Täällä on yksi "asiantuntijalausunto" "oikeusvaltioperiaatteesta", jossa sitä ei ollenkaan määritellä ja jossa pelkästään populismi, mutta ei lainkaan elitismi, nähdään sille uhkana:

https://perustuslakiblogi.wordpress.com/2018/09/14/martin-scheinin-populismin-muodostamasta-uhasta-oikeusvaltiolle/

Martin Scheinin: Populismin muodostamasta uhasta oikeusvaltiolle

14.09.2018 Kirjoittanut Blogin toimitus 4 kommenttia


Tässä kirjoituksessa jatkan Juha Lavapuron avaamaa keskustelua populististen puo-lueiden vaalimenestyksen muodostamasta uhasta oikeusvaltiolle. Otan kopin Juhan kirjoituksen viimeisessä kappaleessa esitetystä lausumasta, jonka mukaan ”kansal-lismieliset populistit jatkavat nousuaan läntisissä demokratioissa eivätkä pohjoismai- den kaltaiset hyvin vakaatkaan demokratiat näytä olevan tästä kehityksestä täysin sivussa”.

Tuo ilmaisu voi herättää vastaväitteen joko siitä, ettei kansan vapaalle tahdolle pidä asettaa esteitä taikka siitä, ettei Suomessa ole todennäköistä, että populistinen puo-lue tai mikään muukaan yksittäinen puolue saisi enemmistöaseman eduskunnassa. Vastaan näihin vastaväitteisiin, ja samalla Juhalle, kahdeksan teesin muodossa.

Teesi 1: Populistista ohjelmaa tuskin (Suomessa) kannattaa enemmän kuin 20 % äänioikeutetuista

En pidä vakavana huolta siitä, että populiset puolueet - Suomessa lähinnä perussuo- malaiset – ”jatkavat nousuaan”. Mielestäni tuollaisen ennusteen esittäminen itse asi-assa tarjoaa tekohengitystä populistisille liikkeille, joiden elinehto on kannatusluku-jen jatkuva nousu. Jos kannatus vakiintuu tai kääntyy laskuun, populismin tenho ka-toaa. Mielestäni 20 %:n teesin tueksi on aineistoa Suomesta, Ruotsista, Briteistä ja USA:sta. Suomessa siniset tulevat ensi vuonna katoamaan puoluekartalta ja perussuomalaisten kannatus painuu 10 %:n tienoille.

Teesi 2: Mobilisaatio ja demobilisaatio ovat tärkeitä

Populistien tie valtaan ja samalla heidän muodostamansa uhka demokratialle ei ensisijaisesti edellytä äsken mainittua 20 %:a suurempaa kannatusta vaan tehokasta kannattajien mobilisointia äänestämään ja yhtä tehokasta epävarmojen äänestäjien ja vastustajien demobilisointia. Tämän takia Facebookin kautta jaettu disinformaatio ja sen räätälöity kohdennus vastaanottajan profiloinnin avulla ovat olleet avainase-massa sekä Brittien Brexit-kansanäänestyksessä että Donald Trumpin valinnassa USA:n presidentiksi. Trumpin salaisessa ja massiivisessa kampanjassa mm. epävar-mojen kannattajien passivoimiseksi ja Hillary Clintonin kannattajiksi lokeroitujen ih-misten harhauttamiseksi esimerkiksi ”äänestämään” tekstiviestillä, on paljon opittavaa vaalien järjestäjille ja valvojille.

Teesi 3: Populistit jakavat äänestäjäkunnan ”meihin” ja ”muihin”

Profilointi ja informaation räätälöity kohdennus heijastavat yleisempää populistien strategiaa: siinä missä Hitler tai Mussolini silloisen uuden teknologian (radio) avulla kokosivat kansaa suuren johtajan tueksi (tietenkin jo silloin mm. syntipukkeja kon-struoimalla), nykyajan populistit haluavat aikaansaada polarisaatiota, vastakkain-asetteluja. Sen avulla tiivistetään ja mobilisoidaan omia kannattajia, ja samalla iden-tifioidaan ne ”muut” joita sitten disinformaation avulla pyritään demobilisoimaan.

Populismi ei ole alhaalta ylös lähtevä liike kansan kuuntelemiseksi, vaan autoritaari-sesti ja manipuloiden rakennettu ylhäältä johdettu kampanja ”meidän” konstruoimi-seksi suhteessa niihin ”muihin”, jotka eivät ”oikeastaan” kuulu kansaan vaan ovat esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia, suvakkeja, eliittejä tai kansanvihollisia.

Populistit eivät puhu koko kansan puolesta vaan itse konstruoimansa ”todellisen” kansan nimissä, mikä voi viitata vaikka Brexit-kansanäänestyksen 52 %:n enemmis-töön (joka sekin oli luotu valheilla ja manipulaatiolla). Polarisaation tietoinen aiheut-taminen merkitsee, että populistit hakevat kannatuksensa ulkomaalaisvihan ja rasis-min asenteista ja ovat siksi joko aidosti tai taktisista syistä liikkeellä likaisen asian puolesta.

Teesi 4: Menestyäkseen populistit usein turvautuvat likaisiin keinoihin

Ensimmäisenä esitetystä 20 %:n teesistä jo ilmenee, ettei populisteille ole tunnus-omaista nousu valtaan demokraattisin keinoin,äänestäjäkunnan enemmistön tahdos- ta. Manipulatiivinen disinformaatio ja profilointiin perustuva sen räätälöity kohdennus ovat jo itsessään epädemokraattisia ja usein lainvastaisia keinoja.Niitä saattavat täy- dentää vaalirahoitusta koskevan lainsäädännön räikeät loukkaukset (kuten USA:ssa ja Briteissä) ja äänioikeutettujen piirin ja vaalipiirijaon manipulointi. Donald Trump valittiin presidentiksi vain siksi, että äänioikeus oli osavaltiotason toimenpitein riistet-ty tai käytännön toimenpitein estetty suurelta osalta afroamerikkalaisia ja vaalipiirija-koa oli manipuloitu. Unkarissa Orbanin vaalimenestys on osin seurausta vaaliluette-lon manipuloinnista mm. julistamalla muiden maiden etniset unkarilaiset äänioikeu-tetuiksi kansalaisiksi. Suoranainen vaalivilppi kuuluu sekin monien maiden populis-tien keinovalikoimaan,milloin se vain on mahdollista (esim. sähköisen äänestämisen manipuloinnin kautta). Populistit ovat huolestuttavan usein liikkeellä likaisin keinoin likaisen asian puolesta.

On tietenkin totta, ettei Suomen sinisiä tai perussuomalaisia voi pitää vastuullisina Trumpin ja Orbanin tai heidän tukijoidensa rikoksista.Mutta sama ilmiö, huomattavien vapauksien ottaminen suhteessa laillisuuteen, näkyy myös Suomessa. Kun Jussi Halla-aho sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hän leimasi sen vain yksittäisten tuomareiden ”mielipiteeksi”. Myös Laura Huhtasaaren suhtautumisen pro gradu -työtään koskeviin plagiarismitutkimuksiin voi mainita samassa yhteydessä. (Ks. myös jäljempänä uhriutumisesta sanottua.)

Teesi 5: Politiikan tutkijat ja media ruokkivat populismia

Suomessakin politiikan tutkijat ovat hiljattain havainneet, ikään kuin yllättyneinä, että populistit ovat saaneet suhteettoman suuren osuuden mediassa. Esimerkiksi maa-hanmuutosta keskusteltaessa toimittajien on helppo hakea ”debattia” ottamalla mu-kaan perussuomalainen poliitikko. Britanniassa Nigel Farage, joka seitsemän kertaa epäonnistui oman parlamenttipaikan saamisessa vaalien kautta, mutta lopulta valit-tiin Euroopan parlamenttiin UKIP:n valtakunnallisen ääniosuuden turvin, on saanut vakioaseman puhuvana päänä televisiossa, ikään kuin hän olisi vakavasti otettava poliitikko. Valheellinen tasapaino (false balance) on ilmiö, jossa totuus ja valhe, fakta ja fiktio, tutkiva journalismi ja salaliittoteoriat asetetaan toisiinsa nähden tasavertaisi-na yleisön arvioitaviksi – tai ennemminkin viihteeksi. Tällä menettelyllä media tekee populistit valheineen ja vihapuheineen hovikelpoisiksi, ikään kuin yhdeksi hyväksyttäväksi vaihtoehdoksi.

Asian ironinen puoli on, että juuri politiikan tutkijat ovat pitkälti aiheuttaneet false ba-lance -tilanteen mediassa. Heille populismi on kiinnostava yhteiskunnallinen ilmiö, siksi he artikkeleillaan, blogeillaan ja tviiteillään ovat olleet mukana nostamassa populistit mediakelpoisiksi keskustelijoiksi.

Teesi 6: Uhriutuminen on osa populistien strategiaa

False balance on kullanarvoinen populisteille, koska se antaa heille ilmaista televi-sioaikaa ja ylläpitää vaikutelmaa heistä vakavasti otettavana vaihtoehtona. Siksi po-pulistit puolustavat asemaansa reagoimalla ärhäkästi kaikkiin yrityksiin osoittaa hei-dän sanansa valheiksi tai rikoksiksi. He huutavat sananvapautta saadessaan rikos-syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. He inttävät yhtäläisestä oikeudes-taan mielipiteeseen, kun heidän sanomansa osoitetaan valheeksi. Ja kun populisti-ulkoministerimme toimii tavalla, joka on yhteensopimaton ulkoministerin aseman kanssa, hän vetoaa uskonnonvapauteensa. Kyllä, hallituksen ministereillä on sanan-vapaus ja uskonnonvapaus yksilöinä, mutta he käyttävät noita vapauksia eroamalla tehtävästään jos he eivät voi seistä Suomen linjausten takana. Kehen hyvänsä työn-tekijään ei sovellu linjaus, että sananvapautta tai uskonnonvapautta käyttäessään he olisivat sidottuja välttämään työnantajansa kannasta poikkeavia tekoja tai lausumia. Mutta tietyn uskontokunnan sanomaa levittämään valittu pappi ja valtakunnan hallituksen ministeri ovat eri asemassa.

Teesi 7: Todellinen uhka oikeusvaltiolle syntyy valtapuolueiden selkärangattomuudesta

Jos populistien aidon kannatuksen yläraja useimmissa maissa (mukaan lukien Suo-messa) on 20 % äänestäjäkunnasta, populisteille tärkeää ei ole kansan enemmistön kannatuksen saavuttaminen, vaan jatkuva näkyvyys ja polarisaatio, joiden avulla tuo 20 %:n potentiaalinen kannatus saadaan mahdollisimman hyvin ulosmitatuksi.

Pysyttäytyminen oppositiopuolueena on usein heidän ensisijainen vaihtoehtonsa. Mutta joskus tie hallitukseen voi aueta koalition kautta tilanteissa, joissa enemmistö-hallituksen kokoaminen on vaikeaa. Hallitukseen osallistumalla populistit voivat saa-vuttaa kolmenlaisia hyötyjä, joskin aina vaalikannatuksen alenemisen riskillä:

a) henkilökohtaiset hyödyt kuten narsistia aina houkutteleva jatkuva julkisuus, makea elämä autonkuljettajineen ja matkoineen;

b) poliittiset pikavoitot kuten siltarummut kotiseudulle, epämieluisten ryhmien (maa-hanmuuttajat, turvapaikanhakijat, kaksois-kansalaiset, ruotsinkieliset) kurittaminen ja yhteiskunnan militarisointi (etenkin jos populistit ovat sattuneet saamaan haltuunsa puolustusministerin salkun); ja tärkeimpänä

c) valtapuolueiden vetäminen mukaan populistien projektin toteuttamiseen. Valta-puolueiden – Suomessa tällä hetkellä sinisten hallituskumppaneiden eli keskustan ja kokoomuksen – vetäminen mukaan populistien vankkureiden vetämiseen onkin tärkein syy siihen, miksi oikeusvaltio voi olla uhattuna Suomessakin.

Teesi 8: Oikeusvaltion murentaminen on jo alkanut Suomessa

Se on jo alkanut. Ulkomaalaislain toistuvat muutokset turvapaikanhakijoiden oikeuk-sien ja oikeusturvan tahalliseksi murentamiseksi ovat esimerkki lainsäädäntövallan käytöstä pahantahtoisessa tarkoituksessa. Hyökkäykset perustuslain perusoikeus-luetteloa ja sitä tulkitsevia valtiosääntöoikeuden professoreita vastaan ovat esima-kua järeämmistä iskuista, joita voivat olla riippumattomien asiantuntijoiden korvaami-nen viran puolesta argumentoivalla virkamiehellä tai perustuslain tutkimuslaitoksella taikka enemmistöhallituksen tiukempi poliittinen kontrolli eduskunnan perustuslaki-valiokunnan enemmistön toiminnasta. Eduskunnassa vireillä oleva perustuslain 10 §:n tekstimuutos on häpeällinen esimerkki siitä, kuinka kiireen ja terrorismilla pelot-telun avulla yritetään viedä läpi tiedustelulainsäädäntöä, jonka tiedetään olevan pe-rustuslain vastainen ja jota ei ole osoitettu terrorismin torjunnan kannalta tehokkaam- maksi kuin perustuslain mukaiset keinot. Kolmen hallituspuolueen edustajat jyräsivät läpi saamelaiskäräjälain uudistamista koskevassa työryhmässä ratkaisun, jonka il-meisenä tarkoituksena on kaapata Saamen kansan vaaleilla valittu edustuselin pois saamelaisten omista käsistä.

Kirjoituksessaan Juha Lavapuro esitti terävän huomion siitä, kuinka helppoa meillä olisi eduskunnan yksinkertaisen enemmistön päätöksin puuttua ylimpien tuomiois-tuinten kokoonpanoon lisäämällä niiden tuomarien lukumäärää. Nykyiseltä hallituk-selta onneksi loppuu aika kesken, joten emme tiedä millainen lainmuutosten sarja saattaisi seurata tuomioistuinviraston perustamisesta. Niin kauan kuin perinteisiltä puolueilta on selkäranka hukassa, on aina olemassa vaara, että ensin harmittomalta vaikuttavaa lainsäädäntöä yritetään käyttää taikka vähin erin muuttaa oikeusvaltion murentamiseksi.


Martin Scheinin
Professori, EUI