Skepsis ry  jakaa valtiontuistaan HUUHAA-palkintoja, ja Sokrates-palkintoja, joista yksi on jaettu haastateltavalle juuri tästä asiasta, että “mitä se HUUHAA on”.

Tämä juttu edustaa Höpsiksen määritelmää sille, mitä se sillä käyttöön ottamallaan termillä tarkoittaa, eikä tätä “määritelmää” helomikuulta 2008 titääkseni ole muutettu (Höpsis korjaa, jos olen väärässä).

http://www.skepsis.fi/lehti/2008/2008-1-jarvinen1.html

Risto Järvinen: “ Älä usko kaikkeen mitä ajattelet

Sokrates-palkittu Marjaana Lindeman Helsingin yliopiston psykologian laitokselta selvitti Skepsiksen luentotilaisuudessa helmikuussa (2008), miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen.

Lindeman totesi, että vaikka suomalaiset nuoret ovatkin menestyneet kansainvälises-sä oppilaiden eri taitoja mittaavissa Pisa-tutkimuksissa (Programme for International Students Assessment), me uskomme yliluonnolliseen suunnilleen yhtä paljon kuin väki muualla Euroopassa.

Ennen kuin Lindeman saattoi alkaa tutkia uskoa yliluonnolliseen, hänen täytyi selvit-tää, mitä termi yliluonnollinen tarkoittaa. Onko kyseessä sama asia kuin paranormaa-li? Tai sama kuin maaginen? Tai mystinen? Onko kyseessä sama asia kuin taikaus-ko? Lindemanin mukaan kaikilla kyseisillä sanoilla on erilainen historia, mutta yksi yhteinen nimittäjä: ne kuvaavat kaikki yliluonnollisia uskomuksia – niiden välillä ei löydy minkäänlaista eroa.

Miten yliluonnollinen voidaan määritellä? Onko sadetanssi yliluonnollista? Entä meridiaanit, elävä ravinto, Tylypahka, reiki, kuuhulluus, astrologia, kiviterapia?

– Luettelosta ei selviä, mitkä ovat yliluonnollisten asioiden tyypilliset ominaisuudet suhteessa muihin uskomuksiin.

Yliluonnollinen on usein määritelty myös päättelyharhaksi tai irrationaaliseksi ja vir-heelliseksi uskomukseksi. Tämäkin määritelmä on ongelmallinen. Moni saattaa luulla, että lottorivi 1234567 on epätodennäköisempi kuin rivi 7251364, vaikka kummatkin ovat yhtä todennäköisiä. Kyse ei kuitenkaan ole yliluonnollisista uskomuksista. Yliluon-nollisia eivät myöskään ole virheelliset uskomukset tyyliin ”New York sijaitsee Texasin osavaltiossa” eivätkä uskomukset, jotka ovat ristiriidassa tunnettujen tieteellisten lain-alaisuuksien kanssa: ”Väri on esineen ominaisuus.” Näiden määritelmien perusteella ei selviä, miten yliluonnolliset uskomukset eroavat muista, mahdollisesti virheellisistä uskomuksista.

– Johtopäätökseni oli, että toistaiseksi ei ollut löytynyt tyydyttävää määritelmää termille yliluonnollinen. “

HM: Väri on kyllä avian varmasti esineen komplisoitu integraalinen ominaisuus heijastaa ja absorboida tiettyjä allonpituuksia.

Color

a property of physical objects perceived as a conscious visual sensation. The various colors are “conferred” by humans on an object as the object is perceived visually. …”

Eikä meridiaanissa tai elävässä ravinnossa sellaisinaan ole mitään “yliluonnollista”.

Otetaan tähän väliin kommenttina, mitä Sovjetskaja entsiklopedija sanoo mahollisesta ilmiöstä nimeltä “yliluonnollinen olio” (jätin tuon linkin tarkoituksella näkyviin, siitä näkyy hakusana):

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Supernatural+being

Spirit

a philosophical concept, signifying an immaterial principle, as distinct from a natural, material principle. … “

Kirja samaistaa tällaisen käsitteen epämateriaalisen (uskonnollisen) hengen kanssa.

Materia puolestaan on kaikki olevainen, mm. fysikaaliset aine ja kenttä, ja se on liikkeen (jonka mitta on energia) erottamaton dialektinen vastakohta/vuorovaikutuspari:

Matter - “a philosophical category denoting the objective reality which is given to man by his sensations and which is copied, photographed, and reflected by our se-nsations, while existing independently of them” (V. I. Lenin). Matter is the infinite mul-titude of all the objects and systems in the world and the substratum of all proper-ties, connections,relations,and forms of motion.Matter comprises not only all direct- ly observable natural objects and bodies, but also all those which in principle will be known in the future with improvement of the means of observation and experiment. The entire world around us is moving matter in its infinitely diverse forms and manifestations and with all its properties, connections, and relations. The Marxist-Le-ninist conception of matter is organically related to the dialectical materialist answer to the basic question of philosophy. This conception is based on the principle of the material unity of the world and the primacy of matter over human consciousness and on the principle of the knowability of the world through the consistent study of matter’s specific properties, connections, and forms of motion.

Motion  -  a mode of matter’s existence and its most important attribute. In its most general aspect motion is “change in general” (F. Engels), any kind of interaction between material objects.

“Yliluonnollinen” on siis ´materialaalisen´ muodollislooginen poissulkeva vastakohta dialektisessa materialismissa. Jotakin ominasuutta koskien materiaalisen dialektinen vastakohta yhteiskunnassa on ideaalinen eli tajunnassa oleva,yksilöllisessä tai objekti- voidussa, kuten vaikkapa kirjallisuudessa. Ontologisesti tällainen ideaalinen, kuten ajattelu, kuuluu enemmän liikkeen kuin materian piiriin, mutta nuo eivät ole toisiaan pois sulkevia vaan toisiaan edellyttäviä vastakohtia yhteiskunnallisissa olioissa (thing).

Eli tajunna(lliste)n objektien olemassaolossa ei tässä mielessä ole mitään “yliluonnollista”.

Järvinen: “ Selitys löytyy muista tekijöistä

Miksi ihmiset uskovat yliluonnollisiin asioihin? Lindeman kertoi, että asiasta on tehty satoja tutkimuksia. Vaikuttaako asiaan persoonallisuus? Ei. Sukupuoli? Ei merkittä-västi. Mielenterveydelliset tekijät? Vain 2–5 prosentissa tapauksista. Tiedon, älykkyy-den tai päättelykyvyn puute? Ei, koulutustaso ei välttämättä vaikuta uskoon yliluonnol-liseen mitenkään. Tarve uskoa? Mitään universaalia tarvetta uskoa yliluonnolliseen ei ole havaittu. Tarve ymmärtää ja selittää maailmaa? Ei, koska yliluonnolliset asiat eivät selitä mitään.Selitykset ovat pikemminkin vaikeita tyyliin ”astrologia vaikuttaa ihmiseen geenien kautta”.

Selitys yliluonnolliseen uskomiseen löytyy jostain aivan muista tekijöistä.

– Johtopäätökseni oli, että toistaiseksi ei ollut löytynyt tyydyttävää selitystä sille, miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen. “

HM: Tuota tarvetta “selittää maailmaa” merkityksessä luoda maailmasta konais-kuva, oikea tai väärä, tosi tai epätosi, mm. ajatteluteknisistä, “tiedonhankinnallisista” syistä, joka “kytkee kaiken kaikkeen” illusorisesti, ei voida tässä yhteydessä vain sillä sivuuttaa, että “yliluonnolliset” maailmankatsomukset eivät aidosti selitä mitään, vaan yleensä ne ]“selittävät” selittämätöntä vieläkin selittämättömämmällä!

Järvinen: “ Lindeman lähti lähestymään asiaa määrittelemällä yliluonnollisen ja sen selittämisen ns. ydintiedolla, joka perustuu aivojen toiminnalliseen erikoistumiseen.

Selityksenä ydintiedon sekaannus

Osa tiedosta on sellaista, joka opitaan helpommin kuin muu tieto. Se opitaan univer-saalisti saman ikäisenä. Ihmisillä on synnynnäinen, evoluution tuoma valmius oppia tiettyjä asioita ilman opetusta. Tätä kutsutaan Lindemanin mukaan alasidonnaiseksi ydintiedoksi. “

HM:  Tämä on vääräksi todistettu ja lopulta evolutionaarisestikin avian mahdoton hölynpölytieto!

http://nakokulma.net/arkisto/index.php?topic=3158.msg272068#msg272068

“” Pistän tähän kirjoituksen maailman kuuluisimpiin lastenpsykiatreihin kuuluvan Jerome Kaganin kirjasta, jossa Pinkerin "kokeet" asetetaan omalle paikalleen humpuukitieteen joukkoon:

" Nature 419, 19 (2002); doi:10.1038/419019a

Shock results

PETER BRYANT

Peter Bryant is in the Department of Experimental Psychology, University of Oxford, Oxford OX1 3UD, UK.

Surprise, Uncertainty and Mental Structures

by Jerome Kagan

Harvard University Press: 2002. 259 pp. $29.95, £20.50

Developmental psychology — or at any rate the part that deals with children's intel-lectual abilities — is in an awkward position at the moment because it keeps on producing paradoxical and contradictory results. On one hand, a series of ingenious experiments has apparently shown that babies less than one year old possess some remarkable abilities. According to these experiments, infants can discriminate num-bers, can add and subtract, and can distinguish cause and effect in both the physical and the social worlds. On the other hand, a great deal of research on much older children, between the ages of three and about eight years, has apparently demonst-rated that children in this age band often have serious difficulties with these same concepts. Their understanding of number appears fragile in such studies, their reasoning about arithmetical operations such as addition and subtraction is often erroneous, there are serious limitations to their grasp of cause and effect, and so on.

The contrast and apparent conflict between these two lines of research are stark and clear. Any suggestion that 6-month-old babies are much cleverer than children four and five years their senior would be highly implausible, and would be anathema to most developmental psychologists — their subject is dedicated to the proposition that intellectual skills improve throughout childhood. Another possible solution to this apparent impasse is to reappraise the work on infants. Are they as smart as this research suggests?

Jerome Kagan, who is a distinguished US developmental psychologist with an inte-rest in children's emotional and intellectual development, has now provided such a reappraisal in his new book. He is well placed to do so because much of his research has been on children's expectations and their reactions to congruous and incong-ruous events. Nearly all of the work that apparently demonstrated various remar-kable abilities in infants used their reaction to novelty and their surprise at unexpec-ted events as a way of measuring such abilities. If, for example, you add one object to another and then show the baby that the product of your actions is three objects, and if the baby is more surprised to see this as the result than she is to see two objects there, you can argue that the baby knows something about addition.

Kagan's discussion of this pervasive use of babies' reactions to novel and unexpec-ted events comes in the second half of the book. It is based on ideas, which he expounds in the first part, about the ways in which children and adults form expec-tations and are surprised when these are not fulfilled. His reasoning is sophisticated and interesting, but his conclusions are easy to summarize. He is highly sceptical of the claims made about the presence of surprising abilities in infants, and argues that their achievements in these studies can be explained without ascribing huge intellectual acumen to them.

Kagan's reassessment of research on infants is the most important part of his new book. His arguments on the subject are controversial, of course, and should provoke a much-needed discussion. So the book will make a real contribution to the debate, and is definitely worth reading. "

Itse asiassa harrastajakin osaa heti tempaista Pinkerin "yllättyneisyystutkimuksien" kokeille uskottavamman selityksen ehdollistumisteorian pohjalta (jonka "kieltäminen" tai tarkemmin sanoen vilpillinen "sivuuttaminen" on pinkerismin ydin) kuin "havainnon kannalta vastakkainen peritty tieto": se on havinnon kannalta vastakkainen OPITTU tieto, tai että yllättävät havainnot ovat aivan uudentyyppisiä, eivätkä jäsenny siten aikaisempien havaintojen kokonaisuuteen (ainakaan yhtä nopeasti kuin "tavallinen havainto". ”

http://human-brain.org/auxilliary.html

Järvinen: Jo 2–3 -vuotias ymmärtää intuitiivisesti objektien fysikaaliset,aineelliset ydin- ominaisuudet; sen, että esineet ovat olemassa itsenäisesti ja että niitä voidaan siirtää, katsella ja koskettaa. Hän ymmärtää opettamatta myös, että objektit liikkuvat, jos toinen objekti koskettaa toista ja että voima (energia) saa aikaan tapahtumia toisessa objektissa. Lukumäärän käsite lapsilla on jo 5–6 kuukauden iässä.

Lapsi oppii intuitiivisesti myös biologisia asioita. Hän käsittää elollisuuden; sen, että ihmiset ja eläimet elävät, mutta kivet ja huonekalut eivät.

Parivuotias nauraa isälle, joka tanssii haravan kanssa, koska hän tietää, että harava ei ole elävä. “

HM: Tässä nyt pidetään “Keenistä-tulemisen” kriteerinä ja “todisteena” sitä, että “ei ole optetettu (tietoisesti)”! 

Mutta sehän ei suinkaan tarkoita, etteikö lapsi olisi itse voinut matkimalla ja kokemuksensa kautta oppia!

Juuri siten oppiminen mitä suurimmassa määrin tapahtuu! Vain tärkeimmissä ja “äkkinäisimmissä” käänteissä pitää ohjata kasvatuksellisesti oikeille raiteille!

Lapsi nauraa aivan varmasti, vaikka isä tanssisi pässin kanssa, vaikka pässikin on elänä…

Järvinen: “ Hän ymmärtää myös terveyden kannalta tärkeitä asioita: mikä on puhdasta, mikä syötävää, mikä myrkyllistä. “

HM: Sitä lapsi kyllä EI Keenistään tiedä! Ja pienet lapset pyrkivät pistään kaiken suuhunsa, se on heille osa kokonaisaistimusta ja esineiden tunnistamista…

MInäkin söin kerran pienenä hyväälä ruokahalulla korvasieniä, mutta sattuivat just sen kerran olemaan myrkyttömiä laakakorvasieniä. Seuraavan kerran löysin sellaisia viime kesänä.

Järvinen: “ Psykologisen ydintiedon ensimmäisenä opittuja asioita on tajuisten olioiden kyky autonomiseen liikkumiseen noin 8–18 kuukauden iässä. Lapset oppivat tunnistamaan psyykkisten olioiden seuraavan tunnusmerkin: tahdon olemassaolon. “

HM: Kappas vaan, kun sellaista Skepsiksen ja Lindemanin koulukunta yleensä ei lain-kaan “tunnusta olemassaolevaksi” aikuisillakaan, vetoavat tulkinnaltaan kumottuun “Libetin kokeeseen”…(joka ei kuvaa päätöksentekoa, vaan sellaisen valmistelua).

Järvinen:“Saman ikäisenä lapset osaavat erottaa hyvän ja pahan ja tunnistaa muissa ihmisissä perustunteita, onnen ja pahanolon. Nelivuotiaana lapset ymmärtävät, että ihmisillä on tietoa ja että tuo tieto voi olla oikeaa tai väärää. “

HM: Se kuuluu asiohin, jotka on kantapään kautta opetettava…

Järvinen: “ Näin on kehittynyt mielenteoria eli ymmärrys siitä, että ihmiset ovat olioita, joilla on tahtoa, tunteita ja tietoa, ja että ihmiset ovat tavoitteellisia toimijoita, joiden toiminnalla on tietty tarkoitus. “

HM: “ Ihmiset mieltävät muiden toimivan niistä vaikutteista, joista he itse tekivivät sa-moin. Tämä johtuu siitä, että ihmisen pavlovilaiset ehdillset refel´ksit, niin kielelliset eli tajunnalliset sellaiset kuin muutkin  ovat kahdensuuntaisia.

“Mielenteoria” on “peilineuroniteoreettinen” pseudokäsite. Mitään “keeni-peilineuroneja" tai muitakaan sellaisia ei ole olemassa.

http://nakokulma.net/index.php?topic=8695.msg240945#msg240945

Järvinen: “ Psyykkisen, biologisen ja fysikaalisen ero selkenee lopullisesti kouluiässä. Tällöin lapsi ymmärtää, että naarmuinen polvi ei tartu ja ajatus ei avaa saksia. Hän ymmärtää, että kehon sisällä tapahtuu asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja että esineillä, puilla ja sateella ei ole omaa tahtoa.

Yliluonnollinen maailma avautuu, kun fysikaalinen,biologinen ja psykologinen ydintieto sekaantuvat. Silloin ihminen voi uskoa, että ajatuksella on fyysistä voimaa (psykokine- sia), ajatus liikkuu autonomisesti (telepatia), eloton elää (verta vuotava Madonna), elävä on tajuinen (animismi), hyvä ja paha ovat numerossa (13), energia ja voima elävät (Chi, Feng shui), energia ja henki parantavat (henkiparannus), planeetoilla on tietoa, elävää, henkistä energiaa ja voimaa (astrologia), psyykellä on itsenäinen ole-massaolo (henget, jumalat, meediot, spiritismi),joka on hyvä tai paha (paholaiset, de- monit, riivaajat; enkelit,jumalat) ja että tapahtumilla on tarkoitus (Piispa Leo tsunamis- ta: ”Ehkä Jumalan tahto oli yhdistää ihmisiä.”). Näin ajattelemalla saatamme ymmär-tää, miksi yliluonnollisia uskomuksia voi olla lähes ääretön määrä ja miten ne eroavat muista uskomuksista kuten neitseellisestä syntymästä, ufoista, grafologiasta ja elävästä ravinnosta, Lindeman sanoi. “

HM: Mukamas "geneettinen" “ydintieto” liittyy pseudotieteelliseen “ydinpersoonan” käsitteseen, joka on humpuukia.

http://nakokulma.net/index.php?topic=10401.msg224189#msg224189

“Ydinpersoonaoppi” on pahempaa huijausta kuin uskonnot, koska se johtaa lainalai-sesti loogisesti fasististyyppisiin “rodunjalostus”katsomuksiin. Siitä ei ole mitään hyötyä yliluonnolisuususkomusten torjunnalle, eikä niitä kannatakaan korvat uudella uskonnolla!

Järvinen: “ Miksi ydintieto sekaantuu?

Cro Magnon -ihmiset elivät 30 000–50 000 eaa. Heidän aikanaan tapahtui ”kulttuurin suuri pamaus”: ilmestyi taide, uskonto, teknologia,vaatteet yms. Heitä ennen eläneillä Homo habilis-,Homo erectus- ja Homo neanderthalensis -ihmisillä oli kyllä tietoa ihmi- sistä, esineistä, eläimistä ja luonnosta, mutta ei kykyä soveltaa tietoa alalta toiselle. Heiltä ei ole löytynyt merkkejä uskosta yliluonnollisiin ilmiöihin eikä myöskään merkkejä sosiaalisista esineistä kuten koruista. “

HM: Tämä liittyy todennäköisimmin lausekielen ja logiikan (loogisen lauserakenteen) syntyyn, joka mahdollistaa päättelyn.

Järvinen: “ Cro Magnon -ihmisillä oli tärkeä ero edeltäjiinsä: suuri etuotsalohko. Juuri etuotsalohkon tehtävä on Lindemanin mukaan toimia aivojen kokoavana alueena, yhdistää tietoa eri alueilta. Etuotsalohkon kasvu mahdollisti alasidonnaisesta ajattelusta irrottautumisen. “

HM: Ei mahdollistanut ilman kieltä. Mutta kielen kehitys varmaan loi paineita aivojen ja luuston kehitykselle.

Järvinen: “ Kyky soveltaa tietoa alalta toiselle kehittyi dramaattisesti. Kyky soveltaa tietoa alalta toiselle, tutusta tuntemattomaan; se on analogista ajattelua. “

HM: Voi olla ihan loogistakin. Riippuu kielestä.

Järvinen: “ Cro Magnon -ihmiset pystyivät siis tekemään analogioita tutusta tuntemattomaan. “

HM: He pystyivät jaottelemaan olioita ominaisuuksiksi ikään kuin ne olisi “tehty” näistä ja ydistelemään näitä ominaisuuksia sitten uudella tavalla uudenlaisiksi tarvitsemik-seen objekteiksi. Artefaktien tekeminen edeltää muidenkin olioiden mieltämistä “sellaisiksi”.

Järvinen: “ Tutusta psykologisesta ydintiedosta saatettiin tehdä analogia: Planeetat ovat eläviä ja maailmankaikkeus syntyi,kun Unkulunkulujumala teki ensimmäisen mie- hen ja naisen kaislasta. Samanlaisia analogiopita on lapsilla. Biologisesta ydintiedosta syntyy analogia: vesi on elävää, koska se voi mennä mihin tahtoo. Fysikaalisesta ydintiedosta syntyy analogia: unet tulevat taivaalta sänkyyn.

Tutkimustulosten mukaan yliluonnolliseen uskovilla esiintyy samankaltaisia ydintiedon sekaannuksia kuin muinaisilla kansoilla ja pienillä lapsilla. Päinvastoin kuin skeptikot he voivat pitää väitettä ”vanhat huonekalut tietävät asioita menneisyydestä” kirjaimellisesti totena. “

HM: Kissan paskat.Mitään “ydintietoa ei ole olemassakaan! Saati että olisivielä “tutkit- tukin”! Ne tutkimushuijaukset tiedetään! Yllä oli jo lainaus skandaalipaljastuksesta (Bryant, itse ennen kova "sosiobiologi”).

Järvinen:  “ Yliluonnolliseen uskovat prosessoivat EEG-mittausten mukaan hitaammin sellaisten lauseiden totuudenmukaisuutta kuin ”suru liikkuu vatsassa” ja ”vesi tuntee kiven”. He myös usein uskovat, että biologisilla elimillä ja prosesseilla on oma tahton-sa. Kun meillä on haava sormessa, mitä tapahtuu, kun se paranee? ”Sormi haluaa parantua.”

Kaksi näkemystä samasta asiasta

Lindeman kertoi, että hyvin kehittynyt analoginen ajattelu edellyttää kykyä soveltaa vain tarkoituksenmukaista tietoa alalta toiselle, kykyä keskittyä olennaiseen ja kykyä epäolennaisen informaation hylkäämiseen. Toisin sanoen hyvin kehittynyt analoginen ajattelu edellyttää kognitiivista inhibitiota. Tämä toimii tiedonkäsittelyn suodattimena, estää tarpeettoman aineksen tulemista mieleen, hylkää huonot/sopimattomat vaihtoehdot.


– Kognitiivinen inhibitio ohjautuu etuotsalohkolta ja kehittyy yksilön- ja lajinkehityksessä viimeisenä. Siinä on suuria yksilöllisiä eroja.

Lindeman kysyi, voimmeko olettaa, että usko yliluonnolliseen siis ilmentää heikkoa inhibitiota. Onko kaikkien cro magnon -ihmisten, lasten ja yliluonnolliseen uskovien tiedonkäsittely samalla tasolla? Omaavatko he vain alkeellisia analogioita? Onko heidän kognitiivinen inhibitionsa kehittymätöntä?

Tällainen ajattelu edustaisi Lindemanin mielestä yksiulotteista näkemystä ihmisen ajattelusta ja tiedoista; olisi hyvä ja kehittynyt ajattelu versus huono ja kehittymätön. Todellisuudessa ihmisellä on useita tiedonkäsittelyjärjestelmiä: mm. tietoinen järjestelmä (5–15 %) ja tiedostamattomat järjestelmät (85–95 %). “

HM: Nuo ovat ihan sama “järjestelmä”, josta pieni osa kerrallaan on tietoista. järjestelmä on Pavlovin 2. signalisaatiosysteemi.

Järvinen: “ Muinaisilla kansoilla ja lapsilla on tiedostamattomassa järjestelmässä lap-suuden ajan tietovaranto sekä vaistonvarainen tiedonkäsittely. Koulutetuilla länsimaisilla aikuisilla tiedostetun järjestelmän vaikutus on suurempi.

Lindemanin ryhmän tutkimustulosten mukaan taikauskoisten ja skeptikoiden välillä ei löydy eroa tieteellisen tiedon määrässä. Kummatkin tietävät, että energia voi ilmetä lämpönä ja haava puhdistuu tuhoutuneista soluista, mutta vain taikauskoisilla on kaksi näkemystä samasta asiasta. Haava puhdistuu heidän mielestään tuhoutuneista soluista, mutta samaan aikaan sormi myös haluaa parantua.

Mistä on kyse?

On kaksi tapaa ajatella. Järki, analyyttinen ajattelu, on tietoinen tapa, jossa ajattelu ja päättely ovat kielellisesti ilmaistavissa. “

HM: Ei vain ilmaistavissa, vaan ne suoritetaan kiellisesti!

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/Message/64859

Jörvinen: “ Tähän voidaan vaikuttaa koulutuksella ja se korreloi älykkyyden yms. seik-kojen kanssa. Intuitio on tiedostamattomien prosessien synnyttämä vaikutelma jostain asiasta. Ajatuksen kulkua ei voi perustella kielellisesti, siihen on vaikea vaikuttaa koulutuksella ja se ei korreloi älykkyyden kanssa.

Tiedostamattoman ja tiedostetun välinen inhibitio on todennäköisesti skeptikoilla vah-va (neitseestä syntyminen on heidän mielestään mahdotonta), mutta uskonnollisilla ihmisillä heikko (vaikka he ymmärtävät, että se on nykyisen biologisen selityksen mu-kaan mahdotonta, he sallivat itselleen uskon neitseestä syntymiseen). Tämä inhibitio heikkenee, kun ihminen vanhenee tai ryhtyy luovaksi. Vahva inhibitio saattaa vähen-tää skeptikoilla tiedostamattoman nousua tietoisuuteen, ja intuitiota myös pystytään käsittelemään rationaalisesti.

Voisi päätellä, että harva skeptikko toimii opettajana, sillä ammattikunnista juuri opettajat kuuluvat kärkikaartiin siinä, kuinka paljon heillä on ydintiedon sekaannuksia.

Inhibitio on perustava mekanismi kaikilla inhimillisen elämän alueilla. Se voi ehkä selit-tää myös, miksi toisille usko on itsestään selvää ja toisille täysi mahdottomuus, miksi yliluonnollinen voi elää tieteellisen tiedon rinnalla sekä sen, mikä yhdistää kaikki yli- luonnolliset uskomukset. Jos toisen todellisuuden olemus avautuu ihmiselle, hän ei voi sitä kielellisesti kuvata eikä rationaalisesti perustella. Silloin kaikki on mahdollista.
– Toinen todellisuus on intuition kuvaama todellisuus.

Risto K. Järvinen "

Tämä “yliluonnollisen” “selitys” on HUUHAAta, tai ainakin käyttää sellaista.

Suosittelen Höpsikselle istelleen HUUHAA-palkintoa!


Keskustelua:



RK
15.01.2003 00:45:49
102749

Skeptical Dictionaryn "science" on puutaheinää...

"Tieteen" nimiin vannovan kansainvälisen skeptikkoliikkeen SKeptic dictionary ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa skeptikkojen asiantuntemuksesta tieteenfilosofiasta.

www.skepdic.com/science.html

Mitään takeita siitä, että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä,että se an- taisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN,TUTKIMUSKOHTEESTA (eikä esimer- kiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) MÄÄRÄYTYVÄN paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita", kuin tieteen(alan) tutkimuskohde (object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

Vasta lopun sivulauseissa mainitaan toinen "pikkuseikka",nimittäin TODELLISUUS. Ja sekään ei suuri auta, kun ei voida tehdä eroa objektiivisen ja subjektiivisen, eikä objektivoidun subjektiivisen todellisuuden välille.

"Science is first and foremost a set of logical and empirical methods which provide for the systematic observation of empirical phenomena in order to understand them."

Tiede on siis muka "loogisten ja empiiristen metodien kokonaisuus", joka takaa "empiiristen ilmiöiden" "systemaattisen havainnoinnin" niiden ymmärtämiseksi.

Jos oltaisiin sanottu, että "todellisten ilmiöiden objektiivisen havainnoinnin", niin siinä olisi jotakin tolkkua (vaikkei oltaisikaan samaa mieltä siitä, että tiede olisi juuri meto-dien kokonaisuus), mutta nyt siinä ei juurikaan järkeä ole: Ilmiöt eivät ole empiiri-siä tai rationaalisia, niitä ovat juuri tieto kohteesta, ja tutkimusmetodit. Ei ole rationaa-lista ilman empiiristä, koska kaikki tietomme on viime kädessä aistinelimistön kautta hankittua, mutta ei ole myöskään tieteessä empiiristä ilman rationaalista, sillä uuden tiedon systemaattinen harkinta (jota SD:kin näyttää edellyttävän) perustuu aina vanhalle tiedolle, ja myös tiedollisille hypoteeseille, joita pyritään osoittamaan oikeiksi tai vääriksi.

Rationaalinen ja looginen ovat eri asioita: rationaalisen käsite ilmentää viime kädessä "yhteen sovitettavuutta aiemman tiedon kanssa", loogisuus taas mm. sisäistä ristiidat- tomuutta teorioissa ja käsitemäärityksissä. Looginen tarkastelu rinnastetaan yleensä historialliseen tarkasteluu: taaskaan useimmilla tietenaloilla ei välttämättä ole toista ilman toista.

Ja edelleen: jos tiede on nimenomaan "metodien kokonaisuus",niin kuka tai mikä sen "päättää", mitkä metodit "kuuluvat tieteeseen" ja mitkä eivät? mahtaisiko taaskin niillä objektiivisilla tutkimuskohteilla olla jotakin vaikutusta tuohon asiaan? Ja jos ei sellaista objektiivista (mahdollista) tutkimuskohdetta lainkaan olisi osoitettavissa (jolla-kin metodilla, mielestäni mieluiten kuitenkin tieteenalalla), niin olisiko se sitten tieteelinen metodi tai tieteenala lainkaan?

Jos metodeja voidaan jonkin vaikka kuinka "tieteellisen yhteisön" toimesta hallinnolli-sesti hyväksyä tai hylätä ilman objektiivisia kriteereitä, niin se on periaatteessa ihan sama kuin että itse TOSIASIOITAKIN ja "tosia" teorioita voitaisiin "PÄÄTTÄÄ" tuon yhteisön toimesta! Se olisi ns.tieteellisen totuuden "konsensus(eli nonsensus)teoriaa" (mm.Jürgen Habermas),siihen johtaa näkemys tieteestä metodina ilman objektiivisen totuuden käsitettä.

Sillä ei varsinaisesti ole tekemistä tieteen kanssa.

"We think we understand empirical phenomena when we have a satisfactory theory which explains how the phenomena work, what regular patterns they follow, or why they appear to us as they do. "

Oikein hyväntahtoisesti tämän voisi tulkita niin,että tieteen tarkoitus on kuin onkin teo- riamuodostus. Mutta objektivisen teorian sijasta halutaankin "tyydyttävä" teoria, si-nänsä täysin subjektiivinen käsite! Mikä ketäkin tyydyttää. Objektiivisen teorian ei tar-vitse olla "kaikenselittävä", kunhan se määräytyy käytettävissä olevan teknologian rajoissa sieltä kohteesta (eikä rahoittajan intreeseistä)!

"Scientific explanations are in terms of natural phenomena rather than supernatural phenomena, although science itself requires neither the acceptance nor the rejection of the supernatural. "

No voi perhanan perhana:tässä on ilmeisesti taas "geenissä" että jyrisee se,että mikä on "yliluonnollista" ja mikä ei! Tieteen mahdollisiksi tai mahdottomiksi osoittamista ilmiöistä ei voi tuon määritelmän mukaan seurata, kun kerran "ei edellytä (vaadi)sen enempää ylilonnollisen kieltämistä kuin sen myöntämistäkään!" Ja kuitenkin tuo TIE-TEELLISESTI TUKIMATON yliluonnollisen käsite esiinttyy "TIETEEN" MÄÄRITEL-MÄSSÄ, rajaamassa, mikä ei ole tiedettä! Ihan niinkuin se skeptikoiden geenissä oleva ´paranormaali´ siellä Skepsis ry:n ohjelmassa!

Tuon opin mukaan ON OLTAVA tiedettä kovempi, pätevämpi, menetelmä, osoittaa, mikä on "luonnollista" ja mikä taas "yliluonnollista" (ja missä jälkimmäistä käytetään, se ei ole tiedettä)! Vosiko joku iso Skepsiksen kiho kertoa, mikä SE menetelmä on!

"Science is also the organized body of knowledge about the empirical world which issues from the application of the abovementioned set of logical and empirical methods."

No niin, onhan se tieteenala ilmeisesti myös ´tiedon kokonaisuus`. Mutta MINKÄ tie-don?! Tieteenalan objektiivisesta ja todellisesta tutkimuskohteestako määräytyvän? EI, vaan niiden TAIVAASTA ANNETTUJEN ja tieteelisiksi "sovittujen" metodien mukaisen tiedon!

Tämä ei periaatteellisesti eroa siitä, että "sovitaan" ihan saman tien ne "tieteelliset tosiatkin", mitä niiden metodeiden kanssa suotta pelleilemään...

"Science consists of several specific sciences,such as biology, physics, chemistry, geology, and astronomy, which are defined by the type and range of empirical phenomena they investigate."

Juu, ja kullakin tieteenalalla on sitten oma metodologiansa, eikä se ole ikuinen eikä valio, vaan kehittyvä.

"Finally, science is also the application of scientific knowledge, as in the altering of rice with daffodil and bacteria genes to boost the vitamin A content of rice."

On syytä pitää erillään tiede, ja sen soveltaminen, teknologia. Tietysti nämä ovat tiu-kassa vuorovaikutuksessa, mutta jokin tuotekehitys _ei ole_ itsessään tiedettä, se on esimerkiksi teknistä ja joskus taloudelistakin suunnittelua.

Tuo osuus lienee ollut tarkoitus käydä ´tieteen´ käsitteen määritelmästä. Olkoon nyt aluksi tämä, katsotaan sitä loppua sitten tarkemmin toiste.

Muta sen vaan sanon, että ei, j...ta,tytöt ja pojaat, NOILLA OLKAPÄILLÄ TOISTEN HUUHAISTA kauheasti kannattaisi mellastaa...

RK


LGröhn 15.01.2003 00:45:52 102752

Hyvä katsaus luonnontieteiden filosofiaan

RK kirjoitti 15.01.2003 (102749)...

>www.skepdic.com/science.html

>Mitään takeita siitä, että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että

>se antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA (eikä >esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) MÄÄRÄYTYVÄN >paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

>Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita", kuin tieteen(alan) tutkimuskohde >(object) ja objektiivinen (objektive) ei koko tekstissä lainkaan mainita.

Objecti mainitaan kyllä artikkelin linkissä "controlled experiments".Artikkelin lopussa mainitaan, että artikkeli on otettu eräästä kirjasta ja että se käsittelee asioita luonnon-tieteiden näkökulmasta. Luonnontieteissä objektiivisuus ei ole samanlainen ongelma kuin enemmän arvottavissa tieteissä. Pseudotieteet liittyvät useimminten tavalla tai toisella luonnontieteisiin, joten rajaus on puolustettavissa. Nytkin artikkeli linkkeineen on aika pitkä.

Muihin kommentteihisi en viitsi paneutua.


RK 16.01.2003 00:48:05 10288

Ilman objektiivisuutta ei ole tiedettä

LGröhn kirjoitti 15.01.2003 (102752)...

>RK kirjoitti 15.01.2003 (102749)...

>>www.skepdic.com/science.html

>>Mitään takeita siitä,että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että >>se antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA >>(eikä esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) >>MÄÄRÄYTYVÄN paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

>>Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita",kuin tieteen(alan) tutkimuskohde >>(object) ja objektiivinen (objektive) ei koko >>tekstissä lainkaan mainita.

>Objecti mainitaan kyllä artikkelin linkissä "controlled experiments".

Laboratoriokoe on vain yksi empiiristen tutkimusmenetelmien muoto, sen keskeistä merkitystä sinänsä nimeomaan luonnon, lääke-, maatalous- ja teknisissä tieteissä tippaakaan väheksymattä...

>Artikkelin lopussa mainitaan, että artikkeli on otettu eräästä kirjasta ja että se >käsittelee asioita luonnontieteiden näkökulmasta.

Jo sana science sinänsä tarkoittaa englannin kielessä lähinnä juuri noita edellä mainitsemiani tieteenaloja.

>Luonnontieteissä objektiivisuus ei ole samanlainen ongelma kuin enemmän >arvottavissa tieteissä.

Objektiivisuus on kaiken tieteen ja totuuden perusta ja olemus: ilman objektiivisuutta ei ole tiedettä.

tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/objektiivisuutta.htm

>Pseudotieteet liittyvät useimminten tavalla tai toisella luonnontieteisiin, joten

>rajaus on puolustettavissa.

Keskeisin ja tärkein ryhmä pseudotieteitä ovat sellaiset, joiden olettamaa tutkimuskohdetta ei ole todellisuudessa olemassa.

Toinen ryhmä ovat sitten sellaiset, joiden olettamuksia ei voida PERIAATTEESSA- KAAN empiirisesti testata. Empiirinen ei ole kuitenkaan sama kuin eksperimentaa-linen. Myös formaalisten tieteiden tulokset vaativat perimmiltään paitsi loogista myös empiiristä todentamista ollakseen "todellista tiedettä".

Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne mui- hin aiheisiin. KYLLÄ j..ta HUUHAA-palkintoja jakavalla Skepsiksellä pitäisi jonkin-lainen sieto olla myös omaan ideologiaansa kohdistuvaan tieteelliseen arvosteluun!

RK


Ilman objektiivisuutta ei ole tiedettä

LGröhn kirjoitti 15.01.2003 (102752)...

>RK kirjoitti 15.01.2003 (102749)...

>>www.skepdic.com/science.html

>>Mitään takeita siitä,että tuon artikkelin esittelemä ilmiö todella olisi tiedettä, että >>se antaisi mahdollisuuden erottaa OBJEKTIVISEN, TUTKIMUSKOHTEESTA >>(eikä esimerkiksi tutkijan "geeneistä" tai rahoittajan jäsenkirjasta) MÄÄRÄYTYVÄN >>paikkansa pitävän tieteen muista ilmiöistä, ei todellakaan ole.

>>Perusvika on siinä, että sellaisia "pikkuasioita",kuin tieteen(alan) tutkimuskohde >>(object) ja objektiivinen (objektive) ei koko >>tekstissä lainkaan mainita.

>Objecti mainitaan kyllä artikkelin linkissä "controlled experiments".

Laboratoriokoe on vain yksi empiiristen tutkimusmenetelmien muoto, sen keskeistä merkitystä sinänsä nimeomaan luonnon, lääke-, maatalous- ja teknisissä tieteissä tippaakaan väheksymattä...

>Artikkelin lopussa mainitaan, että artikkeli on otettu eräästä kirjasta ja että se >käsittelee asioita luonnontieteiden näkökulmasta.

Jo sana science sinänsä tarkoittaa englannin kielessä lähinnä juuri noita edellä mainitsemiani tieteenaloja.

>Luonnontieteissä objektiivisuus ei ole samanlainen ongelma kuin enemmän >arvottavissa tieteissä.

Objektiivisuus on kaiken tieteen ja totuuden perusta ja olemus: ilman objektiivisuutta ei ole tiedettä.

tampere.vapaa-ajattelijat.fi/tekstit/objektiivisuutta.htm

>Pseudotieteet iittyvät useimminten tavalla tai toisella luonnontieteisiin, oten rajaus on >puolustettavissa.

Keskeisin ja tärkein ryhmä pseudotieteitä ovat sellaiset, joiden olettamaa tutkimuskohdetta ei ole todellisuudessa olemassa.

Toinen ryhmä ovat sitten sellaiset, joiden olettamuksia ei voida PERIAATTEESSA- KAAN empiirisesti testata. Empiirinen ei ole kuitenkaan sama kuin eksperimentaa- linen. Myös formaalisten tieteiden tulokset vaativat perimmiltään paitsi loogista myös empiiristä todentamista ollakseen "todellista tiedettä".

Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne mui- hin aiheisiin. KYLLÄ j..ta HUUHAA-palkintoja jakavalla Skepsiksellä pitäisi jonkin-lainen sieto olla myös omaan ideologiaansa kohdistuvaan tieteelliseen arvosteluun!


RK Vesa.Tenhunen 17.01.2003 00:49:12 102952

Moderoinnista

RK kirjoitti 16.01.2003 (102885)...

>Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne >muihin aiheisiin. KYLLÄ j...ta HUUHAA-palkintoja jakavalla

>Skepsiksellä pitäisi jonkinlainen sieto olla myös omaan ideologiaansa kohdistuvaan >tieteelliseen arvosteluun!

SkepDicin vastaisella melskaamisellasi ei nähdäkseni ole yhteyttä Skepsiksen ideologiaan.

Jos SkepDic on mielestäsi väärässä, kirjoita suoraan Robert Todd Carrollille.


RK 18.01.2003 00:51:20  103080

Re: Moderoinnista

Vesa.Tenhunen kirjoitti 17.01.2003 (102952)...

>RK kirjoitti 16.01.2003 (102885)...

>>Ja minkä P...EEN takia mode on siirtänyt taas tämän osastosta TIEDE tänne >>muihin aiheisiin. KYLLÄ j...ta HUUHAA-palkintoja jakavalla Skepsiksellä pitäisi >>jonkinlainen sieto olla myös omaan ideologiaansa >>kohdistuvaan tieteelliseen >>arvosteluun!

>SkepDicin vastaisella melskaamisellasi ei nähdäkseni ole yhteyttä Skepsiksen >ideologiaan.

En ole löytänyt muuta kansainvälisen skeptikkoliikkeen ideologista asiakirjaa,jaa lujas- tipa tuntuu "skeptikkoyhteisö" Raamatustaan kiinni pitävän.Jokaisella järjestäytyneellä liikkeellä on jokin "kattoideologia", ydinsanoma, ja skeptikoilla se, mistä ei millään hinnalla luovuta, on mitä ilmeisimmin Skepdic.

>Jos SkepDic on mielestäsi väärässä, kirjoita suoraan Robert Todd Carrollille.

Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan "palautteita", mutta en ole löytänyt.

RK

HM 19.01.2003 00:52:07  103127

Skepdicin palaute

>Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan >"palautteita", mutta en ole löytänyt.

www.skepdic.com/feedback.html

Sivulle pääsee pääsivun alasvetovalikoista, vai miksi noita Skepsiksen keskustelusi-vuillakin olevia käytettävyyden kannalta huonoja valintanappeja sitten kutsutaankin.


Kiitoksia vinkistä!

HM kirjoitti 19.01.2003 (103127)...

>>Siellä ei ole mitään palautenappia. Olen etsinyt, kun siellä toisaalta siteerataan >>"palautteita", mutta en ole löytänyt.

>www.skepdic.com/feedback.html

>Sivulle pääsee pääsivun alasvetovalikoista, vai miksi noita Skepsiksen >keskustelusivuillakin olevia käytettävyyden kannalta huonoja valintanappeja sitten >kutsutaankin.

Jahas. No sitten täytyy vähän pistää palautetta ensin parista tieteenhistorialisesta emävaleesta, ja sitten ehkä itse tuosta "tiedekäsityksestäkin"...

Mutta pakko tuollaisesta potaskasta on varoittaa muita, ja Skepsistä yhdistyksenä koskee alennettu HUUHAAtoleranssi...

RK


Vesa.Tenhunen
20.01.2003 00:53:40
103220


Re: Moderoinnista

RK kirjoitti 18.01.2003 (103080)...

>En ole löytänyt muuta kansainvälisen skeptikkoliikkeen ideologista asiakirjaa

Muuta? Tuskinpa olet löytänyt edes sitä yhtäkään.

>jaa lujastipa tuntuu "skeptikkoyhteisö" Raamatustaan kiinni pitävän.

Täh?

>Jokaisella järjestäytyneellä liikkeellä on jokin "kattoideologia", ydinsanoma, ja >skeptikoilla se, mistä ei millään hinnalla luovuta, on mitä ilmeisimmin Skepdic.

Puhu vain omasta puolestasi.


RK 20.01.2003 00:54:43 103283

Suosittelen HUUHAAta pois Skepsiksen linkeistä

Vesa.Tenhunen kirjoitti 20.01.2003 (103220)...

>RK kirjoitti 18.01.2003 (103080)...

>>En ole löytänyt muuta kansainvälisen skeptikkoliikkeen ideologista asiakirjaa

>Muuta? Tuskinpa olet löytänyt edes >sitä yhtäkään.

>>jaa lujastipa tuntuu "skeptikkoyhteisö" Raamatustaan kiinni pitävän.

>Täh?

>>Jokaisella järjestäytyneellä liikkeellä on jokin "kattoideologia", ydinsanoma, ja >>skeptikoilla se, mistä ei millään hinnalla luovuta, on mitä ilmeisimmin Skepdic.

>Puhu vain omasta puolestasi.

Teillä on nyt hyvä mahdollisuus todistaa väitteeni vääräksi heittämällä Skepdic fideen sieltä Skepsisksen sivuilta. Se antaa jokaiselle tieteenfilosofiasta jotakin tietävälle aivan kajahtaneen käsityksen Skpepsis ry:n luonteesta. Ei tuo mene Suomessa läpi, korkeintaan jossa Bushin klaanin takapihalla.

Siellä linkeissä on jo muutenkin HUUHAAta, kuten pseudotieteelinen "Darwin"-seura.

RK


Vesa.Tenhunen
20.01.2003 00:55:13
103313

Senkun suosittelet

RK kirjoitti 20.01.2003 (103283)...Teillä on nyt hyvä mahdollisuus todistaa väitteeni >vääräksi heittämällä Skepdic fideen sieltä Skepsisksen sivuilta.

Mielipide noteerattu.


***


https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/11/elisabeth-spelke-synnynnaisen-tiedon-polhoapostoli-harvajarkiopistosta

Elisabeth Spelke - "synnynnäisen (ydin)tiedon" pölhöapostoli Harvajärkiopistosta


Elizabeth Spelke
Spelke
BornMay 28, 1949 (age 68)
ResidenceCambridge, Massachusetts, USA
EducationCornell University, Yale University, Radcliffe College
Websitehttps://software.rc.fas.harvard.edu/lds/research/spelke/elizabeth-spelke
Scientific career
Fieldsdevelopmental psychology, cognitive development
InstitutionsHarvard Unive




Elizabeth Shilin Spelke (born May 28, 1949) is an American cognitive psychologist at the Department of Psychology of Harvard University and director of the Laboratory for Developmental Studies.

Starting in the 1980s, she carried out experiments on infants and young children to test their cognitive faculties. She has suggested that human beings have a large ar-ray of innate mental abilities.[1] In recent years, she has made important contributions to the debate on cognitive differences between men and women.[2] She defends the position that there is no scientific evidence of any significant disparity in the intellectual faculties of males and females.[3]

Education and career

Spelke did her undergraduate studies at Radcliffe College with the child psychologist Jerome Kagan.Her thesis studied attachment and emotional reactions in babies. She realized that she needed to have an idea of what babies really understood, and so began her lifelong interest in the cognitive aspect of child psychology.

She did her Ph.D. at Cornell with developmental psychologist Eleanor Gibson, from whom she learned how to design experiments on young children.

Her first academic post was at the University of Pennsylvania, where she worked for nine years. Thereafter she moved first to Cornell, and then to MIT's Department of Brain and Cognitive Sciences. She has been a professor at Harvard since 2001.[4]

Spelke was elected a Fellow of the American Academy of Arts and Sciences in 1997.[5] She was the recipient of the 2009 Jean Nicod Prize and delivered a series of lectures in Paris hosted by the French National Centre for Scientific Research. In 2016 Spelke won the C.L. de Carvalho-Heineken Prize for Cognitive Sciences.[6]

Experiments

The kind of experiments carried out at the Laboratory of Developmental Studies try to infer the cognitive abilities of babies by using the method of preferential looking, developed by Robert Fantz. This consists of presenting babies with different images and deducing which one is more appealing to them by the length of time their attention fixes on them.

For example,researchers may repeatedly show a baby an image with a certain num- ber of objects. Once the baby is habituated, they present a second image with more or fewer objects. If the baby looks at the new image for a longer time, the researchers may infer that the baby can distinguish different quantities.

Through an array of similar experiments, Spelke interpreted her evidence to suggest that babies have a set of highly sophisticated,innate mental skills. This provides an al- ternative to the hypothesis originated by William James that babies are born with no distinctive cognitive abilities but acquire them all through education and experience (see Principles of Psychology, 1890).

The debate on sex and intelligence

In 2005, Lawrence Summers, then Harvard president, speculated over the prepon-derance of men over women in high-end science and engineering positions. He sur-mised that a statistical difference in the variance of innate abilities among male and female populations (male variance tends to be higher, resulting in more extremes) could play a role. His words immediately sparked a heated debate. Spelke was among the strongest critics of Lawrence Summers and in April 2005 faced Steven Pinker in an open debate over the issue.[2] She declared that her own experiments revealed no difference between the mental capacities of male and female children ranging in age from 5 months to 7 years old.[7]




https://pdfs.semanticscholar.org/c1f7/3ab9122ac59f04219fa6f8529679972deec5.pdf


Editor’s Note:


The Haith and Spelke articles were presented in a debate at the meeting of the Society for Research in Child Development, Washington, D.C. April 1997.


- Elizabeth S. Spelke, EIO-246, MIT, Cambridge, MA 02139; e-mail: spelke@mit.edu. INFANT BEHAVIOR & DEVELOPMENT 21 (2), 1998, pp. 181-200 ISSN 0163-6383

Copyright 0 1998 Ablex Publishing Corporation

All rights of reproduction in any form reserved.


INVITED ARTICLE


NATIVISM, EMPIRICISM, AND THE ORIGINS OF KNOWlEDGE


Elizabeth S. Spelke

MIT


What aspects of knowledge emerge in children prior to their first contacts with the objects of their knowledge, and what aspects emerge through the shaping effects of experience with those objects?


What aspects of knowledge are constant over human development from the moment that infants begin to make sense of the world, and what aspects change as children grow and learn?


What aspects of knowledge are universal, and what aspects vary across people in different cultures or with different educational backgrounds?


Finally, what aspects of knowledge can people change in themselves or their children with sufficient insight or effort, and what aspects are invariant?


These questions are central to a dialogue that has spanned more than 2000 years of intellectual history.


Contributors to the dialogue have raised the questions in order to shed light on larger concerns about human nature, child development, education, science, and society.

Although contributors have tended to be labeled nativists” or empiricists” according to the kinds of answers they thought most plausible, most have viewed these questions as empirical matters to be resolved not by ideology but by studies of the origins and development of knowledge.


Research on cognition in infancy remained a dormant enterprise throughout most of the history of the nativist-empiricist dialogue, however, because the tools then used to probe human knowledge were not appropriate for young children.


Today, the study of early cognitive development has overcome this longstanding barrier to progress. A number of tools have been developed over this century for investigating human cognitive states and processes, and some of these tools have been adapted for studies of preverbal children.


New tools of enor-mous promise are appearing, moreover, with the rapid development of cognitive neuroscience.


As ancient obstacles have been overcome, however. new obstacles have arisen. For the first time, these tools allow developmental scientists to use studies of infancy to shed light on the central questions of the nativist-empiricist dialogue.

... "



***



https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/11/synnynnaisen-tiedon-vauvojen-silmanliiketutkimukset-ovat-huijausta

"Synnynnäisen tiedon" vauvojen silmänliiketutkimukset ovat huijausta

http://www.psy.cmu.edu/~rakison/haith.pdf

INVITED ARTICLE

WHO PUT THE COG IN INFANT COGNITION?

IS Rich Interpretation Too Costly?

Marshall M. Haith

cache.091648.Marshall_Haith.jpg


https://neurotree.org/beta/publications.php?pid=91648

University of Denver The basic topic of my address today concerns how much of cognition is in the head of the infant and how much in the mind of the theoretician. My general stance is that we are being treated to an interpretive flavor of infant behavior that is much too rich.

Editor’s Note: The Haith and Spelke articles were presented in a debate at the mee-ting of the Society for Research in Child Development, Washington, D.C. April 1997.

Marshall Haith, Department of Psychology, University of Denver, 2155 South Race Street, Denver, CO 80208; e-mail: mhaith@pstar.psy.du.edu.

INFANT BEHAVIOR & DEVELOPMENT 21 (21, 1998, pp. 167-l 79 ISSN 0163-6383 Copyright 0 1998 Ablex Publishing Corporation
All rights of reproduction in any form reserved.


The balance of research in infancy has shifted over the past 15 years from the sensory and perceptual domains toward cognitive processes.

This trend has created a connectedness between infants and adults that did not exist before.

If infants can think, then perhaps their thinking is similar to our own mental activity.
But we know that infants are different from adults and older children.

The questions we ask and the research methods we use are unique to infants (Horowitz, 1992).

Linguistic incompetence is key.

Language is a core medium of cognitive functioning in older chil-dren and adults, and it is an essential tool for probing cognitive activity.

But when it comes to language, babies just don’t get it.

This misalignment-between characterizing the mental processes of infants as more adultlike than we once thought while depending on methods that are idiosyncratic to infants, causes problems and tensions in the field.

We can all agree that infants are on the road to thinking like adults and older child-ren, but how do we defend against excess adulto-centrism - as Fischer and Biddell (I991) have put it - from inadequate methods?

The suggestions and arguments I make today come from many sources - a recent chapter by Haith and Benson (1998) and writings of Bogartz, Shinskey and Speaker (1997),Butterworth (1996), Cohen (1995) Cohen,Gilbert and Brown (1996), Fischer and Biddell (1991), Mandler (1997), and Munakata, McClelland, Johnson, and Siegler (1997).


168 INFANT BEHAVIOR & DEVELOPMENT Vol. 21, No. 2, 1998


There is a controversy going on. I borrow from these people liberally.

Our side charges that the other side has committed several misdemeanors, if not outright psychological felonies.

Let’s get them all out on the table. These consist of:


- Claims that certain types of knowledge are innate;


- Assertions that young infants know things about objects, events, and people far earlier than seems reasonable;


- Uses of indications for the earliest fragments of a concept as evidence for virtual mastery of the concept;

- Preemption of developmental analyses;

- Over-interpretation of findings as evidence for high-level cognitive ope-rations (e.g., representation, reasoning, belief. expectations, surprise) in the absence of adequate definitions or anchoring observations or procedures;

- Employment of a minimalist perceptual (discrimination) paradigm that taps only a limited aspect of knowledge (certainly not functional knowledge) to infercognitive operations; and just being downright provocative.

These charges are sometimes unfairly melded even though they are separable; for example, claims of innateness do not necessarily imply very early emergence, and some claims of precocity come with experiential interpretations.

Additionally, some claims for very early competencies accompany fairly elaborate attempts at developmental study.

It is not easy to keep these distinctions clear.