YLE antoi klo 5:n uutisissa tänään "lopullisen ratkaisun" ns. KATYNIN kysymyk-sessä, todeten "venäläisten ampuneen 22000 puolalaista upseeria Katynin metsässä".

Jozef Gobbels aikanaan tiedotti Katynista löytyneen 4500 "murhattua puolalaista", joista osa oli haudattu upseerin asepuvussa (jolle olisi ollut muutakin käyttöä esimerkiksi vakoilijoilla ja puolalaisilla partisaaneilla) ja henkilötiedot mukanaan.

Ruumiiden kokonaismäärä on myöhemmin tarkentunut 4421,joista 1500 puolalaisia sotilaita. Valehtelun mestari (ilman lainausmerkkejä; nämä nykyiset sen sijaan ovat KAIKKEA MUUTA kuin "mestareita"...) oli siis vähän lisäillyt... :) Se jäikin sitten ai- noaksi hauta- tai leirilöydöksi NL:n alueelta, josta Goebbels yhtäänmitään elämöi... Ikään kuin hän olisi kohta huomannut tuossa suhteessa tehneensä suorastaan virheen.

Kartynin teloitettujen puolaisten muistoseinässä on 1442 nimillaattaa:

Täällä on 1442 nimeä:

The file picture shows flowers near the portrait of a Polish officer killed in 1940 by the NKVD, the USSR's secret police, at the memorial wall (containing the names of the 1442 killed officers), near the mass graves in Katyn. Picture: AFP


https://www.flickr.com/photos/ztrzebiatowski/9430865179/

https://www.flickr.com/photos/ztrzebiatowski/9430865179/in/photostream/

YLE SIIS VÄITTI NIMENOMAAN "NL:N AMPUNEEN 22000 PUOLALAISTA UPSEERIA KATYNIN METSÄSSÄ TIETTYNÄ AJANKOHTANA V: 1941".

Tämän uustisen asianmukaisuudesta on kysymys.

Asiaan on sittemmin myöhemmin yhdistetty eräs NL:n 60-luvun Stalinin rikostutki- musten aikainen käsin kirjoitettu muistilappu, jonka Aleksandr Shelepin olisi toimit- tanut Hrushtsheville epävirallisena väliaikatietona tutkimuksia koskien Länsi-Ukrai- nan ja Itä-Liettuan osalta, eli entiseltä Puolan valtaamalta alueelta, ja väärennetty "Politbyroon päätös puolalaisten upseerien tappamisesta", jossa mm. NKP:n virallinen nimi on väärin, sodanjälkeisessä muodossa.

Minä olen pari sanaa lyhentänyt tästä uutisesta,että se on siten kuin radiossa klo 5 sanottiin:

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/07/euroopan_ihmisoikeustuomioistuin_...

" Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsittelee Katynin joukkosurmaa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaa käsiteltäväkseen toisen maailmansodan aikaista Katynin joukkosurmaa koskevan valituksen. Joukko teloitettujen puolalais- upseereiden omaisia valitti Strasbourgissa sijaitsevaan oikeusistuimeen siitä, ettei Venäjä ole tutkinut 70 vuoden takaisia tapahtumia kunnolla.

Venäjällä käynnistetty tutkinta Katynin tapahtumista keskeytettiin vuonna 2004 ja viranomai- set kieltäytyivät tunnustamasta joukkosurmaa sotarikokseksi tai rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD teloitti vuonna 1940 noin 22 000 puolalaista upseeria Katynin metsässä Länsi-Venäjällä. Neuvostoliitto väitti pitkään, että puola-laisten joukkomurhat olisivat natsi-Saksan joukkojen töitä.

Vasta neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov tunnusti Neuvostoliiton syyllisyyden hie- man ennen maan hajoamista vuonna 1990. Venäjän parlamentin alahuone duuma hyväksyi vasta viime marraskuussa julkilausuman, joka tunnusti neuvostojohtaja Josif Stalinin määränneen Katynin joukkosurman toisen maailmansodan aikana.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/11/venajan_duuma_stalin_maarasi_katy... "

Tässä on kuitenkin uutta tietoa: Venäjä on siis vuonna 2004 SANOUTUNUT IRTI Mihail Gorba-tshovin tunnustuksesta, joka muistaakseni koski 1500 puolalaisen upseerin teloittamisesta sotarikoksena.

Itsensä laittomaksi terroristijärjestöksi skitsollallattaneen Suomen Pilastokeskuk- sen sepittämillä muka "94 miljoonalla kommunismin uhrilla" hourunneella Euroopan (norsunraato)neuvostolla TAI MILLÄÄN SEN ALAISELLA ORGAANILLA KUTEN EIT:LLÄ, JOSTA VENÄJÄ ON VETÄYTYNYT, EI OLE MITÄÄN LAILLISTA TOIMI-VALTAA MISSÄÄN ASIASSA, VAAN NE ON HETI LAKKAUTETTAVA JA RAHO- JEN HAASKAAMINEN NIIHIN ON LOPETETTAVA!

Täällä on se "Stalinin ja Berija hyväksymä keskuskomitean esitys", karjea väärennös:

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Katyn_-_decision_of_massacre_p1.jpg

Puolueen nimi ei nimittäin ollut 5.3.1940 "Yleisliittolainen kommunistinen puolue (b)" ven. VKP (b) (kuvassa, BKП (б)), vaan se oli vielä oli "Venäjän kommunistinen puolue (b)" VKP (b), jossa b tarkoittaa "bolshevikit", venäjäksi PКП (б). Nimi vaih- dettiin puolueen 19.edustajakokouksessa 1952.

Kyseessä on oikeen viimmestä päälle tökerö väärennös!!! (Voi olla myös provokaatio ja ansa länsilehdille...)

http://dic.academic.ru/dic.nsf/bse/97424/%D0%9A%D0%BE%D0%BC%D0%BC%D1%83%...

" В связи с образованием Союза ССР 14-й съезд партии (1925) переименовал РКП (б) во Всесоюзную Коммунистическую партию (большевиков) - ВКП (б). 9-й съезд партии (1952) переименовал ВКП (б) в Коммунистическую партию Советского Союза (КПСС). "

Tuo Shelpinin lapun kuvan linkki on valitettavasti mennyt pimeäksi:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1329272.html#p1329272

Mutta hätä ei ole tämän näköinen: linkit katoilee kuin pierut saharaan, mutta onpa netti:

http://bezpolit.narod.ru/katyn/shelepin.html

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/k...

"Putin-nuoret" ovat eräitä kertoja osoittaneet mieltä Norsunraatotuomari Päivi Hirvelää vastaan pitäen tätä "fasistina".

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1392497.html#p1392497

Suomessakin häntä on arvosteltu:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=209551

Sekä yksityishenkilöt että kansalaisjärjestöt ovat tehneet aloitteita arvaamattoman Hautalan ohjuksen kutsumiksi pois sekoittamasta, mutta toistaiseksi ne eivät ole tuottaneet tulosta.

http://www.forumstar.fi/content/yle-valehteli-taas-katynin-oletetusta-joukkomurhasta

se on peruttu:

http://mythcracker.wordpress.com/

Englannilta on ollut kadoksissa 10000 puolaista upseeria II maailmansodan ajalta.

http://www.oxfordscholarship.com/view/10.1093/acprof:oso/9780198208433.001.0001/acprof-9780198208433-chapter-26

Heidän suhteensa epäillään pääasiassa Saksaa. uolaisia upseereita kierrätetiin NL:sta Kaukdän kautta myös brittiläisiin ja Vpaan Ranskan joukkoihin.

Katyninpiikkiin pistettyjä puolalaisia upseereja on löydetty myös ehdottoman varmasti saksalaisten teloittamina.

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/research/furr_katyn_preprint_0813.pdf

1500 perutuu mahdollisesti Gobbelsin julkaisemalle nimilistalle. Valitettavasti en ole netistä siihen saanut osumaa, vaikka se jossakin varmasti on.

Sakalaiset olivat sitten myöhemmin esitelleet muita "puolalaisia ruumiita":

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/research/nytonkatyn062945.pdf

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/pol/truthaboutkatyn.html



Pilallinen "tutkimus" aiheesta Turun "yliopistosta":


Katyn: valtiollista vääristelyä ja totuuden etsintää

(1940-2000)

Natalie Lebedeva

Venäjän tiedeakatemian yleisen historian laitoksen vanhempi tutkija Nata- lia Lebedeva tarkastelee artikkelissaan sitä prosessia, jonka myötä saatiin selvitetyksi totuus tapahtumista Katynin metsässä keväällä 1940. Stalinin määräyksestä teloitettiin salaa 21857 puolalaista sotavankia, enimmäkseen upseereita ja poliiseja,mutta melkein loppuunsa saakka Neuvostoliitto kiisti osallisuutensa tuohon tekoon ja koetti sysätä syyn natsi-Saksalle. Artikkeli liittyy kiintoisalla tavalla nykyiseen vilkkaaseen keskusteluun historiakuvas- ta ja historian käytöstä. Loppupuolella esiin tulee myös tutkijan oma koke- mus ja henkilökohtainen panos, sillä Lebedevalla itsellään oli tärkeä rooli prosessin viimeisessä vaiheessa.

Artikkelin pohjana on Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitoksella keväällä 2002 pidetty esitelmä. Tekstin on suomentanut Oiva Björkbacka ja toimittanut Kimmo Rentola.

Syyskuun 1. päivänä 1939 Hitlerin joukot hyökkäsivät Puolaan lännestä ja saman kuun 17. päivänä neuvostojoukot idästä. Itsenäisyys, laillisuus ja isänmaan palvelu romahtivat,mutta Puolan puolustajat uskoivat,ettei maa ole tuhoutunut,vaan nousee uudestaan. Sotavankeutta ei uskottu pitkäksi: voitiin palata kotiin tai lähteä Rans- kaan jatkamaan taistelua. Mutta nämä toiveet eivät toteutuneet.

Neuvostoliiton haltuun joutuneiden sotavankien kohtalo riippui J.V.Stalinin tahdosta, jota Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) keskuskomitean politbyroon päätökset noudattivat.Politbyroo päätti 18.syyskuuta 1939 kohottaa vartiojoukkojen vahvuuden sota-ajan tasolle ja perustaa kaksi ensimmäistä sotavankileiriä.

Edelleen 3. lokakuuta annettiin miehitysjoukkojen sotaneuvostoille oikeus vahvistaa kuolemantuomioita vastavallankumouksellisista rikoksista Puolalta vallattujen alu- eiden siviilikansalaisille ja entisille Puolan armeijan sotilaille. Neuvostoliittoon liite-tyiltä alueilta kotoisin olleet puolalaiset rivimiehet ja aliupseerit päästettiin kotiin, mutta upseerit kerättiin Starobelskin ja poliisit Ostaškovin leirille.1Politbyroo hyväk- syi 13. lokakuuta Saksan miehittämiltä Puolan alueilta kotoisin olevien sotavankien luovuttamisen Saksaan ja perusti Kozelskiin toisen upseerivankien leirin. Edelleen 3. joulukuuta päätettiin, että NKVD2 vangitsisi kaikki entisen Puolan armeijan vielä vapaana olevat kantaupseerit. Samalla aloitettiin väestönsiirrot Puolalta vallatuilla alueilla.3

Maaliskuun alussa 1940 politbyroo teki jälleen tärkeitä päätöksiä puolalaisten sota- vankien kohtalosta. Sisäasiain kansankomissaari L.P. Berija ja Ukrainan puoluejoh- taja N.S. Hruštšev ehdottivat, että sotavankileireillä olevien puolalaisten upseerien, poliisien, vanginvartijoiden ja santarmien 22 - 25.000 perhettä siirrettäisiin kymme- neksi vuodeksi Kazakstaniin. Politbyroo päätti 2. maaliskuuta, että näin tehtäisiin huhtikuun puoliväliin mennessä. Seuraavana päivänä eli 3. maaliskuuta 1940 Berija esitti Stalinille luettelon näiden perheiden sotavankeina olleista päämiehistä, joita ehdotettiin ammuttaviksi. Asiakirjoista päätellen teloitusten idea oli lähtöisin itsel- tään ”kansojen johtajalta.”4

5. maaliskuuta 1940 NKP(b):n politbyroo päätti, että 14700 puolalaisen upseerin, virkamiehen, tilanomistajan, poliisin,tiedustelumiehen, santarmin ja vanginvartijan samoin kuin 11000 muista syistä vangitun asia ”käsitellään erikoisjärjestyksessä ja soveltaen korkeinta rangaistusta - teloitus ampumalla.” Kuulematta syytettyjä ja lukematta heille syytteitä troikka V.N. Merkulov, B.Z. Kobulov ja L.F. Baštakov sai päättää tutkinnan lopettamisesta ja teloitustuomion julistamisesta.

Seuraavana päivänä alkoi operaation valmistelu mainituilla kolmella sotavankileirillä. Samaan aikaan ryhdyttiin siirtämään teloitettaviksi määrättyjen perheitä. Vankina olleilta upseereilta ja poliiseilta hankittiin sitä varten omaisten osoitteet.6

Määräyksiä sotavankien lähettämisestä teloitettaviksi alkoi saapua leireille 3. huhti- kuuta ja vankilaan 20. huhtikuuta. Ammuttavien luettelossa oli 97 prosenttia upsee-reista ja poliiseista kolmella erikoisleirillä. Joitakin piti jättää henkiin. Yhdet kiinnos- tivat tiedusteluelimiä, toisilla oli tärkeitä tietoja, kolmannet olivat kansallisuudeltaan saksalaisia, neljännet eivät olleet upseereita tai rangaistusviranomaisia.7

Kuoleman karusellia pyöritettiin kaksi kuukautta päivästä toiseen. Ruumiit haudat- tiin öisin NKVD:n huvilan lähelle, nimettöminä, ilman ristejä ja rukouksia. Perheet (66.000 naista, lasta ja vanhusta) lähetettiin huhtikuun puolivälissä Pohjois-Kazak-staniin.8Moskovan määräyksestä heille ei ollut varattu asuntoja eikä työtä.

Teloitusoperaatioon osallistui satoja NKVD:n keskusviraston ja sen sotavankihallin- non, saattojoukkojen, NKVD:n kolmen aluehallinnon ja mainittujen kolmen leirin työntekijöitä samoin kuin vankiloiden henkilökuntaa. Yli puoli vuosisataa he säilytti- vät Katynin salaisuuden. Yksi- kään ei uskaltanut eikä halunnut julkistaa hirvittävää totuutta.

Kaikkiaan tuhottiin 21.857 henkeä, joihin kuului 8.348 upseeria, 6.311 poliisia ja 7.305 muuta vankia.9


Kazakstaniin siirretyt omaiset yrittivät epätoivoisesti etsiä poikiaan, miehiään ja isiään. He vetosivat kaikkiin instansseihin leirinsä päälliköstä aina Staliniin saakka pyytäen edes jotain tietoa läheistensä olinpaikasta ja kohtalosta. Slawa Bielewicz, jonka upseeripoika Witold oli ollut Kozelskovin leirillä, menetti jo toivonsa. Silti hän edelleen kirjoitti,kertoen vaimon ja pojan raskaasta kohtalosta, kun heidät oli lähe- tetty Kazakstaniin. ”Lähetän sinulle Galjusan kirjeen, melkoinen robinsonadi vai mitä? Rakentavat jurttia.Kukaan ei huolehdi heistä, ketään ei kiinnosta heidän koh- talonsa. Kuolevat varmaan nälkään, millä he eläisivät? Maailma saa kuulla heistä, tästä 1900-luvun rikoksesta.Syyttömien naisten ja lasten tappamisesta! Minkä täh- den, miksi he näin kärsivät? Kirjeistä ja sähkeistä huolimatta he eivät ole saaneet mitään tietoa teistä… Sydäntä särkee, häviää kaikki pelastumisen toivo häviää. Minäkin olen sairaana, en enää nouse, viimeisetkin voimat on viety. Ketä pyytäisin kertomaan edes pari sanaa sinusta. Mitä tämä merkitsee? Miksi kukaan teistä ei kirjoita? … Olen jo aivan voimaton, mutta mat- kustaisin vaikka Siperiaan, jos voisin vielä ennen kuolemaani nähdä Teidät. Äitisi.”10

Poikaansa hän ei enää nähnyt. Witold Bielewicz siirrettiin huhtikuussa 1940 Smolenskin alueen NKVD:n haltuun ja ammuttiin.

Lastensa, anoppinsa ja appensa kanssa Kazakstaniin pakkosiirretty Maria Bem pyysi Starobelskin leirin päällikköä välittämään kortin hänen miehelleen Edward Bemille. Siihen Maria oli kirjoittanut: ”Ajattelemme Sinua hyvin usein. Olemme etsi- neet Sinua, mutta tähän mennessä emme ole löytäneet. oivon että tämä kirjelappu- nen välitetään Sinulle, siksi haluan sanoa,että rakastan Sinua aina,uskon Sinuun ja odotan Sinua. Eivät välimatkat, aika, ei mikään kohtalo voi hävittää tunteitani Sinua kohtaan. Vaimosi Maria.”11

Omaisten lukuisat kirjeet on sidottu paksuihin mappeihin. Näitäkin surun ja kärsi-myksen todisteita NKVD käytti omiin tarkoituksiinsa.Ammutuille osoitettujen kirjei- den avulla etsittiin vai- nottaviksi sellaisia omaisia, joita ei ollut vielä pakkosiirretty Kazakstaniin.12 Omaisten kirjeet Stalinille, Kalininille, Molotoville, Timošenkolle ja muille lähetettiin NKVD:hen,missä niihin lyötiin leima ”1. spetsotdel” (ensimmäinen erikoisosasto). Se merkitsi, että asianomaisen asia oli käsitelty tällä osastolla ja hänet oli teloitettu.

Kolmen leirin hävinneitä sotavankeja etsi myös Kansainvälinen Punainen Risti ja sen osastot Saksassa, Unkarissa, Sveitsissä ja muualla,samoin Saksan lähetystö ja eräät neuvostoviran- omaiset. Näissäkin kyselyissä oli merkintä ”1. spetsotdel”. Näihin kyselyihin oli määrätty vas- taamaan, että asianomaisia ei ole sotavankien luetteloissa tai että omaisten lähetykset oli luovutettu heille.13 Heidät oli kuitenkin jo paljon aikaisemmin ammuttu.

Ammutuista ei annettu tietoja niille muutamille puolalaisupseereille, jotka säilyivät hengissä. Heidän kanssaan ryhdyttiin lokakuun puolivälissä 1940 neuvottelemaan puolalaisen joukko-osaston muodostamisesta Neuvostoliiton alueelle, mikäli syttyy sota Saksan kanssa. J. Czapskin kertoman mukaan kenraali Zygmunt Berling eh- dotti neuvotteluissa 13.lokakuuta,että joukko-osastoon otettaisiin kaikki puolalaiset sotilaat ja upseerit riippumatta heidän näkemyksistään.Berija suostui,jolloin Berling sanoi: ”Erinomaista, meillä on hyviä armeijakaa-dereita Starobelskin ja Kozelskin leireillä.” Silloin V.N. Merkulovilta lipsahti: ”Ei, ei niitä. Me teimme heidän suhteensa suuren virheen.”14


Vielä huolellisemmin Katynin salaisuutta varjeltiin Hitlerin Saksan hyökättyä Neu- vostoliittoon kesäkuussa 1941. Sen jälkeen Neuvostoliitto solmi diplomaattisuhteet Puolan pakolaishallituksen (Sikorski) kanssa ja Neuvostoliitossa ryhdyttiin kokoa- maan puolalaista ns. Andersin armeijaa. Kun sotavangit saapuivat sitä varten syys- kuussa 1941, kävi ilmi,että edellä monesti mainituilta kolmelta leiriltä saapuivat vain ne,jotka oli siirretty sieltä pois toiseen leiriin toukokuussa 1940.Puolan hallitus teki kaikkensa selvittääkseen, missä muut olivat. Andersin esikunta lähetti eri puolille Neuvostoliittoa edustajiaan jäljittämään kadonneita upseereita. Tietoja saatiin myös risteysasemien informaatiopalveluilta. Vähitellen saatiin kootuksi luettelot kadon- neista, joiden luku oli ensin 800, sitten 4.000 ja lopulta 10.000 henkeä. Selvittelyä koordinoi ratsumestari,kreivi Jozef Czapski, joka pyrki tapaamaan myös NKVD:n ja sen aluehallintojen edustajia. NKVD:n L.F.Raihman ilmoitti kreiville ainoastaan, että kaikki tiedot ovat varaulko-ministeri A.J. Vyšinskillä.15

Tämä Molotovin varamies sai tehtäväkseen neuvotella Puolan lähettilään Stanislaw Kotin ja muiden Puolan edustajien kanssa, jotka sinnikkäästi vaativat tietoja kadon-neista upseereista ja poliiseista. Kot ilmoitti 6. lokakuuta 1941 Vyšinskille: ”Ei ole vapautettu myöskään monia upseereita. Lähetystön tietojen mukaan pidätettyjä oli kaikkiaan 9.500 upseeria, mutta [Neuvostoliitossa muodostettuihin] puolalaisiin joukko-osastoihin on saatu vain 2.000 upseeria. Lähetystö pyytää vapauttamaan loput 7.500. Lähettiläs kiinnitti huomiota myös siihen, että aikoinaan oli Ostaško- vissa Moskovan lähistöllä leiri, jolla säilytettiin sotilassantarmin virkailijoita. Heistä ainuttakaan ei toistaiseksi ole puolalaisessa armeijassa.” Vyšinski vastasi, että näin suurta määrää upseereita ei ollut vangittu ja vangittuna olleet oli vapautettu.16

Kot ilmoitti Vyšinskille 14. lokakuuta, että Neuvostoliittoon oli otettu 200.000 puola-laista sotavankia, siinä joukossa 9.500 upseeria,ja kaikki Saksan miehittämiltä alu- eilta paenneet puolalaiset oli siirretty syvemmälle Neuvostoliittoon.”Meidän välillem- me syntyi varsin kuuma väittely”, kirjoitti Vyšinski selonteossaan. ”Torjuin Kotin tie- dot. Vakuutin, että Valko-Venäjän ja Ukrainan länsialueilta [ts. Puolalta vallatuilta] siirrettiin vain pieni määrä Puolan kansalaisia, määrä ei ollut 400000 eikä koko väestö niin kuin lähettiläs väittää. Puolan lähetystö ilmeisesti nojaa epäluotettaviin tietoihin. Meidän tietomme ovat ehdottomasti oikeat.”17 Tyypilliseen tapaan varaul-koministeri siirsi keskustelun upseereista pakkosiirrettyihin, joiden kohdalla hänen lukunsa olivatkin oikeita.18

Jälleen 2.marraskuuta 1941 Puolan lähettiläs kysyi Vyšinskiltä 9.500 puolalaisesta sotavan-kiupseerista. ”Minä ilmoitin lähettiläälle, että Neuvostoliiton alueella ei ole eikä ole ollut sellaista määrää puolalaisia upseereita, josta Kot puhuu.”19

Puolan lähettiläs pääsi kysymään samaa Stalinilta 14. marraskuuta. ”Pääosin up- seereita ei ole vapautettu, mutta heitä tarvitaan puolalaisia joukko-osastoja varten. Ei ole ketään Andersin esikunnassa 1939 palvelleista upseereista,ei ketään Sikors- kin ystävistä”,Kot sanoi.”Toveri Stalin vastasi,että hän ottaa selvää asiasta. Saattaa olla, että heidän kanssaan on käynyt samoin kuin Lvovin entiselle komendantille kenraali Landnerille [p.o. Ljangner]. Aikoinaan tämä kenraali saapui Moskovaan ja hänet luvattiin vapauttaa sillä ehdolla, että hän jää asumaan Neuvostoliittoon. Hän kuitenkin katosi, ja kävi ilmi että hän oli ylittänyt Neuvostoliiton rajan ja mennyt Romaniaan. Toveri Stalin pyytää antamaan luettelon puolalaisista, joita lähettilään mielestä ei ole vielä vapautettu.” Stalin väitti edelleen, että kaikki puolalaiset oli vapautettu, ”jopa nekin, jotka Sikorskin agentteina saapuivat Neuvostoliittoon räjäyttämään siltoja ja tappamaan neuvostoihmisiä.”20

Ennen tapaamistaan pakolaishallituksen pääministeri Sikorskin kanssa Stalinilla oli 3. joulukuuta tilaisuus tutustua puolalaisia sotavankeja Neuvostoliitossa koske- vaan yksityiskohtaiseen raporttiin, jossa osoitettiin,että kaikkiaan otettiin 130.000 sotavankia,mukaan luettuna Baltian maista internoidut.Näistä 42.000 vapautettiin ja lähetettiin Puolalta vallatuille alueille,42500 luovutettiin Saksalle loka-marraskuussa 1939, vielä 562 luovutettiin saksalaisille 1940 - 41, ja 15131 lähetettiin Ukrainan NKVD:n käyttöön huhti-toukokuussa 1940  (1.erikoisosaston kautta, toisin sanoen ammuttaviksi). Nyttemmin oli 25.115 henkeä luovutettu puolalaisen armeijan muo- dostamista varten, 289 vapautettu terveyssyistä tai heidän kieltäydyttyään palvele- masta puolalaisessa armeijassa,389 kuollut leireillä, 1082 karannut ja 1834 meneh- tynyt Lvovin leirin evakuonnin yhteydessä.21 Vaikka Stalin olisi ehtinyt unohtaa hä- nen aloitteestaan ammuttujen puolalaisten upseerien ja poliisien tarkan lukumää- rän, muistio palautti mieleen tarkan luvun 15131 upseeria ja poliisia. Lisäksi vanki-loissa olleista oli huhti-toukokuussa 1940 tuhottu 1207 upseeria ja 5141 poliisia, tiedustelijaa ja santarmia.

Sikorskin kysymyksiin 3. joulukuuta Stalin vastasi, että ”kaikki vangittuina olleet puolalaiset on vapautettu armahdettuina. Voi olla, että jotkut heistä ovat karanneet jonnekin jo ennen vapauttamista, esimerkiksi Mantšuriaan. Haluaisin, jatkoi Stalin, että herra Sikorskille muodostuisi vahva varmuus siitä,ettei meillä ole minkäänlaisia aikomuksia pitää vangittuina yhtäkään puolalaista. Me vapautimme kaikki, vieläpä nekin, jotka olivat tulleet Neuvostoliiton alueelle kenraali Sosnkowskin lähettäminä tuholaistehtäviin.”2

Puola tiedusteli upseereitaan myös virallisilla nooteilla.Neuvostoliiton lähettiläs Bo- gomolov sai Lontoossa 28. marraskuuta 1942 Puolan hallituksen nootin, jonka mu- kaan Starobelskin, Kozelskin ja Ostaškovin leireillä olleista oli yhä vapauttamatta 12 kenraalia, 94 everstiä,263 kapteenia ja lähes 7800 alempaa upseeria.23 NKVD:n sotavankihallinnon (UPVI) raportin mukaan 1.erikoisosaston kautta eli ammuttavak- si lähetettyjä oli 13 kenraalia, 77 everstiä, 197 eversti-luutnanttia, 541 majuria, 1441 kapteenia,18 sotilaspappia ja 6061 muuta upseeria.24 Tällä hetkellä tiedossa on ni- meltä 11 ammuttua kenraalia ja yksi amiraali; ei tiedetä, oliko luetteloissa virhe vai onko vielä yritettävä selvittää yhden kenraalin nimi.

Viimeisen kerran lähettiläs Kot yritti selvittää upseerien ja poliisien kohtaloa jäähy-väiskäynnillään Vyšinskin luona ennen lähtöön Lontooseen 8. kesäkuuta 1942. Vy- šinski piti tiukasti kiinni siitä, ettei Neuvostoliitossa ole enää yhtään puolalaista so- tavankia. ”Huomattava osa niistä sotilaista, joista Kot puhui, on vapautettu jo ennen sotaa [ts. Saksan hyökkäystä 1941] ja he ovat matkustaneet Puolaan, ja osa on vapautettu sen jälkeen”, sanoi Molotovin sijainen.25 Tavatessaan puolalaiset W. Andersin ja Leopold Okulickin 18. maaliskuuta 1942 Stalin esitti ohimennen toisen version: sotavangit saattoivat olla saksalaisten kaappaamia.

Puolalaisten upseerien katoaminen ja Stalinin ja hänen läheistensä haluttomuus antaa järjellistä vastausta Puolan hallituksen kyselyihin vaikeuttivat Neuvostoliiton ja Puolan muutenkin vaikeita suhteita ja horjuttivat puolalaisten luottamusta neu- vostojohtoon. Paljolti tästä syystä Anders ja Sikorski kieltäytyivät lähettämästä puolalaisia divisioonia Neuvostoliiton ja Saksan rintamalle ennen kuin kaikki kuusi divisioonaa oli täysin varustettu. Puolalaisarmeijan lähtö Iraniin sai Stalinin ryhty- mään uusiin vainotoimiin puolalaisia vastaan ja sittemmin diplomaattisuhteiden kat- kaisemiseen. Puolalaisen armeijan siirryttyä Iraniin Puolan edustajilla ei enää ollut mitään mahdollisuuksia etsiä kadonneita upseereita Neuvostoliitossa.


Samaan aikaan Saksan miehittämällä Neuvostoliiton alueella saksalaisten palveluksessa rau- tateillä työskennelleet puolalaiset kuulivat paikallisilta asukkailta, että heidän maanmiehiään oli haudattu Katynin metsään. Erään haudan paikalle rautatieläiset pystyttivät puisen ristin. Saksan johto sai haudoista tiedon jo 1942, mutta silloin se ei heitä kiinnostanut. Wehrmacht rynni Volgalle ja Neuvostoliiton loppu näytti olevan lähellä.

Stalingradin taistelu muutti tilanteen ja kiinnostus heräsi. Wehrmachtin maavoimien pääesikunta antoi 29. maaliskuuta 1943 käskyn avata Katynin haudat ja selvittää uhrien lukumäärä ja kuolinsyy. Berliini päätti käyttää asiaa hyväkseen lietsoakseen liittoutuneiden välisiä erimielisyyksiä. Huomion kiinnittäminen Neuvostoliiton hirmu-tekoihin oli tarpeen myös Varsovan gheton hävittämisen (mikä alkoi 19. huhtikuuta) ja Puolan juutalaisväestön lopullisen tuhoa- misen peittelemiseksi.

Berliinin radio ilmoitti 13.huhtikuuta 1943,että Katynin metsään oli haudattu 10000 puolalaista upseeria,jotka NKVD oli teloittanut ampumalla keväällä 1940. Myöhem- min lukumääräksi ilmoitettiin 12.000 (todellisuudessa siellä oli 4400 ammutun ruu- miit). Hitleriläiset organisoivat Katynin merkeissä propagandakampanjan radiossa ja lehdissä ja lähettivät hautapaikoille useita puolalaisia ja kansainvälisiä ryhmiä.26 Propagandaministeri Goebbels merkitsi päiväkirjaansa:”Katynin asiasta muodostuu valtava poliittinen pommi, joka suotuisissa oloissa aiheuttaa useita räjähdysaaltoja. Me käytämme sitä taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Ne 10 - 12.000 puolalaista upseeria, jotka ovat jo maksaneet hengellään mahdollisen oikean syntinsä, sillä he olivat sodan sytyttäjiä, auttavat meitä vielä avaamaan Euroopan kansojen silmät näkemään, millaisia bolševikit ovat.”27

Neuvostoliitto puolestaan 15. huhtikuuta syytti hitleriläisiä puolalaisten ampumises- ta ilmoit-taen sotavankien työskennelleen Smolenskin lähistöllä ja joutuneen saksalaisten vangeiksi.

Totuus ei ollut sen paremmin Neuvostoliiton kuin sen läntisten liittolaisten intres-seissä. Churchill ja Roosevelt ymmärsivät Berliinin tavoitteet ja tekivät kaikkensa rajoittaakseen Katynin asian poliittista vaikutusta ja estääkseen liittoutuman hajoa-misen.Liittolaisten yhteinen etu meni totuuden selvittämisen edelle.Se näkyy Chur- chillin ja Stalinin kirjeenvaihdosta28 ja ensin mainitun keskusteluista puolalaisten valtiomiesten kanssa. Churchillin ja Foreign Officen A.Cadoganin lounaalla 15. huh- tikuuta Sikorskin ja Puolan ulkoministerin Edward Raczynskin kanssa ensin mai- nittu varoitti puolalaisia,etteivät he lankeaisi saksalaisten provokaatioon,joka tähtäsi liittoutuman hajottamiseen.Lopuksi hän sanoi: ”Valitettavasti saksalaisten informaa- tio voi osoittautua oikeaksi. Teidän, mihin bolševikit kykenevät ja miten julmia he voivat olla;tämän kaiken tiedän - ja siksi ymmärrän Teidän lukuisia vaikeuksianne… Mutta velvollisuutemme on käyttäytyä niin, että pelastamme päätavoitteemme ja palvelemme niitä tehokkaasti… On asioita, joista, vaikka ne olisivat tosiakin, ei voi puhua julkisesti. Sen periaatteen rikkominen olisi suuri virhe.” Pääministeri Sikorski vastasi silti, että Puolan hallituksen oli pakko ottaa selkeä ja täsmällinen kanta saksalaisten ilmoitukseen, eikä se kanta olisi myönteinen Neuvostoliitolle.29

Britannian hallituksen jäsenet tukivat Churchillin kantaa. Puolan pakolaishallituksen yhteyteen asetetun Iso-Britannian suurlähettilään Owen O’Malleyn yritys todistaa NKVD:n osallisuus puolalaisten upseerien teloitukseen aiheutti närkästystä brittihallituksessa.30

Englanti koordinoi asenteensa USA:n hallinnon kanssa. Ulkoministeri Anthony Eden sähkötti Washingtoniin: ”Puolan ja Neuvostoliiton suhteet ovat viime aikoina joutuneet kovalle koetuk-selle. Vaarana on, että ulkomailla olevien puolalaisten sotilaiden keskuudessa syntyy vakavia häiriöitä, erityisesti niiden, jotka siirrettiin viime vuonna Neuvostoliitosta Keski-itään. Puolan hallitus olettaa, että sen on mahdollisesti pakko kutsua lähettiläänsä pois Moskovasta.” Euroopassa olleilla amerikkalaisdiplomaateilla ei ollut harhaluuloja siitä, mitä Saksa tavoitteli Katynin asiassa.31

Presidentti Roosevelt tuki Churchillin kantaa :liittoutuman yhtenäisyys oli välttämä-töntä,kaikki muu täytyi jättää taka-alalle. Saksalaisten sotavankina Katynissa käy- nyttä amerikkalaiseversti John van Vlitua kiellettiin kertomasta havainnoistaan,jotka olivat epäedullisia Neuvostoliitolle. Lähi-idän puolalaisjoukkojen yhdysupseeria eversti Henry Schimanskia rangaistiin,kun hän oli levittänyt tietoja Katynin rikoksis- ta. Yhdysvaltain Balkanin-erikoisedustajaa George Erliä kiellettiin Rooseveltin suoralla käskyllä julkaisemasta aineistojaan.32

Saksan ilmoitus aiheutti shokin puolalaisten keskuudessa.Kenraali Wladyslaw An- ders käski 18. huhtikuuta pitää sielunmessun niin sotavankeudessa kuin taisteluis- sa Wehrmachtia vastaan menehtyneiden puolesta.Puolan hallitus pyysi 17. huhti- kuuta Kansainvälistä Punaista Ristiä selvittämään upseerien tuhoa Katynissa.

Samana päivänä myös Saksa teki samanlaisen pyynnön. Käyttäen hyväkseen hitleriläisten ja Lontoon puolalaisten samanaikaista kääntymistä Punaisen ristin puoleen stalinilainen johto syytti Sikorskin hallitusta salaliitosta natsien kanssa ja katkaisi 25. huhtikuuta 1943 diplomaattisuhteet Puolan pakolaishallitukseen.

Vaikka Stalin näin sivuutti Churchillin vetoomukset, Britannian pääministeri teki jatkossakin voitavansa estääkseen Katynin asian käsittelyä puolalaisissa ja brittiläisissä lehdissä. ”Ei ole syytä pyöriä patologisesti kolme vuotta vanhojen hautojen ympärillä Smolenskin tienoilla”, hän kirjoitti Edenille 28. huhtikuuta.33


Neuvostojoukkojen lähestyessä syyskuussa 1943 Smolenskia NKP:n keskuskomi- tean agitaatio- ja propagandaosaston päällikkö Georgi Aleksandrov kirjoitti NKP (b):n politbyroon varajäsenelle, puna-armeijan poliittisen päähallinnon päällikölle A. S. Štšerbakoville: ”Neuvostojoukot lähestyvät Katynin metsiä, paikkaa, missä sak- salaiset keväällä 1943 kaivoivat provokatorisin tavoittein esille puolalaisten upsee- rien haudat.” Katsoen tarkoituksenmukaiseksi valmis-tautua ajoissa paljastamaan ’saksalaisten provokaatiot Aleksandrov esitti, että muodostetaan erikoiskomissio, jonka olisi saavuttava Katyniin heti etujoukkojen jäljessä ja organisoitava välittö- mästi hautojen vartiointi, aineistojen kokoaminen ja todistajien kuuleminen. ”Hyvin valmisteltujen aineistojen julkaisemisella Katynin asiasta saksalaisten provokaation paljastamiseksi olisi suuri poliittinen merkitys.”34

Vaikka ajatus miellytti stalinilaista johtoa, aluksi päätettiin kuitenkin suorittaa ”val- mistelevia töitä”,joita johtaisivat samat henkilöt kuin teloituksiakin huhti-toukokuus- sa 1940: V.N. Merkulov, B.Z. Kobulov ja S.N. Kruglov NKVD:stä.

Samaan aikaan kuuluisa neurokirurgi Nikolai Burdenko kirjoitti V.M. Molotoville: ”Sain eilen professori Traininilta teidän määräyksenne tutkia Smolenskin alueella mm. Katynin tragediaa. Viimeksi mainitun asian johdosta pyydän Teidän lupaanne kaivaa tarvittaessa esiin puolalaisten upseerien ruumiit ja tutkia tarkasti ampumis- tapa ja haavojen luonne ja kutsua Teidän nimissänne tehtävään Puna-armeijan soti- lassanitäärisen päähallinnon päällikkö kenraali Efim Ivanovitš Smirnov ja hänen alai- sensa pätevät henkilöt.Tämä sallisi muodostaa tarkat johtopäätökset, koota nope- asti tarpeelliset todisteet ja verrata niitä minun kokoamiini aineistoihin. Lisäksi se helpottaisi löytöjen dokumentointia paikan päällä valokuvin, röntgenkuvin ja kartta-piirroksin.Toivon matkan järjestyvän 29.syyskuuta mennessä.” Molotov merkitsi pa- periin päätöksensä: ”Toveri Vyšinskille.Minä en ole puhunut mitään toveri Traininille. Täytyy miettiä,miten ja milloin ryhdytään tähän tehtävään. Toveri Trainin kiirehtii lii- kaa antaessaan tehtävän t. Burdenkolle.”Vyšinski jatkoi:”Olen antanut määräyksen henkilökohtaisesti.”35

Vasta 12.tammikuuta 1944 NKP(b):n politbyroo ja sen jälkeen Saksalaisfasistien rikoksia tutkiva Valtion erityiskomissio hyväksyivät päätöksen perustaa Erityisko- missio tutkimaan sak- salaisten suorittamaa puolalaisten upseerivankien teloitta- mista Katynin metsässä, niin kuin toimeksianto kuului. Sen puheenjohtajaksi tuli mainittu Burdenko.36 Jäseniksi tulivat kirjailija Aleksei Tolstoi, metropoliitta Nikolai, yleisslaavilaisen komitean puheenjohtaja kenraaliluutnantti A. Gundorov, Punaisen ristin ja Punaisen puolikuun puheenjohtaja S.Kolesnikov,Venäjän opetusasiain kan- sankomissaari akateemikko V.Potemkin,Puna-armeijan sanitaaripalvelun päällikkö E.Smirnov,Smolenskin alueen toimeenpanevan komitean puheenjohtaja R.Melnikov. He saivat antaa arvovaltansa selonteolle, jonka NKVD tehtaili. Jos joku vähänkin epäili tehtailun totuudenmukaisuutta,Merkulov antoi niin jyrkän huomautuksen, että Burdenko ja kump- panit katsoivat parhaaksi allekirjoittaa kaiken mitä tšekistit eteen työnsivät.37

Erityiskomission selonteko julkaistiin Pravdassa 26. tammikuuta 1944. Siinä väitet- tiin,että puolalaisten sotavankien joukkomurhat Katynissa olivat saksalaisten työtä. Katynin metsän hautapaikalle pystytettiin muistomerkki, jossa luki: ”Tähän on haudattu saksalais-fasististen valloittajien syksyllä 1941 petomaisesti kiduttamia puolalaisia sotavankiupseereita.”

Kun Bulgariaan oli saatu Moskova-mielinen hallitus, se järjesti oikeusjutun Katynin tutkimuksiin osallistuneita bulgaareja vastaan.Syytettynä oli mm.professori M. Mar- kov, joka oli kuulunut saksalaisten järjestämään kahdentoista maan asiantuntijako- missioon, joka oli päätellyt teloitusten tapahtuneen maalis-huhtikuussa 1940. Kominternin pääsihteeri Georgi Dimitrov informoi jutun järjestämisestä Stalinia ja Molotovia, jotka hyväksyivät ajatuksen.38

Stalinilainen johto pyrki saamaan natsien rikoksia tuomineen Nürnbergin oikeuden-käynnin vahvistuksen Burdenkon erityiskomission johtopäätöksille. Uskottiin, että tuomioistuin olisi velvollinen hyväksymään hallituksen selonteon ilman todisteita. Mutta tällä kertaa tuomarit päättivätkin kutsua todistajia, mikä hermostutti Mosko- vaa. Neuvostohallituksen Nürnberg-komissio ohjeisti paikalla toiminutta pääsyyttäjä R.A.Rudenkoa,että todistajien kutsuminen ylitti kansainvälisen tribunaalin valtuudet ja merkitsi vaarallista ennakkotapausta.39 Kun päätöstä ei saatu peruttua, Neuvos- toliitossa ryhdyttiin valmistelemaan omia ”todistajia”. Bulgariaan komennettiin MGB:n virkailija ”työskentelemään” professori M. Markovin kanssa uuden valtion-turvallisuusministeri V.S.Abakumovin suorassa valvonnassa.Myös puolalaisia todis- tajia valmennettiin. Katynia käsittelevän dokumenttifilmin valmistusta johti A.J. Vy- šinski. Ruumiiden ylöskaivamisen yhteydessä muka löydettyjen asiakirjojen valin- nasta vastasi MGB:n V.N. Merkulov. Lisäksi valmennettiin neuvostoliittolaisia todis-tajia. Sotilastribunaali päätti kuitenkin kuulla ainoastaan kolmea puolustuksen ja syyttäjän todistajaa; tribunaalin jäsenten puheista saattoi päätellä, kumpiinkaan luotettu, eikä Katynin teloituksia mainittu tuomiopäätöksessä lainkaan.


Katynin teloitusten uhrit pyrittiin unohtamaan Neuvostoliitossa,kaikki maininnat sii- tä poistettiin historiateoksista ja tietosanakirjoista. Fasistien tuhoamista tuhansista Valko-Venäjän kylistä valittiin muistomerkin paikaksi kylä,jolla oli samankuuloinen nimi: Hatyn.Näinkin haluttiin iskostaa ihmisten mieliin Katynin rikosten yhteys sak- salaisiin. Berijan kirje Stalinille ja siihen liittyvä politbyroon teloituspäätös 5.maalis- kuuta 1940 käärittiin ’pakettiin no. 1’ ja luovutettiin suurena valtion salaisuutena NKP:n yhdeltä pääsihteeriltä seuraavalle. Tutustuttuaan hirvittäviin tekoihin kukin sulki paketin jälleen tiukkojen leimojen taakse. Salatakseen tiedot Katynin teloituk- sista N.S.Hruštšev määräsi tuhoamaan kaikki upseereita,poliiseja ja vangittuja kos- kevat tutkintapaperit ja tilastot sekä ammuttujen luettelot vahvistaneiden troikkien (kolmikkojen) pöytäkirjat.

Sodan jälkeen Puolassa tulkittiin itse sana ’Katyn’ valtionvastaiseksi ja sen nimi- sen kynttilän asettamisesta ristin alle uhattiin vainotoimilla. Perheiden täytyi piilot- taa vainajiin liittyneet muistoesineet. Mutta muisto eli verta vuotaen ja vieroitti Puo- lan ja Venäjän kansoja toisistaan. Vain totuus auttoi ylittämään niiden välille syntyneen kuilun.

Maanpaossa eläneet puolalaiset keräsivät tiedonmuruja Katynista. Yksi harvoista teloitukselta säästyneistä upseereista, Grjazovetsin leirille sijoitettu Adam Moszyn- ski, suoritti sodan jäl- keen valtavan työn laatimalla luettelon ammutuista puolalai- sista upseereista ja poliiseista.40Kenraali W.Andersin johdolla julkaistiin Lontoossa 1948 kokoomateos Katynin rikos asiakirjojen valossa, josta on otettu jo 13 painos- ta. Siihen on koottu todistajanlausuntoja, Puolan Lontoon-hallituksen ja Punaisen ristin asiakirjoja ja otteita saksalaisista ja englantilaisista asiakirjoista. Todistaja-lausuntoihin perustui myös Yhdysvaltain kongressin moniosainen ns.Maddenin sel- vitys. Sekin päätyi johtopäätökseen,että Katynin hirmuteoista oli vastuussa NKVD.

Mutta näissä kokoelmissa ei ollut ainuttakaan NKVD:n asiakirjaa vahvistamassa tätä johtopäätöstä, eikä ollut tiedossa,missä sijaitsivat Starobelskin leirin upseerien ja Ostaškovin poliisien haudat. Kukaan ei tiennyt, milloin ja missä yhteydessä oli päätetty teloituksista, montako ihmistä oli ammuttu,ketkä osallistuivat operaatioon, mistä syystä 395 upseeria ja poliisia säästyi. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia.

Lisää tietoja toi Lontoossa 1951 julkaistu Joszef Mackiewiczin kirja ja muutaman hengissä säilyneen muistelmat, jotka herättivät suurta kiinnostusta.41 Vahvimman tieteellisen panoksen toi Pennsylvanian yliopiston professori Janusz Zawodny,jonka useille kielille käännetty teos Kuolema metsässä herätti suurta mielenkiintoa ja an- toi kimmokkeen uusiin tutkimuksiin.42 Näistä tunnetuimpia olivat länsimaista ylei- söä ravistelleet brittihistorioitsija Louis FitzGibbonin kirjat.43 Englannissa kerättiin varoja Lontooseen pystytettävää uhrien muisto-obeliskia varten; BBC tuotti laajan dokumentin Katynin tragediasta.Britannian parlamentin ylähuone kokoontui 17. hei- näkuuta 1970 erikoisistuntoon Katynin tuhotöiden johdosta,ja samaan aikaan kong- ressiedustaja R. Pucinski ehdotti, että Yhdysvallat ottaisi asian esiin YK:n yleisko-kouksessa. Samaa esitettiin Australian parlamentissa.44 Myöhemminkin asia tuli esille eri yhteyksissä; Ruotsissa paljastettiin marraskuussa 1975 yksityisalueella Katynin uhrien muistomerkki.

Moskova reagoi asian käsittelyyn kirpeästi.Kun Yhdysvalloissa perustettu komissio pyysi neuvostohallitukselta Katynin kysymykseen liittyviä asiakirjoja,Neuvostoliitto lähetti 29. helmikuuta 1952 vastalausenootin, jossa sanottiin, että hitleriläisten Ka- tynin rikosten vetäminen uudelleen esiin ”ei merkitse muuta kuin Neuvostoliiton par- jaamista ja yleisesti tunnettujen hit- leriläisten rikosten rehabilitointia.”45 Samalla kansandemokraattisen Puolan hallitus ”tuomitsi päättäväisesti” neuvostovastaisen hälyn Yhdysvalloissa.

Ulkoministeri Andrei Gromyko kääntyi 12. huhtikuuta 1971 NKP:n politbyroon puo- leen ja ehdotti, että maan Lontoon-suurlähettiläs saisi tehtäväkseen suorittaa Iso- Britannian ulkoministeriölle kyselyn ”yrityksistä kiihdyttää propagandakampanjaa ns. Katynin jutun ympärillä.” Näin päätettiin tässä korkeimmassa puolue-elimessä 15. huhtikuuta.46 Vastaavia päätöksiä politbyroo hyväksyi myös syyskuussa 1972, maaliskuussa 1973 ja huhtikuussa 1976, toisinaan ’puolalaisten ystävien’ aloitteesta.47

Neuvostoliitossa oli ihmisiä, jotka eivät tyytyneet hallituksen valheisiin tässä asiassa. Ukrai-nalainen runoilija ja lehtimies A. Karavanski kääntyi 1969 NKP:n keskuskomitean ja yleisen syyttäjän puoleen ja vaati uutta tutkimusta Katynin asiassa, mainiten kahden teloituksiin osallistuneen vartijan nimet. Hänet tuomittiin 1970 tästä kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mistä hän vapautui vasta 1989.48

Katynin teloitusten 40-vuotispäivänä huhtikuussa 1980 ryhmä neuvostoliittolaisia oi- keuden-puolustajia (L. Aleksejeva, A. Amalrik, V. Bukovski, B. Vail, T. Ventslov, A. Ginzburg, B.N,Gorbanevskaja, Z. ja P.Grigorenko, B.Jefimov, P.Litvinov, K.Lobarski, V. Maksimov, V.Nekrasov ja muita) julkaisi profeetallisen lausunnon. Siinä ilmaistiin varmuus,ettei ole kaukana se päivä,jolloin meidän kansiomme punnitsee oikein niin pyövelien kuin uhrien asian, antaa pyöveleille heidän pahojen tekojensa vuoksi ja uhreille heidän kärsimystensä mukaisesti. Allekirjoittajat vakuuttivat Puolan kansal- le, etteivät he unohda kansansa vastuuta niiden rikosten vuoksi, joita sen edustajat suorittivat Katynissa.49


Viimein 80-luvun jälkipuolella sanomalehdissä (esim. Moskovskie novosti ja Litera-turnaja gazeta) alkoi ilmestyä neuvostoliittolaisten ja puolalaisten artikkeleita,joissa vaadittiin Katynin asiasta totuutta esiin. Vakaumuksensa, että Katynin teloitukset olivat NKVD:n työtä, ilmaisivat ensimmäisten joukossa sellaiset kirjailijat ja histori-oitsijat kuin Aleksandr Solženitsyn, Natan Edelman ja Juri Afanasjev. He eivät kui- tenkaan voineet nojautua omiin tutkimuksiinsa,vaan lännessä julkaistuihin teoksiin.

Puolassa Katynin asiaa nostivat esille ammattiliitto Solidaarisuuden kannattajat. Toukokuussa 1981 muodostettiin komiteoita keräämään varoja Katynin teloitettujen muistomerkkiin,joka paljastettiin heinäkuussa Varsovan sotilashautausmaalla. Puo- lan turvallisuuselimet kuitenkin poistivat sen seuraavana yönä. Joulukuussa 1981 julistettu sotatila keskeytti joksikin aikaa tällaiset mielenilmaukset, mutta 80-luvun jälkipuolella Katynin teema murtautui esiin ennennä-kemättömällä voimalla lehtien palstoilla,televisiossa ja elokuvina. Virallinen Varsova katsoi, ettei tätä enää voinut pidätellä, vaan tarkoituksenmukaisempaa oli esiintyä totuuden etsijöiden puolella. Vuonna 1987 muodostettiin Neuvostoliiton ja Puolan historioitsijakomissio tehtävä- nään selvittää historian valkeat läikät. Ensimmäisten asioiden joukossa oli Katyn.

Kahden vuoden kuluessa komissiossa ei päästy lähemmäksi yhteistä kantaa. Tou- kokuussa 1988 puolalaiset historioitsijat todistivat perusteellisessa analyysissään, että Burdenkon komission johtopäätökset eivät pitäneet paikkaansa.50Vuonna 1989 ilmestyi komission jäsenen Czeslaw Madajczykin tutkimus, johon oli saatu käyttöön tärkeitä puolalaisia, saksalaisia ja englantilaisia arkistodokumentteja. Ve- näläisiin dokumentteihin ei hän sen paremmin kuin muutkaan päässyt tutustu- maan.Komission neuvostoliittolaiset jäsenet,joita johti Marxismi-leninismin instituu- tin johtaja Georgi Smirnov, eivät saaneet NKP:n keskuskomitealta valtuuksia aset- taa virallista versiota epäilyksen alaiseksi. Burdenkon komission johtopäätösten tueksi ei kyetty löytämään edes jossain määrin uskottavia dokumentteja, koska sellaisia ei ollut. Komission jäsenet eivät päässeet käsiksi vähänkään merkittäviin asiakirjakokonaisuuksiin puolalaisten sotavankien kohtalosta Neuvostoliitossa 1939 - 40.

Komission työtä valvonut politbyroon jäsen Aleksandr Jakovlev kuvasi tilannetta näin: ”Alkoi pitkällinen etsintäpuuha. Yhteisen komission puolalainen osapuoli pai- nosti G. Smirnovia, hän puolestaan soitti minulle ja pyysi apua dokumenttien etsin-nässä. Joka kerta käännyin Mihail Sergejevitšin [Gorbatšov] puoleen, joka vastasi toistuviin pyyntöihini yhdellä sanalla: ’Etsikää!’ Useita kertoja kysyin keskuskomi- tean yleisen osaston johtajalta Valeri Boldinilta, jonka osasto säilytti arkistoja, mis- sä voisi olla edes jotakin Katynista. Hän vakuutti,että sellaisia hänellä ei ole, mutta sen hän sanoi kevyesti naurahtaen…Näin jatkui varsin pitkään.Mutta sitten kumi- nauha katkesi. Luokseni tuli Sergei Stankevitš, joka kertoi, että historioitsija N.S. Lebedeva, joka työskentelee sotavankien kuljetusjoukkojen asiakirjojen parissa, oli yhtäkkiä löytänyt asiakirjoja Katynista.”51

Jouduin ensi kerran Katynin draaman kanssa tekemisiin jo 1970, jolloin valmistelin kandidaatintyötä [pro gradu] Nürnbergin oikeusjutusta.Lokakuun vallankumoukselle nimetyssä valtion keskusarkistossa (nykyisin GARF) tutkin sekä Kansainvälisen sotatribunaalin että Neuvostoliiton valtion erityiskomission (TšGK) aineistoja, joiden joukossa oli saksalaisia sotasaalisdokumentteja ja Burdenkon komission pöytäkir- jat. Silloin löysin edellä lainatun Burdenkon kir- jeen Molotoville ja TšGK:n puheen-johtajalle Švernikille.Se näytti ikään kuin vahvistavan virallisen neuvostoversion, että puolalaiset upseerit oli ammuttu saksalaisten toimesta. Olin jo vähällä sijoittaa nä- mä kirjeet omaan tutkimukseeni Nürnbergin oikeusjutusta,mutta työni tieteellinen ohjaaja Arkadi Poltorak, joka oli ollut neuvostovaltuuskunnan sihteerinä Nürnbergis- sä, pysäytti minut. Ilmeisesti ystävänsä patologi Prozorovskin kautta kuultujen tie- tojen varassa hän sanoi minulle:”Tiedättekö,Nataša,se juttu on hyvin hämärä. Tois- taiseksi, kun ette ole perehtynyt siihen loppuun saakka, on parempi ettette koske siihen.”

Seuraavien kahden vuosikymmenen ajan pidin tätä ongelmaa näkökentässäni, mut- ta ilman tutkimuksia neuvostoarkistoissa siitä ei voinut kirjoittaa. Sattuma, kuten aina, auttoi jälleen. Heinäkuussa 1988 minulle soitti Literaturnaja gazetan toimittaja Vladimir Abarinov, joka esittäydyttyään kertoi erään Lukinin kirjeestä toimitukselle. Lehti oli julkaissut puolalaisen profes- sorin kirjoituksen Katynin tragediasta, ja sitä vastaan protestoi tämä Lukin, entisen sotavankien saattopataljoonan 136 yhteys-päällikkö. Pataljoona oli vartioinut Kozelskin leiriä, jossa puolalaisupseereita pidet- tiin ennen heidän ampumistaan Katynissa. Lukin kiisti NKVD:n osallisuuden ampu- misiin ja väitti, että saattojoukot eivät koskaan sallineet ihmisoikeuksien loukka-amista: joka muuta väitti, oli Göbbelsin uskollinen oppilas.

Kirjeessä oli tuo pataljoonan numero. Neuvoin toimittajaa etsimään numeron perus-teella sen arkistoa joko NKVD:n aineistoista valtionarkistossa (TsGAOR, nykyinen GARF) tai neuvosto-armeijan keskusarkistosta (TsGASA, nykyinen RGVA). Hän ei kuitenkaan mennyt paikalle,vaan ainoastaan kyseli kirjeellä Katynin asiaa koskevia aineistoja. Siihen vastattiin, ettei sel- laisia aineistoja ollut. Niin arkistojen virkailijat tosiaan uskoivatkin, sillä sana ’Katyn’ ei esiin- tynyt ao. arkistojen luetteloissa.

Päätin itse etsiä pataljoonan 136 asiakirjoja ja onnistuinkin. Sota-arkistosta löytyi myös muiden puolalaisten sotavankien leirejä vartioineiden osastojen aineistoja sa- moin kuin saattojoukkojen päähallinnon asiakirjoja.Pataljoonan operatiiviset doku- mentit puuttuivat arkistosta, mutta siellä oli vahvuuksia koskeva käskykirja. Siihen oli kirjattu eväspakettien jakelu sotilaille heidän lähtiessään saattomatkalle. Osoit-tautui, että huhtikuussa 1940 järjestettiin useita vankien saattokuljetuksia Gnezno- von asemalle,joka oli Katynin metsää lähinnä oleva asema.Samaan kirjaan oli mer- kitty pataljoonan komentajan käsky, jossa määrättiin tekemään yhteenveto ”Kozel- skin leirin poiskuljetuksista.”52 Saattojoukkojen hallinnon asiakirjoista selvisi, että kaikki määräykset puolalaisten poiskuljettamisista oli saatu NKVD:n sotavankias- iain hallinnolta.Sen arkisto sijaitsi samassa rakennuksessa kuin TsGASA, Erityis-arkistossa.53

Löytöni tuli tunnetuksi joillekin henkilöille, kuten Juri Zorja ja Valentin Parsadanov. Artikkelimme valmistuivat käytännössä samaan aikaan ja ne piti julkaista keväällä 1990.

Asiaan sekaantui kuitenkin NKP:n keskuskomitea. Sen kansainvälisen osaston päällikkö Valentin Falin kääntyi 22.helmikuuta 1990 Mihail Gorbatšovin puoleen ja kirjoitti: ”Joukko neuvostohistorioitsijoita (J.N.Zorja, V.S.Parsadanov, N.S.Lebedeva) … ovat tuoneet esiin aiemmin tuntemattomia Neuvostoliiton NKVD:n sotavankien ja internoitujen päähallinnon sekä NKVD:n saattojoukkojen hallinnon aineistoja vuosil- ta 1939-40 liittyen ns. Katynin asiaan...Uusien dokumenttifaktojen pohjalta neuvos- tohistorioitsijat ovat valmistaneet aineistot julkaistavaksi. … Tällaisten aineistojen julkaiseminen loisi tietyssä mielessä uuden tilanteen. Meidän argumenttimme, että Neuvostoliiton valtionarkistoista ei ole löytynyt dokumentteja, jotka paljastaisivat Katynin tragedian todelliset syyt,osoittautuisi paikkansapitämättömäksi.Tutkijoiden esiintuomat aineistot - ja he ovat epäilemättä avanneet vasta osan salaisuuksista - liittyneinä tietoihin, joihin puolalaiset nojaavat, tuskin sallisi meidän pitää kiinni aiemmista versioista ja väistellä tilintekoa…”54


Tilannetta pohdittiin NKP:n politbyroon kokouksessa,joka kielsi historioitsijoiden artikkeleiden julkaisemisen. Siitä huolimatta luovutin Sergei Stankevitšin kautta artikkelini käsikirjoituksen julkaistavaksi Moskovskie novosti -lehdelle, ja kaksi tun- tia ennen lentoa Lontooseen annoin asiasta haastattelun Gennadi Žavoronkoville. Aineiston julkaiseminen 25.maaliskuuta 1990 vaikutti kuin pommi. Falin kutsui kes- kuskomiteaan tiedeakatemian yleisen historian laitoksen johtajan Aleksandr Tšu- barjanin ja vähältä piti ettei polkenut tätä jalkoihinsa. Hän uhkasi,etten pääsisi kos- kaan enää käsiksi yhteenkään arkistodokumenttiin, etten voisi matkustaa ulkomail- le työmatkoille enkä saisi julkaista enää riviäkään. Näin aikoinaan kävikin Aleksanr Nekritšille hänen julkaistuaan tärkeän kirjansa 22. ijunja 1941 g.

Neuvostoliiton korkeimmilta instansseilta kului kolmisen viikkoa ennen kuin ne 13. huhtikuuta uutistoimisto TASS:n kautta tunnustivat NKVD:n vastuun puolalaisten upseerien ja poliisien ampumisesta.Puolan päämiehelle Wojciech Jaruzelskille luo- vutettiin valokopiot eräistä Katynin rikoksia koskevista asiakirjoista. Toukokuussa 1990 Memorial-yhdistys järjesti Katynin asiasta valokuvanäyttelyn,jolla oli suuri vai- kutus. Mihail Gorbatšovin ehdotuksesta Neuvostoliiton sotilassyyttäjänvirasto nosti rikoskanteen Katynin, Harkovin ja Kalininin joukkomurhien johdosta.Mutta edelleen NKP:n johto salasi tärkeimpiä asiakirjoja, politbyroon ehdottoman salaisia erikois-mappeja.Kun Gorbatšov joulukuussa 1991 luovutti johdon Venäjän presidentti Boris Jeltsinille, hän antoi myös Katynin asiakirjat sisältäneen kuoren ja varoitti, että sen kanssa oli syytä olla erityisen varovainen. Paikalla olleen Aleksandr Jakovlevin mu- kaan Venäjän presidentti luki sisällön ja myönsi, että tässä on mietittävää. Vasta vuoden kuluttua nämä aineistot julkistettiin NKP:n lakkauttamista koskeneen oikeusjutun yhteydessä ja silloin niiden varmen- netut kopiot luovutettiin Puolan presidentti Lech Walesalle. Lopulta totuuden salailu päättyi.

Puolan ja Venäjän arkistopalveluiden kesken allekirjoitettiin vuonna 1992 sopimus neliosaisesta dokumenttijulkaisusta Katynin rikoksista. Osalleni lankesi kunnia olla sen vastaava toimittaja ja toimituskollegion jäsen. Puolaksi on jo julkaistu kolme osaa ja neljäs on tulossa. Venäjällä on julkaistu kaksi osaa (1997 ja 1999) sekä johdanto-osa (Katyn 1940-2000. Dokumentteja), joka sisältää lyhennetyn variantin toisesta, kolmannesta ja neljännestä osasta. Näin ollen tärkeimmät dokumentit on saatu julkaistuiksi kattavana tieteellisenä editiona.

Myös useita tutkimuksia on julkaistu 1990-luvulla. Uutistoimisto Novostin julkaise- ma V. Abari- novin lehtiessee ”Katynin labyrintti” (1990) kantoi valitettavasti jossain määrin NKP:n keskuskomitean tilauksen leimaa, vaikka toisaalta sama kirjoittaja ensimmäisenä päätti julkistaa neuvostoarkistojen Katyn-dokumentteja. Kokooma- teos ”Katynin tragedia” (1991) sisälsi Czeslaw Majaczykin tutkimuksen, N.S. Lebe- devan, V.S. Parsadanovin ja J.N. Zorjan artikkelit ja muuta aineistoa. Venäläisten aineistojen antia analysoitiin ja täsmennettiin N.S. Lebedevan monografiassa ”Katyn: rikos ihmisyyttä vastaan” (Moskova 1994 ja 1996, Varsova 1998). Siitä tuli venäläisnaisen katumuksen osoitus hänen maassaan tehdystä tuhotyöstä.

Myös puolalaisia tutkimuksia on julkaistu venäjäksi. Vuonna 2001 ilmestyi vielä V. S. Parsadanovin, I.S. Jažborovskajan ja A.J. Jablokovin monografia ”Katynin synd- rooma Neuvostoliiton ja Puolan ja Venäjän ja Puolan suhteissa”.Kaksi ensimmäistä olivat tutkineet ’valkoisia läikkiä’ kahden maan puoluekomission jäseninä, kolmas taas tutkinut Katynin asiaa sotilassyyttäjän virastossa. Pääosin 1990-lukua tarkas- televa työ valaisee totuuden paljastumisprosessia varsin subjektiivisessa hengessä.

Tänään lähes jokainen venäläinen tuntee Katynin teloitukset. Lehdistö, televisio ja radio ovat kertoneet kaikesta aiheeseen liittyvästä. Katyniin, Harkoviin ja Mednoon on avattu sotilaiden muistohautausmaa. Koulujen oppikirjoissa mainitaan totalitaa- risen valtion pahojen tekojen joukossa Katynin joukkomurhat. Totuus osoittautui elintärkeäksi ei ainoastaan kuolleiden läheisille ja omaisille, vaan myös kummankin maan kansoille. Kun tuntee toisen kivun niin kuin omansa, saa päättäväisyyttä olla sallimatta pahan toistumista: vain siten voidaan rakentaa silta Katynin vedenjakajan ylitse.


1 Asianomaiset päätökset on julkaistu kokoelmassa Katyn. Plenniki neoblavlennoi voiny. Dokumenty i materialy [Katyn. Julistamattoman sodan vangit. Dokumentteja ja aineistoa]. Toim. R.G. Pihoja ja A. Gieysztor, koonneet N.S. Lebedeva, N.A, Petrosova, W. Materski ja B. Woszczynski. Moskva 2001, s.68-69,118-19, 129-30.

2 Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatti eli sisäministeriö, jonka alaisuu- teen kuuluivat mm. salainen ja tavallinen poliisi, vankileirit, sotavankiasiat ja rajavartiointi. Toim.

3 Sama, s. 141-46, 29-30, 237-38.

4 Sama, s. 375-78. Berijan kirjeiden ajoituksesta ks. N. Lebiedieva, ’Proces podej-mowania decyzji ketynskiej’, Europa nie prowincjonalna, Warszawa-Londyn 1999.

5 Päätös on julkaistu kokoelmassa Katyn. 1940-2000. Dokumenty. s. 43-44.

6 Sama, s. 44-71.

7 Asiakirjat samassa kokoelmassa, s. 72-173.

8 Asiakirjat samassa kokoelmassa, s. 41-42, 96-100, 162-63, 173-74.

9 Sama, s. 563-64.

10 Rossiiski gosudarstvennoi voennyi arhiv (RGVA, Venäjän valtion sota-arkisto), fond 1/p, opis 3e, delo 1, sivu 277-79.

11 RGVA, f. 1/p, op. 6v, d. 16, s. 115-116.

12 RGVA, f. 1/p, op. 4v, d. 13, s. 116-118.

13 RGVA, f. 1/p, op. 1e, d. 9, s. 206, 221, 275-77, 284; op. 4e, d. 14, s. 52, 54, 56.

14 Zbrodnia Katynska w swietle dokumentow. Londyn 1962.s.81-82. Muina paikalla olleina puolalaisina mainitaan Marian Morawski, Leon Tyszynski ja Eustachy Gorczynski.

15 Rs. J. Czapski, Na nieludzkiej ziemi, Warszawa 1990.

16 ’Stalin, Sikorskij, Anders i drugie. Dokumenty’, toim. ja johdannolla varustanut N.S. Lebedeva, Meždunarodnaja žizn, 1990, no. 12, s. 128-30.

17 Muistio Vyšinskin ja Kotin keskustelusta 14.10. 1941,Arhiv vnešnei politiki Ros- siiskoi Federatsii (AVP RF, Venäjän ulkopolitiikan arkisto), f. 048, op. 52a, papka 458, d. 2, ss. 55-58.

18 Sen osoittavat venäläisten ja puolalaisten tutkijoiden huolelliset arkistotutkimuk- set. Ks. A.E.Gurjanov, ’Polskie spetspereselentsii v SSSR 1940-1941,Istoritšeskie sborniki ”Memoriala”, 1,Repressii protiv poljakov i polskih graždan,Moskva 1997; A.E.Gurjanov, ’Obzor sovetskih repressivnyh kampanii protiv poljakov i polskih graždan, Polskaja ssylka v Rossii XIX-XX vekov:regionalnye tsentry, Kazan 1998.

19 Mainitun keskustelun muistio, AVP RF, f. 048, op. 52a, papka 458, d. 2,

20 ’Stalin,Sikorski,Anders i drugie’ Meždunarodnaja žizn 1990,no.12. Stalin korjasi, että oikeastaan agentteja ei lähettänyt Sikorski, vaan hänen esikuntapäällikkönsä kenr. Sosnkowski.

21 RGVA, f. 1/p, op. 01e, d. 4, s. 3-4.

22 ’Stalin, Sikorski, Anders i drugie’ Meždunarodnaja žizn 1990, no. 12, s. 134-40.

23 AVP RF, f. 048, op. 52a, papka 458, d. 2, s. 16-18.

24 UPVI NKVD SSSR:n raportti 5.12. 1943, RGVA, f. 1/p, op. 01e, d. 1, s. 51-53.

25 Dokumenty i materialy po istorii sovetskih-polskih otnošenii,7.osa,Moskva1973.

26 Cz. Madajczyk, Dramat katynski, Warszawa 1989, s. 35-82; M. Balfour, Propa- ganda in War, 1939-1945, London 1979, s. 332-34.

27 Merkintä 17.4. 1943, Goebbels Tagebücher, April-August 1943.

28 Perepiska predsedatelja Soveta ministrov SSSR s prezidentami SŠA j premjer-ministrami Velikobritanii vo vremja Velikoi Otetšestvennoi voiny 1941-1945 gg, 1. osa,Perepiska s W.Churchillem i C.Attlee (ijul 1941 g.-nojabr 1945 g.),Moskva1957

29 Madajczyk, op. cit., s. 42-23; Katynskaja drama, Moskva 1991, s. 90-92.

30 The Katyn dispatches of Sir Owen O’Malley to the British Government, London 1971.

31 Foreign Relations of the United States. Diplomatic Papers (FRUS), 1943, vol. 3, Washington 1963, s. 383.

32 J.K. Zawodny, Katyn. Paris 1989, s. 145-60.

33 The Brimingham Library, AP20/10/519; Katyn.1940-2000. Dokumenty, s.463-64.

34 G. Aleksandrov A.S. Štšerbakoville 22. 9. 1943, Rossiiskii gosudartsvennyi arhiv sotsialno-polititšeskoi istorii (RGASPI, Venäjän sosiaalisen ja poliittisen historian valtionarkisto)), f. 17, op. 125, d. 170, s. 103.

35 N.N. Burdenko V.M. Molotoville 27.9. 1943 ja siihen tehdyt Molotovin merkinnät 27.9. ja Vyšinskin merkinnät 30.9. 1943, RGASPI, f. 82, op. 2, d. 512, s. 10.

36 Ei ole poissuljettua, että Burdenkon valinta liittyisi hänen aikaisempaan kirjee-seensä Molotoville. Siinä hän kiinnitti huomiota saksalaisten keskeiseen argument- tiin heidän todistellessaan neuvostoliittolaisten syyllisyyttä Katynin teloituksiin:am- pumistapaan. ”Ollessani hallituksen komission jäsenenä Orlassa kaivoin esiin 1000 ruumista ja näin, että 200 neuvostoliittolaisella ammutulla oli täsmälleen samanlai- set haavat kuin puolalaisilla upseereilla.Kun vertaa huolellisesti saksalaisten pöytä- kirjojen kuvauksia ja meidän ruumiinavauspöytäkirjojamme,niin vakuuttuu ampumis- tavan samanlaisuudesta ja näkee ’taitavan käden’. […] Näin ollen Orlan ja Katynin metsän joukkomurhien tekotavan samanlaisuuden on merkittävää ja antaa kiistatto- man todisteen,että asialla on yksi ja sama ’taitava käsi’,ja se paljastaa saksalaiset syyllisiksi Katynin tragediaan. Toivoen mahdollisuutta matkustaa pikapuoliin Smo- lenskin alueelle ja suorittaa uudestaan puolalaisten upseerien ruumiinavaukset olen koonnut 25 pääkalloa saksalaisten teloittamilta venäläisiltä osoittaakseni haavojen samanlaisuuden ja tarvittaessa esittääkseni ne ennakolta liittolaisillemme. Tutkin parhaillaan pääkalloja huolellisesti neurokirurgisen instituutin patologianatomin, pro- fessori Smirnovin kanssa,paikan päällä niitä tutkivat rintaman pääoikeusasiantuntija Ogarkov ja Moksova 1.lääketieteellisen instituutin pro- fessori, rintaman pääpatolo-gianatomi D.N. Voropajev prikaateineen. N.N. Burdenko V.M Molotoville 2.9. 1943, Gosudarstvennyi arhiv Rossiiskoi Federatsii (GARF,Venäjän valtionarkisto), f. 7021, op. 114, d.8, s.18-24. – Ampumistapojen samankaltaisuuden selityksenä on yksin-kertaisesti hitleriläisten ja stalinilaisten pyöveleiden yhtäläinen ammattitaito.

37 Erityiskomission työstä ks.dokumentteja kokoelmassa Katyn 1940-2000, s. 498 - 544.

38 Dimitrov Stalinille ja Molotoville 19.12.1944, RGASPI, f.495, op. 74, d.98, s. 8-9.

39 K.P. Goršen R.A. Rudenkolle, GARF, f.7445, op. 2,d.39,s.61-63;N.S. Lebedeva, Katyn: prestuplenie protiv tšelovetšestva, Moskva 1994, s. 300-302.

40 A. Moszynski, Lista katynska. Jency obozow Kozielsk - Ostaszkow - Staro-bielsk zaginieni w Rosiji sowickiej. Londyn 1949.

41 J. Mackiewicz, The Katyn Wood Murders, London 1951; J. Czapski, op. cit.; S. Swianiewicz, W cieniu Katynia, New York 1979.

42 J.K. Zawodny, Death in the Forest. The Story of the Katyn Forest Massacre. Notre Dame 1962.

43 L. FitzGibbon, A Crime Without Parallel (L.1971); The Katyn Cover-Up (L.1972); Katyn – A Triumph of Evil (L. 1975); Unpitied and Unknown. Katyn – Bologoye – Dergachi (L. 1975).

44 Swianiewicz, op. cit., s. 326.

45 Dokumenty Katynia Decyzja, Warszawa 1992, s. 74.

46 Sama, s. 52, 56.

47 Katyn 1940-2000 (Moskova 1991), s. 565-72.

48 V. Abarinov, Katynskij labirint (Moskova 1991), s. 179-81.

49 Lainattu kirjassa L. Jezewski & E. Lojek, Katyn 1940 (New York 1987),s. 53-54.

50 Ks. Katynskaja drama, s. 179-201.

51 Jakovlevin johdanto kokoelmassa Katyn. Plenniki neobjavlennoi voiny. Dokumenty s. 5-6.

52 Katyn 1940-2000. Dokumenty, s. 164-65.

53 Erityisarkisto,Osobyi arhiv,valtion keskusarkistoista salaisin,myöhemmin nimel- tään Historiallis-dokumentaalisten kokoelmien keskusarkisto (TsHIDK), joka 1999 yhdistettiin sotaarkistoon (RGVA). Sotavankileirien toimintaa liittyvien asiakirjojen lisäksi siellä säilytettiin sotasaalisaineistoja Saksasta ja muista maista.

54 Falin Gorbatšoville 23.2. 1990, Katyn 1940-2000. Dokumenty (2001), s. 578-80.


"Stalinin ja Berijan hyväksymä keskuskomitean esitys" on karkea väärennös,kuten myös tässä tarkasteltu Shelepinin muistilappu Hrushtsheville vuodelta 1959, jolle tuo toinen väärennys perustuu

http://bezpolit.narod.ru/katyn/shelepin.html


" Книжная полка Д.Р.Гафиятуллина

Источник:Рукописная записка председателя КГБ при СМ СССР А.Н. Шелепина от 3 марта 1959 г. на сайте katyn.ru

Shelepin_1_01.jpg

Письмо Шелепина Хрущеву и проект постановления Президиума ЦК исполне- ны не на соответствующих бланках, а на простой бумаге рукописно. Но из сте- нограммы заседа- ния Конституционного Суда, где рассматривался этот доку- мент, следует, что председа- тель КС упоминает наличие бланка 1930-х гг.[1] "


Shepepinin kirje Hrushtsheville ja Keskuskomitean Puhemiehitön toimeenpanokäs- kyä ei ole tehty asianomaislle kaavakkeille, vaan tavalliselle paperille käsin kirjoitet- tuna. Perustuslakituomioistuimen istunnon pikakirjoituspöytäkirjasta, jossa tarkas-tellaan tätä asiakirjaa, seuraa, että istunnon puheenjohtaja muistutttaa 30-luvun kaavakkeiden olemassaolosta.

" На «письмо Шелепина», посланное в 1959 г. (дату письма 3 марта 1959 г. см. ниже) канцелярист общего отдела ЦК поставил штампик входящего номера в 1965 году. Из этого следует, что он не передавал сверхсекретное письмо Генеральному секретарю ЦК 6 лет и 6 дней.[2] "

"Shelepinin kirjeeseen", joka on lähetetty v. 1959 ( 3.3.1959) TseKan yleisen osas- ton kanslisti on pannut juoksevalla numerolla varustetun leiman vuonna 1965. Se tarkoittaa, että hä ei välittänyt huippusalaista kirjettä TseKan pääsihteerille 6 vuotta ja 6 päivää aikaisemmin.

" В соответствии с содержанием документ должен был иметь высший гриф секретности - "Особая папка", а не "Совершенно секретно".[5] "

Sisällön mukaan asiakirjassa olisi pitänyt olla korkein salaisuusaste: "Erikoiskansio", eikä "erittäin salainen":

" Обращает на себя внимание каллиграфический почерк письма,каждая буква выписана отдельно. Этот почерк не принадлежал самому Шелепину. "

Kirjeen erikoinen kalligrafinen käsiala kiinnittää huomiota, joka kirjain on kirjoitettu erilleen.

Kirje ei ole Shelepinin käsialaa.

" Кто-то из его помощников тщательно выводил буквы под диктовку Председа- теля КГБ СССР,но при этом не воспользовался пишущей машинкой? Сообра-жениями секретности это не могло быть объяснено, потому что документ про- ходил через обычную почту и канцелярию, о чем свидетельствуют штампики делопроизводителей.[2] "


Tekstasiko joku apulainen huolellisesti kirjaimia KGB:n puheenjohtajan sanelusta käyttämättä tässä kirjoituskonetta? Tätä eivät selitä salaisuusmääräykset, koska asikirja meni tavallisen postin ja kanslian kautta, mitä todistvat suorittajien leimat.

" Отсутствие бланка и шрифта пишущей машинки при изготовлении этого доку- мента может объясняться тем, что фальсификаторы не имели доступа к пишу- щим машинкам и бланкам КГБ СССР за соответствующий период времени. "

Kaavakkeen ja konekirjoituksen puuttumisen tämän asiakirjan valmistelussa voi selittää se, että väärentäjät eivät päässeet käyttämään KGB:n kaavakkeita eivätkä kirjoituskoneita tuona aikana.

" На «письме» нет ни малейших помет или распоряжений ни одного секретаря ЦК КПСС - получается,что письмо Председателя КГБ Шелепина из секретарей ЦК вообще никто никогда не видел.[2] "

"Kirjeessä" ei ole yhdenkään NKP:n sihteerin ainoatakaan merkintää eikä mää- räystä, mikä merkitsee, että ylipäätään kukaan NKP:n sihteeristä ei ole nähnyt KGB:n puheenjohtaja Shelepinin kirjettä.


Shelepin_1_021.jpg

" Общеизвестная аббревиатура КГБ расшифрована, а НКВД - почему-то нет "

KGB:n yleisesti tunnettu lyhenne on kirjoitettu auki, mutta miksi ei NKVD:



Shelepin_1_022.jpg

" Тройки НКВД СССР были ликвидированы Постановлением от 17 ноября 1938 г. Совета народных комиссаров СССР и ЦК ВКП(б). Было предписано: «Ликви-дировать судебные тройки,созданные в порядке особых приказов НКВД СССР а также тройки при областных, краевых и республиканских управлениях РК ми- лиции. Впредь все дела в точном соответствии с действующим законодатель- ством о подсудности передавать на рассмотрение судов или Особого сове- щания при НКВД СССР».[2] "

HKVD:n erityismääräyksella asettamat troikat (kolmen tuomarin "pikatuoomioistui- met") lakkau-tettiin marraskuun 17. päivänä 1938 NL:n Ministerineuvoston ja NKP:n Keskuskomitean päätöksellä,samoin läänin-,piirin- ja tasavallanhallinnon asettamat miliisin troikat.

" В «письме Берии» «Пакета №1» предлагается расстрелять 25.700 граждан бывшей Польши,а «записка Шелепина» сообщает,что были расстреляны лишь 21857 человек.[3]"

"Paketti 1":n "Berijan kirjeessä" määrätään ampumaan 25700 entisen Puolan kansalaista, mutta "Shelepinin muistiinpanossa" oli ammuttu vain 21857 ihmistä.

" В апреле-мае 1940 года пленные поляки были вывезены из Старобельского и Осташ-ковского лагерей военнопленных живыми, что следует из нескольких тысяч архивных документов.[2] "

Huhti-toukokuussa vangitut puolalaiset vietiin Starobelskin ja Ostashkovskin sotavankileireistä elossa, mikä käy ilmi tuhansista arkistodokumenteista.

" В «письме Шелепина» указаны на 1959 год целыми и хранящимися в архиве «учетные дела на военнопленных» Старобельского лагеря, но эти дела были сожжены еще 25 октября 1940 г., о чем инспектор Письменный и сержант гос- безопасности Гайдидей в тот же день составили акт, до сих пор хранящийся в архиве.[2] "

"Shelepinin kirjeessä" viitataan vuonna 1959 kokonaisina ja arkistossa säilytettävi- nä Starobelskin leirin sotavankiluetteloihin, mutta nämä tiedot poltettiin jo 25.10. 1940, mistä tarkastaja Pismennyi ja valtollisen turvalluuspalvelun kersantti Gaididei samana päivänä laativat pöytä-kirjan, joka on säilyut tähän päivään asti arkistossa.

" Старобельский лагерь находится не «близ Харькова»,а в Ворошиловградской области - почти за 250 км от Харькова.[2] "

Starobelskin leiri ei sijaitse lähelläkään Harkovia, vaan Voroshilovskin alueella lähes 250 km:n päässä Harkovista.

" Пропущена запятая: "расстреляно 21.857 человек из них..." (уточнение).[5]

Пропущена буква "о" в слове "челвек".[5] "

TÄSSÄ SE YT SANOTAAN:

" Пропущены тире: "в Катынском лесу (Смоленская область) (отсутствует тире) 4.421 человек" и т.п.[5] "

KATYNIN METSÄSSÄ (Smolenskin alueella) AMMUTTIIN 4.421 IHMISTÄ.

(Kaikki ruumiit Katynissa eivät kuitenkaan olleet ammuttuja, eivät puolalaisakaan! Sitä olivat todistettavasti ne 1442, joista on muistolaatta, RK)

Shelepin_1_03.jpg

" Уголовные дела спутаны с учетными делами на военнопленных.[4] "

Rikos- ja sotavangit on sekoitettu.

" КПСС в 1940 году называлась ВКП(б).

Пропущена запятая после слова "делам" (причастный оборот).

Shelepin_1_04.jpg

Пропущена запятая после слова "выдавалось".[5]

Cлово "никому" написано раздельно.[5]

Shelepin_1_05.jpg

Неуместное упоминание Советских органов.

Shelepin_2_01.jpg

Слова «Для Советских органов... по инициативе Советских органов власти» вы дают "польский акцент". Не только председатель КГБ, но и простые граждане различали зако- нодательную власть - Советы (Верховный Совет и пр.), кото- рые, кстати, не имели ника- кого отношения к Катынскому делу, и партийно-государственные органы власти.[2]  "

Termillä "neuvostoelimet" on puolalainen kaiku. Paitsi KGB:n puheenjohtaja, myös tavalliset neuvostokansalaiset erottaisivat lainsäädäntövallan - neuvostot (Korkein neuvosto jne.) - joilla muuten ei ollut mitään tekemistä Katynin tapahtumien kanssa (samaa kuin suomalaiset nimittäisivät poliisi- tai sotilaselimiä "valtuustoiksi", RK)


" В названии комиссии пропущено слово «обстоятельств»,а слово «Комиссия» написано с маленькой буквы.[6]

Shelepin_2_02.jpg

"Tuon komission johtopäätösten mukaan kaikki likvidoimamme puolalaiset katsotaan saksalaisiksi maahanhyökkääjiksi. ... "


"Материаль расследования".

" Tutkimusmateriaalit"

" Советская печать - пишется с маленькой буквы (польский акцент).  "

Puhtaaksikirjoittaja ei ole tiennyt, että "Neuvosto(kirja)paino" oli firma, joka kirjoite- taan isolla (kuin "Valtion rautatiet"), ja kirjoittanut sen pienellä, mikä suomeksi tar- koittaisi lähinnä "valtuustolehdistö", "-kirjapaino"...  (Toki olisi sitten muitakin lehtiä ja kirjapainoja.)

" Насчет "выводы комиссии прочно укрепились" - оптимистическое заявление (учитывая мнение Конгресса США и западной прессы). Дезинформация со стороны КГБ СССР высшего руководства страны? "

" Ilmaus "komission johtopäätökset on vakuuttavasti ("hienosti!") vahvistettu" on optimistinen (voitontuntoinen) ilmaus (kuten sen näkee USA:n Kongressi ja lehdistö!). Korkeimman neuvostojohdon harhautusta KGB:N taholta?


Shelepin_2_03.jpg

Пропущена запятая после "Исходя из изложенного".

Пропущена запятая в причастном обороте "лиц, расстрелянных". "

Pilkut väärin.


Shelepin_2_04.jpg

"Для исполнения могущих быть запросов" - польский акцент. "

Puolalainen sanonta.

Shelepin_2_05.jpg

На самом деле прилагается проект постановления Президиума ЦК КПСС.[6] "

Aivan samanlainen sävy on "Politbyroon määräyksessä"...

" Совершенно нехарактерная и не совпадающая с той, что есть в начале письма расшифровка КГБ как “Комитета Государственной Безопасности” с использованием написания всех слов с прописной буквы.[6] "

Aivan epätyypillistä ja yhteensopimatonta (kirjoittaa auki KGB tässä yhteydessä) sen kanssa,että kirjeen alussa on KGB:n aukikirjoitus "Valtion turvallisuuskomitea"

«Письмо Шелепина» послано в ЦК КПСС через канцелярию КГБ,поскольку имеет исходящий номер (Н-632-ш) и дату отправки 3 марта 1959 г., но на нём нет входящей регист- рации в марте 1959 года в ЦК КПСС.[2]

На письме, помимо штампа 9 марта 1965 года, есть еще один штамп от 20 марта 1965 года.При повышении контрастности там становятся видны надписи "ЦК КПСС" и "Общий отдел". "

Tavallisessa postikirjeessä on leima paitsi 9.:ltä myös 20.:lta marraskuulta 1965.


Shelepin_2_stamp.jpg

Это означает, что письмо было принято и зарегистрировано в ЦК КПСС даже не один раз. В то же время, ни Шелепин, ни Хрущев уже не работали в этот момент на своих должностях. [2] "

Tämä tarkoittaa, että kirjettä on tuskin otettu kertaakaan Keskukomitean rekiste-röintiin. Sillä hetkellä sen enempää Hrushtshev kuin shelepinkään eivät toimineet noissa viroissa.


Shelepin_3_01.jpg

Shelepin_3_02.jpg

ЦК КПСС представлял собой сотню человек, тогда как Политбюро - лишь не- сколько высокопоставленных членов партии.Настоящий Шелепин, безусловно, знал разницу между ЦК и Политбюро.[2][4] "

NKP:n keskuskomitaan kuului satoja ihmisiä, kun taas Politbyroohon vain muuta- mia korkeasti arvostettuja puolueen jäseniä. Silloinen(kin) Shelepin aivan varmasti tiesi koeskukomitean ja Politbyroon eron...

" Описывая «решение Политбюро ЦК ВКП(б)» от 5 марта 1940 года, исполни- тель написал «ЦК КПСС».[2] Но партия была переименована из ВКП(б) в КПСС лишь в 1952 году. "

"Politbroon" päätöksen asemasta tekijä kirjoitti "keskuskomitean" päätös.

" Пропущена запятая после слова "операции" (причастный оборот).

Shelepin_3_03.jpg


[1] Ф.М. Рудинский,заведующий кафедрой Волгоградской высшей следствен- ной школы МВД РФ, книга «Дело КПСС» в Конституционном суде» М., «Были- на», 1999, с. 317. - цит. по http://www.duel.ru/200233/?33_1_2

[2] http://www.duel.ru/200947/?27_5_1

[3] http://www.duel.ru/200946/?26_3_1

[4] http://www.duel.ru/publish/muhin/katyn.html

[5] http://katyntruth.hotmail.ru/mihailovpodlogpril.htm

[6] http://www.nastej.ru/e/50476-katyin-ey-69-let-ili-vse-taki-68-andrey-mihaylov


http://en.wikipedia.org/wiki/File:Katyn_-_decision_of_massacre_p1.jpg

Puolueen nimi ei nimittäin ollut 5.3.1940 "Yleisliittolainen kommunistinen puolue (b)" ven. VKP (b) (kuvassa, BKП (б)), vaan se oli vielä oli "Venäjän kommunistinen puolue (b)" (VKP(b), jossa b tarkoittaa "bolshevikit", venäjäksi PКП (б). Nimi vaihdettiin puolueen 19. edustajakokouksessa 1952.

http://dic.academic.ru/dic.nsf/bse/97424/%D0%9A%D0%BE%D0%BC%D0%BC%D1%83%...

" В связи с образованием Союза ССР 14-й съезд партии (1925) переименовал РКП (б) во Всесоюзную Коммунистическую партию (большевиков) - ВКП (б). 9-й съезд партии (1952) переименовал ВКП (б) в Коммунистическую партию Советского Союза (КПСС). "

Tuo Shelepinin lapun kuvan linkki on valitettavasti mennyt pimeäksi:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1329272.html#p1329272

Mutta hätä ei ole tämän näköinen: linkit katoilee kuin pierut Saharaan, mutta onpa netti:

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/k... "