VASTAPAINO on suomentanut saksalaisen frankfurtistin Hannah Arendtin aivopie-run ”Totalitarismin synty”, joka julistaa Stalinin-ajan Neuvostoliiton ja natsi-Saksan muka olleen "saman totalistaristisen lantin” kaksi puolta eivätkä vastakkaiset navat ideologioiltaan, jotka oli muka ”tarkoitettu vain massoille”, eivätkä johdot muka ottaneet niitä tosissaan.

Tässä tarkastelen Hitlerin lähipiirin todellista ideologiaa ihmiskuvan alalla ja sen syntyä. USA:n Liittovaltion Terveysviraston (NIH) neurofysiologian osaston johtaja R. Douglas Fields tuo käänteentekevässä kirjassaan ”The Other Brain: From Dementia to Schizophrenia, How New Discoverie...” esiin natsijohdon todellisen pääideologin, aivosähkökäyrän keksijä Hans Bergerin roolin, jota on pimitelty niin lännessä kuin idässäkin. Hän korjaa tuon virheen, josta on ollut paljon harmia tieteelle ja terveydenhuollolle. (Joitakin Bergerin tutkimustuloksia Fields arvostaa.)


HansBerger Univ Jena.jpeg

Hans Berger

Skitsofreenikko lähtee tutkijan uralle ”kultalusikka suussa”.

Hans Berger syntyi 21.05. 1873 nykyisessä Coburgin kaupungissa aluesairaalan johtaja-ylilääkärin poikana. Suoritettuaan lukion hyvin arvosanoin 1892 hän kirjoittau- tui Berliinin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa ja tähtitiedettä,mutta keskeytti vuoden kuluttua ja liittyi 11. Baijerin ratsuväkirykmenttiin kotikaupungissaan.

Hän joutui ratsastusonnettomuuteen, jossa ratsu heitti hänet selästään hevosten ve-tämän kenttätykin uralle. Hevosmiehet saivat kuitenkin viime tipassa hevoset pysäh-tymään, ja Berger selvisi vähin vammoin.Muutaman kilometrin päässä kotona hänen sisarensa sai vahvan tuntemuksen,että veli on kuolemanvaarassa ja sai heidän isänsä sähköttämään tälle. Tapaus teki Bergeriin mullistavan vaikutuksen: hän katsoi ”telepaattisen yhteyden todistetuksi” ja päätti ryhtyä etsimään kokeellisesti ”sellaisen fysikaalista perustaa” ja kirjoittautua Jenan yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä 1893.

Myöhempien tapahtumien valossa on ilmeistä, että elämää tuolla tavalla suuntaavat umpimystiset äkkioivallusvakaumukset olivat jo orastavan skitsofrenian oireita. Muitakin kuten ideologisia syitä varmasti oli...

Hänen keskeinen virallinen tutkimusongelmansa oli etsiä ”korrelaatiota objektiivisen aivoaktiivisuuden ja subjektiivisten psyykkisten ilmiöiden välillä”, pilkulleen kuten nykyäänkin joillakuilla. Hänestä tuon yhteyden täytyisi olla ”sähköenergiakenttä”, joka olisi paitsi aivoissa myös aivojen välillä. Pää toimisi radioaaltojen lähettimenä ja vastaanottimena. (”Kunhan päät ovat riittävästi samanrotuiset”...)


Rotuoppeja, reduktionismia, mystiikkaa, neuronien suonikapasiteettia


Jenan yliopiston biologian professorina vaikutti tuolloin Ernst Haeckel, jota voidaan pitää ”uusdarwinismiksi” ja ”sosiaalidarwinismiksi” nimetyn opin todellisena luojana. Hän ei ollut johdonmukainen darwinisti lainkaan, vaan yhdisteli Darwinin ja Lamarc- kin oppeja tuntematta Pavlovin tuloksia tai ”sivuuttamalla” ne.Hän halusi ”redusoida yhteiskuntatieteet biologiaan”. Hän katsoi,että yksilönkehitys matkii luonnonlakina lajinkehitystä. Hän loi ”tieteellisen rasismin” pseudotieteen.Biologina Haeckel oli puh-taasti selkärangattomien ötököiden tutkija. Hänen ”sosiaalidarwinisminsa” oli pelkkää nojatuolifilosofiaa ja akateemisen aseman väärinkäyttöä.

Jäätyään eläkkeelle yliopistosta 1909 hän erosi Evankelisesta kirkosta ja ryhtyi saar-naamaan uskonnonvastaista ”monismin” ideologiaa, jolla hän saavutti kaikista höl-möyksistään huolimatta (antidualistista) kannatusta myös työväen ja vasemmiston piirissä. Berger tulkitsi tätä oppia kohti ”fysikalismia”, jolla ei tietenkään ollut sen enempää tekemistä oikean fysiikan kanssa kuin (antipavlovistisella) ”sosiobiologialla” oikean biologian (saati yhteiskuntatieteen!) kanssa...

Suoritettuaan lääketieteen perustutkinnon 1897 Berger pääsi sveitsiläisen eksisten-tiaaliterapeutin ja neurologin Otto Ludwig Binswangerin (1852-1929) ryhmään Jenan klinikalla pätevöityen psykiatriksi 1901 ja dosentiksi 1906. Psykoanalyysin edeltäjä eksistentiaaliterapia tarkoitti uskonnollisesta ”sielunhoidosta” sekularisoitua meto-dia, jossa ”olemisen eksistentiaalisten peruskysymysten” kuten kuoleman(pelon) nähtiin luonnostaan aiheuttavan vaikeita ongelmia, joita voidaan hoitaa ja estää ”muuttumasta mielisairauksiksi”. Binswangerin suku omisti Sveitsissä parantolan, joka oli taustaltaan sekularisoitu luostari.

Mutta kun tällaiset harmit saatiin hallintaan, nousivat näkyviin ne toiset tapaukset, joissa vaikkapa syfiliksen aiheuttamat ongelmat nousivatkin aivojen sisältä. Bins-wanger huomasi ensimmäisenä maailmassa (1894), että dementiaan liittyy usein oli-godendrosyyttigliasolujen muodostaman myeliinipeitteen surkastuminen neuronien viejähaarakkeiden aksonien pinnalla ns. valkeassa aineessa, jossa nuo haarakkeet yhdistävät aivokuoren eri osia ja muita aivojen osia. Hän järkeili,että tuon rapautumi- sen täytyy aiheuttaa ”suonikapasiteetin riittämättömyyttä”.Jos hän tarkoitti,että ne aksonit ovat niitä ”suonia”,ja jos hän olisi yleistänyt tämän aivojen normaaliin toimin- taan,niin hän olisi ehdottanut teoriaa Fieldsin mekanismista! Sen nasevammin tuskin olisi voinut tieteellinen arvaus osua naulan kantaan. (Tauti ja nimikin on täysin päinvastoin selitetty saksalaisessa ja englantilaisessa Wikissä.) Alois Alzheimer ni-mesi sittemmin tuon oireyhtymän Binswangerin taudiksi erotukseksi omaa nimeään kantavasta dementiasta, jossa neuronit kuolevat niihin kertyvien plakkien vaikutuksesta.


Kaiser Wilhem -Instituutin ”jättiläismäisiä erikoisneuroneita”...


Mitä tulee yrityksiin selittää tavallista aivotoimintaa (eikä sen poikkeavuuksia), niin Binswangerin ryhmän jäsen Korbinian Brodmann jakoi aivokuoren nimeään kanta-viin ”erikoisalueisiin” anatomisin perustein. Saksalaiset eivät tunteneet Fridtjof Nan-senin teoriaa (28.4.1888) sitä,että gliasolut ovat aivojen todellinen ohjausmekanismi.

Sen sijaan Venäjällä ja Neuvostoliitossa se tunnettiin hyvin, ja Nansen oli myös kut-suttu ja nimitetty Venäjän/NL:n eläintieteen kunnia-akateemikoksi,joka oli proto-kollassa akateemikon korkein taso,eikä edellyttänyt välttämättä työtehtäviä. Kunnia-akateemikko oli usein ikämies, jonka suuruus oli oivallettu aktiivitutkijanuran jälkeen, kuten Pavlovin opettaja Ivan Setshenov. Juuri sellainen oli myös Nansen, ja sellaisena hänet myös säilytettiin.

Ennakkoluulottoman kansainvälisen ja ”vasemmistolaisen”,puoliksi tanskalaisen Os-kar Vogtin (1870-1959) eräs tutkimusongelma Haeckelin innoittamana oli löytääne-rouden lähde” aivoista. Hän oli väitellyt Binswangerin johdolla ja ryhtynyt toimimaan hypnoterapeuttina. Hänen vaimonsa oli ranskalainen neurofysiologi Cecile Vogt-Mugnier,jonka nimellä pariskunta mieluiten julkaisi,tutkimusaiheinaan mm. thalamus ja selkäytimen eri osat.V.1914 keisari Wilhelm II kutsui Vogtin Berliinin perustamaan  Kaiser Wilhelm instituuttiin aivotutkimusosastoa (nykyistä Max Planck -aivoinsti-tuuttia,luultavimmin Bergerin suosituksesta).Myös Brodman siirtyi sinne 1915, mutta kuoli jo 1918 keuhkotulehdusperäiseen verenmyrkytykseen.

Instituutti verkostoitui maailmalle paitsi Ranskaan myös mm.USA:an, NL:on, Englan-tiin ja Suomeen. Sen kanssa pelattiin ”huippuyksikkögeimejä”: venäläiset mm. tutki-tuttivat hänellä näytteitä Leninin aivoista, ja Vogt kertoikin ”tuloksenaan” mm. ”niistä löytyneen erityisen suurikokoisia erikoisneuroneja”. Tämä ”kelpasi loistavasti” myös NL:lle, vaikka mm. Ivan Pavlov, hänen assistenttinsa Anatoli Ivanov-Smolenski, Lo-kakuun vallankumouksen aloittaneeseen Pietarin neuvostoonkin kuulunut Leningra-din Sähköisen aivotutkimuksen instituutin johtaja Aleksei Uhtomski tai Fieldsin me-kanismin ensimmäinen julkinen esittäjä Ivan Beritashvili (Beritov 1932) ja Kansainlii-ton pakolaiskomissaari Fridtjof Nansen vain muutaman mainitakseni tiesivät erino-maisesti, että kollega etsii ”nerouden aivolähteitään” (joka ei toki ollut hänen ainoa tutkimuskohteensa) täysin väärien ilmiöiden ja rakenteiden piiristä. Hänet kutsut-tiin Moskovaan konsultiksi perustamaan uutta Aivoinstituuttia, vaikka maailman parhaat aivoinstituutit olivat jo valmiiksi NL:ssa:Leningradissa ja Tbilisissä (eikä to-dellista tarkoitusta panna niistä paremmaksi, ainakaan Vogtin konstein, ollut...). Eli NL, USA ja jopa Kansainliitto syöttivät "yhteistyön" varjolla Saksalle paskaa ja va-koilivat sitä, ihan oikein sille... paitsi että samalla ne vahvistivat Bergeriä). Natsijoh-toakaan sen nimenomaisen instituutin asiat eivät suuresti häirinneet tai ilahdutta-neetkaan: natsitieteen ”valo” ei kumottanut sieltä, vaan Jenan persereiästä!

Tämä oli vielä Weimarin Saksan aikaa. Vogt keräsi instituuttiin tutkijoita eri puolilta maailmaa, myös Neuvostoliitosta. V. 1936 hänet erotettiin, kun hän poltti päreensä siihen, että 1935 valtaan nousseet natsit vainosivat hänen ulkomaisia työntekijöitään ja heidän perheitään. Mutta hän vain siirtyi täysin Kruppin leipiin. Osa vainotuistakin, myös neuvostoliittolaisista,jäi.Myös USAlainen Ford Foundation rahoitti miljoonalla dollarilla hänen uutta tutkimuslaitostaan natsi-Saksassa. Sodan jälkeen pari jatkoi uraansa keskittyen keskiaivojen sairauksiin. DDR kunnioitti Vogtia ulkomaisen kunnia-akateemikon tittelillä. Vogtin pariskunnan kaksi tytärtä olivat Englannissa ansioituneita lääketitelijöitä, Marguerite Vogt (1913-2007) polioviruksen veljelymenetelmän kehittäjä.


Skitsofreenikko rintamapsykiatri ja kuninkaan kummipoika ”jalostavat” mussolinilaiset fascistit hitleriläisiksi natseiksi


Berger meni naimisiin 1911 teknisen avustajansa paronitar Ursula von Bülowin kanssa, jonka kanssa hän sai neljä lasta. Hänestä tuli ylilääkäri 1912 ja sodan jälkeen 1919 Binswangerin seuraaja laitoksen johtajana.

I maailmansodan aikana Berger komennettiin länsirintaman pääpsykiatriksi. Hänen ”ottinsa” kautta kävi mitä todennäköisimmin myös ”oman joukko-osaston” 11. Baijeri- laisrykmentin terveydeltään epävakaa upseerioppilas Heinrich Himmler (1900 - 1945) jota ei koskaan päästetty rintamalle asti. Heidän murhaava yhteispelinsä saattoi alkaa jo tuolloin. Himmler oli Baijerin kuningas Heinrichin kummipoika, jonka isä oli ollut tämän kotiopettaja. Hän opiskeli sodan jälkeen Münchenin teknillisessä korkeakoulussa saavuttaen epäonnistuneiden akateemisten opintojen lohdutuspal- kinnoksi laboratorioteknikon tutkinnon. Himmler kuului äärioi-keistolaiseen aseelli-seen organisaatioon Freikorps Eppiin, joka osallistui mm. Baijerin neuvostovallan veriseen kukistamiseen. Sen nimeksi muutettiin 1921 Sturmabteilung (SA) ja sen johtoon tuli 12. Baijerilaisrykmentin esikuntaupseeri Ernst Röhm, joka sittemmin riitautui Himmlerin kanssa ja tapettiin natsien keskinäisenä ”pitkien puukkojen yönä”.

Mussolinin kaapattua vallan Italiassa SA yritti Baijerissa 1923 Adolf Hitlerin ja mar-salkka Erich Ludendorffin johdolla Mäntsälän kapinan tyyppistä Oluttupakapinaa tar-koituksena pakottaa hallitus omaksumaan fasistinen linja. Himmler toimi Sotaminis-teriön rakennuksen vallanneiden kapinallisten lipunkantajana. Liikkeen näkyviä ideo- logeja olivat Hitlerin lisäksi tässä mielenosoituksessa hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan seisoneet riikalainen Erwin von Scäubner-Richter, Röhmin tyyliin Riiassa toiminut rivistä noussut katukaartijohtaja,joka oli näillä ansioilla toiminut myös Wilhel- min Saksan sotilasasiamiehenä Turkin armenialaispääkaupungissa Erzurumissa keskellä vähän kaukaisempien heimoveljien kansamurhaa,joka sai ilmeisesti Hitleril-le tarkoitetun luodin rintaansa ja kuoli (ja veti vielä kaatuessaan Hitlerin käden sijoil-taan), ja tallinnalainen Alfred Rosenberg, jonka mukaan "arjalaisten kantakermaa-nien" alkukoti oli Viro, Suomi ja Pohjois-Ruotsi... Hänet tuomitiin Nürnbergissä kuole-maan rotusotateorioistaan ja -propgandastaan. Hitler ja Röhm olivat liittyneet näiden herrojen perustamaan Kansallissosialistiseen puolueeseen eikä toisin päin.

Berger kuului alusta pitäen SA:an ja siten natsipuolueeseen, tosiasiallisesti näiden johtoon: hänen hullujentunnistusteknologiaansa kehiteltiin nimenomaan hullujen tunnistamiseksi tapettaviksi.Ideologejahan piisasi,mutta Berger tarjosi (vain valituille) (vale)tieteellistä ”kokeellista näyttöä”:Armeijan pääpsykiatri Otto Wuth ei nähnyt psy-kiatrialla tieteenalana enää lainkaan tulevaisuutta: "Kuka viitsisi opiskella psykatriaa, kun siitä tulee niin pieni ala nyt (kun hullut kerran tapetaan pois) ..." (Fields)

Screenshot%202023-04-07%20at%2014-15-32%

Sairaalloisella ja sairastelevalla Heinrich Himmlerillä oli taatusti muukin, ainakin oike-an koulutuksen omaava henkilääkäri kuin tuossa roolissa hänen mukanaan valtiovie-railuillakin kiertänyt tarttolaissyntyinen hieroja ja huijari, Suomen kansalaisen Felix Kersten...

Natsijohdon ihmiskuva oli samalla sekä äärimmäisintä ”sosiobiologiaa” että kaiken-kattavaa mystismiä, jossa ”kaikki on suorassa aaltoyhteydessä kaikkeen”. Se ei poi-kennut olennaisesti siitä, mitä he saarnasivat kaikelle kansalle. Vaikka (muut) kes-keiset natsijohtajat eivät varsinaisesti itse lienekään olleet skitsofreenikkoja, he olivat ”mukana skitsokuviossa”, kuten sosiaalipsykiatri sanoisi.

Mielisairaus oli sitä kautta natsismin keskeisiä lähteitä ja sen syntyhistorian selittäjiä. ”Tajuntakenttäteoriallakin” on sotien jälkeenkin ollut kannattajana ainakin muuan ”prof.” Benjamin Libet (1916–2007), jonka ”Libetin kokeella” aivosähkökäyrällä todis-tellaan muka ”tahdon olemattomuutta”, koska ihminen on muka ”päättänyt jo ennen, kuin tietää sitä”. Noin EI ole asian laita tietoisesti ohjatussa toiminnassa. Tahtotapah-tuman ei tarvitse näkyä aivosähkökäyrässä minään erityisenä piikkinä, se on luultavasti synaptinen.

(Ei poikennut Neuvostoliitonkaan Pavlovin-Vygotskin ehdollistumisteoreettinen ihmiskuva ”sisäpiireissä” ja laajassa julkisuudessa, vaikka senkin tieteelliset todisteet olivat osin (sota)salaisuuksia, ja jopa toisinajattelijavainoakin leikittiin; oikea oli sitten erikseen.)



Noopelia ei tullut, koska "paketin" tekijyys oli epäselvä


Berger sai ensimmäisen toimivan EEG-laitteiston testatuksi 1924, mutta tuloksia jul-kistettiin vasta 1929.Muiden teknisesti kehittämät laitteet monopolisoitiin täydellisesti Bergerille, jolla oli Jenan yliopiston alueella tarkoitukseen kokonaan oma rakennus. Hänet nimitettiin Jenan yliopiston rehtoriksi 1927.Kollegat ja alaiset suhtautuivat reh-toriin epäluuloisesti eivätkä tunteneet hänen laitekehittelyjään (saati hyötyneet niis-tä). Englantilaiset panivat myöhemmin merkille että Berger ei tiennyt mitään laittei-densa perustekniikasta, vaan hän oli pelkästään niiden käytön ja tulosten tulkinnan spesialisti. Tämä osaltaan ”vei” häneltä Nobelin.

Hans Beger on kuitenkin niiden aivoaaltojen keksijä, joita tuo vempain mittaa, ja joiden roolista ajattelussa ei tänäkään päivänä vielä osata sanoa kuin arvauksia.

Puhdistuksen kohteeksi joutuivat aivan erityisesti epileptikot,sillä epilepsia näkyy eri- tyisen selvästi aivosähkökäyrässä. Mutta paradoksaalisesti unkarilainen neurologi  Ladislas von Meduna (1896 - 1964) hälyttikin 1937, että epileptikoilla on tuskin koskaan skitsofreniaa.Epileptikoilla sen osuus oli vain viidennes "normaaliväestön" osuudesta, synnynnäisillä vielä vähemmän (kuin vammoihin liittyvillä)! (Mutta natsien tarkoituksiinhan tuo ei niin ollut nopo nuukaa...) Fieldsin mukaan epilepsian ja skitso-frenian taustalla näyttää olevan päinvastainen poikkeama astrosyyttigliasoluissa.


Joseph Goebbelsin uskomattoman taitava imagohuijaus...


Berger ei salannut itsensä ja teini-ikäisen poikansakin olevan skitsofreenikkoja. Poika oli usein hänen ensimmäisiä ja tärkeimpiä koehenkilöitään.Hän oli itse klinikan hoitojen ”mainos” (ilman laitteitaankin). Eikä silloin natseistakaan kyselty liikaa! (Tarkasti ottaen ei mitään... Herääkin kysymys keiden kaikkien muidenkin Hitlerin ää-rimmäisen tärkeiksi henkilöiksi noteeraamien vilpillinen mukamas ”epänatsilainen” imago oli Goebbelsin käsialaa... Spekulaatio on vapaa...)

Vuonna 1938 hänet muka ”pakotettiin vetäytymään eläkkeelle skitsofrenian takia”. Tosiasiassa tuolloin hullujenpuhdistus hänen johdollaan ja asiantuntemuksellaan vasta täydessä laajuudessaan alkoi. Hänet palkittiin psykologian emeritusprofesso- rin arvonimellä, mikä tarkoitti hänen oppinsa ”virallistamista” uudelle alueelle: ”nor-maalin käyttäytymiseen”,tavalliseen psykologiaan! Hänen skitsofreniansa kuitenkin paheni tasaisesti,ja häntä vaivasi myös paheneva parantumaton ihotauti.Hän hirttäy- tyi laboratoriossaan 1.7.1941 (eli Barbarossan alkaessa). Minkäänlaista katumuksen häivää natsikauheuksista hän ei millään tavalla koskaan osoittanut.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/tieteellinen-vallankumous-neurofysiologiassa

books.google.fi/books?id=2nmHpXPmV80C&pg=PA150&lpg=PA150&am...


***


https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/natsi_saksan_onneton_esimerkki_politiikka_tuhosi_t


" Natsi-Saksan onneton esimerkki: Politiikka tuhosi tieteen

28.9.2006 klo 12:02

Nykytieteen johtava maa on Yhdysvallat. Miksi se ei ole Saksa? Vielä 1920-luvulla näytti siltä, ettei mikään tai kukaan voisi syrjäyttää Saksaa kansainvälisen tieteen huipulta. Sitten valtaan tuli Hitler. Rotupuhdistusten takia maasta lähti yli tuhat tohto-ria. Saksan tiede joutui eristyksiin, ja viimeisen naulan sen arkkuun löivät tutkijat, joiden suurin ansio oli natsipuolueen jäsenyys.

Vielä 1920-luvulla näytti siltä, ettei mikään tai kukaan voisi syrjäyttää Saksaa kan-sainvälisen tieteen huipulta. Sitten valtaan tuli Hitler. Rotupuhdistusten takia maasta lähti yli tuhat tohtoria. Saksan tiede joutui eristyksiin,ja viimeisen naulan sen arkkuun löivät tutkijat, joiden suurin ansio oli natsipuolueen jäsenyys.


Viime vuosisadan alkukymmeninä Saksa hallitsi maailman tiedettä, ainakin Nobelin palkinnoilla mitaten. Vuosina 1901-1932 saksalaiset tiedemiehet saivat hämmästyt-tävät 31 Nobelin palkintoa. Se oli liki kaksi kertaa niin paljon kuin seuraavaksi menestyneimmän valtion -  Britannian - kuusitoista palkintoa.

Erityisen vakuuttavia saksalaisten saavutukset olivat kemiassa ja fysiikassa, joiden nobeleista lähes puolet meni ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksaan. Eräillä uusilla ja mullistavilla fysiikan alueilla, kuten kvantti- ja atomiteoriassa, saksalaiset onnistuivat jopa määräämään kansainvälisen tahdin. Esimerkiksi 1926-1933 maail-massa julkaistuista kvanttimekaniikan tutkimuksista huikeat 45 prosenttia oli tehty Saksassa. Alan kehityksestä oli yksinkertaisesti mahdotonta pysyä kärryillä, ellei osannut lukea saksaa.

Saksan korkeakoulujen kemian ja fysiikan laitokset suorastaan pursuivat maailman-luokan tiedemiehiä.Esimerkiksi Berliinin yliopiston viikoittaisessa fysiikan kollokvios-sa nähtiin 1920-luvulla tavan takaa vähintään viisi nobelistia: Max Planck, Fritz Ha-ber, Walther Nernst, Max von Laue ja tietenkin Albert Einstein. Tuossa seurassa nuoren fysiikan opiskelijan kelpasi esitellä tutkimuksiaan, ellei sitten rimakauhu päässyt yllättämään.

Eikä Berliini ollut mikään poikkeus. Muita valovoimaisia tieteen keskuksia olivat Mün-chenin ja Göttingenin yliopistot. Müncheniä voisi kutsua Saksan teoreettisen fysiikan kehdoksi. Göttingen puolestaan tunnettiin varsinkin lahjakkaista matemaatikoistaan. Oppia kävivät sieltä ammentamassa myös monet amerikkalaisen tieteen kärkinimistä kuten Robert J. Oppenheimer, joka 1940-luvulla johti Yhdysvaltain ydinaseprojektia











Wilhelm Röntgenin keksimiin röntgensäteisiin, ja radiota näplätessä törmää vääjäämättä sähkömagneettisuutta tutkineen Heinrich Hertzin sukunimeen.

Vielä 1932 useimmat povasivat Saksan tieteelle menestyksekästä jatkoa.

Hitler saa rajattoman vallan

Alamäki alkoi tammikuussa 1933, kun kansallissosialistista puoluetta johta-neesta Adolf Hitleristä tuli Saksan valtakunnankansleri.Hitler nousi valtaan keskellä maailmanlaajuista talouslamaa,jonka vanavedessä niin työttömyys kuin ääripuolueiden kannatus ampaisivat Saksassa roimaan kasvuun.

Muutamaa viikkoa myöhemmin natsit onnistuivat runnomaan läpi lakiehdo-tuksen, joka antoi tuoreelle valtakunnankanslerille käytännössä rajattomat valtaoikeudet. Saatuaan näin tukevan otteen vallasta Hitler ei epäröinyt het-keäkään käyttää sitä. Natsien ensimmäinen terroriaalto kohdistui puolueen poliittisiin vastustajiin. Monet vainotuista päätyivät lopulta keskitysleireille, joista ensimmäinen pystytettiin jo 21. maaliskuuta 1933 Dachaun liepeille Etelä-Saksaan.

Kun poliittiset vastustajat oli hoidettu päiväjärjestyksestä, tuli rotupuhdistus- ten vuoro. Niiden tähtäimessä oli erityisesti Saksan vähälukuinen juutalais-väestö,jota Hitler oli kirjoituksissaan verrannut "ihmisruumista myrkyttävään syöpäkasvaimeen".


Erotettujen osuudet Saksan yliopistojen opettajista 1933

 

Luonnontieteiden opettajista 18 %
Fysiikan opettajista 26 %
Matematiikan opettajista 20 %
Lääketieteen opettajista 18 %
Kemian opettajista 13 %

 

Erotetut olivat lähinnä juutalaisia, mutta joukossa oli myös natsien poliittisia vastustajia. Kaikkiaan 1684 tutkijaa erotettiin. Saksan väestöstä vain 1,5 % oli juutalaista sukua.


Juutalaiset erotetaan yliopistoista

Huhtikuussa 1933 natsit säätivät niin kutsutun virkamieslain, jonka mukaan vain arjalaisilla oli oikeus työskennellä valtion leivissä. Ei-arjalaiseksi leimautui jokainen, jolla oli yksikin ei-arjalainen isovanhempi.

Koska Saksan yliopistoja ja tieteellisiä tutkimuslaitoksia pyöritettiin valtion varoin, myös niiden työntekijät joutuivat uuden lain piiriin. Natseja ei huolet-tanut pätkääkään se tosiasia, että yliopistojen opettajista merkittävä osuus - noin 18 prosenttia - oli juutalaista alkuperää. Laki työnsikin pian monet Sak-san korkeakoulut katastrofin partaalle.Eniten kärsivät Berliinin ja Frankfurtin yliopistot, joiden henkilökunnasta kolmannes pakotettiin luopumaan virastaan.

Tyhjenevät yliopistot saivat Max Planckin, Saksan johtavan fyysikon, vetoa- maan henkilökohtaisesti Hitleriin. Planck pelkäsi, että juutalaisten erottami-nen koituisi kohtalokkaaksi Saksan tieteelle. Eikö Führer voisi tehdä poikkeusta edes kaikkein menestyneimpien yksilöiden kohdalla?

Hitler raivostui ehdotuksesta. "Kansallista politiikkaamme ei peruta tai muuteta edes tiedemiesten takia. Jos juutalaisten tiedemiesten erottaminen tarkoittaa Saksan nykyisen tieteen tuhoa, joudumme olemaan ilman tiedettä muutaman vuoden!" hän jyrähti.

Hitlerin vallan vuosina 1933 - 1945 natsi-Saksasta lähti reippaasti yli tuhat tohtorintutkinnon suorittanutta tieteilijää. Useimmat heistä päätyivät jokoYh- dysvaltoihin tai Britanniaan,mikä merkitsi varsinaista piristysruisketta näiden maiden tieteelle. Numerot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä monet lähteneistä olivat todellisia tieteen superlahjakkuuksia.Pakolaisten joukossa oli kaikkiaan 26 nobelistia tai tulevaa palkittavaa.

Ratkaisu ei tarkoittanut vain työpaikan jättämistä.Taakse jäivät myös ystä-vät, koti, sukulaiset, kollegat, opiskelijat ja keskeneräiset tutkimusprojektit.

 

Vastarintaa mietitään

Juutalaistutkijoiden maastamuuton kiihtyessä heidän Saksaan jääneet kollegansa joutuivat tukalan päätöksen eteen.Kuinka yliopistoja uhkaavaan rotupolitiikkaan olisi vastattava? Vanhan perinteen mukaisesti tiedemiehen ei ollut soveliasta liata käsiään politiikassa, mutta toisaalta huoli Saksan tieteestä suorastaan velvoitti toimintaan. 

Yksi omantuntonsa kanssa taistelleista oli tuore nobelisti Werner Heisen-berg, jonka lähipiirissä monet olivat joutuneet syrjityiksi. Epäröivä fyysikko kysyi neuvoa kollegaltaan Max Planckilta.

"En usko, että mikään voi enää pysäyttää katastrofia, joka uhkaa yliopisto-jamme ja koko Saksaa",Planck vastasi."Ja usko minua, asiat eivät voisi olla surkeammalla tolalla kuin täällä Berliinissä."

Kun Heisenberg kertoi eräiden kollegojensa aikeista erota vastalauseena natsien rotupolitiikalle, ikääntynyt Planck kehotti häntä pidättäytymään avoimesta vastarinnasta.

"Hitler on menettänyt viimeisenkin kosketuksen todellisuuteen. Ei sellaista kieltä olekaan,jolla hänen kaltaiselleen ihmiselle voisi puhua järkeä - Minus-
ta kaikkien niiden,joiden ei ole pakko lähteä,tulisi sittenkin jäädä paikoilleen. Ainoastaan niin voimme rakentaa tulevaisuutta, joka tämän painajaisen päätyttyä avautuu Saksan tieteelle."

Monien tiedemiesten mietteet kulkivat samoja polkuja. Mielenilmaisuja harkittiin, mutta niiden voimaan ei uskottu. Enemmistö päätyi murehtimaan tapahtunutta hiljaisuudessa.

 

Eräät sentään kritisoivat

Kaikki eivät kuitenkaan pysytelleet hiljaa. Esimerkiksi kemisti Otto Hahn kierrätti vetoomusta, jossa tuomittiin juutalaistutkijoiden syrjintä. Toinen kritisoija oli Max von Laue, joka puolusti äänekkäästi natsien propagandakoneiston hampaisiin joutuneen Albert Einsteinin mainetta.

Se oli uhkarohkea teko maassa, jossa pelkkä Hitlerin julkinen arvosteleminen saattoi merkitä välitöntä vankeustuomiota.

Itsenäinen ajattelu vei biologi Otto Krayerinkin ongelmiin.Hänen virheensä oli kieltäytyä Düsseldorfin yliopiston professorinvirasta, joka oli vapautunut rotupuhdistusten vuoksi.

"Tarjoamanne viran vastaanottaminen olisi ristiriidassa henkilö-kohtaisten vakaumuksieni kanssa", hän perusteli päätöstään yliopistolle.

Kun tieto kieltäytymisestä kantautui Krayerin työnantajalle Berliinin yliopis-tolle, hänet erotettiin heti. Työttömänä Krayerille ei jäänyt muuta mahdolli-suutta kuin lähteä maasta. Ratkaisu osoittautui oikeaksi,sillä jo 1939 Krayer sai pysyvän farmakologian professuurin Harvardin yliopistosta.

 

Tiede joutuu eristyksiin

Ulkomailla saksalaisten tiedemiesten hiljaisuus tulkittiin välinpitämättömyy-deksi. Yhdysvaltoihin paenneen Albert Einsteinin mielestä saksalaistutkijoiden hampaaton suhtautuminen natsien rotusyrjintään oli anteeksiantamatonta.

 

Mikä ihmeen matematiikan laitos?

 

Erityisen tuhoisaa jälkeä natsien rotupolitiikka sai aikaan Göttingenin maineikkaissa matematiikan ja fysiikan laitoksissa, joiden opettajista pe-räti 70 prosenttia potkittiin ei-arjalaisina pihalle.Yliopiston surkeaa jamaa kuvaa keskustelu, joka käytiin opetusministeri Bernhard Rustin ja Göt-tingeniin jääneen matemaatikko David Hilbertin välillä pian erottamisten jälkeen.

"Ja mitenkäs Göttingenin matematiikan laitos on pärjännyt sen jälkeen, kun se puhdistettiiin juutalaisten vaikutuksesta?" uteli natsiministeri.

"Göttingenin matematiikan laitos?" ihmetteli professori Hilbert. "Ei siellä sellaista enää ole."


"Saksan tilanteesta nähdään, mihin itsehillintä johtaa. Se tarkoittaa johtajuuden antamista sokeille ja vastuuttomille. Eikö tämän taustalla ole vastuuntunnon puute?" Einstein peräsi.

Kun natsi-Saksassa jyllännyt antisemitismi ei näyttänyt minkäänlaisia laan-tumisen merkkejä,yhä useammat ulkomaiset tiedemiehet päättivät katkaista siteensä saksalaisiin tiedejärjestöihin. Yksi heistä oli amerikkalainen fyysik-ko Percy Bridgman, jo- ka lopulta vuoden 1939 alussa toi näkemyksensä julki Science-lehdessä. "Olen päättänyt, että tästä lähtien en näytä laitteitani minkään totalitaarisen valtion kansalaisille tai keskustele kokeistani heidän kanssaan". 

Tällaiset asenteet johtivat pian Saksan eristymiseen kansainvälisestä tiede-yhteisöstä.Vielä 1932 useimmat saksalaisten tutkimuslaitosten ulkomaisista vieraista olivat tulleet Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Muutamassa vuodessa länsimaisten tutkijoiden Saksan-vierailut kuitenkin tyrehtyivät, ja pian enemmistö tuli sellaisista maista kuin Etelä-Afrikka, Romania ja Chile. Ei ole epäilystäkään, ettei käänne heikentänyt vierailujen tieteellistä antia.

Menneiden aikojen kansainvälistä ilmapiiriä haikaili muun muassa Werner Heisenberg. "Toista maailmansotaa edeltäneet vuodet Saksassa olivat minulle loputtoman yksinäisyyden aikaa", hän kirjoitti sodan jälkeen. 


Natsit istutetaan virkoihin

Rotupuhdistukset ja kansainvälinen eristyminen ravisuttivat Saksan tiedeyhteisöä, mutta ne eivät olleet ainoat muutokset.

Aikaisemmin saksalaiset korkeakoulut olivat saaneet hoitaa asiansa pitkälti niin kuin itse parhaaksi katsoivat, mutta Hitlerin noustua valtaan politiikka tunkeutui väkisin myös yliopistomaail-maan. Natsit nimittäin uskoivat, että opetuksen tärkeimpiä tehtäviä oli kasvattaa Führerille uskollisia kansalaisia.

"Tästä lähtien (professorien) tehtävänä ei ole selvittää, onko jokin asia totta vai ei, vaan sopiiko se kansallissosialistisen val-lankumouksen henkeen", julisti Baijerin osavaltion kulttuurista ja opetuksesta vastannut natsijohtaja Hans Schemm jo 1933.Natsilehti Völkischer Beobachter ilmaisi asian näin:

"Parhaimmat ajatuksista terävöityvät marssin tahdissa; silloin nuorissa herää Saksan todellinen henki."

Käytännössä tätä oppia toteutettiin nimittämällä yliopistovirkoihin ja tutki-musrahoituksesta päättäviin elimiin natsihallintoon myötämielisesti suhtau-tuvia tutkijoita. Esimerkiksi lukuisia juu-talaisten entisiä virkoja täytettiin epäpätevillä hakijoilla, joiden ainoa etu kilpaileviin ehdokkaisiin verrattuna oli natsipuolueen jäsenyys.

 

Fysiikastakin tulee arjalaista

Kun teoreettisen fysiikan professori Arnold Sommerfeld siirtyi eläkkeelle, Münchenin yliopisto ehdotti hänen seuraajakseen Werner Heisenbergia. Sommerfeld, joka oli kouluttanut peräti kolmanneksen Saksan teoreettisen fysiikan professoreista, piti myös Heisenbergia sopivana virkaan. Ehdokas ei kuitenkaan miellyttänyt "arjalaista fysiikkaa" kannattavia natsipiirejä, jotka haukkuivat Heisenbergia lehdistössä "valkoiseksi juutalaiseksi". Kutsumani-men taustalla oli Heisenbergin taipumus opettaa liian abstraktia eli niin sanottua juutalaista fysiikkaa. Pitkään kestäneen parjauskampanjan jälkeen Heisenbergin vastustajat saivat lopulta tahtonsa läpi, ja opetusministeriö nimitti virkaan vastaehdokkaan Wilhelm Müllerin.

Sommerfeldin mukaan Müllerin valinta tehtävään oli "kaikista vaihtoehdois-ta huonoin mahdollinen".Aerodynamiikan asiantun-tija Müller ei ollut eläes-sään julkaissut ainoatakaan tieteellistä fysiikan tutkimusta, eikä hän tiennyt teoreettisesta fysiikasta tuon taivaallista. Natsien silmissä hänen tärkein ansionsa oli 1936 julkaistu Juutalaiset ja tieteellinen työ -kirjanen, jossa Müller hyökkäsi armotta Einsteinia ja hänen "juutalaista suhteellisuusteoriaansa" vastaan.

Müllerin nimityksestä seurasi, että teoreettisen fysiikan opetus loppui Münchenissä käytännössä kokonaan.


Natsi-Saksan tiedettä tutkineen historioitsija Alan Beyerchenin mukaan Hitlerin valtaannousua edeltäneistä teoreettisen fysiikan professuureista liki kolmannes oli 1938 joko täyttämättä, lopetettu tai epäpätevän tutkijan hallussa.

 

Sota paljastaa rappion

Natsijohtajille Saksan tiedettä kohdannut rappio valkeni vasta toisen maail-mansodan tiimellyksessä, jolloin liittoutuneiden ylivoima eräillä tärkeillä sotateknologian aloilla kävi tuskaliaan ilmeiseksi.

Toista maailmansotaa onkin kutsuttu "fyysikoiden sodaksi". Termi kuvaa osuvasti liittoutuneiden sotaponnisteluja, joihin kuuluivat esimerkiksi satoja fyysikkoja työllistänyt mikroaaltotutkan kehittäminen ja New Mexicon autio-maahan keskitetty suunnaton atomipommiprojekti. Yhdysvalloissa päätet-tiinkin jo varhain, että sotatutkimukselle tärkeät fysiikan ja kemian opiskelijat säästettäisiin rintamakomennukselta.


1901-19321933-1966
Saksa

Britannia

Yhdysvallat







Natsi-Saksassa vain ani harva nuori tutkija ja opiskelija välttyi kutsunnoilta. Tuhansia lahjakkaita luonnontieteiden opiskelijoita värvättiin armotta Wehrmachtin rivisotilaiksi.

Tiedemiesten merkitys sodankäynnille oivallettiin kunnolla vasta tammi-kuus
sa 1942,jolloin fyysikko Carl Ramsauerin selvitys Saksan tieteen silloi- sesta tilasta valmistui.Opetusministeriöön toimitetussa muistiossa Ramsau- er todisti selvin numeroin, kuinka Yhdysvallat oli syrjäyttänyt Saksan maail-man johtavana tiedevaltiona.Muistiossa arvosteltiin etenkin sitä,että päätös- valta tieteellisen tutkimuksen johtamisesta oli annettu täysin epäpäteville henkilöille. Sitäkin Ramsauer paheksui, että Saksan lupaavia nuorukaisia haaskattiin sotarintamalla. "Kolmentuhannen sotilaan menetys ei vahingoit-taisi armeijaa. Sama määrä lisää fyysikkoja voisi ratkaista sodan", hän tiivisti myöhemmin.

Kun propagandaministeri Joseph Goebbels lopulta näki muistion touko-kuussa 1943, Stalingradin tappion jälkeen, hän syytti opetusministeriötä saksalaisen tieteen turmelemisesta. Kurssia päätettiin muuttaa heti, mutta se tapahtui aivan liian myöhään. Sota oli jo hävitty. 

Kun natsien brutaali kansanmurha sodan päätyttyä paljastui, vain harvat juutalaispakolaisista kykenivät antamaan Saksaan jääneille kollegoilleen anteeksi. Vielä harvemmat edes harkitsivat palaamista Saksaan. Miten he olisivatkaan voineet? Aivan liian monet lähteneistä olivat menettäneet suku-laisiaan holokaustissa. Juutalaisten mukana poistunut raudanluja tietämys oli siten hävinnyt Saksasta lopullisesti.

Sodan jälkeen Saksan tiede elpyi yllättävän rivakasti, mutta entiseen loistoonsa se ei palannut.

Timo Holmström on tieteen historian opiskelija. "


***

Keskustelua

Oikeaa tiedettä:

http://files.kotisivukone.com/kansanaani.kotisivukone.com/kns3-13.pdf

Neurofysiologian nobelisti, senaattori, antifasisti Rita Levi-Montalcini kuoli 30. 12. 2012 103-vuotiaana.

Rita Levi-Montalcini syntyi 22.4.1909 Italian Torinossa sähköinsinööri Adamo ja tai-demaalari Adele Levi-Montalcinin sefardijuutalaisen perheen kolmantena lapsena. Hänen viisi vuotta vanhempi sisarensa Anna elää yhä. Hän opiskeli Torinon yliopis-tossa lääketiedettä 1930-1936 Giuseppe Levin (ei sukua) johdolla ja toimi valmis-tuttuaan tämän assistenttina. Mussolinin rotulait 1938 tekivät hänen toimintansa yli-opistossa mahdottomaksi. Mutta hän jatkoi tutkimuksia pienessä kotilaboratoriossa, jossa tutki kanan hermoston kehitystä.

Tässä yhteydessä hän teki tärkeimmän keksintönsä ns.Levi-Montalcinin valintape-riaatteen, joka tarkoittaa, että perimä ei määrää hermosolujen konkreettista yhteyk-siä, vaan neuroneja ja niiden haarakkeita tuotetaan yli tarpeen, ja näistä jäävät hen-kiin ne, jotka löytävät oikeaan kohteseen.Helsingin yliopiston Eero Castren kirjoittaa (Tieteessä tapahtu 4/2004):

” Ääreishermoston hermosoluja siis tuotetaan ylimäärin ja niitä kuolee kehityksen ai-kana sitä enemmän,mitä vähemmän hermotettavaa kudosta on.Hermotettava kudos ei siten stimuloikaan hermosolujen jakautumista vaan pitää kohdekudoksen saavut-taneita hermosoluja hengissä. Tällä mekanismilla kehittyvä organismi voi varmistaa kohdekudoksen optimaalisen hermotuksen mahdollisimman vähäisen hermosolu-määrän avulla. Levi-Montalcini havaitsi, että hermosolujen kohdesolut tuottivat teki-jää, joka oli välttämätön ääreishermoston solujen hengissä säilymiselle ja jonka riit-tävästä saatavuudesta hermosolut kilpailevat. Kehityksen aikana hengissä siis säilyi- vät vain ne hermosolut, jotka muodostivat toimivan yhteyden kohdesolun kanssa ja kykenivät siten saamaan riittävästi sen erittämää kasvutekijää. ”

Seuraavaksi hän ryhtyi etsimään tuota kasvutekijää NGF:ää (neuro growth factor), jonka löytämisestä (1968) hän sai lääketieteen Nobelin palkinnon (1986) yhdessä Stanley Cohenin (USA) kanssa. Hän toimi Italiassa Rooman ja USA:ssa Missourin St. Louisin yliopistoissa. Keskushermostossa prosessi on vielä huomattavasti moni- vaiheisempi, ja syntyy paljon yhteyksiä, joiden signaalinjohtavuus vaihtelee suuresti glia-solujen vaikutuksiin liittyen (Fieldsin mekanismi).

Levi-Montalcini oli Italian tiede-,kulttuuri- ja poliittisen elämän näkyvä hahmo, tieteen edistäjä ja puolustaja, antifasisti, naisasianainen, jota pidettiin Kommunistista puolu-etta lähellä olevana,joskin USA:n ja Italian kaksoiskansalainen tunnusti väriä vasta Yhdistyneen työväenpuolueen aikana tultuaan nimitetyksi elinikäiseksi senaattoriksi Italian parlamentin ylähuoneeseen 2001.

Levi-Montalcini on kirjoittanut omaelämäkerran ”In Praise of Imperfection: My Life and Work.”


Trotski ja natsismi:

Karkotetun Leon Trotskin analyysi fasimin olemuksesta Turkissa 1933. Trotski ei tiedä asian ihmistieteellisestä eikä ihmiskuvallisesta puolesta mitään, eikä tiedä eikä välitä sitä koskeneista oppiriidoista (joissa hän oli napit vastakkain Pavlovin kanssa). Tuohon aikaan Bergerin aivosähkökäyrä oli ollut neljä vuotta julkinen. Englantilaiset siis suhtautuivat siihen vakavasti, mutta ihmettelivät muuten Bergerin touhua ja persoonaa, aavistamatta mitään tämän poliittisesta roolista.


Leon Trotsky:

What Is National Socialism?

(June 1933)

http://www.marxists.org/archive/trotsky/germany/1933/330610.htm

Troskista ei olisi ollut fasiminvastaisen taistelun menestykselliseksi johtajaksi.


Jari-Pekka Vuorela kommentoi 21. kesäkuu 2013

Douglas Fieldsin kirjaa kannattaa kyllä suositella, vaikka minkäänlainen Bergeriin, Pavloviin tai Arendtiin liittyvä paranoia ei kiinnostaisikaan.

http://www.amazon.co.uk/Other-Brain-Scientific-Breakthroughs-Revolutionize/dp/0743291425/ref=sr_1_2?s=books&ie=UTF8&qid=1371770667&sr=1-2&keywords=douglas+fields

http://www.amazon.com/review/R265URVZCL7BU4/ref=cm_cr_pr_viewpnt#R265URVZCL7BU4


Tsaimai kommentoi_ 21. kesäkuu 2013 06:19

 EEG:n käyttö on kiellettävä koko maailmassa, sillä natsismista tai natseista ei saa ilmetä ainoatakaan positiivista asiaa. 


Spammiro Botti kommentoi_ 21. kesäkuu 2013 17:23

Tuosta "Libetin kokeesta" voisi vähitellen lakata esimerkiksi YLEssä jauhamasta paskaa.

Kaikki aivoilmiöt eivät näy lainkaan EEG:ssä eivätkä magneettikuvissa (jossa näky-vät kyllä samat, magneettiset ilmiöt). Niissä eivät näy kaikki elektrodeilla mitattavissa olevat sähköisetkään ilmiöt, esimerkiksi atrosyyttigliasolujen varaus, puhumattakaan esimerkiksi kemiallisista välityksistä.

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/363418?page=1...


Spammiro Botti kommentoi_ 22. kesäkuu 2013 01:04

Jari-Pekka Vuorela kommentoi: " Douglas Fieldsin kirjaa kannattaa kyllä suositella, vaikka minkäänlainen Bergeriin, Pavloviin tai Arendtiin liittyvä paranoia ei kiinnostaisikaan. "

Tähän palataan vielä, miten Lenin on yhritetty vääntää "Giovanni Gentileksi" mm. kääntämällä hänen kommenttinsa rikoslain uudistukseen ja sen suhteeseen muihin lakeihin tasan päinvastaiseksi kuin se todellisuudessa oli (eikä Gentile ollut lainkaan SAKSAN ideologi):       


http://nakokulma.net/index.php?topic=11039.msg245317#msg245317 (hävitetty), hyödynnetty näissä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/03/kansan-aani-4-2003-aleksandr-solzenitsyn-myotavalehteli-nato-n-sapluunalla

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/01/oliko-lenin-objektiivinen-idealisti-vai-dialektinen-materialisti


Spammiro Botti kommentoi_ 29. kesäkuu 2013 11:00

Sairaalloisella ja sairastelevalla Heinrich Himmlerillä oli taatusti muukin, ainakin oike- an koulutuksen omaava henkilääkäri kuin tuossa roolissa hänen mukanaan valtiovie- railuillakin kiertänyt tarttolaissyntyinen hieroja ja huijari, Suomen kaksoiskansalainen Felix Kersten...

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143593-felix-kersten-himmlerin-henkilaakari-seikkailija-ja-huijari


https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=1&t=7853

" Eino Kaila ja Westerkullan murha

Kirjoittaja MEG » Ke Elo 12, 2009 1:40 pm

Skeptikko-lehdestä 3/93 "Eino Kailan hämärä nurkka" artikkelista luin tästä ensi kertaa.

Joskus 40-luvulla Helsingin lähistöllä Westerkullan kartanosta oli kadonnut mies. Hänen toverinsa pystyi unessa saamansa tiedon perusteella johdattamaan etsijät surmatun ruumiin luokse metsässä. Tapaus aiheutti laajasti keskustelua telepatiasta ja selvänäköisyydestä.Suomen tunnetuimpiin filosofeihin kuulunut Eino Kaila kirjoitti aiheesta "Uudessa Suomessa" 1949. En ole artikkelia saanut luettavaksi, mutta muussa tuotannossa Kailan kanta telepatiaan tuntuu olevan hyvin kompleksinen, "tuonpuoleisuuden kaipuu" pyrkii joskus syrjäyttämään kylmän järjen. Lopuksi hän päätyi tässäkin tapauksessa materialistiseen selitykseen. Westerkullan kartano on pääkaupunkiseudulla sekä itä-helsingissä että Kirkkonummella. "


***

Voigtin ja muiden Leninin "aivotutkimuksista":

https://glavnoe-smi.ru/uchenye-issledovali-mozg-lenina-rezultaty-porazili/


В научных кругах существует теория, что мозг гения существенно отличается от мозга обычного человека. Особенно данная теория была популярна в первой половине XX века, когда в СССР, как и за рубежом,активно изучались мозги наиболее выдающихся представителей человечества.Не удивительно, что мозг В. И. Ленина исследовали в первую очередь.

Мозг идеального человека

Уже на другой день после смерти вождя мирового пролетариата,его внутренние органы,включая мозг,были аккуратно изъяты из тела,которое должно было под-вергнуться бальзамированию. Предполагалось,что в дальнейшем мозг Влади-мира Ильича будет исследован с целью определения тех его особенностей, ко-торые отвечали за гениальность этого человека. По крайней мере, именно так считали современники В. И. Ленина.

При этом самое удивительное состоит в том,что если советские ученые,сумели провести бальзамирование тела Ленина, чего никто и никогда до них не делал, то для исследования мозга вождя почему-то был приглашен немецкий ученый Оскар Фогт по рекомендации Клары Цеткин.Впрочем,это был действительно выдающийся специалист, руководивший в Германии Институтом исследования мозга Общества содействия наукам имени кайзера Вильгельма.

Главной целью его работ была попытка с помощью изучения мозга великих людей выявить характеристики мозга «идеального человека». В свою очередь большевики таким человеком считали В.И. Ленина, решив, что именно его мозг необходимо исследовать Оскару Фогту. Владимир Ильич скончался в конце января 1924 года, а уже в феврале ученый прибыл в Москву для участия в заседании ведущих ученых страны в Институте В. И. Ленина.

На совещании,в том числе присутствовали медики проводившие вскрытие тела Владимира Ильича, его бальзамирование и изъятие внутренних органов.

Мозг гения или слабоумного?

Главным вопросом совещания, озвученным главврачом 2-й Градской больнице Борис Вейсборд: «Может ли цитоархитектоническое исследование дать указа-ние на материальное обоснование гениальности В.И.Ленина.Все присутствую-щие, включая Фогта,ответили утвердительно. Выдающийся ученый предложил выполнить несколько тысяч тончайших срезов мозга вождя для проведения исследования, в том числе путем сравнения с аналогичными срезами обычных людей. В СССР из Германии было доставлено оборудование из лаборатории Фогта.

В мае 1925 года был заключен соответствующий договор и работа началась. Мозг вождя с помощью специального инструмента микротома разделили на 30963 среза.Затем каждый срез окрасили контрастным веществом и поместили между стеклами,так,чтобы их можно было смотреть как слайды. [С-BLOCK] Са-мое интересное, что довольно быстро Оскар Фогт обнаружил, что третий и пя-тый слой мозга Ленина более развиты, чем аналогичные слои мозга обычного человека.Наркомздрав,а также советские газеты,тут же громко заявили, что в ходе исследования мозга вождя была научно доказана его гениальность.

В 1927 году Оскар Фогт отчитался о проделанной работе перед Советским пра-вительством, а в 1929 году выступил с докладом в Германии. Его исследования мозга Ленина вызвали оживленную научную дискуссию во всем мире. И тут, не-ожиданно, грянул скандал. Профессор Шпильрейн, также внимательно изучив-ший „слайды“ срезов мозга Ленина, переданные ему Фогтом безапелляционно заявил, что точно такие же отклонения имеются у слабоумных. Его вывод был ближе к истине, так как известно, что перед смертью Ленин тяжело болел, был частично парализован, с трудом писал и говорил.

В Кремле негодовали. Фогту была аннулирована виза в СССР, а оборудование его лаборатории в Институте В.И.Ленина конфисковано.Дальнейшие изучения мозга Ленина проводились уже отечественными учеными.

Гений — прочь сомнения

Окончательная точка в вопросе гениальности В.И. Ленина была поставлена 27 мая 1936 года.В Политбюро ЦК КПСС поступил доклад „Изучение мозга Лени-на“. В нем авторы утверждали, что мощность одного мозга вождя приравнива-ется к работе десяти полушарий „средних людей“. В качестве подтверждения данных слов приводились результаты измерений борозд лобной доли и борозд остальных долей в мозге Ленина и остальных выдающихся граждан СССР: Бог-данова,Мичурина, Маяковского,Циолковского,академика Павлова и многих дру- гих. С этого момента образ В.И. Ленина как гениального человека окончательно закрепился в советской историографии.

***

https://www.dcclothesline.com/2016/08/10/bombshell-hillary-clinton-has-dementia-according-to-leaked-medical-records/

" Bombshell: Hillary Clinton has dementia according to leaked medical records