Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


perjantai, 11. syyskuu 2020

HEWOWWITTUA SUOMESSA ON IKINÄ OLLUT MITÄÄN "MUINAISPERSERMAANEJA"!!!!

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/4317774-suomalaisten-esi-isat-olivat-maahanmuuttajia-seilatessaan-suomenlahden-yli-perilla-odottivat-muinaisgermaaniset-asukkaat

4317775-759x500.jpg

"Akateemikko" Valter Lang.

Suomalaisten esi-isät olivat maahanmuuttajia seilatessaan Suomenlahden yli – perillä odottivat muinaisgermaaniset asukkaat

HM:"Teoria" NATSI"TIEDETTÄ",Alfred Rosenbergin Ja Adolf Hitlerin "kanta-arjalais- "teoriaa, joka usein esitetään perättömän valeteorian prototyyppinä. Virolaiselta Ro-senbergilta putosi Nürnbergissä pää siitä "teoriasta" ja natsipuolueen johtamisesta Hitlerin olessa linnassa, aiheellisesti. "Teoria" oli luotu jo Ober Ost -protonatsivaltios- sa 1915 - 1918 kuten useimmat muutkin natsimetkut.Sen tarkoitus oli hävittää Baltian ei-saksalaiset asukkaat virolaiset mukaan lukien, jotka esitettiin "väärärotuisina itäi-sinä maahantunkeutujina". Myös useimmat tulevat natsijohtajat olivat siellä jo vallas-sa Paul von Hindenburgista ja valtakunnan luojasta Erich Ludendorffista Rosenber-giin, Heinrich Himmleriin, Adolf Eichmanniin, Erwin von Scheubner-Ritteriin (jonka poliisi ampui Oluttupakapinassa, luoti lienee ollut tarkoitettu vieressä seisoneelle Hitlerille) jne.
 
Ilmeisesti tuolloin parikymppisen Himmlerin johdolla aloitettiin massiivinen arkeolo-gian ja kielitieteen väärennys, jossa kaikki sellainen, mitä suinkin voitiin väittää "kan-tagermaaniseksi", myös esitettiin selliaisena mukaan lukien esimerkiksi veneettien ja vasarakirveskansan perintö, jotka erosivat perusbalttilaisesta. Sieltä tulivat myös hakaristit ja "mustat auringot", joiden alla natsijohtajat tekivät taikojaan - ei mitään tekemistä alun perin germaanien eikä saksalaisten kanssa.
 
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2020/04/ober-ost-hindenburgin-ja-ludendorffin-yksityinen-natsivaltio-1915-1918
 
30-luvulla teoriaan tarttui ilmeisestikin jossakin määrin epähuomiossa ruotsalainen Uppsalan yliopiston Fennougristiikan professori Björn Collinder, joka teki aivan oike-an huomion, että suomessa oli joukko germaanisilta vaikuttavia sanoja, jotka eivät olleet eivätkä olleet koskaan olleet ruotsia tai norjaa. Sen jälkeen kun germaanit, jot-ka eivät oleet kantagermaaneja, tulivat Itämeren alueelle pari vuosisataa ennen ajan-laskun alkua, heillä oli ollut tuhat vuotta aikaa seilailla Suomenkin rannoilla ennen ruotsalaisten tuloa tänne.
 
 
Muinasgermaanisten kelen professori Torsten (Tor) Evert Karsten (1870 - 1942) veti tässä yhteydessä esiin "Suomen arkkimuinaiset kantakermaanit".
 
Erityinen vääntö käytiin sanasta "kuningas", jonka tuo tähän yhteyteen vuonna 1970 saksan vahvojen verbien tutkija, Saksan etymologisen sanakirjan toimittaja Elmar Seebold tarkoituksenaan saksan sanan KÖNIG kantagrmaanisuuden luotettavuuden pönkittäminen väittäen, että "suomen sana kuningas on siitä erityisen vanha, kantagermaaninen muoto" (eikä se olisi esimerkiksi baltti- tai mikä vieläkin "pahempaa" slaavilaina).
 
Tässä on aiheesta oikeata tiedettä, Ritterin kirja on kokonaisuudessaan saksakai, kommentit ja linkit muilla kielillä:
 
 
 



https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006630627.html

Suomalaisten esi-isät olivat maahanmuuttajia seilatessaan Suomenlahden yli – perillä odottivat muinaisgermaaniset asukkaat

Virolaisprofessori yhdistää arkeologian, kielitieteen ja geenitutkimuksen tutkimustulokset valottaessaan itämerensuomalaisten historiaa.

10.9. 4:55

Suomalaisten ja muiden itämerensuomalaisten kansojen siirtyminen Itämeren rannoille ei tapahtunut yhdessä rysäyksessä, vaan kyse oli jatkuvasta prosessista. Näin sanoo arkeologian professori Valter Lang Tarton yliopistosta.

Hän myös huomauttaa, että muuttomatkoille lähdettiin eri alueilta. Tätä todistavat erot arkeologisessa aineistossa. Suomensukuisten alkukoti sijoittuu Volgan ja Okajoen tienoille, joka oli länsiuralilaisten heimojen kotialue. Myöhemmin heimot jakaantuivat kantasuomalaisiin, kantasaamelaisiin ja mordvalaisiin.

– Kantasaamelaisten esi-isät aloittivat siirtymisen Suomeen päin muita aikaisemmin eli noin 1700–1300-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Kantasuomalaisten esi-isät puolestaan lähtivät liikkeelle hieman myöhemmin, ja noin 1200–1000-luvuilla ennen ajanlaskun alkua he olivat ehtineet jo Itämeren seuduille, Lang sanoo.

Kantasuomalaisten reitti eteni Volgalta Dneprin yläjuoksulle, ja sieltä on edetty Väinäjoen yläjuoksulle ja lopulta Itämeren rannoille. Osa ihmisistä siirtyi Latviasta Viroon ja osa Virosta Suomeen.

Itämerensuomalaisten muodostumisesta ja varhaishistoriasta kertova Valter Langin kirja Homo Fennicus (SKS) on juuri julkaistu suomeksi. Teos ilmestyi Virossa 2018 ja herätti tuolloin suurta huomiota.

Hiidenkiukaat muistuttavat esigermaanisen kielen puhujista

Saavuttuaan Itämeren rannalle kantasuomalaiset omaksuivat kieleen lainoja ger-maaneilta, jotka olivat asettuneet alueelle jo aiemmin. Germaaneilta kantasuomalai-set oppivat merenkulun ja muun muassa siihen liittyvää sanastoa. Nykysuomessa esigermaaninen alkuperä näkyy muun muassa sanoissa meri, laiva, airo, merta, nuotta ja hylje. "

HM: YKSIKÄÄN NOISTA SANOISATA EI OLE MITÄÄN MUINAIKERMAANIA!

Meri on ilmeisesti megaliittiaikainen yleiseurooppalainen sana, joka tarkoitti merta ja merenjumalatarta (Mari). Toki se on voinut lainautua sieltä jo kantagermaanin synty-essä kantaindoeuroopasta, josta meri-sana ei tule.Kultti jatkui tuhansia vuosia myö-hemmin kuin megaliittikieli,Ruotsissa kellomaljakieli että trattbägari 6000 - 4000 e.a. a., ja se lienee vaikuttanut myös katolisen Marian-palvonnan syntyyn ja leviämiseen.

 

Laiva on vasarakirvestä ja tulee sinne kantabaltista ja kantaindoeuroopasta.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/09/suomen-sanan-laiva-etymologia

Airo on myös vasarakirvestä, merta on omaperäinen, myös volgansuomessa, nuotta saamen on vasarakirveen sanasta nati = (solmittu) verkko, netti, hämeen Näsi (järvi), ja hylje on alun perin tunguusilaina, esiintyy kautta suomalais-ugrilaisen kielikunnan.

 

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D0%BC/%D0%BC%D0%B5%D1%80%D0%B4%D0%B0

мерда

ме́рда мерёда «вид рыболовной снасти, верша», владим., мёрда, мерёта, оло-нецк. (Кулик.), мо́рда — то же, олонецк., арханг., вост.-русск., сиб. (Даль). За-имств. в разное время из фин., карельск. merta «верша», эст. mõrd, лив. mørda; см. Томсен, Веr. 270; Калима 164 и сл.; Торбьёрнссон 2, 42. Фин.-уг. слово, счи-тается исконным финно-угорским; ср. Паасонен, Мordw. Lautl. 39; Сетэлэ, FUF 13, 69, в то же время Альквист (652) и Хольтхаузен (Awn. Wb. 195) считают др.-исл. mėrd «верша», шв. mjärdе - то же исконногерманскими.Группа -ере- в мерё-да,возм.,обязана влиянию слова мерёжа,а -т- в мерёта - от нерето.Морд. м. mé- rata - то же (см. Паасонен,Мordw. Lautl. 39), заимств. из русск. Ср. мо́рда, нерет.

E. N.-K: " Suomessa fyysisiä muistoja näistä esigermaanista kieltä puhuneista siirto-laisista ovat hiidenkiukaat, joita löytyy myös Ruotsin puolelta. Virosta löytyy myös samantyyppisiä kiviarkkukalmistoja. "

– Arkeologisen ja kielitieteellisen aineiston perusteella voi väittää, että Suomessa hiidenkiukaiden ja Virossa kiviarkkukalmistojen väestö on ollut muinaisgermaanista. "

 

HM: EI VÄHÄISINTÄKÄÄN SYYTÄ YHDISTÄÄ NÄITÄ "MUINAISPERSERMAANEIHINN"!!!

 

 

E. N.-K: " Kantasuomalaisten ja muinaisgermaanien sekoittuminen tapahtui Langin mukaan parin kolmen vuosisadan kuluessa.

Itämerensuomalaiset kielet kehittyivät myöhäiskantasuomesta

Itämeren rannoilla kantasuomen kieli kehittyi eteenpäin. Langin mukaan kielihistori-oitsijat puhuvat kolmesta kielen asteesta: varhaiskantasuomesta, keskikantasuomesta ja myöhäiskantasuomesta.

Lang uskoo, että Pohjois-Latviassa, Virossa, Suomen rannikolla ja Keski-Ruotsin itäosassa myös kantasuomen murteet muovautuivat.
 
Myöhäiskantasuomeksi kutsutusta kielestä kehittyivät itämerensuomalaiset kielet, muun muassa viro, suomi, eteläviro, liivi ja karjala. Tämä kehitys tapahtui Langin mukaan eteläviroa lukuun ottamatta ensimmäisellä vuosituhannella ajanlaskun jälkeen.
 

Eri itämerensuomalaisista kielistä voidaan puhua vasta viikinkikaudella ja sen jäl-keen. Ainoa poikkeus tästä on siis eteläviro, joka erosi muista jo aikaisemmin, ehkä jo ajanlaskumme alussa, Lang lisää.

 

Viron ja suomen kielissä vaikutteita balttilais- ja germaanikielistä

Vaikka eteläviroa lukuun ottamatta itämerensuomalaiset kielet eriytyivät vasta ensim-mäisellä vuosituhannella, suomea puhuvien on vaikea ymmärtää viroa ja päinvas-toin. Vastausta tähän täytyy Langin mukaan etsiä keskiajalta, jolloin viron kieleen vaikutti saksa ja suomen kieleen ruotsi.

– Niinpä eri vaikutukset eri naapureilta ovat tehneet erot suuremmiksi kuin ne muuten olisivat ehkä tulleet.
 
Myös muista suomalais-ugrilaisista kielistä itämerensuomalaiset kielet eroavat juuri siksi, että niihin ovat vaikuttaneet suuresti balttilaiskielet ja germaanikielet. Ero näkyy Langin mukaan myös kulttuurissa.
 
– Myös arkeologiset aineistot näyttävät selvästi sen, että meillä on paljon balttilais- ja germaanivaikutuksia.
 

Saamelaisuus selittää eroa virolaisten ja suomalaisten geeniperimässä

Langin mukaan myös geneettinen aineisto tukee sitä, että meidän esi-isämme ovat tulleet Itämeren rannoille vasta kivikauden jälkeen. Eli he ovat tulleet tänne myöhemmin kuin aiemmin on kuviteltu.

Virossa on tutkittu kiviarkkukalmistoja ja myöhempiä tarhakalmistoja ja niistä löytynyttä luuainesta.

– Juuri varhaisissa tarhakalmistoissa esiintyy sellainen haploryhmä, joka on peräisin idästä. Tämä on ajoitettu vuosien 800–500 välille ennen ajanlaskun alkua. Tämä on aikaisin todiste idästä tulleista ihmisistä, Lang sanoo. "

HM: Geeni, josta pölhöt lallattavat, on haploryhmä N1c, JOKA ON TULLUT SUOMEEN 7000 VUOTTA SITTEN ENSIMMÄISTEN URALILAISKIELISTEN KAMPAKERAAMIKKOJEN KANSSA!!!

 

 

E. N.-K: " Geeniperimä yhdistää virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia.

– Heidän välillään on lähes mahdoton tehdä eroa. Että vaikka kieli on ihan toinen, geneettinen perimä on suurin piirtein sama.
 
Kiinnostava kysymys Langin mukaan on osittainen ero virolaisten ja suomalaisten geeniperimän välillä.
 
– Tällä hetkellä uskotaan, että suomalaisten geeniperimä on vain osittain sama kuin virolaisten, mutta toinen ja ehkä isompi osa tulee saamelaisilta. Monet saamelaiset ovat suomalaistuneet vuosisatojen kuluessa. Se selittää geneettisen erikoisuuden, Lang sanoo.
 
Suomalaisprofessori nostaa korkealle kirjan ansiot
 

Valter Langin kirja vie merkittävästi tutkimusta eteenpäin, arvioi itämerensuomalais-ten kielten professori Riho Grünthal Helsingin yliopistosta.

– Kirja on esimerkki pitkäjännitteisestä humanistisesta perustyöstä, jossa kokeneen tutkijan käsissä tulee uusi synteesi ja uusi näkökulma, mitä tällä alueella on esihistoriallisena aikana tapahtunut, hän sanoo.
 
Grünthal muistuttaa, että Suomessa on 1800-luvulta lähtien jatkuvasti haluttu tietää, mistä suomalaiset tulevat.
 
– Siihen ei edelleenkään ole olemassa yhtä helppoa yksittäistä vastausta. Tässä on kyse siitä, että Valter Lang luo nyt kontekstin arkeologin silmin, mutta tämän kieliryh-män synnyt huomioon ottaen. Ja oikeastaan tarkemmin kuin kukaan muu aikaisemmin luonnostelee sosiohistoriallista kontekstia ja samoin leviämistapaa.
 
Perimmiltään on Grünthalin mukaan kysymys siitä, miksi suomi, viro, karjala, vepsä, vatja ja liivi kuuluvat uralilaiseen kielikuntaan, joka on selvästi itäistä perua.
 
Grünthalin mukaan Lang luo uskottavan kehityksen siitä, miten uralilaiset kielet levisivät Itämeren alueelle.
 

– Hän luo myös kulttuurisen kontekstin, joka lähtee siitä ajatuksesta, että niin sanottu eteläinen reitti, Väinäjoen eli Daugavajoen laaksoa pitkin tapahtuva levittäytyminen, on merkittävä selitystapa, Grünthal sanoo. "



HM: "Riehu Ryntaali" on sekopää, joka voisi mahdollisimman pian häipyä takaisin Viroon...

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/02/suomen-alkupera

 

keskiviikko, 28. helmikuu 2018

SUOMEN ALKUPERÄ

Lähden seuraavassa siitä,että suomen paikan- ja heimonnimet Saimaa,Saame, Hä- me ja Suomi tulevat eri kautta tässä aikajärjestyksessä samasta kantabalttilaisesta juuresta kuin liettuan sana žemė = maa, maaperä, sisämaa, alamaa, viljelysmaa. Tämän (paitsi Saimaan) on yllättävää kyllä esittänyt myös Jorma Koivulehto, joskin hänen suuhunsa on sitten myöhemmin pantu myös aivan muuta.

Olen katsonut että tämä sana on z-äännealkuinen, sen sijaan kantaindoueuroopas- sa, sikäli kuin tämä sana lainkaan on sieltä, on periaatteessa saattanut olla g-äänne. Vain yhdessä IE-kielessä,heetissä
,jossa gim(ma)ran = viljelysmaa,joka on mahdol- lisesti lainaa kartvelikielten (svaneetin) samaa tarkoitytavasta sanasta gim. Heetin (puolustettavaa, hallittavaa) maa-aluetta tarkoittava sana on tekam. Näillä ei ilmei-sestikään ole synnyltään tekemistä keskenään. Näin ainakin nyt oletetaan. Indoeu-rooppalaisten alkuperästä tässä noudatetaan Marija Kimbutasin kurgaanihypoteesia ottaen kuitenkin huomioon, että jos źem-sanalla saattaa olla "anatolialainen", alun perin peltoviljelykseen liittyvä lainaetymologia IE (ja SU-) -kielten ulkopuolelta.

Lähteissä etymologia on sekoitettu enemmän tai vähemmän tahallaan aivan toisen sanan, liettuan šeima = perhe, kiemas = piha,vasarakirveslaina kaimas = kylä, suo- men kaima, maaseutu, kanssa, joka on varmasti IE-sama ja tunnetaan hyvin. Nämä pyritään erottamaan toisistaan.



https://journal.fi/virittaja/article/view/39139/28183

Riho Grünthal

" SUOMEN ALKUPERÅ

VIrittäjän edellisissä numeroissa Jorma Koivulehto (l998a) ja Petri Kallio (1998b) ovat jatkaneet Koivulehdon (1993) Suomen nimestä käynnistämää keskustelua (edellisten lisäksi keskusteluun ovat osallistuneet Wiik 1996, Grünthal 1997, Koivulehto 1997ja Carpelan 1998).

Kommentoin seuraavassa vuorostani Koivulehdon ja Kallion ajatuksia.

.... "

 

https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/ristojkoivula/261446-pan-kermanisti-kaisa-hakkinen-vaarentaa-tietoisesti-kielitiedetta-ja-historiaa/

Pan-kermanisti Kaisa Häkkinen väärentää tietoisesti kielitiedettä ja historiaa

 

 

 

Germaanit tulivat johtavan gemaanilaisen fennougristin Ralf-Peter Ritterin (s. Berliini 1937, k. mp. 2011) mukaan noin 300 e.a.a. Itäneren aluellee (Jastorfin kulttuuri). Itä-meren etelärannan kimbrit (kymrit?), teutonit ja ambronit eivät olleet germaaneja, eivätkä ainakaan sakslaisten esi-isiä. Heidän kielensä näyttäisi tulleen melko putki-suoraan kantaindoeuroopasta. Myös pohjois-Italian liguurit nimittivät itseään ambro-neiksi. Germaani on erilaista: esimerkiksi "järjestäytynyttä heimoa" tarkoittava sana *teuta < PIE *ten-ta = vedetty, ohjattu, liettuan tauta = kansa, on (itä)gootissa kantagermaanin kautta þiudans = "vetävä" = kunigas (heimopäällikkö).           

Häkkiselle on vinoutuneesta otteesta huomauteltu huomauttelemasta päästyäkin koko uransa ajan, katsotaan aivan ensimmäiseksi, mitä Ritter 1993 väitöskirjassaan "Itämerensuomen ja germaanikielten varhaisimmista lainakosketuksista" hänen tuotoksitaan sanoo:

" … Die neue Konzeption

§ 4. Eine ausführliche Darstellung der Methode und der Ergebnisse KOIVULEHTOs erübrigt sich hier. Sein bisheriges Werk hat in HOFSTRA einen kompetenten Chronisten gefunden (1985). HOFSTRA stellt fest:

"Die Darstellung der Entwicklung seit 1961 hat in erster Linie KOIVULEHTOs Forschungsmethoden und -ergebnisse zu berücksichtigen.

Ihm verdanken Altgermanistik und Fennistik ausser einer grossen Zahl neuent-deckter germ. Lehn-wörter neue Erkenntnisse hinsichtlich Lautsubstitution und Datierung der Anfänge der germ.-osfi. Kontakte" (117).

"Führender Forscher" (HOFSTRA 1.c.) auf dem Gebiet der germanisch-finnischen Lehnwortfor-

schung ist KOIVULEHTO zweifellos hinsichtlich der Menge 11 der in einem "nicht mehr abreifienden Strom von Veröffentlichungen 12 vorgetragenen Herleitungen und der durch eine nunmehr fast ein Vierteljahrhundert anhaltende Konzentration auf das Thema erworbenen Kennerschaft.…

Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Hand-bücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Erganzungen noch einmal ver-öffentlicht hat (s.u.).In Finnland dürfte das neue Gedankengut,das auch revolutionäre Aspekte "vor- germanischer" Lohnschichten umfasst,über den 6.Band des "Nykysuomen sanakirja" (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.

Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó- gezahmt = kesytetty’ eine "sehr archaistische indoeuropäische Lehnschicht" repräsentiert und damit "alter als die Von alters her bekannten baltischen und germa-nischen Entlehnungen" sein soll, ferner daran die Weiterung geknüpft wird, dass "die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheblich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Sied-lungsgebieten gewohnt haben müssen" (op. cit. 339 f.), andererseits dieser folgen-trächtigen Etymologie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitgehend akzeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw s-, [>h] u.a.), mit drei Zeilen "der Boden entzogen" werden kann (KATZ 1988), ist es SKOLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die "Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen" beklagt (1988, 214).

14. Man vergleiche etwa die Lemmata Bert, Habicht, Kessel, Morgen, Roggerz, sehr und üppig. Wenn einmal bei König Vermerkt wird, dass fi. kuningas "einen alten Lautstand bezeugt", so ist das in Ordnung – mit der Einschrankung, dass der Ausgang prinzipiell auch ein finnischer Zusatz sein kann (s. § 62). "

Seuraavassa värit ja todellinen tausta näkyvät linkistä:

" … Pannaan tässä balttilainen punaisella ja neljä eri sävyllä: vasarakirves, muinais-liettua /-latgalli, preussi, kuuri, ruteeni (slaavin kautta) Uudet germaanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.

Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germa-nischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.

Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe-nen Lexemen enthält die Liste,Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Lexeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertreten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.

(27)

Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichungen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca. 10). Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Ety-mologien schlagen in der Liste hin-gegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorger-manischen "germanischer Prägung" mitgerechnet): suuri ‘gross’, asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’, pyrkiä ‘streben, versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’, sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’, hakea ‘suchen’, etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung, Speise’, tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’.

Damit hätte sich das im Verlauf von zweihundert Jahren Von einer Legion Von For-schern zusam-mengetragene Material innerhalb zweier Jahrzehnte nahezu verdrei-facht. Wenn man jetzt noch in Rechnung setzt, dass in der Haufigkeitsliste Ableitun-gen jeweils als gesonderte Eintragungen fungieren, erscheint der germanische An-teil im – zumindest synchron – wichtigsten finnischen Wortschatz noch erstaunlicher.

… (63)

34. Weder HOFSTRA noch HÄKKINEN nennen für die finnische Entsprechung va-hinko das germa-nische Etymon.Interessant ist bei dem Wort vor allem das Suffix. Das Finnische verfügt über ein For- mans -nka, das aus einer Kombination der For-mantien -nka und -i erklärt wird. Hierbei wird eine Lautentwicklung *ai > oi > o vor-ausgesetzt. Das rückläufige Wörterbuch von TUOMI weist die fol-genden Bildungen mit dem in Rede stehenden Formans auf:iljanko ‘glatte Stelle’, ojanko ‘Graben, Ver- tiefung’, alanko ‘Ebene, Niederung’,karanko ‘Stab,trockener Ast’, tasanko ‘Ebene’, ahdinko ‘Enge, Gedränge, Bedrängnis’, vahinko ‘Schaden’, lepinko ‘Aussteuer’, tasinko ‘Ausgleich, Besse-rung’, osinko ‘Anteil’, morsinko Färberwaid’, aurinko ‘Sonne’. SKRK nennt noch etsinko ‘Suche, Untersuchung’, salanko ‘Stift, Dübel’ (?), tulinko ‘Fackel’ (I § 53. 39 S.147 f.bzw. § 55. 17,S. 185). Die hochvoka-lische Variante ist nur spärlich Vertreten: ylänkö ‘Erhebung, bergige Gegend’, syvänkö ‘unter dem Meeresspiegel ge-legener Landstrich’. Von den aufgeführten Bildungen sind etsinko,lepinko,tasinko als deverbal zu bestimmen: etsiä ‘suchen’,  leppiä (dial.) aus germanischen Formans *-ingo-vorliegt, das sowohl denominal als auch deverbal verwendet wurde und zur Bildung von Abstrakta diente. Der Vorgang wäre als eine Art Attraktion anzusehen; das denominale Formans -nko wäre – möglicher-weise gestützt durch Bildungen von Nomina auf -i (vgl.tulinko) – bei den Verben ver- wendet worden, bei denen das Ergebnis der Wortbildung im Ausgang an funktionell entsprechende germanische Ableitungen anklang. Die Verbreitung der -nko-Bildun-gen innerhalb des Ostseefin- nischen wiese auf einen Einfluß des Altnordischen.

Diese Quelle würde auch verständlich machen, warum es zu keiner Beeinflussung durch die germanische Variante *-ungo‘gekommen ist, die bei finnischen u-stäm-migen Verben das gleiche Ergebnis gezeitigt haben müßte. Im Altnor-dischen über- wiegen die -ing- Bildungen bei weitem und die ung-Variante ist deverbal zumindest extrem selten (vgl. § 69; im übrigen s. MUNSKE)

[HM: Kuurin kielen adjektiivin johtopääte "johonkin liittyvä" on –ing-, Se vaistaa mm. vasarakirveskie- len ja jotvingin päätettä -ain-, liettuan -in-, skalvin –en/on– ja preus-sin -un-.Kielet lainaavat toistaan johdannaisia eri vivahduksiin.Esimerkiksi liettuassa tunnetaan kaikki nuo johdinpäätteet ja tiedetään suurin piirtein, mitä ne merkitsevät, ammoin kadonneetkin kielet mukaan lukien.]

(64) "

 

Mitkään todelliset tulokset ja todisteet eivät perättömän valetiedon jankutusta ja vyörytystä lopeta…

Vain paskasta maksetaan kuten muissakin tieteissä Suomessa.

https://www.tiede.fi/artikkeli/artikkelit/laiva-ohoi

Laiva ohoi!

Kaisa Häkkinen

klo 9:02 | 11.7.2018

 

Maakravut oppivat merikielen myöhään.

Suomensukuisten kielten vanhimmassa perintösanastossa ei ole mitään sellaista, mikä viittaisi mereen tai merillä liikkumiseen.

Vesi on kyllä ollut tärkeä elementti esi-isiemme elämässä, mutta sitä ovat edustaneet Uralvuoriston molemmin puolin virtaavat joet, jotka ovat palvelleet sekä kätevänä liikkumisväylänä että runsaska-laisena ruoka-aittana. Vesikulkuneuvon yleisnimitys alus on johdettu jotakin alla olevaa merkitsevästä perintösanasta ala.

Saksan Meer muistuttaa niin paljon suomen meri-sanaa, että germaanisen lainaety-mologian mahdollisuus tulee etsimättä mieleen. Samantapaisia sanoja on kuitenkin myös muissa Itämeren alueen kielissä, joten tutkijat ovat vuosikymmeniä väitelleet siitä,onko meri germaanista vai balttilaista alkuperää.Laina se on joka tapauksessa. "

" Laiva– ja purje-sanojakin on joskus pidetty balttilaisina, mutta nykykäsityksen mukaan ne ovat germaanisia lainoja. "

HM: Taattua vasarakirvebalttia ovat ja 3000 vuotta vanhempia kuin täkäläiset germaanisanat…

Otetaan ensiksi tuo purje:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-susi-etymologinen-sankirja-2

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-etymologinen-sanakirja-netissa

Valittuja hölmöyksiä:

puri1 : purje : purje = purje 'kolm- v nelinurkne tuulepüüdur, mille abil laev v muu sõiduk pannakse liikuma'
purjus
alggermaani *burja-
vanaislandi byrr 'pärituul = myötätuuli, soodne tuul = suotuisa tuuli'
rootsi mrd bör 'pärituul, soodne tuul'

liivi pūraz, pūŗaz 'puri = purje'
vadja purjõ 'puri'
soome purje 'puri'; mrd 'pärituul; hoog'
isuri purje 'puri'
Aunuse karjala purieh 'puri'
vepsa puŕeh 'puri'
saami borjjas 'puri', borjat 'pärituul'

purjus on u-tüvelise variandi seesütleva käände vorm. Eesti keelest on laenatud läti bura 'puri' ning soome mrd purjus(sa) 'purjus, joobnud = juopunut', isuri purjus 'purjus, joobnud' ja vadja purjuza 'purjus, joobnud' (← purjus).

puri-2 liitsõnas purihammas 'iga silmahambast tagapool asetsev laia mälumispinnaga hammas' purema

Álgun mukaan ei muka ainoatakaan balttisanaa, jolla olsi yhtäänmitään tekemistä purje-sanojen ja niihin liittyvien kanssa…
Täysin uskomatonta perseilyä…

[purje]  = kantasaame   [porje̮s]  Lehtiranta, J.1989 SUST 200 [purje]  = piitimensaame   [pårjas]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  [purje]  = luulajansaame   [pårjås]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  [purje]  ?= luulajansaame   [pårjåstit]  tietokannan päättelemä

[purje]  ?= luulajansaame   [pårjå̄stallat]  tietokannan päättelemä

[purje]  = pohjoissaame   [borjâs]  Korhonen, M. 1981 Johdatus purje  = pohjoissaame   borjjadat  Aikio, A. 2009 SaLw  s. 133-134

purje  = pohjoissaame   borjâs  SSA 2 1995  s. 435

[purje]  = pohjoissaame   [borjâs]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 [purje]  = inarinsaame   [puurjas]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  [purje]  = koltansaame   [pō̭rjɐ̑s]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200 [purje]  ?= akkalansaame   [pårjes]  tietokannan päättelemä[purje]  = kildininsaame   [porjas]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200  [purje]  = turjansaame   [pori̯s]  Lehtiranta, J. 1989 SUST 200[purje]  ?= norjanlappi   [borjastet]  tietokannan päättelemä

[purje]  = suomal.saamel.kk.   [purješ]  Korhonen, M. 1981 Johdatus [purje]  = suomal.-saamelkk.   [purješ]  

purje  < germaaniset kielet:     LÄGLOS 3 2012  s. 84-85

kantagermaani burja-z
muinaisnorja [byrr]
kantagermaani [buri-z]
muinaisruotsi [byr]

muinaisenglanti [byre
purje  < germaaniset kielet     Junttila, S. 2012 SUST 266  s. 283purje  < germaaniset kielet:     Aikio, A. 2009 SaLw  s. 133-134

kantagermaani [burja-

muinaisnorja [byrr
purje  < germaaniset kielet:     SSA 2 1995  s. 435

kantagermaani [burja-

muinaisnorja [byrr

purje   balttilaiset kielet     Junttila, S. 2012 SUST 266  s. 283

Suomen sana ei missään tapauksessa voi olla peräisin kermaanista, sillä kermaa- neja on ollut koko Itämeren alueella vasta ajanlaskun alusta alken. Jorma Koivu-lehdon ja Unto Salon hölpötykset eivät asiaa muuta minnekään.

 

Lithuanian: bùrė = purje

Etymology: 'Segel' = purje,

lett. bura dass., kein idg. Wort = ei ole IE-sana
und daher auch nicht mit ā. fāroj,
att. föroj 'Stück Zeug = kangaspala, Leinwand = liinakangas'
(woraus russ. parus 'Segel = purje') zu vergleichen;

s. jetzt ausführlich Nieminen KZ 72, 129 ff.
Nach diesem Forscher liegt ein Ausdruck der FINN.-ugr. Sprachen,

cf. FINN. purje 'Segel', estn. purje, liv. *pur´r´i, pūráz zugrumde.

Die liv. Bez. drang zunächst in das livonische und tahmische Lettisch, die das alte Livische ablösten, ein und ging dann von Westkurland aus in das žem. Litauisch über.

Schliesslich wurde bùrė schriftlitauisch und diente als Ersatz des dtsch. Lehnworts zėglas, Žėglas, ŽėglӲs.

(Sana on lainautunut ilmeisimmin juuri muodosta ”purje” kantabalttiin/muinaisliettuaan muotoon ”*p'ur'e”, jossa pilkku tarkoittaa liudennusta, ja p:en liudennus tulee siitä, että se ”säilyy” varsinkin kaksitavuisissa sanoissa lainattaessa latvia-tyyppisissä kielissä jälkimmäisen tavun määrätessä.

Edelleen kuuriin lainattaessa/siirryttäessä soinnittoman konsonantin liudennus muut-tuu usein soin-nillisuudeksi: (p >) p' > pj > bj > b' > b, sillä kuurissa ei tuossa voi olla liudennusta, ja kova konso-nantti soinnillisen edellä muuttuu soinnilliseksi. Usein noin käy s-äänteillä, ns. ”kuurilais-z”, mutta myös muilla.

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1328703.html#p1328703

Tuo soinnillistuminen, eräänlainen monimutkaistuminen lainattaessa balttikielten välillä, on poikkeus. Varsinkin kuurin suuntaan tapahtuu tavallisesti tasan saman-suuntainen yksinkertaistuminen kuin suomeenkin: liudennukset, suhinat ja soinnoillisuudet vähenevät.)

Szyrwid war bùrė noch absolut unbekannt; er bietet die Glossen žagiel do naw, velum, drobė eldinė ('Bootsleinwand'; eldinė für eldijinė von eldijà 'Kahn = vene, pursi, ruuhi, Boot = vene' kann auf einem i-St. *eldis, poln. łódz´ beruhen).

Ferner hat Szyrwid žaglowy drąg, antenna, kartis drobės eldijes ('Segelstange' = purjemasto, eig. 'Stange der Kahnleinwand'; das Epitheton eldijė ist Femininum des Adj. elijis = eldijinids; cf. das Nebeneinander von kasdiẽnis 'alltäglich' = arkinen, und kasdienìnis = jokapäiväinen, etc.).

Lit. bùrpilis, daneben bùrpelis (in žem. Mundarten, in denen offen ausgesprochen wird) 'Giess-holz, mit dem die Fischer die aufgespannten Segel benetzen' = purjeen-kastelupuu, enthält, wie Nieminen a.a.O. 159 gegen Mikkola IMM 1930, II, 443 sowie gegen Verf. Balt. Spr.71 mit Recht hervorhebt im 2.Glied kein livisches Wort, sondern

lit. pìlti 'giessen = kaataa, valaa (vettä), schütten = kaataa (esim. jyviä)',
cf. lett. pilt, pilēt 'träufeln, tropfenweise giessen' = kastella pisaroimalla, roiskimalla.
Das Kompos. bedeutet also eig. 'Segelbenetzer' = purjeenkastelija.
Da lit. bùré auf der Ostseite des Kurischen Haffs nichtbodenständig war, so erlitt es dort mannigfache Umgestaltungen;
daher gūrpilas, vurpilis im Fischerlit. des Kurischen Haffs.
Die volksetym. Umgestaltung gūrpilas beruht auf Anschluss an
lit. gùrti 'zerfallen,aufgeweicht werden,zerbröckeln,zerkrümeln,zergehen,zerfliessen' = ”levitä”,
gùrinti 'zerteilen, auflockern, aufweichen, zerbröckeln, zerkümeln' = ”leväyttää”, (s.s.v. gùrti).
Bei lit. vurpilis erwägt Nieminen, ob diese Form durch Angleichung an lit. Vurpilis (Vorpilis), Name des Schlossbergsbei Tilsit, hervorgerufen worden ist.
Das Vorderglied dieses Eigennamens ist lit. võras 'alt' = vanha, preuss. urs = dass.
Das Hinterglied entspricht dem lit. pilìs, lett. pils, preuss. pil(l)e– 'Burg,Schloss' (s.s.v. pilìs).

Jotta suomen tai viron "purje" olisi voinut lainautua ongelmitta ensin kuuriin muotoon "*pjur(j)e" ja siitä liettuaan muotoon "bùrė", olisi parasta, että muoto olisi "*pyrje", joka edelleen saattaisi olla yhteudessä verbeihin "pyrkiä", pyristellä, ja jos noita on etu- ja takavokaalinen linja, ehkä myös verbiin "purkaa"."Pyrkiminen" tarkoittaa alun perin pakoon pyrkimistä, ja purkaminen vapauttamista esimerkiksi eläinten karja-aidoista tai kalojen verkosta usein säilytys tai kasvatusaltaaseen.

(Nykyään kasvatetaan karpppia, muinaisuudessa kasvatettiin mm.toutainta (rapas, kasvatuspaikka "rapola", joka on myös preussilainen sukunimi).Virossa onkin kaksi sanaa,purgima ja pürgima.Sana näyttää olevan saamessa myös vahvasti p-alkuinen, joskin b-alkuisiakin on. "Kantakermaani" on konstruoitu, eikä sanaa ole todellisuu-dessa missään muussa IE-kielessä kuin balttilaisissa. Jos se on IE-kielissä, se tarkoittaa muita asioista.

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=58643&hakusana=purje&sanue_id=39616

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1232836.html#p1232836

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1247055.html#p1247055

IE-puolelta ei oikein löydy mitään tuohon liittyvää balttikielten ulkopuolelta. Sikäli sana voisi hyvinkin olla SU, että myös mm. latvian kielen vero-sanakin on lainaa SU-kielistä,ja suomessa omaperäinen. Se tarkoitti syksyllä teurastusaikaan pakkas-ten alkaessa yhdessä sileäksi pistettäväksi kerättyä vuoden ylimääräitä tuotetta.

Sellainen seikka, että bure merkityksessä "purje" on uusi sana balttikielissä, ei tar-koita, ettei se kuitenkin olisi kantabalt(oslaav)iperäinen, mutta jossakin muussa mer-kityksessä. Balttikielissä burti tarkoitta mm. puhaltaa, kasata puhaltamalla, kinostaa, loihtia ja parantaa ("vanhoil- la konsteilla"). Latviassa se tarkoittaa vielä häkkiä (burts) ja preussissa kasaa, kinosta suurta määrää (burts).

Burėti ja burinti (lt), lv. burīt = purjehtia, jotv. burīt = loihtia, parantaa.

Jos venäjän kielen sana "burja" = myrsky, pyry kuuluu joukkoon, bure ei tule var-masti suomen kautta kuurilaissoinnillistumisen tuloksenä. (Se tarkoittaisi sitäkin, että kuurilaiset olisivat oppineet suomalaisilta / liiviläisiltä purjehtimaan, mikä sinänsä on ihan mahdollista.)

Mutta eräs asia viimeistään saa etsimään edelleen kanttabalttialista etymologiaa. Se on se, että sana "laiva" (kts. "laivas") on ehdottoman takuuvarma balttisana, ja nämä sanat kuuluvat mm. arkeologisesti yhteen.

Yksi keino tunnistaa juuri kantabaltissa läsnäolleeksi, on tutkia, löytyy sopivissa merkityksissä ja kielissä kanbaltille omonaisia johdannaisia tuosta vartalosta. 

Tällaisia johtopäätteitä ovat -k/g-, joka tarkoittaa aiheuttamista,pakottamista ja kiu- saamista, -p/b-, joka tarkoittaa edestaksita, vastavuoroista, puuskittaista toimintaa, sekä -*t/*d- (preesensissä, nominatiivissa nykyään yleesnä -s/z/š/ž-,joka tarkoittaa toistuvaa ja sykäyksittäistä toimintaa.

Esim. "*kenti" (kb) = kantaa, kokea (ikäviä), kärsiä, "*kenkti" = kiusata, kiduttaa, *kensti = kestää, sietää, *kempti = taistella, nostella kasaan jne.

Löytyvätkä vartalon bur- lisäksi balttikielistä vartalot *burk(ti),*burb(ti)- ja *burs(ti) tai ainakin pari näistä? Kyllä vaan löytyvät, kaksi ensimäistä aivan sellaisenaan liettuasta, ja pilkulleen oikeassa merkiktyksessä:

burkti (burksta, burko) = pullistaa puhaltamalla, esim. tuuli purjetta

burbti (burbia, burbė) = kuplia, pulista, kurlata, engl. burp = röyhtäisy, -stä

Kolmatta sanaa *bursti, kuten engl. burst = purkaus, ryöppy, sarja (-tuli ym.) ei aivan tuossa muodossa ole, mutta sille pn hyvä selitys, koska on peräkkäisillä liitteillä -*k- ja -*s- verbi

burgzti (burzgia, burzgė) = pöristä(ä), pyristä(ä), pyristellä (hyönteinen), päristä(ä) (laite), pärskiä (aivataa), pyrskähtää (nauru), purskahtaa jne.

Erikoista on ainoastaan,että nimeomaan ´purjeen´ kohdalla vanha omaperäinen sana on latviassa ja liettuassa syrjäyttänyt välillä käytössä olleet lainasanat. Tämä taas liittyy epäilemättä merenkulun joutumiseen myöhäisessä vaiheessa joiltakin osin arkaaista seelin kaltaista kieltä puhuneiden kuurilaisten haltuun.

Suomen sanat pyry, purkaa (lentää tuulen mukana pois?) ja pyrkiä (puhjehtia?) ovat varsin todennäköisesti tuota samaa perua "

 

KH: " Muita esimerkkejä germaanisperäisestä purjehdussanastosta ovat airo, keula, laita, masto, parras, raaka, teljo ja mahdollisesti myös väylä. "

HM: Sanat laita ja parras ovat vasarakirvestä, luultavasti myös airo.

Sana teljo on samaa kantaindoeurooppalaista ja kantabalttilsita juurta kuin silta, tiili ja talo,  joka tarkoittaa "latomuspalikkaa", laattamaista rakennusosaa.  Se on myös germaanikielissä. Mikään ei mitenkää erityisemmin viittaa kuitenkaan, että se olisi tullut suomeen juuri sieltä, paitsi ehkä se, että balttikielistä on samasta juuresta tullut eri sanoja.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2
 

" 175.

Wenn das Wort aber gotisch ist und ein e zeigt,läßt sich dies nur unter der Annahme verstehen, daß zu der Entlehnungszeit der Wandel *e > i noch nicht eingetreten war. Da nun auch für das Ostsee-finnische gotische Entlehnungen nicht auszuschließen sind,kann dann fi. teljo nur unter der Voraus- setzung als beweiskräftig angesehen werden, daß auch das Gotische vor dem generellen Wandel *e > i einen i-Umlaut gekannt hat. Die Fachliteratur spricht freilich von einem gemeingermanischen Wandel (z.B. RAMAT 1976, 52)“.

… 199.

§ 89. Fi. teljo ‘Ruderbank’ ist aufgrund seiner prägnanten und mit der des Originals identischen Bedeutung prinzipiell für eine absolute Zeitbestimmung geeignet. Das Aufkommen von Sitzplanken gäbe einen terminus post quem für die Übernahme ins Ostseefinnische und damit für den i-Umlaut des *e. Da aber das Hjortspring-Boot (Süddänemark) schon Ruderbänke – eigentlich Ruderplanken – aufweist, ergibt sich fur teljo ein terminus post quem, der nicht weiterbringt; aufgrund einer Pollenanalyse des Moores der Fundstatte bestimmt sich ein Zeitpunkt um 350 v.Chr.

Talus = lattia, lattia-

talus „boͤne (Fußboden) – grindys,asla“ E 207 nom. sg.masc.yra matyt pr. *talus < *talas „t.p.“ (plg. s v.v. asmus, auwerus, gandams, scalus) < *„paklojimas, patiesimas“ (plg. la. dial. *talas „t.p.“ > tals „audeklų balinimas“ ME IV 128) – fleksijos vedinys (su šaknies vokalizmo apofonija) iš verb.pr. *tel- / *til- „(pa)kloti, patiesti“ (plg., pvz., subst. pr. *stabas darybą, žr. stabis) < balt.-sl. *tel-/*til- „t.p.“ (plg. Būga RR II 318;) < verb. ide. *tel-/*tl̥- „t.p.“ [dėl ide. kalbų medžiagos (darinių) žr.Pokorny IEW I 1061 s.v. 2. tel-], o šis galėtų būti iš verb. ide. *(s)tel-/*(s)tl̥- „t. p.“. Tiesa, įprastai suponuojama, kad buvo nomen ide. *tel- „plokščias ir pan.“ (Pokorny l.c.) ir verb.ide. *stel- „(pa)kloti,(pa)tiesti“ (Pokorny IEW I 1018t. s. v. 2. stel-); bet plg. Būga l. c., kur atstatomas ne nomen balt.-sl. *tel „plokščias“, o verb. balt.-sl. *tel „kloti“.

Tilte = (kivi)silta

tilte glosoje pr. vv. (dk., 1331 m.) Stabynotilte „lapideus pons“ (im Samland), kuri atspindi pr. sam-plaiką: adj. (neutr., nom.-acc. sg.) *stabina(n) „akmeninis = kivinen“ (← subst. pr. *stabas „akmuo = kivi > stabiili“, žr. s.v. stabis) + subst. (neutr., nom.-acc. sg.) *tiltan „tiltas = silta“. Šis kartu su lie. tìltas = la. til̃ts suponuoja subst. (neutr., nom.-acc. sg.) balt. *tiltan „tiltas“ (→ suom. silta „t.p.“, čia dėl balt. *-an → suom. -a plg. s.v. salta), kurį laikau sufikso *-ta- vediniu iš verb. balt. *tel-/*til- „(pa)kloti, patiesti“ (dėl jo žr. s.v.v. deickton, talus).

Ja "tiili"kin (-en) tästä tietysti tulee.

Pr. *tiltan „tiltas“ slypi ir kituose pr. vietovardžiuose (dk., XIV a.): Grobetilten, Partilteniken, Preytilte (im Samland), Tiltenikin (Kr. Wehlau).

 

" Keskiajalta lähtien purjehdussanastoa on lainattu nuoremmista germaanisista kielimuodoista, lähinnä ruotsista ja alasaksasta.

Ruotsista on saatu esimerkiksi ankkuri, jolla, köli, luotsi, luovia, matruusi, märssy, poiju, reimari ja seilata, alasaksasta ainakin touvi. "

Ankkuri, latvian enkurs, liettuan inkaras,kuurin *inkere on balttikainen muodoste. *ankar- ja *inkar- tarkoittavat eri aspektia: jälikkimänen "sisäänjuuttausta", edellinen vaälillistä kiinnitystä sellaisen avulla.
 

" Nopeaa purjealusta tarkoittava jahti ja monimastoiseen purjelaivaan viittaava park-ki voivat olla peräisin kummasta tahansa, samoin puomi, ruori, rahti, ruuma ja takila. Kauppatavaran mittayksikkö leiviskä lienee lainattu alasaksasta viron kautta.

Suomen kielen ensimmäinen erikoisalan sanakirja oli Suomalainen Meri-sanakirja, jonka ”överstiluutnantti ja ritari” Albin Stjerncreutz julkaisi vuonna 1863.

Hän oli huolissaan maakravuista, jotka eivät suomalaisessakaan laivassa ensi al-kuun ymmärtäneet, mitä oli tehtävä,kun kapteeni käski Pohjois-Euroopan kansainvä- lisellä merikielellä hissaamaan tai haalaamaan kliivarin eli nostamaan tai ottamaan alas tietyn kolmikulmaisen keulapurjeen.

Stjerncreutzin sanakirjassa suomen kieleen tuli sana kampanja,jolla tarkoitettiin so-talaivaston liikkei-tä sekä sodan että rauhan aikana. Sama kansainvälinen sana tuli samoihin aikoihin käyttöön myös maalla tapahtuvan sotaretken merkityksessä.

Aatteellisen tai kaupallisen rynnistyksen nimitys siitä tuli meillä vasta 1900-luvun puolella.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2018 "

 

 

Sanan laiva alkuperästä on paljon jauhettu.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/09/suomen-sanan-laiva-etymologi

Oheisessa artkkelissaan Jorma Koivulehto osoittaa itse asiassa ansiokkaasti, että suomen laiva, vi-ron laev, liettuan laivas EI tule gootin sanasta hlaiw = hauta, alun perin VARASTOhauta, ei ruumis-hauta, preussin klevas.  Sittemmin on osoitettu, että Skandinavian "laivahaudat" eivät ole hautoja ollenkaan, vaan kivillä on sata-maan mahdollisesti tuettu romulaiva, johon vientiä varten tuodut tavarat on mallilas-tattu ja varastoitu, ja siitä sitten aikaa haaskaamatta ja päätä vaivaamatta lastattu liikenteessä olevaan laivaan pikapikaa sellaisen tullessa satamaan.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/itameren-laivahaudat-eivat-ole-hautoja-1

Hänen oma etymologiansa "flauja" on kuitenkin päin mäntyä. On paljon parempi kellua-sana – ja ennen kaikkea oikealta aikakaudelta.

 

Suomen sanan "laiva" etymologia

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1970_178.pdf

 

" JORMA KOIVULEHTO

 

Suomen laiva-sanasta

 

Itämerensuomen laiva-sanaan on balttilaisista kielistä rinnastettu liettuan laĩvas 'vene; laiva', laivė 'laudoista tehty ruuhi', lätin laiva 'vene; iso lusikka; laiva'.

Lainautumissuunnasta on paljon kirjoitettu, Thomsen piti todennäköisenä, että suo-men sana on lai-naa balttilaiselta taholta. Päinvastaista mahdollisuutta on perustellut Y. H. Toivonen, joka vertasi sa-naa mordvan sanaan luv 'seimi' (FUF 20,142). Baltti-lainen sana katsottaneenkin nykyään yleisimmin lainaksi itämerensuomesta. 1 SKES esittää tasaveroisina molemmat mahdollisuudet.

Lainautumissuunnan määrittelyä vaikeuttaa se,että kummankaan kieliryhmän sanoil-le ei ole voitu osoittaa täysin pitävää omakielistä etymologiaa. Fraenke-lin mukaan liettuan sanaa lovys 'ruuhi, kaukalo; yhdestä puusta koverrettu ruuhi' ei voi ablaut-vaihtelun pohjalta yhdistää laĩvas-sanaan2, eikä mordvan sanankaan äänteellistä suhdetta laivaan voitane pitää lopullisesti selvitettynä, kuten SKES:n artikkelin varovainen muotoilukin osoittaa. 3 "

RJK: Liettuan lovys = ruuhi ("koverre") ja lova = vuode, peti, laveri (laivassa) eivät liity laivaan: ne eivät tule kantabaltin juuresta *leng-ti = kellu(tta)a vaan toisesta verbistä *lem-ti = murtaa, kovertaa, lamata, leimata, tuomita.

JK: " Tällaisessa tilanteessa on syytä tutkia, voisiko sanoilla olla alkulähteensä kummankin kielen ulkopuolella.

G. Must on verrannut suomen sanaa germaaniseen sanaan *hlaiwa-, 4, jonka jatkaja on mm. gootin hlaiw; germ. kielten mukaan sanalla on ollut merkitys 'hauta, hautakumpu'.

Tämä aluksi oudolta näyttävä vertailu käy mielenkiintoiseksi,kun taustaksi asetetaan se, mitä arkeo-logia ja säilynyt kirjallinen tieto kertoo laivasta germaanien kuolemaa koskevissa rituaaleissa ja us-komuksissa. Lähinnä Must ajattelee Itämeren piirissä tunnettuja ns. laivalatomuksia, laivan muotoi-siksi rakennettuja hautakumpuja, joista vanhimmat ovat peräisin jo nuoremmalta pronssikaudelta.

Vaikeudeksi jää kuitenkin tässä vertailussa sen selittäminen, miksi suomalaiset oli-sivat alkaneet nimittää oikeita laivoja näiden hautakumpujen mukaan. Must tosin viit-taa siihen, että tämäntapaisten sanojen lainautuessa voidaan merkitys helposti tajuta väärin, koska lainaava kieliyhteisö kiinnittää huomionsa uuden ilmiön outoon ulko-naiseen muotoon enemmän kuin sen varsinaiseen funktioon. Tästä hän mainitsee myös esimerkkejä. Kun Must kuitenkin kytkee tämän merkityksen siirron jo niihin pronssikautisiin laivalatomuksiin, joita on pystytetty Riianlahden rannalle, olisi oletettava lisäksi sangen varhaista lainautumisajan-kohtaa.

1 Fraenkel, Litauisches Etymologisches Wörterbuch 1, 335.

2 Fraenkel, LEW 1, 387: ks. lova 'Bett'.

3 Vrt. myös SKES 4, 946: saima.

4 G. Must, Zur Etymologie des finn. laiva, lit. laivas 'Schiff', Zeitschrift für vergleichende Sprachforschung auf dem Gebiete der indogerm. Sprachen (KZ) 69. Bd., 1951, s. 179—184. "

s. 179

Sitäpaitsi *hlaiwa- ei tietenkään tarkoittanut vain laivahautaa vaan hautaa yleensä. "

RJK: Tämä ei ole varmaa, sillä nuo latomukset EIVÄT OLE HAUTOJA!

Ja lisäksi ne EIVÄT OLE GERMAANIEN TEKEMIÄ!

Ruotsalaisetkin väittävät aivan muuta!

https://gupea.ub.gu.se/handle/2077/31901

" Östersjöns skeppssättningar. Monument och mötes-platser under yngre bronsålder /Baltic Stone Ships. Monuments and Meeting places during the Late Bronze Age "

http://www.hum.gu.se/aktuellt/Nyheter/fulltext/stenskepp-vittnar-om-langvaga-resor-och-ett-maritimt-natverk-i-ostersjon-for-3-000-ar-sedan.cid1160538

https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/31901/2/gupea_2077_31901_2.pdf

JK: "Sanan on toisaalta ilmeisesti täytynyt alunperin merkitä muutakin kuin varsinais- ta vainajan leposijaa, koska se on slaavilaiselle taholle lainautu-essaan saanut 'eläinsuojan' merkityksen; 5 venäjässä sitä vastaa xjiee, hlev, josta taas, kuten tunnettua, on saatu suomen läävä. "

HM: Tässä on syytä pysähtyä ja katsoa alustavasti vielä muissa balttikielissä laiva-, ja siihen liittyviä sanoja:
Jotvinki:

http://www.suduva.com/virdainas/

" laivas Left (direction)

ship laivan "

lengvas light, easy
lengvaseilingas light-hearted
lengvaseiliskas simplistic, easy
lenkt to bend (Inf)

Preussi: http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf

LAÎWAN  [hlaiw + laivas + laiva MK] = laiva

LANGUS  [Langiseiliskan 95 VM] = kevyt "

(Myös suomen sanat "loiva",viron loib (loiva),jolla on myös merkitys heikko, kevyt, sekä lievä, viron leebe (leebe) saattavat liittyyä tähän yhteyteen, mahdollisesti lapin kautta lainautuneena, Sen sijaan Álgu-tietokannan tähän yhteyteen yhdistämä saa-men sana "låihtto"=loitto  liittynee tuohon seuraa- vaan sanaan "lieta" = kaukainen ääri, laita. Jos näin on se voisituoda valaitusta sellaisiin sanoihin kuin "koira" (kuonollinen), Koitere (vrt. Keitele) jne.)

Fraenkelin hakusana:
 

Lithuanian: laĩvas = laiva

Etymology: 'Schiff' = laiva,

laĩvė (= laivùžis, laivẽlis) 'Boot = vene, Barke = parkki, Kahn, Nachen',
(an der letzten Stelle láiwe arba aldia; s. über das zweite Wort s.v. eldijà).
Daukša Post. 527, 9 (Or.) gebraucht noch laiva.

Im Lett. entspricht laiva 'Boot, Kahn, bootförmige Wolke, Schiff, grosser Loffel',
im Russ. lajba, lojva.

Von einigen Forschern werden die balt. Wörter für einheimisch gehalten, während nach anderen
(Hjemselv Et. balt. 182, Verf. Balticosl.1,219, Balt. Spr. 70, IF 53,77, sowie besonders Mikkola IMM 1930) die in Rede stehende balt. Schiffsbezeichnung aus dem finn.-ugr. entlehnt ist

(vgl. estn. laew 'Schiff, grosses Boot',

liv. lāja 'Boot, Kahn' = lotja, lapp. laive 'Schiff').

Russ. lajba, lojva stammt sicher aus ostsee finn. laiva.

Auch Must leitet balt. laiva(s) usw. aus dem finn. her.

Er meint, dass die finn. Dialekte die diesbezüglichen Wörter aus dem Germ. entlehnt haben, und verweist auf urnord. hlaiwa 'Grab(hügel) = hautakumpu',
got. hlaiw 'Grab' usw. Es handle sich um 'Schiffsgräber = laivahauta'.

" hláins, sm. hill.
hláiw, sn. grave, tomb,
hláiwasna, sf. (only found in plural), tomb.
*hlathan, sv. VI, to load, lade = latoa, pinota, kasata,

lt. klóti = levittää sijata.

OE. hladan, OHG. (h)ladan. "

Aus got. hlaiw stammt auch a

bg. chlévú 'Stall = talli, navetta, läävä',
chlévina 'Behausung = asumus, Gebäude = aitaus' (Meringer, Berneker, anders Machek Slavia,

der lat. caulae 'Gehege oder Schranken um Altäre und Tribunale = aitaus alttarin tai oikeusistuimen ympärillä, Schafhürden = lammastarha' zur Erklärung von slav. chlévú heranzieht).

Preussi: preitlāngus = lievä, mieto

preitlāngus „gelinde – švelnokas“ III 875 [5513–14] (= lengwas VE 375) nom. sg. masc., kurio nei rekonstrukcija, nei kilmė nėra aiški.

Manyčiau, kad pr.(III 875) preitlāngus „gelinde“ taisyt- inas į *preilāngus ir buvo ne „gelinde“ [t.y. vok. (III 865) gelinde] = „švelnus, lengvas“, o „švelnokas, lengvokas“ – prefikso pr. *prei- „prie“ (žr. prei) vedinys iš adj. pr. *languslengvas, švelnus“.

Tą adj. (nom. sg. masc.) pr. *lāngus „lengvas…“ kildinu iš pr. *lēngus „t. p.“, dėl kurio kilmės žr. s.v. lāngiseiliskan.

 

Virheellinen "kantaindoeurooopan sanasto" antaa oikeita vihjeitä:

https://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Proto-Indo-European_roots/h%E2%82%81

*h₁lengʷʰ- = lightweight

Albanian lehtë, Avesta (ragu),

Old English lēoht/English light,

Old High German līht/German leicht,

Gothic  (leihts),

Ancient Greek ἐλαχύς (elakhús),

Old Irish laigiu,

Kashmiri (lo.t),

Latin levis,

Latvian liegs,

Lithuanian leñgva,

Old Church Slavonic льгъкъ (lĭgŭkŭ),

Old Prussian lāngiseilingins,

Old Norse lēttr,

Polish lekki,

Russian лёгкий (ljóxkij),

Sanskrit लघु (laghu),

Tocharian B lankŭtse,

Welsh llaw

 

Max Vasmerin venäjän etymolohinen:

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BB/%D0%BB%D1%8F%D0%B3%D0%B0

ляга = potku

ля́га I., уменьш. ля́жка; отсюда ляга́ть(ся), последнее в диал. также в знач. «качаться» = heilua, keinua (ilmassa, aalloila, tämä on ollut ljagatśjan alkuperäinen merkitys; лягу́шка = sammakko, kij. "hyppijä", "hyppis", возм., связано с др.-чеш. líhati «двигать = liikuttaa, шевелить = keinuttaa», польск. диал. ligać «лягаться = "potkaista", бить ногой = olla uusi, sävähdyttää», ligawka, liga-wica «скользкий грунт, болото, топь»; см. Бернекер 1,706 Праслав. *lęg- может быть связано с лит. lingúoti «качать = heiluttaa,keinuttaa»,lìngė «жердь,к которой подвешивают колыбель = orsi johon kehto kiinnitetään»,лтш. lĩguôt, lĩgât,-ãju «качать(ся) = liikut- taa, liikkua», l̨eñgât, -ãju «шататься = huojua,horjua»,далее – с др.-инд. láŋghati, laŋgháyati «вскакивает,подпрыгивает = ponkaista ylös»,ирл.lingid – то жe = em.  (Стокс 245), д.-в.-н. lungar, др.-англ. lungor «быст-рый = nopea», греч. ἐλαφρός (elpsros=«легкий = kevyt,проворный = rivakka, ketterä, подвиж-ный = liikkuva»; см. Сольмсен. KZ, 37, 581 и сл.; Маценауэр,LF 10,56; М.-Э. 2,484, 536; Остен-Сакен, IF 33,223 и сл. Менее вероятно сравнение с лит. láigyti «неистово носиться = käyttäytyä vimmaisesti», laigo «пляшет = tanssii, kirmaa» (Даукша), др.-инд. rējatē «подскакивает, качает = hypätä yös, pystyyn», перс. ālēχtan «прыгать, лягаться = hyppiä, potki(skell)a», греч. ἐλελίζω (elelizo) «трясти = ravistaa, приводить в дрожь = värisyttää, потрясать = heilauttaa», гот. laiks «пляска = loikka, hyppy», laikan «прыгать = hypähtää», вопреки Бернекеру (там же), Микколе (ВВ 25, 75); см. Остен-Сакен, там же. Сомнительно далее сближение со ср.-в.-н. lесkеn «лягаться задними ногами, прыгать» (Цупица, GG 164), с др.-исл. leggr «нога = jalka, ляжка = rei-si»,лангобард. lagi «ляжка»,лат.lacertus «мышцы плеча = olka- lihakset», вопреки Маценауэру (243); см. Хольт-хаузен, Awn. Wb.176; Вальде-Гофм. 1,743 и сл. Привлекаемое Соболевским (ЖМНП, 1886, сент., стр. 153) греч. λαγγεύω (laggeno) «бегу = juoksen» мне неизвестно. Ср. сл. слово ля́га II. «лужа, пруд = lampi», олонецк. (Кулик.), «ухаб, рытвина; яма (с водой)», арханг. (Подв.), череповецк. (Герасимов), «болото», тихвинск. (РФВ 62, 296), «низкое, сырое место в кустарнике»,тоб. (ЖСт.,1899, вып. 4,стр.498), сюда же словин. ląђï «гибкий = notkea», lągãс «гнуть = taipua (alas)», связанные чередованием гласного с луг (см.) Родственно лит. léngė «лужок между двух холмов», lingúoti «махать = heiluttaa, мотаться heilua, liehua maleksia»; см. Траутман, ВSW 157 и сл. Ср. предыдущее.

Ja edelleen Max Vasmerin läävä-etymologia:

https://vasmer.lexicography.online/%D1%85/%D1%85%D0%BB%D0%B5%D0%B2

" хлев

род. п. -а, укр. хлiв, др.-русск. хлѣвъ – то же, русск.-цслав. хлѣвина «дом = (huono) talo, rakennus», ст.-слав. хлѣвъ δωμάτιον (domation), οἴκημα (oikema) (Супр.), болг. хлев (Младенов 669), сербохорв. хли̏jев,словен. hlév, чеш. chlév, слвц. chliev «стойло = pilttuu,prasi,hinkalo, kirj. "seisomo"», польск. chlew, в.-луж., khlěw, н.-луж. chlěw, полаб. chlev Предполагают заимствование из гот. hlaiw «могила = hauta(?), пещера = luola, onkalo,uuni» (Мерингер, IF 16, 117 и сл.; Бер- некер I, 389 и сл.; Янко, «Slavia», 9, 346; Стендер-Петерсен 237 и сл.; Пайскер 69; Шрадер – Неринг 2, 451; Кипарский 176 и сл.; Хирт, РВВ 23, 338, 340 и сл.; Уленбек, Aind. Wb. 319).

Фонетически затруднительно произведение из др.-герм.*hlewja-,*hlewa-, пред- ставленного в ср.-в.-н. liewe «беседка = huvimala, kirj. "juttumaja"», др.-сканд. hlé ср. р. «защита = suoja, сто-рона, защищенная от ветра = tuulensuo-japuoli», шв. lуа «логово дикого зверя = villieläimen luola», ввиду краткости –е-, вопреки Вигету (АL.7). В вопросе долготы гласного Вигет ссылается на эст. lõõv «открытый сарай = avoin liiteri».

Еще менее удовлетворительна в фонетическом отношении стар. этимология из гот. hlijа «хижина = peto, палатка = teltta», вопреки Уленбеку (AfslPh 15, 485), И. Шмидту (Vok. 2, 73), Миклошичу (Мi. ЕW 87), Коршу («Bull. dе l᾽Ас. Sс. dе Pbourg», 1907, 757). Неудачны попытки доказать родство слав. слова с гот. hlaiw, hlijа (Младенов 669) или связать хлев – якобы из *sklěvъ и *sklětь – со словом клеть = (k)liiteri, häkki (Брюкнер, AfslPh 42, 143; Sɫown. 179) [См. еще Курилович, SSS, стр. 34. Маловероятно сопоставление Махека (ВЯ, 1957,№ 1, стр. 97) — слав. хlěvъ = läävä, с лат. сāulае, — который объяснял различия в вокализме этих слов субстратным происхождением. — Т.]

https://vasmer.lexicography.online/%D0%BA/%D0%BA%D0%BB%D0%B5%D1%82%D1%8C

клеть

ж. «кладовая = varastohuone,амбар = aitta»,кле́тка = häkki,укр. клiть, клíтка, ст.-слав. клѣть ж. οἰκία, οἴκημα,клѣтъка (Супр.),болг.клет «клетка = häkki, ногреб = hautamonttu?», сербо-хорв. кли̏jет,род.п. кли̏jети ж. «чулан = komero», словен. klė̑t ж.«погреб», чеш. kletka, слвц. klietka, польск. kleć «хижина,шалаш = havu-maja, клеть», klatka, в.-луж.,н.-луж. klětkа «клет-ка для птицы = lintuhäkki». Род-ственно лит. klė́tis «кладовая = varastohuone», лтш. klẽts – то же = em., (заимст- вование дало бы лит. *klietis, лтш. *klèts); см. Эндзелин (СБЭ 197, М.-Э. 2, 225), Траутман (ВSW 136), вопреки Мерингеру (IF 16,120 и сл.), Бернекеру (1, 518), Лескину (Bildg.235), далее родственно лит.klaĩmas (klojimas) «крытая рига с овином = katettu riihi». С другим задненёбным: лит. šlìtė «лестница = portaat», at-šleĩmas, –šlaĩmas «передний двор = etupiha»,греч.κλισία (klisia) «хижина = piilo, палатка = teltta»,лат.clītellae мн.«вьючное седло»,ирл.clíath «сrаtеs»,гот. hleiÞra «палатка»,д.-в.-н.leitara «лестница = raput»;см. Бернекер, там же. Заимствова-ние из кельтских языков,вопреки Шахматову (AfslPh 33,90),фонетически невоз- можно (было бы *klitъ). [Трудно доказуемо в фонетическом отношении объяс-нение Махе-ка (ВЯ, 1957,№ 1 стр.96 и сл.; Еtуm. slovn., стр.202),из и.-е. *klēu- «сжимать = puristaa kokoon, теснить = ahdistaa, ограничивать = rajoittaa». - Т.]

 

Toinen (virheellinen) "kantaindoeurooppalainen juuri" on koottu osin samoista aineksista, ja liittyy yhtä varmasti sanaan laiva:

*leyg-, to leave   [< kantabaltin *lengti = leijua, laihtua, olla kevyt, kellua

[Todellisuudessa: *leng-, jossa n:n ja g:n välissä voi olla tavuraja – tai sitten ei.]

Old English: lācan
English: lark
Old High German: leih
German: Leich
Gothic: (laiks)
Ancient Greek: ἐλελίζω (elelízō)
Old Irish: loíg
Irish: laogh
Lithuanian: láigyti =kirmata, juoksennelle, loikkia liuoksėti, juoksennella, hyppiä
Old Norse: leikr
Old Persian: [script needed] (ālēxtan)
Sanskrit: रेजति (rejati)

laigyti

laig|yti, laigo, laigė linksmam šokinėti, bėgioti: Avys, kumeliukai, veršiai, paleisti iš tvarto, laigo. laigymas.

liuoksė|ti, liuoksi, liuoksėjo bėgti šuoliais, šokuoti, striuoksėti: Šuo liuoksi per arimus. Voverė iš pušies į pušį liuoksi. liuoksėjimas.

http://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/L/lengti
 

léngti,-sta,-o. leñgti. silpnėti, nykti, džiūti nuo ilgos lėtos ligos; ilgai sirgti; sirguliuoti: Kai pradėjo nuo pavasario léngti, tai jau tik kaulai ir skūra likę. Kaip sustrenkė virsda- mas iš medžio, tai paskui lengo lengo ir mirė. Jis léngsta ir léngsta kelinti metai, iš jo jau nieko nebus.
nuléngti. numirti ilgai sirgus: Tep ir nuléngo, niekieno nežiūrima.
paléngti. kurį laiką lengti: Žmogus paleñgs kelis metus ir mirs.
suléngti. sudžiūti, sunykti, nusilpti: Senelis į senatvę visai sulengo.
užléngti. įsisirgti: Labai jau užléngęs, nežinia, ar pasveiks. Ot užlengo žmogus: galėt, džiovą turi. Kitų vaikai užlengę (sumenkę, silpni, ligoti), ir gyvena.

 

Seuraavalla Kovulehdon juoksutuksella ei ole suurta merkitystä, sillä asia ei ole noin.

 

Semasiologisia hankaluuksia ei synny,jos johdamme laivan germaanisesta substan-tiivista *flauja-, jonka jatkajia ovat msk. Fley 'lautta; laiva', färin floy, nn. murt. Fley 'laiva'. Sana on lisäksi lainau-tunut anglosaksiin:anglos. flosge, keskienglannin fley 'laiva'. 6 *flauja- on ikivanha laivan nimi, se vastaa äänne äänteeltä kreikan sanaa nXolov 'laiva';ieur. kantamuodoksi saadaan täten *plouiom, joka on johdos juuresta *pleu- 'virrata, uida yms.' 7 (tästä myös germ. *flauta– > sm. Lautta).

 

Suomessa odottaisi tässä oikeastaan muotoa *lauja, mutta sekvenssi auj ei näytä ollenkaan esiin-tyvän suomessa, kuten ei myöskään euj, iuj jne. Metateesin *lauja > laiva olettaminen ei siten ole mitenkään mielivaltaista. "

[HM: Germaanin *Flauht- = keinua (laineilla, ilmassa), leijua, kellua, ei ole kantager-maania, vaan (länsi)balttilaina,joka on samaa juurta kuin samaa merkitsevä *klengti.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=plaukti

plaũkti

Lie. plaũkti kilęs iš ide. šaknies *pleu-. < PIE   *l´en(gʷʰ)

 

(Sabaliauskas 1966a,)

 

plaukti (plaukia, plaukė) = kellua, leijua, uida

Kai kuriose ide. kalbų sąvokoms „plaukti žmogui“ ir „plaukti laivui, sail“ vartojami skirtingi žodžiai. Lie. plaukti (kaip ir plūduriuoti) gimin. gr. πλέω  (pléo)„plaukti“, re-čiau „plūduriuoti“, s. isl. fljōta „tekėti = virrata, plūduriuoti = kellua“, s. angl. flēotan, s. v. a. fliuzan „tekėti“, kartais „plūduriuoti“, s. sl. pluti, plavati, r. plyt = uida, plavat’ ir t. t., bendras slavų „plaukti, plūduriuoti, tekėti“, s. i. plu-plūduriuoti, plaukti“, visi < ide. *pleu-, taip pat *pleu-d, *pleu-k- žodžiuose, reišk. „plaukti, plūduriuoti, tekėti, lyti“. (Buck 1949, 681)

 

plaũkti

[Čia pateikiamas neištisinis senųjų germ.-bl.leksikos izoglosų sąrašas,todėl jis gali būti žymiai papil-dytas:] Germ.kalbų paukščio pavadinimas (go.fugls ir kt.) šiaip jau laikomas esąs izoliuotas germ. kalbų žodis, neturįs etimolog. atitikmenų kitose ide. kalbose ir bent jau nebesutampąs su tos pačios reikšmės bl.-sl. kalbų leksemomis (plg.lie. pùtė „višta“,paũtas „kiaušinis“,la. putns „paukštis“), vei- kiausiai remiasi ide. šaknimi *pleu- „srūti = virrata, tekėti, plaukti, skristi = lentää“, kuri išplėsta for-mantu k *pleu-k-. Tokios išvaizdos pastarąją šaknį aptinkame bl. kalbose. Ide. *pleu+k vediniais germ. kalbose laikytini: šv., norv. fly (*fluhja-) „pelkė = suo, klanas, balutė = suo“, s. isl. fljūga, s. angl. flēogan, s. v. a. fliogan „skristi“, taip pat s. angl. fleoge, s. isl. fluga, s. v. a. flioga „musė“. Germ. lyties *flug-la (> dėl asimiliacijos *fug-la) buvo pasigauta darantis paukščio pavadinimą ap-skritai: s. isl. fugl, fogl, go. fugls, s. angl. fugol, s. saks. fugal, s. v. a. fogal. Lie. kalboje šia šakni-mi remiamasi plaũkti „slinkti ar laikytis vandens paviršiuje,schwimmen“, plùnksna (senesnioji forma plū́ksna) „raginis stiebelis su pūkais iš šalių ant paukščio kūno, Feder“; minėtąja šaknimi ko gero remiasi la. plūcu, plūkt „nupešti, pešti paukštį“. (Чемоданов 1961, 77)

plaũkt

iJotvingių łaudt ‘plaukioti’, plg. lie. plaũkti. Dėl p nebuvimo žodžio pradžioje, plg. jotv. łaugi ‘plaukai’. Dėl -dt vietoj kt, plg. łaud ‘laukti = odottaa’. ]

Tämänsukuista metateesiä on sitä paitsi havaittavissa lainasanoissa muuallakin: karva < ~ liett. gauras (mon.gaurai) 'ihokarva, haiven', tarvas ~ liett. taũras 'alkuhär- kä', torvi ~ liett. taure mm. 'kupparinsarvi', lät. taure 'metsästys-, paimen torvi'. 8

Germ. lainojen piiristä huomattakoon muodot kulju ~ kuilu, jotka Hakulinen on katso-nut yhteenkuu-luviksi, 9 originaalina on germ. *guljö > ksk. *gulju, vrt.ruotsin göl ´syvänne, syvä lampi'. – Esimerk- kinä diftongin muuntumisesta metateesittä voidaan esittää laipio (myös laupio) < germ. *lauiiö. 10

Rinnastus *flauja ~ laiva saa ratkaisevaa tukea siitä, että voidaan esittää muita tapauksia, joihin soveltuu sama selitys.

1. sm. (taka)raivo, murt. myös raiva, (kansanr. raivo 'pääkallo') ~germ. *trauja– < *traujo-, jonka jat-kajia ovat ags. Trlg '(matala) malja,vati' (> engl. tray 'tarjotin', aikai-semmin myös viljamitta) ja nmr. ja murt. trö 'eräs tilavuusmitta (vars. viljamitta)'. 11 'Pään', 'pääkuoren' ja 'astian' etymologinen yhteys on tunnettu asia, vrt. esim. saksan Kopf 'pää' ~ ruotsin kopp 'kuppi', saksan Schädel 'pääkoppa' ~ kys. schedel myös 'ti-lavuusmittanne. Suomesta verrattakoon esim. pääkoppa ja murt. kulhiainen (Pyhä-maa, Kalanti, Vehmaa) 'takaraivo, päälaki'<~ kulho '(puinen) vati'; lainasanojen pii-ristä malja ( msk.malir '(vilja) mitta') = veps.mal 'malja,maitovati', pä-mallusk 'päälaki'. 12

Nykysuomen sanakirja sanoo parittoman takaraivonluun muotoa nimenomaan malja-maiseksi. Vrt. lisäksi gotl. (riv)-trbja – jota tähän yhteyteen ei tietääkseni ole ennen liitetty: »hufvudet pä refsan, som tänderna sittia vti»: tähän haravan »päähän» eli lapaan liittyy sen »niska», riv-nacke 13 ; tröja (murt. träid) voidaan palauttaa germ. Asuun *traujön (> msk. treyja: treyju-sqäull 'kantosatula', "

RJK: Nuo muutkin metateesit ovat tasan yhtä virheellisiä kuin tämäkin.

 

[Tämä on niin paskainen juttu tämä "Koivulehdon-laiva", ettei pidetä kansaa kauempaa jännityksessä, vaan pläjäistään tyhjentävä vasarakirvesseltys tiskiin:

laev : laeva : laeva = laiva 'suur veesõiduk (vedamiseks, transportimiseks)'
lõunaeesti laiv, kirderanniku laiv(a)
alggermaani *flauja-
vanaislandi fley 'laev, (väike) parv'

Nämä kermaanisanat eivät liity laivaan mitenkään. Laiva tulee kantabaltin sanasta *lengwa = liettuan lengva(s), kevyt < kelluva = len-g-wa

Sudesta uudesta viron etymologisesta:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/viron-pan-germanistinen-susi-etymologinen-sankirja-2

liivi lōja 'paat'  [tämäkään ei liity näiden muiden, vaan venäjän lotjan yhteyteen.

vadja laiva 'laev'
soome laiva 'laev'
isuri laiva 'laev'
karjala laiva 'laev'
vepsa laiv '(kehv) paat'

Álgun mukaan balttikielissä ei ole laivasta mitään,vaikka laiva on liettuaksi laivas, latviaksi laiva, preussiksi laigwan, kuuriksi laigus, jotvingiksi laivan ja vasara-kirveskielellä laiva(s), josta se on lainautunut takaisin suomen kautta latviaan ja liettuaan!
 

laiva  = inkeroinen   [laiva]  SSA 2 1995  s. 39laiva  = karjala   [laiva]  SSA 2 1995  s. 39laiva  = vepsä   [laiv]  SSA 2 1995  s. 39laiva  = vatja   [laiva]  SSA 2 1995  s. 39laiva  = viro   [laew]  SSA 2 1995  s. 39laiva  = liivi   [lō̬ja]  SSA 2 1995  s. 39[laiva]  ?= suomal.volgal.kk.   [lajwa]  UEW 1988  s. 682
laiva: itämerensuomi > pohjoissaame   laiˈve  SSA 2 1995  s. 39[laiva]:itämerensuomi > pohjoissaame   laiˈva  UEW 1988  s. 682laiva  < germaaniset kielet     Junttila, S. 2012 SUST 2laiva  < germaanisetkielet:     SSA 2 1995  s. 39

kantagermaani [flauja-]  (ei liity tähän, vaan lauttaan)

muinaisnorja [fley] samoin

fääri [floy] samoin

norja [fløy] samoinlaiva  !< germaanisetkielet:     LÄGLOS 2 1996  s. 159

kantagermaani flauja- samoin

muinaisnorja [fley] samoin

kantaskandinaavi [flauja] samoinlaiva  !< germaanisetkielet:     LÄGLOS 2 1996  s.159

kantagermaani [χlaiwa-

kantaskandinaavi [hlaiwa] samoin

muinaisenglanti [hlāw] samoin

gootti [hlaiw] varasto < Preussi
laiva   balttilaiset kielet     Junttila, S. 2012 SUST

 

Täysin uskomatonta perseilyä viralliselta valtiolliselta lähteeltä. Jorma Kovulehdon mukaan yksin-kertaisesti "kaikki muut kuin nämä maagiset "persermaanit" olivat liian tyhmiä liikkumaan laivoilla ja tekemään sellaisia".

 

 

Vaan mitä sanaa ralf-Peter Rittr itse laiva-sanasta, ja Koivulehdon uudesta etymologiasta?

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

" … (116)

§ 47. Anders als beim Versuch,germanische Entlehnungen nachzuweisen, die einen ostseefinnis-chen Wandel *ti > si mitgemacht haben, handelt es sich bei der Leitety-mologie der mit der ostsee-finnischen Phonotaktik motivierten Metathese urgerm. *auj -> urostseefi. aiv um eine in semantis-cher Hinsicht einwandfreie Glei- chung: fi. laiva ‘Schiff’ < urgerm. *flauja- (vgl. an. fley) ‘Fähre, Schiff’.

KOIVULEHTO setzt diese Etymologie an die Stelle der auf MUST zurückgehenden Zusammenstel-lung mit got. hlaiwa ‘Grab’, der sich bezüglich der abweichenden Bedeutung nur auf die Tatsache berufen kann, daß die Gräber der Bronzezeit schiffsförmig waren (s. hierzu § 74).

Die Lautentsprechung sollen nach KOIVULEHTO drei weitere Gleichungen stützen. Die Herleitung von fi. raivata ‘urbar machen, bahnen’ aus urgerm *straujan (dt. streuen) ist nach HOFSTRA "se-mantisch ‘niederstrecken, (auf der Erde) ausbrei-ten, bestreuen, ebnen’ und auf fi. Seite Bedeutun-gen wie ‘roden‚ ebnen, räumen’ " (1985,175). Nun genügt aber der Hinweis auf eine gewisse Überlappung des Bedeu-tungs-Spektrums nicht. Im Hinblick auf die Bedeutung der zugrunde liegenden urin-dogermanischen Wurzel ist dann einzelsprachlich eine Entwicklung von ‘ausbreiten’ zu ‘ebnen’ anzunehmen,die nicht ohne Bedenken in urgermanische Zeit verlegt wer- den kann. Mit der letzt-genannten germanischen Bedeutung müßte das Verb aber ins Ostseefinnische gekommen sein, wo es dann zu einer Weiterentwicklung von ‘zum Zwecke der Ebnung räumen’ zu ‘roden’ gekommen wäre.

Auch der Umstand,daß in vielen Sprachen Bezeichnungen für ‘Schädel, Kopf’ ur-sprünglich Bezeich-nungen für "kopfartige Gefäße" sind (HOFSTRA 175), ist etwas zu wenig Evidenz für einen Zusam-menhang von fi. raivo ‘Schädel’ mit ae.triz ‘Schüssel, Hohlmaß’ bzw. an. treya ‘eine Art Korb, Tragekorb’.

117.

Die Etymologie erfordert die Zusatzhypothese, daß die Bedeutung ‘Schädel’ im Ger-manischen oder die Bedeutung ‘Schüssel’ bzw. ‘Tragekorb’ im Osteefinnischen ver-loren gegangen ist (Vgl. hierzu § 100). Die Annahme einer spontanen Bedeutungs-übertragung käme darauf hinaus, daß die Urger-manen beim Anblick der Köpfe der Ostseefinnen an Töpfe erinnert wurden und die Ostseefinnen den Kraftausdruck übernommen haben.

Beim dritten Beweisstück, fi. kaivata ‘vermissen, nachtrauern, sich sehnen’, älter und dialektal auch ‘(an)klagen’, sollen die zum Verb *kaujan (ae.ci[e]zan ‘rufen, nennen, anrufen’,ahd.gikewen ‘nennen’) gestellten Nomina ahd.küma und gotl.kaum ‘(Weh-) klage’ die "semantische Brücke" für die Bedeutung des finnischen Verbs schlagen.

Man hat es demnach mit einer semantisch einwandfrei- en Gleichung, die eine über-raschende Lautentsprechung beinhaltet (Fall laiva) und drei Zusammenstellungen zu tun, bei denen die Brückenköpfe zur Uberwindung der semantischen Diskrepanzen recht weit auseinanderstehen.

HOFSTRA übernimmt die genannten Etymologien ohne zu zögern in seine seman-tische Gruppie-rung des Lehnguts. Es bleibt zu erörtern, wie begründet die Annahme – HOFSTRA spricht freilich bereits von "Entdeckung" – der "metathetischen Substi-tution" ist. Wenn das nach KOIVULEHTO aus germ. *flauja zu erwartende ostsee-finnische *lapia, *lavia wegen seiner Dreisilbigkeit "eine noch weniger adäquate Wiedergabe von germ. *flauja als urfi. *lapja" gewesen wäre, so muß hingewiesen werden, daß schließlich auch das zweisilbige darauf urgermanische *ubjön- im Fin-nischen als dreisilbiges upia realisiert ist. Es spricht mithin nichts dagegen, daß ein urgermanisches *flauja- als *lavia realisiert worden wäre. Andererseits ist eine Metathese 55i -> fit natürlich keine absonderliche Erscheinung 67.

67. Eine Metathese von ui läßt sich auch im Griechischen beobachten:“witjetos (vgl. lat. auis ‘Vogel’) > (Qflfsrög (rxißsrög Hesych) > griech. (altattisch, Homer) (xieröz; ‘Adler’.Allerdings wird der Vorgang mit einer auch bei. Entwicklung von a/orfli, a/onj eingetretenen Epenthese des t mit anschließender Assimilation des i4 a das voraufgchende i (koukku-) beschrieben (Rix $ 73).

118.

Im Finnischen ist die umgekehrte Entwicklungsrichtung im Falle von avio ‘Ehe’ zu beobachten, das man ungern von dt. Ehe usw. (< ur germ.*aiwo’-) trennen möchte. KOIVULEHTO will die Diskrepanz durch die Annahme eines Homonymenkonflikts mit aivo(t) ‘Gehirn’ bzw. im Falle laiva mit lapia ‘Spaten’ lösen, was dann eigentlich seine Ausführungen über die Tendenz, die Silbenzahl zu erhalten (s.o.), erübrigte.

Bei avio und laiva wäre also unter dem Druck homophoner Formen die Verbindung der beiden Halbvokale jeweils in die andere Richtung verändert worden. Es ist aber zu konstatieren, daß die Ähnlichkeit der semantisch identischen Wörter fi. laiva und an. fley frappierend ist.KOIVULEHTOs Etymologie bleibt auch ohne zusätzliche Evi- denz durch andere Entlehnungen die bisher beste Deutung des finnischen Wortes (vgl. § 74).

Den umgekehrten Vorgang zeigt auch lapp. sawja ‘fresh water,water in river or lake; lake without any (fairly large) river flowing into it …’,das über sai‘va "irgendwie mit awn.sjär, sjör, saer m.‘See usw.’ zusammengehören" müsse (SKÖLD 1961, 125), wobei sich der Vorbehalt darauf bezieht, daß der fehlende Anschluß von urgerm. *saiwa– die Möglichkeit einer Entlehnung "aus einer ausgestor-benen «Proto»-Sprache" ins Lappische und Germanische nahelegt (125.f.).Das lappische Wort kann auf *saiwi- zurückgehen (l.c.).SKÖLD meint,man dürfe "aus dem lp.Worte keine posi- tiven Schlüsse auf den urn. Stammauslaut ziehen" (126), da ein urnordisches *saiw durch Anfügung eines á der lappischen Wortstruktur angepaßt worden sein könnte.

Da aber der i-Stamm durch das Althochdeutsche und das Altenglische gesichert ist (BRAUNE / MITZKA § 216, Anm. 5, S. 200) und der gotische Befund zumindest nicht dagegen spricht (BRAUNE / EBBINGHAUS § 101, Anm. l), ist eine Basis urn. *saiwi- das Wahrscheinlichere‚ wenn man an germanischer Herkunft festhält.

Was fi. raivo (t) betrifft, so ist ein alter Vorschlag KARSTENs (1843/44) nicht unbe- dingt von der Hand zu weisen. Unter der Annahme, daß raivo, raiva ursprünglich ‘Hirnschale,Totenschädel’ be-deutete,läßt sich an eine Abstraktion aus einem ger-manischen Wort für ‘Leiche’ (got.hraiw,an. hræ ‘Leiche, Wrack, Trümmer’, ae. hræw, ahd.hrēo ‘Leichnam, Tod,Grab’) denken. Das germanische Wort wäre dann zweimal entlehnt worden,vgl.– späteres? – räivä (fi.dial.) ‘Wrack,unnützes Ding’ (s.HOFSTRA 1985, 1).

Daß dem Begriff ‘Schädel’ eine Bedeutung ‘Gebogenes, Gekrümmtes’ zugrunde liegt, erscheint ebenfalls denkbar. Man könnte mithin für fi. raivo (t) auch Übernahme eines urbaltischen *kraivas erwägen, das in ostlit. kraivas (vgl. zum Vokalismus lett. krails von der gleichen Wurzel),lit.kreivas ‘schief’ vorliegt;zum Ausgang wäre fi.arm, arto ‘Stangengerüst’ zu lit. afdas zu vergleichen (vgl.auch fi. dial. raiva neben raivo).

119.

Die Bedeutungskonstellation wäre mit der bei KOIVULEHTOs Deutung identisch. Im Baltischen fehlt die durch das finnische Wort belegte Bedeutung ‘Schädel’, im Finnischen gibt es keine Spur einer früheren Bedeutung ‘schief’.

Wenn man so großzügig mit den Bedeutungsdiskrepanzen umgeht, findet man zu-meist auf Anhieb eine lautlich passende andere Etymologie: raivata ‘roden’ könnte dann ein Denominativum von ei-nem germanischen *fraiwa- ‘fruchtbar’ (an. fraar; got. fraiw ‘Same’) sein und ursprünglich ‘(den Bo-den durch Rodung) fruchtbar ma-chen’ bedeutet haben.Andererseits müßte die Nichtzulässigkeit der Segmentenfolge auj dann auch nach traditioneller Auffassung sogar a fortiori für die Periode der bal-tischen Kontakte gelten.Wenn man mit dieser Metathese rechnet,würde der baltische Verbal- stamm rauja– (lit. ráuti, lett. raut ‘ausreißen‚ jäten’, vgl.auch lit. raveti ‘jäten’) semantisch wesentlich besser zu fi. raivata ‘roden’ passen als dt. streuen usw. "

RJK: Liettualainen sana taipuu rauti, rauna (eikä rauja), róvė = perata, repiä. **Rauja on latviavai-kutteinen murremuoto, sana olatvikais raut, rauj, rāva. Minkäänlaisia VANHOJA etymologioita mis-tään tai "tyypillisiä metateesejä" tuolla "rauja":lla EI voi perustella. Tuosta samata juurista VOISI kyllä olla vasarkirvessana *raiwa,joka tarkoittaisi "raivattavaa": sellaistahan he aina ja kaikessa kyttäsivät!

 

RR: " … 132.

Man beachte aber, daß KOIVULEHTO zufolge ein urgermanisches *hawja- als urostseefi. *haiva hätte realisiert werden müssen (laiva < *flauja-; s.§ 47).

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan-2

Die Zusammenstellung von fi.laiva ‘Schiff’ mit an.fley<*flauja ist ein im Hinblick auf Sachgeschichte und Phonotaktik des Urostseefinnischen akzeptabler Vorschlag. Bei den Bemühungen, weitere Evidenz für eine bei dieser Etymologie vorauszusetzende Metathese der Halbvokale zu liefern, bietet KOIVULEHTO mit seiner Erklärung der Wörter fi. raivo ‘Schädel’ und raivata ‘roden, ebnen’ Etymologien an, die er vermut-lich nicht zur Diskussion gestellt hätte,wenn die fragliche Metathese zu den gesicher- ten Phänomenen gehören würde. Bei HOFSTRA werden raivo und raivata beden-kenlos zu den unbezweifelbaren germanischen Elementen des Ostseefinnischen gerechnet (1985, 297 bzw. 345).

… 179.

§ 74. Da im Slavischen das germanische Wort für das Grab (got. hlaiw usw.) eben-falls vorhanden ist, und zwar auch in einer von der des Originals erheblich abwei-chenden Bedeutung (‘Stall’) kommt der Verdacht auf, daß sich hinter dem ostseefin-nischen (Schiff) und Slavischen Gebrauch des Wor-tes eine ältere germanische Grundbedeutung verbirgt. Ein "quartum comparationis" ist indessen nicht könnte allenfalls an eine Bedeutung ‘Verdeck’ denken, augenfallig‘. Man decke’ zu ‘Grab’, über ‘Schutzdach’ zu ‘Stall’ und die uber Grabdecke und ´Grab´, uber ´Schutzdach´ zu Stall und über Deck zu ‘Schiff’ wurde.Gegen eine solche Deutung spricht aber die formale Gleichung mit lat. cliuus (< kleiuos), die eine Bedeutung ‘Hügel als die älteste nahelegt. Schiffe mit Deck dürften Jedoch sein”.Die Bedeutung ‘Grab’ könnte damit "nicht allzu alt Grabstätten mit einem Steinschutz versehen zusammenhan-gen", daß die oder pflasterartig überdeckt wurden. Diese Sitte verschwand im 1. nachchristlichen Jahrhundert (GERMANEN 183).

180

HOFSTRA bezeichnet eine Bedeutungsentwicklung von ‘Grab’ zu ‘Schiff’ als "nicht völlig ausge-schlossen" (1985, 174). Es kann ein Zusammenhang zwischen den bei-den Referenten angegeben werden, der vielleicht die Möglichkeit einer Bedeutungs-beziehung noch etwas weniger wunderlich erscheinen läßt‚als es auch bei Berufung auf die Ähnlichkeit der bronzezeitlichen Grabhügel mit Schiffen der Fall ist. Denkbar wäre die Bedeutungsentwicklung eher im Zusammenhang mit der seit dem 6. Jahr-hundert n. Chr.in Skandinavien aufkommenden Sitte der Bestattung in Schiffsgrä-bern. An der südwest- bzw. nordwestfinnischen Küste sind Boote in Brandgräbern des 7. und 8. Jahrhunderts n. Chr. nachgewiesen. "

RJK: Ainakaan Ruotsin "laivahaudat" eivät siis ole hautoja ollenkaan, vaan kivillä on ekä pönkätty laivanrunko pystyyn maalle. Suomen ja latvian "laivahaudoista" en tiedä. Tietysti polttohautauksessa on voitu käyttää laivanromujen jätepuuta.

 

RR: " Auch aus der Wikingerzeit (9.-11. Jh.) sind Brandbootgräber aus Südwestfinn-land bekannt (RGA 3, 251, 260, 263). Eine Ausdrucksweise ‘ins Grab legen’ oder ‘zu Grabe tragen’ konnte mögli-cherweise von den Ostseefinnen als ‘ins Schiff legen’ verstanden worden sei, woraus sich *hlaiwa- in der Bedeutung ‘Schiff’ herausgelöst haben mag 86, etwa in der Art, wie engl. bead ‘Gebet = rukousnauhan helmi’ in den Bezeichnungen der Rosenkranz-litanei wie ‘counting one’s beads’ oder ‘telling one’s beads’ die Bedeutung ‘Perle, Kugel’ erhalten hat (JESPERSEN 156f.).

Bei der Identifikation von ‘Schiff’ mit ‘Grab’ könnte allerdings auch die Homonymie von an. naust ‘Schiffsplatz, Bootshaus’ und ‘Grabhügel’ eine Rolle gespielt haben, das eine zu lat. nauis usw., das andere zu got.naus ‘Toter’ gehörend. An. naust ent- hält das Formans -stra-‚das auch in dem durch got. ga-nawistrōn vorausgesetzten *nawistr vorliegt. (s KRAHE/MEID III g 128. 3 und 5 139 – 187).

 

86. Wenn die mit Vorbehalt geäußerte Vermutung richtig ist, daß sich das "kupferne Boot" im KALE-VALA (50, 485) auf Schiffsbestattungen bezieht (Literatur bei FROMM 1967, 327), läge hier die umgekehrte Metapher vor.

87. RAMAT stellt fest:"Im Germanischen fehlt bekanntlicherweise die Entsprechung des indogerm. Erbwortes lat. näuis" (1976, 76); wie verhält es sich aber mit an. när ‘Schiff (poetisch)’?

 

181.

 

§ 76. In sachgeschichtlicher Hinsicht bemerkenswert ist laipio < urgerm, *laubjö– ‘Laube’ 88, zumal es zu den auch fi. westgermamscher Herkunft verdächtigen Lehn-wörtern des Ostseefinnischen ge-rechnet wird (HOFSTRA 1985,384).Laut GRIMM gehört es zu Laub und eine besondere art des nationalen bauwesens, das aus "be-zeichnet reisig, asten,hürdenwerk errichtete kleinere oder schlichtere werk im gegen-satz "zu dem festeren gebäu,welches aus Stämmen oder bohlen zusammengefugt ward)", also etwa das, worin nach Tacitus die Fenni gehaust haben sollen.

GRIMM weist darauf hin, daß bei Gregor von Tours (6. Jh.) ähnliche Vorrichtungen durchaus an Gebäuden der Vornehmen vorhanden waren: slabat rex juxta tabema-culum ramis factum und Oratorium … intextis virgultis in sublime construxerat (l.c).

Die Bedeutung Decke, Trennwand’ des finnischen Wortes legt die Vermutung nahe, daß bei den Germanen mit *laubja- ursprünglich die Flechtwände bezeichnet wur-den, die im Wohnstallhaus den Wohnteil vom Stallteil und die einzelnen Ställe von-einander trennten (Vgl.die Abbildung der Rekonstruktion eines Wohnstallhauses von der Feddersen Wierde in GERMANEN S. 311).

88.Nach HOFSTRA reflektieren ostseefinnische Diphthonge i.a.nur jeweils bestimm- ten urgerma-nischen Diphthong (1931 52 f.) einen laipio, derzufolge ostseefi. ai nicht nur auf urgerm. *ai, son-dern auf: urgerm. *au zurückginge ist nach HOFSTRA uner-heblich (53). In der Tat handelt es sich hier um eine späte Umgestaltung,denn es ist auch das zu erwartende laupio belegt. Diese "uner-klärte ‘Entgleisung´" (l.c.) dürfte rein dürfte rein phonetisch begründet sein. Es fällt nämlich auf, daß sich in der näm-lichen Umgebung (anlautender Lateral bzw. labialer Obstruent) auch im Lateinischen ‘in einem aus velarem Vokal und u beste-henden Diphthong ein Ubergang des zwei-ten Bestandteils in zarem in i vonstattengeggangen ist: uridg. *(h)leudero: > "urital." *louber (vgl. osk. Luvfreis loiber ´Liberi´ Gen. SG. (vgl. falisk. Loifirtato ‘Libertatis´, lat. loebertatem – Paul Fest.) > liber. (LEUMANN 1928 § 42, S.67; SOMMER/PFISTER 5 66,S. 70).

[HM: Ei ole olemassa "kantagermaanista -ai-:ta siten kuin väitetään, vaan se on GOOTTILAINEN –ai-, joka on harvinaisen usein lainaa vasarakirveskielestä! Siellä kantaindoeuroopan pitkä e, en, em ja ep muuttuvat äänteiksi ai (oi ennen labiaalia), mutta kermaanissa ja länsinbaltissakin nuo jälkminnäiset muuttuvat joksikin muuksi.

Otetaan vaikka sana kansa(kunta), natio = kant-IE *ten-t-(a) = "(mikaan) vedetty, johdettu", liettuan tauta = kansakunta, joka tulee länsibaltista, preussillaina sanasta tauto. = maa, seutu, valtio.

tauta

Straipsnelis:

Indoeuropiečiai turėjo terminą,ekvivalentišką 'genties' ar net 'liaudies','nacijos' pava-dinimui. Ypač gerai jį reprezentuoja Vakarų ir Šiaurės Europos kalbos: galų Teuto, Touto- varduose; s.airių tuath 'gentis, liaudis, šalis', kimrų tud 'liaudis, šalis'; oskų touto 'civitas', umbrų tota-m; go. þiuda, s. ang. þēod, s.v.a. diot(a) (iš jo adj. s.ang. þēodise, s.v.a. diutisc, vok. deutsch 'priklausoantis tautai'), go. þiudans 'karalius'; lie. tautà, la. tauta, pr. tauto 'šalis'; be abejonės ir (kaip skoliniai) r. čužoj 'alien', s.sl. štuždь, etc. Šie faktai rodo buvus ide. *teutā f.,iš kurio kilę įvairūs derivatai, plg. *teu- tonos, *teutiskos, *teut(i)yos. [101] Bet ide. *teutā egzistavo ir anatolų bei iranėnų kalbose [p. 107]. Ide. *teutā įprasta kildinti iš veiksmažodinės šaknies *teu-/*tewə- 'augti, brinkti'. Man atrodo, kad tik indų-iranėnų kalbose esama duomenų, leidžiančių rekonstruoti pamatinį veiksmažodį 'būti stipriam, galingam; pajėgti': s.i. tavīti, av. tav-, s.persų tāvayatiy. Senoji ide. *teutā reikšmė buvo 'jėga, galia'; reikšmė sukonkretėjo į 'tautą'. [Buvo nuomonių, kad ide. *teutā pirminė reikšmė – 'aibė, masė, liaudis, šalis', 'plénitude', žr., pvz. Pokorny 1959: 1084; Devoto 1962:319 (: l’assemblea'); Benveniste 1969:366. – W. P. Schmid (BzN 11, 1960, 202) manė, kad 'gens, natio'].

PS: "Vapaata kansaa", "vapaalla/na olevaa rahvasta", "keikkea kansaa" (populus) tarkoittava sana on alkukirjainta lukuun ottamatta sama: *len-ta" liettuann liaudis, saksan Leute, nenäjän ljudi, suo,em liuta, lauma jne.

liáudis = "ohjaamaton väki, kansa, liuta", lat populus.

Straipsnelis:

Sena forma laikoma sl. ljudьje, kurios etimologija iki šiol neaiški. Patikima izoglosa sl. [168] ljudъ, ljudьje – lie. liaudis, la. ļáudis – s.v.a. liut, jungianti daugelį ide. dia-lektų su bendra reikšme ‘žmonės, liaudis’. Papildomai dar nurodoma lie. dial. liaud-žià ‘visi namiškiai’, žem. liaude ‘šeima’. Paprastai ljudьje kildinama iš ide.*leudh- ‘augti’. Tokia etimologija blogai aiškina reikšmę ‘laisvas’. Ji išlikusi s. sl. ЛЮДИНЪ, bet tai vėlesnė reikšmė, plg. lo. liber, gr. ἐλεύθερος. Fonetiškai ir semantiškai įmanoma susieti su lie. liáuti ‘nustoti’, gr. λύω ‘išlaisvinti’ (ide. *leu-), čia ir č. psn. leviti ‘palengvinti’, levný ‘pigus’ [169].

Šaltinis:

Трубачев 1959b, 168–169]

182.

Die ebenfalls aus Flechtwerk bestehenden Außenwände mögen demgegenüber mit der Ableitung von der ‘winden’ bedeutenden Wurzel, got. waddjus, ahd. want, be-zeichnet worden sein. Denkbar wäre, daß die Zwischenwände aus Ruten geflochten wurden, an denen das Laub belassen wurde. Da ohnehin Laub bzw. Laubheu als Viehfutter Verwendung fand (s. GERMANEN 448), erübrigte sich ein Entlauben.

§ 77. Slav. *līchvā- bedeutet ‘Zinsen, Wucher = korko’. Das Wort ist auch zu dem mit der germanischen Bildung urverwandten licha ‘böse,überflüssig u.a.’ gestellt worden (s.VASMER s.v.). Da aber im Slavischen keine verbale Basis vorhanden ist (zum Ansatz einer urindogermanischen Basis *leikswā- für das slavische Wort s. KIPAR-SKY 1934, 207), muß diese Möglichkeit angesichts der formalen Übereinstimmung mit dem germanischen Wort beiseite gelassen werden.

… KIPARSKY sah bei der Entlehnungshypothese die Schwierigkeit, daß sich kein gotisches *leijua oder eine entsprechende Bildung in anderen germanischen Spra-chen nachweisen lasse (l.c.). Mit fi. laihvo sieht die Sachlage aber etwas günstiger aus.

Umgekehrt könnte das slavische Wort die Frage entscheiden helfen, ob fi. laihvo auf urgerm. *laihwōn– oder *laigwōn- (> an. leiga ‘Miete, Pacht, Zins, Lohn’) zurückgeht (vgl. HOFSTRA 1985, 167 f.).

In der Tat würde das Slavische keinen Reflex einer stimmhaften Spirans mehr zei gen, d.h., es wäre g zu erwarten. Slav.ch müßte man auf jeden Fall auf germ. h oder *x zurückführen. Allerdings bleibt der Vokalismus problematisch. Das slavische Wort setzt älteres *i oder *ej voraus, man muß aber für das Slavische wohl auf germanis-cher Seite schon ein *līhwōn- < *leihwōn- zugrunde legen. Ein urgermanisches *leihwōn- würde möglicherweise auch der finnischen Form gerecht. Man hat für das gewöhnlich aus dem Baltischen hergeleitete finnische taivas ‘Himmel’ auch germa-nische Her-kunft erwogen. Wenn *ej in urgerm. *teivaz im Finnischen durch ai vertreten ist, ließe sich das auch im Falle von urgerm. *leihwōn– voraussetzen.

[HM:Helvetti.Suomen tai(h)vas on vasarakirveskielen *daigwas "ylle kaareutuva" (liettuan dangus) EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ MINKÄÄN KERMAANIN EIKÄ MYÖSKÄÄN MINKÄÄN JUMALIEN KANSSA!]

Man könnte für das Urostseefinnische aber auch mit dem Einfluß des germanischen Wortes *laihwna- (fi. laina < laihna,vgl.auch karel. laihina, olon. laihnu – s. SKES) rechnen.

[HM Laina ei tule tästä,vaan kantabaltin verbitä *len-, irrottaa, vapauttaa, sallia vasa-rakirveskielen kautta. Silläkään ei ole mitään tekemistä minkään kermaanin kanssa. Juuret *len- ja *leng- voivat olla, tai olla olematta samaa lähtöä. Sikäli voivat ollakin, että kummankaan alusta ei ole tipahtanut tiettävästi konsonatteja pois (kiuten taas juuren *plem- = palaa alusta on.]

 

Eine andere Möglichkeit wäre, für Slavisch und Ostsee-finnisch von einem urgerma-nischen *laih-wōn- auszugehen und slav. lichva der Einwirkung von lichb zuzu-schreiben *leivo auszugehen, das die am weitesten verbreitete finnische Form darstellt.

…  186.

In der finnischen Variante leipuri könnte man zur Not freilich eine Umbildung eines aus *laiw(a)ri-kōn– zu erwartenden ostseefinnischen *leivari sehen. Ein ähnlicher Fall ist vielleicht der folgende: Fi. laituri ‘Bootssteg,Landungsbrücke’ hat nach SKES keine Etymologie. Hierher werden estn. laider (Gen. laidri) ‘von den Ruderbänken gesondertes,dreieckiges Hinterteil des Bootes,das beim Ausschöpfen des am Boden angesammelten Wassers hochgehoben wird’ und das dialektale est-nische lauter ‘Bootsanlegestelle, zwischen den Brücken,neben der Brücke befindlicher Standplatz der Wasserfahrzeuge’ gestellt, wobei bei letzterem wohl Einwirkung von estn. laud ‘Brett’ anzuneh-men ist. Geht man davon aus, daß das in Rede stehende Wort zu- nächst nicht den festen Anlege-steg bezeichnete,sondern eine Vorrichtung, die es er- laubte, vom Schiff ans Ufer zu gelangen, bietet sich der urgermanische Vorläufer von dt.Leiter als Etymon für fi. laituri an. Für das deutsche Wort läßt sich die Bedeu-tung ‘Schiffsbrücke’ belegen:leyter oder bruck vom Schiff an das Land (GRIMM s.v.). Das für das gesamte Westgerinanische zu belegende Wort geht auf eine Grundform *hlaidri– zurück (KLUGE/MITZKA s.v.). "

183.

In sachgeschichtlicher Hinsicht ist die Bedeutung der slovakischen Entsprechung bemerkenswert. Wenn slk. lihva ‘Hornvieh’ die ursprüngliche Bedeutung reflektieren sollte – was allerdings höchst unwahrscheinlich ist -, so könnte man in Anlehnung an KOIVULEHTOs Feststellung, die Bedeutung ‘Feldertrag’ für fi. laihvo zeige, "daß urgerm. laihwōn- ursprünglich in den agrarischen Bereich gehöre" (s. HOFSTRA 1985, 420), für das germanisch-slavische Gebiet mit Vieh als Zinszahlung operieren.

Im Finnischen mag es sich aber ebensogut um eine spätere Bedeutungsentwicklung zu ‘Feldertrag’ handeln, wie höchstwahrscheinlich im Slovakischen eine zu ‘Vieh’ vorliegt.

Für fi. saih(v)o werden von HOFSTRA die Bedeutungen ‘Aufbewahrungsbehälter, Aufbewahrungs-grube (für Fleisch), Pferch, (gehegeartige) Vogelfalle, Fuchsgrube, Streifen, unterirdische Wasser-ader’ angegeben (1985, 117, 300). Er vermerkt, daß KOIVULEHTO das finnische Wort "mit Vorbe-halt zu germ.*saihwa- ‘Geflecht,Gebin- de’ gestellt“ habe (117) und – ohne auf die erste Erwähnung zurückzukommen – daß ahd. tala-seiga ‘Talsenkung’ und schwed. (dial.) säigo ‘Regennebel’ die germanis- chen Entsprechungen seien (167).Die Bedeutung ‘unterirdische Wasserader’ stimmt zu dt. Siel ‘Schleuse, Abzugsgraben’,das die l-Bildung repräsentiert,die in fi. sihvilä ‘Sieb’ reflektiert ist, und zu ae. sīc.‚ sīce f.‘Wasserlauf,Bach’, an. sík,síki ‘stehendes Gewässer, natürlicher Graben’ (s. GRIMM 1984 s.v. Seige). Aus der Verallgemeine- rung einer Bedeutung ‘Sickergrube’ (vgl. mhd. seige ‘vertiefte rinne, wo sich das Wasser sammelt’, bair. die seigen ‘vertiefte stelle auf dein felde, wo sich das regen-wasser zu sammeln und später als anderswo zu versiegen pflegt’ – l.c.) lassen sich die speziellen Bedeutungen ‘Fuchsgrube’ und Vorratsgrube’ verstehen.

Man kann mithin ohne Not von einem ‘Vorurgermanischen *saihwōn– ‘Abzugsgra-ben, Sickergrube’ als Grundwort für dt. Siel ausgehen. Die Überlegungen zur Her-kunft von fi. -hv- aus *g (HOFSTRA 1985, 167 ff.) erscheinen müßig. Das Problem der Genese der von HOFSTRA genannten weiteren Bedeutungen bleibt in dem ei-nen wie dem anderen Falle bestehen.Es ist angesichts der sonst praktizierten Fossi- liensuche im Ostseefinnischen verwunderlich, daß man ausgerechnet bei einem durch Rekonstruktion erschließbaren urgermanischen *-hw- in den vorliegenden Wörtern die exakte phonetische ostseefinnische Emsprechung gewaltsam auf phonetisch weniger einleuchtende Weise erklären will.

… 185.
 

$ 78. Fi. leivo, Dim. leivonen, leironen, estn. lõo(kene),südestn.lõiv ‘Lerche’ rangiert bei HOFSTRA als sichere Entlehnung aus dem Germanischen (1985,48,324) SKES versieht die Zusammen-stellung mit laiw(a)rikōn-‚ mit einem Fragezeichen. KLUGE sieht in den osfseefinnischen Wörtern "selbständige lautmalende Bildun-gen". Nun wäre es erstaunlicher Zufall, wenn im Ostseefinnischen nicht nur gleichen ein ähnli-ches Verb für ´tönen´ wie im Vorgermanischen (vrg.kr. laiein) existiert hätte, sondern auch ausgerechnet mit diesem der Gesang der Lerche nachgeahmt worden wäre.

Es hat aber weder der Gesang der Feldlerche (Alauda arvensis) noch der der Heide-lerche (Lullula arborea) – nur diese beiden Arten kommen für Skandinavien in Be- tracht (s. PAREY 204) – Elemen-te, die als laiw oder leiw beschrieben werden könn- ten. Die l.c. beschriebenen Triller der Heide-lerche werden nur dem lateralen Anlaut und dem r in den germanischen und estnischen Vertretun-gen gerecht.In Anbetracht der geringen Ähnlichkeit der Wörter mit der Segmentenfolge des Lerchengesangs wäre im Falle einer – unvollkommenen – Lautnachahmung bei der Namengebung im Germanischen und Ostseefinnischen die nahezu vollkommene Übereinstimmung der beiden Lexe-me ein erstaunlicher Zufall.Es kann mithin kaum bezweifelt werden, daß das ostseefinnische und das germanische Wort zusammengehören. Dann stellt sich aber angesichts der Entlehnung des nämlichen germanischen Wortes In die Romania die Frage nach dem besonderen sachgeschicht-lichen Hintergrund der Übernahmen.Da die estnische Variante mit k einen Einflull des schwedischen lärka reflektieren kann, ist am ehesten von einem urostseefinnischen.

… 210

Die Zusammenstellung von fi. laiva ‘Schiff’ mit an. fley < *flauja ist ein im Hinblick auf Sachgeschichte und Phonotaktik des Urostseefinnischen akzeptabler Vorschlag. Bei den Bemühungen, weitere Evidenz für eine bei dieser Etymologie vorauszuset-zende Metathese der Halbvokale zu liefern,bietet KOIVULEHTO mit seiner Erklärung der Wörter fi. raivo ‘Schädel’ und raivata ‘roden, ebnen’ Etymologien an, die er ver-mutlich nicht zur Diskussion gestellt hätte, wenn die fragliche Metathese zu den gesi-cherten Phänomenen gehören würde. Bei HOFSTRA werden raivo und raivata be-denkenlos zu den unbezweifelbaren germanischen Elementen des Ostseefinnischen gerechnet (1985, 297 bzw. 345). "

Keskustelua:
 

Jaska [Häkkinen]: " Arkkis kirjoitti:" "Laiva" on yhtä kuin liettuan sana "laivas", joka on kuurismi sanasta "lengvas" (lt.,jt.) = kevyt, kelluva,"liegs" (lt.), "lāngus" (pr.), "*laigūs" (pr.) "

Jaska [Häkkinen]: "Tutkijat näyttävät olevan yksimielisiä siitä, että liettuan laivas on lainattu itäme-rensuomen sanasta laiva, joka puolestaan on germaaninen lainasana (<–*flauja). Tuossa olet siis keksinyt päästäsi balttilaisen johtosuhteen,jollaista kukaan muu ei tunne. "
 

Näin varmaan on Baltian ulkopuolella, mutta minusta tuo ei ole sen kauempaa haettu kuin "flau-":kaan,varsinkaan kun se flau- tulee samasta lähteestä kuin baltin "plauti", joka on "pestä", mutta myös "kellua".

Arkkis:Ei "laiva"-sanojenkaan varaan mitään ajoituksi voida rakentaa,sillä esimerkik- si suoraan kan-takielestä seuraava "*laigvas" on voinut vaikka liivin kautta, jonka äännejärjestelmään se ei sovi, poukata muotoon "*laivas",varsinkaan kun sanaa ei ole haluttu johdannaisissakaan, joissa g olisi liudetunut kuten "*laig'vinis ("laiva-") > "*laidžvinis sekoittaa sanaan "laisvas" = vapaa.

Sekin on mahdollista, että –ng– ännettä, joka ääntyy samalla tavalla SAMASSA TA-VUSSA kuin suo-messakin, on voitu käsitellä tavun lopussa olevan -n-;n, -m-:n tai -p-:n tapaan ja silloin olisi sanasta "lengvas" suoraan tullut "laivas", vaikkapa juuri kuuriulaisen kaavan mukaan. "

(HM: "Laiva", joka alun perin on tarkoittanut "kelluvaa", "kevyttä" ja "helppoa" ja tu-lee säännöllisesti kantabaltin sanasta "lengva", saattaa myöskin olla vasarakirvessa-na, ja sellainea jopa "laina suomes- ta", mutta yhtä kaikki IE-ja balttitaustainen sana! sana "loiva" on silloin todennäköisesti samaa perua.) "

 

Se on kuitenkin IE-sana, ja balttisana. Se on yksi niista sanoista, joka on lähtenyt kantabaltin muodosta, joka on yhä liettuassa, kehittymään aluksi SEELIn kielen mukaan. Tuota kieltä ainakin suurin piirtein varmaan puhuivat myös Volgan goljadit paikannimien perusteella.

Tuo kantabaltin sana on "lengvas" = kevyt, helppo, vasen, huono, nykyliettuaksi lengvas = kevyt, helppo (laivas = laiva), latviaksi säännöllisesti "liegs" = kevyt, help- po len-gvas on jaettu tavuihin kuten slaavikielissä ja -en- > -ie-), preussikielillä tuo muutos olisi "*langw(a)s", joka menee muotoon "langus". Preussissa on kuitenkin kaksi muutakin laiva-sana: "laiwan", joka on jotvingin sanan kaltainen ja "laigus", joka jälkimmäinen hieman epäsännöllinen on myös kuuria.

Silloin taas kun -ng- on SUOMEN tapaan miellety yhtenä äänteenä, joka sulkee ne-näpuolivokaalina tavun leng-vas samoin se olisi len-, lep-, lem tai leb-, kaiki nuo ta-vut muuttuvat v:n edellä liettuas-sa yleensä tavuksi -lie- , kuurissa tavallisesti tavuksi lei-, selissä ja jotvingissa tavuksi lai-, skalvissa tavuksi lau- ja preussissa murteesta riippuen tavuiksi lai-, lau-, tai lan-. Seelis-säkinse voi muutua tavuksi lan-, ja liettuas- sa ja latviassa ja jotvingissa taas len- voi säilyä sellaisenaan. Tuo valikoima riippuu myös seuraavasta vokaalista: jos v:n paikalla olisi ollut p tai b,niin jotvingissa –en– olisi muut- tunut pitkäksi o:ksi, preussissa pitkäksi a:ksi ja kuurissa pitkäksi u:ksi, kuten vartalossa "lemp-" = liekki: liep- (lt), leip- (lv). lap- (kr.), lop- (jtv.), laip- (sl.).

 

 
 
 
 
 

 

Kommentit

Ladataan...