). Vėlesnio būdo pavadinimai sudaro didžiulę giminiškų žodžių, paveldėtų iš ide. prokalbės, grupę. Lie. malti, la. malt, s. sl. mlěti ir t. t. bendras sl., lo. molere, s.air. melim, go. malan ir t. t. bendras germ. išsky- rus ang. < ide. *mel- ‘malti’. Kitose kalbose šios šaknies žodžiai pavadina ankstesnįjį grūdų apdirbimo būdą: arm. malen ‘grūsti’, s. i. mr̥-, mr̥d- ‘spausti, traiškyti’, toch. A malyw-, B mely- ‘spausti’.

Šaltinis: Buck 1949, 362

 

Antraštė: malù

Straipsnelis: S. air. veiksmažodinė šaknis mel- ‘malti, traiškyti’, melim glosa ‘molo’, sg. relat. meles, impers. melair, fut. ro-s-mela ir no-s-mella, ra-t-meliub, praet. milt, ro milt. Siejama su meile m. ‘malimas’ (žr. atskirai), mol m. ‘malūno rato ašis’. Ta pati šaknis ir britų kalbose: kimrų malu ‘malti’, kornų mala ‘id.’, v. bret. malaff ‘id.’, bret. mala ir daugelyje ide kalbų: s.i. mr̥ṇā́ti ‘traiško’, go. malan, vok. mahlen bei Mehl ‘mil- tai’, lie. malù, s. sl. meljǫ ‘malu’, lo. molō ir mola ‘girnapusė’, gr. μύλη ‘girnapusė’ bei μύλλω (reikšmė neaiški), arm. malem ‘traiškau’. Pokorny IEW,716.Taip pat žr. mláith.

Šaltinis: Vendryes LEJA, m32

 

Antraštė: málti

Reikšmė: mahlen

Straipsnelis: Germ. mal-a- ‘smulkinti grūdus į miltus,malti, mahlen’ (go. malan ‘malti’, s.isl. mala ‘t.p.’, s.ang. tik part. perf. pass. gimalan ‘sumaltas’, s.v.a. malan ‘mahlen’, v.v.a. malen) [344] be jokios abejomės yra pamatuota bendraide. vksm. šaknimi mel- ‘sutraiškyti, sutrinti’, vakarinių ide. kalbose, ypač ‘grūdus malti’, dažną sykį regime o- vokal. lytis,plg. lo. molō, -ere ‘malti’, umbr. maletu ‘sumaltas’, s.air. melid ‘mala’, kimr. malu ‘sutrinti, susmulkinti’, lie. malù, málti ‘mahlen’, s. sl. meljǫ, mlěti ‘t. p.’, gr. μύλη ‘malūnas, girnos’, s. i. mr̥nā́ti ‘(su)malu’, toch. B mely- (A maly-) ‘sugrūsti, sutrinti’, het. malla- ‘(su)malti’ (hi-veiksmž.).

Šaltinis: Seebold 1970, 344–345

 

Antraštė: málti

Straipsnelis: [Manoma, kad priešistoriniais laikais Rytų Europos nestepinės juostos žmonės buvo susiję su žemdirbyste ir kad šių žmonių kalbose žemdirbystės leksika turi reprezentuoti labai archaišką leksikos sluoksnį, siekiantį gilią senovę. Todėl išty-rėme pagrindinių žemdirbystės terminų etimologiją,norėdami nustatyti, kiek šie termi- nai reprezentuoja bendrus ide. archaizmus, kiek baltų-slavų inovacijas ir kiek baltų ir slavų inovacijas atskirai.Jeigu atitinkamus žodžius galima traktuoti bendrabaltiškais ir bendraslaviškais (praslaviškais), tai dėl vietos stokos apsiribojame tik jų nurodymu, – jeigu ne,tai nurodome ir kitų baltų ir slavų k. žodžius. Ide. atitikmenys ir rekonstruo- tos prokalbės formos etimologijai paaiškinti nurodomos tik sunkesniais atvejais.] Lie. malù. málti, s.sl.meljǫ, mlěti (t.y.*melti); bendras archaizmas (Trautmann BSW, 168).

Šaltinis: Gołąb 1982, 127

 

Antraštė: málti

Reikšmė: smulkinti, grūsti, crush, grind

Straipsnelis: 7. 2. 2. Toch. B amāllatte ‘neprislėgtas, neengiamas’ (toch. lytį regime turint neigiamą afiksą ir esant -atte vedinį) remiasi toch. B veiksmažodžio māl- ‘engti, spausti, grūsti, smulkinti, traiškyti,išmesti’ tariamosios nuosakos forma māllā-. Pasta- roji įgijo ā-umliautą, kuris apėmė ir priešdėlį. [28] Tocharų lyčių vokalizmą bandyta ir kitaip aiškinti, bet kažin ar pamatuotai, nes toch. veiksmažodžio siejimas su lie. málti ‘smulkinti, grūsti, crush, grind’, lo. molō ‘t. p.’ yra įtikinamas. Pamatinės šios šaknies balsių kaitos formos yra *mel-H₂-,*mol-H₂-,*ml̥-H₂- o ne nustatomoji forma *mal-H₂-.

Šaltinis: Hilmarsson 1991, 28–29

 

Porras, parsi:

Jaska
Moses Leone
Onkohan suomen sana malka tullut preussista?
Tai suomen sana kela:
Baltista kyllä, muttei välttämättä juuri muinaispreussista. Malkaa pidetään varma-na ja kelaa todennäköisenä balttilainana. Tosin mainittakoon,että Petri Kallion mu- kaan se kantabalttia myöhempi kieli, josta viimeiset balttilainamme on omaksuttu, muistuttaa joiltain osin länsibalttia. Joiltain myös itäbalttia, joten nimitys pohjois-baltti on käypä nimitys (klikkaa Kallion artikkelia sisälmysluettelossa):

Linkki

SE EI ole hyvä nimi,vaan johtaa harhaan asioiden syyseuraussuhteita! Oikea nimi on "kuuri". Se EI OLE POHJOISBALTTIA (jota on latgalli!) vaan NIMENOMAAN KESKIBALTTIA, edustaen balttipuolelta seelejä, jotka liikkuivat paimentolaisina vimenomaan havumetsävyöhykkeen rajaviivaa Klaipedasta Moskovaan, eli ITÄISIN balttikielistähän oli kyseessä (jos goliaditkin olivat heitä).

Mutta sekä kielitieteellisesti että maantieteellisesti se ja kuuri sijaistsivat etelä- ja pohjoisbalttien välissä, siis KESKELLÄ.

Kuurin pohjalla on SU-substraatti.

Se on katsottava jossakin määrin KEINOTEKOISEKSI MUTTA TODELLISEKSI KIE-LEKSI, "pidgin-baltiksi", ja sellaisena se voitaisiin suurtakaan "vääryyttä" tekemättä vaikka rekonstruoida ja "elvyttää" kielitieteellisin keinoin. (Esperantokielen perustaja kaunasilainen silmälääkäri Zamenhof oli hänkin osin kuuritaustainen henkilö.)

 
Judas
1. mistä tiedät mikä on tyypillistä preussilaisille paikannimille? puhdas arvaus, arvaan?

Siitä, että Ariston heitti pitkän listan preussilaisia paikannimiä ja linkin, joiden pe-rusteella -nen-päätteisyys on siellä paljon yleisempää paikannimissä kuin täällä. (Kuten sanoin, kun ohitetaan sukunimiin perustuvat talonnimemme.)

Nuo olivat preussilaisten paikkojen saksanmukaisia nimiä. Niiden pääte ei ole itse preussiksi -en, vaan jotakin muuta.

Judas
2. jos joku pläntti on kuitenkin nimetty, miksi mahdollinen yhteys sukunimiin, myös paikallisiin sukunimiin, pitäisi unohtaa? haluat ehkä keskittyä muihin asioihin, mihin?
Ei tietenkään pidä unohtaa. Minä kirjoitin: ”Preussissakaan tuskin on joka länttiä nimetty henkilöiden mukaan, joten yhteys sukunimiin voidaan unohtaa.” Eli kun siellä -nen-päätteisiä paikannimiä on paljon ja kun ne kaikki voivat tuskin palautua sukunimiin (vrt. jos Suomessa olisi joki nimeltä Nieminen,ranta nimeltä Korhonen, mäki nimeltä Virtanen, niemi nimeltä Koistinen jne. vierekkäin - absurdia?), on todennäköisempää että -nen-pääte liittyy siellä yleensä paikannimiin eikä sukunimiin.
Ja Saksan kieleen vaikkakaan ei saksalaiseen alkuperään.

Baltit aina panevat oman päätteen joka nimen perään, koska sitä nimeä ei voi muu-ten taivuttaa (nominatiivin pääte on "sopimus siitä kuinka nimeä taivutetaan", vaihto-ehtoja on mm. liettuassa kahdeksan, ja preussissa, jossa on myös neutrisuku, varmaan kaksitoista!), ja tasan samoin tekivät saksalaiset balttinimille!

Siksi mitään tarvetta sukunimiyhteydelle ei ole – etenkään kun paikannimet selittyvät preussin omien sanojen pohjalta. Kuten meillä järvennimi Valkeinen ei myöskään tule sukunimestä vaan on kirkasvetisen järven -nen-johdoksinen nimi.

 

Judas
P.S. Sipille suuri kiitos kärsivällisestä valistustyöstä.

Samoin, Sigfridin ymmärrys geneetikkojen käyttämistä mallinnusmenetelmistä näyttää olevan hyvällä tasolla. (Ellei Aarni tule oikaisemaan…)

 

Arkkis
Itse sana "pyörä" lienee "saamen läntistä komponenttia" ja erittäin mahdollisesti samaa juurta kuin baskin ja georgian "borba(li)" = pyörä.

 

SSA on tässä asiassa sekoilulinjalla, ja pitää sanaa taas kerran "deskriptiivisenä", jossa mielepiteessä ei ole mitään järkeä.

Arkkis on taas sekoilulinjalla eikä osaa lukea edes suomenkielistä tekstiä. SSA sanoo, että sana voi liittyä obinugrin sanueeseen, jolloin se olisi alkuaan ollut *peŋiri-vartaloinen (asu päivitetty), josta kantasuomeen olisi tullut *peeri-. Tässä olisi tapahtunut sitten sporadinen muutos *e > *ö kuten esim. sanassa syödä (< *söö- < *see-).

Koska ö on itämerensuomen vokaaleista nuorin ja affektiivisin, sitä käytetään usein deskriptiivisanoissa. Sikäli on hyvin mahdollista, että vokaalinmuutokseen liittyy jotain deskriptiivisyyttä.

"Deskriptiivisanat" ovat sekoilua, ellei deskriptiivisyys liity SUORAAN ÄÄNEEN. Ja minun SSA:ni sanoo "pyörästä": "Lienee ainakin osittain deskriptiivinen sanue". Tie-teessä vallitsee sellainen 'rationaalisuuden´ juu- tai ei -periaate, että JOS SEKOIL-LAAN YHDESSÄ ASIASSA, SEKOILLAAN KAIKISSA ASIOISSA ennen pitkää!

Obin ugrin "*peηiri" muistuttaa suomen sanaa "penger" ja lapin sanaa "bænger" jotka tarkoittavat joen penkkaa, alun perin tietääkseni nimeomaan JÄÄPENKKAA, joka pörtää vettä, ja jota sana vieläkin tarkoittaa mm. suomen murteissa, ja se tarkoittaa myös "jääsiltaa" joka on maapohjan varassa eikä kellu vedessä. OU sana on luultavasti läntistä perua, tai sitten sana on oikein viimmesintä päälle vanha.

Tästä sanasta tulee ehkä PIE "bherdh-" > kantabalttiin "*bārt-", josta tulee "bortas" (lt.) = laivankansi ja englantiin "board" joka tarkoittaa erikseen laivan-kantta pöytää ja sileää levyä, ja sen taustaksi uskotaan "joen kestävää jääreunaa" tarkottavaa sanaa. (Se tarkoitta sitä yhä yhtenä merkityksenä latviassa.)

post1275170.html?hilit=board#p1275170

" JK: " (vrt. kuitenkin esim. parsi ~parsia: SKES s. 496). ”

A: Korkealla sijaitsevalla tai ikään kuin lisänä jokin muun tilan päällä esimerkiksi nuk-kumapaikkana käytetyllä ”parrella”, liettuan ”bortas” = laivan kansi, latvian ”borts” = kansi, ranta(viiva), raja, preussin ”barts”, kuuriksi (luultavasti) ”*bartis” = englannin ”board”, ruotsin ”bord” = pöytä, kansi ei ole mitään teke-mistä germaani- tai slaaviperäisen ”parsia, parsii” -verbin kanssa. Latvian sana tarkoittaa myös ”rantaviivaa” (erityisesti veden puolelta tarkasteltuna)”.

Sana on tullut balttiin latvian kautta, jossa sillä on luonnonmerkityksiä eikä pelkäs-tään teknisiä. Se näyttää tarkoittavan kaikissa yhteyksissä myös ”sileän levyn reu-naa”, sellainen levy on englannissa omana merkityksenään. Yksi mahdollisuus on, että se on SU-sana, ja tarkoittanut alun perin kiinteän jään reunaa. Jos noin on, se olisi luultavsti samaa lähtöä kuin ”varsi, varren” , joka tarkoittaa myös joen rantaviivaa, ja sekin olisi silloin SU- eikä balttisana.

http://www.etymonline.com/index.php?term=board "

" board (1) = O.E. bord "a plank, flat surface,"

from P.Gmc. *burdam (cf. O.N. borð "plank," Du. bord "board," Goth. fotu-baurd "foot-stool," Ger. Brett "plank"),

from PIE *bhrdh- "board," from base *bherdh- "to cut."

See also board (2), with which this is so confused as practically to form one word (if in fact they were not the same word all along). A board is thinner than a plank, and generally less than 2.5 inches thick. The transferred meaning "food" (late 14c.) is an extension of the late O.E. sense of "table" (cf. boarder,boarding); hence, also, above board "honest, open" (1610s). A further extension is to "table where council is held" (1570s), then transferred to "leadership council, council (that meets at a table)," 1610s.

board (2) = "side of ship,

" O.E. bord "border, rim, ship's side," from P.Gmc. *bordaz (cf. O.S. bord, Du. boord, Ger. Bord, O.H.G. bart, O.N. barð),

perhaps from PIE *bhrtos "raised, made projecting."

Connected to border. See also starboard. Under this theory, etymologically not rela-ted to board (1), but the two forms represented in English by these words were more or less confused at an early date in most Germanic languages, a situation made worse in English because this Germanic root also was adopted as M.L. bordus (cf. It. and Sp. bordo). It also entered O.Fr. as bort "beam, board, plank; side of a ship" (12c., Mod.Fr. bord), either from M.L. or Frankish, and from thence it came over with the Normans to mingle with its native cousins. By now the senses are inextricably tangled. Some etymology dictionaries treat them as having been the same word all along. "

(Toki tuosta PIE "*bherdh-" verbistä tulee "pyörtää", jos se tulee "kanturalista" seelin kautta balttikielten läpi liiviin ja sietä suomeen. Tätä teoraa tukee se, että siitä joh-dettu substantiivi on tarkoittanut KEINOTEKOISTA pengertä, jonka on ollut tarkoitus ehkä esimerkiksi estää jokea "syömästä" penkkaa, esimerkiksi asutuksen, linnoituk-sen tai viljelysten suojaksi. Tuollaiset rakennelmathan olivat virolaisten ja seelien "alaa", ja myös Liettuassa vanhimmat linnoitukset on vesistösaarilla, kuten vanha pääkaupukin Trakai jaKaunasin linnakin on ollut sellaisiella. Niin että järvi onsaatanut sada sellaista vausteista nimen "Vironhautajärvi", "Vyrauds"(lg.)

post1263451.html?hilit=Vyraud*#p1263451

" SU-järvennimeksi katsotaan myös

Vyrauds, jonka oletetaan olevan viron ”viru haud” joka on jotakin ”vesisuojahauta” (ltg. ”iudiņa vierpuļū dūbe”, sikäli kuin oikein olen arvannut. Nimi viittaa mahdollisesti arkeologisiin vesilinnakkeisiin, joita rakensivat virolaiset(?) ja seelit (jotka muutoin yleensä eivät tykänneet asettua paikoilleen). Tiedä sitten, onko tuolla Vyrauds-järvessä sellaisia varustuksia. ")

Baskin ja georgian sanoilla ei ole mitään tekemistä edes keskenään, saati sitten suomen sanan kanssa.
Ei kannata mennä vannomaan, kun ne ovat merenkulkuteknistä sanastoa, joka mm. leviää eri tavalla kuin muut sanat. Kyseisten kielten alkusukulaisuutta nuo santa ei-vät VÄLTTÄMÄTTÄ osoita, VAIKKAAN EIVÄT SUINKAAN OLE AINOITA LAATU-AAN, vaan esimerkiksi molempien kielten alkupräinen oma nimi on ollut "*IBERI" (tai sitten heimon nimi). Nuo sanat voivat olla aivan hyvin kyllä Keetalta tai Balkaniltakin kadonneista merenkulkijoiden kielistä, ja ehkä siirtokunnista. Ja voivat ne olla myös peräisin idoeurooppalaisia EDELTÄNEESTÄ maanviljelijöiden ekspansiosta Kauka-suksen eteläpuolelta Eurooppaan,jonka ekspansion väki ei ollut kielellisesti IE-läistä. (He olivat idempänä.)
Jotuni
Jaska väittää, että nen-päätteiset nimet ovat tyypillisiä preussilaisia nimiä. Jos oletetaan, että Jaska olisi oikeassa, niin Suomen nen-päätteet osoittaisivat Suomen preussilaista asutusta. Mahtaako Jaskan väitteelle olla muuta tukea?
Sano Jaska vaan. Olet ymmärtänyt väärin. Suomen -nen-nimillä ei ole mitään tekemistä preussin -nen-nimien kanssa. Eri kielissä vain sattuu olemaan saman-näköistä ainesta, koska mahdollisia äännekombinaatioita on rajallinen määrä.

Preussin "-on-" päättellä VOI olla tekemistä suomen "-nen" päätteen kanssa (suo-raan tai välillisesti), ja preussin -la päätteellä voi sanoa olevan VARMASTI tekemistä suomen vastaavan, sekä "-lainen" päätteen kanssa: ehkä suoraan, ehkä kolmansien kielten vältyksessä.

 

Lappi, lappaa. läppä, läpäistä:
 

Arkkis
Jotuni
Arkkis
Salon esittämät ns. saamelaisnimet selittynevät yksinkertaisesti sillä, että ne ovat peräisin ajalta, jolloin saamen- ja suomenkielen esivaiheet eivät olleet vielä eriytyneet toisistaan. Lukuisat alueen asutustarinat ja lappalaiskerto-mukset eivät välttämättä ole alkuperäisiä, vaan ne voivat olla pitkälti myöhäissyntyisiä ja myös kiertäviä tarinoita. "
Miten lappalaistarinat mahtavat todistaa saamelaisista, kun lappi-sanan merki-tyskin on vähän hämärä? Lappalainen kai on voinut olla joku erästäjäkin eli erämaassa eli metsästysmaassa elantonsa ansainnut, joiden joukossa on varmaan ollut kosolti suomalaisiakin.

Selitys että lappalaiset olivat vain saamelaisia, jotka keräilivät, metsästivät ja kalastivat taitaa olla skandinaavista perua, jossa finnit ja finnet selitetään saamelaisiksi keräilijöiksi ja metsästäjiksi.

Metsästys ja kalastus on varmasti ollut merkittävä ellei merkittävin elinkeino sekä suomalaisille että skandinaaveille pitkään, eikä mikään saamelaisten erityispiirre.

Tämä on yleinen ja monin tavoin perusteltu käsitys, että "lappaminen" on tarkoittanut liikkuvaa elämäntapaa mm. kielestä riippumatta, ja nämä taas ovat nimittäneet viljelijöitä mm. "lantalaisiksi", vaikka olisi ollut saamelainenkin.

post742978.html?hilit=lapatai#p742978

"Kainulainen" -nimeä on käytetty ei-saamelaista, mm. sekä suomalaista että venäläistä, ja se on tarkoittanut "tervalaista", sillä ennen tervattiin mm. jalkineita, jota tapaa saamelaiset eivät tarvinneet, vaan liikkuivat sen mukaan ja sellaisilla paikoilla, että tervaamattomillakin pärjäsi.

"Lappaminen", "lapioiminen", "läpi meneminen" kuten myös "lappu", "läppä, lippa näyttävät oleva peräisin iranilaista kautta tulleesta sanasta

" *lebʰ- " = läppä, huuli , joka yhdistää "liikkumaan vapauttamisen" ja "huulimaisen tai lehtimäsen rakenteen".

http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix: ... ots#.C7.B5

" *lebʰ- = lip, lap (en.)

Lat. labĭum, Gm. /Lippe; lefs/Lefze, Eng. lippa/lip, Welsh llefaru, Russ. лобзать (lobzat'), Pers. /lab, Lith. lūpa, Kurd. léw "

" lap, 1 , lieve

" O.E. læppa "skirt or flap of a garment," from P.Gmc. *lapp- (cf. M.Du. lappe, O.H.G. lappa, Ger. Lappen "rag, shred," O.N. leppr "patch, rag"), from PIE base *leb- "be loose, hang down."

" lap, 2, lipoa, lappaa

" "take up liquid with the tongue," from O.E. lapian, from P.Gmc. *lapajanan (cf. O.H.G. laffen "to lick," O.S. lepil, Ger. Löffel "spoon"), from PIE imitative base *lab- (cf. Gk. laptein "to sip, lick," L. lambere "to lick"). "

" lap, 3, limittää

"to lay one part over another," early 13c., from lap (n.). The sense of "to get a lap ahead (of someone) on a track" is from 1847, on notion of "overlapping." The noun meaning "a turn around a track" (1861) is from this sense. Related: Lapped; lapping; laps. "

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" lip

O.E. lippa,from P.Gmc. *lepjon (cf. O.Fris. lippa, M.Du. lippe, Ger. Lefze, Swed. läpp, Dan. læbe), from PIE *leb- (cf. L. labium). Transfered sense of "edge or margin of a cup, etc." is from 1590s. Slang sense "saucy talk" is from 1821, probably from move the lip (1570s) "utter even the slightest word (against someone)." To bite (one's) lip "show vexation" is from early 14c. Stiff upper lip as a sign of courage is from 1833. Lip-reading is first attested 1874; lipstick is from 1880; lip gloss from 1939. "

Protoindoeuroopan oletettu sana "*lap-" (jonka pitäisi kyllä ainakin balttikielten, ja myös suomen, perusteella olla "*lemp-"!) tarkoittaa "liekkiä" ja on eri parvea.

http://www.etymonline.com/index.php?sea ... hmode=none

" lamp = lamppu

c.1200, from O.Fr. lampe (12c.), from L. lampas, from Gk. lampas "torch, lamp, beacon, meteor, light," from lampein "to shine," from PIE base *lap- "to shine" (cf. Lith. lope "light," O.Ir. lassar "flame"). Replaced O.E. leohtfæt "light vessel." Lamp-black (1598) is a pigment made from pure, fine carbon, originally from the soot produced by burning oil in lamps. "

Seuraava liittyy luultavasti edelliseen, mutta ei "lappamiseen:

post1119279.html?hilit=%20lemp%20#p1119279

" love = lempi ym.

O.E. lufu "love, affection, friendliness," from P.Gmc. *lubo (cf. O.Fris. liaf, Ger. lieb, Goth. liufs "dear, beloved;" not found elsewhere as a noun, except O.H.G. luba, Ger. Liebe), from PIE *leubh- "to care, desire, love" (cf. L. lubet, later libet "pleases;" Skt. lubhyati "desires;" O.C.S. l'ubu "dear, beloved;" Lith. liaupse "song of praise"). Meaning "a beloved person" is from early 13c. The sense "no score" (in tennis, etc.) is 1742, from the notion of "playing for love," i.e. "for nothing" (1670s). "

Lapp- (läpp-) tarkoittaa siis eri kielissä ainakin: kättä (lapa), jalkaterää, kävelyä, "lappamista", "tassuttelua", tassua, kettua, lehteä, lappua, (korjaus)paikkaa, läppää, lyömistä/läppäämistä, lippaa, läpimenoa, lupaa, lapiota ja lusikkaa.

Liettua: "lapas" = lehti, lehvä, lappu, repale, "lūpas" = huuli, "lupti" = lyödä, läpäyttää, piiskata, repiä. ratkoa, "lapė" = kettu

Latvia: "lapa" = lehti, sivu, "lappuse" = sivu, lappunen, "lūpa" = huuli,

Suomen "lupa" voi aivan hyvin seurata tästä "läppää" ja isomman portin kulkuovea tarkoittavasta sanasta.

Preussin sanasto tässä selventävä:

http://wirdeins.prusai.org//index.php?l ... iit=search

" "lāpa" [murt. lopa + lāpa + łapa MK] = letena (lt.) = tassu

"lappan" = lapas (lt.) = puun, kirjan lehti

"lapeīns" = palapinė (lt.) = teltta, sana voi tulla sekä "lehtimajasta" että "matka-asumuksesta"!

"lappi" = lapė (lt.) = kettu

"lappinis" = šaukštas (lt.) = lusikka

"lapiwarta" = varteliai (lt.) = portin kulkuovi, venttiilin kääntöläppä, "läpivirransäädin"

"lāptā" [lopto] = kastuvas (lt.) = lapio

"lapkrūtis" [lapkritis] = lapkritis ("lehtiputo") = marraskuu

Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

" lapan = leaf, petal; page
lape = fox (vulpes vulpes)
lapivarta = yardgate for walkers = läpikulkutie
lapinas = spoon = lusikka = "pieni lapio"
lapkrūtis = November "

" lopa = paw = tassu
lopīt = to mend (Inf) = paikata, "laputella"
lopta = spade "

 

***

 

Pläjäys lapin esiintymisestä kielitieteellisissä keskusteluissa:

post1139547.html?hilit=%20Koivulehto#p1139547

post1005022.html?hilit=%20Koivulehto#p1005022

post1088187.html?hilit=%20Koivulehto#p1088187

post1105784.html?hilit=%20Koivulehto#p1105784

post1105811.html?hilit=%20Koivulehto#p1105811

post1106169.html?hilit=%20Koivulehto#p1106169

post1106269.html?hilit=%20Koivulehto#p1106269

post1106305.html?hilit=%20Koivulehto#p1106305

post1108006.html?hilit=%20Koivulehto#p1108006

” Tuosta tervan tärkeydestä muinoin eri kulttureissa voisi todeta, että Baltian talven räntäsade alkaa yleensä lokakuulla ja jatkuu lähestaukoamatta huhtikuulle varsinkin lehtimetsävyöhykkeellä, ja läpimärissä 0-asteissa vaatteissa ja saapaissa loskassa kuolee samalla todennäköisyydellä hypotermiaan kuin vastaavissa vaatteissa kuivina 30 asteen pakkasessa. Ulkovaatteet ja saappaat tervattiin koivuntervalla. Männynterva on karsinogeenistä, mutta puulle sopivampaa. Kumpikin terva karkoittaa myös monenlaisia "kotieläimiä". Tervatut vaatteet kelpasivat silaisnaan myös kastukseen ja merenkulkuun. Ja Epyyktissähän se (seetrin)tervantislaus varsinaisesti on keksitty, sen uskottiin tuovan ihmisellekin "ikuisen elämän". ”

Tästä tervajutusta ja tärkeydestä syöpäläisten torjunnassa metsävyöhykkeellä saatiin uuttaa tietoa, kiinalaiset tutkivat perusteellisesti Sinkiangin ”nordic”-muumuoita (joilla osoittautui olevan myös neekeriverta, eli väkeä oli tullut myös Intiasta, Ceylonin suunnalta): osoittatui, että nuo ihmiset olivat eläissään kantaneet valtavaa syöpäläismäärää, joka oli selkeästi heikentänyt heidän yleiskuntoaan. Vaatteissa ei ollut käytetty tervaa, eikä alueella ole tervapuita, ei koivun eikä männyn/seetrin tyyppisiä. Syöpäläiset ovat voineet jopa tehdä ilman tervaa tai vastaavaa talviasumisen mahdottomaksi alueilla, joilla ei kuitenkaan ole niin kovia pakkasia, että syöpäläiset voidaan tuhota niillä, kuten arktisella alueella. Arktiset kansat eivät käytä tervaa, ja lappalaiset nimittivät kaikkia niitä, jotka käyttävät, ”kainulaisiksi”, tervan lähtöpuusta riippumatta.

post1108563.html?hilit=%20Koivulehto#p1108563

post1111862.html?hilit=%20Koivulehto#p1111862

Sanat ”siita” ja ”hiisi” ovat ilmeisesti samaa perua, ja noudattavat ”häme- saame” -kaavaa.

Myös paikannimissä on jopa horjuntaa esimerkiksi pohjois-Hämeessä siidan/siiden/hiiden-nimien kesken.

post1102347.html?hilit=palsi#p1102347

post1121775.html?hilit=%20Koivulehto#p1121775

post1122551.html?hilit=%20Koivulehto#p1122551

post1122710.html?hilit=%20Koivulehto#p1122710

post1123652.html?hilit=%20Koivulehto#p1123652

” Eli vaikka hämäläiset ovat hitaita, niin 2100 vuotta on riittävä aika heillekin siirtyä Vantaalta Hämeenlinnaan. ”

post1123890.html?hilit=%20Koivulehto#p1123890

post1125442.html?hilit=%20Koivulehto#p1125442

post1127987.html?hilit=%20Koivulehto#p1127987

post1128907.html?hilit=%20Koivulehto#p1128907

post1138656.html?hilit=%20Koivulehto#p1138656

post1140194.html?hilit=%20Koivulehto#p1140194

post1145454.html?hilit=%20Koivulehto#p1145454

” A: Riippumatta siit, mikä on (ainakin minulle tuntemattoman) 'vaula'-sanan alkuperä on, viron ”vagl, -a”- sanan taustalla on latvian sana

”vagula” = liettuan ”vabala” = (sonta)kuorianen. (kuva)

I17398.jpg

http://fotokudra.lt/img.php?img=13246
http://fotokudra.lt/img.php?img=183180&nav=a

Tähän kannattaa hetekeksi filologisesti pysähtyä, sillä kuoriainen ja aivan erityisesti liettuan ”sontakuorisinen” šudvabalis on ”perinnehahmo”, suoranainen arkkityyppi, jota käytetään esimerkiksi saduissa ja politiikassa. Pilakuvissa sontakuoriaisella on päässään pieni silinteri, joka on samanvärinen kuin sen peitinsiivet eli ”frakki”. Sontakuoriainen siis hienostelee ja on paskantärkeä, mutta nämä ominaisuudet eivät ole Baltiassa yhtä murhaavan negatiivisia kuin Hämeessä. Sontakuorianen korvaa osin sellaiset tutummat arkkityypit kuin ”Maan Matosen”, liettuaksi ”Źemės ŝudvabalis”, ”Maan Sontakuoriainen” (joka ei siis kuitenkaan ainakaan aikuisena ole vaatimaton) sekä ”Perskärpäsen”, joka pistää nenänsä isompien rulliin, mutta josta poiketen sontakuoriainen ei ole vahingollinen, vaan ainoastaan haisee ja maistuu hirveän pahalle. Jos eläimet tarinassa äänestävät, niin sontakuoriaisen ääni saattaa ratkaista, ja lisäksi ”oikein”. Sontakuoriainen on aina vähän kytiksellä, että olisiko jossakin vieläkin isompia paskoja. Sen läsnäolosta ei ole haittaa, mutta sen yhtäkkinen poissaolo kertoo, että lähistöllä todellakin on vieläkin isompia paskoja, ja se ei ole hyvä ennuste, vaikka päällisin puolin menisikin ”hyvin”...

Kerran olen ollut Liettuassa hautajaisissakin kaupugissa nimeltä ”Vabalninkai”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”(sonta)Kuoriaisväki”, joka viittaa siihen, että se olisi ehkä joskus ollut jonkin heimon nimi, tai sitten kuoriaisista on valmistettu joskus rohtoja tai jotakin muuta vastaavaa.

http://www.traveljournals.net/explore/l ... inkai.html

Pikkutyttöjen perhos- ja keijukaisnettikerhojen vastapainoksi on pojilla mm. (ehkä maaseudun) ”Sontakuoriaiskerho” oikein sanan pidemmän täsmällisen muodon mukaan:

http://www.biteplius.lt/lt/2user.show/4 ... 2080514598

Se siitä viron sanasta ja sen taustasta. ”

Tässä on esimerkki siitä, että ”tiedelehdet” julkaisevat myös huomattavan ”tyhmiä” ”etymologioita”, vaikka minä en viitsi niihin omia oikaisujani edes tyrkyttää, kun tiedän kuinakssinä käy...:

post1151384.html?hilit=%20Koivulehto#p1151384

Balttikielten taito ei ole yhtään parantunut, vaikka nyt on mukana jokunen uusvenäläinen:

post1151412.html?hilit=%20Koivulehto#p1151412

post1191499.html?hilit=%20Koivulehto#p1191499

Lapin ja Itä-Latvian latgallin välillä on hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä, ja latgallit ja viron setut ovat antropologisilta piirteiltään muista läntisen Euroopan kansoista lähimpänä saamelaisia.

post1106834.html?hilit=%20latgalli*#p1106834

post1126208.html?hilit=%20latgalli*#p1126208

post1009425.html?hilit=%20latgalli*#p1009425

post1011240.html?hilit=%20latgalli*#p1011240

post1106242.html?hilit=%20latgalli*#p1106242

post1126341.html?hilit=%20latgalli*#p1126341

post1129004.html?hilit=%20latgalli*#p1129004

post1150524.html?hilit=%20latgalli*#p1150524

post1154314.html?hilit=%20latgalli*#p1154314

post1155591.html?hilit=%20latgalli*#p1155591