https://www.facebook.com/groups/kielletytsanat/permalink/10157302413701424/

Kielletään lumenluonti. Luominenhan tarkoittaa jonkin uuden aikaansaamista.

Janne Pihlaja Kertokaa mikä on "lumen luomisen" etymologia.
 
 
" Miksi tavataan sanoa: "Luoda lunta", "lumenluonti"?

Miksi tavataan sanoa: "Luoda lunta", "lumenluonti"? Mitä tarkoittaa kyseisen termin sana "luoda", joka tässä tapauksessa tuntuu olevan homonyymi?

11.02.201122:41
 

Kaisa Häkkisen ”Nykysuomen etymologisen sanakirjan” (WSOY, 2004) mukaan tuo sanan konkreettinen merkitys (’lapioida, kaivaa, perata, ammentaa vettä, heittää, suunnata’) olisi luultavasti ollut vanhin ja siitä syntynyt abstraktimpi merkitys ’saada aikaan’ uudempaa perua. Sukukielten perusteella on päätelty, että alkuperäinen merkitys olisi ollut ’heittää’ ja rekonstruoitu muoto olisi ”loŋe-”.

Voisin kuvitella,että kuvallinen merkitys olisi voinut syntyä siten,että on haettu jotakin konkreettista kuvaamaan jumalolentojen luomistyötä. Eivät he nyt ehkä sentään lapiolla olisi maata heitelleet, mutta luomisen samaistaminen lapiointiin on ollut ehkä maallikoille helposti miellettävä asia.Häkkisen mukaan ”luoda” merkityksessä ’saada aikaan’ on esiintynyt suomen kirjakielessä jo sen alusta eli Agricolan ajoilta asti ja saattanut olla uskonnollisessa käytössä jo keskiajalla. "

 
Risto Koivula:  Kaisa Häkkistä ei yleensä pidä uskoa (Ns. Turu_tiäre):
 
 
 
...
 
Die Möglichkeit, dass die Ergebnisse KOIVULEHTOs in die germanistischen Hand- bücher Eingang finden, besteht jetzt dadurch,dass FROMM 1986 eine Arbeit Von 1983 in einem Rahmen, der ihr leicht den Status einer Expertise verleihen könnte, mit geringfügigen Erganzungen noch einmal veröffentlicht hat (s.u.). In Finnland dürfte das neue Gedankengut, das auch revolutionäre Aspekte ”vorgermanischer” Lohnschichten umfasst, über den 6. Band des ”Nykysuomen sanakirja” (HÄKKINEN 1987), des Wörterbuchs desheutigen Finnischen, in weiten Kreisen bekannt und dort naturgemäss als gesicherte wissenschaftliche Erkenntnis rezipiert werden.
 
...
 
Welchen enormen Erdrutsch die neueren Forschungen auf dem Gebiet der germa-nischen Elemente des Ostseefinnischen bewirkt haben, wird deutlich, wenn man die tausend hüfigsten Worter des Finnischen, wie sie HÄKKINEN im Etymologieband des "Nykysuomen sanakirja" lauflistet, nach ihrer Herkunft sichtet.
 
Von schon in der früheren Literatur als ältere germanische Entlehnungen angesehe-nen Lexemen enthält die Liste, Wenn man nur die Grundworter berücksichtigt, 28 Lexeme: ja ‘und’, sama ‘derselbe’, mainita ‘erwöhnen’, helppo ‘Hilfe’, valita ‘wahlen’, tila ‘Gelegenheit’, äiti ‘Mutter’, kaunis ‘schon’, viikko ‘Woche’, laaja ‘weit, breit’, tarve ‘Bedarf’, aine ‘Stoff’, ainoa ‘einzig’, verta ‘Betrag’, valta ‘Macht’, ranta ‘Strand’, kunin-gas ‘Konig’, mitata ‘messen’, pöytä ‘Tisch’,raha ‘Geld’, sairas ‘krank’ (vertreten durch sairaala ‘Krankenhaus’), nauttia ‘geniefien’, kauppa ‘Kauf’, laiva ‘Schiff’, tehdas ‘Werkstätte’, sallia ‘erlauben’, juhla ‘Fest’ und vaate ‘Kleid’.
 
Gemessen an der Gesamtzahl der eruierten Gleichungen entspricht dies etwa der Anzahl der Baltismen in der Liste (ca. 10). Die in der jüngsten Zeit aufgestellten Ety-mologien schlagen in der Liste hingegen mit 39 Eintragungen zu Buche (die vorger-manischen "germanischer Prägung" mitgerechnet): suuri ‘gross’, asia ‘Sache’, käydä ‘gehen’, katsoa ‘betrachten’, tietää ‘wissen’,pyrkiä ‘streben,versuchen’, paikka ‘Platz, Stelle’, joukko ‘Gruppe’,sija ‘Stelle, Platz’, kansa ‘Volk’, huomata ‘bemerken’, havaita ‘id.’, pohja ‘Boden’, paha ‘schlecht’, kutsua ‘rufen, einladen’, tarjota ‘bieten’, tavata ‘treffen’, aamu ‘Morgen’, pinta ‘Oberfläche’,hakea ‘suchen’,etsiä ‘id.’, ruoka ‘Nahrung, Speise’, tosi ‘wahr’, hauska ‘angenehm’, heittää ‘werfen’, hidas ‘langsam’, puhdas ‘rein’, lahja ‘Geschenk’, peittää ‘bedecken’, kärsiä ‘dulden’, kallis ‘teuer’, rakas ‘lieb’ (Vertreten durch rakastaa ‘lieben’), kuiva ‘trocken’, varma ‘sicher’, ohja ‘Richtung’ (vertreten durch ohjata ‘richten’), palvella ‘dienen’, vahinko ‘Schaden’, levy ‘Scheibe, Platte’.
 
Damit hätte sich das im Verlauf von zweihundert Jahren von einer Legion Von For-schern zusammengetragene Material innerhalb zweier Jahrzehnte nahezu verdrei-facht. Wenn man jetzt noch in Rechnung setzt, dass in der Haufigkeitsliste Ableitun-gen jeweils als gesonderte Eintragungen fungieren, erscheint der germanische An-teil im - zumindest synchron - wichtigsten finnischen Wortschatz noch erstaunlicher.
 
Ein solcher Vergleich wird durch eine Reihe von Arbeiten ermöglicht, deren Material den jeweiligen Forschungsstand repréisentiert. Mit SETÄLÄs "Bibliographischem Verzeichnis" (1912/13), LIIMOLAs "Forschungen" (1928), KARSTENs "Finnar och Germaner" (1943/ 44) und HOFSTRAs Forschungsbericht diirfte die Gesamtmenge der bisher eruierten diskutablen Gleichungen hinreichend angenahert sein.
... "
 
Risto Koivula On mahdollista, että tuo lumen ja sonnan luominen, jota turkulainen pan-germanisti ja tunari Kaisa Häkkinen pitää perimmäisenä luomisena, tulee koko-naan eri sanasta, liettuan šluoti (šluoja, šlãvė) = luutia, lakaista, puhdistaa (irtaimesta aineksesta), liiviksi lūdõ.

" luud : luua : luuda 'okstest, raagudest tehtud pühkimisvahend'
← balti
leedu šluota 'luud'
läti slota 'luud'
● liivi lūd 'luud'
vadja loota, luuta 'luud; viht'
soome luuta 'luud'
isuri luuda 'luud'
karjala luuvata 'okstest luuaga viljahunnikut kohevaks teha'
lüüdi luud 'luud'
vepsa lud 'luud' "

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue…

Sen sijaan tästä EI tule "KYLÄLUUTA", joka on ruotsia: loda = kuljeskella, luutata.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=%C5%A1luoti

Tämä on samaa indoeurooppalaista juurta kuin englannin clean.

https://www.etymonline.com/word/clean#etymonline_v_46649

Se on myös samaa kantaa kuin KLANI.

Sen sijaan nuo muut luoda-sanan merkitykset EIVÄT TULE TÄSTÄ, vaikka Häkki-Kaisa niin väittää.
 
 

 

Suvi Korpela Luoja lumen loi.
Luoja lumenluojan loi.
Luojan luoma lumenluoj
 
a luojan luomaa lunta loi.
 
Pertti Jussila Vaan tiedättekös missä työskentelee luoja ja luojan apulainen?
 
Anniina Virtanen No luoja mikä kysymys! Kerro heti.
 
Pertti Jussila No kutomossa tieteski
 
Risto Koivula Mitähän sillä lumikoneella tehdään...?
Pia Mäki Risto Koivula Siis tarkoitatko lumetusta?
 
Mikko Kiiski Ja lume tarkoittaa plaseboa.
 
Hippu Mikkonen Miten se olikaan, että Luoja loi lumen ja nyt on Pekan vuoro?
 
Risto Koivula Vaan mitä tarkoittaa "luoda kangas(ta)"?

Kutomista?

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=luua&F=M&C06=et
 
Hippu Mikkonen Sitä varten on luomapuut. Olen luonut monta kertaa.
 
Risto Koivula Hippu Mikkonen Yksi asiantuntija löyty! Loinpuut, loimipuut.
 

Hippu Mikkonen Risto Koivula Kankaan luomisessa kyllä, mutta luoda-sanan etymologiaa pitää vielä hakea.

Sauli Toivonen Hippu Mikkonen, mielestäni se ketjussa jo aiemmin oli selvitetty (Jennin linkki).
 
Hippu Mikkonen Kyllä vaan. Itse tunnen nimellä luomapuut.
 
Risto Koivula Sauli Toivonen Ei se etymologia sillä linkillä selviä, mutta on esitetty teoria, että se lapioiminen on vanhempaa ja sillä on luotu ehkä sekä tie (tai oja) auki että jotakin myös erimerkiksi luodusta kasasta.
 
Jaana Palmroos Risto Koivula
Luomapuilla luodaan loimi, joka vedetään kangaspuihin. Erinäisten toimenpiteiden jälkeen aloitetaan kutominen, jossa loimesta ja kuteesta muodostuu kangas.
 
Risto Koivula Juu ne on aika isot ne "loimpuut" (meillä): pari metriä korkeat ja puoli-toista metriä leveät,neljä tolppaa /reittä muistaakseni. Ne pyri heinäladossa, lattiassa ja katossa oli erityiset reiälliset kapulat, joihin akseli kiinnittyi. Takaseinälläne sitten roikkui omalla paikallaan, yleensä heinie takana, kerran tai kaksi vuodessa käytettiin. Ne puut ja vehkeet siisrtyivät aina perintönä sellaiselle, joka osasi niitä käyttää, eivät useinkaan tavallisen "kaaren" mukaan. Nämä olivat naapurin vanhanemännän "testamenttaamat".
 
Jaana Palmroos Risto Koivula
Jos olivat pari metriä korkeat niin, sai loimen luoja olla vähän pidempi henkilö.
 
Risto Koivula Kahteen metriin ulettuu just hyvin minunkin pituseni henkilö (172 cm). Selvästi korkeemmat ne oli kun laron ovi.
 
Jaana Palmroos Miten entisaikojen emännät tai Mummosi ylettyi?
 
 

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=120823&hakusana=luoda&sanue_id=118756

Tero Pietilä Ja jumala Loimaan. Kylmääki Turuus
 
Risto Koivula Loimaa on mielenkiintoinen. Ritterkin sitäkin käsittelee:

http://ristokoivula.omablogi.fi/suomalaisten-ja…/

" ... Die Eruierung von Lehngut sollte sich zunächst auf die linguistische Evidenz be-schränken. Hat man hinreichende Indizien,die auf einen bestimmten Lehngeber deu- ten, ist es belanglos,ob es eine geographische Wahrscheinlichkeit für den anzuneh-menden Kontakt gibt. Läßt sich das ein- schlägige Lehngut mit linguistischen Mitteln feststellen, so beweist es diesen Kontakt, mag er historisch noch so überraschend sein.Man kann sich dann post festum darüber Gedanken machen,wie diese Kontakte zustandegekom- men sind. Wenn die linguistische Argumentation nicht stichhaltig ist, sollte man natürlich die Erkenntnisse über die historischen

Sitze der mutmaßlichen Lehngeber berücksichtigen. Eben diese Sachlage ist bei den angeblichen bronzezeitlichen germanischen Elementen des Ostseefinnischen und dem von der Frühgeschichte erarbeiteten Ursprungsgebiet der Germanen gegeben (s. § 66).

Es wäre noch anzumerken, daß in der Vorgeschichtsforschung gelegentlich tatsäch- lich von ”finnisch-angelsäch-sischen Beziehungen” die Rede ist. So meint ERÄ-ES-KO, daß der Stil der Hülse von Loima ”durch angelsächsische Goldschmiede direkt und ohne Vermittlung des übrigen Skandinavien übertragen worden” sei.

VIERCK indessen äußert ”Zweifel an der Unmittelbarkeit” von ”angelsächsischfinnis-chen Werkstattbeziehungen” und plädiert für gotländische Vermittlung, wobei er die Hülse von Loima als ”Vorläufer dieser mittelbaren Beziehungen zwischen Finnland und dem angelsächsischen England” wertet.Aus den Angaben, daß die Bronzehülse in die Zeit um 500 n.Chr.bzw.an den Anfang des 6. Jahrhunderts datiert werden kann und ”eine sicher südenglische Sachform” ist, ”auch wenn sie vielleicht nur einem im-portierten Stück nachgeahmt wurde”, darf man wohl schließen, daß die Prähistoriker in der Lage sind, mit Sicherheit Angelsächsisches zu identifizieren.

Prinzipiell dürften also angelsächsische Siedlungen in Finnland archäologisch nach-weisbar sein. Bedenklich bleibt dann aber, daß die angelsächsische Geschichts-schreibung von dem sicher erwähnenswerten Ereignis einer Besiedlung Südwestfinnlands durch Angeln und Sachsen offenbar keine Kunde bewahrt hat.
... "
 
Risto Koivula Loima tarkoittaa myös epätäydellisesti korjaantunutta puun kuorivauriota. Dana sattaa olla kylläkin samaa peria kuin loimu, leimu ja leima, ja liekki:

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue…

loima  (= "lyömä"?)

(unvollständig zugewachsene) Baumwunde, Höhlung im Baum

[loima] ?= suomal.-volgal. kk. [ločma] UEW 1988 s. 692 (lohma on kappale, HM)

[loima] : itämerensuomi ?> norjanlappi luoibme UEW 1988 s. 692

Sana on varsin ilmeisesti vasarakirvestä.
...
 
Helena Raski Lehmä voi luoda vasikkansa, eli silloin se syntyy kuolleena ennen aikojaan.
 
Risto Koivula Todella upeeta!

Lisää vaan uusia merkityksiä tiskiin, eri murteista!
 
Anni Teerikangas Baarimikon töissä ovat tulleet tutuiksi drinkit ”Talonmiehen työpäivä” (Jallu kolaa) sekä tietenkin myös ”Talonmiehen vapaapäivä” (Jallu ilman kolaa)
 
 
 
 

Mitä kaikkee tampereessa tarkottaa luara?

Tästä oli puhetta muualla, missä osa merkityksistä haluttiin kiältää vallan.

Niitä merkityksiä löyty vaikka kuinka paljo, kun hakeen ruvettiin.

Voiraan luara vaikka taireteos, lunta, kankas, nahka, väri, vasikka jne. Eikä näistä tarkota valmistamista kun ensimmäine.

Marketta Heikkilä Toi meirän naapurir rovva on tehny aikonaam paljokin luamistyätä, eli ollul luajana. Tosi se o! Se oli ikänsä tossa (nyäkkää päällänsä sinnep päi) Arolan kutomossa töissä; luajan homma liittyy kankaan kutomiseen. En osaa sen tarkemmin selittää, oon ollu itte hatanam metalliverstaissa töissä, mm. Tampellan konepajassa. Siäkin kyä pellavam pualella tehtiil luajan hommia.
 
Marita Kiuru Mun kaks tätiäni olivat Finlaysonilla töissä, toinin luojana ja toinen luojan apulaisena. Jossain vaiheessa luojasta tehtiin loimaaja.
 
Kari Arvola Marita Kiuru Luojan kiitos!
 
Risto Koivula Painelee sinne tänne kun kankaanluaja!
 
 
Risto Koivula Luara-verpistä on käytössä myäs refleksiivi-tapaluokan (rehleksiivi) imperfekti loihe: loihe lausuma(h)an.

https://journal.fi/virittaja/article/view/40916/12376?fbclid=IwAR0NgdSv-sQVOkfiHvDk-czCnVnDFkt7uJxWaSk99RQ-aolDNjgQTDboSMA

Tapaluokan preesens on - luokse(n): "luokse(n) sanom(h)an" = "aion, meinaan sanoa".

https://www.kielikello.fi/-/vanhastavien-muotojen-vaaroista
 
 
Risto Koivula .

https://core.ac.uk/download/pdf/39978473.pdf
...
Y. Refleksiivisetmuodot.

Kansanrunoudessa ynnä Karjalanja Savon puhekielessä löytyy summaton määrä hyvin vaihtelevia jamonessa suhteessa säännöttömiä refleksiivimuotoja, jotka suuresti poikeevat proosallisen kielen refleksiiviverbeistä. Näiden refleksiivimuotojen yhteiset, yleisettunnusmerkit ovat kahta lajia;

1) Refleksiivinenjohtopääte I. tunnus, joka liittyy useimmi- ten verbin vartaloon tai joskus myös jonkin taivutusmuo- don vartaloon, ja, tavallisesti vaikuttaen vartalosanan viimeisen konsonantin heikkenemisen, ilmestyy seuraavissa eri muodoissa:

-ihe, -ite, typist. -tt, -V, tai i:n kadottua -te, typist.-it, -i’, taikka ainoastaan i, esim.

ind. prees. I cohotteleihet, impf. ärtelihit, kuperat, muutatte’, muutate’

1. muutai’, muutaitkoon, muutatkoon 1. muutaikoon,

I inf. muuttaita’, muutaita’, muutata’, 1. muutaia’, 11. partis. muuttainut, muutamiini, -annut, -ainut

2) Omituiset persoonapäätteet yksikössä;

1 p. -me 1.-mme, 3p. -k-se, -k-sen (ind. prees.) 1. -he, -hm, 1. vokaalinpitennys jan (impf.); monikossa onainoastaan Savon murteessa ind. prees. 3 pers; ssa-k-set, esim. ind. prees. yks. 1 p. muutuimme, muutamme 1. -aime, 3 p. muutaikse 1. -uksen (mon. 3 p. Savossa muutokset) -, impf. 1 p. muutimme 1. muutime, 3 p. muuttihe, -ihen 1. -iin. Monikossa käytetään tavallisia persoona päätteitä, ja usein yksikössäkin; esim. potents. prees. muutainnen, -onnenl. -uinen, -et, -ee, -emme, -ette, -evät.

95

Kalevalassa löytyy ainoastaan seuraavanlaisia refleksiivimuotoja:

Akt. Ind. Prees. - fut. Yks. 1p. siirräime muutteleime luome

2 p. siirräihet (siirräikse) muutteleikse muutteleihet luokse, siirräiksen muutteleiksen luoksen

Mon. 1 „muutteleimme I siimme)
Imperfekti Yks. 1 p muuttehme loime

2 p muuttelihit, siirtihe muuttelihe loihe”

\siirtihen muuttelihen loihen

Imperat. Prees. - fut. Yks. 2 „siirrätte muutteleite luote I. Infinitiivi Transl, siirtäitä muutellutta II. p Iness. siirtäitessä II. Partisipi Partit. siirtäinyttä

Kielteinen Prees.-fut. et, ei siirrätte muutteleite

51420403_2420383188036383_91594461215782
 
Risto Koivula "Loihe lausumahan" on kiälteisessä mua- rossa "ei loite lausumahan", "luoksen [luome] lausumahan" ( = aikoo [aion] lausua) on kielteisessä muodossa "ei [en] luote lausumahan".

Vaikka tampere on vähän harsittu kokoon eri pualilta tul- leista aineksista,toi vanha kiälioppi on varmaan vähemmän väärennetty ja siältä kannattaa tarkistaa.
 
 
 
Risto Koivula On mahdollista, että tuo lumen ja sonnan luominen, jota turkulainen pan-germanisti ja tunari Kaisa Häkkinen pitää perimmäisenä luomisena, tulee kokonaan eri sanasta, liettuan šluoti (šluoja, šlãvė) = luutia, lakaista, puhdistaa (irtaimesta aineksesta), liiviksi lūdõ.

" luud : luua : luuda 'okstest, raagudest tehtud pühkimisvahend'
← balti
leedu šluota 'luud'
läti slota 'luud'
● liivi lūd 'luud'
vadja loota, luuta 'luud; viht'
soome luuta 'luud'
isuri luuda 'luud'
karjala luuvata 'okstest luuaga viljahunnikut kohevaks teha'
lüüdi luud 'luud'
vepsa lud 'luud' "

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue…

Sen sijaan tästä EI tule "KYLÄLUUTA", joka on ruotsia: loda = kuljeskella, luutata.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=%C5%A1luoti

Tämä on samaa indoeurooppalaista juurta kuin englannin clean.

https://www.etymonline.com/word/clean#etymonline_v_46649

Se on myös samaa kantaa kuin KLANI.

Sen sijaan nuo muut luoda-sanan merkitykset EIVÄT TULE TÄSTÄ, vaikka Häkki-Kaisa niin väittää.


http://ristojkoivula.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/261446-pan-kermanisti-kaisa-hakkinen-vaarentaa-tietoisesti-kielitiedetta-ja-historiaa
 
 
Risto Koivula Unkarin sana log, jonka uskotan liittyvän tähän tarkoittaa riippumista, siten kuin riippuu vaate tai peite, jota voidaan nimittää "loimeksi".

http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=sanue&lekseemi_id=56598&hakusana=luoda&sanue_id=36928&fbclid=IwAR3Zr1Ojxgm3Ft-fn6AOobc_OiOY1aiFdS6arnDoJzt95QbESdza4miWeWA
 
Risto Koivula NYMMÄÄ SEN KEKSIN!

Tää sama on baltissa: kalti (kalia, kale) on SEKÄ LUARA (vaikka hianoo tairetta) ETTÄ TAKOA!

LUARA JA LYÄRÄ ON SUAMESSAKIN SAMAA LÄHTÖÖ!!!

NO VOIHAN MOOSES: PAN-KERMANISTEN ÁLGU EI TIÄ ASIASTA HÖLÄHTÄVÄN PÖLÄHTÄVÄÄ - EI KOKO LYÄRÄ-SANASTA!


http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=haku&o=hae&l=1&valinta=1&valintaryhma=1&kieli=45&hakusana=ly%C3%B6d%C3%A4&fbclid=IwAR2jpoYR2SDH9xP7560C2jchZylyRngwD5IrJb4XwpL51Q76aH77h2YmxWg
 
 
Risto Koivula Pan-kermanisten viron etymologisessa vähän paremmin. Ja se on unkarissakin. Kyseessä saattaa olla SUMERIn takoa-verbi!

" lööma : lüüa : löön 'hoopi v hoope andma; hoobiga heli tekitama; hooga liikudes paiskuma; energiliselt midagi tegema; (järsku) hakkama; järsku muutuma'
◊ lööbima, lööve
● liivi lüöb (oleviku ains 3P) 'lööb'
vadja lüvvä 'lüüa, peksta; lasta'
soome lyödä 'lüüa, peksta'
isuri löövvä 'lüüa; niita'
Aunuse karjala ľüvvä 'lüüa, taguda, peksta'
lüüdi lüödä 'lüüa'
vepsa ľöda 'lüüa, peksta; saviahju laduda; vikatit pinnida'
mari lüjaš 'laskma, tulistama'
komi li̮jni̮ 'laskma; heitma'
mansi laj-, liγ- 'heitma, viskama; paiskama'
ungari lő 'laskma, tulistama'; mrd 'lööma'
Soome-ugri tüvi. Vt ka leidma. "


http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=l%C3%B6%C3%B6ma&F=M&C06=et&fbclid=IwAR3Zr1Ojxgm3Ft-fn6AOobc_OiOY1aiFdS6arnDoJzt95QbESdza4miWeWA

 

Risto Koivula Jos on tampereen sanalla luara paljom merkityksiä, nin se ei o viälä mittääv verrattuna karjan luuva-sanaan!
 
 
luuva v.
 
I. perusmerkityksenä: heittää.
 
I.1. heittää, nakata, viskata.
 
tšoarim poika pańi potškah naiseh ta loi mereh. Oulanka | kivet luuvah pois perokšel-ta. nuoruva täyttäy suopunki ylettyy poruo luuva. KiestinkiP | veitšen kun otti ta loi mättähäh ńin šinne mäńi veittši, ei löytyn šej jälkeh! Kiestinki | (leikkuun loputtua) luuvah tširppii. šiitä järveh luotih ne muurahaiset ta tervakšet ta šiinä i oli! Pistoj | šiitä i pit́i – – hoš kivie hoš mitä luuva jotta ne (kalat) painuttais. (karhu) milma šammalilla loi, loi, loi! Uhtua | no,šiitä loi onkeh järveh! kolmeh kertah luou ńiitä osrie väkijoukom peälittši. luo kenkät kiukualla kuivah. Vuokkin | rabiešti korjasi pois luut kaikki, loi meren pohjah. Jyskyj | pannah arpa, luuah, jotta kellä langiev, enži yönä läht́ie. Paanaj | luodu poalikk‿on ees (sp.). Suoj | jygie on kivi, ei šua luuva. dubinalla kartulla luuva pidäu. Tver | tukad luuva pois. Tihvinä
ǁ Erik. kuljettaa (vesistön poikki), ehättää. luo milma poikki järven (harv.). Uhtua
 
I.2. luoda heiniä suovaan t. pielekseen; nostaa nauriita kekoon (listittäväksi) tms.
 
heinöä luuvah. Uhtua | šoaprah luotih heinät. Vuokkin | luuva. Kuivaj | šoabroa luu-vah. Tunkua | luua. Rukaj | sillä luuvah heiniä suabrah. Mäntys | endžimen (nauriit) luuvah kobarehih. Poraj | mie loin d́o kogo nagrizmuan. Ilom | lähe nagrista luomah! Korpis | se om miun luodu soabra. Suoj | miä viis kegua loin. Tver | rubien šuabrua luomah. Tihvinä | kobareheh luodih (nauriita) kogo huuhta. Suistamo | d́ogo loit heinät suabrah? Salmi | nagristu luomah pideä lähtie. Tulemaj | nagrehen loimmo jo (ńyht́immö tukkuh). Säämäj | soabran luommo. Vielj | kuivigo luodavakse? Vitele | heiniä luvvah. Nek-Riip
 
I.3. ammentaa, viskata vettä (vars. löylyä); luoda, levittää lantaa; kääntää maata tms.
 
luuvah vesi auskarilla.luokka löylyä! KiestinkiP | luuva löylyy. Pistoj | nuorin tytär luov löylyö. Uhtua | nouše lauvoilla, mie luon löylyö! kiukuah luopi (nim. leipiä). Vuokkin | Rukaj | pid́äy vedeä da luu(a tajehta. Paatene | höšt́että luuvah. Suoj | luuva. Tver | adra ei hyvil luonuh ei kääntänyt hyvin.Suistamo | Höštekokot́il luodih höštetty. Salmi | adru hyvin luou, muldoa ĺippoav vavol. mejjäm piendarel kaiken on luonnuh ojan, sih muvad nostelluh. Säämäj | ojoa luobi (puhtastau libo uudehez azuu). Nek-Riip
 
I.4. riisua, pudottaa.
 
(porosta:) luuva pudottaa karvansa t. sarvensa. Pistoj | keärmis luou nahkah luo nahkansa. heän loi palahvanan takin peältäh. Uhtua
 
I.5. synnyttää keskonen, poikia ennen aikojaan.
 
luo vašan kešen aikojah. kul lyyväh (tiinettä elukkaa), ńiil luo. KiestinkiP | keššenaigazen lapšen loi naińe. Tver
ǁ Erik. kala loi mähnän. Genetz TVKK
 
I.6. käydä käsiksi; iskeä kyntensä t. hampaansa jhk.
 
hambahad loi da puri. Suoj | käen loi piäh. hebo loi hambahat kädeh; vähäz ei purruh. Säämäj | loi käin leibypalah. Nek-Riip
 
I.7. katseesta, silmistä: luoda, kohdistaa, suunnata.
 
silmäd loi miuh pitkähes kattšomah. Suoj | dorogahpäi loin silmät, katšo, veĺĺimies astuu sie! Salmi | silmäd loi minuh, eigo ĺienne tundenuh; midä pitkin katšoi kodvan? Säämäj | loi silmät sih. Nek-Riip
 
 
ǁ Erik. sanan luon sinul, ethäi muil sano! Säämäj
 
II. luoda kangasta.
 
luuva. Uhtua Repola Suistamo | kankaš luuvah. Vuokkin | kangaš luuvah šeinällä. Tunkua | Rukaj | kangašta luu(ešša. Paatene | lat́etta myö ku kangasta loin yön kai-ken (ts. kävelin edestakaisin synnytystuskissa). Suoj | akat kangašta luuvah. Tver | pidäh kangaž luuva. Tihvinä | seinil luodih. Impil | luvva. Tulemaj | seińil loimmo piikoikangahad. Säämäj | (kangas) luvvah seineä myö. Vielj | pidää kangas luvva. Vitele | kävelläh ielleh järilleh kiriköz, gu kangastu luvvah. Nek-Riip
 
 
III. Jumalasta: luoda; säätää, määrätä.
 
Uhtua | ken loi henken, se einehenki. Vuokkin | kyllä Luoja luuvuistah huolem pitäy. Kontokki | kai on Jumalan luuvut. hyvin on Jumala meid‿yhteh luonuh. luonuh on Jumala miun lesseks. Suoj | sen (tavvin) on viks Jumal minul luonnuh t́irpettäväkse kärsittäväksi. rahvahan loi kedä kunne roavol. Säämäj
 
Risto Koivula Ja lyyvä on samoin kuin tampereessa takavokaalinen versio ja merkityksiltään vähintään yhtä moninainen.

http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=lyyv%C3%A4…

lyyvä v. = lyödä.

I. varsinaista tr. käyttöä.

I.1. lyödä, iskeä, sivaltaa; pamauttaa, läimäyttää; piestä, hakata, takoa.

lyyvä teyhän sivallan, još ollou veärä epärehellinen. KiestinkiP | lyyvä. Kiestinki Pis-toj Korpis | heän rupiev kauhalla lyömäh šitä haukie.Uhtua | Iknatta on lyönyt naistah. Vuokkin | lyyvyššä ei ole lyötäveä (sp.). Kontokki | otti omallah ruožalla ĺyyvä heit́äh. Usmana | ĺyö šie (kirveen) požella! Tunkua | vävy otti plet́in, algo lyyä appie. Repola | elä kukki toattozeńi lyö! Rukaj | heän i lyömäh akkoa, löi, löi. Paatene | koiroa ĺyyäh raudazilla vitšoilla. Mäntys | hebuo ku löi, ga terväh muju veri bokaz jeävih tuli näky-viin. uksen umbeh löi läht́ies.händä on kui puul peäh lyödy. moamaz on toassen siun lyömizilleh. Suoj | lyögiä koirua vitšalla. hevosta voit lyyvä. Tver | midä t́yö, lapšet, šiinä toińe toista ĺyötte? Tihvinä | syömättä vattša täyzi, lyömättä selgä kibie (sp.). Suistamo | akku pidäz lyyvä naiduu nagristu syyves sygyzyl. Impil | vieg(o) ei lyödy eikö vielä annettu selkään sinuu sie? Salmi | gurbah pergi selkään hutki, perzieh potki, vähiz va‿ei lyönnyh (leik.). uksem muga löi umbeh, kai seinät särähtih. d́iäd́äz on lyömizilleh, katšo tuskevuksiz suutuksissaan on, ei pie hyppie, lapsed! Säämäj | sulhaine vähih hengih lyöv mutšoin. Vielj | älä ĺyö heboo! ei piä lastu lyvvä. häi kirve-hen löi kiveh. lapsi löi pään seinäh. Vitele | löi kai piäm puhkai. on gu piäh lyödy, pahaz mielez istuu. Nek-Riip

ǁ Kuv. D́umala miuda lyöy rankaisee. Paatene
ǁ Erik.

a. paiskata kättä.

šiitä heilä kun on takit peällä, šiitä kättä lyyväh, takim polat liepeet vaššakkah: tämä kauppa keštäy! Kontokki | kämmendä lyödih vassakkah kaupam pidähyö. Suoj | lyö kätty d́äd́äl! Säämäj

b. lyödä vetoa; heittää arpaa tms.

šiid́ä lyyväh arboa (kumbazella tulou alottoa). Tunkua | lyömmägo kihlan vetoa? Repola | kihlad löi. kozuril valtilla lyön. Suoj | kihlu lyödis siid d́ieloz. Säämäj | löi kihlan. Nek-Riip

I.2. lyödä poikki, katkaista.

aižan löi poikki keänelmykses. Suoj | löi kaglam poikki. Nek-Riip

II. erikoistunutta tr. käyttöä.

II.1. pallo-, keila- tms. pelin pelaamisesta.

šiitä kyllä miehenäki ollešša ńi šielä kävin ta monta kertoa olima lyömäššä kyykkeä. Hietaj | kurie lyyväh. Repola

II.2. kiinnittää t. panna kokoon (us. lyömällä).

löi lauvat ikkunah. Vuokkin | valkiešša aitašša oli lauvašta lyöty šänky, šiinä moattih. Kuivaj | šordo(aidoa löimä t́änäpeänä. Paatene | kiuguan ĺyödih talgoholla. Tver | pidää naaglu lyvvä, sit kestää. Vitele | löi nuaglan seinäh. Nek-Riip

II.3. iskeä kiinni, tarrata.

moah löi kynnet, siived ĺindu ambuhuo. Suoj | kynned löi piäh veĺĺelleh, jo on tobju toine brihattšu. Säämäj

II.4. trovud haulit löi kai yhteh tukkuh. Suoj | paha lyömäh on oružu pyssy, ei yhtes si(j)ah lyö (vaan hajottaa haulit). Säämäj

II.5. löylyn heittämisestä.

lyö enämbi löylyö! Paatene | lyö löyly, lähetä lämmin (run.). Korpis | pidäägö lizää lyvvä löylyy? Vitele

II.6. kaataa, painaa maahan.

puu puuhun kiińńi ĺyöd́‿om moa (kaskenkaadon jälkeen). Tunkua | vihma löi heinäd moah kiińi, paha on haravoija. Suoj | savun lyöy muah, vihmad ei loppei. vihmu löi heinää muga kai vallottih vaalenivat. Säämäj | savvun löi muah. Nek-Riip

ǁ Erik. suksed, potokat räystäskourut tervatah, vez‿ei muga lyö ei niin turmele. Säämäj

ǁ Kuv. em mie ruohi lähtie siun kera (laivalla), šiitä meri lyöy (ts. tekee merisairaaksi). KiestinkiP | taud́i löi pošt́eĺih vuoteeseen miun. Suoj | vägöv oli miez, ga löi alasi(j)ah. Nek-Riip

II.7. eräissä sanonnoissa.

mettšo (soitimella) leukoo lyöy (naksuttaa), kun ei lyö leukoo, ńiin hitšuttaa. Pistoj

ǁ (naisesta:) lyyvä händeä viettää siveetöntä elämää. Suistamo

III. intr. käyttöä.

III.1. nämät torrud löi yhteh kaupat menivät tasan, ei bariššoa eigo nakluadoa ei voittoa eikä tappiota. ned d́ielod yhteh lyöy (yhten verdu lyžeä on). Säämäj

III.2. kellon lyömisestä.

lyyvä. Kuivaj | viis tšoassuo löi. Suoj | viiži tšuassuu löi. Nek-Riip

III.3. lyömistä muistuttavista tahattomista liikkeistä.

åållod randah lyöy. Paatene "


***

Kappas vaan, nyt löytyy kriittistä tutkimusta (joskin luultavasti väärään suuntaan - mutta sieltä voi aina ottaa vauhtia).
 
 
24
 
ITÄMERENSUOMALAISEN *LEÜTÄ-VARTALON LAINAPERÄISYYS
 
JOHAN SCHALIN
 
Verbillä löytää on vastineita kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä (mksm. vartalo *leütä). Koska itämerensuomen /t/ ja unkarin /l/ voivat molemmat palautua uralilaiseen dentaalispiranttiin */δ/, sitä on myös rinnastettu unkarin verbiin lel = ’löytää’ (myös merkitys ’käydä päälle, kiusata, kiduttaa’). Saamen (kildininlapin) līvtje- = ’löytyä’ on laina itä-merensuomesta, eikä muista uralilaisista kielistä ole löydetty samansu- kuisia vartaloita. Rinnastusta unkariin pidettiin pitkään perustana sa-nan etymologialle, ja vallitsevan sukupuumallin mukaisesti vartalo pa-lautettiin suomalais-ugrilaiseen kantakieleen. Niinpä vielä 1980-luvun lopulla Kaisa Häkkinen piti itämerensuomalais-unkarilaista etymolo-giaa »kiistattomana vastineiden suuresta etäisyydestä huolimatta» ja palautti löytää-verbin asussa *lewdä- »suomen vanhimpiin sanaker-rostumiin kuuluvaksi» (NS VI:161 s.v. löytää,vrt. Häkkinen 1985: 204 –). Rinnastus unkarin verbiin on vuosien mittaan asetettu kyseenalaiseksi (UEW: 247, SSA 2: 132 sekä myös jo Häkkinen 2002: 37).
 
Kyseenalainen johdosmuodostus
 
Tärkein ehdotus sanan löytää etymologioimiseksi muulla tavoin on Ter-ho Itkosen (1970:13–16) selitys, jonka mukaan löytää voisi olla -tA-joh-dos suomalais-ugrilaisesta vartalosta, jota edustaa suomen verbi lyödä. Tämä vartalo on perinteisesti palautettu muotoon *lewe-/*lew-, jonka oletetusta johdoksesta *lew-tä- syntyisi myöhäiskantasuomessa *leü-tä-. Tässä etymologiassa rinnastusta unkariin ei tarvita. Lisäksi rinnas-tus olisi Itkosen mukaan ongelmallinen, koska johdinaines on suoma-lais-permiläisen kielialueen läntinen uudennos (Itkonen 1970: 13; vrt. Häkkinen 1985: 322).
 
25
 
Perusvartalosta *lewe-/*lew- ovat suomessa esiintyvän lyödä-verbin li-säksi säilyneet itämerensuomalaisten kielten vastineet sekä marin, ko-min ja unkarin ampumista tarkoittavat verbit ja lisäksi mansin heittä-mistä merkitsevä verbi. Unkarin eräässä murteessa on kyseisellä verbil-lä myös merkitys ’lyödä’ (SSA 2: 121). Nykysuomen sanakirja pitää sel-vänä, että alkuperäinen merkitys olisi ’heittää’. Samalla kannalla on Uralisches etymologisches Wörterbuch (UEW), joka perustelee kantan-sa sillä, että ’ampuminen’ olisi kehittynyt teknologisen uudennoksen yhteydessä ja myös ’lyöminen’ olisi voinut kehittyä ’heittämisestä’ spon-taanisti (NS VI: 161, UEW: 247). Pekka Sammallahti (1988: 545) antaa sen sijaan alkuperäiseksi merkitykseksi ’lyödä, ampua’.
 
Vaikka jousiammunta on hyvin vanha taito, lienee kyllä perusteltua pi-tää merkityskehitystä ’ampumiseen’ sekundaarisena. Päinvastainen ke-hitys kulkisi luonnottomasti kulttuuri-innovaation vastaiseen suuntaan ja teknisestä termistä yleisverbiin. Toki ennen tuliaseita merkitysero on ollut nykyistä pienempi. Sen tueksi, että ’lyödä’ voisi kuulua alkuperäis-ten merkitysten joukkoon, voi esittää levikkiseikan: merkitys esiintyy kielialueen vastakkaisilla laidoilla (itämerensuomi ja unkarin murre), mikä vahvasti viittaa alkuperäisyyteen, koska saman uudennoksen ilmeneminen kahdesti ilman, että tapaukset riippuvattoisistaan, on epätodennäköistä. ’Ampuminen’ olisi myös yhtä hyvin voinut kehittyä ’lyömisestä’ (’iskemisestä’) kuin ’heittämisestä’.
 
Itkosen johdospohjainen ehdotus on äänne- ja muoto-opillisesti moit-teeton. Se ei edes ole ristiriidassa myöhemmin ehdotetun rekonstruk-tion *lexi -1 kanssa (Sammallahti 1988:545), joka myös sopii johdinai-nekseen -tA- yhdistettynä (vastaoletuksen puutteessa) lähtömuodoksi myöhäiskantasuomen muodolle *leütä-. Johdosmuodostusta koskeva oletus tuottaa sen sijaan semanttisia ongelmia. Etäisyys vartalon *lexi- / *lewe- merkityksestä, olkoon se sitten ’lyödä’ tai ’heittää’, itämerensuomen merkitykseen ’löytää’ on varsin pitkä.
 
Itkonen antaa artikkelissaan yhden ainoan esimerkin rinnakkaiselle merkityssiirtymälle. Se ei tosin pohjaudu nimenomaan johdokselle vaan lainautuneelle sanalle ja sen merkityskehitykselle kahdessa eri kieles-sä: engl. hit ’lyödä, iskeä’ msk. hitta ’etsiä käsiinsä, sattua kohtaa-maan’ ja niin edelleen 2. Tämän sanaparin merkityskenttien päällekkäi-syys lainanantajakielessä ja lainanottajakielessä asettuu ’lyömisen’ ja ’löytämisen’ väliin. Rinnastuksella Itkonen katsoo osoittaneensa, että merkitys ’osua, sattua jhk, kohdata, tavoittaa jk’ »silloittaa luontevasti» ’lyömisen’ ja ’löytämisen’», ja näyttäneensä, »kuinka luistavasti ’lyö-misen, iskemisen’ (miksei myös ’ampumisen, heittämisen’), ’osumisen, sattumisen’ ja ’löytämisen’ merkitykset voivat liittyä toisiinsa». Samalla hän on valmis myöntämään, että oletetun rinnakkaiskehityksen kulusta ei ole täyttä selvyyttä ja että lainasanaesimerkin dokumentointi lainan kohteena olevassa kielessä (englannin esiasteissa) ei osoita merkityk-sen todellisuudessa kehittyneen lainautumisen edellyttämällä tavalla (Itkonen1970: 14–15).
––––––––––
 
1x’ on Sammallahdella merkki äännearvoltaan tuntemattomalle foneemille, niin sanotulle laryngaalille, jonka edustaja puuttuu jokaisesta seuraajakielestä, mutta jonka olemassaolo alkukielessä on pääteltävissä ja äännearvo arvailtavissa sen jättämistä vaikutuksista viereisiin foneemeihin.
 
2 Itkonen luettelee merkitykset: muinaisruotsi mm. ’etsiä käsiinsä’, ’saada käsiinsä’, ’saavuttaa’, ’kohdata’, tai ’sattua kohtamaan’; muinaisnorja myös ’etsiä’, ’vierailla’, ’kohdata’, ’löytää’; nykyruotsi ’löytää’, (nyky-murt.) ’osua’; sekä nykytanska ’saada (sattumalta) käsiin
 
26
 
On selvää, että edellä mainittu silloittava merkitys ’osua’, ’satuttaa, ’ta-voittaa’ ei voisi olla ’lyömisen/iskemisen’ kausatiivinen johdos. Todelli-suudessahan se, joka lyö, aiheuttaa ’osuman’, ’satuttaa’ tai kenties ’ta-voittaa’ lyötävän henkilön tai esineen lyönnillään, eikä toisin päin, siis siten, että se, joka ’osuu johonkin’, ’satuttaa’ tai ’tavoittaa (löytää) jon-kin’, aiheuttaisi ’lyömistä’, saati sitten ’heittämistä’. Tässä suhteessa Suomen sanojen alkuperä (SSA 2: 132) on selvästikin heikommalla poh-jalla kuin Itkonen (1970:16), joka puhuu kausatiivia vastaan ja harvinai- semman »tyylitelmäjohdoksen» puolesta. Itkosen sananvalinnoista käy muutenkin ilmi,että hän itse suhtautuu avoimen vakavasti ehdotuksen- sa semanttisiin hankaluuksiin. Hän katsoo esimerkiksi aiheelliseksi mai-nita,että »on myös sellaisia johdoksen ja perussanan rajalla häälyviä ta- pauksia, joita yhdistää johonkin toiseen vartaloon muodon ja merkityk-sen summittainen yhtäläisyys, vaikkei säännöllisestä johtosuhteesta voidakaan puhua» (Itkonen 1970: 13–14).
 
On myös perusteltua kysyä, tarjoaako johdosmuodostuksen merkitys-siirtymän rinnastaminen lainasanan merkitykseen kahdessa eri kielessä täyttä vertailukelpoisuutta vai onko tällainen rinnastus todistusarvol-taan vajavainen. Lainautuneen sanan merkitys kohdekielessä kehittyy usein varsin omintakeisesti suhteessa originaaliin, koska siltä puuttuu osa originaalin mielleyhtymistä,ja vapaana niistä se voi helpostikin täyt- tää uusia ja originaalilleen vieraita semanttisia aukkoja. Eihän esimer-kiksi vertailemalla lainasanoja, kuten englannin sanaa eventual ’viime kädessä tuleva’ ja skandinaavisten kielten sanaa eventuell ’hypoteetti-nen’, pysty päättelemään paljoakaan niiden merkitysten suhteesta. Rin-nastus yksittäisen kielen johonkin sanapesyeeseen olisi todistusvoimaisempi 3.
 
Viimeiseksi otettakoon huomioon, että Itkosen käyttämät tiedot hit / hitta-verbin merkityshistoriasta ovat viime vuosina ehtineet vanhen-tua. Uudet tiedot eivät anna tukea hänen olettamalleen kehitykselle. Skandinaavisen originaalin vanhin esigermaaninen merkitys oli ’pudo-ta’. Siitä todisteena on Jorma Koivulehdon esittämä lainaoriginaali saa-men vartalolle gahčča- ’pudota’ sekä sen kelttiläisen rinnastuksen merkitys (2002:586). ’Putoamisesta’ lienevät kehittyneet sekä ’löytämis- tä’ että ’iskemistä’ tarkoittavat merkitykset eri reittiä: yhtäältä
1) ’pudota kohti’ > ’osua kohteeseen’ > ’iskeytyä kohteeseen’ > ’iskeä’, ja toisaalta
2) ’pudota päälle/eteen’ > ’sattua eteen’ > ’kohdata sattumalta’ > ’löytää’. ’Löytämisen’ polveutumiselle ’putoamisesta’ löytyy myös hel-posti muita semanttisia rinnastuksia 4. Joka tapauksessa se, että ’putoa-misesta’ voi kehittyä joko ’löytäminen’ tai ’iskeminen’, ei riitä todista-maan, että ’lyömisestä’ voisi kehittyä ’löytäminen’. Vaikka ’lyömisen’ merkityksestä olisikin poikkeuksellisesti saattanut kehittyä ’löytämisen’ merkitys, täytyy todeta tähän asti esitetyn näytön olevan riittämätön sitä osoittamaan. Itkosen ehdotusta ei ehkä tarvitse lopullisesti hylätä, mutta hänen ratkaisunsa onsen verran epäilyttävä, että uusi parempi selitys *leütä-vartalon alkuperäksi olisi tervetullut.
––––––––––
 
3 Tarjolla olisi kyllä ollut teesille relevantti vaikkakaan ei täydellinen rinnastus: törmätä 1) ’tavata henkilösattumalta’ > 2) ’tönäistä’ (vertaa myös tyrmätä ’lyödä maahan’).
 
4 Nr. falla, saksan fallen ’pudota, kaatua’, armenian p’lanim ’rynnätä (kaatua) sisään’ ja liettuan púolu (pùlti) = ’pudota’ lienevät samaa kantaa kuin muinaispreussin aupallai ’löytää’ (IEW: 851 s.v. phol, vrt. EWD: 247s.v. fallen); vrt. myös latinan incidere ’pudota sisälle, päälle, joutua jhk’, ’tavata/kohdata sattumalta, tapahtua’, joka on johdos verbistä cadere ’pudota’.
 
JOHAN SCHALIN, ITÄMERENSUOMALAISEN *LEÜTA-VARTALONLAINAPERÄISYYS
 
Ongelmaton lainaetymologia: varhaiskantagermaanista itämerensuomeen
 
Ehdotan seuraavaa lainaetymologiaa: sm. löytää < mksm. *leütä- (< kksm. *lewtä-) kgm. *χleutan > misl. hljóta, mr. liuta ’saada (erit. osakseen, käsiinsä tai osallensa arpomalla), saavuttaa,tavoittaa, kohda- ta, löytää,jne.’ (’erlangen,zuteil werden, erhalten’), ms. hliotan, mengl. hléotan ’arpoa, saada (erit. osallensa arpomalla tai osakseen, käsiinsä), saavuttaa, tavoittaa’ (’erlosen,erlangen’),mys. (h)liozan ’arpoa, ennus- taa, taikoa/loihtia, voittaa arvonnassa’.Tätä voi verrata verbistä johde- tun katoasteisen substantiivinmerkitykseen: kgm. *χluti- (myös *χluta) ’arpa, (perintö- tai muu) osuus,osa, kohtalo’ > esim. misl. hlutr, nr. lott jne. (merkitys sama). Sitä voi verrata myös täysiasteisen (germ. a-aste) substantiivin merkitykseen: *χlauta- > mys. hlōz jne. (merkitys edelleen sama) (EWD: 525; IEW: 605; Nielsen 1985, s.v. I lod) 5.
 
Originaalin ja lainan merkitysten läheisyys on ilmeinen, ja rinnastusten löytäminenon helppoa. Heti naapurikielessämme on kaksikin osoitusta siitä, että tarkoitteet ’löytää’ ja ’saada osakseen’ voivat liittyä läheisesti yhteen. Edellä käsitelty ruotsin esimerkkisanahitta ’löytää,saada käsiin- sä jne.’ on suurelta osin synonyyminen itämerensuomen sanan löytää kanssa. Ruotsin akatemian sanakirja antaa hakusanalle hitta ’löytää’ myös tarkoitteen ’få, erhålla, vinna, finna’ (eli ’saada, saavuttaa’).
 
Edelleen ruotsin hitta-sanan synonyymin finna ’löytää’ eräs merkitys on myös ’få, erhålla, bekomma, komma i åtnjutandeav, vinna’ (eli myös ’saada, saavuttaa’) (SAOB s.v. finna). Sama sanakirja antaa esimerkiksi Han fann sin död i drabbningen ’hän sai surmansa/kohtasi kuolemansa taistelussa’. Tämän lauseen voi sanoa vanhahtavalla nykyruotsilla myös *χleutan -verbin (myöhempää) edustajaa käyttäen: Han ljöt döden i drabbningen ’hän sai osakseen kuoleman / hänelle lankesi kuolema taistelussa’.
 
Nykyislanti tuntee myös tämän merkityksen *χleutan-verbin (myöhem-mälle) edustajalle, esimerkiksi hljóta (hlýtur/hlaut) đí augum hans / hennar ’saada armo jnk. silmissä’ (Lexis s.v. hljóta, etene linkillä Sjá orđasambönd). Tämä on myös Raamatunheprealle ominainen ilmaisu, sanatarkasti: jk on löytänyt (saanut) armon (suosion) Jumalan silmissä 6, josta on esimerkkejä myös käännöslainoina hepreasta Uudessa testa-mentissa 7. Myös suomen kieli tuntee itse sanalle löytää merkityksen’ saada (osakseen)’. Nykysuomen sanakirjan mukaan objektina voi olla esimerkiksi suoja, turva(a), onnensa, lepo, rauha, tyydytystä, virkistys-tä, iloa jstk, unohdusta, vastakaikua tai armo jknsilmissä (NS III–IV: 328 merkitys 1.b. ’saada, saavuttaa’). Toinen sanakirja antaa esimerkin löytää (saada) lohdutusta jostakin (Cannelin ym. 1982: 472).
––––––––––
5 Samaa alkuperää on viime kädessä myös italian kielen välityksellä nuorena vaelluslainana omaksuttu lotto.
6 -yny(b Nx )cm, esim. 1. Kun. 11:19, Ester 8:5.
7 Luuk. 1:30: eu[rev g$ar x|arin par$a tμw| qeμw|sekä Apostolien teot 7:46: ...eu[reu x|arin e0n|wpion toyu qeoyu Tämä ilmaus on tarkistamillani germaanisilla kielillä (eng-lanti, nykytanska, -norja, -ruotsi, myös -islanti) säännönmukaisesti käännetty sanatark-kuutta noudattaen finna, finde, find -verbillä. Suomeksi on uusimmassa vuoden 1992 raamatunkäännöksessä suosittu kiertoilmauksia Jumala on suonut armon jllk tai mielty-nyt häneen ja vanhemmassa vuoden 1934 käännöksessä ilmausta Jk on saanut armon Jumalan edessä. Tämä johtuu lähinnä idiomaattisemmista käännösperiaatteista.
 

28
 
Äännesubstituutio *χleutan *leütä- (tai vanhempi *lewtä- > *leü- tä-) on täysin odotuksenmukainen edellyttäen, että oletetaan useimpiin germaanilainoihin nähden suhteellisen varhaista ajankohtaa. Varhai-suuteen viittaavat diftongin korvautuminen vanhimpien substituutio-lakien mukaisesti (Hofstra 1985: 46–47) sekä kantagermaanin -t-:n korvautuminen pelkällä -t-:llä geminoidun -tt-:n sijasta (mts. 149 –).
 
Dentaaliklusiilin korvautumisen osalta voi viitata rinnastuksiin: sm. nauta < ksm. *nauta (< *nawta) (v)kgm. *nauta- (tai esigm. *nauda- ’omaisuus’) > nr. nöt ’nauta’;

HM: Nauta on balttisana: liettuan nauda = hyöty(eläin), rinnastuu kaikin puolin sanaa rauta (rauda = punaväri, suru, itkuvirsi, punamultahautajaisväri)

" sm.
muoto < ksm. *mooto (v)kgm. *mōto- (tai esigm.*mōdo-) > msk. mót/mōt ’kuva, laatu, leima jne.’; "

HM: Muoto on myös balttilaina: latvian moda = malli, tapa, muoto
 
" sm. rytö < ksm. *rytö (*ruto) (v)kgm. *brutan > mn. broti ’ryteik-kö’, nr. bråte ’rytö’. "

HM: " Ryti, ryden on liettuan drytis = ruoko "

" Mainittakoon myös esimerkiksi vartalot (vahva aste)
malta(h-) ja vierte(h-) (Hofstra 1985: 149–152). "

HM: Taattuja balttilainoja molemmat: Malti =jauhaa, malta(s) = jauhettu, jauho

" Tämä vanhempia germaanilainoja koskeva korvau
tumissääntö pätee myös vanhempiin balttilaislainoihin; dentaalin sisältävinä esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa reite- ja luuta. "

HM: Harrrvinaisen terävästi päätelty ...

" Sana lienee lainautumisestaan saakka omaksuttu etuvokaaliseen tyyppiin. Tästä on
paljon esimerkkejä. Tarpeeksi varhaisella ajoituksella tämä olisi peräti ainoa odotuksenmukainen lopputulos, kun kantasuo-malainen foneemi */e/, joka sijaintinsa takia painollisen tavun ytimessä oli tässä sanassa vokaaliharmonialle määräävä, vielä toimi puhtaana etuvokaalina: sm. köyhä < ksm.*keüχä- (< *kewχä-) kgm. *skeuχa- (<*skeuχ(w)a-) ’arka, pelokas’ > esim. engl. shy; "

HM: Balttilaina ja lähes putkisuoraan kantaindoeuroopasta: *s-kem-s-ta(s) > skiausta(s) = "uloslastattu" kuormasta, vahvuudesta poistettu...

" sm.
pöytä < ksm. *peütä- (< *pewtä-) kgm. *beuđa-> gootti biuþs sekä misl. bjóđ ’pöytä’. "

Gootin sana on kantagermaanin mukainen - muut eivät: nuo ovat lai-naa yhteisestä juuresta, mahdollisesti *bengtas (kaarelle) taivutettu.
 
Myöhempiä korvautumissääntöjä olivat
 
1) -eu- -ep- (-ek-) (> -eu-) sm. keula < kepla/kekla *skeula (> nr. skjul ’suoja’)sm. teuras < tepras *theuraz (> nr. tjur ’sonni’) tai *steuras (> gootti stiur ’sonni, vasikka’)
 
2) eu (> iu) iu sm. liuta kgm. *leuþa(z) > nisl. ljóþr ’kansa, väki’

HM: Taattua balttia kaikki.

Äänteiden kehitys on väärin päin: en, em, ep-, eb- > (eu >) ai-, ei-, ie, au- jne.

" sm.
riutta kgm. (ksk.) *greuta- (*griuta-) > mn. grjot ’sora, rantaki-vikko, kivikkoranta, jne.’, mr. gryt ’piilopaikka, pesäonkalo, kiviröykkiö jne.’ sm. kiusata/kiusaa- kgm. *keusan (vrt. gootti kiusan ’koetella, valikoida’) > nisl. kjósa engl. choose ’valita’. (Hofstra 1985: 44–47, 177 – 179.) Viimeksi mainitusta kiusata-verbistä näkee eron lainautumis-ajankohdassa myös siinä, että myöhäisempi on jo lainautunut supistu-maverbinä, mutta löytää vielä vartaloasussa (Hofstra1985: 225 – 228), siis löytää/löydä- eikä esimerkiksi **leudata/leutaa- tai **liutata / liuttaa- tai muu nuorempi asu. Tämä etymologia täyttää hyväksyttävän lainaetymologian kriteerit hyvin. "

HM: Ei täytä, koska nuo sanat eivät ole sinne päinkään, mitä etymologi väittää.

" Se on äänne
laillisesti moitteeton, ja merkitykseltään originaali sopii pohjaksi lainatun sanan merkitykselle. Sen varhainen fonologinen ajoitus sopii lisäksi hyvin kokonaiseen ja aukottomaan itämerensuomalaiseen levikkiin.

28 JOHAN SCHALIN, ITÄMERENSUOMALAISEN *LEÜTA-VARTALONLAINAPERÄISYYS
 
Ainoa piirre, johon liittyy todellinen epävarmuus tekijä, on ajoituksen varhaisuusrajan asettaminen. Tämä ei vähennä etymologian todennä-köisyyttä vaan ainoastaan vaikeuttaa sen täsmällistä ajoittamista 8.
 
Mahdollisuudesta varhentaa tämän etymologian ajoituksia esitän seuraavaksi joitakin pohdintoja, joista ei ole varmoja johtopäätöksiä tehtävissä. Tähdennettäköön vielä, että edellä mainitun etymologian todennäköisyys ei millään tavalla ole riippuvainen seuraavien, paikoin spekulatiivisuuden rajaa koettelevien pohdintojen epävarmuuksista.

Verbin mahdollinen varhaisempi lainautuminen esigermaanisesta tai luoteisindoeurooppalaisesta kielimuodosta "
 
HM: Mitään erityistä "luoteisindoeurooppalaista kielimuotoa EI OLE (ollut) - tai jos on - NIIN GERMAANIKIELT EIVÄT OLE OLLEET SIINÄ MUKANA, vaan siinä on ollut balto-slaavilaisia, kelttiläis-romaanisia ja indo-iranilaisia kieliä.
 
" Edellä käsitellylle etymologialle on siis fonologisin kriteerein vaikea asettaa takarajaa, jonka jälkeen lainautumisen on täytynyt tapahtua. Originaali kgm. *χleutan > misl. hljóta jne. olisi äännelakeja soveltaen palautettavissa esigermaanin muotoon *kleud-a-, jonka tarpeeksi varhain esi- tai varhaiskantasuomalaiseen kielimuotoon lainautuneena olisi pitänyt päätyä asuun *lewtä- tai *lewdä-, joista kummastakin olisi kehittynyt mksm. *leütä-.

HM: Se on ollut kantaidoeuroopan *klen-ti, josta tulee liettuan kliū́ti = (kliū́va, kliùvo) = koskea, sattua, joutua (sattumalta), estää, häiritä (sattumalsta), joutua, päästä osalliseksi jostakin. Kliū́tis = (yllättävä) este.

kliū́ti (kliū̃va, kliùvo)
1. /aiz/ķerties =
kojos kliūva už slenksčio - kājas /aiz/ķeras aiz sliekšņa = tarttua, liimautua, astua (saveen, paskaan)
kalba kliūva - valoda aizķeras = puhe (sana) tarttuu (kurkkuun)
2. (į ką) trāpīt (mērķi), ķert (mērķi)
3. (kam) būt par šķērsli (kavēkli, traucēkli) (kam); traucēt, kavēt (ko) = osua esteeksi, häiritä, joutua kiinni
4. dabūt, iegūt; tikt (kam) = saada, saavuttaa
jam kliuvo pati geriausia dovana - viņam tika labākā dāvana = hänen osakseen tuli mitä parhain lahja
man kliuvo už neklausymą - es dabūju par nepaklausību = minut saatiin kiinni tottelmattomuudesta
oi tau klius! - gan tu dabūsi! = kylläpä sinua onnisti
kliūtinis (1) /tāds, -a, kas ir/ ar šķēršļiem = este-
kliūtinis bėgimas - šķēršļu skrējiens = estejuoksu
kliūtinis jojimas - jāšanas sacīkstes ar šķēršļiem = esteratsastus
kliūtis (~ties) (1),
kliūtis (~tiẽs) (4) s. šķērslis, kavēklis, traucēklis, ķibele
natūrali kliūtis - dabisks šķērslis = luonnollinen este
įveikti kliūtį - pārvarēt šķērsļus = asettaa este
nedaryti jokių kliūčių - nelikt nekādus šķērsļus = olla asettamatta esteitä (kapuloita rattaisiin)

" Verbin olemassaolo esigermaanisessa kielimuodossa saa tukea siitä, että se on rinnas
tettavissa balttilaisissa kielissä säilyneeseen verbiin, jonka edustaja latviassa on kļūdīt ’sallia päätyvän jhk; saada; sattua pai-kalle, eksyä’ (Fraenkel 1962: 274 ’wohin geraten lassen, bekommen, zu-fällig wohin kommen, irren jne.’) ja vastaava edustaja liettuassa kliudyti ’osua jhk, kolauttaa jhk; koskettaa, tönäistä; estää, haitata’ (’treffen, anstoßen, hindern’).
 

HM: Tärkeämpi on latviassa refeleksiivimuoto kļūdīties = erehtyä

kļūda = virhe
1. klaida = virhe
būtiska kļūda - esminė klaida = olennainen, olemuksellinen, periaatteellinen virhe
drukas(ies pieduma) kļūda - korektūros klaida = korjaus-, oikeisuvirhe
pareizrakstības kļūda - rašybos klaida = kirjoitusvirhe
rupja kļūda - šiurkšti klaida = vakava virhe
izdarīt kļūdu - padaryti klaidą = tehdä virhe
kļūdu labojums - klaidų ištaisymas = virheiden korjaus
pamanītās kļūdas - pastebėtos klaidos (pvz. išspausdintoje knygoje) = havaitut virheet
2. paklaida = hihhe, poikkeama
mērījuma kļūda fiz.  - matavimų paklaida = mittavirhe
varbūtīgā kļūda - galima (leistina) paklaida = sallittupoikkeama
kļūdains ~aina, klaidingas -a, netaisyklingas -a = virheentekijä, väärässäolija
viņa valoda ir stipri kļūdaina - jo kalba labai netaisyklinga = hänen puheensa on täynnä (kieli)virheitä
kļūdīgs ~īga, neteisingas -a, klaidingas -a, ydingas -a = virheellinen
kļūdīgs atzinums (secinājums) - neteisinga (klaidinga) išvada = väärä johtopäätös
kļūdīgs uzskats - ydingas (neteisingas) požiūris = kestämätön näkökanta
kļūdīties (~os, ~ies, ~ās, ~ījās, ~īsies), suklysti, apsirikti = erehtyä,
kļūdīties aprēķinot - suklysti[ap]skaičiuojant, apsiskaičiuoti = laskea väärin (numeroilla)
kļūdīties ir cilvēciski - klysti yra žmogiška = erertyminen on inhimillistä (errare humanum est).

 
 
 
" Rinnastus balttilaiseen pesyeeseen on indoeuropeistien yksimielisesti hyväksymä, vaikka siihen liittyy koko joukko ongelmia.Balttilaisella puo- lella pesye on johdosopillisesti monimuotoinen ja kattaa niin laajan kir-jon merkityksiä, että on syytä epäillä useamman homonyymin sekoittu-mista. Niinpä merkitys sille verbille, joka germaanin infinitiivin ja pree-sensin tapaan edustaa indoeurooppalaista e-astetta (liet. kliaudýti ’es-tää, pidättää’ sekä latv. kļūt ’taipua, kumartua, kietoa; kallistaa, taivut-taa’) ei näyttäisi mitenkään voivan liittyä germaanin verbin merkitykseen. "

HM: Se on kyllä puhtaasti kermaanin ongelma!!!

" Toisaalta merkitykseltään parhaalta rinnas
tukselta (liet. kliáuti ~ latv. kl'ut) puuttuu germaanissa esiintyvä juuren dentaalilaajennus (liet. -ti ~ latv. -t edellä kuuluu perusmuotona käytettyyn preesensin persoonapäätteeseen, ei suinkaan juureen). "

Ei kuulu, vaan se on indikatiivin pääte.



https://www.zodynas.lt/terminu-zodynas/K/kliauti
 

" kliauti

kliau|ti, kliauna (kliauja), kliovė užkliūti = juuttua, jumittaa, pasilikti = jäädä, pabūti = viivähtää (ppr. su ne-): Eina ir eina, o namų nekliauna. sngr.

 
 
" Liettuan verbiä kliudyti (~ latv. kl'yudt) on erehdytty pitämään liet. kli5uti (~ latv. kl'yut) sekundaarisena kausatiivi- tai iteratiivijohdok-sena (IEW: 605), jolloin verbin sisältämä -d- olisi johdinaines.
 
HM:
kliudyti
kliùdymas (1) aizķeršana, aizskaršana; aizkabināšana;
kliudyti (~o, ~ė)
1. (ką) aizķert, aizskart; aizkabināt (ko)
2. (kam) būt par šķērsli (kam); traucēt (ko)
3. (ką) trāpīt (ko)
 
[Kai kuriuos slavų veiksmažodžius galima interpretuoti kaip kauzatyvus su formantu *-d- (< ide. *dh- < *dhē- < *dheh₁-; plg. lie. -dyti). Pvz.:] sl. *k(/x)l‘uditi nėra denominatyvas (kaip įprasta manyti), bet yra toks darinys iš ide. šaknies *klēu-/*klāu- ‘anhaken, sich anklammern, hemmen’, dar plg. lie. kliudýti ‘anhaken machen’.
 
 
" Koska germaanin dentaali kuuluu erottamattomasti juureen, rinnas-tus olisi rakenteellisesti varsin hankala. Asiantuntevimmat lähteet kat-sovat kuitenkin, että kliudýti (latv. ~ kļūdīt) ei ole johdos vaan intensii-vimuoto (Fraenkel 1962: 274 ja EWD:525) ja että -d- aines ei voi olla kausatiivinen johdinaines vaan juuren »d-laajennus» (Stang1966: 327 »Hier ist das -d- eine Wurzelerweiterung, nicht ein Kausativelement»).
 
––––––––––
 
8 Kiitän Jorma Koivulehtoa, joka arvokkailla tarkennuksillaan ja parannusehdotuksillaan merkittävästi kohensi tämän artikkelin laatua. Hän oli myös jo omissa tutkimuksissaan, riippumatta minusta, päätynyt samaanetymologiaan ja kommentoidessaan kirjoitustani jakoi avoimesti kanssani tähän liittyvät oivalluksensa jahuomionsa.
 
29
 

Tämä havainto näyttäisi entisestään tukevan rinnastusta germaani- ja balttilaiskielten välillä, vaikkakaan balttilaisen verbijuuren vokaaliedustus ei aivan vastaakaan ään-nelakien perusteella odotuksenmukaista säännöllistä lopputulemaa. Uusin indoeu-ropeistien apuväline (LIV: 365) toteaa tähän rekonstruktioon liittyvästä epävarmuu-desta »verbal nur germ. und balt.; daher schlecht rekonstruierbar» ja antaa tällaisin varauksin balttilais-germaanisen verbijuuren yhteiseksi alkumerkitykseksi ’joutua / päätyä jnnk’ (’wohin geraten’). Tämä ehdotettu alkumerkitys tulee joissakin suhteissa vielä lähemmäs ’löytämistä’ kuin germaanissa esiintyvä merkitys. Tähän,kuten kysei- sen balttilaisen verbipesyeen eräisiin muihin merkityksiin, kuuluu germaanista puut-tuva (mutta ’löytämiseen’ kuuluva) paikallisuusaspekti: ’päätyä jonnekin sattumalta’, ’osua paikkaan’ tai ’sattua kohdalle’. Niin germaanin verbin merkityksiä kuin itäme-rensuomen ’löytämistä’ tulevat erityisen lähelle latvian vastaavalle verbille kļūt kuu-luvat merkitykset ’päästä jhk, löytää, saavuttaa’ (’gelangen’) ja ’saavuttaa, tavoittaa, saada käsiinsä/kiinni’ (’erlangen’) (IEW: 605). Liettuan verbillä kliáuti on myös yksi, lähes germaania vastaava merkitys ’osua jnk kohdalle, langeta jnk osalle, saada (osakseen/käsiinsä)’ (Kurschat 1970 s.v. kliáuti). Liettuan merkitys poikkeaa germaa- nista, koska liettuassa subjektin ja (epäsuoran) objektin keskinäinen asema lausees-sa on käänteinen. Germaanissa subjekti niin sanotusti saavuttaa tai sattuu saamaan (*χleut-) lankeavan osuuden; osuuden taipuu tässä objektin aseman mukaisesti. Liettuan lauserakenteessa objektin asemassa olevalle niin sanotusti lankeaa tai sattuu kohdalle (kliud-) saatu osuus; osuus asettuu tässä subjektin asemaan.

Päätelmää,että nimenomaan tämä viimeksi kuvattu ’kohdalle osumiseen’ liittyvä mer- kitys on kuulunut verbin varhaisiin merkityksiin, tukevat myös sekundaarisesti, mutta samankaltaisuudestaan päätellen jo varhain johdetut substantiivit. Nämä antavat meille autenttisen todistuksen senaikaisen verbin (eräästä) merkityksestä. Verbistä on germaanissa johdettu edellä mainitut substantiivit, kgm. *χluti- (myös *χluta- ja *χlauta-) ’arpa, osuus, kohtalo’, ja balttilaisissa kielissä latv. kļūtas ’kohtalo, onnettomuus’ ~ liet. nekliūtas ’epäonni’ (Fraenkel 1962: 274; IEW: 605) 9.

Voidaankin todeta, että semantiikan kannalta jokin balttilaisten kielten esiaste sopisi yhtä hyvin, ellei jopa paremmin, lainanantajaksi kuin germaanisten kielten esiasteet. Pelkästään merkityksen perusteella tarkasteltuna voisi peräti erehtyä arvailemaan lainaoriginaalin kuuluneen esi- tai kantabalttilaiseen kieleen. Germaanisten kielten esiasteesta todistaa silti se seikka, että itämerensuomen lainaoriginaalin on oletettava edustaneen indo-euroopan e-astetta (*kleud- pro *klud-).

HM: Sellaista astetta ei ole ollut kantaindoeuroopassa. Sana on ollut gootissa kantabalttilaina.
––––––––––
9 Pohjois-Euroopan varhaismetallikauden kulttuureissa oli vallalla kohtaloon, hyvän onneen, arpomiseen ja ennusmerkkeihin liittyvä taikausko. Tacituksen teoksen Germania luvussa 10 kerrotaan germaaneista: »Tavallinen arpomismenetelmä on yksinkertainen. Hedelmiä kasvavan puusta hakatun oksan he leikkelevät puikoiksi, ja erotettuaan nämä toisistaan joillakin merkeillä he sirottavat ne umpimähkään ja sattumanvaraisestivalkealle vaatteelle. Sitten yhteiskunnan pappi, jos arpomiseen turvaudutaan yhteisön puolesta, mutta perheenisä itse, jos arpominen tapahtuu yksityisesti, rukoillen jumalia ja silmät luotuina ylös taivaaseen nostaakolmasti yhden puikon kerrallaan, minkä jälkeen hän selittää nostettujen puikkojen merkityksen niihin aikaisemmin piirretyn merkin mukaan....» (Germania s. 28–). Kertomuksen jatkuessa käy ilmi, että arpomistoimitus liittyy kontekstiin, johon kuuluu nimenomaan myös ennusmerkkien tarkkaileminen. Yhtenä esimerkkinä Tacitus kertoo, miten germaanit ottivat etukäteen selkoa ankarien sotien lopputuloksesta. Tämä muistuttaa myös keräilytaloudessa elävien yhteisöjen ennen metsästystä harjoittamia taikarituaaleja. Olisi siis luonnollista olettaa, että arkisissa elinkeinoissa, kuten metsästyksessä, kalastuksessa ja marjastuksessa, ’löytäminen’ ja’saalistaminen’ on liittynyt suoraan ’arpomiseen’ ja ’osaksi saamiseen’ aivan niin kuin indoerooppalaisessa sanapesyeessä *klu-d-/*kleu-d-/*klou-d- on asian laita.

JOHAN SCHALIN, ITÄMERENSUOMALAISEN *LEÜTA-VARTALONLAINAPERÄISYYS

Tästä voisi päätellä, että mitä varhaisemmasta kantagermaanin esiasteesta lainaori-ginaalin on oletettava tulleen, sitä vaivattomammin itämerensuomessa esiintyvän merkityksen ’löytää’ voi siitä selittää polveutuneen. Näin varhennettuna versiona ety-mologia olisi siis: sm. löytää < mksm. *leütä- < varh. *lewtä- (tai *lewdä-), ← esigm. (~ esibaltti) *kleud-a- > kgm. *χleutan jne. Lainaoriginaali on myös rekonstruoitavissa germaanis-balttilaiseen yhteisaikaan eli luoteisindoeurooppaan; tähän tosin joudutaan suhtautumaan varauksellisesti balttilaistenverbien epäsäännöllisyyksien tähden. "

HM: Muuta balttilais-germaanista yhteisaikaa kuin kantaindoeuroopan aika ei ole ol-lut. balttikielet ovat läheistä sukua slaavilaisille, kelttiläis-romaanisille ja indo-iranilai- sille kielille. Kauempana ovat germaanit, heetit, tokaarit, armenialaiset, kreikkalaiset, illyrialaiset/albanialaiset.

" Kovin kaukana ei tässä valossa ole ajatus, että myös unkarin verbi lel voisi olla hyvin vanha indoeurooppalainen laina. "

HM: Ei taatusti ole. Sen sijaan se saattaa olla kyllä sumerilaina.

" Tämä toki edellyttäisi, että indoeurooppalainen foneemi /d/ olisi korvautunut suo-malais-ugrilaisella foneemilla /δ/ eikä foneemilla /t/. Foneemi /d/ tunnetaan toistai-seksi harvoissa esisuomeen lainautuneissa sanoissa (Koivulehto 1991: 49–51). Näiden indoeurooppalaisissa originaaleissa esiintyy kahdessa tapauksessa foneemi /dh/ (kutoa ja nitoa) ja yhdessä tapauksessa foneemi /d/: sataa < *śaδa- ← IE *k´ad-. Vaikka aikaisemmin on kyseenalaistettu se, että konsonattiyhtymä *-- olisi ylipää-tään mahdollinen esisuomalaisessa fonotaksissa (Itkonen 1970: 12), nykyinen tutki-mus ei anna aihetta tällaiseen kritiikkiin. Uusimman käsityksen mukaan (Aikio 2002: 31 – 34; vrt. myös jo Sammallahti 1988: 545) täysi-vartalo on palautettava muotoon *täwδV-samoin kuin myös köysi-sanan olisi katsottava polveutuvan muodosta *kewδi- (*käwdi-). Yhtymästä *-wδ- olisi siten jo peräti kolme esimerkkiä, nyt käsiteltävä tapaus mukaanlukien. "

HM: Potaskaa ja aivan turhaa löpsötystä kuvitelluilla muodoilla. Sana köysi on laina liivistä, jossa se on kieuž eli "kiedus", joka ääntyy suomalaisen korvaan **köys. Sana kietoa on ilmeisimmin SU-perua. Se tarkoittaa käsin tapahtuvaa sitomista. Käsi on inarinsaameksi kieta.

" Myös aukkoisen levikin vasta-argumentti, jota Itkonen (1970: 13) käytti kyseenalais- tamaan rinnastuksen itämerensuomen ja unkarin välillä, on jo yleisesti tunnustettu pätemättömäksi, koska se ei vastaa aineiston todistusta: suurimmalla osalla ikivan-hoistasanoista on enemmän tai vähemmän aukkoinen levikki. Unkarilaisen verbin mahdollisen luoteisindoeurooppalaisen lainaetymologian arvioimiseksi ei kuiten-kaan riitä äännehistoriallinen ja kronologinen tarkastelu. Ajatus olisitestattava unka-rin oman etymologisen tutkimuksen lähtökohdista analysoiden tarkemminverbin lel merkityksiä — etenkin vanhassa kirjakielessä ja murteissa — sekä unkarin vanhojen indoeurooppalaislainojen kerrostumia yleensä.

Viron uusi pan-germanistinen etymologinen uskoo tähän keinotekoiseen selitykseen:

http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=leidma

" leidma : leida : leian 'otsides v juhuslikult märkama v kätte saama; mingit asjaolu, olukorda v seisundit märkama, nägema; arvama, arvamusele jõudma; (osaks) saama, pälvima, midagi saavutama'
○ lõunaeesti löüdmä, kirderanniku löüdama, löüdämä
← alggermaani *χleutan
vanaislandi hljóta 'saama, saavutama, leidma'
vanarootsi liuta 'saama, saavutama, leidma'
● liivi lieudõ 'leida'
vadja leütää 'leida'
soome löytää 'leida'
isuri löütää 'leida'
Aunuse karjala ľöüdiä 'leida'
lüüdi ľöuttä 'leida'
vepsa ľüuta 'leida'
On ka arvatud, et tuletis lööma tüvest. "


Lähteet

AIKIO, ANTE 2002: New and old Samoyed etymologies. – Finnisch-Ugrische Forschungen 57 s. 31–34.
BRONIUS, PIESARSKAS – BRONIUS, SVECEVIVCIUS 1991: Lietuvių-Anglų kalbų žodynas – Lithuanian-English Dictionary. Toinen,uudistettu painos. Vilnius: Mokslas.
CANNELIN,KNUT – CANNELIN,AULIS – HIRVENSALO,LAURI – HEDLUND, NILS 1982: Suomalais-ruotsalainen suursanakirja – Finsk–svensk storordbok, 3. painos. Helsinki: WSOY.
EWD = Kluge, Friedrich 1995: Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 23. erweiterte Auflage, bearbeitet von Elmar Seebold. Berlin: Walter de Gruyter.
FRAENKEL, ERNST 1962: Litauisches etymologisches Wörterbuch: Band I. Heidelberg: Carl Winter, Universitätsverlag. 
Germania = Tacitus: Germaania.Suomentanut ja lyhyesti selittänyt Edwin Linkomies. 321. Delfiinipainos. Helsinki: Otava 1976.
HOFSTRA, TETTE 1985: Ostseefinnisch und Germanisch: Frühe Lehnbeziehungen imnördlichen Ostseeraum im Lichte der Forschung seit 1961. Groningen: Drukkerij van Denderen B.V.
HÄKKINEN, KAISA 1985 (1983): Suomen kielen vanhimmasta sanastosta ja sen tut-kimisesta:suomalais-ugrilaisten kielten etymologisen tutkimuksen perusteita ja meto- diikkaa. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 17. Turku.
––––– 2002: Kielten menneisyys ja sen tutkiminen. – Riho Grünthal (toim.), Ennen, muinoin. Miten menneisyyttämme tutkitaan s. 28–45. Tietolipas 180. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
IEW = Pokorny, Julius 1959: Indogermanisches etymologisches Wörterbuch: I. Band. Bern: Francke Verlag.
ITKONEN, TERHO 1970: Etsimisen ja löytämisen alalta. – Sananjalka 12 s. 5 – 17. KOIVULEHTO, JORMA 1991: Uralische Evidenz für die Laryngaltheorie. Sitzungs-berichteder österreichischen Akademie der Wissenschaften, philosophisch-histo-rische Klasse 566. Wien: Verlag der österreichischen Akademi der Wissenschaften.
––––– 2002: Contact with non-Germanic languages II: Relations to the east. – Oskar Bandle (toim.), The Nordic languages: An international handbook of the history of the North Germanic languages: Volume I s. 583–594. Berlin: Walter de Gruyter.
KURSCHAT, ALEXANDER 1970: Litauisch – Deutsches Wörterbuch. Thesaurus Linguae Lituanicae Band II. – Herausgeben von Wilhelm Wissmann und Erich Hof-mann unter Mitwirkung von Armin Kurschat und Hertha Krick. Göttingen: Vanden-hoeck & Ruprecht. Lexis = Orabók Háskólans.

http://lexis.hi.is/gagnasofn.html#adgangur  4.2.2004; seuraa polkua »Smellđ hér til ađ komast inn í gagnasafniđ» > »Leita».
LIV = Lexikon der indogermanischen Verben: die Wurzeln und ihre Primärstammbil-dungen.Zweite,erweiterte und verbesserte Auflage bearbeitet von Martin Kümmelund Helmut Rix. Wiesbaden: Dr. Ludwig Reichert Verlag 2001.
NIELSEN, NIELS ÅGE 1985: Dansk etymologisk ordbog: ordenes historie. 3. reviderede udgave med et tillæg 4. oplag. Gyldendals røde ordbøger. København: Gyldendalske Boghandel, Nordisk Forlag A/S.
NS III–IV = Nykysuomen sanakirja, osat III ja IV(L–R). Seitsemäs painos. Helsinki: WSOY 1980.
NS VI = Nykysuomen sanakirja, osa VI: Etymologinen sanakirja. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: WSOY 1990.
SAMMALLAHTI, PEKKA 1988: Historical phonology of the Uralic languages: With special reference to Samoyed, Ugric and Permic. – Denis Sinor (toim.), The Uralic languages: Description, history and foreign influence. Leiden: E. J. Brill.
SAOB = Svenska akademiens ordbok. Göteborgs universitets språkdata. – http://g3.spraakdata.gu.se 4.2.2004.

SSA 2 = Suomen sanojen alkuperä:Etymologinen sanakirja,osa 2,L–P. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1995.
STANG, CHR. S. 1966: Vergleichende Grammatik der Baltischen Sprachen. Oslo: Univer-sitetsforlaget.

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=kliuti

kliū́ti

judant už ko nors kabintis, būti kliūtimi, in der Bereich von etwas kommen, patekti, atsidurti

Germ. hleut-a- ‘mesti (traukti) burtus, losen, tekti, zuteil werden’ [s. isl. hlióta ‘pasiekti, įgyti, tekti, gauti, erhalten’, isl. hljóta ‘privalėti’, s. ang. klēotan ‘mesti burtus’; su acc. ‘treffen (vom Los)’; ang.-s. hliotan ‘laimėti, erlosen, pasiekti, įgyti’, s. v. a. liozan ‘mesti (traukti) burtus’, v. v. a. hezen] [264] dėl ypatingos reikšmės patikimos etimologijos neturi. Pirmiausia galima su šaknimi *qleu- lyginti vieną kitą bl. kalbų formą: lie. kliū́ti ‘judant už ko nors kabintis, būti kliūtimi, in der Bereich von etwas kommen, patekti, atsidurti’; kliáutis ‘susijungti, sich zusamenfügen, atitikti, vienas į kitą įsikibti’, la. kļũt ‘patekti, atsidurti, tapti’. Nesunkiai pastebimas pokytis į qleu- ‘uždaryti, užrakinti, baigti, schließen’. Apie santykius samprotauti yra keblus dalykas, nes baltų leksemų reikšmės ganėtinai skiriasi. Ar šiuo atveju yra sutapę skirtingi pirmykščiai vediniai, ar turime reikalo su ta pačia šaknimi? Kokia buvo pirmykštė reikšmė?

Seebold 1970, 264–265

kliū́ti (kliū́va, kliùvo)

hängen bleiben =jäädä roikkumaan, anstoßen, hindern

Pragerm. SLEUT-A- (← sqleud-?) ‘schließen = lukita’, germ. sleut-a- ‘t. p.’ (s. fryzų slūta ‘schließen’, ags. tik Part. Perf. Pass. ut-bi-slotenun ‘seclusis’, s. v. a. sliozan ‘schließen’) [436] tokios formos būdamas kokių nors atitikmenų neturi. Su minėta germ. lytimi galime gretinti lo. claudo, -ere ‘schließen, einschließen’, jeigu pastarąją laikysime kamieno variantu be s-mobile ir a-vokalizmo. Šio atžvilgiu pamatu laikytina turbūt šaknis qlāw- slypinti lo. clāvis, -is ‘Schlüssel, Riegel’, s. air. cló ‘Nagel’, gr. κλείς, κλειδός [kleis, kleidos] ‘skersinė sija, kablys, vąšas, raktas, kuolas’. Toliau yra eu-vokalizmo, tačiau menkai paliudytomis reikšmėmis ‘schließen, Schlüssel’ lie. kliųvù, kliūti ‘hängen bleiben, anstoßen, hindern’, s. bažn. sl. ključǫ, ključiti ‘schließen’, ključь ‘raktas’ (*qleu-q-). Jeigu visos minėtos leksemos yra tarpusavyje susijusios, tuomet pamatinė reikšmė, matyt, turėtų būti ‘sukabinti, užkabinti (kabliu)’, vardažodis ‘vąšas, kablys, raktas’. Prolytės fonetika kelia abejonių: germ. lytys postuluoja žodžio pradžios sql-, kitų kalbų – ql-; germ. ir lo. leksemos paliudija āu / vokalizmo šaknį, kitų kalbų formos rodo buvus eu- vokalizmą. Žodžio pabaiga germ., lo. ir lie. vedinių sutampa. Minėtas lytis mėginant toliau analizuoti, akys krypsta į *sqel- ‘kreivas, kumpas, šleivas’ (Pokorny IEW 928), tačiau šiems saitams pagrįsti semantika kelia pernelyg didelių sunkumų.
Seebold 1970, 436–437

kliū́ti

lenkti = taivuttaa, lankstyti

Prasl. *kýučь pirminė reikšmė yra ‘išlenktos formos lazda = kaareva keppi’, taip pat ir *kýuka, ir tik antrinė – ‘uždarymo įrankis’. Jis giminiškas lo. clāvus ‘vinis = nuoli, naula’, clāva ‘lazda su sustorėjimu = keppi paksunnoksella’, clāvis ‘raktas = avain’ ir kt. [159]. Su jais siejasi lie. kliū́ti, kliáuti ‘lenkti, lankstyti = taivutta’, la. kļaût  ‘lenkti = taivuttaa, spausti = painaa’. Šie baltiški žodžiai pratęsia ide. *kleu̯ ‘lenkti = taivuttaa, kreivinti = vääristää’. Tik šiuo archaizmo išlaikymu jie siejasi – iš ide. kamieno neatsirado baltų terminų ‘išlenkta lazda’, ‘raktas’, kaip slavų, lotynų, germanų kalbose [160].

Трубачев 1966, 159–160

kliū́ti

užkabinti, kabinti = ripustaa, kliūti

Lie. kliū́ti ‘užkabinti, kabinti, kliūti…’ ir la. kļūt ‘tapti, pasiekti (gelangen)’ […]. Dar Miklosich 1886, [...] neatmetė galimybės lyginti lie. kliū́ti, la. kļūt su sl. *klьvati […]. Vėliau į šią baltų-slavų paralelę žiūrėta skeptiškai [Фасмер ЭСРЯ ...], visų pirma dėl semantikos [Преображенский ...]. Vienas iš įdomesnių bandymų įveikti tokį ryškų semantinį neatitikimą priklauso R. Bernardui [Revue des études slaves, 1964, XL, 26–35], kuris įrodė, kad reikšmės, artimos lie. kliū́ti, išlikusios bulgarų tarmėse, kur yra forma клюват ‘nuleisti galvą iš liūdesio, nusiminti…’ […]. Su pranc. etimologo [62] mintimi visgi sunku sutikti, nes daug tikėtiniau, jog tokia reikšmė bulgarų kalboje yra vėlesnė, antrinė […]. Visai kitokie, svarūs, mano galva, argumentai leidžia sujungti baltų ir slavų formas žodyne Этимологический словарь славянских языков: ide. *kleu-kreivas; kliūti; užrakinti’ […]. Taigi baltų ir slavų veiksmažodžius reikia sujungti į vieną etimologinį lizdą. Supletyvinio aoristo iš veiksmažodžio jam (‘būti’) kamienas albanų kalboje yra neaiškios etimologijos qe- (tarmėse – kle-), iš kurio paprastai sudaromas sigmatinis aoristas qeshë, tarm. kleshë ‘buvau’ […] [63] […] Siūlau laikyti [ankstesnis mano siūlymas – Орел В. Э., Лингвистические исследования, М., 1984, 4.2, 37 – negelbsti padėties] albanų kamieną qe- / kle- etimologiškai giminišką su lie. kliū́ti, la. kļūt ir sl. *klьvati. […] Archajinis albanų aoristas kleva, tęsiantis praalb. *klewa(m), visomis esminėmis detalėmis (išskyrus šaknies vokalizmo abliauto laipsnį) sutampa su atitinkamu baltų preteritu: lie. kliuvaũ ir la. kļuvu.

Орел 1988, 62–64

kliū́ti

[Analizuojamas Trubačiovo „Ремесл. терминол. в слав. языках“ 1966; slavų terminų lyginimas su lotynų kalba.] Rusų ключка, ключ – lo. clāvis ‘raktas = avain, kablys = koukku’. Fonetiškai ir darybiškai nurodytieji žodžiai tolimi vienas nuo kito, nors juos etimologiškai galima gretinti. […] kodėl gi r. ключка, ключ nesugretinus su lie. kliū́ti ‘užkliūti’?. Įdomu, kad ryšys r. ключка, ключ ir lie. kliū́tis ‘spąstai’ (sufiksiniai -k- ir -t-), matyt, aiškėja lyginant su toch. B klutk- ir klautk- ‘umkehren = kääntyä takaisin’ (plg. [Fraenkel LEW, 274]).

Откупщиков 1988, 1

kliū́ti

Bulg. клю́вам, дa (у)клю́вна ‘nuleisti galvą nuliūdus ar nusiminus, būti nuliūdusiam, nusiminusiam’. Identiška reikšme iškeliama Gerovo ir dialektologijos darbuose artimos formos, kurias nurodysime: клю́вам, уклю́в(ну)вам, уклю́х(ну)вам, оклю́х(ну)вам, кльóвам ir t. t. Šios formos svyruoja apie *клюв-, *клев- su в perėjimu į ф bei svyruoja tarp ф ir х. Pirminė reikšmė yra, žinoma, ‘lenkti, palenkti, nuleisti’, iš kur ‘nulenkti galvą’, plg. укльóвнала мы глава, укльóвнали уши ‘suglaudęs ausis’ (Gerov). Nurodytinas artimos reikšmės s. č. sklevěti ‘shybnouti se’, skličiti se ‘sich zusammenziehen’, skleviti ‘shrbeny, gebückt, gekrümmt’ (Kott), kurį Bernekeris gretina su s.-kr. oklijevati se ‘zaudern, cunctor’ (Vuk. K.). Žr. Berneker SEW I, 518. Iki šiol neatkreiptas dėmesys į faktą, kurį rodo bulgarų kalba su aiškia reikšme ‘lenkti, palenkti’ ir dvejopa formų serija su klev- bei kluv-, galinčia tik paremti Bernekerio pateiktą kaip galimą s.-kr. veiksmažodžio gretinimą su lie. kliuviu, kliuti, žr. Pokorny op. cit. 604–605; Fraenkel 274, kuriuose lie. veiksmažodis yra susietas su šaknimi *klēu- (*kleu-), kurios reikšmė yra ‘lenkti, kirpti’ ir kuri slavų kalbose kamieno kluk- dariniuose turi tą pačią reikšmę: plg. ypač slov. sključati ‘biegen, krümmen’, sključiti se ‘sich verkrümmen, contact verden’, č. skličiti se, Kotto pateiktą kaip sklevěti sinonimą (žr. supra). Iš bendros reikšmės ‘sukti, lenkti’ galėjo išriedėti atskira bulg. veiksmažodžių клю́вам, (клéвам) tipo reikšmė, plg. bulg. trm. по-(х)и́лен, у-(х)и́лен ‘liūdnas’, t. y. ‘nuleidęs galvą’ iš šaknies *chyl- ‘sukti, lenkti’, r. по-хи́лый ‘gebeugt, geneigt’.

Iš tos pačios idėjos [29] taip pat galėjo išsirutulioti savitas s.-kr. žodžio atspalvis, dėl reikšmės plg. lie. kleipti ‘verbiegen, verkrümmen’ ir ‘watschen, wankeln, torkeln, unsicher gehen’ (Fraenkel 268). Mladenovas pripažįsta bendrą клю́вам (Ет. Речн. 242) ir клю́вам, paliudytų artimomis reikšmėmis ‘nuleisti galvą nuliūdus ar nusiminus, nuvargus’ ir ‘svyruoti, lenkti arba purtyti galvą duodant ženklą’, kilmę, ir juos lygina su s.-kr. kljumati (Rječnik) ir klimati ‘nieken, kopfnicken, vanken, watscheln’ (Ristić ir Kangrga). Čia nurodysime beveik identiškus клю́маи (климам) ir клю́вам vartosenos atvejus, plg. Защо си клюмнал?, Защо си уклюмен sinonimas Защо си уклю́внал? Patikima priimti, kad клюмна yra pakeistas клювна, jei atsižvelgiama į beveik dėsningą bulg. trm. вн ir мн svyravimą. Aišku, kad čia pirmine forma negalima laikyti кли́мам su и, kuri tikrai yra antrinė, palyginti su клю́мам, ir kad negalime sekti Mladenovu, клю́мам (климам) siejančiu su šaknimi *klei- gr. κλίνω, κλῖμαξ. Žr. Mladenov, Ет. Реч. 241, o pagal šaknį *klei- Pokorny 600–602; H. Frisk 873–875; Vasmer REW II 663 prie слой.

Bernard 1964, 29–30

kliū́ti

[Išn. 7.] Lie. kliū̃tas (2), kliū́tis (1) ‘Hindernis’ < kliū́tas, kuris yra dalyvis iš kliū́ti ‘an etwas hängenbleiben; zugeteilt werden’ rodo, kad šis veiksmažodis anksčiau turėjo ir tranzityvinę reikšmę kliū́ti ką (ko) ‘etwas treffen und hängenbleiben’ vietoj dabartinės kliū́ti už ką reikšmės (plg. LKŽ VI, 134–135). Tik tokiu būdu galima suprasti ir kauzatyvą kliudyti ‘hindern, stören’

Gliwa, Hyllested 2006, 88

kliū́ti

être suspendu

[Aptariama lotynų kalbos veiksmažodžių apofonija]. Lo. claudō, claudere ‘fermer’ kyla iš frazeologizmo *clāuim dare ‘mettre la clef’. Šaknis buvo *(s)kelh₂- ‘tailler’ su būdvardžiu *kl̥h₂-u̯ó- ‘effilé’ > lo. clāuus m. ‘clou’. Lie. kliū́ti ‘être suspendu’ turėtų kilti iš *kluh₂-tí- f. ‘action de ficher, d‘ être accroché’, kuris yra darinys iš *kluh₂-tó- ‘fiché’ (← *klh₂-u-tó-).

Garnier 2010, 420 "