Aamulehdessä 21.07.01 oli Lassi Kurkijärven arvostelu Geoffrey Millerin kirjasta "The Mating Mind" otsikolla "Aivot,viettelykseen viritetty vehje". Kirjaa en ole lukenut, mutta ilmenee,että siinä etsitään kevyehkössä tyylilajissa uudentyyppistä sosiobiolo- gistista selitystä ihmisen kehitykselle yhteiskunnalliseksi olennoksi ns. sukupuoliva-lintateoriasta, joka tutkii informatiivista roolia parinmuodostuksessa näyttelevien laji- ominaisuuksien korostumista lajin ilmiasussa,vaikka näistä ominaisuuksista ei olisi yksilöiden hengissä selviytymiselle ”tavallisissa” tilanteissa mitään hyötyä, vaan jopa haittaa. Kurkjärvi toteaa:

” Millerin populaariteorian tavoite on kunnianhimoinen… Hän yrittää selittää, miksi ih- minen runoilee, tanssii,seikkailee,puhuu - ja ylipäätään pohtii mitään ruuanhakua ja seksiä syvempää.

…Sen sijaan että ihmislajin ajattelu olisi kouliintunut machiavellistisissa sosiaalisis- sa valtapeleissä …Millerin mielestä flirtti ja sanailu loivat mielen varsinaiset peruskivet.

…Miksi aivot kehittyivät? Siksi, että niiden kasvattaminen ja käyttäminen vaatii paljon ravintoa ja siksi, että ne ovat erittäin herkkiä mutaatioiden vaikutukselle (?) – eli ovat loistava paljastuskeino yksilön geeneistä ja terveydentilasta.

…Ajatus parinvalinnasta keskeisenä kehitysvoimana on houkutteleva, sillä muut mieltä selittävät teoriat koneellistavat ihmisajattelun ja yrittävät löytää kaikelle, taiteesta alkaen jotain lajin selviytymiseen liittyvää etua.”

Tähän viimeisimpään voisi todeta,että eivät sukupuolivalinta ja luonnollinen valinta voi luonnossa olla kovin jyrkässä ristiriidassa.

Ensin mainittu mm. ylläpitää diversiteettiä eli estää liian nopeaa ja yksipuolista eri- koistumista joihinkin olosuhteisiin,edesauttaa lajiutumista, torjuu lähilajien sekapesintöjä jne.

Nämä kanalintukukkojen ja joidenkin muiden urosten loistavat höyhenpuvut varsinkin pesimäaikana ovat viesti paitsi kanoille, myös vihollisille.

Ensinnäkin ne ohjaavat vihollisten huomion pois kanoista.

Toisekseen nämä opituin eli ehdollisin refleksein käyttäytyvät pahimmat viholliset kuten kissat, koirat ja näädät eivät iske saalistusmielessä ensimmäisenä kynsiään komeimpaan ja niin ollen luultavasti myös taistelukykyisimpään kukkoon, joka saat- taa hengestään tapellessaan olla varteenotettava vastustaja, vaan mieluiten jo val- miiksi vähän räjähtäneeseen,siipeensä saaneeseen ja sulkasatoiseen kukkoon, joka oletettavasti on helpompi saalis,eli juuri sellaiseen yksilöön joka parhaiten joutaakin pataan myös oman lajin puolesta. Ja hailakan tai muuten poikkeuksellisen värin omaava kukko tulee myös luultavasti luokitelluksi kulahtaneeksi, vaikka olisi voimiltaan kuinka hyvässä iskussa.

Sen sijaan geeniperäisin ehdottomin refleksein toimivat saalistajat kuten petokalat iskevät mieluiten voimakkaimpana ärsykkeenä toimivan isoimman tai värikkäimmän saaliin kimppuun kuten ihminenkin metsästäessään huvikseen.

Teorian varsinainen ongelma on kuitenkin muualla:Siinä vaiheessa,kun joko muuten vaan tai sitten tietoisesti tai tiedostamattaan ns. ”määrätyssä tarkoituksessa”, kuten teoria enemmän tai vähemmän oikeutetusti olettaa, runoillaan, tanhutaan,puhutaan niitä näitä, ”machiavellilaisista sosiaalisista valtapeleistä” puhumattakaan, ollaan jo ihmisiä eikä eläimiä. On syntynyt ja kehittynyt tietoisuus, kieli ja ajattelu, joita kehitty-neimmilläkään eläimillä ei omasta takaa ole.Kehityksen varsinainen ongelmakohta ja pullonkaula on kaukana takanapäin.

On siis karkeasti ottaen olemassa kolme käyttäytymisen ohjausjärjestelmää: synnyn- näiset ehdottomat refleksit, joiden koneisto on aivokuoren alapuolisissa aivojen osis- sa sekä selkäytimessä (ja joilla sosiobiologismin ideologia selittää ihmisenkin kaik- kea käyttäytymistä), on sisällöltään opitut eli ehdollistuneet ns. ehdolliset refleksit, joiden koneisto on aivokuorella, ja jotka ovat erityisen luonteenomaisia esimerkiksi petoeläimille, kädellisille ja varislinnuille.

Periaatteeltaan kolmannentyypinen ohjausjärjestelmä on kieliperustainen ajattelu, jonka koneisto myös on aivokuori kuten ehdollisten refleksienkin,ja joka esiintyy vain ihmisellä (joskin yhteiskunnan ulkopuolella kehittynyt ihmislajinkin edustaja voisi periaatteessa käyttäytyä ns. suorin ei-kielellisin ehdollisin refleksein).

Mm. kädellisten ja petoeläinten evoluutiossa ehdollisten refleksien järjestelmä on vä- hitellen syrjäyttänyt tieltään ja alistanut omiin tarkoituksiinsa ehdottomien refleksien järjes- telmää ennen kaikkea siten, että aivokuoren massa ja merkitys muihin osiin nähden on määrällisesti kasvanut kehityksen myötä.

Mutta miten sitten voisi olla syntynyt monimutkainen puhekieli ja sille perustuva ajat- telu, joka yhdistelee ympäristöstä riippumattomalla tavalla mielikuvia niiden kohtei- den nimien eli sanojen avulla, ja miten tämä ajattelu on kaapannut aivokuoren koneistokseen puhtaasti biologisten (suorien) ehdollisten refleksien systeemiltä?

SE on varsinainen peruskysymys, kun ns. biologinen evoluutio on vaihtunut sosio- kulttuuriseen evoluutioon ihmisen tärkeimpänä sopeutumismenetelmänä lajina muuttuviin olosuhteisiin.

Ehdollisten refleksien järjestelmässä eläin rakentaa koko ikänsä psyykkisiä malleja hyvinvointinsa kannalta tärkeistä kohteista kuten saalieläimistä, vihollisista ja kilpailijoista niille ominaisine tapoineen, reviirinsä ruoanlähteistä jne.

Tällaiseen kohteen psyykkiseen malliin viittaa yksi tai useampi ns. ärsyke, joka voi olla periaatteessa mikä tahansa kohteeseen liitetty merkki, kuten ääni, haju, hahmo tai ihmisen ehdollistama signaali.

Kun esimerkiksi kissa tällaisen hiiritietokantansa ohjaamana saalistaa hiirtä, saattaa näyttää siltä kuin se ajattelisi, mutta näin ei ole asian laita samassa mielessä kuin ih- misellä. Ihminen saattaa ehdollistaa suuren määrän sanoja liitettynä johonkin toimin- toon ehdollisin refleksein käyttäytyvälle eläimelle, esimerkiksi koiralle, ja saada koi- ran sitten sanoin toimimaan haluamallaan tavalla, mutta koira ei silti ”ymmärrä” tätä toimintaansa esimerkiksi niin,että se voisi edelleen antaa määräyksiä jollekin toiselle koiralle, vaikka ”sovitut” merkit olisivatkin sen saatavissa aikaan.

Kielen perusfunktio on tietysti yksilöiden välinen viestintä.

Mutta ajattelu perustuu myös kielelle, se on sisäistä puhetta.

Jos henkilö ei osaa ajatella, hän ei myöskään ymmärrä tavallisessa mielessä, mitä hänelle puhutaan.

Pitäisi ilmeisestikin olettaa, että on täytynyt olla sellaisia yhteisöjä, joiden jäsenet ”jo” osasivat ”puhua” ehkä nykyistä paljonkin yksinkertaisemmalla koodilla, mutta kuiten- kin toisin kuin eläimet, mutta he eivät ”vielä” osanneet ajatella, vaan pelkästään mieltää ulkoisesta signaaliärsykkeestä.

Yksi mahdollinen teoria on olettaa,että on joskus ollut yhteisö, jonka kaikilla jäsenillä oli pitkälle yhteneväinen ehdollistunut mielikuva jostakin toistuvasta prosessista, vaikkapa norsun tai hylkeen metsästyksestä, johon liittyi myös monimutkaisempia ja monimutkaisempia kielellisiä signaaleja, vaikkei varsinaista ympäristöstä riippumatonta sanojen ja asioiden loogista yhdistelyä ollutkaan.

Tällainen ”puhe” oli ymmärrettävää itse metsästystilanteessa, sana kiersi pimeässä- kin siitä, mitä nyt on tehtävä, onko luvallista perääntyä, vai pitääkö jalkoihin jäämisen uhallakin pysyä paikallaan jne.

Kukin yksilö kuuntelee silloin yhteisön ”puhetta” ulkoisena tekijänä, kuin opetettu koi- ra isäntäänsä, sillä erotuksella, että ulkopuolista isäntää ei ole,vaan kaikki sanat ovat jonkun lauman yksilön reaktioita toiminnalliseen tilanteeseen tai toisten sanoihin.

Tällaisella systeemillä hoidetun toiminnan on pitänyt olla yhteisön elinehto  jotta sellaiseen olisi kannattanut ryhtyä.

Kun sukupolvien keräämää taitoa on ollut riittävästi,on taktiikkaa voitu hioa silloinkin, kun saalis ei ole ollut läsnä, tai kuolleen saaliin avulla, sekä suoritukseen liittyvien aseiden ja työkalujen avulla.

Seuraava vaihe olisi sitten mielikuvien yhdisteleminen ääneen puhumalla vaikkapa joukollakin, mutta itse toiminnallisen prosessin ulkopuolella, joka olisi jälleen valtava edistysaskel verrattuna siihen, että puhe olisi ymmärrettävää vain jossakin tietyssä toimintatilanteessa.

Tällaisen lauman jäsen olisi lauman ulkopuolella perin avuton otus, mutta varsinai- sen ajattelun kehitykselle olisikin sitten suuri kiihoke se, että se palauttaa täyden yksilöllisen toimintakyvyn vieläpä periaatteellisesti uudella tasolla, myös lauman ulkopuolella.

Lähes täydellinen riippuvaisuus laumasta on ominaista esimerkiksi hyeenakoirille, mutta niiden ei silti tarvitse olla kovin lähellä ajattelun kehittämistä, sen ”markkinaraon” ihminen on jo täyttänyt.

Ja tämän edellytyksenä on eräs ominaisuus, jota ehdollisten refleksien järjestelmään kuuluvan ns. ärsykehierarkian mukaan, joka sekin on ainakin pääosin opittu ja riip- puu myös yksilön kulloistakin tilasta, ohjautuvalla eläimellä ei oikein voi tulla kysy- mykseen: on osattava säilyttää mielessä sellaisenkin objektin malli, johon mitään varsinaista toimintaa ei suuntaudu, tai se toiminta voi olla pelkkää puhetoimintaa ja sittemmin siitä kehittynyttä ajattelutoimintaa.

Tällöin ajattelu olisi syntymästään lähtien olemukseltaan ja lainalaisuuksiltaan yh- teiskunnassa tapahtuvaa toimintaa, jossa olemuksellisesti ei ole varsinaisesti mitään ”biologista”, paitsi eräänlaisen kasvualustan ominaisuudessa.

Yhteiskunnallisen ja biologisen ohjautuvuuden välimuodot olisivat epästabiileja, ne joutuisivat nopeasti kehittyneempien ”yhteiskuntien” syrjäyttämiksi, tai missaisivat muuten kiperällä kehitystiellään. Siksi sellaisista yhteisöistä saattaa olla vaikea koskaan saada mitään empiiristä arkeologista näyttöä. "

Uutta tietoa aiheesta: sammakkonaaraat, jotka eivät kurnuta,eivät myöskään kuule kurnutusta!

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=348042

" Tampereen (usein hölynpölytieteen vannoutuneena tuuttina surullisenkuuluisassa) radiossa (YLE) eräs lintujen laulua ja vertailun vuoksi muidenkin eläinryhmien äänte- lyä tutkinut biologi lipsautti varmaan kauan tiedetyn, mutta varjellun sisäpiirisalaisuu- den, että sammakkonaaraat, jotka eivät kurnuta, eivät välttämättä myöskään lainkaan kuule koiraiden muka "kosiokurnutusta"!

Kyse olisi näin ollen pelkästään koiraiden keskinäisestä reviiri- ym. kommunikaa- tiosta ja sopeutumisesta ympäristöön "lajin ehdoilla" kilpailun vallitessa, kuten kanalintukoiraiden komeissa väreissäkin.

Jos näin olisi laajemminkin, se olisi melko kohtalokasta ainakin ns. milleriäisten sosiobiologistien ideologiseksi maailmanselityksekseen ottamalle sukupuolivalintateorialle.

(Tosin kyllä linnuilta painvastaistakin löytyy esimerkiksi kyyhkyslinnuissa,että koiraat jakavat sopuisasti reviirit, ja sitten sieltä huutelevat kilpaa naaraille. Tai sitten ensin muodostetaan parit ja sitten pari yhdessä hankkii mahdollisimman hyvän reviirin, kuten harakat (jo edellisenä syksynä) ja varikset.)

Tuo havaittiin ensin sammakoilla, jotka elivät meluisilla paikoilla kuten koskien äärel- lä, ja kurnuttivat ultaraäänellä. Tämä havaittiin vahingossa lepakkoja tutkittaessa. Naaraat eivät kuitenkaan kurnuta eivätkä myöskään kuule mitään kurnutusta. Noin voi olla muillakin sammakoilla, varsinkin jos vain koirailla on reviirit. Sammakoilla usein koirailla ja naarailla on eri reviirit,ja koiraiden reviirit ovat usein suurempia kuin naaraiden. Voi olla myös, että vain jompi kumpi sukupuoli pitää reviiriä.

Sammakoilla saattaa olla jopa erityinen ”kurnutuspeilislu(kko)”,jonka ollessa olemas- sa elukka sekä kurnuttaa että kuulee sellaista, ja muuten taas ei kurnuta, eikä kuule- kaan kurnutusta! (Tuon EI tarvitse olla kiinni taajuudesta, sammako ei myöskään näe kaikkea minkä aidosti oppivat lajit, vaan se näkee vain itselleen merkityksellisen.

Kutenkin sammakon on aikapäiviä tiedetty aistivan vain itselleen merkitykselliset asiat. Se ei erhdy pyytämään lentäviä lehtiä "hyönteisinä", eikä se "leiki" missään elinkaarensa vaiheessa, kuten pavlovilaisen ehdollistumismekanismin omaavat lajit. (Sen aistit silti kyllä varmasti harjaantuvat Fieldsin mekanismilla, Michael V. L. Bennettin sähkökalojen aistien tapaan.

http://neuroscience.aecom.yu.edu/faculty/primary_faculty_pages/bennett.html)

Muistan itsekin havainneeni pikkupoikana, kun kerättiin viikatteella heinää erilaisilta huonoilta kuten kosteilta alueilta,joihin isäntien koneet eivät soveltuneet,että samma- kot eivät juuri pelkää ihmistä ainakaan korkeassa heinikossa, vaan luottavat vain suojaväriinsä ja painuvat maata vasten. Viikatteen terään ne reagoivat sieltä maan- pinnasta, kun sen varjo menee silmien yli, ja silloin ne pomppaavat tavallisesti kuin rasiamiina toiseen paikkaan (ja joskus myös siihen terään, jos refleksit ovat nopeat suunta väärä). Se ”luulee” väistävänsä iskevää petolintua. Minä olin kova lukemaan eläinkirjoja ja jopa kasvikirjoja, ja nuo sammakon havantokyvyn erikoisuudet olivat jo silloin tunnettuja.

Jos ajatellaan Dawkinsin ”itsekkään geenin teorian” kannalta (mikä ei tarkoita ”tietoi- sesti sellaista etsivää mystistä Keeniä”...), niin voidaan kysyä, että koska reviiritön- kään naaras ei voi kutea ainakaan kovin monen koiraan reviirille, niin ”kannattaako” sen todella reagoida pelkkään kurnutuksen voimaan vai vasta senkin osaltaan mah- dolliseen tulokseen, että koiras todella hallitsee reviiriään ja mm. voi siten osaltaan huolehtia, että kudunsyöjät kuten isot hyönteiset ja pienet kalat tulevat itse syödyiksi.

Muuten se tilanne on vähän kuin Suomen akatemian ”perustutkimusmäärärahojen” jako, jossa lipevät ja ”lupaavat” suunnitelmanlirputukset ovat ”kaikki” ja toteutuneet KUNNOLLISET objektiiviset tulokset PELKKÄ RASITE (ja UHKA!)!


[HM: On myös havaittu sellainen yllättävä seikka esimerkiksi mölyapinoilla, että' parittelussa joka tapauk- sessa menestyvät koiraat eivät huutele ylimmäisinä, eivätkä välttämättä muodosta kiinteää reviiriäkään, vaan eniten huutelevat keskinkertaisesti menestyvät koiraat, jotka pyrkivät valtaamaan "yksityisen" reviirin ja pienen haaremin. Tämä jako näkyy myös kivesten painossa.]


Tahdon mahdollisesta yhteydestä "alkulaumaan" eräästä nettijulkaisusta:

OLEMUKSELLISESTI HIERARKKINEN alkulauma/esiyhteiskunta EI selitä ajattelun SYNTYÄ, vaan se selittää ainoastaan TASA-ARVONEN KOMMUNIKATIO. Tilapäi- nen hierakia tulee kuvaan, kun toiset laumassa osaavat jo ajatella, toiset edelleen vain reagoivat, eli suhteessa lauman sigaanleihin tottelevat. Tämä EI ole hierakiaa, jota PYRITTÄISIIN PITÄMÄÄN YLLÄ (kuin valtiota), vaan se on hierarkiaa, josta PYRITÄÄN EROON kulloistenkin ko. yksilöiden suhteen:

" Se, että ehdottomasti tehokkaimpia ovat nimenomaan toteamuksen muodossa an- netut suggestiot selittyy mahdollisesti sillä, että hypnoottinen tajunnantila merkitsee kehityksellistä regressiota primitiivisessä alkulaumassa vallinneiden sosiaalisten reaktioiden asteelle. Alkulauman selviämisen ja hengissäpysymisen ehtona oli, että koko lauma seurasi johtajauroksen antamia hälytys-, hierarkia-, tms. signaaleja välit-tömästi ja niitä mitenkään kyseenalaistamatta. Koko laumalla saattoi siis olla ainoas- taan yksi Tahto. Juuri tämänkaltainen “sosiaalinen“ tahtotoiminto vaikuttaa hypnoosi-tilassa. Siinä ei siis ole kyseessä vain hypnotisoijan ja hypnotisoitavan keskinäinen vuorovaikutussuhde, vaan nimenomaan tietyillä ehdoilla,tietyllä regressiivisellä kehi- tystasolla elvytetty lajityypillinen yhteydenpitomekanismi. Toteavassa kielimuodossa annettu suggestio vastaa signaalia.

Näin ollen saamme uuden näkökulman myös siihen mitä ihanteellisessa tapaukses- sa olemme tottuneet nimittämään yksilölliseksi ja “vapaaksi“ Tahdoksi.Siinä näyttäisi olevan sisäänrakennettuna sellainen varhaiseen lajinkehitykseen kuuluva ominai- suus, joka tekee siitä lähtökohtaisesti niin sanotun sosiaalisen muodosteen. Meillä on epäilemättä vahva taipumus idealisoida “vapaata“ Tahtoa yksilöominaisuutena, mutta lajimme sosiaaliseen peruslaatuun kuuluvaksi tosiasiaksi jää, ettei Tahtoa koskaan voida riisua puhtaaksi laumakäyttäytymiseen palautuvista mekanismeista. "

http://narkissos-esseet.net/tahto.html

Tahto ei edellty muuta hierarkiaa kuin jo ajattelevien ja ja sitä vasta oppivien välillä.





Yhä vaan "kännykkäpeilisoluautismia/skitsofreniaa" myös Geoffrey Milleriltä:

"("Evolutionary") Psychology Today" -hölynpölytiedelehti jatkaa rikollista kaännykkä- ja muuta "peilisoluautismi/-skitsofreniapiereskelyä" tunnettujen kahden edellisen vuosikymmenen humpuukimaakareiden kuten Geoffrey Millerin toimista kuin ei mitään olisi tapahtunut:

http://www.psychologytoday.com/blog/the-imprinted-brain/201204/neurons-mirror-the-diametric-mind

" Initial studies also reported lower mirror neuron response in schizophrenics. This is exactly what you might have expected because feeling empathy for someone implies accurate and appropriate reflection of that person’s feelings and emotional state.Both autistics and schizophrenics symptomatically misread people’s minds, so finding similar deficits in mirror neuron response in both groups hardly seemed surprising. "

Herää kysymys, miks Mexikosta on tullut hölynpölyn uusi tyyssija: ilmeisesti Jenkeissä on kalossi ruvennut viuhumaan tehokkasti haistapaskantietelijäpiireissä!

http://www.psychologytoday.com/blog/pleiotrope/201205/welcome-pleiotrope




1407121930913.gif

Tutkija paljasti naisten osuuden natsi-Saksan tappokoneistossa


Naisten osuus holokaustissa on jäänyt huomioimatta, amerikkalaistutkija Wendy Lower sanoo

5.8.2014 5:30 21




Punaisen Ristin sairaanhoitajat valajuhlassaan Berliinissä. Hitlerin raivottaret -kirjan kuvitusta.
Punaisen Ristin sairaanhoitajat valajuhlassaan Berliinissä. Hitlerin raivottaret -kirjan kuvitusta.


Wendy Lowerin tekisi mieli jo lähteä matkaan.Hän haluaisi matkustaa Ukrainaan ton- kimaan arkistoja, mutta epäilee tilanteen etenkin maan itäosissa olevan edelleen sellainen, ettei amerikkalaisen holokaustitutkijan sinne kannata mennä.

Ukrainalaiset arkistot kiinnostavat Loweria, sillä hän tutkii saksalaisnaisten tekemiä joukkorikoksia sekä osallistumista kansanmurhaan natsi-Saksan valloittamilla alueilla Itä-Euroopassa 1939–1945.

Tutkijalla taitaa vain väkisinkin olla edessään tauko, jonka pituudesta ei ole varmaa tietoa.

Suomenkielinen versio Lowerin uusimmasta Itä-Euroopan holokaustia perkaavasta teoksesta Hitlerin raivottaret – saksalaisnaisia natsien kuoleman kentillä ilmestyy tänään. Yhdysvalloissa viime vuonna julkaistu teos oli ehdolla National Book Award -palkinnon saajaksi tietokirjojen sarjassa.

"Tämä kirja vaati syntyäkseen Neuvostoliiton romahtamisen. Kommunismin luhistu- minen avasi minulle vapaan pääsyn Ukrainan arkistoihin", Wendy Lower kertoi Suomen-vierailullaan.

"Tarkoituksenani oli etsiä tietoa korkeiden natsijohtajien päätöksistä juutalaisten pakkosiirroista ja joukkomurhista, mutta yllättäen aloin löytää tietoja myös naisten osuudesta näihin julmiin rikoksiin."

Löytö ajoi Lowerin etsimään systemaattisemmin tietoja itään lähetetyistä saksalaisnaisista, jotka olivat toteuttamassa holokaustia.


Saksan tyttöjen liiton jäsenet harjoittelivat ampumista vuonna 1936. Kuva Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret.

Saksan tyttöjen liiton jäsenet harjoittelivat ampumista vuonna 1936. Kuva Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret.


Historianprofessorina Claremont McKennanin collegessa Kaliforniassa työskentele- vän Lowerin ensimmäinen teos Nazi Empire-Building and the Holocaust in Ukraine oli yleisesitys natsi-ideologista ja holokaustista Ukrainassa.Vuosina 1941-1944 siel- lä tapettiin vähintään 1,4 miljoonaa juutalaista. Hän oli myös toimittamassa teosta The Shoah in Ukraine.

Sitten tuli Hitlerin raivottarien vuoro. Teos herätti sekä kehuja että hämmennystä.

Naistutkijana Wendy Lower (s.1965) kohtasi hämmästyneitä katseita osoittaessaan, että naiset toteuttivat holokaustia yhtä raa'asti kuin miehet, erityisesti natsi-Saksan valtaamassa Itä-Euroopassa, SS:n kielenkäytössä Ostraumissa. Naiset myös panivat käskyt täytäntöön yhtä kuuliaisesti kuin miehet.

Naisten osuus holokaustissa on kuitenkin jäänyt paljolti huomioimatta toisen maail-mansodan historiankirjoituksessa, jo lähes kaksitoista vuotta arkistoja läpi käynyt Lower korostaa.

Pöytä on ikään kuin puhdistettu muutamilla arkkisyyllisillä - heihin kuuluvat Ravens- brückin, Auschwitzin ja Bergen-Belsenin kiduttaja Irma Grese ja Buchenwaldin noita Ilse Koch tai kansallissosialistisen naisliiton johtaja Gertrud Scholtz-Klink.

"He muodostivat kuitenkin vain jäävuoren huipun.Aiemmin ei ole kiinnitetty huomiota siihen,että natsien valtaamassa Itä-Euroopassa työskenteli vähintään 500000 saksa- laisnaista Kolmannen valtakunnan palveluksessa. He olivat Hitlerin raivottaria kuole- man kentillä.Yksin 30000 naista toimi SS:n palveluksessa poliisiasemilla,vankiloissa ja Gestapon päämajassa", Wendy Lower muistuttaa.

Oman lukunsa muodostaa saksalaisten sairaanhoitajien laaja joukko.

Yli 400 000:sta sairaanhoitajasta valta-osa toimi ja työskenteli vallatussa Itä-Euroo- passa kenttäsairaaloissa sekä kokooma- ja keskitysleireillä. Useat heistä olivat osal- listuneet eugeniikalle perustuvaan eutanasiaohjelmaan Saksassa. He huolehtivat rotuhygieniasta myös Itä-Euroopassa.


Vuonna 1935 järjestetyn naisjärjestön joukkokokouksen seinällä roikkuvat iskulauseet

Vuonna 1935 järjestetyn naisjärjestön joukkokokouksen seinällä roikkuvat iskulau- seet "Juutalaiset ovat onnettomuutemme" ja "Naiset ja tytöt,juutalaiset ovat tuhonne". Kuva Wendy Lowerin kirjasta Hitlerin raivottaret.


Naisten näkyvästä osuudesta holokaustiin vaiettiin paljolti samoista syistä sekä sodan aikana että sodan jälkeen.

"Natsit halusivat luoda sodan aikana idyllisen mielikuvan naisista kotirintamalla hoitamassa kotia ja lapsia", Lower sanoo.

Sukupuolet ja sukupuolvalinta pitävät yllä biodiversiteettiä:

http://www.uusisuomi.fi/tiede-ja-ymparisto/81929-tata-emme-vielakaan-ymmarra-taysin-miksi-elama-kehittyi-niin-etta