Vox Populi

A Public Sphere for Poetry, Politics, and Natur

Will Kaufman: Woody Guthrie, ‘Old Man Trump’ and a real estate empire’s racist foundations


Woody Guthrie lived in Fred Trump’s Beach Haven apartment complex for two years. Nick Lehr/The Conversation

In December 1950, Woody Guthrie signed his name to the lease of a new apartment in Brooklyn. Even now, over half a century later, that uninspiring document prompts a double-take.

Below all the legal jargon is the signature of the man who had composed “This Land Is Your Land,” the most resounding appeal to an equal share for all in America. Below that is the signature of Donald Trump’s father, Fred. No pairing could appear more unlikely.

Guthrie’s two-year tenancy in one of Fred Trump’s buildings and his relationship with the real estate mogul of New York’s outer boroughs produced some of Guthrie’s most bitter writings, which I discovered on a recent trip to the Woody Guthrie Archives in Tulsa. These writings have never before been published; they should be, for they clearly pit America’s national balladeer against the racist foundations of the Trump real estate empire.

Recalling these foundations becomes all the more relevant in the wake of the racially charged proclamations of Donald Trump, who last year announced, “My legacy has its roots in my father’s legacy.”

A champion for equality

By the time he moved into his new apartment, Guthrie had traveled a long road from the casual racism of his Oklahoma youth.

He’d learned along the way that the North held no special claim to racial enlightenment. He had written songs such as “The Ferguson Brothers Killing,” which condemned the out-of-hand police killing of the unarmed Charles and Alfonso Ferguson in Freeport, Long Island, in 1946, after the two young black men had been refused service in a bus terminal cafe.

In “Buoy Bells from Trenton,” he denounced the miscarriage of justice in the case of the so-called “Trenton Six” – black men convicted of murder in 1948 by an all-white jury in a trial marred by official perjury and manufactured evidence.

And in 1949, he’d stood shoulder to shoulder with Paul Robeson, Howard Fast and Pete Seeger against the mobs of Peekskill, New York, where American racism at its ugliest had inspired 21 songs from his pen (one of which, “My Thirty Thousand,” was recorded by Billy Bragg and Wilco).

A postwar housing haven – for whites

In the postwar years, with the return of hundreds of thousands of servicemen to New York, affordable public housing had become an urgent priority.

For the most part, low-cost housing projects had been left to cash-strapped state and city authorities. But when the Federal Housing Authority (FHA) finally stepped in to issue federal loans and subsidies for urban apartment blocks, one of the first develo-pers in line,with his eye on the main chance, was Fred Trump. He made a fortune not only through the construction of public housing projects but also through collecting the rents on them.

When Guthrie first signed his lease, it’s unlikely that he was aware of the murky back-ground to the construction of his new home, the massive public complex that Trump had dubbed “Beach Haven.”

Trump would be investigated by a U.S. Senate committee in 1954 for profiteering off of public contracts, not least by overestimating his Beach Haven building charges to the tune of US$3.7 million.

What Guthrie discovered all too late was Trump’s enthusiastic embrace of the FHA’s guidelines for avoiding “inharmonious uses of housing” – or as Trump biographer Gwenda Blair puts it, “a code phrase for selling homes in white areas to blacks.” As Blair points out, such “restrictive covenants” were common among FHA projects – a betrayal, if ever there was one, of the New Deal vision that had given birth to the agency.

‘Old Man Trump’s’ color line

Only a year into his Beach Haven residency, Guthrie – himself a veteran – was alrea-dy lamenting the bigotry that pervaded his new, lily-white neighborhood, which he’d taken to calling “Bitch Havens.”

In his notebooks, he conjured up a scenario of smashing the color line to transform the Trump complex into a diverse cornucopia, with “a face of every bright color laffing and joshing in these old darkly weeperish empty shadowed windows.” He imagined himself calling out in Whitman-esque free verse to the “negro girl yonder that walks along against this headwind / holding onto her purse and her fur coat”:

1. I welcome you here to live. I welcome

 2. you and your man both here to Beach Haven to love in any
 3. ways you please and to have some kind of a decent place to
 4. get pregnant in and to have your kids raised up in. I'm
 5. yelling out my own welcome to you.
For Guthrie, Fred Trump came to personify all the viciousness of the racist codes that continued to put decent housing – both public and private – out of reach for so many of his fellow citizens:
1 I suppose
2 Old Man Trump knows
3 Just how much
4 Racial Hate
5 he stirred up
6 In the bloodpot of human hearts
7 When he drawed
8 That color line
9 Here at his
10 Eighteen hundred family project ...
And as if to leave no doubt over Trump’s personal culpability in perpetuating
black Americans’ status as internal refugees – strangers in their own strange land
– Guthrie reworked his signature Dust Bowl ballad “I Ain’t Got No Home” into a
blistering broadside against his landlord:
1 Beach Haven ain't my home!
2 I just cain't pay this rent!
3 My money's down the drain!
4 And my soul is badly bent!
5 Beach Haven looks like heaven
6 Where no black ones come to roam!
7 No, no, no! Old Man Trump!
8 Old Beach Haven ain't my home!
In 1979, 12 years after Guthrie had succumbed to the death sentence of Huntington’s
Disease, Village Voice reporter Wayne Barrett published a two-part exposé about
Fred and Donald Trump’s real estate empire.

Barrett devoted substantial attention to the cases brought against the Trumps in 1973 and 1978 by the Civil Rights Division of the U.S. Justice Department. A major charge was that “racially discriminatory conduct by Trump agents” had “created a substantial impediment to the full enjoyment of equal opportunity.” The most damning evidence had come from Trump’s own employees. As Barrett summarizes:

According to court records, four superintendents or rental agents confirmed that applications sent to the central [Trump] office for acceptance or rejection were coded by race. Three doormen were told to discourage blacks who came seeking apartments when the manager was out, either by claiming no vacancies or hiking up the rents. A super said he was instructed to send black applicants to the central office but to accept white applications on site. Another rental agent said that Fred Trump had instructed him not to rent to blacks. Further, the agent said Trump wanted “to decrease the number of black tenants” already in the development “by encouraging them to locate housing elsewhere.”

Guthrie had written that white supremacists like the Trumps were “way ahead of God” because

1 God dont
2 know much
3 about any color lines.
Guthrie hardly meant this as a compliment. But the Trumps – father and son alike –
might well have been arrogant enough to see it as one. After all, if you find yourself
“way ahead of God” in any kind of a race, then what else must God be except, well,
“a loser”? And we know what Donald Trump thinks about losers.

One thing is certain: Woody Guthrie had no time for “Old Man Trump.”

We can only imagine what he would think of his heir.


In December 1950, Woody Guthrie moved to an apartment building in Brooklyn – Beach Haven Apartments. His landlord: Fred Trump, father of Donald Trump. Woody Guthrie wrote these lyrics in 1951, and 65 years later, the Missin’ Cousins, a County-Western music group from Oakland California, present a recording of these new lyrics to I Ain’t Got No Home in this World Anymore.

“Racial Hate at Beach Haven,” “Beach Haven Race Hate,” “Beach Haven Ain’t My Home” and Guthrie’s untitled notebook writings: all words by Woody Guthrie, © copyright Woody Guthrie Publications, Inc., all rights reserved, used by permission.

Will Kaufman is Professor of American Literature and Culture, University of Central Lancashire.

This article is republished from The Conversation under a Creative Commons license. Read the original article. "

Keskustelua (aiheesta "Trump ja Hitler"...)



Ilkka Luoma kirjoitti:
[4] Löydämmekö toimnnallisesti millaisia eroja Hitleristä ja Trumpista?

Emme nyt käsittele Hitlerin rotuun, juutalaisuuteen ja kovaan väkivaltaan liittyviä omiaisuuksia, puhumattakaan keskitysleireistä. Hitler oli uskollinen luottopelaajilleen, siksi hän osaltaan osasi pelata pelinsä katkeraan loppuunsa saakka – diktaattorina, yllättäen vieläpä hiljaisen kansan enemmistötuella. Hitler arvosti yli kaiken lojaaliutta ja uskollisuutta. Entä Trump?

Hitler lähti omasta henkilökohtaisesta köyhyydestä – Trump syntyi ilmiselvästi kultalusikka suussa

Trump kerää ympärilleen näyttö- ja vertailureliikkiä. Hitler ei niinkään ollut kiin-nostunut maallisesta omaisuudesta. Trump haluaa valtaa ja tekee nopeita pää-töksiä? Hitler harkitsi paljon, mutta pystyi salaman nopeisiin päätöksiin, jotka hä-net myös osaltaan kaatoivat. Usko omaan itseensä oli niin korkealla, että menes-tyksen myötä luulo omasta kaikkivoipaisuudesta ulottui messiaanisuuteen asti.

Entä Trump – mikä on Donaldin usko itseensä, ja ketkä ovat lopulta ne tärkeät luotohenkilöt Trumpin takana? Hitlerilläkin olivat omat luottohenkilönsä, joista muutamat pysyivät uskollisina loppuun saakka – siksi suuri oli Johtajan henkinen haltuunottokyky. Erikoisuutena oli Albert Speer |11, jota Hitler arvosti ja … sanoisinko tykkäsi.

Entä Trump, onko hänessä todellista vai rakenteilla luotua karismaa?

Hitlerin karisma oli käsin kosketeltavaa - mielenkiintoisen tapauksen luo Hitlerin yllätysvierailu meidän marsalkka Mannerheimn syntympäiville 1942 Imatran Im-molaan – tällöin Hitler kohtasi jotain sellaista, mihin hän ei ollut tottunut.Mannerheim pysyi etäisenä ja Hitler antoi kunnioituksensa marsalkalle. Samoin näimme jotain käsittämätöntä 1944, kun Suomi teki irtautumisen Saksan asevel-jeydestä ja solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa. Hitler ei tehnyt oikeastaan mitään ja se oli poikkeus – muistamme Unkarin, kun tämä irtautui Saksasta.



Tokkura Trumpin klaani tappeli II maailmansodassa vimmatusti ja supertehokkaasti Hitleriä ja Hirohitoa vastaan tieteen, teknologian ja konspiraation eturintamassa:

Donald John Trump on kolutukseltaan sotilas ja hän tietää kaiken tietämisen arvoi-sen II maailmansodasta USAn kannalta, sillä hänen setänsä fysiikan professori John George Trump oli siellä "tutkateknologian Oppenheimer":



Donald Trumpin setä fysiikan professori John G. Trump oli "tutkateknologian Oppenheimer" II maailmansodassa "

Trumpin isä Freddy leikki konspiraatiosyistä "saksalaisnilkkifasistia", mitähän ilmei-simmin ei ollut,sillä hän rakensi mm. valtion sotilaallisesti organisoiduilla työjoukoilla keskitysleirejä, joihin maan jpanilaisväestö paiskattiin noin kolmessa päivässä Pearl Harborin hyökkäyksen jälkeen (joka ei siis todellakaan ollut USA:lle mikään varsinai-nen jytky-yllätys). Työjoukoista tehtiin usein USAn Tyynenmeren-armeijan huoltojoukkoja.


Woody Guthrie teki hänestä laulunkin (joka sekin saattoi olla sotapropagandan tilaustyötä):


" Woody Guthrie Wrote of His Contempt for His Landlord, Donald Trump’s Father "

Siinä ikääntyvä rakennustyönteikijä saa potkut ja häädön, koska hänen vaimonsa on kuollut "eikä huolto pelaa".  Perheessä ei liene ollut sotilasikää lähestyvää poikaa-kaan... Potkut muka "sosiaalista työvoimaa" käyttävältä Trumpilta ovat kauhea stigma, jonka takia mies arvelee työuransa olevan ohi ikihyviksi.



Käyttäjä6458: Kun sota alkoi, rakennusjoukkojen päälle puettiin usein USA:n Tyynenmeren-armeijan huoltojoukkojen univormut.

Trumpin klaani on ollut informaatiosodan maailmanmestareita jo kun Suomessa tus-kin oli edes kuultu sanaa "informaatio".Tässä Woodie Guthrien - joka oli Trumpin pa- levuksessa ja asui tämän firman kämpässäkin kuten laulun henkilö, selvitetään tar-kalleen, millaista väkeä Trumpille otetaan, ja millainen joutuu pois - vaikka työt kävisi kuinka hyvin! Sitä ei kukaan osannut arvata, että näitä USA:n sotilallisesti järjeste-tyissä työttömien työjoukoissa toimivia todella varustettiin myös sotaan - toisella puo-len maapalloa."Pilkkalaulu" on taatusti "kohteen" tilaustyö ja paitsi hän myös Guthrie olivat luultavsti perillä kuvion tosellisesta juonesta.

Jos Trumpin veljekset todella olisivat olleet "salanatseja" (mitä epäilyksiä siis aina-kin Freddy lietsoikin...) tutkateknonlgian johtaja suoraan ilmavoimian komentajan kenraali  Carl Spaatzin alaisena tohtori John G. Trump olisi pystynyt mämmäämään Normandian maihinnousun sekoittamalla tutkat.


HM: Tuo laulu on siis 50-luvun taitteesta, jolloin II Maailmansota oli ohi, japsit vielä ainakin osin aidan takana (rasismia tai ei...), mutta tuo kuvio "puolisotilaallisine ran-nusjoukkoinee, rakennusjoukkoineen, joka nyt siis jo myös tiedettiin, oli pystyssä, ja sittemmin käytettiin myös Korean sodan joukkojen kokoamiseen.

Kuten Suomessa tavallinen kansa luuli 30-luvun lopulla, että Suomen hallitus yrittää litsoa sotaa Saksan ja NL:N välille, USA moni luuli, että hallitus rakentaa keskityslei-rejä ITALIALAISTEN varalle, jos he rupeavat sisällissotaan USA:n liittyessä Liittoutu-neiden puolelle. Heitä pelättiin enemmän kuin saksalaisia mm. koska heitä oli paljon enemmän ja he olivat ensimmäistä tai toista siirtolaispolvea.