Kuurilaisten "dauna" löydetty Pirkkalasta?

hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta "
aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/muinaisten-kuurilaisten-dzauna-l-ydetty-pirkkalasta
" Pirkkalasta löytyi merkkejä Suomen vanhimmasta rakennuksesta, jossa on kiuas Pirkkalasta on todennäköisesti löytynyt Suomen vanhin tunnettu kiu-kaallinen rakennus. Pirk- kalan Pirkkalankylässä tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa tehty löytö on vuosilta 780 – 790 tai 800–970. Pirkanmaan maa-kuntamuseon arkeologisissa kaivauksissa Tursiannotkon muinaisjäännös- alueella, otettiin viime syksynä puunäytteitä maan alta löytyneistä rakenteis-ta. Niistä on nyt teetetty kaksi kahteen eri rakennukseen liittyvää radiohiili-ajoitusta. Ne todistavat löytöjen olevan viikinki- ja ristiretkiajalta. Yksi ajoitus on lautalattiasta, johon käytetty puu on kaadettu vuosina 1020–1170. Toinen ajoitus on peräisin seinän jäännöksestä, joka on vuosilta 780–790 tai 800 – 970. Ajoitukset osuvat yksiin esinelöytöjen kanssa. Radiohiilianalyysit teetet-tiin Beta Analytic Ltd. -labora-torioissa, jotka sijaitsevat Lontoossa ja Miamis-sa Floridassa. ...

Kuurilaisuuteen saattaisi viitata kolme seikkaa: paikannimet, mm. Tampere, ajankohta (viikingit pelkäsivät kuurilaisia, joilla oli paremmat aseet ja yleensä paremmat välit sisämaan väestöön Itämeren itärannalla, kun viikingit eivät yleensä uskaltautuneet syvälle sisämaahan, vaan majailivat suojaisissa lah-dissa, josta saivat nimensäkin, joka tarkoittaa "lahdessa olijaa"), kiuas ja puulattia (vieläpä samassa rakennuksessa), varsinkin jos se oli tervattu. Kuurilaisten asumus oli ajalle poikkeuksellinen: se oli melko suurikokoinen ja korkea harja-kattoinen savupirtti jossa oli kiuas. Se oli sekä asuinpaikka että ennen kaikkea vaatteiden ja kalanpyydysten huoltamispaikka sekä saa-liinkin kuivaamis ja savustamispaikka. Yksi nurkka oli usein eristetty välisei-nillä ja -katolla, ja lattialla, paremmantasoiseksi asuintilaksi, jossa saattoi olla myös ikkuna. Puulattian suosiminen oli perua rakentamisesta vetisille ja tul-vien vaivaamille maille, suoranaista veteenrakentamistakin harrasteettiin mm. seelien ja virolaisten keskuudessa. Kuurilaiset olivat luultavasti seeli-läisten ja liiviläisten jälkeläisiä, kieli oli baltti-kielistä suomalaisvaikutteisin. Niiden parempien, joskin arkelogisesti pronssisia huonommin säilyvien asei-den nykyinen perillinen (muulla alalla) on kuurilaisten kehittämä viikate (*vīkapteš = kaikenleikkaava). Nimitys "dzauna" tarkoittaa kuiva(tt)amista ja kuiva(t)ustilaa: www.tiede.fi/keskustelut/post1049630.html#p1049630 "

Indoeurooppalainen juuri, peruskielitiedettä: modet , mitä järkeä oli poistaa tämä viesti?


Indoeuroopalainen sananjuuri Risto Koivula , 27.10.2013 19:25:01, 373888

Herää kysymys, että Suomen kivikautista meripihkalöydöistä, joita uutisen mukaan on sisäpiireissä tunnettu jo pitkään, ei ole aikaisemmin tiedotettu julkisuudessa. Myös vasarakirveskansan kielestä tiedetään tällöin yhtä ja toista.

Vanhoilla indoeurooppalaisilla juurilla on tietty rakenne:juuri on yksitavuinen,ja konso- nantit määräävät yleensä yksikäsitteisesti sen varsinaisen asiasisällön, kuten seemi-läisissäkin kielissä.Tuo vokaali on kantabaltissa perusmuodossa -e-. joka nousevalla, laskevalla tai lyhyellä toonilla painollinen (liettua, ilmeisesti myös kb). Tuota vokaalia vaihtemalla saadaan primaareja johdannaisia kuten aspekteja, joita on kokonaisob-jektillinen/ iteratiivinen ( -a-) ja osaobjektillinen/ duratiivinen ( -i- ). Esimerkiksi liettuan "kerti" = "lyödä" (kerta kiellon päälle...); "()kirti sakas iš kamienos" = karsia puusta oksia (oksat), jolloin tarkoitettuna tuloksena ovat juuri oksat, mutta "()karti kamiena iš sakos" = karsia runko (puhtaaksi) oksista.

ablaut. The roots of the reconstructed Proto-Indo-European language (PIE) are basic parts of words that carry a lexical meaning, so-called morphemes. PIE roots usually have verbal meaning like "eat" or "run". Roots never occur alone in the language. Complete inflected words like verbs, nouns or adjectives are formed by adding further morphemes to a root. Typically, a root plus a suffix forms a stem, and adding an ending forms a word.[1] For example, *bʰéreti[2] "he carries" can be split into the root *bʰer- "to carry", the suffix *-e- "present tense" and the ending *-ti "third person singular".[3]

In its base form, a PIE root consists of a single vowel, preceded and followed by con-sonants. Except for a very few cases, the root is fully characterized by its consonants, while the vowel may alternate, a process called ablaut. Thus, the mentioned root *bʰer- can also appear as *bʰor-, with a long vowel as *bʰēr- or *bʰōr-, or even unsyllabic as *bʰr-, in different grammatical contexts.

Phonotactics describes the restrictions on the permissible combinations of phonemes (sounds). Basic root structure[edit] The centre of a PIE root is the ablauting vowel (usually *e, perhaps sometimes *a[4] in its base form, the full grade).

This vowel constitutes a sonority peak that is preceded and followed by a sequence of consonants with progressively decreasing sonority values. In other words, the sonority has to fall toward both edges of the root. The sonority hierarchy is as follows:[5]

1. non-labial sonorants *l *r *y *n

2. labial sonorants *w *m 3. plosives (sounds like *p *t *ḱ *k *kʷ or *bʰ; see Proto-Indo-European phonology for a complete table of PIE plosives) This gives the following root structure (with P being any plosive and \oslash an empty position):

*w after a vowel is often written *u,

and *y after a vowel is often written *i. Thus, *leiǵ- = *leyǵ- "to bind" and *dʰeu- = *dʰew- "to run" are allowed roots. Other possible roots include *ped- "to tread", *dʰwes- "to breathe" and *wleikʷ- "to moisten". Forbidden are structures like **mter- (wrong order of phonemes: internal plosive) and **wmek- (two phonemes of the same group: unchanging sonority).

Tuolla juurella on edelleen eri indoeurooppalaisissa omia erikoispiirteitään, esimer-kiksi tyypillinen viimeinen konsonantti vaihtelee. Yksi eri kieliä erotteleva piirre on, mi-ten kantabaltin pitkä nasaali -e- tai -en- (-em-, -ep-, -eb-) ovat muuttuneet: siitä on voinut tulla esimeriksi pitkä -, nousevapainollinen "tavallinen" e () tai -ie- tai se on voinut säilyä muodossa -en- (liettua),siitä on voinut tulla -ei- (preussi, kuuri), samalla siitä on p:n tai b:n solkemassa tavussa voinut tulla pitkä -o- (jotvinki), pitkä -a- (kuuri) tai pitkä -u- (preussi), tai siitä on vainut tulla -ai- (seeli). Jotkin merkit viittaavat, että tuollainen vokaali olisi lainautunut suomeen vasarakirveskielestä diftongiksi -oi-. On olemassa sellaiseen viittavia rinnakkaismuotoja, kuten vaikka "loiva" vrt. laivas = ke- vyt (seeli), vasen (jotv.), laivas (liettua) tai "loitto" (laita),mahd."koira" (< *ken(e)ra(s) = kuonollinen, samaa sarjaa kuin Kanaria = "Koirasaaret"). Koitere (vask.) = Keitele (muinaisliettua) = "Kidejärvi". Tampere, Inkeri (Inkere) ja Imatra eivät kuitenkaan todennäköisesti ole vasarakirveskieltä, vaan tuhansia vuosia myöhäisempää kuuria. Vasarakirveskielen adjektiivin johtopääte on ollut r-loppuinen kuten seelissä, kuurissa, preussissa, jotvingissa, ja sanskriitissa.

" Additional phonemes[edit] The remaining sounds, namely the laryngeals *h₁ *h₂ *h₃ and the sibilant *s, can occupy almost any place in the hierarchy.[5] *s is parti-cularly common in initial position (see s-mobile). [6] Examples of such roots are *peth₂- "to fly", *treh₁w- "to nourish" and *streig- "to stroke". Following the terminology of San-skrit grammar, roots ending in laryngeals are referred to as seṭ-, all others as aniṭ-roots. Restrictions on the plosives [edit] A root cannot contain two plain voiced plo-sives (**ged-), nor can it contain a voiced aspirate and a voiceless plosive (**tebʰ-), unless the latter occurs in a word-initial cluster after an *s (e.g.*stebʰ- "to stiffen"). [6]

Restrictions on the number of phonemes

The vowel has to be preceded and followed by at least one consonant each. The maximum number of consonants seems to be five (as in *strengʰ- "to twine").[6] Early PIE scholars reconstructed a number of roots beginning or ending with a vowel. [7] The latter type always had a long vowel (*dʰē- "to put", *bʰwā- "to grow", *dō- "to give"), while this restriction did not hold for vowel-initial roots (*ed- "to eat", *aǵ- "to drive", *od- "to smell"). Laryngeal theory can explain this behaviour by reconstructing a laryngeal following the vowel (*dʰeh₁-, *bʰweh₂-, *deh₃-, resulting in a long vowel) or preceding it (*h₁ed-, *h₂eǵ-, *h₃ed-, resulting in a short vowel). These reconstructions obey the mentioned rules.[8]

Roots without a full grade

Some roots have no central *e, an example being *bʰuH- "to grow, to become". Such roots can be seen as generalized zero grades of forms like **bʰweH-,[9] and thus fol-low the phonotactical rules.[10] Exceptions[edit] Some roots like *pster- "to sneeze" or *pteh₂k- "to duck" do not appear to follow these rules.[5] This might be due to in-complete understanding of PIE phonotactics or to wrong reconstructions. *pster-, for example,might not have existed in PIE at all,if the Indo-European words usually traced back to it are onomatopoeias.[11]Thorn clusters are sequences of a dental (*t *d* dʰ) plus a velar plosive (*k *g *gʰ etc.).[12] Their role in PIE phonotactics is unknown. Roots like *dʰgʷʰei- [*dʰgʷʰem-, HM] "to perish" apparently violate the phonotactical rules, but are quite common.

Lexical meaning

The meaning of a reconstructed root is conventionally that of a verb; the terms root and verbal root are almost synonymous in PIE grammar. This is because, apart from a limited number of so-called root nouns, PIE roots overwhelmingly participate in ver-bal inflection through well-established morphological and phonological mechanisms. Their meanings are not always directly reconstructible, due to semantic shifts that led to discrepancies in the meanings of reflexes in the attested daughter languages. Many nouns and adjectives are derived from verbal roots via suffixes and ablaut. Nevertheless,some roots did exist that did not have a primary verbal derivation. Apart from the aforementioned root nouns, the most important of these were the so-called Caland roots, which had adjectival meaning.Such roots generally formed proterokine- tic adjectives with the suffix *-u-, thematic adjectives in *-ró- and compounding stems in *-i-.They included at least *h₁rewdʰ- [*šremdʰ-,HM] "red",*h₂erǵ- "white", *dʰewb- [*dʰemb-, HM] "deep" and *gʷreh₂- "heavy". [13]

Word formation

Fully inflected words are usually formed from a root plus a suffix plus an ending. The suffix is sometimes missing, which has been interpreted as a zero suffix.[14]

Words with zero suffix are termed root verbs and root nouns. Beyond this basic struc-ture, there is the nasal infix, a present tense marker,and reduplication, a sort of prefix with a number of grammatical and derivational functions. [15]

Finite verbs

Main article: Proto-Indo-European verbs

Verbal suffixes, including the zero suffix, convey grammatical information about tense and aspect, two grammatical catego- ries that are not clearly distinguished. Present and aorist are universally recognised, while some of the other aspects remain cont-roversial. Two of the four moods, the subjunctive and the optative, are also formed with suffixes, which sometimes results in forms with two consecutive suffixes: *bʰér-e-e-ti > *bʰérēti "he would carry", with the first *e being the present tense marker, and the second the subjunctive marker.[16] Reduplication can mark the present and the perfect.[15] Verbal endings convey information about grammatical person,number and voice.The imperative mood has its own set of endings. [17]

Nouns and adjectives

Main article: Proto-Indo-European nominals

Nouns are usually derived from roots or verb stems by suffixation or other means (see the morphology of the Proto-Indo-European noun for some examples). This can hold even for roots that are often translated as nouns: *ped-, for example, can mean "to tread" or "foot",depending on the ablaut grade and ending. Some nouns like *agʷn-o- "lamb" or *h₂ster- "star", however, are not derived from verbal roots. [18] In any case, the meaning of a noun is given by its stem, whether this is composed of a root plus a suffix or not. This leaves the ending, which conveys case and number.[19]

Adjectives are also derived by suffixation of (usually verbal) roots. An example is *ǵn̥h₁-tó-s "begotten, produced" from the root *ǵenh₁- "to beget, to produce". The endings are the same as with nouns.[20]

Infinitives and participles

Infinitives are verbal nouns and, just like other nouns, are formed with suffixes. It is not clear whether any of the infinitive suffixes reconstructed from the daughter lan-guages (*-dʰje-, *-tu-, *-ti-, among others) was actually used to express an infinitive in PIE.[21] Participles are verbal adjectives formed with the suffixes *-ent- (active imperfective and aorist participle), *-wos- (perfect participle) and *-mh₁no- or *-m(e)no- (mediopassive participle), among others.[22]

Root extensions

Root extensions are additions of one or two sounds, often plosives, to the end of a root which do not seem to change its meaning.For *(s)teu- "to push,hit, thrust", we can reconstruct **(s)teu-k- > Ancient Greek τύκος (túkos) "hammer" * *(s)teu-g- > English stoke (Germanic k goes back to PIE *g.) **(s)teu-d- > Vedic tudáti "beats"



Risto Koivula
07.06.2013 06:44:21
371287

Viimeinen äidinkielinen liiviläinen kuoli 103-vuotiaana Kanadassa 6.6.2013. Hän oli ikänsä ollut heimoaktivisti ja vaikuttanut myös Suomessa.

suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/liivinkielisia-ei-enaa-ole-viimeinen-kuoli-103-vuotiaana

Liivinkielisiä ei enää ole - viimeinen kuoli 103-vuotiaana

Liivinkielisten historia on nyt päättynyt. Viimeinen liiviä äidinkielenään puhunut ihminen oli 103-vuotias Grizelda Kristina, joka kuoli sunnuntaina Kanadassa.

Suomensukuisten liiviläisten kotiseudulla Latviassa asuu paljon ihmisiä, joille liiviläiset juuret ovat tärkeä osa identiteettiä. Monet ovat opetelleet liivin kieltä myöhemmällä iällä, mutta äidinkielisiä puhujia ei enää ole jäljellä.

Erityisesti maailmasodat olivat tuhoisia liivin kielen säilymisen kannalta. Niiden aikana ihmiset joutuivat pakenemaan liiviläisten perinteisiltä kotiseuduilta.

Grizelda Kristina koki molempien maailmansotien evakkomatkat, mutta toisin kuin monet muut, hän säilytti äidinkielensä vieraassa ympäristössä.


Unohdetun kielen runoilija

Grizelda Kristina, tyttönimeltään Bertholde, syntyi vuonna 1910 Vaiden kylässä Latvian pohjoisrannikolla, joka tunnetaan Liivinrannan nimellä.

Liiviläisten ystävät ry:n puheenjohtaja, professori Tiit-Rein Viitso Tarton yliopistosta kertoo, että ensimmäisen maailmansodan aikana Kristinan perhe pakeni Venäjälle. Pieni liivin kieli säilyi kuitenkin perheen kotikielenä.

Perhe palasi myöhemmin kotiseudulleen Latviaan, joka oli nyt itsenäinen maa. Toisen maailmansodan aikana Grizelda Kristina joutui pakenemaan uudestaan. Hän muutti miehensä kanssa Ruotsiin ja sieltä Kanadaan, jossa hän asui kuolemaansa saakka.

Myös suomalaisten heimoaktivistien työllä oli tärkeä osa Grizelda Kristinan elämäntarinassa. Hän oli yksi niistä lahjakkaista liiviläsistä, jotka pääsivät 1930-luvulla opiskelemaan Lahteen ja Orimattilaan suomalaisaktivistien tuella.

... "



Risto Koivula
03.07.2013 19:06:05
372010

Karim Z. Yczkovicz kuurilainen?

Näin voisi olettaa, sillä "some" on kuuria, tarkoittaa "suomalainen nainen"! (Sittenhän hän olisi vähän kuin "serkku" tai ainakin puoliksi heimoveli...)

www.facebook.com/pages/Karim-Z-Yskowicz/503181213037061

"Olen some-nainen" - sosiaalisen median ihanin nainen valittiin

"Some" on kuuria, ja tarkoittaa juuri "suomalainen nainen"!

" Lithuanian: sóma = eräs puhallinsoitin 0Etymology: (Nom. pl. sómos), im Wortin- dex zu Juškevič 'Blasinstrument = puhallinsoitin', 'irgendein Musikinstrument, etwa Zimbeln?'.

Oft bei Juškevič; dort auch das Verbum somúoti (-úoju, -avaũ) '(weltliche Lieder) singen' = laulaa maailmallisia lauluja (”suometa”...?), (im Volkslied) '(mit summen- der Stimme) singen = laulaa hyräilevällä äänellä'.

Lit. sóma (žem.) 'wer umherschleicht wie ein Narr = outo hiippailija/pelle, wer schwan-kend geht = huojuen kävelevä (laivaihmiset kävelivät siihen aikaan polvet koukussa huojuen myös maalla), Trottel = pölkkypää, lönkyttäjä, Einfaltspinsel = ”yksinkertainen tervapensseli”',

sominė'ti 'ohne Ziel herumlaufen = kierrellä ilman päämäärää, wie betäubt gehen = kulkea kuin huumattuna, kuurona', ("suominnella")

sõmti...sõmsta...sõmo 'nicht recht bei Sinnen sein, den Kopf verlieren, kopflos werden' = olla päästään vialla, seota.

Unklar; gehört es etwa irgendwie zu *sōmas (ostseefinn. Stammesname) 'finne' (s. darüber s.v. sómenis)?

(Suomalainen on kuuriksi *somis, *some, ja ”suomalaisen kaltainen” = *someris, *somere... Noiden vitsien idea on ilmeisesti, että vaatimattomassa asemassa olleista kuurilaisperäisistä henkilöistä käytettiin haukkumanimeä ”suomalainen”.

(Liiviläiset olivat kunnioitettuja itsenäisiä ihmisiä, kuten seelitkin, arvostettujen ei- feo-daaliheimojen jäseniä.) Puolassa on yhä tasan samaa perua oleva haukkumasana ”cham” (saks./ven. ich-äänne alussa) liettualaisista (ja latvialaisista).

Lithuanian: sómenis = luoteistuuli, ”tuuli Suomesta” (Suomi = Suomija, suomalainen liettuaksi suomis, suome, latviaksi somis, some, ääntyy sekin [suomis, -e].

Etymology: 'Nordwestwind' (aus Palanga, Bez.Kretinga), sómenis dass. (Drawöhnen, Kurisches Haff), sóminis, lett. sāmenis 'Nord(west) wind = tuuli SAAMEsta (kirjaimellisesti)'.

Darüber zuletzt Nieminen FUF 22,59 f. Nach ihm aus ur finn. *sōmas (ostsee finn. Stammesname) 'finne' durch kurische Vermittlung in das Lit. bzw. Lett. entlehnt.

Būga a.a.O. nimmt gleichfalls eine Entlehnung aus dem Finn. an, glaubt aber für die-ses o eine urspr. Vokalisierung mit ansetzen zu sollen, weil finn. ō (oo) nicht zu lit. o bzw. lett. ā führen könne. "

hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/05/suomen-sanat-fraenkelin-liettuan-etymologisessa-sanakirjassa

aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/muinaisten-kuurilaisten-dzauna-l-ydetty-pirkkalasta


Risto Koivula
22.07.2013 11:00:26
372395

PS:Kyllä se "Turkukin" kuuria on ja tarkoittaa markkinoita.Ei pelkästään Tampere (venevinssi), Kymi (happoparkittu lampaan, poron, pukinnahka), Imatra (erikoinen, merkkipaikka), Vanaja (kuurilaisten ("vesiväen) kaupunki,Hämeenlinna) ja Pernaja (vanha, edellinen kaupunki = ennen Vanajaa), Apia (kapea, mahdollisesti kaivettu paikka vesistössä, apaja = Valkeakoski), Sarsa = etuvartio.

Kuurin substatiivien taivutus (vanhaa kuuria, enemmän suomalaisen näköistä kuin uusi, latvian mallin mukainen.

Kuurin vīras = (avio)mies (> vieras? viitaisi enemään vaeltavien germaanien kuin balttien perhejärjestelmään, jos noin olisi…) samaan iranilaista kantaa kuin uros ja or(h)i < *orih), skapis = (irtileikattu, veistetty, taattua balttia, ruotsin skåp tulee sieltä eikä päinvastoin) 'shelf' = hylly, hyllystö, kaappi,

turgus = tori, kauppankänti, markkinat, balttilais-iranilaista kantaa.

en.wikipedia.org/wiki/Curonian_grammar

” ........1.decl. ......... 2.decl. .................. 3.decl.

..........Sing. Plur. . Sing. .... Plur. ........ Sing. Plur.

Nom. vīras vīrāi ... skapis skapjāi ..... turgus turgūs

Acc. vīran vīrāns . skapin skapjāns .. turgun turgūns

Gen. vīras vīrūn .. skapjas skapjūn ... turgaus turgūn

Dat. vīraj vīrams . skapjaj skapjams . turgav turgums

Abl. vīrā vīrams ... skapjā skapjams . turgaus turgums

Ins. vīrami vīrais . skapimi skapjais .. turgumi turgumis

Loc. vīrai vīraisu . skapīju skapjaisu . turgūju turgusu

Voc. vīru! vīrāi! ... skapi! skapjāi! ..... turgau! turgūs!

Valitettavasti tuo vanhan kuurin sivu on poistettu wikistä luultavasti latvialaisten uuskuuripainotteisen tutkimuksen vaikutuksesta.

www.rikoyota.oh.lv/?ct=kuren

Fraenkel:

Lithuanian: turgus = markkinat, tori

Etymology: 'Markt(tag) = markkina(päivä)t, Warenwerf (Warenwert? tavaranarvo, markkinahinta?)

(aus alten Texten, s.v. targ), aus aruss. túrgu´; turgavyčia 'Markt(platz)',

nach poln. targowica von tuȓgus umgebildet; davon umgestaltet turgaunyčia.

Durch Anlehnung des Suffixes an vietà 'Ort = seutu, Platz = paikka' (keltt. = (pää)kaupunki)

ist lit. turgãvietė 'Marktplatz' = markkinapaikka, entstanden.

Dass turgãvietė nicht spontan im Lit. aus tuȓgus und vietà komponiert worden ist, folgt aus dem unregelmässigen Auslaut des 1. Gliedes, vgl. turgovietė, turgauvietė.

Weitere Abltg.: tuȓginis, Adj.zu tuȓgus, tuȓgininkas 'Markthändler' = torikauppias, turgìnė 'Marktkahn' = markkinavene, -laiva,

turgáuti 'handeln, auf dem Markt verkaufen',

in Anlehnung an poln. targowac' noch lit. turgavóti 'Markthandel treiben'.

Lit. targúl'a 'Handel'

ist aus wruss. targóuwlja, russ. torgovlja; targúic' 'handeln' (westlit. targavója),

aus wruss. targavac', russ. torgovat', poln. targowac' entlehnt.

Lett. tūrgus, turgus 'Markt' = markkinat, kauppatori,

ist über lit. tuȓgus aus aruss. túrgú entlehnt (aruss. = muinais(valko)venäjä)

Ostlett. tàrgavāt 'laut schwatzen' (Vestiena, Saikava) stammt aus

russ. torgovat' 'um etw. handeln, feilschen, auf etw. bieten';

zum Subst. targa 'leeres, andauerndes Geschwätz, lautes, gleichzeitiges Reden unter vielen' 0vgl. russ. torg 'Handel, Markt'.

Danach schuf man in Birži ebenfalls von dem aus ursl. *t'rgú (altweissruss.) stammenden alten Lehnwort tìrgus '(Jahr)markt' ein tirgavuot.

Daneben existieren mit echtlett. Ausgang targāt, targuot, tergāt 'schwatzen' = lörpötellä,

tìrguot 'handeln = käydä kauppaa, feilschen = tinkiä, lärmend sprechen = puhua meluisasti'

hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/08/nimi-tampere-merkitsee-kuuriksi-venevinssia


Nimi "Inkere" (myöh. *Incere [intsere]) on kuuria, tarkoittaa "ankkuria" ja "ankkuripaikkaa".

Liettuaksi sana on "inkaras" (kuurismi) ja latviaksi "enkurs", venäjäksi "jakor´", preussiksi ankeris, englanniksi anchor, viroksi ankur.

aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/keit-ovat-inkeril-iset-ja-mist-he-tulevat



sherlocker
24.07.2013 18:40:38
372434

Hauskaa että otit esiin. Kaikilla nykykielillä on jokin sukulaisuussuhde johonkin kieli-perheeseen. Ei suomen kieli ole mikään ihme kaikista vaikutteista vapaa juttu tieten-kään. Agricola ei luonut suomen kieltä joskin keksi siihen paljon sanoja, joitsa iso osa niistäkin lienee jotain kautta "lainattuja".

Kiinnostavia sinäsnäs nuo sinun selityksesi esim. suomalaisten kaupunkien nimistä. Kaikki johtuu kaikesta ja kieli on siinä tärkeässä osassa, mutta politiikka ei ole kielen osa, edes aivokuoren klautta, siitä olen varma.

Jännä juttu on se että ajattelin ennen juuri vähän ennen toisaalla kirjoittaa jotain siitä, miten gematrinen yleisavain on samankaltainen kuin kielellinen yleisavain. Joku kielinero voi havaita eri kielten lainaukset ja hänelle on helppo oppia "uusia" kieliä.

Samalla tavalla Heinolan gematria on mahdollista: kaikki kielessä on sukua kaikelle ns. "aatamin kautta". Ellei sitten avaruuolio tuonut mukanaan myös kieltä. No toisaalta siinä tapauksessa myös kielemme olisi todellista tuontitavaraa.

Kaikki kieli vvoidaan lopulta palauttaa eli redusoida ensimmäisten ihmisapinoiden kurkkuäänteissin. Vai? 0Kirjoitettu historia ei vain yllä sinne asti.


Risto Koivula
31.07.2013 07:26:46
372553

"Turenki" näyttäisi ennen tarkoittaneen "Suurta (Avaraa) Kylää" tai "Rikkaiden kylää": " Sana "Turenki" saattaisi olla peräisin kuurista ja sanasta "Turingai" = Rikkaat

www.rikoyota.oh.lv/?ct=kuren

* Protams, nekāds somugru man ir, tev ir "kuršu valodā” nebūs, „kurši” visu turēs, tāpat kā citi balti...

Ës turi – Man ir = minulla on jne. Mës turimai – Mums ir

Tu turi – Tev ir ....................... Jus turiţëi – Jums ir

Ans turi – Viņam ir (mask) ....... Anëi turi – Viņiem ir

Anā turi – Viņai ir (fem.) ........... Anōs turi – Viņām ir

Liettua: Turinys = sisältö, ´~ ir forma´ = ´sisältö ja muoto´, turiningas = sisällökäs, (sisältö)rikas (esim. malmi),

Tähän ryhmään on muitakin kadidaatteja, joissa on pätkä ū alussa:

tūringas = tilava, avara, ilmava

tūrìngas -a (1) ietilpīgs -a = avara ; apjomīgs -a = tilava (ven. ob´jom) 0tū̃ris = tilavuus, tū̃rinys = laaja, tila-, avaruus- (-malli, -ristikko jne.) "

(Sic transit gloria mundi? :( )

aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/muinaisten-kuurilaisten-dzauna-l-ydetty-pirkkalasta?id=2119722%3ABlogPost%3A1028507&page=3#comments


Risto Koivula
31.08.2013 20:07:02
373133

Sorainen Särkkärannikko,-maa, erotukseksi hiekkaisesta Dyynimaasta eli Kuurinmaasta.

www.tiede.fi/keskustelut/post1420117.html#p1420117

" Lithuanian: žviȓgždas = karkea hiekka, sora

Etymology: 'grober Sand, Kies' = karkea hiekka, sora, sepeli žvirgždė 'kiesiger Boden, kiesige Stelle' = sorapohja, žvyrgždýnas dass., žvirgždė'tas 'voller Kies' = soratäytteinen, žvirgždúotas 'mit Kies bedeckt' = sorapeitteinen, žvirgždúoti 'mit Kies bedecken' = sorata, sorittaa, 0daneben ohne g : žvirždas = žviȓždas, Pl. žviȓzdai.

Lett. zvirgzds 'Kieselstein' = sorakivi, Pl. zvirgzdi, zvirgžņi und zvirgzdis 'Kies, Grand, grober Sand', zvirgzdaine 'kiesiges Land = kivinen maa(perä), eine mit Kieselsteinen bedeckte Stelle' = kivetty paikka.

Aus Kontamination von žiẽzdras, žìzdras (s. dazu s.v. žiezdrà) und žviȓždas ist lit. žvizdras 'Sandkorn', žvizdra 'Kies' entstanden (s.s.v. gaȓgždas, Wb. 137). 0Lit. žviȓ(g)ždas usw. ist urverw. mit skr. zvῑrst 'eine Art weichen Steins', daneben slav. *gversta in russ. (dial.) gversta 'grober Sand', žverst' dass.

Kummallista on että preussin ”sora” toisella sukupäätteellä tarkoittaa ”ruukkua” ja ”pikaria”

ZWÎRKSTAN n <35> [Swixtis E 350 VM] žvyras, žvirgždas ZWÎRKSTIS <40> [Swixtis E 350] puodynė = pikari, huhmar (Sixdo = sora preussuksi. Se on samaa juurta, sillä preussin w on "englantilainen" puolivokaali ja se tipahtaa helposti kokonaan pois.) 0Ettei se tarkoittaisi ”ruotsalaista”. En ole löytänyt sanakirjoista preussin Ruotsi-sanaa. Siitä sai tietysti puhua vain hammasta purren. 2

Eipä tarkoitakaan, vaan ”pikari” tarkottaa huhmarta, jossa jauhetaan ruokaa, eikä niinkään juomapikaria. 0Jotvnki: 0www.suduva.com/virdainas/ 0zigzda = sand = hiekka

zigzdra = gravel = sora 0zigzdre = yellowhammer bunting (emberiza citrinella) = keltasirkku

Sanaparvi tarkoittaa myös ”rouskuttamista”, JAUHAMISTA (kuten sorasta ja sepelistä voikin arvata) :

" lett. zvῑrgzas, zvergzdi 'grober Sand = karkea hiekka, Kies = sora', cf. lett. zvirgt (-stu) 'rieseln = rakeistua, grobkörnig werden, grobkörnig zerfallen' = tulla, jäädä karkearakeiseksi skr. zvῑrst 'Art weichen Steins'. Lett. zvìedris 'kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See' könnte aus *zviezdris dissimiliert sein;

vgl. lit. žvizdra 'Kies', žvìzdras 'Sandkorn' (Daukantas Būdas Vorrede 2; Būdas 115). Nach Būga ist freilich lett. zvìedris, lit. žvìzdra(s) Kontamination von lit. žìzdras, žiezdrà 'Grandkorn' usw. mit lit. žviȓ(g)ždas etc. Lit. žvӲras 'Sand' ist dagegen entlehnt aus poln. zwir (Brückner FW 158, Otrębski LPosn.1, 259, nicht erkannt von Specht Dekl. 212 mit Anm. 1). "

" Über lett. ”zviedris” 'kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See' = särkkä, s.s.v. gaȓgždas, Wb 137. ”

Tästä latvian ”sorarannasta” tulee ”Sora(rantainen)maa” ”Zviedrija”, EROTUKSEKSI ITÄMEREN ITÄRANNAN LENTOHIEKKADYYNIRANNOIST.

Weiteres s.v. žviȓgždas. "

Tuollainen karkeasorainen/-hiekkainen, kasvillisyydeltaan niukka alue, joka on eri aikoina vaihtevassa määrin veden alla, on SÄRKKÄ.

Särkkä on siinä mielessä DYYNIN vastakohta, että särkkä on paikka josta vesi ja tuuli pesevät ja puhantavat vienointa kiviainesta pois, kun taas dyyni on paikka, johon ne saavat sitä.

”Kuurinmaa” tarkoittaa ”Dyynien maata”, joten olisi varsin loogista, että jossakin muualla oli myös ”Särkkien maa”, sillä tuollaiset kalojen ja muiden liikkeisiin vaikuttavat asiat eivät varmasti jääneet periaatteealtaan tuntemattomiksi merillä liikkuvilta.

Edelleen ainakin Liivinmaa on nimetty mereltä käsin, joita oli vain muutaman kilometrin syvyydellä rannasta ja joista, ja sisempänä maassa oli muuta väkeä. Ruotsissakin kivikaudella oli pitkään rannikolla ja saarilla sekä jokien latvavesillä ”uralilaisia” kuoppakeraamikkoja”, mutta viljely- ja karjanhoitoalueilla oli muita kuten suppilomaljaväkeä (tai oikeastaan kuoppakeraamikot olivat pääasiassa heidän jälkeensä).

Sana hyvin mahdollisesti tulee täestä *g'verg(z)ti-sanasta kantabaltin tai kuurin kautta, jossa säännömukainen muoto olisi ”*dzverga(s)”, josta voi tulla yhtä hyvin zverga-”särkkä” kuin *Zvergē (kb, kuuriksi ajankohdasta riippuen *Zverdje tai *Zverdze, tai *Zverga) -Sverigekin.



Risto Koivula
13.09.2013 07:54:20
373210

Sisä-Suomesta löytyi ensimmäinen jätinkirkko

Uusi löytö voi ratkaista jättikirkkojen arvoituksen

Perjantai 13.9.2013 klo 04.22

http://static.iltalehti.fi/uutiset/jattikirkko1309MN_uu.jpg

Ensimmäinen Sisä-Suomesta löydetty jättikirkko sijaitsee Pohjois-Karjalassa Pielisessä. Jättikirkot rakennettiin neoliittisella kivikaudella, ja ne yhdistetään Pöljän kulttuuriin.

Pohjois-Karjalan Pielisestä löytyi ensimmäinen jättikirkko, joka sijaitsee Sisä-Suomessa.

Ensimmäinen Sisä-Suomesta löydetty jättikirkko sijaitsee Pohjois-Karjalassa Pielisessä. Jättikirkot rakennettiin neoliittisella kivikaudella, ja ne yhdistetään Pöljän kulttuuriin. (URSA)

Pielisen Isosta Mahosaaresta tehtiin harvinainen löytö, joka saattaa paljastaa jättikirkkojen käyttötarkoituksen. Asiasta kertoo Ursan Tähdet ja avaruus -lehti.

Isosta Mahosaaresta löytyi kivikaudenaikainen muinaismuistomerkki: jättikirkko. Suomesta on aiemmin löydetty noin 50 jättikirkkoa Perämeren rannalta, mutta Pielisestä löydetty kirkko on ensimmäinen Pohjanmaan ulkopuolelta.

Jättikirkkojen käyttötarkoitus on ollut pitkään epäselvä, mutta jättikirkoilla uskotaan olevan yhteys rituaaleihin ja uskontoihin. Pielisen löytö tukee myös teoriaa, jonka mukaan kirkot liittyvät hylkeenpyyntiin. Jääkauden jälkeen hylkeitä jäi loukkuun sisävesiin, joten kirkkoja rakennettiin näiden vesistöjen varrelle.

Jättikirkot ovat kooltaan 25x18 metriä olevia suuria kiviaitauksia, jotka ovat rakennettu punaisista kivistä.

Kirkon kehävallin akseli on suunnattu talvipäivänseisauksen auringonnoususta kesäpäivänseisauksen auringonlaskuun, joten jättikirkkojen epäillään antaneen kiintopisteitä vuoden kiertoon, joten ne auttoivat maanviljelyssä. 0Kirkot rakennettiin noin vuotta ennen ajanlaskun alkua. "



Muokannut: Risto Koivula , 13.9.2013 7:59:20



sherlocker
13.09.2013 20:23:57
373212

Hyvä kun löytyi. Kuinka olikaan pysynyt piilossa sienestäjiltä ja marjastajilta kaikki nämä vuodet. HymiÖ.

No kyse lienee jonkin iätajat tunnetun paikan määrittelemisestä tieteellisesti vihdoinkin.

Se, että näitä on pohjanmaalla löytynyt ennen muttei sisämaasta panee tavallisen pöljämaallikon ajattelemaan, että ehkäpä niitä pyöreitä kiviä jääkauden jälkeen löytyi jostain syystä enempi niin kuin juuri pohjanmaalta.

Ihmisillä on voinut olla monia syita kantaa pyöritä kiviä kasaan.

Maanviljelyksen tieltä?

Uskonnonnolliseksi tunteeksi verrattava ikuisiistarve voi olla yksi syy?

Ajantaju oli varmaan noihin aikoihin jo kehittynyt. Ymmärrettiin nykyinen aiempi ja tuleva.

Jopa ikuisuus saattoi jonkun mieleen tulla. Miten selität ikuisuuden kavereille tai jopa tuleville sukupolville.

Se kannattaa varmistaa tekemällä jotain joka pysyy ja kestää. Kannetaan kivikasa. Viesti ennen kirjoitusta ja tietokoneita. Jätinkirkko - muinainen tietokone ennen antijotainkytheraa.

Sisämaan pyöreät kivet tulivat luultavasti Marsista. Ovat Marsin monoliittien silmäkuoppien negatiiveja.


Juha Keränen
13.09.2013 22:14:32
373219

Uudessa Tähdet ja Avaruus- lehdessä esiteltiin uutta löytöä.

Kehät on ajoitettu aikaan, jolloin maanviljelys teki tuloaan näille main, mutta kansa oli kyllä metsästäjä- keräilijöitä.

Rídderstadin mukaan useimmissa jätinkirkoissa on suuntauksia auringon nousu- ja laskusuuntiin tasaus/seisauspäivinä.

Stonehenge- tyyppisiä monumentteja siis melkoisella todennäköisyydellä.

Tuskinpa maanviljelyksen tieltä kiviä millekään mäelle kasattiin, tokkopa tuolloin vielä kovin suuria ponnistuksia tehtiin peltojen raivaamiseksi.

Pääosa jätinkirkoista(kaikki?) muuten on tehty valmiiseen kivikkoon kasaamalla kivet reunoille valleiksi.


5000 vuotta sitten kauppayhteys Rovaniemeltä Baltiaan! Vasarakirveskansa varmasti balttilaista

Risto Koivula
24.09.2013 03:56:45
373505

Jopa 5 000 vuotta vanha meripihkanappi löytyi Rovaniemeltä

Rovaniemen Valionrannan kaivauksissa on löytynyt kivikaudelta oleva meripihkanap-pi. Lapissa hyvin harvinainen löydös ajoitetaan alustavasti vuosivälille 3000-2500 eKr eli sillä voi olla ikää jopa 5 000 vuotta. Meripihkaa tuotiin kivikaudella Suomeen Latviasta.

Rovaniemen meripihkanapin arvosta kertoo se, että Lapista on tehty aiemmin vain viisitoista kivikauteen ajoitettavaa meripihkalöytöä. Aikaisemmat löydöt on tehty Rovaniemen Kolpeneelta, Sierijärveltä ja Niskanperältä, Kemijärven Neitilästä sekä Kittilän Vanhainkodin asuinpaikalta.

Nappi on balttilaista tyyliä

Rovaniemen meripihkanapissa on niin sanottu v-porauksellinen aukko kiinnittämistä varten. Malli on balttilainen, mikä paljastaa napin alkuperän olevan Latviassa.

Kittilässä on aiemmin löydetty samanlainen meripihkanappi. Myös Yli-Iin Kierikin kivikautisesta kylästä on löytynyt vastaavia meripihkanappeja.

Valionrannan kaivauksissa runsaasti muitakin löytöjä

Valionrannan arkeologiset kaivaukset saatiin loppuun 13. syyskuuta.

Tutkimuksia tehtiin Valionrannan Koskenniskan alueella yhteenlaskettuna usean aarin alueella. Yksittäisiä erisuuruisia kaivauskohteita on puolenkymmentä.

Alueelta löytyi runsaasti kivikautista esineistöä ja nuotiosijoja. Museovirastoon lähti löydöksiä useita laatikoita, ja esineiden tutkiminen ja inventointi vie aikaa.

Paikalla lienee ollut laajahko kivikautinen asuinpaikka.

Esinelöydöissä on asuinpaikoilla esiintyviä luunpaloja ja nuotionsijoja sekä käyttö-astioiden kappaleita, esimerkiksi Pöljän tyypin asbestikeramiikkaa myöhäiskivikau- delta Löydöissä on myös hyvin säilyneitä työkaluja, muun muassa kiviset poikkikir- ves, tuurankärki ja kynsitaltta. 0Metsästykseen liittyvää esineistöä löytyi ainakin Pyheensillan tyyppinen kapea nuolenkärki ja liuskekärki. "

Miksi muuten Lapin aikaisemmista lukuisista kivikaudenaiakaista meripihkalöydöi- tä on tähän asti vaiettu? 0Löytö liittyy samaan kulttuuriseen yhteyteen kuin Pielisen kivilatomukset.

http://img.yle.fi/uutiset/lappi/article6839171.ece/ALTERNATES/w960/meripihkanappi+Rovaniemi+kivikausi+Valionranta+arkeologiset+kaivaukset

http://img.yle.fi/uutiset/lappi/article6839171.ece/ALTERNATES/w960/meripihkanappi+Rovaniemi+kivikausi+Valionranta+arkeologiset+kaivaukset


Risto Koivula
13.11.2013 10:06:49
374233

Jo neandertalin ihmiset tislasivat koivusta tervaa ja näihin päiviin asti säilynyttä lujaa ”muovia”, jolla työkälujen liitokset vahvistettiin ja suojattiin esimerkiksi sidontojen lahamiselta.

Kyseessä on yksi ihmiskunnan vanhimmista taidoista vaikeudestaan huolimatta. Se on syntynyt ”vahiongossa” kun tulta on yrittty säilyttää umpimähkässä mahdollisim-man kauan ja mahdollisimman pienellä puunmenekillä ilmansaantia rajoittamalla.

ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/neandertalin-ihmiset-olivat-tarkkoja-tulenkasittelijoita

” Tulen hallinnasta kertoo myös koivutervan valmistus. Koivun tuohesta saa tervaa, jota on käytetty esimerkiksi kiviterien kiinnittämiseen puisiin varsiin. Tervan valmistaminen edellyttää tuohen kuivatislausta eli polttamista ilmattomassa tilassa. Todennäköisesti sytytetty tuohi haudattiin kuoppaan ja peitettiin sinne, tervahautaan. Tätä on osattu tehdä yli 200 000 vuotta sitten. ”

Otsikon väite lähtee siitä, että JOS ON OSATTU TEHDÄ LUJAA MUOVIAKIN, on aivan varmasti osattu tehdä myös (sen välivaihetta) TERVAA. Ja jos on osatuu tislata ter-vaa, on osattu tislata myös viinaa. Ja kaikille noille on taatusti ollut käyttöä, rajattoasti.

Muinaisihmiset olivat myös hyvin selvillä siitä, että meripihka (luonnonmuovi) on pih-kaa, tislattavissa sekin, liettuan sana GINTARAS, latvian dzintars tarkoittaa juuri sitä. Kummallista kyllä, neandertalin ihminen ei tuntenut eikä harrastanut minkäänlaista merenkulkua, eikä se päässyt esimerkiksi Gibralrarin yli.

www.tiede.fi/keskustelut/post1054823.html#p1054823

www.tiede.fi/keskustelut/post1089401.html#p1089401

www.tiede.fi/keskustelut/post1196325.html#p1196325

" ” Tuosta tervan tärkeydestä muinoin eri kulttureissa voisi todeta, että Baltian talven räntäsade alkaa yleensä lokakuulla ja jatkuu lähestaukoamatta huhtikuulle varsinkin lehtimetsävyöhykkeellä, ja läpimärissä 0-asteissa vaatteissa ja saapaissa loskassa kuolee samalla todennäköisyydellä hypotermiaan kuin vastaavissa vaatteissa kuivina 30 asteen pakkasessa. Ulkovaatteet ja saappaat tervattiin koivuntervalla.

Männynterva on karsinogeenistä, mutta puulle sopivampaa. Kumpikin terva karkoit-taa myös monenlaisia "kotieläimiä". Tervatut vaatteet kelpasivat sellaisnaan myös ka-lastukseen ja merenkulkuun. Ja Epyyktissähän se (seetrin)tervantislaus varsinaisesti on keksitty, sen uskottiin tuovan ihmisellekin "ikuisen elämän". ”

Tästä tervajutusta ja tärkeydestä syöpäläisten torjunnassa metsävyöhykkeellä saatiin uuttaa tietoa, kiinalaiset tutkivat perusteellisesti Sinkiangin ”nordic”-muumuoita (joilla osoittautui olevan myös neekeriverta, eli väkeä oli tullut myös Intiasta, Ceylonin suun-nalta): osoittatui, että nuo ihmiset olivat eläissään kantaneet valtavaa syöpäläismää-rää, joka oli selkeästi heikentänyt heidän yleiskuntoaan. Vaatteissa ei ollut käytetty tervaa, eikä alueella ole tervapuita,ei koivun eikä männyn/seetrin tyyppisiä. Syöpäläi- set ovat voineet jopa tehdä ilman tervaa tai vastaavaa talviasumisen mahdottomaksi alueilla, joilla ei kuitenkaan ole niin kovia pakkasia, että syöpäläiset voidaan tuhota niillä, kuten arktisella alueella. Arktiset kansat eivät käytä tervaa, ja lappalaiset nimittivät kaikkia niitä, jotka käyttävät, ”kainulaisiksi”, tervan lähtöpuusta riippumatta. "

PS: Mistä ja miten nykyaikeinen miesten edustuspuku on todennäköisimmin peräisin ja miten? Ja miksi se on musta? Se on hyvin erilainen kuin romanisissa, islamilaisissa tai kreikkalisissa maissa keskiajalla.



Risto Koivula Miekkamiehen hauta 1000 vuoden takaa Janakkalassa
14.11.2013 16:31:43
374296

" Tuhatvuotiaan miekkamiehen ruumis löytyi pellosta

Historian harrastajat löysivät merkillisen ja arkeologisesti arvokkaan muinaishaudan Janakkalasta. Ristiretkiajan ruumishaudassa oli poikkeuksellisesti miesvainajan mukana kaksi miekkaa,vieläpä eri aikakausilta. Hyvin säilyneestä haudasta löytyivät harvinaisen kookas noin 1100-luvun miekka sekä ehkä kertaalleen jo polttohaudattu viikinkiajan miekka.

Janakkalalaisilla historiaharrastajilla kävi toissaviikolla huima tuuri. He olivat tutki- massa metallinilmaisimien kanssa Janakkalan Hyvikkälässä peltoa, josta oli aiempia viitteitä siitä, että paikalla on ollut esihistoriallinen asutus. Muutamien pikkulöytöjen jälkeen ilmaisimeen osui keihäänkärki, samasta löytökohdasta kirveenterä ja kohta maata kaivettaessa myös katkelma miekkaa. Harrastajat keskeyttivät kaivamisen ja tekivät ilmoituksen museovirastolle.

Löytö osoittautui kaivauksissa harvinaiseksi ja arvokkaaksi. Maasta paljastui ristiret-kiaikainen, noin 1100-luvun ruumishautaus. Luuranko oli säilynyt poikkeuksellisen hy-väkuntoisena, mikä mahdollistaa sen, että uusilla tutkimusmenetelmillä siitä saadaan tietoa, jollaista ei aiemmista varhaisista ruumishaudoista ole saatu. Ja huippuna hau-taus oli harvinainen kahden miekan hautaus, eli vainajan matkassa oli kaksi miekkaa. Bonuksena miekat olivat vielä aivan eri historiallisilta aikakausilta.

- Siinähän oli kaksi miekkaa päällekkäin, joista tämä pienempi oli viikinkiaikainen. Ja se on nyt konservoinnissa todettu, että se on saattanut olla ollut tulessa. Eli se ehkä on ollut perintömiekka, joka on ollut polttohautauksessa, ja laitettu sitten tämän vai-najan pitemmän miekan kanssa, joka ei ole ollut tulessa. Eli se on harvinainen yhdis-telmä. Se on niitä Suomen pisimpiä miekkoja, ristiretkiaikainen, eli noin 1100 jälkeen Kristuksen, noin karkeasti ajoitettuna, kertoo kenttäkaivausta viime viikolla johtanut Museoviraston tutkija Simo Vanhatalo.

Miekkojen lisäksi haudasta löytyi vainajan matkaan laitettuja työkaluja,kuten keihään- kärjen katkelma ja työkirveen terä. Luurangon perusteella noin 180 cm pitkän, ilmei-sesti aikuisen miehen oma kiekkopontinen miekka on ajoitettu viikinki- ja ristiretkiajan taitteeseen. Pituutta miekalla oli lähes 120 cm. Haudasta saa aivan uutta tutkimus-tietoa

On mahdollista, että analyysit kertovat lähes tuhat vuotta sitten eläneestä, merkki-henkilöksi arvellusta vainajasta mm. mistä hän oli syntyisin, ja ehkä jopa millainen oli hänen viimeinen ateriansa.

- Nyt on mahdollista kokeilla tässä uusia analyysejä. Meillä on kyselyt päällä, että jos siitä saisi dna- ja isotooppiajoituksia, voisi selvittää mistä vainaja on kotoisin, mistä päin tullut ja onko hän asunut tällä paikalla.Ja sitten tietenkin näillä perinteisillä radio- hiiliajoituksilla voidaan vainajan kuolinhetkeä selvittää. Esimerkiksi kallo on vielä hiek-kakakun sisällä, emme ole purkaneet sitä. Mukaan täytyy saada asiantuntijoita katso-maan, että teemme sen oikealla tavalla. Harvinaisen hyvin on säilynyt tämä kallo ja yläruumiin osia. Että meillä on runsaasti tutkimusaineistoa luuston puolesta.

Simo Vanhatalo sanoo, että paikalta vastalaukun kohdalta otettujen maanäytteiden perusteella on ehkä mahdollista selvittää jopa vainajan viimeinen ateria. Onko kyseessä ollut merkkihenkilö?

- Kyllä varmaan.Nyt pitäisi varmaan selvittää onko siinä ympärillä muuta hautausta. Siinä on kuitenkin merkkejä, että siinä olisi naisten hautauksia ja muuta. Kuitenkin yleensä näitä kahden miekan hautoja on Suomesta vähän. Luulen, että merkittävä henkilö on ollut kyseessä.

Joskus vain käy tuuri, sanoo löytäjä

Hautapaikan löytäjä, janakkalalainen historian harrastaja Mikko Mäkelä kertoo olleen-sa parin ystävänsä kanssa tutkimassa maastoa, josta he arvelivat erilaisten viitteiden perusteella löytyvän jotakin esihistoriallisesti kiinnostavaa.

- Etsiskeltiin ihan normaalisti,ja joitakin pieniä löytöjä siinä olikin.Olimme jo siirtymässä aivan toiselle alueelle, kun kokeilin tutkittavan alueen laidalta sähköpylvään vierestä, mikä ei ehkä ole paikkana sellainen että uskoisi siitä jotakin löytyvän, koska siinä on kaiveltukin. Siinä sitten etsin rupesi huutamaan, ja siinä kaivoin tällaista kaikua ylös. Pikkuhiljaa vastaan tuli tällainen keihäänkärki, sitä jo pidin hienona löytönä ja ihmetel-tiin sitä kaverin kanssa.Kun etsimellä koitti sitä,niin signaali vain jatkui.Siitä pikkuhiljaa kaivettiin käsin varovasti syvemmälle, sitten tuli vastaan kirveen terä.

- Siinä vaiheessa rupesi vanhojen kokemusten perusteella arvailemaan, että siinä saattaisi olla jonkinlainen hautaus. Tutkittiin sitten aluetta tarkemmin. Katsottiin onko löytöreiässä muuta. Aivan sen pohjalta pilkisti kiiltävänä miekan säilän osa. Siinä nä-kyi tekstiä, joka varmaan selviää röntgenkuvauksissa. Sen tunnisti siitä, että hautaus ja kätkö siinä on, ja siinä vaiheessa sitten lopetimme ja otimme yhteyden Museoviras-toon, kertoo löytäjä Mikko Mäkelä.

Mahdollisista lisäkaivauksista alueella Simo Vanhatalo ei osaa vielä sanoa ennen uuden löydön tutkimusten valmistumista. "

Löydöt ovat samalta ajanjaksolta kuin Pirkkalan "dzauna". Mitenkään varmaa ei kuitekaan ole, että kysessä olisi ollut sama porukka.

Nimen "Janakkala" ja myös suomen sanan "jana" alkuperä on hämärän petossa. Se on mahdollisesti samaa perua kuin saamen "juone" ja "juoni", jotka tarkoitavat porojen käyttämiä reittejä, polkuja.

Yksi mahdollisuus on että sanat liityvät Juhannuksen, liett. Jonis (gen. Jonio [äänt. joño], juhannus-) latvian Janis (gen. Jaņi, juhannus-), kuurin Jans, tarkoittaen mahdollisesti juhannuskulkuetta tai -salkoa. ´Jana´ on TEKNINEN sana, tietynlainen pätkä tai sellaista pätkistä muodostuva jono.

"Janakkalan" yksi mahdollinen tausta on kuurin "janāga", latvian "jāņoga", "juhannus- marja" = viinimarja, josta "Janakkala" on viinimarjakylä,tai yleensä vaan juhannuskylä. Keskieurooppalainen nimi johtuu siitä, että siellä ensimmäiset viinmarjalaadut kysyvät juhannukseksi.

Janakkalan keskuksen Turengin nimi tarkoittaa "laajaa" tai "rikasta kylää", jos se on kuurista.

keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/331185?page=13#331906 keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/331185?page=13#331899

Suomen nuorakreaamisen eli vasarakirveskulttuurin kieli on ollut paitsi balttilainen, vieläpä hyvin selkeästi itäbalttilainen, mikä tarkoittaa, että se on jo syntysijoillaan kokenut SU- kielten voimakasta äänteellistä ja muuta vaikutusta.

Sellainen "rekonstruoitu" "kieli", jota jaskat ovat pitäneet pyörityksissään "kantaindo-eurooppana", on osoittautunut paljon myöhemmistä IE-kielimuodoista, mm. juuri vasarakirveskielestä kokoon- pannuksi muuksi kyhäelmäksi.

Sen "juuria" koskeva sivu, jota mm. minä olen heti kritisoinut juuri tuosta asiasta, että sen monet sanat ovat voineet olla balttia, mutta kaikkiea muuta kuin kantabalttia, saati "kantaindoeurooppaa", on määrätty poistettavaksi netistä. (Nuo kannattaa kyllä kopioida levylle, vaikka ne ovatkin väärin. Niistä voi saada ainakin ideoita.


" Appendix: List of Proto-Indo-European roots

The following is a list of Proto-Indo-European roots, given with their basic meaning and notable cognates in Indo-European languages. Note that there is some debate among scholars on whether certain roots belong to PIE or not. 0Note that only roots are listed here; see Appendix:List of Proto-Indo-European nouns for nominal stems. See also w:Proto-Indo-European pronoun, w:Proto-Indo-European particle and w:Proto-Indo-European numerals.

p, t, , k, 0b, d, ǵ, g,

, , ǵʰ, , gʷʰ

s, h₁/e, h₂/a, h₃/o, h₄, H (unknown laryngeal)

y, w, r, l, m, n

WIkin tiedote:

This appendix has been nominated for deletion(+) 0Please see that page for discussion and justifications. Feel free to edit this appendix as normal, though do not remove the {{rfd}} until the debate has finished.


***


https://yle.fi/uutiset/3-7474771


Janakkalan miekkamiehestä tähti brittiläiseen dokumenttisarjaan: "Tarina on varmasti tutkimisen arvoinen"

Brittiläinen Yorkin yliopiston arkeologiryhmä ja keskiaikaisia hautalöytöjä tutkiva doku-mentin tekijä ovat kartoittaneet alkuviikosta Janakkalan miekkamiehen löytöpaikkaa. Tutkimusten odotetaan tuovan runsaasti uutta tietoa kahden miekan kanssa hauda-tusta miehestä ja historiallisesta asutuksesta Suomessa. Vuosisatojen jälkeen Janakkalan miekkamies nousee brittidokumenttisarjan tähdeksi.

Kotimaa

Dokumentaristi Jeremy Freeston Dragonshead Productionsista pitää Janakkalan löytöä erittäin kiinnostavana.

– Löysin Yleisradion uutisen netistä, kun etsin ideaa keskiaikaisista haudoista kerto-van ohjelmani toista tuotantokautta varten. Otin yhteyttä tutkijaryhmään,kun luin lisää löydöistä ja arkeologisista tutkimuksista. Ihastuin löytöön yhdestä soturista kahden miekan kanssa. Tarina on varmasti tutkimisen arvoinen.

Tämä on Freestonen kolmas matka Suomeen ohjelman vuoksi. Kaksi kertaa doku-menttiryhmä on jo käynyt miekkamiehen haudalla Janakkalassa. Tällä kertaa mukana tuotiin arkeologisiin tutkimuksiin soveltuva Yorkin yliopiston magnetometri ja maavastusmittalaite.

– Tämä kaikki on sitä varten, että ymmärtäisimme mitä täällä on ollut ja tapahtunut aikoinaan. Tutkimusta on tehty todella paljon, mutta tietenkin todellisen arkeologisen tutkimuksen tekevät ammattilaiset.

Keskiaikalöydöt kiehtovat tutkijoita ja dokumentaristia

Mukana tutkimuksissa on ollut iso joukko ihmisiä.

– Museoviraston tutkijan Simo Vanhatalon tiimi ja Kanta-Hämeen menneisyyden etsijät (siirryt toiseen palveluun), jotka miekkamiehen alunperin löysivät. Englannista Yorkin yliopistosta on mukana arkeologi Tim Sutherland ryhmineen.

Freestonia Suomessa kiinnostaa ennen kaikkea se, että täällä keskiaikaisia löytöjä on paljon. Sen sijaan Englannissa keskiaikaiset löydöt ovat harvinaisia.

– Täällä Suomen pelloilla on paljon vielä löytämätöntä historiallista aineistoa, keski-ajan ja viikinkiajan löytymättömiä jalanjälkiä. Tämä on kiinnostavaa, koska juuri tästä ajasta Suomen historiassa emme vielä tiedä paljoa. Näitä tiedonmuruja on kiinnosta-vaa tutkia. Miekkamiehellä on vielä tarina kerrottavanaan, uskoo Jeremy Freeston.

Kaksi miekkaa, kaksi tarinaa?

Yorkin yliopiston arkeologi Tim Sutherland pitää miekkamiehen löytöä hyvin harvinaisena.

– Se, että haudasta löytyi kaksi miekkaa kahdelta eri aikakaudelta on hyvin harvinais-ta. Meistä tuntui kiinnostavalta tutkia löytöpaikkaa laajemmin geofysikaalisilla mittalait-teilla. Onko pellolla jotain muuta, onko siellä hautoja, rakennuksia, onko siellä rajoja mahdollisten hautojen ympärillä, koska silloin siellä voisi olla hautausmaa.

Tutkijat eivät tulleet Suomen turhaan, sillä Sutherlandin mukaan mittauksilla löydettiin iso raja löytöpaikan ympäriltä, eivätkä tutkijat tiedä, mikä se on.

– Se voi liittyä hautausmaahan tai rakennukseen. Täällä on paljon salaisuuksia ja toivottavasti löydämme joitakin vastauksia. Sitähän arkeologia on, vastausten löytämistä kysymyksiin, nauraa Sutherland.

Englantilainen arkeologi pohtii, liittyykö miekkamiehen hautaan kaksi tarinaa.

– Kaksi miekkaa kielii siitä, että tähän liittyy kaksi ihmistä ja siis kaksi tarinaa. Ovatko tarinat kytkyssä toisiinsa, ovatko ne ajallisesti kaukana toisistaan, olivatko kaksi ihmistä samasta perheestä vai olivatko he kollegoita, jotka taistelivat yhdessä. Tarinoissa on paljon vaihtoehtoja, miettii Tim Sutherland.

Dokumentti miekkamiehestä ilmestyy ensi keväänä. Arkeologi Tim Sutherlandia seuraava sarja on myyty Viasatille. "