https://blogs.helsinki.fi/etymologinenverkkosanakirja/hakusanat/

etusivutunnus.jpg

Hakusanat

  1. ahdas
  2. Kantasuomen *ahtas >
    • suomen ahdas
    • karjalan ahas
    • vepsän ahtaz
    • vatjan ahaz
    • viron ahas
    • eteläviron ahas
    • liivin ǭ’dõz

    Merkitykset

    suomi, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

    Adjektiivin merkitys lähes koko itämerensuomessa on 'ahdas tiukka, tukala, (liian) kapea t. pieni'. Pohjoisviron mannermurteet käyttävät sitä kuitenkin vain hengitys-vaikeuksista puhuttaessa, jolloin rinta tai henki voi olla ahdas. Tässä käytössä sana on myös suomen murteissa perusmerkityksen ohella.

    Alkuperä

    Sana on balttilainen laina ja sen lähtömuotoa vastaa liettuan ankštas 'ahdas; kapea'.

    HM: Oikein, sana on balttia ja vielä tarkemmin muinaisliettuaa: kantaidoeuroopan *hen- = sisään, > k.IE tai kantabaltoslaavi: *hen-k- = painaa, vetää sisään (sm henki?), *henk-s- = sama toistuvasti, kantabaltin inkst-/enkst-/ankst- = pistää, ahtaa: esim. seiväs maahan (pystyyn)/ intr. / pesä täyteen puita, suu täyteen ruokaa jne. *Ankstas = "täyteen ahdettu" (passiivin partisiipin preteriti).


    2. ahma

    Kantasuomen *ahma >

    • suomen ahma
    • karjalan ahma
    • vepsän '
    • vatjan ahmia←
    • viron ahm
    • eteläviron '
    • liivin '

    Merkitykset

    suomi, karjala, vatja (johdos), viro (johdos)

    Tällä suomessa ja karjalassa tavattavalla sanalla on kaksi merkitystä: 'ahma (Gulo gulo)' ja 'ahmatti, syöppö'.

    Alkuperä

    Itämerensuomalaisella sanueella on vastine saamelaiskielissä (vastine puuttuu vain kiltinän-, turjan- ja akkalansaamesta). Esimerkiksi pohjoissaamesta tavataan nomini vuosmmis 'raskaana olevan naisen ruoanjäte, kero; (pl.) raskaana olevan naisen vastenmielisyys jtak ruokalajia kohtaan' sekä odotusajan kontekstissa käytetty verbi vuosmmestit 'inhota tiettyjä ruokalajeja ;oksennella', jotka voidaan johtaa samasta länsiuralin/varhaiskantasuomen muodosta kuin *ahma. Myös saamen sanan merkitys voidaan johtaa 'ahmimisen' merkityksestä.

    Länsiuralilainen sana on alkujaan lainaa kanta-arjan sanasta *(H)aćmā 'syöjä' tai myöhemmästä kantairanin sanasta *(H)atsmā. Sopivaa lähtömuotoa ei ole tavattu iranilaisissa kielissä, mikä puhuu varhaisemman lainan puolesta. Indoarjalaises-sa kieliryhmässä kanta-arjan sanaa edustaa sanskritin aśmā 'syöjä'.

    Itämerensuomen ja saamen sanojen vastineena on pidetty myös komin verbiä аджны 'ahmia', mutta epäsäännöllisten äännevastaavuuksien takia tämä rinnas-tus on hylättävä. Komin sanan rinnakkaista lainautumista jostakin arjalaisen 'syödä'-sanueen muodosta ei ole systemaattisesti tutkittu.

    HM: Sana on samaa perua kuin ahdaskin, mutta verbimuoto on agenttipartisiippi: "(itsensä täyteen) ahtama".[Ahman uskottiin ennen syövän kerralla uskomattomia määriä, ainakin painonsa verra, mutta tarkempi tutkimus on osoittanut että piilottelee muualle, mitä ei jaksa kerralla syödä.]


    3. ahne

    Kantasuomen *ahnëh >

    • suomen ahne
    • karjalan ahneh
    • vepsän (ažlak?)
    • vatjan ahnõ
    • viron ahne
    • eteläviron ahnõq
    • liivin '

    Merkitykset

    suomi, karjala, vatja, viro

    Adjektiivi merkitsee koko levikkialueellansa 'ahnetta', siellä täällä myös 'itaraa' sekä suomen, viron ja eteläviron murteissa lisäksi 'innokasta, ahkeraa'; suomen murteissa myös hyvin ottava viikatteen tai höylän terä voi olla ahne.

    Alkuperä

    Itämerensuomalaisella sanalla ei ole vastineita muissa uralilaisissa kielissä. Alkujaan se on arjalainen laina kanta-arjan muodosta *Háćnas 'nälkäinen, ahne', jota edustaa sanskritin áśnaḥ 'nälkäinen, ahne'. Sana on johdettu arjalaisesta verbi-juuresta *HaćH 'syödä'. Myös myöhempää, kantairanilaista alkuperää on pidetty mahdollisena, mutta lähtömuodoksi sopivaa muotoa ei ole attestoitu arjalaisen kieliryhmän iranilaisessa haarassa, mikä tekee tämän selityksen epätodennäköiseksi.

    HM: Tuollaiasta se tulee, nyt on adjetiimin pääte eikä partisiipin. Kielivaihtoehtoja on useita.


    4. ahtera

    Kantasuomen *ahtëra >

    • suomen ahtera
    • karjalan '
    • vepsän '
    • vatjan ahtõra
    • viron aher
    • eteläviron aher
    • liivin ǭ’dõrz

    Merkitykset

    suomi, vatja, viro, liivi

    Sana merkitsee kautta itämerensuomen 'maho, hedelmätön', ja sitä käytetään ennen kaikkea lehmistä puhuttaessa. Viron murteissa sillä on myös abstraktimpi merkitys 'niukka'.

    Alkuperä

    Kantasuomen sanalla on mahdollisia vastineita mordvalaiskielissä: ersän murtei-den jakšt́eŕ, mokšan murteiden äš́t́əŕ 'hedelmätön, steriili'. Ersän murteissa sana esiintyy monenlaisina variantteina, mikä vaikeuttaa yhteisen länsiuralilaisen kan-tamuodon rekonstruointia. Sanue on alun perin mahdollisesti lainaa kanta-arjan sanasta ákšaytram 'viljelemätön' (tästä sanskritin ákṣetram), ja itämerensuoma-lainen ja mordvalainen sana voivat edustaa varhaisia rinnakkaislainoja molempien kieliryhmien esimuotoihin.

    HM:


    5. ahven

    Kantasuomen *ahvën >

    • suomen ahven
    • karjalan ahven
    • vepsän ahven
    • vatjan ahvõn
    • viron ahven
    • eteläviron ahhuń
    • liivin o’unõz

    Merkitykset

    suomi, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

    Sana merkitsee kautta itämerensuomen ahventa, Perca fluviatilis.

    Alkuperä

    Sanalla on samaa merkitsevä vastine saamessa: esimerkiksi pohjoissaamessa vuoskku ja turjansaamessa vi̮ȇzvan. Näitten kahden muodon pohjalta kantasaa-meen rekonstruoidaan *vōsŋōn, joka puolestaan voi palautua varhaiskantasuo-men (l. länsikantauralin) muotoon *ašŋen. Tämä muoto sopii myös itämerensuomen sanojen pohjaksi.

    Sanalle ei kuitenkaan ole löytynyt hyvää kantasuomea aikaisempaa etymologiaa. Slaavilaisten ja balttilaisten kielten 'ahventa' merkitsevät sanat kuten venäjän окунь tai liettuan ašerys kuulostavat samantapaisilta, mutta sanan slaavilainen tai balttilainen alkuperä edellyttäisivät erilaista äänneasua. Kalannimeä on myös yritetty selittää germaanisesta 'vettä' merkitsevästä sanasta ja kantaindoeuroopan 'syödä'-verbistä, mutta kumpikin sopisi lähes mille kalalle tahansa.

    HM: Sana on vasarakirvestä ja voi tarkoittaa sekä piikikästä että vesieläintä. Ahvenanmaa tarkoittaa "Vesien maata".


    6. airo

    Kantasuomen *airo >

    • suomen airo
    • karjalan airo
    • vepsän air
    • vatjan airo
    • viron aer
    • eteläviron ?
    • liivin āiraz

    Merkitykset

    suomi, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

    Sana merkitsee yleisesti airoa soutuvälineenä, sen ohella suomen pohjoismur-teissa myös erästä hauen pääluuta, virossa ja etelävirossa myllyn lapaa; molemmat sivumerkitykset ovat kehittyneet päämerkityksestä.

    Alkuperä

    Sana on saatu kantasuomeen kantagermaanin muodosta *airō, jota jatkaa mm. muinaisskandinaavin ár 'airo'. Samasta kannasta on johdettu nykyruotsin åra 'airo'.

    HM: Sana on lainattu goottiin vasarakirveskielestä.


    7. aisa

    Kantasuomen *aisa >

    • suomen aisa
    • karjalan aisa
    • vepsän aiž
    • vatjan aisa
    • viron ais
    • eteläviron ais?
    • liivin '

    Merkitykset

    suomi, karjala, vepsä, vatja, viro

    Merkitys 'aisa' tavataan kaikista itämerensuomalaisista kielistä, joissa sanan vastineita esiintyy.

    Alkuperä

    Kantasuomen sanalla ei ole vastineita etäsukukielissä. Sana on luultavimmin balttilainen laina: lähtömuotona on balttilainen monikollinen *ajesā; tällaista muotoa ei ole tavattu latvi-asta, liettuasta tai muinaispreussista, mutta se voidaan rekonstruoida slaavilaisten kielten vastineiden kuten sloveenin sanan oje (genetiivi ojesa) 'aisa' perusteella.

    Aiemmin on pidetty mahdollisena myös lainautumista arjalaisesta sanasta *(H)ayša-, jota edustaa avestan aēša- (merkitys 'aura'?) mutta tämä on äännehistorian valossa epätoden-näköistä: itämerensuomen *s (< varhaiskantasuomen *s) olisi epätavallinen äännesubsti-tuutio arjalaiselle *š:lle. Sen sijaan mordvalaiskielten ersän ажия ja mokšan ažjä 'aisa' ovat luultavasti lainoja tästä arjalaisesta sanasta. (Mordvalaiskielten sanat eivät voi olla kantasuomen sanan *aisa vastineita, eli kyseessä ei ole länsiuralilainen perintösana.)

    HM: Sana *aiza on vasarakirveskielen sotavaunusanastoa,joka on lainattu muihin balttikeiliin,ja sotavauynukasojen kieliin (joihin germaanit eivät line kuuluneet).


    8. aita

    Kantasuomen *aita >

    • suomen aita
    • karjalan aita
    • vepsän aid
    • vatjan aita
    • viron aed
    • eteläviron aid
    • liivin '

    Merkitykset

    suomi, karjala, vepsä, vatja, viro

    Sanan yleismerkitys 'maa-alueelle pääsyä rajoittava kevyt seinämäinen raken-nelma' on sama koko alueella. Siitä on kehittynyt merkitys 'aitaus,aidattu alue', jo- ka tavataan Suomen pohjois- ja itämurteista,karjalasta ja lyydistä. Virossa ja uka- lassa sana on tästä edelleen erikoistunut merkityksiin 'puu- t. vihannestarha; ai-. dattu niitty; haka; hautausmaa; sudenpyydys; karsina'. Vanhoja ovat luultavasti suomen murteista tavattavat merkitykset 'pyydykseen ohjaava johde;nuotan reisi'.

    Alkuperä

    Uralilaisesta kantakielestä asti periytyvä sana on kadonnut muista kielikunnan haaroista, mutta säilynyt itämerensuomen lisäksi myös hantin kielissä: sen vastineita ovat 'aitaa' ja 'aitausta' merkitsevät itähantin ~ åť, etelähantin ja pohjoishantin ɔś.

    HMM: Sana on vasarakirveskieltä ja samaa "sisäänpistämistä" tarkoittavaa *hen-t-lähtöä kuin mm. äiti (äite) ja ruotsin äta.

    9. aitta

    Kantasuomen *aitta >

    • suomen aitta
    • karjalan aitta
    • vepsän ait
    • vatjan aitta
    • viron ait
    • eteläviron ait
    • liivin āita

    Merkitykset

    suomi, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

    SMS määrittelee suomen sanan merkitykseksi 'puidun viljan, ruokatarvikkeiden, vaatteiden tms. säilytysvarastoksi tarkoitettu tulisijaton (tav. myös ikkunaton) hir-sirakennus, jota (etenkin vaateaittaa) on kesäaikana voitu käyttää myös makuutilana'. Koko itämerensuomessa merkitys on suunnilleen sama.

    Alkuperä

    Todennäköisin lähtömuoto on kantaslaavin *aitāh, jota jatkavat mm. bulgarian ятка sekä puolan ja tšekin jata, jatka ’myyntikoju; heinälato’. Merkityksen tulee tällöin olettaa hieman muuttuneen joko kantasuomessa tai slaavilaisissa kielissä. Aitta olisi näin yksi itämerensuomen vanhimmista slaavilaisista lainoista.

    Sanaa on pidetty myös ajaa-verbin johdoksena, jolloin sen motivaationa olisi 'täyteen ajettu', mutta tällaista motivaatiota on vaikea todistaa.

    HM: Sana on tasan samaa vasarakirveslähtyä kuin edellinenkin.


    10. arvo

    Kantasuomen *arvo >

    • suomen arvo
    • karjalan arvo
    • vepsän arv
    • vatjan arvo
    • viron arv
    • eteläviron arv
    • liivin ǭra

    Merkitykset

    suomi, karjala, vepsä, vatja, viro

    Suomenlahden pohjoispuolella sanan merkitys on yleisesti 'käypä hinta, arvo', paikoin yksinkertaisesti 'hinta', usein myös näitä abstraktimpi 'arvostus, kunnioi-tus'.Toisaalta suomen pohjoismurteista,savolaismurteista ja Pohjois-Satakunnas- ta on tavattu myös merkitykset 'mitta, määrä' ja 'kunto, tila'. Myös virossa ja etelä-virossa sana merkitsee siellä täällä 'arvoa', 'mittaa' tai 'määrää', kun taas 'hinnan' merkitystä ei sillä Suomenlahden eteläpuolella ole. Näissä kielissä, samoin kuin vatjassa, sen yleisin merkitys on 'ymmärrys, järki'. Vatjassa sillä on myös merkitys 'arvoitus', virossa ja etelävirossa 'käsitys, mielipide, ajatus, aie; selitys, tieto; ikä, ajanjakso; järjestys', virossa myös 'tapa', liivissä vain 'ajatus, mielipide'.

    Alkuperä

    Sana on alkujaan iranilainen laina. Lähtömuotona on voinut olla alaanin *arγa- 'hinta'. Arvo on tuskin lainautunut sen aiemmasta muodosta, kuten kantairanin *(H)argás-asusta tai sitäkin aiemmasta kanta-arjan *(H)arghás-asusta, koska täl-löin olettaisi itämerensuomeen *rk- eikä *rv-yhtymää. Arjalaista sanaa edustavat iranilaisella taholla myös mm. osseetin arγ ja sogdin ’rγ 'hinta', ja sen vastine muinaisindoarjalaisessa sanskritin kielessä on argháḥ 'arvo, hinta'.

    Kantasuomen sanan vastineena on pidetty unkarin sanaa ár 'hinta' ja on oletettu sanan lainautuneen jo kantauraliin, mutta unkarin sana voi hyvin olla rinnakkai-nen laina samasta iranilaisesta muodosta: tämä on todennäköistä erityisesti kos-ka unkarissa on varsin paljon myöhempiä iranilaisia lainoja. Sen sijaan uskotta-via rinnakkaistapauksia nimenomaan iranilaisen sanan lainautumisesta jo uralilaiseen kantakieleen ei ole.

    HM:Sana on vasarakirvestä ja ehkä vähälle huomiolle jäänyt sotavaunusana. Ira- nilaisrt kuuluivat sotavaunukansoihin, ja alaanit erityisesti olivat vasarakiveskan-san kaltaisia, mutta he olivat omaksuneet sarmaatti-naapureiden hevos- ja sota-kulttuurin, ja keittäneet siitä' uuden "sosiaalissen" version.


    HM: Sana *arwas on pssivin preesens, agenttipartisiipi on *armas. sanat ilma ja kytää eivät ole vasarakiveskirveessä ar- kuten lataviass vaan aur- (Ritter).

    11. haava

    Kantasuomen *haava >

    • suomen haava
    • karjalan hoava
    • vepsän '
    • vatjan aava
    • viron haav
    • eteläviron haav
    • liivin ǭ’v?

    Merkitykset

    suomi, karjala, vatja, liivi

    Koko alueelta tunnetaan merkitys 'iskun t. viillon aiheuttama halkeama', suomen länsimurteista, virosta ja ukalasta myös 'hetki, kerta, erä'.

    Alkuperä

    Saatu myöhäiskantasuomeen kantaskandinaavin sanasta *hagwa,joka nykyruot- sissa on muodossa ett hugg 'isku;lyönnin jälki, arpi, lovi; hyökkäys; äkillinen kipu'. Skandinaavin sanan vanhin merkitys on 'isku', josta ruotsin murteissakin on kehit-tynyt merkitys 'hetki,kerta'. Vanhassa nykyruotsissa esiintyy myös merkitys 'aseel- la lyöty haava'. Samansuuntainen merkityksenkehitys on tapahtunut myös itämerensuomessa.

    HM: Tää on paha. Sana ei ole vasarakivestä,koska siinä on h-, mutta se voisi kyl- lä olla kantaindoeurooppaa tai kantabaltoslaavia *henk-(s-)wa,venäjäkksi Jazva, jovingiksi eisva, preussiksi eizwo = haava. Yllättäen samaa juurta kuin aiza.


    12. huhta

    Kantasuomen *hukta >

    • suomen huhta
    • karjalan huuhta
    • vepsän '
    • vatjan '
    • viron uht
    • eteläviron '
    • liivin '

    Merkitykset

    suomi, karjala

    Karjalasta ja suomesta löytyvä merkitys 'kaskimaa, poltettu kaski' voidaan olettaa kantasuomen sanan merkitykseksi. Viron murteista löytyy 'kasken' ohella myös 'risukasan, heinäkasan' merkitys, joka on selvästi toissijainen.

    Alkuperä

    Sanalle on esitetty vastineita mordvalaiskielistä:ersän чувто ja mokšan šufta 'puu' vastaavat kantasuomen sanaa konsonantistoltaan mutta vokaalisuhde on epä-säännöllinen (säännöllinen vastaavuus kantasuomen *u:lle olisi mordvalaiskielis-sä o). Luultavaa onkin, että sana on rinnakkainen lainasana iranilaisesta kanta-kielestä mordvalaiskielten ja itämerensuomalaisten kielten edeltäjiin.

    Lähtömuotona on pidetty kantairanin adjektiivia (alun perin partisiippimuotoa) *tsuxtas 'poltettu', jota edustaa muun muassa avestakielen upa.suxtō 'sytytetty'. Lainaselitys on äänteellisesti ja semanttisesti uskottava. Itämerensuomalaisten kielten 'kaskeen' viittava merkitys selittyy hyvin iranilaisen sanan merkityksestä, mutta mordvalaiskielten merkityksen täytyy olla sekundaari:'kaski' >'puu'. Saman- kaltainen merkityksenmuutos on tapahtunut viron sanassa kask (< kantasuomen *kaski), joka tarkoittaa 'koivua'.


13. jama


Kantasuomen *jama >

  • suomen jama
  • karjalan jama
  • vepsän '
  • vatjan jamo←
  • viron jama
  • eteläviron jama
  • liivin '

Merkitykset

suomi, karjala, vatja (johdos), viro

Vaikka eri kielten ensisijaiset merkitykset vaihtelevat, 'verkon liitoskohta' tavataan suomesta, karjalasta ja pohjoisvirosta.Suomen sanan muita merkityksiä ovat 'sauma; raja; yhtymäkohta'. Karjalassa ensisijainen merkitys on 'liittymäkohta, raja', vatjassa 'liitos, yhtymäkohta',pohjoisvirossa 'liitoskohta';'kahden verkon yhtymäkohdan' ohella pohjoisviron sanalla tavataan myös merkitys 'kahden aidan yhtymäkohta'. Etelävirossa sanalle on kehittynyt merkitys 'arpi'.

Alkuperä

Kantasuomen sanalla on mahdollinen vastine saamelaiskielissä (turjan- ja kiltinän-saamea lukuunottamatta), esimerkiksi pohjoissaamen jumeš (monikossa jumežat) 'kaksonen (erityisesti eläimestä)'. Muissa etäsukukielissä ei varmoja vastineita ole, joten on epävarmaa, miten varhaiselle kantakielitasolle sana palautuu. Myöskään saamen ja itämerensuomen sanojen vastaavuus ei merkityserojen takia ole aivan varmaa, vaikka äänteellinen vastaavuus onkin säännöllinen. Mahdollisesti 'kakso-nen' on ollut uralilaisen sanan alkuperäinen merkitys, josta sitten erilaiset 'liitoskohdan' merkitykset ovat kehittyneet kantasuomessa.

Merkityksen 'kaksonen' alkuperäisyyden puolesta puhuu se, että sana on luultavasti alun perin lainaa arjalaisen tai iranilaisen kantakielen sanasta *yamás tai Hyamás 'kaksonen'. Arjalaista sanaa edustaa muun muassa sanskritin yamáḥ 'kaksonen'.

Toisaalta kantasuomen sana voisi merkityksensä puolesta olla erillinen laina myös jostakin kanta-arjan verbin *yam- 'pitää yhdessä, liittää' johdannaisesta.


14. juoda

https://sanat.csc.fi/wiki/EVE:juoda


Kantasuomen *joo- >

  • suomen juoda
  • karjalan juuva
  • vepsän joda
  • vatjan juvva
  • viron jooma
  • eteläviron ju̬u̬ma
  • liivin jūodõ

Merkitykset

suomi karjala, lyydi, vatja, viro, liivi

Merkitys 'juoda' esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä.

Alkuperä

Sana palautuu uralilaiseen kantakieleen. Vastineita ovat pohjoissaamen juhkat (vas-tineet myös muissa saamen kielissä),vuori- ja niittymarin йӱаш, komin юны, udmurtin юыны,unkarin iszik (vartalo i-) 'juoda' sekä samojedikielten johdokset kuten itäselku- pin ыргу 'juoda; juopotella' ja tundranenetsin ңэ̇рць 'juoda', нгэхэлць 'juoda yhdellä kulauksella'.



15. juoni

https://sanat.csc.fi/wiki/EVE: juoni

Kantasuomen *jooni >

  • suomen juoni
  • karjalan juoni
  • vepsän '
  • vatjan jooni
  • viron joon
  • eteläviron ju̬u̬ń
  • liivin jūoņ?

Merkitykset

suomi, karjala, vatja, viro

Alkuperä

Sanalla on vastineet saamelaiskielissä (eteläsaamen joene 'tie'; vastine tavataan myös koltan- ja kiltinänsaamesta sekä vanhasta ruotsinlapin kirjakielestä) sekä mordvalaiskielissä (ersän ja mokšan ян 'polku'), eli se palautuu (vähintäänkin) länsi-uralilaiseen kantakieleen. Sinne se on luultavasti lainattu kanta-arjan sanasta *yáHnam  'matka', josta on peräisin sanskritin kielen yā́nam (muodollisesti myös hieman myöhäisempi kantairanilainen lainasana olisi mahdollinen, mutta sanskritin sanalla ei ole tarkkaa vastinetta iranilaisissa kielissä).


16. jumala

https://sanat.csc.fi/wiki/EVE:jumala

Kantasuomen *jumala >

  • suomen jumala
  • karjalan jumala
  • vepsän jumal
  • vatjan jumala
  • viron jumal
  • eteläviron jummaĺ
  • liivin jumāl

Merkitykset

jumala, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Merkitys 'jumala' sekä nimenomaan kristinuskon Jumalan merkitys tavataan kaikkis-sa itämerensuomalaisissa kielissä. Karjalan sanalle on kehittynyt myös merkitys 'pyhimys; ikoni'.

Alkuperä

Kantasuomen sanan säännöllisiä vastineita ovat niittymarin юмо ja vuorimarin йымы ’jumala’.

Mahdollisena vastineena on pidetty myös mordvalaiskielten sanoissa ersän ëндол, mokšan ëндул ’salama’ esiintyvää alkuosaa ëн-. Selityksen heikkouksia ovat äänteellinen epäsäännöllisyys sekä se, että ëн- ei esiinny itsenäisenä sanana.

Monessa saamelaiskielessä esiintyvät samanmerkityksiset ja äänteellisesti läheiset sanat, kuten pohjoissaamen ipmil ja luulajansaamen jupmēl ’jumala’ eivät ole kanta-suomen sanan vastineita, vaan myöhempiä lainoja itämerensuomalaisista kielistä.

Itämerensuomen ja marin sanojen perusteella voidaan rekonstruoida asu *juma (kantasuomen -la on myöhempää johdinainesta), periaatteessa aina uralilaiseen kantakieleen saakka. Sanan läntisen levikin uralilaisessa kielikunnassa selittänee kuitenkin sen kantauralia myöhempi arjalainen alkuperä. Lainanlähteenä on pidetty kanta-arjalaista sanaa *dyumā́n, josta sanskritin kieleen on kehittynyt sana dyumā́n ’kirkas, loistava, hieno’. Vaikka merkitysero voi näyttää suurelta, uralilaisten kielten merkitys ’jumala’ voidaan selittää sen kautta, että kanta-arjalainen sana on johdettu samasta sanajuuresta *dyaw-, josta on johdettu myös ’taivasta’ ja ’taivaan jumalaa’ tarkoittava sanoja kuten sanskritin dyā́us. Veda-tekstien eli sanskritin kielen vanhimpien tekstien kielessä adjektiivilla dyumā́n kuvataan Indra-jumalaa.

Äänneasunsa puolesta etymologia on uskottava: arjalaisen kantakielen yhtymä *dy- [dj] olisi korvautunut uralilaisella taholla *j-llä, koska sananalkuiset konsonanttiyhty-mät olivat mahdottomia kantauralissa ja vielä kantasuomessakin.


17. kala

https://sanat.csc.fi/wiki/EVE:kala

Kantasuomen *kala >

  • suomen kala
  • karjalan kala
  • vepsän kala
  • vatjan kala
  • viron kala
  • eteläviron kala
  • liivin kalā

Merkitykset

suomi karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Kaikista itämerensuomalaisista kielistä tavataan merkitys 'kala'.

Alkuperä

Kala on uralilainen perintösana, ja sillä on vastineet kaikissa uralilaisen kielikunnan haaroissa lukuunottamatta permiläisiä kieliä: pohjoissaamen guolli (sana esiintyy myös kaikissa muissa saamen kielissä), ersän кал, mokšan kal, niitty- ja vuorimarin кол, pohjoismansin χūl (vastineet myös muissa mansin kielissä), pohjoishantin χul (vastineet myös muissa hantin kielissä), unkarin hal sekä tundranenetsin халя (sanalla on vastineet myös muissa samojedikielissä).

Merkitys 'kala' tavataan kaikista sukukielistä ja se voidaan rekonstruoida myös uralilaisen kantakielen sanalle.


18. kehrä (⇒ kehrätä)


https://sanat.csc.fi/wiki/EVE:kehr%C3%A4

Kantasuomen *kecrä >

  • suomen kehrä
  • karjalan kesrä
  • vepsän kezr
  • vatjan tšedrä-
  • viron keder
  • eteläviron keeri←
  • liivin kie’ddõr

Merkitykset

suomi, karjala, vepsä, viro, liivi

Merkitys 'värttinän kehrä' tavataan suomessa, karjalassa, vepsässä, pohjoisvirossa sekä etelävirossa. Liivin sana tarkoittaa 'värttinää'.Vepsästä ja karjalasta löytyy myös merkitys 'pyörä',karjalasta ja pohjoisvirosta myös merkitys 'kiekko'. Samoin karjalasta tavataan myös merkitykset 'suksisauvan sompa' ja 'tarpoimen alapäässä oleva kiekko'.

Alkuperä

Kantasuomen sanalla on vastine saamelaiskielissä ja mordvalaiskielissä, eli se palautuu vähintään länsiuralilaiseen kantakieleen. Pohjoissaamen vastine on gearsi 'kehrä, (erit. kalastuskelan keskiön kummassakin päässä oleva) kiekko, kurra; (sian) kärsä; tupsumaiseksi kulunut sauvoimen pää',ja lisäksi sana tavataan etelän-, uuma- jan- ja luulajansaamessa. Mordvalaiskielten vastineita ovat ersän штере ja mokšan kšt́iŕ 'värttinä'. Länsiuralilaiseen tai mahdollisesti jo uralilaiseen kantakieleen sana on lainattu kanta-arjaa edeltävästä esiarjalaisesta kielimuodosta. Sanan lähtömuoto on *ketstrom, jota edustaa muun muassa sanskritin catram 'värttinä'. Esirjalaisen lähtö-muodon valossa lainautumisen on oltava hyvin varhainen, joten länsiuralilaisesta levikistä huolimatta sana voi olla lainattu jo uralilaiseen kantakieleen.


19. kekri

https://sanat.csc.fi/wiki/EVE:kekri

Kantasuomen *kekri >

  • suomen kekri
  • karjalan kekri
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron '
  • eteläviron '
  • liivin '


Suomen kekri on alun perin itämurteinen muoto, jossa kantasuomen -kr- on säilynyt. Läntisiin murteisiin se on levinnyt ilmeisesti vasta yleiskielen kautta.Suomen murteis- sa sanasta esiintyy myös läntisempiä muotoja, joissa -k- on -r-:n edellä kehittynyt vokaaliksi, kuten 'keiri, keuri, keyri, köyri.

Merkitykset

suomi karjala

Sana merkitsee sekä suomessa että karjalassa satokauden päättänyttä syysjuhlaa. Karjalasta löytyvä 'pelätiksi pukeutunut ihminen' ja suomen murteissa tavattava 'aa-ve, mörkö, lempo,piru' ovat luultavasti myöhempää kehitystä, samoin kuin Agricolalla esiintyvän sanan käkri merkitys 'karjalaisten jumala'.

Alkuperä

Vaikka sanan itämerensuomalainen levikki on suppea, on sana myöhäiskantasuo-mea vanhempaa perua,koska sillä on vastine saamelaiskielissä, esimerkiksi pohjois- saamessa geavri 'käyrä olento, sompa, päkiä' ja eteläsaamen gievrie 'noitarumpu'. Itämerensuomen ja saamen vartalovokaalit eivät vastaa toisiaan, mutta tämä selittyy sillä,että kantasuomen sana on vanha johdos.Sanojen eriävät merkitykset on selitetty siten, että itämerensuomalaisen sanan varhainen merkitys on ollut 'vuoden kierto', josta sitten on saatu vuoden pääjuhlan nimi. Itämerensuomalais-saamelaisen sanan alkuperä on luultavasti indoiranilaisen kantakielen erittäin varhaisessa vaihessa eli niin sanotussa esi-indoiranilaisessa kielimuodossa, jossa sanan asu oli *kekróm; tästä kehitty myöhemmin indoiranilaisen kantakielen *čakrám 'pyörä', josta sitten sanskritin cakrám '(vaunun) pyörä; auringonkehä; vuoden kierto'.


20. kota

Kantasuomen *kota >

  • suomen kota
  • karjalan kota
  • vepsän koda
  • vatjan kõta
  • viron koda
  • eteläviron koda
  • liivin kuodā

Merkitykset

suomi, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Sanan perusmerkitys on 'kota' suomessa,karjalassa,vatjassa, virossa ja etelävirossa. Suomen murteista tavataan myös muihin kotamaisiin rakennuksii ja asumuksiin viittavia merkityksiä, kuten 'keittokatos', 'nuotta- tai venevaja', 'kämppä', lisäksi myös merkitys 'kohtu; sikiökalvo'.

Karjalassa sana merkitsee myös muita kotamaisia rakennuksia, esim. 'saunan etei-nen' tai 'kanakoppi'. Sanalle on kehittynyt myös merkitykset 'vetolaatikko' sekä 'emä, kohtu' ja tverinkarjalassa myös 'ruutu, ristikko (kankaassa, paperissa tms.)'.

Vepsässä esiintyviä merkityksiä ovat 'kanakoppi;leikkimökki;takapuoli; kohtu'. Vatjan sanan merkityksiä ovat 'kota, asuinhuone, huone, talo'. Virossa perusmerkityksen 'kota' ohella tavataan merkitykset 'ulko- tai kesäkeittiö', 'maja, talo, huone', 'eteinen', 'riihenalus' ja 'kohtu', 'kalvo' sekä 'sikiökalvo'. Myös etelävirossa tavataan merkitykset 'talo, huone', 'eteinen' sekä 'kohtu' ja 'kalvo'.

Liivissä esiintyvät merkitykset 'rakennus, talo; kalansavustuskota'.

Alkuperä

Sana on peritty kantauralista ja sen vastineita tavataan useimmista sukukielistä: poh-joissaamen goahti 'kota' (vastineet myös muissa saamelaiskielissä), ersämordvan kud, mokšamordvan kudo 'talo', niittymarin кудо, vuorimarin куды 'kesäkota', komin -ку (murteittain myös -ко, -ка) yhdyssanoissa kuten вичку 'kirkko', udmurtin куа ja (johdos) куала 'kesäkota', pohjoishantin χat 'kota' (vastine myös muissa hantilaiskie-lissä) sekä unkarin ház 'talo'. Kantauralin asuksi voidaan rekonstruoida *kota ja merkitykseksi 'kota'.

Kantauralin sanalle on esitetty arjalaista lainaetymologiaa:iranilaisissa kielissä esiin-tyy sanoja (kuten avestan kata- 'kammio, kellari' ja nykypersian kad 'talo'), joiden pe-rusteella voitaisiin rekonstruoida kantairanin sana *kata-,joka olisi uralilaiselle sanal- le äänteellisesti sopiva lähtömuoto. Lainaselitys on kuitenkin epävarma, koska irani-laisella sanalla ei ole varmoja vastineita muissa indoeurooppalaisissa kielissä, ei myöskään toisessa indoiranilaisen kieliryhmän päähaarassa,indoarjassa. Uralilaisen ja iranilaisen sanan samankaltaisuus voi siis olla myös pelkkää sattumaa.


21. kuningas

Kantasuomen *kuningas >

  • suomen kuningas
  • karjalan kuninkas
  • vepsän kunigaz
  • vatjan kunikaz
  • viron kuningas
  • eteläviron kuning
  • liivin '

Merkitykset

suomi, karjala, vepsä, vatja, viro

Merkitys 'kuningas' esiintyy suomessa, karjalassa, vepsässä, pohjoisvirossa ja etelä-virossa. Vatjassa ja karjalassa esiintyy merkitys 'keisari' myös merkityksen 'kuningas' lisäksi.

Alkuperä

Sana on lainattu kantasuomeen kantagermaanin sanasta *kuningaz, josta periytyy muinaisenglannin kuningasta merkitsevä cyning, nykyenglannin king. Johdoksia samasta germaanisesta *kun-kannasta ovat myös muut germaanisten kielten 'kuningas'-sanat, kuten islannin konungr, ruotsin konung ~ kung ja saksan König.


HM: Kuningas on tasan yhtä vähän kantagerkermaania kuin (d)ruhtinas.

Se on ensinnäkin seelin balttikielen paimentolaisheimon päällikköä tarkoittava sana, joka on ollut käytössä myös liettuassa koillisella seelialueella ja lounaisella kuuri-lais- ja skalvialueella eli Sakaan kuuluneessa Vähä-Liettuassa, nykyisellä Venäjän Kaliningradin alueella. Alueet olivat ainakin osin luterilaisia. Baltistien joukossa päällimmäisinä heoluneet liettualaiset eivät ole tätä halunneet pitää esillä, kun seeli ja kuuri ovat "latviaa".

kùnigas

E. Fraenkelio žodyno 310 p. skaitome:

„Die von vielen Forschern angegebenen lit. Form kuningas existiert nicht […] Lit. kunigas ist zu einer Zeit aus dem Deutschen entlehnt worden, als bereits kunig für kuning gesprochen wurde.“

Apie lie. lytį kùnigas turi būti pasakyta štai kas [133]. Antanas Salys (Lietuvių Encik-lopedija, Boston, 1958, XIII, 356–358) argumentuotai kritikuoja Ernstas Fraenkelio samprotavimus.

Anot Salio, nebuvo jokios priežasties K.Būgai (bei šį sekančiam E. Fraenkeliui) teigti esą minėtas žodis neegzistuoja. Be abejonės, lytis kùningas fiksuojama lie. kalboje. Iš Mažosios Lietuvos tai patvirtina Nesselmannas ir Kuršaitis. Lie. kùningas užfik-suotas vestuvinėse Juškos dainose ir netgi dabar šis žodis skamba Šiaulių rajone.

Šaltinis: Schmalstieg 1960, 132–133

Ralf-Peter Ritterin mukaan sen lisäksi, että suomen sana kuningas on AKSIOMAAT-TISESTI OLETETTU "SUOMEN MUINAISEKSI KANTAGERMAANILAINAKSI" fen-nougristiikassa, siitä  on "johdettu" sen rekonstruioitavan kantagermaanin ominai-suuksia germanistiikassa. Juuri tämän sanan oletetaan olevan aivan erityisen vanha laina.

Tämä tarkoittaa, ettei tästä nimenomaisesta sanasta voida "todistaa" mitään kysei-sen rekontruktion avulla, vaan on tarkasteltava näin saadun rekonstruktion ennustavuutta muiden sanojen ja muiden kielienkin kohdalla.

Edelleen "lainaa" on oletyettava koskevan Koivulehdon kaikkimuut "Suomen arkki-muinaisten germaanilainojen" ominaisuudet - ennen kaikkkea, että se oli SUB-STRAATTIA eli seurasta siitä, että kantakermaania puhunut väestä on omaksunut itämerensuomalainen kielen - eikä mikään "satunnainen kulkusana"...

Edelleen olisi hyvä, jos sana kuningas tulisi Grimmin laeilla kantaindoeuroopan sa-nasta,jonka pitäisi olla suurin piirtein *guningʰas... (joka on siitä ongelmallinen tässä tapauksessa, että suomen sana olisi voinut tulla putkisuoraan siitä, eikä kermaania olisi tarvittu välttämättä mihinkään - mutta KANTAGERMAANIA koskevat viritykset olisivat oikeita!).


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan

" ... 23

Wenn in SEEBOLDs Bearbeitung des KLUGEschen Wörterbuchs die zahlreichen Hinweise "früh ins Finnische entlehnt" u.ä. fehlen 14, so mag dies auf der Meinung beruhen, dass dergleichen nicht in ein etymologisches Wörterbuch einer germanis- chen Einzelsprache gehört, das Vorgehen ware aber nach einer Sichtung des Mate- rials auch die einzig denkbare Konsequenz gewesen, denn es hatte einen nicht zu verantwortenden Arbeitsaufwand bedeutet, aus der Fülle der prinzipiell vertretbaren Herleitungen die wahrscheinlichen zu eruieren.

Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Hand-bücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch, dass FROMM 1986 eine Arbeit von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Erganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.).In Finnland dürf-te das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte "vorgermanischer" Lohn-schichten umfasst,über den 6.Band des "Nykysuomen sanakirja" (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.

Wenn fi. tosi ‘wahr’ als *dm(h2)tó- gezahmt = kesytetty’ eine "sehr archaistische in-doeuropäische Lehnschicht" repräsentiert und damit "alter als die Von alters her be-kannten baltischen und germanischen Entlehnungen" sein soll,ferner daran die Wei-terung geknüpft wird,dass "die Vorvater der Finnen im grossen und ganzen schon erheblich früher als man seit alters gewöhnlich dachte in den heutigen Siedlungsge-bieten gewohnt haben müssen" (op. cit. 339 f.), andererseits dieser folgenträchtigen Etymologie durch einen Forscher, der die KOIVULEHTOsche Konzeption weitge-hend akzeptiert (urgerm. *ti, *st-, *s-, z ostseefi. si bzw s-, [>h] u.a.), mit drei Zeilen "der Boden entzogen" werden kann (KATZ 1988), ist es SKOLD nicht zu verdenken, dass er in seiner Rezension von HOFSTRA 1985 die "Verirrungen der gegenwärtigen Forschungen" beklagt (1988, 214).

14. Man vergleiche etwa die Lemmata Bett = sänky, Habicht = kanahaukka, Kessel = kattila, Morgen = aamu, Roggen =  ruis, sehr = varsin und üppig = uhkea. Wenn einmal bei König Vermerkt wird, dass fi. kuningas "einen alten Lautstand bezeugt", so ist das in Ordnung - mit der Einschrankung, dass der Ausgang prinzipiell auch ein finnischer Zusatz sein kann (s. § 62).

24

Aus der Feder FROMMs stammt eine rezente Bestandsaufnahme der "neuen Welle" der germanisch-ostseefinnischen Lehnwortforschung im Rahmen eines massgeblichen altgermanistischen Standardwerkes:

"Koivulehto hat bekanntlich mit zunehmender Sicherheit und Überzeugungskraft zeigen können, dass

I. die urfi. Sprachgeschichte sich entgegen alterer Anschauung vielfach als hilfreicher erweist als die länger erforschte germanische;

2. Quantität und Qualität der germ. Lehnwörter im Osfi. nicht nur auf Verkehrsberüh-rungen beruhen können, sondern ihre geschichtliche Grundlage in einem Substrat-Superstrat-Verhätnis haben müssen - eine Anschauung, der schon früher T. E. Karsten and K. B. Wiklund zugeneigt hatten;

3. die Kontaktwellen, die E. N. Setälä (I906), Björn Collinder 1932 / 41) und ich (I957 / 58; vgl. Kylstra I961) seinerzeit als die frühesten zu bestimmen gesucht hatten, nicht die jeweils ältesten sein können, sondern dass ihnen eine um mehrere, wenn nicht viele Jahrhunderte frühere vorausgegangen sein muss. Koivulehto setzte die Zeit der ältesten Entlehnungen in die frühostseefinnische (= frühurfinnische = frosfi.) Periode, d. h. archäologisch ausgedrückt, in die jüngere Bronzezeit oder, in absoluter Chronologie, an die Wende vom 2. zum 1. vorchristlichen Jahrtausend;

4. es möglich ist, auf systematischem Wege zur Ermittlung neuer Lehnwarter zu ge-langen, und zwar auf dem Wege des phonotaktischen Vergleichs …Damit sind alle verhältnisse umgedreht: die Datierung einer Entlehnung kann verlässlicher mit Hilfe des lappischen Vokalismus der Stammsilbe vorgenommen werden theorieabhangi-gen Chronologisierung phonologisch-morphologischer Vorgange im Germanischen" (1986, 213 f.).

HM: "Järisyttävän" idean itämerensuomen ja saamen "germaanisesta (ruotsalaises-ta...) SUBSTRAATISTA esitti siis Kalevalan ruotsintaja, Uppsalan yliopiston fenno-ugristiikan professori Erik Alfred Torbjörn "Björn" Collinder (1894 - 1983) vuonna 1931. Kyseessä lienee ollut lähinnä tutkimusidea germaanisiksi oletettujen suomen sanojen selittämiseksi, jotka eivät olleet ainakaan uutta ruotsin superstaattia. Idea lienee ollut, että kieliryhmien raja on "sahannut", kuten se sahaa vielä nykyäänkin edes takaisin.

Seuraavaksi asiaan tarttui Helsingin ylipiston Pohjoismaisen filologian professori ja muinaisgermaanisten kielten dosentti Torsten (Tor) Evert Karsten (1870 - 1942). Hänen ideansa on "todistaa substraatti"  mm. väittämällä, että sanojen läsä'ksi olisi periytynyt myös äännelakeja kuten hänen itsensä sekä kantagermaaniin että kanta-suomeen olettama Wernerin laki, joka on peräisin kreikan tutkimuksesta. Hän käyttää todellisia sanoja,mm. malja ja mitta,mutta hänen tulkintansa niiden alkuperästä, mer- kityksestä ja yhteydestä ovat virheellisiä: malja tulee baltoslaavin jauhamisesta ja mitta tulee saman ryhmän heittämisestä. Karsteenin homma aianakin on "oober ostia".

Sanan kuningas tuo tähän yhteyteen vuonna 1970 saksan vahvojen verbien tutkija, Saksan etymologisen sanakirjan toimittaja Elmar Seebold tarkoituksenaan saksan sanan KÖNIG kantagrmaanisuuden luotettavuuden pönkittäminen väittäen, että "suomen sana kuningas on siitä erityisen vanha, kantagermaaninen muoto". Tämä on listan, Seeboldin arvausten, mitä näyttäisi olevan muinaisuudessa lainattu suo-meen, ainoa näin käsitelty ja siten myös oletuksiin kantaindoeuroopasta vaikuttava sana. Todistamiset Seebold jättää muille olettaen ne helpoiksi.

Tähän haasteeseen Koivulehto tarttui käyttäen gootin kieltä, vaikka siellä ei ole tä-mänkaltaista kuningas-sanaa, vaan sana on þiudans. Siellä ei ole myöskään päätettä **-ing- vaan -ig.


Ennen Koivulehtoa on esitetty "muinaisiksi (kanta)germaanilainoiksi" seuraavia 28 sanaa:

Pannaan tässä balttilainen punaisella ja neljä eri sävyllä: koillinen/eteläinen vasarakirves, muinaisliettua/-latgalli, preussi, kuuri/seeli Uudet germmanilainat vihreällä: Mustista huomattava osa on omaperäisiä.

" ... Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der ger-manischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen,wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.

Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe- nen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Le-xeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kuningas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’, raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertre-ten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.


Ritter: " ... 143

Fi. kuningas ‘König’ und ruhtinas sind mit ihren Ausgängen verhältnismäßig isoliert (vgl. noch ahingas ‘Fischgabel = atrain’, estn. toomingas ‘Faulbeerbaum = tuomi’, mõningas ‘manch-‚ gewiss = eräs, tietty’). Es erscheint völlig un-plausibel, daß hier ostseefinnische Zweisilbler auf -as oder die Mehrsilbler mit dem Formans -kas / -kkaa-‚ dem eine klar zu bestimmende Funktion zukommt und bei dem noch dazu die Konsonantenstufe abweicht,einen Einfluß ausgeübt haben sollen.Freilich könnte aufgrund der verwandten Bedeutung ein *kuninka nach ruhtinas oder ein ruhtina nach kuningas umgebildet worden sein, es ist aber die Annahme wahrscheinlicher, daß mindestens in einem der beiden Fälle der Auslautkonsonant auf das germanische Original zurückgeht.


... 166.

Die Auffassung,daß es sich bei germ.*kuningaz um eine relativ späte, nach urger-maische Bildung handelt,hat die verwunderliche Weiterung,daß im West- und Nord-germanischen unabhängig eine Ableitung von *kunja- ‘Geschlecht = suku, heimo’ jeweils mit einer Variante des Formans *-inga-/-unga-vorgenommen wurde, die in beiden Sprach-zweigen die gleiche Bedeutung ‘König’ angenommen haben soll, es sei denn, man operiert mit der kaum wahrscheinlichen Annahme einer Lehnbildung nach dem Mus-ter eines der Wörter im anderen Dialekt.Zieht man die referierte Etymologie des Wor- tes in Zweifel, verstärkt sich die Schwierigkeit, da dann in beiden Zweigen unabhän-gig von der gleichen nicht zu belegenden Basis eine Ableitung identischer Bedeutung entstanden sein müßte.

Die Abweichung im Formans zwischen dem West- und dem Nordgermanischen ist aber belanglos, da die beiden Ablautvarianten zunächst sicher promiscue bei der gleichen Basis verwendet werden konnten, bis bei einzelnen Lexemen eine der Vari- anten fest wurde. Vielleicht kamen im Urgermanischen noch beide Varianten in ei- nem Paradigma vor, handelt es sich doch bei dem Formans offenbar um eine Ablö- sung von n-Stämmen mit -k-Erweiterung, so daß sich der bei den n-Stämmen hei- mische Suffixablaut in dem sekundären Formans fortgesetzt haben kann. Es ist be- sonders darauf hinzu-weisen,daß im Altnordischen -inga- deverbal und denominal gebraucht wird, -unga- aber offenbar nur denominal (vgl. §15, Anm.34), so daß von hier aus eine Attraktion bestanden haben kann. Vgl.noch ae. cyldingas, ungas, an. Skjoldungar.

Daß dieses Formans schon urgermanisch vorhanden war, kann aufgrund seiner Be- legbarkeit in früh bezeugten Namen der Nebenüberlieferung (s. KRAHE/MEID III § 150) und der völlig gleichen Funktion im West- und Nordgermanischen als sicher gelten. "

HM: Vaikka tuollainen (-)junga(s) oli kanta(?)germaanissa osoitettu, ON KAIKKEA MUUTA KUIN SELVÄÄ, ETTÄ OLETETTU *KUNINGAS TARKOITTAISI "HEIMON-/ÄIDINPENTUA"...

https://www.etymonline.com/search?q=young

young (adj.)

Old English geong "youthful,young; recent, new, fresh," from Proto-Germanic *junga- (source also of Old Saxon and Old Frisian jung, Old Norse ungr, Middle Dutch jonc, Dutch jong, Old High German and German jung, Gothic juggs), from PIE *yuwn-ko-, suffixed form of root *yeu- "vital force, youthful vigor" (source also of Sanskrit yuvan- "young; young man;" Avestan yuuanem, yunam "youth," yoista- "youngest;" Latin ju-venis "young," iunior "younger,more young;" Lithuanian jaunas, Old Church Slavonic junu, Russian junyj "young," Old Irish oac, Welsh ieuanc "young").

Lisäksi tämäkin vaikauttaa epäilyttävästi kanta-balto-slaavilaiselta -g/k-laajennuksel-ta *jen-g- = "panna elämään". (Huom! TÄLLÄ ei ole tekemistä sen yhden panemisen kanssa näissä yhteyksissä, johon vielä plataan...)

Venäjäksi tuo pentu, poikanen on -ëнок, f. -ëнкa, monikossa -я́та [-jonok, -jonka, -játa]. Omituinen monikon taivutus saattaa viitata vanhoihin partsiippimuotoihin.

поросенок = porsas

род.п. -нка,мн. порося́та,укр.,блр. порося́, др.-русск. порося, цслав. прасѧ, -ѧте, болг. прасе́,сербохорв. прȃсе, род.п. пра̏сета, словен. prasè, род.п. praséta, чеш. рrаsе,слвц. рrаsа,польск. prosię,в.-луж. рrоsо,рrоsаtkо,н.-луж. рrоsе,полаб. porsą Праслав. *porsę, -ętе родственно лит. раr̃šаs «поросенок», др.-прусск. parstian ср. р. «поросенок», лат. роrсus м. «домашняя свинья», греч. πόρκος (согласно Варрону, но ср. Г. Майер, Gr. Gr.3 232,прим.), д.-в.-н. fаr(а)h «поросенок», хотан- сакск. рāsi (из *раrsа-),курд. purs (см. Моргенстьерне у Шпехта 34), ср.-ирл. оrс «молодая свинья»;см.Траутман, Арr.Sprd.408; ВSW 207; Шпехт,там же; Вальде-Гофм. 2,341; Фортунатов, AfslPh 4,579; Мейе-Эрну 926; Педерсен, Kelt. Gr.1, 91 [См. уточнения и литер.: Трубачев, Слав. названия дом. жив., стр. 63; см. еще Абаев, Скифо-европейск. изоглоссы. На стыке Востока и Запада, М., 1965, стр. 12. - Т.]

https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D0%BF/%D0%BF%D0%BE%D1%80%D0%BE%D1%81%D0%B5%D0%BD%D0%BE%D0%BA

Mistä sitten pääte -ingas (-engas, -angas), joka tarkoittaa "olio, jolla on pääsanan ilmaisema ominaisuus" , saattaisi tulla?

No TÄÄLTÄ: kantaindoeuroopan sanan *hen- = sisään, (viimeistään) kanta-balto-slaavilaiseta k-laajennuksesta *(h)en-k- = työtää, ängetä, vetää sisää, > henki jne., josta (viimeistään) kantabaltissa putoaa h- pois, ja muodostuvat aspektit

Ing-ti = painaa (naula, vaarna, "ankkuri", liett. inkaras) sisään,

-eng-ti = änkeä, ängetä, ja

ang-ti = ankkuroida (tällaisen (inkkurin välityksellä) vaikka laiva..

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan


http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/374890?page=9#376759

" Englannin etymologinen väittää sanoja evankeliumi ja enkeli kreikkalaiseksi, joskin viittaa myös muuhun mieluiten indoeurooppaliasuuteen:

evangelist (n.)

late 12c., "Matthew,Mark,Luke or John",from Old French evangelist and directly from Late Latin evangelista,from Greek euangelistes "preacher of the gospel," li-terally "bringer of good news", from euangelizesthai "bring good news," from eu- "good" (see eu-)+angellein "announce", from angelos "messenger" (see angel).

angel (n.)     

14c.fusion of Old English engel (with hard -g-) and Old French angele, both from La-tin angelus,from Greek angelos "messenger,envoy,one that announces", possibly related to angaros "mounted courier", both from an unknown Oriental word (Watkins compares Sanskrit ajira- "swift";Klein suggests Semitic sources).Used in Scriptural translations for Hebrew mal'akh (yehowah) "messenger (of Jehovah)", from base l-'-k "to send". An Old English word for it was aerendgast, literally "errand-spirit." 

eu-

word-forming element in modern use meaning "good, well," from comb. form of Greek eus "good," eu "well" (adv.), also "luckily, happily," from PIE *(e)su- "good" (cf. Sanskrit su- "good," Avestan hu- "good").

in = sisään

Old English in (prep.) "in, into, upon, on, at, among; about, during;" inne (adv.) "within, inside,"
from Proto-Germanic *in (cf.Old Frisian,Dutch,German, Gothic in, Old Norse i),
from PIE *en "in" (cf. Greek en, Latin in "in, into," Old Irish in, Welsh yn-, Old Church Slavonic on-).

Itse asiassa tuo sana vaikuttaa erittäin epäilyttävästi kantabalt(oslaav)ilta:

en-  = sisään, -k-/-g- tarkoittaa aiheutettua, pakotettua toimintaa/tapahtumista, ja -el-/-er- = kaltainen (adjektiivin johdin)

Liettuan verbi engti (engia, enge), suomalaisen korvaan [ängti], tarkoittaa "painos- taa", alistaa,ahdistaa,iestää,myös kuoria, mikä tulee ehkä tästä aisanteosta) suo-men sana "ängetä" on kaikkein lähimpänä alkuperäistä konkreettista merkitystä). Sanasta tulee ilmeisimmin myös suomen ankara ja ankkuri, ankeriaan yhteys on epävarma: kuurin angeris = "kyyn kaltainen", angis = kyy = pisto.

Kantabaltissa sanalla on ollut tarnsitiivisena kaksi aspektia *angti  ja *ingti, joista ensimmäinen "ahdistaa" joukoksi, ajaa (joukoon), jäkimmäinen taas enemmänkin joukosta erilleen, poistaa,
inkšti (inkčia,  inktė) = hangata (pois), rutista, marista  jumpitella > sm. inho
Ankštas = > ahdas, tukala  on partisiippi kadonnsta verbistä *ankšti = > ahtaa (joukoksi).

Saamen sanat voivat myös tulla aivan säännöllisesti esimerkiksi vasarakirveskielestä.

Ehkä tuo "joukkoon kuuluttaja" on se *angelis.

Sekä tuo alkutavu, että kreikan hyvä = eu ovat luultavasti kantaindoeuroopan sanasta en = sisään, joten enkeli on sisään-sisään-heittäjä/-päästäsjä.

(Huom! Enkeli ei ole tämän mukaan alun perin ollut välttämättä "hyvä", vaan hän on voinut olla myös rattoisan synnin "ulkopiieristä" sisään niihin toisiin piireihin heittävä olio.)

Muoto *enkti = ankkuroida: inkti on akkurida tappi puuhun (maahan jen.), ankti = ankuroida puu (laiva) tapin avulla.

Liettuan Inkaras = ankkuri, lainaa kuutista, Inkere (joki) = ankkurijoki (hyvä kytis-paikka kuurilaisille merimiehille Suomelahden ja Laatoken liikennettä koskien.

Miten tuosta sitten tulisi enkeli siinä kysymys. Jos se siitä tulee, niin kieli on ilmeisimmin filistea.
Kantaindoeuroopan poistettavasta sudesta sanastosta (jossa lähinnä itäbalttilai-sesta vasarakirheskielstä on tehty "kantaindoeurooppaa") seuraavat liityvät asiaan:
*h₁ey-  = to go = mennä, tulla
Skr. एति (éti), Av. aēiti, Gk. εἶμι (eimi), Lat. eō, Umbrian ier, Oscan eítuns, Kamviri ie, Gaul. eimu, Toch. i/i, Ir. ethaim/,Pers. (aitiy) /,OCS ити (iti),Luw. (iti), Goth. iddja, Eng. ēode/--, Lith. eiti, Ltv. iet, Old Prussian eit, Russ. идти (idti), Polish iść, Alb. ik
Tämä sana on ollut todellisuusessa *(h)en-b-ti = "sisääntyellä" (niin ikään kantabaltoslaavilaisella edestakaista toimintaa tarkoittavalla -b/p-laajennuksella, balttikielissä ei ole kotoperäisinä h-äänteitä).
*h₁eybʰ-  = to copulate = naida
Gm. eiba/—, Skr. यभति (yabhati), Russ. ебать (jebat'), Illyr. Oibalos, Gk. οἴφω (oiphō)/, Polish jebać
Tämä sana on ollut *(h)en-b-ti > *embti, jossa tuo -b- tarkoittaa a) edestakaista ja b) vastavuoroista toimintaa.
Tuosta tulee monia muitakin, esimerkiksi kutomista tarkoittavia sanoja, jossa pistellään edestakaisin, kiertoteitse mm. suomen "ammatti".
*h₁engʷ-
gland = rauhanen, putken(suu)(laippa), "sisäämmeno": Alb. angërr, Gk. ἀδήν (adēn), Lat. inguen, ON ökkvinn, litt. inkstas = munuainen
Johtopäättellä -t/d- , joka infintiivissä ilmenee -s-:nä, sanasta tuleen "*ensti... enda" > liett ėsti (ė́da, ė́dė) = syöttää, kuuriksi ëistun, pr. ëidi [äidi], êidi = se, joka syöttää, sosiaalinen äiti, suomessa erotukseksi "emosta", joka on biologinen äiti, liettuan > ė́di, ė́džia, monikossa ė́džios = kehto.


" Wenn hier und in einigen anderen Fällen das Ostseefinnische zum Westger-manis-chen stimmt, besagt das nichts, da in einer ebenso großen Anzahl von Fällen, in denen urgermanische Herkunft angenommen wird,auch nur ein nordgermanischer Fortsetzer erhalten ist. Bedenklich erscheint im übrigen im Zusammenhang mit der Herkunft von fi. kuningas auch das argumentum e silentio bezüglich des Gotischen.

167.

Aus der Tatsache,daß dieses das von einem Wort für ‘Volk’ abgeleitete germanische Lexem für ‘König’ erhalten hat (þiudans), kann man nicht folgern, daß es ein *kunings nicht gekannt hat. Letzteres könnte eine Bedeutung gehabt haben, die es dem Übersetzer als Entsprechung von griech. αρxωv (arkhon) oder βασιλευς (basi-leus) unge-eignet erscheinen ließ. Gerade in der Völkerwanderungszeit ist mit Ver-schiebungen innerhalb der Sozialstruktur und damit einer Bedeutungsveränderung der entsprechenden Termini zu rechnen.

HM: Koivlehto ja Ritter eivät käsittele mahdollisuutta,että suomen sana kuningas olisi germaaninen sana, joka tulisi gootin teknilliselle osaamiselle perustuvaa poliittisesti matalan tason johtajaa tai tietäjää, esimerkiksi veneen päällikköä tarkoittavasta sa-nasta kunþigas = tiedokas, kunþi = tieto. Tämä on sanan merkitys, joka sillä on itä-merensuomessa ja baltissa ennen ollut: matalahkon tason johtaja. Minäkään en sitä sen kummemmin käsittele ainakaan nyt, eikä mulla ole siihen mitään erityistä osaa-mistakaan. Sana on kuin liettuan drugtinas = "kaveeraamisen arvoinen mies", että se on kielessä täysin säännöllisenä johdoksena, jonka jokainen ymmärtää, vaikka sitä ei erikseen selviönä olisikaan sanakirjoissa. Koivulehdolle sana ilmeisesti ei kel-paa. Ritter ei ehkä pidä goottia todennäköisenä lainanantajana - eikä asiaa tältä kan-nalta "tärkeänä" (koska sana olisi uusi). Koivulehto tutkii kuitenkin gootin välityksellä.

" ... Ein weiteres Indiz für westgermanische Herkunft wurde in zwei Wörtern mit gemi-niertem m bzw. l vor einem auf germanischen Halbvokal zurückgehenden i gesehen, da das Gotische und Nordische bei Liquida und Nasalis keine Gemination vor j ken-nen. Nun ist die Gemination durch j wahrscheinlich nicht die einzige Quelle für gemi-nierte Liquida oder Nasalis im Germanischen. Auch Verbindungen von Liquida bzw. Nasal und Laryngal kommen in Betracht (vgl. LÜHR 1976). Im Falle des traditionell für fi. kunnia ‘Ehre’ in Anspruch genommenen Etymons (an. kyni usw.‘Geschlecht = suku’) liegt aber eine Wurzel ultimae laryngalis vor:uridg. *ǵenh1- ‘erzeugen = siittää’ (ai. jtá-; lat. ntus).

HM: Ritterin esittämä sana merkitsee toisissa lähteissä naista.

*gʷenh₂ = (wife, woman): internal body presence (g0), active subject (e), complete (n), spread (h2)

Tavallisella g:llä tuota sanaa ei ole (muualla) esitetty.

*gem = (to grasp, grip, be full): distinct presence (g), active subject (e), packed (m)

*gerh₂ = (to shriek):distinct presence (g),active subject (e),external feature (r), spread (h2)
...
*ǵenh₁ (clan, generic): life concept related presence (g), active subject (e), complete (n), union (h2)
*ǵenu (1. knee): life concept related presence (g), active subject (e), complete (n), passive subject (u)
*ǵenu (jaw): life concept related presence (g), active subject (e), complete (n), passive subject (u)

Jaska Häkkisen joskus jakamia juuria... kas perhhana, täällä se Ritterin antama juuri onkin!


*dʰéǵʰōm earth = maa, Phryg. zemelo; zamelon, Thrac. semele; semela, Pers. zam, Skr. क्ष (kṣa),Gk. χθών (khthōn), Lat. humus, Goth. guma, ON gumi, Eng. guma / bride- groom, Gm. gomo/Bräutigam, Alb. dhè, OCS зємлꙗ (zemlja), Russ. земля (zemlja), Ir. du/duine, Hitt. tekan, Luw. dakam-, Toch. tkam/keṃ, Kashmiri zamin, Lith. žemė, Ltv. zeme, Old Prussian same, Welsh dyn, Oscan huntruis, Umbrian hondomu, Osset. зæхх (zæxx), Polish ziemia

*ǵebʰ- jaw = jauhaa hampain, Lith. žebiu, Ltv. zebiekste, Czech žábra, Gm. kivel  / Kiefer, Eng. ceafl/jowl, ON keptr, Av. zafar *ǵeme- to marry Skr. जामातर् (jāmātar), Av. zāmātar, Gk. γαμβρός (gambros), Lat. gener, Breton gever, Lith. zêntas, Alb. dhëndër / dhândërr

*ǵenh₁- to give birth = synnyttää (väärin on,Gk.γένος (genos);gónos; gígnesthai, Lat. genus; gigno, Eng. cyn / kin; cyning/king; kind, Gm. kind / Kind; kuning / König, Russ. зять (zjat' = vävy, lanko), Polish zieć, Av. zīzənti, Skr. जाति (jāti); jánati; jánas, Kamviri zut, Thrac. zenis, Phryg. cin, Ir. cinim / geinim, Goth. kuni, Lith. gentìs = giminaitis = sukulainen (tulee vartalosta *gʷʰem- ehkä preussin kautta), Ltv. znots, Welsh geni; cen; angen, Gaul. Cintugnātus, Pers. zāēdan, Hitt. genzu, Arm. ծին (cin), Toch. kän / kän, Osc. Genetaí, Umb. natine, OCS zętĭ

*ǵénu- cheek Lat.gena,Welsh gen,Gk. γένυς (génys), Goth. kinnus, Skr. हनु (hánu), Av. zanu, Lith. žandás = poski,Ltv. zods, Phryg.azon,Toch. A śanwem, Arm. ծնաւտ (cnawt), Eng. ċinn / chin, Gm. kinni / Kinn, Ir. gin / gionach, Pers.زنخ (zanakh), چانه (čâne), goune(h), XMK kanadoi

*gʷem-, *gʷeh₂- to go, come Lat. veniō, Skr. गच्छति (gácchati) /गमति (gamati) , Av. jamaiti, Toch. kum/käm, Eng. cuman/come, Arm. եկ (ek), Gm. coman/kommen, Kam-viri âca, ON koma,Pers. jamijāh/, Goth. qiman, Oscan kúmbennieís, Lith. gimti = syn- tyä, pr. gimsta, synnyttää, pr. gẽma, Ltv. dzimt, Old Prussian gimsenin, Alb. pregjim, Gk. βῆμα (bēma)

*gʷeyh₃- sinew Lat. fīlum, OCS žitsa, Russ. жила (žila), Arm. ջիլ (ǰil), ջիղ (ǰił), Lith. gija, Ltv. dzija, Welsh giau, Polish żyła

*ǵʰwen- to sound OCS звонъ (zvonŭ), Russ. звон (zvon), Arm. ձայն (jayn), Alb. zë/zâ, Toch. kaṁ/kene, Polish dzwon, Lith. žvengti, Ltv. zviegt

*ǵʰéy-mn̥- winter Skr. हिम (himá), हेमन्त (hemantá), Lat. hiems, Gk. χεῖμα (kheima), Gaul. Giamillus, OCS зима (zima), Russ. зима (zima), Polish zima, Lith. žiema, Ltv. ziema, Old Prussian semo, Av. zimo, Arm. ձմեռն (jmeṙn), Alb. dimër/dimën, Kamviri zẽ, Pers. /زمستان (zemestān), Toch. śärme/śimpriye, Welsh gaeaf, Ir. gamh / geimhreadh, Hitt.  (giman), ON gói, Pers. dai, Eng. gamol/

*gʷʰen- to press; to strike, slay, kill Skr. हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers. /zahr; ajanam/, Lith. ginti, Ltv.dzīt, Old Prussian guntwei, OCS gŭnati,Russ.жать; гнать (žat'; gnat'), Polish gnać, Alb. gjanj, Arm. գան (gan), ջին (ǰin), ջինջ (ǰinǰ), Ir. gonim/gonadh, Gk. θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qẽn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano / Bahn ON gunnr; bani


Kantaindoeuroopan juuri *gʷʰem- = synnyttää (*gʷʰ, jotta latinassa ja veneetissä oli fem-).


Indoeuroopan äänteenmuunnoslakien mukaan siitä tulee eri kielissä eri muotoja.

Screenshot_2020-06-25%20Indo-European%20

... 168.


Aber auch das fi.sallia ‘erlauben’ zugrunde liegende germanische Verb (vgl.got. sal- jan ‘opfern’) geht auf eine Wurzel zurück,deren griechische Entsprechung auf einen Laryngal hinweist (s. KLINGENSCHMITT 1982, 268, Amn. 2). Die ostseefinnischen Wörter könnten mithin ältere urgermanische Formen mit *RR (<*RH) reflektieren, die später unter dem Einfluß von Formen, in denen der Laryngal lautgesetzlich ge-schwunden war,die Geminata eingebüßt hatten (zu den Ausgleichserscheinungen s. LÜHR 1976).

Die Herleitung von fi.kunnia ‘Ehre’ aus einem durch got.kuni ‘Geschlecht,Verwandt- schaft = sukulaisuus, Art = laji’ und an .kyn ‘Geschlecht, Familie; Art’ bezeugten *kunja- wird im SKES mit einem Fragezeichen bedacht - in erster Linie wohl wegen der unerwarteten Geminata. KOIVULEHTOs Vermutung eines Bestrebens auf ost-seefinnischer Seite, mit *kunnia (statt *kunia für unzulässiges *kunja) die Silben-grenze der germanischen Vorlage besser zu markieren, läßt sallia ‘erlauben’ uner-klärt (*salja- wäre möglich) und macht upia ‘hochmütig = kopea, ylpeä’ (statt *uppia - urgerm. *ubja-) zu einem Problem.Daneben erweckt auch die Bedeutungsdifferenz Bedenken. HOFSTRA konstatiert, daß "ein auffälliger Bedeutungsunterschied zwis-chen fi. kunnia ‘Ehre’ und an. kyn, got. kuni, ahd. kunni ‘Geschlecht’ vorliegt. Die semantische Kluft zwischen urgerm. *kunja und fi. kunnia ist aber nicht so breit, wie es den Anschein hat.Im Altenglischen kommt ein Adjektiv cyn (n) < *kunjaz in den Bedeutungen ‘akin, suitable, fit = sopiva, proper = aito, becoming = käypä’ vor; sub-stantiviert erscheint es in Ausdrücken wie hit is cynn, swa is cynn ‘justum est, dig-num est’ ... " Warum das "substantivische" (?) cynn in Phrasen für ‘dignum est’, also ‘es ziemt sich = (se) käy päinsä, kelpaa’ der Bedeutung ‘Ehre’ nähersteht als der Bedeutung ‘Geschlecht’ usw. bleibt unerfindlich.

Gegen die Alternativlösung, das finnische Wort mit an. kynni ‘Besuch bei Verwand- ten oder Freunden’ (vgl. noch kynnis-fierd, -for ‘Besuchsfahrt (zu Verwandten oder Freunden’); kynnis-gjof ‘Geschenk eines Gastgebers an seinen Gast’;ókynni ‘Man- gel an Bekanntschaft’) zu verbinden, gibt HOFSTRA zu bedenken, daß die Voraus-setzung des höheren Alters des Wandels *nþ >nn gegenüber dem in diesem altnor- dischen Wort zu beobachtenden i-Umlaut "angesichts der nur nordgerm.Verbreitung des Lautwandels / > /nn/ einerseits und der sowohl nord- wie auch westgerm. Verbreitung des i- Umlauts andererseits nicht ohne weiteres selbstverständlich" sei.


169.


Bei der Umlautserscheinung würde es sich aber um die dritte Phase des "jüngeren i- Umlauts vor erhaltenem i-handeln, dessen zeitliche Grenze um 850 n.Chr. angesetzt wird, also um eine späte nordische Erscheinung, und es ist für die Etymologie völlig belanglos, daß es auch im Westgermanischen einen i-Umlaut gibt. Wenn HOFSTRA meint, "die relative Chronologie der beiden lautlichen Erscheinungen bedarf noch ei- ner näheren Untersuchung", so ist ihm darin recht zu geben. Die Germanisten sind aufgefordert, sich der Frage anzunehmen. Solange nichts Gegenteiliges verlautet, kann die letztgenannte Etymologie der herkömmlichen zumindest als ebenbürtig an die Seite gestellt werden.

Die in der Erklärung des finnischen kunnia durch germ. *kunþja vermutete Bezie- hung zwischen ‘Ehre’ und ‘Besuch’ könnte für die Herleitung eines weiteren finnis- chen Wortes in Anspruch genommen werden. Got.swērs, das als Entsprechung des deutschen schwer gilt,übersetzt griech.etnos Germ. *swēraz ergäbe fi. vieras, das ‘fremd, Fremdling’ bedeutet. Die Verallgemeinerung von ‘Gast’ über ‘Fremdling’ zu ‘fremd’ wäre auf dem Wege einer Bedeutungsentlehnung vorstellbar.

Sollte diese Erklärung das Richtige treffen, wäre ein Kandidat für gotische Herkunft eruiert, denn ungeachtet eines lateinischen grauis ‘schwer;gewichtig, würdevoll’, auf das KLUGE/MITZKA hinweisen, muß eine solche Bedeutungsentwicklung als merk- malhaft eingestuft werden,d.h.,es ist höchst unwahrscheinlich,daß in der für das Go- tische belegbaren Bedeutung eine urgermanische Erscheinung vorliegt, die in allen anderen germanischen Sprachen verlorengegangen wäre, zumal das gotische Wort auch zahlreichen Ableitungen zugrunde liegt, von denen sich doch die eine oder an-dere im Falle urgermanischer Herkunft irgendwo außerhalb des Gotischen erhalten haben sollte. Freilich ist im vorliegenden Fall die Bedeutungsbeziehung nicht so leicht nachvollziehbar wie im Falle fi. kunnia vs. an. ókynni ‘Mangel an Bekannt-schaft = tu(nne)ttuuden’ puute,tuntemattomuus, wo daran erinnert werden kann, daß Adam von Bremen berichtet, man wett-eifere bei den Schweden um die Ehre, Gäste bewirten zu dürfen. Besuch stellt also eine Ehrung des Gastgebers dar. Die Bezie-hung zwischen ‘geehrt = kunnioitettu’ und ‘Gast = vieras’ ließe sich mit der Sitte, dem Gast mit einem Geschenk seine Ehrerbietung zu erweisen, in Zusammenhang bringen (vgl. WEINHOLD 448).

170.

... 174.

In der slavistischen Literatur wird ausdrücklich die gotische Herkunft von slav. kne(d)z´ und zwar aus der Zeit der vermuteten Siedlung der Goten in der Weichsel-gegend, genannt (z.B. BRÄUER I 34). Damit wäre dieses Wort älter als diejenigen einer gotischen Schicht der germanischen Lehnwörter des Slavischen, in der auch griechische und lateinische Wörter an die Slaven vermittelt wurden (l.c.). Slav. pane(d)z´ ‘Geld = raha’ wird dagegen - offenbar aus sachgeschichtlichen Gründen, denn es reflektiert alle alten und keine jüngeren Merkmale als kane(d)z´ - aus dem Westgermanischen hergeleitet.

Germ. *kuningaz wäre demzufolge vor 150 n.Chr. ins Slavische gelangt (l.c.) Mit den ältesten germanischen Entlehnungen im Slavischen befände man sich mithin in einer Epoche, die dem Zeitpunkt des Beginns der germanisch-finnischen Kontakte - jedenfalls der "gemäßigten" Auffassung nach - schon sehr nahe kommt. Bei Berück-sichtigung der neueren Auffassung hat man aber zumindest für einen Teil des ger-manischen Lehnguts des Ostseefinnischen ein Vergleichsmaterial aus einer identis- chen Entwicklungsstufe der germanischen Stämme, denn die Kontakte der Germa- nen mit den Ostsee- finnen sind ja in den Jahrhunderten sicher nicht abgerissen. ... "


***


Gootin kuningas-sana þiudans tulee sanasta kansa(kunta), natio = kanta-IE *ten-t-(a) = "(mukaan) vedetty, johdettu", liettuan tauta = kansakunta, joka tulee länsibaltista, preussillaina sanasta tauto = maa, seutu, valtio.

tauta = kansa, kansakunta

Indoeuropiečiai turėjo terminą,ekvivalentišką 'genties' ar net 'liaudies','nacijos' pava-dinimui. Ypač gerai jį reprezentuoja Vakarų ir Šiaurės Europos kalbos: galų Teuto-, Touto- varduose; s. airių tuath 'gentis, liaudis, šalis', kimrų tud 'liaudis, šalis'; oskų touto 'civitas', umbrų tota-m; go. þiuda, s. ang. þēod, s. v. a. diot(a) (iš jo adj. s. ang. þēodise, s. v. a. diutisc, vok. deutsch 'priklausoantis tautai'), go. þiudans 'karalius = kuningas'; lie. tautà, la. tauta, pr. tauto 'šalis = maa, valtio'; be abejonės ir (kaip skoliniai) r. čužoj 'alien = muukalainen', s. sl. štuždь, etc.

Šie faktai rodo buvus ide. *teutā f., iš kurio kilę įvairūs derivatai, plg. *teutonos, *teutiskos, *teut(i)yos. [101]

[HM: PIE sana on partisiipi preteriti *ten-ta = "vedetty, johdettu ohjattu".

Nimi kertoo, että TEUTONIT EIVÄT OLLEET GERMAANEJA. heidän kielensä on ollut luultavasti vieläkin lähempänä kantaindoeurooppaa kuin kantabaltti.]

" Bet ide. *teutā egzistavo ir anatolų bei iranėnų kalbose [p. 107]. Ide. *teutā įprasta kildinti iš veiksmažodinės šaknies *teu-/*tewə- 'augti = kasvaa, brinkti = kummuta pulputa'.

Man atrodo, kad tik indų-iranėnų kalbose esama duomenų, leidžiančių rekonstruoti pamatinį veiksmažodį 'būti stipriam,galingam; pajėgti': s. i. tavīti, av. tav-, s. persų tāvayatiy. Senoji ide. *teutā reikšmė buvo 'jėga,galia';reikšmė sukonkretėjo į 'tautą'. [Buvo nuomonių, kad ide. *teutā pirminė reikšmė – 'aibė = paljous, masė = massa, liaudis = (johtamaton) kansa, šalis = maa, valtio', 'plénitude = kokonaisuus, täyteys', žr., pvz. Pokorny 1959: 1084; Devoto 1962:319 (: l’assemblea'); Benveniste 1969: 366. – W. P. Schmid (BzN 11, 1960, 202) manė, kad 'gens, natio'].

PS: "Vapaata kansaa", "vapaalla/na olevaa rahvasta", "keikkea kansaa" (populus) tarkoittava sana on alkukirjainta lukuun ottamatta sama: *len-ta" liettuan liaudis, saksan Leute, venäjän ljudi, suomen liuta, lauma jne.


liáudis = väki, rahvas

Sena forma laikoma sl.ljudьje,kurios etimologija iki šiol neaiški. Patikima izoglosa sl. [168] ljudъ,ljudьje – lie.liaudis,la.ļáudis – s.v.a. liut, jungianti daugelį ide. dialektų su bendra reikšme ‘žmonės, liaudis’. Papildomai dar nurodoma lie. dial. liaudžià ‘visi namiškiai = kotiväki, talonväki’, žem. liaude ‘šeima = perhe’. Paprastai ljudьje kildinama iš ide. *leudh- ‘augti = "**kasvaa’". "

[HM: Tuollaista PIE-sanaa ei ole. Nämä tulevat partisiipista *len-ta, joka taas on (päin vastoin) "vapautettu, irrallinen, johtamaton" (väki ym.).]

"Tokia etimologija blogai aiškina reikšmę ‘laisvas= vapaa’.Ji išlikusi s.sl. ЛЮДИНЪ, bet tai vėlesnė reikšmė, plg.lo. liber,gr. ἐλεύθερος. Fonetiškai ir semantiškai įmano- ma susieti su lie.liáuti ‘nustoti = la(k)ata’,gr. λύω ‘išlaisvinti = vapauttaa (ulos, vaikka navetasta)’ (ide.*leu-),čia ir č.psn.leviti ‘palengvinti= helpottaa’,levný ‘pigus = halpa’ [169].

ŠaltinisТрубачев 1959b, 168–169]


22. lehti

Kantasuomen *lehti >

  • suomen lehti
  • karjalan lehti
  • vepsän leht
  • vatjan lehti
  • viron leht
  • eteläviron leht́
  • liivin lē’ḑ

Merkitykset

suomi, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Merkitys 'kasvin lehti' tavataan kaikissa itämerensuomalaissa kielissä. Useimmissa kielissä tavattava merkitys 'sanomalehti tms. paperinen julkaisu' on luonnollisesti myöhempää kehitystä. Karjalaan ja vepsään on kehittynyt myös merkitys 'reen etuosa eli sepi'.

Alkuperä

Sanalla on samaa merkitseviä, äänteellisesti säännöllisiä vastineita saamelaiskielis-sä, kuten pohjoissaamen lasta, sekä marin kielissä, niittymarin лышташ, vuorimarin ӹлӹштӓш, joissa tosin -š on johdin. Sana voidaan siis rekonstruoida uralilaiseen kantakieleen, jossa sen asuna olisi ollut *leštə. Tällöin olisi oletettava sen muista sukulaiskielistä kadonneitten vastineitten korvautuneen uudemmilla (laina)sanoilla.

Sanalle on kuitenkin esitetty myös lainaetymologioita, ja uralilaisen kielikunnan län-tiseen osaan rajoittuvasta levikistä johtuen sen voi ajatella lainautuneen rinnakkain itämerensuomen, saamen ja marin esiasteisiin.

Uralilainen sana on luultavasti lainaa pohjoisbaltista, johon voidaan rekonstruoida sana *leištas 'lehti', vastineinaan slaavilaisten kielten muodot kuten muinaiskirkko-slaavin ja venäjän листъ 'lehti'. Äänneasun ja merkityksen puolesta tämä etymologia on uskottava.

Aiemmin on pidetty mahdollisena myös lainautumista indoeurooppalaisen kantakie-len sanasta *bhlh1tóm, josta ovat peräisin esimerkiksi ruotsin blad ja saksan Blatt 'lehti'. Tämä etymologia on kuitenkin äänteellisesti hankalampi, koska uralilaisten sanojen *š (josta myöhäiskantasuomen *h on kehittynyt) on vaikeasti selitettävissä kantaindoeuroopan muodosta.

HM: Germaanin (p)lätty, lattea on eri sana kuin suomen lehti, viron list, venäjän лист. Baltin, venäjän ja suomenkin lehti-sanat lienevät ainakin ennen tarkoittaneet irrotettuja lehtiä, suomen lestä (lesen), lesiä (lesin) on luultavasti samaa juurta.


23. maksa

Kantasuomen *maksa >

  • suomen maksa
  • karjalan maksa
  • vepsän maks
  • vatjan mahsa
  • viron maks
  • eteläviron mass
  • liivin maksā

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Merkitys 'maksa' tavataan kaikissa itämerensuomalaissa kielissä. Vepsän sanalle on kehittynyt myös merkitys 'ystävä'.

Alkuperä

Sana on peritty uralilaisesta kantakielestä ja sillä on vastineita kaikissa uralilaisen kielikunnan ryhmissä: eteläsaamen mueksie (vastine myös uumajansaamessa sekä vanhassa "ruotsinlapin" kirjakielessä), ersämordvan максо, mokšamordvan maksa, niitty- ja vuorimarin мокш,komin мус,udmurtin мус, pohjoismansin mājt (vastine myös muissa mansin keilissä), pohjoishantin măχəl (vastine myös muissa hantin kielissä), unkarin máj ja tundranenetsin мыд (vastine myös enimmissä muissa samojedikielissä). Merkitys 'maksa' löytyy kaikkialta.


24. marras

Kantasuomen *mardas >

  • suomen marras
  • karjalan marras
  • vepsän '
  • vatjan marraz
  • viron marras
  • eteläviron '
  • liivin mārdig-←

Merkitykset

karjala, vatja, viro

Sanalla tavataan erilaisia kuolemaan viittaavia merkityksiä: suomessa 'kuolemaisil-laan oleva, raihnas; kuoleman enne; kuollut'. Karjalan sanan merkitykset ovat 'ikui-nen, loputon, iankaikkinen' sekä toisaalta 'routa,kirsi'. Viron sana tarkoittaa 'haurasta, hentoa', mutta siitä johdettu mardus merkitsee 'haamua, kummitusta'. Liivissä sana esiintyy vain yhdyssanassa 'marraskesi'.

Alkuperä

Kantasuomen sana on arjalainen laina. Sana on lainattu iranilaisen kantakielen tai sitä edeltävän arjalaisen kantakielen adjektiivista *mr̥tás 'kuollut' (tätä arjalaista sa-naa edustaa esimerkiksi sanskritin mṛtáḥ) tai tästä sanasta johdetusta kanta-arjalai-sesta tai kantairanilaisesta substantiivista *mártas 'kuolevainen' (arjalaista sanaa edustavat sanskritin mártaḥ, avestan mərətō). Merkityksensä puolesta molemmat lähtömuodot ovat sopivia, ja äänteellisin perustein asiaa on vaikea ratkaista: arjalaisessa sanassa *mr̥tás esiintyvä vokaalinen * on voitu korvata sekvenssillä *ar.

HM: Sanoisin, että sotavaunusana ja vasarakirvestä. Ei ole kuitenkaan mikään erityi-nen virhe pitää sellaista iranilaisena,varsinkin jos alkuperä. Samaa juurta ovat marto, alun perin lapsetonta nuorta naista tarkittanut balttiperäinen morsian, liettuan martimirti (miršta) = kuolla,

25. mato

Kantasuomen *mato >

  • suomen mato
  • karjalan mato
  • vepsän mado
  • vatjan mato
  • viron madu
  • eteläviron mado
  • liivin '

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, viro

Merkitys 'mato' tai 'toukka' löytyy kautta koko itämerensuomen. Sekä karjalassa ja vepsässä että kaikissa Suomenlahden eteläpuolisissa murteissa sanalla on lisäksi merkitys 'käärme'.

Alkuperä

Kantasuomen sanalla on vastine saamessa, esimerkiksi pohjoissaamen muohcu 'koi'. Sana palautuu (johdoksena) kantasaamen asuun *muoce̮, ja sillä on edustus useimmissa saamelaiskielissä (etelä-,piitimen- ja turjansaamea lukuunottamatta). Itä- merensuomalais-saamelainen sana on ikivanha laina kantairanin sanasta *matsa-, jonka johdosta *mātsiyakas edustaa muun muassa paštun kielen māšay 'hyttynen'. Merkityseroista huolimatta etymologia on uskottava: itämerensuomalaisten ja saame-laiskielten sanat ovat äänteellisesti säännöllisiä vastineita, ja iranilainen lainaetymo-logia on äänteellisesti moitteeton. Itämerensuomalaisten kielten ja saamelaiskielten merkitykset voidaan johtaa jonkinlaisen 'hyönteisen' merkityksestä, vaikka tarkka kehitys ei olekaan aivan selvä.

HM: Kyseessä on balttilaista käärmettä (kirmis, kermis = "(tavattaessa) tapettava" = kyy, tarhakäärme = žal(k)tis = "suojeltava" > haltia, tarkoittanut muitakin isohkoja ihmishakuisia "pyhiä" hyötyeläimiä kuten kattohaikaraa) vanhempi käärme-sana. Gootin sana todennäköisesti laina suomesta. Ei ole iranilaina.


26. mehiläinen

Kantasuomen *mehi→ >

  • suomen mehiläinen
  • karjalan mehiläine
  • vepsän '
  • vatjan mehiläin
  • viron '
  • eteläviron mehi(lä)ne
  • liivin '

Merkitykset

karjala, vatja, eteläviro

Merkitys ‘mehiläinen’ löytyy kaikista kielissä, joissa sanaa tavataan. Suomen murteissa esiintyy myös merkitys ‘kimalainen’.

Alkuperä

Sanalla on vastineita useissa uralilaisissa kielissä: ersän мекш, mokšan meš, niitty- ja vuorimarin мӱкш, komin мош, udmurtin муш, unkarin méh. Nämä sanat edustavat johtamatonta perusvartaloa *mekšə,josta kantasuomen *mehiläinen on johdettu. Ura- lilainen sana on alkujaan lainasana esiarjalaisesta kielestä, kantaindoirania edeltä-västä kielimuodosta. Siinä sana on ollut asussa *mekš, josta sittemmin ovat kehitty-neet kantaindoiranin *mákš, jota edustaa sanskritin mákṣ ‘kärpänen, mehiläinen’ (sanskritissa myös johdos mákṣikā) ja avestan (johdos) maxšī.

HM: sana on iranissa ja baltoslaavissa SU-laina.

27. mesi

Kantasuomen *meci >

  • suomen mesi
  • karjalan mesi
  • vepsän mezi
  • vatjan mesi
  • viron mesi
  • eteläviron mesi
  • liivin me’ž

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Merkitys 'mesi' tavataan koko itämerensuomalaisella kielialueella. Lisäksi merkitys 'hunaja' löytyy useimmista kielistä. Lyydin vastineelle on kehittynyt myös merkitys 'sima'.

Alkuperä

Sanalla on vastineita useissa uralilaisissa kielissä: ersämordvan медь, mokšamord-van med’, komin ма, udmurtin му, unkarin méz ‘hunaja’ eli se periytyy uralilaisesta kantakielestä. (Perinteisesti myös niittymarin мӱй, vuorimarin мӱ 'hunaja' on luettu vastineiden joukkoon, mutta viime aikaisessa tutkimuksessa on päädytty pitämään marin sanaa lainana udmurtista.) Kantauralin sanaksi voidaan rekonstruoida *metə. Sana on lainattu kantakieleen esi-indoiranilaisesta kielestä (kantaindoirania edeltä-västä kielimuodosta), jossa sana oli asussa *médhu (tästä myöhemmin kantaindoiranin *mádhu ja sanskritin mádhu ‘makea juoma, hunaja’).


HM: SU-laina muualla. Sitä on myös hunajasta maltaiden kanssa tehty voimajuoma olut.

28. mykkä

Kantasuomen *mükkä >

  • suomen mykkä
  • karjalan mykkä
  • vepsän '
  • vatjan müttšä
  • viron '
  • eteläviron '
  • liivin '

Merkitykset

karjala, vatja, viro

Merkitys 'mykkä' tavataan suomessa, karjalassa ja vatjassa.

Alkuperä

Sanalla on säännöllinen vastine saamelaiskielissä, esimerkiksi pohjoissaamen mahkkit 'kertoa epäselvästi' ja eteläsaamen magkalidh. Mahdollisia vastineita esiintyy myös vuorimarissa, mə̑k ilmaisussa мык манаш агыл 'lakata puhumasta' sekä permiläiskielissä, komin мыктавны 'änkyttää, mumista' ja udmurtin мык ilmaisussa мык-мак вераське 'puhuu epäselvästi', mutta nämä etäsukukielten sanat kaipaavat vielä lisätutkimusta.

Ainakin itämerensuomalaisten kielten ja saamen kielten sanat voidaan palauttaa kantauralin asuun *mükkä. Sanaa on pidetty lainana kanta-arjalaisesta ajdektiivista *múHkas, josta sanskritin mū́kaḥ 'mykkä, vaiti oleva'. Selitys on semanttisesti ongelmaton, mutta sen tekee epävarmaksi uralilainen *ü vastaamassa arjalaista *ū́:ta; äännesubstuutiolle *ü ← *ū́ ei ole vakuuttavia rinnakkaistapauksia, ei myöskään myöhemmälle *ü ~ *u -vaihtelulle kantauralilaisena aikana (suomesta tällaista vaihtelua tavataan, esimerkiksi tuhma ~ tyhmä).

29. nato

Kantasuomen *nato >

  • suomen nato
  • karjalan nato
  • vepsän nado
  • vatjan nato
  • viron nadu
  • eteläviron nado
  • liivin '

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, viro

Sana merkitsee 'puolison sisarta' kautta itämerensuomen. Nykysuomessa sana on jäänyt harvinaiseksi käly-sanan merkityksen laajennuttua.

Alkuperä

Sana on peritty uralilaisesta kantakielestä, ja sen vastineita tavataan itämerensuo-malaisen kieliryhmän lisäksi myös saamesta (eteläsaamen nååte 'vaimon nuorempi sisar'), marista (niittymarin нудо, vuorimarin нуды 'nuorempi käly, puolison nuorempi sisar') ja samojedikielistä (esimerkiksi tundranenetsin надо 'vaimon tai miehen nuo-rempi veli'). Kantauralin asuksi voidaan rekonstruoida *nataw. Sanan alkuperäistä merkitystä on kuitenkin vaikea rekonstruoida tarkasti, koska tytärkielten merkitykset ovat vaihtelevia, vaikka niillä onkin yhdistävä tekijä 'puolison sukulainen'. Samanlai-set merkityksen rekonstruoinnin vaikeudet koskevat monia muitakin uralilaisia sukulaistermejä.

30. onki

Kantasuomen *onki >

  • suomen onki
  • karjalan onki
  • vepsän ong
  • vatjan õntši
  • viron õng
  • eteläviron ynǵ
  • liivin '

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja

Merkitys 'onki' tavataan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä,joissa sana esiintyy. Lisäksi merkitys 'ongenkoukku' esiintyy karjalassa ja vepsässä. Karjalassa tavataan lisäksi merkitys 'koukkupyydys; (monikossa) pitkäsiima'.

Alkuperä

Sanueella on vastineet saamelaiskielissä (pohjoissaamen vuogga 'viehe; onki, on-genkoukku'; vastineet kaikissa saamelaiskielissä paitsi akkalansaamessa) sekä ma-rin kielissä (niittymarin оҥго, vuorimarin онгы 'rengas, silmukka, lenkki, sanka'), eli se palautuu kantauraliin.Kantauralin asuksi voidaan rekonstruoida *oŋkə. Uralilainen sana on alkujaan indoeurooppalainen,luultavasti arjalainen laina. Kanta-arjan muoto (H)ankás 'koukku' (> sanskritin aṅkáḥ) sopii äänteellisesti ja semanttisesti hyvin lai-nan lähtömuodoksi, mutta koska sillä on äänteellisesti samankaltaisia vastineita mo-nissa muissa indoeurooppalaisissa kielissä, on tarkan lähtömuodon määrittely han-kalaa. Kantagermaanin *angan- 'kaari; kaula' sopisi myös lainalähteeksi äänneasun-sa puolesta, mutta itämerensuomesta mariin ulottuvan levikin takia germaaninen lainaoletus ei ole todennäköinen (näin laajalevikkisiä germaanilainoja ei tunneta).

31. ora

Kantasuomen *ora >

  • suomen ora
  • karjalan ora
  • vepsän oraine←
  • vatjan õra
  • viron ora
  • eteläviron ora
  • liivin vȯrā

Merkitykset

karjala, [ vepsä tulossa] (johdos), vatja, viro, liivi

Kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä tavataan jonkinlaisen 'piikin' tai 'naskalin' merkityksiä.

Alkuperä

Itämerensuomen sana palautuu uralilaiseen kantakieleen. Sillä on vastineet saamessa, esimerkiksi inarinsaamen oari 'ora' (lisäksi koltan-, kiltinän- ja turjansaamessa on sanalla vastineet ja se mainitaan myös J.A.Friisin pohjoissaamen sanakirjassa vuodelta 1887). Mordvalaiskielissä sanaa vastaavat ersän уро ja mokšan ura 'naskali' sekä unkarissa samaa merkitsevä ár. Uralilainen sana on lainaa kanta-arjan sanasta *Hā́raH, jota edustaa sanskritin ā́rā 'naskali'.

32. orasa


Kantasuomen *orasa >

  • suomen orasa
  • karjalan orattšu←
  • vepsän oraž
  • vatjan '
  • viron '
  • eteläviron '
  • liivin '

Merkitykset

karjala (johdos), vepsä

Karjalasta ja vepsästä löytyvä merkitys 'karju' edustaa sanan laina-alkuperän valos-sa alkuperäisempää merkitystä.Suomen sanan merkitys 'salvettu karju' on luultavasti kehittynyt tästä myöhemmin. Toisaalta myös mokšamordvan vastineen merkitys on 'salvettu karju',mutta tämä voi olla rinnakkaiskehitystä.Vepsästä löytyy myös merkitys 'urospuolinen eläin', joka on sekundääristi kehittynyt 'karjun' merkityksestä.

Alkuperä

Vaikka sana löytyy vain pohjoisista itämerensuomalaisista kielistä, palautuu se kan-tasuomea vanhempaan kielentasoon, koska mokšamordvasta löytyy vastine urǝźi. Itämerensuomalaisten kielten ja mordvalaiskielten yhteiseen kantakieleen sana on lainattu indoiranilaisen kantakielen sanasta *warāʒ́hás, jota vastaa sanskritissa sana varāháḥ 'karju'.


33. orja

Kantasuomen *orja >

  • suomen orja
  • karjalan orja
  • vepsän orj
  • vatjan orja
  • viron ori
  • eteläviron ori
  • liivin vȱŗa

Merkitykset

karjala, vatja, viro

Merkitys 'orja' tavataan suomessa, karjalassa, vatjassa (?), virossa ja etelävirossa (vepsässä 'maaorja'). Kaikissa näistä esiintyy kuitenkin myös merkitys 'palvelija'. Karjalassa tavataan myös merkitys 'rutiköyhä, kerjäläinen'.

Alkuperä

Kyseessä on uralilainen perintösana. Kantauralin rekonstruktio on *orja, ja vastineita ovat ersän уре,mokšan uŕä 'orja; palvelija',udmurtin вар 'orja; palvelija' sekä pohjois- saamen aivan erimerkityksinen oarji 'länsi, etelä' (vastineita esiintyy myös kaikissa muissa saamelaiskielissä). Saamen sanan kuulumista *orja-sanan yhteyteen on epäilty semanttisista syistä, mutta äänteellisesti ei rinnastuksessa ole ongelmaa.

Saamen sanan semanttinen kehitys on helpommin selitettävissä, kun otetaan huomi-oon kantauralin sanan lainaetymologia:*orja on lainaa kanta-arjan sanasta *(H)ā́ryas 'arjalainen' (tästä mm. sanskritin ā́ryaḥ), eli sana on ollut lainanantajakielessä etno-nyymi. Tästä on sitten kehittynyt uralilaisella taholla 'orjan' merkitys. Tällaiselle se-manttiselle kehitykselle on useita paralleeleja: esimerkiksi englannin slave 'orja' on lainautunut latinan välityksellä kreikan sanasta σκλάβος, joka on lainaa slaavilaisten kansojen etnonyymistä. Samoin amharan barya 'orja' on alkujaan viitannut Eritrean keskiosissa elävään etniseen ryhmään. Saamen sanan poikkeava merkitys 'etelä' on luultavasti myös kehittynyt etnonyymin merkityksestä, eli etelämpänä asuvan kansan nimitys on vakiintunut ilmansuunnan nimeksi. Tällekin kehitykselle löytyy paralleelik-si ainakin muinaisvenäjän ирей 'eteläinen maa, johon muuttolinnut matkaavat; taian-omainen valtakunta', joka on luultavasti myös lainautunut samasta arjalaisesta sanasta (tarkemmin ottaen myöhemmästä iranilaisesta vastineesta).

Aiemmassa tutkimuksessa uralilaiseen *orja-sanueeseen usein yhdistetty komin vere̮s 'puoliso, aviomies' ei voi kuulua tähän epäsäännöllisten äännevastaavuuksien takia. Se on erillinen laina kokonaan toisesta arjalaisesta sanueesta, luultavasti kantairanin sanasta *wiHrás 'mies' (tästä mm. avestan vīrō, keskipersian vīr).


34. osa

Kantasuomen *osa >

  • suomen osa
  • karjalan osa
  • vepsän oza
  • vatjan õsa
  • viron osa
  • eteläviron osa
  • liivin vȯzā

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Merkitys 'osa' löytyy kaikista itämerensuomalaisista kielistä. Liivissä ja vatjassa tavataan myös merkitys 'liha' ja suomen kaakkoismurteissa 'lihapala'. Karjalassa ja vepsässä sanalle on kehittynyt myös merkitys 'onni'.

Alkuperä

Sana on peritty uralilaisesta kantakielestä ja sillä on vastineita useissa sukukielissä. Näitä ovat pohjoissaamen oažži 'liha' (vastineet myös muissa saamelaiskielissä lukuunottamatta akkalansaamea), marin (johdos) ужаш 'osa, erä; annos; rooli' sekä luultavasti pohjoismansin ūńś 'takamus' (vastineita muissakin mansin kielissä) ja unkarin (johdos) ágyék 'lantio'. Alkuperäiseksi merkitykseksi voidaan rekonstruoida 'osa', josta 'lihan' ja 'onnen' merkitykset voidaan johtaa. Mansin ja unkarin vastineet ovat semanttisesti epävarmempia, mutta äänteellisesti ne ovat muiden uralilaisten kielten sanojen säännöllisiä vastineita. Alun perin kantauralin sana on lainattu arja-laisen kantakielen sanasta *Hanćas 'osa', josta on peräisin sanskritin kielen aṃśaḥ.


35. paras

Kantasuomen *paras >

  • suomen paras
  • karjalan paras
  • vepsän paraz
  • vatjan paraz
  • viron paras
  • eteläviron paras
  • liivin parāz

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, viro, liivi

Useista itämerensuomalaisista kielistä (suomi, karjala, vatja) tavataan merkitys 'pa-ras'. Vatjan vastine merkitsee myös 'sopivaa', ja tämä on ensisijainen merkitys poh-joisviron, liivin ja vepsän sanoille. Karjalan sanan ensisijainen merkitys on 'kunnollisin, arvostetuin, huomattavin; ystävällisin; kelvollisin, etevin, taitavin'.

Alkuperä

Paras on uralilainen perintösana, jonka vastineita ovat saamen sanat kuten pohjoissaamen buorri (vastineet kaikissa saamen kielissä), ersän паро, mokšan пара, niittymarin поро, vuorimarin пуры, komin бур ja udmurtin бур. Sukukielten vastineet merkitsevät 'hyvää', joten tämä lienee ollut kantauralin sanan merkitys. Kantasuomessa *hüvä on korvannut sanan perusmerkityksessä 'hyvä', ja vanha *paras-sana on säilynyt vain superlatiivi- ja komparatiivimuodoissa sekä johdoksissa (kuten suomen parantua).

36. peijas


37. perna

Kantasuomen *përna >

  • suomen perna
  • karjalan pärnä
  • vepsän pärm
  • vatjan põrna
  • viron põrn
  • eteläviron põrn
  • liivin pȭrna

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, liivi

Sana merkitsee kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä 'pernaa'.

Alkuperä

Kantasuomen sana on alkujaan iranilainen lainasana, luultavasti kantairanin asusta *spr̥dza (vartalo *spr̥dzan-), jota edustaa avestan spərəza ( spərəzan-) 'perna'. Kanta-iranilaisen sanan rekonstruktiota vaikeuttavat sanan epäsäännölliset vastaavuudet indoiranilaisen kieliryhmän ja koko indoeurooppalaisen kieliperheen sisällä (indoar-jan vastine on sanskritin plīhán- 'perna', joka ei vastaa avestan sanaa säännöllisesti, ja mahdollisia samanmerkityksisiä mutta äänteellisesti hankalia vastineita muissa indoeurooppalaisissa kielissä ovat muun muassa kreikan σπλήν sekä latinan liēn). Itämerensuomalaisella sanalla ei ole vastineita missään etäsukukielessä, toisin kuin useimmilla arjalaislainoilla. Kantasuomen sanan tarkkaa ikää ja lainautumisajan-kohtaa on hankala arvioida, sillä perintösanastossa vokaali *ë on harvinainen.


38. piimä

Kantasuomen *piimä >

  • suomen piimä
  • karjalan piimä
  • vepsän '
  • vatjan piimä
  • viron piim
  • eteläviron piim
  • liivin '

Merkitykset

karjala, vatja

Vain suomessa sanalla on merkitys 'piimä'.Muualla itämerensuomessa, siis vatjassa, pohjois- ja etelävirossa se merkitsee 'maitoa'; tämä merkitys tunnetaan myös suomen länsimurteista.

Alkuperä

Kantasuomen sana on varhainen arjalainen laina. Luultavimmin se on lainattu esiar-jan eli arjalaista kantakieltä edeltävän kielivaiheen sanasta *peyHmn̥, joka voidaan rekonstruoida iranilaisissa kielissä säilyneiden sanojen kuten avestakielen paēman ’äidinmaito’ ja keskipersian pēm ’maito’ perusteella.

Sanan vastineena on pidetty myös unkarin sanaa fej ’lypsää’. Luultavampaa on kui-tenkin,että unkarin sana ei ole kantasuomen sanan vastineita,sillä *piimä ja erityises- ti varhaiskantasuomen *pejmä vastaa esiarjalaista sanaa äänteellisesti varsin tarkas-ti. Mikäli unkarin ja kantasuomen sanat johdettaisiin samasta kantauralin sanasta, jouduttaisiin sanan *piimä --aines selittämään suffiksiksi, joka olisi liittynyt verbi-vartaloon, josta ei ole itämerensuomalaisissa kielissä mitään jälkiä. Yksinkertaisem-pi selitys on pitää kantasuomen sanaa arjalaisena lainana. Unkarin sana voi periaat-teessa olla rinnakkainen laina samasta arjalaisesta sanueesta, joskaan tämä ei ole sanaluokkaeron takia täysin selvää.


39. sammas

Kantasuomen *sambas >

  • suomen sammas
  • karjalan '
  • vepsän '
  • vatjan sammaz
  • viron sammas
  • eteläviron sammas
  • liivin '

Merkitykset

vatja

Suomen sanan merkityksiä ovat 'rajapyykki, rajakivi; pylväs, patsas, paalu; maailmanpatsas'. Nykysuomessa sanakannasta tunnetaan lähinnä sen johdos sampo sekä mahdollisesti samaan sanueeseen kuuluva sammakko. Vatjasta tunnetaan merkitykset '(aidan) pylväs, tolppa; oven karmi; mehiläispesä; pystyrivi (kudottaessa)'. Viron sanan merkityksiä ovat 'patsas, pilari, pylväs'.

Alkuperä

Sana on lainattu kanta-arjan sanasta *stambhHas (> sanskritin stambhaḥ 'pylväs, pilari; runko'). Vastineita ei tavata itämerensuomen ulkopuolella.

40. sarvi

Kantasuomen *sarvi >

  • suomen sarvi
  • karjalan sarvi
  • vepsän sarv
  • vatjan sarvi
  • viron sarv
  • eteläviron sarv́
  • liivin sǭra

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, liivi

Kaikista itämerensuomalaisista kielistä tavataan ensisijainen merkitys 'sarvi'. Viron sanan muita merkityksiä ovat myös 'kädensija, kahva', liivin sanan muita merkityksiä 'kahva, kärki'.

Alkuperä

Sanalla on vastineita useimmissa uralilaisen kielikunnan haaroissa, eli se on peritty uralilaisesta kantakielestä.Vastineita ovat pohjoissaamen čoarvi (vastineet myös kai- kissa muissa saamen kielissä), ersän сюро, mokšan śura, niitty- ja vuorimarin шур, komin ja udmurtin сюр sekä unkarin szarv. Kantauralin sanaksi voidaan rekonstruoi-da *śarwə ja sille merkitys 'sarvi', joka on säilynyt kaikissa tytärkielihaaroissa. Alun perin sana on lainattu arjalaisen kantakielen sanasta *ćr̥wā- 'sarvi', jota edustavat muun muassa avestan sruuā- 'kynsi; sarvi', khotanin sakan ṣū ja keskipersian srū 'sarvi'.


41. sata

Kantasuomen *sata >

  • suomen sata
  • karjalan sata
  • vepsän sada
  • vatjan sata
  • viron sada
  • eteläviron sada
  • liivin sadā

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, liivi

Merkitys on 'sata' kaikkialla itämerensuomessa.

Alkuperä

Sana on luultavasti peräisin uralilaisesta kantakielestä, koska sillä on vastineita kai-kissa kielikunnan haaroissa paitsi samojedikielissä: pohjoissaamen čuohti (vastinei-ta löytyy kaikista saamelaiskielistä), ersämordvan сядо, mokšamordvan śada, niitty-marin шӱдӧ, vuorimarin шӱдӹ, komin сë, udmurtin сю, unkarin száz (taivutusvartalo száza-), pohjoismansin sāt (vastine myös muissa mansin kielissä) ja pohjoishantin sat (vastine myös muissa hantin kielissä). Merkitys 'sata' tavataan kaikissa sukukie-lissä, lisäksi mansista löytyy myös merkitys 'paljon'. Uralilainen sana on lainattu arja-laisen kantakielen sanasta *ćatám 'sata', jota edustavat muun muassa sanskritin śatám ja avestakielen satəm 'sata'. On pidetty mahdollisena myös, että uralilaiset sa-nat ovat kantauralin hajoamisen jälkeen saatuja rinnakkaisia lainasanoja.Tämä selit- täisi myös sanan puuttumisen samojedikielten haarasta. Erityisesti permiläisten kiel-ten sanojen vokaalivastaavuuksien takia on rinnakkaislainautumista pidetty todennä-köistä, mutta asia ei ole aivan selvä, koska komin ja udmurtin sanoissa havaittava vokaalikehitys on luultavasti säännöllinen kantauralin *t:n edellä.


42. sataa

Kantasuomen *sata- >

  • suomen sataa
  • karjalan satoa
  • vepsän sadada
  • vatjan sataa
  • viron sadama
  • eteläviron sadama
  • liivin sa’ddõ

Merkitykset

karjala, vatja, liivi

Merkitys 'sataa (vettä)' tavataan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Virossa, etelävirossa sekä liivissä tavataan myös merkitys 'kaatua, pudota'.

Alkuperä

Itämerensuomalaisella sanueella on vastine samojedikielissä, esimerkiksi itäselkupin сырогу 'sataa', eli se on peritty uralilaisesta kantakielestä. Alkujaan kyseessä saattaa olla lainasana kanta-arjan verbistä *ćad-a- 'pudota' (verbijuuri *ćad-), joka on attestoitu varhaisissa sanskritinkielisissä Veda-teksteissä muun muassa verbin perfektimuodossa śaśāda 'olen pudonnut' sekä johdetuissa nominimuodoissa kuten pra-śādáḥ 'putous'.

43. taivas

Kantasuomen *taivas >

  • suomen taivas
  • karjalan taivas
  • vepsän taivaz
  • vatjan taivaz
  • viron taevas
  • eteläviron taivas
  • liivin tōvaz

Merkitykset

karjala, vatja, liivi

Taivaankanteen viittaava merkitys sanalla on kautta koko kieliryhmän, useimmissa kielissä myös kristillisen taivaan merkitys. Liivissä tavataan 'taivaan' ohella myös merkitykset 'myrsky, rajuilma', jotka ovat myöhemmin kehittyneitä.

Alkuperä

Vaikka sanalla ei ole vastineita etäsukukielissä, palautuu sana luultavasti kantasuo-mea vanhempaan kielentasoon, koska se on vanha laina kanta-arjalaisesta sanasta *daywás. Arjalaisen lähtömuodon vastineita ovat mm. sanskritin deváḥ ‘taivaallinen; jumala’ ja muinaisiranilaisen avestakielen daēvō ‘demoni’, jonka merkitys on sekundääristi kehittynyt ‘jumalan’ merkityksestä.

Useimmilla indoiranilaisilla lainasanoilla on vastineita muissa uralilaisissa kielissä eli ne ovat vanhempia kuin esimerkiksi kantasuomen germaaniset lainasanat, ja niin tätäkin lainaa on pidettävänä vanhana suppeasta levikistä huolimatta. Sananloppui-nen -s viittaa myös varhaiseen alkuperään,sillä myöhemmissä iranilaisissa kielissä s muuttui h:ksi. Myös balttilaista laina-alkuperää on esitetty, mutta kantabaltin *deiwas (josta latvian dìevs,liettuan diẽvas,muinaispreussin deywis ‘jumala’) ei vokaalistonsa puolesta sovi lainasanan lähtömuodoksi hyvin, vaan indoiranilainen alkuperä on tältä kannalta selvästi parempi.


44. taarna

Kantasuomen *tarna >

  • suomen ta(a)rna
  • karjalan '
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron tarn
  • eteläviron tarn
  • liivin '

Merkitykset

Etäsukukielten ja arjalaisen lainalähteen merkitysten perusteella 'ruoho' tai 'heinä' lienee ollut kantasuomalaisen sanan alkuperäinen merkitys, mutta suomen sanan nykyinen, attestoitu merkitys tarkoittaa Claudium-suvun sarakasveja. Virossa ja etelävirossa sanalla viitataan 'saroihin' (Carex).

Alkuperä

Kantasuomen sanalla on permiläisissä kielissä vastineina komin турун ja udmurtin турын. Molemmissa merkitys on 'ruoho, heinä'. Muualla kielikunnassa ei vastineita ole, mutta koska itämerensuomalaisten ja permiläisten kielten sanat ovat säännöllisiä vastineita, voidaan sana periaatteessa rekonstruoida uralilaiseen kantakieleen asuun *tarna.

Perinteisen käsityksen mukaan sana palautuisi suomalais-permiläiseen kantakieleen, jonka olemassaolo on kuitenkin kiistanalaista. Joka tapauksessa sana on lainattu arjalaisen kantakielen tai sitä myöhemmän iranilaisen kantakielen sanasta *tŕ̥nam 'ruoho, yrtti'. Äänteellisin perustein on mahdotonta sanoa, onko sana kanta-arjalainen vai kantairanilainen laina. Arjalaista sanaa edustaa muun muassa sanskritin kielen tṛ́ṇam 'ruoho, yrtti'.

45. tiine

Kantasuomen *tiineh >

  • suomen tiine
  • karjalan tiineh
  • vepsän tineh
  • vatjan tiini←
  • viron tiine
  • eteläviron tiinõq
  • liivin S tīn

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja (johdos)

Kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä tavataan merkitys 'raskaana oleva (eläin)'.

Alkuperä

Itämerensuomen sanan mahdollinen vastine on marin samaa tarkoittava тÿж, mur-teissa myös tüjüž. Molemmat voidaan palauttaa kantauralin asuun *tejnəš. Sanojen äännevastaavuus on säännöllinen (marin kielessä vokaalienvälinen *n häviää van-hoissa *ə-vartaloissa, ja murremuoto tüjüž paljastaa sanan olleen alun perin kaksita-vuinen), mutta koska kyseessä on lainasana, on mahdollista, että itämerensuomen ja marin sanat ovat rinnakkaisia lainoja. Lainalähteenä on pidetty sekä balttilaista että arjalaista, joskus jopa kantaindoeurooppalaista kielimuotoa.

Liettuan dienì 'tiine' palautuu kantaindoeuroopan asuun *dheh1inyeh2,ja niin kantain- doeuroopan sana kuin sen pohjoisbalttilainen jatkaja *deinijā sopisivat itämerensuo-men ja marin sanojen lähtömuodoksi.Äänteellisesti yhtä sopiva originaali olisi kanta-arjalainen vastine *dháHinyaH, josta tulee sanskritin dhénā 'naaras; lypsylehmä' (sa-moin kantaindoeuroopan *dheh1inus > kanta-arjan *dháHinus > sanskritin dhénuḥ 'lypsylehmä; naaras').

Semanttisesti balttilainen sana olisi parempi lähtömuoto itämerensuomen ja marin sanoille, sillä merkitystä 'tiine' ei löydy arjalaiskielten sanoilta. Näin laajalevikkisiä, itämerensuomesta mariin ulottuvia balttilaislainoja ei kuitenkaan tunneta, joten tässä tapauksessa itämerensuomen ja marin sanat lienevät rinnakkaisia lainoja. Sana on kuitenkin sekä itämerensuomessa että marissa äännehistorian valossa niin vanha, että laina voi hyvinkin olla peräisin jo balttia edeltävästä baltoslaavilaisesta kantakie-lestä, jota on puhuttu niin varhain, että siitä olisi voitu saada lainoja itämerensuomen ja marin yhteiseen kantakieleen.

Periaatteessa myös kantaindoeurooppalainen lähtömuoto olisi mahdollinen, mutta merkitystä 'tiine' ei voi rekonstruoida kantaindoeuroopan sanalle pelkän baltin perus-teella. Baltoslaavilainen tai balttilainen alkuperä on siis todennäköisin vaihtoehto.


46. varsa

Kantasuomen *varsa >

  • suomen varsa
  • karjalan varsa
  • vepsän varz
  • vatjan varsa
  • viron varss
  • eteläviron vars
  • liivin vārza

Merkitykset

karjala, vepsä, vatja, liivi

Merkitys 'varsa' tavataan kautta itämerensuomen. Vepsässä ja vatjassa sanalla on myös tarkempi 'orivarsan' merkitys.

Alkuperä

Itämerensuomalaisella sanalla on vastine mordvalaiskielissä: ersän вашо, mokšan vaša 'varsa'. Sana palautuu siis länsiuralilaiseen kantakieleen, johon se on alkuaan lainattu arjalaisesta sanasta *wŕ̥šā 'ori, uros', jota edustaa mm. sanskritin vṛ́ṣā, osseetin (iron) wyrs, (digor) urs 'ori'. Länsiuralilaisen sanan merkityksenkehitys on luultavasti ollut 'ori' > 'orivarsa' > 'varsa'.


47. vasa

Kantasuomen *vasa >

  • suomen vasa
  • karjalan vasa
  • vepsän vaza
  • vatjan vasa
  • viron vasikas←
  • eteläviron vasik←
  • liivin vā’ški←

Merkitykset

karjala, vatja, liivi (johdos)

Useimmissa itämerensuomalaisissa kielissä sanan vastineet merkitsevät nimeno-maan 'lehmän vasikkaa', ja tämä merkitys tavataan myös suomen murteissa, vaikka suomen sanan yleisin merkitys onkin 'hirven vasa'. Suomen murteissa esiintyy myös 'poron vasikan' merkitys.

Suomen vasikka on johdos samasta sanasta. Sanan 'vasa' vastineet esiintyvät vain johdoksina pohjoisvirossa (vasikas), etelävirossa (vasik) sekä liivissä (vā’ški).

Alkuperä

Kantasuomen sanan vastineita ovat saamelaiskielten sanat kuten inarinsaamen vyesi 'nuori poronvasa' (vastineet myös kiltinän- ja turjansaamessa) sekä ersän ваз ja mokšan vaz 'vasikka'. Sana palautuu siis saamen, itämerensuomen ja mordvan yhteiseen välikantakieleen, jota nykyään on tapana nimittää länsiuralilaiseksi kantakieleksi.

Länsiuralilainen sana on alun perin lainaa jonkin iranilaisen kielen sanasta *wasáh 'vasikka'. Lähtökielenä on ollut Itä-Euroopan aroilla puhuttu kieli, josta ei ole kirjalli-sia lähteitä, mutta tällainen lähtömuoto voidaan rekonstruoida esimerkiksi osseetin digor-murteen sanan wæs 'vasikka' ja khwarezmin kielen sanan wsyk 'vasikka' perusteella.


48. vasara

Kantasuomen *vasara >

  • suomen vasara
  • karjalan vasara
  • vepsän vazaraine←
  • vatjan vasara
  • viron vasar
  • eteläviron vassaŕ
  • liivin vazār

Merkitykset

karjala, vatja, liivi

Merkitys 'vasara' löytyy kaikista itämerensuomalaisista kielistä.

Alkuperä

Sanalla on vastineet kaikissa saamelaiskielissä, kuten pohjoissaamen veahcir 'vasara', sekä mordvalaiskielissä, ersän узере ja mokšan uźǝŕ 'kirves'. Itämerensuomalaisten, saamelaisten ja mordvalaisten kielten yhteiseen kantamuotoon, länsikantauraliin sana on lainattu arjalaisen kantakielen sanasta *wáʒ́ras, josta polveutuu sanskritin vájraḥ 'Indra-jumalan ase'.

49. verso (⇒ versoa)

Kantasuomen *vërso- >

  • suomen versoa
  • karjalan versuo
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron võrsuma
  • eteläviron võrsuma
  • liivin '

Merkitykset

karjala

Merkitys 'versoa' tavataan kaikista kielistä (suomi, karjala, pohjoisviro, eteläviro) joissa sanan vastineita esiintyy.

Alkuperä

Vaikka verbivartalo *vërso- edustuu itämerensuomalaisissa kielissä laajemmin, luul-tavasti kantasuomen nomini *vërso (> suomen verso) on primaari,ja verbi on johdettu siitä. Sanueella ei ole vastineita itämerensuomalaisen kieliryhmän ulkopuolella. Kor-keaan ikään viittaa kuitenkin lainaetymologia:sana on luultavasti arjalainen laina. Tarkan lähtömuodon määrittäminen on kuitenkin hankalaa, koska takavokaali *ë esiintyy harvakseltaan vanhoissa arjalaislainoissa ja myöhäiskantasuomea vanhem-massa perintösanastossa, ja varhaiskantasuomalaisen muodon rekonstruointi sanal-le *vërso- on haastavaa. Sana voi olla esiarjalainen laina muodosta *wérćos 'verso', josta kanta-arjan *wárćas. Tästä sanasta periytyvät mm. sanskritin válśáḥ 'verso; oksa' (sanskritin sanan l on sekundaari), avestan varəsō 'hiukset', keskipersian wars ja nykypersian gurs 'hiukset'. Äänteellisesti lainaoriginaaliksi sopisi myös kanta-arjan *wr̥ćšás, josta polveutuvat sanskritin vr̥kṣáḥ 'puu' ja avestan varəšō 'puu'.


50. äimä

Kantasuomen *äimä >

  • suomen äimä
  • karjalan äimä
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron '
  • eteläviron '
  • liivin '

Merkitykset

karjala

Karjalan sanan merkitys on 'iso, särmikäs neula', suomen sanan merkitys on 'iso (särmikäs ja litteäkärkinen esim. nahan ompeluun käytettävä neula)'. Sanonnassa olla äimänä esiintyvä äimä on sen sijaan eri sana, joka on selitetty saamelaiseksi lainasanaksi.

Alkuperä

Vaikka itämerensuomalaisessa kieliryhmässä sanan levikki on suppea, kyseessä on kuitenkin perintösana joka voidaan palauttaa uralilaisen kantakielen asuun *äjmä 'neula'. Etäsukukielisiä vastineita ovat pohjoissaamen áibmi 'äimä' (vastineet myös muissa saamen kielissä lukuunottamatta koltan-, kiltinän- ja turjansaamea), niittyma-rin име 'neula; piikki, oka; neulanen', vuorimarin im, komin ем ja tundranenetsin нибя 'neula' (sanan vastineita tavataan myös muissa samojedikielissä, metsänenetsiä ja selkuppia lukuunottamatta).

Voidaan olettaa, että sana äimä on marginalisoitunut itämerensuomalaisessa kieliryhmässä, kun 'neulan' merkitykseen on vakiintunut germaanilaina *nëkla.

Suomesta puuttuvat sanat


viron kustuda

Kantasuomen *kustu- >

  • suomen '
  • karjalan '
  • vepsän '
  • vatjan kussua
  • viron kustuma
  • eteläviron kistuma
  • liivin kistõ

Merkitykset

vatja, viro, liivi

Merkitys 'sammua' tavataan kaikissa itämerensuomalaissa kielissä, joissa sana esiintyy.

Alkuperä

Kantasuomen sana on peritty uralilaisesta kantakielestä, johon voidaan rekonstruoi-da verbi *kupsa-. Vaikka kantauralin sanan vastineet ovat kadonneet monista urali-laisen kielikunnan haaroista (samoin kuin suomesta, karjalasta ja vepsästä), on sillä kuitenkin melko laaja levikki ja säännöllisiä vastineita kiltinänsaamessa (kåˊp̄ seδ sammua; sammuttaa') sekä turjansaamessa (kop̜̄ s̜ ed 'sammua; sammuttaa'), permi-läisissä kielissä (komin кусны, udmurtin кысыны 'sammua; sammuttaa'), itähantissa (kăwla- 'sammua') sekä kaikissa samojedikielissä (esimerkiksi tundranenetsin хабтась 'sammuttaa').