YLE antoi klo 5:n uutisissa tänään "lopullisen ratkaisun" ns.KATYNIN kysymyksessä, todeten "venäläisten ampuneen 22000 puolalaista upseeria Katynin metsässä".

Jozef Gobbels aikanaan tiedotti Katynista löytyneen 4500 "murhattua puolalaista", joista osa oli haudattu upseerin asepuvussa (jolle olisi ollut muutakin käyttöä esimerkiksi vakoilijoilla ja puolalaisilla partisaaneilla) ja henkilötiedot mukanaan.

Ruumiiden kokonaismäärä on myöhemmin tarkentunut 4421,joista 1500 puolalaisia sotilaita. Valehtelun mestari (ilman lainausmerkkejä; nämä nykyiset sen sijaan ovat KAIKKEA MUUTA kuin "mestareita"...) oli siis vähän lisäillyt... :) Se jäikin sitten aino- aksi hauta- tai leirilöydöksi NL:n alueelta,josta Goebbels yhtäänmitään elämöi. Ikään kuin hän olisi kohta huomannut tuossa suhteessa tehneensä suorastaan virheen.

Kartynin teloitettujen puolaisten muistoseinässä on 1442 nimillaattaa:

Screenshot_2020-05-11%20Katy%C5%84%20Nam

Täällä on 1442 nimeä:

The file picture shows flowers near the portrait of a Polish officer killed in 1940 by the NKVD, the USSR's secret police, at the memorial wall (containing the names of the 1442 killed officers), near the mass graves in Katyn. Picture: AFP


https://www.flickr.com/photos/ztrzebiatowski/9430865179/

https://www.flickr.com/photos/ztrzebiatowski/9430865179/in/photostream/

YLE SIIS VÄITTI NIMENOMAAN "NL:N AMPUNEEN 22000 PUOLALAISTA UPSEERIA KATYNIN METSÄSSÄ TIETTYNÄ AJANKOHTANA V: 1941".

Tämän uustisen asianmukaisuudesta on kysymys.

Asiaan on sittemmin myöhemmin yhdistetty eräs NL:n 60-luvun Stalinin rikostutki- musten aikainen käsin kirjoitettu muistilappu, jonka Aleksandr Shelepin olisi toimit- tanut Hrushtsheville epävirallisena väliaikatietona tutkimuksia koskien Länsi-Ukrai- nan ja Itä-Liettuan osalta, eli entiseltä Puolan valtaamalta alueelta, ja väärennetty "Politbyroon päätös puolalaisten upseerien tappamisesta", jossa mm. NKP:n virallinen nimi on väärin, sodanjälkeisessä muodossa.

Minä olen pari sanaa lyhentänyt tästä uutisesta,että se on siten kuin radiossa klo 5 sanottiin:

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/07/euroopan_ihmisoikeustuomioistuin_...

" Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsittelee Katynin joukkosurmaa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaa käsiteltäväkseen toisen maailmansodan aikaista Katynin joukkosurmaa koskevan valituksen. Joukko teloitettujen puolalais- upseereiden omaisia valitti Strasbourgissa sijaitsevaan oikeusistuimeen siitä, ettei Venäjä ole tutkinut 70 vuoden takaisia tapahtumia kunnolla.

Venäjällä käynnistetty tutkinta Katynin tapahtumista keskeytettiin vuonna 2004 ja viranomai- set kieltäytyivät tunnustamasta joukkosurmaa sotarikokseksi tai rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD teloitti vuonna 1940 noin 22000 puolalaista upseeria Katynin metsässä Länsi-Venäjällä. Neuvostoliitto väitti pitkään, että puola-laisten joukkomurhat olisivat natsi-Saksan joukkojen töitä.

Vasta neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov tunnusti Neuvostoliiton syyllisyyden hie-man ennen maan hajoamista vuonna 1990. Venäjän parlamentin alahuone duuma hyväksyi vasta viime marraskuussa julkilausuman, joka tunnusti neuvostojohtaja Josif Stalinin määränneen Katynin joukkosurman toisen maailmansodan aikana.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/11/venajan_duuma_stalin_maarasi_katy... "

Tässä on kuitenkin uutta tietoa: Venäjä on siis vuonna 2004 SANOUTUNUT IRTI Mihail Gorbatshovin tunnustuksesta, joka muistaakseni koski 1500 puolalaisen upseerin teloittamisesta sotarikoksena.

Itsensä laittomaksi terroristijärjestöksi skitsollallattaneen Suomen Pilastokeskuksen sepittämillä muka "94 miljoonalla kommunismin uhrilla" hourunneella Euroopan (norsunraato)neuvostolla TAI MILLÄÄN SEN ALAISELLA ORGAANILLA KUTEN EIT:LLÄ, JOSTA VENÄJÄ ON VETÄYTYNYT, EI OLE MITÄÄN LAILLISTA TOIMI-VALTAA MISSÄÄN ASIASSA, VAAN NE ON HETI LAKKAUTETTAVA JA RAHOJEN HAASKAAMINEN NIIHIN ON LOPETETTAVA!

Täällä on se "Stalinin ja Berija hyväksymä keskuskomitean esitys", karkea väärennös:

http://en.wikipedia.org/wiki/File:Katyn_-_decision_of_massacre_p1.jpg

Puolueen nimi ei nimittäin ollut 5.3.1940 "Yleisliittolainen kommunistinen puolue (b)" ven. VKP (b) (kuvassa, BKП (б)), vaan se oli vielä oli "Venäjän kommunistinen puo-lue (b)" VKP (b), jossa b tarkoittaa "bolshevikit", venäjäksi PКП (б). Nimi vaihdettiin puolueen 19.edustajakokouksessa 1952.

Kyseessä on oikeen viimmestä päälle tökerö väärennös!!! (Voi olla myös provokaatio ja ansa länsilehdille...)

http://dic.academic.ru/dic.nsf/bse/97424/%D0%9A%D0%BE%D0%BC%D0%BC%D1%83%...

" В связи с образованием Союза ССР 14-й съезд партии (1925) переименовал РКП (б) во Всесоюзную Коммунистическую партию (большевиков) - ВКП (б). 9-й съезд партии (1952) переименовал ВКП (б) в Коммунистическую партию Советского Союза (КПСС). "

Tuo Shelpinin lapun kuvan linkki on valitettavasti mennyt pimeäksi:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1329272.html#p1329272

Mutta hätä ei ole tämän näköinen: linkit katoilee kuin pierut saharaan, mutta onpa netti:

http://bezpolit.narod.ru/katyn/shelepin.html

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/k...

"Putin-nuoret" ovat eräitä kertoja osoittaneet mieltä Norsunraatotuomari Päivi Hirvelää vastaan pitäen tätä "fasistina".

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1392497.html#p1392497

Suomessakin häntä on arvosteltu:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=209551

Sekä yksityishenkilöt että kansalaisjärjestöt ovat tehneet aloitteita arvaamattoman Hautalan ohjuksen kutsumiksi pois sekoittamasta, mutta toistaiseksi ne eivät ole tuottaneet tulosta.

http://www.forumstar.fi/content/yle-valehteli-taas-katynin-oletetusta-joukkomurhasta

se on peruttu:

http://mythcracker.wordpress.com/

Englannilta on ollut kadoksissa 10000 puolaista upseeria II maailmansodan ajalta.

http://www.oxfordscholarship.com/view/10.1093/acprof:oso/9780198208433.001.0001/acprof-9780198208433-chapter-26

Heidän suhteensa epäillään pääasiassa Saksaa. uolaisia upseereita kierrätetiin NL:sta Kaukdän kautta myös brittiläisiin ja Vpaan Ranskan joukkoihin.

Katyninpiikkiin pistettyjä puolalaisia upseereja on löydetty myös ehdottoman varmasti saksalaisten teloittamina.

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/research/furr_katyn_preprint_0813.pdf

1500 perutuu mahdollisesti Gobbelsin julkaisemalle nimilistalle. Valitettavasti en ole netistä siihen saanut osumaa, vaikka se jossakin varmasti on.

Sakalaiset olivat sitten myöhemmin esitelleet muita "puolalaisia ruumiita":

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/research/nytonkatyn062945.pdf

http://msuweb.montclair.edu/~furrg/pol/truthaboutkatyn.html

Pilallinen "tutkimus" aiheesta Turun "yliopistosta":

Katyn: valtiollista vääristelyä ja totuuden etsintää

(1940-2000)

Natalie Lebedeva

Venäjän tiedeakatemian yleisen historian laitoksen vanhempi tutkija Natalia Lebedeva tarkastelee artikkelissaan sitä prosessia, jonka myötä saatiin selvi-tetyksi totuus tapahtumista Katynin metsässä keväällä 1940. Stalinin määräyk-sestä teloitettiin salaa 21857 puolalaista sotavankia, enimmäkseen upseereita ja poliiseja, mutta melkein loppuunsa saakka Neuvostoliitto kiisti osallisuuten-sa tuohon tekoon ja koetti sysätä syyn natsi-Saksalle.Artikkeli liittyy kiintoisal- la tavalla nykyiseen vilkkaaseen keskusteluun historiakuvasta ja historian käy-töstä. Loppupuolella esiin tulee myös tutkijan oma kokemus ja henkilökohtai-nen panos, sillä Lebedevalla itsellään oli tärkeä rooli prosessin viimeisessä vaiheessa.

Artikkelin pohjana on Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitoksella keväällä 2002 pidetty esitelmä. Tekstin on suomentanut Oiva Björkbacka ja toimittanut Kimmo Rentola.

Syyskuun 1. päivänä 1939 Hitlerin joukot hyökkäsivät Puolaan lännestä ja saman kuun 17. päivänä neuvostojoukot idästä. Itsenäisyys, laillisuus ja isänmaan palvelu romahtivat,mutta Puolan puolustajat uskoivat,ettei maa ole tuhoutunut,vaan nousee uudestaan. Sotavankeutta ei uskottu pitkäksi: voitiin palata kotiin tai lähteä Rans- kaan jatkamaan taistelua. Mutta nämä toiveet eivät toteutuneet.

Neuvostoliiton haltuun joutuneiden sotavankien kohtalo riippui J.V.Stalinin tahdosta, jota Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (NKP) keskuskomitean politbyroon päätökset noudattivat.Politbyroo päätti 18.syyskuuta 1939 kohottaa vartiojoukkojen vahvuuden sota-ajan tasolle ja perustaa kaksi ensimmäistä sotavankileiriä.

Edelleen 3. lokakuuta annettiin miehitysjoukkojen sotaneuvostoille oikeus vahvistaa kuolemantuomioita vastavallankumouksellisista rikoksista Puolalta vallattujen aluei-den siviilikansalaisille ja entisille Puolan armeijan sotilaille.Neuvostoliittoon liitetyiltä alueilta kotoisin olleet puolalaiset rivimiehet ja aliupseerit päästettiin kotiin, mutta up-seerit kerättiin Starobelskin ja poliisit Ostaškovin leirille.1 Politbyroo hyväksyi 13. lo-kakuuta Saksan miehittämiltä Puolan alueilta kotoisin olevien sotavankien luovutta-misen Saksaan ja perusti Kozelskiin toisen upseerivankien leirin. Edelleen 3. joulu-kuuta päätettiin, että NKVD2 vangitsisi kaikki entisen Puolan armeijan vielä vapaana olevat kantaupseerit. Samalla aloitettiin väestönsiirrot Puolalta vallatuilla alueilla. 3

Maaliskuun alussa 1940 politbyroo teki jälleen tärkeitä päätöksiä puolalaisten sota- vankien kohtalosta. Sisäasiain kansankomissaari L.P. Berija ja Ukrainan puoluejoh- taja N.S.Hruštšev ehdottivat,että sotavankileireillä olevien puolalaisten upseerien,po- liisien, vanginvartijoiden ja santarmien 22-25.000 perhettä siirrettäisiin kymmeneksi vuodeksi Kazakstaniin. Politbyroo päätti 2.maaliskuuta, että näin tehtäisiin huhtikuun puoliväliin mennessä. Seuraavana päivänä eli 3. maaliskuuta 1940 Berija esitti Stali-nille luettelon näiden perheiden sotavankeina olleista päämiehistä,joita ehdotettiin ammuttaviksi.Asiakirjoista päätellen teloitusten idea oli lähtöisin itseltään ”kansojen johtajalta". 4

5. maaliskuuta 1940 NKP(b):n politbyroo päätti, että 14700 puolalaisen upseerin, virkamiehen, tilanomistajan,poliisin, tiedustelumiehen,santarmin ja vanginvartijan sa- moin kuin 11000 muista syistä vangitun asia ”käsitellään erikoisjärjestyksessä ja so-veltaen korkeinta rangaistusta - teloitus ampumalla.” Kuulematta syytettyjä ja luke-matta heille syytteitä troikka V.N. Merkulov, B.Z. Kobulov ja L.F. Baštakov sai päättää tutkinnan lopettamisesta ja teloitustuomion julistamisesta.

Seuraavana päivänä alkoi operaation valmistelu mainituilla kolmella sotavankileiril-lä. Samaan aikaan ryhdyttiin siirtämään teloitettaviksi määrättyjen perheitä. Vankina olleilta upseereilta ja poliiseilta hankittiin sitä varten omaisten osoitteet.6

Määräyksiä sotavankien lähettämisestä teloitettaviksi alkoi saapua leireille 3. huhti- kuuta ja vankilaan 20. huhtikuuta. Ammuttavien luettelossa oli 97 prosenttia upsee-reista ja poliiseista kolmella erikoisleirillä. Joitakin piti jättää henkiin. Yhdet kiinnos- tivat tiedusteluelimiä, toisilla oli tärkeitä tietoja, kolmannet olivat kansallisuudeltaan saksalaisia, neljännet eivät olleet upseereita tai rangaistusviranomaisia.7

Kuoleman karusellia pyöritettiin kaksi kuukautta päivästä toiseen. Ruumiit haudat- tiin öisin NKVD:n huvilan lähelle, nimettöminä, ilman ristejä ja rukouksia. Perheet (66.000 naista, lasta ja vanhusta) lähetettiin huhtikuun puolivälissä Pohjois-Kazak-staniin.8Moskovan määräyksestä heille ei ollut varattu asuntoja eikä työtä.

Teloitusoperaatioon osallistui satoja NKVD:n keskusviraston ja sen sotavankihallin- non, saattojoukkojen,NKVD:n kolmen aluehallinnon ja mainittujen kolmen leirin työn- tekijöitä samoin kuin vankiloiden henkilökuntaa.Yli puoli vuosisataa he säilyttivät Ka-tynin salaisuuden. Yksikään ei uskaltanut eikä halunnut julkistaa hirvittävää totuutta.

Kaikkiaan tuhottiin 21.857 henkeä, joihin kuului 8.348 upseeria, 6.311 poliisia ja 7.305 muuta vankia.9


Kazakstaniin siirretyt omaiset yrittivät epätoivoisesti etsiä poikiaan, miehiään ja isi-ään.He vetosivat kaikkiin instansseihin leirinsä päälliköstä aina Staliniin saakka pyy-täen edes jotain tietoa läheistensä olinpaikasta ja kohtalosta. Slawa Bielewicz, jonka upseeripoika Witold oli ollut Kozelskovin leirillä,menetti jo toivonsa.Silti hän edelleen kirjoitti, kertoen vaimon ja pojan raskaasta kohtalosta, kun heidät oli lähetetty Kazak-staniin. ”Lähetän sinulle Galjusan kirjeen, melkoinen robinsonadi vai mitä? Rakenta-vat  jurttia. Kukaan ei huolehdi heistä, ketään ei kiinnosta heidän kohtalonsa. Kuole-vat varmaan nälkään, millä he eläisivät? Maailma saa kuulla heistä, tästä 1900-luvun rikoksesta. Syyttömien naisten ja lasten tappamisesta! Minkä tähden, miksi he näin kärsivät? Kirjeistä ja sähkeistä huolimatta he eivät ole saaneet mitään tietoa teistä… Sydäntä särkee, häviää kaikki pelastumisen toivo häviää. Minäkin olen sairaana, en enää nouse, viimeisetkin voimat on viety. Ketä pyytäisin kertomaan edes pari sanaa sinusta. Mitä tämä merkitsee? Miksi kukaan teistä ei kirjoita? … Olen jo aivan voima-ton, mutta mat- kustaisin vaikka Siperiaan, jos voisin vielä ennen kuolemaani nähdä Teidät. Äitisi.” 10

Poikaansa hän ei enää nähnyt. Witold Bielewicz siirrettiin huhtikuussa 1940 Smolenskin alueen NKVD:n haltuun ja ammuttiin.

Lastensa,anoppinsa ja appensa kanssa Kazakstaniin pakkosiirretty Maria Bem pyysi Starobelskin leirin päällikköä välittämään kortin hänen miehelleen Edward Bemille. Siihen Maria oli kirjoittanut: ”Ajattelemme Sinua hyvin usein. Olemme etsineet Sinua, mutta tähän mennessä emme ole löytäneet. oivon että tämä kirjelappunen välitetään Sinulle, siksi haluan sanoa,että rakastan Sinua aina,uskon Sinuun ja odotan Sinua. Eivät välimatkat, aika, ei mikään kohtalo voi hävittää tunteitani Sinua kohtaan. Vaimosi Maria.”11

Omaisten lukuisat kirjeet on sidottu paksuihin mappeihin. Näitäkin surun ja kärsimyk- sen todisteita NKVD käytti omiin tarkoituksiinsa. Ammutuille osoitettujen kirjeiden avulla etsittiin vainottaviksi sellaisia omaisia, joita ei ollut vielä pakkosiirretty Kazak-staniin.12 Omaisten kirjeet Stalinille, Kalininille, Molotoville, Timošenkolle ja muille lähetettiin NKVD:hen,missä niihin lyötiin leima ”1. spetsotdel” (ensimmäinen erikois-osasto). Se merkitsi, että asianomaisen asia oli käsitelty tällä osastolla ja hänet oli teloitettu.

Kolmen leirin hävinneitä sotavankeja etsi myös Kansainvälinen Punainen Risti ja sen osastot Saksassa, Unkarissa, Sveitsissä ja muualla, samoin Saksan lähetystö ja eräät neuvostoviranomaiset. Näissäkin kyselyissä oli merkintä ”1. spetsotdel”. Näihin kyselyihin oli määrätty vastaamaan, että asianomaisia ei ole sotavankien luetteloissa tai että omaisten lähetykset oli luovutettu heille.13 Heidät oli kuitenkin jo paljon aikaisemmin ammuttu.

Ammutuista ei annettu tietoja niille muutamille puolalaisupseereille, jotka säilyivät hengissä. Heidän kanssaan ryhdyttiin lokakuun puolivälissä 1940 neuvottelemaan puolalaisen joukko-osaston muodostamisesta Neuvostoliiton alueelle, mikäli syttyy sota Saksan kanssa. J. Czapskin kertoman mukaan kenraali Zygmunt Berling ehdotti neuvotteluissa 13. lokakuuta, että joukko-osastoon otettaisiin kaikki puolalaiset soti-laat ja upseerit riippumatta heidän näkemyksistään. Berija suostui, jolloin Berling sa-noi: ”Erinomaista, meillä on hyviä armeijakaadereita Starobelskin ja Kozelskin leireil-lä.” Silloin V.N.Merkulovilta lipsahti: ”Ei, ei niitä. Me teimme heidän suhteensa suuren virheen.”14


Vielä huolellisemmin Katynin salaisuutta varjeltiin Hitlerin Saksan hyökättyä Neu-vostoliittoon kesäkuussa 1941. Sen jälkeen Neuvostoliitto solmi diplomaattisuhteet Puolan pakolaishallituksen (Sikorski) kanssa ja Neuvostoliitossa ryhdyttiin kokoa-maan puolalaista ns. Andersin armeijaa. Kun sotavangit saapuivat sitä varten syys-kuussa 1941, kävi ilmi,että edellä monesti mainituilta kolmelta leiriltä saapuivat vain ne, jotka oli siirretty sieltä pois toiseen leiriin toukokuussa 1940. Puolan hallitus teki kaikkensa selvittääkseen, missä muut olivat.Andersin esikunta lähetti eri puolille Neuvostoliittoa edustajiaan jäljittämään kadonneita upseereita. Tietoja saatiin myös risteysasemien informaatiopalveluilta. Vähitellen saatiin kootuksi luettelot kadonneis-ta, joiden luku oli ensin 800, sitten 4.000 ja lopulta 10.000 henkeä. Selvittelyä koordi-noi ratsumestari,kreivi Jozef Czapski,joka pyrki tapaamaan myös NKVD:n ja sen alu- ehallintojen edustajia. NKVD:n L.F.Raihman ilmoitti kreiville ainoastaan, että kaikki tiedot ovat varaulkoministeri A.J. Vyšinskillä.15

Tämä Molotovin varamies sai tehtäväkseen neuvotella Puolan lähettilään Stanislaw Kotin ja muiden Puolan edustajien kanssa, jotka sinnikkäästi vaativat tietoja kadon-neista upseereista ja poliiseista. Kot ilmoitti 6. lokakuuta 1941 Vyšinskille: ”Ei ole va-pautettu myöskään monia upseereita.Lähetystön tietojen mukaan pidätettyjä oli kaik- kiaan 9.500 upseeria, mutta [Neuvostoliitossa muodostettuihin] puolalaisiin joukko-osastoihin on saatu vain 2000 upseeria. Lähetystö pyytää vapauttamaan loput 7500. Lähettiläs kiinnitti huomiota myös siihen, että aikoinaan oli Ostaškovissa Moskovan lähistöllä leiri, jolla säilytettiin sotilassantarmin virkailijoita. Heistä ainuttakaan ei toistaiseksi ole puolalaisessa armeijassa.” Vyšinski vastasi, että näin suurta määrää upseereita ei ollut vangittu ja vangittuna olleet oli vapautettu.16

Kot ilmoitti Vyšinskille 14.lokakuuta,että Neuvostoliittoon oli otettu 200.000 puolalais- ta sotavankia, siinä joukossa 9.500 upseeria,ja kaikki Saksan miehittämiltä alueilta paenneet puolalaiset oli siirretty syvemmälle Neuvostoliittoon.”Meidän välillemme syntyi varsin kuuma väittely”,kirjoitti Vyšinski selonteossaan.”Torjuin Kotin tiedot. Va- kuutin, että Valko-Venäjän ja Ukrainan länsialueilta [ts. Puolalta vallatuilta] siirrettiin vain pieni määrä Puolan kansalaisia, määrä ei ollut 400000, eikä koko väestö niin kuin lähettiläs väittää. Puolan lähetystö ilmeisesti nojaa epäluotettaviin tietoihin. Mei-dän tietomme ovat ehdottomasti oikeat.”17 Tyypilliseen tapaan varaulkoministeri siirsi keskustelun upseereista pakkosiirrettyihin, joiden kohdalla hänen lukunsa olivatkin oikeita.18

Jälleen 2. marraskuuta 1941 Puolan lähettiläs kysyi Vyšinskiltä 9.500 puolalaisesta sotavankiupseerista. ”Minä ilmoitin lähettiläälle, että Neuvostoliiton alueella ei ole eikä ole ollut sellaista määrää puolalaisia upseereita, josta Kot puhuu.” 19

Puolan lähettiläs pääsi kysymään samaa Stalinilta 14. marraskuuta. ”Pääosin upsee- reita ei ole vapautettu, mutta heitä tarvitaan puolalaisia joukko-osastoja varten. Ei ole ketään Andersin esikunnassa 1939 palvelleista upseereista,ei ketään Sikorskin ystä- vistä”, Kot sanoi.” Toveri Stalin vastasi,että hän ottaa selvää asiasta. Saattaa olla, että heidän kanssaan on käynyt samoin kuin Lvovin entiselle komendantille kenraali Landnerille [p.o. Ljangner]. Aikoinaan tämä kenraali saapui Moskovaan ja hänet lu-vattiin vapauttaa sillä ehdolla, että hän jää asumaan Neuvostoliittoon. Hän kuitenkin katosi, ja kävi ilmi että hän oli ylittänyt Neuvostoliiton rajan ja mennyt Romaniaan. Toveri Stalin pyytää antamaan luettelon puolalaisista, joita lähettilään mielestä ei ole vielä vapautettu.” Stalin väitti edelleen, että kaikki puolalaiset oli vapautettu, ”jopa nekin, jotka Sikorskin agentteina saapuivat Neuvostoliittoon räjäyttämään siltoja ja tappamaan neuvostoihmisiä.” 20

Ennen tapaamistaan pakolaishallituksen pääministeri Sikorskin kanssa Stalinilla oli 3. joulukuuta tilaisuus tutustua puolalaisia sotavankeja Neuvostoliitossa koskevaan yksityiskohtaiseen raporttiin, jossa osoitettiin,että kaikkiaan otettiin 130.000 sotavan-kia, mukaan luettuna Baltian maista internoidut.Näistä 42.000 vapautettiin ja lähetet-tiin Puolalta vallatuille alueille,42500 luovutettiin Saksalle loka-marraskuussa 1939, vielä 562 luovutettiin saksalaisille 1940 - 41, ja 15131 lähetettiin Ukrainan NKVD:n käyttöön huhti-toukokuussa 1940  (1. erikoisosaston kautta, toisin sanoen ammutta-viksi). Nyttemmin oli 25.115 henkeä luovutettu puolalaisen armeijan muodostamista varten, 289 vapautettu terveyssyistä tai heidän kieltäydyttyään palvelemasta puola-laisessa armeijassa, 389 kuollut leireillä, 1082 karannut ja 1834 menehtynyt Lvovin leirin evakuonnin yhteydessä. 21 Vaikka Stalin olisi ehtinyt unohtaa hänen aloittees-taan ammuttujen puolalaisten upseerien ja poliisien tarkan lukumäärän, muistio pa-lautti mieleen tarkan luvun 15131 upseeria ja poliisia. Lisäksi vanki-loissa olleista oli huhti - toukokuussa 1940 tuhottu 1207 upseeria ja 5141 poliisia, tiedustelijaa ja santarmia.

Sikorskin kysymyksiin 3. joulukuuta Stalin vastasi, että ”kaikki vangittuina olleet puo-lalaiset on vapautettu armahdettuina. Voi olla, että jotkut heistä ovat karanneet jon-nekin jo ennen vapauttamista, esimerkiksi Mantšuriaan. Haluaisin, jatkoi Stalin, että herra Sikorskille muodostuisi vahva varmuus siitä,ettei meillä ole minkäänlaisia aiko-muksia pitää vangittuina yhtäkään puolalaista. Me vapautimme kaikki, vieläpä nekin, jotka olivat tulleet Neuvostoliiton alueelle kenraali Sosnkowskin lähettäminä tuholaistehtäviin.” 2

Puola tiedusteli upseereitaan myös virallisilla nooteilla. Neuvostoliiton lähettiläs Bo-gomolov sai Lontoossa 28. marraskuuta 1942 Puolan hallituksen nootin, jonka mu- kaan Starobelskin, Kozelskin ja Ostaškovin leireillä olleista oli yhä vapauttamatta 12 kenraalia, 94 everstiä,263 kapteenia ja lähes 7800 alempaa upseeria.23 NKVD:n so-tavankihallinnon (UPVI) raportin mukaan 1. erikoisosaston kautta eli ammuttavaksi lähetettyjä oli 13 kenraalia,77 everstiä,197 eversti-luutnanttia, 541 majuria, 1441 kap- teenia,18 sotilaspappia ja 6061 muuta upseeria.24 Tällä hetkellä tiedossa on nimeltä 11 ammuttua kenraalia ja yksi amiraali; ei tiedetä, oliko luetteloissa virhe vai onko vielä yritettävä selvittää yhden kenraalin nimi.

Viimeisen kerran lähettiläs Kot yritti selvittää upseerien ja poliisien kohtaloa jäähy-väiskäynnillään Vyšinskin luona ennen lähtöön Lontooseen 8. kesäkuuta 1942. Vy- šinski piti tiukasti kiinni siitä, ettei Neuvostoliitossa ole enää yhtään puolalaista sota- vankia. ”Huomattava osa niistä sotilaista, joista Kot puhui,on vapautettu jo ennen so- taa [ts. Saksan hyökkäystä 1941] ja he ovat matkustaneet Puolaan, ja osa on vapau-tettu sen jälkeen”, sanoi Molotovin sijainen. 25 Tavatessaan puolalaiset W. Andersin ja Leopold Okulickin 18. maaliskuuta 1942 Stalin esitti ohimennen toisen version: sotavangit saattoivat olla saksalaisten kaappaamia.

Puolalaisten upseerien katoaminen ja Stalinin ja hänen läheistensä haluttomuus antaa järjellistä vastausta Puolan hallituksen kyselyihin vaikeuttivat Neuvostoliiton ja Puolan muutenkin vaikeita suhteita ja horjuttivat puolalaisten luottamusta neuvosto-johtoon. Paljolti tästä syystä Anders ja Sikorski kieltäytyivät lähettämästä puolalaisia divisioonia Neuvostoliiton ja Saksan rintamalle ennen kuin kaikki kuusi divisioonaa oli täysin varustettu. Puolalaisarmeijan lähtö Iraniin sai Stalinin ryhtymään uusiin vainotoimiin puolalaisia vastaan ja sittemmin diplomaattisuhteiden katkaisemiseen. Puolalaisen armeijan siirryttyä Iraniin Puolan edustajilla ei enää ollut mitään mahdollisuuksia etsiä kadonneita upseereita Neuvostoliitossa.

Samaan aikaan Saksan miehittämällä Neuvostoliiton alueella saksalaisten palveluk-sessa rautateillä työskennelleet puolalaiset kuulivat paikallisilta asukkailta, että hei-dän maanmiehiään oli haudattu Katynin metsään. Erään haudan paikalle rautatie-läiset pystyttivät puisen ristin. Saksan johto sai haudoista tiedon jo 1942, mutta sil-loin se ei heitä kiinnostanut. Wehrmacht rynni Volgalle ja Neuvostoliiton loppu näytti olevan lähellä.

Stalingradin taistelu muutti tilanteen ja kiinnostus heräsi. Wehrmachtin maavoimien pääesikunta antoi 29. maaliskuuta 1943 käskyn avata Katynin haudat ja selvittää uhrien lukumäärä ja kuolinsyy. Berliini päätti käyttää asiaa hyväkseen lietsoakseen liittoutuneiden välisiä erimielisyyksiä. Huomion kiinnittäminen Neuvostoliiton hirmu-tekoihin oli tarpeen myös Varsovan gheton hävittämisen (mikä alkoi 19. huhtikuuta) ja Puolan juutalaisväestön lopullisen tuhoa- misen peittelemiseksi.

Berliinin radio ilmoitti 13.huhtikuuta 1943,että Katynin metsään oli haudattu 10000 puolalaista upseeria, jotka NKVD oli teloittanut ampumalla keväällä 1940. Myöhem- min lukumääräksi ilmoitettiin 12.000 (todellisuudessa siellä oli 4400 ammutun ruu- miit). Hitleriläiset organisoivat Katynin merkeissä propagandakampanjan radiossa ja lehdissä ja lähettivät hautapaikoille useita puolalaisia ja kansainvälisiä ryhmiä.26 Propagandaministeri Goebbels merkitsi päiväkirjaansa:”Katynin asiasta muodostuu valtava poliittinen pommi, joka suotuisissa oloissa aiheuttaa useita räjähdysaaltoja. Me käytämme sitä taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Ne 10 - 12.000 puolalaista upseeria, jotka ovat jo maksaneet hengellään mahdollisen oikean syntinsä, sillä he olivat sodan sytyttäjiä, auttavat meitä vielä avaamaan Euroopan kansojen silmät näkemään, millaisia bolševikit ovat.”27

Neuvostoliitto puolestaan 15. huhtikuuta syytti hitleriläisiä puolalaisten ampumisesta ilmoittaen sotavankien työskennelleen Smolenskin lähistöllä ja joutuneen saksalaisten vangeiksi.

Totuus ei ollut sen paremmin Neuvostoliiton kuin sen läntisten liittolaisten intresseis-sä. Churchill ja Roosevelt ymmärsivät Berliinin tavoitteet ja tekivät kaikkensa rajoit-taakseen Katynin asian poliittista vaikutusta ja estääkseen liittoutuman hajoamisen. Liittolaisten yhteinen etu meni totuuden selvittämisen edelle. Se näkyy Churchillin ja Stalinin kirjeenvaihdosta 28 ja ensin mainitun keskusteluista puolalaisten valtiomies-ten kanssa. Churchillin ja Foreign Officen A.Cadoganin lounaalla 15. huhtikuuta Si-korskin ja Puolan ulkoministerin Edward Raczynskin kanssa ensin mainittu varoitti puolalaisia,etteivät he lankeaisi saksalaisten provokaatioon,joka tähtäsi liittoutuman hajottamiseen.Lopuksi hän sanoi: ”Valitettavasti saksalaisten informaatio voi osoit-tautua oikeaksi. Teidän, mihin bolševikit kykenevät ja miten julmia he voivat olla; tä-män kaiken tiedän - ja siksi ymmärrän Teidän lukuisia vaikeuksianne… Mutta velvol-lisuutemme on käyttäytyä niin, että pelastamme päätavoitteemme ja palvelemme nii-tä tehokkaasti… On asioita, joista, vaikka ne olisivat tosiakin, ei voi puhua julkisesti. Sen periaatteen rikkominen olisi suuri virhe.” Pääministeri Sikorski vastasi silti, että Puolan hallituksen oli pakko ottaa selkeä ja täsmällinen kanta saksalaisten ilmoitukseen, eikä se kanta olisi myönteinen Neuvostoliitolle. 29

Britannian hallituksen jäsenet tukivat Churchillin kantaa. Puolan pakolaishallituksen yhteyteen asetetun Iso-Britannian suurlähettilään Owen O’Malleyn yritys todistaa NKVD:n osallisuus puolalaisten upseerien teloitukseen aiheutti närkästystä brittihallituksessa.30

Englanti koordinoi asenteensa USA:n hallinnon kanssa. Ulkoministeri Anthony Eden sähkötti Washingtoniin: ”Puolan ja Neuvostoliiton suhteet ovat viime aikoina joutu-neet kovalle koetukselle. Vaarana on, että ulkomailla olevien puolalaisten sotilaiden keskuudessa syntyy vakavia häiriöitä, erityisesti niiden, jotka siirrettiin viime vuonna Neuvostoliitosta Keski-itään. Puolan hallitus olettaa, että sen on mahdollisesti pakko kutsua lähettiläänsä pois Moskovasta.” Euroopassa olleilla amerikkalaisdiplomaa-teilla ei ollut harhaluuloja siitä, mitä Saksa tavoitteli Katynin asiassa. 31

Presidentti Roosevelt tuki Churchillin kantaa:liittoutuman yhtenäisyys oli välttämätön- tä, kaikki muu täytyi jättää taka-alalle. Saksalaisten sotavankina Katynissa käynyttä amerikkalaiseversti John van Vlitua kiellettiin kertomasta havainnoistaan, jotka olivat epäedullisia Neuvostoliitolle. Lähi-idän puolalaisjoukkojen yhdysupseeria eversti Henry Schimanskia rangaistiin,kun hän oli levittänyt tietoja Katynin rikoksista. Yhdys-valtain Balkanin-erikoisedustajaa George Erliä kiellettiin Rooseveltin suoralla käskyllä julkaisemasta aineistojaan. 32

Saksan ilmoitus aiheutti shokin puolalaisten keskuudessa. Kenraali Wladyslaw An-ders käski 18. huhtikuuta pitää sielunmessun niin sotavankeudessa kuin taisteluissa Wehrmachtia vastaan menehtyneiden puolesta.Puolan hallitus pyysi 17. huhtikuuta Kansainvälistä Punaista Ristiä selvittämään upseerien tuhoa Katynissa.

Samana päivänä myös Saksa teki samanlaisen pyynnön. Käyttäen hyväkseen hitle-riläisten ja Lontoon puolalaisten samanaikaista kääntymistä Punaisen ristin puoleen stalinilainen johto syytti Sikorskin hallitusta salaliitosta natsien kanssa ja katkaisi 25. huhtikuuta 1943 diplomaattisuhteet Puolan pakolaishallitukseen.

Vaikka Stalin näin sivuutti Churchillin vetoomukset, Britannian pääministeri teki jat-kossakin voitavansa estääkseen Katynin asian käsittelyä puolalaisissa ja brittiläisis- sä lehdissä. ”Ei ole syytä pyöriä patologisesti kolme vuotta vanhojen hautojen ympärillä Smolenskin tienoilla”, hän kirjoitti Edenille 28. huhtikuuta.33


Neuvostojoukkojen lähestyessä syyskuussa 1943 Smolenskia NKP:n keskuskomite- an agitaatio- ja propagandaosaston päällikkö Georgi Aleksandrov kirjoitti NKP (b):n politbyroon varajäsenelle, puna-armeijan poliittisen päähallinnon päällikölle A. S. Štšerbakoville: ”Neuvostojoukot lähestyvät Katynin metsiä,paikkaa,missä saksalaiset keväällä 1943 kaivoivat provokatorisin tavoittein esille puolalaisten upseerien hau-dat.” Katsoen tarkoituksenmukaiseksi valmistautua ajoissa paljastamaan ’saksalais- ten provokaatiot Aleksandrov esitti, että muodostetaan erikoiskomissio, jonka olisi saavuttava Katyniin heti etujoukkojen jäljessä ja organisoitava välittömästi hautojen vartiointi, aineistojen kokoaminen ja todistajien kuuleminen. ”Hyvin valmisteltujen ai-neistojen julkaisemisella Katynin asiasta saksalaisten provokaation paljastamiseksi olisi suuri poliittinen merkitys.”34

Vaikka ajatus miellytti stalinilaista johtoa, aluksi päätettiin kuitenkin suorittaa ”valmis- televia töitä”,joita johtaisivat samat henkilöt kuin teloituksiakin huhti-toukokuussa 1940: V.N. Merkulov, B.Z. Kobulov ja S.N. Kruglov NKVD:stä.

Samaan aikaan kuuluisa neurokirurgi Nikolai Burdenko kirjoitti V.M.Molotoville: ”Sain eilen professori Traininilta teidän määräyksenne tutkia Smolenskin alueella mm. Katynin tragediaa. Viimeksi mainitun asian johdosta pyydän Teidän lupaanne kaivaa tarvittaessa esiin puolalaisten upseerien ruumiit ja tutkia tarkasti ampumista- pa ja haavojen luonne ja kutsua Teidän nimissänne tehtävään Puna-armeijan soti-lassanitäärisen päähallinnon päällikkö kenraali Efim Ivanovitš Smirnov ja hänen alaisensa pätevät henkilöt.Tämä sallisi muodostaa tarkat johtopäätökset,koota nope- asti tarpeelliset todisteet ja verrata niitä minun kokoamiini aineistoihin. Lisäksi se hel-pottaisi löytöjen dokumentointia paikan päällä valokuvin, röntgenkuvin ja karttapiir-roksin. Toivon matkan järjestyvän 29. syyskuuta mennessä.” Molotov merkitsi pape-riin päätöksensä: ”Toveri Vyšinskille. Minä en ole puhunut mitään toveri Traininille. Täytyy miettiä, miten ja milloin ryhdytään tähän tehtävään. Toveri Trainin kiirehtii liikaa antaessaan tehtävän t. Burdenkolle.”Vyšinski jatkoi:”Olen antanut määräyksen henkilökohtaisesti.” 35

Vasta 12. tammikuuta 1944 NKP(b):n politbyroo ja sen jälkeen Saksalaisfasistien rikoksia tutkiva Valtion erityiskomissio hyväksyivät päätöksen perustaa Erityiskomis-sio tutkimaan saksalaisten suorittamaa puolalaisten upseerivankien teloittamista Ka-tynin metsässä, niin kuin toimeksianto kuului.Sen puheenjohtajaksi tuli mainittu Bur-denko. 36 Jäseniksi tulivat kirjailija Aleksei Tolstoi, metropoliitta Nikolai, yleisslaavi-laisen komitean puheenjohtaja kenraaliluutnantti A. Gundorov, Punaisen ristin ja Pu-naisen puolikuun puheenjohtaja S. Kolesnikov, Venäjän opetusasiain kansankomis-saari akateemikko V.Potemkin,Puna-armeijan sanitaaripalvelun päällikkö E.Smirnov, Smolenskin alueen toimeenpanevan komitean puheenjohtaja R.Melnikov. He saivat antaa arvovaltansa selonteolle, jonka NKVD tehtaili. Jos joku vähänkin epäili tehtai-lun totuudenmukaisuutta, Merkulov antoi niin jyrkän huomautuksen, että Burdenko ja kumppanit katsoivat parhaaksi allekirjoittaa kaiken mitä tšekistit eteen työnsivät. 37

Erityiskomission selonteko julkaistiin Pravdassa 26. tammikuuta 1944. Siinä väitet- tiin, että puolalaisten sotavankien joukkomurhat Katynissa olivat saksalaisten työtä. Katynin metsän hautapaikalle pystytettiin muistomerkki,ossa luki:”Tähän on haudattu saksalais-fasististen valloittajien syksyllä 1941 petomaisesti kiduttamia puolalaisia sotavankiupseereita.”

Kun Bulgariaan oli saatu Moskova-mielinen hallitus, se järjesti oikeusjutun Katynin tutkimuksiin osallistuneita bulgaareja vastaan. Syytettynä oli mm.professori M. Mar-kov, joka oli kuulunut saksalaisten järjestämään kahdentoista maan asiantuntijako- missioon, joka oli päätellyt teloitusten tapahtuneen maalis-huhtikuussa 1940. Komin-ternin pääsihteeri Georgi Dimitrov informoi jutun järjestämisestä Stalinia ja Molotovia, jotka hyväksyivät ajatuksen.38

Stalinilainen johto pyrki saamaan natsien rikoksia tuomineen Nürnbergin oikeuden-käynnin vahvistuksen Burdenkon erityiskomission johtopäätöksille.Uskottiin, että tuo-mioistuin olisi velvollinen hyväksymään hallituksen selonteon ilman todisteita. Mutta tällä kertaa tuomarit päättivätkin kutsua todistajia, mikä hermostutti Moskovaa. Neu-vostohallituksen Nürnberg-komissio ohjeisti paikalla toiminutta pääsyyttäjä R.A. Ru-denkoa, että todistajien kutsuminen ylitti kansainvälisen tribunaalin valtuudet ja mer-kitsi vaarallista ennakkotapausta.39 Kun päätöstä ei saatu peruttua, Neuvostoliitossa ryhdyttiin valmistelemaan omia ”todistajia”. Bulgariaan komennettiin MGB:n virkailija ”työskentelemään” professori M. Markovin kanssa uuden valtionturvallisuusministeri V.S. Abakumovin suorassa valvonnassa.Myös puolalaisia todistajia valmennettiin. Katynia käsittelevän dokumenttifilmin valmistusta johti A.J. Vyšinski. Ruumiiden ylös-kaivamisen yhteydessä muka löydettyjen asiakirjojen valinnasta vastasi MGB:n V. N. Merkulov. Lisäksi valmennettiin neuvostoliittolaisia todistajia. Sotilastribunaali päätti kuitenkin kuulla ainoastaan kolmea puolustuksen ja syyttäjän todistajaa; tribunaalin jäsenten puheista saattoi päätellä, kumpiinkaan luotettu, eikä Katynin teloituksia mainittu tuomiopäätöksessä lainkaan.


Katynin teloitusten uhrit pyrittiin unohtamaan Neuvostoliitossa,kaikki maininnat siitä poistettiin historiateoksista ja tietosanakirjoista. Fasistien tuhoamista tuhansista Val-ko-Venäjän kylistä valittiin muistomerkin paikaksi kylä,jolla oli samankuuloinen nimi: Hatyn.Näinkin haluttiin iskostaa ihmisten mieliin Katynin rikosten yhteys saksalaisiin. Berijan kirje Stalinille ja siihen liittyvä politbyroon teloituspäätös 5. maaliskuuta 1940 käärittiin ’pakettiin no. 1’ ja luovutettiin suurena valtion salaisuutena NKP:n yhdeltä pääsihteeriltä seuraavalle. Tutustuttuaan hirvittäviin tekoihin kukin sulki paketin jäl-leen tiukkojen leimojen taakse. Salatakseen tiedot Katynin teloituksista N. S. Hru-štšev määräsi tuhoamaan kaikki upseereita,poliiseja ja vangittuja koskevat tutkinta-paperit ja tilastot sekä ammuttujen luettelot vahvistaneiden troikkien (kolmikkojen) pöytäkirjat.

Sodan jälkeen Puolassa tulkittiin itse sana ’Katyn’ valtionvastaiseksi ja sen nimisen kynttilän asettamisesta ristin alle uhattiin vainotoimilla. Perheiden täytyi piilottaa vai-najiin liittyneet muistoesineet. Mutta muisto eli verta vuotaen ja vieroitti Puolan ja Ve-näjän kansoja toisistaan.Vain totuus auttoi ylittämään niiden välille syntyneen kuilun.

Maanpaossa eläneet puolalaiset keräsivät tiedonmuruja Katynista. Yksi harvoista te-loitukselta säästyneistä upseereista, Grjazovetsin leirille sijoitettu Adam Moszynski, suoritti sodan jälkeen valtavan työn laatimalla luettelon ammutuista puolalaisista up-seereista ja poliiseista.40Kenraali W.Andersin johdolla julkaistiin Lontoossa 1948 ko-koomateos Katynin rikos asiakirjojen valossa,josta on otettu jo 13 painosta.Siihen on koottu todistajanlausuntoja, Puolan Lontoon-hallituksen ja Punaisen ristin asiakirjoja ja otteita saksalaisista ja englantilaisista asiakirjoista. Todistajalausuntoihin perustui myös Yhdysvaltain kongressin moniosainen ns.Maddenin selvitys.Sekin päätyi johtopäätökseen, että Katynin hirmuteoista oli vastuussa NKVD.

Mutta näissä kokoelmissa ei ollut ainuttakaan NKVD:n asiakirjaa vahvistamassa tätä johtopäätöstä,eikä ollut tiedossa,missä sijaitsivat Starobelskin leirin upseerien ja Os- taškovin poliisien haudat. Kukaan ei tiennyt, milloin ja missä yhteydessä oli päätetty teloituksista, montako ihmistä oli ammuttu, ketkä osallistuivat operaatioon, mistä syystä 395 upseeria ja poliisia säästyi. Kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia.

Lisää tietoja toi Lontoossa 1951 julkaistu Joszef Mackiewiczin kirja ja muutaman hengissä säilyneen muistelmat,jotka herättivät suurta kiinnostusta.41 Vahvimman tieteellisen panoksen toi Pennsylvanian yliopiston professori Janusz Zawodny, jonka useille kielille käännetty teos Kuolema metsässä herätti suurta mielenkiintoa ja antoi kimmokkeen uusiin tutkimuksiin. 42 Näistä tunnetuimpia olivat länsimaista yleisöä ravistelleet brittihistorioitsija Louis FitzGibbonin kirjat.43 Englannissa kerättiin varoja Lontooseen pystytettävää uhrien muisto-obeliskia varten;BBC tuotti laajan dokumen- tin Katynin tragediasta.Britannian parlamentin ylähuone kokoontui 17. heinäkuuta 1970 erikoisistuntoon Katynin tuhotöiden johdosta,ja samaan aikaan kongressiedus- taja R. Pucinski ehdotti, että Yhdysvallat ottaisi asian esiin YK:n yleiskokouksessa. Samaa esitettiin Australian parlamentissa.44 Myöhemminkin asia tuli esille eri yh-teyksissä; Ruotsissa paljastettiin marraskuussa 1975 yksityisalueella Katynin uhrien muistomerkki.

Moskova reagoi asian käsittelyyn kirpeästi.Kun Yhdysvalloissa perustettu komissio pyysi neuvostohallitukselta Katynin kysymykseen liittyviä asiakirjoja,Neuvostoliitto lähetti 29. helmikuuta 1952 vastalausenootin, jossa sanottiin, että hitleriläisten Ka- tynin rikosten vetäminen uudelleen esiin ”ei merkitse muuta kuin Neuvostoliiton par- jaamista ja yleisesti tunnettujen hitleriläisten rikosten rehabilitointia.” 45 Samalla kan- sandemokraattisen Puolan hallitus ”tuomitsi päättäväisesti” neuvostovastaisen hälyn Yhdysvalloissa.

Ulkoministeri Andrei Gromyko kääntyi 12. huhtikuuta 1971 NKP:n politbyroon puo-leen ja ehdotti,että maan Lontoon-suurlähettiläs saisi tehtäväkseen suorittaa Iso-Britannian ulkoministeriölle kyselyn ”yrityksistä kiihdyttää propagandakampanjaa ns. Katynin jutun ympärillä.” Näin päätettiin tässä korkeimmassa puolue-elimessä 15. huhtikuuta. 46 Vastaavia päätöksiä politbyroo hyväksyi myös syyskuussa 1972, maa-liskuussa 1973 ja huhtikuussa 1976, toisinaan ’puolalaisten ystävien’ aloitteesta.47

Neuvostoliitossa oli ihmisiä, jotka eivät tyytyneet hallituksen valheisiin tässä asiassa. Ukrainalainen runoilija ja lehtimies A. Karavanski kääntyi 1969 NKP:n keskuskomi-tean ja yleisen syyttäjän puoleen ja vaati uutta tutkimusta Katynin asiassa, mainiten kahden teloituksiin osallistuneen vartijan nimet. Hänet tuomittiin 1970 tästä kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mistä hän vapautui vasta 1989. 48

Katynin teloitusten 40-vuotispäivänä huhtikuussa 1980 ryhmä neuvostoliittolaisia oi-keudenpuolustajia (L.Aleksejeva, A.Amalrik, V.Bukovski, B.Vail, T.Ventslov, A. Ginz- burg, B.N, Gorbanevskaja, Z. ja P.Grigorenko, B. Jefimov, P.Litvinov, K.Lobarski, V. Maksimov, V.Nekrasov ja muita) julkaisi profeetallisen lausunnon.Siinä ilmaistiin var- muus, ettei ole kaukana se päivä, jolloin meidän kansiomme punnitsee oikein niin pyövelien kuin uhrien asian, antaa pyöveleille heidän pahojen tekojensa vuoksi ja uhreille heidän kärsimystensä mukaisesti. Allekirjoittajat vakuuttivat Puolan kansalle, etteivät he unohda kansansa vastuuta niiden rikosten vuoksi, joita sen edustajat suorittivat Katynissa. 49


Viimein 80-luvun jälkipuolella sanomalehdissä (esim. Moskovskie novosti ja Litera-turnaja gazeta) alkoi ilmestyä neuvostoliittolaisten ja puolalaisten artikkeleita, joissa vaadittiin Katynin asiasta totuutta esiin. Vakaumuksensa, että Katynin teloitukset oli-vat NKVD:n työtä, ilmaisivat ensimmäisten joukossa sellaiset kirjailijat ja historioitsi-jat kuin Aleksandr Solženitsyn,Natan Edelman ja Juri Afanasjev. He eivät kuitenkaan voineet nojautua omiin tutkimuksiinsa,vaan lännessä julkaistuihin teoksiin.

Puolassa Katynin asiaa nostivat esille ammattiliitto Solidaarisuuden kannattajat. Toukokuussa 1981 muodostettiin komiteoita keräämään varoja Katynin teloitettujen muistomerkkiin,joka paljastettiin heinäkuussa Varsovan sotilashautausmaalla. Puo- lan turvallisuuselimet kuitenkin poistivat sen seuraavana yönä. Joulukuussa 1981 ju-listettu sotatila keskeytti joksikin aikaa tällaiset mielenilmaukset, mutta 80-luvun jälki-puolella Katynin teema murtautui esiin ennennä-kemättömällä voimalla lehtien pals-toilla,televisiossa ja elokuvina. Virallinen Varsova katsoi, ettei tätä enää voinut pidä-tellä, vaan tarkoituksenmukaisempaa oli esiintyä totuuden etsijöiden puolella. Vuon-na 1987 muodostettiin Neuvostoliiton ja Puolan historioitsijakomissio tehtävänään selvittää historian valkeat läikät. Ensimmäisten asioiden joukossa oli Katyn.

Kahden vuoden kuluessa komissiossa ei päästy lähemmäksi yhteistä kantaa. Touko- kuussa 1988 puolalaiset historioitsijat todistivat perusteellisessa analyysissään, että Burdenkon komission johtopäätökset eivät pitäneet paikkaansa. 50 Vuonna 1989 ilmestyi komission jäsenen Czeslaw Madajczykin tutkimus, johon oli saatu käyttöön tärkeitä puolalaisia, saksalaisia ja englantilaisia arkistodokumentteja. Venäläisiin do-kumentteihin ei hän sen paremmin kuin muutkaan päässyt tutustumaan. Komission neuvostoliittolaiset jäsenet,joita johti Marxismi-leninismin instituutin johtaja Georgi Smirnov, eivät saaneet NKP:n keskuskomitealta valtuuksia asettaa virallista versiota epäilyksen alaiseksi.Burdenkon komission johtopäätösten tueksi ei kyetty löytämään edes jossain määrin uskottavia dokumentteja, koska sellaisia ei ollut. Komission jäsenet eivät päässeet käsiksi vähänkään merkittäviin asiakirjakokonaisuuksiin puolalaisten sotavankien kohtalosta Neuvostoliitossa 1939 - 40.

Komission työtä valvonut politbyroon jäsen Aleksandr Jakovlev kuvasi tilannetta näin: ”Alkoi pitkällinen etsintäpuuha. Yhteisen komission puolalainen osapuoli pai-nosti G. Smirnovia, hän puolestaan soitti minulle ja pyysi apua dokumenttien etsin-nässä. Joka kerta käännyin Mihail Sergejevitšin [Gorbatšov] puoleen, joka vastasi toistuviin pyyntöihini yhdellä sanalla: ’Etsikää!’ Useita kertoja kysyin keskuskomitean yleisen osaston johtajalta Valeri Boldinilta, jonka osasto säilytti arkistoja, missä voisi olla edes jotakin Katynista. Hän vakuutti, että sellaisia hänellä ei ole,mutta sen hän sanoi kevyesti naurahtaen…Näin jatkui varsin pitkään.Mutta sitten kuminauha katke- si. Luokseni tuli Sergei Stankevitš, joka kertoi, että historioitsija N.S. Lebedeva, joka työskentelee sotavankien kuljetusjoukkojen asiakirjojen parissa,oli yhtäkkiä löytänyt asiakirjoja Katynista.”51

Jouduin ensi kerran Katynin draaman kanssa tekemisiin jo 1970, jolloin valmistelin kandidaatintyötä [pro gradu] Nürnbergin oikeusjutusta.Lokakuun vallankumoukselle nimetyssä valtion keskusarkistossa (nykyisin GARF) tutkin sekä Kansainvälisen so-tatribunaalin että Neuvostoliiton valtion erityiskomission (TšGK) aineistoja,joiden jou- kossa oli saksalaisia sotasaalisdokumentteja ja Burdenkon komission pöytäkirjat. Silloin löysin edellä lainatun Burdenkon kirjeen Molotoville ja TšGK:n puheenjohta-jalle Švernikille.Se näytti ikään kuin vahvistavan virallisen neuvostoversion, että puo-lalaiset upseerit oli ammuttu saksalaisten toimesta. Olin jo vähällä sijoittaa nämä kir-jeet omaan tutkimukseeni Nürnbergin oikeusjutusta, mutta työni tieteellinen ohjaaja Arkadi Poltorak, joka oli ollut neuvostovaltuuskunnan sihteerinä Nürnbergissä, py-säytti minut. Ilmeisesti ystävänsä patologi Prozorovskin kautta kuultujen tietojen va-rassa hän sanoi minulle:”Tiedättekö,Nataša,se juttu on hyvin hämärä. Toistaiseksi, kun ette ole perehtynyt siihen loppuun saakka, on parempi ettette koske siihen.”

Seuraavien kahden vuosikymmenen ajan pidin tätä ongelmaa näkökentässäni, mut-ta ilman tutkimuksia neuvostoarkistoissa siitä ei voinut kirjoittaa. Sattuma,kuten aina, auttoi jälleen. Heinäkuussa 1988 minulle soitti Literaturnaja gazetan toimittaja Vladi-mir Abarinov, joka esittäydyttyään kertoi erään Lukinin kirjeestä toimitukselle. Lehti oli julkaissut puolalaisen professorin kirjoituksen Katynin tragediasta, ja sitä vastaan protestoi tämä Lukin,entisen sotavankien saattopataljoonan 136 yhteyspäällikkö. Pa- taljoona oli vartioinut Kozelskin leiriä, jossa puolalaisupseereita pidettiin ennen hei-dän ampumistaan Katynissa.Lukin kiisti NKVD:n osallisuuden ampumisiin ja väitti, että saattojoukot eivät koskaan sallineet ihmisoikeuksien loukka-amista,joka muuta väitti, oli Göbbelsin uskollinen oppilas.

Kirjeessä oli tuo pataljoonan numero. Neuvoin toimittajaa etsimään numeron perus-teella sen arkistoa joko NKVD:n aineistoista valtionarkistossa (TsGAOR, nykyinen GARF) tai neuvosto-armeijan keskusarkistosta (TsGASA, nykyinen RGVA). Hän ei kuitenkaan mennyt paikalle,vaan ainoastaan kyseli kirjeellä Katynin asiaa koskevia aineistoja. Siihen vastattiin, ettei sel- laisia aineistoja ollut. Niin arkistojen virkailijat tosiaan uskoivatkin, sillä sana ’Katyn’ ei esiin- tynyt ao. arkistojen luetteloissa.

Päätin itse etsiä pataljoonan 136 asiakirjoja ja onnistuinkin. Sota-arkistosta löytyi myös muiden puolalaisten sotavankien leirejä vartioineiden osastojen aineistoja sa- moin kuin saattojoukkojen päähallinnon asiakirjoja.Pataljoonan operatiiviset doku- mentit puuttuivat arkistosta, mutta siellä oli vahvuuksia koskeva käskykirja. Siihen oli kirjattu eväspakettien jakelu sotilaille heidän lähtiessään saattomatkalle. Osoittautui, että huhtikuussa 1940 järjestettiin useita vankien saattokuljetuksia Gneznovon ase-malle,joka oli Katynin metsää lähinnä oleva asema.Samaan kirjaan oli merkitty patal-joonan komentajan käsky, jossa määrättiin tekemään yhteenveto ”Kozelskin leirin poiskuljetuksista.”52 Saattojoukkojen hallinnon asiakirjoista selvisi, että kaikki mää-räykset puolalaisten poiskuljettamisista oli saatu NKVD:n sotavankiasiain hallinnol-ta. Sen arkisto sijaitsi samassa rakennuksessa kuin TsGASA, Erityisarkistossa. 53

Löytöni tuli tunnetuksi joillekin henkilöille, kuten Juri Zorja ja Valentin Parsadanov. Artikkelimme valmistuivat käytännössä samaan aikaan ja ne piti julkaista keväällä 1990.

Asiaan sekaantui kuitenkin NKP:n keskuskomitea. Sen kansainvälisen osaston pääl-likkö Valentin Falin kääntyi 22.helmikuuta 1990 Mihail Gorbatšovin puoleen ja kirjoit-ti: ”Joukko neuvostohistorioitsijoita (J.N.Zorja, V.S.Parsadanov, N.S.Lebedeva) … ovat tuoneet esiin aiemmin tuntemattomia Neuvostoliiton NKVD:n sotavankien ja in-ternoitujen päähallinnon sekä NKVD:n saattojoukkojen hallinnon aineistoja vuosilta 1939-40 liittyen ns.Katynin asiaan...Uusien dokumenttifaktojen pohjalta neuvostohis- torioitsijat ovat valmistaneet aineistot julkaistavaksi. … Tällaisten aineistojen julkai-seminen loisi tietyssä mielessä uuden tilanteen. Meidän argumenttimme, että Neu-vostoliiton valtionarkistoista ei ole löytynyt dokumentteja, jotka paljastaisivat Katynin tragedian todelliset syyt, osoittautuisi paikkansapitämättömäksi. Tutkijoiden esiintuo-mat aineistot - ja he ovat epäilemättä avanneet vasta osan salaisuuksista - liittyneinä tietoihin, joihin puolalaiset nojaavat, tuskin sallisi meidän pitää kiinni aiemmista versioista ja väistellä tilintekoa…”54

Tilannetta pohdittiin NKP:n politbyroon kokouksessa, joka kielsi historioitsijoiden ar-tikkeleiden julkaisemisen.Siitä huolimatta luovutin Sergei Stankevitšin kautta artikke- lini käsikirjoituksen julkaistavaksi Moskovskie novosti -lehdelle, ja kaksi tuntia ennen lentoa Lontooseen annoin asiasta haastattelun Gennadi Žavoronkoville. Aineiston julkaiseminen 25. maaliskuuta 1990 vaikutti kuin pommi. Falin kutsui keskuskomite-aan tiedeakatemian yleisen historian laitoksen johtajan Aleksandr Tšubarjanin ja vä-hältä piti ettei polkenut tätä jalkoihinsa.Hän uhkasi,etten pääsisi koskaan enää käsik- si yhteenkään arkistodokumenttiin, etten voisi matkustaa ulkomaille työmatkoille en-kä saisi julkaista enää riviäkään. Näin aikoinaan kävikin Aleksanr Nekritšille hänen julkaistuaan tärkeän kirjansa 22. ijunja 1941 g.

Neuvostoliiton korkeimmilta instansseilta kului kolmisen viikkoa ennen kuin ne 13. huhtikuuta uutistoimisto TASS:n kautta tunnustivat NKVD:n vastuun puolalaisten up-seerien ja poliisien ampumisesta.Puolan päämiehelle Wojciech Jaruzelskille luovu-tettiin valokopiot eräistä Katynin rikoksia koskevista asiakirjoista. Toukokuussa 1990 Memorial-yhdistys järjesti Katynin asiasta valokuvanäyttelyn,jolla oli suuri vaikutus. Mihail Gorbatšovin ehdotuksesta Neuvostoliiton sotilassyyttäjänvirasto nosti rikos-kanteen Katynin, Harkovin ja Kalininin joukkomurhien johdosta. Mutta edelleen NKP:n johto salasi tärkeimpiä asiakirjoja, politbyroon ehdottoman salaisia erikois-mappeja. Kun Gorbatšov joulukuussa 1991 luovutti johdon Venäjän presidentti Boris Jeltsinille, hän antoi myös Katynin asiakirjat sisältäneen kuoren ja varoitti, että sen kanssa oli syytä olla erityisen varovainen.Paikalla olleen Aleksandr Jakovlevin mu-kaan Venäjän presidentti luki sisällön ja myönsi, että tässä on mietittävää. Vasta vuo-den kuluttua nämä aineistot julkistettiin NKP:n lakkauttamista koskeneen oikeusjutun yhteydessä ja silloin niiden varmen- netut kopiot luovutettiin Puolan presidentti Lech Walesalle. Lopulta totuuden salailu päättyi.

Puolan ja Venäjän arkistopalveluiden kesken allekirjoitettiin vuonna 1992 sopimus neliosaisesta dokumenttijulkaisusta Katynin rikoksista. Osalleni lankesi kunnia olla sen vastaava toimittaja ja toimituskollegion jäsen.Puolaksi on jo julkaistu kolme osaa ja neljäs on tulossa. Venäjällä on julkaistu kaksi osaa (1997 ja 1999) sekä johdanto-osa (Katyn 1940-2000. Dokumentteja), joka sisältää lyhennetyn variantin toisesta, kolmannesta ja neljännestä osasta. Näin ollen tärkeimmät dokumentit on saatu julkaistuiksi kattavana tieteellisenä editiona.

Myös useita tutkimuksia on julkaistu 1990-luvulla. Uutistoimisto Novostin julkaisema V. Abari- novin lehtiessee ”Katynin labyrintti” (1990) kantoi valitettavasti jossain mää-rin NKP:n keskuskomitean tilauksen leimaa, vaikka toisaalta sama kirjoittaja ensim-mäisenä päätti julkistaa neuvostoarkistojen Katyn-dokumentteja. Kokoomateos ”Ka-tynin tragedia” (1991) sisälsi Czeslaw Majaczykin tutkimuksen, N.S. Lebedevan, V.S. Parsadanovin ja J.N. Zorjan artikkelit ja muuta aineistoa. Venäläisten aineistojen an-tia analysoitiin ja täsmennettiin N.S. Lebedevan monografiassa ”Katyn: rikos ihmi-syyttä vastaan” (Moskova 1994 ja 1996, Varsova 1998). Siitä tuli venäläisnaisen katumuksen osoitus hänen maassaan tehdystä tuhotyöstä.

Myös puolalaisia tutkimuksia on julkaistu venäjäksi. Vuonna 2001 ilmestyi vielä V. S. Parsadanovin, I.S.Jažborovskajan ja A.J.Jablokovin monografia ”Katynin syndrooma Neuvostoliiton ja Puolan ja Venäjän ja Puolan suhteissa”.Kaksi ensimmäistä olivat tutkineet ’valkoisia läikkiä’ kahden maan puoluekomission jäseninä, kolmas taas tut-kinut Katynin asiaa sotilassyyttäjän virastossa. Pääosin 1990-lukua tarkasteleva työ valaisee totuuden paljastumisprosessia varsin subjektiivisessa hengessä.

Tänään lähes jokainen venäläinen tuntee Katynin teloitukset. Lehdistö,televisio ja ra- dio ovat kertoneet kaikesta aiheeseen liittyvästä. Katyniin, Harkoviin ja Mednoon on avattu sotilaiden muistohautausmaa. Koulujen oppikirjoissa mainitaan totalitaarisen valtion pahojen tekojen joukossa Katynin joukkomurhat. Totuus osoittautui elintärke-äksi ei ainoastaan kuolleiden läheisille ja omaisille vaan myös kummankin maan kansoille. Kun tuntee toisen kivun niin kuin omansa,saa päättäväisyyttä olla sallimat- ta pahan toistumista: vain siten voidaan rakentaa silta Katynin vedenjakajan ylitse.


1 Asianomaiset päätökset on julkaistu kokoelmassa Katyn. Plenniki neoblavlennoi voiny. Dokumenty i materialy [Katyn. Julistamattoman sodan vangit. Dokumentteja ja aineistoa]. Toim. R.G.Pihoja ja A.Gieysztor,koonneet N.S. Lebedeva,N.A, Petrosova, W. Materski ja B. Woszczynski. Moskva 2001, s.68-69,118-19, 129-30.

2 Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatti eli sisäministeriö,jonka alaisuuteen kuuluivat mm. salainen ja tavallinen poliisi, vankileirit, sotavankiasiat ja rajavartiointi. Toim.

3 Sama, s. 141-46, 29-30, 237-38.

4 Sama, s. 375-78. Berijan kirjeiden ajoituksesta ks. N. Lebiedieva, ’Proces podej-mowania decyzji ketynskiej’, Europa nie prowincjonalna, Warszawa-Londyn 1999.

5 Päätös on julkaistu kokoelmassa Katyn. 1940-2000. Dokumenty. s. 43-44.

6 Sama, s. 44-71.

7 Asiakirjat samassa kokoelmassa, s. 72-173.

8 Asiakirjat samassa kokoelmassa, s. 41-42, 96-100, 162-63, 173-74.

9 Sama, s. 563-64.

10 Rossiiski gosudarstvennoi voennyi arhiv (RGVA, Venäjän valtion sota-arkisto), fond 1/p, opis 3e, delo 1, sivu 277-79.

11 RGVA, f. 1/p, op. 6v, d. 16, s. 115-116.

12 RGVA, f. 1/p, op. 4v, d. 13, s. 116-118.

13 RGVA, f. 1/p, op. 1e, d. 9, s. 206, 221, 275-77, 284; op. 4e, d. 14, s. 52, 54, 56.

14 Zbrodnia Katynska w swietle dokumentow. Londyn 1962.s.81-82. Muina paikalla olleina puolalaisina mainitaan Marian Morawski, Leon Tyszynski ja Eustachy Gorczynski.

15 Rs. J. Czapski, Na nieludzkiej ziemi, Warszawa 1990.

16 ’Stalin, Sikorskij, Anders i drugie. Dokumenty’, toim. ja johdannolla varustanut N.S. Lebedeva, Meždunarodnaja žizn, 1990, no. 12, s. 128-30.

17 Muistio Vyšinskin ja Kotin keskustelusta 14.10. 1941,Arhiv vnešnei politiki Ros- siiskoi Federatsii (AVP RF, Venäjän ulkopolitiikan arkisto), f. 048, op. 52a, papka 458, d. 2, ss. 55-58.

18 Sen osoittavat venäläisten ja puolalaisten tutkijoiden huolelliset arkistotutkimuk- set. Ks. A.E.Gurjanov, ’Polskie spetspereselentsii v SSSR 1940-1941, Istoritšeskie sborniki ”Memoriala”, 1, Repressii protiv poljakov i polskih graždan, Moskva 1997; A. E. Gurjanov, ’Obzor sovetskih repressivnyh kampanii protiv poljakov i polskih graždan, Polskaja ssylka v Rossii XIX-XX vekov:regionalnye tsentry, Kazan 1998.

19 Mainitun keskustelun muistio, AVP RF, f. 048, op. 52a, papka 458, d. 2,

20 ’Stalin,Sikorski,Anders i drugie’ Meždunarodnaja žizn 1990,no.12. Stalin korjasi, että oikeastaan agentteja ei lähettänyt Sikorski, vaan hänen esikuntapäällikkönsä kenr. Sosnkowski.

21 RGVA, f. 1/p, op. 01e, d. 4, s. 3-4.

22 ’Stalin, Sikorski, Anders i drugie’ Meždunarodnaja žizn 1990, no. 12, s. 134-40.

23 AVP RF, f. 048, op. 52a, papka 458, d. 2, s. 16-18.

24 UPVI NKVD SSSR:n raportti 5.12. 1943, RGVA, f. 1/p, op. 01e, d. 1, s. 51-53.

25 Dokumenty i materialy po istorii sovetskih-polskih otnošenii,7.osa,Moskva1973.

26 Cz. Madajczyk, Dramat katynski, Warszawa 1989, s. 35-82; M. Balfour, Propa- ganda in War, 1939-1945, London 1979, s. 332-34.

27 Merkintä 17.4. 1943, Goebbels Tagebücher, April-August 1943.

28 Perepiska predsedatelja Soveta ministrov SSSR s prezidentami SŠA j premjer-ministrami Velikobritanii vo vremja Velikoi Otetšestvennoi voiny 1941-1945 gg, 1. osa,Perepiska s W.Churchillem i C.Attlee (ijul 1941 g.-nojabr 1945 g.),Moskva1957

29 Madajczyk, op. cit., s. 42-23; Katynskaja drama, Moskva 1991, s. 90-92.

30 The Katyn dispatches of Sir Owen O’Malley to the British Government, London 1971.

31 Foreign Relations of the United States. Diplomatic Papers (FRUS), 1943, vol. 3, Washington 1963, s. 383.

32 J.K. Zawodny, Katyn. Paris 1989, s. 145-60.

33 The Brimingham Library, AP20/10/519; Katyn.1940-2000. Dokumenty, s.463-64.

34 G. Aleksandrov A.S. Štšerbakoville 22. 9. 1943, Rossiiskii gosudartsvennyi arhiv sotsialno-polititšeskoi istorii (RGASPI, Venäjän sosiaalisen ja poliittisen historian valtionarkisto)), f. 17, op. 125, d. 170, s. 103.

35 N.N. Burdenko V.M. Molotoville 27.9. 1943 ja siihen tehdyt Molotovin merkinnät 27.9. ja Vyšinskin merkinnät 30.9. 1943, RGASPI, f. 82, op. 2, d. 512, s. 10.

36 Ei ole poissuljettua, että Burdenkon valinta liittyisi hänen aikaisempaan kirjee-seensä Molotoville. Siinä hän kiinnitti huomiota saksalaisten keskeiseen argument- tiin heidän todistellessaan neuvostoliittolaisten syyllisyyttä Katynin teloituksiin: am- pumistapaan. ”Ollessani hallituksen komission jäsenenä Orlassa kaivoin esiin 1000 ruumista ja näin, että 200 neuvostoliittolaisella ammutulla oli täsmälleen samanlaiset haavat kuin puolalaisilla upseereilla.Kun vertaa huolellisesti saksalaisten pöytäkirjo- jen kuvauksia ja meidän ruumiinavauspöytäkirjojamme,niin vakuuttuu ampumistavan samanlaisuudesta ja näkee ’taitavan käden’. […] Näin ollen Orlan ja Katynin metsän joukkomurhien tekotavan samanlaisuuden on merkittävää ja antaa kiistattoman to-disteen,että asialla on yksi ja sama ’taitava käsi’, ja se paljastaa saksalaiset syylli-siksi Katynin tragediaan. Toivoen mahdollisuutta matkustaa pikapuoliin Smolenskin alueelle ja suorittaa uudestaan puolalaisten upseerien ruumiinavaukset olen koon-nut 25 pääkalloa saksalaisten teloittamilta venäläisiltä osoittaakseni haavojen sa-manlaisuuden ja tarvittaessa esittääkseni ne ennakolta liittolaisillemme. Tutkin par-haillaan pääkalloja huolellisesti neurokirurgisen instituutin patologianatomin, profes- sori Smirnovin kanssa,paikan päällä niitä tutkivat rintaman pääoikeusasiantuntija Ogarkov ja Moksova 1. lääketieteellisen instituutin professori, rintaman pääpatologi- anatomi D.N. Voropajev prikaateineen. N.N. Burdenko V.M Molotoville 2.9. 1943, Gosudarstvennyi arhiv Rossiiskoi Federatsii (GARF,Venäjän valtionarkisto), f. 7021, op. 114, d.8, s.18-24. – Ampumistapojen samankaltaisuuden selityksenä on yksin-kertaisesti hitleriläisten ja stalinilaisten pyöveleiden yhtäläinen ammattitaito.

37 Erityiskomission työstä ks.dokumentteja kokoelmassa Katyn 1940-2000, s. 498 - 544.

38 Dimitrov Stalinille ja Molotoville 19.12.1944, RGASPI, f.495, op. 74, d.98, s. 8-9.

39 K.P. Goršen R.A. Rudenkolle, GARF, f.7445, op. 2,d.39,s.61-63;N.S. Lebedeva, Katyn: prestuplenie protiv tšelovetšestva, Moskva 1994, s. 300-302.

40 A. Moszynski, Lista katynska. Jency obozow Kozielsk - Ostaszkow - Staro-bielsk zaginieni w Rosiji sowickiej. Londyn 1949.

41 J. Mackiewicz, The Katyn Wood Murders, London 1951; J. Czapski, op. cit.; S. Swianiewicz, W cieniu Katynia, New York 1979.

42 J.K. Zawodny, Death in the Forest. The Story of the Katyn Forest Massacre. Notre Dame 1962.

43 L. FitzGibbon, A Crime Without Parallel (L.1971); The Katyn Cover-Up (L.1972); Katyn – A Triumph of Evil (L. 1975); Unpitied and Unknown. Katyn – Bologoye – Dergachi (L. 1975).

44 Swianiewicz, op. cit., s. 326.

45 Dokumenty Katynia Decyzja, Warszawa 1992, s. 74.

46 Sama, s. 52, 56.

47 Katyn 1940-2000 (Moskova 1991), s. 565-72.

48 V. Abarinov, Katynskij labirint (Moskova 1991), s. 179-81.

49 Lainattu kirjassa L. Jezewski & E. Lojek, Katyn 1940 (New York 1987),s. 53-54.

50 Ks. Katynskaja drama, s. 179-201.

51 Jakovlevin johdanto kokoelmassa Katyn. Plenniki neobjavlennoi voiny. Dokumenty s. 5-6.

52 Katyn 1940-2000. Dokumenty, s. 164-65.

53 Erityisarkisto,Osobyi arhiv,valtion keskusarkistoista salaisin,myöhemmin nimel- tään Historiallis-dokumentaalisten kokoelmien keskusarkisto (TsHIDK), joka 1999 yhdistettiin sotaarkistoon (RGVA). Sotavankileirien toimintaa liittyvien asiakirjojen lisäksi siellä säilytettiin sotasaalisaineistoja Saksasta ja muista maista.

54 Falin Gorbatšoville 23.2. 1990, Katyn 1940-2000. Dokumenty (2001), s. 578-80.


"Stalinin ja Berijan hyväksymä keskuskomitean esitys" on karkea väärennös,kuten myös tässä tarkasteltu Shelepinin muistilappu Hrushtsheville vuodelta 1959, jolle tuo toinen väärennys perustuu

http://bezpolit.narod.ru/katyn/shelepin.html


" Книжная полка Д.Р.Гафиятуллина

Источник:Рукописная записка председателя КГБ при СМ СССР А.Н. Шелепина от 3 марта 1959 г. на сайте katyn.ru

Shelepin_1_01.jpg

Письмо Шелепина Хрущеву и проект постановления Президиума ЦК исполне- ны не на соответствующих бланках, а на простой бумаге рукописно. Но из сте- нограммы заседа- ния Конституционного Суда, где рассматривался этот доку- мент, следует, что председа- тель КС упоминает наличие бланка 1930-х гг.[1] "


Shepepinin kirje Hrushtsheville ja Keskuskomitean Puhemiehitön toimeenpanokäs- kyä ei ole tehty asianomaislle kaavakkeille, vaan tavalliselle paperille käsin kirjoitet- tuna. Perustuslakituomioistuimen istunnon pikakirjoituspöytäkirjasta, jossa tarkas-tellaan tätä asiakirjaa, seuraa, että istunnon puheenjohtaja muistutttaa 30-luvun kaavakkeiden olemassaolosta.

" На «письмо Шелепина», посланное в 1959 г. (дату письма 3 марта 1959 г. см. ниже) канцелярист общего отдела ЦК поставил штампик входящего номера в 1965 году. Из этого следует, что он не передавал сверхсекретное письмо Генеральному секретарю ЦК 6 лет и 6 дней.[2] "

"Shelepinin kirjeeseen", joka on lähetetty v. 1959 ( 3.3.1959) TseKan yleisen osas- ton kanslisti on pannut juoksevalla numerolla varustetun leiman vuonna 1965. Se tarkoittaa, että hä ei välittänyt huippusalaista kirjettä TseKan pääsihteerille 6 vuotta ja 6 päivää aikaisemmin.

" В соответствии с содержанием документ должен был иметь высший гриф секретности - "Особая папка", а не "Совершенно секретно".[5] "

Sisällön mukaan asiakirjassa olisi pitänyt olla korkein salaisuusaste: "Erikoiskansio", eikä "erittäin salainen":

" Обращает на себя внимание каллиграфический почерк письма,каждая буква выписана отдельно. Этот почерк не принадлежал самому Шелепину. "

Kirjeen erikoinen kalligrafinen käsiala kiinnittää huomiota, joka kirjain on kirjoitettu erilleen.

Kirje ei ole Shelepinin käsialaa.

" Кто-то из его помощников тщательно выводил буквы под диктовку Председа- теля КГБ СССР,но при этом не воспользовался пишущей машинкой? Сообра-жениями секретности это не могло быть объяснено, потому что документ про- ходил через обычную почту и канцелярию, о чем свидетельствуют штампики делопроизводителей.[2] "


Tekstasiko joku apulainen huolellisesti kirjaimia KGB:n puheenjohtajan sanelusta käyttämättä tässä kirjoituskonetta? Tätä eivät selitä salaisuusmääräykset, koska asikirja meni tavallisen postin ja kanslian kautta, mitä todistvat suorittajien leimat.

" Отсутствие бланка и шрифта пишущей машинки при изготовлении этого доку- мента может объясняться тем, что фальсификаторы не имели доступа к пишу- щим машинкам и бланкам КГБ СССР за соответствующий период времени. "

Kaavakkeen ja konekirjoituksen puuttumisen tämän asiakirjan valmistelussa voi selittää se, että väärentäjät eivät päässeet käyttämään KGB:n kaavakkeita eivätkä kirjoituskoneita tuona aikana.

" На «письме» нет ни малейших помет или распоряжений ни одного секретаря ЦК КПСС - получается,что письмо Председателя КГБ Шелепина из секретарей ЦК вообще никто никогда не видел.[2] "

"Kirjeessä" ei ole yhdenkään NKP:n sihteerin ainoatakaan merkintää eikä mää- räystä, mikä merkitsee, että ylipäätään kukaan NKP:n sihteeristä ei ole nähnyt KGB:n puheenjohtaja Shelepinin kirjettä.


Shelepin_1_021.jpg

" Общеизвестная аббревиатура КГБ расшифрована, а НКВД - почему-то нет "

KGB:n yleisesti tunnettu lyhenne on kirjoitettu auki, mutta miksi ei NKVD:



Shelepin_1_022.jpg

" Тройки НКВД СССР были ликвидированы Постановлением от 17 ноября 1938 г. Совета народных комиссаров СССР и ЦК ВКП(б). Было предписано: «Ликви-дировать судебные тройки,созданные в порядке особых приказов НКВД СССР а также тройки при областных,краевых и республиканских управ- лениях РК милиции. Впредь все дела в точном соответствии с действующим законодательством о подсудности передавать на рассмотрение судов или Особого совещания при НКВД СССР».[2] "

HKVD:n erityismääräyksella asettamat troikat (kolmen tuomarin "pikatuoomioistui- met") lakkau-tettiin marraskuun 17. päivänä 1938 NL:n Ministerineuvoston ja NKP:n Keskuskomitean päätöksellä,samoin läänin-,piirin- ja tasavallanhallinnon asettamat miliisin troikat.

" В «письме Берии» «Пакета №1» предлагается расстрелять 25.700 граждан бывшей Польши,а «записка Шелепина» сообщает,что были расстреляны лишь 21857 человек.[3]"

"Paketti 1":n "Berijan kirjeessä" määrätään ampumaan 25700 entisen Puolan kansalaista, mutta "Shelepinin muistiinpanossa" oli ammuttu vain 21857 ihmistä.

" В апреле-мае 1940 года пленные поляки были вывезены из Старобельского и Осташковского лагерей военнопленных живыми, что следует из нескольких тысяч архивных документов.[2] "

Huhti-toukokuussa vangitut puolalaiset vietiin Starobelskin ja Ostashkovskin sotavankileireistä elossa, mikä käy ilmi tuhansista arkistodokumenteista.

" В «письме Шелепина» указаны на 1959 год целыми и хранящимися в архиве «учетные дела на военнопленных» Старобельского лагеря, но эти дела были сожжены еще 25 октября 1940 г., о чем инспектор Письменный и сержант гос- безопасности Гайдидей в тот же день составили акт, до сих пор хранящийся в архиве.[2] "

"Shelepinin kirjeessä" viitataan vuonna 1959 kokonaisina ja arkistossa säilytettävinä Starobelskin leirin sotavankiluetteloihin, mutta nämä tiedot poltettiin jo 25.10. 1940, mistä tarkastaja Pismennyi ja valtollisen turvalluuspalvelun kersantti Gaididei samana päivänä laativat pöytäkirjan, joka on säilyut tähän päivään asti arkistossa.

"Старобельский лагерь находится не «близ Харькова»,а в Ворошиловградской области - почти за 250 км от Харькова.[2] "

Starobelskin leiri ei sijaitse lähelläkään Harkovia,vaan Voroshilovskin alueella lähes 250 km:n päässä Harkovista.

" Пропущена запятая: "расстреляно 21.857 человек из них..." (уточнение). [5]

Пропущена буква "о" в слове "челвек".[5] "

TÄSSÄ SE YT SANOTAAN:

" Пропущены тире: "в Катынском лесу (Смоленская область) (отсутствует тире) 4.421 человек" и т.п.[5] "

KATYNIN METSÄSSÄ (Smolenskin alueella) AMMUTTIIN 4.421 IHMISTÄ.

(Kaikki ruumiit Katynissa eivät kuitenkaan olleet ammuttuja, eivät puolalaisakaan! Sitä olivat todistettavasti ne 1442, joista on muistolaatta, RK)

Shelepin_1_03.jpg

" Уголовные дела спутаны с учетными делами на военнопленных.[4] "

Rikos- ja sotavangit on sekoitettu.

" КПСС в 1940 году называлась ВКП(б).

Пропущена запятая после слова "делам" (причастный оборот).

Shelepin_1_04.jpg

Пропущена запятая после слова "выдавалось".[5]

Cлово "никому" написано раздельно.[5]

Shelepin_1_05.jpg

Неуместное упоминание Советских органов.

Shelepin_2_01.jpg

Слова «Для Советских органов... по инициативе Советских органов власти» вы дают "польский акцент". Не только председатель КГБ, но и простые граждане различали зако- нодательную власть - Советы (Верховный Совет и пр.), кото- рые, кстати, не имели ника- кого отношения к Катынскому делу, и партийно-государственные органы власти.[2]  "

Termillä "neuvostoelimet" on puolalainen kaiku. Paitsi KGB:n puheenjohtaja, myös tavalliset neuvostokansalaiset erottaisivat lainsäädäntövallan - neuvostot (Korkein neuvosto jne.) - joilla muuten ei ollut mitään tekemistä Katynin tapahtumien kanssa (samaa kuin suomalaiset nimittäisivät poliisi- tai sotilaselimiä "valtuustoiksi", RK)


" В названии комиссии пропущено слово «обстоятельств»,а слово «Комиссия» написано с маленькой буквы.[6]

Shelepin_2_02.jpg

"Tuon komission johtopäätösten mukaan kaikki likvidoimamme puolalaiset katsotaan saksalaisiksi maahanhyökkääjiksi. ... "


"Материаль расследования".

" Tutkimusmateriaalit"

" Советская печать - пишется с маленькой буквы (польский акцент).  "

Puhtaaksikirjoittaja ei ole tiennyt, että "Neuvosto(kirja)paino" oli firma, joka kirjoite- taan isolla (kuin "Valtion rautatiet"), ja kirjoittanut sen pienellä, mikä suomeksi tar- koittaisi lähinnä "valtuustolehdistö", "-kirjapaino"...  (Toki olisi sitten muitakin lehtiä ja kirjapainoja.)

" Насчет "выводы комиссии прочно укрепились" - оптимистическое заявление (учитывая мнение Конгресса США и западной прессы). Дезинформация со стороны КГБ СССР высшего руководства страны? "

" Ilmaus "komission johtopäätökset on vakuuttavasti ("hienosti!") vahvistettu" on opti-mistinen (voitontuntoinen) ilmaus (kuten sen näkee USA:n Kongressi ja lehdistö!). Korkeimman neuvostojohdon harhautusta KGB:N taholta?


Shelepin_2_03.jpg

Пропущена запятая после "Исходя из изложенного".

Пропущена запятая в причастном обороте "лиц, расстрелянных". "

Pilkut väärin.


Shelepin_2_04.jpg

"Для исполнения могущих быть запросов" - польский акцент. "

Puolalainen sanonta.

Shelepin_2_05.jpg

На самом деле прилагается проект постановления Президиума ЦК КПСС.[6] "

Aivan samanlainen sävy on "Politbyroon määräyksessä"...

" Совершенно нехарактерная и не совпадающая с той,что есть в начале письма расшифровка КГБ как “Комитета Государственной Безопасности” с использованием написания всех слов с прописной буквы.[6] "

Aivan epätyypillistä ja yhteensopimatonta (kirjoittaa auki KGB tässä yhteydessä) sen kanssa,että kirjeen alussa on KGB:n aukikirjoitus "Valtion turvallisuuskomitea"

«Письмо Шелепина» послано в ЦК КПСС через канцелярию КГБ,поскольку имеет исходящий номер (Н-632-ш) и дату отправки 3 марта 1959 г., но на нём нет входящей регист- рации в марте 1959 года в ЦК КПСС.[2]

На письме, помимо штампа 9 марта 1965 года,есть еще один штамп от 20 марта 1965 года.При повышении контрастности там становятся видны надписи "ЦК КПСС" и "Общий отдел". "

Tavallisessa postikirjeessä on leima paitsi 9.:ltä myös 20.:lta marraskuulta 1965.


Shelepin_2_stamp.jpg

Это означает, что письмо было принято и зарегистрировано в ЦК КПСС даже не один раз. В то же время, ни Шелепин, ни Хрущев уже не работали в этот момент на своих должностях. [2] "

Tämä tarkoittaa, että kirjettä on tuskin otettu kertaakaan Keskukomitean rekisteröin-tiin. Sillä hetkellä sen enempää Hrushtshev kuin shelepinkään eivät toimineet noissa viroissa.


Shelepin_3_01.jpg

Shelepin_3_02.jpg

ЦК КПСС представлял собой сотню человек, тогда как Политбюро - лишь не- сколько высокопоставленных членов партии.Настоящий Шелепин, безусловно, знал разницу между ЦК и Политбюро.[2][4] "

NKP:n keskuskomitaan kuului satoja ihmisiä, kun taas Politbyroohon vain muutamia korkeasti arvostettuja puolueen jäseniä. Silloinen(kin) Shelepin aivan varmasti tiesi koeskukomitean ja Politbyroon eron...

" Описывая «решение Политбюро ЦК ВКП(б)» от 5 марта 1940 года, исполни- тель написал «ЦК КПСС».[2] Но партия была переименована из ВКП(б) в КПСС лишь в 1952 году. "

"Politbroon" päätöksen asemasta tekijä kirjoitti "keskuskomitean" päätös.

" Пропущена запятая после слова "операции" (причастный оборот).

Shelepin_3_03.jpg


[1] Ф.М. Рудинский,заведующий кафедрой Волгоградской высшей следствен- ной школы МВД РФ, книга «Дело КПСС» в Конституционном суде» М., «Были- на», 1999, с. 317. - цит. по http://www.duel.ru/200233/?33_1_2

[2] http://www.duel.ru/200947/?27_5_1

[3] http://www.duel.ru/200946/?26_3_1

[4] http://www.duel.ru/publish/muhin/katyn.html

[5] http://katyntruth.hotmail.ru/mihailovpodlogpril.htm

[6] http://www.nastej.ru/e/50476-katyin-ey-69-let-ili-vse-taki-68-andrey-mihaylov


http://en.wikipedia.org/wiki/File:Katyn_-_decision_of_massacre_p1.jpg

Puolueen nimi ei nimittäin ollut 5.3.1940 "Yleisliittolainen kommunistinen puolue (b)" ven. VKP (b) (kuvassa, BKП (б)), vaan se oli vielä oli "Venäjän kommunistinen puo-lue (b)" (VKP(b), jossa b tarkoittaa "bolshevikit", venäjäksi PКП (б). Nimi vaihdettiin puolueen 19. edustajakokouksessa 1952.

http://dic.academic.ru/dic.nsf/bse/97424/%D0%9A%D0%BE%D0%BC%D0%BC%D1%83%...

" В связи с образованием Союза ССР 14-й съезд партии (1925) переименовал РКП (б) во Всесоюзную Коммунистическую партию (большевиков) - ВКП (б). 9-й съезд партии (1952) переименовал ВКП (б) в Коммунистическую партию Советского Союза (КПСС). "

Tuo Shelepinin lapun kuvan linkki on valitettavasti mennyt pimeäksi:

http://www.tiede.fi/keskustelut/post1329272.html#p1329272

Mutta hätä ei ole tämän näköinen: linkit katoilee kuin pierut Saharaan, mutta onpa netti:

http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/k... "


***

https://cont.ws/@id373555267/1049404


Предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.


Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

Европейский суд принял сенсационное решении о том, что предоставленные при Горбачеве и Ельцине «документы», указывающие на то, что в расстреле десятков тысяч польских офицеров под Катынью повинен Сталин и советская сторона, оказались фальшивкой.

Молчит либеральная РС «Эхо Москвы», молчат «Грани», молчит «Новая газета».

А ведь это топ-сенсация мирового уровня.

И что теперь со всем эти делать?

Россия не несёт ответственности за массовый расстрел польских офицеров в Катыни– такое решение принял Европейский суд по правам человека.

Решение сенсационное: выходит, что последние 20 лет руководство нашей страны неустанно каялось в преступлении, которое в 40-е годы совершил кто-то другой. Выходит, что документы о катынском расстреле, которые появились в конце 80-х из рукава члена Политбюро ЦК КПСС Александра Яковлева, не более чем фальшивка – суд даже не принял их к рассмотрению.

Кому-то в окружении президента СССР Михаила Горбачёва нужно было ском-прометировать отечественную историю и лично Иосифа Сталина накануне распада СССР.

Читайте также: Граждане, будьте бдительны! Крайне критически относитесь к «документам», которые якобы разоблачают «злодеяния» сталинского периода.

https://zzackon.ru/  "


***

http://khpg.org/en/index.php?id=1588896084&fbclid=IwAR3seaBE_wzNR0oY6kkdXFg8GrIzD7wjsvyCSVHdGEiZvm8xdun-1dc0pyE

08.05.2020 | Halya Coynash
News from the CIS countries

Russia removes memorial to Katyn Massacre in new attack on historical truth

1588904635.jpg

Dismantling of remembrance plaques to the victims of the Terror and to 6,300 Polish officers and others murdered by the NKVD Photo Artem Vazhenkov

On the eve of the 75th anniversary of the end of World War II, Russian officials, acting on an order from the prosecutor's office,  have removed plaques commemorating vic-tims of the Terror and Polish officers executed by the NKVD in 1940, while the Soviet Union was still collaborating with Nazi Germany.  This may have been a regional ini-tiative, but it is very much in line with Russia’s aggressive attempts under President Vladimir Putin to blur or rewrite the darkest pages of Soviet history. 

Two memorial plaques, erected in 1991, were removed from the former NKVD buil-ding in Tver on 7 May.  One read: “In memory of the tortured. In the 1930s-1950s this was the Central NKVD - MGB for the Kalinin oblast and its internal prison”, the second: “In remembrance of the Poles from the Ostashkov Camp, murdered by the NKVD in Kalinin.  As a warning to the world”.

The 6,300 Poles killed at the Ostashkov Camp were from the 22 thousand Polish mi-litary and police officers and members of the intelligentsia taken prisoner after the So-viet Union invaded Poland on 17 September 1939 and murdered in cold blood in Ap-ril and May 1940.  This heinous crime is known as the Katyń Massacre, after the exe-cutions carried out in the forest at Katyn, near Smolensk, however the Polish officers were also executed in prison camps at Kozelsk, Starobyelsk, near Kharkiv in Ukraine and in Belarus.   

The Nazis first reported finding a mass grave at Katyn in April 1943, with the Soviet authorities trying then and for decades later to claim that the graves were of victims of Nazi Germany.  It was only in 1990 that Soviet culpability was finally admitted. 

If, when it came to Soviet victims of Stalin’s Terror, there was mounting openness until Putin’s regime, the same cannot be said for Russia’s attitude to the Katyń Massacre, which has always been much too secretive.

Under Putin and the FSB, whose power he reinstated, there has been a pronounced move away from historical honesty and towards the ‘rehabilitation’ of Stalin and of the Cheka, or first Soviet secret police and all its successors.  Two historians of the Terror, Yuri Dmitriev and the late Sergei Koltyrin, who died on 2 April in prison, have been imprisoned on politically motivated charges, and the renowned Memorial Society is under constant attack. 

A Levada Centre poll in March 2019 showed a record level of approval for Stalin.  71% of Russians said that they have a positive attitude to his role in their country’s history, with just over half the population saying that they view a dictator responsible for the death of millions “with respect”. 

Putin’s use of Victory Day and glorification of the Soviet war against Nazi Germany began earlier, but became quite pathological after Russia’s invasion of Crimea and military aggression in eastern Ukraine. 

It is probably the need to maintain this myth about the glorious Soviet army under the wise leadership of Comrade Stalin that has led to extraordinary attempts, including from diplomats, to blame Poland for WWII and to justify the Molotov-Ribbentrop Pact which, in its secret protocols, agreed to carve up Poland. 

The reason is self-evident.   Attempts to present the Soviet Union as having freed the world from ‘fascism’ are not well-served by the brutal facts regarding Stalin’s pact with Hitler and collaboration which only changed on 22 June 1941 because of the Nazi invasion.

Since the facts are so clearly in the way, repressive measures have been used to avoid them seeing the light of day.  The most grotesque of these was the prosecution of Vladimir Luzgin from Perm for reposting a text which stated that both Nazi Germa-ny and the Soviet Union had invaded Poland in 1939.  This was not some anomality from a provincial court since the appeal against Luzgin’s conviction went to the Sup-reme Court. This effectively ruled that the Soviet Union did not invade Poland in 1939.  The Supreme Court agreed with the first court that the offending paragraph constituted “the public denial of the Nuremberg Trials and circulation of false infor-mation about the activities of the USSR during the years of the Second World War”.  It issued its ruling on 1 September 2016,  on the 77th anniversary of Nazi Germany’s invasion of Poland, 17 days before the Soviet Union also invaded, as Luzgin’s text had said.